Lööppi 2-2012

SUOMEN AIKAKAUSLEHDENTOIMITTAJAIN LIITTO SAL RY
22012
19. vuosikerta
päätoimittaja:
Hanne Aho,
puh. 050 5254345,
[email protected]
toimitussihteeri: Kaija Plit,
[email protected]
taitto: Unto Helo
muu toimituskunta: Pekka
Holmström, Marko Korhonen
ja Tiina Laitinen
SAL ry., Hietalahdenkatu 2 B 23,
00180 Helsinki,
puh. (09) 611 055
puheenjohtaja: Hanne Aho
asiamies: Kaija Plit
toimistonhoitaja: J­ aana Virtanen,
[email protected]
ilmoitushankkija: Erkki Hirvonen,
puh. +358 50 5506172,
[email protected]
ISSN-L 1455-0032
painopaikka: Oy Fram Ab,
Korsholmanpuistikko 37
65100 Vaasa
Kannen kuva: Unto Helo
Pääkirjoitus: Mitä sinä haluat?.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3
Miinaharava. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10
SAL harrastaa: Horsmikon ramavit-terapia.. . . . . . . . . . . . . . 12
Ihminen kameran takana. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20
Hallitus vastaa.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22
Helmijuttu: Unohtumaton Väinämöinen. . . . . . . . . . . . . . . . . . 24
Lööpin juristipalsta: Onko kiusaaminen rikos?. . . . . . . . . 26
Kirja-arvostelu: Anna-Kaari Hakkarainen: Verkko . . . . . 28
SAL news.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29
Vuoden 2012 apurahat. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31
Sarjakuva: SAL:illa.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32
”
Rahan puute
voi auttaa
muistamaan
ne aineettomat
asiat, jotka
ovat työnteossa
tärkeitä.
Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva
01019 5110
www.turva.fi
istan ykkösenä on Alma Media. Uhkana on, että se irtisanoo
lähes 20% journalisteistaan. Tämä on viime syksynä alkaneen
yt-neuvottelusuman ennätys.
Kuuntelin tätä tietoa Journalistiliiton tes-valiokunnassa ja
mietin hetken, että mitä järkeä meidän on pohtia tulevaa työ­
ehtosopimusta tai palkkaratkaisua, kun ei näillä ihmisillä ole työtäkään.
Noh – järki voitti. Kohtuulliset, reilut ja mahdollisimman toimiviksi laaditut, yhteisesti sovitut työehtosopimukset ovat ehdottoman välttämättömiä.
Ilman niitä vallitsisi viidakon laki.
Työehtosopimuksilla voidaan kuitenkin sopia vain teknisistä pelisäännöistä. Siitä miten me sopimuksen osapuolet käyttäydymme toisiamme kohtaan päätämme itse. Ketään kun ei voi sopimuksella pakottaa kunnioittamaan toista.
Kustantamisen kultaiset vuodet ovat ainakin toistaiseksi ohi. Eloonjäämiskamppailussa kustantajat muistuttavat meitä koko ajan siitä, että
rahaa on rajallisesti. Mutta jatkuvien yt-neuvotteluiden ja alan uudelleen­
järjestäytymisen sekamelskassa se voi olla myös hyvä uutinen. Rahan puute
voi auttaa muistamaan ne aineettomat asiat, jotka ovat työnteossa tärkeitä.
Se voi ehkä auttaa myös työnantajaa muistamaan, mihin kannattaa panostaa.
Tässä Lööpissä on Elina Järven juttu headhuntingista. Siinä haastatellut kertovat, että työpaikan vaihtamisessa raha on harvoin ratkaiseva tekijä.
Kiinnostava työtehtävä, mahdollisuus kehittyä tai viihtyminen menevät
usein paremman palkan edelle. Media-alan headhuntingiin erikoistunut
konsultti Heikki Korhonen puolestaan toteaa, että päätökset syntyvät väärillä
perusteilla, jos kiinnostuksen kohteena ei ole työn sisältö vaan raha.
Headhunting tai työpaikan vaihtaminen ”kivempaan” saattaa kuullostaa
eliitin puuhastelulta, mutta uskon että se on tulevaisuutta. Hyvistä työntekijöistä ja hyvistä työnantajista tullaan kilpailemaan. Mutta kilpailu ei enää
ole perinteistä kuka saa paremman palkan tai aseman -kilpailua. Tavoiteltavat asiat muuttuvat.
Kilpailun voittajiksi selviytyvät ne yritykset – sekä niissä työskentelevät
työntekijät – joissa kunnioitetaan kaikkia osapuolia ja tehdään töitä ihan
oikeasti yhdessä sovittujen päämäärien eteen. Ne ovat niitä samoja yrityksiä,
jotka näissä nyt meneillään olevissa pudotuspeleissä jäävät jäljelle. ■
Hanne Aho
[email protected]
2.5.2012 13:33:03
3 LÖÖPPI 2-2012
2 LÖÖPPI 2-2012
L
Journalismia liukuhihnalta.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
Ota yhteyttä, hoidetaan vakuutuksesi
kerralla kuntoon.
150x105_SAL_Looppi_palvelu_052012.indd 1
Mitä sinä haluat?
hiljaista metsästystä.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4
Meiltä saat
tutkitusti
parasta
palvelua.*
*EPSI Rating Asiakastyytyväisyystutkimus 2011
pääkirjoitus
kuva: markus pentikäinen
SUOMEN AIKAKAUSLEHDEN­
TOIMITTAJAIN LIITTO SAL RY:N
JÄSENLEHTI
S
Tekstit ja kuvat: Elina Järvi | kuvitus: unto helo
uomalaiseen korvaan hieman mystisesti kajahtavalla
headhunting-termillä tarkoitetaan
niin rekrytointikonsultin tekemää
suorahakua kuin
talojen sisältä tehtäviä yhteydenottoja toisten, useimmiten kilpailevien, firmojen työntekijöihin. Perimmäisenä tarkoituksena on saada
alan parhaat osaajat kiinnostumaan
tietystä työtehtävästä.
Aikakauslehtijournalismin professorin Maija Töyryn mukaan kyse ei ole mistään 2000-luvun muotiilmiöstä: näkymätöntä, kulissien takana tapahtuvaa suorahakua on lehtialallakin tehty kautta aikojen. Koska työntekijä ei välttämättä kohtaa
suorahakua kaikissa portaissa yhtä
voimakkaasti, johtotehtäviin siirtyvälle voi tulla yllätyksenä, kuinka
yleistä se todellisuudessa on.
– Kun yritykseen haetaan esimerkiksi toimitusjohtajaa, on todennäköistä, etteivät potentiaalisimmat
henkilöt ole juuri silloin työnhakijoina. Usein parhaat kyvyt eivät
edes ole aktiivisesti hakeutumassa uusiin tehtäviin. Tällöin kohdehenkilölle pitää markkinoida ky-
4 LÖÖPPI 4-2011
– Pauli Aalto-Setälä
seistä työtä ja saada hänet pohtimaan, voisiko kyseinen paikka sopia hänelle, sanoo Nordic Progress
Oy:n johtava rekrytointikonsultti
Heikki Korhonen.
Lehtitaloissa haku voi muuttua kimurantiksi esimerkiksi silloin, kun tarvitaan editointiportaan
osaajia. Toimitussihteerin ja toimituspäällikön työn jälki – esimerkiksi ideointi- ja editointitaidot – eivät
usein ole toimittajan kirjoittaman
jutun tavoin valmiissa julkaisussa
nimellä yksilöitävinä.
– Tuntemattomia ihmisiä palkataan aikakauslehtialalalla harvoin
mihinkään. Ihmisestä halutaan tietää jotakin. Siksi hakijoilta kysytään
suosittelijoita ja heille tehdään tarvittaessa psykologisia testejä, kuvailee Töyry.
Vaikka suorahakurekrytoinnit
ovat monella alalla luonteva osa yritysten arkipäivää, ei asiasta aina haluta puhua. Ilmiö jää helposti kulissien taakse kuplimaan.
– On mahdollista, että headhunting-käsitteeseen suhtaudutaan varauksella, koska työnantajat haluavat jatkossakin käyttää monia rekrytoinnin kanavia. Heille on tärkeää,
että työpaikkailmoitus lehdessä säilyttää tehonsa, Töyry jatkaa.
Talouselämä-lehden päätoimittaja Reijo Ruokanen myöntää, että
lehden tekemällä headhuntauksel-
>>>
5 LÖÖPPI 2-2012
hiljaista
metsästystä
Kiinnostaisiko uusi pesti?
Suorahaku eli headhunting on
aikakauslehti- ja kustannusalalla
yksi tehokas rekrytointimuoto, josta
ei yleensä hiiskuta ulkopuolisille.
”
”Ihmisten
motiivit tehdä
työtä eivät ole
aina ilmiselviä.”
”
”Työntekijästä,
jolla on nimeä,
ollaan valmiita
maksamaan.”
toinnin muodot eivät ole silti hakemusten määrään vaikuttaneet. Hakijoita on paljon.
Viimeisen puolentoista vuoden
aikana Talouselämään on palkattu
ihmisiä sekä työpaikkailmoitusten
että suorahaun kautta.
– Headhunting-konsulttia emme ole käyttäneet. Alan sisällä kyllä
tiedetään, mitä kukakin osaa. Olen
itsekin headhuntannut monta kertaa. Joskus rekrytointi on tätä kautta onnistunut, joskus ei ole, sanoo
Ruokanen.
Päätoimittajan mukaan työntekijöitä on vastavuoroisesti rekrytoitu suorahaun kautta kaikista Talentumin lehdistä toisiin työpaikkoihin.
– Työpaikan vaihtaminen ei
nostata negatiivisia tunteita lähtijää kohtaan, mutta se herättää kysymyksen, miksi menetämme hyvän työntekijän? Toisaalta väkemme headhuntaaminen kertoo, että
lehteämme ja työskentelytapaamme arvostetaan.
Me Naiset-lehden päätoimittaja
>>>
7 LÖÖPPI 2-2012
6 LÖÖPPI 4-2011
Niina Leino vastaa Sanoma
Magazinesin lifestyle- ja perhelehtien toimitusten esimiehenä
muun muassa Gloria-, Meidän
perhe- ja Vauva-lehdistä. Leino
on työskennellyt myös Trendi- ja
Olivia-lehtien päätoimittajana
sekä Bonnier Publicationsin
julkaisujohtajana.
la voi olla vaikutusta siihen, miten
saman lehden työpaikkailmoituksiin suhtaudutaan. Myös niin sanotut kosmeettiset haut – paikat, jotka täytetään hiljaisesti talon sisällä
– voivat syödä koko alalla työpaikkailmoitusten uskottavuutta.
– Melkein aina, kun Talouselämässä on paikka auki, tulee kyselyjä, onko paikka oikeasti auki? Ja turhahan siitä on ilmoitella, jos paikka ei ole avoin, Ruokanen sanoo ja
jatkaa:
– Talentumissa mitkään rekry-
Marjo Vuorinen sanoo, että hänen
johtamastaan lehdestä työntekijöitä on sekä headhuntattu että yritetty headhuntata.
– Minusta on lähtökohtaisesti hyvä, että ihmiset käyvät työhaastatteluissa silloin, kun heidät sellaisiin
kutsutaan. Niissä oppii aina, vaikkei
päättäisikään ottaa paikkaa tai vaikkei tulisikaan valituksi.
Myös päätoimittaja pitää sil– Mika Lahtonen
mänsä auki.
– Vierastan sanaa headhuntaus,
mutta totta kai seuraan jatkuvasti alaa ja hyviä tekijöitä. Jokainen
päätoimittaja haluaa varmasti joukkoonsa alan parhaat ihmiset. Headhunting-konsulttia en ole käyttänyt, rakentunut vahva ammatillinen
Vuorinen koostaa.
identiteetti.
Heikki Korhosen mukaan rek– Esimerkiksi hyviä viihdetoirytoinneissa ei aina ole oleellisinta, mittajia on suhteellisen vähän, sillä
onko henkilöllä viiden vai 25 vuo- kontaktit merkitsevät paljon. Myös
den työkokemus. Usein riittää, että hyvistä taloustoimittajista on suuon näyttöä tekemisen palosta ja ko- ri kysyntä.
vista onnistumisista. Mitä korkeamSamoilla linjoilla on Hymy- ja
malle päällikköportaan rekrytoin- Alibi- lehtien päätoimittaja Mika
nissa mennään, sitä oleellisempaa Lahtonen.
kuitenkin on, sopivatko henkilö ja
– Työntekijästä, jolla on nimeä,
lehden imago yhteen.
vahvaa kokemusta ja ammattitaitoa, ollaan valmiita maksamaan.
Nimestä maksetaan
Lehti-ilmoituksilla heitä ei haeta,
Reijo Ruokasen mukaan lehdistös- vaan henkilökohtaisilla kontakteilsä on suurin kysyntä sellaisille eri- la. Alan huiput tunnetaan.
Lahtosen päätoimittamissa lehkoistuneille toimittajille, joille on
dissä ei tehdä headhuntausta, sillä
etenkin Hymyä pyöritetään pitkälti
Rekrytointikonsultti
freelance-toimittajien voimin. SuoHeikki Korhosen mukaan
rahakua hän silti pitää hyvänä asiaaikakauslehtiin rekrytoina,
joka lisää tervettä kilpailua alalla.
daan suorahaun kautta
Niin
ikään Sanoma Magazines Finyleisimmin toimitussihteerejä, erikoistoimittalandin lifestyle- ja perhelehtien toijia, toimituspäällikköjä
mitusten esimies Niina Leino ei näe
ja päätoimittajia.
realistisena mitään alaa, jossa taitavia ihmisiä ei palkattaisi kilpailijoilta omaan yritykseen töihin.
