LATAA FLOW-LEHTI 1/2012(pdf)

F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
F
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
F
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
F
FF
F F F F F F F F F F F F F F F FFF
F F F F F F F F F F F F F FFF
F F F F F F F F F F FFF
F F F F F F F F F F FFF
FFF F F F F F F F F F F F F F F F FF
FF
FF
FFF
FFF
FFF
FFF
FF
F
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
F
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
F
F
L
O
W
F
F
L
O
W
W
F F F L O W W W
F F F F L O W W W W
FFFFFLO W W W W W
FFFFFFLO W W W W W W
FFFFFLO W W W W W
F F F F L O W W W W
F F F L O W W W
F
F
L
O
W
W
F
L
O
W
F F F F F F F F F F F F F F F FFF
F
F
F
F
FFF
F
F
F
F
F
FFF
F
F
F
F
F
F
F
FFF
F
F
FFF
F F F FFF
FFF
F
FFF
FFF
F F F FFF
FFF
OOOOOOOOOOOOOOOOOO
OOOOOOOOOOOOOOOOOO
OOOOOOOOOOOOOOOOOO
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
FEIST
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
OOOOOOOOOOOOOOOOOO
OOOOOOOOOOOOOOOOOO
JA MUUT
OOOOOOOOOOOOOOOOOO
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
UUDET
F
L
O
W
-
KIINNITYKSET
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
L O W W W W W
F L O W W W W W
F F L O W W W W
F F F L O W W W
F F F F L O W W W
F F F F F L O W W
F F F F L O W W W
F F F L O W W W W
F F L O W W W W W
F L O W W W W W
L O W W W W W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
E S T I V A
E S T I V A L
E S T I V A L L
E S T I V A L L L
E S T I V A L L L L
E ST I VA L L L L L
E S T I V A L L L L
E S T I V A L L L
E S T I V A L L
E S T I V A L
E S T I V A
L
L
L
L
L
L
L
L
L
L
L
KUN KRITIIKKI
SATTUU
LUPA
JULKAISTA
SOSIAALIDARvINISMIN
VALOISA PUOLI
BERLIINI
SILLOIN JA NYT
FESTIVALFESTIVALFESTIVAL
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E
FFFFFFFFFFFFFFFFFFFFF
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S
FFFFFFFFFFFFFFFFFFFF
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I
FFFFFFFFFFFFFFFFFFF
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V
FFFFFFFFFFFFFFFFFF
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F F E S T I V A L
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A
FFFFFFFFFFFFFFFFFFF
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I
FFFFFFFFFFFFFFFFFFFF
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T
FFFFFFFFFFFFFFFFFFFFF
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
FESTIVALFESTIVALFESTIVAL
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
W W WWWW
WWW W W W
2
W W WWWW
WWW W W W
2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2
WW
2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2
2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2
2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 WW
2 0 1 2 2 0 1
2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2
WW
2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2
2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2
2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2
WW
F
L
O
F
L
O
W
F
L
O
W
W
F L O W W W
F L O W W W W
F L O W W W W W
F L O W W W W
F L O W W W
F
L
O
W
W
F
L
O
W
F
L
O
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
FFFFFESTI VA
FFFFE STI VA L
FFFE STI VA LL
FF E ST I VA LLL
F E S T I VA L L L L
E S T I VA L L L L L
F E S T I VA L L L L
FF E ST I VA LLL
FFFE STI VA LL
FFFFE STI VA L
F F F F E S T I V A
L
L
L
L
L
L
L
L
L
L
L
www.marimekko.fi
FLOW FESTIVAL 2012
sivu 2
sivu 3
FLOW FESTIVAL 2012
S is ä lt ö
p ä ä kirjoitus
Printistä uutisia
FLOW-LEHTI
1 / 2012
Päätoimittaja:
Matti Nives
Toimitus: Susanna Hulkkonen,
Juuso Janhunen, Milla Valjus
Ulkoasu
Tsto
w w w.tsto.org
Kustantaja:
Flow Festival Oy
Vilhonvuorenkatu 11 B 11
00500 Helsinki
puh: 09 7531 560
email: [email protected]
web: w w w.flowfestival.com
Palaute: [email protected]
Toimitusjohtaja:
Suvi Kallio
Taiteellinen johto:
Tuomas Kallio (live),
Toni Rantanen (klubit)
Markkinointipäällikkö,
mainosmy ynti:
Milla Valjus
Tuottajat:
Piia Lääveri, Emilia Mikkola
Tiedottaja:
Matti Nives
Tiedotusassistentti:
Susanna Hulkkonen
Sosiaalinen media, web-viestintä:
Juuso Janhunen
Kirjoittajat: Tiina Alvesalo, Sampo
Axelsson, Joonas Berlin, Mathias Foster,
Joel Haapamäki, Susanna Hulkkonen,
Juuso Janhunen, Tuomas Kallio,
Markus Karlqvist, Kiira Kukkola, Jere
Leskinen, Mikko Mattlar, Ida Mänty, Risto
Nevanlinna, Matti Nives, Veera Nuutinen,
Petra Nyman, Oskari Onninen, Hannu
Oskala, Petri Rautiainen, Petri Ruohio,
Miika Saukkonen, Arttu Tolonen, Aleksi
Vilhunen.
Pä äkirjoitus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5
Lyhyesti. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6
Vanhat ainekset, uusi keitos . . . . . . . . . . . . . . . 9
Indie-starasta remix-pä älliköksi . . . . . . . . . . 10
Suvilahti arkkitehtien leikkikenttänä������������ 11
Lehden soundit 1/2012 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12
Muualla sanottua. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14
Rauhoitettu Rio, kesytetty funk? . . . . . . . . . . 16
Onttoa hypeä vai arvokasta pohjatyötä?��������� 22
Kun kritiikki sattuu. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26
Lukijoiden Flow . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32
A amu-unisten akatemia . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36
Lupa julkaista. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 40
Hy v yys tarttuu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46
Yhteisöllinen kulttuuri. . . . . . . . . . . . . . . . . . 50
Manifesti Helsingille. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56
K aupunki leikkikenttänä . . . . . . . . . . . . . . . . . 60
Sisältä ä latauskoodin. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64
Taidetta kaupan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 70
DJ Mehdi 1977–2011 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 76
Helsingin laulu. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 80
Berliini silloin ja nyt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 84
Kolumni: Arttu Tolonen . . . . . . . . . . . . . . . . . . 92
Kolumni: Matti Nives . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 94
Kolumni: Sampo Axelsson . . . . . . . . . . . . . . . . . 96
Muuttolinnut 2012 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 100
Starat lukevat lehteä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 102
Ihan vikat biisit. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 112
Kuvaajat ja kuvittajat: Annina Brandt,
Caius Bruun, Foster+Nives, Joel Haapamäki, Sami Heiskanen, Jussi Hellsten,
Pauliina Holma, GV Horst, Anna Inginmaa,
Atte Karttunen, Tomi Kukkonen, Hilla
Kurki, Petteri Lehikoinen, Jere Leskinen,
Sanna Mander, Rüdiger Müller, Rasmus
Mäkelä, Eerikki Pokela, Pontus Purokuru,
Paddy Roche, Miika Saukkonen, Vilhelm
Sjöström, Kirsi Tuura, Milla Valjus.
Matti Nives
Päätoimittaja
Paino:
Art Print
ps. Onnistuimmeko informoimaan Sinua? Entä viihdearvo?
Jaa toki ajatuksesi kanssamme: [email protected]
Lipunmy ynti:
Tiketti (w w w.tiketti.fi)
FLOW FESTIVAL 2012
Silmäilin juuri vuoden 2012 ensimmäisen Flow-lehden taittovedoksia. On
painoon menoa edeltävän päivän yö, kello yksi.
Tuntuu hassulta olla näin Flow-kiireinen, vaikka itse festariin on vielä yli
puoli vuotta aikaa. Itse asiassa olemme kaikki toimistolla olleet suhteellisen
työllistettyjä suunnilleen viime syyskuun alusta asti. ”Festarivuosi” tuntuu
olevan nykyään todellakin festarivuosi.
Eräs syy tähän on tietysti huomattavasti aikaisempi artistien buukkausaika.
Julkistimme ensimmäiset kiinnityksemme jo viime vuoden marraskuussa. Okei,
artisteja oli vain kaksi, mutta kuitenkin.
Omalta osaltani lisäkiireitä toi varsinkin lehden laajeneminen kahteen
numeroon. Itse asiassa ajattelimme pistää talvilehden alunperin pihalle jo
jouluksi, mutta vaikutti siltä, että siitä tulee valmiimpi tammikuussa. Päätimme
mennä sisältö edellä. (Alkuperäinen deadline materiaalille oli lokakuun
puolivälissä. Silti editoin juttuja ja kirjoitan omiani taiton vastaisena yönä,
oppimisen paikka vai välttämättömyys?)
Painava syy aikataulumuutokselle oli myös se, että halusimme lehdellä
olevan uutisarvoa. Halusimme julkistaa uudet Flow-artistit ensisijaisesti
lehdessä ja vasta sen jälkeen netissä.
Kuulostaa tavalliselta. Silti on pakko miettiä, milloin olisi todella lukenut
uusia uutisia itseään kiinnostavista aiheista printtilehdestä. Olen itse suuri
printtimedian ystävä, kyse ei ole siitä. Huomaamattaan sitä on vain siirtynytkin
odottamaan, että lehti syventää jo netistä opittua laadukkailla feature-jutuilla.
Kenties joku muistaa tässä kohtaa South Parkin klassikkojakson, jossa
internet menee rikki (kausi 12, jakso 6). Syntyy kiinnostavia ilmiöitä kuten
”internet-pakolaisuus”. Kenties mieleenpainuvinta silti on, että uutisissa ei ole
muuta sisältöä kuin ilmoitus, jossa todetaan internetin olevan rikki ja uutisten
siksi hukassa. Ruudun alalaidassa juoksee teksti ”There is no internet”.
Saatat toki olla yksi heistä, joka luki uusista artisteista ensin Facebookista,
Flow’n saitilta, tai monilta netin musauutissivustoilta. Se ei haittaa ollenkaan.
Jotenkin mieltäni kuitenkin kutkuttaa ajatus, että olet mahdollisesti henkilö,
joka sai lehden käteensä ystävänpäivänä, innostui nähtyään Feistin kuvan
kannessa ja sen jälkeen pikakelasi alun säläsivuille löytääkseen tuoreet Flowbuukkaukset listattuna. Uutena uutisena, printtilehdestä.
Kummin tahansa, lehti on käsissäsi ja se on pääasia. Kansien välistä löydät
nimittäin myös aimo kasan syventäviä juttuja erilaisista aiheista. Toivotan
antoisia lukuhetkiä.
sivu 4
sivu 5
FLOW FESTIVAL 2012
Vaikea lausuttava? Eteeristä
jousiambientia esittävä amerikkalaisduo A Winged Victory for
the Sullen lukeutunee Flow’n
historian hankalimmin lausuttaviin esiintyjiin. Ainakin suomen
kielen natiiveille nimittäin tuottaa
usein ongelmia lausua ”winged
victory” -tyyppisiä englannin
kielessä esiintyviä sanapareja.
Tapaus muistuttaa myös yleisesti
käytettyä foneettista sanaharjoitusparia ”wine / vine”. Tyypillisesti
tämäkin yhtyenimi saattaa taipua
suomalaisen suussa muotoon
”vinged victory”, ”winged wictory”
tai jopa ”vinged wictory”. Vinkki:
lausu W-kirjain suun etuosassa
huuliesi välissä, hieman samankaltaisesti kuin äänne [u]. V taas
lähtee terävästi koskettamalla
etuylähampaillasi alahuultasi ja
”ampumalla” äänne samanhenkisesti kuin [f], mutta pehmeämmin.
A Winged Victory for the Sullenin
muodostavat säveltäjät Dustin
O’Halloran & Adam Bryanbaum
Wiltzie. O’Halloran on tunnettu
elokuvasäveltäjänä, mm. Sofia
Coppolan Marie Antoinette
-elokuvan soundtrackilta.
Lyhyesti,
helmikuu 2012
U
usia Flow-julkistuksia.
Olemme iloisia voidessamme
julkistaa joukon uusia
esiintyjiä Flow Festival 2012
-ohjelmaan. Parikymmentä
artistia liittyy jo aiemmin
julkaistujen joukkoon ja lisää on
luvassa alkukeväällä. Flow’ssa
nähdään tänä vuonna ainakin
seuraavat esiintyjät:
K E S K IVIIK KO :
Bon Iver (US)
P E R JA N TA I:
A$AP Rocky (US)
Four Tet & Caribou DJ set (UK/CA)
Charles Bradley and His
Extraordinaires (US)
Oneohtrix Point Never (US)
Jukka Poika (FI)
Gracias (FI)
Siinai (FI)
L AUA N TA I:
The Black Keys (US)
Ane Brun (NOR)
Horace Andy and Dub Asante (JAM)
Nicolas Jaar (US)
Jason Moran and the Bandwagon (US)
Pinch (UK)
Verneri Pohjola Quartet (FI)
Black Twig (FI)
SU N N U N TA I:
Björk (IS)
Feist (CAN)
The War on Drugs (US)
St. Vincent (US)
Shangaan Electro (ZA)
Jason Moran and the Bandwagon (US)
A Winged Victory for the Sullen (US)
Bendagram (FI)
Kuusumun Profeetta (FI)
Feist
Yy kaa koo nee. 12-vuotiaana,
vuonna 1988, Leslie Feist esiintyi
yhtenä tuhannesta tanssijoista
Calgaryn talviolympialaisissa.
Sanotaan, että 1234-biisin
video, jossa joukko värikkäästi
pukeutuneita tanssijoita ympäröi
sähkönsinisissä säkenöivää
laulajaa, on saanut siitä
inspiraationsa. Feist esitti version
kappaleesta myös vuonna 2008
Sesame Street -ohjelmassa
ja opetti lapsia laskemaan
neljään. Lisäksi laulaja nähdään
kokopitkässä Muppets-elokuvassa,
joka saa tänä vuonna Suomen
ensi-iltansa.
Tila ja musiikki. Newyorkilainen
jazzpianisti Jason Moran
saapuu Flow’hun ja esiintyy
Wastelands-arkkitehtikilpailun
FLOW FESTIVAL 2012
sivu 6
myötä Suvilahteen valmistuvalla
uudella lavalla (kts. juttu sivulta
11). Arvostetun Downbeat-lehden
maailman kuumimmaksi
jazz-artistiksi valitsema Moran
tunnetaan intohimoisena designfanina, joka diggailee avoimesti
Alvar Aaltoa ja skandinaavista
muotoiluperinnettä. Viime
Helsingin-vierailunsa yhteydessä
pianisti marssitti The Bandwagontrionsa Kiasmaan inspiroitumaan
ennen esiintymistään. Flow’ssa
Moran nousee lavalle paitsi Blue
Notelle levyttävän The Bandwagonin kanssa, myös soolona
ja valitsemiensa suomalaisten
vierailijoiden kanssa. Lisäksi
artistin Flow-residenssin
ohjelmassa on keskustelua tilan
merkityksestä musiikin osana
puheohjelmaa.
Brownin perillinen. 62-vuotias
soul-laulaja Charles Bradley on
kulkenut pitkän tien esiintyäkseen
omillaan menestyvänä soulartistina Flow’ssa 2012. Nuorena
James Brownin lavamenoon
ihastunut laulajanalku työskenteli
miltei parikymmentä vuotta
kokkina ympäri Yhdysvaltoja
tuskin aktiivisesti haaveillen
musiikkiurasta. Aikuisiällä
Ane Brun
taloudellisten vaikeuksiensa
vuoksi Brooklyniin äitinsä luo
asettunut laulaja rupesi hankkimaan elantonsa James Brown
-imitaattorina, ja ilmeisen
menestyneenä sellaisena, sillä
Daptonen perustaja Gabriel Roth
näki miehen aktin eräänä iltana
ja esitteli hänet tuottaja Tom
Brenneckille. Loppu on historiaa,
ainakin sikäli, että Charles Bradley
& The Extraordinaires lukeutuu
tämän hetken rouheimpiin
ja kysytyimpiin soul-akteihin
kansainvälisesti. Kukaan Bradleyn
energistä lavamenoa livenä
nähnyt tuskin voi väittää, että
vuodet ”James Brownina” olisivat
menneet hukkaan.
Hiphopin valuuttakurssi 2012.
”Hiphopia voidaan ostaa ja
myydä kuin kultaa. Mutta tuon
A$AP Rocky
sivu 7
kullan huuhtojat edustavat
vielä nukkuvaa jättiläismäistä
asiakaskuntaa. Hiphop määrittää
heidän markkinapotentiaalinsa
ja potentiaalisen taisteluhalukkuutensa”, kirjoitti toimittaja Greg
Tate Village Voice -lehden Hip-Hop
Nation -artikkelissa 1988.
Yli kaksikymmentä vuotta
myöhemmin Taten ennustukset
ovat käyneet enemmän kuin
toteen ja hiphopista on kasvanut
teollisuus, jonka edustajat
yrittävät yhtä aikaa vaalia
katu-uskottavuuden rippeitään ja
maksimoida taloudellisen hyödyn
kaikilla musiikki-, muoti- ja
viihdeteollisuuden alueilla.
Samalla ylilyönneistä on tullut
hiphop-kulttuurin polttoainetta,
olivat ne sitten Tyler, the Creatorin
paranoian rajamailla liikkuvia
tappo- ja raiskausfantasioita, tai
Kanye Westin supertähteyden
ristiriitoja vuodattavia
shampanjarunoelmia.
Tähän yhtälöön sopii täydellisesti A$AP Rocky. 8-vuotiaana
räppäämisen aloittanut, omien
sanojensa mukaan Harlemissa
huumediilerinä teininä elantonsa
tehnyt ja niiden käytöstä
huippumuodin kanssa rinnakkain
riimittelevä New York -räpin
lupaus edustaa modernin
hiphopin kaikkia ristiriitoja
yhteen nippuun ladottuna.
Tuskin kovinkaan moni julkaisu
on määrittellyt räpin 2010-luvun
taitteen paremmin kuin A$AP
Rockyn mixtape LiveLoveA$AP.
ACTiivista jazzvientiä. Suomen
jazzkentän ykkösnimiin
lukeutuva trumpetisti Verneri
Pohjola kirjoitti alan saksalaisen
merkkilabelin ACT:n kanssa
neljän albumin sopimuksen
viime vuonna. Miehen Suomessa
julkaistu soolodebyytti Aurora
lisensoitiin ensimmäisenä
levynä pihalle ja tammikuussa
2012 seurasi ensimmäinen
varsinainen Pohjolan ACT-uutuus
Ancient History. Kaikki merkit
viittaavat siihen, että kyseessä
on kansainvälinen menestys ja
merkkitapaus kotimaisen jaskan
maailmanvalloituksessa. Kenties
elokuussa olemme jo viisaampia
sen suhteen, minkälaisiin
sfääreihin ”muinaishistoria”
Vernerin lähitulevaisuudessa
johdattaa.
FLOW FESTIVAL 2012
1) kiertuemanageri 2)
kollektiivi-muusikko 3) sooloartisti. Yhdysvaltalainen St.Vincent
alias Annie Clark edustaa melko
epätyypillistä urakehityskaarta.
Clark nimittäin aloitti musabisneksessä toimimalla setänsä
yhtyeen kiertuemanagerina
teini-ikäisenä, minkä jälkeen hän
opiskeli musiikkia Berkleessä,
jättäen kuitenkin opintonsa
kesken. Eksentrinen kollektiivi
The Polyphonic Spree oli
Clarkin seuraava osoite ennen
Glenn Brancan sadan kitaran
orkesteria ja Sufjan Stevensin
kiertueyhtyettä. Clarkin sooloura
alkoi 2007 ja viime vuonna
julkaistulla hienolla Strange
Mercy -albumillaan St. Vincent
jättää taakseen varhaisten
levyjen karamellisen ja osittain
rönsyilvän soundimaailman
siirtyen kohti tummempaa
tematiikkaa. Tyypillisen omaperäiseen tapaansa Clark totesi
albumistaan: ”Se on tuskin paras
levy jonka tulen tekemään,
mutta silti hyvä.”
Vanhat ainekset,
uusi keitos
St. Vincent
Flow’n peruja? Ranskalaissuomalainen The Dø julkaisi
hiljattain cover-version Janelle
Monáen Tightrope-kappaleesta.
Versio on minimalistisesta
rokkaavaksi kasvava ja jollain
tapaa uhkaavan kuuloinen
luenta eräästä viime vuoden
Flow’n suurimmista hiteistä.
Toimistollamme heräsikin epäilys,
josko artistien ohjelmoiminen
samalle päivälle olisi saattanut
vaikuttaa uuden version syntyyn.
Toivomme niin.
Nicolas Jaar
FLOW FESTIVAL 2012
Etelä-Afrikan toinen uusi aalto.
Shangaan Electron mainio
kokoelmajulkaisu New Wave
Dance Music from South Africa
saa jatkoa maaliskuussa, kun
brittimerkki Honest Jon’s julkaisee
Shangaan Shake -nimellä
kulkevan remix-levyn. Mukana
olevien staratuottajian lista on
komea: Ricardo Villalobos & Max
Loderbauer, Oni Ayhun, Mark
Ernestus, Hype Williams, Actress,
Demdike Stare, Theo Parrish…
sivu 8
Kotimaisen levyvuoden rima
korkealle. Eräs alkuvuoden
kiistattomista kotimaisista
arviomenestyksistä on ollut Black
Twigin debyyttialbumi Paper Trees.
Yleensähän vuoden kovimpia
tavataan veikata kalenterisivujen
huvetessa, mutta tasaisen varma
Black Twig -hehkutus antaa
olettaa, että Suomi-indien alkanut
vuosi on ainakin osittain jo määritetty. ”Yksi vuoden 2012 parhaista
kotimaisista indielevyistä on tässä
– kyllä, jo tammikuussa”, kirjoittaa
Joonas Kuisma Nuorgamin
julkaisemassa arviossaan.
Black Twig
ne keitetään niin, että tämän päivän
kuulijan on helpompi antautua vipattavan jalkansa vietäväksi. Bluesista
ja mustasta juuresta ammentavaa
musiikkia, jota tekevätkin valkoiset
vähemmän keskeiseltä paikalta kotoisin
olevat keskiluokkaiset kolmekymppiset.
M u ka a n s a te m p a a v i a r iffej ä
viljelevä The Black Keys on myös
mainio tarina. Autotallissa 2000-luvun
alussa aloittanut duo tuskin osasi kuvitella mihin
vuosikymmen heidät lopulta johtaisi. Ainakin omiin
korviini mainiota, mutta aika samanhenkistä matskua jo
kymmenen vuotta ja seitsemän albumillista jyystänyt ja
lukemattomia pikkuklubeja kahlannut bändi on lopulta
saavuttanut melkoisen työvoiton.
Hiljattain The Black Keys myi New Yorkin Madison
Square Gardenin loppuun vartissa, levymyynnit lasketaan miljoonissa, Grammy-palkintojakin on jo kaappi
puolillaan ja yhtye on tänä vuonna Radioheadin rinnalla
Kalifornian Coachella-suurfestivaalin yksi kolmesta
pääesiintyjästä. Mitä oikein tapahtui?
Väittäisin The Black Keysin osuneen raikkaalla
riffittelyllään siihen rytmimusiikin alkukantaiseen
juureen, jota monien ihmisten on vaikea vastustaa,
mikäli heidät oikealla tavalla sellaiselle altistetaan.
Ja, että samalla tämä svengaava alkujuuri on monilta
aikamme blogirokkareilta usein hieman kateissa.
The Black Keys on onnistunut tarjoilemaan juurimusiikkia 2010-luvun
rock-yleisöä kiinnostavalla tavalla
ja tulokset puhuvat puolestaan,
kirjoittaa Tuomas Kallio.
T
he Black Keys on myös näin perinteisestä rockmusiikkia vähemmän kuluttavalle rytmimusiikin
ystävälle todellinen helmi. Niin, miksi? Itse musiikissa ei sinänsä ole mitään kovin uutta tai ihmeellistä.
Siinä ammennetaan amerikkalaisen rytmimusiikin
perinteestä mutta toisin kuin rock-musiikissa tyypillisesti, framilla ei ole esimerkiksi kapina, seksuaalisuus
tai muuten vaan instrumentteihin purkautuva nuorena
olemisen vimma.
Erilaiseksi yhtyeen tekee se, että The Black Keys on
ensisijaisesti vastustamattoman menevää svengimusaa,
jonka juuret ovat vahvasti mustassa rytmimusiikissa
ja etelävaltioiden puuvillapelloilla. Sitä soittavat kaksi
nörtin näköistä ohiolaista college drop-outtia.
Musiikillisilta juuriltaan The Black Keys tuo väkisinkin mieleeni oman kokeiluni tehdä jazz-musiikkia,
The Five Corners Quintetin. Ainekset ovat molemmissa
tapauksissa perinteisen kuuloisia ja vanhoja, mutta
sivu 9
FLOW FESTIVAL 2012
Indie-starasta
remix-päälliköksi
– ja toisinpäin
Teksti: Juuso Janhunen
Vi i me v uosi na monet i n d ie-m usi i k i n velhot
ovat kunnostautuneet DJ:nä tekemällä sekä
pitkäjänteisiä miksauksia että uusia remiksejä
muiden tuotannosta. Esimerkiksi The XX:n Jamie
XX tunnetaan jo nykyään yhtä lailla kysyttynä
remix-seppänä kuin työstään The XX:n jäsenenä.
Eräs viime vuoden kovimmista remiksauksista
oli Cariboun alias Daniel Snaithin Virgo Fourin It’s
a Crime -biisistä tekemä eteerinen, 90-lukulaisia
housekytkyjä sisältävä mestariteos, joka valloitti
klubit kuukausiksi.
Snaith ja nimellä Four Tet paremmin tunnettu
Kieran Hebden soittavat kesän 2012 Flow Festivalilla
back to back -DJ-setin, jossa miesten aiemman
musiikillisen tuotannon tutuksi tekemä kuulaana
luuppaava soundi kohtaa klubisoundin kiihkeyden.
Myös vastakkaisia suuntia on viime aikoina
havaittu. Muiden muassa supertuottaja Prins Thomas
on aloitellut live-projektia oman orkesterinsa kanssa.
Toistaiseksi on todettava, että useimmin homma
tuntuu loksahtavan jengoilleen indie-visionäärin
astuessa klubituottajan saappaisiin kuin toisinpäin.
Suvilahti
arkkitehtien
leikkikenttänä
Wastelands: XXXII European
Architecture Students
Assembly tuo Suomeen
noin 500 suunnittelijaa
lähes 50 maasta.
Teksti: Susanna Hulkkonen
Kuva: paddy roche
W
astelands ja Flow Festival järjestävät lavasuunnittelukilpailun, johon odotetaan osallistujia
ympäri Eurooppaa, myös virallisen EASAtapahtuman ulkopuolelta. Kilpailun voittajaehdotus
nähdään ja koetaan Flow’ssa elokuussa. Arkkitehtien
kokoontumisen ajankohta heinäkuun lopulla mahdollistaa, että voittanut lava rakennetaan juuri ennen
festivaalia Suvilahteen.
Wastelands 2012 -tapahtuman taiteellinen johtaja
Pekka Ijäs on ollut mukana useissa EASA-kokoontumisissa. Hän ei säästele sanojaan kuvaillessaan
Suvilahtea: ”Alue on kirjaimellisesti täydellinen paikka
juuri Wastelandsille. En ole ikinä nähnyt, enkä osaa
kuvitella parempaa paikkaa arkkitehtien tapaamiselle.”
Suvilahden maantieteellinen sijainti on tärkeä
tapahtumalle, johon osallistuu satoja suunnittelijoita:
”Suvilahti sijoittuu kantakaupunkiin, kävelyetäisyyden
päähän ydinkeskustasta ja urbaanista sykkeestä, mikä
on jo sinänsä uskomatonta. EASA -tapahtumaan liittyvät
muut työpajat ovat lähellä, jopa näköetäisyyden
päässä.”
Myös Suvilahden sisäiset puitteet vakuuttavat
taiteellisen johtajan. Hänen mukaansa alue on
kompakti, pitäen sisällään kuitenkin monenlaisia
ulko- ja sisätiloja. ”Suvilahti on tarpeeksi laaja ja väljä
pysyen silti kasassa, täydellisessä paketissa. Alueella on
paljon asfaltti- ja hiekka-aavikkoa, mikä mahdollistaa
tapahtuman muodostumisen ennennäkemättömillä
mittasuhteilla kaksiviikkoiseksi tulevaisuuden arkkitehtien leikkikentäksi. Lisäksi tätä valtavaa tilaa ympäröi
lajitelma ällistyttävän komeita vanhoja voimalarakennuksia”, Ijäs hehkuttaa.
F L O W F E S T IV A L 2 0 1 2
sivu 10
”Suvilahden itäpuolella on teemaan täydellisesti
linkittyvää, yhä muutosvaiheessa olevaa urbaania
autiomaata. EASA:n teeman, wastelands eli joutomaat, osalta Suvilahti on erinomainen esimerkki
alueesta, joka on muuttunut monipuolisen elinkaarensa aikana teollisuusalueesta hyödyntämättömäksi
joutomaaksi ja sen jälkeen kehittyny t eläväksi
kulttuurikeskukseksi.”
R ohkeaa ja k äytä nn ö llistä
Lavasuunnittelukilpailussa etsitään intiimiä lavaa, joka
tuo katsojat lähelle artistia. Flow’n ohjelmoinnissa
lavalle on luvassa muiden muassa jazzia ja maailmanmusiikkia eli enimmäksen akustista, kompaktista
tilasta energiaansa ammentavaa soundia.
Ijäs kannustaa osallistujia kokeilevaan ja rohkeaan
asenteeseen: ”Hommassa on hyvä olla avoin mieli – tai
jopa pakkomielle – tuntemattomia ja uusia ilmiöitä
kohtaan.”
Inspiraatiota voi hakea vanhoista EASA:ssa toteutetuista töistä wastelands.fi -sivustolta. Toteutuksissa
yhdistyvät käytännön toimivuus ja visuaalinen ilottelu.
Koska lava on tarkoitettu intiimeihin 500-1500 katsojan
tilaisuuksiin, kilpailu antaa arkkitehdeille mahdollisuuden
leikitellä. Suunnitelman tulee kuitenkin olla laadultaan
tasokas ja toimiva. Myös Flow muuttuu jatkuvasti, joten
lavan monikäyttöisyys ja muunneltavuus on eduksi.
Wastelands-kilpailuehdotukset on lähetettävä 31. maaliskuuta
mennessä. Tarkempaa tietoa rekisteröitymisestä, kilpailuehdoista
j a la va n tek n isistä va ati m u k sista: w w w.wastela n ds.fi /sta g e.
Voittaja selviää 16. huhtikuuta.
sivu 11
FLOW FESTIVAL 2012
Lehden soundit 1/2012
Kuuntele kappaleet Spotifyssä: http://tinyurl.com/7evpt7r
Koonnut: Matti Nives
rakastetuim m isita jäsenistään, kun
ranskalainen DJ Mehdi alias Mehdi FavérisEssadi menehtyi traagisesti.
a m b i enti n ku u lo ista m usi i k k i a, j o ka o n
ku iten k i n ou dolla ta va lla pop. Keep Me
There on mainio sisäänheitto Jaarin
avaruuteen.
The Black Keys: Lonely Boy
albumilta El Camino (Nonesuch, 2011)
The Black Keys näy tti viimeistään uudella
a l b u m i l l a a n , e t tä ro u h e a j u u r i ro c k o n
u u d e l l e e n l öy d e t t y n ä k i n ”u u s i m u sta ”.
Lonely Boy avaa lev yn komeasti ja ker too
pa ljo n o leellista. Lu e myös a r ti k keli
siv u lta 9.
Jason Moran: Gangsterism Over Ten Years
albumilta TEN (Blue Note, 2010)
Tä h t i p i a n i s t i J a s o n M o ra n i n s p i ro i t u u
visuaalisen taiteen maailmasta ja designkulttuurista. Tässä Moran nostaa hattua
k u l t t i h a h m o J e a n M i c h e l B a s q u i a t i l l e,
jonka posterin reunasta ”gangsterismin”
teema on kuulemma napattu.
The War on Drugs: Brothers
albumilta Slave Ambient (Secretly Canadian, 2011)
H u u m es ota a e i o l e h ä v i t t y, va i k ka Th e
War on Drugsin ex-jäsen Kurt Vile puhalteleekin savupyörylöitä haloonsa nykyään
omillaan. Hämmentävää, miten samoihin
su u nti i n ka k si lei ri ä ovat sittem m i n
musiikillisesti edenneet. Ristiinsuositus:
enemmän on enemmän.
Bon Iver: Calgary
albumilta Bon Iver (4AD, 2011)
Bon Iver kasvoi mies ja kitara -henkisy ydestä ison kuuloisiin nykypop-maalailuihin
viime vuotisella nimettömällä albumillaan.
Jos For Emma, Forver Ago oli hiiliväreillä
nyanssirikkaasti piirrettyä minimalistista
musiikkia, räjähtää uusin tulokas väriloistoon koko kankaan leveydellä k iehtovia
yksityiskohtia pursuten.
Björk: Moon
albumilta Biophilia (One Little Indian, 2011)
Björk in spektaa k kelia lbu m i Bioph i lia on
n i i n m o n i p u o l i n e n p l äj ä y s a p p l i ka a t io i n e e n , et tä m o n i o n e h kä m i s s a n n u t
t ä r ke i m m ä n p o i n t i n : Bj ö r k t e ke e y h ä
uskomattoman kaunista ja omaperäistä
musiikkia luoden nahkansa kerta toisensa
jälkeen uudelleen.
Feist: The Bad in Each Other
albumilta Metals (Polydor, 2011)
” When a good man and a good woman /
can’t find the good in each other. / Then a
good man and a good woman / will bring
out the worst in each other. ” Monimutkainen aihe, nerokas tiivistys.
A$AP Rocky: Peso
albumilta LiveLoveA$AP (2011)
Peso on malliesimerkki 2010-lukulaisesta
h i p h o p ista k i i n n osta v i m m i l la a n . Pa lj o n
vanhaa, mutta tarpeeksi uuttakin.
Nicolas Jaar: Keep Me There
a l b u m i l t a S p a ce i s O n l y N o i s e (C i r c u s
Company, 2011)
Nicolas Jaarilla on harvinainen kyky tehdä
FLOW FESTIVAL 2012
sivu 12
Virgo Four: It’s a Crime (Caribou remix)
singlejulkaisu (Rush Hour, 2011)
Da n Sna ith a lias Ca ri bou pisti bä n d i nsä
h e t ke k s i b o k s i i n , o t t i V i rg o Fo u r i n
k l a s s i k ko - h o u s e n h e l l ä ä n h u o m a a n s a
ja tek i yh den viime a ikojen kovim m ista
klubihiteistä. Joskus ajaton soundikin voi
saada nykyaikaisen ja silti potentiaalisesti
pitkäikäisen päivityksensä, joka lisää jotain
o l e e l l i sta s ä i l y t tä e n s i l t i a l k u p e rä i s e n
sielukkuuden. Lue myös artikkeli sivulta 10.
Ane Brun: Do You Remember
albumilta It All Star ts With One (Balloon
Ranger Recordings, 2011)
Tavastia, syksy 2011. Yllättävän doo-wop
-henk isesti lau lava Ane Brun tanssittaa
täy ttä salia kappaleen kasvaessa valtavaksi perkussio-hullutteluksi, kaikki tuntuu
täydelliseltä. Muistan kyllä.
Verneri Pohjola Quartet: Cheap Taxi Adventure
albumilta Hot Pot Place Around the Corner
(KHY/Suomen Musiikki, 2010)
Tr u m p e t i s t i t ä h t i Ve r n e r i P o h j o l a t e k i
hiljattain albumin yhteistyössä kiinalaisten
jazzareiden kanssa. Halpa taksiseikkailu
sai ensiesityksensä silloin, toinen versio
kuultavissa uudella Ancient Histor y
-albumilla.
Jamie Woon: Night Air
albumilta Mirrorwriting (Polydor, 2011)
J a m i e Wo o n p ä ä s i v a s ta to i s e l l a y r i ttä mä llä Red Bu ll Music Aca demy y n (kts
juttu sivulta 36), jota on hankala uskoa
edellisvuoden Mirror writing-albumia
kuuntelemalla. Paras nykypop kuulostaa
aina tulevaisuudelta.
Kings of Convenience: Peacetime Resistance
a l b u m i l ta D e c l a ra t i o n of D e p e n d e n ce
(Virgin, 2009)
Kings of Convenience tekee tässä kappal e e s s a h i e n o n h a va i n n o n : j o s o m i sta a
n elj ä si l m ä ä, ei ka n n ata vä k isi n py rk i ä
yhteen näköku lmaan. On nek si k yseinen
monialaisuus ei ole muuttanut liikaa duon
alusta asti valmista musiikkia. Lue myös
kolumni sivulta 94.
Mulher Melancia: Rima Que Rima
albumilta Funk do Brasil (Shark Entertainment, 2010)
Baile funk heijastelee Rion yhteiskunnallista liikehdintää. Spotifystä soundia oli
kuitenkin melko hankala löytää. Lue lisää
sivulta 16.
