Puolustaja Tampereen Kaupunkilähetys ry:n sidosryhmälehti 1/2014 Työllä ihmisten parissa on sisältö ja merkitys Sydämen asiana hyvä hoiva ja arki kaikille Ihmisläheinen työ palkitsee myös tekijänsä Työ vanhusten ja kehitysvammaisten parissa palkitsee Tervetuloa Puolustajaksi! Tässä lehdessä kerromme niiden henkilöiden tarinoita, jotka ovat olleet Tampereen Kaupunkilähetyksen palveluyksiköissä opiskelemassa, harjoittelemassa, tutustumassa tai tehneet opinnäytetyönsä. Haluamme tietää, mikä heitä on kiinnostanut vanhustyössä tai kehitysvammaistyössä ja miksi he ovat halunneet hakeutua tälle alalle. Arvostamme työntekijöissämme erityisesti heidän asennetaan asiakkaisiin. Me Kaupunkilähetyksessä teemme työtä toisten ihmisten hyväksi ja heitä varten. Teemme työtä asiakkaan kotona ja ihminen itse määrittelee sen, miten me parhaiten häntä voimme auttaa ja tukea, niin että hänen arkensa olisi hyvä. Tärkeintä on asettuminen toisen ihmisen rinnalle hänen kanssakulkijakseen. Samoin on tärkeää yhteistyö omaisten ja läheisten kanssa, koska usein he pystyvät välittämään tiedon asiakkaamme elämänhistoriasta silloin, kun ihminen ei itse siihen enää pysty. Tervetuloa mukaan! 2 Puolustaja 1/2014 PUOLUSTAJA 1/2014 Tampereen Kaupunkilähetys ry:n sidosryhmälehti Painosmäärä 2 500 kpl Julkaisija Tampereen Kaupunkilähetys ry Aleksanterinkatu 23 D, 33100 Tampere Päätoimittaja Maritta Grönroos (03) 3454 3110, 040 511 4650 maritta.gronroos @tamperecitymission.fi Toimitussihteerit Taru Kaera (03) 3454 3157 Tuula Pesonen (03) 3454 3155 Sirpa Aronen (03) 3454 3112 Toimittaja Petri Vilkko 040 5481 006 Ulkoasu ja taitto Tuija Lautiainen / Idea-Tampere Petri Vilkko Oy Painopaikka Hämeen Kirjapaino Oy, Tampere 2014 Kannen kuvassa sosionomi (AMK) Anni Kallio Valokuva: Petri Vilkko Myös vapaaehtoistyöntekijöillä on oma roolinsa siinä, että asiakkaan arki on hyvää ja mielekästä. Heidän avullaan asiakkaamme saavat monia ilonhetkiä elämäänsä. Meidän tehtävämme on olla tiimi, joka parhaalla mahdollisella tavalla auttaa ja tukee asiakastamme hyvään ja rikkaaseen arkeen. Miksi sitten tälle alalle kannattaa hakeutua töihin? Jos haluat, että työlläsi on sisältö ja merkitys, niin silloin työ ihmisten parissa on hyvä mahdollisuus. Merkityksellinen sisältö työssä auttaa myös työssä jaksamiseen. Parasta on kuitenkin asiakkailta saatu suora palaute. Työssämme voimme toimia myös Jumalan välikappaleina. Meidän kauttamme Jumala osoittaa rakkauttaan lähimmäisiämme kohtaan; lempeällä käden kosketuksella, lämpimällä katseella. Maritta Grönroos Toiminnanjohtaja Koskikotikeskus laajenee ja tarvitsee uutta henkilökuntaa Koskikotikeskuksen vuoden 2013 alussa alkanut laajennushanke valmistuu kesän jälkeen ja siellä tullaan tarvitsemaan jatkossa monenlaisia uusia osaajia. Laajennuksen myötä Koskikotikeskukseen avautuu kolme uutta tehostetun palveluasumisen ryhmäkotia erityishoivaa tarvitsevien ikäihmisten sekä kehitysvammaisten tarpeisiin. Uutta tulee olemaan myös ympäristön ja itse Koskikotikeskuksen toimintojen tarpeisiin avautuva ravintola sekä resurssikeskustoiminta. Palvelut suuntautuvat pitkälti ikäihmisille ja kehitysvammaisille asiakasryhmille. Toiminnan monipuolistuminen ja laajentuminen avaa tarpeita uuden henkilökunnan rekrytoimiseen syksystä alkaen. Uusi rekrytoitava henkilökunta tulee olemaan hyvin moniammatillista ja siihen tulee kuulumaan vastaavia sairaanhoitajia, vastaava ohjaaja, sairaanhoitaja, lähihoitajia, ohjaajia, hoiva-avustajia sekä keittiöhenkilökuntaa. Keskeisenä kriteerinä uuden henkilökunnan valinnassa pidetään aitoa halukkuutta ja sopivuutta näiden asiakasryhmien kanssa toimimiseen, ammattipätevyysvaatimusten ohessa. Rekrytoinnissa tullaan käyttämään useita rekrytointitapoja, kuten Tampereen Kaupunkilähetyksen sisäistä rekrytointia työnkiertoajatusta hyödyntäen, sisäistä hakua sekä erillistä rekrytointitapahtumaa. Terja Yliranta-Keränen Koskikotikeskuksen johtaja Puolustaja 1/2014 3 Professori Marja-Liisa Manka nen silloisessaan työyhteisössään yli kymmenen vuotta jatkunut ongelmallinen tilanne saatiin lopulta selvitettyä. - Kaksi vuotta siihen oivallukseen meni aikaa. Mutta kyseinen tapaus on hyvä esimerkki siitä, että pitkittyneitäkin ongelmia on mahdollisuus ratkoa. haastaa työpaikat työhyvinvoinnin kehittämiseen Teksti ja kuva: Petri Vilkko Professorin mukaan työhyvinvoinnin tärkein teema on se, että itse kunkin pitäisi päästä eroon kaikenlaisesta toivottomuudesta ja synkistelystä. - Ihmisille pitäisi antaa toivoa, että asioihin voi itse vaikuttaa ja että aina löytyy joku, joka pystyy tarvittaessa auttamaan. Ongelmia voidaan ratkoa Idean työnilonjulistukselle Marja-Liisa Manka kertoo saaneensa käsitellessään omia kokemuksiaan työyhteisön kielteisestä ilmapiiristä parissa aikaisemmassa työpaikassaan. - Olen aikaisemmin ollut parissa sellaisessa työyhteisössä, joissa ihmissuhteet olivat aivan tukossa. Iltalenkillä pohdin, mitä asialle voitaisiin tehdä, ja yhtäkkiä keksin, että ne keinot ovatkin helppoja. Ihmisenä olemisen taidot auttavat niissäkin tilanteissa. Marja-Liisa Mankan mukaan ihmiset haaskaavat paljon resursseja turhaan vatkaamiseen, ja voimat kuluvat loppuun, jos työpaikalla syytellään ja kiusataan toisia. - On tärkeää, että jokainen voi vaikuttaa, eikä tilanne voi koskaan olla niin jumissa, etteikö siihen voitaisi tarttua. Ei valiteta