1. No category

A
VAPAUSTAISTELUIDEN
20-v. M U I S T O J U L K A I S U
VUOSIJULKAISU
INKERIN LIITTO
Saaiiamiite/i
Kun vastaantulijat
katsahtavat j a l k o i h i n n e
k u u l u u kansalaishyveisiin. Avatkaa itsellcnne
oma tili paikkakuntanne SXASTOPANKISSA ja
ottakaa tavakscnne kartuttaa sita pienin rahaerin saSnnollisesti.
Siten luotte vahitellen vankan pohjan tulevaisuudellenne ja tuette samalla paikkakuntanne talouselamaa.
- Saastopankkien keskusrahalaitos on -
SAASTOPANKKIEN
KESKUS-OSAKE-PANKKI
Helsinki - Aleksanterinkatu 46 - Puhelin 20361
HOTA
tuo rauhan
voitte iloisin mielin astua tictanne, silla HKK-sukat antavat jaloille joustavuutta ja
kauneutta.
Valitkaa tyylikkaat ja kcstiivat muotisukat HKK:n runsaasta valikoimasta.
HELSINGIN KUTOMOJA KRAVATTI OY
Tuleeko lapsenne jo
toimeen ilman Teita?
tuskaisellekin!
Ellei —tarvitsette lapsenne suojaksi
Jos Teita vaivaa reumaattinen kipu, hermo- tai
jokin muu sarky, ryhtykaa Hota-hoitoon, niin kipunno lievittvviit ja vahitellen katoavat kokonaan.
itse henkivakuutuksen
HOTA-linimentti poistaa kaiken tuskan ja saryn.
HOTA-pulveri p a r a n t a a paakivun, pahoinvoinnin, tuskan ja hermostuneisuuden.
Valm. Oy. S T A R Ab., Tampere
Keskinainen
Henkivakuutusyhtio
POHJA
S U O M A L A I N E N
I N K E R I
TOIMITTANEET
VAINO SALMINEN ja KAAPRE TYNNI
Kansilehden piirtanyt ANNIKKI TO1KKA
X
I
X
I N K E R I N L I I T O N
VIII V U O S I J U L K A I S U
AAPO IHO:
Niin surun taydet sakeet
mun ovat laulussain,
nyt jonka sulle, synnyinmaani, luon.
Kuin rajumyrskyn lyoma
se nyyhkii sielussain,
se yhtyma on kaipuun, kyynelvuon.
Kentiesi lapsilleni
kuin poika Tarakin
ma loytanenkin seudun siunatun,
mut silti kaipaan sua,
oi maani kallehin:
ma aina olen kaikkincni sun!
Vain muisto mukanani
on armaudcstas,
vain sielun silmin kauneutes naan.
En edes hietajyvaa
ma saannt rannaltas ,
kun pakko kaski kauas lahtemaan.
On rukouksessani,
kun hadan hetkinain
ma lovdan Luojan luokse sanan tien,
palava, pyha pyynto
syvinta sisintain
min Korkeimmalle noyrin mielin vien.
Sun suviesi suloon
ma aina halajan
ja kevaimies linnunlaulantaan.
Mut yksin Luoja tietaa,
ma koska palajan,
vai enko paase enaa konsanaan.
- Ah, vallan, voiman Herra
ja avaruuksien,
Sun huomassas ei huku heikoinkaan.
Sa ethan tahdo, etta
taa heimo laulujen,
taa suku katajainen paasee sortumaan!
Sun povellasi lepoon
chatti matkallaan
he kaikki, joilta elamani sain.
Vaan mihin itse paadyn
ja missa rauhan saan,
sen myoskin tietaa yksin Luoja vain.
Suo sorretulle maalle,
min tarvinnee se vain,
kun uskon epatoivo masentaa.
Ojcnna eksyneitii,
opasta tielle Iain
ne, jotka harhateilla vaeltaa.
INKERI
KAAPRE TYNNI:
M U I S T O J E N VUOSI
Toiveet ja pettymykset, murhe ja ilo —
kuinka usein ne kulkevatkaan rinnan toistensa kanssa niin yksityisten ihmisten kuin
kokonaisten kansanheimojen elamassa. Sen
on myos Inkerin suomalainen kansa saanut
karvaasti kokea sina muistojen vuonna, jolle
Inkerin Liiton tama vuosijulkaisu on omistettu.
Vuosi 1919! Mika kansallisten voimiemme
suuren keskityksen, riemullisten taistelujen
ja niihin liittyvien odotusten ja toivojen, samalla katkerien pettymysten, kovien kokemusten, hadan ja murheen synkka vuosi!
Oikeastaan se oli suuri patoutuma. Se oli sen
kehityksen patoutuma, joka oli alkanut kevaalla 1917 ja joutunut tayttymykseen koko
entisen tsaarien Venajan osalta vuonna 1919.
Kevat 1917 oli murtanut vuosisataisen jaan.
Venajan aarettomien alojcn kansat, suuret
ja pienet, olivat sen vaikutuksesta havahtuneet ja ryhtyneet luomaan ja rakentamaan
uuden elaman perusteita. Niin teki myos
Inkerin kullcrvoinen kansa. Elettiin vapauden hurmiossa, haaveiltiin, suunniteltiin,
ponsia ja pykalia laadittiin . ..
Mutta naiden haaveiden ja taman vapauden vihollinen ei myoskaan ollut toimettomana. Painvastoin. Samoja haaveita, samaa
onnellisen elaman kaipuuta ja vapauden janoa kiihdyttaen, suurilla lupauksilla houkutellen se kietoi verkkoihinsa onnettoman
suursodan ja sen aikaansaaman hatatilan
naannyttamat kansan rivit. Niin tuli se
kaanne, jonka tunnemme lokakuun kaappauksen nimella: Venajan hiljattain syntynyt kommunistinen puolue sai rajattoman
vallan taman jattilaisvaltakunnan lukemattomien kansojen yli. Ja siita asti on Venaja
ja sen kansat olleet loppumattomaan veriseen
hamaraan kiedottuja. Silloin alkoi myos Inkerin kansan elamassa se kohtalonomainen
kausi, joka uhkaa ei sen vahempaa kuin koko kansan oiemassaoloa.
Taistelutta se tosin ei ole tapahtunut. Inkerin kansakin sai vuodattaa verensa niilla
taistelukentilla.
On historiallisessa mielessa erittain opettavaa nahda, kuinka rauhaa rakastava maalaiskansa, oikea kristikansa, joutuu asecllisen tistelun tielle. Ensin se yrittaa suistaa
hartioiltaan petoksella ja kavaluudella luodun vieraan ikeen rauhanomaisin keinoin.
Alkupuoli v. 1918 Inkerissa kuluu eraanlaisen parlamenttaarisen taistelun merkeissa.
Tunnussanaksi tulee: omat iniehet neuvostoihin! Mutta naissa toiveissa petytaan, ja
yritykset tunnussanan saattamiseksi sanoista teoiksi taydellisesti epaonnistuvat. Silloin
syntyy ja kypsyy alitajunnan pimennoissa
uusi aate: on kaytettava samoja keinoja kuin
vihollinen. Ken tuulta kylvaa, han niittaa
myrskya. Ja loppupuolella mainittua vuotta
laulavat Inkerin viljavilla pelloilla jo kuularuiskut, paukahtelevat pyssyt, jyrisevat tykit. Tata verista naytelmaa seuraa viela verisempi terrorin aalto. Isantamiehet erittainkin rajaseutujen kylilta ja asekuntoinen nuoriso rientavat hengenturvaa hakien ja uusia
taistelumahdollisuuksia etsien rajan yli Suomeen ja Viroon. Nain vahitellen syntyy ja
muodostuu se rajantakainen rintama, josta
kertoo tama muistojemme vuosi. Saatamme
kuvitella, millaisin vakevan ilon tuntein "Inkerin Vapaajoukkojen" miehet astuivat maihin Laukaanjoen suussa kotikontujaan vapauttamaan ja millaisin mielin Kirjasalon
sissit kohta sen jalkeen ryntasivat Lempaalaan samaa tehtavaa tayttamaan. Ja mika
murhe ja tuska kulkikaan heidan kantapaillaan, kun eraiden kuukausien vaihtelevien
kamppailujen jalkeen oli kotikamara taas jatettava! Ja sitten alkoi maarattomien paivien ankea pakolaiselo. Nyt on tama ankeus
lientynyt ja haavat arpeutuneet. Olemme
koteutuneet esi-isiemme maahan jalleen ja
vain muistoissamme elamme yha uudestaan
IN KERI
J. A. SAVOLAINEN:
VIRON VALIAIKAISEN HALLITUKSEN
JA INKERIN VALIAIKAISEN HOITOKUN'
NAN VALINEN SOPIMUS
20-VUOTISMUISTELMA
Maaliskuun 26 p:na 1919 allekirjoiteitiin Tallinnassa sopimus Viron silloisen Valiaikaisen Hallituksen ja Inkcrin Valiaikaisen Hoitokunnan valilla. Sopimuksen mukaan saivat inkerilaiset asekuntoiset miehet tulla rajan yli Viron puolellc
sekii Suomen kautta laivoilla Viroon, jossa hallitus
sitoutui antamaan miehille asunnon scka tilaisuuden jarjestaytymiseen ja aseharjoituksiin, kaikki
samoin kuin muillekin Viron joukoillc. Aseharjoitusten tuli tapahtua omien inkerilaisten upseerien.
tarpeenvaatiessa myos vapaaehtoisten virolaisten
ja suomalaisten upseerien johdolla. Palkkaukseen
nahden olivat inkerilaiset joukot samassa asemassa
kuin Vironkin joukot. Invaliideille ja kaatuneille
perheille sitoutui Viron hallitus antamaan elakkeen samojen perusteiden mukaan kuin Suomen
hallitus vastaavissa tapauksissa. Viron hallitus oli
oikeutettu kayttamaan Inkerin vapaajoukkoja rintamantakaiseen ja vahtipalvelukseen seka kaikkeen
toimintaan Inkerin suunnalla olevalla rintamalla
ja Inkerissa.
Talla sopimuksella saatiin inkerilaisten asekuntoisten miesten, joitten oman henkensa pelastamiseksi oli pakko poistua isanmaansa rajojen ulkopuolelle, asema selvallc ja varmalle pohjalle jarjestetyksi. Sikali kuin miehilla, seka nuorilla etta
vanhoilla, oli tilaisuus paasta pois bolshevikkien
hornankattilasta, avautui siihen nyt mahdoflisuus.
Mitaan rajoituksia ei lukumaaraan nahden ollut
tuon kansallisen nousun ajan, jolloin uskoimme paljon, toivoimme paljon ja uskalsimme paljon!
Ja muistellessamme nain tahdomme tehcla
kunniaa niille Inkerin pojille, jotka uhrasivat nuoren elamansa synnyinmaansa puolesta ja nyt lepaavat sen pehmeassa sylissa
iaista untaan.
Ja yha cdelleen tahdomme nain tehden
uskoa, etteivat nama uhrit ja vuotanut veri
ole ollect turhat.
President^ K. Pats.
naet olemassa. Varsinkin sen jalkccn, kun Suomen
silloiselta hallitukselta saatiin lupa kuljcttaa Suomen puolelle saapuvat pakolaisct maan kautta Suomenlahden yli Viroon, oli pelastuksen tie seka
etela- etta pohjoisinkerilaisille avoinna.
Mutta tehdyn sopimukscn merkitys ei rajoitu
yksistaan edellamainittuun. Ymmartanemme kaiketi ilman muuta sen, etta jokaisen kansalaisemme
pelastus oli mita stiurin ilon aihe sellaisenaan ja
kenties hyvinkin korvaamaton lisa kansallisen
asiamme puolesta taistelevien riveissa, mutta sittenkin lienee suurempi merkitys annettava sille,
etta sopimus ylimalkaan teki mahdolliseksi ne saavutukset, joihin Inkerin kysymyksen edeileen kehittamisessa sen jalkeen paastiin. Se teki mahdolliseksi vapausliikkeen alkamisen Etela-Inkerissa ja
siihen pohjautuvat myoskin senjalkeiset lapahtumat Pohjois-Inkerissa. Vasta nama tapahtumat
toivat Inkerin asian varsinaisesti esille seka Suomessa etta Virossa ja vasta nama tapahtumat kiinnittivat suurvaltojen huomion Inkeriin. Nama
tapahtumat vasta osoittivat maailmalle, etta Inker!
on olemassa, etta sen kansassa elaa vapaudenkai-
INKERI
puu, etta tama kansa on valmis tarttumaan aseisiinkin vapautensa, synnvinmaansa, kotinsa ja perheensa puolesta. Teoillaan seka Etela- etta Pohjois-Inkerissa samoinkuin yrityksillaan rajan toisellakin puolella osoitti Inkerin kansa, etta se ansaitsce muutakin kuin kansallista sortoa ja havitysta sen kaikessa kaameudessa.
Jollei noita tapahtumia olisi ollut ja jos kenraaHt Judenitsh ja Rodsjanko olisivat onnistuneet
vapauttamaan Vcnajan bolshevikeista, niin millahan perusteilla olisivat inkerilaiset voineet menna
mainittujen herrojen luo puhumaan kulttuuriautonomiasta tahi ylimalkaan mistaan muustakaan?
Lutillakseni jokainen inkerilainen ja asioitatunteva
muukalainenkin vastaa tahan kysymykseen samalla
tavalla: ei millaan. Mutta olemalla vapaustaistclussa itse mukana seka vuodattamalla vapauden
puolesta kallista vertaan lunasti Inkerin kansa
itsellcen puhevallan asiassa ja kansainvalisessa
diplomatiassa silloin tunnustetun n.s. vahemmistokansallisuuksien aseman. Tassa juuri onkin se
merkitys, jolle Viron kanssa tehty sopimus muodostui hyvaksi lahtokohdaksi ja kulmakiveksi.
Jollei tiita sopimusta olisi ollut olemassa, niin olisi
Inkerin kysymyksen eteenpain vieminen ollut huomattavasti heikommalla pohjalla. Inkerir. kansan
aani ei olisi ollut hyttyscn iiiinta kuuluvampi,
mutta nyt se sentaan kuultiin ja otettiin lisaksi
huomioonkin Tarton rauhansopimuksessa kulttuuriautonomian eli sivistyksellisen itsehallinnon
muodossa, vaikkakin tama on jaanyt vain paperille ja toistaiseksi toteuttamatta. Mutta sittenkin
se merkitsee toimintaa ja saavutusta. Se on virallisissa asiakirjoissa huomioonotettu sitoumus, johon
voidaan tilaisuuden tullen viitata ja vedota. Kukaan ihminen ei voine menna varmasti vannomaan, mita huominen paiva voi tuoda tullcssaan.
Kuluvana vuonna elamme yleensa 2O-vuotismuistojen merkeissa. Muistilokeroja penkoessa nakyy
sielta tulevan esille yhta ja toista, mutta taman
yhteydessa ei kuitenkaan liene tilaisuntta eika
KESKUSPAPERIKAUPPA
HELSINKI
ALCKS '
SUOMALAINEN PAPERIKAUPPA
Kenraali Juhan Laidoner.
aihettakaan lahtea kaikkea kehittelemaan. Tarkoitukseni oli vain palauttaa mieliin alussa mainittu
V'iron Valiaikaisen Hallitukscn ja Inkerin Valiaikaisen Hoitokunnan valinen sopimus, joka oli
taustana kaikille niin hyvin sota- kuin rauhantapahtumille, joissa ilmeni selvaa selvempana Inkerin kansan vapaudenkaipuu, sen rakkaus kotikontuunsa ja sen vankka siveellinen ryhti, milla kaikella se osoitti olevansa vielapa enemmankin arvoinen, kuin mita sille Tarton rauhansoplmuksessa on
taattu.
Inkerin kansalla on taysi syy lampimalla kiitolHsuudella ja myotatunnolla muistella niita Viron
suurmiehia, jotka 20 vuotta sitten olivat valmiit
antamaan apunsa Inkerin pakolaisille ja jotka silloin vahaakaan empimatta ojensivat Inkerin Valiaikaisen Hoitokunnan edustajille, luutnantti Tapanais-vainajalle ja allekirjoittaneelle katensa
sydamelliseen veljelliseen puristukseen, mika kaikki
sitten nopeassa tahdissa johtikin kaytannollisiin
toimenpiteisiin, jotka me kaikki tunnemme ja joista
historia tulee myohemmin puolueettomasti kertomaan. Naista miehista mainittakoon ennen muita
tassa vain kaksi: nykyinen Viron tasavallan pre~
sidcntti Pats ja sotavaenpadllikko, kenraali Laidoner. Yhteistyo naiden miesten kanssa sujui
koko ajan mita parhaimmassa yhteisymmarryksessa. Annettu lupaus oli varma kuin laki ja pantiin kaikki sopimukset seka valipuheet tasmallisesti
ja viipymatta taytantoon. Samalla kuin Inkerin
kansa tekee naille miehille kunniaa se toivoo heidan tyolleen ja toitninnalleen menestysta ja siunausta. Naille miehille lahettavat Inkerin pakolaiset muistojen 2o-vuotispaivana kiitollisen ja
kunnioittavan tervehdyksensa!
INKER!
JOHAN PITKA:
MUISTELMIA INKERILAISTEN
VAPAUSTAISTELUSTA
Toukokuun 16 p:na 1919 klo 9 illalla saapui
Laukaanlahteen jaanmurtaja "Tasuja", jonka olin
antanut varustaa tykeilla ja hoyrylaiva "Nackmannsgrund", jota hinasi hinaajalaiva "Reval",
seka pikkutykeilla varustettu hoyrylaiva "Lood" ja
toivat meille kaksi inkerilaisista muodostettua, kapteeni A. Tynnin johtamaa komppaniaa.
Olin tehnyt edellisena paivana hyokkayksen
Laukaanjoen suulla ja vienyt maihin 250 miesta.
Osan naista, nimittain merimiehet, kuljctin "Kalevilla" ja "Olevilla" ja yhdella moottoriveneella
miinaristeilija "Vambolan" komentajan merivaenluutnantti Krausin johdolla ylos Laukaanjokea,
missa he puhdistivat joen rannat venalaisista aina
Kosemkinan kylaan asti; sen pitemmalle ei voinut laivoilla kulkea. Toisen, suuremman joukon,
kuljetin kapteeni Paulusen johdolla itaanpain ja
se tunkeutui aina Koskisen kylaan asti puhdistaen maan kaikkialla venalaisista.
Saatoimme Inkerin komppaniat maihin, missa
nama tervehtivat omaa kansallislippuaan, jonka
aikana tykkivene "Lembitun" orkesterin saestyksella lauloimme yhteisen kansallislaulumme, ja sitten aikaa tuhlaamatta kiiruhdettiin orkesterin johdolla pikamarssissa ohjelman mukaisesti itaanpain,
samalla kuin mina kuljin hyokkayslaivoillani Kaprionlahteen ja tein siella hyokkayksen vallaten
Sista-Palkkinon ja Kernuun kylat.
Kapteeni Tynni tunkeutui nopeasti eteenpain ja
karkoitti venalaiset Koskisen, Kuplin ja Soikkolan
kylista seka hyokkasi uljaasti Kapriota vastaan,
johon oli kokoontunut vahvoja venalaisia joukkoja kuularuiskuineen, jotka oli hyvin piiloitettu
vanhan linnoituksen raunioihin. Hyokkayksessa
kaatui kapteeni Tynni ja kolme muuta upseeria
seka 43 miesta.
Menetettyaan johtajansa vetaytyivat inkerilaiset
takaisin haavoitettuineen ja pysahtyivat Kupliin,
INKERI
Amiraali Johan Pitka.
johon lahetin heille tueksi osan omaa hyokkaysjoukkoani. Niin pysahdyimme Pelpian—Knpliin
linjallc jarjcstaaksemme uudelleen inker ilaisten
joukot ja kuljettaaksemme haavoittuneet Tallinnaan.
Toukokuun 20 p:na saapui Tallinnasta 108 inkerilaista sotilasta ja useita upseereita, joten oli jalleen kaksi komppaniaa koossa, joiden avuksi varustin paikkakunnan talonpojista muodostetun suojeluskunnan kivaareilla ja ampumatarpcilla.
Niin pian kuin puhelinyhteys oli valmis Peipian—Kupliin Imjan ja Laukaanjoen suun valilla.
jonnc hanktttiin Inkcrin joukoille muonavaroja ja
Tallinnasta saapui kcvyt tykistopatteri luutnantti
Nielariderin johdolla, alkoivat inkerilaiset hycikkayspataljoonan tukemana jalleen toukokuun 23
p:na edeta minun alkat-ssam pommittaa miinaristeilija Lennukilla venalaistcn tukikohtia ollen koko
ajan Yhinmiien tulen alia.
Inkerin kansan tila oli kauhca; karja ja ruokatarpeet oli ryostetty ja ihmiset nakivat silkkaa nalkaa. Lapset nayttivat luurangoilta, kasvot olivat
sinisenharmaat, huulet kalpeat ja silmat kuopalla.
Oli tuskallista nahda sita ja siksi matkustin englantilaisen amiraali Co«anin puheille, joka laivastoineen olcskeli Suomen rannikolla, ja kuvasin
handle inkerilaisten tilaa seka pyysin heita antamaan ruoka-aineita niin paljon kuin oli mahdollista. Amiraali kaski kcrata laivoiltaan ruokatar
peita sikali kuin niita voitiin luovuttaa pois ja
Hsattyani naita omien laivojcni varastoista annoin
ne inkerilaisille jaettavaksi nalkiianakeville, ja
sikali kuin saatoin kontrolloida, suorittivat kylakomiteat jakamisen oikeudenmukaisesti. Sen lisaksi
kaski amiraali Cowan amerikkalaisen jauholaivan.
joka oli matkalla Riikaan ja amiraalin komennonalaincn, Tallmnaan ja antoi sen lastista 10,000
puutaa inkerilaisille, josta kuljetin 5,000 puutaa
laivalla Peipiaan Inkerin Hoitokunnalle edelleen
annettavaksi ja 5,000 puutaa lotjalla Narvajoelle
ja sielta Jaaman kaupunkiin toimitettavaksi. Maiirasin lotjalle yhden oman upseerini ja joukon matruuseja jauhoja vartioimaan, ettoivat valkolset
venalaiset voisi niita ryostaa. Siita huoHmatta
anastivat nama roistot osan jauhoista ja hcidan
upseerinsa myivat ne hapeamattiiman korkcalla hinnalla nalkaanakeville. Samoin joutui myos osa Peipian kautta inkerilaisille annetuista jauhoista noiden niinkutsutun "pohjoisen armeijakunnan" rosvojen kasiin, vaikka sita Hittolaiset muutenkin jo
runsaasti varustivat.
Inkerilaiset maarasivat kyliin itse omat komendanttinsa, jotka hoitivat itsehallintoa ja huolehtivat peltojen kuntoonsaattamisesta. Hei'lla ei kuitenkaan ollut siemcnviljaa ja he kavivat minulta
kysymassa neuvoa, kuinka voisivat sita hankkia.
joten otin heidan lahettinsa mukanani Tallinnaan
ja kannatin heidan pyyntoaan maanviljelysministeriossa.
Antaakseni jonkinlaisen kuvan sotatoimistamme
Inkerissa esitan tassa senaikuiset jarjestely- ja paivakaskyni:
Toukokuun 15 p:na 7p/p. / Piiivdkasky. Eestin
Tasavallan Merivoimat voitettujen maa-alueiden.
kylien, kauppaloiden ja kaupunkien asukkaille:
"Tiedoitan kaikille Inkerinmaan asukkaille.
etta siita hetkesta, jolloin maa joutuu Eestin
Tasavallan Merivoimien valtaan, julistan kaikkien asukkaiden yksityisomafsuuden ja sen koskemattomuuden jallcen voimassaolevaksi, ja jo-
Kapleeni A. Tynni.
INK ERI
Yleisesikunnan pdallikko,
kenraali Joan Soots.
Kenraali A. Tonison.
kainen voi kayttaa omaisuuttaan, niinkuin haluaa. Taten voivat laivanomistajat kayttaa taas
omia laivojaan j.n.e. Samoin kutsun inkerinmaalaisia auttamaan Eestin Tasavallan joukkoja,
jotka ovat tulleet vapauttamaan inkerilaisia venalaisten vakivallasta ja auttamaan Inkerinmaalla
kansan itsemaaraamisoikeuden voimaansaattamista. Aivan lahiaikoina tuon tanne myos Inkerinmaan omat komppaniat, jotka saavat puolustaa kotimaataan."
Sita seuraavassa operatiivisessa pSivakdskyssa
merivaenluutnantti Krausille:
"Kasken upseerien tarkoin valvoa, etta asukkaille ei tehdii mitaan vahinkoa eikii kosketa
yksityisomaisuuteen. Kaikki, jotka sita tekevat,
joutuvat sotaoikeuteen. Jos jotain tarvitaan, se
ostettakoon, sita varten annan luutnantii Krausille 1,000 markkaa."
Myohcmmin Peipiassa.
Kciskyt Peipian komendantille Luutnantti Krausille.
"Kasken auttamaan Kuplissa inkerilaisten
kokoamisessa ja jarjestiimisessa sekii rintaman
muodostamisessa. Muona, niin ruokatarpeet
kuin ampumatarpeet, jotka on Tallinnasta tuotu
ja tuodaan, on kaytettava yhdessa inkerilaisten
kanssa. Haavoitctut ja sairaat keraltava Peipian satamassa sijaitsevaan sairaalaan, josta kuljctan nc laivalla Tallinnaan.
Kasken jarjestamaan: i) etta yksi rnoottorivene ja metsastyspyssy, jotka ovat yfcsityisomaisuutta, palautetaan viipymatta omistajallecn, 2)
etta jokaiselle annetaan heilta otetut ruokaaineet takaisin sen kustannuksella, joka on ne
ottanut, josta pantakoon toimeen tutkimus, 3)
etta laaditaan luettelo kaikesta sotasaaliista,
joka on kuljctcttu laivoille tai kuljetctaan ja
pidetixan huolta siita. etta kaikki sotasaalis luo-
Kapt. E. Pekkaneti.
vutctaan Tallinnan Merivoimien varustushalHtuksen varastoihin. Luettelon kopio lahetettakoon minulle. Samoin uudistan viela kiiskyni,
etta kaikenlainen koskeminen yksityisomaisuuteen on mita ankarimmin kielletty ja rangaistaan
mita kovJmmin."
Jarjestyksen aikaansaaminen ja ruoka-aineiden
seka jauhojen jakaminen veniilaisista puhdistetulla
alucella teki hyvan vaikutuksen kansaan. Paikalliset asukkaat auttoivat sotajoukkojaan mielellaan ja
suurella innolla. Kaukaa, jopa 60 km piiasta Lulivat
ihmiset rahdinajoon; itsekin puolinalkiintyneina
he tyoskentelivat yota paivaa valittamatta. Muistan eraan talonpoikaisnaisen, joka omilla kiescillaan toi vaikeasti haavoittuneet inkerilaiset upsecrit Kapriosta Peipiaan tuon onnettoman taistelun
jalkeen kayttiien syrjateita, ettei joutuisi venaliiisten kasiin. Muistan myos, kuinka inkerilaisten vartiosto, jonka muodosti eras 13—14-vuotias pikkupoika, pidatti minut ja pakoitti pysahtymaan huolimatta kaikista selityksistani, kuka olcn, kunnes
heidan viiapelinsa tuli mukanani ja paasti minut
rohkcan vartioston liipi.
Muutamassa paivassa keraantyi Peipiaan yli
800 inkerilaistii, joille annoin jakaa saman maaran pyssyja ja tarpeelliset ampuraa-aineet. Inkerilaiset valitsivat keskuudestaan maailmansodanaikuiset aliupseerit ja vaapelit, jotka alkoivat harjoittaa heita. Heidan lisakseen annoin tuoda Seiskariin keraantyneet vapaachtoiset ja valiaikana
Tallinnaan kokoontuneet inkerilaiset. Lisaksi tuli
Vhinmaen linnoituksesta inkcrilaisia, jotka olivat
pacnneet sielta aseineen monimichisissa joukoissa.
Si ten kasvoi Inkerin joukkojen miesluku yli 1,100,
joille olin antanut jakaa yli i.ooo kivaaria ampamatarpeineen ja sen lisaksi viela 21 konekivaiiria ia
kaksi kevytta kenttatykkia.
I N K ER I
Inkerin Vapaajoukkojen
talousosasto ynnd upseereja.
Tama joukko, jota suureksi osaksi johtivat nuoret suomalaisct upseerit, alkoi hyokkayksensa heti
kun oli hlukan jarjestynyt ja valtasi kylan toisensa
jalkeen aina Horkiniin ja Ust-Ruditsaan asti,
jotka vallattiin. Osa joukoista eteni kohti Yhinmakea.
Kaikkea tata inkerilaisten huolellista ja uhrautuvaista toimintaa estivat ja hairitsivat "pohjoiset
armeijakuntalaiset", jotka eivat tahtoncei tietaa
mitaan Inkerinmaasta ja -kansasta ja jotka eivat
pystyneet katkemaan viliaansa meitakaan kohtaan,
joiden suojelukscssa he vetelehtivat Narvassa ja
clivat huoletonta elamaansa. Kun Yhinmaki alkoi
inyohcmmin kapinoida, tappoi komissarinsa ja yhtyi inkcrilaisiin, ei "pohjoisen armeijakunnan"
vihalla ja kateudella ollut rajoja. Avoimesti he
alkoivat ryostaa inkerilaisia, takavarikoivat naiden
sotavarustukset, syt'jayttivat inkerilaisten komendantit ja asettivat sijaan omansa, ja yrittiviit vanjiita inkerilaisten suomalaiset upseerit.
En mina eika amiraali Cowankaan voinut mitenkaan auttaa inkeriliiisia Yhinmaen hyokkayksessa,
sllla meilla ei ollut raskaita tykkcja kummallakaan, eikii minulla ollut silloin edes hyokkiiysjoukkojakaan. Aluksi Kronstadtin linnoitukset nostivat valkean lipun, kun Yhinmaki alkoi niita pommittaa, mutta myohcmmin ne liittyivat kommunistien suureen panssarilaivaan "Peter Pavlovskiin"
ja ryhtyivat yhdessa pommittamaan Yhinmaen
linnoitusta. Pletarista tuotiin kaikki punaiset varajoukot ja panssariautot, jotka hyokkasivat Yhinniakea vastaan maanpuolelta. Kapmoitsijat n. 6000
miesta pakenivat hajalleen Inkerin metsiin ja inkerilaisten oli pakko vetaytya jalleen Peipusjarvcn
linjallc. johon lahetettiin osa Eestin I rj-kmcnttia
heidan tuekseen. Samaan aikaan pakeni "pohjoinen
armeijakunta" Narvaan ja Eestin I rykmentin oli
otettava Jaaman—Kuplin Hnja haltuunsa.
Mutta minim oli lahdettava Riianlahtccn puolustamaan maa joukko jam me Landeswehria ja Saksan
rautaista divisioonaa vastaan, jotka halpamaisesti
hyokkasivat joukkojemme selkaan.
8
Syyskuun loppupuolella rylityi "pohjoinen armeijakunta" taas hyokkaamaan, ja tehtavanani oli auttaa heita merenpuolelta, minka teinkin. sivutarkoituksenanJ valloittaa Yhinmaki ja siten auttaa amiraali Cowania Kronstadtin valloittamisessa ja siella
piilossa olevien laivojen havittamiscssa, ettei niita
Pietarin jouduttua "valkoisten venalaisten" kasiin
tuotaisi Pyhan Andreaksen lipun alia Tallinnaa
valloittamaan.
Se oli kaikkein vaikein sotaliikkeeni koko vapaussodassa. Minun oli 4-tuumaisilla tykeillani hHvitettava ensin Kalisin 6-tuumaisilla tykeilla varustetut
I>atterit, ennenkuin saatoin hyokata sinne ja se
minun taytyi tehda Yhinmaen i2-tuumaisten ja
Harmaan Hevosen Q-tuumaisten tykkien ristitulen
alaisena.
Saatuani Kalisin patterit vaikenemaan tein sinne
hyokkayksen, kuljetin maihin kaskynalaisckseni
annetut Partiopataljoonat ja uudelleen muodostetut merihyokkaysjoukot s.o. Partisaanien pataljoona Kolonel Untin johdolla ja levearaiteisen
panssarijunan ylipiiallikko Kolonel Luiga minun
80 mieheni ja pienen ratsujoukon kanssa; kuljetimme yhdessa nclja tykkiii Peipiassa maihin ja
sieltii maata myotcn hyokatessa edelleen Yhinmakea kohti lyo'dcn hajalle edessaolevissa kylissa venalaiset. Oikealla siivella eteni Tnkerin I ja II:sta
pataljoonasta koottu rykmentti j>akottaen venalaiset jattamaan asemansa, kun taas "pohjoinen
armeijakunta" eteni rautatien suunnassa.
Hyokkaysliikkcen vasen siipi tunkeutui aina 5 km
paahan Yhinmaesta ja merenrannikolla Harjavaltain kyliian asti. Samanaikaisesti hyokkasi Inkerin rykmentti Gostilitsan, Miselovan ja Malaja
Karlovan kyliin, valloitti ne ja eteni Poroskan ja
Petrovskajan kyliin.
Huomatessani, etta vasemman siiven oli mahdotonta tunkeutua lahemmas Yhinmakea kaannyin
nopeasti oikean siiven puoleen, jotta Oranienbaum
vallattaisiin ja siten katkaistaisiin Yhinmaen yhteys Pietariin ja Kronstadtiin. Inkerin rykmentin
edetessa innokkaasti oikealla siivellamme sailyttaen yhteyden "pohjoisen armeijakunnan" vasemman siiven kanssa peraytyi jalkimmiiinen akkiii
ilmoittamatta inkerilaisille peraytymisestaan, joten
inkerilaisten oikea siipi jai avonaiseksi, ja venalaiset tunkeutuivat sielta heidan selkapuolclleen, jol-
Kaprion linttan rattnint.
