Ortodoksiviesti 4/12 - Helsingin ortodoksinen seurakunta
Helsingin ortodoksisen seurakunnan jäsenlehti | Irtonumero 4€ 04/12 Sisällys 3 Toimittajalta 4 Kirkkoherralta 5Ajankohtaista 7 KARJALAINEN ORTODOKSISUUS 10 ITKUVIRSI syntyy aidosta tunteesta 12 ESIPAIMENELTA Syyria on lähellä! 13 EN KÄLLÅDER FÖR ORTODOXI PÅ SVENSKA 14 СТРАНИЦЫ НА РУССКОМ ЯЗЫКЕ 16 ORTAID TUKEE ETIOPIAA 18 IHMINEN VAI BIOKONE? Seurakunnan osoitteet ja puhelinnumerot asiakaspalvelu Liisankatu 29, 00170 Helsinki Avoinna ma–pe 9–14 puh. 0207 220 600, faksi 0207 220 618 [email protected] Kirkkoherra Markku Salminen, puh. 0207 220 603 Kirkkoherran sihteeri Anne Lehto, puh. 0207 220 605 Päivystävä pappi puh. (09) 5845 9635, arkisin 9–14 [email protected] Isännöitsijän sijainen Henri Luostarinen, puh. 0207 220 616 Tiedottaja Vlada Wahlstén, puh. 0207 220 620 22KULTTUURI 24 MUNKKI SErAFIMIN MIETTEITÄ Unohduksen voima 25 LAPSET JA NUORET 28 Mielipiteitä 29 KALENTERI 34 MINNE MENNÄ 36 diakonia tiedottaa 37 KOLUMNI Elämän lahja 38 PERHEUUTISIA 39 meikäläisiä Iivan Jakovlev sähköpostiosoitteet ovat muotoa [email protected] kasvatustoimen päällikkö Kaarina Lyhykäinen puh. 0207 220 621 Taloustoimisto puh. 0207 220 610, 0207 220 611, faksi 0207 220 618 kasvatustoimi Unioninkatu 39 A 1, 00170 Helsinki puh. 0207 220 631, faksi 0207 220 618 [email protected] Auttava puhelin Puhelinpäivystys ti, pe, la klo 18–22 puh. (09) 5845 9642 Seurakuntakirjasto Liisankatu 29 A, 2. krs, puh. 0207 220 642 Avoinna ma - ti klo 10–15, ke klo 15–19, to klo 15–19 Seurakuntasali Unioninkatu 39 (sisäpiha), puh. 0207 220 629 Hautausmaa Leirikeskus Kaunisniemi Lapinlahdentie 2, 00180 Helsinki vahtimestari puh. 0207 620502 Diakoniatyö St. Isaac of Nineveh, Unioninkatu 39 A, 10. krs puh. 0207 220 644 Kaunisniementie 18, 12600 Läyliäinen puh. 0207 620 503 Unioninkatu 39 (sisäpiha) puh. 09) 5845 9633 [email protected] kansainvälinen yhteisö Ortodoksiviesti Liisankatu 29 A 2, 00170 Helsinki puh. 0207 220 619 [email protected] www.ortodoksiviesti.fi TOIMITTAJALTA Ortodoksi 04/12 viesti Uudenmaan ortodoksilehti Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. { } Karjalaisuuden ja ortodoksisuuden liitokseen sisältyy paljon voimakkaita tunteita. Karjalaisista juurista Perustettu: 1950 Julkaisija: Helsingin ortodoksinen seurakunta Vastaava toimittaja: Tiina Makkonen Toimitus: Liisankatu 29 A 2, 00170 Helsinki puh. 0207 220 619 Sähköposti: [email protected] Lehden ulkoasu: Leena Toivola Lehden taitto: Tiina Makkonen, sivut 7 - 11 ja 25 - 26 Ilovecreative Viestintätoimikunta: Marja Istala-Kumpunen, Heikki Huttunen, Heidi Kusmin-Bergenstad, Tertti Lappalainen, Urpo Uotila, Markku Salminen, Vlada Wahlstén ja Tiina Makkonen Tilaushinta: 32 e / vuosi. Lehti on seurakunnan jäsenille ilmainen. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: (seurakuntalaisten ei tarvitse ilmoittaa osoitteenmuutoksia): p. 0207 220 600. Painopaikka: Kirjapaino PunaMusta Tampere Tilaamatta lähetettyjä kuvia ja kirjoituksia ei säilytetä eikä palauteta. Seuraava lehti ilmestyy 24.8. Lehteen tulevan aineiston on oltava toimituksessa viimeistään 3.8. www.ortodoksiviesti.fi www.helsinginortodoksinenseurakunta.fi ISSN 0788-9194 Kannen kuva: rainer ressler nuoruutensa Antoninana ja Ivanina. Sitten tuli sota ja evakkomatkat, ja he jatkoivat elämäänsä Niinana ja Juhona. Mummoni suuttui, jos häntä sanottiin oikealla nimellä. Evakkona oleminen oli ottanut niin koville, että hän halusi elää uudessa ympäristössä ilman karjalaisleimaa. Mutta ei ihminen pääse kokonaan eroon juuristaan. Kun on elänyt jossain kulttuurissa, jää siitä väkisinkin jälkiä. Muistan mummon sultsinoista. Kun niitä söi, sula suolainen voi valui ihanasti pitkin suupieliä. Ukin kanssa oli kiva hassutella vertailemalla kieliä. Ukki ja mummo puhuivat Aunuksen karjalaa eli livviä. Minä aloin ensimmäisenä vieraana kielenäni opiskella venäjää. Oli jännittävää, että ukin kielessä oli niin paljon melkein samoja sanoja kuin venäjässä. Isäni oli 6-vuotias, kun perhe joutui lopullisesti lähtemään Karjalasta. Hän muistaa varhaislapsuudestaan paljon kaikenlaista, myös kieltä, jonka hän oppi ensimmäisenä, mutta jolle ei sittemmin ollut enää käyttöä. Isäni kotikylässä niin kuin muuallakin Raja-Karjalan alueella melkein kaikki olivat ortodokseja. Kun Karjalan ortodoksit siirtyivät Kanta-Suomeen, ortodoksiset seurakunnat saivat uutta väkeä ja uusia seurakuntia perustettiin. Ortodoksisuus ja karjalaisuus liitettiin vahvasti yhteen, vaikka kaikki ortodoksit eivät tietysti tuolloinkaan olleet taustoilIs o va n h e m pa n i e l i vät taan karjalaisia. Omat siteeni karjalaisuuteen ovat katkenneet. Ortodoksisuus on uskontoni, mutta omassa kokemusmaailmassani sillä ei ole suoraa yhtymäkohtaa karjalaisuuteen. Isäni on karjalainen, en minä. Ymmärrän kuitenkin niitä, joille ortodoksisuus on osa karjalaisia juuria. Kun tuntee luovutetun alueen karjalaisten historiaa, on helppo ymmärtää sekin, että tuohon karjalaisuuden ja ortodoksisuuden liitokseen sisältyy paljon voimakkaita tunteita. Tässä Ortodoksiviestissä karjalaisuus on esillä tämän ajan olemuksellaan. Olemme päässeet alkukesään vuonna 2012. Miten voi karjalainen kulttuuri? Entä mitä muita ilmiöitä ajassamme liikkuu? Mielenkiintoisia lukuhetkiä ja hyvää kesää! Tiina Makkonen 3 kirkkoherralta Ki rk ko e i o l e ke s älom al la Seurakunnan 185-vuotisjuhlat ovat käynnistyneet, ja juhla näkyy seurakunnan eri puolilla koko kesän ajan. Voimme muistella aikaisempien sukupolvien työtä, joka on mahdollistanut paljon. Ja samalla meidät kutsutaan aitoon läsnäoloon juuri tässä hetkessä, näiden nyt meille annettujen ihmisten ja olosuhteiden kanssa. Nyt on meidän vuoromme: se miten toimimme ja rakennamme yhteisöämme, vaikuttaa siihen, mitkä edellytykset tulevilla sukupolvilla on kantaa perinnettä eteenpäin. Parhaiten palvelemme seurakunnan tulevaisuutta olemalla aktiivisia kirkon palvelujen käyttäjiä, keskittymällä Kirkon sanomaan ja siten suostumalla kasvamaan Kirkon perinteessä. Helluntain praasniekassa laulettiin: ’Ja niin me yksin mielin ylistämme kaikkein pyhintä Henkeä’. Tämä Kirkon kutsu yksimielisyyteen ei ole pakottavaa vallan käyttöä, vaan kehotus paluuseen ihmisiä rakastavan Jumalan yhteyteen. Ja sen myötä meidät kutsutaan kasvamaan Kristuksen tuntemiseen. Tästä puolestaan seuraa, että katumuksen kautta lähdemme paran- nuksen polulle. Helluntain polvirukouksien sanoin rukoilemme anteeksiantoa synneille, olivatpa ne ’ilmeisiä tai salaisia, tekoja, sanoja tai ajatuksia, elämäntapoja ja mielenliikkeitämme’. Mitä yhteisöllemme tapahtuisikaan, jos keskittyisimme erityisesti omien mielenliikkeittemme puhdistamiseen? On monia, jotka ovat edistyneet siinä valtavan pitkälle. Mutta itsellemme voimme aina esittää kysymyksen: milloin minä aloitan? Tämän mielenmuutoksen tukemiseksi seurakunta ei sulje oviaan kesälomaksi. Kirkoissa toimitetaan palveluksia, ehkä ei ihan jokaisena viikonloppuna, mutta säännöllisesti kuitenkin. Sakramentteja toimitetaan, kasvatus- ja diakoniatoimet palvelevat jne. Suuri osa seurakuntamme työstä jää näkymättömäksi, mutta se on oikeaa ja todellista palvelemista, jota tekevät niin työntekijät kuin vapaaehtoisetkin. Erilaisten ihmisten ja erilaisten tahtotilojen yhteistyö mahdollistuu muistaessamme, että Kristus on keskellämme. Seurakunta toimii läpi vuoden todistaakseen elävän Jumalan ja Hänen kirkkonsa vaikutuksesta tässä ajassa juuri meidän keskuudessamme. Tervetuloa mukaan kesälläkin yhteisiin palveluksiin ja toimintoihin! Esirukouksista kiittäen, Markku Salminen ОТ НАСТОЯТЕЛЯ У ЦЕРКВИ НЕТ ЛЕТНИХ КАНИКУЛ Празднование 185-летия Хельсинского прихода продолжится все лето. Можем вспоминать труды предыдущих поколений, благодаря которым многое стало возможным. И одновременно нас призывают пребывать в настоящем, сегодняшнем дне, с данными нам людьми и обстоятельствами. Теперь наш черёд: то, как мы действуем и строим нашу общину, влияет на то, в каких условиях будущие поколения продолжат нашу традицию. Лучше всего мы содействуем будущему, активно участвуя в делах прихода, сосредоточившись на главной церковной вести, тем самым соглашаясь возрастать в церковной традиции. На престольном празднике, на Пятидесятницу, мы единодушно пели: «и согласно славим Всесвятаго Духа». Этот призыв церкви к единомыслию - не властное принуждение, но призыв к людям вернуться к общению с любящим Богом. Возрастать в познании Христа. Следовательно, через покаяние мы выходим на узкий путь совершенствования. Словами коленопреклонённых молитв в Пятидесятницу мы молимся о прощении грехов, были они «вольная и невольная, яже в ведении и не в ведении… яже в 4 Перевод Влада Валстен деянии, яже в помышлении, яже в словеси, яже во всех наших житиях и движениих». Что было бы с нашей общиной, если бы мы сосредоточились главным образом на очищении наших мыслей? Многие ушли в этом далеко. Но всегда можно задать себе вопрос: чего же я достиг? Ради поддержания этого возрастания, приход не закрывает свои двери на время летнего отпуска. Богослужения в церкви совершаются, если не каждые выходные, но всё же регулярно. Совершаются Таинства, дела милосердия, диакония, продолжается учеба. Большая часть работы нашего прихода остаётся невидимой, но это истинное и правильное служение, осуществляемое работниками и добровольными помощниками. Совместный труд разных людей, с разными мнениями, делается возможным, когда помним, что Христос посреди нас. Церковь действует целый год, свидетельствуя о делах живого Бога и Его Церкви в настоящем времени, именно посреди нас. Добро пожаловать и летом к участию в богослужениях и делах прихода! Благодарю за молитвы, Маркку Салминен ajankohtaista Seurakunta säästää Kirkollishallituksen päätöksiä 29.5.2012 • Kirkollishallitus päätti myöntää peruskorjausavustuksena Helsingin Pappilatalon vesikaton uusimiseen 75 000 €. • Kiiltokultausavustuksiin oli varattu 50 000 euron suuruinen määräraha. Avustusanomuksia ei saapunut. Säästynyt määräraha käytetään aikanaan Uspenskin katedraalin ikonostaasin kiiltokultausten konservointiin. • Pyhän Karitsan ritarikunnan I luokan ritarimerkki on myönnetty seuraaville Helsingin seurakunnan jäsenille: Hilkka Lehtonen, Aleksandra Viskari ja Merja Tiira. • Piispallinen siunauskirja on myönnetty Helsingin seurakunnan alueella seuraaville henkilöille: Timo Lepistö, Tomi Mononen, Aira Semi, Okko Balagurin, Pekka Asikainen, Pauli Hatsala, Leena Heinonen ja Ari Rytkölä. • Kirkollishallitus päätti antaa lakityöryhmälle tehtäväksi valmistella kirkkojärjestyksen (KJ 11 §) muutoksen, jolla arkkipiispan sijoituspaikka siirtyy Kuopiosta Helsinkiin. Sijoituspaikan muutos helpottaisi merkittävästi arkkipiispan tehtävän hoitoa kirkkomme päämiehenä. Valtion johto sekä kirkon muut merkittävät yhteistyötahot ovat kaikki pääkaupunkiseudulla. Yli puolet kirkkomme jäsenistä asuu Helsingin hiippakunnan alueella, ja jäsenmäärä kasvaa sisäisen muuttoliikkeen sekä maahanmuuton vuoksi edelleen. Logistisesti arkkipiispan tehtävä kirkkomme näkyvänä edustajana niin Suomessa kuin ulkomailla hoituisi luontevasti ja kustannustehokkaasti maamme pääkaupungissa. Kirkkomme kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävin ortodoksinen kirkko – ja samalla maamerkki – Uspenskin katedraali sijaitsee Helsingissä. Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkon Kesäkahvila on auki keskiviikkoisin 13.6. - 11.7. 2012 klo 12-15 pidennetty aukiolo 20.6. ja 4.7. klo 12-18 Kaupinkallionite 2, Tapiola Kahvilan avautuessa klo 12 toimitetaan maallikkopalveluksena rukoushetkipalvelus, johon kaikki ovat tervetulleita. Opastuksia kirkon seinämaalauksista ja ikoneista. Seurakuntasalissa myytävänä kahvia, teetä ja pientä purtavaa. 20.6. myös lapsikuoron pihakirppis! Jotta seurakunnan talous voitaisiin tasapainottaa veronkorotuksilla, olisi veroäyriä nostettava ainakin 0,3 prosenttiyksikköä. Näin kertoi neuvoston ensimmäinen varapuheenjohtaja Seppo Ketola seurakunnan esimiehille, luottamusmiehille ja henkilöstön edustajille järjestetyssä tiedotus- ja keskustelutilaisuudessa toukokuun lopussa. Seurakunnalla on paljon kiinteistöjä. Niiden ylläpito ja pakolliset korjaukset käyvät niin kalliiksi, etteivät tulot tahdo riittää kulujen kattamiseen. Tilaisuudessa käytiin läpi viime vuoden menot ja tulot. Eniten keskustelua aiheuttivat hautausmaan käyttökulut sekä Kaunisniemen leirikeskuksen tilanne. Myös uskonnonopetuksen kustannuksista puhuttiin vilkkaasti. Seurakunta maksoi viime vuonna yli 1,2 miljoonaa euroa keskusrahastomaksuja kirkkokunnalle. Maksujen jatkuvan nousun nähtiin käyvän seurakunnalle yhä raskaammaksi. Seurakunnassa on etsitty säästökohteita koko kevätkauden. Veronkorotukset ovat jäämässä säästötoimien ulkopuolelle. Sen sijaan YT-neuvottelujen kautta yhdeksän työntekijää on irtisanottu tai tehtäviä on muutettu osa-aikaiseksi. Kaunisniemen leirikeskuksessa ns. Johanneksenranta on päätetty myydä ja käyttää rahat leirikeskuksen majoitustilojen korjaamiseen. Muita säästökohteita selvitellään edelleen. SÄÄSTÖBUDJETTI HYVÄKSYTTY Seurakunnanvaltuusto hyväksyi neuvoston esittämän negatiivisen lisätalousarvion kokouksessaan 31.5. Merkittävin säästö syntyy tänä vuonna seurakunnan avoinna olevien toimien täyttämättäjättämisestä. Lisäksi säästetään mm. hautausmaan kesähoidossa, asiantuntijapalveluksissa ja viestinnän sopimuksissa. Budjetin kokonaissäästö tälle vuodelle on lähes 270 000 euroa. 5 Kuvaaja Valentin Kazerski Suomen kirkon ja seurakunnan edustajien lisäksi juhlaan osallistui papistoa myös Moskovan ja Serbian patriarkaateista sekä Virosta. Juhlaliturgian toimitti Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo yhdessä muun papiston kanssa. Pihajuhla oli täynnä ohjelmaa: harmonikan soittoa, serbialaista ja venäläistä kansantanssia ja tietysti paljon puheita ja huomionosoituksia. Seurakunnan syntymäpäivät Helluntaina vietettiin Pyhän Kolminaisuuden kirkon temppelijuhlaa ja seurakunnan 185-vuotisjuhlaa. Arviolta muutama sata ihmistä osallistui juhlaan ja seurasi Unioninkadun siunaamista. J uhla alkoi lauantaina seppeleenlaskulla piispa Aleksanterin haudalla ja panihidalla seurakunnan edesmenneitten isien ja työntekijöiden muistoksi. Juhlaliturgian toimitti Korkeasti Pyhitetty Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo yhdessä seurakunnan papiston ja vierailevan papiston kanssa. Liturgia oli ortodoksisuuden yhtenäisyyden juhlaa: toimittava papisto oli kolmesta eri paikalliskirkosta, Suomen ortodoksisesta kirkosta sekä Moskovan ja Serbian patriarkaateista. Siunatun kadun varrella Ristisaaton 6 yhteydessä siunattiin Unioninkatu erityisellä kadun siunausrukouksella: ”Suojele nyt, Herra, tätäkin tietä, jotta se pysyisi perustukseltaan vahvana ja vahingoittumattomana. Anna tätä tietä käyttävien kulkea rauhassa, hyvinvoivina ja terveinä sekä varjele heitä kaikilta liikenneonnettomuuksilta.” Unioninkatu siunattiin Helsinki 200 vuotta pääkaupunkina -juhlavuoden kunniaksi. Helsingin juhlavuoden tuottaja kiitti tunnelmallisesta ja välittömästä tilaisuudesta, josta ”tuli oikein hyvä mieli”. Palveluksen loputtua arkkipiispa Leo jakoi myöntämänsä Pyhän Karitsan ritarikunnan merkit ja metropoliitta Ambrosioksen myöntämät siunauskirjat. Pihajuhlassa muistettiin erityisesti vapaaehtoistyötä tekeviä ja entisiä seurakunnan työntekijöitä. Juhlaan osallistui kunniavieraita Virosta, isä Aleksei Samoldinin leski Irma ja pojat sekä isä Aleksein työtovereita Narvasta. Pihajuhla hiljeni hetkeksi, kun isä Alekseille laulettiin iankaikkinen muisto. Aurinkoinen sää täydensi juhlatunnelman.Tuntui kuin jokainen haluaisi kiittää siitä, että juhla on todella onnistunut. Pian kirkon kellot jo ilmoittivat juhlan päättymisestä ja kutsuivat helluntain ehtoopalvelukseen. VLADA WAHLSTÉN Karjala elyä! TEKSTI TIInA mAKKOnEn K ristinusko tuli Karjalaan ja lähes koko silloisen Suomenkin alueelle idästä. Kirkkoja ja seurakuntia oli Karjalassa jo 800-luvulta alkaen. Toisen vuosituhannen alussa syntyi Laatokan saarelle Valamon luostariyhteisö, jonka perustajina olivat pyhittäjät Sergei ja Herman. Tuolloin kristinuskon asema vahvistui tuntuvasti Karjalassa. Ortodoksista väestöä oli ennen sotia eniten rajakarjalaisissa pitäjissä kuten Salmissa, Suistamolla, Suojärvellä, Impilahdella ja Korpiselässä, mutta heitä oli myös muissa luovutetun Karjalan ja Pohjois-Karjalan pitäjissä. Kun talvisota alkoi vuonna 1939, Karjalassa oli noin 55 000 ortodoksia. Silloin