kylakapula 2 2013_web
Kyläkapula Maakunnallisen kylä- ja hanketoiminnan tiedotuslehti Pirkan Kylät ry:n kyläasiamieshanke ja Pirkanmaan maaseudun kehittämisyhdistykset 2/2013 Pohjoismaissa oli tapana, että viestikapula kiersi kylässä talosta taloon kun kutsuttiin väkeä koolle kokoukseen tai annettiin hälytys nousta ylös. Kyläkapulan mukana kulki kulloinenkin sanoma. KyläKapula Pääkirjoitus Sisällys: ! ä t l i l y Pirkan K Kuva: Linda Peltola s y d h e v Ter K iitokset jälleen kerran teille kaikille toimintarikkaasta vuodesta. Vuoteen on mahtunut niin kyläsuunnittelua, maaseutuasumista – ja sen puolustamista, turvallisuutta ja montaa muuta asiaa. Järjestöjen toiminta keskittyy yleensä aina sen yhden asian ympärille, niin tietysti tavallaan kylä- ja asukastoimintakin – sen asumisen ja oman elinympäristön. Se sitten kattaakin koko elämän kirjon! Kylätoiminnan hienouteen kuuluu se, että sitä ei ylhäältä päin ohjailla, yhdistykset toimivat juuri niin kuin he haluavat. Apua ja ideoita toimintaan on kuitenkin saatuvilla. Tämän vuoden yksi isoimmista töistä on ollut Pirkanmaan kyläohjelman tekeminen seuraavalle seitsemälle vuodelle. Kiitettävästi olen saanut teiltä ajatuksia ja ideoita siitä, mitkä ovat tärkeimmät toimet mitä Pirkan Kylien ja kylien niin halutessaan pitäisi seuraavan seitsemän vuoden aikana tehdä. Ohjelma ei ole Pirkan Kylien toimintasuunnitelma, vaan se on meidän kaikkien yhteinen ohjelma, jonka toimia voimme omalla toiminnallamme toteuttaa. Ohjelma alkaa suurin piirtein olla kasassa, ja valmistuu tämän vuoden loppuun mennessä. Ohjelmaan on muodostunut kolme pääotsikkoa, joiden alle konkreettiset toimet sujuvasti sijoittuvat. Pääkohdat ovat maaseutuasuminen, yhteistyöstä ja yhteisöllisyydes- 2 • 2013 tä voimaa sekä arjen sujuvuus ja turvallinen arki. Ohjelmassa on kovia tavoitteita, eikä yhteiskunnan heikko taloustilanne mitenkään helpota asiaa. Toisaalta kuntien ahdinko avaa ovia aivan uudenlaiselle yhteistyölle, enkä tässä tarkoita sitä, että kylien pitäisi hoitaa kunnan tehtäviä talkoilla. Moneen suuntaan toteutettavan yhteistyön avulla voimme löytää uusia tapoja toteuttaa palveluita ja ehkä jopa parantaa niitä. Useat kyläyhteisöt toimivat suunnitelmallisesti. Toiminta pohjautuu kunkin kylän omaleimaisuuteen ja vahvojen puolien huomioimiseen. Ensi vuosi onkin hyvää aikaa tehdä kylillä tulevaisuuden suunnittelua, jotta olemme valmiit taas seuraavaan ohjelmakauteen. Leader –rahoitus on ollut ja tulee olemaan jatkossa entistäkin tärkeämmässä roolissa kylien omaehtoisessa kehittämisessä. Näillä näkymin kyläasiamies palvelee teitä myös ensi vuonna ja voin olla teidän apunanne myös tässä suunnittelussa. Kyläkapulan painettu versio joutuu valitettavasti pitämään taukoa ensi vuoden, mutta lehti jatkaa elämäänsä sähköisenä versiona. Pääkirjoitus .............................................................................................2 Pirkanmaan Vuoden kylä 2013 Rautajärvi ........................................... 4 Puheenjohtajan palsta .......................................................................... 6 Omatoimiraha Lempäälässä .................................................................. 7 Kolmas sektori turvallisuuden osatekijänä .......................................... 9 Kansainvälisen maataideteoskokoelman synty .................................... 11 FIN – GER – NET –vuoroin vieraissa ..................................................... 13 Kuulumisia Arkadianmäeltä: Arto Satonen ........................................ 18 Kyläraitti ja Lähivastuukampanja jälleen ensi vuonna ........................... 19 SLMSC – lihanjalostajien nettipohjainen koulutus .............................. 20 Kauhtuan sauna – Talkoilla ja sydämellä ........................................... 21 Outdoor Action Finland ..................................................................... 22 Kantri ja Rantajätkät ............................................................................ 23 Tamminiemen saha vastasi tarpeeseen ........................................... 24 Mastu-hanke ........................................................................................ 25 Parkanon Ponteva toimii nimensä mukaisesti .................................... 26 Kyrösjärvellä voi vesihiihtää kaapeliradalla ........................................ 27 Purnu –kesänäyttely ............................................................................ 27 Etelä-Pirkanmaan metsäbiotalouden tiekartta .................................. 28 Brewsters -panimo Kylämäkoskella ...................................................... 29 Pirkanmaan maaseudun kehittämisohjelma ........................................ 30 Pirkanmaan maakuntastrategia ............................................................ 30 Tärkeitä yhteystietoja .......................................................................... 31 Terveisin, Kyläluuta Marja Pirkanmaan Vuoden kylä valinnat Pirkanmaan vuoden kylä: Rautajärvi, Pälkäne Vuoden tulokas: Kylmäkosken asema, Akaa Kylätoiminnan tiennäyttäjät: Leena Virri- Hanhijärvi, Lantula, Sastamala Minna Sarvijärvi, Parkkuu, Ylöjärvi Jouni Neste ja Rami Pekkanen, Visuvesi, Ruovesi Pirkanmaan Vuoden kylä 2013 on täyttä Rautaa! Rautajärvi Pälkäneeltä valittiin Pirkanmaan vuoden kyläksi tänä vuonna. Kilpailun suosio oli huima, peräti 29 kylää oli ehdolla, ja useampikin kylä sai monta ehdottajaa. Rautajärvi veti tässäkin pisimmän korren, se keräsi peräti kuusi ehdotusta. Yhteistyön osaamattomuudesta ei voi ainakaan kylää syyttää. Jos hämäläinen osaa ehdottaa naapurikylää palkinnon saajaksi, siinä pitää oikeasti olla jotain erikoisen onnistunutta. Rautajärvi kulkee muutenkin vastavirtaan, muualla olemme tottuneet siihen, että palvelut karkaavat aina vain kauemmaksi. Rautajärvellä ne vain paranevat. Viime vuona kylään saatiin uusi kyläkauppa, samaan kiinteistöön muutti täyden palvelun kahvila Elo-Tähkä ja kampaamo. Näin muodostui Pälkäneen “Itäkeskus”. Kylään kunnostettiin myös talkoovoimin kuntosali. Kyläläiset saivat Luopioisista kunnan vanhat kuntosalilaitteet ilmaiseksi, kylältä löytyi kiinteistö, joka porukalla remontoitiin kuntoon. Kiinteistön omistaja vuokraa tilaa nimelliseen hintaan, tähän saadaan myös kunnan tukea. Kuntosalin myötä onkin kylällä alkanut varsinainen kuntoilubuumi. Kuntosalilla ei käydä vain yksin tai perheen kanssa hikoilemassa, vaan salin käyttäjistä on muodostunut useita aktiivisia kaveriporukoita. Kylä on muuttovoittoinen, vanhoihin liiketiloihin saneerataan vuokra-asuntoja, uusia tontteja on tulossa valmisteilla olevan kyläkaavan avulla. Muita palveluita ovat kyläkoulu, ryhmäperhepäiväkoti, asiamiesposti ja matkahuolto, sekatavarakauppa, kampaamo, jäsenkorjaaja-hieroja, urheilukenttä, jääkiekkokaukalo ja hiihtolatuja. Kunnan vesi- ja viemäriverkosto on kylällä. Kylältä aikoinaan kaikonneet palvelut on saatu takaisin asukkaiden hyvällä yhteistyöllä ja uskolla tulevaisuuteen. Yksi uusista kyläläisistä ja saman tien kylätoimintaan hurahtaneista on sveitsiläinen Ueli Dubach. Hän kertoo viettäneensä häitänsä kolmekymmentä vuotta sitten Rautajärvellä ja nyt eläkkeelle päästyään hän muutti Suomeen ja Rautajärvelle – Tykkään hirveästi tästä paikasta. Minä tunnen kaikki, ja kaikki tuntevat minut. Täällä on todella ystävällistä porukkaa, hienosti on otettu vastaan Ueli vakuuttaa ja ihan suomeksi. Kylän ilme on muuttunut viimeisen vuoden aikana saatujen parannusten ansiosta huomattavasti. Muutos on lähtenyt ihmisistä itsestään, sitä ei ole tuotu ulkopuolisten voimin. Kylällä toimii aktiivinen kyläyhdistys, vanhojen mopojen harrastajaporukka Helvetin Tunarit sekä VPK ja Maamieseuralla on oma talo Rautahovi, jota vuokrataan juhliin ja jota käytetään vilkkaasti harrastustoimintaan. Kylältä löytyy myös harrastajateatteri. Kylällä on valtava määrä yhteisiä tapahtumia ja harrasteita kaikkina vuoden aikoina. Yhdistykset ja eri harrastajaporukat tekevät hyvin yhteistyötä. Yhteistyötä osataan tehdä myös naapurikylien ja kunnan kanssa. On Kuutamohiihtoa, Jääpiitvei –tapahtumaa, pappamopopullinkia, taidetta, kyläkirkkoa, beachvolleyta, pesäpalloa, frisbeegolfia, markkinoita, myyjäisiä, juoksutapahtumaa ja halloween juhlia. Kaikki ikäryhmät on toiminnassa hienosti huomioitu. Porukalla huolehditaan keväisin ja syksyisin harrastuspaikat kuntoon. Paikallinen toimija huolehtii kunnan tuella hiihtoladuista. Mökkiläisiä palvellaan pitämällä kahvilassa nettipalvelua. Laavu ja kota ovat yhteisessä vapaassa käytössä, kunnosta ja varauksista huolehditaan porukalla. Kyläläisille ja mökkiläisille on tarjolla myös ilmaisia venepaikkoja. Ja ei, kylä ei ole tuhannen asukkaan taajama, vaikka kaikesta tästä voisi niin kuvitella. Kylä on ihan tavallinen pikkukylä maaseudun rauhassa. – Kenenkään ei tarvitse tehdä yksin mitään, vaan kaikki tehdään porukalla ja yhdistykset yhdessä, vakuuttaa Rautajärven kyläyhdistyksen sihteeri Terttu Salmela. – Mutta kyllä huomasi kesän markkinoilla, että olemme saaneet Vuoden kylä arvonimen – hirveästi oli uutta porukkaa markkinoilla ihan vaan tutustumassa kylään, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Katja Vuorinen. Hämäläiseen luonteenlaatuun ei itsensä kehuminen oikein istu, mutta erityisesti mökkiläiset ovat olleet innoissaan siitä, että oma kylä on tällaisen tunnustuksen saanut. – Mutta kyllä me ehkä vähän suoremmassa nykyään kuljetaan kun Pälkäneellä käydään nauravat kylän aktiivit, kauppias Pia Uusitalo ja kyläyhdistyksen varapuheenjohtaja Elina Penttilä. – Eikä jäädä lepäämään laakereilla. Nyt keskitytään asukashankintaa, ja tämän tueksi tehdään uusi kyläsuunnitelma. Kukkia – hankkeen kanssa on tulossa laituriremontti, tapahtumista seuraavana on joulumyyjäiset. – Kyllä tässä puuhaa riittää, mutta ei haittaa, tämä on kuitenkin niin kivaa, vakuuttavat naiset yhdestä suusta. Teksti: Marja Vehnämaa Kuvat: Terttu Salmela Vuoden maaseutuhenkilö: Heidi Tanhua, Virrat Leena Virri –Hanhijärvi (kuvassa vas.) palkittiin myös Lokaalissa Tammelassa valtakunnan Maaseudun tiennäyttäjänä Viisinkertainen moottorisahaveiston Suomen mestari Markku Tuominen on Rautajärven markkinoiden vakioesiintyjä, melkein kotikylän poikia kun on. Markkinoilla muistettiin kylälle syntyneitä vauvoja perheineen Puheenjohtajan terveisiä Kylätoimijoilla sitä piisaa haasteita O n tulossa mm. sote- ja kuntauudistus, kouluverkkoja tarkastellaan ja säästöjä