Keravan Ratsastusseura ry:n jäsenlehti 4 / 2011 1 KERRA 4/2011 Puheenjohtajan kirjoitus................................................. 3 Seuramestaruus esteratsastuksessa.............................. 4 Seuramestaruus kouluratsastuksessa........................... 9 Pikkujouluissa palkittuja............................................... 13 Kengityskurssi................................................................ 14 MinunHevonenParasHevonen (Kastello Unik).....….... 18 Rouvakisat....................................................................... 20 Julkaisija: Keravan Ratsastusseura ry, Levonmäki, 04250 Kerava Lehtitoimitus: Anna Svensk (päätoimittaja), Minna Svensk Osoite: Keravan Ratsastuskoulu Oy / Keravan Ratsastusseura ry / KERRA-lehti Levonmäki, 04250 Kerava Ilmestyy: neljä kertaa vuodessa Ilmoitushinnat: koko sivu 68 eur/numero, ½ sivua 42 eur/numero, 1/4 sivua 25 eur/numero. Vuosialennus 20 %. Tiedustelut Terhi Sjögren: Jäsenten pikkuilmoitukset maksuttomia. Lehden suurin vastuu virheistä on maksun palauttaminen. Painotalo: Savion Kirjapaino Oy 2 Hei kaikille KERRA:laisille! Niin se vuosi on taas vierähtänyt. Tätä kirjoittaessa ovat jouluvalmistelut täydessä käynnissä ja kovasti joulua jo odotellaan. Vuonna 2011 seuramme on järjestänyt monet kilpailut ja nyt loppuvuodesta valmennukset sekä esteissä että koulussa. Talouden tilanteemme on parantunut, joten olemme voineet tukea omiamme mm. näissä järjestetyissä valmennuksissa. Vuoden 2011 aikana olen itse päässyt nauttimaan myös kisaamisesta. Minulla on ollut erittäin paha rimakammo esteisiin jo jonkin aikaa, mutta ystävien yllyttämänä uskaltauduin hyppäämään ja osallistumaan jopa muutamiin estekilpailuihin. Yhdet niistä olivat Enjalan Ratsastajien ja Keravan Horse&Riderin järjestämän rouvaratsastuskilpailut. Olen taas yhtä kokemusta rikkaampi! Suomen Ratsastajainliiton teemana vuodelle 2012 on vapaaehtoisuus. Teeman tarkoituksena on vahvistaa vapaaehtoisuutta ja yhteisöllisyyttä. Tosiasia on, että ei KERRA:kaan olisi saanut järjestettyä mitään kilpailuja ilman talkoohenkeä. Joten kiitos siitä kaikille ahkerille, jotka ovat olleet mukana rakentamassa hienoja kilpailuja kanssamme. Minun on aika kiittää kaikkia teitä näistä vuosista, jotka olen ollut mukana hallituksessa ja puheenjohtajana. Puheenjohtajana vuonna 2012 jatkaa Inka Penttilä, joten toivotan hänelle ja muulle hallitukselle tsemppiä ensi vuodelle! Hevosentuoksuista vuotta kaikille! Terkuin, Tiina 3 KERRA:n Seuramestaruudet esteratsastuksessa 20.11.2011 KERRA:n seuramestaruudet esteratsastuksessa ratkottiin yllättävän talvisessa säässä sunnuntaina 20.11. Kirpeä pakkanen sotki kilpailuiden aikataulut täysin, kun ulkokentälle suunniteltu verryttely täytyi siirtää kilpakentälle jäätyneen pohjan takia. Kilpailijoiden ja harrastelijoiden mitaleista kilpaillaan senioreiden ja junioreiden sarjoissa. Lapsiratsastajille on oma tenavamestaruus. Kilpailijoiden seuramestaruudet Kaktu Kupariselle ja Hanna Pitkäselle Kaktu Kuparinen ja Future’s Hope Kilpailijoiden seuramestaruudesta poniratsukot kilpailivat estekorkeudella 90cm ja hevoset 100cm. Senioreiden mestaruuskultaa voitti Kaktu Kuparinen hevosellaan Future’s Hope ja juniorikultamitali ojennettiin Hanna Pitkäselle ja Freedom Girl ponille. Senioreiden hopealle ratsasti Heidi Eklund Flamencolla ja pronssille ylsi Inka Penttilä – Lapasa. Junioreiden sarjassa hopeamitalin nappasi Sanna Kortesmäki Lawrenzalla ja pronssia ratsasti Tiiu Tiihonen ponillaan Vlerk B. 4 Senioreiden kultamitalisti Kuparisen ratsu Future’s Hope onkin varsinainen monilahjakkuus. Vahvan hypyn lisäksi hevonen omaa liitävän ravin. Kun Kuparinen kolme vuotta sitten osti hevosen oli sillä takana 49 ravistarttia. -Kun ostin Future’s Hopen osasi se ainoastaan juosta kovaa. Huomasin kuitenkin pian, että se tykkäsi kovasti hyppäämisestä, Kuparinen hymyilee. Mestaruusrata oli