– Olen joskus kuullut, että sanomalehtien päätoimittajia on etsitty
konsulttiyritysten avulla. Sanoma
Magazinesilla tällaista ei ole ollut.
Itsekin olen aina soittanut kiinnostaville ihmisille suoraan. Tavallisesti paikkaan on ollut samalla myös
avoin haku.
Työntekijöiden kokemuksia
headhuntingista:
”Olen vaihtanut kaksi kertaa
työpaikkaa headhuntingin kautta. Ensimmäisellä kerralla palkkaa tarjottiin
noin 1000 euroa enemmän kuin mitä
sain vanhassa työssäni. Viimeisimmällä kerralla suurin syy oli vanhassa
työpaikassa potemani työuupumus.
Nykyisessä työssäni kuukausipalkka
on muutaman satasen isompi, mutta
työn määrä kohtuullisempi.”
– Art Director, aikakauslehtiala
”Minua ei ole headhuntattu. Jos
niin tehtäisiin, harkitsisin vaihtamista
siinä tapauksessa, että tarjottu paikka
merkitsisi ylennystä, isoa palkankorotusta ja mielenkiintoista pestiä.
Jos minut haluttaisiin headhuntata,
tuntisin itseni imarrelluksi. Sehän
merkitsisi, että työtäni arvostetaan.”
– Erikoistoimittaja, aikakauslehtiala
”Minut headhuntattiin nykyiseen
työhöni. Vaihdoin työpaikkaa, koska
yritys kiinnosti minua lehtitalona
ja halusin päästä tekemään kohderyhmälehteä. Rahalla tai asemalla
ei ole merkitystä: minua kiinnostaa
sisältö. Headhunting on imartelevaa,
mutta toisinaan tuntuu ensimmäistä
vakipaikkaansa odottavien ystävien
puolesta epäreilulta, että monet
pestit täytetään mystisten tutun tuttu
-suosittelurinkien kautta.”
– Editoiva toimittaja, aikakauslehtiala
”Minua on headhuntattu kahden
8 LÖÖPPI 2-2012
”Headhunting herättää minussa
pääasiassa ahdistavia ajatuksia, enkä
usko, että vaihtaisin työpaikkaa, jos
minua yritettäisiin headhuntata. Koen
vahvasti, että kaikki ammattiini liittyvä osaaminen linkittyy elimellisesti
nykyiseen työpaikkaani.”
– Toimittaja, kustannusala
”Minut headhuntattiin nykyiseen
työhöni: toisen lehden päätoimittaja
soitti ja kysyi, olisinko kiinnostunut
paikasta ja pyysi haastatteluun. Koko
prosessi kesti noin kuukauden. Samalla laskin palkkaani reilusti, mutta
tiesin, että voin kehittyä ammatillisesti. Vakituista sopimusta pidin
ehtona. Jos en palavasti haluaisi
vaihtaa työpaikkaa, kertoisin varmasti
esimiehelleni, jos saisin toisesta lehdestä tarjouksen. Esimiehen on hyvä
tietää, jos joku muukin on minusta
kiinnostunut. Kerran aiemmin olen
ollut vähällä vaihtaa paikkaa, ja kun
kerroin siitä, sain palkankorotuksen
vanhassa työssäni.”
– Editoiva toimittaja, aikakauslehtiala
”Minuun otettiin toisesta kustantamosta toistuvasti yhteyttä, ja
kuukausien mietinnän jälkeen vaihdoin kyseiseen työhön. Päätökseeni
vaikutti työn sisältö ja paikan myötä
minulle tarjottu suuri vastuu. Aiemmin myös rekrytointikonsultti on lähestynyt minua. Uskon, että headhunting on kustannusalalla hyvin yleistä,
mutta asiasta ei ehkä uskalleta puhua.
Isoissa taloissa työntekijät saavat
pyydellä monia asioita anteeksi, koska
kustannustalojen myrskyisyyden takia
alalla on edelleen paljon herkkyyttä ja
vaikeita asioita.”
– Esimies, kustannusala
”
”Työpaikasta on
turha ilmoitella,
jos se ei ole
oikeasti avoin.”
– Reijo Ruokanen
Uusien etsintää,
vanhojen huoltamista
Niina Leino muistuttaa, että rekrytoinnin vastapainoksi kustantajilla
on vastuu kasvattaa alalle uusia ammattilaisia. Myös Aller Median toimitusjohtaja Pauli Aalto-Setälä peräänkuuluttaa työnantajan velvollisuuksia.
– On tärkeämpää kouluttaa ja pitää hyvä huoli vanhoista työntekijöistään kuin etsiä uusia työntekijöitä kilpailijoilta, Aalto-Setälä sanoo.
Hän itse sai huhtikuussa konsultilta tarjouksen toisessa talossa
avoinna olevasta johtajan paikasta. Houkutussanoina työn vaihtamiseen olivat paljon isompi firma
ja paremmat edut. Ja se, ettei kohta enää kysyttäisi. Syyt eivät vedonneet.
– Kaksi edellistä kertaa, kun minua yritettiin saada vaihtamaan
työnantajaa, en ole lähtenyt. Raha
tai paljon suurempi johdettavien
määrä ei ole minulle riittävän suuri motiivi vaihtaa kaikki kollegat ja
yhdessä rakennettu visio.
Hakemuksia rustaamalla AaltoSetälä ei kuitenkaan ole työpaikkoja vaihtanut. Asiantuntijoita kun
kysellään kilpailijoille töihin jatkuvasti.
– Samankaltaiseen tehtävään ei
silti kannata lähteä, jos viihtyy nykyisessä jengissä. Ihmisten motii-
”Headhunting on aikakaus­
lehtitaloissa yleisesti
käytetty rekrytoinnin muoto.
Pienellä alalla on helppo
ottaa tekijöihin suoraan
­yhteyttä”, summaa Talouselämä-lehden päätoimittaja
Reijo Ruokanen.
vit tehdä työtä eivät ole aina ilmiselviä.
Myös Reijo Ruokasella on omakohtaisia kokemuksia headhuntauksen kohteena olemisesta.
– Minua on vuosien varrella
headhuntattu paikasta toiseen, ja
olen vaihtanut työtä tätä kautta pari kertaa. Voin sanoa, että kannatti vaihtaa.
Raha ei nouse jalustalle
Millainen sitten on aikakauslehtitalon unelmatyöntekijä – ammattilainen, jonka perässä päälliköt
vertauskuvallisesti juoksevat rahaa tursuva salkku kädessään? Niina Leinon määrityksen mukaisesti hän on ryhmätyötaitoinen henkilö, jolla on näkemyksellisyyttä ja
analysointikykyä. Salkku tosin ei ole
pohjaton: palkkataso ja toimenkuvan vaatimustaso halutaan pitää linjassa keskenään.
Bonnier Publicationsin toimitusjohtaja Marjaana Toiminen sanoo, että rekrytoinnissa on viisasta
edetä oman tiimin, yrityskulttuurin
ja tavoitteiden lähtökohdista.
– Niin yrityskulttuurin luominen
kuin siihen liittyvä rekrytointi ovat
tarkkaa puuhaa. Yrityksen menestystekijät rakentuvat niistä, Toiminen korostaa.
Hän ei myöskään pidä järkevänä työntekijöiden houkuttelemista
suurilla palkoilla. Pienelle lehtitalolle tämä houkutuskeino ei edes olisi
mahdollinen.
– Luulen, että ihmisiä houkutte-
9 LÖÖPPI 2-2012
kilpailevan lehden toimesta. Viimeksi
toimituspäällikkö soitti minulle ja kysyi, olenko valmis kuulemaan heidän
työtarjouksensa. Sovin tapaamisen
kahvilaan. Ennen kuin ehdin paikalle,
esimieheni oli saanut tiedon asiasta.
Hän kysyi, mitä maksaa, että jään.
Tein heille palkkaani koskevan ehdotuksen, joka hyväksyttiin. Kilpaileva
lehti ei olisi mitenkään pystynyt vastaamaan omasta lehdestäni saamaani
tarjoukseen. Lisäksi pystyn nykyisessä
työssäni toteuttamaan itseäni moni-
puolisemmin ja vapaammin kuin mitä
kilpailijalla pystyisin. Headhuntaus oli
kuitenkin itselleni unelmatilanne.”
– Erikoistoimittaja, aikakauslehtiala
lee palkkaa
enemmän
mahdollisuus
kehittyä, kokea uusia asioita ja tehdä merkitykselliseksi kokemaansa työtä. Palkalla ja eduilla
on tietysti merkitystä, mutta ne eivät saa ratkaista.
Heikki Korhonen sanoo, että
palkkakeskustelut käydään perinteisesti vasta rekrytointihaastattelujen finaalivaiheessa. Rahaa ei nosteta jalustalle, muttei se ole keskusteluissa myöskään hidaste.
– Koska suorahaulla yleensä etsitään eksperttejä, työnantajat kyllä tietävät, että he saattavat joutua maksamaan sopimuspalkkoja
enemmän.
Korhonen työskenteli itsekin
ennen rekrytointi- ja valmennuskonsultiksi ryhtymistään lehtialalla 26 vuotta, muun muassa sanomalehtitalo Länsi-Suomi Oy:n
toimitusjohtajana. Nykyisessä
työssään hän tekee pääasiallisesti media-alan rekrytointeja, jotka
ovat Nordic Progress Oy:n kaikesta rekrytointityöstä noin kymmenen prosenttia. Korhosen mukaan
headhunting on hieman yleisempää
aikakauslehtialalla kuin kustannustaloissa.
– Kustannuspuolella suorarekrytoinnit kohdistuvat yleisimmin tehtäviin, joissa hoidetaan talon liiketoimintaa tai johdetaan toimitusta.
Myös kiinnostavat esimiehet vievät
taloa vaihtaessaan usein työntekijöitä mukanaan.
Taloustaantuma on osaltaan vaikuttanut yrityksissä tehtäviin rekrytointeihin.
– Lehtialalla vaikuttaisi siltä, että kesän jälkeen uusia kuvioita laitetaan vauhdilla liikkeelle. Ja yleensä silloin, kun kasataan uutta organisaatiota, rekrytointimahdollisuuksia kartoitetaan headhuntingin kautta. ■
Tällä Miinaharava-palstalla Miina Poikolainen ruotii journalismia
käsitteleviä tietokirjoja. Miina on SAL:n opintosihteeri. Alan oppikirjat
kuluvat hänen hyppysissään hiirenkorville.
Mitä kirjoittaminen on?
Kun ymmärrämme, mitä kaikkea kirjoittaminen
voi olla, osaamme myös ratkaista paremmin siihen
liittyvät ongelmat, toteaa Kimmo Svinhufvud.
Kimmo Svinhufvud:
Kokonaisvaltainen kirjoittaminen
2. painos, Tammi 2007
Ovh. 36,20 euroa
http://www.kokonaisvaltainenkirjoittaminen.fi/
Y
Svinhufvud ei tarjoa helppoja ratkaisuja. Kokonaisvaltaisen kirjoittamisen opiskelu vaatii itsetutkiskelua ja -kuria, aikaa, sitoutumista ja rutiinien
luomista joskin myös kaavojen rikkomista. Kaikki
työtavat eivät ole yhtä hyviä, mutta yhtä oikeaakaan ei
ole olemassa.
Olipa kyseessä sitten kouluaine tai lehtijuttu,
kehitämme kirjoittamiselle usein erilaisia esteitä. Niitä
voivat olla haitalliset ja väärät käsitykset kuten ”hyvät
kirjoittajat eivät koskaan näytä keskeneräisiä tekstejään muille” tai ”hyvät kirjoittajat aloittavat kirjoittamisen vasta, kun ovat saavuttaneet oikeanlaisen
vireen”. Haitallisten asenteiden lisäksi esteet voivat
olla konkreettisia asioita kuten stressiä tai jatkuvia
keskeytyksiä. Esteet aiheuttavat pahimmillaan kirjoittajan blokkia tai tyhjän paperin kauhua.
Svinhufvudin mukaan suuri osa kirjoittamisen esteiden poistamista on sitä, että yksinkertaisesti opettelee
uudenlaisia asenteita ja toimintatapoja, jotka vastaavat paremmin todellisuutta ja jotka ovat suotuisampia
kirjoittamistamme ajatellen.
Svinhufvud kehottaa miettimään, mitkä ovat juuri
sinun kompastuskivesi: lykkääminen, sisäinen sensuuri,
epäonnistumisen pelko, perfektionismi vai aikaisemmat negatiiviset kokemukset? Entä oletko estynyt vai
tuottelias kirjoittaja? Usein jatkamme jotain totuttua
työskentelytapaamme, vaikkei se edistäisikään toimintaamme. Kun löydämme ongelmakohtamme, voimme
parantaa koko kirjoitusprosessia.
Lääkkeeksi kirjoittamisen lukkoihin Svinhufvud
suosittelee samaa, mitä monet muutkin eli sitä itseään,
kirjoittamista. Myös lukeminen tukee kirjoittamista.
Jos olet lykkääjä, niin kuin allekirjoittanut, teet mitä
tahansa, jottei sinun tarvitsisi alkaa kirjoittaa. Apu voi
löytyä kirjoita ensin -periaatteesta, joka on lykkäämisen aktiivista vastustamista. Tämä on Svinhufvudin
mukaan tärkeä periaate, jos haluaa suhtautua kirjoittamiseen vakavasti.
