A VAPAUSTAISTELUIDEN 20-v. M U I S T O J U L K A I S U VUOSIJULKAISU INKERIN LIITTO Saaiiamiite/i Kun vastaantulijat katsahtavat j a l k o i h i n n e k u u l u u kansalaishyveisiin. Avatkaa itsellcnne oma tili paikkakuntanne SXASTOPANKISSA ja ottakaa tavakscnne kartuttaa sita pienin rahaerin saSnnollisesti. Siten luotte vahitellen vankan pohjan tulevaisuudellenne ja tuette samalla paikkakuntanne talouselamaa. - Saastopankkien keskusrahalaitos on - SAASTOPANKKIEN KESKUS-OSAKE-PANKKI Helsinki - Aleksanterinkatu 46 - Puhelin 20361 HOTA tuo rauhan voitte iloisin mielin astua tictanne, silla HKK-sukat antavat jaloille joustavuutta ja kauneutta. Valitkaa tyylikkaat ja kcstiivat muotisukat HKK:n runsaasta valikoimasta. HELSINGIN KUTOMOJA KRAVATTI OY Tuleeko lapsenne jo toimeen ilman Teita? tuskaisellekin! Ellei —tarvitsette lapsenne suojaksi Jos Teita vaivaa reumaattinen kipu, hermo- tai jokin muu sarky, ryhtykaa Hota-hoitoon, niin kipunno lievittvviit ja vahitellen katoavat kokonaan. itse henkivakuutuksen HOTA-linimentti poistaa kaiken tuskan ja saryn. HOTA-pulveri p a r a n t a a paakivun, pahoinvoinnin, tuskan ja hermostuneisuuden. Valm. Oy. S T A R Ab., Tampere Keskinainen Henkivakuutusyhtio POHJA S U O M A L A I N E N I N K E R I TOIMITTANEET VAINO SALMINEN ja KAAPRE TYNNI Kansilehden piirtanyt ANNIKKI TO1KKA X I X I N K E R I N L I I T O N VIII V U O S I J U L K A I S U AAPO IHO: Niin surun taydet sakeet mun ovat laulussain, nyt jonka sulle, synnyinmaani, luon. Kuin rajumyrskyn lyoma se nyyhkii sielussain, se yhtyma on kaipuun, kyynelvuon. Kentiesi lapsilleni kuin poika Tarakin ma loytanenkin seudun siunatun, mut silti kaipaan sua, oi maani kallehin: ma aina olen kaikkincni sun! Vain muisto mukanani on armaudcstas, vain sielun silmin kauneutes naan. En edes hietajyvaa ma saannt rannaltas , kun pakko kaski kauas lahtemaan. On rukouksessani, kun hadan hetkinain ma lovdan Luojan luokse sanan tien, palava, pyha pyynto syvinta sisintain min Korkeimmalle noyrin mielin vien. Sun suviesi suloon ma aina halajan ja kevaimies linnunlaulantaan. Mut yksin Luoja tietaa, ma koska palajan, vai enko paase enaa konsanaan. - Ah, vallan, voiman Herra ja avaruuksien, Sun huomassas ei huku heikoinkaan. Sa ethan tahdo, etta taa heimo laulujen, taa suku katajainen paasee sortumaan! Sun povellasi lepoon chatti matkallaan he kaikki, joilta elamani sain. Vaan mihin itse paadyn ja missa rauhan saan, sen myoskin tietaa yksin Luoja vain. Suo sorretulle maalle, min tarvinnee se vain, kun uskon epatoivo masentaa. Ojcnna eksyneitii, opasta tielle Iain ne, jotka harhateilla vaeltaa. INKERI KAAPRE TYNNI: M U I S T O J E N VUOSI Toiveet ja pettymykset, murhe ja ilo — kuinka usein ne kulkevatkaan rinnan toistensa kanssa niin yksityisten ihmisten kuin kokonaisten kansanheimojen elamassa. Sen on myos Inkerin suomalainen kansa saanut karvaasti kokea sina muistojen vuonna, jolle Inkerin Liiton tama vuosijulkaisu on omistettu. Vuosi 1919! Mika kansallisten voimiemme suuren keskityksen, riemullisten taistelujen ja niihin liittyvien odotusten ja toivojen, samalla katkerien pettymysten, kovien kokemusten, hadan ja murheen synkka vuosi! Oikeastaan se oli suuri patoutuma. Se oli sen kehityksen patoutuma, joka oli alkanut kevaalla 1917 ja joutunut tayttymykseen koko entisen tsaarien Venajan osalta vuonna 1919. Kevat 1917 oli murtanut vuosisataisen jaan. Venajan aarettomien alojcn kansat, suuret ja pienet, olivat sen vaikutuksesta havahtuneet ja ryhtyneet luomaan ja rakentamaan uuden elaman perusteita. Niin teki myos Inkerin kullcrvoinen kansa. Elettiin vapauden hurmiossa, haaveiltiin, suunniteltiin, ponsia ja pykalia laadittiin . .. Mutta naiden haaveiden ja taman vapauden vihollinen ei myoskaan ollut toimettomana. Painvastoin. Samoja haaveita, samaa onnellisen elaman kaipuuta ja vapauden janoa kiihdyttaen, suurilla lupauksilla houkutellen se kietoi verkkoihinsa onnettoman suursodan ja sen aikaansaaman hatatilan naannyttamat kansan rivit. Niin tuli se kaanne, jonka tunnemme lokakuun kaappauksen nimella: Venajan hiljattain syntynyt kommunistinen puolue sai rajattoman vallan taman jattilaisvaltakunnan lukemattomien kansojen yli. Ja siita asti on Venaja ja sen kansat olleet loppumattomaan veriseen hamaraan kiedottuja. Silloin alkoi myos Inkerin kansan elamassa se kohtalonomainen kausi, joka uhkaa ei sen vahempaa kuin koko kansan oiemassaoloa. Taistelutta se tosin ei ole tapahtunut. Inkerin kansakin sai vuodattaa verensa niilla taistelukentilla. On historiallisessa mielessa erittain opettavaa nahda, kuinka rauhaa rakastava maalaiskansa, oikea kristikansa, joutuu asecllisen tistelun tielle. Ensin se yrittaa suistaa hartioiltaan petoksella ja kavaluudella luodun vieraan ikeen rauhanomaisin keinoin. Alkupuoli v. 1918 Inkerissa kuluu eraanlaisen parlamenttaarisen taistelun merkeissa. Tunnussanaksi tulee: omat iniehet neuvostoihin! Mutta naissa toiveissa petytaan, ja yritykset tunnussanan saattamiseksi sanoista teoiksi taydellisesti epaonnistuvat. Silloin syntyy ja kypsyy alitajunnan pimennoissa uusi aate: on kaytettava samoja keinoja kuin vihollinen. Ken tuulta kylvaa, han niittaa myrskya. Ja loppupuolella mainittua vuotta laulavat Inkerin viljavilla pelloilla jo kuularuiskut, paukahtelevat pyssyt, jyrisevat tykit. Tata verista naytelmaa seuraa viela verisempi terrorin aalto. Isantamiehet erittainkin rajaseutujen kylilta ja asekuntoinen nuoriso rientavat hengenturvaa hakien ja uusia taistelumahdollisuuksia etsien rajan yli Suomeen ja Viroon. Nain vahitellen syntyy ja muodostuu se rajantakainen rintama, josta kertoo tama muistojemme vuosi. Saatamme kuvitella, millaisin vakevan ilon tuntein "Inkerin Vapaajoukkojen" miehet astuivat maihin Laukaanjoen suussa kotikontujaan vapauttamaan ja millaisin mielin Kirjasalon sissit kohta sen jalkeen ryntasivat Lempaalaan samaa tehtavaa tayttamaan. Ja mika murhe ja tuska kulkikaan heidan kantapaillaan, kun eraiden kuukausien vaihtelevien kamppailujen jalkeen oli kotikamara taas jatettava! Ja sitten alkoi maarattomien paivien ankea pakolaiselo. Nyt on tama ankeus lientynyt ja haavat arpeutuneet. Olemme koteutuneet esi-isiemme maahan jalleen ja vain muistoissamme elamme yha uudestaan IN KERI J. A. SAVOLAINEN: VIRON VALIAIKAISEN HALLITUKSEN JA INKERIN VALIAIKAISEN HOITOKUN' NAN VALINEN SOPIMUS 20-VUOTISMUISTELMA Maaliskuun 26 p:na 1919 allekirjoiteitiin Tallinnassa sopimus Viron silloisen Valiaikaisen Hallituksen ja Inkcrin Valiaikaisen Hoitokunnan valilla. Sopimuksen mukaan saivat inkerilaiset asekuntoiset miehet tulla rajan yli Viron puolellc sekii Suomen kautta laivoilla Viroon, jossa hallitus sitoutui antamaan miehille asunnon scka tilaisuuden jarjestaytymiseen ja aseharjoituksiin, kaikki samoin kuin muillekin Viron joukoillc. Aseharjoitusten tuli tapahtua omien inkerilaisten upseerien. tarpeenvaatiessa myos vapaaehtoisten virolaisten ja suomalaisten upseerien johdolla. Palkkaukseen nahden olivat inkerilaiset joukot samassa asemassa kuin Vironkin joukot. Invaliideille ja kaatuneille perheille sitoutui Viron hallitus antamaan elakkeen samojen perusteiden mukaan kuin Suomen hallitus vastaavissa tapauksissa. Viron hallitus oli oikeutettu kayttamaan Inkerin vapaajoukkoja rintamantakaiseen ja vahtipalvelukseen seka kaikkeen toimintaan Inkerin suunnalla olevalla rintamalla ja Inkerissa. Talla sopimuksella saatiin inkerilaisten asekuntoisten miesten, joitten oman henkensa pelastamiseksi oli pakko poistua isanmaansa rajojen ulkopuolelle, asema selvallc ja varmalle pohjalle jarjestetyksi. Sikali kuin miehilla, seka nuorilla etta vanhoilla, oli tilaisuus paasta pois bolshevikkien hornankattilasta, avautui siihen nyt mahdoflisuus. Mitaan rajoituksia ei lukumaaraan nahden ollut tuon kansallisen nousun ajan, jolloin uskoimme paljon, toivoimme paljon ja uskalsimme paljon! Ja muistellessamme nain tahdomme tehcla kunniaa niille Inkerin pojille, jotka uhrasivat nuoren elamansa synnyinmaansa puolesta ja nyt lepaavat sen pehmeassa sylissa iaista untaan. Ja yha cdelleen tahdomme nain tehden uskoa, etteivat nama uhrit ja vuotanut veri ole ollect turhat. President^ K. Pats. naet olemassa. Varsinkin sen jalkccn, kun Suomen silloiselta hallitukselta saatiin lupa kuljcttaa Suomen puolelle saapuvat pakolaisct maan kautta Suomenlahden yli Viroon, oli pelastuksen tie seka etela- etta pohjoisinkerilaisille avoinna. Mutta tehdyn sopimukscn merkitys ei rajoitu yksistaan edellamainittuun. Ymmartanemme kaiketi ilman muuta sen, etta jokaisen kansalaisemme pelastus oli mita stiurin ilon aihe sellaisenaan ja kenties hyvinkin korvaamaton lisa kansallisen asiamme puolesta taistelevien riveissa, mutta sittenkin lienee suurempi merkitys annettava sille, etta sopimus ylimalkaan teki mahdolliseksi ne saavutukset, joihin Inkerin kysymyksen edeileen kehittamisessa sen jalkeen paastiin. Se teki mahdolliseksi vapausliikkeen alkamisen Etela-Inkerissa ja siihen pohjautuvat myoskin senjalkeiset lapahtumat Pohjois-Inkerissa. Vasta nama tapahtumat toivat Inkerin asian varsinaisesti esille seka Suomessa etta Virossa ja vasta nama tapahtumat kiinnittivat suurvaltojen huomion Inkeriin. Nama tapahtumat vasta osoittivat maailmalle, etta Inker! on olemassa, etta sen kansassa elaa vapaudenkai- INKERI puu, etta tama kansa on valmis tarttumaan aseisiinkin vapautensa, synnvinmaansa, kotinsa ja perheensa puolesta. Teoillaan seka Etela- etta Pohjois-Inkerissa samoinkuin yrityksillaan rajan toisellakin puolella osoitti Inkerin kansa, etta se ansaitsce muutakin kuin kansallista sortoa ja havitysta sen kaikessa kaameudessa. Jollei noita tapahtumia olisi ollut ja jos kenraaHt Judenitsh ja Rodsjanko olisivat onnistuneet vapauttamaan Vcnajan bolshevikeista, niin millahan perusteilla olisivat inkerilaiset voineet menna mainittujen herrojen luo puhumaan kulttuuriautonomiasta tahi ylimalkaan mistaan muustakaan? Lutillakseni jokainen inkerilainen ja asioitatunteva muukalainenkin vastaa tahan kysymykseen samalla tavalla: ei millaan. Mutta olemalla vapaustaistclussa itse mukana seka vuodattamalla vapauden puolesta kallista vertaan lunasti Inkerin kansa itsellcen puhevallan asiassa ja kansainvalisessa diplomatiassa silloin tunnustetun n.s. vahemmistokansallisuuksien aseman. Tassa juuri onkin se merkitys, jolle Viron kanssa tehty sopimus muodostui hyvaksi lahtokohdaksi ja kulmakiveksi. Jollei tiita sopimusta olisi ollut olemassa, niin olisi Inkerin kysymyksen eteenpain vieminen ollut huomattavasti heikommalla pohjalla. Inkerir. kansan aani ei olisi ollut hyttyscn iiiinta kuuluvampi, mutta nyt se sentaan kuultiin ja otettiin lisaksi huomioonkin Tarton rauhansopimuksessa kulttuuriautonomian eli sivistyksellisen itsehallinnon muodossa, vaikkakin tama on jaanyt vain paperille ja toistaiseksi toteuttamatta. Mutta sittenkin se merkitsee toimintaa ja saavutusta. Se on virallisissa asiakirjoissa huomioonotettu sitoumus, johon voidaan tilaisuuden tullen viitata ja vedota. Kukaan ihminen ei voine menna varmasti vannomaan, mita huominen paiva voi tuoda tullcssaan. Kuluvana vuonna elamme yleensa 2O-vuotismuistojen merkeissa. Muistilokeroja penkoessa nakyy sielta tulevan esille yhta ja toista, mutta taman yhteydessa ei kuitenkaan liene tilaisuntta eika KESKUSPAPERIKAUPPA HELSINKI ALCKS ' SUOMALAINEN PAPERIKAUPPA Kenraali Juhan Laidoner. aihettakaan lahtea kaikkea kehittelemaan. Tarkoitukseni oli vain palauttaa mieliin alussa mainittu V'iron Valiaikaisen Hallitukscn ja Inkerin Valiaikaisen Hoitokunnan valinen sopimus, joka oli taustana kaikille niin hyvin sota- kuin rauhantapahtumille, joissa ilmeni selvaa selvempana Inkerin kansan vapaudenkaipuu, sen rakkaus kotikontuunsa ja sen vankka siveellinen ryhti, milla kaikella se osoitti olevansa vielapa enemmankin arvoinen, kuin mita sille Tarton rauhansoplmuksessa on taattu. Inkerin kansalla on taysi syy lampimalla kiitolHsuudella ja myotatunnolla muistella niita Viron suurmiehia, jotka 20 vuotta sitten olivat valmiit antamaan apunsa Inkerin pakolaisille ja jotka silloin vahaakaan empimatta ojensivat Inkerin Valiaikaisen Hoitokunnan edustajille, luutnantti Tapanais-vainajalle ja allekirjoittaneelle katensa sydamelliseen veljelliseen puristukseen, mika kaikki sitten nopeassa tahdissa johtikin kaytannollisiin toimenpiteisiin, jotka me kaikki tunnemme ja joista historia tulee myohemmin puolueettomasti kertomaan. Naista miehista mainittakoon ennen muita tassa vain kaksi: nykyinen Viron tasavallan pre~ sidcntti Pats ja sotavaenpadllikko, kenraali Laidoner. Yhteistyo naiden miesten kanssa sujui koko ajan mita parhaimmassa yhteisymmarryksessa. Annettu lupaus oli varma kuin laki ja pantiin kaikki sopimukset seka valipuheet tasmallisesti ja viipymatta taytantoon. Samalla kuin Inkerin kansa tekee naille miehille kunniaa se toivoo heidan tyolleen ja toitninnalleen menestysta ja siunausta. Naille miehille lahettavat Inkerin pakolaiset muistojen 2o-vuotispaivana kiitollisen ja kunnioittavan tervehdyksensa! INKER! JOHAN PITKA: MUISTELMIA INKERILAISTEN VAPAUSTAISTELUSTA Toukokuun 16 p:na 1919 klo 9 illalla saapui Laukaanlahteen jaanmurtaja "Tasuja", jonka olin antanut varustaa tykeilla ja hoyrylaiva "Nackmannsgrund", jota hinasi hinaajalaiva "Reval", seka pikkutykeilla varustettu hoyrylaiva "Lood" ja toivat meille kaksi inkerilaisista muodostettua, kapteeni A. Tynnin johtamaa komppaniaa. Olin tehnyt edellisena paivana hyokkayksen Laukaanjoen suulla ja vienyt maihin 250 miesta. Osan naista, nimittain merimiehet, kuljctin "Kalevilla" ja "Olevilla" ja yhdella moottoriveneella miinaristeilija "Vambolan" komentajan merivaenluutnantti Krausin johdolla ylos Laukaanjokea, missa he puhdistivat joen rannat venalaisista aina Kosemkinan kylaan asti; sen pitemmalle ei voinut laivoilla kulkea. Toisen, suuremman joukon, kuljetin kapteeni Paulusen johdolla itaanpain ja se tunkeutui aina Koskisen kylaan asti puhdistaen maan kaikkialla venalaisista. Saatoimme Inkerin komppaniat maihin, missa nama tervehtivat omaa kansallislippuaan, jonka aikana tykkivene "Lembitun" orkesterin saestyksella lauloimme yhteisen kansallislaulumme, ja sitten aikaa tuhlaamatta kiiruhdettiin orkesterin johdolla pikamarssissa ohjelman mukaisesti itaanpain, samalla kuin mina kuljin hyokkayslaivoillani Kaprionlahteen ja tein siella hyokkayksen vallaten Sista-Palkkinon ja Kernuun kylat. Kapteeni Tynni tunkeutui nopeasti eteenpain ja karkoitti venalaiset Koskisen, Kuplin ja Soikkolan kylista seka hyokkasi uljaasti Kapriota vastaan, johon oli kokoontunut vahvoja venalaisia joukkoja kuularuiskuineen, jotka oli hyvin piiloitettu vanhan linnoituksen raunioihin. Hyokkayksessa kaatui kapteeni Tynni ja kolme muuta upseeria seka 43 miesta. Menetettyaan johtajansa vetaytyivat inkerilaiset takaisin haavoitettuineen ja pysahtyivat Kupliin, INKERI Amiraali Johan Pitka. johon lahetin heille tueksi osan omaa hyokkaysjoukkoani. Niin pysahdyimme Pelpian—Knpliin linjallc jarjcstaaksemme uudelleen inker ilaisten joukot ja kuljettaaksemme haavoittuneet Tallinnaan. Toukokuun 20 p:na saapui Tallinnasta 108 inkerilaista sotilasta ja useita upseereita, joten oli jalleen kaksi komppaniaa koossa, joiden avuksi varustin paikkakunnan talonpojista muodostetun suojeluskunnan kivaareilla ja ampumatarpcilla. Niin pian kuin puhelinyhteys oli valmis Peipian—Kupliin Imjan ja Laukaanjoen suun valilla. jonnc hanktttiin Inkcrin joukoille muonavaroja ja Tallinnasta saapui kcvyt tykistopatteri luutnantti Nielariderin johdolla, alkoivat inkerilaiset hycikkayspataljoonan tukemana jalleen toukokuun 23 p:na edeta minun alkat-ssam pommittaa miinaristeilija Lennukilla venalaistcn tukikohtia ollen koko ajan Yhinmiien tulen alia. Inkerin kansan tila oli kauhca; karja ja ruokatarpeet oli ryostetty ja ihmiset nakivat silkkaa nalkaa. Lapset nayttivat luurangoilta, kasvot olivat sinisenharmaat, huulet kalpeat ja silmat kuopalla. Oli tuskallista nahda sita ja siksi matkustin englantilaisen amiraali Co«anin puheille, joka laivastoineen olcskeli Suomen rannikolla, ja kuvasin handle inkerilaisten tilaa seka pyysin heita antamaan ruoka-aineita niin paljon kuin oli mahdollista. Amiraali kaski kcrata laivoiltaan ruokatar peita sikali kuin niita voitiin luovuttaa pois ja Hsattyani naita omien laivojcni varastoista annoin ne inkerilaisille jaettavaksi nalkiianakeville, ja sikali kuin saatoin kontrolloida, suorittivat kylakomiteat jakamisen oikeudenmukaisesti. Sen lisaksi kaski amiraali Cowan amerikkalaisen jauholaivan. joka oli matkalla Riikaan ja amiraalin komennonalaincn, Tallmnaan ja antoi sen lastista 10,000 puutaa inkerilaisille, josta kuljetin 5,000 puutaa laivalla Peipiaan Inkerin Hoitokunnalle edelleen annettavaksi ja 5,000 puutaa lotjalla Narvajoelle ja sielta Jaaman kaupunkiin toimitettavaksi. Maiirasin lotjalle yhden oman upseerini ja joukon matruuseja jauhoja vartioimaan, ettoivat valkolset venalaiset voisi niita ryostaa. Siita huoHmatta anastivat nama roistot osan jauhoista ja hcidan upseerinsa myivat ne hapeamattiiman korkcalla hinnalla nalkaanakeville. Samoin joutui myos osa Peipian kautta inkerilaisille annetuista jauhoista noiden niinkutsutun "pohjoisen armeijakunnan" rosvojen kasiin, vaikka sita Hittolaiset muutenkin jo runsaasti varustivat. Inkerilaiset maarasivat kyliin itse omat komendanttinsa, jotka hoitivat itsehallintoa ja huolehtivat peltojen kuntoonsaattamisesta. Hei'lla ei kuitenkaan ollut siemcnviljaa ja he kavivat minulta kysymassa neuvoa, kuinka voisivat sita hankkia. joten otin heidan lahettinsa mukanani Tallinnaan ja kannatin heidan pyyntoaan maanviljelysministeriossa. Antaakseni jonkinlaisen kuvan sotatoimistamme Inkerissa esitan tassa senaikuiset jarjestely- ja paivakaskyni: Toukokuun 15 p:na 7p/p. / Piiivdkasky. Eestin Tasavallan Merivoimat voitettujen maa-alueiden. kylien, kauppaloiden ja kaupunkien asukkaille: "Tiedoitan kaikille Inkerinmaan asukkaille. etta siita hetkesta, jolloin maa joutuu Eestin Tasavallan Merivoimien valtaan, julistan kaikkien asukkaiden yksityisomafsuuden ja sen koskemattomuuden jallcen voimassaolevaksi, ja jo- Kapleeni A. Tynni. INK ERI Yleisesikunnan pdallikko, kenraali Joan Soots. Kenraali A. Tonison. kainen voi kayttaa omaisuuttaan, niinkuin haluaa. Taten voivat laivanomistajat kayttaa taas omia laivojaan j.n.e. Samoin kutsun inkerinmaalaisia auttamaan Eestin Tasavallan joukkoja, jotka ovat tulleet vapauttamaan inkerilaisia venalaisten vakivallasta ja auttamaan Inkerinmaalla kansan itsemaaraamisoikeuden voimaansaattamista. Aivan lahiaikoina tuon tanne myos Inkerinmaan omat komppaniat, jotka saavat puolustaa kotimaataan." Sita seuraavassa operatiivisessa pSivakdskyssa merivaenluutnantti Krausille: "Kasken upseerien tarkoin valvoa, etta asukkaille ei tehdii mitaan vahinkoa eikii kosketa yksityisomaisuuteen. Kaikki, jotka sita tekevat, joutuvat sotaoikeuteen. Jos jotain tarvitaan, se ostettakoon, sita varten annan luutnantii Krausille 1,000 markkaa." Myohcmmin Peipiassa. Kciskyt Peipian komendantille Luutnantti Krausille. "Kasken auttamaan Kuplissa inkerilaisten kokoamisessa ja jarjestiimisessa sekii rintaman muodostamisessa. Muona, niin ruokatarpeet kuin ampumatarpeet, jotka on Tallinnasta tuotu ja tuodaan, on kaytettava yhdessa inkerilaisten kanssa. Haavoitctut ja sairaat keraltava Peipian satamassa sijaitsevaan sairaalaan, josta kuljctan nc laivalla Tallinnaan. Kasken jarjestamaan: i) etta yksi rnoottorivene ja metsastyspyssy, jotka ovat yfcsityisomaisuutta, palautetaan viipymatta omistajallecn, 2) etta jokaiselle annetaan heilta otetut ruokaaineet takaisin sen kustannuksella, joka on ne ottanut, josta pantakoon toimeen tutkimus, 3) etta laaditaan luettelo kaikesta sotasaaliista, joka on kuljctcttu laivoille tai kuljetctaan ja pidetixan huolta siita. etta kaikki sotasaalis luo- Kapt. E. Pekkaneti. vutctaan Tallinnan Merivoimien varustushalHtuksen varastoihin. Luettelon kopio lahetettakoon minulle. Samoin uudistan viela kiiskyni, etta kaikenlainen koskeminen yksityisomaisuuteen on mita ankarimmin kielletty ja rangaistaan mita kovJmmin." Jarjestyksen aikaansaaminen ja ruoka-aineiden seka jauhojen jakaminen veniilaisista puhdistetulla alucella teki hyvan vaikutuksen kansaan. Paikalliset asukkaat auttoivat sotajoukkojaan mielellaan ja suurella innolla. Kaukaa, jopa 60 km piiasta Lulivat ihmiset rahdinajoon; itsekin puolinalkiintyneina he tyoskentelivat yota paivaa valittamatta. Muistan eraan talonpoikaisnaisen, joka omilla kiescillaan toi vaikeasti haavoittuneet inkerilaiset upsecrit Kapriosta Peipiaan tuon onnettoman taistelun jalkeen kayttiien syrjateita, ettei joutuisi venaliiisten kasiin. Muistan myos, kuinka inkerilaisten vartiosto, jonka muodosti eras 13—14-vuotias pikkupoika, pidatti minut ja pakoitti pysahtymaan huolimatta kaikista selityksistani, kuka olcn, kunnes heidan viiapelinsa tuli mukanani ja paasti minut rohkcan vartioston liipi. Muutamassa paivassa keraantyi Peipiaan yli 800 inkerilaistii, joille annoin jakaa saman maaran pyssyja ja tarpeelliset ampuraa-aineet. Inkerilaiset valitsivat keskuudestaan maailmansodanaikuiset aliupseerit ja vaapelit, jotka alkoivat harjoittaa heita. Heidan lisakseen annoin tuoda Seiskariin keraantyneet vapaachtoiset ja valiaikana Tallinnaan kokoontuneet inkerilaiset. Lisaksi tuli Vhinmaen linnoituksesta inkcrilaisia, jotka olivat pacnneet sielta aseineen monimichisissa joukoissa. Si ten kasvoi Inkerin joukkojen miesluku yli 1,100, joille olin antanut jakaa yli i.ooo kivaaria ampamatarpeineen ja sen lisaksi viela 21 konekivaiiria ia kaksi kevytta kenttatykkia. I N K ER I Inkerin Vapaajoukkojen talousosasto ynnd upseereja. Tama joukko, jota suureksi osaksi johtivat nuoret suomalaisct upseerit, alkoi hyokkayksensa heti kun oli hlukan jarjestynyt ja valtasi kylan toisensa jalkeen aina Horkiniin ja Ust-Ruditsaan asti, jotka vallattiin. Osa joukoista eteni kohti Yhinmakea. Kaikkea tata inkerilaisten huolellista ja uhrautuvaista toimintaa estivat ja hairitsivat "pohjoiset armeijakuntalaiset", jotka eivat tahtoncei tietaa mitaan Inkerinmaasta ja -kansasta ja jotka eivat pystyneet katkemaan viliaansa meitakaan kohtaan, joiden suojelukscssa he vetelehtivat Narvassa ja clivat huoletonta elamaansa. Kun Yhinmaki alkoi inyohcmmin kapinoida, tappoi komissarinsa ja yhtyi inkcrilaisiin, ei "pohjoisen armeijakunnan" vihalla ja kateudella ollut rajoja. Avoimesti he alkoivat ryostaa inkerilaisia, takavarikoivat naiden sotavarustukset, syt'jayttivat inkerilaisten komendantit ja asettivat sijaan omansa, ja yrittiviit vanjiita inkerilaisten suomalaiset upseerit. En mina eika amiraali Cowankaan voinut mitenkaan auttaa inkeriliiisia Yhinmaen hyokkayksessa, sllla meilla ei ollut raskaita tykkcja kummallakaan, eikii minulla ollut silloin edes hyokkiiysjoukkojakaan. Aluksi Kronstadtin linnoitukset nostivat valkean lipun, kun Yhinmaki alkoi niita pommittaa, mutta myohcmmin ne liittyivat kommunistien suureen panssarilaivaan "Peter Pavlovskiin" ja ryhtyivat yhdessa pommittamaan Yhinmaen linnoitusta. Pletarista tuotiin kaikki punaiset varajoukot ja panssariautot, jotka hyokkasivat Yhinniakea vastaan maanpuolelta. Kapmoitsijat n. 6000 miesta pakenivat hajalleen Inkerin metsiin ja inkerilaisten oli pakko vetaytya jalleen Peipusjarvcn linjallc. johon lahetettiin osa Eestin I rj-kmcnttia heidan tuekseen. Samaan aikaan pakeni "pohjoinen armeijakunta" Narvaan ja Eestin I rykmentin oli otettava Jaaman—Kuplin Hnja haltuunsa. Mutta minim oli lahdettava Riianlahtccn puolustamaan maa joukko jam me Landeswehria ja Saksan rautaista divisioonaa vastaan, jotka halpamaisesti hyokkasivat joukkojemme selkaan. 8 Syyskuun loppupuolella rylityi "pohjoinen armeijakunta" taas hyokkaamaan, ja tehtavanani oli auttaa heita merenpuolelta, minka teinkin. sivutarkoituksenanJ valloittaa Yhinmaki ja siten auttaa amiraali Cowania Kronstadtin valloittamisessa ja siella piilossa olevien laivojen havittamiscssa, ettei niita Pietarin jouduttua "valkoisten venalaisten" kasiin tuotaisi Pyhan Andreaksen lipun alia Tallinnaa valloittamaan. Se oli kaikkein vaikein sotaliikkeeni koko vapaussodassa. Minun oli 4-tuumaisilla tykeillani hHvitettava ensin Kalisin 6-tuumaisilla tykeilla varustetut I>atterit, ennenkuin saatoin hyokata sinne ja se minun taytyi tehda Yhinmaen i2-tuumaisten ja Harmaan Hevosen Q-tuumaisten tykkien ristitulen alaisena. Saatuani Kalisin patterit vaikenemaan tein sinne hyokkayksen, kuljetin maihin kaskynalaisckseni annetut Partiopataljoonat ja uudelleen muodostetut merihyokkaysjoukot s.o. Partisaanien pataljoona Kolonel Untin johdolla ja levearaiteisen panssarijunan ylipiiallikko Kolonel Luiga minun 80 mieheni ja pienen ratsujoukon kanssa; kuljetimme yhdessa nclja tykkiii Peipiassa maihin ja sieltii maata myotcn hyokatessa edelleen Yhinmakea kohti lyo'dcn hajalle edessaolevissa kylissa venalaiset. Oikealla siivella eteni Tnkerin I ja II:sta pataljoonasta koottu rykmentti j>akottaen venalaiset jattamaan asemansa, kun taas "pohjoinen armeijakunta" eteni rautatien suunnassa. Hyokkaysliikkcen vasen siipi tunkeutui aina 5 km paahan Yhinmaesta ja merenrannikolla Harjavaltain kyliian asti. Samanaikaisesti hyokkasi Inkerin rykmentti Gostilitsan, Miselovan ja Malaja Karlovan kyliin, valloitti ne ja eteni Poroskan ja Petrovskajan kyliin. Huomatessani, etta vasemman siiven oli mahdotonta tunkeutua lahemmas Yhinmakea kaannyin nopeasti oikean siiven puoleen, jotta Oranienbaum vallattaisiin ja siten katkaistaisiin Yhinmaen yhteys Pietariin ja Kronstadtiin. Inkerin rykmentin edetessa innokkaasti oikealla siivellamme sailyttaen yhteyden "pohjoisen armeijakunnan" vasemman siiven kanssa peraytyi jalkimmiiinen akkiii ilmoittamatta inkerilaisille peraytymisestaan, joten inkerilaisten oikea siipi jai avonaiseksi, ja venalaiset tunkeutuivat sielta heidan selkapuolclleen, jol- Kaprion linttan rattnint. 