Käpälämäki 1 / 2013 - Suomen Metsästysmuseo
Käpälämäki 1 / 2013 Suomen Metsästysmuseon jäsenlehti Jahdin lumoa Metsästyskuninkaan vaunut Muistumia radion Luontoilloista Korpimailta Käpälämäki 1 / 2013 Käpälämäki Suomen Metsästysmuseo Tehtaankatu 23 A, 11910 RIIHIMÄKI (019) 722 294 www.metsastysmuseo.fi [email protected] [email protected] Suomen Metsästysmuseon jäsenlehti 1 / 2013 Avoinna Touko-elokuu ti-su 10-18. Syys-huhtikuu ti-pe 9-16, la-su 10-17. Maanantaisin suljettu. Päätoimittaja: Anne Uotila-Laine Toimitussihteeri: Taru Liukkonen Toimitus: Pekka Allonen, Vesa Anttila, Ilja Koivisto, Jukka Peltonen Taitto: Henry Forssell Painopaikka: tt-urex, Porvoo ISSN 1458-6088 SISÄLLYS 3 5 10 13 20 22 24 25 25 Pääkirjoitus Loppuvuoden 2013 näyttelyt: 5 Korpimailta 6 SM-palkintopuukot Fiskars 2013 7 Nuuskuja 9 Vuoden luontokuvat 2012 9 Kairaltani 9 Käyttöesineitä riistasta Jahdin lumoa Käpälän jälkiä – Metsästysmuseon kuulumisia Metsästyskuninkaan vaunut Muistumia radion Luontoilloista Toimeentulo jääkauden olosuhteissa Käpälälaudassa Kulttuurijahdilla tukea mielenterveyskuntoutujille Juhlapyhien poikkeukset aukioloajoissa 21. - 23.6. suljettu 6.12. suljettu. 24. - 26.12. suljettu. Pääsyliput Aikuiset 6 € , lapset 7-16 v. 3 € lapset alle 7 v. 0 € Perhelippu 12 €, opisk., varusm., tyött., eläkel., ryhmät (väh. 20 hlö) 4 €, koululuokat/hlö 3 € Opastus arkisin 40 €, viikonloppuisin 70 € (etukäteisvaraus) KESÄ- JA SYYSKAUDEN NÄYTTELYT 11.4.2013 - 5.1.2014 Korpimailta Lennart Segerstrålen maalauksia ja grafiikkaa 28.5. - 1.9.2013 SM-palkintopuukot Fiskars 2013 6.6. - 1.9.2013 Nuuskuja Suomen Noutajakoirajärjestö 50 vuotta valokuvanäyttely 3.9. - 29.9.2013 Vuoden luontokuvat 2012 19.9. - 31.12.2013 Käyttöesineitä riistasta Suomen Metsästäjäliiton kilpailun parhaimmistoa 9.10. - 31.12.2013 Kairaltani – Eräkirjailija A. E. Järvinen (1891 - 1963) Pienoisnäyttely TAPAHTUMAT Kansikuva: Jahdin lumo -perusnäyttely. Kuva: SMM / Ilja Koivisto. Käpälämäki 1 / 2013 11.9. 11.10. 23.11. Riihimäki-päivä. Oravan päivä. Metsästysmuseon vuosipäivä. Joulumyyjäiset. Pääkirjoitus Nyt se on valmis! Metsästysmuseon perusnäyttelyn ensimmäisen uuden osan avajaisia vietettiin 28.2.2013. Jo oli aikakin, sillä museon perusnäyttelyn keskeisin osa on vuodelta 1990, jolloin Suomen Metsästysmuseo avattiin yleisölle. Tosin vuosien ja vuosikymmenien aikana perusnäyttelyä on täydennetty ja varastotiloja otettu erilaisiin näyttelykäyttöihin. Alkuvuosi oli näyttelyn rakentamisen suhteen todella vilkas. Kaiken kiireen keskellä museoon murtauduttiin tammikuussa ja anastettiin aseita. Murrosta aiheutuneet työt ja museoturvallisuuden selvittely ja parantaminen ovat vieneet paljon aikaa. Yllättävintä kaiken keskellä on ollut havaita, että koskaan ei media ole ollut niin kiinnostunut museon toiminnasta kuin murron jälkeen. Lehdistö, sähköinen media ja keskustelupalstat täyttyivät kommenteista, jotka eivät aina antaneet oikeaa kuvaa tapahtumista, pikemminkin päinvastoin. Museon henkilökunta ei kuitenkaan voinut oikoa virheellisiä tietoja, sillä turvallisuusasioita ei kommentoida julkisuudessa. Taas tuli todistettua se, että bad news are good news. Museon arkistossa on nyt kokonainen mapillinen varkaudesta koottuja artikkeleita ja yleisön kommentteja. Suuren kiitoksen varkauden nopeasta selvittämisestä, aseiden löytymisestä ja varkaiden kiinniottamisesta ansaitsee Kanta-Hämeen poliisi. Varkausepisodin selvittelyjen lomassa avattiin sitten Jahdin lumo -näyttely. Avajaistilaisuudessa näyttelyn mainio pääsuunnittelija, taiteen maisteri Kalle Ahonen käytti puheenvuoron ja esit- Jahdin lumo -näyttelyn avajaistunnelmissa Museoviraston pääjohtaja Juhani Kostet (vas.), museon hallituksen pj. Kari Kuparinen, näyttelyn suunnittelija Kalle Ahonen, Suomen riistakeskuksen johtaja Reijo Orava sekä näyttelytyöryhmän pj. FT Matti Nurminen. Kuva: SMM / Ilja Koivisto. Käpälämäki 1 / 2013 teli koko työryhmän. Koska avajaisia vietettiin Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivänä, halusi Kalle Ahonen puheessaan muistuttaa yleisöä varhaisimmasta ”metsästysmuseosta”, joka sijaitsee Astuvansalmessa Ristiinassa. Sinne muinaiset suomalaiset metsästäjät maalasivat kalliomaalauksia jo 5 000 vuotta sitten. Näille ihmisille metsästys oli äärimmäisen tärkeä elämän ehto, ja hirvi oli myös symbolisesti merkittävä eläin. Kalliomaalauksissa yritettiin taiteen keinoin lumota riista, museon uudessa näyttelyssä pyritään nyt nykyajan keinoin tarjoamaan ihmisille lumoutumista. Museoviraston pääjohtaja Juhani Kostet paneutui tervehdyspuheessaan museoiden tulevaisuuden näkymiin toteamalla, ettei tulevaisuutta ole ilman menneisyyttä. Suomessa on n. 1 100 museota, väkilukuun nähden enemmän kuin missään muualla. Ammatillisia museoita meillä on pari sataa ja niiden rooli on kantava, näistä 16 on valtakunnallisia erikoismuseoita. Paikallismuseoiden pitäisi Kostetin mukaan kuvata alueen identiteettiä. Viime syksynä valmistui OKM:n tilaamana erikoismuseoraportti, jossa käsitellään myös Metsästysmuseon toimintakenttää. Puheessaan Kostet nosti raportista esiin Metsästysmuseotakin koskevan asian eli kalastusmuseon. Museovirastossa oli kokous, jossa pohdittiin kalastusmuseon tilannetta. Kalastusmuseolla ei ole museotiloja, mutta on esitetty erilaisia suunnitelmia perustaa useampia kalastukseen liittyviä museoita eri puolille Suomea, muun muassa Kerimäelle, Kotkaan ja Hankoon. Nyt voi esittää kysymyksen, miksi tarvitaan useampi museo? Neuvottelussa nostettiin esille mahdollisuus Erämuseon perustamisesta, ja se koskee läheisesti Riihimäkeä ja Suomen Metsästysmuseota. Kostet veikkasi, että Erämuseon kokonaisuudelle voisivat lämmetä myös rahoittajat, ja museo voisi saada jopa valtakunnallisen erikoismuseon statuksen. Tulevaisuus on kuitenkin rahasta kiinni. Jos Erämuseo-hanke lähtee liikkeelle rahoittajien turvin, lupasi Museoviraston pääjohtaja Kostet muuten kaikin keinoin edistää hanketta. Suomen riistakeskuksen johtaja Reijo Orava muistutti avajaispuheessaan, että metsästyksen harrastajat paitsi rahoittavat museotoimintaa, he myös maksavat oman julkisen hallintonsa. Metsästysmuseo on todella metsästäjien oma museo. Ajatus Erämuseosta ei ole uusi. Aikanaan oli jo hyviä suunnitelmia, mutta kalastajilla ei ole ollut rahaa. Kalamiehet eivät vielä ole löytäneet vastaavaa yhteistä säveltä rahoittaa museotoimintaa. Metsästäjillä on ilmeisesti museotoiminnan rahoittamiseen erityinen syy, jonka takia he haluavat perustella omaa harrastustaan muille. Orava pitikin näyttelyn ”hiljentymisen tai konfliktien kappelia” erinomaisena ratkaisuna. Äänimaailma kertoo, ettei metsästys suinkaan ole yksiselitteisesti hyväksyttyä. On hyvä lähteä purkamaan sitä, mitä metsästyskulttuuri