Kirkhakkine 2.2012.pdf
M askun se urakunta 2 • 2012 Kansi: Joulukuussa 2011 toteutettiin joulukuvaelma seurakunnan työntekijöiden voimin. Sivu 2: Maskun kirkon pääoven yläpuolella on taulun kulmissa pari lempeäkatseista enkeliä. Kuvat Kirsi Koivunen. Tässä lehdessä: Pa i menen pals t a 3 El ä m än i isose n a 4 Toi sin sano en 5 Te ko ja luomak u n n an h yväk s i 6 K i rkon aarteit a 7 S e urakun talais e n k o lu m n i Työntekijä f ra m il 8 9 O l e tko näh n yt Tu ru s s a si ni p ukuisen n u n n an ? 10 Mi nun R aamat t u n i 12 Puuhaa jouluno d o t u k s e e n 1 3 J ouluko rtti lau laa 14 Te rvetuloa jou lu n ajan ti l a isuuksiin! 1 5 -1 6 Kirkhakkine 3700 kpl Marraskuu 2012 Julkaisija: Maskun seurakunta Maskuntie 73 21250 MASKU 02 434 8400 www.maskunseurakunta.fi Toimituskunta: Jouko Henttinen (päätoimittaja) Ulla Hännikkälä Kirsi Koivunen Tom Lustig Sirkku Sinkkonen Graafinen suunnittelu, kuvankäsittely ja taitto: Kirsi Koivunen julkaisugraafikko Paino: Painorauma Oy Jakelu: Itella Oy 2 Paimenen palsta J oulun lah ja on s u u r i aar r e adventtia ahdistus alkaa: mistä löyJjoitaotääennen sopivat joululahjat kaikille ihmisille, haluaa muistaa? Ongelmaksi voi nousta, ettei lahja saisi olla toisaalta liian suureellinen, toisaalta ei liian vähäeleinen. Olisiko parempi ostaa tai tehdä itse tai mitä tämän joulun ongelman kanssa pitäisi tehdä? onta kertaa olen kuullut, ettei lahjan M saaminen ole joulussa tärkeintä. Asia on kuitenkin toisin: juuri jouluna saamme ottaa vastaan Jumalan meille antaman suuren lahjan, oikeastaan valtavan aarteen! Meidän ihmisten lahjat ovat Jumalan lahjaan verrattuna aika vaatimattomia. Mutta niiden tehtävän tulisi olla sama: kertoa lahjan saajalle välittämisestä ja rakkaudesta. oka päivä, tunti, minuutti ja sekunti Jmuistuttaa Maskun kirkon alttari-ikkunan enkeli meitä joulun lahjasta, arkielämäänkin tarkoitetusta aarteesta: ”Teille on syntynyt Vapahtaja”. Jeesus ei tullut Vapahtajaksi vain joulunpyhiksi tai sunnuntaille, vaan koko elämän kattavaksi Jumalan lahjaksi. umala halusi pimeytemme keskelle Jmemme lähettää Valon, joka valaisee sydäja pimeän elämämme. Yleen- sä joulun alla lehdissä ja joulukorteissa Jeesus-lapsi näyttääkin valon lähteeltä, kun hänen kasvoillaan on tyytyväisen vauvan ilme. Hän näytti tavalliselta vauvalta, mutta oli paljon enemmän! änestä Paavali kirjoitti: Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi H itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan. Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. (2 Kor. 4: 6-7) T ulkoon sinunkin jouluusi, elämääsi ja sydämeesi Jumalan rakkauden lahja! T. Oili Ylikleemola 3 isoseksi ja sille tielle jäin. En ole ollut rippileirillä isosena, toisin kuin Henna ja Meeri, jotka päätyivät isosurille isoskoulutuksen kautta.” Y Elämäni isosena K un saavumme lähes kahden vuoden tauon jälkeen jälleen Mannerlahteen, tulee mieleen useita hauskoja muistoja vuosien varrelta. Polkumme isosiksi ovat erilaisia, mutta jo vuosia olemme käyneet yhdessä lastenleireillä laulamassa, leikkimässä ja vahtimassa leiriläisiä. Tämä kerta on kuitenkin erilainen, sillä sovimme, että tämä on viimeinen kerta, on aika antaa vastuuta nuoremmille isosille. S atu kertoo: ”En edes muista, kuinka monella lastenleirillä olen ollut. Sanoisin että kahdeksalla? Kävin 15-vuotiaana kerhonohjaajakoulutuksen, ja vedin askartelukerhoa pari vuotta. Sitten Kirsi pyysi leirille hdessä olemme olleet isosina, ja olemme saaneet paljon hauskoja muistoja; milloin bussi unohti hakea meidät, milloin joku unohti unilelun kotiin ja kaikki hauskat leikit ja pienet kommellukset matkan varrella. Nyt, viimeisellä leirillä, asiat hoituvat jo rutiinilla. Ei