1. No category

Keravan Ratsastusseura ry:n jäsenlehti
4/ 2012
KERRA 4/2012
Puheenjohtajan kirjoitus..................................................
3
Pikkujoulussa palkitut………….……………………............
4
MinunHevonenParasHevonen (Lapasa)........................
5
Hevosmiestaitomerkki………………………........................
7
Kisakokemukseni Ida Sofia Virlander……………………
8
Malinin terveiset…………………………………………………
11
Voihan virus
12
……………………………………………………
Julkaisija: Keravan Ratsastusseura ry, Levonmäki, 04250 Kerava
Lehtitoimitus: Anna Svensk (päätoimittaja), Minna Svensk
Osoite: Keravan Ratsastuskoulu Oy / Keravan Ratsastusseura ry / KERRA-lehti Levonmäki, 04250 Kerava
Ilmestyy: neljä kertaa vuodessa Ilmoitushinnat: koko sivu 68 eur/numero, ½ sivua 42 eur/numero,
1/4 sivua 25 eur/numero. Vuosialennus 20 %.
Tiedustelut Terhi Sjögren: Jäsenten pikkuilmoitukset maksuttomia. Lehden suurin vastuu virheistä on maksun palauttaminen.
Painotalo:
Savion Kirjapaino Oy
2
Teretys!
Ratsastin viime viikolla ensimmäistä kertaa pitkään aikaan maneesissa käyttäen sen koko
pituutta. Tuli melkein avaran paikan kammo, kun on syksyn aikana tottunut pyörimään
puolet pienemmässä tilassa. Pienetkin muutokset arjessa opettavat arvostamaan
enemmän sitä, mitä jo on. Onneksi remontti on nyt valmis ja saamme nauttia taas
täyspitkän maneesin tuomista mahdollisuuksista!
Vuoden 2012 seuramestaruudet päätettiin siirtää alkuvuodelle 2013, jottei joulunalusaika
kuormittuisi liikaa muiden kiireiden ja pirskeiden ohella. Odotan jo innolla tulevia kisoja,
sillä edellisistä on ehtinyt vierähtää jo huomattavan pitkä aika. Toivottavasti
mahdollisimman monet innostuvat kisoista joko kilpailijan tai toimihenkilön
ominaisuudessa, sillä näiden kisojen järjestämiseen osallistuvat nyt ensimmäistä kertaa
myös seuramme innokkaat juniorijäsenet.
Muistakaahan pukeutua tarpeeksi lämpimästi ratsastaessanne talviaikaan, sillä sormet ja
varpaat paleltuvat heppailun tiimellyksessä varsin salakavalasti. Ei muuta kuin villavaatteet
niskaan ja hankeen laukkailemaan!
-Inka
3
Pikkujouluissa palkitut
KERRA:laiset
Vuoden KERSA 2012 – Ida-Sofia Virlander
Ikä: 11-vuotta
Milloin aloitit ratsastuksen?
n. 7-vuotta sitten
Mitä sinulle merkitsee olla vuoden KERSA?
Kersa palkinnon voittaminen merkitsee minulle paljon ja
olen todella tyytyväinen siitä, että voitin sen.
Tänä vuonna vuoden KERSA:lta peräänkuulutettiin
seura-aktiivisuuden lisäksi reilua ja kannustavaa
asennetta muita seuralaisia kohtaan. Miten sinä aiot
vuoden KERSA:na toimia esimerkkinä muille
nuorille?
Aion olla muille esimerkkinä positiivisella asenteella ja
kannustamalla.
Vuoden 2012 aktiivit:
Heta Vihro (kuva vas.)
Kristiina Kiiski
Antti Kiiski
Sanna Uusivirta
Vuoden 2012
puffatädit:
Mira Janhunen
Kati Raatikainen
4
Hevoseni nimi:
Lapasa (Lapanen,
Tumppu)
Ikä: täyttää 7 vuotta
vuodenvaihteessa
Rotu: Latvian sports horse
Väri ja säkäkorkeus: en ole
mitannut, mutta on se isompi kuin
mä 
Hevoseni asuu: Keravan
ratsastuskoululla
Olen tuntenut hevoseni (kuinka
kauan): 2,5 vuotta
Miten tapasin hevoseni: kävin
koeratsastamassa sitä (ja putosin)
Tavoitteemme ratsukkona: laukata ja hypätä esteitä
;)
Hevoseni syö: prixiä ja heinää, tarvittaessa myös
vitamiineja ja elektrolyyttejä
Hevoseni varusteet: satula, suitset, suojat ja
martingali
Hevoseni suurin herkku: Lapanen syö ihan mitä
vaan suuhunsa saa.