etsitään kaikilla mahdollisilla tavoilla kuntien kuralla olevan talouden pelastamiseksi. Yleensä se tarkoittaa sitä, että kylien ennestäänkin olemattomista palveluista häviää loputkin. Lähes kaikki esimerkit kuntaliitosten jälkeen viittaavat siihen, että palvelut liitettyjen kuntien alueella katoavat keskittämisen myötä ns. isäntäkuntaan ja jopa vanhoista kirkonkylistä tulee nukkumalähiöitä. Päähäni ei kerta kaikkiaan mahdu miksi kaiken pitää olla suurta ja kaunista keskitettynä yhteen paikkaan. Miksi ei niitä keskustan lapsia voisi yhtä lailla kuskata kylille kouluun lähemmäs luontoa? Kenellekään ei vaan ole tullut mieleen kääntää asiaa ylösalaisin ja edes ehdottaa saati kokeilla joskus. Uudenlainen avaus perusopetukseen on tullut Seinäjoelta, jossa pieniin kyläkouluihin ollaan järjestämässä varhaiskasvatuskeskuksia 0-8 vuotiaille, ensimmäisen aloittaa Haapaluoman kylässä 1.8.2014. Joutsan Rutalahden kylän yhteinen hanke pelastaa kyläkoulu perustamalla osakeyhtiö sen sijaan kaatui kunnanvaltuustossa. Vuoden 2012 maaseutukasvoksi nimetty ohjaaja Kari Väänänen puhui kylämatkailuseminaarissa Valkeakosken Metsäkansassa 30.10. siitä, että maaseudulla pitää olla työpaikkoja koska tyhjää kylää on ihan turha puolus- taa. Matkailun kehittäminen on erittäin hyvä konsti saada myös maalle työpaikkoja. Suomessa on erinomaiset mahdollisuudet varsinkin luontomatkailun edistämiseen. Meillä on tilaa, tuhansia järviä, vuodenaikojen vaihtelu, metsiä, sieniä, marjoja, erilaisia maisemia ja vaikka mitä muuta, ainoa mikä puuttuu on vuoret. Me emme vaan välttämättä ymmärrä, että meille itsestään selvyys voikin olla muualta maailmasta tulevalle täysin ainutlaatuinen kokemus. Meillä on myös puhdasta ruokaa, omaleimainen ruoka- ja käsityökulttuuri, joita kehittämällä ja markkinoimalla voisi luoda uusia työpaikkoja. Meidän pitäisi brändätä kylämme ja niiden loistavat mahdollisuudet, uskaltaa olla omaleimaisia ja ottaa riskejäkin tulevaisuuden turvaamiseksi ja se vaatii kylien liiketoiminnan kehittämistä. Pelkkä talkootyö ei kanna loputtomiin. Mikään ei valitettavasti tuota heti vaan vaaditaan paljon työtä ja pitkäjänteisyyttä, mutta sitähän me olemme tottuneet tekemään. Emmehän sorru tekemään kunnan ja valtion velvollisuuksia palkatta vaan kohtuullista korvausta vastaan uusia tapoja ja menetelmiä luomalla! Rauhallista joulun aikaa ja työteliästä vuotta 2014! Anne IN MEMORIAM Pirkan Kylien perustaja ja ensimmäinen puheenjohtaja sekä valtakunnan neljäs kylähullu Antti Jokinen poistui keskuudestamme 11.11.2013. Askel hiljenee – seisahtuu, liekki hiipuu – sammuu. On kiitoksen ja jäähyväisten aika. Säijän Typynranta on esimerkki hyvästä kylätoiminnasta, sillä umpeenkasvaneen lahden kunnostaminen, laituri ja pukusuoja, venepaikat sekä pysäköintipaikka ovat talkootyön tuloksia. Hätäisesti ei Säijässä tarvitse uintireissua viettää, sillä rannassa on myös leikkipaikka ja grillikatos. Lempäälän kunnan omatoimirahaa ja kannustinpalkkioita yhdistyksille ja muille toimijoille Lempäälän kunnalla on ollut vuodesta 1990 lähtien kuntalaisten omatoimisuuteen ja yhteisöllisyyden kehittämiseen liittyvä omatoimirahan hakumahdollisuus. Vuonna 1990 hallinnon kokeiluun liittyvänä uutena määrärahana talousarvioon varattiin omatoimirahaa 280.000 markkaa ja sen laskentaperusteena käytettiin 20 markkaa/ asukas. Nyt historiaa kolmetoista vuotta taaksepäin ajatellen voidaankin sanoa, että omatoimirahan hakumahdollisuus on ollut Lempäälän kuntalaisille merkittävässä määrin hyödyksi, jossa kuntalaisten omatoimisuus ja yhteisöllisyys on kehittynyt vuosi vuodelta. Lempäälässä on esimerkiksi kylä- ja asukasyhdistysten määrä korkea. Omatoimiraha on tarkoitettu kuntalaisten omatoimisuuden tukemiseen, kuten ympäristön kunnostamiseen ja osaltaan kunnan palveluvarustuksen täydentämiseen. Tukea voidaan myöntää kuntalaisia edustaville yh-teisöille, kuten kyläja asukasyhdistyksille ja palvelutoimintaa harjoittaville haja-asutusalueen järjestöille. Omatoimisuuden tulee olla vähintään 30 prosenttia hankkeen tai toiminnan kokonaiskustannuksista (talkootyö tai yhdistyksen rahallinen panostus). Avustusta myönnetään pääasiassa tarvikehankintoi- hin ja työkonekustannuksiin. Omatoimirahaa on ollut mahdollista hakea esimerkiksi leikki-, harrastus- ja kokoontumispaikkojen rakenteisiin ja kunnossapitoon, katu- ja tieverkoston infrastruktuuriin ja varusteisiin, yhteisöllisyyden ja identiteetin kehittämiseen tai muihin hankkeisiin liittyvien toimenpiteiden toteuttamiseen. Vuodesta 2008 lähtien omatoimirahaa on voinut hakea tietyin edellytyksin yhteisöjen toimintaan yleisavustuksena ja/tai kyläsihteerin palkkaamisesta aiheutuviin kuluihin. Periaatteena on yleensä ollut, että avustettava kohde on kunnan Kuivaspään ja ympäristön kyläyhdistys ry toteutti omatoimirahalla alueella olevalle tiestölle tievalaistuksen. omistama tai kunnan maa-alueella, myös yksityistiet ja poikkeustapauksissa yleiset tiet on hyväksytty avustuskohteiksi. Perustellusti avustusta voidaan myöntää myös yhteisöjen hallinnassa oleville, yleistä käyttöä palveleville alueille. Myönnettävän omatoimirahan osalta edellytetään tarvittaessa, että määrärahan saajat ovat hankkeita toteuttaessaan yhteydessä kunnan eri toimialojen asiantuntijoihin ja noudattavat näiden antamia ohjeistuksia. Erityisesti leikkikenttä-, liikuntapaikka- ja tievalaistushankkeissa tulee hankkeiden liittyminen soveltua kunnan omaan vastaavaan toimintaan. Omatoimirahaa on ollut lähivuosina valtuuston määrärahapäätöksistä riippuen vuosittain haettavissa noin 40.000–70.000 euroa. Yleensä omatoimirahahakemusten yhteenlaskettu euromäärä on ylittänyt käytettävissä olevan määrän. Vuosien saatossa omatoimirahaa on myönnetty monenlaisiin tarpeisiin, esimerkiksi vuonna 1994 Lempäälän kunta myönsi 800 markkaa Mattilan kylään, Pyhällöntien valaistukseen. Tarina kertoo, että tämän johdosta kylällä järjestettiin valojuhlat, johon silloin Mattilan kylässä vaikuttanut Riitta Halme teki pienen näytelmänkin. Viime vuosien ajan kunta on edellyttänyt, että omatoimiraha-hankkeet eivät tulisi olla päällekkäistä toimintaa toisten hankkeiden kans- Oriveden Leväslahdella mietittiin kylän ja arjen turvallisuutta viime keväänä. (kuva Jouko Lehtisalo) Kolmas sektori turvallisuustyön osatekijänä Pyhällön näkötorni eli Mattila-torni. Tämä Mattilan kyläläisten ylpeydenaihe kertoo koko komeudellaan talkootoiminnan voimasta. Kovan työn tuloksena syntyneen tornin tasanteelta näkyy mm. Valkeakosken tehtaan piiput, Hervanta ja Näsinneula. Pyhällönvuori on myös hyvä retkeily- ja virkistyskohde. sa ja mikäli mahdollista, ensisijaisesti tulisikin hankkeille hakea esimerkiksi Leader-rahoitusta. Kunnan ulkopuolista hanketoimintaa Lempäälän kunta tukee erillisellä kannustinpalkkiolla. Kannustinpalkkion tavoitteena on myötävaikuttaa siihen, että kunnan alueella vaikuttavat lempääläiset eri toimijat, kuten esimerkiksi yhdistykset ja yritykset, aktiivisesti hakevat Leader- ja muita hanke- sekä yritystukia ja rahoituksia eri rahoituslähteistä ja toteuttavat niitä onnistuneesti. Timo Perälampi maaseutupäällikkö Lempäälän kunta Kuvat: Lempäälän kunta Turvallisuuden parantaminen ja tehokas ongelmien ratkaisu edellyttää koordinoitua yhteistoimintaa kaikilla yhteiskunnan sektoreilla niin valtakunnallisella, alueellisella kuin paikallisellakin tasolla. Pirkanmaan Turvallisuusklusteri on yhdistänyt tietoja, taitoja ja käytännön toimintaa kokoamalla yhteen niin viranomaisten, tutkimuksen, koulutuksen kuin turvallisuusalan yritystoimijoidenkin edustajia. Keväällä 2013 toteutetun toiminnallisen tutkimushankkeen myötä, “Kolmas sektori turvallisuustyön osatekijänä”, yhteistyöhön saatiin mukaan myös kolmas sektori. Toteuttamassani tutkimuksessa kävi ilmi, että Pirkanmaalta löytyy iso joukko järjestöjä, jotka voivat olla monin eri tavoin mukana niin ar- jen turvallisuuden tekijöinä kuin turvallisuuden kehittämistyössäkin. Järjestöjen tekemän turvallisuustyön merkitys tuleekin kasvamaan tulevaisuudessa. Yhteistyö edellyttää tasavertaista kumppanuutta, jossa omistaudutaan tietyn tarkoituksen ja aikaansaannoksen saavuttamiseen. Eräs haastattelemani järjestötoimija totesikin hyvin sanoessaan: “Yhteinen tavoitteemme on turvallisuustason nostaminen - riippumatta siitä oletko virkamies vai et”. Olin tutkimushankkeen aikana mukana kolmessa Pirkan kylät ry:n ja Vapepan järjestämässä Arjen turvallisuus- kyläillassa kertomassa hankkeesta, teettämässä siihen liittyvää kyselyä ja keskustelemassa turvallisuusasioista. Turvallisuusasiat sekä kiinnostivat että huolettivat kyläläisiä. Suurimman huolen tuntui aiheuttavan se, että viranomaiset ovat kaukana, jonka vuoksi avunsaannin uskotaan kestävän hätätilanteessa liian kauan. Turvattomuuden tunnetta lisää se, että autioituneella maaseudulla naapuritkin saattavat olla entistä kauempana. Turvattomuutta aiheuttivat myös muun muassa liikenne, epämääräiset kaupustelijat, yhteiskunnan eriarvoistuminen, välipitämättömyys ja oman osaamisen puute toimia erilaisissa hätätilanteissa. Positiivista oli, että kyläläisillä oli aitoa halua osallistua monin eri tavoin turvallisuuden edistämiseen ja kehittämiseen. Kyläläiset toivoivat säännöllistä turvallisuuskoulutusta tärkeisiin turvallisuusteemoihin, muun ”Kyläyhteisöt pystyvät integroimaan turvallisuusajattelua kansalaispintaan aivan eri tavoin kuin viranomaiset.” Komisario Jouni Perttula. Kuva: Anna Byckling Kyläläiset rakensivat taustalla näkyvään rinteeseen laavun, josta avautuu upea näköala teokselle. muassa ensiapuun, liittyen. Koulutustilanteissa voisi samalla esitellä erilaisia kodin turvallisuusratkaisuja. Vaikutusta uskottiin olevan myös aktiivisemmalla turvallisuustiedottamisella. Vastauksissa ideoitiin tietoverkoston perustamista, jonka avulla voitaisiin viestiä esimerkiksi epämääräisistä liikkujista. Kylille olisi tarvetta saada koulutettuja yhdyshenkilöitä erilaisten hätätilanteiden varalle. Koulutetut henkilöt voisivat toimia samalla yhdyshenkilöinä viranomaisten suuntaan ja muodostaa eräänlaisen turvaringin. Vastanneilla oli myös halukkuutta auttaa viranomaisia hätätilanteessa. Jottei hyvät tutkimuksessa esiin nousseet ideat jäisi vain kauniiksi ajatuksiksi, Turvallisuusklusterin yhteyteen perustettiin kolmannen sektorin osaamisverkosto, jonka tehtävänä on toimia kaivattuna keskustelu- foorumina, viedä eteenpäin tutkimushankkeen aikana esiin nousseita tärkeäksi koettuja teemoja sekä määritellä tulevan yhteistoiminnan painopisteet. Verkoston ensimmäisessä kokoontumisessa oli paikalla lähes 30 toimijaa, myös teidän oma “kyläluutanne” Marja Vehnämaa. Kyläyhteisöillä on kylien turvallisuuteen liittyen merkittävä rooli, sillä arjen turvallisuus syntyy jokaisen yhteiskunnan jäsenen omien valintojen ja toiminnan kautta – siis arkisen tekemisen kautta. Kyläyhteisöt pystyvät integroimaan turvallisuusajattelua kansalaispintaan aivan eri tavoin kuin viranomaiset. Mielestäni kyläyhdistysten toiminnassa kannattaakin nostaa entistä enemmän esiin paikallisia turvallisuusasioita ja -ongelmia. Tärkeä kysymys onkin, millä konkreettisilla toimilla me voisimme parantaa asuinalueemme tai kylämme turvallisuutta? 