1XKE RI loin inkeriliiisten oli tappioita karsien peraydyttava. Silloin kutsuin kiireestt apuun kolonel Seiniannin johdossa olevan IV:n rykmenttimnie, joka oli varanamme Koslovan kylassii. IV rykmentti valloitti takaisin inkerilaisten menettamat kylat ja lahestyi Oranicnbaumia, kun selvisi, etta "pohjoincn armeijakunta" pcriiytyi pakokauhun vallassa ja IV rykmentin oli pakko oikean siipensii suojaksi vcnyttiiytya. niin etta rintamamme venyi yli 60 km pituiseksi. Inkerilaiset olivat mcnettancet suurcn osan vahalukuisista upsecreistaan ja joutunect periiytymisen vuoksi epajarjcstykseen ja siten kadottaneet melkein kokonaan taistelukykynsa. Niin saatoimme pitaii hallussammc ainoastaan voitetut alucet Narvaan asti, minne englantilainen kenraali Sir Richard Haking ja kenraali Laidoner saapuivat ja tekivat siclla lopputilin "pohjoisen armeijakunnan" komcntajan. kenraali Judenitshin kanssa. Aniiraali Cowan ja minii olimmc myos ktttsutut siihen kokoukseen, mutla amiraalin kit-haytyessii menemasta jouduin kaymaan siclla yfcsin. Koska Judenitshin "armeija" oli m u u t t u n u t sekavaksi kulkurilaumaksi, paatettiin hyokkiiysliike lopettaa, ja minii kiiruhdin takaisin, jotta kaskynialaiset joukot olisi saatu peraytymaan. mika kavikin onnellisesti. Meidiin tappiomme tassa hyokkaysliikkeessa olivat seuraavat: Kaatui 15 partisaania, 3 partiolaista. i merihyokkaysjoukosta, 6 panssarijunasta, 7 IV:sta rykmentista ja 9 Inkerin rykmentista, yhtcensa 41 kitollutta. Haavoja sai partisaaneista 38, partiolaislsta 45, panssarijunan michistosta 6, merihyokkaysjoukosta 2, IV:sta rykmentista 20 ja Inkerin rykmentista 92, yhteensa 263 liaavoitiitiiittta. Aivotarahdyksen sai partiojoukosta 5. panssarijunau michistosta 2, IV:sta rykmentista 5, Tnkcriii rykmentista 3, yhteensa 75 mtelenvikaista, Vangiksi joutui Inkerin rykmentista 63 "pohjoisen armcijakunnan" iikkia peraytyessa inkerilaistcn oikealla siivella. Syytii tietamatta kadonnut merivoimista i, IV:st;i rykmentista 11, Inkerin rykmentista 42, yhteensa 54 kadonnutta. Pilkkukuumeeseen sairastui 2 partiolaista, joista kuoli r. Yhteensa olivat mcidiin tai)piomme 437 upseeria ja sotilasta, Venalaisten tappiot olivat seuraavat: kerattyjen tietojen perustcella kaatiti n. 600 merimiesta ja yli poo inaasotilasta. Meidan klisiimme joutui yli 500 vankia. niiden joukossa 2 korappanianpaallikkoa ja / mcrisotilasta, ja joukko komissareja oli kohta ammuttu. Niinollen nousi venalaisten tappio yli 2000 mieheen. Sen lisaksi mencttivat venaliiiset tassa hyokkaysliikkeessa 3 miinaristeilijaa ja meidiin kasiimme joutui joukko sotavarustuksia. Meidan IV rykmenttimme ja inkcrilaisten onnlstui vetaytya Pcipusjarven linjalle ja myohemmin Narvan linjalle. Siten loppui veljeskansamme sankarillinen, mutta onneton vapaustaistelu, taistelu oman maan ja ihmisoikeuksien puolesta, ilman etta sille verensa uhraamisesta ja kaikista karsimyksistii olisi ollut mitiiiin tuloksia. Kun muistclen inkcrilaisiii. vetaytyy sydameni tuskasta kokoon ja kyynelet kohoavat silmiini: kansa on vuodattanut vertaan, kcstanyt vaikeuksia ja hiiliia kaikkcin suurimmassa maariissa ja tehnyt kaikcn, minka voi, ja kuitcnkin on se menettanvt kaikki. ,^ X^'"\^LJ ' <^ »£: W\'?V/' >XMi ''- '^Bf / ^•"?~ Selitys. tniksei hdn kuutlut: h an aja tteli PAULIGIN PAIVATTYA! Kaikki hyvan kahvin ystavat juovat Paivattya — puhdasta, maukasta, paivayksen tiirvin tuorelta kultamitalikahvia. — Suosituimpia Paivatyista on voimakas ja maukas "Huomio"-sekoitus, jota juodaan arkikahvina lukemattomissa perheissa. Hinta 1/4 kg:n pakk. 8:50. - Paulig jjt ':^^ lahjoittaa osan kaikkien paket: m^0 \a ja Sinetti-teen hinnasta olympiaurheilijaimme valmennusrahastoon. LaatUUH erikoishuomio! Laatutuotteiden myyjana RAKE on tunnettu yli seitseman vuosikymmenta. Jokainen osastomme alan erikoisnayttely. Liikkeemme yhteydessa I luokan RAKE-RAVINTOLA Helsinki Erottaja Puh. 25911 vaihde Sivuliikkeita eri puolilla kaupunkia R A K E J. KORTE TAPETTI- JA M A T T O L I I K E KLUUVIKATU N :o 2 • PUHEL 21597, 270i3 ja 24110 INKERI V. J. VATANEN: VENAJAN MELSKEET VUOSINA Venaja oli vuosina 1917—1921 kuin kuohuva noidankattila, jossa kaikenlaiset vallankumouksen mustat nut jut poreilivat scllaiscna keitoksena, ettei sen kaltaista hirvittavyydcssa maailma licne koskaan nahnyt. Muisteltakoon vain ne miljoonat, jotka joutuivat bolshevismin murliaraivon, nalan ja tautien uhreiksi ja sellaisct valtavat luhomiytclmat kuin Koltshakin valkoiscn armcijan peraytyminen suunnattominc pakolaislaumoineen halki jaisen Siperian, yli miijoonan onncttoman jaadessa tuhatvirstaiselle taipaleelle. Noidcn murhcniiytelmien mittoja on vaikeata tajuta cdes kahden vuosikymmcnen perspdktitvistakaan. Kerenskin lyhyt hallituskcsa paasti jo valloilleen kaikki ne voimat, jotka sitten myllersivat liihivuodet yli kaksi kcrtaa Huroopan laajulsta jattilaisvaltakuntaa. Kansalaissodan liekit loimusivat jo ennen lokakuun kumousta cri puolilla maata, talonpojat toteuttivat omalla tyylillaan maarefonnia murhaten seka polttaen tilanomistajien kartanoita ja yha demoralisoituvassa armeijassa luotiin svabodaa lukemattomissa levottomuuksissa seka upseerimurhissa. Mutta sisaiscn sodan vastakkain taistelcvat voimakeskukset alkoivat muodostua kumminkin vasta sen jalkeen, kun Kornilovin kaappausyritys oli epaonnistunut ja bolshevikit kukistaneet itse valiaikaisen hallitukscnkin ottaen vallan kasiinsa valtakunnan tarkeimmissa keskuksissa. Jo heti ensi kuukausina lokakuun kumouksen jalkeen alkoi suuri osa valtakuntaa kulkea omia tei'taan, pyrkia croon koko venalaisesta vallasta, ja samalla varustauduttiin cri tahoilia itse venalaisillakin alueilla taisteluun bolshcvikivallan kukistanu'seksi. Nyt ei ollut enaa kysymys vain siita kumouksellisesta hulinasta, jota Lcninin apostoiit olivat kesalla 1917 levittaneet seka rintamalla etta rintaman takana tunnuksenaan "leipaa, rauhaa ja maata" tai "Rauha tolleihin, sota linnoihin!" Nyt varustauduttiin ratkaisemaan Venajan kohtalo asein, ja samalla kaikki tsaarien ikeen alia huo kailleet kansat kokosivat voimiaan puolustaakseen tassa sckasorrossa saamaansa vapautta. Taten punaisen Venajan valtapiirissa kolme nelja vuotta riehuneet melskeet olivatkin niin tavattoman hirvittavia ja kaaosinaisia samalla kertaa. Ensiksikin kaytiin taistelua bolshevistisen ja valkoisen Venajan valilla siitii, kuka lopuksi jiia valtakunnan 10 hcrraksi. Toisena ryhmana olivat sitten ei-venalaisten kansallisuuksien taistelut punaisia ja myoskin joissakin tapauksissa valkoisia venalaisia vastaan, milloin nlimii ryhtyivat ajamaan venalaisyyden asiaa vierasheimoisia vastaan, kuten Denikin Vuoristo-Kaukaasiassa seka Ukrainassa. Lisaksi tuli viela Saksaa vastaan taistelcvien liinsivaltojcn interventio Venajan tuomiseksi jallcen maailmansodan rintamille ja sitten bolshevismin kukistami seksi. Lopuksi sitten neuvostovalta kavi viela sotaa pitkin valtakunnan lansirajaa muodostuncita itsenaisia valtioita, kuten Haitian maita ja Puolaa, jopa Romaniaakin vastaan. Nain oli neuvostohallituksen ensi kuukausina jo alkanut hahmoittua tuollaisia vastarinla-alueita kaikkien niiden vaikeuksien lisiiksi, joita itse vallan haltuunotto seka turvaaminen itse Venajan keskuksissa aiheutti Leninin puolueelle. Ukrainan kcskusraada julisti maansa bolshevikeista riippumattomaksi ja ryhtyi rauhanneuvotteluihinkin keskusvaltojen kanssa allekirjoittaen erillisen rauhansopimuksen Brest-Litowskissa. Saksalais-itavaltalaiset miehitysjoukot karkoittivat bolshevikit pois Ukrainasta, jonne punainen armeija oli kevattalvella 1918 tunkeutunut Kieviin saakka. Ja taas Donilia kasakat taistelivat punaisia laumoja vastaan. Kaledin teki tosin itsemurhan helmikuussa 1918 ja Kornilov sai surmansa huhtikuussa taistelussa bolshevikeja vastaan, mutta Don in kasakkatasavalta vahvistui ja samalla alkoi muodostua Kubanilla myos ns. vapaachtoincn armeija Denikinin vahan myohemman rynnistykscn ydinjoukoksi. Aivan samanaikaisesti oli myoskin idassa seka pohjoisessa tapahtunut merkityksellisia asioita. Liittolaisvaltojen joukkoja laskettiin kesalla 1918 maihin Muurmanille ja ne ottivat haltuunsa Arkangelinkin tyontyen vahitellen pitkin Muurmanin seka Arkangclin—Kotlasin ratoja yha kauemmaksi etelaan. Suhde bolshevikeihin oli aluksi epaselva, mutt.'' kun neuvostohallitus oli tehnyt Brest-Litowskin rauhan ja valkoinen vastavallankumous alkoi myos Venajalla nostaa paatlian, jyrkkeni neuvostovallan ja liittolaisvaltojenkin vastakohta avoimeksi vihollisuudeksi. Noitten englantilais-ranskalais-kanadalais-serbialaisjoukkojen — ja minkakansaisia ne lienevat lopuksi olleetkaan — t u r v i i n ryhmittyi sitten ns. pohjoinen hallitus, jonka sotilaallisena INK EK1 johtajana oli tunnettu kenraali Miller — snrullisen kuuluisa handle itselleenkin kohtalokkaiksi kayneistii selkkauksistaan karjalaisten vapausmiesten kanssa. Ja taas idassa, Volgan varsilla, Uralilla ja Siperiassa oli nousemassa kaksikin eri tekijaa taisteluun bolshevikcja vastaan vcnalaiscn vastavallankumouksen tukijoinn. Toincn oli Orcnburgin kasakoitten atamaani Dutov, joka organise! vastarinnan Uralilla samaan aikaan kuin Kornilov ja Kaledin Domlla, ja toiseksi iskuvoimaksi muodostuivat niaailmansodan aikana Venajalla muodostetut tshekkilaiset joukot, jotka nyt oli keskitctty ItiiVenajalle victaviksi pois koko maasta. Niihin kuului kesalla 1918 yli 50.000 miesta hyvin harjoitettuja seka varustettuja joukkoja, jotka tosin jo oli vat ehtincet hajaantua monituhantiselle taipaleelle pitkin Siperian rataa Volgalta aina Tta-Siperiaan saakka. Niiin ncuvostovallalle nousi joka puolclla vihollisia, joita vastaan sen heikot punakaartit ja tsaarinajan armcijasta viela jalclle jaaneet kurittomat iaumat seka matruusiosastot eivat kyenneet taistcIcmnan. Siita syystii tehtiin jo tamniikuun 15. pnii TQiH bolshevikeille sotilaalliselta kannalta ratkaisevan tarkeii paatos. Paatettiin perustaa ])unainen armeija. joka kohta muodostettiin ankaran kurin alaiseksi joukoksi. Ja sen johtoon saatiin tsaarinaikuista upseeristoa, jonka eraat amekset tulivat vapaaehtoisesti bolshevikien puolelle, mutta suurin osa taisteli ja organisoi punaista armeijaa veriscn terrorin siihen pakottamana. Tosin tama punainen armeijakaan ei ollut mikaan loistotuote afailaan, mutta silla oli puolellaan eras etu. Silla oli armoton ja kovakourainen johto, joka kamppaili fanaattisesti elamasta seka kuolemasta vallan sailyttamisen puolesta. Ja silla oli apunaan "lokakuun aattciden*' koko propaganda, rintamantakainen agitatio ja myyrantyo, joka oli maaratietoisempaa seka tehokkaampaa kuin bolshevikien aseellinen organ isatiotyo konsanaan. Ja lopuksi koko vastustus oli, mita nimenomaan ns. valkoisiin venalaisiin tulee, taas seka poliittisesti ctta sotilaallisesti niin ristiriitaista ja hajanaista. ettei koskaan kyetty kokoamaan voimia ja keskitlymaan taisteluun samalla tavalla kuin bolshevikien leirissa. Taas mita ei-venalaisiin kansoihin tulee, niin ne eivat paiisseet ulkomaisesta ase- ja rahallisesta tuesta ollenkaan osallisiksi samalla tavoin kuin valkoiset veniilaiset kenraalit. Painvastoin Ukrainan, Kaukaasian kansojen ym. taytyi ainoastaan omm neuvoin ja voimin, Euroopan hylkaaniina seka punaisen etta valkoisen Venajan iskujen alaisina kayda epatasaista taistelua. johon ne lopuksi sortuivat. Tassa on mahdotonta ryhtya sclostamaan kaikkia noiden vuosien monivaiheisen taistelun yksityiskohtia — tuon taislelun. joka leimahti tayteen raivoonsa kesiillii 1918. Tshckkilaisten Icgionien ja ncnvostohalHtuksen viilit karjistyivat alkupuolella vuotla yha encmman ja toukokuun lopulla punainen Moskova antoi kaskyn riisua tshekit aseista. Se oli kumminkin helpommin sanottu kuin tehty, silla tshekit nousi vat vastarintaan ja kukistivat yksin tein bolshevikivalian koko Siperian radan varsilta, XJralflta, vielapa osaksi Volgan varsiltakin. Niinpa Leninin kotikaupunki Simliirsk joutui tshekkien kasiin ja sosialivallankumoukselliset muodostivat hajoitetun valiaikaisen kansalliskokouksen jasenistii viiliaikaisen vastahallituksen Samaraan, paaministcrinji Avksentjev. Jos voi uskoa Koltshakin yleisesikunnan paiillikkonii toiminutta kenraali Saharovia, niin tuo tshekkien nousu koitui sittenkin turmioksi ns. valkoisten venalaisten suunnitelmille siiiui mielessa, ettii jouduttiin liian aikaisin liikkeclle kesken valmistelujen, joita oli ylcista nousua varten bolshevikeja vastaan suoritettu kautta valtakunnan. Ja ainakin kuvaukset aarettoniasta poliittisesta sekasorrosta, juonitteluista, hallinnollisesta kaaoksesta, puolucitten ja kenraalicn kcskinaisesta kilpailusta, sokeasta julmuudesta talonpoikia kohtaan seka eivenalaisten kansojen, mm. bashkiirien ynseasta ja hcidat suorastaan Koltshakin asiasta vieroittaneesta kohtelusta tarjoavat aivan lohduttoman kuvan koko tuosta "valkoisesta vastavallankumouksesta". Silla oli kuitenkin mahdollisuuksia onnistua, siila tshekkien lisiiksi oli Siperiassa myoskin mclkoisia liittolaisjoukkoja ja suuria ase- seka muita varastoja, jotka olisi voitu saada valkoisen armeijan kaytettavaksi. Mutta alun pitiien jouduttiin rintaman takana vaikeisiin ristiriitoihin varsinkin tshekkien kanssa, jotka pian vetaytyivatkin pois taistelusta miltei taydelleen ja sitavastoin pitivat hallussaan Siperian rataa mellastaen kuin valloitetussa maassa ja kuljettaen kymmenia tuhansia vaunulasteja ryostosaalista kaukoitaan. Kuitenkin toiveet loppukesalla 1918 nayttiviit valkoisille varsin hyvilta. Tshekkien cteneminen jatkui aina Kasaniin saakka, ja he uhkasivat jo Nishni-Novgorodiakin. Sitapaitsi vasemmistososialivallankimioukscllisiin lukeutuvan punaisen armeijan ylipaallikon Muravjevin salaliitto aiheutti bolshevikien itarintaman organisatiossa ja johdossa niin pahaa sekaannusta, etta kaikki navtti luhistuvan ja Trotskin seka Tuhatshevskin vahan aikaisemmin suurella verenvuodatuksella joukkoihin palauttama kuri meni sen tien. Vasta ncuvostohallituksc-n epatoivoisln ponnistuksin seka valtavalla terrorilla saatiin tilanne taas loppukesalla vakautumaan siina maarin, etta voitiin uudcllecn ryhtya itarintamalla liyokkaykseen Kasania ja Simbirskia vastaan. Kasan vallattiin syyskuun 10. ja Simbirsk 12. pna ja lokakuun 8. paivana Tuhatshevskin joukot tunkeutuivat sosialivallankumouksellisen hallituksen asemapaikkaan Samaraan. Bolshevikeille ci jaanyt sina syksyna enaii kumminkaan aikaa ahdistella kiihkeammin Siperian valkoista armeijaa, sosialivallankumouksellisia ja Ishckkeja Volgan ja I'ralin valilla, silla nyt sota11 I NKERI paallikkona laakerinsa ansainnecn Tuhatshevskin tiiytyi parliainc joukkoinecn siirtya Donillc. Siclla kcnraali Krasnov oli saanut kasakkajoukkonsa kuntoon ja liittoutunut Dcnikinin vapaaehtoiscn armeijan kanssa, ja yhdcssa namii joukot alkoivat nyt hyokkaykscnsa Donin ylitsc pohjoideen sekii AlaYolyallc. Tosin tiiina hyukkiiys pian pysahtyi, niutta ncuvostojoukot civiit nivoskiian pystyneet vuorostaan musertaviin vastaiskuihin. Sitlipaitsi niita tarvittiin muihin tehtaviin liinnessa. Saksa oli sortunut ja aselepoehtojen mukaisesti sen tiiytyi poistaa jonkkonsa Ukrainasta seka niuilta miehitetyilta alueilta aina vanhan valtakunnanrajan taakse. Nyt punaisct laumat alkoivat tulvia Haitian maihin saksalaisten perassa. Xc liilienivat Tallinnaa, valloittivat Riian ja ctcniviU syviillc Liettuaankin. Xc valtasivat Kicvin IVtljuralta vuodcn 1919 alussa ja koko Ukraina sortui niiden jalkoihin Odessaa my o ten, mistii bolshevistiscn tartunnan saancet ranskalaiset joukot poistettiin huhtikuussa. Niimii vuoden 1919 alkukuukaudet olivat taten l.eninin puolueelle todellista "maailnianvallanknmouksen kcviitta", joka kumininkin kaantyi pian initii kovinimaksi ja vaikcimmaksi kcsaksi. Vuosi 1919 merkitsi naet kaikissa suhteissa Yenajiin sisJiisten taistelujen ratkaisukohtaa. huipentumista iiiirinimillecn. Idassii amiraali Koltshak oli marraskuussa 1918 kukistanut Omskin dircktoriohallituksL'ii. jossa sosialivallankumouksellisct olivat olleet johdossa, ja nyt hiin esiintyi valkoisen VenaJan valtionhoitajana. 1 liim-n anneijansa oli jarjestetty uudellcen, se oli jjaisutcttu puolen miljoonan vahvuiscksi ja varustautui hynkkaykseen Uralin lansipuolclla. Samaan aikaan suoritcttiin valmistcluja Iiyokkayksiin ncuvostovaltaa vastaan muuallakiii. I)enikin varustautui eU-ncmisecn Donilta, Judenitsh oil muodostanut ns. luotciscn armeijan ja |>uuhasi ensimmaista rctkeaan Pietaria vastaan. Yielapa pohjoisessakin valkoiset venaliiisct ja liittolaisjonkot tvonsivat rintamiaan yha kaucmmaksi. Petljura jiirjesti voimiaan lounaassa valloittaakseen takaisin Kicvin kansallist'llc Ukrainallc, ja myoskiii bolshevismin liintisten naapurien taistelua ncuvostoarmcijoja vastaan kiiytiin yhii paremmalla menestyksella. Veniijiin ja koko Ita-Euroopan historia kahdcn kuluneen vuosikymmenen aikana nayitaisi nyt todenniikoisesti aivan toiscnlaiselta. jollclviit nuo "valkoiset" veniilaisct kenraalit ja poliitikot olisi osoittaneet todeksl heistii juuri naina aikoina lausuttua arvostelua, ctteivat he olleet vallankumouksesta "oppinect mitaan, unohtanect mitaiin civatka ynimartanect mitaan". Haavekuva "pyhan, jakamattoman VenJijan" ennallcen palauttamiscsta samanlaisena scntralistisena, vcnalais-shovinistisena valtiona, jollaincn tsaarinvalta oli ollut, vail its! kaikkien noidcn johtajien mieliii, olipa sitten kysymys Koltshakista. Deiiikinista. Wrangclista tai 12 Judenitshista. Tiilta kannalta lahticn he cnsi tyokseen tuhosivat kaikki mahdollisuudct yhteistyohon bolshevikcja vastaan taistclevien vapautuneiden kansallisuuksien kanssa ja menettivat siten ainoan suuren tukensa, joka olisi voinut vicdii heidat voittoon. Eika silla hyvii. Tyypillisesti venalaiset loppumattomat puolue- seka johtajariidat kyllasiyttiviil lopuksi naita valkoisia kcnraalcja avustavat liittolaisvallalkin ja tekiviit mahdottomaksi kcskilctyn sotilaallisen yhteistyon eri tahoilta punaisen Moskovan nujertamiseksi. Talonpojat taas arsytcttiin valkoisten valtaan joutuneilla alucilla tapahtuneilla nuelivaltaisuuksilla, pakko-otoilla ja tilanomistajasysteemin paikottaisella palautuksella seka valmistettiin talla rintamantakaisella sekasorrolla niaaperaa bolshevikien jarjestamalle sissisodalle, joka varsinkin Sipcriassa suurcsti myotavaikutti koko vastavallankumoukscn sortuniisccn. Niinpii Denikin ja Judenitsh t-ivat olleetkaan viclii valmiit, kun Koltshakin armcija alkoi suuren kevathyokkayksensa 1919. Sen mcnestys oli aluksi suorastaan ninrskaava, bolshcvikien itiirintaina Ural in liepeilla murtui taydellisesti ja punaisct anncijat alkoivat vynryii sekasortoisina niassoina kohti \"olj, f an variia. T.eninkin <>H h;idissa;in ja j u l i s t i : "Kaikin voimin on pidiitcttavii Kollshakin etenemistii. l-'llei talvecn mennessa valloiteta Uralia, pidiin vallankumoukscn tappiota selvana." Koltshakin joukot tunkcutuivat noin 100 km:n piiahan Samarasta. loivat punaiset Vjatkan luona ja varustautuivat Ufan lansipuolellc ratkaisutaistcluun Tuhatshevskin job tain ien punaisten itaarmeijojcn kanssa. Kuukauden kcstiincen raivokkaan taistelusarjan jalkecn Tuhatshevskin onnistui kuitenkin rohkein opcratioin Hup.iruslamn—LJfimskin suunnalta antaa murskaava isku Koltshakin armeijan kylkeen ja vallata Ufa kesakuun 8. pnii. Koltshakin koko hyokkays oli murtunut ja hancn anneijansa alkoivat pcraytya Ural in taakse punaisten ajaessa kiihkeasti takaa. Tuo Ufan taistelu sai sittemmin Neuvostoliiton "Marnen taistclun" nimen ja joka tapaukscssa se mcrkitsikin kaannekohtaa itarintamalla seka elikii koko sisaisessa sodassakin. Tamiin jalkecn Koltshakin ci onnistunut cnaa pysahdyttaii Tuhatshcvskin kolmen riviston etenemistii. Tsheljabinskin luona valkoiset vielii kamppailivat vimmatusti ja onni oli io kaantymassa heidiin pnolellcen, kun Koltshakin eri rivistojcn yhtcistoiminnan puutteellisuus paljasti aukon Tuhatshevskin kiertoliikkeelle ja pakotti valkoiset taas peraytymiian. Nopeilla sotaliikkcilla taas keskimmainen punainen rivisto tunkeutui yli Uralin solien ja pakotti Koltshakin luol>uniaan vtioristosta. Vielii yritcttiin koota voimat vastarintaan Tom-joella, mutta nyt nli periiytyminen saattanut Koltshakin armeijan sekasortoon seka huventanut sen riveja siinii maarin, ettii valkoisen Siperian suuri lopputragedia alkoi. Tuo yha hupenevan valkoisen armeijan ja miljoonaisen pakolaisjoukon pakomatka syksyllii ja INKERI syvstalvella 1919 nn inaailiiianliistorian suuria tragedioja. jonka kuvaamiseen mitkiian sanat civat riitii. Pakkanen sunnasi jokaisessa pysahdyspaikassa tuhansin, lopuksi niotiin kymmenin tuhansin noita onncttomia, nillkii ja t a u d i t raivosivat hirvittiiviisti. Kun Omsk oli menetctty ja Krasnojarskii. luona Koltshakin silloin vielii yli 60.600 rruehen armeija tuhoutui miltei kokonaan, ci mistaiin sotilaallisesta vastarinnasta enaa voinut olla puhctta. Kapinaliikkeitii pulikcsi rintaman takana, Irkutsk joutui punaisten kapinallisten kiisiin ja tshekit ostivat lopuksi paiisyn itiiiin omille joukoilleen sekii ryostosaali ilk-en pit kin Siperian rataa luovuttamalla Koltshakin valtavan kulta-airtcen, useita satoja miljonnia kultaruplia, sekii amiraalin itsensil I r k u t s k i n punajsilleliittolaisvaltojen joukkojcn johdon tie ten helmiknussa 1920. Vielii toista vuotta taisteltiin kumininkin idassa, enncnkiim sisiiinen sota siella paattyi. Tshita joutui bolshevikien kiisiin lokakuun 21. pnii 1920, mutta vastarinnan kcskuksia oli vielii Ulko-Mongoliassa, missii parooni Ungern-Sternbcrg toimi. seka Mandsliurian rajoilla, mista kiisin taas atamaani Semjonov jatkoi taisteluaan. Joulukuussa 1920 neuvostohallitus liilictti kumminkin Tshitaan parliaan kaukoidan tuntijansa kenraali Hliiclicrin. joka voitti Kiahtan luona kevaalla 1921 von Ungern-Sternber^in jcnikot. Naiden johtaja itse tuom i t t i i n kuok-maan Xovo-Xikolajevskin vallar.kumousoikeudessa ja tcloitcttiin. kun taasen ScmjoIKIV kasakninccn pakmettiin lopulliscsti peraytyiniuin Mandshuriaan. Yaltasivatpa Bliicherin johtamat Kaukoidan "vaaleanpunaisen tasavallan" joukot saman ticn Urgankin, missii pystytcttiin "['Iko-Moni^nliaii kansantasavallan" nimccn naamioitu neuvostokomento. lapanilaistcn poistuttua Vladivostokista v. 1922 piiiittyi sisiiiscn sodan seka intervcntioitten aika Sipcriassa ja ''puiiaiiu'ii liamiira'' peitti lopullisesti Neuvostoliiton aasialaisct osat. Olilian Tur kcstan joutunut jo v. 1919 ncuvostolaisten joukkcjfii lialtuun ja kaksi vuotta myolicmmin Hnver pashan epaonnistunui nousu bolshevlkeja vastaan paattynyt hiinen sankarikuok'inaansa katnppailussa punaista ratsuviikea vastaan. . Koltshakin stutrcn murhcnaytelman loppuvailicita niiyteltaessii Sipcrian lumisilla aavikoilla oli ratkaisu tapahtunut jo luiroopankin puolella. Piiiiosaa tassa punaiscn ja valkoisen Vonajan kampj)ailussa \'. 1919 niiytteli aikaiscmmin mainitscniannnc us. vapaachtoiiK-n armeija, joka liittolaisvaltojen runsaasti varustamana oli viihitellen pais'.nnit huomattavaksi mahdiksi Kui)anilla ja Donilla st'kii laajentanttt otteensa alisellc Volgallekin. Alkaessaan suuvcn hyokkayksensa kohti Moskovaa syyskcsalla 1919 Dcnikin astui kuitcnkin niiyttamollc liian myohaan, silla punaisten sodanjohdon oli silla valin onnistunut jo ratk.iiscvasti lyocla Koltshakin armeija. Sitapaitsi Denikin teki toiscnkin kohtalokkaan virheen, joka ailieutti koko hanen Minka taakseen saastaaf sen edestaan loyta'a. Kun t i i l o n sau. on ciisiinina'isi'ksi iijatrltava saiistiiinista. Jos uikoo .siiastmm pauna sen. initii jaii yli, kun iniiut tarpeel on tyydytetty, jiiii sa'a'stiiniiiiL'ii pflkiiksi aikomukscksi. Eteenp&in pyrktoSlle on tulenykyttuyttS liirkciirnpi. HelsinginSuomalainenSaastopankki Khiuvikadt 8 - Turuntie 19 - Tapanila, Koulutic 21 armeijansa tuhon: sensijaan, elta liiin olisi .sopinut Petljuran kanssa yhteisl<jimin:iasta holshevikeja vastaan, hiin ci tahtonut tietila mitaiin itscniiisestii Ukrainasta, vaan marssitti joukkonsa Kieviin, jonka Petljura oli vallannut elokuussa 1919 takaisin bolshevikeilta. Denikinin onnistui kyllakin vallata suurin os:i Ukrainaa ja edetii pohjoiscssa aina ohi Orelin, mutta samanaikaincn taistelu seka ukrainalaisia cHa punaista armeijaa vastaan oli aivan liikaa hiinen anneijalleen. I ' u t l j u r a n lisiiksi hiin sai nact Ukrainassa vielii pt'lottavan rintamantakaisi'ii v i h o l l i sen, Mahnon, jonka sissisota Denikinin selkiipuolen yhteyksiii vastaan uuvutti taniiin armcijan voimia tavattomasti. Ja kun sitten bolshevikit saivnt keskitetyksi Voroshilovin sekii liudennyn johtamat ratsuviikimassat vastaiskuun Kastornajan luona, niin Denikinin koko rintama luhistui. Se pirstoutui ja vyoryi nopeasti halki Vkrainan Donillc syksyllii 1919. Joulukuussa 1919 bolshevikit valloittivat I larkovin ja Kicvin, vuoden 1920 alussa he piiiisivat Donin herroiksi ja huhtikuussa 1920 Denikin poistui viimeisesta tukikohdastaan Novo-Rossiskista brittiliiisecn sotalaivaan. Tiimii Dcnikinin armeijan tiiydellinen romahdu.s ei kumminkaan vielii piiiittiinyt taistelua etelassii. Puhumattakaan Kaukaasian itseniiisJstii valtioista Azerbeidshanista, Georgiasta ja Armeniasta, oli vielii veniiliiinenkin armeija K rim i Hit kenraali Wrangelin johdolla, joka nyt oli Denikinin jitlkecn aslunut niiiden valkoisten voimien j oh toon. Wran^elin armeija piti hallussaan Krimin, linnoitti tavattoman lujasti I'erekopin L<annaksen ja eteni vuoden 1920 kulufssa kaua? Krimiltii pohjoiscenkin samaan aikaan, kun Tuhatshevskin johtamat punaiset armeijat taistelivat Puolaa vastaan. M u t t a Ptiolan retken kiii'mnyttya bolshevikien tiiydelliseksi tappioksi alkoi Wrangelin taistelun viimeinen vaihe. Nyt oli liliicherin vuoro antaa r.