s. 4 - Cetus

Cetus Espoo 10 vuotta 2004 – 2014
Mikä
ihmeen
Cetus?
Espoolainen
uinti kautta
aikojen
1951 – 2014
s. 4
s. 4
Mikä yhdistää
espoolaista
uintia ja taitoluistelua?
s. 5
Cetuksen
uimareilla
tähtäimessä
Rion olympiauinnit
s. 6
Espoolainen menestystarina
Cetuksen aikuisilla ja
nuorilla yli 500 SM-mitalia
Suomalaisessa huippu-uinnissa Cetus
on noussut nopeasti maan ehdottomaksi ykkösseuraksi. Samanlaista nopeaa nousua uintiurheilun valtiaaksi
ei ole Suomessa nähty yli 90 vuoteen.
Viimeksi 1920-luvulla yksi seura nousi muutamassa vuodessa maan johtavaksi kilpauintiseuraksi. Silloin maan
määrätietoisinta uimaseuratyötä tehtiin Helsingin Uimareissa, nyt kärkiaallossa loistavat Cetus Espoon värit.
Cetus on Suomen liioittelematta
suurin ja paras kilpauimaseura. Ce-
tuksessa toimii syksyllä 2014 yli 20
kilpauintiryhmää, joita valmentaa 28
valmentajaa, näistä kuusi on päätoimisia valmentajia. Cetus on menestynein
uimaseura ikäkausimestaruusuinneissa, nuorten lyhyen radan mestaruusuinneissa sekä SM-uinneissa sekä lyhyellä että pitkällä radalla.
Cetuksen menestys kilpaurheilussa
on sen uintivalmentajien ja uimareiden ansiota. Uimahyppääjien, taitouimareiden ja vesipalloilijoiden nousu valtakunnalliselle huipulle on käyn-
nistynyt, mutta vielä toistaiseksi Cetus tunnetaan parhaiten nopeista uimareistaan. Vesipalloilijat ovat tosin
jo nousseet valtakunnalliseen mitalieliittiin
Kymmenvuotisen olemassa olonsa
aikana Cetuksen uimarit ovat saavuttaneet hämmästyttävän määrän Suomen
mestaruusmitaleita. Aikuisten SM-mitaleita on kertynyt 347 (144 kultaa,
110 hopeaa, 93 pronssia). Nuorten mitalisaalis on ollut vastaavasti 161 (54
kultaa, 48 hopeaa, 59 pronssia).
Vesipallossa Cetus teki uuden
aluevaltauksen, kun Cetuksen naisten joukkue saavutti kaudella 2010
– 2011 pronssia ja voitti seuraavalla
kaudella Suomen mestaruuden. Kaudella 2012 – 2013 Cetuksen naiset olivat jälleen pronssilla. Cetuksen miehet
saavuttivat ensimmäisen SM-mitalinsa keväällä 2014 voittamalla kauden
päätteeksi pronssiottelussa Suomen
kaikkien aikojen menestyneimmän
vesipalloseuran Helsingfors Simsällskapin joukkueen.
Yhteistyössä
Hyvä juhliva uimaseura Cetus Espoo ry!
Sydän mukana
vesiliikunnassa
Urheiluseuratoiminta on suomalaisen liikunnan ja urheilun kivijalka. Suomessa on
yli 10 000 liikunta- ja urheiluseuraa, jotka liikuttavat
suomalaisia, kasvattavat lapsia ja nuoria liikunnalliseen
elämäntapaan ja vastaavat
myös kilpa- ja huippu-urheilusta. Väestön fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan vähäisyys aiheuttaa merkittäviä ja
yhä kasvavia haasteita suomalaiselle yhteiskunnalle. Samanaikaisesti haasteena on
liikunnan polarisoitumista:
osa lapsista ja nuorista liikkuu intensiivisesti, kun harrastus sitoo jopa päivittäiseen
osallistumiseen treenien ja
kilpa- sekä turnausmatkojen
osalta, osa ei liiku terveytensä
kannalta riittävästi. Polarisoi-
Tämä Cetus-lehti kuvaa laajasti vesiliikunnan kehitystä Espoossa. Uskon, että lukemalla viestin kokonaisuudessaan voi oppia seuratoiminnan rakenteista ja kehityksestä merkittäviä asioita sekä löytää monia haasteita, joissa liikunta on tämän päivän yhteiskunnassa.
Merkittävä tekijä kaikessa onnistumisessa on, että ympäristö ruokkii onnistumista – on tahto tehdä
uutta. Espoolaisessa liikunnassa olen kokenut tämän
tahdon – sydämen asian – kaksi kertaa. Ensinnäkin
kun olin mukana perustamassa yleisurheilun ja hiihdon erikoisseuraa Espoon Tapioita 1960-luvun puolivälissä ja toisen kerran Cetuksen luonnin yhteydessä. Molemmissa tapauksissa prosessi alkoi varhain;
tehtiin ’kotiläksyt’, ja niiden pohjalta suunniteltiin
tulevaa. Perustyö ennen seurojen varsinaista perustamista oli suhteellisen pitkä ja hallittu prosessi, jossa luotiin suuntaviivat tulevalle toiminnalle ja sitoutettiin toimijat uuteen mahdollisuuteen ja uuteen aikaan seuratoiminnassa. Näin perustamisen aikana ja
jälkeen kaikilla oli ja on sydän mukana toiminnassa.
Niin Tapioiden kuin Cetuksen alkutaipaleiden yhteinen nimittäjä oli ja on ollut positiivinen tekeminen
sekä hurja halu profiloitua tulevaisuuden tekijöinä.
Tämä näkyi Tapioiden ilmeessä 60-luvulla siten, että
media huomasi sen ja tarttui siihen, sama toistui nyt
2000-luvulla Cetuksen kohdalla.
Pelkkä intomielisyys ja halu eivät toki yksin riitä, vaikka antavatkin ’kauraa’ tekemiselle. Tarvitaan
myös osaamista, vastuullisuutta, kykyä toimia tiimissä sekä hiukka hulluutta ideoimaan kehitystä. Cetuksella on ollut tätä kaikkea kuluneella 10-vuotiskaudella – tästä on hyvä jatkaa suomalaisena, espoolaisena sekä kansainvälisenä uintiliikuntavaikuttajana.
Cetus tarjoaa kaikille espoolaisille mahdollisuuden
osallistua – vauvauinnista uimakoulujen ja koululaisten uimaopetuksen kautta omaehtoiseen tai ohjattuun harrastetoimintaan, monipuoliseen kilpaurheiluun ja tietysti aikuisiän terveysliikuntaan. Kansainvälinen Espoo tuo mukanaan myös positiivisen haasteen integroida eri kulttuuritaustoista tulevia terveen
harrastuksen pariin. Kaikessa tässä toiminnassa osaava ohjaus ja harrastamisen turvallisuus ovat avaintekijöitä.
Turvallisuus on tärkeä monelta kannalta. Työntekijöiden ammattitaito luoda harrastajille kokonaisvaltainen hyvän olon tunne perustuu tekijöihin, joissa kaikki osa-alueet ovat kohdallaan. Kun tämä kaikki otetaan huomioon, ohjaajiemme koulutus on mittavaa – vertaiskoulutusta ja osallistumista ulkopuoliseen koulutukseen. Tuotamme myös Espoon uimahalleihin uinninvalvonnan. Kaikki altailla liikkuvat
keltapaidat on koulutettu alan vaatimusten mukaisesti. Lisäksi seura on antanut heille lisäkoulutusta
nopeisiin halliympäristössä tapahtuviin turva- ja pelastustehtäviin. Toivon, että tämä korkea ammattitaito ja toiminta yhdessä Espoon kaupungin kanssa
tulee jatkumaan vuosia eteenpäin.
Cetuksen, voittoa tavoittelemattoman kolmannen sektorin toimijan, ja Espoon kaupungin kumppanuus ovat yhdessä luoneet erinomaiset puitteet rakentaa jokaisen espoolaisen kansalaistaidon – uinnin
– ja iloisen vesiliikunnan mahdollistavan laajan toiminnan. Suurena kysymyksenä on kaupungin kasvaessa
lisääntyvän vesitilatarpeen rakentaminen tyydyttämään sekä opetuksen että harraste- ja valmennustoiminnan tarpeet.
Espoon suuralueet tarvitsevat omat uimahallinsa, myös Matinkylä.
2
edistää monien eri väestöryhmien mahdollisuuksia vesiliikuntaan. On hienoa, että
maahanmuuttajien ja liikuntarajoitteisten erityistarpeet
on toiminnassa otettu huomioon.
Espoolaisena ministerinä on ilo huomata, että Cetus on noussut nopeasti maan
menestyneimmäksi uimaseuraksi. Suomen mestaruusmitaleilla mitattuna menestys
on ollut huimaa, aikuisten ja
nuorten kisojen mitalisaalis
on jo yli 500. Seuratyössä on
Espoossa kokonaisuudessaan
tehty onnistunut ratkaisu,
kun kymmenen vuotta sitten
neljä silloista espoolaista seuraa yhdisti voimansa ja perusti
uimaseura Cetus Espoo ry:n.
Onnittelut esimerkillisen
arvokkaasta työstänne suomalaisen kilpa- ja huippu-urheilun eteen, sekä kansalaisten
jokapäiväisen liikunnan hyväksi. Menestyksekästä uutta
vuosikymmentä seurallanne!
Toiminnallaan Cetus on
osoittanut vahvuutensa laajasti myös lasten ja nuorten liikunnassa. Seura järjestää ohjattua toimintaa yhteensä yli
tuhannessa ryhmässä vuosittain ja näissä ryhmissä ui noin
12 000 espoolaista. Uimaopetus- ja kurssitoiminnassa ovat
mukana myös erityisryhmät,
kuten maahanmuuttajat ja liikuntarajoitteiset. Ryhmiä on
kaikenikäisille aina vauvasta
senioreihin.
Espoon tarina kannustaa
meitä yhteistyöhön eri toimijoiden kanssa ja urheiluseurat
ovat meille tärkeä kumppani
toteutettaessa liikuntapalveluja kaupunkilaisille. Cetus
on merkittävä vesiliikunnan
ja uintiurheilun mahdollis-
taja ja vahvistaja kaupungissamme.
Toivonkin hyvän yhteistyön tarjoavan myös jatkossa kaupunkilaisille mahtavia
uintikokemuksia ja seuralle
menestystä.
Carl Haglund
Puolustusministeri sekä liikunta-asioista opetus- ja kulttuuriministeriössä vastaava
ministeri.
Espoo liikkuu vedessä
Cetus on todellinen espoolainen liikuttaja. Espoon kaupungin ja Cetuksen hyvä yhteistyö ja kumppanuus ovat
mahdollistaneet monenlaisen
vesiliikunnan kaupungissamme. Cetus tarjoaa vesiliikuntapalveluita kaupunkilaisille
vauvasta vaariin ja kaupunki
luo fyysiset toiminnan edellytykset seuran toiminnalle.
