1. No category

SUOMALAINEN
VUOSIJULKAISU
T O I M I T T A N U T
VII
INKERIN LNTTO
1938
Trafaigarin meritaistelun alkaessa kohotettiin
nama velvoittavat
sanat
amiraali
Neisonin
lippulaivan viireihin.
Isanmaa odottaa aina, etta jokainen tayttaa
velvollisuutensa
myos
perhettaan
kohtaan
luomalla riittavin henkivakuutuksin seka rakkaimmilleen etta itselleen pysyvan taloudellisen turvan.
KESKI N AINEN
HENKIVAKUUTUSYHTlG
SALAMA
etta jokainen mies
tayttaa
velvollisuutensa
Kokonaisvakuutuskanta
Tukahduttakaa
sai raudet
al ku u n s a !
K.UH t u n n e t t e pahojnvointia. k i i n Teillii on kuiimctta
ju paansarkyii, o 11 a k a a
llOTA-pulveri. Se ehkaisee
tilkavan t a u c l i n ja p a r a n t a a
pahoinvointinne!
yli 3 , 0 0 0 milj. mk.
HYV
VA!
HIO1
SEP!
Voidelkaa HOTALLA
— se auttaa!
HOTA-linimentti on tehokasta mita inoninaisimpioii
kipujcn, ktiten rcumatismin. iskiaksen, kihdin, nenraigian y. m. lievittajana.
HOTA-LINIMENTTIA
ja PULVERIA
a a tte
a p t c e k c i s t a.
LUJIMMAN VAKUUTUSTURVAN SAAUE NHSTA
PALO-. TAPATURMA-, MER1-. AUTO-. MURTO-. METSA-.
VASTUU-. SADE-. LASI- /. m. V A K U U T U K S I S T A
POHJOLA.A KULLERVO
latik&ita
eduljisilla hinnoilla
VELJEKSET S U N D Q V I S T
H:K! M1KONK. 7.
S U O M A L A I N E N
I N K E R I
TOIMITTANEET
VAINO SALM1NEN ja JUUSO MUSTONEN
Kansikuvan sommittanut taiteilija VAINO HER.VO
I
8
X
X
I N K E R I N L I I T O N
Vlhs V U O S I J U L K A I S U
VAIND SALMINEN:
JOS INKERIN JA KAUKOKARJALAN
KANSA SORTUU. . .?
Historia on ankarasti tuominnut ja on tuo-
ajoin kyseessa koko Suomen suvun olemassa-
mitseva jokaisen kansan, joka yrittaa vakival-
olo. Mutta joten kuten nuo heimot rippeina
idan ja lannen puristuksessa toki sailyivat ja
taisesti havittaa toisen heimon sen alkuperaisilta asuinmailta. Sellaisia seka onnistuneita
etta epiionnistuneita yrityksia on aikojen vie-
jopa maailmansodan jalkeen niille naytti sarastavan uusia eliiman mahdollisnuksia.
riessii sattunut viljalti ja tapahtnu niita yha
Mutta se oli vain tuokion kangastusta, joka
edelleenkin.
Itameren suomalaiset kansat ovat saaneet
kuluvalla vuosikymmenella niuuttui mita syn-
kokea naapureittensa havitysvimmaa ehka an-
lelta. Jokainen suomalainen tietaa, miten perusteellisesti Neuvosto-Venaja on ryhtynyt tu-
karammin kuin mikaan niuu Enroopan kaiisa.
kimmaksi tuhoamispolitiikaksi Venajan pno-
Viela 1100-luvulla liuomattava Liivin kansa on
haipynyt niiltei olemattomiin. samoin vatja-
hoamaan seka Tnkerin etta Viena-Aunuksen
laiset ja vepsalaiset, Heidan hayityksensa tapahtui paaasiallisesti jo n. 500—700 vuotta sit-
siin vaikka rainkalaisiin kolhooseihin ja Stalinin palvontanmotoihin kotipaikkakunnallaan,
ten. Samoihin aikoihin olivat kaikki muutkin
jaisi aina jaljelle toive tLdevastaiiudestaajasta.
lahisukulaisheimoinmc, virolaiset ja karjalaiset
Mutta toisin on, kun kansa siirretaan kylakun-
ja aina viime vuosisataan asti monesti Suomen
nittain kaukaisiin karkoituspaikkoihin. Hajoi-
suomalaisetkin siksi ahtaalla. etta oli aika
tettuna kaikkiin niaailman tuuliin menehtyvat
suomalaisvaestoa. Jos tama vaesto pakotettai-
INKERI
kymmenettuhannet inkeriltiiset ja karjalaiset
seka maan piialla etta alia uhoo kuolenia
muutamassa vuodessa. Ki kukaan pystyne tois-
kaikkialta. Ja Kanko-Karjalan metsiii havite-
taiseksi laskeinaan kuinka monta kymrnenta
taan minkii keritaan, ottaniatta hnomioon hi-
tuhatta heista nyt jo on siella, mista ei entia
dasta uudelleen kasvua. Ja ellei niitii hakata
mitaan palunta ole entisille kotitienoille.
Ja
ulkomaille vietaviiksi, niin sytytetaan. joka
tuota siirtoa Inkeristii ja Karjalasta tapalitun
kesa suuria metsapaloja, joista toisinaan siner-
edelleen, sita nayttaa jatkuvan niin kauan
tava savn tuntuu yli koko Snomen niemen.
kuin suomalaisasutusta noilla inailla on. Turha
Halki Karjalan ja Kuollan niemimaan on kylla
turlia kansojen
rakennettn kanavia ja rautateita, rautta ne-
oikearaielisyyteen. Kiin on kyseessa Neuvosto-
kin vain soiaa — Kuropan vaUoitusta silmalla-
Venajti, niin kaikun koko inaapallon vasem-
pitaen.
vedota
on
kansainliittoon,
mistojen lehdista: "Kadei irti Venajiista!" Se
Kokeilijat eivat ota huomioon, ettei Kauko-
saa tehda, mita se tahtoo, silla se on Marxin
Karjala tulevaisuiidessa voi elattaii kovinkaan
Invattn maa.
suurta asukasmaaraa. Ilniasto ja maapera ovat
Toisinaan tnlee itseltaan kysyneeksi: Miltti
karuja. Ja jos aivan toisenlaisesta ilmanalasta
mahtancvat
koko asujaniisto siirrctaan tanne, ei ole sanot-
riayttaa iniintarnan vuosikv nunenen kuluttua,
tu, kestaako se edes paria miespoivea. Yoi ta-
jos nykyista rnenoa jatknu?
pahtua niin, ettii maa alkaa taas autioitua.
nno
inuinaissuonialaiset
niaat
Ennenknin nykyinen snnnta alkoi,oliKaiiko-
kun sotavimma on ohi. Vanha asutus on tu-
Karjala Euroopan mctsiirikkain alue. A s u t u s
hottu, metsiit havitetty. Jaameren viimat kul-
oli karvaa, nmtta kansanaines oli kelvollista ja
kevat kohti Atinista yli puntiomain maisemain.
kehityskykyista. Se sopeutui noiden salojen
Historian kirjoittajan ei tarvitse lukea tuo-
asiijaksi, oli siella asunut ja kestanyt jo toista
rnioitansa eniia, ne lukee itse Pohjolan luonto.
tuhatta vuotta. Ja Inkeri taas oli hyvin vilNiin kuka taitaa kohotiaa tulevaisimden esi-
jelty, tiuliaan asiittu.
MiMn ta'htaa nusi suunta?
Inkerista pyri-
taan tekemaan valtava linnoitnsvyohyke. jossa
rippua edes muutaman vuosikynimenen verran?
kaikelta sarylta,
jos Teilla on aina varalta seuraavia tehokkaita
laakkeita:
S A L I M O N-tabletteja
reumaattisiin sarkyihin ja kuumeen
aiheuttamaan tuskailiseen tilaan,
CITRONILL-pulvereita
kaikenlaatuiseen
LAAKETEHDAS
O R I O N Oy
sark/yn
HELSINKI
I XKERI
S. J. Laurikkala:
INKERIN KIRKKO BOLSHEVIKIEN
AIKANA 1917 - 1937
i
Kaksi valla nkn mo usta yhdessii vallakunnassa samana vuotena. Harvoin sellaista
sattim.
Niin knitenkin tapahtui Veniijan laajassa
valtakunnassa maailmansodan loppiivaiheilla
1917.
Mnkana oli iso osa kaikista kansankerroksista "helmikuun" vallankumousta toimeenpanemassa. Tyytymattomyytta oleviin oloiliin
kyti monen sydamessa korkeista ininistereista
ja kenraaleista alkaen aina maankiertajiin,
kerjalaisiin asti. Olihari sita kylla korjaamisen varaa olemassa. Mutia harvoin ihmiset
hyvissakaan oloissa tuntevat itseaan tyytyvaisiksi. Olcii joskns nahnyt ainakin hetkeksi
maiseen osaansa tyytyvaisen ihmisen. Milloin?
Silloin, kun bolshevikien valtaknnnassa, tuossa
loppnmattomien pnlien maassa. jokn useita
tunteja jonossa jannitykscllii seisonut iliminen
on saaniit esiin. parisaiaa grammaa sokeria ja
tullut vakuuttuneeksi siita, ettei liiinen tarvinnutkaan sillii kerralla turhaan jonottaa eikii
tyhjin kasin kotiin mennti, knten monasti oli
saanut tchda.
Keisari oli vallankumouksella kadenkaanteessa valtaistuimeltaan poistettu. Jlimiset ricmuitsivat. ' Me. me tccninic olot liyviksi!'
Unohdnksissa useilta oli sana: "Jos ei Herra
hnonetta rakenna. niin rakentajat hukkaan
tyota tekevtit."
Oli sitten lokakuu (vanhan luvun iniikaan)
loppumassa. Kiilikon valtaamat bolslievikit
nostattivat tehdastyovaeston ja osaii talonpoikaistoa, varsinkin "kb'yliaUston". iintcen valrankiimonkseen. Anastettnaan niiclen avulla
vallan omiin kasiinsa he perustivat n.k. "kovhalistb'diktatnnrin" eli kommunistien (bolshe-
vikien) yksinvallan. toisin sanoen "neuvostotasavallan".
Alunperinkaan ei vallankumousliikkeessa
ollut kysymystii Jumalan tahdosta; miitta varsinkin bolshevikit Leninista alkaen olivat raikeiiii Jumalankieltajia. vaikka he aluksi sen
yleensa peitellen esittiviit.
Xeisarivallan aikana oli venalaisten enemrniston tunnnstama kreikkalaiskatolinen nskonto hallituksen suosima ja kannattama,
valtionuskonto. Munt olivat vain sallittuja,
nauttien paljon pienempiii etuja. Niihin kirnInivat: vanhauskoiset veniilaiset, roomalaiskatoliset puolalaiset seka luterilaiset saksalaiset, virolaisct, lattiliiiset ja suomalaiset, y.m.
Kaikilla naillii oli valla nku monk sen tapahdiithia valoisia toiveita tulevaisuuteen nahden.
Vallankumouslian julisti uskonnonvapautta ja
kaikkien nskontojen tasa-arvoisuutta.
Kuten nseille on tunnettua, nimitetaan Inkerinmaaksi n. 60—80 km levyista Suomenlahden eleliirannalla sijaitsevaa Viron rajasta
Laatokkaan ulottuvaa maakaistaletta ynna siihen liittyvaa Vena jiin pvioleista Karjalan kailnaksen etelaosaa. Bolshevikihallitiikscn alkupuolella asui Inkerissa ynnii Pietarin kaiipnngissa pyoreissa I n v u i s s a 150,000 Interilaista
siiomalaista niuodostaen 30 seurakimtaa. joilla
jokaisella oli oma kirkkonsa ja pappinsa, immtamilla nseampiakin.
Yhdessa samanuskoisten virolaisten, lattiliiisten ja saksalaisten kanssa he muodostivat
Pietarin hiippakunnan. jonka johdossa oli Pietarin ev.-luterilainen konsistorio. Siina, samoin
kuin vuosittain Pietarissa pidetyissa hiippakunnaa pappien kokonksissa oli saksankieli
enemmiston kielenii ollen vallitsevana. Tama
INKERI
vieraskielisyys ja muuten vieras johto haittasi
kirkollista toimintaa.Siksisuomalainen kirkko,
kutenvirolainen ja lattilainen ryhtyi itsenaistyttamaan toimintaansa. Kirkkohallinto jarjestettun aluksi siten, etta saksalaiseen konsistorioon
tuli erikoinen suomalainen osasto. Mutta pian
perustettiin oma itsenainen suomalainen konsistorio. Samoin tekivat virolaiset ja lattilaisetkin. Vuosittain pidettiin Pietarissa suomalaisten seurakuntien yhteinen edustajakokous,
jonka muodostivat seurakuntien papinviranlioitajat seka maallikkoedustajat, jotka valittiin kirkonkokouksissa 1 jokaista alkavaa
2,000 seurakunnan jasenta kohti. Jokaisen
seurakunnan edustaja esitti kokouksessa lyhyen kertomuksen seurakuntansa tilasta, tarpeista ja toiminnasta, valo- ja varjopuolista.
Tassa kokouksessa toimitettiin konsistorion jasenten valitseminen seka keskusteltiin ja paatettiin seurakuntien yhteisista asioista. Eri
puolilla Inkeria jarjestettiin yha kasvavassa
maarassa hengellisia juhlia seka koko maata tai
yksityisia rovastikuntia kasittavia etta myoskin pienempia paikallisia juhlia. Erikoisesti
vietettiin pyhakoulu- ja nuorisojuhlia. Nuorisotyohon pantiinkin simrta painoa. Perustettiin nuorisoyhdistyksia ja kristillisessa hengessa toimivien kansanopistojen saamista nuorisolle pidettiin tarkeana. Yksi sellainen ehdittiinkin saada Haapakankaalle toimimaan. Toinen kansanopisto, joka oli vieraampi varsinaisille kirkollisille piireille, perustettiin Toksovaan. Useihin seurakuntiin perustettiin hengeUinen laulukuoro, johon innolla nuoria ja
vanhempiakin liittyi. Kouluissakin sai yleensa
suomenkielinen opetus ja sen oliessa myoskin
uskonnon opetus aluksi entista suuremman vapauden.
ja uskonnon taydellinen tuhoaminen. Niin oli
maan tasajaolla paamaarana yhteistalous eli
kolhoosi. Se on heidan oma selityksensa. Koko
kirkon omaisuus julistettiin valtion omaksi,
mutta missa oli vahintain 20 tiiysikasvuista
henkiloa, jotka halusivat edelleen kayttiia
kirkkoa ja sen omaisuutta niiden entiseen tarkoitukseen, tama sallittiin lieille vieliipa ilman
vuokramaksuja. Piti vain tehda asiasta kirjallinen sopimus paikallisen neuvoston kanssa.
Todellakin tulevaisuus naytti valoisalta ja
toivorikkaalta. Mutta pian alkoivat synkat
varjot laskeutua sen ylitse.
"Maksuttomasti" vuokratuista kirkoista ruvettiin kantamaan yhati nousevia veroja seka
palovakuutusmaksuja. Saamaviranhoitajia rasitetaan ylettoman suurilla veroilla, jotka toisinaan nousevat yli heidan tulojensakin. Vain
seurakunnan apuuntulo maksamalla verot voi
heidiit silloin pelastaa. Myoskin vaadittiin tekemaiin kirkkoihin suuria, kalliiksi kayvia
korjauksia. Tarkoituksena oli nain kohottaa
kirkolliset maksut niin korkeiksi, etteivat
seurakunnat enaa tahtoisi eiviitkii parhaalla
tahdollakaan kykenisi niita suorittamaan,
Bolskevikihallitus, joka aluksi lupasi niin
monenlaista hyvaa ja kaunista: veljeytta, tasaarvoisuutta ja myoskin uskonnonvapauden,
alkoi pian nayttaa oikeata vtiriaan. Se tapahtui kylla hienosti ja salakavalasti. Kirkko erotediin valtiosta ja koulu kirkosta. Kumpikin
saisi nain muka itsenaisemman aseman ja suuremman toimintavapauden omalla alallaan.
Mutta todellisuudessa paamaarana oli kirkon
Pian kuitenkin alkoi rajoituksia esiintya.
Ilman neuvoston rekisteroimistodistusta ei saanut suorittaa mitaan kirkollisia toimituksia,
kuten kastamista, vihkimista tai hautaamista.
Kouluissa iiskonnonopetus ensin jatettiin
vapaaehtoiseksi, sitten kiellettiin ja sen jalkeen otettiin kaytantoon uskonnonvastainen
opetus. Alettiin opettaa jumalankielteisyytta
ja kaikkien pyhien asiain pilkkaa jo koulun
alimmilta luokilta lahtien ja vielapa kaikkien
aineiden yhteydessa. Pian kiellettiin alaikaisille, alle 18-vuotiaille uskontoa opettamasta.
Muutaman vuoden ajan sallittiin kuitenkin
kotos alia korkeintaan kolmelle joko saman
perlieen tai eri perneitten lapselle yhtaikaa
opettaa uskontoa. Sen sai tenda joko saman
perheen jasen tat vieras vanhempien suostumuksella, mutta myohemmin sekin kiellettiin.
Pyhakoulujen samoin kuin lukukinkerienkin
pito kiellettiin. Kristilliset nuorisoylidistykset
ja muu nuorisotyo kiellettiin, niin myoskin
kansanopiston toiminta jo neti ensi lukuvuoden paatyttya ja vahitellen rajoitettiin yha
enemmiin hartaushetkien ja uskonnollisten
juhlien toimeenpanoa. Ei annettu enati lupaa
vuosittaisiin eri kansallisuuksien eika koko
valtakunnan kaikkien luterilaisten yhteiseen
kirkolliseen edustajakokoukseen.
I NKERI
Rippikoululapsia Pietarin kirkossa 30. 8. 1931.
vaan luovuttaisivat kirkoi oma-alotteisesti pois
kaytostaan, ja niin ne tulisivat suljetuiksi,
inutta syrjasta katsoen ilinan valtion pakotusta. Kirkolta kiellettiin kaikki hyvantekevaisyystoiminta. Ei koyhia saanut avustaa.
eika tulipalossakaan karsineille saanut kirkossa kolehtia koota. Samoin evattiin kirkolta
kirjastojen omistusoikeus. Kouluopetuksella,
kirjallisuudella, sanomalehdistolla, radiolla,
naytelnrilla, esitelmilla, sanalla sanoen kaikella
tavoin koetettiin ihmisia vieroittaa iiskonnosta.
Eraana suurena vaikentena kirkolla oli
tyontekijain puute. Jo v. 1919 aleni pappien
luku hyvin vahiin. Suuri osa suomalaisista
papeista joutui silloin sisallisen sodan pyyhkaisemana poistumaan paikaltaan ja siirtymiian Snonieen. Muutamat heista olivat jo ehtineet kokea vankentta ja tointuskin vapautuneet silla kerralla ja valttaneet niissa oloissa
kuolemantuoniion. He uskoivat pian, ehkapa
muutamien viikkojen kuluttua voivansa palata kutsumiistaan tavttarnaan. Mutta koko-
naan toisin kavi. He eivat koskaan enaii
paasseet takaisin. Kuolemakin viela osaltaan korjasi saalista jaaneitten keskuudesta.
V. 1923 oli enaa vain kaksi entisista kolmestakymmenesta suomalaisesta papista jaljella, ja pari vuotta siita eteenpain ainoastaan
yksi. Uusia ei ollut mahdollista saada. Nenvostohallitus ei ant ami t Suoinesta sinne pyrkiville paasylupaa eika omassa keskundcssa
ollnt pappien valmistuslaitosta. Saksankielisena tosin Pietarissa toimi tat a varten n.s. pappisseminaari. Kaikkiaan vain kolme suomalaista sai siina pappisvalmistuksen, joka sekaiin ei voinut vastata yliopistokoulutusta.
Niiin taytyi jo pian vallankumonksen jalkeisina vuosina turvautua maallikkotyb'ntekijoihin. Sopivia maallikkosaarnaajia seka kansakouhinopettajia ja kanttoriurkureita piti asettaa pappistehtavia toimittamaan. Sita varten
heidan tuli ensin konsistorion edessa suorittaa
maaratynlainen tutkinto alaan kuuluvissa
aineissa, kuten raamatuntiintemisessa, uskon-
I KKERI
SULJETTUJA JA POLTETTUJA
Tyroa kirhko.
Miikkiita'tsten klrkko.
I NKEKI
KIRKKOJA
INKERISSA
Toksovan kirkko.
Picfarin snomalaineu kirkko.
Vcnjoen
kirkko.
INKERI
opissa, kirkkohistoriassa seka saarna- ja opetusopissa. Tyydytyksella voi tunnustaa, etta
monet heista onnistuivat tehtavissiian olosuhteisiin katsoen hyvin, semminkin puhujina.
Ytimekkaalla, henkevalla, kaiisanomaisella ja
vapaalla sananjulistuksellaan he olivat toisinaan sangen vaikuttavia. Xoisinaan saatiin
sentaan kokea surullisia pettymyksiakin.
Tyontekijain lukumaara sentaan oli vahainen tyon paljou teen verrattuna. Korkeimmillaan ollen oli vain toistakymmenta sananpalvelijaa yhtecnsa 30 seurakunnassa lahes
150,000 nousevine jasenmaarineen.
Alinomaisia retteloita ja kiusaa koitui hallitusviranomaisten puolelta kirkollisten olojen
ja toimihenkiloiden osaksi. Varsinkin miorison konfirmatioasiassa saatiin pitkin matkaa
kokea kaikin tavoin ahdistelua ja monasti
saarnaviranhoitajat vedettiin siita oikeudessa
vastaamaan. Konfirmoiniinen ja korkeintaan
2 viikkoa kestava "konfirmatiovalmistus" olivat vuonna 1926 annetulla julkaisemattomalla
salaisella niaariiyksella sail i iut hiterilaisille
15 vuotta tayttaneille nuorille, mutta ei rippikoulu eika uskonnonopetus, sillii olihan koulu
kirkolta kielletty, samoin uskonnonopetus alaIkaisille. Siinahiin alinomainen ristiriitojen
aihe olikin. Erittiiinkin rajaseutuseuraknntiin
oli saarnaajien vaikeata paasta matkustamaan.
Siihenhan tarvittiin monenlaisia lupapapereita.
Ilnian papinviranhoitajaa olevissa seurakunnissa kokoontui kirkkokansa kuitenkin kirkkoon yhdessa veisaamaan, jolloin joku joukosta piti rukouksen, luki tekstin, puhui tai
luki kirjasta saarnan. Mutta sekin kiellettiin
ja vaadittiin hankkimaan rekisteroity pappi.
Kun sellaista ei voitu syysta tai toisesta saada,
tuli kirkon sulkeminen eteen. Uskonnollisen
kirjallisuuden puute on myos olhit yhtenii
suiirena haittana. Omassa valtakunnassa ei
mitaiin uskonnollisia kirjoja eika sanomalehtia
sallittu painattaa eika ulkoa niita sinne tuoda.
(Sellaiset ovat niin suuresta vapaudestaan
kerskanneen bolshevismin painovapausasiat!)
Totuuden nimessa on kuitenkin mainittava,
etta kerran, v. 1927, saatiin Moskovan hallituksen erikoisluvalla Suomesta ostaa ja Inkerissa
levittaa tarkoin maaratty summa uskonnollisia kirjoja: raaniattuja, uusiatestamentteja,
katekismuksia, raamatunKistorioita, seka virsi8
ja laulukirjoja, n. 2,000 kappaletta kutakin
lajia. Tosin siitakin asiasta yritettiin saada
aikaan ikavia seurauksia. Taman kirjoittaja.
joka asianomaisella luvalla kirjahankinnan
Suomesta toimitti, oli kerran hyvin tiukalla
asetettuna Siestarjoen G.P.U:ssa, vaikka syylliseksi ei voitu osoittaa (niin suuri lialu kuin
siihen nakyi asianomaisilla olleenkin). Venajankielisten raamattujen painattaminen sallittiin ainakin kerran neuvostohallituksen alkupuolella omassa maassa suorittaa.
Lopullista tuhoa alkoivat ennustaa saarnaajien ja muiden kirkollisten toimihenkiloiden vangitsemiset, karkoitukset ja yha
suurempi toimintavapauden kaikinpuolinen
rajoittaminen. Yksityisten vangltsemisten ja
karkoitusten sijaan tulivat sittemmin sunret joukkokarkoitukset v. 1931. Ensimmainen
useita tuliansia kiisittava joukko lahetettiin
kylmiian Kuollan niemimaahan, Hiipinogorskiin, toinen kauas Siperiaan ja kolmas
vielii samana vuonna Kuollaan. Seuraavat
suuret karkoitukset tapahtuivat 1935. Ensimmainen paiisiaisen tienoissa kauas Turkestaniin eli Kasakstaniin orjina raatamaan sinne
vastaperustetuilla laa joilla pu u villaviljelyskentilla aina 70 ° nousevassa naannyttavassa
kuumuudessa. Keviitkesalla samana vuonna
toinen suuri joukko knljetettiin Uralin metsiin ja kaivoksiin. Nam vietiin useampia
kymmenia tuhansia Inkerin suomalaisia perheittain sielta ja tiialta pitkin maata, mista paikasta enemman, mista vahemman. Odottamatta se kulloinkin tapahtui. Tulivat vain
pyssymiehet kylaan, hajaantuivat maarattyihin asuntoihin. Joskus he veivat ensin perheen paan mennesstian pantiksi ja maarasivat
perheen olemaan kotosalla, kunnes annettaisiin
lahempiii maarayksiti. Sitten jonakin seuraavana ybna tultiin ilmoittamaan, etta muutaman tunnin kuhittua oli kaikkien perheen jasenten oltava matkavalmiina. Mihin oli matkustettava, sita ei sanottu. Useimmiten annettiin tuollainen kasky valmistautumisesta matkaan heti koko perheelle ilman edellakiiynytta panttivankeutta. Namii ihmiset kuljetettiin yolla lahimmalle asemalle, ahdettiin
siella harkavaunuihin, jotka sitten kuljetettiin
eri puolilta yhteen jollekin keskusasemalle.
Sielta ne kokonaisena junana lahetettiin mat-
INKERI
kustajille etukateen tuntemattomaaii maarapaikkaansa. Naiden joukossa vietiin useimmat
saarnaajatkin. ketkii Kuollaan, ketkaSiperiaan
tai Turkestaniin ja Uraliin. Vihdoin v. 1936
tapahtui perinpohjaisempi joukkokarkoitus.
Silloin siirrettiin Karjalan kannakselta Suomen
rajaa likinna olevasta Pohjois-Inkeristii Valkeasaaren, Leinpaalan, Vuoleen ja Miikkulaisten seurakuntieu sainoin k u i n I oksovan 12 kylan koko vaesto. vain joitakin rippeitii lukmmottamatla, pois kotiseuduiltaan muutaman sadan km. piiahan Tserepovetsin piiriin. Armotta
vietiin kaikki nekin, jotka aikaisemmin oil vat
toisia pois lahettaneet.
Kaikissa naissa karkoituksissa toteutmi sama
periaate k u i n cntisinti aikoina Afrikasta neekereita kuljetettaessa orjiksi Amerikan simrille viljelyksille ja imiille tyb'maille. '1 assa se
esiintyy viela julmempana, kun oma hallitus
nain menettelee alamaistensa kanssa. Hallitusmiehet myiviit ihan tositeossa, joskaan ci aivan
julkisella hnutokaupalla, nama monet kymmenet tuKan.net kansamme jasenet saman hallitukseii omistamille kaivos-, metsatyo-. piuivillanviljelys- y.m. trusteille tyoorjiksi raatamaan mita snurimpia urakoita niin huokealla
palkalla. ettii terve, tyokykyinen henkilo silla
tuskin voi valttamattomat elintarpeet hankkia, samalla kertaa kaikkea vapantta vailla
ollen ja karsien ondon, milloin liian kylman.
milloiii liian kumnan ilmanalan tuottamia rasituksia.