Svinhufvud toteaa, että tutkimusten mukaan
yhteistä menestyneille kirjoittajille on esimerkiksi
suotuisan ajan ja paikan varaaminen kirjoittamiselle ja
sen priorisoiminen ennen muita askareita. Näihinkään
ei kannata jumittua, vaan kirjoittaa myös silloin, kun
olosuhteet eivät ole kirjoittamiselle suotuisia: kiireessä,
huonoilla välineillä tai vaikessa paikassa. Tärkeintä on
kirjoittaa, ei keksiä tekosyitä sen tekemättä jättämiselle. Kun tekstiä on synnyttävä, kannattaa kirjoittaa aina
tilaisuuden tullen edes hetki. Vaikka nyt heti! ■
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ
vaihde 020 748 9600, www.oaj.fi
Puheenjohtaja
Olli Luukkainen
050 065 2872
Neuvottelujohtaja
Juha Jäske
040 562 4511
Koulutusjohtaja
Heljä Misukka
050 528 6682
Tiedotus
Heikki Sahlman
020 748 9604, 040 562 4510
Minna Rosenström
020 748 9605, 040 838 6350
OPETTAJA
Opettajien järjestö- ja ammattilehti
Päätoimittaja Hannu Laaksola
020 748 9720, 040 555 0729
Englantilaisen kirjallisuuden tutkijan
ja kielitieteilijän Roz Ivani’in
kuusi tapaa hahmottaa kirjoittamista:
1. Kirjoittaminen on taitoa.
2.Kirjoittaminen on luovuutta.
3.Kirjoittaminen on prosessi.
4.Kirjoittaminen on tekstilajin tuottamista.
5.Kirjoittaminen on sosiaalista toimintaa.
6.Kirjoittaminen on sosiopoliittista toimintaa.
11 LÖÖPPI 2-2012
hden mielestä taidokas kirjoittaminen on
luovuutta, toisen mielestä oikeakielisyyttä
ja kolmannen mielestä jotain ihan muuta.
Ennen kuin voi tulla paremmaksi kirjoittajaksi,
täytyy siis ihan aluksi pohtia, mitä kirjoittaminen
tarkoittaa ylipäänsä ja mitä sillä tavoittelemme.
Opettaja, bloggaaja ja kirjailija Kimmo Svinhufvud jakaa kirjoittamisen kolmeen eri osa-alueeseen:
tekstiin, kirjoittamisprosessiin ja kirjoituskulttuuriin. Blogissaan Svinhufvud määrittelee, että
kokonaisvaltainen kirjoittaminen tarkoittaa muun
muassa kirjoittamista, joka on kiinnostunut kirjoittamisen yleisistä lainalaisuuksista yksittäisten
lajien tuolla puolen.
Perinteisten kirjoittamisoppaiden sijaan
Kokonaisvaltainen kirjoittaminen tarjoaa teoreettisen näkökulman kirjoittamiseen. Harjoituksiakin
kirjassa on, ja ne haastavat tutkimaan itseään
kirjoittajana sekä yleisellä että yksittäisten tekstien
tasolla. Myös palautteen antamiseen ja vastaanottoon annetaan hyviä suuntaviivoja.
Etenkin kirjoittamisen ongelmia ja kirjoituspro-
sessia käsittelevät kappaleet tarjoavat toimittajalle
eniten eväitä ja pohdittavaa. Kirja ei ole erityisesti
suunnattu toimittajille, vaan kaikille kirjoittamisen
opiskelusta ja opettamisesta kiinnostuneille.
”
Kirjoittaminen vaatii
itsetutkiskelua ja -kuria,
aikaa, sitoutumista ja
rutiinien luomista mutta
myös kaavojen rikkomista.
Tällä palstalla sallilaiset kertovat harrastuksistaan.
Tällä kertaa Me Naiset -lehden toimitussihteeri
Riitta Ryynänen kertoo, miten terapeuttista
hommaa kuusentaimien istutus ja hoito on, ja
miten hyvältä ja ansaitulta maistuu korvessa
nuotiolla käristetty ryynäri.
Kyykäärmeitä,
karhunpaskaa
ja kyyneleitä.
Siitä on
kaupunkilaisen
metsänhoito tehty.
Ja ramavit-terapia.
M
Horsmikon
ramavit-terapia
aalta sinä olet tullut.
Maalle sinun pitää jälleen tuleman.
Kannan olallani
metsänhoitoyhdistykseltä lainaamaani punaista muovista vakkaa, johon on sullottuna kerralla kolmisenkymmentä kuusentaimipottia.
Lasken mielessäni taimiväliä – viisi askelta eli noin kaksi ja puoli metriä. Olen valmis junttaamaan kädessäni olevan metrisen
istutusputken taas maahan, mutta sitä ennen potkaisen istutuskohdasta hieman maata rikki jo parempia päiviä nähneillä maastokengilläni.
Mätäs lähtee helposti irti ja lentää parisenkymmentä senttiä sivuun.
Saman tien minä hyppään parin metrin
verran loikkaa karvat pystyssä ja kiljahtaen.
Potkaisemani mättään alta on paljastunut
somalla kiepillä oleva kyykäärme.
On toukokuu. Ja minusta näkee sen.
>>>
13 LÖÖPPI 2-2012
12 LÖÖPPI 2-2012
Teksti: Riitta Ryynänen | Kuvat: Ryynäsen kotialbumi
Karhu jättää palstalle tassunsa painauman, ruokalautasen kokoisen jöötiläjän
ja pienen pelon.
Sielun ja ruumiin voitelua
Tuosta tapahtumasta on erinäisiä
vuosia, ja yli 6 000 kuusentaimen
maahanpanosta muodostui vähintäänkin yhtä paljon oman sielun ja
ruumiin hoitoa kuin pakollista lakisääteistä metsänistutusta puiden
latskauksen jälkeen.
Muutamaa kuukautta ennen
istutusprojektia olivat käämit alkaneet kärähtää silloisessa työpaikassa, luottoa oli ja töitä ja paineita sen mukaisesti. Hakeuduin Aslakiin ja siellä psykoterapeutti oli ensimmäinen, joka kysyi, miten voin.
Minä aloin siltä istumalta vollottaa
ja tein sitä samaa koko viikon oitis,
kun joku ystävällisesti vain katsoikin kohti.
– Olisi ehkä hyvä, jos hakisit sairauslomaa, totesi terapeutti, ja minä
olin aika lailla samaa mieltä.
Oli vain yksi mutta.
– Nythän on niin, että parhaat toipumistulokset tällaisissa tapauksissa saadaan, kun mennään heti takaisin töihin, toteaa lääkäri, jolle psykoterapeutin kehotuksesta menen
puhumaan tuntemuksistani heti
Aslak-viikon jälkeen.
– Mutta kun uuvuttaa ja ahistaa.
Kesän aikana horsmikko kasvaa minua
pidemmäksi ja raivausveitsi heiluu kerran jos toisenkin heinikkoa latskatessa.
Tässä kuvassa tosin tehostan vaikutelmaa koukistamalla polvia.
– No jos viikon nyt sitten annan
sairauslomaa, ja mielialalääkkeitä
olisi hyvä ottaa.
– Mitään lääkkeitä tarvitse ja halua, kun ei vain nyt jaksa. Pakko saada välimatkaa, perustelen.
– Miten sinä olet noin negatiivinen?
– Ai mitenkö olen negatiivinen,
kun sattumalta sattuvat olemaan
voimat vähissä. Otan kyllä ne lääkkeet, jos tämä ei mene huilimalla
ohi, protestoin.
Viikon jälkeen toisella lääkärillä
on sama litania, ja hänen perustelunsa ne vasta ällikällä lyövätkin.
– Minäkin olen syönyt jo viisi vuotta noita samoja lääkkeitä ja
olen tullut siihen tulokseen, että minun on syötävä niitä lopun elämääni, töräyttää tämä valkotakki mielestään varmasti maailman mahtavimman argumentin.
Minä olen niin pöyristynyt moisesta, etten saa sanaa suustani, en
etenkään sitä, että tuo repliikki viimeistään estää minut vastaanottamasta reseptiä.
Tämän jälkeen en enää yhtään
ihmettele, miksi Suomessa puoli
miljoonaa ihmistä syö mömmöjä.
On näemmä pakko.
Ramavit hikoilemalla pois
Minut pelastaa kesäloma, jonka
saan liitettyä kaikkiaan kolmen viikon sairausloman päätteeksi – ja
Suomen metsänhoitolaki, joka velvoittaa minut istuttamaan metsää
aukkohakkuulleni.
Lonttaan kahdeksan hehtaarin
alaa edestakaisin vakan ja istutusputken kanssa, merkkaan jokaisen
taimen punaisella kuitunauhalla,
jotta syksyllä näen niitä paremmin
pelastaa minua korkeammaksi kasvavan horsmikon seasta. Jos kymmensenttiset taimet jättää talveksi
oman onnensa nojaan, pitkät heinät lakoavat niiden päälle ja raskaan
lumen myötävaikutuksella ne vääntävät ja taittavat taimien latvat.
Kun kesälomaa on kulunut nelisen viikkoa ja istutusruljanssi alkaa olla loppuvaiheessa, yksi kaunis­
>>>
15 LÖÖPPI 2-2012
14 LÖÖPPI 2-2012
Valkotakin mömmöpakko
”
Tämän
jälkeen en
enää yhtään
ihmettele,
miksi
Suomessa puoli
miljoonaa
ihmistä syö
mömmöjä.
Joka istutuskuuseen kurkottaa, se tällä
ilomantsilaisella palstalla pikemminkin
luonnontaimeen kapsahtaa. Mutta se on
sitä metsäpolitiikkaa.
”
Ramavit –
ramasee,
masentaa,
vituttaa – on
poissa.
päivä hoksaan ja yllätyn, että kappas vain, minua ei enää uuvutakaan.
Ramavit – ramasee, masentaa, vituttaa – on poissa. Oireet ovat haihtuneet hien mukana goretex-takin läpi raikkaaseen karjalaiseen saloilmaan, hukkuneet ruumiillisen rasituksen aiheuttamien kolotusten
joukkoon, tallautuneet kumpparien­
alle taiteillessani jyrkkää mäennyppylää ylös ja alas ja välillä sivuttain,
palaneet nuotioon paistaessani
ryyni­makkaraa ja lähteneet tuulen
lentoon, kun olen istunut kannonnokassa syömässä ruisleipää, karjalanpiiroota ja lanttukukkoa ja juomassa Airamista lattea miettimättä
yhtään mitään.
malta. Muutaman kerran olen heilunnan lomassa herauttanut oikein
mojovat itsesäälin itkutkin, tai pikemminkin ne ovat olleet hiljakseen mutta ehtymättömästi valuneita puroja.
Viisikin viikkoa on urakkaan huvennut, kolmesta kymmeneen tuntia päivässä, jaksamisen ja sään mukaan. Aamulla on oikea käsi ollut
välillä niin turvoksissa työstä, etten
ole saanut sormia kunnolla nyrkkiin. Usein on satanut vettä jatku-
vana losotuksena, etteivät mitkään
texit ole sitä pystyneet pidättämään,
ja päivän päätteeksi olen ollut alusvaatteita myöten märkä ja kylmissäni. Kerran ehti lokakuussa tulla jopa
räntää, ja jouduin etsimään taimia
ensiksi potkimalla lunta, sitten haromalla heiniä, enkä välttämättä siltikään niitä löytänyt. Onneksi istutustaimia terhakammat luonnontaimet ovat alkaneet viime vuosia
punkea innolla pintaan – itse asiassa ne ovat osoittaneet, että vaa-
ditut istutukset ovat olleetkin pääosin turhia. Mutta se on sitä metsäpolitiikkaa.
Oman säväyksenä korven hiljaiseloon ovat tuoneet karhunjäljet.
Ensimmäisen kerran kieltämättä
säväytti. Otso oli käynyt riipimässä
kaikki palstan pihlajat nurin ja syönyt niistä marjat. Maahan se oli jättänyt hajanaisia terttuja, kymmensenttisen kämmenen jäljet ja mojovan paskaläjän osin vielä syötävän
näköisine puolukoineen.
Tuon tapauksen jälkeen olen
soittanut aamuisin auton poppivehkeitä muutaman minuutin ovet
apposen auki, että saisi otso pentuineen vähän etumatkaa. Eväsrepun viereen kannonnokkaan asetan Pohjois-Karjalan maakuntaradion pölöttämään, tai pikemminkin suhisemaan.
Talkooväki – siis mikä?
Jos joku nyt vinkkaa, että kyllähän
innokkaita talkooporukoita noin
17 LÖÖPPI 2-2012
16 LÖÖPPI 2-2012
Raivo auttaa aina
Taimien pelastusoperaatiot ovat jatkuneet syksyyn painottuvalla kesälomallani joka vuosi istutusrupeaman jälkeen. Autoon pakkaan päällimmäiseksi kuhmolaisessa ajatushautomossa syntyneen kätevän
pelin, raivausveitsen, jolle olen antanut hellittelynimen Raivo.
Kieltämättä tässä pakkoharrastuksessa on jotakin pervoa. Alkupäivinä seisoessani ruskean eri sävyissä synkistelevän aukkohakkuun
reunassa tuntuu olo aika lohdutto-
ihanaan luontoon seuraksi ja avuksi ilmaantuu, niin voin sanoa, että
puheissa ja teoriassa kyllä, mutta todellisuudessa ei – siskoani lukuun
ottamatta. Jokaisella on nimittäin se
”oma elama”. Eikä ketään tumpulaa
mielellään huolikaan mukaan, siis
sellaista, jonka perässä pitäisi vielä
käydä tsekkaamassa, onko hän varmasti huomannut heinätukkojen
alta jokaisen taimipoloisen. Nehän
ovat nyt kuin omia lapsia, jokainen
on pelastettava.