1XKE RI
loin inkeriliiisten oli tappioita karsien peraydyttava. Silloin kutsuin kiireestt apuun kolonel Seiniannin johdossa olevan IV:n rykmenttimnie, joka
oli varanamme Koslovan kylassii. IV rykmentti
valloitti takaisin inkerilaisten menettamat kylat ja
lahestyi Oranicnbaumia, kun selvisi, etta "pohjoincn armeijakunta" pcriiytyi pakokauhun vallassa ja
IV rykmentin oli pakko oikean siipensii suojaksi
vcnyttiiytya. niin etta rintamamme venyi yli 60 km
pituiseksi. Inkerilaiset olivat mcnettancet suurcn
osan vahalukuisista upsecreistaan ja joutunect
periiytymisen vuoksi epajarjcstykseen ja siten kadottaneet melkein kokonaan taistelukykynsa. Niin
saatoimme pitaii hallussammc ainoastaan voitetut
alucet Narvaan asti, minne englantilainen kenraali
Sir Richard Haking ja kenraali Laidoner saapuivat ja tekivat siclla lopputilin "pohjoisen armeijakunnan" komcntajan. kenraali Judenitshin kanssa.
Aniiraali Cowan ja minii olimmc myos ktttsutut
siihen kokoukseen, mutla amiraalin kit-haytyessii
menemasta jouduin kaymaan siclla yfcsin.
Koska Judenitshin "armeija" oli m u u t t u n u t
sekavaksi kulkurilaumaksi, paatettiin hyokkiiysliike
lopettaa, ja minii kiiruhdin takaisin, jotta kaskynialaiset joukot olisi saatu peraytymaan. mika kavikin onnellisesti.
Meidiin tappiomme tassa hyokkaysliikkeessa olivat seuraavat: Kaatui 15 partisaania, 3 partiolaista. i merihyokkaysjoukosta, 6 panssarijunasta,
7 IV:sta rykmentista ja 9 Inkerin rykmentista,
yhtcensa 41 kitollutta. Haavoja sai partisaaneista
38, partiolaislsta 45, panssarijunan michistosta 6,
merihyokkaysjoukosta 2, IV:sta rykmentista 20 ja
Inkerin rykmentista 92, yhteensa 263 liaavoitiitiiittta. Aivotarahdyksen sai partiojoukosta 5.
panssarijunau michistosta 2, IV:sta rykmentista 5,
Tnkcriii rykmentista 3, yhteensa 75 mtelenvikaista,
Vangiksi joutui Inkerin rykmentista 63 "pohjoisen
armcijakunnan" iikkia peraytyessa inkerilaistcn
oikealla siivella. Syytii tietamatta kadonnut merivoimista i, IV:st;i rykmentista 11, Inkerin rykmentista 42, yhteensa 54 kadonnutta. Pilkkukuumeeseen sairastui 2 partiolaista, joista kuoli r.
Yhteensa olivat mcidiin tai)piomme 437 upseeria ja
sotilasta,
Venalaisten tappiot olivat seuraavat: kerattyjen
tietojen perustcella kaatiti n. 600 merimiesta ja yli
poo inaasotilasta. Meidan klisiimme joutui yli 500
vankia. niiden joukossa 2 korappanianpaallikkoa ja
/ mcrisotilasta, ja joukko komissareja oli kohta
ammuttu. Niinollen nousi venalaisten tappio yli
2000 mieheen. Sen lisaksi mencttivat venaliiiset
tassa hyokkaysliikkeessa 3 miinaristeilijaa ja meidiin kasiimme joutui joukko sotavarustuksia.
Meidan IV rykmenttimme ja inkcrilaisten onnlstui vetaytya Pcipusjarven linjalle ja myohemmin
Narvan linjalle.
Siten loppui veljeskansamme sankarillinen, mutta
onneton vapaustaistelu, taistelu oman maan ja
ihmisoikeuksien puolesta, ilman etta sille verensa
uhraamisesta ja kaikista karsimyksistii olisi ollut
mitiiiin tuloksia. Kun muistclen inkcrilaisiii. vetaytyy sydameni tuskasta kokoon ja kyynelet kohoavat silmiini: kansa on vuodattanut vertaan, kcstanyt vaikeuksia ja hiiliia kaikkcin suurimmassa maariissa ja tehnyt kaikcn, minka voi, ja kuitcnkin on
se menettanvt kaikki.
,^ X^'"\^LJ ' <^ ȣ:
W\'?V/'
>XMi
''-
'^Bf
/
^•"?~
Selitys. tniksei hdn kuutlut:
h an aja tteli
PAULIGIN PAIVATTYA!
Kaikki hyvan kahvin ystavat juovat Paivattya — puhdasta, maukasta, paivayksen tiirvin tuorelta kultamitalikahvia. — Suosituimpia Paivatyista on voimakas
ja maukas "Huomio"-sekoitus, jota juodaan arkikahvina
lukemattomissa perheissa. Hinta
1/4 kg:n pakk. 8:50. - Paulig jjt ':^^
lahjoittaa osan kaikkien paket: m^0
\a ja Sinetti-teen hinnasta olympiaurheilijaimme valmennusrahastoon.
LaatUUH erikoishuomio!
Laatutuotteiden myyjana RAKE
on tunnettu yli seitseman vuosikymmenta. Jokainen osastomme
alan erikoisnayttely.
Liikkeemme yhteydessa I luokan
RAKE-RAVINTOLA
Helsinki Erottaja Puh. 25911 vaihde
Sivuliikkeita eri puolilla kaupunkia
R A K E
J. KORTE
TAPETTI- JA M A T T O L I I K E
KLUUVIKATU N :o 2 • PUHEL 21597, 270i3 ja 24110
INKERI
V. J. VATANEN:
VENAJAN MELSKEET
VUOSINA
Venaja oli vuosina 1917—1921 kuin kuohuva
noidankattila, jossa kaikenlaiset vallankumouksen
mustat nut jut poreilivat scllaiscna keitoksena, ettei
sen kaltaista hirvittavyydcssa maailma licne koskaan nahnyt. Muisteltakoon vain ne miljoonat, jotka
joutuivat bolshevismin murliaraivon, nalan ja tautien uhreiksi ja sellaisct valtavat luhomiytclmat
kuin Koltshakin valkoiscn armcijan peraytyminen
suunnattominc pakolaislaumoineen halki jaisen
Siperian, yli miijoonan onncttoman jaadessa tuhatvirstaiselle taipaleelle. Noidcn murhcniiytelmien
mittoja on vaikeata tajuta cdes kahden vuosikymmcnen perspdktitvistakaan.
Kerenskin lyhyt hallituskcsa paasti jo valloilleen
kaikki ne voimat, jotka sitten myllersivat liihivuodet yli kaksi kcrtaa Huroopan laajulsta jattilaisvaltakuntaa. Kansalaissodan liekit loimusivat jo
ennen lokakuun kumousta cri puolilla maata, talonpojat toteuttivat omalla tyylillaan maarefonnia
murhaten seka polttaen tilanomistajien kartanoita
ja yha demoralisoituvassa armeijassa luotiin svabodaa lukemattomissa levottomuuksissa seka upseerimurhissa. Mutta sisaiscn sodan vastakkain
taistelcvat voimakeskukset alkoivat muodostua
kumminkin vasta sen jalkeen, kun Kornilovin kaappausyritys oli epaonnistunut ja bolshevikit kukistaneet itse valiaikaisen hallitukscnkin ottaen vallan
kasiinsa valtakunnan tarkeimmissa keskuksissa.
Jo heti ensi kuukausina lokakuun kumouksen
jalkeen alkoi suuri osa valtakuntaa kulkea omia
tei'taan, pyrkia croon koko venalaisesta vallasta, ja
samalla varustauduttiin cri tahoilia itse venalaisillakin alueilla taisteluun bolshcvikivallan kukistanu'seksi. Nyt ei ollut enaa kysymys vain siita
kumouksellisesta hulinasta, jota Lcninin apostoiit
olivat kesalla 1917 levittaneet seka rintamalla etta
rintaman takana tunnuksenaan "leipaa, rauhaa ja
maata" tai "Rauha tolleihin, sota linnoihin!" Nyt
varustauduttiin ratkaisemaan Venajan kohtalo
asein, ja samalla kaikki tsaarien ikeen alia huo
kailleet kansat kokosivat voimiaan puolustaakseen
tassa sckasorrossa saamaansa vapautta.
Taten punaisen Venajan valtapiirissa kolme nelja
vuotta riehuneet melskeet olivatkin niin tavattoman
hirvittavia ja kaaosinaisia samalla kertaa. Ensiksikin kaytiin taistelua bolshevistisen ja valkoisen
Venajan valilla siitii, kuka lopuksi jiia valtakunnan
10
hcrraksi. Toisena ryhmana olivat sitten ei-venalaisten kansallisuuksien taistelut punaisia ja myoskin
joissakin tapauksissa valkoisia venalaisia vastaan,
milloin nlimii ryhtyivat ajamaan venalaisyyden
asiaa vierasheimoisia vastaan, kuten Denikin Vuoristo-Kaukaasiassa seka Ukrainassa. Lisaksi tuli
viela Saksaa vastaan taistelcvien liinsivaltojcn
interventio Venajan tuomiseksi jallcen maailmansodan rintamille ja sitten bolshevismin kukistami
seksi. Lopuksi sitten neuvostovalta kavi viela sotaa
pitkin valtakunnan lansirajaa muodostuncita itsenaisia valtioita, kuten Haitian maita ja Puolaa, jopa
Romaniaakin vastaan.
Nain oli neuvostohallituksen ensi kuukausina jo
alkanut hahmoittua tuollaisia vastarinla-alueita
kaikkien niiden vaikeuksien lisiiksi, joita itse vallan haltuunotto seka turvaaminen itse Venajan
keskuksissa aiheutti Leninin puolueelle. Ukrainan
kcskusraada julisti maansa bolshevikeista riippumattomaksi ja ryhtyi rauhanneuvotteluihinkin keskusvaltojen kanssa allekirjoittaen erillisen rauhansopimuksen Brest-Litowskissa. Saksalais-itavaltalaiset miehitysjoukot karkoittivat bolshevikit pois
Ukrainasta, jonne punainen armeija oli kevattalvella 1918 tunkeutunut Kieviin saakka. Ja taas
Donilia kasakat taistelivat punaisia laumoja vastaan. Kaledin teki tosin itsemurhan helmikuussa
1918 ja Kornilov sai surmansa huhtikuussa taistelussa bolshevikeja vastaan, mutta Don in kasakkatasavalta vahvistui ja samalla alkoi muodostua
Kubanilla myos ns. vapaachtoincn armeija Denikinin vahan myohemman rynnistykscn ydinjoukoksi.
Aivan samanaikaisesti oli myoskin idassa seka pohjoisessa tapahtunut merkityksellisia asioita. Liittolaisvaltojen joukkoja laskettiin kesalla 1918 maihin
Muurmanille ja ne ottivat haltuunsa Arkangelinkin
tyontyen vahitellen pitkin Muurmanin seka Arkangclin—Kotlasin ratoja yha kauemmaksi etelaan.
Suhde bolshevikeihin oli aluksi epaselva, mutt.''
kun neuvostohallitus oli tehnyt Brest-Litowskin
rauhan ja valkoinen vastavallankumous alkoi myos
Venajalla nostaa paatlian, jyrkkeni neuvostovallan
ja liittolaisvaltojenkin vastakohta avoimeksi vihollisuudeksi. Noitten englantilais-ranskalais-kanadalais-serbialaisjoukkojen — ja minkakansaisia ne
lienevat lopuksi olleetkaan — t u r v i i n ryhmittyi
sitten ns. pohjoinen hallitus, jonka sotilaallisena
INK EK1
johtajana oli tunnettu kenraali Miller — snrullisen
kuuluisa handle itselleenkin kohtalokkaiksi kayneistii selkkauksistaan karjalaisten vapausmiesten
kanssa.
Ja taas idassa, Volgan varsilla, Uralilla ja Siperiassa oli nousemassa kaksikin eri tekijaa taisteluun bolshevikcja vastaan vcnalaiscn vastavallankumouksen tukijoinn. Toincn oli Orcnburgin kasakoitten atamaani Dutov, joka organise! vastarinnan Uralilla samaan aikaan kuin Kornilov ja Kaledin Domlla, ja toiseksi iskuvoimaksi muodostuivat niaailmansodan aikana Venajalla muodostetut
tshekkilaiset joukot, jotka nyt oli keskitctty ItiiVenajalle victaviksi pois koko maasta. Niihin kuului kesalla 1918 yli 50.000 miesta hyvin harjoitettuja seka varustettuja joukkoja, jotka tosin jo
oli vat ehtincet hajaantua monituhantiselle taipaleelle pitkin Siperian rataa Volgalta aina Tta-Siperiaan saakka.
Niiin ncuvostovallalle nousi joka puolclla vihollisia, joita vastaan sen heikot punakaartit ja tsaarinajan armcijasta viela jalclle jaaneet kurittomat
iaumat seka matruusiosastot eivat kyenneet taistcIcmnan. Siita syystii tehtiin jo tamniikuun 15. pnii
TQiH bolshevikeille sotilaalliselta kannalta ratkaisevan tarkeii paatos. Paatettiin perustaa ])unainen
armeija. joka kohta muodostettiin ankaran kurin
alaiseksi joukoksi. Ja sen johtoon saatiin tsaarinaikuista upseeristoa, jonka eraat amekset tulivat
vapaaehtoisesti bolshevikien puolelle, mutta suurin
osa taisteli ja organisoi punaista armeijaa veriscn
terrorin siihen pakottamana.
Tosin tama punainen armeijakaan ei ollut mikaan loistotuote afailaan, mutta silla oli puolellaan
eras etu. Silla oli armoton ja kovakourainen johto,
joka kamppaili fanaattisesti elamasta seka kuolemasta vallan sailyttamisen puolesta. Ja silla oli
apunaan "lokakuun aattciden*' koko propaganda,
rintamantakainen agitatio ja myyrantyo, joka oli
maaratietoisempaa seka tehokkaampaa kuin bolshevikien aseellinen organ isatiotyo konsanaan. Ja
lopuksi koko vastustus oli, mita nimenomaan ns.
valkoisiin venalaisiin tulee, taas seka poliittisesti
ctta sotilaallisesti niin ristiriitaista ja hajanaista.
ettei koskaan kyetty kokoamaan voimia ja keskitlymaan taisteluun samalla tavalla kuin bolshevikien
leirissa. Taas mita ei-venalaisiin kansoihin tulee,
niin ne eivat paiisseet ulkomaisesta ase- ja rahallisesta tuesta ollenkaan osallisiksi samalla tavoin
kuin valkoiset veniilaiset kenraalit. Painvastoin
Ukrainan, Kaukaasian kansojen ym. taytyi ainoastaan omm neuvoin ja voimin, Euroopan hylkaaniina seka punaisen etta valkoisen Venajan iskujen
alaisina kayda epatasaista taistelua. johon ne
lopuksi sortuivat.
Tassa on mahdotonta ryhtya sclostamaan kaikkia noiden vuosien monivaiheisen taistelun yksityiskohtia — tuon taislelun. joka leimahti tayteen
raivoonsa kesiillii 1918. Tshckkilaisten Icgionien ja
ncnvostohalHtuksen viilit karjistyivat alkupuolella
vuotla yha encmman ja toukokuun lopulla punainen Moskova antoi kaskyn riisua tshekit aseista.
Se oli kumminkin helpommin sanottu kuin tehty,
silla tshekit nousi vat vastarintaan ja kukistivat
yksin tein bolshevikivalian koko Siperian radan
varsilta, XJralflta, vielapa osaksi Volgan varsiltakin. Niinpa Leninin kotikaupunki Simliirsk joutui
tshekkien kasiin ja sosialivallankumoukselliset
muodostivat hajoitetun valiaikaisen kansalliskokouksen jasenistii viiliaikaisen vastahallituksen Samaraan, paaministcrinji Avksentjev.
Jos voi uskoa Koltshakin yleisesikunnan paiillikkonii toiminutta kenraali Saharovia, niin tuo
tshekkien nousu koitui sittenkin turmioksi ns. valkoisten venalaisten suunnitelmille siiiui mielessa,
ettii jouduttiin liian aikaisin liikkeclle kesken valmistelujen, joita oli ylcista nousua varten bolshevikeja vastaan suoritettu kautta valtakunnan. Ja ainakin kuvaukset aarettoniasta poliittisesta sekasorrosta, juonitteluista, hallinnollisesta kaaoksesta,
puolucitten ja kenraalicn kcskinaisesta kilpailusta,
sokeasta julmuudesta talonpoikia kohtaan seka eivenalaisten kansojen, mm. bashkiirien ynseasta ja
hcidat suorastaan Koltshakin asiasta vieroittaneesta kohtelusta tarjoavat aivan lohduttoman kuvan koko tuosta "valkoisesta vastavallankumouksesta". Silla oli kuitenkin mahdollisuuksia onnistua, siila tshekkien lisiiksi oli Siperiassa myoskin
mclkoisia liittolaisjoukkoja ja suuria ase- seka
muita varastoja, jotka olisi voitu saada valkoisen
armeijan kaytettavaksi. Mutta alun pitiien jouduttiin rintaman takana vaikeisiin ristiriitoihin varsinkin tshekkien kanssa, jotka pian vetaytyivatkin
pois taistelusta miltei taydelleen ja sitavastoin pitivat hallussaan Siperian rataa mellastaen kuin valloitetussa maassa ja kuljettaen kymmenia tuhansia
vaunulasteja ryostosaalista kaukoitaan.
Kuitenkin toiveet loppukesalla 1918 nayttiviit
valkoisille varsin hyvilta. Tshekkien cteneminen jatkui aina Kasaniin saakka, ja he uhkasivat
jo Nishni-Novgorodiakin. Sitapaitsi vasemmistososialivallankimioukscllisiin lukeutuvan punaisen
armeijan ylipaallikon Muravjevin salaliitto aiheutti
bolshevikien itarintaman organisatiossa ja johdossa
niin pahaa sekaannusta, etta kaikki navtti luhistuvan
ja Trotskin seka Tuhatshevskin vahan aikaisemmin
suurella verenvuodatuksella joukkoihin palauttama
kuri meni sen tien. Vasta ncuvostohallituksc-n epatoivoisln ponnistuksin seka valtavalla terrorilla saatiin tilanne taas loppukesalla vakautumaan siina
maarin, etta voitiin uudcllecn ryhtya itarintamalla
liyokkaykseen Kasania ja Simbirskia vastaan. Kasan vallattiin syyskuun 10. ja Simbirsk 12. pna ja
lokakuun 8. paivana Tuhatshevskin joukot tunkeutuivat sosialivallankumouksellisen hallituksen asemapaikkaan Samaraan.
Bolshevikeille ci jaanyt sina syksyna enaii kumminkaan aikaa ahdistella kiihkeammin Siperian
valkoista armeijaa, sosialivallankumouksellisia ja
Ishckkeja Volgan ja I'ralin valilla, silla nyt sota11
I NKERI
paallikkona laakerinsa ansainnecn Tuhatshevskin
tiiytyi parliainc joukkoinecn siirtya Donillc. Siclla
kcnraali Krasnov oli saanut kasakkajoukkonsa kuntoon ja liittoutunut Dcnikinin vapaaehtoiscn armeijan kanssa, ja yhdcssa namii joukot alkoivat nyt
hyokkaykscnsa Donin ylitsc pohjoideen sekii AlaYolyallc. Tosin tiiina hyukkiiys pian pysahtyi,
niutta ncuvostojoukot civiit nivoskiian pystyneet
vuorostaan musertaviin vastaiskuihin. Sitlipaitsi
niita tarvittiin muihin tehtaviin liinnessa.
Saksa oli sortunut ja aselepoehtojen mukaisesti
sen tiiytyi poistaa jonkkonsa Ukrainasta seka
niuilta miehitetyilta alueilta aina vanhan valtakunnanrajan taakse. Nyt punaisct laumat alkoivat
tulvia Haitian maihin saksalaisten perassa. Xc liilienivat Tallinnaa, valloittivat Riian ja ctcniviU
syviillc Liettuaankin. Xc valtasivat Kicvin IVtljuralta vuodcn 1919 alussa ja koko Ukraina sortui
niiden jalkoihin Odessaa my o ten, mistii bolshevistiscn tartunnan saancet ranskalaiset joukot poistettiin huhtikuussa.
Niimii vuoden 1919 alkukuukaudet olivat taten
l.eninin puolueelle todellista "maailnianvallanknmouksen kcviitta", joka kumininkin kaantyi pian
initii kovinimaksi ja vaikcimmaksi kcsaksi. Vuosi
1919 merkitsi naet kaikissa suhteissa Yenajiin
sisJiisten taistelujen ratkaisukohtaa. huipentumista
iiiirinimillecn. Idassii amiraali Koltshak oli marraskuussa 1918 kukistanut Omskin dircktoriohallituksL'ii. jossa sosialivallankumouksellisct olivat
olleet johdossa, ja nyt hiin esiintyi valkoisen VenaJan valtionhoitajana. 1 liim-n anneijansa oli jarjestetty uudellcen, se oli jjaisutcttu puolen miljoonan vahvuiscksi ja varustautui hynkkaykseen Uralin lansipuolclla.
Samaan aikaan suoritcttiin valmistcluja Iiyokkayksiin ncuvostovaltaa vastaan muuallakiii. I)enikin varustautui eU-ncmisecn Donilta, Judenitsh oil
muodostanut ns. luotciscn armeijan ja |>uuhasi ensimmaista rctkeaan Pietaria vastaan. Yielapa pohjoisessakin valkoiset venaliiisct ja liittolaisjonkot
tvonsivat rintamiaan yha kaucmmaksi. Petljura
jiirjesti voimiaan lounaassa valloittaakseen takaisin
Kicvin kansallist'llc Ukrainallc, ja myoskiii bolshevismin liintisten naapurien taistelua ncuvostoarmcijoja vastaan kiiytiin yhii paremmalla menestyksella.
Veniijiin ja koko Ita-Euroopan historia kahdcn
kuluneen vuosikymmenen aikana nayitaisi nyt
todenniikoisesti aivan toiscnlaiselta. jollclviit nuo
"valkoiset" veniilaisct kenraalit ja poliitikot olisi
osoittaneet todeksl heistii juuri naina aikoina lausuttua arvostelua, ctteivat he olleet vallankumouksesta "oppinect mitaan, unohtanect mitaiin civatka
ynimartanect mitaan". Haavekuva "pyhan, jakamattoman VenJijan" ennallcen palauttamiscsta samanlaisena scntralistisena, vcnalais-shovinistisena
valtiona, jollaincn tsaarinvalta oli ollut, vail its!
kaikkien noidcn johtajien mieliii, olipa sitten kysymys Koltshakista. Deiiikinista. Wrangclista tai
12
Judenitshista. Tiilta kannalta lahticn he cnsi tyokseen tuhosivat kaikki mahdollisuudct yhteistyohon
bolshevikcja vastaan taistclevien vapautuneiden
kansallisuuksien kanssa ja menettivat siten ainoan
suuren tukensa, joka olisi voinut vicdii heidat voittoon. Eika silla hyvii. Tyypillisesti venalaiset loppumattomat puolue- seka johtajariidat kyllasiyttiviil lopuksi naita valkoisia kcnraalcja avustavat liittolaisvallalkin ja tekiviit mahdottomaksi kcskilctyn
sotilaallisen yhteistyon eri tahoilta punaisen Moskovan nujertamiseksi. Talonpojat taas arsytcttiin
valkoisten valtaan joutuneilla alucilla tapahtuneilla
nuelivaltaisuuksilla, pakko-otoilla ja tilanomistajasysteemin paikottaisella palautuksella seka valmistettiin talla rintamantakaisella sekasorrolla niaaperaa bolshevikien jarjestamalle sissisodalle, joka
varsinkin Sipcriassa suurcsti myotavaikutti koko
vastavallankumoukscn sortuniisccn.
Niinpii Denikin ja Judenitsh t-ivat olleetkaan
viclii valmiit, kun Koltshakin armcija alkoi suuren kevathyokkayksensa 1919. Sen mcnestys oli
aluksi suorastaan ninrskaava, bolshcvikien itiirintaina Ural in liepeilla murtui taydellisesti ja punaisct anncijat alkoivat vynryii sekasortoisina niassoina kohti \"olj, f an variia. T.eninkin <>H h;idissa;in
ja j u l i s t i : "Kaikin voimin on pidiitcttavii Kollshakin etenemistii. l-'llei talvecn mennessa valloiteta
Uralia, pidiin vallankumoukscn tappiota selvana."
Koltshakin joukot tunkcutuivat noin 100 km:n
piiahan Samarasta. loivat punaiset Vjatkan luona
ja varustautuivat Ufan lansipuolellc ratkaisutaistcluun Tuhatshevskin job tain ien punaisten itaarmeijojcn kanssa. Kuukauden kcstiincen raivokkaan taistelusarjan jalkecn Tuhatshevskin onnistui
kuitenkin rohkein opcratioin Hup.iruslamn—LJfimskin suunnalta antaa murskaava isku Koltshakin
armeijan kylkeen ja vallata Ufa kesakuun 8. pnii.
Koltshakin koko hyokkays oli murtunut ja hancn
anneijansa alkoivat pcraytya Ural in taakse punaisten ajaessa kiihkeasti takaa.
Tuo Ufan taistelu sai sittemmin Neuvostoliiton
"Marnen taistclun" nimen ja joka tapaukscssa se
mcrkitsikin kaannekohtaa itarintamalla seka elikii
koko sisaisessa sodassakin. Tamiin jalkecn Koltshakin ci onnistunut cnaa pysahdyttaii Tuhatshcvskin
kolmen riviston etenemistii. Tsheljabinskin luona
valkoiset vielii kamppailivat vimmatusti ja onni
oli io kaantymassa heidiin pnolellcen, kun Koltshakin eri rivistojcn yhtcistoiminnan puutteellisuus
paljasti aukon Tuhatshevskin kiertoliikkeelle ja
pakotti valkoiset taas peraytymiian. Nopeilla sotaliikkcilla taas keskimmainen punainen rivisto tunkeutui yli Uralin solien ja pakotti Koltshakin luol>uniaan vtioristosta. Vielii yritcttiin koota voimat
vastarintaan Tom-joella, mutta nyt nli periiytyminen saattanut Koltshakin armeijan sekasortoon
seka huventanut sen riveja siinii maarin, ettii valkoisen Siperian suuri lopputragedia alkoi.
Tuo yha hupenevan valkoisen armeijan ja miljoonaisen pakolaisjoukon pakomatka syksyllii ja
INKERI
syvstalvella 1919 nn inaailiiianliistorian suuria tragedioja. jonka kuvaamiseen mitkiian sanat civat
riitii. Pakkanen sunnasi jokaisessa pysahdyspaikassa tuhansin, lopuksi niotiin kymmenin tuhansin
noita onncttomia, nillkii ja t a u d i t raivosivat hirvittiiviisti. Kun Omsk oli menetctty ja Krasnojarskii.
luona Koltshakin silloin vielii yli 60.600 rruehen
armeija tuhoutui miltei kokonaan, ci mistaiin sotilaallisesta vastarinnasta enaa voinut olla puhctta.
Kapinaliikkeitii pulikcsi rintaman takana, Irkutsk
joutui punaisten kapinallisten kiisiin ja tshekit ostivat lopuksi paiisyn itiiiin omille joukoilleen sekii
ryostosaali ilk-en pit kin Siperian rataa luovuttamalla Koltshakin valtavan kulta-airtcen, useita
satoja miljonnia kultaruplia, sekii amiraalin itsensil
I r k u t s k i n punajsilleliittolaisvaltojen joukkojcn johdon tie ten helmiknussa 1920.
Vielii toista vuotta taisteltiin kumininkin idassa,
enncnkiim sisiiinen sota siella paattyi. Tshita joutui bolshevikien kiisiin lokakuun 21. pnii 1920,
mutta vastarinnan kcskuksia oli vielii Ulko-Mongoliassa, missii parooni Ungern-Sternbcrg toimi.
seka Mandsliurian rajoilla, mista kiisin taas atamaani Semjonov jatkoi taisteluaan. Joulukuussa
1920 neuvostohallitus liilictti kumminkin Tshitaan
parliaan kaukoidan tuntijansa kenraali Hliiclicrin.
joka voitti Kiahtan luona kevaalla 1921 von Ungern-Sternber^in jcnikot. Naiden johtaja itse tuom i t t i i n kuok-maan Xovo-Xikolajevskin vallar.kumousoikeudessa ja tcloitcttiin. kun taasen ScmjoIKIV kasakninccn pakmettiin lopulliscsti peraytyiniuin Mandshuriaan. Yaltasivatpa Bliicherin johtamat Kaukoidan "vaaleanpunaisen tasavallan"
joukot saman ticn Urgankin, missii pystytcttiin
"['Iko-Moni^nliaii kansantasavallan" nimccn naamioitu neuvostokomento.
lapanilaistcn poistuttua Vladivostokista v. 1922
piiiittyi sisiiiscn sodan seka intervcntioitten aika
Sipcriassa ja ''puiiaiiu'ii liamiira'' peitti lopullisesti Neuvostoliiton aasialaisct osat. Olilian Tur
kcstan joutunut jo v. 1919 ncuvostolaisten joukkcjfii lialtuun ja kaksi vuotta myolicmmin Hnver
pashan epaonnistunui nousu bolshevlkeja vastaan
paattynyt hiinen sankarikuok'inaansa katnppailussa
punaista ratsuviikea vastaan.
. Koltshakin stutrcn murhcnaytelman loppuvailicita niiyteltaessii Sipcrian lumisilla aavikoilla oli
ratkaisu tapahtunut jo luiroopankin puolella. Piiiiosaa tassa punaiscn ja valkoisen Vonajan kampj)ailussa \'. 1919 niiytteli aikaiscmmin mainitscniannnc us. vapaachtoiiK-n armeija, joka liittolaisvaltojen runsaasti varustamana oli viihitellen pais'.nnit huomattavaksi mahdiksi Kui)anilla ja Donilla st'kii laajentanttt otteensa alisellc Volgallekin.
Alkaessaan suuvcn hyokkayksensa kohti Moskovaa
syyskcsalla 1919 Dcnikin astui kuitcnkin niiyttamollc liian myohaan, silla punaisten sodanjohdon
oli silla valin onnistunut jo ratk.iiscvasti lyocla
Koltshakin armeija. Sitapaitsi Denikin teki toiscnkin kohtalokkaan virheen, joka ailieutti koko hanen
Minka taakseen saastaaf
sen edestaan loyta'a.
Kun t i i l o n sau. on ciisiinina'isi'ksi iijatrltava saiistiiinista.
Jos uikoo .siiastmm pauna sen.
initii jaii yli, kun iniiut tarpeel
on tyydytetty, jiiii sa'a'stiiniiiiL'ii
pflkiiksi aikomukscksi.
Eteenp&in pyrktoSlle on tulenykyttuyttS liirkciirnpi.
HelsinginSuomalainenSaastopankki
Khiuvikadt 8 - Turuntie 19 - Tapanila, Koulutic 21
armeijansa tuhon: sensijaan, elta liiin olisi .sopinut Petljuran kanssa yhteisl<jimin:iasta holshevikeja vastaan, hiin ci tahtonut tietila mitaiin itscniiisestii Ukrainasta, vaan marssitti joukkonsa Kieviin, jonka Petljura oli vallannut elokuussa 1919
takaisin bolshevikeilta.
Denikinin onnistui kyllakin vallata suurin os:i
Ukrainaa ja edetii pohjoiscssa aina ohi Orelin,
mutta samanaikaincn taistelu seka ukrainalaisia
cHa punaista armeijaa vastaan oli aivan liikaa hiinen anneijalleen. I ' u t l j u r a n lisiiksi hiin sai nact Ukrainassa vielii pt'lottavan rintamantakaisi'ii v i h o l l i sen, Mahnon, jonka sissisota Denikinin selkiipuolen
yhteyksiii vastaan uuvutti taniiin armcijan voimia
tavattomasti. Ja kun sitten bolshevikit saivnt keskitetyksi Voroshilovin sekii liudennyn johtamat
ratsuviikimassat vastaiskuun Kastornajan luona,
niin Denikinin koko rintama luhistui. Se pirstoutui
ja vyoryi nopeasti halki Vkrainan Donillc syksyllii
1919. Joulukuussa 1919 bolshevikit valloittivat
I larkovin ja Kicvin, vuoden 1920 alussa he piiiisivat Donin herroiksi ja huhtikuussa 1920 Denikin
poistui viimeisesta tukikohdastaan Novo-Rossiskista brittiliiisecn sotalaivaan.
Tiimii Dcnikinin armeijan tiiydellinen romahdu.s
ei kumminkaan vielii piiiittiinyt taistelua etelassii.
Puhumattakaan Kaukaasian itseniiisJstii valtioista
Azerbeidshanista, Georgiasta ja Armeniasta, oli
vielii veniiliiinenkin armeija K rim i Hit kenraali
Wrangelin johdolla, joka nyt oli Denikinin jitlkecn
aslunut niiiden valkoisten voimien j oh toon. Wran^elin armeija piti hallussaan Krimin, linnoitti
tavattoman lujasti I'erekopin L<annaksen ja eteni
vuoden 1920 kulufssa kaua? Krimiltii pohjoiscenkin samaan aikaan, kun Tuhatshevskin johtamat
punaiset armeijat taistelivat Puolaa vastaan. M u t t a
Ptiolan retken kiii'mnyttya bolshevikien tiiydelliseksi tappioksi alkoi Wrangelin taistelun viimeinen vaihe. Nyt oli liliicherin vuoro antaa r.^tkaiscva isku. Klokuussa 1920 alkoi Pohjois-'J'aurian
aroilla Kahovkan luona sunri hyokkiiys Wrangelin
rintamaa vastaan. Mairaskuussa taisteltiin elamiista ja kuolemasta Perekopissa, jonka valtaus
onnistui vasta liliicherin liihetcttyii joukkonsa pit-
13
INKERI
kin Sivashin laguunilahden uomaa valkoisen linnoitussarjan selkaan. Tama uhkarohkea saartohyokkays onnistui, tie Krimille aukeni ja Wrangelfn armcijan jatteiden seka satatuhantisen pakolaisjoukon noustcssa laivoihin vuoden 1920 lopussa
bolshevikit panivat toimeen hirvittavan terrorin.
Teurastuttihan Bela Kim ainakin 70.000 ihmista
tshekan johiajana.
