Vuosikirja 2014 Oikeus oppimiseen ja omiin
Vuosikirja 2014 Oikeus oppimiseen ja omiin vahvuuksiin Kehitysvammaisten Palvelusäätiö | KVPS Tukena Oy 1 3 vuosikirja 2014 sisältö Uudistamme KVPS-Konsernin strategian uudistunein voimin Uudistamme KVPS-konsernin strategian uudistunein voimin K ehitysvammaisten ihmisten ja heidän läheistensä asemaan ja palveluihin vaikuttava lainsäädäntö ja koko toimintaympäristö ovat muuttumassa merkittävällä tavalla. Puolueet sopivat maaliskuussa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta, jossa palveluiden järjestämisvastuu tulee olemaan viidellä sote-alueella. Juhannuksen jälkeen parlamentaarinen ohjausryhmä julkisti sote-lakiehdotuksensa. Sosiaalihuoltolaki uudistetaan ja vammaispalvelu- ja kehitysvammalaki yhdistetään, kansallinen omaishoidon ohjelma on jo julkistettu. Lisäksi uudistetaan hankintalakia, joka ei huomioi palvelunkäyttäjän osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia palveluidensa järjestämiseen ja tuottamiseen. 4 Tilapäishoitopalvelut auttavat perheitä jaksamaan 5 Kiinteistötoimi tarjoaa puitteet itsenäiseen asumiseen 6 Kehittämistoiminta edistää osallistumista ja osallisuutta 8 KVPS Tukena Oy on alansa asiantunteva edelläjävijä Muuttuvassa toimintaympäristössä strategisten valintojemme merkitys korostuu siinä, miten omaisjärjestötaustamme, visiomme ja perustehtävämme mukainen toimintatapa todellistuu. KVPS-konsernin tulevien vuosien strategia on päätetty uudistaa. Kehitysvammaisten Palvelusäätiön ja KVPS Tukena Oy:n hallituksissa on tapahtunut tänä vuonna useita muutoksia. Uudistunein luottamushenkilövoimin vastaamme konsernin päätöksenteosta. Uskomme kehitysvammaisten ihmisten ja heidän läheistensä roolin vahvistamiseen itseään koskevissa asioissa, mikä edellyttää alan toimijoilta jatkuvaa osaamisen ja esimiestyön kehittämistä sekä arvojen toteutumisen seurantaa. 10 Timo Rintala uskoo avoimeen yhteistyöhön 12 Osaaminen esille ja jakoon 14 Kesälapsista kokonaiseen elämäntehtävään 16 Perhelomittajan korkeakoulu Markku VirkamäkiPäivi Kari toiminnanjohtaja, Kehitysvammaisten Palvelusäätiö toimitusjohtaja, KVPS Tukena Oy Kehitysvammaisten Palvelusäätiön hallitus ja johtoryhmä: Takana Jyrki Pinomaa, Sanna-Maija Kela, Arto Mäkinen, Kirsi Konola, Markku Virkamäki, Miina Weckroth, Risto Kortelainen, edessä Tuomo Takala, Timo Rintala, Keijo Linja ja Aarne Rajalahti. 19 Ilkka Koskenranta on omasta kodistaan onnellinen mies 22 Yhteistyössä yksilöllisiä asumispalveluita 24 "Imimme uutta kuin pesusienet" Koulutuksesta työvälineitä 26 Tietotekniikan vertaiskouluttajiksi 32 Aikuistuvalle Joonakselle ikäkauden mukaisia asioita 34 Henkilökohtainen avustaja kulkee vierellä ja elää mukana 36 Vanhemmuus vahvasti esille! 37 Hopeanuolen asukkaat osallistuivat arvotyöskentelyyn 38 Kehitysvammaisten Palvelusäätiö | Yhteystiedot 39 KVPS Tukena Oy | Yhteystiedot K E H I T Y S VA M M A I S T E N PA LV E L U S Ä ÄT I Ö | K V P S T U K E N A OY 29 Tom Brandt viihtyy Tulppaanikodissa 2 Kehitysvammaisten Palvelusäätiön ja KVPS Tukena Oy:n yhteisen Vuosikirjan 2014 tarkoituksena on antaa yleiskuva KVPS-konsernin tämän päivän toiminnasta ja tulevaisuuden haasteista. Elina Leinonen Julkaisun toimitus Anna-Liisa Nikus Kannen valokuva Oppimisen ja onnistumisen iloa! Kansikuvassa vastaava ohjaaja Johanna Rosvall ja tilapäishoidon asiakas Tom Brandt Tulppaanikodista. Jaakko Bashmakov Ulkoasu Forssa Print 2014 Raha-automaattiyhdistys tukee Kehitysvammaisten Palvelusäätiön toimintaa. KVPS Tukena Oy:n hallitus ja johtoryhmä: Timo Rintala, Päivi Kari, Päivi Kaltio, Jere Metsähonkala, Juhani Lankinen, Markku Virkamäki, Tuula Henttu ja Minna Hyvärinen. 3 Tilapäishoitopalvelut auttavat perheitä jaksamaan T ilapäishoitopalvelumme mahdollistavat omaishoitajien lakisääteisen vapaan, vakinaisen hoitajan vapaapäivät ja harkinnanvaraisen tilapäishoidon. Tavoitteenamme on palvelukokonaisuus, joka soveltuu perheiden ja erityistä tukea tarvitsevien ihmisten yksilöllisiin tarpeisiin ja elämäntilanteisiin. Perhelomituksessa perhelomittaja tulee kotiin ja hoitaa vammaisen lapsen, nuoren tai aikuisen lisäksi kotiin jäävät sisarukset. Lomitusta tehdään ympäri vuorokauden, ja perheen oma elämänrytmi pyritään säilyttämään. Hoitoapu on tarkoitettu kaikenikäisille ja -kokoisille perheille. Perhehoito on tarkoitettu erityistä tukea tarvitseville lapsille, nuorille ja aikuisille, joita perhehoitaja hoitaa omassa kodissaan. Lyhytaikainen perhehoito voi kestää yhdestä päivästä useaan vuorokauteen. Pitkäaikainen perhehoito tarjoaa lapselle sellaisen kiintymyssuhteen ja vanhemmuuden, jota omien vanhempien elämäntilanne ja voimavarat eivät mahdollista. Nuorelle tai aikuiselle perhehoito on yksilöllinen asumisvaihtoehto. laan yhteistyössä kunnan tai seutukunnan kanssa. Turvallinen ympärivuorokautinen huolenpito ja ohjattu yhdessäolo tukevat lasten kehitystä, sosiaalisia taitoja sekä uusien elämysten ja kokemusten saamista. Teema- ja harrastekurssit ohjaavat erityistä tukea tarvitsevia lapsia, nuoria ja aikuisia erilaisiin vapaa-ajantoimintoihin. Kursseja järjestetään leirimuotoisina lähinnä loma-aikaan. Leirit sisältävät monipuolista ohjattua tekemistä, täysihoidon ja ympärivuorokautisen huolenpidon. Perheet pitävät tilapäishoitopalveluita erittäin tärkeinä omalle jaksamiselleen. Tilapäishoidon asemaa tulee vahvistaa yhteiskunnan palvelujärjestelmässä, koska valtaosa palveluista on lainsäädännöllisesti yhä harkinnanvaraisia. Palveluiden saatavuus ja jatkuvuus edellyttävät yhteistyötä perheiden ja kuntien kesken. Vanhempien voimavarojen tukemiseksi on olennaista, että palvelut tukevat koko perheen hyvinvointia. Rakennutamme ryhmämuotoisia asuntoja ja hankimme asuntoja tavallisista taloyhtiöistä kodeiksi erityistä tukea tarvitseville ihmisille. A vun ja tuen tarpeet vaihtelevat, minkä vuoksi tarvitaan erilaisia asumisratkaisuja. Tavoitteenamme on löytää kullekin asukkaalle sellainen koti, jossa hän itse haluaa asua. Seuraamme alan kehitystä, kehitämme uusia asumismalleja ja teemme yhteistyötä muun muassa kuntien, yhdistysten ja rakennusalan toimijoiden kanssa. Asukkaiden ja heidän läheistensä antamat palautteet ovat meille arvokkaita. Rakennutamme ryhmämuotoisia koteja Kehitysvammaisten Palvelusäätiöllä on yli 20 vakituiseen asumiseen tarkoitettua asumispalveluyksikköä eri puolilla Suomea. Niiden asukkaat tarvitsevat paljon apua ja tukea Hankimme asuntoja itsenäiseen elämään Oman kodin hankinnan valmistelu alkaa kehitysvammaisen nuoren tai aikuisen omasta halusta itsenäistyä. Aluksi on tärkeää kartoittaa arjessa tarvittava apu ja tuki sekä suunnitellun asuinalueen mahdollisuudet. Kodin sijainti läheisiin, työpaikkaan ja harrastuksiin nähden sekä asunnon varusteet ja esteettömyys ovat tärkeitä asioita. Sopiva asunto löytyy yleensä parhaiten kotipaikkakunnalta läheisten ja tukiverkoston avulla. Kehitysvammaisten Palvelusäätiö ostaa asunnon valmiista rakennuskannasta ja vuokraa sen asukkaalle. Huoneiston vuokra oikeuttaa eläkkeensaajan asumistukeen, jolloin henkilölle itselleen jäävä maksuosuus pysyy kohtuullisena. Kotikunta tekee päätöksen järjestettävistä tukipalveluista. Annamme mielellämme lisätietoja asunnon hankinnasta kiinnostuneille – tuleville asukkaille, läheisille, kunnille, yhdistyksille ja oppilaitoksille. Ryhmälomituksessa tärkeää on yhdessäolo ja mukava tekeminen. Kuvassa perhelomittaja Ryhmälomitus on leiritoiminnan periaattein järjestettävää tilapäishoitoa, joka suunnitel- Toini Anttila ja Nella Katajamäki. Lue lisää sivuilta 16–18. K uva : A ntti E kola Itsenäisen asumisen ja elämisen taidot vaativat harjoittelua. Johanna Rosvall avustaa Tom Brandtia Tulppaanikodin oven avaamisessa. K uva : A nna - L iisa N ikus 4 arjessaan. Joissain asumisyksiköissä on huoneisto tilapäistä asumista tai asumisharjoittelua varten, ja joidenkin yhteydessä on päivätoiminnan tilat. Tilapäishoitokodit sijaitsevat Helsingissä ja Tampereella. Palveluntuottajana toimii useimmiten KVPS Tukena Oy. Rakennutamme uusia asumisyksiköitä yhteistyössä kuntien kanssa. Hankkeen perustana on paikkakunnalla tai lähikunnissa tiedostettu asumispalveluiden tarve. Asumisyksiköt suunnitellaan ottaen huomioon paikalliset ja yksilölliset tarpeet. Kaikki uusien asumispalveluyksiköiden rakentamista koskevat aloitteet ovat tervetulleita. Yhteydenotto on hyvä tehdä yhteistyössä Kehitysvammaisten Tukiliiton tukipiirin, paikallisen tukiyhdistyksen tai kunnan sosiaalitoimen kanssa. Kehitysvammaisten Palvelusäätiö Kehitysvammaisten Palvelusäätiö Ylläpidämme monipuolista tilapäishoidon palveluvalikoimaa perheiden tarpeita kuunnellen. Perhelähtöisyys sekä vanhempien osallisuus ja asiantuntemus ovat palveluidemme perusta. Kiinteistötoimi tarjoaa puitteet itsenäiseen asumiseen Tuemme itsenäisen asumisen onnistumista Kehitysvammaisten Palvelusäätiö on vuokranantajana turvallinen ja joustava. Vuokrasopimusta tehtäessä sovimme muuttajan kanssa vuokrasuhteen yksityiskodista yksilöllisten tarpeiden mukaan. Teemme aktiivista yhteistyötä asukkaan, hänen läheistensä ja asumista tukevien ihmisten sekä taloyhtiöiden ja isännöitsijöiden kanssa. Korostamme tuen jatkuvuutta ja yhteistyön avoimuutta ja luottamuksellisuutta. Haluamme olla mukana tukemassa asumisen onnistumista. 5 Kehittämistoiminta edistää osallistumista ja osallisuutta K ehittämistoimintamme tarkoituksena on vahvistaa kehitysvammaisten ihmisten ja heidän läheistensä omaa osallisuutta ja ääntä kaikessa heitä koskevassa päätöksenteossa ja heidän oman elämänsä suunnittelussa. Koulutustoiminta aktivoi työyhteisöjä pohtimaan oman työnsä arvolähtökohtia ja työtapojensa kehittämistä. Hankkeissa vahvistetaan henkilöstön osaamista ja tuetaan työntekijöitä edistämään kehitysvammaisten ihmisten osallistumista ja täyttä kansalaisuutta. Henkilökohtainen apu vahvistaa kehitysvammaisten ihmisten itsemääräämisoikeutta ja edistää monimuotoista osallisuutta yhteiskunnassa. Henkilökohtainen avustajatoiminta luo henkilökohtaisen avun malleja, järjestää koulutusta, tuottaa selkokielistä materiaalia ja vaikuttaa aktiivisesti toiminnan valtakunnalliseen kehittämiseen. Toiminnassa tuetaan kehitysvammaisia ihmisiä omien valintojen tekemisessä, henkilökohtaisen avun hakemissa ja työnjohtajana toimimisessa. voi olla osallisena tapahtumien kulussa: Mitkä ovat minulle tärkeitä asioita? Miten arkeni muuttuu? Kun asioita mietitään yhdessä etukäteen, muuttajat voivat vaikuttaa oman elämänsä suunnitteluun, heidän itsetuntemuksensa lisääntyy ja he saavat rohkeutta kertoa omista ajatuksistaan. Muuttovalmennus tarjoaa myös mahdollisuuden tutustua tuleviin naapureihin ja kodin lähiympäristöön. Ikäperhetoiminta tukee perheitä, joissa tukea tarvitseva aikuinen asuu lapsuudenkodissa usein jo iäkkäiden vanhempiensa kanssa. Toimintaan on mahdollista hakeutua, vaikka tukea tarvitseva perheenjäsen on jo muuttanut kodista, mutta läheiset ja muuttaja kokevat tarvitsevansa tukea elämänmuutokseen. Toiminnan keskeisenä tavoitteena on kannustaa kehitysvammaisia ihmisiä omannäköisen elämän suunnitteluun: Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia ja unelmia minulla on? Millaisia asumisen mahdollisuuksia on? Kehittämishankkeet Yksi naapureista – Laitosasumisen lakkautus Suomessa -hanke perustuu ajatukseen, että kukaan ei ole liian vaikeavammainen asumaan omassa kodissaan. Tavoitteena on mahdollistaa yksilöllinen elämä laitoksista muuttaville palveluvaihtoehtoja kehittämällä. Hankkeessa tehdään aktiivista vaikuttamistyötä ja korostetaan jokaisen ihmisen oikeutta asua ja elää osana yhteiskuntaa sekä oikeutta oppia ja kokeilla uutta. Kuntien palvelurakenteen kehittämistä tuetaan siten, että kehitysvammaiset ihmiset ja heidän läheisensä saavat tarvitsemansa palvelut avohuollon palveluina. Työyhteisöjä koulutetaan tukemaan muuttajia ja heidän läheisiään elämänmuutoksessa. Kipinöitä!