karjalaisilla oli edessään ensimmäinen evakkomatka. Paluu vallattuun Karjalaan alkoi syksyllä 1941. Ihmiset ehtivät asettua uudelleen aloilleen, rakentaa muun muassa uusia koteja tuhottujen tilalle, kunnes kesällä 1944 tuli lopullinen lähtö. Evakuoinnin seurauksena Karjalan ortodoksinen väestö asutettiin eri puolille Suomea. TUHOISA SOTA Kirkkokunnalle sodat tekivät pahaa tuhoa. Noin 70 prosenttia ortodoksisen kirkon jäsenistä joutui evakkotielle. Kirkon omaisuus jäi lähes kokonaan luovutetulle alueelle. Menetys piti sisällään yli sata kirkkoa, saman määrän rukoushuoneita, muita rakennuksia ja kirkolle kuulunutta maata. Ortodoksista väestöä tuli myös nykyisen Helsingin seurakunnan alueelle. Lisää ortodokseja tuli etelään seuraavina 77 vuosikymmeninä vilkkaan maaltamuuton seurauksena. Vaikka tulijoita oli paljon, seurakunnan jäsenmäärä kasvoi ensin hitaasti, sillä kirkosta eroaminen oli vilkasta. Moni ortodoksi sai huomata, että Suomessa on helpompi olla luterilainen. PALJOn SUKUJUURIA Kuvaaja Rainer Ressler Kaikkein nuorimmat luovutetun Karjalan alueella syntyneet lähestyvät 70 vuoden ikää, mutta nykyisen Suomen rajojen sisällä asuu yhä valtava määrä ihmisiä, joiden sukujuuret ovat ainakin jossain määrin ortodoksisessa Karjalassa. Jonkin asteen karjalaisia ortodoksisten seurakuntien jäsenistä on edelleenkin suuri osa. Jos sotien jälkeen monilla evakkoon lähteneillä Karjalan ortodokseilla elämä olikin kohtuuttoman vaikeaa, ei ortodoksikarjalaisena oleminen ole enää nykySuomessa ongelma. Ortodoksisuuteen suhtaudutaan myönteisesti. Luovutetun Karjalan alueen kulttuuri eli ilman erityistoimenpiteitä vielä pitPyhän Sergein ja Hermannin ikoni kään sotien jälkeen karjalaijalan kielen puhuja, joista on maahansen siirtoväen avulla. Nyt alkuperäisten karjalaisten määrä vähenee koko ajan ko- muuttajakarjalaisia runsaat 2 000. Livaa vauhtia, ja heidän jälkeläisistään suu- säksi noin 25 000 puhuu ja ymmärtää jokin verran kieltä ja heillä on karjalainen ri osa on kadottanut suoran yhteytensä identiteetti. Karjalan kieli sai vuonna äitiensä ja isiensä uskontoon, kieleen ja 2009 virallisen vähemmistökielen asekulttuuriin. man. Vuodesta 2011 lähtien karjalan on ”EI OLE mOnDUA, JOTKA PAGISOU voinut ilmoittaa väestörekisteriin myös DA ELEnDIÄ KARJALUA” äidinkieleksi. (KARJALAn PUHUJIA EI OLE Näin on tehnyt muun muassa Pekka EnÄÄ PALJOn) Helakallio. Hän on syntynyt vasta sotien Suomessa on edelleen noin 5 000 kar- jälkeen, mutta eli lapsuutensa ortodoksi88 karjalaisen kielen ja kulttuurin ympäröimänä. Molemmat vanhemmat olivat Karjalan evakkoja ja olivat töissä Kuopiossa ortodoksisessa pappisseminaarissa. Hän on itsekin saanut pappiskoulutuksen ja toiminut seurakunnassa pappina. – Ainakin koirani ovat karjalankielisiä. Kun käyn niitä ulkoiluttamassa, juttelen niille aina karjalaksi, Pekka nauraa. Pekka Helakallio kuuluu Karjalan kielen seuraan, jonka hallituksen johdossa on Korkeasti pyhitetty Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo. Arkkipiispan sukujuuret ovat Salmissa. Seura perustettiin vuonna 1995 pitämään huolta karjalan kielestä ja kulttuurista Suomessa. Seuralla on mm. omat verkkosivut osoitteessa www.karjal. fi. Sivuilta pääsee lukemaan mm. Karjalan kielen seuran julkaisemaa lehteä Karjal žurnualua. Se on karjalazien iänenkannattai. KARJALAISTEn KIRKKO? Karjalan kielen seura yrittää estää karjalaisen kulttuurin muuttumisen menneisyyden asiaksi. Jäseninä on paljon nuoria ja nuorehkoja karjalaisia. Seura pyrkii tekemään karjalasta nykyaikaisen käyttökielen. Karjalan kielen seura on muun muassa julkaissut viime vuosina ahkerasti karjalan kielelle käännettyjä kirjoja. Viimeisin julkaisu ilmestyi toukokuussa. Saaran kuaskut da starinat on karjalankielinen vitsikirja, joka sisältää hyväntahtoista karjalaista huumoria. Karjalan Kielen Seuran sihteeri Pertti Lampi on kirjoittanut paljon karjalaisten oikeuksien puolesta, myös kirkossa. Hän haluaisi, että karjalaa käytettäisiin nykyistä enemmän palveluksissa. Mellunmäen Aleksanteri Syväriläisen kappelissa kieltä käytetään jonkin verran palveluksissa ja toimintakeskuksessa toimii myös karjalan kielen ja kulttuurin piiri. Lampi toivoo, että myös muissa seurakunnan kirkoissa ja Suomen muissa seurakunnissa alettaisiin nykyistä enemmän käyttää karjalaa. – Suomalaistamisajalta peräisin oleva sanonta, jota usein vieläkin käytetään karjalaisia vastaan kuuluu: ”Ortodoksinen kirkko ei ole mikään karjalakerho”. Nykyään näin sanovat lähinnä jotkut seurakuntien aktiivit. Samojen ihmisten mielestä on sitä vastoin ihan luonnollista, että kirkossa toimitetaan palveluksia vaikkapa koptin tai ruotsin kielillä. Meidän mielestämme tämä ei ole ihan loogista, Pertti Lampi ihmettelee. OmA KARJALA Pekka Helakallio on käynyt muutaman kerran vanhempiensa kotikonnuilla Hyrsylänmutkassa. – Kävin siellä ensimmäisen kerran neuvostovallan aikaan. Minulle meinasi käydä siellä huonosti, mutta onneksi taksikuski auttoi minut turvallisesti pois maasta, kun huomasi, että minulla oli ortodoksiristi kaulassa. Menin Hyrsylänmutkassa paikkaan, jossa oli ollut äitini kodin rantasauna. Siellä tuli sellainen olo, että huh-huh, tämä on minun oma Karjala. Hyrsylänmutkan tsasounan rakennuksen paikalta Pekalla on naula. Se on hänellä kotona ikoninurkkauksessa tärkeällä paikalla. Pekka Helakallion äidinkieleksi on merkitty karjala. Hän vetää muun muassa Helsingin työväenopistossa karjalankielen kursseja. Osa kurssilaisista haluaa verestää oman lapsuudenkielensä taitoja, osa on nuoria, jotka haluavat tutustua juuriinsa. Karjalan Lahja TEKSTI TIInA mAKKOnEn L ahja Martikainen kuuluu niihin seurakuntalaisiin, joille ortodoksisuus ja karjalaisuus kuuluvat erottamattomasti yhteen. Hän on muutaman vuoden ajan asunut Mellunmäen toimintakeskuksen lähellä. Hän käy siellä ahkerasti, vaikka kaipaileekin pikkuisen Tikkurilan aikoja. – Vielä muutamia vuosia sitten kotikirkkoni oli Tikkurilassa. Siellä oli mukavaa, kun meitä karjalaisia oli paljon. Aina kun tapasimme, puhuimme karjalaa, Lahja kertoo. Lahja on lähtöisin Suojärveltä. Kun perhe muutti ensimmäisen kerran evakkoon, hän oli vain puolivuotias. Lopullisen lähdön aikoihin tyttö oli jo täyttänyt viisi vuotta. – Kävin kouluni Nurmeksessa. Aluksi oli vähän vaikeaa, kun en ymmärtänyt kunnolla suomea. Mutta onneksi Nurmeksessa oli paljon evakkoja. Pystyimme keskenämme puhumaan omaa äidinkieltämme, karjalaa, välitunneilla. Vähitellen opin myös suomea. Muistan että saimme kuulla ryssittelyä, mutta olin niin pieni, etten onneksi oikein ymmärtänyt, mistä siinä oli kysymys, Lahja muistelee. Alkuaikoina Nurmeksessa ei ollut ortodoksikirkkoa. – Jumalanpalveluksia pidettiin ihmisten kodeissa. Kun olin pieni, meilläkin oli usein palveluksia. KARJALAISET OSA KOKOnAISUUTTA Siirtokarjalaisten mielessä olevat muistot ja kokemukset yhdistävät vahvasti ihmisiä toisiinsa. Lahja kuuluu muun muassa Helsingin Suojärviseuraan. Siellä on mukavaa, kun saa olla samanhenkisten ihmisten kanssa, joilla on samanlainen tausta. Lahjan kodissa ortodoksisuus oli Lahja Martikainen (oikealla) pitää erilaisia piirakkakursseja. Tämä kuva on vuodelta 2008. Kuvaaja Tarja Sulalampi osa karjalaista kulttuuria, ja sitä se on Lahjalle edelleen. Hän jatkaa karjalaisperinteitä seurakunnassa mm. pitämällä käspaikkakursseja. Stefanoskodissa seuraava kurssi alkaa lokakuun alussa. Hän on myös paistanut elämänsä aikana valtavan määrän karjalanpiirakoita seurakunnan erilaisiin tilaisuuksiin. – Lahja on taivaan lahja. Tikkurilan kirkon rakennusprojektin hyväksi Lahja ehti paistaa vuosien mittaan varmasti miljoona karjalanpiirakkaa. Hienoa, että saimme tämän lahja nyt Mellunmäkeen, Itä-Helsingin ortodoksien sihteeri Raila Hokkanen kiittelee. Lahjalle ortodoksisuus tulee lapsuuden perintönä. Miten hän suhtautuu uusiin seurakuntalaisiin, joiden tie kirkkoon on aivan toinen? – Kyllä seurakuntaan liittyneet kirkossa helposti tunnistaa muista. Mutta eihän tämä ole vain karjalaisten kirkko. Ei minulla ole mitään syytä vastustaa uusien ihmisten tuloa seurakunnan jäseniksi, hän vakuuttaa. Lahjan poika on kastettu 60-luvulla isän mukaan luterilaiseksi, mutta Lahja uskoo, että poika liittyy vielä äitinsä kirkkoon. Sellaisesta on itse asiassa jo puhuttukin pojan kanssa. 99 Kuten muinaiset emosemme V enäjän Karjalassa elää edelleenkin vanhoja itkijänaisia. Siellä perinne on kuitenkin kuolemassa, sillä uusia itkijöitä ei ole näköpiirissä, kun vanhat kuolevat. Suomessa tilanne on toinen. Kun 1990-luvulla itkijäperinne oli vaarassa kuolla kokonaan, alkoi uusi nousu. Vuonna 2001 perustettiin Suomeen Äänellä Itkijät ry. Tähän mennessä yhdistys on järjestänyt yli 80 kurssia yli 50 paikkakunnalla. Vuodesta 1998 on yli 1000 ihmistä käynyt itkuvirsikurssilla. Kiinnostus on koko ajan lisääntymään päin. Äänellä Itkijöiden puheenjohtajan Pirkko Fihlmanin innostus perinteistä itkua kohtaan liittyy hänen miehensä harrastamiin Karjalan historiallisiin tutkimuksiin. Fihlmanin perhe oli ostanut 1960-luvulla kesäpaikan Uukuniemeltä. Siellä pariskunta alkoi tutkia innokkaasta alueen historiaa. Tutkimusharrastus johti muun muassa siihen, että Pirkon mies, Ensio Fihlman, kirjoitti näytelmän muinaissuomalaisesta UkonVa k k a Itkuvirret kuuluivat karjalaisiin tapoihin menetetyn Karjalan ortodoksisilla alueilla. Muinainen perinne oli säilynyt nimenomaan Karjalassa, sillä ortodoksinen kirkko suhtautui suopeasti perinteeseen. Pirkko Fihlman on syntynyt Sortavalassa. Hän löysi itsestään äänelläitkijän 1990-luvulla. TEKSTI JA KUVAT TIInA mAKKOnEn juhlaperinteestä. Näytelmän esitystä varten hän tarvitsi itkijänaisen. – Sanoin Ensiolle, että jos sinä kirjoitat näytelmän, niin kyllä minä yhden itkun opettelen. Aloin kuunnella vanhoja itkijöiden lauluja nauhalta. Ensin oli vähän sellainen tunne, että eihän tässä ole päätä eikä häntää. Mutta kun sitten kuuntelin nauhoja ja aloin tapailla melodian avulla sanoja, huomasin yhtäkkiä, että minähän itken. Nauhoitin ensimmäisen itkuni ja soitin sen äidilleni. Hän sanoi, että sehän kuulosti aivan siltä, kuin hänen oma ”babansa” olisi itkenyt, Pirkko kertoo. PUHDISTAVA VAIKUTUS Itkuvirsiperinne ei ole ainoastaan karjalaisten erityisperinne. Siirtymäriitteihin kuuluvia itkuvirsiä esitetään edelleen eri puolilla maailmaa. Karjalassa traditio oli säilynyt ortodoksisen kirkon varjeluksessa. Pirkko Fihlmannille äänellä itkeminen on pyhä asia. – Itkuvirsien esittäminen eli äänellä itkeminen on puhdistava ja hoitava kokemus. Itku Pirkko esitti itkuvirsiä 75-vuotissyntymäpäivillään toukokuussa. Kuvaaja Mariamne Purmonen 10 10 nostaa mielen sopukoista vaikeitakin asioita, toteaa Pirkko Fihlman. Pirkko on purkanut esimerkiksi sotalapsi-itkun kautta lapsuusajalta peräisin olevia traumojaan. Äiti lähetti Pirkko-tytön Ruotsiin vuonna 1942. Kun tytär palasi kotiin sodan jälkeen, hän oli ruotsalainen tyttö Suomessa, kadottanut jopa äitinsä kielen. Sopeutuminen Suomen ankeisiin oloihin ei ollut helppoa Ruotsissa vietetyn hyvän ajan jälkeen. Tästä ristiriidasta syntyi äidin ja tyttären välille vuosikymmeniä kestänyt jännite. Äänellä itkiessä tunne muuttuu sanoiksi, jota itkuääni kannattelee. Jo muinaiset naiset tiesivät, että kun saa muotoiltua tunteensa sanoiksi, olo helpottuu. Naiset hoitivat mielenterveyttään itkuvirsien eli virsittämisen avulla. ITKUn KAUTTA UUTEEn Itkuvirret liittyvät siirtymäriitteihin. Itkuvirsiä itkettiin esimerkiksi hautajaisissa, tyttären mennessä naimisiin tai pojan sotaanlähdön yhteydessä. Itkun tarkoituksena oli valmistella lähtijää ja yhteisöä muuttuvaa elämäntilannetta varten. Itkuvirsien avulla vainaja lähetettiin tuonpuoleiseen, morsian miehelään ja poika sotaväkeen. Pirkko käy itkemässä monenlaisissa Pirkko on huomannut, että itkuvirret auttavat myös nykyajan ihmistä. tilaisuuksissa. Itkuvirsien esittäjää saatetaan kysyä, kun joku on jäämässä eläkkeelle tai lapsi kastetaan. Kerran Pirkon täytyi jättää lupaamansa itkeminen väliin. Kyseessä oli hänen miehensä veljentyttären hautajaiset. Miehen oli mentävä tuuraamaan vaimoaan. – Ihan hyvin se meni, Ensio kertoo ja itkee pätkän itkuvirrestä – silmät kiinni vahvasti eläytyen. Perinteisesti äänellä itkeminen on kuulunut naisten perinteeseen, mutta nykyään miehetkin voivat itkeä. Tärkeintä on, että itkun antaa auttaa. – Kun äitini oli kuollut, menin sairaalaan itkemään hänelle kuolonitkua. Vanhan perinteen mukaan vainajalle itkettiin kolme päivää kuoleman jälkeen, koska uskottiin että vainaja kuulee itkuääntä. Sain saatella äidin tuonilmaisiin. Kuolinitkun itkeminen on arvokas hetki ja ikimuistettava kokemus, sanoo Pirkko. LEVY TEKEILLÄ Itkukieli on valitusrunoutta, jolle on ominaista metaforien ja piilonimitysten runsas käyttö, alkusointu ja kertaus sekä muun muassa erilaisten hellittelysanojen runsaus. Itkussa on mukana improvisaatiota, mutta sen on seurattava vapaamittaista melodiaa. Oikeanlainen hengitys on tärkeää. Jokainen säe hiipuu loppua kohti. – Tärkeintä on tunteen ilmaisu. Hyvä itku on aitoa eläytymistä. Itkuvirttä ei pidä yrittää itkeä, jos tunne ei ole mukana, Pirkko Fihlman opastaa. – Tekniikka on vasta toissijainen asia. Eikä tähän vaadita erityistä laulutaitoa. Pirkko täytti vastikään 75 vuotta. Viimeisen 14 vuoden aikana hän on säveltänyt ja sanoittanut yli 60 itkua. Uusia itkuja syntyy koko ajan. Suomessa on nauhoitettu itkuvirsiä jo kauan, mutta kokonaista itkuvirsikokoelmaa nykyitkuista ei ole vielä tehty. Sellainen on nyt Pirkko Fihlmanin haaveena. Toteutuskin on jo pitkällä, sillä melkein kaikki äänitykset on tehty. Nyt pitäisi vielä löytää rahat muun muassa graafikon palkkaamiseen kansikuvaa varten. Syntymäpäivälahjaksi hän toivookin tilisiirtoa Äänellä Itkijöiden pankkitilille CD-levyn tuottamista varten. Ote kuolinitkusta Pirkon äidille (Sanat ja sävel Pirkko Fihlman) Oi sie armas muamosein, miun maallein synnyttäjäisein. Kaiho nousee syömehen, kun sinnuu aattelen. Tässä mie istun ja ikävöin, sie lähit Tuonen tuville, syliin Luojan kaikkivaltiaan, syntyisten syvien syliin. Mie sain silitellä siun silopintaista poskeas, kiitellä kaikesta hyvästä, hyvän matkan siulle saatoin. Olkoon olosi nyt pehmoinen, kevyellä mullalla peiteltiin, jott sie libolintusena tulisit meitä tervehtimään. Sinun poislähtöäsi suremme ja läsnäoloasi kaipaamme. Hyvä päivätyön suoritit, siunuulla lähit matkalle. Kiitos armais muamosemme hyvistä kättesi töistä, sinua rukouksissa saattelemme. 