1. No category

SUOMEN AIKAKAUSLEHDENTOIMITTAJAIN LIITTO SAL RY
22013
pääkirjoitus
SUOMEN AIKAKAUSLEHDEN­
TOIMITTAJAIN LIITTO
SAL RY:N JÄSENLEHTI
Pääkirjoitus: VKL:n vai EK:n linja?.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3
SAL harrastaa: Elämää skaalassa 1:16.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10
Lihan värinää ja runsaita sävyjä.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
Miinaharava: Tarina on tärkein.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20
Hallitus vastaa.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23
Helmijuttu: Aidan kanssa Sarajevossa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24
Juristipalsta: Viekö työ työttömän rahat?. . . . . . . . . . . . . . . 28
Kirja-arvostelu: Johanna Holmström: Itämaa.. . . . . . . . . . 30
SAL news.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31
Sarjakuva: SAL:illa.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32
”
10
Työtaistelun
jälkeen on
aina palattava
arkeen.
18
ehdistön työehtosopimus saatiin tehtyä viime tipassa,
ja työsulun uhka laukesi. Hyvä niin. Vaikka me olimme
valmiit työtaisteluun, tuskin kovin moni sitä halusi.
Työtaistelun jälkeen on aina palattava arkeen, eikä vastakkainasettelun lisääntyminen entisestään paljon auta
arjessa.
Journalistiliiton kevään neuvotteluissa, niin Maikkarin kuin lehdistönkin, oli yksi yhteinen uusi piirre. Työnantaja, Viestinnän keskusliitto, neuvotteli Elinkeinoelämän keskusliiton ja sen suurimman jäsenliiton Teknologiateollisuuden suulla.
Tämä johtui siitä, että isojen alojen sopimukset neuvotellaan ensi
syksynä, ja EK halusi, että niitä silmällä pitäen palkankorotukset pysyvät olemattomina. Seurauksena oli, että VKL tarjosi sekä Maikkarille että
lehdistölle ensin nollaa ja monen viikon neuvottelujen jälkeen 0,5:ttä.
Tuntui aika hassulta. Työnantajat ovat itse halunneet päästä pois sääntelystä, pois siitä että palkankorotukset neuvotellaan keskusjärjestötasolla.
He ovat päinvastoin tahtoneet sopia niistä paikallisesti, jotta yritysten
palkanmaksukyky ja erityistarpeet otettaisiin huomioon. Välillä tuntui, että nyt mentiin toiseen ääripäähän, kun näytti siltä, että neuvottelupöydässä istui Viestinnän keskusliiton sijasta EK. Aikamoinen asetelma.
On erikoista ajatella, että pikkuisen Journalistiliiton palkankorotukset voisivat suuntia satojen tuhansien suomalaisten palkankorotuksia.
Tai että se työntekijäliitto, joka sattuu milloinkin olemaan ensimmäisenä neuvottelupöydässä EK:n jäsenyrityksen kanssa, saa mukaansa koko
Suomen palkankorotuspaineet ja vastaansa EK:n koko arsenaalin. Ihan
näinhän nyt ei ollut, mutta suunta oli selvä.
Eri alojen työehtosopimukset on kehitetty aikojen saatossa sellaisiksi, että niissä huomioidaan nimenomaan sen alan erityistarpeita.
Viime vuosina työnantaja on ajanut työehtosopimusten rinnalle paikallista sopimista, ja nyt näyttää siltä, että uutena toiveena on tilanne, jossa
EK määrittelee palkankorotuslinjaukset. On vähän vaikea ymmärtää,
mihin tällä pyritään. Siihen, että EK määrittelee palkankorotukset ja paikallisesti sovitaan rahojen jaosta? Siihen, että työehtosopimusten merkitys vähenee ja suomalaisten työolot ja palkat riippuvat entistä enemmän
neuvotteluhalusta ja -kyvystä työpaikoilla? Ja lopulta siihen, että vain
kovat pärjäävät?
Meillä ei ole EK kaltaisen mahtijärjestön rahoja, suhteita ja valtaa.
Mutta meillä on ammattitaitoa, solidaarisuutta ja joukkovoimaa. Ja niin
kauan kun meillä on ne, me pärjäämme samassa pöydässä. Kiitos, kun
seisoitte selkä suorassa. ■
Hanne Aho
[email protected]
3 LÖÖPPI 2-2013
2 LÖÖPPI 2-2013
L
Muuttuuko journalismi piilomainonnaksi?. . . . . . . . . . . . . . . . . . 4
(Suomalainen hävittäjälentäjä
poseeraa pudottamansa venäläis­
koneen peräsimen kanssa. Ei perustu
kehenkään tiettyyn henkilöön. Peräsin
on I-16 Ratan.)
4
VKL:n vai
EK:n linja?
kuva: markus pentikäinen
20. vuosikerta
päätoimittaja:
Hanne Aho,
puh. 050 5254345,
[email protected]
toimitussihteeri: Kaija Plit,
[email protected]
taitto: Unto Helo
Julkaisutyöryhmä
Mervi Ala-Prinkkila, Pekka
Holmström, Marko Korhonen, Arja
Salakka
SAL ry., Albertinkatu 27 B,
00180 Helsinki,
puh. (09) 611 055
puheenjohtaja: Hanne Aho
asiamies: Kaija Plit
toimistonhoitaja: J­ aana Virtanen,
[email protected]
ilmoitushankkija: Erkki Hirvonen,
puh. +358 50 5506172,
[email protected]
ISSN-L 1455-0032
painopaikka: Oy Fram Ab,
Korsholmanpuistikko 37
65100 Vaasa
Kannen kuva: Pekka Nieminen
Muuttuuko
journalismi
piilomainonnaksi?
Keskustelu journalismin muuttumisesta
mainonnaksi villiintyi, kun Sanoma
Magazines Finland kertoi alkavansa
kouluttaa mainonnantekijöitä. Ja vielä kun
VKL halusi poistaa työehtosopimuksesta
tekstimainontakiellon, nousi loppujenkin
journalistien tukat pystyyn.
S
Teksti: Jaakko Takalainen
kuva : Ja akko Takalain en
toimituspäällikkönä ja päätoimittajana.
SMF:n 25 aikakauslehden sisältöjohtajaksi hänet valittiin
vuonna 2010 ja 2011 vuoden lokakuussa aikakausmedia-yksikön
kustantajaksi.
Kova kysyntä,
laadukkaat hakijat
SMF:n aloittamassa kaupallisen
sisällön tuottajien koulutusohjelmassa keskitytään ruokaan ja kauneuteen. Mediatalon lisäksi koulutusohjelmia tehdään yhteistyössä
Valion ja Lancômen kanssa. Mukana ovat myös mediatoimistot
Virta Mediacommunity ja OMD
Finland. Millaisia ihmisiä ja kuinka monta koulutukseen haki?
– Hakijoita oli kaikkiaan 250,
>>>
5 LÖÖPPI 2-2013
4 LÖÖPPI 2-2013
Kustantaja Riitta
Pollarilla on
vahva aikakaus­
lehtitausta. Hänet
on palkittu mm.
Journalistiliiton
Sananvapauden
miekalla ja par­
haana pääkirjoi­
tuksen tekijänä
Aikakausmedian
aikakauslehtikil­
pailussa vuonna
2008.
anoma Magazines Finlandin kustantaja Riitta Pollarin näkemys
aikakauslehtimarkkinoiden muutoksesta
on selkeä.
– Lehtibrändillä täytyy olla tarina. Mainostajille ei voi enää myydä yksinomaan tyhjää sivua lehdestä, vaan yhä useammat haluavat monimuotoisempia kampanjaratkaisuja. Myös markkinoinnissa meidän täytyy pystyä
parempaan kuin ”osta tämä lehti puoleen hintaan!”. Media–alalle tarvitaan uudenlaista sisältömarkkinoinnin osaamista.
– Tarinankerronta ei ole journalistien yksinoikeus, sanoo Pollari, jolla on vuosien kokemus aikakauslehden teosta toimittajana,
>>>
Valio tarvitsee
uudenlaisia osaajia
kuva: Jaakko Takalainen
kinointijohtaja Susanna Takkunen kertoo yhtiön
lähteneen SMF:n kaupallisten sisällöntuottajien
koulutusohjelmaan saadakseen muuttuvaan markki­
nointiin uusia osaajia.
– Valion mainonta ja markkinointi on yhä integroi­
dumpaa: lehtien lisäksi samaan kokonaisuuteen tulee
TV, radio, netti ja sosiaalinen media. Yhdistämisessä
ei voi onnistua, jos ei hallitse sisältöjä.
Takkunen on tyytyväinen koulutukseen hakeu­
tuneiden tasoon. Myös harjoittelua toimituksissa,
lehtien markkinointiosastoilla, mediatoimistoissa
ja mainostajien luona hän kiittelee. Mikäli koulutus
onnistuu, hän uskoo Valion palkkaavan joitakin
valmistuneita.
Näen tämän ainutlaatuisena tilaisuutena. Me
tarvitsemme Valio.fi-sivustolle uudenlaisia osaajia:
verkostoitujia, jotka hallitsevat sisällön tuotannon
kaikilla eri alustoilla, Takkunen toteaa.
Onko kaupallisten sisällöntuottajien koulutusoh­
jelmalla tarkoitus pudottaa mainostajan ja lehden
väliltä portaita, kuten mediatoimistoja, pois?
– Se ei ole koulutuksen strateginen tavoite mustaa
valkoisella, Takkunen muotoilee ja jatkaa: – Mut­
ta minä edustan sitä koulukuntaa, jonka mielestä
nykyinen malli vaatii kehittämistä. Mediatoimistoja
käytetään jatkossakin hankkeiden sparraajina, mutta
niiden osuus kokonaistyöstä vähenee. Mitä lähempä­
nä hankkeiden toteuttaja on mainostajan maailmaa
ja ideoita sitä parempi. ■
”
Toivomme, että
kaupallisen sisällön
tuottajien koulutus
selkeyttäisi eroa
journalistisen
sisällön tekijöihin.
pahtuu kuitenkin meidän talon
sisällä, sanoo Pollari.
Ei jääne ainoaksi
Riitta Pollarin mukaan nyt alkaneeseen koulutusohjelmaan on ladattu melkoiset odotukset.
– Jos kaikki onnistuu toivotulla
tavalla, eivät nämä koulutusohjelmat jää ainoaksi laatuaan. Uskon,
että koulutuksella, joka yhdistää
kaupallisen osaamisen sisältöön,
on kysyntää ja tarvetta.
Hän hymyilee hieman vinosti
kertoessaan, millaista julkisuutta
ja huomiota (jota tämäkin Lööpin
juttu edustaa) kaupallisten sisällöntuottajien koulutusohjelmat ovat
saaneet.