^tkaiscva isku. Klokuussa 1920 alkoi Pohjois-'J'aurian aroilla Kahovkan luona sunri hyokkiiys Wrangelin rintamaa vastaan. Mairaskuussa taisteltiin elamiista ja kuolemasta Perekopissa, jonka valtaus onnistui vasta liliicherin liihetcttyii joukkonsa pit- 13 INKERI kin Sivashin laguunilahden uomaa valkoisen linnoitussarjan selkaan. Tama uhkarohkea saartohyokkays onnistui, tie Krimille aukeni ja Wrangelfn armcijan jatteiden seka satatuhantisen pakolaisjoukon noustcssa laivoihin vuoden 1920 lopussa bolshevikit panivat toimeen hirvittavan terrorin. Teurastuttihan Bela Kim ainakin 70.000 ihmista tshekan johiajana. To kcvaiiila 1920 olivat bolshcvikit huastaneet Bakussa punakapinan ja vcrisen sotaretken jalkecn tehneet lopun Azerbcidshanin itsenaisesta tasavallasta. Tata Kaukaasian hukuttamista punaiseen tcrroriin jatkettiin sitten vuoden 1920 lopulla bolslicvisoimalla Armenia ja jakamalla se yhdessa kemalistisen Turkin kanssa. Nyt oli enaa ajan kysymys, milloin tulisi Georgiankin vuoro, silla tiimii Kaukaasian viimeincn itsenainen valtio oli nyt saarrettu kolmelta taholta; pohjoiscsta, idasta seka etelasta. Tata ci tarvinnut kauan odottaakaan, silla Levandovskin punaiset joukot tunkeutuivat maahan vuoden 1921 alussa ja muutaman viikon urhcan vastarinnan jiilkeen Georgian itsenaisyystarina oli lopussa. Tosin georgialaiset nousivat bolshevikeja vastaan viela scuraavinakin vuosina asc kadessa, niutta se ei cmia asiaa muuttanut. Moskovan punaisen hirmuvallan ote vakaantui kautta Taka-Kaukaasiankin. Ukraina taisteli viela vuoden 1921 loppuun saakka, eiinenkuin bolshevikit saattoivat tuntca valtansa siella varmistunccn Pctljuran, Tjutjunnikin ja Mahnon viimcistenkin vapaustaistclijoiden poistuttua maasta tai jouduttua punaisten teloittajien kasiin. Mutta jo v. 1919 oli naytelty loppuun valkoisten venaliiisicn kcnraalien tragikoomillinen osa siina bolshevisminvastaisessa taistelussa, jota itsenaisiksi muodostuneet rcunavaltiot ja heimolaisemmc rajan takana Inkerissa scka Karjalassa kavivat. Jo kcvaalla 1919 oli kcnraali Judcnitsbin johdolla perustettu "pohjoinen armeijakunta", joka kumminkin lioiti korttinsa suhtcissa virolaisiin seka inkcriliiisiin erikoiscn hlionosti. Paaasiassa Lansi-Inkerin vapaajoukkojen ja virolaiscn tuen ansiosta oli pohjoisen arnicijakunnan toukokuun 13. pna 1919 Narvajoen itapuolella alkama hyokkays johtanut aluksi aivan yllattaviin hyviin tuloksiin. Noustuaan maihin Laukaanjocn suulla inkeriliiiset tosin karsiviit ensin vastoinkaymisen, mutta kun rykmentti oli saanut runsaasti uusia vapaaehtoisia, voimien kasvaessa yli 2.000 miehen vahvuiseksi. uljaaksi joukko-osastoksi, saavutettiin kesakuun alkupuolen uudessa hyokkayksessa sitakin suurt'inpaa mcnestysta. Yhinmaen kuuluisa linnoitus nimittain antautui inkerilaisille kesakuun 13. pna yli 6.000 miehen varuskuntineen. Inkerilaiset civiit kumminkaan safineet tarpeeksi tukea virolaisilta eivatkii valkoisilta venalaisiltakaan, jotka kohta alkoivat paljastaa oikean karvansa. Judenitshin "armeijan" suurvenalainen kansalliskiihko johti siilicn, etta inkerilaisilta estcttiin 14 avun saanti, joten Iieidan oli luovuttava Yhinmacsta ylivoimaisten bolshcvikijoukkojen painostaessa. Ja kaiken Hsaksi Judenitshin joukot nyt ryhtyivat vielli riisumaan inkcrilaisia jotlkkoja aseista rintaman takana ja koko rykmentli hajosikin silla kertaa. Mutta ]>arliaat mahdollisuudet taistelussa bolshevikeja vastaan oli tiiten tosiasiallisesti menctetty. Kun sitten elokuussa 1919 oli englantilaisen kenraali Marchin ankaran painostuksen jalkeen saatu Tallinnassa muodostetuksi Lianosovin jolitama venalaiiien ns. luoteinen hallitus, yritti Judenitsh uudclleen hyokkaysta Pietaria vastaan. Han tosin ci ehtinyt kayttaa hyvakseen Bulak-Balahovitshin ratsuvaen toukokuussa yllattaen toimeenpanemaa Pihkovan valloitusta, sillii bolshevikit karkoi'ttivat Bulak-Balahovitshin Pihkovasta elokuussa. Joutuipa Judenitsh parhaiksi koviin riitoihin tamiir, epaonnisen ratsuvaen johtaj an kanssa ja liihetti sotilasretkikunnankin hiinta kurittamaan. mihin Bulak-Balahovitsh myohemmin vastasi yrittaen "muiluttaa" Judenitshin Tallinnasta. Uika Judenitshin onnistunut aikaansaada yhteistoimintaa myoskaan Kuurinmaalle kootun Bermondt-Avalovin armeijan kanssa, ja Bermondt-Avalov antautui "yksityissotaan" latvialaisia vastaan sotkien siten lo])ullisesti kaikki mahdollisuutensa puuttua asiain kulkuun bolshevikeja vastaan. ludenitshilla oli kaytcttavissa noin 18.000 miehen hyvin varustcttu armeija, 'kun han alkoi lokaktiun io. pna hyokkayksensa Peipusjarven itapuolella Pietaria kohti. Liittolaisilta saadut tankit murtivat nopeasti bolshcvikien rintaman ja hyokkiiys vyoryi nopeasti aivan Pietarin edustalle. Flatsina, Krasnoje Selo ja Tsarskoje Selo olivat Judenitshin joukkojcn kasissa ja Ligovosta ne voivat nahda Pietarin kirkontornien hohtavan houkuttelevina. Trotski oli kumminkin ehattanyt hataan, ja nyt alkoi punaisen armeijan vastaponnistus kaikin kaytettavissa olevin mahdollisuuksin. Judenitshin alapaiillikko kenraali Vetrenko ei totcllut kaskya Nikolain radan katkaisemisesta Tosnon luona ja bolshevikit saattoivat tuoda Moskovan suunnalta apuvoimia. Samanaikaiscsti idasta ja kaakosta kiisin tchtiiviin hyokkiiyksen kanssa hcitettiin punaisia joukkoja tuleen myc'iskin Yhinmaelta kiisin pilkin ns. Haitian rataa ja eri puolilta ahdistettuna Judenitshin armeija murtui tiiydellisesti. Sekasortoisessa paossa sen joukot kiirehtivat takaisin kohti virolaistcn puolustuslinjoja ja pilkkukuume tiiydensi eristysleireihin virolaisen rintaman takana ascistariisutun armeijan tuhon. Yhtalaisesti epiionnistuivat myoskin Savinkovln suunnitchnat hynkata Valko-Venajalta kasin myohemmin Moskovaan pain ja taas kenraali Millerin pohjoiselta hallituksclta nieni pohja ])ois kokonaan, kun englantilaiset vetivat joukkonsa seka Muurmannilta etta Arkangclista laivoihin. jattaen komcnnon valkoisten venalaisten huostaan. Seka Ar- I N K E KT EDV. LAAMAN: LIITTOVALTIOIDEN POLITIIKKA I T A M E R E N M A I S S A v. 1919 Venajan bolslievikkien vallankumous v. 1917 ties! lansivaltioillc liittolaiscn menctysta maailmansodassa. Siksi Ranska ja Knglanti, tukeakseen bolshevikkivastaisia voimia, olivat heti valmlit sekaantumaan Venajan sisaasioihin. Siinii mielessa tunnustivat he jo v. 1917/18 vaihteessa Suomen itseniiisyyden ja plan sen jalkeen myos Suomen itsenaisyyden dc facto. 23 p:na joulukuuta v. 1917 Englanti ja Ranska jakoivat keskenaan toiminta-aluect Venajalla: Englannille jaivat Itameren maat ja Kaukasia, Ranskalle — Puola ja Mustannicren luoteisrannat. Niin joutuivat Itameren maat Englannin vaikutusalueeseen. Saksan romalidukscn jalkeen Englannin ulkoviraston alivaltiosihteeri loordi Robert Cecil Eestin delcgaattien pyynnosta paatti lahettaa 20 p:na marraskuuta 1918 Suomcnlabdellc brittilaisen kevyen sotalaivaston. Se laivasto teki tehtaviinsa v. 1918/19 ottamalla kiinni ja upottamalla joukon bolshevikkien aluksia ja suojcli siten Eestin ja Suomen meriliikennetta. Tarkemmin sanoen se laivasto suoritti vain yhden hyb'kkaysoperation: moottorialusten torpeedorynnako'n Kronstadtin sotasatamaan clokuun 18 p:na 1919, jolloin se havitti muutamia venalaisten panssarilaivoja. Pohjois-Amerikan Yhdysvallat olivat jo maailmansodan aikana kovin skeptillisiii invention suhteen Venajalle. Saksan antautumiscn jalkeen yhtyi heihin myos Lloyd George, joka muistutti mieliin huonoja kokemuksia inventiosta Ranskan vallankumouksen aikana. Niin kuluivat v. 1919 ensimmaiset kuukaudct turhiin yrityksiin tehda rauha neuvottelujen kautta. Eestissa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa oli silla aikaa onnistuttu pysayttamaan punakaartilais- ten ensiinmaiset hyokkiiyksct, viclapa torjumaankin ne, silla Etela- ja Ita-Venajan valkoiset olivat saaneet liittovaltioilta uusia aseita. Liittovaltioissa piiasi nyt voitollc Clemcnceaun ''cordon sanitaire" ell terveydcnboitovyohykkecn idea. Sen vyohykkeen oli toiselta puolen suojeltava Eurooppaa bolshevismilta ja toiselta puolen sen suojassa oli jarjestettiiva sotavoimat, jotka hyokiiten Venajalle auttaisivat kukistamaan bolshevismin. Sen politiikan toteuttajaksi tuli Englannin sotaministeri Winston Churchill, Marlboroughin herttuasuvun impulsiivinen vesa, joka politiikkansa tahden oli koko ajan vastakynnessa skeptillisen paaministerinsa kanssa. Cordon sanitaire politiikan paikalliseksi jarjestajaksi Itameren maihin tuli liittovaltioiden sotalahetysto, jonka Pariisin rauhankonferenssi lahetti tanne v. 1919 huhtikuussa ja jonka johtajaksi Helsinkiin saapui toukokuussa entinen Britannian V:n armcijan komentaja kenraali sir Hubert Gough. * Churchillin politiikan paatarkoittiksena oli bolshcvismin kukistaminen Venajalla. Invention paiivoimat tuli muodostaa Venajan valkoisista, joita auttaisivat rajaseutukansat. Valkoistcn venalaisten paajohtajaksi Itameren maihin tuli kenraali Judcnitsh, entinen Venajan sotapaallikko Kaukasiassa Kesaiin asti" koettivat liittovaltiot jarjestaa Judenitshille apuvakea Suomesta. Itse Judenitsh istui Helsingissa esikunnassaan ja neuvotteli Suomen viranomaisten ja liittovaltioiden edustajien kanssa. Samalla valitti han seka hancn edustajansa liittovaltioille, cttei Suomi haluakaan hanta auttaa, vaan koettaa omin voimin siepata kappaleita Venajalta. erikoisesti Ita-Karjalasta. kangelin suunnalla ettii Karjalassa murtui noitten "valkoisten venalaisten" rintama hclposti ja vuoden 1920 alussa oli bolshevikivalta Icvinnyt Jaameren rannikollc saakka. Niin paljon Miller kumminkin ehti aikaansaamaan, etta han ennen valtapiirinsa hiiviota rctteloi Vicnan Karjalan itsenaisyysliikkeen kanssa ja talla tavoin valmisti bolshevismin valtaanpaasya Karjalassakin. Vuosi 1921 oli oikeastaan Venajan sisaisten melskeiden viimeincn todellinen sotavuosi, joka viela asetti neuvostohallituksen mita kovimmallc koetukselle. Jarkyttihan Kronstadtin kapina kc- vaalla 1921 kaksi kutikautta koko neuvostovallan perustuksia, ja samanaikaiscsti saivat nuo uudet punaiset kenraalit ponnistaa voimiaan ns. Antonovshtshinan, suuren Keski-Venajalla varsinkin Tambovin laanissa riehuneen talonpoikaiskapinan kukistamiscksi. Ja sitten tuli viela hirvittava nalkakausikin, joka vuosina 1921—-1922 surmasi ainakin 5—^6 miljoonaa ihmista noiden sotakommunismin kauden tuhoamicn tai maasta pois ajamicn monicn miljoonien lisaksi, niin etta vasta L,cninin seuraavana vuonna julistarna nep-politiikka taas alkoi tuoda helpotusta noihin hirvittaviin oloihin. 15 INKERI Nama valittelut saivat eniten vastakaikua Ranskassa, jossa Yenajaa pidettiin edclleen mahdolliv. Swxnelta ottivat ranskalaisct lnpauksen, ettei se ilman Liittovaltioiden suostumusta vie soiavorim'aan Ita-Karjalaan. Kun Suomen lalK-ttilas Enckell hcinakuussa v. 1919 pyysi Pariisin rauhankonferenssilta siihen lupaa, niin Ranska kiclsi sen, vaikkakin mutit Liittovaltiot olivat valiniit myoiitamaiin, ensi sijassa Knglanti, jonka sotatilannc Murmannissa ja Arkangelissa siitii olisi helpottunut. V. 1919 kcvaaseen menncssa sclvisi Venajan valkoisille. ettii heidan oli jatettiiva toivcet apuvoimicn suamisesta LiittovaHioilta ja. tukcakseen valkoisten paarynnakkoa Moskovaa koliti, tuli hyokata my 6s Pietariin. Sc ei otlut ilman suomalaisten ja eestilalsten apua Judenitshille mahdollista. Naita ruvcttiin nyt Liittovaltioiden tohncsta siihen palnostamaan, mutta Suomen ja viela vahemman Eestin itscnaisyyden tunnustamisesta Venajan valkoiset eivat halunncet tietaa mitaan. Naiden rajaseutumniden vastaisen kohtalon olisi maarunnyt koko Venajiiii kasittiivii Pcrustava Kokoiis. Koska neuvottelut siihen suuntaan eivafc edistyneet, tekivat Liittovaltiot ratkaisevan askeleen ja toukokuun alussa tunnustivat Suomen itsenaisyyden. Kutcn joillakin lalioilla vaitetaan, antoi heillc siilicn s\sayksen P.-Amcrikan elintarveavustuksen fdustajan Hooverin vaatimus, ettii saataisiin paikallinen virallinni niahti, jolla olisi oikeus kuitata saaduiksi jacttavat t'lintarpect. Tamii Liittovaltioiden toimenpide sai aikaan Venajan valkoisten taholta vastalauseita, mutta Juden it shin, joka oli menettamassa kaikki toiveensa, pani se ratkaisevasti toimimaan. Keviian tullenoli bolsherismmvastaisten voimicn toiminta Itiimeren maissa vilkastunut. Puolalaiset valloittivat Vilnon, saksalaiset ja latvinlaiset lahcstyiviit Riikaa, Eestissa olivat Vcniijan valkoiset n.s. Pohjoinen armeijakunta tunkeutumassa Pictaria koliti, ja itsc eestilaisct valloittivat Pihkovan. Suomesta meni vapaaditoisia Aunnksecn. Lenin maarasi Pietarin jo evakuoitavaksi, ja Stalin, joka oli kiircellisesti liihctctty paikalle puolustusta jarjestamiian, sclitti sanomalclidille Pietarin kohtalon riippuvan Suomen hallituksesta. Liittovaltioiden painostamana Tudenitsh teki Suomen valtionhoitajan Mannerheimin kanssa so]>imuksen. jonka mukaan hiinen tuli chdottomasti tunmistaa Suomen itsenaisyys. Suomi olisi saanut paasyn Jaamerelle, Ita-Karjala — it^cmaiiraiimisoikcudcn, inkeriliiiset — samat oikeuclet kuin venalaiset Suomessa. Sotatoimintaa IMetaria vastaan olisi johtanut Mannerheim, myoskin Vcniijan valkoisia Judcnitshin alapaallikkyydella, josta sitten piti tulla Pietarin hallinnollincn jiaaministeri. Ratkaiseva vastalause taman sopiniuksen johdosta tuli taas Venajan valkoisten puolelta. Kaikki hcidan kcskukscnsa olivat sita vastaan, lukuunottamatta paria poikkeusta, ja Judenitshille annettiin 16 RAVINTOLAMME er! puolilla kaupunkia ovat helsinkilaisten ja Helsingissa k.wi jain huokeica ja ajanmukaisia ruokailupaikkoja, Ei palvelusrahoja. ELANTO KOKKI-perunajauho — KOTIMAINEN LAATUTUOTE — Valmistaa OY. P E R U N A , Tampere maarays kieltaytya allekirjoittamasta. Ja niin oli v. 1919 kcsaincn sotayritys paimmut veteen. Ranskalaisten neuvosta Judenitsli muutti nyt Suomesta Kestiin, jossa silla valin Venajan valkoisten Pohjoinen armeija oli kasvanut noin kalidenkymnienentuhannen miohcn vahvuiseksi. Se oli valloittanut Lansi-Inkerin, mutia tftrmiUi samalla \-hteen Inkerin vapaaehtoisten kanssa, joitten itsehallintoa se ei tunnnstanut. Pohjoisen axineijan johtajat riiteliviit iny(">s keskeniian ei\-;itk;i Iiahmnect tunmistaa Juilcnitshia paallikokseen, ja koska aika kului naihin keskinaisiin kahnauk-siin. haukkui kenraali tiou^li hcidiit sotamiehcn suorastikaisuudella ja lalietti esikuntapaiillikkonsii kcnraali Marchin hcita rauhoittamaan ja sovittamaan eestiliiisten kanssa yhteistoimintaan. Kun venalaisia johtomiehia ei saatu sovintoon, toimii March taas sotamiehen suor:isukaisuiuk'lla: hiin kutsui heidat kaikki TallJnnaan Kn^lannin paakonsulinvirastoon, otti kcllonsa taskustaan ja antoi heillc 40 minuuttia aikaa Luoteis-Vcnajan hallituksen nmodostamiseen. Tama hallitus olisi oikeutettu solmimaan sopimuksia eestiliiisten kanssa. Kielteisessa tapauksessa lakkauttaisivat Liittovaltiot Veniijan valkoisilta avustuksensa. Vielii cnnen 40 minuutin kulumista oli vcnaliiisilla hallitus koossa. Myos Judcnitsliin kanssa sov i t t i i n . vaikka hiin panikin alussa vastaan. Mutta n i i n k u i n aikaisemmin kysymyksen ollcssa sopiniuksen teosta Suomen kanssa tuli ratkaiscva vastustus taas Venajan valkoisten kcskuksista. Nc ci\'iit tunnustaneet Marchin omavaltaista toimintaa, ei\'iit myoskaan uutta Luoteis-Venajan hallitusta. Se suututti Goughia perinpohjin ja han matkusti pois Liinteen, Ilmoittaessaan I'ariisin rauhankonferenssille pettymyksensa Venajan valkoisiin, Jian selitti, etta ainoa keino Pietarin valloitlamiseksi I X K !;. k I on -- Eestin itsenaisyyden tunnustaminen. Siihen t'iviit Liittovaltiot kuitenkaan suostuneet, odottacn \n valkoisten paasotajoukkojen vauhdikkaittt-n hyokkaysten tuloksia. I'ariisin rauhankonfeK'nssi oli myoskin siita syysta keskeyttanyt neuvottelunsa Eestin valiaikaisesta statuutista, koskn kirjecnvaihdossa Venajan valkoisten ylipaallikon amiraali Koltshakin kanssa oli Eesti ynna muiu Jtameren ja Kaukasian valtiot luvattu Venajiille takaisin itseliallinnollisina alucina. Johtava osa Itameren maiden politiikassa siirtyi nyt Englannilta Ranskalle, joka aikoi ensin laheit;ia tanne kenraali Manginin. Hanen kicltaydyttyiian lahctettiin kenraali Xit^sc'l, entinen sotaliiln.'tysto jasen Pietarissa. Niessel jjii itse Ita-Preussiin likvidoimaan Saksan inventiota Latviaan. ItanuTt'ii maihin tuli lumen edustajansa kenraali Ktievant. joka alk<jj hankkia Eestilta apua Judeiiitshilli- I'ietarin valloittaraiseksi. L'usi sotaliike alkoi lokakuussa, niutta melkein sainaan aikaan alkoi myos Latviassa cvcrsti Berniondt-Avalovin johtamana sikalaistcn saksalai^vcnalaisten hyokkays Riikaan. Bermondtin liyokkaystfii paatarkoituksena oli Riian valloiltamisella valivistaa asemaansa. jatkaakseen sit ten ylirkssi'i Judenitshin kanssa sotaretkea Pietariin. Kaytiinnossa osoittautui i u u r i lianen vaikutuksensa Judeiiitshilk 1 vahingolliseksi, sillii latvialaisci ja eestilaiset menettivat luottamuksensa Venajan valkoisiin ja lakkasivat kainiattaniasta Judenitshia. Myos Englannin monitorit, joittea raskas t y k i > to oli Inkerin rannikolla pommittamassa Krasnaja Gorkan linnoituksia, poistui siclta siirtyakscen Riikaan Bermondtin sotavakcii pommittamaan. Sen jiilkeen eestilaisten ei enaa onnistunut valloittaa Krasnaja Gorkaa uudclleen, joka jo kerran kesallii oli Inkcrin vapaajoukkojen hallussa. Suuressa pulassa, kun hvokkiiys Pietarin porttien luona pysahtyi ja oli niuuttumassa peraytymiseksi, Judenitsh pyysi taas apua Suomesta. Taalla punn i t t i i n asia vakavasti ja tiedusteltiin, minka vcrran kannatusta se saisi Liittovaltioilta. Stiomen vastaus oli kielteinen. Ei ollut takuita siitii, etta \cnajan uusi hallitus olisi tuiinustaiiut Suomen itsenaisyyden ja tiiyttanyt sen muutkin vaatimukset. Ja kun Venajan valkoiset olivat taipuvaisia myonnytyksien tekoon, niin se oli jo liian niyohaista. Mita tuli Liittovaltioihin, niin saatiin kuulla. ettei Ranska antaisi ekspeditiolle minkaanlaista apua eika vastaisi siita. Enplannin paaniinisteri Lloyd George taas ei kannattanut ollenkaan Suomen sckaantumista Venajan asioihin. Xiin paattyivat Judenitshin samoin kuin muittenkin Venajan valkoisten hyokkaykset epaonnistumiseen. Senjalkeen kun Eesti oli tehnyt rauhansopinmksen Xcuvosto \"enajan kanssa. lakkauttivat myos Liittovaltiot Venajan saartonsa v. 1920 tamniikuussa. Ja si ten paiittyi myos Liittovaltioiden inventio Itameren maissa. jollaon^ctinteitd \ f li r s < b c f f HENKIVAKUUTETTU TURVATTU KESKINAINEN HENKIVAKUUTUSYHTI5 SALAMA Puhtaasti suomalainen suuryhtio — Vakuutuskanta 3.000 mi 1 j. mk. 17 I XKERI A. SOOM: PIIRTEITA NARVAN HISTORIASTA RUOTSINVALLAN AIKANA Inkeiimnaan historia on ib<x>-luvulla kiintcassa yhtey(k-ssa kovernementtikaupungui — Xarvan —• historian kanssa. Narva oli tab an aikaan Inki-rinmaan hailinnoliincn, henkinen ja tietyssa maarassa myos taloudcllinen keskus. Sellatsta asemaa ci Narvalla ole ollul Inkerir.niaan suhteen ei keskiajalla eika myoskaan myohemmalia Venajanvallan ajalla. Ruotsalaiset valloittivat Narvan kuten muutkin Inkerinmaan kaiipungit v. 1581. Mutta v. 1590 joutui Inkerinmaa jallecn venalaisille. Vasta v. 1612 valloitettiin Inkerinmaa uudelleen. HalHnyr.dlisesti se jaettiin Narvan, Ivangorodin, Jaaman, Kaprion ja PahkinaIhman laaneihin (myohemmin liitettiin naihm Kakisalmi). Solavuosina oli kukin la'ani halHnnollisesti jokseenkin itsenainen. V. 1617 lopulla muodostettiin Narvan, Ivangorodin, Jaaman ja Kaprion laaneisla Inkerinmaan maaherra-kunla. Tainan alaisia olival laanien kaskynhaltijai. V. 1629 yhdistettiin Inkerinmaa ja askettain valloitetlu Liivinmaa yhdeksi kenraalikuvernemcntiksi. Vaikka kenraalikuvernoori asui Liivinmaa]la ja vieraiii Inkerinmaalla vain verrattain harvoin, voinimc kuitenkin taydella oikeudella pitaa Narvaa sinakin aikana Inkerinmaan liallinnollisena keskukscna, silla siella asui paikallishallinnon kaytannollinen johtaja — maaherra cli kuvtrnoori. Viimeksimainittu pani myoskin k-jiinalikuvernoorin niaaraykset taytantoon. Xarvnn kuvcriiitort-ista on nimcnsa jattanyt Inkerinmaan historiaan t-nnen muita Xils Assersson Mannerskold (1626-- 1643). V. 1642 muodostettiin Inkerinmaasta ja Kakisalmcn laanista itsoiiainen kf»raalikuvt'rnementti. Aluksi liitettiin siihen myiis Alutaguse, mutta Kristiinan hallitnsajan lopulla yhdistettiin viimcksimainittu jalleen l^cstin kuvcrnementliiii. Taman uudistuksen jalketn oli kuvcrnc'inentin rajalla sijaitsevan Xarvan luovntcttava tarkca asemansa cnemman maan ktskustassa sijaitsevalle Nevaniinnalle, vastaperuststulic kaupungille, joka samnna vuonna 1642 sai viralliset kaupunginoikeudet Nevanlinnaasa asui vat kenraalikuvernooreista Erik Gyllenstierna (1642—1645) ja Karl Morntr (1645 — 1651), mutta kolmannen kenraalikuvvrnoorin, Erik Stcnbockin (1651 —1654) asuinpaikaksi hallitus inaarasi Xarvan, ja siita alkacn Xarva mnuttuu ja'Ilcfn kuverncmcnttikaupungiksi. i()4o-li!vuila Narvaata tuli myos kirkollisessa suhteessa Inkerinmaan keskus. V. 1641 perustettiin Xarvaan supcr[ntendentia virka ja konsistorio. Ensimmfiiaeksi superintendeotUcsi tuli maislcri Henrik Stahel (1641—-1657). joila muunmrassa on ta'rkca' OBIHIP eestin kirjakielen klo- 18 jana. vStahelin toimipiiriin kuului, paitsi Xarvaa, Inkerinmaa ja AJutaguse (viim. main, vuoteen 1651). Narvan hiippakunnan perustamisen syyna" oli kuten tunnettua hallituksen ha-lu kaannyttaa luterinuskoon Inkcr : nmaan krcikkalaiskatolinen vaesto, jonka muodostivat paikalli-set suomensukuiset ja vena'atset. KirkalHscn eheyden tuii olla takeena siita, etta maan venalaismielinen asujamisto vastedes tuntisi valtakunnalliset intrcssit entmmar. omikseen. Stina tarkoituksessa, niin ihmfelliselta kuin sc tuntuukin, asetettiin Inkerinmaan oikeauskoiset seurakunnat Interilaisen superintendentin valvonnan alaisiksi. Vaikka kirkollisesta uudistuspolitiikasta ei ollutkaan toivottuja tuloksia, vahcni kuitenkin krcikkalaiskatolisten lukumaara Inkerinmaalla. Se johtui c-tupaassa viimemainittujen jnukkopakenemisista yli rajan ja suomalaisten asukkaiden siirtymisesta tyhjiksi jaaneille alueille. Narvan kaupungilla on i6oo-luvalla, paitsi hallinnolHsta ja kirkollista merkitysta, myos hu imattava asema kauppakaupunkina ja rajalinnoitukstna. Krtikki na'ma tekijat ovat ratkaisevasti vaikuttanect ennen kaikkca knupuiigin itlkonaisecn kehitykseen. Narva oli ollut linnoitn-kaupunkt jo I20O-luvttlta alkacn. Saman viiosisadan 70luvulla rakensivat tanskalaiset, joille siihen aikaan kuuiui Pohjois-Besti, Xarvanlinnan Narva jot-n 1 an sir .inn all i-. Sita scuraavana Kalparitariston valtakautena taydennettiin pita 51 mctria korkcalia (jot-n pinnasta 71 m ) "Pitka Kermanni" nimisella tornilia. V. 1492 rakenneuiin joen vast-mmallc rannaile. aivan vastapaata mainittua linnaa, venSlainen Ivangorodin linnoiuis. jonka tarkoituksena oli t-staJi ritariston suunmtelmat Inkerinmaan suhtecn. Linnoitukstn valloitii tosin nelja vuotta myuhemmin Viipurista tullut guomaiats-ruotsalainen joukko, mutta v. 1507 aloitettiin siinii sangen laajalk- ulottuvat varustustytit, joilla vahvistettiin aikaisempaa linnoitusta ja laajenni-ttiin sita tuntuvast:. Narvanlinnan pohjoispuolelL' syntyneen kaupungin linnoittaminen aloitettiin v. 1380 paikkeilla, jolloin rakennettiin ensimmainen ympiirysinuiiri ja tornit. Ruotsin hallitukscn aikana niaarattiin, etta oli ryhdyttava uudistamaan kaupungin linnoituksia siihen aikaan muodissa olk'en (Albrccht Durt-rin keksiman) bastcidijarjestelmar. mukaan. V. I5go, jo enni-n lopullista valmistumistaan, kcstivat uudet linnoitukset ensimmaiscn tulikokcensa vsniilaisten vaikcan piiritykscn aikana. Kustaa II Aadolfm rtiknna muutcttiin basteidit italialaisen systcomin mukaisik^i hastionciksi. Narvan str-itegiscsti tarkca ascma pa- I N KERI .\arran linna. kuitti viela myoheinniinkin rnkciiiaina-in yha uusia ja uudenaikaisenipia linaoitusjatjefltelniiS. Xiin alkoivat Narvassa iftoo-luv'im puoHvalissa jaliecn laajal rakennustyot vanhan alankomaalaisen jarjesteiman inukaan. Xama tyot, kuten sunnnitclmat kattpunkialueen iiuomattavaksi laajentamisekBi, jaivat kuitenkin lopulta k^sknit-raisiksi ja Venajan—Ruotsin sodassa 1656—-58 havitettiin scka uusi esikaupuiiki ttta puolivalmiit muHavaliit. Narvan lirmoittamiseen ryhdyitiin uudellecn v. 1682 ja sa-itettjin eni-mman tai valicminan Inppnun I'uhjan sodan aikana. Naiden noin 20 vuotta ke. e tan'jiden imnnitustdidcn aikana lisaantyi tyomiehinii kaytettyjen suonnlaisten sotilniden luku, jotka etupaassa kuuhiivat Viipurin, Uudtmnaan ja Savon rykmentteihin ja joita joka kevat lalictettiin suurin joukoin I;ik<.'rirmaan kautta Xarvaan. Vuosittain oli toissa yhteensa 1000^—3O°o miesta. Kuuluisan ruotsalaisen linnoitusmestarir. Erik Dahlbergin SLiiiiinitelmicr, mukaan rakennettu linnoitus oli tekniikan viimcinen sana ja sen piti pystya ehkaisema'a'n kaikki vfiililaisten hyokkaykset. Etta se v. 1704 kuitenkin antautui, on er.emmankin Kaarle XII :n lyliylnakoiscn prjlitiikaa syyta, minka vuok.si melkein kaikki maajoukot vietiin toisille taistelutantereillc Puolaan ja Liettuaan. Narvan nicrkityksesta huomattavana kauppakaupuokina todi^tavat sen lukuisat ja tyylikkaat barokkirakennukstt, jotka ovat tahan paivaan asti melkein mttuttumatta sailyncct. Aivan raatihuoncen vieressa naemme sunrtn porssitalon, jnka vuosina 1691—1700 rakennettiin ulkomaalaisten kauppiaidcn avulla. Kaupunyin vanhan torin toisella rcunalla, vastapaata porssitaloa, sijaitsee kaupungin vaakahUODC, missii punnittiin kaupunkiin ttiodut ja siclla myytavat tavarat. Rikkaat kauppiaat suorastaan kilpaihvat asuinrakennustensa komeudesta. Tyylikkaimniat ovat ruolsalaisen tukkukauppias Herman Poortenin (1695), cnjilantilaisen laivanvarustajan ja kauppiaan William Kcttlewellin (1698), pormestari Joh. Chr. Schwartzin (:666), yliasutusmestari Johan Stael v. Holsteinin. pormcstari Laurcns Numensin (1655) ja taman veljcn Levin Xumensin (1652) talot. Mainituissa taloissa ja lisaksi luknisissa muissn yksityisissa rakennuksissa voimme viela nytkin ihailla tyylikkaita barokkiporttaaleita, pikku-tor- ncja, taifeellisia rautatsia tuuliviireja, kolkuuimia, ristikoita j.n.c. Silti emme saa kokonaan unoiitaa v. 1(117 valmi^timutta raatihnonetta, josta, niinkuin Knotsin hallitus o'i vaatinut, ttili sen ajan tapaan mita suuronmoisin ja uhiAtavin. Kaupungin tarkeasta asemast.i Tnkerinmaan halUnnollisena keskuksena on nicrkkina XarvarJinnan viiTt-ssa sjjaitseva suuri kivinen kuvernciiK'nttihailinnoii tali), joka rakennettiin i6oo-luviin alkuptiolella, ja kirkollistfiia ki'skuksena .scnaikaincn ruotsalainen tuomiokirkko, juta v. 1641 ryhdyttiin rakrntamaan Henrik Siahelin aloltteesta. Huolimatta Inkerinznaan vjilittomasta aaapuruudesta (.