Underground Resistance: Negative Evolution
a lbu m i lta Interstella r Fug itives (Un derground Resistance, 1998)
Ys ä r i n a l u s s a U n d e rg ro u n d Re s i sta n ce
o l i a v a i n a s e m a s s a D e t ro i t-te k n o n
mu llistaessa Berli i n i n (kts. juttu siv u lta
84). Kannattaa tsekata myös Jeff Millsin
Tresor-julkaisut aiheeseen liittyen.
Ricardo Villalobos: Ichso
a lbu m i lta Ti me Out Presents: The Other
Side of Berlin (Deaf Dumb & Blind, 2007)
Ricardo Villalobos kuuluu nykyisen Berliiniteknon suurimpiin nimiin. Miehen musiikki
paaluttaa kerta toisensa jälkeen minimalistisen tanssimusiikin tieviittoja uusiksi
ja monipuolinen musiikkisivistys resonoi
Villalobos-tuotannoissa voimakkaasti.
Sufj a n Steve ns: Movem ent III - Li n ea r
Tableau with Intersecting Surprise
albumilta The Queens-Bronx Expressway
(Asthmatic Kitty, 2009)
J o s o n o l e m a s s a a r t i st i , j o n ka k u u l u u
sä veltää ku n n ia nosoitus moottoritielle,
ideoida supersankarityttöjen tähdittämä
sa rj a ku va k i rj a j a ta rj o i lla ko ko ko m eus
p s y ke d e e l i s i i n g r a f f i t e i n j a e k s i s t e n tiaa lisi n ka nsitek stei n va rustettu na
kokonaisuutena, hän on Sufjan Stevens.
Lisää aiheesta sivulla 64.
TV Off: Music Machine
albumilta Music Machine (Eels in My Pants,
2010)
Helsinkiläisduo TV Off herätti debyyttilevyllään intohimoja suuntaan jos toiseenkiin
(kts juttu sivulta 26). Tässä nimikkokappale
kyseiseltä albumilta.
Ebo Taylor: Heaven
albumilta Ghana Soundz (Soundway, 2002)
Usher feat. Ludacris: She Don’t Know
albumilta Raymond V Raymond (LaFace/
Jive, 2010)
G h a n a l a i n e n Eb o Ta y l o r l ev y t t i ka p p al e e n H e a ve n v u o n n a 1977. B r i t t i l ä i n e n
S o u n d wa y Re co rd s to i ka p p a l e e n j u l k i
uudelleen 2000-luvun alussa ghanalaisia
harvinaisuuksia esitelleellä kokoelmallaan.
Jenkki-poppari Usherin kappaleessa She
Do n’t Kn ow sä m p lätä ä n Ta y lo ri n b i isi ä,
todennäköisesti uusintajulkaisun ansiosta.
Ebo Taylorin palkkapäivä koitti noin kolmek ym mentä v uotta a lku perä islev y tyk sen
jälkeen. Lue juttu sivulta 40.
Michael Nyman: Bird Anthem
albumilta Michael Nyman (Piano, 1982) Ke v ä t ko i t ta a , l i n n u t t u l e v a t . Ts e k ka a
muuttoaikataulu sivulta 100.
DJ Mehdi: Lucky Boy
albumilta Lucky Boy (Ed Banger, 2006)
Ka nsa i nvä l i n en ta nssi m usi i k k i y hteisö menetti viime vuonna yhden
sivu 13
FLOW FESTIVAL 2012
Muualla
sanottua
Fl ow ’sta k i rj o i tet t i i n ke s ä n
a i ka n a l e h d i ss ä , b l o g e i ss a j a
nettikeskusteluissa. Ohessa valikoituja otteita med ia-a n n ista.
Ko o n n u t: Sus a n n a H u l k ko n e n
2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2
2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2
2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2
2 0 1 2 2 0 1 2
2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2
2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2
2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
H ipsterit
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
”Luulimme, että Flow aitaa heidät
Suvilahteen. Olimme väärässä.”
Juhani Karila Helsingin Sanomissa 2.7.2011
otsikolla Hipsteri, vältä Iron Maidenia
”’Täällä ovat maan tyylikkäimmät
ihmiset’, sanoi Flow-kävijä Ylen
uutisissa kuolleesta lokista tehty
hattu päässään.”
Susanna Luikku Apu-lehdessä 33/2011.
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
F F
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
FF
F
FFFFFFFFFFFFFFFF
FF
F
F F F F F F F F F F F F F F FFF
FF
FF
FF
F
F F
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
F
FF
F F F F F F F F F F F F FFF
FFF F F F F F F F F F F F F F F FF
FFF F F F F F F F F F F F F F F F FF
FFFFFFFFFFFFFFFF
FF
F
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
F
”[Hipstereitä] näkeekin runsain
joukoin elokuussa Helsingissä
järjestettävillä Flow-festivaaleilla, joilla esiintyy elektro- ja
indieyhtyeitä. Siitä ei ole tietoa,
ovatko hipsterihousut suosittuja
hipstereiden parissa.”
Kotimaisen kielentutkimuskeskus, Laura
Paananen 2011.
”Hipsterit menevät Flow-festareille,
ajavat fikseillä ja käyttävät
liian lyhyitä housuja vain siksi,
että sellaiset housut ovat
mahdollisimman ironiset ja rumat.
Feministi on vihainen nainen,
joka pukeutuu mustaan ja tykkää
tytöistä. Ennakkoluulot ovat usein
tietämättömyyden tulosta, mutta
myös inhimillisiä. Pahimmillaan ne
kuitenkin synnyttävät vihaa, sekä
estävät meitä näkemään sellaisia
asioita, joista saattaisimmekin
oikeasti pitää.”
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
”Mutta ohittaessani hänet
jouduin toteamaan että tässä
ei nyt kulkenutkaan tiedostava,
vegaaniversiona ruokansa tilaava
fiksipyöräilijä, vaan kyseessä oli
poliittisesti korrektilla kielellä
vaihtoehto-elämäntapainen. Eli
laitapuolenkulkija. Spusse tai
spurgu stadilaisille.”
Aliisan maailma -blogi 19.8.2011 aiheesta
Hipsterit ja Flow.
S a n n a -Ka tj a Po hj a l a h t i YLE: n b l o g i s s a
”Flow-festareiden vakiintunut
konsepti osuu hauskasti
musahipsteriyden ytimeen.
Festivaalien luonteeseen kuuluu
olennaisesti se, ettei suurin
yleisöstä tunne valtaosaa
esiintyjistä ennalta. Sitä yleisön
enemmistö ei kuitenkaan
tunnusta. Festivaalien haluttavuus kätkeytyy juuri tuohon
ristiriitaan. Niiden imago rakentuu
ns. ’vaihtoehtoisuudelle’.”
5.8.2011.
Tanja Tiekso Nuorgam-sivustolla 9.8.2011.
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
L O W F L O
F L O W F L O
F F L O W F L O
F F F L O W F L O
F F F F L O W F L O
FFFFFLOWFLO
F F F F L O W F L O
F F F L O W F L O
F F L O W F L O
F L O W F L O
L O W F L O
FLOW FESTIVAL 2012
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
E S T I V A
E S T I V A L
E S T I V A L L
E S T I V A L L L
E S T I V A L L L L
E S T I V A L L L L L
E S T I V A L L L L
E S T I V A L L L
E S T I V A L L
E S T I V A L
E S T I V A
sivu 14
L
L
L
L
L
L
L
L
L
L
L
OOOOOOOOOOOOOOOOOO
OOOOOOOOOOOOOOOOO
OOOOOOOOOOOOOOOOO
OOOOOOOOOOOOOO
OOOOOOOOOOOOO
OOOOOOOOOOOOO
OOOOOOOOOOOOOO
OOOOOOOOOOOOO
OOOOOOOOOOOOO
OOOOOOOOOOOOO
FESTIVALFESTIVALFESTIVAL
FESTIVALFESTIVALFESTIVALF
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFE
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFES
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFEST
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFESTI
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFESTIV
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFESTIVA
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFFESTIVAL
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFESTIVA
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFESTIV
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFESTI
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFEST
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFES
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFE
FESTIVALFESTIVALFESTIVALF
FESTIVALFESTIVALFESTIVAL
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E
FFFFFFFFFFFFFFFFFFFFF
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S
FFFFFFFFFFFFFFFFFFFF
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I
FFFFFFFFFFFFFFFFFFF
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V
FFFFFFFFFFFFFFFFFF
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F F E S T I V A L
FFFFFFFFFFFFFFFFFFF
FFFFFFFFFFFFFFFFFFFF
FFFFFFFFFFFFFFFFFFFFF
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2
FESTIVALFESTIVALFESTIVAL
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
H innat
”En todellakaan ymmärrä
Flow-festivaalin lippujen hintoja.
Lähes kaikki esiintyjät jotain
ihan tuntemattomia pienen
piirin tähtiä. Ehkä yksi tunnetumpi esiintyjä. Ihmettelen
kyseisen festivaalin suosiota
todella paljon.”
Nimimerkki ”Mersumies” hs.fi/omakaupunki
-sivustolla.
”Ei se nimittäin ole tyhmä joka
pyytää, vaan hipsteri joka
maksaa”.
Nimimerkki ”Ruisrock” samalla sivustolla.
OOOOOOOOOOOOOOOOOO
OOOOOOOOOOOOOOOOOO
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
OOOOOOOOOOOOOOOOOO
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F
FESTIVALFESTIVALFESTIVAL
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
E S T I V A
E S T I V A L
E S T I V A L L
E S T I V A L L L
E S T I V A L L L L
E S T I V A L L L L L
E S T I V A L L L L
E S T I V A L L L
E S T I V A L L
E S T I V A L
E S T I V A
L
L
L
L
L
L
L
L
L
L
L
FESTIVALFESTIVALFESTIVAL
FESTIVALFESTIVALFESTIVALF
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFE
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFES
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFEST
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFESTI
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFESTIV
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFESTIVA
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFFESTIVAL
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFESTIVA
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFESTIV
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFESTI
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFEST
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFES
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFE
FESTIVALFESTIVALFESTIVALF
FESTIVALFESTIVALFESTIVAL
FFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFF
FFFFFFFFFFFFFFFFFFFFF
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
FFFFFFFFFFFFFFFFFFFF
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
OOOOOOOOOOOOOOOOOO
FFFFFFFFFFFFFFFFFFF
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
OOOOOOOOOOOOOOOOOO
OOOOOOOOOOOOOOOOOO
E esti keeli
ӆheks oodatuimaks artistiks oli
kindlasti räppar Kanye West, kes
alustas oma show’s otse rahva
keskelt taeva poole kerkinud
tostuki platvormilt.”
OOOOOOOOOOOOOOOOOO
K anye W est
”Setin kliimaksina toimi reilusti
yli kymmenen minuutin mittaan
venytetty eeppinen balladi
Runaway, joka sai myös itse
solistin herkistymään. Harva tähti
pystyy näin kornisti liikuttumaan
omasta erinomaisuudestaan.”
FFFFFFFFFFFFFFFFFF
FFFFFFFFFFFFFFFFFFF
”Mitään pyyhittyjä kyyneleitä
ei ainakaan oo luvassa. Tiukka
puolen tunnin setti, jonka
puolivälissä multa jo todennäkösesti lähtee ääni.”
Davo Metro Live -sivustolla 13.8.2011.
”Taakibörstan upeat musiikkivideot elävät edelleen underground-klassikkoina Youtubessa ja
törkyisä musiikki sydämissämme.
Uskokaa tai älkää, tämä on
minulle ehdottomasti isoin keikka
tämän vuoden Flow’ssa.”
Taatusti lepposaa -blogi 11.8.2011
F L O W F E S T I V A L
F F L O W F E S T I V A L L
F F F L O W F E S T I V A L L L
F F F F L O W F E S T I V A L L L L
FFFFFLOWFESTIVALLLLL
FFFFFFLOWFESTIVALLLLLL
FFFFFFFLOWFESTIVALLLLLLL
FFFFFFFFLOWFESTIVALLLLLLLL
FFFFFFFFFLOWFESTIVALLLLLLLLL
FFFFFFFFFFLOWFESTIVALLLLLLLLLL
Y leinen fiilis
”Hikiset bailut! Miksi mä en
soittanut tätä rapujuhlissa?”
Kansallisoopperan hallintoneuvoston jäsen
Kaarina Suonperä viittaa Hercules & Love
Affairiin Helsingin Sanomissa 14.8.2011.
FFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFF
”Aion valmistautua venyttelemällä,
syömällä hiilihydraatteja ja
juomalla paljon vettä.”
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
Riku Vassinen Helsingin Sanomissa 12.8.2011.
FFFFFFFFFFFFFFFFFFFF
FFFFFFFFFFFFFFFFFFFFF
FESTIVALFESTIVALFESTIVAL
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I
Mikko Siltanen Savon Sanomissa 16.8.2011.
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V
Kanye Westin keikasta.
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F F E S T I V A L
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V
”Esitus oli hispaanialikult armas
ja rütmikas.”
”Parhaimmilllan esityksessä oli
hulvatonta ja mukaansatempaavaa camp-henkeä kuin Lady
Gagalla konsanaan.”
23.8. 2011 Rada7.ee-sivustolla El Guinchon keikasta.
Mikko Aaltonen Helsingin Sanomissa 16.8.2011.
FESTIVALFESTIVALFESTIVAL
15.8.2011 Elu24.ee-sivustolla.
Rumbassa 11/2011.
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
Jussi Mäntysaari ja Anton Vanha-Majamaa
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
OOOOOOOOOOOOOOOOOO
M C Taakib ö rsta
”MC Taakibörstan paluukeikka
houkutteli OSS-alueen tupaten
täyteen: kaljaa ja kessua
kuluttaneet messiaat vetivät
hurjan hittiputken ja olivat hetken
ajan festarialueen valtiaita.”
”70- ja 80-luvuilla tuli sentään
joskus istuttua Kaivopuiston ja
Kaisaniemen rock-konserteissa, ja
Suvilahden Flown kaltaiset festarit
tsekkaan ihan mielelläni.”
Anja Snellmann 19.7. Iltalehden
kolumnissa.
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F
sivu 15
FLOW FESTIVAL 2012
Rauhoitettu Rio,
kesytetty funk?
R
Samban, funkin ja karnevaalin kaupunkina tunnettu Rio
de Janeiro on muutosten kourissa. Miika Saukkonen
selvitti mitä faveloissa tapahtuva muutos tarkoittaa
Rion omintakeiselle funk-kulttuurille, joka on pitkään
elänyt symbioosissa slummien epävirallisen talouden ja
huumekaupan kanssa.
io de Janeiron funk eli funk carioca on kasvattanut
suosiotaan kaupungin ulkopuolella, mutta se on
edelleen hyvin vahvasti paikallinen ilmiö. Musiikkia
tehdään esitettäväksi favelayhteisöjen juhlissa eli
baileissa, joilla sounditiimit ja seremoniamestarit
tienaavat elantonsa. Funkin sidos favelaan näkyy
myös sanoituksissa. ”Funk on yksi merkittävimmistä
Rion köyhän väestön todellisuuden ja identiteetin kulttuurisista ilmauksista”, muotoilee Rion funk-kulttuuria
tutkinut Paul Sneed.
Slummien eli favelojen bailet ovat usein ilmaisia
ulkoilmabileitä, joissa on valtavat soundsystemit ja
joita on järjestetty usein favelaa hallitsevien rikollisryhmien toimesta. Poliisin miehitettyä kyseisen alueen
bailet on yleensä kielletty tai tehty vähintäänkin
luvanvaraisiksi.
Alexandra Lippman kertoo, että on joitakin faveloja,
jotka korvaavat lopetettuja baileja, ja ihmiset todella
alkavat käydä uusissa paikoissa. ”Esimerkiksi Mandelan
bailen voi katsoa korvanneen Mangueirassa pidetyt.
Kun menin sinne, siellä oli uskoakseni jopa yli 10 000
ihmistä”, Lippman hehkuttaa.
Funkin kohtaama kriminalisointi liitty y paitsi
bailejen ja huumekaupan yhteyksiin, myös siihen,
että osa funkista on sanoituksiltaan suoranaisesti
po l i isi n vasta ista j a fa velasta tu lev i a h u u m ekauppiaita sympatisoivaa. Tämä funkin suuntaus
tunnetaan nimellä proibidão , kielletty funk. Sanoituksissa poliisi esitetään ulkopuolelta hyökkäävänä
vihollisena, kun taas paikalliset huumekauppiaat
esitetään sotureina, jotka ovat yhteisöjensä legitiimejä puolustajia.
B ailet vastatuulessa
K ielletty funk- hedelm ä
Sain elokuussa Riosta viestin. ”Mulla oli tapana käydä
Árvore Secan bailessa, mutta tänä viikonloppuna
kuulimme, että tämäkin baile on lakkautettu. Sama
vanha tarina: poliisi haluaa käteistä eikä omistaja halua
maksaa niille”, eräs funkin ystävä kirjoitti.
”On tosi surullista, että kaikki bailet suljetaan. Tällä
hetkellä meillä on jäljellä muutama vaihtoehto, mutta
ne ovat hyvin kaukaisissa paikoissa.”
Riossa työskennellyt kalifornialainen antropologi
Funk-artistille on ollut usein houkutteleva vaihtoehto
tehdä musiikkia huumekauppiaiden suojeluksessa.
Keikkoja saman organisaation hallitsemilla alueilla
riittää ja proibidão on ollut kenties suosituin funkin tyyli.
Eräs viime vuosien isoimmista proibidão-hiteistä
on MC Smithin esittämä Vida Bandida . Sen kertosäe
menee kutakuinkin näin:
”Me eletään gangsta-elämää, meidän peli on
raakaa / tänään meillä on bileet, huomenna suru /
Kuvat: kirjoittajan
FLOW FESTIVAL 2012
sivu 16
sivu 17
FLOW FESTIVAL 2012
LEO JUSTI
panssarit ei pelota, me ei paeta taistelua / me ollaan
aseistettuja Jeesuksen Kristuksen verellä.”
MC Smithin oma asuinpaikka tuli poliisin miehittämäksi vuoden 2010 lopulla. Sitä edelsi seitsenpäiväinen
taistelu, jonka aikana jengiläiset polttivat yli 100 autoa
ja bussia kaduilla ja poliisiasemia tulitettiin. Lopulta
poliisi ja sotilaat toteuttivat megaoperaation, joka
johti Complexo do Alemãon ja Complexo da Penhan
miehitykseen. Sen jälkeen favela toisensa jälkeen on
siirtynyt poliisin hallintaan.
Proibidão-biisien uhosta huolimatta favelojen
jengit eivät ole yleensä ryhtyneet marttyyreiksi
vaan ovat katsoneet parhaakseen paeta ilman
taistelua. Pakenemisoption on mahdollistanut poliisin
taktiikkana nykyään olevat ennakkoilmoitukset
miehitysoperaatioista.
Kun olin Rio de Janeirossa alkuvuodesta 2011,
proibidão-biisit soivat varsinkin tuolloin vielä Comando
Vermelhon hallitsemassa Mangueirassa. Mutta onko
funk sopeutumassa nyt uuteen järjestykseen ja
siirtyvätkö artistit vähitellen pois proibidão-tyylisestä
funkista?
”Arvelen, että niin kauan kun on rikollisryhmiä, jotka
kontrolloivat ’rauhoittamattomia’ faveloja, proibidão
tulee olemaan suosittua niiden yhteisöjen sisällä ja
ulkopuolella”, proibidão-asiantuntija Paul Sneed sanoo.
”Rauhoittamiseen erikoistuneet poliisiyksiköt
(UPP:t) edustavat totta kai isoa muutosta, mutta tulee
kestämään vielä kauan ennen kuin Rion tuhatkunta
favelaa ja niiden koko väestö tuodaan osaksi laajempaa
yhteiskuntaa tavalla, joka tekisi rikollisesta estetiikasta
menneen talven lumia.”
”Vähän aikaa sitten Cidade de Deusissa oli
jonkinlainen konflikti funk-bileisiin liittyen ja jotkut
favelan asukkaista hajottivat poliisiaseman ikkunat.
Mutta vaikka jotain vastarintaa esiintyy, vähitellen
UPP:t tulevat muuttamaan asioita faveloissa jonne
ne on sijoitettu. Se muistuttaa minua siitä kun ADA
tuli Rocinhaan ja Comando Vermelhoa kannattava
musiikki kiellettiin. Useimmat MC:t siirtyivät sulavasti
uuden hallitsevan jengin puolelle. Ennustan, että tulee
FLOW FESTIVAL 2012
sivu 18
Rio de Janeirosta löytyy
paikallisen funk-skenen
lisäksi myös kansainvälisemmin suuntautuneita
nuoria tuottajia ja DJ:itä.
Englanninkielisissä ”global
bass”-musablogeissa
runsaasti huomiota saanut
Leo Justi on yksi heistä.
Mitä mieltä olet funk-skenen tilasta?
Leo Justi: Se ei todellakaan
elä parasta aikaansa, joka
minulle oli vuosien 2000-2005
tienoilla: Bonde do Vinho, Tati
Quebra-Barraco... Nykyään en pidä
funk-tuottajista niin paljon, mutta
DJ Woody on bad ass, samoin
vaaleaihoinen newyorkilainen DJ
Comrade.
Miten kuvailisit omaa soundiasi?
LJ: Kutsun itse tuottamaani
klubimusaa nimellä ”heavy baile”,
mutta soitan ghettovaikutteista
klubimusaa yleensä, paljon
bmore-vaikutteista myös.
syntymään jonkinlaista uutta UPP-musiikkia tai joku
muu tapa, jolla UPP:n kontrolloimissa faveloissa asuvat
ihmiset voivat ilmaista yhteisöllistä ylpeyden tunnetta
siitä, että ’me ollaan kovia kundeja’.”
T emaattinen fokus
murroksessa
Proibidão-MC:ksi ryhtyminen ei enää vaikuta yhtä
tuottoisalta uravalinnalta kuin ennen. MC Smithin
viimeaikaiset biisit vaikuttavat aiempaa kevyemmiltä.
Hän on päättänyt esimerkiksi tehdä covereita rocklaulaja Cazuzan biiseistä ja sanoo haluavansa tuoda
yhteen yläluokan suosiman rock-soundin ja alaluokasta
ponnistavan funk-biitin.
Miten funk-skene on muuttumassa nyt kun
faveloita rauhoitetaan? Onko funkin pitkä erityissuhde
huumekaupan kanssa heikentymässä?
”En todellakaan tiedä”, Alexandra Lippman vastaa.
”Ehkä funk on saamassa tai tulee saamaan enemmän
tukea rikollisorganisaatioiden ulkopuolelta. Tästä on
esimerkkinä lokakuussa 2011 järjestetty Rio Parada Funk.
Tämä funk-kulttuurin kunniaksi kaupungin keskustassa
järjestetty tapahtuma oli yksi ensimmäisistä funktapahtumista, joka on saanut merkittävää rahoitusta
valtiolta.”
E i yhten ä istä
funk- rintamaa
Funk-skene ei näytä tässä vaiheessa rakentavan
rintamia favelojen rauhoittamisen puolesta tai sitä
vastaan. Kumpaakin kantaa edustavia yksittäisiä
kannanottoja tuntuu löytyvän.
”Funk-piireillä ei ole johtohahmoja, joten mitään
virallista kantaa ei ole”, kertoo riolainen Maíra
Bernardo. ”Omasta mielestäni rauhoittamisessa kyse
on rasistisesta toimenpiteestä. Se että eristetään köyhät
yhteisöt sotilaskoneiston avulla ei tee mitään elämänlaadun parantamiseksi tai kaupungin turvallisuuden
lisäämiseksi.”
sivu 19
Entä skeneä jossa vaikutat?
LJ: Se skene johon kuulun on...
outo. En oikein ymmärrä sitä. Se
mitä voin sanoa on, että musiikki ei
ole se juttu, joka tuo niin kutsutun
’underground-yleisön’ klubille.
Sen sijaan kunkin hetken trendit
vaikuttavat, tietyn flyerin coolius,
sen imago. Yleisö on yleisesti ottaen
erittäin tietämätöntä. Se joko
haluaa geneeristä pop-musiikkia tai
sitten ’puhdasta’ house-musiikkia,
joka ei ole minun juttuni. Minusta
tuntuu että elektro/house-yleisö
etsii sellaista klassisen housen
meininkiä, ne haluavat tuntea
olevansa Ibizalla tai jotain, eli
he eivät ole kovin kiinnostuneita
uusista klubimusan tyyleistä,
varsinkaan jos se kuulostaa raa’alta
ja ghetolta kuten minun musiikkini.
Onko mielestäsi klubimusaskenen
ja favelojen funk-skenen välillä
mitään yhteyttä?
LJ: On ehdottomasti musiikillinen yhteys, mutta ei juuri muuta.
Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?
LJ: Olen käynnistämässä
levymerkkiä ystävieni kanssa,
jotka ovat elektronisen indietanssimusiikin tuottajia ja DJ:itä,
designereitä ja elokuvantekijöitä.
Tulemme keskittymään vientiin,
koska uskomme että meillä on
paremmat mahdollisuudet saada
arvostusta ulkomailla. Olen myös
puhunut eräälle isolle brittiartistille biisin tuottamisesta ja toivon
että se toteutuu.
Leo Justin tuotoksiin
voi tutustua osoitteessa
http://soundcloud.com/leo-justi
FLOW FESTIVAL 2012
”Rauhoitettuihin faveloihin ei ole perustettu
kouluja, ei sairaaloita, eikä ole luotu työpaikkoja.
Riski mennä mukaan rikollisuuteen on näillä alueilla
edelleen sama. Eikä poliisin ja huumekaupan välinen
korruptoitunut suhde ole muuttunut. On tullut jo esille
tapauksia joissa UPP:n poliisit ja huumekauppiaat ovat
tehneet yhteistyötä.”
”Poliisi ottaa vastaan rahaa joka takaa että huumekauppa toimii edelleen jollakin tasolla näissä paikoissa.
Slummien asukkaat ovat myös kärsineet UPP:n poliisien
väärinkäytöksistä, poliisit näkevät kaikki marginaalisina,
ihmisinä jotka eivät ansaitse kunnioitusta, joita voidaan
kohdella vain väkivallan keinoin”, Bernardo tiivistää.
Faveloiden uusi aika
Yksi ongelmista on se, että elinkustannukset faveloissa
nousevat nopeasti ja paljon. Köyhät asukkaat laitetaan maksamaan aiemmin piraattiversiona halvalla
saaduista palveluista täyttä markkinahintaa. Esimerkiksi
energiayhtiöt ovat laskeskelleet saavansa sievoiset
voitot kun favelat integroidaan viralliseen talouteen.
Viimeisin rauhoittamisoperaation kohde on Rion
eteläosan hienostoalueiden lähellä sijaitseva Rocinha.
Rocinhassa asunut Alexandra Lippman toivoo, etteivät
talouden epämuodollisilla sektoreilla työskentelevät
ihmiset kärsi liikaa rauhoittamisen mukana tulevasta
favelan muodollistamisesta.
Samalla se, että favelat näyttävät nyt entistä
turvallisemmilta ja avoimemmilta, vetää puoleensa
uutta varakkaampaa väkeä. Miehitettyihin faveloihin
on perustettu myös turisteille suunnattuja hostelleja.
Kaikki eivät ole iloisia Rocinhan uudesta järjestyksestä. ”Vihaan sitä että poliisi on täällä ja minusta
tuntuu että favela on menettänyt sielunsa”, kirjoittaa
nimimerkki Funkeiro da Rocinha eräällä nettifoorumilla
englanniksi. Mitä tästä pitäisi ajatella?
”Tämä tyyppi on luultavasti ulkomaalainen romantikko”, Paul Sneed kommentoi. ”Tai semi-ulkomaalainen,
kuten ne, jotka järjestävät turisteille favelakierroksia.
Hän tuntuu olevan eri mieltä laajemman väestön
kanssa. Suurin osa Rocinhan asukkaista todella haluaa
päästä mukaan osaksi laajempaa yhteiskuntaa.”
”Mutta hän on varmasti oikeassa siinä, että suuri
osa siitä, mikä teki faveloiden yhteisöllisyydestä niin
vahvan, tulee todennäköisesti vähenemään. Uskon,
että osasyy siihen, miksi yhteisöllisyys on ollut niin
voimakasta Rocinhassa ja muissa Rion faveloissa on se,
että se korvaa puuttuvia muodollisempia instituutioita.
Ulkopuolisen yhteiskunnan välinpitämättömyys on
mahdollistanut sen, että faveloissa on voinut kukoistaa
joitakin alhaalta ylöspäin rakentuvia, erittäin voimaannuttavia sosiaalisen organisoitumisen muotoja.”
Lisää aiheesta:
http://rioonwatch.org
http://rioradar.com
http://rioradar.comhttp://riounderbelly.wordpress.com/http://
rioradar.com
Elite Squad: The Enemy Within -elokuva
Paul Sneed: Bandidos de Cristo: Representations of the Power of
Criminal Factions in Rio’s Proibidão Funk . Latin American Music
Review, Volume 28, Number 2, Fall/Winter 2007, pp. 220-241.
Paul Sneed: Machine Gun Voices: Bandits, Favelas and Utopia in
Brazilian Funk (2003).
FLOW FESTIVAL 2012
sivu 20
S anastoa
ADA – Amigos dos Amigos, ”ystävien ystävät”, Rio de Janeirossa
toimiva rikollisorganisaatio,
joka hallitsi marraskuuhun 2011
saakka kaupungin suurinta
favelaa Rocinhaa.
Árvore Seca – Rio de Janeiron
pohjoisosassa sijaitseva favela.
CV – Comando Vermelho,
”punainen komento”, yksi Rio
de Janeiron tunnetuimmista
rikollisorganisaatioista.
Cidade de Deus – Rio de Janeiron
länsiosassa sijaitseva favela.
favela – brasilialainen nimitys
slummille.
funk carioca – Yhdysvalloissa
tehdyn Miami bass- ja freestylemusiikin pohjalta 1980-luvulta
lähtien Rio de Janeirossa
kehittynyt tanssimusiikin genre.
UPP – Unidade de Polícia
Pacificadora, Rio de Janeirossa
favelojen ”rauhoittamiseen”
erikoistunut poliisiyksikkö
sivu 21
FLOW FESTIVAL 2012
Suomeen on syntynyt musiikkiblogiskene muutaman viime vuoden
aikana. Kasvamisen varaa on vielä, mutta blogit muuttuvat koko
ajan merkittävämmäksi osaksi maamme musiikkimediakenttää
kirjoittaa Oskari Onninen.
Onttoa hypeä vai
arvokasta pohjatyötä?
”on niin hieno,
tarvitse
etten
pariin
päivään
muuta”
mitään
OOOOOOOOOOOOOOOOOO
OOOOOOOOOOOOOOOOOO
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
”jos minä saisin
tätä
p ä ä tt ä ä ,
k u u ntel i s i v at
kaikki maailman
i n d i e d i ggar i t ”
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
OOOOOOOOOOOOOOOOOO
OOOOOOOOOOOOOOOOOO
”M
itä, lukeeko joku musiikkiblogeja?” on taajaan
vastaan tullut puolihumoristinen heitto, jota
olen kuullut kerrottuani löytäneeni lupaavan
oloisen kotimaisen yhtyeen musiikkiblogeista.
Lauselmassa on kieltämättä perää. Muutama vuosi
sitten suomalainen musiikkiblogi oli vielä harvinainen ja
puuhasteleva mediakuriositeetti. Tätä nykyä aktiivisten
blogien määrä on kasvanut useisiin kymmeniin, ja on
helppo puhua jo jonkinlaisesta blogikulttuurista. Piirit
ovat silti pienet, ja bloginpitäjät korostavat toiminnan
yhteisöllistä ulottuvuutta.
Käytännössä kaikki suomalaiset musiikkiblogit
FLOW FESTIVAL 2012
OOOOOOOOOOOOOOOOOO
OOOOOOOOOOOOOOOOO
ovat yksityishenkilöiden omissa nimissään pitämiä.
Vain Ar voitus on meille poika tuo -blogi toimii
A-lehtien Lily.fi-verkkomedian alaisuudessa.
OOOOOOOOOOOOOOOOO
OOOOOOOOOOOOOO
OOOOOOOOOOOOO
B logit ja genresidonnaisuus
OOOOOOOOOOOOO
Suomalaisia musiikkiblogeja kokoavan aggregaattorisivuston Rosvot.fi:n tagipilvi kertoo selvää kieltään
blogikentän painottumisesta indien suuriin linjoihin:
Black Twigin, M83:n ja Lana Del Reyn nimet pomppaavat
silmille suurella fontilla. Marginaali-ilmiöt ja -genret
jäävät muutaman blogin varaan.
sivu 22
OOOOOOOOOOOOOO
OOOOOOOOOOOOO
OOOOOOOOOOOOO
OOOOOOOOOOOOO
sivu 23
FLOW FESTIVAL 2012
” P o i kke u k s i ak i n
on.
Oululaisbändi
Stories
Satellite
on
mainostanut
itseään
”Suomen
blogat u i mpana
bändinä”, ja bändillä
on
taskussaan
s i jo i t u k s i a
blog i ma i n i ntoja
listaavan
Hype
Machinen top10:ssä.”
FLOW FESTIVAL 2012
sivu 24
Noin tuhat uniikkia viikkolukijaa saavuttavaa Stop,
Shake, Honey, Go -blogia kirjoittava Antti Granlund
pitää kulttuurin syntymistä juurikin genresidonnaisena asiana: kun indie valtaa alaa, myös siitä
kirjoittavat blogit kiinnostavat aiempaa enemmän.
Granlund yhdistää blogien kehityksen suoraan Flow’n
ja Monsters of Popin menestykseen, indiekeikkojen
kasvaneeseen määrään sekä Soliti-levy-yhtiön ja
Nuorgam-verkkomedian perustamiseen.
Levy-yhtiöistä blogien olemassaoloon ovat silti
havahtuneet vain indiet. Solitin Nick Triani käyttää
sekä kotimaisia että ulkomaisia blogeja bändiensä
markkinointiin poikkeuksellisella intensiteetillä.
Facebookiin ja Twitteriin valuvien blogilinkkien virta
vaikuttaa loputtomalta.
”Solitille on ollut vaikea saada Suomesta huomiota
musiikkimedioiden ulkopuolella. Musiikkiblogosfäärissä
tuntuu olevan paljon kiinnostusta juuri sille musiikille,
mitä julkaisen. Lisäksi he suhtautuvat kannustavasti
toimintaani, ja tämä on helppo tapa saada näkyvyyttä”, Triani sanoo.
H ehkutuksen orjia ?
Mitä sinulle tulee mieleen määreestä ”blogibändi?”
Yhtye, joka sinkoutuu trendiaallon harjalle hetkessä
ja unohtuu vähintään yhtä nopeasti? Hypeä, jota ei
koskaan lunasteta?
Dilemma syntyy siitä, että blogit saavat kritiikkiä
lyhytnäköisyydestään ja kritiikittömyydestään, vaikka
haastatellut kirjoittajat korostavat kirjoittavansa
vain omasta mielestään kiinnostavasta musiikista.
Kritiikkiä annetaan lähinnä vain, jos jonkun oman
suosikin julkaisu ei ole sitä, mitä toivottiin. Haastatellut bloggaajat pitävät haasteenaan hehkuttamisen
määrää.
Kun selkääntaputtelua on tarpeeksi, se menettää
arvonsa. ”Jos jankkaa samoja hehkutusfraaseja n:ttä
kertaa jonkin bändin kohdalla, suitsutus väistämättä
kokee inflaation”, sanoo Slow Show -blogia pitävä
Juhani Lundman.
Ylipäätään suomalaisista blogeista on ollut helppo
huomata kotimaista indietä tukeva ja esiin nostava
tendenssi. Yleensä lupaavat nimet saavat maininnan
lukuisissa blogeissa, ja esimerkiksi Solitin bändit ovat
suorittaneet menneenä syksynä hurjan haltuunoton
myös blogien keskuudessa. Säv. san. sov -blogin Anna
Nevalainen kärjistää, että blogihuomioon riittää kotimaisilla bändeillä usein kitarasoundien kaikupitoisuus
tai riittävän selkeä indie-leima.
Triani sanoo, että blogit eivät suhtaudu musiikkiin
niin kyynisesti kuin perinteiset musiikkimediat. Hänen
mukaansa mediat vaikuttavat suhtautuvan usein
niin, että indie-nousukkaat saavat liikaa huomiota
jo muutaman biisin perusteella, jolloin hypeä pitää
tasoittaa nihkeällä arviolla huomioimatta sitä, että
artistin yleisö on Suomessa yhä pieni.
Granlund lähestyy samaa ongelmaa bändien
kautta: ”Kun tuntematon artisti tai bändi julkaisee
poikkeuksellisen biisin, jota kaikki alkavat hehkuttaa,
odotukset nousevat niin korkealle, että niitä on
mahdoton lunastaa. Pettymys on ikään kuin sisäänrakennettuna useisiin buzz-bandeihin.”
K irkas
tulevaisuus
Ulkomailla suurimmat blogit ovat jo painavassa
asemassa. Esimerkiksi Gorilla vs. Bear ja Pretty
Much Amazing ovat molemmat vakiinnuttaneet jo
auktoriteettiasemansa, jossa musanörtit seuraavat
niitä säännöllisesti siinä missä varsinaisia medioitakin.
Lisäksi Pitchforkin ja Stereogumin kaltaiset suuret
verkkomediat ovat startanneet blogeina, joiden
toiminta ja tekijämäärä on sittemmin paisunut.