Jo vuosi sitten oli Inkerin suomalaisesta
vaestbstii liilies 50,000, eli koko tuosta kansasta
noin kolmas osa karkoitettu kuoleman teille
niilta pelloilta, jotka lie ja heidan isansa ovat
tyollti ja liiellii raivanneet Nevan rantojen soisille maille. Ne pellot olivat heidan, eika vallitsevalla slaavilaisella rodulla ole niihin mitaan jumalallista eika inhimillista oikeutta.
joskin inaakunta kuuhiu heidan valtakiintansa piiriin. Heidan karkoittamiseensa ei voi
olla mitaaii sellaista syytii. jota voisi puolustaa
edes jtirjen, saatikka omantiinnon edessa. Se
on taivaaseen asti huutava sortotoimenpide
kristiknnnan silmien edessa.
Kotikonnniltaan seka yksitellen etta joukoittain pois siirretyt jaivat yleensti kaikkea
uskonnollista hoitoa ja toimintaa vaille. Vain
liarvoille joutui mukaan edes joku uskonnol-
linen kirja, jota voivat omaksi hcngelliseksi
rakennuksekseen kayttaa. Osa niistiikin riislettiin karkoiiuspaikoilla pois. Vain hautanstoimituksien aikana voitiin ainakin aluksi
sanaa viljella, puhe pitaa seka yhdcssii vcisata ja rukoilla.
Kotiseudullakin olevilta on kirkko toisensa
perastii t n l l i i t suljetuksi ja milloin miksikin
jumalattomuuden ioimipaikaksi muntctiiksi.
Sen on aikaansaamit osittainpuuttcessaolevien
kollioosielanitin kurjuudessa ja tehtaitten niukoilla palkoilla elavien ihmisten koyhyys, he
kun eivat ole kyenneet maksamaan valtion vaatimia veroja ja suorittamaan suuria kirkonkorjaustoita.Mutta varsinkinonsiihen vaikuttanut
saarnaajien puute. Viimeinenkin entisistii papeista karkoitettiin Ncuvostovaltakunnasta
h n h t i k u u n lopulla 1937. Hantiieivoitu lahettaa
Siperiaan tai muualle Neuvosto-Venajan pakkotyoleireille ? kun liiin on Suomen kansalaincn.
iVl uutkinviimeiset'saarnaviran hoitajat ovat toinen toisensa perastii joutuneet vangittaviksi ja
karkoitettaviksi niin. ettii vain yksi eniiahyvin
rajoitetussa piirissa voi jotakin alallaan toimia, hiinkin Suomen kansalainen. Piiiviin kysymys lienec, milloin hanenkin tulee paikkansa jattaa. Nain on siis taysin totentumassa
bolshevikien suunnitelma kirkon ja uskonnon
havittamisestii valtakunnastaan. Tosin he eivat
ole voineet sita havittaii ihmisten sydamistii,
silla monet ovat vaivojen alia siihen entistii
eneminan syventyneet.
Sen kaiken, yli ku^auksien kohoavan, seka
ruumiillisen ettii henkisen sorroii. orjuutuksen
ja havityksen, mikii Arcnajan koko moaihei-
INKERI
M. KALVIAINEN:
SUOMALAISTEN K O M M U N I S T I E N
TOIMINTA INKERISSA
vv. 1918-1938
Tana kevaana tulee kuluueeksi kaksikymmenta
vuotta siita, kun Inkeri sai kutsumattomiksi komissaareikseen Suomen punakapinan johtajat. Vaikka
suomalaiset punaiset saapuivatkin Inkeriin havinneina miehina, olivat he silti taynna "vallankumouksellista entuslasmia". .He olivat tuudittautuneet sen
ihanan illusionin valtaan, etta he ennenpitkaa yrittavat uudelleen ja kostavat silloin havibnsa Suomen
''lahtareille" moiiin kerroin. Vallanknmoushumalan
juovuttamat venalaiset toverit olivat heille intoa antaneet ja apua uudessa taistelussa luvanneet.
Mutta suomalaisten punaemigranttien simret unelmat uudesta kapinasta ja neuvostovallan pystyttamisesta Suomeen eivat paasseet toteutumaan, ja heidan
oli jaatava Venajalle. Mutta mihin hommiin he ryhtyisivat vieraalla maalla ? Maan kielta taitamattomina
he eivat kykenisi tyoskentelemaan venalaisten aatetovereittensa apuna vallankumouksen rintamalla, eika
niin ollen saamaan komissaarin korkeita ja suuripalkkaisia A'irkoja. Vai olisiko heidan todenteolla
ryhdyttava tankkaamaan vaikeata venajan kielta ?
Eihan suinkaan sellaiseen ponnisteluun ollut syyta.
OHhan tuossa aivan punaiseii Pietarin liepeilla valmis tyomaa heita varten, tyomaa, joka kipeasti tarvitsi leninilaishenkisia tyontekijoita. Inkerin suoma-
inoisen kansan ja Inkerin suomalaisten osaksi
on viimeisten 20 vuoden ajalla koitunut,
on aikaansaanut se sama bolshevismi, joka
aluksi niin paljon hyvaa ja kaunista lupasi. Se
on valheillaan pauloihinsa kietonut ihmiset ja
vuodattanut mittaamattoman paljon seka sille
vieraitien etta omiensa verta.
10
lainen talonpoikaisvaesto, joka monissa asioissa haroi
neuvostovallan toimenpiteita vastaan, tarvitsi juuri
vallankumouksen koulussa karaistuneita marxilaisia
johtajia. Ja suomalaiset kommunistit Venajan punaisten vallanpitajien smnaamina tunkeutuivat johtajiksi Inkerin kansan keskuuteen.
Heista saatiin Inkeriin valistuskomissaareja, opettajia, sanomalehtimiehia, puolueorganisaattoreita, agitaattoreita, tshekan paallikoita, urkkijoita, komsomoliohjaajia, kommuunain hoitajia, maatalousneuvojia
ja monia muita sosialistisessa rakennustyossa tarvittavia "spetseja".
Ensimmainen toimenpide, johon suomalaiset punaemigrantit ryhtyivat, oli oman aanenkannattajan.
Vapaus-lehden perustaminen. Se alkoi ilmestya syksylla 1918. Alkuaikoina ei lehti kuitenkaan pyrkinyt
olemaan inkerilaisten lehtena. Suomalaiset "toverit"
kirjoittefivat siina vain omista asioistaan: Suomen
"luokkasodan" vaiheista, siina tehdyista virheista,
"lahtarien" raakuuksista, pian alkavasta uudesta taistelusta Suomen valkoisia "orjuuttajia" vastaan ja
maailmanvallankumouksesta. Vuosina 1919—20 lehti
sai hyvin suurelta osalta uhrata palstansa n.s. keskuskomitealaisten ja oppositiolaisten valisten riitakysymysten selvittelylle. Vasta sen jalkeen, kun oppositio
oli Kuusisen klubin tapahtumain jalkeen nujerrettu,
alkoi Vapaus kiinnittaa huomiota Inkerin asioihin.
Mutta hyvin suppeana pysyi Inkerin osasto viela
vuosikausia. Inkerin kynaniekat saboteerasivat ja
suomalaiset kommunistit eivat osanneet kirjoittaa
juuri mistaan muusta kuin politiikasta tai haukuskella "lahtarimielisia" Inkerin opettajia. Vasta kolhosikausi toi Vapaudelle runsaasti Inkeri-aiheista materiaalia. Lehti jarjesti kaikille suuremmille paikkakunnille n.s. kylakirjeenvaihtajat, joiden oli saannollisesti lahetettava selostuksia kolhosien toiminnasta
KERI
seka annettava muitakin tietoja paikallisesta elamasta.
Nama samat kirjeenvaihtajat tekivat myb'skin tyota
Vapauden levittamiseksi kollektivistien keskuuteen, ja
pakotusta kayttaen he saivaikin lehtea leviamaan
sikali, etta sen painoksen ilmoitettiin nousseen kahteentoistatuhanteen, niika merkitsi kaksinkertaista
maaraa entiseen levikkiin nahden.
Suomalaistea punaisten julkaisutoiminnasta viela
puluiakscmme mainitkaamme, etta vv. 1918'—23 he
eivat saaneet Vapauden lisaksi mitaan muuta julkaistuksi kuin pari oppikirjaa, jotka viipurilainen opettaja
Mikko Himmi oli kirjoittanut. ilutta kun kesalla
1923 perustettiin suomalainen kustannusliike Kirja,
paasi kommunistinen julkaisutoiminta Inkerissa n.s.
iskuvauhtiin. Samana vuonna Kirja kustansi kalenterin seuraavaa (1924) vuotta varten ja pienemman
maaran poliittista kirjallisuutta. V. 1925 ryhdyttiin
julkaisemaan aikakauslehtea Kommunistia, ja seuraavana vuonna kommunistisen nuorisoliitoii lehtea
Nuorta Kaartia. V. 1927 Vapaus-lehti siirtyi Kirjan
kustannettavaksi. Samana vuonna alkoivat ilmestya
lastenlehti Kipina ja naisten aaiienkannattaja Neuvostonainen. Vuodesta 1931 lahtien Kirja on ollut
valtion kustannusliikkeena. Silla olivat kirjapainot
Pietarissa, Petroskoissa ja Kontupohjassa. Lisaksi se
omisti Pietarissa laskukone- ja pahvitehtaan seka
Pietarissa ja Petroskoissa valokuvaamon. Viela viime vuonna Kirja kustansi seuraavia lehtia: Vapaus,
Punainen Karjala, Krasnaja Karelija, Komsomolets
Karelij, Nuori Kaarti, Kipina, Kollektivisti, Punavartio, Neuvostonaincn, Rintama, Valfstustyci ja Kommunisti. Mutta nyt on kaikki nama lehdet lakkautettu. Inkerissa ja Karjalassa ei talla kertaa ilmesty yhtaan suomenkielista julkaisua.
Seuraavat numerotiedot kuvaavat Kirjan kehitysvaiheita. Ensimmaisella 5-vuotiskaudella (1923—28)
kustannettiin 176 kirjaa tai kirjasta painoksen ollessa
keskimaarin 2.640 kpL; toisella 5-vuotiskaudella
(1928—32) oli kustannettujen teosten luku 768 keskimaaraisen painoksen ollessa 4,030 kpl.; kolmannelta
5-vuotiskaudelta ei kaytettavanamme ole yksityiskohtaisia tietoja, mutta tiedossamme on, etta sina aikana
kustannustoiminta oli monin verroin vilkkaampaa
kuin edellisella tyokaudella. Silloin kustannettiin m.m.
suomenkieliset oppikirjat Inkerin ja Karjalan kansaja oppikouluja varten.
Kansanopetustyon alalla ovat suomalaiset kommunistit suorittaneet Inkerissa "suuria tekoja". Jo v.
1919 he saivat hoidettavakseen Inkerin "opetusministerion" — Pietarin laanin kansanvalistusosaston
Rajan yli Suomeen.
suomalaisen jaoston. Heidan edustajinaan sen johdossa ovat olleet Elsa Aholainen, Juhani T.atukka.
Vaino Rautio ja Jalo Kohonen. Suomalaisten emigranttien johtaman valistusjaoston ensimmaisena
"suurena tekona" on pidettava Hatsinan opettajaopistossa v. 1920 toimitettua puhdistusta. Silloin potkittiin laitoksesta pois useita inkerilaisia opettajia ja
sijalle asetettiin suomalaisia konimunisteja. joista
nionet olivat kokonaan muiden alojen kuin opetustyon "spetseja". Niinpa esim. fysiikan ja kemian lehtoriksi nimitettiin sahkomonttoori Teemu Kallio, yhteiskuntaopin luennoitsijaksi Siltasaaren tyovaentalon
vahtimestari J. Vatanen seka matematiikan ja suomenkielen lehtoriksi viiptirilaisen Tyo-Iehden ent.
toimittaja Matti Airola. Emigranttilehtorit tekivat
kovasti tyota sen eteen, etta laitoksen henki olisi
niuuttunut konimunistiseksi. Ja heidan tyonsa johtikin tulokseen, varsinkin sen takia, kun turvauduttim
pakoituskeinoihin. Jo vuonna 1922 "pedagogisen teknikumin" (tallainen nimi annettiin opettajaopistolle)
oppilaista oli kommunistisen nuorisoliiton jasenia 15
%. Seuraavana vuonna heidan lukumaaransa notisi
43 % :iin. Ja kun teknikumi vuonna 1926 siirrettiin
Pietariin, olivat sen kasvatit ainakin nimellisesti 100prosenttisesti komsomoltseja. Talloin teknikumin 20paisesta opettajajoukostakaan ci enaa ollut kuin kaksi
inkerilaista, nim. kommunistiseen puolueeseen liittynyt Mikko Kaasolainen ja "neuvostovallalle lojaalisena" pysynyt Toivo Matikainen. Loput olivat joko
venaJaisia pedagogeja tai suomalaisia kommunisteja.
Myohemminkaan ei inkerilaisia pedagogeja ole otettu teknikumin opettajiksi, vaan ovat siella naihin aikoiliin asti maarailleet suomalaiset punaemigratitit
cestilaisten ja venalaisten kommunistien kanssa.
Pietarin suomalaisesta 2 :sen asteen koulusta suomalaiset valistuskomissaarit ovat pitaneet erikoisen
11
I N K E RI
isallista huolta. Se on ollut ensi kadessa Pietarin tyblaisten ja punaemigranttien lasten kouluna. Sen johtajina on siedetty kaikkein luotettavimpia koinmuiiisteja. Ensin hoiti inainittua tointa ylioppilas Elsa
Aholainen, sen jalkeen maisteri Jalo Kohonen ja
talla kertaa — ent punaupseeri Yrjo Lundgren.
Taina koulu on ollut opetus- ja havaintovalineiden
puolesta paremmin varustettu kuin yksikaan Inkerin
maaseudun kouluista. Ja sinne on aina 'koetettu saada parhaimmat opettajavoimatkin. Pietarin 2 :sen asteen koulu toimi pitkan aikaa ent. Pietarin yhteiskoulun huoneistossa, mutta on se nyt siirretty T.igovkan varrelle.
Papinkonnun 2 :sen asteen koulun johtajaiia on
niinikaan ollut suomalainen punaemigrantti, opettaja Y. Tukialnen. Pari muutakin suomalaista punikkia
on tassa koulussa opettajana toiminut.
Kolppanan 2 :sen asteen koulussa, jossa pitkat
ajat johtajaiia oli inkerilainen mies Julio Hakanen,
punakomissarit toimittivat puhdistuksen vasta v.
1930. Hakanen karkoitettiiii Karjalaan ja koulun johtoon nimitettiin kommunisti.
Haapakankaau 2 :sen asteen koulu, joka oli ainoa
suomalainen korkeampityyppiiien koulu Pohjois-Inkerissa, lakkautettiin jo v. 1922.
Ensimmaiset kommunistiopettajat Inkerin kansakouluihin valmistettiin syksylla 1918 Pietarissa pidetyilla 6-viikkoisilla kursseilla. Kun naille kursseille
pyrkijoilta ei vaadittu muuta kuin luku- ja kirjoitustaito, niin kasitamme ilmaii muuta minkalaisia pedagogeja kursseilla valmistui. Kuitenkin kaikille kurssin paattaneille suomalaisten kommunistipomojen
suosituksesta jarjestettiin opettajanpaikka. Omieksi
heidan tyb'skeiitelynsa muodostui hyvin lyhytaikaiseksi. Venalaisten kouluviraiiomaisten toimesta heidat opetustyiJhon kykenemattomina erotettiin ensimmaisen tyovuoden jalkeen. Myohemmin ei lyhytaikaisia opettajakursseja ole jarjestetty. Leningradin pedagoginen teknikumi, joka vuosittain on paastan^t 40
-—50 opettajaa. on kyennyt tyydyttamaan opettajatarpeen.
Punaisteii valtakaudella on Inkerin koulun taloudellinen tila ollut kaiken aikaa heikko. Koulurakennuksia ei ole kyetty saattamaaii kuntoon, eika monasti.
turvaamaan kouluja edes polttopuilla. Koulukalusio
on myoskin ollut kurjaa. Vihkoista, kynista, musteesta ja kirjoista on pitkin aikaa ollut puutetta. Opettajan taloudellinen asema on sekiii ollut kurjalla kannalla: palkkataso alhainen ja asunto-olot huotiot.
Mutta tyotaakka on raskas, silla punaisen opettajan
12
011 osallistuttava yhteiskunnalliseen tyohon, s.o. kaikkiiii maaseudulla jarjestettaviin "kamppailuihin".
Syksylla 1920 suomafaiset kommunistit ottivat haltuunsa Inkerin varttuneemman nuorison opinahjon.
Toksovan kansanopiston. Entiset opettajat, joukossa
laitoksen jolitaja, agronoomi Paavo Lankinen, erotettiin ja sijalle maarattiin suomalaisia punikkeja. V.
1922 kansanopisto muodostettiin maatalousteknikumiksi ja siirrettiin Raapyvalle, missa se karjanhoitoteknikumin nimella on jatkanut toimintaansa naihin
paiviin asti.
Suomalaiset kommunistit ovat myoskin 'huolehtineet "vapaan valistustyon" suorittamisesta Inkerin
nuorison keskuudessa. Neuvostoyhteiskunnan vapaa
valistustyo kasittaa yksinomaan kommunistista "valistusta". Ja tata tyota tekevat komsomolijarjestot,
jumalattomien solut, lukutuvat, punanurkat. kluhit
seka konimunistipuolue. Naiden jarjestojen — suomenkielistenkin — kaytettavana on aina naihin aikoihiii asti ollut useita sanoma- ja aikakauslehtia. Iknan
painettua Sanaa on oltu vasta viime syksysta lahtien,
jolloin kaikki suomenkieliset lehdet Inkerissa venalaisten kommunistieii toimesta lakkautettiin. Suomalaista komsomolijarjestoa johti puolentoista vuosikymtnenen ajan punaemigrantti Vaino Aalto, mutta
hanetkin on nyt havaittu suomalaiseksi "natsionalistiksi" ja sen vuoksi likvidoitu.
Kaikkein tuloksellisinta tyota suomalaiset punaemigrantit ovat suorittaneet tshekan palveluksessa. "Jokainen kommunisti on tshekisti", oli J. E. Latukalla
timnuslauseena, ja tata tunnuslausetta suomalaiset
kommunistit ovat noudattaneet. On aivan varmaa,
etta suurin osa vainoista, vaiigitsemisista ja karkoituksista, jotka Inkerissa on 20 vuoden aikana toimeenpantu, on tapahtunut suomalaisten kommunistien ilmiantojen perusteella. Suomalaiset kommunistit ovat olleet erittain valppaita ja noyria tshekan
apureita, paljon innokkaampia kuin ryssalaiset agentit. Alkuaikoina heihiii luotettiin enemman kuin omiin
miehiin. Heidan hallussaan olivat kaikkein tarkeimmat vartiopaikat. Sellaisia olivat rajavyohykkeen
tshekaosastot Inkerin puoleisella kamiaksella. Sotakommunismin vuosista lahtien mainittujen osastojen
paallikkoina toimivat yksinomaan suomalaiset kommunistit. Ja he olivatkin mahtavia diktaattoreja paikkakunnillaan! Nimet sellaiset kuin Iso-Kokko, Sokoloff, Orlov-Tietavainen, Alatalo, Sormuncn, Fomin,
Rahja, Kotiranta, Heinonen, Arvela, Puttonen herattivat kammoa jokaisessa Pohjois-Inkerin asukkaassa.
Julkisten tshekistien lisaksi pitkin Inkeria kierteli
INKERI
suomalaisia kommunisteja salaisina katyreina, jotka
susina lammasten vaatteissa tekivat inhoittavaa
tyotansa.
Mutta suomalaiset kommunistiemigrantit ovat toimineet Neuvostolassa myoskin liikemiehina. Vv. 1919
—20, jolloin Venajalla oli ankara elmtarvepula, neuvostohallitus valtuutti Eino Rahjan hankkimaan Suomesta salateitse elin- ym. tarpeita. Rahja otti apulaisekseen Jalniari Kotirannan. Valkeasaaren kirkonkyla tuli julkisen salakaupan keskukseksi. Kaljalan
ja Maimlan rajakyliin sijoitettiin luotettavia "tovereita'', paaasiallisesti kivennapalaisia punaemigrantteja, joiclen tehtavana oli tavaran ostaminen suomalaisilta kulasscilta, ja sen toimittaminen kirkonkylan "paamajaan".
Ja Suomesta alkoi virrata tavaraa. Silloin liukuivat kannakselaisen salakuljettajan kuormassa Rajajoen yli mukavasti leivat, voit, silavat, jauhot, ryynit.
kahvit, sokerit kuin laakeaineet seka rauta-, nahka- ja
vaatetavarat. Monet sadat suomalaiset hevosetkin
saivat silloin vaihtaa suomalaisen isantansa ryssalaisjuutalaiseen komissaariin tai punasolttuun. Punaisen
Pietarin liepeilla sijaitsevat suuret kasvitarhat saivat
nekin silloin siemenensa valkoiscsta Suomesta. "Elaman iloliemikin" loysi tien siihen aikaan viela "kuivaan" ihanncyhteiskuntaan. Suomesta salakuljetettujen viinaksien voimalla suomalaiset emigrantit vahvistivat monta veljeysliittoa venalaisten tovereittensa
kanssa. "Lahtarimaasta" salakuljetetun viinan, konjakin ja likoorien hoyryilia kaytettiin mainittuina
vuosina yksinpa vallankumouksellisen Pietarin laaninneuvostoakin, jonka puheenjohtajana toimi Rahjan veljesten korkea suojelija, juoppoudestaan tunnettu Zinovjev-Apfelbaum.
Salakuljetuksen tarkoituksena oli hankkia elintarpeita ja muitakin tarvikkeita neuvostoyhteiskunnan
ylimmille huipuille, mutta kun Suomesta alkoi saapua tavaraa enemman kuin komissaarit kykenivat
kuluttamaan. ei Rahjan vallankumouksellisella omallatunnolla ollut mitaan vastaan, etta Suomen tavaraa
paastettiin salakauppojen valityksella Pietarin nalkiintyneiden porvarienkin poydille. Paaasia oli, etta
Rahja liikekumppaneincen sai suuria voittoja.
Mutta katoavaa on maallinen mahti Ja kurmia.
Suomalaiset, Mannerit, Kohoset. Lepolat, Aallot.
Lehtiset, Rahjat, Kotirannat ja monet muut, jotka
viela askettain olivat mahtavia komissaareja Tnkerinniaalla, ovat nyt ihanneyhteiskunnan henkipattoja.
Monet heista lienevat jo likvidoitujen joukossa. Mutta Tnkerin suomalalnen el tunne hiventakaan saalia
K U T S U kahvia
TALOUSRAS10ISSA
j a l l e e n saatavana ja
entista halvempana
Pei'lieenemannat inno.stuivat sai1 iorasioihimme niin etta tehtaamme vasta nyt paa'si kysynnan tasalle. Ei ihme, t y h j e n n e t t y n a
rikkaan ja tayteloisenmakuisesta
K U T S U-sekoituksestaan. tulee
pakkauksesta mita kaytannollisi n asiallisen kaunis siiiliu jauhoillc. ryyneille t.m.s. Tarvitsenianne nimikkcct antaa kanppiaanne ilmaiseksi.
SUNNUNTAI-kahvi maksaa nyt
vain 9:50 V* kg.
Suomalainen suurpaahtimo
ffevcrf- ja kesakangas
U U T U U K S I A suuret valikoimat
SILKKI- ja VILLAKANKAITA.
VISTRAA, alkaen 9 : — mtr.
VERHO- ja HUONEKALUKANKAITA.
Iso Robertiiikatu 11.
Puh. 37780, 3? 627.
entisia komissaarejaan kohtaan. Pikemminkin pa'invastoin. Ollaan tyytyvaisia, etta suomalaiset punaiset
saavat nyt itse niittaa sita, mita ovat kylvaneet. Jollei
suomalaisia emigrantteja olisi ollut Inkerissa, olisi
Inkerin kansa saastynyt monilta raskailta vainoilta ja
karsimyksilta.
13
INKERI
Kaapre Tynni:
NEUVOSTOHALLITUKSEN KOLLEKTP
VISTINEN MAATALOUSPOLITIIKKA JA
SEN TULOKSET
I.
KoUektivisoinnin perustelua.
Viime vuoden lokakuussa oli kuluiiut tasan 10 vuotta
siita, kun Yenajan kommunistisen puolueeu keskuskomitea hyvaksyl erinaiset perusohjeet, joita noudattaen oli laadittava uusi maalaki neuvostoliitou viljelysmaiden jarjestelysta ja kaytosta. Talla toimenpiteellaan kommunistinen puolue jyrkasti tuomitsi
kelvottomiksi ne periaatteet, joilla siihen saakka voimassa ollut maataloudellineu lainsaadanto n.s. maataloudellinen kodeksi, kuten sita juhlallisesti yksinkertaisen kansan hamaamiseksi nifflitettiin, oli rakennettu. Tama kodeksi oli tunnustanut talonpojille perinnollisen nautintaoikeuden maalian, vielapa poikkeuksellisesti oikeuden palkatun tyovoiman kayttoonkin, oikeuden myyda tuotannon ylijaama vapailla
markkinoilla, jopa oikeuden saada hallintaansa n.s.
elatusnormcja suurempiakin viljelysaloja. Naista periaatteista, joideii ausiosta Venajan jnaatalous oli merkillisen nopeasti noussut kansalaissotien aikaansaamasta rappiotilasta, oli nyt siis luovuttu. Niiden sijaan
ohjaaviksi periaatteiksi maatalouspolitiikassa hyvaksyttiin seuraavat kolme: 1) oli valttamatonta ryhtya
sosialistiseu sektorin vahvistamiseen maataloudessa
ueuvosto- ja kollektiivitilojeu avulla; 2) oli ryhdyttava ankaraan taisteluun varakkaiden talonpoikaisainesten tnhoainiseksi; 3) oli annettava entisestii lisattyii suojaa proletaarisille ja puoliprolctaarisille maaseudun vaestokerroksille.
Saman vuoden joulukuussa pidetty kommunistisen
puolueen 15. kongressi hyvaksyi nama uuden agraaripolitiikan perusohjeet, vielapa terasti niita lausumalla
useaan kertaan paatoksissaan, etta yksilbllisten maatilojen yhdistaminen suuriksi kollektiivitiloiksi oil
oleva puolueen perustehtavii maaseudulla.
Niiihin puoluekokouksen pi?atoksiin sisaltyi ilmeinen
uhka maaseudnu suhteellisen rauhalliselle elamalle ja
entisestaiin lisaantyneclle hyvinvoinnille. Mutta kuinka
olikaan, niin niita el ryhdytty viela toteuttamaan. Oli
kyllii perustettava yhteistalouksia, mutta viittaustakaan ei tehty siihen smmtaan, ettii koko maaseutii
olisi kollektivisoitava. Nain ei kuitcnkaan kestanyt
kauan. Nayttamolle astuu kohta sen jalkeen talouspoliittincn tekija, joka johtaa kommunistisen puolueen tekoihin, joille on vaikea loytiia vertoja historiasta. Se tekija oli taistelu viljasta.