Espoolainen uintiurheilu
yhdistyi 10 vuotta sitten kun
silloiset neljä uintiseuraa yhdistyivät ja syntyi Cetus. Yhdistymisen jälkeen uintiurheilun harrastajien määrä Espoossa on noussut merkittävästi. Yhteistyö Cetuksen
kanssa on monipuolistanut ja
laajentanut kaupungin vesiliikuntapalveluja ja tuo koulun
uimaopetuksen kautta uimisen jokaisen koululaisen koulupäivään. Laadukkaan uimaopetuksen myötä lähes jokainen (vuonna 2013 97 prosenttia) kuudesluokkalainen
espoolainen onkin saavuttanut uimataidon.
Cetus tuo Espoolle näkyvyyttä urheilevana kaupunkina. Seura on lähettänyt säännöllisesti espoolaisuimareita uinnin kansainvälisiin arvokisoihin ja Euroopanmestaruustasolta on tullut Espooseen mitaleita. Suomessa
Cetus on voittanut viisi kertaa peräkkäin uinnin Kalevan Maljan. Huippu-urheilu
innostaa espoolaisia liikkumaan, se tarjoaa elämyksiä ja
antaa esimerkin.
Jukka Mäkelä
Espoon kaupunginjohtaja
Vakiokäyttäjät viihtyvät hyvän palvelun uimahalleissa
Tuukka Ylönen
Jukka Vilske
Cetus Espoon
puheenjohtaja
tumista aiheuttaa myös harrastamisen hinta: osalla perheistä ei ole varaa kustantaa
liikuntaharrastuksia lapsille. Nuorten liikunnan drop
out eli liikunnasta luopuminen on Suomessa länsimaiden
jyrkintä. Aikuisista urheiluseurojen ohjatussa toiminnassa
liikkuu noin 15 prosenttia
suomalaista, aikuiset liikkuvat enemmän omatoimisesti
ja yksityisiä liikuntapalveluja käyttäen.
Cetus on lyhyen kymmenvuotisen historiansa aikana
ottanut haltuunsa toiminnassaan koko liikuntapolitiikan kirjon. Seura on merkittävä terveysliikunnan edistäjä,
joka kokoaa vesiliikunnan pariin kymmeniä tuhansia ihmisiä toiminta-alueellaan. Cetus
Espoonlahden uimahallissa
käy jatkuva vilske ja polske.
Vuosittainen kävijämäärä on
350 000:n paikkeilla. Cetuksen keltapaitaiset uimavalvojat auttavat, opastavat ja valvovat, että vedessä liikkuminen sujuu kaikkien käyttäjien kannalta miellyttävästi ja
turvallisesti. Espoonlahden
uimahallissa on jatkuvasti vähintään kaksi valvojaa paikalla, kuten muissakin Espoon
halleissa kaksi.
Espoonlahden hallin arki-iltapäivän käyttäjistä kaksi espoolaista säännöllisen liikunnan harrastajaa kertoo kokemuksistaan Espoon uimahalleissa ja niissä saamistaan
palveluista.
Erkki Rantama kertoo
käyvänsä uimassa viikoittain
tiistaisin ja torstaisin. Hän
on tavallisesti Leppävaaran
uimahallin käyttäjä, mutta
hallin korjaustöiden ajaksi
hän on siirtynyt käyttämään
Sulevi Pellinen
Espoonlahden uimahallissa hymyilevät espoolaiset perusliikkujat Harri Parviainen ja Erkki Rantama antavat kiitosta uimavalvojien osaavasta palvelusta Espoon hyvissä
uimahalleissa.
Espoonlahden hallin palveluita.
”Kun ikää karttuu, on erityisen tärkeää harrastaa liikuntaa”, Rantama korostaa.
Samaa mieltä on Harri Parviainen, joka puolestaan käy
Espoonlahden lisäksi myös
Cetus Espoo 10 vuotta 2004 – 2014
Tapiolan uimahallissa kuntoilemassa. Parviainen sanoo
nauttivansa liikunnan ilon lisäksi myös fyysisen kunnon
kohoamisen tunteesta.
Sekä Rantama että Parviainen antavat kehuja Espoonlahden 30-vuotiaan uimahal-
lin edelleen toimivasta perussuunnittelusta. Erityisesti uintiratojen riittävä leveys
miellyttää.
Uimavalvojien antama palvelu kaikissa Espoon uimahalleissa saa vakioasiakkaiden
kiitosta.
”Henkilöstö on osaavaa ja
ystävällistä, juuri sopivalla tavalla tuttavallista,” toteaa Parviainen.
Espoonlahden uimahallin
sauna- ja peseytymistilat saavat aktiiviliikkujakaverusten
yleisen hyväksynnän. Saunan
peruslämpö todetaan sopivaksi. Yksi huomauttamisen aihe
kuitenkin löytyy.
”Ainakin miesten saunassa on lauteille astuttaessa paljaana oleva kaakelipinta liian
kuuma paljaan jalan alla. Puinen alusta saisi peittää koko
jalkojen alla olevan pinnan,
ei pelkästään lauteiden välitöntä edustaa”, toivoo Erkki
Rantama.
Tuomas Kurki
Vauva- ja perheuinnista
perheen laatuaikaa
Tapiolalaiset Elisa Virkola ja Lauri Pesonen saivat vuoden 2013 huhtikuussa perheenlisäystä. Heille syntyi Iiris-vauva. Vanhemmat olivat kuulleet ja lukeneet vauvauinnista.
Pian kehittyi ajatus vauvauinnista perheen yhteisenä hauskana ja
kehittävänä harrastuksena.
”Muutaman kuukauden ikäistä lasta ei voi vielä laittaa esimerkiksi jalkapalloa opettelemaan. Uinnissa tuntui olevan monia hyviä
ominaisuuksia. Ajattelimme, että vedessä lapsemme saa positiivisen
ja mukavan kokemuksen. Asiaan liittyy myös mahdollisuus harrastuksen jatkamiseen, jos lapsen halu ja taidot siihen suuntaan viittaavat”, pohtii Lauri Pesonen.
Netistä löytyi helposti lisätietoa vauvauinnista ja sen järjestelyistä
Espoossa. Uimahallikin oli Tapiolassa lähellä.
”Ilmoittautuminen vauvauintiin kävi Cetuksen sivuilla kätevästi. Saimme juuri meille sopivaan aikaan järjestettävän uintivuoron
ja lähdimme kaikki kolme vauvauintia aloittamaan”, vanhemmat
kertovat.
Vauvauinnin toteutus Cetuksen ohjaajien johdolla osoittautui
odotetunlaiseksi myönteiseksi kokemukseksi. Vedessä edettiin hitaasti vauvan ehdoilla.
”Opimme, että kannattaa kysyä aktiivisesti koko ajan. Neuvoja
tuli aina kun sellaisia tarvittiin.”
Vauvauintivuoroissa oli sekin hyvä puoli, että järjestettyyn tapahtumaan tulee lähdettyä helpommin kuin uimahallikäynnille omin
päin. Lisäksi 10 – 15 vauvan ja näiden vanhempien vauvauintivuorot osoittautuivat hauskoiksi ja vilkkaiksi sosiaalisiksi tapahtumiksi.
Iiriksen vauvauinti ei jäänyt pelkäksi kokeiluksi. Nyt hakevat Iiris
ja Lauri-isä yhteistä laatuaikaa Cetuksen perheuintiryhmässä.
Miten
Cetus Espoon syntyvaiheita
voidaan jäljittää ensimmäisiin espoolaisten uimaseurojen yhdistymisajatuksiin
1980-luvulla. Valmista tuli
kuitenkin vasta paljon myöhemmin.
Espoossa oli 1980-luvun
lopulla kaksi vahvaa uimaseuraa, Laaksolahden viri ja
Tapiolan Uimarit, jotka olivat nousseet Suomen huippu-uinnissa kolmen menestyvimmän seuran joukkoon.
Joinakin vuosina seurat olivat yhtä aikaa kärkikolmikossa. Näiden kahden suuren lisäksi Espoon Uimaseura ja Simmis Espoo olivat
pienempiä mutta aktiivisia
toimijoita. EUS oli paikallinen kasvattajaseura, Simmis
Espoo taas osa Helsingfors
Simsällskapin satelliittiseurojen verkostoa.
Aika ajoin nousi Espoossa esiin ajatus kaupungin uimaseurojen osaamisen yhdistämisestä. Cetuksen nykyisen puheenjohtajan Jukka Vilskeen mukaan Espoon
nopea kasvu on edellyttänyt
juuri Cetuksen kaltaisen järjestörakenteen syntymistä.
Espoo oli vuosien mittaan
kehittynyt todelliseksi uintiliikunnan ja -urheilun keskukseksi.
”Uimaliitto on laskenut,
että uintiliikunnassa on mukana 52 000 lasta ja nuorta. Tästä määrästä espoolaisia on yli 20 000. Aina pitää
osata analysoida lukuja, ei
pelkästään ihailla suuria kokonaislukuja”, Jukka Vilske
toteaa.
Vesiralleissa riittää riemua ja vauhtia.
sai alkunsa?
Ensimmäiset kaavailut
pöytälaatikkoon
Ensimmäinen hahmotelma
yhteisestä espoolaisesta uimaseurasta lähti kolmen espoolaisen uintivaikuttajan,
Martti Elovaaran, Jouko Teijonsalon ja Raimo Strandenin, ajatuksesta. Espoon
Uinti 2000 oli jo työnimenä esillä 1980-luvulla. Asia ei
vielä silloin edennyt; seurat
halusivat säilyttää itsenäisyytensä. Espoon Uinti jäi parin
vuosikymmenen ajan pöytälaatikkoseuraksi. Asiasta keskusteltiin aika ajoin.
Cetuksen hallituksessa pitkään toiminut Eero Elovaara muistaa omalta menestyksekkäältä uintiuraltaan, että
Espoossa oltiin varsin avoimia yhteistyölle ja vaikutteille.
”Laaksolahden Virissä oli
muodollisena valmentajana
Kari Ormo ja uimme kesäisin Helsingin Uimastadionilla yhdessä Helsingin Työväen
Uimareiden kanssa”, Elovaara muistelee.
Veli-Matti Laurikka tuli
Espooseen työelämän tuomana. Hän oli aloittanut
kilpauinnin ja uintivalmennuksen Jyväskylässä. Espoossa hänet rekrytoitiin nopeasti Tapiolan Uimareihin, jossa hän aloitti valmentajana vuonna 1988. Laurikka
muistaa, että Espoon uimaseuroilla oli valmennusasioissa jatkuvasti jonkin verran
tapauskohtaista yhteistyötä
Seurojen hoitama uintikurssitoiminta oli Espoon
uimahalleissa laajaa, eri-
tyisesti LaVilla ja TapU:lla
myös hyvin monipuolista.