ratsukon ensimmäinen 100cm estekorkeudella. Ensi kauden tavoitteena on nousta kilpailemaan aluetasolle. -Nyt olemme päässeet jo niin pitkälle, että laukka säilyy koko radan läpi ja voin ratsastaa uusinnassa nopeata aikaa, Kuparinen kertoo. -Hevoseni paras puoli on sen positiivinen elämänasenne, se yrittää aina parastaan, Kuparinen kehuu. Senioreiden hopealle Flamenco ruunalla taituroinut Heidi Eklund oli iloinen tuloksestaan. -Minulla on ollut vuoden tauko kilpailemisessa ja se tuntui radalla pienenä haparointina. Tulokseen olen tietenkin tyytyväinen, Eklund iloitsee. Hanna Pitkänen tyylitteli luottoratsullaan Freedom Girl:illä junioreiden seuramestariksi. Pitkäsellä ja Freedom Girl:illä on takanaan upea kisakausi, kohokohtina seuramestaruuden lisäksi muun muassa henkilökohtainen aluemestaruus sekä hevoshullu ponicup:in voitto. -Seuramestaruuskilpailuihin on aina kiva osallistua, vaikka olenkin tällä kaudella jo kiertänyt paljon kisoja, Pitkänen toteaa iloisesti. -Pienemmät radat sopivat talvikaudella minulle ja Friidalle hyvin, koska meillä ei ole maneesia joten hyppääminen rajoittuu lähinnä kilpatilanteisiin, Pitkänen kertoo. Pitkänen kehui mestaruusrataa Friidalle erityisen sopivaksi. -Pidän enemmän lyhyistä teistä kun pitää kääntää toisinkuin pitkistä teistä, nopeissa käännöksissä Friida on tosi hyvä, kultamitalisti hymyilee. Ensi kauden päätavoitteena ratsukolla on kisata kansallista poni Grand Prix:iä. Junioreiden hopeamitalisti Sanna Kortesmäki oli myös tyytyväinen päiväänsä -Mitäs tähän sanoisi, minä olin hyvä ja Laura oli hyvä, Kortesmäki nauraa pilke silmäkulmassa. Kortesmäki paransi sijoitustaan edellisvuodesta jolloin hän sai pronssimitalin Rocilla tammallaan. Junnujen pronssimitali ripustettiin nuoren Tiiu Tiihosen kaulaan. Tiihonen osallistui mestaruusluokkaan jopa kolmella ponilla. Mestaruudesta hän päätti kilpailla vain kolme viikkoa aiemmin Hollannista hankkimallaan Vlerk B:llä. Mikäli Tiihonen olisi valinnut mestaruusponiksi Nat Kelly Colen olisi mitali ollut astetta kirkkaampi. Tiihonen oli kuitenkin tyytyväinen. - Vlerk on ihan uusi poni. Ensi kaudella olisi tarkoitus mennä sillä kansallista Poni Cup –sarjaa, Tiihonen paljastaa. 5 Harrastelijoiden mestareiksi kruunattiin Katri Turunen ja Alisa Kylmälahti Harrastelijoiden seniorimestarit 2011 (vas.) Tiina Palmu – Siiri, Mari Jantunen sekä Katri Turunen – Milton Let’s Go. Harrastelijoiden sarjassa sekä ponit että hevoset kilpailivat estekorkeudella 80cm. Harrastelijoiden seniorimestaruus kulta- ja hopeamitalit menivät edellisvuoden hopea- ja pronssimitalisteille Katri Turuselle ja Mari Jantuselle. Mitaliratsuna molemmilla naisilla toimi heidän yhteisomistuksessa oleva Milton Let’s Go. Valitettavasti heidän haastattelunsa puuttuu. Pronssille ratsasti Tiina Palmu Chere du Lys. -Verryttelyyn mentäessä jännitys kasvoi todella suureksi ja tuli tunne, ettei tästä tule yhtään mitään. Hypyt alkoivat kuitenkin sujua, Palmu kertoo -Perusrata meni hyvin, mutta uusinnassa jännitys kostautui. Etukäteen suunnitellut tiet muistui mieleen vasta esteiden jälkeen, Palmu toteaa. -Tosi hyvä fiilis jäi kisoista kuitenkin, hän jatkaa. 6 Juniorisarjassa Movena poni kahmi kirkkaimmat mitalit. Kultaa Movenalla voitti Alisa Kylmälahti ja Hopeaa samalla ponilla Maija Harenko. Pronssille ylsi Malviina Linninen – Frans. Kylmälahti oli rataansa varsin tyytyväinen. -Perusrata meni hyvin, uusinnassa olisin voinut ratsastaa vielä paremmat tiet, mutta olen kaiken kaikkiaan todella tyytyväinen, hän summaa. -Movena on kiva ratsastaa nyt kun olen oppinut sen tavoille, 6-vuotta ratsastusta harrastanut Kylmälahti tuumaa. -Meille vaikein kohta radalla oli sarjaeste koska se oli hevosvälillä, onneksi se kuitenkin sujui hyvin, voittaja jatkaa. Hopealle Movenalla ratsastanut Maija Harenko kiittää ponia menestyksestä. -Uskon, että meillä menee näin hyvin koska Movena on niin