To kcvaiiila 1920 olivat bolshcvikit huastaneet
Bakussa punakapinan ja vcrisen sotaretken jalkecn
tehneet lopun Azerbcidshanin itsenaisesta tasavallasta. Tata Kaukaasian hukuttamista punaiseen
tcrroriin jatkettiin sitten vuoden 1920 lopulla bolslicvisoimalla Armenia ja jakamalla se yhdessa
kemalistisen Turkin kanssa. Nyt oli enaa ajan
kysymys, milloin tulisi Georgiankin vuoro, silla
tiimii Kaukaasian viimeincn itsenainen valtio oli
nyt saarrettu kolmelta taholta; pohjoiscsta, idasta
seka etelasta. Tata ci tarvinnut kauan odottaakaan,
silla Levandovskin punaiset joukot tunkeutuivat
maahan vuoden 1921 alussa ja muutaman viikon
urhcan vastarinnan jiilkeen Georgian itsenaisyystarina oli lopussa. Tosin georgialaiset nousivat bolshevikeja vastaan viela scuraavinakin vuosina asc
kadessa, niutta se ei cmia asiaa muuttanut. Moskovan punaisen hirmuvallan ote vakaantui kautta
Taka-Kaukaasiankin.
Ukraina taisteli viela vuoden 1921 loppuun
saakka, eiinenkuin bolshevikit saattoivat tuntca
valtansa siella varmistunccn Pctljuran, Tjutjunnikin ja Mahnon viimcistenkin vapaustaistclijoiden
poistuttua maasta tai jouduttua punaisten teloittajien kasiin. Mutta jo v. 1919 oli naytelty loppuun
valkoisten venaliiisicn kcnraalien tragikoomillinen
osa siina bolshevisminvastaisessa taistelussa, jota
itsenaisiksi muodostuneet rcunavaltiot ja heimolaisemmc rajan takana Inkerissa scka Karjalassa
kavivat.
Jo kcvaalla 1919 oli kcnraali Judcnitsbin johdolla perustettu "pohjoinen armeijakunta", joka
kumminkin lioiti korttinsa suhtcissa virolaisiin
seka inkcriliiisiin erikoiscn hlionosti. Paaasiassa
Lansi-Inkerin vapaajoukkojen ja virolaiscn tuen
ansiosta oli pohjoisen arnicijakunnan toukokuun
13. pna 1919 Narvajoen itapuolella alkama hyokkays johtanut aluksi aivan yllattaviin hyviin tuloksiin. Noustuaan maihin Laukaanjocn suulla inkeriliiiset tosin karsiviit ensin vastoinkaymisen, mutta
kun rykmentti oli saanut runsaasti uusia vapaaehtoisia, voimien kasvaessa yli 2.000 miehen vahvuiseksi. uljaaksi joukko-osastoksi, saavutettiin
kesakuun alkupuolen uudessa hyokkayksessa sitakin suurt'inpaa mcnestysta. Yhinmaen kuuluisa
linnoitus nimittain antautui inkerilaisille kesakuun
13. pna yli 6.000 miehen varuskuntineen.
Inkerilaiset civiit kumminkaan safineet tarpeeksi
tukea virolaisilta eivatkii valkoisilta venalaisiltakaan, jotka kohta alkoivat paljastaa oikean karvansa. Judenitshin "armeijan" suurvenalainen kansalliskiihko johti siilicn, etta inkerilaisilta estcttiin
14
avun saanti, joten Iieidan oli luovuttava Yhinmacsta ylivoimaisten bolshcvikijoukkojen painostaessa. Ja kaiken Hsaksi Judenitshin joukot nyt
ryhtyivat vielli riisumaan inkcrilaisia jotlkkoja
aseista rintaman takana ja koko rykmentli hajosikin silla kertaa. Mutta ]>arliaat mahdollisuudet
taistelussa bolshevikeja vastaan oli tiiten tosiasiallisesti menctetty.
Kun sitten elokuussa 1919 oli englantilaisen kenraali Marchin ankaran painostuksen jalkeen saatu
Tallinnassa muodostetuksi Lianosovin jolitama
venalaiiien ns. luoteinen hallitus, yritti Judenitsh
uudclleen hyokkaysta Pietaria vastaan. Han tosin
ci ehtinyt kayttaa hyvakseen Bulak-Balahovitshin
ratsuvaen toukokuussa yllattaen toimeenpanemaa
Pihkovan valloitusta, sillii bolshevikit karkoi'ttivat
Bulak-Balahovitshin Pihkovasta elokuussa. Joutuipa Judenitsh parhaiksi koviin riitoihin tamiir,
epaonnisen ratsuvaen johtaj an kanssa ja liihetti
sotilasretkikunnankin hiinta kurittamaan. mihin
Bulak-Balahovitsh myohemmin vastasi yrittaen
"muiluttaa" Judenitshin Tallinnasta. Uika Judenitshin onnistunut aikaansaada yhteistoimintaa myoskaan Kuurinmaalle kootun Bermondt-Avalovin
armeijan kanssa, ja Bermondt-Avalov antautui
"yksityissotaan" latvialaisia vastaan sotkien siten
lo])ullisesti kaikki mahdollisuutensa puuttua asiain
kulkuun bolshevikeja vastaan.
ludenitshilla oli kaytcttavissa noin 18.000 miehen hyvin varustcttu armeija, 'kun han alkoi lokaktiun io. pna hyokkayksensa Peipusjarven itapuolella Pietaria kohti. Liittolaisilta saadut tankit
murtivat nopeasti bolshcvikien rintaman ja hyokkiiys vyoryi nopeasti aivan Pietarin edustalle.
Flatsina, Krasnoje Selo ja Tsarskoje Selo olivat
Judenitshin joukkojcn kasissa ja Ligovosta ne
voivat nahda Pietarin kirkontornien hohtavan houkuttelevina.
Trotski oli kumminkin ehattanyt hataan, ja nyt
alkoi punaisen armeijan vastaponnistus kaikin kaytettavissa olevin mahdollisuuksin. Judenitshin alapaiillikko kenraali Vetrenko ei totcllut kaskya Nikolain radan katkaisemisesta Tosnon luona ja bolshevikit saattoivat tuoda Moskovan suunnalta apuvoimia. Samanaikaiscsti idasta ja kaakosta kiisin
tchtiiviin hyokkiiyksen kanssa hcitettiin punaisia
joukkoja tuleen myc'iskin Yhinmaelta kiisin pilkin
ns. Haitian rataa ja eri puolilta ahdistettuna Judenitshin armeija murtui tiiydellisesti. Sekasortoisessa paossa sen joukot kiirehtivat takaisin kohti
virolaistcn puolustuslinjoja ja pilkkukuume tiiydensi eristysleireihin virolaisen rintaman takana
ascistariisutun armeijan tuhon.
Yhtalaisesti epiionnistuivat myoskin Savinkovln
suunnitchnat hynkata Valko-Venajalta kasin myohemmin Moskovaan pain ja taas kenraali Millerin
pohjoiselta hallituksclta nieni pohja ])ois kokonaan,
kun englantilaiset vetivat joukkonsa seka Muurmannilta etta Arkangclista laivoihin. jattaen komcnnon valkoisten venalaisten huostaan. Seka Ar-
I N K E KT
EDV.
LAAMAN:
LIITTOVALTIOIDEN POLITIIKKA
I T A M E R E N M A I S S A v. 1919
Venajan bolslievikkien vallankumous v. 1917
ties! lansivaltioillc liittolaiscn menctysta maailmansodassa. Siksi Ranska ja Knglanti, tukeakseen
bolshevikkivastaisia voimia, olivat heti valmlit sekaantumaan Venajan sisaasioihin. Siinii mielessa
tunnustivat he jo v. 1917/18 vaihteessa Suomen
itseniiisyyden ja plan sen jalkeen myos Suomen
itsenaisyyden dc facto.
23 p:na joulukuuta v. 1917 Englanti ja Ranska
jakoivat keskenaan toiminta-aluect Venajalla:
Englannille jaivat Itameren maat ja Kaukasia,
Ranskalle — Puola ja Mustannicren luoteisrannat.
Niin joutuivat Itameren maat Englannin vaikutusalueeseen. Saksan romalidukscn jalkeen Englannin ulkoviraston alivaltiosihteeri loordi Robert
Cecil Eestin delcgaattien pyynnosta paatti lahettaa
20 p:na marraskuuta 1918 Suomcnlabdellc brittilaisen kevyen sotalaivaston. Se laivasto teki tehtaviinsa v. 1918/19 ottamalla kiinni ja upottamalla
joukon bolshevikkien aluksia ja suojcli siten Eestin
ja Suomen meriliikennetta. Tarkemmin sanoen se
laivasto suoritti vain yhden hyb'kkaysoperation:
moottorialusten torpeedorynnako'n Kronstadtin
sotasatamaan clokuun 18 p:na 1919, jolloin se
havitti muutamia venalaisten panssarilaivoja.
Pohjois-Amerikan Yhdysvallat olivat jo maailmansodan aikana kovin skeptillisiii invention suhteen Venajalle. Saksan antautumiscn jalkeen yhtyi
heihin myos Lloyd George, joka muistutti mieliin
huonoja kokemuksia inventiosta Ranskan vallankumouksen aikana. Niin kuluivat v. 1919 ensimmaiset kuukaudct turhiin yrityksiin tehda rauha
neuvottelujen kautta.
Eestissa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa oli
silla aikaa onnistuttu pysayttamaan punakaartilais-
ten ensiinmaiset hyokkiiyksct, viclapa torjumaankin ne, silla Etela- ja Ita-Venajan valkoiset olivat
saaneet liittovaltioilta uusia aseita.
Liittovaltioissa piiasi nyt voitollc Clemcnceaun
''cordon sanitaire" ell terveydcnboitovyohykkecn
idea. Sen vyohykkeen oli toiselta puolen suojeltava
Eurooppaa bolshevismilta ja toiselta puolen sen
suojassa oli jarjestettiiva sotavoimat, jotka hyokiiten Venajalle auttaisivat kukistamaan bolshevismin. Sen politiikan toteuttajaksi tuli Englannin
sotaministeri Winston Churchill, Marlboroughin
herttuasuvun impulsiivinen vesa, joka politiikkansa
tahden oli koko ajan vastakynnessa skeptillisen
paaministerinsa kanssa.
Cordon sanitaire politiikan paikalliseksi jarjestajaksi Itameren maihin tuli liittovaltioiden sotalahetysto, jonka Pariisin rauhankonferenssi lahetti
tanne v. 1919 huhtikuussa ja jonka johtajaksi Helsinkiin saapui toukokuussa entinen Britannian V:n
armcijan komentaja kenraali sir Hubert Gough.
*
Churchillin politiikan paatarkoittiksena oli bolshcvismin kukistaminen Venajalla. Invention paiivoimat tuli muodostaa Venajan valkoisista, joita
auttaisivat rajaseutukansat. Valkoistcn venalaisten
paajohtajaksi Itameren maihin tuli kenraali Judcnitsh, entinen Venajan sotapaallikko Kaukasiassa
Kesaiin asti" koettivat liittovaltiot jarjestaa Judenitshille apuvakea Suomesta. Itse Judenitsh istui
Helsingissa esikunnassaan ja neuvotteli Suomen
viranomaisten ja liittovaltioiden edustajien kanssa.
Samalla valitti han seka hancn edustajansa liittovaltioille, cttei Suomi haluakaan hanta auttaa, vaan
koettaa omin voimin siepata kappaleita Venajalta.
erikoisesti Ita-Karjalasta.
kangelin suunnalla ettii Karjalassa murtui noitten
"valkoisten venalaisten" rintama hclposti ja vuoden 1920 alussa oli bolshevikivalta Icvinnyt Jaameren rannikollc saakka. Niin paljon Miller kumminkin ehti aikaansaamaan, etta han ennen valtapiirinsa hiiviota rctteloi Vicnan Karjalan itsenaisyysliikkeen kanssa ja talla tavoin valmisti bolshevismin valtaanpaasya Karjalassakin.
Vuosi 1921 oli oikeastaan Venajan sisaisten
melskeiden viimeincn todellinen sotavuosi, joka
viela asetti neuvostohallituksen mita kovimmallc
koetukselle. Jarkyttihan Kronstadtin kapina kc-
vaalla 1921 kaksi kutikautta koko neuvostovallan
perustuksia, ja samanaikaiscsti saivat nuo uudet
punaiset kenraalit ponnistaa voimiaan ns. Antonovshtshinan, suuren Keski-Venajalla varsinkin
Tambovin laanissa riehuneen talonpoikaiskapinan
kukistamiscksi. Ja sitten tuli viela hirvittava nalkakausikin, joka vuosina 1921—-1922 surmasi ainakin 5—^6 miljoonaa ihmista noiden sotakommunismin kauden tuhoamicn tai maasta pois ajamicn
monicn miljoonien lisaksi, niin etta vasta L,cninin
seuraavana vuonna julistarna nep-politiikka taas
alkoi tuoda helpotusta noihin hirvittaviin oloihin.
15
INKERI
Nama valittelut saivat eniten vastakaikua Ranskassa, jossa Yenajaa pidettiin edclleen mahdolliv. Swxnelta ottivat ranskalaisct lnpauksen, ettei se ilman Liittovaltioiden suostumusta vie soiavorim'aan Ita-Karjalaan. Kun Suomen
lalK-ttilas Enckell hcinakuussa v. 1919 pyysi Pariisin rauhankonferenssilta siihen lupaa, niin Ranska
kiclsi sen, vaikkakin mutit Liittovaltiot olivat valiniit myoiitamaiin, ensi sijassa Knglanti, jonka sotatilannc Murmannissa ja Arkangelissa siitii olisi
helpottunut.
V. 1919 kcvaaseen menncssa sclvisi Venajan valkoisille. ettii heidan oli jatettiiva toivcet apuvoimicn
suamisesta LiittovaHioilta ja. tukcakseen valkoisten paarynnakkoa Moskovaa koliti, tuli hyokata
my 6s Pietariin. Sc ei otlut ilman suomalaisten ja
eestilalsten apua Judenitshille mahdollista. Naita
ruvcttiin nyt Liittovaltioiden tohncsta siihen palnostamaan, mutta Suomen ja viela vahemman Eestin itscnaisyyden tunnustamisesta Venajan valkoiset eivat halunncet tietaa mitaan. Naiden rajaseutumniden vastaisen kohtalon olisi maarunnyt koko
Venajiiii kasittiivii Pcrustava Kokoiis.
Koska neuvottelut siihen suuntaan eivafc edistyneet, tekivat Liittovaltiot ratkaisevan askeleen ja
toukokuun alussa tunnustivat Suomen itsenaisyyden. Kutcn joillakin lalioilla vaitetaan, antoi heillc
siilicn s\sayksen P.-Amcrikan elintarveavustuksen
fdustajan Hooverin vaatimus, ettii saataisiin paikallinen virallinni niahti, jolla olisi oikeus kuitata
saaduiksi jacttavat t'lintarpect.
Tamii Liittovaltioiden toimenpide sai aikaan Venajan valkoisten taholta vastalauseita, mutta Juden it shin, joka oli menettamassa kaikki toiveensa,
pani se ratkaisevasti toimimaan.
Keviian tullenoli bolsherismmvastaisten voimicn
toiminta Itiimeren maissa vilkastunut. Puolalaiset
valloittivat Vilnon, saksalaiset ja latvinlaiset lahcstyiviit Riikaa, Eestissa olivat Vcniijan valkoiset
n.s. Pohjoinen armeijakunta tunkeutumassa Pictaria koliti, ja itsc eestilaisct valloittivat Pihkovan.
Suomesta meni vapaaditoisia Aunnksecn. Lenin
maarasi Pietarin jo evakuoitavaksi, ja Stalin, joka
oli kiircellisesti liihctctty paikalle puolustusta jarjestamiian, sclitti sanomalclidille Pietarin kohtalon
riippuvan Suomen hallituksesta.
Liittovaltioiden painostamana Tudenitsh teki
Suomen valtionhoitajan Mannerheimin kanssa so]>imuksen. jonka mukaan hiinen tuli chdottomasti
tunmistaa Suomen itsenaisyys. Suomi olisi saanut
paasyn Jaamerelle, Ita-Karjala — it^cmaiiraiimisoikcudcn, inkeriliiiset — samat oikeuclet kuin venalaiset Suomessa. Sotatoimintaa IMetaria vastaan
olisi johtanut Mannerheim, myoskin Vcniijan valkoisia Judcnitshin alapaallikkyydella, josta sitten
piti tulla Pietarin hallinnollincn jiaaministeri.
Ratkaiseva vastalause taman sopiniuksen johdosta tuli taas Venajan valkoisten puolelta. Kaikki
hcidan kcskukscnsa olivat sita vastaan, lukuunottamatta paria poikkeusta, ja Judenitshille annettiin
16
RAVINTOLAMME
er! puolilla kaupunkia ovat helsinkilaisten ja Helsingissa k.wi
jain huokeica ja ajanmukaisia
ruokailupaikkoja, Ei palvelusrahoja.
ELANTO
KOKKI-perunajauho
— KOTIMAINEN LAATUTUOTE —
Valmistaa OY.
P E R U N A , Tampere
maarays kieltaytya allekirjoittamasta. Ja niin oli
v. 1919 kcsaincn sotayritys paimmut veteen.
Ranskalaisten neuvosta Judenitsli muutti nyt
Suomesta Kestiin, jossa silla valin Venajan valkoisten Pohjoinen armeija oli kasvanut noin kalidenkymnienentuhannen miohcn vahvuiseksi. Se oli
valloittanut Lansi-Inkerin, mutia tftrmiUi samalla
\-hteen Inkerin vapaaehtoisten kanssa, joitten itsehallintoa se ei tunnnstanut.
Pohjoisen axineijan johtajat riiteliviit iny(">s keskeniian ei\-;itk;i Iiahmnect tunmistaa Juilcnitshia
paallikokseen, ja koska aika kului naihin keskinaisiin kahnauk-siin. haukkui kenraali tiou^li hcidiit
sotamiehcn suorastikaisuudella ja lalietti esikuntapaiillikkonsii kcnraali Marchin hcita rauhoittamaan
ja sovittamaan eestiliiisten kanssa yhteistoimintaan.
Kun venalaisia johtomiehia ei saatu sovintoon,
toimii March taas sotamiehen suor:isukaisuiuk'lla:
hiin kutsui heidat kaikki TallJnnaan Kn^lannin
paakonsulinvirastoon, otti kcllonsa taskustaan ja
antoi heillc 40 minuuttia aikaa Luoteis-Vcnajan
hallituksen nmodostamiseen. Tama hallitus olisi
oikeutettu solmimaan sopimuksia eestiliiisten kanssa. Kielteisessa tapauksessa lakkauttaisivat Liittovaltiot Veniijan valkoisilta avustuksensa.
Vielii cnnen 40 minuutin kulumista oli vcnaliiisilla hallitus koossa. Myos Judcnitsliin kanssa sov i t t i i n . vaikka hiin panikin alussa vastaan. Mutta
n i i n k u i n aikaisemmin kysymyksen ollcssa sopiniuksen teosta Suomen kanssa tuli ratkaiscva vastustus taas Venajan valkoisten kcskuksista. Nc ci\'iit tunnustaneet Marchin omavaltaista toimintaa,
ei\'iit myoskaan uutta Luoteis-Venajan hallitusta.
Se suututti Goughia perinpohjin ja han matkusti
pois Liinteen, Ilmoittaessaan I'ariisin rauhankonferenssille pettymyksensa Venajan valkoisiin, Jian
selitti, etta ainoa keino Pietarin valloitlamiseksi
I X K !;. k I
on -- Eestin itsenaisyyden tunnustaminen. Siihen
t'iviit Liittovaltiot kuitenkaan suostuneet, odottacn
\n valkoisten paasotajoukkojen vauhdikkaittt-n hyokkaysten tuloksia. I'ariisin rauhankonfeK'nssi oli myoskin siita syysta keskeyttanyt neuvottelunsa Eestin valiaikaisesta statuutista, koskn
kirjecnvaihdossa Venajan valkoisten ylipaallikon
amiraali Koltshakin kanssa oli Eesti ynna muiu
Jtameren ja Kaukasian valtiot luvattu Venajiille
takaisin itseliallinnollisina alucina.
Johtava osa Itameren maiden politiikassa siirtyi
nyt Englannilta Ranskalle, joka aikoi ensin laheit;ia tanne kenraali Manginin. Hanen kicltaydyttyiian lahctettiin kenraali Xit^sc'l, entinen sotaliiln.'tysto jasen Pietarissa. Niessel jjii itse Ita-Preussiin likvidoimaan Saksan inventiota Latviaan. ItanuTt'ii maihin tuli lumen edustajansa kenraali Ktievant. joka alk<jj hankkia Eestilta apua Judeiiitshilli- I'ietarin valloittaraiseksi.
L'usi sotaliike alkoi lokakuussa, niutta melkein
sainaan aikaan alkoi myos Latviassa cvcrsti Berniondt-Avalovin johtamana sikalaistcn saksalai^vcnalaisten hyokkays Riikaan. Bermondtin liyokkaystfii paatarkoituksena oli Riian valloiltamisella
valivistaa asemaansa. jatkaakseen sit ten ylirkssi'i
Judenitshin kanssa sotaretkea Pietariin. Kaytiinnossa osoittautui i u u r i lianen vaikutuksensa Judeiiitshilk 1 vahingolliseksi, sillii latvialaisci ja eestilaiset menettivat luottamuksensa Venajan valkoisiin ja lakkasivat kainiattaniasta Judenitshia.
Myos Englannin monitorit, joittea raskas t y k i > to oli Inkerin rannikolla pommittamassa Krasnaja
Gorkan linnoituksia, poistui siclta siirtyakscen Riikaan Bermondtin sotavakcii pommittamaan. Sen
jiilkeen eestilaisten ei enaa onnistunut valloittaa
Krasnaja Gorkaa uudclleen, joka jo kerran kesallii
oli Inkcrin vapaajoukkojen hallussa.
Suuressa pulassa, kun hvokkiiys Pietarin porttien
luona pysahtyi ja oli niuuttumassa peraytymiseksi,
Judenitsh pyysi taas apua Suomesta. Taalla punn i t t i i n asia vakavasti ja tiedusteltiin, minka vcrran kannatusta se saisi Liittovaltioilta. Stiomen
vastaus oli kielteinen. Ei ollut takuita siitii, etta
\cnajan uusi hallitus olisi tuiinustaiiut Suomen
itsenaisyyden ja tiiyttanyt sen muutkin vaatimukset. Ja kun Venajan valkoiset olivat taipuvaisia
myonnytyksien tekoon, niin se oli jo liian niyohaista.
Mita tuli Liittovaltioihin, niin saatiin kuulla.
ettei Ranska antaisi ekspeditiolle minkaanlaista
apua eika vastaisi siita. Enplannin paaniinisteri
Lloyd George taas ei kannattanut ollenkaan Suomen sckaantumista Venajan asioihin.
Xiin paattyivat Judenitshin samoin kuin muittenkin Venajan valkoisten hyokkaykset epaonnistumiseen. Senjalkeen kun Eesti oli tehnyt rauhansopinmksen Xcuvosto \"enajan kanssa. lakkauttivat
myos Liittovaltiot Venajan saartonsa v. 1920 tamniikuussa. Ja si ten paiittyi myos Liittovaltioiden
inventio Itameren maissa.
jollaon^ctinteitd
\ f li r s < b c f f
HENKIVAKUUTETTU
TURVATTU
KESKINAINEN
HENKIVAKUUTUSYHTI5
SALAMA
Puhtaasti suomalainen suuryhtio —
Vakuutuskanta 3.000 mi 1 j. mk.
17
I XKERI
A. SOOM:
PIIRTEITA NARVAN
HISTORIASTA RUOTSINVALLAN
AIKANA
Inkeiimnaan historia on ib<x>-luvulla kiintcassa yhtey(k-ssa kovernementtikaupungui — Xarvan —• historian
kanssa. Narva oli tab an aikaan Inki-rinmaan hailinnoliincn, henkinen ja tietyssa maarassa myos taloudcllinen
keskus. Sellatsta asemaa ci Narvalla ole ollul Inkerir.niaan suhteen ei keskiajalla eika myoskaan myohemmalia
Venajanvallan ajalla. Ruotsalaiset valloittivat Narvan kuten muutkin Inkerinmaan kaiipungit v. 1581. Mutta v.
1590 joutui Inkerinmaa jallecn venalaisille. Vasta v. 1612
valloitettiin Inkerinmaa uudelleen. HalHnyr.dlisesti se jaettiin Narvan, Ivangorodin, Jaaman, Kaprion ja PahkinaIhman laaneihin (myohemmin liitettiin naihm Kakisalmi).
Solavuosina oli kukin la'ani halHnnollisesti jokseenkin itsenainen. V. 1617 lopulla muodostettiin Narvan, Ivangorodin, Jaaman ja Kaprion laaneisla Inkerinmaan maaherra-kunla. Tainan alaisia olival laanien kaskynhaltijai.
V. 1629 yhdistettiin Inkerinmaa ja askettain valloitetlu
Liivinmaa yhdeksi kenraalikuvernemcntiksi. Vaikka kenraalikuvernoori asui Liivinmaa]la ja vieraiii Inkerinmaalla vain verrattain harvoin, voinimc kuitenkin taydella oikeudella pitaa Narvaa sinakin aikana Inkerinmaan
liallinnollisena keskukscna, silla siella asui paikallishallinnon kaytannollinen johtaja — maaherra cli kuvtrnoori. Viimeksimainittu pani myoskin k-jiinalikuvernoorin
niaaraykset taytantoon. Xarvnn kuvcriiitort-ista on nimcnsa jattanyt Inkerinmaan historiaan t-nnen muita Xils
Assersson Mannerskold (1626-- 1643). V. 1642 muodostettiin Inkerinmaasta ja Kakisalmcn laanista itsoiiainen kf»raalikuvt'rnementti. Aluksi liitettiin siihen myiis Alutaguse, mutta Kristiinan hallitnsajan lopulla yhdistettiin
viimcksimainittu jalleen l^cstin kuvcrnementliiii. Taman
uudistuksen jalketn oli kuvcrnc'inentin rajalla sijaitsevan
Xarvan luovntcttava tarkca asemansa cnemman maan
ktskustassa sijaitsevalle Nevaniinnalle, vastaperuststulic
kaupungille, joka samnna vuonna 1642 sai viralliset kaupunginoikeudet Nevanlinnaasa asui vat kenraalikuvernooreista Erik Gyllenstierna (1642—1645) ja Karl Morntr
(1645 — 1651), mutta kolmannen kenraalikuvvrnoorin, Erik
Stcnbockin (1651 —1654) asuinpaikaksi hallitus inaarasi
Xarvan, ja siita alkacn Xarva mnuttuu ja'Ilcfn kuverncmcnttikaupungiksi.
i()4o-li!vuila Narvaata tuli myos kirkollisessa suhteessa
Inkerinmaan keskus. V. 1641 perustettiin Xarvaan supcr[ntendentia virka ja konsistorio. Ensimmfiiaeksi superintendeotUcsi tuli maislcri Henrik Stahel (1641—-1657).
joila muunmrassa on ta'rkca' OBIHIP eestin kirjakielen klo-
18
jana. vStahelin toimipiiriin kuului, paitsi Xarvaa, Inkerinmaa ja AJutaguse (viim. main, vuoteen 1651). Narvan
hiippakunnan perustamisen syyna" oli kuten tunnettua
hallituksen ha-lu kaannyttaa luterinuskoon Inkcr : nmaan
krcikkalaiskatolinen vaesto, jonka muodostivat paikalli-set suomensukuiset ja vena'atset. KirkalHscn eheyden tuii
olla takeena siita, etta maan venalaismielinen asujamisto
vastedes tuntisi valtakunnalliset intrcssit entmmar. omikseen. Stina tarkoituksessa, niin ihmfelliselta kuin sc tuntuukin, asetettiin Inkerinmaan oikeauskoiset seurakunnat
Interilaisen superintendentin valvonnan alaisiksi. Vaikka
kirkollisesta uudistuspolitiikasta ei ollutkaan toivottuja
tuloksia, vahcni kuitenkin krcikkalaiskatolisten lukumaara Inkerinmaalla. Se johtui c-tupaassa viimemainittujen
jnukkopakenemisista yli rajan ja suomalaisten asukkaiden siirtymisesta tyhjiksi jaaneille alueille.
Narvan kaupungilla on i6oo-luvalla, paitsi hallinnolHsta ja kirkollista merkitysta, myos hu imattava asema
kauppakaupunkina ja rajalinnoitukstna. Krtikki na'ma tekijat ovat ratkaisevasti vaikuttanect ennen kaikkca knupuiigin itlkonaisecn kehitykseen. Narva oli ollut linnoitn-kaupunkt jo I20O-luvttlta alkacn. Saman viiosisadan 70luvulla rakensivat tanskalaiset, joille siihen aikaan kuuiui
Pohjois-Besti, Xarvanlinnan Narva jot-n 1 an sir .inn all i-.
Sita scuraavana Kalparitariston valtakautena taydennettiin pita 51 mctria korkcalia (jot-n pinnasta 71 m ) "Pitka
Kermanni" nimisella tornilia. V. 1492 rakenneuiin joen
vast-mmallc rannaile. aivan vastapaata mainittua linnaa,
venSlainen Ivangorodin linnoiuis. jonka tarkoituksena oli
t-staJi ritariston suunmtelmat Inkerinmaan suhtecn. Linnoitukstn valloitii tosin nelja vuotta myuhemmin Viipurista tullut guomaiats-ruotsalainen joukko, mutta v. 1507
aloitettiin siinii sangen laajalk- ulottuvat varustustytit,
joilla vahvistettiin aikaisempaa linnoitusta ja laajenni-ttiin sita tuntuvast:.
Narvanlinnan pohjoispuolelL' syntyneen kaupungin linnoittaminen aloitettiin v. 1380 paikkeilla, jolloin rakennettiin ensimmainen ympiirysinuiiri ja tornit. Ruotsin
hallitukscn aikana niaarattiin, etta oli ryhdyttava uudistamaan kaupungin linnoituksia siihen aikaan muodissa
olk'en (Albrccht Durt-rin keksiman) bastcidijarjestelmar.
mukaan. V. I5go, jo enni-n lopullista valmistumistaan,
kcstivat uudet linnoitukset ensimmaiscn tulikokcensa vsniilaisten vaikcan piiritykscn aikana. Kustaa II Aadolfm
rtiknna muutcttiin basteidit italialaisen systcomin mukaisik^i hastionciksi. Narvan str-itegiscsti tarkca ascma pa-
I N KERI
.\arran linna.
kuitti viela myoheinniinkin rnkciiiaina-in yha uusia ja
uudenaikaisenipia linaoitusjatjefltelniiS. Xiin alkoivat
Narvassa iftoo-luv'im puoHvalissa jaliecn laajal rakennustyot vanhan alankomaalaisen jarjesteiman inukaan. Xama
tyot, kuten sunnnitclmat kattpunkialueen iiuomattavaksi
laajentamisekBi, jaivat kuitenkin lopulta k^sknit-raisiksi
ja Venajan—Ruotsin sodassa 1656—-58 havitettiin scka
uusi esikaupuiiki ttta puolivalmiit muHavaliit. Narvan
lirmoittamiseen ryhdyitiin uudellecn v. 1682 ja sa-itettjin
eni-mman tai valicminan Inppnun I'uhjan sodan aikana.
Naiden noin 20 vuotta ke. e tan'jiden imnnitustdidcn aikana lisaantyi tyomiehinii kaytettyjen suonnlaisten sotilniden luku, jotka etupaassa kuuhiivat Viipurin, Uudtmnaan
ja Savon rykmentteihin ja joita joka kevat lalictettiin
suurin joukoin I;ik<.'rirmaan kautta Xarvaan. Vuosittain
oli toissa yhteensa 1000^—3O°o miesta. Kuuluisan ruotsalaisen linnoitusmestarir. Erik Dahlbergin SLiiiiinitelmicr,
mukaan rakennettu linnoitus oli tekniikan viimcinen sana
ja sen piti pystya ehkaisema'a'n kaikki vfiililaisten hyokkaykset. Etta se v. 1704 kuitenkin antautui, on er.emmankin Kaarle XII :n lyliylnakoiscn prjlitiikaa syyta, minka
vuok.si melkein kaikki maajoukot vietiin toisille taistelutantereillc Puolaan ja Liettuaan.
Narvan nicrkityksesta huomattavana kauppakaupuokina
todi^tavat sen lukuisat ja tyylikkaat barokkirakennukstt,
jotka ovat tahan paivaan asti melkein mttuttumatta sailyncct. Aivan raatihuoncen vieressa naemme sunrtn porssitalon, jnka vuosina 1691—1700 rakennettiin ulkomaalaisten kauppiaidcn avulla. Kaupunyin vanhan torin toisella rcunalla, vastapaata porssitaloa, sijaitsee kaupungin
vaakahUODC, missii punnittiin kaupunkiin ttiodut ja siclla
myytavat tavarat. Rikkaat kauppiaat suorastaan kilpaihvat asuinrakennustensa komeudesta. Tyylikkaimniat ovat
ruolsalaisen tukkukauppias Herman Poortenin (1695),
cnjilantilaisen laivanvarustajan ja kauppiaan William
Kcttlewellin (1698), pormestari Joh. Chr. Schwartzin
(:666), yliasutusmestari Johan Stael v. Holsteinin. pormcstari Laurcns Numensin (1655) ja taman veljcn Levin
Xumensin (1652) talot. Mainituissa taloissa ja lisaksi
luknisissa muissn yksityisissa rakennuksissa voimme viela
nytkin ihailla tyylikkaita barokkiporttaaleita, pikku-tor-
ncja, taifeellisia rautatsia tuuliviireja, kolkuuimia, ristikoita j.n.c. Silti emme saa kokonaan unoiitaa v. 1(117 valmi^timutta raatihnonetta, josta, niinkuin Knotsin hallitus
o'i vaatinut, ttili sen ajan tapaan mita suuronmoisin ja
uhiAtavin. Kaupungin tarkeasta asemast.i Tnkerinmaan
halUnnollisena keskuksena on nicrkkina XarvarJinnan
viiTt-ssa sjjaitseva suuri kivinen kuvernciiK'nttihailinnoii
tali), joka rakennettiin i6oo-luviin alkuptiolella, ja kirkollistfiia ki'skuksena .scnaikaincn ruotsalainen tuomiokirkko,
juta v. 1641 ryhdyttiin rakrntamaan Henrik Siahelin
aloltteesta.