Hevoseni paras ominaisuus: rohkeus
Hevoseni ärsyttävin piirre: päättäväisyys
Hevoseni outous: osaa vapautua helposti esim.
riimusta, aidoista ja taluttajasta :D
5
Hevoseni on
osoittautunut
lahjakkaaksi:
pukittajaksi. Hevoseni
on innovatiivinen, se on
keksinyt uudenlaisia
tapoja nostaa takapää
irti maasta.
Hevoseni inhoaa:
komentelua, niin
ihmisen kuin muiden
hevostenkin toimesta.
Hevoseni rakastaa:
hyppäämistä
Meidän paras yhteinen
hetkemme tähän
mennessä: ehkäpä viime
syksyn aluekisojen
esterata, koska osasin
olla koko radan
tekemättä mitään
tyhmää. Lapanen hoiti
sitten hienosti puhtaan
radan, kun ratsastaja
piti suunsa kiinni.
FACT FILE –
Inka Penttilä
Ikä: 26 v.
Olen ratsastanut (kuinka kauan): vuodesta 1996
Valmentaudun: tänä syksynä ollut pieniä taukoja, mutta Simo Leppäsen
estevalmennuksessa.
Tavoitteeni ratsastajana: oppia puhumaan hyvin hevosta.
6
Hevostaitoja treenattiin minihoitomerkkikurssilla
20.–21.10.2012 järjestettiin minihoitomerkkikurssi, jonka tarkoituksena oli suorittaa
hoitomerkeistä helpoin eli minimerkki. Kurssi oli suunnattu alle 10-vuotialle ja tavoitteena oli
oppia hevosten ja ponien hoitamiseen liittyviä perusasioita, kuten harjausta ja varusteiden osien
tunnistamista. Lauantaina taitoja harjoiteltiin ja kerrattiin yhdessä ja sunnuntaina kurssilaisille
järjestettiin testi opituista asioista niin käytännössä kuin teoriassakin. Kaikki kurssilaiset
suoriutuivat ponin hoitamisesta ja teoriaosuudesta mallikkaasti ja saivat diplomin sekä
hevostaitopinssin osoitukseksi osaamisestaan.
Hevostaitomerkit – todistus taidoista
Suomen Ratsastajainliitolla on ratsastusmerkkien lisäksi kuusi eritasoista hoitomerkkiä.
Hoitomerkkien tarkoituksena on olla todisteena omista taidoista sekä luoda tavoitteita niiden
kehittämiseen. Lisäksi hoitomerkkien suorittaminen on hyvää harjoittelua vaikkapa omasta
hevosesta haaveilevalle tai hevostaitokilpailuihin tähtäävälle. Hoitomerkit ovat minimerkki,
perushoitomerkki, hoito I- ja hoito II-merkit sekä lääkintä- ja ruokintamerkit. Merkkejä voi
suorittaa ratsastusseurojen tai tallien järjestämillä kursseilla tai esimerkiksi leirien yhteydessä.
Kuvassa hoito- ja ratsastusmerkkejä.
-Taru-
7
”MINUN KISAKOKEMUKSENI”
Junnukysely 4/2012, yhteistyössä Keravan Horse&Rider:in kanssa.
Kilpailun voittaja Ida-Sofia Virlander palkitaan Kingsland:in kisapaidalla.
PALJON ONNEA!
Kaikki kilpailuun osallistuneet jutut voit lukea tästä.
Minun kisakokemukseni (Ida-Sofia Virlander)
Ida-Sofia ja Zanny
Olen 11-vuotias Ida-Sofia ja olen harrastanut ratsastusta neljä vuotta. Haluan kertoa kahdenlaisista
kisakokemuksistani. Ensin kerron epäonnistumisista ja sitten onnistumisista kisoissa kaikkien
harmillisten kömmähdyksien jälkeen.
