1. No category

1 / 2010
Sri Lankasta Suomeen ja Skarppiin
Elämässä eteenpäin
Kapilin elämäntavoitteet suuntautuvat koulutukseen, työpaikkaan ja asuntoon. Hän on hakenut sekä kokkikouluun
että merimieskouluun. Kapil haluaa suorittaa kaksoistutkinnon, jotta hän saa samalla myös ylioppilastodistuksen.
Koulutushaaveiden toteutuminen vaikuttaa siihen miten
pitkään Kapil asuu Skarpissa. Merimieskoulutus sijaitsee
Kotkassa ja kokkikoulu Helsingissä. Kapil kertoo Skarpin
tukevan päihteiden käytön hallinnassa myös poismuuton
jälkeen, koska seuloja pidetään myös entisille asukkaille.
Päihteetön elämä on Kapilin tavoite. Hänen mielestään
päihteetön elämä antaa päihteitä paremman fiiliksen.
Viiden vuoden päästä
Viiden vuoden päästä Kapil on päättänyt ammatilliset
opintonsa ja asettunut asumaan vuokra-asuntoon LänsiHelsinkiin. Hän viettää täysin päihteetöntä elämää ensin
yksin ja sitten ”muijan kanssa”, Kapil suunnittelee.
Kapil Jeyratnam
1989 syntynyt Kapil tuli Suomeen Sri Lankasta perheen
kanssa 1999 noin 10 vuotiaana. Kapilin perheeseen
kuuluu vanhempien lisäksi pikkusisko ja pikkuveli. Kapil
kävi Suomessa peruskoulun ja osan ammattikoulua.
Mielenterveys- ja päihdeongelmat alkoivat Kapilin elämässä vuonna 2008. Kapil pääsi hoitoon Auroraan ja
Hesperiaan. Aurorasta Kapil siirtyi Niemikotisäätiön
Skarpin asumisyksikköön, jossa nuoren miehen tapasin.
Skarpissa menee hyvin
Kapil kertoo hänellä menevän Skarpissa ihan hyvin. Apua
hän kokee tarvitsevansa päihteiden käytön hallinnassa.
Skarpin ohjaajat keskustelevat hänen kanssaan. Hänellä
on kaksi omaa ohjaajaa, mutta hän tulee toimeen hyvin
kaikkien ohjaajien ja asukkaiden kanssa. Kaikilta saa
apua ja meillä on hyvä yhteishenki asukkaiden ja ohjaajien kesken, Kapil kertoo.
Elämä Skarpissa perustuu suunniteltuun viikko-ohjelmaan. Urheilullinen vuoden 2009 mielenterveyskuntoutujien käsipallon Suomen mestari ulkoilee pari kertaa
viikossa ja käy 3-4 kertaa salilla Maunulassa. Hänellä on
myös uimahallin vuosikortti. Viikonloppuja Kapil viettää
vanhempiensa luona.
Lääkitysasioista Kapil voi keskustella kerran viikossa
Skarpissa käyvän lääkäri Teemu Kärnän kanssa. Lääkkeensä Kapil saa henkilökunnalta iltaisin.
SKARPPI asumisvalmennusyksikkö
puh.
fax. e-mail.
Välimetsäntie 2
00620 HELSINKI
09 – 876 4286
09 – 876 4386
[email protected]
KOKEMUKSIA SKARPIN ENSIMMÄISELTÄ VUODELTA
SKARPIN esimies Olli Laitila toivoo SKARPISTA tekijöidensä näköistä yksikköä, jossa
on turvallista kuntoutua ja mukavaa työskennellä.
1. Millaisia odotuksia sinulla on tulevalle
vuodelle?
SKARPIN vuoden 2010 tärkeimmät tavoitteet
ovat työn sisällön selkeyttäminen ja kehittäminen, verkostoituminen alan toimijoiden
kanssa ja asumisvalmennusprosessin luominen. Tärkeää on, että SKARPISTA luodaan tekijöidensä näköinen yksikkö, jossa
on turvallista kuntoutua ja mukava työskennellä. Omat henkilökohtaiset odotukset tälle
vuodelle menevät jalkapallon puolelle: Serie
A:ta Milanossa ja La Ligaa Madridissa. Valitettavasti vain katsojan roolissa.
