Pilven Veikko 1/2014 - Ilmasotakoulun Kilta
PILVEN VEIKKO Ilmavoimien Kiltaliiton jäsenjulkaisu • nro 1 huhtikuu 2014 Kenraalimajuri Lauri Puranen arvioi Suomen ilmapuolustuskykyä eikä aio jättää ilmailua reservissä Torjuntavoitoista 70 vuotta. Peitsaran jutun 2. osa Aisti-ilmavalvonnasta ja Helsingin ilmapuolustuksesta 1941 Ilmavoimien killat kertovat toiminnoistaan Luonetjärven kentän 75-vuotishistoriakirja ”Luonetti 75 vuotta - Sotilasilmailua Keski-Suomen Taivaalla”. Ennakkotilauksen kirjasta nettisivuilla: ilmasotakoulunkilta.fi tai sähköpostitse: [email protected]. Kirjan hinta on 40 euroa 2 Pilven Veikko 1/2014 PILVEN VEIKKO Ilmavoimien Kiltaliiton jäsenjulkaisu 4 5 6 7 11 13 16 18 1 / 2014 Päätoimittajalta Ilmavoimien komentajisto 1.4.2014 Ylennykset Ilmailua en jätä" kenraali Purasen haastattelu Suomella on uskottava kyky puolustaa ilmatilaansa – Ilmavoimien komentaja Puranen Kybermaailman uhkaympäristö – eversti evp. Martti Lehto Ilmavoimat palkitsi ansioitunutta henkilöstöä – Ilmavoimien 96-vuotisjuhlat Aisti-ilmavalvonta ja Helsingin ilmapuolustus 1941 – 1945. Osa 2, Perttu Peitsara 30 Ilmavoimien Kiltaliitto ry – taustalla torjuntavoitto 70 vuotta sitten 32 Ilmavoimien Kiltaliitto, puheenjohtaja – Juha Suonperä KILLAT 33 Helikopterikilta 36 Kymenlaakson Ilmakilta 38 Ilmavoimien Viestikilta 41 Ilmasotakoulun Kilta 43 Lapin Lennoston Kilta 47 Satakunnan Lennoston Kilta 50 Lentovarikon Kilta 52 Karjalan Lennoston Kilta 55 56 58 60 61 62 64 66 67 68 Frisian Flag 2014 -harjoitus Siikakankaan kenttä Ruovedellä Kari Vertanen – Harrastuksena ilmailuaiheiset maalaukset Ilmavoimien Soittokunta Lentoreserviupseerikurssille haki yli 500 Kirja-arvostelut Vuoden 2013 myyntitykki JAS 39 SAAB GRIPEN E Toimitussihteeriltä kiltalaisille Pilven Veikko -lehti Ilmavoimien esityslennot 2014 Kannen kuva: Prikaatikenraali Kim Jäämeri, kenraalimajuri Lauri Puranen, kenraaliluutnantti Jarmo Lindberg, prikaatikenraali Kari Salmi ja eversti Petri Tolla juhlivat Ilmavoimien 96. vuosipäivää 7. maaliskuuta 2014. Kuva: Leena Tiainen. Taustakuva: Ilmavoimat/Joni Malkamäki 3 Päätoimittajalta Ilmavoimien vuosijuhlassa 7.3.2014 Tikkakoskella tapasin monia kiltalaisia, joita minulle esitteli Kiltaliiton lehden, Pilven Veikon, toimitussihteeri Leena Tiainen. Samalla oli tilaisuus vaihtaa joitakin ajatuksia Pilven Veikosta ja kuulla eri kiltojen odotuksista lehteä kohtaan. Uutena päätoimittajana olen erittäin avoin kaikille ajatuksille, jotka kohentavat tietoa ja lujittavat eri kiltojen yhteenkuuluvuutta lehden välityksellä. Itse päivätyöni lehdistön parissa tehneenä, mutta Ilmavoimia vain siviilimiehen näkökulmasta seuranneena toivonkin, että tarjoatte aktiivisesti lehden sisältöä monipuolistavia juttuja ja panette alulle yleistä keskustelua Ilmavoimien kiltajärjestöjen perinteisestä toiminnasta tai nostatte uusia ajatuksia niin toiminnan kuin myös lehden kehittämiseksi. Pilven Veikko jatkaa edelleen samalta pohjalta, minkä päätoimittaja Heikki Lahtela on luonut yhdessä taitosta vastanneen Jukka Nykäsen kanssa. Kiitos Teille ja koko lehden toimituskunnalle, tästä on meidän hyvä jatkaa, tutulla ja turvallisella toimituspolitiikalla. Niin Heikkiä kuin Jukkaa ei lasketa laakereilleen lepäämään, vaan he ovat lupautuneet toimimaan tukenamme edelleen, heidän kättensä jälki tulee näkymään lehden jutuissa ja kuvissa sekä lisäksi Heikki Kiltaliiton taloudenhoitajan ominaisuudessa 4 Pilven Veikko 1/2014 lehden taloudessa. Jotta lehtemme puolustaa paikkaansa kiltojen siteenä, se tarvitsee myös rahoitusta. Pyrkimys on peittää lehden kustannukset omalla tulorahoituksella eli mainosmyynnillä. Tämä tietää kaikkien yhteistä ponnistelua ilmoitusmyynnin hyväksi. Julkaisemme sitä varten Pilven Veikko -mediakortin käyttöönne. Sen verran muutosta lehden ilmeeseen saattanee tulla, kun jatkossa lehden taitto tehdään ulkopuolisin ammattilaisten voimin Qr-Mediassa ja lehden painaminen tapahtuu Jyväskylässä Kirjapaino Karissa. Lehden jakelu tapahtuu edelleen pääasiassa postin kautta. Pilven Veikon päätoimittajana haluan antaa yli 40 vuotta kestäneen toimittajaurani kokemukset käyttöönne lehden menestykseksi. Olen aloittanut toimittajana Warkauden Lehdessä 1964, Keskisuomalaiseen siirryin toimitussihteeriksi ja myöhemmin toimituksen suunnittelupäälliköksi 1971 ja Jyväskylän Maalaiskunnan Uutiset -lehden päätoimittajaksi 1989. Alkio-opistoon tiedotuslinjan vastaavan sijaisena ja tiedotusopin opettajana olin 1990 – 1992. Omistamani paikallislehti Wessmannin kustantajana ja päätoimittajana toimin vuodet 1996 – 2006, jolloin jäin eläkkeelle. Järjestölehtikokemusta minulle on kertynyt mm. Suomen Lionsliiton ”Leijona” -lehden toimitusneuvoston puheenjohtajana, kirjoittamista olen edelleen harrastanut mm. Heinäveden lehden kolumnistina ja muutamien muiden lehtien satunnaisena avustajana. – Ossi Kurki Kuva: Leena Tiainen Ilmavoimien komentajisto 1.4.2014 Ilmavoimien komentaja prikaatikenraali Kim Jäämeri Ilmavoimien Esikunnan Esikuntapäällikkö prikaatikenraali Kari Salmi Ilmavoimien henkilöstöpäällikkö Operaatiopäällikkö eversti Pasi Hakala eversti Sampo Eskelinen Huoltopäällikkö eversti Mikko Punnala Lapin Lennoston komentaja eversti Harri Leppälaakso Satakunnan Lennoston komentaja Karjalan Lennoston komentaja eversti Pauli Rantamäki eversti Ossi Sivén Ilmasotakoulun johtaja eversti Petri Tolla Lentosotakoulun johtaja eversti Jukka Ahlberg Ilmavoimien Materiaalilaitoksen johtaja insinöörieversti Juha Hakulinen 5 Ylennykset Jarmo Lindberg Puolustusvoimain komentajaksi Ilmavoimien entinen komentaja, nykyinen puolustusvoimien sotatalouspäällikkö, kenraaliluutnantti Jarmo Lindberg (s. 1959) määrättiin puolustusvoimain komentajaksi 1.8.2014 lähtien. Lindberg on ensimmäinen sotilaslentäjätaustainen puolustusvoimain komentajana. Hän suoritti kadettikoulun vuonna 1982 ja siirtyi lentoupseeriksi Karjalan Lennostoon. Ilmavoimissa Lindberg on työskennellyt myös Satakunnan Lennostossa ja Ilmavoimien Esikunnassa lentokoulutuspäällikkönä, valmiuspäällikkönä ja operaatiopäällikkönä, Lapin Lennoston komentajana. Pääesikunnassa tehtävinä ovat olleet operaatio-osaston apulaisosastopäällikkö, valmiuspäällikkö. Lindberg ylennettiin kenraaliluutnantiksi vuonna 2011. Insinöörieversti Kari Renko Puolustusvoimien pääinsinööriksi kesäkuussa Tasavallan presidentti on nimittänyt insinöörieversti Kari Rengon Puolustusvoimien pääinsinöörin virkaan viiden vuoden määräajaksi 1. kesäkuuta 2014 lukien. Lisäksi tasavallan presidentti on määrännyt insinöörieversti Rengon sotavarustepäälliköksi määräajaksi 1. kesäkuuta - 31. joulukuuta 2014 ja Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen apulaisjohtajaksi 1.1.2015 lukien. Insinöörieversti Renko toimii tällä hetkellä osastopäällikkönä Ilmavoimien materiaalilaitoksella. Ilmavoimien ja koko puolustusvoimien logistiikkajärjestelmä uudistuu ensi vuoden alussa, kun Ilmavoimien materiaalilaitos yhdistyy 1.1.2015 perustettavaan Puolustusvoimien logistiikkalaitokseen. Logistiikkalaitoksen tehtävänä on tuottaa puolus6 Pilven Veikko 1/2014 Henkilöitä uusiin tehtäviin Ilmavoimien johdossa 1.6.2014 • Ilmasotakoulun johtaja eversti Petri Tolla siirtyy Ilmavoimien Esikunnan esikuntapäälliköksi. Prikaatikenraali Kari Salmi siirtyy tuolloin reserviin. • Ilmavoimien henkilöstöpäällikkö eversti Pasi Hakala siirtyy Ilmasotakoulun johtajaksi • Satakunnan Lennoston esikuntapäällikkö eversti Mikko Kauppala siirtyy Ilmavoimien henkilöstöpäälliköksi. 1.7.2014 • Lapin Lennoston komentaja eversti Harri Leppälaakso siirtyy reserviin • Lentosotakoulun johtaja eversti Jukka Ahlberg siirtyy Lapin Lennoston komentajaksi • Lentosotakoulun apulaisjohtaja everstiluutnantti Antti Koskela Lentosotakoulun johtajaksi tusvoimien yhteiset logistiikan palvelut sekä mahdollistaa osaltaan suorituskyvyn rakentaminen, ylläpito ja käyttö. Uusi Puolustusvoimien logistiikkalaitos toimii 39 paikkakunnalla ja sen palvelukseen siirtyy kaikkiaan noin 2 350 työntekijää. Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen vuosibudjetti tulee olemaan noin 1, 2 miljardia euroa, ja se vastaa vuosittain puolustusvoimien materiaalihankoinnoista noin 500 miljoonan euron edestä. ”Ilmailua en jätä” totesi kenraali Puranen eläkeharrastuksistaan – Haikealta tämä tuntuu, kun puolustusvoimissa ei yli 30-vuotisen työurani jälkeen enää olekaan seuraavaa tehtävää, tuntui jopa kuin jäisi työttömäksi, pohti kuluvan vuoden maaliskuun lopussa reserviin siirtynyt Suomen Ilmavoimien komentaja, kenraalimajuri Lauri Tapio Puranen. Haikeus ja jopa ikävä hiipii ajatuksiini, kun joutuu jättämään osaavan henkilöstön, tiiviisti yhteen sopeutuvan työyhteisön. Olen työurani aikana työskennellyt monissa eri tehtävissä pääasiassa Ilmavoimien, mutta myös Pääesikunnassa useissa eri tehtävissä ja aina olen pannut merkille, että tämä työ on ollut yhdessä tekemistä – tiimityötä parhaimmillaan. Ikävää Ilmavoimissa tehtyä työtä ja työyhteisöä kohtaan lievittänee kuitenkin eläkepäivien harrastukset, joista komentaja totesi: ”IImailua en jätä, ilmaan mieli tekee jatkos- sakin, se tulee olemaan edelleen tärkeimpänä harrastuksenani tenniksen, laskettelun ja hiihdon kanssa. Työrupeamani olen aikonutkin palkita ystävieni kanssa Heli-ski laskettelulomalla Kanadassa”. Maaliskuun alkupäivinä, kun tätä haastattelua tehtiin, Ilmavoimien komentaja kenraali Puranen oli edelleen kiireinen ja tiiviisti kiinni Puolustusvoimien uudistushankkeessa, mitä hän piti komentajakautensa keskeisimpänä tehtävänään. – Puolustusvoimauudistus on kokonaisuudessaan edennyt suunnitellusti niin uudelleenorganisoinnin kuin kehittämisohjelmassa mainittujen materiaalihankintojen osalta. Ilmavoimien suorituskyky on säilytetty ja jopa parantunutkin. Komentajan silmin katsottuna tehdyt toimenpiteet näyttävät erittäin hyvältä ja 2017, kun uudistusohjelma on saatu koko7 naisuudessaan vietyä loppuun, Ilmavoimat on organisaatioltaan pienempi, mutta suorituskykyisempi ja kompakti. Uudistuksen jälkeen Ilmavoimiemme rakenne on tämän kokoisille Ilmavoimille kompakti ja toimiva, totesi kenraali Puranen ja jatkoi, että uudistuksen lähtökohtana ollut vaatimus Ilmavoimien suorituskyvystä on saavutettu ja jatkossakin turvattu. Huoli henkilökunnasta Haasteena tässä uudistushankkeessa on ennen kaikkea suuri muutos Ilmavoimien henkilöstölle, koska Ilmavoimissakin lähes 600 henkilöä joutuu vaihtamaan paikkakuntaa. Puranen uskoo kuitenkin, että suurin osa henkilöstöstä ottaa vastaan työpaikan uudelta paikkakunnalta ja elämä uudella paikkakunnalla lähtee hyvin käyntiin. Ilmavoimien joukko-osastot ovat tehneet yhdessä alueensa kuntien kanssa työtä, jotta uudet asukkaat tuntisivat itsensä tervetulleeksi uuteen työja asuinpaikkaan. Toki osalle henkilöstöstämme muutto uudelle paikkakunnalle ei eri syiden vuoksi onnistu, tällöin vaihtoehtona on valitettavasti irtisanoutuminen, tähänkin on pyritty löytämään eri tukitoimia. Puolustusvoimissa ”rikkaan miehen elämä” on nyt valitettavasti ohi ja toiminta on sopeutettava niukentuviin rahahanoihin kuitenkin niin, että päätehtävä maamme suojeleminen sotilaalliselta hyökkäykseltä ei vaarannu. Sopeuttamistoimet ovat niille paikkakunnille, joista Puolustusvoimien toiminta vähenee tai lakkaa kokonaan kova isku ja henkilöstölle raskaita. Ilmavoimissa puolustushaarakoulutuksen keskittäminen Ilmasotakouluun Tikkakoskelle vie Lentosotakoulun Kauhavalta ja IImavoimien Teknillisen koulun Hallista, mutta Tikkakoskelle keskittämisessä nähdään tarpeellista synergiaetua ja taloudellisuutta. Samoin jatkossa on enää kaksi hävittäjälennostoa Karjalan Lennosto 8 Pilven Veikko 1/2014 ja Lapin lennosto sekä yksi kuljetus- ja ilmasodantutkimuslennosto Satakunnan Lennosto. – Vaikka hävittäjälennostojen määrä vähenee kahteen, niin uskon kahden laivueen, Kuopiossa ja Rovaniemellä, pystyvän selviytymään tehtävästään, ilmapuolustuksesta ja valvonnasta. Sijaintipaikkakuntien etuna on mm. lentokoulutukseen käytettävissä hyvä yhtenäinen ja laaja harjoitusalue. Puolustusvoimauudistuksen seurauksena Ilmavoimien lentotuntimäärät kyetään nostamaan vuoden 2010 tasolle. Harjoituslentotuntien määrähän kertoo yleensä Ilmavoimien tehokkuuden, koska ilmassa oleva kone vaatii koko maaorganisaationkin tehokkaan toiminnan, totesi kenraali Puranen muutosten onnistumisarvioinnissaan. Materiaali ajantasalle Henkilöstön organisoinnin ja toimintatapojen ajanmukaisuuden ohella Ilmavoimien suorituskyky perustuu ajanmukaisen materiaalin, kaluston olemassaoloon. – Ilmavalvontatutkakalusto vastaa tällä hetkellä melko hyvin tarvettamme; keskivalvontatutkia ollaan juuri uusimassa ja kaukovalvontatutkat ovat keski-iän päivityksessä. Samoin Hornet-kalusto on saanut ensimmäisen elinkaaripäivityksen MLU-1, jolla on parannettu koneen lähitaistelukykyä kypärätähtäimillä ja toinen vaihe MLU-2 on aloitettu. Siinnä parannetaan koneen tutkan suorituskykyä, omasuojajärjestelmää ja varustetaan kansainvälisesti yhteensopivalla tiedonsiirtojärjestelmällä. Koneisiin tehdään ”ilmasta maahan” -operointikyvyn mukainen varustelu, mikä on tarpeellinen ja keskeinen toiminto nykyisessä sodankäynnissä. Toisen vaiheen päivitettyjen Hornettien operatiivinen käyttöönotto on sitten LapinLennoston vastuutehtävänä. – Näillä toimenpiteillä on Hornettien suorituskykyä ja käyttöikää jatkettu aina 2025 – 2030 luvuille saakka. Ilmasta maahan operointikyky avaa myös Ilmavoimille kyvyn vaikuttaa vastustajan avainkohteisiin kauaskantoisilla JASSM-täsmäohjuksilla (n. 400 km), JSOW -liitopommeilla tai lyhyemmän kantaman JDAM-täsmäpommeilla. Lentopommien taistelukäyttö kiellettiin Suomelta Pariisin rauhansopimuksessa1947, mutta se on katsottu jo rauenneeksi pykäläksi, totesi kenraali Puranen. Ilmasta maahan kehittämisen myötä Ilmavoimien suorituskyky kriisin ennaltaehkäisyyn tehostuu. Kansainvälinen toiminta tukee kansallista puolustusta Puolustusvoimien osallistuminen kansainväliseen toimintaan kuuluu perustehtäviin ja kehittää myös kansallista puolustuskykyämme. Samalla pääsemme näyttämään ulkopuolisille osaamistamme ja suorituskykyämme. Ilmavoimilla tästä hyvänä esimerkkinä on Karjalan Lennostossa Ilmavoimien henkilöstöstä ja varusmiehistä (nyt jo reservissä) koulutettu n. 260 hengen joukko, Hornetlaivue, mikä on läpäissyt Nato-vaatimusten mukaisen evaluoinnin ainoana Naton ulkopuolisena maana. Valmiusjoukkue on 60 vuorokauden valmiudessa käytettävissä mm. kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviiin. – Tämä oli meiltä hieno ponnistus ja merkittävä suoritus, mitä eivät kaikki Natomaatkaan läpäisseet, kehaisi kenraali Puranen ja jatkoi, että tässä me opitaan paljon ja oppi on suoraan siirrettävissä kansalliseen puolustukseemme mm. ajankohtaiseen rauhan- ja sodanajan taistelutukikohtasuunnitteluun. Maamme puolustaminen vaatii myös rahaa Uskottavan puolustuskyvyn ylläpitäminen vaatii myös rahaa. – Puolustusvoimille on perinteisesti budjettiin varattu 700 miljoonaa, mutta siitä on nyt säästönä leikattu 200 miljoonaa, mutta käytettävissä oleva 500 miljoonaa on liian vähän, sillä ei pystytä tekemään kaikkia lähiajan materiaalihankintoja, totesi kenraali Puranen ja jatkoi, että parhaillaan eduskunnassa kansanedustaja Kanervan johdolla selvitellään Puolustusvoimien lähivuosien lisärahoitustarvetta, mikä olisi 150 miljoonaa. Päätös määrärahasta pitäisi tehdä seuraavan hallitusohjelman laatimisen yhteydessä, jotta pystyisimme ylläpitämään uskottavan puolustuskykymme, emmekä näivettyisi. Lisärahoitus antaa myös mahdollisuuden tehdä eri aselajien suuret materiaalihankinnat lomittain, etteivät isot rahatarpeet kasautuisi samoille vuosille. Ilmavoimien lähiajan isompiin hankkeisiin kuten Vinka -alkeislentokoulutuskoneiden korvaushankintaan rahoitus on jo olemassa ja se sisältyy budjetissa olevaan 500 miljoonaan, Hornettien korvaushankinta on aikanaan erillinen päätös samoin sen rahoitus. Puolustusvoimien alkeislentokoulutuksen ja siviili-ilmailun vastaavan koulutuksen mahdollista synergiaetua selvitetään, mutta säästökohteeksi siitä ei juuri ole, arvelee kenraali Puranen, koska Ilmavoimien alkeislentokoulutusvaatimukset ovat siviili-ilmailun vastaavaa koulutusta tiukemmat mm. Ilmavoimat edellyttävät uudelta alkeiskoulukoneelta taitolentokelpoisuutta, mitä taas siviilipuolella ei vaadita. Puolustusbudjetin 200 miljoonan säästöleikkaus vei Ilmavoimilta tukikohtien varustamishankkeen odottelemaan parempia aikoja. Jos 150 miljoonan lisärahoitus hyväksytään, niin tukikohtien varustamishankkeet sisältyisivät tähän määrärahaan. Nämä ovat olleet isoja asioita puolustusvoimien uudistushankkeessa etenkin Ilmavoimien osalta. Osa uudistuksista on jo valmiina, mutta työ jatkuu jäljellä olevien hankkeiden parissa vielä vuoteen 2017 saakka. Tehtävinä ovat vielä mm. ilmavalvontajärjestelmän uudistus, missä kaukovalvontatutkiin tehdään elinkaaripäivitys ja Hornettien toisen elinkaa9 ripäivityksen saattaminen loppuun. – Kun nämä on tehty, Suomen ilmavoimat suhteessa turvallisuusympäristöömme ovat paremmassa kunnossa kuin koskaan Ilmavoimien historian aikana, arvioi kenraali Puranen. Hän totesikin, että muissa maissa ihmetelläänkin, kuinka Suomi pystyy pienillä resursseilla ja näin taloudellisesti