10 On hyvä huomata, että turvallisuuden parantaminen ei ole ydinfysiikkaa. Kun toteutamme yhdessä käytännön läheisiä asioita, voimme saada aikaan arjen turvallisuutta parantavia asioita. Yhteistyössä on hyvä muistaa perusmatematiikasta poikkeava yhtälö: “Yhteistyössä 1+1 on aina enemmän kuin 2”. Kirjoitus on vain pintaraapaisu tutkimushankkeeseen ja sen tuloksiin. Tutkimusraportti on kokonaisuudessaan luettavissa viimeistään joulukuun alussa Polamkin raportteja sarjasta www.polamk.fi –>Tutkimus –>Julkaisut –> Raportteja sarja. Kirjoittaja, komisario Jouni Perttula, toimii Pirkanmaan Turvallisuusklusterin koordinaattorina Kansainvälisen maataideteoskokoelman syntyminen Pirkanmaalle Suomi alkoi teollistumaan nopeaan tahtiin toisen maailmansodan jälkeen. Kehityksen tueksi tarvitsi rakentaa koko maan kattava uusi ja kestävä infrastruktuuri. Teiden, vesiputkien, sähkölinjastojen rakentamisten pohjatöiksi tarvittiin tonneittain soraa. Kuljetuskustannusten minimoimiseksi soravarannot kartoitettiin suurten kasvukeskusten läheisyyteen. Yksi tällaisista paikoista oli Pinsiön kylä Pirkanmaalla. Kylän humuksen alle oli edellisen jääkauden aikaan kasau- tunut mittavat soravarannot jäätikköjokien ansiosta. Teknologinen kehitys ja peruskoulutus yhdistettynä suomalaiseen periksi antamattomuuteen olivat nostaneet Suomen vain muutamassa vuosikymmenessä Afrikan maiden tasolta yhdeksi Länsimaiden johtavista hyvinvointivaltioista. Sillä oli kuitenkin hintansa, joka näkyi eritoten ympäristössä. Esimerkiksi tehdaspaikkakunnille oli tyypillisiä saastuneina vesialueet ja soranottoalueille rumiksi kraate- 11 reiksi jätetyt soramontut. Pinsiön kylässä havahduttiin ongelmaan ja vuonna 1986 jolloin kyläyhdistys kokoontui keskustelemaan siitä mitä kylän turmelluille maisemille tulisi tehdä. Harjujen maisemoinnille haluttiin hakea ratkaisua, joka palvelisi sekä ympäristön, että teollisuuden etuja. Ympäristötaide oli vasta rantautunut muutamia vuosia sitten Suomeen Sara Hildénin Robert Smithsonin, maataiteen ”keksijän”, retrospektiivisen näyttelyn kautta vuonna 1982. Näyttelyä oli seurannut suomalaisten ensimmäisenä ympäristötaidenäyttelynä pidetty ”Siirrettävä Tuonela” vuonna 1983 Helsingin taidemuseossa Record Singers- ryhmän toimesta. Kenties näistä inspiroituneena kyläläisiin syttyi kunniahimoinen ajatus soraharjujen maisemoimiseksi kansainvälisen ympäristötaiteen avulla, joka veisi kylän myös maailman kuuluisuuteen. Kuvataiteilija Osmo Rauhala otti idean omakseen ja esitteli huikeata ideaa Yhdysvalloissa tapaamilleen kuvataiteilijoille ja kuraattoreille. Tapaamisten ansiosta, 90-luvun alkuun mennessä, Pinsiöön oli saatu vieraiksi jo mm. The Metropolitan Museum of Art:n johtaja Karl Katz sekä Robert Smithsonin leski, menestynyt kuvataiteilija, Nancy Holt. Projektiin liittyi mukaan myös Suomen Ympäristöministeriö, joka teki projektista kansallisen kärkihankkeen. Ideasta kiinnostui myös Yhdistyneet Kansakunnat nähden sen kansainvälisen tason mahdollisuutena lahjoittaen projektille 50 000 USD aloittamistukea. Nancy Holt valittiin suunnittelemaan ensimmäinen taideteos Pinsiöstä valitulle yhdeksän hehtaarin kokoiselle soraharjulle. Mukaan yhteistyöhön lähti myös Rudus Oy ja Pinsiöstä valittiin toinen soraharju maisemoitavaksi taiteen avulla ja taiteilijaksi valittiin Agnes Denes. Suunnitelmat molemmiksi teoksista valmistuivat ja perusteellisten valmistelujen jälkeen Denesin Puuvuori valmistui vuonna 1996 ja Holtin Yltä ja Altateos vuonna 1998. Vuonna 1999 valmistui Hämeenkyrön keskustan liepeille myös Erik Van Hoornin teoskokonaisuudet. Tämän jälkeen taideteosten markkinointi ja ylläpitotehtävät siirrettiin kolmelle kunnalle, Hämeenkyrölle, Nokialle ja Ylöjärvelle, joiden maantieteellisillä alueilla teokset sijaitsivat. Taideteosten ylläpito siirrettiin eteenpäin Pinsiön kylän yhdistyksille, jotka pienillä resursseilla selviytyivät tehtävästä kelvollisesti. Maa- ja ympäristötaiteen markkinoinnissa oli kuitenkin osaamisvajetta, joka aiheutti sen, että Pirkanmaalla taideteokset unohdettiin lähes tyystin. Samaan aikaan molemmat taideteokset saivat poikkeuksellisen suuren määrän kansainvälistä medianäkyvyyttä ja vierailijoita. Teok- sista kirjoittivat mm. The New York Times, Daily Telegraph ja The Sculpture Magazine. Columbia Universityn Sightlines oppikirja julkaisi Yltä ja Alta-teoksen kuvan kirjan kansikuvana ja mm. taidehistorioitsija Amy Dempsey nosti Pinsiön yhdeksi maailman merkittävämmäksi julkisen taiteen kokoelmaksi vaikka teoksia kokoelmassa vain kaksi, mutta kooltaan sitäkin vaikuttavampia. Tilanteeseen havahduttiin vuonna 2011 ja Nokian kaupunki teki aloitteen asian korjaamiseksi. Kolme kuntaa valmistelivat yhdessä hankkeen, jonka päätehtävät oli konservoida taideteokset mahdollisimman hyvään kuntoon ja luoda taidekokoelmalle markkinointisuunnitelmat. Minut valittiin Strata-hankkeen projektipäälliköksi ja aloitin tehtävässä elokuussa 2012. Suurin anti hankkeen aikana oli työskennellä yhdessä Pinsiön kyläläisten kanssa. Kesäkuussa toteututimme mm. ”Suuret Kissanpäivät Pinsiössä”- lasten festivaalin, johon saimme houkuteltua 1106 maksanutta asiakasta, mikä oli upea saavutus. Kyläläisten kanssa silmäni avautuivat yhteisöllisyydelle mitä kylissä edelleen on. Ja tämä yhteisöllisyys tuo elämään sisältöä ja antaa ihmisille tilaa kehittyä mahtaviksi persooniksi. Kaupunkiympäristöissä ihmisistä tulee varsin nopeasti toistensa kaltaisia. Kyläyhteisö on arvo jonka puolesta kannattaa taistella. Strata-hanke päättyi elokuussa 2013. Stratan seuraava askel on lähteä vetämään kuntien kulttuuriyhteistyön tiivistämistä entisestään sekä uuden taideteoksen valmistelu Pinsiöön. Tulevaisuutta ei kehitetä pelkästään taiteen vuoksi vaan toiminnan seurauksena on tarkoitus tuoda alueelle myös taloudellista hyvää esimerkiksi kulttuurimatkailijoiden ja hyvinvoinnin kasvun seurauksena. Kun on hyvä porukka koolla ja visio paremmasta tulevaisuudesta, vain taivas on rajana sille mitä kaikkea siitä voi seurata. Mikä ettei kunnianhimoisia ja hauskoja ympäristötaideteoksia ja tempauksia voisi levitä myös muualle Pirkanmaan kyliin? Pekka Ruuska Strata-hankkeen projektipäällikkö [email protected] 040-7634 369 Virtolaiset kylätoimijat lounaalla Saksalaisten isäntien kanssa. FIN-GER-NET – Vuoroin vieraissa Kansainvälistä kylätoimintaa Kuva alta, Nancy Holt. Kuvat: Strata. 12 Poko ry:n kv-hankkeet ovat yhdistäneet suomalaisia ja saksalaisia toimijoita jo muutaman vuoden ajan. Yksi hankkeiden yhdistämistä toimijoista ovat olleet kylätoimijat. Tapasimme ensimmäisen kerran saksalaiset kumppanit kesän alussa 2012 Ylä-Pirkanmaalla, ja seuravana syksynä pääsimme vastavierailulle Reinin-Hunsrückin alueelle LounaisSaksaan. Ryhmämme koostui seitsemästä virtolaisesta kylätoimijasta, matkanjohtajasta ja hankkeen vetäjästä Anu Schuolerista Poko ry:stä ja vahvistuksena ryhmässä oli kyläasiamies. Saksassa meistä pitivät hyvää huolta isäntämme Achim Kistner, Wolfgang Molz ja Michael Parma paikallisista toimintaryhmistä Hunsrückistä ja Welterbe Oberes Mittelrheintal:ista. Saksalaista kylätoimintaa Pääsimme matkan aikana tutustumaan moneen saksalaiseen kylään ja heidän mielenkiintoisiin hankkeisiin, sekä tietenkin upeisiin maisemiin. Saksassa kylät ovat tiiviisti rakennettuja yhteisöjä toisin kuin meillä. Jokainen kylä on myös oma kuntansa, vaikkakaan näillä pienillä kunnilla ei ole kaikkia niitä kunnan velvoitteita mitä meillä, vaan isommista asioista kuntayhtymät huolehtivat yhdessä. Järjestelmä on moniportainen, mutta siellä aidosti demokratian pienin yksikkö on juuri se kylä. Meille esitellyissä kylissä oli toteutettu monipuolisia hankkeita, näimme kunnostetun jauhomyllyn, kunnostettu- 13 ja kylien yhteisiä leipomoita, biomassalla toimivan lämpökeskuksen sekä huonokuntoisten rakennusten korjausta palveluasunnoiksi, sukupolvien taloksi tai yritysten käyttöön. Workshopeissa keskustelimme näistä aiheista sekä esittelimme toisillemme miten kylissämme on parannettu mahdollisuuksia hyvään elämään, vaikka palveluita ei omalla kylällä olisikaan. Myös Saksassa on tavoitteena pitää kylät asuttuina ja elävinä ja se, että vanhukset pärjäisivät omissa kodeissaan mahdollisimman pitkään. Näitä tavoitteita tukemaan oli järjestetty erilaisia bussi- ja taksipalveluita, joiden avulla oli mahdollista pientä korvausta vastaan saada kyydin alueen keskuspaikkaan. Muoto vaihteli eri kylissä, joissain homman hoitivat yrittäjät, jossain toi- Kyläilta Niederburgissa kylän leipomossa. Näkymiä Oberweselistä. Viinikellarissa Oberweselissä. 