Viestejä Turun kristillisestä opistosta Helmikuu 2012 Peppi Surkuksessa Kädet vapisevat, hengitys salpaantuu ja sydän pamppailee. Jännitys heijastuu luokkatoverin silmissä ja tunnelma on käsin kosketeltavaa. Mistä mahtaa olla kyse? Keskiviikkona 30.1.2012 olivat vuonna 2010 aloittaneiden nuorten lastenohjaajaopiskelijoiden ystävät, sukulaiset ja muutamat opettajatkin tulleet opistolle seuraamaan opiskelijoiden valmistamaa näytelmää Peppi Surkuksessa. Ahkerasti koko talven ajan harjoitelleet oppilaat odottivat sekalaisin tuntein opettajansa ja näytelmän ohjaajan, Marjaana Utriaisen alkusanojen päättymistä. Seuraavaksi oli heidän vuoron- sa päästä näyttämään taitonsa. Jokaisella 18 oppilaalla oli oma tähtihetkensä, jonka he pääsivät näyttämään kolmena peräkkäisenä päivänä noin 850 ihmiselle; oppilastovereille, lapsiryhmille, omaisille sekä opiston henkilökunnalle. Kun viidennen esityksen jälkeen kumarsimme yleisölle viimeisen kerran, uskon jokaisen kokeneen paitsi helpotusta, myös ansaittua ylpeyttä itsestään ja tovereistaan. Katsojat hurmannut esitys ei ollut vain yksi koulutyö muiden joukossa. Se oli kokemus, joka antoi itsevarmuutta, taitoa ja vahvisti ryhmähenkeä. Peppi Surkuksessa jää varmasti jokaisen mukanaolleen mieleen. Teksti: Tuula Haila Kuvat: Janne Peltonen Janne Peltonen Pääkirjoitus Tasa-arvo ja hyvinvointi Jokaisessa oppilaitoksessa tulee olla tasa-arvosuunnitelma. Suunnitelman avulla edistetään yhteisön jäsenten tasa-arvoista kohtelua ja hyvinvointia. Tasa-arvokysymys on tärkeä niin opiskelijoiden kuin työntekijöidenkin kohdalla. Seurattaviin ja edistettäviin asioihin kuuluvat mm. sukupuoleen, ikään ja etniseen taustaan liittyvät tasa-arvoasiat. Tasa-arvosuunnitelman avulla ehkäistään syrjintää ja epätasapuolista kohtelua. Kysymykset ulottuvat opiskelijavalintoihin ja henkilökunnan rekrytointiin saakka. Ongelmia ja onnistumisia voidaan nähdä työ- tai opiskelijayhteisön keskinäisissä suhteissa, johtamisessa, palkkauksessa, kouluttautumismahdollisuuksissa, tiedonkulussa, oppimateriaaleissa jne. Viime vuoden työhyvinvointimittauksessa saimme erinomaiset arvosanat. Tosin vuoden lopulla suoritettu tasa-arvokysely nosti eri näkökulmista myös joitakin kriittisiä arvioita esiin. Kehitettävääkin on. Jokainen meistä vaikuttaa päivittäin kymmenien muiden hyvinvointiin. Yksittäiset sanat, eleet ja teot saattava joko pelastaa tai pilata toisen päivän. Opistolla taannoin luennoinut asiakaspalvelukouluttaja painotti, että asenne ratkaisee kaiken, niin myös työ- ja opiskelijayhteisön keskinäisissä suhteissa. Tärkeää on, että opiston hallinto- ja johtamiskulttuuri ja organisaatiorakenne tukevat ja ilmentävät työhyvinvointia ja tasa-arvoa sekä luovat niille toimivat puitteet. Yksi onnistumisen merkki on sekin, että opistossa opiskelleet osaavat kiinnittää näihin asioihin huomiota myös muualla yhteiskunnassa ja omissa elinympäristöissään. Yhteisvastuu avartaa meidät kantamaan huolta kaikkien ihmisten ja koko luomakunnan oikeuksista ja hyvinvoinnista – ei vain omastamme. Tapani Rantala rehtori Pikottaen