s. 4 - Cetus
Cetus Espoo 10 vuotta 2004 – 2014 Mikä ihmeen Cetus? Espoolainen uinti kautta aikojen 1951 – 2014 s. 4 s. 4 Mikä yhdistää espoolaista uintia ja taitoluistelua? s. 5 Cetuksen uimareilla tähtäimessä Rion olympiauinnit s. 6 Espoolainen menestystarina Cetuksen aikuisilla ja nuorilla yli 500 SM-mitalia Suomalaisessa huippu-uinnissa Cetus on noussut nopeasti maan ehdottomaksi ykkösseuraksi. Samanlaista nopeaa nousua uintiurheilun valtiaaksi ei ole Suomessa nähty yli 90 vuoteen. Viimeksi 1920-luvulla yksi seura nousi muutamassa vuodessa maan johtavaksi kilpauintiseuraksi. Silloin maan määrätietoisinta uimaseuratyötä tehtiin Helsingin Uimareissa, nyt kärkiaallossa loistavat Cetus Espoon värit. Cetus on Suomen liioittelematta suurin ja paras kilpauimaseura. Ce- tuksessa toimii syksyllä 2014 yli 20 kilpauintiryhmää, joita valmentaa 28 valmentajaa, näistä kuusi on päätoimisia valmentajia. Cetus on menestynein uimaseura ikäkausimestaruusuinneissa, nuorten lyhyen radan mestaruusuinneissa sekä SM-uinneissa sekä lyhyellä että pitkällä radalla. Cetuksen menestys kilpaurheilussa on sen uintivalmentajien ja uimareiden ansiota. Uimahyppääjien, taitouimareiden ja vesipalloilijoiden nousu valtakunnalliselle huipulle on käyn- nistynyt, mutta vielä toistaiseksi Cetus tunnetaan parhaiten nopeista uimareistaan. Vesipalloilijat ovat tosin jo nousseet valtakunnalliseen mitalieliittiin Kymmenvuotisen olemassa olonsa aikana Cetuksen uimarit ovat saavuttaneet hämmästyttävän määrän Suomen mestaruusmitaleita. Aikuisten SM-mitaleita on kertynyt 347 (144 kultaa, 110 hopeaa, 93 pronssia). Nuorten mitalisaalis on ollut vastaavasti 161 (54 kultaa, 48 hopeaa, 59 pronssia). Vesipallossa Cetus teki uuden aluevaltauksen, kun Cetuksen naisten joukkue saavutti kaudella 2010 – 2011 pronssia ja voitti seuraavalla kaudella Suomen mestaruuden. Kaudella 2012 – 2013 Cetuksen naiset olivat jälleen pronssilla. Cetuksen miehet saavuttivat ensimmäisen SM-mitalinsa keväällä 2014 voittamalla kauden päätteeksi pronssiottelussa Suomen kaikkien aikojen menestyneimmän vesipalloseuran Helsingfors Simsällskapin joukkueen. Yhteistyössä Hyvä juhliva uimaseura Cetus Espoo ry! Sydän mukana vesiliikunnassa Urheiluseuratoiminta on suomalaisen liikunnan ja urheilun kivijalka. Suomessa on yli 10 000 liikunta- ja urheiluseuraa, jotka liikuttavat suomalaisia, kasvattavat lapsia ja nuoria liikunnalliseen elämäntapaan ja vastaavat myös kilpa- ja huippu-urheilusta. Väestön fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan vähäisyys aiheuttaa merkittäviä ja yhä kasvavia haasteita suomalaiselle yhteiskunnalle. Samanaikaisesti haasteena on liikunnan polarisoitumista: osa lapsista ja nuorista liikkuu intensiivisesti, kun harrastus sitoo jopa päivittäiseen osallistumiseen treenien ja kilpa- sekä turnausmatkojen osalta, osa ei liiku terveytensä kannalta riittävästi. Polarisoi- Tämä Cetus-lehti kuvaa laajasti vesiliikunnan kehitystä Espoossa. Uskon, että lukemalla viestin kokonaisuudessaan voi oppia seuratoiminnan rakenteista ja kehityksestä merkittäviä asioita sekä löytää monia haasteita, joissa liikunta on tämän päivän yhteiskunnassa. Merkittävä tekijä kaikessa onnistumisessa on, että ympäristö ruokkii onnistumista – on tahto tehdä uutta. Espoolaisessa liikunnassa olen kokenut tämän tahdon – sydämen asian – kaksi kertaa. Ensinnäkin kun olin mukana perustamassa yleisurheilun ja hiihdon erikoisseuraa Espoon Tapioita 1960-luvun puolivälissä ja toisen kerran Cetuksen luonnin yhteydessä. Molemmissa tapauksissa prosessi alkoi varhain; tehtiin ’kotiläksyt’, ja niiden pohjalta suunniteltiin tulevaa. Perustyö ennen seurojen varsinaista perustamista oli suhteellisen pitkä ja hallittu prosessi, jossa luotiin suuntaviivat tulevalle toiminnalle ja sitoutettiin toimijat uuteen mahdollisuuteen ja uuteen aikaan seuratoiminnassa. Näin perustamisen aikana ja jälkeen kaikilla oli ja on sydän mukana toiminnassa. Niin Tapioiden kuin Cetuksen alkutaipaleiden yhteinen nimittäjä oli ja on ollut positiivinen tekeminen sekä hurja halu profiloitua tulevaisuuden tekijöinä. Tämä näkyi Tapioiden ilmeessä 60-luvulla siten, että media huomasi sen ja tarttui siihen, sama toistui nyt 2000-luvulla Cetuksen kohdalla. Pelkkä intomielisyys ja halu eivät toki yksin riitä, vaikka antavatkin ’kauraa’ tekemiselle. Tarvitaan myös osaamista, vastuullisuutta, kykyä toimia tiimissä sekä hiukka hulluutta ideoimaan kehitystä. Cetuksella on ollut tätä kaikkea kuluneella 10-vuotiskaudella – tästä on hyvä jatkaa suomalaisena, espoolaisena sekä kansainvälisenä uintiliikuntavaikuttajana. Cetus tarjoaa kaikille espoolaisille mahdollisuuden osallistua – vauvauinnista uimakoulujen ja koululaisten uimaopetuksen kautta omaehtoiseen tai ohjattuun harrastetoimintaan, monipuoliseen kilpaurheiluun ja tietysti aikuisiän terveysliikuntaan. Kansainvälinen Espoo tuo mukanaan myös positiivisen haasteen integroida eri kulttuuritaustoista tulevia terveen harrastuksen pariin. Kaikessa tässä toiminnassa osaava ohjaus ja harrastamisen turvallisuus ovat avaintekijöitä. Turvallisuus on tärkeä monelta kannalta. Työntekijöiden ammattitaito luoda harrastajille kokonaisvaltainen hyvän olon tunne perustuu tekijöihin, joissa kaikki osa-alueet ovat kohdallaan. Kun tämä kaikki otetaan huomioon, ohjaajiemme koulutus on mittavaa – vertaiskoulutusta ja osallistumista ulkopuoliseen koulutukseen. Tuotamme myös Espoon uimahalleihin uinninvalvonnan. Kaikki altailla liikkuvat keltapaidat on koulutettu alan vaatimusten mukaisesti. Lisäksi seura on antanut heille lisäkoulutusta nopeisiin halliympäristössä tapahtuviin turva- ja pelastustehtäviin. Toivon, että tämä korkea ammattitaito ja toiminta yhdessä Espoon kaupungin kanssa tulee jatkumaan vuosia eteenpäin. Cetuksen, voittoa tavoittelemattoman kolmannen sektorin toimijan, ja Espoon kaupungin kumppanuus ovat yhdessä luoneet erinomaiset puitteet rakentaa jokaisen espoolaisen kansalaistaidon – uinnin – ja iloisen vesiliikunnan mahdollistavan laajan toiminnan. Suurena kysymyksenä on kaupungin kasvaessa lisääntyvän vesitilatarpeen rakentaminen tyydyttämään sekä opetuksen että harraste- ja valmennustoiminnan tarpeet. Espoon suuralueet tarvitsevat omat uimahallinsa, myös Matinkylä. 2 edistää monien eri väestöryhmien mahdollisuuksia vesiliikuntaan. On hienoa, että maahanmuuttajien ja liikuntarajoitteisten erityistarpeet on toiminnassa otettu huomioon. Espoolaisena ministerinä on ilo huomata, että Cetus on noussut nopeasti maan menestyneimmäksi uimaseuraksi. Suomen mestaruusmitaleilla mitattuna menestys on ollut huimaa, aikuisten ja nuorten kisojen mitalisaalis on jo yli 500. Seuratyössä on Espoossa kokonaisuudessaan tehty onnistunut ratkaisu, kun kymmenen vuotta sitten neljä silloista espoolaista seuraa yhdisti voimansa ja perusti uimaseura Cetus Espoo ry:n. Onnittelut esimerkillisen arvokkaasta työstänne suomalaisen kilpa- ja huippu-urheilun eteen, sekä kansalaisten jokapäiväisen liikunnan hyväksi. Menestyksekästä uutta vuosikymmentä seurallanne! Toiminnallaan Cetus on osoittanut vahvuutensa laajasti myös lasten ja nuorten liikunnassa. Seura järjestää ohjattua toimintaa yhteensä yli tuhannessa ryhmässä vuosittain ja näissä ryhmissä ui noin 12 000 espoolaista. Uimaopetus- ja kurssitoiminnassa ovat mukana myös erityisryhmät, kuten maahanmuuttajat ja liikuntarajoitteiset. Ryhmiä on kaikenikäisille aina vauvasta senioreihin. Espoon tarina kannustaa meitä yhteistyöhön eri toimijoiden kanssa ja urheiluseurat ovat meille tärkeä kumppani toteutettaessa liikuntapalveluja kaupunkilaisille. Cetus on merkittävä vesiliikunnan ja uintiurheilun mahdollis- taja ja vahvistaja kaupungissamme. Toivonkin hyvän yhteistyön tarjoavan myös jatkossa kaupunkilaisille mahtavia uintikokemuksia ja seuralle menestystä. Carl Haglund Puolustusministeri sekä liikunta-asioista opetus- ja kulttuuriministeriössä vastaava ministeri. Espoo liikkuu vedessä Cetus on todellinen espoolainen liikuttaja. Espoon kaupungin ja Cetuksen hyvä yhteistyö