ylläpitämään suorituskykyiset ilmavoimat. Seuraajalle jää hyvä ”perintö” Eläkkeelle väistyvä kenraali Puranen voi hyvillä mielin jättää ilmavoimat seuraajalleen prikaatikenraali Kim Jäämerelle, jonka tehtävänä on luotsata ilmavoimia tuleville vuosille ja vuosikymmenille. Tehtävä tulee olemaan haastava, mutta tehtäväsiirto sujunee ongelmitta, sillä tuleva komentaja on ollut Ilmavoimien operaatiopäällikkönä keskeisesti mukana suunnittelemassa uudistushankkeita. – Olen kovasti yllättynyt, jos seuraajani tekee suuria muutoksia näihin suunnitelmiin, totesi kenraali Puranen. Hän ounasteli, että kansainvälinen toiminta, verkottuminen, painottuu Jäämeren komentaja-aikana ehkä nykyistä voimakkaammin, Isona tehtävänä uudella komentajalla tulee olemaan käynnistää valmistelu Hornettien korvaamiseksi uudella kalustolla. – Hankinta on välttämätön, sillä me tarvitsemme Suomen ilmatilan hallintaan ja puolustamiseen oman ajanmukaisen kaluston, tätä tehtävää ei puolestamme kukaan muu tee, totesi kenraali Puranen. Päätös tulevasta kalustohankinnasta on iso turvallisuuspoliittinen päätös, mutta ei vielä ajankohtainen. Minkälaiset koneet ne ovatkaan ja kuinka paljon niitä tarvitaan, päätös syntynee valtioneuvostossa ehkä 2019–2022 hallituskaudella. – Ossi Kurki Kuva: Leena Tiainen Kenraalimajuri Lauri Puranen luovutti Ilmavoimien komentajuuden prikaatikenraali Kim Jäämerelle maaliskuun 31. päivänä Tikkakoskella järjestetyssä vaihtotilaisuudessa. Kuva: ilmavoimat 10 Pilven Veikko 1/2014 Ilmavoimien komentaja, kenraalimajuri Lauri Puranen Suomella on uskottava kyky puolustaa ilmatilaansa Ilmavoimilla on Puolustusvoimien päätehtävän toteuttamisessa selvä rooli: Ilmavoimat vastaa Suomen ilmapuolustuksesta. Tässä roolissa Ilmavoimat toimii ennaltaehkäisijänä, mahdollistajana ja ratkaisijana. Puolustusvoimien ensisijainen tavoite on ennaltaehkäistä mahdolliset hyökkäykset maatamme vastaan. Ennalta ehkäisijänä Ilmavoimien merkitys on keskeinen. Ilmavoimillamme on uskottava ja ympäristössämme myös tunnustettu suorituskyky ilmahyökkäystentorjuntaan ja hyökkääjän lyömiseen. Mahdollistajana Ilmavoimien tehtävänä on suojata yhteiskunnan elintärkeitä kohteita ja toimintoja sekä suojata maavoimien ja merivoimien perustaminen ja keskittäminen. Ilmavoimat suojaa myös muiden puolustushaarojen taistelua. Ilmasta maahan kyvyn kehittämisen myötä Ilmavoimille tulee myös kyky vaikuttaa hyökkääjän taistelukykyyn ja näin mahdollistaa omien torjuntaoperaatioiden onnistuminen. Ratkaisijana Ilmavoimat toimii, kun se kykenee ylläpitämään oman alueemme ilmaherruuden ja tuottamaan hyökkääjän ilma-aseelle sellaiset tappiot, että hyökkääjä menettää edellytykset hyökkäyksen jatkamiseen. Nykyisellä kalustolla, toimintatavoilla ja henkilöstömme osaamisella myös tämän haasteellisen tavoitteen saavuttaminen on mahdollista, kunhan ilmavoimaa käytetään ja johdetaan oikein. Ilmavoimien F-18 Hornet -monitoimihävittäjä ilmasta maahan -aseistuksella varustettuna. Oikean siiven ulommassa ripustimessa ohjautuva JDAM-pommi (sininen) ja sisemmässä lisäpolttoainesäiliö. Rungon keskilinjalla LITENING-maalinetsintäsäiliö (tummanharmaa). Vasemman siiven kärjessä AIM-9X -infrapunaohjus. Kuva Puolustusvoimat, Ville Tuokko 11 Suorituskykyä ylläpidetään kehittämällä Ilmavoimien suorituskyky perustuu osaavaan henkilöstöön, oikeisiin toimintatapoihin ja suorituskykyiseen kalustoon. Ilmavoimissa näitä kaikkia pyritään kehittämään tasapainoisesti. Ilmavoimien materiaalinen kehittäminen etenee tällä hetkellä varsin hyvin. Keskivalvontatutkat ovat uusittavana, kaukovalvontatutkiin tehdään keski-iän päivitystä, kuljetuskoneet ja yhteyskoneet on uusittu ja lentokoulutus on turvattu aina vuoteen 2035 asti, kun 26 Hawk-koneeseen tehdään ohjaamopäivitys. Hornet-hävittäjät ovat elinkaarensa puolivälissä, ja nyt aloitetut MLU2 (Mid-Life Update) -päivitykset takaavat ensilinjan hävittäjän suorituskyvyn säilymisen uhkaympäristön vaatimusten mukaisena vuosiin 2025–2030 saakka. Erittäin iso muutos Ilmavoimien tehtäviin tulee, kun Hornetkalustolle kehitetään kyky ilmasta maahan operaatioihin. Tätä kykyä Ilmavoimissa ei ole ollut sitten Pariisin rauhansopimuksen solmimisen. Nyt osana Puolustusvoimien vaikuttamiskyvyn kehittämistä Horneteihin hankitaan kauaskantavia JASSM-ohjuksia ja JSOW-liitopommeja sekä JDAM-täsmäpommeja. Ilmavoimiemme toimintatapoja ja henkilöstön osaamista on kehitetty yhteistoiminnalla muiden suorituskykyisten ilmavoimien kanssa, osallistumalla vaativiin kansainvälisiin ilmataisteluharjoituksiin ja evaluoimalla hävittäjäosasto Naton vaatimusten mukaiseksi sotajoukoksi. Tällä kaikella on kyetty kehittämään Ilmavoimien suoritus kykyä kotimaan puolustustehtäviin sekä samalla osoittamaan omaa osaamistamme ja suorituskykyämme rajojemme ulkopuolelle. Saadut opit siirretään niin oman henkilöstömme kuin Ilmavoimien varusmies- ja reserviläiskoulutukseenkin. Toimintatapojen kehittäminen koskee laajasti koko Ilmavoimien toimintaa: johtamis12 Pilven Veikko 1/2014 ta, lentotoimintaa, tukeutumista, valvontaa ja taistelunjohtamista. Ilmasta maahan vaikuttamiskyvyn tehokas käyttö edellyttää myös uusien toimintatapojen ja prosessien kehittämistä niin Pääesikunnassa ja sen alaisissa laitoksissa, Ilmavoimissa kuin muissa puolustushaaroissakin. Tämän kyvyn tehokas käyttö on siis sitä kuuluisaa ”JOINTtoimintaa” jos mikä. Ilmavoimia on kehitetty vuosikymmenet Ilmavoimien oman henkilöstön määrätietoisella työllä, Puolustusvoimien johdon ohjauksella ja valtion johdon hyväksymien linjausten mukaisesti. Tämän työn tuloksena Ilmavoimat on edellä mainitsemissanitehtävissä nyt suorituskykyisempi kuin koskaan ennen historiansa aikana. Tällä suorituskyvyllä on suuri merkitys kansakuntamme turvallisuudelle. Seuraava iso haaste on 2020-luvun puolivälin paikkeilla eteen tuleva monitoimihävittäjien suorituskyvyn korvaaminen. Uskon valtion johdon ja Puolustusvoimien johdon kykenevän tämänkin haasteen ratkaisemiseen vastuuntuntoisesti ja näin turvaavan oman ilmatilamme puolustamisen. Ilmavoimien motto on: ”Suomella pitää olla uskottava kyky puolustaa ilmatilaansa.” Tähän me kykenemme tänään ja myös tulevaisuudessa. Tätä ei puolestamme kykene kukaan muu tekemään. Puolustusvoimien tehtävä on suojata maatamme sotilaallisilta hyökkäyksiltä, tukea muita viranomaisia ja osallistua kansainväliseen kriisinhallintaan. Ilmavoimien komentaja suhtautuu luottavaisesti tulevaisuuteen. Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Kylkirauta 4/2013 –lehdessä. Pilven Veikko –lehti on saanut luvan julkaista artikkelin sekä Kylkirauta-lehdeltä että Ilmavoimien komentajalta. Eversti evp. Martti Lehto Kybermaailman uhkaympäristö Kybermaailman muutoksen drivereina ovat olleet aika, data, verkko ja äly. Minuutin aikana Instagram-palvelussa jaetaan 216 000 valokuvaa, Amazonissa tehdään kauppaa 83 000 dollarin arvosta, YouTubeen ladataan 72 tuntia videoita ja Google-hakuja tehdään 2 miljoonaa, Facebookissa tapahtuu 1,8 miljoonaa ”tykkäystä”, 204 miljoonaa emailia ja 278 000 twiittiä lähetetään. Yksi esimerkki aikatekijän muutoksesta on Slammerverkkomato, joka lamautti osan internetin verkkoliikenteestä vuonna 2003 saavuttaen 10–15 minuutissa pääosin ne kohteet, joihin hyökkäys oli kohdistettu. Datan määrä on kasvanut eksponentiaalisesti. Googlen toimitusjohtaja on todennut, että ihmiskunnan alkuajoista vuoteen 2003 mennessä informaatiota on luotu 5 exatavua (5 x 1018 datan tallennusyksikköä) ja nyt sama määrä luodaan joka toinen päivä. Esimerkiksi CERN-laboratorion Large Hadron Colliderin 150 miljoonaa sensoria tuottivat 22 petatavua dataa (22x1015) vuonna 2012. Informaatioteknologian käyttö on kasvanut räjähdysmäisesti ja on muodostanut globaalin verkoston. Vuonna 1998 3,6 prosenttia maailman väestöstä käytti internettiä. Nyt käyttäjiä on noin 2,5 miljardia (35 %). Matkapuhelinten käyttäjiä maailmassa on yli 4 miljardia ja lähitulevaisuudessa verkottuneita laitteita on triljoona muodostaen esineiden internetin (Internet of Things). Älykäs kybermaailma v. 2013 myytiin 968 miljoonaa älypuhelinta Lähes 90% autoteollisuuden uusista innovaatioista ilmentyy ohjelmistoissa ja elektroniikassa Maailmassa on kohta 1 biljoona verkottunutta laitetta. 13 Uhat yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja vastaan voivat kohdistua suoraan tai välillisesti kansallisia järjestelmiä ja/tai kansalaisia vastaan maan rajojen sisältä tai ulkoa. Uhkaluokittelu voidaan tehdä monella eri tavalla, mutta yksi käytetyimmistä on tehdä se motiivien perusteella. Tason 1 muodostaa kybervandalismi, johon kuuluvat mm. hakkerointi ja haktivismi Haktivismilla (hacktivism) tarkoitetaan tiekone- ja verkkovälitteisen aktivismin eri muotoja, useimmiten internetissä. Termi koostuu sanoista hakkeri (hacker) ja aktivismi (activism). Toimintamuotoina ovat murtautuminen tietojärjestelmiin ja palvelunestohyökkäykset internetissä. Viimeaikainen Anonymous -hakkeriryhmien toiminta on ollut vaikutuksiltaan aikaisempaa tehokkaampaa. Myös tapaukset Manning ja Snowden voidaan nähdä kyberajan aktivismina. Tason 2 muodostaa kyberrikollisuus Euroopan Yhteisöjen komissio määrittelee kyberrikollisuuden rikoksiksi, "jotka tehdään sähköisiä viestintäverkkoja ja tietojärjestelmiä hyödyntäen tai jotka kohdistuvat mainittuihin verkkoihin ja järjestelmiin". Nykyisin verkkorikollisuus on ammattimaista toimintaa taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi. Rikolliset toimivat harvoin yksin vaan muodostavat kiinteän tai löyhän verkoston. Toiminnassa rikolliset ovat omaksuneet eri rooleja. Ohjelmoija kirjoittaa haittaohjelmia ja myy niitä edelleen bot-verkon ylläpitäjälle. Bot-verkko on virtuaalisesti haltuun otettujen orja-tietokoneiden muodostama verkosto, jonka kautta voidaan levittää viruksia, jakaa roskapostia tai toteuttaa palvelunestohyökkäyksiä. Ylläpitäjä puolestaan myy verkkonsa palveluja roskapostittajalle tai palvelunestohyökkäyksillä yrityksiä uhkaavalle kiristäjälle. Koska kiinnijäämisen riski on vähäinen, verkkorikollisuus on varsin kannattavaa toimintaa. 14 Pilven Veikko 1/2014 Kyberrikollisten hyökkäykset ovat lisääntyneet voimakkaasti viime vuosien aikana. Hyökkäysten määrä on yli kaksinkertaistunut viimeisen kolmen vuoden aikana. Samalla hyökkäysten aiheuttamat taloudelliset menetykset ovat nousseet lähes 40 prosenttia. Kyberrikollisuudesta aiheutuneet taloudelliset tappiot globaalisti ovat nykyisin jopa lähes 400 miljardia dollaria vuodessa. Tason 3 muodostaa kybervakoilu Kybervakoilu voidaan määritellä toimiksi, joilla hankitaan salaisia tietoja yksityisiltä ihmisiltä, kilpailijoilta, ryhmiltä, hallituksilta ja vastustajilta poliittisen, sotilaallisen tai taloudellisen edun saavuttamiseksi käyttäen laittomia menetelmiä internetissä, verkoissa, ohjelmistoissa tai tietokoneissa. Kybervakoilua käydään koko ajan. Eri maiden tiedusteluorganisaatiot pyrkivät tunkeutumaan tärkeisiin kohteisiin hankkiakseen tarvitsemaansa strategisen tason tietoa. Snowdenin paljastukset NSA:n ja muiden valtiollisten toimijoiden toiminnasta osoittavat kybervakoilun olevan normaalia tiedusteluorganisaatioiden arkipäivää, jota varten alan suurvallat ovat kehittäneet erilaisia vakoilujärjestelmiä. Tason 4 muodostaa kyberterrorismi Kyberterrorismissa tietoverkkoja käytetään hyökkäyksiin kriittisiä informaatiojärjestelmiä kohtaan ja niiden kontrollointiin. Hyökkäysten tavoitteena on tuottaa vahinkoa ja levittää pelkoa ihmisten keskuuteen sekä painostaa poliittista johtoa taipumaan terroristien vaatimuksiin. Kyberterroristi näkee tiedon, tietoliikenteen ja kriittisen infrastruktuurin kohteina, joihin hyökkäämällä voidaan tuottaa pelkoa ja terroria tai kyberterrorioperaatio voi toimia voiman lisääjänä (force multiplier) yhdessä muiden hyökkäysmuotojen kanssa. Tason 5 muodostaa kybersodankäynti Kybersodankäynti muodostuu kolmesta kokonaisuudesta: Strateginen kybersodankäynti, taktis-operatiivinen kybersodankäynti ja kybersodankäynti sotaa alemmissa kriiseissä. Kybersodankäynti-käsitteelle ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää ja sitä käytetään hyvinkin laajasti kuvaamaan valtiollisten toimijoiden operaatioita kybermaailmassa. Kybersodankäynti edellyttää valtioiden välistä sotatilaa, jossa kyberoperaatiot ovat osa muita sotilaallisia operaatioita. Esimerkkinä tällaisesta voidaan pitää Venäjän ja Georgian välistä sotaa elokuussa 2008. Tutkijat yhtyvät käsitykseen siitä, että kybersodankäynnin määrittelyn tulisi perustua sodan tavoitteisiin ja motiiveihin eikä niinkään kyberoperaatioiden muotoihin. Heidän mielestään sota on aina muodoltaan laaja-alainen käsittäen kaikki sodankäynnin muodot, jolloin kybersodankäynti on yksi sodankäynnin muoto, jota käytetään perinteisen aseellisen vaikuttamisen rinnalla. Kybersodankäynti voidaan tulkita nykymuodossaan sisältävän sekä informaatiosodankäynnin että elektronisen sodankäynnin ja muodostavan verkostokeskeisen sodankäynnin mukaisen toimintatapamallin. Kyberajattelun myötä on haluttu tuoda informaatioympäristön keskiössä olevan informaation rinnalle kyberavaruuden rakenteet eli kriittinen infrastruktuuri. Yhteiskunnan kaikki elintärkeät toiminnat ovat enemmän tai vähemmän verkottuneita ja siksi yhteiskunnan elintärkeiden verkottuneiden toimintojen suojaamisesta on tullut entistä tärkeämpää. Keväällä 2007 Viroon kohdistui verkkohyökkäysten sarja, jonka kohteina olivat kolmen viikon ajan mm. valtiojohto, poliisi, pankkilaitos, media ja yritysmaailma. Venäjän ja Georgian välinen sota elokuussa 2008 oli Georgian asevoimien ja Etelä-Ossetian armeijan sekä Venäjän federaation joukkojen välillä käyty sota. Tässä lyhyessä sodassa käytettiin kybersotatoimia osana perinteisiä aseellisia operaatioita. Ero kyberrikollisen, kybertaistelijan ja kyberterroristin välillä on motivaatio. Kyberrikollinen tavoittelee taloudellista hyötyä, kybertaistelija toimii sotilaallisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja kyberterroristi omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Motivaatio ja tavoitteet erottelevat nämä ryhmät toisistaan. Jokainen voi omalla kohdallaan pienentää kyberuhkien vaikutusta, kun muistat seuraavat 10 ohjetta: 1. Kaikki nettiin laitettu on siellä ikuisesti 2. Kaikki salaus ja rajoitusasetukset ovat murrettavissa – käytä kuitenkin hyvää salasanaa 3. Hoida raha-asioitasi vain oman tutun pankkisi kanssa 4. Älä ole yhteydessä tuntemattomiin netissä 5. Tapaaminen nettikeskustelun perusteella on aina riski 6. Älä avaa epäilyttäviä posteja, erityisesti liitetiedostoja 7. USB-tikut ovat suurin yksittäinen riskitekijä – älä laita USB-tikkua vieraisiin koneisiin 8. Toteuta toimiva varmuuskopiointijärjestely 9. Se mikä netissä tuntuu tosi upealta, on erittäin todennäköisesti huijausta 10. Kaikessa nettityöskentelyssä tarvitaan tervettä epäluuloa Kirjoittaja on sotatieteen tohtori, eversti evp. Martti Lehto ja toimii kyberturvallisuuden tutkijana Jyväskylän yliopiston Tietotekniikan laitoksella. 15 96. vuosipäivän juhlatilaisuus 7.3.2014 Ilmavoimat palkitsi ansioitunutta henkilöstöä Ilmavoimien virallinen vuosipäivä on 6. maaliskuuta. Ilmavoimat vastaanotti kyseisenä päivänä vuonna 1918 ensimmäisen lentokoneensa ruotsalaisen kreivi von Rosenin lahjoittamana. 96-vuotiaat Suomen Ilmavoimat kuuluu maailman vanhimpiin. Kersantti Antti Hatara sai lentoturvallisuuspalkinnon ja Karhumäki-kiertopalkinnon tutkimustyöstä saivat kapteeni Jaakko Salomäki ja kapteeni Henri Lagerstedt Satakunnan Lennostosta. Vuosipäivän yhteydessä Ilmavoimat palkitsi ansioituneita henkilöitä ja yksiköitä perinteisillä kiertävillä muistopalkinnoilla sekä Ilmavoimien Kotka-levykkeillä. Lentäjäritarin maljalla palkittiin Lentosotakoulu. Mannerheim-ristin ritarien Ilmavoimille luovuttama kiertopalkinto annetaan vuosittain Ilmavoimien joukkoosastolle, jonka lentävä henkilöstö kerää eniten pisteitä eri lajeissa järjestettävissä kilpailuissa. Ansioituneelle sotilaslentäjälle myönnettävän Maaherran maljan sai everstiluutnantti Henrik Elo Karjalan Lennostosta. Kapteeni Seppo Laakso Lentosotakoulusta palkittiin lentoteknisen alan henkilöstölle myönnettävällä Sud Aviation -maljalla ja kapteeni Juha Tervo Lapin Lennostosta Viesti- ja tutka-alan henkilöstölle myönnettävällä O.F.E.M.A. -maljalla. Ilmavoimien toimintaa tukevissa tehtävissä palvelevalle henkilöstölle myönnettävällä ITT-maljalla palkittiin KTM Tapio Fränti Ilmavoimien Materiaalilaitokselta 16 Pilven Veikko 1/2014 sekä lentoturvallisuutta edistävän teon johdosta myönnettävällä Paavo Janhusen muistopalkinnolla kersantti Antti Hatara Satakunnan Lennostosta. Liikunta-alan tunnustuspalkintona jaettavalla Finnair-maljalla muistettin kapteeni Mikko Viirretiä Ilmavoimien Esikunnasta. Ilmavoimien kannalta merkittävää tutkimustyötä tekeville myönnettävän Karhumäki-kiertopalkinnon sai tänä vuonna kapteeni Jaakko Salomäki ja kapteeni Henri Lagerstedt Satakunnan Lennostosta. Kotka-levykkeen sai everstiluutnantti (evp) Matti Soini. Ilmavoimien levyke myönnettiin luutnantti (evp) Lauri Piiroselle, ylivääpeli Jani Lindille Karjalan Lennostosta ja kersantti Markus Kinnuselle Karjalan Lennostosta. Lisäksi vuosipäivän tilaisuuden yhteydessä myönnettiin kunniatohtori Raimo Sailakselle ja eversti Martti Karille Suomen Lentomerkki Tähystäjälle. Everstiluutnantti Henrik Elo, kapteeni Seppo Laakso, kapteeni Juha Tervo ja kapteeni Mikko Viirret ovat vastaanottaneet palkintonsa. Everstiluutnantti Matti Soini sai Ilmavoimien Kotka -levykkeen ansioistaan maanpuolustustyössä. Lentosotakoulun johtaja eversti Jukka Ahlberg ja kapteeni Henrik Väre vastaanottivat Lentäjäritarien maljan. Kuvat: Ilmavoimat / Eila Pihlaja Luutnantti (evp) Lauri Piironen ja ylivääpeli Jani Lind saivat Ilmavoimien levykkeen. 