tarvitse jännittää, tai miettiä että mitäs nyt tehdään. Kokemuksella tiedämme, että ulkoleikeissä pitää juosta, jotta illalla tulee uni. Tai että askartelussa on hyvä kääriä hihat, koska maalia on kyynärpäihin asti… L eirielämää tulee ikävä. Vaikka joka sunnuntai leirin päätyttyä olo oli väsynyt ja monta kertaa tuli vannottua että ei enää, niin viimeinen leiri olisi voinut kestää pidempään. Haluammekin kiittää Kirsiä ja Oilia, sillä isosena olo oli meille ennemminkin harrastus kuin työ, ja se antoi paljon valmiuksia elämälle. Opimme niin itsestämme kuin lapsistakin asioita, joita varmasti tarvitsemme tulevaisuudessa. Satu Vallivirta, Henna Niinivirta ja Meeri Siikaluoma Kuvat Kirsi Koivunen 4 Salomon tuomio I sraelin kuningas Salomon tuli tunnetuksi viisaana hallitsijana. Hän hallitsi vuosien 970 ja 931 e. Kr. välillä. 1. Kuningasten kirja (luku 3) kertoo kuinka Jumala lupasi, että mitä tahansa Salomo pyytää häneltä, hän antaa sen. Johtajan tuskalliseen elämään hautautuneena Salomo sanoi nämä kuuluisat sanat: ”Anna (siksi) minulle ymmärtäväinen sydän, jotta osaisin hallita ja tuomita kansaasi ja erottaisin hyvän pahasta. Muutoin en voi oikeamielisesti hallita tätä suurta kansaa.” (1. Kun. 3: 9). K oska tämä pyyntö oli Jumalalle mieleen, Salomo sai viisaan sydämen mutta myös ylimääräisenä bonuksena rikkautta ja kunniaa! S alomon tuomio kertoo tilanteesta, jossa kaksi äitiä taistelee kaksi päivää vanhasta lapsesta. Toisen äidin vauva oli kuollut, jolloin äiti oli salaa varastanut naapurin yhtä vanhan vauvan itselleen. Naisten välille oli syttynyt kova riita, eikä kukaan osannut sanoa kumman lapsi oikeastaan oli elossa ja kumman oli kuollut. R iitapukarit tuotiin Salomon eteen kuultaviksi. Kuningas alkoi viisaasti etsiä äidin rakkautta. Hän pyysi hakea miekan, jolla hän ilmoitti laittavansa riidan eli lapsen puoliksi, jotta molemmat naiset olisivat tyytyväisiä. Kumpikin äiti saisi osan lapsesta! T ämä uhkaus paljasti todellisen äidin rakkauden lapseensa. Se äideistä, joka parahti tuskasta ja pyysi antaa lapsen toiselle äidille terveenä, osoitti aitoa rakkautta omaan lapseensa. Valeäiti oli jopa valmis halkaisemaan lapsen. Salomo määräsi lapsen annettavaksi sille äidille, joka oli valmis luopumaan lapsesta, kunhan vain tämän henki säästettäisiin. Herbert Rudeen maalauksesta kirjasta Ikuisia kertomuksia osa 4. Kuva Kirsi Koivunen K un ihmiset puhuvat vastoin totuutta tietoisesti tai tietämättään, ovat asiat vaikeasti ratkaistavissa. Sen, joka joutuu ratkaisijan osaan, on välttämättä kuunneltava molempia osapuolia ja kaivettava niitäkin asioita esiin, joita tahallisesti pimitetään. Ratkaisijan tehtävä on etäännyttää itsensä niin, että henkilökohtaiset tuntemukset eivät pääse sanelemaan tulosta. Ei edes enemmistö ole aina oikeassa, koska suuremmallakin ryhmällä voi olla hyvin itsekkäät ja jopa laittomat tarkoitusperät. A lkuperäisessä Salomon tuomiossa riitapukarien motiivit paljastettiin nerokkaalla tavalla. Silloin kun väitetyt tosiasiat puhuvat toisiaan vastaan, voi ihmisten (peitelty) reaktio ja käytös joskus paljastaa totuuden. Jouko Henttinen 5 Te k o j a l u o m a k u n n a n hyväksi J o joka neljäs seurakunta on ottanut käyttöönsä kirkon oman ympäristöjärjestelmän, Kirkon ympäristödiplomin, joka kannustaa ottamaan vastuuta luomakunnasta ja kehittämään toimintaa ympäristöystävälliseksi. Vuonna 2011 kirkkoneuvosto päätti, että Maskun seurakunta valmistelee diplomin hakua tavoitteena sen saaminen keväällä 2013. T ehtävän saaneen ympäristötyöryhmän puheenjohtajana toimii Terhi Ajosenpää ja sihteerinä kirkkoherra Jouko Henttinen. Minut on palkattu tekemään tarvittavat selvitykset ja ympäristöohjelma. Ohjeet