Tie oli tyhjä!
Kumpikaan kolarin osapuolista ei jarruttanut. Sivutieltä tullut
henkilöauto sinkoutui risteyksen toiselle puolelle ojan luiskaan.
Päätietä ajanut pysähtyi törmäyksestä 40 metrin päähän kevyen
liikenteen väylälle. Toinen kuljettajista kuoli, toinen tuomittiin
kuolemantuottamuksesta ja törkeästä liikenneturvallisuuden
vaarantamisesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
OLAVI LEMPINEN ja MARTTI MERILINNA
LIIKENNEVAKUUTUSKESKUS, kuvat
KIMMO VIRTANEN, piirros
76 ● Tekniikan Maailma 15/2008
Tutkijalautakuntaa
tarvittiin
■ TÄMÄ on kertomus vakavasta liikenneonnettomuudesta, jossa sivutieltä päätielle toisen auton
eteen ajanut kuljettaja sai surmansa. Tutkijalautakunta on selvittänyt onnettomuuden syyn. Se antaa kaikille liikenteessä olijoille pohdittavaa.
CITROËN
TOYOTA
TOYOTA
CITROËN
KUN Toyota Avensis saapui Stop-merkin kohdalle, näkyvyys Citroënin tulosuuntaan oli alle 70 metriä. Citroën lähestyi risteystä 28 metriä sekunnissa.
T
ummansininen Toyota Avensis -farmari kaarsi jalkakäytävän reunaan. Asko avasi oven
ja vilkaisi kuljettajan paikalla
istuvaa vaimoaan Inkeriä.
– Pari kolme tuntia korkeintaan,
voi mennä vähemmänkin. Pidä puhelinta auki, soitan kun tarvitsen
kyytiä takaisinpäin.
Odottamatta vastausta Asko nousi autosta ja jäi katselemaan, kun auto lähti verkkaisesti liikkeelle.
Inkeri päätti kiertää korttelin saadakseen auton keulan osoittamaan
jälleen kotia kohti. Sinne olisi vajaan
parinkymmenen minuutin ajomatka. Perheen molemmat tytöt olivat
lähteneet kavereidensa kanssa ulos.
Nyt olisi hyvä tilaisuus siivota. Vai pitäisikö pyhäpäivää sittenkin käyttää
laiskotteluun?
Edessä olevat liikennevalot näyttivät punaista. Inkeri painoi kevyesti jarrupoljinta. Liikenne taajamassa
oli vielä hiljaista. Risteävällä kadulla
pysähdyksissä ollut henkilöauto lähti liikkeelle. Valot vaihtuivat vihreiksi.
Inkeri nosti varovasti kytkintä.
Toyota lähestyi päätien risteystä. Paikka oli tuttuakin tutumpi.
Näkyvyys risteyksestä vasemmalle oli huono tiessä olevan kumpareen vuoksi. Sen kohdalla päätien
ali meni kevyen liikenteen väylä.
Muutama vuosi sitten sivutiellä olleet kärkikolmiot oli vaihdettu Stopmerkkeihin.
Ajokortti alle vuoden
Hannu kohensi ajoasentoaan Citroën Xsaran ohjauspyörän takana.
Hän piti ajamisesta, niin kuin vain
vajaan vuoden ajokortin omistanut
nuorukainen voi siitä pitää. Ajamiseen sisältyy jotain itsenäisyyden
tunnetta. Vapautta tehdä omia va-
lintoja, kuten Hannu oli jostain lehdestä lukenut.
Auton ajokortin saaminen oli siirtänyt mopoajan historiaan.
Kivaa mopoilukin oli ollut. Mopot
kuuluvat kuitenkin vain paikalliseen
liikenteeseen, ei niillä kukaan mihinkään kauemmaksi viitsinyt lähteä ajelemaan. Auto on kokonaan
toista. Ei ollut säiden armoilla, eikä
matkan pituus rajoittanut matkasuunnitelmia.
Kun Tapani oli soittanut ja pyytänyt apua muuttohommissa, mikäs
oli nytkin lähtiessä. Pitäähän kaveria auttaa silloin, kun hän apua tarvitsee.
Nuorukainen vilkaisi kelloonsa.
Se näytti kymmentä minuuttia vaille kahta. Mitään kiirettä ei olisi. Hannu suunnitteli mielessään ajoreittiä
ja vaihtoehtoja. Hän päätti valita reitin, jossa ei tarvitsisi pysähdellä liikennevaloissa.
Citroën oli neljä vuotta vanha, hyvässä kunnossa, varustettu ABS-jarruilla.
