tästä - Rutakon Kojjootti
SOMERO Perjantaina 31.1.2014 n Nro 8 9| Merja Ryhtä Nuorisokahvila muutti Jukolan alakertaan Nuoret kahvittelevat risokahvilamaisemmaksi nyt Jukolan alakerrassa. ja myöhemmin on tarkoi- Kuvat Tarja Kauppinen Nuorisotyöntekijät Reima Luoma ja Stepanie Silvan sekä Veetu ja Essi Heiskanen ja Cameron Merelle ripustivat uudet verhot ikkunaan. Kellon lyödessä 16 alkavat ensimmäiset nuoret tulla uuteen nuorisokahvilaan. tus koristella sitä lisää yhdessä nuorten kanssa. Nuorisokahvila on tarkoitettu 12–17 -vuotiaille ja se on avoinna maanantaina, tiistaina ja torstaina. – Olemme kokoontuneet tähän tilaan nyt neljä kertaa ja nuoriso alkaa löytää tiensä tänne. Tarkoitus on tarjota mielekästä tekemistä nuorille teen ja kahvin ohella. Thea Perhon sijaisuutta tekevä nuorisotyöntekijä Stephanie Silvan kertoo, että kahvilassa on mahdollista pelata biljardia, pelikonsolia, korttia – Nuoret ovat käyttäytyneet rauhallisesti, eikä kukaan ole valittanut. Eli homma on toiminut, hän iloitsee. Jukolan yläkertaa käyttävät myös muun muassa Eläkeliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja muutamia jumpparyhmiä. – Myöhemmin kartoitetaan, voiko osa heistä hyödyntää tätä tilaa, Luoma sanoo. – Iltapäiväkerhoja olisi tarkoitus lisätä. Syksyllä emme saaneet niihin tarpeeksi ilmoittautuneita. Varsinkin luova- ja teatterikerho kaipaa porukkaa, Luoma vihjaa. Kirja toivottaa hyvää matkaa syövän kanssa taisteleville n Merja Ryhtä Parikymmentä vuotta sitten Raimo Rönkkö kirjoitti vaimonsa Kristina Rönkön kanssa kirjan Taistelu syöpää vastaan – En finnkamp mot cancer. Se kertoo päiväkirjanomaisesti, minkälaista elämää pariskunta vietti puolentoista vuoden ajan syövän kanssa. He elivät elämää, jonka yksi osa oli vaimon sairaus. Elämä ei loppunut sairastumiseen, vaikkakin varjosti sitä monelta kantilta. Raimo Rönköltä on pyydetty omakustanteesta uusintapainosta. Hän päätti, että muutaman kymmenen kappaleen painos riittää. Hän on vienyt teosta lähikuntien kirjastoihin. Kun kirjailija ehtii, hän laittaa kirjan luettavaksi myös internetiin osoitteeseen www.rutakonkojjootti.tarinoi.fi/ Paksunsuolensyöpä todettiin Kristina Rönköllä maaliskuun alussa 1991. Leikkaus tehtiin hetimmiten Ruotsissa, jossa Rönköt tuolloin asuivat ja jossa aviomies teki rakennusurakoitsijan työtään. Syöpä oli lähettänyt etäispesäkkeitä maksaan eikä niitä voitu kirurgisesti poistaa. – Lääkäri sanoi sairauden olevan parantumaton ja vain ihme voi pelastaa. Elinaikaa luvattiin muutama kuukausi. Kristina eli taudin toteamisesta 15 ja puoli kuukautta. Välillä oli parempia aikoja, välillä kipua ja ahdistusta. Raimo Rönkkö arveli, että Amerikasta löytyisi apu ja vaimo voisi tervehtyä. – Lääkäri katsoi minua syvälle silmiin ja sanoi: Raimo, rahalla ette saa terveyttä. Pariskunnalle ehdotettiin, että sairastunut eläisi viimeiset kuukautensa sairaalassa. – Minä sanoin, että Kristina on huolehtinut Vesa-Matti Toivonen Tarja Kauppinen Someron kaupungin ylläpitämä uusi nuorisokahvila, jolla ei ole virallista nimeä, kokoontuu Jukolan alakerrassa. Entiset tilat yläkerrassa on nykyisin varattu Kiiruun koulun väistötiloiksi. Tila pieneni sadoista neliöistä 65 neliöön. Nuorisotyöntekijä Reima Luoma sanoo, ettei muutos ole ainoastaan huono. – Täällä ei ole niin sokkeloista ja valvonta on helpompaa. Olemme maalanneet itse tilan nuo- ja roolipelejä sekä katsoa televisiota. Kahvilassa työskentelee Luoman ja Silvan lisäksi etsivänuorisotyöntekijä Elina Lisinen, mutta toimistoaikoina hänen aikansa menee yksilöohjaukseen. – Kahvilan toiminnasta olemme kertoneet kouluilla henkilökohtaisesti sekä Facebookissa ja Point.info -sivustoilla. Ne ovat Varsinais-Suomen nuorten tiedotus- ja neuvontasivut netissä, Luoma kertoo. – Olemme saaneet tänne myös uusia nuoria, mikä on aina virkistävää. Syöpään sairastunut Kristina Rönkkö virkisti aivojaan ja kroppaansa pyöräilemällä. Kristina ja Raimo Rönkön päiväkirjamainen teos syöpään sairastuneen arjesta ilmestyi vuonna 1992. Nyt omakustanteesta on otettu uusi muutaman kymmenen kappaleen painos, jota Raimo Rönkkö on jakanut kirjastoihin. minusta 27 vuotta. Nyt oli minun vuoroni. Kristina Rönkkö kuoli kesäkuun lopussa vuonna 1992. Juhannukseksi oli juuri saatu valmiiksi mökki Koijärvelle ja sinne Kristina ommellut verhot. Kirjan tapahtumat päättyvät maaliskuun 22. päivään 1992. – Kirjan tarkoituksena ei ole antaa minkäänlaisia neuvoja lukijoille syövän hoidosta lääketieteellisesti eikä tuputtaa visualisointiharjoituksia, kansanlääketiedettä tai muita toimiamme. Emme halunneet luoda ihmisille mitään turhia lupauksia parantumisesta. – Halusimme kertoa, kuinka me menettelimme taistelussa sairautta vastaan. Toivotimme tuolloin lukijoillemme: ”Hyvää matkaa!” Sitä samaa toivon tänäänkin, selvittää Raimo Rönkkö alias Rutakon Kojjootti.
© Copyright 2024