1. No category

Niemikotisäätiön Kuulumisia-lehti 2/2013
30 vuotta mielenterveyttä
helsinkiläisille
15.6.1983 Helsingin kaupunginvaltuusto perustaa Niemikotisäätiön – Stiftelsen Uddhemmet.
Säätiön ”tarkoitus on toteuttaa sosiaali-psykiatrista kuntoutustyötä ja ehkäisevää mielenterveystyötä Helsingissä kotipaikan omaavien asiakkaiden keskuudessa”.
Säätiön perustamaisen taustalla vaikutti psykiatrisessa hoitojärjestelmässä alkanut rakennemuutos, jonka keskeisenä ajatuksena oli potilaiden siirtäminen laitoshoidosta avohoitoon.
Niemikotisäätiön ensimmäiset asiakkaat olivat
lakkautetun Nikkilän sairaan entisiä potilaita.
10.10.1983, Aleksis Kiven päivänä, Helsingin kaupunginhallitus nimeää Niemikotisäätiön
hallituksen. Perustamista on edeltänyt kahden
vuoden suunnittelutyö apulaiskaupunginjohtaja
Anna-Liisa Hyvösen koollekutsumassa työryhmässä. Anna-Liisa Hyvönen toimii hallituksen
puheenjohtajana vuoteen 1997.
Suunnittelutyön keskeisinä vaikuttajina olivat
kaupunginkamreeri Raimo Kaarlehto, johtava
lääkäri Maija-Liisa Vauhkonen, apulaiskaupunginsihteeri Pertti Vanne ja ylihoitaja Leena Juslin,
tuleva toiminnanjohtaja. Asiantuntijana oli toiminnanjohtaja Leena Salmijärvi Sopimusvuori ry:stä.
Ensimmäisen hallituksen varsinaiset jäsenet
ovat puheenjohtaja Anna-Liisa Hyvönen, Raimo
Kaarlehto, Pentti Arvo, Maija-Liisa Vauhkonen ja
Leena Salmijärvi.
Niemikotisäätiön kuntoutustoiminta käynnistyy
alkuvuodesta 1984. Pasilan entisessä paloasemarakennuksessa alkaa työkeskustoiminta alkutalvesta
ja osoitteessa Pasilan puistotie 7 päiväkeskustoiminta keväällä. Asumiskuntoutus alkaa Puistolan,
Pakilan ja Vartioharjun kuntoutuskodeissa.
Kuntoutustoimintaan tarvittavat tilat vuokrataan Helsingin kaupungilta, Pakilan kuntoutuskodin omakotitalo ostetaan. Henkilökuntaa on kuusi
kokopäiväistä ja kaksi osa-aikaista työntekijää.
Kuntoutumispaikkoja on 67 ja kuntoutuspäiviä
3510.
Vuodesta 2010 lähtien Niemikotisäätiö on ollut
Helsingin kaupungin tytäryhteisö, osa kaupunkikonsernia. Tänä päivänä säätiöllä on 20 toimipistettä Helsingissä ja henkilökuntaa 96 ja kuntoutuspaikkoja 1560.
KUU LUMISIA
2/13
Pääkirjoitus
Niemikotisäätiön Kuulumisia 2/2013
Niemikotisäätiöstä on kuluneiden
kolmen vuosikymmenen aikana
kasvanut keskeinen toimija Helsingin psykiatrisessa avohoidossa.
Yli kaksituhatta helsinkiläistä käyttää säätiön palveluita vuosittain.
Tarjoamme yli 1 200 kuntoutujalle
asunnon ja sadoille kuntoutujille
työ- ja päiväkeskustoimintaa. Yhä
useammin ohjaamme kuntoutujia
opiskelemaan ja valmennamme siirtymisessä työelämään.
Ajan muutokset näkyvät myös
Niemikotisäätiössä. Asiakaskuntamme muuttuu eli meille uusina asiakkaina tulevat kuntoutujat ovat entistä nuorempia, 1980- ja 1990-luvuilla
syntyneitä nuoria. Heidän haasteensa ovat kovin erilaisia verrattuna siihen, mihin olemme kuntoutustyössä
aiemmin tottuneet. Toisaalta ikääntyminen ja sen mukanaan tuomat
asiat alkavat yhä enemmän näkyä
kuntoutujiemme keskuudessa.