Suomessa on. Jo Ruotsin vallan ajoista lähtien ulkopuolinen ohjaus ei ole aina ollut kansan mieleen. Tällä hetkellä suurpetopolitiikassa eletään konfliktien aikaa, ja niiden tutkiminen on Metsästysmuseon yksi tehtävä. Metsästäjillä on edelleen tarve kirkastaa imagoaan. On hyvä, että Metsästysmuseo voi suhtautua objektiivisesti suomalaisen metsästyskulttuurin eri ilmiöihin. Lopuksi Orava esitti kiitokset museolle arvokkaasta tallennustyöstä ja toivoi yleisön laajasti löytävän uuden näyttelyn. Omasta puolestani haluan esittää lämpimät kiitokset kaikille Jahdin lumo -näyttelyn toteuttamiseen osallistuneille. Nyt suunnataan katse jo tulevaisuuteen, sillä loppuvuodesta avataan perusnäyttelyn toinen uudistettu osa, Jaakko Ojanperän sali. Tervetuloa katsomaan työmme tuloksia. Anne Uotila-Laine Käpälämäki 1 / 2013 Loppuvuoden 2013 näyttelyt Korpimailta – Vildmarkssyner Lennart Segerstrålen lintumaalauksia ja grafiikkaa 11.4.2013 - 5.1.2014 Uudessa erikoisnäyttelyssä on esillä taiteilijaprofessori Lennart Segerstrålen (1892 - 1975) luonto- ja lintuaiheista grafiikkaa ja maalauksia vuosilta 1913 - 1937. Metsänhoitajan opintojen ohella Segerstråle opiskeli taidemaalari Eero Järnefeltin oppilaana maalausta. Lyhyen metsänhoitajauransa jälkeen hän ryhtyi ammattimaiseksi taiteilijaksi vuonna 1917. Museon näyttelyssä on esillä Segerstrålen uran alkuvaiheen töitä, jotka ovat luontoaiheisia. Metsästysmuseon näyttely esittelee taiteilijan myös graafikkona. Etsaukset syntyivät läheisessä vuorovaikutuksessa maalauksiin, ja hänen grafiikkansa tavallaan kiteyttää pienoiskoossa lintumaalarin tuotannon. Segerstråle menestyi graafikkona hyvin, jopa paremmin kuin lintumaalarina. Myöhemmin hän keskittyi lasimaalauksiin ja freskoihin. Segerstrålen tunnetuimpia töitä ovat Suomen Pankin katossa olevat Finlandia-freskot. Matias Uusikylä on perehtynyt laajasti Lennart Segerstrålen tuotantoon. Kuva: SMM / Ilja Koivisto. Näyttelyssä on esillä 36 teosta yksityishenkilöiltä ja neljä työtä Riihimäen taidemuseosta Tatjana ja Pentti Vähäjärven kokoelmasta. Näyttelyn on koonnut valokuvaaja Matias Uusikylä, joka on myös tuottanut näyttelyyn Segerstrålen taiteen alkuvaiheista kertovan av-ohjelman. Siinä taiteilija ja teosten syntyminen esitellään luonnon näkymien kautta. Avajaisten tervehdyspuhe Professori Lennart Segerstråle syntyi 17. kesäkuuta 1892 silloisessa Helsingin maalaiskunnassa, ja kuoli tänä päivänä 38 vuotta sitten pitkäaikaisessa kotikaupungissaan Porvoossa. Perheessä oli kahdeksan lasta, joista Lennart oli toiseksi vanhin. Koti oli taidekoti, ja taiteellisuutta oli lapsissakin. Lennartilla oli intoa ja tarmoa taiteeseen, mutta varmuuden vuoksi hänelle haluttiin taiteilijaa vakaampi ammatti. Lennart Segerstråle oli pienestä pitäen kiinnostunut luonnosta, erityisesti linnuista, sekä metsästyksestä, joten suuntana oli mahdollisimman luonnonläheinen virka-ammatti, metsänhoitaja. Helsingin yliopistossa alaa opiskellessaan hänellä oli tilaisuus myös taideopintoihin, ja runsaat maastoharjoittelut veivät hänet luonnon keskelle ja tuottivat siinä ohessa maalauksia ja grafiikkaa. Luontoharrastusta oli perheessä enemmänkin, sillä mm. Lennartin nuorempi veli Sven Segerstråle oli huomattava meribiologi, Helsingin yliopiston Eläinmuseon kustos ja monien oppikirjojen kirjoittaja. Segerstråle valmistui asianmukaisesti metsänhoitajaksi vuonna 1915, ja samaan aikaan hän piti ensimmäisen oman näyttelynsä. Hän toimi muutamia vuosia metsähallituksen ja Metsäntutkimuslaitoksen palveluksessa, mutta jäi sitten päätoimiseksi taiteilijaksi. Kuvataiteen lisäksi Segerstråle oli myös kirjailija. Hänen ensimmäinen kirjansa Tusch, Käpälämäki 1 / 2013 Omasta metsästyksestä Segerstråle ei kirjoita, vaikka kuvituksessa esiintyy setterin näköinen koira, ja eräässä valokuvassa hänellä on pyssy olalla. Kirjoissa ei myöskään mainita, ampuiko hän lintuja vanhan ajan maalarien tapaan malleiksi. Eräässä elämäkertakirjoituksessa kylläkin sanotaan, että hän täytti ampumiaan lintuja ja käytti niitä malleina. Segerstråle on kirjoittanut myös toisesta omasta taiteenalastaan freskoista teoksen Finlandia-freskojen vuodet (1944), sekä filosofisesti moraalisesta varustautumisesta julkaisun Miksi moraalinen varustautuminen? (1967). Professorin arvonimen hän sai vuonna 1963. Matti Nurminen Suomen Metsästysmuseon kunniapuheenjohtaja Avajaispuheessaan FT Matti Nurminen asiantuntevasti taustoitti Segerstrålen luontosuhdetta hänen kirjallisen tuotantonsa kautta. Kuva: SMM / (suom. Tussi), vuodelta 1916 syntyi hänen luonnoskirjansa tussipiirrosten ympärille. Omien sanojensa mukaan hän halusi välittää muillekin niitä tunnelmia ja elämyksiä, jotka valtasivat hänet luonnoksia tehtäessä. Kirjassa on taidokkaita tussitöitä, enimmäkseen koko sivun kokoisia, ja teksti kuvailee tapahtumaa ja ympäristöä, jossa taiteilija on liikkunut, ja eläimiä tai luonnonilmiöitä niissä. Eläimet ovat pääasiassa lintuja, mutta onpa myös liito-orava saanut osansa, sekä metsästäjiltä pelastunut hirvi. Suuret linnut, kurjet, joutsenet ja kotkat ovat suosikkeja, ja ympäristön kuvaamisessa taiteilijan herkkä silmä erottaa vaikkapa suon pinnan ja kasvien värit ja vivahteet. Toinen luontokirja Vildmarkssyner vuodelta 1924 on suomennettu nimellä Korpimailta. Siinä on hieman pidempiä novelleja, taas linnuista, mutta kuvataan myös vanhan poromiehen sudenhiihtoa ja kerrotaan huonosti päättyneestä yrityksestä vangita kotkanpoikasia pesästä. Tarina kesystä variksenpojasta saattaa olla omakohtainenkin. Käpälämäki 1 / 2013 SM-palkintopuukot Fiskars 2013 28.5. - 1.9.2013 Suomen puukkosepät ovat taas pistäneet parastaan Fiskarsin puukonvalmistuksen SMkilpailuissa. Kilpailuun osallistui 86 puukkoa, joiden joukossa oli muutamia hyvin korkeatasoisia maailmanluokan puukkoja. Metsästysmuseon kävijät pääsevät nauttimaan näistä käsityötaidon mestarinäytteistä heti tuoreeltaan toukokuun lopusta syyskuun alkuun. Näyttelyn tuottaa kilpailun järjestävä Suomen Puukkoseura ry. Yleisö äänesti savonlinnalaisen Jari Liukon puukon kilpailun kauneimmaksi puukoksi. Kuva: Jukka Hankala, Ikaalinen. Nuuskuja Suomen Noutajakoirajärjestö 50 vuotta valokuvanäyttely 6.6. - 1.9.2013 Metsästysmuseo ja Suomen Noutajakoirajärjestö järjestivät kevättalvella 2013 ”Nuuskuja”-valokuvauskilpailun, jonka tarkoituksena oli kerätä ja tallentaa noutajakoirien metsästyskuvia Metsästysmuseon kuva-arkistoon sekä Noutajakoirajärjestön Nuusku-lehden käyttöön. Kilpailuun lähetti kuviaan kaikkiaan 54 osallistujaa. Kuvia kertyi 169 kappaletta, joista valittiin 12 kilpailukuvaa museon näyttelyyn. Tule ja äänestä voittaja! ”Nuuskuja – Suomen Noutajakoirajärjestö 50 vuotta” -valokuvakilpailun parhaat kuvat ovat esillä