Vähitellen alettiin ajatella,
että kurssitoiminta ja kilpauinti voidaan saada toimimaan olemassa olevassa vesitilassa tehokkaimmin seurat yhdistämällä. Kaupungille tällainen ratkaisu sopi
mainiosti.
Yhdistymistä kaivattiin
kaikilla tasoilla
Kesällä 2004 käytiin yhdistymisasiassa ratkaisevia keskusteluja seurojen välillä.
Epäluuloja oli vain vähän.
Lähinnä mietittiin, miten
perinteikäs historia muistetaan. Samaan aikaan uimarit alkoivat kiinnostua yhdistymisajatuksesta oma-aloitteisesti. Kesän SM-uinneissa LaVi:n ja TapU:n uimarit alkoivat laskeskella viestinuinneissa menestymisen
mahdollisuuksia yhteisillä
joukkueilla.
Syksyllä seuroissa kerrottiin jäsenistölle, että espoolaisseurojen yhteistoiminnasta keskusteltiin tosissaan.
Alkoi hahmottua tahto edetä
selkeästi uusille urille. Haluttiin seuralle uusi nimi, uudet
värit ja logot.
Espoon kaupunki
kätilönä ja kummina
Syyskuun 19. päivänä 2004
kokoontuivat Espoonlahden
uimahallissa Uimaliiton toimitusjohtaja Rolf Mikkola,
Espoon kaupungin liikuntajohtaja Mauri Johansson, sekä edustajat kustakin espoolaisseurasta. Tässä tilaisuu-
dessa päätettiin lopullisesti
yhteisen seuran perustamisesta. Espoon kaupunki oli
lopulta Eero Elovaaran määritelmän mukaan uimaseurojen yhdistämisessä aloitteellinen kätilön ja kummin välimuoto.
Lopullinen perustava kokous pidettiin 24. marraskuuta, kun seurojen yleiskokoukset olivat tehneet päätöksensä valmennus- ja kilpailutoimintojen siirtämisestä uudelle seuralle. Perustajaseurojen omaisuus siirrettiin
uudelle seuralle.
Puheenjohtajakysymyksen
ratkaisu löytyi läheltä, vaikka
ei aivan Espoosta. Cetuksen
ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Johanna Vartiainen, helsinkiläisen huippuuintiseuran Simmis Unitedin
puheenjohtaja, entinen Suomen mestariuimari itsekin.
Johanna Vartiainen oli
Cetuksen ensimmäinen puheenjohtaja syksyyn 2006
saakka. Silloin hän siirtyi
seuran toiminnanjohtajaksi
muihin tehtäviin siirtyneen
Titti Mustakallion tilalle.
Espoolaisesta uimaseurojen yhdistymisestä oli haaveiltu kauan. Ulkopuolisia
saattoi kummastuttaa, että
päätökset syntyivät lopulta
varsin nopeasti. Jukka Vilskeen mielestä lopullisen ratkaisun avain oli se, että toiminnassa omissa seuroissaan mukana olleet ihmiset katsoivat alusta asti uuden seuran etua. Espoolaisen uintiurheilun perinteet
säilyivät.
Cetus Espoo 10 vuotta 2004 – 2014
Kursseilta hyvä uimataito
koko elämän ajaksi
Tapiolalaisessa Turusen perheessä on kaksi lupaavaa uimarinalkua. Perheen tytöt ovat kumpikin aloittaneet Cetuksen vesiralli-uimakoulussa viisivuotiaina. Vanhempi Laura on nyt yhdeksänvuotias, Lotta on täyttänyt kuusi vuotta.
Tyttöjen isä Arto Turunen kertoo, että veden äärellä paljon
aikaansa viettävässä perheessä ajatus uimakoulusta ei tarvinnut
ulkopuolisia virikkeitä.
”Mielestämme uimataito on perustaito Suomen kaltaisessa maassa. Espoossakin sanotaan olevan enemmän saaria kuin
Havaijilla. Meillä on mökki ulkosaaristossa ja lisäksi veneilemme paljon aina Ahvenanmaalle saakka”, vesielementille tutun
perheen isä kertoo.
Tapiolan uimahalli on tullut tutuksi tyttöjen kurssien vuoksi. Lisäksi perhe viettää kesäisin aikaa Haukilahden ja Helsingin Hietalahden rannoilla. Vapaa-aikoina käydään kotimaassa ja ulkomailla vesipuistoissa saamassa rentoa ja riemukasta
otetta veteen.
Cetuksen uimaopettajat ovat Lauran ja Lotan vanhempien
mielestä tehneet hyvää ja tuloksellista työtä lasten totuttamisessa vedessä liikkumiseen.
”Omista uimakouluajoistani on veteen totuttamisessa menty valovuoden verran eteenpäin. Vedessä opitaan etenemään
leikin kautta. Kuin huomaamatta on omaksuttu veteen sukeltamisen ja vedessä liukumisen taidot”, Arto Turunen toteaa.
Perheen molemmat vanhemmat käyvät usein seuraamassa
tyttöjen treenejä. Samalla on mukava tavata muiden uivien lasten vanhempia. Altaan äärellä näkyy, että pikku-uimareiden tekemisessä on vielä päällimmäisenä asenne, jota Arto Turunen
kutsuu harrastuneisuudeksi.
”Esimerkiksi joukkuepeleissä kilpailuasetelma on jo nuorimmillakin paljon hallitsevampi kuin uinnissa.”
Kummallakin tytöllä on vanhempien mielestä kova into uimiseen, vaikka muitakin harrastuksia on ollut. Laura on ollut
partiossa ja tanssitunneilla ovat tytöt käyneet uinnin ohessa.
Aikataulut ovat uintiharrastuksessakin välillä haastavia. Uimahallien resurssit ovat rajalliset. Silti Cetus on voinut pitää
Tapiolassa kahta rataa uimakoulujensa käytössä. Silti päivät
voivat venyä pienelle uimarille pitkiksi.
Miten pitkälle Turusen perheen uimarien into riittää? Aika näyttää.
Vesiralli on nuorten uinnista innostujien ensimmäinen vaihe
uimariksi etenemisessä. Laura on nyt vesirallin nelosvaiheessa,
jonka jälkeen ruvetaan katselemaan riittääkö kiinnostus peräti
kilpauintiin saakka. Saattaa riittääkin; Laura on kahtena vuotena ollut Cetuksen kesäleirillä.
Vanhemmat ovat panneet merkille että säännöllisen vesiralleissa käymisen jälkeen ahkeralla uimarilla on jo todella hyvä uimataito, jollaista kaikki eivät saa koko elämänsä aikana.
3
Cetuksen nimen ja ilmeen tarina
Uuden espoolaisen uimaseuran käyttönimeä etsittiin nimikilpailulla vuosien 2004 ja
2005 vaihteessa. Lopulta nimen keksi graafinen suunnittelija Mika Ruusunen, joka
löysi antiikin tarustosta nimen Cetus.
Cetus todettiin käteväksi
nimeksi. Sillä oli muutama
ratkaiseva ominaisuus; se on
lyhyt, aakkosten alkupäähän
sijoittuva ja veteen liittyvä.
Mikä se tarinoiden Cetus
sitten on?
Cetus on pohjoisella taivaankannella näkyvä tähtikuvio. Espoolaisen uimaseuran käytössä nimi on vakiintunut lausuttavaksi nykylatinan mukaisesti: c ääntyy kuin
s ja ensimmäinen vokaali on
lyhyt. Lausutaan siis setus.
Myyttien vesielementissä
viihtyvä Cetus on suuri meren valtiatar, joka usein kuvataan merihirviöksi, mutta jolla on myös muita kuin vastustajia pelottavia ominaisuuksia. Cetus on viisas ja voimakas hahmo, joka tunnettiin
jo tuhansia vuosia sitten Lähi-idässä meren jumalattarena
ja joka on ansainnut paikkansa myös länsimaisen tarinaperinnön ytimessä.
Cetuksen
espoolainen hahmo
Nimen esitellyt Mika Ruusunen sai tehtäväkseen myös
Cetuksen graafisen ilmeen
suunnittelemisen. Tehtävän
antoon kuului, että haluttiin,
jotakin tavanomaisesta poikkeavaa. Ruusunen tulkitsi tämän niin, että Cetuksen väreihin ei välttämättä haluttu
merensinistä tai vedenvihreää.
Cetuksen tunnuskuvaksi
Ruusunen piirsi suuren vesipedon, uivan lohikäärmeen,
melkeinpä merihirviön. Voima ja suuruus ovat hahmossa
hyvin läsnä. Tämä oli graafisen ilmeen helppo osa, samaa
voidaan sanoa Cetus-nimen
klassisesta kirjasintyylistä.
Graafikon löytämät värit herättivät alkuun Cetuksen päätöksentekijöiden parissa keskustelua. Miten vaaleanpunainen ja musta liittyivät uintiin taikka Espooseen?
Pienen totuttelun ja nuorilta
uimareilta saatujen palautteiden kuuntelun jälkeen alkoi
olla selvää, että pinkki ja musta ovat kenties juuri ne oikeat
värit, jotka erottuvat uintiympyröissä. Cetuksen nykyinen
puheenjohtaja Jukka Vilske
muistaa, että pienen pulinan
jälkeen värit omaksuttiin nopeasti.
”Yllättävä ja värikäs aloitus
oli hyvä. Seuran nimi, aivan
uudenlainen ilme ja yksimielinen ulostulo menivät läpi
hienosti. Vastaanotto oli todella positiivista. Ja vielä yksi
juttu: Cetuksen pinkit uimalakit ovat olleet kansainvälisestikin uimaripiireissä haluttua vaihtotavaraa”, Vilske
tiivistää.
Laaksolahden Viristä Cetukseen –
Yli kuusi vuosikymmentä espoolaista uintiurheilua
1951 Ensimmäinen espoolainen uimaseura, Laaksolahden Viri, perustetaan. Alkuun nimeksi olisi haluttu Pore, mutta
se nimi oli jo Helsingin Työväen Uimarien käytössä seuran lehden nimenä. Niinpä perustettiin Uimarien Kerho
Viri, josta tuli pian rekisteröity yhdistys.
1956 Viri liittyy Laaksolahden Viri -nimellä Suomen Uimaliittoon ja saa lähettää edustajia liiton kilpailuihin.
1959 Ensimmäinen espoolaisseuraa edustava uinnin Suomen
mestari, Maj-Lis Sundqvist, voittaa Riihimäellä mestaruuden 100 metrin perhosuinnissa.