Suomessa toiminta on vielä reilusti pienempää ja
viattomampaa. Täällä blogit lähinnä kaivavat bändejä
maan alta seuraavalle tasolle. Musiikkilehdissä noteerattavien tulokasbändien yhteydessä mainitaan usein
blogikuhina.
”Toimintamalli kotimaisten nimien breikkaamisessa näyttää olevan se, että blogit innostuvat, early
adapterit omaksuvat ja perinteiset mediat esittelevät
bändit suurelle yleisölle”, Granlund sanoo, ”En silti
usko, että The New Tigers tai Yournalist olisivat
jääneet huomaamatta ilman blogeja.”
Poikkeuksiakin on. Oululaisbändi Satellite Stories
on mainostanut itseään ”Suomen blogatuimpana
bändinä”, ja bändillä on taskussaan sijoituksia
blogimainintoja listaavan Hype Machinen top10:ssä.
Tanssittavaa indie-rockia soittava bändi ratsastanut
n i m e n o m a a n b l o g i s u o s i o l l a Ke s k i-Eu ro o p a n kiertueelle asti. Levydiiliä ei ole silti irronnut, ja
suomalaismedioissa on ollut hiljaista, ellei Rumban
Tulevaisuuden tusina -äänestyksen menestystä
lasketa.
Samoin loppuvuodesta deby yttitäyspitkänsä
julkaissut konepop-akti Fotoshop voitti tasaista ylistystä blogeissa, mutta palstamillejä ei ole herunut.
Merkille pantava tekijä Fotoshopin ja Satellite Storiesin
kohdalla on, että molemmat ovat kunnostautuneet
nettijulkaisuilla, jotka saavat yllättävän niukasti
huomiota lehtien sivuilla.
Satellite Storiesin ja Fotoshopin kohdalla on myös
huomioitava lehtien portinvartijarooli. Silti esimerkiksi suurelle yleisölle vieraiden artistien keikkojen
määrissä ja Flow’n menestyksenä näkyvä indien
valtavirtaistuminen osoittaa, että indiebändejä ja
-kulttuuria käsittelevälle musiikkikirjoittamiselle on
tilausta enemmän kuin koskaan.
Triani on pahoillaan, että Suomen musiikkilehdet
yrittävät Infernoa lukuun ottamatta miellyttää liian
laajaa yleisöä, jolloin indie joutuu taistelemaan
asemastaan valtavirtamusiikin ja metallin kanssa.
Koska blogit täyttävät näitä lehdiltä jääneitä aukkoja,
Triani uskoo niiden saavuttavan jatkossa entistä
laajemman yleisön.
”Musiikkilehdet, radio ja televisio eivät täytä tällä
hetkellä uuden, Pitchforkia tai Nuorgamia seuraavan
ja Flow’ssa käyvän musiikkisukupolven tarpeita. Siksi
blogit muuttuvat koko ajan tärkeämmiksi. Samanlaisia
portinvartijablogeja kuin ulkomailla meillä ei vielä
ole, mutta nekin tekevät tuloaan”, Triani sanoo.
Ki rjoittaja on va paa toi m ittaja ja ku u lu u Nuorga m i n
perustaja r yh mää n.
sivu 25
FLOW FESTIVAL 2012
Musiikkikritiikit voivat vetää artistin mielen matalaksi. Asiantuntijoiden mukaan artistin kritiikinsietokyvyn parantamiseen ei ole
olemassa täsmälääkkeitä, havainnoi Mikko Mattlar.
Kun
kritiikki
sattuu
”O
li tosi vaikea lähteä sen arvostelun jälkeen
tekemään toista albumia. Että sai sen
kaiken unohdettua, eikä ajattelisi vain sitä
arvostelua”, elektropopbändi TV Offin laulaja Sara
Marjoniemi kertoo.
”Se arvostelu” oli Rumban julkaisema levyarvio TV
Offin ensimmäisestä albumista Music Machine. Arvion
ingressissä todettiin levyn kuuntelun aiheuttavan
”ärsytysoireita, ahdistusta, epätoivoa ja vihaa”. Yhdellä
tähdellä palkittu levy oli kriitikko Mervi Vuorelan
mukaan vuoden huonoin suomalainen debyyttilevy.
Vuorelan mielestä Marjoniemi äänsi surkeasti englantia
ja kirjoitti sanoituksissaan ”raivostuttavaa skeidaa”.
”Kyllä mä ainakin otin sen henkilökohtaisesti,
va i k ka e i p itä i si . Si i n ä h a u ku tti i n esi m e r k i k si
FLOW FESTIVAL 2012
englannintaitoani, ja mä olen kasvanut jenkeissä,
käynyt siellä koulut ja niin pois päin.”
Seuraavan albumin materiaalin kirjoittaminen
oli mahdollista vasta, kun Marjoniemi oli unohtanut
ensilevyn saaman vastaanoton lehdissä. Siihen meni
aikaa noin puoli vuotta.
M ukana asiaakin
”Oli tosi vaikea
lähteä sen
arvostelun jälkeen
tekemään toista
albumia. että
sai sen kaiken
unohdettua, eikä
ajattelisi vain sitä
arvostelua.”
Puolitoista vuotta esikoisalbumin julkaisun jälkeen
Marjoniemi on valmis allekirjoittamaan osan kritiikistä.
”Ensimmäisen levyn sanoituksiin en ole kauhean
tyytyväinen, mutta ei mulla ollut silloin enempää
annettavaakaan. Jälkikäteen olen myös tajunnut, ettei
se sanoitusten iloisuus tuntunut siitä kriitikosta aidolta,
sivu 26
sivu 27
FLOW FESTIVAL 2012
mutta mulla on ollut tosi onnellinen elämä eikä mitään
traumaattista ole tapahtunut. Olen kasvanut Utahissa
ja sehän on vähän kuin eläisi kuplassa.”
Laulajan reaktio oli vahva myös sen takia, että TV
Off oli ennen levyn julkaisua vahvassa myötätuulessa.
Marjoniemi puhuu jopa hypestä, joka bändin ympärillä
vallitsi. Levyä oli tehty jo pari vuotta, mutta se päätettiin
saada valmiiksi ja laittaa ulos nopeasti siinä vaiheessa,
kun TV Off alkoi saada enemmän nimeä.
”Kukaan ei koskaan sano artistille suoraan, jos
ei diggaa musiikista. Totta kai semmosessa pienessä
nosteessa odotti jotain ihan muuta. Se kritiikki tuli
ihan puun takaa, ja sitä oli varsinkin ensikertalaisena
vaikea olla ottamatta henkilökohtaisesti”, Marjoniemi
pohtii.
Vaikka hän huomaakin puutteita debyyttilevyssä,
joitakin kritiikin kohteita hän ei ymmärrä vieläkään.
”Eihän siinä Rumban jutussa niinkään puhuttu
musiikista, vaan kaikesta muusta meidän ympärillä,
joka ärsytti arvostelijaa. Musta tuntuu, että hän
tiesi mitä hän kirjoittaa ennen kuin saa sen albumin
käteensä. Mutta sitä myöten on täytynyt oppia, että
ihmisillä on kaikenlaisia ennakkoarvioita eikä niitä voi
välttämättä muuttaa mikään.”
”Vaikka kritiikit
olisivat
murskaavia,
siihen pitää olla
varautunut.
Kritiikkiä tulee,
sitä pitää olla ja
sitä pitää osata
ottaa vastaan.”
K ritiikki ä tulee
Pitääkö muusikon vain yksinkertaisesti sietää omia
hengentuotteitaan koskevaa tylyä tekstiä lehdissä?
Kysytään asiaa kokeneelta artistilta eli Hectorilta, jonka
työtä on ruodittu mediassa jo 1960-luvulta lähtien.
”Vaikka kritiikit olisivat murskaavia, siihen pitää olla
varautunut. Kritiikkiä tulee, sitä pitää olla ja sitä pitää
osata ottaa vastaan”, Hector painottaa.
Kritiikin pitää hänen mielestään kuitenkin koskea
tiukasti musiikkia. Henkilökohtaisuuksiin menemistä
ei tarvitse sietää, vaikka olisi valinnut artistin julkisen
ammatin.
”Minulla on median henkilökohtaisuuksiin menemisestä urani varrelta pari hyytävää esimerkkiä,
jotka ovat hy vin lähellä herjausta. Niistä olen
mennyt lievästi sanottuna aika matalaksi. Olen kyllä
kirjoittanut vastineita pahimpiin hyökkäyksiin, ja ne
on julkaistu.”
Hector näkee, että kriitikon täytyy osoittaa kritiikeissään oma pätevyytensä arvioimaan toisten musiikkia.
Jos kriitikko saa muusikkopiireissä asiantuntevan
maineen, tältä ollaan valmiita ottamaan vastaan tiukkaakin tekstiä. Silloin muusikko tietää, että mielipiteiden
taustalla on asiantuntemus eikä ilkeys.
”Kriitikko ei voi lähteä olettamuksesta, että kun nimi
on lehdessä, niin on oikeus kritisoida. Kriitikon asema
pitää lunastaa ja perustella kritiikki omasta osaamisesta
lähtevin argumentein. Jos kriitikko huomaa, että artisti
tekee itseään kohtaan huonoja ratkaisuja, pitää tarjota
parempia.”
I kuinen internet
Voiko huonoa palautetta sitten oppia käsittelemään,
jotta se ei vaikuttaisi luovaan työhön?
Muusikkojen työtä tutkinut psykologian professori
Mari Tervaniemi kertoo, että luovuudesta on olemassa
erittäin vähän tutkimustietoa. Hän näkee kuitenkin
FLOW FESTIVAL 2012
kritiikin vastaanottokyvyllä olevan yhteyden siihen,
kuinka vahvaa vuorovaikutusta artisti toivoo keikoillaan
yleisön kanssa.
”Näyttää siltä, että on erilaisia muusikkotyyppejä
sen mukaan, kuinka tärkeitä keikkailu ja myös yleisön
reaktiot ovat. Jos soittaa lavalla vain itselleen, ei
välttämättä välitä kuinka muut reagoivat. Toisille taas
pettymys keikan jälkeen on kova aina, jos yleisö ei ole
lähtenyt mukaan, vaikka olisi itse soittanut hyvin.”
Tervaniemi nostaa esille muutoksen, joka on tuonut
lisää painoarvoa kritiikeille: nykyään niitä pääsevät
lukemaan netissä myös ne, jotka eivät tilaa tai osta
kritiikin julkaissutta lehteä, eikä vanhoja kritiikkejä
poisteta lehtien nettisivuilta. Kun arvioita pystyy
suosittelemaan ja jakamaan sosiaalisessa mediassa,
se saattaa nostaa pienenkin median haukut yhtäkkiä
suuren ihmisjoukon tietoon.
”Aikaisemmin lehdet tulivat ja menivät, ja yksittäinen kritiikki oli vain seuraavan lehden ilmestymiseen
asti ajankohtainen. Nyt, kun kritiikkejä julkaistaan
netissä, ne ovat ikuisia, ja se on aika lailla eri asia.
Ilkeä kritiikki voi olla siinä käsiteltävälle artistille ihan
eri sarjan ongelma kuin 20 vuotta sitten.”
Tämä on helppo todistaa nopealla Googlehaulla. Bogart Co. oli rocktoimittajien inhokki läpi
1980-luvun loppupuoliskon, mutta Google-haulla
”Bogart Co” ei löydy yhtään bändistä 1980-luvulla
kirjoitettua juttua.
Jos sen sijaan kirjoittaa Googleen TV Off, kaksi
ensimmäistä osumaa ovat bändin virallinen nettisivu
ja Myspace-sivu, sen jälkeen tulee neljä negatiivista
sivu 28
” E i teilata ilman
hyvi ä perusteita ”
Rumban nykyinen päätoimittaja
Teemu Fiilin ei toiminut
päätoimittajana vielä TV Offin
ensilevyn kritiikin julkaisun aikaan.
Hän kuitenkin kommentoi yleisesti
lehden nykyistä linjaa.
”Kirjoittamaton sääntö on,
että varsinkaan uransa alussa
olevan kotimaisen artistin levyä ei
teilata ilman hyviä perusteita. Jos
artistilla on takanaan jo pitempi
ura, silloin käytetään erilaisia
kriteereitä, ja on suotavaa olla
tiukempi. Mutta jos uransa alussa
olevalla bändillä on iso hype
päällä ja näyttää, ettei se pysty
lunastamaan odotuksia, silloin
voi olla debyyttilevyä kohtaan
kriittisempi.”
Fiilin korostaa, että Rumba
pitää TV Offia varteenotettavana
bändinä. Kritiikin julkaisun
aikoihin TV Off pääsi Rumban
kansijuttuun, jonka silloin lehden
avustajana toiminut Fiilin kirjoitti.
”Tässä tullaan myös siihen,
että arvostelu on aina vain yhden
ihmisen mielipide. Joku toinen
avustaja olisi voinut kirjoittaa
levystä ihan erilaisen kritiikin.”
Psykologian professori Mari
Tervaniemen mukaan paras
kritiikki psykologian näkökulmasta
olisi sellainen levyarvio, jossa
sanotaan mikä musiikissa on
hyvää ja kerrotaan ystävällisesti,
mitä voisi parantaa.
Jaksaako rocklehden lukija
kuitenkaan lukea sellaista
kritiikkiä? Tutkija Matt Brennanin
haastattelemien brittimuusikoiden
mielestä kriitikoiden pitäisi
palvella musiikkielämää, mutta
musiikin arvostelu on myös
ammatti, joten kriitikko tottelee
ensisijaisesti työnantajaansa.
Musiikkilehtiä tehdään pääasiassa
niiden lukijoille, ei niissä käsiteltäville muusikoille.
”Rumban juuret ovat
punk-aikakauden pienlehdissä.
Kirjoitustyyli on varsinkin
kritiikeissä aika piikikäs ja
anarkistinen. Lukijamme ovat
tottuneet siihen, ja osa odottaakin
sitä. Meillä on erilaisia avustajia,
ja toisilla on kärkkäämpi kynä”,
Teemu Fiilin sanoo.
kritiikkiä ensimmäisestä albumista. Ei kovin houkutteleva ensivaikutelma bändistä kiinnostuneelle, jos pitää
kriitikkojen mielipiteitä jonkinlaisessa arvossa. Tämä
huolestuttaa myös Marjoniemeä.
”Mua harmittaa, jos joku meidän uudesta matskusta tykkäävä ihminen löytää sen vanhan arvion
netistä. Toivon, että muiden ihmisten mielipiteet eivät
vaikuttaisi kuulijan omien mielipiteiden rakentamiseen.”
P anoksena uran jatko
Psykologisen puolen lisäksi kritiikeillä on myös ammatinharjoittamiseen vaikuttava puoli. 2000-luvun Britannian
musiikkikritiikkiä tutkinut Matt Brennan on huomannut,
että kriitikoiden vastaanotolla on suurin merkitys
artisteille, jotka ovat uransa alkuvaiheessa ja operoivat
ilman suuren levy-yhtiön tukea. Lehdistön positiivinen
vastaanotto olisi heille tärkeää yleisön kiinnostuksen
herättämiseksi, koska heidän taustavoimillaan ei ole
varaa suuriin markkinointikampanjoihin.
Jos artistilla on jo nimeä, kriitikkojen mielipide
musiikista ei ole yhtä tärkeä uran jatkon kannalta. Mutta
jos aloittelevan artistin levyt eivät myy eivätkä kriitikot
kehu, levy-yhtiön näkökulmasta on vaikea perustella,
miksi artisti saisi jatkaa yhtiön tallissa. Huonot myyntiluvut saattavat mennä levy-yhtiöltä läpi, jos kriitikoiden
mielestä artistissa on potentiaalia.
TV Offin ensimmäinen albumi julkaistiin omakustanteena. Bändillä on riittänyt huonoista kritiikeistä
huolimatta sen verran keikkaa, että lopettaminen ei
käynyt mielessä, vaikka Rumban kritiikissä veikattiin
yhtyeen olevan jo unohtunut vuonna 2011. Marraskuun
alussa TV Off kävi lämmittelemässä 30 Seconds To
Marsia Itä-Euroopan kiertueella, ja seuraava levy on
luvassa helmikuussa 2012.
Kaikille artisteille, joiden ensimmäinen levy on
lytätty lehdissä, ei välttämättä käy yhtä hyvin.
”Kyllä kritiikkeihin varmaan parkkiintuu ajan
mittaan. Se on sitten toinen juttu, kuinka monta hyvää
artistia menetetään tässä pelissä. Hinta voi olla turhan
kova”, Mari Tervaniemi miettii.
”Kun kyseessä on ensimmäinen levy, kriitikko ei
saisi puukottaa selkään ihmistä, joka tulee avoimena
ja ensimmäistä kertaa pelikentälle, että tällainen olen”,
Hector sanoo.
Ehkä median moukaroimia muusikoita lohduttaa se,
että tulevat sukupolvet saattavat luoda musiikille aivan
eri asteikon, josta käsin tämän hetken musiikkia arvotetaan 30 vuoden päästä. Esimerkiksi Olli Ahvenlahden
ensimmäiset LP:t saivat aikoinaan nuivan vastaanoton
joiltakin Suomen jazzkriitikoilta, mutta se ei ole estänyt
niiden nousua himoituiksi keräilylevyiksi maailmalla.
Omaa musiikin tekemistä koskevat ratkaisut täytyy
kuitenkin tehdä tämänhetkisen tiedon valossa. Silloin
voi ainoastaan uskoa omaan asiaansa ja olla välittämättä kritiikistä. Sara Marjoniemi kertoo, ettei hän enää
lue bändiään koskevia lehtijuttuja.
”Kaikissa ihmisissä on jonkin verran epävarmuutta.
Jokaiseen artistiin varmaan vaikuttaa, jos lukee omasta
työstään huonon arvion, vaikka yrittäisi olla että se ei
vaikuta. Mäkin olin tosi pitkään, että hahaa - whatever
- vaikka se kuitenkin sattui syvälle sisälleni. Jokaiseen
ihmiseen sattuu, jos kuulee jotain huonoa itsestään,
vaikka teeskentelisi toisin”, miettii Marjoniemi.
sivu 29
FLOW FESTIVAL 2012
FLOW FESTIVAL 2012
sivu 30
kuva: Vilhelm S jöström
sivu 31
FLOW FESTIVAL 2012
Lukijoiden
Flow
Joel Haapamäki: Kanye West
Act I. Tuulee. Kolmisenkymmentä
balleriinaa pinkoo pitkin päälavan
tilalle pykättyä Kanye-temppeliä.
Oo p pera m a i n en i ntro pa u h a a.
Antiikin Kreikasta noudettu taustaFLOW 2012 -LIPUT
kangas kuumottaa. Dark Fantasyn
Mike Oldfield -sample huutaa. Yleisö
huutaa. Ramirent nostaa tunnelman, kädet ja Kanyen
kohti Suvilahden pimenevää taivasta. Tunnin myöhässä.
Act II. Kauluspaita ja farkut ovat vaihtuneet kokopunaiseen kostyymiin ja röyhkeisiin blingeihin. Hyviä
ja keskinkertaisia biisejä. Keskinkertaisia ja kehnoja
sovituksia. Näyttäviä efektejä. Bändi, joka on soittavinaan. Suurimmat hitit yhteislauletaan. Katy Perry
kuva: Joel Haapam äki
Pyysimme Flow-lehden lukijoita kirjoittamaan lyhyen artikkelin
ikimuistoisesta Flow-hetkestään. Ohessa valikoituja otoksia
laadukkaasta tekstiannista. Palkittavan tekstin valitseminen
ei ollut toimitukselle helppoa, mutta lopulta päädyimme Joel
Haapamäen Kanye-arvioon. Flow kiittää lämpimästi kaikkia
kirjoituksensa lähettäneitä.
F L O W F E S T IV A L 2 0 1 2
sivu 32
tulkitsee taustanauhalta. Rihannaa odotetaan. Ei tule.
Lisää Autotunea ja playbackia. 10.0/10.0:sta kuullaan
vain puolet. Liikaa vanhoja hittejä. Puuduttaa.
Act III. Absurdi Vangelis-momentti lakanoineen
naurattaa ja itkettää. Myös Kanyea itkettää, ja Runaway
kestää 20 minuuttia. Kanyella on sydänsuruja ja
täydellinen hotellihuone. Mutta hän on yksin ja ”nobody
fucks like you.” Itseironiasta ei tietoakaan. Yleisö ei tiedä
miten päin olla. Myötähäpeää. Lost in the World nostaa
tunnelman. Hey Mama laskee sen. Viimeisen kerran.
Act IV. Kanye West Suvilahdessa sunnuntaina 14. 8. 2011
oli törkein, hauskin, egoistisin, levottomin ja ennenkaikkea ikimuistoisin Flow-keikkani ikinä.
J oonas B erlin : K anye W est
P etri R uohio : J anelle M onáe
Kanye West ei turhia esittelyjä kaipaa. Kriitikoiden
ylistämä My Beautiful Dark Twisted Fantasy on varmasti
jollain tavalla tuttu, vaikkei hiphoppia olisi koskaan
kuunnellutkaan. Sunnuntain yleisössä oli niitä jotka
olivat saapuneet paikalle Westin musiikin takia, ja niitä
jotka olivat saapuneet show’n takia. Itseäni kiinnostivat
molemmat.
Konsertti oli 45 minuuttia myöhässä kovan tuulen
vuoksi, mutta lopulta kärsivällisyys palkittiin. Noin 30
taustatanssijaa juoksee lavalle, ja kolmeen näytökseen
jaettu spektaakkeli starttaa uuden levyn avausraidalla
Dark Fantasy. Pääosassa olivat juuri uuden levyn
hiphop-indiepopkeitokset.
Keikka oli alusta alkaen täyttä euforista tykitystä.
Muun muassa Monsterin , Powerin ja Hell Of A Life n
aikana West sylki riimejä samanlaisella uholla kuin
Ice Cube konsanaan. Jotta meno ei olisi äitynyt liian
gangstaksi, tarjosivat Heartlessin ja Runawayn kaltaiset
tunnelmaballadit keveämmän vastapainon. Myös balettitanssijat, ilotulitukset sekä laservalot antoivat upean
lisävivahteen performanssille. Vaikka Westin musiikki ei
kiinnostaisi ollenkaan, keikka oli näkemisen arvoinen
pelkästään visuaalisen antinsa puolesta.
All Of The Lightsin kajahtaessa ilmoille minulla ja
yleisöllä oli varmasti sama kysymys mielessä: Tuleeko
Rihanna lavalle? Neiti jäi kuitenkin saapumatta. Coldest
Winterin puuttuminen settilistasta jäi harmittamaan,
mutta muuten kokonaisuus hipoi täydellisyyttä. En usko
että olen koko Flow-historiani aikana todistanut yhtä
näyttävää show’ta.
Kesäilta elokuisella voimala-alueella. Kyyneleet valuvat
poskillani vaimoni Li Lykke Timotej Zachrissonin sairastuttua dramaattisesti. Lääkitsen itseäni polttamalla
pikkusikarin hänen muistokseen sen sinisen teltan
edessä.
Melankolisena kävelen sisään siihen siniseen
telttaan. Yhtäkkiä tunnen oloni epävakaaksi, koen
tarvetta nojata johonkin. Naishenkilöt väistävät
akrobaattisesti läheisyydenkaipuuni. Onnekseni lavan
edustan metallinen nojapuu tyytyy aina ensimmäiseen
vastaantulijaan.
Haudatessani pääni käsiini ja pidätellessäni
sieluni synkempiä puolia valumasta asvaltille valuu
siihen siniseen teltaan ihmisiä, hymyileviä ihmisiä.
Heidän katseensa on lukittu sen sinisen teltan päädyn
lavarakenteisiin. Lavalla on jousisoittimia, mustavalkoista ja vaaran tuntua. Ilmassa ajelehtii huumavan
sukupuolirikas sekoitus erilaisista hajuvesistä.
Silmänräpäyksessä lavalle vyöryy juoksevia ihmisiä.
He alkavat soittaa, rytmikkäästi. André 3000 kitarassa
tuottaa erityisen paljon sonikaalista mielihyvää. Lavalle
saapuu nainen kaavussa, uteliaisuuteni herää.
Pian kaapu katoaa. On vain pieni nainen. Pyörremyrsky, jonka keskipisteenä on vain tuo nainen. Hän
kanavoi samanaikaisesti sitä, mitä ennen oli ja sitä
mitä on nyt.
Tapaamisemme aikana nainen ei juuri puhu, hän
vain laulaa. Hän kulkee aivan ohitseni, hän käskee minut
kyykkyyn, hän kuorruttaa minut ilmapalloilla. Sitten
hän katoaa, yhtä nopeasti kuin tulikin. Samalla hän
saa minut tajuamaan jotain olennaista elämästäni.
Minä haluan avioeron.
sivu 33
FLOW FESTIVAL 2012
K iira K ukkola : T he D ø
Elämä antaa meille paljon hetkiä. Sellaisiakin, jotka
imaisevat mukaansa, tempaavat jalat alta ja saavat
sydämen hakkaamaan kovempaa kuin urheilusuorituksessa. Niinä hetkinä ei tunne mitään ja samalla koko
hetken jokaisella solullaan. On siinä hetkessä ja samalla
ajelehtii jossain hyvin, hyvin kaukana. Joku määrittelisi
hetken täydelliseksi, joku kutsuisi sitä flowksi, joku vain
sanoisi musiikin olevan sellaista parhaimmillaan. Ehkä
niitä, hetkiä, on ripoteltu vain rajoitettu määrä jokaisen
meidän reitillemme, ehkä minä tunsin jotain sellaista
kun astuin Suvilahden rajatulla festivaalialueella
kirkkaasta kesäauringosta hämärään telttaan.
”Jos tämä on huono niin mennään katsomaan
jotain toista”, kuiskaan festivaaliseuralaiselleni taustamusiikin lakatessa. Minua otetaan kädestä ja minulle
nyökätään. Eteemme nousee joukko naureskelevia
ranskalaisia miehiä kantaen soittimiaan rennosti
olkapäillänsä. He asettelevat osan pöydälle ja osasta
otetaan oikeilla otteilla ensimmäiset äänet. Vain mikin
edusta jää tyhjäksi. Olivia Merilahti puuttuu.
Ulkona festivaalialueen yllä leijuvat punaiset ilmapallot saivat minut hymyilemään ensi kohtaamisella,
mutta siinä vaiheessa kun bändi soittaa ja lavalle
nousee nainen ilmapallojen punaisessa tyllihameessa,
en voi uskoa silmiäni. Olin kuunnellut aikaisemmin
kesällä radiohaastattelun suomalais-ranskalaisesta The
Dø:sta, pitänyt sitä yhden hitin ihmeenä ja yhtäkkiä
– edessäni olikin sylillinen koettavaa, elettävää ja
nähtävää. Yhtäkkiä ei ollut olemassa mitään muuta
kuin lavalla seisova tyttö hameessaan, laulamassa
punaiseen valoilla valaistuun megafoniin.
Jossain vaiheessa tajuan teltan olevan ääriään
myöten täynnä. On pakko nojautua eturivissä eteenpäin
ja ottaa kaiteesta kiinni. Onko se hapenpuutos vai
musiikki joka huimaa? Vai onko se vain ranskalaismiesten charmi ja eläväisyys, joka leijailee lavalta.
Jalat saivat tanssiaskeleensa ja ääni löysi mukaan
tuttuihin kohtiin.
Joistakin kokemuksista elämässään sitä on vain
äärettömän kiitollinen. Mutta kuinka jostain niin
ainutlaatuisesta voi kertoa? Se täytyy tuntea ja elää,
koska minun kieleni eivät ole yhtä vahvat kuin Dan
Levyn kitarasta löytyvät. Eivätkä minun sanani kanna
yhtä kauniissa tahdissa kuin Olivian suusta kuullut. Ja
lopputulos: ei, emme menneet katsomaan mitään
muuta, eikä mikään muu tuntunut enää sen jälkeen
samalta. Kokemuksen jälkeen täytyi valua ja istahtaa
kylmää eturivikaidetta vasten. Piti sulkea silmätkin
ja kuunnella poistuvien ihmisten hälinää. Lopulta
hakea Ben&Jerry’s kojusta iltapalaksi jäätelöpurkki ja
hymyillä uneen saakka, koska ”at last I found what I
was dreaming of”.
FLOW FESTIVAL 2012
Kawaguchi Masami’s New Rock Syndicate / Kuva: Rasmus Mäkelä
I da M ä nty: K awaguchi M asami ’ s
N ew R ock S yndicate
Olimme läpikulkumatkalla Cirkossa. Ihmisten autuas
makoilu tyynyillä sai meidät kuitenkin jäämään.
Fiilistelin paikan tunnelmaa, se toi mieleen päiväkotien
unihuoneet tai ainakin sen mitä minulle niistä mieleen
oli jäänyt. Pohdin, että pian kuulisimme Joni Mitchellin
kaltaista ääntä ja tuotantoa. Sitten lavalle nousi Flown
Japanilainen kiinnitys, Kawaguchi Masamin vetämä
bändi nimeltä New Rock Syndicate. Kun särökitaran
ja raa’an rummutuksen äänivalli ympäröi meidät,
muutamat riemusta riehaantuneet juoksivat ylitsemme
eturiviin. Itse istuin suu auki. Tuntui kuin Kawaguchi olisi
sytyttänyt valot pimenevän Suvilahden ylle. Koin todella
jonkinlaisen musiikillisen valaistumisen ja samassa
loisteessa taisivat aikaansa viettää myös mukana olleet
ystäväni. Olo keikalla oli kuin suklaapupulla pääsiäisenä
ja Kawaguchin ote pupusta oli tiukka. Suklainen torso
suli estottomien temmonvaihteluiden vaikutuksesta
samalla kun pupulta brutaalisti haukatut, pureskellut
ja niellyt korvat kuulivat Kawaguchin musiikin sisäisen
kaihon. Psykedeeliset soinnut saivat eturivissä fanin
itkemään. Keikan jälkeen mielessä oli vain yksi kysymys.
Mitä ihmettä äsken oikein tapahtui?
A leksi V ilhunen : F ever R ay
Muistan saapuneeni vuoden 2009 Flow Festivalin
päätöskeikalle takki täysin tyhjänä, vailla odotuksia. Tämä
johtui siitä, että olin alkuvuodesta kuunnellut kriitikoiden
ylistämän Fever Rayn debyytin läpi, eikä se tuolloin
mullistanut maailmaani millään tapaa. Keikka kuitenkin
kiinnosti ja vaikka energiatasoni alkoivatkin lähentyä
pohjalukemia, niin olo oli siitä huolimatta seesteinen.
Keikka alkoi ja ensimmäisenä huomioni herätti eksentriset valaisinlavasteet, jotka sykkivät hypnoottisesti muuten
pimeällä esiintymislavalla musiikin tahtiin. Sitten alkoi
yleisön yläpuolella leijuva sarveiskalvoja hivelevä laservaloshow, joka loi keikkatunnelmasta entistä intiimimmän.
Tämän yksinkertaisen, mutta sitäkin voimakkaamman
visuaalisen tykityksen myötä itselleni alkoi pikkuhiljaa aueta
myös Fever Rayn musiikillinen puoli.
Kappaleiden synkkä, rytmikäs ja matalatempoinen
äänimaailma yhdistettynä Karin Dreijer Anderssonin
persoonalliseen lauluääneen onnistui yhdessä huikean
lavashown kanssa luomaan niin uskomattoman, euforiaa huokuvan, kokonaisuuden, ettei festareiden päätöskeikalta olisi kukaan kuulija voinut toivoa enempää.
sivu 34
kuva: Tomi Kukkonen
sivu 35
FLOW FESTIVAL 2012
Red Bull Music Academy
on tunnettu pedantista
sisältöpanostuksestaan ja
kyvystään puskea eteenpäin
nousevia klubimusiikin nimiä.
Matti Nives vieraili Madridissa
tutustumassa lukukauden
2011 tunnelmiin.
Kuvat: RBM A
Aamuunisten
akatemia
”K
un vuosia sitten kuulin, että Red Bull järjestää
musa-akatemian, olin todella skeptinen.
Mietin, että kyseessä olisi vain taas yksi
jättifirman rahoittama puhkikaupallinen konsepti, jolla
ei ole mitään tekemistä kiinnostavan musiikin kanssa.
Mitä enemmän kuitenkin tutustuin asiaan, aloin saada
selville, että hommaa puskettiin juuri oikeista syistä.
Päätin antaa jutulle mahdollisuuden.”
Näin jutteli italialaistuottaja Marco Passarani vieraillessaan taannoin Helsingissä luennoimassa tulevan Red
Bull Music Academyn hakua puffanneella kiertueella.
Passarani kuuluu nykyään RBMA:n luottonimiin, niihin
artisteihin jotka vuosi toisensa jälkeen saapuvat uskollisesti akatemiaan luennoimaan ja ohjaamaan tuottajatulokkaita studiotyöskentelyn saloihin kädestä pitäen.
Akatemian toimintaa enemmän seuranneet
tuntuvat myös olevan melko yksimielisiä siitä, että
Passaranin suojateilta tulee lähes poikkeuksetta kunkin
vuosiluokan vahvimpia biisejä. RBMA:n anti julkaistaan
vuosittain tupla-CD:ksi kasvaneella promolevyllä, joiden
kautta asiaa voi havainnoida.
Onkin sopivaa, että Siltasessa järjestetyn RBMAsession jälkeen seuraava näköhavaintoni italialaisesta
ikiliikkujasta on Madridin akatemia-sessioissa. Erään
studiorakennelman oven takaa paljastuu dynaamisen
house-kappaleen aihion lisäksi päätään Flat Eric
-henkisellä tarmolla nyökyttelevä Passarani, vierellään
tuntemattomaksi jäänyt ujonoloinen nuori tuottajanalku. Passaranin kaksi peukkua ilmassa kertovat
oleellisimman studiotunnelmasta.
A lussa oli sohvasurffaus
RBMA:n historia alkaa vuodesta 1998 ja Berliinistä, jossa
nykyään kiertävä akatemia vietti myös toisen vuotensa.
Sittemmin energiajuomaa on biittien veistelyn lomassa
hörpitty mm. Sao Paolossa, Lontoossa, Seattlessa,
Melbournessa, Kapkaupungissa ja nyt viimeisimpänä
siis Madridissa, jonne sessiot siirrettiin viime hetken
muutoksella Tokiosta Japanin luonnonkatastrofin
johdosta. Vuonna 2012 RBMA järjestetään New Yorkissa.
Nykyään RBMA:n käytännön tomintaa johtava Wulf
Gaeble muistelee lämmöllä omaa osanottoaan ensimmäisten vuoden sessioihin. ”Meininki oli aika kotikutoista.
Liftasin Berliiniin ja yövyin kavereiden nurkissa, koska RBMA
ei tuolloin pystynyt järkkäämään vielä mitään majoitusta.”
Gaeble kuitenkin näkee, että ensimmäisten vuosien
aikana luotiin pohja vahvalle yhteisöllisyydelle, jonka
ansiosta myös nimiartistit haluavat toistuvasti vierailla
akatemian seminaareissa ja studiosessioissa. ”Vaikka
proggiksen alku oli hyvinkin vaatimaton, aistin heti
kehitteillä olevan jotain erityislaatuista, jossa halusin
olla mukana”, Gaeble muotoilee.
”On ollut todella hienoa nähdä vaikkapa Flying
Lotuksen, Jamie Woonin tai Hudson Mohawken
breikkaavan RBMA:n käy tyään kansainvä lisesti
noteeratuiksi nimiksi”, Gaeble sanoo. ”Tuollaiset tekijät
pystyvät myös antamaan paljon takaisin akatemialle
saavuttamansa aseman avulla.”
M obiilistudioklusteri
Madridiin kiireen vilkkaa rakennettu RBMA 2011 on
vaikuttava ja omalla tavallaan sci-fi -henkinen ilmestys.
FLOW FESTIVAL 2012
sivu 36
sivu 37
FLOW FESTIVAL 2012
R ed B ull M usic
A cademy
• Ensimmäisen kerran 1998 Berliinissä
• Järjestetään kerran vuodessa,
marraskuussa
• Osallistujat valitaan keväisen
hakuajan perusteella
• Kustakin edustetusta maasta
mukana on yksi osallistuja
• Suomesta tähän asti mukana
ovat olleet Juho Kahilainen, Kalle
Karvanen, Olli-Pekka Lankinen,
Ilari Larjosto, Sanna Luoma, Joona
Mikkonen, Risto Roman, Markus Salo,
Sara Sayed, Kasper Strömman ja
Jussi Uusitalo
• Itse akatemian lisäksi RBMA Radio ja
arkistot nettisivuilla
• www.redbullmusicacademy.com
Samassa hallissa sijaitsevien ikkunoilla varustetuissa
studioissa näkyy tapahtuvan kaikenlaista jännää. Bootsy
Collins vilahtaa ohi kimmelteisessä cowboy-hatussaan,
jossain taitaa pilkahtaa myös tämän vuoden Suomi-nimi
Sara Sayed. Meininki vaikuttaa touhukkaalta.
RBMA:n järjestäjät kertovat, että kaikki rakenteet
jätetään paikoilleen myös lukukauden päätyttyä.
Myöhemmin mietitään yhteistyössä Madridin kaupungin
kanssa mihin tiloja tarkalleen ottaen käytetään.
Akatemian henkilöstö vakuuttaa kunkin paikalliskenen
pitkittäiskehityksen olevan keskeinen asia agendassaan.