selän takana vaan lähdetään miettimään, mitä asioille voitaisiin tehdä. Ongelmat kuuluvat elämään, mutta niitä täytyy ratkoa. Marja-Liisa Manka iloitsee siitä, että hä4 Puolustaja 1/2014 x Marja-Liisa Manka on Tampereen yliopiston työhyvinvoinnin professori. Valtakunnallisessa työnilonjulistuksessaan hän haastaa kaikki Suomen työpaikat työhyvinvoinnin kehittämiseen. Professori MarjaLiisan Mankan mukaan hyvä työilmapiiri lisää myös työn tuottavuutta. Hoitoalalla työhyvinvoinnin merkitys korostuu Professorin mukaan hoitoala on opetusalan ohella psyykkisesti rasittavin ala Suomessa. Kyseisillä aloilla myös työn kuormittavuus on tutkitusti lisääntynyt. Siksi on erityisen tärkeää, että työilmapiiri olisi hyvä. - Tärkeitä asioita ilmapiirille ovat esimerkiksi oikeudenmukaisuus ja työnkierto, huolehtiminen toisista, kaikkien töiden arvostaminen ja myös jokapäiväiset käytännön asiat, kuten tervehtiminen. Marja-Liisa Manka sanoo, että hoitoalalla pystytään kehittämään työhyvinvointia aivan samalla tavalla kuin muillakin aloilla. - Minusta on tärkeää, että työntekijät itse pohtivat niitä asioita yhdessä, eikä kukaan ulkopuolinen tule sanomaan, että nyt teidän täytyy tehdä näin tai näin. Professori kertoo kannustavan esimerkin Taysin päivystysasema Acutasta, jossa aluksi tehtiin kartoitukset työhyvinvointitilanteesta. Sitten työntekijät alkoivat itse pohtia työpajoissa, mikä juuri heillä lisäisi työhyvinvointia. - He perustivat kokoushuoneen, lataamon, jossa käydään ratkomassa aina yhtä asiaa kerrallaan. Kaikki velvoitettiin vuorollaan menemään sinne ideoimaan ratkaisuja. Acutassa esiin nousseet teemat olivat mm. kiireen taltuttaminen, oikeudenmukainen ja hyvä ilmapiiri sekä johtaminen positiivisuuden kautta. Professorin mukaan kyseiset teemat sopivat kehityskohteiksi lähes jokaiselle työpaikalle. - Lataamossa kaikki ideoivat ratkaisuja ja keksivät monia uusia asioita hyvinvoinnin kehittämiseen. Lisäksi työtoverit oppivat tuntemaan toisiaan entistä paremmin. Esimiehillä tunneäly tärkeää Tärkeässä roolissa työhyvinvointiin liittyvissä asioissa ovat esimiesten henkilökohtaiset ominaisuudet ja heidän suoriutuminen esimiestehtävässään. Marja-Liisa Mankan mukaan hyvä esimies on läsnäoleva, reilu ja oikeudenmukainen ja sellainen, joka huolehtii toiveikkuuden ja optimismin ilmapiirin kehittämisestä. - Hyvä esimies hakee mahdollisuuksia ja turvaa tulevaisuutta. Hän antaa palautetta ja myös pyytää palautetta - se on vastavuoroista. Professorin mukaan esimiehellä olisi hyvä olla myös tunneälyä, jotta hän haistaa, mitä työyhteisön ilmassa liikkuu. Marja-Liisa Manka sanoo, että johtajuuskin on ammattitaitokysymys, ja hyvinkin erilaiset ihmiset voivat olla hyviä esimiehiä. - Kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia. Mutta se, että pyrkii yhteiseen hyvään, on tärkeää. Merkittävä hyvinvointia nakertava seikka työyhteisöissä on työpaikkakiusaaminen, josta on professorin mukaan tullut todellinen ilmiö myös Suomessa. Työbarometrin mukaan 30 prosenttia työssäkäyvistä on havainnut työpaikallaan kiusaamista ja häirintää esimiehen tai työtovereiden taholta. Joillakin työaloilla kiusaamista kertoo kokeneensa jopa puolet työntekijöistä. Marja-Liisa Manka sanoo pitävänsä hyvänä asiana sitä, että työpaikkakiusaamisasia on ollut näkyvästi esillä laajaa julkisuutta saaneen oikeudenkäynnin myötä. - Tapaus on synnyttänyt keskustelua myös muille työpaikoille, ja sitä kautta pelisääntöjäkin syntyy. Haasteita hyvälle työilmapiirille tuovat tullessaan myös huonojen taloussuhdanteiden seurauksena toteuttavat yt-neuvottelut ja irtisanomiset. - Niissäkin tilanteissa olisi tärkeää, että poislähteviä kohdeltaisiin ihmisinä, eikä vain sanota, että ”korjaa tavarasi ja lähde”. Professori toteaa, että kriisitilanteessa ihmiseltä vapautuu runsaasti voimia kokeilla kaikkea sellaistakin, mitä ikinä ei olisi uskaltanut tehdä aikaisemmin. Työpaikan menettäminen onkin usein alku jonkin uuden mahdollisuuden toteutumiselle. - Omassa tiimissäni erään tutkijan mies IT-alalta vaihtoi alaa kokonaan ja opiskelee tällä hetkellä sairaanhoitajaksi. Työ hoitoalalla onkin juuri sitä, mitä hän on aina oikeasti halunnut tehdä. Vapaaehtoistyöstä merkityksellistä tekemistä Marja-Liisa Manka pitää tärkeänä hyvinvointiyhteiskunnan säilymistä ja huolehtimista toisista, ettei ketään jätettäisi yksin. Professorin mukaan vapaaehtoistyöllä on siinä oma tärkeä asemansa. - Ihminen saa paljon merkityksiä juuri työn kautta, eikä sillä ole aina edes väliä, maksetaanko työstä palkkaa vai ei. Työttömänäkin olisi hyvä pystyä tekemään jotain merkityksellistä. Usein ihmiset alkavat eläkkeelle jäätyään tehdä vapaaehtoistyötä, koska työn loputtua ei usein enää olekaan mitään merkityksellistä tekemistä. - Suosittelen siis ehdottomasti vapaaehtoistyötä, sitä kautta elämään voi saada ihan uudenlaisia ulottuvuuksia. Näyttää siltä, ihmiset tänä päivänä kaipaavatkin jotain sellaista syvällisempää, auttamiseen ja eettiseen vastuullisuuteen liittyvää tekemistä. Professori kertoo saavansa varsin paljon tunteikkaita sähköposteja kiusatuilta, ja hän pyrkii niihin viesteihin aina myös vastaamaan. - Vastaaminen niihin tekee omalta osaltaan työstäni mielekästä. Voin hyvin kuvitella, että kun jään eläkkeelle niin itsekin kiinnostun vapaaehtoistyöstä, arvostettu työhyvinvoinnin professori toteaa. Puolustaja 