Monet ovat kritisoineet koulutusta vaivautumatta
perehtymään, mistä asiassa on kysymys. En näe, että toimittajilla on
tässä hankkeessa
mitään pelättävää.
Tämähän vain parantaan lehtiemme
menestymistä.
Vaikka SMF
nyt panostaa kaupallisten sisältöjen
uudentyyppisiin
>>>
Riitta Pollari uskoo, että uusi
koulutusohjelma ei jää ainoaksi.
Koulutusta seurataan
naapurissakin
Otavamedian kustantaman seniorilehden
Vivan päätoimittaja Riitta Lehtimäki törmäsi teksti­
mainontaan 1990-luvulla, kun erästä L´Oréalin sham­
poomerkkiä mainostettiin nuortenlehti Suosikissa.
Lehdessä oli juttuja, joissa muun muassa otsikoiden
värit oli lainattu mainoksesta.
Lehtimäki oli tuolloin Annan toimittaja ja
Yhtyneiden Kuvalehtien (Otavamedian edeltäjän)
toimitusosaston puheenjohtaja. Myöhemmin vuosina
1997–2000 hän oli SAL:n puheenjohtaja.
– Journalistit reagoivat erityisen voimakkaasti,
koska mainos ja tekstimainonta oli suunnattu lapsille
ja nuorille. Kohtalai­
sen polemiikin jälkeen
vastaavat viritelmät eivät
enää toistuneet, Lehti­
mäki muistelee.
Hän suhtautuu mie­
dolla huumorilla kahden
vuosikymmenen takai­
seen jyrkkyyteen mainos­
ten ja toimituksellisen
tekstin erottamisessa.
Esimerkiksi aikakausleh­
den kansien antamista
mainostilaksi paheksut­
tiin, vaikka päiväleh­
det – Helsingin Sanomat
kärjessä – oli tehnyt sitä
yli sata vuotta.
Vivan lukijakunnan
(48 000 tilaajaa / 105
000 lukijaa) tarkkavaisuuden suhteen Lehtimäki ei
ole huolissaan.
– Senioreita ei viilata linssiin, he ovat smart
shoppereita. Pienestäkin epäillystä kallistumisesta
tekstimainonnan suuntaan tulee heti kipakka palaute.
Miltä Sanoma Magazinesin ”ruoan ja kauneuden
kaupallisten sisällöntuottajien koulutusohjelmat”
kilpailijan korviin kuulostavat?
– Totta kai niitä on kiinnostavaa seurata. En ole
varma, ymmärsinkö asiasta tulleen tiedotteen oikein.
Mutta on hyvä, että joku kokeilee mediamyynnissä
uusia tapoja. Ja hyvä, ettei tätä tehdä toimituksissa.
Lehtimäen mukaan aikakauslehtiala kaipaa uusia
tuulia säilyttääkseen asemansa ja menestyäkseen.
Hän ei usko hyvin tehtyjen lehtien katoamiseen.
– Minun havaintojeni mukaan monissa asiakas­
lehdissä, joita kaikkien isojen talojen tytäryhtiöissä
tehdään, on saatu aikaan pirteää jälkeä viimeisen
kymmenen vuoden aikana. Ehkä meillä olisi niistä
jotain opittavaa. ■
7 LÖÖPPI 2-2013
6 LÖÖPPI 2-2013
Suomen suurimman mainostajan Valion mark­
joista haastateltiin noin kahtakymmentä. Sisään otettiin yhdeksän. Viisi tulee ruoka-koulutusohjelmaan, neljä kauneuteen, Pollari luettelee.
– Hakijoiden tasoon olemme
erittäin tyytyväisiä. Se oli kova.
Monella oli markkinointikoulutusta takanaan. Kokin, restonomin ja kauneusalan tutkintojen
lisäksi löytyi myös ammattikorkeakoulututkintoja ja kirjallisuuden opintoja.
Pollari tähdentää, että vuoden
kestävä koulutus ei todellakaan
tähtää toimittajien, vaan markkinoinnin ja myynnin osaajien kouluttamiseen.
– Toivomme, että kaupallisten
sisältöjen tekijöille syntyisi koulutusohjelmien myötä oma ammatti-identiteetti. Se selkiyttäisi entisestään journalististen ja kaupallisten sisältöjen välistä eroa, toteaa­
Pollari.
Koulutusohjelmaan valitut
tutustuvat työhön sekä mediatalon että yhteistyökumppaneiden
eri osastoilla: mainostajien luona, mediatoimistoissa ja SMF:n
markkinoinnissa ja toimituksissa.
– Pääpaino koulutuksessa ta-
Sanoma Magazinesin ET-lehden (230 000 tilaa­
jaa/687 000 lukijaa) päätoimittaja Riitta Korhonen
ei ole osallistunut kaupallisten sisällöntuottajien
koulutusohjelmien suunnitteluun. Miltä koulutukset
kuulostavat, onko niistä hyötyä toimituksille?
– En näe, että markkinoinnin kehittyminen on
mitenkään pois toimituksilta, Korhonen sanoo.
– On pelkästään hyvä, jos lehdessä olevat ilmoi­
tukset ovat parempia. Ymmärtääkseni siinä haetaan
fiksumpia mainoksia, joissa ihmiset pääsevät osal­
listumaan enemmän, eli lisää esimerkiksi sosiaalisen
median tuomaa yhteisöllisyyttä.
Korhosen mukaan talon markkinointi-ihmiset
eivät painosta toimitusta tai päätoimittajaa. Media­
korttiin on merkitty kunkin lehden teemat, mutta
tarpeen mukaan niistä poiketaan. Teemat lienee tar­
koitettu enemmän mainosmyynnin keskustelunavauk­
siksi asiakkaan suuntaan. Hän näkee, että ET-lehteä
suojaa sen hyvä pito.
– ET:llä on niin kova pito, että yleensä vasta peri­
kunta lopettaa tilauksen. Me emme ole niin riippu­
vaisia mainoksista.
– Lehdentekijän paine tulee aina tilaajilta. Se rat­
kaisee myös sisään tulevan rahan määrän. Jos suhde
tilaajaan menetetään, ei mainoksilla voi vahinkoa
mitenkään paikata. Tärkeintä on lukijan luottamus,
mitä voitaneen kutsua myös vahvaksi brändiksi.
Korhonen pitää hyvänä, että aikakauslehdissä kes­
kustellaan, mistä rahat tulevat, että saadaan ”näitä
läpyköitä” tehtyä. ET-lehdessäkin on alettu rakentaa
vahvan tuotemerkin ympärille lisäkkeitä. Kotimaisista
elokuvatähdistä on tullut jo ensimmäinen erillinen
numero, ja toista samanlainen tehdään. Lehti järjes­
tää myös lavatanssit Narinkkatorilla Helsingissä.
– Lehden ympärille kehitetään kaikkea mahdollista,
mutta näen sen vain vahvistavan ET:n lukijasuhdetta.
Ihanaa on sekin, että pääsen tanssimaan mieheni
kanssa, naurahtaa Riitta Korhonen. ■
SMF:n kustantaman Glorian Kaunis Gloria -liite sai tänä keväänä
Julkisen sanan neuvoston langettavan päätöksen. Sen mukaan
kauneusliitteen jutuissa oli mainosmaista sisältöä ja ”lehti löi laimin velvollisuutensa erottaa ilmoitus journalistisesta sisällöstä.”
– Luonnollisesti jääväsin itseni
siinä jutussa, sanoo Pollari, joka
on JSN:n jäsen.
Tapauksesta hän tyytyy toteamaan, että itsesääntelyä tarvitaan
jatkossakin. Ja että tekstimainontaa etsivän suurennuslasi on tarkempi naisille suunnatuissa tuotejutuissa kuin vaikkapa tekniikasta, kirjallisuudesta tai kulttuurista kirjoitetuissa.
Samoilla linjoilla oli eriävän
mielipiteen esittänyt JSN:n jäsen
Anna-Liisa Hämäläinen , jonka
mukaan ”Kokonaisuutena Kaunis
Gloria -liite ei journalistisilta käsittelytavoiltaan poikkea lifestylegenrestä.” Hämäläisen mielestä lifestyle-genren kerronnalle on tyypillistä esittää toimittajien perustelemia hyviä vaihtoehtoja, olipa
kysymys muodista, sisustuksesta,
ruoasta tai kauneudesta.
Mutta annetaan vielä viimeinen sana kustantaja Riitta Pollarille:
– Minä olen oikeasti huolissani
aikakauslehtialan työpaikoista. Jos
uusia lähestymistapoja markkinoitiin ja lehtikonsepteihin ei kehitetä kun media muuttuu, edessä ei ole valoisa tulevaisuus.
Uudenlaiset digitaaliset tuotteet edellyttävät uudenlaista osaamista ja uudenlaisia tekijöitä. ■
KUVA: KAI JA PL I T
Vain erilaisuus
ja rohkeus pelastaa
”
Tekstimainonta ja
hyvä lehtimiestapa
työehtosopimuksessa ovat
journalistisen työn ydintä.”
– Petri Savolainen
Ajankohtainen asia
Tekstimainonnan kieltopykälä pysyy TESsissä
Lehdistön työehtosopimusneuvotteluiden yhtey­
dessä työnantajan esittämä tekstimainonnan kielto­
pykälän poisto nosti vilkkaan keskustelun. Haloon
takia tai muusta syytä VKL veti aloitteensa pois.
Työntekijäpuolella ihmeteltiin, miksi asia nousi
esille muutenkin vaikeissa sopimusneuvotteluissa.
Tässä vielä neuvottelijoiden kommentit aiheesta.
– Teimme TES-neuvotteluihin luettelon kohdista,
joiden poisto yksinkertaistaisi sopimusta ja kirkastai­
si sen fokusta liittojen välillä sovittujen journalistien
vähimmäistyöehtojen määrittelyyn. Lista sisälsi
sekalaisia asioita työsopimusmallista hoitoonohjauk­
seen. Lisäksi siinä on lakilainauksia ja muun muassa
tekstimainontaa ja hyvää lehtimiestapaa koskevat
kappaleet, toteaa Viestinnän Keskusliiton työmarkki­
najohtaja Johanna Varis sähköpostitse.
Hänen mielestään kaikki nämä kohdat olivat
sellaisia, joiden poistolla ei olisi ollut vaikutusta
työehtoihin, koska varsinainen sääntelyn lähde on
jossain muualla.
– Kohdat on aikoinaan otettu sopimukseen infor­
maatio- tai muista vastaavista syistä. Journalismin
pelisääntöihin muutoksella ei olisi ollut mitään vai­
kutusta. Luovuimme listasta, kun siitä näytti tulleen
varsinaisia työehtoneuvotteluja suurempi asia.