Tuula Haila ja Ensio Hyvönen. Signaali opiskelijoilta Opiskelijat ovat kaivanneet mahdollisuutta saada ääntään ja omia juttujaan enemmän esiin opistollamme. Meillä on täällä opistolla arvostettu ja paljonkin luettu Signaali-lehti. Nyt meillä opiskelijoilla on mahdollisuus päästä Signaalin kautta ääneen. Syyslukukauden lähestyessä pohdimme opistoneuvostossa meille esitettyä kysymystä. Saisimme tulevissa Signaalin numeroissa tilaa opiskelijoiden omille jutuille. Perustimme opiskelijoista koostuvan lehden toimikunnan, johon kuuluu neljä jäsentä: Ensio Hyvönen (VO11), Tuula Haila (LO10), Thierry Francis Mbabane (Suoki1), sekä Amy Juurijoki (Kielet ja viestintä -linja). Tuula Haila valittiin edustamaan opiskelijoita koko lehden toimituskunnassa. Lehden toimikunnan idea on, että keräämme joka lehteen aineistoa opiskelijoilta, ja siihen tarvitsemme teidän apua, ihan teidän jokaisen apua! Haluamme kuulla teiltä, mistä aiheista haluaisitte juttuja, kirjoituksia, kuvia Signaali-lehteen. Onko sinulla mielessäsi jokin asia, juttu jota ei koskaan ole kerrottu lehdessä, ja haluaisit saada sen kuuluviin? Kerro se meille, me teemme jutun siitä. Onko jokin oppilasryhmä tai linja sellainen, josta haluaisit saada lisää tietoa? Onko sinulla mukavia valokuvia, joita haluaisit nähdä lehdessä? Tehdään niistä juttu! Tehdään ihan oman näköiset sivut. Voimme vaikuttaa asioihin! Helmi- ja syyskuun lehdissä meille on varattu sivu omille jutuillemme, ja touko- ja marraskuun lehdissä koko aukeama. Ensimmäisen kerran pääsemme ääneen omi- Nyt ideoita, juttuvinkkejä, kuvia, ihan mitä vaan. Voit tulla nykäisemään meitä hiuksista käytävällä tai missä satut näkemään meitä. Kerro ideasi meille tai suoraan Janne Peltoselle huhtikuun puoleen väliin mennessä! [email protected] (Ensio), [email protected] (Tuula), [email protected] (Amy), [email protected]. Ensio Hyvönen Palstan nimi tulee Ukko-Paavon eli Paavo Ruotsalaisen käyttämästä ilmaisusta. Hänen mukaansa ihmistä ei pidä komentaa Jumalan puoleen. Häntä tulee lempeästi kutsua ja ojentaa kättä, ”pikottaa”, kuten arkaa lammasta houkutellaan. Kiinalainen uusi vuosi – erilaisten ihmisten yhteinen juhla Serkkuni perhe lähetti Taiwanista perheellemme joulukortin, jossa on kiinalainen pyhä perhe. Kortti poikkeaa perinteisestä länsimaisesta kortista. Joosefilla on kädessään kynttilä ja Jeesus pitää sylissään jänistä. Oletan, että jänis liittyy siihen, että viime vuosi oli kiinalaisessa kalenterissa jäniksen vuosi. Meille jänis tuo ehkä ennemmin mieleen pääsiäisen ja kevään. Kun Signaali ilmestyy helmikuussa, joulu on jo melko kaukana takanapäin ja kevät selvästi tulossa. Tammikuun 23. päivä jäniksen vuosi vaihtui lohikäärmeen vuodeksi. Kiinalainen uusi vuosi eli kevätjuhla merkitsee uutta kasvukautta ja uuden vuoden onnen varmistamista erilaisin keinoin. Perheet kokoontuvat yhteen ja juhla mielletään osaksi kiinalaista kulttuuria ja isänmaallisuutta. 