Näihin muutoksiin olemme reagoineet uudistamalla toimintamme.
Nuorille olemme perustaneet omia
asumisyksiköitä, kuten Skarppi.
Raha-automaattiyhdistyksen tuen
turvin käynnistynyt nuorille suunnattu ELVIS-hanke on vakiintunut
kulttuuripaja Elvikseksi. Parhaillaan
työkeskustoimintaa kehitetään yhä
paremmin kohtaamaan nuorten kuntoutujien tarpeita ja toiveita. Ikääntyviä kuntoutujiammekaan emme ole
unohtaneet. Työn alla on mm. uuden olohuone-tyyppisen keskuksen
avaaminen ikääntyneille kuntoutujille.
Käsitykseni mukaan kuntoutujan
rooli mielenterveyspalveluita kehitettäessä tulee jatkossa entisestään
korostumaan. Tämä trendi näkyy
jatkossa selkeämmin myös säätiön
toiminnassa pyrkiessämme jouhevasti reagoimaan helsinkiläisten
mielenterveyskuntoutujien muuttuviin tarpeisiin.
Antoisia lukuhetkiä!
Seppo Eronen
Mauno Vihermaa: Yhteistyötä ja ymmärtämistä,
mielekästä kuntoutusta
Mauno ”Manu” Vihermaa aloitti Pasilan
työkeskuksessa ohjaajana 2.1.1984. Sitä
ennen hän oli toiminut Hesperian sairaalan toimintaterapiassa käsityön ohjaajana. Manu pyrki alusta asti kehittämään
kuntoutusmuotoja mielekkääseen suuntaan, pois virkamiesvaltaisesta jäykästä
mallista yhteistyöhön ja ymmärtämiseen.
Aluksi pyrittiin löytämään mielekkäitä toiminnallisen kuntoutuksen muotoja,
joiksi haluttiin huonekalujen kunnostusta, remonttitöitä, palstaviljelyä ja tuotteiden myyntiä. Hankimme päivittäiset elintarvikkeet ja valmistimme niistä ruoan
– taito, jota jokainen itsenäinen mies ja nainen tarvitsee jokapäiväisessä elämässään.
Oli organisaatio, joka tuli toimeen omillaan, työstä saatiin rahaa, oltiin itsenäisiä ja
koettiin omasta yrittämisestä ja omien rajojen kokeilemisesta seurannut elämän laadun
kohentuminen. Matkat sujuivat hyvin, kun käytettiin tervettä järkeä ja otettiin vastuu
omasta elämästä. Ensimmäiset asiakkaat olivat Nikkilän potilaita, joille itsenäinen
asuminen, rahan käyttö ja liikkuminen Helsingissä oli uutta, totaalisessa laitoksessa
vietettyjen vuosien vuoksi.
Työtoiminnalla tähdättiin pääasiassa työelämään. Remontti-, ikkunanpesu- ym.
-kohteissa syntyneiden sosiaalisten kontaktien ja hyvin tehdystä työstä itsestään saadun tyydytyksen huomattiin johtavan parempaan itsetuntoon. Siitä seurasi elämäänsä
tyytyväisempi tasavertainen yhteiskunnan jäsen. Työssäkäyvät olivat hyvä malli niille
kuntoutujille, joille senhetkisen kunnon ylläpitäminen oli tärkeää.
Näistä asioista oikeastaan syntyi se kuntoutuksen henki ja voima.
Yhteiskunnassa tapahtuneista muutoksista johtuen jouduimme soveltamaan kuntoutuksessa käytettyjä työmuotoja, 1991 laman iskiessä mm. maalasimme ulkorakennuksia ja teimme metsätöitä Kirkkonummella.