•i Xarvan asukkaissa oliut montakaan inkerilaista tai vatjalaista. KaupunginhaUituksen johto oli aina vuosisadan viimfisellc ndjfinnekselle kaupunkiinmuutianeiden saksalaisten kauppiaaten ja kasityolriisten kasissa ja nama inaarasivat, millaista asnkasainesta snosittiin. Aikaisemmin oli Narvassa joku inaara ccstilaisia ja Suomcsla juuri tullcita suomalaisia, jotka tyiiskcntcliviit siella linnoitustoissa. renkeina ja palvL'lijattarina. Etenkin vuosisadan lopulla nayttaa siirtolaisiuis Suom-jsta kayvan erikoisen vifkkaaksi. Suomalainen aine» Narva.ssa oli omiaan lisaamaan tiheaa laivayhtcyttii Suomeen j.-i aiheutti sen, ctta sikalaisessa linnoituk^essa oli melkein aina cnemmisto suomalaisia. Sotilaitten vainiot ja lapset lisasivat huomattavasti Narvan simmalaista vae.^tonosaa. Suomalaisilla oli kokn i6tx>-luvun ajan Narvassa oma seurakunta, joka tosin joinakin aikoina oli jhdistetty eestilaiseen seurakuntaan. Vuosisadan ktskipaikkeilla oli Narvassa myos hyvin mnsaasti venalaisia, jotka .siirrettiin ^inne, kun Ivangorodin kaupimkioik'-udet peruuiectiin v. 1645. Venajan -Ruotsin sodan aikana muutti suurin osa naista kuitenkin venalaistcn joukkojen imikana Venajallc. Muisla kansallisuuksista olivat Narvassa siihen aikaan edusU'ttuina ruotsalaiset, alankomaalaiset ja englanfiiaisot. KaupHHginhalHntoa hoidettiin aioa lOoo-Iuviin puoliva'liin .saksalaisjssa kaupongeissa keskiajalla kvhittyiiL'tseen harvainvaltaiseen tapaan. Hallinnollinen kcskuselin <ili maistraatti, jonka muodostivat raatimichel, jotka itse ajoittaisin taytevaalein valitsivat uudet jasenet cronneidcti .-ijnan, ja pormeatarit. J»s kanpunki sota-aikana jotitui Irangorod. 19 I N K 1-: R I vaikeaan asemaan, muodosii raadin vain 3—4 raatimiesta ja yksi pormestari. Silla oli yiin paikallinen hallitusvslta ja sc Bekaantui usein paikallisiin ja kaupunkihallinnna a^ioihin. Kosk;i valloittamiscn jalkmi maarattiin Xarvassa voimaan Ruotsin laki — muissa Haitian kaupiingcissa sensijaan sailytettiin vanhat kaupunkilait ja laaja itsehaHiiitojarjestelma — niin katsni hnllitus olevansa oiketitcttu perustamaan sinne Kuotsirt esikuvan mukaan kollcgioit;; ja n.k. "kuninkaallisen pormestarin" virau. Ruotsista sinne v. 1644 lahetetty pormestari Jakob Fougclt perusti 3 kollegiota: oikeus-, rakennus- ja teoIHsuus-kauppako]legint. Koska samanaikaisesti laajcnncttiin raadin kokoonpanoa, valittiin jakaiseen kollcRioon kolme jasenta. Fougdtin lahdtttyii Xarvasta v. 1653 korvattiin kuninkaallisen pormestarin virka kaupunginfcreivin viralla. V. 1686 maarattiiii, ctta asiainkasittelyn raadissa ja oikcusistuimissa tuli tapahtua rnotsinkielella ja etta valiintaan yhdcn pormestarin ja puolet raadin jasenista on oltava ruotsalaisia. SiU-n voitiin estiia saksalaistcn Hian suuri valta kanpunginhallituksessa. Kaupunkilaisten tarkcin elinkeino oli kauppa. Sen harjoittajien lukuinaara ei tosin ollut niin su;iri kuin kasityolaisten, mutta se oli sc elinkeino, joka ennen muita pyslyi lisaamaan kaupungin varaliisuutta. Vilkkaapta kaupankaynnista hyotyivat kaikki vaestoluokat. Puolivaliin ifxin-lukua t-i Xarvan kauppa, joka paaasiassa oii valityskauppaa VenajaHe, ollut kovinkaan huomattava. Olihan \'enajan kaupankaynti LSnsi-Euroopan kanssa alkanut i5oo-luvun keskivailitilla tapahtune<?n murrosajan jalkcen kulkea Pohjoisen Jaameren kautta. Ruotsin hallituksen jatkuvicn pyrkimysten ja ulkopoliittisten ta20 ]i;;huinii'jn vuoksi alkui Vcnajan kauppa lopulta kuitt'iikin yhri cntmman ja cnemman kulkea Kuotsin baltilaisten satamitT kautta. i6oo-hivun viimcisilla vuosflcymmenUia olikin Xarvan kauppa jo sangen huomattnva. Xarvan vientitavarat oli vat liina. hamppu, vilja, rasva, traani. vaha, kala, liha ja puutavara. Viimeksimainittu k a u p p a ala alkoi kehittya vasta /o-luvulla kasvaen vuosisadar. ioppuun mt'nnessa verrattain suurcksi. Xarvan lahimpaar. ymparistoon syntyi jnukku suhoja, joissa valmistettiin tukeista lautoja ja lankkuja. Puunvicnti BUUntaut&i ctupaassa Alankuniaihin. Lansi-luiroopasta tuotiin suolaa, viincja, kangas- ja rihkamatavaroita, tupakkaa, laakkciia y.m. (jo-luvulla o!i Xarvan paamaarana kchittya joj>a Persian ja Lansi-Euroopan valisen kaupan snlmukohdaksi. Tuloksena ruolsalaisen eversli Kahriciuksen kaynnista Persian sahin puhcilla saapui Xarvaan sikaliiisia armccnialaisia silkkitavaroinecn. Narvan kaupunginmuseon naapurina on viclakin talo, jota kutsuiaan "Persian kasarmiksi" ja jonka hallitus oli antanut ISpimatkustavien persialaisten yopymis- ja kauppapaikaksi. Teollisuudesta tana aikana voi tuskin puhua. Se perustui etupaassa ammatlikunticn jarjestettyyn kasitytihun. Tuotteet valmistettiin kasityomestarien pienissa tyopajoi.'-sa ka'sin ja kuiuttajan crikoisesta tilaak.sesta. Narva^sa oli vuosisadan lopulla hyvin moiifn alan kasityolaisia Ammattien piirissa ilmenee voimakas erikoisturaistendenssi. Ilmeiseksi vahingoksi oli ammattikuntien pyrkimys saavuttaa taydcllinen monopoli omalla alallaan seka kanpungissa etta maascudulla. Jokaista laitonla kilpa'lijaa vainottiin ankarasti ja kaikkien sellaisten vierasten teollisuuatuotteiden tuominen kaupunkiin, mitii siellii it.su .\'an'tin suom.-ruotsalainen kirkka. I XKKR I LACK I L A I H O : MIKA ON VIRON I N K E R I ? Inkeri, ennen elinvoimainen ja kukoistava man. sekii sen aidinkieltaan ja suomalaista hengenperintoaan ihailtavan hartaasti vaalinut kansa. joka nyt elaii sorrettuna ja orjuutettuna, on mi-ille k a i k i l l e tuttu ja rakas. Sen vaellusta orjamappuraisella tielliian me seuraamme syvnsti surren ja sydamesifunnie saalien. Mutta mikii on Viron I n k e r i ? X i m i ilinaiset-, etta kysymyksessa on Viron tasavallassa sijaitsviva Inkerin kolkka, etelaisen veljeskansamme suojeluksessa eliivii vapaa ja onnellisetnpi I n k e r i n kansan sirpale. Missii, mi ten lienkisen vireytensa saHyttaneena ja millaisissa taloudellisissa olosuhteissa se nykyaan claa, nailiin kysymyksiin koetan seuraavassa vastata. Ksitykseni pohjautuu knlilena viimc kesana yhteensii neljan kuukatick'n aikann Viron Inkerissa kieliaineksen ja kansanrunouden kfrutityon yhtcydessa tekemiini huomioihin seka seudini kymmenien ystavallisten ja tiedokkaitten vanhuksicn kcrtoniuksiin ja muisteltniin. X'iron Inkerin muodostutninen perustuu siihcn urlieaan vapaustai'stelnun, jota inki'rilaiset virolaistcn ja suomalaistcn asevcljien tukeniana kaksi vnosikymnient;i sitten kiiviviit vnosisataista perivihollistaafl vastaan. ^^<nK't lantisimmankin I n k e rin — nykyisen Viron Inkerin — kylisiii muuttuivat itilloin savuaviksi raunioiksi. Xiiiden kylicn omistuksesta taistcltiin katkerasti. Lukuisat tariiiat kcrtovat vieliikin sodan kauhuista sfkii naisti'ti ja pystyttiin valmistamaan, <»li kicllctty. Hitk-ttiin niyos t:irkk;ia hnolta siita, ctttri ammattimestarien ja kisallk-n Inku ylittanyt maariiitya rajaa, joka olisi aiiiciittamit vounakkaampaa kil])ailn;[ iaillisi^sa rajoissa. Ei kiiitcnk.ian punltimnt myiiskaa']! suurempia, n.s. manufaktuuriyritykfliS. Joalan koskilk- ix-Tiistcttiir, vuosisndan imolivjilissa kuparftakomo Vcnajulk- vii'tiiviin ruotsalaist-n knparin jalostamiseksi. Vuosisadan lojjpyp'.iolella syiUyi, kutcn main!flu. Xarvan yinpiiristoon joiikko salioja Vcnajan mctsicn jalostamiseksi. Lisa'ksi nli olt'ina^sa vanntusniylly, julninalian parkitsemistehdas, saippuatehdasyritye ja monta muuta. Vuosisadan Jopiilla niin kaupungin ulkonaossa kuin hallinnon ja taloudelHsen elJiina']] alalla iliiK-nni.'cn inii-k'nkiuitOiseD kdiityksvn katkaisi akkijyrkasti v. I7<x> alkanut Pohjan sota. Saksalainen ainos paasi taas valtaan, rakenaasalalla saatiin tuskin mitiian initta aik.-i.'ii! ja iHick'n venal iiisfii paSkaupungin, T'ictarin. kilpailu tukahdinti kaupan. Samoin nicncttiiii Xarva johtavan asemnn>a I nkfriiuman sulitt'i-n. la.sten oisista pakomatkoista tulilinjoilta Inker in ranlialliscmpiin kyliin. Tarton rauliassa v. 1920 onnistui taitavien virolaisten diplomaattien saada strategisesti tarkea Xarvajoki malidollisimman tiiydfllisesti Viron tasa\ a l t a a n . Tiilloin lohkaistiin osa lantisinta Inkcriii muusta Inkerista ja l i i l e t t i i n etelaiscn \'eljesniaamnie yhteyteen. Raja vedettiin saalimatta kylia halkoen ja omaiset toisistaan eroittaen, inaariiavma olivat tietenkin vain maasto- ja puolnstusnakokohdat. Xeljiin kilometrin pitmulclta raja kulkee suoraan polijuissiuinnassa picnta Kullanjokea p i t k i n . Kun nionet kylat oli rakennettu joen tnolemmin p u o f i n . joutni raja jakaniaan nc kalitia. Talloin kiivi niinkin, elta vanheinmat ja lapset, veljet ja sisart't j o u t u i v a t toisi.^taan erilleen, snkulaisi.sta puhutnattakaan. Aluksi ei vartiointi miciella rajalinjalla. joka yllattaen oli muodostettu vuosisatoja suomalaisten asumalle maalle. ollut ko\-inkaan ankaraa. I'aikalliset asukkaat ja kauempaa Inkerista tulleet sotapakolaiset saattoivat mclko vapaasti liikkua omaisissaan ja viljelyksilliiiin mok-minin puolin rajaa, Mutta knn oli rakennettu piikkilanka-aita ja korkeat tiihystystornit. katkesi k a i k k i ylitey.^ itiian pain. Vain laulamalla voitlin eniia kertoa kotoisia k u u l u m i s i a , knnnes sekin noin kymmenen v u o t t a sitten estettiin. Nyt saattoivat Viron puoleislen kylien asukkaat vain h i l j a i s i n a , kyynclten suinentamin silmin katsella rajan taaksc. miten lieidan ja heidiin omaistensa knkoisiavat kotikyliit r e v i t t i i n maan tasallc ja asukkaat kuljetettiin tuntemattomiin seutuiliin ja kohtaloihin. On niiin oil en pidettava sallimuksen suopean kiiden olijaukscna, ettii edes kynuncnisen pientii inkerilaiskylaa viilttyi suurcn Tnkerin kohtalolta. X'ama kvliit sijaitsevat liistoriallisen Xarvan kaupungin ja Narvajoen takana, noin 15—20 kilometrin paassa Narvasta. N i i t a rajoittavat luoteessa ja pohjoisessa meri. Suonien lahli. lannessii levea Xarvajoki. cteiassii stiuret suot ja Viron venillaiset kylat. Alueen keskitsc virtaa niutkitellcn relievarantainen Rosonajoki, joka saa alkunsa Laukaasta. I n k e r i n inuinaisrunojen ylistiimiista Lawasjoesta, ja laskee Xarvajokeen aivan lalu-lla merta. Rosotia antaa kesaisin eloa ja pirtevttii koko talle hiekkapcraisclle seudulle. Scudun vanhinta viiestoii ovat kreikkalaiskatoliset inkerikot eli isorit — jo noin Soo vuotta sitten Suomesta, luultavirnmin jostakin Kymijoen ja T.,aatokan \';ilisiltii seuduilta tai F.aatokan eteliirannoilta I n k e r i in nnutttamitta liinsisuoinalais-karjalaista 21 INKER! s- suom. kyia i - inkerikko „ S i - suom. ink. i i s = ink. suom. • VEN- venal. • VATJ - vaf-jal. • m/Jiw va/fekunnan raja I IOOODO TOIMITTANUT JUUSO MUSTONEN 22 INKERI Tnrrra ptihaltara poika 1'iroti ftikrrista. sekavaestoa, jota asuu laliinna Xarvajoen ja Rosonan suuta sijaitsevissa I'iiikylassii ja Saarkyiassii sekii aivan rajan aarilla olevissa b'aitliassakvlussa ja osittain Hanikcssa. Inkerikkoja on noin 900. hiker in alkuasukkaita vatjalaisia, joiden asumaalue ulottui niuinoin Narvajoesta Novgorod! in. niutta jotka nyt ovat Inkerissa Silkupuuttoon kuolemaisillaan. tavataan Viron [nkerissakin num tarn ia perhekuntia. Jonkin vcrran vahemmau kuin kreikkalaiskatolista vasetoa, noin 600—700 henkeii, on seudulla Interhmskoisia suomalaisia. n.s. AJa-Laukaan suomalaisia. joiden esivanhempien on todettu verraten myohaan — noin 300 vuotta sitlen — munttaneen meren yli Suomesta, kielestii paatellen joko Turun seuduilta tai ainakin joltain Yiipurin liintiseen murreryhmiian kuuluvalta alucelta. Sakkijarven—Virolahden seuduilta. Eniten asuu luterilaisia suomalaisia KalUvieressS, joka on koko Viron Tnkcrin suurin ja varakkain kyla. Se on niita harvoja soudun kylia, jonka maita ei raja halkonut. Mutta sen sijaan vapanstaistclun tttUpalot tuliosivat tiiman aikoinaan kuuluu kylan niin tyystin, etta sc taytyi miltci kokoiKian rakentaa uudelleen. Talldin luovuttiin Tnkerille tyypillisesta pcrinnaisesta rakcnnustavasta. jnnka inukaan talojen piti sijaita mahdollisimman lalu-liii loisiaan kyliiticn molemmin puolin, ja siirryitiin suureksi osaksi asumaan viljelysten keskclfe ja Viron hallitukseu palstoittamille n.s. "grunteille", uudismaillc, use in kilometrienkin piiiiliiin Rosonan rannoilta. Paitsi Kallivieren kylaa ovat myoskin Rcikulii. Arsia, Kulla. Rajakyfa ja Alakylii kokonaan luterilaisen vaeston asumia. Kaksi viimcksiuiainittua kyiaii ovat vasta talla vuosikymmenella metsaan ja viemarciu kuivatuille soille rakennettuja mid iskylia. Varsinkin kutiden kilometrin paassii Narvasta sijaitseva Alakylii. jonka perustamisvaiiieissa arisaitsee erikoisesti muistamista Inkerin kasvatin agr. Antti Lohen tarmokas toiminta, vaikuttaa varsin hyvin toimeentulevalta kylakunnalta. Mainittakoon. etta kvlan asukkaat. iotka suurimmak^i osaksi oval rajantakaiscsta Ivansi-lnkL'rista sotavuonna Narvaan paeuncita inkcrilaisiii ja jotka nyt jalleen ovat paasseet maatyohon kasik.^i, viettiiviit Ant in paivaa yhteisenii juhlapatv;ina;iii. Edclla mainittujen kylien lisaksi on rajankaynnin jalkecn syiitynyt Viron puolclle rajantakaistc-n suurkylien e,nti*iUe maillc muutaman talon kasittiiviii asumusrylimia, joiden nimena on Uusi Arsia, 1'itsi Vybiermaa, Uusi Ropsu. Naiden suomalaisten kylien tehtaviina on sailyttaa piikkilanka-aidan takaiseen kurjuuteen naantyncideti emakylien perinteita ja nayttaa, etteivat Inkerin kylat havittamallakaan havia. Viron Inkerin alueella on myos yksi taysin venalainen kyla, Karstala, jonka Rosonan itaiselia rannalla olevaa osaa sanotaan Gorkan kylaksi. Karstala sijaitsee Rosonan lansirannalla Kallivieren ja Vaikylan valilla. Sen asukkaat on maaorjundcn aikana tuotu jostain sisa-Venajalta. He ovat eli'ineet omaa elamaansa viilittamatta paljoakaan seudun paavaestosta. joka puolestaan on antanut karstalaisten olla omissa oloissaan. Venalilisia on Viron Inkerissa n. 200 henkea. Suunnilleen samaan nousee siella nykyisin asuvien virolaistonkin luknmaiira. Virolaisista loimii suurin osa rajavartijoina ja opettajina. mutta maauviljelijf'iitii un myos jonkin verran. Kutcii cdclla olcvasta Viron Inkerin kylia ja vaestoa kuvailcvasta esityksesta ilmenee, on nykyinen Viron Inkeri syntyperaltaan suomalaisen vaeston viljelykselk 1 raivaamaa ja asuttamaa maata — aivan samoin kuin muukin Inkeri. Sekii Viron Inkerin kreikkalaiskatolinen etta luterilaint'ii vaesto puhuu suomcn kieita, aidinkieltaan, joka — vuosisataisista virolaiselta ja venalaiselta taholta tulleista kulttuurivaikutuksista huolimatta — poikkeaa iiykyisesta kirjakielestamme vahemman kuin csim. lounaismurteemme. Inkerikkojen ja luterilaisen vaeston kielessa samaten kuin kausanruuoudessa, tavoissa ja uskomuksissa voi havai'ta useita croavaisuuksia, iotka johtuvat erilaisista liistoriallisista vaiheista ja uskonnosta. T.uterilainen viiesto on tietenkin syntyperastaiin taysin tietoista ja kan- / 'anha kvlt'i I'iron 7T -T* P yj _— 3 S pr -i c 3' y" — — 2 3 ^ vi niii n n uksee )p s JIT" - P 7T »S 77- 77* S3 O 3 77" 3- C — • __ 7T c £1 77* £; Fl 3^ G-r 0 3 r: o =L ~ V> . r- Q « 2. o < 3 J£. *L r;: J P = •='• pf ^ I'lirf 111:^ ^ 7^ i j-' : *"f "TT^P ai sa aa u S' — O P 3 5;i- 3 r- — • "T! C vi 2 ' — v i p iiLv. fj _ O - ; - ^ _ . 3 ^ ; 3 — i*; ~" — • V) 3 -~ i: fi: "--.'• 'i- » -• "• fi. -• ?~ "^ ~ ? ~ 3" ?s y -: O - * 2 r : < S' ,* 3- " •< •;• j:. P ^ - 3 : i ; ^ 3 ^ b ; p - - ; ^^^Tr-sHS. o ?r -• ~ v. '-. -H v. c r,v. P 5 S3 O_ ;y. « S3: Ot < —. " £ ._ 5; p S3 P 3 3 7T,^f <•-. 3- " ^ —. 3 I ' " ^ ' ~ P ?:" TT-"" ~ < P p 2 S 2. ™ "' *" -^ ^ n"S. ^ % £ • s.-: i i . " ^ ' ^ - p p ^ 3 -• ^ -i 7r2-ri P *•• v ~ ^ '^L j • * • * • « ; s 3 " 2 - - = c r ^ - 3 . — ^ . - . ^ " " ^ X x r " . T T - p j p T r i ; - - . - ! : ^ ^ ^ '—"'^ -• -. ^ - sT:-—• =r 3: 3 -j y) w. *r 3 P 5 ^ £ p"'< 3 3 P ,-r 5" ? : ° 3 -. 77- ""i'3^3- I XK KR I siltii ajoilta p e r i v t w a yritteliiiisyys ja haki kaupankayntiin scka pohjimmaisena oikea suonialahien sisu ovat viencet kanniisiin tuloksijn. On lisaksi erinomainen asia, etta Xarvan kaupunki ja XarvaJoesmm kylpylakauppala, sun ret kultituskeskukset, sijaitsevat vain 5—15 kilonietrin piiassii. I n k e r i n naisten valmistamat maitotalouden tuottcet ovatkin naissa erittain halututja. sillii suomalaisille ominaisessa siisteydessa ja pnhtaudessa nc voittavat monin verroin venali'iisten. vielapa virolaistenkin emiintit'n valmisteet. Kun talojen pellot ovat ylei'iisa picniii ja maaIK'rii liiekkaista. ei viljan kasvattaminen niyytaviiksi kannaia. Sitii riK'inmiui on viimc vuosina ak-iiu kiinnittaa lniolta ja huomiota puutarhanviljelyksim. jonka tuotteilla kylpykautena saa sievoisia tuloja. Varsinkin mansikkatarhoja niikee nykyisin pienimpienkin a^umustcn ymparilla. Syksvi^in naisct ja lapsct kayvat joukottain marjassa ja sicnessa. Inkerin soilla ja kankailia kasvaa runsaasti puolukoita, karpaloita, mustiJkoita ia muuraimia. M a r j a t samatcn kuin muutkin inaan ja karjan antinict kuljetetaan picnclla laivalla Narva-Joesutrhun ja N'arvaan Rosonaa ja Xarvajokca pitkin. Vanliankylan ja Xarvan valia kulkeva laiva onkin kcsaisin st'tidun tarkein kulkn- ja kuljetusvaline. ymmarrettavaa on, kun seudulla ei ole niitiiiui nuorilk- sopivia ansiomahdollisuuksia, cttii monct ncitosct ja nimrukaisct ovat liakcutuneet ansiotyohrin Narvaan, \n palavakivikaivoksille tai maataloustoihin sisamaahan. Melfcoinen on nykyisin jo niidenkin tniortcn jonkko, jotka suotnalaisten kcimotyota tukevieii jiirjest()jcn — 111111. Tnkerin TJiton — avustamina ovat kayncct Suonussa kansanopiston ja sitten kayttaneet liankkiniiaan tit'toja ja taitoja koiinsa ja kotiseutunsa hyvaksi. Viron Inkfristii puhuttaessa ei ole koskaan unohdeltava, mikii nierkitys tallii alueelliscsti viihaist'lla fiikerin kolkalla on nykyisin kansallisten t i e t c i t teinnu- tutkimukselle. Tunnettuahan on, ettii Tnkfrissii suotnalainen kansanmnotis on versomit katineiiiipaan kukkaansa. Kun nykyisin sunri fnkeri on ticteclta snljettn maa. ovat suomalaiset kansanrunouden- ja kielenttttkijat menestykscllisesti lurvautiincet Viron I n k e r i i n , jossa suomalaincn kansantietoua ja kalevalainen rnnolaulu ovat siiilynt-ct paremmin kuin missiian mnnalla vapaan Euroopan alncella. Kim suurta Inker ia tavoittanutta kovaa kohtaloa ei osattn aavistaakaan, jiii aikoinaan varsinkin kiek'n. mytologian ja kansatieteen alalla palJon tutkimukselle tarkeata ainesta talteenottamatta. Ainakin jossain niiiarin on voitu ja voidaan edulk'cnkin mcnctysta korvata Viron Tnkerissa. jossa nioiu't vanhukset miek'lHiiin kcrtovat Lansi-Inkerin (.'iitisestii clamiista ja nniislflevat vanhemmiltaan oppimiaan Suomcn suvnn niuinai^ia nskoninksia ja kiisityksiii. \'iron Jnkeri on elinu-Ilinen osa inimta Inkeriii. Sen vacs to on luuta fuustamme, lihaa lihastamme. Sfkin k a i j m a ja toivoo - - tosin onnellisemmasta Vanhojen suomalaisten arhojen lempijnotna oli hyv« SUOMALAINEN OLUT. , Tilaa Sinakin " P U K I N" m e r k iI la varuStettua olucta. niin tiedat saaneesi oikean laatuoluen vaatimukset taysin tayttavaa juomaa. Myy Oy- A l k o h o l i l i i k e A b . <J)anintfr \ ;i s a - I'nh. toim. 2\. V) SO. kuntt. ^2 H9 1890 Karja kosk nskim (a...... Ajanmukaisimmat Teurastamot, Lihanjalostuslaitokset, Myymalaverkostot TOIMIPAIKAT: Helsinki VII purl Enso Hameenlinna Kotka Kouvola Kakisalmi Lahti Lappeenranta Mikkeli Riihimaki Sale Tampere Vaasa 25 IXKERI JUSSI SIHVO: KIRJASALON AJOILTA Iiiki-riiaisten .sotaretki Xevan ja Pietarin kahtia jakaman kotimaansa vapauttamiseksi. joka oli aloitettu hyvin toivein ja victy eteenpain <ankarillisella paaltavaisyydella. oli epaoonistunut. Melkeinpa Pietarin porteille saakka oli paasty pohjoisesta pain ja Lansi-Inkerissii olivat vapaajoukot vallanneet nopeasti aluetta, mutta sitten oli alkanut esiintyii hiiiritsevia tekijoita. Punaiset olivat kayneet vastah\'6kk;iyk^een. joka oli pakoittanut heimoveljemme vctaytymaan taistcllen SUOTIICH rajan turviin. Kirjasalon niutka — J-ipolan ja Raasulin valissa — oli enaa jalella. mutta sita he olivai vaimiiL puolustamaan henkeen ja vereen, silla he tunsivat sen omaksi maakseen. Vlimeisena kappaleena katoavaa synnyinmaata so oli heillc nyt monin VITroin kalliini])i kuin koskaan t-nnen. Sattlimoisin, maistcri l^lmo Kaila-vamajan valilyksella, jouduin hoitamaan Pohjois-Inkerin Erikois-Pataljoonan komcntajan tflitaviii inkerilHiseii vapaajoukon olemassaolon viimcisina kuiikaiisina. aikana. jolloin joukko Tarton rauhan^o|)imukscn voimaanastucssa luovutti Kirjasalon ja siirtyi Valkjarvelle. \'alkjarvella sen iniehet vapautcttiin sivilitehtaviin, aseet ja varustcet luovntcttiin Suonien valtiolle. Tlmoittaudutiuani lahimmalle t'simiehelleni, Kannaksen Rajakomendantille. jona silloin toimi everstiluutnantti (nykylsin kenraali) I'.. Heinrichs, ja otettuani vastaan tehtavani edeltajaltani niajuri Vansenilta puolivalissa syvskuuta 1920. ryhdyin tutustumaan pataljoonan clHinaan ja olosnhtcihin. joissa se toimi. Kirjasalo muodosti tavallaan oinan valtakuntansa, pinta-alaltaan kolmisenkymmentii neliokilometria, eniminaksecn metsiimaata, mutta oli peltoakin niin paljon, etta sen varsinaiset asukkaat saatkohtalostaan Korkeinta kiittaen. mutta rajan kiroja. yramartamattomyytta ja keskiniiista cripuraisuutta vastaan taistellessaan - - Suomcn tukea ja myotamielisyytta. Siita ovatkin kauniina todisteina KalHvieressii kohoava uusi kirkko. suureksi osaksi Suomen kirkkokansan varoilla pystytetty, lleriittaja-yhdistyksen lahettama ]>appi. kylakirjastot ja avustukset. Alkiiiimmc tatii tukramme vastakaan kieltako. knn tiiniii kaukana elava kansamme sirpale OJentaa meille apua tarvitsevan katensii. 26 toivat elaa omavaraistaloudessa. Tama Saijanjocn ja Tungelmanjoen valincn maapala oli jo ennen maailmansotaa ollut siina omituisessa aseniassa, utta sieltii lahdettiiessii oli aina kaytava joko Suomen tai Yenajan tulHtarkastnksen lapi. Kumpaaiikaan valtakuntaan ei paassyt muutcu, silla tulliasemat olivat sijoitetut kylan ulko[)uolelle. Maan varsinaisena hallituksena toimi PohjoisTnkcrin Hoitokunta, mutta kttn koko maa oli sotatoimialueena ja kaikki huolto tapahtui R tudun kautta Suomen valtion toimesta ja kustannnksella, oli Hoitokuntakin ottanut toimi- ja asuinpaikakseen Raudun aseman sendun. Pataljoonan miehisto oli yksinomaan ink'.-rilaisia. ja \-ain nuoremmat ikaluokat oli jatetty aseisiin. Vanhemmat miehet oil kesalla vapautettu sivilitoimiin. Alipaallysto oli paaosaltaan ja upseeristo noin puoleksi inkerilaisia. pnoleksi Suomen armcijan upseereita. Esikunta ei ollut suuri ht-nkiloluvultaan. Adjulanttina toimiva rescrvivanrikki Aarne Priha oli nakojaan kuivahko ja kalpealiko, mutta jiintcva ja vastuuntuntoinen mies, joka oil tottunut huolehtimaan asioista ja pysymaan paikallaan joka saassa. Vaatimattomana. tahdikkaana ja asiallisena han I X K 1C R I oli liikkeella tarvittacssa veil la tai paivalla. Asui kurjassa porstuakamarissa, jossa rotat oisin yrittivat jyrsia hanen sormcnpaitaan. inutta tyytyi itsc nurkumatta vaatimattomaan ravintoon upseerikerholla. Kirjasalon komendantti l u u t n a n t t i Matti Tirranen ja pataljoonan oikeusupseeri, jaakariluutnantti V. Rae, myos molemmat miellyttavia nuoria miehia, tekivat voitavansa adjutantiii tyotaakkaa keventaakseen. Komppanian paallikot. jaakariluutnantit T. Maki. i. K., ja A. Eonsuu, KKK, seka luutnantti Pekka Partanen, 2. K.. olivat kaikki kokeneita vapaustaistciijoita. joten komppaniat olivat hyvissa ja luotettavissa kasissa. Pataljoonan huoltoporras, lalouspaallikknna kapteeni E. T. Kotivirta, rahastonhoitajana v a n r i k k i Matti Ponnio. • toimi Raudussa. Siellii oli myoskin patalioonan sairaala, laakarina tohtori Kallioinen, entinen Aunuk sen retkclainen vnodclta 1919. Laakarin vcrrattomana avustajann, eraascen ascniarakt-'iinuksecn sijoitetussa sairaalassa, oli tavattoman toim^lias. sydamellinen ja pidctty rouva Jarvelainen, I.i'mpaalan kanttorin leski. Viela mainittakoon Anu-rikan Punaincn Risti. johdossaan kapteeni. jonka nimen olen unohtanut. Punaincn Risti piti huolta Inkerin sivifipakolaisten muonituksesta naina vaikeina aikoina. jolloin Suomessa ei saanut juuri ruokaa rahallakaan. Suhteet pataljoonan ja amerikkalaiscn kapteenin kcsken olivat vilpittoman sydamelliset. I'itaessaan hallussaan rintainaa. joka ulottui Kirjasalon mutkan poikki Saijan joclta Vilolan mctsan\-artijan kohdalla Kirjasalon kartanon raunioillc ja siita Tungelmanjoen rantaan. Erikoispataljoona turvasi Suomen rajtm naidcn pistciden viilillii. Pienempia partiokahakoita lukuunottamatta ei taistelutoimintaa ollut. silla Tnrton rauhaa edeltava valirauha oli jo aikaiscmmin nstunut voiniaan. TlUtii tuiolimatta hoiti pataljoona tehtavaansa valppaasti. aina taistclnvalmiina. \"ihollisvalvonta suoritcttiin parhaiten partioretkien avulla. joita sissi- Pohj. hik. nuotiotvlen aiiri-ssa. toimintaan tottuncct, rohkcat inkeriiiiisi-t tekivat eri pitajiin omille kotinurkilleen. Luonnollisesti joutuivat he silloin tiilloin jiinnit taviin tilanteihin nail la rctkillaan pidattaessaan punaisia agentteja ja muita kulkijoita ja modessaan heidat esikuntaan tutkittavaksi. Enncn kaikkea oli naista retkista se ctu. ettei odottamatonla hyokkaysta ollut pelattavissa pataljoonaa tai sen naapurijoukkoja vastaan. Toinen etu oli se. ettii pataljoonassa oltiin jatkuvasti selvilla tapahtumista kotiseuduilla Inkerissa ja saatettiin auttaa pakoon niita. jotka olivat viela avun tarpe-^ssa. -Majoitusolot olivat kohtalaiset. Tilaa oli runsaanlaisesti, sillii koinppania kerrnllaan oli taisteluvartiossa Vih)la—Kartano linjalla. 