14
Siita oli neuvostohallitus kiiynyt sotaa hallitsemansa
vaeston kanssa koko olemassaolonsa aikana. Niin oli
laita n.s. sotakommunismin vuosina 1919—1921. Talloin paasi voitolle kansa ja pakotti Leninin johtaman
hallituksen siirtymaan kuuluisaksi tulleeseen uuteen
talouspolitiikkaan, "Nepiin". Nep-kauden tuote oli
edella mainitscmamme maataloudellinen kodeksikin
kaikkine vapauksinecu. Tama kausi kesti erinaisia
vuosia, mm. 1921—1927. Kommunistien 15. puoluekokous hyvaksyessaan selostamamme uudet talonpoikia uhkaavat periaatteet puolueen toirainnalle maatalouden alalla hyvaksyi myos ehdotuksen ensimmaisen viisivuotissuunnitelman laatimisesta maan teollisuudelle. Tama paatos, kuten kohta nahdaan, tuli ennen kaikkea kohtalokkaaksi talonpoikaisellc vaestolle.
Viisivuotissuunnitelma laadittiin v. 1928, ja sen jalkeen
alkoi mieletb'n kilpajuoksu sen toteuttamiseksi jopa
neljassakin vuodessa. On ymmarrettavaa, etta tamii
pani koko suuren maan suorituskyvyn ankaralle koetteelle. Ja ennen muita kovia joutui kokemaan maaseutu, jonka tehtavaksi tuli hankkia elintarpeet ja
raaka-aineet suunnitelmaa varten. Mutta niin merkilliselta kuin mahtaneekin nayttaa. ensi sijassa rupesi
tuntumaan puute viljasta.
Kuinka tama oli selitettava?
V:n 1929 alussa Venajan diktaattori "toveri" Stalin
selvitteli kysymysta seuraavalla tavalla: "Me tarvitsemme turvataksemme kaupungit, teollisuusalueet, armeijan ja teknillisia kasveja tuottavan vaeston noin
500 milj. puutaa (1 puuta = 16 kg) viljaa vuosittain.
Ilman pakkokeinoja me onnistumme varastoimaan vain
300—-350 milj. Ja'annos, 150 milj. puutaa on otettava
maaseudun varakkailta vaestokerroksilta jarjestetyn
painostuksen ja kiristyksen avulla."
Mutta miksi talonpojat eivat myyneet viljaansa hallituksen elintarvevirastoille? "Toveri" Stalin vastaa
kysymykseen kolmellakin eri tavalla. Ensimmiiinen
vastaus: Talonpojat ovat taloudellisesti vaurastuneet
ja saastaneet rahaa, mika tekee mahdolliseksi suuremman vapauden elintarvemarkkinoilla. S.o. talonpojat saastavat viljan odottaen hintojen nousua ja tuovat markkinoille sen sijaan lihaa, kauraa y.m. toisarvoisia tuotteita. Toinen vastaus: Talonpoikaisviljelmien luku kasvaa, ja ne kayvat jakojen kautta pienemmiksi; mutta mita pienempi viljclma on, sita vahemman se tuottaa kaupallista viljaa. Jos niiden sijaan
saataisiin suuria viljelmia, niin myytavaa viljaa olisi
INKERI
enemman. Kolmas vastaus, jossa "toveri" Stalin teoretisoi edellistakin syvamielisemmin: Marksilaisen
kaavan mukaan kehittyakseen yhteiskunnan tulee
tehda paaomasaastoja, mutta saastaminen ei ole mahdollista ilman lisaantyvaa tnottoa. Meidan keskitetty
sunrteollisuutemme kehittyy juuri ta'man kaavari mukaisesti, mutta samaa ei voida sanoa maataloudestamme, koska se kokonaisuudessaan ci aina tuota
edes sita, mitii se kuluttaa puhumattakaan tuoton lisaantymisesta.
Niin patevilta kuin pinnallisesti katsoen nama vastaukset saattavatkin nayttaa, ne eivat pida paikkaansa
ja johtavat vaariin ja tuhoisiin paatelmiin, kuten todellisuudessa on tapahtunutkin.
Yenalainen ekonomisti Sergei Masloff antaa kyseenalaisesta viljan puutteesta aivan toisenlaisetv ja taysin
tyydyttavan selityksen. Kas na'in: 1. Yenajan vaestii
oli 1. 1. 1929 15 miljoonaa suurempi kuin 1. 1. 1914
(154,3 milj. — 139,3 milj.) 2. Leipaviljojen viljelysala
oli supistunut entisestaan 12,5 milj. ha (v. 1913 104,8
milj. — 1929 92,3 milj.) 3. Tuotto hehtaarilta oli vahentynyt, silla vv. 1909—1913 se oli keskimaarin 8,2 sentneria (sentner = 50 kg), mutta vv. 1925—1928 ?,98
sentneria. Seurauksena naista seikoista oli, etta viljan
kokonaistulo henkea kohti oli v. 1929 76—77 °/o vuoden
1913 tulosta, siis vain 3/4 siita. Viljaa oli siten v. 1928
seka suhteellisesti etta kokonaismaaraltaan vahemman
kuin ennen sotaa. Nain raukeavat tomuksi ja tuhkaksi pettamattomien numeroiden painosta "toveri"
Staliniu syvamieliset teoriat.
Mutta mika kohtalokas virhe tulikaan niiden ansiosta tehdyksi, jos ue olivat rehellisia, ja mika katala
rikos Venajan kansoja kohtaan, jos ne olivat tanallisesti erheellisia! Joka tapauksessa niista vedotiiin
johtopaatoksena Ycnajau maatalouden kollektivisoimisen tarpeellisuus. jopa valttamattomyys.
II.
Kollektivisoinii pannaan toimeen.
Huhtikuussa 1929 sama "toveri" Stalin lausui: "Joukkoliikkeen aikaansaamiseksi kollektiivi- ja neuvostotilojen hyvaksi ei riita, etta puolueen huiput ovat sen
valttamattomyydesta selvilla. Tarvitaan, etta puolueen
jasenmassat antavat apuaan sen johdolle. Kollektiivitilojen kehittamiseen kaikin keinoin puolue kokonaisuudessaan ei ollut 2—3 vuotta sitten viela kypsynyt.
Jyrkka kaiinne tiissa" suhteessa tapahtui vasta, kun
puoluetta kohtasivat ensimmaiset vaikeudet viljanhankinnoissa." — Niinpa niin. Taisteluvalmius puolueessa
kypsyi, kun alkoi tuntua leivau puute. Kuu tania'n
kysymyksen ratkaisua toivottiin kollektiivitiloilta,
alkavat cnsi sijassa kolhoosirin tarn alia liikehtia puolueen maa'seutujarjestot. Sitten la'htee avuksi kaupungeista tyiilaisbrigaadeja. V:n 1930 alussa varvaylyy kollektivisoimisriiitamalle 25,000 puoluemiesta,
etupaassii tchtaalaisia. Sitten mobilisoitiin kaupunkien
neuvostoista 7,000 agitaattoria ja samalla annettiin
maarays valikoida puna-armeijan puolueaktiivista ja
mioremmasta paallystostii 100,000 miesta sainaan tarkoitukseen — kaikki luomaan kollektiivitiloja! V:n
SAASTOT ALOITETAAN
oikein suoritetuista laatutuotteitten
ostoista! Me myymtne rakennusaineita, mattoja, matkatarvikkeita, vareja, tapetteja, lasi-posliiniteoksia, leikkikaluja,
taloustarvikkeita, tyokaluja sekii urheiiu-, retkeily-, metsastys- ja kalastusvalineita. Kahvio
ja tupakkakioski.
RAKE RAVINTOLA
TUNNELMALLINEN i
Helsinki Erottaja
Pah. 25911 vaihde
LK. RAVINTOLA
RAKE
Sivuliikkeitd eri
puolilla kaupunkia
1930 lopulla annettiin uusi maarays: oli valikoitava ja
komennettava kolhoosirintamalle 20,000 luotettavaa
kolhoosityontekijaa aikaisemmin perustetuista kollektiiveista, jotta naiden kolhoosityossa saama kokemus
tulisi uusien kolhoositilojen hyodyksi. Kun naiden
Hsaksi otamme huomioon kommunistisen puolueen
koko maaseutuaktiivin, niin saamme satoihin tuhausiin nousevan armeijan, joka Egyptin heinasirkkalaumojen tavoin ryntasi "sosialistisen rakennustyon" merkeissa talonpoikaismaailmaa, sen vuosisataista rauhaa
ja suhteellista hyvinvointia tuhoamaan.
Millaisin tunnuslausein, millaisin ohjelmin? V. 1929
oli Venajalla tosiasiallisesti kolmea lajia yhteisviljelmia: l)kommuuncja, joissa jasenten koko oniaisuus oli
yhteistetty; 2) maanviljelysartteleita, joissa yhteistettiin tuotantovalineet: maa, talousrakennukset, kalusto,
hevoset ja kaupallisesti tuottava karja; 3) yhteisviljelysta harrastavia osuuskuntia, joissa oli yhteista
vain peltomaa.
Kommunistit suosivat aatesuuntansa mukaisesti kommuuneja, talonpojat osuuskuntia. Aiitaessaau ohjeita
tuhansille agitaattoreille, jotka olivat menossa taivuttamaan talonpoikia kolhooseihin, puolueen johto suositteli tosin arttelieu perustamista, mutta vain sellaisen yhteistalouden valimuotona, josta oli helppo siirtya taydelliseen konimunismiin. Niitakaan varten ei
ollut ohjesaantiia. Agitaattoriarmcijat lahtivat vain
lyomaan talonpoikaistiloja kasaan. Ohjesaanto valmistui ja julkaistiin "Isvestijassa" vasta 7 p. helmikuuta 1930 ilmau ehdotonta maaraysta sen noudattamisesta. Mutta jo kaksi kuukautta sen jalkeen, kun
ensimmaiset joukot olivat lahtenect kolhoosirintamalle, kommunistinen hallitus alkoi lyo'da peraytymisrumpua ja vasta nyt kiinteasti kehoitti tyytymaau
artteliiu. Yaltakunta oli muutcn jo ilmeisen sisallissodan kynnyksella. Millaisia keinoja kaytettiin talonpoikien vastustustahdon nujertamiseksi, tiedamme Inkerin kansan kohdalta. Muutamat esimerkit lienevat
paikallaan, ettei totuus unohtuisi.
Pravda 17. III. 1930 kertoo Tomskin piirista: Osuustoiminnan neuvoja kokosi talonpojat ja esitteli heille
kahta luettcloa: toisen mukaan seurasi karkoitus Narymiiu Jaamercn rannbille, toisen mukaan — kolhoosin jascnyys. Valitse, mihin mielesi haluaa!
15
INKERI
Isvestija 24. III. 1930: Krasnojarskin piirissii kysyy
agitaatiori: Turutetko puolneen 15. kongressin ja
16. puoluekonferenssia paatokset? Jos et snostu kolhoosiin, karkoitetaaii kulakkicn seurassa.
Pravda 21. HI. 1950: Keskisen must an mull an seudussa selitettiin: Joko allckirjoitat kollcktiivisopim.uksen taf haadetaan tnvasta, riistetaan omaisuus ja karkoitetaan piirin rajojcn ulkopuolelle. Valitse, asian
yinmartanet itsc parhaiten!
Pravda 14. III. 1950: Keskisellii teollisuusalueella kokoontuneita talonpoikia huudettiin. esiin luettelon mukaan ja k y s y t t i i n : Oletko kolhoosia vastaan? — En,
mutta odotanpahan viela. — Siina tapauksessa pane
puumerkkisi asiakirjaan! — Ei, sitii en tee. Eika
kukaan rohjennut kirjoittautua. Silti kolhoosi ilmoitettiin perustetuksi.
Naita esimerkkeja on lukemattomia kommunistien
omissa lehdissii. Kaikkialla, kutcn Pravda 11. III. 1950
suorasukaisesti tunnustaa, "vallitsivat hillitiin painostus, uhkankset ja vangi-tsemiset. Ja nama keinot ainakin tehosivat, jolleivat auttaneet suostuitelut ja houkuttelut. Varsinkin vakuuttavia olivat viittaukset kulakkeihin, varakkaihin talonpoikiin, joita armotta raahattiin "kiiolemanjuniin'' ja vietiin k i t u m a a n keskitysleirciliin ja pakkotoihin, samalla kuiii omaisuus ryiistettiin.
Arvata sopii, cttii tama kamppailu tuotti hyvia iuloksia. Vajaan 1 Va kk:n kuluessa kolhoosien luknmaara kasvoi seuraavasti:
Niita oli:
20.1.
59,400
1. II.
87,500
10. II.
i 05,700
20. II.
108,800
1. III.
110,200
Yastaavasti oli naihin kolhooseihin samoina aikoma
survottu talonpoikaistalouksia (kokonai'smaaraUaan ja
prosentteina koko v a l t a k u n n a n talonp.talouksista):
20.1.
4,400,000
16,9%
l.II.
8,000,0000
52,5 »/o
10.11.
10,900.000
42,4 %
20.11.
13,700,000
527%
l.IIL
14,500,000
55,0%
"Ileinasirkkalaumat" eiviit. kuten tastii nalulaan, tehneet tyiita turhaan.
Vauhti oli totisesti kammottava ja valtakimta joutui
kuohumistilaan. Armeija liikehti, ja uskollisissa tshokan jonkoissakin ilmeni levottomuutta.
Iluippnjen htM-motkaan eiviit tiitii kestaueet, ja
niinpa ilmestyi 2 p. maaliskiiuta Pravdassa itse Stalinin kirjoittama artikkeli "paata huimaavista tuloksista", jossa kaytiin ankarasti syytta'maan agitaattoreja liioitteliiista ja puolueen linjan vaaristclyista.
Kaikki nama moitteet olivat tietenkin ulkokiillatun
teennaisia. Kuitenkiii kolhoosii'intamalla tyoskennelIcot puolnemiehet hiikeltyiviit. ja kansa hcngahti helpotuksesta. Nyt alkoi Hike taaksopain. Maaliskuun
10 p. 1950 oli paasty huipputulokscen, 58°/o:iin kaikista viljelmista. Yakipakolla pemstetut kolhoosit
purkautuivat nyt mclkein yhta nopeasti kuin syntyivat. Niidon lukumaara laski huhtikuussa 57°/o:iin,
toukokuussa 28°/o:iin, heinaknussa 24°/o:iin ja syyskuussa 20%:iin. Mutta koinmnnistinen puohie ei peraytynyt liyvaksymiltaan linjoilta. niiu tuhoisiksi kuiii
ne olivatkin osoittaiituncet. Kcsa- ja heinakium vaih-
16
teessa pidctty 16. puoluekokous siunasi hyvaksymisellaan kaikkJ, mita oli tebty ja uudrsti entiset paatoksensa. Maaseudnn puolucmiehet ryhdistyivat, ja
rynnakko alkoi imdestaan. Samassa puoluekokouksessa paatettiin, etta alkavaii 1931 vuodon kuluessa
kolhoosien lukumaara tarkeilla vilja-alueilla oli kohotettava 80°/o:iin, muilla 20—25—50 %:iin, teknillisten
kasvien alueilla 5()°/'o:iiii ja koko maassa keskimaarin
vahintaan 50%:iin. Ja tama'n suunnitelnian kommunistit toteuttivat taydellisesti. 17. puoluekokouksessa
1954 "toveri" Stalin saattoi tyytyvaisena "paatahuimaaviin tuloksiin" todeta, etta kolhoosien varsinaineu
luomiskausi paattyi jo 1952 ja etta vastainen kehitys
011 oleva jaljellc jaaneiden yksityisviljelmicn jatkuvaa imeytymista kolhooseihin. Kolhoosi oli voittanut
lopullisesti ja pei'iiuttamattoinasti.
III.
Tulokset.
Tassii ei ole tilaisuutta ryhtyii lahemmin tutkimaan.
millaisin kustannuksin voitto 25 miljoonasta talonpoikaistaloudesta oli saavutcttu ja kuinka paljon
ihmishenkia niin toiselta kuin toiselta puolcu hilliton
kamppailu vaaii tai miten paljon arvokasta omaisuutta siina tuhoutui puhumattakaan epatoivoon syostyn kansan fcarsimyksista.
Riittanevat muutamat viittaukset. Komraunistien
oman tilaston perusteella. on voitu laskea, etta vain
vv. 1928—52 kollcktivisoimisrintamalla tuhottiin hevosia 14 milj. kappaletta, nantakarjaa 30 milj., lampaita
90 milj., sikoja yli 14 milj. ja siipikarjaa yli 90 miljoonaa.
Kuinka suuri oli jhmishenkien hukka? Neuvostotilaston mukaan Yenajalla oli v. 1929 25,8 milj. talonpoikaistaloutta. \. 1955 oli jaljella 20,9 milj. Eroitus on
4,9 milj. Osa kansasta tietysti pakeni mika minnekin,
ennen kaikkea kaupunkeihin, ja naiden vaesto lisaiintyi 16 milj. Jos ta'sta vahennetaan luonnollinen lisays.
joka arvioidaan 4 milj:ksi, niin siirtyneiden luku on
12 milj. Mutta 4,9 milj. taloudessa on ainakin 24 milj.
ihmista. Mihin ovat joutnneet jaljella olevat 12 miljoonaa? Kuka v-oi sen sanoa? Toiselta puolen kaatni
t u h a n s i a kamppailu un osallistuneita kommunisteja
talonpoikien itsepuolustuksen ja koston uhreina. Tainan k a i k e n kukkiiraksi tulee viela peloittava siveellinen rappiotila seurauksena naapuruussuhteiden ja
perhesuhteiden tiinneltumisesta. Antoivathaii lapsetkin usein ilmi omat vanhempansa kommunistiagenttien lioukuttelemina ja luvatun palkinnon toivossa, fcateelliset naapurit tekivat vielakin halukkaammin. Kntiset talonpoikaista yhteiskuntaa tukeneet
ikuisilta iiayttancet slveellisct perusteet jarkkyivat ja
luhistuivat. Niinpa tapahtuu, etta tytar antaa ilmi vanhan aiiinsa siitii, etta tama oli yolla katkonut tahkia
kolhoosipellosta jauhaakseen ne kasimyllyssa ja paistaakseen leipaii nalkaisille lapsille ja itselleen. Tama
vaimo ammutaau sosialistisen omaisuuden suojelemisesta 7 p. elokuuta 1954 annetun lain perusteella ja
tvttaren ilmiantoa vlistetaan suuren valtakunnan kai-
I \K E R I
kissa sanomalehdissa urotekona. Ja han sai palkinnon! Kaivataanko vakunttavampaa todistusta siita
siveellisesta luhistumisesta. mihin suuri kansa valiiovallan toimenpiteilla oil saatettu ja naiden toimenpiteiden jarkyttavasta moraalittomuudestal
Tiillainen oli se hinta, minka Venajan kansa ja sen
valtiomahti sai maksaa kolhoosijarjestelmastaan ja
ianuiu jtirjestelman autamista luulotelluista cduista.
Mntta millaisia sit ten ovat lie edut? Tastaus kysymykseen kuuluu myos tamaii kamppaihm tuloksien arviointiin.
Ensiksi kansan hyvinvointi. Kolhoosijarjestelman
alaisena eltiva vaesto sanoo elavansa "nalassa, josta
ei kuole". Nalka pakottaa varastamaan. Kolhoosien
omaisuus on alati taman uhkan alaisena ja sitii on
vartioitava. erittainkin viljelyksiii. Niinkuin muinoisina aikoina, jolloin Venajan kansa peliiten etelan
aron paimentolaision Iiyokkayksia suojasi asutnksiaan
hakkauksilla ja valleilla ja rakpnsi niihin tahystystovneja, samalla tavalla rakentaa kolhoosi tahystystorneja, joista vartiomies alinomaa yota ja pa'ivaa tahystelee ympari niili dak seen, eiko kolhoosikansa varasiele oman tyonsa hedelmia. Niin kertovat Etelii-Venajalta silmiiinakijat. Mitii voitti kollioosikamppailnsta
kommunistinen valtiomahti, on sekin kysymyksenalaista. Kamppailnlla voidaan olettaa olleen kaksi
tavoitetta: aatloelliiien s.o. sosialistisen jarjestelman
ioteuttaminen maataloudcn alalla ja ka'ytaimollmeii
s.o. maatalondclliscu tuotoii lisaaminen.
Edellisessa pyrkiniyksessaan, jolloi se ollntkin vain
savuverliona vahemnian jaloille paaniaarille, on Stalinin hallitus taydellisesti epaonnisinnut. On opettavaa nahda, kninka tassa suhteessa luisuminen kaltcvaa pintaa myotcn on kerta kerralta tapahtunut.
Ar. 1919 kommunistinen hallitns suunnitteli ja perusti
neiivostotalouksia "'puhtaasti sosialistisina mallitalouksina". Niille luovuteitiin cntiset aatclis- ja m u u t yksityistilat, samoin vv. 1928—29 varakkailta taloiipojilta
ryostetyt maat. Tilasto osoittaa, etta 7 vuoden kuluessa 1928—35 neuvostotilojen kylvoala lisaantyi
1,7 miljoonasta hehtaarista 16.2 miljoonaaii, kun taas
kolhoosien ja talonpoikien kylvoala kasvoi vain
4.4 miljoonaa ha. Mutta v. 1936 sama hallitus luovutti
neuvostotilojen maita kolhooseille yli 15 miljoonaa ha.
On ilmeista, ctta nania tilat pettiviit maineensa "sosialistisina malliiiloina", koska niiden tukemisesta oli
nain jyrkiisti luovuttava.
Neuvostotilojen ohella sosialistisiin mallitiloihin
kuulnivat tietysti komimmit, ja niita alkuaikoina pomstettiin ja suosittiin, vielapa yksinomaan niita,
Mutta kommunistinen hallHus ryhtyessaaii rynnakkoon talonpoikaismaailmaa vastaan ei rohjennut asettaa paamaiiraksi kommuunien perustamista toivoen
voivansa myohemmin siirtya kommunien linjoille.
Maatalousartteliin oli tyytymineu ja helmikmissa 195C
keskella kuumeisinta kolhoosikamppailua laadittiin
sille ohjesaanto. Mutta jos joku luulee, etta Venajan
nykyiset kolhoosit ovat alkuperaisia maatalousartteleita, niin han peityy. V. 1935 neuvostohallitus julkaisi niiden kolhoosien ohjesaannon. jota sanoraan
aam
Jokaisen maanviljelijan peltoon on
aarrc katketty- Kovalla tyolla j a
ahkeruudella saadaan pellot kasvamaan taysinaisia tahkapaita! Siiastopaaoma on aarre, joka turvaa omistajansa tulevaisuuden — tekee hanet taloudellisesti riippumattomaksi.
Osuuskassassa ovat saastosi varmassa turvassa ja kasvavat korkeinta korkea.
Talleta
siis
s i n a k i n
s a a s t o s i
OSUUSKASSAAN
OSUUSKASSOJEN KESKUSLAINARAHASTO OY
• Maamme 1150 osuuskassan keskuspankki •
Helsinki
Arkadiankatii'25
TAMPEREEN
NAULATEHDAS OY
TAMPERE
SUOSITTELEE
TUOTTEITAAN
I XKERI
oikein "stalinilaiseksi ohjcsaaunoksi". .Tassa ohjcsaannb'ssa kolhoositalonpojalle myomietaan oikeus
saada liallintaansa kolhoosille kuuhivasta maasta palanen tarhaniaata, oikeus omistaa Irlimia". pienta muuta
karjaa ja siipikarjaa, oikeus asua omassa kodissaan,
oikeus omistaa taman yksityistaloutensa tuotteet ja
myydii ylijaarmi. Mita iamU sitien on? Onko tama
sosialismia vai kommunisniia?
Nain on kommunistinen hallitus tullut pakotetuksi
vahvistamaaii yksityisomistusta kolhoositalonpoikien
kcskuudessa. "Stalinilaista ohjesaantoa" laadittaessa
Use "toveri" Stalin selvitteli kysymysta hanelle ominaisella siiorasukaisiiudella: Parasta on sanoa suoraan,
mika tyoala on yhteista, mika on yksityista. Parasta
on myontaa rehellisesti, etta kollioositalonpojalla tulce
olla oma persooiiallincn taloutensa, ei tietenkaan suuri,
lautta persooualliiien . . . Ja tama' "rehellinen" myon-.
nytys -on nykyisin viety nutcen perustnslakiinkin. joka
saadettiin 5 p. jouluk. 1936.
Nain on kolhoosijiirjestclina kiteytynyt vihdoin
muotoon, jota ei voi nimittaii miinksi kuin valtion
torpparijarjestelmaksi tai viela" paremmin — "makitiipalaisjarjostclmaksi". Mnlta makilupalainenkin on
vapaa ihminen, voi tehda, mita tahtoo, sensijaan kolhoositalonpoika ei ole vapaa. Kun kolhoosin konttorin
pihakollo soi, kaikkicn kolhoosikylaii tyb'kykyisten on
noustava paivantoiliin. He kokoontuvat, syotyaan
aamupalansa kolhoosin ruokalassa, konttorin pihalln
ja jarjestyvat brigadittain kukin Oman pylvaansa Ino.
Siina "voudit" lieille pnhuvat. tekevat selkoa edellisen
paivan tyoiiitiloksista. kiitlavat ahkcria, haukkuvat
laiskoja. jotka civat tayttaneet urakkaansa sataprosenttisesti. Siina annctaan taas alkavan paivan tydurakka ja sitten lahdctaan brigadiirien johdolla tyohon. Tyiipaiva kestaa virallisesti 10 tuntia. tosiasiallisesti cncmman. Ja niin paivasta paivaan hikoillaan
kolhoosin pelloilla ja vasta tyopaivan paatyttya hoidciaan omaa tarhapalstaa, omaa taloutta. Nain kuvataan eraiden kolhoosien oloja. Ja tasta tyosta ei saada
ansiota enempaa kuin, etta eletaan "nalassa, josta ei
knolc". Millaista on tama elama katsottuna kaikessa
ai-kisundessaan sisaltapain, on kaam'eata ajatellakin.
Mutta onko neuvostohallitus edes tyytyvainen taman agraaripolitiikkansa kaytannollisijii saavutuksiin?
Onko maaialoiiden tuotto lisiiantynyt? Voimatta pidentaa kirjoitusta tilastollisilla nnmcroilla saamme
ilman niuuta olla varmoja, cifa Venajan maatalous
tuottaa kolhoosijarjestelman avulla vahemman kuin
ennen sita, silla tyonteko on pakonalaista. Mutta tietysti hallitus on tyytyvainen, silla se on voittamit
eraassa suhteessa: se voi kiristaa nyt kaiken sen helpommin, mita tarvitsee omiin tai'koituksiinsa ja valtiomahdin maaraauiiin kiinteihin hintoihin. Ilman armoa
ja sadon suuruudesta valitta'matta kollektiivitaloudet
ovat velvollisia luoviittamaaii 19. 1. 1935 saadetyn lain
mukaiset viljascntnerit. Myohemmin tama laki ulotettiin koskemaan kolhoositalonpoikioti persoonallisia
tarhapalstojakin. joten naista noin 1/2 ha:n suuruisista
'stalinilaisen rehellisesti" myonnetyista kaapioviljelmistakin on viljavero hiovutettava. Ja tama se on
18
P i l s n e r i, j o l l a
on perinteita
n e
It 0 f f
Jokainen hintaluokka laatutavaraa!
S1LKKI-, VILLA-, SAMETTI-
KANKAITA
SUURI VALIKOIMA
I T A M Ai N EN SI L K K I - JA
KANGASTAVARALIIKE
CITY-KAUPPAKUJA 13-14
J. KORTE
T A P E T T I - JA M A T T O L I I K E
KLUUVIKATU N:o 2 - PUHEL. 21 597, 27043 ja 24110
ollutkin tarkoitus — tama hillitb'n ja rajaton niaatalousvaeston tyon tulosten ryosto. Sen perusteluiksi
kelpasi mainiosti marxilainen yhteiskunnan kehityskaavakin stalinilaisesti tulkittuna. Mutta se oli taas
tarpeen, jotta valta pysyisi stalinilais-kommunistiseii
puolueen kasissa.
