Viestejä Turun kristillisestä opistosta Syyskuu 2011 7 5 1 9 4 3 2 6 10 8 Uuden lukuvuoden metkuja Teksti: Paula Raitis Piirros: Ulriikka Lipasti Opistolla on alkaneena lukuvuonna meneillään suurin urakka vuosikausiin. Asuntolarakennus (1) peruskorjataan. Peruskorjauksen valmistumisen myötä saadaan keväällä käyttöön entistä ehommat, nykyaikaiset ja toimivat tilat opiskelijoiden ja vieraiden majailla. Talven ajan koko asuntolarakennus ympäristöineen on työmaa-aluetta, jossa liikkuminen ilman lupaa on kiellettyä. Remonttityömaa aiheuttaa opistolla joitakin uusia tilajärjestelyitä. Ensinnäkin opiskelija-asuntola (2) sijaitsee tämän lukuvuoden ajan valkoisessa tiilirakennuksessa, joka kulkee ainakin nimillä ”kurssirakennus” ja ”amk-talo”. Jälkimmäinen nimitys on nyt auttamattomasti vanhentunut, sillä Diakonia-ammattikorkeakoulun yksikkö muutti keväällä kokonaan pois opiston tiloista Kupittaalle lähelle muita amkkampuksia. Diakonia-ammattikorkeakoulun poismuutto mahdollisti sen, että kaikki valkoisen talon luokkatilat (3) ovat nyt opiston käytössä, ja niissä sijaitsee monta kotiluokkaa. Samasta paikasta löytyy opiskelijahuoltajan työhuone. Rehtorin talossa (4), joka nyttemmin on saanut ainakin kaksi uutta nimitystä – ”BB-talo” ja ”Keijola” – asuu tämän lukuvuoden ajan myös opiskelijoita. Tilapäisen tilanahtauden yllättäessä taloon mahtuu siskonpetiin paljonkin ihmisiä! Remontin alla olevassa asuntolarakennuksessa on ollut myös paljon työhuoneita. Kaksi luokkaa (5) on tilapäisesti otettu työhuonekäyttöön. Kummassakin huoneessa on työtilat kuudelle hengelle. Myös suuren auditorion alakertaan (6), LOyksikön valtakuntaan on raivattu lisää työhuonetilaa. Opiston hotellisiipi (7), joka kuvassa jää puiden taakse näkymättömiin, on myös remontin ajan avoinna opistolla yöpyville kokous- ja kurssivieraille sekä muille matkalaisille. Terveydenhoitajan vastaanotto on siirtynyt Luki-Tuki -keskuksen tiloihin (8), eli käynti terveydenhoitajan luo tapahtuu valkoisen talon parkkipaikan puoleisesta päädystä. Jos nykyaikana joku vielä polttaa tupakkaa, kannattaa muistaa että opiston alue on savuton; asuntolarakennuksen päädyssä sijaitseva tupakkapaikka (9) ei ole käytössä, vaan kaikkien tupruttelijoiden on lompsittava parkkipaikalla auditorion päädyssä olevaan katokseen (10). Remontti aiheuttaa varmasti jonkin verran tavallisesta poikkeavia tilanteita, kenties hankaluuttakin. Ollaan kuitenkin reippaita, hienoa lopputulosta odotellessa! Janne Peltonen Pääkirjoitus Kansanopistoa kehitetään Taloudellisin mittarein mitattuna opiston viime vuodet ovat olleet rohkaisevia ja huojentavia. Hyvä tulos on antanut mahdollisuuden ryhtyä remontoimaan asuntolarakennusta. Meillä on nyt tilaisuus tehdä välttämätön. 