-hankkeen lähtökohtana on ajatus, että kehitysvammaisten ja muuten tukea tarvitsevien ihmisten tulee kuulua lähiyhteisöihinsä niiden tasavertaisina jäseninä. Tavoitteena on luoda kehitysvammaisille ihmisille aitoja mahdollisuuksia osallistua oman lähiyhteisönsä toimintaan ja edistää heidän ja muun yhteisön yhteistoimintaa. Hankkeessa kehitetään uudenlaisia toimintatapoja ja erilaisia koulutus- ja valmennuskokonaisuuksia. Kehitysvammaiset ihmiset ovat mukana aktiivisina kumppaneina oppimassa uutta ja ottamassa uusia rooleja kouluttajina, asiantuntijoina ja vertaisvalmentajina. Tietotekniikkataidot Henkilökohtainen budjetointi on tukea tarvitsevien ihmisten omalle määrittelyvallalle perustuva prosessi, jossa suunnitellaan yksilöllisesti tukea ja palveluja sekä niihin varatun budjetin käyttöä. Kehitämme ja toteutamme henkilökohtaista budjetointia vuonna 2014 Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän kanssa. Toiminta perustuu Kehitysvammaisten Palvelusäätiön ja Kehitysvammaliiton toteuttamaan Tiedän mitä tahdon! -projektiin. edistävät yhdenvertaisuutta ja osallisuutta yhteiskunnassa. Kuvissa Marko Forsten Kehitysvammaisten Palvelusäätiö Kehitysvammaisten Palvelusäätiö Luomme yksilökeskeisiä ratkaisuja erityistä tukea tarvitsevien ihmisten ja heidän läheistensä erilaisiin tarpeisiin ja elämäntilanteisiin. (keskellä) kouluttaa Miia Pallosta ja Kimmo Tuomaista toimimaan atk-taitojen vertaiskouluttajina. Lue lisää sivuilta 26–28. K uvat: T iiu K aitalo Elämänmuutostoiminta Elämänmuutostoimintaan kuuluvat aikuisuuden kynnyksellä, muuttovalmennus ja ikäperhetoiminta. Kehitysvammaiset ihmiset ja heidän läheisensä tarvitsevat tukea eri elämänvaiheisiin siirtyessään. Jokainen elämänvaihe tuo mukanaan uusia asioita, joita harjoittelemalla ja oppimalla itsetuntemus vahvistuu. Hyvä itsetuntemus mahdollistaa omannäköisen elämän. Aikuisuuden kynnyksellä -toiminta tukee elämänmuutosta lapsuudesta aikuisuuteen: Millaista elämää haluaisin viettää? Mitä opiskella? Millaisessa kodissa asua? Perheitä tuetaan tulevaisuuden suunnittelussa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tulevaisuuden suunnittelu ja tiedon saaminen lisäävät perheiden vaikuttamismahdollisuuksia ja osallisuutta sekä antavat erityistä tukea tarvitseville perheenjäsenille hyvän pohjan luoda itse omannäköinen elämänsä. Muuttovalmennukseen osallistuvat muuttajien lisäksi heidän läheisensä, lähityöntekijänsä ja tulevan kodin henkilökunta. Elämänmuutoksessa on tärkeää, että ihminen 6 7 KVPS Tukena Oy Alansa asiantunteva edelläkävijä K VPS Tukena Oy:n asema palvelualansa asiantuntevana edelläkävijänä ja laadukkaiden palveluiden tuottajana on edelleen vahvistunut viime vuosien aikana. Tästä kertovat asiakasmäärien, liikevaihdon ja henkilötyövuosien merkittävä kasvu. Yhtiön kasvaessa ja toimintaympäristön voimakkaasti muuttuessa ja markkinoistuessa strategisten valintojen merkitys on entisestään korostunut. Vision, arvojen ja perustehtävän mukaisen toimintatavan edistäminen kaikissa Tukenan palveluissa ja arjen ainutkertaisissa kohtaamisissa on tärkeää. Olemme halunneet korostaa omaisjärjestötaustamme merkityksellisyyttä yhdessä omistajamme Kehitysvammaisten Palvelusäätiön kanssa ja erottautua siten positiivisella tavalla muista palveluntuottajista. Tämä antaa hyvän perustan myös strategiamme uudistamiselle tulevan vuoden aikana. Tukenan laadukkaat palvelut ja palvelulupaukset tekee todeksi osaava, kehittämismyönteinen ja aktiivinen henkilökuntamme. Yhteinen päämäärämme on hakea ratkaisuja asiakkaidemme ja heidän läheistensä parempaan arkeen sekä mahdollistaa merkityksellisten roolien kehittyminen ja itsemääräämisoikeus. Toteutimme viime vuonna yhdessä Kehitysvammaisten Palvelusäätiön ja Aalto yliopiston kanssa ”lupa toimia eri tavalla -kokeilukilpailun”, jossa henkilöstömme lähti innokkaasti ja ennakkoluulottomasti yhdessä asiakkaidemme kanssa kokeilemaan arjessa uusia toimintamalleja esimerkiksi perinteisiä työntekijä-asiakasrooleja muuttamalla. Olemme pitäneet Tukenassa tärkeänä, että organisaatiossamme sekä johdolla että henkilöstöllä on vahva alan substanssiosaaminen ja ymmärrys asiakkaidemme ja heidän läheistensä tarpeista ja itsemääräämisoikeudesta. Keskittymisemme kehitysvammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien ihmisten ja heidän läheisiään auttavien palveluiden tuottamiseen ja kehittämiseen antaa meille vahvan aseman myös tulevaisuudessa. Kehitysvammaisten ihmisten hyvän elämän edistämisen kannalta on tärkeää, että palvelurakenteiden muutoksessa löydetään inhimillisesti ja taloudellisesti kestävät ratkaisut. Palveluiden järjestämisen ja 8 tuottamisen tulee perustua yksilöllisiin palvelutarpeisiin ja niitä vastaaviin palveluratkaisuihin, ei markkinaehtoisuuteen. KVPS Tukena Oy KVPS Tukena Oy KVPS Tukena Oy on omaisjärjestötaustainen, valtakunnallinen kehitysvammaista ja erityistä tukea tarvitsevaa ihmistä ja hänen läheisiään auttavien palveluiden tuottaja ja kehittäjä. Visio Kehitysvammaisen tai erityistä tukea tarvitsevan ihmisen osallisuus, hyvä elämä ja läheisten luottamus. Olemme edelläkävijä omalla toimialallamme. Tuloksellisuus – suunta selvillä – Uudistuminen – liikkeellä olo – Luotettavuus – tukijalka – Tukenan varatoimitusjohtaja Jere Metsähonkala, toimitusjohtaja Ihmisen kunnioitus – perusta – Päivi Kari ja kehittämispäällikkö Minna Hyvärinen. K uva : A nna - L iisa N ikus Tukenan vuoden 2013 lukuja Liikevaihto 23,9 milj. € (2013), arvioitu liikevaihto 25 milj. € (2014) Palveluyksiköitä 25 (2014) Henkilötyövuosia 446 (2013) Asiakkaita palvelujen piirissä 1220 (2013) Asiakkaita ympärivuorokautisessa asumispalvelussa 340 (2013) Kunta-asiakkaita n. 100 (2013) 9 Timo Rintala uskoo avoimeen yhteistyöhön K auhavalainen Timo Rintala aloitti Kehitysvammaisten Palvelusäätiön kolmantena puheenjohtajana tammikuussa. Myyntipäällikkö Timo Rintala on tehnyt neljä vuosikymmentä työtä IT-alalla ja lähes yhtä pitkän uran Kauhavan-Härmäin Kehitysvammaisten tukiyhdistyksen ja myöhemmässä vaiheessa myös Pohojalaaset-99 tukipiirin luottamustoimissa. Timo Rintalan perheeseen kuuluvat vaimo Leena sekä aikuisikään ehtineet pojat Olli-Matti ja Sami-Pekka. – Näin jälkeenpäin tuntuu siltä, että SamiPekka on vienyt leijonan osan isyydestäni, Timo Rintala pohtii. Sami-Pekka sairastui alle vuoden ikäisenä vauvaiän epilepsiaan, joka hoidettiin raskaalla ACTH-hormonihoidolla, kärsi monista muistakin vaivoista ja oli hyvin infektioherkkä lapsi. – Olen yrittänyt paikata isoveli Olli-Matin tilannetta olemalla mahdollisimman hyvä ja huolehtivainen paappa hänen tyttärilleen. Timo Rintalan mukaan kehitysvammaisen lapsen syntymä muutti aikoinaan heidän perheensä elämää. Vanhemmuus on vaatinut päättäväistä ja aktiivista toimintaa, jotta kehitysvammaisille ihmisille kuuluvat palvelut toteutuisivat. – Sami-Pekka on tuonut myös uudenlaisen näkymän elämäämme. Hän on antanut meille elämäniloa, opettanut aitoutta ja kykyä olla onnellinen elämän pienistä asioista. Timo Rintalan poika Sami-Pekka Rintala viihtyy palvelukoti Pikkutulppaani syntyi vanhempien aktiivisuudesta Pikkutulppaanissa. Timo lähti yhdessä vaimonsa Leenan kanssa mukaan Kauhavan-Härmäin tukiyhdistyksen aktiivisten vanhempien Pikkutulppaani rakennettiin aikoinaan aloitteesta Kauhavalle. toimintaan pian Sami-Pekan syntymän jälkeen. Ajan myötä yhdistyksen piirissä virisi ajatus palvelukodin rakentamisesta. – Yhdistyksessämme oli useita perheitä, joiden kehitysvammaiset nuoret alkoivat lähestyä aikuisikää. Meillä oli yhteinen näkemys asuntojen tarpeesta. Vailla huolen häivää ryhdyimme itse rakennuttamaan kotia aikuistuville nuorillemme, Timo Rintala muistelee. Alkuvaiheessa Kehitysvammaisten Palvelusäätiö oli tukena Raha-automaattiyhdistyksen hakemusten teossa ja itse rakentamiseen liittyvissä yksityiskohdissa. – Vähitellen huomasimme, millaiseen urakkaan olimme päätoimiemme ohessa ryhtyneet. Olimme todella helpottuneita, kun Palvelusäätiö meidän aloitteestamme otti palvelukotihankkeemme omakseen, Timo Rintala sanoo. Koko Rintalan perhe osallistui Palvelusäätiön muuttajille ja heidän läheisilleen järjestämään muuttovalmennukseen. Palvelukoti Pikkutulppaani valmistui kreivin aikaan, sillä vanhemmat yrittivät samanaikaisesti vastata työelämän vaatimuksiin ja järjestää SamiPekan hoitoasioita. Arjen rauhattomuutta lisäsivät usein vaihtuvat puolipäiväiset henkilökohtaiset avustajat. – Meille vanhemmille oli selvää, että isoveljensä tavoin myös Sami-Pekka itsenäistyy ja muuttaa omaan kotiin. Muutto sujui SamiPekan osalta kivuttomasti, mutta kuten monille vanhemmille se oli meille jonkinasteinen haaste, Timo Rintala toteaa. – Mietimme, osataanko palvelukodissa varmasti hoitaa poikaamme hyvin. Pian kuitenkin löysimme Pikkutulppaanin ohjaajien kanssa yhteisen kielen, Timo jatkaa. Myös henkilökunta löysi yhteisen ymmärryksen kuvin, viittomin ja yksittäisin sanoin kommunikoivan Sami-Pekan kanssa. Yhteistyötä ja yksilön kunnioitusta – Henkilökunnan ja läheisten yhteistyön tulee olla avointa ja kumpaakin osapuolta kunnioittavaa. Läheisyhteistyö onkin koko KVPSkonsernissa keskeisenä kehittämisalueena, Timo Rintala korostaa. Pikkutulppaanissa läheisten ja ohjaajien yhteistyö on alusta alkaen sujunut hyvin. Timo Rintalan mielestä on tärkeää, että jokainen ihminen kohdataan yksilönä ja jokaisen yksilölliset tarpeet tunnistetaan ja niihin 10 pyritään vastaamaan. Hyvä elämä ja ihmisoikeudet toteutuvat, kun asukkailla on mahdollisuus normaaliin elämään, johon kuuluvat kotielämän lisäksi myös liikkuminen, osallistuminen ja harrastaminen lähiyhteisössä palvelukodin ulkopuolella. – Henkilökunnan työssä viihtyminen heijastuu suoraan asukkaiden hyvinvointiin. Minusta on hienoa, että Palvelusäätiö ja Tukena panostavat henkilöstönsä työhyvinvointiin, Timo Rintala sanoo. KVPS-konserni KVPS-konserni Kehitysvammaisten Palvelusäätiön tuoreen puheenjohtaja Timo Rintalan mukaan oman pojan kehitysvammaisuus on opettanut, että sovittelevalla asenteella asiat etenevät ja yhteistyö toimii parhaiten. Tulevaisuuden uhkia ja haasteita Puheenjohtaja Timo Rintala uskoo Kehitysvammaisten Palvelusäätiön ja Tukenan lunastaneen paikkansa luotettavana palveluiden tuottajana ja yhteistyökumppanina. Niiden palveluihin ovat sekä perheet että kunnat tyytyväisiä. Suurimpana tulevaisuuden uhkana uusi puheenjohtaja pitää hoiva-alalle levittäytyneitä kansainvälisiä pääomasijoittajia ja sijoitusyhtiöitä. – Suuret kansainväliset hoiva-alan yritykset polkevat hintoja palveluiden laadun ja henkilöstömitoitusten kustannuksella. Ne ovat vallanneet markkinoita alihintaisilla tarjouksilla ja ostaneet pieniä yrityksiä. Asiat ovat hyvin niin kauan kuin kunnat vaativat laatua, Timo Rintala toteaa. Puheenjohtaja Rintalaa huolestuttavat myös kansainvälisen yritystoiminnan markkinahenkisyys, palvelutuotannon lyhytjänteisyys ja yrityskaupat. – Kehitysvammaisista asiakkaista tulee helposti pelkkiä pelinappuloita. Kokemuksemme on, että kehitysvammaisilla ihmisillä ja heidän läheisillään ei ole kilpailutuksissa osallisuutta eikä vaikutusmahdollisuuksia itseään koskeviin asioihin. Merkittäväksi tulevaisuuden haasteeksi Timo Rintala näkee laitosten alasajon, jonka seurauksena Kehitysvammaisten Palvelusäätiöllä on yhä merkittävämpi rooli paitsi asumisyksiköiden rakentajana ja tukiasuntojen hankkijana myös perheiden tukijana tilapäishoitopalveluidensa avulla. T eksti ja kuva : E lina L