1965 Tapiolaan valmistuu Espoon ensimmäinen uimahalli.
1967 Laaksolahden Virissä valmentanut Kurt Sundqvist valitaan Suomen Uimaliiton toiminnanjohtajaksi.
1968 Tapiolan Uimarit perustetaan.
1969 Leppävaaran uimahalli valmistuu.
1973 Pekka Kurri voittaa ensimmäisenä Tapiola Uimarien
edustajana Suomen mestaruuden. Mestaruusmatka on
200 metrin sekauinti.
1973 – 1979 Laaksolahden Virin Lasse Jaakkola hallitsee miesten
selkäuintia ja voittaa kaikkiaan 100 ja 200 metrin matkoilla kaikkiaan 15 pitkän ja lyhyen radan SM-kultaa.
1982 Espoon Uimaseura perustetaan.
1983 Espoonlahteen valmistuu kansainvälisten kilpailujen
vaatimukset täyttävä uimahalli.
1984 Simmis Espoo – Simmis Esbo perustetaan.
1985 Laaksolahden Viri voittaa ensimmäisen kerran uinnin
pitkän radan Suomen mestaruuskisoissa Tampereella
seurojen välisessä pistekilpailussa Kalevan Maljan.
1988 Laaksolahden Viri on ylivoimaisimmillaan. Mari Kasvion,
Janne Soinisen ja Marja Airaksen johdolla LaVi voittaa
Kalevan Maljan yli 40 pisteen erolla Jyväskylän Uimaseuraan. Tapiolan Uimarit on kisassa kolmanneksi paras seura.
1989 Laaksolahden Viri voittaa Kalevan maljan viidennen kerran peräkkäin.
1990 Antti Kasvio saavuttaa nuorten Euroopan mestaruuden
Dunkerquessa 200 metrin vapaauinnissa.
1992 Espoonlahden uimahallissa järjestetään sprinttiuinnin
Euroopan mestaruuskisat. Laaksolahden Virin Antti Kasvio ottaa Jani Sievisen jälkeen hopeaa 100 metrin sekauinnissa ja on mukana kultaa voittaneessa Suomen
4x50 metrin sekauintiviestijoukkueessa. Antti Kasviosta tulee ensimmäinen espoolainen uintilajien olympiamitalisti kun hän yltää pronssille Barcelonan
kisojen 200 metrin vapaauinnissa.
4
1993 Sheffieldin EM-uinneissa Antti Kasvio saavuttaa kaksi
kultaa, mestaruus tulee sekä 200 että 400 metrin vapaauinnissa.
1994 Kasvion kansainvälinen menestys huipentuu Rooman
MM-uinneissa: kultaa 200 metrin ja hopeaa 400 metrin
vapaauinnissa.
1995 Wienin EM-uinneissa Kasvio ottaa pronssia 200 metrin
vapaauinnissa.
1997 Tapiolan Uimarit ottaa Kuopion SM-uinneissa seitsemän
mestaruutta Göran Porvalin ja Outi Hällin johdolla. Tapiolan Uimarit on Kalevan malja -kisassa kakkonen Simmis
Unitedin jälkeen.
1998 Tapiolan Uimarien Göran Porvali on mukana Suomen
neljänneksi sijoittuneessa 4x50 metrin sekauintiviestijoukkueessa Sheffieldin lyhyen radan EM-uinneissa.
2004 Laaksolahden Viri, Tapiolan uimarit ja Simmis Espoo
päättävät yhdistyä seuraavan vuoden alussa maan suurimmaksi uimaseuraksi. Seuran viralliseksi nimeksi tulee
Uinti Espoo – Esbo Sim ja käyttönimeksi Cetus.
2005 Cetuksen ensimmäiset Suomen mestaruudet. Lyhyen
radan SM-kisoissa maaliskuussa Oulussa Timo Peltola
voittaa 800 ja 1 500 metrin vapaauinnit Niko Hämäläinen 400 metrin sekauinnin. Heinäkuussa pitkän radan
SM-uinnissa Jyväskylässä Peltola voittaa 400, 800 ja
1 500 metrin vapaauinnit.
2006 Miia Tenhunen edustaa Suomea ensimmäisenä Cetuksen edustajana kansainvälisissä arvokisoissa Budapestin
EM-uinneissa elokuussa. 50 ja 100 metrin rintauinneissa
hän ei yllä välieriin.
2007 Cetuksen Lauri Malk voittaa Slovenian Kranjissa mastersuimarien EM-kilpailuissa 800 metrin vapaauinnissa ja
5 000 metrin avovesiuinnissa kultaa ikäsarjassa 70 – 74
vuotta.
2008 Espoon kaupunki antaa Cetukselle tehtäväksi hoitaa espoolaisille koululaisille uimaopetusta koko lukuvuoden
ajan. Tehostunut opetus johtaa siihen, että parissa vuodessa espoolaisista neljäsluokkalaisista 80 prosenttia ja
kuudesluokkalaisista peräti 97 prosenttia on saavuttanut pohjoismaisen uintitaitovaatimuksen mukaisen 200
metrin yhtäjaksoisen uimisen taidon.
2009 Cetuksen Lauri Malk saavuttaa masters-uimarien EMkisoissa Espanjan Cadizissa pronssia ikäsarjan 70 – 74
vuotta 100 metrin perhosuinnissa ja hopeaa 200 metrin
perhosuinnissa.
2010 Cetus nousee ensimmäisen kerran uinnin Kalevan maljan voittajaksi ohi monivuotisen mahtiseuran Helsingfors Simsällskapin. Cetus säilyttää asemansa ykkösseurana tämän jälkeen vuosittain. Cetus Espoo 10 vuotta 2004 – 2014
2011
2012
2013
2014
Cetukseen siirtyneestä Hanna-Maria Seppälästä tulee
seuran ensimmäinen kansainvälinen arvokisamitalisti,
kun hän ui ankkurisosuuden Suomen pronssia voittaneessa joukkueessa Eindhovenin lyhyen radan EM-uinneissa.
Cetuksen miesten vesipallojoukkue ottaa SM-sarjassa
pronssia. Lassi Ohtonen, Nea Rinne ja Fanny Teijonsalo
yltävät mitaleille nuorten lyhyen radan Pohjoismaisissa mestaruusuinneissa Reykjavikissa. Ohtonen saavuttaa
hopeaa 100 metrin rintauinnissa ja pronssia 50 metrin
rintauinnissa. Teijonsalo on hopealla 200 metrin sekauinnissa ja pronssilla 200 metrin rintauinnissa. Rinne saa
pronssia 200 metrin sekauinnissa
Vesipallossa Cetuksen naisten joukkue ylittää kaikki odotukset voittamalla toisella SM-sarjakaudellaan Suomen
mestaruuden täysin puhtaalla pelillä. Joukkue ei hävinnyt kauden aikana ainuttakaan ottelua. Mestarijoukkueen valmennuksesta vastasi Pantelis Lioumis. Suomen Uimaliitto nimeää vuoden uintiurheilijaksi ja
vuoden vammaisuimariksi Cetuksen Antti Latikan, joka
on toisissa paralympialaisissaan Lontoossa yltänyt loppukilpailuun 100 metrin selkäuinnissa. Samalla nimetään
Latikan valmentaja Helen Ovaska vuoden valmentajaksi.
Syksyllä Cetus tulee mukaan Pääkaupunkiseudun Urheiluakatemia URHEA:n ja Suomen Uimaliiton yhteistyöllä
syntyneeseen uintipainotteisen luokan toimintaan. Uintiluokalla on 15 uimaria, joista yhdeksän edustaa Cetusta. Cetus osallistuu luokan uintitoiminnan kustannuksiin
yhtä suurella osuudella kuin URHEA.
Lyhyen radan EM-uinneissa Ranskan Chartres’ssa cetuslaisista yltävät loppukilpailuun Hanna-Maria Seppälä (5.
50 ja 100 metrin vapaauinnissa, 6. 100 metrin sekauinnissa) ja Noora Laukkanen (7. 200 metrin rintauinnissa).
Hanna-Maria Seppälä ui lisäksi pronssille yltäneessä sekajoukkueiden 4x50 metrin vapaauintiviestijoukkueessa.
Seppälä ja Anni Alitalo ovat mukana neljänneksi sijoittuneessa naisten 4x50 metrin vapaauintiviestijoukkueessa.
Seuran virallinen nimi muuttuu muotoon Cetus Espoo
ry – Cetus Esbo rf. Uinti Espoo nimi jää pois käytöstä.
Cetus voittaa nuorimpien kilpauimareiden Rollo-uinneissa Vaasassa seurojen välisen pistekilpailun.
Anni Alitalo yltää välierään Barcelonan EM-uintien 50
metrin selkäuinnissa. Lopullinen sijoitus on 16.
Cetus voittaa viidennen kerran peräkkäin uinnin Kalevan
Maljan.
Cetuksen Ari-Pekka Liukkonen saavuttaa pronssimitalin
Berliinin EM-uintien 50 metrin vapaauinnissa Suomen
ennätysajalla 21,93. Tuomas Pokkinen ui välierään 50
metrin perhosuinnissa ja on lopulta sijaluvulla 16.
Kilpailijaseuran mielipide Cetuksesta
Espoossa esimerkillistä
uimaopetusta koululaisille
Cetus edistää koko
Suomen uintiurheilua
Swimming Jyväskylä kuuluu
suomalaisen uintiurheilun
huippuseuroihin. Jyväskylässä on valmennettu monia
suomalaisia huippu-uimareita kansalliseen ja kansainväliseen menestykseen. Seuran
kasvateista kirkkaimpia kansainvälisiä mitaleita saavutti
2000-luvun alkuvuosina Jere Hård, joka voitti muun
muassa kahdesti Euroopan
mestaruuden 50 metrin perhosuinnissa.
Swimming Jyväskylän valmennuspäällikkö Marjoona Teljo pitää Cetuksen menestystä monen tekijän summana.
”Seuralla on paljon palkattuja täysipäiväisiä valmentajia. He voivat keskittyä nimenomaan valmennukseen.
Lauttasaaren Yhteiskoulun
uintiluokalla on varmaan
myös merkittävä rooli harjoittelussa. Ja totta kai koko
Espoon kaupungin uimaopetuksesta huolehtiminen
Swimming Jyväskylän valmennuspäällikkö Marjoona
Teljon mielestä Cetuksen menestys on monen tekijän
summa.
mahdollistaa lahjakkuuksien löytämisen ja kilpauintiohjaamisen. Ainakin se tekee
työn helpommaksi kuin monessa muussa seurassa.”
Jyväskylässä erityisesti seuran junioriryhmät ovat kärsineet puolitoista vuotta kestäneestä halliremontista. Seura
on vasta tänä syksynä alkanut päästä samoihin uintilisenssien määriin kuin ennen
remonttia.
Teljon mukaan Swimming
Jyväskylä ei ole aikuisten tasolla menettänyt henkistä
taisteluvalmiuttaan Cetusta vastaan. Seurojen välisissä
tasomittelöissä jyväskyläläiset tosin menettivät pisterohmuna kunnostautuneen AriPekka Liukkosen pahimmalle kilpailijalleen.