varma, Harenko kehuu ponia. Tenavamestaruus Vuoden 2010 Tenavamestaruuttaan puolustamaan lähtenyt Sara Mertaniemi (kuvassa oik.) onnistui tehtävässään ja kruunattiin myös tänä vuonna mestariksi. Hänen ratsunsa oli koko kilpailuiden pienin, Shetlanninponi Little Suzzi. Pienestä koostaan huolimatta Suzzi oli luokan nopein. Poni mahtui kääntymään yllättävistä väleistä ja ratsukko onnistui näin tekemään erittäin lyhyet tiet esteiden välissä. Suzzi on 12-vuotiaan Mertaniemen hoitoponi ja nämä olivat ratsukon toiset estekilpailut. -Olen hoitanut ja ratsastanut Suzzia noin kolme vuotta. Suzzia pitää muistaa ratsastaa radalla eteen, muuten puomit putoilevat, Mertaniemi kertoo. -Mielestäni mestaruus rata oli kiva ja helppo. Ensi vuoden tavoitteemme on saada vielä nopeampia ratoja, hän jatkaa iloisena. Tenavamestaruushopealle ratsasti Sara Mertaniemen isosisko Sonja. Hänellä ratsuna perheen oma vuonohevonen Kastello Unik. Kastello on 7 päässyt Mertaniemien omistuksessa kilpailemaan koulu-, este sekä matkaratsastuksessa ja kaikissa lajeissa on tullut menestystä. Tenavamestarit 2011 (vas.) Sonja Mertaniemi – Kastello Unik, Sara Mertaniemi – Little Suzzi ja Vivian Virtanen tässä ponin Adalmina’s Pearl selässä. -Kun Kastello tuli meille oli sillä vain maastoiltu, mutta nyt se alkaa jo osata kaikenlaista, Sonja Mertaniemi paljastaa. -Mestaruusrata oli mielestäni sujuva ja kiva, Kastello olisi kuitenkin saanut olla vielä vähän reippaampi, hopeamitalisti analysoi. Ensi kauden tavoitteena ratsukolla on parantaa tuloksia ja mahdollisesti kilpailla 80cm estekorkeudella. Pronssimitali tenavasarjassa meni ratsukolle Vivian Virtanen – Japp. -Rata oli kiva ja olin suunnitellut ratsastaa tiukat tiet, mutta en onnistunut toteuttamaan kaikkia kohtia, 12-vuotias Virtanen kertoo. Japp on Virtasen lempiponi ja nämä olivatkin ratsukon neljännet yhteiset kilpailut. Virtanen osallistui myös 60cm luokkaan ponilla Adalmina’s Pearl. Onnittelut menestyjille! 8 Seuramestaruudet kouluratsastuksessa Sunnuntaina 30.10. kilpailtiin KERRA:n seuramestaruusmitaleista kouluratsastuksessa. Harrastelijoiden juniori- ja seniorimestaruus ratkottiin tasolla helppo B. Tänä vuonna kilpailtiin myös ensimmäistä kertaa kouluratsastuksen Tenavamestaruudesta tasolla helppo C. Kilpailjoiden mestaruuteen osallistui ainoastaan yksi KERRA:lainen jolloin mitaleita ei tässä sarjassa jaettu lainkaan. Tenavamestaruus 2011 (vas.) Heta Vihro, Pinja Tissarinen ja Sonja Mertaniemi. Tenavamestaruudesta kilpailtiin luokassa helppo C:2, jossa lähtijöitä oli yhteensä 23 kpl. Luokkasijoitukset menivät tenavia iäkkäimmille ratsastajille, mutta mitalit jaettiin kolmelle parhaalle KERRA:a edustavalle enintään 14-vuotta täyttäneelle ratsastajalle. 14-vuotias Heta Vihro ja poni Adalmina’s Pearl ylsivät luokassa seitsemänsiksi tuloksella 58,182% ja nappasivat tällä tuloksella Tenavamestaruuskultaa. Hopealle ratsasti Pinja Tissarinen – Brian ja pronssille ylsi Sonja Mertaniemi –Frans. Voi vain todeta, että nuorella Heta Vihrolla on hyvät kisahermot sillä kyseinen mestaruuskilpailu oli hänen ensimmäinen kouluratsastuskilpailunsa koskaan. 9 -Alussa jännitti vähän, mutta sain itseni aika pian rentoutettua, Vihro kuvailee tuntemuksiaan juuri ennen suoritusta. -Rata ei ollut kovin haastava ja sain ponin hyvin avuille. Taisin kuitenkin verrytellä hiukan liian kauan koska poni alkoi löystyä loppuradasta, Vihro tuumaa. Merkittäväksi eroksi este- ja kouluratsastuskilpailuiden välille Vihro mainitsee ratsastettavan radan ulkoaopettelun. -Kouluradan voi opetella etukäteen hyvissä ajoin kun taas esterata opetellaan vasta kilpailupäivänä vähän ennen oman luokkansa alkua. Kuitenkin jännitän estekisoissa vähemmän, hän hymyilee. -Tutustuin Brianiin kesäkurssilla ja siitä lähtien olen sillä ratsastanut. Brian on kiva, reipas poni joka vaatii ratsastajalta päättävyyttä. Sen hyvä puoli kisatilanteessa