ja kumppanuus ovat mahdollistaneet monenlaisen vesiliikunnan kaupungissamme. Cetus tarjoaa vesiliikuntapalveluita kaupunkilaisille vauvasta vaariin ja kaupunki luo fyysiset toiminnan edellytykset seuran toiminnalle. Espoolainen uintiurheilu yhdistyi 10 vuotta sitten kun silloiset neljä uintiseuraa yhdistyivät ja syntyi Cetus. Yhdistymisen jälkeen uintiurheilun harrastajien määrä Espoossa on noussut merkittävästi. Yhteistyö Cetuksen kanssa on monipuolistanut ja laajentanut kaupungin vesiliikuntapalveluja ja tuo koulun uimaopetuksen kautta uimisen jokaisen koululaisen koulupäivään. Laadukkaan uimaopetuksen myötä lähes jokainen (vuonna 2013 97 prosenttia) kuudesluokkalainen espoolainen onkin saavuttanut uimataidon. Cetus tuo Espoolle näkyvyyttä urheilevana kaupunkina. Seura on lähettänyt säännöllisesti espoolaisuimareita uinnin kansainvälisiin arvokisoihin ja Euroopanmestaruustasolta on tullut Espooseen mitaleita. Suomessa Cetus on voittanut viisi kertaa peräkkäin uinnin Kalevan Maljan. Huippu-urheilu innostaa espoolaisia liikkumaan, se tarjoaa elämyksiä ja antaa esimerkin. Jukka Mäkelä Espoon kaupunginjohtaja Vakiokäyttäjät viihtyvät hyvän palvelun uimahalleissa Tuukka Ylönen Jukka Vilske Cetus Espoon puheenjohtaja tumista aiheuttaa myös harrastamisen hinta: osalla perheistä ei ole varaa kustantaa liikuntaharrastuksia lapsille. Nuorten liikunnan drop out eli liikunnasta luopuminen on Suomessa länsimaiden jyrkintä. Aikuisista urheiluseurojen ohjatussa toiminnassa liikkuu noin 15 prosenttia suomalaista, aikuiset liikkuvat enemmän omatoimisesti ja yksityisiä liikuntapalveluja käyttäen. Cetus on lyhyen kymmenvuotisen historiansa aikana ottanut haltuunsa toiminnassaan koko liikuntapolitiikan kirjon. Seura on merkittävä terveysliikunnan edistäjä, joka kokoaa vesiliikunnan pariin kymmeniä tuhansia ihmisiä toiminta-alueellaan. Cetus Espoonlahden uimahallissa käy jatkuva vilske ja polske. Vuosittainen kävijämäärä on 350 000:n paikkeilla. Cetuksen keltapaitaiset uimavalvojat auttavat, opastavat ja valvovat, että vedessä liikkuminen sujuu kaikkien käyttäjien kannalta miellyttävästi ja turvallisesti. Espoonlahden uimahallissa on jatkuvasti vähintään kaksi valvojaa paikalla, kuten muissakin Espoon halleissa kaksi. Espoonlahden hallin arki-iltapäivän käyttäjistä kaksi espoolaista säännöllisen liikunnan harrastajaa kertoo kokemuksistaan Espoon uimahalleissa ja niissä saamistaan palveluista. Erkki Rantama kertoo käyvänsä uimassa viikoittain tiistaisin ja torstaisin. Hän on tavallisesti Leppävaaran uimahallin käyttäjä, mutta hallin korjaustöiden ajaksi hän on siirtynyt käyttämään Sulevi Pellinen Espoonlahden uimahallissa hymyilevät espoolaiset perusliikkujat Harri Parviainen ja Erkki Rantama antavat kiitosta uimavalvojien osaavasta palvelusta Espoon hyvissä uimahalleissa. Espoonlahden hallin palveluita. ”Kun ikää karttuu, on erityisen tärkeää harrastaa liikuntaa”, Rantama korostaa. Samaa mieltä on Harri Parviainen, joka puolestaan käy Espoonlahden lisäksi myös Cetus Espoo 10 vuotta 2004 – 2014 Tapiolan uimahallissa kuntoilemassa. Parviainen sanoo nauttivansa liikunnan ilon lisäksi myös fyysisen kunnon kohoamisen tunteesta. Sekä Rantama että Parviainen antavat kehuja Espoonlahden 30-vuotiaan uimahal- lin edelleen toimivasta perussuunnittelusta. Erityisesti uintiratojen riittävä leveys miellyttää. Uimavalvojien antama palvelu kaikissa Espoon uimahalleissa saa vakioasiakkaiden kiitosta. ”Henkilöstö on osaavaa ja ystävällistä, juuri sopivalla tavalla tuttavallista,” toteaa Parviainen. Espoonlahden uimahallin sauna- ja peseytymistilat saavat aktiiviliikkujakaverusten yleisen hyväksynnän. Saunan peruslämpö todetaan sopivaksi. Yksi huomauttamisen aihe kuitenkin löytyy. ”Ainakin miesten saunassa on lauteille astuttaessa paljaana oleva kaakelipinta liian kuuma paljaan jalan alla. Puinen alusta saisi peittää koko jalkojen alla olevan pinnan, ei pelkästään lauteiden välitöntä edustaa”, toivoo Erkki Rantama. Tuomas Kurki Vauva- ja perheuinnista perheen laatuaikaa Tapiolalaiset Elisa Virkola ja Lauri Pesonen saivat vuoden 2013 huhtikuussa perheenlisäystä. Heille syntyi Iiris-vauva. Vanhemmat olivat kuulleet ja lukeneet vauvauinnista. Pian kehittyi ajatus vauvauinnista perheen yhteisenä hauskana ja kehittävänä harrastuksena. ”Muutaman kuukauden ikäistä lasta ei voi vielä laittaa esimerkiksi jalkapalloa opettelemaan. Uinnissa tuntui olevan monia hyviä ominaisuuksia. Ajattelimme, että vedessä lapsemme saa positiivisen ja mukavan kokemuksen. Asiaan liittyy myös mahdollisuus harrastuksen jatkamiseen, jos lapsen halu ja taidot siihen suuntaan viittaavat”, pohtii Lauri Pesonen. Netistä löytyi helposti lisätietoa vauvauinnista ja sen järjestelyistä Espoossa. Uimahallikin oli Tapiolassa lähellä. ”Ilmoittautuminen vauvauintiin kävi Cetuksen sivuilla kätevästi. Saimme juuri meille sopivaan aikaan järjestettävän uintivuoron ja lähdimme kaikki kolme vauvauintia aloittamaan”, vanhemmat kertovat. Vauvauinnin toteutus Cetuksen ohjaajien johdolla osoittautui odotetunlaiseksi myönteiseksi kokemukseksi. Vedessä edettiin hitaasti vauvan ehdoilla. ”Opimme, että kannattaa kysyä aktiivisesti koko ajan. Neuvoja tuli aina kun sellaisia tarvittiin.” Vauvauintivuoroissa oli sekin hyvä puoli, että järjestettyyn tapahtumaan tulee lähdettyä helpommin kuin uimahallikäynnille omin päin. Lisäksi 10 – 15 vauvan ja näiden vanhempien vauvauintivuorot osoittautuivat hauskoiksi ja vilkkaiksi sosiaalisiksi tapahtumiksi. Iiriksen vauvauinti ei jäänyt pelkäksi kokeiluksi. Nyt hakevat Iiris ja Lauri-isä yhteistä laatuaikaa Cetuksen perheuintiryhmässä. Miten Cetus Espoon syntyvaiheita voidaan jäljittää ensimmäisiin espoolaisten uimaseurojen yhdistymisajatuksiin 1980-luvulla. Valmista tuli kuitenkin vasta paljon myöhemmin. Espoossa oli 1980-luvun lopulla kaksi vahvaa uimaseuraa, Laaksolahden viri ja Tapiolan Uimarit, jotka olivat nousseet Suomen huippu-uinnissa kolmen menestyvimmän seuran joukkoon. Joinakin vuosina seurat olivat yhtä aikaa kärkikolmikossa. Näiden kahden suuren lisäksi Espoon Uimaseura ja Simmis Espoo olivat pienempiä mutta aktiivisia toimijoita. EUS oli paikallinen kasvattajaseura, Simmis Espoo taas osa Helsingfors Simsällskapin satelliittiseurojen verkostoa. Aika ajoin nousi Espoossa esiin ajatus kaupungin uimaseurojen osaamisen yhdistämisestä. Cetuksen nykyisen puheenjohtajan Jukka Vilskeen mukaan Espoon nopea kasvu on edellyttänyt juuri Cetuksen kaltaisen järjestörakenteen syntymistä. Espoo oli vuosien mittaan kehittynyt todelliseksi uintiliikunnan ja -urheilun keskukseksi. ”Uimaliitto on laskenut, että uintiliikunnassa on mukana 52 000 lasta ja nuorta. Tästä määrästä espoolaisia on yli 20 000. Aina pitää osata analysoida lukuja, ei pelkästään ihailla suuria kokonaislukuja”, Jukka Vilske toteaa. Vesiralleissa riittää riemua ja vauhtia. sai alkunsa? Ensimmäiset kaavailut pöytälaatikkoon Ensimmäinen hahmotelma yhteisestä espoolaisesta uimaseurasta lähti kolmen espoolaisen uintivaikuttajan, Martti Elovaaran, Jouko Teijonsalon ja Raimo Strandenin, ajatuksesta. Espoon Uinti 2000 oli jo työnimenä esillä 1980-luvulla. Asia ei vielä silloin edennyt; seurat halusivat säilyttää itsenäisyytensä. Espoon Uinti jäi parin vuosikymmenen ajan pöytälaatikkoseuraksi. Asiasta keskusteltiin aika ajoin. Cetuksen hallituksessa pitkään toiminut Eero Elovaara muistaa omalta menestyksekkäältä uintiuraltaan, että Espoossa oltiin varsin avoimia yhteistyölle ja vaikutteille. ”Laaksolahden Virissä oli muodollisena valmentajana Kari Ormo ja uimme kesäisin Helsingin Uimastadionilla yhdessä Helsingin Työväen Uimareiden kanssa”, Elovaara muistelee. Veli-Matti Laurikka tuli Espooseen työelämän tuomana. Hän oli aloittanut kilpauinnin ja uintivalmennuksen Jyväskylässä. Espoossa hänet rekrytoitiin nopeasti Tapiolan Uimareihin, jossa hän aloitti valmentajana vuonna 1988. Laurikka muistaa, että Espoon uimaseuroilla oli valmennusasioissa jatkuvasti jonkin verran tapauskohtaista yhteistyötä