SUOMEN AIKAKAUSLEHDENTOIMITTAJAIN LIITTO SAL RY 22013 pääkirjoitus SUOMEN AIKAKAUSLEHDEN TOIMITTAJAIN LIITTO SAL RY:N JÄSENLEHTI Pääkirjoitus: VKL:n vai EK:n linja?.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 SAL harrastaa: Elämää skaalassa 1:16.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10 Lihan värinää ja runsaita sävyjä.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 Miinaharava: Tarina on tärkein.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20 Hallitus vastaa.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23 Helmijuttu: Aidan kanssa Sarajevossa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24 Juristipalsta: Viekö työ työttömän rahat?. . . . . . . . . . . . . . . 28 Kirja-arvostelu: Johanna Holmström: Itämaa.. . . . . . . . . . 30 SAL news.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31 Sarjakuva: SAL:illa.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32 ” 10 Työtaistelun jälkeen on aina palattava arkeen. 18 ehdistön työehtosopimus saatiin tehtyä viime tipassa, ja työsulun uhka laukesi. Hyvä niin. Vaikka me olimme valmiit työtaisteluun, tuskin kovin moni sitä halusi. Työtaistelun jälkeen on aina palattava arkeen, eikä vastakkainasettelun lisääntyminen entisestään paljon auta arjessa. Journalistiliiton kevään neuvotteluissa, niin Maikkarin kuin lehdistönkin, oli yksi yhteinen uusi piirre. Työnantaja, Viestinnän keskusliitto, neuvotteli Elinkeinoelämän keskusliiton ja sen suurimman jäsenliiton Teknologiateollisuuden suulla. Tämä johtui siitä, että isojen alojen sopimukset neuvotellaan ensi syksynä, ja EK halusi, että niitä silmällä pitäen palkankorotukset pysyvät olemattomina. Seurauksena oli, että VKL tarjosi sekä Maikkarille että lehdistölle ensin nollaa ja monen viikon neuvottelujen jälkeen 0,5:ttä. Tuntui aika hassulta. Työnantajat ovat itse halunneet päästä pois sääntelystä, pois siitä että palkankorotukset neuvotellaan keskusjärjestötasolla. He ovat päinvastoin tahtoneet sopia niistä paikallisesti, jotta yritysten palkanmaksukyky ja erityistarpeet otettaisiin huomioon. Välillä tuntui, että nyt mentiin toiseen ääripäähän, kun näytti siltä, että neuvottelupöydässä istui Viestinnän keskusliiton sijasta EK. Aikamoinen asetelma. On erikoista ajatella, että pikkuisen Journalistiliiton palkankorotukset voisivat suuntia satojen tuhansien suomalaisten palkankorotuksia. Tai että se työntekijäliitto, joka sattuu milloinkin olemaan ensimmäisenä neuvottelupöydässä EK:n jäsenyrityksen kanssa, saa mukaansa koko Suomen palkankorotuspaineet ja vastaansa EK:n koko arsenaalin. Ihan näinhän nyt ei ollut, mutta suunta oli selvä. Eri alojen työehtosopimukset on kehitetty aikojen saatossa sellaisiksi, että niissä huomioidaan nimenomaan sen alan erityistarpeita. Viime vuosina työnantaja on ajanut työehtosopimusten rinnalle paikallista sopimista, ja nyt näyttää siltä, että uutena toiveena on tilanne, jossa EK määrittelee palkankorotuslinjaukset. On vähän vaikea ymmärtää, mihin tällä pyritään. Siihen, että EK määrittelee palkankorotukset ja paikallisesti sovitaan rahojen jaosta? Siihen, että työehtosopimusten merkitys vähenee ja suomalaisten työolot ja palkat riippuvat entistä enemmän neuvotteluhalusta ja -kyvystä työpaikoilla? Ja lopulta siihen, että vain kovat pärjäävät? Meillä ei ole EK kaltaisen mahtijärjestön rahoja, suhteita ja valtaa. Mutta meillä on ammattitaitoa, solidaarisuutta ja joukkovoimaa. Ja niin kauan kun meillä on ne, me pärjäämme samassa pöydässä. Kiitos, kun seisoitte selkä suorassa. ■ Hanne Aho [email protected] 3 LÖÖPPI 2-2013 2 LÖÖPPI 2-2013 L Muuttuuko journalismi piilomainonnaksi?. . . . . . . . . . . . . . . . . . 4 (Suomalainen hävittäjälentäjä poseeraa pudottamansa venäläis koneen peräsimen kanssa. Ei perustu kehenkään tiettyyn henkilöön. Peräsin on I-16 Ratan.) 4 VKL:n vai EK:n linja? kuva: markus pentikäinen 20. vuosikerta päätoimittaja: Hanne Aho, puh. 050 5254345, [email protected] toimitussihteeri: Kaija Plit, [email protected] taitto: Unto Helo Julkaisutyöryhmä Mervi Ala-Prinkkila, Pekka Holmström, Marko Korhonen, Arja Salakka SAL ry., Albertinkatu 27 B, 00180 Helsinki, puh. (09) 611 055 puheenjohtaja: Hanne Aho asiamies: Kaija Plit toimistonhoitaja: J aana Virtanen, [email protected] ilmoitushankkija: Erkki Hirvonen, puh. +358 50 5506172, [email protected] ISSN-L 1455-0032 painopaikka: Oy Fram Ab, Korsholmanpuistikko 37 65100 Vaasa Kannen kuva: Pekka Nieminen Muuttuuko journalismi piilomainonnaksi? Keskustelu journalismin muuttumisesta mainonnaksi villiintyi, kun Sanoma Magazines Finland kertoi alkavansa kouluttaa mainonnantekijöitä. Ja vielä kun VKL halusi poistaa työehtosopimuksesta tekstimainontakiellon, nousi loppujenkin journalistien tukat pystyyn. S Teksti: Jaakko Takalainen kuva : Ja akko Takalain en toimituspäällikkönä ja päätoimittajana. SMF:n 25 aikakauslehden sisältöjohtajaksi hänet valittiin vuonna 2010 ja 2011 vuoden lokakuussa aikakausmedia-yksikön kustantajaksi. Kova kysyntä, laadukkaat hakijat SMF:n aloittamassa kaupallisen sisällön tuottajien koulutusohjelmassa keskitytään ruokaan ja kauneuteen. Mediatalon lisäksi koulutusohjelmia tehdään yhteistyössä Valion ja Lancômen kanssa. Mukana ovat myös mediatoimistot Virta Mediacommunity ja OMD Finland. Millaisia ihmisiä ja kuinka monta koulutukseen haki? – Hakijoita oli kaikkiaan 250, >>> 5 LÖÖPPI 2-2013 4 LÖÖPPI 2-2013 Kustantaja Riitta Pollarilla on vahva aikakaus lehtitausta. Hänet on palkittu mm. Journalistiliiton Sananvapauden miekalla ja par haana pääkirjoi tuksen tekijänä Aikakausmedian aikakauslehtikil pailussa vuonna 2008. anoma Magazines Finlandin kustantaja Riitta Pollarin näkemys aikakauslehtimarkkinoiden muutoksesta on selkeä. – Lehtibrändillä täytyy olla tarina. Mainostajille ei voi enää myydä yksinomaan tyhjää sivua lehdestä, vaan yhä useammat haluavat monimuotoisempia kampanjaratkaisuja. Myös markkinoinnissa meidän täytyy pystyä parempaan kuin ”osta tämä lehti puoleen hintaan!”. Media–alalle tarvitaan uudenlaista sisältömarkkinoinnin osaamista. – Tarinankerronta ei ole journalistien yksinoikeus, sanoo Pollari, jolla on vuosien kokemus aikakauslehden teosta toimittajana, >>> Valio tarvitsee uudenlaisia osaajia kuva: Jaakko Takalainen kinointijohtaja Susanna Takkunen kertoo yhtiön lähteneen SMF:n kaupallisten sisällöntuottajien koulutusohjelmaan saadakseen muuttuvaan markki nointiin uusia osaajia. – Valion mainonta ja markkinointi on yhä integroi dumpaa: lehtien lisäksi samaan kokonaisuuteen tulee TV, radio, netti ja sosiaalinen media. Yhdistämisessä ei voi onnistua, jos ei hallitse sisältöjä. Takkunen on tyytyväinen koulutukseen hakeu tuneiden tasoon. Myös harjoittelua toimituksissa, lehtien markkinointiosastoilla, mediatoimistoissa ja mainostajien luona hän kiittelee. Mikäli koulutus onnistuu, hän uskoo Valion palkkaavan joitakin valmistuneita. Näen tämän ainutlaatuisena tilaisuutena. Me tarvitsemme Valio.fi-sivustolle uudenlaisia osaajia: verkostoitujia, jotka hallitsevat sisällön tuotannon kaikilla eri alustoilla, Takkunen toteaa. Onko kaupallisten sisällöntuottajien koulutusoh jelmalla tarkoitus pudottaa mainostajan ja lehden väliltä portaita, kuten mediatoimistoja, pois? – Se ei ole koulutuksen strateginen tavoite mustaa valkoisella, Takkunen muotoilee ja jatkaa: – Mut ta minä edustan sitä koulukuntaa, jonka mielestä nykyinen malli vaatii kehittämistä. Mediatoimistoja käytetään jatkossakin hankkeiden sparraajina, mutta niiden osuus kokonaistyöstä vähenee. Mitä lähempä nä hankkeiden toteuttaja on mainostajan maailmaa ja ideoita sitä parempi. ■ ” Toivomme, että kaupallisen sisällön tuottajien koulutus selkeyttäisi eroa journalistisen sisällön tekijöihin. pahtuu kuitenkin meidän talon sisällä, sanoo Pollari. Ei jääne ainoaksi Riitta Pollarin mukaan nyt alkaneeseen koulutusohjelmaan on ladattu melkoiset odotukset. – Jos kaikki