PÄÄKIRJOITUS
Niemikotisäätiön asumisvalmennusyksikön Skarpin avaamisesta on kulunut nyt
reilu vuosi. Tässä numerossa esitellään
tuoreimmat kuulumiset tämän säätiön
”kuopuksen” toiminnasta sekä asiakkaiden että henkilökunnan näkökulmasta.
Uuden toiminnan aloittaminen on aina
haastavaa, mutta ainakin näin hallinnon
näkökulmasta Skarpin nykyiseen toimintaan voi olla hyvin tyytyväinen. Asiakkaat
vaikuttavat viihtyvän talossa ja sitoutuminen kuntoutumiseen on ollut hyvää.
Toimitilat ovat viihtyisät ja yhteiselo
naapuruston kanssa on ollut sopuisaa.
Henkilökuntaresurssitkin ovat riittävät ja
yhteistyö muiden alan toimijoiden kanssa
on alkanut vakiintumaan.
Lisäksi tässä numerossa on Haagan
toimintakeskuksessa pitkän ohjaajana
toimineen Tony Seppäsen haastattelu.
Niemikotisäätiössä on viime vuosina ollut paljon työnkiertoa. Monet työntekijät
ovat halunneet kokeilla uutta ja laajentaa
omaa osaamistaan siirtymällä säätiön
sisällä yksiköstä toiseen. Niemikotisäätiössä tämä on ollut mahdollista ja myös
kannatettavaa. Työnkierron avulla säätiöön on syntynyt joukko työntekijöitä,
jotka oikeasti ovat kuntoutustyön monialaosaajia. Seppäsen siirtyessä työkeskustoiminnasta asumispalveluihin on
myös hänestä tulossa sellainen.
Antoisia lukuhetkiä,
Seppo Eronen
Toiminnanjohtaja
2. Kuinka Skarpin yhteistyö on lähtenyt sujumaan yhteistyökumppaneiden kanssa?
Kiitos aktiivisen ja innovatiivisen henkilökunnan, yhteistyö on käynnistynyt kiitettävästi.
Henkilökunta on laajalti kiinnostunut alan toimijoista ja luo jatkuvasti uusia suhteita
kenttätyön tekijöihin. Nämä uudet verkostot tukevat mainiosti omia verkostojani, mitkä
solmin jo Eiran asumiskuntoutusyksikön aikoihin. Tärkeintä on luoda yhteistyötä yli
rajojen, jolloin kaksoisdiagnoosikuntoutuja voi saada palvelua samalta luukulta.
3. Millainen on tyypillinen työpäiväsi?
Työpäivät ovat sopivassa suhteessa hallinnollisia asioita, asiakkaiden ohjausta ja
yhteistyötä verkostojen, omaisten ja hallinnon kanssa. Nautin moniammattillisesta työryhmätyöskentelystä, jossa korostuvat vuorovaikutus, vastuuttaminen ja pitkäjänteisyys.
4. Millaisia asiakkaita teillä on?
Asiakkaat ovat mielenkiintoisia yksilöitä, joilla on vielä paljon annettavaa suomalaiselle
yhteiskunnalle. Asiakkailla on sekä mielenterveys- että päihdeongelmia. Diagnoosikeskeisyys ei kuitenkaan heitä kuntouta vaan vahvuuksien ja oman itsensä löytäminen
usein vasta aloittavat kuntoutumisprosessin.
5. Miten vähentäisit suomalaisten päihteiden käyttöä?
Oluen pakkaaminen litran tölkkiin ja litrahinnan pudottaminen eivät ainakaan vähennä
suomalaisten päihdeongelmia. Läheisten välittäminen ja huolenpito sekä rakastavat
vanhemmat pienentävät varmasti riskiä sairastua päihdesairauteen. Ehkäisevä päihdetyö sietäisi saada enemmän resursseja ja tukea valtiolta ja kunnilta. Keskustelu
pakkohoidosta päihdehuollossa on mielestäni tervetullutta.
6. Mitkä ovat Skarpin haasteet?
Suurimmat haasteet ovat asiakkaiden jatkosijoitus ja suhtautuminen epäonnistumisiin.