Huolimatta Inkerinznaan vjilittomasta aaapuruudesta
(.•i Xarvan asukkaissa oliut montakaan inkerilaista tai
vatjalaista. KaupunginhaUituksen johto oli aina vuosisadan viimfisellc ndjfinnekselle kaupunkiinmuutianeiden
saksalaisten kauppiaaten ja kasityolriisten kasissa ja nama
inaarasivat, millaista asnkasainesta snosittiin. Aikaisemmin oli Narvassa joku inaara ccstilaisia ja Suomcsla
juuri tullcita suomalaisia, jotka tyiiskcntcliviit siella linnoitustoissa. renkeina ja palvL'lijattarina. Etenkin vuosisadan lopulla nayttaa siirtolaisiuis Suom-jsta kayvan erikoisen vifkkaaksi. Suomalainen aine» Narva.ssa oli omiaan
lisaamaan tiheaa laivayhtcyttii Suomeen j.-i aiheutti sen,
ctta sikalaisessa linnoituk^essa oli melkein aina cnemmisto suomalaisia. Sotilaitten vainiot ja lapset lisasivat
huomattavasti Narvan simmalaista vae.^tonosaa. Suomalaisilla oli kokn i6tx>-luvun ajan Narvassa oma seurakunta, joka tosin joinakin aikoina oli jhdistetty eestilaiseen
seurakuntaan. Vuosisadan ktskipaikkeilla oli Narvassa
myos hyvin mnsaasti venalaisia, jotka .siirrettiin ^inne,
kun Ivangorodin kaupimkioik'-udet peruuiectiin v. 1645.
Venajan -Ruotsin sodan aikana muutti suurin osa naista
kuitenkin venalaistcn joukkojen imikana Venajallc. Muisla kansallisuuksista olivat Narvassa siihen aikaan edusU'ttuina ruotsalaiset, alankomaalaiset ja englanfiiaisot.
KaupHHginhalHntoa hoidettiin aioa lOoo-Iuviin puoliva'liin .saksalaisjssa kaupongeissa keskiajalla kvhittyiiL'tseen harvainvaltaiseen tapaan. Hallinnollinen kcskuselin
<ili maistraatti, jonka muodostivat raatimichel, jotka itse
ajoittaisin taytevaalein valitsivat uudet jasenet cronneidcti
.-ijnan, ja pormeatarit. J»s kanpunki sota-aikana jotitui
Irangorod.
19
I N K 1-: R I
vaikeaan asemaan, muodosii raadin vain 3—4 raatimiesta
ja yksi pormestari. Silla oli yiin paikallinen hallitusvslta
ja sc Bekaantui usein paikallisiin ja kaupunkihallinnna
a^ioihin.
Kosk;i valloittamiscn jalkmi maarattiin Xarvassa voimaan Ruotsin laki — muissa Haitian kaupiingcissa sensijaan sailytettiin vanhat kaupunkilait ja laaja itsehaHiiitojarjestelma — niin katsni hnllitus olevansa oiketitcttu
perustamaan sinne Kuotsirt esikuvan mukaan kollcgioit;;
ja n.k. "kuninkaallisen pormestarin" virau. Ruotsista
sinne v. 1644 lahetetty pormestari Jakob Fougclt perusti
3 kollegiota: oikeus-, rakennus- ja teoIHsuus-kauppako]legint. Koska samanaikaisesti laajcnncttiin raadin kokoonpanoa, valittiin jakaiseen kollcRioon kolme jasenta.
Fougdtin lahdtttyii Xarvasta v. 1653 korvattiin kuninkaallisen pormestarin virka kaupunginfcreivin viralla. V.
1686 maarattiiii, ctta asiainkasittelyn raadissa ja oikcusistuimissa tuli tapahtua rnotsinkielella ja etta valiintaan
yhdcn pormestarin ja puolet raadin jasenista on oltava
ruotsalaisia. SiU-n voitiin estiia saksalaistcn Hian suuri
valta kanpunginhallituksessa.
Kaupunkilaisten tarkcin elinkeino oli kauppa. Sen harjoittajien lukuinaara ei tosin ollut niin su;iri kuin kasityolaisten, mutta se oli sc elinkeino, joka ennen muita
pyslyi lisaamaan kaupungin varaliisuutta. Vilkkaapta
kaupankaynnista hyotyivat kaikki vaestoluokat. Puolivaliin ifxin-lukua t-i Xarvan kauppa, joka paaasiassa oii
valityskauppaa VenajaHe, ollut kovinkaan huomattava.
Olihan \'enajan kaupankaynti LSnsi-Euroopan kanssa
alkanut i5oo-luvun keskivailitilla tapahtune<?n murrosajan jalkcen kulkea Pohjoisen Jaameren kautta. Ruotsin
hallituksen jatkuvicn pyrkimysten ja ulkopoliittisten ta20
]i;;huinii'jn vuoksi alkui Vcnajan kauppa lopulta kuitt'iikin
yhri cntmman ja cnemman kulkea Kuotsin baltilaisten
satamitT kautta. i6oo-hivun viimcisilla vuosflcymmenUia
olikin Xarvan kauppa jo sangen huomattnva. Xarvan
vientitavarat oli vat liina. hamppu, vilja, rasva, traani.
vaha, kala, liha ja puutavara. Viimeksimainittu k a u p p a ala alkoi kehittya vasta /o-luvulla kasvaen vuosisadar.
ioppuun mt'nnessa verrattain suurcksi. Xarvan lahimpaar.
ymparistoon syntyi jnukku suhoja, joissa valmistettiin
tukeista lautoja ja lankkuja. Puunvicnti BUUntaut&i ctupaassa Alankuniaihin. Lansi-luiroopasta tuotiin suolaa,
viincja, kangas- ja rihkamatavaroita, tupakkaa, laakkciia
y.m. (jo-luvulla o!i Xarvan paamaarana kchittya joj>a
Persian ja Lansi-Euroopan valisen kaupan snlmukohdaksi. Tuloksena ruolsalaisen eversli Kahriciuksen kaynnista Persian sahin puhcilla saapui Xarvaan sikaliiisia
armccnialaisia silkkitavaroinecn. Narvan kaupunginmuseon naapurina on viclakin talo, jota kutsuiaan "Persian
kasarmiksi" ja jonka hallitus oli antanut ISpimatkustavien
persialaisten yopymis- ja kauppapaikaksi.
Teollisuudesta tana aikana voi tuskin puhua. Se perustui etupaassa ammatlikunticn jarjestettyyn kasitytihun.
Tuotteet valmistettiin kasityomestarien pienissa tyopajoi.'-sa ka'sin ja kuiuttajan crikoisesta tilaak.sesta. Narva^sa oli vuosisadan lopulla hyvin moiifn alan kasityolaisia
Ammattien piirissa ilmenee voimakas erikoisturaistendenssi. Ilmeiseksi vahingoksi oli ammattikuntien pyrkimys saavuttaa taydcllinen monopoli omalla alallaan seka
kanpungissa etta maascudulla. Jokaista laitonla kilpa'lijaa vainottiin ankarasti ja kaikkien sellaisten vierasten
teollisuuatuotteiden tuominen kaupunkiin, mitii siellii it.su
.\'an'tin suom.-ruotsalainen kirkka.
I XKKR I
LACK I L A I H O :
MIKA ON VIRON I N K E R I ?
Inkeri, ennen elinvoimainen ja kukoistava man.
sekii sen aidinkieltaan ja suomalaista hengenperintoaan ihailtavan hartaasti vaalinut kansa. joka nyt
elaii sorrettuna ja orjuutettuna, on mi-ille k a i k i l l e
tuttu ja rakas. Sen vaellusta orjamappuraisella
tielliian me seuraamme syvnsti surren ja sydamesifunnie saalien. Mutta mikii on Viron I n k e r i ? X i m i
ilinaiset-, etta kysymyksessa on Viron tasavallassa
sijaitsviva Inkerin kolkka, etelaisen veljeskansamme
suojeluksessa eliivii vapaa ja onnellisetnpi I n k e r i n
kansan sirpale. Missii, mi ten lienkisen vireytensa
saHyttaneena ja millaisissa taloudellisissa olosuhteissa se nykyaan claa, nailiin kysymyksiin koetan
seuraavassa vastata. Ksitykseni pohjautuu knlilena
viimc kesana yhteensii neljan kuukatick'n aikann
Viron Inkerissa kieliaineksen ja kansanrunouden
kfrutityon yhtcydessa tekemiini huomioihin seka
seudini kymmenien ystavallisten ja tiedokkaitten
vanhuksicn kcrtoniuksiin ja muisteltniin.
X'iron Inkerin muodostutninen perustuu siihcn
urlieaan vapaustai'stelnun, jota inki'rilaiset virolaistcn ja suomalaistcn asevcljien tukeniana kaksi
vnosikymnient;i sitten kiiviviit vnosisataista perivihollistaafl vastaan. ^^<nK't lantisimmankin I n k e rin — nykyisen Viron Inkerin — kylisiii muuttuivat itilloin savuaviksi raunioiksi. Xiiiden kylicn
omistuksesta taistcltiin katkerasti. Lukuisat tariiiat
kcrtovat vieliikin sodan kauhuista sfkii naisti'ti ja
pystyttiin valmistamaan, <»li kicllctty. Hitk-ttiin niyos
t:irkk;ia hnolta siita, ctttri ammattimestarien ja kisallk-n
Inku ylittanyt maariiitya rajaa, joka olisi aiiiciittamit
vounakkaampaa kil])ailn;[ iaillisi^sa rajoissa.
Ei kiiitcnk.ian punltimnt myiiskaa']! suurempia, n.s. manufaktuuriyritykfliS. Joalan koskilk- ix-Tiistcttiir, vuosisndan imolivjilissa kuparftakomo Vcnajulk- vii'tiiviin ruotsalaist-n knparin jalostamiseksi. Vuosisadan lojjpyp'.iolella
syiUyi, kutcn main!flu. Xarvan yinpiiristoon joiikko salioja Vcnajan mctsicn jalostamiseksi. Lisa'ksi nli olt'ina^sa vanntusniylly, julninalian parkitsemistehdas, saippuatehdasyritye ja monta muuta.
Vuosisadan Jopiilla niin kaupungin ulkonaossa kuin hallinnon ja taloudelHsen elJiina']] alalla iliiK-nni.'cn inii-k'nkiuitOiseD kdiityksvn katkaisi akkijyrkasti v. I7<x> alkanut Pohjan sota. Saksalainen ainos paasi taas valtaan,
rakenaasalalla saatiin tuskin mitiian initta aik.-i.'ii! ja iHick'n
venal iiisfii paSkaupungin, T'ictarin. kilpailu tukahdinti
kaupan. Samoin nicncttiiii Xarva johtavan asemnn>a
I nkfriiuman sulitt'i-n.
la.sten oisista pakomatkoista tulilinjoilta Inker in
ranlialliscmpiin kyliin.
Tarton rauliassa v. 1920 onnistui taitavien virolaisten diplomaattien saada strategisesti tarkea
Xarvajoki malidollisimman tiiydfllisesti Viron tasa\ a l t a a n . Tiilloin lohkaistiin osa lantisinta Inkcriii
muusta Inkerista ja l i i l e t t i i n etelaiscn \'eljesniaamnie yhteyteen. Raja vedettiin saalimatta kylia halkoen ja omaiset toisistaan eroittaen, inaariiavma
olivat tietenkin vain maasto- ja puolnstusnakokohdat. Xeljiin kilometrin pitmulclta raja kulkee suoraan polijuissiuinnassa picnta Kullanjokea p i t k i n .
Kun nionet kylat oli rakennettu joen tnolemmin
p u o f i n . joutni raja jakaniaan nc kalitia. Talloin
kiivi niinkin, elta vanheinmat ja lapset, veljet ja
sisart't j o u t u i v a t toisi.^taan erilleen, snkulaisi.sta
puhutnattakaan. Aluksi ei vartiointi miciella rajalinjalla. joka yllattaen oli muodostettu vuosisatoja
suomalaisten asumalle maalle. ollut ko\-inkaan
ankaraa. I'aikalliset asukkaat ja kauempaa Inkerista tulleet sotapakolaiset saattoivat mclko vapaasti liikkua omaisissaan ja viljelyksilliiiin mok-minin puolin rajaa, Mutta knn oli rakennettu piikkilanka-aita ja korkeat tiihystystornit. katkesi k a i k k i
ylitey.^ itiian pain. Vain laulamalla voitlin eniia kertoa kotoisia k u u l u m i s i a , knnnes sekin noin kymmenen v u o t t a sitten estettiin. Nyt saattoivat Viron
puoleislen kylien asukkaat vain h i l j a i s i n a , kyynclten suinentamin silmin katsella rajan taaksc. miten
lieidan ja heidiin omaistensa knkoisiavat kotikyliit
r e v i t t i i n maan tasallc ja asukkaat kuljetettiin tuntemattomiin seutuiliin ja kohtaloihin.
On niiin oil en pidettava sallimuksen suopean
kiiden olijaukscna, ettii edes kynuncnisen pientii
inkerilaiskylaa viilttyi suurcn Tnkerin kohtalolta.
X'ama kvliit sijaitsevat liistoriallisen Xarvan kaupungin ja Narvajoen takana, noin 15—20 kilometrin paassa Narvasta. N i i t a rajoittavat luoteessa ja
pohjoisessa meri. Suonien lahli. lannessii levea
Xarvajoki. cteiassii stiuret suot ja Viron venillaiset
kylat. Alueen keskitsc virtaa niutkitellcn relievarantainen Rosonajoki, joka saa alkunsa Laukaasta.
I n k e r i n inuinaisrunojen ylistiimiista Lawasjoesta,
ja laskee Xarvajokeen aivan lalu-lla merta. Rosotia
antaa kesaisin eloa ja pirtevttii koko talle hiekkapcraisclle seudulle.
Scudun vanhinta viiestoii ovat kreikkalaiskatoliset inkerikot eli isorit — jo noin Soo vuotta sitten
Suomesta, luultavirnmin jostakin Kymijoen ja T.,aatokan \';ilisiltii seuduilta tai F.aatokan eteliirannoilta
I n k e r i in nnutttamitta liinsisuoinalais-karjalaista
21
INKER!
s- suom.
kyia
i - inkerikko „
S i - suom. ink. i
i s = ink. suom. •
VEN- venal.
•
VATJ - vaf-jal.
•
m/Jiw va/fekunnan raja
I IOOODO
TOIMITTANUT
JUUSO MUSTONEN
22
INKERI
Tnrrra ptihaltara poika
1'iroti ftikrrista.
sekavaestoa, jota asuu laliinna Xarvajoen ja Rosonan suuta sijaitsevissa I'iiikylassii ja Saarkyiassii
sekii aivan rajan aarilla olevissa b'aitliassakvlussa
ja osittain Hanikcssa. Inkerikkoja on noin 900.
hiker in alkuasukkaita vatjalaisia, joiden asumaalue ulottui niuinoin Narvajoesta Novgorod! in.
niutta jotka nyt ovat Inkerissa Silkupuuttoon kuolemaisillaan. tavataan Viron [nkerissakin num tarn ia perhekuntia. Jonkin vcrran vahemmau kuin
kreikkalaiskatolista vasetoa, noin 600—700 henkeii, on seudulla Interhmskoisia suomalaisia. n.s.
AJa-Laukaan suomalaisia. joiden esivanhempien
on todettu verraten myohaan — noin 300 vuotta
sitlen — munttaneen meren yli Suomesta, kielestii
paatellen joko Turun seuduilta tai ainakin joltain
Yiipurin liintiseen murreryhmiian kuuluvalta
alucelta. Sakkijarven—Virolahden seuduilta. Eniten asuu luterilaisia suomalaisia KalUvieressS, joka
on koko Viron Tnkcrin suurin ja varakkain kyla.
Se on niita harvoja soudun kylia, jonka maita ei
raja halkonut. Mutta sen sijaan vapanstaistclun
tttUpalot tuliosivat tiiman aikoinaan kuuluu kylan
niin tyystin, etta sc taytyi miltci kokoiKian rakentaa uudelleen. Talldin luovuttiin Tnkerille tyypillisesta pcrinnaisesta rakcnnustavasta. jnnka inukaan
talojen piti sijaita mahdollisimman lalu-liii loisiaan
kyliiticn molemmin puolin, ja siirryitiin suureksi
osaksi asumaan viljelysten keskclfe ja Viron hallitukseu palstoittamille n.s. "grunteille", uudismaillc,
use in kilometrienkin piiiiliiin Rosonan rannoilta.
Paitsi Kallivieren kylaa ovat myoskin Rcikulii.
Arsia, Kulla. Rajakyfa ja Alakylii kokonaan luterilaisen vaeston asumia. Kaksi viimcksiuiainittua
kyiaii ovat vasta talla vuosikymmenella metsaan ja
viemarciu kuivatuille soille rakennettuja mid iskylia. Varsinkin kutiden kilometrin paassii Narvasta sijaitseva Alakylii. jonka perustamisvaiiieissa
arisaitsee erikoisesti muistamista Inkerin kasvatin
agr. Antti Lohen tarmokas toiminta, vaikuttaa varsin hyvin toimeentulevalta kylakunnalta. Mainittakoon. etta kvlan asukkaat. iotka suurimmak^i
osaksi oval rajantakaiscsta Ivansi-lnkL'rista sotavuonna Narvaan paeuncita inkcrilaisiii ja jotka nyt
jalleen ovat paasseet maatyohon kasik.^i, viettiiviit
Ant in paivaa yhteisenii juhlapatv;ina;iii. Edclla
mainittujen kylien lisaksi on rajankaynnin jalkecn
syiitynyt Viron puolclle rajantakaistc-n suurkylien
e,nti*iUe maillc muutaman talon kasittiiviii asumusrylimia, joiden nimena on Uusi Arsia, 1'itsi Vybiermaa, Uusi Ropsu. Naiden suomalaisten kylien tehtaviina on sailyttaa piikkilanka-aidan takaiseen
kurjuuteen naantyncideti emakylien perinteita ja
nayttaa, etteivat Inkerin kylat havittamallakaan
havia.
Viron Inkerin alueella on myos yksi taysin venalainen kyla, Karstala, jonka Rosonan itaiselia rannalla olevaa osaa sanotaan Gorkan kylaksi. Karstala sijaitsee Rosonan lansirannalla Kallivieren ja
Vaikylan valilla. Sen asukkaat on maaorjundcn
aikana tuotu jostain sisa-Venajalta. He ovat eli'ineet omaa elamaansa viilittamatta paljoakaan seudun paavaestosta. joka puolestaan on antanut karstalaisten olla omissa oloissaan. Venalilisia on Viron
Inkerissa n. 200 henkea. Suunnilleen samaan nousee siella nykyisin asuvien virolaistonkin luknmaiira. Virolaisista loimii suurin osa rajavartijoina
ja opettajina. mutta maauviljelijf'iitii un myos
jonkin verran.
Kutcii cdclla olcvasta Viron Inkerin kylia ja
vaestoa kuvailcvasta esityksesta ilmenee, on nykyinen Viron Inkeri syntyperaltaan suomalaisen
vaeston viljelykselk 1 raivaamaa ja asuttamaa maata
— aivan samoin kuin muukin Inkeri. Sekii Viron
Inkerin kreikkalaiskatolinen etta luterilaint'ii vaesto puhuu suomcn kieita, aidinkieltaan, joka — vuosisataisista virolaiselta ja venalaiselta taholta tulleista kulttuurivaikutuksista huolimatta — poikkeaa iiykyisesta kirjakielestamme vahemman kuin
csim. lounaismurteemme. Inkerikkojen ja luterilaisen vaeston kielessa samaten kuin kausanruuoudessa, tavoissa ja uskomuksissa voi havai'ta useita
croavaisuuksia, iotka johtuvat erilaisista liistoriallisista vaiheista ja uskonnosta. T.uterilainen viiesto
on tietenkin syntyperastaiin taysin tietoista ja kan-
/ 'anha kvlt'i I'iron
7T -T* P yj
_— 3 S pr
-i c 3' y"
— — 2
3 ^ vi
niii n
n uksee
)p
s
JIT"
-
P
7T
»S
77-
77* S3
O 3
77" 3- C
— • __
7T
c £1
77* £;
Fl
3^ G-r
0 3
r: o =L ~
V> .
r- Q « 2.
o < 3 J£. *L r;:
J P
=
•='•
pf ^ I'lirf 111:^
^
7^ i j-' : *"f
"TT^P
ai
sa
aa
u
S' — O
P 3
5;i-
3 r- — • "T! C vi 2 '
— v i p iiLv. fj _ O - ; - ^ _ . 3 ^ ;
3 — i*; ~" — • V) 3 -~ i: fi: "--.'• 'i- » -• "• fi. -• ?~ "^
~ ? ~ 3" ?s y -: O
- * 2 r : < S' ,* 3- " •<
•;• j:. P ^ - 3 : i ; ^ 3 ^ b ; p - - ;
^^^Tr-sHS.
o
?r -• ~ v.
'-. -H
v. c r,v. P
5 S3 O_ ;y. « S3: Ot < —. " £ ._ 5;
p S3
P
3
3
7T,^f
<•-.
3- "
^
—. 3
I ' " ^ ' ~ P ?:" TT-"" ~ < P p 2 S 2. ™ "' *" -^ ^ n"S. ^ % £ • s.-: i i . " ^ ' ^ - p p ^ 3 -• ^ -i 7r2-ri P *•• v ~ ^ '^L j • * • * • « ; s
3 " 2 - - = c r ^ - 3 . — ^ . - . ^ " " ^ X x r " . T T - p j p T r i ; - - . - ! : ^ ^ ^ '—"'^ -• -. ^ - sT:-—•
=r 3: 3 -j y) w. *r 3 P
5 ^ £ p"'< 3
3 P ,-r 5" ? : °
3 -. 77-
""i'3^3-
I XK KR I
siltii ajoilta p e r i v t w a yritteliiiisyys ja haki kaupankayntiin scka pohjimmaisena oikea suonialahien
sisu ovat viencet kanniisiin tuloksijn. On lisaksi
erinomainen asia, etta Xarvan kaupunki ja XarvaJoesmm kylpylakauppala, sun ret kultituskeskukset,
sijaitsevat vain 5—15 kilonietrin piiassii. I n k e r i n
naisten valmistamat maitotalouden tuottcet ovatkin
naissa erittain halututja. sillii suomalaisille ominaisessa siisteydessa ja pnhtaudessa nc voittavat monin verroin venali'iisten. vielapa virolaistenkin
emiintit'n valmisteet.
Kun talojen pellot ovat ylei'iisa picniii ja maaIK'rii liiekkaista. ei viljan kasvattaminen niyytaviiksi kannaia. Sitii riK'inmiui on viimc vuosina
ak-iiu kiinnittaa lniolta ja huomiota puutarhanviljelyksim. jonka tuotteilla kylpykautena saa sievoisia tuloja. Varsinkin mansikkatarhoja niikee nykyisin pienimpienkin a^umustcn ymparilla. Syksvi^in
naisct ja lapsct kayvat joukottain marjassa ja sicnessa. Inkerin soilla ja kankailia kasvaa runsaasti
puolukoita, karpaloita, mustiJkoita ia muuraimia.
M a r j a t samatcn kuin muutkin inaan ja karjan antinict kuljetetaan picnclla laivalla Narva-Joesutrhun
ja N'arvaan Rosonaa ja Xarvajokca pitkin. Vanliankylan ja Xarvan valia kulkeva laiva onkin kcsaisin st'tidun tarkein kulkn- ja kuljetusvaline.
ymmarrettavaa on, kun seudulla ei ole niitiiiui
nuorilk- sopivia ansiomahdollisuuksia, cttii monct
ncitosct ja nimrukaisct ovat liakcutuneet ansiotyohrin Narvaan, \n palavakivikaivoksille tai maataloustoihin sisamaahan. Melfcoinen on nykyisin jo
niidenkin tniortcn jonkko, jotka suotnalaisten kcimotyota tukevieii jiirjest()jcn — 111111. Tnkerin TJiton — avustamina ovat kayncct Suonussa kansanopiston ja sitten kayttaneet liankkiniiaan tit'toja ja
taitoja koiinsa ja kotiseutunsa hyvaksi.
Viron Inkfristii puhuttaessa ei ole koskaan unohdeltava, mikii nierkitys tallii alueelliscsti viihaist'lla
fiikerin kolkalla on nykyisin kansallisten t i e t c i t teinnu- tutkimukselle. Tunnettuahan on, ettii Tnkfrissii suotnalainen kansanmnotis on versomit katineiiiipaan kukkaansa. Kun nykyisin sunri fnkeri on
ticteclta snljettn maa. ovat suomalaiset kansanrunouden- ja kielenttttkijat menestykscllisesti lurvautiincet Viron I n k e r i i n , jossa suomalaincn kansantietoua ja kalevalainen rnnolaulu ovat siiilynt-ct
paremmin kuin missiian mnnalla vapaan Euroopan
alncella. Kim suurta Inker ia tavoittanutta kovaa
kohtaloa ei osattn aavistaakaan, jiii aikoinaan varsinkin kiek'n. mytologian ja kansatieteen alalla palJon tutkimukselle tarkeata ainesta talteenottamatta.
Ainakin jossain niiiarin on voitu ja voidaan edulk'cnkin mcnctysta korvata Viron Tnkerissa. jossa
nioiu't vanhukset miek'lHiiin kcrtovat Lansi-Inkerin (.'iitisestii clamiista ja nniislflevat vanhemmiltaan oppimiaan Suomcn suvnn niuinai^ia nskoninksia ja kiisityksiii.
\'iron Jnkeri on elinu-Ilinen osa inimta Inkeriii.
Sen vacs to on luuta fuustamme, lihaa lihastamme.
Sfkin k a i j m a ja toivoo - - tosin onnellisemmasta
Vanhojen suomalaisten arhojen
lempijnotna oli hyv«
SUOMALAINEN
OLUT.
,
Tilaa Sinakin
" P U K I N"
m e r k iI la varuStettua
olucta. niin tiedat saaneesi oikean laatuoluen
vaatimukset taysin tayttavaa juomaa.
Myy
Oy- A l k o h o l i l i i k e A b .
<J)anintfr
\ ;i s a
- I'nh. toim. 2\. V) SO. kuntt. ^2 H9
1890
Karja kosk nskim (a......
Ajanmukaisimmat
Teurastamot,
Lihanjalostuslaitokset,
Myymalaverkostot
TOIMIPAIKAT:
Helsinki
VII purl
Enso
Hameenlinna
Kotka
Kouvola
Kakisalmi
Lahti
Lappeenranta
Mikkeli
Riihimaki
Sale
Tampere
Vaasa
25
IXKERI
JUSSI SIHVO:
KIRJASALON AJOILTA
Iiiki-riiaisten .sotaretki Xevan ja Pietarin kahtia
jakaman kotimaansa vapauttamiseksi. joka oli aloitettu hyvin toivein ja victy eteenpain <ankarillisella
paaltavaisyydella. oli epaoonistunut. Melkeinpa
Pietarin porteille saakka oli paasty pohjoisesta
pain ja Lansi-Inkerissii olivat vapaajoukot vallanneet nopeasti aluetta, mutta sitten oli alkanut
esiintyii hiiiritsevia tekijoita. Punaiset olivat kayneet vastah\'6kk;iyk^een. joka oli pakoittanut heimoveljemme vctaytymaan taistcllen SUOTIICH rajan
turviin.
Kirjasalon niutka — J-ipolan ja Raasulin valissa
— oli enaa jalella. mutta sita he olivai vaimiiL
puolustamaan henkeen ja vereen, silla he tunsivat
sen omaksi maakseen. Vlimeisena kappaleena katoavaa synnyinmaata so oli heillc nyt monin VITroin kalliini])i kuin koskaan t-nnen.
Sattlimoisin, maistcri l^lmo Kaila-vamajan valilyksella, jouduin hoitamaan Pohjois-Inkerin Erikois-Pataljoonan komcntajan tflitaviii inkerilHiseii
vapaajoukon olemassaolon viimcisina kuiikaiisina.
aikana. jolloin joukko Tarton rauhan^o|)imukscn
voimaanastucssa luovutti Kirjasalon ja siirtyi
Valkjarvelle. \'alkjarvella sen iniehet vapautcttiin
sivilitehtaviin, aseet ja varustcet luovntcttiin Suonien valtiolle.
Tlmoittaudutiuani lahimmalle t'simiehelleni, Kannaksen Rajakomendantille. jona silloin toimi everstiluutnantti (nykylsin kenraali) I'.. Heinrichs, ja
otettuani vastaan tehtavani edeltajaltani niajuri
Vansenilta puolivalissa syvskuuta 1920. ryhdyin
tutustumaan pataljoonan clHinaan ja olosnhtcihin.
joissa se toimi.
Kirjasalo muodosti tavallaan oinan valtakuntansa, pinta-alaltaan kolmisenkymmentii neliokilometria, eniminaksecn metsiimaata, mutta oli peltoakin niin paljon, etta sen varsinaiset asukkaat saatkohtalostaan Korkeinta kiittaen. mutta rajan kiroja. yramartamattomyytta ja keskiniiista cripuraisuutta vastaan taistellessaan - - Suomcn tukea ja
myotamielisyytta. Siita ovatkin kauniina todisteina
KalHvieressii kohoava uusi kirkko. suureksi osaksi
Suomen kirkkokansan varoilla pystytetty, lleriittaja-yhdistyksen lahettama ]>appi. kylakirjastot ja
avustukset. Alkiiiimmc tatii tukramme vastakaan
kieltako. knn tiiniii kaukana elava kansamme sirpale OJentaa meille apua tarvitsevan katensii.
26
toivat elaa omavaraistaloudessa. Tama Saijanjocn
ja Tungelmanjoen valincn maapala oli jo ennen
maailmansotaa ollut siina omituisessa aseniassa,
utta sieltii lahdettiiessii oli aina kaytava joko Suomen tai Yenajan tulHtarkastnksen lapi. Kumpaaiikaan valtakuntaan ei paassyt muutcu, silla tulliasemat olivat sijoitetut kylan ulko[)uolelle.
Maan varsinaisena hallituksena toimi PohjoisTnkcrin Hoitokunta, mutta kttn koko maa oli sotatoimialueena ja kaikki huolto tapahtui R tudun
kautta Suomen valtion toimesta ja kustannnksella,
oli Hoitokuntakin ottanut toimi- ja asuinpaikakseen Raudun aseman sendun.
Pataljoonan miehisto oli yksinomaan ink'.-rilaisia. ja \-ain nuoremmat ikaluokat oli jatetty aseisiin. Vanhemmat miehet oil kesalla vapautettu
sivilitoimiin. Alipaallysto oli paaosaltaan ja upseeristo noin puoleksi inkerilaisia. pnoleksi Suomen
armcijan upseereita.
Esikunta ei ollut suuri ht-nkiloluvultaan. Adjulanttina toimiva rescrvivanrikki Aarne Priha oli
nakojaan kuivahko ja kalpealiko, mutta jiintcva ja
vastuuntuntoinen mies, joka oil tottunut huolehtimaan asioista ja pysymaan paikallaan joka saassa.
Vaatimattomana. tahdikkaana ja asiallisena han
I X K 1C R I
oli liikkeella tarvittacssa veil la tai paivalla. Asui
kurjassa porstuakamarissa, jossa rotat oisin yrittivat jyrsia hanen sormcnpaitaan. inutta tyytyi itsc
nurkumatta vaatimattomaan ravintoon upseerikerholla.
Kirjasalon komendantti l u u t n a n t t i Matti Tirranen ja pataljoonan oikeusupseeri, jaakariluutnantti
V. Rae, myos molemmat miellyttavia nuoria miehia, tekivat voitavansa adjutantiii tyotaakkaa keventaakseen. Komppanian paallikot. jaakariluutnantit T. Maki. i. K., ja A. Eonsuu, KKK, seka
luutnantti Pekka Partanen, 2. K.. olivat kaikki
kokeneita vapaustaistciijoita. joten komppaniat olivat hyvissa ja luotettavissa kasissa. Pataljoonan
huoltoporras, lalouspaallikknna kapteeni E. T. Kotivirta, rahastonhoitajana v a n r i k k i Matti Ponnio.
• toimi Raudussa. Siellii oli myoskin patalioonan sairaala, laakarina tohtori Kallioinen, entinen Aunuk
sen retkclainen vnodclta 1919. Laakarin vcrrattomana avustajann, eraascen ascniarakt-'iinuksecn
sijoitetussa sairaalassa, oli tavattoman toim^lias.
sydamellinen ja pidctty rouva Jarvelainen, I.i'mpaalan kanttorin leski.
Viela mainittakoon Anu-rikan Punaincn Risti.
johdossaan kapteeni. jonka nimen olen unohtanut.
Punaincn Risti piti huolta Inkerin sivifipakolaisten muonituksesta naina vaikeina aikoina. jolloin
Suomessa ei saanut juuri ruokaa rahallakaan. Suhteet pataljoonan ja amerikkalaiscn kapteenin kcsken olivat vilpittoman sydamelliset.
I'itaessaan hallussaan rintainaa. joka ulottui Kirjasalon mutkan poikki Saijan joclta Vilolan mctsan\-artijan kohdalla Kirjasalon kartanon raunioillc
ja siita Tungelmanjoen rantaan. Erikoispataljoona
turvasi Suomen rajtm naidcn pistciden viilillii.
Pienempia partiokahakoita lukuunottamatta ei
taistelutoimintaa ollut. silla Tnrton rauhaa edeltava valirauha oli jo aikaiscmmin nstunut voiniaan.
TlUtii tuiolimatta hoiti pataljoona tehtavaansa valppaasti. aina taistclnvalmiina. \"ihollisvalvonta suoritcttiin parhaiten partioretkien avulla. joita sissi-
Pohj. hik.
nuotiotvlen aiiri-ssa.
toimintaan tottuncct, rohkcat inkeriiiiisi-t tekivat
eri pitajiin omille kotinurkilleen.
Luonnollisesti joutuivat he silloin tiilloin jiinnit
taviin tilanteihin nail la rctkillaan pidattaessaan
punaisia agentteja ja muita kulkijoita ja modessaan heidat esikuntaan tutkittavaksi. Enncn kaikkea oli naista retkista se ctu. ettei odottamatonla
hyokkaysta ollut pelattavissa pataljoonaa tai sen
naapurijoukkoja vastaan. Toinen etu oli se. ettii
pataljoonassa oltiin jatkuvasti selvilla tapahtumista
kotiseuduilla Inkerissa ja saatettiin auttaa pakoon
niita. jotka olivat viela avun tarpe-^ssa.