onnistuu toivotulla tavalla, eivät nämä koulutusohjelmat jää ainoaksi laatuaan. Uskon, että koulutuksella, joka yhdistää kaupallisen osaamisen sisältöön, on kysyntää ja tarvetta. Hän hymyilee hieman vinosti kertoessaan, millaista julkisuutta ja huomiota (jota tämäkin Lööpin juttu edustaa) kaupallisten sisällöntuottajien koulutusohjelmat ovat saaneet. Monet ovat kritisoineet koulutusta vaivautumatta perehtymään, mistä asiassa on kysymys. En näe, että toimittajilla on tässä hankkeessa mitään pelättävää. Tämähän vain parantaan lehtiemme menestymistä. Vaikka SMF nyt panostaa kaupallisten sisältöjen uudentyyppisiin >>> Riitta Pollari uskoo, että uusi koulutusohjelma ei jää ainoaksi. Koulutusta seurataan naapurissakin Otavamedian kustantaman seniorilehden Vivan päätoimittaja Riitta Lehtimäki törmäsi teksti mainontaan 1990-luvulla, kun erästä L´Oréalin sham poomerkkiä mainostettiin nuortenlehti Suosikissa. Lehdessä oli juttuja, joissa muun muassa otsikoiden värit oli lainattu mainoksesta. Lehtimäki oli tuolloin Annan toimittaja ja Yhtyneiden Kuvalehtien (Otavamedian edeltäjän) toimitusosaston puheenjohtaja. Myöhemmin vuosina 1997–2000 hän oli SAL:n puheenjohtaja. – Journalistit reagoivat erityisen voimakkaasti, koska mainos ja tekstimainonta oli suunnattu lapsille ja nuorille. Kohtalai sen polemiikin jälkeen vastaavat viritelmät eivät enää toistuneet, Lehti mäki muistelee. Hän suhtautuu mie dolla huumorilla kahden vuosikymmenen takai seen jyrkkyyteen mainos ten ja toimituksellisen tekstin erottamisessa. Esimerkiksi aikakausleh den kansien antamista mainostilaksi paheksut tiin, vaikka päiväleh det – Helsingin Sanomat kärjessä – oli tehnyt sitä yli sata vuotta. Vivan lukijakunnan (48 000 tilaajaa / 105 000 lukijaa) tarkkavaisuuden suhteen Lehtimäki ei ole huolissaan. – Senioreita ei viilata linssiin, he ovat smart shoppereita. Pienestäkin epäillystä kallistumisesta tekstimainonnan suuntaan tulee heti kipakka palaute. Miltä Sanoma Magazinesin ”ruoan ja kauneuden kaupallisten sisällöntuottajien koulutusohjelmat” kilpailijan korviin kuulostavat? – Totta kai niitä on kiinnostavaa seurata. En ole varma, ymmärsinkö asiasta tulleen tiedotteen oikein. Mutta on hyvä, että joku kokeilee mediamyynnissä uusia tapoja. Ja hyvä, ettei tätä tehdä toimituksissa. Lehtimäen mukaan aikakauslehtiala kaipaa uusia tuulia säilyttääkseen asemansa ja menestyäkseen. Hän ei usko hyvin tehtyjen lehtien katoamiseen. – Minun havaintojeni mukaan monissa asiakas lehdissä, joita kaikkien isojen talojen tytäryhtiöissä tehdään, on saatu aikaan pirteää jälkeä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ehkä meillä olisi niistä jotain opittavaa. ■ 7 LÖÖPPI 2-2013 6 LÖÖPPI 2-2013 Suomen suurimman mainostajan Valion mark joista haastateltiin noin kahtakymmentä. Sisään otettiin yhdeksän. Viisi tulee ruoka-koulutusohjelmaan, neljä kauneuteen, Pollari luettelee. – Hakijoiden tasoon olemme erittäin tyytyväisiä. Se oli kova. Monella oli markkinointikoulutusta takanaan. Kokin, restonomin ja kauneusalan tutkintojen lisäksi löytyi myös ammattikorkeakoulututkintoja ja kirjallisuuden opintoja. Pollari tähdentää, että vuoden kestävä koulutus ei todellakaan tähtää toimittajien, vaan markkinoinnin ja myynnin osaajien kouluttamiseen. – Toivomme, että kaupallisten sisältöjen tekijöille syntyisi koulutusohjelmien myötä oma ammatti-identiteetti. Se selkiyttäisi entisestään journalististen ja kaupallisten sisältöjen välistä eroa, toteaa Pollari. Koulutusohjelmaan valitut tutustuvat työhön sekä mediatalon että yhteistyökumppaneiden eri osastoilla: mainostajien luona, mediatoimistoissa ja SMF:n markkinoinnissa ja toimituksissa. – Pääpaino koulutuksessa ta- Sanoma Magazinesin ET-lehden (230 000 tilaa jaa/687 000 lukijaa) päätoimittaja Riitta Korhonen ei ole osallistunut kaupallisten sisällöntuottajien koulutusohjelmien suunnitteluun. Miltä koulutukset kuulostavat, onko niistä hyötyä toimituksille? – En näe, että markkinoinnin kehittyminen on mitenkään pois toimituksilta, Korhonen sanoo. – On pelkästään hyvä, jos lehdessä olevat ilmoi tukset ovat parempia. Ymmärtääkseni siinä haetaan fiksumpia mainoksia, joissa ihmiset pääsevät osal listumaan enemmän, eli lisää esimerkiksi sosiaalisen median tuomaa yhteisöllisyyttä. Korhosen mukaan talon markkinointi-ihmiset eivät painosta toimitusta tai päätoimittajaa. Media korttiin on merkitty kunkin lehden teemat, mutta tarpeen mukaan niistä poiketaan. Teemat lienee tar koitettu enemmän mainosmyynnin keskustelunavauk siksi asiakkaan suuntaan. Hän näkee, että ET-lehteä suojaa sen hyvä pito. – ET:llä on niin kova pito, että yleensä vasta peri kunta lopettaa tilauksen. Me emme ole niin riippu vaisia mainoksista. – Lehdentekijän paine tulee aina tilaajilta. Se rat kaisee myös sisään tulevan rahan määrän. Jos suhde tilaajaan menetetään, ei mainoksilla voi vahinkoa mitenkään paikata. Tärkeintä on lukijan luottamus, mitä voitaneen kutsua myös vahvaksi brändiksi. Korhonen pitää hyvänä, että aikakauslehdissä kes kustellaan, mistä rahat tulevat, että saadaan ”näitä läpyköitä” tehtyä. ET-lehdessäkin on alettu rakentaa vahvan tuotemerkin ympärille lisäkkeitä. Kotimaisista elokuvatähdistä on tullut jo ensimmäinen erillinen numero, ja toista samanlainen tehdään. Lehti järjes tää myös lavatanssit Narinkkatorilla Helsingissä. – Lehden ympärille kehitetään kaikkea mahdollista, mutta näen sen vain vahvistavan ET:n lukijasuhdetta. Ihanaa on sekin, että pääsen tanssimaan mieheni kanssa, naurahtaa Riitta Korhonen. ■ SMF:n kustantaman Glorian Kaunis Gloria -liite sai tänä keväänä Julkisen sanan neuvoston langettavan päätöksen. Sen mukaan kauneusliitteen jutuissa oli mainosmaista sisältöä ja ”lehti löi laimin velvollisuutensa erottaa ilmoitus journalistisesta sisällöstä.” – Luonnollisesti jääväsin itseni siinä jutussa, sanoo Pollari, joka on JSN:n jäsen. Tapauksesta hän tyytyy toteamaan, että itsesääntelyä tarvitaan jatkossakin. Ja että tekstimainontaa etsivän suurennuslasi on tarkempi naisille suunnatuissa tuotejutuissa kuin vaikkapa tekniikasta, kirjallisuudesta tai kulttuurista kirjoitetuissa. Samoilla linjoilla oli eriävän mielipiteen esittänyt JSN:n jäsen Anna-Liisa Hämäläinen , jonka mukaan ”Kokonaisuutena Kaunis Gloria -liite ei journalistisilta käsittelytavoiltaan poikkea lifestylegenrestä.” Hämäläisen mielestä lifestyle-genren kerronnalle on tyypillistä esittää toimittajien perustelemia hyviä vaihtoehtoja, olipa kysymys muodista, sisustuksesta, ruoasta tai kauneudesta. Mutta annetaan vielä viimeinen sana kustantaja Riitta Pollarille: – Minä olen oikeasti huolissani aikakauslehtialan työpaikoista. Jos uusia lähestymistapoja markkinoitiin ja lehtikonsepteihin ei kehitetä kun media muuttuu, edessä ei ole valoisa tulevaisuus. Uudenlaiset digitaaliset tuotteet edellyttävät uudenlaista osaamista ja uudenlaisia tekijöitä. ■ KUVA: KAI JA PL I T Vain erilaisuus ja rohkeus pelastaa ” Tekstimainonta ja hyvä lehtimiestapa työehtosopimuksessa ovat journalistisen työn ydintä.” – Petri Savolainen Ajankohtainen asia Tekstimainonnan kieltopykälä pysyy TESsissä Lehdistön työehtosopimusneuvotteluiden yhtey dessä työnantajan esittämä tekstimainonnan kielto pykälän poisto nosti vilkkaan keskustelun. Haloon takia tai muusta syytä VKL veti aloitteensa pois. Työntekijäpuolella ihmeteltiin, miksi asia nousi esille muutenkin vaikeissa sopimusneuvotteluissa. Tässä vielä neuvottelijoiden kommentit aiheesta. – Teimme TES-neuvotteluihin luettelon kohdista, joiden poisto yksinkertaistaisi sopimusta ja kirkastai si sen fokusta liittojen välillä sovittujen journalistien vähimmäistyöehtojen määrittelyyn. Lista sisälsi sekalaisia asioita työsopimusmallista hoitoonohjauk seen. Lisäksi siinä on lakilainauksia ja muun muassa tekstimainontaa ja hyvää lehtimiestapaa koskevat kappaleet, toteaa Viestinnän Keskusliiton työmarkki najohtaja Johanna Varis