Kirkkomme - laatulehdet.fi
Sairaalan joulu on tunteita tulvillaan Lahjoja, jotka tekevät hyvää ja joilla on sanoma Esteet pois! Saavutettavuus on kirkon perustehtävä Sivu 3 Sivut 14–17 Sivut 18–19 Hämeenlinna–Vanajan seurakunta 6 / 1.12.2012 Tule kirkkoon! Kirkossa saa hiljentyä tai kajauttaa laulun. Siunattua joulua! Vilja Tamminen Tapahtumat adventista loppiaiseen sivuilla 4–5 Kristillisen uskon ja perinteen ytimessä on yhä voimaa. Sivut 8–9 Enkelibuumi jyllää. Mitä enkelit merkitsevät kristityn arjessa? Sivut 10–11 Kotikirkko 1.12.2012 www.hameenlinna-evl.fi 1.12.2012 Mikko Hieta Kotikirkko Olemme maltillista kansaa L okakuun lopulla Kirkon tutkimuskeskus julkaisi Suomen kirkon nelivuotiskertomuksen Haastettu kirkko. Teos löytyy kirjastosta ja se on luettavissa myös kirkon internet-sivuilta. Kirja kuvaa ja analysoi kirkossa ja sen toimintaympäristössä tapahtuneita muutossuuntia vuosina 2008–2011. Se antaa elementtejä kirkon tulevan toiminnan arviointiin, kehittämiseen ja tulevaisuuden ennakointiin. Yli 400-sivuinen teos perustuu seurakunnista koottuun tilastotietoon sekä haastattelututkimuksiin. Vastaavia nelivuotiskertomuksia on toteutettu vuodesta 1967 lähtien. Suomi on kansainvälistynyt nopeasti ja voimakkaasti. Informaatio, tavarat, valuutta, ihmiset ja kulttuuriset vaikutteet virtaavat rajojen yli. Suomalaiset muuttavat paikkakunnalta toiselle entistä vilkkaammin. Määrällisesti eniten muuttovoittoa sai Uusimaa ja suhteellisesti eniten Pirkanmaa. Kanta-Häme maantieteellisesti näiden välissä kilpailee uudesta työvoimasta. Ihmisen muuttaessa paikkakunnalta toiselle syntyy usein tilanne, jossa yhteydet kirkkoon ohenevat. Kirkkoon sitoutumista on kuvattu kolmella ulottuvuudella. Teoreettinen ulottuvuus ilmaisee uskonopillista sitoutumista. Käytännöllinen ulottuvuus puolestaan viittaa siihen, miten uskontotuus ilmenee ihmisen hengellisenä elämänä ja eettisissä ratkaisuissa. Näitä kahta ulottuvuutta täydentää ja yhdistää yhteisöllinen ulottuvuus eli yhteenkuuluvuuden tunne. Meidät kaikki kastetut on liitetty yhteen kristittyjen joukkoon. Näistä kolmesta ulottuvuudesta on johdettavissa haaste kirkolle. Kirkossa pitää puhua uskosta ymmärrettävällä kielellä. Puhuja ei voi olettaa kuulijan tietävän kaikkea sitä kristinuskosta, jonka pu- huja tietää. Puhetilanteen tarkoitus ei ole osoittaa omaa erinomaista tietämystä, vaan asettua kuulijan asemaan. Toiseksi kristittynä olemisen rima on asetettava riittävän alas, ettei kukaan koe osattomuutta. Pitää aina muistaa, että jokainen kristitty elää hänelle annetun eikä saavutetun varassa. Tästä kristinuskon ainutlaatuisesta ja luovuttamattomasta totuudesta nousee meidän yhteenkuuluvuuden tunteemme. Suomessa on varsin vähän erittäin uskonnollisia tai toisaalta erittäin uskonnonvastaisia ihmisiä. Suomalainen usko on kuin suureen reserviin perustuva maanpuolustuksemme. Reservillä ei metelöidä, mutta se on. Samoin usko ja hiljainen rukous on meissä, se otetaan esiin elämäntilanteen niin vaatiessa. Kummin käsi ojentuu ja Isä meitää tapaillaan, läheisen sairaus ja kuolema nostavat esiin uskon ja joulun rikas sanoma tuo mieleen kauniit muistot, turvan ja lämmön. Sä turvaa maamme vapaus, sen kansalle suo viisaus. Suo armokaste maille sen ja sydämihin ihmisten. (virrestä 577) Omat jouluperinteet Sanottua Riskejä luonnolle on määrätietoisesti vähätelty. Nyt olisi aika lopettaa vähättely. Ei työpaikkoja voi millä hinnalla tahansa luoda. Pitäisi luoda työtä, joka ei lyhytnäköisesti tuhoa luontoa ja muiden elinkeinomahdollisuuksia. ekoteologi Pauliina Kainulainen, Kotimaa 22.11. Olennaista on, että Jeesus lähetti ihmiset. Ensimmäisenä heistä Pietarin, josta hän sanoi: ”Tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni.” Pietarin, joka kolmessa kyselytutkimuksessa vastasi: ”Minä en tunne sitä miestä.” Sellainen on kirkon perusta. arkkipiispa Kari Mäkinen, Kirkolliskokouksen avauspuheenvuoro 5.11. Virren puhuttelussa 1. Sinuhun turvaan, Jumala, jo vaivan alta päästä. Minua kuule heikkoa ja häpeästä säästä. Armollinen, nyt rukoilen, armahda Kristuksessa. Sä linnani, saan turviisi paeta taistellessa. 2. Herrani, olet toivoni ja ainut auttajani, hamasta nuoruudestani väkevä vartijani. Kun varjelit ja suojelit jo synnyinhetkelläni, niin turvassa on parhaassa myös koko elämäni. 3. Jos sallit, Isä, vanhaksi ja heikoksi mun tulla, myös silloin ole tukeni ja sauva vahva mulla. Vihollinen petollinen kasvosi tahtoo peittää ja kiusatun, ahdistetun niin epätoivoon heittää. Jo ensimmäisenä adventtina keskussairaalan ikkunoille laitetaan kyntteliköt viestittämään valon juhlan lähestymistä. Jokainen osasto saa joulukuusen ja muita koristeita. Moni potilas kotiutetaan jouluksi, mutta sairaalaan jääville järjestetään aattoaamuna jouluista ohjelmaa. Kanta-Hämeen keskussairaalan kanttiinissa Cafe Ilonassa järjestetään aattoaamuna perinteinen jouluhartaus, johon potilaat ja omaiset voivat osallistua. Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan pappi pitää hartauden ja kanttori säestää yhteislaulut. Sairaalateologien vastuulla on perinteisesti ollut tilaisuuden juontaminen ja ohjelmaan kuuluu myös Hämeenlinnan mieskuoron esitys ja ylilääkärin puhe. Tarjolla on joulukahvit. “Varsinkin psykiatrisilta osastoilta saapuu aina melkoinen joukko kuuntelemaan jouluaaton hartautta”, Haverinen kertoo. Osallistuminen aattoaamun ohjelmaan on tehty mahdolliseksi kaikille, sillä se kuuluu kaikilla vuodeosastoilla myös potilaspuhelimen kautta. Myös ennen joulua osastoilla tapahtuu. Psykiatrisen osaston sairaalasielunhoidosta vastaavan Haverisen mukaan osastot järjestävät omia pikkujouluja, joissa lauletaan joululauluja sairaalapastorin johdolla sekä nautitaan joulukahveista ja muusta ohjelmasta. Joulun alla virsikirjat vaihtuvat Kauneimmat joululaulut -vihkoihin keskussairaalassa ja Vanajaveden sairaalassa, jonka vuodeosastoilla Haverinen käy Reetta Laaksonen Sinuhun turvaan, Jumala P aavon virsi on kaikkien körttiläisten tuntema. Piispa Haqvin Spegelin tekstin alkulähteenä on psalmi 71: Vanhuksen rukous. Spegel teki useista psalmeista vastaavia mukaelmia; nykyiseen virsikirjaamme sellaisia on mahtunut kymmenen. Psalmivirsi on liitetty virsikirjaan ensimmäisen kerran vuonna 1701, ja siitä tuli herännäisyyden johtajan Paavo Ruotsalaisen lempivirsi. Joonas Kokkonen käytti sävelmää myöhemmin Viimeiset kiusaukset -oopperansa melodisena aiheena. Ranskalaisessa melodiassa on väkevä poljento. Kun virren seitsemän säkeistöä on veisattu, jää sävelmä tuomaan lohtua ja virkistystä koko päiväksi. RytmiiHaqvin Spegel 1688. Virsikirjaan 1701. kaltaan se haastaa veisaajan, varsinkin kun säkeiden välillä on tavattu pitää vaihtelevanmittaisia taukoja. Virsimelodiassa toistuu körttiveisuille tyypillinen niekku, jossa yhdellä tavulla on useampia säveliä. Siionin virsiä veisataan seuroissa usein ilman säestystä. Kuka tahansa voi aloittaa virren, johon muut sitten hiljalleen yhtyvät. Tämä virsi taipuu myös varsin monipuolisesti säestettäväksi. Kun soitan tätä pianollani, aloitan usein nuottien mukaan, mutta lähden pian muuntelemaan teemaa eri tyylilajeihin. Melodiaan on helppo rakentaa esimerkiksi jazz- ja hevisovitukset. Lyriikoiltaan körttivirret ovat monesti pintatasolla surumielisiä. Aluksi ollaan syvimmässä Reetta Laaksonen Kodeissa hiljennytään pian joulunviettoon perheen, ystävien ja sukulaisten kesken. Sairaalan arki pyörii lähes tavalliseen tapaan. Joulun sanoma ja valo saavuttavat kuitenkin myös sairaalassa joulunsa viettävät ihmiset. S kirkkoherra Virsi 382 Joulu tulee sairaalaankin airaalassa potilaina oleville ja työntekijöille joulu voi olla hyvinkin erilaista aikaa, jos kotiin ei pääse lähtemään tai kun jouluaatto kuluu töitä tehden. Kanta-Hämeen keskussairaalassa joulua vietetään perinteiden mukaan, ja uusiakin mahdollisuuksia pohdiskellaan. Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan työntekijät, sairaalalehtori Tuula Portin ja johtava sairaalapastori Pentti Haverinen kertovat joulun sairaalassa olevan tunteilla ladattu. ”Muut juhlapyhät eivät nosta samalla tavoin tunteita pintaan kuin joulu”, miettii Portin, jonka vastuualueeseen kuuluvat keskussairaalan somaattiset osastot. Timo Kalaja 3 epätoivon ja murheen alhossa jopa pateettisuuteen saakka, mutta kuitenkin jossain kaukana näkyy armon vilahdus. Vanhuksen rukouksen kantava teema on kiitollisuus. Sekä toisessa että neljännessä säkeistössä puhutaan siitä, miten Jumala on halki elämän varjellut ja suojellut. Veisaaja pyytää itselleen varjelusta myös vanhuuden päiville, ja toivoo että uskon sanoma siirtyisi lapsenlapsille. Paavon virsi oli erityisen rakas isoäidilleni, ja olen kiitollinen siitä, että ehdimme veisata tämän yhdessä vain hieman ennen hänen kuolemaansa. Sairaalasielunhoitaja Tuula Portin kertoo sairaalan joulun olevan tunteita tulvillaan. pitämässä hartauksia. Tänä vuonna Vanajaveden sairaalan jouluhartaus pidetään joulua edeltävänä perjantaina. Sairaalan askarteluohjaajat koristelevat kolmannen kerroksen luentosalin sitä varten. Sairaalateologit jakavat myös keskussairaalan ja Vanajaveden sairaalan vuodeosastoille ja poliklinikoille joululehden. Normaali arki pyörii joulunakin Jouluaika on monelle kiireinen valmisteluineen, mutta Portinin ja Haverisen mukaan se ei samalla tavoin näy sairaaloiden arjessa. ”Moni potilas tietysti miettii, pääseekö jouluksi kotiin vai ei”, tietää Haverinen. “Normaalit sielunhoidolliset keskustelut ja tapaamiset potilaiden, omaisten ja henkilökunnan kanssa jatkuvat joulunkin lähestyessä. Keskusteluja käydään kaikenikäisten kanssa, ja toivommekin, että kynnys pyytää apua madaltuisi.” Sairaalassa kaikkien vakaumusta kunnioitetaan, eikä tarvitse olla hengellisesti virittäytynyt, jotta voi hakeutua juttusille. Mieltä askarruttavista kysymyksistä kannattaa keskustella, sillä usein asian jakaminen toisen kanssa helpottaa oloa. Sairaalasielunhoitajan rooli on viime vuosina monipuolistunut, esimerkiksi lasten- ja synnytysosastoilla teologin rooli mielletään kriisityöntekijäksi. “Joulun sanoma valosta ja lohdutuksesta on mukana jo ulko- naisissa joulun merkeissä, koristeluissa ja valoissa. Tämä sanoma keskellemme tulleesta vapahtajasta armon, anteeksiannon ja rauhan tuojana on sairaalateologien työssä läsnä vuoden jokaisena päivänä”, toteaa Haverinen. Reetta Laaksonen Sairaalapapin tavoittaa hänen kiertäessään osastoilla, hartaustilaisuuksissa, henkilökunnan välityksellä tai puhelimitse. Pentti Haverinen, 040 804 9328. Tuula Portin (ma–pe klo 9.30–15.30), 040 804 9329. Päivystävä sairaalapastori viikonloppuisin, 040 507 4087. Jouluilo leviää laulamalla Mikko Hieta vs. viestintäpäällikkö Sairaalapastori Pentti Haverisen mukaan sairaalassa on vahvat perinteet joulun viettoon, mutta uusiakin tapoja pohdiskellaan. Kanta-Hämeen keskussairaalaan levittää jouluiloa vuosittain yhteiskristillinen lauluryhmä, joka koostuu eri seurakuntien vapaaehtoisista laulajista. Useita vuosia kestänyt lauluperinne on tullut tärkeäksi niin sairaalan asiakkaille ja henkilökunnalle kuin laulajillekin. ”Laulukiertue sai alkunsa 1990-luvun puolivälissä, nuorten aikuisten ja opiskelijoiden projektina”, muistelee laulukiertueen vetäjä Mika Juppala, joka on ollut mukana alusta saakka. Lauluryhmä esiintyy sairaalan somaattisen puolen osastoilla, johon kuuluvat muiden muassa sisätautien-, kirurgian- ja neurologianosastot, sekä synnytysosasto. ”Joskus olemme käyneet ensiavussakin pari kappaletta esittämässä”, Juppala sanoo. Monelle sairaalassa joulua viettävälle laulukiertue merkitsee rauhoittumista jouluun, sillä yleensä laulukiertue esiintyy aatonaattona. ”Jotkut kuuntelevat kappaleita vuoteista, ja toiset tulevat käytävälle katsomaan”, Juppala kertoo laulukiertueen tunnelmia. Lauluryhmän kokoonpano vaihtelee, vaikka monia vakituisia laulajia onkin mukana vuosittain. Uusia jäseniä ryhmään on tullut lähinnä vakituisten laulajien kautta. Juppalan mukaan innokkaita laulajia on parhaillaan ollut jopa parikymmentä. Kuorolaisille ei laulukoetta järjestetä, ja uusia laulajia mahtuu aina mukaan. ”Tärkeintä on että itse nauttii laulamisesta, eikä turhaan ujostele”, rohkaisee Juppala. Lisätietoja laulukiertueesta: Mika Juppala, 050 301 0673 4 Kotikirkko 1.12.2012 Kotikirkko 1.12.2012 Katariina Filppula Kirkkovuosi Tule joulukirkkoon! Jouluaatto 24.12. Hämeenlinnan kirkossa 13.00 ruotsinkielinen aattohartaus, Timo Komulainen, Markku Sintonen. 16.00 aattohartaus, Yrjö Niemi, Ismo Savimäki. 23.00 Jouluyön kirkko, Kirsi Kniivilä, Jussi Lahti, Markku Sintonen. Vanajan kirkossa 13.00 aattohartaus, Katariina Sorsa, Merja Lohilahti. 14.30 aattohartaus, Reijo Sillanpää, Markku Sintonen. 16.00 aattohartaus, Reijo Sillanpää, Johanna Hytönen. 22.00 jouluyön kirkko, Minna Lappalainen, Juha Harmaala, Ismo Savimäki. 24.00 jouluyön kirkko, Minna Lappalainen, Juha Harmaala, Ismo Savimäki ja kuoro. Hätilän kirkossa 16.00 aattohartaus Hätilän kirkossa, Juha Harmaala, Matti Oikarinen Rengon kirkossa 15.00 aattohartaus, Soili Juntumaa, Anne Laulajainen. 23.00 jouluyön kirkko, Soili Juntumaa, Anne Laulajainen. Lintukodossa 13.00 aattohartaus, Reijo Sillanpää, Minna Koskikunnas Poltinahon seurakuntatalossa 14.00 lapsiperheiden joulukirkko, Katariina Sorsa, Minna Koskikunnas. Ahveniston kappelissa 14.00 aattohartaus, Yrjö Niemi, Matti Oikarinen. 15.00 aattohartaus, Yrjö Niemi, Matti Oikarinen. Vuorentaan kappelissa 15.00 aattohartaus, Timo Kalaja, Minna Koskikunnas. Joulupäivä 25.12. Hämeenlinnan kirkossa 8.00 Joulukirkko, Jari Turunen, Heini Aronkoski, Matti Oikarinen. 