Seurojen hoitama uintikurssitoiminta oli Espoon uimahalleissa laajaa, eri- tyisesti LaVilla ja TapU:lla myös hyvin monipuolista. Vähitellen alettiin ajatella, että kurssitoiminta ja kilpauinti voidaan saada toimimaan olemassa olevassa vesitilassa tehokkaimmin seurat yhdistämällä. Kaupungille tällainen ratkaisu sopi mainiosti. Yhdistymistä kaivattiin kaikilla tasoilla Kesällä 2004 käytiin yhdistymisasiassa ratkaisevia keskusteluja seurojen välillä. Epäluuloja oli vain vähän. Lähinnä mietittiin, miten perinteikäs historia muistetaan. Samaan aikaan uimarit alkoivat kiinnostua yhdistymisajatuksesta oma-aloitteisesti. Kesän SM-uinneissa LaVi:n ja TapU:n uimarit alkoivat laskeskella viestinuinneissa menestymisen mahdollisuuksia yhteisillä joukkueilla. Syksyllä seuroissa kerrottiin jäsenistölle, että espoolaisseurojen yhteistoiminnasta keskusteltiin tosissaan. Alkoi hahmottua tahto edetä selkeästi uusille urille. Haluttiin seuralle uusi nimi, uudet värit ja logot. Espoon kaupunki kätilönä ja kummina Syyskuun 19. päivänä 2004 kokoontuivat Espoonlahden uimahallissa Uimaliiton toimitusjohtaja Rolf Mikkola, Espoon kaupungin liikuntajohtaja Mauri Johansson, sekä edustajat kustakin espoolaisseurasta. Tässä tilaisuu- dessa päätettiin lopullisesti yhteisen seuran perustamisesta. Espoon kaupunki oli lopulta Eero Elovaaran määritelmän mukaan uimaseurojen yhdistämisessä aloitteellinen kätilön ja kummin välimuoto. Lopullinen perustava kokous pidettiin 24. marraskuuta, kun seurojen yleiskokoukset olivat tehneet päätöksensä valmennus- ja kilpailutoimintojen siirtämisestä uudelle seuralle. Perustajaseurojen omaisuus siirrettiin uudelle seuralle. Puheenjohtajakysymyksen ratkaisu löytyi läheltä, vaikka ei aivan Espoosta. Cetuksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Johanna Vartiainen, helsinkiläisen huippuuintiseuran Simmis Unitedin puheenjohtaja, entinen Suomen mestariuimari itsekin. Johanna Vartiainen oli Cetuksen ensimmäinen puheenjohtaja syksyyn 2006 saakka. Silloin hän siirtyi seuran toiminnanjohtajaksi muihin tehtäviin siirtyneen Titti Mustakallion tilalle. Espoolaisesta uimaseurojen yhdistymisestä oli haaveiltu kauan. Ulkopuolisia saattoi kummastuttaa, että päätökset syntyivät lopulta varsin nopeasti. Jukka Vilskeen mielestä lopullisen ratkaisun avain oli se, että toiminnassa omissa seuroissaan mukana olleet ihmiset katsoivat alusta asti uuden seuran etua. Espoolaisen uintiurheilun perinteet säilyivät. Cetus Espoo 10 vuotta 2004 – 2014 Kursseilta hyvä uimataito koko elämän ajaksi Tapiolalaisessa Turusen perheessä on kaksi lupaavaa uimarinalkua. Perheen tytöt ovat kumpikin aloittaneet Cetuksen vesiralli-uimakoulussa viisivuotiaina. Vanhempi Laura on nyt yhdeksänvuotias, Lotta on täyttänyt kuusi vuotta. Tyttöjen isä Arto Turunen kertoo, että veden äärellä paljon aikaansa viettävässä perheessä ajatus uimakoulusta ei tarvinnut ulkopuolisia virikkeitä. ”Mielestämme uimataito on perustaito Suomen kaltaisessa maassa. Espoossakin sanotaan olevan enemmän saaria kuin Havaijilla. Meillä on mökki ulkosaaristossa ja lisäksi veneilemme paljon aina Ahvenanmaalle saakka”, vesielementille tutun perheen isä kertoo. Tapiolan uimahalli on tullut tutuksi tyttöjen kurssien vuoksi. Lisäksi perhe viettää kesäisin aikaa Haukilahden ja Helsingin Hietalahden rannoilla. Vapaa-aikoina käydään kotimaassa ja ulkomailla vesipuistoissa saamassa rentoa ja riemukasta otetta veteen. Cetuksen uimaopettajat ovat Lauran ja Lotan vanhempien mielestä tehneet hyvää ja tuloksellista työtä lasten totuttamisessa vedessä liikkumiseen. ”Omista uimakouluajoistani on veteen totuttamisessa menty valovuoden verran eteenpäin. Vedessä opitaan etenemään leikin kautta. Kuin huomaamatta on omaksuttu veteen sukeltamisen ja vedessä liukumisen taidot”, Arto Turunen toteaa. Perheen molemmat vanhemmat käyvät usein seuraamassa tyttöjen treenejä. Samalla on mukava tavata muiden uivien lasten vanhempia. Altaan äärellä näkyy, että pikku-uimareiden tekemisessä on vielä päällimmäisenä asenne, jota Arto Turunen kutsuu harrastuneisuudeksi. ”Esimerkiksi joukkuepeleissä kilpailuasetelma on jo nuorimmillakin paljon hallitsevampi kuin uinnissa.” Kummallakin tytöllä on vanhempien mielestä kova into uimiseen, vaikka muitakin harrastuksia on ollut. Laura on ollut partiossa ja tanssitunneilla ovat tytöt käyneet uinnin ohessa. Aikataulut ovat uintiharrastuksessakin välillä haastavia. Uimahallien resurssit ovat rajalliset. Silti Cetus on voinut pitää Tapiolassa kahta rataa uimakoulujensa käytössä. Silti päivät voivat venyä pienelle uimarille pitkiksi. Miten pitkälle Turusen perheen uimarien into riittää? Aika näyttää. Vesiralli on nuorten uinnista innostujien ensimmäinen vaihe uimariksi etenemisessä. Laura on nyt vesirallin nelosvaiheessa, jonka jälkeen ruvetaan katselemaan riittääkö kiinnostus peräti kilpauintiin saakka. Saattaa riittääkin; Laura on kahtena vuotena ollut Cetuksen kesäleirillä. Vanhemmat ovat panneet merkille että säännöllisen vesiralleissa käymisen jälkeen ahkeralla uimarilla on jo todella hyvä uimataito, jollaista kaikki eivät saa koko elämänsä aikana. 3 Cetuksen nimen ja ilmeen tarina Uuden espoolaisen uimaseuran käyttönimeä etsittiin nimikilpailulla vuosien 2004 ja 2005 vaihteessa. Lopulta nimen keksi graafinen suunnittelija Mika Ruusunen, joka löysi antiikin tarustosta nimen Cetus. Cetus todettiin käteväksi nimeksi. Sillä oli muutama ratkaiseva ominaisuus; se on lyhyt, aakkosten alkupäähän sijoittuva ja veteen liittyvä. Mikä se tarinoiden Cetus sitten on? Cetus on pohjoisella taivaankannella näkyvä tähtikuvio. Espoolaisen uimaseuran käytössä nimi on vakiintunut lausuttavaksi nykylatinan mukaisesti: c ääntyy kuin s ja ensimmäinen vokaali on lyhyt. Lausutaan siis setus. Myyttien vesielementissä viihtyvä Cetus on suuri meren valtiatar, joka usein kuvataan merihirviöksi, mutta jolla on myös muita kuin vastustajia pelottavia ominaisuuksia. Cetus on viisas ja voimakas hahmo, joka tunnettiin jo tuhansia vuosia sitten Lähi-idässä meren jumalattarena ja joka on ansainnut paikkansa myös länsimaisen tarinaperinnön ytimessä. Cetuksen espoolainen hahmo Nimen esitellyt Mika Ruusunen sai tehtäväkseen myös Cetuksen graafisen ilmeen suunnittelemisen. Tehtävän antoon kuului, että haluttiin, jotakin tavanomaisesta poikkeavaa. Ruusunen tulkitsi tämän niin, että Cetuksen väreihin ei välttämättä haluttu merensinistä tai vedenvihreää. Cetuksen tunnuskuvaksi Ruusunen piirsi suuren vesipedon, uivan lohikäärmeen, melkeinpä merihirviön. Voima ja suuruus ovat hahmossa hyvin läsnä. Tämä oli graafisen ilmeen helppo osa, samaa voidaan sanoa Cetus-nimen klassisesta kirjasintyylistä. Graafikon löytämät värit herättivät alkuun Cetuksen päätöksentekijöiden parissa keskustelua. Miten vaaleanpunainen ja musta liittyivät uintiin taikka Espooseen? Pienen totuttelun ja nuorilta uimareilta saatujen palautteiden kuuntelun jälkeen alkoi olla selvää, että pinkki ja musta ovat kenties juuri ne oikeat värit, jotka erottuvat uintiympyröissä. Cetuksen nykyinen puheenjohtaja Jukka Vilske muistaa, että pienen pulinan jälkeen värit omaksuttiin nopeasti. ”Yllättävä ja värikäs aloitus oli hyvä. Seuran nimi, aivan uudenlainen ilme ja yksimielinen ulostulo menivät läpi hienosti. Vastaanotto oli todella positiivista. Ja vielä yksi juttu: Cetuksen pinkit uimalakit ovat olleet kansainvälisestikin uimaripiireissä haluttua vaihtotavaraa”, Vilske tiivistää. Laaksolahden Viristä Cetukseen – Yli kuusi vuosikymmentä espoolaista uintiurheilua 1951 Ensimmäinen espoolainen uimaseura, Laaksolahden Viri, perustetaan. Alkuun nimeksi olisi haluttu Pore, mutta se nimi oli jo Helsingin Työväen Uimarien käytössä seuran lehden nimenä. Niinpä perustettiin Uimarien Kerho Viri, josta tuli pian rekisteröity yhdistys. 1956 Viri liittyy Laaksolahden Viri -nimellä Suomen Uimaliittoon ja saa lähettää edustajia liiton kilpailuihin. 1959 Ensimmäinen espoolaisseuraa edustava uinnin Suomen mestari, Maj-Lis Sundqvist, voittaa Riihimäellä mestaruuden 100 metrin perhosuinnissa. 