Journalistiliiton edunvalvontajohtaja Petri Savolainen ei pidä VKL:n tapaan poistoesitystä ”stilisti­
senä asiana”.
– Tekstimainonta ja toisena poistoesityksenä ollut
hyvä lehtimiestapa ovat lehdistön työehtosopimuk­
sessa niitä harvoja määräyksiä, jotka koskevat aivan
journalistisen työn ydintä. Muissa työehtosopimuk­
sissa tällaisia määräyksiä ei ole.
Savolaisen mukaan työehtosopimusmääräys tuo
turvaa journalistille, ja hänen kuulemiensa komment­
tien mukaan määräyksellä on käytännön tilanteissa
ollut merkitystä.
– Kaikki lehdet eivät ole JSN:n taustayhteisöjen
jäseniä tai muuten sitoutuneet sen toimintaperiaat­
teisiin. Yleissitovan työehtosopimuksen määräys taas
on kattava. Lisäksi TES-määräyksellä on työehtosopi­
muksen oikeusvaikutukset.
– Jos nämä kohdat olisi poistettu työehtosopimuk­
sesta, olisi viesti tässä ajassa ollut lukijoille väärä ja
alan uskottavuuden kannalta huono, Petri Savolainen
toteaa. ■
VKL:n työmarkkinajohtaja Johanna Varis oli neuvottele­
massa journalistien uutta työehtosopimusta.
9 LÖÖPPI 2-2013
8 LÖÖPPI 2-2013
Paremmat ilmoitukset
eivät haittaa toimitusta
koulutusohjelmiin, Pollari ei halua liioitella niiden merkitystä.
– Olemme järjestäneet SMF:ssä
erikoistoimittajille vuoden kestävän koulutusohjelman ja Sanoma
on järjestänyt toimittajille kaksi
isoa koulutusohjelmaa. Tosin ne
eivät saaneet osakseen yleistä huomiota lainkaan, toteaa Pollari.
KUVA: KAIJA PLIT
KUVA: SANNA L I I MATAI NE N
>>>
SJL:n edunvalvonta­
johtaja Petri Savolaisen
mielestä on hyvä, että
tekstimainonnan kielto
säilyy journalistien
tessissä.
Elämää skaalassa 1:16
Pekka Nieminen oikeassa
mittakaavassa ja työt
mittakaavassa 1:16 eli
noin 12-senttisinä. Muita
skupltaajien ja mallarei­
den käyttämiä mittakaa­
voja ovat 1:32, 1:35 ja
1:24 eli 75-millinen.
Pienoismallien
rakentaminen
kuulostaa
vähättelyltä,
kun puhutaan
valokuvaaja
Pekka Niemisen
harrastuksesta.
Jos tavoitteena
on fotorealismin
kaltainen
ääritarkkuus,
oikeampi termi
on miniatyyrien
skulptaus,
muotoilu.
>>>
Teksti: Marko Korhonen
Kuvat: Pekka nieminen
11 LÖÖPPI 2-2013
10 LÖÖPPI 2-2013
Tällä palstalla sallilaiset kertovat harrastuksistaan. Nyt
on vuorossa valokuvaaja Pekka Nieminen, joka muotoilee
sotahistoriaan perustuvia miniatyyrejä.
”
O
tavamedian kuvaryhmän valokuvaaja Pekka
Nieminen kaivaa laukustaan
kaksi pientä
pahvilaatikkoa
ja nostaa niistä
pöydälle kaksi harmaata esinettä.
Ensimmäinen näyttää parilta rautalangan pätkältä jalustalla. Toisesta hahmottuu ihmisvartalo.
Skulptaajan, pienoisfiguurien
rakentajan taival käynnistyy juuri tästä. Rautalangasta, jonka ympärille luodaan elämä ja historia.
Ensin syntyy asento ja sen
päälle ihmisen anatomia. Luuranko, jonka päälle kasataan ohut
lihaksisto ja päälle muu varustus
kerros kerrokselta.
Jos käytössä on 2-komponenttikitti, aikaa on niukasti. Työaikaa
on tasan tunti, sen jälkeen kemiallinen reaktio tekee tehtävänsä ja
kivettää kohteen.
Pakkasessa istuva
ukko on osa Suomen
Kuvalehteen tehtyä
työtä, joka oli uniikki
ja ainutkertainen.
Aika näyttää, tuleeko
tällaisille projekteille
jatkoa.
Luut ja lihakset, vaatekerrok- keminen vie paljon aikaa. Ne kelset, aseet ja muu varustus voi- paavat yleensä sellaisenaan, mutdaan tehdä myös polymeerisestä ta päihin voi tarvittaessa muotoilsavesta. Se kovettuu vasta uunis- la hiuksia ja lisäillä hattuja.
– Erilaisia ilmeitä on päissä jo
sa, mutta käsittelyn jälkeenkin ainetta voi työstää, hioa tai kaiver- valmiina, mutta esimerkiksi Mantaa. Työvälineinä ovat neulat, ti- nerheimille tein koko naaman itkut ja erilaiset ”kaivertimet”, ku- se, Nieminen selvittää.
ten clay shaperit.
– Jotkut mestarit tekevät kaiken Tavoitteena 3D
cocktailtikulla.
Kun yksityiskohdat ovat kunnosPäät ja kasvot Nieminen ostaa sa, aletaan maalata. Alussa skaala
yleensä valmiina, koska niiden te>>>
13 LÖÖPPI 2-2013
12 LÖÖPPI 2-2013
Ensin syntyy
asento ja sen
päälle ihmisen
anatomia.
”
Niemisen
harrastus on
kasvanut ulos
harrasteluokasta.
on iso ja käytössä on maaliruisku.
Sen jälkeen tarvitaan pensseleitä.
Niillä korostetaan yksityiskohtia,
kuten silmiä ja iiriksiä.
– Suurennuspantaa on pakko
käyttää, sillä tätä ei tehdä normilaseilla ja viisikymppisen näöllä.
Nopeasti kuivuvilla akryylimaaleilla miniatyyrihahmo herää
henkiin. Maaleilla luodaan valot
ja varjot, eli niillä autetaan figuurin 3-ulotteisuutta. Pensselin jälki
ei saa näkyä, ja se saattaa vaatia jopa kymmeniä maalikerroksia.
– Parhaat tekevät työn niin hyvin, että kun hahmosta otetaan
valokuva, on siitä melkein mahdoton nähdä onko kuvassa pienoismalli vai oikea ihminen.
Kuvataiteilijat käyttäisivät tällaisesta taiteesta sanaa fotorealismi tai jopa super- tai hyperrealismi. Nieminen puhuu ääritarkkuudesta skaalassa 1:16. Tai ainakin ääritarkkuutta kohti pyrkimisestä.
– En valitettavasti ole niin pikkutarkka, vaan liian isojen linjojen
mies. Harjoitus tekee kyllä mestarin. Tein ensimmäiset konversiot
(muunnelmat) figuureihin 15–20
vuotta sitten ja nyt olen tässä.
Tässä tarkoittaa sitä, että Niemisen harrastus on kasvanut ulos
harrasteluokasta.
Aarne Juutilainen, Ma­
rokon Kauhuna tunnettu
legendaarinen Kollaan
puolustaja Talvisodasta.
Varusteina venäläinen
sotasaalisturkki, hevospiis­
ka ja kädessä porokuvioiset
käsineet, ”lahja ihailijalta”.
Sota-ajan kuvissa Kauhulla
ei ole lapikkaita, vaan
venäläiset huopatossut,
mutta Nieminen teki
lapikkaat, koska ne ovat
näyttävämmät.
Unkarilainen vapaustais­
telija Fejes Jozsef Tibor.
Käytti ensimmäisenä
Kalashnikov-rynnäkköki­
vääriä ns. kapinallisena
Budapestissä 1956. Käytti
knallia ja sai siitä lempi­
nimen ”Kemenykalapos”
(Bowler Hat)
Kenraali Mannerheim Tam­
pereen valtauksen aikoihin.
Perustuu tapahtuma-ai­
kaan otettuihin kuviin, ei
myöhempiin lavastuksiin.
Esimerkiksi kaulassa ei
ole Vapauden Ristiä, joka
suunniteltiin vasta sodan
jälkeen.
Marokon Kauhun eli kapteeni
Aarne Juutilaisen noin 12-sent-
tinen hahmo voitti hopeaa Folkestonessa pidetyssä alan tapahtumassa, Euromilitairessa. Pronssia sama figuuri sai Espanjan Gironan World Expo -kisasta.
– Enää ei voi oikein mennä
hobbyluokkaan, kun on voittanut mitaleja huippukisoista. Toisaalta mestariluokkaan menemisessä ei ole mitään järkeä, jos ei
ole mestari.
Koottava alku
Matka pisteestä A pisteeseen B alkaa aina jostakin. Niemisen taival alkoi lapsuudesta, sillä ”kaikkihan ovat pienenä rakentaneet
jotain”. Pojille se jotain olivat pienoismallit, koottavat, lentokoneet, panssarivaunut ja laivat, joita koottiin, maalattiin tai koristeltiin tarroilla.
– Palasin koottaviin opiskeluaikana 1980-luvulla. Aloitin pienillä muutoshommilla. Lusikka
oli pakko ottaa kauniiseen käteen,
kun kiinnostuin suomalaisesta sotahistoriasta, eikä sopivia pienoismalleja löytynyt.
Panssarivaunut olivat listalla ensimmäisenä. Kun pyrkimyksenä on yksityiskohtien tarkkuus,
ei riitä, että panssarivaunun piirustukset hakee omasta päästään.
Tarvitaan alan kirjoja, joita on
Niemisen hyllyssä jo satoja, tarvitaan vanhoja lehtiä ja tarvitaan
historiallisia näyttelyjä.
– Museoita olen kierrellyt. Parolan panssarimuseossa käyn 2–3
kertaa vuodessa. Sieltä saa paljon
materiaalia, ja kaikki on kuvattu,
jotta tehdessä pääsee lähelle.
Silmän on havaittava paljon.
Teattereissa Nieminen huomasi
>>>
15 LÖÖPPI 2-2013
14 LÖÖPPI 2-2013
>>>
”
Oliko
naistentakkiin
pukeutuminen
vahinko vai
eikö muita
vaihtoehtoja
ollut?.
Valokuvaaja Pekka Niemi­
nen joutuu kaivautumaan
syvälle hahmoja rakenta­
essaan.
tuijottavansa miten vaate rypis- 1956. Nuoren sankarin kaulassa
tyy, missä kangas kiristyy ja löys- roikkui AK-47, Kalashnikovina
tyy, kun asento on tämä tai tuo. tunnettu rynnäkkökivääri.