sähköpostitse. Hänen mielestään kaikki nämä kohdat olivat sellaisia, joiden poistolla ei olisi ollut vaikutusta työehtoihin, koska varsinainen sääntelyn lähde on jossain muualla. – Kohdat on aikoinaan otettu sopimukseen infor maatio- tai muista vastaavista syistä. Journalismin pelisääntöihin muutoksella ei olisi ollut mitään vai kutusta. Luovuimme listasta, kun siitä näytti tulleen varsinaisia työehtoneuvotteluja suurempi asia. Journalistiliiton edunvalvontajohtaja Petri Savolainen ei pidä VKL:n tapaan poistoesitystä ”stilisti senä asiana”. – Tekstimainonta ja toisena poistoesityksenä ollut hyvä lehtimiestapa ovat lehdistön työehtosopimuk sessa niitä harvoja määräyksiä, jotka koskevat aivan journalistisen työn ydintä. Muissa työehtosopimuk sissa tällaisia määräyksiä ei ole. Savolaisen mukaan työehtosopimusmääräys tuo turvaa journalistille, ja hänen kuulemiensa komment tien mukaan määräyksellä on käytännön tilanteissa ollut merkitystä. – Kaikki lehdet eivät ole JSN:n taustayhteisöjen jäseniä tai muuten sitoutuneet sen toimintaperiaat teisiin. Yleissitovan työehtosopimuksen määräys taas on kattava. Lisäksi TES-määräyksellä on työehtosopi muksen oikeusvaikutukset. – Jos nämä kohdat olisi poistettu työehtosopimuk sesta, olisi viesti tässä ajassa ollut lukijoille väärä ja alan uskottavuuden kannalta huono, Petri Savolainen toteaa. ■ VKL:n työmarkkinajohtaja Johanna Varis oli neuvottele massa journalistien uutta työehtosopimusta. 9 LÖÖPPI 2-2013 8 LÖÖPPI 2-2013 Paremmat ilmoitukset eivät haittaa toimitusta koulutusohjelmiin, Pollari ei halua liioitella niiden merkitystä. – Olemme järjestäneet SMF:ssä erikoistoimittajille vuoden kestävän koulutusohjelman ja Sanoma on järjestänyt toimittajille kaksi isoa koulutusohjelmaa. Tosin ne eivät saaneet osakseen yleistä huomiota lainkaan, toteaa Pollari. KUVA: KAIJA PLIT KUVA: SANNA L I I MATAI NE N >>> SJL:n edunvalvonta johtaja Petri Savolaisen mielestä on hyvä, että tekstimainonnan kielto säilyy journalistien tessissä. Elämää skaalassa 1:16 Pekka Nieminen oikeassa mittakaavassa ja työt mittakaavassa 1:16 eli noin 12-senttisinä. Muita skupltaajien ja mallarei den käyttämiä mittakaa voja ovat 1:32, 1:35 ja 1:24 eli 75-millinen. Pienoismallien rakentaminen kuulostaa vähättelyltä, kun puhutaan valokuvaaja Pekka Niemisen harrastuksesta. Jos tavoitteena on fotorealismin kaltainen ääritarkkuus, oikeampi termi on miniatyyrien skulptaus, muotoilu. >>> Teksti: Marko Korhonen Kuvat: Pekka nieminen 11 LÖÖPPI 2-2013 10 LÖÖPPI 2-2013 Tällä palstalla sallilaiset kertovat harrastuksistaan. Nyt on vuorossa valokuvaaja Pekka Nieminen, joka muotoilee sotahistoriaan perustuvia miniatyyrejä. ” O tavamedian kuvaryhmän valokuvaaja Pekka Nieminen kaivaa laukustaan kaksi pientä pahvilaatikkoa ja nostaa niistä pöydälle kaksi harmaata esinettä. Ensimmäinen näyttää parilta rautalangan pätkältä jalustalla. Toisesta hahmottuu ihmisvartalo. Skulptaajan, pienoisfiguurien rakentajan taival käynnistyy juuri tästä. Rautalangasta, jonka ympärille luodaan elämä ja historia. Ensin syntyy asento ja sen päälle ihmisen anatomia. Luuranko, jonka päälle kasataan ohut lihaksisto ja päälle muu varustus kerros kerrokselta. Jos käytössä on 2-komponenttikitti, aikaa on niukasti. Työaikaa on tasan tunti, sen jälkeen kemiallinen reaktio tekee tehtävänsä ja kivettää kohteen. Pakkasessa istuva ukko on osa Suomen Kuvalehteen tehtyä työtä, joka oli uniikki ja ainutkertainen. Aika näyttää, tuleeko tällaisille projekteille jatkoa. Luut ja lihakset, vaatekerrok- keminen vie paljon aikaa. Ne kelset, aseet ja muu varustus voi- paavat yleensä sellaisenaan, mutdaan tehdä myös polymeerisestä ta päihin voi tarvittaessa muotoilsavesta. Se kovettuu vasta uunis- la hiuksia ja lisäillä hattuja. – Erilaisia ilmeitä on päissä jo sa, mutta käsittelyn jälkeenkin ainetta voi työstää, hioa tai kaiver- valmiina, mutta esimerkiksi Mantaa. Työvälineinä ovat neulat, ti- nerheimille tein koko naaman itkut ja erilaiset ”kaivertimet”, ku- se, Nieminen selvittää. ten clay shaperit. – Jotkut mestarit tekevät kaiken Tavoitteena 3D cocktailtikulla. Kun yksityiskohdat ovat kunnosPäät ja kasvot Nieminen ostaa sa, aletaan maalata. Alussa skaala yleensä valmiina, koska niiden te>>> 13 LÖÖPPI 2-2013 12 LÖÖPPI 2-2013 Ensin syntyy asento ja sen päälle ihmisen anatomia. ” Niemisen harrastus on kasvanut ulos harrasteluokasta. on iso ja käytössä on maaliruisku. Sen jälkeen tarvitaan pensseleitä. Niillä korostetaan yksityiskohtia, kuten silmiä ja iiriksiä. – Suurennuspantaa on pakko käyttää, sillä tätä ei tehdä normilaseilla ja viisikymppisen näöllä. Nopeasti kuivuvilla akryylimaaleilla miniatyyrihahmo herää henkiin. Maaleilla luodaan valot ja varjot, eli niillä autetaan figuurin 3-ulotteisuutta. Pensselin jälki ei saa näkyä, ja se saattaa vaatia jopa kymmeniä maalikerroksia. – Parhaat tekevät työn niin hyvin, että kun hahmosta otetaan valokuva, on siitä melkein mahdoton nähdä onko kuvassa pienoismalli vai oikea ihminen. Kuvataiteilijat käyttäisivät tällaisesta taiteesta sanaa fotorealismi tai jopa super- tai hyperrealismi. Nieminen puhuu ääritarkkuudesta skaalassa 1:16. Tai ainakin ääritarkkuutta kohti pyrkimisestä. – En valitettavasti ole niin pikkutarkka, vaan liian isojen linjojen mies. Harjoitus tekee kyllä mestarin. Tein ensimmäiset konversiot (muunnelmat) figuureihin 15–20 vuotta sitten ja nyt olen tässä. Tässä tarkoittaa sitä, että Niemisen harrastus on kasvanut ulos harrasteluokasta. Aarne Juutilainen, Ma rokon Kauhuna tunnettu legendaarinen Kollaan puolustaja Talvisodasta. Varusteina venäläinen sotasaalisturkki, hevospiis ka ja kädessä porokuvioiset käsineet, ”lahja ihailijalta”. Sota-ajan kuvissa Kauhulla ei ole lapikkaita, vaan venäläiset huopatossut, mutta Nieminen teki lapikkaat, koska ne ovat näyttävämmät. Unkarilainen vapaustais telija Fejes Jozsef Tibor. Käytti ensimmäisenä Kalashnikov-rynnäkköki vääriä ns. kapinallisena Budapestissä 1956. Käytti knallia ja sai siitä lempi nimen ”Kemenykalapos” (Bowler Hat) Kenraali Mannerheim Tam pereen valtauksen aikoihin. Perustuu tapahtuma-ai kaan otettuihin kuviin, ei myöhempiin lavastuksiin. Esimerkiksi kaulassa ei ole Vapauden Ristiä, joka suunniteltiin vasta sodan jälkeen. Marokon Kauhun eli kapteeni Aarne Juutilaisen noin 12-sent- tinen hahmo voitti hopeaa Folkestonessa pidetyssä alan tapahtumassa, Euromilitairessa. Pronssia sama figuuri sai Espanjan Gironan World Expo -kisasta. – Enää ei voi oikein mennä hobbyluokkaan, kun on voittanut mitaleja huippukisoista. Toisaalta mestariluokkaan menemisessä ei ole mitään järkeä, jos ei ole mestari. Koottava alku Matka pisteestä A pisteeseen B alkaa aina jostakin. Niemisen taival alkoi lapsuudesta, sillä ”kaikkihan ovat pienenä rakentaneet jotain”. Pojille se jotain olivat pienoismallit, koottavat, lentokoneet, panssarivaunut ja laivat, joita koottiin, maalattiin tai koristeltiin tarroilla. – Palasin koottaviin opiskeluaikana 1980-luvulla. Aloitin pienillä muutoshommilla. Lusikka oli pakko ottaa kauniiseen käteen, kun kiinnostuin suomalaisesta sotahistoriasta, eikä sopivia pienoismalleja löytynyt. Panssarivaunut olivat listalla ensimmäisenä. Kun pyrkimyksenä on yksityiskohtien tarkkuus, ei riitä, että panssarivaunun piirustukset hakee omasta päästään. Tarvitaan alan kirjoja, joita on Niemisen hyllyssä jo satoja, tarvitaan vanhoja lehtiä ja tarvitaan historiallisia näyttelyjä. – Museoita olen kierrellyt. Parolan panssarimuseossa käyn 2–3 kertaa vuodessa. Sieltä saa paljon materiaalia, ja kaikki on kuvattu, jotta tehdessä pääsee lähelle. Silmän on havaittava paljon. Teattereissa Nieminen huomasi >>> 15 LÖÖPPI 2-2013 14 LÖÖPPI 2-2013 >>> ” Oliko naistentakkiin pukeutuminen vahinko vai eikö muita vaihtoehtoja ollut?. Valokuvaaja Pekka Niemi nen joutuu kaivautumaan syvälle hahmoja rakenta essaan. tuijottavansa miten vaate rypis- 1956. Nuoren sankarin