17.00 Joululaulujen äärellä, Heini Aronkoski, Matti Oikarinen. Vanajan kirkossa 7.00 Joulukirkko, Satu Suonperä, Sampo Kujala, Johanna Hytönen. Rengon kirkossa 8.00 Joulukirkko, Jukka Alarotu, Minna Koskikunnas. Poltinahon seurakuntatalossa 9.00 Joulukirkko, Satu Suonperä, Sampo Kujala, Johanna Hytönen. Tapaninpäivä 26.12. Hämeenlinnan kirkossa 10.00 Jumalanpalvelus (eht.), Titta Huotari, Jari Turunen, Merja Lohilahti. Vanajan kirkossa 10.00 Jumalanpalvelus (eht.), Sampo Kujala, Reijo Sillanpää, Anna Helenius. Rengossa Nummenkylän koululla 18.00 Jumalanpalvelus (eht.), Minna Lappalainen, Anna Helenius. Uudenvuodenaatto 31.12. Poltinahon seurakuntatalossa 22.00 Uudenvuodenaaton hartaus (eht.), Yrjö Niemi, Ismo Savimäki. Uudenvuodenpäivä 1.1.2013 Hämeenlinnan kirkossa 10.00 jumalanpalvelus (eht.), Timo Kalaja, Jukka Alarotu, Ismo Savimäki. Vanajan kirkossa 10.00 jumalanpalvelus (eht.), Jari Turunen, Yrjö Niemi. Rengon kirkossa 18.00 jumalanpalvelus (eht.), Kirsi Kniivilä. Loppiainen 6.1. Hämeenlinnan kirkossa 10.00 jumalanpalvelus (eht.), Titta Huotari, Minna Lappalainen, Kirsi Kniivilä, Matti Oikarinen. 17.00 iltakirkko (eht.), Sampo Kujala, Anna Helenius. Vanajan kirkossa 10.00 jumalanpalvelus (eht.) Vanajan kirkossa, Katariina Sorsa, Sampo Kujala, Markku Sintonen. Rengon kirkossa 10.00 jumalanpalvelus (eht.), Yrjö Niemi, Anna Helenius. Hätilän kirkossa 12.00 jumalanpalvelus (eht.), Titta Huotari, Matti Oikarinen. Lintukodossa 12.00 jumalanpalvelus (eht.), Katariina Sorsa, Markku Sintonen. Vilja Tamminen Kauneimmat Joululaulut kajahtavat 40. kerran Kauneimmat Joululaulut kajahtavat kirkoissa tänä jouluna 40. kerran. Suomen Lähetysseuran vuonna 1973 hiljaista 3. adventtisunnuntaita varten ideoimasta joululaulutapahtumasta on tullut olennainen osa suomalaisia joulunviettotapoja. Jo ensimmäisenä vuonna mukaan lähti 140 seurakuntaa. Nykyisin lähes jokainen seurakunta järjestää vähintään yhden Kauneimmat Joululaulut -tilaisuuden. Viime vuonna Kauneimmat Joululaulut kaikuivat ainakin 2 700 tilaisuudessa. Lisäksi Kauneimpia Joululauluja kokoontuvat laulamaan myös ulkosuomalaiset eri puolilla maailmaa. Kauneimmat Joululaulut tekee hyvää Kauneimmat joululaulut -tilaisuudesta on tullut monelle suomalaiselle jo perinne, joka auttaa virittäytymään joulun tunnelmaan. Osallistumalla Kauneimmat Joululaulut -tilaisuuteen saa hyvän mielen itselleen, mutta samalla voi tehdä hyvää myös kaukaiselle lähimmäiselle. Laulutilaisuuksissa kerätään kolehti Lähetysseuran ulkomaisen työn tukemiseksi, tänä vuonna erityisesti Aasian lasten lukutaidon edistämiseksi. Viime vuonna Kauneimmat Joululaulut -tilaisuuksissa kerätyt kolehdit sekä joulukeräys tuottivat yli miljoona euroa. Juhlavuoden kunniaksi Lähetysseura on julkaissut taval- JOULUKUU La 1.12. Viktor Klimenkon joulukonsertti Koivikko-kodin hyväksi klo 18 Vanajan kirkossa. Su 2.12. Mukulamessu klo 12 Hätilän kirkossa, joulupuuro ja Joulun Lapsi -kirja (yksi/perhe). Su 2.12. Vauvakirkko klo 16 Hätilän kirkossa, glögi- ja mehutarjoilu. Lasten joulukirkot: Ma 3.12. klo 10 Vuorentaan kappelissa, Rengon kirkossa ja Poltinahon seurakuntatalossa, klo 14 Poltinahon seurakuntatalossa Ti 4.12. klo 10 Hämeenlinnan ja Hätilän kirkoissa, klo 14 Hätilän kirkossa. Lauluiloa jokaiselle Kauneimmat Joululaulut 2012 Sunnuntaina 16.12. •klo 12–22 Hämeenlinnan kirkossa, Sampo Kujala, Kirsi Kniivilä, Minna Lappalainen, Anna Helenius, Merja Lohilahti, Johanna Hytönen. •klo 15 lapsiperheille Poltinahon seurakuntatalossa, Minna Lappalainen, Ismo Savimäki. •klo 15 Lintukodossa, Satu Suonperä, Matti Oikarinen. •klo 15 Vanajan kirkossa, Jari Turunen, Minna Koskikunnas •klo 17 Vanajan kirkossa, Jari Turunen, Minna Koskikunnas. •klo 17 Poltinahon seurakuntatalossa, Satu Suonperä, Ismo Savimäki. Viittomakielinen tulkinta. •klo 18 Hätilän kirkossa, Timo Kalaja, Matti Oikarinen. Tapahtumia 1.12.2012 - 14.2.2013 lista paksumman lauluvihkon, joka jaetaan Suomen Lähetysseuran joululahjana osallistujille. Kolmenkymmenen laulun joukosta löytyy oma osio lastenlauluille. Suomen- ja ruotsinkielisten vihkojen lisäksi Lähetysseura on julkaissut ensimmäistä kertaa myös saamenkielisen lauluvihkon. Vihkossa on 17 laulua pohjoissaameksi ja 11 laulua inarinsaameksi. Saamenkielistä vihkoa on tarkoitus käyttää useampi vuosi. Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa järjestetään 14 tilaisuutta. Lapsiperheille on omat laulut ja yksi tilaisuus tulkitaan viittomakielellä. Viime vuoden tapaan järjestetään myös erityinen 10 tunnin mittainen joululaulutapahtuma, joka on sunnuntaina 16.12. Päivän aikana lauletaan tämän vuoden Kauneimmat joululaulut -vihkon laulut moneen kertaan. Tilaisuus alkaa kello 12 keskipäivällä ja päättyy kello 22. Paikalliset kuorot ja musiikkiryhmät tuovat mukaan musiikilliset terveisensä. Tilaisuus jaksotetaan tunnin välein soivalla Maa on niin kaunis -virrellä. Kauneimmat Joululaulut -nettiradiokanava toteutetaan yhdessä Jouluradion kanssa. Jouluradio soittaa Kauneimpia Joululauluja 40 vuoden ajalta ensimmäisestä adventista loppiaiseen asti. •klo 18 Vuorentaan kappelissa, Heini Aronkoski, Johanna Hytönen. •klo 19 Rengon kirkossa, Jari Turunen, Minna Koskikunnas. •klo 19 Vanajan kirkossa, Satu Suonperä, Ismo Savimäki. Tiistaina 18.12. •klo 19 Vanajan kirkossa, Jukka Alarotu, Merja Lohilahti. Torstaina 20.12. •klo 19 Vanajan kirkossa, Heini Aronkoski, Johanna Hytönen. Sunnuntaina 23.12. •klo 16 Hämeenlinnan kirkossa, Titta Huotari, Markku Sintonen. •klo 18 Hämeenlinnan kirkossa, Titta Huotari, Markku Sintonen. 5 Diakoniakeskuksen aukioloajat jouluna Diakoniakeskus on suljettu 24.12.–1.1. Diakoniatyöntekijän torstaivastaanottoa ei ole Rengon seurakuntatalossa 20.12.–3.1. Kii- reellisiä asiakasaikoja voi tilata ko. ajankohtina arkisin ma, ti, to, pe klo 9–12, ke klo 10– 12 puh. 040 804 9350. Jouluradio aloittaa aina Hoosiannalla Kymppisynttäreitään viettävä joulumusiikin erikoiskanava kuuluu radioaalloilla myös Hämeenlinnassa. Lauantain vaihtuessa ensimmäiseksi adventtisunnuntaiksi vuonna 2003, raikui Jouluradiosta ensimmäisenä kappaleena Hoosiannahymni. Tästä tutusta ja suositusta virrestä alkoi kymmenvuotinen perinne, jolla Jouluradion lähetys alkaa joka vuosi. Joulumusiikin erikoiskanavaa voi kuunnella ympäri vuorokauden ensimmäisestä adventista loppiaiseen saakka internetissä osoitteessa Jouluradio.fi. Kanava kuuluu myös radiotaajuuksilla suurimmilla paikkakunnilla. Hämeenlinnassa vastaanottimet viritetään taajuudelle 91,0 MHz. Tänä syksynä on etsitty uutta suomalaista joululaulua sävellyskilpailun kautta. Lokakuussa päättynyt kisa synnytti yli 250 uutta kappaletta. Kuuntelijat voivat äänestää suosikkiaan kolmesta finalistista 12. joulukuuta saakka. Äänestys on käynnissä Joulu- radion internet-sivuilla. Kilpailun voittaja julkistetaan 14. joulukuuta. Soittolistat ovat vaihtuneet vuosien varrella ja klassikoiden ohella on kuultu harvinaisempiakin äänitteitä. Alkuvuosina Jouluradio oli paikallisradion tyylinen juonnettu kanava. Neljäntenä vuonna siirryttiin yksinomaan musiikkikanavaksi. Jouluradiosta vastaa Helsingin, Espoon ja Vantaan seurakuntien mediatoimitus Toivontuottajat. Jouluradion rinnalla internetissä soi lasten oma Pikku Jouluradio, ruotsinkielinen Julradion, Jou´radio sekä Kauneimmat joululaulut -kanava. Ma 3.12. Joulukerho 7–12-vuotiaille klo 17–19 Rengon seurakuntalossa. Ma 3.12. Miesten saunailta klo 18.30 Syöksynsuun rantasaunalla. Ma 3.12. Cantitores-kuoron joulukonsertti klo 19 Hämeenlinnan kirkossa. Ma 3.12. Konsertti klo 19 Vanajan kirkossa, Jyrki Korhonen ja Maria Kettunen, laulu, Tuomas Nikkanen, piano. Ohjelma 10 euroa. Ti 4.12. Markkinahartaus klo 12 Hämeenlinnan kirkossa, Yrjö Niemi. Ti 4.12. Joulukerho 7–12-vuotiaille klo 17–19 Itäisessä lähiökeskuksessa, Kanervatie 1. Ke 5.12. Miesten aamukahvi klo 7–8 Café Laurellissa, Sibeliuksenkatu 7. Aamiaistarjoilu 3 €. Ke 5.12. Yhdessä laulamaan Isänmaallisia lauluja klo 19 Hämeenlinnan kirkossa. Pe 7.12. Lintukodon ruokailua ei ole. Su 9.12. Vanajan kirkon kuoron joulukonsertti klo 18 Vanajan kirkossa. Johtaa Markku Sintonen. Su 9.12. Yhteinen messu klo 16 Poltinahon seurakuntatalossa. Lapsille pyhäkoulu. Su 9.12. Pasi Kauniston konsertti seurakunnan erityisnuorisotyön hyväksi klo 19 Hämeenlinnan kirkossa. Ohjelma 10 €, ennakkomyynti Wetterin aulainfo, Wetterhoffinkatu 2. Ma 10.12. Lintukodon ruokailun jouluateria klo 11–13 Jukolan Lintukodossa (Eeronkuja 5). Aikuinen 6 €, lapsi (7–15 v.) 3 €, alle kouluikäinen 1 €. Joulutauko 11.12.–13.1. Kevätkausi alkaa ma 14.1. Ruokailut maanantaisin ja perjantaisin klo 11–12.30. Aterian hinnat: aikuinen 3,50 €, lapsi (7– 15 v.) 2 €, alle kouluikäinen 1 €. Tervetuloa mukaan, sinä pienituloinen – yksinasuva, perheellinen, työtön tai eläkeläinen! Ti 11.12. Eläkeikäisten ruokailun joulujuhla klo 11 keskusseurakuntatalossa. Klo 11 ateria, klo 13 juhla. 15 €. Joulutauko 12.12.–14.1. Kevätkausi alkaa ti 15.1. Ruokailut tiistaisin ja torstaisin klo 11.30–12.30. Aterian hinta 5,70 €. Ti 11.12. Mielenterveyskuntoutujien joulupuuro klo 13–15 Poltinahon seu- rakuntatalossa. Ti 11.12. Näkö- ja liikuntavammaisten kerhon jouluruokailu ja -laulut klo 14–16 Loimalahden leirikeskuksessa. Hinta 15 €. Ilm. viim. 4.12. Diakoniakeskukseen 040 804 9350 arkisin klo 10–12. Ti 11.12. Jo joutuu ilta - Naiskuoro Laulu-Siukkujen joulukonsertti klo 19 Vanajan kirkossa. Johtaa Jani Laaksonen. Ohjelma 10/8 €. Ke 12.12. klo 10–11.30 Avointen päiväkerhojen joulujuhlat Vanajan seurakuntakodissa, Poltinahon seurakuntatalossa, Hätilän kirkossa ja keskusseurakuntatalossa, joulupuurotarjoilu. Ti 11.12 Joulukerho 7–12-vuotiaille klo 17–19 Läntisessä lähiökeskuksessa, Sammontie 4. Ke 12.12. Panssarisoittokunnan joulukonsertti klo 19 Hämeenlinnan kirkossa. To 13.12. Englantilainen jouluvesper ”The Festival of Nine Lessons and Carols” klo 18 Hämeenlinnan kirkossa. Titta Huotari, Ismo Savimäki. Glögiä ja englantilaista joulukakkua. La 15.12. Joulumaja 4–10-vuotiaille klo 10–12 keskusseurakuntatalossa, alakerran kerhohuoneessa ja liikuntasalissa. Jouluista puuhaa, välipala. Ilm. 7.12. mennessä 040 8049381 tai [email protected]. Mainitse lapsen Ke 19.12. Vanajan kamarikuoron ja Vanajan nuorisokuoron joulukonsertti klo 20 Hämeenlinnan kirkossa. Johtaa Ismo Savimäki. HUOM: Kauneimmat joululaulut sekä joulun ja vuodenvaihteen pyhien kirkkotilaisuudet erikseen tällä aukeamalla. To 20.12. Työpaikkojen jouluhartaus klo 8.15 Hämeenlinnan kirkossa. La 22.12. Hiljaisuuden vaellus klo 9–14.30 Hämeenlinnan kirkossa. La 22.12. Musiikkihartaus klo 18 Rengon kirkossa. Laura ja Katriina Pyrrö, Matti Oikarinen. Ma 24.12. Aattohartaus klo 9.30 keskussairaalassa, Soili Juntumaa, Matti Oikarinen. Pe 28.12. Joulunajan hartaus klo 18 Luolajan rukoushuoneella, Satu Suonperä, Anna Helenius. TAMMIKUU Ke 2.1. viikkomessu (eht.) klo 20 Hämeenlinnan kirkossa, Sampo Kujala, Markku Sintonen. La 5.1. Ylistyslaulu- ja rukousilta klo Vilja Tamminen 18 Poltinahon seurakuntatalossa, Yrjö Niemi, Anna Helenius. Su 6.1. Jo joutuu ilta – Hämeenlinnan Naiskuoro LauluSiukkujen joulukonsertti klo 15 Rengon Pyhän Jaakon kirkossa. Johtaa Jani Laaksonen. Ohjelma 10/8 €. To 17.1. Luento Kymmenen käskyä klo 18.30 keskusseurakuntatalossa. Jumalan ainutlaatuisuus ja pyhyys, 1. ja 2. käsky, Heini Aronkoski. To 24.1. Luento Kymmenen käskyä klo 18.30 keskusseurakuntatalossa. Työ ja koti, 3. ja 4. käsky, Soili Juntumaa. To 31.1. Luento Kymmenen käskyä klo 18.30 keskusseurakuntatalossa. Henki ja avoliitto, 5. ja 6. käsky, Yrjö Niemi. To 7.2. Luento Kymmenen käskyä klo 18.30 keskusseurakuntatalossa. Rakkaudellinen elämä, 7., 8. ja 9. käsky, Sampo Kujala. To 14.2. Sururyhmä itsemurhan tehneiden läheisille alkaa klo 16. Ryhmä kokoontuu 7 kertaa aluksi viikon, myöhemnimi, syntymävuosi, huoltajan nimi min kahden viikon välein torstaisin ja puhelinnumero sekä ruoka-aine- Hämeenlinnan keskustassa. Ohjaaallergiat. jina diakoni Sari Airola Hattulan seuMa 17.12. Kehitysvammaisten joulu- rakunnasta ja diakoni Riitta Savanjuhla Poltinahon seurakuntatalossa, der Hämeenlinna-Vanajan seuraklo 9–10 kahvitarjoilu, klo 10–11 jou- kunnasta. Ilmoittautumiset viimeislulauluja. tään 7.2. [email protected]. tai Ma 17.12. Hanna-ilta klo 18.30 kes- 040 804 9351. kusseurakuntatalossa. “Hengelli- Pe-la 1.-3.2. sekä 8.-10.2. Äidit & syys sukupolvien ketjussa – perin- lapset -leiri Loimalahden leirikesteet sitovat ja siunaavat”, Kirsti Ijäs. kuksessa kouluikäisille lapsille ja heiIltatee. dän äideilleen. Yhteistä puuhaa ulMa 17.12. Hämeenlinnan Mieskuo- kona ja sisällä, tekemistä käsillä ja ron konsertti klo 19 Hämeenlinnan koko kropalla, rentoutumista, hiljenkirkossa. tymistä ja emäntien herkulliset ruuKe 19.12. Vähävaraisten joulujuhla at! Hinta äidiltä ja lapselta 55 €, seuklo 12 keskusseurakuntatalossa. Oh- raavat lapset 18 €. Ilmoittautuminen jelmaa ja ruokailu. 10.12.–18.1. www.hameenlinna-evl.fi/ Ti 18.12. Naisten joulusaunaretriitti portal/toiminta/varhaisnuoret/leiklo 18–20.30 Loimalahden leirikes- rit_ja_retket/ Lisätietoja:Kaisa Nurkuksessa. Klo 18 sauna, klo 19.30 ilta- mi 040 804 9370. pala (3 €). www.hameenlinna-evl.fi Hämeenlinna-Vanajan seurakunta puh. (03) 62 641. Puhelinnumeromme ovat vaihtuneet. Uudet numerot verkkosivuilla. Soita kirkkoon! 