2 ne juttuinemme Signaalin numerossa 2/12, joka ilmestyy toukokuun alussa. Teemme jutun ainakin opiston omasta näytelmäkerhosta, jota Ensio Hyvönen vetää. Esittelemme sen jäsenet ja kerhon toimintaa kuvien kera. Kerromme myös kevään näytelmäprojektista, jota valmistelemme parhaillaan. Kun asuin perheeni kanssa Hongkongissa, opetin oppilaitoksessa, jossa vietettiin kiinalaista uutta vuotta. Kiinalaisten suurimmalle vuosittaiselle juhlalle annettiin kristillinen sisältö. Kiinalaiset punaiset lyhdyt koristivat kirkkotilaa ja kirkon ovella esitettiin kiinalaisen perinteen mukainen leijonatanssi. Toisin kuin Länsi-Euroopassa, kristillinen kirkko kasvaa tällä hetkellä voimakkaasti Kiinassa. Kristinusko kiinnostaa eikä sitä enää pidetä samalla tavalla epäilyttävänä länsimaalaisten uskontona kuin 1900-luvulla. Tosin kristityksi kääntyminen merkitsee usein irtiottoa perinteestä. Jos nuori kiinalainen omaksuu kristinuskon, hänen vanhemmillaan voi kestää vuosia hyväksyä asia. Kristinusko merkitsee tällä hetkellä monille kiinalaisille uudenlaista elämänsisältöä ja suuntaa. He arvostavat kris- tinuskon tuomaa turvaa, yhteisöllisyyttä ja elämänmuutosta. Asuessani Hongkongissa oivalsin, että länsimainen elämäntapamme ja kristillisyytemme ei ole ainoa oikea eikä kaikissa asioissa edes paras. Kiinalaisilta kristityiltä opin, että erilaiset kristilliset seurakunnat voivat toimia rinnakkain säilyttäen omat näkemyksensä. Opillisissa asioissa ei vaadittu yhdenmukaisuutta ja käytännön asioissakin sallittiin erilaisia tapoja. Kiinalaisia kristittyjä yhdistävät toisiinsa Kristus ja hänestä kertova Raamattu, jota luetaan paljon. Erilaisuus ei myöskään ollut este yhteiselle ehtoollisen vietolle. Matti Ijäs teologisten aineiden lehtori Helena Lindahl (vas.), Jani Tanner ja Anneli Vuorio työskentelevät kaikki Uudenkaupungin seurakunnassa. Opintoja työn ohessa Turun kristillisellä opistolla on mahdollista pätevöityä myös kirkonpalvelutyössä. Suntion ammattitutkintoa suorittavat niin konkarit kuin kokelaat. Helena Lindahl ja Jani Tanner aloittivat suntion ammattitutkintoon valmistavat opinnot Turun kristillisellä opistolla syksyllä 2011. Molemmat työskentelevät seurakuntamestareina Uudenkaupungin seurakunnassa, Helena Kalannin ja Jani Lokalahden kappelissa. Noin kerran kuukaudessa suntioryhmä kokoontuu lähijaksolle, tavallisesti kolmeksi päiväksi. – Näitä lähijaksoja oikein odottaa, meillä on tosi hyvä porukka jossa syntyy paljon keskustelua ja asioiden jakamista, Helena kertoo. Helmikuun lähijaksolla perehdyttiin muun muassa turvallisuusasioihin, ja Helenalla ja Janilla oli tiedossa erikoinen päivä: koulutta- massa oli oma esimies Uudestakaupungista. Anneli Vuorio toimi yli kahdenkymmenen vuoden ajan turvallisuusalalla monenlaisissa tehtävissä, ja kouluttautui vuosikymmenen vaihteessa uudelle alalle, suntioksi. – Minun alanvaihtooni liittyy aika herkkä tarina. Turvallisuusalan töissä voi joutua monenlaisiin vaaratilanteisiin, ja sellainen työ tietenkin huolestutti vanhempiani. Äitini kuolinvuoteen äärellä lupasin, että vaihdan alaa. Valmistuin täältä opistolta suntioksi keväällä 2011. Anneli työskentelee vastaavana seurakuntamestarina Uudenkaupungin seurakunnassa, joukoissaan