Hannu kytki suuntavalon vasemmalle. Risteyksen jälkeen kuljettaja
alkoi kiihdyttää autonsa nopeutta.
Seuraava risteys olisi kuitenkin kohta edessä. Siitäkin pitäisi kääntyä vasemmalle. Ajoreitti Tapanin asunnolle oli selvä.
Vain muutama sata metriä ja Hannu joutui jälleen hidastamaan ajonopeuttaan. Suuntavalo uudelleen
vasemmalle, kolmosvaihde päälle,
sitten kakkonen. Sininen Citroën
kaarsi paikalliselle päätielle. Hannu painoi reippaasti kaasua. Xsaran
vauhti lisääntyi nopeasti. Moottorin ääni kuului selkeänä ohjaamoon.
Kuljettaja vilkaisi nopeusmittariin.
Kaksi henkilöautoa tuli vastaan.
Citroën nousi loivaa ylämäkeä.
Kumpareen takana olevassa riste-
TÖRMÄYS heitti Toyotan ojan pohjalle. Citroën sinkoutui risteyksestä alkaneelle kevyen liikenteen väylälle.
yksessä oli sivuteillä Stop-merkit. Oli
sunnuntainen iltapäivä, kellon viisarit näyttivät lukemaa 13.54.
Mistä se tuli?
Tumma esine ilmestyi Hannun näkökenttään kuin salama kirkkaalta taivaalta. Se tuli oikealta. Nuori
kuljettaja tajusi asian silmänräpäyksessä: auto!
Hannu käänsi ohjauspyörää rajusti vasemmalle, poispäin uhkaavasta
vaarasta. Xsaran renkaat huusivat
kuivalla asfaltilla. Ajoradan pintaan
piirtyi mustaa vanaa. Citroën kallistui oikealle. Hetken näytti, että sen
renkaiden ote tien pinnasta irtoaisi ja auto lähtisi täysmittaiseen sivuluistoon.
Mutta luisto ei ehtinyt alkaa. Kesti vain puolitoista sekuntia, kun vasemmalle kaartava Citroën iskeytyi
seitsemänkymmenen viiden asteen
kulmassa Toyota Avensiksen vasempaan kylkeen, kuljettajan puoleisen
oven etuosaan.
Toyotan korirakenteet vääntyivät
sisäänpäin kuin tinapaperi. Isku heitti Avensiksen kulkusuunnassaan oikealle, pois ajoradalta. Kun sivuttain
luisuvan auton eturenkaat osuivat
tien luiskaan, siitä irtosi korkealle ilmaan sorasta ja muusta maa-aineesta koostuva suihku, joka peitti hetkeksi auton näkyvistä.
Citroën jatkoi ohjauskyvyttömänä matkaansa risteyksestä alkanutta
kevyen liikenteen väylää pitkin. Auton keula oli täysin murskana, etupyörät eivät mahtuneet pyörimään.
Auton etuosasta työntyi harmaata
höyryä korkealle ilmaan.
Toyota tuli näkyviin ilmassa lentävän pölyn ja maa-aineen seasta. Sivuttainen liike loppui. Hetken näytti siltä, että auto pysähtyisi siihen
paikkaan. Sitten maan vetovoima
alkoi vetää autoa ojan luiskaa kohti. Sen pyörät lähtivät hitaasti pyörimään. Liikettä kesti vain muutaman
sekunnin. Sitten oikeanpuoleinen
etupyörä solahti ojan pohjalla olevaan veteen.
Toyotan liike pysähtyi lopullisesti.
Sisällä olevan ihmisen pää retkahti
vasten ohjauspyörää.
Pölypilven keskellä runsaan kymmenen metrin päässä Citroën Xsara jatkoi kevyen liikenteen väylällä
matkaansa. Lopulta liike-energian
voima hellitti otteensa siitäkin. Meni
muutama sekunti. Sitten auton ovi
avautui. Ulos astui nuorukainen, jolla oli äärimmäisen hämmästynyt ilme kasvoillaan.
Äkkiä virta pois
Hetkeen Hannu ei käsittänyt, mitä
oli tapahtunut. Kolari…hän oli ajanut kolarin. Sivutieltä oli tullut auto
eteen. Missä se oli?
Nuorukaisen katse pysähtyi päätien ojasta näkyvään auton kattoon.
Hannu kuuli takaansa ihmisen juoksuaskelien äänen. Samassa joku meni hänen ohitseen vauhdilla.