kaulassa tyy, missä kangas kiristyy ja löys- roikkui AK-47, Kalashnikovina tyy, kun asento on tämä tai tuo. tunnettu rynnäkkökivääri. Fejes oli ilmeisesti ensimmäiEsimerkiksi sotilaan paksu sarkatakki rypistyy aivan eri tavalla siä, joka onnistui noukkimaan itselleen neuvostosotilaalta pudonkuin kesätakki. – Aina joutuu tutkimaan ovat- neen aseen. Nieminen teki hahmosta pieko uniformut ja muut yksityiskohdat oikein. Silti melkein aina noisfiguurin unkarilaisessa Mojoku asiantuntija tulee huomaut- sonmagyarovarin kylässä järjestamaan, että ei noin. Monet toi- tettyä Mosonshowta varten, mutsaalta nauttivatkin siitä, että pää- ta ensin piti saada vastaus moneen kysymykseen. sevät nolaamaan toisen. Miksi nuhjuiseen asuun puTiedon kerääjä keutuneen miehen päässä oli knalParasta kaikessa ei ole itse työ, li? Miksi hänellä oli takki, jossa vaan innostuminen jostain ai- napitus on vasemmalla puolella? Oliko naistentakkiin pukeutumiheesta ja tietojen kerääminen. Esimerkistä käy 22-vuotias Fe- nen vahinko vai eikö muita vaihjes Jozsef Tibor, joka tarttui va- toehtoja ollut? Oliko Budapestislokuvaan Budapestissä Unkarin sä kansannousun aikaan mukulakansannousun aikaan vuonna kivikatuja? ” Sotilaan paksu sarkatakki rypistyy aivan eri tavalla kuin kesätakki. Sekin selvisi, että kansannousun päätteeksi Fejes teloitettiin. Satoja tunteja Yhden figuurin muovaaminen ei ole hätäisen hommaa. Työ vie yleensä satoja tunteja, vaikka jalan saattaa saada valmiiksi jopa parissa tunnissa. Niemisen seuraava iso urakka on Folkestonessa Englannissa pidettävä Euromilitaire -tapahtuma syyskuussa. Sinne on valmistumassa parin suomalaisen sotilaan dioraama, kolmiulotteinen asetelma Shemenskistä. Suomalaiset tuntevat paikan Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta. Alikersantti Yrjö Lahtinen tienasi siellä puuristin. Vaikka Nieminen unelmoikin miljonääristä, joka yhtenä päivänä tulee ja kopauttaa olkapäälle, että ”tuo on mieletön”, ei hänestä tule ammattimallaria, pienoismallin rakentajaa. – Olin sellaisena viikon Suomen Kuvalehteä varten, mutta se oli stressaavaa. Maailmalla minulla on kyllä paljon kavereita, jotka eivät tee mitään muuta kuin tätä. Kisaamista tärkeämpää on tavata reissuilla ystäviä ympäri maailmaa, mutta kultamitali jostain arvokisasta olisi kyllä kiva. Tai Best of Show esimerkiksi Euromilitairesta. – No, se olisi kyllä, huh-huh! Ei enää mitään tavoitetta! ■ Puheenjohtaja Olli Luukkainen 050 065 2872 Neuvottelujohtaja Juha Jäske 040 562 4511 Koulutusjohtaja Heljä Misukka 050 528 6682 Tiedotus Heikki Sahlman 020 748 9604, 040 562 4510 Minna Rosenström 020 748 9605, 040 838 6350 OPETTAJA Opettajien järjestö- ja ammattilehti Päätoimittaja Hannu Laaksola 020 748 9720, 040 555 0729 17 LÖÖPPI 2-2013 16 LÖÖPPI 2-2013 >>> Opetusalan Ammattijärjestö OAJ vaihde 020 748 9600, www.oaj.fi Metamorfoosi sallilaisittain: Lihan värinää Kun piristät vaatetustasi asusteilla, niiden ei tarvitse olla prikulleen samaa väriä. ja runsaita sävyjä Valoa laukkuun sa ja kävely helpottuu. Ja jos oiLaukut väreineen, malleineen ja kein mukavasti haluat askeltaa, lä hätkähdä, jos merk- materiaaleineen herättivät kuuli- niin joustavilla platoilla se on läkitietoinen kollega- jajoukossa hiplaus- ja tunnustelu- hes silkkistä. si istahtaa aamukahvi- vietin. Värikkäitä laukkuja suosipöytään yllään Versa- va muoti sallii myös sen, että nii- Vesiputous kauluksessa cen raitajakku ja Hennes & Mau- tä on lupa käyttää huolettomas- Vesiputouskaulus on myös tehrizin kukkahame. Iloa, leikkisyyt- ti vaikka minkä väristen vaattei- nyt come backin. Sellainen tä, hilpeyttä ja energisyyttä! Et voi den kanssa. pusero sinulla saattaa olla jo vaaMyös läpinäkyvät laukut he- tekaapissasi, vaikka et ehkä sitä yhdistää väärin! Kannusti Aleksi 13:n tavaratalopäällikkö Riit- rättivät kevään mallistossa kiin- niin trendikkäällä nimellä ostata-Liisa Leiviskä meille kevättren- nostusta. Mikä mieletön tavaroi- nutkaan. Kyse on silkki- tai den löytymistä helpottava keksin- muusta ohuen ohuesta kangasdeistä kiinnostuneille. tö meille, jotka tuskailemme lauk- puserosta, jonka edustassa on Ripaus itämaisuutta kujemme pimeää syvyyttä! poikittaisia aaltoja. Mallin kehu– Ja jos läpinäkyvä laukku hir- taan sopivan kaikille vartalotyyKauden kuoseissa kohtaavat itä ja länsi: isoissa printeissä ja selkeissä vittää, käytä otsalamppua tai va- peille: rintavalle se tuo sopusuhmuodoissa on japanilaisia vaikut- rusta mustavuorinen veskasi sisä- taisuutta, kun taas lattanamman ladyn rintaa se röyhistää. teita. On huurretta, kukkaa, ruu- valolla, yleisöstä innovoitiin. – Kangasko se aaltoilee vai liha? tua ja graafisuutta. yleisöstä kiteytettiin. ■ – Vaikka kuvioita on paljon, Pituutta platoopohjilla pastellisävyt ja voimakkaat perus- Matalakantaisten kenkien käyttöä värit ovat harmoniassa. Esimer- pidetään suomalaisnaikiksi hempeä roosa tasapainottaa sen helmasyntinä. Korkovia sävyjä ja valkoinen väri rau- keiden korkojen puohoittaa psykedeelisyyttä. lestapuhujat perusteleKesän muoti sallii myös, että vat valintaansa sillä, että olet päästä varpaisiin valkoisiin korkeat korot antavat vaatettu, vaikka ihan navettakei- käyttäjälleen lisäpituutkalle asusta ei lienekään. Neonvä- ta, naisellisuutta, mutta ri on taas palannut ja esimerkik- myös ryhtiä. si neonasusteilla virität valkoisen Nyt tuo ryhtiliike saa asusi uusiin trendisfääreihin. lisäpotkua, sillä platoo– Jos piristät mustaa asuasi pohjaiset kengät ovat vaikkapa keltaisilla kengillä, vyöl- palanneet! Platoo tulee lä ja laukulla, ei niiden tarvitse sanasta platformed ja olla prikulleen samaa sävyä. Kun se tarkoittaa päkiän alta keltaiset asusteet sijoittuvat eri parilla sentillä korotettua puolille kehoa, katsojan silmässä korkokenkää. Siis eräänPillifarkut ja korkokengät tekevät sinus ne sulautuvat yhdeksi, kauniiksi laista piilokorkoa päkiän alla. Ko- ta trendikkään. asukokonaisuudeksi, Leiviskä va- rotuksen ansiosta päkiä ja kantakuutti. pää eivät ole niin vahvasti vinosTeksti ja kuvat: Kaija Plit Ä Tänä kesänä on lupa irrotella: yhdistitpä yllesi kukkahameen ja ruutupaidan taikka pillifarkut ja pitsiröyhelöt. Kaikki käy! Tämä ja paljon muuta opittiin sallilaisten tyyli-illassa. Se järjestettiin tällä kertaa Aleksi 13 -myymälässä huhtikuun lopulla. 19 LÖÖPPI 2-2013 18 LÖÖPPI 2-2013 ” Suomen Kuvalehden toimittaja Katri Merikallio haluaa saada lukijan koukkuun heti ensimmäisessä kappaleessa. Siinä auttavat toisten ihmisten tarinat ja post-it-laput. Tarina on tärkein K Teksti ja kuvat: Miina Poikolainen atri Merikallio on juuri palannut viikon juttureissulta Albaniasta. Materiaalia on kertynyt paljon. Miten tehdä kiinnostava juttu aiheesta ja maasta, jota ihmiset eivät tunne? Merikallio halusi kirjoittaa Alba niasta, koska maa on murroksessa, eikä Suomessa tiedetä siitä paljonkaan. Maa luopui kommunismista viimeisenä Euroopassa 1990-luvun alussa, jolloin sieltä muutti tuhansittain ihmisiä pakolaisina Itali aan ja Kreikkaan. Nyt niiden huonon taloustilanteen vuoksi ihmiset palaavat Albaniaan, perustavat yrityk siä ja sijoittavat. Albaniassa on kesäkuussa vaalit, ja se haluaa kovasti EU:hun. – Yritän etsiä maan historiasta kiintopisteitä, jotka ihmiset muistavat. Albaniassa sellaisia voisivat olla televisiosta nähdyt tapahtumat kommunismin kaatumisen ajoilta, hän sanoo. Toimittajan tehtävä on välittää tietoa, mutta sitä voi tehdä monella tavalla. Merikallio käyttää apunaan ihmisten kokemuksia. – Ihmisiä kiinnostavat ihmiset, oli jutun aihe mikä tahansa. Haen juttuihini aina päähenkilöitä, joiden avulla voin avata tapahtumia ja kertoa tarinoita. Albaniasta etsin ihmisen, joka oli mukana muutto liikkeessä, ja lähdin rakentamaan kosketuspintaa hänen kauttaan. – Kirjoittaminen on tasapainon hakemista. Se vaatii aikaa ja tietoista lukijan miettimistä. ” Tiedä, mitä haluat ja luota siihen, mitä näet Tällä Miinaharava-palstalla