1965 Tapiolaan valmistuu Espoon ensimmäinen uimahalli. 1967 Laaksolahden Virissä valmentanut Kurt Sundqvist valitaan Suomen Uimaliiton toiminnanjohtajaksi. 1968 Tapiolan Uimarit perustetaan. 1969 Leppävaaran uimahalli valmistuu. 1973 Pekka Kurri voittaa ensimmäisenä Tapiola Uimarien edustajana Suomen mestaruuden. Mestaruusmatka on 200 metrin sekauinti. 1973 – 1979 Laaksolahden Virin Lasse Jaakkola hallitsee miesten selkäuintia ja voittaa kaikkiaan 100 ja 200 metrin matkoilla kaikkiaan 15 pitkän ja lyhyen radan SM-kultaa. 1982 Espoon Uimaseura perustetaan. 1983 Espoonlahteen valmistuu kansainvälisten kilpailujen vaatimukset täyttävä uimahalli. 1984 Simmis Espoo – Simmis Esbo perustetaan. 1985 Laaksolahden Viri voittaa ensimmäisen kerran uinnin pitkän radan Suomen mestaruuskisoissa Tampereella seurojen välisessä pistekilpailussa Kalevan Maljan. 1988 Laaksolahden Viri on ylivoimaisimmillaan. Mari Kasvion, Janne Soinisen ja Marja Airaksen johdolla LaVi voittaa Kalevan Maljan yli 40 pisteen erolla Jyväskylän Uimaseuraan. Tapiolan Uimarit on kisassa kolmanneksi paras seura. 1989 Laaksolahden Viri voittaa Kalevan maljan viidennen kerran peräkkäin. 1990 Antti Kasvio saavuttaa nuorten Euroopan mestaruuden Dunkerquessa 200 metrin vapaauinnissa. 1992 Espoonlahden uimahallissa järjestetään sprinttiuinnin Euroopan mestaruuskisat. Laaksolahden Virin Antti Kasvio ottaa Jani Sievisen jälkeen hopeaa 100 metrin sekauinnissa ja on mukana kultaa voittaneessa Suomen 4x50 metrin sekauintiviestijoukkueessa. Antti Kasviosta tulee ensimmäinen espoolainen uintilajien olympiamitalisti kun hän yltää pronssille Barcelonan kisojen 200 metrin vapaauinnissa. 4 1993 Sheffieldin EM-uinneissa Antti Kasvio saavuttaa kaksi kultaa, mestaruus tulee sekä 200 että 400 metrin vapaauinnissa. 1994 Kasvion kansainvälinen menestys huipentuu Rooman MM-uinneissa: kultaa 200 metrin ja hopeaa 400 metrin vapaauinnissa. 1995 Wienin EM-uinneissa Kasvio ottaa pronssia 200 metrin vapaauinnissa. 1997 Tapiolan Uimarit ottaa Kuopion SM-uinneissa seitsemän mestaruutta Göran Porvalin ja Outi Hällin johdolla. Tapiolan Uimarit on Kalevan malja -kisassa kakkonen Simmis Unitedin jälkeen. 1998 Tapiolan Uimarien Göran Porvali on mukana Suomen neljänneksi sijoittuneessa 4x50 metrin sekauintiviestijoukkueessa Sheffieldin lyhyen radan EM-uinneissa. 2004 Laaksolahden Viri, Tapiolan uimarit ja Simmis Espoo päättävät yhdistyä seuraavan vuoden alussa maan suurimmaksi uimaseuraksi. Seuran viralliseksi nimeksi tulee Uinti Espoo – Esbo Sim ja käyttönimeksi Cetus. 2005 Cetuksen ensimmäiset Suomen mestaruudet. Lyhyen radan SM-kisoissa maaliskuussa Oulussa Timo Peltola voittaa 800 ja 1 500 metrin vapaauinnit Niko Hämäläinen 400 metrin sekauinnin. Heinäkuussa pitkän radan SM-uinnissa Jyväskylässä Peltola voittaa 400, 800 ja 1 500 metrin vapaauinnit. 2006 Miia Tenhunen edustaa Suomea ensimmäisenä Cetuksen edustajana kansainvälisissä arvokisoissa Budapestin EM-uinneissa elokuussa. 50 ja 100 metrin rintauinneissa hän ei yllä välieriin. 2007 Cetuksen Lauri Malk voittaa Slovenian Kranjissa mastersuimarien EM-kilpailuissa 800 metrin vapaauinnissa ja 5 000 metrin avovesiuinnissa kultaa ikäsarjassa 70 – 74 vuotta. 2008 Espoon kaupunki antaa Cetukselle tehtäväksi hoitaa espoolaisille koululaisille uimaopetusta koko lukuvuoden ajan. Tehostunut opetus johtaa siihen, että parissa vuodessa espoolaisista neljäsluokkalaisista 80 prosenttia ja kuudesluokkalaisista peräti 97 prosenttia on saavuttanut pohjoismaisen uintitaitovaatimuksen mukaisen 200 metrin yhtäjaksoisen uimisen taidon. 2009 Cetuksen Lauri Malk saavuttaa masters-uimarien EMkisoissa Espanjan Cadizissa pronssia ikäsarjan 70 – 74 vuotta 100 metrin perhosuinnissa ja hopeaa 200 metrin perhosuinnissa. 2010 Cetus nousee ensimmäisen kerran uinnin Kalevan maljan voittajaksi ohi monivuotisen mahtiseuran Helsingfors Simsällskapin. Cetus säilyttää asemansa ykkösseurana tämän jälkeen vuosittain. Cetus Espoo 10 vuotta 2004 – 2014 2011 2012 2013 2014 Cetukseen siirtyneestä Hanna-Maria Seppälästä tulee seuran ensimmäinen kansainvälinen arvokisamitalisti, kun hän ui ankkurisosuuden Suomen pronssia voittaneessa joukkueessa Eindhovenin lyhyen radan EM-uinneissa. Cetuksen miesten vesipallojoukkue ottaa SM-sarjassa pronssia. Lassi Ohtonen, Nea Rinne ja Fanny Teijonsalo yltävät mitaleille nuorten lyhyen radan Pohjoismaisissa mestaruusuinneissa Reykjavikissa. Ohtonen saavuttaa hopeaa 100 metrin rintauinnissa ja pronssia 50 metrin rintauinnissa. Teijonsalo on hopealla 200 metrin sekauinnissa ja pronssilla 200 metrin rintauinnissa. Rinne saa pronssia 200 metrin sekauinnissa Vesipallossa Cetuksen naisten joukkue ylittää kaikki odotukset voittamalla toisella SM-sarjakaudellaan Suomen mestaruuden täysin puhtaalla pelillä. Joukkue ei hävinnyt kauden aikana ainuttakaan ottelua. Mestarijoukkueen valmennuksesta vastasi Pantelis Lioumis. Suomen Uimaliitto nimeää vuoden uintiurheilijaksi ja vuoden vammaisuimariksi Cetuksen Antti Latikan, joka on toisissa paralympialaisissaan Lontoossa yltänyt loppukilpailuun 100 metrin selkäuinnissa. Samalla nimetään Latikan valmentaja Helen Ovaska vuoden valmentajaksi. Syksyllä Cetus tulee mukaan Pääkaupunkiseudun Urheiluakatemia URHEA:n ja Suomen Uimaliiton yhteistyöllä syntyneeseen uintipainotteisen luokan toimintaan. Uintiluokalla on 15 uimaria, joista yhdeksän edustaa Cetusta. Cetus osallistuu luokan uintitoiminnan kustannuksiin yhtä suurella osuudella kuin URHEA. Lyhyen radan EM-uinneissa Ranskan Chartres’ssa cetuslaisista yltävät loppukilpailuun Hanna-Maria Seppälä (5. 50 ja 100 metrin vapaauinnissa, 6. 100 metrin sekauinnissa) ja Noora Laukkanen (7. 200 metrin rintauinnissa). Hanna-Maria Seppälä ui lisäksi pronssille yltäneessä sekajoukkueiden 4x50 metrin vapaauintiviestijoukkueessa. Seppälä ja Anni Alitalo ovat mukana neljänneksi sijoittuneessa naisten 4x50 metrin vapaauintiviestijoukkueessa. Seuran virallinen nimi muuttuu muotoon Cetus Espoo ry – Cetus Esbo rf. Uinti Espoo nimi jää pois käytöstä. Cetus voittaa nuorimpien kilpauimareiden Rollo-uinneissa Vaasassa seurojen välisen pistekilpailun. Anni Alitalo yltää välierään Barcelonan EM-uintien 50 metrin selkäuinnissa. Lopullinen sijoitus on 16. Cetus voittaa viidennen kerran peräkkäin uinnin Kalevan Maljan. Cetuksen Ari-Pekka Liukkonen saavuttaa pronssimitalin Berliinin EM-uintien 50 metrin vapaauinnissa Suomen ennätysajalla 21,93. Tuomas Pokkinen ui välierään 50 metrin perhosuinnissa ja on lopulta sijaluvulla 16. Kilpailijaseuran mielipide Cetuksesta Espoossa esimerkillistä uimaopetusta koululaisille Cetus edistää koko Suomen uintiurheilua Swimming Jyväskylä kuuluu suomalaisen uintiurheilun huippuseuroihin. Jyväskylässä on valmennettu monia suomalaisia huippu-uimareita kansalliseen ja kansainväliseen menestykseen. Seuran kasvateista kirkkaimpia kansainvälisiä mitaleita saavutti 2000-luvun alkuvuosina Jere Hård, joka voitti muun muassa kahdesti Euroopan mestaruuden 50 metrin perhosuinnissa. Swimming Jyväskylän valmennuspäällikkö Marjoona Teljo pitää Cetuksen menestystä monen tekijän summana. ”Seuralla on paljon palkattuja täysipäiväisiä valmentajia. He voivat keskittyä nimenomaan valmennukseen. Lauttasaaren Yhteiskoulun uintiluokalla on varmaan myös merkittävä rooli harjoittelussa. Ja totta kai koko Espoon kaupungin uimaopetuksesta huolehtiminen Swimming Jyväskylän valmennuspäällikkö Marjoona Teljon mielestä Cetuksen menestys on monen tekijän summa. mahdollistaa lahjakkuuksien löytämisen ja kilpauintiohjaamisen. Ainakin se tekee työn helpommaksi kuin monessa muussa seurassa.” Jyväskylässä erityisesti seuran junioriryhmät ovat kärsineet puolitoista vuotta kestäneestä halliremontista. Seura on vasta tänä syksynä alkanut päästä samoihin uintilisenssien määriin kuin ennen remonttia. Teljon mukaan Swimming Jyväskylä ei ole aikuisten tasolla menettänyt henkistä taisteluvalmiuttaan Cetusta vastaan. Seurojen välisissä tasomittelöissä jyväskyläläiset