1/2014 5 Anne Huhtala Lobon sydän sykkii hoiva-alalle Brasilian lämpöä Petäjäkotikeskuksessa Anne Huhtala Lobo on osin suomalaisesta nimestään huolimatta paljasjalkainen brasilialainen. Hänen suomalainen äitinsä muutti jo 12-vuotiaana perheensä kanssa Brasiliaan ja avioitui myöhemmin paikallisen miehen kanssa. Nyt Anne on muuttanut Suomeen ja haluaisi työllistyä hoiva-alalle. Jyri Blomqvistin jumppaohjeet saavat Rauno Oikkosen nivelet vetreytymään. x Lähihoitajaopiskelija Jyri Blomqvist Alumiinitehtaassa, lääketehtaan varastolla ja rakennuksilla lukiovuosien jälkeen töitä paiskinut Jyri Blomqvist teki pari vuotta sitten ison päätöksen. Hän päätti vaihtaa rakennusinsinööriopintonsa lähihoitajaksi kouluttautumiseen. - Halusin saada sellaisen ammatin, jossa pääsen työskentelemään ihmisten parissa, kesän kynnyksellä lähihoitajaksi valmistuva Jyri toteaa. Hänen opinahjonaan on kahden vuoden ajan ollut ammattiopisto Tredun lähihoitajakoulutusohjelma. Opinnoissaan hän on suuntautunut kuntoutukseen, johon hän sai käytännön tuntumaa mm. työharjoittelujaksollaan Kaupunkilähetyksen Petäjäkotikeskuksessa fysioterapeutin työparina. Parin viime vuoden aikana hänelle on tullut tutuksi myös Koskikotikeskus, jossa hän harjoittelujakson jälkeen on tehnyt lähihoitajan sijaisuuksia. Jyri kertoo olleensa paljon tekemisissä niiden vanhusten kanssa, jotka ovat kävelleet vähemmän ja viettäneet enemmän aikaa sängyssä. - Olemme heitä kävelyttämällä koetta6 Puolustaja 1/2014 neet lisätä heidän aktiivisuuttaan ja saada enemmän toimintaa esimerkiksi jalkoihin. Monet heistä ovatkin virkistyneet selvästi, ja sen takia varmaan minulle tarjottiinkin täältä lähihoitajan töitä kesäksi, Jyri sanoo. Hänen työpäiviinsä on sisältynyt myös normaalia perushoitoa, ja fysioterapeutin kanssa hän on järjestänyt asukkaille tasapainorataharjoituksia. - Sosiaalista puolta on myös ollut runsaasti, eli olen keskustellut paljon vanhusten kanssa ja lukenut heille sanomalehtiä. Hoitotyö hyödyllistä ja merkityksellistä Työssään Jyri iloitsee erityisesti siitä, että työpanoksen saa siirrettyä sellaiseen, jonka kokee itse tärkeäksi ja josta selkeästi on hyötyä. - Jos puhutaan vaikka varastohommista, niin siellä tehdään vaan isolle firmalle enemmän rahaa, kun nyt pääsee tekemään töitä vanhuksille ja olla ihmisten kanssa. Työ on palkitsevampaa ja itsensä tuntee tässä tärkeämmäksi. Työtoverit ovat Jyrin mukaan iloisia, ihmisläheisiä ja huomioonottavia. - Täällä otetaan toiset ihan eri tavalla huomioon kuin aikaisemmissa työpaikoissani, ja ihmiset ovat täällä myös enemmän ulospäin suuntautuneita. Jyrin mieltä lämmittää myös asukkailta tuleva positiivinen palaute. - He tykkäävät kyllä, äijiä kun on niin vähän tällä alalla. Joka päivä tulee hyvää palautetta, sen voimalla tätä hommaa mielellään tekeekin. Enpä ole katunut yhtään, että hyppäsin tälle alalle, jatko-opintojakin jo suunnitteleva sympaattinen mies summaa. aikaan se ei ollut mahdollista. Viimein tuli kirje, jossa sanottiin, että Suomen kansalaisen lapselle tai lapsenlapselle voidaan antaa Suomen kansalaisuus. - Sain Suomen kansalaisuuden ajankohtana, jolloin neljä tytärtäni olivat teini-iässä, eivätkä he halunneet muuttaa pois Brasi- Anne Huhtala Lobo iloitsee harjoittelupaikastaan Petäjäkotikeskuksessa. x Hoitotyö palkitsee rakennushommia paremmin Ensimmäisen kerran Anne kävi Suomessa lomamatkalla äitinsä kanssa 16-vuotiaana. - Suomen-lomalla ajattelin, että haluaisin joskus tulevaisuudessa asua täällä. Suomi vaikutti kivalta, rauhalliselta maalta, ja minusta tuntui hyvältä olla täällä, Anne muistelee. Vuosien ajan hänen haaveenaan oli suomalaisen passin saaminen, mutta pitkään liasta. Odotin siksi, että he tulisivat aikuisiksi ja kukin voisi itse päättää, mitä haluaa tehdä. Yksi tytär sitten muuttikin minun ja mieheni kanssa tänne Tampereelle. Brasiliassa Anne opiskeli yliopistossa psykologiksi ja oli pitkään alan töissä. - Viimeiset kolme vuotta työskentelin sosiaalialalla lastensuojelussa, mikä oli kivaa ja haastavaa työtä. Puhumalla suomen kieltä oppimassa Koska Annella ei ollut Brasiliassa mahdollista oppia suomen kieltä, psykologin ammatissa toimiminen Suomessa ei ole mahdollista. Tällä hetkellä hoitoala kiinnostaa häntä kaikkein eniten, mutta hän ei sulje pois mielestään muitakaan uravaihtoehtoja. - Kun nuorena kävin Suomessa, minusta oli kiva huomata, ettei täällä ole niin isoa eroa siinä, työskenteleekö pomona vai tavallisena työläisenä. On mahdollista elää hyvä elämä, vaikka olisi siivousalalla - kaikki työ on tärkeää. Tällä hetkellä hänellä on paperit vetämässä maahanmuuttajille tarkoitetulle hoiva-avustajan kurssille. - Sen jälkeen olisi sitten mahdollista jatkaa opiskelua lähihoitajaksi asti. Vuoden päästä varmasti pärjäisin siellä lähihoitajakoulutuksessa paremmin, koska opin suomea koko ajan enemmän. Suomen kieltä hän on oppinut nopeaan tahtiin Petäjäkotikeskuksessa, josta hän sai kuuden viikon mittaisen työelämäharjoittelupaikan. - Olin tosi iloinen, kun johtaja sanoi, että voin tulla tänne työelämäharjoitteluun. Olen todella tykännyt olla täällä mukavien työkavereiden parissa ja olen päässyt paljon juttelemaan asukkaiden kanssa. Toivon, että saisin jatkaa tällä alalla. Lämminsydäminen Anne iloitsee siitä, että työkavereiden ohella myös asukkaana olevat vanhukset ovat suhtautuneet hänen läsnäoloonsa