38-vuotias rapistunut rakennus muuttuu uuden veroiseksi. Laskujen maksaminen edellyttää, että myös tulevat vuodet ovat opistolla suotuisia. Remonttivuoroaan odottaa myös opiston päärakennus. Asuntolan peruskorjaus valmistuu ensi keväänä. Kansanopisto on lainsäädännönkin mukaan ytimeltään edelleen sisäoppilaitos. Ilman asuntolaa ei ole kansanopistoa. Asuntolan remontointi viestii siitä, että katsomme rohkeasti eteenpäin ja kehitämme kansanopistotoimintaa. Toki kansanopistomaisuus merkitsee paljon muutakin kuin opistolla asumista. Kansanopistopedagogiikka tarjoaa opiskeluun mm. yhteisöllisyyden, vuorovaikutuksen ja osallisuuden näkökulmat. Nämä koskevat yhtä lailla heitäkin, jotka eivät asu opistolla. Hyvä talous mahdollistaa monia asioita. Näin myös omalla opistollamme. Loppukesän ja syksyn talousuutiset ovat kuitenkin lietsoneet epävarmuutta koko yhteiskuntaan. Leikkauslistoista keskustellaan päivittäin. Mihin yhteiskunnalla on varaa, mistä kaikesta on säästettävä? Myös koulutuskenttää halutaan tiivistää ja tehostaa, siihenkin kohdistuvat säästötoimet. Parhaillaan uudistetaan kansanopistojen ylläpitämisluvat. Opetus- ja kulttuuriministeriö kannustaa opistoja rakenteelliseen yhteistyöhön sekä resurssien ja koulutustehtävien uudelleenarviointiin. Kansanopistoväki ei ole vielä vakuuttunut siitä, vievätkö OKM:n kehittämis- ja säästötoimet kansanopistoja eteenpäin vai kerrassaan toiseen suuntaan. Turun kristillinen opisto on kehittänyt jatkuvasti toimintaansa ja vastannut niin vapaan sivistystyön kuin ammatillisen koulutuksenkin tarpeisiin. Monessa asiassa on onnistuttu. Siitä kertoo myös yli 600 opiskelijan vuotuinen joukko. Yhteiskunnan soisi antavan kansanopistotyölle nykyistä selkeämmän ja pitkäjänteisesti kantavamman tuen. Epävarmuustekijät ja ylenpalttisen suurten koulutuskokonaisuuksien ihannointi eivät edistä kansanopistojen kehittämistä. Pikottaen Tapani Rantala rehtori Työssä saa viihtyä Opiston alkanut lukuvuosi on monessa suhteessa poikkeuksellinen. DIAK:n muuton myötä vapautuneet tilat tulivat heti hyvään evakkokäyttöön. Sekä opiskelijoiden majoitushuoneet että työhuone- ja opetustiloja jouduttiin siirtämään muualle kampukselle elokuussa alkaneen asuntolarakennuksen peruskorjauksen tieltä. Osa opettajista siirtyi omista työhuoneista avokonttoreihin. Elämme jälleen ahtaasti ja tiiviisti, positiivisesti ajateltuna yhteisöllisesti. Vaikka yhteisöllisyys on opiston strategiassa keskeinen asia, tuleva lukuvuosi haastaa sekä työtekijöiden että opiskelijoiden viihtyvyyttä. Opistolla kartoitettiin viime keväänä työtekijöiden työhyvinvointia ja työssä viihtymistä. Kartoituksessa pyydettiin arvioimaan mm. opiston ilmapiiriä, työn merkityksellisyyttä, omaa jaksamista ja johtajuutta. Osallistuin myös itse opintojeni kautta Jyväskylän yliopiston tekemään yli 3 000 opetus-, kasvatus- ja sosiaalialan työntekijää kattaneeseen työhyvinvointitutkimukseen. Tämän tutkimuksen tulokset olivat hyvin sa- manlaiset kuin opistolla tehdyn kartoituksen. Ehdottomasti eniten suomalaisten viihtymistä työpaikalla edesauttavat hyvät työkaverit. Myös työn sisältö ja siihen vaikuttaminen ovat tärkeitä asioita. Joustavat työajat ovat tärkeitä nuorille työntekijöille, kun taas vanhemmat työntekijät kokevat tärkeäksi, että he voivat tuntea olevansa omalla alallaan. Hyvällä pomollakin on merkitystä. Yliopiston tutkimuksessa suurin työssä viihtymiseen vaikuttava tekijä oli työn kokeminen yhdeksi mielekkään elämän osista, arjen rakentajaksi ja ”minä osaan – minua arvostetaan”kokemusten lähteeksi. Huonoimmin viihtyvät henkilöt, joiden perusajatus oli sellainen, että tietty osa ajasta tehdään melkein vastentahtoisesti