tosin menettivät pisterohmuna kunnostautuneen AriPekka Liukkosen pahimmalle kilpailijalleen. ”Meillä on vahva usko omaan aikuisuintiimme emmekä ole ajatuksissamme juuttuneet SM-kisojen Kalevan malja -kilpailun kakkossijalle loppuiäksemme, varoittaa Marjoona Teljo. Teljo antaa espoolaisseuralle reilun tunnustuksen suomalaisen huippu-uinnin edistämisestä. ”Cetus on toiminnallaan mahdollistanut huippujen leirittämisen ja kisaamisen ulkomailla hienolla tavalla. Tämä puolestaan pakottaa muut seurat panostamaan valmennuksen laatuun entistä enemmän, koska muilla ei ole tarjota samanlaisia mahdollisuuksia. Näin koko Suomen uinti menee eteenpäin.” Toisen lajin valmentajan huomioita Espoon taitoluistelussa samoja elementtejä kuin Espoon uinnissa Espoo on monipuolinen urheilukaupunki. Vesielementin kiinteällä muodolla urheillaan Cetus Espoota etäisesti muistuttavin muodoin ja hyvin tuloksin taito- ja muodostelmaluistelussa. Espoon Jäätaiturit on vuonna 1985 perustettu taitoluistelun ja muodostelmaluistelun erikoisseura, jossa luistelee noin 500 jäsentä alkaen luistelukoululaisista yksinluistelijoihin, muodostelmaluistelijoihin ja varttuneisiin harrastajiin. Jäätaitureiden päävalmentaja Virpi Horttana kertoo, että yksinluistelun kilpaluisteluryhmiä seurassa on kolme. Nuorimpien, vuosina 2004 – 2006 syntyneiden ryhmässä on 15 taitoluistelijanalkua samoin kuin pari vuotta vanhempien ryhmässä. Ykkösryhmässä luistelee 12 iältään 13 – 21 -vuotiasta määrätietoista menestyksen tavoittelijaa. Päätoimisia valmentajia on yksinluistelussa kolme ja muodostelmaluistelussa kaksi. Lisäksi seuralla on parikymmentä tuntivalmentajaa. Muodostelmaluistelun ryhmiä on kaikkiaan viisi, joista yksi on aikuisten harrastajien Evergreens-ryhmä. Yhteistyö Espoon kaupun- gin kanssa sujuu päävalmentaja Horttanan mukaan mainiosti, mutta halliongelmat tulevat ajoittain tekemään tenää samoin kuin toisinaan uinnissakin. Toissa talvena ilmeni Laaksolahden jäähallin kattorakenteissa vaurioita, jotka ovat pakottaneet Espoon Jäätaiturit hakemaan jäätilaa ja -aikaa kaupungin muista halleista. ”Laaksolahden kattopulmat saadaan varmaan ratkaistua, mutta sitä ennen elämme haasteellista aikaa. Käytössämme olevista halleista Reebok Areena on olosuhteiltaan hyvä. On hankala saada muiden hallien aikatauluihin mahtumaan luistelukoululaisille sopivia aikoja. Pitää muistaa, että pienimpiä kuljettavat vanhemmat kaikkiin harjoituksiin”, muistuttaa Horttana. Ohimenevistä tilaongelmista huolimatta Virpi Horttana ei näe mitään syytä siihen, miksi Espoon taitoluis- telu ei pysyisi edelleen Suomen kärjessä. ”Uusi sukupolvi koko Suomen taitoluistelussa on hakemassa tuntumaa myös maailman kärkeen tavoitteena seuraavat olympialaiset talvikisat vuonna 2018 Etelä-Korean Pyeongchangissa. Haluamme toivottaa menestystä myös kymmenvuotiaan Cetus Espoon uintiurheilijoille”, sanoo Virpi Horttana, espoolainen huippuvalmentaja. Sari Niskanen Espoon Jäätaitureiden jokakeväiset näytökset satuteemoineen ovat monille pienille espoolaisille innostavia tapahtumia. Kuva Pekka Töpöhäntä -näytöksestä. Cetus Espoo 10 vuotta 2004 – 2014 Espoon kaupungin ja Cetuksen yhteistyö koululaisten uimaopetuksessa on tuottanut hyviä tuloksia. Peräti 97 prosenttia espoolaisista kuudesluokkalaisista täyttää pohjoismaisen uimataitovaatimuksen, jonka mukaan henkilö on uimataitoinen, kun hän syvään veteen pudottuaan pystyy uimaan yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta matkasta 50 metriä pitää osata uida selällään. Espoossa peruskoululaisten lukuvuoteen kuuluu jakso, jonka aikana käydään neljä kertaa saamassa käytännön uimaopetusta. Uintiopetus on osa koulunkäyntiä. Vuoden aikana noin 17 000 espoolaista koululaista saa Cetuksen järjestämää uimaopetusta. Niittykummun koulun opettajat Olli Juvonen ja Maija Polojärvi ovat kuluneen syksyn aikana käyttäneet oppilaitaan Espoonlahden uimahallissa, jossa Cetuksen päätoimiset uimaopettajat antavat koululaisille oppia uimisen taidossa. Olli Juvonen on toista vuotta vakituisena opettajana. Oulusta Espooseen muuttanut Maija Polojärvi opettaa nyt toista vuotta espoolaisia lapsia. Juvosen oppilaat ovat viidesluokkalaisia ja heitä on 25, Polojärven 26 oppilasta ovat kolmannella luokalla. ”Viidesluokkalaisille uintiopetus on jo tuttua hommaa. Kun uintia on tiedossa, kaikki tietävät, että uikkarit ja pyyhkeet pitää ottaa aamulla mukaan. Ekaluokkalaisten kanssa on varmaan vähän enemmän jännitystä ilmassa”, kertoo Juvonen. Opetus oppilaiden taitotason mukaista Maija Polojärvi kiittää uimahallia ja uimaopettajia hienosta varautumisesta koululaisuinteihin. Jos joku on unohtanut uimavarusteensa kotiin, hallilta saa maksutta lainaksi uima-asun ja uimalasitkin. Niittykummun opettajat ovat tyytyväisiä uimaopettajien ammattitaitoon ja kykyyn sopeutua eri-ikäisiin uimataidon opettelijoihin. ”Oppilaiden innostus ja kiinnostus on korkealla. Välillä uimaopettajan pitää pyytää oppilaita kuuntelemaan ja painamaan mieleen mitä sanotaan. Ryhmälläni onkin hyvä uimataito, tehoryhmiin ei ole tarvinnut turvautua”, Polojärvi sanoo. Cetuksen uimaopettajat antavat opettajien näkökulmasta systemaattista ja laadukasta opetusta. Luokanopettajien tehtäväksi jää lähinnä kannustaa ja pitää yllä positiivista mielialaa. ”Oppilaat ovat keskittyneitä ja motivoituneita. Tästä näkee, että uintiopetus on oppilaiden oman taitotason mukaista”, kuvailee Juvonen. Uintiopetukseen varattu puolitoista tuntia vilahtaa nopeasti ja riemukkaasti ohi, varsinkin kun aikaan kuuluvat bussimatkat koululta uimahallille ja takaisin sekä suihkussa ja saunassa käynnin rituaalit. Maija Polojärvi esittääkin mietittäväksi, olisiko uintiopetukseen käytettävää aikaa mahdollista jopa hiukan lisätä. Toiminnanjohtaja Johanna Vartiainen: Tiivistä yhteistyötä kaupungin kanssa Espoon kaupungin ja Cetuksen yhteistyö alusta lähtien tiivistä. Eri toimintojen kautta pidetään yhteyttä kaupunkiin. Koulujen uimaopetuksen ja uimavalvontatoiminnan sopimusehdot pitää täyttää. Kurssitoiminnasta päätetään osin kaupungin kanssa yhdessä. Kaupungin kanssa käydään vuosittain läpi yhteistyöryhmien tarjonta. Uimakoulujen lisäksi on tekniikkakoulutusta, vesijumppaa, erityisryhmien ohjausta, lasten iltapäivätoimintaa, vesitöpinöitä – toimintaa uimahallin jokaiselle tunnille ja vähän ylikin. Erityisesti koululaisten uintiopetuksessa on Espoossa saavutettu hienoja tuloksia, voi huoletta sanoa, että tulokset ovat parhaita koko maassa. Vuonna 2013 Espoon kuudesluokkalaisista peräti 97 prosenttia oli uimataitoisia. Espoossa koululaiset saavuttavat uimataidossa lähes samat tulokset kuin lukutaidossa. ”Maahanmuuttajien integraatio vesiliikuntaan aloitettiin Olarin pienessä altaassa vuonna 2008 yhdellä ryhmällä. Aloite oli tullut maahanmuuttajilta itseltään. Toimintaa alettiin tarjota tarpeen mukaan isommassa mitassa. Toiminta kasvoi pian viisinkertaiseksi”, kuvailee Vartiainen toiminnan monimuotoisuutta. Allastilaa tarvitaan jatkuvasti lisää. Oman uimahallin rakentaminen voisi olla ratkaisu, mutta kallis ratkaisu. 