positiivisesti. - Tänäänkin eräs Kyllikki sanoi, että ”olette te niin mukava ja auttavainen ihminen”. Puolustaja 1/2014 7 - Olen Romanian unkarilainen ja tulin Suomeen Nokialta työpaikan saaneen mieheni mukana. Työskentelin seitsemän vuotta ohjelmistotestaajana, mutta alun perin olen opiskellut kieliä, Erika kertoo. - Kun olin ohjelmistotestaajan työssä, ajattelin, että mitä minä täällä oikeasti teen, kun vain koneiden kanssa työskentelen. Olen näet tosi ihmisläheinen ihminen. Niinpä vuonna 2012 Erika päätti jättää työnsä it-alalla. - Silloin en vielä osannut puhua suomea, ja ensi töikseni päätin mennä oppimaan kieltä. Koska Erika halusi tehdä ihmisläheistä työtä, hän päätti kokeilla työskentelyä vanhusten parissa. - Olin Kaupunkilähetyksen Koskikotikeskuksessa työkokeilussa kaksi kuukautta. MieErika Hatos lipuuhaani siellä oli, kun sain kokee puhua vanhusten kanssa ja olevansa kuunnella heidän kiinnostavia juuri oikealla tarinoitaan. alalla. Erika huomasi nauttivansa siitä, että hän kykeni vaikuttamaan vanhusten elämään ja viihtymiseen siellä. - Jos huomasin, että jonkun asukkaan päivä oli huono ja hän oli huonolla tuulella, yritin tehdä hänen hyväkseen vähän enemmän. Kysyin, miten voin auttaa, mitä voin tehdä hänen hyväkseen ja niin edelleen. Oli kiva nähdä, että asukas saattoi tulla siitä valoisammalle tuulelle. Francisca Garcia innostui hoitoalasta Petäjäkotikeskus ja Koskikotikeskus yllättivät kodikkuudellaan Espanjan Alicantesta kotoisin oleva Francisca Garcia muutti Suomeen vuonna 1990. Hän oli tuolloin naimisissa suomalaisen miehen kanssa ja toimi kieliopintojensa ohessa vuosien ajan myyjänä. Lopulta kutsumus hoitoalalle alkoi vetää ihmisläheistä naista puoleensa. Omalta osaltaan kipinän hoiva-alalle hakeutumiseen sytytti hänen äitinsä sairastuminen. - Jouduin siskoni kanssa huolehtimaan sairaasta äidistäni paljon. Espanjassa yhteiskunta ei tarjoa apua, jos sairastuneella on omaisia, jotka voivat ottaa apua tarvitsevan huollettavakseen. Tuolta osin asiat ovat siis Suomessa paljon paremmin, Francisca sanoo. Myyjän työt lopetettuaan hän lähti alanvaihtajakurssille, jonka myötä hän päätyi harjoittelijaksi Kaupunkilähetyksen Petäjäkotikeskukseen. Hänen tarkoituksenaan oli kokeilla, onko hoitotyö todella sellaista, millaista hän mielessään oli ajatellut sen olevan. Harjoittelua kesti kaksi kuukautta, ja lisäksi Francisca hoiti talossa myös jonkin verran sijaisuuksia. - Harjoitteluaika sujui hyvin ja tykkäsin oikein paljon työskennellä Petäjäkotikeskuksessa. Paikka tuntui alusta lähtien kodikkaalta eikä mitenkään laitosmaiselta niin kuin monet muut paikat, joissa olen käynyt. x Tunteikkaita hetkiä lähellä ihmistä Tietotekniikan parista ihmisläheiseen ammattiin Erika Hatos on Romaniasta Suomeen kymmenisen vuotta sitten muuttanut nainen, joka halusi vaihtaa alaa tietotekniikan parista ihmisläheisempään ammattiin. Nyt hän opiskelee lähihoitajaksi ja odottaa innolla valmistumistaan ja pääsyä vanhustyön pariin. 8 Puolustaja 1/2014 Lähihoitajaopinnot hyvässä vauhdissa Onnistuneen kokeilun rohkaisemana Francisca päätti hakeutua ammattiopisto Treduun lähihoitajaopiskelijaksi. Opinnot ovat lukemiseen ja käsillä tekemiseen tottuneella naisella sujuneet hyvin. Opintoihin sisältyvässä harjoittelupaikassaan Koskikotikeskuksessa hän sanoo kokeneensa samaa kodikkuutta kuin Petäjäkotikeskuksessa. - Paikat tuntuivat aika lailla samanlaisilta, molemmista tykkäsin. Mielelläni työskentelisin niissä myös tulevaisuudessa. Työskentely myös kehitysvammaisten parissa voisi hänen kohdallaan tulla kysymykseen valmistumisen jälkeen. - Opintojen myötä olen tutustunut vammaistyöhön, joka sekin vaikuttaa hyvin kiinnostavalta. Aurinkoisella hymyllään jäät sulattava espanjatar sanoo kotiutuneensa hyvin Tampereella, vaikka ilmasto täällä onkin selkeästi hänen Välimeren rannikolla sijaitsevaa kotiseutuaan koleampaa. Kahden Suomessa syntyneen ja täällä hyvin viihtyvän tyttären äiti ei juurikaan enää haaveile paluumuutosta Espanjaan. Francisca Garcia - Unelmani on valmistua ja arvostaa harjoitpäästä töihin, lukemisen ohella telupaikkojensa myös sauvakävelyä Kaupin kunkodikasta ilmatopoluilla vapaa-aikanaan harpiiriä. rastava Francisca sanoo. x Erika Hatos ja suuri elämänmuutos Erika sanoo, että vanhusten parissa työskentely merkitsi uudenlaista tilannetta hänelle itselleenkin. - Olen empaattinen luonne ja alussa itkinkin joskus niiden ihmisten puolesta. Surin mielessäni heidän tilannettaan, kun joku esimerkiksi joutui makaamaan aina sängyssä ja hänelle piti vaihtaa vaipat. Toinen puolestaan joutui istumaan pyörätuolissa ja hänet täytyi auttaa vessaan. Kun näin sen läheltä, se tuntui pahalta. Mutta alun jälkeen olen jo tottunut siihen. Koskikotikeskuksessa Erika sai kerran kokea mieleenpainuvan hetken, kun eräs vanhus teki kuolemaa hänen työvuoronsa aikana. - En olisi voinut aikaisemmin kuvitella, että sellaisessa tilanteessa minä osaisin mennä ja olla lähellä. Mutta kyllä. Ajattelin että hänelle olisi hyväksi, jos joku oli hänen rinnallaan. Olin hänen vieressään ehkä tunnin ajan, otin häntä kädestä kiinni ja yritin rauhoittaa häntä. Samana iltana hän kuoli. - Tuo oli minulle todella uusi kokemus. Mutta tunsin, että pystyin siinäkin tilanteessa ehkä jotenkin vaikuttamaan. Koskikotikeskukseen Erika haluaisi vielä palata takaisin lähihoitajaksi valmistumisen jälkeen. - Työporukka siellä oli hyvä ja tykkäsin kohdata vanhuksia. Tuntui, että olen oikealla alalla. Jos heillä on tarjota työtä, niin ottaisin mielelläni vastaan, ihmisten parissa viihtyvä Erika sanoo. Puolustaja 1/2014 9 Satu Pataila viihtyy kehitysvammaisten parissa Oppisopimuksella uuteen ihmisläheiseen ammattiin TAKK:n opettaja Petri Karoskoski Aikaisemmin pianonsoitonopettajana toiminut Satu Pataila päätti puolitoista vuotta sitten vaihtaa soiton opetuksen hoiva-avustajakoulutukseen. Kymmenen kuukauden mittaiset opinnot Satu sai päätökseen viime elokuussa, ja jatko-opinnot lähihoitajaksi ovat jo hyvässä vauhdissa. Lähihoitajaksi voi opiskella aikuisena vaikka työn ohessa Lähihoitajaksi on mahdollista opiskella myös aikuisena. Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksessa TAKK:ssa opettajana toimiva Petri Karoskoski sanoo, että hoitoala on yksi harvoista aloista, joilla jopa alle kahden vuoden koulutuksella pääsee hyvin sujuvasti koulutusta vastaavaan työhön. 10 Puolustaja 1/2014 x TAKK:ssa lähihoitajaopintojen pariin voi päästä paitsi oppisopimusteitse, myös työvoimakoulutuksen kautta, jossa ELY-keskus ostaa työttömänä oleville asiakkailleen koulutuksia. Kolmas väylä on ns. omaehtoinen koulutus. - Opiskelijoille on kahdessa viimeksi mainitussa vaihtoehdossa normaalit soveltuvuuskokeet ja haastattelut, eli perinteiset kykytestit, jotka tämän alan tutkintoihin ovat oikeastaan aina kuuluneet, Karoskoski sanoo. Oppisopimuskoulutuksessa on kysymys siitä, että työpaikka solmii määräaikaisen työsuhteen opiskelijan kanssa ja oppilaitos tarjoaa teoriaopetukset. - Oppisopimuskoulutuksessa koulutettavien valikointi tapahtuu työsuhteen syntymisen kautta. Työpaikka siis valitsee oppisopimuskoulutettavia, jotka ovat alusta pitäen ikään kuin työpaikan henkilökuntaa. Tampereen Kaupunkilähetyksellä ja Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksella on pitkään jatkunutta yhteistyötä juuri oppisopi- Petri Karoskoski kannustaa opiskelemaan lähihoitajajaksi. muskoulutuksiin liittyen. Keskeisellä sijalla oppisopimuskoulutuksissa on työssä oppiminen työpaikoilla. - Sieltä hankitaan valmiuksia työelämään, ja se on osa välttämätöntä yhteistyötä oppilaitoksen ja työelämän välillä. Jos meillä ei ole opiskelijoille työssä oppimisen paikkoja, niin emme pystyisi tätä koulutustehtäväämme hoitaa, Karoskoski toteaa. Pääpaino työssä oppimisessa Lähihoitajan opinnoissa työssä oppimisen osuus on suuri teoriajaksoihin verrattuna. Työssä oppimisessa ei pelkästään harjoitella koulussa opeteltuja taitoja, vaan opitaan koko ajan uusiakin asioita. - Kysymys on käytännön ammatista ja työelämän antamien taitojen merkitys koulutuksessa on täysin korvaamaton, Karoskoski sanoo. Lähihoitajan tutkinto on jakautunut eri tutkinnonosiin, joista jokainen alkaa teorialla. Teoriaosan jälkeen mennään työelämään, Hoiva-avustajakoulutukseen sisältyneet työssä oppimisjaksot sujuivat Sadulta onnellisten tähtien alla. Sadun viimeisin työharjoittelupaikka oli Kaupunkilähetyksen Puistokoti, joka tarjoaa ohjatun asumisen palveluja kehitysvammaisille. Satu kertoo, että Puistokodissa hänelle tuli heti sellainen olo niin kuin olisi tullut kotiin. - Ilmapiiri Puistokodissa oli hyvin miellyttävä. Lämpimän tunnelman luomiseen x olivat osallisina sekä henkilökunta että asukkaat. Yhdessä he muodostivat niin vahvan yhteisöllisyyden tunteen, että siinä oli helppo tuntea olevansa kotonaan. Sadun ryhdyttyä selvittelemään mahdollisuuksista saada Puistokodista töitä hänelle kävi selväksi, että kehitysvammaisten asumisyksikköön ei voi päästä töihin, jollei ole lääkkeenjakolupia. - Sain sitten vinkin, että oppimissopimuksella olisi mahdollista päästä jatkamaan suoraan lähihoitajaksi asti, jolloin saisin tarvittavat oikeudet myös lääkkeenjakoon. Siinä vaiheessa Satu otti yhteyttä Rongankotikeskuksen johtajaan Minna Toivolaan. - Kävi niin hyvin, että kun sain hoiva-avustajan paperit käsiini, tiesin pääseväni jatkamaan Kaupunkilähetyksessä. Sain myös aika pian tietää, että tulisin tänne Rongankotikeskuksen Mirkunkotiin - ja nyt olen tässä. Avoimin mielin kehitysvammatyöhön Työssään kehitysvammaisten parissa Satu sanoo viihtyneensä alusta lähtien erinomaisesti. - Olen heti kokenut, että se on minun jut- tuni. Itse asiassa olin jo ennen mitään koulutuksia tehnyt työkokeilua Mirkunkoti Peurassa, joka on myös kehitysvammaisten asumisyksikkö, ja sitten Tampereen kaupungin puolella Tuomikallion päiväkeskuksessa. Pidin oikein kovasti siitä työstä. Lisäksi Sadun hoiva-avustajakoulutuksen yksi harjoittelupaikoista oli seurakuntien ylläpitämä Epilän toimintakeskus, joka on kehitysvammaisten päivätoimintakeskus. Kehitysvammatyöhön Satu sanoo menneensä avoimella mielellä ilman mitään ennakkoluuloja. - Olen elämässäni joutunut hyppäämään muutenkin hyvin erilaisiin tilanteisiin, joissa olen ollut tekemisissä hyvin erilaisten ja eri kulttuureista olevien ihmisten kanssa.. Piano-oppilainani on myös ollut kehitysvammaisia ja autistisia lapsia. Siitäkin työstä pidin paljon. Sadun oppisopimuskausi kestää kevääseen 2015. Lokakuussa hänen on tarkoitus suorittaa opintoihin sisältyvä hoito- ja huolenpitojakson näyttökoe. Satu iloitsee siitä, että kristillisellä arvopohjalla toimiva Kaupunkilähetys vastaa erinomaisesti hänen omaa vakaumustaan. - Voin yhtyä kaikkiin Kaupunkilähetyksen