-Majoitusolot olivat kohtalaiset. Tilaa oli runsaanlaisesti, sillii koinppania kerrnllaan oli taisteluvartiossa Vih)la—Kartano linjalla. 1'ataljoonan
esikunta oli majoitt-ttuna Vanhaan kylaan, samoin
upseerikerho. Sotilaskoti, jota hoiti rouva Riiikkonen tyttarineen oli Pusanmaella, alueen keskella.
Aika kului nopeasti. Mitaan crikoisemniiii mainittavaa ci tapahtttnut, paitsi sita, etta viipurilainen rouva Gronroos saapui kerran pataljoonan vieraaksi suurinc kahvipannuineen ja vehnapullincen.
jotka olivat molemmat harvinaisuuksia. Hiin kahvitti koko pataljoonan miehiston, levossa olevat
komppaniat naiden majapaikoilla ja taisteluctuvartijat vartiopaikoillaan. Se oli poikkeukscllinen
paiva pataljoonan muuten yksitoikkoisessa elamassa.
Toinen mainitseinisi-n avvoinen tapaus saltui
silloin. kun olin yksityisasioissa saanut parin paivan loman marra^kuun alussa Kuopioon. Tuskin
olin saapunut Kuopion kaupunkiin ja ehtinyt majoittua. kun sain Kajakomendantin sahkosanoinalla
kutsun kiircesti takaisin Kirjasaloon. Venajaa puolella rajaa oli silla lu-tkella niiyttanyt uhkaavan
levottomalta- Oli odotettavissa hyokkays. Jannitystila laukesi muutaman i>aiv;in kuluttua, kun
hyokkaysta ei kuulunut.
Kun marraskuun lopulla saapui ticto Kirjasalon
luovuttamiscsta rauhansopimusten astuessa voimaan, alkoi alueen evakuointi, Asukkaat. jotka
I X K KKI
kaikki olivat mieleltaan v a l k o i s i a , rvhtyiviit kulK'ttaniaan irtainta omaisuuttaan Suomeen. Ivukaan
ei tohtiaut jiiada Kirjasaloon omien joukkojen poisUR'ssa. I'arin viikon ajan kill jet tivat m a a i i v i l j e l i jiit Tungelmajoen ja Saijanjoen yli viljaa, lu-inia,
olkia, juiirikkaita, karjaa, huonekaluja y.ni. irtaimistoa. ikkunankehyksia j.n.e. Varsinkin maantuotteita poyhosi noista nakojaan pienistii kylista
uskotnattoman paljon, osoittaen, ettii niiden a^ukkaat olivat toimeliaasti hoitaneet peltojaan.
Neljas piiiva joulukuuta pidettiin Kirjasalossa
viimeisia juhlallisuuksia ennen poi.-Oahtoa. Monta
sataa silla haavaa Suomessa asuvaa inkerilaista
miesta ja naista kokoomui niiihin erojuhliin.
Tehtiin rctki sankarihaudalle, k a u n i i l l e . miintvnu'tsaa kasvavalle kunimiilk 1 Tungelmanjoelta \anhakylaan jnhtavan tien varrclla. laliclla Saijan ja
'I'ungelman yhtymakohtaa. Sakkolan kirkkohcrra
I'. Sonny -- entinen Lempaalan kirkkoherra
p i t i hartaushetken ja pulmi lohdutuksen ^anoja
liikutuksen vallassa olcvillt- sankarivamajien omaisille.
Raskain askelin nousivat hartaushetken paiitytlyii viinieistii kertaa omaistensa haiuloilta poisiuvai
heimoveljemme niakea ylris kylaan osallistuakseeti
iltajulilaati 'rikaniiiiii'n kansakoulalla. Tamiikin
iulila oli tnurheen laytfincn. Pulicita ])itivat nutidcn
inuassa kirkfcoherra Sonny ja toiniittaja A. Tiittam-ii.
Ennen Kirjasalosta lalunii. 5 paiviina jouluknuta.
pidettiin paraati. Papaljoonan katsa^ti Pusanmaella
kello kahdeksalta eversti TTeinrichs ja piti sen jalkeen pnheen, jossa k i i t t i vapaajoukkoa sen uljaista
teoista Pdhjolan vajjatulen puolustajina. I l i i n u-r
veliti Jnkerin Hoitokuntaa ja senjalkeen h;in ti-rvehti Tnkerin laskevaa lippua. kohottaen lopuksi
etakoonhuudon kaatuneiden muistolle, josta Inkerin tulevaistras on nouseva.
Kakisalmen F-aanin Rykmentin komentajan tervehdysten jiilkeen puliui Inkerin Hoitokunnan puheenjohtaja, kapteeni Juho Tirranen. Seurasi lyhyi
liartaushetki. l,i])]ni laskettiin ja Pohjois-Ihkerin
Erikoispataljoona marssi Suomeen.
ECirjasalon asukkaat -— eriista yksinaistii, erakkoluontoista niit-sta lukuunottamatta -- siirtyivat
-anianaikaisesti Suonien rajan talle puolellc. 'I'ata
vetaytymista mahdollisilta vllatyksiltii suojaaraaan
jiitetyt ])ari aseistettua joukkuetta vctaytyiviit Suomeen viimeisinii.
Vain kaliden Suonien heimnista oiinisttii hankkia
itselleen vapaus niaaiiinansodan loppuvaiheissa,
mutta kaikki: Suomi, Viro, Viena, Aunus ja Inkeri
tekiviit sankarilHscn yrityksen irtaantua vieraan
vallan ikeesta. inkerin heimon yritys oli niiisiii
kaikista rohkcin. Se epaonnistui olosultteiden pakosta. mutta Inkerin poikicn sankariteot jaiviit liei(liin heimonsa nuorison kalliiksi perinnoksi.
28
A A f ' I ' O METIAINEN:
ON KIKKASTUVA PALUUTIE
Sun t(i\'lyy kestaii pakolaisuusvuodel ,
iiiin verkrtUccn nc raikka vicrk'Hl,
ja kuhtcssaan sielnnsi saut haai'at
vain, pohjattoman kaihon jattamdt.
\iiin oitilon ympdriston keskwtdessa
sun tiiylyy lyhenttiii nyt ikiiiisi.
Sai ryf>yt koristeekseen poskipaasi;
nc oi'at liainasi sincili.
Xiicn katsees !tto/tuntitsla s'dteilevdn,
ja siluiiis, jotka nscin kyyiicliii. —•
Yon iiiustan kciltciisct an aatokscsi,
jii riniKissasi tuska heiliitiui.
/:/ fnnnc eliit'tisi. noin rain old,
latin ranki hamdrassa selKssaan.
Syrian muisteloissa ikavoi ja sitrcc,
niin kaukaista ju silfi laliliiliiiin.
l\iiv uniisto/ t'lcfvissii pu
ja murskatuissa suminitclniissa,
ja kotona, sen I'lljnruinioilla,
ja tapswtsotfan kirkkomatkoilla.
Sii inttisfcltft ja ululisinsta tunnel . . .
Taas kyyne! poskcltas! f>ntoaa . . .
Sd tiedat: kuluneita vuosifisi
ct eniia koskaan palaai'iksi saa.
(hi kaikki peittyneena pettymykseen,
ci "aaltect" sua Hiunnitfaa nvf i'oi.
kun palaz'icn unelmien sijaan
nati oudot polttcct rintaan --iikti toi.
/:/ liioin lohditttcle kolkot vicstit.
into rajan takaa tonne saa/>nz'atf
kun oinaa lieiinoasi tuhoai'at
tiiniiiin oi-jiintlajat julkcal.
Mutt' historic luhannesti itiiyttiia
kiiin sortajai on kinnoon kaatuncet.
ja orJHiiti'tut Icunnitiunsti nousseet,
ja kuirttnect myos karraat kyynelcet.
Sii nntista, cttci farkoitiiksciontu
lie Inkcrinkfiiin kiirsiniystcn ics:
sen vuoksi I'ek'ollisuutesi tayiii,
jit kohtulosi kunna niinknin mies.
Ta'a toteannis loltdnttnkoon sun.
ja fnkerisi f>u!i<las menn&tsyys.
Hi Totuits koskatm rallieen raltcnut sorru
ei rakkaiitta rmttaa Itsekkyys.
-\'iin horjumatta keslii inurlieen vitodet.
Jos kitinka raskas niiden taakka lie;
ja alii kadota vain uskoasi:
on kernin kirkastura palmitie!
[ XKKRI
A X X I K K I TOIKKA:
I N K E R I L A I S E N KANSALLIS'
H E N G E N KEHITYS
Miltd kasittamatonta on si- siikeys, niillii Inkc-rin suomalainen vaesto on sailyttanyt kansallisiuitensa venalaisen miljoonakaupungin liepcilla.
ymparoivan venalaisasutuksen puristuksessa ja
Ycnalaislen huvilayhdyskuntien vaikutuksen alaiscna. Maaorjutidenkin aikoina. ilman minkiianlaisia ihmisoikeuksia, ilman minkaanlaisia otnan diiniiiii mahdollisnuksia .se s n i l y t t i kansnllisuusraian
selviina. v a i k k a mistiian kansallisesta usclictoi.suudfsta ci voi olla puhettakaan. Yaikka pintapuolisesti katsellen oli vaikeaa huomata sanottavaa croa
SUOraalalsen ja venalai.sen asutukscn v a l i l l a , oli
eroiius ulkoisinta kuorta lukutinottamatta huimaavan smiri, ilmcisesti sc on ollut ylikavmaton.
Aito lansiniaisc.il rodun elinvoimaisuudclla on
Inkcrin suomalainen vacsto kamppaillut olcmassaolostaan, torjunut kaikki slaavilaisuudcn lioukulukset ja sailynyt puhtaasti suomalaisena. Helppoa on
]>ita;i kiinni siitii, mikii on yleiscsti tunnustL-Ttua,
mikii antaa jonkinlaisen ylemmyydentunteen ympiiristoon nalidcn. Mutta sita ci voi sanoa Inkcrin
suomalaisuudesta. Mitiiiin tuniiustusta tai tukea s-,ei saanut pohjoisesta kiisin ja venalaisten talioltahan ci voinut odottaakaan iiiuuta kuin painvastai^ta. Jonkinlaisen paremmuudentunteen, joskin
tiedotttoman, on kuitonkin tiiytynyt claa suomalaisen maaorjan siclussa luiolimatta kaikesta snomalaiscen vacstoon kobdistuneesta halveksuinisesta ja
eliiimelliscsta kohtelusta.
F,tta taalla paremmaudentunteella oli tiiysi olcniassaolon oikeus. sitii todistaa v-rtaansa vailla
olcva kansanrunous, jonka suunnatoii arvo seka
jalkipolvillfi ctla varsinkin laulajakansalk 1 itsolleen on vasta laulajicn kuoltua ymmarretty. Sita
todistaa niyos sc nopca kchitys valistustyon ja kansansivistyksen alalla, joka alkaa kohta maaorjuudoii lakkauttamisen jalkecn. jonka nakyvia tiinnusmerkkeja ovat Kolppanan sominaari, kansakoulut.
sanomalehdet, valistusseura Soihtu, lukuisat maamiesscurat, laulukuorot - - samaan aikaan k u i n
venalaiskylien asukkaat clivat iniltei orjuudenaikaiscssa tylsyydessa ja valinpitamattomyydessa.
Kolppanan scminaarin pcrustaniisaikoja voi
syvsta pitaa Inkcrin kansalliscn hcratykscn cnsiinniaisena askelecna, vaikka viiliton vaikutus uloUuikin vain varsin pienecn osaan kansaa. J. V. Sncflmannin heratyshuudot saivat vastakaikua Tnki-nnkin harvalukuisen sivistyneiston piirissa. Kolp]>anan seminaarin johdossa oli miehia, jotka olival
o])iskellcct Hclsingin YliopistOSSa ja omakolitai-
scsii joutuiK'ct Snellmannin vaikutuspiiriin. Kol]»panan seniinaarista tulci'kin kansallisen hcratyksen
kcskus. Opettajajoukko toisensa jalkccn liihtcc sen
\aatiniattomista suojista suomalaisuudcstaan taysin
lictoisena ja tictoiscna myos velvollisuudestaan
tdidii tyota suonialaisuudcn edistatoiseksi ja koko
suomalainen vacs ton Herat liimisek^i kansalliseen
tietoisuuteen.
I n k c r i n kirkolla on suonialaisuudcn siiiiyttamisessa oma kunniakas osans:i. Scnjalkeen Kun Inkcrinniaa Ruotsinvallan aikana lutcrilaistui, on
sanalla lutcrilaincn tai'koiteltu yhtii p a l j o n kans.illisimtta kuin uskontoa. ja uskonnollinen raja on miltei tarkallccn myo^ kansallinen. Inkerin suomalainen viiesto on aiiia ollut erikoisen voiniakkr.asti
uskonnollista. Jos olisikin ollut suhteellisen licl])]>oa
omaksua aikojen kulucssa vcnalaisten naapuricn
kieli ja tavat. niin uskostaan luopuminen oli taysin
mahdotonta, ja kun pysyttiin luierilaisen kirkon
yhtcydessa, jiysyttiin kieleltaiin ja tavoiltaankin
snomalaisina.
Kirkko perusti Inkerinmaan ensimmjiiset koiihu.
kirkollinen iarjesto yllapiti Kolppanan seminaariakin. K u i t e n k i n i u n r i kirkko, joka vuosisatojen
kuluessa oli j u u r r u t t a n u t stiomalaisuuden lahteniattoinasti vacstoon. viimeisinii vuosikymmeninii
cnncn vallankuniottsta osoittatitui kehityksen jarruksi. Vanhoillisena sc vastusti monta valttiimii
tontakin uutta virtansta, Hiallisessa varovaisuuclcssaan ja vallanpitajien pelossaan se esti kansallishengen luonnollista ja tervettii kehitystii.
Fiikerin kansallishengelle oli luonteenomaista
selva inkerilaisyys, joka oli eri asia kuin suomalaisuus. \'aikka Suomi aina tunnustettilnkin hcnkisoksi isanmaaksi. ci minkaiinlaista valtiolliscn
yhtccnkuuluvaisuuden lunnctta voi havaita, mika
onkin varsin ymmarrettaviia. sillii eibiin I n k c r i n maa olc koskaan varsinaisesti Suomeen kuulunui.
ja kun maaorjuus Venajalla lakkautettiin ja inkerilaisen kansallishcn^en syntymiscllc ja kdiittymisellc alkoi olla jonkinlaisia inalulollisuuksia, silloin
Suomi kuului Venajiian, samaan suurcen Venajiian,
jonka eroittamaton osa Inkcrinmaakin oli.
Jos Suomessa joku uskalsikin ajatella Venajasta
croitettua. itscnaistii Suomca, niin sc ajatus oli
inkerilaiscn clamanpiirille liian kaukainen jaksaakseen herattaa mielenkiintoa ja innostnsta. Ja ajatusta, etta Inkcrinmaakin kuului si tahan itst-naiseen Suomccn. pidcttiin lapsellisenn. haihatteluna,
eikii se ollut ilimekaiin, kun ottaa liuomioon, kuinka
29
IXKERI
horjumattomalta monista heikkouksistaan imolimatta tsaarinvalta naytti. Inkeriliiiset olivat toituneet pienen, aliarvioidun muukalaisheimon asemaan, haaveet yhteiskunnallisesta ja valtiollisesta
vapaudesta olivat heidan mielestaan vaarallista
ylpeytta. Sitapaitsi on niuisu-ttava, etta inkcrilaiset
lunsivat kuuluvansa Venajaan tavalla, joka Suomcn suomalaisille oli taysin vieras. He ehkii vihasivat venalaista virkavaltaa, inutta Yenajiin ESMari
oli heidiinkin tsaarinsa ja Yenajii oli heidan isanmaansa — ei vihollisensa n i i n k u i n Suomelle.
Tama ajatustapa oli yleinen viela igoo-liivun
alussa, sita todistavat monet kirjoituksct pappien
lohnittamassa sanomalehti "Inkerissa".
''Missa on Inkerilaisen isanmaa? Onko se iannessapain? Ei, pysykoon heimolaisuuden r.unne
aina elavana, olkoot ovet aina avoinna niille he;ikisille virtauksille, jotka korkeammalle kehittyneessit naapuristossamme tiinnepain pyrkiviit, sailykoon rakkauskin siilicn Suomeen, jonka ksnssa
kansallanime on niin paljon yhteista, kuitenkin -—
Inkerin kansan isanmaa t-i ote siclla, rakkaus siihen
inaahan ei voi olla sita isanmaanrakkautta. jonka
taytyy pulputa heimon povessa, jolla on lulevaisuuden oikeutta. Historia on lehnyt rajr.ojan n i i n
syvaksi, etta sen tayttatminen, jos se olisi ensinkaan enaa mahdolHsta, vaatisi — paitsi kokonaan
muttttuneita olosuhteita — hyvin monien ihniispolvien ajan.
OIkoon kaukana se ajatus, etta Inkerin kansalla
olisi mitaan itsenaista nierkitysta valtakuntain
nayttaniolla, tuskm uskaltaa puhua Inkerin heimosta minaan erityisena kansanakaan samassa merkityksessa kuin esim. Suomen kansa. Inkeri kuuluu
osana sutireen Yenajaan ja suurissa piirteissa ovat
Inkerin kohtakn kokonaan riippuvat emamaan
historian vaiheista. Xain kasittaa kansamnie itse
asemansa ja tama kiisitys on terve ja oikea, muullainen ajatustapa olisi sairaalloista haaveilua."
(Inkeri 15. r. 1908.)
Lukiesaan tallaisia kirjoitnksia tulee ajatelleeksi,
etta Inkerin vapaustaistelun epaonnistumisen syyt
ovat syvemmalla kuin tahdotaan tunnustaa. Kun
viela pari vuotta cnnen taistelua toinen niaan kahdesta lehdesta jarjestelmallisesti 0:1 passiivisella
kannalla tulevaisuuteen nahden, ei ole ihme. etta
kansallishenki pysyy laimeana. Oma kunnallislaitos ja omat virkaniiehet miltei taysin suomalaisissa
kunnissa on toki paamaara, jonka tavoittelemista
ei ole syyta pitaa jarjettomana haaveiluna. Jos
ankaran sensuurin vuoksi olikin mahdotonta esittiia mitaan radikaalisia uudistusohjclmia, ei ainakaan olisi pit any t julkisessa sanassa puolustaa
j u u r i painvastaista kantaa.
Tosin kyllii "Inkerikin" ttinnusti, ettii suomalaisella viiestolla on omiakin erikoisharrastuksia,
jotka jolituvat vaestiin kansallisista, kielellisisfa ja
uskonnollisista erikoisuuksista. Se piti paiimaaraniian suoinalaisen viieston koliottamista
30
valistukseen
ja
takmdellist-iMi h\'vinvt>intlin".
(Inkeri i. i . 1908.) Sen ilmciseiia ja monesti julkilausuttuna tarkoituksena oil herattaa ja vahvistaa
inkerilaista kansallistuntoa, mutta se ei huomanntit, etta se, mita se inkerilaisillc antoi, oli hyvasta
tarkoituksestaan huolimatta Hian haaleaa ja liian
\-alian vaativaa. Sellaisin ohjelmin ei heratv-ta kansan nukkuvaa kansallistuntoa. "Inkeri" kyila itsekin huomasi, etta tulokset olivat niukkoja, ja etta
Inkerin kansaflishenki pysyi kovin verettomanii.
Valistustyo oli ''Inkerin" samoinkuin toisenkin
lehden, sosialistien toimittanian "Nevan" niiclesta
ainoa inkerilais-kansallmen toiniintamuoto ja paainaarii. ''Inkerin" resignoidun vanhoillisuuden
sijaan ilnienee "Xevan" palstoilla selva kaikcn eristaytyniisen tuomitseminen:
"Ne, jotka luulevat. ettii menlaii on pysyitava
i r t i veniilaisista kail i in kansallisuusasian tahden.
sen ajaminen kun on ineidan *oma tehtavamme'.
erehtyvat kahdestakin svystii: i. he arvioivat kansallisuusasian liian kalliiksi 2. he eiviit yinmarra
sita kansallisuusasiaa, jota ovat ajavinaan. Meita
suomalaisia on Inkerinmaalla viihiin toista sataa
tuhatta. Xama toista sataa tuhatta suomalaista
asuvat sikin sokin venalaisten, saksalaisten, virolaisten kanssa. Suomalaista asutustamme pirstovat
sita paitsi useat venalaiset kaupungit. Kunnallinen
hall in to, maalaishallinto, laaninhallinto, koululaitos — kaikki venalaisia. Suomalaiseksi koulnlaitosta ei viela tee se, ettii osa sen opettajavoimisita
on suomalaisia.
Sanokaa nyt kaiken tiiman jalkeen, mita erityisia 'omia tehtavia' meilla olisi, joiden vuoksi
meidan pitaisi unohtaa velvollisuutemme Venajan
kansalaisina?"
Vaikka nayttaakin silta. etta "Neva" on kansallisuusasiallc kylmempi kuin "Inkeri", niin ainakin
nain jalkeenpain asiaa arvostellessa taytyy todeta,
etta Inkerin vapauden asiaa on "Neva" sittenkin
edistanyt enemman kuin "Inker!''. Silla "Ncvan"
toimittajat olivat nuoria, valistuneita ihmisia. joilla
oli elaviia harrastusta yhteiskunnallisiin, valtiollisiin ja yleissivistyksellisiin kysymyksiin. Ja sitii
juuri Inkerissa tarvittiin. Mielcnkiintoa yleisiin
asioihin ja ennakkoluulotonta, vapautunutta suhtautumista uusiin ajatuksiin. Koitui Inkerille rnyohemmin kohtalokkaaksi, etta tama nuori, edislyshaluinen joukko pysytteli niin erillaan Suomesta ja
suomalaisten vastaavista pyrkimyksistii. Silla
olihan selvaa, ettei Suomessa voinut heriita yleisempaa myotiituntoa asiaa kohtaan, joka itse ja
jonka ajajatkin olivat suomalaisille tuntemattomia.
Mutta toisaalla, kun kerran oli kysymys yhteiskunnallisista uudistuspyrkimyksistii, oli luonnollista, etta liihestyttiin niitii, jotka taistelivat samojen paamaarien puolesta samoissa yhteiskunnallisissa oloissa, siis tiissa tapauksessa Venajiin vallankumouksellisia, puoluetta, jonka jasenia yiidisti
pyrkimys kumota ole^•at epaoikeudenmukaiset olot,
I XKEH
mutta jolla tuskin oli yhteniiisia kasitysta siita,
mita tilalJe rakentietaan. inkerin sosialistit olivat
lahempana Venajan vailankumouksellista intelligentsias kuin Suomen sosialistista tyovakca jo
siitakin syysta, etta mitaan varsinaista inkerilaista
tyovaenluokkaa ei ollut olemassakaan.
Hi ollut yksin inkerilaisten syy, etta yhteys
Suomeen jai niin vahaiseksi. Historia oli iosin
tehnyt rajaojan syvaksi, mutta ci niin syvaksi. t-ttei
yli olisi voitu kulkea. jos Suomenkin puolelta olisi
koetettu sita tayttaa. Mutta Suomessa ei Inkeria
ttinnettu tarpeeksi eika oltu lictoisia sen suonialaisuudesta. Inkerilaiset olivat tottuneet siihen, etta
heidan pyrkimyksiinsa suhtauduttiin Suomessa
melko kylmakiskoisesti. Inkerin sivistyneiston suhteet Suomen sivistyneistoon supistuivatkin vain
yksityisiin persoonallisiin suhteisiin, mitkii nekaan
eivat suinkaan olleet merkitysta vailla. Korkeampaa opillista sivistysta ei voinut muualta saada
suomenkielella kuin Suomesta ja Inkerin etevimpien sukujen pojat koulutettiinkin jarjeslaan Suomessa. Tulokset tiista monivuotisesta vaikutuksesta
eivat tosin olleet Inkerillc yksinomaan edullisia.
Silla minka Suomi antoi, sen se myos jalleen ottikin. Suurin osa Suomessa koulunsa kayneista ja
opiskelleista miehista jaikin loppuiakseen Suomeen
ja unohti alkuperaisen isanmaansa ja sen apna ja
tukea kaipaavan sivistystyon.
Eipa siis ollut ihme, etta Inkerin kansallishcnki
aina vallankumouksen kynnykselle pysyi niin heikkona kuin se kaikesta paattaen pysyi. Verratessa
oloja Suomen vastaaviin oloihin tuntui usein, etta
inkeriliiinen kansallishenki oli olematon. Venalaisten kaupunkien vaikutus alkoi nakya yha selvemmin. venalaisia vaateparsia alettiin kayttaii, venalaisia sanoja tunkeutui kieleen peloittava.ssa inaii
rassa. Uhkaavin oli tilanne suomalaisasutuksen
etelarajoilla, missa suomalaiskyliii oli harvassa ja
yhteydet kansallisen sivistyksen keskuksiin huonot.
Siella tapahtuikin jatkuvaa venalaistymista, kokonaiset kylakunnat unohti vat vuosikymmenien
kuluessa kansallisuutensa ja kielensa ja suhiutuivat ymparistoonsa.
Yhteistoiminnan vaikeudesta johtui, ettei mitaan
voitu tehda kunnallishallinnon ja virkamiesten
suomalaistamiseksi. Piirien maalaishallinnoissa oli
joku suomalainenkin talonpoika, kuvernementin
maalaishallintojen yhteensa 15 jasenesta korkeintaan kolme. Valittiinpa v. 1907 Pietarin larinin
talonpoikaisedustajaksi valtakunnan duumaan suomalainen talonpoika Antti Leppanen suomalaisten
omasta ansiosta. Naista yksinaisista tapauksista
huolimatta ei minkaanlaisesta suomalaispolitiikasta
voi puhua sen enempaa kunnallisissa kuin valtiollisissakaan asioissa. Inkerin suomalaisten kansal
linen ohjelma rajoittui valistustyon edistamiseen
ja lahinna tietysti kansakoulujen suomalaistattamiseen. Viimeisina sotavuosina yritettiin lehdissii
esittaa muitakin vaatimuksia, mutta sensuuri
pyyhki ne armotta pois. Se valppaus. jolla Euroopan tapahtumia Inkerin lehdissii scurataau, todistaa, etta mielenkiinto yleismaailmallisiin kysymyksiin oli kunnioitettavan suuri, ja varmaa on, etta
yleiseurooppalaisen sodan ja epatietoisen tulovaisuuden taustaa vasten oman heimokunnan koiitaloalkoi kayda yha polttayanunaksi kysymykseksi.
Venajan ensimmaisen vallankumotiksen aiki.-ihiii
oltiin jo taysin selvilla siita, etta Tnkerin suomalaisella vaestolla oli omia t-tuja valvottnvana — ja
tarkeita etuja. Kokenms oli kyllin selvasti osoittanut, etta vanhan jarjestelman puitteissa eivat
minkaanlaiset uudistukset olleet mahdollisia, Uusi
Venaja, joka kangasteli valfankumouksellisten ajatuksissa ja puheissa. lupasi Tnkerillekin kaiken,.
mita se silloin osasi toivoa: kansanvaltaisen hallitusmuodon. Ei ollut ihme. ettii vallankuniousta.
maaljskuun alussa v. 1917 tervehdittiin yleisclla
reimulla, Uskottiin sen ikiajoiksi havittavan kaikki
vanhan Venajan vaaryydet ja varjopuolet.
Vallankumousta seuranneina levottomina aikoina.
viiliaikaisen hallituksen mielenkiinnon kohdistuessa
elupaassa sodan voitolliseen jatkamiseen jai sisainen uudistustyo hataraksi. Koska ei ollut toivoa^
etta lahiaikoinakaan roitaisiin kiinnittaa yhteiskunnallisiin parannuksiin tarpeellista huomiota. katsoivat inkerilaiset viisaimmaksi itse ryhtya omia
asioitaan hoitamaan nyt. kun siihen kerran tilaisuus tarjoutui.
Inkerin itsehallintoajaius syntyi varsinaisesti
23- 4- T 9 T 7 pidetyssa Inkerilaisessa kansalaiskokouksessa. Kokous asetti paivajarjestykseen sisalHsesti itsenaisen, kansallisen koululaitoksen toteuttamisen. Koulukysymysta ei virallisesti seuraavan
kesan kuluessa kuitenkaan saatu paatokseen, eika
myohemminkaan.
Yleisinkerilaisessa edustajakokouksessa 29. 9.
1917 yritettiin toista keinoa asian ratkaisemiseksi.
Otettiin pohdittavaksi kysymys Inkerin kunnalHsliitosta ja annettlin toimikunnan tehtavaksi valmistaa ehdotus III:n edustajakokouksen hyvaksyttavaksi. Bolshevikkivallankumous marraskuussa tosin
perusteellisesti muutti olosuhteet ja mahdollisuudet, mutta Inkerin Edustajakokouksen toimikunta
valmisti kuitenkin ehdotuksen kunnallisliitosta jaesitti kolmannelle edustajakokoukselle ro. 3. 1918.
Kokous julisti Inkerin kunnallisliiton perustetuksi
ja asetti sen johtoon Inkerin Kansanvaltuuston.
Mieliala Inkerin suomalaisten keskuudessa oli'
alusta alkaen jyrkasti bolshevismmvastainen. Viela
voimakkaammaksi kasvoi vastustus. kun v. 1918:11alussa ryhdyttiin havittaniiian vasta alkuun paassytta kunnallislaitosta, ja kaikki, mita suurin ponnistuksin oli juuri aikaan saatu. uhkasi tuhoulua.
Paikallisiin hallintolaitoksiin asctettiin taysin vieraita miehia, joiden kanssa ei ollut minkaanlaisia
yhteistyon mahdollisuuksia. Oli totuttu siihen, etta
kunnalliset viranomaiset oli aina valittu, olkoon.
etta he olivat olleet veniilaisia. ja mahdotonta olf
31
I XKERI
MATTI Y I K O I . A I X K X :
INKERIN VAPAUSTAISTELUJEN
ALKUVAIHEITA POHJOIS'
INKERISSA
Kevaalla v. i y i y kotiseurakuiitani Miikkulaiaten kyiicn
midict oii vat ju melkein tarkoin palanncct ma nil man sod'in
matkoiltaan, paitsi IK-, jotka olivat jouluncet BOtavangeiksi
Itavaltaan ja Saksaan. Yanhemniat michet olivat ikaluokkicnsa mukaan saapiim-ct kotiin virallisia ti'.'la, 'upalappujcn nojalla, muita miorempien micstcn botiutuminen oli
useassa tapauksessa montmutkaisempi, Knkkailk' kotikunnaillc saapucssa sotilaidep rinnoissa sykiihU-ii sc iloincn
toivo, ctta vihdninkin paasc-e taas rauhalliseen rakcnnustyohon ornan kotinsa kohottamiscksi ja omaistcnsa toimeentulon turvaamiseksi. Mutt-i siimi toivossaan lit- suuresti erehtyivSt, sil'.a kylissa uli k u m n t t u kunnalliiu-.i
hallinto ja sen tihillc asetettu "neuvostojarjcstelma",
johon virkailijoikei oman paikkakunnan huligaani-aineksk-n lisaksi olivat pesiytyneet venalaiset sotilaat seka Suomen punapakolaiset.
Xainii vallnnpitajat sitk-ii jarji-stivat miltci joka paiva
kokouksia ja miitiiikc-ja, joissa teroittivat vL-ljc'vck-n.
vapaudcn ja tasa-arvoi.siiuilen tarpeelliauutta rauhallisille
kylicn asukkaille, jotka olivat inonicn sukupolvien aik;;n;t
raskaal!a tyollji ja hiclla toimecntulonsa ansairmi'ct, vielapa sinakin aikana, jolloin kaikki asckuntoisct miclicc
oiivat stitarintamalla. Xaidcn anilaattorit") mitlcsta kvliun
ar-nkkaal knitt-nkin olivat mita siuirimpia rik[i]li>ia, ]iurvart-ita ja neuvoslovallan vihullisia, kun civa't suostuncv-t
vapaaehtoisesti luovuttamaan omaisuuttaan jaettavaksl
tasa-arvoisuuden mukaan naidcn tyhjantoimittajien kanssa.
Kun kyliin asnkkaista rolikt-inimat uskaisivat mniltia
tata vaaryytta, ctta hcidan lastcnsa kadcsta ryostctaa'.i
Icipapalancn, silloin kun he Use haavoittuneina juoksuhaudoista palaavat kotiin, niin he joutuivat sen johdosla
H'kkojt'n taaksc ja hinaaJalaivalla tuotiin Pahkinanlinnasta Miikkulaistcn kylaan kiiiilaruiskii "kapinallisia"
raiihoittamaan. Silla kcrtaa santiin aikaan sovinto Ylak\-lan OSUUSkaupan edustalla, t-ttci ampiima-a>ciia t a r v i n n u t
kiiyttaa ja puna^otilaat poistuivat ast-incnsa M iikknlaisista, vain rajavartiosotilaat ja'ivat cntisillc' paikoillecn,
mutta talonpoikion taylyi antaa lifilk- lic'voskyyti Pk-tariin asti. Koumillista tassii luilinassa oli .sc. ctta SIM
michfii IK-VIUK-II vt-ti kuuiarui-skua kylasta pois, joka itsc
oii tovi rcinci-n tata rankaisurt'tkikimtaa jSrjestamaSSa.
Mutta vallanpitajat saivat silti uutta tuulta purjeisiinsa:
elintarpcita ja irtainta omaisuutta takavarikoitiin ja varakkaanimillc talonpojille maarattiin in in korkcita sakkovcroja, cttei kukaan voinut suoritta.i ja siksi htidat vai;tiittiin ja kotiin jaancila omaisia kohdcltiin ankara^ti.
tulla toimeen uusicn, bolshevikkien nimittamien
viranomaisten kanssa, jotka eivat tttntcncL't paikkakunnan oloja civiitkii sulitautunect tchtiiviinsii
asiaankuuluvalla vakavuiick-lla. Yritettiin vicla rauhallista tieta puhdistaa hallituskoneisto I>olshcvikeista ja vasta saadetyn uuden perustuslain pohjalh'
valita virkoihin omat michet. Ensi yritykses^aiin
karsi puoltieeton talonpoikaisryhma taydellisen tappion. Toisessa neuvostojen kokouksessa oltiin j(i
valmistunecmpia, ja puoluecttomilla oli enemmistd,
mutta bolshevikit jarruttivat kokquksen kulkua,
niin ctta kahdeksan tunnin myrskyisiin viiittelyn
jalkeen ci cdes puhemit'Sta saatu valituksi.