työtä hengenpitimiksi, jotta sitten lopulla ajalla voitaisiin tehdä jotain mukavampaa. Minun on vaikea ymmärtää sellaista hyväksi elämäksi, ainakaan näillä nykyisillä työnteon tuntimäärillä. Näin kuitenkin moni ajat- telee. Joillekin työviihtyvyys on täysi mahdottomuus – ei tänne olla tultu viihtymään vaan tekemään töitä. Jotkut eivät pidä työnä ollenkaan sellaista, jota tekee mielellään ja luullakseni kokevat tulleensa väärin kohdelluksi, jos joku saa palkkaa sellaisesta minkä tekemistä eivät edes inhoa. Kaiken kaikkiaan moni pitää täysin normaalina olotilana sitä, että töissä on ikävää. Ja jos ei ole, siellä todennäköisesti laiskotellaan. Tai maksetaan tyhjästä. On etuoikeutettua olla työpaikassa, jossa henkilöstön arviot työssä työhyvinvoinnista ja töissä viihtymisestä olivat kaikilla mittareilla kiitettäviä. Etuoikeutettua on myös työskennellä joukossa, josta huomaa, että työ ei ole vastenmielistä vaan töissä on joskus jopa mukavaa, hauskaa ja kahvipöydässä nauru raikaa. Opistolla on töissä ihmisiä, jotka kokevat, että minä osaan ja minua arvostetaan. Opiston työntekijät kokevat, että meillä on hyvä työilmapiiri. Juha Kaivola pedagoginen rehtori Palstan nimi tulee Ukko-Paavon eli Paavo Ruotsalaisen käyttämästä ilmaisusta. Hänen mukaansa ihmistä ei pidä komentaa Jumalan puoleen. Häntä tulee lempeästi kutsua ja ojentaa kättä, ”pikottaa”, kuten arkaa lammasta houkutellaan. Olen lomillani lennellyt taivaalla, mutta vielä kiinnostavampaa olisi käydä taivaassa jo eläessään. Haluaisin vain varmistaa, että sellainen paikka on olemassa, ja samalla katsella vähän ympärilleni. Tommy Hellstenin Ihmisenpyöräkirjan päähenkilö temmataan kesämökkinsä laiturilta suoraan taivaaseen jo eläessään. Millaista taivaassa sitten on? Siellä on enkeleitä, jotka juhlivat, juovat viiniä ja grillaavat sikaa. Lasten leikkipaikkana on tietysti taivaanranta, jonka hiekalla voi heitellä jonkinlaista ajatuksenvoimalla ohjautuvaa frisbeetä. Suurin ero meidän maailmaamme verrattuna on se, ettei taivaassa ole aikaa. Miltä ihmiset näyttävät taivaasta katsottuna? He juoksevat suuressa ihmisenpyörässä kuin hamsterit. 2 Se muistuttaa kovasti Happoradioyhtyeen Ihmisenpyörä-kappaleen hullunmyllyä: ehdi ei katua kun on tehtävä latua olla viimaa ja vetoa olla liukkaampi petoa aikaista matoa jahdataan kuin perikatoa olla tiukka ja kätevä olla huikean pätevä puhu mitä puhut mut juoksemista älä lopeta (vaikka suunta puuttuu) sano mitä sanot ei historia meitä opeta (tuskin reitti muuttuu) Ihmisenpyörässä ei ole mukava rapistella ja kappaleen loppupuolella toivotaankin kovasti, että joku veisi pois. Mitä taivaassa käymisestä voi sitten oppia? Päähenkilölle taivaasta käynnistä jää konkreettiseksi muistoksi simpukka, joka on, paitsi ylikansallisen öljy-yhtiön, myös pyhiinvaeltajien symboli. Simpukka paljastaa helmensä, salaisuutensa päähenkilölle (ja lukijalle). Kirjan mukaan aika on vain enkelien keksimä koe, jonka tarkoituksena on puristaa ihminen niin tiukoille, että hän kääntyy Jumalan puoleen. Päähenkilön maailma alkaa näyttää auringon valaisemalta, kun hän hyppää ihmisenpyörästä ja alkaa elää nykyhetkessä. Tiedän, että se, joka unohtaa aikataulut ja tarttuu vain