on, ettei se muutu radalle mentäessä, Tissarinen kuvailee ratsuaan. -Nämä olivat toiset kouluratsastuskilpailuni ja jännitin kovasti tallissa kisoihin valmistautuessani. Vielä verryttelyssäkin jännitin, mutta radalle päästyäni jännitys onneksi unohtui, Tissarinen kertoo. Radan haastavimmaksi kohdaksi hän mainitsee laukkalävistäjät. -Täytyy olla tarkkana, että laukka säilyy loppuun asti eikä poni tipu raville liian aikaisin, Tissarinen tuumaa. Hopeamitalisti Pinja Tissarinen on niin ikään 14-vuotias ratsastajatar. Tissarisen ja Brianin hopeamitali irtosi tuloksella 57,50%. Ratsukon yhteistyö on jatkunut vasta puolisen vuotta, mutta he ovat jo löytäneet yhteisen sävelen. Pronssille tuloksella 56,136% ratsasti 13vuotias Sonja Mertaniemi Frans ponilla. Hänen taktiikkana oli satsata teiden ratsastamiseen. -Keskityin ratsastamaan tarkasti ja mahdollisimman hyvät tiet, Mertaniemi kertoo. Harrastelijoiden mestaruus 2011 Harrastelijoiden mestaruusluokkaan, helppo B:0, oli tänä vuonna ilmoittautunut 13 ratsukkoa. Juniorikultamitalin voitti ratsukko Eerika Janhunen – Passeth (tulos 60%), hopealle ylsivät Paula Väkeväinen – Emily (58,20%) ja pronssille Sanna Kortesmäki – Lawrenza (58%). Seniorikulta meni ratsukolle Sara Hakala – Coquette La Belle, hopeaa sai Salla Snellman – Wichita ja pronssille ratsasti Seru-Fiiu Linninen – Claymore. Juniorimestarit Eerika Janhusen viimeinen junnuvuosi sai mukavan päätöksen kun hän Passeth hevosellaan saavutti junioreiden mestaruuskultaa harrastelijoiden sarjassa. -Tämä oli ensimmäinen mestaruuteni kouluratsastuksessa. Olen todella tyytyväinen sillä meillä on Passen kanssa ollut vuoden tauko kisaamisesta, Janhunen iloitsee. -Passe tuntui rennolta läpi radan ja se on niin kokenut koulukisaaja ettei se myöskään enää 10 kyttää mitään. Passen paras puoli on, että sillä on aina kiva ratsastaa koska se yrittää aina parastaan, kultamitalisti kuvailee hevostaan. Luokan tuomari Jenny Heikkinen tykkäsi myös kovasti Passethista. Hän toivoi vielä, että hevonen saisi liikkua enemmän eteen. -Jään helposti ratsastamaan Passea liian pieneen laukkaan, täytyy treenata, Janhunen summaa. Hopearatsukko Paula Väkeväinen ja Emily palasivat niin ikään kisaradoille tauon jälkeen. -Emily on ollut pitkällä sairaslomalla ja tämän lihaskehityksen kannalta ratsastan sillä vielä suurimmaksi osaksi ilman satulaa. Satula jossa tänään ratsastin oli vasta toista kertaa käytössä. Emily oli hiukan jäykän oloinen ja jännittynyt, johtuiko se sitten satulasta vai kisajännityksestä, sitä en osaa sanoa, Väkeväinen tuumaa. -Meille radan vaikein kohta oli keskilaukka. Olemme viime aikoina harjoitelleet paljon laukanvaihtoja joten piti olla tarkkana ettei poni vaihtaisi laukkaa ennen raviin siirtymistä. Olen tyytyväinen siihen, että muistin radan ja sain tahdin säilymään, Väkeväinen analysoi suoritustaan. Sanna Kortesmäen ja Lawrenzan kisat menivät ihan ratsastajan suunnitelman mukaan. -Laura tuntui yllättävän hyvältä, mutta se ei ole kouluratsu, se poikittelee eikä askel oikein veny, Kortesmäki toteaa. Seniorimestarit 2011 Senioreiden mestaruuden otti nimiinsä Sara hakala hevosellaan Coquette La Belle. Kenttäratsastuksessa vaativalla tasolla kilpaileva Hakala osallistui kilpailuihin harjoitusmielessä. -Donna on vielä nuori ja kokenematon ja kouluratsastus on meille ratsukkona se hankalin osaalue. Osallistuin, koska hevosen on tärkeätä saada hyviä kokemuksia ja sitä kautta rentoutta kouluradan suorittamiseen. Helpot tehtävät kasvattavat hevosen itseluottamusta, Hakala toteaa. -Lisäksi, onhan se aina kiva, kun menestyy, hän naurahtaa. Ensi kesänä Kenttäkilpailuissa Donnan tulee selvitä helppo A:n tai vaativan B:n tasoisita kouluradoista. Hopeamitalin itselleen taituroi Salla Snellman Wichita tammalla. Snellman oli tyytyväinen suoritukseensa. -Tänään hevonen oli oikein mukava ratsastaa vaikkakin se oli hiukan jäykkä oikealle. Radan helpoimmat liikkeet olivat siis kaikki vasempaan kierrokseen tehtävät, Snellman hymähtää. -Wichitan paras puoli on sen luonne, se on rehellinen ja kiva hevonen, Snellmann jatkaa. 