Talonpoikaisryhman jobtaja vanjfittiin kohta
kongreesin jalkccn tshekan toimcsta, samoin uscat
muut huomattavat henkilot. Kokotis oli laiitcnkiii
antanut talonpoikaisvaestolle itsehmttamusta ja
voiniantiintua. Sikiili kuin holsht'vikkit'ii toinii'npiteet kavivat vakivaltaisenimiksi. alkoi va'estossa
hciata ajatus ast't'llisrsta vastariiniasta. Saksalais
ten uliatessa kt-viittalvdla i ^ i S I'k-tarni kehoittivat bolshevikit viiestnii muodnstamaan suojt'ltiioukkoja luvati-n ast-itakin. I ' a r t i u r v h m i i i svntvikin mo-
niin kyliin. \';ilicn kiristyessa ak-ttiin niiita joukkoja kayttaa bolshevikkeja vastaan. Talonpoikaiskapinoita syntyi Lansi- ja Kcski-Inkcrissa, mutta
nc kukistettiin verisesti ja koko Tnkcrinmaaii talonpoikaisvaesto pakoitcttiin luovuttamaan aseensa.
Kohtalokkaammaksi kuin holshevikkien vaikutus
koitui Tnkerin kansalliselle cliimallt' Suomesta jiacnnciflen punajohtajien toiminta. Kansanvaltuustoii
tyo kavi yha vaikcammaksi. Jo syksyllii 1918 oli
nuuitaniien sen jasentcn |>akko pacta Suomecn.
Suomalaiset punajohtajat tunfceutuivat yli;i useampien asioiden hoi toon. l'"nnL-n pitkiiii heidan valistusosastonsa tcrrorisoi kaikkia Inker in kouluja ja
valistusosastoja.
Inkcrin itsehallintokysymyksen edistiimiselk ci
nain ollcn ollut [nkerimnaassa minkaanlaisia edellytyksiii. Asioiden hoito ja kehittaminen siirtyi olosuhtcidtn pakosta jossakin maarin tnisiin kiisiin
Suomen puolelle, ja aikaa myoten kehittyi taistelu
Inkcrin itsehallinnosta ascelliseksi vapatistaisteluksi. jolla eraiiseen aikaan oli tiivsin separatistinen
k-ima.
INKER!
Tanian lisaksi akttiin nuoria rmchia vaatia takaisin rintamallt1. Michel kyilakin poistuivat kviasta, mutta maarapaikkaanaa hcista ci licnc monikaan mennyt. Siita' syysta
kylista akttiin kuljcttaa pistimien valissa ihmisiii pantiivangciksi Pahkinanlinnaan ja Pietarin vankiloihin.
Kesakuun 12 :s paiva 1919 oli viimcincn mobilisointi
iiiinun kohdallani. Silloin oli nu-niava Matok.siin kunnantalolk kaikkien miespuolisten asukknidcn 16—-.;5 ikavuoteen asti. Siclla oli tarkastus pian suoritcttu: todcttiin
nimi ja anncttiin kouraan lappu, etta lauantaina 14 p:na
klo 12 on oltava Pahkinanlinnassa. Lapimantaja, sotiiaskomissionin kirjnrina toimiva op. A. I I . kuiska.-i alk-kirjoittaneclle ja ehka muutamillc loisillekin: "Ei Pahkinanlinnaan, vaaii Suomeen." Sunmmi menosta cinmc uskaltanc'.'t paljoakaan hiiskua toisillcmme, silla oiihan Suomeen mcnneiden omaisia jo lalios satakunla henkca Miikkulaisista vioty panttivangeiksi, ja jos aikcemme oli si
tulhit ihni, niin omaisillamme oli si ollut sama kohtalo
edessa. Miuitriniirn luotettujea naapurio'ii kanssa sen
vcrran poikkt-simnic niaaraykststii, etta paatimme liihk'a
sunntmtai-iltana ja oil a maanantaina Pahkinanlinriassa.
Ollakserame oikfita, iirhoollisia Botaaankareita kajautimn:e kotimatkalla Korkkiscn kylan kohdalln oikcin kuorossa ja sorealla 3Ota55neK3 nuoruuk-mntc aikuison rckryytlilaulun:
"Slyyssin linna on pikkulinna Laatokan mt-rfii suussa,
Siell' oli poika ensi kt-rran ruunun mittapuussa."
Lauantai- ja sunnuntaipaivat varusiimmc itst-mme lahtukuntoon, cika sc naapureissakaan suur^mpaa huomiota
licriittanyt. Mnlta me lahtijat olimmc tiedoitlancet toisillcmmt 1 , etta matkan sinmta on muutluiml, cilemnie tarvitsir hevoakyytia (Iruusinan ascmalk-, koska talla kertaa
kavekmmc jalan iainan matkan.
Kcsaktmn 15 p:na klo 10 ip. yhdyimme sovilussa paikassa ja 8:n miclien valivuiscna sissijoukkona alkoi matkamme karjapolknja pitkin Suomen rajaa kolni. Seutu oli
nieilk tiittua, >ill;i olinimehan kayncet jak-iintn j-—5 kesaa
nailla mailla kotikarjaamniL 1 kaitsemassa ja siclla paimcnlaillujamme laulanect. T,;ill;i TO km:n mctfamatkalla
istinnunc ainoastaan kcrran, ainaisella painienaiknisflla
ruokailupaikallamme "Kaivoharjun kainalossa". Aurinponnousun aikana olimmekin jo Suomen rajalla ja silloin "kirkonmiehcii Matti" sanoi: "Nyt, pojat, pannaan
tupakkri kfirkt-asta voitostT.' Siihcn allekirjoittanut vast'ssi: "Sen kylla olcmrnc voittancet, etta rajan yli olenime
tiilk'i't, mutta nytlian sc vasta vaiva alkaa.'' Kun olimnif
siina hetkisen huoahtaneet, jatkoimme imtkaa ja meniininc eraasten tunteniaani taloon. Meidat oL'ttiin vastaar. viileanpuoleisesti, mutta pyynniistamnic saimmc sentaan tee'a huoniatiavan korkeata inaksua vasiaan. Kavin
ykiiniini vicla toiscssakin tutussa talos:;a netivoa kysyniap?;i, etta "mita nyt tehda, kuin tk-lla?" Siclla minulle
sanotliin siiorat sanat: "Parempi olisi ollut, kun ctte olisi
tanne tulleetkaan, sillii sekavat ovat asi-.it tai-lla Suomessakin."
Kun ta'nian tiTvehdykscn ilmoitin tovereilleni, niin paatimnK- viipymatta ilmuittautua rajaseudun komcndantille
Tahvo Pcltoselle. Mcnimnic Jaanianknnkaalle ja siita
Mctsiipirtin kirkolle. Siclla koincndantti Pcltoricn, joka
tunsi meista uscamman, torvehti meita ystavSllisesti, ja
Pohj. Ink»?rin I'apaajoukkojen
Hpsceristoa.
kun nimct oli mcrkitty kirjoihin, saimmc astua riviin,
jossa lahes 40 miesta, YlakylUn miehia jo oli vahniina
l;ihteni;ian Rautuun. Sainan paivan iltana auringonlaskun
aikana olinime jo Sudenmaeii kansakoululla. Tania koulu
ja Miettilan hovi muodostuivat meifle pysyvaiseksi leiril>;uVaksi. Okskelu Sudenuiat-Ila oil epatictoisla odotuksen aikaa, ja kun kotievaat loppuivat. niin ruokailupuoHkin alkoi va'han arveluttaa. Mutta miehia Hsaantyi joka
paiva ja lukumaara lalicnteli jo 600; kaikkcin enimmin
licita licnc'c silloin ollut Lempaalan seurakunnasta. Pidcttiin kokous, jossa valittiill lahetysto lidsinkiin esittamaan asiaamme Suomen hallituksellc. Tahan lahctystoiin
kiuiliiivat Lempaalan kirkkoherra Paul Sonny, Simo Husu
ja Matti Ka'hari Lempaalasta ja Matti VirolaineD Miikkulaisista. Kesakuun 23 p:na lalidimme Raudusla matkamniL' paamaarana Helsinki, mutta Viipurin asemaila
meita odottivat herrat Taavetti Tapnnainen ja Ott<i Kiiikkoncn. N'ama kcrtoival meille, ettii asiamme on jo esitctty Suomen hallitukselle, joten matkammt- pysahtyi siilien. Olimme yota Viipurissa ja scuraavana paivana, siis
Juhatmuksena, matkustimme takaisin K a n t nun.
Kun olimmc noin kitukauden paivat ollcct vicla Mk'ttilassa, tchdcn piencmpia tiedustelumatkoja, niin tilantu'
m u n l t u i hcinakuun 25 paivana: Kello J^ HI i]i. m i n n t kuls u t t i i n rykmentin csikuntaan, jossa esikuntapSallikko" kajtt
J. Tirranen ka.ski minua valitsemaan mukaani 14 rivakkaa ja luotettua Miikkulai.sten miesta. Xc oli minim johdcttava Kaudun komendanttuuriin ja siita edellccn evcrsti
Elfvengrenin maaraysten mukaan. Pian oli vat micht't
rivissa. -- Kaannos oikcaan ja eteenpain mrirs! Kello
ii i]>. olimmc Kaudun kotnendanttuurissa. Siclta saimmc
lupatodistuksen, joka oikeutti meida't l i i k k u m a a n Raudusta Mctsapirttiin ja rajallc seka takaisin Micttilaan.
Tahan lupatodisHiksecn oli merkitty nimcltansa yhtecnsa
15 miesta, I hcvonen ja 15 kivaarlii ja 8 laatikkoa ammuksia. Lupa voimassa viisi (5) paivaa. Xyt olimme muu-
INKERI
Lippwyhmd.
ten lahtovalmiina, mutta minun oli viela kaytava eversti
EHvcngrenin luona. Hiinen majapaikkansa olikin siina
aivan lahella. Iltamyohasta huolimatta eversti otti minut
vastaan ystavallisesti ja anncttuaan minulle ohjcita ja
maarayksia suulliscsti sanoi loptiksi: "Varttokaa hetkincn,
niina kirjoitan teille picncn sapiskan." Tama paivakasky
kuului sanasta sanaan nain:
"Ryhmanpaallikko Matti Virolaiselle,
25 paivanii heinakuuta 1919 kcllo 12 yolla. Raudusta. N :o i.
^fatti Virolaincn on komenncttu johtamaaii 14 micsta
inkerilaisia vapaachtoisia Metsapirttiin, jossa hanen tulee
yhtya joukkonsa kanssa siclHi kokoontuvaan inkerilaisecn
joukkoon ja lalidcttava retkelle ^Tiikkulaistcn kylaan kicrtaen sen metsatcita tarkoituksella vallata kyla bolshcvikeilta, pelastaa vaestci ja karjat Suomen puoleile ja muodostaa siella paikkakunnan asukkaista komppania, joka
jatkaisi toimintaa olosuhiciden mukaisesti minun lahempien maaraysteni mukaan. Kaikkicn inkcrilai=ten, joila
matkalla ja paikkaknnnalla tavataan, on liityttava yiiamainittuun joukkoon. Kuka ei ilman patcvaa syyta siihcn
liity, on katsottava viholliseksi. Kaikesta toiminnasta ja
liikkccsta on koko ajan annettava minulle tietoja Metsiipirtin komcndantuurin kautta. Toivon onnea ja mencstysta Inkcrinmaan vapaustaistclulle. Eteenpain Inkcrin
tiljaat pojat -- Suomi ja koko valkoincn maailma on
takanannc.
Pohjois-Inkerin rintaman Ylipaallikko
evcrstil. Elfvcngren."
Talla paivakaskyHa varustettuna marssimmc ryhmiini
ja mina Metsapirttiin, jonne seuraavana paivana saapui
lisaa joukkoa. Joukkuccn johtajina nyt tulivat toimimaan
kcrsantti Heikki Haakana ja vaapeli Taavetti Koljuncn.
Heidan johdollaan heinakuun 28 pan-ana kello 3 ap. valloitimme Miikkulaistcn kylat. Riisuttiin aseista rajavartiosotilaat. Kello 12 paivalla saimme koollc kansalaiskokoukscn Yliikylan osuuskaupallc. Siina selostimmc tilannctta
kylan asukkaillt ja kchoilimnv_' heita odottamaan rauhallisesti apujoukkoja Suomesta. Isanmaallinen innostus
kohosi korkeallc vaeston keskuudessa, kirn se .kuuli, etta
"Suomi ja koko valkoincn maailma" oli heidan omitn
poikicnsa takana. Mutta tama toivon ja rit-inun aika
paattyi lyhyecn, silla bolshevikit avasivat sotalaivoista
Laatokalta tykkitulcn kylaa kohti ja swiilivaesto pakt-ni
mctsiin. Kuitcnkin cncmmisto suuntasi matkansa Suomcn rajalle pain ja viimciscn kerran sulki kotipirttinsa
oven. Ne, jotka harhautuivat kiilkemaan muille suunnille,
saivat vicla muutaman viikon sen jalkcen asua kotonaan,
nimittain lokakuun Iivukkavkscen ash'. Kim Fiartaastf otto-
Raikasmakuinen
kotirnainen
laatupastilli
Arvokkailla sveitsilaisilla koneistoilla varustettuja
R A N N E K E L L O J A myy
VELJEKSET SUNDQVIST
M I K O N K A T U 7. H E L S I N K I
34
I N K KR I
AXTTI HCSU:
MUISTELMA K A H D E N K Y M M E N E N
VUODEN TAKAA
TAISTELUKUVAUKSIA
Ensimmaintn pataljoona oli nyt kokonaisuude?saan
Lcmpaalassa. Olin koiinannessa komppaniassa tapaamassa
v-iljeiini, jok cli sanotun komppanian silloincn paallikku,
kun eras toverini cnsimmaisesta komppaniasta astuu
sisalle ja ilmoittaa, etta joukkucemme on saanut maarayksen valmistautua hcti lahtoon. Olimmc ktskustelleet
III komppanian cdeliiscn paivan taisteiuidcn vaiheista
Orunsinan ascman luona, mutta nyt oli lahderiiiva ja katkaistava jannittavat jutut. KomppamassaiU sain tictaa.
ctta I ja II joukkuocmine oli vat maaratyt lahtcmaan
Lappcelaan II pataljoonan vahvistuksekai hydkfltt§ess5
Kuivaisille.
Klo ii tienoissa olimmc marsaivalmiit. Patruunalaukkummc olivat taytetyt, kasikranaatit roik.ki.uvat voissamme ja muonapussissammc pullotti vehnalcivan kimpale
y.m. ruumiin ja sielun rohtoa. Rcippain marssiaskclin
lahti joukkommc Lcmpaalasta ja suuntasi kulkunsa kohti
Kieroon kylaa ja edellcen Lappcelaan. Sivuutimme cnsin
mainitun kyliin. jossa asukkaat tcrvehtivat mcita iloisina
ja onnca toivotclk-n st-ka kantacn maitoa JllOtavakscmmc,
Mutta kun olimmc taas lahtcncct Hikkccllc ja ehtmeet noin
puoli kilomctria kylasta metsatiellc cli lahimain Rokasaarcn ticnliaaraan, huomaammc suurctj bolshcvikilauman mainitun ticn ristcvkscssa. Tarltimmc nopcasti kivriarcihimmc ja lahciamme cnsitervchdykseinmc. Mutta kun
bolshrvikit saavat konckivaarinsa rcilaan. katsomme parhaimmaksi vaistya ticlta ojaan ja mctsan turviin. Joulvkuccmmc paallikko vaapcli J. K. antaa kiiskyn ampnmiscn lopettamisesta. Lyhycn neuvotlelun jalkccn aloitimme metsan turvin nopcan lahcstymiscn risaista bolshevikijoukkoa kohti. Vihollinen jatkoi kiivasta ammuntaa
soka kiva'arein etta konckivaarillaan, joka oli niilla nyt
tnaanticUa. Annoimme ryssicn ampua kaikessa rauha.ssa
ja etenimme tiiviissa metsassa pitkin karjapolkuja korkcidcn mattaiden suojassa sen vasempaan siipcen niin
lahelle, ctta voimmc kayttiia jopa kasikranantteja. Myos
vihollisen kom-kivSari, joka torrotti korkealla maantieila,
oi: nyt metsasta kasin hyvin tahdattavissa. Vihollinen.
joka na'ki mcidat edcsjaan kaukana maantieila, ei aavistamit la'sna'oioammc sivullaan. Niinpa sc licncekin kuvitellut meidan pcraanlynccn metsan t u r v i n pcloittavan
tcttua apua ci silla kcrtaa Suomesta tullut, taytyi joukkomme peraantya takaisin SiKimen rajallc.
Mutta sittcnkin: Miclcstani civat milloinkaan unohnu
nama evcrsti ElfvcnRrenin kirjoittamat, sytyttavat ja
rohkaiscvat sanat: "Ekvnpain, Inkcrin uljaat pojat!
Suomi ja koko valkoincn niaailma on takananne."
kont'kivaiirin u l o t t u v i l t a , koska sen aniniunta alkui vahin
crin harvcta. Nj-t olimmc valmiit toimintaan ja otimme
aloittccn kasiimmc.
Kasigranaalin kumca rajahdys rikkui h i l j a i s u u d f i i
puoleltamme. Tamii oil mcrkkina alkavaan taisteiuun, jota
seurasi valittomasti ankani kivaarituHttts huutoinecn ja
uusine pommirajahdyksinL'cn. Kivaariamniuntamme oli
suunnatlu paamaaliin, konekivaariin, kosk^ se oli cnsin
saatava taistciukyvyttoniaksi. Tulos oli loisHva. Vihollinen oli taysin yliattynyt, kutcn olimme laskclmoincet, ja
kyvyton vastustuksccn. Sc pakeni sckasortoon joutunccna
jatlacn jalkcensa konckivaiirinsa ammusiaatikkoinecn
seka Hsaksi useita kivaarcita, ammuksia, sclkarcppuja,
y.m. pienempaa rihkamaa. Konckivaari:i luona oli yksi
ser. kaatuneista miehista ja toinen haavoittunecna, jolta
saimme kuulla niitii oileen kaikkinan yli sadau miehcn
ja oli nc lahetctty Gruusinasta tarkoitaksclla hyokata
joukkojcmme selkaan, jotka tall a hctkc'.lii juuri kavivat
taistclua Lappeelan omistamiscsta.
Kerasimme saaliimme ja jatkoimme matkaa haavoittunccn ukk(ir;ihj;in scnratcssa mukana.
Klo yhden seutuvilla olimmc perilla ja liityimmc apujoukkona I I pataijoonaan, joka oli nyt ascmissa kokovahvuudessaan Lappeelan pclloilla suuntanann rautatie ja
ascma. Tassii me nyt olimmc ja odottclinum- uusia maarayksia samalla kuin pidimmc ylla pienta laukaustenvalhtoa Varsalassa liikuskelevia vihollisen joukkojatlcita vasta-'in. Odotimme liikkcclllahtiimaaraysta. km: yhtakkiii
bolshevikkicn panssarijuna tulcc ulos Gru-jsinan asemalta
aivan kohdallemme. Tamii juna oli n.s. avonainen, jonka
muodostivat lautascinicn valiin ladotut tiilet tai hickkataytc, mutta veturi sensijaan oli ylecnsa tcra'spanssaroitu.
Tiimiin masinansa avulla, joka kasitti kymmenkunta vaunua tayteen sullottua Ivivaarijalkavakea seka usvira konckivSarcita, aikoivat ryssat iskea joukkommc takaisin.
M u t t a nain ci tnl'ut tapahtuman.n. Konekivaiirinnnc, joita
nyt oli meilla viisi kappaletta, olivat sijoitetut asumiin
Lappcelan maille. josta niilla i)li erinnnnincn kyky hal-
Pohj. ink, I'apaaj. II pat. IV k.
35
I XKHR1
lita alhaalla sijaitstvaa rataa sirka ascmasivatua. Kun nama
tuliputkemme nyt avasivat tuien, jota kivaariosastommxvahvistivat, niin ei viliollislcmme ollavat naissa tiililaatikoissa olleet varsin kchutlavat. Tulcnjohto oli hyva ja
vaikutus musertava. Me voimnie jokaincn omista ampiimaloitkcistammc seurata. kuinka "panssarivatmujen" tiiliseinat kuulk'ii osumista pollysivat. Siina pa'attyi moner.
vihoilisemme maailinen vacllus nopeaan. Mikali jalkecnpain saimmc kylalaisilta kuulla, mcnetti vihollinen noin
40 % vahvuudestaan tassa taistelussa. Meidan menelykscnime oli vain kaksi haavoittunutta. Meille oi> .~unrcksi
cduksi, *.tta olimme keriuneet kaivatiiua maahan. Vihollinen, joka huomasi masinoinccn joutuvansa pah.isti alakyntet-n, irtaantui meista noin puolen tunnin taistelun
jalkeen ja ajoi taydella hoyrylKi konekivSarittilemmc saattaniana Gruusinan asenian nhi cika sita cnaii huvittanut
mt'ihin tarkcmmin tutiistua.
Kohta tamiin ottt-lun jalkL-t-n saimmc kaskyn nou^ta kuopistamme ja lahtt'ii liikkeellc. Fataljoonan vascn siipi,
johon me I komppaniasta tulkvt olimme yhd'stt-tyt, laskeuttii maenrinoetta alas radallc ja ylitti sen. N y t ulimmo
Varsalan kylan alia ja kohosimme ylcis kyiaan st'ka kicrsimmc sen mclkein ilman vastarintaa. Hyokkayskttjummc
oikca siipi kulki radan suuntaa asemalle, jonka se pian
vahasi /ottaen m.m. kolmisonkymmcnta vankia. niidcn
joukossa yksi pimakomissaari. Varsalaan saavuttuammc
asctuimmc ascmiin Harpalaan vie van maanticn ojaan.
Edessamme oli nyt noin ncljansadan metrin pituinun
peltoaukea, jonka toistlla puolL'ii pienen metsakaistan iaidassa oli vat vihollisen uloimmat aseniat. Tassa jouduimmc nyt viilian k'vahtamaan, sill a valin kun pari
katoillc asctcttna konckivaariammt 1 ampuivat iiskt-n mainitscmiani vihollisen anemia lakean toisc'ila puok-n. Kohta
saimmc kumminkin kiiskyn atikean ylitykscen. Maassa
moyrien ja valiin lyhyita syiiksyja tdiden jatkoimnu 1 kulkuanimc sita paikkaa kohden, jossa nainune asken vihollisjoukon Hikehtivan. Vilkaisin taaksvni nahdaksfni, onko
mahdollisesti monta michistamme jaanyt pcllollc, mutta
huomaan vain pari mkstii makaamassa, joita sanitaarit
aultavat pois. Olimme sii.s ylittancct pellon suhteellisen
vahin mcnetyksin. Viilimatkammc vihollisen ascmiin oli
nyt enaa niin lyhyt, etta konekivaarimme, jotka korkcista ascmistaan oli vat tulittaneet vihollistii ylitsemme,
lakkasivat ammtmnan. Xyt jatkoiminc liikkumiatamme
omin voimin ja huomaammc vastustajammc yrittavan
karata. Olcmme hyvin lahella ja kiiruhtammc vaistomaiscsti kiilkuammc. Edcssammc huomaammo ampumahaudan, josta puolenkymmenti kivaariii viela ampui: vastaammc. Yksi kasikranaatti Icnnahtaii knoppaan ja vastus
on laannut. Karknammc kuopan reunalle
Pnhj. Inki'rin i'apatijonkkojen saittokunta,
tuloksen ja huomaamme, i-tla kaikki on seivaa. Scnraavassa aamantapaisessa haudassn tapaammc kaksi jaykaksi
pelastynytta ukonrahjaa, jotka eivat osaa komcnnostamnic- huolimatta hc-ittaa pois aseitaan, vaan tuijottavat mcitii
jaykin silmin, knnncs 'yiimmc pois kivaarit niittcn kasista
ja kiskomme nc ylos kuopistaan. Eras licv'Kli kiiu-on haavoiituniit sotilaammc ottaa naitten vankicn poisknljettamiscn tchtaviikseen ajatcllcn, cttii yksi tic kaksi asiaa.
Nyt olemme saavuttancct vihollisen asemat metsanlaidassa
ja pysahdymme siiht-n. Mutta silloin vascmmaa siipcmnu'
ulnimmasta laidasta ilmoitctaan, etla vihollinen kay vastahyokkaykseen ja uhkaa saartaa sen. Talloin saamnio kaskyn nopcasti siirtya vascmnville. Mnutamassa lictkcssii
olemme suorittancct Hikkcemme ja olemme nyt arvaamattoman laht-lla vihollisia. Kylmat varet-t kayvat lapi ruumiini nahdcssani cdcssammc tihciin pistinmctsh'n, jota
vastaan mcidan oii asetcttava kasikranaattimme pistintcn
piuittuessa. Yksi konckivaareistammc chti talloin avukst'mnie ja niin aloimme saavnttaa tasapainon. Sea tasaincn nakutus ja saksalaistcn kasipommiemme repaisevSt
riiiskinat puhdistivat harvan ketjumme edustan, joten
pahin uhka oli poissa ja olimme jalleen talstelutantereen
hcrroja. Taistelu oli kcstanyt yli kahdcn t'jnnin. M u t t n
viercllamme noin viidcn kuuden metrin paassa makaa
nyt kaksi omaa vcljcamme, Inkerin vapaussoturia, kclttolalnen P. Vasikka ja eras nuorukainen Kiiivaisilta, joka
kaatui kotikylansii kynnyksclla. Etaampana makaa koinias, samoin liiknhtimatta. Tnolla korjaav.it sanilaarit
haavoittunutta, joka ci kykene omin voimin liikkeellc.
kunla on vikuuttanut selkarangan, Xama sankarit, jotka
makaavat maassa, ovat antaneot kaikkensa. Siina Icpaavat
so*aveikkomme rauhallincn ihnc liikkumattomilla kasvnillaan isanmaansa maapera'lla. He olivat kaatuncet siina
vakaassa uskossa, tttei heidan verensa vtiotanut hukkaan.
M u t l a julma kohtalo oli sen onnen viela htidan isanmaaltaan kicltanyt. Iso kausi, jonka juurclle heJclat katkt'ttiin, jai osoittamaan, etta vaikka sankarien mumiil
pcittyivat maan alle, niin heidan tyonsii pysyy mnistissa
ja aattecnsa claa, vihcrioi ja kulkec ctcenpain nouscvassa
polvessa, knnnes odoUttn paamaara on saavutettu. Paijastctuin pain ja kunnia-asennossa scisoimme illan hiimartycssa tovcricmme handalla, kun taistehi oli tauonnut.
Hetkista myohcmmin lahdimme kaskyn mukaisesli omaan
osastoomme Lempaalaan.
T X K ER I
AAI'PO METIAINEN:
SULO JAMALAINEN
Sttlo Jamalainen.
Inkcrin vapaustaistelun ensiminaisia uhreja oli ylioppilas Sulo Jatnalaint'H.
Han syntyi Inkcrissa Hictamaen seurakuunan Janialaisin kylassa1 kesakuun 16 paivana 1897. Isansa kuoleman
jalkeen han joutui — aitinsa mentya uusiin naimisiin —
osan lapsuusvuosiaan vietta'ma'a'n saman seurakttnnan
Xikkarlan kylassa. Talvt-t kuluivat kuitenkin Helsin^issa,
jossa Sulo kavi oppikoulua, vahmatuen vlioppjlaaksi Hel•;ingin Maanviljdyslyseosta v. 1918. Kaupimkilaiscijima ci
kuitcnkaan erikoisentmin ha'nla viehattinvt, silla jouluja kcsalomaksi han kiiruhti ai/ia omaistensa ja lap^uustovcricnsa luo Xikkarlaan, Jam.-ilaisiin tai Tyroon. Koulusivistys cncmpa'a kuin heLsinkilJiiselama ei myoskaan vieroittanut hanta tntisista lovcrcista ja naidcn harrastuksista. Luuntecltaan hiljaiscna, vaatimatlnniana ja cpai[?t.'kka;ina' ha'n ei koskaan pyrkinyt csiintymaan hcraltaaksccn liuomiota, mutta oli silti aina valmis tulcmaan
toistcn johdolla mukaan sellaisiin yrityksiin, joissa ei
tarvinnut omantunnon k.inssa tinkiii.
Xiinpa jo cnnen sita kansallista hcratysaikaa, joka synnytti mm. Inkerin nuorisoscuraliikkcon, toimi han tamaii
tyon mcrkeissa paikailisen nuorison parissa jo kmilulaisena ja sittemmin nuorena ylioppilaana taydella antaumuksella, ollcn vakuuttunut siitji, ctta talla tavaila paraiten voidaan nuorison ja kansan kchilysta ctcenpain vieda.
Ktin sittcn Vonaja'n suurcn valiankLimoukst.'n jalkccr.
Inkcrin vapaa valistustyo piiascc irtautumaan vuosisataisista kahleistaan ja Inkcrin Nuorisoliitto pcrustctaan, valitaan Snlo Jamalainen sen johfokuntaan. Tama on kuin
lunnustus siita, clta ta'ssa harvasanaiscssa nuorukaisessa
oli olcva hyvaa aincsta, voimaa j.i intomielisyyttl, jot a
tarvittiin uudistuvan Inkerin i>alvclukset-n. Na'ilta ajoilta
Ik'nce loydettavissa sc hiincssa herannyt tietuisuus: minim
ta'ytyy jotain cncmniankiii Inkerin hyvaksi tehda! So oli
va,-itimus, jonka han nayttaa itsellcen asettanwn. Hi han
naista stumnitelmistaan paljon puhumit parhaimmilic tovcrcillctrnkaan, mutta sen huomasi koko hiincn oleinnkscit.'ian ja toiminnastaan,
Sitten tulivat bolshevikkien paivat. Kla'mii Inkcrissa
alkoi muodostua sictamattomaksi. Xiinpa Sulo Jamalainenkin, vaikka olikin ? u u n n i t d l u t jo ast-ttumista ranhalliseen clamaan Hietamaellc, nnanviljclijaksi isaltaan perimalle tilaosuiidflk-, katsoi parhaaksi siirtya vnikoisccn
Suomcen, varsinkin -kun ci haluttanut astua palvtluksccn
silloisccn "svabodan" humaltamaan punn-arnieijaan.
Syksylla v. 1918 pa'Jisikin ha'n Oimellisesti era'an tovcrin&a kanssa rajan yli. Kotiscudullc, omnisten turvallisuutta Bilmallapitaen jatc-ttiin huhu, etta matka oli Tanskaan maanviljelysharjoittelijakai.
Suomcssa oli ])araillnan suuri innostus Eeslin vi'ljcskan. s an vRpautuniispyrkimyksia kohtaan. Suunniteltiin
apurftkiknntia. vapaaditoisia lalitijoitii varnstettiin ja
apiiun heimoveljille kiiruhdcttiin.
Sulo Jamnlaincn ei ollut scikkailuja etsiva iuonne. Sotilaallisuuskin oli handle pcrin epamicluista. Pys^yt ja
ampuminen, nuo useimman pojan intohimot, t-ivat miiloinkaan ha'nta kiinnostancet, jotcn ne vaikuttimet, jotka
kaiinsivat hanen matkarcittin^a Tanskan asemasta Eestiin,
olivat toisaalta hacttavissa.
Xiiihin aikoihin oli Heleingiasa inkcrilaistcn pakolaisten
ja siella vakinai.scsti asuvien kcskuudessa syntynyi n.s.
Inkerin Valiaikainen Hoitokunta, jonka tehtava kay jo
nimrsla ilmi. SnunnitcJlessaan toimintaa synnyimnaansa
auttamiscksi bolshevikkisorrosta Hoitokunta tarvitsi asiamiesta, joka voisi tuoda seivityksen Inkcrissa valiinneista
olosuhteista ja kansan mieUalaata. Tallin tclilav : ian oli
Sulo Jamalaincn oitis valmis ryhtymaan. Tassa on :X*litys
matkasuunnitelman munttinni^ecn. Sulo Jamalainen saapui
Tallinnaan ja siclta Xarvaan niihin aikoihin, jolloin majuri EkatrSmin pataljoona piti herruuttti tassa kruipuni,fissa. Tiialla han yritti yli rajaviivan.
Knsiinina'incn yritys paasta rintaman lap! cpaonnistui.
Rcslilainen sotilaspartio pidatti taman epailyltavan nakoisen siviilimiehtn, joka kasij^ranaatti kourassa yosyclamclla yritti vihollisen puolcile. Sdityksct tivat auttancet, vaan mies iiihetettiin takaisin Xarvaan todistamaan
henkilollisyyttaan. Olo ecstilaisessa vankilassa oii kaikkca
iniinla kuin mukavaa. Inkerilaiscn luutnantti P. Tapanai-
INKKR1
sen valityksellii ban vihdoin vapautui. Toincn yritys 011nistui, sillii nyt omat miehet ja heimomaan sotilasviranomaiset avustivat hanta hyvilla neuvoilla ja ohjeilla.
Kiinpa sitten eraa'na kevattalvcn-iltana Sulo Jamalainc:i ilmestyy Kolppanan semimariin, jossa varsinkin ylaitioknn kehittyneempien oppilaiden mielct oliv,it muukkautuncet jyrkasti bolshevik! vastaisiksi, ja saa yksimieiiseu
kannatukscn toiminnaueen. Nahdessaan taman suurcu
innostuksen nuorukaisten mieHssa, jotka p.iloivat halusta
saada tchda jot.iin heimonsa raskaan lilan helpoittamiseksi, tahtoi Sulo Jamalaincn osoittaa heiHe tehtavia: valmistaa kansa vastarmottamaan ja tarvittucssa aittlamaan
Suomesta ,^aapuv:a vaputlnjiann. Hanen ohjeensa olivat:
i ) lulee olla valmiina, 2) tulce olla v.inittu ascila, 3) tulce
olla tchtavastaan tietoist-t joukknjtn johtajst ja 4) tulec
olla valmis suunnitelma uikL-aan aikaan ji oikcalla tavalla
aktiivistin toimintaan ryhtymisesta! Enempai ei ban
pojilta pyytanyt.