1'ataljoonan esikunta oli majoitt-ttuna Vanhaan kylaan, samoin upseerikerho. Sotilaskoti, jota hoiti rouva Riiikkonen tyttarineen oli Pusanmaella, alueen keskella. Aika kului nopeasti. Mitaan crikoisemniiii mainittavaa ci tapahtttnut, paitsi sita, etta viipurilainen rouva Gronroos saapui kerran pataljoonan vieraaksi suurinc kahvipannuineen ja vehnapullincen. jotka olivat molemmat harvinaisuuksia. Hiin kahvitti koko pataljoonan miehiston, levossa olevat komppaniat naiden majapaikoilla ja taisteluctuvartijat vartiopaikoillaan. Se oli poikkeukscllinen paiva pataljoonan muuten yksitoikkoisessa elamassa. Toinen mainitseinisi-n avvoinen tapaus saltui silloin. kun olin yksityisasioissa saanut parin paivan loman marra^kuun alussa Kuopioon. Tuskin olin saapunut Kuopion kaupunkiin ja ehtinyt majoittua. kun sain Kajakomendantin sahkosanoinalla kutsun kiircesti takaisin Kirjasaloon. Venajaa puolella rajaa oli silla lu-tkella niiyttanyt uhkaavan levottomalta- Oli odotettavissa hyokkays. Jannitystila laukesi muutaman i>aiv;in kuluttua, kun hyokkaysta ei kuulunut. Kun marraskuun lopulla saapui ticto Kirjasalon luovuttamiscsta rauhansopimusten astuessa voimaan, alkoi alueen evakuointi, Asukkaat. jotka I X K KKI kaikki olivat mieleltaan v a l k o i s i a , rvhtyiviit kulK'ttaniaan irtainta omaisuuttaan Suomeen. Ivukaan ei tohtiaut jiiada Kirjasaloon omien joukkojen poisUR'ssa. I'arin viikon ajan kill jet tivat m a a i i v i l j e l i jiit Tungelmajoen ja Saijanjoen yli viljaa, lu-inia, olkia, juiirikkaita, karjaa, huonekaluja y.ni. irtaimistoa. ikkunankehyksia j.n.e. Varsinkin maantuotteita poyhosi noista nakojaan pienistii kylista uskotnattoman paljon, osoittaen, ettii niiden a^ukkaat olivat toimeliaasti hoitaneet peltojaan. Neljas piiiva joulukuuta pidettiin Kirjasalossa viimeisia juhlallisuuksia ennen poi.-Oahtoa. Monta sataa silla haavaa Suomessa asuvaa inkerilaista miesta ja naista kokoomui niiihin erojuhliin. Tehtiin rctki sankarihaudalle, k a u n i i l l e . miintvnu'tsaa kasvavalle kunimiilk 1 Tungelmanjoelta \anhakylaan jnhtavan tien varrclla. laliclla Saijan ja 'I'ungelman yhtymakohtaa. Sakkolan kirkkohcrra I'. Sonny -- entinen Lempaalan kirkkoherra p i t i hartaushetken ja pulmi lohdutuksen ^anoja liikutuksen vallassa olcvillt- sankarivamajien omaisille. Raskain askelin nousivat hartaushetken paiitytlyii viinieistii kertaa omaistensa haiuloilta poisiuvai heimoveljemme niakea ylris kylaan osallistuakseeti iltajulilaati 'rikaniiiiii'n kansakoulalla. Tamiikin iulila oli tnurheen laytfincn. Pulicita ])itivat nutidcn inuassa kirkfcoherra Sonny ja toiniittaja A. Tiittam-ii. Ennen Kirjasalosta lalunii. 5 paiviina jouluknuta. pidettiin paraati. Papaljoonan katsa^ti Pusanmaella kello kahdeksalta eversti TTeinrichs ja piti sen jalkeen pnheen, jossa k i i t t i vapaajoukkoa sen uljaista teoista Pdhjolan vajjatulen puolustajina. I l i i n u-r veliti Jnkerin Hoitokuntaa ja senjalkeen h;in ti-rvehti Tnkerin laskevaa lippua. kohottaen lopuksi etakoonhuudon kaatuneiden muistolle, josta Inkerin tulevaistras on nouseva. Kakisalmen F-aanin Rykmentin komentajan tervehdysten jiilkeen puliui Inkerin Hoitokunnan puheenjohtaja, kapteeni Juho Tirranen. Seurasi lyhyi liartaushetki. l,i])]ni laskettiin ja Pohjois-Ihkerin Erikoispataljoona marssi Suomeen. ECirjasalon asukkaat -— eriista yksinaistii, erakkoluontoista niit-sta lukuunottamatta -- siirtyivat -anianaikaisesti Suonien rajan talle puolellc. 'I'ata vetaytymista mahdollisilta vllatyksiltii suojaaraaan jiitetyt ])ari aseistettua joukkuetta vctaytyiviit Suomeen viimeisinii. Vain kaliden Suonien heimnista oiinisttii hankkia itselleen vapaus niaaiiinansodan loppuvaiheissa, mutta kaikki: Suomi, Viro, Viena, Aunus ja Inkeri tekiviit sankarilHscn yrityksen irtaantua vieraan vallan ikeesta. inkerin heimon yritys oli niiisiii kaikista rohkcin. Se epaonnistui olosultteiden pakosta. mutta Inkerin poikicn sankariteot jaiviit liei(liin heimonsa nuorison kalliiksi perinnoksi. 28 A A f ' I ' O METIAINEN: ON KIKKASTUVA PALUUTIE Sun t(i\'lyy kestaii pakolaisuusvuodel , iiiin verkrtUccn nc raikka vicrk'Hl, ja kuhtcssaan sielnnsi saut haai'at vain, pohjattoman kaihon jattamdt. \iiin oitilon ympdriston keskwtdessa sun tiiylyy lyhenttiii nyt ikiiiisi. Sai ryf>yt koristeekseen poskipaasi; nc oi'at liainasi sincili. Xiicn katsees !tto/tuntitsla s'dteilevdn, ja siluiiis, jotka nscin kyyiicliii. —• Yon iiiustan kciltciisct an aatokscsi, jii riniKissasi tuska heiliitiui. /:/ fnnnc eliit'tisi. noin rain old, latin ranki hamdrassa selKssaan. Syrian muisteloissa ikavoi ja sitrcc, niin kaukaista ju silfi laliliiliiiin. l\iiv uniisto/ t'lcfvissii pu ja murskatuissa suminitclniissa, ja kotona, sen I'lljnruinioilla, ja tapswtsotfan kirkkomatkoilla. Sii inttisfcltft ja ululisinsta tunnel . . . Taas kyyne! poskcltas! f>ntoaa . . . Sd tiedat: kuluneita vuosifisi ct eniia koskaan palaai'iksi saa. (hi kaikki peittyneena pettymykseen, ci "aaltect" sua Hiunnitfaa nvf i'oi. kun palaz'icn unelmien sijaan nati oudot polttcct rintaan --iikti toi. /:/ liioin lohditttcle kolkot vicstit. into rajan takaa tonne saa/>nz'atf kun oinaa lieiinoasi tuhoai'at tiiniiiin oi-jiintlajat julkcal. Mutt' historic luhannesti itiiyttiia kiiin sortajai on kinnoon kaatuncet. ja orJHiiti'tut Icunnitiunsti nousseet, ja kuirttnect myos karraat kyynelcet. Sii nntista, cttci farkoitiiksciontu lie Inkcrinkfiiin kiirsiniystcn ics: sen vuoksi I'ek'ollisuutesi tayiii, jit kohtulosi kunna niinknin mies. Ta'a toteannis loltdnttnkoon sun. ja fnkerisi f>u!i<las menn&tsyys. Hi Totuits koskatm rallieen raltcnut sorru ei rakkaiitta rmttaa Itsekkyys. -\'iin horjumatta keslii inurlieen vitodet. Jos kitinka raskas niiden taakka lie; ja alii kadota vain uskoasi: on kernin kirkastura palmitie! [ XKKRI A X X I K K I TOIKKA: I N K E R I L A I S E N KANSALLIS' H E N G E N KEHITYS Miltd kasittamatonta on si- siikeys, niillii Inkc-rin suomalainen vaesto on sailyttanyt kansallisiuitensa venalaisen miljoonakaupungin liepcilla. ymparoivan venalaisasutuksen puristuksessa ja Ycnalaislen huvilayhdyskuntien vaikutuksen alaiscna. Maaorjutidenkin aikoina. ilman minkiianlaisia ihmisoikeuksia, ilman minkaanlaisia otnan diiniiiii mahdollisnuksia .se s n i l y t t i kansnllisuusraian selviina. v a i k k a mistiian kansallisesta usclictoi.suudfsta ci voi olla puhettakaan. Yaikka pintapuolisesti katsellen oli vaikeaa huomata sanottavaa croa SUOraalalsen ja venalai.sen asutukscn v a l i l l a , oli eroiius ulkoisinta kuorta lukutinottamatta huimaavan smiri, ilmcisesti sc on ollut ylikavmaton. Aito lansiniaisc.il rodun elinvoimaisuudclla on Inkcrin suomalainen vacsto kamppaillut olcmassaolostaan, torjunut kaikki slaavilaisuudcn lioukulukset ja sailynyt puhtaasti suomalaisena. Helppoa on ]>ita;i kiinni siitii, mikii on yleiscsti tunnustL-Ttua, mikii antaa jonkinlaisen ylemmyydentunteen ympiiristoon nalidcn. Mutta sita ci voi sanoa Inkcrin suomalaisuudesta. Mitiiiin tuniiustusta tai tukea s-,ei saanut pohjoisesta kiisin ja venalaisten talioltahan ci voinut odottaakaan iiiuuta kuin painvastai^ta. Jonkinlaisen paremmuudentunteen, joskin tiedotttoman, on kuitonkin tiiytynyt claa suomalaisen maaorjan siclussa luiolimatta kaikesta snomalaiscen vacstoon kobdistuneesta halveksuinisesta ja eliiimelliscsta kohtelusta. F,tta taalla paremmaudentunteella oli tiiysi olcniassaolon oikeus. sitii todistaa v-rtaansa vailla olcva kansanrunous, jonka suunnatoii arvo seka jalkipolvillfi ctla varsinkin laulajakansalk 1 itsolleen on vasta laulajicn kuoltua ymmarretty. Sita todistaa niyos sc nopca kchitys valistustyon ja kansansivistyksen alalla, joka alkaa kohta maaorjuudoii lakkauttamisen jalkecn. jonka nakyvia tiinnusmerkkeja ovat Kolppanan sominaari, kansakoulut. sanomalehdet, valistusseura Soihtu, lukuisat maamiesscurat, laulukuorot - - samaan aikaan k u i n venalaiskylien asukkaat clivat iniltei orjuudenaikaiscssa tylsyydessa ja valinpitamattomyydessa. Kolppanan scminaarin pcrustaniisaikoja voi syvsta pitaa Inkcrin kansalliscn hcratykscn cnsiinniaisena askelecna, vaikka viiliton vaikutus uloUuikin vain varsin pienecn osaan kansaa. J. V. Sncflmannin heratyshuudot saivat vastakaikua Tnki-nnkin harvalukuisen sivistyneiston piirissa. Kolp]>anan seminaarin johdossa oli miehia, jotka olival o])iskellcct Hclsingin YliopistOSSa ja omakolitai- scsii joutuiK'ct Snellmannin vaikutuspiiriin. Kol]»panan seniinaarista tulci'kin kansallisen hcratyksen kcskus. Opettajajoukko toisensa jalkccn liihtcc sen \aatiniattomista suojista suomalaisuudcstaan taysin lictoisena ja tictoiscna myos velvollisuudestaan tdidii tyota suonialaisuudcn edistatoiseksi ja koko suomalainen vacs ton Herat liimisek^i kansalliseen tietoisuuteen. I n k c r i n kirkolla on suonialaisuudcn siiiiyttamisessa oma kunniakas osans:i. Scnjalkeen Kun Inkcrinniaa Ruotsinvallan aikana lutcrilaistui, on sanalla lutcrilaincn tai'koiteltu yhtii p a l j o n kans.illisimtta kuin uskontoa. ja uskonnollinen raja on miltei tarkallccn myo^ kansallinen. Inkerin suomalainen viiesto on aiiia ollut erikoisen voiniakkr.asti uskonnollista. Jos olisikin ollut suhteellisen licl])]>oa omaksua aikojen kulucssa vcnalaisten naapuricn kieli ja tavat. niin uskostaan luopuminen oli taysin mahdotonta, ja kun pysyttiin luierilaisen kirkon yhtcydessa, jiysyttiin kieleltaiin ja tavoiltaankin snomalaisina. Kirkko perusti Inkerinmaan ensimmjiiset koiihu. kirkollinen iarjesto yllapiti Kolppanan seminaariakin. K u i t e n k i n i u n r i kirkko, joka vuosisatojen kuluessa oli j u u r r u t t a n u t stiomalaisuuden lahteniattoinasti vacstoon. viimeisinii vuosikymmeninii cnncn vallankuniottsta osoittatitui kehityksen jarruksi. Vanhoillisena sc vastusti monta valttiimii tontakin uutta virtansta, Hiallisessa varovaisuuclcssaan ja vallanpitajien pelossaan se esti kansallishengen luonnollista ja tervettii kehitystii. Fiikerin kansallishengelle oli luonteenomaista selva inkerilaisyys, joka oli eri asia kuin suomalaisuus. \'aikka Suomi aina tunnustettilnkin hcnkisoksi isanmaaksi. ci minkaiinlaista valtiolliscn yhtccnkuuluvaisuuden lunnctta voi havaita, mika onkin varsin ymmarrettaviia. sillii eibiin I n k c r i n maa olc koskaan varsinaisesti Suomeen kuulunui. ja kun maaorjuus Venajalla lakkautettiin ja inkerilaisen kansallishcn^en syntymiscllc ja kdiittymisellc alkoi olla jonkinlaisia inalulollisuuksia, silloin Suomi kuului Venajiian, samaan suurcen Venajiian, jonka eroittamaton osa Inkcrinmaakin oli. Jos Suomessa joku uskalsikin ajatella Venajasta croitettua. itscnaistii Suomca, niin sc ajatus oli inkerilaiscn clamanpiirille liian kaukainen jaksaakseen herattaa mielenkiintoa ja innostnsta. Ja ajatusta, etta Inkcrinmaakin kuului si tahan itst-naiseen Suomccn. pidcttiin lapsellisenn. haihatteluna, eikii se ollut ilimekaiin, kun ottaa liuomioon, kuinka 29 IXKERI horjumattomalta monista heikkouksistaan imolimatta tsaarinvalta naytti. Inkeriliiiset olivat toituneet pienen, aliarvioidun muukalaisheimon asemaan, haaveet yhteiskunnallisesta ja valtiollisesta vapaudesta olivat heidan mielestaan vaarallista ylpeytta. Sitapaitsi on niuisu-ttava, etta inkcrilaiset lunsivat kuuluvansa Venajaan tavalla, joka Suomcn suomalaisille oli taysin vieras. He ehkii vihasivat venalaista virkavaltaa, inutta Yenajiin ESMari oli heidiinkin tsaarinsa ja Yenajii oli heidan isanmaansa — ei vihollisensa n i i n k u i n Suomelle. Tama ajatustapa oli yleinen viela igoo-liivun alussa, sita todistavat monet kirjoituksct pappien lohnittamassa sanomalehti "Inkerissa". ''Missa on Inkerilaisen isanmaa? Onko se iannessapain? Ei, pysykoon heimolaisuuden r.unne aina elavana, olkoot ovet aina avoinna niille he;ikisille virtauksille, jotka korkeammalle kehittyneessit naapuristossamme tiinnepain pyrkiviit, sailykoon rakkauskin siilicn Suomeen, jonka ksnssa kansallanime on niin paljon yhteista, kuitenkin -— Inkerin kansan isanmaa t-i ote siclla, rakkaus siihen inaahan ei voi olla sita isanmaanrakkautta. jonka taytyy pulputa heimon povessa, jolla on lulevaisuuden oikeutta. Historia on lehnyt rajr.ojan n i i n syvaksi, etta sen tayttatminen, jos se olisi ensinkaan enaa mahdolHsta, vaatisi — paitsi kokonaan muttttuneita olosuhteita — hyvin monien ihniispolvien ajan. OIkoon kaukana se ajatus, etta Inkerin kansalla olisi mitaan itsenaista nierkitysta valtakuntain nayttaniolla, tuskm uskaltaa puhua Inkerin heimosta minaan erityisena kansanakaan samassa merkityksessa kuin esim. Suomen kansa. Inkeri kuuluu osana sutireen Yenajaan ja suurissa piirteissa ovat Inkerin kohtakn kokonaan riippuvat emamaan historian vaiheista. Xain kasittaa kansamnie itse asemansa ja tama kiisitys on terve ja oikea, muullainen ajatustapa olisi sairaalloista haaveilua." (Inkeri 15. r. 1908.) Lukiesaan tallaisia kirjoitnksia tulee ajatelleeksi, etta Inkerin vapaustaistelun epaonnistumisen syyt ovat syvemmalla kuin tahdotaan tunnustaa. Kun viela pari vuotta cnnen taistelua toinen niaan kahdesta lehdesta jarjestelmallisesti 0:1 passiivisella kannalla tulevaisuuteen nahden, ei ole ihme. etta kansallishenki pysyy laimeana. Oma kunnallislaitos ja omat virkaniiehet miltei taysin suomalaisissa kunnissa on toki paamaara, jonka tavoittelemista ei ole syyta pitaa jarjettomana haaveiluna. Jos ankaran sensuurin vuoksi olikin mahdotonta esittiia mitaan radikaalisia uudistusohjclmia, ei ainakaan olisi pit any t julkisessa sanassa puolustaa j u u r i painvastaista kantaa. Tosin kyllii "Inkerikin" ttinnusti, ettii suomalaisella viiestolla on omiakin erikoisharrastuksia, jotka jolituvat vaestiin kansallisista, kielellisisfa ja uskonnollisista erikoisuuksista. Se piti paiimaaraniian suoinalaisen viieston koliottamista 30 valistukseen ja takmdellist-iMi h\'vinvt>intlin". (Inkeri i. i . 1908.) Sen ilmciseiia ja monesti julkilausuttuna tarkoituksena oil herattaa ja vahvistaa inkerilaista kansallistuntoa, mutta se ei huomanntit, etta se, mita se inkerilaisillc antoi, oli hyvasta tarkoituksestaan huolimatta Hian haaleaa ja liian \-alian vaativaa. Sellaisin ohjelmin ei heratv-ta kansan nukkuvaa kansallistuntoa. "Inkeri" kyila itsekin huomasi, etta tulokset olivat niukkoja, ja etta Inkerin kansaflishenki pysyi kovin verettomanii. Valistustyo oli ''Inkerin" samoinkuin toisenkin lehden, sosialistien toimittanian "Nevan" niiclesta ainoa inkerilais-kansallmen toiniintamuoto ja paainaarii. ''Inkerin" resignoidun vanhoillisuuden sijaan ilnienee "Xevan" palstoilla selva kaikcn eristaytyniisen tuomitseminen: "Ne, jotka luulevat. ettii menlaii on pysyitava i r t i veniilaisista kail i in kansallisuusasian tahden. sen ajaminen kun on ineidan *oma tehtavamme'. erehtyvat kahdestakin svystii: i. he arvioivat kansallisuusasian liian kalliiksi 2. he eiviit yinmarra sita kansallisuusasiaa, jota ovat ajavinaan. Meita suomalaisia on Inkerinmaalla viihiin toista sataa tuhatta. Xama toista sataa tuhatta suomalaista asuvat sikin sokin venalaisten, saksalaisten, virolaisten kanssa. Suomalaista asutustamme pirstovat sita paitsi useat venalaiset kaupungit. Kunnallinen hall in to, maalaishallinto, laaninhallinto, koululaitos — kaikki venalaisia. Suomalaiseksi koulnlaitosta ei viela tee se, ettii osa sen opettajavoimisita on suomalaisia. Sanokaa nyt kaiken tiiman jalkeen, mita erityisia 'omia tehtavia' meilla olisi, joiden vuoksi meidan pitaisi unohtaa velvollisuutemme Venajan kansalaisina?" Vaikka nayttaakin silta. etta "Neva" on kansallisuusasiallc kylmempi kuin "Inkeri", niin ainakin nain jalkeenpain asiaa arvostellessa taytyy todeta, etta Inkerin vapauden asiaa on "Neva" sittenkin edistanyt enemman kuin "Inker!''. Silla "Ncvan" toimittajat olivat nuoria, valistuneita ihmisia. joilla oli elaviia harrastusta yhteiskunnallisiin, valtiollisiin ja yleissivistyksellisiin kysymyksiin. Ja sitii juuri Inkerissa tarvittiin. Mielcnkiintoa yleisiin asioihin ja ennakkoluulotonta, vapautunutta suhtautumista uusiin ajatuksiin. Koitui Inkerille rnyohemmin kohtalokkaaksi, etta tama nuori, edislyshaluinen joukko pysytteli niin erillaan Suomesta ja suomalaisten vastaavista pyrkimyksistii. Silla olihan selvaa, ettei Suomessa voinut heriita yleisempaa myotiituntoa asiaa kohtaan, joka itse ja jonka ajajatkin olivat suomalaisille tuntemattomia. Mutta toisaalla, kun kerran oli kysymys yhteiskunnallisista uudistuspyrkimyksistii, oli luonnollista, etta liihestyttiin niitii, jotka taistelivat samojen paamaarien puolesta samoissa yhteiskunnallisissa oloissa, siis tiissa tapauksessa Venajiin vallankumouksellisia, puoluetta, jonka jasenia yiidisti pyrkimys kumota ole^•at epaoikeudenmukaiset olot, I XKEH mutta jolla tuskin oli yhteniiisia kasitysta siita, mita tilalJe rakentietaan. inkerin sosialistit olivat lahempana Venajan vailankumouksellista intelligentsias kuin Suomen sosialistista tyovakca jo siitakin syysta, etta mitaan varsinaista inkerilaista tyovaenluokkaa ei ollut olemassakaan. Hi ollut yksin inkerilaisten syy, etta yhteys Suomeen jai niin vahaiseksi. Historia oli iosin tehnyt rajaojan syvaksi, mutta ci niin syvaksi. t-ttei yli olisi voitu kulkea. jos Suomenkin puolelta olisi koetettu sita tayttaa. Mutta Suomessa ei Inkeria ttinnettu tarpeeksi eika oltu lictoisia sen suonialaisuudesta. Inkerilaiset olivat tottuneet siihen, etta heidan pyrkimyksiinsa suhtauduttiin Suomessa melko kylmakiskoisesti. Inkerin sivistyneiston suhteet Suomen sivistyneistoon supistuivatkin vain yksityisiin persoonallisiin suhteisiin, mitkii nekaan eivat suinkaan olleet merkitysta vailla. Korkeampaa opillista sivistysta ei voinut muualta saada suomenkielella kuin Suomesta ja Inkerin etevimpien sukujen pojat koulutettiinkin jarjeslaan Suomessa. Tulokset tiista monivuotisesta vaikutuksesta eivat tosin olleet Inkerillc yksinomaan edullisia. Silla minka Suomi antoi, sen se myos jalleen ottikin. Suurin osa Suomessa koulunsa kayneista ja opiskelleista miehista jaikin loppuiakseen Suomeen ja unohti alkuperaisen isanmaansa ja sen apna ja tukea kaipaavan sivistystyon. Eipa siis ollut ihme, etta Inkerin kansallishcnki aina vallankumouksen kynnykselle pysyi niin heikkona kuin se kaikesta paattaen pysyi. Verratessa oloja Suomen vastaaviin oloihin tuntui usein, etta inkeriliiinen kansallishenki oli olematon. Venalaisten kaupunkien vaikutus alkoi nakya yha selvemmin. venalaisia vaateparsia alettiin kayttaii, venalaisia sanoja tunkeutui kieleen peloittava.ssa inaii rassa. Uhkaavin oli tilanne suomalaisasutuksen etelarajoilla, missa suomalaiskyliii oli harvassa ja yhteydet kansallisen sivistyksen keskuksiin huonot. Siella tapahtuikin jatkuvaa venalaistymista, kokonaiset kylakunnat unohti vat vuosikymmenien kuluessa kansallisuutensa ja kielensa ja suhiutuivat ymparistoonsa. Yhteistoiminnan vaikeudesta johtui, ettei mitaan voitu tehda kunnallishallinnon ja virkamiesten suomalaistamiseksi. Piirien maalaishallinnoissa oli joku suomalainenkin talonpoika, kuvernementin maalaishallintojen yhteensa 15 jasenesta korkeintaan kolme. Valittiinpa v. 1907 Pietarin larinin talonpoikaisedustajaksi valtakunnan duumaan suomalainen talonpoika Antti Leppanen suomalaisten omasta ansiosta. Naista yksinaisista tapauksista huolimatta ei minkaanlaisesta suomalaispolitiikasta voi puhua sen enempaa kunnallisissa kuin valtiollisissakaan asioissa. Inkerin suomalaisten kansal linen ohjelma rajoittui valistustyon edistamiseen ja lahinna tietysti kansakoulujen suomalaistattamiseen. Viimeisina sotavuosina yritettiin lehdissii esittaa muitakin vaatimuksia, mutta sensuuri pyyhki ne armotta pois. Se valppaus. jolla Euroopan tapahtumia Inkerin lehdissii scurataau, todistaa, etta mielenkiinto yleismaailmallisiin kysymyksiin oli kunnioitettavan suuri, ja varmaa on, etta yleiseurooppalaisen sodan ja epatietoisen tulovaisuuden taustaa vasten oman heimokunnan koiitaloalkoi kayda yha polttayanunaksi kysymykseksi. Venajan ensimmaisen vallankumotiksen aiki.-ihiii oltiin jo taysin selvilla siita, etta Tnkerin suomalaisella vaestolla oli omia t-tuja valvottnvana — ja tarkeita etuja. Kokenms oli kyllin selvasti osoittanut, etta vanhan jarjestelman puitteissa eivat minkaanlaiset uudistukset olleet mahdollisia, Uusi Venaja, joka kangasteli valfankumouksellisten ajatuksissa ja puheissa. lupasi Tnkerillekin kaiken,. mita se silloin osasi toivoa: kansanvaltaisen hallitusmuodon. Ei ollut ihme. ettii vallankuniousta. maaljskuun alussa v. 1917 tervehdittiin yleisclla reimulla, Uskottiin sen ikiajoiksi havittavan kaikki vanhan Venajan vaaryydet ja varjopuolet. Vallankumousta seuranneina levottomina aikoina. viiliaikaisen hallituksen mielenkiinnon kohdistuessa elupaassa sodan voitolliseen jatkamiseen jai sisainen uudistustyo hataraksi. Koska ei ollut toivoa^ etta lahiaikoinakaan roitaisiin kiinnittaa yhteiskunnallisiin parannuksiin tarpeellista huomiota. katsoivat inkerilaiset viisaimmaksi itse ryhtya omia asioitaan hoitamaan nyt. kun siihen kerran tilaisuus tarjoutui. Inkerin itsehallintoajaius syntyi varsinaisesti 23- 4- T 9 T 7 pidetyssa Inkerilaisessa kansalaiskokouksessa. Kokous asetti paivajarjestykseen sisalHsesti itsenaisen, kansallisen koululaitoksen toteuttamisen. Koulukysymysta ei virallisesti seuraavan kesan kuluessa kuitenkaan saatu paatokseen, eika myohemminkaan. Yleisinkerilaisessa edustajakokouksessa 29. 9. 1917 yritettiin toista keinoa asian ratkaisemiseksi. Otettiin pohdittavaksi kysymys Inkerin kunnalHsliitosta ja annettlin toimikunnan tehtavaksi valmistaa ehdotus III:n edustajakokouksen hyvaksyttavaksi. Bolshevikkivallankumous marraskuussa tosin perusteellisesti muutti olosuhteet ja mahdollisuudet, mutta Inkerin Edustajakokouksen toimikunta valmisti kuitenkin ehdotuksen kunnallisliitosta jaesitti kolmannelle edustajakokoukselle ro. 3. 1918. Kokous julisti Inkerin kunnallisliiton perustetuksi ja asetti sen johtoon Inkerin Kansanvaltuuston. Mieliala Inkerin suomalaisten keskuudessa oli' alusta alkaen jyrkasti bolshevismmvastainen. Viela voimakkaammaksi kasvoi vastustus. kun v. 1918:11alussa ryhdyttiin havittaniiian vasta alkuun paassytta kunnallislaitosta, ja kaikki, mita suurin ponnistuksin oli juuri aikaan saatu. uhkasi tuhoulua. Paikallisiin hallintolaitoksiin asctettiin taysin vieraita miehia, joiden kanssa ei ollut minkaanlaisia yhteistyon mahdollisuuksia. Oli totuttu siihen, etta kunnalliset viranomaiset oli aina valittu, olkoon. etta he olivat olleet veniilaisia. ja mahdotonta olf 31 I XKERI MATTI Y I K O I . A I X K X : INKERIN VAPAUSTAISTELUJEN ALKUVAIHEITA POHJOIS' INKERISSA Kevaalla v. i y i y kotiseurakuiitani Miikkulaiaten kyiicn midict oii vat ju melkein tarkoin palanncct ma nil man sod'in matkoiltaan, paitsi IK-, jotka olivat jouluncet BOtavangeiksi Itavaltaan ja Saksaan. Yanhemniat michet olivat ikaluokkicnsa mukaan saapiim-ct kotiin virallisia ti'.'la, 'upalappujcn nojalla, muita miorempien micstcn botiutuminen oli useassa tapauksessa montmutkaisempi, Knkkailk' kotikunnaillc saapucssa sotilaidep rinnoissa sykiihU-ii sc iloincn toivo, ctta vihdninkin paasc-e taas rauhalliseen rakcnnustyohon ornan kotinsa kohottamiscksi ja omaistcnsa toimeentulon turvaamiseksi. Mutt-i siimi toivossaan lit- suuresti erehtyivSt, sil'.a kylissa uli k u m n t t u kunnalliiu-.i hallinto ja sen tihillc asetettu "neuvostojarjcstelma", johon virkailijoikei oman paikkakunnan huligaani-aineksk-n lisaksi olivat pesiytyneet venalaiset sotilaat seka Suomen punapakolaiset. Xainii vallnnpitajat sitk-ii jarji-stivat miltci joka paiva kokouksia ja miitiiikc-ja, joissa teroittivat vL-ljc'vck-n. vapaudcn ja tasa-arvoi.siiuilen tarpeelliauutta rauhallisille kylicn asukkaille, jotka olivat inonicn sukupolvien aik;;n;t raskaal!a tyollji ja hiclla toimecntulonsa ansairmi'ct, vielapa sinakin aikana, jolloin kaikki asckuntoisct miclicc oiivat stitarintamalla. Xaidcn anilaattorit") mitlcsta kvliun ar-nkkaal knitt-nkin olivat mita siuirimpia rik[i]li>ia, ]iurvart-ita ja neuvoslovallan vihullisia, kun civa't suostuncv-t vapaaehtoisesti luovuttamaan omaisuuttaan jaettavaksl tasa-arvoisuuden mukaan naidcn tyhjantoimittajien kanssa. Kun kyliin asnkkaista rolikt-inimat uskaisivat mniltia tata vaaryytta, ctta hcidan lastcnsa kadcsta ryostctaa'.i Icipapalancn, silloin kun he Use haavoittuneina juoksuhaudoista palaavat kotiin, niin he joutuivat sen johdosla H'kkojt'n taaksc ja hinaaJalaivalla tuotiin Pahkinanlinnasta Miikkulaistcn kylaan kiiiilaruiskii "kapinallisia" raiihoittamaan. Silla kcrtaa santiin aikaan sovinto Ylak\-lan OSUUSkaupan edustalla, t-ttci ampiima-a>ciia t a r v i n n u t kiiyttaa ja puna^otilaat poistuivat ast-incnsa M iikknlaisista, vain rajavartiosotilaat ja'ivat cntisillc' paikoillecn, mutta talonpoikion taylyi antaa lifilk- lic'voskyyti Pk-tariin asti. Koumillista tassii luilinassa oli .sc. ctta SIM michfii IK-VIUK-II vt-ti kuuiarui-skua kylasta pois, joka itsc oii tovi rcinci-n tata rankaisurt'tkikimtaa jSrjestamaSSa. Mutta vallanpitajat saivat silti uutta tuulta purjeisiinsa: elintarpcita ja irtainta omaisuutta takavarikoitiin ja varakkaanimillc talonpojille maarattiin in in korkcita sakkovcroja, cttei kukaan voinut suoritta.i ja siksi htidat vai;tiittiin ja kotiin jaancila omaisia kohdcltiin ankara^ti. tulla toimeen uusicn, bolshevikkien nimittamien viranomaisten kanssa, jotka eivat tttntcncL't paikkakunnan oloja civiitkii sulitautunect tchtiiviinsii asiaankuuluvalla vakavuiick-lla. Yritettiin vicla rauhallista tieta puhdistaa hallituskoneisto I>olshcvikeista ja vasta saadetyn uuden perustuslain pohjalh' valita virkoihin omat michet. Ensi yritykses^aiin karsi puoltieeton talonpoikaisryhma taydellisen tappion. Toisessa neuvostojen kokouksessa oltiin j(i valmistunecmpia, ja puoluecttomilla oli enemmistd, mutta bolshevikit jarruttivat kokquksen kulkua, niin ctta kahdeksan tunnin myrskyisiin viiittelyn jalkeen ci cdes puhemit'Sta saatu valituksi. Talonpoikaisryhman jobtaja vanjfittiin kohta kongreesin jalkccn tshekan toimcsta, samoin uscat muut huomattavat henkilot. Kokotis oli laiitcnkiii antanut talonpoikaisvaestolle itsehmttamusta ja voiniantiintua. Sikiili kuin holsht'vikkit'ii toinii'npiteet kavivat vakivaltaisenimiksi. alkoi va'estossa hciata ajatus ast't'llisrsta vastariiniasta. Saksalais ten uliatessa kt-viittalvdla i ^ i S I'k-tarni kehoittivat bolshevikit viiestnii muodnstamaan suojt'ltiioukkoja luvati-n ast-itakin. I ' a r t i u r v h m i i i svntvikin mo- niin kyliin. \';ilicn kiristyessa ak-ttiin niiita joukkoja kayttaa bolshevikkeja vastaan. Talonpoikaiskapinoita syntyi Lansi- ja Kcski-Inkcrissa, mutta nc kukistettiin verisesti ja koko Tnkcrinmaaii talonpoikaisvaesto pakoitcttiin luovuttamaan aseensa. Kohtalokkaammaksi kuin holshevikkien vaikutus koitui Tnkerin kansalliselle cliimallt' Suomesta jiacnnciflen punajohtajien toiminta. Kansanvaltuustoii tyo kavi yha vaikcammaksi. Jo syksyllii 1918 oli nuuitaniien sen jasentcn |>akko pacta Suomecn. Suomalaiset punajohtajat tunfceutuivat yli;i useampien asioiden hoi toon. l'"nnL-n pitkiiii heidan valistusosastonsa tcrrorisoi kaikkia Inker in kouluja ja valistusosastoja. Inkcrin itsehallintokysymyksen edistiimiselk ci nain ollcn ollut [nkerimnaassa minkaanlaisia edellytyksiii. Asioiden hoito ja kehittaminen siirtyi olosuhtcidtn pakosta jossakin maarin tnisiin kiisiin Suomen puolelle, ja aikaa myoten kehittyi taistelu Inkcrin itsehallinnosta ascelliseksi vapatistaisteluksi. jolla eraiiseen aikaan oli tiivsin separatistinen k-ima. INKER! Tanian lisaksi akttiin nuoria rmchia vaatia takaisin rintamallt1. Michel kyilakin poistuivat kviasta, mutta maarapaikkaanaa hcista ci licnc monikaan mennyt. Siita' syysta kylista akttiin kuljcttaa pistimien valissa ihmisiii pantiivangciksi Pahkinanlinnaan ja Pietarin vankiloihin. Kesakuun 12 :s paiva 1919 oli viimcincn mobilisointi iiiinun kohdallani. Silloin oli nu-niava Matok.siin kunnantalolk kaikkien miespuolisten asukknidcn 16—-.;5 ikavuoteen asti. Siclla oli tarkastus pian suoritcttu: todcttiin nimi ja anncttiin kouraan lappu, etta lauantaina 14 p:na klo 12 on oltava Pahkinanlinnassa. Lapimantaja, sotiiaskomissionin kirjnrina toimiva op. A. I I . kuiska.