5 Cetuksen menestyksen avaintekijöitä Anni Alitalolla menestysodotuksia sen verran minkä laki sallii Moninkertainen uinnin Suomen mestari ja maajoukkueedustaja Anni Alitalo aloitti uintiharrastuksensa omien sanojensa mukaan jo taaperona uimakouluista ja vesiralleista. ”Ensimmäiset kisat tulivat vastaan seitsemän vuoden iässä. Tämän jälkeen olin jo ihan myyty lajille”, muistelee nyt 23-vuotias Alitalo Uinnin ohella Alitalo harrasti vesipalloa silloin kun siihen vielä riitti aikaa. Nykyisin Suomen mestaruusuinnit toimivat Alitalolle etappeina matkalla kohti kansainvälisiä arvokisoja. Tämä johtuu lähinnä kuntopiikin ajoittamisesta arvokilpailuiden kohdalle. SMkisoista ovat kuitenkin jääneet erityisesti mieleen vuoden 2010 lyhyen radan SM-uinnit, joissa Alitalo voitti kaikki kolme selkäuinnin matkaa uusilla ennätyksillään. ”Taisivat siinä hattutempun lomassa tarttua mukaan 200 metrin ja 50 metrin selkäuinnin SM-kilpailuennätyksetkin” Alitalo naurahtaa. Barcelonan kesän 2013 maailmanmestaruuskisojen semifinaaliuinti 50 metrin selkäuinnissa ja päivän kaksi Suomen ennätystä ovat nekin jääneet erityisesti mieleen. Takana oli silloin myös kevään rankka kymmenen viikon lukuprosessi oikeustieteellisen tiedekunnan pääsykokeisiin. Kuluvana vuonna Alitalo on saanut yhä lisää kansainvälistä kisakokemusta. ”Ilahduttava piristys oli Dohan maailmancupin viestikulta 4x50 metrin sekauintiviestissä ja aloitusosuuteni epävirallinen 50 metrin selkäuinnin SE-aika. Alkaneella kaudella olen keskittynyt aikaisempaa enemmän kuivaharjoitteluun ja toivon lisäyksen näkyvän myös tuloksena altaan puolella” Alitalo kiittelee. Jatkossa Alitalon tavoitteena on parantaa arvokilpailujen sijoituksia ja edetä semifinaaleista finalistien joukkoon. Kilpauinnin ohella selkäuintispesialistin päivittäiseen elämään kuuluu paljon muutakin. Kahden korkeakoulututkinnon suorittaminen sekä työharjoittelu asianajotoimistossa pitävät Alitalon tuotteliaana. ”Urheilijan on hyvä muistaa urheilu-uransa lomassa käydä koulunsa hyvin. Useimmilla on jo tavoiteorientoitunut asenne sisäänrakennettua urheilun ansiosta, joten miksei sitä hyödyntäisi opiskeluunkin. Kouluttautuminen ja urheilu eivät ole toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja. Ne täydentävät toinen toistaan” vakuuttaa Anni Alitalo. Anni Alitalo EM-pronssi oli Ari-Pekka Liukkoselle vain välitavoite Viime kesän Euroopan mestaruusuinneissa Berliinissä oli yksi suomalaisuimari ylitse muiden: Ari-Pekka Liukkonen. Nykyisin Cetusta edustava pikakiitäjä sai pronssimitalista vahvistusta uskolleen yhä suurempien saavutusten mahdollisuuteen. Pieksämäellä 25 vuotta sitten syntynyt Ari-Pekka Liukkonen pelasi nuorempana pitkään lentopalloa. Menestystä olisi siinäkin lajissa voinut nykyään 208-senttiselle voimanpesälle tulla. Koko ajan vahvistui mielessä tunne siitä, että omin laji on kuitenkin uinti. Uimaseura Pieksämäen Kuutteihin päätymistä Liukkonen kuvaa alun perin sattumaksi. Uinti vastasi omia urheiluajatuksia. ”Uinnissa yhdistyivät sopivasti yksilölajin mahdollisuus päättää itse lopputuloksesta, sekä joukkuelajien hyödyt ryhmässä harjoittelusta ja viestien kautta myös yhdessä kilpailemisesta.” Tähänastisen uintiuransa ehdottomasti tärkeimpänä saavutuksena Liukkonen pitää viime elokuun Euroopan mestaruuskisojen pronssimitalia Berliinissä 50 metrin vapauinnissa Suomen ennätysajalla 21,93. Tuloksena oli suomalaisen miespikauimarin paras saavutus sitten Jere Hårdin kultaisten EMperhostelujen. Cetukseen Ari-Pekka Liuk- Ari -Pekka Liukkonen 6 konen siirtyi vuosi sitten lokakuussa. Koko aikaisemman huippu-uintiuransa ajan hän oli edustanut Swimming Jyväskylää. Cetuksessa Liukkonen on huomannut odotustensa täyttyneen tärkeimmässä asiassa: ”Seura panostaa tosissaan urheilijoihin, joiden tähtäimessä on menestys kansainvälisissä arvokilpailuissa. Vaikka treenaan edelleen SprinttiTallissa Jyväskylässä, olen ollut aina tervetullut kaikkiin Cetuksen tapahtumiin. Olen tuntenut oloni kotoisaksi heti ensimmäisestä hetkestä lähtien. Olen ollut erittäin tyytyväinen.” Liukkonen ei ole salaillut sitä, että hän odottaa itseltään vakavasti menestystä Rio de Janeiron vuoden 2016 olympiauinneista. ”Berliinin EM-uinnit nostivat minut maailmantilastossa jo 15 kärkiuimarin joukkoon. Kun otetaan olympiakisojen maakiintiöt, olen jo muutaman sadasosan päässä kymmenen parhaan joukosta. Siksi Rio de Janeiron tavoitteeni, olympiavoitto, on realismia. Se on ehkä sitä jo muidenkin kuin minun ja lähipiirini mielestä.” Ari-Pekka Liukkonen kirjoitti syksyyn 2013 saakka Kaakeleita laskemassa -blogia, jota saattoi seurata Facebookissa. Huippu-uimarin puntaroitujen ajatusten julkaiseminen katkesi, kun kirjoittaja suunnitteli omia nettisivujaan. Suunnittelu ja toteutus veivät aikaa, mutta Berliinin EM-uintien jälkeen Liukkosen uusilla sivuilla ovat uudet bolgiajatukset luettavissa osoitteessa www.sprintap.com Tuomas Pokkinen – pienestä pitäen kansainvälinen Tuomas Pokkinen aloitti uimisen kuusivuotiaana Malesiassa. Vanhemmat laittoivat pojan uimaan avoimiin koulun kisoihin, joissa hän voitti kaikki lajinsa. Niinpä vanhemmat ilmoittivat nuoren Tuomaksen koulun uintiryhmään aloittamaan ohjatun uimisen. Valmentajia on nyt 19-vuotiaalle Pokkiselle kertynyt eri puolilta. Elvin China oli malesialainen, yksi valmentaja oli hongkongilainen Eric. Suomessa ja Espoossa ovat valmentajina toimineet Suvi Toiviainen, Dmitri Panfilenko ja Olli Kantola. Sykähdyttävänä tapahtumana on Pokkisen mieleen jäänyt EM-kisarajan alittaminen viime keväänä lyhyim- Tuomas Pokkinen mällä perhosuintimatkalla. Berliinin EM-uinneissa lunasti odotukset ja ui itsensä välieriin. Berliinin tavoitteena oli ollut jo ennen kisoihin lähtöä Suomen ennätys. ”Ennätyksen saavuttaminen ensimmäisessä startissa oli mahtavaa”, iloitsee Pokkinen vielä pari kuukautta myöhemmin. Tuomas Pokkisen tavoitteisiin kuuluu arvokisamitali ja kilpaileminen vuosien 2016 ja 2020 olympiakisoissa. Seurakaveri Riku Pöytäkivi on Pokkisen kova kilpakumppani perhosuinnissa. ”Sanomattakin on selvää, että kannustamme toisiamme uimaan entistä kovempaa harjoituksissa ja kisoissa. Eihän kukaan pidä häviämisestä”, toteaa Tuomas Pokkinen. Toistaiseksi Pokkinen kuluttaa aikaa uima-altaan lisäksi lukion penkillä. Keväällä pitäisi valkolakin odottaa ottajaansa. Erityisiä opiskelutavoitteita ei ole vielä hahmottunut, mutta Pokkinen kertoo ulkomailla opiskelun kiinnostavan. Espoon perhoslahjakkuus kohti maailman huippua Riku Pöytäkivi on Cetus Espoon riveistä noussut 21-vuotias maajoukkueuimari. Hän aloitti kilpauinnin vuonna 2008. Kilpauinnin aloittamiseen vaikutti halu oppia uimaan kuin oma esikuva Milorad Čavić, maailman- ja Euroopan mestari sekä olympiahopeamitalisti ja maailmanennätysten rikkoja perhosuinnissa. ”Oma uintiurani on alusta alkaen ollut suunnitelmallista. Uinti ei ole enää moneen vuoteen ollut minulle pelkkä harrastus” kuvailee Pöytäkivi. Pöytäkivi on kuulunut Suomen uintimaajoukkueeseen vuodesta 2013, aikaisempina kahtena vuotena hän oli nuorten uintimaajoukkueen jäsen. Nuorten pohjoismaisissa mestaruusuinneissa vuonna 2012 hän saavutti mestaruuden perhosuinnin molemmilla matkoilla, 50 ja 100 metrillä. Nuorten ja aikuisten Suo- Cetus Espoo 10 vuotta 2004 – 2014 men mestaruusuinneista Espoon perhostelija on koonnut tähän mennessä kolmisenkymmentä mitalia viestimitalit mukaan lukien. Riku Pöytäkivi on ehtinyt perhostella pitkän ja lyhyen radan EM-uinneissa sekä maailmancupin osakilpailuissa. Kuluvan vuoden elokuussa hän osallistui pitkän radan EM-kilpailuihin Berliinissä. Syksyn aikana hän on maailmancup-uinneissa Moskovassa ja Dubaissa rikkonut Matti Rajakylän Suomen ennätyksen 50 metrin perhosuinnissa ajalla 23,14 ja Tero Välimaan Suomen ennätyksen saman uintilajin lyhyen radan 100 metrillä uimalla ajan 51,85.” Miesten perhosuinti on maailmanlaajuisesti kovatasoinen uintilaji. Maailman huippujen saavuttaminen vaatii suurta kunnianhimoa ja ahkeruutta unohtamatta uimarilta vaadittavia erinomaisia lajiominaisuuksia. Huipulle ei yleensä päästä yhtä nuorena kuin monissa miesten pitkien matkojen tai naisten lajeissa” analysoi Pöytäkivi vaativaa lajiaan. Tänä vuonna ovat edessä vielä lyhyen radan maailmanmestaruusuinnit joulukuun alkupuolella Dohassa. Pöytäkivi on lisäksi asettanut tavoitteekseen osallistumisen 100 metrin perhosuinnissa Rio de Janeiron olympiakisoihin vuonna 2016, jolloin hän on 23-vuotias. Peruskoulutukseltaan Pöytäkivi on sporttimerkonomi. Hän työllistää itsensä kuntosaliyrittäjänä ja -valmentajana. Riku Pöytäkivi Hanna-Maria Seppälä Maailmanmestari Cetuksen riveissä Vuoden 2003 maailmanmestari 100 metrin vapaauinnissa oli 18-vuotias Hanna-Maria Seppälä, joka nousi kerralla Suomen uintiurheilun kirkkaaksi kiintotähdeksi. Keravan Uimareita edustanut Seppälä siirtyi yhdessä valmentajaäitinsä Mirjamin kanssa Cetukseen vuoden 2010 alussa. Hanna-Maria Seppälä on saavuttanut maailmanmesta- Hanna-Maria Seppälä