Miina Poikolainen ruotii kouluttajien ja oppikirjojen journalistisia viisauksia. Ennen keikalle lähtöä Merikallio tekee paljon pohja työtä. – Luen kirjallisuutta ja historiaa, jotta minulla on käsitys, minne olen menossa. Paikalliset fikserit etsivät haastateltavia ja sopivat tapaamisia Merikallion puolesta. Ilman heitä moni tärkeä haastateltava jäisi löytämättä. Meri kallio tapaa lisäksi päätoimittajia, diplomaatteja ja toisinaan myös poliitikkoja. Diplomaatteja hän pitää erityisen hyvinä tietolähteinä, sillä heillä on uuden laisia näkökulmia verrattuna poliitikkoihin. Vuosien kokemus on tuonut Merikalliolle itseluot tamusta. – En jaksa enää jaaritteluhaastatteluita. Haen määrätietoisesti sitä, mitä tiedän juttuun tarvit sevani. Päivät kohteessa ovat arvokkaita: en halua buukata niitä täyteen esimerkiksi poliitikkojen tapaamisilla, jos ne eivät palvele juttuani. >>> 21 LÖÖPPI 2-2013 Haen määrätietoisesti sitä, mitä tiedän juttuun tarvitsevani. Merikallio kirjoittaa sekä kotimaan- että ulko maanjuttuja. Hänellä on hyvin vapaat kädet ideoida ja työskennellä, mutta edes Suomen Kuvalehden toi mittaja ei voi olettaa, että jokainen juttu kiinnostaa lukijaa. – Mietin alkua aina pitkään, ja ulkomaanjuttuja pitää pohtia erityisen tarkkaan: miten tuon luki jan maahan, josta kirjoitan? Heti alussa pitää olla kohtaus, johon lukija haluaa tarttua. Menen usein päähenkilön kautta johonkin tilanteeseen, jonka jälkeen alan avata kokonaiskuvaa. toisille tämä: Et kirjoita Muista ainakin e. ill lehtesi lukijo toimittajille vaan ail Kadare nian jälkeen Ism Kirjavinkki: Alba in Stone erkiksi Chronicle puhuttelee. Esim ) on hieno, upungin kroniikka (suom. Kivisen ka rja. monitasoinen ki Jotta lukijalle voi välittää mielikuvan vieraasta maasta, toimittajan täytyy olla kaikki aistit avoinna. – Kirjoitan heti ylös, mitä näen, kuulen ja haistan, sillä ihmisellä on taipumus tottua asioihin. Esimer kiksi liikenteen seassa kulkevat lehmät alkavat no peasti näyttää ihan normaalilta. Olen myös alkanut ottaa kännykällä kuvia muistiinpanojeni tueksi. Iltaisin Merikallio on usein kuolemanväsynyt, ja nauhuri ja muistiinpanovihkot ovat täynnä tavaraa. Silti hän vilkaisee, mitä on päivän aikana saanut kasaan. Se auttaa aina. Tässä sarjassa esitetään kolmelle hallituksen jäsenelle tiukkoja kysymyksiä. Tällä kertaa vastausvuorossa ovat Anna-Liisa Karhula, Tomi Uschanov ja Taru Taipale. Haastattelu: Kaija Plit Askel taaksepäin Suomessa Merikallio istuu alas ja katsoo läpi, mitä on saanut aikaan. – Luen muistiinpanot, kuuntelen nauhoja ja kirjaan ylös olennaisia sitaatteja ja kommentteja. Joskus juttelen perheeni kanssa aiheesta. Kirjoittamisprosessia ei voi kauan vältellä, vaikka mieli tekisi. On pakko alkaa töihin. – Ensin kirjoitan asiaa ja puran haastatteluja. Jutun tyyli aukeaa kirjoittamisen myötä. Merikallio luonnostelee jutun rakennetta A4paperin ja post-it-muistiinpanolappujen avulla. Hän ottaa esimerkiksi viisi eri lappua, joille kirjoittaa päähenkilöt ja jutun teemat. Sen jälkeen hän siir telee ja pyörittelee niitä paperilla, kunnes rakenne alkaa hahmottua. Merikallio käsittelee ja hioo juttujaan niin pit kään kuin on tarpeen ja mahdollista. – Jutulle pitää antaa aikaa, sillä kiireessä alkaa helposti toistaa maneereitaan. Parasta on, jos teks tin voi jättää lepäämään edes vuorokaudeksi. Korvakuulolla • Suomen Kuvalehden pitkäaikainen toimittaja • Saanut vuonna 2000 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon ihmisläheisestä, perusteellisesta toimittajan työstä. • Kirjoittanut kirjat Miten rauha tehdään. Ahtisaari ja Aceh (WSOY 2006) sekä Matkalla – Martti Ahtisaaren tarina (Otava 2011) yhdessä SK:n päätoimittajan Tapani Ruokasen kanssa. Kustannustoimittajien alueosasto 1. Facebook vai face to face? – Naamakkain. Naamat ovat kivoja, koska ne liikkuvat. Tykkään myös äänistä ja kosketuskin voi olla joskus mukavaa. Tomi Uschanov Sanoma Pro 1. Facebook vai face to face? – Face to face. Entisenä luottamusmiehenä suosin aina keskustelua kasvokkain. Facebookiin olen tainnut tänä vuonna kirjautua kerran tai kaksi, joten sitä ei tule juurikaan käytettyä. 2. Teevee vai radio? 2. Teevee vai radio? – Teevee talvella ja radio kesällä. Tulen kyllä toimeen ilman kumpaakin, sillä pääni sisällä on niin paljon ohjelmaa, etten ehdi sitäkään kaikkea seurata. – Tämä on vaikea. Mutta jos pitää valita, niin ehkä valitsen kuitenkin teeveen. Radiota tosin kuuntelen paljon, etenkin autoillessa ja työmatkoilla. 3. Yksiosainen vai kaksiosainen uikkari? 3. Yksiosainen vai kaksiosainen uikkari? – Ihan sama kunhan siihen kuuluu hame ja suojakerroin viiskyt! – Yksiosainen. Se taitaa sopia minulle paremmin... Hyvä sallilainen! Jos mieleesi tulee kysymyksiä SAL:n hallituksen jäsenille, älä epäröi lähettää niitä osoitteeseen [email protected] Taru Taipale Talentum 1. Facebook vai face to face? – Face to face. Täti ei ole Facebookissa vieläkään vaikka tietää hyvin, että kaikki muut suomalaiset ovat. 2. Teevee vai radio? – Teevee yleensä mutta radio toimii huomattavasti paremmin siivotessa ja lenkillä. 3. Yksiosainen vai kaksiosainen uikkari? – Yksiosainen useimmiten. Tosin tänä kesänä voisi kokeilla, miltä kaksiosainen näyttää vauvamahan kanssa! ■ 23 LÖÖPPI 2-2013 22 LÖÖPPI 2-2013 Katri Merikallio Sanojen, lauseiden, kappaleiden ja tekstin rytmi on Merikalliolle tärkeää. Hän uskoo sen kumpuavan musiikkiharrastuksesta. Hän on myös lukenut kaikille neljälle lapselleen ääneen iltasatuja ja uskoo sen kehittävän kielitajua. Saduissa on draaman kaari kohdillaan. – Luen tekstiä ääneen löytääkseni oikean rytmin. Vaihtelevan pituiset lauseet ja kappaleet luovat sitä ja pitävät lukijan mielenkiinnon yllä. Pitkiä lauseita pelätään turhaan. Niitä voi käyttää harvakseltaan, kunhan ne ovat varmasti ymmärrettäviä. Mistä sitten tietää, että juttu on valmis? – Siitä, että se ei enää töki ääneen luettaessa. Merikallio toteaa, että hyvä dokumenttielokuva ja lehtijuttu muistuttavat paljon toisiaan. – Jutussa on oma, iso draamankaarensa, mutta sen sisällä on monia eri tarinoita ja kaaria, joilla on kaikilla oma alkunsa ja loppunsa. Tarinankerronta on se muoto, johon itse uskon journalismissa. ■ Anna-Liisa Karhula Ihmiset, joilla on tarina, lähettävät minut lentoon. Sellainen oli 30-vuotiaan Aidan elämäntarina. Hän muutti sodan jaloista Sarajevosta Suomeen pikkutyttönä ja palasi kanssamme synnyinkaupunkiinsa vuosi sitten keväällä. P astrma 5 on Aida Salkicievicin lapsuudenkodin osoite Sarajevossa. Jyrkän ylämäen kaarteessa on portti, johon Aida työntää avaimen. Lapsuudenkoti on yhä olemassa, ja sen omistaa Aidan perhe, vaikka joutui muuttamaan Suomeen maaliskuussa 1994. Aida oli silloin kymmenvuotias ja hänen veljensä Amer kaksitoista. Sarajevon piiritys oli kestänyt jo kaksi vuotta Serbian yrittäessä estää Bosnia-Hertsegovinan itsenäistymisen. Aida henkäisee syvään kotikaupunkinsa tuoksua. Hän valehtelisi, jos ei myöntäisi, että tuntee yhä oman maansa äänet korvissaan ja tuoksut nenässään. Kaipuu kotiin on kuin uppiniskainen uni: Aida on vahvasti suomalaisuudestaan huolimatta, ja sen rinnalla bosnialainen. Suru, jota ihminen tuntee joutuessaan jättämään kotinsa ja kotimaansa, on loputonta kaipuuta. – Noilla portailla veljeni Amer istui neljän kaverinsa kanssa auringonpaisteessa lukemassa sarjakuvia, kun kranaatti räjähti. Se ei ollut harhalaukaus. Vuorenrinteeltä pihaan tähdännyt tarkka-ampuja tiesi kirkkaassa päivänvalossa, mitä teki. Saraje- von kaupunki lepää laaksossaan kuin kattilassa, ja siksi se oli helppo kohde piirittää. Piiritys kesti vuodesta 1992 alkuvuoteen 1996, yhteensä 1425 päivää. Aidan kanssa Sarajevossa Avun valokuvaaja Timo Pyyk- kö oli vieraillut Sarajevossa aikaisemminkin. Vuosi sitten keväällä hän heitti ilmaan idean, että lähtisimme tekemään juttua sieltä. Piirityksen alkamisesta oli kulunut kaksikymmentä vuotta. Aloin etsiä