Todellisen karkkikauppansa musanörtti löytää
kuitenkin suljettujen ovien takaa. Eräässä pienessä
huoneessa on jatkuvasti päivittyvä kokoelma kaikenlaista kuviteltavissa olevaa studiokamaa. Välillä joku
tulee ja nappaa synan kainaloonsa, toisinaan saattaa
tarvita vaikkapa chekereä.
K aksi lukukautta
RBMA:n toiminnan keskiössä on siis seminaareista,
studiotyöstä ja showcase-keikoista koostuva kahteen
jaettu marraskuinen lukukausi. Ympärivuotista
toimintaa konseptin ympärillä ylläpitävät RBMA Radio
ja nettisivut, joilta löytyvät luentonauhoitukset.
Varsinainen hakuprosessi tapahtuu keväisin ja
hakemuksesta löytyy kysymyksiä joka lähtöön hakijan
viimeisestä itkemiskerrasta levyhyllyn sisällön kautta
toiveluennoitsijoihin. Itse hakemusmateriaalina
toimivat luonnollisesti biisit ja miksaukset.
Kuva: Milla Valjus
FLOW FESTIVAL 2012
sivu 38
”Tärkeintä osanottajan kannalta on muihin
samassa vaiheessa musantekoa oleviin tyyppeihin
tutustuminen”, toteaa Juho Kahilainen, Roomassa
vuonna 2004 akatemiaan osallistunut tuottaja. ”Pääsin
sisään toisella kertaa. Ensimmäisellä yrityksellä kokeilin
lähinnä onneani, toisella yrittämällä paneuduin jo
enemmän kysymyksiin.”
Kahilainen näkee edustaneensa hakijana RBMA:n
oletettua normia. ”Veikkaisin, että 25-vuotias teknotuottaja on aika peruskamaa akatemia-haussa. Muilla
musagenreillä voi olla helpompikin päästä sisään”,
Kahilainen pohtii.
”Oman urani kannalta osallistuminen juuri tuolloin
oli todella merkittävä asia”, jatkaa Kahilainen. ”Olin juuri
saanut hyviä projekteja sisään, mutta samalla oli tunne,
että tuleeko tästä jotain vai pitäisikö keskittyä muihin
hommiin. RBMA:ssa tajusin, että jotain on tullut tehtyä
oikein ja sain oikeanlaista energiaa jatkaa.”
Kahilaisen mukaan tärkeintä akatemiassa on
samassa vaiheessa olevien tekijöiden tapaaminen,
mutta toki paikalla vierailevat starbatkin antavat oman
lisänsä. Kontaktiverkosto karttuu helpoiten kaveripohjalta ja Kahilainen löysikin esimerkiksi vokalistin
tuoreelle Serenades-lafkan julkaisemalle sinkulleen
akatemia-kontaktien kautta.
”Jos jotakin kaipaisin, se olisi RBMA:n organisoima
yhtenäisempi kontaktipinta osallistujille”, Kahilainen
miettii. ”Toisaalta on hyvä, että asiat etenevät omalla
painollaan, mutta ainakaan meidän vuosia sitten
osallistuneiden perään ei ole liiemmälti huudeltu.”
Myös kovaan nosteeseen ponkaissut brittiakti Jamie
Woon pääsi Kahilaisen tapaan sisään toisella yrittämällä
vuonna 2008. ”Kokemus oli mieletön”, Woon intoilee.
”Pidämme yhä saman vuoden osallistujien kanssa
pystyssä meilirinkiä, jonne lähettelemme biisejämme
ja jossa vaihdamme kuulumisia”.
2 4 h P arty P eople
Nopealla vilkaisulla RBMA-meininkiin vaikuttaa,
että suurin haaste osallistujille on kertakaikkinen
informaation yliannostus. Päivät kuluvat luennoilla ja
hengaillessa, illat ja yöt studiossa ja keikoilla ympäri
houstaavan kaupungin klubeja. Konseptin sponsorointitahon huomioon ottaen apu taitaa kuitenkin olla
lähellä.
Madridin luennoilla yleinen moodi tuntuu olevan
tarkkaavainen nuokkuminen. Koomaisimman näköisetkin akatemian osanottajat heräävät välillä taputtamaan biisiklipeille tai nappaamaan sponssikaapista
tölkillisen. Kaikki näyttävät kuitenkin seuraavan omilla
tahoillaan ja tavoillaan osallistujille pakollista luentoohjelmaa kiinnostuneina huolimatta lähenevästä
lukukauden lopusta.
”Kyllähän sitä Red Bullia joka paikassa tarjotaan,
kunkin oma asia on sitten kuinka paljon juomaa haluaa
kitata”, Juho Kahilainen naurahtaa. ”Oma kämppäkaverini Roomassa oli Kazakstanista ja kaverin into oli
kova, varsinkin koska hänen kotimaassaan musaskene
ei ollut niin kehittynyt. Uskoisin, että hän nukkui noin
tunnin tai pari yössä ja pysyi ainakin alkuvaiheen
hereillä energiajuomalla. Öisin kaveri rippasi saamiaan
CD-levyjä koneelle, päivisin muun ohjelman ohella
shoppasi maanisesti vinyyliä niin paljon kuin irtosi.”
sivu 39
FLOW FESTIVAL 2012
Lupa
julkaista
K uvitus : Atte K arttunen
K uvat: H illa K urki
Osalla nykyisistä levy-yhtiöistä on uuden musiikin markkinoille
saattamisen sijasta missionaan tuoda laillisesti julki aikanaan
unohdettuja musahelmiä. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen kuin miltä kuulostaa, kirjoittaa Markus Karlqvist.
F L O W F E S T IV A L 2 0 1 2
sivu 40
sivu 41
FLOW FESTIVAL 2012
T
ällä hetkellä maailmalla toimii kymmeniä levyyhtiöitä, joiden tuotteista valtaosaa ei ole äänitetty samana vuosikymmenenä, samassa maassa,
tai edes samalla mantereella kuin missä yritys sijaitsee.
Uudelleenjulkaisuihin keskittyvällä levy-yhtiöllä ei ole
omaa studiota, muusikoita, tuottajia, laulunkirjoittajia
tai tuotantovälineitä. Sen sijaan niillä on käytössään
useimmiten vain puhelin, tietokone, graafikoita ja
jonkinasteinen jakeluverkosto. Parhaassa tapauksessa
niillä on myös lakimies.
Yksi näistä levy-yhtiöistä on Yhdysvaltain Columbuksesta lähtöisin oleva The Numero Group, joka on esitellyt
kansainväliselle yleisölle muun muassa tusinan verran
konkurssin syömiä amerikkalaisia soul-levymerkkejä,
80-luvun alun hämy-diskoa ja hippitrubaduureja.
Lafkan pääjehu Rob Sevier kertoo, miksi Numero tekee
sitä mitä tekee, eikä esimerkiksi pane ulos uusimman
indie-suosikkisi ajankohtaisen kuumaa albumia:
”Meitä lähestytään yhden asian vuoksi: hämäräperäisen musiikin, joka on juuri ja juuri olemassa. Emme
halua asiakkaidemme miettivän, onko seuraava julkaisumme jotain ajankohtaista, josta he joko tykkäävät
tai eivät. Lisäksi en halua kilpailla uusien artistien
suosiosta. Niitä löytääkseen täytyy mennä yökerhoihin
ja antautua puuduttaviin keskusteluihin ventovieraiden
kanssa. Pysymme mieluummin katakombeissamme
mätänevien master-nauhojemme seurassa.”
D yykkaa ja julkaise
Perusajatukseltaan Numeron kaltainen musiikin
uudelleenjulkaisuun keskittyvä levy-yhtiö hankkii
käsiinsä äänitallenteita, paketoi ne tuotteiksi ja puskee
ne fyysisdigitaalisille markkinoille. Tämän prosessin
seurauksena kuluttaja toisella puolella maapalloa
saa mahdollisuuden kuunnella musiikkia, jota ei ole
aikaisemmin ollut saatavilla internetissä tai jonka alkuperäispainos maksaisi keräilijämarkkinoilla käytetyn
auton hinnan.
Brittiläinen Soundway on erikoistunut maapallon
trooppisten alueiden vähän tunnettujen musiikkiskenejen dokumentoimiseen. Julkaisuihin on tähän
mennessä sopinut muun muassa länsiafrikkalaista,
thaimaalaista, panamalaista ja ranskalaisen Karibian
musiikkia. Puljun nokkamies Miles Cleret kertoo, miten
levy-yhtiön ensimmäinen vuonna 2002 julkaistu Ghana
Soundz -kokoelma sai alkunsa:
”Olin vaimoni kanssa Ghanassa lomalla, joten en
ollut siellä etsimässä erityisesti musiikkia. Viimeisinä
päivinä minulla oli hieman aikaa katsella levyjä.
Päädyin erään paikallisen kuuluisan highlife-muusikon
kämpille, jonka poika oli lisäksi radio-DJ. Kuuntelin levy
toisensa jälkeen uskomatonta musiikkia. Yksi kuuntelemistani artisteista, nimeltään K. Frimpong, sattui
juuri olemaan siellä kämpillä. Sillä hetkellä haudoin
suunnitelman julkaista albumin tätä ghanalaista
musiikkia, jota kukaan ei oikeastaan ollut ikinä kuullut
maan ulkopuolella. Sen jälkeen vietin viikkoja ympäri
maata etsimässä muusikoita, samalla merkiten muistiin
heidän tarinansa mahdollisimman tarkasti.”
Cleretille lähtöajatuksen musiikin uudelleenjulkaisemiseen tuotti intohimo ja yllättävä sukellus
ennalta tuntemattoman musiikkikulttuurin kiehtoviin
koralliriuttoihin. Tällainen intohimo koristelee kaikkia
FLOW FESTIVAL 2012
sivu 42
Soundwayn ja Numeron julkaisuja, jotka ovat pullollaan
vanhoja valokuvia, levykansitaidetta ja tarinoita historian kadottamista muusikoista. Molempien tapauksessa
kyseessä on kuitenkin myös liiketoimintamuoto, jonka
tarkoitus on myydä yksiköitä.
B isnestä ja etiikkaa
Uusintajulkaisu ei ole uusi ilmiö musiikkiteollisuudessa.
Delta-blues -legendojen harvinaisia 1930-luvun savikiekkoäänitteitä kaiverrettiin uudestaan vinyylimuottiin
jo 60-luvulla. Aikahaarukka julkaisun ja uusintajulkaisun
välillä on näissä tapauksissa melkein sama kuin jos
nykypäivänä julkaistaisiin uudestaan 80-luvun diskoräppiä tai punkkia.
Alkuperäiset alan yrittäjät olivat kaikkien tuntemia
suuria levy-yhtiöitä kuten CBS tai MCA. Kun iso levyyhtiö osti pienemmän levy-yhtiön katalogin, oli tapana
pistää ulos ensimmäisenä halpissarja sen vanhoja
äänityksiä. Tuotantokustannukset minimoitiin, eikä
näihin tuotteisiin muutenkaan satsattu. Mafiayhteyksistään 80-luvulla tunnetun MCA:n lerppu uusintapainos
John Coltranen A Love Supremesta on suoranainen
pyhäinhäväistys.
Ensimmäisiä enemmän uusintajulkaisuihin keskittyneitä levy-yhtiöitä oli vuonna 1978 perustettu amerikkalainen Rhino, joka lisensoi musiikkia suurilta puljuilta,
osti pienten lafkojen katalogeja ja paketoi uusiin kuoriin
musiikin lisäksi muun muassa Transformers ja G.I. Joe
-piirrettyjä. Sittemmin yksityisenä aloittanut lafka on
imaistu Warner Musicin loputtomiin kalmistoihin.
Alan ainoa itsenäinen jättiläinen on brittiläinen Ace,
joka julkaisee yli tusinan laajuisen alamerkkiarmeijansa
voimin kaikkea Joan Baezin ja Chuck Berryn väliltä.
Acen perustivat 1970-luvun puolivälissä Lontoossa
käytettyihin levyihin erikoistunutta kauppaa pyörittäneet Roger Armstrong ja Ted Cowell. Jälkimmäinen
manageroi lisäksi lyhyesti rock-jyrä Thin Lizzyä. Kaksikko
alkoi puskea pihalle sen aikaista punk-rockia, mutta
samalla he keksivät julkaista uudelleen kaupassa
myymiään vanhoja levyjä. Nykyään Ace työllistää
parisenkymmentä ihmistä, mukaan lukien eri musiikkityylien tutkimiseen erikoistuneet konsultit.
Dean Rudlandin tehtävänä on etsiä käsiinsä
julkaistavaksi kaavaillut artistit sekä oikeuksienhaltijat ja laatia sopimukset heidän kanssaan. Rudland
tuntuu samastuvan Sevierin aiempaan toteamukseen
kertoessaan, miksi Ace tuottaa nykyään pelkästään
uusintapainoksia:
”Uuden ja vanhan musiikin promootiotavat ovat
lähteneet viime vuosina niin eri teille, ettei siitä olisi
etua kenellekään, jos julkaisisimme uutta musiikkia.”
R eilun kaupan reissue
On jokunen tapa julkaista musiikkia uudestaan.
Voisimmeko tehdä reilun kaupan rajanvedon ja nimetä
ne oikeaksi ja vääräksi tavaksi? Tässä skenaariossa
oikealla tavalla toimiva taho tutkii julkaistavaksi
kaavailemansa musiikin taustan, kuten kenelle kuuluvat
julkaisuoikeudet ja kuka omistaa master-äänitteen.
Näiden tahojen kanssa sovitaan lisensoinnista. Masterin
käytöstä tehdään kertaostos ja tekijänoikeuspalkkiot,
eli rojaltit maksetaan usein ennakkoon arvioidun
sivu 43
FLOW FESTIVAL 2012
levymyynnin pohjalta. Lisäksi oikeaan tapaan kuuluu
äänitteellä kuultavan artistin tarinan kertominen ja
paketin laadukas presentaatio.
Väärällä tavalla toimivat levy-yhtiöt eivät selvitä
juuri mitään, eivät maksa kenellekään, ja vain julkaisevat jonkun toisen äänitteen mahdollisimman pienin
kuluin pitäen rahat itsellään. Maailman levymarkkinat
ovat pullollaan kakkospainoksia ja bootleg-julkaisuja,
jotka on joskus kinkkisen vaikeaa erottaa alkuperäisestä
tuotteesta.
Rudland kertoo Acen suhtautumisesta uudelleenjulkaisemisen etiikkaan:
”Aina ostaessam me masterin tai kata login
pyrimme olemaan yhteydessä oikeuksien todellisiin
omistajiin ja itse artisteihin. Ostamme myös artistien
vanhat sopimukset, ja jos ne eivät ole enää voimassa,
teemme heidän kanssaan uudet, paremmin moderniin maailmaan soveltuvat kontrahdit. Pyrimme
ottamaan artistin mukaan kaikkiin häntä koskeviin
keskusteluihin.”
Rudlandin mukaan Ace pyrkii toimimaan mahdollisimman eettisesti ja heidän hyvän maineensa
takia vanhat pienlevy-yhtiöt ottavat usein yhteyttä
harkitessaan musiikkinsa myymistä eteenpäin. Myös
Numeron toiminnassa on Sevierin mukaan omat
eettiset ohjenuoransa:
”Muodostamme pitkäaikaisia kumppanuussuhteita
musiikin luojien kanssa. Tämä saattaa sisältää monia
erilaisia liikejärjestelyitä, mutta meillä ei ole tapana
erottaa tekijöitä pysyvästi töidensä hedelmistä. Emme
omista mastereita julkaisuihimme, mutta meillä on
tekijöiden kanssa eksklusiiviset sopimukset niistä.”
R uuhkaa harmaalla alueella
Aikaisemmin mainittu selkeä eettinen rajanveto on
kuitenkin harha, koska sen välissä leijuu vaikeaselkoinen
harmaa sumu. Musiikin omistajuus on nimittäin laillismoraalinen solmumöykky, jota lähestyessä tuntuisi
järkevämmältä kysyä apua poppamiehen luilta kuin
lakimieheltä. Tämän on havainnut erityisesti Cleret,
jonka työsarka on keskittynyt pääasiassa länsimaiden
ulkopuolelle, erityisesti musiikkiperintönsä lakimutkat
suoraksi vetäneeseen Afrikkaan.
”On ihan eri tilanne
lisensoida biisi amerikkalaiselta tai brittiläiseltä
artistilta kuin länsiafrikkalaiselta lev y-yhtiöltä,
joka pisti lapun luukulle
kolmekymmentä vuotta
sitten. On vaikea tietää
kenen puoleen kääntyä
lisensoinnin suhteen.
O tta a ko y htey ttä lev yyhtiön omistajiin, heidän
lapsiinsa, artistiin tai jos
artisti on kuollut, heidän
lapsiinsa? Homma on kuin
miinakentällä kävelyä. Oma
nyrkkisääntöni on, että jos
lev y-yhtiön omistaja on
edelleen elossa ja omistaa
sopimuksen, lisensoin
häneltä ja muussa tapauksessa käännyn muusikon tai
heidän jälkeläistensä puoleen”, Cleret valottaa.
”Homma on äärimmäisen hankalaa, varsinkin
kun suurella osalla afrikkalaisista muusikoista ei ole
alkuperäisiä sopimuksiaan. Suuri osa allekirjoittaa
mitä tahansa huolimatta siitä, mihin he ovat laittaneet
nimensä aikaisemmin. Monet ovat alkuperäisessä
sopimuksessaan saattaneet luovuttaa oikeutensa
mastereihinsa loppuelämäkseen. Tätähän sattuu meilläkin päin, esimerkiksi Rolling Stones luopui aikoinaan
kokonaan oikeudesta alkupään tuotantoonsa, kun he
olivat skidejä.”
Oikeudet musiikin omistajuuteen ovat kauppatavaraa siinä kuin mikä tahansa muukin. Cleretin
esimerkki Rollareista ei ole ainoastaan yksittäinen
erikoistapaus. Muun muassa maineikkaan Staxin
alkuperäinen omistaja Jim Stewart luovutti 60-luvun
puolivälissä Atlantic-yhtiölle oikeudet kaikkeen levyyhtiönsä siihenastiseen tuotantoon, kun hän luotti liikaa
yhteistyökumppaniinsa Ahmet Erteguniin, eikä lukenut
levityssopimuksen kaikkia kohtia tarkasti.
E p ä m ä ä r ä inen omaisuus
”Joka päivä on konflikteja. Joskus ihmiset taistelevat
penneistä ja joskus jakavat ansionsa avokätisesti kaikkien asianosaisten kesken. Vaatii paljon työtä tehdä kaikki
oikein, laillisesti ja moraalisesti, mutta yleensä ne eivät
edes sulje toisiaan pois. Joskus kaikki hajoaa käsiin ja
on pakko luovuttaa, menettää vähän rahaa, joskus taas
yöunet menevät. Nykyään havaitsen parin ensimmäisen
keskustelun aikana räjähdysherkät tilanteet, siten että
niihin osaa varautua”, Sevier kertoo arjestaan harmaahapsisten muusikoiden ja tuottajien parissa.
Käsiteltäessä vuosikymmeniä vanhaa kulttuuriperintöä käsitys asioiden todellisesta laidasta saattaa
hämärtyä. Näitä taiteellisia tunkioita tonkiva voi löytää
itsensä keskeltä homehtunutta ihmissuhdeongelmaa
tai olevansa tekemisissä mahdollisen sosiopaatin
kanssa. Pahimmassa tapauksessa uudelleenjulkaisija
voi huomata tulleensa huijatuksi.
”Suuressa osassa levyistä, joita itse julkaisen, ei ole
paljoa informaatiota. Joku on voinut väittää vuonna
FLOW FESTIVAL 2012
sivu 44
1974, että hän on kirjoittanut
biisin ja että omistaa kaikki
julkaisuoikeudet. Sitten,
kun levy on kaupoissa joku
voi tulla ja väittää, että
kirjoitti puolet siitä ja siitä
kappaleesta. Mistä sitä voi
oikeasti tietää, jos ei ole
aikakonetta käytössä. Jos
jonkun biisin omistajuus
tu ntu u li i a n ri ita iselta,
pidän perussääntönä pysytellä siitä mahdollisimman
kaukana”, Cleret kertoo.
Levy-yhtiöt saattavat
myös ristiä suksiaan
työnsä leväperäisesti
hoitavien kilpailijoidensa
kanssa. Muun muassa brittiläistä BBE-lafkaa on usein
kritisoitu puutteellisesta
j a va i l l i n a i s esta l i s e nsointitoiminnasta. Cleret on törmännyt monenlaisiin
lekkeripelaajiin:
”Olen ollut yhteydessä joihinkin levy-yhtiöihin, jotka
väittävät tehneensä kaikkensa löytääkseen jonkun
artistin, vaikka tämä artisti olisi oikeasti googlaamisen ja puhelinsoiton päässä. Yhdessä tapauksessa
jäljitin erään kuolleen trinidadilaisen artistin vaimon
New Yorkiin ja ajattelin, että hän olisi hyvä henkilö,
jolle maksaa lisensoinnista. Toinen levy-yhtiö laittoi
artistin biisin kokoelmalleen. Ilmoitin heille, että on
tämä vaimo, jos haluatte hoitaa homman kunnolla.
He jättivät yhteydenottoni täysin huomiotta, eivätkä
tehneet asialle mitään.”
E ik ä tä ss ä viel ä kaikki
Yksittäisten julkaisuoikeuskiistojen lisäksi asioiden oikein
hoitamiseen tuntuu liittyvän mittavampia rakenteellisia
pulmia.
”Julkaisuoikeudet ovat massiivisen hyväksikäytetty
järjestelmä. Suuri osa kappaleista on rekisteröity
Universalin kaltaisille suurlevy-yhtiöille, jotka keräävät
vuodesta toiseen kaikki rojaltit ilman, että niitä päätyy
lähellekään ketään, joka aikoinaan kirjoitti kappaleen.
Lisäksi on Karibian alue, jossa esiintyy paljon standardibiisejä ja kansanmusiikkia, jotka saattavat olla satoja
vuosia vanhoja. Ne eivät oikeastaan kuulu kenellekään,
mutta sitten jossain vaiheessa 30–40-luvulla joku
rekisteröi ne itselleen väittäen kirjoittaneensa ne ja
sen seurauksena joku levy-yhtiö edelleen omistaa ne.
Nigeriassa ja Ghanassa julkaisulait ovat hyvin erilaiset
kuin meillä, ja joku henkilö voi omistaa kasoittain
julkaisuoikeuksia, vaikka ei olisikaan säveltänyt kyseisiä
biisejä”, Cleret kertoo.
Maailmassa on tuhottomasti musiikkia, jonka omistajuus on mahdotonta palauttaa kehenkään yksilöön
tai tämän verenperimään mitään eettistä sääntökirjaa
noudattaen. Nykymarkkinoilta on täysin mahdollista
ostaa lakia seuraten tuotettuja uusintapainoksia,
joiden musiikin tekijä on vielä hengissä, mutta koska
omistajuus on keploteltu heiltä jossain vaiheessa, he
eivät kostu taiteestaan penniäkään.
Monelle hiphop-sämplejen henkiin herättämälle
artistille on käynyt juuri näin. Muun muassa edesmennyt New Orleans r&b:n ja funkin pioneeri Eddie Bo
sai katua huonoa bisnesvaistoaan 70-luvulla, kun kaikki
raha hänen kappaleidensa lisensoinneista valuu tähän
päivään saakka newyorkilaiselle Tuff City -levymerkille.
Tuff Cityn omistava Aaron Fuchs on tunnettu 80-luvulta
asti tavastaan pyyhkiä kaikilla etiikan säännöillä taka-
mustaan ristiretkeillessään amerikkalaisen soulin ja
funkin aarrearkuilla. Aikoinaan hän hankki oikeudet
Honeydrippersin legendaariseen Impeach the President
-biisiin vain päästäkseen haastamaan oikeuteen kaikki
sen muhevia rumpuja sämplänneet räppärit. Run
DMC:tä vastaan nostetussa oikeudenkäynnissä kuitenkin
todettiin, että Fuchsin ostamat tekijänoikeudet olivat
alunalkujaan ristiriitaiset, eikä hän onneksi silloin
päässyt rahastamaan suunnitelmallaan.
S ampletaivas
Joskus lisensointihommista voi koitua vanhalle artistille
yllättävä palkinto. Cleret pääsi todistamaan tämän, kun
yksi maailman kuumimmista artisteista päätti luritella
hänen kokoelmallaan esiintyneelle kappaleelle. She
Don’t Know oli vain satunnainen albumiträkki Usherin
vuoden 2010 albumilla Raymond vs. Raymond , mutta
siinä kierrätetyn Heavenin tekijälle, ghanalaiselle Ebo
Taylorille kyseessä oli lottovoitto.
”Meillä kävi älyttömän hyvä tuuri, että juuri
kyseisellä tuottajalla sattui olemaan Ghana Soundz
studiollaan ja että hän päätyi tekemään siitä biisin
Usherille. Se oli hieno juttu, koska ei näillä kokoelmilla
kovin paljoa rahaa yleensä tee ja joudun surukseni
kertomaan useille artisteille, että heille tuleva rojalti
on vain muutama sataa brittipuntaa. Silloin oli hauska
soittaa Ebolle, ja kertoa että hänen rojaltinsa on noin
30 000 punnan paikkeilla. Kääntöpuolena muut kokoelman artistit saivat kuulla Ebon rahoista ja alkoivat
kuumottaa minua, että missä heidän kymmenet
tuhantensa viipyvät. Oli puhdasta onnea, että edes se
yksi biisi pääsi Usherin levylle”, Cleret sanoo.
sivu 45
FLOW FESTIVAL 2012
T
hyvyys tarttuu
–
sosiaalidarvinismin
valoisa puoli?
Prososiaalisuuden edistäminen parantaa
kaupunkeja, toteaa Arttu Tolonen.
aloyhtiöt, kortteliyhdistykset ja muut yhteisöt
psykofyysisinä entiteetteinä liittyvät läheisesti
elämäämme ihmisyhdyskunnissa. Kaikilla on
tarinoita hyvistä ja huonoista sellaisista. Naapureista,
jotka ovat positiivinen, yhdentekevä tai negatiivinen
lisä elämään. Naapureista, jotka tunnetaan tai jotka
kulkevat tietoisuutesi laitamilla. Tai niistä, jotka
hakkaavat harjalla kattoa, jos kävelet vessaan yöllä.
Isännöitsijöistä ja heidän ammattitaidostaan. Tai sen
puutteesta. Taloyhtiön hallituksen kokouksista ja niitä
dominoivista everstiluutnantti, evp.-hahmoista.
Jokainen meistä, vuokralaisesta asunnonomistajaan on joltain kohdin kiinni tässä kuviossa. Kaikki me
kävelemme rappukäytävän kautta kotiin tai näemme
naapurin ajoittain pihallaan, miettien milloin hän vihdoin
leikkaa orapihlaja-aitansa. Jokainen meistä on joskus
miettinyt mistä erot johtuvat. Miksi tuossa korttelissa
järjestetään sisäpihalla kesäisin illanistujaisia, kun taas
tässä tulee joku huutamaan kurkku suorana, jos hakkaa
mattoa tuuletusparvekkeella parillisena päivänä.
kuumeiset luontodokumentit, joissa jokainen hetki
on raakaa taistelua yksilön eloonjäännistä ja vahva
sortaa säälittä heikkoa maksimoidakseen omia
etujaan ja geeniperimänsä kykyä siirtyä seuraavaan
polveen.
Sosiaalidarvinismi voisi aivan yhtä hyvin pyrkiä
yhteisöjen hyvinvointiin palvellessaan lajin säilymistä.
Evoluutiobiologian käyttäminen poliittisen ja sosiaalisen päätöksenteon pohjana voisi toimia lukuisilla
alueilla koulutuksesta kulttuuriin ja kauppapolitiikkaan, jos tälle lähestymistavalle luodaan oikeanlaiset
puitteet.
Kirjoituksessaan Wilson viittaa vuonna 2009
talouden Nobel-palkinnon voittaneen Elinor Ostromin
tutkimuksiin. Ostrom todisti, että ihmiset kykenevät
hoitamaan ja hallinnoimaan yhteisiä resursseja,
eli commons ei ole aina tragedia, vaikka suurin osa
taloustieteilijöistä tuntuu sitä mieltä olevan. Kaikki
riippuu ryhmän dynamiikasta ja niistä arvoista sekä
käytännöistä joiden varaan toiminta on rakennettu.
P rososiaalisuuden huiput
ja laaksot
Juttu toimii jos:
• tavoitteet on määritelty tarkasti
• kulut ja voitot jaetaan tasapuolisesti
• päätökset tehdään konsensuspohjalta
• väärinkäytöksiin puututaan ja niistä rangaistaan
aluksi lievemmin
• ristiriitatilanteet ratkotaan nopeasti ja reilusti
• ryhmällä on valta päättää omista asioistaan
David Sloan Wilson on biologian ja antropologian
professori Binghamtonin yliopistossa, New Yorkin
osavaltiossa. Joitain vuosia sitten hän alkoi miettiä
voidaanko evoluutioteoriaa käyttää selittämään näissä
yhteisöissä ja niiden käytöksessä esiintyviä eroja.
Wilson päätti tutkia Binghamtonin eri naapurustojen
”luonnetta” ja kirjoitti myöhemmin kokemuksistaan
artikkelin New Scientist -lehteen.
Hän tarkkaili ihmisten käytöstä eri alueilla, haastatteli alueen lapsia sekä kiersi ovelta ovelle tekemässä
kyselyjä. Kerätyistä prososiaaliseen käytökseen liittyviä
tietoja hyödyntäen Wilsonin ryhmä loi topografisen
kartan Binghamtonin kaupungista.
Prososiaalinen käytöstä ei esiintynyt tasaisesti
ympäri kaupunkia vaan kartta oli täynnä ”huippuja”
ja ”laaksoja”. Eli joissain kaupunginosissa asui
empaattisempaa ja mukavampaa porukkaa kuin
toisissa. Ryhmien pärjäämisen kannalta näillä prososiaalisilla yksilöillä on tärkeä rooli. He tukevat muita
ja saavat vastavuoroisesti tukea yhteisöltä. Näin koko
yhteisö kukoistaa lukuisilla elämän osa-alueilla.
Nyt Wilsonia alkoi kiinnostaa mikä tekee ihmisestä prososiaalisen ja miksi näitä yksilöitä esiintyy
klustereissa. Onko kyseessä geneettinen ominaisuus,
joka vetää puoleensa toisia samanlaisia yksilöitä?
Vai tarttuuko prososiaalinen ja empaattinen käytös?
Seuraavaksi ryhmä alkoi tutkia Binghamtonin
sisäistä muuttoa vuosina 2006–09. Tutkittuaan paria
tusinaa nuorta, joiden perheet muuttivat ajanjakson
aikana prososiaaliselta ”huipulta” ”laaksoon” tai päinvastoin, ryhmä oli havaitsi että jokaisessa tapauksessa
nuoren käytös sopeutui ympäristöön, eli ”laaksoissa”
prososiaalinen käytös väheni ja ”huipuille” muuttaessa
sen määrä kasvoi.
Lisäksi ryhmän suhteen toisiin toimijoihin tulee olla
oikealla tavalla rakennettu.
Tämän huomioon ottaen uudenlaisten kaupunginosayhdistysten syntyminen esimerkiksi Kalliossa
on erittäin positiivista ja niiden luomalla sosiaalisella
koheesiolla ja lähidemokratian verkostoilla voi olla
kauaskantoiset vaikutukset sekä itse alueen että koko
kaupungin elämään.
Suuremmassa mittakaavassa nämä samat impulssit
ja ajatukset vaikuttavat muuttuvissa arabiyhteiskunnissa ja Yhdysvalloissa toimivissa Occupy-liikkeissä. Jos
niitä katsoo tältä kantilta, niiden synnyn, luonteen ja
potentiaalin ymmärtää aivan eri tavalla. Ne ovat osa
lajin selviytymisstrategiaa siinä missä se ”realistien”
arvostama verinen kamppailukin.
Hyvyys tarttuu ja sitä kannattaa tartuttaa. Eikä
siihen tarvita edes pisaroita.
U usi sosiaalidarvinismi
Tältä pohjalta voisimme helposti määritellä sosiaalidarvinismin kokonaan uudestaan. Evoluution ei
tarvitse välttämättä toimia samoin kuin television
FLOW FESTIVAL 2012
sivu 46
sivu 47
FLOW FESTIVAL 2012
FLOW FESTIVAL 2012
sivu 48
kuva: Vilhelm S jöström
sivu 49
FLOW FESTIVAL 2012
Yhteisöllinen
kulttuuri
Vuoden 2011 ilmiö Helsingissä olivat
yhteisölliset tapahtumat. Petra Nyman
selvitti miten ja miksi juuri nyt.
Kuvat: Caius Bruun
P
uistokirpputoreja, katuja valtaavia korttelitapahtumia, ilmaiskonsertteja keskellä kaupunkia.
Kesällä 2011 ei ehtinyt pitkästyä. Helsingissä tuntui
tapahtuvan jotakin uutta ja mielenkiintoista joka hetki.
Kaupunki täyttyi yhteisöllisistä tapahtumista.
Helsingissä on kasvussa uudenlainen tekemisen
kulttuuri. Enää ei odoteta kaupungin tai muiden
virallisten tahojen järjestävän tapahtumia – nyt niitä
järjestävät kaupunkilaiset. Mutta mistä tämä tee-seitse -kulttuuri on oikein ilmestynyt katukuvaamme?
K aiken alku ja juuri
Yksi ensimmäisistä suurta huomiota herättäneistä
korttelijuhlista nähtiin Helsingin kaduilla kesällä 2010.
Tuolloin Punavuoressa järjestetty Punajuuri Block Party
valtasi Kankurin- ja Pursimiehenkadunkulman yhdeksi
illaksi. Kortteli muuttui hiljaisesta ohikulkupaikasta
yhdessäolon areenaksi.
FLOW FESTIVAL 2012
Ennen kuin Punajuuri sai muotonsa, ajatus korttelijuhlan järjestämisestä oli muhinut pitkään kuvataiteilija
Heta Kuchkan mielen sopukoissa. Lopullisena sytykkeenä toimi edessä häämöttävä World Design Capital
-vuosi.
”Tiesin, että haluan järjestää jotakin vuonna 2012.
Jotta tapahtuma olisi tuolloin onnistunut, ajattelin,
että kannattaa aloittaa muutama vuosi aikaisemmin”,
Kuchka muistelee.
Ajatuksen pohjalla oli toki muutakin; tärkeimpänä
tarkoitus parantaa kaupunkilaisten hyvinvointia –
järjestää yhteistä tekemistä korttelin asukkaille ja rikkoa
tiettyjä kulttuurillisia tabuja.
”Suomessa ollaan menty liiallisuuksiin individualismin suhteen. Yksin pärjäämistä ihannoidaan.
Ihmiset ovat väistämättä yksinäisiä, jos kaikki täytyy
kokea yksin. Korttelitapahtuman ajatuksena on luoda
yhteisöllistä tunnelmaa: jos tuntee lähellä asuvat
ihmiset, tulee olo, ettei ole yksin”, pohtii Kuchka.
sivu 50
sivu 51
FLOW FESTIVAL 2012
P u n aj u u r i to i m i i nsp i ra ati o n lä hte en ä er i
kaupunginosien aktiiveille, ja seuraavana vuonna
korttelitapahtumia nähtiin jo ympäri kaupunkia.
Yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuus ovat myös muiden
kaupunginosatapahtumien kantava voima.
”Enää ei tyydytä kyyhöttämään yksin omassa asunnossa vaan halutaan tutustua naapureihin ja toteuttaa
tietynlaista kylätunnelmaa omassa kaupunginosassa”,
Kallio-liikkeen aktiivi Laura Oikari toteaa.
Kallio-liike syntyi keväällä 2011 vastareaktiona
Hurstin leipäjonon saamaan varoitukseen. Liikkeen
perustajan Erkki Perälän mukaan ”nimbyily” ei kuulu
Kallioon. Siellä jos jossakin pitäisi olla tilaa kaikille.
Kallio-liikkeen yhtenä ajatuksena on kalliolaisten
tavoittaminen erilaisten tapahtumien kautta. Toinen
tavoite on päästä ryhmänä vaikuttamaan kaupunginosaa koskevaan viralliseen päätöksentekoon.
Perälä uskoo viime vuoden aikana nähdyn aktiivisuuden nousevan ihmisten halusta vaikuttaa omaan
elinympäristöönsä.
”Kaupunki on muuttumassa ja sitä muokkaavat nyt
kaupunkilaiset itse. Matkustellessa nähdään, kuinka
paljon muualla on kaupunkitapahtumia ja siitä nousee
kysymys, että miksei täälläkin?”, Perälä toteaa.
M yy t i n m u r ta j at
Niin tosiaan, miksi ei? Yksi syy siihen, ettei Helsingissä
ole aiemmin nähty yhtä valtaisaa aktiivisuutta, on
yleinen käsitys siitä, että byrokratian takia täällä
on vain ”liian vaikeaa järjestää mitään mukavaa”.
Tapahtumanjärjestäjät ovat kuitenkin yksissä tuumin
sitä mieltä, että käsitys on myytti.
”On totta, että paperitöitä täytyy tehdä paljon,
mutta emme ole Punajuurta järjestäessä kokeneet
minkäänlaista vastahakoisuutta viranomaisten puolelta
– päinvastoin”, Kuchka painottaa.
We Love Helsingin toiminnanjohtaja ja vastikään
palkitun Ravintolapäivän tiedotus- ja markkinointipäällikkö Timo Santala ei myöskään koe tapahtumien
järjestämiseen liittyvää byrokratiaa ongelmana.