6 Kotikirkko 1.12.2012 Johtajavalinnat. Seurakuntaneuvosto on valinnut diakonian johtavaksi viranhaltijaksi Marko Pasman Riihimäeltä. Hän on työskennellyt Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa vuodesta 2004, tällä hetkellä vapaaehtoistoiminnan keskus Pysäkin toiminnanjohtajana. Pasma on koulutukseltaan diakoni (ylempi amk). Perheasiain neuvottelukeskuksen johtajaksi valittiin niin ikään riihimäkeläinen, perheneuvoja ja teologian maisteri Timo Korpinen. Hän on toiminut Hämeenlinnassa perheneuvonnan tehtävissä vuodesta 2004; tällä hetkellä neuvottelukeskuksen virkaa tekevänä johtajana. Uusi johtokunta. Seurakuntaneuvosto on päättänyt perustaa uuden jumalanpalvelus- ja musiikkityön johtokunnan. Samalla nykyinen musiikin erillisjohtokunta lakkautetaan. Seurakuntaneuvoston mukaan luottamushenkilöiden on hyvä osallistua konsertti- ja kuorotoiminnan lisäksi myös jumalanpalveluselämän suunnitteluun. Johtokunnan jäsenet valitaan tammikuussa. Budjetti. Seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto esittää yhteisen kirkkovaltuuston hyväksyttäväksi noin 325 000 euroa alijäämäisen talousarvion. Valtuusto kokoontuu päättämään ensi vuoden toiminnasta ja taloudesta 13. joulukuuta. Käyttötalouden nettomenot ovat vuonna 2013 lähes 11 miljoonaa euroa ja investointien arvo miltei kolme miljoonaa. Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan osuus yhtymän toimintamenoista on lähes puolet. Merkittävimpiä investointikohteita ovat Vuorentaan uuden krematorion käyttöönotto sekä Tuuloksen kirkon remontti. Lisäksi Vanajan hautausmaalle toteutetaan laajennus. Tuloveroprosentti säilyy ennallaan 1,15 prosentissa. Kiinteistöjen energiatehokkuutta parannetaan muun muassa liittymällä kirkon ympäristödiplomijärjestelmään. Toimeliaisuuspalkinto. Vapaaehtoistoiminnan keskus Pysäkki on saanut Hämeenlinnan Seudun Osuuspankin myöntämän 10 000 euron toimeliaisuuspalkinnon. Tunnustus myönnetään vuosittain taholle, joka on toiminut ansiokkaasti seudun henkisen ja taloudellisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Palkintosumma tullaan käyttämään vapaaehtoisten koulutukseen ja virkistystoimintaan. Isospankki. Suomeen syntyy nuorten aloitteesta valtakunnallinen isospankki. Kirkolliskokous antoi verkkopalvelun kehittämisen Kirkkohallituksen tehtäväksi. Isospankin tarkoitus on tukea nuoriso- ja rippikoulutyötä ja vahvistaa seurakuntien yhteistyötä. Sen avulla nuoret kohtaavat toisiaan. Rippikoulun jälkeisessä toiminnassa on mukana vuosittain yli 20 000 nuorta. Mestarikokit. Hämeenlinnalaiset loistivat Minä mestarikokkaajana -kilpailussa. Kankaantaan kokkikerho voitti Jiipeenetti.fi:n kisan suklaamuffinsseillaan. Heidät palkittiin jäätelökoneella. Toinen sija meni Kaloisten kylätalon kerholle. Kunniamaininnalla palkittiin Jukolan Lintukodon kokkikerho. Kotikirkko 1.12.2012 Kohtaaminen maailmalla Jumala meidän kanssamme S apatti on alkamassa, huomaamme seisoessamme turhaan bussipysäkillä. Julkinen liikenne Jerusalemissa hiljentyy loppuakseen täysin vuorokaudeksi. Ei auta muu kuin uskaltautua liftaamaan. Onneksi meitä on useampi nainen tarvittaessa puolia pitämässä! Lopulta yksi auto pysähtyy. Kömmimme kyytiin ja kuski lupaa viedä meidät kaupungin keskustaan asti. Tällä kertaa suomalaiset pitävät keskustelua yllä. Kun kiittelemme kyydistä, kuljettaja toteaa haluavansa olla vain avuksi. Kolmekymppinen, tietokonealalla työskentelevä mies on menossa perjantai-illan sapattiaterialle vanhempiensa luokse. Juttelemme Suomesta, liftaamisen turvallisuudesta ja – kuten tavallista – kulttuurien välisistä eroista. Puhe kääntyy lumeen. Muistelemme milloin Jerusalemissa on viimeksi satanut lunta. Yksi meistä sanoo rukoilevansa lunta täksi talveksi koti-ikävää lievittämään. Kuski kommentoi, että kaikki rukoilevat lunta. ”Uskotko sinä Jumalaan?” ystäväni kysyy suoraan. ”Jos- profetia, jossa nimi mainitaan. Manu kertoo isänsä olevan rabbi ja Vanhan testamentin professori, joka varmasti tietäisi kohdan. Juutumme ruuhkaan Mahane Jehudan eli juutalaisen torin kapealla kadulla. Ystäväni selaa kännykkäänsä tallennettua suomenkielistä Jesajan kirjaa, Manu hakee samaa kirjaa kännykällään netistä heprean kielellä. Ja löytyyhän se! Manu ajaa kadun reunaan jättääkseen meidät pois kyydistä ja lukee Jesajan kirjan kohdan (7:14) hepreaksi. Auton ovea sulkiessamme huikkaamme, että profetia on muuten jo toteutunut. Jeshuassa, Jeesuksessa, Jumala on meidän kanssamme. ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel” – se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme. Hanna Lindberg Hanna Lindberg liftasi Jerusalemissa ja keskusteli kuskin kanssa Jumalasta. kus”, kuuluu vastaus. Kysymme miehen nimeä. Saamme vastaukseksi suomalaisittain tutun Manun. Ihme- tellessämme tätä, hän kertoo koko nimekseen Immanuel. Yritämme muistella, missä kohtaa Jesajan kirjaa onkaan messias- Kirjoittaja toimii Jerusalemissa Caspari-keskuksessa lähetysyhdistys Kylväjän kautta Tällä palstalla HämeenlinnaVanajan seurakunnan nimikkolähetit kertovat kohtaamisistaan eri puolilla maailmaa. Juuso Kallioinen Verkkopalvelun avulla etsitään vapaaehtoisia Valtakunnallinen Suurella Sydämellä -hanke on vapaaehtoiskeskus Pysäkin toiminnanjohtajan Marko Pasman mukaan avannut uuden kanavan tavoittaa ihmisiä. Suomen evankelis-luterilaisten seurakuntien verkoston ylläpitämä palvelu tarjoaa ihmisille mahdollisuuden auttaa itselleen sopivalla tavalla. Vapaaehtoisille on Hämeenlinnassa tarjolla monenlaista toimintaa, ja mikäli aikataulu on kiireinen, löytyy Suurella Sydämellä -hankkeen sivuilta myös muita keinoja tehdä hyvää. ”Aina ei haeta sitä, että pitää tulla tekemään jotain. Osallistua voi esimerkiksi lahjoittamalla puikkoja ja lankoja vanhustyölle”, Pasma vinkkaa. Eniten vapaaehtoisten panosta tarvitaan kuitenkin edelleen asiointi- ja saattoapuna, ja monet ovat myös vailla ulkoilukaveria. ”Toimintaa on monenlaista musiikkihetkistä avoimiin seurapeliryhmiin”, kertoo Pasma ja toteaa vapaaehtoisen tarvitsevan vain intoa ja osaamista. ”Monesti toisen ihmisen kohtaaminen voi olla tärkeämpää kuin itse tekeminen.” Kaikkia tarvitaan Hämeenlinna-Vanajan seurakunta on ollut Suurella Sydä- mellä -hankkeessa mukana jo pari vuotta, ja verkkopalvelua on opittu hyödyntämään uudella tavalla. ”Verkkosivut ovat hyvä tiedotuskanava, ja sillä tavoitetaan enemmän työikäisiä sekä opiskelijoita”, pohtii Pasma. Lokakuussa sivuilla vierailikin yli 700 kävijää. Verkkopalvelusta saa tietoa vapaaehtoistoiminnasta ympäri vuorokauden, jolloin ihmiset voivat tutustua toimintaan silloin, kun se heille parhaiten sopii. Sivujen kautta voi selailla työpaikkailmoituksia, joihin vapaaehtoisia haetaan, ja ilmoittautua mukaan. ”Hankkeen kautta esimerkiksi Mopopajaan saatiin uusi ohjaaja”, iloitsee Pasma. Hämeenlinnassa Pysäkki järjestää kursseja uusille vapaaehtoisille kaksi kertaa vuodessa, mutta Pasman mukaan vapaaehtoistoiminnan voi aloittaa vaikka heti. Uudet vapaaehtoiset perehdytetään toimintaan ja opastetaan alkuun, eikä toiminnan aloittaminen vaadi heti kurssin käymistä. Reetta Laaksonen Kirkolliskokous pohti muuttuvaa hengellisyyttä Leila Alivuotila Yhteiskunnallisen muutoksen vauhti yllätti hämeenlinnalaiset kirkolliskokousedustajat. K irkkomme ylin toimielin, kirkolliskokous, päätti marraskuussa kirkon keskushallinnon talousarvion sekä toiminta- ja taloussuunnitelman hyväksymisestä. Vilkkainta keskustelua käytiin kuitenkin kirkon nelivuotiskertomuksesta sekä seurakuntarakenteiden kehittämisestä. Suomalaisten uskonnollisuus on muutoksessa. Kansan moraalikäsitykset ovat muuttuneet sallivammiksi. Nelivuotiskertomus osoittaa, että valtakunnallisesti jumalanpalvelusten osallistujamäärät laskevat ja kirkosta eroaa enemmän ihmisiä kuin siihen liittyy. Kirkolliskokousedustajat yllättyivät muutosten voimakkuudesta, vaikka alueelliset erot pääkaupunkiseudun ja muun maan välillä ovatkin suuret. ”Niiden osuus seurakuntalaisista, jotka kuuluvat kirkkoon hengellisten syiden vuoksi on vain kolmannes. Muille jäsenyyden syyt ovat esimerkiksi kirkon diakoniassa ja avustustyössä. Yhä harvempi seurakuntalainen uskoo kirkon sanomaan luterilaisen tunnustuksen mukaisesti”, hämeenlinnalainen kirkolliskokousedustaja Aulis Ansaharju erittelee tilastojen hätkähdyt- Seurakunta kokoontuu yhteen rukoilemaan ja viettämään ehtoollista. Tutussa yhteisössä lähimmäisistä pidetään huolta. Yhteisöllisyyden vahvistaminen keskustelutti kirkolliskokousedustajia. Kuvassa täpötäysi kirkko työpaikkojen yhteisessä jouluhartaudessa viime vuonna. täviä lukuja. Ansaharju kysyykin, onko kirkko suunnannut toimintaansa väärin. Hän kannustaa seurakuntia varmistamaan, että kirkon olennainen sanoma on toi- Jeesus lähetti ihmiset Kirjuri tuli virastoon Kirkkoherranvirastossa on viime viikkoina nähnyt keskittyneitä ilmeitä, sillä Hämeenlinnassa ollaan ottamassa käyttöön uutta valtakunnallista Kirjuri-järjestelmää jäsentietojen hallintaan. Kun kaikkien Suomen evankelisluterilaisten seurakuntien tiedot on kuvattu mikrofilmille, digitoitu ja tarkastettu, voi Kirjuri-järjestelmän avulla muun muassa antaa sukuselvityksiä esimerkiksi perunkirjoitusta varten yhdellä todistuksella yhdestä seurakunnasta koko siltä ajalta, kun henkilö on ollut kirkon jäsen. Seurakunnat ovat pitäneet kirjaa jäsenistään jo 1600-luvulta lähtien. Jäsenten ja perhekuntien tiedot on kirjattu raskaisiin kirkonkirjoihin, joiden käsittelystä luovuttiin enimmäkseen 1960-luvulla. Sen jälkeen jäsenten tiedot ovat olleet tavallisen paperiarkin kokoisella perhelehdellä, johon yhden perheen tietokokonaisuus on koottu. Vanhojen kirkonkirjojen tiedot on aiemmin mikrofilmattu sekä tietojen säilyvyyden varmistamiseksi että vanhojen tietojen käsittelyn helpottamiseksi. Kirkonkirjat siirretään sähköiseen muotoon vuodesta 1860 alkaen. 7 Arkkipiispa Kari Mäkinen kannustaa luopumaan varmoista tulkinnoista ja suostumaan ymmällä oloon ja ristiriitaiseen todellisuuteen, vaikka se onkin vaikeaa. Mäkinen puhui marraskuussa Turussa koolla olleelle kirkolliskokoukselle, joka käsitteli muun muassa kirkon nelivuotiskertomusta ja seurakuntien rakenteiden kehittämistä. ”Kirkon rukouksen paikka on jumalanpalvelus. Se on enemmän kuin rukousten sanelemista. Se on Jumalan edessä olemista. Siitä jumalanpalveluksessa on kysymys: Jumalan läsnäolon tajusta nousevasta hiljaisuudesta, ehtoollisen salaisuuden toista- misesta, liittymisestä yhteiseen Isä meidän -rukoukseen.” ”Vain rukoileva kirkko on uskottava kirkko, rukous on Jumalan edessä olemisen tila, jonka merkitystä ei mitata asiakasvirroilla. Ilman rukousta kirkolta haihtuu profeetallinen voima ja siten kirkolta ja maailmalta rohkeuden lähde, usko, toivo ja rakkaus”, sanoi Mäkinen. Arkkipiispa muistutti, ettei kirkon tule lähestyä ihmisiä oppi, traditio ja toiminta edellä ja sovittaa heitä näihin kriteereihin, vaikka nämä itsessään tärkeitä ovatkin. Jeesus lähetti ihmiset. Oppi, traditio ja toiminta kehittyivät palvelemaan tätä tehtävää. minnassa kirkkaasti esillä. Toinen hämeenlinnalaisedustaja Aarne Kauranen uskoo, että kertomuksen madonluvut antavat potkua kirkon tulevan strategian valmistelutyöhön. Äkkinäisiin ratkaisuihin ei Kaurasen mielestä ole syytä ryhtyä, sillä vastaukset kirkon haasteisiin eivät ole helppoja. ”Kirkolta odotetaan osallistumista arvokeskusteluun ja yhteiskunnallisen keskustelun herättämiseen, ja siltä odotetaan rohkeaa puhetta Jumalasta”, Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo sanoi. Hämeenlinnassa osallistujamäärät ovat säilyneet yhä hyvällä tasolla. Seurakuntaan on liittynyt tänä vuonna noin 130 uutta jäsentä ja noin 300 on luopunut jäsenyydestä. Kumpikin on edellisvuotta myönteisempiä lukuja jäsenkehityksen näkökulmasta ja ne kuvaavat hyvin hämäläistä vakaata kansankirkollista kristillisyyttä. Kirkon rakenteet muuttuvat Kirkolliskokous sai keskusteltavakseen esityksen seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjoista. Aulis Ansaharju painottaa, että kirkko ei tulevaisuudes- sa pärjää taloudellisesti, mikäli hallintoa ei voida ensin keskittää ja sen jälkeen ohentaa. Myös kiinteistöjen kuluja pitäisi tarkkailla. Esityksen mukaan kaikki seurakunnat kuuluisivat jatkossa seurakuntayhtymiin, mutta seurakunta olisi toiminnan perusyhteisö. Yhtymässä olisi talouden, hallinnon, kiinteistö- ja hautaustoimen, viestinnän sekä henkilöstöhallinnon asiantunti- juutta, jolloin jokainen seurakunta voisi keskittyä seurakunnalliseen toimintaan. Hämeenlinnassa seurakuntarakenne on jo nyt pääpiirteiltään tämänkaltainen, joten suuria muutoksia ei ole odotettavissa. Esityksessä korostettiin taloudellisten syiden ohella toiminnallisia tarpeita muutokseen. Suurin haaste on yhteisöllisyyden luominen. Esityksessä todetaan, että seurakunnan tulisi koostua paikkakunnan kristityistä, jotka kokoontuvat yhteen rukoilemaan ja viettämään ehtoollista sekä pitävät huolta lähimmäisistään ja kantavat vastuuta luomakunnasta. Seurakunta pitäisi nähdä yhteisönä – ei palveluntuottajana. Isoissa yksiköissä yhteisöllisyyden kokeminen on vaikeampaa. Istuntosalissa edustajia askarrutti ehdotettu siirtyminen välilliseen vaalitapaan, jossa luottamushenkilöt valittaisiin vain yhdellä vaalilla esimerkiksi seurakuntaneuvostoon, joka täyttäisi muut luottamushenkilöpaikat keskuudestaan. Nykyisin päättäjät valitaan erikseen seurakuntaneuvostoon ja yhteiseen kirkkovaltuustoon. Tämä kahden äänestyslipun vaalitapa on koettu monimutkaiseksi. Lisäksi pohdittiin tulisiko yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajan olla kirkkoherra vai maallikko, sillä uudistuksella on haluttu tukea pyrkimystä työntekijäkeskeisyydestä maallikkokeskeisyyteen. Esityksen mukaan nykyiset lääninrovastin tehtävät siirtyisivät osaltaan yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajalle. Hämeenlinnalaisedustajat pitivät Uusi seurakuntayhtymä 2015 -mallia oikeansuuntaisena. Kirkolliskokous jatkaa asian käsittelyä toukokuussa 2013, kun valiokunnat ovat ehtineet antaa siitä lausuntonsa. Mikko Hieta Kirkon tulevaisuustyö käyntiin Kirkkohallituksen täysistunto on nimennyt työryhmät pohtimaan kirkon vuoteen 2020 ulottuvaa strategiaa sekä kirkon seuraavaa tulevaisuusselontekoa. Strategiaa miettivän työryhmän tehtävänä on laatia kirkkohallitukselle esitys kirkon yhteiseksi strategiaksi vuoden 2014 loppuun mennessä. Nykyinen Meidän kirkko -strategia yltää vuoteen 2015. Tulevaisuutta pohtiva työryh- mä puolestaan tekee kirkkohallitukselle ehdotuksen kirkon tulevaisuusselonteoksi aiheesta ”Kirkkona monikulttuurisessa yhteiskunnassa”. Selonteon tulee olla valmiina kevääseen 2014 mennessä, jotta se voidaan esittää kirkolliskokoukselle samana syksynä. Tulevaisuusselontekoja strategiaprosessit ovat erillisiä, mutta ajallisesti rinnakkaisia. 