Hannu vilkaisi autoonsa. Sen keula oli aivan tohjona. Samassa palautui mielikuva tilanteesta hetki
sitten. Kaikki oli tapahtunut äärimmäisen nopeasti. Oikealta tuli auto
suoraan eteen. Mitään ei ollut tehtävissä. Törmäys, näkyvyys eteen
loppui. Auto meni itsekseen eteenpäin. Sitten se pysähtyi. Kuumaa
höyryä tuli sisään. Virta äkkiä pois
päältä ja ulos!
Hannu tunsi polviaan heikottavan. Tuo kaikki oli tapahtunut hetki
sitten. Oliko aikaa kulunut minuutti vai kaksi? Miten toiselle kolarin
osapuolelle oli käynyt? Nuorukainen pakotti itsensä kävelemään ojan
pohjalla olevaa toista autoa kohTekniikan Maailma 15/2008 ● 77
TOYOTAN katto leikattiin auki. Auttajat tekivät parhaansa.
ti. Sen ympärille oli jo ehtinyt kaksi
muuta ihmistä.
Jostain ylempää tieltä kuului hengästyneen miehen ääni:
– Onko ambulanssi tilattu?
Toyotan vasemmassa kyljessä etuoven saranoiden kohdalla oli syvä
painauma. Siihen Citroënin keula oli
siis osunut. Autossa oli ihminen. Joku yritti avata ojan luiskassa olevan
auton kuljettajan puoleista ovea. Se
oli jumittunut kiinni.
– Ei kannata riuhtoa enempää.
Katto on kuitenkin leikattava irti.
Kuljettaja on varmasti loukkaantunut vakavasti.
– Entä jos auto syttyy tuleen?
Ojan luiskassa vallitsi hetken hiljaisuus. Ihmisiä tuli paikalle koko
ajan lisää. Kukaan ei oikein tiennyt,
mitä pitäisi tehdä. Sitten jostain kauempaa alkoi kuulua lähestyvän hälytysajoneuvon sireeni.
Se sai aikaan helpotuksen tunteen – ammattiauttajat saapuivat
paikalle.
Elämä ja kuolema
Citroën Xsaraa ajanut Hannu ei vammautunut törmäyksessä. Turvavyön
käyttö ja etuturvatyynyn laukeaminen pelastivat hänet.
Farmarimallista Toyota Avensista ajanut Inkeri sai törmäyksessä
niin pahoja vammoja, että kuoli niihin muutaman päivän kuluttua sairaalassa.
Turvavyö ja sivuturvatyynyn laukeaminen eivät riittäneet pelastamaan kuljettajaa. Kohtalokas isku tuli sivusta. Jos autossa olisi ollut vielä
pään seudun turvatyyny, kuljettaja
olisi tutkijalautakunnan arvion mukaan saattanut jäädä henkiin.
Entä miksi törmäys tapahtui?
Toyotaa ajanut Inkeri tuli risteykseen oikealta, mutta pakollista py78 ● Tekniikan Maailma 15/2008
CITROËN pysähtyi törmäyspaikasta 40 metrin päähän kevyen liikenteen väylälle.
sähtymistä vaativan liikennemerkin takaa. Hän oli siis ehdottomasti
väistämisvelvollinen päätien liikenteen suhteen.
Kun Toyota tuli Citroënia ajavan
Hannun näkökenttään, tämä käänsi
nopeasti ohjausta vasemmalle, poispäin vaaran aiheuttajasta. Näinhän
ihminen vaistomaisesti tekee.
Toyotaa ajanut Inkeri ei todennäköisesti havainnut Citroënia missään
vaiheessa. Hän ehti liikkeelle lähdettyään kiihdyttää autonsa nopeuden
tutkijalautakunnan mukaan lukemaan 23–33 km/h.
Itse asiassa jos risteykseen päätietä ajanut Hannu ei olisi yrittänyt
väistää törmäystä kääntämällä ohjauspyörää vasemmalle, vaan ajanut aivan suoraan, Toyota olisi ehtinyt juuri ja juuri alta pois. Törmäys
tapahtui päätien keskiviivan vasemmalla puolella.
Oleellisin asia on kuitenkin se,
miksei Stop-merkin takaa tullut Inkeri jäänyt odottamaan, että Hannun auto olisi ylittänyt risteyksen.
Kun Inkeri pysähtyi lain vaatimassa paikassa eli pysäytysviivan kohdalla, hänellä oli vapaata näkemää
Hannun tulosuuntaan 67 metriä.