17 Luutnantti Reino Peterzens (vas.) ja kapteeni Risto Kavanne (Kuva Tuulikki Weckström). Aisti-ilmavalvonta ja Helsingin ilmapuolustus 1941 – 1945 Osa II (osa I julkaistiin Pilven Veikossa 2/2013) Uusi ilmavalvontataso Suomenlinnan ivak:ssa puhelinkeskus ohjasi puhelut vastaanottokoppeihin, ja tasolla voitiin kuunnella vain kahta viestiä samanaikaisesti. Kuunneltava linja valittiin valintalaitteella. Kopissa päivystävä ilmavalvontalotta (iv.) kirjoitti viestin viestilipulle, joka toimitettiin merkitsemistä varten tasolle. Tasopäälliköllä oli mahdollisuus kuunnella puheluja tasolla. Keskusta kuormitti lisäksi Uudenmaan Rannikkoprikaatin viestiliikenne. Ilmavoimien esikunnassa viestiteknillisen toimiston päällikkö majuri Honkasalo antoi heinäkuussa 1942 puhelininsinööri luutnantti Karin tehtäväksi laatia uuden ta18 Pilven Veikko 1/2014 sopöydän vaatimukset 15. 8. mennessä. Tason valmistumisajaksi Viestipataljoona 10:n (VP 10) ins.kapteeni Hellner arvioi 3 viikkoa. VP 10 oli Päämajan ja kenttäarmeijan selusta-alueen viestiyhteyksistä huolehtiva organisaatio. 22.8. Hellner ilmoitti, että ilmavoimien viestikomentajan lähettämän luonnoksen mukaista ilmavalvontakeskustasoa (ivak) ei voi rakentaa. Pöydän vaatimuksista käytiin 30.–31.8.neuvotteluja, joiden perusteella laadittiin uusi luonnos ja 3.9. sovittiin, että tason kattavan lasin vahvuus on 8 mm ja tason mitat 1200 x 1500 mm. Ilmavoimien esikunnasta lähetettiin muutospiirros VP 10:lle 7. 9. Seuraavien kuukausien aikana esitettiin vielä useita lisäyksiä ja muutoksia Piirros Helsingin uusi Ivak, järjestelyt 1.3.1944 suunnitelmiin. Joulukuun puoliväliin tultaessa osoittautui, että valmisteilla olleeseen ilmavalvontatasoon oli vielä tehtävä muutoksia, jotka viivyttävät sen valmistumista. Torjuntakeskuksen ja ivak:n tilojen vastaanottotarkastuksessa 27.5.1943 majuri Honkasalo ym. hyväksyivät luolassa tehdyt rakennustyöt ja tarkastivat torjuntakeskuksen sekä ivak:n asennustyöt ja keskeneräiset viestiteknilliset rakennussuunnitelmat. Todettiin, että torjuntakeskus tulee valmiiksi kesäkuun alkupuolella ja ivak kesäkuun lopussa. Loppujen lopuksi Helsingin uusi torjuntakeskus otettiin käyttöön 10.6.1943. Siirtyminen tapahtui virheettömästi, kun kaikki linjat oli kytketty valmiiksi ennen yliheittoa. 1.7.1943 VP 10 ilmoitti, että Helsingin uusi ivak voidaan teknillisistä syistä ottaa käyttöön vasta 10.7. paikkeilla. 19.7. ins. kapteeni Hellner raportoi, että ivak:n laitteissa oli vielä joitakin vääriä kytkentöjä, mutta ne voidaan korjata 22.7. mennessä. Vihdoin 9.8. Helsingin ivak oli asennusten puolesta valmis ja kokeiltu. Se kytkettiin käyttöön 21.8.1943 klo 08.00–09.00. Uuden ivak:n vaikutukset toimintaan Uuden tason ansiosta ilmavalvonta tehostui, se muuttui varmemmaksi ja tietojen jakaminen tarvitsijoille nopeutui. Puhelimien yhteiskytkennässä olivat mukana kaikki alueen tärkeät kohteet ja naapuri ilmavalvontakeskukset Kotkaa, Turkua ja Ahvenanmaata myöten. Uuden valvontatason ohella ilmavalvontakeskuksessa otettiin käyttöön myös Raija-tasot radioluotainhavaintojen merkitsemistä varten. Kantakaupunkiin siirryttyä viestiyhteydet paranivat, mikä paransi hävittäjäyhteistoimintaa. Sitä tehosti myös tiiviimpi henkilökohtainen kosketus ja laivueen yhteysupseerin käynti ilmavalvontakeskuksessa. Ilmavoimien esikunnasta puhelininsinööri luutnantti Kari, torjuntakeskuksesta kaptee19 Helsingin torjuntaan Jatkosodan aikana Hyvinkäältä ja Malmilta osallistuneet lentoyksiköt Pvm Koneet, radiot Lentoyksikkö, tukikohta Toiminta, pudotukset, huomautukset 25.–30. 6.41 17 36 FR, radio P-12 vanha – LLv 32 Hyvinkää Oli vain kaksi lentuetta. Ei maaradioita. 2 pudotusta 1.7.–1.9.41 16 FR, radio P-12–17 vanha 2. /LLv 30 Hyvinkää 14.7.41 johtaminen radiolla alkoi, kun uudet P-12–17 koneisiin. AB-aseman siirto Malmille. 15 pudotusta 7.11.41–8.1.42 6 BW, radio: RCA, hyvät radioyhteydet 1./ LeLv 24 Malmi Osasro "Pää" Ilmavoimien komentajan johdossa. Ei pudotuksia 16.12.41–18.3.43 4 (5) FA G 50, aluksi pelkkä vastaanotin ARC-1, v. 1942 alussa tilalle TR 9 B radiot Ltue/LLv 26, Malmi 1. ja 2. Ltue vuorotteli tehtävässä, yhteiset koneet. 23.4.42 konetilanne parani, perustettiin 3.ltue. 2 pudotusta 13.3.–1.6.43 Me Bf 109 G-2, radio: FuG 7 a 1./ LeLv 34 Malmi Helsingin ja läntisen Suomenlahden suojaksi. 17 pudotusta 1.6.–19.8.43 Me Bf 109 G-2, radio: FuG 7 a 3./LeLv 34 Malmi 81 torjuntalentoa,5 pudotusta 19.8.43–6.3.44 Me Bf 109 G-2, radio: FuG 7 a 2./LeLv 34 Malmi Häv.torjunta ja tiedustelu merialueella. 6 pudotusta 6.3.- 4.9.44 Me 109 G 2. 26.3. G 2> G 6 radiot: FuG 16 Z (ZY) 2./HLeLv 30 Malmi 2./LeLv 34 alistettiin HLe.Lv. 30/ LeR 5:lle. Luovutti 4.4.44 G 2 tyypin Me Bf 109 G 6 I/JG 302, Malmi 13.2.–15.5.44 MT:t HLe.Lv. 24:lle, ja sai 109 G 6 (5 konetta), 3 pudotusta nit Pesonen ja Lahtela sekä ilmavalvontakeskuksen päällikkö luutnantti Kavanne tutkivat syyskuun alussa ivakissa ja torjuntakeskuksessa, mitä vaatimuksia hävittäjien ohjaamisyhteyksien tuli täyttää Helsingin puolustuksessa. He tulivat tulokseen, että alkuvaiheessa riittää oleva järjestely, jossa lentoyhteysupseerilla on paikka torjuntatason ääressä, jolloin hän voi • seurata ivakin antamia tietoja Suomenlahdella tapahtuvista lennoista, • torjuntatasolla seurata kuulosuuntimien antamia ilmoituksia sekä • yhteistoiminnassa torjuntapäällikön kanssa sopia hävittäjien lennoista torjuntapiirissä. 20 Pilven Veikko 1/2014 ”Einsatzkommando Helsinki”, yötoimintahävittäjät. Pudotukset? Ilmavalvonta-aluekeskuksen yhteistoiminta hävittäjien kanssa Jatkosodan aikana Helsingin ilmapuolustukseen osallistuivat taulukossa luetellut lentoyksiköt. Ivak 30:lla (Ivak 139 toukokuusta 1942 alkaen) oli yhteys Malmin kentällä kulloinkin olevaan hävittäjäosastoon ja myös saksalaiseen lento-osastoon sekä Malmin siviililennonjohtoon. Malmilla kulloinkin oleva lento-osasto piti radioyhteyttä hävittäjiin. Luutnantti Liewendahl antamassa ilmahälytystä Helsinkiin. Nappia painaen ja kammesta veivaten homma hoitui. ”Laatikko” sijaitsi ivakin iv.tasohuoneessa. Ilmavaroitukset ja ”hiljaiset hälytykset” annettiin ao. kohteille puhelimitse. Kuva Tuulikki Weckström LLv 32 (Fokker D XXI) perustettiin kaksilentueisena Siikakankaalla ja siirtyi 25.6.1941 Hyvinkäälle. Liikekannallepanossa laivueen tehtävänä oli Helsingin ja sieltä pohjoiseen olevan rautatien suojaus. Laivueen 3. Ltue perustettiin 28.6. Laivueelle alistettiin 1.7. Hurricane-Ltue LLv 30:sta, minkä jälkeen laivue siirtyi Hyvinkäältä Uttiin suojaamaan Kouvolaa ja Kymenlaaksoa. LLv 30 (FR ja HC) Laivueen esikunta ja 2.Ltue (FR) siirtyivät 3.7.1941 Hyvinkäälle toimiakseen Helsingin, Lahden ja Riihimäen seutujen suojaamiseksi. Työkenttänä oli Malmi. Siellä päivystys tapahtui 2 – 4 koneella. (3.Ltue toimi Porista Turun suojaamiseksi.) Kun laivue siirtyi Porista Hyvinkäälle, se toi mukanaan AB-aseman, joka oli 4.7. toimintavalmiina. Toimintakelpoisia hävittäjiä oli 16 kpl, mutta aluksi laivue sai vain kahteen FRw-koneeseen TR 9-D lentokoneradiot. Koneet joutuivat viikon verran odottamaan P-12–17 lentokoneradioita. 14.7. alkaen voitiin Hyvinkäältä johtaa hävittäjiä radiolla. Radion kantama maa-asemalta hävittäjiin oli n. 100 km ja päinvastaisessa yhteyssuunnassa n. 40 km. Heinäkuun puoliväliin mennessä laivue sai toimintakuntoon seitsemän lentokoneradiota. Vihollisen lentotoiminta Suomenlahdella oli vilkasta ja hävittäjien johtaminen onnistui yleensä hyvin. Sitä haittasi maa-aseman ajoittainen vikaantuminen. Johtamisen tehostamiseksi 10.8. siirrettiin Hyvinkäältä maa-asema Malmille. Laivueen radiotoiminta oli menestyksellistä aina Uttiin siirtymiseen saakka. 1.9.1941 laivueen uudeksi tehtäväksi määrättiin aluesuojaus (Kouvola - Kotka - Viipuri - Ylä-Vuoksi) ja osalla voimasta Helsingin suojaus. Esikunta ja 2.ltue siirtyivät Uttiin. Päivystys Malmilla lopetettiin. 21 Le.Lv. 26. Kolmesta Fiat-lentueesta muodostunut laivue toimi jatkosodan alussa KarA:n hyväksi. Rintaman vakiinnuttua laivue siirtyi syyskuussa Immolaan. Joulukuun alussa LeLv 26 sai rykmentin käskyn siirtää ensi tilassa lentue Malmille vapauttamaan siellä olevat BW-koneet (Os. Pää) toisiin tehtäviin. 1. Lentue siirtyi Malmille ja sai 15.12. käyttöönsä 2. Lentueen FA-koneet (5), joista huonossa säässä ja harhailtuaan neljä pääsi Malmille 16.12. yhden FA:n tehdessä pakkolaskun Högsåran jäälle, mihin kone upposi. Laivueen huonosta konetilanteesta johtuen lentueet vuorottelivat tehtäväsää yhteisin konein. Fiat-koneita oli kerrallaan lentokuntoisena alle kymmenen, mikä rajoitti lentotoimintaa huomattavasti. Konetilanne parani 23.4.1942 ja lakkautettuna ollut 3.ltue voitiin perusta uudestaan. Kesäkuun alkupuolella 1942 kaikkiin koneisiin saatiin asennettua TR 9 B -radiot ja laivueen radiotoiminnassa alkoi aivan uusi vaihe. Le.Lv. 26:n radioasema ”Harju” oli 19.12.1941 alkaen Munkkiniemessä pitäen yhteyttä laivueen koneitten, Le.R 3 esikunnan ja toisten laivueitten kanssa. Ilmavalvontaviestit se sai Malmin lennonjohdon kautta. Ajan mittaan katsottiin käytännöllisemmäksi siirtää radioasema Malmin lentokentälle. Eteen työnnetty ohjausasema lentueilla oli käytettävissä vasta helmikuun puolivälistä lähtien, kun laivueen toinen maa-asema (”Luoto”) siirtyi Bästön saarelle Loviisan edustalla. Se toimi siellä huhtikuun alkupuolelle saakka, jolloin siirrettiin Suursaareen hälytysasemaksi. Tätä vaihetta jatkui kesäkuun alkuun saakka, jolloin ”Luoto” palasi takaisin Kannakselle. HLe.Lv.34 perustettiin uudelleen tammikuussa 1943 (oli lakkautettuna 26.6.41 lähtien Pernaa s. 217). Laivueen ohjaajat lensivät 13.3.43 uudet MT-koneet (16) Saksasta Malmille, jonne jäi 6 konetta (2.Ltue) ja muut lensivät Uttiin. Laivue sai tehtäväksi lentueella Malmilta toimien suojata Helsinkiä ja Utista toimien suojata Kouvola-Kotka aluetta. HLe.Lv.30 (FR) alistettiin 16.11.42 Le.R 5:lle. Laivueelle alistettiin MT-koneineen ja ohjaajineen 6.3.44 HLe.Lv. 34:n 2.Ltue, joka 20.3. luovutti FR-koneensa tehtaalle peruskorjaukseen ja lakkautettiin konepuutteen takia. Kun laivue sai uusia MT109 G 6 -tyyppisiä koneita 26.3.44 2.Ltue aloitti toiminnan Malmilla. I/JG302. Lentue oli erikoistunut ns. ”Wilde Sau”-toimintaan eli tavallisten päivähävittäjien käyttämiseen yötoiminnassa. Osaston vahvuus oli 12 lentäjää ja noin 40 muuta henkilöä ja sen kalustona oli Messerschmitt 109 G-6 -päivähävittäjiä. Lento-osasto tuli Suomeen 6.– 7. 2. pommitusten seurauksena avustamaan yötorjunnassa. 22 Pilven Veikko 1/2014 Helsingin vanha paloasema Korkeavuorenkadulla. Kartassa Korkeavuorenkatu – Erottaja luolan viitteellinen sijainti. Helsingin torjuntaa johtava it.rykmentin torjuntakeskus, aisti-ilmavalvonnan ilmavalvontakeskus ja väestön suojelua johtava ilmasuojelukeskus sijaitsivat luolassa paloaseman rakennuksen alla. 23 Päivä- ja yötorjunnan ohjeet komentopaikalle Hävittäjälentolaivue 26:lla oli lentoyksiköistä pisimpään vastuu Helsingin ilmapuolustuksesta. Sen 1. ja 2. lentue vuorottelivat tehtävässä vuoden ja kolmen kuukauden ajan. Joulukuussa 1942 päivystysvuorossa oli 2. lentue päällikkönään kapteeni Ensio Kivinen. Kirjallisessa lentueen käskyssä 16.12. Kivinen antoi seikkaperäiset ohjeet komentopaikan päivystäjälle päivä- ja yötoimintaa varten sekä ohjaajille torjuntalennon suoritusta varteen (Carl-Erik Bruunin jäämistön papereista puhtaaksikirjoittanut Göran Bruun). Päivätorjunta suoritettiin etupäässä FA-koneilla ja yötoiminta HC-koneilla. Yleisiin ohjeisiin kuului määräys pitää jokaisella lennolla radio kuuntelulla. Komentopaikka johtaa lentoja ja antaa tarvittavat ohjeet tukikohdasta nousua tai laskua varten. • Päivätoiminnassa komentopaikan päivystäjän on varmistuttava siitä, että puhelinyhteydet ovat kunnossa ivak:een, torjuntakeskukseen, hälytystelttaan ja päivystyshuoneeseen ja myös, että koneitten radiot on koekuunneltu aamulla. • Komentopaikan päivystäjä toimii puhelinpäivystäjänä, joka vastaanottaa ivakin antamat viestit, hälyttää tarpeelliset henkilöt ja johtaa lentueen hälytystoimintaa sekä antaa radiosähköttäjälle käskyt ohjata koneet vihollisen todennäköiselle tuloreitille. • Komentopaikan päivystäjä johtaa lentueen torjuntaa erikoisohjeitten mukaisesti ja valvoo tehtävien suoritusta. Apunaan torjuntahälytysten aikana hänellä on päivystävä radiosähköttäjä. Radio-ohjailu tapahtuu lyhennyscoodea käyttäen. • ”Ensimmäisessä hälytystilassa on aina 2 konetta. Muut ovat kuitenkin valmiina lähtemään tarpeen vaatiessa ja PE-koneen tullessa lähetetään kaikki koneet ilmaan. Yksinäisen viholliskoneen tullessa Suur24 Pilven Veikko 1/2014 saaren - Kotkan linjalle, lähetetään koneet ilmaan. Tehtävä on toistaiseksi lentää paikkaan A, joka on Söderskärin seutu ja otettava 6000 m korkeus, koska paikka ja korkeus on todennäköinen viholliskoneen tulosuunta, jota se on jatkuvasti noudattanut.” • ”Koneet lähtevät niin nopeasti kuin vain pääsevät ja nousevat yksitellen ja suorittavat tehtävät myös tämänmukaisesti. Tällöin saadaan koneita eri korkeuksille ja ne voivat paremmin haravoida suurempaa aluetta, kuin jos ne lentävät partiossa, joka on hitaampi lentotapa. Koneille annetaan jatkuvasti tietoja vihollisen esiintymisestä ja pyritään ohjaamaan koneet viholliskoneitten kulkureiteille. Sikäli kun iv:n näköyhteys voi ilmoittaa vihollis- ja omakoneen paikan, annetaan tästä jatkuvasti koneille tietoja. Jos viholliskoneen suunta muuttuu alkuperäisestä Söderskärin paikasta, annetaan siitä heti tieto ja koneet lentävät sen mukaisesti uudelle paikalle.” • ”Koneet eivät saa missään tapauksessa ylittää torjuntapiirin rajaa, vaan on niitten pysyttävä etsinnän aikana sen ulkopuolella. Jos omakone on havainnut viholliskoneen, ilmoittaa se siitä sekä maahan että toisille koneille ja tällöin saa se seurata viholliskonetta torjuntapiirin sisäpuolella, jos on tulitusetäisyydellä. Muussa tapauksessa on pysyttävä ulkopuolella ja hyökättävä vihollisen kimppuun sen poistuessaan kohteelta. Jos it. ampuu omia koneita, on siitä ilmoitettava radiolla ja ammuttava omakonetunnus.” • Partioidessaan koneet lentävät etelä-pohjoissuuntaan, jotta iv. kykenee erottamaan ne viholliskoneen suunnasta. Poistuessaan torjuntapaikalta, on koneitten laskeuduttava ja lennettävä rannikolle Östersundomin lahden kohdalta mantereelle n. 1000 m korkeudessa. • Yötoimintaan koneitten lähtö tapahtuu torjuntakeskuksen luvalla. Lähtö suoritetaan valonheittimien valaistessa ja noustaan Puistolan asemalle, josta lennetään radan suunnassa Eestiluodon suuntaan. (n. 145°). Heti lähdön jälkeen on pyydettävä Ivakista: "Otto 4283/5 min. ajan vilkkumerkkejä", jolloin Eestiluoto vilkuttaa ja kone tietää ottaa oikean suunnan ja paikantaa heti toimintapaikan, joka on tästä n. 5 km kaakkoon. Kone partioi tässä pohjois-eteläsuunnassa (ellei erikoisesti muuten käsketä), jolloin kuulosuuntimet voivat erottaa oman koneen viholliskoneista koneen liikesuunnan perusteella. Lentokorkeus on tehtävän mukaan 3000 - 4000 metriä, ellei tarkempaa lentokorkeutta ilmoiteta. • Koneen tarvitessa myöhemmin paikantamistaan varten Eestiluodosta tai kentältä tunnistusvaloja, niitä pyydetään radiolla tai ampumalla omakonetunnus. Omakonetunnus on annettava it:n sitä pyytäessä tai koneen saadessa it.tulta. Omakonetunnus on myös ammuttava koneen saapuessa mantereelle toiminta-alueeltaan, joka on Söderskär. Sisääntulokohta on Östersundomin lahti ja on lennettävä siitä suoraan pohjoiseen. Mantereen rajalla tai aikaisemminkin on sytytettävä purjehdusvalot ja pidettävä ne päällä laskun loppuun saakka. Kone ei saa lentää sulkualuetta kauemmaksi, paitsi ollessaan viholliskoneen kimpussa. Tällöin kone ilmoittaa "Hyökkään" ja ampuu sarjan kk:lla. It. saa kuitenkin ampua sulun tarpeeksi eteen pommikoneen häiritsemiseksi. Liian lähelle sulkualuetta tulleen koneen on poistuttava parhaimmalla katsomallaan tavallaan ja annettava omakonetunnuksia. Paluu tapahtuu Östersundomin lahden kautta korkeutta menettäen. Radioyhteyden katketessa, koneen on annettava useasti omakonetunnuksia tai sytytettävä purjehdusvaloja silloin tällöin. Käsky sisälsi lyhyet ohjeet myös päivystävälle ohjaajalle, mekaanikolle, puhelinpäivystäjälle, asealiupseerille, radiomekaanikolle, poltto- ja voiteluvarastonhoitajalle, hälytyskoneen ohjaajalle sekä koneen teknilliselle hälytyshenkilöstölle. Hävittäjälentolaivue 34 lennonjohdon päivystäjän ohjeet v. 1943 olivat väljähköt: Lennonjohdon päivystäjänä toimii joku laivueen ohjaajista ja hänen apunaan on yksi alipäällystöön tai miehistöön kuuluva henkilö. Lentojohdon tehtävänä on ottaa vastaan omakoneviestit ja kirjata ne sekä ilmoittaa ivak:lle tukikohdasta startanneet koneet ja kirjata myös ne. Päivystäjä ottaa vastaan sääennustukset ja säätiedot, jotka kirjaa sekä tiedot viholliskoneiden lennoista ja ilmoittaa nämä tiedot hälytyspartion päällikölle. a) Myöhemmin annettavien määräysten mukaan päivystäjä ilmoittaa ilmassa oleville koneille radiolla tiedot viholliskoneista. Lisäksi annettiin ohjeet toimenpiteistä pakkolasku- ja lento-onnettomuustilanteita varten. Lopuksi luvattiin: ”Toiminnan päästessä vauhtiin annetaan tarpeen vaatiessa lisäohjeet lennonjohdolle” Ilmavoimien esikunnassa pidettiin 24.2.1943 hävittäjien yötoimintaa koskeva neuvottelu, jossa mm. päätettiin, että Helsingin ivak:lle hankitaan ensitilassa radioasema yhteydenpitoa varten hävittäjiin. Radio saatiin jo 26.2. Ohjeena oli, että ilman molemminpuolista yhteyttä yöhävittäjät eivät saa nousta. Kokemuksen lisääntyessä ilmavalvonnan yhteistoiminta hävittäjien kanssa tehostui. Ilmavalvonnan ansioksi luettiin ilmavoitto 24.3.1943, kun hävittäjämme pudotti Suomenlahdella Helsinkiä kohti lähestyvän PE-2:n. Helsingin ilmapuolustuksesta 1941–1944 vastanneet lentoyksiköt pudottivat kaikkiaan 45–50 viholliskonetta. Pudotukset tapahtuivat pääasiassa Suomenlahdella ja pudotettujen joukossa oli useita lentoveneitä. Hävittäjien ohjauksen helpottamiseksi ivak:n ja torjuntakeskuksen käyttöön laadittiin ilmavalvonnan aloitteesta erillinen ruutukartta Helsingin välittömästä läheisyydestä. Tehostua) (Le.Lv. 34 Vuoden 1943 toimintakertomuksen liite no 3. http://www.kuittinen.org/2012/05/22/ ohjeet-le-lv-34n-lennonjohtoa-varten/). 