haastateltavaa Suomesta, tänne sodan aikana muuttanutta bosnialaista. Kyselin sieltä ja täältä, muun muassa Elisabeth Rehniltä tietääkö hän ketään, joka lähtisi mukaamme matkaan. Kymmenien soittojen jälkeen puhelimeni soi eräänä lauantaiaamuna. Toisessa päässä oli Aida Salkicevic, muutama vuosi sitten Laurean ammattikorkeakoulusta tradenomiksi valmistunut nuori nainen, joka oli nyt naimisissa maanmiehensä Elminin kanssa ja kaksivuotiaan Daris-pojan äiti. – Minä pääsisin lähtemään, voin ottaa muutaman päivän vapaata töistäni pr-toimistossa, hän sanoi. Menimme Timon kanssa tapaamaan Aidaa hänen kotiinsa Pohjois-Helsinkiin. Hän kertoi, miten hänen perheensä ei tullut >>> 25 LÖÖPPI 2-2013 24 LÖÖPPI 2-2013 Teksti: Liisa Talvitie | Kuva: Timo Pyykkö Helmi-sarjassa Avun toimittaja Liisa Talvitie kertoo sarajevolaisesta, jo lapsena Suomeen muuttaneesta Aidasta, jonka hän vei viime toukokuussa synnyinkaupunkiinsa. Talvitie on aiemmin ollut toimittajana Ilta-Sanomissa, Me Naisissa, Gloriassa ja kaksi ja puoli vuotta Avussa. Turkovicia ja Aidan äidin vanhinta siskoa Sejda Krdzalijaa. Aida palaa kotiin toi hänen Lapsuudenmuistot. Aida oli 10-vuotias, kun sotilaskone jonka perheensä Sarajevosta Helsinkiin. Hän muistaa onnellisen lapsuuden, katkaisivat. Bosnian sota ja 20 vuotta sitten alkanut Sarajevon piiritys teksti Liisa Talvitie, kuvat Timo Pyykkö Aidalla on kaksi kotia, toinen Suomessa, toinen Sarajevossa, jossa hän eli ennen sotaa onnellisen lapsuuden. apu | 29 Suomeen pakolaisina, vaan hoidettavaksi. – Amer oli haavoittunut kranaatti-iskussa niin pahasti, että tarvitsi parempaa hoitoa kuin Sarajevossa pystyttiin antamaan. Myös minä tarvitsin apua, sillä vuosien taitovoimisteluharrastus oli vaurioittanut selkääni. Äidille, veljelleni ja minulle luvattiin pääsy Yhdysvaltoihin, mutta isäni olisi pitänyt jäädä Sarajevoon. Suomeen pääsimme kaikki, ja se ratkaisi asian. Välitön, selkeästi elämäntarinansa kertonut kolmekymppinen nainen valloitti meidät kertaheitolla. Arvelimme matkalla toimitukseen, että tästä syntyy ainutlaatuinen reportaasi. Mutta emme vielä tienneet kaikkea. Emme tienneet, miten Aidan suvun tarinaan mahtuu sodan kuva pienoiskoossa. Emme aavistaneet, että yhden suvun, perheen ja yksilön kokemukset symboloivat Jugoslavian hajoamissotien veristä mielettömyyttä. Aidan setä ja serkku ovat meitä vastassa Sarajevon lentokentäl- lä. Toukokuisen sunnuntaipäivän täyttävät kertomukset piirityksen aikaisista kokemuksista. Setä Izet Hubanic kertoo, miten kaupungissa on aina asunut sulassa sovussa kolme etnistä ryhmää, ortodokseja serbejä, katolisia kroaatteja ja muslimeja. Sekaavioliitot olivat ennen sotaa aivan tavallisia. Setä on muslimi, hänen vaimonsa katolinen. Aidan isän- ja äidinpuoleisessa suvussa oli eniten islaminuskoisia, mutta myös katolisia. Kaikki oli ollut luontevaa sotaan asti. Aida ja Izet-setä kävelevät kaupungin korkealla näköalapaikalla, jossa viimeistään oivaltaa, miten otollinen kohde Sarajevo on ollut piirittäjälle. Kaupunki on kuin tarjottimella. Talojen seinissä näkyy edelleen ammusten jättämiä jälkiä, rumia rokonarpia muistuttamassa, miten vähän aikaa sodasta on kulunut. – Serbijohtaja Slobodan Milosevic perusteli bosnialaisten joukkotuhoa silläkin, että turkkilaisille pitää kostaa se, että he tulivat tänne kuusisataa vuotta sitten. Hänen illuusionsa Suur-Serbias- ” Emme tienneet, miten Aidan suvun tarinaan mahtuu sodan kuva pienoiskoossa. ta oli mieletön, Aida sanoo näköalapaikalla. Samalla hetkellä kymmenistä minareeteista etenee tornista toiseen illan viimeinen rukouskutsu. Tie Sarajevosta Gorazdeen kulkee jyrkkien, metsien peittämien vuorien välissä. Aida ajaa vuokraamaamme autoa, olemme matkalla Gorazdeen tapaamaan hänen 86-vuotiasta isoisäänsä Ismet Kaunis Gorazde on Drina-joen laaksossa. Jo kahdentoista vuoden ajan kaupungissa on elokuussa vietetty lasten ja nuorten ystävyyden festivaalia, jolloin kaupunkiin virtaa nuorisoa ympäri Eurooppaa. Monta eroa, monta tragediaa: Sodan aikana Gorazdea pii- Aidan perhe muutti Suomeen, eno ritettiin neljä kuukautta, touko- kaatui taistelussa, ja serbit sieppakuusta elokuuhun vuonna 1992. sivat mukaansa Aidan tädin pojan Isoisän poika, Aidan eno, kenraa- heidän ollessaan pakomatkalla. li Enes Turkovic puolusti joukkoiSedja-täti jäi leskeksi jo nuoreneen kaupunkia, mutta haavoit- na, eikä ole mennyt uudelleen naitui hengenvaarallisesti jalkaan- misiin. Tyttärensä ja poikansa kassa 18. elokuuta, aivan piirityksen vattamisen ohella hän on perusloppuvaiheessa. tanut menestyvän ravintolan. Ra– Kesti seitsemän tuntia ennen vintolarakennus on yhä olemassa, kuin hänet saatiin piirityksen lä- nyt tyhjänä ja ränsistyneenä. pi sairaalaan Gorazdeen. Hän ei Istuessamme tädin kauniin koselvinnyt hengissä, ja se jätti iso- din sohvalla saamme kuulla, miisään loppuelämän mittaisen su- ten Sedja ja hänen lapsensa lährun, Aida sanoo pysäyttäessään tivät, kun elämä piiritetyssä kotiauton enonsa mukaan nimetylle kaupungissa oli muuttunut henEnesa Turkovica -kadulle. genvaaralliseksi. He pääsivät rajan Isoisä odottaa tyttärentytär- yli ja yöpyivät Montenegron puotään tuolilla ulko- lella. Sieltä matkan piti jatkua Mamille, sodan jälkeen syntyneille, kanssakäyminen on luontevaa, varmaankin yhtä luontevaa kuin ennen sotaa. Kaunis Goražde on Drina-joen varrella laaksossa. Jo kahdentoista vuoden ajan kaupungissa on elokuussa vietetty lasten ja nuorten ystävyyden festivaalia, jolloin kaupunkiin tulee nuorisoa ympäri Eurooppaa. Goraždea piiritettiin neljä kuukautta, toukokuusta elokuuhun vuonna 1992. Aidan eno, kenraali Enes Turković puolusti joukkoineen kaupunkia sinnikkäästi, mutta haavoittui hengenvaarallisesti jalkaansa 18. elokuuta, aivan piirityksen viime vaiheessa. – Kesti seitsemän tuntia ennen kuin hänet saatiin piirityksen läpi sairaalaan Goraždeen. Hän ei selvinnyt hengissä, Aida kertoo ja pysäyttää auton enonsa mukaan nimetylle Enesa Turkovica -kadulle. Vaaleanpunaisessa talossa asuu 86-vuotias Aidan isoisä Ismet Turković. Hän odottaa tyttärentytärtään tuolilla ulko-oven edessä ja ponnahtaa ylös, kun Aida kapuaa portaita. Aidallakin on kyyneleet silmissä. Isoisää voi tavata niin harvoin. AidA keittää vahvaa bosnialaista kahvia, ja isoisä tarjoaa olutta, Sarajevsko pivoa. Hän kertoo, miten pakeni sodan aikana Aidan isoäidin kanssa kotoa vain vuorokaudeksi. Piirityksen kuukaudet he joutuivat kuitenkin piileskelemään kellarissa. – Nyt asustelen täällä yksin, sillä vaimoni kuoli muutama vuosi sitten. Onneksi kolme tytärtäni asuu Goraždessa. Ismet Turkovićin kuudesta lapsesta vain yksi oli poika. Hän oli Aidan kaatunut kenraalieno Enes, jonka hautajaisissa Ismet piti kaikkia paikalla olleita liikuttaneen pu- heen. Poikansa menettämisestä huolimatta hän kannusti kaupunkilaisia rohkeuteen puolustaa kaupunkiaan. Sodan jälkeen Ismet Turković on tehnyt työtä eläkeläisten järjestöissä ja yrittänyt helpottaa muun muassa sotaleskien heikkoa taloudellista asemaa. Tästä työstä kodin seinillä on kunniakirjoja. Ylimpänä seinällä on Bosnian kultainen lilja -vaakuna. löydetyt joukkohaudat ovat paljastaneet, miten poikia ja miehiä tapettiin järjestelmällisesti. Bosnian muslimit haluttiin hävittää kokonaan maan päältä. Viimeinen näky Saninista oli, kun hän sanoi äidilleen, että älä huolehdi, minulla ei ole mitään hätää. Kiinniotetut pojat ja nuorukaiset vietiin vankilaan Fočaan, josta äiti sai vielä yhden valokuvan pojastaan. Asuessaan Espanjassa vuosina 1992–1999 Sejda etsi hänestä tietoja. Hän ei halunnut uskoa, että tälle olisi käynyt kuten tuhansille muille nuorille bosnialaiselle miehille. AidAn suvun tArinAssA tiivistyy koko Bosnian sodan mielettömyys: Aidan perhe muutti Suomeen, eno kaatui taistelussa, ja serbit sieppasivat mukaansa Aidan tädin pojan heidän ollessaan pakomatkalla. sAninin kohtAlo selvisi vasta vuonna 2005, kun erääsTäti on