11 Pronssille ratsasti Seru-Fiiu Linninen hevosella Claymore. Linninen sijoittui myös toiseksi helppo C:2 luokassa. Seniorikultamitalisti Sara ja Donna (vas.) sekä hopeamitalisti Salla Snellmann. 12 Pikkujouluissa palkittuja KERRA:laisia KERRA:n pikkujouluissa 26.11.2011 jaettiin perinteisesti seuramestaruusmitalien lisäksi muitakin palkintoja. Alla palkitut ja lyhyet perustelut valinnoille. Vuoden KERSA 2011 Taru Heikkinen. KERSA:ksi valitaan vuosittain juniori joka osallistuu aktiivisesti seuratoimintaan sekä on avulias ja ystävällinen. Taru on oma‐aloitteisesti herättänyt henkiin junnuille tarkoitetun heppakerhon ja vetänyt sitä menestyksekkäästi jo kaksi vuotta. Vuoden Aktiivi Susanna Örn Susanna, eli Suski, ansaitsi vuoden aktiivi palkinnon hänen seuralle antamansa erittäin suuren työpanoksen johdosta. Ei ole järjestetty kilpailuita missä Suski ei olisi ollut tärkeässä roolissa sekä kilpailupäivänä että ennen ja jälkeen. Vuoden ”Puffatädit” Eerika ja Mira Janhunen Vuoden ”Puffatäti” on henkilö joka panostaa puffan pitämiseen kilpailuissa. Eerika ja Mira ovat hoitaneet puffaa hienosti useissa kilpailuissa kuluneen vuoden aikana sekä pitänyt huolen jälkisiivouksesta joka on myös erittäin tärkeä osa tehtävää. Erikoispalkinto Inka Penttilälle Erikoispalkinto kilpailuiden järjestämisestä jaettiin Inka Penttilälle. Inkalla on jo pitkään ollut vastuu seuramme estekilpailuiden järjestämisestä. Kilpailuita on järjestetty paljon ja Inkan panos on ollut korvaamaton. Työmäärä on valtava ja on ihailtavaa kuinka Inka on homman hoitanut opiskelun ja työnteon ohella. Onnittelut kaikille palkinnon saaneille sekä suurkiitos! HYVÄÄ JA MENESTYKSEKÄSTÄ VUOTTA 2012! 13 Tee se itse! Anna naulaa kiinni irtokenkää, kengittäjä Markus Lanne neuvoo. Kuvassa alla Terhi irroittaa hevosen takakenkää. Valmennus alkamassa tai kilpailuihin lähtö edessä ja hevosella kenkä irti. Tuttua? Veikkaisinpa, että jokainen hevosen omistaja tai hevosia harrastava on jossain vaiheessa saanut todeta yllämainitun tilanteen todeksi. Mitäpä jos osaisit itse korjata tilanteen?! Hevosenkengän irrottaminen tai irtokengän kiinni lyöminen on ammattikengittäjälle yleensä helppo tehtävä, eikä se näytä kovin vaikealta vierestä katsottunakaan. Itse huomasin kuitenkin olevani avuton, kun saavuin eräänä iltana tallille ennen estetuntiani ja huomasin, että tammani Gitanan oikea takakenkä oli puoliksi irti ja vääntynyt. Kenkä oli saatava irti, mutta en edes tienyt minkä työkalun olisin valinnut irroittamiseen saati sitten uskaltanut omin päin lähteä kenkää irroittamaan. Tunsin oloni turhautuneeksi, estetunti uhkasi jäädä välistä oman osaamattomuuteni takia. Pyysin apuun hevosenomistajakaveriani joka sattui olemaan tallissa. Terhi tiesi kengän irroittamisesta ainakin teoriassa enenmmän kuin minä, mutta ei hänkään uskaltanut irroittaa Gitanan kenkää. Onneksi paikalle sattui yksi tallimme ratsastuksenopettajista, joka irroitti kengän helposti ja ehdin vielä tunnilleni. 14 Tapaus jäi kuitenkin vaivaamaan. Hevosen omistajan elämä olisi taas hitusen helpompaa, jos osaisi tehdä tämänkin itse, siis irroittaa tai lyödä kengän tarvittaessa kiinni. Terhikin oli ilmeissti pohtinut samaa, sillä hän soitti minulle parin päivän päästä tapahtuneesta ja kertoi ilmoittautuneensa paikallisen ratsastustarvikeliikkeen asiakkailleen tarjoamalle kengityskurssille. Kurssilla oli vielä tilaa, joten minä ja siskoni Anna (Gitanan toinen omistaja) päätimme myös osallistua. Kuva vas. Opettaja Markus kertoo kavion rakenteesta. Kengityskurssi pidettiin Enjalan Tallilla. Kurssille otettiin mukaan vain kuusi osallistujia, jotta opettaja ehtisi neuvoa kaikkia henkilökohtaisesti ja käytännön harjoituksia voitaisiin