Fejes oli ilmeisesti ensimmäiEsimerkiksi sotilaan paksu sarkatakki rypistyy aivan eri tavalla siä, joka onnistui noukkimaan itselleen neuvostosotilaalta pudonkuin kesätakki.
– Aina joutuu tutkimaan ovat- neen aseen.
Nieminen teki hahmosta pieko uniformut ja muut yksityiskohdat oikein. Silti melkein aina noisfiguurin unkarilaisessa Mojoku asiantuntija tulee huomaut- sonmagyarovarin kylässä järjestamaan, että ei noin. Monet toi- tettyä Mosonshowta varten, mutsaalta nauttivatkin siitä, että pää- ta ensin piti saada vastaus moneen kysymykseen.
sevät nolaamaan toisen.
Miksi nuhjuiseen asuun puTiedon kerääjä
keutuneen miehen päässä oli knalParasta kaikessa ei ole itse työ, li? Miksi hänellä oli takki, jossa
vaan innostuminen jostain ai- napitus on vasemmalla puolella?
Oliko naistentakkiin pukeutumiheesta ja tietojen kerääminen.
Esimerkistä käy 22-vuotias Fe- nen vahinko vai eikö muita vaihjes Jozsef Tibor, joka tarttui va- toehtoja ollut? Oliko Budapestislokuvaan Budapestissä Unkarin sä kansannousun aikaan mukulakansannousun aikaan vuonna kivikatuja?
”
Sotilaan paksu
sarkatakki
rypistyy aivan
eri tavalla kuin
kesätakki.
Sekin selvisi, että kansannousun päätteeksi Fejes teloitettiin.
Satoja tunteja
Yhden figuurin muovaaminen
ei ole hätäisen hommaa. Työ vie
yleensä satoja tunteja, vaikka jalan
saattaa saada valmiiksi jopa parissa tunnissa.
Niemisen seuraava iso urakka on Folkestonessa Englannissa
pidettävä Euromilitaire -tapahtuma syyskuussa. Sinne on valmistumassa parin suomalaisen sotilaan dioraama, kolmiulotteinen
asetelma Shemenskistä.
Suomalaiset tuntevat paikan
Väinö Linnan Tuntemattomasta
sotilaasta. Alikersantti Yrjö Lahtinen tienasi siellä puuristin.
Vaikka Nieminen unelmoikin
miljonääristä, joka yhtenä päivänä tulee ja kopauttaa olkapäälle,
että ”tuo on mieletön”, ei hänestä tule ammattimallaria, pienoismallin rakentajaa.
– Olin sellaisena viikon Suomen Kuvalehteä varten, mutta se oli stressaavaa. Maailmalla
minulla on kyllä paljon kavereita, jotka eivät tee mitään muuta
kuin tätä.
Kisaamista tärkeämpää on tavata reissuilla ystäviä ympäri maailmaa, mutta kultamitali jostain
arvokisasta olisi kyllä kiva. Tai
Best of Show esimerkiksi Euromilitairesta.
– No, se olisi kyllä, huh-huh! Ei
enää mitään tavoitetta! ■
Puheenjohtaja
Olli Luukkainen
050 065 2872
Neuvottelujohtaja
Juha Jäske
040 562 4511
Koulutusjohtaja
Heljä Misukka
050 528 6682
Tiedotus
Heikki Sahlman
020 748 9604, 040 562 4510
Minna Rosenström
020 748 9605, 040 838 6350
OPETTAJA
Opettajien järjestö- ja ammattilehti
Päätoimittaja Hannu Laaksola
020 748 9720, 040 555 0729
17 LÖÖPPI 2-2013
16 LÖÖPPI 2-2013
>>>
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ
vaihde 020 748 9600, www.oaj.fi
Metamorfoosi sallilaisittain:
Lihan värinää
Kun piristät vaatetustasi
asusteilla, niiden ei
tarvitse olla prikulleen
samaa väriä.
ja runsaita sävyjä
Valoa laukkuun
sa ja kävely helpottuu. Ja jos oiLaukut väreineen, malleineen ja kein mukavasti haluat askeltaa,
lä hätkähdä, jos merk- materiaaleineen herättivät kuuli- niin joustavilla platoilla se on läkitietoinen kollega- jajoukossa hiplaus- ja tunnustelu- hes silkkistä.
si istahtaa aamukahvi- vietin. Värikkäitä laukkuja suosipöytään yllään Versa- va muoti sallii myös sen, että nii- Vesiputous kauluksessa
cen raitajakku ja Hennes & Mau- tä on lupa käyttää huolettomas- Vesiputouskaulus on myös tehrizin kukkahame. Iloa, leikkisyyt- ti vaikka minkä väristen vaattei- nyt come backin. Sellainen
tä, hilpeyttä ja energisyyttä! Et voi den kanssa.
pusero sinulla saattaa olla jo vaaMyös läpinäkyvät laukut he- tekaapissasi, vaikka et ehkä sitä
yhdistää väärin! Kannusti Aleksi 13:n tavaratalopäällikkö Riit- rättivät kevään mallistossa kiin- niin trendikkäällä nimellä ostata-Liisa Leiviskä meille kevättren- nostusta. Mikä mieletön tavaroi- nutkaan. Kyse on silkki- tai
den löytymistä helpottava keksin- muusta ohuen ohuesta kangasdeistä kiinnostuneille.
tö meille, jotka tuskailemme lauk- puserosta, jonka edustassa on
Ripaus itämaisuutta
kujemme pimeää syvyyttä!
poikittaisia aaltoja. Mallin kehu– Ja jos läpinäkyvä laukku hir- taan sopivan kaikille vartalotyyKauden kuoseissa kohtaavat itä ja
länsi: isoissa printeissä ja selkeissä vittää, käytä otsalamppua tai va- peille: rintavalle se tuo sopusuhmuodoissa on japanilaisia vaikut- rusta mustavuorinen veskasi sisä- taisuutta, kun taas lattanamman
ladyn rintaa se röyhistää.
teita. On huurretta, kukkaa, ruu- valolla, yleisöstä innovoitiin.
– Kangasko se aaltoilee vai liha?
tua ja graafisuutta.
yleisöstä kiteytettiin. ■
– Vaikka kuvioita on paljon, Pituutta platoopohjilla
pastellisävyt ja voimakkaat perus- Matalakantaisten kenkien käyttöä
värit ovat harmoniassa. Esimer- pidetään suomalaisnaikiksi hempeä roosa tasapainottaa sen helmasyntinä. Korkovia sävyjä ja valkoinen väri rau- keiden korkojen puohoittaa psykedeelisyyttä.
lestapuhujat perusteleKesän muoti sallii myös, että vat valintaansa sillä, että
olet päästä varpaisiin valkoisiin korkeat korot antavat
vaatettu, vaikka ihan navettakei- käyttäjälleen lisäpituutkalle asusta ei lienekään. Neonvä- ta, naisellisuutta, mutta
ri on taas palannut ja esimerkik- myös ryhtiä.
si neonasusteilla virität valkoisen
Nyt tuo ryhtiliike saa
asusi uusiin trendisfääreihin.
lisäpotkua, sillä platoo– Jos piristät mustaa asuasi pohjaiset kengät ovat
vaikkapa keltaisilla kengillä, vyöl- palanneet! Platoo tulee
lä ja laukulla, ei niiden tarvitse sanasta platformed ja
olla prikulleen samaa sävyä. Kun se tarkoittaa päkiän alta
keltaiset asusteet sijoittuvat eri parilla sentillä korotettua
puolille kehoa, katsojan silmässä korkokenkää. Siis eräänPillifarkut ja korkokengät tekevät sinus­
ne sulautuvat yhdeksi, kauniiksi laista piilokorkoa päkiän alla. Ko- ta trendikkään.
asukokonaisuudeksi, Leiviskä va- rotuksen ansiosta päkiä ja kantakuutti.
pää eivät ole niin vahvasti vinosTeksti ja kuvat: Kaija Plit
Ä
Tänä kesänä on lupa irrotella: yhdistitpä yllesi kukkahameen
ja ruutupaidan taikka pillifarkut ja pitsiröyhelöt. Kaikki käy!
Tämä ja paljon muuta opittiin sallilaisten tyyli-illassa.
Se järjestettiin tällä kertaa Aleksi 13 -myymälässä
huhtikuun lopulla.
19 LÖÖPPI 2-2013
18 LÖÖPPI 2-2013
”
Suomen Kuvalehden toimittaja Katri Merikallio haluaa saada
lukijan koukkuun heti ensimmäisessä kappaleessa. Siinä
auttavat toisten ihmisten tarinat ja post-it-laput.
Tarina
on tärkein
K
Teksti ja kuvat: Miina Poikolainen
atri Merikallio on juuri palannut
viikon juttureissulta Albaniasta.
Materiaalia on kertynyt paljon. Miten
tehdä kiinnostava juttu aiheesta ja
maasta, jota ihmiset eivät tunne?
Merikallio halusi kirjoittaa Alba­
niasta, koska maa on murroksessa, eikä Suomessa
tiedetä siitä paljonkaan. Maa luopui kommunismista
viimeisenä Euroopassa 1990-luvun alussa, jolloin
sieltä muutti tuhansittain ihmisiä pakolaisina Itali­
aan ja Kreikkaan. Nyt niiden huonon taloustilanteen
vuoksi ihmiset palaavat Albaniaan, perustavat yrityk­
siä ja sijoittavat. Albaniassa on kesäkuussa vaalit, ja
se haluaa kovasti EU:hun.
– Yritän etsiä maan historiasta kiintopisteitä,
jotka ihmiset muistavat. Albaniassa sellaisia voisivat
olla televisiosta nähdyt tapahtumat kommunismin
kaatumisen ajoilta, hän sanoo.
Toimittajan tehtävä on välittää tietoa, mutta
sitä voi tehdä monella tavalla. Merikallio käyttää
apunaan ihmisten kokemuksia.
– Ihmisiä kiinnostavat ihmiset, oli jutun aihe mikä
tahansa. Haen juttuihini aina päähenkilöitä, joiden
avulla voin avata tapahtumia ja kertoa tarinoita.
Albaniasta etsin ihmisen, joka oli mukana muutto­
liikkeessä, ja lähdin rakentamaan kosketuspintaa
hänen kauttaan.
– Kirjoittaminen on
tasapainon hakemista.
Se vaatii aikaa ja tietoista
lukijan miettimistä.
”
Tiedä, mitä haluat
ja luota siihen, mitä näet
Tällä Miinaharava-palstalla Miina Poikolainen ruotii
kouluttajien ja oppikirjojen journalistisia viisauksia.
Ennen keikalle lähtöä Merikallio tekee paljon pohja­
työtä.
– Luen kirjallisuutta ja historiaa, jotta minulla on
käsitys, minne olen menossa.