Aidan äidin vanhin sisko Sejda Krdzalija, joka tä joukkohaudasta saadiin dna-todisteiden avulla selasuu myös Goraždessa. Kaupunkia halkovan maantien vyys. Oli kulunut kolmetoista vuotta siitä, kun Sejda oli varrella on yhä tyhjä S-niminen suositnähnyt poikansa viimeisen kerran. tu ravintola, jonka toiminta loppui so– Sanin oli tapettu kuten muutkin Bosnian muslimit dan syttymiseen. nuoret miehet. Sejda jäi leskeksi jo nuorena. Hän ei haluttiin hävittää Kotiin palattuaan Sejda halusi kunmennyt uudestaan naimisiin, ja tyttänioittaa poikansa muistoa, ja hän on kokonaan maan rensä ja poikansa kasvattamisen ohelkustantanut Drina-joen ja maantien la hän perusti menestyvän ravintolan. päältä. väliin jäävän hautausmaan portin ja Ravintolan nimi S tuli siitä, että kaikvesialtaan. Hautausmaalla on hänen kien perheenjäsenten etunimet alkoivat s-kirjaimella. poikansa valkoinen hautapaasi, jolle Sejdan 10-vuotias Sejda ja hänen lapsensa lähtivät, kun elämä piiritetys- tyttärenpoika, aivan enonsa näköinen Faruk juoksee sä kotikaupungissa muuttui hengenvaaralliseksi. korkean heinikon läpi. Sejda varoittaa käärmeistä. Muu– Pääsimme rajan yli ja yövyimme Montenegron puo- ta vaaraa ei ole. lella. Sieltä meidän piti jatkaa Makedonian kautta EsMutta Faruk juoksee kuten jalkapalloa vuosia harraspanjaan. tanut pikkupoika juoksee. Hänen pelileireillään on muYö muutti Sejdan elämän. Serbipoliisi vei hänen kana muslimipoikia, katolisia ja ortodokseja. 22-vuotiaan poikansa Saninin kuten muutkin nuoret Niin kuin ennen vanhaan, ennen kuin hulluus riistäymiehet ja pojat, jopa kymmenvuotiaat. Sodan jälkeen tyi irti. ● Aida sanoo, että sodan tarina ja muistot pitää elää läpi. niiden vangiksi ei pidä kuitenkaan jäädä. katso kuvaesitys sarajevosta: apu.fi 36 | apu apu | 37 oven edessä ja ponnahtaa ylös, kun Aida nousee portaita. Timo ottaa koskettavan kuvan, kun Aida ja isoisä halaavat toisiaan keittiössä. Sitten joimme Aidan keittämää vahvaa bosnialaista kahvia, ja isoisä tarjoaa olutta, Sarajevsko pivoa. kedonian kautta Espanjaan. Serbipoliisi vei kuitenkin Sedjan 22-vuotiaan pojan Saninin kuten muutkin nuoret miehet ja pojat, jopa kymmenvuotiaat. Sodan jälkeen löydetyt joukkohaudat ovat paljastaneet, miten poikia ja miehiä tapettiin järjestelmällisesti. – Bosnian muslimit haluttiin hävittää maan päältä kokonaan, Sedja sanoi. Hänen poikansa kohtalo selvisi vasta vuonna 2005, kun eräästä joukkohaudasta saatiin dna-todisteiden avulla selvyys. Oli kulunut kolmetoista vuotta, kun Sedja oli nähnyt poikansa viimeisen kerran. Gorazden-vierailun lopuksi lähdemme kävelemään Sedja-tädin kodin lähelle olevalle hautausmaalle. Poikansa muistoa kunnioittaakseen hän on kustantanut Drina-joen ja maantien väliin jäävän hautausmaan portin ja vesialtaan. Edellämme juoksentelee Sedjan tyttärenpoika, 10-vuotias Faruk. Poika kertoo harrastavansa jalkapalloa, ja pelileireillä on mukana muslimipoikia, katolisia ja ortodokseja. Niin kuin ennen vanhaan, ennen kuin hulluus riistäytyi irti. Ilman Aidaa ja hänen vieraanvaraista sukuaan emme olisi saaneet kuulla ja nähdä niin paljon. Kiihkottomat, vailla kostonhimoa olevat tarinat päättyivät aina samaan toteamukseen: emme halua kostoa, haluamme vain elää rauhassa. Timo Pyykön kuville ja tekstilleni oli alun perin suunniteltu tilaa 6–8 sivua. Tekstiviestit sinkoilivat kuitenkin kotitoimitukseen toimituspäällikkö Heikki Valkamalle: Nyt on sellainen stoori koossa, että anna lisää tilaa! Reportaasimme levitettiin kymmenen sivun laajuiseksi Avun numeroon 24/2012. Jutussa oli muun muassa neljä aukeamaa kuville, mikä on aina ollut Avun reportaasien perinne ja voima. Kolmekymmentä vuotta kestäneen toimittajanurani ja lukemattomien haastattelujen vyörystä minun ei tarvinnut miettiä hetkeäkään, mikä olisi Helmi jutuksi. Se oli Aidan ja hänen sukunsa tarina. ■ 27 LÖÖPPI 2-2013 26 LÖÖPPI 2-2013 28 | apu Hän kertoo, miten teki sodan jälkeen töitä eläkeläisten järjestöissä ja yritti helpottaa muun muassa sotaleskien heikkoa taloudellista asemaa. Kodin seinillä on tästä työstä todisteena lukuisia kunniakirjoja. Jarno Journalisti jää työttömäksi. Milloin hän alkaa saada ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa? Miten raha lasketaan? Laskeeko päiväraha, jos hän menee viikoksi pienemmälle palkalle töihin? Työttömyyspäivärahakysymyksiin vastaa Journalistien tyttömyyskassan etuuspäällikkö Kimmo Honkonen. K ha on 68,14 euroa päivässä. Päivärahaa maksetaan viideltä päivältä viikossa. Kuukaudessa päivärahan määrä on noin 1465 euroa bruttona, josta peritään veroa JJ:n henkilökohtaisen veroprosen– Työttömyyskassan jäsenyys- tin mukaan. aikana pitää kertyä 34 sellaista työssäoloviikkoa, jolloin työaika Jos JJ työllistyy välillä vaikka on ollut vähintään 18 tuntia vii- pa viikoksi, miten työstä saatu kossa. Toisin sanoen työttömyys- palkka vaikuttaa seuraavaan päi kassan jäsenelle riittää kahdeksan värahaan, kun palkka on sama? kuukautta työssäoloa päiväraha– Päivärahaa haetaan kalenteoikeuden saamiseksi. rikuukausittain ja sen määrään vaikuttaa aina kyseisen kuukauJJ:n kuukausipalkka on ollut den aikana ansaitut palkat. Täl2500 euroa. Paljonko hän saa laisessa tilanteessa päiväraha makpäivää kohden? Entä viikossa? setaan soviteltuna niin, että pääsäännön mukaan täyden päiväKuukaudessa? – 2500 euron palkalla päivära- rahan määrästä kuukaudessa väHaastattelu: Kaija Plit uinka kauan Jarno Jour nalistin pitää olla työttö myyskassan jäsenenä, jot ta hän on oikeutettu ansiosidon naiseen päivärahaan? hennetään puolet työstä saadusta bruttoansioista. Jos henkilö on seuraavassa kuussa kokonaan työtön, hänelle maksetaan taas täyttä päivärahaa. – Jos Jarno menee yli kaksi viikkoa kestävään kokoaikatyöhön, niin päivärahaa maksetaan täytenä työn alkamiseen asti ja jatketaan täytenä kun työ päättyy. Entä kun työstään tykkäävälle Jarnolle tarjotaan parin viikon sijaisuutta 2000 euron kuukau sipalkalla? – Mikäli kyseessä on tasan tai alle kaksi viikkoa kestävä työsuhde, niin päiväraha kyseiseltä kuulta maksetaan soviteltuna. Se tarkoittaa sitä, että tuosta työstä saa- Jarno Journalistin kuukausipalkka ollut 2 500 euroa ja työllistyy samalla palkalla Jos, kokonaan työtön Saatu palkka Soviteltu päiväraha loppukuulta Kuukausitulo päiväraha 1 465,01 kk 68,14 euroa/päivä 1 viikkoa töissä 625,00 1 152,51 2 viikkoa töissä 1 250,00 840,01 1 777,51 2 090,01 1 viikko töissä 500,00 1 215,01 2 viikkoa töissä 1 000,00 965,00 1 715,01 1 965,00 Muuttaako välissä tehty työ Jar non päivärahan määrää? – Kahden viikon työsuhde ei itsessään riitä päivärahan uudelleen määrittämiseen, mutta työttömyyskassa kirjaa sen Jarnon tietoihin. Jos hänelle kertyy 28 kuukauden tarkastelujakson aikana työssäoloviikkoja vaadittavat 34, niin päiväraha määritellään uudelleen kertyneiden työssäoloviikkojen palkoista ja 500 päivän enimmäismaksuaika alkaa alusta. Jos päiväraha pienenee, miten pitkäksi aikaa se pienenee? – Päivärahan määrä voi muuttua kuukausittain vain silloin, kun Jarnolla on välillä töitä ja siksi hänelle maksetaan soviteltua päivärahaa. Voi siis olla niin, että toisilta kuukausilta maksetaan täyttä päivärahaa ja toisilta soviteltua. Mutta päiväraha peruste muuttuu vasta silloin, kun Jarno on työskentelemällä 34 viikkoa täyttänyt uudelleen tuon työssäoloehdon. ■ Journalistien työttömyys kassan etuuspäällikkö Kimmo Honkonen suosittelee lisä tiedon lähteeksi osoitetta: http://www.jet-kassa.fi/ Sovitellun päivärahan peruslaskusääntö • Puolet palkasta vähennetään päivärahasta (aina bruttosummat), jolloin päiväraha + palkka voivat olla enintään 90 % päivärahan perusteena olevasta palkasta. Laske oma päivärahasi • Oman päivärahasi voit laskea Työttömyyskassojen yhteisjärjes tön päivärahalaskurilla: http:// www.tyj.fi/fin/ansiopaivaraha/ paivarahalaskuri/ Journalistien työttömyys kasvussa Vuosi 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Miehet 