14 15 minta perustui talkoisiin, jossain palkkatyöhön. Matkat olivat joko säännöllisiä reittejä aikataulun mukaan tai ne saattoivat vaihdella asiakkaan asuinpaikan mukaan. Yhteistä näille kuitenkin oli, että mahdollisimman moni henkilö kuljetettiin samalla kertaa ja matkojen kaikki kustannukset eivät tulleet asiakkaille, vaan ne olivat tuettuja. Alueella oli myös vastaavanlainen systeemi viikonloppuiltaisin kylien nuorille, jotta he pääsivät turvallisesti kotiin esim. elokuvista. Vanhusten omassa kylässä asumisen tueksi oli olemassa myös avohuollon palveluita, kuten kyläsairaanhoitajia, kävelyttäjiä ja siivouspalvelua. Uusia lapsiperheitä oli houkuteltu kyliin ylimääräisten korjaus- ja rakennusavustusten kautta, ja jotkin kunnat myös maksoivat matka-avustuksia sellaisille henkilöille, jotka kävivät töissä esim. yli sadan kilometrin päässä Frankfurtissa. Tutustumisesta konkreettiseen yhteistoimintaan Jotta hyvin alkanut tutustuminen ei jäisi vain pelkästään toiminnan esittelyk- si, järjesti Anu vielä yhden tapaamisen meille, tällä kertaa täällä Suomessa. Saksalaiset vieraamme saapuivat suomeen syyskuun alussa keskelle kunnon vesisadetta. Vierailu alkoi Hämeenkyrössä, jossa heille esiteltiin Kyrön kylien, eli Hämeenkyrön kylien yhteenliittymän toimintaa. Tämän jälkeen siirryimme Virroille pariksi päiväksi. Suomen vierailun ohjelmaan kuului tutustuminen mm. Mimmin metsäkouluun Vaskivedellä sekä virtolaiseen matkailutarjontaan erilaisten aktiviteettien muodossa. Tärkeä osa ohjelmaa oli workshopit, joissa keskustelimme konkreettisista yhteistyömuodoista. Vierailu Virroilla eteni suunnitelmien mukaan upean syyssään saattelemana ja toisen päivän workshopissa Marttisen kodalla osallistujat onnistuivat esittelemään konkreettisia ideoita yhteistyön aikaansaamiseksi kylien välille. Kylien yhteisiksi tekijöiksi nousivat mm. kuorot, harrastelijateatteri ja urheiluseurat. Konkreettisia ideoita voisivat olla Vaskiveden “metsäkoulun” ja saksalaisten koulujen yhteistyö, Niederburgin “Sukupolvien Talo” esimerkkinä palveluiden tarjoamisesta kylätasolla, harrastelijateattereiden yhteistyö, Külz: in ja Vaskiveden lentopallojoukkueiden Virroilla testaamassa resiina-ajelua. Suomalaiset ja Saksalaiset kylätoimijat Torisevan maisemissa. Sivun kuvat: Achim Kistner 16 17 yhteistyö, kuorojen yhteistyö (Ober Kostenz – Vaskivesi), lähiruoka ja “Ystävä Kylä”-toiminta. PoKo ry:n kv-hankkeen päättyessä maaliskuun lopussa 2014 alueiden välinen yhteistyö voisi täten jatkua koulujen lisäksi ainakin kylätoiminnan tasolla. Tärkeintä tälle on oikeiden henkilöiden löytäminen – henkilöiden, jotka pystyvät itsenäisesti toimimaan yhteistyössä keskenään. Näiden tapaamisten ja workshopien avulla toimijat on tehty tutuiksi toisilleen ja he voivat nyt alkaa suunnitella omia toimenpiteitään, toki kv-koordinaattorin avustamana niin halutessaan. Marja Vehnämaa ja Anu Schuoler Kuvat: Juha Kallio Kyläraitti ja Lähivastuukampanja jälleen ensi vuonna Terveisiä Arkadianmäeltä Kunnat vähenevät, kyliä tarvitaan! Ystäväkylä-hankkeen parhaimpiin onnistumisiin kuuluvat Hämeenpuiston Kyläraitti –tapahtuma ja Lähivastuukampanja saavat jatkoa vuonna 2014. Hanke päättyy kuluvan vuoden lopulla mutta pääyhteistyökumppaneina toimineiden Pirkanmaan Osuuskaupan ja LähiTapiolan tuella molempien toteutuminen saatiin turvattua ensi vuodeksikin. Pirkan kylät ja 4H-järjestö ovat myös vahvasti mukana auttamassa. Kyläraitti kesän aluksi Kuntauudistus nähdään usein uhkana kylien toiminnalle. Asia voi kuitenkin olla juuri päinvastoin. Kunta- ja palvelurakenneuudistus mahdollistaa kylätoiminnalle aivan uuden roolin. Isommat kunnat eivät menesty ilman aktiivisia kyliä. Kuntien on keskityttävä ydintehtäviinsä, mikä jättää laajan toimintakentän kylätoimijoille. Sastamalan kaupunkin laaja kuntaliitos on tuonut vauhtia myös kylätoimintaan. Kun aiemmin identiteetti kohdistui kotikuntaan, niin nyt kylä on yhä useammin määrittelevä tekijä. Häijääläinen on häijääläinen, ei sastamalalainen tai mouhijärveläinen, kuten ei ole karkkulainenkaan sastamalalainen tai vammalalainen. Kuntauudistukselle ja palveluiden keskittämiselle vedetään yleensä yhtäläisyysmerkit. Tämä johtuu siitä, että kuntauudistus ajoittuu samaan aikaan poikkeuksellisen talouskriisin kanssa. On siis totta, että liitoskunnissa joitakin palveluita keskitetään. Yhtä varmaa on kuitenkin se, että pienet kunnat eivät itsenäisinä olisi kyenneet niitä rahoittamaan. Jotkut palvelut olisivat siis siirtyneet kauemmaksi riippumatta kuntaliitoksista. Suomessa joudutaan nyt oikeasti priorisoimaan asioita. On asioita, joita hoidetaan jatkossa tehokkaammin. Myöskin yksilönvastuu kasvaa, koska yhteiskunta ei enää voi huolehtia kaikesta. Veronmaksajien rahat eivät yksinkertaisesti riitä, kun vientituloja ei ole riittävästi. Viisaasti toimiva kunta etsii tässä tilanteessa itselleen kumppaneita, jotka voivat järjestää kuntalaisille tärkeitä palveluita tehokkaasti. Tämä on mahdollisuus sekä yrityksille, että kolmannen sektorin toimijoille. Osa kuntien tehtävistä on toki sellaista viranomaistyötä, jota ei voi ulkoistaa. Kunnilla on kuitenkin monia tehtäviä, joissa yritys tai järjestö voisi olla kunta parempi palveluiden tuottaja. Ruotsissa vahvasti eteenpäin viedyllä palveluhaasteella tämä voidaan to- dentaa. Yritys tai järjestö voi haastaa kunnan palveluiden tuottajana ja saada tehtävän itselleen, jos osoittautuu hinta/ laatu-suhde vertailussa paremmaksi. Kyläyhdistyksillä on hyvät edellytykset laajentaa reviiriään. Ne ovat syntyneet kyläläisten aidosta tarpeesta kehittää omaa elinympäristöään ja niillä on kyläläisten luottamus. Monissa kyläyhdistyksissä on sekä ammattimaista osaamista, että talkooväen intoa. Maakunnallinen ja valtakunnallinen organisoituminen edesauttaa vaativampienkin tehtävien hoitamista. Edunvalvontatyön ohella kyläseurat ovat tyypillisesti toimineet aktiivisesti harrastustoiminnan edistäjinä ja kylätapahtumien järjestäjinä. Monilla on myös näitä tarkoituksia varten hoidettavanaan kunnan omistuksessa oleva kylätalo tai vastaava tila. Kylätalkkaritoiminta on laajentanut reviiriä turvallisuusalalle. Luontaista on kehittää myös kunnan sosiaalipalveluita tukevaa toimintaa. Kuka kylällä asuvalle vanhukselle voi paremmin turvaa antaa kuin ne kyläläiset, joihin hän on oppinut luottamaan. Unohtaa ei sovi identiteettiäkään. Samaan aikaan, kun talous globalisoituu ja kunnat suurenevat, niin yhä useampi meistä kokee oman elinpiirinsä aiempaakin tärkeämmäksi niin maalla, kuin kaupungissa. Me haluamme samaistua niihin, jotka asuvat lähellä. Yhdistävä tekijä voi olla turvallinen koulutie lapsille, laajakaistayhteyksien rakentaminen tai vaikka kesäjuhlat. Se voi olla myös pidemmälle menevää vastuunkantoa toisistamme. Joka tapauksessa kylätoiminnan kehittämiselle on nyt yhteiskunnassa sosiaalinen tilaus. Arto Satonen Kansanedustaja, Sastamala (kok ) Tänä kesänä järjestetty ensimmäinen Hämeenpuiston Kyläraitti –tapahtuma keräsi hienosti yli 30 kylää eri puolilta Pirkanmaata Tampereen paraatipaikoille esittelemään omia parhaita puoliaan. Aurinkoisen sään houkuttelemana Kyläraitilla pyörähti päivän mittaan noin 4 500 kävijää. Palaute oli pääasiassa kiittävää ja tapahtumasta toivottiin vuotuista perinnettä, joten päätimme kääriä hihat ja ryhtyä toimeen. Päivämääräksi valikoitui lauantai 7.6.2014, jolloin huipentuu 2.-8.6. vietettävä Tampereen Vihreä Viikko. Kyläraitti haluttiin nostaa yhdeksi päivän päätapahtumista. Vihreän Viikon uutena iskulauseena on ”Tästä alkaa kesä!” ja sehän sopii upeasti myös Kyläraittiin. Kyläraitin teemoina ovat ensi vuonnakin paikallisuus, lähituotteet ja kotimaakunnan omaleimaisen tarjonnan nostaminen entistä paremmin ihmisten tietoisuuteen. Tapahtuma on oivallinen tilaisuus esitellä oman alueen kesätapahtumia, tuotteita, palveluita ja erikoisuuksia. Tarkempaa tietoa luvassa vuoden vaihteen jälkeen, mutta parhaiten pysyy ajan tasalla laittamalla sähköpostia järjestäjille oheiseen osoitteeseen. Lähivastuukampanjan ideahaku käynnistyy joulukuussa Lähivastuukampanjan tavoitteena oli tarjota helposti hyödynnettävää tukea kylä- ja paikallisyhdistyksille näiden itse ideoimaan ja toteuttamaan pienimuotoiseen paikalliseen toimintaan. Lopulta kampanja jakoi neljä tuhannen euron toimintarahaa. Tonnien turvin syntyi mm. tyttöjen oma piste Kolhoon, kesätöitä Raudanmaan kylän nuorille Kangasalla, puuhapaja ala-asteikäisille ”Tapahtumateltassa kisattiin muun muassa Juniorilähikokkisodan paremmuudesta”. Kuva Matti Pollari Hämeenkyröön sekä Virroille apua ja ohjausta nuorten työllistymiseen. Toteutus sujui hienosti ja myös byrokratiavapaaseen toimintamalliin oltiin hakijoiden taholta erittäin tyytyväisiä. Parasta kampanjassa oli rahojen suuntautuminen paikallisten itse ideoimaan toimintaan eli resurssit kohdistuivat suoraan todelliseen tarpeeseen. Ensi vuonna pyrimme lisäämään avustettavien kohteiden määrää. Lisäksi haluamme varmistaa toimintarahojen saajat hyvissä ajoin keväällä, joten käynnistämme ideahaun jo 2.12.2013. Kampanjan teemoina ovat yhteinen tekeminen sekä paikallisten nuorten työllistyminen ja kannustaminen. Kaikki ideat ovat tervetulleita, pääasia, että rahat menevät hyvään käyttöön ja yhteiseen touhuamiseen. Ei siis muuta kuin viisaat päät yhteen, visiot paperille ja hakemusta tulemaan! Yhteydenotot ja toimintatonni-ideat: [email protected] Lisätietoa: www.ystavakyla.fi/lahivastuu/ilmoittaudu-mukaan www.ystavakyla.fi/kylaraitti Ystäväkylä-hanke on Ekokumppanit Oy:n toteuttama, Pirkanmaan ELY-keskuksen MannerSuomen Maaseudun kehittämisrahastosta rahoittama yleishyödyllinen kehittämishanke. 18 19 Helposti saatavilla ja ymmärrettävissä SLMSC vahvistaa pienten lihanjalostajien asemaa nettikoulutuksella Liha-alan pientuotannon kannattavuutta pyritään parantamaan uudella nettipohjaisella koulutuksella (www.slmsc-project.eu). Koulutusmateriaali on ilmaista, ja se löytyy sivustolta myös suomeksi käännettynä. SLMSC-koulutusohjelma on nettipohjainen ollakseen mahdollisimman monen saatavilla. Se on myös ns. helposti lähestyttävä. – Kieli on simppeliä, ei teknistä jargonia eikä se vaadi korkeaa oppineisuutta. Mukana on hyviä esimerkkejä siitä, mitä muualla on tehty. Ne innovaatiot ovat varsin käytännöllisiä, Fletcher huomauttaa. Tarinoilla on tehoa, ne muistetaan, mutta niiden avulla ei useinkaan huomata tuotetta markkinoida. Sil- tikään, vaikka tarinalle lojaalit asiakkaat ovat vähemmän kiinnostuneita hinnasta. Koulutus rohkaisee mainiosti tarinoiden kertomiseen. Opetusmateriaali on netissä viidessä moduulissa. Ne läpikäytyään voi suorittaa kokeen, jonka läpäistyään saa sähköpostiinsa suoritustodistuksen. Sivustoa voi Isobel Fletcherin mukaan käyttää myös lähteenä, uusien ajatusten antajana. Usko omaan ideaan paranee, kun näkee muidenkin onnistuneen. Koulutusmateriaalia on luonnollisesti etukäteen testattu ja palaute on ollut hyvin positiivista. – Terveydestä, turvallisuudesta ja lainsäädännöstä on kyllä koulutusta olemassa, mutta tämän on kiitelty olevan uutta. Materiaalin voi käydä läpi silloin, kun omaan aikatauluun sopii. Niin ikään koulutusohjelmaa on nähty mahdolliseksi levittää eri sektoreille, esimerkiksi kalapuolelle ja luomuviljelyyn. – Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, mihin tässä vielä päädytään. Omaehtoisen opiskelun vaihtoehdoksi materiaalille on tehty koulutuspaketit, joita voidaan toteuttaa vaikkapa Leader-ryhmien kautta luokkaopetuksena. Talkoilla ja sydämellä Koulutusohjelman virallinen julkistus tapahtui 2.9. Lihajaloste Korpela Oy:n