11 11 Esipaimenelta Syyria on lähellä! on ilmaissut vakavan huolensa Syyrian tilanteen kärjistymisestä. Keväällä julistettu heiveröinen aselepo ei ole rauhoittanut tilan netta. Levottomuuksissa on kuollut yli 9000 ihmistä. Väkivalta ja terrori ovat leviämässä Libanoniin. Yhteiskunnallisen kuohunnan myötä islamia käytetään myös arabi nationalistisen politiikan välikappaleena. Lähi-idässä on kristinuskon juuret. Damaskoksessa syntyivät ne ensimmäiset yhteisöt, joista käytettiin nimitystä ”kristityt”. Alueella toimii ikiaikainen vahvasti arabian kieleen ja arabialaiseen kulttuuriin sitoutunut kirkko, Antiokian patriarkaatti. Se on tullut myös suomalaisille ortodokseille läheiseksi ja tutuksi esimerkiksi Syndesmoksen kautta. Tämä kirkko on elänyt toista tuhatta vuotta islamin keskellä. Uskontojen välillä on perinteisesti vallinnut keskinäinen kunnioitus. Samalla on syytä muistaa, miten eurooppalaiset ovat oman uskontonsa nimissä historian kuluessa monesti käyneet muslimien kimppuun. Ristiretkien ja siirtomaavallan kausi on perin häpeällistä luettavaa. Valitettavasti ortodoksiset kirkot, jotka ovat aina olleet kiinteä osa alueen kulttuuria, ovat tässä joutuneet ”maksumiehiksi” historian eri vaiheissa. Niin tänäänkin. Tämän hetkinen konflikti voi olla kohtalokasta alueen kristillisyydelle. Ymmärrän hyvin niitä kristittyjä, jotka eivät enää jaksa nähdä tulevaisuuttaan Lähi-idässä, vaan muuttavat ulkomaille pysyvästi. Syyriassa kristittyjä on noin 5%, Egyptissä hieman enemmän. Kun tiedotusvälineiden antama kuva Syyrian levottomuuksista on varsin etäinen ja sekava, sosiaalinen media tuo syyrialaiset yhtä lähelle meitä kuin lähimmät naapurimme. Homsin kaupungissa sai surmansa tammikuun 25. päivä ortodoksinen pappi Basilios Nassar. Jo seuraavana päivänä maailmalle levisi YouTube-video hänen hautajaisistaan. Mekin olisimme voineet osallistua Basilios Nassarin hautajaisiin lähes reaaliaikaisesti. Olemme myös saaneet nähdä, kuinka uutta marttyyria muistetaan Facebookissa ja blogikirjoituksissa, kuinka marttyyrikultti internet-aikakaudella syntyy ja kasvaa silmiemme edessä uudella tavalla. YK:n erikoislähettiläs Kofi Annan 12 Isä Basilios Nassar sai surmansa auttaessaan haavoittunutta uskonveljeään. Uutisissa tapahtumasta on kerrottu, kuinka hän uhrasi itsensä palvelutehtävässä, ”pani itsensä alttiiksi lampaidensa edestä” meidän Herramme esikuvaa noudattaen. Kirkon lukuisien marttyyrien ketjuun liittyi jälleen uusi lenkki. Isä Georges Massouh, Balamandin yliopiston professori, toteaa omassa blogissaan, että on tärkeätä tietää, kuka tappoi Basilios Nassarin, vaikka tämän selville saaminen sisällissodan olosuhteissa onkin äärimmäisen vaikeata. Kuitenkin hän tähdentää, että vielä tärkeämpää on se, ettei uhrin puhtaalla verellä käydä kauppaa. Siitä ei saa yrittää hyötyä, kuten isä Georges kirjoittaa, ”kansainvälisen konfliktin basaarissa”. Tämä on vastuullista, viisasta ja syvällisesti kristillistä puhetta ihmiseltä, joka elää keskellä ristiriitojen ja taisteluiden kärjistämää ilmapiiriä. Syyrian todellisuus heijastelee arabimaailman tämänhetkistä käymistilaa. Viime kädessähän kyse ei tietenkään ole ihmisten uskonnollisista mielipiteistä vaan koko alueen poliittisesta tulevaisuudesta. Siirtyminen diktatuurista kohti demokraattista kansalaisyhteiskuntaa ei käy käden käänteessä. Erityisen valitettavaa on se, että kristilliset kirkot ja muut vähemmistöryhmät tällaisessa tilanteessa joutuvat helposti ajetuksi nurkkaan, vaikka ne useimmiten ovat olleet etujoukoissa inhimillisemmän yhteiskunnan rakentamisessa. Esimerkkejä tästä juuri nyt ovat vaikkapa ortodoksit Syyriassa, Libanonissa ja samoin koptikristityt Egyptissä. Syyrian kirkolliset johtajat tuomitsevat yksiselitteisesti kaiken väkivallan. He rohkaisevat ihmisiä – myös meitä - uskomaan tulevaisuuteen: ”Rukoilemme ja toivomme, että vallitseva sotilaallinen painostus ja väkivalta loppuu pian. Toivomme, että tämänhetkinen epävarmuus ei tuhoaisi niitä historiallisia ja henkilökohtaisia siteitä, jotka Syyrian ja koko alueen kristittyjen ja muslimien välillä perinteisesti ovat vallinneet. Syyrian kristittyjen rohkeus pitää kiinni omasta uskostaan ja tuoda esiin kristillisiä eettisiä arvoja tällaisella kriittisellä hetkellä, on meille kaikille opettavana esimerkkinä.” En källåder för ortodoxi på svenska Foto Max Arhippainen Munkarnas sång klingar stark och stram under grottkyrkans valv. Det är tidig morgon en vardag i Petseri kloster. Inom kort tänder en av munkarna en liten lykta och bär elden från kyrkan till köket. En ny dag av bön och arbete har inletts. SERGIUS COLLIANDER S edan den nya gränsdragningen mellan Estland och Ryssland för drygt tjugo år sedan ligger klostret i Ryssland, alldeles nära gränsen. Till staden Pskov är det knappa femtio kilometers bilfärd österut. Klostret med anor från medeltiden är helgat till Gudsmoders avsomnandes minne och firar sin årshögtid den 28 augusti. Under 1920- och 1930-talen tillhörde klostret och staden Petseri alldeles invid det självständiga Estland. Området beboddes och bebos fortfarande av setufolket och ryssar. För familjen Ina och Tito Colliander innebar konfrontationen med den här miljön 1936 inledningen av ett nytt skede i livet. Konstnärinnan Ina Colliander och författaren Tito Colliander är båda födda i S:t Petersburg och uppvuxna i protestantiska familjer. Men båda hade ryska barnsköterskor, njanjor, med ikon och oljelampa i tjänarinnerummets hörn. Helt nytt var det ryska och det ortodoxa alltså inte; man kan väl snarare tala om ett kärt återseende. Men det gick längre än så. Paret – mina föräldrar – övergick snart till ortodoxin, myrrasmordes och vigdes kyrkligt i stadsförsamlingens kyrka. Dottern Maria, sju år då, döptes i det fria i den lilla by strax utanför staden och klostret där familjen bosatt sig. Här skrev Tito romanen Korståget där skildringen av den kyrkliga festprocessionen från klostret och från by till by ingår. Boken avslutas med tankar kring den heliga liturgin, eukaristin, nattvardsgudstjänsten. Efter den tvååriga vistelsen i Estland kom den religiösa och existentiella tematiken att i allt högre grad prägla makarnas konstnärliga skapande. Nya impulser kom till: bekantskapen med biskop Alexander av Helsingfors gav stoff till religions filosofiskt tänkande och Nya Valamo med fader Johannes betydde ett allt intensivare engagemang i ortodoxt andligt liv. Tjugo år efter upplevelserna i Petseri utkom Tito Collianders översättning av den heliga liturgin. Detta blev den första översättningen till svenska som kom att i praktiken användas för förrättandet av liturgin. Kyrkor, befästningsverk och ekonomibyggnader flätas sammani Petseri kloster, som fäderna Mikael Nummela och Sergius Colliander samt Peter Saramo och Max Arhippainen besökte i maj. När nu den nya översättningen av Johannes Chrysostomos liturgi i våras, femtiofyra år senare godkändes av det ortodoxa biskopsmötet i Finland känns det naturligt att minnas och återknyta till den aldrig sinande källa för ortodox fromhet som Petseri kloster utgör. Här fortsätter fäderna och bröderna att så andligt utsäde söcken som helg, här samlas pilgrimer och volontärer från när och fjärran, här är forna seklers fäders böner ständigt närvarande: deras kvarlevor finns i sandstensgångarna under jord. Det forntida och det nutida möts, känslan av evigt fortgående tidlöshet blir stark. I maj fick en liten grupp svenska pilgrimer från Finland här uppleva samma gemenskapskänsla som måste ha varit ett av inslagen i det Ina och Tito Colliander var med om decennier tidigare. Vi som den här gången slagit följe och delgivit stifts- och klosterledningen anledningen för vårt besök fick ett bemötande som i sin uppriktiga vänlighet berörde oss starkt. 13 Страницы на русском языке ЮБИЛЕЙ ПРИХОДА На день Святой Троицы, 27 мая, в престольный праздник СвятоТроицкой церкви, мы отмечали 185-летие Хельсинского прихода. В празднике приняли участие сотни людей. Праздничную литургию служил Высокопреосвященнейший Архиепископ Карельский и всея Финляндии Лев вместе со священнослужителями прихода и священнством из поместных церквей Московского патриархата, Сербского патриархата и из Нарвы. Во время крестного хода была освящена улица Унионинкату, в честь 200-летнего юбилея столицы Хельсинки. После службы Архиепископ Лев вручал церковные награды. Праздник продолжился во дворе, где были накрыты столы. Звучали песни, музыка, исполнялись народные сербские и русские танцы. На празднике присутствовали вдова и сыновья покойного протоирея Алексея Самолдина а также служивщие с ним в Нарве священники и дьякон. Завершился праздник колокольным звоном - призывающим на Великое повечерие. Тексты и фото Влада Валстен 14 Архиепископ Лев вручил Ангелине Кивимяки благословительную архи ерейскую грамоту за десятилетний хозяйственный труд в СвятоТроицкой церкви. Она работает в приходе до 1.10.2012. мы все благодарим Ангелину за её труд и желаем ей многая лета. Счастливый человек В день празднования памяти преподобных Сергия и Германа Валаамских, 28 июня, протодиакону отцу Геннадию Столбову исполняется 80. И хотя одиннадцать лет он официально пребывает на покое, но продолжает служить. И службы с участием отца Геннадия в СвятоТроицкой церкви проходят особенно торжественно. Наверное, на роду было написано стать дьяконом. Церковь в его жизни была всегда. Особенное и определяющее событие произошло, когда ему исполнилось двенадцать. - Это было в сорок четвертом году. Меня впервые впустили в алтарь. И мне это так понравилось, что я решил: стану диаконом. Очень захотел читать в церкви. И это осуществилось. На Пасху в 1945 году я получил стихарь. Это был для меня великий праздник. В нашем приходе был певчий, бас-баритон. Он читал Апостола. С него я брал пример. И этот человек, Николай Старостин, стал моим первым учителем церковного чтения. В 1953 году регент Успенского собора, Петр Яковлевич Шаповалов, услышав и оценив голос певца, пригласил Геннадия Столбова петь в Успенском соборе. Господь одарил отца Геннадия ещё одним талантом - любовью к рисованию. - Первые уроки мне давал отец. Он заметил мой талант, и мы всё время вместе рисовали. Когда я окончил школу, я поступил в типографию, а потом в художественное училище, Всю жизнь рисовал и углем, и карандашом, и акварелью, и маслом тоже. Весной 1976 года, а именно 29 мая, в Успенском кафедральном соборе митрополит Иоанн посвятил Геннадия в диаконы. - И это стало самым большим праздником в моей жизни. Я никогда не стремился стать священником. Быть священником очень ответственно. И раз уж Господь поставил меня диаконом надо знать и делать это хорошо - это мой жизненный принцип, который, впрочем, всегда определяет человека. Отец Геннадий прослужил десять лет на посту первого диакона в Успенском соборе. 11-ый год на пенсии, но всё равно продолжает служить. - Само служение даёт мне силы. Живу с воскресенья до воскресенья. Как только служба кончается, я уже думаю, какое будет следующее воскресенье, какие особенности. Для меня это очень важно. Это внутренний мир, молиться Богу и служить людям. И окрыляет, когда ктонибудь в церкви подходит и спрашивает, когда я опять буду служить и устрою им праздник. Этой мыслью живу целую неделю. Бывает, я даже не знаю того человека, который подойдёт и скажет: «Как хорошо, что вы существуете. Слава Богу, что вы у нас есть». А я отвечаю, просите Бога, чтобы он мне продолжил жизнь. Служение Богу в церкви это смысл моей жизни. И потому я счастливый человек. Светлым днём Троицы, на праздничном богослужении в Свято-Троицкой церкви, посвященном 185-летию прихода, всем нам радостно было слышать голос отца Геннадия. А после Божественной литургии архиепископ Карельский и всея Финляндии Лев вручил отцу Геннадию высокую награду Финляндской Православной церкви орден Святого Агнца I степени. Пожелаем отцу Геннадию многая лета! 15 Ortaidi n kesäker äys Veden lahja Ortaidin kesäkeräyksellä ”Veden lahja” tuetaan Etiopian kuivuusalueella eläviä yhteisöjä. Itä-Afrikkaa koetteli vuosi sitten kuivuus ja nälänhätä. Sateet ovat jälleen myöhässä ja kuivuus tilanne ajaa miljoonat ihmiset liikkeelle veden ja ruuan perässä. Ortaid toteuttaa Etiopiassa vesi- ja ruokaturvahanketta, jossa Haikin alueella Pohjois-Etiopiassa rakennetaan kaivoja, vesipisteitä ja kastelujärjestelmiä. Kastelujärjestelmien avulla ruokaa voidaan tuottaa sadekauden ulkopuolella ja kaivoista kyläyhteisöt saavat elintärkeää puhdasta vettä. Kanna vettä ja osallistu keräykseen! Keräys päättyy kirkastusjuhlaan 6.8. L isätietoja: w w w.k ir k k otoimii.fi/or taid, [email protected], puh. 044 336 7064. Ortaidin Etiopia-työhön voi tutustua järjestön kotisivuilla osoitteessa www.kirkkotoimii.fi/ortaid. ETIOPIAN TUOKSUJA Maailma kylässä -festivaaleilla TEKSTI JA KUVA TIINA MAKKONEN O rtAidin Etiopia-teema oli esillä tämän vuoden Maailma kylässä -festivaaleilla, joka järjestettiin toukokuun viimeisenä viikonloppuna Helsingissä. OrtAidilla oli ilmaisfestivaaleilla oma kojunsa, jossa kerrottiin ortodoksisen kirkon ulkomaanavun työstä Etiopiassa sekä myytiin etiopialaisia tuotteita. - Osa ohikulkevasta ihmisvirrasta on poikennut tutustumaan meihinkin, kiitteli projektipäällikkö Riina Nguyen OrtAidista. - Väkeä oli paljon varsinkin lauantaina aamupäivällä, kun järjestimme kojun lattialle etiopialaisen kahvihetken. Kahvihetki oli retkiversio kahden tunnin kahviseremoniasta, Riina kertoo iloisena. Riinan tehtäviin kuului muun muassa pussittaa tuoksuvaa etiopialaista mausteseosta myytäväksi. Tarjolla oli myös mm. paikallisen nunnaluostarin tekemiä tekstiilejä. - Kaikki tuotto lähetetään Etiopiaan, Riina vakuuttaa. Maailma kylässä on kaukomaiden karnevaali, jonka tarkoitus on antaa uusia kokemuksia ja näkökulmia suvaitsevaan monikulttuurisuuteen, kehitysyhteistyöhön, kestävään kehitykseen ja globaaliasioihin. 16 Riina Nguyen toi Etiopiaa esille Kaisaniemen puiston festareilla. Teksti Riina Nguyen Kuvat Ortaid ry Etiopian pääkaupunki Addis Abeba on sekoitus tarunhohtoista historiaa, värikästä elämänmenoa ja miljoonakaupungin köyhyyttä. Maedotin alakoulussa Addis Abebassa on tilaa pyörätuolillekin. Koulutus auttaa uuteen alkuun O n oikeastaan pysähdyttävää ajatella, että vuosittain tuhannet etiopialaiset lapset ja nuoret saavat käydä kouluryhmän kanssa tutustumassa Etiopian kansallismuseoon. Museon aarteisiin kuuluu yksi maailman vanhimmista löydetyistä esi-ihmisen luurangoista, Lucy. Addis Abeban nuoret pääsevät näkemään yli kolme miljoonaa vuotta vanhan ja reilun metrin mittaisen naisen luurangon osana omaa varttumistaan. Ihmisen alkuajoista on tietysti pitkä matka kirkon syntyyn 2 000 vuotta sitten, mutta kristinusko on jättänyt lähtemättömän jälkensä yhteen Itä-Afrikan keskeisistä valtioista. Addis Abeban asukkaat pitävät kaupungin keskipisteenä pyhän Georgioksen kirkkoa, ja uskonnollisuus on muutenkin luonnollinen osa ihmisten arkea. Etiopialaista yli 60 prosenttia on kristittyjä, joista enemmistö kuuluu Etiopian ortodoksiseen kirkkoon. Kolmannes maan asuk- kaista on muslimeja. Addis Abebassa asuu yli kolme miljoonaa ihmistä ja luku kasvaa sitä mukaa, kun ihmiset muuttavat maalta kaupunkiin paremman elämän toivossa. Myös syntyvyys on Etiopiassa korkea, mikä lisää väestönkasvua. Etiopian väkiluku on yli 80 miljoonaa, vaikka maa on pintaalaltaan vain 2,5 kertaa Suomen kokoinen. Pääkaupungissa on suuria slummi alueita, joissa elämä ei ole tarunhohtoista. Monet lapset ovat menettäneet molemmat tai toisen vanhemman, ja kaduilla elää äitejä rintaruokittavien ja taaperoikäisten lasten kanssa. Slummeissa ja kaduilla elävien on todella vaikea ponnistaa elämässä eteenpäin, sillä he eivät välttämättä pääse valtion kouluihin. Niinpä Etiopiaan on kehittynyt muun muassa kansalaisjärjestöjen toimesta rinnakkainen alakoulujärjestelmä, jonka kautta orvot ja slummien lapset pääsevät kouluun. He voivat jatkaa ensimmäisillä luokilla niin kauan, että saavuttavat valtion kouluun vaadittavan tason. Yksi rinnakkaista koulutusta järjestävä kansalaisjärjestö on Maedot, joka on tehnyt pitkäjänteistä työtä usean vuoden ajan. Kymmenet lapset ovat siirtyneet Maedotin kouluista valtion kouluihin ja saaneet elämälleen uuden alun. Maedot järjestää koululaisille opetuksen lisäksi yhden lämpimän aterian päivässä ja koordinoi vapaaehtoisten naisten toteuttamaa ruokaturvatoimintaa, jonka avulla pystytään jakamaan ruokapaketteja aliravituille vauvoille ja lapsille. Ortodoksisen kirkon ulkomaanapu Ortaid tutustui Maedotin työhön Addis Abebassa ja Wolisossa maaliskuussa. Järjestöt suunnittelevat parhaillaan yhteistyön aloittamista Wolisossa, jonne kaavaillaan ruokaturvaan ja naisten tulonhankkimiseen keskittyvää hanketta. Naisten koulutus ja työllistäminen ovat keskeisiä avaimia kehitykselle. 17 TEKSTI MARKKU SUNIMENTO KUVA KATARINA KOSKIVAARA IHMINEN vai biokone? Ikuinen elämä odottaa transhumanismiin uskovia jo lähitulevaisuudessa. Heidän kalenterissaan ihmiskunta saavuttaa kuolemattomuuden vuonna 2030. Parikymmentä vuotta myöhemmin planeettaamme hallitsee keinotekoinen superäly. Ihmiset eivät tunne kipua, eivät kärsimystä. Voimme vapaasti muokata psyykkisiä ja fyysisiä ominaisuuksiamme. Maailma muuttuu paratiisiksi, jossa ihminen ja geneettisesti vaarattomiksi muokatut petoeläimet elävät sovussa rinnakkain. 