einonen 11 KEHITTÄMISHANKKEESSA Osaaminen esille ja jakoon O saamisen kehittämishankkeen suunnittelu alkoi helmikuussa 2014, ja hanke käynnistettiin toukokuussa. Kehitysvammaisten Palvelusäätiön koulutuspäällikkö Sanna Kekki ja KVPS Tukena Oy:n kehittämispäällikkö Minna Hyvärinen koordinoivat hanketta. KVPS-konserni työllistää yhteensä noin 500 henkilöä sijaiset mukaan lukien. Hankkeessa kartoitetaan systemaattisesti henkilöstön olemassa olevaa osaamista ja osaamiseen liittyviä tarpeita. Hanke liittyy myös meneillään olevaan konsernin strategian uudistamiseen, joka alkoi kesäkuussa 2014. – Meillä on niin iso henkilöstö, että sen kehittämisen täytyy olla suunnitelmallista ja strategiaa tukevaa, Minna Hyvärinen kertoo. Yhtäältä tarkastelemme, mitä osaamista strategian toimeenpano edellyttää, toisaalta strategian rakentamisessa voidaan huomioida jo olemassa olevat vahvat osaamisalueet. Sanna Kekki ja Minna Hyvärinen näkevät osaamisen kehittämisen myös henkilöstöstä huolehtimiseksi. KVPS-konsernilla on jo entuudestaan hyvä maine työnantajana. – Haluamme panostaa työntekijöiden osaamiseen ja tarjota heille mielekästä työtä ja kehittymismahdollisuuksia työuran kaikissa vaiheissa, Sanna Kekki kertoo. Myös tilapäiset työntekijät ovat osaamisen kehittämisen piirissä. Henkilöstöstä ja sen osaamisesta huolehtiminen on myös kilpailuetu. Sosiaalialalla kilpailu hyvistä työntekijöistä on Sanna Kekin mukaan yhä kovempaa. Työnantaja, joka tunnetaan työntekijöitä arvostavaksi, on työntekijöistä kilpailtaessa muita vetovoimaisempi. Osaavat työntekijät puolestaan vahvistavat organisaatiota ja sen palvelujen laatua. Hankemuotoinen toiminta mahdollistaa osaamisen kehittämisen suunnitelmallisesti ja järjestelmällisesti. Suunnittelupalaverissa kartoitettiin KVPS-konsernin ydinosaamista, ja toukokuussa aloittivat kehittämisen eri osaalueista vastaavat työryhmät. – Kukin työryhmä vastaa tietystä kehittämisen osa-alueesta, esimerkiksi osaamisen kartoittamisesta, ja tekee oman toimintasuunnitelmansa aikatauluineen tämän vuoden aikana, Sanna Kekki kertoo. Työryhmät vievät kehittämisen henkilöstön tasolle ja miettivät itse, millä tavoin ne osallistavat eri yksiköiden työntekijöitä ja asiakkaita osaamisen kehittämiseen. koordinoivat Sanna Kekki ja Minna Hyvärinen muistuttavat, että vaikka hanke loppuu aikanaan, osaamisen kehittäminen on jatkuvaa työtä. Suunnittelupalaverissa koko konsernin läpäiseväksi erityisosaamisen alueeksi määrittyi muun muassa läheisten kanssa tehtävä yhteistyö. Henkilöstön vahvuuksia ovat esimerkiksi kyky hyväksyä jatkuva muutos sekä kyky kehittää yhteistuumin toimintaa ja arvioida sitä tarvittaessa kriittisestikin. Kehitysvammaisten ihmisten näkökulmasta olennaista osaamista on yksilöllisten ratkaisujen ja palvelujen tarpeisiin vastaaminen. Lisäksi toiminta keskittyy kehitysvammaisten ihmisten palveluihin, joten voimavaroja ei kulu rönsyilyyn. Hanke toteutetaan konsernin sisäisenä yhteistyönä. Tavoitteena on luoda erilaisia käytäntöjä ja välineitä, joiden avulla esimiehet omissa yksiköissään voivat saada näkyviin työntekijöiden osaamista ja osaamistarpeita sekä keinoja tarpeiden täyttämiseen. Osaamisen kehittämisessä hyödynnetään konsernissa olevaa osaamista. Tarvittaessa käytetään myös ulkopuolisia yhteistyökumppaneita. Kun osaamista tarkastellaan palvelujen kehittämisenä, on tärkeää saada työhön mukaan työntekijöiden lisäksi asiakkaat ja sidosryhmät. Verkostojen laajuus mahdollistaa osaamisen jakamisen mahdollisimman hyvin sieltä, missä sitä on, sinne, missä sitä tarvitaan. Sanna Kekin ja Minna Hyvärisen mukaan henkilöstö on ottanut osaamisen kehittämishankkeen vastaan myönteisesti, ja sille on tilausta. – Nyt on tärkeää, että mennään lähelle työntekijöiden arkea niin, että jokaiselle tulee omaa tarttumapintaa osaamisen kehittämiseen. Sitten kun lähdetään jakamaan omaa osaamista muille, täytyy miettiä, minkälaista tukea siihen tarvitaan. Olisiko esimerkiksi kouluttajakoulutus työntekijöille yksi ratkaisu, he miettivät. Osaamisen kehittämishanke on vasta aluillaan, joten konkreettiset tulokset ovat edessäpäin. Tarkoitus on, että hankkeeseen osallistuvat ihmiset luovat itse prosesseja, jotka edistävät hankkeen tavoitteita. – Meidän tehtävämme on sparrata, kannustaa ja pidellä lankoja käsissämme niin, että homma etenee. Odotamme myönteisellä jännityksellä, mihin prosessissa päästään, Minna Hyvärinen ja Sanna Kekki sanovat. KVPS-konserni KVPS-konserni 12 Minna Hyvärinen ja Sanna Kekki uskovat, että Kehitysvammaisten Palvelusäätiön ja KVPS Tukena Oy:n osaamisen kehittämishanke tuo uusia avauksia ja tukee työhyvinvointia. Osaamisen kehittämishanketta T eksti : T uula P uranen K uva : A nna - L iisa N ikus 13 Kesälapsista kokonaiseen elämäntehtävään T iina Syrjä löysi aikoinaan puolisonsa Markun kanssa kauniin kotipaikan Keuruun Lankkualta. Kumpuilevaan maalaismaisemaan rakennettiin asuintalo ja ulkorakennus. – Odotin nuorimmaistani, kun kuulin radioohjelman, jossa kerrottiin Pelastakaa Lapset ry:n kesälapsiohjelmasta. Innostuin heti, Tiina Syrjä muistelee. Perheeseen alkoi tulla kesälapsia seuraavana suvena. Samaan aikaan Tiina toimi perhepäivähoitajana ja hänellä oli vauvan lisäksi kaksi kouluikäistä lasta. Voisitteko ryhtyä sijaisvanhemmiksi? Tiinan tapa työskennellä tuli Keuruulla tunnetuksi. Niinpä sosiaalityöntekijä kysyikin häneltä apua, kun 9-vuotias poika tarvitsi nopeasti sijoituksen uuteen perheeseen. Syrjät päättivät harkinnan jälkeen ryhtyä sijaisvanhemmiksi. Poika tuli perheeseen ja viipyi uudessa kodissaan muutaman vuoden. Hänen jälkeensä on tullut useita lapsia, joista osa on ollut perheessä aikuisiksi asti. Opiskeltuaan lähihoitajaksi Tiina päätti puolisonsa kanssa keskittyä sijaisvanhempina toimimiseen, eikä Tiina enää tehnyt perhepäivähoitajan työtä. Tiinan puoliso kuoli vuonna 2003 lyhyen sairastamisen jälkeen. – Jäljelle jäimme minä ja viisi alaikäistä poikaa. Vanhimmat lapsemAnni Raunion mielestä perhehoito on inhimillinen ja yksilöllisyyttä kunnioittava tapa tuottaa palveluja. me, Petri ja Heidi, olivat jo muuttaneet pois kotoa, ja nuorin lapsemme Juho oli abiturientti. Sijoitetut lapset olivat hyvin eri ikäisiä. Arjen pyörittäminen yksin vaati sinnikkyyttä. Onneksi läheiset ja Keuruulla asuvat veljeni tulivat tarvittaessa apuun, Tiina muistelee. Lasten aikuistuttua Tiinan piti valita, lopettaisiko hän perhehoidon ja lähtisikö lähihoitajan työhön vaikkapa sairaalaan. Valinta oli selvä. – Tunsin, että perhehoito on sitä työtä, jota haluan, pystyn ja osaan tehdä. Yhteistä aktiivista arkea Kesäisin Tiinan perhe, milloin missäkin koostumuksessa, lähtee yhdessä erilaisiin rientoihin: leirikeskukseen illanviettoon, sirkukseen, lintutorneille ja elokuviin. Lähimetsästä saa äkkiä poimurin täyteen puolukoita, joista tulee hyvää vispipuuroa. Talvisin piha kolataan yhdessä ja kolauksen päälle lasketaan vauhdikkaita pulkkamäkiä pihasta alas pellolle. Arkea tehdään yhdessä. Perhehoidossa olevat lähtevät halutessaan mukaan kauppaan, ja ruoka valmistetaan yhteisvoimin. – Kun muut ovat koulussa ja töissä, pääsen keskipäivällä palavereihin ja asioita hoitamaan. Voimia ja virkistystä saan kesäisin kasvimaalta ja talvisin avantouinnista. Myös vapaat viikonloput auttavat jaksamaan, Tiina kertoo. Kehitysvamma-ala on monipuolista Kehitysvammaisuus tuli Tiinalle tutuksi perheeseen kahdeksanvuotiaana tulleen Janipojan kautta. Yhteistyö koulun ja eri alan terapeuttien kanssa opetti Tiinalle paljon, muun muassa viittomia ja kuvakommunikaatiota. Tiina toimii nykyään kehitysvammaisen nuoren miehen pitkäaikaisena perhehoitajana ja jo itsenäistyneen, omaan kotiin muuttaneen Janin tukihenkilönä. Kehitysvammaisten Palvelusäätiö on yksi Tiinan työnantajista. Hän työskentelee kehitysvammaisten lasten ja nuorten lyhytaikaisena perhehoitajana. Lisäksi hän lomittaa toisia perhehoitajia ja omaishoitajia heidän vapaapäivinään. – Kehitysvammaisten Palvelusäätiö on monipuolinen kumppani, joka tarjoaa koulutusta ja työnohjausta, Tiina kehuu. Ajatus itsenäiseen elämään harjaannuttamisesta kunkin omien kykyjen ja edellytysten mukaisesti on Tiinan työn johtotähtenä. – Niin lastensuojelun sijoittamien kuin kehitysvammaistenkin lasten ja nuorten kanssa työsken- Perhehoito mahdollistaa kokonaisvaltaisen kohtaamisen • Kehitysvammaisten Palvelusäätiö tar- joaa perhehoitoa ostopalveluna kunnille ja kuntayhtymille. Eri puolilla Suomea työskentelee noin 30 perhehoitajaa, joiden valmennuksesta, työnohjauksesta, 14 nellessäni tavoitteenani on luoda heille edellytykset mahdollisimman itsenäiseen elämään. Harjoittelemme päivittäin yhdessä arkielämän taitoja, Tiina Syrjä korostaa. Tiina Syrjä pitää työssään erittäin tärkeänä myös tiivistä yhteistyötä lasten ja nuorten läheisten ja koko heidän tukiverkostonsa kanssa. tuesta ja palkkioista Kehitysvammaisten Palvelusäätiö huolehtii. Perhehoidon johtaja Anni Raunio korostaa, että perhehoitoa järjestettäessä ei hätiköidä. Valmistautuminen perhehoitoon vaatii huolellista työtä ja tutustumista puolin ja toisin, koska kehitysvammaisilla lapsilla, nuorilla ja aikuisilla on hyvin yksilöllisiä tarpeita. – Tärkeintä on, että hoidettavan tarve ja hoitajan osaaminen kohtaavat. Perhehoitopaikan tulee myös sijaita riit- Kehitysvammaisten Palvelusäätiö Kehitysvammaisten Palvelusäätiö Tiina Syrjä on toiminut perhehoitajana 29 vuotta. Perhehoitajan kodissa arki tehdään yhdessä. Perhehoitaja Tiina Syrjä haluaa työssään tukea kehitysvammaisia lapsia ja nuoria mahdollisimman itsenäiseen elämään. tävän lähellä kotia. Usein haastavinta onkin löytää jokaiselle sopiva perhehoitaja. Minun tehtäväni on auttaa hoitajia ja hoidettavia löytämään toisensa, Anni Raunio pohtii. – Aloitin työni vuoden alussa vierailemalla perhehoitajien luona sekä tutustumalla heihin ja perhehoidon maailmaan, Anni Raunio kertoo. – Perhehoito vaatii perhehoitajalta sitoutumista ja joustavuutta. Se on koko perheen yhteinen asia. Näitä asioita käydään valmennuksessa läpi, samoin kehitysvammaisuuteen liittyviä erityispiirteitä, Anni Raunio kertoo. Usein kehitysvammaisten henkilöiden perhehoitajiksi ryhtyvät ovat jo aiemmin toimineet kehitysvamma-alalla tai ovat muuten tutustuneet kehitysvammaisuuteen. Anni Raunion mukaan perhehoitajat ovat arjen taitureita ja he tekevät työtään lämmöllä. He ovat myös innokkaita oppimaan uutta ja ottamaan haasteita vastaan. – Kyse on valinnasta ja elämäntavasta. Monella on taustalla halu antaa enemmän kuin päivätyössä on mahdollista ja kohdata ihminen kokonaisvaltaisesti, Anni Raunio pohtii. – Perheet tarvitsevat erilaisia tilapäishoidon ja -asumisen vaihtoehtoja. Tärkeintä on, että jokaiselle lapselle ja perheelle järjestyy yksilöllisiin tarpeisiin vastaavia palveluita. 