hetkeen, saa potkut koulusta. Toivon siis, että aikatauluja noudattaen voin kohdata nykyhetken sellaisenaan. Janne Peltonen Taivaassa Yritän tehdä asiat heti, jos voin, etteivät ne vaivaa. Jos en voi tehdä asioita nyt, kätken ne mieleni peräkaappiin ja kaivan ne esiin, kun on aika tehdä ne, enkä kanna tekemättömiä asioita selässäni kuin raskasta reppua. Sallin itseni levätä. Ora- vanpyörä on houkutteleva, sen vauhti huumaa, mutta yritän silti. Toivotan kille! hyvää lukuvuotta kai- Noora Tähtinen suomen ja äidinkielen opettaja JOHTORYHMÄSSÄ työskentelevät: TÖISSÄ OP I STO Tässä sarja LLA ssa es itellä henkilök än o unnan pist työte Sarjan y on htäv hdenn hen iä, essä kilök ark tois untaa ipä ta o yksiköitt ivää äin tai tiimeittäin: sas ja aja sa e tuksia. sittä ytyy j oh t o r yhmä. Juha Kaivola Juha Lappalainen Tapani Rantala Opistolaivan ruorissa Teksti: Paula Raitis Kuva: Janne Peltonen Opiston toiminnallinen johto muodostaa Turun kristillisen opiston säätiön johtoryhmän, talonväen suussa kotoisammin joryn. Rehtori Tapani Rantala, talousjohtaja Juha Lappalainen sekä pedagoginen rehtori Juha Kaivola aloittivat kaikki nykyisissä toimissaan vuonna 2007. Rehtorin tehtävä on vastata säätiön hallituksen päätösten valmisteluista ja toimeenpanemisesta. Tässä häntä avustavat pedagoginen rehtori ja talousjohtaja. Yhdessä he huolehtivat opiston arkisesta johtamisesta. Tapani sanoo johtoryhmän työskentelyn hioutuneen sujuvaksi. – Olemme ytimekäs kolmikko. Meillä on tiivis yhteys, selkeä työnjako ja jokaisella omat vahvuusalueensa. Työmme on haastavaa, mutta tässä talossa usein myös hauskaa! Tapani päätyi opistolle kirkkohallituksen, merimieskirkon sekä seurakuntapapin tehtävien kautta. – Opisto on laiva, jossa kapteenin tehtävänä on katsoa, että kuljetaan sitä reittiä ja niitä tarkoituksia varten, jotka on opistolle nimetty, hän toteaa. – Rehtori pitää kokonaisuudesta ja suunnasta kiinni, ja huolehtii siitä, että osaavilla ihmisillä on mahdollisuus ja edellytykset tehdä työtään. Koko opiston hyvinvointi on tärkeää. Opiston rehtorina on aina ollut pappi. – Toivon sen tarkoittavan sitä, että johtamisessa on myös hengellinen ja pastoraalinen säie, Tapani sanoo. – Näen rehtorin tehtäväksi rohkaista myös muita kannattelemaan opiston identiteettiä. Tapanin näky on ihmisiä palveleva opisto, joka toimii strategiansa mukaisesti. Opiston strategian muuttaminen arjen toiminnaksi on koko talon väen asia, mutta johto työskentelee tehtävän parissa joka päivä. – Minusta on hienoa työskennellä tällaisen asiantuntijayhteisön kanssa! Opiston tulevaisuus riippuu Tapanin mukaan pitkälti siitä, mitä tehtäviä yhteiskunta tulevaisuudessa kansanopistoille antaa. Samaa mieltä on pedagoginen rehtori Juha Kaivola. – Saattaa olla, että tulevaisuudessa yksityinen, aatetaustainen kansanopisto ei voi toimia itsenäisenä, vaan on pakko fuusioitua. Toisaalta taas tule- vaisuus näyttää valoisalta, koska meillä on hyvä kysyntä, tyytyväinen henkilöstö, paljon uusia ideoita toiminnan kehittämiseen sekä hyvä taloudellinen tilanne. Selkeä perus tehtävä, vankka identiteetti Juha Kaivola tuli opistolle töihin ensimmäisen kerran vuonna 1997 opettamaan katsomusaineita sekä kehittämään