Vaativa työ asettaa myös haasteita henkilöstön jaksamiselle.
7. Mihin ennaltaehkäisevässä työssä pitäisi panostaa?
Enemmän matalan kynnyksen paikkoja perheille ja nuorille. Hoitoon hakeutuminen
on tehty osittain hyvin hankalaksi eikä palvele kuin vaikeimmin sairastuneita. Päihdealan koulutusta myös kaikille aloille, missä työskennellään lasten parissa. Varhainen
puuttuminen voi katkaista syöksykierteen.
”PIDÄN SIITÄ, ETTÄ SAAMME VAIKUTTAA ITSE TYÖHÖMME”
Tony Seppänen halusi auttaa ihmisiä, tuli siviilipalvelusmieheksi Niemikotisäätiön Haagan työkeskukseen ja siirtyy
nyt 14 työtoiminnanohjaajana vietetyn vuoden jälkeen Niemikotisäätiön Puusuutarin asumiskuntoutumisyksikköön
ohjaajaksi.
1. Miten sinusta tuli työtoiminnan ohjaaja?
Kiinnostus mielenterveystyöhön alkoi, kun olin 15-vuotias. Luin
kirjan nimeltä ”Sybil”. Se perustuu tositarinaan psyykkisesti
sairaasta naisesta. Kirja järkytti minua. Pidin sen innoittamana
koulussa esitelmän skitsofreniasta. Myöhemmin pidin kauppaopistossa laajemman esitelmän skitsofrenian vaikutuksesta
ihmiseen. Menin siviilipalvelukseen ja etsiessäni palveluspaikkaa näin, että Niemikotisäätiöllä oli Haagassa paikka auki.
Hain sinne siksi, että halusin mielenterveyspuolen paikkaan.
Meitä haki kaksi Haagaan, mutta minut valittiin. Olin sivarina
vuoden, jonka jälkeen tein vuoden sijaisuuksia ympäri säätiötä.
Sitten jäin Haagaan, ensin määräaikaisena, sitten vakituisena
kouluttautuen samalla lähihoitajaksi.
2. Miksi juuri Niemikotisäätiö?
Sivaripaikka oli auki Niemikotisäätiössä. Pidin ilmapiiristä, työntekijöistä ja työnkuvasta niin paljon, että halusin jäädä. Pidän
siitä, että saamme vaikuttaa itse työhömme.
3. Miten valitsit ammattisi?
Ensin kouluttauduin merkonomiksi, koska halusin työskennellä
ihmisten parissa. Tein vähän aikaa merkonomin työtä, mutta
huomasin jonkun aikaa sitä tehtyäni, että se on enemmän
bisnestä, kuin ihmisten kanssa työskentelyä. Se johti siihen,
että halusin auttaa ihmisiä. Siksi hain siviilipalveluspaikkaakin
organisaatiosta, jossa ihmisiä voi auttaa.
Tony Seppänen hyppää uusiin haasteisiin
4. Mikä on ollut parasta työtoiminnanohjaajan työssä?
6. Mikä on mielestäsi Niemikotisäätiön suurin haaste?
Monipuolisuus ja vaiherikkaat tapahtumat. Olen kohdannut
paljon erilaisia ihmisiä. Erilaiset vastuualueet ja se, että työhön
voi vaikuttaa itse.
Vastata niihin odotuksiin, joita mm. rahoittajatahot odottavat ja
reagoiminen muuttuvaan asiakaskuntaan.
5. Mikä on työkeskustoiminnan suurin haaste?
Tulevaisuudessa se, kuinka suurelle osalle kuntoutujista on
järkevää järjestää työtoimintaa sellaisena, kuin se on nyt, vai
pitäisikö sen olla tehostetumpaa. Pitäisikö sitä kohdentaa esim.
nuorille? Miten saisimme kuntoutujia töihin firmoihin ja firmat
ajattelemaan, että on arvokasta tarjota töitä mielenterveyskuntoutujille. Töiden riittävyys on aina ollut haaste, myös monipuolisten töiden saaminen.
7. Miksi mielenterveystyö on tärkeää?
Ensisijaisen tärkeää siksi, että voimme auttaa ihmisiä voimaan
paremmin ja kuntoutumaan, jotta ihmiset selviäisivät arjesta ja
elämästään mahdollisimman hyvin. Jos kukaan ei auttaisi toista
ihmistä, olisi maailma synkkä ja musta paikka.