tehtaanmyymälän edustalla Emilia Ruokonen SataFoodista, Petri Rinne ja Eeva Raukko Joutsenten reitistä, Karen Wahlgreen Tanskasta, lammasyrittäjä Jan Suttle, Seppo Korpela Korpela Oy:stä, Isobel Fletcher Irlannista, Jari Lehmusvaara SataFoodista, Grace Lyons Irlannista ja kansanedustaja Arto Satonen. SLMSC-koulutus on suunnattu nimenomaan pientuottajille ja -jalostajille. Hankkeen partnereita ovat Tanskan suurin liha-alan college, espanjalainen tuottajajärjestö, irlantilainen kehitysyhtiö sekä Suomesta Satafood ja LEADER Joutsenten reitti. Pienet lihanjalostajat ovat vaikeuksissa ympäri Eurooppaa eikä kyse ole kysynnän vähäisyydestä. Lähiruoka on kova trendi ja lihan alkuperä puhuttaa. SLMSC-nettikoulutuksen luojat uskovat lihanjalostajien suurimpien ongelmien löytyvän inno- vointi- ja markkinointikyvyn puutteesta. Käsi kädessä tämän kanssa käy tietysti kiire: ideointiin ei raa´an työn lomassa tahdo jäädä aikaa. Alan ammatillinen koulutus on keskittynyt elintarviketieteeseen, – teknologiaan ja hygieniaan. Haastattelujen mukaan olemassa oleva yrityksen kehittämiskoulutus on maaseudun pk-yrityksille liian yleistä, liian ylivoimaista ja liian kallista sekä ajassa että rahassa mitattuna. Syyskuun alussa julkaistun SLMSCkoulutusmateriaalin avulla halutaan täydentää teurastamo- ja lihanjalos- 20 tustyöntekijöiden ammattitaitoa. Pohjana on menestyksekäs Master Meat Circle -koulutusohjelma, joka on alun perin kehitelty Leader-hankkeessa Irlannissa. – Teimme kaksi vuotta kovaa työtä mm. alan mielipiteitä anlysoidessa, materiaalien keräämisessä ja kääntämisessä. Ei ollut helppoa löytää malliesimerkkejä kaikista maista. Tämä oli haaste, mutta onnistuimme. Hienoa, kun kaikki on nyt netissä. Tällä päästään alkuun, sanoo irlantilainen projektipäällikkö Isobel Fletcher leveästi hymyillen. Hämeenkyrössä avantouintia harrastettiin kirkonkirjojen mukaan jo 1900luvun alussa. Kirkkoherra J. H. Ilvonen putosi Kirkkojärveen kirkkoreestä, kun herra oli menossa jäätä pitkin selän yli kinkereille Kyröspohjaan. Onneksi häneltä kastuivat vain saapikkaat. Harrastus virisi 80-luvulla, jolloin talviunnista innostunut porukka kokoontui saunomaan ja uimaan Hämeenkyrön kunnan leirialueella. Saunan lauteille sopi kerralla viisi, ja loput seisoivat lattialla. Mutta kun Risto Toiviainen saunoi, hänellä oli kunnia istua yksin lauteilla ja muut seisoivat. Risto oli tuolloin nimittäin Supon ylitarkastaja ja presidentin mies. Leirisauna purettiin huonokuntoisena, jolloin talviuimarit siirtyivät seurakunnan saunalle Särkijärvelle. Sekin toiminta loppui lyhyeen. Saunominen ei ole syntiä, mutta se ei kuulu seurakunnan ydintehtäviin, vaikka sielua saunakin parantaa. Risto Toivainen ei karjalaisena evakkona anna periksi koskaan, joten hänen johdollaan perustettiin vuoden 2002 lopulla Hämeenkyrön Talviuimarit ry. Risto toimi sen puheenjohtajana kymmenen vuotta ja hänet kutsuttiin seuran kunniajäseneksi numero 1. Hänellä on kunniapaikka puheenjohtaja Markku Helteen oikealla puolella. Hämeenkyrön kunta tarjosi simaeuralle Kauhtuan rannasta läheltä Kyrön sahaa vuokralle tontin, jonne oli siirretty Kyröskosken sahan vanha pääkonttori. Hirsirakennus oli kunnossa, mutta sisältä se oli täysin autio. Samassa pääkonttorissa muuten työskenteli sahapatruuna Seppo Hakkaraisen 26 vuotta, ja patruuna auttoi talviuimareita alkuvaiheessa puukaupoissa. Antti Hollo oli Joutsenten Reitin hallituksessa ja hänen ansiostaan ymmärsimme hakea avustusta saunan rakentamiseen. Toiviainen hankki ra- Kuva: Arja Koski kennusluvan, Kaija Rask laati saunan piirustukset ja Hämeenkyrön kunnalta seura sai 30 000 euron korottoman lainan. Rakennustalkoot alkoivat keväällä 2003, ja tulosta syntyi. Rahat loppuivat kesken, mutta Toiviainen meni pankinjohtajan puheille ja takasi pikkuserkkunsa kanssa lainan. Tupaantuliaiset pidettiin tammikuussa 2004 ja siitä lähtien saunat maan parhaaksi valittu savusauna valmistui juhannuksena 2008 ovat lämmenneet noin neljä kertaa viikossa. Talvella 2006 tosin tulipalo tuhosi saunapuolen pahoin, kun kiukaan yläpuolella kattoristikossa metallikiinnike ajan mittaan kuumeni liikaa ja sytytti tulipalon. Sauna korjattiin kolmessa viikossa entistä ehommaksi, ja nykyisin Kauhtuan rannassa on komea talviuintikeskus. Vuosittain sanojia on kymmenisen tuhatta ,ja yksityistilaisuuksia on sata. Keväällä 2014 viimeistellään grillikatos savusaunan lähelle. Toiviaisen ansiosta minustakin tuli 21 avantouimari. Risto pyysi minua joulukuussa 2004 kirjoittamaan jutun Aamulehteen avantouinnista ja niissä merkeissä menin Kauhtualle. Pelkäsin kylmää vettä, mutta uhosin uivani sata metriä koska tahansa. Riisuin uikkareilleni, menin laiturin päähän ja olin kääntymäisilläni pelosta takaisin, mutta Supo-Risto seisoi suurena ja vaiti takanani. Ei auttanut muu kuin mennä avantoon ja sillä hetkellä hurahdin lajiin välittömästi. Liki kymmenen vuoden aikana olen päässyt mukaan ihan uuteen elämään. En tarvitse Facebookia enkä Twitteriä, kun tapaan ihmisiä elävänä enkä netissä ja uima-asussa. Olen varma, että Luoja tarkoitti maailmaa luodessaan meitä avantouimareita. Maapallolla on huomattavasti enemmän vettä kuin maata, joten tulenkin tekemään ehdotuksen, että Maapallon nimi muutetaan Vesipalloksi. Matti Pitko Avantouimari Retkisuksi omassa ympäristössään. Kuva: OAC Finland Oy. Kuvassa on yrittäjien Reetta ja Miikka Vuorion lisäksi yrityksen tämän hetken hittituotteet, vaativiin olosuhteisiin suunniteltu retkiluistin ja pellavakomposiittirakenteinen retkisuksi. Komposiiteilla maailmalle Maaseutuyrittäjyys voi olla paljon muutakin kuin traktoriurakointia, lähiruokaa tai maaseutumatkailua. Yksi tällainen ”erilainen nuori” on 2008 perustettu Outdoor Action Finland Kangasalalta. Tietotekniikassa on lentävä lause, että kun piilaaksossa avaa autotallin oven, on puolet maailman markkinoista tavoitettavissa, ja kun sen avaa Suomessa, on puoli metriä lunta. OAC:n tapauksessa tämä oli hyvä asia, sillä yrityksen perustana on SnowHow (kiitos A. Stubb termistä!) ja kyllä, yritys on tosiaan aloittanut tallin takahuoneesta. Yritys lähti liikkeelle valmistamalla ja markkinoimalla komposiittirakenteisia retkiluistimia, mutta vuoden 2010 alussa haluttiin lisäpotkua tuotekehitykseen ja tehtiin yritystukihakemus Kantriin. Omaan osaamiseen ja tuotantoon haluttiin panostaa, sillä Kiinasta kokeeksi tilatuissa luistimissa eivät siteet pysy- neet kiinni. Käyttäjän kannalta tietysti jonkin verran harmillinen ominaisuus! Tuotekehitys eteni niin ripeästi, että jo 2010 syksyllä oltiin markkinoilla myyntivalmiilla tuotteella. Paikalleen ei voi jäädä ja niinpä OAC haki myös investointitukea Kantrista. Tällä tuella saatiin myös kehitettyä nykyisin eniten myyty lujitemuovikomposiittirakenteinen luistinmalli. Malliston yläpään mallit ovat hiilikuitukomposiittirakenteisia. Edelleen vuoden 2011 lopussa tuotekehitystä jatkettiin ja haettiin toinen kehittämistuki. Tämän peruja ovat toiminnan laajeneminen komposiittituotteiden alihankintaan ja retkisuksimallisto, ”liukulumikengät”. Toimitusjohtaja Miika Vuorio kuvaa yhtiönsä vahvuudeksi lumiosaaminen lisäksi tuotteiden markkinoille tuomisen hallintaa. Messut ovat tärkeitä ja niihin osallistumisen mahdollistamiseksi yri- 22 tystuet ovat olleet avuksi. Erityisesti Miika mainitsee Alihankintamessut, vaikka niissä onkin pitkä sykli kontaktista myyntitapahtumaan. Kantrin kautta saatu tuki kaiken kaikkiaan mahdollisti yrityksen käynnistämiseen ja laajentamiseen liittyvien riskien painamisen siedettäviksi, muuten ne olisivat olleet liian suuret. Yritystukiin liittyvää paperisotaa Reetta ja Miikka kuvaavat yllättävän helpoksi, vaikka välillä ”vähän pompoteltiinkin”. Nyt neljä henkeä työllistävällä yrityksellä on kovat kasvutavoitteet, erityisesti alihankinnassa ja viennissä. Miika näkee, että jatkossa valtaosa liikevaihdosta tulee Suomen ulkopuolelta. Muutenkin suomalaisten yritysten ”pitää kehittää tuotteita, jotka menestyvät kansainvälisillä markkinoilla, muuten ei maan rahat riitä”. Teksti ja kuva: Kari Kylkilahti Kantri ja Rantajätkät Kantria lähestyttiin ohjelmakauden alussa Ylöjärveltä, jossa tunnetulla Rantajätkät ry:llä oli vakava ongelma. Käytössä ollut Koulupuiston toimitalo oli jäämässä uudisrakentamisen alle, ja jonnekin piti päästä. Kaupungilta oli tarjolla tonttia, mutta jostain piti saada tukea. No, nuoret ja kulttuuri sopii Kantrin ohjelmaan kuin vappunenä päähän, ja vielä tonttikin oli rahoitukselle sallitulla alueella, ensimmäistä hanketta lähdettiin juoksemaan kasaan. Rantajätkien aikuiset nuoret miehet saivat hakemuksen valmiiksi ja Kantrin johtokuntakin oli suosiollinen, myöntäen ensimmäisessä vaiheessa 16.4.2008 kokouksessa 60.000 € tukea toimitalon rakentamiseen. Tällä syntyi perustukset, katto ja ulkoseinät tuhansien talkootuntien myötä ja jopa niin vakuuttavasti, että Kantrin johtokunta valitsi hankkeen Vuoden 2008 hankkeeksi. Syksyllä 2009 oltiin jo niin pitkällä, että taloa päästiin varustamaan. Kantrin johtokunta puolsi lokakuussa 14.780 € äänitysstudion rakentamiseen ja varustamiseen. Talkootyö oli taas poikaa ja lopputuloksesta tuli ammattilaistasoa oleva, ja onpa siellä jo tehtykin ihan oikeita tallenteita, kuten vaikkapa tamperelaisen Rockwalli-yhtyeen Maa Kutsuu -esikoisalbumi. Uuden toimitalon päätyyn valmistui vuoden 2009 loppupuolella kaksi treenikämppää, joissa molemmissa on kolmelle bändille lukittavat varastokopit. Yhteensä Toimintatien siimeksessä voi siis harjoitella kuusi yhtyettä. Harjoitustilat ovat olleet koko ajan hanakassa käytössä, mikä kielii ilmiselvästi siitä, että Ylöjärvellä – niin kuin varmasti koko Pirkanmaallakin – on huutava tarve soittotiloista. Rantajätkien talon soittopyhätöt ovat optimaalisia nuorten mu- 23 siikkiharrastukselle, sillä vuokrataso on onnistuttu kurittamaan matalana. Talo kätkee sisäänsä myös äänentoisto- ja valolaitevaraston. Käytännössä Rantajätkien uusi toimitalo on nuorille monen mahdollisuuden tyyssija. Siellä on mahdollista harjoitella ja äänittää omaa musiikkia sekä vuokrata esitystekniikkavälineet omaan konserttiin. Rokpalatsista on lisäksi oivat edellytykset kurvata vaikkapa keikalle, soittimet kun voi palauttaa omaan treenikämpän varastoloossiin vaikka aamuyön pikkutunteina. Talo ilman käyttäjiä ei oikein ole mitään, vaikkakin Rantajätkillä ei varsinaisesti ole tätä ongelmaa ollutkaan. Hyvääkin voi parantaa, ja siksi jätkien puheenjohtaja Jussi Kamunen