Talvella 2010 aloitin ratsastamaan Japp-nimisellä pienellä ja pippurisella ponilla, Keravan
ratsastuskoulun ratsastustunneilla. Kun Japp alkoi menemään niin hyvin, päätin osallistua sillä
ensimmäisiin estekilpailuihini, jossa ratsastin 40cm luokan. Kisa ei mennyt ihan niin hyvin kuin olisin
toivonut. Verkassa tipuin satulasta kahdesti, kun Japp linkosi minut maahan. Kun pääsin radalle,
suoraan tervehdyksen jälkeen poni pukitti taas ja HUPS maistelin jälleen hiekaa. Onnekseni en sentään
ollut ylittänyt vielä lähtölinjaa ja siksi pääsin hyppäämään ensimmäisen, toisen ja vielä kolmannen
esteen. Kun lähestyin neljättä estettä, Japp päätti tehdä killerit, eli hyppäsi taitavasti esteen sijaan
sivuloikan. Jälleenhän minä raukka kökötin maassa, uudet valkoiset kisahousut aivan likaisina, tippa
8
silmässä ja kuuntelin kuulutusta: ¨suoritus joudutaan hylkäämään satulasta suistumisen vuoksi¨. Silloin
päätin, että kyllä vielä tuon Jappin päihitän.
Osallistuin Jappilla seuraaviin järjestettäviin koulukisoihin. Koulukisoissa Japilla sattuikin olemaan hyvä
päivä ja se meni tosi nätisti. Silloin luulin että olin päihittänyt sen. Mutta kun osallistuin Jappilla toisiin
koulukisoihin, sen todellinen luonne paljastui jälleen. Näissä kisoissa pääsin käymään maassa verkassa
jo neljästi. Sillä kerralla ponia oli vaikea saada ratsastettua jopa radalle. Kun juuri ja juuri pääsin
aloittamaan radan, suoraan pillin vihellyksen jälkeen poni
pukitti taas ja satula lensi kaulalle, kuten myos minäkin. Tipuin maahan, vaikka yritin sinnitellä selässä
ja siitä se hylky sitten tuli. Siinä sitten tuli katsomosta ihmisiä auttamaan satulaa paikoilleen. Silloin
mietin, että en aijo enää ikinä kisata tuolla ”porsasponilla”. Enkä sen
jälkeen ole kisannutkaan. Japp oli siis unohdettu, ainakin toistaiseksi. Jappin jälkeen päätin kokeilla
muita poneja. Osallistuin pari kertaa estekisoihin Junacka-nimisellä ponilla, mutta nekin kisat menivät
päin puuta. Yhteistyö ei toiminut myöskään tämän ponin kanssa.
Sitten vuonna 2011 kesäleirillä menin aika paljon Zanny-nimisellä ponilla ja yhteistyö tuntui sujuvan
heti kivasti. Menin sillä leirikisat ja onnistuimme sen verran hyvin, että päätin yrittää Zannyn kanssa
oikeita kisoja. Ja onneksi osallistuin, nimittäin sieltä tuli heti ekoista kisoista ensimmäinen
voittommekin. Olin niin tyytyväinen, niiden kaikkien kömmähdyksien jälkeen, että onnistuin ja
voittokin tuli. Siitä tämä
minun ja Zannyn kisa- ja
sijoitusputki alkoi. Nyt
akanamme on viidet
estekisat. Neljästi meille on
tullut voitto ja kerran toinen
sija.
Tähän asti olen kisannut
luokissa 40cm ja 60cm. Nyt
kun olen saanut
kisakokemusta, varmuutta ja
taitoni ovat kehittyneet,
aijon seuraavissa estekisoissa
siirtyä kisaamaan astetta
ylemmälle tasolle, eli 80cm
luokkaan.
-Ida-Sofia Virlaner-
Minun kisakokemukseni (Sofia Siivonen)
Aloitin kilpailemisen esteratsastuksessa vuoden 2010 marraskuussa, yhtiinkään koulukilpailuihin en ole
vielä osallistunut, mutta tavoitteena olisi. Aloitin kilpailemisen luotettavalla, vauhdikkaalla ja kiltillä
Adalmiinalla. Adalmiinan jälkeen siirryin Zannyyn, ja Zannyn jälkeen nykyiseen vakituiskilpaponiini,
Franssiin. Yhdet 60 senttimetriset menin myös Amigolla. Aloitin 40 senttimetrin luokasta, ja nyt olen
päässyt jo 80 senttimetrin tasolle. En olisi vieläkään 80 senttimetrin tasoinen, ellei meille junnuille olisi
9
perustettu noita valmennusryhmiä, ollaan kaikki kehitytty niiden avulla valtavasti! Ruusukkeita
kilpailuista on kertynyt tähän mennessä yksi 1. sija, ja neljä 2. sijan ruusuketta.