Tämä johtui tien varren puista, pensaista ja tien kaiteesta. Juuri ennen
risteyksen alkamista näkemä paranee, mutta alikulkutunnelista johtuva tien kumpare muodostaa näkemäesteen.
Kuinka paljon näkemää sitten
päätielle pitäisi olla, jotta sivutieltä
tulijalle risteyksen ylittäminen olisi turvallista?
Asia riippuu olennaisesti yhdestä
asiasta: kuinka suurelle päätien nopeudelle liikennejärjestelyt ja turvallisuuslähtökohdat on suunniteltu.
Tässä tapauksessa ne oli suunniteltu nopeudelle 50 km/h. Tapahtuma-
Ylinopeus ja
ennalta-arvaamattomuus
■ KUN nopeutta 50 km/h ajanut saa
kuivalla asfaltilla autonsa pysähtymään juuri ennen estettä, esimerkiksi suojatielle astuvaa jalankulkijaa, nopeutta 75 km/h käyttänyt törmää esteeseen nopeudella 60 km/h,
ei suinkaan nopeudella 25 km/h, kuten joku voisi äkkipäätä luulla.
Ero aiheutuu siitä, että kuljettajan reaktioaikana (noin 1 sekunti)
auto etenee eripituisen matkan ja
jarrutuksen alkuvaiheessa nopeus
laskee matkaan nähden hitaammin
kuin loppuvaiheessa. Tehokkaampaa
loppuvaihetta ei tule, jos sitä ennen
tapahtuu törmäys.
Mitä suuremmasta ajonopeuserosta on kysymys, sitä dramaattisempi on törmäysnopeuksien ero.
Palataanpa aluksi kerrottuun esimerkkiin. Kun siis viittäkymppiä ajanut saa autonsa pysähtymään juuri ennen estettä, yhdeksääkymppiä
ajanut törmää esteeseen jo nopeudella 89 km/h. Sataa ajanut ei ehdi
edes koskea jarrupolkimeen, eli tör-
paikka oli taajama-alueella.
Tutkijalautakunnilla on käytettävissään erittäin luotettavia laskentaohjelmia, joilla voidaan selvittää
ajoneuvojen nopeuksia ennen tilanteen alkamista.
Hannun auton nopeudeksi todettiin hovioikeudessa 102–103 km/h.
Sinne juttu nimittäin päättyi, kun
Hannu ei hyväksynyt alioikeuden
tuomiota asiassa. Hovioikeus vahvisti alioikeuden päätöksen.
Kun laillista nopeutta 50 km/h
käyttävä ajoneuvo etenee viiden
sekunnin aikana hieman vajaat 70
metriä, sataa ajanut on jo 140 metrin päässä.
mäysnopeus on käytännössä sata.
Korkeimman oikeuden ennakkopäätökset lähtevät siitä, että lain mukainen toiminta on muille ennaltaarvattavaa, lain vastainen ei.
Lain vastaista on esimerkiksi ohittaa suojatien eteen pysähtynyt ajoneuvon pysähtymättä, leikata vasemmalle johtavaa kaarretta ajamalla keskiviivan vasemmalla puolella
tai jättää risteyksessä vasemmalle
kääntyessään kiertämättä risteyksen
sivun keskipisteet eli siis käyttää osittain vastaantulevien ajokaistaa.
Vähäistä suuremmat ylinopeudet
kuuluvat myös ennalta-arvaamattoman toiminnan piiriin.
Kun ylinopeustapaus on selvä,
syyttäjä- ja tuomioistuinkäytännössä vastapuolta ei monastikaan syytetä edes ”varmuuden vuoksi”. Syytteen saa vain ylinopeutta ajanut. Liikennerikosoikeuden ennalta-arvattavuusoppi on oikeuslaitoksessa hyvin hallinnassa.
Kuivalla asfaltilla henkilöauto pysähtyy viidenkympin nopeudesta
noin 26 metrin matkalla. Tästä noin
14 metriä menee kuljettajan reaktioaikaan ja 12 metriä jarruttamiseen.
Pysäytysviivan kohdalle pysähtyneellä Inkerillä ei ollut mitään mahdollisuutta havaita kumpareen takaa tulevaa Citroën Xsaraa.
Hovioikeuden tuomio oli se, että
Hannun käyttämä ylinopeus oli törkeää liikenneturvallisuuden vaarantamista. Inkerille tilanne oli liikennerikosoikeudellisesti ennalta-arvaamaton. Inkeri todettiin syyttömäksi osapuoleksi tapahtumaan, joka
maksoi hänen henkensä.