Mutta joka vuosi onneksi tulee
aina sama onnellinen loppu: päivä
päivältä jäljellä oleva urakka vähenee ja vuosi vuodelta homma nopeutuu. Palstaa halkoo metsätie, ja
ensiksi hoidan sen yläpuolisen osan,
yleensä melko lailla samassa järjestyksessä vasemmalta oikealle, sitten
on vuorossa toinen, rantaan päin
polveileva puoli, jossa on vähemmän käärmeitäkin.
Kaiken kärvistelyn palkitsee viimeinen päivä ja aivan tien vieressä oleva, viimeiseksi jättämäni pieni läntti, jonne on mahtunut vain
muutamia kymmeniä taimia. Siinä
jokaisen horsman nitistäminen on
silkkaa nautintoa. Kun viimeinen
taimi on pelastettu, mielen täyttää
joka kerta pieni ihmetys, tai pikemminkin riemukas kuplinta by perkele: minä tein sen taas.
Ilomantsiin suuntaan tänäkin
vuonna, sillä taimet – ja ilmiselvästi myös minä – tarvitsevat sitä vielä ainakin parin vuoden verran. Sitten ne ovat tarpeeksi isoja selviytyäkseen omin voimin. Tosin sen jälkeen pitäisi aloittaa raivaussahalla
heiluminen.
Jokin kuulas syksypäivä voi käydä niinkin, etten palaa sieltä kannonnokasta Helsinkiin enää lainkaan.
Maalla sinun pitää jälleen oleman... ■
Journalismia liuku hihnalta
Toimittajan työ on muuttumassa nuorten
unelma-ammatista ammatiksi, johon
harvat haluavat enää näppejään sotkea.
Suurin osa alan opiskelijoista epäilee
mediayritysten työllisyysmahdollisuuksia
ja tulevaisuuden näkymiä, eikä ihme.
V
uonna 2011 Journalistiliitto kirjasi parikymmentä YT-neuvottelua, ja syksyn
neuvotteluissa työpaikka lähti sadalta journalistilta.
Kaksi vuotta aiemmin työpaikkoja
menetettiin viisisataa.
Tuskaa ei helpota, että Alma
Median kirveslinja leikkaa tänä
vuonna yhtiön lehdistä 135 työpaikkaa ja Talentumkin ulkoisti
vaihteen vuoksi taas henkilöstöään.
Myös TS-konserni on ilmoittanut
YT-neuvotteluista.
– Alan yhteistoimintaneuvotteluille on ollut tyypillistä, että juuri mitään ei ole jätetty tekemättä
eli taloissa tehdään edelleen samoja tuotteita ja suunnilleen samassa
määrin, kertoo edunvalvontajohtaja Petri Savolainen Suomen Journalistiliitosta.
SJL:n asiamiehen Jarmo Häkkisen mukaan opiskelijaseminaareissa on heikkojen työllisyysnäkymien
lisäksi tullut esiin pari muuta tärkeää syytä, miksi nuoret eivät usko
työskentelevänsä tulevaisuudessa
toimittajina.
– Opiskelijat pitävät journalistin
työtä liian raskaana: työn luonne on
muuttunut liukuhihnatyöksi. Yhtä
moni on todennut, että journalistisen työn sisältö ei vastaa enää omaa
ammatti-identiteettiä tai -ihannetta.
Sähköposteja ja häiriöitä
Missä kaksi tai kolme journalistia
kokoontuu, keskustelu lipsuu – ja
on lipsunut jo vuosien ajan – kiireeseen. Tutkimuksen tasolla kiire nostettiin tapetille vuonna 2008,
kun Jyrki Jyrkiäinen julkaisi SJL:n
jäsentutkimuksen pohjalta kirjan
la on jo pidempään ollut toimitusten työhyvinvoinnin keskeinen ongelma. Jatkossa se on yhä suurempi
ongelma, Savolainen arvioi.
Vain rahan takia
Viime syksynä julkaistiin Janne Matikaisen toimittama kirja Muuttuvat mediat – haasteelliset sukupolvet. Kirjassa analysoitiin Taloudellisen tutkimustoimiston media-alan
opiskelijoille tekemää kyselyä, johon
vastasi 246 opiskelijaa yliopistoista
sekä kahdesta ammattikorkeakoulusta (Turku ja Haaga-Helia).
71 prosenttia vastaajista uskoi työskentelevänsä opintojen jälkeen muussa kuin journalistisessa
työssä.
Yksi vastaajista kirjoitti: ”Journalistista prosessia ei voi tehostaa
määräänsä enempää journalismin
tason kärsimättä. Jos johto tolkut-
taa sitä, että tuottavuus on laatua
tärkeämpää, pian toimitukset ovat
täynnä väkeä, jotka tekevät journalismia vain rahasta vailla intohimoa”.
Syksyllä tehtiin myös Suomen
Journalistiliiton kysely, jossa selvitettiin nuorten toimittajien työ­
hyvinvointia. Kahdessa viikossa kyselyyn vastasi 608 nuorta, joista 90 prosenttia oli 26–35-vuotiaita. Suurimmat ongelmat olivat muun muassa
työn määrä/kiire, arvostuksen puute, pätkätyöhön liittyvä epävarmuus,
loman puute ja huono palkka.
Kolmannes vastaajista oli puhunut ammattilaisen kanssa uupumuksesta, stressistä tai muusta
vastaavasta ja neljännes oli käyttänyt lääkkeitä unettomuuden, masennuksen tai muun sellaisen hoitoon. ■
”
Missä kaksi tai
kolme journalistia
kokoontuu,
keskustelu lipsuu
kiireeseen.
USA:n ja Kanadan suunnalla
toimiva Career Cast julkaisi keväällä
perinteeksi muodostuneen pahimpien ammattien listan (Talouselämä
13.4.2012 ”Tässä ovat kaikkein
hirveimmät ammatit). Listalla tarkastellaan työtehtävien fyysisyyttä,
työllisyystilannetta, työympäristöä
ja stressitasoa.
Lehtitoimittajat olivat listalla
viidentenä, heti öljylauttatyöntekijöiden jälkeen. Tiskaajat, teurastajat ja mittarinlukijat selvisivät
vähän paremmin. Televisio- ja radiotoimittajat pääsivät myös listan
kymmenen ”parhaan” joukkoon.
Jos hirveä ammatti ei kiinnosta nuoria, yhtiöt lappavat väkeä
pihalle, median arvostus hupenee
ja moni parlamentaarikkokin tuomitsee toimittajat ”valehtelevaksi
roskajoukoksi, jolle pitäisi pukea
olkavarsinauhat”, millainen tulevaisuus journalismia odottaa?
Johanna Vehkoo, joka julkaisi
viime vuonna kirjan Painokoneet
seis! – Kertomuksia uuden journalismin ajasta kirjoitti 16. huhtikuuta blogin, jossa annetaan yksi
vastaus.
”Näyttää siltä, että suomalaisessa sanomalehdistössä ollaan
saavuttamassa vaihe, jota Yhdysvalloissa kutsutaan nimellä harvesting eli sadonkorjuu. Kyseessä on
liikkeenjohdollinen strategia, jossa
kuolevista sanomalehdistä niitetään viimeiset voitot. Se on suunniteltu aloille, joille ei ole näkyvissä
pelastusta.” ■
19 LÖÖPPI 2-2012
18 LÖÖPPI 2-2012
Teksti: Marko Korhonen | kuvitus: unto helo
Journalistit muuttuvassa mediassa.
Tutkimuksen päiväkirjaosuudessa tuotiin esiin kirjoittajien raskaita kokemuksia työtahdin kiristymisestä. 27 prosenttia vastaajista,
joita oli 614, piti journalistin työn
suurimpana ongelma aikataulupaineita, kiirettä ja stressiä.
Mikä journalistin työtä kuormittaa?
Jyrkiäisen kokoaman listan kärjessä olivat sähköpostit. 74 prosenttia arvioi määrän lisääntyneen erittäin paljon tai jonkin verran. Lisääntyneet työrauhan häiriöt toimitustiloissa harmittivat lähes puolta
vastaajista. Kokousten määrän kasvu kuormitti yli kolmannesta.
– Pienemmällä ja pienemmällä porukalla tekeminen ei paranna
jaksamista, vaan pahentaa kiirettä,
joka monien tutkimusten ja ihan
käytännön kokemusten perusteel-
Valehteleva
roskajoukko
T
Teksti ja kuvat: Miinta Poikolainen
apaan Meeri Koutaniemen tämän kotona Kalliossa. Vanhan kivitalon
ylimmässä kerroksessa
sijaitseva asunto tulvii
ilta-aurinkoa. Koutaniemi on lähdössä seuraavana aamuna Boliviaan
tekemään Steps Internationalin ja
YLE:n tuottamaa Voices of the Poor
-elokuvaa, muttei ole vielä edes pakannut. Hän on oppinut, että reissussa vähemmän on enemmän.
Ensimmäisen kerran Koutaniemi lähti maailmalle 19-vuotiaana
ylioppilaskirjoitusten jälkeen, kun
hän halusi kokeilla kuvajournalistin
ammattia käytännössä. Nyt hän on
ehtinyt työskennellä lähes 20 maassa,
ja Kallion koti on lähinnä pistäytymispaikka. Bolivian matkallaan hän
asuu poikkeuksellisesti hotellissa, ja
on siitä selvästi hieman pettynyt.
– Yleensä majoitun ilman mukavuuksia: nukun teltassa, tuttujen
luona tai etsin majapaikan paikallisten luota. Niiltä matkoilta olen saanut kaikkein eniten.
Olemalla freelancer Koutaniemi varmistaa sen, että hän voi valita projektinsa ja kuvattavansa itse.
Hänen ei tarvitse sitoutua medioihin, joilla on väistämättä omat esittämisen tapansa.
– Minuun ne eivät päde ainakaan
sopimuksenomaisesti.
Näin tämän
jutun kuvat
syntyivät
Kun toimittaja lähtee kuvaamaan valokuvaajaa, vaarana
on, että hän saattaa oppia
jotain. Koutaniemeä kuvatessani
opin, että henkilökuva vaatii
aikaa ja ajatusta. Aikaa ensimmäisestä ruudusta viimeisiin,
myös kohdetta miellyttäviin
otoksiin, meni noin tunti. Sinä
aikana otimme kymmeniä kuvia,
säädimme kameran asetuksia,
kokeilimme erilaisia paikkoja
ja asusteita ja ennen kaikkea
tutustuimme toisiimme. Jutun
pääkuva on otettu Koutaniemen
kameralla, joka on Canon 5 D
mark II, objektiivi Sigma 50 mm
f.1.4. Pienempi kuva on otettu
toimittajan kameralla Canon EOS
40 D, objektiivi Canon EF 50 mm
f.1.8. Koutaniemi on tehnyt kuviin peruskäsittelyn, eli säätänyt
valkotasapainoa, saturaatiota,
kontrastia, valotusta ja hionut
yksityiskohtia ja rajausta.
Ihminen kameran takana
Vuoden henkilökuvan ottaja Meeri Koutaniemi
pitää itseään sekä taiteilijana että journalistina.
Pääosin ulkomailla työskennellyt Koutaniemi tekee
sitä, mikä hänestä itsestään tuntuu tärkeältä.
Koutaniemi sanoo olleensa jo lapsena kiinnostunut vieraista kulttuureista. Uteliaisuus on ollut vahvuus
valokuvaajan työssä.
– Minua kiinnostaa, miten kulttuureista voi oppia niiden edustajien itsensä ehdottamalla tavalla ja
säännöillä. Kysyn usein, miten kuvattava haluaisi tulla kuvatuksi.
Miten Koutaniemi itse haluaisi
tulla kuvatuksi?
– Avannossa Kuusamossa. Se on
tärkeä paikka minulle. Vesi on elementtinä meditatiivisen rauhoittava ja tarpeellinen työni tuoman
hektisyyden takia.
Koutaniemen mukaan Suomessa otetaan liian vähän mallia kansainvälisistä julkaisuista. Hänellä it-
Ihmisiin voi luottaa
Koutaniemi on luottanut intuitioon­
sa sekä työssään että maailmalla liikkuessaan. Nuorena yksinäisenä naisena ei ole aina viisasta lähteä vieraiden ihmisten tai varsinkaan miesten
tä lähelle ja että siinä näkyy kuvaajan ja kuvattavan välinen luottamus
ja vuorovaikutus. Aina ei ole yhteistä kieltä, mutta se ei estä vuorovaikutusta ja ei-verbaalista dialogia.
Koutaniemi korostaa, että valokuvaus on aina subjektiivista.
– Olen taiteilija, en kameran jatke,
vaan ajatteleva olento, joka käyttää
teknistä apuvälinettä. En lohko todellisuudesta osia sellaisenaan kuin
ne ovat, vaan esitän oman näkemykseni ja argumenttini. Loppu­tulos
on yhdistelmä valokuvaajan sanomaa, teknistä ja taiteellista luomista ja katsojan tulkintaa. Valokuva on
ottamisensa jälkeen vasta puolessa
välissä matkaansa. Toinen puoli tulee katsojan tulkinnasta. ■
21 LÖÖPPI 2-2012
20 LÖÖPPI 2-2012
Ikuisesti utelias
sellään on tapana ostaa matkoiltaan
paikallisia lehtiä ja poimia niistä
ideoita ja inspiraatiota.
– Tavoitteeni on tehdä sellaisia
kuvaprojekteja, jotka eivät päädy
helposti mediaan. Yhteiskunnallista keskustelua piilossa pidetyistä teemoista tulisi provosoida vieläkin pontevammin.
matkaan, mutta Koutaniemen vaisto on aina ollut oikeassa.