8. Millainen työtoveri olet?
Kannustava, tukea antava, iloinen, kuunteleva, yhteistyökykyinen, sosiaalinen, ilmapiiriä nostattava, kyseenalaistava ja
persoonallinen.
9. Missä olet onnistunut?
Kuntoutumisen toteuttamisessa. Omalta osaltani, kykyjeni mukaan henkilökunnan hyvän ilmapiirin luomisessa. Olen aika
harvoin jarruna, olen innovatiivinen.
10. Mitä odotat uudelta työltäsi?
Haastetta, uusia kokemuksia, uusia ajatuksia, oppimista, hyvää
työkaveria.
Ohjaaja Anne Lunkka ja lähihoitajaopiskelija Mikko Lähteenpää Karhunkalliossa
KARHUNKALLION KUNTOUTUMISKOTI
Karhunkallion kuntoutumiskoti (Entinen Siltamäen pienasunnot) toimii nyt osoitteessa Naulakalliontie 19 C-D. Asuinpaikkoja on
8, jonka lisäksi välittömässä läheisyydessä toimii Karhunkallion tuetut soluasunnot jossa on 3 asukaspaikkaa. Jokaisella on oma
huone, lisäksi yhteinen kalustettu keittiö ja olohuone.
Kulttuuripaja ELVIS
CAFE VERNETTI
Niemikotisäätiö ja Nuorisoasiainkeskus on allekirjoittanut yhteistyösopimuksen tilojen, toiminnan ja kaluston yhteiskäytöstä.
Tällä sopimuksella on tarkoitus toteuttaa yhteistyötä helsinkiläisten nuorten hyvinvoinnin ja elämänhallinnan edistämiseksi
sekä löytää yhteisiä luontevia yhteistyön rajapintoja ja muotoja
erityisesti nuorten toimintakeskus Hapessa ja Harjun nuorisotalossa. Kulttuuripaja ELVIS, Niemikotisäätiön uusi toimipiste
nuorille aikuisille mielenterveyskuntoutujille avaa ovensa Sörnäisissä toukokuussa 2010.
Katso lisätietoja osoitteessa www.niemikoti.fi/elvis.
Avoinna kaikille
ma-to klo 10.30–14.30 (parillisten viikkojen to 10.30–13.15)
pe
klo 10.30–13.15
ELVIS–hanke
Lautatarhankatu 4
[email protected]
www.niemikoti.fi/elvis
Vernetti ry
Vanha viertotie 22 C, 1.krs
[email protected]
www.niemikoti.fi/vernetti
Tarjolla on pientä suolaista ja makeaa, jäätelöä ja virvoitusjuomia. Kahvilassa on televisio, kaksi tietokonetta sekä väritulostin
(kopiot 0,20/sivu).
Tervetuloa edullisille ostoksille!
Niemikotisäätiö
Niemikotisäätiö on vuonna 1983 perustettu yleishyödyllinen yhteisö, joka tekee työtä helsinkiläisten mielenterveyskuntoutujien
hyväksi. Säätiön toimintaa rahoitetaan Helsingin kaupungin ja Raha-automaattiyhdistyksen avustuksilla ja asiakasmaksuilla.
Säätiön hallituksen jäsenet nimeää Helsingin kaupunki, Helsingin Diakonissalaitos, Suomen Mielenterveysseura, Y-säätiö
ja Omaiset mielenterveystyön tukena Uudenmaan yhdistys ry.
Niemikotisäätiö tarjoaa monipuolisia palveluita: asumispalveluita, työkeskus- ja päiväkeskustoimintaa, työelämään valmentaa
koulutusta ja vapaa-ajan toimintaa.
Säätiön toiminta on laajaa. Säätiössä on 25 toimintayksikköä Helsingissä ja vapaa-ajan keskus Iitin kunnassa. Henkilökuntaa
on 96. Lisäksi säätiössä on vuosittain noin 70 opiskelijaa. Niemikotisäätiö tarjoaa yhteensä 1600 kuntoutuspaikkaa.
Kotisivut osoitteessa: www.niemikoti.fi