8 Kotikirkko 1.12.2012 Kotikirkko 1.12.2012 9 Jotain on tehty oikein – kansankirkon menestystarina Vilja Tamminen Suomi on suuri kertomus kirkon ja kansan yhteisestä onnistumisesta ja selviytymisestä läpi vaikeiden vaiheiden. Vuosisatojen ajan on keksitty yhä uusia keinoja sekä hyvän elämän että evankeliumin edistämiseksi. Onko henkinen selkärankamme nyt taipumassa? I tsekriittinen luterilainen rakastaa sekä kirkkonsa että itsensä ruoskimista. Protestantti protestoi niin kirkon kuin yhteiskunnankin epäkohtia vastaan. Hän tietää, että pystyisi parempaan, jos vain antaisi kaikkensa kodille, uskonnolle ja isänmaalle. Jatkuva itseruoskinta on ollut toisaalta suomalaisen syntisen menestystekijä. Suomalaiset ovat sitkeästi ja ahkerasti koettaneet rakentaa yhteiskuntaa, jossa tulevilla sukupolvilla olisivat asiat itseä paremmin. Ja näin on käynytkin. Mutta onko kehityksessä saavutettu kyllääntymispiste, jolloin vanhat päämäärät – kaikki tämä maallinen hyvä ja taivas myös – ja konstit niihin pääsemiseksi eivät enää kiinnosta entiseen tapaan? Ylösnousemuksesta yhtenäiskulttuuriin Kristinuskon alkuräjähdyksenä oli opetuslasten pääsiäiskokemus: Jeesus, ihmiseksi syntynyt Jumala, oli ylösnoussut ja vaikuttaa keskuudessamme. Kristityt lähtivät viemään Välimeren ympäristössä sanomaa maailman Vapahtajasta ja syntien sovittajasta suurella innolla. Kristittyjä vainottiin, mutta kirkon elämä oli dynaamista kasvun aikaa. Syntyivät Uuden testamentin kirjoitukset ja uskontunnustukset, joissa kirkko hahmotti oppiaan. Kirkko muodostui lännessä ja idässä omanlaisekseen ja sekoittui myös maalliseen valtaan, monesti liikaakin. Katolinen kirkko saapui Suomeen lännestä ja ortodoksinen kirkko idästä 1000-luvun tietämillä. Suomi kuului katoliseen kirkkoon 1100-luvulta vuoteen 1527, jolloin Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa päätti, että koko valtakunta kääntyisi luterilaiseksi. Ruotsi-Suomessa valtio ja kirkko olivat yhtä. Kirkko vaikutti kaikissa yhteiskunnallisissa rakenteissa. Sillä oli osansa kansanopetuksen ja lukutaidon kehitykseen, tieteen ja yliopistojen syntyyn, terveydenhuollon ja sosiaaliturvan rakentamiseen. Luterilainen käsitys yksilön ja yhteisön vastuusta oli yksi hyvinvointivaltion henkisistä perusteista. Opetukset oikeasta ja väärästä välittyivät väkisin koko kansalle. Uskonnonvapaus kirjattiin lakiin vasta vuonna 1923. Mikko Hieta Kirkko vaikutti kaikissa yhteiskunnallisissa rakenteissa. Sillä oli osansa kansanopetuksen ja lukutaidon kehitykseen, tieteen ja yliopistojen syntyyn, terveydenhuollon ja sosiaaliturvan rakentamiseen. Vilja Tamminen Tämän päivän kristityt joutuvat saman, evankeliumin heittämän haasteen eteen kuin aiemmatkin sukupolvet. Mitä minulle ja meille merkitsee Kristuksen seuraaminen? Suomi oli yhtenäiskulttuuri – hyvässä ja pahassa. Suomi on kansainvälisesti tunnustettu menestystarina. Koko kulttuurimme läpäisseellä ja hapattaneella kristinuskolla on ollut tähän onnistumiseen olennainen vaikutuksensa. Yhdysvaltalainen Newsweeklehti teetti vuonna 2010 laajan vertailututkimuksen elinoloista eri maissa. Vertailukohtina olivat koulutus ja terveys, elämänlaatu, talouden vireys ja poliittiset olot. Lehti pyrki vastaamaan kysymykseen: jos syntyisit tänään, mikä maa tarjoaisi parhaan mahdollisuuden elää tervettä, turvallista, kohtuullisen varakasta ja nousujohteista elämää? Eurooppa loisti suvereenina voittajana maanosista. Kärkikymmenikköä dominoivat luterilaiset Pohjoismaat: Suomi (1.), Ruotsi (3.), Norja (6.) ja Tanska (10.). Myös englantilainen talouslehti Financial Times päätyi vuonna 2009 samansuuntaiseen johtopäätökseen. Sen mukaan maailman parhaat maat ovat Suomi, Sveitsi, Ruotsi, Tanska ja Norja. Suomessa on usein syytetty kaikesta kurjasta ja ankeasta kristinuskoa, tarkemmin ottaen ”synkkää ja harmaata luterilaisuutta”. Syytöksiin nähden hedelmät ovat kuitenkin olleet varsin hyviä. le oli koulutus. Mistä koululaitoksemme menestystarina alkoi? Jäljet johtavat tässäkin tapauksessa tuttuun suuntaan. Kirkko vastasi keskiajalta alkaen suomalaisten opetuksesta. 1600-luvulla syntyi opetusjärjestelmä, jonka yhtenä tavoitteena oli kansan kasvattaminen kristilliseen elämäntapaan. Lukkari opetti rahvaan päähän lukutaidon alkeet ja Katekismuksen, ja kirkkoherra testasi taidot kinkereillä. Pastori Uno Cygnaeuksen, Suomen kansakoulun isän, esityksen pohjalta koulutusvastuu siirrettiin vuonna 1866 kirkolta kunnille. Kansakoulusta ja sittemmin peruskoulusta tuli köyhälistön sosiaalisen nousun väline: kansan kaikki lahjat ja voimat valjastettiin käyttöön. Suomalaisen hyvinvoinnin, vaurauden ja sivistyksen syntymisessä koko ikäluokalle tarjottu koulutus on ollut keskeinen tekijä. Pienellä maalla ei ole edelleenkään varaa tuhlata tulevaisuuden tekijämiehiä ja -naisia. Kutsumustyötä tehneet kansakoulunopettajat, kansankynttilät, vastasivat sivistystehtävän lisäksi kristillisten, eettisten ja isänmaallisten arvojen opettamisesta. Sittemmin uskonnonopetus on vähentynyt. Nähtäväksi jää, millaisia seurauksia kansakunnalle on siitä, jos uskonnollinen sivistys ja kristillinen kasvatus heikkenevät merkittävästi. Koulutuksella maailman parhaaksi Kaveria ei kannata jättää Hämmästyttävät ylisuoriutujat Olennainen tekijä köyhän Suomen nousussa maailman huipul- Yhteisvastuun kestävyyttä koetellaan Euroopassa. Hyvinvoin- Kirkolla yhä paikkansa kansan keskellä L Kristitty ei pakene vastuutaan kanssaihmisistä eikä ohita hädässä olevaa lähimmäistä ja yhteisöllisiä ongelmia olankohautuksella. tivaltion selkärangan muodostavat ihmiset tarvitsevat toimintansa motiiviksi sisällökkäämpiä selityksiä kuin vetoamisen taloudelliseen kasvuun. Kristitty ei pakene vastuutaan kanssaihmisistä eikä ohita hädässä olevaa lähimmäistä ja yhteisöllisiä ongelmia olankohautuksella. Kansan mieliin iskostunut kultainen sääntö – niin kuin tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te myös heille – ohjaa tiedostamatta niin uskovien kuin ateistienkin toimintaa. Kaikissa kansanryhmissä ja puolueissa. Demokratiamme taustalla on kristillisiä arvoja: näkemys ihmisten samanarvoisuudesta, joka on riippumaton syntyperästä, yksilöllisistä ominaisuuksista ja asemasta. Suomessa on opittu kantamaan huolta köyhistä, sairaista, vammaisista ja apua tarvitsevista, myös maamme rajojen ulkopuolella. Luterilainen kutsumusajattelu edellyttää, että jokainen toimii, omien voimavarojensa mukaan, muiden hyväksi. Tärkeitä kansallisia arvojamme ovat sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja rehellisyys. Täällä ei ole totuttu huolehtimaan vain omasta hyvästä. Kirkossa on opeteltu turvautumaan Jumalaan ja elämään ihmisiksi. Evankeliumia on julistettu ja lähimmäisiä on yritetty rakastaa – kulloisellakin ymmärryksellä. Ja niin aiotaan tehdä tulevinakin vuosisatoina. Elävän kristillisen perinteen ytimessä on yhä dynaamista muutosvoimaa. Kansankirkon kovat jäsenedut Tuoreen Haastettu kirkko -tutkimuksen mukaan tärkeimmät luterilaiseen kirkkoon kuulumisen syyt liittyvät kirkon rooliin suomalaisen kulttuurin ja elämänmuodon tukipylväänä. Tärkeäksi katsotaan tradition ylläpitäminen elämän taitekohdissa kirkollisten toimitusten välityksellä sekä heikoista huolehtiminen. Suomalaiset arvostavat sitä, että kirkko auttaa vanhuksia, vammaisia ja vaikeuksissa olevia ihmisiä ja puolustaa köyhiä ja syrjäytyneitä. Kirkon jäsenet pitävät tärkeä- nä myös kirkon tekemää työtä lasten ja nuorten parissa ja kirkon roolia arvokasvattajana, oikeiden elämänarvojen ja lähimmäisenrakkauden opettajana. Kirkosta löytyy tätä nykyä tilaa etsinnälle, epäilylle, uskolle ja kuivina erämaakausina koetulle epäuskolle. Kirkko ottaa mieluusti mitä erilaisimmat jäsenet vastaan. Turvallisuutta luoneen mutta monia ahdistaneen yhtenäiskulttuurin yhdenmukaisuuden paineista vapautumisessa on paljon positiivista. Vapautensa riemussa yksilö saattaa tosin kuvitella löytävänsä yksin myös kaikki kristinuskon aarteet. Kristinusko ei ole kuitenkaan vain yksityisyrittäjäin projekti. Kirkon yhteinen usko kantaa ja ohjaa hyväksi havaittuihin suuntiin Kristus-tiellä. Hengellisessä kodissa voi tutkailla yhdessä toisten kanssa uskon salaisuuksia. Ehkäpä kirkosta löytyy joku itseä viisaampikin, joka voi vähän valaista asioita. Kirkon jäsen saa nauttia siitä kokemuksesta, mitä on kertynyt ihmisen ja Jumalan kohtaamisesta. Koska kohtaamisen luonne on elävää vuorovaikutusta, tehdään aina myös kunkin ajan ihmisiä elähdyttäviä uusia löytöjä. Kirkolla on kiistaton jäsenetu. Sillä on hengellisen elämän hoitamisessa kohta 2000 vuoden tietotaito ja kaiken päälle pelastava usko. Janne Villa uterilaisella kirkolla on yhä tehtävänsä kansan keskellä. Ison instituution suojissa koetaan päivittäin tärkeitä ihmisten ja Jumalan kohtaamisia, hyviä tekoja ja sattuvia sanoja, joiden arvo voi vuosien varrella nousta arvoon arvaamattomaan. Helsingin Sanomien päätoimittaja emerita Reetta Meriläinen toteaa teoksessa Näky suomalaisesta hyvästä, että kirkon tulisi avata toivottomien horisonttia. Toivo on – armon ohella – kristillisen kirkon sanoman lujaa ydintä. ”Kirkon pitää luottaa omaan asiaansa ja sen voimaan. Juuri nyt kirkolla on suuri tilaus. Ei pelkästään toivottomien ja epätoivoisten joukossa, vaan kaikkien niiden, jotka ovat elämässään eksyksissä tai ainakin hämmentyneitä. Eli meidän kaikkien.” Meriläinen näkee, että täysillä työssä paahtavia suoritusihmeitä piiskaa kunnianhimo, palkka tai asema. Toisia piiskaa armottomaksi mennyt työelämä: juokse tai luovuta. Piiskatut paahtavat oman elämänsä ohi. Heillä on se käsitys, että ihmisen arvo määrittyy suoritusten kautta. Kirkon pitäisi huutaa, että antakaa armoa itsellenne ja arvoa toisille. Armosta tulee Meriläisen mielestä kertoa kovasydämisille höykyttäjille, jotka eivät tunnista inhimillisen jaksamisen rajoja, ja niille, jotka kokevat epäonnistuneensa elämässä. ”Kirkon pitäisi auttaa meitä häpeämään ja tuntemaan syyllisyyttä kurjasta käytöksestä, vääristä teoista, loukkauksista, juoruilusta, ahnehtimisesta, luottamuksen pettämisestä... Kirkko on aina tiennyt pahuudesta ja synnistä kaiken oleellisen, sen pitäisi myös nyt auttaa meitä pääsemään kauemmaksi pahasta. Siksi kirkon täytyy tunnistaa tässä ajassa oleva paha, ne asiat, jotka erottavat ihmistä Jumalasta ja toisista ihmisistä.” Reetta Meriläisen mukaan yksinäisten vanhusten parissa tehty työ on kirjaimellisesti hengenpelastustyötä. Kirkolla on esimerkin näyttäjän rooli myös kansainvälisessä avussa. Kirkon täytyy olla huutavan äänenä korvessa aikana, jolloin hyödyn ja kannattavuuden palvominen muistuttaa kultaisen vasikan palvontaa. 10 Kotikirkko 1.12.2012 Kotikirkko 1.12.2012 11 Enkelit tulivat takaisin Esko Miettinen tajusi maailman muuttuneen, kun enkelibuumi nousi yleiseen tietoisuuteen. Nyt Miettinen haluaa tuoda enkelit takaisin kristityn arkeen. Enkelit ovat nimittäin tärkeä materialismin vastavoima. P erhemessussa esiintyy pienten lasten kuoro. Tai oikeastaan siinä laulavat heidän äitinsä, sillä pienokaisista ei lähde paljonkaan ääntä. Pastori muistuttaa kuulijoitaan siitä, että jokaisella ihmisellä on suojelusenkeli. Saarnan apuvälineinä hän käyttää kuvia ja nukkeja. Lapsiperheiden joukossa istuu parrakas kuusikymppinen mies. Hän on tietokirjailija ja teologi Esko Miettinen. Miettinen vierailee ”enkelikirkossa” kuuntelemassa, mitä enkeleistä opetetaan. Aikuiset tarjoavat lapsille turvallisuutta opettamalla heitä uskomaan enkeleihin, mutta enkeleiden merkitys aikuisille ohitetaan vähin äänin. Enkelit ovat tärkeitä ensinnäkin siksi, että ne ovat taivaasta. Ne eivät kuulu moderniin maailmankuvaan eivätkä ylipäätään tähän maailmaan, vaikka toimivatkin Raamatun mukaan maan päällä. Toisin sanoen enkelit muistuttavat meitä siitä, että kristinusko on pohjimmiltaan salaperäistä ja sisältää ihmeellisiä asioita. ”Kristillisessä maailmassa on enkeleitä. Se on asia, jolle ei mahda mitään”, Miettinen paaluttaa. Ei ole sattumaa, että juuri Esko Miettinen asettuu puolustamaan näkymätöntä maailmaa. Enkelikirjan syntyyn johtanut pohdinta sai ensimmäisen sysäyksen jo kuohuvalla 1960-luvulla. Enkelit ovat taivaasta Kun Esko Miettinen aloitti teologian opinnot vuonna 1965, hän järkyttyi yliopistomaailman uskonnonvastaisesta ilmapiiristä. Kokemus tiivistyi eräässä helsinkiläisen Lääketieteenkandidaattiseuran järjestämässä keskustelutilaisuudessa, jota Miettinen oli kuuntelemassa. Kun psykiatri Martti Paloheimo sanoi, että ”tähän tarvitaan mystinen kokemus”, yleisö reagoi nauramalla räkäisesti. Tuokiokuva messusta on peräisin Esko Miettisen tuoreesta kirjasta Taivaallisia vieraita – kristillinen enkeliperinne Suomessa. Miettisen mielestä enkelit ovat kristinuskolle korvaamattoman tärkeitä. ”Niissä on paljon sellaista, mikä uhkaa muuten käydä vähiin. Mutta kun otamme enkelit puheeksi, joudumme pohtimaan myös vaikeita kysymyksiä.” Ajan henki järkytti Kuvat Vilja Tamminen ”Silloin ajattelin, että tällaisessa maailmassa siis elän. Jos sanot täällä jotakin aitoa uskonnosta, sinua ivataan”, Miettinen sanoo. Jyrkkä uskontokielteisyys leimaa Miettisen muistoja sekä 1960- että 70-luvuista. Tilanne synnytti voimakkaan sisäisen ristiriidan. Miettinen ei halunnut luopua