Enää kilpaileminen ei jännitä niinkään, paitsi aina siinä vaiheessa alkaa jännittämään kun kuulutetaan
että on seuraavana lähtövuorossa. Ihme kyllä, en ole tippunut kisoissa kertaakaan. Välillä on puomit
lennellyt, ensimmäisissä kisoissa ratsastin väärän radan ja kerran Zannyn kanssa mentiinkin esteestä
ohi.. No, tekemällä oppii! Franssin kanssa radat on aina sujuneet hyvin, poni on kiltti ja hyppää esteet
kuin esteet.
-Sofia Siivonen-
Kiitos osallistujille!
Seuraava junnukysely julkaistaan tammikuussa 2013.
Menestyksekästä
Uutta vuotta
kaikille
KERRA:laisille!
10
Malinin terveiset
Hei kaikki KERRA:laiset!
Moni varmaan tietääkin jo, että olin ehdolla kunnallisvaaleissa 2012 ja tulin valituksi. Haluankin
käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kiittää kaikkia minua äänestäneitä KERRA:laisia!
Olen istunut KERRA:n hallituksessa useita vuosia ja Keravan Ratsastuskoulun tallimestarina olen
toiminut vuodesta 1996 saakka. Nyt kuitenkin minun on aika siirtyä uusiin haasteisiin. Valmistun
keväällä 2013 kiinteistövälittäjäksi.
1.1.2013 alkaen tulen toimimaan asuntomyyjänä, ja sitten valmistuttuani kiinteistövälittäjänä,
Huom Oy:ssä (Keski-Uudenmaan Huoneistomarkkinat Oy) missä myös olen osakkaana.
Toimitilamme sijaitsevat Keravan keskustassa osoitteessa Kauppakaari 6, Nordea pankkia
vastapäätä. Tervetuloa käymään!
KERRA:n kisaorganisaatiossa tulen edelleen jatkamaan vanhaan malliin, joten näemme
jatkossakin!
Kiitos kaikille työkavereille, asiakkaille ja KERRA:laisille.
Menestyksekästa ja onnellista Uutta Vuotta!
Malin Leppänen
11
Voihan virus
Syksy ja talvi tuovat pimeyden ja kylmyyden lisäksi myös virukset riesaksemme. Ne tykkäävät,
kun on kylmää ja märkää. Virusten aiheuttamat taudit iskevät niin kaksi- kuin nelijalkaisiinkin.
Jotkut virukset saattavat tarttua lajista toiseen, kun taas toiset ovat lajikohtaisia. Hevosilla on
esimerkiksi oma influenssavirus, joka iskee joka talvi ihmisten kausi-influenssan lailla.
Antibiootit eivät tehoa virustauteihin, mutta joitain virusten aiheuttamia tauteja vastaan löytyy
rokote. Rokottamalla voidaan ennaltaehkäistä sairastumista ja estää tautien leviämistä.
Erikoistutkija, eläinlääkäri Karoliina Alm-Packalén
työskentelee Elintarviketurvallisuusvirastossa (Evira)
Eläintautivirologian tutkimusyksikössä, jossa tutkitaan
muun muassa hevosten virusperäisiä sairauksia.
Hänen mukaansa herpes 4 (Equine herpes virus, EHV)
on kaikkein yleisin hevosten virustauti Suomessa.
Käytännöllisesti katsoen kaikki suomalaiset hevoset
ovat nimittäin EHV-4 – positiivisia. Varsat sairastavat
taudin yleensä jo ensimmäisenä elinvuonaan ja jäävät
viruksen kantajiksi loppuelämäkseen. Tartunnan ne
saavat joko omalta emältään tai tallin muilta
vanhemmilta hevosilta.
Hevonen voi periaatteessa sairastua virustautiin mihin
vuodenaikaan tahansa, mutta useimmille viruksille
syksy ja talvi ovat otollista aikaa. Virustautien
leviämisen kannalta ei kuitenkaan näyttäisi olevan
väliä sillä onko talvi lämmin, kylmä, luminen tai
lumeton.