hänellä on seitsemän suntiota. – Kaikkien nimike on seurakuntamestari, mutta arkikäytössä suntio on luontevampi ilmaus, Anneli sanoo. Matka kirkonpalvelijaksi Jani Tannerin tie Lokalahden suntioksi sai suuntansa seurakunnan perhekerhosta. – Meillä on pienet kaksospojat, ja poikien kanssa seurakuntatalolla käydessä seurailin suntion puuhia. Ajattelin, että jos tuo paikka joskus tulee auki, niin se on minun paikkani. Suntion työala kokonaisuutena ei ollut minulle tuttu, mutta LVI-asentajan koulutus tietysti on auttanut monessa hommassa. Helena Lindahl taas aloitti kirkollisen uransa Rauman seurakunnasta ja keittiötyöstä. – Tykästyin kovasti seurakuntaan työpaikkana ja suntion työhön erityisesti, ja maaliskuusta 2011 olen työskennellyt Kalannissa. Jani iloitsee siitä, että mieluinen työ löytyi kotipaikkakunnalta. – Olen tiukasti kiinni Uudessakaupungissa eikä sieltä oikein voisi lähteä, vanhalla sukutilalla maata viljelevä mies tuumaa. Edelliseltä suntiolta periytyi Janille myös kansalaisopiston perinnepiiri, eikä Jani ole siitä lainkaan pahoillaan. Jani sanoo, että parasta suntion työssä on sen monipuolisuus. – Kahta samanlaista päivää ei ole, eikä yleensä aamulla tiedä mihin kaikkeen päivä johtaa. Seurakuntalaiset ovat ihania, he ovat ottaneet ainakin minut aivan omakseen. Monella on sellainen vähän isoäitimäinen asenne minuun, Jani nauraa. Suntio kohtaa työssään paljon ihmisiä, niin ilon kuin surun keskellä. – Ihmisten kanssa kohtaaminen herkissäkin tilanteissa on tämän työn vaativin, mutta myös hienoin puoli, Helena sanoo. – Koko elämisen skaala tulee vastaan, on hienoa saada olla siinä osana, Anneli Vuorio lisää. iloitsen siitä että suntioiden kanssa kirkko on niin lähellä, Suvi sanoo. – Suntiot työskentelevät paljon aivan kirkon keskeisten toimintojen parissa. Opiskelijaryhmässä monelle kirkko on vielä aika vieras. Toivon, että olen voinut tehdä kirkkoa tutummaksi ja läheisemmäksi. Iloitsen kovasti siitä, että saan tehdä työtä tällaisen osaavan suntiojoukon kanssa! Suvi kehuu vuolaasti ryhmäänsä. – Aivan mahtava joukko; motivoituneita, innostuneita, avoimia ja rohkeita ihmisiä! Ryhmän ikäjakauma on laaja, paristakympistä viiteenkymmeneen. Se tuo tietysti haasteita, mutta paljon enemmän iloa ja hauskuutta. – On ihanaa huomata, miten suntiolle se oma työpaikka, oma kirkko tulee tärkeäksi ja läheiseksi, Suvi sanoo. – Työpaikkakäynneillä sen huomaa, kun suntiot esittelevät kirkkoaan. Siinä tulee todeksi omalle työlle, kirkon sanomalle ja kirkon sanomasta eläminen. Teksti: Paula Raitis Kuvat: Janne Peltonen Oma kirkko, yhteinen kirkko Opistolla opiskelee kerrallaan yksi suntioryhmä. Koulutus kestää puolitoista vuotta, eli viime syksynä aloittanut ryhmä valmistuu tämän vuoden jouluna. Ryhmässä on parikymmentä opiskelijaa. – Noin puolet heistä on työssä, ja neljä opiskelee oppisopimuksella, kertoo opistopappi Suvi Laaksonen. Hän vastaa opistolla suntiolinjan koulutuksesta. Suvi tuli opistolle opistopappi Matti Ahosen jäädessä eläkkeelle. Suvin tausta on seurakuntatyössä, ja koulutusmaailmaan