löytyvät Kirkon ympäristödiplomin käsikirjasta, joka tarjoaa käytännön ideoita hautausmaille, saarnastuoliin, virastoon, rippikoululeirille, siivoukseen, lämmitykseen ja metsänhoitoon. P yrimme löytämään asioita, joissa seurakunta jo toimii hyvin ja myös ne asiat, jotka eivät vielä ole diplomin edellyttämässä kunnossa. Vuosiksi 2013-2017 laaditaan ympäristöohjelma, jonka toteutumista seurataan vuosittain. J ätehuolto on usein ensimmäinen asia, joka laitetaan kuntoon. Maskun hautausmaalla havaittiin, että erikseen kerättävä hautakynttilälasi ei ole kierrätyskelpoista, vaan kuuluu kaatopaikkajätteeseen. Hautausmaalle olisi lisäksi hyvä saada erilliset lajitteluastiat maatuvalle jätteelle, jolloin polttokelpoisen jätteen määrä ja kustannukset pienenisivät. T 6 avoitteena on löytää sekä euro- että ympäristösäästöjä. Seurakunta on kirjautunut Turun seudun jätehuollon Petrajätevertailuohjelmaan. Kirkon ilmastolaskurilla lasketaan toiminnasta aiheutuvat ilmastoa lämmittävät hiilidioksidipäästöt. Se auttaa kohdentamaan ympäristötoimet oikein. Kiinteistöjen energiakatselmuksessa saatujen korjaustoimenpiteiden toteuttamisella voidaan saada energiasäästöjä. S eurakunnalla on kokemusta maalämmöstä ja kohta on tehtävä päätös millä leirikeskus lämmitetään tulevaisuudessa. Mitään suunnitelmia luopua öljystä Maskun kirkonmäen rakennusten lämmittämisessä ei toistaiseksi ole. Sähkön suhteen seurakunta on esimerkillinen. Kaikki sähkö on tuotettu uusiutuvilla energialähteillä. M askun seurakunta on ollut Reilun kaupan seurakunta vuodesta 2008, mikä näkyy mm. tilaisuuksissa tarjottavana Reilun kaupan kahvina. T yöntekijät ovat olleet ilahduttavan valmiita miettimään parannuksia nykykäytäntöihin. Ympäristömerkittyjen tuotteiden osuutta on lisätty, suunnitteilla on käynti Topinojan jätekeskuksessa ja toiveena on Mannerlahteen rakennettava luontopolku. Lastenohjaajat saivat keväällä koulutusta kristillisestä ympäristökasvatuksesta ja talvikaudella laaditaan ympäristökasvatussuunnitelma, joka tulee kattamaan lasten lisäksi kaikki muutkin ikäryhmät. Kirkon ympäristödiplomiin T www.evl.fi/ymparisto utustu Marja-Liisa Leinonen biologi kirkon ympäristöasioiden seurantaryhmän jäsen Kirkon aarteita Askaisten kirk o s s a skaisten kirkko eroaa olennaisesti harmaakivisistä keskiajan lopulla rakennetuista A Lemun ja Maskun kirkoista. Se on rakennettu 1600-luvun puolivälissä Ruotsin suurvalta-aikana. Kirkon nykyinen alttarin takana olevan ikkunan peittävä alttarimaalaus on vuodelta 1859. Tämä taulu korvasi aiemman Joonas Bergmanin ehtoollisen asettamista ja ristiinnaulitsemista kuvaavan maalauksen, joka oli ehtinyt koristaa Askaisten kirkon alttaria runsaan sadan vuoden ajan. Kirkon nykyisen alttaritaulun on maalannut Tukholmassa vaikuttanut August Tholander ja aiheena on Jeesus rukoilemassa Getsemanessa. Tarkkasilmäiset ehkä huomaavat, että taulu on jäljennös Carlo Dolcin kuuluisasta teoksesta. onet seurakuntamme kirkkojen esineistä ovat yksityisten lahjoituksia eri vuoM sisadoilta. Näin on myös Askaisten kirkon vanhan ja uuden alttarimaalauksen laita. Vanha alttaritaulu on lahja Louhisaaren kartanon omistajalta eversti Klaus Flemingiltä (1738-66), uusi maalaus puolestaan Lempisaaren kartanon omistajalta senaattori Lars Gabriel von Haartmanilta (1824-59). Haartman, joka sai lisänimen ”Hänen Hirmuisuutensa”, oli yksi aikansa vaikutusvaltaisimmista suomalaisista poliitikoista toimien mm. senaatin talousosaston varapuheenjohtajana. okainen seurakuntamme kirkoista on Jraavan esineistöltään hyvin rikas. Kun seukerran menee kirkkoon ja huomaa ympärillään esineitä, kannattaa tarkastella näitä eri näkökulmista: monet esineistä ovat