– Kerran sain moottoripyöräkyydin Intiassa eräältä mieheltä. Keskellä moottoritietä hän huusi minulle, mistä voin tietää, ettei hän raiskaa minua seuraavan talon takana.
Hämmennyksessäni nauroin ja sanoin, etten mistään. Kaikki meni
hyvin ja hän vei minut sinne, minne oli tarkoituskin.
Vuoden henkilökuva kuvaa namibialaisen Herero-heimon jäsentä
Musiona Hanturaa heimon perinneasussa, joka noudattaa eurooppalaisten siirtomaaisäntien mukanaan
tuomaa 1900-luvun alun muotia.
– Oli kannustavaa kuulla tuomaristolta, että kuvassa päästiin ihmis-
SAL:n hallitus vastaa
Uudessa Hallitus vastaa -sarjassa esitetään kolmelle hallituksen jäsenelle kolme tiukkaa edunvalvonta­kysymystä. Tällä
kertaa arpa poimi vastausvuoroon kustannustoimittaja Kaisa Kauppilan, toimitussihteeri Auli Saukkosen ja päätoimittaja Heidi Niskalan. Kuinka profaanisia päätelmiä kysymyksistä ja vastauksista voi tehdä? Lue ja päätä itse!
KALUSTETTU VUOKRAKAKSIO NEW YORKISSA
560 €/VIIKKO + 80 €/LISÄPÄIVÄ
VUOKRATTAVISSA VIIKOSTA KOLMEEN KUUKAUTEEN 15 MINUUTTIA COLUMBUS CIRCLEEN TAI BLOOMINGDALESILLE
Auli Saukkonen
Heidi Niskala
Kolmiokirja
Kaisa Kauppila
Wsoy
Lisää liksaa vai enemmän lomaa? – Juuri nyt lisää liksaa, kymmenen
vuoden päästä varmasti enemmän
lomaa.
Kana takapihalle vai Vokswagen
Biitle? – Mieluiten polkupyörä, sitten
Biitle. Kanat on kivoja mummolassa.
Barrikaadeille vai neuvottemaan?
– Neuvottelemaan, tuumaa
entinenkin luottamusmies.
Lisää liksaa vai enemmän lomaa?
– Seitsemäs lomaviikko olisi
mahtava, mutta silti mieluummin
lisää liksaa.
Kana takapihalle vai Volkswagen
Biitle?
– Vanhana maalaisena tykkäisin
kanasta takapihalla. Tosin kana
ei taitaisi viihtyä vantaalaisella
asfalttikentällä. Takapihamme
palvelee peltilehmien laidunmaana,
joten kiitos ei kansanautolle.
Barrikaadeille vai neuvottelemaan?
– Meistä erikoislehteläisistä harva
kuuluu lehdistön työehtosopimuksen piiriin. On siis tuttu tilanne,
että toimimme itse itsemme
neuvottelijoina. Barrikadeilla
saattaisi olla aika yksinäistä.
■
Hyvä lukija!
Seuraavassa Lööpissä esitämme uudet tiukat kysymykset kolmelle muulle SAL:n hallituksen jäsenelle.
Ketkä kysymyksiin vastaavat? Sitä ei vielä tiedetä, sillä vastaajat arvotaan. Mutta jos mieleesi tulee kysyjän ja
vastaajan taustoja paljastavia kysymyksiä, pistä tulemaan osoitteeseen: [email protected].
Asu mukavasti tilavassa remontoidussa kaksiossa Yankee-­‐Stadionin ja puistojen naapurissa
Miksi maksaisit kalliista hotellista New Yorkissa jos sinulla on tilaisuus asua oikeassa newyorkilaiskodissa varttitunnin metromatkan päässä Keski-­‐Manhattanilta? Lisätiedot:
Puhelin: 040-­‐5022241
LoremkIpsum
et:
Sähköposti: [email protected]
•Tilava, täysin remontoitu kaksio uudistuneessa Bronxissa kahden korttelin päässä 2009 valmistuneesta, 1,5 miljardin dollarin Yankee -­‐stadionista.
•Turvallinen ympäristö suomalaisten siirtolaisten vuonna 1924 perustamassa taloyhtiössä.
•Viides kerros walk-­‐up.
•Kivat maisemat: ikkunat viereiseen puistoon.
•Makuuhuoneessa 200x150cm vuode.
•Olohuonessa on yhden hengen vuoteeksi sopiva sohva. Neljäs vuode voidaan tehdä lattialle sohvan viereen.
•Uudessa keittiössä kaikki ruuanlaittoon tarvittavat välineet. Jää-­‐pakastinkaappi, jääkone, kaasuhella ja mikoaaltouuni.
•Ilmastointi ja keskuslämmitys.
•Lähin subwayasema Yankee Stadion. Keski-­‐Manhattanille on vain 15 minuutin matka. •Kävelymatkan etäisyydellä uusi Gateway -­‐ostoskeskus jossa on kymmeniä myymälöitä ja useita ravintoloita.
•Viereisessä korttelissa on itsepalvelupesula ja iso ruokakauppa.
•Ota omat lakanat ja pyyheliinat mukaan.
•Viikkovuokra 560 €, lisäpäivät 80 €. Vuokrapäiviin lasketaan tulo-­‐ ja lähtöpäivä. •Varaustilanne on varmistettava sähköpostilla tai puhelimella.
•Huoneisto vuokrataan varausjärjestyksessä, kannattaa siis tehdä varaus hyvissä ajoin.
228 Park Avenue South, #14415
New York, NY 10003
Journalistiliiton jäsenille 10% alennus.
23 LÖÖPPI 4-2011
22 LÖÖPPI 2-2012
Lisää liksaa vai enemmän lomaa?
– Lisää liksaa. Fakta on, että
palkalla saa aina vaan vähemmän,
kun kaikki kallistuu. Eri lehtitalojen välillä on myös isoja eroja.
Kana takapihalle vai Vokswagen
Biitle? – Kana takapihalle. Luonnonläheisyys ja ajatus hitaammasta
elämäntyylistä viehättävät, samoin
luomu- ja lähiruoasta.
Barrikaadeille vai neuvotte­maan? – Neuvottelemaan. Asioista on
joka tapauksessa neuvoteltava
jossakin vaiheessa, joten kannatan
pyrkimystä neuvottelutilanteeseen.
Neuvottelemisen taitoa voisi kyllä
opettaa enemmän.
Erikoislehtien toimitusosasto
hattu Saunam
jaan, josta tuli
Novera eli Uusi
Aikakausi. Se
oli lopun alkua.
”Olin siellä vajaat
viisi vuotta,
kunnes katsot
tiin, ettei minua
enää tarvita.”
paita Raijan Aitta,
kosi Keravan
Sotainvalide
ille
50-vuotishisto
riikin, johon haas- runoihin usein Kata-Jyrkiksi.
tatteli viittäk
Demareiden
ymmentä veteraa
nia.
- ja Eero Heinä Jutta Urpilainen
luoma kuuluv
Puolet heistä
at
Koskel an suosik
oskela jäi työttöm
on ehtinyt jo
kikohteisiin.
äksi, mutkuolla, joten
ta päätti mennä
kirjan arvo lapsille Tällainen runo irtosi esimer
yliopistoja lapsenlapsille
kiksi vaalirahoista
pohjalta kansan
kasvaa
2. lokakuuta:
opistoon.
”Tein myös edesm .
Peli poikki pyysi
Hän suoritti
enneen veEero,
Laajasalon kristilteraaniystävä
pillitteli Piiru-E
lisen opiston
ni muistokirjan
ero,
vuoden kestäv
ja
kirjan
Aa-Talk
omasta
än
toimittajalin
issa eilis-illan,
armeija-ajast
jan ja valmis
ani
Porin Prikaat
konsa vaaran
tui keväällä 1992.
issa 1964–65.
a vasiten,
Sisko
oli säästänyt
omat jotta joutum
kaikki kotiin
Pian sen jälkeen
lähettämäni kirjeet.
hän pääsi Kesäätiöistä sattum assa,
En itse muista
ravan Sanom
oisin,
nut
iin toimitussihte
läheskään kaikkea
kepun lailla jalkapu
eriksi, mutta töitä
ni. Nyt ne kaikki kirjoittamaaei
syytettynä sykkyrö uhun,
ovat kansissa.”
runsaan vuoden riittänyt kuin
Jotain hyvää
verran.
laittomista lahjonnistä,
työttömyydess
Sitten Koskel
oista.
ä
on
tosiaan ollut.
a oli virallisesti
Oikeastaan vain
Ilman sitä Kostyötön.
sotiemme vekelalla ei olisi
teraaneista ja
koskaan ollut
Hän teki kyllä
sa- kela kirjoitt urheilijoista Kosmalla tavalla
Keski-Uusimaa
aikaa
aa
han satunnaisesti
da elämää, ottaa dokumentoi- myönteiseen lähtökohtaisesti
juttuja
valokuvia, koo, polki
sävyyn.
talvella pyöräl
ta tietoja ja tehdä
”Olen yksilöu
lä pää jäässä
kirjoja.
rheilun vankku
ympäri Keravaa,
”On
maton kannat
pitänyt jotain
Tuusulaa ja
taja,
tehdä, kun
Järvenpäätä, kun
työnantajat eivät
heilua en ymmä tosin autourei omistanut
huomanneet,
rrä. En ole kosautoa. Kurjimmat
että voisin vielä
kaan omistanut
hommat tulivat
kelvata.”
autoa.”
tietysti aina hänell
Valokuvakilpa
Runokirjan kokoam
e. Se oli kovaa
iluja Koskelalla
isen ohesaikaa.
on koko ajan
menossa. Suurin sa Koskela lataa runoja
an omilpalkinto on tähän
Seuraavien kymm
le nettisivuilleen
. Joskus hän läden aikana Koskel enen vuolut 2 500 euroa, mennessä ol- hettää niitä
myös
”Välillä huomaa
Iisalme
a
lehtiin
kävi
n
kame- julkais
vielä
, yksi on
n, että ajattele
rabiennaalist
vuoden kestäv
tu Seurassakin.
Kalevi Koskela
n kalevalamitassa
a 2007. Tietoko
än multimediakertoo.
Se käsitte. Mutta ei se automa
ne- li Hyryns
miehenä Koskel
kurssin Helsin
almen hirvira
atio ole, vaan
a pitää erityise
gin yliopistossa,
aamuna taas
tsastajaa
tavut pitää edelleen
sti kuvien muokk
mutta siltäkä
tapansa mukaa
laskea”,
aamisesta ja yh- viime heinäkuussa.
än alalta ei leipä
n urheiluhullu:
lenkille.
distelystä.
irronnut. Puolito
”Keravan runora
takana on Kaleva
ista vuotta enTestitulosten
n opistoon
Kierros, marato
Suvussa ei varsina
viruno oli ihmistadissa se hirnen eläkkeelle
opiskelemaan
oikea tulkin
neja ja muita
pääsyä Koskel
isia taiteilien mieles
ta vutuksia.
matema- vailla
vaati peräti viisi
saa- tiikkaa
joita ole, vain
a oli
. Vuosi oli 1965.
päivää. Kun se
mitään työtä.
muutama itseop- huonoin tai toiseksi huono tä
Matemaviimein tuli,
pinut maalar
”Kuulin kesken
in.
tiikan ohessa
Mutta en lannist
selvisi, että Koske”Tulot
i
ja
kohen
Koskela luki fysiikrunonlausuja
kuntokuurin:
unut siitä.”
ivat, kun pääsin
lalla oli ollut
Nuorena kirjoite
Yksi kolmesta
.
eläkkeelle. Siitä
sydäni
elossa, jälkeen kaa, kemiaa ja tilastotiedett
tut matkakervoi päätellä jojälkeen hän viettik nfarkti. Sen tuollaisen
tomukset Lapista
ä.
Hän muistelee,
ietokoneensa
tain.”
on tärskyn”,
in viikon Meieivät ennako
ääressä Kalevi
että kyllä noiKoskela hinkin
lahden sairaal
ineet Kalevi Koskel
kirjoittaa.