”Meillä on vahva usko
omaan aikuisuintiimme emmekä ole ajatuksissamme
juuttuneet
SM-kisojen Kalevan malja
-kilpailun kakkossijalle loppuiäksemme, varoittaa Marjoona Teljo.
Teljo antaa espoolaisseuralle reilun tunnustuksen
suomalaisen huippu-uinnin
edistämisestä.
”Cetus on toiminnallaan
mahdollistanut huippujen
leirittämisen ja kisaamisen
ulkomailla hienolla tavalla.
Tämä puolestaan pakottaa
muut seurat panostamaan
valmennuksen laatuun entistä enemmän, koska muilla ei ole tarjota samanlaisia
mahdollisuuksia. Näin koko
Suomen uinti menee eteenpäin.”
Toisen lajin valmentajan huomioita
Espoon taitoluistelussa samoja
elementtejä kuin Espoon uinnissa
Espoo on monipuolinen urheilukaupunki. Vesielementin kiinteällä muodolla urheillaan Cetus Espoota etäisesti muistuttavin muodoin
ja hyvin tuloksin taito- ja
muodostelmaluistelussa.
Espoon Jäätaiturit on
vuonna 1985 perustettu taitoluistelun ja muodostelmaluistelun erikoisseura, jossa luistelee noin 500 jäsentä
alkaen luistelukoululaisista
yksinluistelijoihin, muodostelmaluistelijoihin ja varttuneisiin harrastajiin.
Jäätaitureiden päävalmentaja Virpi Horttana kertoo,
että yksinluistelun kilpaluisteluryhmiä seurassa on kolme. Nuorimpien, vuosina
2004 – 2006 syntyneiden
ryhmässä on 15 taitoluistelijanalkua samoin kuin pari
vuotta vanhempien ryhmässä. Ykkösryhmässä luistelee
12 iältään 13 – 21 -vuotiasta määrätietoista menestyksen tavoittelijaa. Päätoimisia valmentajia on yksinluistelussa kolme ja muodostelmaluistelussa kaksi. Lisäksi seuralla on parikymmentä
tuntivalmentajaa.
Muodostelmaluistelun
ryhmiä on kaikkiaan viisi,
joista yksi on aikuisten harrastajien Evergreens-ryhmä.
Yhteistyö Espoon kaupun-
gin kanssa sujuu päävalmentaja Horttanan mukaan mainiosti, mutta halliongelmat
tulevat ajoittain tekemään
tenää samoin kuin toisinaan
uinnissakin. Toissa talvena
ilmeni Laaksolahden jäähallin kattorakenteissa vaurioita, jotka ovat pakottaneet
Espoon Jäätaiturit hakemaan
jäätilaa ja -aikaa kaupungin
muista halleista.
”Laaksolahden kattopulmat saadaan varmaan ratkaistua, mutta sitä ennen
elämme haasteellista aikaa.
Käytössämme olevista halleista Reebok Areena on olosuhteiltaan hyvä. On hankala saada muiden hallien aikatauluihin mahtumaan luistelukoululaisille sopivia aikoja.
Pitää muistaa, että pienimpiä
kuljettavat vanhemmat kaikkiin harjoituksiin”, muistuttaa Horttana.
Ohimenevistä tilaongelmista huolimatta Virpi Horttana ei näe mitään syytä siihen, miksi Espoon taitoluis-
telu ei pysyisi edelleen Suomen kärjessä.
”Uusi sukupolvi koko
Suomen taitoluistelussa on
hakemassa tuntumaa myös
maailman kärkeen tavoitteena seuraavat olympialaiset talvikisat vuonna 2018
Etelä-Korean Pyeongchangissa. Haluamme toivottaa
menestystä myös kymmenvuotiaan Cetus Espoon uintiurheilijoille”, sanoo Virpi
Horttana, espoolainen huippuvalmentaja.
Sari Niskanen
Espoon Jäätaitureiden jokakeväiset näytökset satuteemoineen ovat monille pienille
espoolaisille innostavia tapahtumia. Kuva Pekka Töpöhäntä -näytöksestä.
Cetus Espoo 10 vuotta 2004 – 2014
Espoon kaupungin ja Cetuksen yhteistyö koululaisten uimaopetuksessa on tuottanut hyviä tuloksia. Peräti 97 prosenttia espoolaisista kuudesluokkalaisista täyttää pohjoismaisen uimataitovaatimuksen, jonka mukaan henkilö on uimataitoinen, kun
hän syvään veteen pudottuaan pystyy uimaan yhtäjaksoisesti
200 metriä, josta matkasta 50 metriä pitää osata uida selällään.
Espoossa peruskoululaisten lukuvuoteen kuuluu jakso, jonka
aikana käydään neljä kertaa saamassa käytännön uimaopetusta.
Uintiopetus on osa koulunkäyntiä. Vuoden aikana noin 17 000
espoolaista koululaista saa Cetuksen järjestämää uimaopetusta.
Niittykummun koulun opettajat Olli Juvonen ja Maija Polojärvi ovat kuluneen syksyn aikana käyttäneet oppilaitaan Espoonlahden uimahallissa, jossa Cetuksen päätoimiset uimaopettajat antavat koululaisille oppia uimisen taidossa.
Olli Juvonen on toista vuotta vakituisena opettajana. Oulusta
Espooseen muuttanut Maija Polojärvi opettaa nyt toista vuotta espoolaisia lapsia. Juvosen oppilaat ovat viidesluokkalaisia ja
heitä on 25, Polojärven 26 oppilasta ovat kolmannella luokalla.
”Viidesluokkalaisille uintiopetus on jo tuttua hommaa. Kun
uintia on tiedossa, kaikki tietävät, että uikkarit ja pyyhkeet pitää ottaa aamulla mukaan. Ekaluokkalaisten kanssa on varmaan
vähän enemmän jännitystä ilmassa”, kertoo Juvonen.
Opetus oppilaiden
taitotason mukaista
Maija Polojärvi kiittää uimahallia ja uimaopettajia hienosta
varautumisesta koululaisuinteihin. Jos joku on unohtanut uimavarusteensa kotiin, hallilta saa maksutta lainaksi uima-asun
ja uimalasitkin.
Niittykummun opettajat ovat tyytyväisiä uimaopettajien ammattitaitoon ja kykyyn sopeutua eri-ikäisiin uimataidon opettelijoihin.
”Oppilaiden innostus ja kiinnostus on korkealla. Välillä uimaopettajan pitää pyytää oppilaita kuuntelemaan ja painamaan
mieleen mitä sanotaan. Ryhmälläni onkin hyvä uimataito, tehoryhmiin ei ole tarvinnut turvautua”, Polojärvi sanoo.
Cetuksen uimaopettajat antavat opettajien näkökulmasta
systemaattista ja laadukasta opetusta. Luokanopettajien tehtäväksi jää lähinnä kannustaa ja pitää yllä positiivista mielialaa.
”Oppilaat ovat keskittyneitä ja motivoituneita. Tästä näkee,
että uintiopetus on oppilaiden oman taitotason mukaista”, kuvailee Juvonen.
Uintiopetukseen varattu puolitoista tuntia vilahtaa nopeasti
ja riemukkaasti ohi, varsinkin kun aikaan kuuluvat bussimatkat koululta uimahallille ja takaisin sekä suihkussa ja saunassa
käynnin rituaalit. Maija Polojärvi esittääkin mietittäväksi, olisiko uintiopetukseen käytettävää aikaa mahdollista jopa hiukan lisätä.
Toiminnanjohtaja Johanna Vartiainen:
Tiivistä yhteistyötä
kaupungin kanssa
Espoon kaupungin ja Cetuksen yhteistyö alusta lähtien tiivistä. Eri toimintojen kautta pidetään yhteyttä kaupunkiin. Koulujen uimaopetuksen ja uimavalvontatoiminnan sopimusehdot pitää täyttää. Kurssitoiminnasta päätetään osin kaupungin
kanssa yhdessä. Kaupungin kanssa käydään vuosittain läpi yhteistyöryhmien tarjonta.
Uimakoulujen lisäksi on tekniikkakoulutusta, vesijumppaa,
erityisryhmien ohjausta, lasten iltapäivätoimintaa, vesitöpinöitä – toimintaa uimahallin jokaiselle tunnille ja vähän ylikin.
Erityisesti koululaisten uintiopetuksessa on Espoossa saavutettu hienoja tuloksia, voi huoletta sanoa, että tulokset ovat parhaita koko maassa. Vuonna 2013 Espoon kuudesluokkalaisista
peräti 97 prosenttia oli uimataitoisia. Espoossa koululaiset saavuttavat uimataidossa lähes samat tulokset kuin lukutaidossa.
”Maahanmuuttajien integraatio vesiliikuntaan aloitettiin Olarin pienessä altaassa
vuonna 2008 yhdellä ryhmällä. Aloite
oli tullut maahanmuuttajilta itseltään.
Toimintaa alettiin tarjota tarpeen mukaan isommassa mitassa. Toiminta kasvoi pian viisinkertaiseksi”, kuvailee Vartiainen toiminnan monimuotoisuutta.
Allastilaa tarvitaan jatkuvasti lisää. Oman uimahallin rakentaminen voisi olla ratkaisu, mutta kallis ratkaisu.
5
Cetuksen menestyksen avaintekijöitä
Anni Alitalolla
menestysodotuksia sen
verran minkä laki sallii
Moninkertainen uinnin Suomen mestari ja maajoukkueedustaja Anni Alitalo aloitti
uintiharrastuksensa omien sanojensa mukaan jo taaperona
uimakouluista ja vesiralleista.
”Ensimmäiset kisat tulivat
vastaan seitsemän vuoden
iässä. Tämän jälkeen olin
jo ihan myyty lajille”,
muistelee nyt 23-vuotias Alitalo
Uinnin ohella Alitalo harrasti vesipalloa silloin kun siihen vielä riitti aikaa. Nykyisin Suomen
mestaruusuinnit toimivat
Alitalolle etappeina matkalla kohti kansainvälisiä arvokisoja. Tämä johtuu lähinnä
kuntopiikin ajoittamisesta arvokilpailuiden kohdalle. SMkisoista ovat kuitenkin jääneet
erityisesti mieleen vuoden
2010 lyhyen radan SM-uinnit, joissa Alitalo voitti kaikki kolme selkäuinnin matkaa
uusilla ennätyksillään.
”Taisivat siinä hattutempun lomassa tarttua mukaan
200 metrin ja 50 metrin selkäuinnin
SM-kilpailuennätyksetkin”
Alitalo naurahtaa.
Barcelonan kesän 2013
maailmanmestaruuskisojen
semifinaaliuinti 50 metrin
selkäuinnissa ja päivän kaksi
Suomen ennätystä ovat nekin
jääneet erityisesti mieleen. Takana oli silloin myös kevään
rankka kymmenen viikon lukuprosessi oikeustieteellisen
tiedekunnan pääsykokeisiin.