25 7. Ilmavalvontakomppanian ryhmitys kesäkuussa 1944. neen ilmavalvonnan ja nopeampien hävittäjien ansiosta vihollisen yllätyslennot vähenivät ja sille aiheutettiin tappioita. Helmikuun puolivälissä 1944 ilmavalvontakeskus sai suoran yhteyden Malmilta toimiviin saksalaisiin yöhävittäjiin. Molemmilla Raijoilla oli suorat puhelinyhteydet ja myöhemmin myös varmentavat radioyhteydet Malmilla olevaan lentoyksikköön. Sittemmin yhteydet todettiin tarpeettomiksi, sillä lentoyksiköt eivät voineet käyttää radioluotaimen mittaustuloksia sellaisenaan, vaan ne oli ivak:ssa muutettava ohjaajien ymmärrettäviksi. Malmilla päivystävillä lentoyksiköillä ei 26 Pilven Veikko 1/2014 yleensä ollut eteen työnnettyä ohjausasemaa käytössä. Hävittäjätorjunnan tehostamiseksi Le.Lv 34:lle järjestettiin poikkeuksena ohjausradioasema Kurgolovon iv.aseman yhteyteen 18.9.1943. Se asettui saksalaisten ohjausaseman kanssa samaan paikkaan. Venäläisten lentotoiminta Suomen suunnassa oli kuitenkin tuohon aikaan vähäistä, minkä johdosta ohjausasema viipyi Kurgolovossa vain marraskuun alkuun saakka. Ivak:n ja Helsinkiä suojaavien hävittäjien kesken esiintyi ajoittain ristiriitaa sen johdosta, kun hävittäjät laiminlöivät omakoneilmoitusten tekemisen. Se johti turhiin hälytyksiin. Suomalaiset ilmavalvonta-asemat Viron rannikolla v. 1942–1944. Asemat viestittivät havainnot Helsingin ja Kotkan ivak:lle. Malmilta 2./Le.Lv 26:n päällikkö vieritti turhat hälytykset ilmavalvonnan heikkouden syyksi. ”Oliko kone oma vai vihollinen? Epävarmoissa tapauksissa oli pakko antaa hälytys.” Lentueen päällikön mukaan ”Epävarmuus johtuu ennen muuta liian harvasta asemaverkosta. Koneitten lentoa ei voitu seurata jatkuvasti ja valvontatasolle jäi aukkoja. Myös huono tyyppituntemus vaikutti koneitten tunnistamiseen, samoin säätila ja valoisuus sekä käytetty lentokorkeus. ”Tyyppituntemuksessa esiintyi puutteita kautta ilmavalvonnan. Osasyitä olivat vaillinainen koulutus, kuvastojen puute sekä iv.lottien vaihtuvuus". Kesäkuussa 1943 LeR 3 komentajan everstiluutnantti Magnussonin käydessä ivak:ssa selvitettiin esiintyneitä kahnauksia ja sovittiin yhteistoiminnan tärkeistä yksityiskohdista. Helsingin torjunnan selkiyttämiseksi ja tehostamiseksi 7.Iv.K järjesti heinäkuussa 1943 neuvottelun Helsingin torjuntakeskuksen ja hävittäjälaivueen edustajien kanssa. Tilaisuuteen osallistuivat myös Ilmavoimien esikunnan viestiosaston ja Ilmavalvontapataljoona 1:n edustajat. Toiminta ilmavalvontakeskuksessa Helsingin toisen suurpommituksen jälkeen 19.2.1944 Iv.P 1:n komentaja julkaisi toimintaohjeen, jolla määriteltiin ilmavalvonnan johtamisperiaatteet ja osapuolet. Johtamisen keskeisenä ajatuksena oli kaikkien osapuolten pitäminen reaaliaikaisesti selvillä tietyn alueen ilmatilanteesta. Ivak:n saadessa tiedon vihollisen lentotoiminnan suuntautumisesta keskiselle Suomenlahdelle ja tultua ilma-vaara-alueen sisäpuolelle (n. 60–70 km etäisyydelle Helsingistä) ilmavalvontakeskuksessa kytketään ilmavalvonta- ja torjuntaelimet yhteiskuunteluun. Kytkentään kuuluvat tilanteesta riippuen lentokentät ja tukikohdat, Uud.RPr:n viestikeskus, Helsingin ilmasuojelukeskus ja Rautatien I suojelujakso sekä Ilmavoimien esikunnan puhelinkeskus. Iv.elimistä yhteiskuuntelussa ovat mukana tärkeimmät iv.asemat ja naapuri- ivakit: Porvoo, Tammisaari, Tallinna ja Riihimäki sekä tietyissä tapauksissa myös Turun ja Kotkan ivak. Hävittäjien ohjaamiseksi pyritään saamaan aina kahden mittauselimen mittaustulokset. Hävittäjille tiedotetaan sekä vihollisen että omien koneiden sijainti kuten siitä erikseen on sovittu lentäjien kanssa. Tiedustelukoneiden 27 Pommitushyökkäykset Helsinkiin 1941 - 1944 a) Pommitusajankohta Määrä Kesäkuun lopulla 1941 5 Vuoden 1942 aikana 16 10.12.1942 Vuoden 1943 aikana Touko- kesäkuu 1943 Helmikuu 1944 Huomautus Pääasiassa yöllä yksittäisin konein Perustettiin It.R 1 Helsingissä 15 Vähäisin voimin 2+4 Raijat ja Irjat puolustuksen tueksi 3 ollessa liikkeellä tukikohdan on pyrittävä tiedottamaan ivak:lle jatkuvasti koneiden sijainti. Ivak pyrkii jatkuvasti kertomaan yhteiskuunteluun ilmatilanteen mahdollisimman laajalta alueelta ja selostamaan myös ilmahyökkäyksen aiheuttamat vauriot, ilmahälytykset, -varoitukset, it.tulen avauksen j.n.e. sekä lyhyesti kertomaan radioluotaimien toiminnan. Maaliskuussa 1944 Ilmavoimien esikunta antoi käskyn Tammisaaren, Porvoon ja Tallinnan iv.komppanioiden alistamisesta alueellisen ilmavalvonnan tehostamiseksi Helsingin iv.komppanialle aina vihollisen ilmatoiminnan esiintymisen ajaksi. Ivak:n toiminnan kehittäminen Helmikuun 1944 vilkas ilmatoiminta antoi hyvän perustan ivak:n teknillisten laitteiden ja työjärjestelyn arviointiin. Kun hyökkäys keskittyi yhdelle paikkakunnalle, – kuten tapahtui – ivak pystyi verrattain hyvin palvelemaan sekä ilmatorjuntaa, hävittäjiä että naapuri -ivak:sta. Mutta jos hyökkäys kohdistuu yhtäaikaisesti laajemmalle alueelle, ivak ei voi onnistua tehtävässään, koska sen toiminta perustuu yhden henkilön työskentelyyn yhteiskuuntelussa. 1.3.44 pidettiin asiantuntijoitten neuvottelu, jossa sovittiin yhteiskuuntelun kehittämisestä jakamalla se kolmeen ryhmään: kaukoyhtey- Yhteensä n 2000 konetta (700+400+900) useita aaltoja det, lähiyhteydet ja radioasemat, joilla kullakin oli oma toimija. Myös tarvittavat ivak:n lisälaitteet määriteltiin. Kehitys ei kuitenkaan komponenttipuutteesta johtuen voinut jatkua neuvottelutulosta pitemmälle. Neuvostoilmavoimien toiminta 7.Iv.K:n alueella Komppanian ilmavalvonta-alueella tapahtui sodan aikana 76 pommitusta ja niihin osallistui n. 1800 viholliskonetta (porrastetut hyökkäykset on laskettu aina yhdeksi tapahtumaksi). Sodan alusta elokuun loppuun 1944 mennessä vihollislentoja oli yli 700, joista n. 90 prosenttia oli muita kuin pommituslentoja: tiedustelu-, kuvaus-, häirintäja desanttien pudotus lentoja ja toimintaa merialueen kohteita vastaan. Vihollisen ilmatoiminta tapahtui pääasiassa itä-länsi suunnassa pitkin Suomenlahtea Leningradin, Oranienbaumin tai Lavansaaren kentiltä, mutta Helsingin suurpommitusten aikana myös kauempana olevilta kentiltä. Helsinkiä lähestyminen tapahtui yleensä kaakosta tai etelästä. Vihollislennot suuntautuivat pois komppanian alueelta joko tulosuuntaansa tai mantereen yli Lounais-Suomen kautta kiertäen. a) Lähde: A. Lappi ”Kotialueen ip:n torjuntavoitto 1944”; Toim. Leskinen ja Juutilainen Jatkosodan Pikkujättiläinen, Porvoo 2005 s. 712–735. Pommitushyökkäykset Helsinkiin 1941–1944 28 Pilven Veikko 1/2014 Sodan alussa päiväpommituksia suoritettiin alle 3000 metristä, mutta myöhemmin yleensä 4500 – 7000 metrin korkeudesta. Muu ilmatoiminta tapahtui yleensä korkealla, 6000 – 8000 metrissä lentäen, helmikuun 1944 yöpommitusten korkeudet vaihtelivat 3000 – 6500 metriin. Ilmavalvontaviestejä ivakissa käsiteltiin kuukaudessa keskimäärin 8500 kpl ja niistä n. 3800 kpl oli viholliskoneviestejä. Aselepo ja välirauha Aselevon ja sitä 19.9.1944 seuranneen välirauhan vaikutukset 7. Iv.K:n alueella liittyivät Porkkalan alueen tyhjentämiseen ja luovuttamiseen Neuvostoliiton käyttöön. Vuokratulta alueelta lakkautettiin Kirkkonummen iv.asema ja henkilöstö kotiutettiin. Porkkalan iv.asema siirrettiin Haapajärvelle, missä se aloitti toimintansa 24.9. kuluessa. Yhdistetyistä meri- ja iv.asemista lopetettiin Kallbåda, Mäkiluoto ja Mikonkari sekä lkp. valmiudessa ollut ilmavalvonta-asema Värans. Puhelinyhteyksiä oli järjesteltävä uudestaan. 7. Iv.K:n toiminta päättyi 18.11.1944 ja valvonta siirtyi 2. Iv.K:lle, jonka Ilmavoimien Viestikoulu perusti. Ilmavalvontaa suorittivat tilapäiset iv.asemat: Nummelassa maanviljelijä Y. Österman, Rödskogissa maanviljelijä A. Malmström, Sotunkylässä maanviljelijä E. von Bell, Skatassa Sasekan tehdas, Hyvinkäällä lentokenttä, Sökössä kersantti Paldanius ja lisäksi alueen rautatieasemat. Helsingin ilmavalvontakeskus ja sille viestittävä tilapäinen ilmavalvontaverkko oli Liittoutuneitten Valvontakomission vaatimuksesta toiminnassa pitkälle vuoden 1945 puolelle vaikka sen toiminta ei enää ollut tarkoituksenmukaista. Neuvostoeversti lopetti Helsingin ilmavalvonnan Ilmavalvonnan lopettaminen vaati Liittoutuneiden Valvontakomission suostumuksen. Ilmavoimien Yhteysosaston edustajana, joka neuvotteli LVK:n kanssa, oli eversti K. W. Janarmo. Käynnillään n:o 36/45 20.7.1945 Hotelli Tornissa eversti Janarmo otti puheeksi Helsingin ilmavalvontakeskuksen toiminnan lakkauttamisen tarkoitustaan vastaamattomana ja henkilöstöä sitovana. Paikalla ollut neuvostoeversti Leshtshinskij hyväksyi ilmavalvonnan lopettamisen. Artikkeli perustuu Perttu Peitsaran julkaisemattomaan käsikirjoitukseen jatkosodan ajan ilmavalvonnasta ja ilmavoimien viestitoiminnasta. Kuva: Leena Tiainen 29 Ilmavoimien Kiltaliitto ry – taustalla torjuntavoitto 70 vuotta sitten Ilmavoimien killoilla on ollut yhteistoimintaa 1960-luvulta ensimmäisten kiltojen perustamisesta lähtien. Aluksi kiltojen johtoryhmät kokoontuivat ja tapasivat Ilmavoimien komentajia. Yleisesti komentajaa informoitiin kiltojen tapahtumista ja yleistilanteesta – tämä pitää paikkansa vielä tänäänkin. Ilmavoimien killoilla on edelleenkin vuosittainen tapaaminen Ilmavoimien komentajan kanssa. Tietoja vaihdetaan puolin ja toisin. Muutama vuosi sitten kutsun saivat myös ilmasillat ja ilmatorjuntakillat tähän tapaamiseen. Ilmavoimien kiltojen yhteistyö tiivistyi 1980-luvulla kun killat aloittivat lukuisat historiaprojektinsa. Tuli tarve saada kirjoille yhteinen ulkoasu. Ilmavoimien Kiltaliiton perustaminen tuli ajankohtaiseksi, kun yhteistoiminta lisääntyi historiaprojektien edistyessä ja laajentuessa. Lisäksi vuonna 1994 julkaistiin kaksi Torjuntavoitto -44 –lehteä Ilmavoimien Viestikillan pääasiallisella avustuksella ja samalla tehtiin ehdotus yhteisen kiltalehden tekemisestä. Kun päätös yhteisestä kiltalehdestä oli tehty, Kiltaliiton perustaminen eteni ripeästi. Perustava kokous pidettiin 29.5.1996 Pirkkalan tukikohdan sotilaskodissa. Ensimmäinen Pilven Veikko -lehti näki kuitenkin päivänvalon jo aikaisemmin, huhtikuussa 1996. 30 Pilven Veikko 1/2014 Kiltaliitto jäsenkiltojensa yhteistoimintaelin Ilmavoimien Kiltaliitto (IVKL) on alusta alkaen ollut sääntöjensä mukaisesti ilmapuolustuksen perinteitä vaalivien maanpuolustuskiltojen yhteistoimintaelin ja vaalii osaltaan maanpuolustusaatetta ja ilmailuhenkeä. Sillä ei ole ollut normaalia keskusjärjestöhallintoa.Toiminta on keskittynyt jäsenkiltoihin. IVKL on ollut alusta lähtien Maanpuolustuskiltojen liiton (MPKL) jäsen. IVKL perii jäseniltään pientä jäsenmaksua (2 euroa/jäsen), jolla on osaltaan tuettu myös Pilven Veikko -lehteä. Lehden talous on kuitenkin perustunut lähinnä avustuksiin ja ilmoitusmyyntiin. Näiden saanti on kuitenkin koko ajan vaikeutunut. Myös kustannukset lisääntyvät koko ajan. Kiltaliitto on myös virkaorganisaatiolle tärkeä yhteistoimintaelin. Erityisesti maininnan arvoisia ovat lukuisat ilmavoimahistoriakirjat (mm. Ilmavoimien joukko-osastohistorioita), perinne-esineiden ja -materiaalien kunnostaminen (Blenheim, Hanssin-Jukka) ja yksittäisten projektien toteuttaminen. Toiminta on keskittynyt jäsenkiltoihin, joita on 11. Killat (perustamisvuosi ja jäsenmäärä 2013): • • • • • • • • • • • Lapin Lennoston Kilta (14.4.1962, 307) Satakunnan Lennoston Kilta (18.10.1968, 295) Karjalan Lennoston Kilta (1.4.1980, 354) Ilmasotakoulun Kilta (29.4.2006, 148) Lentosotakoulun Kilta (9.6.1968, 489) Lentovarikon Kilta (4.4.1991, 426) Viestikoelaitoksen Kilta (3.6.1987, 295) Ilmavoimien Viestikilta (5.12.1965, 362) Lentotekniikan Kilta (4.11.1966, 380) Kymenlaakson Ilmakilta (20.2.1966, 278) Helikopterikilta (25.2.1997, 313) Tienhaara Marko, Määttänen Markku, Malmivuori Juhani, Haavaste Pertti, Aalto Jarmo, Siivonen Juha, Mäkitalo Seppo ja Alander Jaakko; Helikopterikilta: Halinen Pertti J; Lentosotakoulun Kilta: Nurmi Pekka, Rämäkkö Esa ja Teulahti Pentti; Lentovarikon Kilta: Hautala Jorma; Karjalan Lennoston Kilta: Partanen Lauri, Sarivirta Pertti ja Huotarinen Veli-Antti. Kiltaristejä myönnettiin yhteensä 18 kpl. Kaiken kaikkiaan kiltaristejä on myönnetty 193 kappaletta. Ilmavoimien Kiltaliiton kiltamitalin myöntää IVKL:n hallitus killan esityksestä. Satakunnan Lennoston Kilta: Eskelinen Sampo, Partinen Kari, Svanberg Göran, Kotiranta Antti, Lohikivi Esa, Pajunen Jarmo, Nykänen Kari ja Keskinen Vesa; Lentovarikon Kilta: Nuora Jukka; Karjalan Lennoston Kilta: Mononen Hannu; Kymenlaakson Ilmakilta: Huttunen Tapio; Ilmasotakoulun Kilta: Kananen Marja-Liisa. Kiltaliiton hallitus myönsi 12 kiltamitalia. Kaiken kaikkiaan kiltamitaleita on myönnetty 326 kappaletta. Kolme kiltaa – Lapin Lennoston Kilta, Satakunnan Lennoston Kilta ja Viestikoelaitoksen Kilta – eivät ole MPKL:n jäseniä. Veteraanijäseniä (31.12.1926 tai aikaisemmin syntyneitä) killoissa on yhteensä 126 ja naisjäseniä 336. Uusia jäseniä kiltoihin liittyi 53 viime vuonna. Jäseniä on kaikkiaan 3647. Jäsenmäärä on vähentynyt, joskin yhtenä syynä on jäsenrekisterien putsaus vuosikausia jäsenmaksunsa maksamattomista jäsenistä. Oma lukunsa on Lapin Lennoston Killan 1289 ainaisjäsentä. Vuonna 2013 killat ovat järjestäneet tilastoituja tapahtumia yli 100. Näiden lisäksi killoilIVKL:n standaaria vuonna 2013 ei myönla on meneillään lukuisia historiakirjaprojekteja sekä entisöintiin tai entisöityihin kohteisiin netty yhtään Kaiken kaikkiaan standaareja on liittyviä suunnitelmia. Talkootyötunteja ei ole myönnetty 48 kappaletta. säästelty! Ilmavoimien kiltojen jäsenten saamat muut kunniamerkit: Ilmavoimien Kiltaliitto • Suomen Leijonan I luokan Ritarimerkki palkitsee ansioituneita Ilmavoimien Kiltaliitto voi palkita ansioi• tuneita kiltalaisia tai muita tahoja, jotka ovat tukeneet kiltatoimintaa. Lisäksi kiltaliitto voi • tehdä esityksiä valtakunnallisten ansiomerkkien saamiseksi tai puoltaa kiltojen esityksiä. • Hallitus esitti Ilmavoimien komentajalle kenraalimajuri Lauri Puraselle, että Ilmavoimien Kiltaliiton kiltaristillä palkitaan seuraavat henkilöt 8.4.2013: IVKL: Jaakkola Rauno; Satakunnan Lennoston Kilta: Käkelä Matti, SL R I: Jalovaara Osmo Joe, Lentosotakoulun Kilta, 4.6.2013 MPKL:n kilta-ansiomitali: Uhari Jukka, Satakunnan Lennoston Kilta, 4.6.2013 MPKL:n pronssinen kiltaristi: Hiltunen Heikki, Karjalan Lennoston Kilta, 4.6.2013 3. luokan Vapaudenristi: Lahtela Heikki, Ilmavoimien Kiltaliitto, 6.12.2013 Pilven Veikko onnittelee! – Leena Tiainen Lähteenä myös Heikki Lahtelan kirjoitus Pilvenveikot 1976 - 2006 -kirjassa. 