arvoihin. Tykkään siitä, että kristillisyys näkyy käytännön elämässä ja teoissa. Musiikki kuuluu yhä Satu Patailan työpäiviin. ja työssä oppiminen huipentuu näyttöön eli tutkintotilaisuuteen. Karoskosken mukaan opiskelijoista ylivoimaisesti suurin osa työllistyy niihin paikkoihin, joissa he ovat olleet työssä oppimassa. - Opiskelija pystyy työssä oppimisen yhteydessä arvioimaan, onko tämä se minun työpaikkani; onko työyhteisössä sellainen henki, että tämän tuntee jotenkin omaksi mahdolliseksi työpaikakseen. Ja vastaavasti työpaikka arvioi opiskelijan soveltuvuutta kyseisiin tehtäviin. Yhtenä opettajan työn hienona puolena 20 vuotta alalla ollut Karoskoski pitää sitä, että työssä on mahdollisuus tuon tuostakin olla todistamassa tilanteita, jolloin ihminen vihdoin löytää oman kutsumuksensa. - On aina palkitsevaa nähdä, kuinka paljon ihmiset ovatkaan kiitollisia sekä oppilaitokselle että työpaikalle mahdollisuudesta löytää uusi ammattiala. Eli ura, jossa kassakoneiden tai teknisen suorittamisen sijaan saa olla tekemisissä inhimillistä kosketusta kaipaavien ihmisten parissa. Puolustaja 1/2014 11 Kimmo Poutiainen innostui kehitysvammatyöstä Oppisopimuksen kautta vakituiseen työpaikkaan x Harri Tuhkasaari (takana vas,) ja Jaakko Kuhalainen sekä asukkaat Annette Storå ja Pentti Kärkkäinen palaverissa. Kimmo Poutiaisen työpaikkana olleen valokuvausliikkeen lopettaminen nelisen vuotta sitten pakotti miehen pohtimaan uudelleen uravalintaansa. Kaverinsa esimerkin innoittamana Kimmo kiinnostui hoitoalan oppisopimuskoulutuksesta. Alan vaihto teki uuden ihmisen Vaikka Kimmolla ei aikaisemmin ollut kehitysvammaisten kanssa toimimisesta minkäänlaista kokemusta, hän huomasi ilok12 Puolustaja 1/2014 Sosionomiopiskelijoita käytännön opissa Peurankalliokeskuksessa Tulevien sosionomien taidot karttuvat käytännön työssä x - Sain kyseiseltä kaverilta yhteystiedot Tampereen Kaupunkilähetykseen, jonka olemassaolosta en vielä silloin tiennyt mitään. Parin mutkan kautta sain yhteyden Rongankotikeskuksen johtajaan Minna Toivolaan, jonka kanssa sovimme tapaamisen. Tapaamisen yhteydessä Minna Toivola ehdotti, että Kimmo kävisi ensi alkuun tutustumassa kehitysvammaisten arkeen nuorten kehitysvammaisten ryhmäkodissa Joukontalossa. - Kävin kesällä 2010 tekemässä siellä muutaman vapaaehtoispäivän, ja sen jälkeen oli sellainen olo, että tekisi mieli lähteä opiskelemaan tätä alaa. Minna Toivolan avulla järjestyi oppisopimuspaikka, ja siitä se sitten lähti, asioiden nopeasta sujumisesta iloisesti yllättynyt Kimmo muistelee. Oppisopimusaikana Kimmo kiersi useissa Kaupunkilähetyksen kehitysvammatyön toimipisteissä. - Viime keväänä sitten valmistuinkin lähihoitajaksi, ja tulinkin melkein saman tien tänne Mirkunkotiin. Hetkeäkään en ole katunut sitä, että tuli tälle alalle lähdettyä, työssään viihtyvä Kimmo toteaa. Oppisopimusopiskelua Kimmo pitää loistavana vaihtoehtona. - Kävin normaalisti töissä lukuun ottamatta kahden viikon teoriaopetusjaksoja TAKK:ssa, joita järjestettiin joka toinen kuukausi. Työtä tekemällä pääsi siis oppimaan. seen, että heidän kanssa tulee hyvin toimeen. - Asukkaat täällä ovat niin välittömiä, että heihin on helppo tutustua. Pitää vain suhtautua asioihin avoimin mielin ja pistää itsensä peliin. Kaikkien kanssa tulee hyvin toimeen, kun menee tilanteisiin välittömällä mielellä. Työpäivistään nauttiva Kimmo sanoo, että hetkeäkään hän ei ole katunut ratkaisuaan lähteä hoitoalalle. - Todella tyytyväinen olen ollut tähän Harri Tuhkasaari on Peurankalliokeskuksessa yhdeksättä vuotta työskentelevä palveluohjaaja, joka toimii sosionomi (AMK) -opiskelijoiden ohjaajana näiden työharjoittelujaksoilla. Keväällä hänen ohjattavanaan on ollut vanhusten parissa työskentelystä nauttiva Jaakko Kuhalainen. Kimmo Poutiainen pitää oppisopimusjärjestelmää hyvänä. alan vaihtoon sekä kaikkiin näihin työpaikkoihin ja työpisteisiin, joissa olen saanut olla. Oli varsinainen lottovoitto, että pääsin tänne opiskelemaan ja sitten vielä opintojen jälkeen töihin. Väki täällä on todella mukavaa, sekä työkaverit että asukkaat. - Olen tämänhetkiseen tilanteeseeni todella tyytyväinen. Vaimokin on sanonut, että olen muuttunut ihan eri ihmiseksi. Samoin muukin lähipiiri on varmasti sitä mieltä, että alan vaihto oli hyvä ratkaisu. Peurankalliokeskuksen asukkaiden sosiaalipalveluita hoitava Harri Tuhkasaari kertoo ottavansa mielellään opiskelijoita ohjattavakseen. - Koen, että ohjauksista on myös itselleni iloa ja hyötyä. Opiskelijat tuovat tervetulleen tuulahduksen koulumaailmasta. On ihan mukava kuulla, mitä siellä koulussa tapahtuu nykyään, Harri sanoo. Vuoden aikana harjoittelijoita on Peurankalliokeskuksessa kahdesta kolmeen. Harjoittelun kesto on yleensä kaksi kuukautta. - Opiskelijoiden tukeminen ja perehdyttäminen vaatii ohjaajalta paljon, mutta vastapainoksi ohjaajana toimiminen antaakin paljon. Olen kokenut, että selkeästi plussan puolelle jään, Harri toteaa. Hän sanoo, että opiskelijalle ei ole lainkaan helppoa tulla työyhteisöön, jossa on jo tietyt omat rutiininsa. - Jaakko on hienosti sopeutunut tänne ja ottanut oman paikkansa, Harri kehuu motivoitunutta ohjattavaansa. Molemminpuolista vuorovaikutusta Ohjaaja kertoo haluavansa jutella opiskelijoiden kanssa paljon erilaisista asioista. - Tykkään, että kokemuksia puretaan. Koska tämä on niin hektistä työtä ja singahdellaan