tehdä riitävästi. Loppujen lopuksi meitä oli vain viisi kurssilla, joten ehdimme kaikki harjoittelemaan niin paljon kuin halusimme. Kolmen tunnin intensiivinen kurssi hevosenkengän irroittamisen ja kiinni lyömisen saloihin oli todella antoisa ja opettavainen, mutta myös fyysistä kuntoa vaativa. Kurssi alkoi leppoisissa tunnelmissa kahvitarjoilulla Enjalan Tallin taukotilassa. Opettajamme kengittäjä Markus Lanne, esitteli meille hevosen kavion rakennetta ja toimintaa. Havainnollistavana apuvälineenä hänellä oli mukanaan mallikavio. Sen sai auki, jolloin näki hevosen jalan läpileikkauksen. Lanne selitti, että kengitysnaula tulee lyödä niin, että se läpäisee sarveiskavion seinämän pehmeän ja kovan sarveiskerroksen ennen ulostuloa kavion sivuseinämästä. Jos naula lyödään kavioon liian läheltä ulkoreunaa, se läpäisee vain kovan sarveisen, joka on hauras ja kavio murtuu. Jos naulan lyödään liian pystyssä kulmassa ulkoseinämään nähden, se ei tule ulos ollenkaan. Tässä tapauksessa naulan pää jää sisälle pehmeään tai kovaan sarveiseen. Tämä ei satuta hevosta ja naulan voi rauhassa vetää ulos ja lyödään uudestaan isommassa kulmassa. Joskus huonosti lyöty naula saattaa tehdä piston kavioanturaan, tämä on kivuliasta hevoselle ja se alkaa yleensä ontumaan jalkaa, jonka kaviossa on naulanpisto. Meidän helpotukseksemme opettajamme kertoi, että yleensä irtokenkä ”loksahtaa” helposti kohdalleen, jolloin se on myös helppo naulata kiinni vanhoihin reikiin, joihin naula hakeutuu. Silloin ei tarvitse itse osata katsoa naulan lyöntikulmia niin tarkasti. 15 Kengän kiinnittäminen takajalkaan oli melko raskasta hankalan työasennon takia. Varsinkin kotkaakimsvaihe oli haasteellinen. Olimme kaikki sitä mieltä, että kolmas käsi olisi ollut hyvä tässä tilanteessa. Kengän irroittamisessa vaikeinta oli naulojen irti saaminen, voimaa joutui käyttämään yllättävän paljon. Voin lämpimästi suositella vastaavaa kurssia kaikille hevosen omistajille. Parasta kurssissa oli se, että sai itse kokeilla irroittaa ja kiinniittää kenkiä ammattikengittäjän valvovan silmän alla. Kurssin opetushevoset olivat varsinaisia enkeleitä. Ne seisoivat kiltisti kaksi tuntia tallin käytävällä hyvin epäilyttävien kengittäjien hääräillessä pihtien ja vasaroiden kanssa niiden ympärillä. Tekemällä itse oppi tuntemaan, esimerkiksi miten paljon voimaa naulan ulosvetämiseen tarvitaan ja miten paljon sitä saa käyttää, ettei satuta hevosta. Ainakin meidän arvostus kengittäjän työtä kohtaan nousi huimasti, kun hiki valuen ja pipo silmillä kotkasimme takakavion nauloja! Tässä vielä muistiinpanoni kurssilta. Irtokengän kiinnittäminen Kuva oik. Minna kiristäänauloja. Etujalasta saa hyvän otteen työskentelyä varten, kun puristaa kavion polviensa väliin niin, että kavio asettuu hieman polvien yläpuolelle. Takajalasta saa parhaan työskentelyotteen, kun jalkaa venyttää ensin hieman suoraan taakse ja pyrkii sitten saamaa kavion lepäämään hevosen kylkeä lähinnä olvan polvesi päälle. Takajalkaa ei oteta omien jalkojen väliin. 1) Tarkista, että irronnut kenkä ei ole vääntynyt. Kengän voi lyödä suoraksi vasaralla vaikka betonilattiaa vasten. 2) Aseta kenkä suoraan kavioon. Kenkä on suorassa, jos kavion säde osoittaa keskelle kengän kärkeä. 3) Aloita naulaamaan kenkä kärjestä kiiinni. Tarkista, että lyöt naulan oikein päin. Naulassa on yhdellä puolella kuva, suuntaa se kavioon päin. 4) Kokeile asettaa naula vanhaan reikään, joka näkyy kaviossa. Jos se ”tipahtaa” reikään helposti, voit melko varmasti olettaa, että naula hakeutuu vanhaan uraansa ja tulee hyvin ulos. 5) Kun olet lyönyt naulan, nakuta terävä naulan pää kavion ulkosivuun kiinni, ettet vahingossa raapaise itseäsi siihen. 6) Naulaa kenkä kiinni kuudella naulalla. Yleensä kengässä on kahdeksan naulanpaikkaa, mutta lähimpänä kavion kantaa olevat paikat jätetään normaalisti käyttämättä. 