18 T ranshumanistien paratiisi on maan päällä eikä sieltä puutu mitään. Ihmiset ovat täydellisiä. Tulevaisuudessa ihminen voi myös itse valita elinaikansa ja halutessaan elää loputtomiin. Brittiläinen biogerontologi Aubrey de Grey uskoo, että ensimmäinen tuhatvuotiaaksi elävä ihminen kävelee jo maan päällä. Transhumanismi, joka tunnetaan myös nimellä posthumanismi, on lähtöisin Yhdysvalloista. Biologi Julian Huxley keksi termin vuonna 1957. Ajatuksen varhaisiin kehittäjiin 1970-luvulla kuului amerikkalainen tulevaisuudentutkimuksen professori, jolla oli harvinainen nimi, FM-2030. Nimenvalinta perustui siihen, että hän uskoi juhlivansa vuonna 2030 satavuotispäiväänsä kuolemattoman ihmiskunnan keskellä. Juhlat jäävät pitämättä, sillä professori FM-2030 kuoli syöpään vuonna 2000. Ideologi menehtyi, mutta aate elää. Transhumanistien visioissa tiede tulee muuttamaan ihmisiä perusteellisesti; he voivat itse muokata olemustaan, geeniperimäänsä ja jopa tietoisuuttaan. Tuloksena on ihminen plus, superihminen, biokone, joka ei vanhene eikä tunne kärsimystä. World Transhumanist Associationin perustaja, brittiläinen filosofi David Pearce uskoo tekoälyn hallitsevan tulevaa maailmaa. Suuri osa transhumanisteista arvelee tämän superälyn tai ”teknologisen singulariteetin” olevan mahdollinen jo muutaman kymmenen vuoden kuluttua. Lopulta maapallon jokainen elävä organismi ja jokainen kuutiometri on täydellisesti suunniteltu ja kontrolloitu. Pearcen mukaan useimmat tulevista yli-ihmisistä – eivät siis kaikki! - eivät ole pelkästään älykkäämpiä kuin me, vaan kokevat myös nykyihmisille täysin vieraita tajunnantiloja. Pian ihminen voi ylittää henkiset kykynsä kemian tai tietotekniikan avulla. Nootroopit eli älylääkkeet ovat ainei- ta, joita käytetään aivojen suorituskyvyn tehostamiseen. Niillä voidaan kohottaa ja parantaa tietoisuutta, muistia, virkeyttä, mielialaa, hapenottokykyä, glukoosin hyväksikäyttöä, aivojen verenkiertoa ja muita tekijöitä. Monet aineista ovat vaarallisia ja osa luokitellaan nykyisin huumeiksi. Eksokorteksi eli aivokuoreen kytkettävä tietokoneimplantti tekisi mahdolliseksi telepatian ja suoran yhteyden aivojen ja tietoverkon välillä. Transhumanistien visioissa sellainen voitaisiin asentaa ihmisaivoihin vuonna 2050. Mitä on humanismi? Transhumanistit määrittelevät itsensä klassisen humanismin perinnettä jatkavaksi ja uudistavaksi ajattelusuunnaksi, joka korostaa teknologian tarjoamia mahdollisuuksia ihmisyyden kehittämisessä yli luonnollisten rajojen. Transhumanisteille ihminen nykymuodossaan ei edusta lajimme kehityksen päätepistettä, korkeintaan hyvää alkua. Hekin myöntävät, että matka tulevaan teknoparatiisiin ei ole ongelmaton. Teknologian ja biologian sulautumiseen sekä yli-inhimilliseen tekoälyyn sisältyy myös riskejä. Tuhoisatkin epäonnistumiset ovat mahdollisia, jopa todennäköisiä, koska ihminen ei välttämättä kykene hallitsemaan voimaa, jonka transhumanistinen kehitys sille antaa. Tuhoisia teknologioita voisivat olla tappajavirus tai tieteisfantasioiden voimakas, pahansuopa tekoäly kuten elokuvassa Avaruusseikkailu 2001, jossa itsenäiseen ajatteluun kykenevä HAL 9000 -tietokone ottaa avaruusaluksen hallintaansa ja nujertaa ihmiset. Toistaiseksi se on fiktiota, mutta antaa aiheen miettiä, mitä humanismilla ja transhumanismilla tarkoitetaan. Humanismi merkitsee ihmisyyttä. Humanistinen ajattelu ja etiikka korostavat ihmisen vapaata, luovaa ja vastuullista luonnetta sekä moraalia. Jos ihminen muuttuisi koneeksi, tämä perusnäkemys olisi vaarassa. Etuliite ”trans” merkitsee ”toisella puolella”. Transhumanismi perustuu ajatukseen ”tuonpuoleisesta”: ihminen voi jättää taakseen puutteellisuutensa ylittämällä inhimilliset rajansa. Huonot osat korvataan entistä paremmilla tekniikan avulla. Näin parannettu ihminen astuu ihmisenä olemisen rajojen toiselle puolelle. Jälkihumanistisessa maailmassa ihminen löytää itsestään aivan uusia mahdollisuuksia ja ulottuvuuksia. Irti tehokkuuden tyranniasta! Muun muassa elämän tarkoitusta, ritarillisia hyveitä ja romantiikkaa tutkinut käytännöllisen filosofian professori Timo Airaksinen on pohtinut myös ihmisen ja koneen suhdetta. Vuonna 2005 ilmestyneessä kirjassaan Ihmiskoneen tulevaisuus hän määrittelee ihmisen biokoneeksi, joka voidaan osittain monistaa tieteen ja tekniikan keinoin. Nämä kyborgit pohjautuvat ihmiseen, mutta kantavat mukanaan piikoneita eli tietotekniikkaa, mikä tekee alkuperäisestä biokoneesta entistä paremman ja pitkäikäisemmän. Airaksisen mukaan olemme koneiden vallassa jo nyt. Tekniikka on tunkeutunut kaikkialle niin elimellisesti, ettemme enää edes huomaa sitä. Tekniikasta on tullut yhteiskunnan taustakohinaa. Tekniikan maailman itseymmärrys on jyrkässä ristiriidassa perinteisen humanismin ja moraalis-eettisten järjestelmien kanssa. Yksi esimerkki on tekniikan ehdoilla toteutettava kehittyvän maailman ”auttaminen”. Afrikan kyläyhteisöihin tuodaan edistystä asentamalla niihin internetyhteydet. - Taivaskanavia rakennetaan kyliin, joissa juomavedestä saa koleran. Tekniikka valtaa kylän omien arvojensa perusteella muiden arvoista piittaamatta. Kannattajiensa mielestä juuri tekniikka on hyvinvointia! He eivät ymmärrä muuta kieltä kuin omaansa. Airaksisen mielestä tehokkuus ei ole välttämätön eikä missään tapauksessa ai- 19 { } Mahtuuko uuteen uljaaseen jälkimaailmaan armoa? noa ihmisen tekoja ohjaava normi. Myös velvollisuus, laki, kauneus, hyveet, tottumukset, pakko ja mielihyvä ovat inhimillisen toiminnan taustalla. - Koen huolestuttavana sen, että tekniikkametafora leviää nopeasti alalta toiselle naamioituna hyödyn ja tehokkuuden valeasuun. Kaikki muuttuu välineelliseksi. Ihmisen itseisarvo katoaa ja sen mukana mahdollisuus autonomiseen haluamiseen ja toimintaan. Ihmisen halu alistetaan tekniikan hengelle tavalla, jolle ei ole vaihtoehtoja. Samalla menetetään itseisarvot kuten taide ja kauneus. Niiden tilalle tulee kehityksen normi, joka johtaa vain tekniikan kehittämiseen. - Tanssija tanssii taiteen vuoksi, tavallaan huvikseen. Hän ei halua tanssia entistä paremmin, vaan antaa yleisölle taiteellisen elämyksen. Tekniikan normin mukaan tanssijan ainoa tehtävä on tanssia paremmin kuin ennen. Taiteen tehtävän ilmaisuna ajatus on masentava, Airaksinen sanoo. iHMISYYTEEN KUULUVAT TUNTEET Airaksisen mukaan tunteet ovat ihmisyyden perimmäinen koetinkivi. Vasta kyky tuntea antaa koneille mahdollisuuden ihmisen paikan valloittamiseen. Vaikeinta on tunteiden opettaminen piikoneelle. - Tunteet vaativat ruumiin ja sen reaktiot. Tunteet ovat analogisia tiloja, eivät digitaalisia. Jos kyborgilla on oikea ruumis, tunteet ovat mahdollisia, mutta pelkkä metallilaatikko tai digitaalinen tilakokonaisuus ei tunne tunteita. Jos kyborgilla on tunteet, sillä voi Airaksisen mukaan olla kaikki inhimilliset tunteet. Se osaa tuntea myötätuntoa ja sääliä. Biokone osaa olla myös luova ja utelias sekä nähdä omat puutteensa ja oppia niistä. - Luovuus on ohjelmoitavissa. Luonto on erittäin luova, kuten darwinismi on osoittanut. Tarvitaan vain sopivat algoritmit ja aikaa. Tehokas feedback an20 taa biokoneelle mahdollisuuden omien puutteidensa havaitsemisen ja niiden tehokkaaseen korjaamisen. Mutta mitä tapahtuu taiteelle ja kulttuurille? Osaako kyborgi kirjoittaa runoja, osaako se säveltää ja maalata tauluja? - Kyborgi kirjoittaa kyborgirunoja ja tekee oman näköistään taidetta. Se ei välttämättä ole samanlaista taidetta kuin nyt, mutta taidetta kuitenkin. Koska biokone osaa lähes kaikkea, on kysyttävä, mikä Airaksisen mielestä tekee ihmisestä ihmisen? - Ajatus siitä, että olen ihminen, filosofi vastaa. kohti superihmistä Lääketieteen ja kemian avulla puutteellista ja rapistuvaa ihmistä voidaan korjata jo nyt. Olen itsekin jonkinlainen kyborgin esiaste, ainakin varaosaihminen. Kaihileikkauksen jälkeen olen katsonut maailmaa akryylimykiöiden läpi. Alkuperäiset lonkkaniveleni on korvattu titaanista valmistetuilla. Korvikkeet ovat toimineet hyvin. Näen aikaisempaa paremmin. Titaanilonkkani muistuttavat itsestään vain lentokentän metallinpaljastimessa, muuten en niitä edes huomaa. Tekonivelet ja akryylimykiöt ovat kuitenkin vasta alkua. Sokean näköhermoon osataan jo liittää tietokonesilmä. Lähitulevaisuudessa kehitetään tietokoneistettuja piilolinssejä, joiden avulla voidaan nähdä pimeässä tai heijastaa näkökenttään virtuaalista dataa. Kyberneettisiä raajoja on jo olemassa. Lähivuosina niistä tulee tehokkaampia kuin alkuperäiset. Työn alla ovat kyberjalat, joilla voi juosta nopeammin kuin pikajuoksija. Geenimanipulaatio on jo todellisuutta, mutta eettiset kysymykset hidastavat sen soveltamista ihmiseen. Missä raja tulee vastaan? Mitkä ovat uusien mahdollisuuksien eettiset rajoitteet, onko niitä? Lääkärin tehtävä on suojella elämää, mikä on jo osittain kyseen- alaistettu kiivaana käyvässä eutanasiakeskustelussa. Onko tulevaisuuden lääkäri jonkinlainen ”Kyber-Mengele”? Arkkiatri Risto Pelkonen on työssään joutunut monesti pohtimaan ihmisenä olemisen, elämän ja kuoleman kysymyksiä. Hän ei lämpene transhumanistien visioille. - Ensimmäiseksi tulee mieleen, että aikajakso on kovin lyhyt. Vuonna 2030 ihminen ei varmasti ole saavuttanut kuolemattomuutta. Transhumanistien mukaan ihminen ei ole vielä valmis. Miten voisi ollakaan, koska evoluutio jatkuu. Kiinnostavin asia on, kuinka paljon ihmisen omat, tietoiset toimet ovat vaikuttaneet ja edelleen vaikuttavat evoluution kulkuun. Ihmiselle on kehittynyt tahto, äly ja tieto. Sen hallitsemisessa ei vielä ole ehditty kovin pitkälle. On otettu taka-askeliakin. - Koska ihmisellä lajina on moraalin taju, hänen täytyisi kuulla omantunnon ääntä. Nykyisin on syntynyt evoluution kannalta uusi tilanne. Samalla kun ihminen on laji, jolla on eniten altruistisia taipumuksia, sen vastapainoksi on viime aikana tullut outoa pahuutta. Pahuudesta emme pääse koskaan eroon, Pelkonen sanoo. Lääkäri suojeE elämää Teknologia on tuonut paljon hyvää lääketieteen instrumentteihin ja hoitomuotoihin. Siksi on entistä tärkeämpää pohtia ratkaisujen arvoperustaa ja rajanvetoa. Pelkosen mielestä raja kulkee lääketieteen ja kosmeettisten parannusten välimaastossa. - Terveydenhuollon palvelujärjestelmämme perustuu Matteuksen evankeliumin auttamisen eetokseen. Terveydellä ymmärretään arjessa selviytymistä. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että kun vanhat lonkat pettävät, liikuntakyky palautetaan tekonivelillä. Kun kaihi sumentaa silmät, keinolinsseillä palautetaan näkökyky. Mutta jos aletaan manipuloida ter- { Kykeneekö kyborgi tuntemaan mysteerin ja selittämättömän - pyhän? vettä ihmistä toisenlaiseksi, ylitetään raja joka ei ole hyväksyttävissä – ja jota on ainakin varjeltava. Geeniteknologia on tuonut mukanaan uusia arvo-ongelmia. - Joidenkin visioiden mukaan ne joilla on siihen varaa, alkavat valikoida alkioita. Näin syntyy uusi laji, joka ei enää sekoitu peruslajin kanssa. Nämä ovat enemmän uhkakuvia, enkä tiedä toteutuvatko ne koskaan, Pelkonen sanoo. Kiinasta sen sijaan tiedetään, että siellä syntyy poikalapsia paljon enemmän kuin tilastollisesti pitäisi. - Ultraääni on halpa ja yksinkertainen laite, jolla saadaan lapsen sukupuoli selville. Sillä valikoidaan tytöt pois abortoimalla. Se on todella huolestuttava asia ja silloin mennään ilman muuta eettisen rajan yli. Rajanveto genetiikan maailmassa tuntuu olevan ongelmallista muutenkin. Kirkon kanta esimerkiksi kantasolututkimukseen on häilyvä. Jehovan todistajat kieltäytyvät verensiirrosta. Katolinen kirkko ei hyväksy ehkäisyä eikä aborttia missään tilanteessa. Uskonnollis-eettiset perustelut voivat myös jarruttaa ja viedä sivuteille. - Abortti on tavattoman ristiriitainen asia. Lääkärin tehtävä on suojella elämää, miten silloin voi tappaa. Sama argumentti pätee eutanasiaan. Minun mielestäni eutanasia ei ole lääkärin työtä. Se on ihmiskunnan suurten kysymysten, elämän ja kuoleman väheksymistä. Pyhästä kuolemasta tehdään tekninen toimenpide. Ei maailman kärsimyksiä hävitetä eutanasian avulla, Pelkonen sanoo. - Kuolema on hyvin harvoin yksityisasia. Se koskettaa yleensä läheisiä ja lähiympäristöä. Viimeiset keskustelut kuolevan ihmisen kanssa voivat olla hyvin merkityksellisiä jälkipolville ja myös kuolevalle itselleen. Hän voi lähteä rauhassa. Pelkosen mielestä itseymmärrys ja kuolevaisuuden ymmärtäminen tekee ihmisestä ihmisen. - Ja moraali, ymmärrys oikeasta ja väärästä. Ei millään muulla lajilla kuin ihmisellä ole omaatuntoa. maailmaSTA paratiisi? Hybris, muinaiskreikaksi ”loukkaus”, tarkoittaa ylimielisyyttä ja rajatonta luottamusta omiin kykyihin. Antiikin Kreikassa hybriksellä tarkoitettiin toimia, joilla tekijä halusi ylentää itsensä häpäisemällä kohdettaan. Siellä se oli rikos. Nykyisinkin hybrikseen liitetään usein tuleva rangaistus rajojen ylittämisestä. Sananlaskujen kirjan sanonta ”ylpeys käy lankeemuksen edellä” kuvaa hyvin tätä näkemystä. Transhumanistien näkemyksissä on paljon hybristä. Ne jättävät paljon kysyttävää. Ehkä se juuri on tärkeintä, koska silloin joudumme pohtimaan omaa suhdettamme ihmisenä olemiseen. Itse jäin miettimään, osaako biokone tuntea myötätuntoa ja sääliä? Mahtuuko uuteen uljaaseen jälkimaailmaan armoa? Joskus tuntuu siltä, että kyborgit ovat keskuudessamme jo nyt. Empatiaa on käytössä kovin säästeliäästi. Tunteet koetaan usein kehityksen jarruksi tehokkuuteen pyrittäessä. Kykeneekö kyborgi tuntemaan mysteerin ja selittämättömän - pyhän? Pyhyyden kokeminen, ainakin sen ymmärtäminen on mielestäni ihmiselle tärkeää, koska sen avulla hän voi tajuta ihmisyyden ja inhimillisen toiminnan rajat. Nykyisessä läntisessä kulttuurissamme pyhyyden tajun on korvannut armoton kulutusideologia ja luonnon resurssien hyväksikäyttö. Siellä missä ei tunneta Jumalaa, ihmisillä ja luonnolla on vain hyötyarvo. Nykyisin kulttuuri ja yhteiskunta ovat sirpaloituneet ja eriytyneet toisistaan. Politiikka, taide, talous, kasvatus ja uskonto ovat kaikki muodostuneet omiksi elämänalueiksi. Uskonnon alueesta on tullut Jumalan reservaatti, jonne puhe pyhyydestä on rajoitettu. } Biolääketiede, genetiikka ja virtuaaliteknologia ovat vieneet meidät uusien kysymysten eteen. Olemme vielä tuntemattomalla maaperällä, jossa vanhoista kartoista ei ole paljon apua. Rajojen vedossa ja niiden ylittämisessä tarvitsemme nöyryyttä, tunneherkkyyttä ja kunnioitusta sekä inhimillisten rajojen ja pyhyyden tajua. Talouden arvot dominoivat nykyisin kulttuuriamme. Niiden termein määritellään mikä on tärkeää, mikä ei. Pyhästä ja sen symboleista on tullut hyödykkeitä kuten kaikesta muustakin. Jos ihminen ymmärretään vain markkinasuhteiden, tuotannon, kulutuksen, ostamisen ja myymisen tuotteena, ihmisen itseisarvo katoaa. Jos pyhän kokeminen katoaa kulttuuristamme, vallan ottavat inhimillisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta piittaamattomat markkinavoimat. Merkit ovat jo näkyvissä. Maailman ympäristökysymykset odottavat turhaan ratkaisijoita. Kuilu menestyjien ja oman onnensa varaan jätettyjen välillä kasvaa. Kun sanoilla voidaan nykyisin myydä mitä tahansa, ne menettävät merkityksensä. Inhimillisten, todellisten rajojen etsimiseen tarvitaan hiljaisuutta. Pyhä karttaa parrasvaloja. Se elää niiden takana, siellä, missä asioita ei tarvitse sanoa ääneen. Eläminen talouden korostuneiden arvojen keskellä merkitsee kirkolle uutta haastetta ja lähetystehtävää. Kirkon on rohkeasti puolustettava inhimillistä elämää itsessään, luovuttamatonta ihmisarvoa. Vielä yksi kysymys jäi askarruttamaan. Jos oletamme, että transhumanistit olisivatkin oikeassa ja ihmisestä tulisi kuolematon, mihin mahtuisivat uudet ihmiset, joita syntyy koko ajan lisää - ja jotka myös eläisivät ikuisesti. Miten kaikki mahtuisivat maapallolle? Mistä kaikille riittäisi ruokaa, juomaa ja energiaa? Siihen en ole löytänyt transhumanistien vastausta. 21 Kulttuuri Näyttely on tänä vuonna esillä yleisölle Porvoossa 2. - 18.5, Kuhmossa n. 20.5. - 30.6 ja Helsingissä Oikeusministeriön salissa, Eteläesplanadi 10, 17.9 - 5.10. sekä Rikhardinkadun kirjastossa 1. - 31.12. Sabira Ståhlbergilta ilmestyy vuoden loppupuolella Karl Emilin elämänkerta ja dokumenttielokuva. Kirjasto ja arkisto kulttuurintutkimuksen välittäjinä Sabira Ståhlberg äitinsä Mariannen kanssa. Mariannen päällä on suvun Dolly-tädin tekemä kauniisti laskeutuva sametinsininen mekko. F ilosofian tohtori, monikulttuuritaustainen kosmopoliitti Sabira Ståhlberg hurmasi yleisönsä kirjallisuuspiin vieraana lauantaina 21.4 . Oman alansa, historiallisen etnobiologiatutkimuksen, kirjoittamisen, luennoimisen ja matkustamisen ohella Sabira yhdessä äitinsä Mariannen kanssa on hiljattain koonnut isoisoisälle omistetun näyttelyn, joka kiertää parhaillaan Suomessa ja vieraili myös kirjastossamme. Tänä vuonna on kulunut 150 vuotta monipuolisen liikemiehen, suomalaisen valokuvauksen, elokuvan ja operetin edelläkävijän Karl Emil Ståhlbergin (1862 - 1919) syntymästä. Itsenäisen Suomen ensimmäisen presidentin Kaarlo Juhon serkun värikäs elämä vä- 22 littyi Sabiran kertomana kuin elokuva, josta ilmeni, että liiketoiminta on politiikkaa elämyksellisempää. Ståhlbergin suku on voitu jäljittää Suomessa 1600-luvun loppuun. Vaikka Ståhlbergit olivat pitkän linjan pappissukua, Karl Emil syntyi nimismiehen perheeseen. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Oulussa ja vuonna 1887 valmistui siviili-insinööriksi Helsingin Polyteknisestä opistosta. Insinööriura ei tuntunut kiinnostavan nuorta Karl Emiliä, ja pian hän matkustikin Saksaan opiskelemaan valokuvausta. Hän meni naimisiin oululaisen Aurora Lindgrenin kanssa, ja pari muutti Helsinkiin vuonna 1889, jolloin Karl Emil avasi ensimmäisen valokuva-ateljeensa. Perheeseen syntyi viisi lasta, joista yk- si kuoli vauvana. Pian myös Aurora menehtyi. Karl Emilin toinen vaimo Sonja Gerasimoff oli puolalais-venäläisestä miljonääriperheestä. Hän syntyi Siperian Irkutskissa ja kävi koulua Pietarissa. Arkistomme kirkonkirjojen mukaan pari vihittiin vuonna 1896 Uspenskin katedraalissa. Häämatkalla Pariisiin Karl Emil osti elokuvaprojektorin ja sarjan Lumière-veljesten eläviä kuvia, joita hän näytti eri puolilla Suomea. Vuonna 1904 hän perusti Helsinkiin ensimmäisen vakituisen elokuvateatterin Maailman Ympäri, ja hänen Atelier Apollo tuotti ensimmäisen suomalaisen näytelmäelokuvan. Osa laajaa liiketoimintaa olivat Apollo-niminen viihdepalatsi hotelleineen ja ravintoloineen Helsingin Eteläesplanadilla sekä kesähuvilat Pihlajasaaressa, Saviossa ja Mankalassa. Tätä osittain onnistunutta ja paljossa epäonnistunutta liiketoimintaa rahoitettiin yli 20 vuotta Sonjan varoilla. Paitsi rahoittajana vaimo oli hankkeissa myös toiminnallisesti täysin mukana. Perheeseen syntyi seitsemän lasta. Sonja piti huolta omista, mutta myös miehensä edellisen liiton lapsista, vaikka he eivät äitipuolta koskaan täysin hyväksyneet. Miten heille kävi? Toiset elivät pitkän turvallisen elämän. Toiset taas elivät vauhdikkaan tähtilennon, kuten uhkarohkea Kirsti-täti, joka ampui itsensä ja prinssinsä vahvistaakseen keskinäistä rakkauttaan. Prinssi tosin selvisi hengissä. Karl Emilin perheessä oli monta kiehtovaa tarinaa, joita jäämme innokkaasti odottamaan, kun Karl Emilin elämästä kertova kirja ilmestyy. Sabira kertoi meille kauan sitten menehtyneistä ihmisistä, jotka heräsivät mielikuvituksissamme eloon kaikkine inhimillisine heikkouksineen, haaveineen ja taitoineen. Mutta tavallisilta he eivät silti tuntuneet. Kenties tuossa suvussa kulkee jotakin ainutlaatuista ainesta, joka on Sabirankin kohdalla monitoimista, monimuotoista, ehtymätöntä, luovuutta. Christina Kontkanen ”Hieno kirja!” Arkkipiispa Leo, Vastuullisen ihmisyyden puolesta–Ortodoksinen näkökulma Maahenki 2012 - Hieno kirja, ulkoasu on vimpan päälle, arvokkaan näköinen. On hyvä, että kirja on koottu useista erillisistä artikkeleista. Ainakin minua tämä kiinnostaa. Näin arvioi junamatkalla vierustoveri, kun näytin hänelle arkkipiispa Leosta tehtyä uutta juhlakirjaa. Mies ei kuulu kirkkoon, mutta on kiinnostunut ortodoksisuudesta. Miehen arvioon voi varmasti yhtyä moni muukin kirjaan tarttuja. Sitä paitsi kirja on kolmikielinen. Sen voi antaa luettavaksi myös niille, jotka osaavat vain englantia tai venäjää. Kirjastoa ei pidä lakkauttaa Olen huolestuneena seurannut ortodoksisen kirjastomme asemaa meidän seurakunnassamme. Olen kuullut, että lauantaina 26.5. pidetyssä seurakunnan luottamushenkilöiden koulutustilaisuudessa olisi sanottu, että kirjasto lakkautetaan. Seurakunnan vaikea taloudellinen asema edellyttää asioi den priorisointia, mutta priorisoinnissa on myös mietittävä kokonaisnäkemystä sekä asioiden vaikutusta tulevaisuuteen. Mielestäni arvokeskustelua olisi käytävä laajemmin. Pelkään, että noin 1840-luvulla alkunsa saanut kirjoitetun sivistyksen ja kulttuurin jakaja lakkautetaan liian lyhytnäköisesti ajattelematta asian kaikkia näkökulmia. Lyhyt näköisessä priorisoinnissa voidaan menettää vaikeasti takaisin saatavaa erityisosaamista, joka turvaa omaisuuden, pysyvyyden ja henkisen rikkauden jatkossakin. Ville Kajatsalo KIRJASTOTOIMIKUNNAN JÄSEN Arkkipiispa Leo -kirjaan on koottu artikkeleita isä Esipaimenen teksteistä ja esityksistä viimeisten vuosien ajalta. Lukija saa uusia näkökulmia niin karppaamiseen kuin talouslamaankin. Kirja puhuu nykyihmiselle ymmärrettävästi muun muassa rukouksesta, lohdutuksesta ja lähimmäisenrakkaudesta. Kirja on kunnianosoitus Korkeasti Pyhitetylle Esipaimenelle, jonka intronisaatiosta Karjalan ja koko Suomen arkkipiispaksi tuli viime vuoden lopussa kuluneeksi 10 vuotta. TIINA MAKKONEN Seurakunnan kirjasto Liisankatu 29 A 2.krs. Puhelin 0207 220 642. Aukioloajat ma - ti klo 10 - 15, ke 15–19 ja to 15–19. Heinäkuussa kirjasto on suljettu. Församlingsbiblioteket Elisabetsgatan 29 A, II vån. Tel. 0207 220 642. Öppet mån - ti 10–15, on 15–19, to 15–19. I juli biblioteket är stängt. Parish Library Liisankatu 29 A, tel. 0207 220 642. Open Mon - Tue 10–15, Wed 15–19, Thu 15–19. Closed in july. Библиотека прихода открыта по понедельникам и вторникам в 10–15 ч, по средам в 15–19 ч. и по четвергам в 15–19 ч. Liisankatu 29 a, 2-й этаж. Библиотека закрыта в июле. 23 U noh du kse n vo ima V i i m e n u m e ro ss a lu pa s i n ryhtyä toimiin Kreikan talouden pelastamiseksi. Toiminnan aika koitti jo toukokuun lopulla, kun osallistuin uskontotieteelliseen symposiumiin Athoksen kupeessa. Samalla ajelin muutaman päivän Kreikan vuorilla ja elvytin kansantaloutta parhaani mukaan. Parhaat nautinnot ja syvällisimmät kokemukset ovat kuitenkin ilmaisia – niin Kreikassa kuin kaikkialla muuallakin. Sikäli rahasta ei kannata liikoja murehtia. Itselleni ikimuistoisin kokemus oli kiivetä aamu-usvassa Meteoran paasimaisille vuorille. Meteoran tummien kallioiden massiiviset muodot ja pehmeät kaaret luovat oudon läpitunkevan vaikutelman; vuoret näyttävät yhtä aikaa ylimaallisen jylhiltä ja persoonallisen sympaattisilta. Surrealistisen kattauksen täydentävät vanhat luostarit, jotka on rakennettu toinen toistaan tolkuttomampiin paikkoihin. Kuten esimerkiksi tyhjän päälle. Kavuttuani polkuja jonkin aikaa olin pian kiertänyt läpi kaikki kuusi luostaria. Kuusi? Muistelin saaneeni pyhien elämäkerroista vaikutelman, että luostareita olisi Meteorassa enemmänkin. Ja todella: kun selasin hieman historiankirjoja, kävi ilmi, että tuolta suhteellisen pieneltä alueelta on kadonnut kokonaan jopa kahdeksantoista luostaria. Kadonnut? Luostareita? Kahdeksantoista? Ajatus oli yhtä huimaava kuin Meteoran huippujen näkymät. Olemme tottuneet ajattelemaan kirkkoa ajattomuuden linnakkeena, jossa pyhittäjäisien ja -äitien perintöä vaalitaan ja heidän perintönsä kantaa meitä: vaikka ihmisten elämät muuten katoaisivat maan päältä, kirkoissa menneet vuosisadat hengittävät ja rukoilevat kanssamme. Siksi tuntui typerryttävältä ajatella niitä ihmisiä, jotka vuosisatojen varrella viettivät elämänsä rukoillen ja kilvoitellen, maalaten, muuraten, nikkaroiden – eikä heidän uurastuksestaan ole jäänyt kiveä kiven päälle. Kadonnut luostari on pyhä tila, josta jokainen pyhyyden indikaattori on kadonnut. Missä joskus diakoni kulki liturgisessa saatossa evankeliumikirjaa kantaen, siinä puhaltaa nyt pelkkä keväinen tuulenvire. Missä joskus veljestö istui ruokailemassa luentaa kuunnellen, siinä kasvaa nyt tiheää pusikkoa. Aivan kuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan. *** Unohduksen voima on hirmuinen. Elämä haihtuu kuin uni aa- 24 munsarastuksessa. Olemme alituisessa unohtumisen tilassa. Unohdumme toisiltamme ja jopa itseltämme. Meillä on vain hajanaisia muistikuvia siitä, millaisia olimme 30 vuotta sitten. Ei ihme, jos tulevat sukupolvet eivät meitä muista. Sama koskee pitkälti kirkkoakin. Kaikki se, mitä teemme kirkon hyväksi, voi maan päällä unohtua. Rakennuksemme voivat joutua purettaviksi, eikä niissä koetuista hetkistä jää juurikaan jälkiä historiaan. Vuosisatojen vieriessä kirkolliseen tietoisuuteen jää vain muutamia yksittäisiä tapahtumia suurimpien pyhien elämästä. Tavallisten luostariasukkien ja seurakuntalaisten sanat, tavat, asenteet, yhteisöjen ilmapiirit ja niiden hengellinen elämä – kaikki tällainen tuntuu haihtuvan ilmaan. Tilanne on tältä osin toivoton, ja tiedätte mitä aion sanoa – Jumala. Kyllä, Jumala muistaa, hänen muistissaan on kaikki oleva, ja sikäli meidänkin olemassa olemisemme on perimmiltään osallisuutta Jumalan muistissa olemisesta. Jumalassa muistomme on ikuinen. Tämä on kuitenkin vasta asian toinen puoli. Jumala kyllä muistaa, mutta entä me? Toivomme on Jumalassa – sekö oikeuttaisi meidät unohtamaan toinen toisemme, historiamme, poisnukkuneiden veljiemme ja sisariemme kilvoitukset? Eikö paremminkin ole niin, että Jumalassa me kaikki sukupolvet olemme yhtä. Siksi kutsumuksemme on muistaa yhdessä Jumalan kanssa. Muistaa toisiamme, muistaa kärsineitä, muistaa sorrettuja, muistaa kadonneita. Muistaa sotien, kulkutautien ja kansanmurhien uhreja. Pelkkä yritys on tolkuton. Unohtumisen voima on kuin valtameri, jonka pinta nousee nousemistaan. Kirkko on utopia uskon sankareista, jotka keräävät lankkuja ja alkavat rakentaa pelastuksen arkkia – muistoa menneiden sukupolvien kilvoituksista. Tämä on projekti, jossa ei näytä olevan paljoakaan järkeä. Miksi nähdä vaivaa, miksi taistella valtamerta vastaan muutaman lankun kanssa? Miksi kantaa sydämessään menneitä aikoja? Miksi tuntea kärsimystä kadonneiden elämäntapojen takia? Kun istuin Meteoran kalliolla katsellen mielessäni kadonneita luostareita ja niiden unohtuneita asukkeja, vastaus alkoi piirtyä mieleeni. Viime kädessä kyse on siitä, millainen on ihminen ja hänen arvonsa. Miksi rukoilemme poisnukkuneille ikuista muistoa? Siksi, että ihminen on kaunis. Hän ansaitsee tulla muistetuksi. Munkki Serafim Lapset & nuoret P naisen paulan minun häntääni – se häiritsi tavattomasti! Kannelta sen sijaan osaan soittaa kymmenkyntisesti, ja omasta mielestäni tulkintani, vaikkapa Konevitsan kelloista on perin helkkyvä. Vaan ennen kuin pääsemme mökille, on täällä kaupungissa vielä huputettava salin kalusto ja kattokruunut ja pakattava ties mitä tavaraa lisää. Taidankin tästä hiipiä vahtimaan, mitä Emäntä pakkaa ruokakomerosta mukaamme eväiksi. Iloista kesää kaikille, muistakaa käydä praasniekoilla tekin! Hesekiel Eeva Mehto appilassa on käynyt jälleen kerran vallan mahdoton tohina parin päivän ajan. Kaikki pakkaavat tavaroita jos jonkinlaisia, kun perhe muuttaa pariksi kuukaudeksi mökille. Minunkin tärkeitä tavaroita on sullottu kirstuihin ja kapsäkkeihin, itse pakkasin mukaan pari palloa ja leluhiiren. Vaikka mökillä on sitten oikeitakin siimahäntiä... Mökkielämä on mukavaa: saa loikoa IHAN missä lystää, ihmisetkin ovat rennommin ja kerrankin unohtavat hössäämisensä, järvestä saa tuoretta kalaa, ja minä tykkään käydä Emännän mukana marjassakin – mustikat ovat makoisia. Villieläimiä ei meidän mökillä ole, mitä nyt pari kettua on joskus hölkytellyt pihasta läpi – muka oppaiksi lähimaatilan kanojen huviretkelle. En perustaisikaan jonkin peljottavan karhun näkemisestä, maukumattakaan niistä lieroista sun muista äklötyksistä. Mökkielämään kuuluu pihapiirin oma tsasouna sekä lähiseudun praasniekat, Suomen suloisessa suvessa niitä piisaakin. Praasniekka on kirkon nimipäivä ja silloin pidetään jumalanpalveluksia ja juhlahetkiä, ristisaattojakin. Minua ei ole vielä koskaan pyydetty juhlapuhujaksi saati tanhuamaan, vaikka sitoihan ilkikurinen Joona kerran pu- ä ä v Hy ! ä ä kes 25 25 Lap set & nuoret Lapset Sikurimäen kirkko on nukkekotikokoa S adepäivä eikä mitään tekemistä? Rakenna oma minikirkko! Sikurimäki sijaitsee mielikuvitusmaassa, missä kaikki on pikkuruista kokoa. Sikurimäen ortodoksinen kirkko mahtuu puulaatikkoon, ja tuohukset ovat kapoisia kuin grillitikut. Ja niitähän ne oikeasti ovatkin! Kirkon rakentamista varten tarvitset tukevan pahvi- tai puulaatikon, askartelumaaleja, mainoskartonkia tai balsaa sekä liimaa, esimerkiksi EriKeeperiä. Monenlaisia kangastilkkuja, nauhoja, helmiä, rikkoontuneen korun osia ja muita ”roskia” voi hyödyntää tässä puuhassa. Pian totut katselemaan roskiinmeneviä tavaroita ”sillä silmällä” – saisikohan tästä jotain minikirkkooni? Maalaa kirkon sisäseinät ja lattia haluamasi väriseksi. Pyydä aikuisen apua kartonkiikonostaasin leikkaamiseen mattoveitsellä. Piirrä ikonit itse tai leikkaa ne esimerkiksi lehdestä. Alttaripöytä on tehty puupalikasta, joka on päällystetty kultakankaalla. Sikurimäen kirkon Evankeliumikirja löytyi nukkekotikaupasta, mutta sen voit askarrella myös pahvista tai paperilla päällystetystä puupalasta. Sikurimäen kirkosta löytyy myös vainajien muistelupöytä ja kasteallas. Lopuksi kutsu nukkekodin väki kirkkoon. Jos olet näppärä sormistasi, haluat ehkä askarrella itse myös kirkkokansan ja papin. Hauskoja näperryshetkiä! TEksTi ja kuvaT: kaTja MEriluoTo Kasv atus toim i K a svat u s to i m i tiedottaa . 10.9.) lasten kerhot jatkuvat viikolla 37 (alk päiväkerhoa ei tällä (2–6-vuotiaat) kruununhaan n klo 10–13 järjestetään kaudella järjestetä. lauantaisi Ter vetuloa! lastenkerho 3–10-vuotiaille. ä hajapaikkoja kesän lopuille leireille on viel /kasvatustoimi. jäljellä. ks. tiedot www.hos.fi NuPi kokoontuu läpi kesän! 26 26 Kaarina Lyhykäinen, kasvatustoimen päällikkö 0207 220 621 Isä Teemu Toivonen, nuorisopappi 0207 220 632 Stiina Hakonen, nuorisokanttori 0207 220 635 Kristiina Klubb, perhetyöntekijä 0207 220 636 Niina-Maarit Rautamäki, nuorisotyöntekijä 0207 220 637 Liisa Saarinen, lapsityöntekijä 0207 220 638 Rainer Hellenurm, siviilipalvelusmies Pöytäpuhelin 0207 220 631 Sähköpostit [email protected] [email protected] Kau nisn ieme n leir ikes kus : Isäntä Ari Kanerva, talonmies Petri Jeskanen 0207 620 503 [email protected] Us konn o n m e r k i tys e lämässän i Venäjältä tulleen sukuni ansiosta. Muutama vuosi taaksepäin äitini puolen suvusta tehtiin sukututkimus, josta selvisi, että isoisoisoisäni on asunut Venäjällä Talvipalatsissa ja siitä sukuni saikin alkunsa. Näin jälkeenpäin asiasta luettuani olen todella ylpeä siitä, mistä ja miten sukuni on lähtenyt liikkeelle. Isäni on luterilainen, joten lähes kaikki ortodoksisuus ilmenee äitini vanhempien ja hänen sisarustensa seurassa. Suurin yhteinen tapahtumamme joulun jälkeen on tietenkin pääsiäinen. Pääsiäisenä aina tapaamme kirkossa, useimmiten Uspenskin katedraalissa. Isovanhempani ovat vielä melko uskonnollisia, ja olen iloinen siitä, että he pitävät näitä vanhoja tapoja yllä. Yhteinen kokoontuminen pääsiäiskirkossa johtaa aina yhteiselle päivälliselle ja ortodoksiselle hautausmaalle. Tämä tapa onkin jo jatkunut monia kymmeniä vuosia jo ennen minun syntymääni. Aina välillä kaikilla on vaikeita hetkiä ja pelottaa, mutta aina näinä hetkinä on hyvä turvautua rukoilemaan, ja seuraavana aamuna kaikki näyttääkin jo paremmalta. Itse tiedän uskovani Jeesukseen Kristukseen sekä Neitsyt Mariaan enkä häpeä myöntää sitä. Joskus kaveriporukassani ihmetellään, että ”Kuka uskoo Jumalaan?”, ja minä voin rehellisesti myöntää useimmiten ainoana, että ”Minä uskon”. Suomen kouluissa opetetaan kaikille omaa uskontoaan, ja se on minusta oikein. Tälläkin hetkellä, jos miettisin, etten olisi koskaan opiskellut mitään ortodoksisesta kirkosta, voisin sanoa itseäni tyhmäksi, sillä ortodoksisuus vaikuttaa minuun, sukuuni, perheeseeni ja elämäntapoihini niin vahvasti. Ala-asteella uskonto tuntui ennemminkin tunnilta ”liimaa ja leikkaa” ja tykTiedän ole vani ortodoksi käsin aina ylpeillä muille helpoista tunneista, mutta yläasteella opetuksesta on tullut paljon vakavampaa ja asioita on alettu oikeasti miettimään. Ilman ortodoksiopetusta en olisi varmaan ikinä käynyt kirkossa sukulaisteni kanssa tai huoneessani ei olisi ikoneita enkä edes tietäisi, mikä on ikoni. Onneksi maailmassa on osaajia monenlaiseen työhön ja kaikki uskonnot saavat tulla edukseen koulunpenkillä. Koska isovanhempani ja omat vanhempani ovat jatkaneet yhdessä olemisen perinteitä muiden sukulaisteni kanssa, aion pitää huolen siitä, että kun minä olen se suvun isomummo, niin vien lapsenlapseni ja omat lapseni joka pääsiäinen kirkkoon ja myöhemmin myös vanhempieni haudoille. Tällä hetkellä moinen ajatus tuntuu kuitenkin kaukaiselta ja pelottavalta. En pysty ajattelemaan omien vanhempieni kuolemaa vielä näin varhain enkä haluaisi mieluiten kokea sitä koskaan, mutta kaikilla ihmisillä tulee se hetki, kun omasta sisäisestä kellosta vain loppuu aika. En aio pakottaa lapsiani erityisen uskonnolliseen elämään, mutta huolehdin siitä, että he pysyvät oikeilla poluilla suurilla elämänsä teillä. Olen aina valmis turvautumaan Jumalaan ja valmis laskemaan pääni Hänen olkapäälleen, kun minulla on vaikeaa, ja siksi toivonkin löytyväni itseni joskus taivaan omasta Talvipalatsista niin, että tietäisin jättäneeni maailman hyvään kuntoon ja tietäisin myös, että minun vaikutteistani siitä yritettäisi tehdä vielä parempi. Susanne Autio, Hiidenkiven peruskoulun 9. luokkalainen PSH V h a a s ta a vil l asu k k atal k oisiin Neulo lämmin joululahja Kreikan luostariin Kreikan