hyppääminen on ollut hänelle pieni seikkailu. – Koulutuksen järjestäminen on todella erilaista kuin kirkollisen toimituksen järjestäminen, Suvi nauraa. – Kirkko on aina ol- Opistopappi Suvi Laaksonen vastaa opiston lut minulle hyvin rakas, ja suntiokoulutuksesta. Silmät auki – bongaa taidetta! Veikko Vionoja: Heränneitä naisia Graﬁikka, 74 X 61 | 1978 | E.W. Ponkalan Säätiö Viisi naista istuu pirtissä. He ovat heränneitä, körttejä. Yllään heillä on perinteinen tumma körttiasu, pitkä koruton mekko. Neljällä naisella on huivi päässään. Etualalla istuva nainen on paljain päin, hiukset jakauksella, niskaan nutturalle solmittuna. Naisten kasvot ovat kaikki samaan suuntaan, vasemmalle, kuin menneisyyteen. He eivät pyri kontaktiin toistensa kanssa, keskinäinen yhteys tuntuu kuitenkin selvältä. Katsoja näkee heistä vain proﬁilit. Huivipäisten naisten katse on suunnattu viistosti alaspäin. Huiviton nainen katsoo eteenpäin – vai katsooko? Ennemminkin kaikki vaikuttavat siltä kuin he katsoisivat sisäänpäin. Taustalla erottuvat pirtin tummat seinähirret. Ne antavat viitteen paikasta, tuvasta, johon on kokoonnuttu seuroihin. Naiset kuuntelevat seurapuhujaa, tai ehkä he paremminkin kuuntelevat si- säistä ääntään, jonka puhe virittää. Oikeastaan he eivät kiinnitä huomiotaan mihinkään ulkopuoliseen. Heränneitä naisia -teoksesta voi löytää teemoja, joita Veikko Vionoja kehitteli vuosikymmenien ajan. Hän sommitteli suojattuja huonetiloja, jotka olivat mielen sisäisiä tiloja. ”Niiden metafyysistä tunnelmaa korostavat ulkomaailmaan mielenkiintonsa menettäneet naishahmot” (Ulla Vihanta). Tummasävyisessä graﬁikkateoksessaan Vionoja kuvaa sisäistynyttä, tuonpuoleista kohti kääntynyttä tilaa varsin suoraan lähes ikonimaisten naisﬁguurien kautta. ”Taiteilijakatse suuntautuu enemmän sisällepäin kuin havaittavan maailman näkymiä kohti” (Kyösti Ålander).. Veikko Vionojan taidetta on luonnehdittu sanoilla levollisuus, verkkaisuus ja vähäeläisyys, surumielisyys ja mystinen arkipäiväisyys, runollisuus ja suomalaisuus. Häntä on kutsuttu viimeiseksi agraari-taiteilijaksi, kadonneen suomalaisen elämänmuodon kuvaajaksi. Samalla hänen ilmaisunsa puhuttelee kansainvälisesti. Sarjassa tutustutaan opiston tiloissa oleviin Turun kristillisen opiston säätiön sekä E.W. Ponkalan Säätiön taidekokoelmiin. Jutun teksti on pääosin cd-rom -levyltä Taiteen ystävän opisto – taidetta Turun kristillisessä opistossa (Turku 2004). 3 Opistossa tapahtuu Kuvat: Janne Peltonen Opiston joulujuhlassa saatiin ihastella mm. enkeliä ja mieskuoroa. Lucia-kulkue lauloi opiston väelle 13.12. Kuvassa vasemmalta Nelli Kivikoski, Heini Pihlava ja Luciana toiminut Sonja Reunanen. Lämpimästi tervetuloa kevätopistolaispäiville 25.3. Meillä on opinnoista opistolla jo 60 vuotta. On aika juhlistaa elettyä ja koettua ja tulla yhteen! kokoonkutsujana Marjatta Kiili (o.s. Salo) Löydä koulutuksesi! Lääketieteelliseen suuntaavat opinnot 20.8.2012–26.4.2013 uusi koulutus! Oikeustiede-linja 20.8.2012–26.4.2013 Yleinen teologia ja uskontotiede -linja 20.8.2012–26.4.2013 Psykologia