Paikalliset fikserit etsivät haastateltavia ja
sopivat tapaamisia Merikallion puolesta. Ilman heitä
moni tärkeä haastateltava jäisi löytämättä. Meri­
kallio tapaa lisäksi päätoimittajia, diplomaatteja ja
toisinaan myös poliitikkoja. Diplomaatteja hän pitää
erityisen hyvinä tietolähteinä, sillä heillä on uuden­
laisia näkökulmia verrattuna poliitikkoihin.
Vuosien kokemus on tuonut Merikalliolle itseluot­
tamusta.
– En jaksa enää jaaritteluhaastatteluita. Haen
määrätietoisesti sitä, mitä tiedän juttuun tarvit­
sevani. Päivät kohteessa ovat arvokkaita: en halua
buukata niitä täyteen esimerkiksi poliitikkojen
tapaamisilla, jos ne eivät palvele juttuani.
>>>
21 LÖÖPPI 2-2013
Haen
määrätietoisesti
sitä, mitä
tiedän juttuun
tarvitsevani.
Merikallio kirjoittaa sekä kotimaan- että ulko­
maanjuttuja. Hänellä on hyvin vapaat kädet ideoida
ja työskennellä, mutta edes Suomen Kuvalehden toi­
mittaja ei voi olettaa, että jokainen juttu kiinnostaa
lukijaa.
– Mietin alkua aina pitkään, ja ulkomaanjuttuja
pitää pohtia erityisen tarkkaan: miten tuon luki­
jan maahan, josta kirjoitan? Heti alussa pitää olla
kohtaus, johon lukija haluaa tarttua. Menen usein
päähenkilön kautta johonkin tilanteeseen, jonka
jälkeen alan avata kokonaiskuvaa.
toisille
tämä: Et kirjoita
Muista ainakin
e.
ill
lehtesi lukijo
toimittajille vaan
ail Kadare
nian jälkeen Ism
Kirjavinkki: Alba
in Stone
erkiksi Chronicle
puhuttelee. Esim
) on hieno,
upungin kroniikka
(suom. Kivisen ka
rja.
monitasoinen ki
Jotta lukijalle voi välittää mielikuvan vieraasta
maasta, toimittajan täytyy olla kaikki aistit avoinna.
– Kirjoitan heti ylös, mitä näen, kuulen ja haistan,
sillä ihmisellä on taipumus tottua asioihin. Esimer­
kiksi liikenteen seassa kulkevat lehmät alkavat no­
peasti näyttää ihan normaalilta. Olen myös alkanut
ottaa kännykällä kuvia muistiinpanojeni tueksi.
Iltaisin Merikallio on usein kuolemanväsynyt, ja
nauhuri ja muistiinpanovihkot ovat täynnä tavaraa.
Silti hän vilkaisee, mitä on päivän aikana saanut
kasaan. Se auttaa aina.
Tässä sarjassa esitetään kolmelle hallituksen jäsenelle tiukkoja kysymyksiä.
Tällä kertaa vastausvuorossa ovat Anna-Liisa Karhula, Tomi Uschanov ja Taru
Taipale. Haastattelu: Kaija Plit
Askel taaksepäin
Suomessa Merikallio istuu alas ja katsoo läpi, mitä
on saanut aikaan.
– Luen muistiinpanot, kuuntelen nauhoja ja
kirjaan ylös olennaisia sitaatteja ja kommentteja.
Joskus juttelen perheeni kanssa aiheesta.
Kirjoittamisprosessia ei voi kauan vältellä, vaikka
mieli tekisi. On pakko alkaa töihin.
– Ensin kirjoitan asiaa ja puran haastatteluja.
Jutun tyyli aukeaa kirjoittamisen myötä.
Merikallio luonnostelee jutun rakennetta A4paperin ja post-it-muistiinpanolappujen avulla. Hän
ottaa esimerkiksi viisi eri lappua, joille kirjoittaa
päähenkilöt ja jutun teemat. Sen jälkeen hän siir­
telee ja pyörittelee niitä paperilla, kunnes rakenne
alkaa hahmottua.
Merikallio käsittelee ja hioo juttujaan niin pit­
kään kuin on tarpeen ja mahdollista.
– Jutulle pitää antaa aikaa, sillä kiireessä alkaa
helposti toistaa maneereitaan. Parasta on, jos teks­
tin voi jättää lepäämään edes vuorokaudeksi.
Korvakuulolla
• Suomen Kuvalehden
pitkäaikainen toimittaja
• Saanut vuonna 2000
tiedonjulkistamisen
valtionpalkinnon ihmisläheisestä,
perusteellisesta toimittajan työstä.
• Kirjoittanut kirjat Miten rauha
tehdään. Ahtisaari ja Aceh (WSOY
2006) sekä Matkalla – Martti
Ahtisaaren tarina (Otava 2011)
yhdessä SK:n päätoimittajan
Tapani Ruokasen kanssa.
Kustannustoimittajien
alueosasto
1. Facebook vai face to face?
– Naamakkain. Naamat ovat
kivoja, koska ne liikkuvat.
Tykkään myös äänistä ja
kosketuskin voi olla joskus
mukavaa.
Tomi Uschanov
Sanoma Pro
1. Facebook vai face to face?
– Face to face. Entisenä
luottamusmiehenä suosin
aina keskustelua kasvokkain.
Facebookiin olen tainnut tänä
vuonna kirjautua kerran tai
kaksi, joten sitä ei tule juurikaan
käytettyä.
2. Teevee vai radio?
2. Teevee vai radio?
– Teevee talvella ja radio kesällä.
Tulen kyllä toimeen ilman
kumpaakin, sillä pääni sisällä
on niin paljon ohjelmaa, etten
ehdi sitäkään kaikkea seurata.
– Tämä on vaikea. Mutta jos
pitää valita, niin ehkä valitsen
kuitenkin teeveen. Radiota
tosin kuuntelen paljon, etenkin
autoillessa ja työmatkoilla.
3. Yksiosainen vai kaksiosainen
uikkari?
3. Yksiosainen vai kaksiosainen
uikkari?
– Ihan sama kunhan siihen
kuuluu hame ja suojakerroin
viiskyt!
– Yksiosainen. Se taitaa sopia
minulle paremmin...
Hyvä sallilainen! Jos mieleesi tulee kysymyksiä SAL:n hallituksen
jäsenille, älä epäröi lähettää niitä osoitteeseen [email protected]
Taru Taipale
Talentum
1. Facebook vai face to face?
– Face to face. Täti ei ole
Facebookissa vieläkään vaikka
tietää hyvin, että kaikki muut
suomalaiset ovat.
2. Teevee vai radio?
– Teevee yleensä mutta radio
toimii huomattavasti paremmin
siivotessa ja lenkillä.
3. Yksiosainen vai kaksiosainen
uikkari?
– Yksiosainen useimmiten. Tosin
tänä kesänä voisi kokeilla, miltä
kaksiosainen näyttää vauvamahan kanssa! ■
23 LÖÖPPI 2-2013
22 LÖÖPPI 2-2013
Katri Merikallio
Sanojen, lauseiden, kappaleiden ja tekstin rytmi
on Merikalliolle tärkeää. Hän uskoo sen kumpuavan
musiikkiharrastuksesta. Hän on myös lukenut kaikille
neljälle lapselleen ääneen iltasatuja ja uskoo sen
kehittävän kielitajua. Saduissa on draaman kaari
kohdillaan.
– Luen tekstiä ääneen löytääkseni oikean rytmin.
Vaihtelevan pituiset lauseet ja kappaleet luovat sitä
ja pitävät lukijan mielenkiinnon yllä. Pitkiä lauseita
pelätään turhaan. Niitä voi käyttää harvakseltaan,
kunhan ne ovat varmasti ymmärrettäviä.
Mistä sitten tietää, että juttu on valmis?
– Siitä, että se ei enää töki ääneen luettaessa.
Merikallio toteaa, että hyvä dokumenttielokuva ja
lehtijuttu muistuttavat paljon toisiaan.
– Jutussa on oma, iso draamankaarensa, mutta
sen sisällä on monia eri tarinoita ja kaaria, joilla on
kaikilla oma alkunsa ja loppunsa. Tarinankerronta on
se muoto, johon itse uskon journalismissa. ■
Anna-Liisa
Karhula
Ihmiset, joilla on tarina, lähettävät minut lentoon.
Sellainen oli 30-vuotiaan Aidan elämäntarina.
Hän muutti sodan jaloista Sarajevosta
Suomeen pikkutyttönä ja palasi kanssamme
synnyinkaupunkiinsa vuosi sitten keväällä.
P
astrma 5 on Aida
Salkicievicin lapsuudenkodin osoite
Sarajevossa. Jyrkän
ylämäen kaarteessa
on portti, johon Aida
työntää avaimen.
Lapsuudenkoti on yhä olemassa, ja sen omistaa Aidan perhe, vaikka joutui muuttamaan
Suomeen maaliskuussa 1994. Aida oli silloin kymmenvuotias ja
hänen veljensä Amer kaksitoista. Sarajevon piiritys oli kestänyt
jo kaksi vuotta Serbian yrittäessä
estää Bosnia-Hertsegovinan itsenäistymisen.
Aida henkäisee syvään kotikaupunkinsa tuoksua. Hän valehtelisi, jos ei myöntäisi, että tuntee yhä
oman maansa äänet korvissaan ja
tuoksut nenässään. Kaipuu kotiin
on kuin uppiniskainen uni: Aida on vahvasti suomalaisuudestaan huolimatta, ja sen rinnalla
bosnialainen. Suru, jota ihminen
tuntee joutuessaan jättämään kotinsa ja kotimaansa, on loputonta kaipuuta.
– Noilla portailla veljeni Amer
istui neljän kaverinsa kanssa auringonpaisteessa lukemassa sarjakuvia, kun kranaatti räjähti.
Se ei ollut harhalaukaus. Vuorenrinteeltä pihaan tähdännyt
tarkka-ampuja tiesi kirkkaassa
päivänvalossa, mitä teki. Saraje-
von kaupunki lepää laaksossaan
kuin kattilassa, ja siksi se oli helppo kohde piirittää.
Piiritys kesti vuodesta 1992 alkuvuoteen 1996, yhteensä 1425
päivää.
Aidan kanssa
Sarajevossa
Avun valokuvaaja Timo Pyyk-
kö oli vieraillut Sarajevossa aikaisemminkin. Vuosi sitten keväällä
hän heitti ilmaan idean, että lähtisimme tekemään juttua sieltä.
Piirityksen alkamisesta oli kulunut kaksikymmentä vuotta.
Aloin etsiä haastateltavaa Suomesta, tänne sodan aikana muuttanutta bosnialaista. Kyselin sieltä
ja täältä, muun muassa Elisabeth
Rehniltä tietääkö hän ketään, joka
lähtisi mukaamme matkaan.
