Kabulin kaduilla pelolle ei saa antaa valtaa
8 Uusi Rovaniemi Perjantaina 12.8.2011 Ihmiset A Thaimaasta kävin täällä lomilla lypsämässä lehmät, jotta vanhempani saivat pidettyä lomaa. Kuka? Airi Kangas ■ 62-vuotias Airi Kangas työskentelee konsulina Suomen Afganistanin suurlähetystössä Kabulissa. ■ Toiminut ulkoministeriön alaisuudessa aikaisemmin Filippiineillä ja Petroskoissa. Sitä ennen pätevöityi alalle miltei vuosikymmenen ajan Suomen Thaimaan suurlähetystön palveluksessa 90-luvulla. ■ Syntynyt Rovaniemen maalaiskunnassa ja käynyt kansakoulun Sinetässä ja oppikoulun Rovaniemellä. Kirjoitti ylioppilaaksi 1967 Lyseonpuiston lukiosta. ■ Opiskeli Oulun yliopistossa luonnontieteen kandidaatiksi ja toimi 70-luvulla matematiikan opettajana Pohjois-Suomessa. Jatkoi opettajan uraa Thaimaassa lähetysjärjestön palveluksessa vuosina 1977-1987, jonka jälkeen palasi lyhyeksi aikaa opettajaksi Rovaniemelle. ■ HELTEESEEN TOTTUNUT. Airi Kangas kirjoitti aikoinaan ylioppilaaksi Lyseonpuiston lukiosta. Nyt hän työskentelee konsulina Kabulissa Suomen Afganistanin suurlähetystössä. Kabulin kaduilla pelolle ei saa antaa valtaa Airi Kangas on äitihahmo suurlähetystön afgaanimiehille Iisakki Härmä Henkilö ■ ”Afganistanissa kaikki kuvat retusoidaan niin pitkälle, ettei niistä enää oikein tunnista, kuka on kyseessä”, Airi Kangas kertoo poseeratessaan kameralle Lyseonpuiston lukion edessä. Täältä ylioppilaaksi valmistuttuaan hän aikoinaan lähti 19-vuotiaana ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen kalatehtaalle Norjan Hammerfestiin, sitten opiskeluajaksi Englantiin ja lopulta 70-luvun lopulla Thaimaahan lähetysjärjestön palvelukseen. Esimerkkiä maalaistalon tytölle näytti oma eno, joka asui Thaimaassa aikanaan 50 vuotta. ”Lapsesta saakka halusin ulkomaille, vaikka me asuttiin täällä metsässä. Tykkäsin lukea kaikkia kirjoja, joissa kä- siteltiin ulkomaiden ihmisiä”, Kangas muistelee. Nyt hän on työskennellyt maailmalla puolet elämästään. Rovaniemelle lapsuuden ja nuoruuden maisemiin hän palaa aina aika ajoin. ”Lukioaikana opettelin lypsämään lehmät ja alkuvuosina olin kaikki kesälomat täällä Suomessa. Vielä Thaimaassa ollessani kävin täällä lomillani lypsämässä lehmät ja hoitamassa tilaa, jotta vanhempani saisivat pidettyä lomaa. Olen siis toiminut myös maatalouslomittajana”, elokuun puolivälissä lomalta Kabuliin palaava Kangas kertoo. ei ole saatu minulle seuraajaa, niin nyt minun pitäisi tulla Suomeen ensi vuonna. Siitä tulee neljä ja puoli vuotta yhteensä”, Kangas laskee. Sotatilassa olleelle alueelle hakeutuminen ei tuottanut hänelle vaikeuksia, päin vastoin. Kangas kertoo innostuvansa vaikeista maista juuri niiden haasteellisuuden vuoksi. ”Muistan, kun tulin ulkoministeriöön vuonna 2000, hallinnolta sanoivat minulle, että sinun ei tarvitse edes unelmoida, että pääsisit Eurooppaan mihinkään lähetystöön. Minua halutti sanoa silloin, että ei minua