Jouni Nisula: Ohjaajan tehtävä
on tehdä itsensä tarpeettomaksi
Apulaisjohtaja Jouni Nisula toimii Niemikotisäätiössä henkilöstön ja toiminnan kehittämisen roolissa. Hän aloitti ohjaajana Malmin päiväkeskuksessa 1990. Keskus oli kodinomainen
paikka, jossa opeteltiin kotiaskareita ja asioiden
hoitoa. Toiminnan pohjana oli porrasteinen
malli: kuntoutujia ohjattiin omaksumaan uusia
taitoja ja kannustettiin kohti itsenäisempää ja
vastuullisempaa elämää.
1990-luvulla toiminnassa korostui yhteisöllisyys, asiat tehtiin yhdessä. Monet työntekijät
perheineen elivät toiminnassa mukana ja kuntoutujat olivat kuin ystäviä. Sairaalamaailman työntekijä – potilas-asetelman kaltaista kulttuuria ei toimintaan haluttu. Yhteisöllisyyttä
oli myös matkustelu, johon yhdessä kerättiin varoja esim. tapahtumilla ja kirppiksillä,
kaukaisin matka suuntautui Kiinaan.
1990-luvulla tuli mukaan työhönvalmennus. Jouni oli ohjaajana Mieli Töihin -projektissa. Yhteiskunnallisen muutoksen myötä tietotekniikka ja työelämän taidot tulivat
osaksi kuntoutusta. Työelämässä tarvittavan tietoteknisen osaamisen lisäksi tietotekniikasta tuli myös hyvä arviointiväline työkunnon arvioinnissa.
Kun jälleenvuokraustoiminta siirtyi Helsingin kaupungilta Niemikotisäätiölle 1992,
asiakkaille tuli mahdollisuus itsenäiseen asumiseen. Aloitettiin myös yöpäivystys,
josta sai tukea yöaikaan. Porrasteinen malli tuli tiensä päähän: asiakaskunta muuttui,
tarvittiin uudenlaisia toimintamalleja.
1990-luvun lopussa Niemikotisäätiöön hankittiin Iittiin Kesäharjun toimintakeskus
vastaamaan asiakkaiden virkistys- ja vapaa-ajan toiminnasta. Siitä kehittyi nopeasti
asiakkaiden yhteinen ”kesämökki”.
Niemikotisäätiön Kuulumisia 2/2013
Leena Rantasalo: Prosesseja ja työn kehittämistä,
verkostoja ja yhteistyötä
Leena Rantasalo toimii Niemikotisäätiöllä työtoiminnan prosessivastaavana. Hän aloitti työnohjaajana Haagan työkeskuksessa 1986 ja siirtyi Niemikotisäätiölle 1989. Vuodesta 2000 hän
on toiminut Auroran työ- ja ruokapalvelukeskuksen vastaavana ohjaajana.
Työkeskukset syntyivät nopeaan tahtiin 1980-luvulla, sitä mukaa kun saatiin tiloja. Työkeskustoiminnan tehtävä oli aikaisemmin pääasiassa tukea selviytymistä avohoidossa ja tarjota
turvallinen yhteisö kuntoutujalle. Tänä päivänä painopiste on muuttunut, työ on enemmän aktiivista kuntoutumisen edistämistä yhdessä asiakkaan kanssa, asiakkaan kuuntelemista ja tukemista
opintoihin tai työelämään.
Leenan työ on, asiakastyön lisäksi, työn kehittämistä ja keskustelun synnyttämistä. Prosessikuvauksilla pyritään siihen, että kaikki saavat yhtä hyvää palvelua yksiköstä riippumatta. Kuvattu
prosessi myös helpottaa työtä ja antaa sille raamit. Strategiatyöllä pyritään mm. ennakoimaan
asiakaskunnan muuttumista ja henkilökunnan koulutustarpeita. Säätiöllä tarvittiin esim. päihdekoulutusta uutta yksikköä varten, joka avattiin 2009 päihde- ja mielenterveysongelmaisille nuorille aikuisille (Skarppi) ja
esimiestyöhön koulutettiin useita vastaavia ohjaajia (JET).