taiteellisesti arvokkaita ja ne kertovat jotain niiden valmistajista sekä lahjoittajista. Lisäksi kuvaamalla raamatullista kertomusta tai siteeraamalla keskeisiä Raamatunkohtia esineet omalta osaltaan osallistuvat evankeliumin julistamiseen. isätietoa Maskun, Lemun ja AsL kaisten kirkon aarteista kannattaa etsiä Tove Riskan kirjoista ”Suomen kirkot” sekä Markus Hiekkasen kirjasta ”Suomen keskiajan kivikirkot”. Kalle Sipilä 7 Vieraalla maalla E n ollut koskaan ajatellut lähteväni Au pairiksi. En oikeastaan edes tiennyt, mitä kyseisellä termillä tarkoitetaan. (Wiki-info niille, jotka eivät ole sanaan törmänneet: Au pair tarkoittaa henkilöä, joka asuu ulkomailla perheessä hoitaen perheen lapsia ja tehden kotitöitä.) S ain kuulla tammikuussa 2012, että muuan Saksassa asuva suomalaisperhe tarjosi minulle lastenhoitajan paikkaa omassa kodissaan Hampurissa. Olin kyllä tiennyt kaikenlaisista kielikursseista – ja käynyt jopa yhdellä sellaisella, matkustellut ihan vain lomamielessä sekä unelmoinut opiskelupaikasta ulkomailla, mutta mahdollisuus palkallisesta kulttuuri- ja kielikylvystä mykisti täysin. En voinut uskoa, että nimenomaan minua odottaisi työpaikka Saksassa. A sia oli kiireellinen, joten päätös piti tehdä sen pitemmittä pohdinnoitta. Koska tällainen tarjous saattaa osua kohdalle vain kerran elämässä, kieltäytyminen olisi ollut suorastaan rikos! L ähtöpäivä koitti nopeasti. Päässäni ei pyörinyt normaalista poikkeavia ajatuksia, eikä sen suurempaa jännitystäkään ollut havaittavissa. Lento kesti noin kolme tuntia ja sujui ongelmitta. Saavuttuani Saksaan kiinnitin ensimmäiseksi huomiota lämpötilaan, joka oli huomattavasti keväisempi kuin Suomessa. Isäntäperheen äiti oli tullut minua vastaan terminaalin uloskäynnille. E 8 nsimmäisen viikon aikana tutustuin lähinnä vain perheeseen ja tulevaan hoidokkivauvaani, Sampoon, joka oli vajaan vuoden ikäinen. Minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta pienistä lapsista tai yksin hoitamisesta, mutta opin nopeasti kaiken tarpeellisen. Vanhemmat tulivat aluksi vuorotellen käymään kotona, ja pikku hiljaa Sampo alkoi tottua minuun eikä edes huomannut isän ja äidin poistumista. Jo muutaman viikon aikana pienokainen otti minut täysin omakseen. Päivät kuluivat lasta hoitaessa rutiininomaisesti: Aamulla leikkimistä, jonka jälkeen nukuttiin muutama tunti. Sitten syötiin ruokaa ja leikittiin lisää. Iltapäivällä haukattiin välipalaa ja lähdettiin ulkoilemaan. Päivittäiset lenkit olivat oiva tapa tutkia lähiympäristöä rauhassa, koska Sampo yleensä torkahti kärryihin. Sopimuksen mukaisesti työni rajoittui lähinnä pikkuisesta huolehtimiseen, eli harvoin oli illaksi mitään kotitöitä. S aksa ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta olisin näin jälkeenpäin erittäin halukas matkustamaan sinne uudestaan! Myönnän kaipaavani kaikkien hienojen kokemusten ja iloisten muistojen lisäksi hintatasoa, joka on Suomeen verrattuna kohtuullisen halpa. Matkan aikana vierailin muun muassa Hagenbeckin eläintarhassa, seikkailin moneen otteeseen Hampurin keskustassa, kävelin kerran vuosikymmenessä jäätyvän Alster-järven jäällä ja pääsin tutustumaan perheen vanhempien työpaikkaan molekyylibiologian laboratoriolle. Näkemistä riitti, ja kameran akku tuli kulutettua loppuun useana peräkkäisenä päivänä. A inoa harmittavainen seikka oli, että minä en puhu saksaa. Monta kertaa joutui korjailemaan väärinkäsityksiä, koska saksalaiset eivät ole parhaimpia englannin kielen taitajia – tai mitään käsillä viittomisen ja elehtimisen tulkitsijaeksperttejä, jos minulta kysytään. Olisin varmasti saanut reissultani vielä enemmän jos olisin aikoinaan opiskellut saksaa lukiossa. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uuteen kieleen perehtymistä! Kuka ties vaikka ensi reissulla uskaltaisin kysyä tarvittaessa neuvoja paikallisilta heidän omalla äidinkielellään. Mira Asikainen, 20 Ty ö n t e k i j ä framil Miten pitkään olet ollut töissä Maskussa? Reilun vuoden. Viime syyskuusta asti. Onko työympäristö sinä aikana muuttunut? Työkavereita vaihtunut jonkin verran. Muita muutoksia ei ole tapahtunut. Työ itsessään pysynyt samankaltaisena vuodenaikoihin suhteutettuna. Mikä sai ryhtymään nykyiseen työhösi? Pakollinen ammatinvaihto. Sisustusasentajan työt telakalla loppuivat. Luonnonläheisyys houkutteli myös nykyiseen työhön. Olisitko vaihtanut päiviä pois? Ei tule mieleen.. Mitä harrastuksia löytyy? Rintamamiestalon saneeraus vie tällä hetkellä suurimman osan ajasta. Kalastus ja veneily on aina kuulunut myös harrastuksiin. Miten paljon harrastuksille ja perheelle jää aikaa? Toisinaan vuorokausi tuntuu loppuvan kesken ja vapaa-aikaan pitäisi kuulua myös lepo. K i i n teistö työn t e k ijä J anne Petrell Ja mikä pikku pahe löytyy? Onko niitä vai mikä niistä..?? Jannea haastatteli Tom Lustig 9 O l e t k o n ä h n y t Tu r u s s a sinipukuisen nunnan? O ti m me selvää, k u k a h än o n ja m i s t ä hä n t u l e e . S i s a r He l vi Pulla o n Re u illyn p ro t e s t a nt t i s e n d i a k oni ay ht e i s ön nunn a. Hän ku m o s i k aik k i s t e re ot y pi a mm e nu nni s t a . He l v i on täyn n ä elä m än ilo a ja räväk k y y t t ä , s a m a a n a i k a a n k u n hänestä hehku u s is äin e n r au h a j a J u m a l a n r a k k a u s . Sisar Helvin pitkä polku luostariin P ikku-Helvin isä kyseli dominikaaniisiltä Helsingissä, mihin turvalliseen ympäristöön voisi tyttärensä lähettää Ranskan kieltä oppimaan. Isät ehdottivat dominikaanista luostarikoulua. Niinpä Helvi vietti 9-vuotiaana kuukauden Ranskassa dominikaanisisarten luostarikoulussa. Hän oli käynyt ranskankielistä lastentarhaa ja koulua, joten kieli ja kulttuuri olivat hänelle tuttuja. Sisaret hemmottelivat Suomesta saapunutta tyttöä, joten hän ei ikävöinyt kotiin. Hän oli jo silloin kiinnostunut uskonnosta. Edessä oli vielä pitkä ja mutkainen matka. Helvi ei tuolloin tiennyt, että johdatus veisi hänet luostariin. N uorisotyöntekijäksi 1967 valmistunut Helvi työskenteli ensin Harjavallassa, jonka jälkeen hän lähti Etelä-Ranskaan protestanttien diakoniaosaston vapaaehtoispalveluun lastenkotiin työhön. Sieltä palattuaan hän opiskeli diakoniatyöntekijäksi. H elvi toimi diakonina LemuAskaisissa vuonna 1974, Askolassa ja Hangossa, kunnes hän huomasi työn sisällön muuttuneen yhä vain enemmän paperityöksi ja kokouksissa istumiseksi. Jo opiskeluaikana hän kirjoitti katolilaiselle Caritas -järjestölle kysellen mahdollista työpaikkaa. He antoivat Helvin kirjeet Reuillyn diakoniayhteisön sisarille. Vasta 1982 hän meni töihin Ranskaan yhteisön kehitysvammaisten lastenkotiin ja liittyi yhteisöön n. 40-vuotiaana. 10 V iimeiset 5 vuotta Ranskassa sisar Helvi asui yhteisön pienryhmässä Pariisissa. Hänen ystävänsä Sisko Raitis kävi Versaillessa puhumassa priorisisarelle ja kutsui hänet Tuomiokirkkoseurakunnan nimissä Suomeen. Nyt hän asuu Turussa. R e uillyn pro t e s t an t t in e n di a k on iayh teis ö R euillyn protestanttinen diakoniayhteisö Pariisin Versaillesin alueella syntyi 1841 ja on Euroopan ensimmäisiä diakoniayhteisöjä. Perustajasisar Carolinen näky oli rukoileva yhteisö. Sen toteuttaminen katolisessa maassa oli hyvin vaikeaa, joten he alkoivat toteuttaa näkyään ensin tekojen kautta ylläpitämällä erilaisia hoitolaitoksia. S isaret toimivat pitkään sairaanhoitajina ja apuhoitajina yhteisön laitoksissa Pariisissa, kunnes vuonna 1970 yhteisö