jatkuvasti eri paikkoihin, niin niitä asioita pitää jotenkin purkaa ja käsitellä. Yhdessä puhutaan esimerkiksi siitä, miten opiskelija on kohdannut tietyn tilanteen ja miten hän on toiminut. - Minä voin sitten antaa vinkkejä, miten itse olisin toiminut. Ja toisinkin päin. Myös itse voin saada uusia vinkkejä opiskelijoilta, Harri sanoo. Jaakko kertoo, että voimakas innostus ryhtyä ikäihmisten kanssa tehtävään työhön vahvistui hänen kohdallaan opintojen kuluessa. - Olen nyt muutaman hetken ehtinyt olla ikäihmisten kanssa tekemisissä, ja tämä on kyllä minun juttuni. Nämä harjoittelut ovat ihan hirveän arvokkaita, koska eihän tuolla koulussa itsessään ole kauheasti oppinut, vaan kyllä nämä harjoittelut ovat enemmän opettaneet. Peurankalliokeskuksen harjoittelujaksolla arvokkainta oppia Jaakko kertoo saaneensa asiakkaiden kohtaamisiin eri tilanteissa. - Meillä on täällä hyvin erilaisia asukkaita. Osa on omatoimisia, osa tarvitsee jotain pikkupalveluja ja osa on vaikeasti muistisairaita. Erilaisten asukkaiden kohtaaminen vaatii aina omat niksinsä, monessa mukana ollut palveluohjaaja sanoo. Hän sanoo toivovansa, että vanhustyön pariin tulisi nykyistäkin enemmän miespuolisia työntekijöitä. - Olen todella mielissäni, että Jaakko otti tänne Peurankalliokeskukseen yhteyttä. Puolustaja 1/2014 13 Härmälässä halutaan uud enlaista yhteisöllisyyttä x Muista adressilla Anni Kallio vaikuttui Likiomaprojektista Kai Luukkonen arvostaa huonompiosasten puolustajia. x Surun kohdatessa voit muistaa läheisiä Tampereen Kaupunkilähetys ry:n adressilla. Adressin tuotto käytetään yhdistyksen varainhankintaan. Hinta: 12 € + toimituskulut 3 € Tilaukset puh. 0400 126 266 Tampereen Kaupunkilähetys ry Tunteva® -opaskirja Uusi opask muistisairairja muistisairasta it hoitaville a hoitaville Kirjaa voi tilata Tampereen Kaupunkilähetyksestä puh. 0400 126 266 tai [email protected] Kirjan hinta on 29 € + postitus- ja toimituskulut 5 €. 14 Puolustaja 1/2014 Anni Kallio nautti mukanaolosta Likiomaprojektissa. Tampereen Kaupunkilähetys ry:n ja Tampereen Vanhuspalveluyhdistys ry:n yhteinen Likioma-projekti Härmälän kaupunginosassa on osa Eloisa ikä-ohjelmaa, joka on Raha-automaattiyhdistyksen avustusohjelma ikäihmisten hyvän arjen puolesta. Likioma-projektin tarkoitus on osallistavan yhteisömallin kehittäminen ikäihmisten kotona asumisen tueksi. Likioma-tiimissä projektipäällikkönä toimii Arja Anttila ja projektityöntekijöinä Maarit Kurunmäki ja Marko Suvila. Yhtenä projektin monista tavoitteista on tukea eri toimijoiden monimuotoista ikäihmistä palvelevaa verkostoitumista. Tuohon tavoitteeseen liittyen Tampereen ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelija Anni Kallio teki opinnäytetyönään kyselytutkimuksen lukionuorten kiinnostuksesta ikäihmisten kohtaamisiin. Likioma-projektiin Anni kertoo tutustuneensa viime kesänä. - Kesäopintoina olin mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa Liki Oma Päivää Härmälässä. Ennen varsinaista Liki Oma Päivää kuvasimme Kuuselan seniorikeskuksen asukkaita ja päiväkävijöitä. Varsinaista tapahtumapäivää varten pystytimme valokuvanäyttelyn, johon päätyi jokaisen kuvatun itse valitsema kuva. Osaltaan Annin kiinnostus vanhoja ihmisiä kohtaan juontaa juurensa hänen perhetaustastaan, jossa perinteisesti on ollut tiivistä vuorovaikutusta jopa neljän sukupolven välillä. - Harrastan paljon asioita isovanhempieni kanssa. Käymme yhdessä erilaisissa kulttuuritapahtumissa ja kierrämme kirpputoreilla tekemässä löytöjä. Mummoni on opettanut minulle myös kokkaustaitoja, olen oppinut häneltä esimerkiksi herkullisen Lapinäijän keiton reseptin, Anni sanoo. Kontakteja ikäihmisten kanssa pidetään tärkeinä Annin opinnäytetyöhön liittyvään kyselytutkimukseen osallistui 30 Hatanpään lukion opiskelijaa, jotka olivat iältään 17-19 -vuotiaita nuoria. Esseemuotoon kirjoittamissaan vastauksissaan lukiolaiset kertoivat omalta kohdallaan, kuinka tärkeänä he pitäisivät yhteydenpitoa ikäihmisiin ja millaista eri sukupolvien välistä yhteistoimintaa he erityisesti kaipaisivat. - Lukiolaisten vastaukset vaihtelivat muutamasta lauseesta pitkiin kirjoituksiin. Niistä kävi selvästi ilmi, että kontakteja ikäihmisiin pidetään tärkeinä, Anni summaa. Likioma-projektin piirissä mukana olleita ihmisiä haastattelemalla Anni kertoo saaneensa sellaisen mielikuvan, että vastaavasti myös ikäihmiset haluavat olla yhteydessä nuoriin. Yhteenvetona Anni toteaa, että Kaupunkilähetyksen ja Tampereen Vanhuspalveluyhdistyksen projektin taustalla oleva ajatus on hyvä ja vastaavaa alueen asukkaiden verkostoitumista kannattaisi laajentaa muillekin alueille. - Nautin työskentelystä Likioma-tiimin kanssa. Tunsin että minusta välitettiin ja huolehdittiin, sosionomin paperit tammikuussa käteensä saanut Anni kiittelee. Kai Luukkonen haluaa ikäihmiset ja nuoret yhteen Tampereen kaupungin nuorisoohjaajan Kai ”Kaide” Luukkosen työpaikka sijaitsee Härmälässä Likioma-projektin toimitilan naapurissa. Myös hän sanoo pitävänsä hyvänä asiana sitä, että nuoret ja ikäihmiset olisivat entistä enemmän tekemisissä toistensa kanssa. Rantaperkiön nuorisokeskusta asemapaikkanaan pitävä Kaide toteaa aina tuon tuostakin tapaavansa kadun vastakkaisella puolella ahkeroivia Likioma-projektin työntekijöitä. Sattumanvaraisten kadulla tapahtuvien kohtaamisten lisäksi Kaide sanoo