Kymmenien soittojen jälkeen
puhelimeni soi eräänä lauantaiaamuna. Toisessa päässä oli Aida
Salkicevic, muutama vuosi sitten
Laurean ammattikorkeakoulusta
tradenomiksi valmistunut nuori nainen, joka oli nyt naimisissa
maanmiehensä Elminin kanssa ja
kaksivuotiaan Daris-pojan äiti.
– Minä pääsisin lähtemään,
voin ottaa muutaman päivän vapaata töistäni pr-toimistossa, hän
sanoi.
Menimme Timon kanssa tapaamaan Aidaa hänen kotiinsa
Pohjois-Helsinkiin. Hän kertoi,
miten hänen perheensä ei tullut
>>>
25 LÖÖPPI 2-2013
24 LÖÖPPI 2-2013
Teksti: Liisa Talvitie | Kuva: Timo Pyykkö
Helmi-sarjassa Avun toimittaja Liisa Talvitie kertoo
sarajevolaisesta, jo lapsena Suomeen muuttaneesta Aidasta,
jonka hän vei viime toukokuussa synnyinkaupunkiinsa. Talvitie
on aiemmin ollut toimittajana Ilta-Sanomissa, Me Naisissa,
Gloriassa ja kaksi ja puoli vuotta Avussa.
Turkovicia ja Aidan äidin vanhinta siskoa Sejda Krdzalijaa.
Aida palaa kotiin
toi hänen
Lapsuudenmuistot. Aida oli 10-vuotias, kun sotilaskone
jonka
perheensä Sarajevosta Helsinkiin. Hän muistaa onnellisen lapsuuden,
katkaisivat.
Bosnian sota ja 20 vuotta sitten alkanut Sarajevon piiritys
teksti Liisa Talvitie, kuvat Timo Pyykkö
Aidalla on kaksi
kotia, toinen Suomessa, toinen Sarajevossa, jossa
hän eli ennen sotaa onnellisen
lapsuuden.
apu | 29
Suomeen pakolaisina, vaan hoidettavaksi.
– Amer oli haavoittunut kranaatti-iskussa niin pahasti, että tarvitsi parempaa hoitoa kuin
Sarajevossa pystyttiin antamaan.
Myös minä tarvitsin apua, sillä
vuosien taitovoimisteluharrastus
oli vaurioittanut selkääni. Äidille,
veljelleni ja minulle luvattiin pääsy Yhdysvaltoihin, mutta isäni olisi pitänyt jäädä Sarajevoon. Suomeen pääsimme kaikki, ja se ratkaisi asian.
Välitön, selkeästi elämäntarinansa kertonut kolmekymppinen nainen valloitti meidät kertaheitolla. Arvelimme matkalla toimitukseen, että tästä syntyy ainutlaatuinen reportaasi. Mutta emme
vielä tienneet kaikkea.
Emme tienneet, miten Aidan
suvun tarinaan mahtuu sodan
kuva pienoiskoossa. Emme aavistaneet, että yhden suvun, perheen
ja yksilön kokemukset symboloivat Jugoslavian hajoamissotien veristä mielettömyyttä.
Aidan setä ja serkku ovat meitä vastassa Sarajevon lentokentäl-
lä. Toukokuisen sunnuntaipäivän
täyttävät kertomukset piirityksen
aikaisista kokemuksista.
Setä Izet Hubanic kertoo, miten kaupungissa on aina asunut
sulassa sovussa kolme etnistä ryhmää, ortodokseja serbejä, katolisia kroaatteja ja muslimeja. Sekaavioliitot olivat ennen sotaa aivan
tavallisia. Setä on muslimi, hänen
vaimonsa katolinen.
Aidan isän- ja äidinpuoleisessa suvussa oli eniten islaminuskoisia, mutta myös katolisia. Kaikki
oli ollut luontevaa sotaan asti.
Aida ja Izet-setä kävelevät kaupungin korkealla näköalapaikalla,
jossa viimeistään oivaltaa, miten
otollinen kohde Sarajevo on ollut
piirittäjälle. Kaupunki on kuin
tarjottimella. Talojen seinissä näkyy edelleen ammusten jättämiä
jälkiä, rumia rokonarpia muistuttamassa, miten vähän aikaa sodasta on kulunut.
– Serbijohtaja Slobodan Milosevic perusteli bosnialaisten joukkotuhoa silläkin, että turkkilaisille pitää kostaa se, että he tulivat
tänne kuusisataa vuotta sitten.
Hänen illuusionsa Suur-Serbias-
”
Emme tienneet,
miten Aidan
suvun tarinaan
mahtuu
sodan kuva
pienoiskoossa.
ta oli mieletön, Aida sanoo näköalapaikalla.
Samalla hetkellä kymmenistä
minareeteista etenee tornista toiseen illan viimeinen rukouskutsu.
Tie Sarajevosta Gorazdeen kulkee jyrkkien, metsien peittämien
vuorien välissä. Aida ajaa vuokraamaamme autoa, olemme matkalla Gorazdeen tapaamaan hänen 86-vuotiasta isoisäänsä Ismet
Kaunis Gorazde on Drina-joen laaksossa. Jo kahdentoista vuoden ajan kaupungissa on elokuussa vietetty lasten ja nuorten ystävyyden festivaalia, jolloin kaupunkiin virtaa nuorisoa ympäri
Eurooppaa.
Monta eroa, monta tragediaa:
Sodan aikana Gorazdea pii- Aidan perhe muutti Suomeen, eno
ritettiin neljä kuukautta, touko- kaatui taistelussa, ja serbit sieppakuusta elokuuhun vuonna 1992. sivat mukaansa Aidan tädin pojan
Isoisän poika, Aidan eno, kenraa- heidän ollessaan pakomatkalla.
li Enes Turkovic puolusti joukkoiSedja-täti jäi leskeksi jo nuoreneen kaupunkia, mutta haavoit- na, eikä ole mennyt uudelleen naitui hengenvaarallisesti jalkaan- misiin. Tyttärensä ja poikansa kassa 18. elokuuta, aivan piirityksen vattamisen ohella hän on perusloppuvaiheessa.
tanut menestyvän ravintolan. Ra– Kesti seitsemän tuntia ennen vintolarakennus on yhä olemassa,
kuin hänet saatiin piirityksen lä- nyt tyhjänä ja ränsistyneenä.
pi sairaalaan Gorazdeen. Hän ei
Istuessamme tädin kauniin koselvinnyt hengissä, ja se jätti iso- din sohvalla saamme kuulla, miisään loppuelämän mittaisen su- ten Sedja ja hänen lapsensa lährun, Aida sanoo pysäyttäessään tivät, kun elämä piiritetyssä kotiauton enonsa mukaan nimetylle kaupungissa oli muuttunut henEnesa Turkovica -kadulle.
genvaaralliseksi. He pääsivät rajan
Isoisä odottaa tyttärentytär- yli ja yöpyivät Montenegron puotään tuolilla ulko- lella. Sieltä matkan piti jatkua Mamille, sodan jälkeen syntyneille, kanssakäyminen on
luontevaa, varmaankin yhtä luontevaa kuin ennen sotaa.
Kaunis Goražde on Drina-joen varrella laaksossa. Jo
kahdentoista vuoden ajan kaupungissa on elokuussa
vietetty lasten ja nuorten ystävyyden festivaalia, jolloin
kaupunkiin tulee nuorisoa ympäri Eurooppaa.
Goraždea piiritettiin neljä kuukautta, toukokuusta elokuuhun vuonna 1992. Aidan eno, kenraali Enes Turković
puolusti joukkoineen kaupunkia sinnikkäästi, mutta
haavoittui hengenvaarallisesti jalkaansa 18. elokuuta, aivan piirityksen viime vaiheessa.
– Kesti seitsemän tuntia ennen kuin hänet saatiin piirityksen läpi sairaalaan Goraždeen. Hän ei selvinnyt
hengissä, Aida kertoo ja pysäyttää auton enonsa mukaan
nimetylle Enesa Turkovica -kadulle. Vaaleanpunaisessa
talossa asuu 86-vuotias Aidan isoisä Ismet Turković.
Hän odottaa tyttärentytärtään tuolilla ulko-oven edessä
ja ponnahtaa ylös, kun Aida kapuaa portaita. Aidallakin
on kyyneleet silmissä. Isoisää voi tavata niin harvoin.
AidA keittää vahvaa bosnialaista kahvia, ja isoisä tarjoaa olutta, Sarajevsko pivoa. Hän kertoo, miten pakeni sodan aikana Aidan isoäidin kanssa kotoa vain vuorokaudeksi. Piirityksen kuukaudet he joutuivat kuitenkin piileskelemään kellarissa.
– Nyt asustelen täällä yksin, sillä vaimoni kuoli muutama vuosi sitten. Onneksi kolme tytärtäni asuu
Goraždessa.
Ismet Turkovićin kuudesta lapsesta vain yksi oli poika.
Hän oli Aidan kaatunut kenraalieno Enes, jonka hautajaisissa Ismet piti kaikkia paikalla olleita liikuttaneen pu-
heen. Poikansa menettämisestä huolimatta hän kannusti kaupunkilaisia rohkeuteen puolustaa kaupunkiaan.
Sodan jälkeen Ismet Turković on tehnyt työtä eläkeläisten järjestöissä ja yrittänyt helpottaa muun muassa
sotaleskien heikkoa taloudellista asemaa. Tästä työstä
kodin seinillä on kunniakirjoja.
Ylimpänä seinällä on Bosnian kultainen lilja -vaakuna.
löydetyt joukkohaudat ovat paljastaneet, miten poikia ja
miehiä tapettiin järjestelmällisesti. Bosnian muslimit
haluttiin hävittää kokonaan maan päältä.
Viimeinen näky Saninista oli, kun hän sanoi äidilleen,
että älä huolehdi, minulla ei ole mitään hätää. Kiinniotetut pojat ja nuorukaiset vietiin vankilaan Fočaan, josta
äiti sai vielä yhden valokuvan pojastaan. Asuessaan Espanjassa vuosina 1992–1999 Sejda etsi hänestä tietoja.
Hän ei halunnut uskoa, että tälle olisi käynyt kuten tuhansille muille nuorille bosnialaiselle miehille.