– Meillä ei ole kattavia tutkimuksia siitä, mikä on
tehokkain lämpötila, jossa virukset liikkuvat. Virusten
selviämisolosuhteet ja selviämisolosuhteiden rajat
tiedetään kyllä. Käytännössä taudin puhkeamiseen
vaikuttaa joka tapauksessa monta asiaa, Alm-Packalén
selittää.
Tautiepidemioiden puhkeamisen kannalta on
esimerkiksi merkitystä sillä miten paljon hevoset
liikkuvat paikasta toiseen ja miten hyvin talleilla
huolehditaan hygieniasta. Myös rokottaminen
vaikuttaa. Jos tautia vastaan on olemassa toimiva
rokote, ja suurin osa hevosista on rokotettu, ei virus
pääse leviämään rokotettujen hevosten joukossa
tehokkaasti. Syntynyt laumaimmuniteetti suojaa myös
rokottamattomia.
12
– Suomessa oli hevosinfluenssaepidemia talvella
2008–09. Sen talven jälkeen myös kilpailevien
ravureiden influenssarokotus tuli pakolliseksi. Tämä on
varmaan vaikuttanut siihen, että tauti on pysynyt
kurissa viime aikoina, Alm-Packalén tuumaa.
Eviran tietoon ei tule kaikkia sairastapauksia, sillä
eläinlääkärit eivät lähetä näytteitä tutkittaviksi
läheskään kaikista tautitapauksista. Vaikka laajoja
epidemioita ei ole tavattu viime aikoina, saattavat eri
virukset aiheuttaa yhden tai muutaman läheisessä
kontaktissa olevan tallin paikallisepidemioita joka
vuosi.
Riskiryhmässä varsat ja kantavat tammat
Nuorten hevosten luontainen vastustuskyky taudeille
on vielä kehittymätön, joten mitä nuorempi hevonen,
sen alttiimpi se on viruksille. Ensimmäisenä talvenaan
varsa on kaikkein suurimmassa vaarassa sairastua, kun
emältä saadut vasta-aineet eivät enää suojaa. Varsan
oma vastustuskyky kehittyy kuitenkin koko ajan.
– Tiedetään myös, että nuorilla hevosilla
influenssarokotteen antama suoja säilyy huonommin
kuin aikuisilla hevosilla, joten kaikille alle
neljävuotiaille hevosille suositellaan
influenssarokotetta puolen vuoden välein. Yli
neljävuotiaille riittää yleensä rokotus kerran vuodessa.
Epidemiatilanteessa myös vanhemmille hevosille
kannattaa antaa ylimääräinen tehoste.
Toinen riskiryhmä on kantavat tammat. Siitostammat
tulisikin pitää erillään esimerkiksi kilpailuhevosista,
jotka saattavat tuoda tauteja mukanaan muualta.
Arteriittivirus ja EHV-1 aiheuttavat varsojen luomisia
tammoilla, arteriittivirus tiineyden kaikissa vaiheissa,
herpesvirus tiineyden loppuvaiheessa. Herpestä
sairastava varsa voi myös syntyä täysiaikaisena, mutta
sairaana ja heikkona.
mahdollisesti rankemmin kuin tallin toisessa päässä
asusteleva hevonen.
– Oireiden määrään vaikuttaa myös se onko hevosella
muita altistavia tekijöitä, esimerkiksi jokin tulehdus tai
muu stressi kun se saa virustartunnan. Hevosella
saattaa myös jo olla virustartunta joka ei yksin ole
aiheuttanut oireita mutta, kun se saa myös toisen
tartunnan aiheuttavat kaksi virusta yhdessä
sairastumisen, Alm-Packalén kertoo.
FAKTARUUTU: Yleisiä virustauteja Suomessa
(Lähde: Evira)
Hevosen herpesvirus. Löytyy useita eri tyyppejä. EHV1 ja EHV-4 kuuluvat alfaherpesviruksiin ja voivat
aiheuttaa eri tautimuotoja:
• hengitystietauti (rinopneumoniitti, EHV-1, EHV-4)
• keskenvarsominen (virusabortti, EHV-1)
• vastasyntyneen varsan tauti (EHV-1)
• hermosto-oireinen tauti (myeloenkefalopatia, EHV-1)
Oireita: EHV-4 – infektion oireita ovat mm.
sierainvuoto, kuume ja ruokahaluttomuus. EHV-1 voi
aiheuttaa hengitystieoireiden lisäksi tiineillä tammoilla
luomisia. EHV-1 tartunta voi aiheuttaa myös
neurologisia oireita, jotka vaihtelevat lievistä takaosan
liikkeiden koordinaatiohäiriöistä raajojen täydelliseen
halvaantumiseen. Hermosto-oireet ovat harvinaisia.