15 Perhelomittajan korkeakoulu T oini Anttila on työskennellyt Kehitysvammaisten Palvelusäätiön perhelomittajana noin 24 vuotta. Hänen koulutushistoriansa on virallisesti seuraava: peruskoulu, talouskoulu, kodinhoitajan tutkinto Seinäjoen sosiaalialan oppilaitoksessa, perhelomittajakurssi Kehitysvammaisten Tukiliiton projektissa ja lähihoitajan tutkinto oppisopimuksella Kehitysvammaisten Palvelusäätiössä. Koulutus on antanut ammatilliset perustiedot ja -taidot, mutta työssä kasvaminen on tapahtunut perheissä. Erilaisuuden ymmärtä- misen Toini sai syntymälahjaksi, mutta perheissä hän päivittää itselleen esimerkiksi uusimmat tiedot diagnooseista, apuvälineistä ja hoitomenetelmistä. Myös oman elämän kokemukset voivat solmiutua osaksi työssä kasvamista. Lapsen syntymä toi mukanaan ymmärryksen vanhemman rakkaudesta ja kiintymyksestä lapseensa. Oman lapsen saaminen valaisi tunnesidettä, joka asiakasperheissäkin on vanhempien ja lasten välillä. Pitkä kokemus on kartuttanut viisautta ja selkiyttänyt lomittajan roolia perheen elämän Perheissä saa uusinta tietoa diagnooseista ja apuvälineistä, mutta niissä oppii myös ymmärtämään monenlaisia ihmisiä ja tilanteita. Perhelomittaja Toini Anttila vaihtaa kuulumisia Päivi Hautamäen ja hänen tyttärensä Nella Katajamäen kanssa. kokonaisuudessa. – Nuorena saatoin sanoa perheelle, että täällähän on ollut niin helppo hoitaa lastanne. Se on voinut tuntua perheistä ylimieliseltä. Minähän olen perheessä vain käymässä ja teen työnkuvaani kuuluvat tehtävät. Perheen elämään lapsen vamma vaikuttaa joka päivä. Kun Toini menee perheeseen ensimmäisen kerran, hän opettelee lapsen hoitamiseen liittyvät asiat perin pohjin, kyselee, kokeilee, tarkistaa, varmistaa. Aivan aluksi hän pyrkii rentouttamaan tilanteen, jutustelee lasten kanssa, silittelee kissat ja koirat, katselee akvaariot ja terraariot. Vuodet ovat opettaneet kohtaamaan hyvin erilaisissa tilanteissa eläviä ihmisiä ja saavuttamaan heidän luottamuksensa. Toini Anttila työskentelee nykyisin myös Kehitysvammaisten Palvelusäätiön ryhmälomituksessa Huhtalan päiväkodissa Seinäjoella. Perhelomituksen kerryttämä kokemus näkyy ryhmälomituksessa rauhallisuutena ja varmuutena, jonka lapset aistivat. – Kun tarpeeksi tekee ja ylittää itsensä esimerkiksi hoitotilanteissa, tulee varmemmaksi, Toini sanoo ja muistelee ensimmäistä hopeakanyylin vaihtamista lapsen kurkkuun tämän isoäidin katsellessa vieressä. Käsi tärisi, mutta Toini oppi. Työ on opettanut Toini Anttilalle myös yhteistyötä vammaispalvelujen työntekijöiden kanssa. Hän tiedottaa tärkeiksi huomaamistaan asioista niin työntekijöille kuin tilapäishoitoa käyttäville perheille. Toini Anttila iloitsee perhelomituksen antoisuuden lisäksi Kehitysvammaisten Palvelusäätiön koulutusmyönteisestä asenteesta. – Työnantaja järjestää meille työntekijöille koulutusta sen mukaan, mitä tarvitsemme. Viimeksi olen oppinut tukiviittomia ja kinestetiikkaa, seuraavaksi haluaisin koulutusta mielenterveydestä ja kehonkielestä. Koulutustarpeet versovat yleensä työn vaatimuksista. Tukiviittomien osaaminen tukee vuorovaikutusta asiakkaiden kanssa. Kinestetiikan taidot puolestaan auttavat helpottamaan liikuntarajoitteisten asiakkaiden oloa. Kehonkielen tarkempi tuntemus edistäisi sanattomien viestien ymmärtämistä. Toini Anttila on kokenut perhelomittajan taipaleellaan monia hienoja työssä kasvun hetkiä. Yksi tähtihetkistä liittyy ensimmäiseen uimahallikäyntiin erään autistisen lapsen kanssa. Perhe oli ehdottanut, että Toini ja lapsi kävisivät vanhempien loman aikana uimahallissa. Toini piirsi lapselle etukäteen kahdeksan ruudun sarjakuvan uimahallireissusta. – Lapsi tutki paperia koko menomatkan, ja uimahallikäynti sujui niin hyvin, että kävimme viikon aikana uimahallissa kolme kertaa. Se, ettei aina tarvita sanoja, oli näin puheliaalle ihmiselle pysäyttävä kokemus. Kehitysvammaisten Palvelusäätiö Kehitysvammaisten Palvelusäätiö Koulutus on antanut perhelomittaja Toini Anttilalle ammatin perustiedot ja -taidot, mutta perheet ovat työssä kasvamisen korkeakoulu. T eksti : T uula P uranen K uvat: A ntti E kola 16 17 Ilkka Koskenranta on omasta kodistaan onnellinen mies Pitkä kokemus perhelomittajana näkyy työssä varmuutena ja rauhallisuutena, jonka lapsetkin tuntevat. Toini Anttila ja Nella Katajamäki nauttivat pallottelusta. Ilkka Koskenranta on saanut lapsuudenkodistaan hyvät eväät itsenäiseen elämään. Astioiden tiskaamisen ja monet muut arkielämän taidot hän kertoo oppineensa äidiltään. Laatu ja kustannukset kohdillaan • Seinäjoen kaupunki on noin neljän vuoden ajan ostanut tilapäishoidon palveluja Kehitysvammaisten Palvelusäätiöltä. Ostetuin palvelu on ryhmälomitus. Vammaispalvelujohtaja Minna Taipale ja sosiaaliohjaaja Enna Mettälä ovat tyytyväisiä yhteistyöhön Kehitysvammaisten Palvelusäätiön kanssa. – Perheet pitävät Kehitysvammaisten Palvelusäätiön palveluja hyvinä ja haluavat niitä. Meidän on helppo olla 18 yhteydessä Palvelusäätiöön, ja yhteistyö on sujuvaa. Työntekijät ovat hyvin avoimia ja helposti lähestyttäviä, Taipale ja Mettälä kertovat. Tilapäishoidossa ryhmälomituksen piirissä on 21 perhettä ja perhelomitusta saa 11 perhettä. Yksi perhe saa vammaisen perheenjäsenen tilapäishoidon perhehoidossa. Ryhmälomitusta järjestetään kahtena viikonloppuna kuukaudessa. Ryhmälomitukselta perheet toivovat eniten, että heidän lapsensa saa samanikäistä seuraa pienessä ryhmässä. Perheet arvostavat myös mahdollisuutta käyttää ryhmälomitusta lapsen ehdoilla, esimerkiksi sitä, että lapsi voi käydä J oskus kuulee sanottavan, että kehitysvammainen lapsi ”valitsee vanhempansa”, juuri oikeat ja parhaat mahdolliset. Ilkka Koskenranta taisi valita paitsi vanhempansa myös ihanat sisaruksensa, sukulaisensa ja kyläläisensä. Ilkka päätti syntyä 32 vuotta sitten Koskenrannan perheeseen Haukiputaan Halosenniemen kylään. Pienessä kyläyhteisössä Ilkka hyväksyttiin pienestä pitäen, eikä häntä koskaan väheksytty tai pidetty erilaisena. Isovanhemmat olivat Ilkalle erityisen tärkeitä; vaari arvosti kaikkia ihmisiä juuri sellaisina kuin olivat ja mummun kanssa Ilkalla on aina ollut ”omat juttunsa” kyläillessään tai päivittäin puhelimessa jutellessaan. Ilkan elämässä tiiviisti mukana olleet sisarukset asuvat perheineen edelleen samalla kylällä. – Hanna, Ari-Matti ja Anna-Leena ovat kaikki lähellä, Ilkka Koskenranta kertoo. – Ilkan syntymästä lähtien meille oli itsestään selvää, että samalla tavalla eletään kuin muidenkin lasten kanssa. Kaikki mahdollisuudet luodaan ja annetaan, jotta Ilkka voisi kasvaa ja kehittyä itsenäisesti toimeen tulevaksi ja aktiiviseksi aikuiseksi, äiti Teija Koskenranta kiteyttää kasvatusperiaatteensa. Ilkan vanhemmilla, läheisillä, ystävillä ja koko lähipiirillä oli yhteinen tavoite kannustaa häntä niin normaaliin elämään kuin vain mahdollista. Haaveena itsenäinen asuminen – Olemme kannustaneet Ilkkaa lapsesta saakka itsenäiseen selviytymiseen ja tehneet yhdessä lujasti töitä, jotta rakentaisimme hänelle taitoja ja valmiuksia päättää itse omista asioistaan ja elää omannäköistään elämää, Teija Koskenranta kertoo. Kehitysvammaisten Palvelusäätiö Kehitysvammaisten Palvelusäätiö Ilkka Koskenranta on elämäänsä tyytyväinen ja onnellinen nuori mies. Oma koti on Ilkan elämän tärkeimpiä asioita. ryhmälomituksessa vain päiväseltään tai jäädä yöksi. Kotiin vietävä palvelu eli perhelomitus sopii Taipaleen ja Mettälän mukaan erityisesti sellaisille lapsille, joille kotoa poistuminen tilapäishoitoa varten on liian vaikeaa. Perhelomituksella turvataan myös vanhempien jaksamista. Minna Taipaleen ja Enna Mettälän mielestä Kehitysvammaisten Palvelusäätiön tilapäishoidon palvelut ovat laadukkaita, asiakaslähtöisiä ja luotettavia. Tulevaisuudelta he toivovat, että tilapäishoitopalveluja kasvatettaisiin ryhmälomituksen lisäviikonlopuilla. 19 Haukiputaan kirjastossa, erityisesti musiikkiosastolla, Ilkka on tuttu vieras ja ahkera lainaaja. – Emme ole koskaan asettaneet Ilkalle mitään rajoituksia vammaisuuden vuoksi. Hän on saanut esimerkiksi opetella liikkumaan hyvin itsenäisesti. Olen tuntenut olevani huolehtiva ”kanaemo”, joka on välttänyt näyttämästä huoliaan ulospäin. Riskit kuuluvat elämään, ja niistä voi oppia, Teija sanoo. Itsenäinen asuminen on ollut Ilkan haave varhaisesta nuoruudesta lähtien. Teijan mukaan Ilkka oli myös säästänyt vähin erin rahaa oman kodin laittamista varten. Aikuistuttuaan ja päätettyään opintonsa Ylitorniossa Ilkka toteutti haaveensa ja muutti ensimmäiseen omaan kotiinsa Ouluun. Oman kodin onnea kesti kolmisen vuotta. Kun haaveet romahtivat Oulun Karjasillalla sijainneen kodin vuokrasopimus oli päättymässä eikä itsenäistä asumista tukevia palveluita enää tarjottu. Edessä oli muutto kotikunnan asumisyksikköön, jonka asukkaat olivat iäkkäitä ja tarvitsivat paljon 20 tukea. Omaan kotiin ostetut huonekalut ja tavarat jouduttiin pakkaamaan pois, ne kun eivät mahtuneet asuntolan pieneen huoneeseen. Kunnalla ei tuolloin ollut muita vaihtoehtoja tarjolla. – Tilanne oli lohduton: kaikki se vuosien työ, jota olimme Ilkan itsenäistymisen eteen tehneet, tuntui valuvan hukkaan. Ilkalle yksityisyys oli tärkeää. Hän rakasti omaa rauhaa eikä sopeutunut yhteisölliseen asumiseen, Teija Koskenranta muistelee. Ilkka kävi harmaankalpeaksi ja laihtui rajusti, jopa hänen mielenterveytensä horjui. Ilkka otti raskaasti sen, että tunsi itsemääräämisoikeuttaan ja itsenäistä liikkumistaan rajoitettavan. Onneksi läheisverkosto oli hänen tukenaan ja loi uskoa siihen, että elämä muuttuu vielä hyväksi. Ilkka Koskenranta tietää mitä tahtoo ja elää juuri omannäköistään elämää, mistä kertovat myös Michael Jackson -julisteet olohuoneen seinällä ja nuoren miehen harjoittelemat Thriller-kappaleen tanssiliikkeet. Osallistuvaa ja aktiivista arkea – Kävely, Kärppien pelit, Papukaija-teatteriryhmä, elokuvat, konsertit, sähly, palloilukerho, jalkapallo-ottelut, uimassa ja kirjastossa käynti, Ilkka innostuu luettelemaan harrastuksiaan. Aktiivinen nuori mies on lukuisten kulttuuri- ja liikuntaharrastustensa lisäksi mukana myös Haukiputaan Me Itse yhdistyksen hallituksessa. Hän matkustaa tottuneesti linjaautolla Ouluun ja tuntee kaupungin kuin omat taskunsa. – Kotona katselen televisiosta formuloita, jalkapalloa ja alppihiihtoa. Suosikkisarjojani ovat Ritari Ässä ja Ihmemies MacGyver. Luen lempiartistini Michael Jacksonin elämäkertaa ja kuuntelen Abban ja Elviksen musiikkia, Ilkka kuvailee kotielämäänsä. Teija Koskenrannan mukaan Ilkan elämän tärkeimmät asiat – koti, työ, harrastukset ja sosiaalinen elämä – ovat tasapainossa. Yksinäisyys ei sosiaalisesti aktiivista nuorta miestä vaivaa, vaikka aika ajoin tyttöystävän kaipuu hiipiikin mieleen. – Mielestämme Ilkka on elänyt viime vuodet täydellistä unelmaelämää: oma asunto ja itsenäisen asumisen tukipalvelut vastaavat hänen toimintakykyään. Ainoa mieltämme painava asia on asumista tukevien palveluiden vuosittainen kilpailuttaminen. Uhkakuvana on, että uuden palveluntuottajan kanssa kaikki pitäisi aloittaa taas alusta. – Vanhenevina vanhempina tavoitteemme on siirtää vastuu pikkuhiljaa kokonaan muille tahoille. Näyttää kuitenkin edelleen siltä, että luottamuksen puute ihmisoikeuksien toteutumiseen ja yhteiskuntamme palveluasenteeseen pakottaa meidät siirtämään vastuun huolineen muille läheisille. Haluamme kuitenkin kannustaa ja rohkaista kaikkia kehitysvammaisia ihmisiä rakentamaan omannäköistään itsenäistä elämää vanhempien, läheisten ja yhteiskunnan tarjoaman tuen avulla. Vain tekemällä asiat muuttuvat. Kehitysvammaisten Palvelusäätiö Kehitysvammaisten Palvelusäätiö Teija Koskenrannan silmiin sattui Tukiviestin pieni ilmoitus: ”Kehitysvammaisten Palvelusäätiö ostaa ja vuokraa asuntoja itsenäiseen elämään haluaville kehitysvammaisille nuorille ja aikuisille”. Oman kodin etsintä alkoi, ja se löytyikin uskomattoman nopeasti. – Tämä on minun koti! Ilkka kertoo sanoneensa heti nykyisen kotinsa nähtyään. Asunnon rauhallinen sijainti oli Ilkan mieleen. Asiakaslähtöisten, kehitysvammaisen asiakkaan toimintakyvyn mukaisten palveluiden rakentaminen oli kotikunnassa uutta eikä siellä ollut alan ohjaajia. Ammattitaitoiset, kehitysvamma-alaa tuntevat ohjaajat löytyivät viimein yksityisestä Symppis-Kodista. Ilkka luotti uusiin ohjaajiinsa, ja Teija vapautui vastuusta. – Henna, Anna, Elisa ja Seija ovat mukavia. He auttavat ruuanlaitossa, pyykinpesussa ja siivouksessa, Ilkka Koskenranta kertoo. Ohjaajat käyvät Ilkan luona kolme kertaa viikossa. – Arki sujuu kuin siivillä. Ilkka elää omannäköistään elämää, ja se on tärkeää! Teija Koskenranta iloitsee. T eksti : E lina L einonen K uvat: M arko A ho Onnenkantamoinen Juuri kun perheen äidin voimat olivat loppumassa, elämässä kävi onnenkantamoinen. 