IXKERI
V. VATANEN:
STALININ ITSEVALTIUS
Neiivostoliiton koko valiiokehitvkscn viime
vuosina voisi lyliyesti luonnehtia siirtymiseksi
puolueen kollektiivisesta diktatuurista Stalinin
henkilodiktatuuriin, uuden 'kansojen johtajan" itsevaltiuteen. Leninistahaii on sanottu.
ettei han ollut suinkaan diktaattori samassa
mielessa kiiin esimerkiksi eraitten lantisempien
valtojen nykyiset johtajat. Han hallitsi puoliieen kautta ja niukautui sen tahtoon silloinkin, kun puolueen enemmiston mielipide oli
painvastainen kuin hanen omansa. Stalin sensijaan ottaessaan puoluekoneiston kautta vallan kasiinsa valloitti ensimmaiseksi puolueen
ja pakotti sen mukautumaan taydellisesti hanen omaan tahtoonsa. Kun sitten puolueen
piirissa samoin kuin yha laajemmaksi kehittyneessa valtio- ja taloaskoneistossa kuitenkin
alkoi kiteytya hanen itsevaltiudelleen vasta*
painoja, on him ne niurskannut vuoron peraan
ja tavittanyt siina prosessissa myoskin puolueen koko Tanhan ihniisaineksen. Onpa han
esiintynyt piioluetta vastaan muullakin tavoin.
Niinpa hiinen joulukuussa 1956 neuvostojen
8. kongressissa vahvistettu valtiosaiintonsa tulkitiiin hanfa vastaan oppositioon asettiineelle
kommunistipuolueelle viittaukseksi, etta han
voi tarpeen tullen hallita julistaniaansa "luokatonta yhteiskiintaa" ilman kommunistipuoluettakin. Havittihan han talloin kommimistin ja ei-kommimistin poliittisten oikeuksien
aikaisemraan eron sikali. etta kaikki ovat nyt
perustuslain inukaankin saniassa asemassa hanen itsevaltiuteensa nahden. Jokaisella on yhtalainen aanioikeus, eri yhteiskuntaryhmien
edustus "parlamentissa" on samanlainen eika
eriascnteinen kuten aikaisemmin, ja kaytanndssa konirnunisti on nykyisin tuskiii sen kadehdiftavammassa asemassa kuin ' pnolueetonkaan" — jos han nimittain osoittaa olevansa hivenenkaan verta toista mielta kuin
"stalinismi". "puolueen yleislinja" tai miksi
valiaklikin herruutta nyt nimitettaneenkaan.
Stalin ei naet ole kyllii luopunut leninismin
dogmeista, mutta on tehnyt itsensti leninismin
paaviksi ja tiissa asemassa muovannut puolueopeista oraalle itsevaltiudelleen sopivaii "stalinisminsa", jonka perusohjeena voi sanoa olevan, etta niita diktaattori sanoo, se on oikein.
mutta mita Trotski tai mun oppositiolainen
Jausuii, se on aina vaiirin. Toisin sanoen koko
"puolueen yleislinja" ei ole mitaan muuta
kuin stalinilaista hallituskaytantoa diktatuurin turvaksi ja kommunististen opinkappaleiden mahdollisimman opportunistista, tilanteesta riippuvaa tulkintaa noiden hallitustoimien
teoreettiseksi perusteluksi, koska sellaista perustelua on totuttu kaipaamaan.
Taten Stalinin koko systeemi on kehittynyt
valtiokapitalistiseksi virkamiesvaltioksi ilman,
etta alkuperaisen leninismin iiskollisimmat
kannattajat olisivat millaan tavoin voineet
iiitii diktatuurikehitysta ja aikaisemman "puoJuedemokratian" haviota estaa. On otettava
huomioon, etta kollektiivisen diktatuurin ja
nykyisen henkilodiktatuurin viililla on olennaista eroa ainoastaan itse pnoluemiehen asenian kannalta, silla suuria, puolueen idkopuolelle jaaneita massojahan se ei koske. Se koskee lahinnii niita ehka kahta prosenttia viiestostti, jotka ovat muodostaneet valtapuoliieen
jaseniston ja nauttineet siina asemassaan seka
kaikkia vallan aineellisia etuja etta myoskin
jonkinlaista poliittista vapautta. Nimitta'in vapautta puolueen piirissa ja puolueohjelmien
puitteissa arvostella hallitusmiesten kiiytiinnollisia toimia, niin etta tosiaankin voi puhua
jonkinlaisesta puoluedemokratiasta. Lyhyesti
sanoen kommunisti oli sentaiin tshekankin
edessa erilaisessa asemassa kuin hallitut massat, joiden oikeudettomassa asemassa ei ole
tapahtunut muuta kuin korkeintaan paperilla
vahvistettuja teoreettisia muutoksia. Puolueeseen kuulumatonta spetsia, talonpoikaa tai
tviilaista on aina sorrettu samalla tavoin kuin
19
INKER1
nytkin, korkeintaan sorto on valtiokapitalistisen jarjestelman tehostuessa vain immttiiimt
jarjestelmallisemmaksi seka sen mukaan tiukemmaksi. N.s. kbyhalistbn diktatuurin harjoittamaan mielivaltaaii nahden yleensii noiden massojen asema on aina ollut yhta turvaton. Ero on vain siina. etia Stalinin itsevaltius on uavittanyt pnolueenkin erikoisaseman
tassii suhteessa ja siirtanyt sen jasenistbnkin
samaan oikeudettomien ja turvattomien joukkoon.
On kuitenkin muuan kerros, jonka voi talla
hetkella sanoa nauttivan jonkinlaista etuoikeutia muiden rinnalla — nimittaiii uucleii
valtiokapitalistisen virkamiesvaltion suimiiattomaksi paisunut virkakoneisto. olipa tahan
uuteen hallitsevaan kerrostumaau kuuluva
henkilb kommunisti tai ei, Vaikka Stalin onkin julistanut oppinsa "luokattomasta yhteiskunnasta" seka "sosialismin toteutuksesta yhdessa ainoassa maassa" jo tayttyneen elavassa
kaytannbssa. niin kehitys on tosiasiassa vienyt
aivan painvastaiseen tulokseen. Massa on
kylla vailla luokka-asteita. mikali on kysymys
sen turvattomuudesta haneri diktatuurinsa
edessa, ja kaytantb osoittaa tuou uuden virkaniiesknnnankin olevaii hyvin ankaran "puhdistuksen" alaisena jatknvasti. Mutta vallan
tarjoamim yhteiskuiita-asemiin seka aineellisiin etuiliin nahden kehitys on jolitanut niin
pitkiille menneeseen crilaistiimiseen, eitii sille
tuskin loytaa vastinetta monestakaan maasta.
Jos jonkin teollisuuslaitoksen johtaja ansaitsee esimerkiksi 5,000—10,000 ruplaa kiiussa ja
hanen tyblaisensa keskimaarin esimerkiksi
200 ruplaa — mnutamia stahanovilaisia erikoistyolaisia lukuunottamatta — niin ei voi
sanoa "luokkaeron" kiiytannossa suinkaan tasaantuneen.
Tama uusi virkamieskunta on siis diktaattorin tahdon noyrana ja automaattisena toteuttajana, varsinkin kun alinomaiset pulidistukset ovat pyyhkaisseet tielta viimeisetkin
iisenaisenimin ajattelevat ja vastustuskykyiset
ainekset. Samalla tama virkamiesvaltio on
nlkoisissa niuodoissaan siirtynyt uuteen vaiheeseen, jonka kaannekohtana oli valtiosaannbn mukaisen korkeimman neuvoston kokoontuminen tammikuun 12. pna. Mitiian sellaista
mullistusta tosiasiallisissa valta-asemissa ei
20
kuitenkaan tapahtunut kuin ennusteltiin, silla
Stalin nayttaii tyytyviin edelleen diktaattorin
asemaan "de facto", asettumatta muodollisestikin valiion jolrtoon. Vanha Kalinin valittiin
nimittain taramikuun 17. pna edelleen Neuvostoliiton nimelliseksi valtionpaamielieksi.
korkeimman neuvostorv puheniiehistbn puheenjohtajaksi, jota vastaavassa asemassa han on
jo kauan ollut vanhankin valtiosaannon
aikana. Silloinhan toimeenpanevan keskuskomiteaii puheenjohtajaii asema vastasi nykyisen korkoimman neuvoston puhemiehistbn puheenjohtajan asemaa. Kalinin johtamana korkeimman neuvoston puhemiehisto siis nyt
kayttaa kollektiivisena elimena muissa maissa
valtionpaamielielle kuiduvia valtuuksia, Molotovin uudistama kansankomissaarien neuvosto vastaa hallinnosta ja korkein neuvosto
toimii jonkinlaiseiia "kansanedustuksen" varjona, mutta kaikki langat kulkevat edelleenkin salaperaiseen Kremliin, vielapii paljon tiukemmin kuin koskaan aikaisemmin. Siellalian
on puolueen ja valtion todellinen johto keskittyneena taydelleen Stalinin ja hanen lahimpien miestensa — cnsi kadessa Voroshilovin.
Lazar Kaganovitshin, Jeshovin ja Molotovin
kasiin. Sielta annetaan kaskyt seka puoluekoneistolle etta kansankomissaarien neuvostolle, GPU:lle ja armeijalle, silla kaikki namii
valtiomahdin tuet huipentuvat tahan Staliniiv
"neliapilaaseen".
Tallainen on siis tosiasiallinen tilanne neuvostovallan kehityksessa ja mitii sen vaikutuksesta yksityisen neuvostokansalaisen asemaan voi sanoa. se ei muuta missiian suhteessa
aikaisempia synkkia olokuvia. Painvastoin
kaikki merkit, kuten esimerkiksi Buharinin,
Rykovin, Jagodan ja muiden huomattujen
syytettyjen joutuminen Neuvostoliiton korkeimman oikenden sotilaskollegion tuomittaviksi valtavassa lavastusjutussa maaliskuussa todistaa, ettei sisaincn kriisi ole suinkaan paattynyt. vaan painvastoin huipenhinut. Nama jutut samoin kuin Neuvostoliiton
yha taydellisempi kaikkien kosketusten katkaisu muuhun maailmaan — konsulaattien
lakkautus. rajavybhykkeiden taydelliuen autioittaminen jne. — antavat aihetta olettaa.
ettei Stalinin taistelu itsevaltiutensa lujittamiseksi ole laheskaan viela lopuss.a eikii punai-
I XKKRI
nen Moskova ole selviytynyt sisaisesta kriisistiian. Valtioelama on tosin siirretty uudelle.
stalinilaiselle" pohjalle, mutta vastuksia ei
olc voitettu. Lavastusjutnt rakentavat yha
nnsia syylossiltoja nnsien piirien vetamiseksi
ninkaan "puhdistusten" kurinmkseen ja viimeisimpaim keksintb'na talla alalla oli juuri
pnoluccn oikeaii ja vasemman siiven oppositioryhmitysien kytkeminen yhteen muka "buliarinilais-trotskilaiseksi ylitymaksf'. Valilla tosin naytti joiikin aikaa silfti kuiii niiiden lavastusjultujcn vanliti nyt alkaisi jo hiljeta.
koska ne olivat ilmeisesti synnyttaneet hyvin
laajaa ja pelattavaa tyytymattomyytta uskollisten stalinilaisienkin riveissa. Taytyipa cliklaattorin \alilla antaa kaksikiii pysalidyskomennusta. iiimittain toisen kaytannollisten
puhdisi.iistoiinenpiteitteii kannalta, toiseii ideologisessa mielessa. Ensinmainittuna taytyy
naet pitaa komniiTiiistipiiolneen toinieenpane\an keskuskomitean tammikuussa vahvistamaa paatoslauselmaa puhdistnksessa tehdyista
virheista, joiden uhreiksi neuvostolchdistoii
omieii tietojeu mukaan oli joiitiumt paljoii
oikeita stalinilaisiakin. Puhdistusaaltohan oli
niiet aiheuttaiint iniiarattbinaii ilnrianiotulvan,
joka tietysti oli GPU:n kannalta mita tervetullein. vaikka sen vaikiituksia ei sitt.cn elidittykaaii kontrolloida. Niinpa alenimat puoKieelimei; nayttavat varsinfcm maasendnlla vallanpitajille intoaan osoittaakseen toimineeu
yliiti summittaisesti kuin ensimmai.sen kollektivisoimiskampanjan aikana v. 1929, jolloin
Stalin itsekin saikahti taman innon seuranksia ja antoi sitten seisahdnskaskyii.
Mutta tilannc jai edelleen aarimmaisen cpiiselAiiksi komtnunistipnohieen paatoslanselmasta
liuolimatta. koska lekdisto pauhaa toisaalta
virlieitteii korjaamisesta seka hyvitysten antamisesta "puhdistuksissa" karsineille, mutta
toisaalta vaatii edelleen jatkamaan "bolsKevistiseii valppanden" tarkeytta kaikkien valtajarjestelman vihollisten rausertamiscksi. Eihan
siina lopuksi enaa tieda. kuka on "puKdistaja",
knka 'piilidistettava". keta on pidettava '"kausaiivihollisena ' keta oikeana sialinilaisena.
Toinen Stalinin tallainen "pysalidyskomeniius" on Neuvostoliiton sisaisten olojeii kannalta katsoeii ilmeisesti hanen Praydassa jul~
kaistu kirjeensa. jossa han "trotsHlaistuu"
Snomen kansan
SUURIMAKUNEUVOSTO
Pauligni paahdettu kahvi un nyt tavattoinan huokeata... Mista tiedattc, etta sen m a k u ja l a a t u
pysyvat sillfi knrkealla tasolla, iosta se tunnetaan?
Siita on yhtenji takeena Suomen kansan "suuri raakuneuvosto", toisiii sanoen Patlligin Paivatyn kayttajien vahavan laaja piiri. Lahjomattomana tama
kontrolloi j o k a h e t k i tyotamme pakoittaen meidat
jatkuvasti lyoskentelemaan matin ja laadun puolesta.
Tietysti
Presidentinsekoitus
11:50
Juhlasekoitus
10:—
Colombia-sekoitus
9:75
"Huoniio"-sekoitns
8:50
Taloos-sekoitiis
8:—
V' ain p akk aus
varmentaa laadun!
PAULIGIN
Kultamitaleillu
kahvia!
jokscenkin kokonaan ja timnustautiiu taas
raaailmaiivallaiikiimouksen uskolliseksi palvelijaksi. Ulospiiin tama kirje merkitsee kai
laliiiina inaailmalle ulikaiista komiiiternin harjoittaman kumonstyoa tehostamisesta kautta
maailman, knteii viime aikoina epailemtitta
onkin tapahtnnul. Samoin se on ilmeisesti
muideii maiden kansanrintamaliittolaisille. nimittain sosialisteille sekii porvarillisille radikaaleille aiinettu varoitns, etta Neuvostoliitto
palaa ulkopolitiikassaankiii aikaisemmille jyrkille taistelulinjoille ja hylkaa koko kansaiirintamatakfiikan. jolleivat naina Hittolaiset
nuikaudu Moskovan tahtoon alttiimmin kuin
Uihan saakka. Mutta sisaiscsti se on kai tarkoitettu puolueen niille aincksille. jotka edelleenkin pitapat leninismin maailmanvallankumousteoriasta kiinni — ja iiiltti aineksia on
kai nuoremman kommnnistipolven keskuudessa aika paljoii. Diktaattori talitoo vakuuttaa iiaille lianen valtiutensa tarkeille tnkitekijoille, etta lian ei ole loitonnutkaan vallanknmonksellisen leninismin opeista. vaikka vastusiajat niin vaittaisivat. Siis Stalin talitoo
kayttaa seka maailmanvallaTiknmonkscn dog-
21
INKERI
mien ettii nuden venalaisen nationalismin piirejii yhtalaisesti hyvakseen onian itsevaltiuiensa tnkemiseksi.
Mutta samalla him "puhdistaa" molempiin
smmtiin sekii kaikkialle immalle pain, missa
vain rakoilu ta valla fai toisella uhkaa. Koko
tuo Stalmin diktatuurin todellisteii tai otaksuttujen vastiistajien vaino onkin johtanut taydelliseen sekasortoon sckii pnolueessa ettii halHnnossa. Mitii talouden viime aikoina kaikilla
aloilla tavattomasti lisiiantyiieeseeri kaaokseen
hilee, on siihen kai ensi kadessa syynii tyontekijbiden kurjicn elinehtojen oliella tavatori
vastuun pelko. joka fckee kaikkien iodella
vastuuUisten teliiiivien hoitamisen yhii malidoltoinamniaksL ja toivoltomaiiimaksi. Siitii
taas kiirsii vashuiperiaatteen varaan rakontuva ja aariinmilleen virkavaltaistettu talous,
jonka teknillinen koneisto sitapaitsi iiayttiiii
tuhoisasti karsineeii stahanovilaiskokeiliista.
Iskuruus on hajoittanui itsc tyb'organismiii,
heikentanyt tyontekijb'iden keskinaisia sukieita ja k t i l u t t a n u t koneistoa sckii ihmisainesfakin iiaretlbmiisti. Niinpii kasaantuukin joka
alalta valitnksia kaikkien ohjclmien "repeilysta" ja tiiyttamatta jattamisesta. Maatalouden kevatkylvbkamppailu
alkoi tavallistakin kchnoiniriissa nierkeissii, teollisundeii
kaikilla aloilla tnotanto pysahtelee, jaa sininniteltua pieiiemmiiksi ja sen laatn heikkenee
yna. samalla kun kuljetnslaitos ei jaksa huo~
lehtia valtiamiittbmimpienkaiin raaka-aineiden
ja muiden tarvikkeiden toimittamisesta kuluttajille tai tnotantokesknksiin. Koko tendenssi
on kiiynyt pitemmiin aikaa alenevaan siiuntaan, vaikka epatoivoisin ponnistuksin koetetaankin pitiiii jarjestelmiiii kaynnissa. Koetteleelian Neuvostoliiton nlkopoliittinen. ascma
kovenimin knin kenties koskaan aikaisemniiii
sen sisaisia voimia molemmilla sotilas- sekii
kumouspolitiikan paarintamilla, sekii idiissa
etta liinnessa.
Bulmrinin ja Rykovin jntiin syytekirjebnii
oli noideii vastavoimieu laadun kannalta
eriissii suhteessa erikoisen knvaava. Nyt asetettiin ensi kerran suorastaaii etualalle syytoksissa viiitteet aseellisen kapinan ja intervention valmistekista Ukrainan, Kaukaasian
ja muiden ei-venaliiisten alueidea irroittamiseksi Nenvostoliiton vhtevclesta. Tiimii svvtos
22
on tietysti myoskin uliri uudelle venaliiiselle
nationalismille seka sen keskityspolitiikalle.
nmtta samalla se osoittaa. ettii kaiisallismiksien "paikallinen nationalism!" eliia hyvin voimakkaana, niin ettii Moskovaii taytyy sitii pelata noin tavattomasti. Niio syytokset ovat
vain merkkina siitii, ettii kansallisnuksien rintama on astumassa etualalle neuvostovallan sisaisessa kriisissa, joka voi kaaokseen johtaessaan antaa myoskin voiton noille "nationalistisille voimille". Siinii ehkii onkin Moskovan
unsimnum lavastnsjutun suurin merkitys
inuiui maaijinan kannalta. Se valaisee, miten
nioiien ttilen viilissa Stalinin itsevaUius tosiasiallisesti on tyytymattomyyclen verisista
sammutnstoimista kuolimatta.
SUVE
SU UVETTA A A M U I N
SUVE
HAMMASTAHNAA ILLOIN
SUUVESI, 8:— ja 13;— pullo
HAMMASTAHNA, 5:- putki
Saatavana kaikista OTK:n
jasenosuusliikkeista
O S U U S T U K K U K A U P P A R.L,
I XKERI
LASTENNE
Kirj. AAPO ill O.
Menkodn aik-n. tnetikoon ik-ii kaikki,
usko oikeuleen pysykoonl
Perikoon Ken poika isaliansaf
lapsi taatohansa kysykoon,
mista kliypi kansan, kielen raja,
missii heimon iienki heilimoi.
missii pit ins rajapaalun seisia, —
rn.ifc.mfca sen vihollinen loi . . .
Suomi, Eesti. Inkeri ja Aunus,
J iena, Kuolla — kaikki niimu inant
yhteen kituhta vois hengeltansa,
olla vapaal. olla onnekkaat!
Sehan oli heidan unelmansa,
joille ianaiin viemnie seppeleen.
Sille uhrasi he kaHeimpansa
uskoen sen situreen oik-eiileen.
Olkoon heidan perintonsli meille
niinkuin ualtakirja isiinmaan.
jolla uudet siikupoluet tyohon.
kutsumukseen suureen siunutaan!
MENESTYS
heidan aikuisiksi varcuttuaan
on oleva Teille
suuri ilonaihe
Vaatirnatonkin a I k u p a ao m a on suureksi avuksi
nuorelle ihmiselle hanen astuessaan kaytannon palvelukseen. Sen hankkimiseksi
avatkaa jo tanaan
** ••
, ** j • • *
saastotih
pankissamme jokaisen lapsenne nimelle ja kartuttakaa
sita saannollisesti.
Saastopankkien
Keskus-Osake-Pankki
HELSINKI
-
ALEKSANTERINKATU46
TIENVIITTA
menestykseen
pukeva
taloudellinen
upea
STADIONpuku!
S A A T A V A N A I N K E R I N LIITOLTA
L A S S I L A & T I K A N O J A OY.
PUKU- JA P A 1 T A T E H D A S
-
VAASA
23
INKERI
A. METIAIN-EN:
ENSIMMAISET BOLSHEVIKKIVASTAISET
TAISTELUT INKERISSA
Elettiin vuotta 1918. Yha selvemmin alkui tuntua
se painajainen, jota bolshcvikit edellisena syksyna
Pietarissa toimeenpanemansa vallankaappauksen jalkeen "vapauden" muodossa maasetidulle, Inkerin suomalaisenkin vaeston keskuutcen kiihkeasti levittivat.
He olivat ottaneet haltuunsa paikalliset hallituselimet,
muuttaen ne neuvostoiksi. Yaikkakaaii nama toimeiipiteet eivat olleet erikoisen jyrkkia, tuntuivat ne huomattavimmin siina, etta asioitten johto joutui uscin
aivan tuntemattomllle, muualta tulleillc miehille, joiden henkilollisyydesta enempaa kuin menneisyydestakaan ei ollut minkaanlaisia tietoja.
Oli luonnoliista, etta paikallisissa hallintolaitoksissa.
el tallaista voitu sietaa, silla kunnalliset viranomaiset
olivat ennemmin valitut yleista luottamusta ja arvonantoa nauttivista, kansan kanssa valittomassa kos-ketuksessa olevista, olojen ja ihmisten tuntemusta omaavista -vastuun- ja velvollisuudentuntoisista henkiloista. Naita vaatimuksia eivat uudet haliitusherrat
voineet laheskaan kaikissa suhteissa tyydyttaa. Niinpa
kasvoikin ristiriita heti paikalUsen"vaeston ja neuvostovallan valille, karjistyen paiva paivalta.
Eika sita tarvitse ihnietella. Olihan se luonnolllsena
seurauksena stita ennenkimlumattoman royhfceasta
ja vakivaltaisesta bolshevikkivallan suhtautumisesta
vapaudenkaipuiseeii, arvonsa tuntevaan ja perinnaistavoJlleen uskolliseen suomalaiseen kansaan. Ahkeruus, saastavaisyys ja taloudelHnen yritteliaisyys oli
julistettu pannaan. Henkilokohtainen turvallisuus.
oikens tyontulosten omistamiseen ja nauttiniiseen,
jopa vapaa liikkuminenkin yleisilla kulkupaikoilla
kiellettiin. Kiristykset, ryostot, viranomaisten lahjomiset rehoittivat taydessa kukoistuksessaan. Vakoilu
ja ilmiannot vaanivat kaikkialla kunniallisia ihmisia.
Vangitsemiset ja tutkimatta tuomitsemiset oltvat jokapaivaisia ilmioita. joiden uhriksi saattoi milloin hyvansa ja kuka tahansa joutua. Avarassa, luonnonrikkaassa Venajan niaassa vallitsi mita stiurin puute
valttamattomista elintarvikkeista ja vaatetuksesta,
miiusta puhumattakaan. Ja tilanne vain jatkuvasti
paheni.
24
Kansa, joka vallan siirtyessa bolshevikkien kasiin,
ei alussa osoittanut erikoisempaa mielenkiiiitoa asiaan,
havahtui ja alkoi yha kiinteammin seurata tapahtumain kulkua. Bolshevikkivastainen mieliala oli erittain huomattava muunmuassa Keski-Inkerissa Skuoritsan, Hatsinan. Mosinan ja Inkeren kunnissa. Tyytymattomyys ilmeni muuallakin, vaikkakaan ei niin
voimakkaana kuin edellamainituilla seuduilla. Ja tama
tyytymatomyys johti ennenpitkaa kansan suoranaiseen bolshevismivastaiseen taisteluun.
Taistelu, joka alkoi edellamainittujen kuntien alueella, ei alussa ollut mikaan aseellinen yhteenotto, silla
kansa uskoi silloin viela voivansa toimittaa hallituskoneiston puhdistamisen rauhallisilla keinoilla, parlamenttaarista tieta. Se myontyi pysymaan neuvostojarjestelman kannalla, mutta se tahtoi kayttaa vaalioikeuttaan ja asettaa virkoihin ja asioiden johtoon
omat miehet. Tallaiseen menetelmaan johti uuden
hallitusvallan saatama perustuslakikin, jossa vaalit oli
maaratty toimitettavaksi joka kolmas kuukausi ja
jossa edellytettiin sita paitsi kansan luottamuksen ja
suosion menettaneiden edustajain tehtavistaan vapauttaminenkin. Mutta jo kohta alussa saatiin todeta,
etta bolshevikkien lupaukset eivat pitaneet paikkaansa
tassa enempaa kuin missaan muussakaan suhteessa.
Yrityksessa ei kuitenkaan onnistuttu. Havio tuli
kuntien neuvostojen miehittamisessa ja tappio karsittiin myos neuvostojen kongresseissa, kihlakuntien
hallituselimia muodostettaessa. Kongressi oli neuvostovallan silloisen lain mukaan korkein hallitusmahti
kihlakunnassa. Se valitsi kihlakunnan toimeenpaiievan komitean eli hallituksen seka paatti kaikista yleisista asioista. Talonpoikaisryhmat csiintyivat naissa
kokouksissa yleensa puolueettomina ja vaativat perustuslain mukaan itselleen edustus- ja toimintamahdollisuuksia taysin aanivaltaisina edustajina, muunmuassa osallistumista valittavan puhemiehiston vaaliin. Tahan eivat vallanpitajat halunneet myontya,
turvautuen ensin erilaisiin verukkeisiin ja vihdoin
avoiraesti ilmoittaen, etta vain puolueen jasenet, siis
kommunistit olivat siihen oikeutetut osallistumaan.
Inkcrin vapaachtoisia lah,dossa Tallbmasta Inkernn.
Ensimmainen kongressi oli tammikuussa ja siina Inkerin talonpoikaisryhma havisi taydellisesti. Paaasiallisesti jarjestaytymattomyytensa vuoksi.
Kmi sitteii huhtikuussa toimitettiin uudet neuvostojen vaalit, oltiin jo selvilla siita, etta nyt oli astuttava taisteltiun. Tammikuun kongressin aikuiset yhteentormaykset olivat tullcet vahitellen yha laajemnialti tunnetuiksi ja siita oli luomiollisena seurauksena
se, etta eri kuntien edustajat jarjestaytyivat talla kertaa paremmin, valttyakseen mahdollisilta yllatyksilta.