Koskela laulaa
Valokuvaami
assa.
aikoihin yliopis
allekaan uraa
suohon kierot
nen ja urheil
ajankohtaisru
tolla jo ovat
”Infarktin syytä
Nykyään hän
bittejä laskett
päättäjät ja ahneet
u
noilijana.
olleet Koskel
ei tiedetä. En
kävelee paljon
rahamiean henkireikä
polta, en juo
het. Luovuutta
ja naisen tietote iin, mutta varsi- vuosie
harrastaa talvisin
viinaa, urheil
ei voi estää, kun
n ajan. Hän on
kniikan koulut
pikaluistelua
en Tänä talvena
paljon. Vuode
myös myös
on kerran vauhti
äivä alkaa aamup
. sen ovat
uk- vaeltan
n söin lääkke
in päässyt.
ut perheen
alalla, lehitä tällä kertyi Keravan keskusken- antaja hoitaneet hänen työnsen jälkeen.”
denluvulla ja
Nyt Koskela
sin Lapissa. Perheekanssa kesäinsa. Koskela
ulkoilulla. Sen
yli 400
haluaisi lähteä
sai luonno
uudestaan Vienan
jälkeen Koskel
n pojat ovat
Koskela on tosiaan
metriä. Kun radan luistelukilo- tieteiden
kandidaatin tutkinn n- jo kolmissakymmenis
Karjalaan –
melkoinen
mitta on 200
le. Poliitikot ovat a istuu runol- muun muassa
sä,
metriä, Koskel
kiitollisia aiheiUhtua,
an mukaan ”pal- valmiiksi kolmessa vuode on lähtevät edelleen isänsä mutta
ta, koska heidän
ja Jyskyjärvi tekivät Paanajärvi
ssa ja joka
jon tylsempää
kanssa
pääsi VR:n tietoko
töppäilyissää
kesä Lappiin.
häneen suuhomm
n ren vaikutu
riittää puimis
netoimistoon
Koskelan sielune aa ei ole”.
ta.
töihin.
ksen. Tiet siellä
Isän työura ei
ovat
lämä
Nelipo
vain
ole
on
niin
lvista
kylpelotta
lä niin värikäs
huono
trokeeta Koskel
nut
Kolmen vuode
poikia: molem
tä, että hän tarvita nen ole helppo t, ettei kulkemilaskee sormil
n jälkeen Kosmat ovat tietoko
la. Asian paljast
seekin jotain
a.
nealalla.
noin tylsää vasta- kela kutsuttiin töihin
aminen
Vaivato
saa matemaatikon
mainospainoksi.
toimistoon,
”Vähän voi
hyker- lijanak nta ei ole elämä runoitelemään.
johon
aan, kun on
tietokone. Firman oli hankittu Eikä ole tarvinnolla isänä ylpeä.
tällaiset ta”Kahd eksaan
voitteet. Ajanko
idea oli myydä
ut painostaa
, joskus jopa
htaisrunoelm
osoitteita yrityks
yöhuoneen nurkas
yhtään. Urheilu
kymmeneen
a
on
onnistu
ille
on
sa
suoram
myös
seisoo kinoin
pitää osata laskea.”
nut tähän asti,
tarttunut
ark- poikiin
ikivanhan IBM-ti
titarkoituksii
mutta
Joka päivä on
, molemmat ovat
matka on pitkä.
etokoneen
n.
syntynyt runo,
juosseet
muhkea etupan
Hommaa riitti
maratoninkin
parhaina kaksik
”Jos saisin kymm
eeli. Koskela
vuodeksi, sen
.”
in. Aiheita hän
harmittelee,
enen vuotjälkeen kaikki
Sen sijaan kaleva
etsii Helsingin
ettei poistokoneit
tarvittava oli
Sanomista, Keski- ta täyteen, se olisi kokoel
lamitan tarta ty. Koskel
tullut otettu
mana
Uusimaasta ja
arvokas. Vaaran
a aikoinaan
an seuraava työnanteh- tumisriskiä on vielä
iltapäivälehdis
töistä ja oli
a on, että aiheet
vähän vaimukaan useam
ta- kea arvioid
tä, loppuvat,
televisiosta ja
Finnpap eli Suome
pia: niillä on
a.
mutta toisaal
netin uutissi
n Papeny- ritehta
kyään melko
vuil- väthän
ta keksita.
iden Yhdistys,
inen keräilyarvo.
sanomalehde
joka sekin
tkin niitä
Koskela on reikäko
siirtyi uusiin
”Ei tästä tulisi
ino sohvapöydäll
tietoko
rttiajan tiemitään, jos jou- aina.”
ä kasvaa.
tokonemiehiä
tuisi itse keksim
”Olin ainoa, joka neisiin.
Koskela istuu
Kalevi Koskel
. Sen
ään aiheet.”
osasi käyttää
hetken hiljaa,
a on tehnyt jo
myös runot syntyv seurauksena niitä. Oli
Vaikeinta on Koskela
mietteliäänä.
tähän menne
uhkarohkeaa
ät aina tieton mukaan
ssä mittavan
mennä tuotan
koneella.
saada yhdyss
sinne.”
”Omasta
non, kiitos nykyai
anat ja ihmiste
n ni- voi tietää.” terveydestäkään ei
met taipumaan
kaisen
Hausjärvelt
Vajaan parink
ä Koskela lähti
kalevalamitta
ymmenen vuo- painotekniikan.
an.
nuorena miehe
Putki-P
den
Niin kauan kuin
aavo ja Vanhas
työrupeaman
Valokuvakirjo
nä Helsingin
58 S E U R A 2 1 / 2
-Matti ovat
myyttien Väijälkeen Kosja hän on painat
yli- kela vaihto
helpoimmasta
nämöinen ei
010
tanut omaks
päästä, mutta
i Finnpapin Hankk
i ilokseen jo kolmi-esi- levi Koskel palaa takaisin, Kamerkiksi Jyrki
i- senkymmentä
Katainen typisty
a voi hyvin toimitt
. Lisäksi hän
y sitä virkaa
aa
koKeravalla. n
w w w.s e u ra
.fi
Kuvaustarvikkeet:
K
Helmi-sarjassa Seuran
tuottaja Lauri Sihvonen kertoo
tapaamisestaan modernin
runonlaulajan kanssa.
Unohtumaton
Väinämöinen
P
Keravan
Väinämöinen
O
len ollut Seura-lehden juttukeikoilla muun muassa Tokiossa, Shanghaissa, Venetsiassa ja Tenojoella. Ne ovat olleet hienoja matkoja, mutta silti haluan
kertoa tässä retkestäni Keravalle keväällä 2010.
Juttuprojekti sai alkunsa kesällä 2009. Olin kirjoittanut Seuraan kolumnin, jossa pohdin nettijulkisuutta
saanutta hirviratsastajaa – ehkä muistattekin nettivideon, jossa Hyrynsalmella nuori mies ratsasti uivan hirven selässä. En suoranaisesti tuominnut tekoa, ja siitä
tuli lehteen paljon tulistunutta palautetta.
Yksi myönteinenkin palaute tuli. Se oli luonteeltaan
sellainen, etten oikein tiennyt, miten suhtautua. Palaute oli nimittäin kirjoitettu kalevalamittaan.
Nyky-Lieto Lemminkäinen saapui sähköpostiini
23. heinäkuuta 2009. Runon lähettäjänä oli Kalevi Koskela Keravalta. Teksti päätyi rivakasti lehden lukijasivulle ja tulosteena toimituksen seinälle.
Sen jälkeen sain Koskelalta yhteydenottoja pitkin
syksyä. Innostuin myös vastaamaan hänen viesteihinsä, joista jokainen alkoi ponnekkaasti: ”Terveh!”
Vähitellen aloin olla vakuuttunut siitä, että tästä Kalevi Koskelasta pitäisi tehdä juttu. Jokainen toimittaja
toki tietää, että tällaisissa intomielissä on omat riskinsä.
Mutta millainen mies kirjoittaa kalevalamittaisen ajankohtaisrunon joka päivä, vuodesta toiseen?
ETUASIAKKAANA
SAAT UPEITA
ETUJA
VUONNA 201
0
1
2
T
3
4
5
(etu koskee vain
kotimaan tilauksia)
HINTAETU 12
kk:n määräaikaistilauksee
n verrattuna,
arvo 22,40 €
SUPER RISTIK
OT & SUDOK
UT
-lehti (6 nroa)
kestotilauksen
a
-40 %:N ALENN
UKSELLA,
arvo 12,80 €
VOIT VOITTAA
mm. Etuasiakkaan erikoisvoiton
7.500,00 €
(arvonta 9.12.2010
= SAAT JOPA
75,20 €
EDUT!
P
.fi
SÄÄPÄIVÄKIR
JA 2011
marraskuussa
2010,
arvo 14,00 €
Valinnan mukaa
n lahjalehti
2-6 LEHTEÄ VELOI
TUKSETTA
Otavamedian
valikoimasta,
arvo jopa 26,00
€
)
T
w w w.s e u ra
ETU-
asiakas
LISÄKSI VOIT VOITTA
75.00
A
0,00 € (arvonta 14.12.201
0)
tai 750,00 €
(arvonta kerran
viikossa).
Arvontojen säännöt:
seura.fi
Jos et vielä ole
Etuasiakas eli
tilaaja, soita puh.
kesto(09) 1566 850
tai tee kestotila
us
www.otavamed netissä (12 kk 160,60 €):
ia.fi
Pidätämme oikeude /asiakaspalvelu
t etuja koskevii
muutoksiin.
n
21/2010 S
EURA
59
Vienan Karjalassa. Matkan jälkeen
Kalevi Koskelalle tapahtui jotain
runoja – joka ikinen päivä.
hän alkoi kirjoittaa kalevalamittaisia
Teksti Lauri Sihvonen Kuvat Kristiina
T
Kurronen
dällä on tietokone, sivupöydällä
skanneri ja tulostin. Tämän laitteiston ääreen Koskela istuu joka
aamu, kovalle puiselle tuolille.
Runon on synnyttävä.
”Jos joku luulee, että se on
helppoa, erehtyy. Harva runo
syntyy alle tunnissa. Tosin harvoin menee yli kahdenkaan. Talviaamuina se on hyvää puuhaa,
etteivät aivot ihan pehmene tässä”, Koskela kertoo.
Hän on 64-vuotias eläkeläinen
ja on asunut tässä kerrostalokolmiossa vaimonsa Leenan kanssa vuodesta 1978. Vaimokin hämmästelee miehensä ryöppyävää
luovuutta.
Seinillä on Koskelan ottamia
valokuvia suurina vedoksina ja
hyllyssä pitkä rivi itse tehtyjä valokuvakirjoja. Tietokonepöydän
alla makaa röykkiöittäin kiinto– ei levyjä, jotka ovat täynnä digiku-
uskin sitä kukaan
osasi odottaa.
Kun keravalainen
matemaatikko Kalevi Koskela tuli bussimatkalta Vienan
Karjalasta, häneltä
alkoi syntyä kalevalamittaista runoa.
Viime vuoden helmikuun
alusta Koskela on kirjoittanut
runon joka ikisenä päivänä. Aihe on tullut saman tai edellisen päivän tapahtumista. Viime
vuonna syntyneen tuotannon
Koskela on koonnut kovakantiseksi omakustannekirjaksi, jota
hän painatti 25 kappaletta. Ajankohtaisrunoelman nimi on Kalevilan Hiidenkirnu 2009.
”Joka päivä joltisenkin, runon
rustasin väkisin”, kirjan kannes-
Tavishaastatteluissa on riskinsä. Keravan
Väinämöisen tapauksessa juttuhanke
johti runoviestien vyöryyn, hirsiseinän
rakentamiseen ja pohdintaan siitä, millaisena
ihmisen saa lehtijutussa esittää.
Teksti: Lauri Sihvonen
Luovuutta
ei voi
estää, kun
on kerran
vauhtiin
päässyt.
Hyvässä
Seurassa
saat
etuja!
sa lukee.
Koskelan tavoitteena on
enempää eikä vähempää – kuin
tehdä samanmoinen teos kymmenen vuoden ajan. Enää ei ole
kuin runsaat 8,5 vuotta jäljellä.
Millainen ihminen ryhtyy tällaiseen? Ja miten matemaatikosta ylipäätään tuli kalevalamittaa
Vähitellen alkoi tuntua, että tätähän osaa. Siinä voi purkaa patoumiaan.”
Niitä Koskelalle olikin ehtinyt
kertyä aika lailla.
K
via.
Myös matka Vienan Karjalaan oli tarkoitettu valokuvausreissuksi. Kuvia Koskela ottikin,
mutta sitten Vienan Karjalan
Ystävien bussimatkalla matkanjohtaja Petri Niikko piti pienen
kurssin kalevalamittaisen runon
suoltava sanaseppo?
tekemisestä.
”Sen reissun jälkeen aloin kiralevi Koskelan makuuhuoja näytin tekeleitäni Niineen ikkunasta näkyy Tu- joittaa
Hän oli taitava ja kannusti.
kon logistiikkakeskus. Pöy- kolle.
K
56 S E U R A
alevi Koskela on elänyt kovan elämän. Kolme kertaa
on ollut hengenlähtö lähel-
Reikäkorttiajan
tietokonemiehenä Kalevi
Koskela käyttää
itse pc-konetta,
mutta suostui
pitkin hampain
ottamaan
kuvaan
MacBookin.
lä.
Niistä kaikista Koskela on kirjoittanut myös runon. Ensimmäisessä ”poika pirtistä pakeni,
katosi kotipihalta”, hän oli lähtenyt omille teilleen kodista Hausjärvellä. Onneksi hänet kuiten-
kin löydettiin.
Toinen vaaranpaikka tuli, kun
koulubussi oli jäädä junan alle.
”Kulki matka mainiosti, kulkijoilta koulumatka, kunnes kerran jarrut petti, junan tullessa
jänönä.”
Koskela kiittelee vieläkin kuskin päätöstä painaa sillä hetkellä
kaasu pohjaan. He ehtivät juuri
pois junan alta – vain bussin takapuskuri lensi kaaressa kymmenien metrien päähän.
Viimeinen isku löi Koskelan
kuitenkin maahan: hän luhistui
lentopallokentälle 43-vuotiaana.
Hän kuitenkin nousi sieltä, ja
vasta kotona vaimo pakotti terveyskeskukseen. Kun testit oli
otettu, Koskela lähti seuraavana
w w w.s e u ra .f i
”Joka päivä joltisenkin, runon
rustasin väkisin”, lukee Koskelan runokirjan kannessa.
Toimituspäällikkö Tarja Penttinen osti juttuideani.
Seuran konseptin ytimessä on suomalaisuus, eikä tässä
jutussa oltu sen suhteen ainakaan pahasti hakoteillä.
Jutun valokuvaukseen haluttiin panostaa erityisesti.
Päätimme houkutella Kalevi Koskelan matkustamaan
Otavamedian studiolle Länsi-Pasilaan.
Mutta ensin minun piti lähteä Keravalle. Se on niitä matkoja, jotka ihminen tekee yksin.
K-juna saapui Keravalle torstaina 15. huhtikuuta
2010 ennen puolta kahta. Hain Prismasta munkkipossuja ja kävelin kartan kanssa Käenkujalle.