maahanmuuttajien koulutusta. Sen jälkeen hän on pistäytynyt muutamaan otteeseen Helsingissä opintojen tai työn merkeissä, mutta palannut aina opistolle. – Ehkä merkittävin muutos opistolla viimeisen vuosikymmenen aikana on ollut koulutustoiminnan huomattava kasvu, Juha toteaa. Toimintajärjestelmän luominen ja kehittäminen on viime vuosina ollut iso osa pedagogisen rehtorin työtä. – Työstä on tullut hallitumpaa. Työtahti on viime vuosina yleisesti tiukentunut, ja sekin osaltaan on vaatinut työtapojen järkeistämistä. Muutosta Juha pitää positiivisena. – Opiston perustehtävä on selkiytynyt. Ei yritetä tarjota mitä tahansa kelle tahansa, vaan meillä on tietyt perustehtävät ja niistä johdetut koulutustehtävät. Koulutuksemme volyymit ovat kasvaneet merkittävästi, ja jatkuva kehittämistoiminta on aivan välttämätöntä. Juha Kaivola johtaa opetushenkilöstöä, hankehenkilöstöä sekä opintotoimistoa. Päätoimista henkilöstöä on noin 40, ja kaikkiaan työntekijöitä on yli 200. – Henkilöstöhallinto on aika suuri osa työnkuvaani. Juhan mielestä opiston kansanopisto- ja herännäisopistoidentiteetin vaaliminen on tärkeää. – Oma erityinen identiteetti on myös oikeutus olemassaololle. Tähän identiteettiin liittyy olennaisena osana kansanopistopedagogiikan vaaliminen. Näen sen tietynlaisena vastavoimana yltiöhenkilökohtaistavalle koulutuspolitiikalle; meillä inter- naatti, yhteisöllisyys ja tiivis kampus ovat keskeisiä asioita ja myös arvovalintoja. Taloutta ja remonttihommia Talousjohtaja Juha Lappalaisen toimenkuvaan kuuluu talouden ja kiinteistöjen hallinta. – Henkilöstöhallinto meillä on hajautettu. Minun vastuullani on keittiö- siivousja kiinteistönhuoltohenkilöstö sekä osa toimiston väestä. – Viime vuosina opistolla taloudenpito on tarkentunut ja läpinäkyvyys lisääntynyt, Juha toteaa. – Opiston hyväksi muuttunut taloustilanne on kuitenkin suurimmalta osin koulutuspuolella tapahtuneen kehityksen ja kasvaneen volyymin ansiota. Juha Lappalainen sanoo, että nykyisellään hänen työpäivänsä täyttyy enimmäkseen muilla asioilla kuin varsinaisella talousasioiden pyörityksellä. Tällä hetkellä suurin osa arjen asioista liittyy opiston asuntolarakennuksen juuri alkaneeseen peruskorjaukseen. – Remontti kuuluu minun tonttiini, ja se vie nyt todella suuren osan ajastani. Vaikkei minulla ole siihen alaan koulutusta, olen onneksi aiemmissakin työpaikoissani vienyt läpi suuria rakennusprojekteja. Kiinteistöosaaminen on siis karttunut kokemuksen kautta. Tulevaisuudennäkymät ovat talousjohtajan näkökulmasta hyvät, vaikka haasteitakin on. – Asuntolan remontti syö paljon rahaa, mutta remonttibudjetista puolet on jo säästössä. Remontteja on luvassa asuntolan jälkeenkin, päärakennuksen korjaamista ei voida lykätä kovin montaa vuotta. Tämänhetkinen tilanteemme on kuitenkin niin hyvä, ettei ole syytä suureen huoleen. Opistolla on valmiuksia vastata olosuhteiden muutoksiin. Juha sanoo viihtyvänsä opistolla. – Tänne oli uutena työntekijänä helppo tulla, työyhteisö on mukava, työkaverit kivoja. Aikoinaan heti työpaikkailmoituksen lehdessä nähtyäni ajattelin, että tuo on minun paikkani, ja niin tämä on ollutkin. 