Vihdoin paastiin niin pitkallc, etta toinen neuvostojen
kongressi Tsarskoje-Selossa oli edessa. Tanne matkasivat kuntien edustajat suljetuimmin rivein ja olivat paattaneet, etta talla kertaa heita ei pet eta. Seurauksena siita olikin. etta kokous muodostui varsin
myrskyiseksi. Se kesti kahdeksan timtia ja siina
ajassa ei saatu edes puhcmiehistoa valituksi. Tama
tuntuu omituiselta, mutta niin se oli. Oivallinen nayte
siita, miten haikailemattomia ovat kommuiiistit vallanpitajina olieet jo alunperin seka samalla kuinka avuton on enemmistokin, kun siita puuttuu todellinen
niahti. Asia oli niraittain niin, etta talonpoikaisryhma
ja muutkin puolueettomina esiintyneet olivat tassa kokouksessa enemmistona ja olisivat siis vaaleissa voittaneet, mutta bolshevikit kayttivat jo silloin, viimeisten kahdenkymmeneu vuoden aikana niin monesti
nahtya haikailemattoman julkeaa yakivaltaa jarruttaakseen kokonksen kulkua, kunnes se ajan myohaisyyden vuoksi oli keskeytettava, Jyrkat vastalauseet
enempaa kuin oikeutetut huomautuksetkaan eivat till-
leet huomioon otetuiksi. Kokouksen avasi ja puhetta
johti koko ajan itsepintaisestl Hatsinan kunnan toimeenpanevan komitean puheenjohtaja. venalainen
kom»Hinisti Kusmin.
Mutta tama huhtikuun kongressi jatti kaikesta huolimatta syvat jaljet Keski-Inkerin suomalaiseen vaestoon. Maaseutu tunsi olevaiisa voima. Ja yksimielisy}'s, jolla se esiintyi, oli ihailtava. Tama oli omiaan
kannustamaan toimintaan, antaen itseluo.tiamusta ja
rohkcutta paattavaan ja horjumattomaan esiintymiseen vastaisuudessakin. Taistelu vihollisia vastaan ei
viela ollut paattynyt, vaan jokainen tajusi kaiken
vasta olevan alkusoittoa. Mutta mita paattavanimalta
ja yksimielisemmalta iiaytti maaseudun esiintyminen,
sita royhkeammiksi kavivat my6s vallassaolijat. Tsarskoje-Selon toimeenpaneva komitea antoi kohta maarayksen vangita talonpoikaisryhman johtajan, mika
myohemmiii tapahtuikin tshekaii toimesta, eika haiieii
kohtalostaan ole sen lahempia tietoja. Muitakin huomattavia henkiloita \angittiin ja monet saivat sille
tielleen jaada. Samanlaisia parlamenttaarisia taisteluja kaytiiii koko alkupuoli mainittua vuotta eri puolilla Inkeria ja kaikki olivat yhta tuloksettomia. Kaikkialla talonpoikain hallitukseksi itseaan nimittava
hallitusvalta hylkasi talonpojat ja nujersi heidan tahtonsa keinoja valitscmatta.
Tasta oli seurauksena, etta maalaisvaesto rupesi
etsimaan toisia teita ja toisia keinoja vainolaiseksi
kayneen hallituksen kukistaniiseksi. Mita vakivaltaisempien keinojeii kayttamiseen bolshevikit painuivat,
25
I N KER I
sita itsepintaisemmin rupesi maalaisvaesto ajattelemaan aseellisen vastarinnan hankkeita.
Vastarinta kyllakin tuntui toivottomalta, mutta
elama oli kaynyt niin raskaaksi, etta pelastuakseen
uhkaavalta tuholta oli yritettava. Ja ulkonaiset olosuhteet auttoivat asian hyvalle alulle. Samana kevattalvena olivat saksalaiset valianneet Viron ja uhkasivat Pietaria Xarvan seka Pihkovan suunnalta. Bolshevikit hataantyivat, alkaen suunnitella puolustuksen jarjestamista. Ryhdyttiin saattamaan jo maailmansodan alussa Pietarin turvaksi rakqmiettuja
juoksuhautoja kuntoon ja kehoittelemaan vaestoa
nousemaan vastarintaan. Armeija oli juuri silloin, ja
etupaassa bolsbevikkien kiihoitustyon ansiosta hajaantunut. Idastapain vyoryivat Pietaria kohti loputtomat jonot kurittomia arnieijan jatteita, jotka matkallaan havittivat ja moivat valtion omaisuutta: hevosia, ajoneuvoja, vaatteita, aseita y.in. mikali kerkesivat. Ainoastaan Pietarin bolshevistisen vallankaappauksen saastuttamat varuskuntaosastot olivat
tarkoitukscllisesti pysytelleet paikoillaan ja koossa ja
saattoivat olla kommum'stiherrain kaytettavissa.
Tama tilanne valmisti nyt mahdollisuudcn jo pitemman aikaa pohdinnan alaisena olleeseen suojelujoukkojen pcrustamiseen, kotien turvaksi ulkoa pain
tulevia mahdollisia hyokkayksia. ja vakivaltaisunksia
vastaan. Tassa mielessa oli jo aiemmin eri puolille
Inkeria perusteltu vapaapalokuntia ja niiden varjolla
pidetty maaratynlaisia harjoituksia. Kun nyt vaara
saksalaisten hyokkayksen muodossa uhkasi itse Pietaria ja "suurta" bolshevistista vallankumousta, minka johdosta valtaherrojen asiamiehet hermostuneesti
jttoksentelivat kuntieu kokbttksissa kehoittelemassa
nousemaan taisteluun saksalaisia vastaan. ollen \~almiit aseitakin antamaan tahan tarkoitukscen, kaantyivatkin Hatsinan kunnan Sokkalan kylan nuoret
niiehet asiaa suuniiitelleen oman upseeriston kehoituksesta paikallisten hallitusviranomaisten puoleen
saadakseen 1 LI van partiojotikkojen perustarru'seen.
Ltipa myonnettiin ja tarkoitukseen kaytettavaksi
Illovutettiin So kivaaria, jotka kaytiin hevosilla haketnassa, jaettiin miehille ja aloitettiin saannolliset
harjoitLikset.
Sokkalan partiojoukon niukaisesti alkoi saraanlaisia jarjestoja muodostua mLiihinkin kyliin. Ja sita
mukaa kuin kevaan ja kesan kulucssa vaestoii ja bolshevikkien valit karjistyivat aarimmilleen ja taisteki hallinnollisten eliiiten miehittamisesta oli kiihkeimmillaan, kehittyi partioliikekin sita voimakkaanimin. Kolppanan partioryhma sai aseet, Sornuau
seka monet miuit kvlat olivat saamaisillaan. kun sat26
Inkcrin suojchtskuntalaisia 1919.
tLii tapauksra, jotka avasivat holshe\-ikkien silniat nakemaan siina uhkaavan vaaran.
Keskikesalla puhkesi talonpoikaiskapina ensin Laukaan ja vahan myohemmin myos (aaman kihlakLinnassa. niinsanottu Volosovan kapina. jonka johtajana
oli kapt. P. Kontto. Xaiden kapinoidcn kukistamiseen
kaytettiin Pietarin bolshevistisia joukkoja, paaasiallisesti julmuuksistaan kuuluisiksi tulleita matruuseja.
Mimeksi mainitun kapinan johtohenkilot lahettelivat
tiedoituksia ja avLmpyyntoja naapurikuntiin, myos
Hatsinaankin, joiden seurauksesta Keski-Inkerin
partiojoukot ja osittain kunnatkiii kavivat, tosin epavirallisia neuvotteluja ja sotasuunnitelmiakin laadittiin. Kun Lansi-Inkerin kapina riehui kuumimmillaan
ja Pietarista kulki juna junan perasta kuljettaen sinne sotavakea, tapahtui Kolppanassa. Sokkalassa, Sornualla, Paaritsassa yniia muissa Hatsinan ymparistokylissa. etteivat nuoret miehet moneen yohon nLikkuneet. Oli sunnnitteilla muunmuassa Hatsinan varus-
TXKERI
kunnan aseistariisuminen ja kaupungin valtaus, mika.
oli valmisteltu jo melko pitkalle. Vaniskuntaan kuuluneet hyokkaysvaunut olivat valmiit lahtemaan liikkeelle odottaen vain kaskya siihen. Varuskunnassa
pal veil eraita omia miehia maaraavissa asemissa ja he
olivat valmistelleet stella maapcraa. Lieneeko vika
ollut valmistelujen epakypsyydessa vaiko johtohenkiloissa, kun kapina ei kuitenkaan taalla paassyt puhkeamaan oikealla ajallaan. Vallanpitajien joukkojen
ylivoiman edessa oli lansi-inkerilaistenkin antauduttava. Kapina kukistettiin verisesti. Keski-Inkerissakin
oli nyt vain koko toiniinta kohdistettava yrityksen salaamiseksi ja jalkien peittamiseksi, missa melko hyvin
onnistuttiinkin.
Uusien partio-osastojen perustamiscsta ei nyt enaa
kuitenkaan voinut olla puhettakaan, vaan jo perustettujenkin kavi huonosti. Ilmiantoja tapahtui tassakiri
ja monet johtoasemassa olleet henkilot joutuivat
mustaan kirjaan. eika vangitsemisiltakaan valtytty.
Niinpa jarjeston suunnittelija ja varsioainen johtaja
eversti X., jonka oil pakko eclelleenkin olla armeijan
kirjoissa, sai komcnnuksen \jatkaan, muka sikalaiseen sota-akatemiaan lukujaan taydentamaan. Mutta
kun hanesta ei alkanut kuulua mitaan, ryhtyivat
omaiset tiedustelemaan ja saivat puolivirallisen ilmoituksen. ctta ban oli jo matkalla raaarapaikkaansa vakavasti sairastunut ja akkia kuollut! . . . Monet muut
upseerit ja toimihenkilot saivat myohemmin vuorollaan tutustua Shpalernajan ja Krestyn komeroihin.
inonien niille teilleen sortnenkin. Xiinpa sitten eraana aamuna ilmestyi Kolppanaan seminaarin kohdalle
sotilasjuna kuularuiskuineen ja pikatykkeineen, pitaakseen silmalla paikkakuntalaisten hommia ja seuraavana paivana tulla ramisi hyokkaysvannu keskelle kylaa ja vahvasti aseistetut puna-armeijalaisoisastot komissaareineen kulkivat talosta taloon, vaatien kuoleman uhalla aseiden luovuttamista. Eika siina mikaan auttanut. Annettavahan ne oli. Ainakin
virallisesti saadut tai luetteloidut. Samoin tapahtui
Suuressa Paaritsan kylassa, sitten Sornualla seka
Sokkalassa, partioliikkeen pesapaikassa ja edelleen
kyla kylalta ja kunta kunnalta kautta koko Inkerin.
Xain tapahtui sitten myos muuallakin koko Veiiajaila, ja maalaisvaesto menetti mahdollisuutensa itsepuolustukseen ja maapera valmistui muukalaisten
kenraalien toiminnalle.
Tilanne Inkerissa muuttui tainan jalkeeii vallan
sietamattomaksi. Pakko-otot, taloudellinen kurjuus,
pelko puna-armeijaan joutumisesta ja Suomeii vapaussodan jalkeen Venajalle paenneiden punakaartilaisten asettuminen Inkeriin asumaan ja omien mies-
MIEHISEN M1EHEN
PAITA P U L M A T
tol ralkaisec t i u u i c l f i i nn-rkki
HELSINGIN
HKK
fTEK-tuolteitten Umi
KUTOMO JA KRAVATTI OY
Kaikenlaatuisia
LEIMASIMIA
valmistaa nopeasti
KKn leimasintchdas
Puh. 24690.
Helsinki, Kirkkokatu 14.
Luettelo lahetetaan
pyydettaessa ilmaiseksi.
ten kustannuksella elatustaan hakemaan ryhtyneitten
kapinanjohtajien painostuksesta oli monen miehen
turvauduttava metsassa piileskelemiseen ja talveii
uhatessa vihdoin yritettava rajan yli Suomeen hakemaan hengenturvaa. Ajatus Suomeen paosta levisi
ennen pitkaa kautta koko Inkerin ja miehia alkoi yha
enemman ja enemman siirtya tanne, osallistuakseen
valmisteilla olleeseen Inkerin vapaustaisteluun.
27
INKERI
i
1
i
1
1
i
A. MKHAWEN
1
i
1
i
i
i
i
i
1
i
i
i
I
I
i
i
1
i
1
I
i
i
1
l
i
3
28
5a kotikuusi. orjan istuttama,
On luonas paimentoruen sauel soinut
yha kasvat, seutuasi kaunistain.
ja linnut liverrelleet lalvassais.
Sun huminaasi kuuntelin ma hisna,
Myos ohikulkiessaan muukalainen
se tuttuna soi viela sielussain.
on kehunut sun jylhaa kauneultais.
Kuin vartiq sa seisot paikallasi,
Sa nahnyt olet kuinku heimo pieni
kuin haltia, mi kulhee onnen, tein.
on kestiia saanut vuodel orjuuden,
mi murhetta ei tieda, luskaa (unne,
ja rohkeana karsii raipan iskut,
vaan karsivia uiihtaa. savelein.
vain sitkeydellaan voittain kaiken sen.
Kuin jayha jattilainen luonnonlinnan,
Sii nahnyt olet kuinka suurin innoin
mi voima-aarteen auringolta saa. —
se nousi luomaan tulevaisuuttaan.
Sa nayttaa iahdot, etta. myos tyo orjan
Sti nahnyt olet vihdoin kuinka raakuus
on suuria . . . Sita kunnioittakaa!
on orjuuteen taas sijossyt taman maan.
Sun oksillasi kiippuneet on lapset,
Ken tietaa voisi kaiken minka tiedat,
ja latvasiasi maataan ih&iUeet.
ja aika korviisi on kuiskaillut
Sun varjossasj nuoruutensa lempeen
Niin monta, murheen, ilon aihettakin
nun palavaan on monet syttyneet.
lie menneisyys jo unnoon haudannut.
Sun lahelliisi tulet juhannuksen
Sua muisteUessa, puiston suuri kuusi,
on roihuneet, veen kalvoon kuoastuin,
nain vuosienkin takaa, ikavaan
ja aanet kaikui hamyyn suvioiseen,
tuot lohtua, ja mennyt mieleen palati .
kun Aikaa ylisteltiin lauleluin.
ja kyynel karoas kastaa poskipaan ..
I X KE R1
Kirj. pakolainen Katrl.
(Omistettu opett. Juuso Jaakkimaiselle).
Kussa ikdnd kuljen,
missd vain en vaellaaikaan,
toki scntddn aina muisfan
kotoisen kimsikkometsdn,
joka korkeena kohosi,
seisoi kuni sankka seind
lien tasaisen kahden pnolen
divau kyldn kupehella,
ntojaten sitd tuulilta,
vartioiden vihnreilta.
Sielld metsan siimeksessd
lasna monet Icikit lydtiin,
kisailtihin kesd-Ula-l.
Vaan kun vartuin vanJicnnnaksi,
tiilin si-tten tuntetna-hau
luonnon su-uria sanoja.
metsdn-kiii kaunista kicltd.
Siksipd sinne juoksin,
ku-u oli mieleni inatala,
riehiti rinnassa fuska,
ristiriidat kun raatcli,
cpatoiro eksyttcli.
Sieltd lohhta kerdsin.
Idysin levon luonnoUeni
soidessa simrten sdveltcs',
kohosi ka-tkera micli,
lauhtui hiontoni nurca.
virtasi vihan sijahan
rauha suuri rintahaui.
Siksi rakastin sua,
kotoinen kuitsikko metsd,
olit yh'ds ystdvdni,
opettaja oivallinen.
Tnnsin turn-mat tarinasi,
mild soittosi saneli,
enmtsteli eeltdkdsm.
Vaau kerran kititenkin,
erddn kerran ehtoosella
oli tattles niin tuskaincu.
valittava i-irrcn soinfu.
Ondoksuin ma oltis tuota,
kn-in-inastelin kanheasii,
iniks' oli sdveles sitniiticn,
soi-ttos' niin scdaperainenf
Kerran tuli kylddii kdsky.
saitoma sang en suruinen:
Vierahat vallan pitdjdt,
la-kicn. laatijat j-nliiiat
kaskk'dl kcrdtii kaikki
koko kyldn nuoren vden.
Metsatoihin tnddrdsh'dt,
komensivat kaatamakan
I'aiinihin kuusikkomets&n,
koko seudim koristitksen.
Kalkiii kirveet, sahat soivat,
kohta ol' mctsa kaadettuna,
paloitcltuua pinoiksi.
plenettynd polttopulksi.
Tuota itkit, nyt ind tiesin,
sitd I'ainen valittclit,
tiesit tuhosi tulevan,
loppusl jo lahenevdn.
Kidui aika -— vieri vitodei,
t-lesvual tiedot tuoda
kotoisilta kumiahilta
iloisia uutis-ia:
Jo oli metsa kasvatmntia,
kolionmtl kaunis kuusikko,
melkein iniehen mittaisena
kaunisti jo kyld kimtaa.
Syommeni ilosta sykd-hli.
t'ieimt tulvi rintaham.
Etpd kaatitnutkaa-n kaltis,
hdmnnyt et hdmtetty,
kun jdi juures' koskcinatta.
ehedksi elinvoimas'.
Tuosta tuli niielcJicni:
Tu-o on kivua kan-sastani.
Etpd sortune sindkddn,
vaikka kuinka vainottaisi,
polfettaisikin pafiasti.
Kestdt kaikki kidutukset,
inhcvmiesi-en vainot julwat
Nouset entistd ehojimiin,
kohoat kansaim kerran,
kun on juurcsi syudlla,
kafsehesi korkealfa.
29
INKERI
JUUSO MUSTONEN:
PYHAKOULUT INKERISSA
Kohta valtaan paastyaan aloittivat bolshevikit kiivaan taisteluii uskontoa vastaan. Ensinmiaiseiia tehtavana tassa taistelussa oli kirkon erottaminen valtiosta ja kouluii kirkosta. Kotiluista poistettiin uskoiinonopetus, ja sijalie otettiin uskonnonvastainen opetus. Taman ohella lakkautettiin myos kaikki Inkerin
pyhakoulut.
Kansakoulun ohella on sunnuntaikouluifla ollnt varsin suuri merkitys Inkerin kansan lukutaidon kehittamisessa. Etenkin niilla paikkakunnilla, missa kansakouluissa olivat venalaiset opettajat, pyhakoulut olivat ainoat laitokset, joissa opetettiin aidinkielta. Rippikoulussa ja kylalukusilla opetettiin samoin suomea,
inutta niita pidettiin vain kerraii vuodessa, kun sen
sija.au pyhakouluja pidettiin jokaisena sunmintai- ja
juhlapaivana.
Inkerin pyhakouluissa opetettiin paaasiallisesti kristinoppia, katekisniusta ja raamatunhistoriaa. Laulua
oli myos runsaasti. Tama onkin luonnollista, silla
Inkerin suomalaiiien vaesto on laulavaa kansaa. Pyhakouluissa laulettiin enimmakseen virsia ja heiigellisiii lauluja, samoin myos isanmaallisia ja kansallisia
lauluja. Jokainen oppilas toi koulutm raamatunhistorian, katekismuksen ja laulukirjan. Koulutyon alussa
veisattiin virsi, jonka jalkeen luettiin rukous. Sen
jalkeen oppilaat lukivat vuorotellen paivaii tekstin.
jonka opettaja parhaansa mtikaan sefitteli lapsiile.
Paitsi lapsia kavi pyhakouluissa myoskin aikuista vakea, joteii lie muodostuivat samalla kylan yhteisiksi
hartaustilaisuuksiksi. Lapset olivat kuitenkin enemmistona. silla kaikkien kylan lasten oli velvollisuus
kayda sunnuntaikoulussa.
Pyhakoulut jarjesti kussakin seurakummssa paikkakunnan kirkkoherra, joka oli samalla niiden tarkastaja ja valvoja. Sanian seurakunnan pyhakoulunopettajat pitivat usein neuvottelukokouksia, joissa kasiteltiin pyhakoulutyota ja sen tehtavia. Neuvotteluissa oli lasna aina seurakunnan kirkkoherra, joka
antoi neuvoja pyhakoulun pitamisessii. Naissa tilaisuuksissa annettiin aina naytetunti, jota opettajat tarkoin seurasivat ja antoivat niista omia arvostelujaan.
Saman rovastikunnan pyhakoulun opettajat pitivat
myoskin yhteisia neuvottelukokouksia, joissa olivat
30
lasiia myoskin kaikki rovastikunnan papit. Xailla
neuvottelukokouksilla oli erikoisen suuri merkitys, silla ne olivat omiaan innostamaan opetustyohon ja
iiiissa annettiin monia kaytannollisia neuvoja ja ohjeita opettajille.
Ensimmainen koko maata kasittava yleineii pyhakoulukokous pidettiin Kolppanassa helluntaipyhina
vuonna 1909. Tahan kokoukseen oli saapunut lukuisasti edustajia kaikista Inkerin. seurakunnista. Paitsi
pyhakoulunopettajia tahan kokoukseen oli saapunut
huomattava maara seurakuntalaisia eri tahoilta maaf a. Kokous, joka pidettiin Kolppanan seminaarin
liuoneistossa, kesti kaksi paivaa, ja siina oli runsaasti
ohjelmaa. Talloin paatettiiii pitaa joka kolmas vuosi
Inkerinmaan yleisia pyhakoulukokouksia. Valiaikoina pidettiin kussakin rovastikunnassa pyhakoultikokouksia.
Seuraava yleinen pyhakoulukokous pidettiin kesakuun 29—30 p :na 1912 Venjoella. Tahan kokoukseen oli saapunut erikoisen runsaasti opettajia ynna
seurakuntalaisia eri tahoilta maata. Pyhakoulunopettajia oli seuraavista seurakunnista: Tyrosta 52, Tuutarista 50, Skuoritsasta 43, Keltosta 27, Hietamaelta
9, Koprinasta 8, Liissilasta 8, Spankkovalta /, Kolppanasta 7, Raapyvalta 7, Markkovasta 7, Ktipanitsasta 6, Vuoleelta 4, Lempaalasta 3, Jarvisaarelta i,
Novasolkasta i ja Venjoelta 93. Opettajille ja muille
toimihenkiloille jaettiin yhteensa 313 juhlamerkkia.
Pappeja oli kokouksessa 13, lukkareita 3 ja seurakuntalaisia yli 2,000 henkea. Kokouksessa kasiteltiin
nuorison kristillista opetusta koskevia kysymyksia ja
tehtiin useita paatoksia asian edelleen kehittamiseksi.
Inkerin pyhakouluopetus sai alkunsa jo i87o-luvulla. Koulujen perustajana oli asessori Otto Rokkanen,
joka oli Inkerin huomatuimpia kirkonmiehia. Ensimmainen sunnuntaikoulu perustettiin Markkova-Jarvisaarelle vuonna 1874 kirkkoherra Otto Rokkasen toimesta. Sen jalkeen avattiin pyhakouluja eri tahoilla
maata. Seuraavassa esitamme muutamia tilastotietoja
Inkerin pyhakouluista vuodelta 1912, jolloin pidettiin
toinen ja viimeinen yleinen pyhakoulukokous Venjoella.
IXKERI
Inkerin kansakoidulapsia 1910.
Pahkinalinnaii rovastikunta.
MarJfkova-Jarvisaarellc perustettiin ensimmainen
pyhakoulu v. 18/4. Opettajana toimi kirkkoherra
Otto Rokkasen rouva. V. 1912 oli siella pyhakouluja
20 kylassa ja niissa 77 opettajaa. Lcinpaalaan perusti asessori Otto Rokkanen ensimmaiscn pyhakoulun v. 1878. V, 1912 oli jo 40 pyhakoulua ja niissa
toimi 230 opettajaa. Samana vuonna alkoivat pyhakoulut myos Valkcasaarclla. V. 1912 oli pyhakouluja 17 kylassa ja opettajia 65. Kcltossa avattiin
ensimmainen pyhakoulu 1887 kirkkoherra Muurmannin toimesta. V. 1912 oli siella 25 pyhakoulua ja
niissa 94 opettajaa. Radpyvalld toimi i pyhakoulu,
jossa oli 3 opettajaa. Vuoele-Mnkkulaisissa avattiin
ensimmainen pyhakoulu v. 1889. Yhteensa oli naissa
seurakunnissa 30 pyhakoulua, joissa toimi no opettajaa. Toksovassd alkoivat sunnuntaikoulut v. 1900.
Kouluja oli 50 kylassa ja niissa toimi 195 opettajaa.
Ita-Inkerin rovastikunta.
Venjoelle perusti ensimmaisen pyhakoulun kirkkoherra A. Strahhrian v. 1884. V. 1912 oli kouluja 84
kylassa ja niissa toimi 271 opettajaa. Skuoritsassa
alkoivat sunnuntaikoulut v. 1885 kirkkoherra Virkasen toimesta. Kouluja oli siella 43 kylassa ja opettajia 135. Tuutarissa ja Hietamdclla alkoivat pyhakoulut v. 1885 kirkkoherra A. Piispasen toimesta. V.
1912 oli siella 29 pyhakoulua, joissa tyoskenteli 191
opettajaa. Sercpelassa avasi ensimmaisen pyhakoulun
kirkkoherra A. Piiraiien v. 1891. Kouluja toimi 5
kylassa ja opettajia oli 10. Tyrossa avattiin ensimmainen pyhakoulu v. 1906 kirkkoherra A. Mocleenin
toimesta. Kouluja oli siella 18 ja opettajina toimi 34
henkea. Liissilassa avasi ensimmaisen pyhakoulun
kirkkoherra Pekka Hyttinen v. 1906. Sen jalkeen toimi siella 20 pyhakoulua, joissa oli 50 opettajaa. Inhere cUa ei v. 1912 ollut viela pyhakouluja.
Lansi-Inkerin rovastikunta.
Kaprioon. perusti ensimmaisen pyhakoulun kirkkoherra X. Sonny v. 1900. Kouluja toimi siella 6 kylassa ja opettajia oli 18. Spankkovalla ja Kolppanassa
alkoivat pyhakoulut v. 1889. V. 1912 oli pyhakouluja
30 kylassa ja opettajia in. Moloskovitsassa avasi
ensimmaisen pyhakoulun kirkkoherranapulainen E.
Gustafsson v. tSgo. Kouluja oli siella 18 ja opettajia
48. Knpanitsassa alkoivat pyhakoulut 1892 kirkkoherra Bergin toimesta. V. 1912 toimi siella 40 koulua 115 opettajan johdolla. Kattilassa, Soikkolassa
ja Novasolkassa alkoivat pyhakoulut v. 1893. Niiden
perustajana oli kirkkoherra J. E. Scruvind. V. 1912
toimi siella 10 pyhakoulua ja opettajia oli 30. Koprinassa avasi ensimmaisen pyhakoulun kirkkoherra N.
Sonny v. 1900. Kouluja toimi siella 29 kylassa ja
opettajia oli 105.
V. 1912 oli Inkerissa pyhakouluja ja niissa opettajia seuraavasti:
31
INKERI
HEIKKI MYLLARI
PIIRTEITA INKERINMAAN OLOISTA
R U O T S I N VALLAN AJALLA
Vuonna 1617 solmitussa Stolbovan rauhassa Inkerinmaa joutui Ruotsille. Talla vailoitetulla alueel!a tulikin olcmaan tarkea merkitys Ruotsin aktiivisessa suurvaltapolitiikassa. Ruotsi sai kauaii tavoitteiemansa herruuden Suomenlahteen ja Nevajokeen,
joka jo ammoisista ajoista oli tunnettu tarkeana
Venajan kauppatiena. Samalla Ruotsin ikivanhalta
vtholliselta ja valtakilpailijalta Venajiilta nain tuli
suljetuksi paasy Itamerelle.