uskostaan, vaikka se tuntui sotivan kaikkea ympärillä olevaa vastaan. Tuntui kuin Jumalan paikalla olisi tyhjä aukko. ”Aloin etsiä sellaisia kohtia, joissa kristinusko näyttää toimivan, vaikka yleinen henki sanoi, että se ei toimi missään.” Yksinkertainen lääke Ensiapua uskonkriisiin Esko Miettinen löysi filosofi Uuno Saarnion ja legendaarisen dogmatiikan professorin Seppo A. Teinosen luennoilta. Platonilaiseen filosofiaan nojaavalle Saarniolle tuonpuoleinen maailma oli todellinen. Teinonen puolestaan nosti ajan hengen vastapainoksi sen, mitä kirkko opettaa. ”Kirkon auktoriteetti ei ratkaissut sisäistä ongelmaani, mutta auttoi kuitenkin elämään”, Miettinen kertoo. Ahdistus väistyi lopulta yllättävän käytännöllisellä ja konkreettisella lääkkeellä. Aloitettuaan uskonnonopettajan työn Hyvinkäällä 1970-luvulla Miettinen alkoi käydä sunnuntaisin kirkossa. ”Ratkaisevaa ei ollut se, olivatko saarnat kohti käyviä vai hapuilevia, tai kuinka kauniisti kirkkokuorot lauloivat. Nämä eivät merkitse, vaan kokonaisuus. Kun jumalanpalveluksen prosessi oli mennyt lävitseni riittävän monta kertaa, usko alkoi herätä.” Anonyymia uskoa Kun tultiin 1990-luvulle, Miettinen havahtui siihen, että myös maailmalle oli tapahtunut jotakin. Ajan henki oli vaihtunut. Rajakokemuksia ja kuoleman jälkeistä elämää käsittelevät kirjat alkoivat jo 1970-luvulla saada osakseen valtavasti huomiota. Sitten tuli maailmanlaajuinen enkelibuumi, jota on jatkunut näihin päiviin saakka. Suomes- Yksityiskohta Vanajan kirkon alttarikaapista. Kristillisessä maailmassa on enkeleitä, kuten yksityiskohta Aleksandra Såltinin alttaritaulusta Hämeenlinnan kirkossa osoittaa. Siinä enkelit ovat läsnä Jeesuksen ilmestyessä Magdalan Marialle. ”Enkelit muistuttavat meitä siitä, että kristinusko on pohjimmiltaan salaperäistä ja sisältää ihmeellisiä asioita.” sa huippuvuosi oli vuonna 1995, jonka aikana ilmestyi ainakin kymmenen enkeleistä kertovaa kirjaa. Miettinen oli tuolloin Essen, Espoon seurakuntasanomien toimittajana ja kirjoitti ilmiöstä artikkelin. Fantasiakirjallisuuden ja -elokuvien suosio kertoo Miettiselle siitä, että ilmassa on ”anonyymia uskonnollisuutta”, kaipausta johonkin syvempään. ”Nämä ilmiöt liittyvät yhteen. Ne osoittavat, että maailmassa on muitakin kuin uskolle naureskelijoita”, Miettinen sanoo. Haltiat ja enkelit Tutkimusretki enkelien maailmaan vei Miettisen muun muassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistoon. Siellä on noin 110 000 muistimerkintää, jotka kertovat yliluonnollisen kohtaamisesta. ”Kansanperinteestä löytyy vanhempi painos samanlaisista kokemuksista kuin ne, joita on koottu talteen nykyisen enkelibuumin myötä”, Miettinen sanoo. Vanhan suomalaisen kansanuskon mukaan jokaisella ihmisellä oli oma suojelija eli haltia. Suojeluhaltialla oli samanlaisia tehtäviä kuin kristinuskon enkeleillä: ne varjelivat ihmistä onnettomuuksilta ja kaitsivat elämää niin, että hankkeet menestyivät. Suomen kristillistymisen myötä haltiat saivat vähitellen suojelusenkelin hahmon. Uudessa enkelibuumissa kokemukset ”varjelijasta” eivät välttämättä saa kristillistä tulkintaa. Sen sijaan niiden ympärille kasvaa idän uskonnoista ja teosofiasta ammentavaa enkelifilosofiaa, enkeliterapioita ja meditaatiotekniikoita. ”Enkeleistä on tullut osa nykyihmisen itsensä kehittämisen projektia”, Miettinen hymähtää. Enkeleiden Waterloo Enkelikirjallisuuden lajityyppi osoittaa, että enkeleille on tilausta, ne ovat ”ilmassa”. Enkelikokemuksissa vanha uskonnollinen kokemuspohja, nykyihmisen todellisuus ja kristillinen perinne kohtaavat toisensa. Miksi luterilainen kirkko ei tartu tilaisuuteen ja kerro kuulu- vasti, mitä se opettaa enkeleistä? Esko Miettinen jäljittää vastausta aina vuoden 1948 kirkolliskokoukseen, joka oli hänen ajanlaskussaan ”suomalaisen enkeliopin Waterloo”. Tuossa kokouksessa hyväksyttiin nimittäin katekismus, jossa vuosisatainen suomalainen enkeliperinne miltei katkesi. Enkeleistä tuli hädin tuskin maininnan arvoinen uskonelämän sivuseikka. Vuoden 1948 katekismus totesi, että enkelit kuuluvat näkymättömään maailmaan. Mutta enkeleiden tehtävistä ei enää puhuttu mitään. Miettinen selittää enkeliopin notkahdusta suomalaisten rankoilla sotakokemuksilla. Talvi- ja jatkosodan selviytymiskamppailu muokkasi ajatusmaailmaa inhorealistiseen suuntaan. Enkelien suojelus oli pettänyt niin monen kohdalla, ettei siitä kannattanut enää puhua. ”Sota löi henkisen elämän pirstaleiksi. Vasta 1990-luvulla voitiin ruveta uudelleen hapuilemaan kohti uskonnollista maailmankäsitystä.” Kirkon nykyinen katekismus julkaistiin vuonna 1999, kun enkelibuumi eli huippuvuosiaan. Silti enkelit selvitetään siinäkin mahdollisimman nopeasti, vain kahdeksalla sanalla. ”Nykyisellä luterilaisella kirkolla on aikuisille hyvin vähän sanottavaa enkeleistä. Ei ole ihme, jos uusi hengellisyys ohjautuu muualle kuin kirkon yhteyteen”, Miettinen napauttaa. Kokemus takaisin! Kirkon lapsityö saa Esko Miettiseltä kiitosta hyvästä työstä, jonka ansiosta kristillinen enkeliusko on säilynyt. Mutta se ei vielä riitä. Taivaallisia vieraita -kirjassa Miettinen työstää yltiöjärkeväksi puristuneen luterilaisen teologian korjausliikettä, joka palauttaa enkelit takaisin uskonelämän keskiöön. Yksi mahdollisuus harjoitella enkeleistä puhumista on tarjolla jouluyön messussa, jota kutsutaan myös ”enkelten messuksi”. Miettiselle kysymys ei ole vain enkeliopin uudelleen löytämisestä. Hänen mielestään kokemusmaailmamme on pahasti typistynyt. Kun irlantilainen enkelikirjallisuuden kuningatar Lorna Byrne jakaa yksinäisyydestä kärsivälle lukijalle toivoa vakuuttamalla, että suojelusenkeli pysyy tämän rinnalla, Miettinen joutuu toteamaan, ettei kuule tämän päivän kristittyjen puhuvan asiasta. Miettinen toivoisi jumalanpalveluksiin samankaltaista otetta kuin 1900-luvun alkupuolen arkkipiispalla Gustaf Johanssonilla. Johanssonin mukaan kilvoitteleva kristitty joutuu kokemaan yksinäisyyttä, mutta samalla hän saa virvoitusta enkelin läsnäolosta. ”Vanhoista teksteistä käy selvästi ilmi, että entisajan kristityillä oli kokemuksellinen suhde enkeleihin. Siitä, että enkeli on ihmisen kanssa, saatiin lohdutusta.” Taneli Kylätasku Sara Huhtinen / Kuvakotimaa Toisen maailman puolella T oimittaja, tietokirjailija Esko Miettinen, 65, puolusti näkymätöntä maailmaa jo keväällä 2002 ilmestyneessä kirjassaan Sielu ei kuole – matkaopas tuonpuoleiseen. Miettinen korosti, että kuolema jää käsittelemättä, jos kohtaamme sen vain materialistisen maailmankuvan ja luonnontieteiden antamilla eväillä. Myös kahdessa seuraavassa kirjassaan Velhot, örkit ja sankarit (2004) ja Velhon uskontunnustus (2008) Miettinen tarttui samaan perusteemaan. Niissä hän ei keskustellut viimeisen lautturin, vaan Taru Sormusten herrasta -romaanin, Harry Potter -kirjojen ja Matrix-tieteiselokuvan hahmojen kanssa. Essen toimittajan tehtävästä eläkkeelle jäänyt Miettinen patistelee kirkkoa ottamaan oppia fantasiakirjailijoista. He nimittäin puhuvat ujostelematta toisenlaisista maailmoista, hyvän ja pahan taistelusta ja myyttisistä pelastajahahmoista. 12 Kotikirkko 1.12.2012 Kolumni Kotikirkko 1.12.2012 13 Piirros: Pekka Rahkonen Perheen parissa Hetki merimieskirkkopiirissä T utustuin Lontoon merimieskirkkoon 1990-luvulla. Neljä kuukautta vieraassa kaupungissa, vaikkakin puolison kanssa, sai minut tuntemaan olevani kaukana kotoa. Merimieskirkko otti meidät lämpimästi vastaan ja esitteli toimintaansa. Jotain jäi itämään. Kymmenen vuoden ajan olen vieraillut poikamme kotikaupungin Brysselin merimieskirkossa. Neljä vuotta sitten osallistuin kotiseurakunnassani merisunnuntain messuun ja sen jälkeen kirkkokahville, jossa Hämeenlinnan merimieskirkkopiiri esittäytyi. Tiesin tulleeni kotiin. Parin vuoden kuluttua huomasin istuvani piirin vetäjän paikalla. Suomen merimieskirkko palvelee merimiesten lisäksi ulkosuomalaisia, rekkamiehiä ja kaikkia matkustavaisia. Se on liikkuvien ihmisten kirkko, koti kaukana kotoa. Keskeistä toiminnassa on ihmisen kohtaaminen ja kunnioittaminen. Koen suurena siunauksena ja Jumalan johdatuksena sen, että löysin paikkani merimieskirkkopiirissä, kirkon työhön vahvasti sitoutuneiden ihmisten keskellä. Seurakuntamme tukee monin tavoin vapaaehtoistyöntekijöitä, antaa koulutusta ja kirjallisuutta sekä järjestää yhteisiä tapaamisia. Tämän toiminnan kautta keskusseurakuntatalosta on tullut minulle seurakuntakoti. Valon salissa vietetään viikoittain hetki ”Sanan ja kahvin ääressä” merimieskirkon tueksi. Hiljennymme rukoukseen, veisaamme ja kuulemme viikon sanan. Nautimme kahvit ja juttelemme kuulumisia. Marraskuussa talkoilimme joulupaketteja niille merimiehille, jotka joutuvat viettämään joulun merillä. Siunasimme paketit matkaan toivoen että lahja toisi vastaanottajalle viestin rakastavasta Jumalasta. Ystäväni merimieskirkkopiiristä toi minulle Kari Tikan Armolaulun sanat: Minun armossani on sulle kylliksi, sillä voimani tulee täyteen heikkoudessa. Se on Jumalan suuri lahja. Sillä armosta me olemme pelastetut, emme tekojemme kautta, ettei kukaan kerskaisi. Se on Jumalan suuri lahja. Amen. Siinä kristallisoituu evankeliumi, myös vapaaehtoistyön evankeliumi. Helena Nissilä Hämeenlinnan merimieskirkkopiiri Juhla arjen keskellä Hiljattain ilmestyneen kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan joulu on säilyttänyt asemansa meille tärkeänä kirkollisena juhlapyhänä. Viime vuonna jouluajan hartauksissa ja jumalanpalveluksissa oli yhteensä reilut 500 000 kävijää. Pyhäinpäivän alla Helsingin Sanomissa kysyttiin muutamilta suomalaisilta mielipidevaikuttajilta kirkollisten juhlapyhien merkityksestä. Monet vastaajista olivat sitä mieltä, että juhlapyhillä on oma arvonsa ja tärkeytensä huolimatta siitä, mitä mieltä on niiden uskonnollisesta sisällöstä ja sanomasta. Toisille juhlien kristillinen sisältö oli merkittävä, osalle juhlapyhät olivat arvokkaita osana kulttuuriperintöä ja muutamat ehdottivat uskontoneutraaleja juhlapyhiä. Kaikki vastaajat pitivät tärkeänä sitä, että ihmisen elämässä on arjen ja juhlan vaihtelua. Itse olen samaa mieltä. Kirkolliset juhlapyhät ja muut juhla-ajat ovat tärkeitä, koska ne rikkovat arjen yksitoikkoisuuden. Parhaimmillaan ne irrottavat meidät arjen huolista ja antavat elämäämme toisenlaisen näkökulman. Yhteiset, koko yhteiskuntaa koskevat juhla-ajat, liittävät meidät osaksi suurta kokonaisuutta. Uskon siihen, että meille ovat hyväksi kaikenlaiset yhteisöllisyyden kokemukset tässä yksilöllisyyttä korostavassa maailmassa. Suurten juhlapyhien ja -aikojen lisäksi tarvitsemme elämäämme myös pieniä juhlahetkiä. Niitä tarvitaan opiskelujen ja työpäivien keskellä, parisuhteessa ja perhe-elämän kiireessä tai yksin elävän arjessa. Pieni juhlahetki toimii kuten suurempikin. Se tuo mukanaan onnen, toivon ja ilon pilkahduksen, yhdessä lähimmäisten kanssa vietettynä se voi vahvistaa hyväksytyksi tulemisen kokemusta ja siten lisätä itseluottamusta. Joulun keskeinen uskonnollinen sanoma on siinä, että Jumala tulee lähelle ihmistä. Jumala syntyy arjen keskelle. Nuori Maria ja hänen kihlattunsa Joosef saivat suuren juhlahetken omaan, paljon epävarmuutta sisältäneeseen, elämäntilanteeseensa. Sen hetken voimin he jaksoivat katsoa luottavaisesti tuntemattomaan tulevaisuuteen ja uskoa siihen, että kaikesta epätietoisuudesta huolimatta Jumala oli heidän kans- Vilja Tamminen saan. Samalla tavalla me saamme luottaa siihen, että Jumala haluaa olla meidän elämämme arjessa mukana. Hän haluaa olla lähellä meitä ja johdattaa meitä silloinkin ja ehkä juuri silloin, kun emme itse tiedä, mihin suuntaan meidän pitäisi elämässämme kulkea. Eikö tällainen sanoma ole juhlan arvoinen? Timo Korpinen Perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja Lyhyesti Odotusta Siinä hän lepää. Levollisena. Niin lähellä, mutta kuitenkin jo kaukana. Kuollut. Kipu ja kärsimys ovat poissa. Sanotaan, että odottavan aika on pitkä. Tuntuu aika sitten pitkältä tai lyhyeltä, odotuksen sisällöstä löytynee enemmänkin variaatioita ilosta ja ihanuudesta raastavaan tuskaan. Rakkaan ihmisen elämän päättymisen odotus on ollut elämäni raskain kokemus. Menetyksen tuska sisältää kuitenkin uuden, paremman odotuksen: jälleennäkemisen toivon ajan tuolla puolen. Seurakuntana elämme jatkuvassa odotuksen tilassa. Odotamme Herran tulemista. Adventin aikana odotuksemme keskittyy Jeesuksen syntymäjuhlaan. Joka joulu hän saa syntyä uudestaan sydämissämme; tulla valoksi kansalle, joka pimeydessä vaeltaa. Saamme jälleen odottaa evankeliumia, jonka enkeli jouluyönä julisti: Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. (Luuk. 2:11) Seurakunnan odotus ei lopu syntyvän lapsen odotukseen. Odotamme Jeesuksen tuloa myös aikojen lopulla. Yhtä varmasti, kun Herra kerran syntyi ihmiseksi tänne maan päälle, niin yhtä varmasti hän tulee uudestaan koko kuninkuudessaan. Koska tämä tapahtuu, me emme tiedä. Tärkeää on, että emme odotuksessamme vaivu epätoivoon tai apatiaan. Sen sijaan meidän tulee rohkaista ja rakastaa toisiamme. Kantaa toinen toistemme taakkoja ja pysyä Kristuksessa. Kun pysymme Kristuksessa, em- me odota turhaan. Kun pysymme Kristuksessa, odotuksemme päättyy enemmin tai myöhemmin hyvin, sillä se päättyy Kristukseen. Häneen joka oli, on ja on tuleva. Jeesus tekee, mitä lupaa. Hän lupaa antaa tulevaisuuden ja toivon ja näin me kaikki odottajat saamme kerran todeta, että viimeisenä multien päällä seisoo Lunastaja. Käy, Herra Jeesus, luokseni, tee sydämeeni majasi. Se täytä, Jeesus, armolla ja asu aina minussa. Taivaaseen minut johdata, luonasi anna riemuita. Jo kohta Herra saapuukin. Niin, aamen, Jeesus rakkahin. (virrestä 2) Katriina Mäkinen diakonissa Reissaava lähetyssaarnaaja Suomen Pipliaseuran