Leviäminen: Herpesvirusten aiheuttamaa kuumeista
hengitystiesairautta tavataan yleensä alle 3-vuotiailla
hevosilla. Tartuntojen itämisaika on 2–8-vrk. Virusta
erittyy hengitystie-eritteisiin jo taudin itämisaikana.
Herpesvirukset leviävät pääasiassa pisaratartuntana,
mutta voivat levitä myös sierainliman likaamien
käsien, vaatteiden tai tavaroiden välityksellä.
Yleisesti ottaen samakin virus saattaa tehdä yhden
hevosen todella sairaaksi, kun toinen selviää lähes
ilman oireita. Aina ihmiset eivät edes huomaa, että
hevonen on saanut tartunnan. Tämä on mahdollista,
koska monen viruksen kohdalla virusaltistuksen määrä
on vaikuttava tekijä oireiden voimakkuuteen.
Esimerkiksi sairaan hevosen karsinanaapuri sairastuu
Herpesviruksille on tyypillistä, että ne voivat jäädä
piileviksi elimistöön ja aktivoitua myöhemmin stressin
yhteydessä. Silloin, jolloin hevonen voi sekä tartuttaa
muita hevosia että saada itse oireita, jotka yleensä
ovat kuitenkin myöhemmillä kerroilla lievempiä tai
puuttuvat kokonaan.
Hevoset voidaan rokottaa EHV-1 ja EHV-4 aiheuttamia
hengitystietulehduksia vastaan, joskin suoja on hyvin
lyhytkestoinen.
13
Hevosinfluenssa. Hevosinfluenssan aiheuttaja on
ortomyksoviruksiin kuuluva influenssa A-virus.
aiheuttaa hiv-viruksen sukulainen, ei Suomessa ole
näkynyt sitten 40-luvun.
Oireita: Hevosinfluenssa on helposti leviävä, ajoittain
epidemioita aiheuttava hevosten virustauti.
Rokottamattomilla hevosilla oireina on korkea kuume,
kuiva yskä sekä sierainvuoto, joka on alkuvaiheessa
vetistä ja kirkasta, myöhemmin keltaista ja paksua.
Rokotetut hevoset voivat myös sairastua, mutta niillä
oireet ovat yleensä lievemmät. Kuume voi kestää 4–-5
päivää, yskiminen voi jatkua jopa 3 viikon ajan.
Kaikilta Suomeen tuotavilta hevosilta tarkastetaan
asianmukaiset tuontiasiakirjat ja hevosille tehdään
terveystarkastus lähtömaassa. Karanteeniin
tuontihevoset eivät kuitenkaan nykyään usein joudu
vaikka aikaisemmin se oli rutiinitoimenpide.
Karanteeni on tehokas tartuntojen leviämisen
ehkäisijä, mutta siitä on luovuttu, koska se on kallista
ja työlästä.
Leviäminen: Hevosinfluenssa leviää rokottamattomien
hevosten joukossa nopeasti. Sen itämisaika on lyhyt:
24 – 48 tuntia. Virusta erittyy hengitystie-eritteisiin jo
taudin itämisaikana ja eritys voi jatkua 7–-10 päivää
oireiden alkamisen jälkeen.
Tietyistä maista tulevien hevosten kanssa ollaan
erityisen tarkkoja. Näivetystautia, jonka aiheuttaa hivviruksen sukulainen, esiintyy muun muassa ItäEuroopassa ja Italiassa. Näistä maista tulevat hevoset
vasta-ainetestataan viruksen varalta. Näivetystaudin
saanut hevonen jää viruksen kantajaksi
loppuelämäkseen, vaikka sairastunut hevonen saattaa
akuuttivaiheen jälkeen olla pitkiäkin aikoja oireeton.
Näivetystauti ei leviä pisaratartuntana vaan
esimerkiksi verta imevien hyönteisten kuten
hevospaarmojen sekä likaisten neulojen ja
saastuneiden verituotteiden välityksellä.
Hevosten säännöllinen rokottaminen estä tehokkaasti
taudin leviämistä.