Metsästysmuseossa 6.6. - 1.9.2013. Museoyleisö voi äänestää suosikkiaan koko näyttelyn ajan. Kolme eniten yleisöääniä saanutta kuvaa palkitaan Suomen Noutajakoirajärjestön 50-vuotisjuhlassa marraskuussa 2013. Palkinnot ovat lahjoittaneet Royal Canin, Suomen Metsästysmuseo ja Suomen Noutajakoirajärjestö. Tilaisuudessa palkitaan myös Suomen Metsästäjäliiton ja Suomen Kennelliiton suosikkikuvat tavarapalkinnoilla. Näyttelyyn yltäneet kuvaajat olivat: Jarmo Halla-Aho, Haapamäki Taru Hiltunen, Toivala Jussi Kemppainen, Kajaani Seppo Ketola, Sastamala Kukka-Maaria Kivijärvi, Orimattila Pertti Louhelainen, Lahti Mika Nikkari, Helsingby Petri Lassander, Inkoo Esa Ränkman, Tampere Tiina Schleutker, Piispanristi Laura Tuohimaa, Savikylä Seppo Väisänen, Hämeenlinna Kilpailun tuomarointityössä Suomen Kennelliiton valtuuston puheenjohtaja Eeva Anttinen, Koirammelehden päätoimittaja Tapio Eerola, Suomen Metsästäjäliiton Jahti-lehden toimitussihteeri Anna Grenfors, Metsästysmuseon johtaja Anne Uotila-Laine ja Suomen Noutajakoirajärjestön puheenjohtaja Petri Paavola. Kuva: SMM / Ilja Koivisto. Käpälämäki 1 / 2013 Mirja Päivärinne osallistui kilpailuun kuvalla, jossa kumppanukset saivat saaliiksi ukkometson. Kyseinen metso oli molemmille ensimmäinen laatuaan, joten oli syytä juhlaan. Kuvassa Veli-Pekka Päivärinne & FI MVA Noanarkin Macaca Silenius. Vuoden luontokuvien nuorten sarjan voitti Markus Auno Oulusta kuvallaan ”Sinisorsa”. Käpälämäki 1 / 2013 Vuoden luontokuvat 2012 3.9. - 29.9.2013 Vuoden 2012 parhaat luontokuvat tulevat näytteille Metsästysmuseoon syyskuussa. Kilpailuun osallistui noin 11 000 kuvaa yli tuhannelta kuvaajalta. Luku on historian toiseksi suurin jääden hieman vuoden 2011 ennätysmäärästä. Näyttelyyn kelpuutettiin 40 palkittua kuvaa. Parhaaksi valittiin kangasalaisen Antti Harkon jääkidekuva ”Luonnon kristallia”. Voittajakuva on syntynyt pakkaspäivänä Harkon kodin keittiön ikkunalasissa olleista kuurankukkasista. Tuomaristo viehättyi pelkistettyyn tyylipuhtaaseen kuvaan: ”Pelkistetty graafinen kuva, missä luonto muovaa täydellisiä muotoja. Kuvaaja on tallentanut löydön, jota jaksaa katsoa pidempäänkin. Jääkuviot piirtyvät tummaan taustaan täyttäen hienosti kuva-alan”. Lopputuomariston muodostivat luontokuvaajat Paavo Hamunen, Eero Korva ja Hannu Vallas. Kairaltani – Eräkirjailija A. E. Järvinen (1891 - 1963) Pienoisnäyttely 9.10. - 31.12.2013 Metsänhoitaja, eräkirjailija A. E. Järvisen elämäntyötä ja kirjallista tuotantoa esitellään pienoisnäyttelyssä vuoden lopulla. Järvinen muistetaan erityisesti Lapin kairojen erämiehenä, joka pitkillä työmatkoilla hankki ravintonsa suoraan luonnosta metsästämällä ja kalastamalla. A. E. Järvisen kuolemasta tulee elokuussa kuluneeksi 50 vuotta. Näyttelyn esineet, kirjat ja valokuvat ovat Metsästysmuseon omista kokoelmista. A. E. Järvinen oli myös lahjakas taiteilija. Erämaan kauneus oli hänen merkittävä innoittajansa. Kuva: SMM. Käyttöesineitä riistasta Suomen Metsästäjäliiton kilpailun parhaimmistoa 19.9. - 31.12.2013 Suomen Metsästäjäliitto järjesti keväällä kilpailun, jossa etsittiin riistasta valmistettuja käyttö- tai koriste-esineitä. Kilpailun parhaimmisto on esillä Metsästysmuseossa syksystä vuoden loppuun saakka, ja mielenkiintoisimmat esineet esitellään myös Jahti-lehdessä. Kouvolalainen Sippu Soini osallistui Metsästäjäliiton kilpailuun hirven lapaluusta tehdyllä kellolla. Kuva: Ere Grenfors. Käpälämäki 1 / 2013 Jahdin lumoa M etsästysmuseon perusnäyttely siirtyi yhdeltä osaltaan kertaheitolla 2010-luvulle, kun museon ns. korkeaan saliin valmistui helmikuun lopulla uusi näyttelyosio, joka kantaa nimeä Jahdin lumo. Näyttelyteknisesti harppaus oli suuri, sillä salin edellinen näyttelykokonaisuus oli vuosimallia 2002, eikä siinä ollut hyödynnetty juuri lainkaan modernin näyttelytekniikan suomia mahdollisuuksia näyttelyn viestin elävöittämiseen. Jahdin lumo sen sijaan on elävän kuvan, näyttelyyn räätälöidyn äänimaailman ja vaihtuvan valaistuksen muodostama kokonaistaideteos, josta nauttiessaan kävijä saa toivottavasti myös ainakin ripauksen metsästystietoutta ja jahdin lumoa. Monen tekijän työn tulos Vaikka näyttelytila ei olekaan kooltaan ko- vin suuri, oli uuden näyttelyn rakentaminen Metsästysmuseolle huomattava ponnistus niin taloudellisesti kuin muidenkin rajallisten voimavarojen kannalta. Onnistuneesta lopputuloksesta saamme kiittää pääsuunnittelija Kalle Ahosta ja hänen johdollaan toiminutta taiteellista työryhmää – äänisuunnittelija Joonatan Portaankorvaa, multimediatuottaja Jani Karimäkeä, valosuunnittelija Vespa Lainetta, taidemaalari Ilkka Luttista sekä dioraamoista vastannutta Antti Sarajaa. Paikoitellen varsin monimutkaisetkin näyttelyrakenteet toteutti ammattitaidolla Somitek Oy Jaakko Markkasen johdolla. Monia muitakin eri alojen ammattilaisia tarvittiin. Näyttelyn museaalisesta sisällöstä vastasivat amanuenssi Vesa Anttila ja intendentti Jukka Peltonen museon muun henkilökunnan avustuksella. Töiden ylimpänä valvojana toimi Metsästysmuseoyhdistyksen hallituksen nimeämä näyttelytyöryhmä, joka näyttelyn Kaikki alkoi maiseman maalauksesta! Kuva: SMM / Jukka Peltonen. 10 Käpälämäki 1 / 2013 Näyttelyrakenteiden tekeminen oli tarkkaa työtä. Kuva: SMM / Jukka Peltonen. edistymistä seuraten antoi toteuttavalle portaalle riittävästi taiteellista vapautta sekä viisaita neuvoja. Näyttelytyöryhmän puheenjohtajana toimi fil.tri Matti Nurminen, ja jäsenistön muodostivat eräneuvokset Olavi Joensuu ja Juha K. Kairikko sekä riistapäällikkö Jyri Rauhala. Museon henkilökunnasta työryhmään kuuluivat museonjohtaja Anne UotilaLaine sekä amanuenssi ja intendentti. Pari vuotta kestänyt näyttelyprojekti eteni varsin hyvin alustavien suunnitelmien mukaisesti. Joitakin näyttelykäsikirjoituksessa alun perin olleita teemoja ja ideoita jouduttiin mm. tilanpuutteen vuoksi karsimaan, mutta Konservaattori Markku Natri toi täyttämänsä komean sarvipään näyttelyyn. Kuva: SMM / Ilja Koivisto. niinhän käy lähes aina näyttelysuunnitelmia toteutettaessa. Aivan kaikkea ei koskaan saa näyttelyyn mahtumaan. Vaikka näyttelynrakennuksen loppuvaihe vaatikin kaikilta osallisilta melkoista venymistä, sujui työ kuitenkin innostuneissa ja sopuisissa merkeissä eri osapuolten ottaessa huomioon toistensa näkemykset. Vaikeinta tällaisissa näyttelyprojekteissa on museaalisten tavoitteiden yhdistäminen tekniseen ja taiteelliseen toteutukseen. Vaikka Jahdin lumo onkin tarkoituksellisen teatterimainen, on siinä kuitenkin aimo annos myös perinteistä museomaisuutta. Mielestäni yhdistelmä on onnistunut, näyttelytekniikka ei ole itsetarkoitus, vaan tunnelman luoja ja näyttelyn sanoman välittäjä. Näyttelyn rakentamisen aikana kävi jälleen selväksi, kuinka monipuolisia