AidAn suvun tArinAssA tiivistyy koko Bosnian sodan
mielettömyys: Aidan perhe muutti Suomeen, eno kaatui
taistelussa, ja serbit sieppasivat mukaansa Aidan tädin
pojan heidän ollessaan pakomatkalla.
sAninin kohtAlo selvisi vasta vuonna 2005, kun erääsTäti on Aidan äidin vanhin sisko Sejda Krdzalija, joka tä joukkohaudasta
saadiin dna-todisteiden avulla selasuu myös Goraždessa. Kaupunkia halkovan maantien vyys. Oli
kulunut kolmetoista vuotta siitä, kun Sejda oli
varrella on yhä tyhjä S-niminen suositnähnyt poikansa viimeisen kerran.
tu ravintola, jonka toiminta loppui so– Sanin oli tapettu kuten muutkin
Bosnian muslimit
dan syttymiseen.
nuoret miehet.
Sejda jäi leskeksi jo nuorena. Hän ei
haluttiin hävittää
Kotiin palattuaan Sejda halusi kunmennyt uudestaan naimisiin, ja tyttänioittaa poikansa muistoa, ja hän on
kokonaan maan
rensä ja poikansa kasvattamisen ohelkustantanut Drina-joen ja maantien
la hän perusti menestyvän ravintolan.
päältä.
väliin jäävän hautausmaan portin ja
Ravintolan nimi S tuli siitä, että kaikvesialtaan. Hautausmaalla on hänen
kien perheenjäsenten etunimet alkoivat s-kirjaimella.
poikansa valkoinen hautapaasi, jolle Sejdan 10-vuotias
Sejda ja hänen lapsensa lähtivät, kun elämä piiritetys- tyttärenpoika,
aivan enonsa näköinen Faruk juoksee
sä kotikaupungissa muuttui hengenvaaralliseksi.
korkean heinikon läpi. Sejda varoittaa käärmeistä. Muu– Pääsimme rajan yli ja yövyimme Montenegron puo- ta vaaraa ei
ole.
lella. Sieltä meidän piti jatkaa Makedonian kautta EsMutta Faruk juoksee kuten jalkapalloa vuosia harraspanjaan.
tanut pikkupoika juoksee. Hänen pelileireillään on muYö muutti Sejdan elämän. Serbipoliisi vei hänen kana muslimipoikia,
katolisia ja ortodokseja.
22-vuotiaan poikansa Saninin kuten muutkin nuoret
Niin kuin ennen vanhaan, ennen kuin hulluus riistäymiehet ja pojat, jopa kymmenvuotiaat. Sodan jälkeen tyi irti. ●
Aida sanoo, että
sodan tarina ja
muistot pitää elää
läpi. niiden vangiksi ei pidä kuitenkaan jäädä.
katso kuvaesitys sarajevosta: apu.fi
36 | apu
apu | 37
oven edessä ja ponnahtaa ylös,
kun Aida nousee portaita.
Timo ottaa koskettavan kuvan,
kun Aida ja isoisä halaavat toisiaan keittiössä.
Sitten joimme Aidan keittämää vahvaa bosnialaista kahvia,
ja isoisä tarjoaa olutta, Sarajevsko pivoa.
kedonian kautta Espanjaan.
Serbipoliisi vei kuitenkin
Sedjan 22-vuotiaan pojan Saninin kuten muutkin nuoret miehet ja pojat, jopa kymmenvuotiaat. Sodan jälkeen löydetyt joukkohaudat ovat paljastaneet, miten
poikia ja miehiä tapettiin järjestelmällisesti.
– Bosnian muslimit haluttiin
hävittää maan päältä kokonaan,
Sedja sanoi.
Hänen poikansa kohtalo selvisi vasta vuonna 2005, kun eräästä joukkohaudasta saatiin dna-todisteiden avulla selvyys. Oli kulunut kolmetoista vuotta, kun Sedja oli nähnyt poikansa viimeisen
kerran.
Gorazden-vierailun lopuksi lähdemme kävelemään Sedja-tädin kodin lähelle olevalle
hautaus­maalle. Poikansa muistoa
kunnioit­taakseen hän on kustantanut Drina-joen ja maantien väliin jäävän hautausmaan portin ja
vesialtaan.
Edellämme juoksentelee
Sedjan tyttärenpoika, 10-vuotias
Faruk. Poika kertoo harrastavansa
jalkapalloa, ja pelileireillä on mukana muslimipoikia, katolisia ja
ortodokseja.
Niin kuin ennen vanhaan, ennen kuin hulluus riistäytyi irti.
Ilman Aidaa ja hänen vieraanvaraista sukuaan emme olisi saaneet kuulla ja nähdä niin paljon.
Kiihkottomat, vailla kostonhimoa
olevat tarinat päättyivät aina samaan toteamukseen: emme halua kostoa, haluamme vain elää
rauhassa.
Timo Pyykön kuville ja tekstilleni oli alun perin suunniteltu tilaa 6–8 sivua. Tekstiviestit sinkoilivat kuitenkin kotitoimitukseen
toimituspäällikkö Heikki Valkamalle: Nyt on sellainen stoori
koossa, että anna lisää tilaa!
Reportaasimme levitettiin
kymmenen sivun laajuiseksi
Avun numeroon 24/2012. Jutussa
oli muun muassa neljä aukeamaa
kuville, mikä on aina ollut Avun
reportaasien perinne ja voima.
Kolmekymmentä vuotta kestäneen toimittajanurani ja lukemattomien haastattelujen vyörystä minun ei tarvinnut miettiä
hetkeäkään, mikä olisi Helmi jutuksi.
Se oli Aidan ja hänen sukunsa tarina. ■
27 LÖÖPPI 2-2013
26 LÖÖPPI 2-2013
28 | apu
Hän kertoo, miten teki sodan
jälkeen töitä eläkeläisten järjestöissä ja yritti helpottaa muun
muassa sotaleskien heikkoa taloudellista asemaa. Kodin seinillä
on tästä työstä todisteena lukuisia
kunniakirjoja.
Jarno Journalisti jää työttömäksi. Milloin hän alkaa saada
ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa? Miten raha lasketaan?
Laskeeko päiväraha, jos hän menee viikoksi pienemmälle palkalle
töihin? Työttömyyspäivärahakysymyksiin vastaa Journalistien
tyttömyyskassan etuuspäällikkö Kimmo Honkonen.
K
ha on 68,14 euroa päivässä. Päivärahaa maksetaan viideltä päivältä viikossa. Kuukaudessa päivärahan määrä on noin 1465 euroa bruttona, josta peritään veroa
JJ:n henkilökohtaisen veroprosen– Työttömyyskassan jäsenyys- tin mukaan.
aikana pitää kertyä 34 sellaista
työssäoloviikkoa, jolloin työaika Jos JJ työllistyy välillä vaikka­
on ollut vähintään 18 tuntia vii- pa viikoksi, miten työstä saatu
kossa. Toisin sanoen työttömyys- palkka vaikuttaa seuraavaan päi­
kassan jäsenelle riittää kahdeksan värahaan, kun palkka on sama?
kuukautta työssäoloa päiväraha– Päivärahaa haetaan kalenteoikeuden saamiseksi.
rikuukausittain ja sen määrään
vaikuttaa aina kyseisen kuukauJJ:n kuukausipalkka on ollut den aikana ansaitut palkat. Täl2500 euroa. Paljonko hän saa laisessa tilanteessa päiväraha makpäivää kohden? Entä viikossa? setaan soviteltuna niin, että pääsäännön mukaan täyden päiväKuukaudessa?
– 2500 euron palkalla päivära- rahan määrästä kuukaudessa väHaastattelu: Kaija Plit
uinka kauan Jarno Jour­
nalistin pitää olla työttö­
myyskassan jäsenenä, jot­
ta hän on oikeutettu ansiosidon­
naiseen päivärahaan?
hennetään puolet työstä saadusta
bruttoansioista. Jos henkilö on
seuraavassa kuussa kokonaan työtön, hänelle maksetaan taas täyttä päivärahaa.
– Jos Jarno menee yli kaksi viikkoa kestävään kokoaikatyöhön,
niin päivärahaa maksetaan täytenä työn alkamiseen asti ja jatketaan täytenä kun työ päättyy.
Entä kun työstään tykkäävälle
Jarnolle tarjotaan parin viikon
sijaisuutta 2000 euron kuukau­
sipalkalla?
– Mikäli kyseessä on tasan tai
alle kaksi viikkoa kestävä työsuhde, niin päiväraha kyseiseltä kuulta maksetaan soviteltuna. Se tarkoittaa sitä, että tuosta työstä saa-
Jarno Journalistin kuukausipalkka ollut 2 500 euroa ja työllistyy samalla palkalla
Jos, kokonaan työtön
Saatu palkka
Soviteltu päiväraha loppukuulta
Kuukausitulo päiväraha 1 465,01 kk
68,14 euroa/päivä
1 viikkoa töissä
625,00
1 152,51
2 viikkoa töissä
1 250,00
840,01
1 777,51
2 090,01
1 viikko töissä
500,00
1 215,01
2 viikkoa töissä
1 000,00
965,00
1 715,01
1 965,00
Muuttaako välissä tehty työ Jar­
non päivärahan määrää?
– Kahden viikon työsuhde ei
itsessään riitä päivärahan uudelleen määrittämiseen, mutta työttömyyskassa kirjaa sen Jarnon tietoihin. Jos hänelle kertyy 28 kuukauden tarkastelujakson aikana
työssäoloviikkoja vaadittavat 34,
niin päiväraha määritellään uudelleen kertyneiden työssäoloviikkojen palkoista ja 500 päivän
enimmäismaksuaika alkaa alusta.
Jos päiväraha pienenee, miten
pitkäksi aikaa se pienenee?
– Päivärahan määrä voi muuttua kuukausittain vain silloin, kun
Jarnolla on välillä töitä ja siksi hänelle maksetaan soviteltua päivärahaa. Voi siis olla niin, että toisilta
kuukausilta maksetaan täyttä päivärahaa ja toisilta soviteltua. Mutta päiväraha peruste muuttuu vasta silloin, kun Jarno on työskentelemällä 34 viikkoa täyttänyt uudelleen tuon työssäoloehdon. ■
Journalistien työttömyys­
kassan etuuspäällikkö Kimmo
Honkonen suosittelee lisä­
tiedon lähteeksi osoitetta:
http://www.jet-kassa.fi/
Sovitellun päivärahan
peruslaskusääntö
• Puolet palkasta vähennetään
päivärahasta (aina bruttosummat),
jolloin päiväraha + palkka voivat
olla enintään 90 % päivärahan
perusteena olevasta
palkasta.