sai lahjoituksena linnan Versaillesista. Perustajasisaren näky rukoilevasta yhteisöstä alkoi toteutua. Versaillesiin lähti 12 sisarta ajatuksenaan ”Jumala johtakoon meitä”. Ensimmäinen vierailija linnassa oli äiti, joka oli menettänyt tyttärensä. Hän tuli hakemaan tukea yhteisöltä. Siitä alkoi luostarin vierasmajatoiminta. Sisarten sairaanhoitokoulutuksesta luovuttiin ja tilalle tuli hengellisen ohjauksen koulutusta. Heille tuli yhä enemmän ihmisiä, jotka kaipasivat ohjausta. Y hteisössä vierailee paljon erilaisia kirkollisia ryhmiä. Nykyään yhteisö ja laitokset kuuluvat säätiöön, jonka hallinnollisten elimien edustajana on aina yksi sisar turvaamassa, että laitoksissa säilyy hengellisyys. Yhteisöllä on edelleen 20 laitosta Ranskassa, vihittyjä sisaria on nyt 76, joista 30 on Versaillesissa ja loput pienryhmissä Ranskassa tai diasporassa, eli asuvat yksin jostain syystä muualla. Yhteisö on ekumeeninen, jäseniä on monista eri kirkkokunnista ja eri kansallisuuksista. Sisar Helvin lisäksi yhteisössä asuu toinenkin suomalainen sisar. Yhteisön kantava voima on säännöllinen rukoushet- kielämä: ”Kaikki alkaa rukouksesta ja kaikki päättyy rukoukseen”. Siitä muistutuksena rukoushetkiä on useita päivän aikana. H elvin sydäntä lähellä on sairaalasielunhoitotyö. Hän uskoo, että oli Jumalan johdatusta, että hänestä tuli nunna ja sairaalasielunhoitaja. Tultuaan Suomeen hän huomasi, ettei meillä ollut vapaaehtoisryhmiä sairaaloissa, ainoastaan saattokodeissa. Turussa hän toimii sairaalasielunhoitajana Karinakodissa ja osallistuu aktiivisesti kirkon toimintaan. M i t ä s a a j a mi s t ä l u op u u k u n m e ne e l u os t a r i i n? H elvi vastaa: ”Luostariliike on aina protestiliike silloista yhteiskuntaa vastaan, jossa eletään. Tällä hetkellä se voisi olla protestia kulutusyhteiskuntaa vastaan. Luostariin mennessä on kokenut sellaisen Kristus-kokemuksen, että tiedostaa itsessään sen, että kokemus vie minut luostariin ja sen mukana saan kaiken, enkä luovu mistään. Olen valmis tekemään Kristuksen eteen mitä vaan. Vaikeinta luostarielämässä on yhteiselämä. Muutat tuntemattomien ihmisten kanssa saman katon alle 24 h/vrk ja ajattelet olevasi kuolemaasi asti näiden ihmisten kanssa. Opit elämään heidän kanssaan sovussa, tuntemaan heidät, antamaan ja pyytämään anteeksi ”. V aikka kaikki hänen yhteisösisarensa tietävät, että Helvi rakastaa yli kaiken omaa kirkkoaan ja Suomea, hän kokee olevansa Suomessa vain ”lainassa”. Loppuelämänsä Helvi haluaa viettää luostarissa Ranskassa se on hänen kotinsa. S isar Helvi kertoi, että sisaret kysyvät itseltään jatkuvasti: ” Miten voimme palvella? Mikä on paikka kirkossa ja yhteiskunnassa tänä päivänä?” P itäisikö meidänkin kysyä useammin sitä itseltämme ja miettiä yhdessä seurakuntana? Sisar Helviä kävivät haastattelemassa Sirkku Sinkkonen ja Pirjo-Liisa Nurmi 11 Mummoni Raamattu Minun Raamattuni Kuvat Joel Siim K irjahyllyssäni on monta Raamattua. Teologilla pitääkin olla. Niitä on viroksi ja saksaksi, suomeksi ja englanniksi; niiden joukossa on heprealainen Vanha Testamentti ja myös kiinalainen ja arabialainen Raamattu. Se ei tarkoita, että puhuisin kiinaa tai arabiaa, mutta rippikoulussa on hyvä näyttää, että myös nämä kansat voivat lukea Jumalan sanaa omalla kielellä. M utta niiden joukossa on yksi vanha ”Raamatun kirja” vuodelta 1878, ”prändätty Berliinissä New Yorkin Raamattuseuran kustannuksella”. Se on minun isomummon Raamattu. Hänen nimensä oli Johanna Elisabeth, mutta me kaikki kutsuimme häntä Mummoksi. Hän oli syntynyt vuonna 1898 ja oli kuollessaan 93-vuotias. K iitos neuvostovoimalle en saanut paikkaa lastentarhassa ennen kuin minun täytyi mennä kouluun ja niin olin kaiken