21 Yhteistyössä yksilöllisiä asumispalveluita V ielä pari vuotta sitten lahtelaiset Minka Lehestö ja Antti Kotisaari elelivät aikuista arkeaan toisistaan tietämättä. – Minä olin jo ajatellut, että asun yksikseni koko loppuelämän. Sitten tämä tulla tupsahti. Sovittiin, että otetaan rauhallisesti, ei kiirehditä yhteen muuttamisessa, Minka kertoo silmät säteillen. – Yksi suudelma syntymäpäivillä muutti kaiken, Antti viipyy ajatuksissaan Minkaa katsellen. Minka hankki asunnon kesällä 2013 sillä silmällä, että seuraavana kesänä asuntoon mahtuisi myös Antti. Seuraavana kesänä Antti toikin tavaransa Nastolasta yhteiseen kotiin. Palvelusäätiö hankki asunnon Lahti on ollut mukana Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n ja Kehitysvammaliiton Arjen keskiössä -hankkeessa, jossa on pohdittu uusia tapoja järjestää erityistä tukea tarvitsevien ihmisten asumista ja elämistä. Hankkeen aikana on käynyt ilmi, että monelle nuorelle tavallisessa vuokra-asunnossa asuminen on tärkeä asia. Yksilöllisiä asumispalveluita kehittämään valittu Minna Högberg aloitti työnsä kartoittamalla Lahden vuokra-asuntotilannetta. – Lahdessa kaupungin vuokra-asuntoihin on usean sadan henkilön jonoja. Yksityisiä vuokra-asuntoja on, mutta moneen pitää maksaa kahden kuukauden takuuvuokra, Minna kertoo. Minna Högberg keskusteli asuntotilanteesta Kehitysvammaisten Palvelusäätiössä työskentelevän tukiasumisen hankintapäällikkö Pasi Hakalan kanssa. Kehitysvammaisten Palvelusäätiön mallissa asunnon tarvitsijat etsivät yhdessä läheistensä kanssa myytävistä asunnoista itselleen sopivan. He esittävät asuntoa Palvelusäätiölle ostettavaksi. Mikäli asunto täyttää Raha-automaattiyhdistyksen avustusehdot, kaupat tehdään ja asunto vuokrataan asunnontarvitsijalle. Käytännössä asunto löytyy olemassa olevasta asuntokannasta, sillä vuokran on hyvä pysyä sen suuruisena, että eläkkeen saaja saa sen asumistuellaan riittävästi katettua. Kehitysvammaisten Palvelusäätiö on tähän mennessä hankkinut asunnon kahdeksalle lahtelaiselle nuorelle ja kolme asuntoa on etsinnän alla. Lahdessa asuu omissa vuokraasunnoissa 62 erityistä tukea tarvitsevaa hen- 22 kilöä. Asuntoja on saatu Palvelusäätiön lisäksi Lahden kaupungilta, Aspa-säätiöltä ja yksityiseltä sektorilta. Kehitysvammaisten Palvelusäätiö Kehitysvammaisten Palvelusäätiö Lahden kaupunki kehittää kehitysvammaisten ihmisten yksilöllistä asumista yhteistyössä Kehitysvammaisten Palvelusäätiön kanssa. Itsenäistä elämää voi oppia Lahdessa on Minna Högbergin mukaan paljon nuoria ja aikuisia, jotka tarvitsevat asumiseensa tukea varsinkin alkuvaiheessa. Kyse on väliinputoajista. He eivät tarvitse niin vahvaa apua kuin vammaispalvelujen asumisyksiköt tarjoavat, mutta eivät selviydy omillaankaan. Esimerkiksi Antin ensimmäinen itsenäisen asumisen kokeilu 2000-luvun alussa ei mennyt ihan nappiin. – Lensin pihalle, hän toteaa. – Ei auttanut, vaikka kuinka yritin ja yritin. Antin mukaan äiti on nyt vouti, ja Nordea toinen vouti. Äidillä on käytössä isompi tili, josta hän siirtää Antin tilille käyttörahat. – Pankissa sovittiin, että saan tehdä ostoksia vain tietyllä euromäärällä ja jos enemmän tarvitsen, menen pankkiin. – Laskettiin, että tällä tavalla pystyn säästämään vuodessa niin paljon, että voimme muuttaa yhteen Minkan kanssa, Antti kertoo. Oma tupa, omat ystävät Minkalle löytyi sopiva asunto kerrostalosta Joutjärven kaupunginosasta. Minka piti siitä, että uimaranta, kaupat ja palvelut ovat lähellä. Linja-autolla pääsee kymmenessä minuutissa kaupungin keskustaan ja yhdellä bussilla myös töihin Päijät-Hämeen vaatehuoltoon. Hanketyöntekijä Minna Högberg auttoi Minka Lehestöä (keskellä) ja Antti Kotisaarta asunnon etsimisessä vapailta markkinoilta. Kehitysvammaisten Palvelusäätiö osti asunnon ja ryhtyi pariskunnan vuokranantajaksi. – Minkan kanssa käytiin katsomassa 4-5 asuntoa. Kun löytyi hyvä, laitettiin tiedot Pasille, joka hoiti asian kuntoon kiinteistönvälittäjän ja omistajan kanssa, Minna kertoo. Hanketyöntekijä Minna Högberg on soveltanut työssään brittiläistä Key Ring -ajattelua, jossa tuetaan asukkaiden välisen auttamisverkoston syntymistä ja heidän vahvuuksiensa käyttöön ottoa. – Key Ring -ajattelussa korostetaan kunkin omia vahvuuksia ja sitä, että ihmiset nähdään kyvykkäinä. Tukea tarvitsevien henkilöiden ei aina tarvitse saada kaikkea apua ohjaajilta, vaan apua voi saada myös ystävältä. Kun tuemme verkoston syntymistä kerran kuussa pidettävillä tapaamisilla, voi käydä niin kuin meidän pilottiryhmässämme. Osallistujat päättivät jatkaa tapaamisia vuoronperään kunkin kotona, Minna kertoo. T eksti ja kuvat: A rja L iinamaa 23 ”Imimme uutta kuin pesusienet” Koulutuksesta työvälineitä A nne Eronen työskentelee asumisen ohjaajana Loimaan kaupungilla. Toimi perustettiin kaksi vuotta sitten, ja siihen sisällytettiin muun muassa kehitysvammaisten ihmisten muuttovalmennus. Hän osallistui Kehitysvammaisten Palvelusäätiön muuttovalmennuksen pilottikoulutukseen, joka oli tarkoitettu työntekijöille. Koulutus alkoi lokakuussa 2013, ja se sisälsi kuusi tapaamista Tampereella. – Sain neuvoja ja ohjeita työni tekemiseen sekä välineitä siihen, kuinka kehitysvammaisten ihmisten asumisesta saataisiin yksilölähtöisempää niin, että heidän toiveensa ja unelmansa voisivat oikeasti täyttyä, Anne kertoo. Koulutuksen konkreettisesta annista hän mainitsee työkalusalkut ryhmäytymiseen ja läheistyöhön. Yhteistyö läheisten kanssa on tärkeää, koska muutto on usein suurempi asia vanhemmille kuin kehitysvammaiselle muuttajalle. Annen kehitysvammainen tytär on jo muuttanut lapsuudenkodista, joten hän pystyy tarvittaessa hyödyntämään omia kokemuksiaan lapsesta luopuvien vanhempien tukemisessa. Anne Eronen aikoo ottaa käyttöön myös Näin minä pärjään! -itsearviointivälineen. Hänellä on menossa kaksi muuttovalmennuksen ryhmää, joista nuorten ryhmän valmennus päättyy lähiaikoina. Anne toivoi koulutukselta myös vertaistukea ja huomasikin, ettei ole pulmineen yksin. Kunnissa ja kaupungeissa kautta Suomen on työntekijöitä, jotka Annen tavoin haluaisivat muuttaa kehitysvammaisten ihmisten asumista niin, että heidän valinnanvapautensa toteutuisi arjessa yhä paremmin. Asukkaiden tuen ja avun tarve on täytettävä, mutta työntekijä ei saa määrätä heidän elämäänsä. Kauppalistoja ja makaronilaatikkoa • Jaakko Alava, 28, Joni Hakenberg, 23, Pia Heikkilä, 25, ja Alma Mäkitalo, 24, kuuluvat Anne Erosen kymmenhenkiseen perjantaisin kokoontuneeseen nuorten muuttovalmennusryhmään. 24 matkan Kultturellia! -kulttuuritapahtumaan Tampereelle. Päivän kohokohta oli Punanenäklubi, soveltavan klovnerian taitopaja, johon osallistuivat Pia Heikkilä, Anne Eronen, Alma Mäkitalo, Jaakko Alava ja Joni Hakenberg. Ongelmien jakaminen ja ratkaisujen pohtiminen muiden kanssa antoivat tukea omaan työhön. Muuttovalmennuskoulutukseen osallistui yli 20 henkilöä eri puolilta Suomea. – Joka kerta, kun tapasimme koulutuksen aikana, opin jotakin uutta ja sain ideoita muiden kokemuksista ja toimintatavoista. Itse olen voinut antaa omia kokemuksia esimerkiksi ryhmämuotoisen asumisvalmennuksen vetämisestä. Sain myös huomata, että olin ennen koulutustakin ollut työssäni oikealla tiellä. – Ryhmä oli tiedonhaluinen ja keskusteleva, imimme kuin pesusienet toisiltamme kaikkea uutta: ”Ai teillä tehdään noin, mä vien tämän idean meillekin!” Kokoontumisiin oli mukava mennä, ja kouluttajat osasivat asiansa, Anne Eronen kehuu. Anne Eronen on pyrkinyt levittämään käytäntöön koulutuksessa saamiaan työvälineitä. – Olemme esimerkiksi alkaneet käyttää yksilökeskeisen elämänsuunnittelun menetelmää ryhmäkodissa. Kehitysvammaisten ihmisten yksilöllisyyden huomioimisen lisäksi Anne Erosella on työssään muitakin tavoitteita. – Omaisia ja läheisiä pitäisi tukea vielä enemmän lapsen muuttoprosessissa. Asumisyksiköissä olisi järjestettävä muuttovalmennusta silloinkin, kun muuttajia on vain yksi. On tärkeää, että henkilökunta tuntee muuttajan mahdollisimman hyvin. Anne Eronen toivoo myös, että jatkossa muuttovalmennus alkaa hyvissä ajoin eikä vasta sitten, kun muutto on jo tapahtunut. Nyt lopettelevan nuorten ryhmän kanssa hän aikoo järjestää tapaamisia myös varsinaisen valmennuksen päätyttyä. Joka toisella tapaamisella on tehty omaa elämää ja asumista käsittelevää työkirjaa, ja joka toisella kerralla on toteutettu ryhmän toiveita. Silloin on esimerkiksi keskusteltu ryhmän ehdottamasta aiheesta, opeteltu kokkaamaan helppoja ilta- ja välipaloja, katsottu elokuva tai käyty pitsalla. Pia on asunut yksin kuusi, Alma neljä, Jaakko kaksi ja Joni yhden vuoden. Heidän mielestään asumisessa tärkeintä Kehitysvammaisten Palvelusäätiö Kehitysvammaisten Palvelusäätiö Muuttovalmennuksen työntekijäkoulutus antoi Anne Eroselle työkaluja asumisen ohjaajan työhön ja asukkaiden yksilöllisyyden puolustamiseen. Nuorten muuttovalmennusryhmä teki kurssin päätteeksi Ideoita, verkostoja ja osaamisen syventämistä T eksti : T uula P uranen K uva : E lina L einonen • on itsenäisyys. Itsenäisyyttä on esimerkiksi se, että saa tehdä asioita kysymättä niihin vanhemmilta tai ohjaajilta lupaa. Toisaalta omien päätösten tekemiseen pitää olla riittävästi tietoa ja osaamista silloinkin, kun päätökset tuntuvat pieniltä ja arkisilta. Nuorten mielestä on tärkeää osata hoitaa raha-asioita ja pitää huolta itsestä ja kodista. He kokevat saaneensa valmennuksen aikana monenlaisia itsenäisen asumisen taitoja. – Olen oppinut kokkauspäivinä laittamaan ruokaa. Laitan kotona mieluiten makaronilaatikkoa, kinkkukiusausta tai muita laatikkoruokia, Jaakko kertoo. Joni on oppinut itsenäisyyttä yleisesti ja taloudenpitoa erityisesti. Pia on Anne Erosen avulla oppinut etsimään tietoa ja saanut neuvoja pankkiasioiden hoitamiseen ja Kelan kaavakkeiden täyttämiseen. Alma on oppinut suunnit- telemaan ostoksia, käymään kaupassa ja soittamaan taksin. Muuttovalmennus on nuorten mielestä ollut tarpeellista ja hyödyllistä. Valmennus päättyy lähiaikoina, mutta he haluaisivat vielä lisää itsenäisen elämän taitoja. – Haluaisin oppia säästämään palkkarahoista niin, etten tekisi heräteostoksia, Joni kertoo. Muuttovalmennuksen työntekijäkoulutuksen pilotti päättyi keväällä 2014. Uusi koulutusryhmä aloittaa syksyllä 2014 Tampereella. Koulutus sisältää kuusi lähiopetuspäivää, luentoja, vertaisoppimista ja kokemuksellisia toimintatapoja. Välitehtävät liittyvät oman työn ja työotteen kehittämiseen päämiehen, läheisten ja työntekijöiden näkökulmista. Lisätietoja: www.kvps.fi/tapahtumat 25 Tietotekniikan vertaiskouluttajiksi E spoon kaupunginkirjaston esteettömyystyöstä vastaava suunnittelija Jaakko Tiinanen vaikuttui jo suunnittelukokouksessa, jossa kehitysvammaisten ihmisten atk-pilottia viriteltiin Kehitysvammaisten Palvelusäätiön Kipinöitä!-hankkeen kanssa. – Palaveriin saapuivat Sirkka Ruikkala ja Henrik Särkkä. Palaveri oli jo pitkällä ennen kuin tajusin, että Sirkka on Kipinöitä!