Työtoiminnan asiakkaina on nykyään sekä nuoria että ikääntyneempiä helsinkiläisiä. Monilla on ammatti ja työkokemusta,
mutta on myös paljon kouluttautumattomia ihmisiä. Nuorilla saattaa olla paljon tietoteknistä osaamista, kun taas iäkkäämmät
tarvitsevat tukea koneiden käytössä ja apua ns. sähköisen tiedon löytämisessä. Yksiköissämme ”kaveri on aina jeesannut kaveria”
ja asiakkaat saavat paljon tukea toisiltaan niin työtehtävissä kuin muissakin arjen ongelmatilanteissa. Tämän päivän sanastoa
käyttäen meillä toimii yhteisöissä ”vertaisohjaus” hyvin.
Seppo Eronen: Asiakas on oman tilanteensa
paras asiantuntija
Seppo Eronen aloitti toiminnanjohtajana 2003. Hän sanoo olevansa
hallinnon sekatyömies. Työnkuvaan kuuluvat toiminnan linjaukset, talousasiat, henkilöstöasiat, tilakysymykset, suhteet kuntoutuja-asiakkaisiin ja yhteistyö eri tahojen kuten yritysten, järjestöjen ja Helsingin
kaupungin kanssa.
Viime vuosina säätiön toimintaympäristö on muuttunut monesta eri
syystä. Yksi keskeinen muutos on säätiön liittyminen tytäryhteisönä
Helsingin kaupunkikonserniin 2010. Verottajan suhtautuminen säätiöön
on myös muuttunut, vaikka säätiön toiminta edelleenkin on yleishyödyllistä toimintaa. Kaikenlaiseen byrokratiaan kuluu nykyisin yhä enemmän
aikaa. Taloudellisen suhdanteen akuutti muutos mietityttää ja se, millainen on kolmannen sektorin tulevaisuus.
Säätiössä on aina toimittu hyvin läheisessä vuorovaikutuksessa kuntoutujien kanssa. Ilman kuntoutujien työpanosta esim.
kuljetuksissa, keittiössä, siivouksessa, puhelinkeskuksessa ja tietotekniikassa ei säätiö organisaationa toimisi. Asiakastyössä
on myös korostunut se, että asiakasta yritetään oikeasti auttaa ja tarvittaessa otetaan vaikka ”lempeä niskalenkki”, eli selittelyllä ei pärjää, vaan huolehditaan, että sovitut asiat myös hoidetaan. Luotetaan myös siihen, että asiakas on oman tilanteensa
asiantuntija.
2010-luvun isoja asioita ovat toiminnan kehittäminen vastaamaan entistä paremmin ajan vaatimuksiin. Lassilan tuetun asumisyksikön avaaminen ja Eiran asumisyksikön tuleva muutto uusiin tiloihin Ilkantielle Haagaan ovat viime aikojen toteutuneita projekteja.
Uudenlaista toimintaa nuorille tarjoaa kulttuuripaja ELVIS, jonka toimintamalli leviää nyt jo Helsingistä muille paikkakunnille.
Parhaillaan on meneillään työkeskustoiminnan kehittäminen vastaamaan asiakaskunnassa tapahtuvia muutoksia. Kehitteillä on mm.
vanhemmille kuntoutujille suunnattu yhteisöllinen ”olohuone”, jossa voidaan hengata ja tavata muita, jotta kenenkään ei tarvitsisi
olla yksin. Tulevaisuudessa yhtenä tavoitteena on kuntoutujien ylläpitämän oman kaupan avaaminen ydinkeskustaan.