Vieraan ihmisen kotiin menemisessä on aina oma
tykytyksensä, tapahtui se sitten Keravalla tai kaukomailla. On jännittävää soittaa ovikelloa, esitellä itsensä ja astua toisen ihmisen yksityiseen tilaan.
Matemaatikko Koskela, tuolloin 64, paljastui varsin
laveasanaiseksi. Lehtiöni tuli täyteen, jatkoin kansipahveihin. Koskela antoi haastattelussa paljon itsestään, ja
sellainen aiheuttaa toimittajalle aina tiettyä vastuuta.
Muistan, miten yritin haastattelun ohessa vimmatusti havainnoida yksityiskohtia kodista: runsasta elektroniikkaa, kirjahyllyn esineitä, Koskelan ottamia valokuvia seinillä, radanvarsimaisemaa ikkunoista.
Viihdyin Keravalla. Join peräti kolme kuppia
­kahvia.
Jos haastattelu oli arkinen ta-
57
”
21/2010 SEURA
u
21/2010
pahtuma, jutun valokuvauksesta tuli spektaakkeli. Se hoidettiin
haastattelua seuraavana tiistaina
Pasilassa.
Otavamedian lavastepuuseppä
Samuli Niskanen oli rakentanut
studioon hirsiseinän ja hankkinut
muuta perinnehenkistä tarpeistoa.
Heiniä oli levitetty tätä varten kootulle lankkulattialle.
Koskelalle oli myös haettu kalevalaiset kuvausvaatteet. Ideana oli
tehdä miehestä moderni runonlaulaja.
Valokuvaaja Kristiina Kurronen antoi Koskelan syliin MacBookin ja teki loistavaa työtä. Hymyilyttää edelleen, kun katson niitä kuvia.
Koskela eläytyi täysillä rooliinsa nykyajan Väinämöisenä. Innokkaana amatöörikuvaajana hän muistaa valokuvaussession varmasti lopun ikäänsä.
usta: Kalevi Koskelalle tapahtui jotain Vienan Karjalassa. Matkan jälkeen hän alkoi
kirjoittaa kalevalamittaisia runoja – joka
ikinen päivä.
Kirjoitusvaiheessa kävin editorini kanssa keskustelua siitä, kuinka erikoisena tavallisen ihmisen voi lehden sivuilla esittää.
Päädyimme sellaiseen ajatukseen, että ilkeä ei saa olla, mutta lukija täytyy saada
pidettyä näpeissä vaikka väkisin.
Menin jopa häikäilemättä käyttämään tekstissä oppi­
kirjamaisia cliffhangereita: Miten matemaatikosta ylipäätään
tuli kalevalamittaa suoltava sanaseppo?
Millainen mies
kirjoittaa
kalevalamittaisen
ajankohtaisrunon
joka päivä,
vuodesta toiseen?
Jutun kirjoitustyö oli pitkän projektin nautinnollinen loppuhuipennus. Otsikko oli ollut kirkkaana mielessä jo paluumatkasta saakka: Keravan Väinämöinen.
Siihen perään ingressi syntyi luontevasti, ja sen sisältämä ristiriita ohjasi tekemistä, pakotti hakemaan vasta-
Juttu ilmestyi Seurassa
27.5.2010. Sen lopetus ennakoi
oikeastaan uuden alkua:
Niin kauan kuin myyttien Väinämöinen ei palaa takaisin, Kalevi Koskela voi hyvin toimittaa sitä virkaa Keravalla.
Koskela todella on toimittanut
virkaa siitä asti. Pian jutun julkaisun jälkeen hän alkoi nimittäin allekirjoittaa sähköpostinsa näin: Kalevi Koskela, Keravan Väinämöinen.
Jutun otsikosta tuli haastateltavalle pysyvä epiteetti.
Tammikuussa 2011 myös Helsingin Sanomat tarttui
Koskelaan: mikä ihmeen Keravan Väinämöinen? Pieni
henkilöjuttu ilmestyi tuolloin Kaupunki-sivuilla.
Sittemmin Koskela on esiintynyt silloin tällöin mediassa, eri yhteyksissä. Viime keväänä Koskelan vaaliruno komeili Hesarin kulttuurisivulla. Enemmänkin
hän on varmasti tarjonnut hengentuotteitaan, innokas kun on.
Ja kun tämä juttu ilmestyy PDF-muodossa verkkoon,
tiedän, että saan Koskelalta pian taas postia. ”Terveh!” ■
Lööpin juristipalsta
Onko kiusaaminen rikos?
Kevättalvella mediaseuraaja pääsi tutustumaan työpaikkakiusaamisen
mustaan ytimeen, kun AKT:n hallitus irtisanoi viestintäpäällikkönsä
Hilkka Ahteen. Paljon julkisuutta saanut tapaus herätti tunteita ja
tiedonnälkää. Mitä oikeusturvaa kiusattu voi saada Journalistiliiton
edunvalvontajohtaja Petri Savolainen?
Teksti ja kuva: Kaija Plit
Ay
-liikkeen perustehtävä
on työsuhteen heikomman osapuolen eli
työntekijän suojeleminen. Viikkokausia vellonut AKT:n tapaus oli
surullista seurattavaa. Jotain hyvääkin julkinen myllytys lopulta tuotti: heikompi osapuoli sai työpaikkansa takaisin. Toivottavasti se rohkaisee myös muita kiusattuja hakemaan itselleen apua ja oikeutta.
misen valvonta kuuluu työsuojeluviranomaiselle.
Ennen mahdollisten valvontatoimenpiteiden käynnistymistä
työsuojeluviranomainen edellyttää, että häirintää kokenut henkilö on saattanut asiansa työnantajan edustajien tietoon. Jos työnantaja on laiminlyönyt velvollisuutensa puuttua työpaikalla tapahtuvaan
häirintään, työntekijä voi ottaa yhteyttä työsuojeluviranomaiseen valvontatoimenpiteiden käynnistämiseksi. Mikäli rikkomus ei korjaannu,
työsuojeluviranomainen harkitsee
rikkomuksen ilmoittamista syyttäjäviranomaiselle syytetoimenpiteitä varten.
Miten todistat kiusaamisen?
– Kannattaa kirjata tilanteet, jois-
sa on kokenut tulleensa kiusatuksi.
Lisäksi kannattaa säilyttää ja kerätä mahdollinen kirjallinen aineisto,
kuten epäasialliset sähköpostit tai
tekstiviestit.
Mikä on työsyrjintää?
– Työsyrjinnällä tarkoitetaan sitä,
että työntekijä on ilman painavaa, hyväksyttävää syytä asetettu epäedulliseen asemaan verrattaessa toisiin vastaavassa tilanteessa oleviin työntekijöihin.
Työsyrjintä voi ilmetä asiattomina vihjailuina, jotka kohdistuvat
ikään, sukupuoleen, sukupuoliseen
suuntautumiseen, ihonväriin, mielipiteisiin, vakaumukseen tai terveydentilaan. Syinä tällaiseen kohteluun voivat olla työntekijän henkilökohtaiset ominaisuudet tai hänen yhteiskunnallinen tai aatteellinen toimintansa.
Työsyrjinnästä voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään
kuudeksi kuukaudeksi.
Yhdenvertaisuuslaissa on syrjintätapauksiin sanktiomuotona hyvitys, minkä lisäksi loukattu voi vaatia korvausta taloudellisesta vahingosta muun lain mukaan. Jos työnantaja tai tämän edustaja rikkoo
syrjintäkieltoa, voi työnantaja joutua maksamaan aiheuttamastaan
loukkauksesta enintään 16 430 euroa hyvitystä syrjinnän kohteeksi
joutuneelle. ■
KIUSAAMINEN
ON RIKOS
Työpaikkakiusaaminen
Työpaikalla tapahtuvasta huonosta
kohtelusta käytetään termejä häirintä tai muu epäasiallinen kohtelu.
Epäasiallinen kohtelu on yleisen hyvän
tavan vastaista, työhön sopimatonta ja
sitä häiritsevää käyttäytymistä sanoin,
toimin tai asentein.
Kunnianloukkaus
Kunnianloukkauksesta on kyse silloin,
kun henkilö esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että
teko on omiaan aiheuttamaan loukatulle vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa. Esimerkiksi nettikiusaaminen
voi sisältää kunnianloukkauksen.
Kunnianloukkaus on rikos, josta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään
kuudeksi kuukaudeksi.
Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajaa
Työnantajan toimimisvelvollisuusperustuu työturvallisuuslakiin. Sen
28 §:n mukaan “Jos työssä esiintyy työntekijään kohdistuvaa hänen
terveydelleen haittaa tai vaaraa aiheuttavaa häirintää tai muuta
epäasiallista kohtelua, työnantajan on asiasta tiedon saatuaan käytettävissään olevin keinoin ryhdyttävä toimiin epäkohdan poistamiseksi.”
Työturvallisuuslaki patistaa
myös työntekijöitä asiallisuuteen
Työntekijän on työpaikalla vältettävä sellaista muihin työntekijöihin
kohdistuvaa häirintää ja muuta epäasiallista kohtelua, joka aiheuttaa heidää turvallisuudelleen tai terveydelleen haittaa tai vaaraa.
(Työturvallisuuslaki 18 §:n 3 mom.)
Ohjeet kiusatulle
Älä alistu! Pyydä kiusaajaasi lopettamaan!
Jos kiusaaminen jatkuu, pyydä apua esimieheltä tai hänen esimieheltään.
Jos esimiehestä ei ole apua, käänny työterveydenhuollon, luottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun puoleen.
Taltioi loukkaava ja syrjivä aineisto, mikäli se on mahdollista (sähköpostit, tekstiviestit jne.)
27 LÖÖPPI 3-2011
Pitääkö kiusaajaa pelotella poliisilla?
– Ensimmäisessä vaiheessa yhteyttä
ei kannata ottaa poliisiin, vaan
aloittaa asiankäsittely työpaikalla.
On tärkeää ilmaista kiusaajalle,
että ei hyväksy tämän menettelyä
ja pyytää lopettamaan häirintä.
Jos häirintä jatkuu, ota yhteys
esimieheesi! Jos esimies on häiritsijä, ota yhteys hänen esimieheensä.
Esimiehen on otettava asia vakavasti. Jos hän ei ryhdy asian vaatimiin
toimiin, vie asia organisaatiossa
suoraan ylöspäin. Tukena ja apuna
ovat työterveyshuolto, työsuojeluhenkilöstö ja luottamusmies.
Esimiehen on puututtava heti asiaan, kun hän huomaa häirintää työyhteisössä tai hänelle kerrotaan siitä. Asia on pyrittävä ratkaisemaan osapuolten kesken. Esimies
tekee tarvittavat työn ja työympäristön järjestelyt.
Työturvallisuuslain noudatta-
”
Esimiehen on
puututtava heti
asiaan, kun
hän huomaa
häirintää
työyhteisössä
tai hänelle
kerrotaan siitä.
Työturvallisuuslaki velvoittaa sekä työnantajaa että työntekijää, muistuttaa
Journalistiliiton edunvalvontajohtaja
Petri Savolainen.
k u va: Pe r t t i Nis on e n
Olivia-lehden toimituspäällikkö Anna-Kaari Hakkarainen on
SAL:n jäsen.
tarvittaessa hetkessä huomaamattomaksi.
”Ihmisen osa on olla mahdollisimman näkymätön. Tee työsi äläkä kysele. Ja ole aina valmiina
vaihtamaan suuntaa, vaihtamaan väriä.”
Isän etsimisestä tulee Peterin elämän sisältö.
Verkossa
M
illaista Suomessa olisi ollut, jos Neuvostoliitto olisi miehittänyt Suomen kuten
Baltian maat? Varmaan samanlaista kuin
Hakkarainen kirjoittaa runollista kieltä.
tiedämme Virossa olleen. Helsingin kadut olisi
nimetty uudelleen venäläisten sankareiden mukaan, Toistuvat, mereen liittyvät kuvat – vene, kivet,
levät, kalat – sitovat parista vuosikymmenestä
ja koululaisten olisi pitänyt liittyä pioneereihin ja
kertovaa tarinaa. Kuvat ja rantamaisema toimivat
Komsomoliin. Kadonneista ihmisistä ei olisi uskuin kertosäkeinä laulussa tai teemoina musiikissa.
kallettu kysellä eikä puhua. Salaa, ikkunaverhojen
Ulkonaiset tapahtumat ovat verkkaisia; pääasiassa
takana olisi katsottu länsi-tv:tä.
seurataan Peterin sisäistä kehitystä. Maalaileva
Toimituspäällikkö Anna-Kaari Hakkaraisen
kerronta edellyttää lukijalta pysähtymistä ja syvenesikoisromaani Verkko kuvaa vaihtoehtoista lähihistoriaa. Kuvitteellinen Neuvosto-Suomi jää kuitenkin tymistä kuvaukseen.
Romaanin lopussa ihmisten ketju vaatii vataustalle; keskiössä on nuoren pojan kasvutarina.
pautta Baltian maille ja Suomelle.
Yhteiskunnan paineet selittävät vaiPeterin ystävät kokoontuvat
kenemisen kulttuuria, josta poika
Kauppatorille, riviin käsi kädessä.
pyristelee irti.