-i alk-kirjoittaneclle ja ehka muutamillc loisillekin: "Ei Pahkinanlinnaan, vaaii Suomeen." Sunmmi menosta cinmc uskaltanc'.'t paljoakaan hiiskua toisillcmme, silla oiihan Suomeen mcnneiden omaisia jo lalios satakunla henkca Miikkulaisista vioty panttivangeiksi, ja jos aikcemme oli si tulhit ihni, niin omaisillamme oli si ollut sama kohtalo edessa. Miuitriniirn luotettujea naapurio'ii kanssa sen vcrran poikkt-simnic niaaraykststii, etta paatimme liihk'a sunntmtai-iltana ja oil a maanantaina Pahkinanlinriassa. Ollakserame oikfita, iirhoollisia Botaaankareita kajautimn:e kotimatkalla Korkkiscn kylan kohdalln oikcin kuorossa ja sorealla 3Ota55neK3 nuoruuk-mntc aikuison rckryytlilaulun: "Slyyssin linna on pikkulinna Laatokan mt-rfii suussa, Siell' oli poika ensi kt-rran ruunun mittapuussa." Lauantai- ja sunnuntaipaivat varusiimmc itst-mme lahtukuntoon, cika sc naapureissakaan suur^mpaa huomiota licriittanyt. Mnlta me lahtijat olimmc tiedoitlancet toisillcmmt 1 , etta matkan sinmta on muutluiml, cilemnie tarvitsir hevoakyytia (Iruusinan ascmalk-, koska talla kertaa kavekmmc jalan iainan matkan. Kcsaktmn 15 p:na klo 10 ip. yhdyimme sovilussa paikassa ja 8:n miclien valivuiscna sissijoukkona alkoi matkamme karjapolknja pitkin Suomen rajaa kolni. Seutu oli nieilk tiittua, >ill;i olinimehan kayncet jak-iintn j-—5 kesaa nailla mailla kotikarjaamniL 1 kaitsemassa ja siclla paimcnlaillujamme laulanect. T,;ill;i TO km:n mctfamatkalla istinnunc ainoastaan kcrran, ainaisella painienaiknisflla ruokailupaikallamme "Kaivoharjun kainalossa". Aurinponnousun aikana olimmekin jo Suomen rajalla ja silloin "kirkonmiehcii Matti" sanoi: "Nyt, pojat, pannaan tupakkri kfirkt-asta voitostT.' Siihcn allekirjoittanut vast'ssi: "Sen kylla olcmrnc voittancet, etta rajan yli olenime tiilk'i't, mutta nytlian sc vasta vaiva alkaa.'' Kun olimnif siina hetkisen huoahtaneet, jatkoimme imtkaa ja meniininc eraasten tunteniaani taloon. Meidat oL'ttiin vastaar. viileanpuoleisesti, mutta pyynniistamnic saimmc sentaan tee'a huoniatiavan korkeata inaksua vasiaan. Kavin ykiiniini vicla toiscssakin tutussa talos:;a netivoa kysyniap?;i, etta "mita nyt tehda, kuin tk-lla?" Siclla minulle sanotliin siiorat sanat: "Parempi olisi ollut, kun ctte olisi tanne tulleetkaan, sillii sekavat ovat asi-.it tai-lla Suomessakin." Kun ta'nian tiTvehdykscn ilmoitin tovereilleni, niin paatimnK- viipymatta ilmuittautua rajaseudun komcndantille Tahvo Pcltoselle. Mcnimnic Jaanianknnkaalle ja siita Mctsiipirtin kirkolle. Siclla koincndantti Pcltoricn, joka tunsi meista uscamman, torvehti meita ystavSllisesti, ja Pohj. Ink»?rin I'apaajoukkojen Hpsceristoa. kun nimct oli mcrkitty kirjoihin, saimmc astua riviin, jossa lahes 40 miesta, YlakylUn miehia jo oli vahniina l;ihteni;ian Rautuun. Sainan paivan iltana auringonlaskun aikana olinime jo Sudenmaeii kansakoululla. Tania koulu ja Miettilan hovi muodostuivat meifle pysyvaiseksi leiril>;uVaksi. Okskelu Sudenuiat-Ila oil epatictoisla odotuksen aikaa, ja kun kotievaat loppuivat. niin ruokailupuoHkin alkoi va'han arveluttaa. Mutta miehia Hsaantyi joka paiva ja lukumaara lalicnteli jo 600; kaikkcin enimmin licita licnc'c silloin ollut Lempaalan seurakunnasta. Pidcttiin kokous, jossa valittiill lahetysto lidsinkiin esittamaan asiaamme Suomen hallituksellc. Tahan lahctystoiin kiuiliiivat Lempaalan kirkkoherra Paul Sonny, Simo Husu ja Matti Ka'hari Lempaalasta ja Matti VirolaineD Miikkulaisista. Kesakuun 23 p:na lalidimme Raudusla matkamniL' paamaarana Helsinki, mutta Viipurin asemaila meita odottivat herrat Taavetti Tapnnainen ja Ott<i Kiiikkoncn. N'ama kcrtoival meille, ettii asiamme on jo esitctty Suomen hallitukselle, joten matkammt- pysahtyi siilien. Olimme yota Viipurissa ja scuraavana paivana, siis Juhatmuksena, matkustimme takaisin K a n t nun. Kun olimmc noin kitukauden paivat ollcct vicla Mk'ttilassa, tchdcn piencmpia tiedustelumatkoja, niin tilantu' m u n l t u i hcinakuun 25 paivana: Kello J^ HI i]i. m i n n t kuls u t t i i n rykmentin csikuntaan, jossa esikuntapSallikko" kajtt J. Tirranen ka.ski minua valitsemaan mukaani 14 rivakkaa ja luotettua Miikkulai.sten miesta. Xc oli minim johdcttava Kaudun komendanttuuriin ja siita edellccn evcrsti Elfvengrenin maaraysten mukaan. Pian oli vat micht't rivissa. -- Kaannos oikcaan ja eteenpain mrirs! Kello ii i]>. olimmc Kaudun kotnendanttuurissa. Siclta saimmc lupatodistuksen, joka oikeutti meida't l i i k k u m a a n Raudusta Mctsapirttiin ja rajallc seka takaisin Micttilaan. Tahan lupatodisHiksecn oli merkitty nimcltansa yhtecnsa 15 miesta, I hcvonen ja 15 kivaarlii ja 8 laatikkoa ammuksia. Lupa voimassa viisi (5) paivaa. Xyt olimme muu- INKERI Lippwyhmd. ten lahtovalmiina, mutta minun oli viela kaytava eversti EHvcngrenin luona. Hiinen majapaikkansa olikin siina aivan lahella. Iltamyohasta huolimatta eversti otti minut vastaan ystavallisesti ja anncttuaan minulle ohjcita ja maarayksia suulliscsti sanoi loptiksi: "Varttokaa hetkincn, niina kirjoitan teille picncn sapiskan." Tama paivakasky kuului sanasta sanaan nain: "Ryhmanpaallikko Matti Virolaiselle, 25 paivanii heinakuuta 1919 kcllo 12 yolla. Raudusta. N :o i. ^fatti Virolaincn on komenncttu johtamaaii 14 micsta inkerilaisia vapaachtoisia Metsapirttiin, jossa hanen tulee yhtya joukkonsa kanssa siclHi kokoontuvaan inkerilaisecn joukkoon ja lalidcttava retkelle ^Tiikkulaistcn kylaan kicrtaen sen metsatcita tarkoituksella vallata kyla bolshcvikeilta, pelastaa vaestci ja karjat Suomen puoleile ja muodostaa siella paikkakunnan asukkaista komppania, joka jatkaisi toimintaa olosuhiciden mukaisesti minun lahempien maaraysteni mukaan. Kaikkicn inkcrilai=ten, joila matkalla ja paikkaknnnalla tavataan, on liityttava yiiamainittuun joukkoon. Kuka ei ilman patcvaa syyta siihcn liity, on katsottava viholliseksi. Kaikesta toiminnasta ja liikkccsta on koko ajan annettava minulle tietoja Metsiipirtin komcndantuurin kautta. Toivon onnea ja mencstysta Inkcrinmaan vapaustaistclulle. Eteenpain Inkcrin tiljaat pojat -- Suomi ja koko valkoincn maailma on takanannc. Pohjois-Inkerin rintaman Ylipaallikko evcrstil. Elfvcngren." Talla paivakaskyHa varustettuna marssimmc ryhmiini ja mina Metsapirttiin, jonne seuraavana paivana saapui lisaa joukkoa. Joukkuccn johtajina nyt tulivat toimimaan kcrsantti Heikki Haakana ja vaapeli Taavetti Koljuncn. Heidan johdollaan heinakuun 28 pan-ana kello 3 ap. valloitimme Miikkulaistcn kylat. Riisuttiin aseista rajavartiosotilaat. Kello 12 paivalla saimme koollc kansalaiskokoukscn Yliikylan osuuskaupallc. Siina selostimmc tilannctta kylan asukkaillt ja kchoilimnv_' heita odottamaan rauhallisesti apujoukkoja Suomesta. Isanmaallinen innostus kohosi korkeallc vaeston keskuudessa, kirn se .kuuli, etta "Suomi ja koko valkoincn maailma" oli heidan omitn poikicnsa takana. Mutta tama toivon ja rit-inun aika paattyi lyhyecn, silla bolshevikit avasivat sotalaivoista Laatokalta tykkitulcn kylaa kohti ja swiilivaesto pakt-ni mctsiin. Kuitcnkin cncmmisto suuntasi matkansa Suomcn rajalle pain ja viimciscn kerran sulki kotipirttinsa oven. Ne, jotka harhautuivat kiilkemaan muille suunnille, saivat vicla muutaman viikon sen jalkcen asua kotonaan, nimittain lokakuun Iivukkavkscen ash'. Kim Fiartaastf otto- Raikasmakuinen kotirnainen laatupastilli Arvokkailla sveitsilaisilla koneistoilla varustettuja R A N N E K E L L O J A myy VELJEKSET SUNDQVIST M I K O N K A T U 7. H E L S I N K I 34 I N K KR I AXTTI HCSU: MUISTELMA K A H D E N K Y M M E N E N VUODEN TAKAA TAISTELUKUVAUKSIA Ensimmaintn pataljoona oli nyt kokonaisuude?saan Lcmpaalassa. Olin koiinannessa komppaniassa tapaamassa v-iljeiini, jok cli sanotun komppanian silloincn paallikku, kun eras toverini cnsimmaisesta komppaniasta astuu sisalle ja ilmoittaa, etta joukkucemme on saanut maarayksen valmistautua hcti lahtoon. Olimmc ktskustelleet III komppanian cdeliiscn paivan taisteiuidcn vaiheista Orunsinan ascman luona, mutta nyt oli lahderiiiva ja katkaistava jannittavat jutut. KomppamassaiU sain tictaa. ctta I ja II joukkuocmine oli vat maaratyt lahtcmaan Lappcelaan II pataljoonan vahvistuksekai hydkfltt§ess5 Kuivaisille. Klo ii tienoissa olimmc marsaivalmiit. Patruunalaukkummc olivat taytetyt, kasikranaatit roik.ki.uvat voissamme ja muonapussissammc pullotti vehnalcivan kimpale y.m. ruumiin ja sielun rohtoa. Rcippain marssiaskclin lahti joukkommc Lcmpaalasta ja suuntasi kulkunsa kohti Kieroon kylaa ja edellcen Lappcelaan. Sivuutimme cnsin mainitun kyliin. jossa asukkaat tcrvehtivat mcita iloisina ja onnca toivotclk-n st-ka kantacn maitoa JllOtavakscmmc, Mutta kun olimmc taas lahtcncct Hikkccllc ja ehtmeet noin puoli kilomctria kylasta metsatiellc cli lahimain Rokasaarcn ticnliaaraan, huomaammc suurctj bolshcvikilauman mainitun ticn ristcvkscssa. Tarltimmc nopcasti kivriarcihimmc ja lahciamme cnsitervchdykseinmc. Mutta kun bolshrvikit saavat konckivaarinsa rcilaan. katsomme parhaimmaksi vaistya ticlta ojaan ja mctsan turviin. Joulvkuccmmc paallikko vaapcli J. K. antaa kiiskyn ampnmiscn lopettamisesta. Lyhycn neuvotlelun jalkccn aloitimme metsan turvin nopcan lahcstymiscn risaista bolshevikijoukkoa kohti. Vihollinen jatkoi kiivasta ammuntaa soka kiva'arein etta konckivaarillaan, joka oli niilla nyt tnaanticUa. Annoimme ryssicn ampua kaikessa rauha.ssa ja etenimme tiiviissa metsassa pitkin karjapolkuja korkcidcn mattaiden suojassa sen vasempaan siipcen niin lahelle, ctta voimmc kayttiia jopa kasikranantteja. Myos vihollisen kom-kivSari, joka torrotti korkealla maantieila, oi: nyt metsasta kasin hyvin tahdattavissa. Vihollinen. joka na'ki mcidat edcsjaan kaukana maantieila, ei aavistamit la'sna'oioammc sivullaan. Niinpa sc licncekin kuvitellut meidan pcraanlynccn metsan t u r v i n pcloittavan tcttua apua ci silla kcrtaa Suomesta tullut, taytyi joukkomme peraantya takaisin SiKimen rajallc. Mutta sittcnkin: Miclcstani civat milloinkaan unohnu nama evcrsti ElfvcnRrenin kirjoittamat, sytyttavat ja rohkaiscvat sanat: "Ekvnpain, Inkcrin uljaat pojat! Suomi ja koko valkoincn niaailma on takananne." kont'kivaiirin u l o t t u v i l t a , koska sen aniniunta alkui vahin crin harvcta. Nj-t olimmc valmiit toimintaan ja otimme aloittccn kasiimmc. Kasigranaalin kumca rajahdys rikkui h i l j a i s u u d f i i puoleltamme. Tamii oil mcrkkina alkavaan taisteiuun, jota seurasi valittomasti ankani kivaarituHttts huutoinecn ja uusine pommirajahdyksinL'cn. Kivaariamniuntamme oli suunnatlu paamaaliin, konekivaariin, kosk^ se oli cnsin saatava taistciukyvyttoniaksi. Tulos oli loisHva. Vihollinen oli taysin yliattynyt, kutcn olimme laskclmoincet, ja kyvyton vastustuksccn. Sc pakeni sckasortoon joutunccna jatlacn jalkcensa konckivaiirinsa ammusiaatikkoinecn seka Hsaksi useita kivaarcita, ammuksia, sclkarcppuja, y.m. pienempaa rihkamaa. Konckivaari:i luona oli yksi ser. kaatuneista miehista ja toinen haavoittunecna, jolta saimme kuulla niitii oileen kaikkinan yli sadau miehcn ja oli nc lahetctty Gruusinasta tarkoitaksclla hyokata joukkojcmme selkaan, jotka tall a hctkc'.lii juuri kavivat taistclua Lappeelan omistamiscsta. Kerasimme saaliimme ja jatkoimme matkaa haavoittunccn ukk(ir;ihj;in scnratcssa mukana. Klo yhden seutuvilla olimmc perilla ja liityimmc apujoukkona I I pataijoonaan, joka oli nyt ascmissa kokovahvuudessaan Lappeelan pclloilla suuntanann rautatie ja ascma. Tassii me nyt olimmc ja odottclinum- uusia maarayksia samalla kuin pidimmc ylla pienta laukaustenvalhtoa Varsalassa liikuskelevia vihollisen joukkojatlcita vasta-'in. Odotimme liikkcclllahtiimaaraysta. km: yhtakkiii bolshevikkicn panssarijuna tulcc ulos Gru-jsinan asemalta aivan kohdallemme. Tamii juna oli n.s. avonainen, jonka muodostivat lautascinicn valiin ladotut tiilet tai hickkataytc, mutta veturi sensijaan oli ylecnsa tcra'spanssaroitu. Tiimiin masinansa avulla, joka kasitti kymmenkunta vaunua tayteen sullottua Ivivaarijalkavakea seka usvira konckivSarcita, aikoivat ryssat iskea joukkommc takaisin. M u t t a nain ci tnl'ut tapahtuman.n. Konekivaiirinnnc, joita nyt oli meilla viisi kappaletta, olivat sijoitetut asumiin Lappcelan maille. josta niilla i)li erinnnnincn kyky hal- Pohj. ink, I'apaaj. II pat. IV k. 35 I XKHR1 lita alhaalla sijaitstvaa rataa sirka ascmasivatua. Kun nama tuliputkemme nyt avasivat tuien, jota kivaariosastommxvahvistivat, niin ei viliollislcmme ollavat naissa tiililaatikoissa olleet varsin kchutlavat. Tulcnjohto oli hyva ja vaikutus musertava. Me voimnie jokaincn omista ampiimaloitkcistammc seurata. kuinka "panssarivatmujen" tiiliseinat kuulk'ii osumista pollysivat. Siina pa'attyi moner. vihoilisemme maailinen vacllus nopeaan. Mikali jalkecnpain saimmc kylalaisilta kuulla, mcnetti vihollinen noin 40 % vahvuudestaan tassa taistelussa. Meidan menelykscnime oli vain kaksi haavoittunutta. Meille oi> .~unrcksi cduksi, *.tta olimme keriuneet kaivatiiua maahan. Vihollinen, joka huomasi masinoinccn joutuvansa pah.isti alakyntet-n, irtaantui meista noin puolen tunnin taistelun jalkeen ja ajoi taydella hoyrylKi konekivSarittilemmc saattaniana Gruusinan asenian nhi cika sita cnaii huvittanut mt'ihin tarkcmmin tutiistua. Kohta tamiin ottt-lun jalkL-t-n saimmc kaskyn nou^ta kuopistamme ja lahtt'ii liikkeellc. Fataljoonan vascn siipi, johon me I komppaniasta tulkvt olimme yhd'stt-tyt, laskeuttii maenrinoetta alas radallc ja ylitti sen. N y t ulimmo Varsalan kylan alia ja kohosimme ylcis kyiaan st'ka kicrsimmc sen mclkein ilman vastarintaa. Hyokkayskttjummc oikca siipi kulki radan suuntaa asemalle, jonka se pian vahasi /ottaen m.m. kolmisonkymmcnta vankia. niidcn joukossa yksi pimakomissaari. Varsalaan saavuttuammc asctuimmc ascmiin Harpalaan vie van maanticn ojaan. Edessamme oli nyt noin ncljansadan metrin pituinun peltoaukea, jonka toistlla puolL'ii pienen metsakaistan iaidassa oli vat vihollisen uloimmat aseniat. Tassa jouduimmc nyt viilian k'vahtamaan, sill a valin kun pari katoillc asctcttna konckivaariammt 1 ampuivat iiskt-n mainitscmiani vihollisen anemia lakean toisc'ila puok-n. Kohta saimmc kumminkin kiiskyn atikean ylitykscen. Maassa moyrien ja valiin lyhyita syiiksyja tdiden jatkoimnu 1 kulkuanimc sita paikkaa kohden, jossa nainune asken vihollisjoukon Hikehtivan. Vilkaisin taaksvni nahdaksfni, onko mahdollisesti monta michistamme jaanyt pcllollc, mutta huomaan vain pari mkstii makaamassa, joita sanitaarit aultavat pois. Olimme sii.s ylittancct pellon suhteellisen vahin mcnetyksin. Viilimatkammc vihollisen ascmiin oli nyt enaa niin lyhyt, etta konekivaarimme, jotka korkcista ascmistaan oli vat tulittaneet vihollistii ylitsemme, lakkasivat ammtmnan. Xyt jatkoiminc liikkumiatamme omin voimin ja huomaammc vastustajammc yrittavan karata. Olcmme hyvin lahella ja kiiruhtammc vaistomaiscsti kiilkuammc. Edcssammc huomaammo ampumahaudan, josta puolenkymmenti kivaariii viela ampui: vastaammc. Yksi kasikranaatti Icnnahtaii knoppaan ja vastus on laannut. Karknammc kuopan reunalle Pnhj. Inki'rin i'apatijonkkojen saittokunta, tuloksen ja huomaamme, i-tla kaikki on seivaa. Scnraavassa aamantapaisessa haudassn tapaammc kaksi jaykaksi pelastynytta ukonrahjaa, jotka eivat osaa komcnnostamnic- huolimatta hc-ittaa pois aseitaan, vaan tuijottavat mcitii jaykin silmin, knnncs 'yiimmc pois kivaarit niittcn kasista ja kiskomme nc ylos kuopistaan. Eras licv'Kli kiiu-on haavoiituniit sotilaammc ottaa naitten vankicn poisknljettamiscn tchtaviikseen ajatcllcn, cttii yksi tic kaksi asiaa. Nyt olemme saavuttancct vihollisen asemat metsanlaidassa ja pysahdymme siiht-n. Mutta silloin vascmmaa siipcmnu' ulnimmasta laidasta ilmoitctaan, etla vihollinen kay vastahyokkaykseen ja uhkaa saartaa sen. Talloin saamnio kaskyn nopcasti siirtya vascmnville. Mnutamassa lictkcssii olemme suorittancct Hikkcemme ja olemme nyt arvaamattoman laht-lla vihollisia. Kylmat varet-t kayvat lapi ruumiini nahdcssani cdcssammc tihciin pistinmctsh'n, jota vastaan mcidan oii asetcttava kasikranaattimme pistintcn piuittuessa. Yksi konckivaareistammc chti talloin avukst'mnie ja niin aloimme saavnttaa tasapainon. Sea tasaincn nakutus ja saksalaistcn kasipommiemme repaisevSt riiiskinat puhdistivat harvan ketjumme edustan, joten pahin uhka oli poissa ja olimme jalleen talstelutantereen hcrroja. Taistelu oli kcstanyt yli kahdcn t'jnnin. M u t t n viercllamme noin viidcn kuuden metrin paassa makaa nyt kaksi omaa vcljcamme, Inkerin vapaussoturia, kclttolalnen P. Vasikka ja eras nuorukainen Kiiivaisilta, joka kaatui kotikylansii kynnyksclla. Etaampana makaa koinias, samoin liiknhtimatta. Tnolla korjaav.it sanilaarit haavoittunutta, joka ci kykene omin voimin liikkeellc. kunla on vikuuttanut selkarangan, Xama sankarit, jotka makaavat maassa, ovat antaneot kaikkensa. Siina Icpaavat so*aveikkomme rauhallincn ihnc liikkumattomilla kasvnillaan isanmaansa maapera'lla. He olivat kaatuncet siina vakaassa uskossa, tttei heidan verensa vtiotanut hukkaan. M u t l a julma kohtalo oli sen onnen viela htidan isanmaaltaan kicltanyt. Iso kausi, jonka juurclle heJclat katkt'ttiin, jai osoittamaan, etta vaikka sankarien mumiil pcittyivat maan alle, niin heidan tyonsii pysyy mnistissa ja aattecnsa claa, vihcrioi ja kulkec ctcenpain nouscvassa polvessa, knnnes odoUttn paamaara on saavutettu. Paijastctuin pain ja kunnia-asennossa scisoimme illan hiimartycssa tovcricmme handalla, kun taistehi oli tauonnut. Hetkista myohcmmin lahdimme kaskyn mukaisesli omaan osastoomme Lempaalaan. T X K ER I AAI'PO METIAINEN: SULO JAMALAINEN Sttlo Jamalainen. Inkcrin vapaustaistelun ensiminaisia uhreja oli ylioppilas Sulo Jatnalaint'H. Han syntyi Inkcrissa Hictamaen seurakuunan Janialaisin kylassa1 kesakuun 16 paivana 1897. Isansa kuoleman jalkeen han joutui — aitinsa mentya uusiin naimisiin — osan lapsuusvuosiaan vietta'ma'a'n saman seurakttnnan Xikkarlan kylassa. Talvt-t kuluivat kuitenkin Helsin^issa, jossa Sulo kavi oppikoulua, vahmatuen vlioppjlaaksi Hel•;ingin Maanviljdyslyseosta v. 1918. Kaupimkilaiscijima ci kuitcnkaan erikoisentmin ha'nla viehattinvt, silla jouluja kcsalomaksi han kiiruhti ai/ia omaistensa ja lap^uustovcricnsa luo Xikkarlaan, Jam.-ilaisiin tai Tyroon. Koulusivistys cncmpa'a kuin heLsinkilJiiselama ei myoskaan vieroittanut hanta tntisista lovcrcista ja naidcn harrastuksista. Luuntecltaan hiljaiscna, vaatimatlnniana ja cpai[?t.'kka;ina' ha'n ei koskaan pyrkinyt csiintymaan hcraltaaksccn liuomiota, mutta oli silti aina valmis tulcmaan toistcn johdolla mukaan sellaisiin yrityksiin, joissa ei tarvinnut omantunnon k.inssa tinkiii. Xiinpa jo cnnen sita kansallista hcratysaikaa, joka synnytti mm. Inkerin nuorisoscuraliikkcon, toimi han tamaii tyon mcrkeissa paikailisen nuorison parissa jo kmilulaisena ja sittemmin nuorena ylioppilaana taydella antaumuksella, ollcn vakuuttunut siitji, ctta talla tavaila paraiten voidaan nuorison ja kansan kchilysta ctcenpain vieda. Ktin sittcn Vonaja'n suurcn valiankLimoukst.'n jalkccr. Inkcrin vapaa valistustyo piiascc irtautumaan vuosisataisista kahleistaan ja Inkcrin Nuorisoliitto pcrustctaan, valitaan Snlo Jamalainen sen johfokuntaan. Tama on kuin lunnustus siita, clta ta'ssa harvasanaiscssa nuorukaisessa oli olcva hyvaa aincsta, voimaa j.i intomielisyyttl, jot a tarvittiin uudistuvan Inkerin i>alvclukset-n. Na'ilta ajoilta Ik'nce loydettavissa sc hiincssa herannyt tietuisuus: minim ta'ytyy jotain cncmniankiii Inkerin hyvaksi tehda! So oli va,-itimus, jonka han nayttaa itsellcen asettanwn. Hi han naista stumnitelmistaan paljon puhumit parhaimmilic tovcrcillctrnkaan, mutta sen huomasi koko hiincn oleinnkscit.'ian ja toiminnastaan, Sitten tulivat bolshevikkien paivat. Kla'mii Inkcrissa alkoi muodostua sictamattomaksi. Xiinpa Sulo Jamalainenkin, vaikka olikin ? u u n n i t d l u t jo ast-ttumista ranhalliseen clamaan Hietamaellc, nnanviljclijaksi isaltaan perimalle tilaosuiidflk-, katsoi parhaaksi siirtya vnikoisccn Suomcen, varsinkin -kun ci haluttanut astua palvtluksccn silloisccn "svabodan" humaltamaan punn-arnieijaan. Syksylla v. 1918 pa'Jisikin ha'n Oimellisesti era'an tovcrin&a kanssa rajan yli. Kotiscudullc, omnisten turvallisuutta Bilmallapitaen jatc-ttiin huhu, etta matka oli Tanskaan maanviljelysharjoittelijakai. Suomcssa oli ])araillnan suuri innostus Eeslin vi'ljcskan. s an vRpautuniispyrkimyksia kohtaan. Suunniteltiin apurftkiknntia. vapaaditoisia lalitijoitii varnstettiin ja apiiun heimoveljille kiiruhdcttiin. Sulo Jamnlaincn ei ollut scikkailuja etsiva iuonne. Sotilaallisuuskin oli handle pcrin epamicluista. Pys^yt ja ampuminen, nuo useimman pojan intohimot, t-ivat miiloinkaan ha'nta kiinnostancet, jotcn ne vaikuttimet, jotka kaiinsivat hanen matkarcittin^a Tanskan asemasta Eestiin, olivat toisaalta hacttavissa. Xiiihin aikoihin oli Heleingiasa inkcrilaistcn pakolaisten ja siella vakinai.scsti asuvien kcskuudessa syntynyi n.s. Inkerin Valiaikainen Hoitokunta, jonka tehtava kay jo nimrsla ilmi. SnunnitcJlessaan toimintaa synnyimnaansa auttamiscksi bolshevikkisorrosta Hoitokunta tarvitsi asiamiesta, joka voisi tuoda seivityksen Inkcrissa valiinneista olosuhteista ja kansan mieUalaata. Tallin tclilav : ian oli Sulo Jamalaincn oitis valmis ryhtymaan. Tassa on :X*litys matkasuunnitelman munttinni^ecn. Sulo Jamalainen saapui Tallinnaan ja siclta Xarvaan niihin aikoihin, jolloin majuri EkatrSmin pataljoona piti herruuttti tassa kruipuni,fissa. Tiialla han yritti yli rajaviivan. Knsiinina'incn yritys paasta rintaman lap! cpaonnistui. Rcslilainen sotilaspartio pidatti taman epailyltavan nakoisen siviilimiehtn, joka kasij^ranaatti kourassa yosyclamclla yritti vihollisen puolcile. Sdityksct tivat auttancet, vaan mies iiihetettiin takaisin Xarvaan todistamaan henkilollisyyttaan. Olo ecstilaisessa vankilassa oii kaikkca iniinla kuin mukavaa. Inkerilaiscn luutnantti P. Tapanai- INKKR1 sen valityksellii ban vihdoin vapautui. Toincn yritys 011nistui, sillii nyt omat miehet ja heimomaan sotilasviranomaiset avustivat hanta hyvilla neuvoilla ja ohjeilla. Kiinpa sitten eraa'na kevattalvcn-iltana Sulo Jamalainc:i ilmestyy Kolppanan semimariin, jossa varsinkin ylaitioknn kehittyneempien oppilaiden mielct oliv,it muukkautuncet jyrkasti bolshevik! vastaisiksi, ja saa yksimieiiseu kannatukscn toiminnaueen. Nahdessaan taman suurcu innostuksen nuorukaisten mieHssa, jotka p.iloivat halusta saada tchda jot.iin heimonsa raskaan lilan helpoittamiseksi, tahtoi Sulo Jamalaincn osoittaa heiHe tehtavia: valmistaa kansa vastarmottamaan ja tarvittucssa aittlamaan Suomesta ,^aapuv:a vaputlnjiann. Hanen ohjeensa olivat: i ) lulee olla