Virusarteriitti. Virusarteriittia aiheuttaa hevosen
arteriittivirus joka kuuluu Arteriviruksiin ja tarttuu
hevosen lisäksi myös aaseihin ja muuleihin.
Oireita: Tartunnat ovat usein oireettomia. Jos hevonen
saa oireita, niitä voivat olla mm. kuume, väsymys,
turvotus, ruokahaluttomuus ja silmän sidekalvon
tulehdus. Pikkuvarsat voivat sairastua vakavin
hengitystieoirein ja lisäksi voi esiintyä suolisto-oireita.
Virusarteriitti voi aiheuttaa myös luomisia tiineillä
tammoilla ja sairaina syntyneitä varsoja. Oriit voivat
jäädä arteriittiviruksen kantajiksi ja erittää virusta
spermaan pitkiä aikoja, jopa lopun elämäänsä vaikka
ovatkin muutoin oireettomia.
Leviäminen: Itämisaika on vaihteleva (3 – 14 vrk).
Pääasiallinen leviämistapa on pisaratartunta akuutisti
infektoituneesta hevosesta. Kantajaoriit levittävät
tartuntaa astutuksessa tai keinosiemennyksessä.
Suomessa ei ole saatavilla rokotetta hevosen
arteriittivirusta vastaan.
Vaikka maahan tulevat hevoset tarkastetaan
tarttuvien virustautien suhteen, ovat puutteellisilla
papereilla liikenteessä olevat hevoset ongelma.
– Hevosten alkuperä ei välttämättä ole kovin hyvin
tiedossa, koska ne liikkuvat paljon maasta toiseen,
niitä ostetaan ja myydään. On hyvinkin mahdollista,
että hevosen papereissa lukee esimerkiksi, että se on
Belgiasta, mutta todellisuudessa se onkin
alkuperältään romanialainen. Silloin Suomessa ei
tiedetä vaatia vasta-ainetestiä näivetystaudin varalta
ennen maahantuontia, Alm-Packalén toteaa.
FAKTARUUTU Muita vakavia hevosten
virustauteja. (Lähde Evira)
Afrikkalainen hevosrutto. Tautia on todettu
Espanjassa ja Portugalissa, mutta ei Suomessa.
Pelätty näivetystauti
Eläintautien tutkimus ja seuranta sekä eläinten
terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ovat Eviran
keskeisiä tehtäviä. Suomen eläintautitilanne onkin
maailmanlaajuisesti katsottuna erinomainen. Meillä ei
onneksi esiinny kaikkia virustauteja joihin hevosia
sairastuu muun muassa Manner-Euroopassa.
Esimerkiksi pahamaineista näivetystautia, jonka
14
Hevosen tarttuva aivo-selkäydintulehdus. Tautia
esiintyy Etelä-, Keski- ja Pohjois-Amerikassa. Tautia ei
ole tavattu Suomessa.
West Nile virus. Länsi-Niilin virusta tavataan lähes
kaikkialla maailmassa mukaan lukien Eurooppa. Tautia
ei ole tavattu Suomessa.
Kaikki voivat osallistua hygieniatalkoisiin
Sairaan hevosen eristäminen ei käytännössä aina ole
mahdollista talliympäristössä, joten muiden hevosten
sairastumista voi olla vaikea välttää. Jokainen
ratsastaja ja hevosen omistaja voi kuitenkin kantaa
kortensa kekoon sen puolesta, että taudit eivät leviäisi
tallilta toiselle.
– Taudit voivat levitä likaantuneiden välineiden
mukana, joten samoissa vaatteissa ei koskaan tulisi
kulkea tallilta toiselle, vaan vaatteet tulisi pestä tai
vaihtaa välissä. Tartunta saattaa myös levitä
varusteista, esim. harjoista ja riimuista, joten jokaisella
hevosella pitäisi olla omat tavarat. Lisäksi pitää
muistaa pestä kädet hyvin saippualla ja lämpimällä
vedellä, Alm-Packalén neuvoo.
Hän muistuttaa myös että, jos omalla tallilla epäillään
tarttuvaa tautia, ei pidä lähteä muille talleille
valmennuksiin tai kilpailuihin, vaikka oma hevonen
olisikin terve. Nyrkkisäännöksi voi tällöin ottaa sen,
että talli on kotikaranteenissa noin kaksi viikkoa
viimeisestä tautitapauksesta.
15
2