Paastyaan maan valtiaaksi, ryhtyy Ruotsin hallitus monenlaisiin voimaperaisim toimenpiteisiin
Inkerinmaan sulattamiseksi omaan suureen vaitakuntaansa. Hraana tallaisetia johtavana piirteena on
mainittava sotilassiirtoloiden perustaminen. Naihin tahdottiin kiinnittaa tarmokkaita ja Ruotsille
nskollisia miehia, jotka rauhan aikana viljeiivat
maitaan, mutta sodan syttyessii olivat valmiit tarttutnaan tapparaan ja puolustamaan maata. Tiillaisia
siirtolaisia tuotiin sinne aina Saksasta asti. — Kuningas Kustaa II Adolf aioittaa Inkerinmaan iaanityksen ja sita jatkaa lianen tyttarensa Kristiina.
17. vuosisadan puolivalissa olikin koko maa jaettu
lahjoituksina yksityisille ruotsalaisille ja suomalaisille ylimyksille seka yhteisoille, joista on enneii
muita mainittava Tarton yliopisto. Taman voimakkaan laanityssysteemin avulla talidottiin kiinnittaa
rauualta tulieita asukkaita maahan.
Inkerinmaan korkein ballinnollinen viranomainen
oli Narvassa asuva kenraalikuvernoori, jolla olivat
apulaiset maan hallintoa varten. Veronkantoa varten maa oli jaettu voutikuntiin ja nama vuorostaan
pogostoihin, joilla olivat omat staarostansa, kyianvanhimmat. Vouti kirjurinsa ja staarostati kanssa
Pahkinalinnan rovastikunnassa
[ta-Inkerin rovastikunnassa ...
Lansi-Inkerin rovastikunnassa
Yliteensa
Kouluja
189
236
Opettajia
774
691
137
433
1898
3^
Talla hetkella on Inkerin pyhakouluista vain muistot jaljella. Pohjois-Inker in neljassa rajapitajassa ei
ole suomalaista vaestoakaan. Snomalaisten lukumaa-
32
kulki syksyisin arvioimassa talonpoilden. viljelvsmaat, kylvomaarat ja tyovoimat, joiden perusteella
vero maarattiin.
Ylin oikeudenvalvoja oli Inkerin ja Kakisalmen
laaiiin yhteinen laamanni. Maa oli jaettu kihlakuntiin, joissa olivat tuomarit ja naiden apuna lainlukijat. Usein kuitenkin nama vahaisen lainopilHsen sivistyksen saaneet lainlukijat sai vat suorittaa
varsinaisia tuomarintehtavia, silla tuomarit eivat
aina viiihtyneet naissa kaukaisissa rajamaakunnissa,
vaan pitivat naita lainiukijoita viransijaisinaan.
Nain oikeuden valvonta Inkerissii oli enimmakseeii
lieikoissa kasissa. — Maan omistusolojen. silmailapitoa varten asetettiin Inkeriin vttonna 1684 oma
maaviskaali.
Kun Ruotsi valloitti Inkerin, kuului sen vacston
enemmisto kreikkalaiskatoliseen uskontoon. Kenraalikuvernoori Skytte totesi tarkastusmatkallaan.
etta Inkerissii oli vain S luterilaista kirkkoa, mutta
kr.katolisia kirkkoja oli 48. Niinpa hallituksen taholta ryhdyttiin sellaisiin toimenpiteisiin, etta "Jumalalie voitettaisiin ja siina pysytettaisiin", kitten
maaritelma kuuluu, tuon rajamaakunnan eriuskoinen vaesto. Inkeri liitettiin kirkollisasiain hoitoa
varten Kakisalmen laamn kanssa Vnpurin hiippakuntaan, jonka piispana oli Elimaeus.
IvUterilainen kirkko alkoi vahvistua Inkerissa
vuoden 1640 paikkeilla. V. 1641 maarattiin Inkerin korkeimmaksi paikaliiseksi kirkollisasiain hoitajaksi, superintendentiksi Eestin kirjakielen kehittaja Stahl (Sta'hell). Hanen tuli suorittaa toisuskoisen vaeston kaannytystyota ja jarjestaa kirkkoja
ja kouluja. Han tekikin tarmokkaasti tyota 'halli-
ra Inkerissa vahenee vuosittain tuntuvasti, silla tahan
mennessa on jo lahes 50,000 henkea vakivalloin karkoitettu vuosisataisilta kotikomiuiltaan Neuvostoliiton
lukuisille pakkotybmaille. Inkerin suomalaiset ovat
sitkeasti puolustaneet oikeuksiaan, sailyttaneet suomalaisen mielensa ja luterilaisen uskonsa, johon huomattavalla tavalla ovat vaikuttaneet myoskin pyhakoulut.
I NKER I
tukseltaan saamiensa ohjeiden mukaisesti. Han
kuoli v- 1656 ja silloin jai Inkerm kirkollisasiain
hoito 25 vuodeksi kykenemattomien miesten kasiin.
Nama eivat taitaneet edes kansan kielta, — Vuonna
1681 tuli Inkerin superintendentiksi janteva niies.
Juliana Gezelius nuorempi. Han mursi aateliston ja
kaupunkien raatien vastarinnan ja rupesi tarmokkaasti jarjestamaan kirkollista elamaa ja kouluasioita. M.m. han vaati, etta Tar ton yliopiston taytyisi ruveta valmistamaan pappeja Inkeria varten.
Hanella oli paamaarana tuhota taydcllisesti kreikkalaiskatolinen vaikutus .Inkerissa ja saada koko
vaesto tunnustamaan luterilaista oppia. — V. 1689
han kumminkin jatti Inkerin ja siirtyi isaii^a apulaiseksi Turkuun.
Ruotsin hallitukseii suunnittelema Inkerin kirkollisasiain jiirjestely osoittautui vaikeamma'ksi kuin
oli luiiltukaan. Maan entinen kreikkalaiskatolinen
vaesto ei suosiol!a luopunut uskostaan. Kun sita
alettiin uskonsa takia vainota ja kaannyttaa luterilaiseen oppiin, oli seurauksena, etta se vieraantui
Ruotsille ja kaantyi Venajan hallituksen puoleen.
Kreikkalaiskatoliset alkoivat joukottain paeta Venajan puolelle. Niin Inkerissa alkoi voimakas vaeston
virtaus. Naiden Venajalle paennciden tiialle 'houkuteltiin Suomesta uusia asukkaita. Ruotsin vailan
lopulla muodostivat vaeston valtavan enemmiston
Suomesta tulleet siirtoiaiset.
Huolimatta siita, etta maan entiset asukkaat pakenivat joukottain pois maasta, lisaantyi Inkerinmaan vaesto Ruotsin vailan aikana sangen huomattavasti. Verokirjojen mukaan oli In'kerissa vuosisadan viidenncn vuosikymmenen alussa 19.400 benkikirjoihin merkittya asukasta. Kun henkiveroa ei
kannettu yli 60 ikavuoden olevilta vanhuksilta eikii
lapsilta, voi sanoa koko vaeston noussccn silloin
kaksinkertaiseen maaraan eli noin 39.000 henkeen.
Vuonna 1696, suurien nal'kavuosien aikana, oli Inkerissa 31.800 henkiveroa maksavaa asukasta. Hdellista arvioperustaa kiiyttaen voinee sanoa koko vaeston nousseen silloin suunnilleen 63.000. Samoihin
aikoihin ilmoitettiin koko maassa olleen 10.340 savua (ihmisasuntoa). Jos jokaista savua kohden laskemme 6 henkea, paatymme kutakuinkiii askeiseen
tulokseen.
Huomattavimraat kaupungit Ruotsinvallan ajalla
oli vat Narva ja Nevanlinna. Vuonna 1642 mainitaan edelHsessa olleen 1.110 ja jalkimmaisessa 940
asukasta. Nama kaupungit olivat seka kaupallisen
etta taloudellisen elaman keskuksia. Kustaa II
Adolf suunnitteli Narvaa Venajan kaupan keskuk-
seksi. Mevanlinnan kautta kuljetettiin tervaa ja viljaa aina kaukaisista Karjalan pitajista, Tohmajarvelta, Kesalahdelta ja Pielisjarvelta asti. Inkerilla
olikin erikoisen tarkea merkitys Ruotsin kauppapolitiikassa. Se kontrolloi suuren Venajanmaan ulkomaisen kaupan, josta Ruotsille koitui suuri hyoty.
Inkerin talonpoikaisviieston asema ei ollut kehuttava Ruotsin vailan aikanakaan. Niinkuin on jo
mainittu, oli koko raaa jaettu lahjoituksina yksityisille ja yhteisoille. Kun useat lahjoitusmaiden saajat tahtoivat alueistaan maihdollisim-man paljon
hyotya talonpoikien kustannuksella, muuttui lahjoitusmaapolitiikka naita kohtaan riistopolitiikaksi.
L,ahjoitusmaan saaja naet sai talonpoikien viljelysniaat, raetsat, kalavedet, rnyllyt y.m. vapaasti kaytettavakseen. Lisaksi talonpoikien taytyi stiorittaa
raskaat verot jokaisesta tyakykyisestii perheenjasenesta, elaimista ja viljelyksistaan. On selviia, etta
Inkerin vaeston paaelinkeinot, maanviljelys ja karjanhoito tanii aikana pahasti lamautuivat ttton onncttoman lahjoitusmaapolitiikan takia.
Ruotsin vailan ajalla oli Inkerissa kaanteentekeva
merkitys. Maa sai uuden valtavaeston j,a joutui
kiinteaan henkiseen sekji taloudelliseen yhteyteen
Suomen kanssa. Suomalainen kulttuuri ja luterilainen oppi siella vuosi vuodelta lujittuivat. Sifkeat
suomalaiset siirtoiaiset alhtaista olosuhteista huoliraatta raivasivat uusia maita viljelykselle ja rakensivat entista kukoistavi-mpia kyliii. Suomalaisuus
voimistui jatkuvasti. Ruotsin vailan tarkoituksena
oli muodostaa Inkerinmaasta vahva suojamuuri itaa
vastaan. Fnkerin taman aikainen historia muodostaa tarkean lu\un Ruotsin vailan historiassa. Ruotsin vailan aikaa kesti vain vajaan sadan vttoden
ajan. Vuonna T/OO aloittavat venalaiset suuren
hyokkaykseiisa Inkeria vastaan ja valloittavat sen
pala palalta seuraavina vuosina.
H e d e l m a t ja herkut
aina tuoreina
toi mittaa Tei lie
33
1NKERI
AAPO IHO:
INKERIN NUORISOLIITTO
< Hajanaisia muistelmia.)
Monien muiden sivistysjarjestojeu ohella Inkerissa toimi
aikoinaan myoskin Nuorisolkto, jolla on ollut varsin suuri
merkitys Inkerin nnorison kansallisissa riennoissa. Kun tastakin kansalHsesta jarjestosta ovat vain muistot enaa jaljella, esitamme seuraavassa muutamJa hajanaisia tietoja sen
lyhytaikaisesta toiminnasta.
Inkerin Nuorisoliiton syntysanat lausuttiin Suoniessa Kanneljarven kansanopistossa vallankuniouskevaana vuonna 1917
opiston paattajaistilaisuudessa. Mainitussa opistossa oli aikaisemmin opiskellut myoskin useita Inkerin nuorukais'a ja
neitosia, joista eraat olivat sapuneet opistoon neuvottelemaan
Inkerin kansalHsrnielisen nuorison jarjestaytyniisesta. Sita
ennen oli asiasta neuvotcltu pienemrnassa piirissa, joten kysymys oman Nuorisoseuran perustamisesta oli ajankohtainen.
Kokous pidettiin opiston nayttamon viereisessa pienessa
huoneessa, jota kutsuttiin kokoelmahuoneeksi. Opiston johtaja maisteri Juho Hurmalainen, Inkerin lamminhenkineii ystava, kunnioitti tilaisuutta lasnaolollaan ja antoi auliisti
apuaan, rnikali havaitsi sellaista tarvittavan.
Kuka alusti kysymyksen, ci ole enaa tiedossani. sillii kokouksesta ei ole saatavana niitaan asiakirjoja. Mikali muistan.
kokouksessa olivat sapuvilla seuraavat henkilot: Aapo Iho.
Aino Huuhka, Anna Lensu, Juho Peilinen, Aappo Metiaincn,
Aapo Turkulainen. Eeva Peikalainen ja Katri Susi. Puheenjohtajana toimi Aapo Iho ja poytakirjan laati Aino Huuhka.
Lyhyen keskustelun jalkeen paatettiin yksimielisesti perustaa Inkerin Nuorisoliitto. Kysymyksen edclleen kehittamiseksi asetettiin toimikunta, jonka tehtavaksi jatettiin liiton
saantoehdotuksen laatiminen ja pcnistavan kokouksen jarjestaminen,
Kohta sen jalkeen julkaistiin Inkerin sanomalchdissa kehoitus saapua liiton perustavaan kokoukseen Kolppanan seminaar'in toukokuussa 1917. Kokoukseen oli saapunut ilahduttavan suuri joukko edustajia eri tahoilta maata scka nuorisoa
etta vanhempaa vakea. Kokouksen puhenjohtajana toimi
muistaakseni opettaja Jalmari Parkkinen ja sihteerina ylioppilas Ilmari Toikka. Kokouksessa vallitsi erittain innostunut mieliala. Alustusten jalkeen virisi vilkas keskustelu.
jonka jalkeen yksimielisesti paatettiin perustaa Inkerin Nuorisol : itto. Sen nimeksi ehdotettim ensin "Yleis-Inkerilainen
Xuori.soliitto", mutta myohemmin sc muutettiin "Inkerin
Xuorisoliitoksi". Kokouksessa asetettiin ensimmainen liiton
johtokunta, johon tulivat: Aapo Iho Hictamaelta, Aino
Huuhka Raapyvalta, Toivo Parkkinen Keltosta, Anna Lensu
Toksovasta, Juho Kekki Kupanitsasta. Aappo Metiainen
Spankkovalta, Aappo Turkulainen Spankkovalta ja Ilmari
Toikka Hietamaelta. Johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin
Aapo Iho, sihteeriksi Ilmari Toikka.
Perustavassa kokouksessa ei voitu kasitella liiton saantoja,
mutta myohemmin hankittiin Suomen Nuorisoliiton saannot
Inkcrilaisten opintopiiri Viipurissa 1937.
34
I N KER I
Kansallisfitkuisia naisia Inkcrin kesajithlilla 1935.
malliksi, joiden perusteella laadittiin Inkerin oloja sihnalla
pitaen liitolle saannot. Ne painettiin Lappeenrannan kirjapainossa ja lahctettiiii kaikillc alaosastoiile.
Kesakuussa jarjestettiin Kolppanan senrinaarissa nuorisoseurakurssit, joihin oli saapunut runsaasti edustajia eri lahoilta maata. Kurssien jarjestaminen ei ollut suinkaan helppoa, silla nalkakausi oH juuri alkamassa, ja elmtarpeiden
hankkiminen norraaalihinnoilla tuotti suuria vaikeuksia. Tainan kirjoittaja ehti vain muutamia kertoja pistaytya kursseilla. Olin nimittain silloin toimessa Pietarissa ja kiireellisten toittcni vuoksi en voinut osallistua kurssien toimintaan.
Yritin voimieni mukaan muuten avustaa kurssilaisia raahaamalla heille m.m. kerran Pietarista sakillisen kalaa.
Luennoitsijoina olivat kursseilla maisterit K. Tynni ja Juhana Peralainen, opettajat Jalmari Parkkinen, Juho Susi,
Otto Raikkonen, Aleksanteri Raikkerus ja ehka joku muukin. Kurssit rahoitettiin Pietarin laaninhailituksen taholta,
jossa olivat toimessa omat miehet, toimittaja Aapo Vesikko
ja opettaja Jalmari Parkkinen.
Sellaista innostusta ja ahkeruutta, mika nailla kursseilla
vallitsi, saa hakcmalla hakea ja tuskin loytaa. Auran kuriesta vapautunect nuoret miehet ja talousaskareista lahteneet
neitoset istuivat uskollisesti aamusta iltaan luennoilla, suorittaen jopa i2-tuntisla tyopaivia! Tama olikin varsin Juonnol'ista, silla elcttilnhan silloin suurta innostuksen aikaa, jolloin
kansallinen toiminta oli vilkasta, ja nsko Inkerin valuisampaan ttilevaisuuteen naytti lupaavalta. Vuosisataisct orjankahleet oli katkaistu ja noustu tyohon kansallisen elamaii
uudelleen rakentamiseksi.
Kurssien paattajaistiiaisims muodostui suorastaan riemaj,tuttavaksi juhlahetkeksi, jollaista ei ermen nahty Inkerin nuorison elamassa. Kun sukupolvia jatkuneen yon jalkeen koitti
kirkas paiva kansalliselle tyovainiolle, niin se lammitti, innoitti ja velvoitti.
Kun kesalla 1917 toimeenpantiin Pietarissa 6-viikkoiset
opcttajakurssit, joilla valmistettiin valiaikaisia opettajia Inkerin suomenkiellsiin kansakouluihin, oli osa Ntiorisoliiton
johtokunnan jasenista myoskin kursseilla, saaden siella tietoja
ja kaytannollisia ohjeita nuorisoseuratyohon.
Tiilla tavoin paastiin innostunein mielin jatkamaan nuorisoseuratyota Inkerin kansan keskuudessa. Seuraavaan vuoteeii mennessa oH liitolla osastoja useissa seurakunnissa, ollen
liittoon kuuluneiden seurojen iuku 30 tienoilla. Seurat toimivat vilkkaastl pula-ajasta huolimatta jarjestellen iltamia ja
suunnitellen uusia tyomuotoja Inkerin nuorison valistamiseksi.
Liiton vuosikokous fensimmainen ja viimeinen) pidettiin
taaskm Kolppanassa seminaarin tutuissa suojissa. Kokouksessa oli havaittavissa selvasti jarjestynecn liiton toiminta
edustajineen, valtakirjoineen ja aanioikeuksineen.
Kun Inkerissa jo aikaisemmin oli perustettu koko maata
kasittava valistusseura "Soihtu", jonka keskus sijaitsi Pietarissa, heratettiin kysymys Ntiorisoliiton Hittymisesta. alaosastona mainittuun jarjestoon. Erailla tahoilla epailtiin,
tokkopa "Liitto" voi olla jasenena "Seurassa". Kysymysta ei
ehditty kuitenkaan lopulHsesti ratkaista, silla kasvava sekasorto heikensi kaikkien jarjestojen toimintaa. Lopuksi tuli
holshcvistinen vallankaappaus, joka pyyhkaisi jaljettomiin
kaikki entisetkin saavutukset Inkerin ohdakkeisdta kulttuurivainiolta. Tahan paattyi myoskin Hi ton toiminta.
Vaikka Xuorisoliiton toiminta oli lyhytaikaista, silla olivat
cpailematta ansionsa Inkerin kulttuuririennoissa. Kun Inkerin nuorison valistunein osa ryhtyi yksimielisena innostunein
mielin kansalliseen heratystyohon, usko Inkerin valoisampaan
tnlevaisuuteen sai uutta viriketta. Mutta aurinkoisen kevaan
jalkeen tuli jalleen takatalvi, jolloin kommunistinen halla vei
kaiken kevaisen kylvon Inkerin nuorison hengenviljelyksen
tvovainiolta.
35
INKERI
INKERIN LIITTO VUONNA 1937
/. Alkusanat.
2. Viwsikokous.
Inkerin suomalainen vaesto huokaa talla hetkella
entista raskaamman ikeen alia. Uskonnon vainot,
henkinen sorto ja taloudellinen hata ovat saattaneet
Inkerin talonpoikaisvaeston perikadon partaalle. Taman llsaksi on toimeenpantu jalleen karkoituksia eri
tahoilla maata. Viime vuoiina kohdistuivat karkoitukset etupaassa Lansi-Inkerin rajapitajiin, joissa monet
kylat kokonaan tyhjennettiin asukkaista, jopa rakeiinuksetkin purettiin ja siirrettiin muualle. Rajan kirot
tunnetaan Inkerissa entista raskaammin. Suomen ja
Viron rajojen lahella olleesta suomalaisesta asutuksesta ovat vain muistot enaa jaljella. Suomalaisten
vakiluku vahenee Keski-Inkerissakin. Nain ollen
heraa kysymys, onko Inkeri kulkemassa jo kohti kansallista kuolemaansa? Kansakouluissa pyritaan jalleen
venajankieliseen opetukseen, suomenkiclista kirjallisuutta ei ole enaa saatavana ja kaikki kommunistisetkin suomenkieliset sanoma- ja aikakauslehdet on havitetty. Erikoisen suuri puute on uskonnollisesta kirjallisuudesta, jota ei sallita Suomesta tilata. Samoin
ovat liaviamassa myoskin suomenkieliset oppikirjat.
Inkerin ainoa kansaliinen laitos, lutcrilainen kirkko,
joka vuosisatojen aikana on yllapitanyl Inkerissa kansallista mielta ja vaalinut aidinkielista opetusta, on
nykyaan joiitunut entista suurempiin vaikeuksiin. Erittain suuren iskun Inkerin kirkolle tuotti rovasti S. ].
Laurikkalan karkoitus Suomeen viime toukokuussa.
Taman jalkeen vangittiin pastorit Antti Jaatinen, A.
Korpelainen ja Pekka Braks, joten Inkerissa talla
hetkella on mahdolHsesti jaljella vain kolrae seurakunnanhoitajaa. Raunioina on siis jo Inkerin kirkkokin.
Inkerin olot muistuttavat nykyaan isonvihan aikoja,
ja sen tulevaisuus nayttaa synkalta. Mutta joskin
nain on, emme saa menettaa uskoamme valoisampaan
tulevaisuuteen. Kaikessa hiljaisuudessa, puhtaasti ihmisyyden ja kulttuurin merkeissa meidan on jatkettava tyotamme sorretun Inkerin hyvaksi muistaen,
etta rajuilman jalkeen seuraa aina tyven ja synkimmankin yon jalkeen valkenee kirkas huomen.
Inkerin Liiton viidestoista vuosikokous pidettiin
Helsingissa hotelli Tornissa maaliskuun 14 paivana
1937. Kokouksen avasi prof. Vaino Salminen, joka
x'alittiin rayb's kokouksen puheenjohtajaksi. Sihteeriksi kutsuttiin liiton sihteeri opettaja Juuso Mustonen. Poytakirjantarkastajjksi valittiin tarkastaja I".
Vesa ja herra A. Rokka. Kun sihteeri oli lukenut
Hitoii vuosikertomuksen, esitti rahastonhoitaja agronoomi T. }. Toikka tilikertomuksen ja tilintarkastajain lausunnon. jonka pernsteella tilivelvollisillc
myonnettiin taysi till- ja vastnuvapaus vuodelta 1936.
Xiinikaan muistutuksitta hyvaksyttiin johtokunnan
esittama talousarvio vuodelle 1937. Sen jalkeen hyvaksyttiin jasenmaksut vuodelle 1937: lahjoittajajasenille 1,000 ink ja vakinaisille jaseiiille 250 mk
kertakaikkiaan, vuosijasenille 25 mk ja yhteisoille 100
mk vuodessa.
Taman jalkeen toimitettiin saantb'jen edellyttamat
vaalit. Liiton ja johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti edelleen prof. Vaino Salminen; erovuorossa olleet johtokunnan vakinaiset jasenet tohtori
Aarne Valle ja maisteri Lauri Jaakkimainen valittiin
uudelleen, varajaseneksi johtokuntaan valittiin insinoori J. A. Savolainen. TiUntarkastajiksi tulivat liallitussihteeri Antti Inkinen ja tarkastaja J. Vesa, varalle kirkkoherra J. Raski ja maisteri Helli Suominen.
36
3. Johtokunta.
Liiton johtokuntaan kuluneena toimintavuotena
ovat kuuluneet: prof. Vaino Salminen, puheenjohtajana, esittelijaneuvos Esko Heilimo, varapuheenjohtajana Johtokunnan vakinaisina jasenina maisteri K.
Tynni ,kapteeni J. Tirraneti, tohtori Aarne Valle, agronoomi T. J. Toikka ja maisteri Lauri Jaakkimainen; varajasenina pankkiylitarkastaja Hannes Saarinen, insinoori J. A. Savolainen ja tohtori E. A.
Jamalainen.
Kuluneena toimintakautena johtokunta oli kokoontunut 8 kertaa, ja kokouksissa kasiteltyjen asiaiii hi-
I NKKR I
Inkerin kesdjuhUsia
kumaara on ollut 61. Liiton sihteerina on toiminut
edelleen opettaja Juuso Mustonen.
^. Toimisto.
Liiton toimisto on edelleen ollut sihteerin asunnon
yhteydessa Dagmarinkadun varrella talossa N:o 12.
Toi'miston johtajana on ollut liiton sihteeri. Toimistoapulaisina ovat toimineet eri aikoina neidit Sylvia
Bergman ja Irma Uotila. Liiton paaasiamiehena on
ollut herra V. Granath ja ilmoitusten hoitajana rouva
Ellen Mustonen. Liiton toimisto on ollut avoinna
kello 10—16, sihteerin vastaanottoaika on ollut kello
17—18.
5. Inkeripropaganda.
Inkerin asian tunnetuksitekeminen on edelleen ollut liiton tarkeimpana tehtavana, johon kuluneenakin
toimintavuotena on kiinnitetty erikoista huomiota.
Tarkeimpana toimintamuotona tassa tehtavassa on
ollut julkinen sana. Huhtikuussa ilmestyi liiton vuosijulkaisu "Suomalainen-Inkeri", jonka ovat toimittaneet prof. Vaino Salminen ja liiton sihteeri. Julkaisusta otettiin 4,500 painos. Sita jaettiin ifmaiseksi liiton jasenille seka loput myytiin Inkerin asian
kannattajille.
Liiton aanenkannattajana on ollut Viipurissa ilmestyva. Ita-Karjalan Komitean kustantama viikkolehti "Vapaa Karjala ja Inkeri". Lehden Inkerin
osastoa on edelleen hoitanut opettaja Matti Kalviainen. Kun maimttu lehti viime syksyna joutui talou-
Terijoclla 1937.
dellisiin vaikeuksiin ja se syyskuussa lakkasi ilmestymasta, heratettiin kysymys Heisingissa ilmestyvan
uuden pakolaisten aanenkannattajan perustamiseksi.
Aloite erinaisista syista ei kuitenkaan johtanut toivottuun tulokseen. Sen jalkeen kapteeni J. Tirrasen
aloitteesta laadittiin ehdotus "Vapaa Karjalan ja Inkerin" julkaisemisesta edelleen Viipurissa. Asia oli
esilla myoskin Inkerin Liiton johtokunnassa, jossa se
sai yksimielisen kannatuksen. Ehdotuksen mukaan
myonnettiin liiton varoista lehden tukemiseen 5,000
markan suuruinen apuraha. Joulukuussa ilmestyikin
jo lehti samannimisena. mutta vuoden alusta se alkoi
ilmestya "Karjala-Inkeri" nimisena viikkolelitena.
Maaliskuussa pidettiin heimojarjestojen keskusvaliokunnan toimesta yleinen heimokokous, johon otti
osaa Inkerin Liittokin edustajainsa valityksella. Opettaja Aapo iletiainen selosti kokouksessa Inkerin nykyisia oloja.
Tavanmukainen Inkerin kesajuhla vietettiln viime
vuonna Terijoella heinakuun 31 ja elokuun I p:na.