taitoja nykypäivänä museotyöntekijöiltä vaaditaan. Enää ei riitä pelkkä oman alan tuntemus, vaan pitää olla selvillä myös monenlaisista näyttelytekniikkaan – sähkö- ja rakennustöihin, äänentoistoon ja valaistukseen yms. – liittyvistä asioista, jotta pystyy kommunikoimaan ko. alojen varsinaisten asiantuntijoiden kanssa. Onneksi Metsästysmuseon nuoremmilla työntekijöillä on myös näiden alojen tietämystä. Tietoa ja tunnelmia Näyttelyn perusajatuksena on tarjota kävijälle elämyksellisessä muodossa katsaus suomalaisen metsästyksen nykytilaan, ja vähän historiaankin. Koska kaikkia metsästysmuotoja ei tietenkään voida rajallisessa tilassa esittää, on näyttelyyn poimittu muutama esimerkki suomalaisesta jahdista tänään. Päähuomio näyttelyssä on hirvijahdilla ja monilla hirvestykseen liittyvillä ilmiöillä politiikasta ja bisneksestä peijaisiin. Toinen laaja osio näyttelyssä on omistettu vierasperäisille riistalajeille Suomen luonnossa. Näyttelyssä esitellään toistakymmentä enemmän tai vähemmän ihmisen avustamana Suomeen tullutta riistaeläintä valkohäntäpeurasta piisamiin. Lähinnä lapsia ajatellen on näyttelyn keskivaiheille rakennettu jännittävä vitriiniluolasto erilaista luolakansaa – mäyriä, supikoiraa ja kettua – varten. Hieman myyttinen tunnelma vallitsee Käpälämäki 1 / 2013 11 metsojahdin merkitystä suomalaiselle jahtikansalle luotaavassa Metsomiehen päiväuni -osiossa, jossa perinteisen pystykorvajahdin tunnelmaa luo mm. Arttu Kotisaran mainio filmi. Omassa nurkkauksessaan pohditaan metsästyksen muuttumista teknisten laitteiden ulkoiluttamiseksi. Ennen jahtiin lähdettiin kotipihasta mukana haulikko, koira ja pari patruunaa taskunpohjalla, nyt citymaasturista purkaudutaan metsätien varressa reppu ja taskut täynnä jos jonkinlaista eräelektroniikkaa. Elektroniikkauskovaisten ja perinnemetsästäjien ääripäiden väliin mahtuu tietysti kaikenlaisia välivaiheita edustavaa jahtiväkeä. Aivan näyttelyn alussa on tiivis tietopaketti suomalaisesta metsästyksestä 2010-luvulla, mikä antaa myös ulkomaisille kävijöille perustiedot yli 300 000 suomalaisen rakkaasta harrastuksesta ja merkittävästä luonnonkäyttömuodosta. Näyttelyn alun ”äänitornissa” voi kuunnella erilaisia mielipiteitä jahdista – puolesta ja vastaan – muistutuksena siitä, että tässäkin asiassa on monenlaisia mielipiteitä, kaikki yhtä oikeita. Metsästys ja sen oikeutus eivät nykyään ole kaikille itsestäänselvyys. Jahdin lumo täydentyy vuoden mittaan tekeillä olevalla hirvijahtisimulaattorilla, joka opastaa pelaajaa hyviin riistalaukauksiin. Simulaattori toteutetaan yhteistyössä Suomen Kalle Ahonen ja hirvikärpänen, joista Kalle luonnollisessa koossa. Kuva: SMM / Jukka Peltonen. Metsästäjäliiton kanssa Sako Oy:n sponsorituella. Näyttelytyö jatkuu Jahdin lumo -näyttelyosio on ensimmäinen osa Metsästysmuseon perusnäyttelyn uudistustyötä. Muutaman lähivuoden aikana on tarkoitus uudistaa muutkin perusnäyttelyn osat, joista vanhimmat ovat osittain vuodelta 1990. Runsaslukuinen avajaisyleisö tutustui Jahdin lumoon. Kuva: SMM / Ilja Koivisto. 12 Käpälämäki 1 / 2013 Kuluvan vuoden syksyllä avataan Jaakko Ojanperän trofeekokoelma entisessä Sako-salissa, joka tarjoaa laajalle kokoelmalle näyttävämmät puitteet. Metsästysmuseo kiittää kaikkia museon näyttelytoimintaa tukeneita tahoja. Erityisesti Riihimäen kaupungin tuki erilaisten rakennusteknisten töiden muodossa on ollut merkittävä. Jukka Peltonen Käpälän jälkiä Metsästysmuseon kuulumisia Kokoelmat karttuivat Museo sai tammikuun alussa mielenkiintoisen ja monipuolisen lahjoituksen. Kaarina Laitila Helsingistä, eläintieteen professorin ja Riistantutkimuslaitoksen johtajan, tohtori Lauri Siivosen tytär saapui tutustumaan Suomen Riistanhoito-Säätiön historiasta kertovaan Riistan hyväksi -näyttelyyn. Samalla hän luovutti museolle isänsä arkistoa ja metsästykseen liittyvää esineistöä. Erittäin mielenkiintoinen ja arvokas lisä arkistolle on Lauri Siivosen vuonna 1942 Aunuksen riistakantaa ja metsästysoloja käsittelevän tutkimuksen lähdeaineisto. Aineistoon kuuluu mm. Siivosen keräämä haastatteluaineisto, jota varten hän laati kyselykaavakkeen. Tutkimustuloksia julkaistiin Uudessa Suomessa 31.1.1943. Ohessa saatiin myös Siivosen ottamia valokuvia Aunuksen Päljärvellä eläneestä suurmetsästäjä A. Dimitrijevistä eli Kurhanan ukosta, josta Siivonen vuonna 1943 kirjoitti Metsästys ja Kalastus -lehteen artikkelin. Kaarina Laitilan arkistoluovutus sisälsi myös valokuvia Riistanhoito-Säätiön ajalta 1950-luvulta sekä nauhoitteen Evon tutkimusaseman harjakaisista. Isänsä arkiston lisäksi hän luovutti myös isälleen kuuluneen luotipussin, ruutipahkan, paimentorven ja kaksi pyypilliä. Professori Lauri Siivonen eli vuosina 1912 - 1998. Professori Siivosen tytär Kaarina Laitila teki merkittävän lahjoituksen museolle. Kuva: SMM / Ilja Koivisto. Käpälämäki 1 / 2013 13 Lännen hunttarit Amerikkaan Majavatutkijat koolla Suomen Metsästysmuseo on tuottanut englanninkielisen version Lännen hunttarit – Metsästäjiä Amerikan suomalaismetsistä -näyttelystä. Hunttarit! - Finnish American hunters and trappers of Michigan, Wisconsin and Minnesota -näyttely on esillä juhannuksena FinnFest USA 2013 -tapahtumassa Hancockissa, Michiganissa. Festivaalin jälkeen näyttely jää Yhdysvaltoihin. Syksyllä 2013 Northern Michigan University -yliopiston Beaumier Heritage Center esittelee näyttelyä Marquetin kaupungissa Michiganissa. Sen jälkeen näyttely päätyy Hancockissa sijaitsevan Finlandia Universityn perinnekeskuksen haltuun, josta sitä voivat lainata museot, kulttuurilaitokset ja amerikansuomalaiset yhteisöt. Näyttelyvientiä ovat tukeneet Sako Oy, Finlandia Foundation National -säätiö, Michigan Council for Arts and Cultural Affairs ja Copper Country Community Arts Council. Suomalaisen majavatutkimuksen pioneerit tohtori Matti Helminen, assistentti Aslak Ermala ja opetusneuvos Seppo Lahti vierailivat Metsästysmuseossa viime helmikuussa. Tutkijat saapuivat tutustumaan Suomen Riistanhoito-Säätiön 70-vuotisjuhlanäyttelyyn ja muistelemaan yhdessä majavatutkimuksen historiaa. Majavaa alettiin enenevässä määrin tutkia 1960-luvulta alkaen. Suomeen Amerikasta siirtoistutetun kanadanmajavan kanta oli tuossa vaiheessa nopeasti lisääntynyt. Majavapatojen ansiosta vesi tulvi talousmetsiin. Mielenkiintoa lisäsi, että tuolloin havaittiin kanadanmajavan ja euroopanmajavan olevan kaksi eri lajia. Tämä uutinen herätti aikoinaan vilkasta keskustelua tutkijapiireissä ja riistahallinnossa. Nyt tutkijat muistelivat menneitä museon kirjastossa kahvikupin ääressä. Nostalginen keskustelu nauhoitettiin museon arkistoon. Majavatutkimuksen historiaa muistelemassa FT Matti Helminen (vas.), opetusneuvos Seppo Lahti ja assistentti Aslak Ermala. Kuva: SMM / Ilja Koivisto. 