valtiota on viime aikoina koetellut vaikea velkakriisi. Tämä on vaikuttanut paljon tavallisten kreikkalaisten elämään: elinkustannukset ovat kasvaneet samalla, kun palkkoja ja muita valtion maksamia tukia on leikattu. Lapsia on hylätty kirkon haltuun, terveydenhuoltoon ei ole enää varaa ja ruoasta on pulaa. Myöskään luostarit, jotka ovat taloudellisesti itsenäisiä yksiköitä, eivät ole selvinneet kriisistä vahingoitta. Esimerkiksi ikonimaalauksesta elävät luostarit ovat menettäneet paljon tuloja, kun köyhtyneillä asiakkailla ei olekaan varaa lunastaa ikoneja. PSHV haastaa kirkkomme ja koko jäsenistönsä neulomaan lämpimiä villasukkia joululahjaksi Kreikan luostareihin. Kreikan talvi on kylmä, ja kylmiä erityisesti kivestä rakennetut luostarit. Myöskään lämmitystä ei ole nykyisessä taloudellisessa tilanteessa varaa pitää jatkuvas- ti päällä. Luostarit harjoittavat kreikkalaisessa yhteiskunnassa laajalti hyväntekeväisyyttä, joten luostarien kautta villasukat löytävät tiensä myös yhteiskunnan köyhimpien jalkoihin ilman raskasta byrokratiaa. Valmistuneista sukista PSHV toivoo saavansa myös digi- tai paperikuvat, sillä valokuvista kootaan Veljeskunnan vuosijuhlille 2013 kookas ja näyttävä näyttely. Mukaan näyttelyyn on tarkoitus saada kuvia myös sukkien käyttäjistä! Vuosijuhlat järjestetään Valamossa 26. – 28.4.2013. Lisätietoja ja toimintaohjeet: Eija Räsänen p. 0206 100 491/[email protected] 27 q mielipiteitä Hätähuuto hylättyjen puolesta Äiti Teresa on sanonut, että pahin sairaus on hylättynä oleminen. Usein rikkaiden maiden köyhiä ovat yksinäiset ja hylätyt ihmiset. Vanhukset, vammaiset, psyyken sairaat ja köyhät liian usein hylätään. Eniten halveksuntaa saavat osakseen psyykkisesti vammaiset. Monesti heillä ei ole ollenkaan niin sanottuja terveitä ystäviä. Jopa jumalanpalveluksista saatetaan halveksivilla katseilla häätää heidät pois. Heitä Jumalanäiti on puolustanut ilmestyessään 12. kerran Pyhittäjä Serafim Sarovilaiselle. Hänellä oli mukanaan psyykkisesti kärsinyt nunna. Neitsyt Maria oli sanonut:”On myös sisäistä marttyyriyttä, kun ruumiiseen kajoamatta haavoitetaan Herran jalanjäljissä kulkevaa sielua.” Pelkkä keskustelu, ääneen lukeminen, hierominen ja hauskojen juttujen kertominen saa aikaan ihmeitä vanhusten ja vammaisten parissa. Skitsofreniaa sairastavia kammoksutaan, että usein heiltä voi oppia iloa, lapsenmielisyyttä ja ennen kaikkea huumoria, joka on usein kadonnut- varsinkin uskovaisilta, jotka ovat turhan totista porukkaa. Tänä päivänä maamme ateisteissa ja maallistuneissa ihmisissä on enemmän iloa ja valoa kuin aktiivikristityissä. Köyhiä maassamme on aivan liikaa. On sydänätäsärkevää kohdata heitä tai lukea heidän ahdingostaan. On järkyttävää, että useimmilla aktiivikristityllä ei ole yhtään köyhää ystävää. Sitä paitsi he usein häpeävät Kristuksen opetusta: ”Anna sille, joka sinulta anoo odottamatta saavasi takaisin.” 300-luvulla pyhä Nonna ei kerännyt omaisuutta lapsilleen, vaan sijoitti kaiken ”taivaallisiin tallelokeroihin”. Meitä hyväosaisia taas maassamme on loputtoman paljon. Kun kuljemme avoimin ja lämpimin silmin, löytyy niitä, jotka kipeästi tarvitsevat apua. 300-luvulla elänyt kirkkoisä Johannes Krysostomos on antanut tärkeän opetuksen:”Almujen antaminen on korkeampaa kuin neitsyys ja ahneus pahempaa kuin aviorikos.” Venäläinen sananlasku sanoo: ”Taivaaseen mennään pyhällä almun annolla - rikas ruokkii köyhän ja köyhä pelastaa rikkaan esirukouksillaan.” Yllytän kaikkia hankkimaan näitä esirukoilijoita! Paula Puhalainen 28 Kom m en t t i H ei di Va a l i ston ki rjoi t u kseen Ortod oksi v i est i ssä 0 3/1 2 Heidi Vaalisto kritisoi (OV 3/2012) papiston ja kanttoreiden palkkoihin liittyvää päätöstä. Aluksi korjauksena mainittakoon, että päätöstä ei tehty loppuvuonna 2011. Asia tuli vireille maaliskuussa 2011 tehdyn neuvostoaloitteen perusteella ja valmistelun jälkeen päätös tehtiin kesäkuussa 2011. Oikeaa tietoa saa pöytäkirjoista, jotka julkaistaan seurakunnan ilmoitustaululla. Kaikki puheet eivät aina pidä paikkaansa. Esimerkiksi mainittu 10 prosentin palkankorotus ei tosiasiassa tuonut työajattomien palkkoihin vastaavaa korotusta: korotus kohdistui taulukkopalkan perusosaan, joka muodostaa vain osan kaikkien työntekijöiden palkasta. Vuosia sitten tehdyt työsuhde-etuihin liittyvät ratkaisut yhdistettyinä nykyiseen työehtosopimukseen ovat luoneet tilanteen, jossa työajaton pappi tai kanttori voi olla toimintakeskuksen heikoiten palkattu työntekijä. Korotusta kritisoivat ovat saaneet väärää tietoa tai haluavat, että vastuu, tehtävän erityinen vaativuus sekä siinä edellytettävät yliopisto-opinnot eivät muodosta työajattomalle kirkon työntekijälle perustetta saada alaistaan parempaa palkkaa. Markku Salminen, kirkkoherra q qqqqqqqqq Kalenteri | Jumalanpalvelukset qqqqqqqqq Kaikista kirkollisista toimituksista, kasteista, vihkimisistä, hautaamisista, rukouspalveluksista ja panihidoista tulee sopia kirkkoherranvirastossa päivystävän papin kanssa henkilökohtaisesti tai puhelmitse puh. 09 5845 9635. Pääsääntöisesti palveluksia toimittavat seurakunnan toimessa olevat papit. Palveluskieli merkitty lyhentein: su=suomi, ru=ruotsi, sl=slaavi, en=englanti, ven=venäjä, kr=kreikka, rom=romania. METROPOLIITTA AMBROSIUKSEN TOIMITTAMIA PALVELUKSIA To 28.6. klo 10 liturgia, Pyhän Kolminaisuuden kirkko, Helsinki Pe 27.7. klo 9 liturgia, tsasounan vihkiminen, Kaunisniemen leirikeskus, Läyliäinen Ke 8.8. klo 18 suuri ehtoopalvelus, ristisaatto, vedenpyhitys, Pyhän Herman Alaskalaisen kirkko, Tapiola Ti 14.8. klo 18 vigilia, Uspenskin katedraali, Helsinki Ke 15.8. klo 10 liturgia, ristisaatto, vedenpyhitys, Uspenskin katedraali, Helsinki To 16. 8. klo 20 vedenpyhitys rannassa, Kulttuurikeskus Sofia Radio & tv Yle Radio 1 JUMALANPALVELUKSET Su 15.7. klo 11–12 liturgia, Kristuksen kirkastumisen kirkko, Kajaani Su 29.7. klo 11–12 liturgia, PyhänAleksanteri Nevskin ja pyhän Nikolaoksen kirkko, Tre Su 12.8. klo 11–12 liturgia, Pyhän Nektatrios Eginalaisen kirkko, Kitee Su 26.8. klo 11 - 12 liturgia Valamon luostarin Kristuksen kirkastumisen kirkko, Heinävesi AAMUHARTAUDET Yle Radio 1 klo 6.15. ja 7.50 16.6. Kirkkoherra Iivo Suvanto , Joensuu 14.7. Kirkkoherra Timo Honkaselkä, Kuopio 4.8. Pastori Heikki Honkamäki, Joensuu 25.8. Projektipääll. Riina Nguyen, Helsinki ILTAHARTAUDET Yle Radio 1 klo 18.50 Ti 19.6. Rehtori Sirpa Koriala, Valamo Ti 17.7. Pastori Veli-Matti Antikainen, Vantaa Ti 21.8. Pastori Mikael Sundkvist, Vantaa Radio Vega Andrum kl. 6.54 och 8.54 Aftonandakt kl. 19.20 TVPisara – ajatus uskosta la klo 11.05, uusinta ma 13.40. HELSINKI PAPISTO Kirkkoherra Markku Salminen p. 0207 220 603 Rovasti Raimo Huttu p. 0207 220 654 Pastori Kalevi Kasala, p. 0207 220 659 Pastori Petri Korhonen, p. 0207 220 694 Pastori Teo Merras p. 0207 220 673 Pastori Jyrki Penttonen p. 0207 220 645 Pastori Mikael Sundkvist p. 0207 220 646 Pastori Teemu Toivonen, nuorisopappi p. 0207 220 632 Pastori Jonas Bergenstad, p. 0207 220 682 Pastori Alexandre Björklund, p.0207 220 511 Ylidiakoni Juha Lampinen p. 0207 220 647 AVUSTAVA PAPISTO Pastori Ioan Durac p. 040 516 6741 (rom) Pastori Jukka Alava p. 0400 737 466, [email protected] Pastori Juha Hirvonen p. 044 5274514, [email protected] Rovasti Juhani Härkin (eläkkeellä) Rovasti Johannes Karhusaari (eläkkeellä) p. 040 544 7557 Rovasti Aleksander Korelin (eläkkeellä) Rovasti Timo Lehmuskoski (eläkkeellä), p. (koti) 09 135 2902 Rovasti Veikko Purmonen (eläkkeellä) p. 040 5920 684, [email protected] Pastori Raimo Pores (eläkkeellä), p. 050 533 8790 Rovasti Viktor Porokara (eläkkeellä) p. 0400 744 757 Pastori Tapio Rautamäki p. 0400 338 508 Pastori Kai Selin (eläkkeellä), p. 050 330 50 73 Rovasti Timo Soisalo, p. 09 349 6599 Ylidiakoni Gennadij Stolbow (eläkkeellä), p. 040 587 8580 Diakoniatyöntekijä Ilona Lehmusp. 040 357 3981 Pappi päivystää asiakaspalvelussa arkisin klo 9–14, p. (09) 5845 9635 Uspenskin katedraali Kanavakatu 1, Katajanokka, p. 0207 220 683, sähköposti: [email protected]. Kirkkoherra Markku Salminen, rovasti Raimo Huttu, pastori Teo Merras, ylidiakoni Juha Lampinen, kanttori-kuoronjohtaja Jarmo Lehto Diakoni Heikki Kaski. AVOINNA ti–pe klo 9.30–16, la klo 9.30–14, su klo 12–15. JUMALANPALVELUKSET La 16.6. klo 18 vigilia Su 17.6. klo 10 liturgia Johannes Kastajan syntymä La 23.6. klo 18 vigilia Su 24.6. klo 10 liturgia Apostolit Pietari ja Paavali To 28.6. klo 18 vigilia (su/sl) Pe 29.6. klo 9 liturgia (su/sl) La 30.6. klo 18 vigilia Su 1.7. klo 10 liturgia La 7.7. klo 18 vigilia Su 8.7. klo 10 liturgia La 14.7. klo 18 vigilia Su 15.7. klo 10 liturgia La 21.7. klo 18 vigilia Su 22.7. klo 10 liturgia La 28.7. klo 18 vigilia Su 29.7. klo 10 liturgia Ristin esiintuominen Ke 1.8. klo 8 aamupalvelus Ke 1.8. klo 9 liturgia La 4.8. klo 18 vigilia Su 5.8. klo 10 liturgia Kristuksen kirkastuminen Su 5.8. klo 18 vigilia Ma 6.8. klo 9 liturgia La 11.8. klo 18 vigilia Su 12.8. klo 10 liturgia Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkuminen, uspenie, temppelijuhla Ti 14.8. klo 18 vigilia (su/sl) Ke 15.8. klo10 liturgia, ristisaatto ja vedenpyhitys (su/sl) Pappismarttyyri Aleksander Hotovitski La 18.8. klo 18 vigilia Su 19.8. klo 10 liturgia La 25.8. klo 18 vigilia Su 26.8. klo 10 liturgia Pyhän Kolminaisuuden kirkko Unioninkatu 31, Kruununhaka p. 0207 220 651/vahtimestari Pastori Alexandre Björklund, p. 0207 620 511, Kanttori Irina Tchervinskij-Matsi, p. 0207 220 652 Muu papisto: isä Timo Soisalo p. 09 349 6599 Ylidiakoni Gennadij Stolbow (eläkkeellä), p. 040 587 8580. SLAAVINKIELISET JUMALANPALVELUKSET La 16.6 klo 18 vigilia Su 17.6 klo 10 liturgia Johannes Kastajan syntymä La 23.6 klo 18 vigilia Su 24.6 klo 10 liturgia Pyhittäjät Sergei ja Herman Valamolaiset Ke 27.6 klo 18 vigilia (su/sl) To 28.6 klo 10 liturgia (su/sl) Metropoliitta Ambrosius toimittaa La 30.6 klo 18 vigilia Su 1.7 klo 10 liturgia La 7.7. klo 18 vigilia Su 8.7. klo 10 liturgia Apostolinvertainen Olga Venäläinen Ke 11.7. klo 10 liturgia La 14.7. klo 18 vigilia Su 15.7. klo 10 liturgia 2929 To 19.7. klo 16–18 litaniat haudoilla La 21.7. klo 18 vigilia Su 22.7. klo 10 liturgia La 28.7. klo 18 vigilia Su 29.7. klo 10 liturgia Kunniallisen ja eläväksitekevän Ristin esiintuominen Ti 31.7. klo 18 aamupalvelus Ke 1.8. klo 10 liturgia ja vedenpyhitys La 4.8. klo 18 vigilia Su 5.8. klo 10 liturgia Kristuksen kirkastuminen Su 5.8. klo 18 vigilia Ma 6.8. klo 10 liturgia La 11.8. klo 18 vigilia Su 12.8. klo 10 liturgia Jumalansynnyttäjän kuolon uneen nukkuminen, uspenie Ke 15.8. klo 18 akatistos La 18.8. klo 18 vigilia Su 19.8. klo 9:45 liturgia Ke 22.8. klo 18 akatistos To 23.8. klo 17 kiitosrukouspalvelus su/sl To 23.8. klo 19 akatistos su/sl La 25.8. klo 18 vigilia Su 26.8. klo 9.45 liturgia Kotikirkko Liisankatu 29 A, 4. krs, Kruununhaka p. 0207 220 649/vahtimestari Su 1.7. klo 14 ehtoopalvelus (rom) Hautausmaan Profeetta Elian kirkko Lapinlahdentie 2, Ruoholahti Pastori Juha Hirvonen p. 044 5274514 Kanttori Tatjana Wilenius p. 0207 220 681 Diakoni Taisto Rikkonen, p. 050 371 6475 Palvelukset suomeksi ellei toisin mainita. JUMALANPALVELUKSET Profeetta Elia Tisbeläinen, temppelijuhla To 19.7. klo 15 litania haudoilla (su/sl) To 19.7. klo 18 vigilia (su/sl) Pe 20.7. klo 9.30 vedenpyhitys pikkukirkossa, ristisaatto isoon kirkkoon (su/sl) Pe 20.7. klo 10 liturgia (su/sl) Helenakoti Hämeentie 55, p. (09) 2511 1411. Rovasti Aleksander Korelin slaaviksi. JUMALANPALVELUKSET La 14.7. klo 10 liturgia La 18.8. klo 10 liturgia Stefanoskoti Hallatie 2, Tapaninvainio p. 040 5922 066 Isä Juhani Härkin; diakoni Markku Kinkki JUMALANPALVELUKSET Temppelijuhla To 2.8. klo 16 suuri ehtoopalvelus ja pieni vedenpyhitys La 4.8. klo 10 liturgia 30 Mellunmäki Palvelukset ovat avoinna kaikille. Pyhittäjä Aleksanteri Syväriläisen kappeli Korvatunturintie 2, Mellunmäki, p. 0207 220 672. Mellunmäki Pastori Jyrki Penttonen 0207 220kappeli 645 Pyhittäjä Aleksanteri Syväriläisen Kanttori Varvara Merras-Häyrynen Korvatunturintie 2, Mellunmäki, p. 0207 0207 220 220 633 672. Diakoniatyöntekijä Kari Hartikka p. 040 703 4616 Isä Jyrki Penttonen 0207 220 645 JUMALANPALVELUKSET Kanttori Varvara Merras-HäySu 17.6. klo 220 10 liturgia rynen 0207 633 ke 27.6. klo 18 akatistos Jumalansynnyttäjälle ke 11.7. klo 18 akatistos Jumalansynnyttäjälle JUMALANPALVELUKSET Su Ke 15.7. 18.8. klo klo 10 17 liturgia akatistos Jumalansynnyttäjälle ke Jumalansynnyttäjälle To 25.7. 19.8. klo klo 18 17 akatistos ehtoopalvelus Kristuksen La 21.8. klokirkastuminen 18 vigilia Ma 6.8. klo Su 22.8. klo10 10liturgia liturgia, sm/ven Su Ke 12.8. 25.8. klo klo 10 17 hetkipalvelus ehtoopalvelus Su 19.8. klo klo 17 10 ehtoopalvelus liturgia Tp 26.8. Su 29.8. klo 10 liturgia MUUTA PyhittäjäTOIMINTAA Aleksanteri Syväriläinen Kerhot ja kirkkokahvit ovat kesätauolla. SykPraasniekka syn toiminnasta ilmoitetaan myöhemmin. Su 29.8. klo 18 juhlavigilia Ma 30.8. kl0 9.30 vedenpyhitys ja liturgia Kulttuurikeskus Ke 1..9. klo 17 akatistos Sofia La 4.9. klo 18 vigilia Pyhän viisauden kappeli Su 5.9. klo 1028, liturgia Kallvikintie Vuosaari Jumalansynnyttäjän syntymä JUMALANPALVELUKSET Ti 7.9. klo 18 ehtoopalvelus Aamupalvelus arkisin klo 8.30 Ke 8.9. klo 17 akatistos Ehtoo alvelus arkisin klo 17 To 9.9.pklo 17 ehtoopalvelus Jeesuksen -palvelus ti klo 18 La 11.9. klorukous 18. vigilia Akatistos Jumalansynnyttäjälle to klo 17.30 Su 12.9. klo 10 liturgia Liturgia: usein klo 7 ja vähinKunniallisen ja torstaisin eläväksiteketään kerran kuussa lauantaisin klo 9 vän ristin ylentäminen Ma 13.9. klo 18 vigilia Listalla palvelusten lisäksi Sofian Ti 14.9. olevien klo 10 liturgia yhteisöllä omia palveluksia ja Ke 15.9. kloon 17muita ehtoopalvelus palveluksia yhteydessä. To 16.9. klo tapahtumien 17 ehtoopalvelus MUUTA TOIMINTAA Kirkkokahvit sunnuntaina liturgian jälkeen. Kirkkokuoro aloittaa toimintansa 9.9. klo Pastori Petri Korhonen, p. 0207 joka 220 694 18 ja kokoontuu säännöllisesti keskiKanttori Hakonen, p. 0207 220litur695 viikko kloPetri 18. Lapsille sunnuntaisin Muu papisto:kirkkokerho klo 10–12.30. gian aikana Rovasti Heikki Huttunen, p. 040 741 8792 Diakoniatyöntekijä Kulttuurikeskus Sofia Taisia Pohjola p. 040 583 2915 Pyhän viisauden kappeli, Kallvikintie 28, Vuosaari ESPOO Tapiola JUMALANPALVELUKSET Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkko Jeesuksen rukous -palvelus joka tiistai klo 18. Kaupinkalliontie 2, Tapiola Aamupalvelus arkisin klo 8.30 ja ehtoo palvelus arkisin klo 17; akatistos JuJUMALANPALVELUKSET malansynnyttäjälle to klo 17.30. La 16.6. klo 18 vigilia Su 17.6. klo 10 liturgia Tarkemmat ml. viikonloppupalKe 20.6. klo palvelustiedot 12 hetkivelukset (kesäkahvilan osoitteesta: www.kulttuurikeskussopalvelus aloitus) fia.fi/fi/kulttuuri/83-jumalanpalvelusohjelma Ke 27.6. klo 12 hetkipalvelus (kesäkahvilan aloitus) La 30.6. klo 18 vigilia Su 1.7. klo 10 liturgia Ke 4.7. klo 12 hetkipalvelus (kesäkahvilan aloitus) Su 8.7. klo 10 liturgia Ke 12 hetkipalvelus Isä 11.7. Petri klo Korhonen, p. 0207 220 694 (kesäkahvilan aloitus) Kanttori isä Petri Hakonen, p. 0207 220 695 Su 15.7. klo 10 Muu papisto isäliturgia Heikki HutSu 22.7.p.klo liturgia tunen, 04010741 8792 Su 29.7. klo 10 liturgia Su 5.8. klo 10 liturgia TapiolaHerman Alaskalainen, Pyhittäjä temppelijuhla Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkko. Ke 8.8. klo 18 vedenpyhitys ehtoopalvelus Kaupinkalliontie 2, p. 0207 ja 220 693, [email protected], http:// www.espoonortodoksit.fi. ESPOO To 9.8. klo 9 liturgia Su 12.8.avoinna klo 10 liturgia Kirkko ke, to klo 16–18 ja to klo 10–12. La 18.8. klo 18 vigilia Su 19.8. klo 10 liturgia JUMALANPALVELUKSET La 5.8. 25.8.klo klo1818vigilia vigilia To Su 6.8. 26.8.klo klo9 10 liturgia Pe liturgia Su 8.8. klo 10 liturgia su/ru Pyhittäjä Herman Alaskalainen MUUTA TOIMINTAA praasniekka Kirkkokahvit su liturgian jälkeen. Su 8.8. klo 18 ehtoopalvelus, risti saatto vedenpyhitys Ma 9.8. klo 10 liturgia Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkuminen Pastori p. 0207 220 646 La 14.8.Mikael klo 18 Sundkvist, vigilia Kanttori Helena Tchervinskij, Su 15.8. klo 10 liturgia su/romp. 0207 220 656 Diakoni Ma 16.8. Sergei Ti 17.8.Podschivalow p. 040 749 1560 Ke 18.8. klo 18 ehtoopalvelus To 19.8. klo 9 aamupalvelus Tikkurila Pe 20.8. klo 9 aamupalvelus Kristuksen kirkko, La 21.8. klo taivaaseenastumisen 18 ehtoopalvelus Läntinen Valkoisenlähteentie Su 22.8. klo 9 aamupalvelus 48 p. 0207 22010 653. Su 22.8. klo liturgia su/en/kr Ke 25.8. klo 18 akatistos To 26.8. klo 9 liturgiakaksikielisenä (su-sl) Liturgia toimitetaan Pe 27.8. klo 9 aamupalvelus joka kuukauden viimeisenä sunnuntaina. La 28.8. klo 18 vigilia JUMALANPALVELUKSET Su 29.8. klo 10 liturgia Johannes Kaastajan Ke 1.9. klo 18 akatistossyntymä La 2.9. 