31 Ilmavoimien Kiltaliitto Puheenjohtaja Lentäjä Puolustusvoimain komentajaksi Suomen jo lähes satavuotisen itsenäisyyden aikana meillä on ollut 23 eri Puolustusvoimain komentajaa; maavoimien upseereita ja kaksi meriupseeria. Voisi sanoa, että vihdoinkin on Ilmavoimien aika. Vuonna 1990 valittiin amiraali Jan Klenberg Puolustusvoimain komentajaksi, monien hämmästellessä. Aika oli kypsä valita ylimpään johtoon muidenkin kuin maavoimien upseereita. Sen jälkeen on vallassa ollut reilut 12 vuotta merimies ja vähän vajaat 12 vuotta maavoimien upseeri. Nyt ensimmäistä kertaa lentäjä. Hieno homma! Kenraaliluutnantti Jarmo Lindbergiä (54 v) pidetään uuden sukupolven komentajana. Hänellä on vaikuttava meriittilista, toki myös kansliapäällikkö Arto Rädylläkin (58 v). Painotteisuudet ovat hieman erisuuntaisia; Artolla kansainvälinen toiminta ja Puolustusministeriö, Jarmolla Ilmavoimat ja Pääesikunta. Jarmo ”Charles” on toiminut operatiivisella alalla, logistiikkapuolella, omaa puolustushaarakomentajan kokemuksen, ollut läheisessä yhteistyössä Puolustusministeriön kanssa. Hänellä on myös merkittävä kansainvälinen kokemus ja hyvä yhteistyö siihen liittyen. Sotatalouspäällikkönä hän vastasi Puolustusvoimien suurimman uudistuksen eli logistiikkalaitoksen perustamisesta. Kadettikurssinsa priimus oli merkittävässä roolissa 32 Pilven Veikko 1/2014 aikanaan Hornetin käyttöönotossa. Tämä tuskinpa on haitaksi uudessa roolissaan Puolustusvoimain komentajana. Kohtahan alkaa muun muassa uuden hävittäjäkaluston hankinta. Lämpimät onnittelut, Charles! Ilmavoimien komentaja vaihtui Olin monien muiden kanssa komentajien vaihtotilaisuudessa Luonetjärven varuskuntakerholla. Oli lämminhenkinen ja mukava tilaisuus, jopa koskettava. Paljon oli ystäviä paikalla. Purasen Lauri luovutti Ilmavoimien komentajuuden Jäämeren Kimille. Hienoja miehiä, minulla oli kunnia saada olla molempien kenraalien kanssa paljon tekemisissä työurani aikana. Arvostan herroja korkealle. Olimme Laurin kanssa kollegoja, kun hän oli Lapin Lennoston ja minä Karjalan Lennoston komentajana. Perustimme lennostojen komentajien ”yhteistyöfoorumin”. Janhusen Kari oli Satakunnan Lennoston komentaja ja kolmikanta toimi tosi hyvin. Toki lennostojen välinen yhteistyö oli jo vuosien saatossa rakentunut hyväksi. Nuorena väkisin Kauhavalle siirrettynä upseerina jouduin saman tien kadettikurssin vt. johtajaksi. Kurssilla oli eräs Kim Jäämeri. Kyselin että minkälaista porukkaa nämä ovat? Sanoivat, että ihan hyvää ja jos jonkun haluat heistä pitämään puhetta, niin käytä Jäämereä. Se on fiksu ja sanavalmis kaveri. Näin sitten teinkin, muistaakseni pohjoismaisten kadettipäivien paras puhe, mitä ikinä olen kuullut. Kimin uraa olen seurannut, ja silloin tällöin olemme tavanneet eri foorumeilla. Hänenkin sotilasuransa on vaikuttava; oli Hornet-koulutuksessa Yhdysvalloissa, sittemmin laivueen komentajana, sotilasavustajana Brysselissä, Pääesikunnassa eri tehtävissä, Maanpuolustuskurssien johtajana, Satakunnan Lennoston komentajana, viimeisin tehtävä oli Ilmavoimien operaatiopäällikkyys. Tuntuu, että myös Ilmavoimissa siirrytään nyt uuden sukupolven komentajaan. Näinhän se menee, niin se aika kulkee. Sanoisin että oikea mies komentajaksi. Kiitän koko Ilmavoimien kiltaliiton puolesta Lauria hyvistä yhteisistä vuosista, toivotan rauhaisia eläkepäiviä ja toivotan meidän kaikkien puolesta Kimille oikein hyvää komentajuutta! Ilmavoimien killat ovat tukenasi. – Juha Suonperä Ilmavoimien kiltaliiton puheenjohtaja Helikopterikilta Kevätkokouksessa 29.3. Killan rahastonhoitaja ja puheenjohtaja laskivat Kotkapatsaalle kukkaseppeleen. Kuva Hannu Kankkunen. 33 Pelastusjoukkueen jäseniä Timo Liilaa, Miikka Koskista ja Mika Leskistä onnittelevat Helikopteripataljoonan komentaja majuri Jaro Kesänen ja pataljoonaupseeri majuri Tero Tarkiainen. Kuva: Lassi Viisanen Helikopteripataljoonan perinnepäivä Helikopterikillan perinnejoukkoyksikkö Helikopteripataljoona vietti perinnepäivää tammikuun alussa puolustusvoimien helikopteritoiminnan 53-vuotisen taipaleen merkeissä. Helikopterikillan puheenjohtaja Lassi Viisanen esitteli omassa puheenvuorossaan killan toimintaa, perinneasioiden taltiointia ja kiltatoiminnan tarkoitusta nuorekkaalle joukkoyksikölle. Viisanen totesi, että kiltatoiminnan kiinnostavuus lähtee yhteisistä asioista ja yhteenkuuluvuuden tunteesta. Lentuejuhlat olivat aikoinaan helikopterilentueen väelle vuotuinen lämminhenkinen kokoontuminen, jossa kaikki tunsivat olevansa tervetulleita. Tunne yhdessä tehdyistä tavallisista ja saati vaativista tehtävistä vuoden aikana yhdisti, niin kokeneet kuin vähän nuoremmatkin, lentueen jäsenet muisteloihin mukavalla mielellä juhlatilaisuudessa. Killan puheenjohtaja toivoi toiminnan viriävän perinneyksikön ja killan välillä yhteiseksi molempia hyödyttäväksi tekemiseksi. Helikopteripataljoonan seppeleenlasku tapahtui Utti-aukion Kotkapatsaalle poikkeuksellisessa tammikuun sääolosuhteissa, kastelevassa ja voimakkaassa räntäsateessa. Varuskunnan 34 Pilven Veikko 1/2014 ruokalassa ravintola Kotkassa päiväjuhlassa palkittiin ansiomitaleilla, tunnustusplaketilla ja pataljoonan standaareilla pataljoonan ansioituneita henkilöitä edellisen vuoden suorituksista. Pelastusjoukkue sai pataljoonan kilven tunnustukseksi ansioistaan. Perinteinen haasteottelu kamppailtiin sisätiloissa Lotsikit (ohjaajat) ja Tsiatim(tekniikka) joukkueiden kesken. Lajeina oli jääkiekko, onnenpyörä ja ralliautoilu. Järjestelyvastuussa ollut haastaja, Tsiatim, oli valinnut lajit. Liian itsevarmana voitostaan Tsiatim hävisi jääkiekon PC -pelissä nolontuntuisesti. Onnenpyörässä piti jo haastajan muuttaa sääntöjä kesken kisan, kun innokas haastettu joukkue onnistui oveluudellaan saksankielisenä järjestettyyn peliin vakoilemaan oikean vastauksen yllättävällä jokamiehen tirkistelijätekniikalla kesken kiivaimman kamppailun. Seuraava laji, pienoisautoilla ajettu ralli kääntyi jo haastajan eduksi ilmeisesti kovan ennakkoharjoittelun ansiosta. Siis kuitenkin perinne säilyi, lajien valitsija, haastaja, Tsiatim, saavutti voiton reilulla pelillä ja antoi mahdollisuuden vastapuolelle seuraavaksi vuodeksi revanssiin. Iltajuhlassa Kouvolan upseerikerholla palkittiin Helikopteripataljoonan kilvellä Ilmavoimien komentaja kenraalimajuri Lauri Puranen, everstiluutnantti Anssi Vuolle ja Patria Helicopters Utti. Kilpi jaetaan yhteistyökumppanille, yhteisölle tai henkilölle erityisistä ansioista. Patrian saaman kilven vastaanotti yksikön päällikkö Juha Tylli. Helikopterikillan kevätkokous Helikopterikilta järjesti kevätkokouksensa 29.3. Utissa perinteikkäässä Rak 12:ssa, joka on toiminut Esikuntakomppaniana Kuljetuslentolaivueen aikoina. Rakennuksen kahta tupaa ovat yhdessä kunnostaneet Helikopterikilta ja Kymenlaakson ilmakilta kuluneen talven aikana ahkerasti talkootyönä. Tulevaisuudessa jo nyt uutta pintaa hohtavat tilat toimivat näyttelytiloina perinne-esineistölle. Kokouksen puheenjohtajana toimi Sakari Liikka. Kokous pidettiin vielä kunnostusta odottavassa tuvassa, joka on sisustettu edesmenneen puheenjohtajan aikana. Liikan Sakari on toiminut tilojen kunnostuksen talkooväessä innokkaana puuhamiehenä ja toppuutteli uusittaviin tiloihin innokkaimpia vierailupyyntöjä tämän kevään osalta. Paikalle oli tullut jäsenistöä eri puolilta Suomea ja ainakin killan puheenjohtajalle tuli selväksi, että Helikopterikilta on toiminnassaan onnistunut uudistumaan vuoden aikana. Aktiivisesti kokoontunut hallitus on ollut puheenjohtajan mielestä toiminnan kivijalka, johon puheenjohtaja on voinut luottaa. Killan jäsenistön määrä ja vaihtuvuus askarrutti toimivaksi täydennettyä hallitusta viime keväänä. Nyt pidetyn kevätkokouksen ilmapiiri ja realistinen katsaus jäsenrekisteriin vakuutti, että kilta on tarpeellinen helikopteriperinteiden vaalija, ja toimintaa jatketaan täysillä. Kokouksen aluksi killan puheenjohtaja kiitti talkooväkeä ja totesi tähänastisista aikaansaannoksista: ”Viime syksynä ei olisi voitu uskoa, miten hyvin yhteistyö ja huoneiden kunnostus ovat voineet edistyä.” Kokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset asiat ja palkittiin killan jäseniä. Helikopterikilta ry kutsui hallituksen esityksestä kokouksessa killan kunniapuheenjohtajaksi Toivo Lönnroosin. Hän on toiminut killassa varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana sekä edustanut kiltaa pitkäaikaisena hallituksen jäsenenä. Palkituista seuraavana luovutettiin Ilmavoimien Kiltaliiton myöntämä kiltamitali Helikopterikillan lipun suunnittelijalle ja lahjoittajalle hallituksen jäsen Eino Rantalalle. Kokouksen lopuksi keskusteltiin killalle anotun Mi-8 HS-14 -helikopterin vastaanotosta killalle. Kone on tarkoitus saada Utin tukikohdan avoimien ovien päivänä 9.5.2014 nähtäväksi Kouvolan seudun ammattiopiston tai Patrian helikopterihallin asematasolle yleisön nähtäväksi. – Lassi Viisanen Kunniapuheenjohtaja Toivo Lönnroos ja puheenjohtaja Lassi Viisanen. Kuva: Hannu Kankkunen Juha Tylli työhuoneessaan Utissa. Kuva: Lassi Viisanen 35 Kymenlaakson Ilmakilta Kymin lentokenttä 70 vuotta Ilmasota Suomenlahdella kiihtyi keväällä 1942. Utista ei aina ehditty torjumaan Kotkaan suuntautuneita pommituksia, joten elokuussa aloitettiin kiireellisenä Kymin lentokentän rakennustyöt. Aiemmin maaliskuussa 1942 oli perustettu Kotkan lähistölle tilapäiset jäätukikohdat. Jäätoiminta alkoi Haminan Lupinlahdella, jossa oli I-153 Tshaika- (omia) sekä muutaman päivän ajan myös Fokker D.XXI -hävittäjiä. Tshaikat siirtyivät 19.3. Kotkan Keisarinsataman jääalueelle, mistä käsin ne toimivat jäiden pehmenemiseen, huhtikuun 23. päivään, saakka. Näiden tukikohtien perustaminen liittyi vahvasti Suursaaren takaisinvaltauksen tukemiseen. Lentolaivue 34:n 2. lentue, Messerschmitt Bf 109 G-2 -hävittäjineen, siirtyi Utista juuri valmistuneelle Kymin kentälle elokuun 2. 36 Pilven Veikko 1/2014 päivänä 1943. Nyt Ilmavoimat pystyi varhaisemmassa vaiheessa torjumaan Etelä-Suomen kohteisiin lähetettyjä Neuvostoliiton uusia suorituskykyisiä pommikoneita ja niiden suojahävittäjiä. Laivueen Kymin koneet ja osittain myös miehet vaihtuivat tilanteen mukaan. Torjuntatehtäviä oli talvella 1943 - 1944 vielä rauhalliseen tahtiin. Helmikuun 11. päivänä keskiyön jälkeistä lähes 200 koneen Kotkan suurpommitustakin Mersupilotit saattoivat vain seurata, pimeätorjuntakykyä laivueella ei ollut. Maaliskuun 6. päivä 1944 laivueen 3. lentue koki todellisen onnistumisen Suomenlahdella. Laivueen komentajan majuri Luukkasen johtama viiden Mersun päivystävä osasto kävi suuren ilmataistelun Kotkaa lähestyviä 27 Pe-2-pommituskonetta ja 12 La-5-hävittäjää vastaan. Kymin koneet pudottivat neljä Pe-2:ta ja yhden La-5:n. Toinen Pe-2-osasto häädettiin pommit mereen pudottaneina paluumatkalle jo ennen kohteelle pääsyä. Yksi Kymin kentän historian merkittävimmistä ajoista elettiin huhti – toukokuussa 1944. Laivueen saamat uudemmat Mersu G-6 -koneet kuluttivat ja pelottivat vihollista niin, etteivät pommikoneet päässeet useinkaan pommittamaan suunniteltuja kohteitaan. Kesäkuun 9. päivänä NL:n aloitettua suurhyökkäyksen Kannaksella siirrettiin Kymin Hävittäjälentolaivue 34:n (nimenmuutos) Mersut Immolaan lähemmäksi hyökkäysrintamaa. Kymin toiminta hiljeni satunnaisiksi käyttökerroiksi, kunnes elokuussa 1944 siitä tuli Malmilta siirretyn Hävittäjälentolaivue 30:n 2. lentueen neljän Mersun toimintakenttä. Niillä lennettiin sotalentoja aina aselepoon, syyskuun 4. päivään, saakka. Syystalvesta -44 seuraavan kevään huhtikuuhun kenttä toimi yhtenä valvontakomission alaisuudessa toimineiden NL:n La-5-hävittäjien tukikohtana, tehtävänä oli valvoa Liittoutuneiden Valvontakomission (LVK) Suomelle määräämää täydellistä lentokieltoa. Sodan jälkeen Kymin kenttää käyttävät pääasiallisesti purjelentäjät Ilmavoimien käytön jäätyä aikanaan vain joihinkin vuosittaisiin Mersu-, Pyry- ja Vihuri-leireihin. Aluksi kentällä toimivat Kotkan Ilmailukerho ja Kymin Ilmailukerho. Myöhemmin syntyi vielä Karhulan Ilmailukerho, joka näistä ainoana on enää voimissaan vuosittaisilla liki 2000 purjelentostartillaan. Metsähallituksen omistamalla ja Kotkan kaupungin ylläpitämällä kentällä on nykyisin myös Kotkan Lentokerhon ja muutaman muun yksityiskoneen vakituista moottorilentotoimintaa. Karhulan Ilmailukerho juhlisti kentän 70vuotispäivää järjestämällään toimintapäivällä. Nostalgiaa oli tarjolla mm. kenttääkin vanhemman Gloster Gauntletin lentoesityksissä ja Fougan kiihdytyksillä kiitotiellä. Kypsää tähtimoottorien jyminää Ohrankankaalle toi myös DC-3:n pitkin päivää tapahtuneet jäsenlennot. – Juha Ritari Vanhat Vanhat uttilaiset uttilaiset Kokoontuminen Kokoontuminen 9.5.2014 perjantaina 9.5.2014 Vanhat uttilaiset kokoontuvat jälleen Utin Jääkärirykmentin toimintapäivän yhteydessä. Kokoontuminen ja tulokahvit perjantaina 9.5. klo 9 – 10.30 Utin perinnetilassa (entinen Ilmailu-upseerikerho). Päivän ohjelmassa on mm. toimintanäytöksen seuraamista ja esitelmiä varuskunnan auditoriossa. Ohjelma päättyy noin klo 16. Osallistumismaksu 5 euroa. Omatoiminen ruokailu toimintanäytösalueella. Tiedustelut ja ennakkoilmoittautuminen syntymäaikoineen on tehtävä 30.4. mennessä: Kari Koivula puh. 0400 650 436; [email protected] tai Harri Utti puh. 0500 207 803; [email protected] Lähde: Jyrki Laukkanen: Kymi Kotkan lentokenttä (Apali Oy 2010) Juha Ritarin kuvat:: Jyrki Laukkanen ja Gauntlet: Jyrki Laukkanen vetämässä Gauntletia taivaalle. DC-3_jäsenlennot: DC-3-yhdistyksellä on Kotkan alueella runsas kannattajajoukko. Oiva Lehtisen maalaus: Kentän päällikön, Karhulan Ilmailukerhon lennonopettajan ja yleispuuhamies Oiva Lehtisen kädenjälkiä on myös useissa Kymin sodan ajan toimintaa kuvaavissa maalauksissa. Hävittäjälentolaivue 34:n muistomerkki Kymin Ilmailumuseon edessä 37 Ilmavoimien Viestikilta Kokouksen osallistujia varuskuntakerholla. Kuva: Leena Tiainen. Killan syyskokous Tikkakoskella Ilmavoimien Viestikillan syyskokous pidettiin perinteisesti Tikkakoskella 19. –20.10.2013. Tavanomaisen ohjelman lisäksi kokouksen yhteydessä kuultiin kaksi esitelmää. Eversti evp Martti Lehto puhui kybermaailman uhista ja mahdollisuuksista. Esityksessä minua viehätti 10 käskyä, joilla jokainen kansalainen voisi vähentää kyberuhkia omassa elämässään. Ilmavoimien Viestikillan kunniajäsen eversti evp Perttu Peitsara käsitteli esityksessään Helsingin ilmavalvontaa ja sen osuutta hävittäjien johtamisessa sotien aikana. Peitsaran esityksen 1. osa oli Pilven Veikon syksyn 2013 lehdessä ja 2. osa julkaistaan tässä lehdessä. Samana päivänä Ilmasotakoulun kilta ja Suomen Radiohistoriallinen Seura pitivät omia kokouksiaan Tikkakoskella ja molempien yhdistysten jäseniä oli myös kuuntelemassa edellä mainittuja esitelmiä. Luonnollisesti päivän aikana kuultiin voimakkaasti kehittyvän Ilmasotakoulun kuulumisia, joista kertoi kiltamme hallituksen 38 Pilven Veikko 1/2014 Eversti evp Martti Lehto selvitti kuulijoille kyberturvallisuutta. Kuva: Leena Tiainen. jäsen Tapio Haapamäki. Killan sääntöjen mukainen syyskokous pidettiin varuskuntakerholla Tikkakoskella 19.10.2013 ennen illallista ja illanviettoa. Vuoden kiltalaiseksi valittiin Ilmavoimien Viestikillan tarvikevastaava ja matkailuasiamies Harri Utti. Nykyinen puheenjohtaja valittiin vielä kolmanneksi vuodeksi johtamaan kiltaa. Kolmen kauden jälkeen on viisasta alkaa miettiä jatkoa, miten toiminta voitaisiin pitää elinvoimaisena. Hallitukseen valittiin myös yksi uusi jäsen, Jukka Salila, Muuramesta. Vuoden 2014 toimintasuunnitelma hyväksyttiin ja pääpaino vuoden toiminnassa on torjuntavoittojen muistamisessa. Vuoden 2014 ulkomaan matka suuntautuu Linköpingiin ja Tukholmaan elokuun lopulla. Matkakohteissa vieraillaan useissa ilmailuaiheisissa museoissa. Matkalle mahtuu vielä joitakin osallistujia. Killan kevätkokous pidetään Mikkelissä 26. – 27.4.2014. Syyskokous on päätetty pitää Tikkakoskella lokakuun viimeisenä tai toiseksi viimeisenä viikonvaihteena. – Risto Laukkanen "Kolmen yön ihme”-näyttely Helsingin Kaupungintalossa 25.5.2014 saakka. Kuva: Risto Laukkanen Torjuntavoitoista 70 vuotta Monista viime sotien merkittävistä tapahtumista on näihin aikoihin kulunut 70 vuotta. Ilmavoimien Viestikilta on omalta osaltaan ollut mukana järjestämässä eri tilaisuuksia. Vuonna 2014 muistetaan monella taholla jatkosotamme torjuntavoittoja, joista ensimmäinen saavutettiin helmikuussa 1944 Helsingin ilmapuolustuksessa. Tätä kuvaava ”Kolmen yön ihme”-näyttely on Helsingin Kaupungintalossa 21.2. - 25.5. Kannattaa käydä ja varata riittävästi aikaa. Lappeenrannassa järjestetään kaksi tapahtumaa torjuntavoittojen merkeissä. Lappeenrannan Lappeenrantasalissa järjestetään lauantaina 7.6. kesän 1944 torjuntataistelujen ilmavoimatoiminnan esitelmätilaisuus. Etelä-Karjalan Kadettipiiri järjestää Maasotakoulussa Lappeenrannassa 9.–10.6 avoimen sotahistorian seminaarin otsikolla: ”Tulimyrskyn keskellä - Jatkosodan suurhyökkäyksen torjunnan 70-vuotisjuhlaseminaari”. Tilaisuudessa on kymmenkunta 45 minuutin esitystä. Matti Antikaisen myötävaikutuksella suurhyökkäyksen ilmatoiminnasta saatiin alustajaksi entinen ilmavoimien komentaja kenraaliluutnantti evp Heikki Nikunen. Tilaisuuden ohjelmasta on tarkempi kuvaus Maanpuolustusliiton Kiltojen (MPKL, www.mpkl.fi) maaliskuun tiedotteessa. 