tutustuneensa projektin henkilökuntaan Härmälän alueella järjestetyissä perhetapahtumissa ja muissa tilaisuuksissa. - Humaania hommaa, Kaide kommentoi naapureidensa työtä alueella asuvien ikäihmisten viihtyvyyden ja pärjäämisen hyväksi. Myös yhteisiä tapahtumia nuorison ja ikäihmisten kesken on Kaiden mukaan suunnitteilla. - Suunnittelemme yhteistä diskoiltaa kaikenikäisille, eli sinne ovat tervetulleita sekä nuoret että ikäihmiset. Musiikkilaitteet ja valot ovat jo valmiina odottamassa, kunhan vaan sopiva ajankohta kevään aikana löytyy. Tuollaista iltaa, jossa olisi myös pientä tarjottavaa, ovat erityisesti vanhukset toivoneet. ”Vanhukset tarvitsevat puolustajia” Naapuruudesta ja hyvistä henkilösuhteista johtuen Kaide pitää yhteydenpitoa Likioma-projektilaisten kanssa helppona. - Kaikkien samalla alueella asuvien pitäisi olla enemmän tekemisissä toistensa kanssa, Kaide toteaa. Hän haikailee 1950- ja 1960-lukujen perään, jolloin koko kyläyhteisö piti huolta toisistaan. - Valitettavasti tuollaista perinteistä yhteisöllisyyttä ei enää ole. Ihmisten pitäisikin itse alkaa luoda sitä uudelleen. Hoiva-avun tarpeessa olevien vanhusten tilannetta Kaide sanoo pitävänsä erityisen haasteellisena, koska monet vanhukset eivät kykene pitämään puoliaan ja puolustamaan itseään. - Onneksi heillekin vielä löytyy tarpeen tullen hyväsydämisiä puolustajia. Kaiden työpaikan naapuristossa sijaitsee myös Kaupunkilähetyksen ylläpitämä Petäjäkotikeskus, joka tarjoaa tehostettua palveluasumista ympärivuorokautista hoivaa tarvitseville vanhuksille. - Toivon jaksamista siellä tärkeää työtä tekevälle henkilöstölle. Ihmistyössä olisi tärkeää, että olisi pitkiä työsuhteita. Vanhukset arvostavat turvallisia rutiineja ja sitä että on tuttuja ihmisiä ympärillä. Vapaaehtoistyön teemaillat keväällä 2014 Anna hetki aikaasi sitä tar vitsevalle, yksin tai yhdessä ystäväsi kanssa! n Vielä löytyy ihmisiä, joille aika on rahaa tärkeämpää. Voisitko Sinä lahjoittaa hyvää mieltä yksinäiselle vanhukselle tai kehitysvammaise lle henkilölle? n Voisitko lähteä ulkoilemaan vanhuksen kanssa tai vaikka elokuviin kehitysvammaisen kanssa ? Saattohoitovaiheessa olevalle ihmiselle tukihenkilö tuo turvaa ja lohtua. n Tampereen Kaupunkilähetys ry etsii vapaaehtoisia Puolustajia tärkeisiin tehtäviin, jotka tuovat hyvän mielen niin auttajalle kuin autetullekin. n Esittelemme yhdistyksemme vapaaehtoistyön uusia muotoja teemailloissa seuraavasti: 28.4. Ystävätoiminta 12.5. Saattohoito n Tilaisuudet järjestetään klo 17.00 – 18.30 osoitteessa Aleksanterinkatu 31 A 1 (Järjestötyön keskus, ovisummeri Kaupunkilähetys). Tule kuulemaan , miten voit auttaa yksinäisiä lähimmäisiä! Teemailtoihin ei tarv itse ilmoittautua. . -päivä 21.5 Puolustaja tämme 21.5. järjes a n ko ik vi ki Kes lähdemme ivän, jolloin ä -p ja ta s lu o Pu an eri ä tutustuma s is m h ry n ie p iset iimme. Kyse toimipisteis t t esittelevä toimipistee lla o rj ta a ja toimintaans viä. ehtoistehtä a a p va a olevi taja-päivään s lu inen Puo m tu u ta it o Ilm 9 9399 tai ssä 040 75 e n n e m . .5 5 tymission.fi @tampereci anna.purola ittuihin edellä main Jos et pääse uuten m n tai haluat tapahtumii östä, ty is paaehto va ja to e ti lisä työn vapaaehtois tä yt te yh ta o 0 759 oriin, p. 04 koordinaatt na.purola@ 9399 tai an ymission.fi. tamperecit Puolustaja 1/2014 15 Anna lahjaksi Onnenpäivä! Lahjoittajiemme tuella saimme viime jouluna jo toistamiseen järjestettyä Operaatio Joulukassi -kampanjan. Lahjoitimme ikäihmisille ja lapsiperheille yhteensä 100 jouluista tuotekassia. Kiitos kaikille lahjoittajille! Nyt keräämme varoja kesän Onnenpäivä-viikon järjestämiseen. Tarjoamme juhannuksen jälkeisellä viikolla mahdollisuuden viettää kesäinen Onnenpäivä Vähäsillassa yhteensä 100 henkilölle, jotka eivät kesän aikana muuten pääsisi maalle. Tähän tarvitsemme lahjoittajiemme tukea! Lisätietoja kesän Onnenpäivä-toiminnasta: Tuula Pesonen, järjestösihteeri (sij.) puh. 0400 126 266 [email protected] Saajan tilinumero Mottagarens kontonummer OKO 573008-2437842 Nordea 114630-1113940 Danske Bank 833007-10245717 IBAN TILISIIRTO GIRERING Saaja Mottagare Tililtä nro Från konto nr Lahjoitukset mahdollistavat pienten ja suurten Onnenpäivien järjestämisen apua tarvitseville ja yksinäisille lähimmäisille. Myös Sinä voit tukea toimintaamme. Voit tehdä kertalahjoituksen alla olevalla tilisiirrolla. Halutessasi voit ohjata Onnenpäivä-toiminnan tukemiseen myös merkkipäiväsi huomionosoitukset. Lisätietoja, puh. (03) 3454 3157. Hanki hyvä mieli lahjoittamalla! BIC FI35 5730 0820 4378 42 FI39 1146 3001 1139 40 FI29 8330 0710 2457 17 OKOYFIHH NDEAFIHH DABAFIHH Haluan lahjoittaa Onnenpäivä-keräykseen 100 euroa 50 euroa muun summan _______ Maksajan nimi ja osoite Betalarens namn och adress Allekirjoitus Underskrift Ryhdy lahjoittajaksi! Kiitos lahjoituksestasi! Viitenro Ref.nr 9111 Eräpäivä Förf.dag Rahankeräysluvan numero 2020/2013/4321. Lupa on voimassa 14.3.2014 – 31.12.2015 koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Euro Maksu välitetään saajalle vain Suomessa Kotimaan maksujenvälityksen yleisten ehtojen mukaisesti ja vain maksajan ilmoittaman tilinumeron perusteella. Betalningen förmedlas till mottagarens endast i Finland enligt Allmänna villkor för inrikes betalningsförmedling och endast till det kontonummer betalaren angivit. PANKKI BANKEN