14 Käpälämäki 1 / 2013 Museo messuilla Metsästysmuseo oli mukana Outdoor-messuilla Vantaan Myyrmäessä 17. - 19. toukokuuta Riihimäen kaupungin osastolla. Messuilla jaettiin museon esitteitä ja päivitettiin imagotutkimusta kysymällä kävijöiltä mielikuvia museosta. mies; metsänhoitaja, kirjailija, taiteilija ja erityisesti Lapin kairojen erämies. Näyttelyssä oli esillä muun muassa Järvisen käyttämiä kalastusvälineitä, nahkaiset hiihtokärjet, paljon valokuvia sekä luonnollisesti hänen kirjallista tuotantoaan. Esineet, kirjat ja valokuvat näyttelyyn oli poimittu Metsästysmuseon omista kokoelmista. Pönttöjä linnuille! Kairaltani Eräkirjailija A. E. Järvinen (1891 - 1963) Metsästysmuseon tuottama näyttely eräkirjailija A. E. Järvisestä oli esillä Riihimäen kaupunginkirjaston vitriineissä toukokuun ajan. Järvisen kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi jo 50 vuotta, mutta edelleen hänet muistetaan eräkirjallisuuden arvostettuna klassikkona. A. E. Järvinen oli monipuolinen Metsästysmuseon kirjastonhoitaja Taru Liukkonen asettelemassa näyttelyä esille. Kuva: SMM / Anne Uotila-Laine. Pönttöpäivänä 23.3.2013 linnut saivat jälleen reilut tuhat pönttöä, kun Metsästysmuseon pihalla nikkaroitiin lintukotoja Versowood Oy:n lahjoittamasta puutavarasta. Rakentamisessa opastivat Hyvinkään-Riihimäen Seudun Ammattikoulutussäätiön nuorten työpajan ohjaajat sekä Kanta-Hämeen Lintutieteellisen Yhdistyksen vapaaehtoiset asiantuntijat. Nuorten työpajan väki valmisti pönttötarpeet etukäteen sopivanmittaisiksi paloiksi, joten nyt oman pöntön kokoaminen oli yleisölle helppoa. Tapahtumassa kävi lähes 1 300 lintu- Kuva: SMM / Ilja Koivisto. Käpälämäki 1 / 2013 15 jen ystävää. Kauko Pöllösen Maankaje Oy myi makkaraa ja museokaupan hittituote olivat teräksiset linnunpöntön lentoaukon suojalevyt, joita myytiin yli 250 kappaletta. Näkyvyyttä netti-TV:ssä Suomen Metsästysmuseo julkaisi maaliskuussa 2013 amerikansuomalaisten metsästyskulttuurista kertovan viisiosaisen netti-TVdokumentin, joka kuvattiin museon Lännen hunttarit -näyttelyssä. Dokumentti esittelee amerikansuomalaisten historiaa ja metsästyksen merkitystä Yhdysvalloissa Michiganin, Wisconsinin ja Minnesotan osavaltioiden suo- malaisalueilla. Sarja on tuotettu yhteistyössä Järviradion kanssa ja se on katsottavissa Järviradion nettisivuilla osoitteessa www.jarviradio.net. Dokumentin ensimmäinen osa taustoittaa suomalaisen amerikansiirtolaisuuden syitä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa sekä esittelee metsästyksen merkitystä ensimmäisten suomalaissiirtolaisten elämässä. Toisessa osassa tutustutaan turkismetsästykseen ja kuullaan mm. ote vanhan suomalaislähtöisen turkismetsästäjän haastattelusta. Kolmannessa osassa tarkastelun kohteena ovat metsästystapojen muutokset Amerikan suomalaisalueilla siirtolaisajoista nykypäivään. Neljäs ja viimeinen suomenkielinen osa käsittelee Yhdysvaltojen Keskilännen takametsäidentiteettiä ja suomalaisten siirtolaisten vaikutusta siihen. Sarjan viides ja viimeinen osa on englanninkielinen tiivistelmä Lännen hunttarit -näyttelystä. Kukin osa on noin kymmenen minuutin mittainen. Tykkää museosta! Metsästysmuseo avasi Facebook-sivut maaliskuussa 2013. Sivuilta löytyy tietoa ajankohtaisista tapahtumista sekä museon toiminnasta. Museon henkilökunta vastaa kävijöiden kommentteihin ja jakaa mielenkiintoisia linkkejä. Etsi meidät Facebookista ja liity tykkääjäksi! Museoiden yö Amerikan erämetsät eivät vetäneet puoleensa vain metsämiehiä. Amerikansuomalaisia eränaisia Michiganista 1900-luvun alusta. Kuva: Finnish American Heritage Center – Finlandia University. 16 Käpälämäki 1 / 2013 Museoiden yönä 18.5. Riihimäen museoissa oli tarjolla monipuolista ohjelmaa kaiken ikäisille kävijöille kello 17 - 22. Metsästysmuseossa vieraili 442 kävijää, jotka tutustuivat eläimiin leikin, etsintätehtävän ja piirtämisen merkeissä. Kaikista viidestä museosta leimat keräämällä oli mahdollisuus osallistua hauskojen palkintojen arvontaan. Kuva: SMM / Taru Liukkonen. Museovierailu Suomen riistakeskuksen Kevätpäivien osallistujien ohjelmaan toukokuussa kuului vierailu Metsästysmuseossa. Heille esiteltiin museon kokoelma- ja palvelutoimintaa sekä uudistunutta perusnäyttelyä. Pentti Liehun lahjoitus Kansanperinteen taitaja Pentti Liehu Kuhmoisista kävi museossa haastateltavana ja luovuttamassa esineistöä museon kokoelmiin. Liehu tunnetaan vuosikymmenien mittaisesta monipuolisesta kansanperinteen harrastuksestaan. Myös metsästykseen hän on suhtautunut hänelle ominaisella perinpohjaisuudella. Liehu on 30 vuoden kuluessa valmistanut Pentti Liehu on kerännyt mittavat hirvenleukaluukokoelmat. Kuva: SMM / Ilja Koivisto. Käpälämäki 1 / 2013 17 yli 400 hirvenpäätrofeeta, joista hän on saanut palkintoja Kansainvälisillä Erämessuilla. Valmistamistaan trofeista hän on pitänyt tarkkaa luetteloa, sarvienlaittomuistiota. Tämän luettelon, valmistamansa hienon tuohitorven ja hirvenleukaluukokoelmansa hän luovutti museolle. Haastateltaessa Liehu muisteli metsästysharrastuksensa ohella myös harrastustaan tuohitöiden ja entisajan maa- ja metsätaloudessa käytettyjen työkalujen parissa. Liehu on itse valmistanut käyttöönsä lähes kaikkia entisajan maaseudulla tarvittuja esineitä, kuten puuaitoja, ruuhen, risuäkeen, rohdinvaatteet ja -virsut. Muun muassa tilallaan viljelemänsä rukiin jyvät hän loukutti irti lyhteistä ja jauhoi käsikivillä jauhoksi. nelle ainaisjäsenyyden Suomen Metsästysmuseo ry:ssä. Robin olikin heti mukana museon avajaisissa 28.2. Robin ja hänen pikkuveljensä Alex (11 v.) ja Felix (6 v.) ovat innokkaita piekkariampujia ja tulevat aina mahdollisuuksien mukaan hirvi- ja peurajahteihin joko ajomiehiksi tai isoisän passikavereiksi, kun muilta harrastuksiltaan ja koululta ehtivät. Metsästäjä Robin Käpälämäen toimitus onnittelee uutta nuorta metsästäjää, 12-vuotiasta Robin Borgströmiä. Professori C. A. Borgströmin pojanpojanpoika Robin läpäisi metsästäjätutkinnon syksyllä 2012 ensi yrittämällä, ja tämän kunniaksi hänen isoisänsä Anders Borgström lahjoitti hä- 18 Käpälämäki 1 / 2013 Robin jänismetsällä isänsä Christian Borgströmin valvonnassa. Käpälämäki 1 / 2013 19 Metsästyskuninkaan vaunut Ne olivat sittenkin tallessa Ken etsii, hän löytää ”Suomen metsästyskuninkaaksi” kutsutusta, Piikkiön Bussilan kartanon omistajasta, Jacob Johan Maexmontanista on kirjoiteltu paljon. Olihan hän 1800-luvulla varsin merkittävä henkilö monestakin syystä. Maexmontan oli metsästyskulttuurin ylläpitäjä, siinä vaiheessa kun metsästys alkoi meillä muuttua ylemmissä yhteiskuntapiireissä sosiaalisen kanssakäymisen muodoksi. Hän seurasi tarkasti mm. metsästysaseiden kehitystä ja oli edelläkävijä ajokoirien kasvatuksessa. Lisäksi