Näkökulma siirtyy yksittäisten
Eletään 70- ja 80-lukujen Hangossa
henkilöiden ahdistuksesta lähija Helsingissä. Pikku-Peter tähyilee
historian tapahtumiin.
iltaisin merelle, kaukana häämöttävää
”Sitten alkoi meri, ja saaret.
majakkaa. Onko kadonnut isä siellä tärNe seurasivat toisiaan kuin
keässä tehtävässä kuten äiti sanoo vai
helmet nauhassa. Jokainen liittyi
onko hänet karkotettu Siperiaan kuten
toisiin. Yhtä ei ollut olemassa
jotkut väittävät? Aikuiset eivät anna
ilman muita. Yksikään ei ollut
vastauksia, vaan johdattavat poikaa
erillinen, muista vapaa. Oli oltava
harhaan ja pettävät lupauksensa.
osa jonoa, osa ketjua ja elettävä
Aikuisten toistuva ohje on, ettei
ja kasvettava sen mukaan. Sama
kehenkään vieraaseen pidä luottaa.
meri huuhtoi kaikkien saarien
Vaarin sanoin: on oltava kuin särmäAnna-Kaari Hakkarainen:
Verkko. Tammi 2011.
rantoja.” ■
neula, matomainen kala, joka muuttuu
Jäähyväiset Hietalahdelle
Pitkään puheena ollut SAL:n
toimiston muutto toteutuu kesäkuun alkupäivinä. Syynä Hietalahdesta lähtöön on talon perussaneeraus, jonka on arveltu kestävän
kauan. Tästä syystä huoneisto on
myyty – entiseen emme siis enää
palaa.
Lööpin ilmestymisen aikoihin
SAL:n toimiston väki heittää haikeat jäähyväiset 22 vuotta toimistona
olleelle Hietalan talolle ja siirtyy
Albertinkatu 27 b -osoitteessa
sijaitsevaan toimistohotelliin.
Uutta osoitetta ei ehkä kannata
painaa kestomuistiin, sillä Albertinkadulla viivyttäneen vain muutama
kuukausi. Tavoitteenamme on
löytää pysyvämpi osoite Journalistiliiton kyljestä. Lööpin painoon menopäivänä SJL etsii vielä
kuumeisesti uusia tiloja, ja muutto
siirtynee loppusyksyyn.
Ehkäpä jo seuraavassa Lööpissä
pääsemme kertomaan, missä SAL:n
pysyvä koti sijaitsee.
Sähköpostiosoitteet ja gsmpuhelin­numerot säilyvät ennallaan.
Näin meidät tavoitat:
• Hallinto, Lööppi, jäsenyysha­
kemukset: Asiamies Kaija Plit,
puh. 050-4394538; kaija.plit@
sal-info.org
• Laskut, osastorahat, jäsenre­
kisteri: Toimistonhoitaja Jaana
Journalistiliitto
on kiinnostunut
aikakauslehtijournalistien
työssäjaksamisesta
Journalistiliitto tekee työsuhteisille aikakauslehtijournalisteille kyselyn työssäjaksamisesta, työajoista ja
ylitöiden korvaamisesta.
Kyselyn yhteydessä olevissa infolaatikoissa muistutetaan lehdistön työehtosopimuksen vähimmäisehdoista,
jotka koskevat säännöllistä työaikaa, ylityöstä sopimista
ja sen korvaamista sekä liukuvaa työaikaa.
Erityisen tärkeää säännöllisestä työajasta kiinnipitäminen ja ylitöiden korvaaminen työehtosopimuksen
korotusten mukaan ovat silloin, kun työkavereita on
irtisanottu yt-neuvotteluiden jälkeen. Irtisanomisperusteiden laillisuutta arvioidaan sen mukaan, onko työnantajalla tarjottavissa oleva työ vähentynyt olennaisesti ja
pysyvästi. Jos uutta työvoimaa tarvitaan, ei perusteita
irtisanomisiin ole.
Oma ja kollegoiden etu myös on, että sairaana ei
mennä töihin, vaan sairastetaan kotona. Hoitamatto-
SAL:n toimisto muuttaa väliaikaisesti
Albertinkatu 27 B -toimistohotelliin.
Virtanen, puh. 050- 5183353;
[email protected]
• Koulutus ja kurssi-ideat: Opintosihteeri Miina Poikolainen,
puh. 0440-334065 (koulutuspäivinä); [email protected] ■
mana sairaus saattaa pitkittyä, ja esimerkiksi flunssa
tarttuu helposti samassa työtilassa oleviin työkavereihin.
Kyselyssä selvitetään myös freetyövoiman ja vuokratyövoiman käytön sekä yt-neuvottelujen vaikutusta
työssäjaksamiseen.
Esimerkiksi lehtiyritysten uudet freesopimukset
aiheuttavat usein muutoksia freelancereiden käyttöön.
Freelancereiden vaihtuminen ja aikaisempien freetyön
ehtojen muuttuminen vaikuttaa työsuhteistenkin työhön.
Lisäksi useiden alalla käytyjen yt-neuvotteluiden yhteydessä on ilmoitettu vuokratyövoiman käytöstä. Myös
tällä on vaikutusta toimituksissa tehtävään työhön ja
työyhteisöön.
Kysely on avoin kaikille aikakauslehdissä työskenteleville työsuhteisille liiton jäsenille. Kysely on lähetetty
sähköpostitse SAL:n jäsenille.
Jokainen vastaus on arvokas ja kyselystä saadaan arvokasta tietoa aikakauslehdissä työskentelevien jäsenten
edunvalvontaan!
Kysely on osa liiton työaikakampanjaa. Vastausaikaa
on 5.6.2012 asti. ■
Petri Savolainen
edunvalvontajohtaja
Suomen Journalistiliitto ry
29 LÖÖPPI 2-2012
28 LÖÖPPI 2-2012
Teksti: Sinikka Pihlamaa
Läheiset ja ystävät häviävät hänen näkökentästään, kun hän tavoittelee ainoastaan tietoa isästä,
pääsyä tämän luokse, merelle.
Peter pyrkii tavoitteeseen kaikin mahdollisin
keinoin: hän hakeutuu milloin sotilaaksi, milloin
opiskelijaksi. Innokkaan tyttöystävänkin hän torjuu, sillä mielessä on vain totuuden selvittäminen.
Peterin masennus pahenee, kun hän törmäilee esteisiin joka taholla. Hän tuntee katsovansa itseään
sivusta ja painaa kynsillään sormensa verille.
Kuva verkosta toistuu romaanissa moninkertaisena. Hangon rannalla pikku-Peter makaa kalaverkkokasan päällä kuin meritähti. Yhteiskunta pitää
ihmisiä tiukasti otteessaan. Peter pyristelee totuutta kohti, mutta samalla hän on sitonut itsensä
isän kohtalon selvittämiseen. SAL news
SAL news
Suomen Aikakauslehdentoimittajain Liitto julistaa haettavaksi
VUODEN 2012 APURAHAT
Turvassa ollaan
Suomen Journalistiliiton jäsenet on vakuutettu
Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turvassa.
Voimassa ovat seuraavat jäsenvakuutukset:
1. Liittovakuutus, johon kuuluu vapaa-ajan tapatur­
ma- ja matkustajavakuutus
2. Ammatillinen vastuu- ja oikeusturvavakuutus
ammatissa aiheutuvien vahinkojen varalta. Tämän
vakuutuksen käyttö vaatii liittohallituksen luvan.
3. Järjestövakuutus järjestötehtävissä sattuvien hen­
kilö- ja esinevahinkojen varalta.
Vaihtuuko sukunimesi? Kotisi?
Työpaikkasi? Opiskeletko vai siirryitkö
juuri työelämään? Ehkäpä jäät eläkkeelle? Muista ilmoittaa elämänmuutoksestasi Journalistiliittoon ja myös
SAL:n toimistoon!
Ilmoitus on tärkeä, jotta saat tarvittaessa jäsenmaksuvapautusta tai
postisi ohjautuu jatkossakin oikeaan
osoitteeseen.
Journalistiliiton nettisivulta Muutoksia jäsentietoihin -sivulta: http://
www.journalistiliitto.fi/jasenpalvelut/
lomakkeet/muutoksia-jasentietoihin/
löydät useimpiin muutoksiin tarvittavat ilmoituslomakkeet. Voit kertoa
elämänmuutoksistasi myös SAL:lle lähettämällä sähköpostia osoitteeseen
[email protected]. ■
Aluejournalismin
päivä
12.10.
Kesätoimittajat
koolle
6.6.
Parin vuoden tauon jälkeen SAL
on järjestämässä pääkaupunkiseudun
muiden journalistiyhdistysten kanssa
aluejournalismin päivää. Se pidetään perjantaina 12.10. Tilaisuuden
pitopaikkana on meille entuudestaan
tuttu Mediakeskus Lume.
Päivästä tiedotetaan sähköpostitse sitä mukaa, kun päivän ohejlma ja
muut tärkeät tiedot tarkentuvat. ■
Kesätoimittajien oma, työelämän lainalailsuuksiin pureutuvat
tilaisuus järjestetään 6.6. Pressissä.
Perinteisesti tilaisuus on järjestetty
yhteistyössä Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen kanssa. Tänä vuonna
mukaan kutsutaan lisäksi Radio- ja
televisiotoimittajien liitto, koska
nykyisellä rektytointimäärillä kaikkien
kesätoimittajien uskotaan mahtuvan
yhtä aikaa 34-paikkaiseen Pressin
kabinettiin. ■vv
VAPAAMUOTOINEN HAKEMUS
Apurahaa varten ei ole erillistä hakulomaketta, mutta hakemuksen alussa on kuitenkin
oltava perustiedot hakijasta (nimi, henkilötunnus, kotiosoite, työnantaja, toimenkuva,
työhistoria lyhyesti, jäseneksi liittymisaika, pankkiyhteys, äskettäin saadut muut apurahat).
Lisäksi hakemuksessa on esitettävä selkeät perustelut ja selvitys, mihin apurahaa haetaan,
milloin hanke on aikomus toteuttaa ja eritelty kustannusarvio (esimerkiksi kursseissa
opetus, matkat, majoitus jne.).
JAKOPERUSTEET
Käsiteltäväksi otetaan vain määräajassa jätetyt ja asianmukaisesti tehdyt hakemukset.
Hakijan SJL:n jäsenmaksun pitää olla maksettu tai jäsenmaksuvapautuksen voimassa.
Apurahoja myönnettäessä otetaan huomioon hakijan alallaolo ja jäsenyysaika sekä huomattavat ja/tai äskettäin saadut muut apurahat. Aikaisemmin SAL:n apurahan saaneille ei
myönnetä uutta apurahaa, ennen kuin kolme vuotta on kulunut edellisen myöntämisestä.
Apurahaa ei myönnetä jo alkaneeseen käyttötarkoitukseen ilman erityistä syytä. Apurahaa
ei myöskään myönnetä hallituksen jäsenelle. Apuraha voidaan myöntää myös haettua
pienempänä.
KÄYTTÖTARKOITUKSET
Apurahoja myönnetään Suomen Aikakauslehdentoimittajain Liiton jäsenille omaa ammattialaa sivuaviin opintoihin, tutkimuksiin ja kirjallisiin hankkeisiin sekä yleissivistävään
itsensä kehittämiseen.
Apurahalla ei voi korvata työnantajalle tes:n koulutussopimuksen mukaan tai muutoin
kuuluvia kustannuksia. Apuraha ei ole tarkoitettu myöskään virkistyslomiin.
KÄYTTÖAIKA JA STIPENDIKERTOMUS
Stipendi on käytettävä vuoden kuluessa sen myöntämisestä. Erittäin pakottavasta syystä
työvaliokunta voi jatkaa hakemuksesta käyttöaikaa enintään yhdellä vuodella. Stipendin
käytöstä on annettava raportti alkuperäisine kuitteineen työvaliokunnalle kahden kuukauden kuluessa käytön päättymisestä. Apuraha peritään takaisin, jos sitä ei käytetä haettuun
tarkoitukseen.
Työvaliokunta päättää apurahojen saajista elo-syyskuussa.
TIEDUSTELUT
Apurahoja koskeviin tiedusteluihin vastaavat: Kaija Plit +35850 4394538, [email protected]
Jaana Virtanen, [email protected] (HUOM! toimisto on suljettu juhannuksesta
heinäkuun loppuun!).
Hakemuksen tekemistä helpottavan asiakirjapohjan saat kotisivuiltamme www.sal-info.org.
31 LÖÖPPI 2-2012
30 LÖÖPPI 2-2012
Edessä
elämänmuutoksia?
Vakuutuksen voimassa olo päättyy sen vakuutuskauden
(kalenterivuoden) lopussa, jolloin jäsen siirtyy eläkkeelle
tai hänen täyttäessään 68 vuotta.
Turva on lähettänyt kaikille vakuutuksen piirissä oleville jäsenille vakuutuskortin. Jos matkavakuutuskorttisi
on virheellinen tai se katoaa, saat uuden kortin liitosta.
Turva on avannut Journalistiliiton jäsenille tarkoitetun sivuston: http://www.turva.fi/turvajarjesto/
Journalistiliitto/J%C3%A4senedut/
Sivuilta löydät tarkempia tietoja vakuutusten sisällöstä ja mm. vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin.
Tiesitkö esimerkiksi, että SJL:n jäsenenä saat Turvasta
lennusta omaan koti-, auto- ja henkilövakuutuksiisi? Tai
että tuo alennusprosentti nousee vuosien myötä. ■
Jaettava summa on 7000 euroa ja siitä on tarkoitus jakaa useammalle SAL:n jäsenelle.
Aikaisempina vuosina suurin myönnetty stipendisumma on ollut 500 euroa.
Apurahojen hakuaika päättyy 20.8. kello 16.00, jolloin SAL:n työvaliokunnalle osoitettujen
hakemusten on viimeistään oltava perillä. Hakemus tulee lähettää joko kirjeitse osoitteeseen Hietalahdenkatu 2 B 23, 00180 Helsinki tai sähköpostitse osoitteeseen kaija.plit@
sal-info.org
SAL:illa
Piirros Reetta Laitinen, käsikirjoitus Vesa Kataisto ja Ismo Lehtonen.