Kuluvana vuonna Alitalo
on saanut yhä lisää kansainvälistä kisakokemusta.
”Ilahduttava piristys oli
Dohan maailmancupin viestikulta 4x50 metrin sekauintiviestissä ja aloitusosuuteni
epävirallinen 50 metrin selkäuinnin SE-aika. Alkaneella kaudella olen keskittynyt
aikaisempaa enemmän kuivaharjoitteluun ja toivon lisäyksen näkyvän myös tuloksena altaan puolella” Alitalo
kiittelee.
Jatkossa Alitalon tavoitteena on parantaa arvokilpailujen sijoituksia ja edetä semifinaaleista finalistien joukkoon.
Kilpauinnin ohella selkäuintispesialistin päivittäiseen
elämään kuuluu paljon muutakin. Kahden korkeakoulututkinnon suorittaminen sekä työharjoittelu asianajotoimistossa pitävät Alitalon tuotteliaana.
”Urheilijan on hyvä
muistaa urheilu-uransa
lomassa käydä koulunsa hyvin. Useimmilla on
jo tavoiteorientoitunut
asenne sisäänrakennettua
urheilun ansiosta, joten miksei sitä hyödyntäisi opiskeluunkin. Kouluttautuminen
ja urheilu eivät ole toisensa
pois sulkevia vaihtoehtoja.
Ne täydentävät toinen toistaan” vakuuttaa Anni Alitalo.
Anni Alitalo
EM-pronssi oli
Ari-Pekka Liukkoselle
vain välitavoite
Viime kesän Euroopan mestaruusuinneissa Berliinissä
oli yksi suomalaisuimari ylitse muiden: Ari-Pekka Liukkonen. Nykyisin Cetusta edustava pikakiitäjä sai pronssimitalista vahvistusta uskolleen yhä
suurempien saavutusten mahdollisuuteen.
Pieksämäellä 25 vuotta sitten syntynyt Ari-Pekka Liukkonen pelasi nuorempana pitkään lentopalloa. Menestystä
olisi siinäkin lajissa voinut nykyään 208-senttiselle voimanpesälle tulla. Koko ajan vahvistui mielessä tunne siitä, että
omin laji on kuitenkin uinti.
Uimaseura Pieksämäen
Kuutteihin päätymistä Liukkonen kuvaa alun perin sattumaksi. Uinti vastasi omia urheiluajatuksia.
”Uinnissa yhdistyivät sopivasti yksilölajin mahdollisuus päättää itse lopputuloksesta, sekä joukkuelajien hyödyt ryhmässä harjoittelusta ja
viestien kautta myös yhdessä
kilpailemisesta.”
Tähänastisen uintiuransa ehdottomasti tärkeimpänä saavutuksena Liukkonen
pitää viime elokuun Euroopan mestaruuskisojen pronssimitalia Berliinissä 50 metrin vapauinnissa Suomen ennätysajalla 21,93. Tuloksena
oli suomalaisen miespikauimarin paras saavutus sitten
Jere Hårdin kultaisten EMperhostelujen.
Cetukseen Ari-Pekka Liuk-
Ari -Pekka Liukkonen
6
konen siirtyi vuosi sitten lokakuussa. Koko aikaisemman huippu-uintiuransa
ajan hän oli edustanut
Swimming Jyväskylää.
Cetuksessa Liukkonen
on huomannut odotustensa täyttyneen tärkeimmässä asiassa:
”Seura panostaa tosissaan urheilijoihin, joiden
tähtäimessä on menestys
kansainvälisissä arvokilpailuissa. Vaikka treenaan edelleen SprinttiTallissa Jyväskylässä, olen ollut aina tervetullut kaikkiin Cetuksen tapahtumiin. Olen tuntenut oloni
kotoisaksi heti ensimmäisestä hetkestä lähtien. Olen ollut
erittäin tyytyväinen.”
Liukkonen ei ole salaillut
sitä, että hän odottaa itseltään
vakavasti menestystä Rio de
Janeiron vuoden 2016 olympiauinneista.
”Berliinin EM-uinnit nostivat minut maailmantilastossa jo 15 kärkiuimarin joukkoon. Kun otetaan olympiakisojen maakiintiöt, olen jo
muutaman sadasosan päässä
kymmenen parhaan joukosta. Siksi Rio de Janeiron tavoitteeni, olympiavoitto, on
realismia. Se on ehkä sitä jo
muidenkin kuin minun ja lähipiirini mielestä.”
Ari-Pekka Liukkonen kirjoitti syksyyn 2013 saakka
Kaakeleita laskemassa -blogia,
jota saattoi seurata Facebookissa. Huippu-uimarin puntaroitujen ajatusten julkaiseminen katkesi, kun kirjoittaja suunnitteli omia nettisivujaan. Suunnittelu ja toteutus
veivät aikaa, mutta Berliinin
EM-uintien jälkeen Liukkosen uusilla sivuilla ovat uudet bolgiajatukset luettavissa
osoitteessa www.sprintap.com
Tuomas Pokkinen
– pienestä pitäen
kansainvälinen
Tuomas Pokkinen aloitti uimisen kuusivuotiaana Malesiassa. Vanhemmat laittoivat
pojan uimaan avoimiin koulun kisoihin, joissa hän voitti kaikki lajinsa. Niinpä vanhemmat ilmoittivat nuoren
Tuomaksen koulun uintiryhmään aloittamaan ohjatun uimisen.
Valmentajia on nyt 19-vuotiaalle Pokkiselle kertynyt eri
puolilta. Elvin China oli malesialainen, yksi valmentaja oli hongkongilainen Eric.
Suomessa ja Espoossa ovat
valmentajina toimineet Suvi
Toiviainen, Dmitri Panfilenko ja Olli Kantola.
Sykähdyttävänä tapahtumana on Pokkisen mieleen
jäänyt EM-kisarajan alittaminen viime keväänä lyhyim-
Tuomas Pokkinen
mällä perhosuintimatkalla.
Berliinin EM-uinneissa lunasti odotukset ja ui itsensä
välieriin. Berliinin tavoitteena
oli ollut jo ennen kisoihin lähtöä Suomen ennätys.
”Ennätyksen saavuttaminen ensimmäisessä startissa
oli mahtavaa”, iloitsee Pokkinen vielä pari kuukautta myöhemmin.
Tuomas Pokkisen tavoitteisiin kuuluu arvokisamitali ja
kilpaileminen vuosien 2016 ja
2020 olympiakisoissa.
Seurakaveri Riku Pöytäkivi
on Pokkisen kova kilpakumppani perhosuinnissa.
”Sanomattakin on selvää,
että kannustamme toisiamme uimaan entistä kovempaa
harjoituksissa ja kisoissa. Eihän kukaan pidä häviämisestä”, toteaa Tuomas Pokkinen.
Toistaiseksi Pokkinen kuluttaa aikaa uima-altaan lisäksi lukion penkillä. Keväällä pitäisi valkolakin odottaa
ottajaansa. Erityisiä opiskelutavoitteita ei ole vielä hahmottunut, mutta Pokkinen
kertoo ulkomailla opiskelun
kiinnostavan.
Espoon
perhoslahjakkuus kohti
maailman huippua
Riku Pöytäkivi on Cetus Espoon riveistä noussut 21-vuotias maajoukkueuimari. Hän
aloitti kilpauinnin vuonna
2008. Kilpauinnin aloittamiseen vaikutti halu
oppia uimaan kuin oma
esikuva Milorad Čavić,
maailman- ja Euroopan
mestari sekä olympiahopeamitalisti ja maailmanennätysten rikkoja perhosuinnissa.
”Oma uintiurani on alusta
alkaen ollut suunnitelmallista. Uinti ei ole enää moneen
vuoteen ollut minulle pelkkä
harrastus” kuvailee Pöytäkivi.
Pöytäkivi on kuulunut Suomen uintimaajoukkueeseen
vuodesta 2013, aikaisempina kahtena vuotena hän oli
nuorten uintimaajoukkueen jäsen. Nuorten pohjoismaisissa mestaruusuinneissa vuonna 2012 hän saavutti mestaruuden perhosuinnin
molemmilla matkoilla, 50 ja
100 metrillä.
Nuorten ja aikuisten Suo-
Cetus Espoo 10 vuotta 2004 – 2014
men mestaruusuinneista Espoon perhostelija on koonnut tähän mennessä kolmisenkymmentä mitalia viestimitalit mukaan lukien.
Riku Pöytäkivi on ehtinyt
perhostella pitkän ja lyhyen
radan EM-uinneissa sekä
maailmancupin osakilpailuissa. Kuluvan vuoden elokuussa hän osallistui pitkän
radan EM-kilpailuihin Berliinissä. Syksyn aikana hän on
maailmancup-uinneissa Moskovassa ja Dubaissa rikkonut
Matti Rajakylän Suomen ennätyksen 50 metrin perhosuinnissa ajalla 23,14 ja Tero Välimaan Suomen ennätyksen saman uintilajin lyhyen radan 100 metrillä uimalla
ajan 51,85.”
Miesten perhosuinti on
maailmanlaajuisesti kovatasoinen uintilaji. Maailman
huippujen saavuttaminen
vaatii suurta kunnianhimoa
ja ahkeruutta unohtamatta uimarilta vaadittavia erinomaisia lajiominaisuuksia. Huipulle ei yleensä päästä yhtä
nuorena kuin monissa miesten pitkien matkojen tai naisten lajeissa” analysoi Pöytäkivi
vaativaa lajiaan.
Tänä vuonna ovat edessä vielä lyhyen radan maailmanmestaruusuinnit joulukuun alkupuolella Dohassa.
Pöytäkivi on lisäksi asettanut
tavoitteekseen osallistumisen
100 metrin perhosuinnissa
Rio de Janeiron olympiakisoihin vuonna 2016, jolloin
hän on 23-vuotias.
Peruskoulutukseltaan Pöytäkivi on sporttimerkonomi.
Hän työllistää itsensä kuntosaliyrittäjänä ja -valmentajana.
Riku Pöytäkivi
Hanna-Maria Seppälä
Maailmanmestari
Cetuksen riveissä
Vuoden 2003 maailmanmestari 100 metrin vapaauinnissa oli 18-vuotias Hanna-Maria Seppälä, joka nousi kerralla Suomen uintiurheilun kirkkaaksi kiintotähdeksi. Keravan Uimareita edustanut Seppälä siirtyi yhdessä valmentajaäitinsä Mirjamin kanssa Cetukseen vuoden 2010 alussa.