perustaja, pastori John Paterson matkusteli, perusti raamattuseuroja ja sai eläkkeen Venäjän keisarilta. Pipliaseura perustettiin vuonna 1812. S uomen Pipliaseuran perustaja, skotlantilainen pastori John Paterson (1776–1855) oli ihmisenä seikkailija, aina valmis lähtemään matkaan ja organisoimaan uusia asioita. Näin häntä luonnehtii Pipliaseuran historiaa kirjoittava tutkija, teologian tohtori Teemu Kakkuri. Paterson teki elämäntyönsä raamatunlevitystyössä PohjoisEuroopassa ja Venäjällä ja oli elämänsä aikana perustamassa kaikkiaan yhdeksää raamattuseuraa. Patersonin sysäyksestä perustettiin myös Suomen Pipliaseura maaliskuussa 1812, 200 vuotta sitten. Suomen kirkkohistoriaankin Paterson jätti omat jälkensä. Skotlannista pohjoiseen ”Paterson oli taustaltaan skotti ja kotoisin läheltä Glasgow´ta. Valmistuttuaan pappisseminaarista hän toimi lyhyen ajan pastorina ja halusi lähteä sitten lähetystyöhön”, Kakkuri kertoo. Elettiin imperialismin aikaa. Vain vähän aikaisemmin oli James Cook tehnyt löytöretkiään Kaukoidässä ja Etelämerellä. ”1800-luvun kynnyksellä Britanniassa oli hyvin yleinen ajattelutapa, että Britannia vie valistusta, sivistystä ja kristinuskoa ympäri maailmaa eräänlaisena Jumalan valitsemana maailman johtajana. Katseet oli käännetty valtamerten taakse. Tässä samassa buumissa syntyi myös useita lähetysjärjestöjä.” Patersoniinkin lähetysinnostus tarttui. Aluksi hänen ja nuoremman työtoverinsa Ebenezer Hendersonin tavoitteena oli lähetystyö Intiassa, mutta kun ItäIntian kauppakomppania asetti esteen, toverukset suuntautuivat raamatunlevitystyöhön Pohjoismaihin ja Venäjälle. Paterson toimi ensin Tukholmassa ja sitten Pietarissa Britannian ja ulkomaiden raamattuseuran asiamiehenä. Rahoitus tuli Lontoosta. Suomen kautta Pietariin ”Ensimmäisen kerran Paterson matkasi tänne Suomen sodan aikana vuonna 1808, mutta joutui kääntymään takaisin ja pakenemaan seurueineen Pohjanlahden kautta takaisin, kun venäläinen sotaväki alkoi tulla vastaan.” Matkan syy oli tutustua saamelaisten ja suomalaisten raamattutilanteeseen. Raamattu oli vielä tuolloin harvinaisuus kodin kirjana Suomen alueella. ”Vuoden 1776 Biblia oli loppuunmyyty jo ajat sitten. Raamattu oli harvinainen ja kallis esine, pienen maatilan arvoinen”, Kakkuri kuvailee. Kakkurin mukaan Paterson tapasi Tukholmaan palattuaan suomalaisia pakolaisia ja jakoi heille satakunta käsiinsä saamaansa suomenkielistä Uutta testamenttia. Samoihin aikoihin hän kirjoitti Lontoon päämajaansa suomalaisten Raamattujen tarpeesta. Kesällä 1811 tuli Lontoosta määräys matkustaa Suomeen. Arkailematon organisaattori Suomessa John Paterson pääsi äkkiä piireihin. Vastaanotto oli myönteinen. ”Hänen suhteensa kenraalikuvernööri Steinheiliin ja arkkipiispa Jakob Tengströmiin muodostui läheiseksi”, Kakkuri valottaa. Hänen mukaansa Paterson oli hyvin taitava suhdetoimintaihminen ja sosiaalinen lahjakkuus. Suomen Pipliaseuran perustamiseen tarvittiin Venäjän keisarin suostumus. Kenraalikuvernööri lähetti kirjeen ja kysyi lupaa. Vastauksessa Patersonia pyydettiin tulemaan tutustumiskäynnille Pietariin. ”Eikä mennyt vuottakaan, kun hän jo perusti Pietariin Venäjän raamattuseuran ja pääsi sisälle keisarin hoviin. Kaikki tämä tapahtui hyvin sujuvasti ja sukkelasti”, Kakkuri kertoo. Pietariin Paterson muutti 1813, ja muutaman vuoden sisällä siellä alettiin painaa Raamattuja parillakymmenellä kielellä, kalmukeille, udmurteille, EteläVenäjän tataareille… Paterson asusteli Nevajoen rannalla 13 vuotta. Keisari myöntää seuralle lainan Suomen Pipliaseura aloitti toimintansa. Lontoosta tuli pesämuna ja myös keisari antoi varoja ja 25 000 ruplan korottoman lainan. ”Ensimmäiset Raamatut valmistettiin sillä tavoin, että ladelmat tehtiin Pietarissa. Koevedokset lähetettiin Suomeen tarkistettaviksi ja korjatut ladelmat kuljetettiin talvella reessä ja kesällä laivalla Turkuun Frenckellin kirjapainoon painettavaksi”, Kakkuri kertoo. ”Tämä osoittautui hankalaksi. Pipliaseura perustikin sittemmin Turkuun oman kirjapainonsa, joka toimi aina Turun paloon, vuoteen 1828 asti. Samaan aikaan ja pitkin 1800-lukua suomenkielisiä Raamattuja tuli koko ajan myös Lontoosta.” Matkoja Suomen alueella Suomessa John Paterson vieraili ainakin 11 kertaa. Kaupunkien lisäksi hän liikkui myös sisämaan syrjäisemmillä alueilla. Esimerkiksi vuonna 1819 hän matkusti Suomen halki Tukholmaan. ”Hän oli ollut tuolloin kotimaastaan poissa jo pitkään ja lähti Pietarista Lontooseen. Matka kulki Viipurin, Savonlinnan ja Kuopion kautta Ouluun ja siitä eteenpäin”, Kakkuri luettelee. ”Tällä matkallaan Paterson tutustui Kuopiossa Pohjois-Karjalan alueen heränneisiin ja vaikuttui alueen köyhyydestä ja siitä, että sieltä puuttuu Raamattuja. Lontooseen saavuttuaan hän vakuutti raamattuseuran johtajat, jotka olivat lordeja ja arkkipiispoja, että Pohjois-Karjala tarvitsee erityisiä lahjoja.” Raamattuja tuotiin 150 ja Uusia testamentteja 400 Kuopioon, josta ne jaeltiin lääninrovastien kautta kansalle. Kun vapaamielisen uskontopolitiikan aika Venäjällä päättyi Nikolai I:n valtaantulon myötä, John Paterson joutui lähtemään Pietarista takaisin kotimaahansa. Vuodet keisarin hovissa jättivät jälkeensä sen, että hän sai elämänsä loppuun saakka eläkkeen Venäjän keisarilta. Markus Partanen 14 Kotikirkko 1.12.2012 Kotikirkko 1.12.2012 15 Lahja yhdistää lähellä ja kaukana Toisenlainen lahja auttaa kehitysmaiden ihmisiä K irkon Ulkomaanapu toi eettiset Toisenlaiset Lahjat markkinoille vuonna 2005. Tähän mennessä Toisenlaiset Lahjat ovat tuottaneet yli yhdeksän miljoonaa euroa ja auttaneet tuhansia kehitysmaiden ihmisiä. Kaikkien aikojen suosituin lahja on ollut vuohi. Toisenlaisten Lahjojen avulla on toimitettu paljon katastrofiapua sekä autettu vähentämään köyhyyttä kehitysmaissa. Apua tarvitaan edelleen kipeästi eri puolilla maailmaa. Tavoitteena on tänä jouluna rikkoa 10 miljoonan euron raja. ”Toisenlainen Lahja on loistava vaihtoehto joululahjaksi, koska meillä suomalaisilla usein on jo kaikki tarvitsemamme. Suomalaisilta myös löytyy paljon halua auttaa, kunhan se käy vaivattomasti”, Kirkon Ulkomaan-avun varainhankinnan koordinaattori Hanna Lassila sanoo. Tänä vuonna lahjavalikoimaan on otettu mukaan 11 uutta lahjaa. Uutuuksia ovat esimerkiksi Sata sikaa, Syntymätodistus ja Naisten Pankin pienlaina. Toisenlainen Lahja on aineeton lahja, jolla voi ilahduttaa lähimmäistään ja samalla antaa kehitysmaiden ihmisille mahdollisuuden esimerkiksi riittävään ruokaan, puhtaaseen veteen tai toimeentuloon Kirkon Ulkomaanavun työn kautta. Jokaisesta lahjasta saa sähköisen tai perinteisen postikortin, jossa kerrotaan lahjan merkityksestä kehitysmaiden ihmisille. www.toisenlainenlahja.fi Koulutusta Bangladeshissa Bangladeshilainen Monshumin myytiin kotiapulaiseksi nuorella iällä, jonka takia hänen koulunkäyntinsä keskeytyi. Asia tuli julki, ja hänet pelastettiin lapsikaupan yrityksestä. Nykyisin Monshumin opiskelee mattojen ja laukkujen valmistusta Kirkon Ulkomaanavun tukemassa koulutusohjelmassa. Koulutuksen avulla Monshumin voi hankkia itselleen toimeentulon ja opettaa taitojaan eteenpäin. Kummin kanssa Kauneimpiin joululauluihin S uomen Lähetysseuran Onnen lahja toimii vastaavaan tapaan kuin Toisenlainen lahja. Tarjolla on jouluinen Onnen lahja, joka on viiden euron lahjoitus lasten lukutaidon edistämiseen Aasiassa. Lahjoitus- summalla lapsi saa lahjaksi aapisen ja työkirjan. Suomen Lähetysseura toimittaa lahjoituksen luotettavasti ja asiantuntevasti perille yhteistyössä paikallisten kirkkojen ja järjestöjen kanssa. Lähetysseura toivottaa myös kummilapset ja kummit laulamaan yhdessä lämmintä joulumieltä Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksiin. Jouluinen kutsu kummille maksaa viisi euroa. Katso kotikirkkosi laulutilaisuudet sivulta 4. www.onnenlahjat.fi Lampaat laulavat Hoosiannaa S eimentekijöitä on Suomessa vain muutamia. Keraamikko Marja Neuvonen valmistaa käsityönä jouluseimiä Poltinahon Taidekasarmilla Hämeenlinnassa. Neuvosen valmistamilla seimen hahmoilla on lempeät ilmeet ja jokaisella hahmolla on oma tarinansa. Ilona- ja Lillalampaat laulavat Jeesus-lapselle. Kelpo-aasi ja Rehti-härkä hymyilevät levollisina. Jouluseimi on enemmän kuin pelkkä koriste, sillä siinä on läsnä joulun todellinen sanoma. Seimen keskeisin hahmo on Jeesus-lapsi ja sen ympärille koko seimi rakentuu. Seimi on pysähtymisen ja hiljentymisen paikka. Seimiperinne on saanut alkunsa katolisesta kirkosta. Perinne elää edelleen vahvana muun muassa Italiassa, Espanjassa, Saksassa ja Itävallassa. Suomalainen seimiperinne on sen sijaan hyvin nuori. Kiinnostus seimiä kohtaan on alkanut kasvaa vasta aivan viime vuosina. Suomalainen jouluseimi on omanlaisensa ja eroaa keski- ja eteläeurooppalaisista seimityyleistä. Suomalainen seimi on kotimaisen taidekäsityön taidonnäyte. Vaikka seimen ulkonäkö vaihteleekin eri puolilla maailmaa, niin sanoma on kuitenkin aina sama: Jumala syntyi ihmiseksi ja tuli maan päälle sovittaakseen syntimme ja korjatakseen ehjäksi Jumalan ja ihmisen välisen rikkoontuneen yhteyden. Sukupolvelta toiselle kestävän seimen voi kerätä myös yksittäinen hahmo kerrallaan. Hahmot maksavat koosta riippuen noin 20–200 euron hintahaarukassa. www.paimenkeramiikka.fi Viikunoita ja taateleita Raamatun ajan tapaan R uokalahja on aina tervetullut. Raamatun ajan herkkuihin voi liittää lahjan saajaa ilahduttamaan myös Raamatun sanan, Pyhän kirjan itsensä tai teemaan liittyvän keittokirjan. Pirkko Jurvelin on koonnut Raamatun ajan keittokirjaan herkullisia nykyaikaan sovellettuja reseptejä Pyhän maan alueelta. Raamatun katkelmat ja kertomukset johdattelevat ruoanlaittajan tuhansien vuosien takaisiin tunnelmiin. Ruokaohjeiden lisäksi kirjassa tutustutaan Raamatun ajan ruokakulttuuriin. Raamatun sivuilta ja muusta ajan kirjallisuudesta käy ilmi, mitä Raamatun syntyseuduilla syötiin: leipää, oliiviöljyä, viiniä, kalaa, lampaan-, naudanja linnunlihaa, hedelmiä, hunajaa, mausteita… Arkisin ruoka oli yksinkertaista, mutta juhlat ja tärkeät perhetapahtumat järjestettiin yltäkylläisesti. Kirja tarjoaa paitsi makuelämyksiä, myös tutkimusretken Raamatun historian kiehtovaan maailmaan. Pirkko Jurvelin: Raamatun ajan keittokirja. 240 sivua. Art House 2010. Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. (1. Moos. 1:29) Viikunakakku 1 1/2 dl voita 3 dl hunajaa 4 kananmunaa 3 dl maitoa 9 dl täysjyvävehnäjauhoa 2 1/4 dl kuivattuja viikunoita 2 rkl etikkaa 1 tl kanelia 3 rkl vettä Sekoita keskenään voi ja puolet hunajasta. Lisää taikinaan munat, maito ja jauhot ja laita viileään kymmeneksi minuutiksi. Jauha viikunat tehosekoittimessa ja lisää joukkoon loput hunajasta, kaneli ja etikka. Laita seos kattilaan, lisää vesi ja anna kiehua hiljalleen 15 minuuttia. Anna seoksen jäähtyä. Levitä puolet kakkutaikinasta 23 x 30 cm:n kokoiseen vuokaan, laita tämän päälle viikunaseos ja peitä jäljellä olevalla taikinalla. Paista kakkua 200-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Karamellitaatelit 4 annosta 20 kivetöntä taatelia 2/3 dl hunajaa 10 kuorittua mantelia tai saksanpähkinää suolaa ja mustapippuria Laita jokaiseen taateliin puolikas manteli tai saksanpähkinä ja kasta se suolassa. Kuumenna hunaja, ja kun se alkaa kuplia, laita taatelit joukkoon. Kiehauta, mutta älä anna hunajan kovettua. Nosta taatelit hunajasta ja anna niiden kuivua leivinpaperin päällä. Ripottele päälle pippuria. Jerrykannullinen toivoa S uomen Lähetyslentäjien joulukampanjassa suomalaiset haastetaan lahjoittamaan jerrykannullinen polttoainetta. 20 litralla kerosiinia tai lentokonebensiiniä MAF (Mission Aviation Fellowship) voi toteuttaa ihmishengen pelastavan lennon esimerkiksi Papua Uusi-Guineassa. Jerrykannun muotoisia joulukortteja on sekä suomen- että ruotsinkielisiä. MAF:n yli sadan lentokoneen avulla toteutetaan sairaslentoja, kehitysyhteistyö- ja lähetysjärjestöjen lentoja sekä katastrofiaputyötä. Näillä autetaan kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia kehitysmaiden ihmisiä. Järjestö oli esimerkiksi merkittävällä panoksella auttamassa Tsunamin uhreja Achen maakunnassa siellä, minne muut eivät päässeet. ”Monessa paikassa sairaslentojen toteuttaminen sekä lähetys- ja kehitysyhteistyötä tekevien järjestöjen työ ei olisi mahdollista ilman lähetyslentäjien lentokoneita. MAF:n lennot säästävät työaikaa lyhentyneenä matka-aikana karkeasti arvioiden noin 500 työvuoden verran. Ennen kaikkea kuitenkin yksittäiset apua tarvitsevat ihmiset saavat lähetyslentäjien välityksellä iloa ja toivoa”, kertoo MAF Suomen toiminnanjohtaja, liikennelentäjä Janne Ropponen, joka itse lensi seitsemän vuotta järjestön koneita Ugandassa ja Mongoliassa 1998–2005. www.mafsuomi.fi Ntebohelengin toinen mahdollisuus ”Näen Ntebohelengin ihmettelevät silmät. Koko 16-vuotisen elämänsä aikana hän ei ole aiemmin nähnyt maataan Lesothoa yläpuolelta. Tämä ei kuitenkaan ole ensimmäinen kerta, kun hän lentää lentokoneella. Ensimmäisellä lennolla hän oli tajuton, käpertyneenä pieneen nyyttiin, joka oli sidottu turvavöillä lentokoneen lattiaan ja hän taisteli pysyäkseen hengissä. Omalta paikaltani len- tokoneen ohjaamossa 3,5 kilometrin korkeudessa arvailen vain, millaisia tunteita hän käy läpi. Hänen kasvoillaan leviää hymy ja välillä hän naurahtaa yllättyneesti. Hän näyttää siltä kuin ajattelisi ”En malta odottaa, kun pääsen kertomaan tästä kaikesta ystävilleni” tai ”Odota, kun äitini saa kuulla tästä!” En todellakaan tiedä, mitä hän ajattelee, mutta yksi asia on minulle selvä: Jumala on antanut hänelle toisen mahdollisuuden. Ajattelen myös, miten etuoikeutettu olen, kun voin todistaa hänen ihmettään.” Justin Honaker, lentäjä, MAF Lesotho Lahjaksi käsin kosketeltava rukous