”Tärkeintä ei ole keskittyä ongelmiin, vaan tehdä
niistä huolimatta. Kaupunki on meidän ja se pitää vain
ottaa käyttöön ja muokata itsensä näköiseksi.”
Viranomaisten suhtautumisen kaupunkilaisten
järjestämiin tapahtumiin kerrotaan olevan lähtökohtaisesti positiivinen.
Helsingin kaupungin tapahtumayksikön päällikkö
Saila Machere kertookin oman yksikkönsä pyrkivän
kannustamaan ihmisiä tekemään yhteistä kulttuuria.
”Yhteisöllisyys näkyy myös kaupungin järjestämissä
tapahtumissa kuten Helsinki-päivä ja Lähiöprojekti,
jotka eivät syntyisi ilman kaupunkilaisten osallistumista”, Machere sanoo
Miksi nyt ja
m i tä s e u r a a v a k s i ?
Ta p a h t u m a j ä r j e s tä j ä n m e mo
• Haali kokoon innostunut
porukka
• Laadi budjetti ja pysy siinä
• Hoida luvat kuntoon kaupungin
ja poliisin kanssa
• Aloita järjestyshenkilöiden
etsiminen varhaisessa
vaiheessa (JV-kortilliset ovat
erityisen harvassa)
• Ilmaista näkyvyyttä saa
tehokkaasti sosiaalisesta
mediasta, mutta muista
tiedottaa tapahtumastasi myös
perinteiseen mediaan
• Pyydä tapahtuma-alueen
naapurusto mukaan osallistumaan tapahtumaan
• Uskalla pyytää palveluksia
tutuilta ja puolitutuilta
• Jos haluat sponsoreita, pyydä
rahan sijaan yritysten palveluita
(esim. virvokkeita artisteille)
Ihmetellä saattaa, miksi kaikki tämä aktiivisuus
tapahtuu juuri nyt. Ehkä kyseessä on vain hetkellinen
ilmiö, vai onko itse tehty kulttuuri tullut sittenkin
jäädäkseen?
Perälä uskoo kaupunkilaisten aktiivisuuden säilyvän
ainakin Kallion kohdalla. ”Kallio oli kaupunginosana
FLOW FESTIVAL 2012
sivu 52
sivu 53
FLOW FESTIVAL 2012
ennen pitkälti läpikulkupaikka. Nykyään täällä asuu
paljon myös lapsiperheitä ja ihmiset ovat sitoutuneempia omaan lähiympäristöönsä”, hän toteaa.
”Toki tapahtumien kehitys edellyttää paljon motivoituneita ihmisiä mutta nyt kun latu on avattu, uskon,
että tekeminen jatkuu ja toivottavasti myös laajenee.
Moni on varmasti miettinyt vastaavia asioita pitkään.
Aika on nyt kypsä siihen, että aloitteet tulee meiltä
kaupunkilaisilta eikä ylhäältä päin”, Oikari lisää.
Machere kommentoi asiaa viranomaisen näkökulmasta ja uskoo hänkin, että kaupunginosatapahtumat
jäävät pysyväksi osaksi Helsingin kaupunkikulttuuria.
”Tietoisuuden levitessä ja hyvien kokemusten kautta
kynnys tapahtumanjärjestämiseen madaltuu”, Machere
kertoo. ”Isot tapahtumat ovat hienoja, mutta juuri näillä
pienillä tapahtumilla on suuri vaikutus kaupunkikulttuuriin kokonaisuudessaan. Niillä luodaan hyvinvointia
kaupunkialueelle.”
Santala ei myöskään usko tämän olevan ohimenevä
trendi. Päinvastoin. Hänen mukaansa itse tehtyjen
tapahtumien suosio on vastareaktio nykyajan kulttuuriähkyyn. Perinteiset tapahtumat ovat menettäneet
hehkuaan, eivätkä ne enää yllätä kaupunkilaisia.
”Elämme tietynlaista kulttuurin murrosvaihetta. Kun
kaikkea on liikaa, käy helposti niin, ettei mikään oikein
tunnu miltään”, miettii Santala. ”Tämä on johtanut
siihen, että ihmiset haluavat vaihtelua. Sosiaaliset ja
vuorovaikutteiset tapahtumat antavat osallistumisen
ja yhdessä tekemisen kautta voimakkaampia fiiliksiä ja
vastaavat urbaanin yhteisöllisyyden kaipuuseen. Tuntuu
paljon mielekkäämmältä ja inspiroivammalta tehdä
itse muiden kanssa, kuin tyytyä passiivisesti vastaanottamaan kulttuuria.”
Santala uskoo, että samalla tavalla kuin ylhäältä
ohjautuvan politiikan ja kaupunkisuunnittelun aika
alkaa olla ohi, myös pienen eliitin näkemykseen
perustuvan kulttuurin ja tapahtumien aika alkaa tulla
tiensä päähän.
”Ravintolapäivä ja We Love Helsingin tapahtumat luo osaltaan sitä tulevaisuuden avointa
FLOW FESTIVAL 2012
ka nsa la isy hteisku ntaa, johon mei dä n ka i k k ien
pitäisi pyrkiä. Mielestäni on ihanaa, jos tämän
kaiken seurauksena meillä kasvaa uusi sukupolvi,
jonka mielestä ravintolan pitäminen puistossa on
normaalia, katolle voi perustaa oman puutarhan tai
kotikadun voi vallata autoilta korttelijuhlille”, Santala
maalailee.
Tulevana kesänä nähdään miten kaupunginosatapahtumat kehittyvät. Kasvua on tiedossa ainakin Punajuuren kohdalla, Kallio Block Party tulee toistumaan,
tosin paikka on suunnitteilla vaihtaa. Ravintolapäivän
kerta toisensa jälkeen kasvava osallistujamäärä on
omalta osaltaan ehtinyt jo todistaa, että yhdessä
tekeminen on in.
Tällä hetkellä näyttäisikin siltä, että kaupunkikulttuurin tee-se-itse -buumi ei jää vain hetkelliseksi
ilmestykseksi. Helsingissä tapahtuu, vihdoinkin.
sivu 54
suck my soup
suck my soup
Manifesti
Helsingillä on korkean moraalin
rytmi, kirjoittaa Tiina Alvesalo
Helsingille
FLOW FESTIVAL 2012
sivu 56
H
elsingillä on oma rytminsä. Sen erilaiset arkkitehtuuriset tyylisuunnat ja monenlaisista kulttuuritaustoista olevat ihmisten luovat kaupungin
tunnelmallisen temmon.
Helsinki edustaa visuaaliselta rytmiltään vahvan ja
kiehtovan draaman tyyliä.
Euroopan pohjoisimman pääkaupungin rytmi
on sekä lännen että idän kulttuuristen vaikutusten
muokkaama. Useat arkkitehtoniset kerrokset ja tyylisuunnat näkyvät jännittävästi urbaanissa maisemassa.
Arkkitehtuuriset tyylit vaihtelevat niin uusklassisesta
jugendiin ja funktionalismiin kuin patinoituneisiin
teollisuusrakennuksiin.
Luonnon jylhä kauneus ja vanhat perinteet yhdistyvät saumattomasti korkean teknologian saavutuksiin.
Helsinki on turvallinen ja palveleva kaupunki, jonka
rytmi on monikulttuurinen ja vivahteikas. Helsingin
visuaalinen ilme on samaan aikaan moderni ja karhea.
Helsinki on inhimillinen, ihmisen kokoinen kaupunki,
josta ei puutu särmää.
Avoimet puistot ja läheiset eksoottiset metsät tarjoavat puitteet urbaanin paimentolaisen kaipaamalle
rauhalle ja hiljaisuudelle. Helsingin rentoon rytmiin
vaikuttaa pohjoismaisen modernismin perinteet.
Kaupunki on paremman arjen, inhimillisen ympäristön
ja kestävän kehityksen esimerkkikaupunki.
Helsingissä ihmisen on hyvä elää.
H
n
S
e
h
e
o
e
t
u
Helsingin rytmi syntyy sen kulttuuritarjonnasta ja
ihmisistä. Rytmiin vaikuttavat paikalliset festivaalit,
karnevaalit ja juhlat. Karuilla metsäalueilla voi nauttia
jokamiehenoikeuksista. Tätä rytmiä kuvaa parhaiten:
energinen virtaus tai nousuvesi.
Helsinki ei huuda, eikä pyydystä. Helsingillä on
korkean moraalin rytmi.
Helsinki ei ole narsistinen.
Rytmi on mielentila.
Rytmi näkyy ihmisissä. Pipoissa, pullovereissa,
jopoissa ja vinyyleissä. Mustassa värissä. Helsingin
rytmi on myös tietyllä tavalla maanis-depressiivistä.
Se on ennalta arvaamaton mielentila.
Helsingin rytmi on ainutkertainen soundi. Se
koukuttaa mielen. Sykkii ja tykyttää. Talvella melodia
on syvä, melankolinen ja mieleenpainuva. Kesäisin
kepeää, helmeilevää ja iloa tihkuvaa.
Urbaanit kaupunkilaiset edustavat rytmiltään
psykehäröilyn kokeellisia soundeja. Helsingin kaupunkikuvassa ei ole varsinaisesti designia, mutta rytmiä
siinä on sitäkin enemmän.
Urbaani rytmi näkyy helsinkiläisten tavassa tehdä
asioita.
He näkevät kaupunkilaisuutensa osana muuttuvaa
dynaamista kulttuuria, jota ohjaa tiivis kaupunkirakentaminen ja kestävät arkkitehtoniset ratkaisut.
Uusissa mon i muotoisissa ka u pu ng i nosassa
l s i n g i n
v i s u a a l i n e n
r y t m i
o n
p e a t e m p o i s t a
j a
y l l ä t y k s e l l i s t ä .
v o i
a i h e u t t a a
s e k ä
i l o a
t ä
l e v o t t o m u u t t a
t a i
j o p a
o l e s t u t t a v a a
p ä ä m ä ä r ä t t ö m y y t t ä .
Helsingin arjessa näkyy, että kaupunki pyrkii kohti
kestäviä toimintatapoja. Kaupunkilaisille kehitettään
palveluja, jossa huomioidaan ympäristöasiat ja ekologisen kestävyyden lisäksi sosiaalinen ja taloudellinen
kestävyys.
Koska pohjoismaat olivat historiassa köyhiä
ma ita, mo dern i m uotok ieli ei ole ollut mei llä
yleensä prameaa, vaan sen sijaan yksinkertaista
ja käytännöllistä. Helsingin modernien rakennusten
rytmi onkin parhaimmillaan humaania, valoisaa ja
puhdaslinjaista.
Pohjoismaisella modernismilla on kytköksiä
skandinaavisten hyvinvointivaltioiden syntyyn. Sodan
jälkeen suunnittelijoiden ideologiaan kuului, että hyvä
design on demokraattista ja se tuodaan koko kansan
ulottuville.
Helsinki on paikka, jota rakennetaan siten, että
turvataan tuleville sukupolville myös mahdollisuudet
hyvinvointiin. Helsinkiläiset arvostavat kaupungin
tarjoamaa ainutlaatuista luonnonläheisy yttä ja
merellisyyttä. Täällä pyöräillään paljon ja käytetään
uusiutuvia energialähteitä.
Rytmi on se kokonaisuus, joka syntyy modernien
arkkitehtien suunnittelemista valoisista rakennuksista
yhdistettyinä Stadin porvarishengestä kertoviin kortteleihin ja työläiskaupunginosiin. Modernia rytmiä kuvaa
parhaiten historiallinen voimalaitos – ja hengästyttävän eleetön kaunis rantaviiva.
yhdistyvät kiinnostavasti kaupunkimainen katukuva ja
sataman melankolisuus. Merellinen ympäristö tarjoaa
kivijalkaliiketiloja kantakaupungin tyyliin sekä paljon
kaivattuja pyöräily- ja kävelyreittejä.
Helsingin siluetti muuttuu tulevaisuudessa rytmiltään urbaanimmaksi ja kokeilevammaksi. Helsinkiä voi
verrata elektroniseen musiikkiin, jossa yhdistellään
jazzia, hip hopia sekä muita genrejä.
H e l s i n g i n s o u n d i s s a o n myö s a m b i e n t i a ,
drum’n’bassia, pohjoista ulottuvuutta kuvaavia
joikuja. Urbaani rytmi on tunteita nostettavaa, vaikka
helsinkiläiset eivät liioin yleensä tunteita osoitakaan.
Rytmi näyttäytyy ”ei-helsinkiläisille” usein viileänä ja
pragmaattisena.
Lähemmin tarkasteltuna Helsingin rytmi on
kuitenkin rosoista ja vaihtelevaa.
Se muistuttaa elektronista ja instrumenteilla
soitettua musiikkia. Helsingin visuaalinen rytmi on
nopeatempoista ja yllätyksellistä. Se voi aiheuttaa
sekä iloa että levottomuutta tai jopa huolestuttavaa
päämäärättömyyttä.
Rytmi koukuttaa ja kohisee.
Silloin kaikkialle ja jokaiseen meihin tarttuu
se jokin erityinen rytmi, joka tekee meistä kaikista
omalla epätäydellisellä tavalla – niin omaperäisiä ja
poikkeuksellisia.
Kaikessa tässä minun Helsingissäni on kyse siitä
rytmistä.
sivu 57
FLOW FESTIVAL 2012
neppiskuva
FLOW FESTIVAL 2012
sivu 58
kuva: Jussi Hellsten
sivu 59
FLOW FESTIVAL 2012
Kiire ja rutiinit ovat selätettävissä, eikä kaupungista nauttimiseen tarvita rahaa. Veera Nuutinen tapasi kokemuksellisen
kaupungin asiantuntija Meiju Niskalan, joka etsii urbaaneista
leikeistään vaikkapa elämänsä rakkautta.
Kuvat: P ontus Purokuru
Kaupunki
leikkikenttänä
M
eiju Niskala rakastaa kaupunkeja, joista näkyy,
että niiden ihmiset rakastavat niitä. Luettuaan
lehdestä, että Helsingin Vaasankadun asukkaat
olivat ripustaneet kadun ylle jouluvalot, hän ilahtui niin,
että kiljaisi. ”Siinä on jotain tosi tärkeää!”
Niskalan olemuksessa on vähän Pikku Myytä.
Veikeän kiharakampauksen suortuvat sojottavat
sarvimaisesti eri suuntiin. Taiteilija ja kirjailija Meiju
Niskala on kaupunkitilaan tulevien taideinterventioiden
konkari. Viime vuoden hän ohjasi Turussa osallistavaa
kaupunkitaideteosta Turku 365, joka toi yllättävät
taidekohtaamiset kultuuripääkaupunkiin vuoden
jokaisena päivänä.
Teokseen mukaan temmatut kaupunkilaiset
perustivat löytötavaratoimistoja, ohjasivat lakaisu­
konebalettia, osallistuivat laulavaan flashmobiin
tai Kakolanmäen kukkulalla kiemurrelleen puolen
kilometrin mittaisen Paraatimaton tekoon. Teoksen
ideanikkaria ohjaa lapsenomainen uteliaisuus.
FLOW FESTIVAL 2012
”Olen aina myöhässä lennoilta, astun väärään
junaan tai jään hissiin jumiin siksi, että siellä on
mielenkiintoinen punainen lappu. Minulla on sellaiset
silmät, että aina kun havaitsen poikkeaman, menen
sitä kohti”, Niskala selittää.
H arharetki ä ja poikkeamia
Niskala innostuu helposti. Hänelle kaupunki on leikkikenttä ja huvipuisto, täynnä mahdollisuuksia.
Niitä hyödyntää myös toinen Niskalan teos, Kokemuksellisen kaupungin konsultti. Konsultin vastaanotolle
tulevat asiakkaat täyttävät lomakkeen, jossa kertovat,
millaisia vaikutuksia kaupunkikokemukselta haluavat:
ilahduttavia, yllättäviä tai ehkäpä kenties pysäyttäviä.
Lomakkeen ja haastattelun pohjalta konsultti laatii
kokijalle tehtävän.
”Liikkeelle voi lähteä vaikka siitä, mitkä ovat sinulle
kaupungin tuntemattomampia paikkoja”, Niskala neuvoo.
sivu 60
Yksi Meiju Niskalan suosikki­
paikoista Helsingissä on
keskustan Sokos-hotellin
kattoterassi, josta näkee pitkälle.
sivu 61
FLOW FESTIVAL 2012
Helsingissä suunnistaminen
Belgradin kartan avulla on matka
kohti tuntematona. Tällaista ajelehtimista kokeilivat jo situationistit
1960-luvulla.
Meiju Niskalan ei löydä Helsingin
uudesta musiikkitalosta avointa,
oleskeluun kutsuvaa tilaa. Se
tekee hänet surulliseksi. ”Tekisi
mieli nyrjäyttää musiikkitalo!
Vaikka samanlaisilla hiljaisilla
kaiuttimilla kuin Lontoon Luonnontieteellisessä museossa. Kun
kyynärpäät lasketaan kaiuttimiin
ja kä det pa n naa n kor v i lle,
konserttisalin musiikki kuuluu
oman ruumiin kautta.”
Meiju Niskala
Syntynyt: 1978
”Ota esiin kartta, tiputa avainnippu tuntemattoman
kohdan päälle ja piirrä ääriviivat sen ympärille. Siinä on
reitti, jonka läpi kävelet. Kierrä se, vaikka kulkisitkin sisäpihojen läpi. Kurkkaa jokainen luukku ja mahdollisuus.”
Joskus Niskalalla on tapana seurata hetken aikaa
esimerkiksi oranssia väriä tai mielenkiintoista ihmistä.
Se johtaa helposti kohti jotain odottamatonta – kuten
vierailemaan pelimannien pikkujouluissa.
K okemuksellisuus on asenne
Kokemuksellinen kaupunki on Niskalalle asenne, jonka
mukaan tuttua ympäristöä voi tutkia uusilla tavoilla.
Kaupungin koolla tai olemassaolevilla rakenteilla ole
väliä.
Kokeminen ei vaadi edes rahaa – mutta kylläkin
aikaa harhautua tutuista kaavoista. Kaupunkilaiset ovat
usein liian kiireisiä huomatakseen ympäristöään. He
muuttavat kaupunkeihin velvollisuuksiensa vuoksi, ja
ovat melkein aina matkalla suorittamaan niistä jotakin.
Niskala kannustaa nyrjäyttämään tottumukset
sijoiltaan. ”Rutiineja voi kääntää pikkuisen toiseen suuntaan. Vaikka siten, että kulkee viikon ajan työmatkat
säännöllä, jonka mukaan samaa reittiä ei saa käyttää”,
hän ehdottaa.
Niskala on hyödyntänyt kaupunkiympäristöä
jopa etsiessään elämänsä rakkautta. ”Menin Haagan
Alppiruusupuistoon ja asetuin makaamaan ruusurhododendronin alle”, hän kertoo. ”Ajattelin, että jos tarpeeksi
kauan pötköttelen täällä, kyllä joku tulee ja pussaa.”
Sillä kertaa prinssiä ei ilmestynyt. Niskalan nykyinen
FLOW FESTIVAL 2012
sivu 62
Asuu: Helsingissä
Teoksia: Turku 365 (kaupunkitaideteos), Olet tässä Helsinki,
Olet tässä Turku (kaupunkioppaita), Kalenteri arjen
löytöretkeilijälle (tehtäväkirja
kaupungin käyttäjälle)
Palkinnot: Opetus- ja kulttuuriministeriön Suomi-palkinto
2011, Estetiikan seuran Vuoden
esteettinen teko -palkinto 2011
Suosikkitaideteos julkisessa
tilassa: David Cernyn Piss
Prahassa
www.summamutikka.com
miesystävä kuitenkin sattui lukemaan romanttisesta
tempauksesta hänen blogistaan.
L iikkeitä ja kaupunkeja
Niskala on kehittänyt kaupunkileikkejään elämänsä eri
kaupungeissa, aluksi omaksi huvikseen. Taiteilija syntyi
pikkuruiseen keskisuomalaiseen Multian kuntaan.
Sieltä hän muistaa järvet, laiturit ja iilimadot. Aikuisuuden kynnyksellä Niskala asui vuoden Bostonissa,
jonka läpi mutkittelee viisi mailia pitkä punatiilinen
kuja Freedom Trail .
Seuraava etappi oli Turku, jonne Niskala asettui
hetkeksi opiskelemaan teatteri-ilmaisua. Kaupungissa
kiehtovaa oli sen keskiaikainen historia. ”Jotain aukesi
silloin, kun aloin löytää Turusta piiloissa olevia, ikivanhoja
hirttopaikkoja ja kappeleita”, Niskala kertoo. ”Samaan
aikaan elämääni astuivat Kansainväliset situationistit.”
Niskalaa inspiroinut, 1960-luvulla perustettu
radikaali taideliike tavoitteli vapautumista kapitalismista ja työnteosta leikin avulla. Yksi situationistien
leikeistä oli ajelehtiminen, päämäärätön vaeltelu
kaupunkiympäristössä.
Niskalaan on vaikuttanut myös poikkitaiteellinen ja
genrerajoista piittaamaton Fluxus-liike. ”Tulen esitysja teatteritaiteen puolelta. Joskus siellä määriteltiin
hirveän hanakasti, mikä on teatteria, ja mikä ei. Minulta
kyseltiin, että mikä sinusta oikein tulee isona.”
Nyt Niskala ajattelee, että hän oli eräänlainen pioneeri,
josta tuli kaupunkitaiteen tekijä. ”Kun on saanut tunnustusta,
se tuntuu tärkeältä ja raivaa tietä myös muille.”
K aupunkilainen on asiantuntija
Urbaani ympäristö on jatkuvassa muutoksessa, ja
kaupungissa käydään kamppailua tilan hallinnasta.
Sitä aidataan yksityiseen käy ttöön, vuokrataan
mainostilaksi, vallataan yhteisiin tarkoituksiin tai
käytetään katutaiteen alustana.
N i s ka l a n a s e n n e s i s s i ta i d e i n te r v e n t i o i h i n
kaupungeissa on salliva. Harharetkillä on kuitenkin
tärkeää huomioida muu ympäristö. ”Oma eettinen
sääntöni on, että en koskaan ole tunkeilija, vaan
vierailija.”
Suomen monimutkaista lainsäädäntöä pidetään
joskus luovan vapauden esteenä. Viranomaiset ja
poliisi noudattavat tiukasti lupakäytäntöjä ja puuttuvat helposti Ravintolapäivän kaltaisiin puolivilleihin
tempauksiin.
Niskalan mielestä virkamiesten ja uusien toimintamallien välillä on vielä jännitteitä ja epäluuloa.
”Kaupungin asiantuntija on ihminen, joka asuu ja
kulkee siellä.” Helsinki on hänen mielestään kuitenkin
avoin kaupunki. Sinne Niskala asettuu seuraavaksi.
Hänen teoksiinsa on mahdollista törmätä muun
muassa Ihme-nykytaidefestivaalilla.
Helsingissä Niskalan lempipuuhaa on hiiviskellä
Suomenlinnan tunneleissa, liftata purjeveneeseen
Santahaminan kääntösillan kupeesta tai katsella
tähdenlentoja Kallahden harjulla.
Nekin paikat kannattaa painaa mieleen, kun
seuraavan kerran miettii, mitä kaikkea Helsingissä
voi tehdä.
sivu 63
FLOW FESTIVAL 2012
Sisältää
latauskoodin
S
arjakuva-albumi, julisteita,
läpinäkyvä vinyyli ja liukumatto sen alle, kuvakirja...
Uusien vinyylijulkaisuiden mukana
tulee nykyään jos jonkinlaista
”ekstraa” innokkaan musadiggarin
iloksi. Yleisin oheishyödyke on toki
miltei normina nykyään pidettävä digilatauskoodi,
useimmiten mp3-muodossa. Samoin vinyylin mukana
tuleva CD tuntuu olevan melko tavallinen ratkaisu.
Myös itse vinyylin paketointi kätkee sisällään
luonnollisesti laajan skaalan variaatioita. Onko teos
pakattu paksuun gatefold-kansiin (avautuva ”kansio”)
vai pelkästään ohueen yksinkertaiseen pahvikanteen?
Onko itse levy paksua, 180-grammaista mustaa kultaa
vai hervottomasti normaalikäsittelyssäkin huojuva
lärpäke?
Pienellä satunnaisotoksella kahden viny yliharrastajan viimeaikojen hankinnoista on hankala
tehdä laajoja johtopäätöksiä, mutta ainakin julkaisut
paljastavat joukon eri asteisesti innovatiivisia ratkaisuja
puhaltaa uutta energiaa vanhaan formaattiin.
K iinnostaako kuluttajaa ?
Vinyylin paluuta on hehkutettu jo liikaakin,
mutta minkälaisia asioita kuluttaja todella
saa rahoilleen vastineeksi ostaessaan
uuden vinyylijulkaisun? Mathias Foster
ja Matti Nives jututtivat ostajia, myyjiä ja
julkaisijoita.
FLOW FESTIVAL 2012
sivu 64
Se, mikä kiistatta lopulta ratkaisee erilaisten innovointien menestyksen vinyylibisneksessä, on asiakkaan
mielipide. Jollei kuluttajaa kiinnosta muu kuin pihvi,
miksi tarjoilla jälkiruokaa?
”Eivät ekstrat oikeastaan vaikuta, sillä vaikka niitä
tulisi niin siinä menee aikansa, että muistan edes
ladata niitä mp3-tiedostoja”, toteaa Alisa Jaakkola,
21. ”Tietysti se on plussaa, että tietää että saan ne
joskus koneelle”.
Iiro Tulkki, 22, on samoilla linjoilla. Ekstrat eivät
kuulemma vaikuta, vaan soundi ratkaisee. ”Hyvän
äänenlaadun lisäksi vinyylin mukana tulee myös illuusion tunne siitä että pääsisi hieman myös koskettelemaan sitä musiikkia mitä äänitteellä on. Huomattavasti
siistimpää on tärisevin käsin asetella neulaa levylle kun
painaa jotain play-nappia.”
Viiskulman Popparienkelin levykauppias Pauli
Saarikivi on tehnyt osittain erilaisen havainnon asiakaskäyttäytymisestä. ”Joidenkin asiakkaiden ostopäätökseen näyttäisi selvästi vaikuttavan se, että tuleeko
mukana latauskoodia vai ei”, Saarikivi kertoo. ”Mutta
oikeastaan aika harvat siitä näyttäisivät toistaiseksi
välittävän. Omasta mielestäni paras diili on vinyyli,
jonka mukana tulee myös CD-levy.”
Turun 8Raita-liikettä edustava Aki Kulmajärvi yhtyy
edelliseen. ”Todella usein latauskoodin perään kysellään
kyllä vinyyliostosta tehtäessä. En jaksa tosin muistaa
montaakaan kertaa, että leynosto olisi jäänyt tapahtumatta vain siksi että latauskoodia ei ole mukana.
Vinyylin ostajat on ihan tyytyväisiä, jos latauskoodi on
mukana, mutta ei se heille tunnu mikään pakko olevan.”
Kulmajärvi näkee asiassa myös vaihtoehtoisen
markkinaraon. ”Muutaman kerran olen saanut myytyä
LP-levyjä CD:n ostajalle, jos CD-versio on ollut loppu ja
vinyylistä löytyy latauskoodi.”
Helsingin Keltaisen Jäänsärkijän kauppias Eero
Vuorela pitää samoin epätodennäköisenä vinyylinostopäätöksen kariutumista ekstrojen puutteen takia, mutta
myöntää asiakkaiden olevan tarkempia. Hän vahvistaa
näkemyksen, jonka mukaan myös hi-fi -arvot painavat
vaakakupissa. ”Vinyylin äänenlaatu on kumminkin yksi
pääsyistä, jonka takia ihmiset levyn ostavat.”
Kukaan levykauppiaista ei usko, että kuluttaja
esimerkiksi latauskoodia vaille jäädessään lataisi saman
levyn digiversion lisäksi iTunesin kaltaisesta palvelusta.
”Itse en ainakaan maksaisi samasta ateriasta kahteen
kertaan”, summaa Saarikivi.
Latauskoodikeskusteluun potentiaalisesti tulenaran
näkökulman tarjoaa nimettömänä siteerattavaksi suostuva vinyylikuluttaja. ”En jaksa vaivautua latailemaan
vinyylien mukana tulevia koodeja, jotka usein vaativat
rekisteröitymisiä ja mitä lie. Nopeammin saan vinyylin
rinnalle iPodin täytettä fileshare-palveluista, olenhan
kuitenkin maksanut levystä jo kerran.”
K iinnostaako julkaisijaa ?
Jos oletetaan, että levykauppiaiden näkemys yllä
vastaa todellisuutta, on selvää, että pelkkä vinyyli on
enää melkein yhtä hyvä kuin vinyyli ja kivat yllärit. Mitä
mieltä menosta ovat sitten levyjen julkaisijat?
Muiden muassa French Filmsiä julkaisevan GAEA
Recordsin Esa Tontti kertoo, että yhtiö on hiljalleen
panostamassa julkaisuidensa sivuherkkuihin. ”Aiemmin
meillä ei ole ollut ekstroja, ellei kuvallisia sheettejä
vinyylin mukana lasketa. Olemme pyrkineet pitämään
vinyylijulkaisumme mahdollisimman simppelinä periaatteessa ihan vain kustannusten takia”, Tontti sanoo.
”Hyvät vinyylit kyllä myyvät, mutta jokainen voi
laskea ettei vaikkapa 500 myytyä levyä vielä paljoa
voittoa tuota. Seuraavaan julkaisuumme tulee
latauskoodi bändin toiveesta. Siirrymme maailmalla
vallitsevaan käytäntöön siis.”
Helmi Levyjen Arwi Lind on samoilla linjoilla.
”Esimerkiksi latauskoodi on ollut mukana joissain julkaisuissa ja toisinaan myös samainen materiaali CD:llä.
Tulevaisuudessa ekstroja tulee olemaan luultavasti
vielä enemmän.”
Lind lupailee innovaatiopuolella olevan ”monenlaisia kehitysideoita”, mutta ei kerro vielä tarkemmin
mitä on tulossa.
J ulkaisu artistin mukaan
Eräs oman tiensä kulkija vinyylijulkaisuidensa konseptoinnissa on lontoolainen Jazzman Records. Laadukkaista superharvinaisten levyjen uudelleenjulkaisuistaan tunnettu yhtiö vastasi hiljattain eräästä uuden
vinyyliajan kirkkaimmista pilkahduksista tuomalla
markkinoille kaksi kolmen seitsentuumaisen singlen
pakettia astrojazz-legenda Sun Ra:n vähän tunnetuista
levytyksistä. Toinen paketeista oli painettu pimeässä
sivu 65
FLOW FESTIVAL 2012
Sufjan Stevens:
Seven Swans
(Asthmatic Kitty)
23,90€
7” viny ylisingle,
jolla julkaisemattomia kappaleita
Atlas Sound: Parallax Biodub:
Reisegefaerthe (Ki
(4AD) 15,90€
Records) 35,90€
latauslinkki
(puuttui
testikappaleesta)
The Dirtbombs:
Party Store (In
the Red Records)
25,90€
gatefold 3LP,
latauskoodi
Vladislav Delay
Quartet: s/t
(Honest Jon’s)
25,90€
gatefold 2LP
Jaakko Eino
Kalevi: Modern
Life (Helmi Lev yt)
21,90€
2LP
Käsityöläisyys
Sun Ra: The
World Is Not My
Name (Jazzman
Records) 51,90€
3 x 7” (läpinäky vä
viny yli),
liukumatto,
käsinpainetut
gatefold-kannet
kunniaan
Vesa-Matti Loiri:
4+20 (Warner,
Suomi) 18,90€
Vesa-Matti Loiri:
4+20 (Porter
Records, USA)
21.90€
gatefold, juliste,
latauskoodi
Japandroids: No
Singles (Poly vinyl)
24,90€
gatefold 2LP
(valkoinen viny yli),
32-sivuinen
kuvakirja,
latauskoodi
The National:
Cherry Tree / The
National / Sad
Songs for Dirty
Lovers (Brassland)
à 25,90€, kussakin
latauskoodi
(muovinen
luottokortti) ja
juliste (kolmasosa
kokonaisuudesta)
Sufjan Stevens:
The Bronx-Queens
Expressway
(Asthmatic Kitty)
29,90€ gatefold 2LP,
32-sivuinen
kuvakirja,
sarjakuvakirja,
latauskoodi
No Age: Everything
In Between (Sub
Pop) 17,90€
2LP, 48-sivuinen
kirja, latauskoodi
Real Estate: Days
(Domino) 18,90€
gatefold,
latauskoodi
FLOW FESTIVAL 2012
Regina: Soita
Mulle (Johanna)
14.90 € (tarjoushinta) / 22.90€
(normaalihinta)
2LP
sivu 66
Eräs vinyylijulkaisualan hiljalleen
kasvavista trendeistä vaikuttaisi
olevan käsityöläisyyden ja
kotikutoisuuden korostaminen.
Jutussakin esitelty Jazzman
Recordsin Sun Ra -julkaisu käy
hyvästä esimerkistä, mutta vielä
pidemmällekin vietyjä toteutuksia
on nähty viime aikoina.
Kotimaiselta musiikkikentältä
esille nousee Jimi Tenorin ja
Abdissa ”Mamba” Assefan Itetunejulkaisu. Ambient-henkinen levy
on soitettu kokonaan itsetehdyillä
instrumenteilla, kaikki levyt
painetaan käsin Temmikongilevymerkin vinyylikaiverruspajalla
ja myös kannet tehdään käsityönä
vanhoista levynkansista. Teemaan
sopivasti itse levyn labeli on
pyöräytetty maalisudilla ja vielä
kuivumattomaan maaliin on
raapustettu albumin tiedot.
Tähän mennessä kenties
pisimmälle käsityökonseptin
on vienyt Dxxxa D, jonka viime
vuonna julkaistu albumi Uniikkikappale oli kirjaimellisesti yhden
levyn painos. Levyn julkaissut
Helmi Levyt kuvailee tiedotteessaan projektia näin: ”Sisällöllisessä
mielessä Uniikkikappale on myös
maisemamaalaus, eli kuvataideteos sen lisäksi että itse vinyyli, eli
formaatti, missä se julkaistaan on
esteettinen objekti. Kuvataiteessa
yksittäisen taideteoksen arvon
yhtenä määrittäjänä käytetään
usein teoksen ainutkertaisuutta,
kun taas pop-musiikissa teoksen
markkina-arvo määrittyy
myytyjen kopioiden määränä.
Mitä tapahtuu albumin arvolle,
kun sitä ei ole ’saatavilla’ kuin
yksi kappale, eli käytännössä ei
ollenkaan?”
Tuusanuuskat:
Nääksää nää mun
ky yneleet? 19,90€
kuvakalvo,
jolla voi saada
kansikuvan
”liikkumaan”,
latauskoodi
Wu Lyf: Go Tell Fire
to the Mountain
(Pias Recordsings)
21,90€
juliste, jossa
kappaleiden
sanat, latauskoodi
sivu 67
TV on the Radio:
Nine Types of
Light (Interscope)
23,90€
latauskoodi
(testiversiossa
käyttöoikeus
rajattu
Yhdysvaltoihin)
Wilco: The Whole
Love (DBPM)
32,90€ / 21,90€
gatefold
2LP, CD-lev y,
jolla albumin
materiaali
Jonathan Wilson:
Gentle Spirit (Bella
Union) 32,90€
2LP, latauskoodi
(edellyttää
sähköpostin
lähettämistä
lev y-yhtiölle)
FLOW FESTIVAL 2012
hohtaville fosforilevyille,
toisessa puolestaan tuli
m u ka n a lä p i n ä k y v i e n
vinyylien alle asetettava
psykedeelinen liukumatto.
Kummatkin käsintehtyihin kansiin pakatuista
julkaisuista myivät
t u h a n n e n ka p p a l e e n
eränsä loppuun vaivattomasti ja ovat pari vuotta
ilmestymisensä jälkeen keräilyharvinaisuuksia. Levyyhtiötä pyörittävä Gerald Short myöntää, että kyseisen
mittakaavan projekti kysyy label managerin taskuilta
syvyyttä ja hermoilta kestävyyttä.
”Oli tietenkin todella vaativaa sekä taloudellisesti
että ajallisesti pistää pihalle tuollainen kokonaisuus”,
Short kertoo. ”Nykyään suurin osa levytuotantoon
liittyvästä oheistoiminnasta tehdään koneellisesti, me
puolestaan teimme kaiken käsin kansien suunnittelusta
niiden toteutukseen ja numerointiin.”
Sun Ra toteutti itsekin El Saturn -merkillään aikoinaan vastaavantyylistä ideologiaa julkaisuissaan ja
Jazzmanin intohimo artistin musiikkia kohtaan inspiroi
projektia, joka osoittautui menestykseksi. ”Asiakkaat
ovat olleet todella tyytyväisiä ja painokset myivät
loppuun, joten sanoisin, että kokeilu onnistui”, Short
tiivistää.
Joskus samankin julkaisun vastaavat rinnakkaisversiot voivat poiketa toisistaan melko lailla. Näin
kävi esimerkiksi Vesa-Matti Loirin kulttilevy 4+20 :n
tapauksessa. Siinä missä kotimainen Warnerin uusintajulkaisu edustaa melko tavanomaisen minimalistista
linjaa vinyylirintamalla, löytyy yhdysvaltalaisen Porter
Recordsin uudesta painoksesta 180-grammaisen
vinyylin ja komeiden gatefold-kansien lisäksi juliste ja
latauskoodi. Kummallista kyllä, ainakin suomalaisten
jälleenmyyjien kautta versioiden myyntihinnoissa ei
ole kuin muutaman euron ero.