-hankkeen suunnittelija ja Henkka on kokemusasiantuntija, niin onnistuneesti kaksikko oli murtanut valta-asetelman, Jaakko muistelee nauraen. Tasavertaisuus ja kehitysvammaisten ihmisten osallistuminen ovat tavoitteena myös atkpilotissa. Jaakko puhuu tietotekniikkataidoista tietoyhteiskuntataitoina, jotka ovat kansalaisten ydintaitoja. Mitä paremmin myös kehitysvammaiset ihmiset hallitsevat tietotekniikan, sitä paremmin he valtautuvat ja voivat osallistua yhteiskuntaan. Tietotekniikkataitojen hallitseminen ehkäisee syrjäytymistä. Atk-pilotti sisällytettiin osaksi Kirjasto kuuluu kaikille – Bibliotek tillhör alla -saavutettavuushanketta. Pilotissa seitsemän kehitysvammaista henkilöä valmentautuu vertaiskouluttajiksi. Keväällä 2014 pilottiryhmä opiskeli atk-taitoja Jaakko Tiinasen ja erikoiskirjastovirkailija Marko Forstenin opastuksella Kirjasto Omenan tiloissa. Pilotti päättyy syksyllä 2014, ja tavoitteena on, että vertaiskouluttajat opettavat omissa asumisyksiköissään muita henkilöitä tietotekniikan taidoissa. Myöhemmin vertaiskouluttajat voisivat ehkä perehdyttää myös ikäihmisiä käyttämään tietokonetta. Kun pilottiryhmää koottiin, Jaakko Tiinanen kävi Miia Pallosen kanssa kertomassa pilotista Me Itse ry:n Espoon alajaoksen iltamissa yhteisötuvalla. Miia kuuluu itse pilottiryhmään, ja iltamista siihen saatiin ainakin kaksi jäsentä. Miia Pallonen on avotyössä Kirjasto Omenassa. Hänestä tietotekniikkataidot ovat tärkeitä esimerkiksi siksi, että monilla työpaikoilla pitää käyttää tietokonetta. Se on hänenkin työvälineensä. – Asiakas voi pyytää esimerkiksi katsomaan, onko hänen varauksensa tullut, Miia kertoo. Olen myös neuvonut asiakkaita varaamaan kirjoja ja musiikkia ja näyttänyt, miten kirjastoon kirjaudutaan tietokoneella. Vapaa-ajallaan hän käyttää tietokonetta netissä surfailuun. Hän käy esimerkiksi katsomassa säätiedot, lukemassa iltapäivälehtiä ja innostunut ja aktiivinen – juuri omiaan toimimaan vertaiskouluttajana tietokoneen käytössä. Siihen hän saa valmennusta kehitysvammaisten ihmisten atk-pilottiryhmässä erikoiskirjastovirkailija Marko Forstenilta. Myös Miia Pallosesta tulee vertaiskouluttaja. Kipinöitä!-hanke • Kipinöitä! -hankkeen tavoitteena on tukea kehitysvammaisia ihmisiä toimimaan aktiivisina kansalaisina osana lähiyhteisöään, käyttämään sen palveluita ja antamaan oma panoksensa yhteisönsä eteen. Lisätietoja: www.kvps.fi/projektit/kipinoita Kehitysvammaisten Palvelusäätiö Kehitysvammaisten Palvelusäätiö 26 Kipinöitä!-hanke on järjestänyt yhteistyössä Kirjasto Omenan kanssa koulutusta, jossa kehitysvammaisia kurssilaisia on valmennettu toimimaan atk-taitojen vertaiskouluttajina. Kimmo Tuomainen (oik.) on tietokoneen käyttäjänä tiedonhaluinen, 27 Tom Brandt viihtyy Tulppaanikodissa kirjaston aineistovarausten teossa Kimmoa, joka päättää saman tien varata Batman-elokuvan Kirjasto Omenan tietokannasta. seurustelemassa kavereidensa kanssa Facebookissa. Joskus hän pelaa tietokoneella pasianssia. Myös muilla pilottiryhmän jäsenillä oli jo entuudestaan jonkin verran tietotekniikkataitoja. Kirjastoa atk-pilotti on palvellut antamalla tietoa sen saavutettavuudesta kehitysvammaisten ihmisten näkökulmasta. Pilottiryhmä on esimerkiksi opetellut etsimään tietoa Helmet-hakupalvelusta. Jaakko teki havaintoja, kuinka ryhmän jäsenet löytävät kirjastosta – Opettelimme koulutuksessa käyttämään iPadia. Minusta ”täppärillä” on mukavinta lukea urheilu-uutisia, jalkapalloa harrastava Miia Pallonen sanoo. etsimänsä aineiston. Ryhmä on myös tehnyt sähköpostiharjoituksen, jossa sen jäsenet antoivat palautetta käyttämistään kirjastoista. Jaakko Tiinanen on huomannut, että kehitysvammaisissakin ihmisissä on paljon diginatiiveja. He ovat käyttäneet tietotekniikkaa pienestä pitäen, jolloin taidot ovat karttuneet ikään kuin luonnostaan. Joillakin kehitysvammaisilla henkilöillä on myös intuitiivista tietotekniikkaosaamista. – Se tarkoittaa, että he eivät pysty viemään tietotekniikan käyttöosaamistaan abstraktille tasolle, mutta kun heillä on edessään tietokone ja pitää esimerkiksi käsitellä kuvaa, kuvankäsittely tuleekin selkärangasta, hän selittää. Jaakko ja Marko odottavat hetkeä, jona ydinryhmäläiset ryhtyvät ohjaamaan muita asuinyksiköissään. Toiminta aloitetaan hallitusti, ja kouluttajat ovat ensivaiheessa mukana siltä varalta, että vertaiskouluttajat tarvitsevat tukea alkuun päästäkseen. Miia Pallosella on jo kouluajoilta kokemusta tietotekniikkataitojen opettamisesta toisille. – Opettaja pyysi kerran, että Miia tule näyttämään koko luokalle, miten tämä tehdään. Koska minulle on opetettu joskus asioita liian nopeasti, pyysin opiskelukavereita sanomaan, jos olen liian nopea. Kouluttajat uskovat, että ydinryhmäläisten uusi rooli vertaiskouluttajina rikastuttaa paitsi heitä itseään, myös kaikkia niitä yhteisöjä, joiden iloksi ja hyödyksi he voivat osaamistaan käyttää. Tom Brandt on löytänyt Tulppaanikodista tilapäishoitopaikan, jossa kunnioitetaan asiakkaan itsemääräämisoikeutta. T om Brandt ja hänen sisarensa Christina Brandt ovat huojentuneita. Erilaisten kokeiluiden jälkeen Tom on löytänyt Tulppaanikodista Tampereelta itselleen sopivan tilapäishoitopaikan. Henkilökunta ottaa hänen toiveensa huomioon ja toimii joustavasti. Ilmapiiri tukee palvelun käyttäjän itsemääräämisoikeutta. Christina ja Tom Brandt elävät kahden aikuisen yhteistaloudessa Tampereella. Sisar toimii myös Tomin omaishoitajana ja edunvalvojana. Tom tarvitsee arkisissa toimissaan tukea, sillä hänellä on kehitysvamma, cp-vamma, näkövamma ja liikuntarajoitteita. Silti veli hoitaa monia kodin askareita itsenäisesti avustajansa kanssa ja omaksuu uusia asumiseen liittyviä taitoja jatkuvasti. Tom muutti laitokseen kolmivuotiaana ja eli siellä 36 vuotta. Sen jälkeen hän asui kym- menisen vuotta ryhmäkodissa. Viimein sisar ja veli tekivät yhdessä päätöksen siitä, että Tom muuttaa Christinan luo. Kahden yhdessä asutun vuoden aikana sisarusten yhteisen kodin rytmit ovat täsmentyneet ja kahden määrätietoisen aikuisen keskinäiset suhteet ovat hioutuneet toimiviksi. KVPS Tukena Oy Kehitysvammaisten Palvelusäätiö Marko opastaa Henkilökunta kuuntelee ja myös toteuttaa sovitut asiat Ensikokemus Tulppaanikodin tilapäishoidosta on painunut Tomin mieleen. Ensimmäisen jaksonsa hän aloitti tapaamalla vanhan tuttunsa Johanna Rosvallin, joka toimii Tulppaanikodissa vastaavana ohjaajana. Parivaljakko halasi jälleennäkemisen kunniaksi. Sillä hetkellä Tom koki itsensä tervetulleeksi. Myös toisella tilapäishoitojaksolla halattiin Johannan kanssa. T eksti : T uula P uranen K uvat: T iiu K aitalo Joonas Käkelä sai tietokoneen • Oululainen Joonas Käkelä, 26, on erittäin kiinnostunut koneista, varsinkin mopoista ja moottoripyöristä. Oma tietokone mahdollistaa niiden katselun internetistä. Hän käy myös veljensä avustuksella Facebookissa. Joonas osaa avata ja sulkea tietokoneen sekä kirjoittaa mallista hakusanan Googleen. Tulevaisuudessa koneelle on tarkoitus asentaa pelejä, jotka auttavat sanojen oppimisessa. Joonas Käkelä haki itselleen tietokonetta Oulun Kehitysvammaisten Tuki ry:ltä. Kipinöitä!- hankkeen koordinoimassa toiminnassa ovat mukana Oulun Tietotekniikka ja Ammattiopisto Luovi. Oulun Tietotekniikka lahjoittaa käytöstä poistamiaan tietokoneita tukiyhdistykselle, joka välittää laitteet niitä tarvitseville oululaisille kehitysvammaisille ihmisille. Ammattiopisto Luovin datanomiopiskelijat tarkistavat koneet ja asentavat niille ilmaisohjelmia käyttäjien tarpeiden mukaan. Koneet ovat noin kolme vuotta vanhoja pöytäkoneita ja niissä on käyttöjärjestelmä valmiina. Ensimmäisen tietokoneet luovutettiin viime helmikuussa. Luovutustilaisuudessa Luovin opettajat ja opiskelijat opastivat koneiden saajia niiden käyttämisessä. Koneen sai yhdeksän henkilöä ja kaksi asumisyksikköä asukkaiden käyttöön. Kipinöitä!-projektin suunnittelija Mervi Väisänen kertoo, että tietokoneiden saajat ovat olleet koneisiinsa tyytyväisiä. Tietokoneita käytetään esimerkiksi sähköpostiin, tiedonhakuun, pankkiasioiden hoitamiseen, kirjoittamiseen ja pelaamiseen. Toiminnalla vahvistetaan erityistä tukea tarvitsevien ihmisten osallistumismahdollisuuksia kehittyvässä tietoyhteiskunnassa. Christina ja Tom Brandt ovat tyytyväisiä siihen, että Tulppaanikodissa otetaan huomioon heidän tarpeensa ja toiveensa. Tomin saapuessa jaksolle kuulumisia kuuntelevat Mia Kajosmäki-Kaasinen ja Johanna Rosvall. 28 29 Tom Brandtin mieleen Tulppaanikodista ensijaksosta alkaen. Kunnon rutistuksen antaa tällä kertaa Mia Kajosmäki-Kaasinen. Omat rutiinit sopivat Tulppaanikotiin Tomille on merkityksellistä muun muassa se, että hän voi mennä Tulppaanikodissa aamuja iltapalalle haluamassaan siistissä yöasussa. Hän voi toimia omien rutiiniensa mukaan, mikä tekee hänen olostaan kodikkaan. Tomin lempipuuhaa on radion kuuntelu. Radio Suomen ohjelmisto on tullut hänelle tutuksi ja usein hän viihtyy Tulppaanikodissakin omassa huoneessaan radion ääressä. Myös Tulppaanikodin ruuat maistuvat hänelle. Aamu- ja iltapalarytmityksestä Tom aikoo vielä keskustella henkilökunnan kanssa. Hän käyttäisi syömiseen mieluusti vähän enemmän aikaa. Tulppaanikodin asiakaslähtöisyys säilyy jatkossakin • Uusi johtaja Mia KajosmäkiKaasinen pitää kunnia-asianaan Tulppaanikodin asiakaslähtöisen toiminnan säilyttämistä. Hän on työskennellyt Tulppaanikodissa tammikuusta lähtien. 30 Tulppaanikodin tiloista Tom pitää, mutta huoneiden väliset kynnykset hän poistaisi. Siten itsenäinen kulku pyörätuolilla huoneesta toiseen onnistuisi mukavasti. Christina Brandt työskentelee itsekin kehitysvamma-alalla, joten hänen on helppo esittää veljensä kanssa toiveita tilapäishoidon pienistäkin arkisista ratkaisuista. Tulppaanikodin henkilökunnan asenteeseen Christina on todella tyytyväinen. Hän myös mielellään antaa palautetta ja kehittämisehdotuksia henkilökunnalle. – Ennen tilapäishoidon aloittamista keskustelimme henkilökunnan kanssa pari tuntia Tomin tarpeista ja toiveista. He todella kuuntelivat, mitä meillä oli sanottavaa. Lisäksi laitoin heille toiveitamme kirjallisesti, sisar kertoo. Hän jatkaa, että Tulppaanikodissa toteutuvat sekä hoito että tehtävien arviointi moitteetta. Myös läheisyhteistyö on toiminut hyvin. – Henkilökunnan ammattitaito on vahvaa, eikä pelätä kysyä, jos jokin asia on epäselvä, Christina kiittelee. Hän on pannut merkille, että Tulppaanikodissa kunnioitetaan kehitysvammaisia ihmisiä. Heitä kohdellaan täysivaltaisina toimijoina, ja Tomin yksilöllinen tuki toimii tilapäishoidon aikana. Christina on sitä mieltä, että Tulppaanikodin henkilökunta siirtää arvot suoraan käytäntöön. KVPS Tukena Oy KVPS Tukena Oy Halaukset ovat jääneet Tom on oppinut, että Tulppaanikodin henkilökunta oikeasti kuuntelee asiakkaan pyynnöt ja toimii niiden mukaan. Tilapäishoitoon on siksi joka kerta mukava tulla. – Minulla oli kerran liian korkea sänky. Ilmoitin, että se on minulle liian korkea ja sanoin, etten voi siinä nukkua. Asia hoitui heti ja sain vaihtaa huoneenkin itselleni sopivampaan, Tom kertoo. Tom käyttää pyörätuolia, mutta pääsee myös liikkumaan lattialla oikean kätensä avulla. Hän haluaa siksi käyttöönsä matalan sängyn, josta on turvallista laskeutua omin avuin lattialle. Myös huonekalujen täytyy olla sellaisessa asennossa, että käden varassa liikkuminen onnistuu. – Nyt minulla on seuraavallakin kerralla sama keltainen huone varattuna, Tom iloitsee. Hänen mielestään Tulppaanikodin henkilökunta täyttää kaikki hyvälle henkilökunnalle asetetut vaatimukset. – He osaavat kuunnella ja vastaavat, jos haluan keskustella heidän kanssaan. Myös huumoria löytyy. T eksti : P ia K irkkomäki K uvat: A nna - L iisa N ikus Tulppaanikodin vehreä pihapiiri tarjoaa hienot puitteet ulkoiluun. Tom Brandtin mielestä Johanna Rosvallin kanssa on mukava keskustella lenkkeilyn lomassa. – Meillä erityisen ihmisen itsemääräämisoikeus toteutuu. Asiakkaalla täytyy olla mahdollisuus hyvään elämään myös tilapäishoitojakson aikana. Kajosmäki-Kaasinen on vastannut aiemmin Kehitysvammaisten Palvelusäätiön henkilökohtaisesta avustajatoiminnasta. Hän on koulutukseltaan psykiatriaan erikoistunut sairaanhoitajana ja on ollut mukana myös avohoidon kehittämisessä, kun laitospaikkoja on purettu. – Lait ja määräykset eivät kuitenkaan vielä kokonaisvaltaisesti tue kehitysvammaisten täysivaltaista kansalaisuutta ja osallisuutta, johtaja harmittelee. Hän itse tekee kaikkensa, että Tulppaanikodin toiminta jatkuu laadukkaana myös tulevan täysremontin aikana. Mia Kajosmäki-Kaasinen visioi tulevaisuutta toivoen, ettei yhdenkään tilapäishoitoa tarvitsevan lapsen tai aikuisen tarvitsisi viettää tilapäishoitojaksoaan laitoksessa. – Toiminnan eriyttäminen, lisätilojen käyttöönotto ja erityisosaamisen lisääminen kuuluvat kaikki tulevaisuudensuunnitelmiimme, Mia Kajosmäki-Kaasinen valottaa tulevaisuutta. Tulppaanikodissa tilapäishoidossa oli viime vuonna 134 asiakasta. Tilapäishoidon tarve myös lisääntyy koko ajan. Onneksi Tulppaanikoti on työpaikkana hyvin vetovoimainen, ja uusi johtaja on löytänyt hyvää henkilökuntaa varallekin. Tulppaanikodissa on elokuusta alkaen työskennellyt myös sairaanhoitaja. Lisäksi Tulppaanikoti tarjoaa henkilökohtaista avustajatoimintaa, johon myös tullaan tulevaisuudessa satsaamaan. Mia Kajosmäki-Kaasinen testaa toiminnan laatua vuosittaisilla palautekyselyillä. Lisäksi hän ottaa yhteyttä ensimmäisen jakson jälkeen tilapäishoidon asiakkaisiin ja heidän läheisiinsä kysellen palautteet tuoreeltaan. – Suunnittelulla ja asioiden selkiyttämisellä saamme paljon aikaan. Jatkuvan palautteen kerääminen, toiminnan kehittäminen ja oppiminen ovat meille Tulppaanitalossa työskenteleville tärkeitä asioita, Mia KajosmäkiKaasinen painottaa. 