Hanna-Maria Seppälä on
saavuttanut maailmanmesta-
Hanna-Maria Seppälä
ruuskisoissa vuoden 2003
kultamitalin lisäksi kaksi hopeaa ja pronssin. Euroopan
mestaruuskisoista on kertynyt neljä kultaa, kaksi hopeaa ja kolme pronssia. Suomen
mestaruuksia Seppälä on saalistanut huikeat 116 ja parantanut Suomen ennätyksiä 102
kertaa.
Tavoitteita on vieläkin
edessä. Joulukuussa ovat edessä lyhyen radan MM-uinnit
Dohassa. Pitemmällä aikavälillä siintää Rio de Janeiron
olympia-allas. Tähänastisissa
kolmissa olympiakisoissaan
Seppälä on parhaimmillaan
ollut Pekingissä vuonna 2008
neljäs 100 metrin vapaauinnissa puolen sekunnin päässä pronssisijoituksesta. Viimeisimmissä olympiakisoissa Lontoossa hän oli Suomen
joukkueen lipunkantaja.
Hanna-Maria Seppälä on
vuodesta 2010 lähtien Cetusta edustaessaan noussut
seuran kaikkien aikojen uimariksi mitalitilin ykkösenä.
Hän on ollut iloinen Cetuksessa saamastaan hyvästä vastaanotosta.
”Seurassa on koko ajan ollut tosi hyvä fiilis. Cetuksessa on asiat hoidettu hienosti. Toiminnassa on ollut koko ajan selkeät suuntaviivat ja
ammattimainen ote”, tiivistää
Seppälä kokemuksiaan.
Seppälällä on harkittu näkemys siitä, miten Suomen
uintia ja nuorten lahjakkuuksien kehittämistä huippu-urheilijoiksi voitaisiin entisestään parantaa.
”Nuoria lahjakkuuksia pitäisi saada entistä useammin
kilpailemaan ulkomailla kovatasoisissa kilpailuissa totuttelemassa vaativiin kilpailuihin ja ottamaan mittaa toisista kovatasoisista uimareista. Suomi on pieni maa, jossa maailmanluokan uimareita
on vähän. Samalla valmentajat pysyisivät läheisessä tuntumassa uinnin ja sen valmennusmenetelmien kansainväliseen kehitykseen.”
Cetuksen juhlavuotena
Hanna-Maria Seppälä haluaa
esittää seuralleen lämpimät
kiitokset kaikesta tuesta, jota
hän on Cetuksen uimariperheeseen kuuluessaan saanut.
Valmentamisen filosofiaa:
Tuloksiin valmentaminen vaatii väkeä ja osaamista
Maailmanmestarin
valmentajaäiti jäi
eläkkeelle Cetuksesta
Yhteishenki on
menestystekijä
Vuonna 2011 Cetuksen päävalmentajaksi tullut Olli Kantola oli jo ennen Espooseen
tuloaan tehnyt vahvaa valmennustyötä. Rovaniemen
Uimareissa kilpaa uinut Kantola oli omien sanojensa mukaan löytänyt valmentamisesta luontevan jatkon omalle uinnilleen.
Kun Rovaniemen uimaseurat vuonna 2006 yhdistettiin
Swimming Club Rovaniemi -seuraksi, Kantolasta tuli seuran puolipäivätoiminen
palkattu päävalmentaja. Maine kiiri vyörynä etelään, kun
Kantolan valmennettavat menestyivät arvokisoissa. Edessä
oli muutto pääkaupunkiseudulle, ensin valmennustehtäviin Helsingfors Simsällskapissa vuonna 2010 ja vuotta myöhemmin Cetuksen riveihin.
Cetuksen valmentajajoukon yhteishenkeä Kantola
pitää erittäin hyvänä. Päätoi-
nusjärjestelmää vastaamaan
kasvavia haasteita. Apua jaetaan aina tarvittaessa ja ajatusten vaihto on erittäin aktiivista.
”Uskon että tässä on yksi
tekijä, jonka ansiosta Cetus
on Suomen menestynein uimaseura.”
Olli Kantola ja Mirjami Seppälä saivat Berliinin MM-altaalla seurata valmennettaviensa hyvää menestystä. ”Positiivisten nuorten
kanssa on ollut mukava
tehdä töitä”, sanoo Mirjami Seppälä.
miset valmentajat ajattelevat
uintiasioita samalla tavoin.
Yhdessä pystytään sen vuoksi
kehittämään seuran valmen-
Varsinkin leirit ja kilpailumatkat jäivät mieleen upeina kokemuksina. Urheilijoiden ja valmentajan yhteistyö
tuo iloa kaikille asianosaisille.
”Cetuksessa on panostettu
paljon siihen, että uimareilla on hyvät mahdollisuudet
harjoitella ja kehittyä. Osaavat valmentajat ja sitoutuneet
uimarit takaavat menestyksen
jatkossakin. Valmentaja jaksaa
kun uimarit kehittyvät ja menestyvät.”
Cetuksesta ensimmäisenä
työntekijänä hiljakkoin eläkkeelle jäänyt valmentaja Mir- Vetovoimainen seura
jami Seppälä ehti valmentaa hakee kansainvälistä
seurassa vuodesta 2010. Sil- menestystä
loin hän ja hänen maailman- Cetuksen tarkoituksena on
mestarityttärensä Hanna-Ma- toimia ennen kaikkea espooria Seppälä siirtyivät Keravan laisena seurana.
Uimareista Cetukseen.
”Emme enää ota vastaan
”Uintivalmentaja minus- kaikkia halukkaita huippu-uita tuli omien lasten uintihar- mareita. Tulijoiden virtaa on
rastuksen mukana reilut 20 selkeästi alettu rajoittaa. Cevuotta sitten. Opit valmenta- tuksessa on vetovoimaa. Ison
miseen hankin matkan varrel- seuran mahdollisuudet houla”, Seppälä kertoo.
kuttelevat”, sanoo Tero Laine.
Päätoiminen valmentaCetus on Suomen paras uijan työ helpotti merkittäväs- maseura. Nyt seura on alkati Seppälän omaa jaksamis- nut tietoisesti ohjata huipputa. Aikaisempi oman toijaan kohti kansainvälismen ohella valmentä huipputasoa.
taminen oli aika
Cetuslaihaasteellista.”
sia
on ollut
”Cetuksessa emme
Ystävysnuorten
ajattele asiaa niin, että
tyminen ja
Pohjoisyhteistyö
pysyisimme valtakunnan maisisuseiden valsa mesmentajien
taruushuipulla; tavoitteet on
kanssa sukisoissa
siirretty kansainvälisiin
juivat mutmitaleilkattomasti.
la ja nuor-
altaisiin.”
• Pesemme, vahaamme ja kuivaamme kaikki merkit ja mallit
• Meiltä saat kiillotuspesun, tehopesun, harjattoman pesun sekä erikoispesut
TÄLLÄ KUPONGILLA KIILLOTUSPESU
11
pa u
i jo e s
us p
Et € /
10 €
Kehä
II
– nopea ja ympäristöystävällinen autopesu.
a
BILIA OLARIN PESUKATU
ten EM-kisoissa finaaleissa.
Seuran kilpauinnin päätavoite, joskaan ei ainoa tavoite,
on saavuttaa määrätietoisella toiminnalla kansainvälistä
menestystä.
Olli Kantola määrittelee
asian selkeästi:
”Cetuksessa emme ajattele asiaa niin, että pysyisimme
valtakunnan huipulla; tavoitteet on siirretty kansainvälisiin altaisiin. Niissä menestyminen merkitsee vääjäämättä myös sitä, että kansallisesti Cetus pysyy korkealla vuodesta toiseen. Tilanne näyttää erittäin hyvältä ja olemme
kasvattamassa myös nuorten
ryhmissä tulevaisuuden menestyjiä.”
Lauttasaaren Yhteiskoulun
uintiluokkakokeilu on Cetukselle mielenkiintoinen. Toiminta on vauhdissa jo kolmatta vuotta. Uintiluokalla
on ollut kaikkiaan 45 uimaria, joista puolet on ollut cetuslaisia.
Tulevien huippu-uimarien huuhtominen esiin altaiden kuhinasta on kovaa työtä. Tätä tarkoitusta varten kehitettyyn Cetuksen Kultahippu-rinkiin haetaan yläasteen
kynnyksellä olevia uintilahjakkuuksia. Tässä työssä tarvitaan kokopäiväisten osaajien
lisäksi paljon oto-valmentajia.
Valmennustyö, sen laajuus
ja monipuolisuus ovat Cetuksen kilpauinnin menestyksen
vankkaa pohjakaakelointia.
PESUKATU
Merituulentie
nk.
Kuvat Jussi Salminen, Suomen Uimaliitto
de
Haukilah
Cetuksessa hienon kilpauran luoneet Niko Hämäläinen, Miia Tenhunen ja Tatu
Waltari ja muutamat muut
ovat uineet ja valmentaneet
yhtä aikaa. Uimarivalmentajat ovat oman aktiiviuintisiteensä avulla tiukemmin mukana uimarien elämässä. Tällainen vertaisvalmennus on
Laineen mielestä usein tärkeä
asia nuorille uimareille.
Olarinluom
Mitään ei synny tyhjästä. Urheilussa menestymiseen tarvitaan paljon työtä, osaavia
työn tekijöitä ja hyvää urheilijamateriaalia. Cetuksesta löytyy kaikkia menestystekijöitä.
Cetuksen valmennuspäällikkö Tero Laine on aloittanut uransa uinnin parissa
1980-luvulla uimalla ja valmentamalla Tampereella. Turun kautta hän siirtyi maaliskuussa 2004 päätoimiseksi valmentajaksi Tapiolan Uimareihin.
”Tuohon aikaan päätoimisia uintivalmentajia ei koko
maassa ollut täyttä kymmentä, näistäkin puolet Espoossa”, muistelee Laine.
Laineen houkutteli Espooseen kaupungin vahva asema
suomalaisessa uintiurheilussa
sekä orastava tieto siitä, että
kaupungissa alkoi hahmottua
mahdollisuus espoolaisten uimaseurojen yhdistämiseen.
Kun suurseura syntyi, ryhtyi Tero Laine sen päävalmentajaksi. Valmennuspäällikkönä aloitti Laaksolahden
Virin Katja Linnakylä, joka
siirtyi vuonna 2009 Kirkkonummen kunnan liikuntatoimen johtajaksi. Päätoimisiksi valmentajiksi tulivat Cetuksen ensimmäisenä toimintavuonna myös Pasi Salonen
ja Helen Ovaska. Vuodesta
2009 Laine on työskennellyt Cetuksen valmennuspäällikkönä.
Länsiväylä
Etu voimassa 31.12.2014 asti. Max 2 pesua/kuponki.
WWW.BILIA.FI
Cetus Espoo 10 vuotta 2004 – 2014
BILIA OLARI OLARINLUOMA 8, 02200 ESPOO
Avoinna: ma-pe 7-21 | la 10-16 | su suljettu
7
Cetus on Suomen
suurin vesipalloseura
Vesipallotoiminta alkoi Cetuksessa varhaisessa vaiheessa.