23.6.klo vigilia To klo 918 liturgia Su 3.9 24.6. 10 liturgia Pe kloklo 9 aamupalvelus Pyhät apostolit Pietari ja Paavali La 4.9. klo 18 vigilia To 5.9. 28.6.klo klo1018liturgia vigilia su/ve Su Pe 29.6. klo 9 liturgiasyntymä Jumalansynnyttäjän La7.9. 14.7. vigilia Ti kloklo 1818 vigilia Su 8.9 15.7. 10 liturgia Ke kloklo 9 liturgia La 8.9. 28.7.klo klo1818ehtoopalvelus vigilia Ke Su 9.9. 29.7.klo klo9 10 liturgia To aamupalvelus Kristuksen Pe 10.9. klokirkastuminen 9 aamupalvelus Su 11.9. 5.8. klo La klo18 18vigilia vigilia Ma12.9. 6.8. klo Su klo 910liturgia liturgia su/ru La 11.8. klo 18 vigilia Kunniallisen ja eläväksitekeSu 12.8. klo 10 liturgia vän risti ylentäminen Su 19.8. Ma 13.9. klo klo 10 18 liturgia vigilia La14.9. 25.8.klo klo918 vigilia Ti liturgia Su 15.9. 26.8. klo klo 18 10 ehtoopalvelus liturgia Ke To 16.9. klo 9 aamupalvelus MUUTA TOIMINTAA Kirkkokerho su klo 10-12.30 kirkon kerhoMUUTA TOIMINTAA huoneessa. Mukaan sisätossut ja pieni eväs. Kirkkokahvit su liturgian jälkeen. Kuoroharjoitukset jatkuvat syksyllä. Lisätietoja kirkon ilmoitustaululta sekä www.espoonortodoksit.fi. VANTAA Myyrmäen ev.lut.kappeli Pyhän Martinin kappeli, Uomatie 1 Espoon keskusMyyrmäessä pitäJumalanpalvelukset vät kesätauon ja jatkuvat Trapesa: Kotikyläntie 5, syyskuussa. käynti Kylänraitin puolelta, Kirkkojärvi ITÄ- JA KESKI-UUSIMAA Su 29.8. klo 10 liturgia Kirkkovuoden alku, luomakunnan päivä Ke 1.9. klo 9 vedenpyhitys ja 0207 liturgia Pastori Jonas Bergenstad, p. 220 682 Ma klo 18 rovasti akatistos Jumalansynnyttäjälle Muu6.9. papisto: Viktor Porokara p. 0400 744 757, pastori Jukka Alava p. 0400 737 466 MUUTA TOIMINTAA Diakoniatyöntekijä Valentina Trapesa Lobia p. Kirkkojärvellä, 040 832 8722 Kotikyläntie 5 p. (09) 412 2045, sähköposti: trapesa.info@ saunalahti.fi. Monikulttuurista kerhotoimintaa. Järvenpää Kasanilaisen Jumalanäidin ikonin kirkko, Kartanontie 45 VANTAA Pastori Jonas Bergenstad, p. 0207 220 682 Kanttori Anne-Mari Rautamäki p. 0207 220 665 Diakoni Erkki Toivonen, p. (09) 291 8382 Mikael Sundkvist p. 0207 220 646 Diakoni Sergei Podschivalow p. 040 749 1560 Kanttori Helena Tchervinskij p. 0207 220 656 30 Vahtimestari p. 0207 220 680 JUMALANPALVELUKSET La 16.6. klo 18 vigilia Su 17.6. klo 10 liturgia La 7.7. klo 18 vigilia Su 8.7. klo 9.30 vedenpyhitys ja liturgia La 21.7. klo 18 vigilia Su 22.7. klo 10 liturgia La 4.8. klo 18 vigilia Su 5.8. klo 10 liturgia La 18.8. klo 18 vigilia Su 19.8. klo 10 liturgia MUUTA TOIMINTAA Kerhot kesätauolla. Toiminta jatkuu syyskuussa. Porvoo LÄNSI-UUSIMAA Pastori Kalevi Kasala, p. 0207 220 659 Kanttori Matti Jyrkinen p. 0207 220 660 Diakoni Seppo Pesonen Diakoniatyöntekijä Ilona Lehmus p. 040 357 3981 Lohja Karjalan valistajien kirkko, Nahkurinkatu 4 MUUTA TOIMINTAA Toiminta on kesätauolla. Metsolan hautausmaa Kristuksen kirkastumisen kirkko, Vanha Helsingintie 1 Kaikkien pyhien tsasouna, Myyryntie, Lohja Kanttori Elena Nemlander p. 0440 430 249 Diakoni Yrjö Saranpää Vahtimestari Niko Laakso 0207 220 691 JUMALANPALVELUKSET Su 1.7. klo 10 liturgia JUMALANPALVELUKSET La 30.6. klo 18 vigilia Su 1.7. klo 10 liturgia Su 15.7. Porvoon Tiistaiseuran kirkkomatka Hangon praasniekkaan La 28.7. klo 18 vigilia Su 29.7. klo 10 liturgia Kristuksen kirkastuminen, temppelijuhla Su 5.8. klo 18 vigilia Ma 6.8. klo 9.30 vedenpyhitys ja liturgia La 11.8. klo 18 vigilia Su 12.8. klo 10 liturgia La 25.8. klo 18 vigilia Su 26.8. klo 10 liturgia Evl. Srk-keskus, Kappelitie 5 MUUTA TOIMINTAA Kerhot kesätauolla. Toiminta jatkuu syyskuussa. Klaukkala Pyhän Nektarioksen kirkko, Kuonomäentie 80, 01800 Klaukkala, p. 0207 220 664, [email protected] Kanttori Anu Ekholm, p. 0400 408881 kirkonisännöitsijä Aune Svennevig, p. 0207 220 666. JUMALANPALVELUKSET La 18.8. klo 18 vigilia Su 19.8. klo 10 liturgia Kaunisniemi Apostoli Jaakobin ja pyhän Annan kirkkoSeurakunnan leirikeskus, Läyliäinenp. 0207 620 503. Pe 29.6. klo 9 liturgia Pe 13.7. klo 9 liturgia Ti 24.7. klo 18 ehtoopalvelus ja vedenpyhitys Ke 25.7. klo 9 liturgia, praasniekka Pe 27.7. klo 9 liturgia ja tsasounan siunaaminen Nummela JUMALANPALVELUKSET Johannes Kastajan syntymä Su 24.6. klo 10 liturgia La 21.7. klo 18 ehtoopalvelus Kirkkonummi Pokrovan kirkko, Elfvinginkuja, Jorvas, p. (09) 221 1400 JUMALANPALVELUKSET La 16.6. klo 18 vigilia * Su 17.6. klo 10 liturgia * Johannes Kastajan syntymä La 23.6. klo 17 vigilia Su 24.6. klo 10 liturgia Tähdellä * merkityt seurakunnan palveluksia, muut veljesyhteisön järjestämiä. Palvelukset ovat kaikille avoimia. GUDTjänster på svenska Helsingfors Huskyrkan Elisabetsgatan 29 A, 4. vån. De svenska gudstjänsterna håller paus under sommaren och återupptas i september. Gudtjänsterna förrättas av fader Mikael Sundkvist, tel. 0207 220 646. Mariamkören leds av kantor Tatjana Wilenius, tel. 0207 220 693. Esbo Den Helige Herman av Alaskas kyrka, Kaupinkalliontie 2, Hagalund, tel. 0207 220 693. GUDSTJÄNSTER andra söndagen i månaden svenska inslag i liturgin. SERVICES IN ENGLISH Kotikirkko / Ss. James and Catherine Church Liisankatu 29, 4th floor ( Kruununhaka ) No services during the summertime. ajantasainen JUMALANPALVELUSKALENTERI: www.hos.fi>jumalanpalvelukset Pokrovan veljestön pitämät jumalanpalvelukset isä Haritonin johdolla jatkuvat terveydentilan mukaan toivottavasti syyskuun lopulla. Voitte tarkistaa palvelukset internetsivuiltamme www.pokrova.fi tai puhelimitse numerosta 09-22 11 400. Hanko Apostolienvertaisten Magdalan Marian ja Vladimir Kiovalaisen kirkko Täktomintie. Vahtimestari Mari Backman 0207 220 670 JUMALANPALVELUKSET Pyhän Vladimir Kiovalaisen juhla, kirkon temppelijuhla La 14.7. klo 18 vigilia Su 15.7. klo 10 liturgia Su 10.6. klo 10 liturgia MUUTA TOIMINTAA Toiminta on kesätauolla. Jumalanpalveluksia toimitetaan leirien, kurssien ja muiden tapahtumien aikoina. Tarkempia tietoja p. 0207 220 631 tai [email protected] 31 qqqqqqqqq КАЛЕНДАРЬ | БОГОСЛУЖЕНИЙ qqqqqqqqq ДУХОВЕНСТВО Дежурный священник принимает в канцелярии c 9 до 14 ч. • Адрес: Liisankatu 29, Хельсинки • Тел. 09-5845 9635 • Электронная почта: [email protected] • В Свято-Троицкой церкви нет дежурства до начала августа Адрес: Helsingin ortodoksinen seurakunta, Liisankatu 29, 00170 Helsinki Канцелярия открыта: Пн–Пт 9.00–14.00 • Настоятель прихода отец Маркку Салминен, тел. 0207 220 603/[email protected] • Секретарь настоятеля Анне Лехто, тел. 0207 220 605/[email protected] Хельсинки Свято-Троицкая церковь Unioninkatu 31, Kruununhaka, тел. 0207 220 649. Русскоязычный священник приходa Александр Бъёрклунд тел. 0207 220 511, Регент Ирина Червинский-Матси тел. 0207 220 652. Священник Тимо Сойсало тел. 09 349 6599. Протодиакон Геннадий Столбов (на пенсии), тел. 040 587 8580б. Диакон Иоанн Авдуевский, тел. 0408339127. БОГОСЛУЖЕНИЯ на церковно-славянском языке Сб 16.6. в 18ч. всенощная Вс 17.6. в 10 ч. Литургия Рождество Предтечи и Крестителя Господня Иоанна Сб 23.6. в 18 ч. всенощная Вс 24.6. в 10 ч. Литургия Память Преподобных Сергия и Германа Валаамских Ср27.6 в 18 ч. всенощная, служба на церковно-славянском и финском языках Чт 28.6 в 10 ч. Литургия, служба на церковно-славянском и финском языках, служит митрополит Хельсинский Амвросий Сб 30.6 в 18 ч. всенощная Вс 1.7 в 10 ч. Литургия Сб 7.7 в 18 ч. всенощная Вс 8.7 в 10 ч. Литургия Святая равноапостольная княгиня Ольга Ср11.7 в 10 ч. Литургия Сб 14.7 в 18 ч. всенощная Вс 15.7 в 10 ч. Литургия Сб 21.7 в 18 ч. всенощная Вс 22.7 в 10 ч. Литургия Сб 28.7 в 18 ч. всенощная Вс 29.7 в 10 ч. Литургия Происхождение Честных Древ Животворящего Креста Господня Вт 31.7 в 18 ч. утреня Ср 1.8 в 10 ч. Литургия и водоосвящение Сб 4.8 в 18 ч. всенощная Вс 5.8 в 10 ч. Литургия Преображение Господне Вс 5.8 в 18 ч. всенощная Ma 6.8 в 10 ч. Литургия Сб 11.8 в 18 ч. всенощная Вс 12.8 в 10 ч. Литургия Успение Пресвятой Богородицы Ср 15.8. в 18 ч. акафист Сб 18.8. в 18 ч. всенощная Вс 19.8. в 9:45 ч. Литургия Ср 22.8. в 18 ч. акафист Чт 23.8. в 17 ч. благодарственный молебен (на финском и церковнославянском языках) Чт 23.8. в 19 ч. акафист (на финском и церковно-славянском языках) Сб 25.8. в 18 ч. всенощная Вс 26.8. в 9.45 ч. Литургия Успенский кафедральный собор Kanavakatu 1, Katajanokka Апостолы Петр и Павел Чт 28.6. в 18 ч. всенощная (на финском и церковно-славянском языках) Пт 29.6. в 9 ч. Литургия (на финском и церковно-славянском языках) Успение Пресвятой Богородицы, престольный праздник Вт 14.8. в 18 ч. всенощная (на финском и церковно-славянском языках) Ср15.8. в 10 ч. Литургия, крестный ход и водоосвящение (на финском и церковнославянском языках) Храм при доме для престарелых Hämeentie 55, тел. (09) 2511 1411 Священник Александр Корелин. Сб 14.7 в 10 ч. Литургия Сб 18.8 в 10 ч. Литургия Церковь прор. Илии на кладбище Lapinlahdentie 2, Ruoholahti, тел. 0207620500 БОГОСЛУЖЕНИЯ Литургия на церковно-славянском языке: Память пророка Илии, Престольный праздник Чт 19.7. в 15 ч. литии на кладбище Чт 19.7. в 18 ч. всенощная (фин./сл.) Пт 20.7. в 9.30 ч. водоосвящение в старой церкви Пт 20.7. в 10 ч. Литургия в новой церкви, крестный ход Приходской центр в Meллунмяки Часовня прп. Александра Свирского Korvatunturintie 2, Mellunmäki, тел. 0207 220 672. Священник Юрки Пенттонен, тел. 0207 220 645. БОГОСЛУЖЕНИЯ В присутствии русскоязычных прихожан, служба проводится и на русском языке. Культурный центр София Часовня Святой Софии, Kallvikintie 28, Вуосаари БОГОСЛУЖЕНИЯ в будние дни утреня в 8.30, вечерня в 17.00. По вторникам – служба Иисусовой молитвы в 18.00. По четвергам – акафист в 17.30. Литургия обычно по четвергам в 7 ч., и раз, иногда два раза в месяц - в субботу, в 9.00. Эспоо Церковь прп. Германа Аляскинского Kaupinkalliontie 2, Tapiola, тел. 0207 220 693, факс 0207 220 696; [email protected], www.espoonortodoksit.fi Священники: Петри Корхонен, тел. 0207 220 694; Хейкки Хуттунен, тел. 040 741 8792. Священник дежурит в церкви по средам с 17 до 18 ч. БОГОСЛУЖЕНИЯ В первое воскресенье месяца служба на фин. и рус. языках. Вантаа Спасо-Вознесенская церковь в Тиккурила Läntinen Valkoisenlähteentie 48 тел. 0207 220 653, факс 0207 220 657 Священник Микаел Сундквист, тел. 0207 220 646. Регент Хелена Червинская, тел. 0207 220 656. Диакон Сергей Подшивалов, тел. 040 749 1560. БОГОСЛУЖЕНИЯ В последнее воскресенье месяца в 10 ч. Литургия на фин. и сл. языках. 32 q q Ruotsinkielinen liturgia televisioitiin kuvaaja Valentin Kazerski Helluntaina Uspenskin katedraali täyttyi kirkkoväestä, kun Johannes Krysostomoksen liturgia toimitettiin uutena ruotsinnoksena. Yle Fem taltioi palveluksen ja esitti sen kanavallaan samana päivänä puolitoistatuntisena lähetyksenä. Liturgian käännösprojekti on herättänyt kiinnostusta kansainvälisesti. Ruotsin TV-yhtiö SVT editoi Yleisradion lähetyksestä 45 minuuttia kestävän koosteen, jota esitetään syksyllä muissa Pohjoismaissa. Helsingin metropoliitta Ambrosius toimitti palveluksen, ja siihen osallistui papistoa sekä Ruotsista että Suomesta. Paikalla oli myös Romanian ortodoksisen kirkon piispa Macarie Tukholmasta. Tikkurilan kirkko täytti 15 vuotta Helatorstaina kokoontui suuri joukko seurakuntalaisia Tikkurilan Kristuksen taivaaseen astumisen muistolle pyhitetyn kirkon praasniekkaan. Temppelijuhlan yhteydessä vietettiin kirkon 15-vuotisjuhlaa. Juhlaliturgian toimitti KP Helsingin metropoliitta Ambrosius. Liturgian yhteydessä metropoliitta myönsi Tikkurilan toimintakeskuksen papille Mikael Sundkvistille kultaristin kanto-oikeuden. teksti ja kuvat Mari vainio 33 qqqqqqqqq Minne mennä qqqqqqqqq Pokrovan avoimet ovet su 19.8. SOFIA Taidekursseja Ikonimaalausviikko, ma-la 30.7.-4.8. Koko viikon kestävä ikonimaalauskurssi elokuussa. Opettaja Tuula Majurinen. Seuraava kultauskurssi: 4.-5.8. Kursseilla opetellaan kultauksen perusasioita. Kultauskurssien opettajana toimii kultaajamestari Raimo Snellman. Lisätietoja kursseista: http://www.kulttuurikeskussofia.fi/fi/kulttuuri/seminaarit Galleria Ohjelma: Klo 10.30 Rukouspalvelus kirkossa, klo 11 avoimet ovet Päivän aikana kirkossa on ”mini”konsertteja ( slaavilaisia kirkkolauluja) sekä luentoja. Avointen ovien aikaan on mahdollisuus tutustua rakennuksiin, puutarhaan ja alueeseen. Päärakennuksen takana on terassi jonka yhteydessä buffet, josta mahdollisuus ostaa borssikeittoa, erilaisia piirakoita, kahvia ja kahvileipiä. Päärakennuksen edessä olevassa teltassa myynnissä Pokrovan puutarhan ja keittiön omia tuotteita, mm. erilaisia hilloja ( valkoinen mansikkahillo on meidän erikoisuus), mehuja, lehmuksenkukka teetä, piirakoita, borssikeittoa jne. Päärakennuksessa on pieni kirkollinen kauppa, jossa käsintehtyjä ikoneita ja pääsiäismunia (harvinaisia) ja muuta kirkollista tavaraa. Ajurintalossa on teehuone, jossa on rauhallinen ilmapiiri nauttia leivonnaisista ja Pokrovan teestä niin sisällä kauniilla lasiverannalla kuin terassilla. Villa Elfving rakennuksessa on esillä hyväntekeväisyysikonimyyntinäyttely. Teemana ”uudet pietarilaiset ikonit” ja tuotto menee St. Peterburg Institute of Theology and Ecelesical Arts” hyväksi. Tutustukaa myös internetsivuihimme, jossa ohjeet ennakkoon tilattavista tuotteista, jotka voi noutaa tapahtumapäivänä. Olemme samalla osa valtakunnallista Avoimet Puutarhat tapahtumaa. Osoite: Elfvinginkuja 11, 02420 Jorvas Tel: 09-22 11 400 ( arkisin ko 09-16) www.pokrova.fi/avoimetovet 34 Ikonimaalari Maila Mäkisen ikoninäyttely kesän ajan. Avoinna ma-su klo 9-16. Muulloin sopimuksen mukaan. Rosa Liksomin Postmoderni ekumeeninen ikonostaasi Sofiassa. Kappeli Maanantaista perjantaihin joka päivä aamupalvelus klo 8.30 ja ehtoopalvelus klo 17.00. Tiistaisin Jeesuksen rukous –palvelus klo 18.00 Torstaisin akatistos Jumalansynnyttäjälle klo 17.30. Tarkka jumalanpalvelusohjelma ml. viikonloppujen palvelukset löytyy nettisivuiltamme: http://www.kulttuurikeskussofia.fi/fi/ kulttuuri/83-jumalanpalvelusohjelma Syksyn 2012 seminaareja ja tapahtumia Sofian praasniekka la 1.9. Pyhän Viisauden kappelin temppelijuhla. Ohjelmassa mm. liturgia ja vedenpyhitys sekä lounas ja musiikkiohjelmaa. Pyhät Tanssit -viikonloppu 8. - 9.9.2 Pyhät tanssit ovat liikemietiskelyä, rukousta. Yksinkertaiset askeleet ja keholiike avaavat tilaa kokonaisvaltaiselle kokemukselle omasta itsestä, Jumalasta ja yhteydestä toisiin. Sitä kautta voi kokea pyhän läsnäoloa ja rauhaa. Hiljaisuus ja Marian syntymään liittyvät kirkkovuoden tekstit rytmittävät tansseja. q q qqqqqq Lauantaiseminaareja elämäntapakysymyksistä: - Elämän leppoistaminen la 15.9. klo 13 - 16 - Elämäntavat ja luonnonsuojelu la 13.10. klo 13 - 16 Lauantailuentosarjan luennot ovat kaikillle avoimia ja maksuttomia. ХЕЛЬСИНКИ ПРИХОДСКАЯ ЖИЗНЬ СВЯТО-ТРОИЦКАЯ ЦЕРКОВЬ Unioninkatu 31, Kruununhaka, тел. 0207 220 649 • Хор Свято-Троицкой церкви приглашает басов и альтов. Хор поет еженедельно всенощную, литургию и праздничную литургию. Регент Ирина Червинский-Матси, тел. 0207220652. qqqqqq Maallikkoyhteisöt-kirkon voimavara? pe - la 28.-29.9 Seminaarissa tutustutaan kirkkojen yhteisölli- Vihdin-Nummelan ortodoksit ry Seurakuntaillat ja tiistaiseura ovat kesätauolla. Tiedustelut yhdistyksen pj. Petra Paljakka 0400 527952. Nummelan torilla olemme kesällä satunnaisesti, seuraa ilmoitteluamme paikallislehtien järjestö-/ seurapalstoilla sekä kotisivuillamme www.vihdin-nummelanortodoksit.fi ESPOO Православные радиопрограммы Радио Спутник Хельсинки 106,9 ФМ Порво 88,4 ФМ ТВОРИ ДОБРО. Радиопрограмма хельсинского православного прихода. Ведущий: отец Александр. Cуббота в 8.50 ч. Воскресенье в 12.50 ч. ГОЛОСА ДРУЗЕЙ. Радиопрограмма друзей Хельсингфорского прихода. Ведущая: Людмила Устинова. Воскресенье в 8.50 ч. Hermannin jengin kesäkausi päättyy i Heikki Huttusen mökillä 23.8. Lähtö kirkoilta klo 18. Autottomille kyyti Koollekutsujana Markku Laihinen Puh. 0400 - 521 170 Stefanoskodin praasniekka Torstaina 2.8. suuri ehtopalvelus ja pieni vedenpyhitys klo 16:00, jon ka jälkeen grillausta pihalla. Lauantaina juhlaliturgia 4.8. klo 10:00, jonka jälkeen yhteinen lounas. Osoite: Hallatie 2-6, 00780 Helsinki. Tervetuloa! ЭСПОО Международный центр встреч Трапеза Открытый зал международного центра встреч Трапеза открыт пн-пт в 10-16 ч. Обслуживание и советы для иммигрантов по договору во время открытия офиса центра (вт-чт в 9-15 ч. ) Дополинительная информацию: [email protected], www.trapesa.com и по тел. 09-4122045, 045-897 3232. Адрес: Filoksenia ry, Международный центр встреч Трапеза, Kotikyläntie 5, 02270 Espoo, www.trapesa.com Летние праздники 20 июля престольный праздник церкви пророка Ильи у кладбиша. Служба на финском и церковнославянском языках. Водоосвящение в старой церкви в 9.30 ч. и Литургия в новой церкви. После службы праздничное чаепитие. 