3 Janne Peltonen Opistossa tapahtuu HARKE2 TOTEUTTI TAVOITTEENSA Sirpa Saaristo Hankkeen yhtenä tavoitteena kirjattiin: ”…maahanmuuttajien kotouttamisen edistäminen harrastajateatteritoiminnan avulla.” syysopistolaispäivä sunnuntaina 25.9.2011 • messu Turun tuomiokirkossa klo 10, saarna Tapani Rantala, liturgia Sari Lehti, Kulkusetkuoro Yhteistyössä Turun kristillisen opiston opiskelijoiden kanssa valmistettiin kevään aikana koulutusprojekti Kalevala Nyt – matka Pohjolaan, joka huipentui näytelmän esityksiin. Sankarit, Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen olivat maahanmuuttajia, joiden kohtelu pimeässä Pohjolassa (siis Suomessa) sai hurjan koomisia vivahteita. Kalevalan kieltä ei oltu modernisoitu, ainoastaan tiivistetty minimiin. Kielen ymmärtäminen ja oppiminen oli yksi hankkeen vaativimmista tehtävistä. Tiettävästi tämä oli ensimmäinen kerta, kun maahanmuuttajat esittivät pienen katkelman Suomen kansalliseepoksesta suomen kielellä. Amatöörinäyttelijöiden into ja usko oli valtava ja toteutus sai erittäin positiivisen vastaanoton. Turun kristillisen opiston • lounas opistolla, Lustokatu 7, messun jälkeen • seurat klo 13.30, puhujina Suvi Laaksonen, Jani Kairavuo, Hannu Vehanen ja Rauno Heikkilä Tervetuloa! Toukokuussa opiston kyky kisassa esiintyi mm. kuvassa oleva Umar Amadu. Kilpailun voiton vei siviilipalvelustaan suorittanut Kullervo Kauppi. Silmät auki – bongaa taidetta! Ulla Rantanen: Nimetön (kiire, kasvottomuus) Sekatekniikka, koko 142,5 x 122,5 | 1965 Kurssit syksy 2011 • Suntioiden syyskoulutus 3.–4.10. • Anglikaanisen teologian kurssi, osa II 14.–16.10. • Klovneriakurssi 15.–16.10. • Viittomien kurssi 15.–16.10. • Parisuhdekurssi 29.–30.10. Mustin voimakkain viivoin hahmotellut ihmiset kietoutuvat toisiinsa erottamattomasti. He pidättävät ja työntävät toisiaan. He syöksyvät kasvottomina loputtomassa liikkeessä. Taulun yläosaa hallitsee painava suuri musta pinta. • Sadutus ja tarinat 19.–20.11. • Perhekurssi 19.–20.11. • Hyvä vanhan ajan joulunvietto 23.–27.12. Onko tämä viimeinen tuomio? Helvetti, johon ihmiset on heitetty sikin sokin? Kurssitiedot internetosoitteessa www.tk-opisto.fi > Lyhytkurssit. Ei, riittää, että ihmisillä on kiire. Se myllertää ihmisen sisimmän ja ympäristön. He eivät kohtaa toisiaan. He muuttuvat kasvottomiksi. Ulla Rantanen on ottanut kantaa jo 1960-luvun puolivälissä elämäntapaan, joka on vain kiihtynyt vuosikymmenien varrella. Pyydä kurssiesite! Kysele ja ilmoittaudu: Hilkka Ollikainen, puh. (02) 412 3612, [email protected] tai Paula Raitis, puh. (02) 412 3052, [email protected]. Teokseen on kenties piilotettu, kätketty takaportti. Taulun keskimmäisellä hahmolla näyttää sittenkin olevan kasvot. Oudolla tavalla hahmon katse seuraa taulun katselijaa, tarkkailipa taulua oikealta tai vasemmalta. Ja ehkä ihmisten ylle laskeutunut musta pinta ei olekaan tuomion taivas vaan verho, esirippu, sillä sen alapuolella näkyy aukko. Miten esirippu repeäisi ja esiin tulvahtava valo pysäyttäisi ihmiset? Teos tuotiin opiston tiloihin vuonna 1985, jolloin Ulla Rantanen valittiin Helsingin Juhlaviikkojen vuoden taiteilijaksi. Samana vuonna hänet palkittiin myös Pro Finlandialla. Teos kuuluu Rantasen taiteen aivan varhaisiin mestariteosluokkaan