L is ä ä outouksia
Yllä mainitut Sun Ra -seiskatuumaisboksit ovat toki vain
eräs esimerkki kekseliäästä tavasta tarjota vinyyliostajalle hieman enemmän. Yllättävänkin konservatiivisen
julkaisukentän sisältä löytyy silloin tällöin vastaavia
piristysruiskeita.
Viimeistään The Age of Adz -albumillaan 2010-luvun
pop-neron mitat täyttänyt amerikkalaisartisti Sufjan
Stevens on Asthmatic Kitty -levymerkin julkaisemilla
vinyyleillään rönsyillyt ilahduttavasti perusjulkaisuiden
tuolle puolen. Stevensin Seven Swans -vinyyli sisältää
seitsentuumaisen vinyylisinglen kahdesta julkaisemattomasta biisitä ja hienon hiiliväripiirroksen artistista
sisäkanteen painettuna. The Age of Adzin ennakkotilaajat puolestaan saivat digikoodinsa jo kauan ennen
vinyylin tipahtamista postiluukusta ja levyn paksuja
kansia koristelivat outsider-maalari Royal Robertsonin
futuristiset maalaukset.
Todellinen pommi oli kuitenkin Sufjan-katalogissa
mitä luultavimmin kuriositeetin rooliin jäävä The
Bronx-Queens Expressway, joka todellakin juhlistaa
kyseistä nykiläisten autoilijoiden elämää helpottavaa
moottoritietä. Levyn kansitarra lupaa seuraavia asioita:
FLOW FESTIVAL 2012
sivu 68
alkuperäinen 40-minuuttinen sävellys 180-grammaisella vinyylillä, 32-sivuinen kuvakirjanen (joka
sisältää ”luonnonkauniita” valokuvia moottoritiestä sen
”psykedeelisessä komeudessaan”), Sufjanin kirjoittamat
”umpimähkäisen eksistentiaaliset” kansitekstit, Super
Teenage Hooper Heroes -sarjakuvakirja, neonia, laseria,
säteitä, liioittelua, ”wau”, ”vaikealukuista futuristista”
graffitia, sekä kauniiksi lopuksi latauskoodin.
Itse sarjakuvakirja, jonka Sufjan Stevens on tehnyt
yhteistyössä kuvittaja Stephen Halkerin kanssa on
hämmentävä action-pläjäys, jossa seikkailee Subiplaneetalta kotoisin oleva ilmeisen dynaaminen
tyttösankarikolmikko Hooper Heroes . Lev yn ovh
Suomesta ostettuna on 30 euroa ja musiikillisesti
teos sijoittuu luultavasti siihen levyläjään, jota ei
tule muisteltua kovin usein, mutta ainakaan ei voi
väittää etteikö julkaisuun panostaminen lämmittäisi
musadiggarin mieltä.
Keltaisen Jäänsärkijän Eero Vuorelan bonussuosikkeihin lukeutuu mm. Massive Attackin Heligoland.
”Mukana tuli remix-levy, CD-versio, 28-sivuinen taide/
valokuvakirjanen ja itse vinyylit olivat 180-grammaisia,
joten tähän julkaisuun oli kunnolla panostettu eikä
tehty hutasten. Myös The Nationalin viimeisin High
Violet-levy, jossa itse levyt oli prässätty albumin nimen
mukaisesti violetille vinyylille mukava yllätys, kun avasin
albumin muoveista.”
8Raidan Aki Kulmajärvi muistaa lojaalia julkaisijaa,
vaikkakin itse levy on unohtunut. ”En nyt muista artistia
mutta yhden LP:n mukana tuli CD-versio kylkiäisenä.
CD oli kuitenkin osa kansitaidetta ja se oli kiinitetty
kansien ulkopuolelle, jossa se todennäköisesti ottaa
todella paljon osumaa ja menee soittokelvottomaksi.
LP:n sisältä löytyi kuitenkin toinen CD saatekirjeellä
varustettuna, jossa kerrotiin että kannessa oleva CD
saattaa tosiaan olla epäkunnossa, mutta tämä CD toimii
kyllä. Samalla kehoitettiin että jos toinenkin CD kaikesta
huolimatta toimii, niin sen voi antaa vaikkapa kaverille”
Popparienkelin Pauli Saarikivi puolestaan nostaa
esille uusia visuaalisia ulottuvuuksia lisänneen
tuotannon. ”Brightblack Morning Light -yhtyeen
debyyttilevyn kansien välistä löytyi 3D-lasit, joissa oli
hampunlehden kuvia sangoissa. Lasit oli ilmeisesti
tarkoitus laittaa päähän, jos oli menossa yhtyeen
keikalle.”
Joskus julkaisuissa esiintyy myös intertekstuaalisuutta, kuten esimerkiksi The Nationalin kolmen
albumin uudelleenjulkaisuissa. Albumien sisältä löytyy
kolme eri osaa yhtenäisestä julisteesta (katso kuva) ja
samaa sarjaa olevat kolme eriväristä ”luottokorttia”
latauskoodeineen.
E ntä sitten ?
Muutamakin ohessa esitetty esimerkki osoittaa, että
kaikkea tuskin on vinyylin oheismateriaaleissa nähty.
Hinta-laatusuhteet vaikuttavat silmämääräisellä katsauksella heilahtelevan yllättävänkin paljon, eikä kuluttajan liene helppo aina nähdä julkaisun kokonaishinnan
kaikkia tekijöitä. Osittain rajoituksia myös ekstroihin
asettaa kuluttajien kyky maksaa erityisjulkaisuista.
”Pitää aina kumminkin muistaa, että vinyylin
mukana tulevat bonukset eivät saa vaikuttaa levynhintaan radikaalisti. Siinä ei ole mitään järkeä, että
vinyyliversio maksaa yli sata euroa”, muistuttaa Eero
Vuorela.
Annetaanpa lopuksi sana vielä hetkiseksi jutussa
haastatelluille vinyylifaneille. Mitä he haluaisivat saada
itse levyn lisäksi?
”Bonus CD:t olisi erittäin mainioita vaikka formaattina ei edelleenkään kuulu kärkilistoilleni, mutta on
kiva kuulla mistä artistit ovat ammentaneet inspiksiä
levyihinsä, ja yleisesti vaikka joku pieni zine joka kertoisi
tarkemmin levyn teemoista”, Alisa Jaakkola toteaa.
”Artistin tuottamasta zinestä välittyy se intohimo, minkä
takia jengi tekee niitä levyjä ja musiikkia, pikemmin kuin
jos on palkattu joku ulkopuolinen tekemään jotain.”
Iiro Tulkki näkisi samoin mielellään käsityölaisperiaatteita toteutettavan julkaisuissa. ”Jos julkaisisin
levyn niin prässäisin sen Temmikongi -levy-yhtön
kautta käsiprässillä (katso kainalojuttu). Kirjoittaisin itse
jokaiseen labeliin raitojen nimet, sekä kumpi puoli olisi
kyseessä. Mitä varmimmiten lisäisin myös CD-painoksen
levystä sekä numeroisin kannet. Myös joku uniikki
polaroid-kuva olisi myös aika mukava juttu.”
Kuvateksteissä mainitut lev yjen ovh-hinnat perustuvat helsinkiläisen Stupido-Shopin kautta saatuihin tietoihin oletetuista
vähittäismy yntihinnoista tammikuussa 2012.
sivu 69
FLOW FESTIVAL 2012
Taidetta
kaupan
M
aalaustaiteen ostaminen poikkeaa perinteisesti esimerkiksi musiikin ja kirjallisuuden
markkinoista, koska teos on lähes aina uniikki.
Poikkeuksena ovat osittain monistettavat teokset, kuten
grafiikan vedokset. Maalaus on kuitenkin ainutlaatuinen
kappale, jonka myyntihinta muodostuu suhteessa
käytettyyn aikaan, materiaaliin ja kyllä – tunnearvoon.
Perinteisesti mainonnassa joudutaan keksimään
mielikuvia tuotteiden ympärille, kun taas maalaustaide
jo itsessään sisältää niitä. Maalaukset herättävät
intohimoja. Sen lisäksi, että ostaja haluaa tehdä
ympäristöstään mieluisan, voi hän tuntea pääsevänsä
osaksi kiehtovaa taiteilijamyyttiä.
S aavutettavuus
Käyn Rikhardinkadun taidelainaamossa katsomassa,
kuinka voisin ruokkia himoani päästä lähemmäs
taidemaailmaa. Kaksi asiakasta katselee ja mittailee
erästä teosta. Toinen sanoo: ”Mieti. Kerran kuussa tietty
summa. Sehän olisi tosi fiksua.”
Ajattelen jo, että näinkö helposti taidekauppa käy?
Ei – taulu saa jäädä.
”Kun ei ole ennestään paljoa tietoa, taidelainaamotoiminta madaltaa ostamisen kynnystä. Pyrkimyksenä
on olla saavutettavissa kaikille; sitäpaitsi sijaitseehan
tämäkin kirjaston tiloissa”, valottaa lainaamossa työskentelevä Veera Metso, joka on myös itse kuvataiteilija.
”Työskentely täällä on samaan aikaan masentavaa ja
rohkaisevaa. Kyllähän taide liikkuu, mutta taiteilijoitakin
on paljon.”
Metso kertoo, että enimmäkseen ostajina on yksityisiä ihmisiä ja jonkin verran yrityksiä. Myös esimerkiksi
kaupungit ostavat taidetta. Rikhardinkadun lainaamoon
teoksiaan voivat tuoda Helsingin taiteilijaseuran jäsenet.
Taiteilija itse päättää hinnan, josta ostaja maksaa
kuukausittain tietyn summan, ja voi lopulta lunastaa
teoksen kokonaan itselleen. Töiden kuukausihinnat
vaihtelevat kahdenkymmenen ja kahdensadan euron
välillä. Se sisältää myös lainaamon oman provision.
M aalaustaide n ä kyv ä ksi
Taiteen ostaja on usemmiten tavallinen esteetikko,
joka haluaa kuvia ympärilleen. Susanna Hulkkonen
selvitti, miten taidemaailman markkinat toimivat.
Ville-Veikko Viikilä
”Yhtä hyödyllinen kuin...”
2010
öljy kankalle, 200 cm x 240 cm
Hinta: 5000 e
FLOW FESTIVAL 2012
sivu 70
Toinen lainaamossa työskentelevistä, Riitta Abdelkarim,
liittyy seuraamme. Puhe kääntyy kertakäyttökulttuuriin
ja siihen, kuinka pysyvyyttä voisi arvostaa enemmän.
Taidelainaamotoiminta istuu hyvin tähän päivään.
Toisaalta se korostaa vaihtelunhalua, toisaalta yhden
visuaalisen elementin tärkeyttä ja laatuun panostamista. Ja useinhan teokseen kuitenkin lopulta kiintyy
henkilökohtaisella tasolla.
Myös yhteiskunnallisuus mainitaan. ”Ei tämä
ole mikä tahansa taidelainaamo, täällä muutetaan
yhteiskuntaa”, Metso hymyilee.
Samalla osalle ihmisistä kuvataide on kuollutta
ja elää ainoastaan museoissa. ”Pitäisi korostaa, ettei
tämä ole mitään elitismiä. Pelkkää Mona Lisaa ja piste”,
sanoo Abdekarim.
Kun yleinen keskustelu taiteen tuomisesta julkisiin
tiloihin junnaa graffitien ympärillä, on muutakin vaihtoehtoista kuvataidetta olemassa. Suomessa löytyy tilaa
kuville, niin julkisissa kuin yksityisissäkin tiloissa. Erästä
taiteen ostajaa mukaillen: ”Onhan teineilläkin julisteita
huoneidensa seinillä”.
sivu 71
Taidelainaamot
• Myyvät ja vuokraavat taideteoksia ilman korkoa.
• Maksetut kuukaudet hyvitetään,
jos teoksen lunastaa.
• Taidelainaamoita on ympäri
Suomea.
• Helsingissä: Galleria Johan S.,
(Eteläranta 14), G12 (Töölöntorinkatu 3), Grafoteekki (Pieni
Roobertinkatu 10), Helsingin
Taiteilijaseuran Taidelainaamo
(Rikhardinkatu 3).
• www.taidelainaamot.fi
K un myyt taide teosta , tuo esille
ainakin n ä m ä asiat:
•
•
•
•
tekniikka, koko ja materiaalit
taiteilija teoksen takana
teoksen tarina
Muista: Taide on myyttejä,
käytä niitä hyväksesi.
K un haluat ostaa
taideteoksen , ota
selv ä ä seuraavista
seikoista :
• taiteilijoista ja taiteen tekemisen tavoista
• mitä etsit: sijoitusta, koristetta,
mielenkiintoista tarinaa vai
jotain siltä väliltä
• mitä olet valmis maksamaan
• Muista: Ihastu myytteihin,
mutta pidä pää viileänä.
FLOW FESTIVAL 2012
Jonna Johansson
”E160b” 60x60cm
2010
akry yli ja alkydi kankaalle
Our Future -sarjasta
Hinta: 1220 e / 60 e kk taidelainaamossa
Ville-Veikko Viikilä
”Kasvioppi”
2010
öljy mdf-lev ylle 70 cm x 50 cm
Hinta: 600 e
FLOW FESTIVAL 2012
sivu 72
sivu 73
FLOW FESTIVAL 2012
Taiteen ostajia on silti vaikea tavoittaa. Gallerioista
ja lainaamoista tietoa ei saa ja taiteilijoidenkin kautta
niukasti. Ystävänkaupat – usein taitelijoiden välillä
– näyttäisivät olevan yleisiä. Monet haluavat pitää
ostamansa arvotavarat omana tietonaan. Samaan
aikaan ihmisten pihoilla seisoo kiiltäviä bemareita,
mutta parin tonnin taideteos on yksityinen. Taide on
erilainen sijoitus.
E linkeino vai pelk ä stä ä n
intohimo ?
Taiteilija tekee työtään lähtökohtaisesti markkinoista
riippumatta, tai ainakin harrastaa ammattiaan. Voiton
tavoittelu ei ole perinteisesti kuulunut etenkään
maalaustaiteeseen. Myös taiteilijamyytti elää vahvana:
taidemaalarina työskenteleminen on valinta. Täytyykö
sillä elää kuten millä tahansa ammatilla? Vai tehdäänkö
työtä vain intohimosta ja rakkaudesta?
Taidemaalarit tasapainoilevat eri ammateissa ja
arjessaan itsenäisyyden ja epävarmuuden välillä.
Useat opettavat taidekouluissa, vaikka kaikilla ei
olekaan pedagogista koulutusta. Vain neljännes tienaa
elantonsa kokonaan taiteella, selviää Kuvataideakatemian tutkimuksesta.
Koska taiteilijoita tuntuu olevan paljon, alan etsiä
tuttuja nimiä taidelainaamon teosten joukosta. Katselen
teoksia, vertailen hintoja. Missä ovat ne isot nimet?
”Eivät taiteilijatkaan ole koneita. Ei se ole mitään
snobbailua. Aika ja resurssit eivät vain riitä”, vastaa
Veera Metso, kun kysyn, miksei tunnettuja nimiä
näy lainaamoissa. Hän jatkaa kertoen, että kyllähän
suuriakin nimiä katalogeissa on, heidän työnsä vain
viedään käsistä nopeammin. Kuten missä tahansa
taiteenalalla, trendit tulevat ja menevät. Hetken aikaa
taiteilijan teoksia kysellään, toisena hän voi huomata
maalaavansa naapurinsa potrettia.
R ahat maalipurkkiin
Eräs taiteilija, jonka perään asiaan perehtyneet
saattavat kysellä, on Korkeavuorenkadulla Helsingissä
työskentelevä Jonna Johansson. Tila toimii myös
00130gallery-nimisenä galleriana, ja Johansson on
yksi sen pyörittäjistä.
Johansson kertoo työhistoriastaan niin päiväkotiapulaisena kuin taiteisiin liittyvillä aloillakin. ”Fyysisesti
raskas työ voi saada aikaan sen, ettei luovuudelle jää
tilaa”, hän kertoo. ”Opetustyö sen sijaan antaa paljon.
Jos on tulossa tärkeä näyttely, sitä toivoo, että saisi
ison apurahan vaikkapa vuodeksi. Silloin voisi keskittyä
kokonaan taiteeseen. Jos tekee muita töitä, takki on
toisinaan aika tyhjä.”
Johanssonin omat tulot koostuvat monesta eri
lähteestä: gallerioista, taidelainaamoista, tilaustöistä,
opetuksesta ja apurahoista. ”Ajan myötä olen oppinut,
miten rahaa käytetään. Laitan mieluummin rahat
maalipurkkiin tai kankaaseen kuin johonkin ylimääräiseen”, hän kertoo.
Oman makunsa taidemaalarin arjesta on saanut
myös lahtelainen kuvataiteilija Ville-Veikko Viikilä,
jonka teoksiin törmäsin ensin tuttavani luona ja viime
vuonna Taidemaalariliiton yksityisnäyttelyssä.
Jonna Johansson
”Street Dreams”
140 x 160cm 2008 öljy,akr y yli ja
alkydi kankaalle
Dignity-sarjasta
Hinta: 3000 e
FLOW FESTIVAL 2012
sivu 74
Tällä hetkellä Viikilä maalaa illat ja viikonloput.
Arkipäivät kuluvat muissa töissä.
”Ei muiden töiden teko ole mikään mörkö. Taidemaailmasta on ihan hyvä päästä pois, kunhan tekee
itselle selväksi, ettei jämähdä sinne tiettyyn mukavuusalueeseen, kun rahaa alkaa tulla”, Viikilä kuvailee.
Teoksiakin on tehtävä, jos niitä haluaa myydä.
”Yleensä parhaiten töitä menee kaupaksi taidelainaamoista. Harvinaisempaa herkkua on se, kun näyttely
myy. Jonkin verran on myös tutunkauppaa suoraan
työhuoneelta”, sanoo Viikilä.
Taiteilija on aina oikeassa
Jonna Johansson ja Ville-Veikko Viikilä valitsevat Flowlehden pyynnöstä omista töistään kaksi esimerkkiä:
toinen helposti myytävä ja toinen vaikeampi, mutta
itselle mieluinen. Hintalapuissa näyttäisi olevan jonkin
verran vaihtelua, mikä on loogista. Tunnearvoltaan
kalliista ei voi halvalla luopua. Koko, tekniikka ja työhön
käytetty aika vaikuttavat myös hintaan.
Johanssonin selkeä myyntihitti on ollut joukko
donitseja pursuavia tauluja. Pintapuolisesta ilostaan
huolimatta niissä on syvällinen sanoma. ”Donitsiaiheiset
työt ovat olleet suosittuja. Vähän veikkaisin, että ne
menevät naisasiakkaille”, hän miettii. Dignity-sarjaan
kuuluu myös räikeämmin kantaaottava Street Dreams
-teos, joka näyttää vuoropuhelua hyljeksityn ihmisfiguurin ja pastellisävyisen herkän maailman välillä.
Our Future -sarjan maalauksissa Johansson
pureutuu hyvinvointiyhteiskunnan ilmiöön, jossa
kaupunkien katukuvaa hallitsevat monikansalliset
yritysketjut ja makeaa elämää tavoitellaan monella
eri tasolla ajattelematta syitä ja seurauksia.
Johansson kertoo maalaavansa myös toisinaan
tilaustöitä ja esimerkiksi muotokuvia, vaikkei koekaan
olevansa muotokuvamaalari.
Tilauksesta tehtävät työt jakavat mielipiteitä. Tällä
alalla asiakas ei voi olla aina oikeassa. Ville-Veikko
Viikilä toteaa, että hänen oma tyylinsä on niin vahva,
ettei oikein näe tekevänsä mitään toisten saneleman
mallin mukaan. Teoksissaan hän tuo esille omakohtaisia
kokemuksiaan ja elämyksiään.
Viikilä sanoo, ettei muotokuvamaalaus sovi hänelle:
”Tai ellei käy vähän erikoisempi. Olen niin paska maalari,
tai siis minun tyylini on sellainen. Se, että sisältöön
puututaan, ei käy. Sen sijaan, jos joku haluisi tietyn
kokoisen tai värisen työn, siitä voisi keskustella. En mä
pelkää värejä käyttää”, hän summaa.
sivu 75
FLOW FESTIVAL 2012
Mehdi Favéris-Essadi
(D J Mehdi)
1977–2011
Flow Festival 2009
Kuva: Sami Heiskanen
FLOW FESTIVAL 2012
sivu 76
sivu 77
FLOW FESTIVAL 2012
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
O O O O O O O O L LLLL LLLL LLLL LLLL LLLL LLLL LLLL
O O O O O O O O
O O O O O O O O LLL LLLL LLLL LLLL LLLL LLLL LL
O O O O O O O O
O O O O O O O O
O O O O O O O O
OOOOOOOO
OOOOOOOO
OOOOOOOO
OOOOOOOO
F
F
F
F
ÖRK
F
F
LLL LLLL LLLL LLLL LLLL LLLL LL
F
F
F
F
F
F E S T I V A L L L L
F E S T I V A L L L L
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
K
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
AC
EYS
F
F
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
F
FF F F F F F F F F F F F F F F FFF
F
F F F F F F F F F F F F F FFF
F F F F F F F F F F F F FFF
FFF F F F F F F F F F F F F F F FF
FFF F F F F F F F F F F F F F F F FF
F
F
FF F F F F F F F F F F F F F F FFF
F
F
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
F
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
W W W W W W W W W W W
W W W W W W W W W W
W W W W W W W W W
W W W W W W W W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W W W W W W W W
W W W W W W W W W
W W W W W W W W W W W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
2
2
2
2
2
2
2
2
2
2
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
2
2
2
2
2
2
2
2
2
2
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFE
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFES
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFEST
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFESTI
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFESTIV
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFESTIVA
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFFESTIVAL
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFESTIVA
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFESTIV
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFESTI
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFEST
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFES
FESTIVALFESTIVALFESTIVALFE
W W WWWW
WWW W W W
W W WWWW
WWW W W W
GRACIAS (FI)
SIINAI (FI)
ANE
BRUN (NOR)
HORACE ANDY AND DUB ASANTE (JAM) NICOLAS
JAAR (US)
F E S T I V A L L L
F
F
F
F
F
L
F E S T I V A L L L L L
F
F
F
A
F E S T I VA L L L L L L
F
BL
F
V
F
F
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
F
I
F
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
F
T
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
A$AP
ROCKY (US) O O O O O O O O
FOUR TET & CARIBOU DJ SET (UK/CA) O O O O O O O O
BRADLEY
AND O O O O O O O O
CHARLES
HIS EXTRAORDINAIRES (US) O O O O O O O O
ONEOHTRIX POINT NEVER (US) O O O O O O O O
JUKKA
POIKA (FI) OOOOOOOO
F
S
F E S T I V A L L L L L
K
F
E
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
THE
F
O O O O O O O O
F E S T I V A L L
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
F
F
O O O O O O O O
F
FFFFFFFFFFFFFFFFFFF
F
O O O O O O O O
OOOOOOOO
FFFFFFFFFFFFFFFFFF
FF
O O O O O O O O
OOOOOOOO
FFFFFFFFFFFFFFFFFFF
FF
OOOOOOOO
OOOOOOOO
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
FF
OOOOOOOO
OOOOOOOO
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
FF
OOOOOOOO
O O O O O O O O
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
F
OOOOOOOO
BJ
F
F
F
OOOOOOOO
BON
F
FFF F F F F F F FF FFF F F F
F F F F FF FFF F F F F F F FF
F
FESTIVAL
8.–12.8.2012
OOOOOOOO
L LLLL LLLL LLLL LLLL LLLL LLLL LLLL
JASON
MORAN
AND
THE
BANDWAGON (US)
PINCH (UK)
VERNERI POHJOLA QUARTET (FI)
BLACK
TWIG (FI)
THE WAR ON DRUGS (US)
FLOW
OOOOOOOO
WW
WW
WW
FEIS
WW
F E S T I V A L L L
F E S T I V A L L
F
E
S
T
I
V
A
L
F E S T I V A L L
F E S T I V A L L L
F E S T I V A L L L L
F E S T I V A L L L L L
F E S T I VA L L L L L L
OOOOOOOO
F
O O O O O O O O
O O O O O O O O
O O O O O O O O
O O O O O O O O
O O O O O O O O
OOOOOOOO
OOOOOOOO
OOOOOOOO
OOOOOOOO
2
2
2
2
2
2
2
2
2
0
0
0
0
0
0
0
0
0
1
1
1
1
1
1
1
1
1
2
2
2
2
2
2
2
2
2
LIPUT
W
F
E
S
T
I
V
A
L
F F F L O W F E S T I V A L L L
F F F F L O W F E S T I V A L L L L
T
OOOOOOOO
O
F F L O W F E S T I V A L L
OOOOOOOO
OOOOOOOO
L
FFFFFLOWFESTIVALLLLL
FFFFFFLOWFESTIVALLLLLL
FFFFFFFLOWFESTIVALLLLLLL
FFFFFFFFLOWFESTIVALLLLLLLL
FFFFFFFFFLOWFESTIVALLLLLLLLL
FFFFFFFFFFLOWFESTIVALLLLLLLLLL
IV E
R
I VER
IV E R
I VER
SHANGAAN
ELECTRO (ZA) OOOOOOOOOOOOOOOOOO
OOOOOOOOOOOOOOOOOO
OOOOOOOOOOOOOOOOOO
A
WINGED
VICTORY OO OO OO OO OO OO OO OO OO OO OO OO OO OO OO OO OO OO
FOR
THE
SULLEN (US) OOOOOOOOOOOOOOOOOO
BENDAGRAM (FI) OO OO OO OO OO OO OO OO OO OO OO OO OO OO OO OO OO OO
OOOOOOOOOOOOOOOOOO
KUUSUMUN
PROFEETTA
(FI) OOOOOOOOOOOOOOOOOO
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
AVAJAISKONSERTTI 49 €
1 PÄIVÄ 70 €
2 PÄIVÄÄ 110 €
3 PÄIVÄÄ 130 €
4 PÄIVÄÄ (PE–SU
+ AVAJAISKONSERTTI) 160 €
TOIMITUSKULUT
ALK. 1,50 € / LIPPU
K-18
WWW.TIKETTI.FI
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
W W W W WWW
W
W W
F
F
F
F
L
L
AC
AC
WW
O W
O W
EBO
EBO
F
F
OK
OK
WW
E
E
.C
.C
S
S
O
O
T
T
M/
M/
W WWW
WW
I
I
F
F
V
V
LO
LO
A
A
W
W
L
L
FE
FE
.
.
S
S
W
W
C
C
TI
TI
O
O
V
V
M
M
AL
AL
Helsingin laulu
Arttu Tolonen ja Hannu Oskala pohtivat musiikkimaailman
talouden lainalaisuuksia helsinkiläisnäkökulmasta.
KUVITUS: PAULIINA HOLM A
Helsingin Musiikkitalon avajaisia vietettiin 31. elokuuta
2011. Kyseessä oli suuren luokan tapahtuma, joka noteerattiin laajalti, sekä hyvällä että pahalla, kotimaassa ja
ulkomailla. Musiikkikentän toimijat olivat odottaneet
tätä päivää vuosikymmeniä, ensimmäisestä Finlandiatalossa pidetystä konsertista lähtien. Kyseessä oli siis
päivä, jonka ympärille piirrettiin kalenteriin punainen
ympyrä paksulla tussilla.
Musiikkitalon avajaiset on kätevä tapahtuma
symboloimaan uutta aikakautta suomalaisessa musiikkielämässä ja -politiikassa. Lähinnä tosin siksi, että se
on yhden aikakauden ja toimintaparadigman loppu,
vanhanmallisen musiikkielämän ja -rahoituspohjan
vuosi nolla. Se viimeinen suuri ponnistus.
Tämä ei sinänsä vähennä Musiikkitalon merkitystä tai tee siitä muutenkaan negatiivista ilmiötä.
Keinotekoinen vastakkainasettelu tyyliin ”kuinka
monta nuorten treenikämppää niillä rahoilla olisi
kustannettu?” ei ole relevanttia tai hedelmällistä, sen
enempää kuin vastaavat sotaveteraanien hoidosta
tehtävät vertaukset.
Tulevaisuuden suomalainen musiikkielämä ei
rakenna suuria monumentteja itselleen. Suurten
ikäluokkien eläköityessä olemme uuden kurjuuden
FLOW FESTIVAL 2012
sivu 80
aikakauden kynnyksellä ja edessämme on valintoja.
Mihin sijoitetaan, mitä tuetaan? Ketkä jäävät oman
onnensa nojaan?
M iten musiikkia
H elsingiss ä tuetaan ?
Kulttuurin julkinen rahoitus tulee Suomessa kahdesta
päälähteestä: kunnilta ja valtiolta. Valtiollisen tukipolitiikan peruslinjat valettiin betoniin jo 1960-luvun
loppupuolella, eikä niistä ole lipsuttu. Musiikin saralla
julkinen tuki tarkoitti tuolloin ainoan arvokkaan Taiteen,
klassisen musiikin, ja erityisesti sen ylväimmän muodon,
sinfoniaorkesterin tukemista. Ja tuki voitiin tietenkin
jakaa vain kuukausipalkkaisina virkoina.
Helsingin kulttuuriin suuntaamilla rahoilla tehdään
jo tälläkin hetkellä valtavasti hyvää. Se on selvä.
Kaupunginorkesterin muusikot kiertävät kouluissa
tutustuttamassa lapsia orkesterisoittimiin ja kaupunginteatterin yleisötyö on suorastaan esimerkillistä.
Meidän tulee pitää huolta myös yleissivistyksestä vaikka
siitä kaikki eivät aina innoissaan olisikaan. Mutta varaa
parantaa on aina ja mahdottomuuksiin kannattaa
pyrkiä: se jättää enemmän kompromissivaraa.
sivu 81
FLOW FESTIVAL 2012
Toimivista osistaan huolimatta järjestelmä on
jäykkä ja kallis. Tuki valuu yhä pääosin täsmälleen
samoille toimijoille kuin parikymmentä vuotta sitten.
Valtion avustus musiikille jaetaan pääosin ns.
valtionosuusjärjestelmän kautta – laskennallisesta
henkilötyövuosikustannuksesta valtio piffaa 37%.
Nykyisin laskennallinen henkilötyövuosi on arvoltaan n. 54 000 euroa, joten 37% on 20 000 euron
tietämillä. Helsingin kaupunginorkesterilla näitä
laskennallisia virkoja on 133 ja valtion tuki vuosittain
siten 2,65 miljoonaa euroa. Tämän päälle kaupunki
laittaa sitten oman osuutensa, noin 8,9 miljoonaa
euroa. Julkinen tuki kattaa 88,5% ensi vuoden
talousarviosta.
Toinen Helsingissä toimiva VOS-laitosorkesteri on
Suomen ainoa ”lainsuojaa nauttiva” jazzorkesteri, UMO.
UMO:n 1,3 miljoonan budjetista julkinen tuki kattaa
75,6%.
Sinfoniaorkestereita tuetaan siis noin 109 eurolla
per kuulija ja big band -jazzin ystävää noin 90 eurolla.
Mittavasta valtionosuudesta johtuen kunnallisten
orkesterien ylläpitäminen onkin kunnan näkökulmasta
katsottuna verrattain kannattavaa: muusikoiden
lisäksi orkesterien ansiosta työllistyy satoja henkilöitä
ravintolatyöntekijöistä soitinkorjaajiin. Ja verotulot
jäävät Helsinkiin.
H elsinki vie
K ulttuuritalot, klubit ja
festivaalit
Helsinki pyörittää myös alueellisten kulttuuritalojen
verkostoa; Stoa, Malmitalo, Kanneltalo ja Vuotalo tarjoavat tapahtumia keskustan ulkopuolella ja keskustasta
löytyy maailmanmusiikkiin ja vierailunäytöksiin profiloitunut Savoy-teatteri. Näiden seinien lisäksi Helsinki
tukee koko joukkoa festivaaleja ja konserttisarjoja
harkinnanvaraisilla apurahoilla.
Raha ei jalkaudu tavalla, joka jättäisi paljon
liikumavaraa. Muutoksen pyörryttävästä vauhdista ja
syvyydestä huolimatta kaupunki investoi seiniin samalla
kun joutuu ylläpitämään edellisten
investointien tuottamia seiniä, oli
käyttöaste mikä hyvänsä.
Ehkä jo lähitulevaisuudessa
meillä on varaa maksaa enää kulttuuritalojen vuokrat ja vakituisen
henkilökunnan palkat, mutta salit
kumisevat tyhjyyttään kun sisältöön
ei ole rahaa.
Rahoitettavat tahot eivät luonnollisesti halua luopua saavutetuista
eduista ja on aivan normaalia
leikata vanhaan tyyliin: pienimmät,
notkeimmat ja nuorimmat ensin.
Se olisi kuitenkin virhe. Niin sanotun
vapaan kentän piirissä tuotetaan
suurin osa kokeilevasta kulttuurista,
ja erittäin kustannustehokkaasti. Usein
tapahtuman mahdollistavan julkisen
tuen ei tarvitse olla kuin se satanen
per soittaja. Subventioprosentti voisi
siis olla mitä tahansa yhdestä ylöspäin.
Tärkeimpiä kysymyksiä, joihin
musiikin kenttä voi lähitulevaisuudessa itse vaikuttaa, ovat tasa-arvo
ja eri musiikinlajien väliset taloudelliset voimasuhteet. Pyrimmekö
resurssien supistuessa suurempaan
solidaarisuuteen eri musiikinlajien
kesken vai tuleeko siitä vain eriarvoisuuden kasvun moottori?
K apuloita rattaista
Tukijärjestelmän pitäisi olla sekä
nopea liikkeissään, että suhdanneherkkä. Sen pitää pystyä tarjoamaan
kulttuuria kaikille helsinkiläisille
tulotasosta riippumatta ja viemään
kulttuurin sinne, missä ihmiset
asuvat. Järjestelmän, joka puristaa
jokaisesta sentistä kaiken ilon irti
eikä siedä tyhjäkäyntiä. Muutoksen
täytyy olla peruslähtökohta.
FLOW FESTIVAL 2012
lauluyhtye Anal Thunder että Keskipo hj a n m a a n Ka m a ri o rkesteri.
Monipuolisuus musiikin tuessa on
mahdollista.
sivu 82
Festivaalien, ruohonjuuritason paikallisjuhlien
ja keikkojen järjestämiseen aktiivista tukea ei aina
edes tarvita. Riittää että kaupunki ymmärtää poistaa
kapuloita rattaista. Tapahtuman järjestämiseen
tarvittavat luvat pitää aina saada yhdeltä luukulta,
jokaiselta neliömetriltä ei tarvitse periä samanlaista
vuokraa, anniskeluoikeuksiin voitaisiin suhtautua
l i bera a l i m m i n j a m elu lu p i a p itä isi y l i pä ätä ä n
saada. Myös kaupungin omistamien tyhjien tilojen
ottaminen väliaikaisesti kulttuurikäyttöön tulisi
olla mahdollista. On idioottimaista sulkea nuorten
bänditreenis säästöjen vuoksi, jos tila jää kuitenkin
vaille vuokralaista.
Hyvää musiikin aktiviista tukipolitiikkaa edustaa
esim. Esittävän säveltaiteen edistämisen keskus, ESEK,
joka jakaa tukea pieninäkin summina, 500 eurosta
ylöspäin, hakemusten perusteella. Viime vuonna
samalla kertaa tukea toimintaansa saivat sekä soitin- ja
Helsingillä on nykyistä moniarvo i s e m m a n m u s i i k k i p o l i t i i ka n
sorvaamisessa avainasema: noin
70% populaarimusiikin toimijoista
on pääkaupunkiseudulla. Oikein
suunnatulla tuella voidaan sekä
työllistää muusikoita että edistää
ko ko a la n y m pä ri lle sy nt y vä n
erilaisten pa lvelujen kirjoa
kitarapajoista, musaopistoista,
s t u d i o i s ta , ke i k ka m y yj i s tä j a
kaljanmy yjistä paitapainoihin.
Hyvä kulttuuripolitiikka on myös
hyvää elinkeinopolitiikkaa.
Elävä ja korkeatasoinen kulttuurielämä tekee koko kaupungista
mukavam man paikan asua ja
viera i lla. Ja jos ta lou dellinen
tarkastelu nostetaan kvartaaleista
vuosikymmeniin, niin viihtyisissä ja
viriileissä paikoissa syntyvät myös
tulevaisuuden työpaikat. Ehkä
masennuslääkkeitäkin tarvittaisin
vähemmän. Pääkaupunkiseudun ei
pitäisi keskittyä keskinäiseen nahisteluun, vaan haastaa yhtenäisenä
metropolina Pietari, Tukholma ja
muut Itämeren keskukset.
Suomen tulevaisuutta valtiotasolla visioitaessa luovuudella,
eli innovaatioilla ja sisällöillä,
kilpailun tärkeyttä korostetaan
kerta toisensa jälkeen. Harvemmin
puhutaan siitä millaiset kaupungit
muualla maailmassa synnyttävät
klustereita, joissa luodaan
kansainvälisesti kilpailukykyisiä
palveluja, sisältöjä ja innovaatioita
sekä siitä miten Helsingin alue
niihin vertautuu. Kulttuuritarjonnan määrä, laatu ja
heterogeenisyys ovat keskeisiä mittareita.