ruuskisoissa vuoden 2003 kultamitalin lisäksi kaksi hopeaa ja pronssin. Euroopan mestaruuskisoista on kertynyt neljä kultaa, kaksi hopeaa ja kolme pronssia. Suomen mestaruuksia Seppälä on saalistanut huikeat 116 ja parantanut Suomen ennätyksiä 102 kertaa. Tavoitteita on vieläkin edessä. Joulukuussa ovat edessä lyhyen radan MM-uinnit Dohassa. Pitemmällä aikavälillä siintää Rio de Janeiron olympia-allas. Tähänastisissa kolmissa olympiakisoissaan Seppälä on parhaimmillaan ollut Pekingissä vuonna 2008 neljäs 100 metrin vapaauinnissa puolen sekunnin päässä pronssisijoituksesta. Viimeisimmissä olympiakisoissa Lontoossa hän oli Suomen joukkueen lipunkantaja. Hanna-Maria Seppälä on vuodesta 2010 lähtien Cetusta edustaessaan noussut seuran kaikkien aikojen uimariksi mitalitilin ykkösenä. Hän on ollut iloinen Cetuksessa saamastaan hyvästä vastaanotosta. ”Seurassa on koko ajan ollut tosi hyvä fiilis. Cetuksessa on asiat hoidettu hienosti. Toiminnassa on ollut koko ajan selkeät suuntaviivat ja ammattimainen ote”, tiivistää Seppälä kokemuksiaan. Seppälällä on harkittu näkemys siitä, miten Suomen uintia ja nuorten lahjakkuuksien kehittämistä huippu-urheilijoiksi voitaisiin entisestään parantaa. ”Nuoria lahjakkuuksia pitäisi saada entistä useammin kilpailemaan ulkomailla kovatasoisissa kilpailuissa totuttelemassa vaativiin kilpailuihin ja ottamaan mittaa toisista kovatasoisista uimareista. Suomi on pieni maa, jossa maailmanluokan uimareita on vähän. Samalla valmentajat pysyisivät läheisessä tuntumassa uinnin ja sen valmennusmenetelmien kansainväliseen kehitykseen.” Cetuksen juhlavuotena Hanna-Maria Seppälä haluaa esittää seuralleen lämpimät kiitokset kaikesta tuesta, jota hän on Cetuksen uimariperheeseen kuuluessaan saanut. Valmentamisen filosofiaa: Tuloksiin valmentaminen vaatii väkeä ja osaamista Maailmanmestarin valmentajaäiti jäi eläkkeelle Cetuksesta Yhteishenki on menestystekijä Vuonna 2011 Cetuksen päävalmentajaksi tullut Olli Kantola oli jo ennen Espooseen tuloaan tehnyt vahvaa valmennustyötä. Rovaniemen Uimareissa kilpaa uinut Kantola oli omien sanojensa mukaan löytänyt valmentamisesta luontevan jatkon omalle uinnilleen. Kun Rovaniemen uimaseurat vuonna 2006 yhdistettiin Swimming Club Rovaniemi -seuraksi, Kantolasta tuli seuran puolipäivätoiminen palkattu päävalmentaja. Maine kiiri vyörynä etelään, kun Kantolan valmennettavat menestyivät arvokisoissa. Edessä oli muutto pääkaupunkiseudulle, ensin valmennustehtäviin Helsingfors Simsällskapissa vuonna 2010 ja vuotta myöhemmin Cetuksen riveihin. Cetuksen valmentajajoukon yhteishenkeä Kantola pitää erittäin hyvänä. Päätoi- nusjärjestelmää vastaamaan kasvavia haasteita. Apua jaetaan aina tarvittaessa ja ajatusten vaihto on erittäin aktiivista. ”Uskon että tässä on yksi tekijä, jonka ansiosta Cetus on Suomen menestynein uimaseura.” Olli Kantola ja Mirjami Seppälä saivat Berliinin MM-altaalla seurata valmennettaviensa hyvää menestystä. ”Positiivisten nuorten kanssa on ollut mukava tehdä töitä”, sanoo Mirjami Seppälä. miset valmentajat ajattelevat uintiasioita samalla tavoin. Yhdessä pystytään sen vuoksi kehittämään seuran valmen- Varsinkin leirit ja kilpailumatkat jäivät mieleen upeina kokemuksina. Urheilijoiden ja valmentajan yhteistyö tuo iloa kaikille asianosaisille. ”Cetuksessa on panostettu paljon siihen, että uimareilla on hyvät mahdollisuudet harjoitella ja kehittyä. Osaavat valmentajat ja sitoutuneet uimarit takaavat menestyksen jatkossakin. Valmentaja jaksaa kun uimarit kehittyvät ja menestyvät.” Cetuksesta ensimmäisenä työntekijänä hiljakkoin eläkkeelle jäänyt valmentaja Mir- Vetovoimainen seura jami Seppälä ehti valmentaa hakee kansainvälistä seurassa vuodesta 2010. Sil- menestystä loin hän ja hänen maailman- Cetuksen tarkoituksena on mestarityttärensä Hanna-Ma- toimia ennen kaikkea espooria Seppälä siirtyivät Keravan laisena seurana. Uimareista Cetukseen. ”Emme enää ota vastaan ”Uintivalmentaja minus- kaikkia halukkaita huippu-uita tuli omien lasten uintihar- mareita. Tulijoiden virtaa on rastuksen mukana reilut 20 selkeästi alettu rajoittaa. Cevuotta sitten. Opit valmenta- tuksessa on vetovoimaa. Ison miseen hankin matkan varrel- seuran mahdollisuudet houla”, Seppälä kertoo. kuttelevat”, sanoo Tero Laine. Päätoiminen valmentaCetus on Suomen paras uijan työ helpotti merkittäväs- maseura. Nyt seura on alkati Seppälän omaa jaksamis- nut tietoisesti ohjata huipputa. Aikaisempi oman toijaan kohti kansainvälismen ohella valmentä huipputasoa. taminen oli aika Cetuslaihaasteellista.” sia on ollut ”Cetuksessa emme Ystävysnuorten ajattele asiaa niin, että tyminen ja Pohjoisyhteistyö pysyisimme valtakunnan maisisuseiden valsa mesmentajien taruushuipulla; tavoitteet on kanssa sukisoissa siirretty kansainvälisiin juivat mutmitaleilkattomasti. la ja nuor- altaisiin.” • Pesemme, vahaamme ja kuivaamme kaikki merkit ja mallit • Meiltä saat kiillotuspesun, tehopesun, harjattoman pesun sekä erikoispesut TÄLLÄ KUPONGILLA KIILLOTUSPESU 11 pa u i jo e s us p Et € / 10 € Kehä II – nopea ja ympäristöystävällinen autopesu. a BILIA OLARIN PESUKATU ten EM-kisoissa finaaleissa. Seuran kilpauinnin päätavoite, joskaan ei ainoa tavoite, on saavuttaa määrätietoisella toiminnalla kansainvälistä menestystä. Olli Kantola määrittelee asian selkeästi: ”Cetuksessa emme ajattele asiaa niin, että pysyisimme valtakunnan huipulla; tavoitteet on siirretty kansainvälisiin altaisiin. Niissä menestyminen merkitsee vääjäämättä myös sitä, että kansallisesti Cetus pysyy korkealla vuodesta toiseen. Tilanne näyttää erittäin hyvältä ja olemme kasvattamassa myös nuorten ryhmissä tulevaisuuden menestyjiä.” Lauttasaaren Yhteiskoulun uintiluokkakokeilu on Cetukselle mielenkiintoinen. Toiminta on vauhdissa jo kolmatta vuotta. Uintiluokalla on ollut kaikkiaan 45 uimaria, joista puolet on ollut cetuslaisia. Tulevien huippu-uimarien huuhtominen esiin altaiden kuhinasta on kovaa työtä. Tätä tarkoitusta varten kehitettyyn Cetuksen Kultahippu-rinkiin haetaan yläasteen kynnyksellä olevia uintilahjakkuuksia. Tässä työssä tarvitaan kokopäiväisten osaajien lisäksi paljon oto-valmentajia. Valmennustyö, sen laajuus ja monipuolisuus ovat Cetuksen kilpauinnin menestyksen vankkaa pohjakaakelointia. PESUKATU Merituulentie nk. Kuvat Jussi Salminen, Suomen Uimaliitto de Haukilah Cetuksessa hienon kilpauran luoneet Niko Hämäläinen, Miia Tenhunen ja Tatu Waltari ja muutamat muut ovat uineet ja valmentaneet yhtä aikaa. Uimarivalmentajat ovat oman aktiiviuintisiteensä avulla tiukemmin mukana uimarien elämässä. Tällainen vertaisvalmennus on Laineen mielestä usein tärkeä asia nuorille uimareille. Olarinluom Mitään ei synny tyhjästä. Urheilussa menestymiseen tarvitaan paljon työtä, osaavia työn tekijöitä ja hyvää urheilijamateriaalia. Cetuksesta löytyy kaikkia menestystekijöitä. Cetuksen valmennuspäällikkö Tero Laine on aloittanut uransa uinnin parissa 1980-luvulla uimalla ja valmentamalla Tampereella. Turun kautta hän siirtyi maaliskuussa 2004 päätoimiseksi valmentajaksi Tapiolan Uimareihin. ”Tuohon aikaan päätoimisia uintivalmentajia ei koko maassa ollut täyttä kymmentä, näistäkin puolet Espoossa”, muistelee Laine. Laineen houkutteli Espooseen kaupungin vahva asema suomalaisessa uintiurheilussa sekä orastava tieto siitä, että kaupungissa alkoi hahmottua mahdollisuus espoolaisten uimaseurojen yhdistämiseen. Kun suurseura syntyi, ryhtyi Tero Laine sen päävalmentajaksi. Valmennuspäällikkönä aloitti Laaksolahden Virin Katja Linnakylä, joka siirtyi vuonna 2009 Kirkkonummen kunnan liikuntatoimen johtajaksi. Päätoimisiksi valmentajiksi tulivat Cetuksen ensimmäisenä toimintavuonna myös Pasi Salonen ja Helen Ovaska. Vuodesta 2009 Laine on työskennellyt Cetuksen valmennuspäällikkönä. Länsiväylä Etu voimassa 31.12.2014 asti. Max 2 pesua/kuponki. WWW.BILIA.FI Cetus Espoo 10 vuotta 2004 – 2014 BILIA OLARI OLARINLUOMA 8, 02200 ESPOO Avoinna: ma-pe 7-21 | la 10-16 | su suljettu 7 Cetus on Suomen suurin vesipalloseura Vesipallotoiminta alkoi Cetuksessa