ja kasvatustiede -linja 20.8.2012–26.4.2013 Kielet ja viestintä -linja 20.8.2012–26.4.2013 Perusopetus 13.8.2012–31.5.2013 Herännäisseurat Tervetuloa hiljentymään, veisaamaan, virkistymään ja tapaamaan tuttuja! su 4.3. klo 16 Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntasali, kahvi klo 15.30 su 25.3. opistolaispäivä, messu Maarian kirkossa klo 10, sen jälkeen lounas ja seurat opistolla su 1.4. klo 16 Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntasali, kahvi klo 15.30 to 19.4. klo 18 opiston seurat su 6.5. klo 16 Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntasali, kahvi klo 15.30 ti 29.5. klo 18 opiston kevätseurat Turun seudun seurakalenteri opiston kotisivuilla osoitteessa www.tk-opisto.ﬁ > Opisto > Seurat. 10-luokat eli lisäopetus 13.8.2012–31.5.2013 Maahanmuuttajien suomen kielen alkeisopinnot 13.8.2012–31.5.2013 Maahanmuuttajien suomen kielen jatko-opinnot 13.8.2012–31.5.2013 Lapsi- ja perhetyön perustutkinto 20.8.2012–29.5.2015 opetussuunnitelmaperusteinen koulutus 20.8.2012–28.5.2014 näyttötutkintoperusteinen koulutus Viittomakielisen ohjauksen perustutkinto 20.8.2012–29.5.2015 Viittomakieli ja visuaalinen kommunikointi 20.8.2012–14.12.2012 Koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjauksen ammattitutkinto 13.8.2012–31.5.2013 www.tk-opisto.fi Turun kristillisen opiston opiskelijat lukuvuonna 1951-1952 Web designer ja audiovisuaalisen viestinnän ammattitutkinto 19.9.2012–20.12.2013 Turun kristillinen opisto | Lustokatu 7, 20380 Turku | puh. (02) 412 3500 | info@tk-opisto.ﬁ Turun kristillisen opiston Kurssit kevät 2012 sunnuntaina 25.3.2012 • Suntioiden koulutuspäivät 5.–7.3. opistolaispäivä • messu Maarian kirkossa klo 10, saarna pastori Hanna Hella-Aro, liturgina kirkkoherra Katri Rinne, kanttorina Heikki Rainio Hinta 110 €. • Sadutus ja tarinat 10.–11.3. Kurssin hinta on 130 € sis. opetuksen, lounaat ja kahvit. • messun jälkeen lounas opistolla, Lustokatu 7 • Viittomien kurssi 10.–11.3. • seurat n. klo 13.30, puhujina koulutussuunnittelija Jaana Rantala, kirkkoherra Katri Rinne, opettaja Inkeri Kivisaari ja kanslianeuvos Simo Huhta • Perhekurssi 21.–22.4. Tervetuloa! Kurssin hinta on 90 € /kurssi sis. opetuksen, lounaat ja kahvit. Hinta 50 €/aikuinen, lapset 7–16 v. 25 € (hintoihin sisältyvät majoitus, ohjelmat ja ateriat) • Pappien runokurssi 4.–7.6. HInta 140 €. • Lasten ja nuorten kuvataidekurssi 4.–8.6. Hinta 120 €. • Kuoronjohdon ja kuorosovituksen kurssi 12.–15.6. Viestejä Turun kristillisestä opistosta Hinta 450 €. • Englantia Oxfordissa 25.6.–5.7. Helmikuu 2012 Hinta 1400 €. Päätoimittaja: Toimittaja: Toimituskunta: Ulkoasu ja taitto: Paino: Tapani Rantala Paula Raitis Hanna Nurmi, Janne Peltonen Janne Peltonen Finepress Oy Kurssitiedot internetosoitteessa www.tk-opisto.ﬁ > Lyhytkurssit. Lustokatu 7, 20380 TURKU Puh. (02) 412 3500, fax (02) 412 3600 www.tk-opisto.ﬁ Pyydä kurssiesite! Kysele ja ilmoittaudu: Hilkka Ollikainen, puh. (02) 412 3612, hilkka.ollikainen@tk-opisto.ﬁ tai Jaana Rantala, puh. (02) 412 3052, jaana.rantala@tk-opisto.ﬁ.