Pääkaupunki on maan talouden veturi ja näkyvin
ikkuna ulkomaailmaan. Vaikka suunta on viime
vuosikymmenet ollut tasaisen nousujohteinen,
parantamisen varaa on aina. Ja nykyiseen tilanteeseen tuudittautumista tulee vastustaa kaikin keinoin.
Tukipolitiikka ja ne prosessit joiden kautta tuki jalkautetaan kentälle ovat tärkeitä työkaluja, tulevaisuuden
kohtalonkysymyksiä.
Viime aikoina on monella taholla mietitty, onko
meillä varaa investoida kulttuuriin. Parempi kysymys
on, onko meillä varaa olla investoimatta kulttuuriin ja
sen tekijöihin?
A r t i k ke l i s s a e s i t e t y t l u v u t p o h j a a v a t H e l s i n g i n ka u p u n g i n
talousarvioon, kulttuuri- ja kirjastolautakunnan avustusjaoston
materiaaleihin sekä organisaatioiden ilmoittamiin katsojalukuihin
ja -arvioihin.
sivu 83
FLOW FESTIVAL 2012
Berliini
silloin ja nyt
Kuvat: Kirsi Tuura
Berliiinin asema maailman teknomekkana
vaikuttaa näinä päivinä itsestäänselvyydeltä.
Matti Nives raapaisi pintaa lähietäisyydeltä
verratakseen alkupistettä nykyhetkeen.
F L O W F E S T IV A L 2 0 1 2
sivu 84
sivu 85
F L O W F E S T IV A L 2 0 1 2
Dimitri Hegemann
(vas.) ja Carola
Stoiber Berliinistä,
Jeff Mills
Detroitista.
Kuva: GV Horst.
Näinä halpalentojen aikoina kaikki halukkaat lienevät
jo löytäneet Berliinin, tai vähintäänkin sen suloista
kertovat artikkelit eri alan lehdistä. Tuntuu, että näinä
päivinä on suorastaan harvinaista olla harkitsematta
pidennettyä oleilumatkaa Berliiniin. Kämpätkin ovat
halpoja, laitetaanko kenties yksi sellainen?
Kyllä: Berliini on silti yhä ”köyhä, mutta seksikäs”,
kuten pormestari Klaus Wovereit totesi jokunen vuosi
sitten. Rahaakin pitäisi kaupunkiin saada, esimerkiksi
suuryritysten tai kiinteistösijoittajien muodossa.
Mihin tässä yhtälössä sijoittuu kaupungin kulttuurielämä ja sen kuuluisa teknoskene? Ja miten Berliiniin
on ensinnäkin päässyt kehittymään jo diplomaattienkin
havaitsema minimalistisen tanssimusiikin keskuspiste?
Historiallisesti painavimmat syyt ja seuraukset
tuntuvat löytyvät tilan, ajan ja luovan energian
jatkumosta.
T ila silloin
Alkujaan Popkomm-konferenssista irtaantunut ja
marraskuussa kolmatta kertaa järjestetty Berlin Music
Days on keskittynyt esittelemään kaupungin elektronisen musiikin skeneä viikon ajan klubeilla ympäri
Berliiniä. Kaikki halukkaat klubit saavat osallistua
ohjelmaan ja tapahtuman fokusta on haluttu kehittää
muutenkin berliiniläisen orgaanisesti. Esimerkiksi superklubi Berghainiin voi olla vaikeaa päästä sisään myös
näiden kekkereiden aikaan ilman oikeanlaista onnea
ja energiaa, joten tunnelma on hyvinkin autenttinen.
Viikon loppuhuipennuksena koetaan spektaakkeli
nimeltään FLY BerMuDa, jonka puitteissa teknokerma
kerääntyy vanhan koulukunnan tunnelmaa tavoitteleviin reiveihin Tempelhofin lentokentän halleihin.
Operaation johtaja Steffen Hack luotsaa myös
Watergate-klubia. Jonkinlaisena symboliikkana
voi kai pitää sitä, että Watergaten vesinäkymän
FLOW FESTIVAL 2012
sivu 86
T resorin
kummitukset
Dimitri Hegemann muistelee
Tresorin muuttoa nykyisiin tiloihin
ja yllättää kummitus­tarinalla.
Ilman munkkien apua ei
kuulemma olisi pärjätty.
”Uusi tila oli upea, mutta
jostain syystä koko ajan oli ihan
ihmeellisiä ongelmia. Vastaava
tilanne oli ollut vuosia sitten
Tresor Recordsin toimistotilassa,
jolloin toimistolla työskennelleet
valittelivat tukalaa tunnelmaa ja
päänsärkyä. En tiennyt mistä oli
kyse, epäilin jotain maalinhajua
tai hometta tai mitä lie. Tunsin
sen itsekin.
Joku kaverini sanoi muina
miehinä, että ’joo, Berliinissä on
joskus kummituksia, tiedäthän
sick Berlin’. Olin ymmälläni, mutta
menin hänen neuvomaansa
intialaiseen sekatavaraliikkeeseen.
Omistaja tuli tiskille hitaasti ja
tiedusteli mitä haluan. Esitin
asiani ja hän kysyi ’mistä
kummituksesi on kotoisin,
Afrikasta vai Intiasta?’. Minulla
ei ollut hajuakaan, heitin että
Intiasta. ’Sinun pitää ostaa kukkia
ja hajusteita poltettavaksi’.
Tilanne ei kuitenkaan
muuttunut ja puhuin ystävälleni
Kuva:
Rüdiger
Müller
taustalla alakerran Waterfloor-baarin ikkunasta
avautuu giganttinen Universalin rakennus. Vastakkaisen rannan vallannut levyjätti oli yksi seksikkään
Berliinin taloustalkoisiin houkutelluista suuryrityksistä.
Samainen kehityskulku on tosin monien mielestä
vuodattamassa Berliinin kuiviin sen tavaramerkkinä
olevasta boheemista energiasta, kun klubit ja muut
liike-elämään hankalasti nivoutuvat toimijat ajetaan
halutuilta keskustan alueilta syrjemmälle.
Hack palaa seitsemänkymmenen vuoden taa
jäljittäessään Berliinin hioutumista teknomaailman
kruununjalokiveksi. ”Tästä skenestä mikä meillä on
olemassa, saamme kiittää yhtä miestä: Adolf Hitleriä”,
vitsikäs festari- ja klubipomo pamauttaa.
Provokatiivisessa lauseessa on myös totuuden
siemen. Berliinin synkkä sotahistoria jätti jälkeensä
runnellun kaupungin, joka oli jaettu kahtia. Yhdistymisen kynnyksellä tulevan dynaamisen kasvukeskuksen
alkuaineksen muodosti suurkaupunki, jossa oli poikkeuksellisen paljon tyhjää tilaa ja halua jättää historia
taakse. Avoin tila oli kutsu luovuuteen.
Lukuisten aikalaiskertomusten mukaan Berliinin
originaali teknomeininki oli vapaissa sisä- ja ulkotiloissa tapahtuvaa block party -tyylistä tunnelmointia.
Poliisien valta ei ilmeisesti ulottunut bilejärkkäreihin asti
muutenkin sekavina aikoina. Tontin saattoi kuulemma
väittää vaikka omistavansa, jolloin hämmentyneet poliisit
siirtyivät seuraavan ongelmansa pariin vailla stabiilin
lainsäädännön tarjoamaa muskelia. Ja bileet jatkuivat.
Tarinassa voi nähdä yhtymäkohdan esimerkiksi
New Yorkin hiphop-skenen alkuvaiheisiin. Siinä missä
nykiläisittäin musiikillisen konseptin energia inspiroi
tilan ja fasiliteettien (laitonta) käyttöä block partyissä,
Berliini-teknon alkuvuosista erityislaatuisen tekee
toisinpäin kulkeva logiikka.
Ellenille. Hänen ex-poikaystävänsä
kuulemma teki ’puhdistuksia’
ja hän itsekin osasi homman.
Ellen lupasi tsekata tilanteen ja
palasi samana iltana toimistolta
uupuneena pyytäen, ettei kukaan
menisi tiloihin ennen seuraavaa
tiistaita, jolloin oli mahdollista
suorittaa huoneiston puhdistus.
Teimme työtä käskettyä ja hän
palasi session jälkeen silmät
loistaen. ’Hän lähti pois’, Ellen
sanoi. ’Siellä oli kuollut mies, joka
oli jäänyt hengailemaan tiloihin
eikä hän tykännyt ikkunalaudoille
laitetuista tavaroista ja uudesta
järjestyksestänne, mutta nyt
hän lähti.’ Olin ihmeissäni, mutta
tunsimme, että fiilis oli erilainen
sittemmin.
Myöhemmin tapasin vuokranantajan ja kysyin talon historiasta. Hän vahvisti vanhemman
mieshenkilön kuolleen tiloihin
vuosia aiemmin ja tulleen
polttohaudatuksi. Tosi tarina.
Niinpä osasimme odottaa
jotain tällaista. Selvitimme asiaa
ja tilasimme tiibetiläisiä munkkeja
rukoilemaan tilaan. Parin viikon
ajan he levittivät positiivista
energiaa ympärilleen missä
tahansa kulkivatkin ja sen jälkeen
kaikki on mennyt hyvin.”
A ika silloin
Berliinin muurin murtuminen on Euroopan lähihistorian merkittävimpiä tapauksia, joten on ainoastaan
loogista, että 1990-luvun taite oli alkusysäys monenlaiselle luovuudelle. Silloin alkunsa saivat myös
muutamat nykyäänkin merkittävät teknomaailman
klubi-instituutiot.
Eräs keskeisistä varhaisista stabiileista teknokeskittymistä oli Tresor, joka sijaitsi Mittessä, runollisesti
idän ja lännen rajalla. ”Tunnelma alkuvuosina oli
uskomaton, ja klubilla oli myös symbolista arvoa: nuoret
molemmilta puolilta tulivat klubille ja juhlistivat uutta
vapauttaan”, muistelee Dimitri Hegemann, levymerkistä
klubiksi kasvaneen Tresorin perustaja.
”Tresor-klubi perustettiin siitä yksinkertaisesta
syystä, että tarvitsimme musiikillemme tilan. Berliinissä oli tuolloin oikea hetki ja muutosvaiheessa ollut
kaupunki tarjosi touhulle oivan viitekehyksen, kaikki
oli mahdollista”, Hegemann kertoo. ”Olimme sitäpaitsi
saaneet jo kokemusta musiikin julkaisusta ja asioiden
pyörittämisestä levymerkkimme myötä ja meillä oli
tarvittavat verkostot.”
Ber l i i n i n vä l itö n tu n n e l m a tu o l lo i n l i itt y y
Hegemannin mukaan paljon myös kommunikaation
alkeellisuuteen. Asiat hoidettiin faksein ja puhelimin,
artistien buukkaus ja jäljittäminen oli eri maailman
käsityöläisyyttä kuin nykyään.
sivu 87
FLOW FESTIVAL 2012
soittaa siihen tiedustellakseni musiikin alkuperää. He
eivät olleet kiinnostuneita, vaan kehoittivat minua
pitämään koko lätyn, joten ryhdyin tuumasta toimeen.”
”Toisessa päässä linjaa vastasi joku Jeff Millsin
kamuista ja he lupasivat antaa minulle tukensa, jos
päättäisin julkaista matskun Saksassa. Kyseessä oli
Deep in the Cut -albumi Millsin ja kumppaneiden
Final Cut -projektin alla ja siitä kaikki alkoi. Historian
lehdillä monet merkittävät asiat kulminoituvat pieniin
sattumiin, niin tässäkin tapauksessa. Kuvittele, jos
kukaan ei olisi vastannut puhelimeen”, Hegemann
tunnelmoi.
”Koko tuon ajan eetos tiivistyy siihen, että ihmiset
tulivat klubille tanssimaan, mikä oli Berliinissä uutta.
Siihen asti meininki oli enemmänkin konserttityyppistä,
nyt tanssija itse oli esiintyjä. Detroitin ja Berliinin
yhdistyminen oli silta, joka mahdollisti paljon uutta.”
Alkuvaiheessa Detroit-soundiin keskittynyt Tresorlevymerkki alkoi fokusoitua 1990-luvun puolivälissä
enemmän Berliinin omaan talenttiin inspiroiden
samalla useita muita toimijoita tekemään samoin ja
siten luomaan pohjaa kaupungin oman musiikillisen
identiteetin kehitykselle.
T ila nyt
K auhua D etroitissa
L uova energia silloin
Jos oli käytännön arki askeettisempaa ysärin alun
Berliinissä, ei kaupungissa muutenkaan resursseilla
mässäilty. ”Berliinissä kukaan ei tuolloin tiennyt, mitä on
olla rikas. Kellään ei ollut rahaa ja jälkikäteen ajateltuna
tuntuukin ällistyttävältä, miten vähällä saatiin aikaiseksi
niin paljon”, Hegemann hämmästelee. ”Meitä ohjasi
pakonomainen tarve luoda uutta, kukaan ei välittänyt
tuottavatko ponnistelumme rahaa. Kokemamme
euforia oli todella uniikkia, en usko että vastaavaa
olisi voinut olla olemassa ilman sen ajan avoimuutta.”
Viitekehys ja aika olivat tulevissa teknopiireissä siis
jo paikallaan, enää puuttui sisältö. ”Detroitista tuleva
soundi oli äärimmäisen sopivaa tuohon kohtaan”,
Hegemann kertoo. ”Musiikki oli raakaa, selkeää ja
instrumentaalista. Siinä ei tuntunut olevan mitään
valmista sanomaa, vaan musiikki oli avointa tulkinnalle.”
Detroitin ja Berliinin välinen linkki syntyi, jos nyt ei
aivan sattumalta, niin vähintäänkin pienessä myötätuulessa. Hegemann kertoo: ”Työskentelin jo vuonna
1987 Big Sex -levymerkkini kautta sheffieldiläisen Clock
DVA -yhtyeen kanssa ja teimme mainion albumin, jonka
chicagolainen Wax Trax! -levymerkki halusi lisensoida.
Näin tapahtuikin. Kuuntelin sitten heidän tulevien
julkaisuidensa demoja, joista en pitänyt, mutta eräs
kaksitoistatuumainen white label tarttui korvaani. Levyn
etiketissä ei lukenut mitään muuta kuin 313-alkuinen
puhelinnumero ja kysyin levymerkin tyypeiltä voisinko
FLOW FESTIVAL 2012
sivu 88
”Mielestäni Detroit ja Berliini ovat
jollain tapaa samankaltaisia
kaupunkeja”, Dimitri Hegemann
kertoo. ”Kun menin Detroitiin
ensi kertaa vuonna 1992, oli
selvää, että suhteeni kaupunkiin
tulee olemaan syvä.” Pari vuotta
myöhemmin Hegemann suunnitteli jopa erillisen klubin avaamista
Detroitiin.
”Halusin antaa jotain takaisin
Detroitille ja jakaa sen tiedon,
joka minulla oli teollisen tilan
muokkaamisesta klubiksi. Sain
tukea hankkeeseen Saksan
ulkoministeriöltä. Stuttgartin ja
Detroitin välillähän oli jo linkki
autoteollisuuden myötä.
Löysin vanhan elokuvateatterin
ja ostin sen. Sanoin itselleni, että
’wau, tämä on mestani Detroitissa’,
tietämättä, että paikka oli
täynnä asbestia ja muutenkin
aika romuna kaikin puolin. Olin
varma, että eurooppalainen
lehdistö ottaisi tarinani avosylin
vastaan, kaikki fanittivat Detroitia.
Oli kuitenkin haasteellista löytää
ketään pyörittämään klubia
ja koko prosessi oli hankala
ymmärtää eurooppalaisittain.
Järkytyin myös rotuongelmista ja
rikollisuudesta, en ollut valmistautunut paikalliseen sosiaaliseen
todellisuuteen.
Berliini 20 vuotta myöhemmin on harvinaisen erilainen
kaupunki kuin edellä kuvattu, juuri yhdistynyt nuori
teknokapitaalin alku. Toki tietty boheemius on säilynyt,
mutta vapaat tilat alkavat käydä vähiin ja luovan alan
tekijät eivät ole päällimäisenä agendassa kun olemassa
olevia tiluksia jaetaan vaiheittain uudelleen.
”Kuten aina, raha puhuu”, surkuttelee Steffen
Hack. ”’Talousterroristeilla’, kuten heitä kutsun, on
ainoastaan yksi päämäärä ja he ovat jopa vaihtaneet
raamatun pyhään excel-taulukkoon. Minun silmissäni
he ovat fundamentalisteja ja mielestäni vain yhden
ismin seuraaminen on lopun alku. Meille he sanovat
’menkää idemmäs’, mutta kohta ei ole muuta jäljellä
kuin Arabia”, Hack pudottelee.
”Poliitikkoja ohjaa myös toimikausien sykli, he
haluavat tuloksia viidessä vuodessa ja tulla valituksia
uudelleen”, Hack jatkaa. Hegemann on samoilla
linjoilla. ”Poliitikot eivät ymmärrä alakulttuuriamme.
Tarvitsisimme sovittelijoita, jotka puhuvat molempien
osapuolten kieltä.”
Berliinin promotoimiseen business-kohteena
keskittyvän Berlin Partner GmbH:n lehdistövastaava
Christoph Lang näkee kehityksessä myös positiivisia
piirteitä. ”Eihän luovuutta voi pysäyttää tai suojella”,
hän sanoo. ”Pitämällä luovan aineksen liikkeessä,
pakotamme samalla uusia innovaatioita syntymään.
Nähdäkseni luovuus on juuri jatkuvan itsensä uudelleen
keksimisen ansiota.”
Hack ei lähde samaan visioon. ”Näkisin mielelläni,
että Charlottenburgin byrokraatit muuttaisivat myös
itse toimistojaan paikasta toiseen tasaisin väliajoin. Voin
taata, että se kannustaisi sellaisen tason luovuuteen,
josta he eivät osaa uneksiakaan.”
Klubifauna Berliinissä on toki luontaisestikin
jatkuvassa muutoksessa. Dimitri Hegemann laskeskelee
90-luvun alussa klubeja olleen ”noin 3-4 kappaletta”,
kuin nykyään lukema on hänen mukaansa vähintäänkin
kymmenkertainen.
sivu 89
Kerran jouduin yöpymään
kaverini studiolla kiitospäivänä ja
keskellä yötä, noin puoli kolmen
maissa, heräsin siihen, että joku
huusi ja paukutti ovea. ’Eddie,
avaa ovi!’, hän huusi. Yht’äkkiä
kuulin haulikon laukauksen ja
tajusin, että minulla ei ollut
mitään pakotietä paikasta.
Toinen laukaus pamahti,
sukelsin kosketinsoitinten alle
ja olin käytännössä jo kuollut
mielessäni.
Sitten kuulin riitelyä, naapurit
olivat heränneet. Seuraavaksi
kuulin koputuksen ja Underground
Resistancen Mike Banksin syvän
äänen: ’Dimitri, oletko kunnossa?
Toi jäbä on ihan hullu, se pyörii
täällä joka viikko’. Seuraavana
päivänä kasasin kamani ja palasin
rauhalliseen Länsi-Berliiniin.
Se oli minulle kuin herätyslaukaus. Tajusin, etten halua
koko ajan huolehtia, että joku
lahdataan klubillani Detroitissa
tai jotain vastaavaa ja hylkäsin
proggiksen.”
FLOW FESTIVAL 2012
metrien jonot toiveikkaista klubbaajista mutkittelevat
Kreuzbergin ja Friedrichsheinin kaupunginosayhdistelmästä nimensä napanneen klubin pihamaalla. Monet
joutuvat pettymään.
Eräs musiikkialalla työskentelevä berliiniläistuttavani muisteli jonottaneensa kerran tuntikausia
ystävänsä kanssa Berghainiin. Tyypillinen tarina: ovelle
päästyään heidät heivattiin sivuun. Hämmentävää kyllä,
henkilöt kuulemma vaihtoivat takkeja keskenään ja
pääsivät sisään toisella yrittämällään.
Myös perjantai-illan taksikuski rakentaa omalta
osaltaan salaperäisyyttä matkalla Berghainiin: ”Olen
kuullut, että siellä on darkroomeja, joissa miehet etsivät
toistensa seuraa”, noin kuusikymppinen pehmeästi
englantia murtava mies kertoo isällisen varoittavalla
äänensävyllä.
Berghainin edustajat eivät suostuneet haastateltaviksi eikä klubilla saa kuvata. ”Arvasin! He ovat niin
ylimielisiä”, kommentoi Saksan musiikkiviennin edistämiskeskuksen mediavastaava. Melkoisen suuri, joskin
helposti ymmärrettävä harppaus asenneilmastossa
sitten muurin murtumisaikojen.
A ika nyt
Paikallisten skeneihmisten suurin nostalgiapanostus
tuntuu kohdistuvan rakastettuun edesmenneeseen
Bar25:een, jonka sulkemista moni pitää symbolisena
kaupungin kehitykselle. Suosittu joenrantaklubi sulki
ovensa 2010 alueelle suunnitellun kehitystyön johdosta.
Vanhan Bar25-spotin viereen avattu Kater Holzigilla
tuntuu olevan positiivista nostetta, mutta uutta
Fünfundzwanzigia siitä ei ole paikallisten mielestä
muodostunut.
Vuonna 2005 maakauppojen tieltä väistymään
joutunut Tresor löysi uudet tilansa pari vuotta
myöhemmin, mutta päävisionääri Hegemann ei
ole aivan tyytyväinen. ”Suunnitelmana oli rakentaa
vanhaan mestaan tornimainen klubimuodostelma,
joka olisi ollut vertaansa vailla”, hän kertoo. Uuden
tilan kohteeksi valikoitui Köpenicker Strassella sijaitseva vanha energialaitos, jonka 22 000 neliömetristä
vain osa on tällä hetkellä käytössä. Klubin rinnalla
olevaa avointa hallia käytetään erilaisiin erityisproduktioihin ja Hegemann haluaakin haastaa kaupungin
päättäjät löytämään monipuolista kulttuurikäyttöä
tilalleen.
Watergate syntyi myös alunperin tyhjään tilaan.
”Toki klubin avaamisella on aina sekä positiiviset että
negatiiviset seurauksensa ympäröivälle alueelle,
mutta kun aloitimme, paikalla ei ollut mitään”, Steffen
Hack kertoo. ”Kymmenen vuotta myöhemmin mesta
on the place to be, ja tonteilla olisi muitakin ottajia.
Kyseessä on erittäin monimutkainen aihe ja usein
julkisessa keskustelussa asiat saavat vääränlaisia
painotuksia.”
Superklubien kuningas Berghain, rinnallaan myös
omilla meriiteillään suosittu Panorama Bar, tuntuu porskuttavan omassa sarjassaan maailman tunnetuimpana
yksittäisenä teknokeskittymänä. Yhdistelmä eksklusiivisuutta, laadukasta ja uniikkia ohjelmointia, sekä
mystiikkaa tuntuu toimivan. Joka viikonloppu satojen
FLOW FESTIVAL 2012
Jeff Mills
ja vanhan
Tresorin tiivis
tunnelma.
Kuva: GV Horst.
sivu 90
Berliinillä on siis missio: myydä maata sijoittajille ja
tehdä kaupungista jotain muuta kuin ”köyhä”. Entä se
”seksikkyys” sitten?
Steffen Hack antaa täysilaidallisen karua talousmatematiikkaa. ”En edes halua puhua Berliinin
klubiskenestä, sillä ei ole erillisenä asiana merkitystä.
Kaikki on murroksessa ja edessä ovat todella vaikeat
ajat taloudellisesti koko maailmassa.”
”Pienessä mittakaavassa kaupungin nykyisessä
kehityksessä kyse on siitä, että ihminen kadottaa sosiaalisen kontekstinsa asuinalueellaan”, Hack maalailee
gentrifikaatiosta puhuessaan. ”Kun en enää moikkaa
kadulla kohtaamaani naapuria tai tunne kulmakioskin
pitäjää, jotain on pielessä.”
Yleisesti ottaen huolen aiheena tuntuu olevan
se, että klubit pakotetaan kauemmas keskustasta
ja huonompiin tiloihin. Monelle paikalliselle tilanne
näyttäytyy irvokkaana, sillä samanaikaisesti Berliiniä
markkinoidaan varsinkin nuorille turisteille juuri
klubbauskulmalla.
Myös Berlin Music Daysille saapuneelle nuorten
journalistien ryhmälle on järjestetty vierailuja virallisten päättävien tahojen luo. ”Valitettavasti emme
juuri ehdi klubbailemaan nykyään, mutta haluaisimme
kyllä”, vakuuttelevat Saksan musiikkialan kattojärjestön
edustajat esitellessään ”dance”-genren myyntilukuja
piirasdiagrammilla keskustan jylhässä toimistorakennuksessaan. ”Minkälaista elektroninen musiikki
on teidän kotimaassanne?”, tiedustelevat puolestaan
diplomaatit lounaalla ulkoministeriössä.
”On tyypillistä, että viralliset tahot ovat ottaneet
klubiskenen markkinointityökalukseen nyt , 20 vuoden
hiljaiselon jälkeen”, puhisee Hack. ”Berlin Music
Daysin osalta tilanne on se, että tällä hetkellä ei
oikeastaan olisi tarvetta näyttää muulle maailmalle
mitä skenellä täällä on tarjota. Berliini on urbaanin
turismin kiintopiste nyt, mutta tilanne voi muuttua
p a r i ss a v u o d ess a j a h a l u a m m e va l m i sta u tu a
siihen. Haluamme, että oikeat ihmiset esittävät
alakulttuurimme oikeassa valossa ja me olemme
ne oikeat ihmiset, joilla on autenttinen käsitys siitä,
mitä bailaaminen Berliini-tyyliin tarkoittaa. Berliini
on erittäin spesiaali paikka jo löyhien lainsäädäntökäytäntöjensä puolesta, klubit saavat olla auki
aamuun asti ja niin poispäin.”
”Vaikkakin meno on muuttunut ’virallisemmaksi’,
haluamme säilyttää autenttisen alakulttuuritunnelman.
Totta kai se on osittain mahdotonta, mutta on tärkeää
muistaa, että joskus vähemmän on enemmän”, Hack
summaa. ”Haluamme säilyttää fiiliksen. Emme ole
kiinnostuneita vain rahasta.”
L uova energia nyt
Muutama kymmenen vuotta on saanut Berliinissä ja
teknomaailmassa aikaan ainakin sellaisen virallisuuden
asteen, että superluokan DJ:t ja tuottajat ovat maailmanlaajuisesti haluttuja tähtiä, joiden keikkapalkat
lasketaan kymmenissä tuhansissa euroissa.
Myös Berlin Music Daysin päättävä FLY BerMuDa
-festivaali rakentuu tällaisen supertähtistatuksen
omaavien esiintyjien ympärille. Tänä vuonna tuhansia
ihmisiä Tempelhofin ex-lentokentällä tanssittivat mm.
Ricardo Villalobos, Sven Väth ja brittiläisen Richie
Hawtinin Plastikman-alias.
Steffen Hack kertoo spektaakkelin kumpuavan konkreettisesta tarpeesta. ”Tajusimme jossain vaiheessa,
että Berliinillä ei maailman teknopääkaupunkinakaan
ollut omaa suuren luokan festaria. Kun menin ensi
kerran katsomaan Tempelhofin tyhjiä halleja tajusin,
että meidän oli yksinkertaisesti pakko järjestää ysärityyliset jättireivit siellä. Sitäpaitsi on artisteja, joiden
kokoluokka on jo niin suuri, että heitä ei juuri klubeilla
voi enää nähdä”.
Dimitri Hegemann näkisi mieluummin toisenlaisen
lähestymistavan Berlin Music Daysin superstaraosastossa. ”Ihmettelen, mikseivät suuret tähdet voisi
kerrankin soittaa ilman kymppitonnien liksojaan ja
antaa siten jotain takaisin heidät luoneelle klubikulttuurille? Jos Richie Hawtin soittaisi muutamalla klubilla
saman illan aikana BerMuDa-viikolla jättireivien sijaan,
veikkaan että tunnelma olisi hyvin erityislaatuinen”,
Hegemann visioi.
”Nyt fiilis on vain se, että halutaan järjestää
jättimäiset bileet rahastusmielessä ja ajaa festarin
pääpäivänä ihmiset pois klubeilta Tempelhofiin”,
Hegemaan jatkaa. ”Jos tapahtuman meininki ei muutu,
olen melko varma että Tresor ei ole mukana menossa
ensi vuonna”.
sivu 91
FLOW FESTIVAL 2012
KO LUM N I
Guggenheim? Guggenheim
Guggenheim! Ad infinitum!
Arttu Tolonen
K i r j o i t t a j a o n n i p p a n a p p a 70 - l u v u l l a
syntynyt kielen ja musiikin sekatyöläinen,
joka sinnittelee hy vää vauhtia gentrifikoituvassa Kalliossa.
FLOW FESTIVAL 2012
Tänä keväänä on sosiaalisessa mediassa kiertänyt kaksi noroviruksen
veroista linkkiripulitautia. Kantajina ovat olleet Pekka Haavisto ja Solomon
R. Guggenheimin säätiö. Kaiken kaikkiaan tämä on ihan positiivinen juttu ja
toivon, että kunnallisvaalit ja muutkin kunnalliset projektit herättävät yhtä
paljon keskustelua ja intohimoja. Minä en ole ainakaan vielä kyllästynyt
ihmisten vaahtoamiseen.
Presidentinvaalit ovat ohi 6. helmikuuta 2012 klo 22 ja se siitä, mutta
Guggenheimin kanssa elämme vielä pitkään. Museoasian käsittelyä on
lykätty 3-4 viikolla selvitysten tekemistä varten, mutta päätös tulee
kutienkin kevään aikana. Kunnallisvaalit ovat lokakuussa ja on päätös
mikä tahansa, Guggenheim tulee näyttelemään osaa kampanjoinnissa.
Minua hiertää pahiten juuri nyt se, että selvityksen sanottiin olevan
parin miljoonan arvoinen itsessään, jatkotoimenpiteistä huolimatta ja
esittelevän perinteisen museotoiminnan paradigmoja ravistelevia uusia
visioita. Näin ei käynyt. Kannattaa tutustua.
Toteutuessaan projekti ei olisi läheskään niin hieno asia kuin sen
kannalla olevat visioivat. Selvityksen mukaan Guggenheim toisi Helsinkiin
65 000 turistia joka vuosi. Luku on maltillinen, varsinkin verrattuna raportin
visioimaan puolen miljoonan ihmisen kävijätsunamiin, mutta silti…
Jotta päästäisiin lähellekään tuota turistimäärää, kävijämääristä puhumattakaan, tarvittaisiin pomminvarmaa hittinäyttelyä toisensa perään, Van
Goghista Picassoon ja heti perään joku turboahdettu impressionistinäyttely.
Selvityksessä kuitenkin puhutaan designista ja arkkitehtuurista. Helsingistä
löytyy sekä design-museo että arkkitehtuurimuseo. Blockbuster-henkiset
näyttelyt eivät myöskään missään tapauksessa olisi mikään piristysruiske
suomalaiselle tai helsinkiläiselle taiteelle.
Kymmenien tuhansien turistien houkuttelemiseen tarvitaan myös
todella loistava rakennus, joka jo itsessään vetäisi osan Helsinki-Vantaan
lentokentän kautta Aasiaan ja Euroopan väliä suhaavista matkaajista parin
päivän Helsinki-pyrähdykselle.
Toteutuessaan se ei myöskään olisi niin totaalinen katastrofi kuin
projektin kriitikot antavat ymmärtää. Se ei tarkoittaisi Helsingin kaupunginmuseon toiminnan lopettamista. En myöskään usko, että Guggenheimin
kävijät olisivat toisilta museoilta pois.
Se, että Katajanokan jättömaalle rakennettaisiin jotain, olisi hienoa.
Minun puolestani se hotellikin olisi ollut parempi kuin ei mitään. Kaupunkitilana sitä tulisi yhtä kova ikävä kuin vanhaa Simonkenttää.
Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä vakuuttuneempi olen, että
Guggenheim on toteuttamisen arvoinen matkailunedistämisprojekti ja
kiinteä osa maabrändiprojektia. Ehkä siitä löytyisi jokin ulkomaankauppatai vienninedistämisulottuvuus. Kysymystähän on tarkasteltu lähinnä
rahan kautta tähänkin saakka. Joka tapauksessa, sen täytyy tapahtua
kulttuuritoiminnasta ja -rahoituksesta irrallaan.
Tärkeintä on muistaa, että vaikka ei ole 100% Guggenheimin puolella
tai on 100% sitä vastaan, niin on hienoa että tällaisia asioita tutkitaan ja
hutkitaan.
Voihan olla, että koko juttu on vain huijausta. Välillä on tullut mieleen
Amer ja lordi Moyne.
sivu 92
sivu 93
FLOW FESTIVAL 2012
KO LUM N I
Tavoitteena mukavuus
M atti Nives
K i rj o i t taj a o n 32-v u ot i a s m u s a d i g g a r i ,
jonka mielestä Kings of Convenience on
indie-folkin AC/DC.
FLOW FESTIVAL 2012
Kings of Conveniencen albumi Quiet is the New Loud oli indie-maailman
kollektiivisen tajunnan hempeästi räjäyttänyt pommi vuonna 2001. Norjan
Bergenistä ponnistavat psykologian opiskelijat Erlend Øye ja Eirik Glambek
Bøe osoittivat, että akustisilla kitaroilla ja pehmeillä lauluäänillä voi saada
ihmeitä aikaan keksimättä mitään kovin uutta. Hiljainen oli uusi kova.
Ajan hampaan jo rouhima remix-levy Versus tuli ja meni, mutta vuoden
2004 kakkoslätty Riot on an Empty Street jatkoi uskollisesti edeltäjänsä
viitoittamalla tiellä. Joku muistaakseni löysi albumilta hieman ”jatsahtavampia” sävyjä ja olihan mukana toki yllättävänkin repäisevä hitti I’d Rather
Dance With You, jota todellakin saattoi halutessaan tanssia.
Tosiasiassa peruskonsepti oli vanha ja hyväksi havaittu Simon &
Garfunkelin -norjalaispäivitys. Yhtyeen debyyttialbumi sai neljä vuotta
myöhässä syntyneen kaksoisveljensä.
Pelkästään näppituntumalla olin aistivinani, että jotkut kriitikot löysivät
levyltä enemmän uudistumista kuin ehkä oli syytäkään. Vastareaktio koettiin vuonna 2009, kun mukavuuskuninkaat vihdoin myönsivät keskinäisen
riippuvuussuhteensa ja julkaisivat puhkiodotetun kolmannen levynsä.
Minne tahansa vilkaisinkin, näin Declaration of Dependencen keräävän
samankaltaisia kolmen tähden arvioita. ”Ihan kiva, mutta ei mitään uutta”,
tuntui olevan yleinen konsensus. Ja se oli totta. Øye ja Bøe tietävät vahvuutensa ja pysyttelevät nimensäkin edellyttämällä mukavuusalueella. Biisit
ovat hyviä, mutteivät sen parempia kuin vanhatkaan. Soundiestetiikka on
kauttaaltaan tuttu ja turvallinen.
Kriitikkonäkökulmaan liittyvä kysymys onkin, pitääkö kaikkien artistien
uusiutua? Jokainen taidemuoto toki tarvitsee terävän laitansa, joka vie
asioita eteenpäin. Voisi kuitenkin ajatella, että kaiken ei tarvitse edistää
tätä evoluutiopäämäärää.
Kings of Convenience tuntuu olleen heti alusta asti yhtye, jolle jatkuva
oman soundikuvansa innovointi ei ole se ykkösasia. Kortit olivat pöydällä
heti ensimmäisestä levystä alkaen. Totta kai kolmas albumi oli täsmälleen
samanlainen kuin kaksi edellistäkin, odottiko joku todella jotain muuta?
Syksy 2011, Helsinki. Olen ystäväni kanssa Kings of Conveniencen keikalla
Nosturissa. Setti on ollut hurmoksellinen, samaan aikaa pöhkö ja herkkä,
riehakas ja hillitty. Bändin lavakarsimassa on jotain todella harvinaislaatuista. Erlendin pieninkin polven notkahdus tai päällimmäisen villapaidan
vaihtuminen alla olevaan villapaitaan saa yleisön kirkumaan.
Encorea odotellessamme keskustelemme siitä, mitä kappaleita vielä
pitäisi kuulla. Ainakin Misread, Boat Behind ja Parallel Lines mainitaan,
mutta emme pääse yksimielisyyteen siitä, mitkä niistä on jo koettu.
Väittelemme hetken ja toteamme naurahtaen, että samapa tuo.
Toivon, että Kings of Convenience tekee vielä lukuisia levyjä, jotka eivät
juurikaan poikkea toisistaan. Samoin toivon, että he kiertävät ikuisesti
ja hämmentävät yleisöään musiikillisesti tasapaksujen keikkasettiensä
viihdyttävyydellä. Tämä pyörä on jo keksitty, ajakaamme tandemilla.
sivu 94
sivu 95
FLOW FESTIVAL 2012
IlMOITUS
KO LUM N I
#Vaalit2012
BRUCE SPRINGSTEEN
& THE E STREET BAND
Sampo A xelsson
Kirjoittaja päiv ystää sosiaalisessa
mediassa työkseen ja soittaa lev yjä
rentoutuakseen.