7) Katkaise naulatut naulat seinämän läheltä. Tarvitset pihdit. Aseta pihdit niin, että ne koskevat kavion ulkoseinää ja purista. 8) Kiristä naulat. Aseta pihdit tueksi naulankärjen alle ja lyö vasaralla naulan päätä. 9) Kotkaa naulojen päät (taivuta naulankärjen tynkää alaspäin kavion seinämää vasten). Tarvitset kotkaimen. Kotkaus suoritetaan kaksiosaisena. Esikotakusvaiheessa kotkauspihdeilla käännetään 16 naulan kärki oikeaan suuntaan. Sitten otetaan naulankärjestä uusi ote ja suoritetaan taivutus loppuun. Kotkauspihdit muistuttavat krokotiilin leukoja. 10) Viimeine kiristys. Tue naulan päätä jollain ja lyö samalla kavion ulkopuolelta kotkausta tiiviimmin kiinni kavioon. Voit myös lyödä kotkauksia kireämmäksi hevosen pitäessä jalkaansa maassa. HUOM! Kaikki hevoset eivät pidä tästä. Kengän irroittaminen 1) Aloita avaamalla kotkaukset (kuva oik.) kavion ulkopuolelta. Tarvitset purkuraudan ja vasaran. 2) Löysää nauloja. Tarvitset pihdit. Ujuta pihdit kengän kannan kautta yhden haaran molemmin puolin. Taivuta pihdin varsia itsestäsi poispäin kavion myötäisesti. Sivuttain ei saa vääntää. Kun kenkä irtoaa hieman kaviosta voit lopettaa. 3) Lyö suljetuilla pihdeillä tai vasaralla kenkää kaviota vasten, jolloin naulan pää nousee hieman. 4) Aloita kengän irroittaminen kannasta. Ota naulanpäästä kiinni pihdeillä ja vedä se ulos. Voimaa saa käyttää ja vipuvaikutusta kannaattaa hyödyntää, mutta kaviota ei saa vääntää. 5) Irroita kaikki naulat. Kengityksessä käytettäviä työkaluja. 17 Hevoseni nimi: Kastello Unik Hevoseni nimi: Kastello Unik Ikä: 8 vuotta Rotu: Norjanvuonohevonen Väri ja säkäkorkeus: Vaalearuunihallakko, seepraraidat jaloissa ja siima, n.145cm Hevoseni asuu: Sipoossa, Stall Rönnkullassa, Marit ja Kim Olinin tallilla. Olen tuntenut hevoseni (kuinka kauan): 1½ vuotta Miten tapasin hevoseni: Getassa, Ahvenanmaalla Tavoitteemme ratsukkona: Kisata koulussa He. B ja esteillä 80cm Hevoseni syö: Black Horse Basic, BH kivennäinen, porkkanat ja heinä 18 Sonja ja Kastello kouluradalla. Hevoseni varusteet: Suitset, satula ja esteillä lisäksi jännesuojat ja pessoakuolaimet (meksikolaiset suitset) Hevoseni suurin herkku: Omppu Hevoseni paras ominaisuus: Symppis ja yritteliäs Hevoseni ärsyttävin piirre: Ongelmia trailerin takapuomin kanssa. Hevoseni outous: Läheisriippuvuus ja kovaäänisyys Hevoseni on osoittautunut lahjakkaaksi: Pärjää lajissa kuin lajissa (koulu, este ja matkaratsastus) Hevoseni inhoaa: Trailereita Hevoseni rakastaa: Meitä ja kavereita Meidän paras yhteinen hetkemme tähän mennessä: Vuonisten mestaruuskisat FACT FILE – Sara ja Sonja Mertaniemi Ikä: Sara 12.v. ja Sonja 13.v. Olen ratsastanut (kuinka kauan): Molemmat 7½ vuotta Valmentaudun: Karita Kotikulman, Sohra Walleniuksen, Jenni Jurvelan ja Veikko Heikkilän opissa. Tavoitteeni ratsastajana: Sijoittua korkeissa luokissa. Kolme toivetta liittyen hevoseeni: Toivoisin hevoseni... 1)... Pysyvän terveenä. 2) ... unohtavan trailerikammon 3) ... elävän pitkään ja onnellisena. Sara ja Kastello koulukisoissa. 19 Rouvakisat 9.10.2011 Enjalassa ”Varikolla” (vas.) Minna ja Siiri sekä Tiina ja Gitana. (kuva: Terhi) Kaikki alkoi siitä, kun Siirin omistaja Terhi vihjasi minulle, että Enjalan Ratsastajat ja Keravan Horse&Rider järjestävät Rouvaratsastuskilpailut kaikille yli 25‐vuotiaille. Edellisen kerran kun KERRA ja Keravan Horse&Rider järjestivät vastaavat kilpailut olin liian nuori osallistumaan. Nyt ikää on kertynyt sen verran, että sen puolesta pääsin osallistumaan. Hieman kuitenkin epäröin ja jäin vielä miettimään osallistumista. Mainitsin kuitenkin kisoista Minnalle (Svensk) ja hän sai minutkin hieman innostumaan, joten ei muuta kuin ilmoittautumaan sekä kouluun että esteisiin. Kisapäivä alkoi lähestyä ja jännitys alkoi kasvaa kovaa vauhtia. Hyvissä ajoin sain hommattua auton, jolla voimme vetää Siirin ja Gitanan Enjalaan. Kaikki oli kunnossa kisoja varten, mutta kun varsinainen kisapäivä koitti, huonosti nukutun yön jälkeen, tuli mutkia matkaan. Olin jo ottamassa traileria auton perää, mutta auton ja trailerin sähköpistokkeet eivät olleetkaan yhteensopivia. Ei kun nopeasti soittamaan Minnalle, että saako hän toista vetoautoa käyttöön näin lyhyellä varoitusajalla. Ja Minna onnistui! Ja eikun harjaamaan ja letittämään heppoja. 