ajan isomummon hallussa. Me puhuimme kaikista asioista – sain tietää, että ennen neuvostoaikaa oli ”Viron aika” ja ”tsaarin aika”, olivat kartanot ja maaorjat. Mutta tässä yhteydessä on tärkein, että me leikimme kirkkoa. K oska Mummo oli siihen aikaan tullut lähes sokeaksi, niin opiskelin lukemaan fraktuuraa ja vanhaa virolaista kielimuotoa. Leikkasin paperista ne kirjaimet, joita en ymmärtänyt, että Mummo sai pitää niitä valoa vasten ja nähdä niiden hahmoja ja sanoa, mikä kirjain se on. Olin siihen aikaan 5-vuotias. E n tiennyt siihen aikaan kirkosta paljon. Perheeni ei ollut ahkera kirkossakävijä. Tiesin, että kirkossa on kirkkoherra, joka saarnaa korkeasta saarnatuolista, että kirkossa syödään leipää ja juodaan viiniä ja urkuja soitetaan käsien lisäksi myös jaloin. Niin rakensin tuoleista ja penkeistä saarnatuolin ja luin sieltä Mummolle Raamattua ja saarnakirjaa. Ja me lauloimme yhdessä – ”Ainoan Herran Jumalan ylistys, kiitos olkoon” ja ”Nyt kaikki päättää työnsä, he käyvät rauhaan yönsä”... Olihan se vasta duetto – yksi 80-vuotias ja toinen 5-vuotias! Y ksi ihanimmista lapsuudenmuistoista ovat sunnuntaiaamut. Koska asuimme kirkon vieressä niin kiipesin aamulla puutarhan portille ja kuuntelin kirkon ikkunoista urkujen ääntä ja yritin pyydystää tuttuja virsiä... N yt – 30 ja vähän enemmän vuotta myöhemmin näen tässä Jumalan johdatusta. On varmasti liian pöyhkeää sanoa, että kiitos Lokakuun vallankumouksen tuli minusta pappi. Mutta kiitos isomummon – varmasti. Hän siunasi minut kerran yhtenä aamuna ennen koulua. Se tuntui oudolta istua hänen vuoteensa reunalla ja hänen kätensä pääni päällä. Hän rukoili, että kaikki menisi hyvin. J os nyt katson sitä vanhaa ”Raamatun kirjaa”, niin tulee aina muistoon Mummo, hänen huoneensa, sen hajut ja tuoksut. Hän raskasta työstä kyttyräselkäisenä ja sokeana kertomassa tarinoita lapsuudestaan. Ja me yhdessä leikkimässä kirkkoa – minä lukemassa Raamattua ja me yhdessä veisaamassa ja rukoilemassa. ystävyysseurakuntamme Harju-Madisen kirkkoherra Joel Siim Virosta 12 Puuhaa joulunodotukseen Kimalletähti Ta rvikkeet: - keltaista kartonkia - kynä - sakset - kontaktimuovia - kimalletta - neula ja lankaa 1. Piirrä kartonkiin tähti ja tähden keskelle ympyrä. 2. Leikkaa tähti ja tähden keskeltä ympyrä pois. 3. Leikkaa kontaktimuovista ympyrä, joka on hieman suurempi kuin pois leikattu ympyrä. 4. Kiinnitä kontaktimuoviympyrä tähden aukkoon. 5. Ripottele kimalletta kontaktimuovin liimapinnalle. 6. Pujota lanka tähden sakarasta läpi. 7. Ripusta tähti talven pimeyteen tuottamaan iloa! Sivun ideoivat Seikelän Sudenpesän ohjaajat Minna Elo, Satu Jokinen ja Merja Saarinen Joulupukille tärkeä paikka 1. Vihreä koriste, joka kannetaan kotiin jouluna. 2. Parrakas puna-asuinen lahjojen tuoja 3. Lapissa asuva eläin, joulupukin apuri 4. Valaisevat kotia ja pihaa 5. Kiltit lapset saavat näitä jouluaattona 6. Tuikkivat joulukuusessa 7. Sataa talvella 8. Etsitään joulupuurosta 9. Luumusilmäinen jouluherkku 10. Jalassa kun hiihdetään 11. Mäenlaskussa helposti ohjattava väline 12. Ripustetaan joulukuusen latvaan Joulukortti laulaa O len ollut mukana lähes joka vuosi laulamassa joulukortteja ja saanut kokea kuinka aidosti ihmiset ovat mielissään tällaisestä muistamisesta. Itsellekin tulee hyvä mieli kun saa olla viemässä joulunsanomaa ovelta ovelle. Toisinaan kelit ovat olleet varsin synkeitä mutta joulumieli tulee joka kerta laulukierroksella ja siksi sen tekeekin mielellään. Toisinaan tuntuu että kuulija voisi mieluusti kuunnella useammankin laulun ja välillä ryhmä saattaakin lurauttaa ylimääräisen laulun jos vain aika riittää kierroksella. T ämä on helppo ja vaivaton tapa auttaa ja tukea