Toimintaa käynnistettiin ensi
vuosina yhteistyöllä espoolaisryhmän, Poli Waterpolo Teamin kanssa. PWT oli Teknillisen Ylioppilaskunnan alajaosto, jonka pelaajilla oli hallivuoroja Espoonlahden uimahallissa. Porilaisten kanssa
käytiin vuoden 2006 alusta
lähtien yhdistymisneuvotteluja, joiden tuloksena oli lopulta SM-sarjassa pelanneen
PWT:n yhdistäminen Cetuksen toimintaan.
Nykyisin Cetus on Suomen
suurin vesipalloseura. Veden
ja pallopelin yhteiselementistä
nauttii yhteensä noin 130 espoolaista pelaajaa, joista junioreita on vähän alle sata. Valmentajia on 11, heistä suurin
osa pelaajavalmentajina uurastavia.
”Aikuisilla ja vanhemmilla junioreilla on joka kaudella tavoitteenaan SM-mitalit.
Pienempien junnujen joukkueissa tärkeintä on päästä
pelaamaan ja mahdollinen
menestys olisi mukava lisä.
Jonkun värisiä mitaleita onkin tällä vuosikymmenellä
tullut joka vuosi useammassa sarjassa, vaikka kultamitaleita ei naisten kauden 2011
– 2012 mestaruuden jälkeen
olekaan saatu”, kertoo Jussi
Teijonsalo.
Nykyiselle harrastajamäärällä käytettävissä oleva allastila vielä riittää, mutta uusia
joukkueita ei voida perustaa,
ennen kuin Leppävaaran hallin uudistustyöt valmistuvat.
Sitä ennen uusia pelaajia voidaan ottaa vain täydennykseksi olemassa oleviin joukkueisiin. Harjoitusajat ovat
usein hankalia, pitkään ulottuvia iltavuoroja.
”Toivomme ja uskomme, että Leppävaaran uintikeskuksen valmistuttua joko siellä tai Espoonlahdessa
olisi mahdollista saada vesipallolle harjoitusvuoroja sellaisiin aikoihin, ettei pelaajien tarvitse tinkiä yöunistaan
ja palautumisesta” sanoo Teijonsalo.
Aloitteleville junioreille
Cetus järjestää vesipallokouluja, joiden jälkeen paikka
on avoinna oman ikäluokan
harjoituksiin. Vesipallokouluissa harjoitellaan pallonkäsittelyä ja pelaajan yksilötekniikkaa. Tämän jälkeen nuorilla pelaajilla on reitti avoinna oman ikäluokan harjoitteluryhmiin. Vesipallokouluun ja valmennusryhmiin
hakeudutaan ensisijaisesti
Cetuksen taitouinti
vahvassa nosteessa
Taitouinti on näyttävä joukkuelaji, joka saa katsojat haltioitumaan kerta toisensa jälkeen. Huikeat akrobatiaosuudet, uimareiden täydellinen
yhdenaikaisuus ja musiikillinen tulkinta hakevat vertaistaan. Paljetein koristellut kilpapuvut ja säkenöivät meikit
ovat omiaan luomaan taiteellista vaikutelmaa tässä esteettisesti kauniissa lajissa.
Cetuksessa taitouinnin taso on noussut kahden edeltävän vuoden aikana huikeasti
ja laji on siirtynyt seuran sisällä kilpaurheilun lajivalikoimaan. Aiemmin harrastepohjainen toiminta on muuttunut tavoitteelliseksi urheiluksi. Joukkueiden määrä on lisääntynyt, niin myös kilpailujen, joihin Cetus on ottanut osaa.
Arkiharjoittelua on tehostettu ja harjoitusten monipuolisuutta lisätty. Vaikka kilpasuoritus itsessään tapahtuukin vedessä, on kaikki osattava myös kuivalla maalla. Täydellinen yhdenaikaisuus ja
liikkeiden yhteneväisyys uimareiden kesken ovat asioita, joita hiotaan kuivaharjoituksissa. Lisäksi kehonhallinta, koordinaatio, notkeus ja
erityisesti keskivartalon lihasten vahvuus ovat tärkeitä uimareilta toivottavia ominaisuuksia.
Ratatilan niukkuus asettaa
omat haasteensa harjoitte-
8
Cetuksen arviointitilaisuuden kautta.
Allastila- ja aikaongelmien
kanssa kamppailevan Suomen
vesipallotoiminnan positiivisena piirteenä Jussi Teijonsalo pitää sitä, että viime vuosina on tullut mukaan uusia
seuroja ja varsinkin enemmän
joukkueita juniorisarjoihin.
”Jos uudet pelaajat saadaan
pidettyä toiminnassa mukana, voisi SM-sarjojen pelipaikoista vihdoinkin syntyä kilpailua. Silloin seurat voisivat
saada jalkeille useampia joukkueita ja vanhempiin ikäluokkiin syntyisi useampia sarjatasoja, mikä taas ruokkisi laajempaa harrastajapohjaa, josta olisi helpompi löytää uusia valmentajia, tuomareita
ja muita tarvittavia henkilöresursseja” hahmottelee Teijonsalo.
Mastersuimarit
kunnossa ikänsä kaiken
Mastersuinniksi kutsutaan kilpauinnin säännöillä tapahtuvaa uintiharrastusta yli 25-vuotiaille. Mastersit harjoittelevat tavoitteenaan osallistuminen masterskilpailuihin, joita
järjestetään runsaasti kotimaassa ja ulkomailla ikäsarjoissa alkaen 25 – 29 -vuotiaat ja siitä ylöspäin aina viiden
vuoden välein; yläikärajaa ei ole Cetuksessa ja sen edeltäjäseuroista erityisesti Laaksolahden Virissä masterstoiminta on ollut hyvin vireää. Monet espoolaiset mastersuimarit
ovat olleet mukana suomalaisen mastersuinnin alusta lähtien 1970-luvun lopulta.
Cetuksen mastersuimarit ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta olleet Suomen menestynein mastersjoukkue kotimaisissa mastersmestaruuskisoissa. Cetuksen olemassaolon aikana on seurojen välisessä pistekilpailussa parhaalle seuralle annettava Masters-malja -kiertopalkinto vain
kahdesti lipsahtanut rakkaalle kilpailijalle Helsingfors Simsällskapille.
Tuukka Ylönen
Cetuksen mastersuimarit Johanna Kara ja Simo-Pekka
Torsti edustavat seuran iätöntä voimaa ja vauhtia.
Cetuksen mahtava mitalitili
Jussi Salminen, Suomen Uimaliitto
Suomen mestaruusuinnit (50 metrin rata) 77 kultaa, 49
hopeaa, 43 pronssia.
Lyhyen radan (25 metriä) Suomen mestaruusuinnit 67 kultaa, 61 hopeaa, 50 pronssia.
Nuorten Suomen mestaruusuinnit (50 metrin rata) 37 kultaa, 31 hopeaa, 38 pronssia.
Nuorten lyhyen radan (25 metriä) Suomen mestaruusuinnit 17 kultaa, 17 hopeaa, 21 pronssia.
SM-mitaleille on Cetuksen edustajista yltänyt kaikkiaan
83 uimaria. Onnistumisen elämyksiä on seurassa riittänyt.
Cetuksen uimarit
kansainvälisissä arvokisoissa
Cetuksen urheilijoita on ollut mukana uinnin kansainvälisissä arvokisoissa EM-, MM- ja olympiatasolla kaikkiaan 12
vuodesta 2006 alkaen henkilökohtaisissa lajeissa ja viestiuinneissa. Cetuslaisille on näistä kisoista kertynyt neljä mitalia.
Mitaleista kolme on tuonut Hanna-Maria Seppälä ja yhden
pronssin on kauhonut Ari-Pekka Liukkonen. Seppälän hopea ja kaksi pronssia ovat viestiuinneista. Liukkosen pronssi tuli viime kesän EM-uintien 50 metrin vapaauinnista.
Muut kansainvälisiin aikuisten arvokisoihin osallistuneet
Cetuksen uimarit ovat Anni Alitalo, Aleksi Eskelinen, Sami Juopperi, Noora Laukkanen, Kristian Outinen, Tuomas
Pokkinen, Riku Pöytäkivi, Petra Soininen, Miia Tenhunen
ja Tatu Waltari.
Yli 18-vuotiaiden hallitseva Suomen mestari Nea Hannula tavoittelee paikkaa vuoden
2016 Lontoon EM-kilpailuista.
luun. Espoossa harjoitukset
viedään usein läpi kahdella
radalla, mikä vastaa noin neljäsosaa kilpa-altaasta. Olosuhteista huolimatta Cetuksessa
ei ole haluttu lähteä vähentämään uitavien ohjelmien
määrää. Seura aikoo edustaa
kansallisissa kilpailuissa kaudella 2014 – 2015 kaikissa
ikäsarjoissa sekä yksilö- että
joukkueohjelmissa.
Cetuksen verrattain nuorella valmennustiimillä on mo-
nien vuosien kokemus kansainvälisiltä kilpakentiltä ja
he tietävät mitä uimareilta ja
valmentajilta vaaditaan menestykseen. Kilpasuorituksena esitettävien koreografioiden on oltava uimareiden
tasoon sopivia, nykyaikaisia
ja korostaa uimareiden vahvuuksia vedessä.
Myös musiikkivalinnalla
on oma merkityksensä. Taitouintivalmentajan onkin
ensisijaisen tärkeää olla peril-
lä lajin kansainvälisestä kehityksestä.
Taitouinnin tulevaisuus
näyttää kaikin puolin valoisalta. Intohimoisia tekijöitä
löytyy niin altaasta kuin sen
laidaltakin. Cetuksella ei vielä ole suuria paineita menestyä, mutta halu näyttää on
kova. Kaudella 2014 - 2015
Cetuksen nuoret taitouimarit ottavat ensimmäistä kertaa osaa kansainvälisiin kilpailuihin.
Cetus Espoo 10 vuotta 2004 – 2014
Toimituskunta Sulevi Pellinen, PRO Viestintä päätoimittaja,
Johanna Vartiainen, Cetus, Jukka Vilske, Cetus
Sivunvalmistus
Timo Nokkala
Julkaisija Cetus Espoo ry. Leipurinkuja 1 a, 02650 Espoo,
[email protected], www.cetus.fi
Facebook https://www.facebook.com/CetusEspoo,
https://www.facebook.com/pages/Cetus-kurssit/108465522692380
Twitter @CetusEspoo,
https://twitter.com/cetuswaterpolo
Etusivun pääkuva:
Riku Pöytäkivi vauhdissa Gran Prix 3 -kisoissa Jyväskylässä
maaliskuussa 2014. Kuva Jussi Salminen, Suomen Uimaliitto