Laske oma päivärahasi
• Oman päivärahasi voit laskea
Työttömyyskassojen yhteisjärjes­
tön päivärahalaskurilla: http://
www.tyj.fi/fin/ansiopaivaraha/
paivarahalaskuri/
Journalistien työttömyys kasvussa
Vuosi
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
Miehet
276
281
248
324
336
331
371
275
Naiset
421
414
385
463
538
535
571
733
Yht
697
695
633
787
874
866
942
1008
29 LÖÖPPI 2-2013
28 LÖÖPPI 2-2013
Palkka ollut 2 500 e, mutta työllistyy 2 000 euron kuukausipalkalla
Jos, kokonaan työtön
Saatu palkka
Soviteltu päiväraha loppukuulta
Kuukausitulo päiväraha 1 465,01 kk
68,14 euroa/päivä
k u va: Kim mo Honkosen k u va-albu m i
Viekö työ
työttömän rahat?
dusta bruttoansiosta puolet vähennetään Jarnon täyden päiväraha määrästä. Kun Jarno siis
saisi palkkaa kahden viikon työstä 1000 euroa, kyseisen kuukauden täyden päivärahan määrästä
1465 e vähennettäisiin 500 euroa.
Soviteltu päiväraha olisi 965 euroa ja palkka 1000 euroa eli tulot
yhteensä 1965 euroa.
Johanna Holmström (s. 1981 Sipoossa) on koulutukseltaan
toimittaja. Aikaisemmin hän on julkaissut yhden romaanin
ja kolme novellikokoelmaa. Edellinen teos, novellikokoelma
Camera Obscura, on saanut useita palkintoja sekä Suomessa
että Ruotsissa. Holmström harrastaa valokuvausta, urheilua
ja arabian kielen opiskelua.
Kuva: Otava/ R iik k a Hurri
tyttäriensä maineesta ja miettii jo sopivaa muslimi­
puolisoa Samiralle.
”Samira tiesi, että aika oli hänen puolellaan. Että
hän voisi pitkittää opintojaan niin paljon kuin lystä­
si. Että hän ohittaisi parasta ennen -päivämääränsä
paljon aikaisemmin kuin suomalaiset tytöt. Sillä
Faridin hyvien ystävien pojat ja poikien serkut eivät
halunneet vaimoa, joka oli jo täyttänyt kaksikym­
mentäviisi.”
Vapauden kaiho
teksti: Sinikka Pihlamaa
lan kesken; heidän elämäänsä seurataan lokakuusta
2005 elokuuhun 2008.
Romaanin näkökulma laajenee muslimiyhteisössä
vallitsevasta naisen alistamisesta suomalaisen yh­
teiskunnan häpeäpilkkuihin. Samira joutuu vaaral­
liselle alueelle, kun hän rakastuu skinijengiläiseen
Piteriin. 15-vuotiaan Leilan kokemuksista muodostuu
raadollinen kuva itähelsinkiläisestä peruskoulun
yläasteesta: murrosikäiset nuoret kiusaavat toisiaan,
tyttöjenkin kesken ovat nyrkit käytössä ja syrjinnän
kohde valikoituu sattumanvaraisesti. Opettajat eivät
puutu mihinkään. Rautatieaseman vartijat ovat vä­
kivaltaisia rasisteja. Länsimaisessa yksilökeskeisessä
kulttuurissa vallitsevat viidakon lait.
ohanna Holmström on uudessa romaanissaan
tarttunut suureen aiheeseen: muslimi- ja
suomalaiskulttuurin törmäykseen sekä maahan­
muuttajaperheiden nuorten kasvuvaikeuksiin kodin
ja ympäristön välissä. Itämaa-romaani kertoo kahden Holmström on suomenruotsalainen kirjailija.
maahanmuuttajataustaisen nuoren tytön tarinan
Suomentamisen yhteydessä on romaanin otsikko
itähelsinkiläisestä lähiöstä.
muuttunut. Alkuperäisteoksessa se on Asfaltsänglar,
Yliopisto-opiskelija Samira makaa tajuttomana
asvalttienkelit. Se liittyy romaanin teemaan suorem­
sairaalassa. Hän on joutunut onnettomuuteen paet­
min kuin monimielinen Itämaa.
tuaan kotoa sosiaalitoimiston osoittamaan yksiöön
”Hän ajatteli asvalttienkeleitä. Heidän käsiään
ja elääkseen suomalaiseen tapaan. Yläastetta käyvä
parvekkeenkaiteilla, sormia jotka upposivat hiuksiin
pikkusisko Leila pakenee kodin ja koulun ilmapiiriä
ja ihoon, osa takertui kiinni kunnes jalka murskasi
kaupungille parkourin ja muutaman ystävän pariin.
sormet, osa kapusi yli kiltisti, vapaaehtoisesti. He
Perheen suomenruotsalainen äiti Sarah on naimisiin
hyppäsivät jotta pelastuisivat.
mennessään kääntynyt muslimiksi
Heitä kutsuttiin asvalttienkeleiksi, mutta
ja päätynyt sen tiukkaan tulkintaan.
eivät he mitään enkeleitä olleet, vaan
Hän pyrkii noudattamaan profeetta
pelkkiä langenneita tyttöjä, jotka pirstoivat
Muhammedin oppeja kirjaimelli­
itsensä ja kaipuunsa pitkin katuja. He olivat
sesti ja vaatii samaa perheeltään.
kalmoja jo ennen kuin osuivat maahan.”
Kaikki asiat ovat Sarahille joko halal
Teoksen päähenkilöt eivät alistu perheen
(sallittuja) tai haram (kiellettyjä).
ja ympäristön tarjoamiin rooleihin. Samalla
Hänen Maghrebista tullut miehensä
kun he haluavat luoda elämänsä itse, heillä
Farid on siirtynyt ystävänsä luo
riittää empatiaa muille ympäristön syrjimille.
sohvalle, koska ei kestä vaimonsa
Romaanin juonikeskeisyys ja nuorten kerto­
asettamia rajoituksia. Hän haluaa
janäänet tuovat mieleen nuortenromaanin.
elää normaalisti, katsoa tv:tä ja
Mutta se ei ole oleellista. Teos on tärkeä
juoda kahvia.
puheenvuoro
vapautumisesta: irti naisen
Johanna Holmström:
Vaikka Faridin suhde uskontoon
rooleista, kaavamaisesti omaksutusta ideolo­
Itämaa. Suom. Tuula
on maltillinen, hän on huolestunut
giasta ja ryhmän paineesta. ■
Kojo. Otava 2013
Hannu Koskelasta säätiön puheenjohtaja
Aikakauslehdentoimittajain säätiön puheen­
johtajaksi on valittu Apu-lehden toimittaja Hannu
Koskela. Koskela seuraa tehtävässä kuusi vuotta
puheenjohtajana toiminutta Reima Tylliä.
Koskela valittiin säätiön hallitukseen vuona 2008.
Hän on ehtinyt toimia säätiön stipendiasiamiehenä­
kin pari vuotta.
Mikä säätiössä uutta puheenjohtajaa kiinnostaa?
– Klassinen vastaukseni kuuluu: perinteet. Mahdol­
lisuus saada yhteys aikakauslehtiä ammattitaidolla
vuosikymmenien aikana – aina ajassa – tehneiden
journalistien henkeen.
Mikä säätiössä kaudellasi muuttuu?
– Tylsähkö vastaukseni kuuluu: ei mikään radi­
kaalisti. Edeltäjäni puheenjohtaja Reima Tylli veti
yhdessä kiinteistöasiamies Kari Uittomäen kanssa
ammattimaisen eleettömästi ja hyvin mullistavan
vaiheen, kun Hietalahdessa omistamamme huoneis­
to-osuus myytiin. Yhdessä hallituksen kanssa ja raha­
varainhoitaja Ulla Simolan merkittävällä avulla Tylli
viitoitti myös omaisuuden uudelleensijoittamisen.
Mitä Aikakauslehdentoimittajain säätiö tekee?
Mitä sen pitäisi tehdä?
– Innostunut vastaukseni kuuluu: tärkeätä on
pyrkiä takaamaan varallisuutemme arvon säilyminen,
mieluiten kasvaminen. Näinä aikoina se ei ole help­
poa, mutta mahdollista.
– Aikakauslehtien tekijöille säätiö näkyy apura­
hojen aikaisempaa näkyvämpänä jakajana. Tarkoitus
on innostaa ja kannustaa aikakauslehden tekijöitä
huolehtimaan oman henkilökohtaisen apparaattinsa
(keho ja pää) toimintakyvystä. Apurahoilla on mah­
dollista saada virkistävä irtiotto arjen kahleista.
Juhliiko säätiö 65. toimintavuottaan?
– Hallitus pohtii asiaa kaikessa viisaudessaan
seuraavassa kokouksessaan. En usko, että mitään
tori-ilotulitusta on tulossa.
Säätiön tarkoitus
Aikakauslehdentoimittajien säätiö on perus­
tettu vuonna 1948. Säätiön sääntöjen
2 §:n mukaan sen tarkoituksena on
edistää ja tukea Suomen aika­
kauslehdentoimittajain yhteisiä
amattipyrintöjä, panna toimeen
aikakauslehdentoimittajain
ammattikursseja, avustaa aika­
kauslehtialan tieteellistä tutkimusta
ja jakaa apurahoja. Säätiö voi myös
edistää aikakauslehdentoimittajain
yhteistoimintaa ja kohottaa heidän
ammattitasoaan ja nauttimaansa
arvonantoa kulttuuria levittävä­
nä ja kehittävänä voimana.
Säätiön hallituksessa on
kahdeksan jäsentä, joista vuo­
sittain kaksi on erovuorossa.
Täydennysvaali järjestetään
SAL:n vuosikokouksessa.
Hallituskausi on nelivuo­
tinen. ■
Kuva: Kari Kaipainen / A-lehdet
SAL:n stipendien
jakaminen muuttui
Perinteisesti SAL:n apurahat ovat olleet haetta­
vissa kesäisin. Tänä vuonna tilanne on toinen: SAL:n
budjetissa ei ole enää varattu rahaa apurahoihin,
vaan tehtävän hoitaa Aikakauslehdentoimittajain
säätiö.
Näillä näkymin säätiön myöntämät stipendit tule­
vat hakuun syys–lokakuussa ilmestyvässä Lööpissä ja
ne jaetaan marraskuussa vuoden 2014 hankkeisiin. ■
Journalismin päivä
11.10.2013
Tänä vuonna Journalismin päivä järjestetään val­
takunnallisena tapahtumana perjantaina 11.10.2013.
Paikkana on Aalto-yliopiston Lume-keskus (Hämeen­
tie 135, Helsinki).
Järjestelyistä vastaa Journalistiliiton asiamies
Juha Rekola apunaan journalismivaliokunta. Tapah­
tuman tuotantoon auttavan kätensä ojentaa myös
Metropolia ammattikorkeakoulu. ■
31 LÖÖPPI 2-2013
30 LÖÖPPI 2-2013
J
Teoksen kertojanääni vaihtelee Samiran ja Lei­
Teksti: Kaija Plit
SAL:illa
Piirros Tuuli Hypen, käsikirjoitus Vesa Kataisto ja Ismo Lehtonen.