276 281 248 324 336 331 371 275 Naiset 421 414 385 463 538 535 571 733 Yht 697 695 633 787 874 866 942 1008 29 LÖÖPPI 2-2013 28 LÖÖPPI 2-2013 Palkka ollut 2 500 e, mutta työllistyy 2 000 euron kuukausipalkalla Jos, kokonaan työtön Saatu palkka Soviteltu päiväraha loppukuulta Kuukausitulo päiväraha 1 465,01 kk 68,14 euroa/päivä k u va: Kim mo Honkosen k u va-albu m i Viekö työ työttömän rahat? dusta bruttoansiosta puolet vähennetään Jarnon täyden päiväraha määrästä. Kun Jarno siis saisi palkkaa kahden viikon työstä 1000 euroa, kyseisen kuukauden täyden päivärahan määrästä 1465 e vähennettäisiin 500 euroa. Soviteltu päiväraha olisi 965 euroa ja palkka 1000 euroa eli tulot yhteensä 1965 euroa. Johanna Holmström (s. 1981 Sipoossa) on koulutukseltaan toimittaja. Aikaisemmin hän on julkaissut yhden romaanin ja kolme novellikokoelmaa. Edellinen teos, novellikokoelma Camera Obscura, on saanut useita palkintoja sekä Suomessa että Ruotsissa. Holmström harrastaa valokuvausta, urheilua ja arabian kielen opiskelua. Kuva: Otava/ R iik k a Hurri tyttäriensä maineesta ja miettii jo sopivaa muslimi puolisoa Samiralle. ”Samira tiesi, että aika oli hänen puolellaan. Että hän voisi pitkittää opintojaan niin paljon kuin lystä si. Että hän ohittaisi parasta ennen -päivämääränsä paljon aikaisemmin kuin suomalaiset tytöt. Sillä Faridin hyvien ystävien pojat ja poikien serkut eivät halunneet vaimoa, joka oli jo täyttänyt kaksikym mentäviisi.” Vapauden kaiho teksti: Sinikka Pihlamaa lan kesken; heidän elämäänsä seurataan lokakuusta 2005 elokuuhun 2008. Romaanin näkökulma laajenee muslimiyhteisössä vallitsevasta naisen alistamisesta suomalaisen yh teiskunnan häpeäpilkkuihin. Samira joutuu vaaral liselle alueelle, kun hän rakastuu skinijengiläiseen Piteriin. 15-vuotiaan Leilan kokemuksista muodostuu raadollinen kuva itähelsinkiläisestä peruskoulun yläasteesta: murrosikäiset nuoret kiusaavat toisiaan, tyttöjenkin kesken ovat nyrkit käytössä ja syrjinnän kohde valikoituu sattumanvaraisesti. Opettajat eivät puutu mihinkään. Rautatieaseman vartijat ovat vä kivaltaisia rasisteja. Länsimaisessa yksilökeskeisessä kulttuurissa vallitsevat viidakon lait. ohanna Holmström on uudessa romaanissaan tarttunut suureen aiheeseen: muslimi- ja suomalaiskulttuurin törmäykseen sekä maahan muuttajaperheiden nuorten kasvuvaikeuksiin kodin ja ympäristön välissä. Itämaa-romaani kertoo kahden Holmström on suomenruotsalainen kirjailija. maahanmuuttajataustaisen nuoren tytön tarinan Suomentamisen yhteydessä on romaanin otsikko itähelsinkiläisestä lähiöstä. muuttunut. Alkuperäisteoksessa se on Asfaltsänglar, Yliopisto-opiskelija Samira makaa tajuttomana asvalttienkelit. Se liittyy romaanin teemaan suorem sairaalassa. Hän on joutunut onnettomuuteen paet min kuin monimielinen Itämaa. tuaan kotoa sosiaalitoimiston osoittamaan yksiöön ”Hän ajatteli asvalttienkeleitä. Heidän käsiään ja elääkseen suomalaiseen tapaan. Yläastetta käyvä parvekkeenkaiteilla, sormia jotka upposivat hiuksiin pikkusisko Leila pakenee kodin ja koulun ilmapiiriä ja ihoon, osa takertui kiinni kunnes jalka murskasi kaupungille parkourin ja muutaman ystävän pariin. sormet, osa kapusi yli kiltisti, vapaaehtoisesti. He Perheen suomenruotsalainen äiti Sarah on naimisiin hyppäsivät jotta pelastuisivat. mennessään kääntynyt muslimiksi Heitä kutsuttiin asvalttienkeleiksi, mutta ja päätynyt sen tiukkaan tulkintaan. eivät he mitään enkeleitä olleet, vaan Hän pyrkii noudattamaan profeetta pelkkiä langenneita tyttöjä, jotka pirstoivat Muhammedin oppeja kirjaimelli itsensä ja kaipuunsa pitkin katuja. He olivat sesti ja vaatii samaa perheeltään. kalmoja jo ennen kuin osuivat maahan.” Kaikki asiat ovat Sarahille joko halal Teoksen päähenkilöt eivät alistu perheen (sallittuja) tai haram (kiellettyjä). ja ympäristön tarjoamiin rooleihin. Samalla Hänen Maghrebista tullut miehensä kun he haluavat luoda elämänsä itse, heillä Farid on siirtynyt ystävänsä luo riittää empatiaa muille ympäristön syrjimille. sohvalle, koska ei kestä vaimonsa Romaanin juonikeskeisyys ja nuorten kerto asettamia rajoituksia. Hän haluaa janäänet tuovat mieleen nuortenromaanin. elää normaalisti, katsoa tv:tä ja Mutta se ei ole oleellista. Teos on tärkeä juoda kahvia. puheenvuoro vapautumisesta: irti naisen Johanna Holmström: Vaikka Faridin suhde uskontoon rooleista, kaavamaisesti omaksutusta ideolo Itämaa. Suom. Tuula on maltillinen, hän on huolestunut giasta ja ryhmän paineesta. ■ Kojo. Otava 2013 Hannu Koskelasta säätiön puheenjohtaja Aikakauslehdentoimittajain säätiön puheen johtajaksi on valittu Apu-lehden toimittaja Hannu Koskela. Koskela seuraa tehtävässä kuusi vuotta puheenjohtajana toiminutta Reima Tylliä. Koskela valittiin säätiön hallitukseen vuona 2008. Hän on ehtinyt toimia säätiön stipendiasiamiehenä kin pari vuotta. Mikä säätiössä uutta puheenjohtajaa kiinnostaa? – Klassinen vastaukseni kuuluu: perinteet. Mahdol lisuus saada yhteys aikakauslehtiä ammattitaidolla vuosikymmenien aikana – aina ajassa – tehneiden journalistien henkeen. Mikä säätiössä kaudellasi muuttuu? – Tylsähkö vastaukseni kuuluu: ei mikään radi kaalisti. Edeltäjäni puheenjohtaja Reima Tylli veti yhdessä kiinteistöasiamies Kari Uittomäen kanssa ammattimaisen eleettömästi ja hyvin mullistavan vaiheen, kun Hietalahdessa omistamamme huoneis to-osuus myytiin. Yhdessä hallituksen kanssa ja raha varainhoitaja Ulla Simolan merkittävällä avulla Tylli viitoitti myös omaisuuden uudelleensijoittamisen. Mitä Aikakauslehdentoimittajain säätiö tekee? Mitä sen pitäisi tehdä? – Innostunut vastaukseni kuuluu: tärkeätä on pyrkiä takaamaan varallisuutemme arvon säilyminen, mieluiten kasvaminen. Näinä aikoina se ei ole help poa, mutta mahdollista. – Aikakauslehtien tekijöille säätiö näkyy apura hojen aikaisempaa näkyvämpänä jakajana. Tarkoitus on innostaa ja kannustaa aikakauslehden tekijöitä huolehtimaan oman henkilökohtaisen apparaattinsa (keho ja pää) toimintakyvystä. Apurahoilla on mah dollista saada virkistävä irtiotto arjen kahleista. Juhliiko säätiö 65. toimintavuottaan? – Hallitus pohtii asiaa kaikessa viisaudessaan seuraavassa kokouksessaan. En usko, että mitään tori-ilotulitusta on tulossa. Säätiön tarkoitus Aikakauslehdentoimittajien säätiö on perus tettu vuonna 1948. Säätiön sääntöjen 2 §:n mukaan sen tarkoituksena on edistää ja tukea Suomen aika kauslehdentoimittajain yhteisiä amattipyrintöjä, panna toimeen aikakauslehdentoimittajain ammattikursseja, avustaa aika kauslehtialan tieteellistä tutkimusta ja jakaa apurahoja. Säätiö voi myös edistää aikakauslehdentoimittajain yhteistoimintaa ja kohottaa heidän ammattitasoaan ja nauttimaansa arvonantoa kulttuuria levittävä nä ja kehittävänä voimana. Säätiön hallituksessa on kahdeksan jäsentä, joista vuo sittain kaksi on erovuorossa. Täydennysvaali järjestetään SAL:n vuosikokouksessa. Hallituskausi on nelivuo tinen. ■ Kuva: Kari Kaipainen / A-lehdet SAL:n stipendien jakaminen muuttui Perinteisesti SAL:n apurahat ovat olleet haetta vissa kesäisin. Tänä vuonna tilanne on toinen: SAL:n budjetissa ei ole enää varattu rahaa apurahoihin, vaan tehtävän hoitaa Aikakauslehdentoimittajain säätiö. Näillä näkymin säätiön myöntämät stipendit tule vat hakuun syys–lokakuussa ilmestyvässä Lööpissä ja ne jaetaan marraskuussa vuoden 2014 hankkeisiin. ■ Journalismin päivä 11.10.2013 Tänä vuonna Journalismin päivä järjestetään val takunnallisena tapahtumana perjantaina 11.10.2013. Paikkana on Aalto-yliopiston Lume-keskus (Hämeen tie 135, Helsinki). Järjestelyistä vastaa Journalistiliiton asiamies Juha Rekola apunaan journalismivaliokunta. Tapah tuman tuotantoon auttavan kätensä ojentaa myös Metropolia ammattikorkeakoulu. ■ 31 LÖÖPPI 2-2013 30 LÖÖPPI 2-2013 J Teoksen kertojanääni vaihtelee Samiran ja Lei Teksti: Kaija Plit SAL:illa Piirros Tuuli Hypen, käsikirjoitus Vesa Kataisto ja Ismo Lehtonen.
© Copyright 2024