hän oli meillä ensimmäinen alan harrastaja, joka kuuden omakustanteena ilmestyneen kirjasen muodossa jakoi kokemuksia ja neuvoja. Suomen Metsästysmuseon 2011 ”Otso”vuosikirjassa kerroin tutkimuksistani Maexmontan-suvun vaiheista. Asia on kiehtonut minua siitä asti, kun Porvoossa intendentti Raimo Luoman kanssa katseltiin silloisessa Metsästysmuseossa olleita JJM:n aseita ja pientä kirjasta, johon hän oli luetteloinut omistamansa aseet ja muut esineet. Meissä molemmissa heräsi kiinnostus selvittää, missä on kaikki muu kirjasessa mainittu esineistö. Tiedettiin, että Maexmontanin jäämistöä oli hänen perikuntansa lahjoittanut Finska Jagtföreningenille, jonka hienolla kutsukirjeellä Maexmontankin oli yhdistyksen jäseneksi aikoinaan kutsuttu. Esineistöä oli alun perin ajateltu Suomen Metsästysmuseon siemeneksi, mutta museohankkeesta ei tullut silloin sen valmiimpaa. Selvisi, että esineistöä oli annettu merkkipäivälahjoiksi yhdistyksen napamiehille. Luoma kertoi saaneensa yhteyksiä näiden jälkeläisiin, ja muutamia lupauksiakin esineiden saamiseksi museolle. Onko näin käynyt, sitä en tiedä. Lähdin liikkeelle toista tietä. Menin Turun Maakunta-arkistoon tutkimaan JJM:n 1884 tapahtuneen kuoleman jälkeen tehtyä perunkirjaa nähdäkseni, mitä kaikkea hänellä oli jäänyt perikunnan haltuun. Seuraavaksi etsin peri- Metsästyskulttuurin tutkija Pentti Kataja on kuvannut vaunut Turun maakuntamuseon varastossa. 20 Käpälämäki 1 / 2013 kunnan jälkeläisiä. Sitä tietä ei selvinnyt juuri mitään, kuten museon vuosikirjassa 2011 olen kertonut, koska suku näytti sammuneen. Sattuman kautta löysin Tukholmasta viimeisen elossa olleen suvun jälkeläisen Georges Alexeijeff-Langhoffin, joka kuoli vuonna 2010. Bussilan kartano vaihtoi omistajaa vuonna 1891. Neljä poikaa oli kaukana kotoa. JJM:n pojista kaksi oli upseereita Venäjän armeijassa, yksi oli apteekkarina Helsingissä, yksi oikeusraatimiehenä Porissa. Taloon olivat jääneet kolme ikäneitotytärtä, joista yksi oli muuttanut Tukholmaan ja kaksi talon myynnin jälkeen 1890luvulla Turkuun. Muuttojen yhteydessä talon tavaraakin on lähtenyt omille teilleen. Perunkirjassa oli mm. maininta ”Grönmålad jagtkärra”. Perunkirjakopio oli kerran mukanani, kun kävin Bussilan kartanossa. Tilan nykyinen omistaja katseli sitä ja huomasi yllä mainitun merkinnän. Hän muisti isänsä joskus ennen sotia 1930-luvulla kertoneen nähneensä Turun linnassa tällaiset nelipyörävaunut merkinnällä Maexmontanin metsästysvaunut. Otin yhteyttä jo kymmenkunta vuotta sitten erääseen Turun maakuntamuseon tutkijaan, joka kuitenkin kertoi, että hän ei ole koskaan tällaisia vaunuja nähnyt. Tultiin sitten siihen tulokseen, että ne ovat saattaneet tuhoutua 26.6.1941. Tuolloin jatkosodan alkupäivänä neuvostopommikoneet saivat osuman Turun linnaan. Syttynyt tulipalo tuhosi linnan niin, että siitä jäivät vain kiviseinät pystyyn. Venäläiset eivät tietysti tarkoituksella pommittaneet linnaa, vaan kohteena oli vieressä oleva Turun satama. Ilmatorjunnan pelossa pommitus tapahtui korkealta, ja osumatarkkuus oli sen mukaista. Jäin tähän uskoon, kunnes eräässä yhteydessä viime vuonna asia tuli puheeksi maakuntamuseon tutkija Kari Hintsalan kanssa. Hän kertoi, että museon varastossa Turun entisessä raitiovaunuhallissa ovat tällaiset vihreät nelipyörävaunut. Sovimme tapaamisesta, joka toteutui 4.10.2012. Tiedostosta löytyi tieto ”Maexmontanin metsästysvaunut, lahjoitettu museolle ennen vuotta 1900, lahjoittajana JJM: n perikunta”. Menimme varastolle, ja siellähän ne olivat, monennäköisen ja -kuntoisen tavaran joukossa, tavattoman sirot ja kauniit ajopelit. Niiden koukeroinen puurunko on maalattu keltaiseksi, koristeltu mustin raidoin, jopa vaunujen altakin. Koriosa on rottinkia, ja se on maalattu vihreäksi. Istuimet ovat nahalla päällystetyt, tilaa on neljälle hengelle. Varastosta löytyivät myös vaunuihin kuuluvat kahden hevosen ns. vetokakkulat, mutta vain toinen aisapari, nekin keltaiset ja mustaraitaiset. Vaunujen pituus on 330 cm, leveys 168 cm, korkeus 175 cm, takapyörien halkaisija 133 cm ja etupyörien 110 cm. Jousitusta ei vaunuissa ole, mutta istuimet on kiinnitetty vaunun laitoihin neljällä nahkahihnalla, jotka sallivat penkkien liikkumisen vaunujen heiluessa. Istuimien alla on lokerot vaikkapa eväitä varten. Vaunuista saa jotenkin sen kuvan, että ne saattavat olla ruotsalaista valmistetta, olihan JJM:lla paljon yhteyksiä Ruotsiin. Vaunun ilmeisesti tammesta ja pyökistä valmistetut puuosat, rottinkikori ja pyörät ovat täysin ehjät. Polvisuojuksina olevat nahkaosat ovat kovettuneet niin kuin vanhalle luonnonmenetelmillä parkitulle nahalle tapahtuu. Takimmaisen istuimen istuintyyny puuttuu. Nyt nuo vanhat historialliset metsästysvaunut ovat varastossa lukkojen takana, eikä kukaan näe niitä. Sieluni silmillä minä kuitenkin näen, kuinka kauniit ja edustavat ne olisivat Metsästysmuseossa esillä Maexmontanin kokoelmien joukossa! Metsästysvaunut kun ovat meillä harvinaisia nähtävyyksiä. Pentti Kataja Käpälämäki 1 / 2013 21 Muistumia radion Luontoilloista M ielestäni on todella yllättävää, että me kutakuinkin samat asiantuntijat jaksoimme olla mukana toteuttamassa vuorovaikutteista radio-ohjelmaa yli 32 vuotta, vuosina 1975 - 2007. Kiinnostustamme selittänee lähinnä se, että saimme tehdä ohjelmaa yhdessä kuulijoidemme kanssa. Oli ilo havaita, miten tarkkoja ja mielenkiintoisia havaintoja lukuisat kuulijamme olivat tehneet. Monet havainnot ja niihin liittyneet kysymykset johtivatkin pitkiin pohdintoihin yhdessä kysyjän kanssa. Ohjelman tuoreuden takasi se, että me asiantuntijat emme saaneet etukäteen tietää, mitä meiltä tullaan kysymään, joten minkäänlaisiin esitelmiin emme siis voineet valmistautua. Me, studiossa istuvat asiantuntijat kuulimme kysymykset täsmälleen samaan aikaan kuin kaikki ohjelmamme kuulijat, mikä lienee lisännyt jännitystä myös ohjelman kuuntelijoiden keskuudessa. Täten meidän ryhmämme voimin tuotettu ohjelma säilytti yleisönsä kaikki kolme vuosikymmentä. Eivätkä Luontoillan lähetykset ole vieläkään radiosta loppuneet, vaan jatkuvat edelleen - tosin nyt uuden juontajan ja asiatuntijaraadin voimin. Ensimmäinen Veikko Neuvosen juontama Luontoilta lähetettiin 26.4.1975. Asiantuntijoiksi Neuvonen kutsui sopiviksi katsomansa lintu-, hyönteis-, kasvi- ja nisäkäsasiantuntijan. Muutaman lähetyksen jälkeen havaittiin, että myös kala-asiantuntija on välttämätön, sillä innokkaita kysyjiä olivat myös aluksi ”unohdetut” kalastuksenharrastajat! Kesään 1982 saakka lähetyksiä oli vain radiossa, kunnes sadas Luontoilta esitettiin juhlalähetyksenä televisiossa. Myöhemmin televisiolähetyksistä tuli yhä suositumpia, varmaankin erityisesti koska aloimme kiertää maakunnissa. Saatoimme havaita, että