Monista niista kokouksista, joita silloin Kolpponassfl
pidcttiin, oli huomattavin harjoituskoululla ympariston
opettajiston "Xumirnsuutarien" Inrjoitusten yhteydessa
pidetty. Miesopettajat, jotka melkein poikkeuksctta olivat
mlisia' upsccrcja, hyvaksyivat Sulo Jamalaisen ja seminaarilaisten toimintasuunnitclman paapiirtcet. Siina tilaisuudcssa valtittiin myos lahetysto, jonka tuli Inkcrin
kansan nimissa kaantya Suomcn hallituksen puolcen tilanteen selostamisclla ja avun kiiix-htimiseila. Muista huomattavimmista loimcnpitci.sta mainittakoor. julistustcn
painnattamincn js Icvittamint'n cri puoliiK- Inkcria seka
SiioniuL-n siirtymHsuiiPiiitdman vahvlotaminen,
Jtili.stuksL't, jois-sa sclostettiin tilaniieita Suomessa ja
kflioitfttiin viifstna kaikin tavoin vaimistumaTn tt'hokkaaseen avunantoon Suomcsta tulcvilk vapauttajilk, olivat
Sulo JamalaisL-n Irtatimia ja ne monistettiin Keskusiisuusliikc Aitan kansliassa Pietarissa. Tassa ei ehka oUu noudatettu tarpccllista varovaisuutta, koska on ollut syyta
fpailla, cttii la'htosuunmU'lmista Snomccn oli vuotanut tavalla tai toisella tietoja Suomt-n konimunistien keskuutcen.
Hflmikuini puulivalissa, samana sunnuniaina, jolloin
Hatsinan kaupimyin suuressa tcattt-rissa vietcttiin ^eminaarilaistcn jarjestamaa juhlaa, lahtivat t'lisimmaiset kaksi
scminaarin oppilasta vaaralliscllc matkallccn Siiomeen ja
saapuivat onnelliscsti perille.
Jiihlassa tchtiin yksityiscsti kovaa propaganda Suomeen siirtymisen hyviiksi ja monct nuorci miehet lupa»tuivat jo alulle pantuun toimintaan. Tilaisuudcssa oli
lasna Sulo Jamalaincnkin julistcinct-n, mutta myos Hatsinan tshtkan paallikot sc-ka par! suomalaista katyria, joista
c'i silloin ollut tietoa.
Sominaarilaistcn suunnitclmassa oli joka paiva kahden
tai kolmcn pojan poisjaamincn koulusta ja "haviamincn".
Niinpa jo scnraavana aamuna oli kolmen miehcn vuoro
lahtea. Myoskin Sulo Jamalaincn oli paattanyt kavaista
Suomessa asioita jarjestelemassa.
Lahtijoilla ei oilut raukanansa mitaiin huomiota heritttavia liikoja varusteita, vahan eviista vain ja tyomichc-.i
pukimet yllaan. Ast-ita ci ollut muilla kuin Sulo Tamalaisella muutama kasipommi, jotka hiincn oli tarkoitu.s vasta
rajan lalitsyydcssa jakaa. Alkumatka Pictariin sujui hy-
38
vin. Sulo Jamalaincn yhtyi joukkoun vasta taalla'. Varovaisuussyistii oli aikomus kulkca jalan Piftarin ulkopuoIcllc ja vasta seuraavalla asv j malla nousta Toksovan
junaan, jolla olisi matkattu cdcllcen rajaseudulie. Kiivi
kuitcnkin niin, ctta Pietarin ascmalla tavattiin joukko
Toksovaan matkalla olevia kansanopistolaisia. Naiden
mukana myos seminaarilaiset ynna Sulo Jamalaincn nouMvat junaan jo Pietarissa.
Knnenkuin jnna t-hti lahtir;i laiturilta, kuului ulkoa
iankaus, sitten toinen ja kolmas. Pojat loivat merkittavan
katpccn toisiinsa. Hctkisen kulnttua lahtivat matkamit-'hct
uios vaunusta todetakseen, mita oli tapahtunut. Sicllii joku
ticsi kertoa Buonialaisesta "shpionasta" - vakoilijasta,
joka yritti hcittaa pommin, kun hanct aiottiin pidattaa.
Kuuluipa imlK'tta, ftta junassa pitaisi olln muitakin suomalaisia, joita paraillaan etsitaan.
Pojille selvisi hcti koko asia. Olihan varmaa. kuka oii
tuo vakooja ja keita ne muut. Ei oilut aikaa vitkastcluun,
vaan mahdollisimman vahan huomiota hcrattaen siirryttiin
asemarakennuksen toistilt puolcn ja alettiin muina michina kavella kaupungiiie pain. Jo naastiinkin ctenemaan
jnnkin matkaa, kun akkia craa'sta porttikaytavasta astui
esi'.le mics ojentacn pistoolin poikia knhti ja komensi suomi'ksi: "SL-JS, kad(.t ylus!"'Kun pojai ihmcttelcv;k?i tfktytyen kysyvat syyta tahan, ilmoittaa mics lyliycsti: "i.lctti1
Kolppanan scminaarilaisia ja matkalla Suomccn". ja kiiski
kulkemaan cdellaan rakcnnukscn ovcsta sisaiin. Tamii oli
totuus, jonka pojat kylla tiesivat, mutta he tiesivat myos,
vita tiima totuus maksaa htidan henktnsa. Siksipa myonsivatkin olcvansa maim'tun laitokscn oppilaita, mutta kielaivat aikovansa pyrkia Suomecn. Keksittyaan hatjivalhecn,
lit kertoivat tullecnsa taattamaan Toksovan kansanopistoon matkalla olevia morsiamiaan.
Taskut kopeloitiin ja siclta tavattiin junaliput Pit'tarista
t'rusinan aseinallc, joku Suomcen vielitva kirjc ym. papcrtita, jotka sttovasti olisivat todlBtaneet matkan p.'iamaaran. Onneksi ei pidattaja joutanut niidc-ii ^isa]t6a son iahtinmin tutkimaan, vaan tyonsi ne jallttn taskuun ilmoittaen, etta kylla asia pian selviaa, ja lahti sama'.la ulos.
Pojat jaiva't huonccseen, jossa oli kymmcniscn sotilasta
teenkeittohommissa. Olivatko he suomalaisia vaiku vicraskitHsia, eiviit pojat ticnneet. Saman huonten latlialla loikoi myos Sulo Jamalaincn vaarallinen reppunsa paanalaisena ja verilatakko vicrellaau. Mita Hence mics siina
ammuttuinc jalkoinccn micttinvt, mutta tovcrcitaan ci him
ol'ut nakevina'an.
Pidaltaja, joku Suomesta kapinallisena paennut Valpas.
palasi pian huoneesccn ilmoittaen ivalliscsti: "tuoltapa ne
serkkunnc ja morsiamennc tulevat."
Pojat istuivat lavitsalla ja jannittyneina miettivat, mita
tuh'c tapahtumaan. Laskicn siina ryssankielella Icikkia sotilaittcn kanssa pojat tuli vat kokemaan, milta junaliput
ja kirjcct maistuivat voileivan kera, Ja mika ei vatsaan
mahtunut, sen onnellintn tilaisuus johti lokavicmariin.
Pidatetyt, Sulo Jamalaincn mukarmluetluna, sijoitettiin
ajurien rekiin, ja niin alkoi matka vahvasti aseistctun miliisivarlioii saattamana peloittavaan tutkintovankilaan
Gorobovaja 2:cen.
Tutkintovankila=sa toimitettiin heli pidatettyjen aluslava kuulustelu, ja tassii yhteydessa saivat vihdoin seminaa-
INKEKI
rilaiset ja Sulo Jamalainen tilaisuudcn vaihtaa muui.iman
••anan ja sopii ~iita, cttcivat twin? toisiaan. Kaikki muut
paitsi Sulo Jamalainen, jonka rcpusta ja taskuista ioydettiin varsin raskauttavaa ainchistoa. vapautcttiin. Se kavi
seuraavasti:
Kun "Gorohovajan 2:n" silloinen paallikko, julmuudcstaan tunnettu lattilaincn kommunisti Peterson o!i saamit
kuulla poikien se'ityksen, jonka mukaan he olivat ollet-t
saaltamassa tovereitaan kansanopistolaisia ja kun nama
kaikki vahvistivat sen todeksi, sanoi ban: "Tolvanat!
Otiavat kiinni, keta sattuvat saamaan kysymatta asiaa.
Olette vapaat." Tama lapahtui myohaan yolla ja koska
pidatetyt eivat voineet minnekaan lahtea, he saivat odottaa aamua viraston yleisissa huoneissa, vielapa saivat
teeta ja leipaa talon puolesta.
Mutta nain ei kuitenkaan olisi kaynyt, jos pidittajal
suomalaiset kommunistit olisivat paasseet tutkinion pitamaan.
Asia ci kuitenkaan ollut silla sclva. Sulo Jamalainun
jai vangiksi, ja ishekalle varsin kiintoisa materiaali, mm.
satakunta nimea sisaltava muistikirja, karttoja ym. joutui
sen haltuun. Hanelta yrilcttiin nyt ottaa salat julki.
mutta turhaan. Oma kohtalonsa handle oli selva, joten
han tahtoi toisten osalta hoitaa asian mahdoliisimman
hyvin. Parhaaksi menrttelytavaksi valitsi han vaikenemiSCM. Vain kerran, aivan kuulustclujen alussa saivat tiedonjanoiset veriliurtat kuulla vankinsa puhuvan. Han sanoi
siiloin: "On turhaa kysellii. Anipukan miniu, parisette
paljon vahemmalia! Asia, jota palvden, on niin suuri ja
pyha, cttei siita kannata teille kertoa, mutta EC voitlaa
ja ko?taa minunkin puolestani, siita olen varma."
Kolppanassa ja koko Inkerissa elettiin silloin jannittavia hetkia. Oltiinhan vakuuttuneita siita, ettoi asia h a u taudii tahan, vaan miiloin hyvansa voitiin tulla scminaarilaisia vangitscmaan, Eika tarvinnutkaan kauan odottaa.
Seuraavana lauanSaina saapui Hatsinan tshekan tutkintokomissaari Tretjakov apureincen ja nimiluctteloinecn
kotitarkastusta pitamaan, kunlustelcmaan ja van^itsemaan.
Oppilaitten asunnot, pulpetii, kirjat, vihkot ja kaikki,
mika kasiin sattui, tarkastettiin ja vahankin epailyttavalta nayttavat kirjeet, toverikunnan poytakirjat ja kasin
kirjoitettu toverikuntalchti "HHllos", otcttiin mukaan.
Viimeksimainittu seikka heratti pojissa vakavaa huolcslumista, silla tiedettiinhiin siina olevan sen henkisia kirjoituksia, jotka tutkittuina eivat suir.kaan huojenna asianomaisten taakkaa.
Kuulusteluissa kohdistui kuulustelijan huomio eraaseen
toverikunnan kokoukscen ja sen virkailijoihin. Hiin oli
varsin tyytyvaincn todetessaan, etta laitokscssa on pidetly
oppilaiden kesken saannollisia kokouksia ja etta on olcmassa oikein jarjesto, toverikunta, jollaista venalaisissa
kouluissa ei ollut, ja teki tietysti johtopaatoksen, etta
toiminta on poliittisluontoista. Asia oli siis hanen mielestaa'n selva. Toverikunnan puhccnjohiaja ei ollut siiloin
saapuvilla ja valttyi pidatykselta, mutta varapyheenjohtaja ja sihtceri scka joukko muitakin oppilaita vietiin
Hatsinaan.
Osa pidatetyista paasi lahipaivina kuulustclujen jatkeen
Tl KIM
yksiloity
valmis puku — jossa ytityvat:
KANKAAN JA
TYON
'HUOLELLISUU5
MUODIKKUUS^
TARVEAINEIDEN
OIKEA LAATU.
Useita hintaluokkia ja kuosimahdollisuuksia! Kutakin numeroa 5 rinnakkaiskokoa!
T I K L A S - S T A D I O N-pukimta myyvat
useimmat hyvat pukuliikkeet kautta maan
seka TIKLAS-pukimot: H e l s i n g i s s a
Etela Esplanaadi 18 ja Siltasaarenkatu 4.
T a m p e r e e l l a Keskustori 1.
LASSILA&TIKANOJA Oy.
PUKU- JA PAITATEHDAS. VAASA.
RENGASPUVUT
Harvat valmisieet ovat saaneet kiiyttajiltaan niin yksimielisen tunnustiiksen
kuin OTKn rcngaspiivut. Mutta rongaspuvut ovatkin nykyaikaisen pukutco]lisuuden suursaavutus, jota on vaikca
ylitta'a. Ne vastaavat jokaisen michcn
"hyva ja haipa"-ihannetta.
Tamun vuoden rengaspuvut ovat yhtii
korkeata luokkaa kuin niiden edcltajatkin — huolitellun tyon ja taitavan
suunnittelun vhtcistuloksia. Tiimiin vuoden rengaspuvut ovat myb's jokaisen
kukkaron ulottuvilla, sillii ne maksavat
vain 550 mk, 595 ink, 650 mk, 795 mk jti
825 mk (tukcvien miesten inallit 25—35
mk enemma'n).
RENGASPUKUJA
in y y v ii t v a i n () I" K n
jSsenosunsliikkeet.
S U U S T U K K U K A U P P A H.L.
39
I N K ER I
vapaaksi, nuitta craat siirrcttiin pSSvahtiin ja sielta Pietariin (iorohovaja _>:een ja edcHccn Shpaiernajaan.
Tshekan vierailut Kolppanassa eivat paattyneet tiihiin,
vaan jatkuivat paiva paivalta, kunnes jokaincn talon asukas, jopa joku ohikulkijakin oli kuulustcltu moncen kertaan ja lopputulok&ena oli, ctta scminaarin johraja, eras
Opettaja, laltoksen valskSri seka nelja oppilasta van^iltihi
ja passitettiin paavahliiii. Opcttajat kuitenkin kolita
vapautettiin ja j o h t a j a n ounisini sen jalkeen pact a Sunmet'ii. Oppilaat .sensijaan saivat scurata aikaiscnimin pidiitctlyja Pietaiim. Saapuipa jonkkoon viela mnit.'ikin ?cmina.irin ulkopuoldta pidiitcttyja opcttajia ja cut. uppcereita,
mm. kirkkoherra J. Raski.
\":tikkakin kuulusteluja oli jo moiieen kertaan pidelty,
civat pidfltetyt tictancet varmastJ, mista hcita syytottiin.
kun sita ei oltu ilmoitetlu. Mutta vihdoin sc sclvisi. Jouduttuaan Gorohovajalle saivat criiat kasiinsa diarion,
josta IdySivat parin tovcrinsa nimct ja nicrkinnan:
Kolppanan scminaarilaisia. Syytc: vastavallankumouksellisuiiP, kansalliBkiihkoilu j.i vakoilu Suomen hyviikrii. Siirrctty Sbpalernajaan.
K at sect kohtasivat toisensa, jota seurasi pitkii iiancttnniyys.
Toiscfsa ryhmassa Shpalurnajallc tuodut paasivat kaikki
samaan koppiin. Sc oli iso 18 lu'iikilolie tarkoitottu huoiu-.
mutta oli siina nyt 45—50 vankia. Tilanahtaus oli huulava. mutta se ei merkinnyt mitaan sen edun ri:inallrt,
efta taman huotu-eii asukkaat kimluivit "tyokomppania-m", jonka oli paivittain oltavn vankihin pihalla 3—4
tunlia puita pilkkoma^sa. Titstn oli sc etu, etta lie saivat
nyt tilaisuuden tavata toisiakin kohtalotovereitaan, joita
vuororyhmissa kaytcttiin kavelyllii pilian kcskcila dl-;vass;i
aitaukscssa. Jotain pmihaa kcksien h a n k k i n t n j aina joku
aidan lahcisyytecn kcrloakseen kuulu.sti.-lui.sia ja muista
asiaan kuuluvista st'ikoista toisille st'kii kuullakscon naiden tiedoituksia. MyShemmin ^inne tuodut ja Gorohovajalla kuulnstchiissa kaylctyt tovi-rinsa onm'st'jivn; he aina,
ruokaHihctystcnsa avulla vartioiltcn suosioon paastyaan,
>aaniaan .samaan koppiin. Xiinpa sittt'n fcuuIustelupflytSkirjat muodo.stnivntkin koko lailla yhtapitaviksi.
Myos Sulo Jamalaiscn kanssa paasivat pojat \hteyteen.
Hanta hoidettiin saman vankilan sairaalassa, ja onnciliscn sattuman kautta saivt ensin kirjcyhtcyck-n ja vihdoin
henkdlSkohtaiaenkiii tapaamisen edellSmainituasa kavclyaitaukscssa.
TiiSlIa he saivat jallccn todcta taman rohkcan nuorukaiscn cpaitsckkyyden. Knikki hancn sanansa ja huoIcnsa tarkoittivat vain toistcn rohkaisemista ja pa'.vciemista sckii Inkcrin vapautumista. Itscstaan ei han puhuniit mitaan. Han tunsi tehneensa vain velvo'H.^iiutenPa ja
stoalaisclla tyyncydfllii tahtoi kestaa tekojcnsa seuraukset
Kolmisun k u u k a n t t a kestancen vankinaohiaikansa kulucssa yritcttiin hanclta jos jollakin kcinolla kirisiaa tictoja, mutta tiiloksetta. "Ampukaa", oli ainoa sana, jonka
tutkija sai ham-sta irti, kertoi eras Sulo Jamalaiscn vicrustoverina sairaalassa maannnt vankitoipilas.
Jnlun kSsittelyn pitkittyminen, cpavarmuus ja liet.Hmattomyys siita, mita kotona tai semlnaarissa on '
40
t u n u l , mita tutkijoilla on asiasta tiedossa, pyrki muodcstamaan elaman vankilassa tuskallisek^i. Mina yona
Iiyvansa saattoi tulhi "vuoro". Air.a iiisin n i m i t t a i n saapni
"Musta-Korppi" — t&hekan auto — vankilan pihaan ammuttavaksi maariittyja noutamaan. Ja st', etlei ticdctty,
ki-nenka vuoro kulloiiikin oli, tuntui kauhealta. Joskus
mic'lialan ollcssa masentuncL-na, suorastaan toivoi, ctta se
jo t-nsi yon;i tapahtuisi. Moni niista tuhansista vanjjcista,
jotka silloin Shpalcrn.ijan tayttlvSt, ei jakaanutkaan kestaa tata jannitysta, vaan tuli miclipuolcksi.
Toivo vapautumisesta elpyi, kun eraan vanjiitun kotun
>aapui ohravclliastiassa sakaninip'Jtkecn katkctty kirjclappu. Siita ilmeiii, ctta asian oli "ottannt lioil'iaksccn"
i.-riii huomattavassa ast-massa oleva juutalainen 'nuuumicn tuhatlappusten palkkiosta.
Xiinpa sit ten kavikin, etta joukosta yksi ja tohien
.piiasi pois, ja jannitys alkoi laueta.
Toukokuun alkupaivina oli tiiman kirjoittaja viimeisen
kcrran kuulusteltavana ja silloin vuoroaan pitkassa vankilakaytavassa odotellcssaau, kuuli puoliksi avoimen oven
takaa kuulustelija Paroscn tiukan aancn kysyvan samanaikaisesti tutkiltavana olevalta Sulo Jamalaiselta:
- Mita tekisitte, jos teidiit nyt vapatltettaisiin Liialta?
- Sita mita tahankin asti. vastasi tama rauhalliscsti.
- Kuinka te niin uskallattc puhua, tiuskaiscc Parontn,
i-tickci tieda, etta tudat voidaan ampua?
— No, se on tekla:i asianne. onhan tcillii nyt siihtn
lilaisuus ja valta, kuuiui vastaus.
Siita ohitse Sulo Jamalaista pois kuljeiettaessa ci ollut
mahdollisuutta keskustL-luun, vaikka mieli kovasti tcki.
\'ain hymyilevat katscct kohtasivat toisensa ja vangir.
iliiif, jonka toincn kasitti sanoiksi: piiH pystyyn ! —- jiii
inielta rohkaisemaan.
Taman kirjoittaja oii myos Sulo Jamalaiscn tovereista
sc, joka viimeisenii lianct tapasi. TiiinS tapahtui sunnuntaina toukokuun n paivana v. 1919. Tyorj'hnia °''
jallecii tavallisissa
puunpilkkomistehtavissaan vankilan
pihalla, kun kavclyaitaukseen vaihdcttiin michia. Xaiden
joukossa oli myos Sulo Jamalainen, joka merkin annettuaan istuutui aidan viereisellc penkille. Sen koiidalle
siirtyi kirjoittajakin ja ollen korjaavinaan sorU:mit*a halkupinoa, sai tilaisuudcn kcskusteluun. Sulo Jamalainen
kyseli innokkaasti kuulumisia ja ihmetteli, ctta k i r j o i t taja oli vicla sielifi. Vankihin muuu'in sisallii olikin nyi
cnaa naidcn kahdt-n lisaksi vain kirkkohcrra Raski. Kaikki
toisct olivat jo vapautunect. Sulo Jamalainen tuntui olcvan tiotoinen tasta ja vaknutti, etta loputkin paascvat
pois. Itscstaan kertoi sen verran, ettii juttu oli paattynyt
ja handle kuolemantuomio lansctettu. Siita liuolimatta
hanella oli pehistumiscn toiveita, silla valmis SUUnmtelma
oii olemassa hanen vapauttamiseensa va:ikilasta.
Mutta aika kiiruhti asiain edelle. Sulo Jamalaiscn
hyvaksi ei ehditty telida kaikkca, mikii olisi ollut valtlaniatonta.
Taman kirjoittaja ]);i;isi Slipnlcrnajasta myohaiin toukokuun 16 paivan iltana. Ja sctiraivan alkuviikor, priiviilehtien ammtittujen luettelossa oli myos Sulo Jamalaiscn
nimi.
INKEKI
ANTTI HAMALAINEN:
SEMINAARILAISET
RINTAMALLA
"Olinhan sielld mindkin."
J. L. Runeberg.
Kevattalvella v. 1919 ylioppilas Sulo Jamalainen saapui vaivalloiscn ja vaarallisen matkan jalkeen lielsingista
Viron kautta Kolppar.an scminaariin. Seminaarilaisten
innostus oli rajalon, kun he saivat kuulla vieraaltaan,
joka oli salaa saapunut bolsevikkirajojen sisapuoleile,
etta Suomessa oli inkerilaisten pakolaisten keskuudessa
muodostettu pataljoona ja Virossa oli oikein kokonainen rykmcntti, jotka molemmat odottivat Inkerin rajoilla
otollista hetkea.
Innoslus puhkesi myoskin tekoihin; pidettiin salaisia
kckouksia, tehtiin laskelmia rajantikaista matkaa varten
ja jaettiin tehtavia niille, joittcn syysta tai toisesta taytyi
jaada kotiin.
Mtitta suunnitelmat pettivat. Sulo Jamalainen joutui
bolsevikkien vanjriksi ja sai maksaa hengellSan uhkarohkcat yritykscnsa. Huomattava osa Jamalais^n kannattajia joutui Pietarin vankiloihin ja vain kaksi poikaa
paiisi onnellisesti pakcnemaan Suomen puolelle.
Nain katkesi sotainnostus sina kevaana puhjetakseen
seuraavana syksynii kahta voimakkaampana uudelleen.
Oppilasjoukko oli kcsa'n jalkcen uuden lukuvuoden
alkaessa sangen levotonta. Olihan viime kevatlukukausi
aikaansaanut muuten niin hiljaisessa oppilaitoksessa suuria muutoksia, ja vasta kulunnt kesa veti melko lahelle
Kolppanan seminaaria valkoiscn rintaman, jolta suunnalta odotettiin jannityksella kenraali Judenitsin joukkoja. Sitapaitsi seminaarin vakituincn johtajakin oli jo
aikoja sitten paennut salateitse Suomen puolclle. Kaikki
nama tapahtumat eivat voineet olla vaikuttamatta laitoksen nuoriin kasvattcihin, jotka joka paiva huomasivat
kommunistisessa hallituskomennossa kammoittavia epJikohtia.
Vihdoin craana syksyiscna pimea'na yona alkoi rintamalta kuulua kiivasta tykkitulta, mika tapahtuma katkasi
— ainiaaksiko? — Kolppanan seminaarin, Inkerin ainoan
korkeamman valistusahjon, toiminnan, joka valistuslaitos
oli ollut keskeytymattT tarkeassa toiminnassa lahes kuusikymmenta vuotta.
Jo seuraavana aamuna .sotanayttamo oli seminaarin
ymparistolla taydcssa kaynnissa. Tata kesti sitten aina
iitaan saakka. SiHoin kaikki seminaarin asukkaat, opettajat ja oppilaat, katsoivat parhaaksi vctaytya kellareihin
piiloon, jotta valtiyisivat niin hyvin kuulilta kuin myoskin punaupscerien ilkitoilta.
Kaikeksi onneksi rintama ei kcstanyt silla paikalla
kaucmpaa kuin vajaan vuorokauden, silla puna-armeijalle
tuli illan suussa kiire fahto, ja nain ollen joutui seminaarikin asukkaineen Judenitsin armeijan huostaan.
Seminaari muuctui nyt aivan kaden kaantcessa taydelliseksi sotakasarmiksi. Muutamiin huoncisiin kannettiin
alituiseen lahirintamalta surkeassa tilassa olevia haavoittuneita, kun taasen toiset huoneet joutuivat rescrvijoukkojen majoituspaikaksi.
Oppilaitoksen kolmen alimman luokan oppiiaat hajaantuivat lahikyliin, mutta ylimman, neljannen, luokan poikaoppilaat alkoivat tchdii uusia sotasuunnitelmia.
Viimein opettajain, joittcn joukkoon oli ilmcstynyt
Suomesta myoskin entinen johtaja, myotavaikutuksella
perustettiin erityinen sissiosasto, johon liittyivat melkein
kaikki yllamainitun luokan poikaoppilaat seka naittcn
lisaksi yhdeksan Venajan armeijassa sota-aikaiscn upseerisivistyksen saanutta inkerilaista nuorta opettajaa.
Sissijoukko sai valkoiselta armeijalta puutteellisen vaatetuksen ja valttamattomimman aseistuksen, ja niin pitkien vaittelyjen jalkcen sai se myoskin oikeuden liittya
erityisena inkerilaisena tiedusteluosastona eraaseen Judenitsin rykmenttiin.
Naina aikoina valkoinen rintama liikkui Pietaria kohden ollen jo eraalla taholla vajaan parin penikulman
paassa itse kommunistien silloisesta paakaupunsista.
Mutta pitemma'lle Judetnits ei onnistunutkaan yrityksissaan.
Nyt alkoivat Pietarin lahettyvilla noin kahden—kolmen
viikon kestavat ankarat taisteiut, joihin vastaperustettu
sissiosastokin otti urhoollisesti osaa.
Sissiosastommc taistelujen keskukscksi muodostui Skuoritsan pitajassa oleva Kainalaisten kyla, jonka ymparilla
oli viela maailmansodan aikana rakennetut vahvat, monilla piikkilanka-aidoilla varustetut juoksuhaudat. Nama
ensiluokkaiset varustukset olivat punaisen merivaen hallussa.
Turhaan sissit, joiUen lukumaara oli nyt jo noin 45
henkea, yrittivat uscamman kcrran parin venalaisen
komppanian avustuk?ella rynnata naita juoksuhautoja
kohden. Viimein saatiin avuksi kaksi pienta tankkia, jotka
ensi kerran saimme nahda nyt tositoiminnassa.
Kun kommunistijoukoilla ei siihcn aikaan viela ollut
minkaanlaista kasitysta naista uusista sotahirvioista, niin
helposti arvaa, miten paattyi viimeinen rynnistykscmme
Kainalaisten kylaa koliden.
41
INKERI
Noin kahden viikon ajan kesti Pietarin edustalla hirvcita taisteluita. Sanotaan silloin Pietarin valtakatujenkin olleen kaivetut juoksuhautoja tayteen.
Puna-armcija pani hadissaan toimimaan kaiken suuren
tykkivarastonsa, mita silla vain oli Piet.irissa ja Kronstadtissa kaytettavanaan. Tasta oli scurauksena niin
ankara tykkituli, ettei monasti pitkaan aikaan ollenkaan
eroittanut yksityisia laukauksia. Kokeneet upsecrit vaittivat, ettci muka maailmansodan aikanakaan oli si millaan rintamaosalla kaytetty niin kiivasta tykkitulta kuin
siHoin punaiscn Pietarin seutuvilla. Naitten taistclujen
kaameana seurauksena oli, etta monet Inkerin kyia't
muuttuivat muutamassa hetkcssa tomuksi ja tuhkaksi.
Viimein Judcnits katsoi menettaneensa julman pelin j^
antoi joukoillcen pcraantymiskaskyn.
Raskaalta, sangcn raskaalta tuntui inkerilaisesta sissijoukosta jattaa syntymascutunsa ja vetaytya Judenitsin
armcijan mukana aina lahelle Viron rajoja.
Kun ottaa huomioon sen tosiasian, etta peraantymismatka oli pituudeltaan lahcs sata kilometria seka etta
vihollisen julkeus paiva paivalta kasvoi, niin hyvin arvaa,
millaisia mietteild liikkui pakenevien sissicn mielissa,
varsinkin kun tuo pako viela tapahtui koko ajan oman
rakasta isanmaata pitkin.
Sinne jaljcllc jaivat kodit, konnut, isat, aidit, veljet,
siskot — kaikki julman vihollisen armoille . . .
Viron rajoille saavuttuammc saimme kuulla, etta jossain Narvajoensuun ticnoilla olisi muka inkcrilaisista
pakolaisista muodostettu kokonainen rykmentti, joka oli
kokonaan riippuvainen Viron halHtuksesta. Tahan rykmenttiin iiittyminen tuli nyt sissijoukkomme paamaaraksi.
Mutta paasta vapaaksi valkoisen venal ai sen kenraalin
komennosta, kun sotatoimct viela ha'nen johdollaan parhaillaan jatkuivat, ei ollut helppo asia. Kaikki omavaltaiset joukkosiirrot osastosta toiseen olivat kuoleman
uhal-la kielletyt.
Eraana yona sai alkkirjoittanut tehtavakseen menna
salaa yhdessa eraan toisen sissin kanssa tiedusteluretkelle Viron rintamaosan puo]cllc Inkerin rykmcntin
komentajan luokse ottamaan selvaa, olisiko olemassa
mahdollisuuksia sissijoukkomme siirtamiseen Oman inkerilaisen rykmentin yhteyteen.
Rykmentin komentaja ilmoitti, etta toistaiseksi oli Viron
ha-llitus tallaisessa asiassa aivan voimaton, silla kcnraali
Judenits oli viela Viron halHtuksesta kokonaan riippumaton, joten siirron onnistuminenkin tulisi jaamaan
kokonaan uhkapelin varaan. Mutta jos onnistuisimme
kaikessa hiljaisuudcssa omin luvin siirtymaan Viron
rintamalinjalle, niin Viron hallitus ei tietenkaan sitten
enaa tulisi luovuttamaan sisseja Judenitsin kasiin.
Taman perustuksella lahti eraana ycina sissijoukko
aseineen paivineen yrittamaan Viroa kohti, ja vahaisten
seikkailujen jalkeen se saapuikin onnellisesti perille.
Inkerin rykmcnttiin perustettiin nyt talle si^siosaston
pohjalle rykmentin tiedustekmsasto, ja entisteii sissien
lisaksi siirrettiin siihen komppanioista vapaaehtoisia
nrehia, joten ticdustciuosaston koko pistinmaara nousi
sadan vaiheille. Tasta lukumaarasta 1 oli Kolppanan seminaarin oppilaita noin kaksikymmcnta miesta.
42
Nyt alkoi Inkerin rykmentille, ja varsinkin sen tiedusteluosastolle raskas taistclukausi, silla NeuvostoVena'ja vainusi Viron kanssa raunanhieromismahdollisuuksia ja siksi sc ennen valir-iuhan julistusta ryntasikin
kaikella voimallaan Viron rajoja kohden saadakseen rauhanncuvotteluilleen mahdoliisimman edulHscii pohjan.
Ankarat taistelut kesti vat noin kuukauden paivat, ja
tana aikana tiedusteluosasto sai olla melkein jok'ikinen
paiva tositoiminnassa taistcllcn itseaan moninkertaisesti
suurempaa viholHsjoukkoa vastaan.
Tarnanaikuisista taisteluista mainittakoon ta'ssa vain
ohimcnncn muutamat paatapahtumat.
Noin marraskuun loppupuolclla (paivakirjan puutteessa taytyy aika mainita vain ulkornuistista, mutt.i
joka tahtoo naihin tapahtumiin tarkcmmin perehtya, han
voi hclposti loytaii aliamainitut taistclukavauksct Viron
sota-arkistosta loytyvista Inkerin rykmentin tiedusteluosaston paallikon rykmentin komentajalleen iahettamista
raporteista) kyseessaoleva tiedusteluosasto sai kaskyn
inenna auttamaan erasta viroiaista pataljoonaa, jonka tehtavana oli pidattaa Haapalan jarven luona ryntaava
vihollinen, kunnes joukot vetaytyisivat hyvassa jarjestyksessa turvalliscmpiin astmiin. TehtSvS oli, kuten tallaisissa tapauksissa ainakin, sanjien vaikea.
Tiedusteluosastomme sai mainitussa pntaljoonassa tehtavakseen vieda kuusituumaisen tykin Haapalan jarven
toiselle puolelle httolimatta siita, etta jarven ymparisto
olikin melkein kokonaan vihollisen hallussa.
Ulan hamyssa rvhdyttiin virolaisten tykkimiesltn avulla
toihin. Miesvoimalla kiskottiin tykkia pienta iepikkoista
tieta pitkin loivaa macnrinnetta ylos maarattya paikkaa
kohden. Tykin poyrat uutuudestaan vinkuivat harvakseen
miesten kiskoessa sita kaikin voimin. Silloin eras virolainen tykkimies sanoi Icikillisesti, etta pyorat muka alituiseen toistivat: "Ei tia kuis ka'yp, ei tta kuis kayp." (Ei
tieda kuinka kay, ei tieda kuinka kay.)