31 Aikuistuvalle Joonakselle ikäkauden mukaisia asioita Totutut tavat ja tutut ihmiset luovat turvallisuutta. Joonas Hyrsky on ollut Pikkutulppaanissa K auhavalainen Jouni Hyrsky on sitä mieltä, ettei kuusitoistavuotiaan pojan tarvitse aina olla vanhemman kyljessä kiinni. – Nuoruus on Joonakselle irtautumisen aikaa ja niin saakin olla. On tärkeää, että Joonas saa vaihtelua tilapäishoidossa, Jouni-isä toteaa. Kun Joonas viettää aikaa ikätovereidensa seurassa palvelukoti Pikkutulppaanissa, isä saattaa vaikkapa hypätä moottoripyöränsä selkään, tavata ystäviään, kunnostaa vanhoja autoja tai soitella kitaraa. – Pikkutulppaani on kuin koti, siellä on oma huone ja kaikki tarvittava. Jos Joonas saa flunssan, minun ei tarvitse hakea häntä kotiin, isä toteaa. Joonas on käynyt Pikkutulppaanissa lapsesta lähtien. Nykyisin hän on siellä Jounin työpäivän ajan päivätoiminnassa ja tilapäishoidossa kahtena viikonloppuna kuukaudessa. Yhden viikonlopun kuukaudesta Joonas asuu äitinsä luona ja yhden viikonlopun isänsä luona. Lähitulevaisuudessa häämöttävät ikäkauden mukaisesti jatko-opiskelut. – Jatko-opintoihin valmentavaa ja elämänhallintaa vahvistavaa koulutusta on luvassa ensi syksynä kahtena päivänä viikossa Kaarisillan koulussa. Päivätoiminta ja tilapäishoito Pikkutulppaanissa jatkuvat muuten entisen tapaan, Jouni kertoo. kanssa joustavaksi. Pikkutulppaanissa on otettu huomioon Joonaksen toiveet ja tarpeet. – Joonakselle on tärkeää esimerkiksi se, että hän saa tehdä palapelinsä rauhassa. Ryhmään onkin valittu sellaisia nuoria, jotka antavat hänen toimia rauhassa. Ryhmä tulee muutenkin keskenään hyvin toimeen, Jouni Hyrsky kertoo. Hän ei itse halua selvittää juurta jaksain palvelujärjestelmien viidakkoja, vaan luottaa ammattilaisiin. Avoin ja toimiva viestintä on suhteen perusta. – Sähköpostit, puhelimet ja tekstiviestit on keksitty. Askarruttavat asiat voi selvittää saman tien, kun niitä ilmaantuu. Silloin ei kerrytetä suuria määriä asioita miitinkeihin, hän suosittelee. Teollisuudessa 25 vuotta ostajana toiminut Jouni Hyrsky muutti kertaheitolla työnkuvansa toisenlaiseksi viisi vuotta sitten. – Otin vapaata kasvuyrityksessä työskentelystä, liikeneuvotteluista ja ulkomaan työmatkoista eli siitä maailmasta, missä raha sanelee asiat. Opiskelin lähihoitajaksi. Enkä vaihtaisi takaisin, koen nykyisen työni hyvin merkitykselliseksi ja omimmaksi itselleni, Jouni sanoo. KVPS Tukena Oy KVPS Tukena Oy Palvelukoti Pikkutulppaani tarjoaa Joonas Hyrskylle paitsi tilapäishoitoa ja päivätoimintaa myös vaihtelua ja ikäistänsä seuraa. T eksti : A rja L iinamaa K uvat: A ntti E kola tilapäishoidossa lapsesta saakka ja Mervi Olli on työskennellyt siellä alusta alkaen, pian kymmenen vuotta. Joustavuus ja avoimuus helpottavat arkea Kun Joonas Hyrsky viettää tilapäishoitoviikon- Jouni Hyrsky on kokenut yhteistyön KVPS Tukena Oy:n ja palvelukoti Pikkutulppaanin nauttimaan lepopäivistään. Joonasta vastaan- loppua Pikkutulppaanissa, isä Jouni Hyrsky voi hypätä moottoripyöränsä selkään ja lähteä ottamassa palvelukodin johtaja Mervi Olli. Pikkutulppaanin palvelut ovat yksilöllisiä • KVPS Tukena Oy:n Pikkutulppaani on keskittynyt autismin kirjon henkilöiden asumis-, päivätoiminta- ja tilapäishoitopalveluihin. Asuntoja on kuusitoista kolmessa kotiryhmässä. Yksi talon kotiryhmistä tarjoaa nuorten tilapäishoitoa ja kaksi pysyvää asumispalvelua aikuisille asiakkaille. Lisäksi palvelukodissa järjestetään päivätoimintaa. 32 Pikkutulppaani on toiminut vuodesta 2005 alkaen. Pikkutulppaanin kullekin asiakkaalle on laadittu oma yksilöllinen päiväohjelmansa hänen omien tarpeidensa, mieltymystensä ja toiveidensa pohjalta. Päiväohjelmassa toistuvat aina tietyt asiat, kuten aamu-, päivä- ja iltapiirit. Viikko-ohjelman runko pysyy samana, vaikka toiminnot päivien sisällä vaihtelevat. – Tämä on autismin kirjon nuorten ja aikuisten arjen sujumisen ja turvallisuuden perusta, palvelukodin johtaja Mervi Olli toteaa. Arkisin järjestettävään päivätoimintaan kuuluu esimerkiksi kommunikaatioharjoituksia, retkiä, uintia, kirjastossa käyntiä ja musiikkimaalausta. – Asiakkaamme ovat edistyneet paljon arjen perustaidoissa ja sosiaalisissa tilanteissa. Monet pulmat liittyvät kommunikaation haasteisiin ja johtuvat väärinymmärryksistä, Mervi Olli sanoo. Kuntayhtymä Kaksineuvoisen sosiaalipalvelujen johtaja Eija AlaToppari-Peltola näkee, että kuntien vammaispalveluista vastaavat viranomaiset ymmärtävät hyvin tilapäishoidon merkityksen perheiden jaksamiselle. Laitoshoidon purku on Pohjanmaalla meneillään. Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtymän laitospaikkoja muutetaan palveluasumiseksi ryhmäkoteihin. Monelle on jo löytynyt koti, mutta monelle sitä vielä etsitään. – Nyt on paljon lasten ja nuorten tilapäishoidon ja pitkäaikaisen asumispalvelun tarvetta. Toivomme ratkaisuehdotuksia kaikilta palveluntuottajilta, perhehoitajilta ja viranomaisilta, Eija Ala-Toppari-Peltola kannustaa. 33 Henkilökohtainen avustaja kulkee vierellä ja elää mukana Vesa Jaatinen arvostaa henkilökohtaista avustajaansa EevaRiikka Jokelaista. Yhdessä on hyvä keskustella ja osallistua lähiympäristön tapahtumiin. 34 E lämä on johtanut Eeva-Riikka Jokelaisen luontevasti nykyiseen henkilökohtaisen avustajan työhönsä. Hän avustaa pääkaupunkiseudulla yli kymmentä kehitysvammaista henkilöä tilapäishoitokoti Citytulppaanin kautta. Citytulppaani on KVPS Tukena Oy:n yksikkö, joka tarjoaa tilapäisasumiseen, henkilökohtaiseen apuun ja tukiasumisen liittyviä palveluita. Eeva-Riikka huomauttaa, että henkilökohtaisen avustajan pitää osata kuunnella asiakasta ja tarvittaessa luovia erilaisissa tilanteissa. Nuori nainen on hankkinut monenlaista käytännön kokemusta alalta seitsemän vuoden aikana. Hän on muun muassa toiminut eri järjestöissä hoitoalan töissä, työskennellyt koulunkäyntiavustajana ja tehnyt töitä terapiaratsastuksessa hevosenhoitajana. Hän ei vierasta tiivistahtistakaan käytännön työtä, sillä hän on myös työskennellyt Tanskassa suurella hevostallilla karsinoiden siivoojana. Ratsastus on hänelle vieläkin rakas harrastus. Monipuolisen työuransa varrella EevaRiikka on huomannut saavansa todella paljon kehitysvammaisten ihmisten kanssa työskennellessään. Hän on kokenut hauskoja hetkiä, pysäyttäviä tilanteita ja päässyt näyttämään ammattitaitonsa haastavissakin käänteissä. Tällä hetkellä hän opiskelee oppisopimuksella lähihoitajaksi Helsingin Diakoniaopistossa ja aikoo erikoistua kehitysvammaistyöhön. Eeva-Riikka on todella tyytyväinen yhteistyöhön työnantajansa KVPS Tukena Oy:n kanssa. – Olen löytänyt työssä oman paikkani ja työyhteisömme Citytulppaanissa on todella mukava. Voin myös neuvotella työni aikatauluista ja esittää toiveita työvuoroistani. Tällä hetkellä teen iltaan painottuvia työvuoroja. Opinnoissaan hän on huomannut löytävänsä työssä eteen tuleville tilanteille teoriataustaa. Asiat loksahtelevat kohdalleen ja opintojen suorittaminen käytäntöön limitettynä tuntuu mielekkäältä. – Taustakokemuksesta on todella hyötyä. Opintojen edetessä oma tietotaitoni tulee näkyväksi ja löydän selityksiä asioille. Eeva-Riikka haluaa pitää työnsä laadun korkeana ja on itselleen ankara. – En voi sooloilla toisten elämässä. Minun on laitettava itseni alttiiksi jatkuvasti, sillä vain siten saan työstäni jotakin. Kun päivä on mennyt nappiin, lähden kotiin tyytyväisenä. Eeva-Riikka avustaa eri-ikäisiä ihmisiä. Avustusaikojen pituudet vaihtelevat ja avustuskerrat ovat sisällöltään erilaisia. Asiakas päättää itse, mitä tehdään. Jos hänellä on vaikeuksia keksiä tekemistä, avustaja voi tukea häntä päätöksenteossa. Kulttuuritapahtumat, taidenäyttelyt, elokuvat, kirpputorit, ostosretket, uintireissut ja monenlaiset muut puuhat yhdessä asiakkaan kanssa kuuluvat Eeva-Riikan työpäiviin. Hän on valmis joustamaan hiukan työajastaankin, kun tietää tapahtuman olevan asiakkaalleen erityisen tärkeä. Henkilökohtaisen avustajan ammattitaitoon kuuluvat kuunteleminen ja aito halu tutustua asiakkaaseen. Ehdoton läsnäolo yhteisissä tilanteissa on myös tärkeä henkilökohtaisen avustajan ominaisuus. Eeva-Riikka kokee tekevänsä merkityksellistä työtä ja olevansa tärkeä ihminen asiakkaidensa elämässä. Hän arvostaa kehitysvammaisia ainutkertaisina persoonina ja nauttii työssä eteen tulevista pienistä, arvokkaista arjen hetkistä. T eksti : P ia K irkkomäki K uva : A nne A lhava KVPS Tukena Oy KVPS Tukena Oy Henkilökohtaisen avustajan työ vaatii monipuolista osaamista ja ammattitaitoa. Henkilökohtainen apu KVPS Tukena Oy:llä on pitkäaikainen kokemus laadukkaiden henkilökohtaisen avustajan palveluiden tuottamisesta. Henkilökohtaista apua tarjotaan ostopalvelusopimuksen perusteella ja palvelusetelillä eri puolilla Suomea. Henkilökohtaisesta avusta kiinnostuneiden kannattaa ottaa yhteyttä kotikuntansa sosiaalityöntekijään tai Tukenan lähimpään palveluyksikköön ja tiedustella palvelun saatavuutta omalla paikkakunnalla. Eeva-Riikka on Vesa Jaatisen henkilökohtainen avustaja • Eeva-Riikka avustaa muun muassa Siltavuoren ryhmäkodissa asuvaa Vesa Jaatista. He ovat tunteneet toisensa pitkään ja Vesa kuvaa Eeva-Riikkaa avustajana yhdellä yksinkertaisella sanalla, joka on ihana. Heitä yhdistävät muun muassa huumori ja elokuvat. Vesalla on rikas mielikuvitus ja hän keskustelee henkilökohtaisen avustajansa kanssa esimerkiksi unistaan ja ryhmäkodissa tapahtuneista asioista. Yhdessä he käyvät elokuvissa tai vaikka kahvilla. 