esitteli 2010 loppupuolella ideaa mm. nuorten osallistumisen parantamiseksi. Hanke päätettiin jakaa kahteen osaan ja ensimmäisessä vaiheessa testattiin ideaa ja kokeiltiin toimintamallia 30.900 € tuen turvin. Hanke lähti lentoon ja niinpä Live Pullistuksen 2. osakin päätettiin rahoittaa joulukuussa 2011, tuen ollessa nyt 80.500 €. Live-Pullistus -hankkeen ideana oli tavoittaa nuoret ja järjestää heille livemusiikki- ja kulttuuri tapahtumia. Yksi peruspilareista alusta alkaen oli yhteistuumin tapahtumien tekeminen ja järjestäminen. Nuoret verkostoituivat hyvin ja tapahtuma-ideoita alkoi tulvia itse nuorilta kun projekti oli päässyt käyntiin. Kiinteä toimitalo on antanut ihanteellisen mahdollisuuden nuorille kokoontua ja suunnitella, sekä viettää aikaa, myös pyhisin ja koulujen vapaa-aikoina, eikä ikärajat olleet esteenä niin kuin kaupungin nuorisotiloilla. Tänä aikana idearikkaita tapahtumia ja kokoontumisia on järjestetty yli neljäkymmentä sekä lukuisia yhteispalavereita. Sosiaaliset tapahtumat ovat olleet tärkeitä nuorille ja heidän oppimiselle, koska onnistunut tapahtuma ei vaadi korkeita kouluarvosanoja vaan intoa oppia uutta ja onnistumisien ilot tapahtumien lomassa loi hyvän hengen Live-Pullistuksen ympärille. On ilo huomata kuinka nuoret ovat löytäneet toisensa sekä Rantajätkien toimitalon. Hanketoiminta on monipolvista Hanketoiminnan monimutkaisuus tulee esiin vaadittavista paperitöistä ja selvityksistä. – Varsinaisen lopputuloksen eli toiminnan kehittämisen ja sen suunnittelun lisäksi Rantajätkät ry:n yhdistysaktiivien piti ottaa selvää tuetun toiminnan pelisäännöistä ja vaatimuksista, puheen- johtaja Jussi Kamunen tarkentaa. Live-pullistus on jo kaikkiaan kolmas Rantajätkät ry:n toteuttama hanke mutta ensimmäinen kehityshanke. – Rankennus- ja kehityshankkeiden erot ilmenivät ensin kaikkein eniten kehityshankkeen kulujen ja tarpeiden arvioinnin hankaluutena sekä festivaalityöntekijöiden näkökulmasta monimutkaisena kulujen kohdentamisen, hän luonnehtii. Tässä vaiheessa kallisarvoiseen asemaan nousikin tiivis yhteistyö Kantri ry: n kanssa. – Mielenkiintoisen projektista teki myös se, että Live-pullistus oli melko lailla erityyppinen kuin aikaisemmin toteutetut kehityshankkeet, joten valmista mallia ei ollut, Kamunen toteaa. Teksti: Kari Kylkilahti Kuvat: Rantajätkät ry Mikä ihmeen sosiaalinen yritys? Sosiaalinen yritys toimii kuin mikä tahansa yritys lukuun ottamatta sen harjoittamaa vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien henkilöiden työllistämistoimintaa ja siihen liittyviä erityisiä tukitoimia. Sosiaalisten yritysten toiminta pohjautuu 1.1.2004 voimaan tulleeseen lakiin sosiaalista yrityksistä (1351/2003). Lain tarkoituksena on tarjota mahdollisuuksia työn tekemiseen vammaisille, vajaakuntoisille ja pitkäaikaistyöttömille henkilöille. Sosiaaliset yritykset toimivat samoilla markkinoilla ja toimialoilla – samoja ehtoja noudattaen - kuin muutkin yritykset. Sosiaalinen yritys maksaa kaikille työntekijöilleen vähintään työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Sosiaalinen yritys on merkitty kaupparekisteriin ja voi olla yritysmuodoltaan osakeyhtiö, kommandiittiyhtiö, avoin yhtiö tai osuuskunta. Sosiaalisten yritysten rekisteriin voidaan merkitä myös yhdistys tai säätiö. Sosiaalisen yrityksen työntekijöistä vähintään 30 prosenttia on vajaakuntoisia tai vajaakuntoisia sekä pitkäaikaistyöttömiä. Vähintään yhden työn- tekijän on oltava vajaakuntoinen. Yrittäjää itseään tai yrityksessä määräävässä asemassa olevaa henkilöä ei lasketa kiintiöön. Kompensaationa työntekijöiden alentuneesta työkyvystä ja tuottavuusvajeesta sosiaalinen yritys on oikeutettu saamaan palkkatukea erityisehdoin työllistämiensä vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien palkkaukseen. Sosiaaliselle yritykselle voidaan myöntää työllisyyspoliittista avustusta tietyin ehdoin. Lähde: www.sosiaalinenyritys.fi MASTU (Maaseutuyritysten ja maaseudun yhdistysten tulevaisuus 2015) -hanke Sahuri esittelee uuden karheaa sahauslinjaansa avoimien ovien päivänä. Kuva Marko Tamminiemi. Uusi sahalinja vastasi tarpeeseen Mänttä-Vilppulassa, tarkemmin Vilppulan Tammikoskella sadan metrin päässä Ruoveden rajalta laulaa saha. Uudehkolla sahauslinjalla häärii yrittäjä Marko Tamminiemi työparinsa Petri Tuuralan kanssa. Vuonna 2010 tämän työparin työn tehokkuus ja työolosuhteet paranivat kerta heitolla, kun yritykseen hankittiin uusi modernisoitu sahauslinja. Sahaustoiminta Tammikoskella on yhtä vanhaa kuin Suomi. Vuonna 1917 käynnistyneessä toiminnassa Marko Tamminiemi on jo neljännen polven sahuri. Isältään Sepolta sahan ostanut Marko on vastannut toiminnasta ja kaksikymmentä vuotta. Sahateollisuusteknikon koulutus tuli hankittua jo ennen tuota. – Pienen toimijan valtti tällä kilpaillulla alalla on joustavuus. Tavoitteena on, että pienrakentaja löytää meiltä kaiken, listoista jämeriin piiruihin. Kun asiakkaina ovat pääasiassa yksityiset rakentajat, rahakin kiertää nopeammin. Joskus isommille toimijoille myytäessä laskut saattavat jäädä vaikkapa laman jalkoihin, toteaa sahuri-Marko. Työolot kehittyivät investoinnin myötä merkittävästi. Nykyään sahataan ison katoksen alla, työmiehet ja sahattava materiaali ovat poissa sään armoilta. Uusi linja mahdollistaa tukin käsittelyn ja sahuksen yhdellä miehellä, jolloin toisen työntekijän panos vapautuu taapelointiin. Tehokkuuttakin tulee lisää n. 30 %. Tamminiemen saha on rekisteröitynyt myös ns. sosiaaliseksi yritykseksi. Tästä statuksesta saa hyötyä, kun työllistää vaikeasti työllistyviä henkilöitä. 24 – Vaikka yhteiskunnan yritystoimintaan myöntämistä avuista ollaan hyvin montaa mieltä, niin kyllä maaseudulla pienyritystä pyörittävälle tuilla on oikeasti paljonkin merkitystä. Ne madaltavat kynnystä työllistää ja tehdä kehittämisinvestointeja. Ja sitä kautta tänne kylillekin saadaan niitä paljon kaivattuja työpaikkoja ja elämää. Sosiaalinen yrittäjyys ja Leader-ryhmä PoKo ry:n kautta saatu investointiavustus ovat ainakin meitä auttaneet tässä toiminnassa eteenpäin, Marko Tamminiemi kuvailee. Sahan laulu jatkuu. Nuoremmat Tamminiemet askeltavat pihapiirissä. Siinäkö menee purukeisareita viidennessä polvessa? Juha Kolhinen, PoKo ry Lokakuun 2013 lopussa päättynyt Maaseutuyritysten ja maaseudun yhdistysten tulevaisuus 2015 -hanke oli Kurun, Pohjaslahden, Ruoveden, Vilppulan ja Virtain tuottajayhdistysten laaja yhteistyöhanke seudullisten maatalousja maaseutuelinkeinojen edistämiseksi Ylä-Pirkanmaalla. Hankkeen vastuullisena hallinnoijana ja hakijana toimi MTKVirrat ry. Hankkeen alussa vuonna 2009 kartoitettiin kyselytutkimuksella maatilojen lyhyen ja pitkän tähtäimen suunnitelmia ja toimialan tulevaisuutta Kurun, Mänttä- Vilppulan, Virtain ja Ruoveden alueilla. Kaikkiaan haastateltiin noin 400 tilaa, eli tietoja saatiin 65 %:lta alueen tiloista. Kyselytutkimuksessa esille nousseiden tarpeiden perusteella järjestettiin koulutustilaisuuksia, seminaareja sekä tutustumisretkiä ja opintomatkoja. Tutkimuksen tulosten perusteella viljelijät pitivät tärkeänä viljelijätukiin liittyvää koulutusta. Kevään 2010 aikana Virroilla ja Ruovedellä toteutetut sähköisen tukihaun koulutukset vaikuttivat positiivisesti tukihakemusten palauttamiseen sähköisesti, esimerkiksi Ruovedellä sähköisten tukihakemusten määrä kolminkertaistui vuodesta 2009. Tammikuussa 2011 järjestetyn Täydentävien ehtojen koulutuksen pitopaikka jouduttiin runsaan ilmoittautuneiden määrän vuoksi vaihtamaan suurem- Irlannin matkalaiset perehtymässä nurmentuotantoon Irlannin maatalouden tutkimuskeskuksessa Teagascissa. Kuva: Sanna Mallén 25 paan. Koulutus herätti myös valtakunnallista kiinnostusta. Suuri osa kyselyyn vastanneista suunnitteli kone- ja laite- tai muita investointeja lähivuosina. Heille annettiin tietoa tarjolla olevista rahoitusmahdollisuuksista ja yritysmuodoista. Muissa hankkeen koulutustilaisuuksissa perehdyttiin mm. konerengasyhteistyöhön ja koneurakointiin, maatalouden turvallisuuteen sekä naudan ensiapuun. Yksi hankkeen keskeisistä tavoitteista oli parantaa maaseutuyritysten kannattavuutta Lähituote-teemalla. Hanke oli mukana MTK-Ruoveden ja MTK-Virtain Lähituote-kampanjassa, jonka tarkoitus on auttaa kuluttajia löytämään kaupassa myytävät paikallisesti tuotetut tuot- teet, lähituotteet. Kampanja jatkuu myös hankkeen päätyttyä. Lähiruokateemaan liittyen hankkeen aikana järjestettiin useita tapahtumia, joissa paikalliset tuottajat olivat esittelemässä ja myymässä lähituotteita. Hankesuunnitelman mukainen ulkomaan opintomatka karjatalouden EuroTier-messuille ja saksalaisille maatiloille toteutettiin syksyllä 2010 ja sen jälkeen hankealueen tuottajayhdistykset ovat tehneet joka syksy opintomatkan ulkomaille. Italian ja Islannin jälkeen tänä syksynä oli vuorossa Irlanti. Ensi vuonna matka suuntautuu todennäköisesti Itävaltaan. Hankkeessa keskityttiin myös maatalouden edistämiseksi toimivien yhdis- tysten aktivointiin ja yhteistoiminnan tiivistämiseen. Vuonna 2012 tehty selvitys hankealueen tuottajayhdistysten yhteistyömahdollisuuksista johti siihen, että vuoden 2013 alusta MTK-Virtain ja MTKRuoveden yhdistyksillä on sama sihteeri. Muutenkin jo ennestään hyvin toiminut tuottajayhdistysten yhteistyö on koko alueella entisestään tiivistynyt, kesällä toteutettiin mm. yhteinen teatteriretki Pyynikille. Muutenkin yhdistysten järjestämistä tilaisuuksista tiedotetaan aina koko hankealueen jäsenistölle. Arja Ylä-Nojonen Projektipäällikkö Maaseutuyritysten ja maaseudun yhdistysten tulevaisuus 2015 -hanke Parkanon Ponteva toimii nimensä mukaisesti Voimistelu- ja urheiluseura Parkanon Ponteva ry:llä on oma urheilutalo Parkanon keskustassa. Pontevan talolla on nyrkkeilty 50-luvulta asti. Samassa salissa pelataan myös mm. bocciaa Eläkkeensaajien toimesta, harrastetaan hapkidoa ja heitetään tikkaa. Pontevan lajisortimentiin kuuluvat niin ikään salibandy ja jalkapallo. Seuran toimintaan osallistuu vuositasolla n. 600 henkilöä ja viikoittain urheilutalolla käy n. 200 eri lajien harrastajaa. Pontevan porukka on ajan hermolla ja uusia lajeja otetaan valikoimiin kysynnän mukaan. Seuraavaksi sali saattaa täyttyä painijoista. Talon saunaosasto on rakennettu 1950-luvulla ja sitä on remontoitu 1970-luvulla, saunan puolella pientä remonttia on tehty myös 1990-luvulla. Vuonna 2012 seuran aktiivit totesivat, saunaosasto ei enää vastaa ajan vaatimuksia ja päättivät ryhtyä tuumasta