39 KILTAMATKA RUOTSIIN 23. – 26.8.2014 Ilmavoimien Viestikilta tekee bussi/laivamatkan Linköpingin Ilmailumuseoon (Flygvapenmuseum) ja Tukholmassa sijaitsevaan Armeijamuseoon. Alustava ohjelma: Lauantaina 23.8. Lähtö bussilla Helsingistä Turkuun 17.30 (Kiasman turistipysäkki), Viking Grace –laivalla Tukholmaan klo 20.55. Laivalla buffet-illallinen. Sunnuntaina 24.8. Saapuminen Tukholmaan klo 6.30, Ajetaan bussilla noin 30 min Scandic Kungens Kurva -hotelliin, jossa syömme buffet-aamiaisen. Ajo Linköpingiin ja majoittuminen Scandic Vest -hotelliin (190 km). Iltapäivä vietetään Ilmailumuseossa, joka sulkeutuu klo 17. Museossa voi nauttia välipalaa, jos on tarvis (omaan piikkiin). Illalla buffet-illallinen hotellissa. Maanantaina 25.8. Aamiainen hotellissa, paluu takaisin Tukholmaan, jossa tehdään vierailu Armeijamuseoon. Laivamatka Vikingillä Helsinkiin klo 16.30. Laivalla Food Garden -illallinen. Tiistaina 26.8. Saapuminen Helsinkiin klo 10.10, laivalla á la Carte -aamiainen. Ajo Kiasman pysäkille. Matkan hinnat: • Jos 30 matkustajaa: 2 hh hytti/huone 400 €/ hlö, 1hh hytti/huone 519 € /hlö • Jos 40 matkustajaa: 2hh hytti/huone 375 €/hlö, 1hh hytti/huone 495 €/hlö • Lisäksi tulee 15 euron toimitus- ja laskutuslisä per lasku. Lähtöpäivänä 25.8. saattaa tulla vielä joku lyhyt tutustuminen johonkin sopivaan paikkaan, joka on matkan varrella. Ilmoittautuminen matkalle: syntymäaika ja osoitetiedot mukaan! [email protected] tai 0500 207 803 40 Pilven Veikko 1/2014 Ilmasotakoulun Kilta Kuva: Jorma Kelo Hanssin-Jukka Päällimmäisenä huolen aiheena on killan kunnostaman DC-2 Hanssin-Jukka-koneen sijoituspaikka, jota ei ole toistaiseksi löytynyt. Näin tämä arvokas konevanhus on edelleen kunnostuspaikan teltassa. Harmillista, kun museotilaa ei ole riittävästi, niin tämän kuin muidenkaan Ilmavoimien käytössä olleiden koneiden näytteille asettamista varten. Näitä kansainvälisestikin harvinaisia ja arvokkaita koneita on siksi tilapäisesti sijoitettuina, varastoituna ja kunnostusta odottamassa useita kymmeniä kappaleita. Useat tahot ovat olleet kiinnostuneita Hanssin-Jukan saamiseksi omalle paikkakunnalleen, koska sen imago vetää magneetin lailla turisteja puoleensa. Valitettavasti missään ei ole päätöstä asiasta, vaikka usealla seutukunnalla uskotaan turismin olevan yksi synkkien taloudellisten aikojen pelastajista. Tarkasteltaessa asiaa suomalaisen sotilasilmailun, Suomen, Keski-Suomen näkökulmasta tai erityisesti kunnostajien näkökulmasta on Keski-Suomen ilmailumuseo ainoa oikea paikka koneen näytteille asettamiseksi. Jäsenasioita Killan jäsenmäärä on jatkanut kasvuaan alkuvuonna, ja toivottavasti sama trendi jatkuu koko vuoden. Olen puheenjohtajana neuvotellut koko joukon etuisuuksia Ilmasotakoulun killan jäsenistölle Jyväskylän seudun yrityksiin. Etuisuudet ovat myös Tikkakosken varuskunnan henkilöstön hyödynnettävissä. Siis liittykää kiltaan ja kertokaa kavereillekin, että aktiiviseen joukkoon kannattaa tulla mukaan! Kuluvan vuoden kaksipäiväisellä kiltaretkellä tutustutaan Finnairin toimintaan. 41 Ensimmäisen päivän vierailukohde on Finnair, jossa tutustumme Flight Academyn simulaattoreihin ja käymme tutustumassa sekä FFA:n että tekniikan puoleen. Toisena päivän käymme tutustumassa Mannerheimmuseoon. Ajankohta on elo-syyskuun vaihteessa perjantai – lauantai, tarkka ajankohta varmistuu kesän kynnyksellä. Meneillään olevista projekteista Heinä-elokuun vaihteessa tulee markkinoille mielenkiintoinen olutuutuus – Hanssin-Jukka-olut – jonka valmistamisesta kilta on sopinut Jyväskyläläisen pienpanimon Panimoyhtiö Hiisi Oy:n kanssa. Syyskokous oli 19.10.2013, ja kokouksen hyväksymän vuoden 2014 toimintasuunnitelman mukaisesti lokakuun 31. päivänä julkaistaan Luonetjärven kentän 75-vuo- Uutuus - Isännänviiri Ilmavoimissa ennen palvelleille ja nykyisin palveleville rakkaudesta ja ylpeydestä omaan puolustushaaraan - Isännänviiri. Viirin hinta on 55 eur (4 metrinen viiri, joka sopii 7-9 m lipputankoon), tai 85 eur (5,5 metrinen viiri). Hinta sisältää postimaksun ja pieni summa menee Helsingin Reservin Upseerien Ilmailukerhon toiminnan tukemiseen. Tilaukset: T. Terämaa Pohj. Hesperiankatu 7 A 12 00260 Helsinki puh: 0400 483 991 tai tteramaa (at)gmail.com Maksu: tilinumero: 578876-2176 42 Pilven Veikko 1/2014 tishistoriakirja ”Luonetti 75 vuotta - Sotilasilmailua Keski-Suomen Taivaalla”. Ennakkotilauksen kirjasta voi tehdä killan nettisivujen kautta tai lähettämällä puheenjohtajalle tilauksen sähköpostitse (jarmo. [email protected]). Kirjan hinta on 40 €. Toinen merkittävä projekti, johon kilta osallistuu, on Ilmasotakoulun muistomerkkipuistohanke, jossa Draken-koneen viereen sijoitetaan tutka ja ilmatorjunta-ase. Muistomerkkipuiston avajaiset pidetään 31.10.2014. Näiden lisäksi kilta on jälleen hankkinut kahvi- ja pullalippuja, joilla Ilmasotakoulun henkilökunta voi palkita asepalveluksessa olevia hyvistä suorituksista. Aurinkoisia kevätpäiviä Pilven Veikko -lehden lukijoille! Jarmo Alanko Ilmasotakoulun killan puheenjohtaja Ilmailusta ammatti -tapahtuma torstaina 15.5. klo 12 – 15 Ilmasotakoulussa Tukilentolaivueen hallilla Tikkakoskella. Lapin Lennoston Kilta Talvisodan muistoristi ja diplomi luovutettiin Lapin Lennostolle 10.1. Lentorykmentti F19 Lentorykmentti F19 oli ruotsalaisten vapaaehtoinen lento-osasto, joka osallistui Suomen talvisotaan suorittaen suomalaisten tuella ja Suomen sotilasjohdon alaisuudessa muun muassa usean kuukauden ajan lentotiedusteluja Neuvostoliiton maaperälle. Lapin Lennosto ja Lapin Lennoston Kilta pystyttivät 1990 Olkkajärvelle muistomerkin Lentorykmentti F19:n perinteiden kunnioittamiseksi. Siitä alkaen on Lapin Lennostossa vietetty tammikuussa Lentorykmentti F19:n muistotilaisuus, mikä on ollut samalla ensimmäisellä sotalennollaan kuolleen ruotsalaisen vapaaehtoisen luutnantti Anders Zachaun (kuoli 12.1.1940) ja muiden kaatuneiden ruotsalaisten vapaaehtoisten muistolle. F19:n komentaja eversti Bergman luovuttaa muistomitalin Lapin Lennoston komentajalle eversti Harri Leppälaaksolle. Komentaja eversti Fredrik Bergman ja ilmailuhistorioitsija Carl-Fredrik Geust selvittävät talvisotamitalin taustaa. Kuvat: Lena Korva. 43 Kuluvan vuoden tammikuun 10. päivänä vietetty muistotilaisuus oli tavallista juhlavampi, sillä siinnä luovutettiin Lapin Lennostolle Mannerheimin Zachaun-suvulle myöntämä talvisodan muistomitali diplomeneineen. Zachaun suku oli halunnut luovuttaa hallussaan olleen mitalin ja diplomin "sopivalle vastaanottajalle Suomessa", mikä on diplomiinsinööri sekä sota- ja ilmailuhistorian asiantuntijan Carl-Fredrik Geustin ehdottama Lapin Lennosto. Mitalin ja diplomin vastaanotti Lapin Lennoston komentaja eversti Harri Leppälaakso. Dipl.ins. Carl-Fredrik Geust toi mitalin Rovaniemelle Ruotsin sotilasasiamies eversti Bo Stennabb otti jo viime vuoden puolella minuun yhteyden, ja kertoi Zachau-suvun hallussa olevasta talvisodan muistomitalista diplomeineen, jotka omaiset haluavat lahjoittaa "sopivalie vastaanottajalle Suomessa" totesi muistomitalin luovutustilaisuudessa puhunut diplomi-insinööri Carl-Fredrik Geust ja jatkoi, että hän suositteli F19:n historiaa tuntien Lapin lennostoa, mikä olisi paras mahdollinen mitalin vastaanottaja. Talvisodan muistomitali ei ole sellaisenaan erityisen harvinainen, mutta koska kyseessä on F19:n ensimmäisen kaatuneen omaisille luovutettu honoris causa -mitali ja Mannerheimin allekirjoituksella varustettu diplomi seuraa mukana, niin Lapin lennostossa annetaan varmasti asiankuuluvaa arvoa tällaiselle lahjalle, arvioi dipl.ins. Geust puheessaan. Kun eversti Stennabb sai diplomin ja mitalin haltuunsa, hän pyysi minut mukaansa matkalle Rovaniemelle avustamaan häntä sekä F21:n komentajaa luovutusseremonian yhteydessä. Nyt kävi kuitenkin niin, että eversti Stennabb oli itse estynyt ja vain muutama päivä ennen tilaisuutta hän pyysi minua lähtemään Rovaniemelle yksin luovuttamaan mitalin. Näin ollen minä olen nyt diplomin ja mitalin kanssa Rovaniemellä, mistä johtui ehkä vähän kummalliselta vaikuttava luovutusketju, selitti Geust. Kun sain diplomin Stennabbilta huomasin heti, että siinä on virheellinen päivämäärä - 23. eikä 12. tammikuuta 1940. Päämajan kirjuri oli nähtävästi vahingossa kirjoittanut Zachaun kuolinpäivän (12.1.1940) asemesta seuraavan kaatuneen F19-lentäjän, vänrikki John Sjökvistin kuolinpäivän (23.1.1940). Tämä antoi taas minulle hyvän tilaisuuden kertoa vähän laajemminkin F19-historiasta, totesi Ilmailuhistorioitsija Geust. F19 - muistoseremonia Apukassa Olkkajärvellä Vuonna 1993 silloinen Ruotsin ilmavoimien päällikkö Lars-Erik Englund määräsi ruotsalaisen F21 lennoston Luulajassa F19 lennoston perinteitä vaalivaksi joukko-osastoksi. Tällä haluttiin kunnioittaa Suomen talvisodan aikaista lennostoa ja sen henkilökuntaa vuosittain 12. tammikuuta järjestettävällä muistoseremonialla F19 talvisodan aikaisen tukikohdan lähellä Olkkajärvellä Suomessa tai F21:n tiloissa Ruotsin puolella. Norrbottenin lennoston komentaja (C F21) osallistuu aina seremoniaan, samoin kuin hä44 Pilven Veikko 1/2014 nen sihteerinsä, joka koordinoi kaikki vierailuun liittyvät asiat. Seremoniaan osallistuu myös kaksi ohjaajaa, jotka toimivat seppeleen- ja lipunkantajina. Yleensä ohjaajat valitaan nuorempien joukosta ja tämä perinnetapahtuma on samalla osa heidän koulutustaan, mikä edustaa lisäksi historiallista näkökulmaa. F21:n toveriyhdistyksestä (Kamraförening) osallistuu myös vuosittain tapahtumaan 3 – 4 edustajaa. Varhain tammikuun 12. päivän aamuna aikaa matkaamme Luulajasta kohti Suomea Sotilaspastori Niko Ryynänen pitää hartauspuheen F19-muistomerkillä. Vieressä F19:n komentaja eversti Fredrik Bergman. Kuva: Lena Korva. ja Rovaniemeä. Matkaa kertyy noin 260 km yhteen suuntaan. Usein ajattelen, että tämä on pitkä matka niin lyhyen hetken takia, mutta joka vuosi, kun olemme tämän seremonia läpikäyneet, on aina tuntunut yhtä tärkeältä ja hyvältä tavata ja kunnioittaa lennostossa F19 palvelleita tovereitamme. Samalla saamme mahdollisuuden tavata suomalaisia kollegoitamme. Tänä vuonna tapahtumaan liittyvän lounaan aikana Suomen Ilmavoimille palautettiin muistomitali, ”Sodan 1939–1940 muistomitali miekalla ja soljella”, minkä sotamarsalkka Mannerheim oli aikoinaan myöntänyt Suomessa vapaaehtoisena taistelleelle Anders Zachaulle tämän kuoleman jälkeen. Zachaun omaiset olivat esittäneet toivomuksen mitalin palauttamisesta Suomen Ilmavoimille. Omaiset ovat yhdessä Ruotsin Suomessa vapaaehtoisina taistelleiden muistoyhdistyksen (Svenska Finlandsfrivilligas Minnesförening) ja Suomen IImavoimien kanssa tulleet siihen tulokseen, että mitalin luovuttaminen tapahtuisi juhlallisin menoin ja että se luovutettaisiin Suomessa sille joukko-osastolle, joka vastaa entisen vapaaehtoisen yksikön perinteiden vaalimisesta. Carl-Fredrik Geust Svenska Finlandsfrivilligas Minnesförening- yhdistyksestä puhui mitalin taustasta, minkä jälkeen hän luovutti mitalin F21 komentajalle eversti Fredrik Bergmanille, joka vuorostaan luovutti sen Lapin lennoston komentajalle, eversti Harri Leppälaaksolle ja Suomen Ilmavoimille. Samantyyppinen juhlaseremonia ja samana päivänä pidetään myös Ruotsissa F21:ssa. Lennoston henkilökunta ja F21 Kamratföreningin edustajia ja ”Traditionsföreningen i norr för svenska frivilliga i Finland” kokoontuu kansliatalomme ulkopuolella sijaitsevan muistokiven äärelle kunnioittamaan F19 lennoston tovereitamme. 45 F21:n lentomuseossa on myös esillä mittava F19 muistonäyttely, mikä valokuvin ja esinein kertoo F19:n toiminnasta. Näyttelyssä on esillä mm. hopeoitu nimitaulu, missä mainitaan jokaisen Suomessa 1939–1940 palvelleen ruotsalaisen nimi. Muistoesineiden lahjoittajina ovat olleet F19 veteraanit. Näyttelystä voi myös ostaa kirjoja, jotka kuvaavat F19 toimintaa, samoin lentokoneiden pienoismalleja. Lapin Lennoston Kilta Malmslättissä sijaitsevassa Flygvapenmuseumissa (Ruotsin ilmavoimien museossa) on lisäksi esillä sekä J8 että B4 lentokone, joissa on sama suomalainen tunnus kuin lentokoneissa oli vuosina 1939–1940. – Lena Korva Pohjoisen naapurilennostomme F21 komentajan sihteeri ja hän kuvaa käyntiä Rovaniemellä heidän näkökulmastaan. Millainen on Lapin lennoston Hävittäjälentolaivue 11 laivuetunnuksen tarina? Lapin Lennoston Kilta julkaisee kesäksi 2014 ainutlaatuista materiaalia sisältävän runsaasti kuvitetun teoksen, ”Härkä taivaalla – HÄVLLV11:n visentin tarina”, joka kertoo mylvivänä tai puskevana härkänä tunnetun laivuetunnuksen tarinan vuodesta 1941 ja Dornier-koneista nykyhetkeen. Vuosikymmenten aikamatka sisältää myös paljon ennen kirjaamatonta ja näkemätöntä liittyen kaikkien tuntemiin Drakeneihin. Lisätietoja ja ennakkovarauksia: [email protected] tai [email protected] 46 Pilven Veikko 1/2014 Ari Manninen, opettaja Lapin matkailuopisto Toripuistikko 5-7, 96200 Rovaniemi 0400 318 688 Satakunnan Lennoston Kilta Matkakohteena Prahan ilmailuja sotamuseot Satakunnan Lennoston Kilta on toteuttanut viime vuosina kiltamatkoja, joiden teemana on yhdessäolo, tutustuminen ilmailukohteisiin ja -historiaan sekä kulttuuriin. Kohteina on ollut Berliini, Espanjan Aurinkorannikko, Linköping, Moskova, ja Tartto. Tänä vuonna matka toteutetaan Prahaan. Matkan ajankohta on 5.–8.9.2014, jolloin myös ilmavoimien vainajien päivän 7.9. muistaminen sisältyy matkaohjelmaan. Jäseniemme lisäksi Prahan matkalle voivat osallistua muidenkin kiltojen ja ilmasiltojen edustajat mikäli paikkoja on vielä jäljellä alkuperäisestä varausaikataulusta riippumatta. lumuseo, jonka kokoelma on yksi Euroopan suurimmista. Tällä hetkellä museolla on 275 Ilmoittautumiset killan sihteeri Jarmo konetta, joista 85 on sisätiloissa neljässä hallisAallolle ([email protected]). sa, 25 ulkoalueella ja 155 varastoituina. 1960Tiedote matkasta löytyy killan kotisivulta luvulla Tsekkoslovakiassa alettiin kiinnittää huomiota huonossa kunnossa eri puolilla www.satakunnanlennostonkilta.fi. maata oleviin vanhoihin lentokoneisiin. HeIlmailumuseon lisäksi ilmailuhistoriaa on räsi keskustelu oman ilmavoimiin painottuvan nähtävissä Prahan teknillisessä museossa ja so- erikoismuseon perustamiseksi. Syntyi myös tamuseossa. Kiltaretkeen lisäsisältöä tuovat yh- ilmailuhistoriallinen yhdistys, joka asetti tavoitteekseen kerätä järjestelmällisesti ilmailun teinen tutustuminen keskustan nähtävyyksiin, perintöä ja järjestää näyttelyitä. Samalla hajokiristeily ja nähdyn ja koetun syventävän kä- luttiin keskittää Prahan ja Brnon teknillisten sittelyn mahdollistava illanvietto. museoiden lentokonekokoelma. Sotamuseo tuki ajatuksia ja ilmailumuseon Prahan Ilmailumuseo pääkohteena ensimmäinen tilapäinen näyttely avattiin syyskuussa 1967 Praha-Kbelyn sotilaslentokentälPraha on tunnettu rikkaasta kulttuurihisto- lä. Kbely on ensimmäinen Tsekkoslovakian riastaan, eikä tarjonta rajoitu pelkästään van- perustamisen jälkeen 1918 rakennettu lentohaan rakennuskantaan. Onhan esimerkiksi tukikohta. Kentällä toimi myös Aeron lentotsekkiläinen olut maailmankuulua. Kiltamat- konetehdas ja Tsekkoslovakian lentoyhtiö CSA kan pääkohteena on kuitenkin Prahan ilmai- aloitti sieltä lentoliikenteen. Museotoiminnan 47 Museon toisen maailmansodan aikaisista hävittäjistä alkuvaiheessa Kbelyssä kohdattiin myös takaiskuja, joista pahin lienee neuvostojoukkojen miehitys 1968. Pysyvä ilmailumuseo voitiin kuitenkin avata sotamuseon sotahistorian laitoksen tuella vielä samana vuonna. Monien vaiheiden jälkeen ilmailumuseota laajennettiin 1980-luvun loppupuolella, kun kaksi näyttelyhallia kunnostettiin ja ulkotiloja laajennettiin. 1990-luvun alussa syntyi kriisi, kun Kbelyyn tallennettiin kasapäin koko asevoimia koskevaa museoitavaa kalustoa ja samanaikaisesti uudelleenjärjestelyjen myötä uhkasi ilmailumuseon sulkeminen. Ongelmat ratkesivat ja Kbely saatiin taas kokonaan ilmailumuseokäyttöön. 2000-luvulla näyttelytoimintaa on voitu kehittää teemahallien avulla, mutta paljon kalustoa on edelleen ulkosäilytyksessä säälle alttiina. Teemahallit aikajärjestyksessä Prahan ilmailumuseoon tutustutaan aikajärjestykseen ryhmitellyissä teemahalleissa. Ensimmäisen hallin aiheena on Tsekkoslovakian ilmavoimat 1918 – 1924. Tämä Hart-tyypinen lentokonehalli on sinänsä historiallinen, sillä se on siirretty Chebistä Kbelyyn 1919. Toisen maailmansodan aikana saksalaiset muuttivat hallin elokuvate48 Pilven Veikko 1/2014 atteriksi, missä käytössä se oli 1980-luvulle. 2003 hylättynä ollut halli remontoitiin. Nyt näytteillä on muun muassa ranskalainen Spad VII hävittäjä sekä alkuajan Letov S. Nähtävänä on myös vanha työpaja. Tsekki-ilmavoimat 1925 – 1938 jatkuu seuraavassa hallissa. Tämä historiallinen halli on itävaltalaistyyppinen Wagner, yksi ensimmäisistä Kbelyyn rakennetuista. Esillä on ennen toista maailmansotaa käytössä ollutta kalustoa: Avia B-534, Aero-10, Aero 18C ja muita aikakauden koneita. Kolmas halli, Wagner-tyyppiä sekin, on kunnostettu vuosien 2007 – 2008 myrskyvaurioiden jälkeen painottuen toiseen maailmansotaan. Nähtävänä on muun muassa Iljushin Il-2m3 ja Lavotškin La-7, De Havilland DH-82 Tiger Moth ja Harvard Mk.II. sekä Morane Saulnier MS-230. Arvokkaita esineitä ovat myös Messerschmitt Me 262B suihkukone ja saksalainen Fritz X-ohjattava pommi. Neljännessä hallissa (1930-luvun tsekkiläinen Picha) esitellään ensimmäistä suihkukonesukupolvea. Kokoelmissa on Avia S-92 (Tšekkoslovakiassa koottu Messerschmitt Me 262A), brittiläinen Gloster Meteor F Mk.8, De Havilland Vampire FB Mk.6, Jakovlev Jak-17 ja Lockheed T-33. Museon varsinaisessa päähallissa on 60 ko- neen kokoelma Tsekkoslovakian ja Tsekin tasavallan ilmavoimien kalustoa vuodesta 1945 alkaen. Toisen maailmansodan jälkeistä aikaa edustavat Avia S ja CS 199, liikennekone Aero C-3A, Avia B-33 ja joitakin muita koneita. Nuorempaa historiaa ovat Jak-23 ja MiG-sarjaa edustavat MiG15, -17, -19, -21 ja -23. Tsekkoslovakiassa rakennettuja ovat Aero Ae-45, Let L-200 Morava, Zlinit sekä Aero L-29 Delfin ja L-39 Albatros. Ulkoalueella on sotilaskuljetuskoneita, CSA:n Tupolev Tu-104, helikoptereita ja sarja Mikojan-Gurevitsh ja Suhoi-koneita. Museon kokoelmiin kuuluu lisäksi kymmenkunta lentävää museokonetta, kuten kaksitaso Aero C-104S, L-200 Morava lentotaksi, Zlin Z-126 ja taitolentokone Z-226. – Jukka Uhari Killan puheenjohtaja Satakunnan Lennoston Killan vuosikokouksen päätökset Satakunnan Lennoston Killan puheenjohtajana jatkaa vuonna 2014 Jukka Uhari. Hallitukseen kuuluvat varapuheenjohtaja Markku Määttänen, jäsenet Janne Pauni, Pertti Haavaste, Rauni Vainio ja Mikko Kauppala. Rahastonhoitaja on Markku Kallvikbacka ja sihteeri tänäkin vuonna Jarmo Aalto. Killan vuoden 2014 pääteema on Satakunnan Lennoston toiminnan muutos ja osallistuminen siinä joukko-osaston perinnetyön järjestelyyn. Hävittäjälentolaivue 21:n toiminnan päättymistä juhlistetaan Vampiremuistomerkillä Porissa ja laivuejuhlassa Pirkkalassa 6.6.2014. Kilta ei liity kuluvana vuonna Maanpuolustuskiltojen Liiton jäseneksi. Lentovarikon Kilta Muistomerkin takana juhlalliseen kunniakäyntiin osallistujat vasemmalta insinöörimajuri Tapio Suotunen, insinöörieverstiluutnantti Aarno Torikka, diplomi-insinööri Heikki Hautala ja insinöörikapteeni Pasi Mäenpää Kunniakäynti PY-32:n onnettomuuspaikalla Lempäälässä Kotimainen koulukone Pyry Ilmavoimien tilauksesta Valmetin Lentokonetehtaalla suunniteltiin koulukoneeksi uusi harjoitushävittäjä. Koneen suunnitteli diplomi-insinööri Arvo Ylinen yhdessä diplomi-insinöörien Martti Vainion, Torsti Verkkolan ja Edvard Wegeliuksen kanssa. 