varhaisessa vaiheessa. Toimintaa käynnistettiin ensi vuosina yhteistyöllä espoolaisryhmän, Poli Waterpolo Teamin kanssa. PWT oli Teknillisen Ylioppilaskunnan alajaosto, jonka pelaajilla oli hallivuoroja Espoonlahden uimahallissa. Porilaisten kanssa käytiin vuoden 2006 alusta lähtien yhdistymisneuvotteluja, joiden tuloksena oli lopulta SM-sarjassa pelanneen PWT:n yhdistäminen Cetuksen toimintaan. Nykyisin Cetus on Suomen suurin vesipalloseura. Veden ja pallopelin yhteiselementistä nauttii yhteensä noin 130 espoolaista pelaajaa, joista junioreita on vähän alle sata. Valmentajia on 11, heistä suurin osa pelaajavalmentajina uurastavia. ”Aikuisilla ja vanhemmilla junioreilla on joka kaudella tavoitteenaan SM-mitalit. Pienempien junnujen joukkueissa tärkeintä on päästä pelaamaan ja mahdollinen menestys olisi mukava lisä. Jonkun värisiä mitaleita onkin tällä vuosikymmenellä tullut joka vuosi useammassa sarjassa, vaikka kultamitaleita ei naisten kauden 2011 – 2012 mestaruuden jälkeen olekaan saatu”, kertoo Jussi Teijonsalo. Nykyiselle harrastajamäärällä käytettävissä oleva allastila vielä riittää, mutta uusia joukkueita ei voida perustaa, ennen kuin Leppävaaran hallin uudistustyöt valmistuvat. Sitä ennen uusia pelaajia voidaan ottaa vain täydennykseksi olemassa oleviin joukkueisiin. Harjoitusajat ovat usein hankalia, pitkään ulottuvia iltavuoroja. ”Toivomme ja uskomme, että Leppävaaran uintikeskuksen valmistuttua joko siellä tai Espoonlahdessa olisi mahdollista saada vesipallolle harjoitusvuoroja sellaisiin aikoihin, ettei pelaajien tarvitse tinkiä yöunistaan ja palautumisesta” sanoo Teijonsalo. Aloitteleville junioreille Cetus järjestää vesipallokouluja, joiden jälkeen paikka on avoinna oman ikäluokan harjoituksiin. Vesipallokouluissa harjoitellaan pallonkäsittelyä ja pelaajan yksilötekniikkaa. Tämän jälkeen nuorilla pelaajilla on reitti avoinna oman ikäluokan harjoitteluryhmiin. Vesipallokouluun ja valmennusryhmiin hakeudutaan ensisijaisesti Cetuksen taitouinti vahvassa nosteessa Taitouinti on näyttävä joukkuelaji, joka saa katsojat haltioitumaan kerta toisensa jälkeen. Huikeat akrobatiaosuudet, uimareiden täydellinen yhdenaikaisuus ja musiikillinen tulkinta hakevat vertaistaan. Paljetein koristellut kilpapuvut ja säkenöivät meikit ovat omiaan luomaan taiteellista vaikutelmaa tässä esteettisesti kauniissa lajissa. Cetuksessa taitouinnin taso on noussut kahden edeltävän vuoden aikana huikeasti ja laji on siirtynyt seuran sisällä kilpaurheilun lajivalikoimaan. Aiemmin harrastepohjainen toiminta on muuttunut tavoitteelliseksi urheiluksi. Joukkueiden määrä on lisääntynyt, niin myös kilpailujen, joihin Cetus on ottanut osaa. Arkiharjoittelua on tehostettu ja harjoitusten monipuolisuutta lisätty. Vaikka kilpasuoritus itsessään tapahtuukin vedessä, on kaikki osattava myös kuivalla maalla. Täydellinen yhdenaikaisuus ja liikkeiden yhteneväisyys uimareiden kesken ovat asioita, joita hiotaan kuivaharjoituksissa. Lisäksi kehonhallinta, koordinaatio, notkeus ja erityisesti keskivartalon lihasten vahvuus ovat tärkeitä uimareilta toivottavia ominaisuuksia. Ratatilan niukkuus asettaa omat haasteensa harjoitte- 8 Cetuksen arviointitilaisuuden kautta. Allastila- ja aikaongelmien kanssa kamppailevan Suomen vesipallotoiminnan positiivisena piirteenä Jussi Teijonsalo pitää sitä, että viime vuosina on tullut mukaan uusia seuroja ja varsinkin enemmän joukkueita juniorisarjoihin. ”Jos uudet pelaajat saadaan pidettyä toiminnassa mukana, voisi SM-sarjojen pelipaikoista vihdoinkin syntyä kilpailua. Silloin seurat voisivat saada jalkeille useampia joukkueita ja vanhempiin ikäluokkiin syntyisi useampia sarjatasoja, mikä taas ruokkisi laajempaa harrastajapohjaa, josta olisi helpompi löytää uusia valmentajia, tuomareita ja muita tarvittavia henkilöresursseja” hahmottelee Teijonsalo. Mastersuimarit kunnossa ikänsä kaiken Mastersuinniksi kutsutaan kilpauinnin säännöillä tapahtuvaa uintiharrastusta yli 25-vuotiaille. Mastersit harjoittelevat tavoitteenaan osallistuminen masterskilpailuihin, joita järjestetään runsaasti kotimaassa ja ulkomailla ikäsarjoissa alkaen 25 – 29 -vuotiaat ja siitä ylöspäin aina viiden vuoden välein; yläikärajaa ei ole Cetuksessa ja sen edeltäjäseuroista erityisesti Laaksolahden Virissä masterstoiminta on ollut hyvin vireää. Monet espoolaiset mastersuimarit ovat olleet mukana suomalaisen mastersuinnin alusta lähtien 1970-luvun lopulta. Cetuksen mastersuimarit ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta olleet Suomen menestynein mastersjoukkue kotimaisissa mastersmestaruuskisoissa. Cetuksen olemassaolon aikana on seurojen välisessä pistekilpailussa parhaalle seuralle annettava Masters-malja -kiertopalkinto vain kahdesti lipsahtanut rakkaalle kilpailijalle Helsingfors Simsällskapille. Tuukka Ylönen Cetuksen mastersuimarit Johanna Kara ja Simo-Pekka Torsti edustavat seuran iätöntä voimaa ja vauhtia. Cetuksen mahtava mitalitili Jussi Salminen, Suomen Uimaliitto Suomen mestaruusuinnit (50 metrin rata) 77 kultaa, 49 hopeaa, 43 pronssia. Lyhyen radan (25 metriä) Suomen mestaruusuinnit 67 kultaa, 61 hopeaa, 50 pronssia. Nuorten Suomen mestaruusuinnit (50 metrin rata) 37 kultaa, 31 hopeaa, 38 pronssia. Nuorten lyhyen radan (25 metriä) Suomen mestaruusuinnit 17 kultaa, 17 hopeaa, 21 pronssia. SM-mitaleille on Cetuksen edustajista yltänyt kaikkiaan 83 uimaria. Onnistumisen elämyksiä on seurassa riittänyt. Cetuksen uimarit kansainvälisissä arvokisoissa Cetuksen urheilijoita on ollut mukana uinnin kansainvälisissä arvokisoissa EM-, MM- ja olympiatasolla kaikkiaan 12 vuodesta 2006 alkaen henkilökohtaisissa lajeissa ja viestiuinneissa. Cetuslaisille on näistä kisoista kertynyt neljä mitalia. Mitaleista kolme on tuonut Hanna-Maria Seppälä ja yhden pronssin on kauhonut Ari-Pekka Liukkonen. Seppälän hopea ja kaksi pronssia ovat viestiuinneista. Liukkosen pronssi tuli viime kesän EM-uintien 50 metrin vapaauinnista. Muut kansainvälisiin aikuisten arvokisoihin osallistuneet Cetuksen uimarit ovat Anni Alitalo, Aleksi Eskelinen, Sami Juopperi, Noora Laukkanen, Kristian Outinen, Tuomas Pokkinen, Riku Pöytäkivi, Petra Soininen, Miia Tenhunen ja Tatu Waltari. Yli 18-vuotiaiden hallitseva Suomen mestari Nea Hannula tavoittelee paikkaa vuoden 2016 Lontoon EM-kilpailuista. luun. Espoossa harjoitukset viedään usein läpi kahdella radalla, mikä vastaa noin neljäsosaa kilpa-altaasta. Olosuhteista huolimatta Cetuksessa ei ole haluttu lähteä vähentämään uitavien ohjelmien määrää. Seura aikoo edustaa kansallisissa kilpailuissa kaudella 2014 – 2015 kaikissa ikäsarjoissa sekä yksilö- että joukkueohjelmissa. Cetuksen verrattain nuorella valmennustiimillä on mo- nien vuosien kokemus kansainvälisiltä kilpakentiltä ja he tietävät mitä uimareilta ja valmentajilta vaaditaan menestykseen. Kilpasuorituksena esitettävien koreografioiden on oltava uimareiden tasoon sopivia, nykyaikaisia ja korostaa uimareiden vahvuuksia vedessä. Myös musiikkivalinnalla on oma merkityksensä. Taitouintivalmentajan onkin ensisijaisen tärkeää olla peril- lä lajin kansainvälisestä kehityksestä. Taitouinnin tulevaisuus näyttää kaikin puolin valoisalta. Intohimoisia tekijöitä löytyy niin altaasta kuin sen laidaltakin. Cetuksella ei vielä ole suuria paineita menestyä, mutta halu näyttää on kova. Kaudella 2014 - 2015 Cetuksen nuoret taitouimarit ottavat ensimmäistä kertaa osaa kansainvälisiin kilpailuihin. Cetus Espoo 10 vuotta 2004 – 2014 Toimituskunta Sulevi Pellinen, PRO Viestintä päätoimittaja, Johanna Vartiainen, Cetus, Jukka Vilske, Cetus Sivunvalmistus Timo Nokkala Julkaisija Cetus Espoo ry. Leipurinkuja 1 a, 02650 Espoo, [email protected], www.cetus.fi Facebook https://www.facebook.com/CetusEspoo, https://www.facebook.com/pages/Cetus-kurssit/108465522692380 Twitter @CetusEspoo, https://twitter.com/cetuswaterpolo Etusivun pääkuva: Riku Pöytäkivi vauhdissa Gran Prix 3 -kisoissa Jyväskylässä maaliskuussa 2014. Kuva Jussi Salminen, Suomen Uimaliitto
© Copyright 2024