Aikajana
1980-luku
Niemikotisäätiö perustetaan
Toiminta käynnistyy Pasilan entisellä paloasemalla
Toiminta laajenee: asumista, työ- ja päiväkeskustoimintaa
Asiakkaan omien voimavarojen ja yhteisöllisyyden korostaminen
Portaittainen kuntoutusjärjestelmä: asiakas siirtyy vaiheittain itsenäisempään asumiseen ja toimintaan
1990-luku
Jälleenvuokraus- ja yöpäivystystoiminta
Koulutus- ja valmennustoiminta
2000-luku
Nuoret uutena kasvavana asiakasryhmänä
Päihdeosaaminen mielenterveystyön rinnalle
Nuorten asumisvalmennusyksikkö Skarppi
Asiakkaiden ylläpitämä Cafe Vernetti
Kuntoutuksen toimintalohkojen prosessikuvaukset
2010-luku
Kulttuuripaja ELVIS
Liikunta: Jalka- ja käsipallon SM-turnaukset asiakkaille
Niemikotisäätiöstä tytäryhteisö, osa Helsingin kaupunkikonsernia.
Työkeskustoiminnan uudistaminen
Syksyn uutisia
Pallo hallussa Käpylässä
Niemikotisäätiön Haagan työkeskuksen joukkue
Haagan Hyeenat pelaa keltaisissa paidoissa.
Käpylän urheilukentällä pelattiin 12.9.2013 jo seitsemättä
kertaa Niemikotisäätiön järjestämä kuntoutujien epävirallinen SM-jalkapalloturnaus. Turnaukseen osallistui 15
joukkuetta eri puolelta Suomea. Palkinnot jakoi Suomen
Palloliiton apulaispääsihteeri Timo Huttunen yhdessä
Niemikotisäätiön toiminnanjohtajan Seppo Erosen ja turnauksen ideoijan, Niemikotisäätiön ohjaaja Jarno WarsaRitarannan kanssa. Ykköseksi selviytyi Mainio Vire Ykköskoti Vaisaari.
Jälleenvuokrauksella jo
lähes tuhat asuntoa
Jälleenvuokrauksen asuntoa voi hakea kuka vain helsinkiläinen mielenterveyskuntoutuja, jolla on hoitosuhde jollekin viidestä psykiatrian poliklinikasta. Asumismuoto on
tuettua asumista, eikä asunnoista vaadita ennakkovuokraa. Vuokrasopimuksen kirjoittamisen jälkeen asukasta
avustetaan monin tavoin kodin laittamisessa, jos apu on
tarpeen. Tähän lukeutuu niin koukkujen poraaminen kuin
taloyhtiöön kirjautuminenkin.
Tuolla on minun kotini. Milja sai kahden vuoden odotuksen
jälkeen oman parvekkeellisen kodin toivomaltaan
alueelta Itä-Helsingistä. Kuva: Anna Railio.
Piirros: Moona M. Kulttuuripaja ELVIS
”Minulla on syy herätä aamuisin”
Valokuvanäyttely
Niemikotisäätiön toiminnasta
Café Veranda – Finlandia-talo
18.11. – 26.11.2013
Niemikotisäätiö tekee työtä helsinkiläisten mielenterveyskuntoutujien
hyväksi. Niemikotisäätiö on Helsingin kaupungin tytäryhteisö, osa kaupunkikonsernia. Säätiön toimintaa
rahoitetaan kaupungin kanssa tehtyjen ostopalvelusopimusten, asiakasmaksujen ja työkeskusten yrityksille
tekemistä alihankintatöistä saatavilla tuloilla.
Säätiön hallituksen jäsenet nimeää Helsingin kaupunki, Helsingin
Diakonissalaitos ja Y-säätiö. Omaiset mielenterveystyön tukena Uudenmaan yhdistys ry:llä on läsnäolo- ja
puheoikeus säätiön hallituksen kokouksissa.
Niemikotisäätiö tarjoaa monipuolisia palveluita: asumispalveluita,
työkeskus- ja päiväkeskustoimintaa,
työelämään valmentavaa koulutusta
ja ohjattua vapaa-ajan toimintaa.
Säätiön toiminta on laajaa.
Säätiössä on 20 toimintayksikköä
Helsingissä ja vapaa-ajan keskus Iitin
kunnassa. Henkilökuntaa on 96. Lisäksi säätiössä harjoittelee vuosittain
noin 70 opiskelijaa. Niemikotisäätiö
tarjoaa 1560 kuntoutuspaikkaa.
www.niemikoti.fi