Ohjelmansa puolesta oli juhla varsin onnistunut, joskaan taloudellinen tulos ei ollut tyydyttava. Erikoista
arvokkuutta ja myotatuntoa antoi juhlille Inkerista
karkoitetun rovasti S. J. Laurikkalan puhe ja esitelma
Inkerin nykyisista oloista.
Liiton sihteerin toimesta on kuluneena toimintavuotena annettu useille sanomalehdille Inkeria ja sen nykyisia oloja kasittelevia kirjoituksia. Samoin on lahetetty liiton julkaisuja eraille ulkomaiden sanomaja aikakauslehdille.
37
INKERI
Inkerin kirjan toimittaminen on ollut edelJeen liiton
tyoohjelmassa. Prof. Vaino Salminen on laatinut
kirjalle suunnitelman, joka on hyvaksytty liiton johtokunnan kokouksessa. Kirjan toimittamiseen ryhdytaan lahi aikoina.
6. Toiminta pakolaisten hyvaksi.
Inkerin pakolaisten avustaminen ja heidan taloudellisten seka valistuspyrkimyksiensa tukeminen on
edelleen ollut liiton ohjelmassa.
Opiskeluavustuksia on entiseen tapaan jaettu varattomille pakolaisopiskelijoille. Niinpa kuluneena
vuonna kaytettiin tahan tarkoitukseen 31,550 markkaa, josta kevatlukukaudella jaettiin 18,500 mk ja
syyslukukaudella 13,050 mk. Opiskelijoita oli yhteensa 31, joista yliopistossa opiskeli 3, oppikouluissa
10, seminaareissa 2, ammattikouluissa 9 ja kansanopistoissa 7.
8. Liiton varat.
OMAISUUSTASE 31/13 -37.
Rahaa:
Avustuksia on jaettu myos Inkerilaisten Yhdistyk.
.....
. .
.
...
sen paikallisosastoille, joissa toimivat opmtopiirit, Ianluseurat, ompelupiirit, urheilupiirit y.m. Avustuksiin
kaytettiin viime vuonna yhteensa 14,797 markkaa,
, . . . , .
. . . . .
josta jaettnn pakolaiskerhojen opmtopureille 1,500
.
, . , , . . . .
, ,„,
-.....•,
mk, urheimn edistamiseen 1,22-?
Kariala
' ° mk,' Vapaa
t
J
Inkerille" 2,500 mk, "Karjala Inkerille" 5,000 mk
seka muihin avustuksiin 2,074 mk- Taman lisaksi on
n*
myonnetty
heimojarjestojen
keskusvaliokunnalle
J
J
J
J
J
2,000 mk ja heimoarkistolie 500 mk.
Pakolaisten urheiluharrastusten tukemiseen on niinikaan kiinnitetty huomiota. Liiton varoilla oli aikaisemmin hankittu 3 kiertopalkintoa, joista kilpaillaan
. . . . .
, ... ,
.
,ryleisurheilussa, nnndossa ja ampumisessa. Viime
vuonna voittivat palkinnot seuraavat paikallisosastot:
Yleisurheilussa Viipurin p.o., hiihdossa Kotkan p.o.,
ampumisessa Viipurin p.o.
"
Kesalla toimeenpantiin Kajaanissa Karjalan heimojuhlien yhteydessa ns. Karjala-Inkeri^ottelu yleisurheilussa, johon Inkerin pakolaisten taholta oli lahetetty
8 osanottaiaa.
Ottelun voittivat talla kertaa kariaJ
J
laiset urheiliiat 41 pisteella T.?. pistetta vastaan.
J
r.
"u x
.
Taman lisaksi on jaettu avustuksia ja vaatetusapua
tyottomille pakolaisiile ja puutteeseen joutuneille pa. , . , . : ,
"
kolaisperhenle.
7. Inkerinarkisto.
Liiton hallussa olevaa Inkerinarkistoa on edelleen
kartutettu hankkimalla uusia julkaisuja, aikakauslehtia, heimokirjallisuutta, valokuvia y.m. Eraita julkaisuja on hankittu myoskin ulkomailta. Liitolle saa-
38
puu lahjakappaleina useita sanomalehtia, joista on
otettu talteen heimoasiaa koskevia kirjoituksia.
Kun nykyisessa Inkerissa on kaikki kansallinen toiminta tu'hottu, kirjastot ja arkistot havitetty, on erikoisen tarkeata Inkerin tutkimuksen kannalta, etta
Suomessa saataisiin pelastetuksi kaikki se Inkeria
koskeva ainehisto, joka viela pelastettavissa on. Suotavaa olisi, etta kaikki ne yksityiset henkilot, joilla
tiettavasti on hallussaan Inkeria koskevaa ainehistoa,
luovuttaisivat sen viipymatta Inkerinarkistoon, jolla
myohemmin epailematta tulee olemaan suuri merkitys Inkerin menenitten vaiheiden tutkimisessa. Samoin olisi haastateltava niita Inkerin vanhuksia, joilla.
on paljon muistitietoutta Inkerista.
kateiskassa A
„
Mk.
talletustihlla pankissa
3,623:06
„
79,588:25
3 kpl. Pohjolan osak. a 740:— 2,220:— „
34,648:38
v. sivistysrahasto
36,044:38
14 kpl. KOP osak. a 456:—... 6,384: —
50
5- v- stvtstysrahasto:
„ . pankissa
,Rahaa
/•
46,445:92
56 kpl. KOP osak. a 456:— ... 25,536: —
24 " _ ,". . »
a 420:— ... 10,080: —
Ji „ Pohjol. osak. a 740: — ... 8,140:— „
.- , ,,
,
"
H. Pckkasen rahasto:
Rahaa pankissa
1,833:85
25 kpl. Valt. palk. obi
5,000: — „
Kalustoa:
tilikauden alussa
4,000: —
lisays v. 1937
4,373:30
arvo tilik. lopussa
8,273:30
poisto
8,372:30 „
Saatavia:
julkaiTuSa^ '^
lainasaatavia
V- Granathin tilin muk
90,201:92
6,833:85
i: —
^-3
500: —
3,525:50 „ 11.400:50
M'k- 22(5,296:96
,, ,
„ ,
.,., .
Rahastot tilikauden alussa
Tilivelkaa kaHsatililla B
Paaoma tilikauden alussa
Lisays v. 1937
9_
V e l a t:
,,,
„
Mk. 125,875:93
205: —
48,304:96
51,913:07 „ 100,218:03
—
—Mk. 226,296:96
Jasenisto.
Inkerin Liiton jasenmaara on viime vuonna huomattavasti kasvanut. Uusia jasenia on liittynyt lukulsasti eri tahoilta maata. Liiton jaseniksi on ilmoittautunut myoskin useita Lotta-Svardyhdistyksia ja
I N K E ,R I
eraita aatteellisia ylidistyksia ja seuroja. Liitossa oli
viime vuonna yhteensa 1,202 jasenta, joista vakinaisia
on 519 ja vuosijasenia 683. Valtavin osa jasenista
on Suomen kansalaisia, mutta joukossa on myoskin
maassamme oleskelevia Inkerin pakolaisia.
LARIN-KYOSTI:
LauliL
10. Loppusanat.
Kotiseutu, sti kauniinn kangastat,
muan piiiilla uaikk' kuljemme ininne,
miss ensi lernpemme Inulu soi,
jn hautakin hiodahan sinne.
Aloittaessaan kuudennentoista toimintavuotensa
Inkerin Lntto pyytaa lausua kunnioittavat kiitoksensa
kaikille niille jarjestb'ille ja yksityisille henkiloille.
jotka monella arvokkaalla tavalla ovat tukeneet sen
toimintaa Inkerin kansallisen asian hyvaksi. Myotatunto Inkerin Liiton toimintaa kohtaan onkin ollut
viime vuonna ilahduttavan suuri. Viime vuonna on
liittynyt Inkerin Liittoon jiisenia eri kansalaispiireista
kieleen ja puoluekantaan katsomatta. Liitto on toiminut taydessa yhteisymmarryksessa pakolaisjarjestojen
ja isanmaallisten yhdistysten kanssa. Kaikki tama on
omiaan osoittamaan, etta liitolla on edelleenkin mahdollisuuksia toimia sorretun ja havaistyn Inkerin hyvaksi siina lujassa uskossa, etta sille viela koittaisi vapaudenhetki ja kirkastuisi uusi, valoisampi huomen.
Hesingissa helmikuun 15 paivana 1938.
Ja oaikkakin kohlalo vienijt on
rnonen pois kodin kunnahilta,
viela uainiot silmissa siintaviit sen,
hctart hohde ja riutuva ilia.
Kotiseutu, rikkaan ja kulkurin,
ei onnea oo sua oailla,
sina toivon tUhlena iuikahdat
inaan paallH mi/os merailla mailla.
Kotiseutu, sa lauhtmine lahde oot,
suit a voiman ja voiton saamme,
Sina muistossa suuri ja siiinattu ain
kotiseutu ja sijntijjniimaamme.
Juuso Mustonen.
KESKUSPAPERIKAUPPA
HELSINKI
ALCKS ^
I
Omena
o
I
raikas, hiilihappoinen virvoitusjuoma, jossa on toteutettu mahdollisuus saada hedelmaa neste1:75
maisessa muodossa. Se on pupullottain
ristettu nim. tuoreista, hyvista
40: —
kotimaiststa omenoista, noin
korittain
150gr. hedelmaa pulloa kohden.
Myyja
Valmistaja
E
L A
N
T
O
Paakaupungin vanhimpia, suurimpia ja
parhaiten varustettuja erikoisliikkeita.
1932
Suomalainen ja suomalaisten
paper ikauppa
Ni
69OO
KOLMEN: KOLTAISEN PISARAN JUOMA_.
Kotimainen vakeva-viini 1/1 pullo
34:- 1 2 pulloa 20:- Kaikuta
Alkoholiliikkeen myymaloista
39
INKERI
LUETTELO
I N K E R I N L I I T O N V A K I N A I S I S T A J A S E N I S T A V. 1937-
Ackte-Jalander. Aino, laulajatar
Ahlstrom, Vivi. rouva
Ahoncn, Vilho, johtaja
Aikala, Olga, rouva
Airila, Martti, fil.tri
Akrenius, A., insinoori
Alanen, Julius, johtaja
Amberla, Arthur A., tuomari
Amperla, Kaarlo, insinoori
Andersin, Valter, oikeusneuvos
Angervuori, K. V. rakennusmestari
Ant'Vuorinen, Olli,
tohtori
Arvola, M., johtaja
Asikainen, Jaakko E., rakennusmestari
Aulanko, John, rakennusmestari
Aure, O. A., tohtori
Bonsdorff, Ilmari, professori
Borg, K., arkkitehti
Brofeldt, S. A., professori
Brofeldt, T., metsanhoitaja
Brotherus, H., tuomari
Brothcrus, Valter, agronoomi
Burgman, Adolf, pankmjohtaja
Castren, Lauri, varatuomari
Castren, Kaarlo, senaattori
Castren, Jalmari. professori
Castren, Marine, j ohtaj a
Cauton, A. J., metsaneuvos
Corner, Aijal! N. S., prokuristi
Dahlgren, V. W., kauppias
Danielson, Aksel, fil.maist
Donner, Anders, professori
Ebb, Karl, johtaja
Ebeh'ng, Vilho, oikeussihteeri
Ehrnrooth, C. J.. varatuomari
Ehrnrooth, Leo, pormestari
ElHla, K. L., insinoori
Elo, Emil, j ohtaj a
„
Elo, T. A., arkkitehti
Elovuori, Martta, tohtori
Elmgren, Gerda, rouva
Enckell, Y., tohtori
Erander, Lauri, maanmittausinsinoori
Eskola, Pentti, professori
Etholen, J. A., johtaja
von Fieandt. Kai. fH.maist
Forsman, F. F., johtaja
Forsman, Jaakko, fil.tri
Forsman, V. I., pastori
Frey, Elsbeth, rehtori
Gallen-Kallela, Jornia, taiteilija
Granath, Veikko, j ohtaj a
Grotenfeit, Arvi, professori
Grundstrom, John, kauppaneuvos
Gulin, E. G., professori
Haahti, H. A., rakennusmestari
Haataja, H., johtaja
Hainari, THina. tohtorinrouva
Hakosalo, Heikki, asessori
Hakkila, Esko. oikeusasiamies
40
Helsinki.
f)
„
„
„
„
.,
,,
„
„
„
„
,,
„
„
,,
„
„
„
„
„
„
„
„
„
£
,,
„
„
„
„
„
„
„
„
„
,,
„
„
„
„
„
„
.,
,,
„
.,
„
„
„
Hallakorpi, I. A. professori
Hammar, Onm, j ohtaj a
Hannelius, H. O., professori
Hannula, Uuno, opetusministeri
Hartzell, F. Hj., johtaja
Havulinna, Aulis, fil.maist
Heikinheimo, Olli, professori
Heikkilii, K. O., johtaja
Heilimo, Esko, esittelijaneuvos
Heinonkoski, Onni, oikeusasiamies ...
Hellman, Hemming, johtaja
Hillbom, Eero, tohtori
Hirvensalo, J. G., maat.neuv
Hirvisalo, K. F., professori
Hohenthal, S. A., kauppaneuvos
Honkajuuri, Mauri, pankinjohtaja ..
Honkanen, Heikki, rakennusmestari
Hossola, T., johtaja, agronoomi
Huhtala, K., fil.tri
Hursti, Torsti, toim.joht
Hyvarinen, T., johtaja
Hyvonen, J. T., esittelijaneuvos
Hamalainen, R. V., oikeuskemisti ..
Hanninen, Eemil, tohtori
Hanninen, Juho, maalarimcstari
Inbcrg, K. J., varatuomari
[ngman, W., johtaja
Inkinen, Antti, hallitussihteeri
Itkonen, Rieti, asianajaja
Jaakkimainen, Juuso, opettaja
Jaakkimainen, Lauri, maisteri
Jahkola, Alarik, tohtori
Jahnsson, Hilma, prof, rva
Jalander, Holgcr, dipl.ins
Johnsson, A. F., talonomistaja
Jotuni, Meri, rouva
Joutsen, K. F., talonomistaja
Jutikkala, Eino, fil.tri
Jyske, J., maanviljelysneuvos
Jagerroos, B. H., tohtori
Jarrnes, Juho, fil.tri
Jannes, Niilo, tohtori
Jaaskelainen, T. A., apteekkari
Kaartinen, Heikki, rakennusmestari
Kaila, E., professori
Kaipainen, Antti, johtaja
Kaira, Kaarlo, professori
Kaisla, K., johtaja
Kallia, R. G., varatuomari
Kalh'b. K. S., arkkitehti
Kannisto, Artturi, professori
Kari, Kaarina, tohtori
Kauppi, O., varatuomari
Kauppi, Vaino, kauppatieteenkand. ..
Kilpi, S., fil.tri
Kivi, Vaino, valtioneuvos
Klemetti, Heikki, professori
Kokki, U., johtaja
Komsi, Toivo, asessori
Koskirnies, Eero, esittelijaneuvos ..
Helsinki.
INKEKI
Koskinen, Arvl, insinoori
Helsinki.
Koskinen, Helga, lehtorin rouva
„
Kovero, Martti, ylij ohtaja
„
Krohn, Hilja, prof, rva, kirjailija
,,
Krohn, Ilmari, professori
„
Kurikka, F. J., johtaja
„
Kurkiala, R. I., laaket.tri
„
Kuusinen, Kalle, kauppaneuvos
„
Kuusisto, A. V., tuomiorovasti
„
Kuussaari, E., evers tiluutnantti
„
Laitakari, Erkki, professori
„
Laos, Einar, tohtori
„
Lappalainen-Kurikka, Hanna, fil.tri
„
Larin-Kyosti, kirjailija
„
Lehtinen, L. E., rakennusmestari
„
Lehtinen. Vaino Hj., rakennusmestari
„
Lehto, A. E., maisteri
„
Lehtonen, Yrjo V., oikeusneuvos
„
Leidenius, Laimi, professori
„
Leino, Eemeli, tekn. joht
„
Leino, Vaino E., rakennusmestari
„
Leiviska, livari, professori
„
Lerche, B., luutnantti
„
Uakka, Ni:Io, kanslianeuvos
„
Liljeroos, H., tehtailija
,,
Lindeberg, Ensio, varatuomari
.,
Linden, V. K., kenraali, ylilaakari
„
Lindroos, Valter, apteekkari
„
Lindstrom, N. G., apteekkari
„
Lindstedt, Otto, faktori
„
Langfors, Arthur, professori
„
Louhivuori, O. V-, fil.tri
„
Luoma, V., johtaja
Luukkonen, J. M., maanmittausinsinoori ...
„
Lydecken, J. L., tohtori
„
Lyytikainen ,Sirkka-Liisa, tohtori
„
Lyytikainen, William, oikeusneuvos
„
Lofberg, L., rakennusmestari
„
Madetoja, Leevi, sa veltaja
„
Malmberg, Emil, lehtori
„
Malmberg, Lauri, kenraali
„
Mannermaa, S. T., varatuomari
„
Maulo, J. V., rakennusmestari
„
Melander, Gustaf, professori
„
Melander, K. R., professori
„
Melart, Arvid, apteekkari
„
Meurman, Yrj 6, professori
„
Musikka, Vaino J., rehtori
„
Mustakallio, Martti, tohtori
„
Mustonen, Juuso, opettaja
„
Makela-Aijaia, Signe, tohtori
„
Mantynen, J., kuvanveistaja
„
Neittamo, A., johtaja
„
Nevanlinna, Rolf, professori
„
Niittynen, T., johtaja, rouva
„
Nikander, R. E., johtaja
„
Niemela, Elmeri, rakennusmestari
„
Nylander, P. E. A., tohtori
Nyman, Maria, tohtormna
„
Ohlsson, Gusti, rouva
„
Olin, T. E., laaket.tri
Paatela, J., professori
„
Paavilainen, Heikki, to:m.j oht
„
Paavolainen, L., insinoori
Paloheimo, G., rouva
Palosuo, V., metsanhoitaj a
,,
Patama, Aleksi, johtaja
„
Pehkonen, F. A., kork. oikeud. presidentti ...
„
Pelkonen, Y. A., metsanhoitaja
„
Penttinen, Mikko, tehtailija
„
Petrowsky, Paul, pankinjohtaja
„
Peura, E'.no, johtaja
„
Piekkola, V. A., kauppias
Piponius, E. A., professori
„
Polon, Fredrik, pastor!
„
Poijarvi, Arvi, fil.tri
Helsinki.
Putkonen, Tauno, tohtori
Puromies, K. F., talousneuvos
Puukko, A. F., professori
Rahm, Ilmari, tohtori
Rahola, E., komentaja
Rajala, V., johtaja
Ramstedt, G, J., professori
Rantakari, K. N., fil.maist
Ravea, Vaino, maanviljelija
Reenpaa, Hannes, fil.maist
Reenpaa, Heikki, johtaja
Reitz, Lauri, rakennusmestari
Relander, E. J., varatuomari
Rewell, Viljo, arkkitehti
Richter, Edvard, fil.maist
Roiha, Johan, insinoori
Roitto, Eino, johtaja
Rousti, Hilja, rouva
Ruutu, Yrjo, rehtori, fil.tri
Rydman, Valter, fil.maist
Saarikoski, Johannes, rakennusmestari
Saarilahti, Jaakko, tyonjohtaja
Saarinen, Hannes, pankkiylitarkastaja
Salminen, Kaarina, professorin rouva
Salminen, Vaino, professori
Saurio, Matti, eversti
Sariola, K- A., maanmittausinsinoori
Schmidt, Gustaf, professori
Sauramo, M., professori
Sauvala, E., rakennusmestari
Serlachius, Allan, professori
Sigell, N. V., eversti
Silvo, Harald, tukkukauppias
Sinerva, Sirkka, johtaja
Siven, Elis, johtaja
Sjostrom, Vieno, tri, prof, rouva
Sjostrom, Wilho, professori
Sohlberg, Sakari, lakit.kand
Soini, Vilho, pankinjohtaja
Soiro, Jorma Tapani, kauppat.kand
Sormunen, E. A., professori
Stenij, E. O., insinoori
Sundelin, G. A., arkkitehti
Suolahti, Hugo, kansleri
Suomaa, Vaino, mannmitt. ins
Suomalaisuuden LJitto
Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys .
Suominen, Helli, fiLmaJst
Suominen, Olga, opettaja
Suominen, Y. K., tohtori
Suviranta, Bruno, fil.tri
Syvaranta, Olavi, agronoomi
Siirkka, T-, toim.joht
Tarjanne, Onni, professori
Tarkiainen, V., professori
Tavast-Rancken, Saima, tohtori
Tawast, Kaarlo, ins'noori
Tenhunen. J. A., tukkukauppias
Tertti, Martti, fil.tri
Terasvirta, I. A., tohtori
Tiesmaa, Reino Kustaa, tarkastaja
Teittinen, Aino, tohtori
Tiisala, K. V., laaket.tri
Toikka, Aino, arkkitehti
Toikka, T. J., agronoomi
Toini, Antoinetta, taiteilijatar
Tolonen, A., rakennusmestari
Tudeer, A. E., fil.tri
Tukiainen, K. J., varatuomari
Tulenheimo, Antti, professori
Tuomikoski, Lyyli, rouva
Tuominen, J. K., talousneuvos
Tynni, Kaapre, maisteri
Urasto, Urho, rakennusmestari
41
I NKERI
Uusikyla, A., paajohtaja
Valio, Helmi, rouva
Valkama, Veikko, tohtori
Vallc, Aarne Olavi, tohtori
Vannas, Sylvia, prof, rouva
Varis, Heikki, fil.tri
Vartiovaara, A., tohtori
Veijola, J. A., kauppias
Wennervirta, Y,, apteekkari
Vennola, J. H., professor!
Wetzer, Martin, kenraali
Wichmann, A. R., apteekkari
Vihma, Jouko, tohtori
Vilkemaa, Hilja, fil.maist
Vinnari, Emil, johtaja
Winter, F. V., johtaja
Virkkunen. Helmi, prof, rouva
Wirtanen, V. A., apteekkari
Woss-Schrader, Toivo, varatuomari
Wuorenheimo, Therese, j ohtaj atar
Vuorinen, Taimi, lehtori
Wuoristo, A. L., rakennusmestari
V'alikangas, Ilmari, fil.tri
Valimaa, Kalle, kauppaneuvos
Vayrynen, Saara, tohtori
Kolho, V. V., johtaja, yli-Jnsinoori
Thuneberg, Otto, kunnallisneu vos
Tiusanen, Martin, tuomari
Andersson, Aug., kunn. ncuv
Jalava, E.. tohtori
Marjokorpi, Kaarlo, johtaja
Reijonen, U., rehtori
Sihvola, Lauri, agronoomi
Tirranen, J., kapteeni
Austi, Allan, tohtori
Lehtonen, Lyyli. maistcri
Mattsson, S-, maaherra
Parrukoski, Yrjo, tohtori
Stenberg, Ole, tohtori
Hartman, Mauno, insinoori
Munck, Ruth, vapaaherratar
Uusitalo, A. O,, kunnallisneuvos
Vayrynen, K., apteekkari
Karkkainen, J. A., rehtori
Piponius, A. E., tohtori
Huovila, Anton, taloustirehtoori
Reijonen, Hellin, apteekkari
Stauff er, Aug., 'kartanonomistaj a
Lotta-Svard. Joroisten p.o
Voipio, Aino, johtajatar
Becker, Aarne. tohtori
Forss, I. W., lehtori
Haavio, M., lehtori
Harjama, T., lehtori
Ihala, H., opettajatar
Jussila, Erkki, insinoori
Jussila, Juho, yliopetta j a
Jarvinen, Vihtori. lehtori
Kauno, Aatto, varatuomari
Lagus, Julius, varatuomari
Laitakari, A. U-, lehtori
Lauroscla, J., fil.tri
Mansnerus, O. V-, pankinjohtaja
Mansnerns, E., apteekkari
Mikkola, J., semmaarin j oh ta j a
Makinen, Niilo, tohtori
Nyyssonen. A. H., tohtori
Oksala, K.. professor!
Pellonen, Lauri
Ryclman, T., metsanhoitaja
Schildt, V., fil.maist
Salmi, Alii, rehtori
Teivaala, Suoma. seminaarinopettaja
Tenhunen, Alrna. lehtori
Karkkainen. Otto, rovasti
42
Helsinki.
„
,.
„
„
„
,,
,.
„
„
„
,.
„
„
„
„
„
„
,,
„
„
„
„
Enso.
Epila.
Hamina.
Harjit.
Hcinola.
,.
,.
Hcrrala.
Honkaiiicuii.
Hameciilimia.
,,
„
„
„
Hyz'iiikaii.
,,
„
,,
Imatra.
„
Inkeroinen.
„
„
Joroinni.
„
Jy&askyl'A.
,,
,.
„
„
„
,,
„
,.
,,
,.
,.
,,
„
„
,.
„
Ka>-hulti.
Palmen. Alexandra, tohtori
Haglund, U., tohtori
Sal ven, Paavo, pankinj ohtaj a
Tanner, V., professori
Gestrin, K., tilanomistaja
Vaarantaus, S. V., rovasti
Sarkilahti, J., prof, rouva
Latvalahti, Matti, johtaja
Hirvisalo, Helmi, tohtori
Kalaja, Arvo, tohtori
Ryoti, Tahvo, herra
Munsterhjelm, L., kartanonomistaj a
Paloheimo, Anni. lehtori
Viinikainen, N, G.. johtaja
Andersin, Fj., pankin j ohtaj a
Hallman, Kai Kustaa, johtaja
Hellen, G. W., varatuomari
Karttunen, P., johtaja
Larsson, K. O. A., johtaja
Lotta-Svard, Kuopion p.o
Lnukkonen, J., konsuli
Piispanen, Evald, apteekkari
Rasinen, Olavi, hovioikeudenncuvos
Rauste, Aarne, lehtori
Setala, Yrjo, lehtori
Siimes, N. V., kauppias
Soinmen, P., kruununvouti
\"alkama-Yrjiivuori, Salme, tohtori
Kunnaala, U.. ialoustirehtoori
Lotta-Svard, Jaakkiman p.o
Hynynen, H., tehtailija
Kesamo, Vilho, apteekkari
Patiala, Paavo, agronoomi
Soyring, Aino, rouva
Teivaala, H., kauppakoulunjoht
Tormanen, Edla, rouva
Tanner, Aug., kauppias
Riipinen, Hilja
von Gibe van der Pals, Max, f'l.tri
Osterman, Elna, tohtori
Saarenmaa, Laila, tohtori
Godenhjelm, Aarne, tohtori
Peurakoski, J., nirnismies
Homeri, K. F., johtaja
:
Kingelin, Birger, opiskelija
Oesch, Uuno, kartanonomistaja
Alopaeus, Elna, tohtori
Holopainen, Erkki, kultaseppa
Ignatius, K. R., tohtori
Jama, A., apteekkari
Jatkola, E. J., maaherra
Kaihola. P. H., tukkukauppias
Kaira, Lauri, apteekkari
Karikoski, O., metsanhoita j a
OUikainen, Hj.. kelloseppa
Pondinen, A., neiti
Tikka, J., toimitusjohtaja
Virilander, H., tilanomistaja
Piki. F., kartanonomistaja
Carlberg, tobtori
Herlevi, L., talousneuvos
Kaarlola. Vaino. niaanviljelija
Hiidenheimo, Ida, rouva
Sarjako^ki, Akseli, kunnallisneuvos
Silen, Henr., agronoomi
Karmi, Armi, elainliiak. «
Paarnila, Siiri, neiti
Routamo, Albin, laamanni
Cederberg, Aarne, agronoomi
Mikandcr, Aarne, agronoomi
Mikander, Hj., kansanopistonjohtaja
Eklund, K. F., kirkkoherra
Lotta-Svard, Porin p.o
Hornborg, Viljo, rehtori
S j ostedt, Ludvig, lehtori
Karjaa.