toimeen. Niinpä käynnistettiin sauna- ja pesutilojen remonttihanke, johon haettiin avustusta Leader Pohjois-Satakunnalta. Avustus myönnettiin ja keväällä 2012 ryhdyttiin töihin. Hankkeen aikana talon saunatilat kunnostettiin ja niitä laajennettiin. Lisäksi pesutilat kunnostettiin hygieniavaatimukset täyttäviksi ja WC-tilojen putkistot uusittiin. Käytävätiloissa tehtiin pintaremonttia. Hankkeen tuloksena nyrkkeilijät ja hapkidon harrastajat pääsevät saunomaan ja peseytymään harjoitusten yhteydessä ja lisäksi tiloja on entistä helpompi vuokrata ulkopuolisille erilaisiin tilaisuuksiin ja kokouksiin. Hank- Kyrösjärvellä voi vesihiihtää kaapeliradalla Timo Piippo työskenteli aiemmin mm. Ikaalisten Kylpylässä ja Särkänniemessä koneasentajana ja ohjelmapalvelutyöntekijänä. Vuonna 2011 hän sai ajatuksen oman yrityksen perustamisesta. Ajatus perustui uuden, suosiotaan kasvattavan urheilulajin lanseeraamiseen ja aiemmissa töissä hankittujen vahvuuksien hyödyntämiseen. Timo perusti Flow Fun Oy:n ja rakennutti Kyrösjärven rantaan Ikaalisten Kylpylän välittömään läheisyyteen Suomen toisen kaapelihiihtoradan. Laite on kuin vaakatasossa oleva hiihtohissi, joka kuljettaa vesihiihtäjiä ja -lautailijoita järven lahden yli ja takaisin. Sähkömoottorilla toimiva rata on ympäristöystävällinen ja häiritsevää malua ei synny. Rata koostuu kahden tornin välille kuuden metrin korkeuteen asennetusta vaijerista ja erilaisista kelluvista esteistä, kaiteista ja hyppyreistä. Vetonopeutta säädetään portaattomasti kaukosäätimen avulla, joten aloittelijankin on turvallista kokeilla lajia. Kevytrakenteinen rata on helppo siirtää paikasta toiseen, mikä mahdollistaa lajin esittelemisen esim. jonkun tapahtuman yhteydessä. Leader Pohjois-Satakunta myönsi tukea radan rakentamiseen ja vuokravälineiden hankintaan. Juha Vanhapaasto Tapio Piippo näyttää mallia Leader Pohjois-Satakunnan hankeretkeläisille. Purnu – Suomen ensimmäinen kesätaidenäyttely maaseudulla Nykyisin Aimo Tukiaisen Purnun säätiön omistuksessa olevassa Purnun taidekeskussa Oriveden Pitkäjärvellä järjestettiin Suomen ensimmäinen taiteen kesänäyttely maaseudulla vuonna 1967. Kuvanveistäjä Aimo Tukiainen (1917-1996), jonka tunnetuin teos on Mannerheimin ratsastajapatsas, hankki Längelmäveden rannalla sijaitsevan Purnun kesänviettopaikakseen vuonna 1962. Tällöin rantamaisemassa sijaitsi savusauna, kalastajamaja sekä – suuri hiekkakuoppa. Vähitellen alue maisemoitui, kun sinne rakennettiin arkkitehti Osmo Siparin johdolla kuvanveistäjän tarvitsemat työja varastotilat sekä näyttelyhallit. Uudisrakentamisen lisäksi Purnuun siirrettiin Pontevan sihteeri/rahastonhoitaja Jyrki Uotila kehui Leader-hankkeen avulla hankittujen uusien mattojen tulleen totiseen tarpeeseen. Ne tilattiin hapkidon harrastajille, mutta ovat käytössä myös nyrkkeilijöillä ja kukaties jatkossa painissa, mikäli Ponteva senkin lajin siipiensä suojiin ottaa. keen budjetti oli 27 000 euroa ja avustusta saatiin 50 %. Pontevalla on ollut myös toinen Leader-hanke. Vuonna 2010 saliin hankittiin uudet matot 20 vuotta palvelleiden tilalle. 3 500 euron investoinnilla hankittiin 35 kpl tatami-mattoja. Hapkidon ja nyrkkeilyn harrastajat pääsivät harjoittelemaan asianmukaisissa olosuhteissa. Tukea myönnettiin puolet kustannuksista. Hanke mahdollistui, kun 26 Leader Pohjois-Satakunta käynnisti koordinointihankkeen, jonka alaisuudessa toteutettiin yli kaksikymmentä pientä alahanketta. Parkanon Ponteva jatkaa siis perinteikästä toimintaansa entistä paremmissa puitteissa. Seuran vapaaehtoiset tekevät arvokasta työtä mahdollistaessaan kaikenikäisten parkanolaisten liikuntaharrastuksen. Osa näyttelyhallien ikkunoista on jo vaihdettu. Juha Vanhapaasto 27 lähialueen kylistä vanhoja aittoja sekä riihi. Vaikka kunnostustöitä on vuosien mittaan tehty, näyttelytoiminta on jättänyt jälkensä rakenteisiin. Kuten Purnun kehittäminen 2012–2014- hankesuunnitelmassa sanotaan: ”Taideteokset kärsivät puutteellisista oloista, vuotavista katoista ja ikkunoista.” Niinpä säätiö ryhtyi tuumasta toimeen Pomoottori ry: n hankerahoituksen avustamana. Purnuun tulijaa tervehtii entisen sorakuopan laidalle siirretty vanha, komea riihi, joka toimii Aimo Tukiaisen töiden näyttelytilana. Alkuperäinen pärekatto korvattiin siirtämisen jälkeen lasikuitulevyillä, jotta tilaan saatiin enemmän valoa. Vuosien varrella rapistunut katto sekä riihen sähköistys uusittiin kesäksi 2012, joten nyt Marskin ratsastajapatsaan luonnoksiin ja veistosten pienoismalleihin sekä Aimo Tukiaisen suunnittelemiin mitaleihin pääsee tutustumaan kunnollisessa valaistuksessa. Riihestä rakennustyöt jatkuivat näyttelyhalleihin, joita alueella on kaiken kaikkiaan seitsemän. Hallien kattoremontti saatii valmiiksi kesäksi 2013, mutta näyttelytilojen isojen ikkunoiden uusiminen on vielä kesken. - Ammattitaitoisia rakennusmiehiä on välillä vaikea saada, tuskittelee Heikki Tukiainen, Purnun remontoinnin koordinaattori. Kuvanveistäjä Aimo Tukiainen työskenteli Purnussa maaliskuusta marraskuuhun. Muiden töiden ohella hän valmisti 1970-1990-luvuilla Purnun ulkotilaan lasikuidusta ja betonista veistoksia, joista mm. Orivarsa ja Kenkälintu on pronssiin valettuina Orivedellä, kehittää pienemmän mittakaavan erikoiskuitusovelluksia arvokkaimpiin loppukäyttöihin. Tutkimus- ja kehitystyö tältä osin on uudelleen käynnistynyt. Eri liiketoimintamahdollisuuksien monipuolinen analysointi on edelleen käynnissä. Alan suurimpiin kotimaisiin toimijoihin, yrityksiin ja tutkimusyhteisöihin on myös pidetty yhteyttä kattavan kokonaiskuvan saamiseksi. Tie- piiriin. Myös rotaryt tukevat hanketta merkittävällä summalla. Hankkeen käynnistäjä ja hallinnoija on Valkeakoski-Tohkan Rotaryklubi ry. Hankkeen johtajana toimii Timo Koskinen Valkeakoski-Tohkan Rotaryklubi ry: stä. Timo Koskinen Valkeakoski-Tohkan Rotaryklubi ry Brewsters käynnistää olutkulttuurin Kylmäkoskella Kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen konservoidut lasikuituveistokset viettävät nykyisin talvet sisätiloissa. Veikko Hakulisen hiihtäjäpatsas ja Paperiperhe puolestaan Valkeakoskella. Koska veistoksia säilytettiin aina vuoteen 1998 saakka talvisinkin ulkotiloissa, sään muutokset pääsivät rapauttamaan lasikuitipintaa niin että vesi pääsi tunkeutumaan rakenteisiin. Ainutlaatuisten teosten konservointi aloitettiin kesällä 2008 Pomoottorin tuella. Konservoinnista vastasi kuvanveistäjä Sakari Kannosto, jonka isä, kuvanveistäjä Erkki Kannosto toimi opiskeluainakaan 1970luvulla Purnussa Aimo Tukiaisen apulaisena. Konservointi on saatu valmiiksi, ja nyt veistokset ovat kesäisin kaikkien kävijöiden ihailtavina Purnun pihamaisemassa. Tervetuloa tutustumaan! Kirjoituksen aineistona on käytetty Aimo Tukiaisen Purnun säätiön Purnun ulkoveistosten konservointi- ja Purnun kehittäminen- hankesuunnitelmia sekä hankeraportteja. Teksti: Merja Kirjasniemi Kuvat: Jussi Kirjasniemi Etelä-Pirkanmaan metsäbiotalouden tiekartta Suomen metsäteollisuus on läpikäynyt rajun muutoksen viime vuosikymmenen aikana, jolloin joiltakin tehdaspaikkakunnilta lähes kaikki alan tuotanto tai iso osa siitä on loppunut. Metsäklusteri kuitenkin uudistuu; uudenlaista osaamista, tuotteita ja prosesseja syntyy mm. voimakkaan kansallisen t&k- panostuksen kautta. Metsätalouden biokartta -hankkeen tavoitteena on löytää ainakin 2-3 metsäbiotalouteen pohjautuvaa, ensisijaisesti teollista liikeideaa, joilla olisi luotavissa edellytykset kannattavalle yritystoiminnalle Etelä-Pirkanmaan alueella. Tuloksia soveltavat yritykset voisivat olla jo toiminnassa olevia tai aloittavia yrityksiä, todennäköisimmin pkt-yrityksiä. Projekti käynnistyi maaliskuussa 2013 diplomityöllä Tampereen teknillisen yliopiston Materiaaliopin ja Tuotantota- karttaan tulee tarkemmin kuvattaviksi nykyisistä vajaasta 20:stä ideasta 5-7 kpl, joiden joukosta tavoiteltujen toteutukseen yltävien 2-3 liikeidean uskotaan löytyvän. Rahoitus hankkeelle tulee pääosin EU:n maaseuturahastosta paikallisen Leader- toimintaryhmän, Pirkan Helmi ry:n kautta. Rahoitus kuuluu MannerSuomen kehittämisohjelman 2007-2013 louden laitoksilla. Työssä kartoitettiin erilaisia biotalouteen pohjautuvia liiketoimintaideoita sekä kehitettiin kannattavuuslaskentaa eri vaihtoehtojen vertailemiseksi. Kannattavuuslaskennassa kriteerinä oli luotettavuus, mutta samalla myös selkeys ja helppokäyttöi-syys. Tällä hetkellä Rotary-klubit sekä TTY viimeistelevät sekä tutkimukselliselta että yritystalouden kannalta kiinnostavia aiheita tiekartalle. Projekti päättyy joulukuun lopussa 2013. Valkeakosken ja Akaan Rotary-klubit tukevat hanketta ammatti- ja yhteiskuntapalveluprojektina täydentämällä verkostojensa avulla uusien tuote- ja teknologiamahdollisuuksien karttaa. Samanaikaisesti kartoitetaan paikallisten yritysten osaamisalueita ja kiinnostusta sekä hankitaan tietoa potentiaalisista markkinoista. 28 Tulokset ja kiinnostavimmat liikeideat esiteltiin 1.11.2013 Valkeakoskella järjestetyssä biotalousmessu- ja työpajatapahtumassa ideoista kiinnostuneille yrityksille ja henkilöille sekä tuoteke-hityksen ammattilaisille. Kiinnostavina nähdään tällä hetkellä mm. puurakentamisen uudenlaiset ratkaisut, bioenergian erilaiset paikalliset kuten myös valtakunnallisia hankkeita tukevat ratkaisut ja sellupohjaisten ja-losteiden sekä näihin liittyvien tukija konsultointipalvelujen kehittäminen. Jalosteisiin pakkaustuotteiden ohella voisivat lukeutua mm. uudenlaiset, ympäristöystävälliset hyvinvointi- ja hygieniatuotteet. Myös metsänkasvatuksen ja puuvarojen ohjaamisen alueille saatetaan tarvita uudenlaista yritystoimintaa tai yhteistyötä. Viskoosikuidun tuotannon tilalle nähdään mahdollisuuksia Kohta akaalaiset pääsevät nauttimaan lähiruoan lisäksi lähioluesta, kun pienpanimo Hopping Brewsters Beer Company aloittaa toimintansa Akaan Kylmäkoskella. Oluen valmistukseen hurahtanut porukka on vaihtamassa harrastustoiminnan yritystoimintaan heti, kun luvat Valviralta ja tullilta on saatu. Yhtiön pää-osakkaina ovat Kimmo Kyllönen ja Petri Heliniemi ja he vastaavat panimon pyörittämisestä. Yhtiön muita omistajia ovat pääkaupunkiseudulla vaikuttavat Timo Rantala, Mikos Teemu ja Peter Salo. Yhtiön tarkoituksena on tuottaa erikoisolutmarkkinoille erinomaisen maun omaavia kotimaisia vaihtoehtoja. Markkina tulee aluksi rajoittumaan pääsääntöisesti suurimpien kaupunkien erikoisoluita tarjoileviin pub-tyyppisiin ravintoloihin sekä ruokaravintoloihin. Myöhemmin