1. No category

1930-luku
Tuhkasta uuteen nousuun – ja sotaan
Näkymä tuulimyllystä vuonna 1935. Vanhan opiston kivijallalle on rakennettu toimistorakennus “Toimela”.
Uuden opiston takana on Ola Mannströmin suunnittelema koristetarha-alue.
Palojen jälkeen
uudistuksia
Tulipaloista seurasi jotain hyvääkin: maataloushallituksen neuvottelukunta teki kehittämisohjelman, jonka mukaan:
• opetusohjelmia piti kehittää
• opiston tehtäviä piti selventää
• opiston tuli saada lisää opettajia
Ohjelma vietiin läpi parissa vuodessa. Uusi kolmikerroksinen opistorakennus valmistui jo saman
vuoden syksyllä. Talon suunnittelija oli arkkitehti
J. Peltonen. Pohjakerrokseen sijoitettiin veistosali,
puutyöhuone, suuri luentosali ja varasto. Toiseen
kerrokseen tuli kirjasto, opettajainhuone, yksi
luokkahuone, laboratorio ja opetusvälinevarasto.
Ylimmässä kerroksessa oli mm. kolmas luokkahuone ja piirustussali, jotka voitiin yhdistää juhlasaliksi. Ullakolle tuli 30 kuutioinen vesisäiliö,
johon saunan sähköpumppu pumppasi vettä.
Naisten uimahuone Lepaan virran rannalla.
Uusien kasvihuoneitten vierelle rakennettiin 30luvun loppupuolella laajat lavatarhat.
Tekstausharjoituksia puutarha-arkkitehti
Ola Mannströmin johdolla 1930-luvun lopulla.
1935: keskipihan lavatarha on muutettu puistoksi ja
entisen Opistolan kivijalalle on noussut “Toimela”.
Uusi opistorakennuskin puutarhoineen on valmis.
Palaneen opistorakennuksen kivijalalle valmistui
vuonna 1935 ruokalarakennus Toimela, johon tuli
myös tyttöjen asuntola. (”Naisela”)
Vuonna 1937 saatiin vakinaiset opettajat puutarhasuunnitteluun ja maaperäoppiin: Ola Mannström ja Osmo Ihaniemi. Henkilökunnalle rakennettiin Puistola, 2-kerroksinen kivitalo, ns. uusi
Taltela sekä Tarhala. Palaneen Taltelan varastotiloja tulivat korvaamaan talli ja tuulimyllyn taakse
kellari. Tuulimyllyn vesisäiliö poistettiin (uusi oli
opistorakennuksessa) ja pärekate uusittiin. Rahaa saatiin myös kirjaston ja opetusvälineitten
uusimiseen. Vuonna 1935 kirjaston niteitä oli jo
1350.
Uuden opistorakennuksen lounaispuolelle perustettiin vuonna 1935 uusi koristetarha-alue kivipengermineen ja suihkulähteineen. Suunnittelijana oli Ola Mannström. Myös keskipihan lavat
siirrettiin pois ja piha uusittiin. Käytössä oli opiston ensimmäinen moottorikäyttöinen puutarhakone: Siemens-jyrsin.
Lehtori Olavi Collan, prof. Linkola, johtaja Arvo Haapanen, maist. Samuli Salmenlinna ja ylipuutarhuri Otto Reijonen 30-luvun lopulla Vahopäässä.
Emäntä Olga Wallenius ja Marjalan yläkerrassa oli vuoteen 1935 asti
johtaja Arvo Haapanen
keittiö ja leipomo ja alakerrassa ruokasali.
1935.
Lämpimästä 30-luvusta
sotaan ja pakkasiin
Hevossairaalan sijasta
lastensairaala
30-luvun loppupuoli oli ollut opiston kukoistuskautta: oli uusia tiloja ja välineitä, opettajia oli
saatu lisää ja oppilasmäärä kasvanut. Myös ilmasto oli 1930-luvun lopulla poikkeuksellisen lämmin. Tuolloin opistolla oli 2500 hedelmäpuuta ja
esimerkiksi kesän 1939 omenasato oli
50 000 kiloa!
Joulukuun 2. päivän iltana talvisodan alettua Lepaalle
evakuoitiin yllättäen Helsingin Lastenklinikka Arvo Ylpön johdolla. Lapsia oli 82. Neljä lasta menehtyi matkalla. Määränpäänä piti olla Harjavalta, mutta armeija
tarvitsikin junan Hämeenlinnassa sotilaskuljetuksiin.
Puutarhaoppilaitos oli varautunut ottamaan vastaan
haavoittuneiden hevosten sairaalan.
Koulutyö keskeytyy
Tilanne muuttui täydellisesti vuoden 1939 lopulla. Syyslukukauden alkaessa 7.10. opistokurssilla
ja kahdella koulukurssilla oli yhteensä 45 opiskelijaa, joista tyttöjä oli vain kuusi. Parin seuraavan päivän aikana kaksi opettajaa ja lähes kaikki
miesoppilaat saivat kutsun ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Koulutyö keskeytyi.
Kertausharjoitukset tarkoittivat liikekannallepanoa. Opiskelua yritettiin vielä marraskuussa jatkaa – huonolla menestyksellä.
Helsingin lastenklinikka Lepaan puutarhaoppilaitoksen piirustussalissa talvisodan aikana.
Lepaalle tulleiden lasten
sairaudet olivat
vakavia: mm.
kurkkumätää
ja mahaportin
kouristuksia.
Lastenklinikka toimi Lepaalla koko talvisodan ajan.
Potilaita oli yhteensä 200. Hoitotulos oli hyvä. Lasten
onneksi Lepaalla oli riittävästi ruokaa edellisen kesän
huippusadon vuoksi.
Pakkanen oli sotatalvena niin kova, että koulun putket
jäätyivät ja lämmintä vettä kuljetettiin saunan padasta huopiin käärityissä maitotonkissa. Lämpötila hoitohuoneissa oli 14 astetta. Hoitajien majoitustiloissa
oli välillä pakkastakin. Hoitajat toivoivat keväällä näkevänsä kuuluisan omenatarhan kukassa, mutta kova
pakkanen oli tappanut kaikki omenapuut.
Lepaan Puutarhamuseo