K atolilaisille kristityille tärkeitä rukouksen apuvälineitä on vierastettu luterilaisessa kirkossa, kunnes ruotsalainen piispa Martin Lönnebo rakensi luterilaisille oman rukoushelminauhansa – lyhyemmän, pelkistetymmän, luterilaisemman. Jokainen voi sisäistää omalla tavallaan kuhunkin 18 helmeen liittyvän merkityksen. Helmet on otettu käyttöön rippikouluissa, päiväakerhoissa, -kodeissa ja pyhäkouluissa. Lapset ja nuoret pujauttavat helmet ranteeseensa, missä ne rukoilevat koko ajan mukana arjen seikkailuissa. Lahjaksi voi antaa valmiiksi rannerenkaaksi pujotellut helmet tai tarvikepaketin. Rukoushelmet Jumalahelmi (kultainen) Hiljaisuuden helmet (soikeat, puunväriset, kuusi kappaletta) Minähelmi (helmiäinen) Kasteen helmi (valkoinen) Autiomaan helmi (hiekanvärinen) Pyhän huolettomuuden helmi (sininen) Rakkauden 1. helmi (punainen) Rakkauden 2. helmi (punainen) Salaisuuden helmi (3 helmiäistä vierekkäin) Yön helmi (musta) Ylösnousemuksen helmi (valkoinen) Hyvin pyyhkii Yhteisvastuutiskirätillä! N eulottu tiskirätti on kaunis pieni lahja annettavaksi ystävälle. Tällä yhteisvastuukeräyksen logolla varustetulla rätillä voit ilahduttaa ystävää omassa tuttavapiirissäsi, tai voit neuloa tiskirättejä Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan yhteisvastuukeräyksen hyväksi myytäväksi. Neulotut rätit voi toimittaa Yhteisvastuukeräyksen keräyspäällikölle Tiina Krögerille, puh. 040 804 9359. Tiskirätin langaksi käyvät bambu-, hamppu- ja puuvillalangat. Tiskirätin ideoinut diakonissa Seija Puusaari on neulonut lappuja Kiertin ekolangasta, joka on tehty vaateteollisuuden ylijäämämateriaalista kierrättämällä. Koonnut Riitta-Sisko Keinonen 2 Kotikirkko1.12.2012 00.00.2008 17 Kotikirkko 16 Kotikirkko 1.12.2012 Hyvä kirja on hyvä lahja! Erikoishammasteknikko VERHOOMO H. PULKKINEN P. Kari-Koskinen LINNANIEMENKATU 8 13100 HÄMEENLINNA p. 616 9777, 0500 486 831 ● korjaukset ● pohjaukset ● kokoproteesit Seljatie 1, Kukostensyrjä, HML Puh. (03) 674 1005, 0400 801 467 Lähihistoriaa lapsen silmin Hämeenlinnan Hautauspalvelu Calla teneille Suzanille ja Asanille. Aiemmin sarjassa on ilmestynyt Aapeli ja sotaveteraani Reino. Kirjat on kuvittanut hämeenlinnalainen sarjakuvapiirtäjä ja kuvittaja Jouni Koponen. Seikkaillaan talvisessa metsässä Parolantie 5, 13130 HML p. 040 5054779 hautajaiskustannukset alk. 450 e että niitä valmistettiin vain 156 kappaletta, enää niitä on maailmassa kymmenkunta. Hanssin-Jukka päätyi sotien jälkeen vuonna 1959 Hämeenlinnaan, jossa se toimi kahvilana vuoteen 1981 asti. Sen jälkeen kone on päätynyt Tikkakoskelle Keski-Suomen Ilmailumuseon kokoelmiin ja se on entisöity kesän 1944 väreihin. (sis. arkku, uurna, kukka, kuljetus) Hämeenlinna Hautauspalvelu Calla Paula Moilanen, Kirsi Haapamäki: Keinuhevonen. 87 s. Parolantie 5, 13130 HML p. 040-5054779 Lasten Keskus 2011. Maarit Malmberg, Jouni KoTilaus- ja lounasravintola ponen: Aapeli ja evakkomatAvoinna ark. 8-15, muulloin hautajaiskustannukset alk. 450€ (sis.arkku,kukka,kuljetus) tilauksesta ka. 36 s. Minerva 2012. Paula Moilanen on kirjoittanut Idyllinen, erilaisten perhetapahtumien pitopaikka (mm. ristiäiset, lämminhenkisen sukupolvitaririppijuhlat, syntymäpäivät ja muistotilaisuudet). Pyydä tarjous. nan lapsen näkökulmasta. VuonSuomen kasarmi rak 7, 13130 Hämeenlinna na 1920 Niemelän nikkarituvasPuh: (03) 674 3433 tai 040 451 5229 sa valmistuu ikimuistoinen jouwww.kerhoravintolaseiska.fi lulahja: keinuhevonen. Vauhtihepan mukana siirrytään sodan S-posti: [email protected] jälkeisiin tunnelmiin viettämään juhannusta Hietalan taloon vuonna 1945. Kirjan kaari päättyy nykypäivään, jossa historia elää mummin ja ukin tarinoissa sekä vanhoissa valokuvissa ja esineissä. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy kirjan kauneuteen, siihen on ilo tarttua. Kirsi Haapamäen kuvitus on sanalla sanoen ihana ja Maikki Rantala on viimeistellyt ulkoasun. Kirjan kieli ja dialogi on elävää, lukija kuulee henkilöiden puhuvan kukin www.hattulanhalko.fi omalla äänellään. Lukujen lopussa on selitykset tekstissä viljellyille jännittäville kansansanoille – kuten tuora ja kranni. giassa kaivaudutaan hämäläisyyteen sekä juurien että eri puolille levittäytyvän kirjallisen kasvuston kautta. Häme-antologia jakaantuu kolmeen osaan. Se esittelee kaunokirjallisten tekstivalintojen välityksellä Hämeen menneisyyttä esihistoriasta 1950-luvulle, hämäläisiä ihmisiä sekä hämäläisyyttä maisemina, luonnon näkökulmasta ja kulttuurisena ilmiönä. Mukana ovat suurnimet Aleksis Kivestä Eino Leinoon ja F. E. Sillanpäästä Väinö Linnaan ja näytelmäkirjallisuuden puolelta muun muassa Hella Wuolijoki ja Mika Waltari. Nykykirjallisuutta edustavat vahvat hämäläisnimet Hannu Salamasta Olli ja Riitta Jaloseen. Jokainen teoksessa esiintyvä kirjailija on esitelty lyhyesti. Myyttisiä luomiskertomuksia Olli Seppälä: Lentävä omena. 64 s. Kirjapaja 2012. Mitä hömötiainen sanoi saadessaan Jumalalta lahjaksi baskerin päähänsä? Mitä yhteistä on ahvenella ja tiikerillä? Miksi räkättirastaalla on ruma ääni? Kaikilla luontokappaleilla on syynsä, myös hyttysellä. Lentävä omena – Uusia kertomuksia lajien synnystä on kirjoittaja Olli Seppälän mukaan sekoitus vanhoja hurskaita legendoja, joihin on lisätty ripaus evoluutionäkemystä ja kourallinen lajitietoja. Kirjassa on hauskoja ja lempeitä kertomuksia lajien synnystä; kuinka Jumala suunnittelee luotaviansa enkelien avustaessa tiedonkeruussa. Kirjassa on kauniit värivalokuvat. Ravintola Seiska Puista ! ä ö p m ä L 050 555 7614 POLTTOPUUTA I HATTULAN HALKO OY ASIANAJOTOIMISTO ROMO & ILONEN OY ASIANAJOTOIMISTO ASIANAJOTOIMISTO ROMO& &ILONEN ILONEN OY ROMO OY Sibeliuksenkatu 2 B Hämeenlinna Puh. 075 754 0500 www.asianajopalvelut.com Puh. 075 754 754 0500 Puh. 075 0500 www.asianajopalvelut.com www.asianajopalvelut.com SISÄLÄHETYKSELTÄ NYT MYÖS KOTIPALVELUA! Tarjoamme Hämeenlinnan seudulla monenlaista kotona asumista helpottavaa apua esimerkiksi siivousta, ruuanlaittoa, ulkoilu- ja asiointiapua sekä kotisairaanhoitoa. Sovi kanssamme maksuton tutustumiskäynti ja katsotaan kuinka voisimme parhaiten auttaa. Puh. 045 1304 868 tai [email protected] Turuntie 13 | 13130 Hämeenlinna Isojen siskojen määräilystä suuttunut Aapeli karkaa naapuriin sotaveteraani Reinon luo. Karjalasta kotoisin oleva Reino kertoo Aapelille toisenlaisesta evakkomatkasta, kun hänen oma perheensä joutui jättämään kotinsa talvi- ja jatkosodan aikana. Aapeli ja evakkomatka kertoo lempeällä tavalla vuosikymmeniä sitten tuhansien suomalaisten elämän muuttaneesta evakkoudesta. Reino paljastaa Aapelille kaikkein tärkeimmän asian: Koti ei ole tavaraa, vaan ihmiset jotka siellä asuvat. Kirja auttaa myös ymmärtämään tämän päivän maahanmuuttajia. Itse evakkoon lähdön kokenut Reino kannustaa Aapelia olemaan ystävällinen ja hyvä kaveri Irakista sotaa pakoon läh- "QN° Lumiakoilla on asenne kohdallaan: Palelen, siis olen olemassa. Lunta ja pakkasta saa olla ja tulla, sillä lumi antaa luvan heittäytyä lapseksi jälleen. Ja onneksi ripsiväri pitää silmät auki, vaikka tulipalopakkasilla! Kirja sopii hyvin lahjaksi akalta toiselle akalle. VVO:n vuokra-asunto on turvallinen asua ja asioiminen on helppoa ja vaivatonta. Tutustu vuokra-asuntotarjontaamme ja täytä asuntohakemus jo tänään: www.vvo.fi. Tutustu samalla myös avainasiakasetuihimme! HILJAISUUDESSA MUKANA: HILJAISUUDESSA MUKANA: Hiljaisuus laskeutuu, kun joulu lähestyy... Suomen Pipliaseura 1812-2012 • www.piplia.fi • markkinoiden laajin raamattuvalikoima PIPLIAT PAKETTIIN RAAMATTU Keskikokoinen, kattavat liiteosat, 92 -käännös. Laadukkaat nahkajäljitelmäkannet. Saatavana 3 uutuusväriä. 26 € ON TOIVOTTU LAHJA! Hämeenlinnalainen lauluntekijä Jukka Salminen toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja lähti yksin pyhiinvaellusmatkalle. Taival kulki Pyreneiden vuoristossa sijaitsevasta ranskalaisesta kylästä viiden pohjoisespanjalaisen maakunnan halki Santiago de Compostelaan. Reitin pituus oli noin 800 kilometriä. Matkasta syntyneistä päiväkirjamerkinnöistä ja upeista valokuvista syntyi kirja Tie, mies ja tähtitaivas, joka vie lukijankin matkalle etsimään ja ihmettelemään. LÄPPÄKIRJA Piplia pikkuisille Avaa 48 luukkua ja ylläty! Hauska lukukokemus alle kouluikäisille. 15 € OPTIDENTIN LAHJAKORTTI ON TOIVOTTU LAHJA! NAHKAKANTINEN RAAMATTU Tilaukset: [email protected] puh. 010 838 6520 Huoneistohotelli Huoneistohotelli Villa Aino Villa Aino 040-451 4001 Hämeenmaa-sarjaan kuuluva Hämeen Heimoliiton julkaisu kuuluu kirjallisuuden ystävän lukemistoon sisältäen hämäläisyyttä valottavia runoja ja katkelmia romaaneista ja näytelmistä. Kuvituksena on I. K. Inhan harvinaisia valokuvia Hämeestä. Antolo- Tilaa kultainen nimipainatus lahjansaajan Raamattuun. Koko valikoima www.pipliakauppa.fi PL 54 | 00241 HELSINKI | www.piplia.fi | www.raamattuvuosi2012.fi | www.pipliakauppa.fi TilapŠiskoteja yksišistŠ isoihin asuntoihin viikko- ja kuukausisopimuksin. Kotkalainen Matti Hämäläinen on julkaissut useita teoksia sotaajan pommikoneista ja niiden lentäjistä. Hanssin-Jukka on erityinen kone, sillä se toimi marsalkka Mannerheimin hovikoneena hänen tehdessään tarkastusmatkoja eri joukko-osastoihin sotavuosina. Douglas DC-2 on erityinen siinäkin mielessä, kotiin ÖRNINKATU 14, SALO, PUH. 02-77021 WWW.LEHTITEHDAS.COM Hiljaisuus laskeutuu, OPTIDENTIN LAHJAKORTTI kun joulu lähestyy… Hämäläisiä kirjalahjoja Matti Hämäläinen: Douglas DC-2 Hanssin-Jukka: The History of Finland’s Air Force One. 144 s. Minerva 2011 (suom.) ja 2012 (engl.). Maija Paavilainen: Lumiakat. 72 s. Kirjapaja 2012. Jukka Salminen: Tie, mies ja tähtitaivas. 144 s. Päivä osakeyhtiö 2012. Pirkko-Liisa Kastari ja Juhani Niemi (toim.): Kultaisilla teillä. 365 s. Hämeen Heimoliitto ry 2012. GMDM9 uuteen Jouluksi Suvi Vehmanen, Laila Nevakivi: Lapsen oma talvikirja. 69 s. Minerva 2012. Talvinen metsä ei olekaan aivan niin hiljainen ja eloton, kuin ensi katsomalla voisi luulla. sadunomainen, taidokkain akvarellein kuvitettu tietokirja ratkoo luonnon arvoituksia tarinoiden avulla. Pulmu-keijun matkassa kurkistetaan muun muassa miten mateen häitä juhlitaan keskitalven kekkereissä, miten myyrät elelevät hangen alla lämpimässä tai miten saukko ilottelee laskemalla liukua joentörmällä. Kirja esittelee lukijalle myös talvisen luonnon ilmiöitä, kuten revontulia ja tähtikuvioita. $ ° Koonnut Riitta-Sisko Keinonen TilapŠiskoteja yksišistŠ isoihin asuntoihin viikko- ja kuukausisopimuksin. 040-451 4001 Rauhallista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta 2013! 18 Kotikirkko 1.12.2012 Kotikirkko 1.12.2012 19 Seurakunnassa ei syrjitä ketään Kuvat Lea Karmala Hämeenlinnan kirkoissa kynnykset ovat niin alhaalla, että liikuntarajoitteisenkin on helppo ne ylittää. Esteettömyyteen kiinnitetään kirkossa paljon huomiota. H ämeenlinnan kaupungin vammaisneuvoston puheenjohtaja Pia-Nina Vekka ja vammaisneuvoston jäsen, Hämeenlinnan seudun invalidien puheenjohtaja Sari Lehikoinen kävivät Hämeenlinnan, Vanajan ja Hätilän kirkoissa testikierroksella yhdessä vahtimestari Ilona Seppäsen kanssa. Vekka kulkee rollaattorin avulla ja Lehikoinen istuu pyörätuolissa. Naiset halusivat selvittää, kuinka esteettömiä Hämeenlinnan kirkot ovat. Kirkolle on laadittu kaikkia palveleva saavutettavuusohjelma, jossa otetaan huomioon erityisesti vammaiset ja viittomakieliset. Kirkkohallituksen laatima ohjelma on suunnattu seurakuntalaisille, kirkon työntekijöille ja luottamushenkilöille, jotta kirkko olisi entistä paremmin saavutettava. Saavutettavuudella tarkoitetaan kaikkien ihmisten mahdollisuutta osallistua ja olla osallisina riippumatta heidän erilaisista ominaisuuksistaan. Saavutettavuus on yhdenvertaisuuden edistämistä. Yhdenvertaisuuteen kuuluu sekin, että eri tavoin vammaisilla henkilöillä on mahdollisuus työskennellä kirkossa koulutustaan vastaavissa tehtävissä ja saada siihen tarvittava tuki ja apuvälineet. Tavoitteiden taustalla ovat muun muassa YK:n ja EU:n vam- maispoliittiset ohjelmat, mutta kirkon saavutettavuusohjelma nousee evankeliumista ja nostaa esiin saavutettavuuden teologisen perustan. Ohjelmassa painotetaan, että vain kaikille avoin kirkko on uskottava Kristuksen kirkko. Siksi saavutettavuuden ja esteettömyyden eteen on tehtävä jatkuvasti työtä. Seurakunnan tulee toimia kaikessa niin, ettei ketään syrjitä. Saavutettavuutta parannetaan poistamalla liikkumisen, näkemisen, kuulemisen ja ymmärtämisen esteitä. Tie on tasoitettu Esteettömyystesti alkaa Hämeenlinnan kirkosta. Pyörätuolilla kulkevan on käytettävä kulkuluiskaa Hallituskadun puoleisella ovella, mutta sisään pääsee helposti. Alttarilla saa kaiteesta tukea, ja ehtoollinen tarjoillaan tarvittaessa myös penkkien tasolle. ”Kirkkoon on mukava tulla ja siellä on mukava olla. Minulla on mielipaikka takaosan keskikäytävällä, sieltä näen joka puolelle. Muutama vuosi sitten pyysin ovelle loivemman luiskan, ja nyt kulkeminen onnistuu hyvin”, Sari Lehikoinen kertoo. ”Kirkko on oikeasti esteetön. Kaide alttarilla tuo helpotuksen tunnetta. Kuulovammaisten puolesta toivoisin vielä, että kaikki jumalanpalvelukset tulkattaisiin viittomakielellä”, PiaNina Vekka sanoo. Ilona Seppänen kertoo, että Raamattu ilmestyi selkokielellä “Vain kaikille avoin kirkko on uskottava Kristuksen kirkko.” jumalanpalveluksissa on aina silloin tällöin viittomakielen tulkki ja kuulovammaisille järjestetään omia messuja. Induktiosauvat ovat käytössä sekä Hämeenlinnan että Vanajan kirkoissa. Myös pistekirjoitusvirsikirjoja on tulossa seurakuntalaisille. Kirkkosalissa on yksi tavallista korkeampi penkki lähetyskynttelikön lähettyvillä. Liikuntaesteisen kannalta Hämeenlinnan kirkon huono puoli on se, että vessaan ei pääse