FLOW FESTIVAL 2012
Modernin internet-elämän alkuhämäristä lähtien suomalaiset ovat
kohtuuttomasti väheksyneet Twitteriä. Rakkaus Facebookia kohtaan on
ollut syvää ja satunnaiset tietosuojahysteriat poislukien ehdotonta. Hassusti
nimetty mikroblogi sen sijaan on saanut breikata uutisia ja fasilitoida
vallankumouksia hiki hatussa saavuttamatta koto-Suomessa kovinkaan
merkittäviä kasvulukuja.
Jos haluaa, syitä Twitterin alisuorittamiseen Suomessa voi hakea
Facebookin suhteellisesta monopoliasemasta tai perinteisen median
taipumuksesta tuoda esille mikroblogia yksinomaan julkkisten toilailujen
yhteydessä. Kuka tietää, ehkä kompakti merkkimäärä on liian lähellä
vanhaa ja rakasta tekstiviestiä. Oli miten oli, näihin päiviin saakka Twitterissä päivystäminen on Suomessa jätetty nettieksentrikkojen ja viestinnän
ammattilaisten harteille.
Kotimaisen sosiaalisen median status quossa oli aistittavissa muutoksen
tuulia jo viime syksynä. Ne harvat, jotka työn tai harrastuneisuuden
vuoksi käyttivät paljon aikaa Twitterissä eivät voineet olla huomaamatta
suomenkielisen sisällön lisääntymistä. Käyttäjämäärä ja aktiivisuus kasvoi,
vaikka yhtäaikaisesti hakukonejätti Google teki omia agressiivisia someavauksiaan Google+:n kautta.
Itsenäisyyspäivänä saavutettiin jonkinlainen rajapyykki: suomenkielinen risuaita pääsi tiettävästi ensimmäistä kertaa Twitterin maailmanlaajuiselle trending-listalle kotimaisin voimin. Sillä aikaa kun Tarjan vieraat
viimeisen kerran juhlivat linnassa, kansalaiset vastaanottimien ääressä
ottivat omakseen #Linnanjuhlat. Tähän saakka suomalaisväriä oli nähty
trending-listoilla lähes yksinomaan huippu-urheilijoidemme menestyessä
suuren maailman sarjoissa: #Niemi ja Chicago Blackhawksin NHL-mestaruus
ja #Pukki tulevat päälimmäisinä mieleen.
Vuosi vaihtui ja presidentinvaalit lähestyivät. Kuhina #vaalit2012hashtagin ympärillä oli jotain uutta ja nousujohde huipentui tällä
kielialueella ennennäkemättömään Twitter-spektaakkeliin ensimmäisen
kierroksen vaalipäivänä. Tiukka kisa toisesta sijasta ja oikukkaasti edennyt
ääntenlasku nostattivat vaalikiimaa entisestään, Ylen Twitterille antama
poikkeuksellinen näkyvyys heitti lisää vettä myllyyn.
Vaalipäivän iltana #vaalit2012-hashtagin kokonaisvaltainen seuraaminen oli lähes yhtä mahdotonta kuin maailmanlaajuisen Justin Bieber
-fanikerhon aivoitusten ymmärtäminen. Tästäkin huolimatta näennäisestä
kakofoniasta nousi huomioita ja ajatuksia tavalla, jota Suomessa ei oltu
aiemmin nähty. Intuitivisuudessaan ja ajankohtaisuudessaan #vaalit2012
oli sosiaalista mediaa parhaimmillaan: ”onpa tää Facebook laiska” oli erään
tuttuni tyhjentävä kommentti vaalipäivän iltaan osuneen Twitter-kokeilun
jälkeen.
Google+:n jäädessä pysyvästi lähtökuoppiinsa ja Facebook-väsymyksen
iskiessä vetää Twitter puoleensa yhä useampia, myös Suomessa. Vuoden
2012 presidentinvaalit oli koko kansan tapahtuma joka rysäytti mikroblogin
marginaalista olohuoneisiin, aika näyttää riittääkö vauhti pysyvämpään
läpimurtoon jo kuluvan vuoden aikana. Pitkällä taipaleella kohti kriittistä
massaa #vaalit2012 oli suurin yksittäinen harppaus ainakin tähän
mennessä.
sivu 96
Ti 31.7.2012 Helsinki, Olympiastadion
Liput: 79 / 69 euroa
+ mahd. toimituskulut
Lippupalvelusta ja Tiketistä
www.livenation.fi
Bruce SpringSteen
Live-esiintyjien ehdotonta aatelia
Menneinä vuosikymmeninä Suomen kiertueidensa ulkopuolelle
jättänyt rocklegenda Bruce Springsteen saapuu Suomeen viidennen
kerran tämän vuoden heinäkuun
viimeisenä päivänä. Viime Helsingin
visiitistä on jo kuitenkin lähes neljä
vuotta, sillä vuonna 2009 Bruce jätti pääkaupungin väliin konsertoiden
ainoastaan Tampereen Ratinan stadionilla.
Brucen asema populaarikulttuurissa on jossain määrin muuttunut
tänä aikana. Osasyynä ovat olleet
klassikkolevyjen “Born to Run” ja
“Darkness on the Edge of Town”
vaikuttavat uusintapainokset mielenkiintoisine ylijäämämateriaaleineen ja sykettä nostattavine liveDVD:ineen, joiden palava into on
vakuuttaneet nekin, jotka aiemmin
eivät ole nähneet Brucea yhtyeineen livenä.
Springsteen on tavallaan viimein
päässyt jättimenestyslevy “Born
in the U.S.A:n” varjosta, ja hänet
hyväksytäänkin nykyään yhtenä
kunnioitetuimmista ja sosiaalisesti
valveutuneimmista
amerikkalaisista lauluntekijöistä, eräänlaisena
Woody Guthrien, Pete Seegerin ja
Bob Dylanin työn jatkajana. Näkyvä
rooli Obaman vaaliorganisaatiossa
ja virkaanastumiskonsertissa pantiin myös merkille.
Springsteen on kuitenkin ensisijaisesti tunnettu live-esiintymisis-
tään, ja aiheesta. The E Street Band
tuli 1970-luvulla kuuluisaksi nimenomaan hurjista kolmetuntisista livekeikoistaan, jonka aikana yhtye kävi
vaivattomasti läpi niin soulia, rockia
kuin rhythm ‘n bluesia. Vuonna 1999
alkaneen toisen tulemisen myötä
keikat ovat hieman lyhentyneet,
mutta intensiteetti ja kyky räätälöidä settilista juuri tilanteen mukaan
ovat Brucella yhä tallella. Vanha totuus pätee yhä: lippu E Street Bandin
keikalle on yhä tae sisäänpääsystä
kaupungin parhaimpiin bileisiin.
Bruce on viime vuosina ollut kuumaa valuuttaa myös kotimaisessa
indieskenessä. Helsinkiläisen Damn
Seagullsin soundissa on alusta asti
ollut iso ripaus E Street Bandin sielukkuutta, ja oululaisen Moses Hazyn
tiedetään soittaneen kokonaisia
Bruce-settejä. Yksi yhtye on jopa
levyttänyt Brucea: Joensuu 1685
tähänastisesti viimeinen julkaisu on
englantilaisella pikkuyhtiöllä ilmestynyt krautrockmainen coveri Brucen
klassikosta “I’m On Fire”.
Bruce pitää itsekin huolta juuristaan ja yhteyksistään rockin moninaisiin sivujuonteisiin. Mies on
fiittaillut niin Social Distortionin kuin
The Gaslight Anthemin keikoilla, ja
julkaisihan hän taannoin coverin
akustisilla kiertueillaan esittämästään New Yorkin punk-elektro pioneeri Suiciden klassikosta “Dream
Baby Dream”.
Kaiken kaikkiaan Bruce Springsteen elää vuonna 2012 monella
tavalla kiinnostavinta vaihetta
urallaan. E Street Band on eräänlaisessa tienhaarassa perustajajäsen
Clarence Clemonsin viimekesäisen
kuoleman jäljiltä, mutta päätös lähteä tien päälle kertoo jotain yhtyeen
korkeasta työmoraalista.
Työmoraalista, mutta myös missiosta. Uusi levy “Wrecking Ball”
(Sony, 2012) on kahta edeltäjäänsä
poliittisempi ja aggressiivisempi,
joka perinteisesti on tiennyt hyvää
myös live-shown kannalta. Ensisingle “We Take Care of Our Own’issa”
on nähty kaikuja legendaarisesta
“Born in The U.S.A:sta”, joka vuorostaan edelsi sitä kiertuetta, jolla
Bruce lopullisesti löi itsensä läpi, ja
jolla hänen maineensa lepää.
Jos näihin merkkeihin on uskominen, niin Olympiastadionille rullaa
heinäkuun lopulla sirkus, jolta voi
odottaa intohimoista julistamista,
mutta myös täysin ainutlaatuista
rock-messua, joka käännyttää epäilijät ja pakottaa skeptisimmänkin
jurnuttajan hymyilemään ja nostamaan nyrkin ilmaan rock ‘n rollin
sieluapuhdistavan voiman tähden.
Kun tähän vielä lisää sen, että kyseessä on kiertueen viimeinen keikka, saattaa kyseessä todellakin olla
melkoinen show.
TEKSTI: JEAN RAMSAY
FLOW FESTIVAL 2012
sivu 98
kuva: Jussi Hellsten
sivu 99
FLOW FESTIVAL 2012
Töyhtöhyyppä
Vanellus vanellus / maaliskuu
Tuntomerkit: Vihertävä, tumman
ja valkean sekainen kahlaaja, jolla
on nimensä mukaisesti töyhtö
päälaella. Silmiinpistävän leveät ja
pyöreät siivenkärjet. Lento nykivää.
Muutto: Viihtyy talvella Välimeren
piirissä. Palaa varhain keväällä,
ensimmäiset jo maaliskuun alussa.
Ääni: Kissamaisen naukuva ”tsäääeh”, jota kuulee jopa öisin.
Kanta: Arviot vaihtelevat sadantuhannen molemmin puolin.
Muuta: Elias Lönnrot tunsi
töyhtöhyypän nimellä ’raappana’.
Käytetty myös nimeä ’hullulintu’.
Teksti: Risto Nevanlinna , Kuva: Petteri Lehikoinen
M uuttolinnut 20 12
Harmaalokki
Larus argentatus / helmikuu
Tuntomerkit: Suuri, harmaaselkäinen
lokki, jolla on mustaa siivenkärjissä ja
tanakka keltainen nokka.
Muutto: Osittaismuuttaja. Osa
kannasta talvehtii eteläisellä
Itämerellä. Ensimmäiset
juhlapukuiset linnut ilmestyvät
kaupunkireviireille ja vielä lumen
peittämille pesimäluodoille jo
helmikuussa.
Ääni: Rumankaunis, kuuluva
kaklatus.
Kanta: Noin 30 000 paria.
Muuta: Saattaa anastaa tuplapurilaisesi, jos astelet varomattomasti
se kädessäsi Kauppatorilla.
FLOW FESTIVAL 2012
Kottarainen
Sturnus Vulgaris / maalis–huhtikuu
Tuntomerkit: Muistuttaa
mustarastasta, mutta kottaraisen
höyhenpeite on kesällä metallinkiiltoinen ja siinä on kellanvalkoista
pilkutusta.
Muutto: Talvehtii Pohjanmeren
rannikolla, Hollannissa, Ranskassa
ja Englannissa. Paluumuutto
maalis–huhtikuussa.
Ääni: Monipuolinen valikoima
erilaisia viserryksiä sekä kirskuvia
ja naksuttavia ääniä. Kottaraiselta
luonnistuu niin pajulinnun,
töyhtöhyypän kuin harakan
matkiminen.
Kanta: Runsastuva, lähenee 100
000 paria.
Muuta: Kulturelleimmat lintuharrastajat kutsuvat lajia toisinaan
nimellä ”brian”, joka on laina
vuonna 1967 Rockin SM-kilvan voittaneelta underground-yhtyeeltä
Brian Kottaraisen Lepakkomiehet.
sivu 100
Laulujoutsen
Cygnus cygnus / maalis-huhtikuu
Tuntomerkit: Erittäin kookas
valkoinen, pitkäkaulainen lintu.
Nokassa enemmän keltaista kuin
mustaa.
Muutto: Poistuu myöhään
syksyllä tai vasta alkutalvesta
eteläiselle Itämerelle
kärkkymään kevään tuloa.
Etelä-Suomessa muuton huippu
osuu maalis–huhtikuulle.
Ääni: Kantava trumpettimainen
töräyttely, joka on soinut esimerkiksi Einojuhani Rautavaaran
teoksessa Cantus Arcticus.
Kanta: Arviolta 5000–7000 paria
Muuta: Oli Suomessa sukupuuton
partaalla, kunnes 1950-luvulla
herättiin lajin suojeluun.
Laulujoutsen on yksi suomalaisen
luonnonsuojelun symboleista.
Alli
Clangula hyemalis / toukokuu
Tuntomerkit: Mitä kaunein pieni
sorsalintu, jolla esiintyy suurta
pukuvaihtelua. Juhlapukuisen
koiraan tunnistaa pitkistä
pyrstöjouhista.
Muutto: Talvehtii Itämerellä,
jäättöminä talvina Suomenlahdellakin. Toukokuun puolivälissä noin
miljoona allia ylittää Suomenlahden matkallaan Siperian
tundralle pesimään.
Ääni: Nenäsointinen, harvakseen
toistuva ”ah al-li”, josta juontuu
myös onomatopoeettinen nimi.
Kanta: Suomen Lapissa pesii noin
2000 parin pieni kanta.
Muuta: Allilla menee huonosti.
Reilussa vuosikymmenessä
maailman allikannasta on hävinnyt
kolme miljoonaa lintua.
Merimetso
Phalacrocorax carbo / maalis-huhtikuu
Tuntomerkit: Suuri ja pitkäkaulainen, näyttävä lintu. ”Musta
viikinki”; sopivassa valossa
sinisenkiiltoinen. Pesimäpukuisella
linnulla näkyy alkukesään saakka
valkoinen reisilaikku.
Muutto: Talvehtii Itämeren
piirissä.
Muutto voimakkaimmillaan
maalis-huhtikuussa.
Ääni: Ääntelee vain harvoin.
Kanta: Pesi Suomessa ensi kerran
1996. Kanta nyt yli 16 000 paria.
Muuta: Vainottu, yhdyskunnissa
pesivä laji, jota on suotta syytetty
kalakantojen kutistumisesta.
Tervapääsky
Apus apus / toukokuu
Tuntomerkit: Tummanruskea,
äärimmäisen virtaviivainen ja
sirppisiipinen, pienikokoinen kiitäjä.
Muutto: Talvehtii eteläisessä Afrikassa.
Ensimmäiset yksilöt palaavat
Suomeen toukokuun ensi päivinä.
Ääni: Kaupunkimaisemassa
sinitaivaalta
Kantautuva heleä ”srriiiirr” on
varma kesän merkki.
Kanta: Kantaa on vaikea arvioida,
kuitenkin vähintään 30 000 paria.
Muuta: Koiranilman iskiessä kesken
pesinnän tervapääskyt väistyvät
suotuisampaan ilmanalaan.
Tällöin niiden poikaset saattavat
vaipua useita päiviä kestävään
horrokseen.
Kurki
Grus grus / huhtikuu
Tuntomerkit: Erittäin suuri,
pitkä- ja leveäsiipinen,
pitkäkaulainen, pitkäjalkainen ja
pitkänokkainen, yleisväritykseltään harmaa lintu.
Muutto: Niilin varrelta PohjoisAfrikasta palaavien kurkiaurojen
ääntely on varma kevään merkki.
Muutto huipentuu huhtikuussa.
Ääni: Kaihoisa, torvimainen ja
rullaava ”krruuu”.
Kanta: Runsastunut, nykyään
ainakin 30 000 paria.
Muuta: 1200-luvulla elänyt munkki
Albertus Magnus väitti, että muita
nopeammat kurjet hidastivat
lentoaan täyttämällä vatsansa
kivillä. Munkki oli väärässä.
sivu 101
Pajulintu
Phylloscopus trochilus / toukokuu
Tuntomerkit: Huomaamaton pieni
vihreä varpuslintu, jonka tunnistaa
parhaiten laulusta.
Muutto: Talvehtii trooppisessa
Afrikassa. Palaa Suomeen leveänä
rintamana lähinnä toukokuussa,
huomaamattomasti yöaikaan.
Ääni: Melankolisen kaunis,
pehmeästi viheltävä ja loppua
kohden laskeva säe on tuttu
taustaääni kaikkialla Suomessa.
Kanta: Jopa yli 10 miljoonaa paria.
Lienee Suomen yleisin lintu.
Muuta: Vanha nimi ”uunilintu”
juontuu pajulinnun pesän
uunimaisesta muodosta.
FLOW FESTIVAL 2012
Flow-lehden ensimmäinen numero oli kuumaa kamaa festariskenessä 2011. Jere Leskinen päivysti Flow’n backstage-alueella
kameran ja lehtiön kanssa lukutapahtumia taltioiden.
starat lukevat
lehteä
Vaikka pohjattoman lahjakkaalla ja vielä niin nuorella
Janelle Monaella olisi kaikki
edellytykset olla sietämätön
diiva, hän paljastui kovan
kiertuekoneistonsa keskeltä
löytyväksi lämpimäksi ja
helposti lähestyttäväksi
ihmiseksi. Ja näin raikkaalta
Janelle näyttää kymmenen
minuuttia esiintymisensä
jälkeen.
Röyksopp oli onneksi pyytänyt
takahuoneeseensa kätevät
lukulamput, joiden valossa
lehden selailu oli kätevää.
Yhtye löysi mukavasti aikaa
lukuharrastukselle, vaikka
lauma toimittajia seisoi oven
ulkopuolella kärsimättöminä.
Festivaalin backstage-alue. Sietämättömän kiireisiä
aikatauluja, odottamattomia teknisiä ongelmia, liian
suuria egoja. Ei varmastikaan paras mahdollinen
paikka mennä työntämään kameraa stressaantuneen
artistin kasvojen eteen, tai vielä pahempaa: kuvata
heitä lukemassa Flow-lehteä?
Niinhän sitä luulisi. Flow’n esiintyjät eivät kuitenkaan ota itseään turhan vakavasti. Lähes kaikki, jotka
onnistuin löytämään suostuivat kuvattaviksi mielellään.
F L O W F E S T IV A L 2 0 1 2
Osaa, kuten DJ Shantelia oli suorastaan vaikeaa saada
lopettamaan poseerausta kun hän oli päässyt vauhtiin.
Festivaalin lehti osoittautui myös suosituksi matkamuistoksi, lähes kaikki kuvatut halusivat sen mukaansa.
Janelle Monáen kiertuemanageri jopa halusi lehden
jokaiselle kiertueryhmän jäsenelle, joten niitä täytyi
järjestää hänelle kokonainen laatikko. Viikonlopun
aikana esiintymislavojen backstage-alueilla syntyi
monta hauskaa kohtaamista. sivu 102
DJ Shantel on tunnettu pitkistä keikoistaan,
sekä yleisön keskuudessa suositusta
tavastaan jakaa tanssijoille vodkashotteja.
Hän ei kuitenkaan jätä esiintymistä vain
levysoitinten taakse, vaan on käytettävissä
24 tuntia vuorokaudessa. Erityisesti jos hän
näkee kameran.
sivu 103
F L O W F E S T IV A L 2 0 1 2
MF Doom riensi heti päälavalta
poistuttuaan rentoutumaan
lukuharrastuksen pariin. Dr.
Doom-sarjakuvapahikselta
naamionsa lainannut mies
paljastui kuitenkin suorastaan
hellyyttäväksi nallekarhuksi, eikä
maailman tuhoa suunnittelevaksi
superrikolliseksi.
Pykärin perheellä riitti festivaalilla
kiirettä: Iisa ehti rentoutumaan
Reginan keikan jälkeen kun
aviomies Mikko oli jo siirtynyt
toiselle puolelle festivaalialuetta,
toisen yhtyeensä, Shine 2009:n
esiintymiseen.
Vaikka monista festivaalin
esiintyjistä löytyikin vahvoja
kilpailijoita, totesi Iron & Wine
eli Samuel Beam itsensä lopulta
festivaalin esiintyjien partavertailun voittajaksi. Vaatimaton,
mutta partatietoinen Samuel oli
mahdollisesti myös festivaalin
sympaattisin esiintyjä.
Lehden älypeliosio oli hyvin
suosittu festivaalin esiintyjien
joukossa. Kuvassa Top Billin
-kollektiivin jäsen ratkaisee
kinkkistä labyrinttia.
Ranskalaisen The Dø -yhtyeen
laulaja, suomalaissyntyinen
Olivia Merilahti puhuu täydellistä
suomea, mutta kaksikko päätti
tällä kertaa lukea lehden
telepaattisesti. Tulokset jäivät
vaatimattomiksi, mutta duon
keikka Black Tentissä oli mainio.
F L O W F E S T IV
IVAL 2012
sivu 104
sivu 105
F L O W F E S T IIVV A L 2 0 1 2
Midlaken jäsenet ovat niin
kuuluisia nopeasti muuttuvista
partatyyleistään, että niitä on
useammankin keskustelupalstan
lisäksi pohdittu lehtiartikkeleissa.
Yhtyeen jäsenet tietenkin
riemastuivat löytäessään aiheen
myös Flow-lehden sivuilta.
The Budos Bandin
keikanjälkeiset tunnelmat
takahuoneessa yltyivät
niin kuumiksi, että huone
oli lähellä palaa maan
tasalle. Yhtään Budos Bandin
jäsenistä ei kuitenkaan
vahingoitettu kuvauksissa. Päälavalla sunnuntaina
esiintynyt Twin Shadow
näytti omaavan erinomaiset pikalukutaidot.
Se tulikin tarpeeseen,
kun vseurueineen
valtasi koko päälavan
backstage-alueen
pian Twin Shadow’n
esiintymisen jälkeen.
F L O W F E S T IV
IVAL 2012
sivu 106
sivu 107
F L O W F E S T IIVV A L 2 0 1 2
FLOW FESTIVAL 2012
sivu 108
sivu 109
FLOW FESTIVAL 2012
FLOW FESTIVAL 2012
sivu 110
kuva: Jussi Hellsten
sivu 111
FLOW FESTIVAL 2012
Ihan vikat biisit
A nonymous
1) Hieman omituinen idea, mutta
ei mahdoton.
2) 12-tuumainen vinyylisingle,
totta kai.
3) Musiikkia. Juuri nyt luulen, että
siihen tulisi Louis Armstrongin
alkuperäinen versio What a
Wonderful Worldista. Toinen puoli
jäisi tyhjäksi.
Kuolema tulee meille kaikille väistämättä hänen enonsa heitti tuhkan väärälle
kuin valopilkku, mutta nyt tarjolla on puolelle eli tuulta vasten, joten ne levisivät
yhä parempia jatkoja. Multalevon sijaan vainajan suvun päälle. Kun hän lisäksi näki
elottomasta ruumiista voi sopia tehtävän televisiosta ohjelman amerikkalaisista, jotka
tuhkatimantteja tai puutaimien lannoitetta. ampuivat tuhkansa ilotulitteiden mukana
Myös kuolemaan valmistautuvia musiikinys- taivaalle, syntyi häneen idea haudanjälkeisestä levosta varta vasten prässätyillä
täviä hemmotellaan.
Brittiläinen And Vinyly
vinyylilevyillä.
Miltä kuulostaisi
-firma nimittäin tarjoaa
And Vinylyn tarjoama
mahdollisuuden jättää
levytyssopimus
maksaa
postuumi olemas3
000
puntaa.
Sillä
saa
jälkeensä henkilökohtaisen
saolo vinyylipa ri k ym mentä ka ppalevyn. Todella henkilömuodossa? Petri
letta lev yä, joissa saa
kohta isen. Lev y pa i nos
Rautiainen tiedusteli o lla m a k si m issa a n 24
tehdään sekoittamalla
minuuttia ääntä. Kopiovinyylimassaan vainajan
asiaa kymmeneltä
suojattua musiikkia ei
tuhkaa. Lev yurille saa
Flow’stakin tutulta
saa levylle pistää, mutta
s i t te n ta l l e n ta a m i tä
deejiiltä.
toisaalta eivät maalliset
haluaa hy västijätöistä
Kuvitus: Sanna M ander
niihin tärkeimpiin biiseihin.
kopiolait siinä tilanteessa
Lisämaksusta levyn kannet
juuri enää kosketa.
maalataan maalilla, johon sekoitetaan lisää
Vaihtoehtoja on myös niille, jotka eivät
tuhkaa.
löydä sopivaa musiikkia tai viestiä itse: levyn
Kuolemanjälkeistä elämää vinyylilevyinä voi jättää napsumaan tyhjänä kysymysmertarjoavan And Vinylyn syntytarina on kerto- kinomaisesti tai sille voi tilata And Vinylyn
misen arvoinen. Sen perusti Jason Leach, kautta sävellettyä musiikkia.
mies muutamankin teknolevymerkin takaa.
Kysyimme DJ-hahmoilta seuraavaa:
Hän meni kerran veneellä sirottelemaan 1) Miltä idea kuulostaa? 2) Mikä vinyyliforisoisänsä tuhkaa mereen. Sattumalta maatti olisit? 3) Mitä levyllesi tulisi?
FLOW FESTIVAL 2012
sivu 112
C osmo B aker
1) En vastusta ideaa, kunhan en
roskasta maapalloa lisäromulla.
Tosin parempi näin kuin kuolemanjälkeisenä MP3:sena.
2) Tekisin kuvalevyn, jossa olisin
minä cowboy-asussa, boombox
kädessä. Ratsastaisin kahden
valkoisen delfiinin selässä.
3) Edellistä ideaa jatkaen, levyltä
kuuluisi luultavasti ryhävalaiden
pariutumisääniä yhdistettynä
Synthetic Substitution -biisin
breikin biittiin.
D isco U rse
1) Levyjen kanssa on vierähtänyt
sen verran suuri osa elämästä,
että miksipä ei.
2) 45 rpm:n vinyylisinkku on
mukavin formaatti, ellei biisin
pituus erityisesti vaadi maxia.
Valitsen siis sen.
3) Kaikkien aikojen suosikkini
kotimaisista biiseistä eli Beni
Siltalan Myrsky pitäisi ainakin
olla toisella puolella. Laitetaan
toiselle puolelle yksi saman biisin
englanninkielisistä versioista eli
Diana Rossin Stormy.
A wesome Tapes
F rom A frica
D esto
J ori H ulkkonen
1) Minusta se on huikea idea. Tai
siis, onhan se vähän pinnallista
siinä mielessä, että lopulta en
keskity niin paljon levyihin.
2) Haluaisin itse asiassa, että
minusta tehtäisiin kasetti. Jos se
olisi mahdollista.
3) Nauhani kuulostaisi
loputtomasti toistuvilta, vanhan
pilliurun soittamilta huminoilta
B-sävelessä, useiden oktaavien
alalla. Jos se voitaisiin toteuttaa
kasettimuodossa, niin se
olisi tehty niin, että sitä olisi
mahdollista soittaa, kunnes
nauha silppuuntuisi täysin.
1) Huonolta kuulostaa.
2) Käytökseni on niin jäykkää, että
tuhkatkin kävisivät ainoastaan
dubplaten sisällä olevan metallikiekon vahvikkeeksi. 10-tuumainen
vinyyli, 45 rpm -nopeudella.
3) Todella väkevää bassoa koko
rahalla.
1) Hieman off-topic: muutamia
vuosia sitten tarjolla oli mahdollisuus
puristaa omista tuhkistaan timantti.
Koetin selvitellä voisiko tästä timantista tehdä neuloja levysoittimiin,
mutta ilmeisesti ei. Tästä levyideasta
innostuin heti siitä kuultuani, jopa
siinä määrin että testamenttiini on
lisätty toimintaohjeet ja äänitiedostot, jotka ovat levyn sisältö.
2) Formaattien kuningas:
12-tuumainen 45 rpm maxisinkku.
3) Tämä jääköön salaisuudeksi,
mutta testamentin ohjeistuksessa
on myös muutama osoite ja
DJ-kontakti, jonne levy tulee
toimittaa. Tuleva keräilyharvinaisuus, originaali ja rare.
sivu 113
FLOW FESTIVAL 2012
R oberto R odriguez
Tane L ee
V ilunki 3 0 0 0
1) Ajatus kuulostaa hienolta.
Ehkä paremmalta kuin päätyä
madonruoaksi. Tosin olenhan jo
tuottajaurallani julkaissut lukuisia
vinyylilevyjä, joiden musiikki soi
vielä pitkään sen jälkeen, kun aika
minusta jättää. Siinä mielessä
voisin mieluummin puristuttaa
tuhkistani vaikka timantin, josta
saa kätevästi tehtyä vaikka neulan
vinyylisoittimeen.
2) Sen tulisi olla ehdottomasti olla
13-tuumainen 45 rpm:n nopeudella pyörivä tuhti 200 gramman
marmorivinyyli.
3) Voisin äänittää sinne viestejä
niille jälkeläisille, joilta vielä
vinyylisoitin löytyy. A-puolelta
voisi löytyä esimerkiksi keittiöbravuurini – 8 tuntia keitettävän
salaisen bolognese-kastikkeen
resepti vaihe vaiheelta.
1) Joskus olen haaveillut isosta
mausoleumista, muttei maallinen
iänkaikkisuus maxina kuulosta
paljon huonommalta idealta.
2) Tuhkalevyni olisi maxi,
yksipuolinen, yksi biisi ja 45 rpm.
Eikä sitten mitään tsekkiläisiä
prässejä. Toivottavasti joku
myös listaisi tuhkalevyni sitten
Discogsiin.
3) Vika biisi on aina tärkeä
DJ:lle. Keikalla sillä paketoidaan
homma kasaan ja jätetään
kuuntelijoille se fiilis, jonka
kanssa lähdetään kotiin. Omalle
tuhkalevylleni tulisi jokin
tämän tyylinen biisi; homma
on kasassa ja nyt on lähdetty.
Viime aikoina olen monissa
seteissä soittanut viimeisenä
biisinä Joe Smoothin Promised
Landin , eli jotain sen tyylistä.
1) Minusta ajatus on mahtava!
Epäilen, että kaikki tuhkani
eivät kuitenkaan mahdu levylle,
ainakaan yhdelle. Aikuinen mies
tuottaa palaessaan noin kaksi ja
puoli kiloa tuhkaa. Ehkä painos on
sen verran iso, että kaikki tuhka
saadaan levyille – muutenhan
tässä ei olisi mitään järkeä.
2) Tässä ei paljon vaihtoehtoja
jätetä: ilman muuta tupla- tai
triplavinyyli, joka suuntaan
aukeavat kannet. 33 rpm
-nopeuksinen kirkas vinyyli,
joten tuhka ja mahdolliset
sulaneet hampaanpaikat näkyvät
siellä seassa. Vika puoli voisi
olla jotain hidastettua jorinaa
”haudan takaa”. Tuhkaa voisi
myös sekoittaa siihen väriin millä
kannet painetaan. Ja verta.
3) Tietenkin elävää musiikkia.
Vilunki R.I.P. 3000 is Back Alive,
part one: The resurrection of
the man who’s not in the grave.
Voivat sitten kuunnella lukuisia
live-esityksiäni vuosien varrelta.
Alankin heti koota arkistoista
matskua, tai sitten alan taltiomaan ja tuottamaan sitä
vastaisuuden varalle.
E sko R outamaa
© 2012 Nokia. All rights reserved.
© 2012 Microsoft. All rights reserved.
nokia.
Lyhyt vinyylisanasto
1) Ajatus ei kiinnosta minua.
2) Levy voisi olla 3 metriä
halkaisijaltaan.
3) No sen saisi selville ainoastaan
rakentamalla jättimäisen
levysoittimen.
FLOW FESTIVAL 2012
33 rpm levy pyörii levysoittimella 33 kierrosta minuutissa
45 rpm levy pyörii levysoittimella 45 kierrosta minuutissa
7”
7 tuumaa halkaisijaltaan oleva levy, useimmiten kummallekin puolelle mahtuu muutaman minuutin biisi
10”
10 tuumaa halkaisijaltaan oleva levy, vähiten käytetty
vinyyliformaatti
12”
12 tuumaa halkaisijaltaan oleva levy, normi-LP:n ja
maxisinglen koko
Discogs netin levykirjasto
dubplate reggaesoundien käyttämä erityispainos
maxi
12-tuuman vinyyliformaatille levitetty single, jossa on usein
eri versioita samasta biisistä
sivu 114
sivu 115
800
FLOW FESTIVAL 2012
F
L
O
W
F
F
L
O
W
W
F F F L O W W W
F F F F L O W W W W
FFFFFLO W W W W W
FFFFFFLO W W W W W W
FFFFFLO W W W W W
F F F L O W W W W
F F L O W W W
F
F
L
O
W
W
F
L
O
W
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
FFFFFESTI VA
FFFFE STI VA L
FFFE STI VA LL
FF E ST I VA LLL
F E S T I VA L L L L
E S T I VA L L L L L
F E S T I VA L L L L
FF E ST I VA LLL
FFFE STI VA LL
FFFFE STI VA L
F F F F E S T I V A
L
L
L
L
L
L
L
L
L
L
L
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
FFF F F F F F F FF FFF F F F
F F F F FF FFF F F F F F F FF
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
F
FF
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
F
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
FFF
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2
2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2
2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2
2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2
FFF 2 0 1 2 2 0 1 2
FFF
FFF
F
F
FFF
FFF
F F F FFF
F
F
F
F
F
F
F
F
F
2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2
2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2
FFF
2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2
W W W W W W W W W W W
W W W W W W W W W W
W W W W W W W W W
W W W W W W W W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W W W W W W W W
W W W W W W W W W
W W W W W W W W W W W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
OOO
OOO
OOO
O O O OOO
OOO
OOO
O O O OOO
O
O
O
O
O O O O O O O O
O O O O O O O O
O O O O O O O O
O O O O O O O O
OOOOOOOO
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
E S T I V A
E S T I V A L
E S T I V A L L
E S T I V A L L L
E S T I V A L L L L
E ST I VA L L L L L
E S T I V A L L L L
E S T I V A L L L
E S T I V A L L
E S T I V A L
E S T I V A
L
L
L
L
L
L
L
L
L
L
L
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
OOOOOOOOOOOOOOOOOO
OOOOOOOOOOOOOOOOOO
OOOOOOOOOOOOOOOOOO
L L
L
L L
L L
L L
L
L L
L L
L L
L L
L L
L L
L L
L L
F
L
O
F
F
L
O
F
F
F
L
O
F F F F L O
F F F F F L O
F F F F F F L O
F F F F F L O
F F F F L O
F
F
F
L
O
F
F
L
O
F
L
O
O
O
O O O O O O O O O O O O O O O O O O
O
O
O
O
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
O
O
O
O
FFFFFFFFFFFFFFFFFFFFF
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S
O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O
FFFFFFFFFFFFFFFFFFFF
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
FESTIVALFESTIVALFESTIVAL
O
O
O
O
O
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
O
O
O
L
O
O
O
L L
O
O
O
O
L
O
O
O
O
L L
O
O
O O O O O O O O O O O O O O O O O O O FFFFFFFFFFFFFFFFFFF
O O O O O O O O O O O O O O O O O O FFFFFFFFFFFFFFFFFF
O O O O O O O O O O O O O O O O O O O FFFFFFFFFFFFFFFFFFF
O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O
FFFFFFFFFFFFFFFFFFFF
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
O
FFFFFFFFFFFFFFFFFFFFF
O
O
O
O
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
O
O
O
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
O
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
O
O
O
O
2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2
2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2
2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2
2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2
2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2
2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2
2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2
OOO
O
OOOOOOOOOOOOOOOOOO
OOO 2 0 1 2 2 0 1 2
OOO
O
O O O O O O O O
OOOOOOOOOOOOOOOOOO
F
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
W
O
OOOOOOOOOOOOOOOOOO
F
L O W W W W W
F L O W W W W W
F F L O W W W W
F F F L O W W W
F F F F L O W W W
F F F F F L O W W
F F F F L O W W W
F F F L O W W W W
F F L O W W W W W
F L O W W W W W
L O W W W W W
O O O O O O O O
2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
F
OOOOOOOO
O O O O O O O O
F
F F F FFF
F F F F F F F F F F F F F F F FFF
F
F
F
F
F
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
FFF
FFF
FF
F
F
F
O O O O O O O O
F
F F F F F F F F F F F F F F F FFF
F
F
F
F
F
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
F
FF
FFF
F
F
F F F F F F F F F F F F F F F F F F O O O O O O O O
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F O O O O O O O O
F F F F F F F F F F F F F FFF
F F F F F F F F F F FFF
FFF F F F F F F F F F F F F F F FF
FFF F F F F F F F F F F F F F F F FF
FF
F
F
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
F
F
F
F
F
F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F
F
F
F
F
2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2 2 0 1 2
O
F L O W F L O W
F L O W
F LO WF L O W
F L O W F L O W
F L O W
F LO WF L O W
F L O W F L O W
F L O W
F LO WF L O W
F L O W F L O W
F L O W FLOW
F L O W F L O W
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F F E S T I V A L
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E S
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F E
F E S T I V A L F E S T I V A L F E S T I V A L F
FESTIVALFESTIVALFESTIVAL
FLO WF L O W
F L O W F L O W
F L O W
FLO WF L O W
F L O W FLO W
F L O W F L O W
FLO WF L O W
F L O W F L O W
F L O W F L O W