kuuluviin töihin. Ulla Rantanen (s.1938) on piirtäjä, taidemaalari ja taidegraafikko. Hän tekee pääasiassa hiili-, guassi- ja öljyväritöitä, ja hänen tekniikoihinsa kuuluvat lisäksi akryylimaalaus ja litografiat. Rantanen tunnetaan myös kuvitustöistään. Uransa alussa 1960- ja 70-luvuilla Ulla Rantanen kommentoi teoksillaan kulutusyhteiskunnan arvoja. Rantanen toimi vahvasti ajan hermolla yhdistäen poptaiteen esinekuvauksen 70-luvun uusrealistiseen tyyliin. Teosten viesti ulottui ai- Herännäisseurat heena olleen esineen kautta kokonaisen elämänkuvan kriittiseen esittämiseen. 1980-luvun kuluessa maisema ja luonto tulivat yhä keskeisemmäksi aiheeksi ja ne ovat säilyneet Rantasen tuotannon kiinnekohtana. Luonto on tuttu ympäristö, jossa konkreettinen kohde ilmentää myös jotakin yleispätevää. Kivet toimivat Rantasen teoksissa sommittelullisina elementteinä, mutta ne voivat olla myös tunnetilan metaforia, tapahtumia tai kokemuksia. Kokonaisuuden elementtien väliset suhteet nousevat tulkinnan kannalta keskeisiksi. Luonnossa vallitsevat suhteet ovat osa ihmistä ja tämän mieltä. 1990-luvulla kuvaus on laajentunut viitteellisesti urbaaniin ympäristöön ja ihmisen siihen jättämiin jälkiin. Kriittinen kantaaottavuus on säilynyt läpi Rantasen pitkän uran. Hänet tunnetaan kuvataidemaailmaan kohdistuvasta kritiikistään, jolla hän arvostelee taidemaailman itseriittoisuutta ja etääntymistä yleisöstään. Rantasen teoksia nähdään yhä harvemmin näyttelykokonaisuuksina ja silloinkin mieluummin taidemaailman keskusten ulkopuolella. Sarjassa tutustutaan opiston tiloissa oleviin Turun kristillisen opiston säätiön sekä E.W. Ponkalan Säätiön taidekokoelmiin. Jutun teksti on pääosin cd-rom -levyltä Taiteen ystävän opisto – taidetta Turun kristillisessä opistossa (Turku 2004). Taiteilijan esittelyn lähde: www.forumbox.fi. Tervetuloa hiljentymään, veisaamaan, virkistymään ja tapaamaan tuttuja! to 8.9. klo 18 opiskelijaseurat, Tykyn kappeli, yo-talo C su 25.9. opistolaispäivä, messu Tuomiokirkossa klo 10, sen jälkeen lounas ja seurat opistolla su 2.10. klo 12 seurat Turun Kirjamessuilla to 6.10. klo 18 opiskelijaseurat, Tykyn kappeli, yo-talo C su 16.10. Herättäjän kirkkopyhä Raisiossa. Messu Raision kirkossa klo 10 ja sen jälkeen keittolounas, kirkkokahvit ja seurat (n. klo 13) srk-talossa. to 20.10. klo 18 opiston seurat su 30.10. Herättäjän pyhä Naantalissa Messu srk-talossa klo 10, sen jälkeen kirkkokahvit ja seurat to 3.11. klo 18 opiskelijaseurat, Tykyn kappeli, yo-talo C su 6.11. klo 16 Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntasali, kahvi klo 15.30 Viestejä Turun kristillisestä opistosta to 17.11. klo 18 opiston seurat to 1.12. klo 18 opiskelijaseurat, Tykyn kappeli, yo-talo C Syyskuu 2011 Päätoimittaja: Toimittaja: Toimituskunta: Ulkoasu ja taitto: Paino: Tapani Rantala Paula Raitis Hanna Nurmi, Janne Peltonen Janne Peltonen Finepress Oy su 4.12. klo 16 Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntasali, kahvi klo 15.30 ti 13.12. klo 18 opiston jouluseurat Lustokatu 7, 20380 TURKU Puh. (02) 412 3500, fax (02) 412 3600 www.tk-opisto.fi Turun seudun seurakalenteri opiston kotisivuilla osoitteessa www.tk-opisto.fi > Opisto > Seurat.