hyväntekeväisyyttä. Olen saanut nyt jo parin vuoden ajan myös perheen esikoisen mukaan laulamaan ja mukavaa se on ollut Alinankin mielestä. ”Joulukortti laulaa” on hieno keksintö, toivottavasti useampi osaisi hyödyntää sitä ja ilahduttaa siten sekä ystäviään että lähetystyötä! Joulukortti laulaa taas! T L T: Miimu (Mirva Nummelin) Kuvassa lyhty kädessä ilaa joululaulutervehdys maskulaiselle ystävällesi kotiin, terveyskeskukseen, Mäntykotiin tai Moisiokotiin. auluryhmät ovat liikkeellä pe 14.12. ja ma 17.12. klo 18-20 sekä la 15.12. klo 13-18. Tiedustelut ja tilaukset viim 7.12. Ulla 02 533 2111 / [email protected]. Lauluryhmää ei tarvitse kutsua sisälle kuten kuvassa, vaan miten kullekin joulukortin kuulijalle sopii. Kuva Ulla Hännikkälä 14 Te r v e t u l o a k i r k k o o n ! Maskun kirkossa Lemun kirkossa Su 2.12. klo 10 1. Adventin jumalanpalvelus. Lähetysmyyjäiset. Su 2.12. klo 10 1. adventin messu. Kirkkokuoro. To 6.12. klo 10 Itsenäisyyspäivän jumalanpalvelus. Ma 24.12. klo 14 Jouluaaton jumalanpalvelus. Su 9.12. klo 10 2. adventin messu ja kappalainen Oili Ylikleemolan virkaanasettaminen. Kirkkokuoro ja lapsikuoro. Ti 25.12. klo 10 Joulupäivän jumalanpalvelus. Su 16.12. klo 10 3. adventin joululaulumessu. Kirkkokuoro. Su 23.12. klo 10 4. adventin messu. Ma 24.12. klo 15 Jouluaaton perhehartaus. Ma 24.12. klo 16 Jouluaaton hartaus. Ma 24.12. klo 22 Jouluaaton iltakirkko. Kirkkokuoro. Ti 25.12. klo 7 Jouluaamun jumalanpalvelus. Ti 25.12. klo 21 partion kynttiläkirkko. Tule laulamaan ja kuuntelemaan jouluista musiikkia! Ke 26.12. klo 10 Tapaninpäivän messu. Su 30.12. klo 10 jumalanpalvelus. Ti 1.1. klo 10 Uudenvuoden messu. Su 6.1. klo 10 Loppiaisen messu. Muita tilaisuuksia Su 30.12. klo 12 jumalanpalvelus. Su 6.1. klo 10 Loppiaisen messu. Askaisten kirkko To 6.12. klo 10 Itsenäisyyspäivän jumalanpalvelus. Su 23.12. klo 12 4. adventin messu. Ma 24.12. klo 16 Jouluaaton jumalanpalvelus. Ti 25.12. klo 21 jouluyön musiikkia. Ti 1.1. klo 18 Uudenvuoden iltakirkko. Myyjäiset Su 2.12. noin klo 11 lähetysmyyjäiset jumalanpalveluksen jälkeen Maskun seurakuntatalossa. Arpavoittoja ja myytävää voi tuoda seurakuntatalolle Kurkistus jouluun -illassa 29.11. ja pe 30.11. klo 9-16 sekä su 2.12. aamulla. To 29.11. klo 18 Kurkistus jouluun. Ma 24.12. klo 14 Jouluaaton vietto Maskun seurakuntatalon kahvituvassa sinulle, joka vietät joulusi yksin tai et pysty valmistamaan joulua. Jouluateria on maksuton. Juhla järjestetään, jos ilmoittautuneita on vähintään 10. Ilmoittaudu Ullalle 02 533 2111 viim. 16.12. 15 Itella Kotisuora Laulua ja musiikkia Tilaa joulukortti laulamaan! Ks. sivu 14. Su 25.11. klo 16 Maskun seurakuntatalossa lähetyslauluja alkaen ”Mustasta Saarasta” jatkuen ”Ylitse kaikkien rajojen”, mukana kirkkokuoro. Ma 17.12. klo 19 Resonus-kuoron joulukonsertti Maskun kirkossa - johtaa Kari Jantunen, urkurina Tiina Ilonen. Su 23.12. klo 19 joulukonsertti Maskun seurakuntatalolla Kaisa Takkula sopraano ja piano, Samuli Takkula baritoni ja piano. Ti 25.12. klo 21 partion kynttiläkirkko. Ti 25.12. klo 21 Jouluyön musiikkia Askaisten kirkossa. Kauneimmat joululaulut 40-v juhlavuosi! Su 9.12. klo 18 Kauneimmat joululaulut Lemun kirkossa. Su 16.12. klo 10 Kauneimmat joululaulut -messu Maskun kirkossa, kirkkokuoro. Su 16.12. klo 16 Lasten kauneimmat joululaulut Maskun kirkossa. Su 16.12. klo 18 Kauneimmat joululaulut Maskun kirkossa. Su 23.12. klo 16 Kauneimmat joululaulut Askaisten kirkossa. Su 6.1. klo 16 Kauneimmat joululaulut vielä kerran Maskun srk-talolla. Ta r k e mm a n v i i k k o- ohj e l ma n l öy d ä t M a s k u l a i s e n Ki r k k ot i e l t ä t a i m a s k u ns e u r a k u nt a . fi
© Copyright 2024