toimintaa voidaan laajentaa, mikäli tähän on selvästi tilausta. Tällä hetkellä suomalaisten pienpanimoiden tuotteille on kysyntää ja menekki on kasvamaan päin. Menestyminen vaatii kuitenkin uudistumiskykyä ja vain parhaat reseptit ja tuotteet menestyvät. Pienpanimon päätuotteina tulevat olemaan erilaiset pintahiivaoluet, esimerkiksi amerikkalaistyyppiset Indian Pale Ale oluet, hapanmäskätyt vaaleat oluet sekä vanhoilla muinaistekniikoilla tehdyt erikoisemmat muinaisoluet. Sivutuotteina tulevat olemaan hunajasima ja omenasiiderit, joita tehdään enimmäkseen kausiluonteisesti, kun raaka-aineita on helposti saatavilla. Akaan alue on niittänyt mainetta hunaja-alueena, joten hunajasiman valmistus sopii Brewstersin brändiin mainiosti. Maultaan akaalaiset oluet tulevat olemaan hedelmäisiä, maltaisia, mausteisia ja maukkaita. Yhtiön tavoitteena on saavuttaa vakiintunut kuukausittainen 4000–5000 litran tuotanto. Panimon lisäksi miehet pyörittävät verkkokauppaa, joka myy oluen valmistuksen raaka-aineita ja välineitä pää- Toinen Hopping Brewsters Beer Companyn pääosakkaista, Kimmo Kyllönen keittokattilan äärellä. Kuva: Tarja Antola. asiassa kotivalmistajille, mutta myös ammattikäyttöön. Verkkokauppa on menestynyt yli odotusten ja alunperin sivutoimena suunnitellusta verkkokaupasta on tullut yllättäen niin työläs pyöritettävä, että Kyllönen on irtisanoutunut työstään Hämeenlinnan Sähkömuseo Elektran johtajana ja on siirtynyt päätoimisesti oluen valmistuksen pariin. Rikastumista eivät miehet oluenval- 29 mistuksella tavoittele, vaan olisivat tyytyväisiä siihen, että pystyisivät itsensä toiminnalla elättämään. Brewsters Oy on saanut toiminnan aloittamiseen investointi- ja kehittämistukea Pirkan Helmi ry:n kautta. Sanni Kurkela Hankeneuvoja Pirkan Helmi ry Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014 – 2020 alueellisen toimeenpanon valmistelu Pirkanmaan ELY-keskus on laatinut kesän ja syksyn kuluessa Pirkanmaan maaseudun kehittämissuunnitelman vuosille 2014 – 2020. Kyseessä on jatkotyö syksyllä 2012 valmistuneelle Pirkanmaan maaseudun kehittämisstrategialle 2014 – 2020. Maaseudun kehittämisstrategian pohjalta kehittämissuunnitelman painopisteiksi ovat nousseet maaseudun palvelut ja niiden saavutettavuus, yritys- ja elinkeinotoiminnan kehittämistoimet, asuminen, yhteisöllisyys ja yhteistyö, biotalous sekä osaaminen ja koulutus. Nykyisen ohjelmakauden 2007 – 2013 toimenpiteiden toteuttaminen jatkuu vielä 2014 vuoden loppuun saakka. Valtakunnallisen Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014 – 2020 oletetaan saavan Euroopan komission hyväksynnän aikaisintaan syksyllä 2014, jonka jälkeen uutta kautta koskevat toimet voidaan aloittaa. Suurimpana muutoksena maaseuturahastossa nykykauteen verrattuna tulee olemaan säh- köiseen asiointiin siirtyminen. Tulevan kauden kehittämistoimenpiteet ovat pitkälti samansuuntaisia, mihin olemme nykykaudella tottuneet. Tämän hetkisten tietojen mukaan yritystukien tukimuotoihin on tulossa joitakin muutoksia ja hanketuissa otetaan käyttöön niin sanottuja kevennettyjä menettelyitä-, mm. kertakorvausmenettely. Valtakunnallisen valmistelun edetessä toimenpiteiden yksityiskohdat varmistuvat. Alueellinen kehittämissuunnitelma tulee saamaan palautteen maa- ja metsätalousministeriöstä loppuvuoden aikana. Suunnitelmaa täydennetään saadun palautteen pohjalta ja valtakunnallisen ohjelmavalmistelutyön edetessä. Maaseutuohjelman paikallisten toimien toteuttamiseen liittyen Pirkanmaan toimintaryhmät ovat jättäneet paikalliset strategiansa maa- ja metsätalousministeriöön 14.6.2013 mennessä, joista toimintaryhmät ovat saaneet ensimmäiset palautteet loka- marraskuun vaihteessa. Tulevan ohjelmakauden haut eivät aukene heti 2014 vuoden alussa, joten nyt hanketoteuttajilla onkin aikaa solmia yhteistyösuhteita ja kehittää edelleen hankeaihioitaan. Hankkeiden valinnassa tullaan entisestään kiinnittämään huomiota mm. hakijan aikaisempiin julkisella rahoituksella toteutettuihin hankkeisiin, niiden toteutumiseen ja tuloksiin. Toiveena on saada uusia tahoja hanketoteuttajiksi vahvistamaan entisestään pirkanmaalaisten maaseudun toimijoiden joukkoa. Pirkanmaan maaseudun kehittämissuunnitelma 2014 – 2020 on luettavissa sähköisesti osoitteessa www.doria.fi/ ely-keskus, hakusana Pirkanmaan maaseudun kehittämissuunnitelma. Lisätietoja: Ylitarkastaja Anne Värilä Pirkanmaan ELY-keskus puh. 0295 036 048. Pirkanmaan maakuntastrategia Yleensä on niin että tekemisiään kannattaa miettiä etukäteen, jotta homma toimii ja ikävimmät yllätykset vältetään. Näin tehdään myös maakuntatasolla, ja alueen kehittämistä suunnitellaan pitkäjänteisesti. Parhaillaan on käynnissä Pirkanmaan uuden maakuntastrategian valmistelu Pirkanmaan liiton vetovastuulla. Kehitystyön pääsuuntia on etsitty käymällä läpi ja kokoamalla yhteen kattava joukko maakunnan aluetta koskevia ja sen toimijoiden tekemiä strategioita, suunnitelmia ja muita linjauksia, joiden yhteinen punainen lanka on koetettu tiivistää ja punoa esiin. Tällä tavoin haluamme varmistaa että strategialle löytyy laaja ymmärrys ja toteutusvoima, ja valmistelun iskulauseelle ”teemme muutosta yhdessä” on katetta. Koska kehitystä voi suunnitella vain tietyissä rajoissa, ja isot, hallitsemattomat muutokset helposti romuttavat perusteellisetkin suunnitelmat, on maakuntastrategiatyön lähtökohtana ollut pyrkimys jatkuvampaan, ennakoivampaan, moniäänisempään ja päivittyvään tilannekuvaan perustuvaan lähestymiseen. Tältä pohjalta Pirkanmaan tulevaisuuden menestykseen on löydetty kolme keskeistä näkökulmaa, jotka ovat välkky: älykäs erikoistuminen ja elinkeinorakenteiden uudistuminen ehyt: yksilön, perheen ja yhteisöjen arki Pirkanmaalla kestävä: luonnonvarojen kestävä käyttö sekä hyvinvoivat luonnon- ja asuinympäristöt Kaikkiin näihin liittyy neljäs, yhteyksiä ja toimintatapoja korostava näkökulma saavutettava: tehokkaan sujuva ja saavutettava Pirkanmaa. Olennaista on, että mikään näistä kehittämisteemoista ei sinänsä rajaa huomiota maaseutu- tai kaupunkikehittämiseen, vaan kutakin voi ja pitää tavoitella molemmissa yhteyksissä. Pirkanmaata kehitetään kokonaisuutena, ja erilaisilla asuin- ja toimintaympäristöillä, niin kuhisevilla kaupunkikeskustoilla kuin luonnonläheisillä kyläyhteisöillä on siinä omat, erityiset kehitysnäköalansa. Tätä puolta on strategialuonnoksessa korostettu hahmottelemalla kolme tulevaisuuden kehityskuvaa, jotka tarjoavat maakunnan eri osille tartuntapintaa niiden itselle sopivimman tulevaisuuden rakentamiseen. Näitä on kuvattu nimillä • osaavan ja erikoistuvan kasvun Pirkanmaa • teollisen tradition, yrittäjyyden ja logistiikan Pirkanmaa, ja • vihreän kasvun ja humaanin kulttuurin Pirkanmaa Tavoittelemme tilannetta, jossa kaikki 30 nämä voivat olla yhtä aikaa totta siten että painotus on Pirkanmaan eri osissa erilainen niiden luontaisten edellytysten ja omien tavoitteiden mukaisesti. Ylipäätään uudessa maakuntastrategiassa näkyy kehittämisfilosofia, joka huomioi aiempaa painokkaammin mm. luonnonvarojen kestävän käytön (myös vähähiilisyys ja biotalous), paikallisyhteisöjen voiman, elinympäristön laatutekijät sekä asiakas- ja käyttäjälähtöisen kehittämistoiminnan. Tämä tunnistaa maaseudulle entistä laajemman kirjon menestysmahdollisuuksia – mutta ne pitää siellä asuvien ja toimivien itse hyödyntää. Talven mittaan maakuntastrategialle haetaan konkreettisempia sisältöjä: mitä on tehtävä, kenen toimin ja millä voimavaroilla? Muodollisen sinettinsä maakuntastrategiatyölle antaa ensi keväänä kokoontuva maakuntavaltuusto. Oikeastaan varsinainen työ alkaa vasta tästä, kun linjauksista aletaan tehdä totta askel kerrallaan. Strategian tehtävä on osoittaa yhteinen suunta, mutta sinne voi päästä erilaisia polkuja pitkin. Pirkanmaan maaseutumaisilla alueilla ja niiden aktiivisilla kylillä on omat, perille johtavat reittinsä. Marko Mäkinen suunnittelupäällikkö Pirkanmaan liitto Lisätietoa maakuntastrategiasta löytyy internet-osoitteista: http://www.pirkanmaa.fi/fi/aluekehitys/maakuntasuunnitelma http://www.pilkahdus.fi/fi/nae-tulevaisuuteen/projektit/yhteismuutos-2040/maakuntastrategia Kylätoiminnan yhteystietoja - ota yhteyttä, kysy lisää! Maakunnallinen kylien yhteenliittymä Pirkan Kylät ry Heiskankuja 1 39100 Hämeenkyrö www.pirkankylat.fi Pirkanmaan kyläasiamies Marja Vehnämaa Heiskankuja 1 39100 Hämeenkyrö Puh. 040 4849 360 [email protected] Puheenjohtaja Anne Mastomäki Rööpeenmaantie 135 39150 Pinsiö [email protected] Sihteeri Marja Vehnämaa Heiskankuja 1 39100 Hämeenkyrö Puh. 040 4849 360 [email protected] Suomen Kylätoiminta ry c/o Willa Elsa Meijeritie 2 25401 Suomussalmi Puh. (02) 738 1761 [email protected] www.kylatoiminta.fi Pirkanmaan maaseudun kehittämisyhdistykset Aktiivinen Pohjois-Satakunta ry (Ikaalinen, Kihniö, Parkano) Toiminnanjohtaja Juha Vanhapaasto Keskuskatu 51b 38700 Kankaanpää Puh. (02) 577 2805 [email protected] www.aktiivinen.fi Joutsenten Reitti ry (Hämeenkyrö, Sastamala, Punkalaidun) Toiminnanjohtaja Petri Rinne Puistokatu 10, 38200 Sastamala Puh. (03) 521 35150 [email protected] www.joutsentenreitti.fi Jos lehti tulee väärään osoitteeseen, ilmoita uudet tiedot kyläasiamiehelle joko puhelimitse: 040-4849 360 tai [email protected] - kiitokset! 31 Kantri ry (Kangasala, Lempäälä, Nokia, Pirkkala, Tampere, Vesilahti, Ylöjärvi) Toiminnanjohtaja Kari Kylkilahti Hallilantie 24 33821 Tampere Puh. (03) 222 9369 [email protected] www.kantriry.fi Pirkan Helmi ry (Akaa, Valkeakoski, Urjala) Toiminnanjohtaja Heikki Konsala Haavistontie 1 37910 Kylmäkoski Puh. 0400-226 676 [email protected] www.pirkanhelmi.fi Pomoottori ry (Juupajoki, Kuhmalahti, Orivesi, Pälkäne) Hankekehittäjä Merja Kirjasniemi Puh. 045 126 3515 Koulutie 1 A 4 35300 Orivesi [email protected] www.pomoottori.fi PoKo ry (Kuru, Mänttä-Vilppula, Ruovesi, Virrat) Toiminnanjohtaja Juha Kolhinen Kauppakatu 23 35800 Mänttä Puh. (03) 474 0050 [email protected] www.pokory.fi Kyläkapula Kyläkapula-lehteä julkaisevat ja kustantavat • Pirkan Kylät ry:n Kylätoimintahanke • Pirkanmaan Maaseudun kehittämisyhdistykset • Aktiivinen Pohjois-Satakunta ry • Joutsenten Reitti ry • Kantri ry • Pirkan Helmi ry • PoKo ry • Pomoottori ry Päätoimittaja: Pirkanmaan kyläasiamies Marja Vehnämaa puh: 040-4849 360 [email protected] Painos: 1500 kpl Taitto: Lindavision, Virrat Paino: Hämeenkyrön kirjapaino Kannen kuvat: Terttu Salmela ja Linda Peltola
© Copyright 2024