pyörätuolilla. Pia-Nina Vekka nousi porrashissillä Hätilän kirkkosaliin. Hissin käytössä saa tarvittaessa apua suntiolta tai vahtimestarilta. Sakastin kautta Vanajan kirkkoon kannattaa ilmoittaa ennen saapumista, jos tarvitsee kulkua varten luiskan portaisiin. Luiska asetetaan sakastin kynnykselle. Ennakkoon ilmoittaminen ei ole välttämätöntä, sillä sisäänpääsy onnistuu myös sakastin oveen kolkuttamalla. Alttari on samalla tasolla kuin penkit, joten pyörätuolillakin pääsee ehtoolliselle. Yksi tavallista korkeampi istuinpenkki on sijoitettu sakastin oven eteen. ”Esteetön reitti sulautuu hyvin historialliseen kirkkoon, ja Laitoimme kirkot esteettömyystestiin. Kulku Vanajan alttarille on vaivaton. Sari Lehikoinen ja Pia-Nina Vekka eivät arkaile mennä ehtoolliselle myöskään Hämeenlinnan kirkossa, jossa alttarille johtavilla rappusilla on kaide. Ehtoollinen voidaan tarjota myös kirkonpenkkiin tai pyörätuoliin. Toiveista voi kertoa etukäteen papille, suntiolle tai vahtimestarille. alttarillekin on helppo mennä. Vanhoissa rakennuksissa aika ja paikka täytyy ottaa huomioon, ja myös vammainen voi kunnioittaa historiaa”, Sari Lehikoinen ja Pia-Nina Vekka sanovat. Lehikoinen kertoo käyneensä Vanajan kirkossa myös talvella, ja ulkokäytävät ovat olleet hänen mukaansa aina hyvin hoidettuja. Vanajassa pääsee pyörätuolilla myös vessaan, joka on piharakennuksessa. Porrashissi piipittää Hämeenlinnan kirkkoon kuljetaan pyörätuolilla ja rollaattorilla Hallituskadun puoleisesta ovesta. Testiryhmä kehuu käyntiä sujuvaksi. Mukautettu teksti Kirkoille Esteet pois -elefanttitarra Hätilän kirkon ulko-ovella on pari rappusta. Siirrettävän luiskan avulla kulku onnistuu hyvin. Sari Lehikoinen tosin havaitsi, että luiska on hieman lyhyt, mikä tekee pyörätuolilla etenemisen vähän pelottavaksi. Sisätiloissa Lehikoiselle tuli vastaan este: hän ei uskaltanut mennä porrashissiin, jonka avulla pääsee toisessa kerroksessa olevaan kirkkosaliin. Pia-Nina Vekka rohkeni astua hissin kyytiin, mutta hän arveli, että piippaava, hitaasti liikkuva ja portaikon täyttävä laite tuntuisi ehkä huomiota herättävältä, kun paikalla on muita ihmisiä. ”Porrashissi on kuitenkin todella hieno asia. Tässäkin tapauksessa pitää ottaa huomioon kirkon rakennustyyli”, hän sanoo. Hätilän kirkon vessasta kävijät löysivät muutaman pienen pa- rannuskohdan. Oviin he kaipasivat kahvoja sisäpuolelle ja käsipyyhetelinettä sijoittavaksi alemmaksi, samoin peiliä ja naulakkoa. Roskakoria he toivoivat pois ovensuusta. Ilona Seppänen arvelee, että tällaiset pikku muutokset saadaan tehtyä hyvinkin nopeasti. Henkiset esteet pois Kirkon saavutettavuusohjelma korostaa myös asenteellista saavutettavuutta. Seurakuntalaisten ja työntekijöiden tulee toimia niin, että kaikki voivat kokea seurakuntayhteyttä ja elää kristittyinä. Johtava diakoniatyöntekijä Riitta Savander pitää tärkeänä, että fyysisten esteiden myötä kirkoista ja seurakunnan tiloista saataisiin poistettua henkiset esteet. ”Kaikkien paikkojen pitäisi olla sellaisia, että ihmiset rohkenisivat ja uskaltaisivat tulla tilaisuuksiin”, hän sanoo. Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa yhden henkilön työnkuvaan kuuluu vammaistyö. Riitta Savander on pienen tauon jälkeen palaamassa tämän työn pariin. ”Suurin osa työstä tehdään kehitysvammaisten kanssa, mutta esimerkiksi kerhoja on myös liikunta- ja näkövammaisille. Toki seurakunnan kaikessa toiminnassa on erilaisia ryhmiä”, hän sanoo. Vertaistuki tärkeää Savanderin mukaan vammaistyössä vertaistuki on tärkeässä osassa ja vammaiset haluavat, että heille järjestetään myös aivan omia tilaisuuksia. Esimerkiksi kehitysvammaisten parissa on pitkät perinteet hartauksilla, leireillä ja kirkkotilaisuuksilla. Seurakunta tekee tässä yhteistyötä paikallisten yhdistysten kanssa. ”Itselläni on haaveena, että asenteissa päästäisiin vielä nykyistä suurempaan avoimuuteen. Kaikki tilaisuudet voisivat olla sellaisia, että vammaiset pystyisivät osallistumaan niihin. Esimerkiksi selkokielisyys palvelisi kaikkia ihmisiä”, Savander pohtii. Toiseksi haaveekseen Savander mainitsee sen, että fyysiset esteet saataisiin poistettua kai- kista seurakuntayhtymän tiloista. Hän toivoo, että hyvä työ jatkuisi ja seurakuntayhtymän alueella tehtäisiin tilakartoitus, jotta kulkeminen saataisiin vammaisillekin aina vaan sujuvammaksi. ”Nyt olisi se hetki, että asiaa vietäisiin taas eteenpäin.” Kirkon esteettömyyden näkökulmasta avainhenkilöitä ovat tilaisuuksissa läsnä olevat seurakunnan työntekijät. Savander antaa suntioille ja vahtimestareille kiitosta siitä, että nämä ovat auliisti palvelemassa apua tarvitsevia. ”Avun saaminen koskee myös vanhuksia”, hän muistuttaa. Lea Karmala H ämeenlinna-Vana-jan kirkot saivat tänä vuonna Hämeenlinnan vammaisneuvoston Esteet pois -maininnan. Vammaisneuvosto jakaa kunniamaininnan nykyään vuosittain asiakaspalautteiden mukaan niille yrityksille tai yhteisöille, jotka panostavat sekä fyysiseen että asenteelliseen esteettömyyteen. Palkitut saavat käyttöönsä elefanttitarran, joka kertoo esteettömyydestä. ”Esteet pois” on saanut alkunsa seudullisen vammaisneuvottelukunnan ja Hämeenlinnan yrittäjien yhteistyön pohjalta. Tämänvuotiset palkinnot jaettiin Virvelinrannassa 26. lokakuuta pidetyssä vammaispoliittisessa Kaikki osallistuu! -seminaarissa. Seurakuntayhtymän kiinteistöpäällikkö Eija Rantala sanoo tunnustuksen kannustavan eteenpäin työssä esteettömyyden tavoittelussa, joka kuuluu osana kirkon saavutettavuus-ohjelmaan. ”Kunniamaininta tuli mieluisana ja positiivisena yllätyksenä. Suomalaiset voivat lukea Raamattua nyt myös selkokielisenä. Mukautetun tekstin kirjoittaja on Suomen selkokielen perustajaksi sanottu porilainen maakuntajohtaja Pertti Rajala. Hän on kirjoittanut samalla tavalla yli 70 kirjaa, Kalevalasta lähtien. Selkokieli on hyvän suomen kielen muunnos, jonka rakenne on tarkoin harkittu, ymmärrettävä ja selkeä, ulkoasua myöten. Se on niitä varten, joille hyvä yleiskieli on liian hankalaa ymmärtää. Näiden henkilöiden joukko kasvaa koko ajan. Selkoviestinnässä käytetään lyhyitä lauseita, palstojen oikea reuna liehuu, sanoja ei tavuteta, ja kuvan täytyy tukea kunnolla tekstiä. Rajala muistuttaa, että selkokieli on aikuisten kieltä, eikä sitä puhuta tai kirjoiteta kuin pikkulapsille. Kiitos kuuluu myös suntioille ja siivooja-vahtimestareille, jotka ovat tuoneet kirkoissa olleita puutteita tiedoksi”, hän muistuttaa. Rantalan mukaan työsarkaa riittää vielä esteiden poistamisessa koko yhtymän alueen kiinteistöistä. Vanhoissa kiinteistöissä on myös asioita, joita ei pystytä korjaamaan kokonaan esteettömiksi. Lea Karmala Selkoraamattu on opetus- ja kulttuuriministeriön selkokielityöryhmän hyväksymä ja käy esimerkiksi erityisrippikoulujen oppikirjaksi. Hyväksytyissä selkokirjoissa on oikeus käyttää erityistä selkotunnusta. Kirja voidaan kirjoittaa suoraan selkokieliseksi, tai valmis kirja mukautetaan ja tiivistetään uuteen muotoon. Rajalan mukaan selkomukautusta voi verrata kirjoista tehtyihin elokuva- tai teatterisovituksiin. Ydintarina ja pääkohdat jäävät, mutta sivujuonia ja henkilöitä voidaan karsia voimakkaasti. Selkoraamattu alkaa seuraavasti: Aikojen alussa, kauan sitten ei ollut mitään. Kaikkialla oli tyhjää, kaikkialla oli pimeää. Kuitenkin Jumala oli olemassa. Selkokielen kohderyhmiin kuuluu noin 200 000–350 000 suomalaista, 4–7 prosenttia väestöstä. Sitä tarvitsee osa hyvin iäkkäistä ihmisistä, ne, jotka opettelevat suomea uutena kielenään, sekä ihmiset, joilla on ongelmia hahmottamisessa, kielellisiä tai oppimisvaikeuksia, muisti- ja aivohäiriöitä tai joiden kehitys on viivästynyt. Rajala kuvailee, että selkokieltä voi verrata pyörätuoliin tai rollaattoriin: se auttaa osallistumaan ja lisää elämänlaatua. Sakari Sarkimaa / Kotimaadeski www.hameenlinna-evl.fi Kannen kuvat Vilja Tamminen. Julkaisija Hämeenlinna-Vanajan ev.lut. seurakunta 59. vuosikerta Toimittaja Riitta-Sisko Keinonen [email protected] puh. 040 804 9326 Toimitus Rauhankatu 14, PL 65, 13101 Hämeenlinna Taitto, kuvankäsittely, kustantaja: Kustannus-Oy Kotimaa Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki Päätoimittaja Mikko Hieta [email protected] puh. 0400 430 140 Ilmoitushinta 1,50 e/pmm Ilmoitusmyynti Pirjo Teva puh. 020 754 2284, 040 680 4057 [email protected] Jakelu Hämeenlinnan jakelupalvelu Itella Posti Oy Jakeluhuomautukset: Kustannus-Oy Kotimaa Eija Kemell puh. 0207 54 2395 [email protected] Unelmia toteutuu Johanna Laukkanen on asettunut uuteen kotikaupunkiinsa ja odottaa joulunviettoa omassa uudessa kodissaan sekä tutustumista kotiseurakuntaansa. Tulevaisuus on avoin - hyvällä tavalla. ” Olen aina pitänyt Hämeenlinnasta, se muistuttaa Savonlinnaa, jossa olen syntynyt ja kasvanut. Tulin tuttuun paikkaan, kotikaupunkiin”, kertoo Tampereelta tänä syksynä muuttanut kuoronjohtaja, laulaja ja laulunopettaja Johanna Laukkanen. Hän teki kahdeksan vuotta töitä Hämeenlinnassa kunnes kaupunki ja sen ihmiset vetivät hänet kokonaan puoleensa. ”Elämä on helpottunut. En vietä enää autossa neljäsosaa elämästäni - tosin välillä jopa ikävöin sitä”, ajatus pysäyttää Johannan hetkeksi. ”Olen Savonlinnasta, mutta en savolainen! Henkisesti pidän itseäni karjalaisena. Pidän tuntemistani hämäläisistä ihmisistä, he ovat lämpimiä ja avoimia. Minulle on kuvailtu hämäläistä luonteenlaatua. Mutta mie en oo nänhyt vielä yhtään sellaista hämäläistä!” Johanna huudahtaa. myös kotona. Nyt hän saa valmistautua jouluun ensimmäistä kertaa omassa kodissaan. ”Ne joulut, joita en ole ollut vanhempieni luona, olen ollut töissä. En ole välittänyt tehdä jouluvalmisteluja, kun en kuorojen sesonkiaikana yleensä ole ollut koskaan kotona. Olenhan asunut toisella paikkakunnalla kuin olen tehnyt työtä. Nyt ennätän viettää aikaa kotonakin.” Johannalle joulussa tärkeää ovat perinteet, rauhoittuminen ja jouluyön kirkko. Hän rakastaa lahjojen miettimistä ja tekemistä, mutta vielä enemmän niitä ihmisiä, joille lahjat ovat. Tärkeä seurakuntayhteys Seurakuntayhteys on ollut Johannalle tärkeä asia rippikoulusta lähtien. Hän työskentelikin nuorisotyönohjaajan sijaisena yhden vuoden Savonlinnan seurakunnassa. Myös gospelyhtye Kallan perusta on hengellinen. Yhtyeen muut kolme jäsentä ovat kanttoriopiskelijoita. ”Asumme kaikki eri paikkakunnilla, joten keikkailemme lähinnä kesällä. Keväällä levytämme suomi-gospelia a´cappella”, Johanna hymyilee. Tampereella Johannan kotiseurakunta on ollut Tampereen englanninkielinen seurakunta, jonka jumalanpalveluksia hän edelleen käy silloin tällöin säestämässä. Työ vie paljon energiaa, uusi kotiseurakunta Hämeenlinna-Vanaja saa odottaa vielä tarkempaa tutustumista. ”Odotan jouluyön kirkkoa uudessa kotikaupungissani. Minulle on tärkeää olla osa seurakuntaa ja tuntea kuuluvani siihen. Sen ei tarvitse kuitenkaan tarkoittaa jatkuvaa tapahtumiin osallistumista.” Taide ja sosiaalisuus Johanna ei allekirjoita myöskään hämäläistä hitautta. Hän itse on kuoronjohtajana ja opettajana monesti liikkeellepaneva voima. ”Mutta liikettä ei synny, jos ei ole liikkeelle lähtijöitä. En koe olevani välttämättä primus motor. Luon kuorossa oppimiseen ja tekemiseen kannustavan ilmapiirin. Musiikki ja sen tekeminen ei ole kaiken muun jyräävää. Kuoro on sosiaalinen yhteisö, usein jopa enemmän kuin se on taidetta.” Johanna laulaa kolmessa yhtyeessä, joista kaksi esittää vanhaa musiikkia ja yksi gospelia. Hän on myös lähes valmis sosionomi. ”Kun lähdin opiskelemaan sosionomiksi, työnkuva musiikin parissa ei tyydyttänyt. Nyt tilanteeni on tosi hyvä, mutta tavoitteeni on saada myös sosionomin tutkinto tehtyä keväällä.” Ihmiset ovat aina kiinnostaneet Johannaa ja sosiaaliala oli suunnitelmissa jo nuorena. Hän työskenteli kahdeksan kesää Uudenmaan vammaispalvelusäätiön kehitysvammaisille järjestämillä leireillä. ”Ikävöin sitä työtä. Kehitysvammaiset ihmiset ovat aitoja, heillä ei ole piilotettuja viestejä. Se mitä näet, on se mitä on. Ja mitä he tekevätkin, he osaavat heittäytyä ja elää täysillä. Olen itse oppinut heiltä paljon. Muusikko minussa muuttui rennommaksi ja hetkessä enemmän eläväksi. Ei tarvitse olla täydellistä.” Ensimmäinen oma joulu Tutut hämeenlinnalaiset kuorot Kuva kertoo: Asettumisen olo Tunnelmointia Musiikki itsessään ei koskaan väsytä. Se pitää latausta yllä. Lepotuokiot purkavat latausta - eivät ne energisoi eivätkä voimaannutta. Levon jälkeen on vaikeaa lähteä liikkeelle. Arjen ja juhlan ero: Arjessa tehdään kokemuksista yhteenvetoja - tämän olen kokenut tänään. Juhlassa on aikaa pysähtyä juuri käsillä olevan hetkeen ja kokea siinä sen erityisyys. Antaudun hyvälle tunnelmalle. Imen itseeni valoa, tuoksua, lämpöä, kauneutta. Viritän mieleeni yhteyden läheisiini ja rakkaisiini. Kiitollisuus. Ensimmäinen oman kodin joulu! Johanna pohtii elävänsä hetkeä, jossa hän katsoo taaksepäin: tätä kaikkea olen tehnyt. Samalla tulevaisuus on avoin - hyvällä tavalla. ”Pääsin laulamaan big bandin kanssa ja sain tehdä musikaalin! Moni opiskeluaikana esiin noussut haave on toteutunut. Olen tyytyväinen työhöni ja ammattiini ja kaiken kaikkiaan on asettumisen olo”, Johanna kuvailee. ”Juuri tänä syksynä Hämeenlinnassa jostakin syystä tapahtui yhteenveto kaikista elämäni asioista. Tämä tuntuu kodilta.” Riitta-Sisko Keinonen Vanajan laulu ja Vokaali sekä hat- ”vain” kaksi. tulalainen naiskuoro Havina lau”Joulut ovat olleet aina täynnä lavat Johannan johdolla. Joulu- keikkaa ja työtä. Normaalisti konsertteja on tänä jouluna musiikillinen teho on joulukuun alkuun mennessä käytetty”, Johanna toteaa. Tänä vuonna Johanna lupaa laittaa joululauluja soimaan Kuva kertoo -haastattelussa valokuvaaja Vilja Tamminen on kuvannut Johanna Laukkasen tämän oman vision pohjalta.
© Copyright 2024