ohjelman televisiointi oli monella paikkakunnalla suuri tapahtuma, joka sai sadoittain kiinnostuneita paikan päälle lähetystä seuraamaan. Televisioinnin myötä meistä raadin jäsenistäkin tuli jonkinmoisia 22 Käpälämäki 1 / 2013 FT Matti Helminen toimi Luontoillan asiantuntijana yli 30 vuotta. Kuva: SMM / Ilja Koivisto. ”pikkujulkkiksia”, minkä seurauksena muistan saaneeni yllätyksenä kuulla monia hyviä havaintoja ja kysymyksiä, missä tahansa sitten liikuinkin! Olen edelleen vakuuttunut, että Suomen kansan kiinnostus luontoa kohtaan on ehtymätön ja sitä koskevan tiedon jakamisella on edelleen suotuisa vastaanotto. Mielenkiintoinen seikka on Luontoillan asiantuntijaraadin muodostuminen ohjelman alkaessa. Tietääkseni raati muodostui Veikko Neuvosen tuntemista ja mukaan kutsumista nuorehkoista biologeista, joilla Neuvonen arveli olevan riittävä kenttäkokemus. Olihan arvattavissa, että kuulijoiden kysymysten valtaosa tulee koskemaan soittajien luonnossa tekemiä havaintoja. Raatia muodostettaessa ei siis mitenkään otettu huomioon siihen kutsuttujen sukupuolta. Kuinka ollakaan raatiin tuli pelkkiä miehiä, mistä tosiseikasta meitä myöhemmin aika usein muistutettiin. Jouduimme sitä jopa lähetyksissä selittelemään. Tilapäisesti Luontoiltoihin osallistui useampikin nainen, ja aivan aluksi toisena juontajamme toimi Terttu Petäjä, joten naisenkin ääntä ohjelmissa kuultiin. Kun ohjelma pääsi vauhtiin, ja me esiintyjät saimme lisää itseluottamusta, havaittiin, että ohjelma ei tarvitse kahta juontajaa. Toisesta juontajaäänestä voitiin luopua, ja siten ohjelma tuli entistä sujuvammaksi. Toinen muutos ohjelman rakenteessa oli luopuminen kysymysten ja niihin vastaamisen välillä soitetusta musiikista, joka oli otettu aluksi mukaan tarpeellisena ajan täytteenä, koska pelkäsimme, että kysymyksiä ei riittäisi koko ajaksi. Musiikin sijan soittelimme vaihteeksi linnunääniä eli ”luontopoppia”, kuten sitä nimitimme. Mieleenpainuvimpia olivat lähetykset pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Muistan hyvin lähetyksen Riihimäeltä Erämessujen avajaisista, jolloin jouduimme istumaan urheilukentän keskellä kaukana yleisöstä, joka seisoi kentän laidalla. Yhteydenpito yleisön ja asiantuntijoiden kesken ei ollut aivan luontevaa, mutta ohjelma siitäkin tuli! Radion ulkolähetyksissä oli joskus mahdollista käydä sisällä lämmittelemässä, mutta televisiolähetyksessä se ei ollut mahdollista. Erityisen kylmä meil- lä ja yleisöllämme oli Ähtärin eläinpuistossa, jossa yleisö alkoikin vähin äänin poistua paikalta. Juontajamme Neuvosen olikin pakko yrittää parhaansa mukaan viihdyttää yleisöä, jotta edes muutama viimeinen olisi pysynyt paikalla. Menneistä Luontoilloista on mielessä montakin mielenkiintoista ongelmaa. Uskallan väittää, että useimmat niistä ainakin laiskanläksyksi saatuina aikanaan ratkesivat. Alkuvuosina meille kerrottiin myös uskomattomia havaintoja, usein jopa vuosikymmenien takaa, jotka jouduimme arkistoimaan ”selittämättömien asioiden museoon”. Mainittakoon kertomukset kyyn kierimisestä keränä ja hyppimisestä pitkin loikin. Kerran saimme myös hieman epäluotettavalta tuntuvan kertomuksen kurjen talvehtimisesta teerenruokintapaikalla jossain Keski-Suomessa. Keskustelu päättyi muistaakseni siihen, että ilmoitimme uskovamme havaintoon vain joko käymällä paikan päällä tai jonkun tuntemamme lintuharrastajan varmistamana. Myöhemmin ilmeni, että koko kysymys oli huijausyritys, joka perustui vedonlyöntiin. Onneksi emme menneet aivan suin päin lankaan. Pyrimme ottamaan jokaisen kysyjän vakavasti välttäen soittajan nolaamista, vaikka kerrottu havainto olisikin ollut ilmeisen väärä. Luontoillan 300. istunto radioitiin Korkeasaaresta kesällä 1994. Vasemmalta lukien Seppo Vuolanto, Ilkka Koivisto, Seppo Vuokko, Kauri Mikkola, Harri Dahlström, Matti Helminen ja Veikko Neuvonen. Kuva: YLE-KUVAPALVELU / Seppo Sarkkinen. Käpälämäki 1 / 2013 23 Meidän roolimme Luontoilloissa päättyi Veikko Neuvosen jäädessä eläkkeelle joulukuussa 2007, jolloin ohjelman miehitys täysin uudistettiin. Viimeinen televisiolähetys tapahtui Mäntässä kesällä 2006, josta muistan erityisesti kuulijoittemme/katsojiemme mukanaan tuomat monet näytteet, joita me asiantuntijat parhaamme mukaan määritimme tai kommentoimme. Myös radioon saimme usein mielenkiintoisia näytteitä, joita saatoimme vain kommentoida, mutta joita kuulijat eivät tietenkään voineet nähdä. Mieltä lämmittävää olivat myös meille lähetetyt lahjat. Muistan ainakin kerran syöneeni studioon lähetettyä mustikkapiirakkaa. Paras radio-ohjelmien yhteydessä saamani lahja olivat kuitenkin innostuneen kuulijan kutomat lämpimät saapassukat, joita en ole hennonnut edes paljon käyttää, vaan olen ne visusti säilyttänyt muistona ”luonnonselittäjä”-ajasta. Matti Helminen Toimeentulo jääkauden olosuhteissa E urooppalaisen ihmisen päivittäinen ravinnonhankinta on helppoa ja turvattua, siitä pitää huolta järjestäytynyt yhteiskunta kaikkine toimintoineen. Unohtamatta historiallisena aikana eläneiden ihmisten ponnistelua elantonsa hankkimiseksi, on syytä muistaa, että mannerjään peittäessä suurta osaa Euroopasta sen reuna-alueilla eli ihmisiä. Nämä erillisinä populaatioina eläneet ihmiset ovat olleet osittain nomadisen keräilymetsästyskulttuurin varassa, mutta myös pysyvämmän metsästys-elinkeinon harrastajia. Mahdollisuuden tähän tarjosivat jokilaaksojen luolat, joita on syntynyt erityisesti mesotsooisen maailmankauden kerroskivialueilla. Näitä trias-, jura- ja liitukautisia kivilajeja on vuosimiljoonainen vesieroosio kuluttanut uskomattomaksi luolien verkostoksi. Niiden tutkiminen on tuonut valtavan määrän tietoa ihmisen selviytymisestä ajan olosuhteissa. Euroopassa elivät rinnakkain sekä primitiivisempi neandertalin ihminen että kehittyneempi nykyihminen (Homo sapiens sapiens), kunnes jälkimmäinen syrjäytti edellisen. Löydetyt kivityökalut ja -aseet kertovat valmistustekniikan kehittymisestä tuhansien vuosien aikana, minkä perusteella puhutaankin eri kulttuurikausista. Näiden erot näkyvät samassakin luolassa, joka on siis saattanut olla asuttuna tuhansiakin vuosia. Huolimatta taituruudesta pyyntivälineiden valmistuksessa tai niiden käytössä, on 24 Käpälämäki 1 / 2013 suurriistan pyynti ollut helpompaa ryhmätyötä tekemällä. Kookkaat saaliseläimet ajettiin luonnon muovaamiin loukkuihin, rotkoihin tai soihin, joista ei poispääsyä ollut. Näissä taisteluissa oli metsästäjäkin vammoille alttiina. Luulöydöistä on todettu vakavia, ilmeisesti visentin tai alkuhärän sarvien jättämiä vammoja. Vaarallista suurriistaa olivat myös hirvet ja mammutit. Pleistoseenikaudella Euroopassa olivat yleisiä leijona, leopardi, villasarvikuono sekä hyeena. Jäätikön vetäytymisvaiheen aikana vallinnut