20 Tiina ja Siiri suorittavat laukkaohjelmaa. Alla Minna ja Gitana lennokkaassa ravilisäyksessä. Toisella autolla päästiin matkaan. Minnaa jännittää ajaa, kun vasta vähän aikaa sitten oli pikku‐e:n saanut ja minä puolestani jännitin itse kilpailuja ihan hirmuisesti. Rauhoittelimme matkalla toinen toisiamme ja yllätyksekseni jännitys jopa hieman laantui. Kisapaikalle päästyämme nopeasti katsomaan, mikä on aikataulu ja kiire tuli. Onneksi Anna oli meitä auttamassa! Koululuokka oli ensimmäisenä edessä. Ohjelmana oli Aikuisratsastajan kouluohjelma eli ei mitään tosi vaikeita tehtäviä, mutta vaati kuitenkin keskittymistä. Siiri tuntui aluksi todella jännittyneeltä ja keskittyminen oli kadonnut kuskiltakin johonkin. Tilanne onneksi rauhoittui ja Siiri (sekä kuski) oli radalla rennompi kuin koskaan. 21 Minnallakin meni rata todella hyvin. Suoritusten jälkeen veimme Siirin ja Gitanan picknikille trailerin luokse ja menimme itse jännittämään tuloksia. Yllätys oli suuri, kun palkintojenjako olikin jo alkamassa ja meidän nimet kuulutettiin. Minnalla oli voittajan kanssa samalla pistemäärällä, mutta yhteisvaikutelman ratkaistessa luokan voitti Rainer Hiltunen. Minna ja Gitana tulivat kuitenkin toiseksi ja minä Siirillä kolmanneksi. Saimme järjestäjältä onneksi luvan tulla ilman hevosia palkintojen jakoon, kun ne olivat juuri syömässä. Jäimme odottamaan esteluokan alkua. Järjestäjät saivat todella nopeasti purettua kouluaidat ja rakennettua esteet tilalle. Jännitys alkoi taas kasvaa ihan mahdottomaksi, mutta onneksi Terhi ja Suski tulivat paikalle tsemppaamaan ja neuvomaan. Terhin ja Minnan kanssa kävelimme rataa, kun Suski ja Anna laittoivat meille heppoja valmiiksi. Radalle mentäessä jännitys hieman laantui, kun ne 60 cm esteet näyttivätkin todella pieniltä. Tiet katsottiin valmiiksi ja ei muuta kuin kyytiin ja verryttelemään. Hevoset olivat jo menneet kouluradan, joten muutama verryttelyhyppy riitti lämmittämään lihakset rataa varten. Siiri ei meinannut ensin ymmärtää mikä on homman nimi, kun esteet olivat paljon pienempiä kuin mihin hän on tottunut. Onneksi Siiri kuitenkin heräsi ja oli ihan menossa mukana. Suski ja Terhi antoivat vielä viime hetken neuvoja verkassa ja sitten vain odotettiin omaa vuoroa. Radalle mentäessä minua jännitti niin paljon, että unohdin hengittää kunnolla. Rata sujui suunnitellun mukaisesti vaikka jälkeen en jännityksestä johtuen siitä paljon muistakaan ;) Poistuin radalta puuskuttaen ja ainoa mitä muistan, oli kuuluttajan sanat: ”tässä nähtiin jo selvästi aikaratsastuksen makua”. 22 Minna oli vuorossa kahden ratsukon jälkeen, joten sitä menin vielä jännittämään maneesin ovelle. Siiri oli niin innoissaan, ettei olisi halunnut pysyä paikoillaan millään. Onneksi siskoni kaveri Petra tarjoutui pitämään hevosesta kiinni sen aikaa, että näen Minnan suorituksen kunnolla. Suoritusten jälkeen menimme loppuverryttelemään hevosia ja kohta Suski ja Terhi tulivat huutamaan meitä palkintojen jakoon. Olin kuulemma voittanut luokan ja Minna tuli toiseksi. En ollut uskoa kuulemaani. Nyt saimme hevosetkin mukaan palkintojen jakoon ja totta kai kunniakierrokselle. Kokonaisuudessaan kisat menivät todella hienosti ja tunnelma kisapaikalla oli hyvä ja rento. Haluaisinkin kiittää Terhiä, Minnaa, Annaa ja Suskia, jotka olivat tukena ja apuna kisareissun aikana (ja toki ennen ja jälkeenkin). Kiittäen, Tiina ja Siiri Tiina ja Siiri voittivat esteluokan, Minna ja Gitana tulivat toisiksi. Kuvat: Laura Markoff (kuvien käyttöön on saatu lupa kuvaajalta) Teksti: T.Palmu 23 2 24