50 Pilven Veikko 1/2014 Pyry PY-1:n ensilento oli 29.3.1939. Sen teki koelentäjä, luutnantti Jorma Visapää. Ilmavoimat tilasi toukokuussa 40 koneen sarjan (PY-2 … PY-41). Ne valmistuivat keväällä 1941, ja niillä koulutettiin Kauhavalla noin 700 sotilaslentäjää 20 vuoden aikana. Viimeisen kerran Pyryt lensivät 7.9.1962 Härmälässä. Pyry PY-4 (kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto) Kapteeni Veikko Hietamies lensi PY-1:llä ja yliluutnantti Keijo Elio PY-27:llä. Tampereen Härmälässä on nimetty Pyrynkatu hävittäjä-ässien koulukoneen muistoksi. Kohtalokas lento Helsinkiin PY-32 starttasi Härmälästä 19.2.1944 kello 11.55 ohjaajana koelentäjä kapteeni Pekka Kokko ja matkustajana koelentäjä vääpeli Severi Vitikainen. He aikoivat lentää Helsinkiin. Jo lähtiessä sää oli radiottomalle Pyrylle huono. Pilvikorkeus oli vain parisataa metriä. Sää huononi edelleen etelään lennettäessä. Pilvikorkeus oli paikoin enää vain 70 m. Oli käännyttävä takaisin. Hetkeä ennen onnettomuutta kello 12.30 koneen nähtiin lentävän hyvin matalalla pilvien lomassa ja kallistuvan vasemmalle. Syöksyessään metsään kone oli katkonut puita ja maahan osuessaan pirstoutunut täysin. Onnettomuuspaikka on Lempäälän Kuljussa Lopen tilan kivisessä kuusikossa. Onnettomuuspaikalle tultaessa Kokko istui yhä oikein päin olevassa ohjaamossa. Vyöt olivat katkenneet mutta jalat olivat vielä sivuperäsinpolkimilla. Vitikainen oli lentänyt parin metrin päähän puunrungolle. Ohjaaja ja matkustaja saivat onnettomuudessa välittömästi surmansa. Kapteeni Pekka Kokko oli kokenut ja ansioitunut rintamalentäjä. Hänellä oli noin 150 sotalentoa ja 15 ilmavoittoa. Hetki onnettomuuspaikalla Onnettomuuspaikalle on luonnonkiveen kiinnitetty muistolaatta. Lentovarikon Kilta puheenjohtajansa Aarno Torikan johdolla ja Ilmavoimien Materiaalilaitos kunnioittivat juhlallisella kunniakäynnillä koelentäjä kapteeni Pekka Kokon ja koelentäjä vääpeli Severi Vitikaisen muistoa onnettomuuden 70vuotispäivänä 19.2.2014. Leutona, pilvisenä päivänä laskimme kauniin seppeleen heidän muistomerkilleen. Teksti ja kuvat Jorma Hautala Muistolaatta sijaitsee onnettomuuspaikalla Lempäälän Kuljussa 51 Karjalan Lennoston Kilta Killan kokousyleisöä kuuntelemassa alustuksia. Karjalan Lennoston Killan vuosikokous pidettiin lauantaina 12.4. Rissalassa Savon Voiman talossa olevassa ravintola Pilotissa. Paikalla oli lähes 50 kiltalaista. Lennoston komentaja, eversti Ossi Sivén kertoi Ilmavoimien ja Karjalan Lennoston näkymistä puolustusvoimauudistuksen myllerryksessä. Lennosto saa uusia yksiköitäkin, sillä perusteilla ovat Suojausyksikkö ja Lentotekninen laivue, LTEKLV. HÄVLLV 31:ssä tulee olemaan kolme lentuetta ja puolet valtakunnan Horneteista. Pirkkalan Hornetit siirtyvät Rissalaan ennen kesälomia ja henkilöstö kesälomien jälkeen. Lentotuntimäärän odotetaan kasvavan ja ensi vuodeksi odotetaan vielä lisätunteja. Ilmavalvonnassakin on odotettavissa muutoksia. Keskivalvontatutkat (KEVA) uudistuvat ja ne tulevat etäkäyttöisiksi. Kokonaisuudessaan haasteet ovat myönteisiä ja Lennostossa panostetaan tämän vuoden loppuun ja ensi vuoden alkuun. Hornetilla on vielä menossa 2. ylläpitopäivitys, jossa merkittävänä uudistuksena on ilmasta-maahankyvyn luominen. Päivityksistä huolimatta Hornetitkaan ei52 Pilven Veikko 1/2014 vät ole ikuisia, joten lähivuosina pitää ottaa käsittelyyn seuraavan hävittäjätyypin hankinta. Lennostossa hävittäjäkaluston ja henkilöstön lisääntyminen on tuonut mukanaan myös uudisrakentamista. Niitä ovat hälytyspaikka-alue ja uusi laivuerakennus. Kansainvälinen valmiusyksikkö testattiin Viime vuoden suuri ponnistus oli FRDFjoukon (Finnish Rapid Deployment Force) perustaminen ja kouluttaminen. Osaston vahvuus on 250 henkeä, joista 1/3 on varusmiehiä. Joukon koulutustaso testattiin syksyllä 2013. Arvioijia oli kaikkiaan noin 100 eli yksi osaston 2–3 henkilöä kohden. Valmiusyksikön kouluttaminen on tuonut paljon uutta osaamista ja tuonut takaisin vanhaa osaamista muuhun kuin itse lentotoimintaan liittyvissä toiminnoissa. Arvioinnissa ei merkittävää eroa varusmiesten ja henkilökunnan välillä. Lennosto saikin hyvää palautetta muista Ilmavoimien joukoista tulleilta henkilöiltä hyvin hoidetusta operaatiosta. Kansainvälisiä harjoituksiakin on pidetty Hävittäjälentolaivue 31 on käynyt juuri Frisian Flag -harjoituksessa. Harjoituksen teemana oli hävittäjätaktiikkaa. Suomesta harjoitukseen osallistui 4 Hornet-hävittäjää henkilöstöineen. Kaikkiaan harjoitukseen osallistui noin 50 konetta mm. Hollannista, Saksasta, Ranskasta, Englannista ja Norjasta. Uusi Lentotekniikkalaivue esittäytyi Lentoteknisen laivueen ensimmäinen komentaja, majuri Timo Antikainen esitteli oman yksikkönsä näkymiä. Uudessa laivueessa lennoston koko lekotekninen henkilöstö sijoitetaan yhteen yksikköön. Laivueen vahvuus oin noin 160 henkeä. Laivue koostuu käyttölentueesta, korjaamolentueesta, tukeutumislentueesta ja esikuntalentueesta. Vahvuudesta 92 % työntekijöitä ja 8 % päälliköitä/toiminnan suunnittelijoita. Laivueen vastuulla on myös lekoteknisten varusmiesten koulutus. Uudella organisaatiolla on tarkoitus yhtenäistää Lentotekniikkalaivueiden toimintatavat ottaen kuitenkin huomioon Lennostojen Ilmasotakoulun erityispiirteet. Kokouksen päätteeksi kaiken kruunasi kenraali Raappana, joka loi katsauksen Ilomantsin taisteluihin. Kiltaveli Vilho Huuskonen esiintyi ammattitaidolla rajakenraalin roolissa. Aiheeseen liittyen on Ilomantsissa heinäkuussa kesäteatteriesitys, jonne Joensuun ilmasilta aikoo suunnata retken. Kokous ripeästi läpi Hyvin valmistellun vuosikokouksen tapaan asiat saatiin päätökseen ripeästi. Esa Kainulainen jatkaa puheenjohtajana ja muut hallituksen jäsenetkin ovat entisiä, Veli-Antti Huotarinen, Jorma Niiranen, Jukka Nykänen, Erkki Reponen, Juhani Kiltaveli Vilho Huuskonen toi rajakenraali Erkki Raappanan terveiset Ilomantsintaisteluista lähes 70 vuoden takaa. Suomalainen ja Osmo Vartiainen. Killan valtuuskuntakin säilyi entisenä puheenjohtajansa Tapani Nummisen johdolla jäseninä Hannu Isotalo, Heikki Jouppila, Ari Jussila, Esa Kainulainen, Martti Kankkunen, Seppo Kovalainen, Pentti Kukkonen, Heikki Lahtela ja Ossi V Lindqvist. – Heikki Lahtela kuvat: Esa Kainulainen 53 Torjuntavoitto 1944 Ilmasotaa Kaakkois-Suomessa Esitelmätilaisuus lauantaina 7.6. 2014 klo 13 Lappeenrannassa kaupungintalon Lappeenranta-salissa Ohjelmassa Lauluesitys Helmi ja Onni Tiimonen Tilaisuuden avaus kaupunginjohtaja Kimmo Jarva Esitelmä, torjuntavoiton ilmaoperaatiot, tiedustelutilanne, operaatiot rintamavaiheittain ja lentolajeittain kenraaliluutnantti Heikki Nikunen Asiantuntija-alustukset ko. ajankohdan Suomen Ilmavoimien valvonta- ja johtamisjärjestelmästä eversti Martti Lehto ja Neuvostoliiton Ilmavoimista diplomi-insinööri Carl-Fredrik Geust Esityksien jälkeen yleisöllä on mahdollisuus tehdä kysymyksiä aiheista Tilaisuuden järjestävät: Kaakkois-Suomen Ilmailumuseosäätiö, Lappeenrannan lentoasema, EteläKarjalan museo sekä Ilmavoimien Kiltaliitto ja Karjalan Lennoston Kilta Pilvenveikot ja kiltalaiset tervetuloa! 54 Pilven Veikko 1/2014 Frisian Flag 2014 -harjoitus päätökseen Alankomaissa Ilmavoimista mukana kuusi F/A-18 Hornet -monitoimihävittäjää Ilmavoimat osallistui harjoitukseen kuudella F/A-18 Hornet -monitoimihävittäjällä. Suomen tavoitteena oli kehittää Ilmavoimien kansainvälistä yhteistoimintakykyä ja parantaa kriisinhallintavalmiutta. Alankomaiden Kuninkaalliset Ilmavoimat järjesti Frisian Flag 2014 -lentotoimintaharjoituksen Hollannin pohjoisosassa Leeuwardenin tukikohdassa 31. maaliskuuta – 11. huhtikuuta. Suomen harjoitusosaston vahvuus oli noin 50 henkilöä. Suomen Ilmavoimien osalta järjestelyvastuussa oli Karjalan Lennosto. Frisian Flag 2014 -harjoituksen kokonaistavoitteena oli harjoitella isojen lento-osastojen toiminnan suunnittelua, toimintaa ja raportointia vaativissa skenaarioissa. Harjoitusosaston johtaja majuri Ville Hakala on tyytyväinen harjoituksen kulkuun. – Harjoitus oli varsin onnistunut. Pääsimme lentämään isoja lentokierroksia suunnitelmien mukaisesti, ja kaikki suunnitellut lentokierrokset toteutuivat. Suomen kansallisena tavoitteena oli kehittää Ilmavoimien yhteistoimintakykyä osana laajaa monikansallista ilmaoperaatiota. Lisäksi tavoitteena oli ylläpitää ja kehittää Ilmavoimien kansainvälisen NRF-valmiusyksikön suorituskykyjä. – Suomen osalta harjoitukselle asetetut tavoitteet täyttyivät. Parasta harjoituksessa oli toimiminen yhdessä muiden kansallisuuksien ja erilaisten konetyyppien kanssa. Tärkeä osa harjoitusta oli osallistua monikansallis- ten operaatioiden suunnitteluun, Hakala summaa. Harjoitukseen osallistui noin 50 lentokonetta kymmenestä maasta. Suomen lisäksi harjoituksessa oli mukana Alankomaat kahdellatoista F-16 -hävittäjällä, Norja kuudella F-16 -hävittäjällä, Belgia neljällä F-16 -hävittäjällä, Portugali neljällä F-16 -hävittäjällä, Tanska kahdella F-16 -hävittäjällä, Saksa kahdeksalla ja Espanja neljällä Eurofighterhävittäjällä. Lisäksi mukana oli muun muassa ilmatankkaus- ja kuljetuskonekalustoa Alankomaista, Norjasta, Britanniasta, Saksasta ja Italiasta sekä Naton AWACS-johtokonekalustoa. Harjoituksen lentotoiminta toteutettiin pääosin Pohjanmeren yläpuolisessa ilmatilassa. Harjoitusalue koostui Hollannin, Tanskan ja Saksan ilmatiloissa sijaitsevista alueista. Suomen harjoitusosasto tukeutui isäntämaan tuottamaan ilmatilannekuvaan ja tukikohtapalveluihin. Varakenttinä käytettiin Hollannin ja Saksan sotilastukikohtia. Ilmavoimat on osallistunut Frisian Flag -harjoituksiin säännöllisesti vuodesta 2001 alkaen. – Aiempiin vuosiin verrattuna harjoituksessa ei ilmennyt mitään yllättävää. Järjestelyt toimivat ja kaikki oli niin sanotusti hanskassa, Hakala kertoo. Lähde: Ilmavoimat.fi 55 Siikakankaan lentokenttäalueella perjantaina 23.5. klo 13 Muistomerkin paljastus Kahvitilaisuus paljastuksen jälkeen Hyytiälän metsäopistolla. Ilmoittautumiset: Tiina Ahtiainen 02 9927 8311, [email protected] tai Raija Saramäki 050 410 5094, [email protected] Kuljetukset: Linja-auto Siikakankaalle lähtee Vuoreksesta klo 11.30, Tampereen linja-autoasemalta 11.45. Ajo-ohje omalla autolla tuleville: Valtatieltä 66 väliltä Orivesi-Ruovesi käännytään Ollinkiventielle, viitassa: Siikaneva noin 300 metriä. Siikakankaan kenttä Ruovedellä Sodan ajan varalaskupaikasta räjähteisiin ja panssarivaunuihin Siikakankaan lentokenttä rakennettiin lentokoneiden varalaskupaikaksi Ruoveden pitäjään (17 km Ruoveden kirkolta) vuonna 1936. Talvisodan aikana kenttä toimi pommikoneilla operoineen Lentorykmentti 4:n varakenttänä. Välirauhan aikaan toukokuussa 1940 siirtyi kentälle Lentolaivue 32 kalustona Fokker D.XXI -hävittäjäkoneet. Laivueen tehtävänä oli antaa jatkokoulutusta tuleville hävittäjälentäjille. Koulutus jatkui kesään 1941 saakka. Laivue siirtyi silloin Hyvinkäälle. Koulutusjakson aikana laivue koulutti kaikkiaan toistasataa hävittäjälentäjää. Lentorykmentti 4:ään kuuluneet Lentolaivue 41 ja Lentolaivue 42 siirtyivät Siikakankaalle kesäkuussa 1941 lyhyeksi ajaksi. Jatkosodan aikana 1941 – 1944 kenttä toimi Lentosotakoulun apu- ja leirikenttänä. 56 Pilven Veikko 1/2014 Koulutusta saivat mm aliupseeriohjaajakurssit 11 ja 12, ohjaajakurssit 5 ja 6, sekä tähystäjäkurssit 6,7,8 ja 9. Vuoden 1944 aikana kenttäalueelle perustettiin mm. Lentovarikon varastojen hajauttamiseksi Varikko-osasto K-koski (K-koski/ LeV), Orivedellä sijainneen Lentoasevarikon hajauttamiseksi Lentokoneasevarikon varastoalue III, Kuoreveden Lentokonetehtaan 2VL hajauttamiseksi Osasto 21VL. Sotien jälkeen varasto ja huoltoa Rauhan tultua alettiin miettiä kenttäalueelle uutta käyttöä. Merkittävänä vaihtoehtona oli rakentaa tilat Porissa toimineelle Satakunnan Lennostolle. Porille vaihtoehtoa oli alettu suunnittelemaan jo vuodesta 1944 lähtien. Monien vaiheiden jälkeen suunni- telma kariutui vuonna 1964 ja lennostoa ryhdyttiin siirtämään Tampereelle ja Pirkkalaan. Vuonna 1965 Siikakankaalle aloitettiin rakentaa varastorakennuksia räjähtävän materiaalin varastointia varten Asevarikko 6:lle. Kesällä 1970 siirrettiin Siikakankaalle panssarivaunujen varastoja ja huoltotoimintaa Jyväskylästä. Nimeksi tuli Asevarikko 6, Siikakankaan Varikko-osasto. Kaksi vanhoista lentokonehalleista kunnostettiin panssarivaunujen huoltohalleiksi, missä Millog Oy jatkaa vuodesta 2009 alkaneita panssarivaunujen huoltotöitä. – Aarno Saramäki näyttävä muisto kurssilta! LENTORESERVIUPSEERIKURSSIN LIPPALAKKI Lakki on väriltään tummansininen (navy blue). Lakkiin kirjaillaan taakse kunkin kurssin virallinen lyhenne, esim. LentoRUK 84. Jotta kirjailun hinta voidaan pitää kohtuullisena edellyttää se sitä, että kukin kurssi tilaa lakkinsa yhdellä kertaa. Tästä syystä myös minimitilaus on viisi (5) kappaletta. Lakin hinta on 20,00 euroa kappaleelta. Hinta sisältää lakin, brodeerauksen ja toimituskulut. Normaali toimitusaika on 2 – 3 viikkoa. Lakit maksetaan ennen toimitusta Ilmasotakoulun Kilta ry:lle tilille FI20 5290 3320 0305. Tilaukset Leena Tiainen. LENTORESERVIUPSEERIKURSSIN MERKKI Hinta: 20,00€ + toimituskulut Tilauksen yhteydessä mainittava Lentoupseerikurssin numero. Tilaukset: www.ilmasotakoulunkilta.fi/ myyntiartikkelit Ilmasotakoulun Kilta ry Lisätietoja ja tilaukset: Leena Tiainen, Puh. 040 560 9303 sähköposti: [email protected] 57 Kari Vertanen Harrastuksena ilmailuaiheiset maalaukset Taiteilija Kari Vertanen työssään. Kuva: Raimo Sinivaara. Helsingin reserviupseerien ilmailukerhon jäsen Kari Vertanen on ollut viime vuodet todella tuottelias lentokonetaulujen maalaaja. Hän jäi eläkkeelle Finnairilta vuonna 2009 ja on sen jälkeen omistautunut harrastukselleen lähes täyspäiväisesti. Karin kiinnostus ilmailuun heräsi kuten monella pikkupojalla jo ennen kouluikää. 1950- ja 60-luvulla julkaistut Korkeajännityssarjakuvalehdet sekä Joppe Karhusen kirjat kuluivat hänen käsissään ja viimeistään lento Ercoupe-pienkoneen kyydissä Malmin lentokentältä sinetöi tulevaisuuden tavoitteet. Purjelentokurssin ja Kuopion Ammattilentäjien peruskurssi 1:n myötä aukeni ura liikennelentäjäksi. Työn ohessa kyti ajatus ilmailuaiheisten maalausten tekemiseen. 