valmiina, 2) tulce olla v.inittu ascila, 3) tulce olla tchtavastaan tietoist-t joukknjtn johtajst ja 4) tulec olla valmis suunnitelma uikL-aan aikaan ji oikcalla tavalla aktiivistin toimintaan ryhtymisesta! Enempai ei ban pojilta pyytanyt. Monista niista kokouksista, joita silloin Kolpponassfl pidcttiin, oli huomattavin harjoituskoululla ympariston opettajiston "Xumirnsuutarien" Inrjoitusten yhteydessa pidetty. Miesopettajat, jotka melkein poikkeuksctta olivat mlisia' upsccrcja, hyvaksyivat Sulo Jamalaisen ja seminaarilaisten toimintasuunnitclman paapiirtcet. Siina tilaisuudcssa valtittiin myos lahetysto, jonka tuli Inkcrin kansan nimissa kaantya Suomcn hallituksen puolcen tilanteen selostamisclla ja avun kiiix-htimiseila. Muista huomattavimmista loimcnpitci.sta mainittakoor. julistustcn painnattamincn js Icvittamint'n cri puoliiK- Inkcria seka SiioniuL-n siirtymHsuiiPiiitdman vahvlotaminen, Jtili.stuksL't, jois-sa sclostettiin tilaniieita Suomessa ja kflioitfttiin viifstna kaikin tavoin vaimistumaTn tt'hokkaaseen avunantoon Suomcsta tulcvilk vapauttajilk, olivat Sulo JamalaisL-n Irtatimia ja ne monistettiin Keskusiisuusliikc Aitan kansliassa Pietarissa. Tassa ei ehka oUu noudatettu tarpccllista varovaisuutta, koska on ollut syyta fpailla, cttii la'htosuunmU'lmista Snomccn oli vuotanut tavalla tai toisella tietoja Suomt-n konimunistien keskuutcen. Hflmikuini puulivalissa, samana sunnuniaina, jolloin Hatsinan kaupimyin suuressa tcattt-rissa vietcttiin ^eminaarilaistcn jarjestamaa juhlaa, lahtivat t'lisimmaiset kaksi scminaarin oppilasta vaaralliscllc matkallccn Siiomeen ja saapuivat onnelliscsti perille. Jiihlassa tchtiin yksityiscsti kovaa propaganda Suomeen siirtymisen hyviiksi ja monct nuorci miehet lupa»tuivat jo alulle pantuun toimintaan. Tilaisuudcssa oli lasna Sulo Jamalaincnkin julistcinct-n, mutta myos Hatsinan tshtkan paallikot sc-ka par! suomalaista katyria, joista c'i silloin ollut tietoa. Sominaarilaistcn suunnitclmassa oli joka paiva kahden tai kolmcn pojan poisjaamincn koulusta ja "haviamincn". Niinpa jo scnraavana aamuna oli kolmen miehcn vuoro lahtea. Myoskin Sulo Jamalaincn oli paattanyt kavaista Suomessa asioita jarjestelemassa. Lahtijoilla ei oilut raukanansa mitaiin huomiota heritttavia liikoja varusteita, vahan eviista vain ja tyomichc-.i pukimet yllaan. Ast-ita ci ollut muilla kuin Sulo Tamalaisella muutama kasipommi, jotka hiincn oli tarkoitu.s vasta rajan lalitsyydcssa jakaa. Alkumatka Pictariin sujui hy- 38 vin. Sulo Jamalaincn yhtyi joukkoun vasta taalla'. Varovaisuussyistii oli aikomus kulkca jalan Piftarin ulkopuoIcllc ja vasta seuraavalla asv j malla nousta Toksovan junaan, jolla olisi matkattu cdcllcen rajaseudulie. Kiivi kuitcnkin niin, ctta Pietarin ascmalla tavattiin joukko Toksovaan matkalla olevia kansanopistolaisia. Naiden mukana myos seminaarilaiset ynna Sulo Jamalaincn nouMvat junaan jo Pietarissa. Knnenkuin jnna t-hti lahtir;i laiturilta, kuului ulkoa iankaus, sitten toinen ja kolmas. Pojat loivat merkittavan katpccn toisiinsa. Hctkisen kulnttua lahtivat matkamit-'hct uios vaunusta todetakseen, mita oli tapahtunut. Sicllii joku ticsi kertoa Buonialaisesta "shpionasta" - vakoilijasta, joka yritti hcittaa pommin, kun hanct aiottiin pidattaa. Kuuluipa imlK'tta, ftta junassa pitaisi olln muitakin suomalaisia, joita paraillaan etsitaan. Pojille selvisi hcti koko asia. Olihan varmaa. kuka oii tuo vakooja ja keita ne muut. Ei oilut aikaa vitkastcluun, vaan mahdollisimman vahan huomiota hcrattaen siirryttiin asemarakennuksen toistilt puolcn ja alettiin muina michina kavella kaupungiiie pain. Jo naastiinkin ctenemaan jnnkin matkaa, kun akkia craa'sta porttikaytavasta astui esi'.le mics ojentacn pistoolin poikia knhti ja komensi suomi'ksi: "SL-JS, kad(.t ylus!"'Kun pojai ihmcttelcv;k?i tfktytyen kysyvat syyta tahan, ilmoittaa mics lyliycsti: "i.lctti1 Kolppanan scminaarilaisia ja matkalla Suomccn". ja kiiski kulkemaan cdellaan rakcnnukscn ovcsta sisaiin. Tamii oli totuus, jonka pojat kylla tiesivat, mutta he tiesivat myos, vita tiima totuus maksaa htidan henktnsa. Siksipa myonsivatkin olcvansa maim'tun laitokscn oppilaita, mutta kielaivat aikovansa pyrkia Suomecn. Keksittyaan hatjivalhecn, lit kertoivat tullecnsa taattamaan Toksovan kansanopistoon matkalla olevia morsiamiaan. Taskut kopeloitiin ja siclta tavattiin junaliput Pit'tarista t'rusinan aseinallc, joku Suomcen vielitva kirjc ym. papcrtita, jotka sttovasti olisivat todlBtaneet matkan p.'iamaaran. Onneksi ei pidattaja joutanut niidc-ii ^isa]t6a son iahtinmin tutkimaan, vaan tyonsi ne jallttn taskuun ilmoittaen, etta kylla asia pian selviaa, ja lahti sama'.la ulos. Pojat jaiva't huonccseen, jossa oli kymmcniscn sotilasta teenkeittohommissa. Olivatko he suomalaisia vaiku vicraskitHsia, eiviit pojat ticnneet. Saman huonten latlialla loikoi myos Sulo Jamalaincn vaarallinen reppunsa paanalaisena ja verilatakko vicrellaau. Mita Hence mics siina ammuttuinc jalkoinccn micttinvt, mutta tovcrcitaan ci him ol'ut nakevina'an. Pidaltaja, joku Suomesta kapinallisena paennut Valpas. palasi pian huoneesccn ilmoittaen ivalliscsti: "tuoltapa ne serkkunnc ja morsiamennc tulevat." Pojat istuivat lavitsalla ja jannittyneina miettivat, mita tuh'c tapahtumaan. Laskicn siina ryssankielella Icikkia sotilaittcn kanssa pojat tuli vat kokemaan, milta junaliput ja kirjcct maistuivat voileivan kera, Ja mika ei vatsaan mahtunut, sen onnellintn tilaisuus johti lokavicmariin. Pidatetyt, Sulo Jamalaincn mukarmluetluna, sijoitettiin ajurien rekiin, ja niin alkoi matka vahvasti aseistctun miliisivarlioii saattamana peloittavaan tutkintovankilaan Gorobovaja 2:cen. Tutkintovankila=sa toimitettiin heli pidatettyjen aluslava kuulustelu, ja tassii yhteydessa saivat vihdoin seminaa- INKEKI rilaiset ja Sulo Jamalainen tilaisuudcn vaihtaa muui.iman ••anan ja sopii ~iita, cttcivat twin? toisiaan. Kaikki muut paitsi Sulo Jamalainen, jonka rcpusta ja taskuista ioydettiin varsin raskauttavaa ainchistoa. vapautcttiin. Se kavi seuraavasti: Kun "Gorohovajan 2:n" silloinen paallikko, julmuudcstaan tunnettu lattilaincn kommunisti Peterson o!i saamit kuulla poikien se'ityksen, jonka mukaan he olivat ollet-t saaltamassa tovereitaan kansanopistolaisia ja kun nama kaikki vahvistivat sen todeksi, sanoi ban: "Tolvanat! Otiavat kiinni, keta sattuvat saamaan kysymatta asiaa. Olette vapaat." Tama lapahtui myohaan yolla ja koska pidatetyt eivat voineet minnekaan lahtea, he saivat odottaa aamua viraston yleisissa huoneissa, vielapa saivat teeta ja leipaa talon puolesta. Mutta nain ei kuitenkaan olisi kaynyt, jos pidittajal suomalaiset kommunistit olisivat paasseet tutkinion pitamaan. Asia ci kuitenkaan ollut silla sclva. Sulo Jamalainun jai vangiksi, ja ishekalle varsin kiintoisa materiaali, mm. satakunta nimea sisaltava muistikirja, karttoja ym. joutui sen haltuun. Hanelta yrilcttiin nyt ottaa salat julki. mutta turhaan. Oma kohtalonsa handle oli selva, joten han tahtoi toisten osalta hoitaa asian mahdoliisimman hyvin. Parhaaksi menrttelytavaksi valitsi han vaikenemiSCM. Vain kerran, aivan kuulustclujen alussa saivat tiedonjanoiset veriliurtat kuulla vankinsa puhuvan. Han sanoi siiloin: "On turhaa kysellii. Anipukan miniu, parisette paljon vahemmalia! Asia, jota palvden, on niin suuri ja pyha, cttei siita kannata teille kertoa, mutta EC voitlaa ja ko?taa minunkin puolestani, siita olen varma." Kolppanassa ja koko Inkerissa elettiin silloin jannittavia hetkia. Oltiinhan vakuuttuneita siita, ettoi asia h a u taudii tahan, vaan miiloin hyvansa voitiin tulla scminaarilaisia vangitscmaan, Eika tarvinnutkaan kauan odottaa. Seuraavana lauanSaina saapui Hatsinan tshekan tutkintokomissaari Tretjakov apureincen ja nimiluctteloinecn kotitarkastusta pitamaan, kunlustelcmaan ja van^itsemaan. Oppilaitten asunnot, pulpetii, kirjat, vihkot ja kaikki, mika kasiin sattui, tarkastettiin ja vahankin epailyttavalta nayttavat kirjeet, toverikunnan poytakirjat ja kasin kirjoitettu toverikuntalchti "HHllos", otcttiin mukaan. Viimeksimainittu seikka heratti pojissa vakavaa huolcslumista, silla tiedettiinhiin siina olevan sen henkisia kirjoituksia, jotka tutkittuina eivat suir.kaan huojenna asianomaisten taakkaa. Kuulusteluissa kohdistui kuulustelijan huomio eraaseen toverikunnan kokoukscen ja sen virkailijoihin. Hiin oli varsin tyytyvaincn todetessaan, etta laitokscssa on pidetly oppilaiden kesken saannollisia kokouksia ja etta on olcmassa oikein jarjesto, toverikunta, jollaista venalaisissa kouluissa ei ollut, ja teki tietysti johtopaatoksen, etta toiminta on poliittisluontoista. Asia oli siis hanen mielestaa'n selva. Toverikunnan puhccnjohiaja ei ollut siiloin saapuvilla ja valttyi pidatykselta, mutta varapyheenjohtaja ja sihtceri scka joukko muitakin oppilaita vietiin Hatsinaan. Osa pidatetyista paasi lahipaivina kuulustclujen jatkeen Tl KIM yksiloity valmis puku — jossa ytityvat: KANKAAN JA TYON 'HUOLELLISUU5 MUODIKKUUS^ TARVEAINEIDEN OIKEA LAATU. Useita hintaluokkia ja kuosimahdollisuuksia! Kutakin numeroa 5 rinnakkaiskokoa! T I K L A S - S T A D I O N-pukimta myyvat useimmat hyvat pukuliikkeet kautta maan seka TIKLAS-pukimot: H e l s i n g i s s a Etela Esplanaadi 18 ja Siltasaarenkatu 4. T a m p e r e e l l a Keskustori 1. LASSILA&TIKANOJA Oy. PUKU- JA PAITATEHDAS. VAASA. RENGASPUVUT Harvat valmisieet ovat saaneet kiiyttajiltaan niin yksimielisen tunnustiiksen kuin OTKn rcngaspiivut. Mutta rongaspuvut ovatkin nykyaikaisen pukutco]lisuuden suursaavutus, jota on vaikca ylitta'a. Ne vastaavat jokaisen michcn "hyva ja haipa"-ihannetta. Tamun vuoden rengaspuvut ovat yhtii korkeata luokkaa kuin niiden edcltajatkin — huolitellun tyon ja taitavan suunnittelun vhtcistuloksia. Tiimiin vuoden rengaspuvut ovat myb's jokaisen kukkaron ulottuvilla, sillii ne maksavat vain 550 mk, 595 ink, 650 mk, 795 mk jti 825 mk (tukcvien miesten inallit 25—35 mk enemma'n). RENGASPUKUJA in y y v ii t v a i n () I" K n jSsenosunsliikkeet. S U U S T U K K U K A U P P A H.L. 39 I N K ER I vapaaksi, nuitta craat siirrcttiin pSSvahtiin ja sielta Pietariin (iorohovaja _>:een ja edcHccn Shpaiernajaan. Tshekan vierailut Kolppanassa eivat paattyneet tiihiin, vaan jatkuivat paiva paivalta, kunnes jokaincn talon asukas, jopa joku ohikulkijakin oli kuulustcltu moncen kertaan ja lopputulok&ena oli, ctta scminaarin johraja, eras Opettaja, laltoksen valskSri seka nelja oppilasta van^iltihi ja passitettiin paavahliiii. Opcttajat kuitenkin kolita vapautettiin ja j o h t a j a n ounisini sen jalkeen pact a Sunmet'ii. Oppilaat .sensijaan saivat scurata aikaiscnimin pidiitctlyja Pietaiim. Saapuipa jonkkoon viela mnit.'ikin ?cmina.irin ulkopuoldta pidiitcttyja opcttajia ja cut. uppcereita, mm. kirkkoherra J. Raski. \":tikkakin kuulusteluja oli jo moiieen kertaan pidelty, civat pidfltetyt tictancet varmastJ, mista hcita syytottiin. kun sita ei oltu ilmoitetlu. Mutta vihdoin sc sclvisi. Jouduttuaan Gorohovajalle saivat criiat kasiinsa diarion, josta IdySivat parin tovcrinsa nimct ja nicrkinnan: Kolppanan scminaarilaisia. Syytc: vastavallankumouksellisuiiP, kansalliBkiihkoilu j.i vakoilu Suomen hyviikrii. Siirrctty Sbpalernajaan. K at sect kohtasivat toisensa, jota seurasi pitkii iiancttnniyys. Toiscfsa ryhmassa Shpalurnajallc tuodut paasivat kaikki samaan koppiin. Sc oli iso 18 lu'iikilolie tarkoitottu huoiu-. mutta oli siina nyt 45—50 vankia. Tilanahtaus oli huulava. mutta se ei merkinnyt mitaan sen edun ri:inallrt, efta taman huotu-eii asukkaat kimluivit "tyokomppania-m", jonka oli paivittain oltavn vankihin pihalla 3—4 tunlia puita pilkkoma^sa. Titstn oli sc etu, etta lie saivat nyt tilaisuuden tavata toisiakin kohtalotovereitaan, joita vuororyhmissa kaytcttiin kavelyllii pilian kcskcila dl-;vass;i aitaukscssa. Jotain pmihaa kcksien h a n k k i n t n j aina joku aidan lahcisyytecn kcrloakseen kuulu.sti.-lui.sia ja muista asiaan kuuluvista st'ikoista toisille st'kii kuullakscon naiden tiedoituksia. MyShemmin ^inne tuodut ja Gorohovajalla kuulnstchiissa kaylctyt tovi-rinsa onm'st'jivn; he aina, ruokaHihctystcnsa avulla vartioiltcn suosioon paastyaan, >aaniaan .samaan koppiin. Xiinpa sittt'n fcuuIustelupflytSkirjat muodo.stnivntkin koko lailla yhtapitaviksi. Myos Sulo Jamalaiscn kanssa paasivat pojat \hteyteen. Hanta hoidettiin saman vankilan sairaalassa, ja onnciliscn sattuman kautta saivt ensin kirjcyhtcyck-n ja vihdoin henkdlSkohtaiaenkiii tapaamisen edellSmainituasa kavclyaitaukscssa. TiiSlIa he saivat jallccn todcta taman rohkcan nuorukaiscn cpaitsckkyyden. Knikki hancn sanansa ja huoIcnsa tarkoittivat vain toistcn rohkaisemista ja pa'.vciemista sckii Inkcrin vapautumista. Itscstaan ei han puhuniit mitaan. Han tunsi tehneensa vain velvo'H.^iiutenPa ja stoalaisclla tyyncydfllii tahtoi kestaa tekojcnsa seuraukset Kolmisun k u u k a n t t a kestancen vankinaohiaikansa kulucssa yritcttiin hanclta jos jollakin kcinolla kirisiaa tictoja, mutta tiiloksetta. "Ampukaa", oli ainoa sana, jonka tutkija sai ham-sta irti, kertoi eras Sulo Jamalaiscn vicrustoverina sairaalassa maannnt vankitoipilas. Jnlun kSsittelyn pitkittyminen, cpavarmuus ja liet.Hmattomyys siita, mita kotona tai semlnaarissa on ' 40 t u n u l , mita tutkijoilla on asiasta tiedossa, pyrki muodcstamaan elaman vankilassa tuskallisek^i. Mina yona Iiyvansa saattoi tulhi "vuoro". Air.a iiisin n i m i t t a i n saapni "Musta-Korppi" — t&hekan auto — vankilan pihaan ammuttavaksi maariittyja noutamaan. Ja st', etlei ticdctty, ki-nenka vuoro kulloiiikin oli, tuntui kauhealta. Joskus mic'lialan ollcssa masentuncL-na, suorastaan toivoi, ctta se jo t-nsi yon;i tapahtuisi. Moni niista tuhansista vanjjcista, jotka silloin Shpalcrn.ijan tayttlvSt, ei jakaanutkaan kestaa tata jannitysta, vaan tuli miclipuolcksi. Toivo vapautumisesta elpyi, kun eraan vanjiitun kotun >aapui ohravclliastiassa sakaninip'Jtkecn katkctty kirjclappu. Siita ilmeiii, ctta asian oli "ottannt lioil'iaksccn" i.-riii huomattavassa ast-massa oleva juutalainen 'nuuumicn tuhatlappusten palkkiosta. Xiinpa sit ten kavikin, etta joukosta yksi ja tohien .piiasi pois, ja jannitys alkoi laueta. Toukokuun alkupaivina oli tiiman kirjoittaja viimeisen kcrran kuulusteltavana ja silloin vuoroaan pitkassa vankilakaytavassa odotellcssaau, kuuli puoliksi avoimen oven takaa kuulustelija Paroscn tiukan aancn kysyvan samanaikaisesti tutkiltavana olevalta Sulo Jamalaiselta: - Mita tekisitte, jos teidiit nyt vapatltettaisiin Liialta? - Sita mita tahankin asti. vastasi tama rauhalliscsti. - Kuinka te niin uskallattc puhua, tiuskaiscc Parontn, i-tickci tieda, etta tudat voidaan ampua? — No, se on tekla:i asianne. onhan tcillii nyt siihtn lilaisuus ja valta, kuuiui vastaus. Siita ohitse Sulo Jamalaista pois kuljeiettaessa ci ollut mahdollisuutta keskustL-luun, vaikka mieli kovasti tcki. \'ain hymyilevat katscct kohtasivat toisensa ja vangir. iliiif, jonka toincn kasitti sanoiksi: piiH pystyyn ! —- jiii inielta rohkaisemaan. Taman kirjoittaja oii myos Sulo Jamalaiscn tovereista sc, joka viimeisenii lianct tapasi. TiiinS tapahtui sunnuntaina toukokuun n paivana v. 1919. Tyorj'hnia °'' jallecii tavallisissa puunpilkkomistehtavissaan vankilan pihalla, kun kavclyaitaukseen vaihdcttiin michia. Xaiden joukossa oli myos Sulo Jamalainen, joka merkin annettuaan istuutui aidan viereisellc penkille. Sen koiidalle siirtyi kirjoittajakin ja ollen korjaavinaan sorU:mit*a halkupinoa, sai tilaisuudcn kcskusteluun. Sulo Jamalainen kyseli innokkaasti kuulumisia ja ihmetteli, ctta k i r j o i t taja oli vicla sielifi. Vankihin muuu'in sisallii olikin nyi cnaa naidcn kahdt-n lisaksi vain kirkkohcrra Raski. Kaikki toisct olivat jo vapautunect. Sulo Jamalainen tuntui olcvan tiotoinen tasta ja vaknutti, etta loputkin paascvat pois. Itscstaan kertoi sen verran, ettii juttu oli paattynyt ja handle kuolemantuomio lansctettu. Siita liuolimatta hanella oli pehistumiscn toiveita, silla valmis SUUnmtelma oii olemassa hanen vapauttamiseensa va:ikilasta. Mutta aika kiiruhti asiain edelle. Sulo Jamalaiscn hyvaksi ei ehditty telida kaikkca, mikii olisi ollut valtlaniatonta. Taman kirjoittaja ]);i;isi Slipnlcrnajasta myohaiin toukokuun 16 paivan iltana. Ja sctiraivan alkuviikor, priiviilehtien ammtittujen luettelossa oli myos Sulo Jamalaiscn nimi. INKEKI ANTTI HAMALAINEN: SEMINAARILAISET RINTAMALLA "Olinhan sielld mindkin." J. L. Runeberg. Kevattalvella v. 1919 ylioppilas Sulo Jamalainen saapui vaivalloiscn ja vaarallisen matkan jalkeen lielsingista Viron kautta Kolppar.an scminaariin. Seminaarilaisten innostus oli rajalon, kun he saivat kuulla vieraaltaan, joka oli salaa saapunut bolsevikkirajojen sisapuoleile, etta Suomessa oli inkerilaisten pakolaisten keskuudessa muodostettu pataljoona ja Virossa oli oikein kokonainen rykmcntti, jotka molemmat odottivat Inkerin rajoilla otollista hetkea. Innoslus puhkesi myoskin tekoihin; pidettiin salaisia kckouksia, tehtiin laskelmia rajantikaista matkaa varten ja jaettiin tehtavia niille, joittcn syysta tai toisesta taytyi jaada kotiin. Mtitta suunnitelmat pettivat. Sulo Jamalainen joutui bolsevikkien vanjriksi ja sai maksaa hengellSan uhkarohkcat yritykscnsa. Huomattava osa Jamalais^n kannattajia joutui Pietarin vankiloihin ja vain kaksi poikaa paiisi onnellisesti pakcnemaan Suomen puolelle. Nain katkesi sotainnostus sina kevaana puhjetakseen seuraavana syksynii kahta voimakkaampana uudelleen. Oppilasjoukko oli kcsa'n jalkcen uuden lukuvuoden alkaessa sangen levotonta. Olihan viime kevatlukukausi aikaansaanut muuten niin hiljaisessa oppilaitoksessa suuria muutoksia, ja vasta kulunnt kesa veti melko lahelle Kolppanan seminaaria valkoiscn rintaman, jolta suunnalta odotettiin jannityksella kenraali Judenitsin joukkoja. Sitapaitsi seminaarin vakituincn johtajakin oli jo aikoja sitten paennut salateitse Suomen puolclle. Kaikki nama tapahtumat eivat voineet olla vaikuttamatta laitoksen nuoriin kasvattcihin, jotka joka paiva huomasivat kommunistisessa hallituskomennossa kammoittavia epJikohtia. Vihdoin craana syksyiscna pimea'na yona alkoi rintamalta kuulua kiivasta tykkitulta, mika tapahtuma katkasi — ainiaaksiko? — Kolppanan seminaarin, Inkerin ainoan korkeamman valistusahjon, toiminnan, joka valistuslaitos oli ollut keskeytymattT tarkeassa toiminnassa lahes kuusikymmenta vuotta. Jo seuraavana aamuna .sotanayttamo oli seminaarin ymparistolla taydcssa kaynnissa. Tata kesti sitten aina iitaan saakka. SiHoin kaikki seminaarin asukkaat, opettajat ja oppilaat, katsoivat parhaaksi vctaytya kellareihin piiloon, jotta valtiyisivat niin hyvin kuulilta kuin myoskin punaupscerien ilkitoilta. Kaikeksi onneksi rintama ei kcstanyt silla paikalla kaucmpaa kuin vajaan vuorokauden, silla puna-armeijalle tuli illan suussa kiire fahto, ja nain ollen joutui seminaarikin asukkaineen Judenitsin armeijan huostaan. Seminaari muuctui nyt aivan kaden kaantcessa taydelliseksi sotakasarmiksi. Muutamiin huoncisiin kannettiin alituiseen lahirintamalta surkeassa tilassa olevia haavoittuneita, kun taasen toiset huoneet joutuivat rescrvijoukkojen majoituspaikaksi. Oppilaitoksen kolmen alimman luokan oppiiaat hajaantuivat lahikyliin, mutta ylimman, neljannen, luokan poikaoppilaat alkoivat tchdii uusia sotasuunnitelmia. Viimein opettajain, joittcn joukkoon oli ilmcstynyt Suomesta myoskin entinen johtaja, myotavaikutuksella perustettiin erityinen sissiosasto, johon liittyivat melkein kaikki yllamainitun luokan poikaoppilaat seka naittcn lisaksi yhdeksan Venajan armeijassa sota-aikaiscn upseerisivistyksen saanutta inkerilaista nuorta opettajaa. Sissijoukko sai valkoiselta armeijalta puutteellisen vaatetuksen ja valttamattomimman aseistuksen, ja niin pitkien vaittelyjen jalkcen sai se myoskin oikeuden liittya erityisena inkerilaisena tiedusteluosastona eraaseen Judenitsin rykmenttiin. Naina aikoina valkoinen rintama liikkui Pietaria kohden ollen jo eraalla taholla vajaan parin penikulman paassa itse kommunistien silloisesta paakaupunsista. Mutta pitemma'lle Judetnits ei onnistunutkaan yrityksissaan. Nyt alkoivat Pietarin lahettyvilla noin kahden—kolmen viikon kestavat ankarat taisteiut, joihin vastaperustettu sissiosastokin otti urhoollisesti osaa. Sissiosastommc taistelujen keskukscksi muodostui Skuoritsan pitajassa oleva Kainalaisten kyla, jonka ymparilla oli viela maailmansodan aikana rakennetut vahvat, monilla piikkilanka-aidoilla varustetut juoksuhaudat. Nama ensiluokkaiset varustukset olivat punaisen merivaen hallussa. Turhaan sissit, joiUen lukumaara oli nyt jo noin 45 henkea, yrittivat uscamman kcrran parin venalaisen komppanian avustuk?ella rynnata naita juoksuhautoja kohden. Viimein saatiin avuksi kaksi pienta tankkia, jotka ensi kerran saimme nahda nyt tositoiminnassa. Kun kommunistijoukoilla ei siihcn aikaan viela ollut minkaanlaista kasitysta naista uusista sotahirvioista, niin helposti arvaa, miten paattyi viimeinen rynnistykscmme Kainalaisten kylaa koliden. 41 INKERI Noin kahden viikon ajan kesti Pietarin edustalla hirvcita taisteluita. Sanotaan silloin Pietarin valtakatujenkin olleen kaivetut juoksuhautoja tayteen. Puna-armcija pani hadissaan toimimaan kaiken suuren tykkivarastonsa, mita silla vain oli Piet.irissa ja Kronstadtissa kaytettavanaan. Tasta oli scurauksena niin ankara tykkituli, ettei monasti pitkaan aikaan ollenkaan eroittanut yksityisia laukauksia. Kokeneet upsecrit vaittivat, ettci muka maailmansodan aikanakaan oli si millaan rintamaosalla kaytetty niin kiivasta tykkitulta kuin siHoin punaiscn Pietarin seutuvilla. Naitten taistclujen kaameana seurauksena oli, etta monet Inkerin kyia't muuttuivat muutamassa hetkcssa tomuksi ja tuhkaksi. Viimein Judcnits katsoi menettaneensa julman pelin j^ antoi joukoillcen pcraantymiskaskyn. Raskaalta, sangcn raskaalta tuntui inkerilaisesta sissijoukosta jattaa syntymascutunsa ja vetaytya Judenitsin armcijan mukana aina lahelle Viron rajoja. Kun ottaa huomioon sen tosiasian, etta peraantymismatka oli pituudeltaan lahcs sata kilometria seka etta vihollisen julkeus paiva paivalta kasvoi, niin hyvin arvaa, millaisia mietteild liikkui pakenevien sissicn mielissa, varsinkin kun tuo pako viela tapahtui koko ajan oman rakasta isanmaata pitkin. Sinne jaljcllc jaivat kodit, konnut, isat, aidit, veljet, siskot — kaikki julman vihollisen armoille . . . Viron rajoille saavuttuammc saimme kuulla, etta jossain Narvajoensuun ticnoilla olisi muka inkcrilaisista pakolaisista muodostettu kokonainen rykmentti, joka oli kokonaan riippuvainen Viron halHtuksesta. Tahan rykmenttiin iiittyminen tuli nyt sissijoukkomme paamaaraksi. Mutta paasta vapaaksi valkoisen venal ai sen kenraalin komennosta, kun sotatoimct viela ha'nen johdollaan parhaillaan jatkuivat, ei ollut helppo asia. Kaikki omavaltaiset joukkosiirrot osastosta toiseen olivat kuoleman uhal-la kielletyt. Eraana yona sai alkkirjoittanut tehtavakseen menna salaa yhdessa eraan toisen sissin kanssa tiedusteluretkelle Viron rintamaosan puo]cllc Inkerin rykmcntin komentajan luokse ottamaan selvaa, olisiko olemassa mahdollisuuksia sissijoukkomme siirtamiseen Oman inkerilaisen rykmentin yhteyteen. Rykmentin komentaja ilmoitti, etta toistaiseksi oli Viron ha-llitus tallaisessa asiassa aivan voimaton, silla kcnraali Judenits oli viela Viron halHtuksesta kokonaan riippumaton, joten siirron onnistuminenkin tulisi jaamaan kokonaan uhkapelin varaan. Mutta jos onnistuisimme kaikessa hiljaisuudcssa omin luvin siirtymaan Viron rintamalinjalle, niin Viron hallitus ei tietenkaan sitten enaa tulisi luovuttamaan sisseja Judenitsin kasiin. Taman perustuksella lahti eraana ycina sissijoukko aseineen paivineen yrittamaan Viroa kohti, ja vahaisten seikkailujen jalkeen se saapuikin onnellisesti perille. Inkerin rykmcnttiin perustettiin nyt talle si^siosaston pohjalle rykmentin tiedustekmsasto, ja entisteii sissien lisaksi siirrettiin siihen komppanioista vapaaehtoisia nrehia, joten ticdustciuosaston koko pistinmaara nousi sadan vaiheille. Tasta lukumaarasta 1 oli Kolppanan seminaarin oppilaita noin kaksikymmcnta miesta. 