Mutta vaikka bolsevikit seivasti huomasivat mcidan
hommamme, eivat he suureksi ihmccksemme edcs yfittaneetkaan hairita meita. Mutta sen sijaan, kun olimme
saapuneet ma'arapaikalle, he aamulla aikaisin yllattivat
hyokkayksellaan meidat kolmelta eri taholta, joten meillu
ei jaanyt muuta neuvoa -kuin joko seista paikoillammc
tai pcraytya avonaista jarven selkaa pitkin. Ja kun joukkomme oli viholliseen verrattuna sangen pieni, niir emmc
voinect muuta kuin taistellen peraytya jarven jaalle. Tykki
pantiin kiireessa kulktmaan edella. Ja kun tykkimiehet
laskivat vinhaa vauhtia alamiikea, niin selitti edellamainittu tykkimics pyorien nyt hokeneen: "Mis tehty, se
tehty, mis tehty, se tehty." (Mika on tehty, se on tehty.)
Mutta ohut syksyincn jaa, ci kestanytkaan tykin painoa, ja niin taytyi meidan katkerin mielin irroittaa
siita lukko- ja tahtayslaitteet seka upottaa se sellaisenaan jarveen.
En tieda, kuinka sen jalkeen tykin kavi. Nostivatko
bolsevikit sen ehka myohcmmin ylos, vai onko se yha
edelleenkin "alia aaltojen syvien, paalla musticn mutien."
Mutta "mis tehty, se tehty".
Pitkien seikkailujen jalkeen saavuimme noin viikon
kulnttua Jopen uupuncina jalleen omaan rykmenttiimme.
jonka asemat olivat nyt Ropsan ja Kosemkinan kylien
INKERI
vaiheilla. Taalla oli olo tuntuvinaan, ties mista syysta,
paljon turvailiscmmaHa kuin sen cdellisissa ascmissa.
Lahella Kosemkinan kirkkoa on Struppovan kyla, joka
oli Inkerin rykmentin ensimmaisen j'a kolmannen komppanian liallussa. Kyla sijaitsee Laukaan joen etelaisella
rannalla. Vastapaata sita, jocn pohjoisella rannalla on
eras iso kartano. Nailla tienoilla sissijoukko kavi ehka
kuLimimmat taistelunsa.
Kun mainitut knmppaniat olivat ehtineet pitaa Struppovan kylaa jonkin aikaa hallussaan, niiii bolsevikit hyokkastvat suurella voimalla sita vastaan ja vallohfivat sen.
Kumppaniat pakenivai yon sclkaan Kosemkinan kylaan,
jossa kuuleman mukaan phi olla jonkinlaiscr, rescrvijoukon. Mutta mitaan reservia ei siella ollutkaan.
Pataljoonan paallikko jarjesti nyt molemmat komppaniat uudelken ja antoi ankaran maarayksen, etta niiden
piti hinnalla milla hyvansa valloittaa Struppovan kyla
takaisin. Koscmkinasta oli Struppovaan maanteitse 5 km.
raatka.
Noin 15 minuuttia myohcmmin sai sissiosastomme ryknitntin komentajalta kaskyn mcnna valloittamaan takaisin mainittu kyla bolscvikcilta.
Silloin tiedustcluosasto kaytti erasta paikkakunnan
miesta hyvaksecn ricntacn pikamarssissa suorinla metsapolkua pitkin ja valloitti sangcn lyhyessa ajassa a'kkirynnakolla kylan takaisin.
Kun taman jalkeen oli jo asetcttu vahdit paikoillcen
ja paajoukko oli ottanut maantienojan jonkinlaiseksi
puolustusasemaksccn, niin nousi kysymys: missa ovat ne
kaksi komppaniaa, jotka olivat vahan enncn sisseja lahctctyt samaa tarkoitusta varten. Tata kysymysta ei ollutkaan pilkkopimeassa syksyisessa yossa helppo ratkaista,
jotcn oli pelattavissa taisteln omien joukkojen kesken.
Kaikeksi onneksi saatiin onnettomuus kuitciikin viime
tin^rassa cstetyksi.
Nyt jai Struppova kahden komppanian ja tk-dusteluosaston ka'siin, kun taasen joen toisella puolella ^ijaitseva
kartano oli punaisten hallussa.
Vielii seuraavana aamuna aikaisin sissijoukosta lahetetty viisihenkincn tiedustelujoukko yllatti jostakin kartanon sivurakcnnnksesta kolmattakymmenta miestii kasittavan vihollisjoukon teepoyda'n aaresta, tuoden ne salavihkaa mukanaan kartanosta pois. Mutta kaikki tama
oli vain alkua, sill a nyt alkoi melkein viikon kestava
taistelu, jona aikana molcmmin puolin karsittiin melkoisia tappioita.
Viimcin kumminkin taytyi mtMdan suurcn yiivoiman
painostamina ja kovin uupuneina vetaytya Kosemkinan ja
Ropsun kylien ascmiin, joissa meidat parin paivan kuluttua mslkein joka taholta yllatettiin aivan perin pohjin.
Enitcn karsi cnsimmainen pataljoona, jonka kahdesta
komppaniasta ei jaanyt kuin rippcita jaljelle.
Kun tiedusteluosastomme oli ristitulessa joutunut avonaisclla pellolla tai~telemaan, kadotti se myoskin huomattavan osan parhaita poikiaan.
Inkerin rykmentin noin tuhannesta pistimcsta jai naitU-n taistelujen jalkeen jaljelle tuskin kaksi ja puoli sataa.
Kovin oli micsten mieli masennuksissa, kun saavuimme
uusille ja talla kertaa viimeisillc asomillcmme, jotka
sijaitsivat Narvajocn pohjoispuolclla. Narva joensuun
•/////WV7y
/lX^C<X^/^C-C/
1
' »A«
MIMA
C/////^'/V79y79/O'^/
OXX'Gt/C'Cr
/ W / UJULs .'
ME U Y O K I I ?
Vain yksi
Kaikki oiuuibastat
makiaval k a l k i l l e
lalletiaiilleen
^
4%:n koron.
keino:
Kosko tulojen suureniaminen on useimmille mahdotonta, on menoja pienennettdvd. Varmasti on jokaisen myonnettdvd, eitd itsekullakin on sellaisia menoja,
jotka eivdt ole vdlttdmattomid.
Niista on tehtdvd
saastoja.
Avatkaa sddstotili paikka
kuntanne Osuuskassassa! Se
auttaa Tcita pitamdan talouden puntaria lasapainossa.
akfj.a
saas.t&futz
OSU IJ S K A S S A A N
Siella ovat s iastonne varmassa turvassa
ja kasvavat korkeinta korkoa ! Noutakaa sielta la psillenne kodin saastb'lipas!
MetsalGhtf
Metsanomistajan paras neuvonantaja metsaasioissa
llmestyy kerran viikossa. Tilaushinta 35 mk.
julkaisija: K ESK USM ETSASEUR A TAPIO
HELSINKI. HEIKINKATU 3.
kaupungin kohdalia. Sissiosastomme sai ta'alla haltuunsa
Vaikylan, jota se sitten pitikin liuostassaan aina rauhantekoon asti.
Vaikylassa sai joukkomme myoskin lisavoimia kaatuneitttn miesten tilalle. Huomattava osa uusista tulokkaista oli Kalmin joukoista jaaneita, monissa myrskyissa
karaistuja rintamamiehia.
Vaikylasta kasin saimme sitten tehda sissirctkia monasti kauas pur.aisen rintaman sisapuolellckin, kunnes
valirauha toi viimein levon va'syneille ja paljon kokcneille miehilleOliko naista vaivalloisista ja suuria tappioita tuottanei-sta retkistii Inkorille mitaan hyotya, on kysymys, joka
on varmaankin uscin Ilikkunut monen mielessa saamatta
siihen mitaan vakuuttavaa vastausta. Mutta auttoivatlian
ne ainakin yhteista suurta suomalaista asiaamme ja saihan Viro ratkaisevalla hetkella rintamallccn kokonaisen
rykmcntin sitkeita taistelijoita.
OH miten tahansa. mutta joka tapauksessa "tyons" on
se tchnyt, niittanyl on viljan kallihimman, vihollisjoukon
vanginnut tai lyonyt rohkeimman."
43
INKERI
ANTTI I N K I N E N :
PIETARIN SUOMALAISEN P.MARIAN
KIRKON PERUSKIVEN LASKEMINEN
JA KIRKON VIHKIMINEN
Pietarin suomalaisen P. Marian seurakunnan
tata nykya kylmillaan oleva kirkko rakennettiin vuosina 1803—1804. Sen peruskivi laskettiin 7 paivana
heinakuuta 1803 ja kirkon juhlallinen vihkiminen
tapahtui 12 paivana joulukuuta 1804. Naista tilaisuuksista antaa Pietarin ruotsalainen P. Katariinan seurakunnan kirkkoherra Erik Gustaf Ehrstrom *) ruotsiksi julkaisemassaan Pietarin P. Katariinan ja P. Marian seurakunnan historiallisia
vaiheita koskevassa v. 1829 Turussa ilmestyneessa
teoksessa: Historisk Beskrifning 6'fver St. Catharinae och St. Mariae Fd'rsamlingar i St. Petersburg, seuraavan kuvauksen:
"Vuonna 1803, heinakuun 7 paivana, siis tasan
kymmenen vuotta kirkkokonventin perustamisen
jalkeen, laskettiin tavanomaisin juhlallisuuksin
uuden kirkon peruskivi. Juhlamenot suoritti kirkkoherra Mandelin, joka tassa tilaisuudessa piti puheen. Peruskivi, joka sijaitsee nykyisen alttarin alia,
on kappale graniittia, jonka ncliskulmaiseen syvennykseen on upotettu tinalaatta, johon on kaiverrettu seuraava saksasta suomennettuna nain kuuluva kirjoitus:
"Hyvan ja kaikkien rakastaman Veniajan keisarin Aleksanteri ensimmaisen hallituksen aikana on
tama Evankelis-Lutherilainen P. Marian kirkko
rakennettu. Sen peruskivi laskettiin vuonna 1803,
heinakuun 7 paivana."
"Kirkkokonventin jasenia ovat: Kirkonpatrona
ja Pastori Herra Carl Gustaf Mandelin, syntyisin
ruotsalaisen Suomen Rauman merikaupungista,
jonka innokkaiden ponnistusten ja vasymattoman
ahkeruuden ja huolenpidon tuloksena tama suuri
tyo on saatu aikaan. Kirkon vanhimmat ja esi') E. G. Ehrstrom (1791—1835), pappi, kirjailija: yliopp. 1807, fil. maist. 1815, Venajan historian ja kirjallisuuden dosentti Turun yliopistossa 1816. Papiksi vihittyna
1824 Ehrstrom tu!i ensin Tcnholan ja sitten 1826 Pietarin ruotsalaisen P. Katariinan scurakunnrtn kirkkoherraksi, seka sen oh«lla Pietarin evankeiisluterilaisen konsistorin jaseneksi. Ehrstrom on tunnettu suomen kielen
oikeuksien vaatija ja vaalija. Vrt. Tietosanakirja II, 566
palsta.
44
miehet, Herrat Carl Gustaf Franzelius, raatali,
Matthias Kock, tuolintekija; Simon Antoin, hopeatyontekija; Johati Kihlson, kauppias; Georg Lang,
raatali; Simon Wainick, hopeatyontekija; Andreas
Korhon, suutari; Abraham Pris, seppa; Aleksander
Modelius, raatalJ; Stephan JHller, talonpoika Lahdelta; ja Michel Koivistoin, talonpoika Tonttolasta."
"Me luovumme tanaan kaiken palkkion vielapa
lahimmaistemmekin kiitokscn tavoittelusta; olkoon
siis yleva tietoisuus uskollisesti taytetystii velvollisuudesta ainoa palkintomme, jota me tavoittelemme." 3 )
Taman tinalaatan ohella on peruskiveen katketty
muutamia keisarien Pietari III, Katariina II, Paavali I ja Aleksanteri I hallituskauden aikana lyotyja hopearahoja.
Vuoden 1804 lopulla oli kirkon rakennus ja
sisustus saatu paatokseen, ja Keisari Aleksanterin
syntymapaivana, 12 paivana joulukuuta samaa vuotta,
tapahtui kirkon juhlallinen vihkiminen. Mainittuna
paivana kello 10 e.p.p. saapui Kenraali-Superintena ) Peruskiveen kaivorretun kirjoitukscn sakjialainen sanamuoto kuuluu scuraavnsti:
"Unter der Regierung des guten und allgeliebten Kaysers der Reussen ALEXANDER des Erstcn, ist diese
Evangclisch-Lutherischc St. Marien Kirche erbaut worden. Der Grund dazu wurde selegt im Jahr 1803 den
7:ten Tag des Monats Junii."
"Die Mitglieder des Kirchen-Convents sind: Der Kirchen-Patron und Pastor Herr Carl Gustaf Mandelin, aus
der Seestadt Raumo in Schwedisch-Finnland jreburtig,
durch dessen eifrige Bemtihung und unermiideten Fleiss
und Sorse dieses grosse Werk zu Stande gekommen. Die
Kirchen-Altesten und Vorsteher, die Herrcn Carl Gustaf
Franzelius, Schneider; Matthias Kock, Stuhlmacher; Simon Antoin, Silberarbeiter; Johan Kihlson, Kaufman:
Georg Lang, Schneider; Simon Wainick, Silberarbciter;
Andreas Korhon, Schulimacher; Abraham Fris, Schmidt;
Alexander Modelius, Schneider; Stephan Hiller, Bauer
aus Lachta; und Michel Koivistoin, Bauer aus Tontola."
"Wir thun heute auf jeden Lohn, sogar auf den Dank
unserer Mitmenschen Verzicht; so blcibe denn dieses
erhabene Bewustseyn treuerfullter Pflicht die einzige Belohnung nach der wir streben."
INKERI
INKERIN LIITTO R.Y.
KERTOMUS XVI. TOIMINTAVUODELTA
1938
Inkerin Liiton r.y. toiminnassa on paattyneena
toimintavuonna seurattu edellisten vuosien aikana
kaytantoon vakiintuneita toimintamuotoja. Hrikoista huomiota on edelleen kiinnitetty olojen kehitykscen Inkerissa ja seiostettu niita kirjoitetun ja
puhutun sanan avulla jasenkunnalle ja Liiton toiminnasta kiinnostuneelle yleisollc. Kuluneen vuoden aikana eivat olot Inkerissa ole missaan suhteessa parantuneet, pikemmin ehka painvastoin.
Viimeksimainittua olettamusta tukee se viime vuoden loppupuolella julkisuudessakin seiostettu Neuvostovallan toimenplde, jolla suurin osa Inkeria
julistettiin erikoiseksi sotilasvallan alaiseksi linnoitusalueeksi. Talla alueella asuvien liikkumis- ja
toimintavapautta on taman uuden toimenpiteen
kautta edelleen rajoitettu, koska silta alueelta poistuminen samoin kuin sille paaseminenkin ilman
erikoista lupaa on ankarasti kielletty. Tama on
luonnollisesti vaikuttanut entista lamaannuttavammin alueella asuvan suomalaisen vaeston jo ennesdentti Reinbott, Pieiarin kaupungin muun evankeeHsen papiston seuraamana vanhaan, silloin vielii
raunioituneena pystyssa olevaan P. Annan kirkkoon. Seurakunnan opettaja (tarkoitettanee pastoria) astui alttarille ja piti lukuisalle kirkkovaelle
puheen crojaisiksi tasta isien rakentamasta temppcHsta, jossa seitscmankymmenen vuoden aikana oli
julistettu evankeliumin oppia. Taman jalkeen jaettiin kirkon ehtoollisastiat, kirjat ja muut Jumalanpalvelusesinect (till Gudstjensten horande prydnader) Superintendentifle ja avustavalle papistolle
seka Kirkkokonventin jasenille, minka jalkeen he
kaikki liiksivat juhlakulkueessa uuteen kirkkoon.
Kirkon suuren oven edessa odolti rakennustyota
johtanut arkkitehti (Paakaupungin arkkitehti, valtioneuvos ja ritari Paulsson), joka luovutti avaimet
seurakunnan kirkkoherralle, joka Kirkkopatronan
ominaisuudessaan avasi oven ja yhdessa Superintendentin ja muun papiston kanssa astui uuteen
pyhakkoon. Superintendentti astui alttarin etaen ja
tervehli sisaantulevaa seurakuntaa, ensin saksan ja
sitten suomenkielella. 3 ) Taman jalkeen han kehoitti seurakunnan Kirkkoherraa astumaan alttarin eteen ja luovutti hanelle kirkon avaimet ja
jumalanpalveluksen arvomerkit. Sen jalkeen pidet3) Suomen kieli oli tosin Superintendent!:! Reinbottille
kokonaan vieras, mutta han oli kaamiatt^nyt puheensa
talle kielelle ja oli opetellut sen esittamista.
taankin koeteltuun elamanuskoon ja tehnyt heimolaistemme elaman kotikonnullaan yha kurjcmmaksi.
Samoin on viime syksyna rajoitettu teollisuudcn
palveluksessa ja liikealalla kaupungeissa asuvien
vapauksia ottamalla kaytantoon n.s. tyopassit, jotka
sitovat omistajansa maarattyyn tyopaikkaan. Siirtymincn tallaisella tyopassilla toiseen tyopaikkaan
on mahdollista vain viranomaisten luvalla, ja sita
ei ole varmaankaan helppo saada ilman aivan patevaa syyta. Jos jattaa tyopaikkansa ilman tallaista
lupaa, on uuden tyopaikan saanti mahdotonta. Kun
samassa yhteydessa alennettiin tyolaisten palkkoja
ja tyotaakkaa lisattiin, joutui siis myos teollisuuden ja kaupan palveluksessa niukan toimeentulonsa
ansaitseva vaesto entista tukalampaan talouclelliseen asemaan.
Liiton muusta toiminnasta kuluneena vuonna on
mainittava seuraavaa.
tiin tavallincn jumalanpalvelus, jossa seurakunnan
Kirkoherra saarnasi. Nain vihitty suomalainen
kirkko sai P. Marian nimen, minka jalkeen myoskin itse seurakunta on sittemmin kantanut P. Marian seurakunnan nimea.
45
INKERI
Juikaisutoiminta.
Liiton vuosijulkaisu "Suomalainen Inkeri" valmistui painosta huhtikuussa 48-sivuisena. Sen toimituksesta olivat entiseen tapaan huolehtineet Liiton puheenjohtaja prof. Vaino Salminen ja sihtceri
op. J. Mustonen. Painos kasitti 3500 kpl. Julkaisun
hinta oli 15 mk, mutt a jasenille se jaettiin ilmaiseksi jasenmaksun perimisen yhteydessa.
Vuosijulkaisussa olleesta rovasti S. J- Laurikkalan kirjoituksesta "Inkerin kirkko bolshevikien
aikana 1917—37" otettim eri painos, jota jaettiin
ilmaiseksi Suomen papislolle.
Vuoden lopulla paatti Liiton johtokunta julkaista
opettaja Aapo Ikon runokokoelman, jonka julkaisuoikeuden Liitto oli saanut jo vuonna 1935, vaikka
runojen julkaiseminen on varojen puutteen vuoksi
siirtynyt nain pitkalle. Tata kirjoitettaessa on runokokoelma paraillaan painettavana.
Litentotoiminta.
Luentotoimintaa Inkerin tunnetuksi tekemiseksi
on vuoden kuluessa edelleen jatkettu. Inkeri-aiheisia luentoja pidettiin Turussa ja Kotkassa yhteensa
13. Luennoitsijoina olivat prof. A. M. Tallgren,
prof. Uno Harva, sotarovasti Artur Malm ja maisteri K. Tynni, joista viimeksimainittu on huolehtinut lisaksi luentojen jarjestelysta. Luentojen aiheet
Turussa 5 ja 6 pna huhtikuuta pidetyilla luennoilla
olivat seuraavat:
Prof. U. Harva — "Sampsa Pellervoinen
Tnkerin runoissa"
i tunt.
Prof. A. M. Tallgren — "Inkeri arkeologisen tutkimuksen valossa''
2 „
Sotarovasti A. Malin — "Inkerin kirkolliset olot Venajan vallan aikana" . . 2 „
Maist. K. Tynni — "Kolppanan seminaarin perustaminen ja sen toiminta" i
,,
Maist. K. Tynni — "Inkerin kansakoululaitos"
i
Toukokuun 7—8 pna pidettiin Kotkassa seuraavat luennot:
Sotarovasti A. Malin — "Inkerin kirkolliset olot Venajan vallan aikana" . . . . 2 tuntia
Maist. K. Tynni — "Inkerinmaa riitakapulana Ruotsin ja Venajan valisissa
sodissa ennen suurta Pohjan sotaa" 2 „
Maist. K. Tynni — "Suuri Pohjan sota
ja Inkerin valloitus seka yleiset olot
Inkerissa sen jalkeen"
2 „
Avustus toiminta.
Varattomien pakolaisopiskelijain opiskeluavustuksitn, tyottomien ja muutenkin rahallista apua
tarvinneiden pakolaisten avustamisecn y.m. kaytti
Liitto kuluneena toimintavuonna varoja seuraavasti:
46
Mk
Opiskeluavustuksiin
30.600:—
Avustuksina eri henkiloille (32 erassa)
3.183:80
Pakolaisjarjestoille avustuksena
6.454:40
Karjala—Inkeri-Iehden tukemiseen . .
5.000:—
Heimojarjestojen Keskusvaliokunnalle
3.500;—
Yhteensa 48.738:20
Opiskeluavustuksia jaettiin kevatlukukaudella
kaikkiaan 21 opiskelijalle, joista yliopistossa opiskeli 3, oppikouluissa 8, seminaareissa 2, ammattikouluissa 4 ja kansanopistoissa 4. Syyslukukaudella oli avustettavien luku 16. Naista opiskeli yliopistossa edelleen 3, oppikouluissa samoin 8, seminaarissa i ja ammattikouluissa edelleen 4.
Vuosikokous
pidettiin helmikuun 20 pna Hotelli Tornissa, Helsingissa. Kokouksessa kasiteltiin 8. §:ssa mainitut
asiat. V. 1937 ylijaiimasta paatti kokous johtokunnan ehdotuksesta siirtaa Inkerin Sivistysrahastoihin yhteensa mk 20.000:—.
J Usenet,
Toimintavuoden paattyessa oli Liitolla 1.436
jascnta. Naista oli vakinaisia jasenia 785 ja vuosijasenia 651.
Johtokunta.
Liiton ja samalla johtokunnan puheenjohtajana
toimi helmikuun 20 pna pidettyyn vuosikokoukseen
saakka seka uudelleen toukokuun 18 p:sta vuoden
loppuun saakka prof. Vaino Salminen. Edellamainitun valiajan, 20/2—18/5, toimi puheenjohtajana
esittelijaneuvos Esko Heilimo, joka tultuaan nimitetyksi Rajajoen kihlakunnan tuomariksi muutti
pois Helsingista ja luopui senvuoksi johtokunnan
jasenyydesta ja puheenjohtajan tehtavista, toimittuaan johtokunnan jiisenena yhtajaksoisesti Liiton
perustamisesta saakka eli 16 vuotta.
Johtokunnan varapuheenjohtajana ovat olleet
aikana i/i—20/2 esittelijaneuvos Esko Heilimo,
,, 20/2—18/5 prof. Vaino Salminen,
,,
18/5—
ja edelleen pankkiylitarkastaja
Hannes Saarinen.
Johtokunnan varsinaisina jasenina ovat koko
vuoden olleet kapteeni /. Tirranen, maisteri K.
Tynni, maisteri L. Jaakkimainen, tohtori Aarne
Valle ja agronomi Toivo J. Toikka, joista vJimeksimainittu on toiminut Liiton taloudenhoitajana.
Johtokunnan varajasenina ovat olleet tohtori E.
A. Jaiualainen ja insinoori /. A. Savolainen seka
edellamainittu pankkiylitarkastaja Hannes Saarinen.
Liiton sihteerina toimi opettaja Juuso Mustonen
vuoden loppuun, jolloin hanet vapautettiin omasta
pyynnostaan sihteerin tehtavista, hoidettuaan niita
vuodesta 1929 saakka.
INKERI
Inkerin Liiton toimisto.
Liiton toimisto
sijaitsi koko toimintavuoden sihteerin asunnon
yhteydessa Dagmarink. 12. Kun toimiston kaytettavana ollut huonetila oli jo pitemman aikaa osoittautunut Hian ahtaaksi ja kun toimisto muutenkin
yksityisasunnon yhteydessa sijaitsevana ei johtokunnan mielesta vastannut tarkoitustaan, paatti
johtokunta siirtaa toimiston johonkin tilavampaan.
erilliseen vuokrahuoneustoon. Kun sopivaa vuokrahuoneustoa ei kuitenkaan onnistuttu saamaan kohtuullisilla ehdoilla, paatti johtokunta kokouksessaan 16 pna joulukuuta ostaa Liiton toimistoa varten oman huoneuston talossa Pohjoisranta 14 C 67
mk 66.000:— kauppahinnasta. Huoneuston pintaala on 48 m2 ja kasittaa 2 huonetta, eteisen ja kaksi
tilavaa komeroa y.m.
Huoneustossa suoritettujen pienempien korjausten jalkeen siirrettiin Liiton toimisto tahan omaan
huoneustoon tammikuun 3 pna 1939.
Toimistoapulaisena oli vuoden alusta elokuun
loppuun saakka rva Irma Saraluoma ja syyskuun
6 psta vuoden loppuun rva Hilda Pienimaki.
Tilikertomus v. 1938.
Inkerin Liiton r.y. toiminnan tulokset v:lta 1938
ja taloudellinen asema vuoden paattyessa selviavat
seuraavista tulos- ja omaisuustaseista.
Tulostase ill—3ili2 38.
M e n o t.
Opiskeluavustukset
Muut avustukset
Palkat
Toimistokulut
Johtokunnan matkakulut
Lucntokulut
Poistot kalustosta
mk 30.600:—
,, 18.138:20
, 28.150:—
„ 21.314:75
„
491:—
„
3.351:—
„
i.457:55
mk 103.502:50
Ylijaama v. 1938
„ 50.905:96
Yhteensa mk 154.408:46
Tulot:
mk 66.599:55
Jasenmaksut
10.712:50
Lahjoitukset
Julkaisut
23.877:15
Opiskeluavustuksiin Valtion Pakolaiskeskuksclta
29.500:—
Opetusministeriolta
3-500:—
Suomen Kirkon Sisalahetysseuralta
3.000:—
Valt. Pakolaisavustuskeskukselta
5.000:—
Valtion Luentolautakunnalta . . .
2.468:—
Lahjoitus H. Pekkasen rahastoon
roo:—
467:10
Tuloja kesajuhlasta
Korkotuloja talletustililla
2.689:25
Korkoa ja osinkoa
5-v. Sivistysrah
4.411:04
50-v.
„
1.866:57
H. Pekkasen rahast. .. 217:30
6.494:91
Yhteensa mk 154.408:
Omaisuustase
- -38.
Va r at:
Rahaa kateiskassassa A 2.000:65
Rahaa kateiskassassa B 1.063:40 mk
Rahaa talletustililla KOP:ssa . . . .,
Rahastoja: 50-v. Sivistysrahasto:
Kateista rahaa pankissa 37.910:95
14 kpl. KOP:n osakkeita a 456:— ....
6.384:—
3 kpl. Pohjolan osakkeita a 740:— . . . . 2.220:— „
3.064:05
26.677:5°
46.514:95
5-v. Sivistysrahasto:
Kateista rahaa pankissa 60.856:96
56 kpl. KOP:n osakkeita a 456:— . . . . 25.536:—
24 kpl. KOP:n osakkeita a 420:— . . . . 10.080:—
i i kpl. Pohjolan osakkeita a 740:— . . . . 8.140:—
/-/. Pekkasen rahasto:
Kateista rahaa pankissa
Arvopapereita: 25 kpl. Valtion
Palkinto-oblig. a 200:—
Puhelinosake .
.....
Kalustoa
1.458:55
Poisto
Saatavia luettelon mukaan
Yhteensa
Velat:
Rahastot: 5o-v. Sivistysrahasto
46.514:95
5-v. Sivistysrahasto 104.612:96
H. Pekkasen rahasto
7- T 5i :i5
Paaoma tilik. alussa 94.407:8o
Siirrot ja varaukset . . 26.594:91
67.812:89
Ylijaama v:Ita 1938 . . 50.905:96
Yhteensa
104.612:96
5.000:—
3.000: —
i :—
14.976:30
mk 276.997:91
mk 158.279:06
mk 118.718:85
mk 276.997:91
47
INKERI
Urheilupalkintoja Litton toimistossa.
Loppusanat.
Jattaessaan taman vuosikcrtomuksen Liiton vuosikokoukselle johtokunta pyytaa lausua jasenkunnalle, samoin kuin niille lukuisille jarjestoille, toiminimille ja yksityisille kansalaisille, jotka kuluneenakin toimintavuonna ovat kiitettavan auliisti
monella tavoin tukeneet Liiton toimintaa, parhaimmat kiitoksensa. Samalla rohkencc johtokunta toivoa, etta sama myotamielisyys Inkerin L,iittoa r.y.
ja sen kautta koko Inkerin suomalaista kansaa kohtaan edelleen jatkuisi.
Helsingissa, 12 pna maaliskuuta 1939.
Vaino Salminen
Hannes Saarinen
Toivo J. Toikka
J. Tirranen
Kaapre Tynni
Aarnc Valle
Lauri Jaakkimainei:
J. A. Savolainen
Eino A. Jamalainen
TILINTARKASTAJAIN LAUSUNTO.
Vuosikokouksen valitsemina varsinaisina tilintarkastajina olemme tarkastaneet Inkerin Liiton
r. y. tillt vuodelta 1938 ja talloin havainneet seuraavaa:
1) tilien avaus on oikein suoritettu ja perustuu
edellisen vuoden tilinpaatoksecn;
2) tilivuoden tulot ja menot ovat meille esitettyjen, hyvaksyttavien tositteiden mukaiscsti kirjatut;
3) tilinpaatos on oikein suoritettu;
4) pankkitilin saldo on pankin vastakirjan kinssa
yhtapitava;
5) rahastojentilin saldo on yhtapitava asianomaisten pankkicn vastakirjojen ja meille esiteltyjen arvopapereiden kanssa;
6) tilinpaatoksessa hietellut arvopaperit ovat tallella ja on niiden arvo merkitty omaisuustaseeseen
riittavaa varovaisuutta noudattaen;
7) kateisvarat, huomioon ottaen vuoden 1939
tulot ja menot, vastaavat kassatilin osoittamaa
saldoa;
8) omaisuustaseessa mainituista saatavista on
olemassa velallisilta asianmukaiset maksusopimt'.kset;
9) Liiton irtain omaisuus on palovakuutcttu
riittavaksi katsottavasta summasta;
i) Liiton johtokunnan tilivuoden lopulla paattamaa osakehuoneiston kauppaa toimiston tarpeisiin pidamme tarkoitustaan vastaav r ana ja erittiiin
ontiistunecna;
ii) Liiton taloutta on lilivuoden aikana hoidettu kaikin puolin tunnustusta ansaitsevalla tavalla, mita mielestamme osoittaa sekin seikka, etta
tilivuoden puhdas ylijaama on ink 50.905:96.
Viitaten naihin toteamuksiin ja havaintoihin
ehdotamme, etta Liiton johtokunnallc ja taloudenhoitajalle myonnettaisiin tili- ja vastuuvapaus vuodelta 1938.
Helsingissa maaliskuun 21 paivana 1939.
Hilja Kokka.
J. Vesa.
Llltoil P*y« julkaisusarjan viimeisin uutuus on:
Aapo Iho: I N K E R I
Hcimornnoja. — Siv. 66, hinta 20 mk.
"Nama runot ovat syntyneet Inkerin kansan ankeina aikoina, jolloin tuhansien inkerilaisten on taytynyt vaihtaa isilta perityt kotikontunsa pakolaiselaman kurjuuteen tai pakkotyohon vieraalla maalla.
Niissa sykkii inkerilainen sydan kotikaipuuta ja rakkautta onnellisen lapsuuden leikkikenttia kohtaan ;
niissa. suree inkerilainen mieli syntymamaansa tuhoa, sarkyneita toiveita ja kansansa orjuutusta.
Mutta niissa elaii myos harras usko ja toivo uuteen, valoisampaan tulevaisuuteen.
Saattaessaan nyt nama runot kirjana julkisuuteen Inkerin Liitto toivoo, etta ne saisivat Inkerin
kansan elamanvaiheita myotatunnolla seuraavan suomalaisen kansan ja varsinkin inkerilaisten itsensa
keskuudessa suosiollisen vastaanoton."
INKERIN LIITTO r.v.
48
hauskatkin r '^ ^
ihmiset
W
alkavat tuntua Teista ikavilta -- niin
selitys on loydettavissa
ruokalistaltanne!
Onko paivittainen ruokalistanneoikein,
terveesta ja voimistuttavasta ravinnosta laadittu: Ennenkaikkea: onko
siina myos kyllin suuri annos sokeria?
Silla sokeri on
voim istuttavin,
he I p o s t i su la v i n,
tii v i s t e t y i n
ravi ntomme —
Hyva kahvi piristaa aina.
Ja hyva'n kahvin keittaminen ei taas ole konsti eika
mikaan, kun valittavissanne on S.O.K:n seitseman
mainiotaerikoissekoitusta:
Pa l a t s i kahvi,
Katr i i nakahvi,
Ku 1 1 a k a h v i,
SUOMALAINEN SOKERI
100 % makeutta
99,98 % ravintoa
Hopeakahvi,
Jalokahvi,
K e k k e r i k a h v i ja
Kahvikulta.
S.O.Krn
suurpaahtimon
suosittuja sekoituksia
Kysykaa suomalaista pala- ja sirotesokeria
suojaavissa, hygieenisissa pakkauksissa!
on saatavana jasenosuuskaupoistamme.
HINTA 15:Helsinki 1939 Suomalaisen Kirjallisuuden Scuran Kirjapainon Oy.