35 Vanhemmuus vahvasti esille! O len 62-vuotias realistioptimisti ja kolmen jo aikuistuneen lapsen äiti. Työni on viime vuodet ollut elämäni parasta antia. Olen vastannut vammaisten henkilöiden liikunnasta Jyväskylän kaupungissa. Nyt jarruttelen työasioissa ja jään marraskuussa 2015 eläkkeelle, Tuula Henttu esittäytyy. Tukenan hallituksen jäsenenä Tuula Henttu aloitti tänä vuonna. Hän kertoo tuovansa omalta osaltaan läheisten näkökulmaa esille – tarvittaessa kuuluvastikin, ettei sen tärkeys unohdu tai jää kiireen jalkoihin. Äidin ja pojan vauhdikas arki Maukan elämää ja äidin kirjoituksia voi seurata osoitteessa www.angelmama.fi Tuula Henttu ja Markus Rauhamäki Päivänsäteen pihamaalla. Markus eli Maukka on perheen kuopus ja kolmas lapsi. Tuulan mukaan Maukka oli melko tavallinen vauva, taaperona hitaasti kehittyvä ja työläs, puhumaton ”pyllykiitäjä”, nuorena iloluontoinen, huikean vikkelä ja kova koheltaja. Lapsen seitsenvuotiaana saama Angelman-diagnoosi oli äidille sekä helpotus että kauhistus. – Näin jälkeenpäin ajatellen henkinen yksinäisyyden taakka olisi ollut paljon kevyempi kantaa, elämä ymmärtää, jos olisi ollut vertaistukea tai puoliso, joka olisi halunnut kasvaa isänä, Tuula Henttu pohtii. Kehitysvammaisten Tukiliitto, Malike ja Angelman-yhdistyksen vanhemmat auttoivat hänet pelkojen ja väsymyksen yli. – Maukan kehityksen ja yhteiskunnassa selviytymisen tukeminen on vaatinut paljon aikaani ja huomiotani. Epävarmasta pikkuäidistä tuli ajan kanssa varsinainen riesa kotikunnalle kaikkine kysymyksineen ja vaatimuksineen, Tuula muistelee. Äiti ja poika olivat varsin räväkkä pari vallankin erilaisten soveltavan liikunnan välineiden kanssa. Tuula uskoo, että suurin osa siitä, mitä Maukka lapsuus- ja nuoruusvuosinaan oppi elämän menosta, liittyi liikunnan harrastamiseen, luontoiluun ja ulkoiluun. Maukka on tänään 25-vuotias elämäänsä tyytyväinen nuori mies, edelleen naurusuu ja äidin mielestä melkoisen voimakasotteinen ”halinalle”. Maukka itsenäistyi ja muutti omaan kotiin Aikuistuvan nuoren miehen muutto lapsuudenkodista oli Tuulan tarkkaan harkitsema ja hänen jaksamisensa kannalta välttämätön elämänvaihe. Tukenan Päivänsäteen palvelukoti oli Maukan kodiksi varma valinta. Itsenäistyminen vei Tuulan mukaan pojalta paljon vähemmän aikaa kuin äidiltä. – Viimeiset napanuoran rihmat ovat katkenneet lempeästi vasta nyt, kun muutosta on kulunut kahdeksan vuotta ja minun on sairauteni myötä ollut pakko keskittyä omaan selviytymiseeni, Tuula miettii. Tukenan palveluista Tuula Hentulla on pelkkää hyvää sanottavaa. – Tottahan toki alkuun oli mielessä paljon yksilöllisiä toiveita omalle pojalle, mutta olen oppinut suhteuttamaan niitä yhteisössä annettavaan tukeen ja huolenpitoon. Kaikkien asukkaiden asumista, oppimista ja viihtymistä tuetaan tasapuolisesti. – Hyvän elämän kannalta parasta on välittävä ja rakastava ilmapiiri. Äitinä voin aina mennä kylään, jutustella, täydentää aika ajoin nuoren miehen vaatekaappeja ja viedä hänet yhteisiin harrastuksiimme, Tuula tuumii. Maukalle on tärkeää, että ympärillä vilisee ihmisiä ja on ketä halailla. Toiminnallisuus ja energian purkaminen mielekkääseen tekemiseen ovat avainasemassa. Oma huone tarjoaa mukavan saarekkeen, kun on rauhoittumisen ja unen aika. T eksti : E lina L einonen K uva : T uula H entun arkisto 36 Hopeanuolen palvelukoti vietti toukokuussa 10-vuotisjuhliaan. Pääroolissa olivat asukkaat, jotka kertoivat omista elämänarvoistaan. H opeanuolen palvelukoti on ollut mukana KVPS-konsernin laajassa läheisyhteistyön kehittämishankkeessa, jossa viime vuoden keskeisenä teemana olivat työtä ohjaavat arvot. Hopeanuolessa arvotyöskentelyyn osallistuivat myös palvelukodin asukkaat. – Aloitimme arvojen työstämisen vuosi sitten osana läheisyhteistyön kehittämishanketta. Mukana olivat kaikki asukkaamme, heidän läheisensä ja palvelukodin koko henkilökunta, päivätoiminnan vastaava ohjaaja Jonna Mattila kertoo. Hopeanuolessa pohdittiin yhdessä arvojen merkitystä kunkin asukkaan omassa elämässä: Mitä Kehitysvammaisten Palvelusäätiön Yhteisen arvotyöskentelyn tuloksena syntyi ”arvoperhonen”, jonka Jonna Mattila, Liisa Tuominen, Janne Juntunen, Heli Iso-Ilomäki, Matti Liukkonen, Tomi Pekkarinen ja Anna-Mari Rimpinen esittelivät kodin 10-vuotisjuhlassa. ja Tukenan arvot – ihmisen kunnioitus, luotettavuus, uudistuminen ja tuloksellisuus – merkitsevät palvelukodin asukkaille heidän arjessaan? – Yhteisen arvotyöskentelyn tuloksena syntyi ”arvoperhonen”, jonka siiville kokosimme vuoden aikana valokuvia kullekin asukkaalle tärkeistä arvoihin liittyvistä asioista. Asukkaat halusivat esitellä perhosen kymmenvuotisjuhlassamme, Jonna Mattila jatkaa. Perhonen kätki siipiensä suojaan asukkaiden hyvään elämään kuuluvia asioita, ihmisiä sekä heidän pieniä ja suuria unelmiaan. Tärkeimmäksi asukkaiden arjessa nousivat ihmiset: läheiset, oma perhe, ystävät, palvelukodin henkilökunta ja henkilökohtaiset avustajat. – Perhe on minulle kaikkein rakkain, Anna-Mari Rimpinen sanoi. – Henkilökohtainen avustajani Pekka on minulle tärkeä. Yhdessä käymme kirjastossa, Tomi Pekkarinen totesi. Hopeanuolen asukkaat tunnetaan Harjavallassa aktiivisina ja osallistuvina. Heille oli erityisen tärkeää saada päättää omista asioistaan ja osallistua erilaisiin harrastuksiin ja lähiympäristön tapahtumiin. – Lauri Tähkän ja Jari Sillanpään konsertteihin oli hienoa päästä, Heli Iso-Ilomäki ja Anna-Mari Rimpinen kertoivat. Myös Porin Ässien ottelut olivat heille mieleisiä. Kun kaikki asukkaat olivat käyneet vuorollaan laittamassa perhosen siiville omista arvoistaan ja unelmistaan kertovat kuvat, ”arvoperhonen” oli valmis lentämään kohti hyvää elämää. KVPS Tukena Oy KVPS Tukena Oy Tuula Henttu tuo erityislasten vanhempien ja perheiden näkökulmaa Tukenan hallituksen työskentelyyn. Hopeanuolen asukkaat osallistuivat arvotyöskentelyyn T eksti ja kuva : E lina L einonen Hopeanuolen palvelukoti syntyi läheisten aktiivisuudesta • Hopeanuolen palvelukoti mahdollisti kymmenen vuotta sitten itsenäistyvien, yksilöllistä apua ja tukea tarvitsevien nuorten ja heidän vanhempiensa unelmien toteutumisen. Hopeanuolen tarina on hyvä esimerkki siitä, mitä aktiiviset läheiset voivat saada aikaan määrätietoisella ja rakentavalla yhteistyöllä kunnan päättäjien kanssa. Harjavallan Seudun Kehitysvammaisten Tukiyhdistyksen toimeliaat vanhemmat päättivät lähteä itse vaikuttamaan siihen, että kotipaikkakunnalle saadaan kipeästi kaivattuja asumispalveluita ja että heidän itsenäistyvät nuorensa saavat hyvä kodin. Yhteistyökumppaniksi löytyi Kehitysvammaisten Palvelu- säätiö. Kaupungin myötävaikutuksella suunnitelmat etenivät nopeasti ja palvelukoti valmistui keskustan tuntumaan. Hopeanuoleen muuttaneet nuoret ja heidän läheisensä osallistuivat kahden vuoden ajan muuttovalmennukseen ja samalla tulevan kodin suunnitteluun. KVPS Tukena Oy:n Hopeanuolen palvelukoti tarjoaa palveluasumisen lisäksi tukiasumisen palveluita lähiseudulla itsenäisesti asuville nuorille ja aikuisille. 37 kehitysvammaisten palvelusäätiö yhteystiedot Pinninkatu 51 33100 Tampere puh. 0207 713 500 (vaihde) [email protected] www.kvps.fi www.facebook.com/palvelusaatio www.twitter.com/kvpsfi hallinto Toiminnanjohtaja Markku Virkamäki puh. 0207 713 501 Viestintä Elina Leinonen puh. 0207 713 515 hallitus Timo Rintala (pj.) puh. 050 3843 239 [email protected] Risto Burman puh. 0206 718 201 [email protected] Risto Kortelainen puh. 050 522 8677 [email protected] Keijo Linja puh. 0400 628 240 [email protected] Jyrki Pinomaa puh. 0400 462 705 [email protected] Tuomo Takala puh. 040 5421 909 [email protected] Miina Weckroth puh. 041 5383 032 [email protected] 38 tilapäishoito Tilapäishoidon johtaja Perhelomitus Anni Häme puh. 0207 713 551 Perhelomituksen varaukset Helena Markus puh. 0206 90 555 Ryhmälomitus Teema- ja harrastekurssit Markku Vellas puh. 0207 713 557 Perhehoito Puhevammaisten tulkkipalvelu Anni Raunio puh. 0207 713 554 K iinteistötoimi Kiinteistötoimen johtaja Arto Mäkinen puh. 0207 713 505 Tukiasuntojen hankinta Pasi Hakala puh. 0207 713 543 Asukasisännöinti Marjukka Hapuoja puh. 0207 713 518 Muuttovalmennus Katja Marjamäki puh. 0207 713 553 Aikuisuuden kynnyksellä Satu Koivurinne puh. 0207 713 552 Ikäperhetoiminta Marjo Rikkinen puh. 0207 713 556 Yksi naapureista Katri Hänninen puh. 0207 713 542 Kipinöitä! Petteri Kukkaniemi puh. 0207 713 549 Henkilökohtainen budjetointi Aarne Rajalahti puh. 0207 713 516 tukipalvelut Hallintopäällikkö Mika Kankainen puh. 0207 713 504 Talouspäällikkö Sanna-Maija Kela puh. 0207 713 510 Tekninen isännöinti Toni Reiju puh. 0207 713 547 K ehittämistoiminta Kehittämistoiminnan johtaja Kirsi Konola puh. 0207 713 558 Koulutustoiminta Sanna Kekki puh. 0207 713 546 Henkilökohtainen avustajatoiminta Petra Tiihonen puh. 0207 713 528 kvps tukena oy asumispalvelut Pinninkatu 51 33100 Tampere (tukipalvelut) Aninkaistenkatu 14 B 20100 Turku (hallinto) puh. 0207 713 500 (vaihde) [email protected] Menninkäisen palvelukoti Juhani Hirvonen puh. 0207 713 561 (Lehmo) www.tukena.fi hallinto Neliapilan palvelukoti Päivi Karlström puh. 0207 713 581 (Raisio) Toimitusjohtaja Päivi Kari puh. 0207 713 503 Pohjantähden palvelukoti Satu Jyrinki puh. 0207 713 596 (Kemi) Varatoimitusjohtaja Jere Metsähonkala puh. 0207 713 506 Hirvinummen palvelukoti Tanja Huhtanen puh. 0207 713 606 (Kurikka) Kehittämispäällikkö Minna Hyvärinen puh. 0207 713 507 Poutapilven palvelukoti Mervi Shemeikka puh. 0207 713 622 (Imatra) hallitus Markku Virkamäki (pj.) puh. 0207 713 501 [email protected] Päivi Kaltio (vpj.) puh. 040 522 7831 [email protected] Tuula Henttu puh. 045 8877 217 [email protected] Kehitysvammaisten Palvelusäätiö löytyy myös sosiaalisesta mediasta Päivänsäteen palvelukoti Marko Ahlström puh. 0207 713 571 (Jyväskylä) Juhani Lankinen puh. 044 4322 522 [email protected] Timo Rintala puh. 050 384 3239 [email protected] Lamminrannan asumispalvelut Elina Eskola-Rantanen puh. 0207 713 721 (Forssa) Metsälinnan asumispalvelut Taru Liimatta puh. 0207 713 761 (Masku) KVPS Tukena Oy Kehitysvammaisten Palvelusäätiö K ehitysvammaisten Palvelusäätiö kvps tukena oy yhteystiedot Pappilanpuiston asumispalvelut Taina Liikanen puh. 0207 713 771 (Tampere) Ilmarinrinteen asumispalvelut Raija Hyvönen puh. 0207 713 660 (Kajaani) Martinkaaren asumispalvelut Marjo Hattunen puh. 0207 713 791 (Hyvinkää) Vuoreksen asumispalvelut Minna Kaitaniemi puh. 0207 713 801 (Tampere) Kaarikadun asumispalvelut Kati Rantala puh. 0207 713 811 (Mänttä-Vilppula) Kaislarannan palvelukoti Taimi Piippo (31.10.2014 saakka) Päivi Jääskeläinen (1.11.2014 alkaen) puh. 0207 713 636 (Pyhäsalmi) tilapäishoito Lounatuulen palvelukoti Maija Suomus puh. 0207 713 650 (Hyvinkää) Tilapäishoitokoti Tulppaanikoti Mia Kajosmäki-Kaasinen puh. 0207 713 451 (Tampere) Kesäheinän palvelukoti Raija Hyvönen puh. 0207 713 660 (Kajaani) Tilapäishoitokoti Citytulppaani Raili Koivukangas puh. 0207 713 461 (Helsinki) Hopeanuolen palvelukoti Elina Vainio puh. 0207 713 671 (Harjavalta) päivä - ja työtoiminta työhönvalmennus Pikkutulppaanin palvelukoti Mervi Olli puh. 0207 713 686 (Kauhava) Päivätoimintayksikkö Sinikello Mia Kajosmäki-Kaasinen puh. 0207 713 451 (Tampere) Kultakuusen palvelukoti Sari Eronen puh. 0207 713 701 (Kuhmo) Työhönvalmennuskeskus Jyrki Sulonen puh. 0207 713 741 (Harjavalta) Aarlanmarkin asumispalvelut Marjo Ylipelkonen puh. 0207 713 712 (Lapua) Työhönvalmennuskeskus Eija Poikkeus puh. 0207 713 750 (Kankaanpää) 39 kehitysvammaisten palvelusäätiö on omaisjärjestötaustainen valtakunnallinen palveluiden kehittäjä ja tuottaja. Tarjoamme monipuolisen valikoiman tilapäishoidon palveluita, hankimme ja rakennutamme asuntoja sekä koordinoimme kehittämishankkeita. Tavoitteenamme on löytää yksilöllisiä ratkaisuja ja luoda laadukkaita palvelumalleja erityisiä tarpeita omaaville ihmisille ja heidän läheisilleen. kvps tukena oy on Kehitysvammaisten Palvelusäätiön perustama valtakunnallinen toimija, joka tarjoaa kehitysvammaisille ja erityistä tukea tarvitseville ihmisille monipuolisia palveluita. Tuotamme ja kehitämme laadukkaita asumisen, tilapäishoidon ja päiväja työtoiminnan palveluita sekä henkilökohtaista apua alueellisen ja paikallisen kiinnostuksen mukaan koko maan kattavasti. www.kvps.fi www.facebook.com/palvelusaatio www.twitter.com/kvpsfi www.tukena.fi Pinninkatu 51 33100 Tampere puh. 0207 713 500 (vaihde) 40
© Copyright 2024