42 Nyt alkoi Inkerin rykmentille, ja varsinkin sen tiedusteluosastolle raskas taistclukausi, silla NeuvostoVena'ja vainusi Viron kanssa raunanhieromismahdollisuuksia ja siksi sc ennen valir-iuhan julistusta ryntasikin kaikella voimallaan Viron rajoja kohden saadakseen rauhanncuvotteluilleen mahdoliisimman edulHscii pohjan. Ankarat taistelut kesti vat noin kuukauden paivat, ja tana aikana tiedusteluosasto sai olla melkein jok'ikinen paiva tositoiminnassa taistcllcn itseaan moninkertaisesti suurempaa viholHsjoukkoa vastaan. Tarnanaikuisista taisteluista mainittakoon ta'ssa vain ohimcnncn muutamat paatapahtumat. Noin marraskuun loppupuolclla (paivakirjan puutteessa taytyy aika mainita vain ulkornuistista, mutt.i joka tahtoo naihin tapahtumiin tarkcmmin perehtya, han voi hclposti loytaii aliamainitut taistclukavauksct Viron sota-arkistosta loytyvista Inkerin rykmentin tiedusteluosaston paallikon rykmentin komentajalleen iahettamista raporteista) kyseessaoleva tiedusteluosasto sai kaskyn inenna auttamaan erasta viroiaista pataljoonaa, jonka tehtavana oli pidattaa Haapalan jarven luona ryntaava vihollinen, kunnes joukot vetaytyisivat hyvassa jarjestyksessa turvalliscmpiin astmiin. TehtSvS oli, kuten tallaisissa tapauksissa ainakin, sanjien vaikea. Tiedusteluosastomme sai mainitussa pntaljoonassa tehtavakseen vieda kuusituumaisen tykin Haapalan jarven toiselle puolelle httolimatta siita, etta jarven ymparisto olikin melkein kokonaan vihollisen hallussa. Ulan hamyssa rvhdyttiin virolaisten tykkimiesltn avulla toihin. Miesvoimalla kiskottiin tykkia pienta iepikkoista tieta pitkin loivaa macnrinnetta ylos maarattya paikkaa kohden. Tykin poyrat uutuudestaan vinkuivat harvakseen miesten kiskoessa sita kaikin voimin. Silloin eras virolainen tykkimies sanoi Icikillisesti, etta pyorat muka alituiseen toistivat: "Ei tia kuis ka'yp, ei tta kuis kayp." (Ei tieda kuinka kay, ei tieda kuinka kay.) Mutta vaikka bolsevikit seivasti huomasivat mcidan hommamme, eivat he suureksi ihmccksemme edcs yfittaneetkaan hairita meita. Mutta sen sijaan, kun olimme saapuneet ma'arapaikalle, he aamulla aikaisin yllattivat hyokkayksellaan meidat kolmelta eri taholta, joten meillu ei jaanyt muuta neuvoa -kuin joko seista paikoillammc tai pcraytya avonaista jarven selkaa pitkin. Ja kun joukkomme oli viholliseen verrattuna sangen pieni, niir emmc voinect muuta kuin taistellen peraytya jarven jaalle. Tykki pantiin kiireessa kulktmaan edella. Ja kun tykkimiehet laskivat vinhaa vauhtia alamiikea, niin selitti edellamainittu tykkimics pyorien nyt hokeneen: "Mis tehty, se tehty, mis tehty, se tehty." (Mika on tehty, se on tehty.) Mutta ohut syksyincn jaa, ci kestanytkaan tykin painoa, ja niin taytyi meidan katkerin mielin irroittaa siita lukko- ja tahtayslaitteet seka upottaa se sellaisenaan jarveen. En tieda, kuinka sen jalkeen tykin kavi. Nostivatko bolsevikit sen ehka myohcmmin ylos, vai onko se yha edelleenkin "alia aaltojen syvien, paalla musticn mutien." Mutta "mis tehty, se tehty". Pitkien seikkailujen jalkeen saavuimme noin viikon kulnttua Jopen uupuncina jalleen omaan rykmenttiimme. jonka asemat olivat nyt Ropsan ja Kosemkinan kylien INKERI vaiheilla. Taalla oli olo tuntuvinaan, ties mista syysta, paljon turvailiscmmaHa kuin sen cdellisissa ascmissa. Lahella Kosemkinan kirkkoa on Struppovan kyla, joka oli Inkerin rykmentin ensimmaisen j'a kolmannen komppanian liallussa. Kyla sijaitsee Laukaan joen etelaisella rannalla. Vastapaata sita, jocn pohjoisella rannalla on eras iso kartano. Nailla tienoilla sissijoukko kavi ehka kuLimimmat taistelunsa. Kun mainitut knmppaniat olivat ehtineet pitaa Struppovan kylaa jonkin aikaa hallussaan, niiii bolsevikit hyokkastvat suurella voimalla sita vastaan ja vallohfivat sen. Kumppaniat pakenivai yon sclkaan Kosemkinan kylaan, jossa kuuleman mukaan phi olla jonkinlaiscr, rescrvijoukon. Mutta mitaan reservia ei siella ollutkaan. Pataljoonan paallikko jarjesti nyt molemmat komppaniat uudelken ja antoi ankaran maarayksen, etta niiden piti hinnalla milla hyvansa valloittaa Struppovan kyla takaisin. Koscmkinasta oli Struppovaan maanteitse 5 km. raatka. Noin 15 minuuttia myohcmmin sai sissiosastomme ryknitntin komentajalta kaskyn mcnna valloittamaan takaisin mainittu kyla bolscvikcilta. Silloin tiedustcluosasto kaytti erasta paikkakunnan miesta hyvaksecn ricntacn pikamarssissa suorinla metsapolkua pitkin ja valloitti sangcn lyhyessa ajassa a'kkirynnakolla kylan takaisin. Kun taman jalkeen oli jo asetcttu vahdit paikoillcen ja paajoukko oli ottanut maantienojan jonkinlaiseksi puolustusasemaksccn, niin nousi kysymys: missa ovat ne kaksi komppaniaa, jotka olivat vahan enncn sisseja lahctctyt samaa tarkoitusta varten. Tata kysymysta ei ollutkaan pilkkopimeassa syksyisessa yossa helppo ratkaista, jotcn oli pelattavissa taisteln omien joukkojen kesken. Kaikeksi onneksi saatiin onnettomuus kuitciikin viime tin^rassa cstetyksi. Nyt jai Struppova kahden komppanian ja tk-dusteluosaston ka'siin, kun taasen joen toisella puolella ^ijaitseva kartano oli punaisten hallussa. Vielii seuraavana aamuna aikaisin sissijoukosta lahetetty viisihenkincn tiedustelujoukko yllatti jostakin kartanon sivurakcnnnksesta kolmattakymmenta miestii kasittavan vihollisjoukon teepoyda'n aaresta, tuoden ne salavihkaa mukanaan kartanosta pois. Mutta kaikki tama oli vain alkua, sill a nyt alkoi melkein viikon kestava taistelu, jona aikana molcmmin puolin karsittiin melkoisia tappioita. Viimcin kumminkin taytyi mtMdan suurcn yiivoiman painostamina ja kovin uupuneina vetaytya Kosemkinan ja Ropsun kylien ascmiin, joissa meidat parin paivan kuluttua mslkein joka taholta yllatettiin aivan perin pohjin. Enitcn karsi cnsimmainen pataljoona, jonka kahdesta komppaniasta ei jaanyt kuin rippcita jaljelle. Kun tiedusteluosastomme oli ristitulessa joutunut avonaisclla pellolla tai~telemaan, kadotti se myoskin huomattavan osan parhaita poikiaan. Inkerin rykmentin noin tuhannesta pistimcsta jai naitU-n taistelujen jalkeen jaljelle tuskin kaksi ja puoli sataa. Kovin oli micsten mieli masennuksissa, kun saavuimme uusille ja talla kertaa viimeisillc asomillcmme, jotka sijaitsivat Narvajocn pohjoispuolclla. Narva joensuun •/////WV7y /lX^C<X^/^C-C/ 1 ' »A« MIMA C/////^'/V79y79/O'^/ OXX'Gt/C'Cr / W / UJULs .' ME U Y O K I I ? Vain yksi Kaikki oiuuibastat makiaval k a l k i l l e lalletiaiilleen ^ 4%:n koron. keino: Kosko tulojen suureniaminen on useimmille mahdotonta, on menoja pienennettdvd. Varmasti on jokaisen myonnettdvd, eitd itsekullakin on sellaisia menoja, jotka eivdt ole vdlttdmattomid. Niista on tehtdvd saastoja. Avatkaa sddstotili paikka kuntanne Osuuskassassa! Se auttaa Tcita pitamdan talouden puntaria lasapainossa. akfj.a saas.t&futz OSU IJ S K A S S A A N Siella ovat s iastonne varmassa turvassa ja kasvavat korkeinta korkoa ! Noutakaa sielta la psillenne kodin saastb'lipas! MetsalGhtf Metsanomistajan paras neuvonantaja metsaasioissa llmestyy kerran viikossa. Tilaushinta 35 mk. julkaisija: K ESK USM ETSASEUR A TAPIO HELSINKI. HEIKINKATU 3. kaupungin kohdalia. Sissiosastomme sai ta'alla haltuunsa Vaikylan, jota se sitten pitikin liuostassaan aina rauhantekoon asti. Vaikylassa sai joukkomme myoskin lisavoimia kaatuneitttn miesten tilalle. Huomattava osa uusista tulokkaista oli Kalmin joukoista jaaneita, monissa myrskyissa karaistuja rintamamiehia. Vaikylasta kasin saimme sitten tehda sissirctkia monasti kauas pur.aisen rintaman sisapuolellckin, kunnes valirauha toi viimein levon va'syneille ja paljon kokcneille miehilleOliko naista vaivalloisista ja suuria tappioita tuottanei-sta retkistii Inkorille mitaan hyotya, on kysymys, joka on varmaankin uscin Ilikkunut monen mielessa saamatta siihen mitaan vakuuttavaa vastausta. Mutta auttoivatlian ne ainakin yhteista suurta suomalaista asiaamme ja saihan Viro ratkaisevalla hetkella rintamallccn kokonaisen rykmcntin sitkeita taistelijoita. OH miten tahansa. mutta joka tapauksessa "tyons" on se tchnyt, niittanyl on viljan kallihimman, vihollisjoukon vanginnut tai lyonyt rohkeimman." 43 INKERI ANTTI I N K I N E N : PIETARIN SUOMALAISEN P.MARIAN KIRKON PERUSKIVEN LASKEMINEN JA KIRKON VIHKIMINEN Pietarin suomalaisen P. Marian seurakunnan tata nykya kylmillaan oleva kirkko rakennettiin vuosina 1803—1804. Sen peruskivi laskettiin 7 paivana heinakuuta 1803 ja kirkon juhlallinen vihkiminen tapahtui 12 paivana joulukuuta 1804. Naista tilaisuuksista antaa Pietarin ruotsalainen P. Katariinan seurakunnan kirkkoherra Erik Gustaf Ehrstrom *) ruotsiksi julkaisemassaan Pietarin P. Katariinan ja P. Marian seurakunnan historiallisia vaiheita koskevassa v. 1829 Turussa ilmestyneessa teoksessa: Historisk Beskrifning 6'fver St. Catharinae och St. Mariae Fd'rsamlingar i St. Petersburg, seuraavan kuvauksen: "Vuonna 1803, heinakuun 7 paivana, siis tasan kymmenen vuotta kirkkokonventin perustamisen jalkeen, laskettiin tavanomaisin juhlallisuuksin uuden kirkon peruskivi. Juhlamenot suoritti kirkkoherra Mandelin, joka tassa tilaisuudessa piti puheen. Peruskivi, joka sijaitsee nykyisen alttarin alia, on kappale graniittia, jonka ncliskulmaiseen syvennykseen on upotettu tinalaatta, johon on kaiverrettu seuraava saksasta suomennettuna nain kuuluva kirjoitus: "Hyvan ja kaikkien rakastaman Veniajan keisarin Aleksanteri ensimmaisen hallituksen aikana on tama Evankelis-Lutherilainen P. Marian kirkko rakennettu. Sen peruskivi laskettiin vuonna 1803, heinakuun 7 paivana." "Kirkkokonventin jasenia ovat: Kirkonpatrona ja Pastori Herra Carl Gustaf Mandelin, syntyisin ruotsalaisen Suomen Rauman merikaupungista, jonka innokkaiden ponnistusten ja vasymattoman ahkeruuden ja huolenpidon tuloksena tama suuri tyo on saatu aikaan. Kirkon vanhimmat ja esi') E. G. Ehrstrom (1791—1835), pappi, kirjailija: yliopp. 1807, fil. maist. 1815, Venajan historian ja kirjallisuuden dosentti Turun yliopistossa 1816. Papiksi vihittyna 1824 Ehrstrom tu!i ensin Tcnholan ja sitten 1826 Pietarin ruotsalaisen P. Katariinan scurakunnrtn kirkkoherraksi, seka sen oh«lla Pietarin evankeiisluterilaisen konsistorin jaseneksi. Ehrstrom on tunnettu suomen kielen oikeuksien vaatija ja vaalija. Vrt. Tietosanakirja II, 566 palsta. 44 miehet, Herrat Carl Gustaf Franzelius, raatali, Matthias Kock, tuolintekija; Simon Antoin, hopeatyontekija; Johati Kihlson, kauppias; Georg Lang, raatali; Simon Wainick, hopeatyontekija; Andreas Korhon, suutari; Abraham Pris, seppa; Aleksander Modelius, raatalJ; Stephan JHller, talonpoika Lahdelta; ja Michel Koivistoin, talonpoika Tonttolasta." "Me luovumme tanaan kaiken palkkion vielapa lahimmaistemmekin kiitokscn tavoittelusta; olkoon siis yleva tietoisuus uskollisesti taytetystii velvollisuudesta ainoa palkintomme, jota me tavoittelemme." 3 ) Taman tinalaatan ohella on peruskiveen katketty muutamia keisarien Pietari III, Katariina II, Paavali I ja Aleksanteri I hallituskauden aikana lyotyja hopearahoja. Vuoden 1804 lopulla oli kirkon rakennus ja sisustus saatu paatokseen, ja Keisari Aleksanterin syntymapaivana, 12 paivana joulukuuta samaa vuotta, tapahtui kirkon juhlallinen vihkiminen. Mainittuna paivana kello 10 e.p.p. saapui Kenraali-Superintena ) Peruskiveen kaivorretun kirjoitukscn sakjialainen sanamuoto kuuluu scuraavnsti: "Unter der Regierung des guten und allgeliebten Kaysers der Reussen ALEXANDER des Erstcn, ist diese Evangclisch-Lutherischc St. Marien Kirche erbaut worden. Der Grund dazu wurde selegt im Jahr 1803 den 7:ten Tag des Monats Junii." "Die Mitglieder des Kirchen-Convents sind: Der Kirchen-Patron und Pastor Herr Carl Gustaf Mandelin, aus der Seestadt Raumo in Schwedisch-Finnland jreburtig, durch dessen eifrige Bemtihung und unermiideten Fleiss und Sorse dieses grosse Werk zu Stande gekommen. Die Kirchen-Altesten und Vorsteher, die Herrcn Carl Gustaf Franzelius, Schneider; Matthias Kock, Stuhlmacher; Simon Antoin, Silberarbeiter; Johan Kihlson, Kaufman: Georg Lang, Schneider; Simon Wainick, Silberarbciter; Andreas Korhon, Schulimacher; Abraham Fris, Schmidt; Alexander Modelius, Schneider; Stephan Hiller, Bauer aus Lachta; und Michel Koivistoin, Bauer aus Tontola." "Wir thun heute auf jeden Lohn, sogar auf den Dank unserer Mitmenschen Verzicht; so blcibe denn dieses erhabene Bewustseyn treuerfullter Pflicht die einzige Belohnung nach der wir streben." INKERI INKERIN LIITTO R.Y. KERTOMUS XVI. TOIMINTAVUODELTA 1938 Inkerin Liiton r.y. toiminnassa on paattyneena toimintavuonna seurattu edellisten vuosien aikana kaytantoon vakiintuneita toimintamuotoja. Hrikoista huomiota on edelleen kiinnitetty olojen kehitykscen Inkerissa ja seiostettu niita kirjoitetun ja puhutun sanan avulla jasenkunnalle ja Liiton toiminnasta kiinnostuneelle yleisollc. Kuluneen vuoden aikana eivat olot Inkerissa ole missaan suhteessa parantuneet, pikemmin ehka painvastoin. Viimeksimainittua olettamusta tukee se viime vuoden loppupuolella julkisuudessakin seiostettu Neuvostovallan toimenplde, jolla suurin osa Inkeria julistettiin erikoiseksi sotilasvallan alaiseksi linnoitusalueeksi. Talla alueella asuvien liikkumis- ja toimintavapautta on taman uuden toimenpiteen kautta edelleen rajoitettu, koska silta alueelta poistuminen samoin kuin sille paaseminenkin ilman erikoista lupaa on ankarasti kielletty. Tama on luonnollisesti vaikuttanut entista lamaannuttavammin alueella asuvan suomalaisen vaeston jo ennesdentti Reinbott, Pieiarin kaupungin muun evankeeHsen papiston seuraamana vanhaan, silloin vielii raunioituneena pystyssa olevaan P. Annan kirkkoon. Seurakunnan opettaja (tarkoitettanee pastoria) astui alttarille ja piti lukuisalle kirkkovaelle puheen crojaisiksi tasta isien rakentamasta temppcHsta, jossa seitscmankymmenen vuoden aikana oli julistettu evankeliumin oppia. Taman jalkeen jaettiin kirkon ehtoollisastiat, kirjat ja muut Jumalanpalvelusesinect (till Gudstjensten horande prydnader) Superintendentifle ja avustavalle papistolle seka Kirkkokonventin jasenille, minka jalkeen he kaikki liiksivat juhlakulkueessa uuteen kirkkoon. Kirkon suuren oven edessa odolti rakennustyota johtanut arkkitehti (Paakaupungin arkkitehti, valtioneuvos ja ritari Paulsson), joka luovutti avaimet seurakunnan kirkkoherralle, joka Kirkkopatronan ominaisuudessaan avasi oven ja yhdessa Superintendentin ja muun papiston kanssa astui uuteen pyhakkoon. Superintendentti astui alttarin etaen ja tervehli sisaantulevaa seurakuntaa, ensin saksan ja sitten suomenkielella. 3 ) Taman jalkeen han kehoitti seurakunnan Kirkkoherraa astumaan alttarin eteen ja luovutti hanelle kirkon avaimet ja jumalanpalveluksen arvomerkit. Sen jalkeen pidet3) Suomen kieli oli tosin Superintendent!:! Reinbottille kokonaan vieras, mutta han oli kaamiatt^nyt puheensa talle kielelle ja oli opetellut sen esittamista. taankin koeteltuun elamanuskoon ja tehnyt heimolaistemme elaman kotikonnullaan yha kurjcmmaksi. Samoin on viime syksyna rajoitettu teollisuudcn palveluksessa ja liikealalla kaupungeissa asuvien vapauksia ottamalla kaytantoon n.s. tyopassit, jotka sitovat omistajansa maarattyyn tyopaikkaan. Siirtymincn tallaisella tyopassilla toiseen tyopaikkaan on mahdollista vain viranomaisten luvalla, ja sita ei ole varmaankaan helppo saada ilman aivan patevaa syyta. Jos jattaa tyopaikkansa ilman tallaista lupaa, on uuden tyopaikan saanti mahdotonta. Kun samassa yhteydessa alennettiin tyolaisten palkkoja ja tyotaakkaa lisattiin, joutui siis myos teollisuuden ja kaupan palveluksessa niukan toimeentulonsa ansaitseva vaesto entista tukalampaan talouclelliseen asemaan. Liiton muusta toiminnasta kuluneena vuonna on mainittava seuraavaa. tiin tavallincn jumalanpalvelus, jossa seurakunnan Kirkoherra saarnasi. Nain vihitty suomalainen kirkko sai P. Marian nimen, minka jalkeen myoskin itse seurakunta on sittemmin kantanut P. Marian seurakunnan nimea. 45 INKERI Juikaisutoiminta. Liiton vuosijulkaisu "Suomalainen Inkeri" valmistui painosta huhtikuussa 48-sivuisena. Sen toimituksesta olivat entiseen tapaan huolehtineet Liiton puheenjohtaja prof. Vaino Salminen ja sihtceri op. J. Mustonen. Painos kasitti 3500 kpl. Julkaisun hinta oli 15 mk, mutt a jasenille se jaettiin ilmaiseksi jasenmaksun perimisen yhteydessa. Vuosijulkaisussa olleesta rovasti S. J- Laurikkalan kirjoituksesta "Inkerin kirkko bolshevikien aikana 1917—37" otettim eri painos, jota jaettiin ilmaiseksi Suomen papislolle. Vuoden lopulla paatti Liiton johtokunta julkaista opettaja Aapo Ikon runokokoelman, jonka julkaisuoikeuden Liitto oli saanut jo vuonna 1935, vaikka runojen julkaiseminen on varojen puutteen vuoksi siirtynyt nain pitkalle. Tata kirjoitettaessa on runokokoelma paraillaan painettavana. Litentotoiminta. Luentotoimintaa Inkerin tunnetuksi tekemiseksi on vuoden kuluessa edelleen jatkettu. Inkeri-aiheisia luentoja pidettiin Turussa ja Kotkassa yhteensa 13. Luennoitsijoina olivat prof. A. M. Tallgren, prof. Uno Harva, sotarovasti Artur Malm ja maisteri K. Tynni, joista viimeksimainittu on huolehtinut lisaksi luentojen jarjestelysta. Luentojen aiheet Turussa 5 ja 6 pna huhtikuuta pidetyilla luennoilla olivat seuraavat: Prof. U. Harva — "Sampsa Pellervoinen Tnkerin runoissa" i tunt. Prof. A. M. Tallgren — "Inkeri arkeologisen tutkimuksen valossa'' 2 „ Sotarovasti A. Malin — "Inkerin kirkolliset olot Venajan vallan aikana" . . 2 „ Maist. K. Tynni — "Kolppanan seminaarin perustaminen ja sen toiminta" i ,, Maist. K. Tynni — "Inkerin kansakoululaitos" i Toukokuun 7—8 pna pidettiin Kotkassa seuraavat luennot: Sotarovasti A. Malin — "Inkerin kirkolliset olot Venajan vallan aikana" . . . . 2 tuntia Maist. K. Tynni — "Inkerinmaa riitakapulana Ruotsin ja Venajan valisissa sodissa ennen suurta Pohjan sotaa" 2 „ Maist. K. Tynni — "Suuri Pohjan sota ja Inkerin valloitus seka yleiset olot Inkerissa sen jalkeen" 2 „ Avustus toiminta. Varattomien pakolaisopiskelijain opiskeluavustuksitn, tyottomien ja muutenkin rahallista apua tarvinneiden pakolaisten avustamisecn y.m. kaytti Liitto kuluneena toimintavuonna varoja seuraavasti: 46 Mk Opiskeluavustuksiin 30.600:— Avustuksina eri henkiloille (32 erassa) 3.183:80 Pakolaisjarjestoille avustuksena 6.454:40 Karjala—Inkeri-Iehden tukemiseen . . 5.000:— Heimojarjestojen Keskusvaliokunnalle 3.500;— Yhteensa 48.738:20 Opiskeluavustuksia jaettiin kevatlukukaudella kaikkiaan 21 opiskelijalle, joista yliopistossa opiskeli 3, oppikouluissa 8, seminaareissa 2, ammattikouluissa 4 ja kansanopistoissa 4. Syyslukukaudella oli avustettavien luku 16. Naista opiskeli yliopistossa edelleen 3, oppikouluissa samoin 8, seminaarissa i ja ammattikouluissa edelleen 4. Vuosikokous pidettiin helmikuun 20 pna Hotelli Tornissa, Helsingissa. Kokouksessa kasiteltiin 8. §:ssa mainitut asiat. V. 1937 ylijaiimasta paatti kokous johtokunnan ehdotuksesta siirtaa Inkerin Sivistysrahastoihin yhteensa mk 20.000:—. J Usenet, Toimintavuoden paattyessa oli Liitolla 1.436 jascnta. Naista oli vakinaisia jasenia 785 ja vuosijasenia 651. Johtokunta. Liiton ja samalla johtokunnan puheenjohtajana toimi helmikuun 20 pna pidettyyn vuosikokoukseen saakka seka uudelleen toukokuun 18 p:sta vuoden loppuun saakka prof. Vaino Salminen. Edellamainitun valiajan, 20/2—18/5, toimi puheenjohtajana esittelijaneuvos Esko Heilimo, joka tultuaan nimitetyksi Rajajoen kihlakunnan tuomariksi muutti pois Helsingista ja luopui senvuoksi johtokunnan jasenyydesta ja puheenjohtajan tehtavista, toimittuaan johtokunnan jiisenena yhtajaksoisesti Liiton perustamisesta saakka eli 16 vuotta. Johtokunnan varapuheenjohtajana ovat olleet aikana i/i—20/2 esittelijaneuvos Esko Heilimo, ,, 20/2—18/5 prof. Vaino Salminen, ,, 18/5— ja edelleen pankkiylitarkastaja Hannes Saarinen. Johtokunnan varsinaisina jasenina ovat koko vuoden olleet kapteeni /. Tirranen, maisteri K. Tynni, maisteri L. Jaakkimainen, tohtori Aarne Valle ja agronomi Toivo J. Toikka, joista vJimeksimainittu on toiminut Liiton taloudenhoitajana. Johtokunnan varajasenina ovat olleet tohtori E. A. Jaiualainen ja insinoori /. A. Savolainen seka edellamainittu pankkiylitarkastaja Hannes Saarinen. Liiton sihteerina toimi opettaja Juuso Mustonen vuoden loppuun, jolloin hanet vapautettiin omasta pyynnostaan sihteerin tehtavista, hoidettuaan niita vuodesta 1929 saakka. INKERI Inkerin Liiton toimisto. Liiton toimisto sijaitsi koko toimintavuoden sihteerin asunnon yhteydessa Dagmarink. 12. Kun toimiston kaytettavana ollut huonetila oli jo pitemman aikaa osoittautunut Hian ahtaaksi ja kun toimisto muutenkin yksityisasunnon yhteydessa sijaitsevana ei johtokunnan mielesta vastannut tarkoitustaan, paatti johtokunta siirtaa toimiston johonkin tilavampaan. erilliseen vuokrahuoneustoon. Kun sopivaa vuokrahuoneustoa ei kuitenkaan onnistuttu saamaan kohtuullisilla ehdoilla, paatti johtokunta kokouksessaan 16 pna joulukuuta ostaa Liiton toimistoa varten oman huoneuston talossa Pohjoisranta 14 C 67 mk 66.000:— kauppahinnasta. Huoneuston pintaala on 48 m2 ja kasittaa 2 huonetta, eteisen ja kaksi tilavaa komeroa y.m. Huoneustossa suoritettujen pienempien korjausten jalkeen siirrettiin Liiton toimisto tahan omaan huoneustoon tammikuun 3 pna 1939. Toimistoapulaisena oli vuoden alusta elokuun loppuun saakka rva Irma Saraluoma ja syyskuun 6 psta vuoden loppuun rva Hilda Pienimaki. Tilikertomus v. 1938. Inkerin Liiton r.y. toiminnan tulokset v:lta 1938 ja taloudellinen asema vuoden paattyessa selviavat seuraavista tulos- ja omaisuustaseista. Tulostase ill—3ili2 38. M e n o t. Opiskeluavustukset Muut avustukset Palkat Toimistokulut Johtokunnan matkakulut Lucntokulut Poistot kalustosta mk 30.600:— ,, 18.138:20 , 28.150:— „ 21.314:75 „ 491:— „ 3.351:— „ i.457:55 mk 103.502:50 Ylijaama v. 1938 „ 50.905:96 Yhteensa mk 154.408:46 Tulot: mk 66.599:55 Jasenmaksut 10.712:50 Lahjoitukset Julkaisut 23.877:15 Opiskeluavustuksiin Valtion Pakolaiskeskuksclta 29.500:— Opetusministeriolta 3-500:— Suomen Kirkon Sisalahetysseuralta 3.000:— Valt. Pakolaisavustuskeskukselta 5.000:— Valtion Luentolautakunnalta . . . 2.468:— Lahjoitus H. Pekkasen rahastoon roo:— 467:10 Tuloja kesajuhlasta Korkotuloja talletustililla 2.689:25 Korkoa ja osinkoa 5-v. Sivistysrah 4.411:04 50-v. „ 1.866:57 H. Pekkasen rahast. .. 217:30 6.494:91 Yhteensa mk 154.408: Omaisuustase - -38. Va r at: Rahaa kateiskassassa A 2.000:65 Rahaa kateiskassassa B 1.063:40 mk Rahaa talletustililla KOP:ssa . . . ., Rahastoja: 50-v. Sivistysrahasto: Kateista rahaa pankissa 37.910:95 14 kpl. KOP:n osakkeita a 456:— .... 6.384:— 3 kpl. Pohjolan osakkeita a 740:— . . . . 2.220:— „ 3.064:05 26.677:5° 46.514:95 5-v. Sivistysrahasto: Kateista rahaa pankissa 60.856:96 56 kpl. KOP:n osakkeita a 456:— . . . . 25.536:— 24 kpl. KOP:n osakkeita a 420:— . . . . 10.080:— i i kpl. Pohjolan osakkeita a 740:— . . . . 8.140:— /-/. Pekkasen rahasto: Kateista rahaa pankissa Arvopapereita: 25 kpl. Valtion Palkinto-oblig. a 200:— Puhelinosake . ..... Kalustoa 1.458:55 Poisto Saatavia luettelon mukaan Yhteensa Velat: Rahastot: 5o-v. Sivistysrahasto 46.514:95 5-v. Sivistysrahasto 104.612:96 H. Pekkasen rahasto 7- T 5i :i5 Paaoma tilik. alussa 94.407:8o Siirrot ja varaukset . . 26.594:91 67.812:89 Ylijaama v:Ita 1938 . . 50.905:96 Yhteensa 104.612:96 5.000:— 3.000: — i :— 14.976:30 mk 276.997:91 mk 158.279:06 mk 118.718:85 mk 276.997:91 47 INKERI Urheilupalkintoja Litton toimistossa. Loppusanat. Jattaessaan taman vuosikcrtomuksen Liiton vuosikokoukselle johtokunta pyytaa lausua jasenkunnalle, samoin kuin niille lukuisille jarjestoille, toiminimille ja yksityisille kansalaisille, jotka kuluneenakin toimintavuonna ovat kiitettavan auliisti monella tavoin tukeneet Liiton toimintaa, parhaimmat kiitoksensa. Samalla rohkencc johtokunta toivoa, etta sama myotamielisyys Inkerin L,iittoa r.y. ja sen kautta koko Inkerin suomalaista kansaa kohtaan edelleen jatkuisi. Helsingissa, 12 pna maaliskuuta 1939. Vaino Salminen Hannes Saarinen Toivo J. Toikka J. Tirranen Kaapre Tynni Aarnc Valle Lauri Jaakkimainei: J. A. Savolainen Eino A. Jamalainen TILINTARKASTAJAIN LAUSUNTO. Vuosikokouksen valitsemina varsinaisina tilintarkastajina olemme tarkastaneet Inkerin Liiton r. y. tillt vuodelta 1938 ja talloin havainneet seuraavaa: 1) tilien avaus on oikein suoritettu ja perustuu edellisen vuoden tilinpaatoksecn; 2) tilivuoden tulot ja menot ovat meille esitettyjen, hyvaksyttavien tositteiden mukaiscsti kirjatut; 3) tilinpaatos on oikein suoritettu; 4) pankkitilin saldo on pankin vastakirjan kinssa yhtapitava; 5) rahastojentilin saldo on yhtapitava asianomaisten pankkicn vastakirjojen ja meille esiteltyjen arvopapereiden kanssa; 6) tilinpaatoksessa hietellut arvopaperit ovat tallella ja on niiden arvo merkitty omaisuustaseeseen riittavaa varovaisuutta noudattaen; 7) kateisvarat, huomioon ottaen vuoden 1939 tulot ja menot, vastaavat kassatilin osoittamaa saldoa; 8) omaisuustaseessa mainituista saatavista on olemassa velallisilta asianmukaiset maksusopimt'.kset; 9) Liiton irtain omaisuus on palovakuutcttu riittavaksi katsottavasta summasta; i) Liiton johtokunnan tilivuoden lopulla paattamaa osakehuoneiston kauppaa toimiston tarpeisiin pidamme tarkoitustaan vastaav r ana ja erittiiin ontiistunecna; ii) Liiton taloutta on lilivuoden aikana hoidettu kaikin puolin tunnustusta ansaitsevalla tavalla, mita mielestamme osoittaa sekin seikka, etta tilivuoden puhdas ylijaama on ink 50.905:96. Viitaten naihin toteamuksiin ja havaintoihin ehdotamme, etta Liiton johtokunnallc ja taloudenhoitajalle myonnettaisiin tili- ja vastuuvapaus vuodelta 1938. Helsingissa maaliskuun 21 paivana 1939. Hilja Kokka. J. Vesa. Llltoil P*y« julkaisusarjan viimeisin uutuus on: Aapo Iho: I N K E R I Hcimornnoja. — Siv. 66, hinta 20 mk. "Nama runot ovat syntyneet Inkerin kansan ankeina aikoina, jolloin tuhansien inkerilaisten on taytynyt vaihtaa isilta perityt kotikontunsa pakolaiselaman kurjuuteen tai pakkotyohon vieraalla maalla. Niissa sykkii inkerilainen sydan kotikaipuuta ja rakkautta onnellisen lapsuuden leikkikenttia kohtaan ; niissa. suree inkerilainen mieli syntymamaansa tuhoa, sarkyneita toiveita ja kansansa orjuutusta. Mutta niissa elaii myos harras usko ja toivo uuteen, valoisampaan tulevaisuuteen. Saattaessaan nyt nama runot kirjana julkisuuteen Inkerin Liitto toivoo, etta ne saisivat Inkerin kansan elamanvaiheita myotatunnolla seuraavan suomalaisen kansan ja varsinkin inkerilaisten itsensa keskuudessa suosiollisen vastaanoton." INKERIN LIITTO r.v. 48 hauskatkin r '^ ^ ihmiset W alkavat tuntua Teista ikavilta -- niin selitys on loydettavissa ruokalistaltanne! Onko paivittainen ruokalistanneoikein, terveesta ja voimistuttavasta ravinnosta laadittu: Ennenkaikkea: onko siina myos kyllin suuri annos sokeria? Silla sokeri on voim istuttavin, he I p o s t i su la v i n, tii v i s t e t y i n ravi ntomme — Hyva kahvi piristaa aina. Ja hyva'n kahvin keittaminen ei taas ole konsti eika mikaan, kun valittavissanne on S.O.K:n seitseman mainiotaerikoissekoitusta: Pa l a t s i kahvi, Katr i i nakahvi, Ku 1 1 a k a h v i, SUOMALAINEN SOKERI 100 % makeutta 99,98 % ravintoa Hopeakahvi, Jalokahvi, K e k k e r i k a h v i ja Kahvikulta. S.O.Krn suurpaahtimon suosittuja sekoituksia Kysykaa suomalaista pala- ja sirotesokeria suojaavissa, hygieenisissa pakkauksissa! on saatavana jasenosuuskaupoistamme. HINTA 15:Helsinki 1939 Suomalaisen Kirjallisuuden Scuran Kirjapainon Oy.
© Copyright 2024