kyllä kiinnosta tippaakaan”, Kangas nauraa. Afganistanissa Kangas on työskennellyt konsulina Suomen suurlähetystössä vuodesta 2008. ”Sääntöjen mukaan olisin saanut olla siellä vain kaksi vuotta, mutta koska sinne Turvallisuustilanne Afganistanissa on kiristynyt myös Kabulin osalta, vaikka siellä on edelleen suhteellisen turvallista maakuntiin verrattuna. Vielä alkuvaiheessa Kangas pystyi liikkumaan kaupungilla yksityisen autonkuljettajan kyyditsemänä, mutta nyt hän siirtyy paikasta toiseen suurlähetystön panssaroidulla ajoneuvolla, jota ajavat lähetystön oman kuljettajat. Kun hän käy asioimassa jollakin Kabulin ostoskaduista, auto seuraa vierellä. Vaarana on joutua kidnappauksen tai terrori-iskun kohteeksi. ”Emme voi kävellä kaupungilla vapaasti. Se on se suurin ongelma, koska liikunta on tärkeä. Itse tykkäisin metsässä kasvaneena liikkua ja kulkea. Liikunta rajoittuu nyt siihen, että juoksen koiran kanssa ympäri taloa illalla”, Kangas kertoo. Lähin raketti-isku on osunut 200 metrin päähän kodista ja lähettyvillä on räjähtänyt myös kaksi isoa autopommia. ”Kyllähän sitä säikähtää, kun semmoinen tulee yhtäkkiä. Sitä ei koskaan tiedä, että jos jotkut pääsevät tulemaan turvatoimien läpi. Ei sitä ajatusta sulje pois, mutta ei sitä myöskään pohdi. Eihän siellä voisi olla, jos eläisi pelossa tai ajattelisi, että kohta jossain räjähtää”, Kangas kertoo rauhallisesti. Emme voi kävellä kaupungilla vapaasti. Liikunta rajoittuu nyt siihen, että juoksen koiran kanssa ympäri taloa illalla. Suomen suurlähetystössä työskentelee Kankaan lisäksi viisi suomalaista, joista yksi on sijoitettu suomalaisjoukkojen keskuuteen Mazar-i-Shariffiin. Palkkalistoilla on lisäksi parisenkymmentä afgaania muun muassa vartijoina ja toimistotyöntekijöinä. Siivoojia lukuun ottamatta kaikki heistä ovat miehiä. ”Minun edeltäjäni oli kuulemma toivonut, että hänen seuraajansa olisi mies, että olisi helpompi tulla toimeen afgaanityökavereiden kanssa. Meidän afgaanipojat siellä toimistossa sanovat, että he kunnioittavat ja kohtelevat minua kuin olisin äiti. He sanovatkin joskus äidiksi tai isoäidiksi. Minulla ei ole ollut mitään ongelmaa siitä, että olen nainen, vaikka heidän kulttuurissaan naisella onkin tietty asema”, Kangas kertoo. Hänet on useaan kertaan kutsuttu vieraaksi paikallisiin häihin, joita juhlitaan iloisissa mutta jakautuneissa tunnelmissa. ”Naiset ja miehet saattavat istua eri puolilla siten, että siinä on sermi välissä, on musiikkia ja syödään. Afgaanit tanssivat siellä yleensä siten, että naiset tanssivat keskenään omalla puolella ja miehet omalla puolella”, Kangas kuvaa. Vanhoista kahlitsevistakin traditioista huolimatta Kangas jaksaa vielä uskoa, että lukuja kirjoitustaidon myötä myös naisten asema paranee. ”Afgaanit ihmisinä ovat niin kuin muissakin maissa. He ovat erittäin sydämellisiä ja vieraanvaraisia. Siis aivan fantastisia ihmisiä”, Kangas kehuu.
© Copyright 2024