tundraa ja aroa muistuttava kasvillisuus ylläpiti suuria peura- ja hevospopulaatioita, joita tietysti tavoittelivat myös em. petoeläimet. Luoliin asettuessaan ihminen saattoi todeta tulleensa karhun reviirille, joten seuraukset voi arvata. Karstiluolia löytöineen tavataan Atlantil- Viimeisimpien tutkimusten mukaan Etelä-Ranskan Ardechen alueella sijaitsevan Chauvet’n luolan kalliomaalaukset ovat vanhimmat tähän mennessä löytyneet. Karhumaalauskin on todennäköisesti yli 30 000 vuotta vanha. ta Lähi-Itään ulottuvalla vyöhykkeellä, mutta Ranskan Keskusylängön ja Espanjan luolat ovat tulleet erityisen kuuluisiksi. Monet niistä sijaitsevat Dordogne- ja Vezêre-jokien varsilla. Niiden suurenmoiset eläinkuvat kertovat meille niin metsästyskulttuurista kuin ihmisen uskomattoman korkeasta taiteellisesta ilmaisukyvystäkin. Arvoitukseksi jää, liittyivätkö kuvat paikallisen populaation riitteihin, vai halusiko tekijä ilmentää luomisvoimaansa omaksi ilokseen. Samassa luolassa kun on kuvia eri aikakausilta, ja kuvat saattavat peittää edeltäjiään. Urpo Karilainen FM, Hyvinkää. Toiminut maantieteen ja biologian lehtorina. Alaan liittyen valokuvaus ollut pääharrastuksena ja eläkeläisenä aktiviteetti painottunut kulttuurimaantieteen puolelle. Käpälälaudassa Metsästysmuseo ry:n hallituksen uusi jäsen Nimi Ikä Koulutus ja ammatti Kotipaikka Pirjo Ilvesviita 53 v. Aluepäällikkö, YTT, KL Rovaniemi 1. Mitä harrastat? Luonnossa liikkuminen eri vuodenaikoina ja eri muodoissaan on mieluisinta. Kiireetön retkeily, pienriistan ja hirven metsästys, lintujen tarkkailu, marjastus, hiihto, pyöräily ja juoksu. Lisäksi harrastan lukemista, kuorolaulua kamarikuorossa, teen neuletöitä ja joskus innostun kirjoittelemaan kaikenlaista riistaan ja metsästykseen liittyen. jen metsästys ja hirvenpyynti, joita molempia harrastan. Lisäksi olen vuosia kestäneissä tutkimuksissani tarkastellut metsästyksen historiaa ja eräkulttuuria sekä niissä tapahtuneita muutoksia ja viettänyt lukemattomia tunteja metsästyskirjallisuuden parissa, joten suhdetta voi kuvailla suorastaan intohimoiseksi. 3. Kuvaa lyhyesti paras luontokokemuksesi Mieleenpainuvia luontokokemuksia on useita. Umpihankihiihto kuuraisessa metsässä teeriparven ruokailua seuraten. Aurinkoisen kirpeä syysaamu hiljaisessa erämaassa kaukana kaikesta rinkka selässä ja kivääri kainalossa. Onnistunut perhon heitto ja harrin nykäisy. Se tunne, kun keväällä kuulee ensimmäisen kuovin äänen ja tuntee vastalämmenneen maan tuoksun. 2. Millainen on suhteesi metsästykseen? Kulttuurijahdilla tukea mielenterveyskuntoutujille Metsästys on yksi keskeisimpiä asioita elämässäni jo työnkin vuoksi. Tehtävänihän on luoda edellytyksiä suomalaisen metsästyksen ja eräkulttuurin jatkuvuudelle ja niiden kehittymiselle. Eniten itseäni kiinnostaa kanalintu- petus- ja kulttuuriministeriö myönsi keväällä 2011 Suomen Metsästysmuseolle valtionavustuksena 5 000 euroa käytettäväksi Kulttuurijahti-hankkeeseen, jon- O Käpälämäki 1 / 2013 25 ka tavoitteena on luoda Riihimäen seudulle verkosto tukemaan mielenterveyspotilaiden hoitoa ja kuntoutusta. Rahoituksen turvin talvella 2012 muodostettiin hankkeelle yhteistyöverkosto, jonka toimijoina olivat Riihimäen taidemuseo, Kanta-Hämeen Sairaanhoitopiirin Riihimäen yksikön psykiatrinen osasto, Riihimäen Nuorisoteatteri ry., Kanta-Hämeen Lintutieteellinen Yhdistys ry., Riihi-Jouset ry. ja Riihilatu ry. Toimintaa suunnittelemaan saatiin Hämeen Ammattikorkeakoulun ohjaustyön opiskelijat Reetta Alakallaanvaara, Kaarina Hartikainen, Reetta Koskinen, Jenni Iso-Pietilä, Vivi Virtanen ja Laura Yli-Kovero, joille hanke oli osa työharjoittelua. Joulukuussa opiskelijat keräsivät kyselyllä psykiatrisen osaston kuntoutujilta taustatietoa kuntoutusohjelman suunnittelun pohjaksi. Ohjelma tehtiin psykiatrisen osaston ylihoitajan Anja Siltasen, Metsästysmuseon museopalvelupäällikkö Ilja Koiviston ja taidemuseon intendentti Tanja Pääskysen ohjauksessa. Tammikuussa 2013 psykiatrisen osaston kuntoutujista muodostettiin kymmenen hengen pienryhmä, joka kokoontui noin kerran viikossa toukokuun alkuun saakka. Kokoontumiset muodostuivat erilaisista työpajoista, joiden sisältö perustui luonnon tarkkailun ja taiteen vuoropuheluun. Tammimaaliskuussa työpajat olivat HAMK:n opiskelijoiden vetämiä ja kokoontumispaikkana oli joko Metsästysmuseo tai Riihimäen taidemuseo. Myöhemmin keväällä ryhmä kiersi Pääskysen ja Koiviston johdolla verkoston toimijoiden toteuttamilla retkillä ja työpajoissa. Kaikilla kokoontumiskerroilla mukana oli kaksi psykiatrisen osaston hoitajaa. Sekä psykiatrisella osastolla että museossa toimintamalli todettiin erinomaiseksi. Hankkeella saatiin aikaiseksi pohja verkostolle, joka voi toteuttaa vastaavia kuntoutuskokonaisuuksia. Toiminnan jatkaminen ja laajentaminen vaatii kuitenkin lisäresursseja. Metsästysmuseolla ja taidemuseolla ei ole nykyisellä henkilökunnan määrällä mahdollisuuksia hallinnoida yhtä laajaa työpajatoimintaa. Myös kolmannen sektorin toimijoiden kulut olisi pystyttävä kattamaan. Erilaisia rahoitusmahdollisuuksia tarkastellaan ja pyritään löytämään toiminnalle jatkoa. Ilja Koivisto NYT MUSEOKAUPASTA KAIKKI PUUKOT JÄSENILLE -15% (Tarjous ei koske tilimyynnissä olevia käsintaottuja puukkoja) ESIM. VUOLUPUUKKO MUSEON LOGOLLA (norm. 28,00 €) 23,80 € + toimituskulut 5 € PUUKOT, SIENIVEITSET VERKKOKAUPASTA: WWW.METSASTYSMUSEO.FI Voit myös tilata sähköpostilla: [email protected] tai soita p. (019) 722 294 26 Käpälämäki 1 / 2013 6820(10(76b67<6086(2 ),1/$1'6-$.7086(805< /LLW\MlVHQHNVL 6XRPHQ0HWVlVW\VPXVHRU\QMlVHQHQlROHWPXNDQDHGLVWlPlVVlVXRPDODLVHQHUlNXOWWXXULQVlLO\WWlPLVWl 3LLUURV0DUWWL$UNNR -lVHQHGXW+HQNLO|MlVHQHW -lVHQHGXW<KWHLV|MlVHQHW .lSlOlPlNLOHKGHQ LOPDLVHQSllV\Q0HWVlVW\VPXVHRRQ NXWVXWPXVHRQQl\WWHO\LGHQDYDMDLVLLQ WXRWHWDUMRXNVLDPXVHRP\\PlOlVWl DOHQQXNVHQPXVHRQRPLVWDMXONDLVXLVWD DOHQQXNVHQODLQDWWDYLVWDQl\WWHO\LVWl DOHQQXNVHOOD6XRPHQODVLPXVHRRQ PDKGROOLVXXGHQYXRNUDWDPXVHRQWLORMD HGXVWXVRLNHXVYXRVLNRNRXNVHVVD HGXVWXVRLNHXVYXRVLNRNRXNVHVVD .lSlOlPlNLOHKWL LOPDLQHQSllV\U\KPlQl0HWVlVW\VPXVHRRQ DOHQQXVPXVHRQRPLVWDMXONDLVXLVWD DOHQQXVODLQDWWDYLVWDQl\WWHO\LVWl WXRWHWDUMRXNVLDPXVHRP\\PlOlVWl DOHQQXNVHOOD6XRPHQODVLPXVHRRQ -lVHQPDNVXW 9XRVLMlVHQ KHQNLO|MlVHQHY $LQDLVMlVHQ KHQNLO|MlVHQH -lVHQPDNVXW /LLNHODLWRV YXRVLMlVHQ\\VHYXRVL DLQDLVMlVHQ\\VH <KGLVW\NVHWVHXUDWVllWL|W\P YXRVLMlVHQ\\VHYXRVL DLQDLVMlVHQ\\VH -lVHQHNVLYRLWOLLWW\lPDNVDPDOOD6XRPHQ0HWVlVW\VPXVHRU\QWLOLOOHMlVHQ\\VW\\SSLVLPXNDLVHQVXPPDQ 0XLVWDPHUNLWlQLPHVLMDRVRLWWHHVLSDQNNLVLLUURQµYLHVWLµRVDDQMRWWDYRLPPHOlKHWWllVLQXOOHMlVHQSRVWLD -lVHQHWK\YlNV\\0HWVlVW\VPXVHRU\QKDOOLWXV 0HWVlVW\VPXVHRQ,%$1WLOLQXPHUR),6:,)7%,&NRRGL2.2<),++ Käpälämäki 1 / 2013 27 28 Käpälämäki 1 / 2013
© Copyright 2024