15 августа престольный праздник Успенского кафедрального собора. Общая всенощная и Литургия на финском и церковно-славянском языках. Праздничное чаепитие. Ortodok s i n en ta i tei den yö Православная ночь искусств Pyhän Kolminaisuuden kirkossa järjestetään perinteikäs taiteidenyö torstaina 23.8. klo 16-23. Kirkossa toimitetaan kiitosrukouspalvelus klo 17 ja akatistos klo 19 suomeksi ja kirkkoslaaviksi, ja kirkon ovet ovat avoinna koko illan. Kirkon pihalla ohjelmassa musiikkiesityksiä ja nälkäisille on tarjolla borshia, piirakoita, blinejä sekä kahvia ja teetä. Tuotto tullaan käyttämään kirkon tarpeisiin ja hyväntekeväisyystyöhön. В четверг, 23 августа, с 16 до 23 часов во дворе Свято-Троицкой церкви - православный праздник. Богослужения на финском и церковно-славянском языках: 17 - благодарственный молебен, 19 - акафист. Двери церкви открыты весь вечер. Во дворе прихода выступление церковного хора и музыка. Гостям будут традиционно предложены борщ, блины, пироги, чай и кофе. Вырученные деньги пойдут на нужды церкви и благотворительность. Osoite: Unioninkatu 31. Адрес: Unioninkatu 31. 35 qqqqqqqqq Diakonia qqqqqqqqq Diakoniatoimiston päivystysajat Syyskuun 2012 alusta alkaen puhelinpäivystys ma, ti, to ja pe klo 9-12 p. 09-58459633 Henkilökohtaiset tapaamiset sovitaan ensisijaisesti oman alueen työntekijän kanssa. Sähköposti [email protected] Kaikilla työntekijöillä on oma sähköpostiosoite muotoa: [email protected] Diakoniatyöstä vastaava pappi isä Teo Merras 040 540 3200 TIIMIESIMIES Ylidiakoni Juha Lampinen 040 527 9580 Diakoniatyöntekijät ja vastuualueet Kari Hartikka p. 040 703 4616 Itä-Helsinki,vapaaehtoistyö Jaana Karvinen p. 040 764 0992 Vantaa, yhteistyö kasvatustoimen kanssa, mielenterveystyö Ilona Lehmus p. 040 357 3981 Helsinki Valentina Lobia p. 040 832 8722 Itä- ja Keski-Uusimaa, venäjänkielinen työ Taisia Pohjola p. 040 583 2915 Espoo ja Kauniainen, kehitysvammatyö Jaana Lötjönen, mielenterveystyö, Länsi-Uusimaa p. 040 738 3374 DIAKONIATYÖNTEKIJÖIDEN LOMAT: Juha Lampinen 20.6.-5.8. Kari Hartikka 2.7.-3.8. Jaana Karvinen 2.-20.7. ja 30.7.-3.8. Valentina Lobia 4.6.-25.6. ja 16.7.-3.8. Ilona Lehmus 18.-6.-4.7. ja 3.-7.9. ja 15.-23.10. Taisia Pohjola 18.6.-13.7. Jaana Lötjönen 4.6.-3.7. 36 Oletko sinä tai läheisesi vaikeassa elämäntilanteessa? Kaipaatko apua ja tukea arjessa selviytymisessä? Ohjattu vertaistukiryhmä Ksenia on tarkoitettu mielenterveys-ja päihdekuntoutujille elämän hallinnan tueksi. Ryhmään otetaan 5-10 ensimmäistä ilmoittautujaa. Ryhmä kokoontuu 7.9 - 14.12. pe klo 11 - 14 diakoniatoimistossa, os. Unioninkatu 39 (sisäpiha) 09 5845 9642 Lisätiedot ja ilmoittautumiset 31.8.2012 mennessä: Jaana Karvinen p. 040-7640992 Jaana Lötjönen p. 040-7383374 ” Tu l e m u ka a n - a n n a a ika a s i! ” Oletko kiinnostunut vapaaehtoistyöstä? Kaikille halukkaille järjestetään yleisinfo keskiviikkona 12.9. klo 17:00 alkaen. Lisätietoa ja ilmoittautumiset: Kari Hartikka PYHIINVAELLUSMATKA PIETARIIN JA SEN LÄHIALUEILLE 15.-18.9.2012 Diakoniatyön pyhiinvaellusmatka suuntautuu tänä vuonna Pietariin ja sen lähialueille. Matkalla yövymme kaksi yötä Pietarissa. Teemme retken Lezjen rauhanpuistoon sekä Pietarhoviin. Paluumatkalla ajamme Kronstadtin kautta Uspenskin sivuluostariin Sosnovyj Borin kylään (Halila) Karjalan kannakselle, jossa yövymme. Matkalla mukana isä Teo Merras ja isä Juha Lampinen. Matkan hinta on 391,00 euroa, 1-hengen huoneen lisämaksu on 30 euroa. Matka edellyttää kohteissa omatoimisuutta ja liikkumista jalan. Vastuullisena matkanjärjestäjänä on Pohjolan Matka. Passin tulee olla voimassa vähintään puoli vuotta matkan jälkeen. Matkalle tarvitaan ryhmäviisumi, sekä todistus matkavakuutuksesta. Ilmoittautumiset matkatoimistoon 16.7. mennessä puh. 0201 303 535 arkisin klo 9.0016.00 tai sähköpostitse [email protected] Lisätietoja myös diakonian päivystysnumerosta 09 5845 9633 ma-ti 9-12 ja to-pe 9-12. q q KOLUMNI Riikka Juvonen Elä m ä n l a h j a koin eräänlaisen valaistumisen. Kysymys ei ollut mistään suuresta tapahtumasta, vaan pienestä oivalluksesta. Usein kaikkein merkittävimmät muutokset ovatkin tuskin huomattavia liikkeitä. Seisoin pääsiäisyöpalvelussa Uspenskin katedraalin hämärässä. Ulkoa kantautui ristisaaton raikuva laulu. TuohukViime pääsiäisenä set pilkuttivat tummuutta. Kristus nousi kuolleista – ymmärsin ensimmäisen kerran, että se on totta. Aikaisemmin ylösnousemus on ollut minulle jotenkin etäinen, vertauskuvallinen asia. En ollut ajatellut sitä todellisena tapahtumana, vaan enemmänkin salaperäisenä, hengellisenä käsitteenä, jota minun ei ole tarvinnutkaan täysin ymmärtää. Mutta silloin, siinä kirkon lattialla ymmärsin, että se on oikeasti tapahtunut juuri niin kuin Raamatussa kerrotaan, selkeästi ja konstailematta. Jeesus heräsi kuolleista, tuli ulos haudastaan, puhui, käveli, söi. Opetuslapset näkivät hänet, puhuivat hänen kanssaan, ja Tuomas kosketti hänen haavojaan. Kuolema ei ollutkaan lopullinen. Se oli niin riemullinen, maailmoja mullistava uutinen, että köyhät kalastajat ja oppimattomat miehenköriläät Galilean takamailta tunsivat pakottavaa tarvetta kertoa siitä kaikille. Mikään muu ei olisi riittänyt antamaan heille rohkeutta lähteä apostoleiksi vieraille maille, eikä mikään muu olisi riittänyt kantamaan viestinä yli kahden vuosituhannen. Kristus nousi kuolleista. Se todisti, ettei kuolemaa tarvitse pelätä. Synkin taakka putosi ihmiskunnan hartioilta. Sanotaan, että suuret totuudet ovat yksinkertaisia, selkeitä. Meillä ihmisillä vain on taipumus väännellä ja pyöritellä asioita, tehdä niistä vaikeita ja monimutkaisia. Nyt puheenaiheena on eutanasia. Armomurhalla tarkoitetaan avustettua itsemurhaa silloin, kun sairaus johtaa hirveisiin tuskiin, eikä potilaalla ole toivoa paranemisesta eikä mahdollisuuksia päättää itse päiviään. Ymmärrettävästi aihe herättää voimakkaita tunteita. Yksi pelko varmaan on, että käytäntö, mikäli se sallittaisiin, karkaisi käsistä eikä enää pohjautuisikaan uhrin omaan päätökseen, vaan jonkun toisen. Monet kokevat myös kuoleman puhtaasti Jumalan asiana, johon ihmisen ei sovi puuttua. Elämä on pyhä. Se on myös lahja. Mutta jos parantumattomasti sairas ihminen rukoilee ja anelee poispääsyä, ja se evätään häneltä, niin eikö elämästä silloin tule vankila. Kumpaa me oikeastaan kunnioitamme kieltäessämme eutanasian, elämää vai kuolemaa? Jeesus näytti, että kuoleman valta on murrettavissa. Hän mitätöi sen. Kuolema ei ole enää luunkova kohtalo, jonka edessä ihminen on voimaton. Kuolemaa voidaan lykätä nykylääketieteen keinoilla. Miksi sitä ei siis voisi myös aikaistaa silloin, kun toivoa tässä maailmassa ei enää ole? Kuolemansairaan kärsimyksen katseleminen satuttaa myös hänen läheisiään. Siitä jää tuskallisia muistoja. Eutanasia tarkoittaa hyvää kuolemaa. Eikö se ole rakkautta? 37 qqqqqqqqq Perheuutisia qqqqqqqqq Vihityt Timoskainen Harri Mikael ja Teea Marika (e. Salo), 12.4.2012 Kallström Petter Oskar Wilhelm ja Jenni Vappu Maria (e. Naumanen), 14.4.2012 Adamovs Aleksandrs ja Arestova Laura, 20.4.2012 Kalevirta Timo Tapio ja Makkonen-Kalevirta Erja Margareta (e. Makkonen), 20.4.2012 Nyman Tomi Christer ja Purmonen Irene (e. Masalin), 21.4.2012 Wenman Mattias Karl Emil ja Pamela Nicolina (e. Westerlund), 21.4.2012 Rounas Toni Petri Mikael ja Julia (e. Menchikova), 25.4.2012 Tirteu Adrian ja Maria Cristina (e. Muntenau), 25.4.2012 Remshu Andrei (e. Minaev) ja Yulia, 27.4.2012 Tanskanen Jarno Juhani ja Henna Marika (e. Rissanen), 27.4.2012 Mutanen Hannu Tapani ja Satu Annika (e. Kurvinen), 28.4.2012 Partanen Juha Tapio ja Veera Maria (e. Ljokkoi), 28.4.2012 Shumkov Pavel ja Khyarginen Natalia, 28.4.2012 Tevilin Lauri Aleksi ja Katri Sofia (e. Nurmiranta), 28.4.2012 Laasonen Tuukka Tapio ja Emmi Maria (e. Heino), 30.4.2012 Chand Niraj ja Salolahti AnneMaria, 2.5.2012 Narinen Timo Tuomas ja Heli Päivi Sofia (e. Lehtiö), 9.5.2012 Laukkanen Tatu-Ilari Timoteus ja Johanna Silvia (e. Paupitz), 11.5.2012 Minkkinen Marko Pertti Petteri ja Jasmin Janette (e. Brotkin), 11.5.2012 Nora Markus ja Anni Elisa (e. Simula), 12.5.2012 Selenius Teo (e. Zotow) ja Tanja Pauliina, 17.5.2012 Harakka Hannu Tapio ja Jaana Marita (e. Hämäläinen), 21.5.2012 Ikuinen muisto Oikarinen Viivia (e. Leskinen), s. 1923, Kitee Ljapidevksij Lydmila (e. Krykov), s. 1932, Helsinki Truhponen Kalevi, s. 1932, Suojärvi Lautanen Pekka Mikael, s. 1963, Helsinki Marschan Tamara (e. Froloff ), s. 1917, ulkomaat Jääskeläinen Irja Kyllikki (e. Sormunen), s. 1926, Eno Salminen Sirkka Tuulikki (e. Konttinen), s. 1944, Suojärvi Hiidenmies Helena (e. Kallamäki), s. 1950, Kuusjärvi Jelekäinen Teuvo Johannes, s. 1936, Suistamo Pyykönen Tiina Elina, s. 1988, Nurmes Mäkinen Pentti Väinämö, s. 1921, Sorvalan mlk Hrustaljeva Olesja, s. 1987, Neuvostoliitto Tenhu Valeria, s. 1932, Salmi Juppi Olavi, s. 1950, Kajaanin mlk Virmajoki Pirkko Ulla Talvikki (e. Uotila), s. 1928, Noormarkku Kärki Jukka Petteri, s. 1968, Espoo Kastetut Rostislav Nikolaevich Korotkiy, 31.3.2012, Helsinki Yasmine Christina Anastasia Katila, 14.4.2012, Järvenpää Linnéa Maria Pellonmaa, 14.4.2012, Espoo Stefania Nevvonen, 14.4.2012, Helsinki Alexander Onni Värtö, 14.4.2012, Helsinki Samuel Aleksis Olavi Sariola, 15.4.2012, Helsinki Kuhilas Kirmo Kontinen, 15.4.2012, Järvenpää Elizabeth Adele Hämäläinen, 16.4.2012, Helsinki Sophia Nicole Hämäläinen, 16.4.2012, Helsinki Mikael Aleksander Johannes Karvonen, 28.4.2012, Porvoo Ann Maria Hagelberg, 28.4.2012, Espoo Anton Kanttikoski, 29.4.2012, Helsinki Stella Angelina Celeste Ståhlberg, 29.4.2012, Helsinki Jesse Juho Christian Tall, 5.5.2012, Järvenpää Joona Elias Eemeli Leinonen, 5.5.2012, Tuusula Olivia Aleine Metsikkö, 5.5.2012, Helsinki Aapi Kalervo Saarinen, 12.5.2012, Helsinki Amy Adele Linde, 12.5.2012, Porvoo Milo Jalmari Raevuori, 19.5.2012, Helsinki Jerry Aaron Stenudd, 20.5.2012, Helsinki Emil Johannes Talasjoki, 20.5.2012, Helsinki En stilla bön till min gudmor Tamara Marschan (1917 – 2012) En stilla bön till Dig som lämnat oss, till Dig som vilar i en värld där kärleken och friden råder, där smärtan inte längre finns och ilskan ej har tillträde. Ge oss ett mänskligare anlete som vi så innerligt behöver Ge oss vårt barnasinne, den äkta ärlighet och glädje som gått för länge se’n förlorad Ge oss förstånd att övervinna girighet och avund och ge oss insikten att erkänna att där Du nu befinner Dig, ej rikedomar räknas. Alexander Marschan Professor, Helsingfors 38 q q MEIKÄLÄISIÄ Nimi: Iivan Jakovlev Syntynyt: Ruotsissa v. 1950, kasvanut vanhempiensa synnyinseudulla Venäjän Karjalassa Tsokkilassa (ven. Щеккила, Iivanin translitteroinnin mukaan Shjekkila) Äidinkieli: Karjalan livvi Ammatti: Yrittäjä Asuu: Helsingissä TEKSTI JA KUVa TIINA MAKKONEN Karjalainen, helsinkiläinen I i va n e l i l a p s u u t e n s a Neuvostoliitossa ja oli silloin maan tavan mukaan nimeltään Ivan. Nyt hän haluaa olla oma karjalainen itsensä kahdella i:llä. Iivan tuli Suomeen yli 20 vuotta sitten Latviasta. Siellä hän oli töissä ulkomaansuhteiden osaston päällikkönä paikallisessa yrityksessä. Suomessa mies on työllistänyt itsensä yrittäjänä. - Minulla on yritys, joka tarjoaa palveluja muille yrityksille. Tällä hetkellä tarjoan erilaisia palveluja helsinkiläisille taksiyrityksille, Iivan kertoo. Iivanin koti on Helsingissä, mutta sydän edelleen Venäjän Karjalassa. - Jo Latviassa asuessani kävin aina keväällä laskemassa veneen kotijärveeni ja syksyllä nostamassa sen ylös. Nykyään hän käy kotikulmilla muutaman kerran vuodessa. Hän käy tapaamassa sukulaisiaan ja tekemässä asioita, jotka tuntuvat tärkeiltä. TSASOUNAN NOUSUSSA MUKANA Kotiseudulla Tsokkilassa Iivania on viime vuosina työllistänyt tsasounan rakentaminen. Mies ei tiedä tarkkaan, milloin kotikylän entinen tsasouna on tuhoutunut, mutta sen on täytynyt tapahtua viimeistään 1930 – 40 –luvuilla. Uusi pyhäkkö on nyt rakennettu vanhan lähelle. - Rakennus on saatu pystyyn kyläläisten omin voimin. Ensin ihmiset hankkivat rahaa erilaisilla keräyksillä. Kun paikallinen hallinto oli antanut raaka-aineen hakkuuluvan, hankittiin paikallisia työmiehiä hirsikehikon tekoon. Sitten löysimme taitavan puusepän, joka teki haavasta ristin ja kupolit, Iivan kertoo. Paikallinen isä Viktor siunasi pyhäkön käyttöön kolme vuotta sitten syyskesällä. Kirkko on ollut käytössä lähinnä kesäisin, jolloin paikkakunnan väkiluku on suurimmillaan. Tsasouna on ollut tä- hän asti ilman kelloa, mutta tänä kesänä sekin puute saadaan korjattua. Karjalan alueelle on vuosituhannen alusta lähtien noussut kiivaaseen tahtiin uusia tsasounia. - Karjalan tasavallan keskiluokka on vaurastunut viime vuosina. Nyt kun taloudellisetkin esteet ovat poissa, ihmiset ovat kokeneet tärkeäksi saada alueilleen kirkkorakennuksia, Iivan kertoo. Tsasounien määrän palauttaminen sadan vuoden takaiseen tilanteeseen on kuitenkin vielä kaukana. - Aunuksen hiippakunnassa oli ennen sotia koko maailmassa eniten kirkkorakennuksia suhteessa asukaslukuun, Iivan Jakovlev kertoo ylpeänä. Hänelle Kirkko on tärkeä niin Suomessa kuin Karjalassakin. 39 Ilmoittaudu majoittajaksi Taizé-tapahtumaan Suomessa järjestetään ensimmäistä kertaa Taizén pohjoismaalais-baltialais-venäläinen nuorten aikuisten tapaaminen. Tapahtuma järjestetään Helsingissä syyskuun viimeisenä viikonloppuna 28.–30.9.2012. Helsinkiin kokoontuu Taizé-liikkeen ja ekumenian hengessä satoja nuoria Suomesta, Pohjoismaista, Venäjältä ja Baltiasta. Ekumeenisten rukoushetkien lisäksi viikonlopputapaamisen ohjelmassa on workshop-työskentelyjä, ruokailuja sekä vapaamuotoista kohtaamista. Tapahtuma toteutetaan vapaaehtoisvoimin, ja sen toteuttamiseen osallistuvat erityisesti paikalliset seurakunnat. Metropoliitta Ambrosius on yksi tapahtuman virallisista kutsujista. Tavoitteena on majoittaa kaikki osallistujat isäntäperheissä pääkaupunkiseudulla. Vaatimaton lattiamajoitus riittää. Jos kiinnostuit, ilmoita itsesi majoittajaksi [email protected] tai nuorisopapille Teemu Toivoselle (p.0207 220 632), ja saat lisäohjeita. Lisätietoa tapahtumasta: taizehelsinki2012.wordpress.com. Valamon kesässä kukkii kulttuuri. Valamo-trilogia I osa: Isän varjo teatteriesitykset kesäheinäkuussa, teatteri+majoitus -paketit alk. 62 e/hlö/vrk, www.valamotrilogia.fi • Valamon aarteet ainutlaatuinen näyttely luostarin taide-esineistä • Uutta ja vanhaa Valamoa Sergei Pietilän öljyvärimaalauksia • Konevitsakvartetti useita esiintymisiä kesän aikana • M/S Sergein risteilyt luostarin laiturista mm. Täyssinän rauhan rajakivelle, Varistaipaleen kanavalle ja Lintulan luostariin • Valamon viinit uutta: esittely- ja maistelukierrokset ryhmille • Kahvilaravintola Trapesan runsas noutopöytä • Kesäyöt luostarissa alk. 40 e/huone/vrk, sis. aamiaisen. Elokuussa kansainvälinen Saarikoski-seminaari 24.–26.8. Lisätiedot ja kesän kurssit netissä. Lämpimästi tervetuloa! Tiedotustilaisuus ortodoksiseen kirkkoon liittymistä harkitseville ja ortodoksi suudesta kiinnostuneille 12.9. klo 17 alkaen Kotikirkon ehtoopalveluksesta (Liisankatu 29, 4. krs.). Tilaisuus jatkuu seurakuntasalilla (Unioninkatu 39, sisäpiha). Illan aikana kerrotaan kirkkoon liittymiseen suositeltavista kursseista sekä seurakunnan toiminnasta, jonka avulla ortodoksisuuteen voi tutustua. Puh. 017 570 111 • www.valamo.fi. Oikaisu Viime numerossa seurakunnan talouttakäsittelevässä jutussa (s.6) oli pieni virhe. Vuonna 1998 veroprosentti ei puolitoistakertaistunut, vaan se nostettiin 1,25:stä 1,5:een. Unioninkatu 39:n rakennus vihittiin käyttöön vuonna 1937. Peruskivi laskettiin pari vuotta aiemmin, ei 1939, kuten sivulla 9 virheellisesti mainittiin. Seuraava numero ilmestyy kesätauon jälkeen 24.8. Lehteen tulevan aineiston on oltava toimituksessa viimeistään 3.8. Ortodoksiviestin toimitus toivottaa lukijoilleen oikein hyvää ja rentouttavaa kesää.
© Copyright 2024