Karkkiln.
,.
KaiiinaincnKausala.
Kera'i'a.
Kirkkonummi.
Klrvn.
Kotka.
„
„
Koski H.I.
Kouvola.
,,
Kuopio.
,,
„
„
„
„
„
„
,,
,.
Kuusankoski.
Kymi.
Lahdcnpohja.
Lahfi.
,,
„
„
„
„
Laitila.
Lapua.
Lohja.
Lapficcnranta.
,.
Loppi.
Luvia,
Lempiiala.
MaUusjobi.
Mikkeli.
„
„
,,
„
„
„
„
„
Mommila.
Mantsalii.
Nmiuncla.
Nitmwi.
.,
Nuorannoiiicn.
Orimattila.
,.
„
„
Piikiilaliii.
,,
Pohjanlnirn.
Pori.
Porvoo.
„
I N K E ,R I
Salo, Akseli, insinoori
Alanko. Lauri, johtaja
Rajanttiki.
Rauma.
Elonen, Santeri, apteekkari
Krnamo, Ida, rouva
Karhula. Jalmari, taiteilija
„
,,
„
Leino, Frans, tehtailija
„
Xordberg, Helmi, rouva
„
Lotta-Svard, Rauman p.o
Raiste, M-, insinoori
Rapola, J. K., tohtori
Terasalmi, S. H.. apteekkari
Iho, Aapo, opettaja
,,
„
„
Riihimaki.
Rayrinki.
Lotta-Svard, Salo—-Uskelan p.o
Alanen, Niilo H., pankinjohtaja
Salo.
SavonHiuia.
Blumenthal, A. R., metsanhoitaja
Sippola.
Schildt, Yrjo, kapteeni
Streng, Sofi, rouva
Sysma.
„
Neulanen, E., opettaj a
Buttenhoff, Fritz, johtaja
Taavetti.
Tali.
Aaltonen. Einil. kauppaneuvos
Ahola, Herman, apteekkari
Ahti, Niilo A. T., rakennusmestari
Haarla, Eino, johtaja
Tampere.
„
,,
„
Printz, Valter, tilanomistaja
Vihti. _
Brunou, Bertil, pormestari
Berner, N. A., tohtori
Edgren, Robert, konsuli
Viipuri.
„
„
Elminen, J. K., hammasteknikko
,,
Fagerstrom, Eero, varatuomari
Forsman, E. O., johtaja
Hackman, Henryj vuorineuvos
„
Heilimo, Eino, hov.oik. varapresidentti
Hultin, Lennart, apteekkari
Jansson, Herman, johtaja
Jensen, M., johtaja
Kiikka, A., insinoori
Kosonen, A., isannoitsija
Ljungberg, Allan, johtaja
Lofgren, Signe, tohtori
Mankki, Thure, johtaja
--
Mankki, V., johtaj a
Masalin, L,. metsanhoitaja
Ruponen, M., johtaja
Sergejeff, A., kauppaneuvos
Starckjohann, Herman, konsuli
Sutinen, K., talousneuvos
Helminen, K., kauppias
„
Tirranen. J., kapteeni
Hirvela, J., tehtailija
Jensen, Harald, insinoori
Koskinen, Julius, varatuomari
„
„
„
Wilska, M. A., tehtailija. konsuli
Aijala. Ester, fehtori
Koskinen, Juha, johtaja
„
Kalho, J. H., insinoori
Voikka.
Lehtinen, U. L., j ohta j a
Linko, Aune, tohtori
Lotta-Svard, Tampereen p.o
Loukes, B., tohtori
Lundelin, Aug., isannoitsija
Makkyla, Viljo, tohtori
,,
„
,,
,.
„
„
Brejlin, Alvar, insinoori
Myllari, Heikki, opettaja
Martin, A. E. G v johtaja
„
V'drtsila.
Uiiras,
Peitso, U., tohtori
Pyhala, Vaino. teh taili j a
,,
„
VAATETUSAVUSTUKSIA
Rauni, Lyydia, opettaja
Ruuskanen, Lauri, johtaja
„
„
ottaa vastaan
Solja, Niilo, varatuomari
Taug, Job., johtaja
,,
„
I N K E R I N
Tiitola, Heikki, kunnalh'sneuvos
„
Tahkapaa, Evert, asessori
Willgren, W. J., tehtailija
Wigren, Yrjo, johtaja
,,
Tuurna, A., kaupunginjohtaja
-
LIITTO
jaettavaksi Inkerin pakolaisille
„
Huitu, Pellervo, agronoomi
Ticnhaara.
Jamalainen, Eino. tohtori
Tikkurila.
Poijarvi, Ihnari, professor!
Hyhko, Alpo, manmitt. ins
Joutsi, T. Gabr,, pastori
„
Turku.
Juva, Einar U., professor)
Juva, Siiri, lehtori
,
Kaukonautio, Tyyni, sairaanhoi t
.,
Kilpi. Volter, yliopiston ki'rjaston hoitaja ...
„
Kiviluoto, Eino, kirkkoherra
,
Kurkijarvi, Kino, kaupunginjohtaja
,
Kytta. Vilho U., maaherra
,
Lotta-Svard, Turun p.o
Lotta-Svard, III! p.o
„
Malm, Allan, apteekkari
il arjanen, A. E., kauppias
„
Xordling, Ernst W., manmitt. ins
Toivonen, K., johtaja
Santalahti, Oskari
Waren-Waris, Erkki, tohtori
Wiklund, Axel, kauppaneuvos
Vuorela, Juhani, rchtori
Gsterbladh, Kaarlo, fil.tri
Ekcrodde, Hugo, apteekkari
Juvala, Arvo, fil.tri
Turunen, Lauri, pankinjohtaja
ilyntti. Artturi, johtaja
Parkkinen, Jaakko, opettaja
.,
.,
,
,,
,
I'lisikctupuuki.
„
„
I 'aasa.
Velkua.
Kiisseli. Yrjo, opettaja
V&lkjarvi.
Peltonen, V., oikeusneuvos
Gulin. Axel, apteekkari
J-'csilahti.
J'ih/i.
KESKINAINEN
HENKIVAKUUTUSYHTIO
POHJA
Vakuutuskanta 1.232 miljoonaa.
Sijoitukset 164 miljoonaa.
Teidan yhtidnne
KESKINAINEN
HENKIVAKUUTUSYHTIO
POHJA
INKERI
JUUSO MUSTONEN:
INKERIN SUKUNIMISTOA
"Nimesta mies tunnetaan", sanoivat esivanhempamme. Sukunimesta voimme usein paattaa, mihin
kansallisuuteen jokin henkilo kuuluu. Samaa kielta
puhuvilla ovat samanluontoiset nimetkin. Suomalainen sukunimisto on varsin laaja ja monipuolinen.
Suomalainen ei tahdo olla vain Laurinpoika, Juhonpoika, Matinpoika j.n.e., kuten on laita naapurimaassamme Ruotsissa, vaan ban valitsee nimensa laajemmasta kasitepiirista.
Tarkastellessamme Inkerin sukunimistoa huoinaamme, etta suurin osa niista on puhtaasti suomalaisia. Inkerin luterilaisten seurakuntien kirjoissa on
lahes 3.000 sukunimea, joiden joukossa on vain kolmisensataa vieraskielisia. Vieraskielisista. sukunimista
on osa ruotsalaisia, Inkerissa suomalaistuneen ruotsalaisen vaeston nimia. Joukossa on niyb'skin eraita
saksalaisia, virolaisia ja venalaisia nimia. Suurin osa
vieraskielisista nimista on jo havinnyt sukupuuttoon
tai muutettu stiomenkielisiksi. Kun suomalaisen oli
vaikea lausua nimeaan ruotsiksi, niin siita vahitellen
muodostui suomenkielinen nimi. Taten Sparresta tuli
Parri, Stinuksesta Tiinus, Skipparista Sipari j.n.e.
Inkerissa on lahes 200 ruotsalaista sukunimea,
joista mainittakoon seuraavat: Adamsson, Ahlman,
Dubbelman, Erikson, Finne, Flink, Forsberg. Granholm, Hemming, Hornborg, Johansson, Larsson,
Lindfors, Sjogren, Starck, Vallenius, Volmar y.m.
Saksalais-virolaisia nimia on noin 80, kuten Aavik,
Artman, Albrecht, Braks, Dickman, Fisher, Gunerus,
Kil, Meijer, Schwartz y.m.
Venajasta johtuneita nimia on noin 50: Aleksei,
Ftantsus, Levoska, Musikka, Musakka, Opramei,
Pajari, Parikka, Parisniekka, Patrakka, Pogosta,
Portnoi, Puolakka, Tarssina, Tupina, Priha y.m.
Naiden nimien kantajat lienevat luterilaistuneita vatjalaisia tai inkerikkoja. Joukossa on sellaisiakin nimia, joista ei voi paattaa, mihin kieliryhmaan ne
kuuluvat.
Mutta valtavin osa Inkerin sukunimista on puhtaasti suomalaisia. Ne voisimme jakaa seuraaviin
r}.'hmiin:
Kansallisuutta osoittavat nimet Suomalainen, Fin44
ne, Ruotsalainen, Saksalainen, Tyskalainen, Venalainen, Vellonen, Tanskanen, Puolakkainen, Virolainen.
Lattilainen, Lappalainen, Vatjalainen j.n.e.
Laajempaan kotipaikkaan viittaavat nimet Hamalainen, Karjalainen, Savolainen, Pohjalainen, Pohjonen, Kainulainen, InkeroJnen, Ayramoinen y.m.
Ahtaampaa kotipaikkaa osoittavat nimet Jaaskelainen, Jaakkimainen, Juvanen, Juvonen, Joronen, Jamsalainen, Keurulainen, Koivisto, Koivistoinen, Kuhmolainen, Someroinen, Sysmalainen, Soikkolainen,
Kuopio, Viipuri, Turkulainen, Halsua, Hauho, Heinolanien, Rusko, Uskelainen, Vaasalainen j.n.e.
Kuten tunnettua, Inkerinmaa on i6oo-luvulta alkaen ollut Suomen siirtomaana, johon on muuttanut
vaestoa eri tahoilta Suomea. Useat ovat siirtyneet
vapaaehtoisesti, mutta pakkokeinojakin on kaytetty.
Niinpa esimerkiksi hirven luvattomasta metsastyksesta on Suomesta karkoitettu vaestoa Inkeriin. Useat
ovat menneet sinne valttaakseen rangaistusta tekemistaan rikoksista. Talloin uudet tulokkaat ovat ottaneet nimekseen kotipitajansa nimen. Inkerissa on
useita kylia, joiden asukkailla on sama sukunimi.
Yleisimmat niista ovat Hamalainen, Savolainen, Joronen, Jaakkimainen y.m.
Elainten nimista on johdettu yli 50 sukunimea.
kuten Karhu, Bjorn, Pyoriainen, Kontio, Metiainen,
Susi, Repo, Kettunen, Orava, Janis, Vesikko, Saukkonen, Pukki, Kirppu y.m.
Huomattava maara on myos lintujen nimia: Kiuru,
Kokko, Kokkonen, Kakonen, Kukko, Kukkonen, Haikara, Huuhka, Tikka, Haukka j.n.e.
Kalojen nimia osoittavat Kiiski, Sarki, Sarkkinen,
Salakka, Kuha, Ahvenainen y.m.
Taloustarpeita osoittavista nimista on johdettu n.
130 sukunimea, joista mainittakoon Nuija, Kirves.
Koukku, Kekale, Kamara, Tatti, Talja, Rokka, Huttu, Huttunen, Kiisseli j.n.e.
Ammatista on johdettu yli 80 sukunimea, kuten
Myllari, Kinnari, Seppa, Seppanen, Nikkarinen, Kenraali, Eversti y.m.
Saatya osoittavat nimet Aateli, Ritari, Musikka.
Talonpoika, Prinssi, Porvali y.m.
I N K ER
Ihmisen ruumiinosat ja ominaisuudet ovat antaneet yli 150 sukunimea, joista mainittakoon Vanhanen, Karvanen, Mustonen, Nokelainen, Valkonen.
Rynkanen, Nenonen. Verevainen, Varvas, Paakkonen y.m.
Ristimanimista on tehty yli 200 sukunimea, kuten
Paavilainen, Heikkinen, Mikkonen, Mattincn, Toivonen, Pekkanen j.n.e. Luontoa kuvaavat nimet Ahonen, Honkanen, Korpelainen, Rantalamen, Jokinen,
Leppanen, Karnara, Pajunen, Suokas j.n.e.
Kuten naistakin muutamista esimerkeista kay ilmi,
on Inkerin suomalaisilla kauttaaltaan samat sukunimet kuin Suomen suomalaisilla. Tama onkin varsin
yramarrettavaa, silla onhan Inkeri saanut suurimman
osan suomalaisesta vaestostaan Suomesta. Suku- ja
nimistotutkimuksen avulla voisimme tarkemmin maaritella, mista paikoin Suomea on Inkeriin muuttanut
vaestoa. Inkerissa on eniten savolaisia ja itasuomalaisia sukunimia. Niinpa siella on 340 sukunimea,
jotka ovat Savon sukunimien luattelossa vuodelta
1571. Huomattava maara on savolaisia sukunimia
vuosien 1571—1890 sukuluetteloissa. Niista mainittakoon Toikka, Toikkanen, Lattu, Lattunen, Pellinen,
Piipponen, Hirvonen, Hamalainen, Kokkonen, Pitkanen, Tapanainen, Rokkanen y.m. Myohemmin Savoon tulleista sukvmimista on yli 120 Inkerin seurakuntien kirkonkirjoissa. Yhteensa on Inkerissa yli
500 savolaista sukunimea, joten siirtolaisuus Savosta
Inkeriin on ollut varsin huomattava. Suurin osa Inkerin sukunimista on samoja kuin Kannaksella ja
yleensa Ita-Suomessa, josta eniten on muuttanut
vaestoa Inkeriin. Lansisuomalaisia sukunimia tavataan enimmakseen Lansi-Inkerissa Kosemkinan seurakunnan suomalaisissa kylissa.
Namakin muutamat esimerkit viittaavat siihen, etta
Inkerin suomalainen vaesto sukunimienkin puolesta
Hittyy laheisesti Suomeen. Heita yhdistaa sama kansallisuus. samat kantaisat, sama uskonto, sama kieli.
sama mieli, tavat ja tottumukset. Inkerin suomalaiset ovat Suomen kansan sirpaleita, irti revaistyja
oksia Suomen sukupuusta. Inkerin suomalaiset tietavat, etta heidan esivanhempansa ovat tulleet sinne
Suomesta. Kansallisuuskasitteet ovat siella selvat.
Inkerissa puhutaan vain suomalaisista, venalaisista,
virolaisista, saksalaisista ynna muista kansallisuuksista. Nimitysta "inkerilaincn" siella kaytetaan ani harvoin ja silloinkin vain maakunnallisessa merkityksessa, kuten meilla puhutaan hamalaisista, savolaisista,
karjalaisista j.n.e. Inkerin kansanrunoilija Jaakko
Raikkoncn, joka tunsi maaorjuuden raipaniskut, kirjoitti runoissaan : "Me suomalaiset olemme ja suo-
malaisiks' jdamme, me Suomen tavat piddmme ja suomalaisen pddmme." Toinen tunnettu Inkerin kansanrunoilija Juhana Strom, joka sortui Inkerin nykyiseen murhenaytelmaan, kirjoitti Inkerin suomalaisuudesta seuraavaa:
"Minne paivyt iltasella Lansi-Pohjaan laskeutuu,
missa ntirmet kukkasilla peittyy ja on kesakuu,
siel!' on suuri Suomenniemi, kansa kuulu mainekas,
siell' on sitlla suku suuri, veikko vankka, voimakas.
Ei he meille rikkautta tuoneet tanne tullessaan,
mutta kylla rohkeutta, rakkautta rinnassaan.
Suomen kielen, Suomen mielen, tahdon lujan,
tarmokkaan —
siina esi-isiemme saamiset on Suomenmaan.
Viela elaa Inkerissa henki heimon pohjolan,
s}fkkii miesten sydamissa veri veljen rakkahan.
Viela meilla Vainon laulut timteitamme tulkitsee,
niissa ilot, itkut, naurut suomenkielta kertoilee.
Kunnes sulla sydanveri lampimana sykkailee,
toista kielta ala peri, suomea vain sanele.
Suomen kieli, Suomen mieli —- siin' on mahti
meidan maan,
sita sina, heimo pieni, ole valmis puoltamaan."
Tama oanha tunnettu
tauaramerkki takaajuoman korkean laadun.
V a a s a — Puh. toim. 2142, 3689, kontt. 3289
Perustettu 1890
olombia
kanvi, joka valloittaa Eurooppaa
45
Sorrcttn fa orjuutcttu hikeri.
I N K E ,R I
INKERIN LIITON SAANNOT
i §. Jiikcrin Liiton tarkoituksena on Inkerin ja inkerilaisten avustaminen, Inkcriin kohdistuvan suomalaisen valistustyon tukerainen, kulttuuriyhteyden yllapitaminen Suomen ja
Inkerin valilla seka Inkerin kaiisalHsen asian ajaminen.
Liiton kotipaikka on Helsinki.
Toimintamuodot.
2 §. Tarkoituksiensa toteuttanrseksi Liitto:
a) kay propagandaa Inkerin hyvaksi Suomessa ja ulkomaiila
sanoma- ja aikakauslehdiston valityksella sekii julkaiseraalla erikoista sanoma- tai aikakauslchtea, joka ajaa Inkerin asiaa; jarjestaa propagandatilaisuuksia ja muilla
sopivilla tavoilla toimii Inkerin tunnetuksi tckemiseksi:
b) tukee valistustyota inkeriiaistcn keskuudessa, lahinna
hankk:en varoja inkerilaisille kouluille, jarjestaa kursseja
ja luentotilaisuuksia, levittaa kirjalHsuutta, avustaa inkerilaisia valistusjarjestoja, avustaa suomalaisissa ammatti-.
keski- ja korkeakouluissa opiskelcvia inkerilaisia, perustaa
si'vistysrahastoja suomalaisen kulttimrityon tukeiniseksi
Inkerissa;
c) tekee tyota Inkerin kansan taloudellisen elaman kohottamiseksi tukemaHa maataloudellistcn jarjestojcn toimintaa
Inkerissa y.m.;
d) edustaa Inkerin asiaa Suomessa olemalla yhteydessii Suomen hallituksen ja viranomaisten kanssa.
Oikcitdef.
3 §. Liitolla on oikeus hankkia ja omistaa kiinteata ja
irtainta omaisuutta, ajaa asioita oikeudessa, tehda sopimuksia;
ottaa vastaan lanjoituksia ja testamentteja seka yleensa harjoittaa kaikkea laissa sallittua toimintaa tarkoituksiensa
totenttamiscksi.
Kokooiipauo.
4 §. Liiton jasenena voi olla jokainen hyvamaiiieinen Suomen kansalainen seka inkerilainen ynna yhteiso, joka sitoutuu
cdistiiinaan Liiton tarkoituksia, noudattamaan Liiton saantoja,
yleisen kokouksen antamia ohjeita ja maarayksia seka jonka
Johtokunta sellaiseksi hyvaksyy. Jollei Johtokunta hyvaksy
ihnoituksen tekijaa jasencksi, olkoon tallii oikeus vedota yleiscen kokoukseen.
5 §. Liiton jasenyydesta luopuminen tapahtuu, kun jasen
tekee siita ilmoituksen johtokunnalle, tai jos Liiton yleinen
kokous johtokunnan ehdotuksesta jasenen eroittaa.
Syyna eroittamiseen voi olla jasenmaksun suorittamisen
laiminlyominen. toiminta Liiton saantoja ja tarkoitusperia
vastaan tai joku muu saman laatuinen syy.
6 §. Liiton asioita hoitavat Liiton Johtokunta ja Liiton
yleiset kokoukset. Ylin piiatos- ja ratkaisuvalta on Liiton
yleisella kokouksella.
7 §. Liitto kokoontuu johtokunnan kutsusta ja sen maaraamassa paikassa vahintaan kcrran vuodessa, ollen vuosikokous pidettava tammi—maaliskuun aikana. Liitto kutsutaan koolle joko kiertokirjeilla tai sanomalehti-ilmoituksilla,
joissa on mainittava kokouksessa esille tulevat asiat, viimeistaan kahta viikkoa cnnen kokouspaivaa.
Muut ticdonannot Liiton jasenille toimitetaan niinikaan
kiertokirjeilla tai sanomalehti-ilTioituksilla.
8 §. Liiton vuosikokous:
1) valitsee Liiton puhcenjohtajan, joka samalla toimii j(jhlokunnan puhcenjohtajana, johtokunnan jasenet ja varajascnet, tarvi'ttavat valiokunnat ja tilintarkastajat, Liiton puheenjohtaja, tilintarkastajat ja valiokunnat valitaan vuodeksi kerrallaan. Johtokunnan jasenet ja varajasenet valitaan 3 :ksi
vuodeksi, kuitenkin niin, etta kaksi jasenta ja yksi varajasen
vuosittain eroavat, kahtena ensimmaisena vuonna arvan perusteella ja sittemmin aina vuorollaan;
2) kasittelee johtokunnan toimintakertomukset ja paattaa
tiiivapauden myontamisesta johtokunnalle;
3) vahvistaa tulo- ja tnenoarvion;
4) antaa ohjeita johtokunnan toiminnalle;
5) maaraa jasenmaksun suuruuden ja sen kantoajaii;
6} kasittelee ja paattaa kaikista johtokunnan esittamista
Liiton toimintapiiriin kuuluvista asioista ja
7) kasittelee Liiton jasenten herattiimat kysymyksct, joista
johtokunnalle on tehtava esitys viimeistaan kmikautta ennen
kokousta.
9 §. Liiton kokouksissa on kullakin jasenella yksi aani.
Valtakirjalla aanestiiminen ei ole sallittua.
Paatokset tchdaiin yksinkcrtaisella iianten eneministolla
paitsi 18 :nnessa § :ssa mainittua tapausta. Vaalit toirnitetaan
saiaisella aanestyksella.
10 §. Johtokuntaan kuuluu, paitsi Liiton puheenjohtajaa,
kuusi varsinaista ja kolme varajascnta. Johtokunta valitsee
keskuudestaan varapuheenjohtajan ja muut toimihenkilot.
11 §. Johtokunta on Liiton toimeenpaneva elin, hoitaa vakinaisesti sen asioita, edustaa Liittoa ja ratkaisee kaikki ne
Liittoa koskevat kysymykset, joita naissa saannoissa ei ole
pidiiletty Liiton yleiselle kokoukselle.
12 §. Tiliiitarkastajia valitaan kaksi ja m'ille kaksi varainiesta.
Varat.
13 §. Liitto hankkii varansa kantamalla jiisenmaksuja.
vastaanottamalla avustuksia ja lahjoituksia yksityisilta henkiloilta, jarjestoilta, laitoksilta ja valtiolta, toimecnpancmalla
rahankerayksia, konscrtteja, iltamia ja arpajaisia y.m.
14 §. Liiton puolesta tekee raha-asioita koskevat sopimukset seka hyvaksyy laskut Johtokunta tai sen valtuuttamat
henkilot. Oikeudessa esiintyy kantajana ja vastaajana Johtokunta.
15 § Liiton nimen kirjoittavat Liiton puheenjohtaja ja sihteeri yhdessa.
16 §. Tilivuosi on kalenterivuosi.
17 §. Liitolla on oma johtokunnan hyvaksyma sinctti.
Toimmnati iakkaitttaminen.
18 §. Toiminnan lakkautamisesta paatetitan kahdessa perattiiiscssa Liiton yleisessa kokouksessa. joista jalkimmaineii
saadaan pitaa aikaisintaan kahden kuukauden kuluttua cdellisestii kokouksesta.
Paatoksen voimaanastumiseen vaaditaan, etta kummassakin kokouksessa vahintaan 2/3 osaa Liiton lasnaolevista jasenista on ehdotusta Liiton toimhman lakkauttamiscsta kannattanut.
Jjilkimmaisessa kokouksessa on myoskin yksinkertaisella
iianten enemmistolia paatettava Liiton omaisuuden kayttamisesta johonkin Liiton toimintaa lahella olevaan tarkoitukseen.
47
INKERI
CLfLlt
(LfUl
Raikasmakuinen
Minka taakseen saiistiia
sen edestaau loytaa
kotimainen
laatupastilli
Helsingin Suomalainen Saastopankki
Kluuvikatu 8 - Turuntie 36
Tunnetteko
Inkeria ?
Inkerin Liitolta saatavana:
1. Antti Tiittanen: Inkcri. Yleissilmays
2. Antti Tiittanen: Oma Inkenni
3. Juuso Mustonen: Inkerin suomalaiset
seurakunnat ynna liitteena Inkerin
kartta
4. Juuso Mustonen: Inkerin asutus- ja
nimistokartta
5. Juuso Mustonen: Inkerin heimokartta
"Inkerin suomalaiset"
6. Juuso Mustonen: Inkerin Laulnja I ...
7. Juuso Mustonen: Inkerin orjantappurainen tie
8. I i i k e r i . Inkerin Liiton 10-vuotisjulkaisu
9. S u o m a l a i n e n I n k e r i, Inkerin
Liiton vnosijulkaisii 1933
10. S 11 o ni a 1 a i n e n I n k e r i, Inkerin
Liiton vuosijulkaisut 1954—1938 ... a
11. Inkerin vaakuna-aiheisia rintamerkkeja
12. Inkerin pienoislippnja metalKjahistoineen
13. Inkerin pienoislippuja puujalustoineen
14. Inkerin hymni, postikorttina
15. Inkerin kartta, postikorttina
16. Tnkerin teinikortti
17. Juuso Mustonen: Luettelo Inkeriaiheisesta kirjallisuudesta
18. Va'ino Salminen ja Kaarina Salminen:
Inkerin muinaisrimot ja runonlaulajat
19. Juuso Mustonen: Inkerin kirkoii karsimysten tie
20. Juuso Mustonen: Inkerin Lauluja. II.
8: —
10: —
30: —
20: —
25: —
4: —
3: —
10: —
10: —
15: —
30: —
100: —
20: —
1: —
1: —
2: —
Tukekaa lahjoituksiMarine
Inkerin sivistysrahastoa!
3: —
5: —
5: —
4: —
I N K E R I N
48
L I I T T O
SOK:u mureleipa on meidan
* •• •*
i*
1 eipaamme*
Tama on tuhansien perheiden
tunnuslause. Kun pistaydytte
osuuskauppaan ostoksiilenne,
muistakaa varata sielta mukaanne, maukasta ja terveellista mureleipaa. Sita syovat
kaikki perheen jasenet mielellaan.
Myytavana kaikissa SOKrn
jasenosuuskaupoissa.
SOK:n
mureleipaa
Elamahymyileeaamustailtaan
- KUN V A I N TE O L E T T E
Siihen paastaksenne — ja sen sailyttaaksenne — tulee Teidan
oikealla tavalla vaalia voimatalouttanne: tarjota ruumiillenne
sellaista ravintoa, jota se voi parhaiten kayttaa hyddykseen.
Muun ravinnon ohessa on sokerilia tarkea merkitys paivittaisessa ruokajarjestelmassanne, silla sokeri on tiivistetyin ravintoaineemme
— tehokkain, huokein, nopein voimanlahde.
IUOMALAINEN SOKERI
100 % makeutta.
99,98 % ravintoa.
Kysykaa suomalaista pala- ja sirotesokeria suojaavissa, hygieenisissa pakkauksissa!
'.\Q
UOIMI't!'
MO-