1980-luvulla alkoi syntyä harjoitelmia joissa Kari etsi muotoja ja värejä. Ensimmäinen merkittävämpi muisto on tuolloin guassilla tehty taulu Mustangista. Työ ja perhe veivät aikansa ja maalausharrastus eteni pienin askelin. Tauluja kuitenkin syntyi ja Karin töitä oli ensimmäisen kerran julkisesti 58 Pilven Veikko 1/2014 näytteillä Suomen ilmailumuseolla Vantaalla Ilmailutaide harrasteena -näyttelyssä vuonna 1996. Eläkkeelle jäämisen myötä oli viimein aikaa ryhtyä todenteolla rakkaan harrastuksen kimppuun ja tauluja alkoikin syntyä viljalti. Vuosien 2011-12 vaihteessa Karilla oli Suomen ilmailumuseossa näyttely, jossa oli esillä 20 työtä ja vuoden päästä hän piti näyttelyn galleria Contempossa Helsingissä 15 uuden maalauksen merkeissä. Eläkkeelle jäännin jälkeen on valmistunut jo yli 40 Karin sanoin "työlästä työtä". Kari nimittäin paneutuu taulun hiomiseen tuskaisen täysillä. Esimerkiksi Suomen ilmailumuseon ´Mersut Suomessa 70 vuotta´-seminaarin kirjan kansikuvan tuottaminen vei kaksi viikkoa. Hän tutkii valon suuntaa ja sen aiheuttamien varjojen muotoja pienoismallien avulla. Työvuosilta on apuna paljon valokuvia pilvistä, jotka ovatkin Karin töissä ainutlaatuisen luonnollisia. Hän pyrkii löytämään erilaisia tunnelmia lentokoneiden taustaksi: talviaamun valaistusta, pilvien suodattamaa auringon kiloa Stieglitzit Kauhavan yllä meren pinnassa, jne. Tämä nostaakin hänen työnsä omaan kategoriaansa sillä niissä riittää ihailemista kaikille. Monet ilmailumaalauksethan ovat vain kuvia lentokoneista, joissa kohde on kuvattu tarkasti, mutta tausta on jätetty vähemmälle. Karin töissä kiehtoo myös koneen ympärillä oleva pinta. Ihmishahmojen käyttäminen maassa olevien koneiden lähellä saa työt eläviksi. Yksityiskohtien varmistamisessakin Kari näkee vaivaa. Esimerkiksi Stieglitz-taulussa Kauhavalta hän oli yhteydessä kahteen Ilmasotakoulun entiseen laivueen komentajaan saadakseen rakennusten paikat, muodot ja värit kohdalleen. Kari on edistynyt harrastuksessaan sinnikkään yrittämisen ja tutkimisen kautta käymättä maalauskursseja. Hän on kuitenkin saavuttanut kansainvälisestikin tunnustetun tason mistä todistuksena on Lontoossa kolmeen Aviation Artists-killan näyttelyyn osallistumisen tuloksena saatu oikeus käyttää killan jäsentunnusta AGAvA (Associate Member of Guild of Aviation Artists)(www.gava.org.uk). Vuosittain pidettävässä näyttelyssä on ollut karsinnan jälkeen esillä noin 150 ilmailutaiteilijan töitä. Kesän 2013 näyttelyssä Karilla oli kaksi taulua, jotka molemmat myytiin Englantiin. Työtilana Karilla on yksi omakotitalon huone. Suurin osa tauluista on toteutettu akryyliväreillä. Ne soveltuvat kotona työskentelyyn öljyvärejä paremmin hajuttomuutensa ansios- Kaksi Fougaa taivaalla ta. Kari uppoutuu maalaamiseen niin täysin että usein lounasaika unohtuu ja vasta Roopekoiran vaatimus ulkoilutuksesta aikaansaa tauon. Välillä mieluinen harrastus kääntyy jopa stressin puolelle kun tilaus- tai näyttelytöiden aikataulun takaraja lähestyy. Suunnitelmissa ja luonnosasteella sekä työn alla on jatkuvasti monta taulua. Tällä erää etenevät Airbus 330, Saab Safir, DC-6, useampi Mersu, Curtiss-pari ym. Kevennyksenä harrastukseen on tulossa myös taulut mm. sukellusvene Vesikosta ja miinalaiva Pohjanmaasta jo tehtyjen panssarivaunukuvien seuraksi. Karin kotisivuilla www.karivertanen.com on nähtävissä lisää valokuvia hänen maalauksistaan. – Raimo Sinivaara Kuvat tauluista: Kari Vertanen 59 Kuva Eila Keinonen Ilmavoimien Soittokunta – yksi kuudesta sotilassoittokunnasta Puolustusvoimauudistuksen myötä seitsemän sotilassoittokuntaa lakkautettiin vuoden 2013 lopussa. Jäljelle jäi kuusi sotilassoittokuntaa, joiden kokoonpanot ovat nyt merkittävästi suurempia ja monipuolisempia kuin ennen. Sotilasmusiikkialalla palvelee yhteensä 186 musiikin ammattilaista. Ilmavoimien Soittokunnassa on 21 soittajaa sekä päällikkö, musiikkimajuri Tomi Väisänen. Soittokunta on erikoistunut jazz-musiikkiin ja se toimii pääasiassa Big Band -kokoonpanossa. Soittokunnan keskeisimpiä vuosittaisia esiintymisiä ovat korkeatasoiset Aalto-sarjan jazz-konsertit sekä kesäinen MILjazz-kiertue. Soittokunnasta muodostetaan tarpeen mukaan erikokoisia tanssi-, jazz- ja viihdekokoonpanoja. Paraateissa ja muissa perinteisissä tilaisuuksissa soittokunta esiintyy 20 henkisenä puhallinorkesterina. Vauhdikas, tyylikäs ja viihdyttävä ovat osuvimmat adjektiivit kuvaamaan sinitakkista Ilmavoimien soittokuntaa ja sen taidokasta Big Bandia. Ilmavoimien Soittokunnan pääasiallisena tehtävänä on huolehtia 60 Pilven Veikko 1/2014 Ilmavoimien musiikkitarpeen täyttämisestä. Sillä on myös aktiivinen rooli Keski-Suomen kulttuurielämässä. Ilmavoimien Soittokunta kiertää Suomea 120 esiintymisen vuosivauhdilla sekä konsertoi säännöllisesti. Soittokunnan kotipaikka on Tikkakoskella Luonetjärven varuskunnassa. Ilmavoimien Soittokunta www.soittokunta.fi Ohjelmistossa 2014 Ilmavoimien Big Bandin AALTO-sarjassa Aaltosalissa Väinönkatu 7, Jyväskylä: Aalto III - Big Band goes Stravinsky pe 26.9. kello 19. Kapellimestarina Elias Seppälä ja solistina Pekka Ahonen Aalto IV - Ilmavoimien Big Band featuring Nat Newborn, to 20.11. kello 19 Kapellimestarina Tomi Väisänen Ilmavoimien Soittokunta osallistuu myös MilJazz-kiertueelle: lisätiedot www.miljazz.fi Lähde: Ilmavoimat.fi Lentoreserviupseerikurssille haki yli 500 Hakuaika Ilmavoimien Lentoreserviupseerikurssille päättyi tammikuun 15. päivä. Hakemuksia tuli tänäkin vuonna yli 500, mikä täyttää Ilmavoimien kurssille asettamat hakijamäärätavoitteet. Lentoreserviupseerikurssin suorittaminen on todellinen portti taivaalle ja sotilaslentäjän arvostettuun ammattiin. Lentoreserviupseerikurssille valitaan vuosittain 35–45 oppilasta. Tänä vuonna hakemuksia saapui noin 550. Viimeisen kymmenen vuoden aikana hakijamäärä on vaihdellut 500–650 hakijan välillä. – Reilu viitisensataa hakijaa on kurssin keskimääräinen hakijamäärä, ja valinnan kannalta se on myös riittävä määrä. Valintakokeisiin pääsee noin neljäsataa hakijaa, kertoo valintaupseeri majuri Petri Kettunen Ilmasotakoulusta. Lentoreserviupseerikurssilla perehdytään ensin ilmailuteoriaan ja sovelletaan kaikki opittu heti käytäntöön. Kokelaat saavat reservin upseerin johtajakoulutuksen ohella noin 35 tunnin lentokoulutuksen Vinkaalkeiskoulukoneella. Lentoreserviupseerikurssi järjestetään Ilmasotakoulussa Tikkakoskella. Palvelusaika kurssilla kestää 347 vuorokautta. Kurssilaiset astuvat palvelukseen heinäkuun saapumiserän yhteydessä. Lentoreserviupseerikurssin suorittaneet reservin sotilaslentäjät voivat hakeutua Maanpuolustuskorkeakouluun kadettikurssin ohjaajalinjalle ja kouluttautua edelleen Ilmavoimien, Maavoimien tai Rajavartiolaitoksen lentäjiksi. Ohjaajaopintosuunnille pääsee vuosittain 10–18 henkeä. Lentoreserviupseerikurssin suorittaminen on siis todellinen portti taivaalle ja arvostettuun ammattiin. Ilmavoimien erikoiskoulutus keskittyy Ilmasotakouluun Tikkakoskelle. Lentotekninen koulutus alkaa vuoden 2014 alussa ensimmäistä kertaa Ilmasotakoulussa. Lentoteknisen kurssin lisäksi myös sotilaslentäjien jatkokoulutus sekä Hawk-suihkuharjoituskoneet siirtyvät Tikkakoskelle vuoden 2014 loppuun mennessä. Koulutuksen tiivistyessä samaan tukikohtaan tehostuu myös eri alojen välinen koulutusyhteistyö. Vinka Kuva Ilmavoimat Laura Kaipainen 61 Kirja-arvostelut Markku Iskanius: Tuntematon kenraali J.F.Lundqvist Apali Tampere 2013 Tuntematon kenraali Lundqvist Jokainen aika kirjoittaa oman historiansa. Ilmavoimien toiminnasta sotien ajalta on kirjoitettu hyllymetreittäin muisteloita ja historiateoksia. Miten ilmavoimiamme rakennettiin 1930-luvulla, on monilta kirjoittajilta jäänyt kriittisten tokaisujen varaan. Ilmavoimien vuosipäivä 6.3. katsotaan aselajin tai puolustushaaran perustamispäiväksi vuonna 1918. Puheissa siteerataan kenraali Mannerheimin sanoja ensimmäisen lentokoneen ”liittämisestä Suomen Armeijan ilmailutarhaan”. Ilmavoimien kehittäminen alkoi varsinaisesti vasta 1930-luvulla, sillä edeltävää vuosikymmentä kuvataan lähinnä henkilökohtaisten näkemyserojen kautena; maa- vai vesikoneita jne. Johtoajatus näyttää olleen hukassa. Ei ollut ohjesääntöä eikä muutakaan suomenkielistä kirjallisuutta, sen sijaan Mäntsälän kapinaa ja eripuraa. Ennen nimitystään Ilmavoimien komentajaksi eversti Lundqvist ja komentamansa Kenttätykistörykmentti 3 tekivät sotilaana Riihimäellä sen mitä Tasavallan Presidentti käski. Lundqvist oli ehkä jossain vaiheessa antanut 62 Pilven Veikko 1/2014 "Audiatur et altera pars" ymmärtää, että rykmentti on kapinallisten puolella. Takki kuitenkin kääntyi ja komentaja toimi maltillisesti eikä jakanut varusmiehilleen kovia patruunoita. Käskyn saatuaan hän pidätti lapualaisten johtajia Riihimäellä ja eristi joukollaan Mäntsälän kapinakeskuksen. Tapahtumien kulusta löytyy monenlaista historiankirjoitusta, mutta jotain jäi varmasti joidenkin kapinaan myönteisesti suhtautuvien upseerien hampaankoloon. Italialaisen kenraali Douhetin teorian mukaan tulevaisuuden sodat ratkaistaan voimakkailla ilmavoimien offensiiveilla – terroripommituksilla – sanottaisiin tänä päivänä. Teoria puhutti paitsi edellisen sodan kokeneita sotilaita myös poliitikkoja. Suomen ulkomailla toimivat sotilasasiamiehet kannattivat raporteissaan voimakkaasti Douhetin oppia. Ilmavoimien komentaja ajoi tarmokkaasti ilmavoimien asiaa. Markku Iskanius kuvaa tarkkaan ilmavoimien konehankintojen erikoisia vaiheita Puolustusneuvostossa ja Eduskunnassa. Jopa Eduskunta keskusteli ”asiantuntevasti” eri lentokonemoottoreiden paremmuuksista. Iskaniuksen mukaan keskustelut Puolustusneuvostossa olivat pöytäkirjojenkin mukaan varsin kärjekkäitä. Puheenjohtaja Mannerheim otti voimakkaasti kantaa ja heitti Lundqvistin muutaman kerran ulos kokouksesta. Espanjan sota todisti hävittäjätorjunnan mahdollisuudet. Puolustusneuvosto kallistui vasta 1939 defensiivisen ilmapuolustusteorian kannalle, mutta ei suinkaan yksimielisesti. Lundqvist oli saanut sotaväen päällikön ja yleisesikunnan päällikön ymmärtämään hävittäjätorjunnan tärkeyttä. Lundqvist ei suinkaan ollut ”viimeinen pommitusvoimien kannattaja”, kuten on väitetty. Hänen komennossaan Suomen ilmailuvoimat kehittyivät 1930-luvulla puolustushaaraksi, Ilmavoimiksi. Kenraali Lundqvistia pidettiin loppuun saakka tykistön miehenä, ei lentäjänä. Kuitenkin laajasta, 1930-luvun parhaasta, yleisesikuntaupseerikoulutuksesta kertoo netistä löytyvä nimikirjan kopio. Kuitenkin Lundqvist vaiettiin sotien jälkeen jopa epähenkilöksi. Odotan mielenkiinnolla Markku Iskaniuksen lupaamaa 2. osaa, jossa tulee esille Lundqvistin toimintaa sodan aikana ja varsinkin vuonna 1945. Jo tämän kirjan lähde- ja viiteluettelo todistavat, että tietoa löytyy, kun sitä haluaa etsiä. Audiatur et altera pars eli toistakin osapuolta pitää kuunnella. Eversti Risto Pajari, Lund- qvistin esikuntapäällikkö ja lähin työtoveri olisi v 1971 halunnut ojentaa kirjansa Talvisota ilmassa esipuheen mukaan kunnioittavasti kenraaliluutnantti Jarl Frithjof Lundqvistille, ”jota on sekä syystä, että varsinkin syyttä jälkeenpäin arvosteltu” Eversti Markku Iskanius valottaa hienosti toistakin puolta. – Seppo Penttinen " ... tällaiselle kirjalle on ollut jo pitemmän ajan "sosiaalinen tilaus"... Luonetjärven varuskuntatarinoita Tamperelainen, entinen "luonettilainen" Asko Nieminen, on koonnut pirteän ja erityisaiheisen kirjan, joka kertoo Luonetjärven varuskunnan elämästä. Tällä kertaa lentäjät ja mekaanikot on kuitenkin jätetty taustalle ja kertojina ovat heidän perheittensä jäsenet. "Perhe-elämää Luonetjärvellä" on kirja, joka käsittää 43 erillistä, eri perheiden "muistelokertomusta" varuskunnasta sota-ajasta nykypäiviin saakka. Muistelokertomukset muodostavat myös kirjan sisällysluettelon, joten lukija löytää helposti heti alussa ne luvut ja vuodet, jotka häntä erityisesti kiinnostavat. Ilmavoimien toimintaa kuvaavat kirjat kertovat yleen- sä pelkästään lentäjien ja lentomekaanikkojen toiminnasta, eikä siviilielämästä ole juurikaan kerrottu. Nyt tämä kirja poistaa tuon puutteen ja perheiden "suut avautuvat" kerrontaan. Kirjan aihe on siis harvinainen, ja siihen on käyty rohkeasti käsiksi. Lienee niin, että tällaiselle kirjalle on ollut jo pitemmän ajan "sosiaalinen tilaus", mutta sitä ei ole aikaisemmin toteutettu. Rohkeasta toteuttamisesta tekijät saavat täydet pisteet. Asko Niemisen työryhmään on kuulunut toinen luonettilainen, Marjukka Hietala sekä taittajana vaimo Riitta Nieminen, joten naisnäkökulmaa kirjan toteutuksessa on ollut mukana riittävästi. Kirjan A4-koko poikkeaa hieman yleisesti totutusta. Tässä tapauksessa koko on edistänyt kahta asiaa: koko on mahdollistanut valokuvien painamisen riittävän suuressa koossa ja samalla vähentänyt kirjan sivumäärää niin, että sitä on helppo käsitellä ja lukea. Lisäksi kirjasinkoko on voitu säilyttää riittävän suurena. Itse tekstien sisältöön työryhmä ei ole vaikuttanut vaan kertojat ovat saaneet esittää 63 tarinansa vapaasti ilman ennakkoehtoja tai ennakkoon esitettyjä vakiokysymyksiä. Tämä tapa onkin tuottanut hienoja muisteloita mitä erilaisimmista perheoloista ja tapahtumista. Valokuvia kirjassa on ilahduttavan paljon ja ne ovat riittävän suuria, kuten todettu. Kun kuvat on saatu pääosin kertojien omista valokuvakokoelmista, myötäävät ne hyvin kutakin kerrontaa. Pienten aikalaiskameroittenkin kuvat on saatu skannauksen yhteydessä riittävästi tarkennetuiksi. Lopuksi: Kenraali Heikki Lyytistä siteeraten: ”Asko Nieminen on onnistunut hyvin kuvaamaan Luonetjärven varuskunnan sisäistä sosiaalista elämää eri tapahtumineen. Samalla muistelot tuovat lukijalle tutummaksi sitä merkittävää työpanosta, minkä perheenäidit ovat tehneet isien ollessa poissa kotoa joko sodan tai muitten virkatehtävien johdosta”. Tämä kirja kuuluu kaikkien "luonettilaisten" kirjahyllyihin luettavaksi ja myös lahjoiksi lapsille tai muille omaisille. Terveisin Putte Neenberg (Luonetissa kaksi eri kertaa) Kirjaa myyvät: Tikkakoskella Keski-Suomen Ilmailumuseo ja Sotilaskoti; Rovaniemellä Lapin Lennoston kilta; Vantaalla Suomen Ilmailumuseo; Helsingissä Aviation Shop; Tampereella Asko Nieminen, puh. 050 584 2720, [email protected] Vuoden 2013 myyntitykki JAS 39 SAAB GRIPEN E Euroopan, ja koko maailman valtioiden kamppaillessa puolustusbudjettiensa jahävittäjäkonetilaustensa kanssa, on Ruotsi menestynyt hämmästyttävän hyvin Jas 39 Gripenin myynnissä. Puolueettomalle valtiolle sotilaskoneiden myynti ei ole ollut – eikä edelleenkään ole – helppoa sotilasliittoutumien ja ylikansallisten lentokoneteollisuusjättien maailmassa. Gripenin jatkuvalla kehitystyöllä ja laajaalaisella osallistumisella evaluutiokilpailuihin sekä idässä että lännessä Ruotsi on onnistunut myymään tai vuokraamaan Gripeneitä erittäin hyvin. Viimeisin onnistuminen on jättikauppa Brasiliaan, joka ostaa 36 Jas 39 E- konetta. Näistä kahdeksan on kaksipaikkaista konetta merkinnällä F ja valmistetaan Brasiliassa. Kirjaimet on otettu aakkosten alusta tyyppijärjestyksessä. Kirjain (tyyppi) E oli aikaisemmin merkinnällä NG (next generation, seuraava sukupolvi), mutta uusi virallinen viidennen polven Gripen tullee olemaan merkinnällä JAS 39 E ja F. 64 Pilven Veikko 1/2014 Gripenien (36 kpl) kokonaishinta on tämänhetkisten tietojen mukaan 4,5 miljardia USdollaria. Kaupan eurohinta on noin 3,5 mrd €. Valintaan vaikuttivat puolustusministeri Celso Amorimin mukaan mm. Gripenin suorituskyky, tekninen muunneltavuus ja hinta. JAS:n kilpailijoina Brasiliassa olivat Ranskan Dassault Rafale ja USA:n F-18 E/F Super Hornet. Merkittävämmäksi JAS:n voiton teki se, että Rafalen myyntiä edistämässä oli itse Ranskan presidentti Francois Hollande. Siis loistava saavutus Ruotsille. Ruotsin omat ilmavoimat on esittänyt, että riittävä hävittäjätorjunta vaatisi 60 – 80 uuden polven hävittäjää. Ruotsin puolustusministeriö on ilmoittanut, että Gripenien päivittäminen on välttämätöntä operatiivisen tason saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi suhteessa muihin maihin. Puolustusministeriö lienee valmis tilaamaan jonkun suuruisen sarjan Sveitsin ja Brasilian jälkeen. Tilaukset ja käyttäjät ulkomailla • • • • • • • Etelä-Afrikan ilmavoimat osti 28 yksipaikkaista konetta vastakaupoin ja yhdeksän kaksipaikkaista koulukonetta. Unkarin ilmavoimat vuokrasi 14 kymmeneksi vuodeksi ja koneiden muutostyöt tehdään NATO-standardien mukaisiksi. Tsekin ilmavoimat on hankkinut 14 konetta leasing-sopimuksella. Englannissa ”The Empire koelentäjäkoulu” käyttää Gripeneitä koelentäjien koulutuksessa. Thaimaan ilmavoimille on hankittu 12 konetta. Sveitsi on tehnyt aiesopimuksen 22 JAS-39E-koneen hankkimisestä. Päätös vaatii vielä kansanäänestyksen, joka pidetään tämän vuoden toukokuussa. Brasilian kaupasta ei ole vielä tehty lopullista tilaussopimusta. Suomalaisille lentäjille JAS Gripen on tuttu kone monista yhteisistä harjoituksista. Jas 39 Gripenin • • • • • • • Ensilento: 1988, palveluskäyttöön 1996, valmistaja Saab AB Pituus: 14,1 m; kärkiväli 8,4 m; korkeus 4,5 m; siipipinta-ala 25,54 neliömetriä. Paino: 6 620 kg; suurin lentoonlähtöpaino 14 000 kg. Huippunopeus: 2 Mach; toimintasäde noin 1 200 km; lakikorkeus 15 000 m. Aseistus: 1x 27 mm Mauser automaattinen tykki; 2x AIM-9 Sidewinder (RB 74) ilmataisteluohjus; 4x AIM-120 AMRAAM ilmataisteluohjus; 4x AGM-65 Maverick ilmasta maahan -ohjus. 2x Saab RBS 15F meritaisteluohjus; 2x Dasa DWS 39 sirotteiden levittäjiä. – Pentti Neenberg Kuva: Saab via Leena Tiainen 65 Toimitussihteeriltä kiltalaisille Pilven Veikko –lehden teko on siirtynyt Savosta Keski-Suomeen. Tämä on ensimmäinen lehti, jonka saimme aikaan uusin voimin. Jotta saisimme lehtityön ja jakelun sujumaan mahdollisimman joustavasti, kerron miten olen toiminut ja mitä toivon teidän, lukijoiden, tekevän. Pilven Veikko on Ilmavoimien kiltojen jäsenten lehti, joka kertoo ilmailun ja Ilmavoimien kiinnostavista asioista, mutta erityisesti kiltojen tapahtumista. Lehden jakelu Osoitetiedot kohdalleen! Jäsenten tulee ilmoittaa osoitetietonsa omaan jäsenkiltaansa, sillä killat voivat lähettää myös muuta postia. Pilven Veikon postituslistat päivitetään aina ennen lehden jakelua. Pyydän ilmoittamaan mahdollisista Pilven Veikko -lehden jakeluhäiriöistä: • • • lehti ei ole tullut on tullut kaksi lehteä osoitteessa on virheitä korjaukset osoitteeseen: pilven.veikko.lehti@ gmail.com tai Leena Tiainen 040 560 9303. Lehden jakeluosoitteisto on koottu Maanpuolustusrekisteristä, Lapin Lennoston Killan ja Satakunnan Lennoston Killan omista jäsenrekistereistä. Tästä seurasi se, että listoilla oli useita henkilöitä ja eri osoitetietoja. Aika monella oli kaksi osoitetta, joten moni saa kaksi lehteä eri osoitteisiin. Tämän vuoden alussa käyttöön otetussa Maanpuolustusrekisterissä olevat jäsenten osoitetiedot päivittyvät rekisteriin, kunhan virallinen muuttoilmoitus on tehty. Lapin ja Satakunnan Lennoston Kilta päivittävät omat rekisterinsä saamiensa ilmoitusten mukaan. Pilven Veikon jakelulistalla olen yhdistänyt samassa osoitteessa asuvat yhdeksi vastaanot66 Pilven Veikko 1/2014 tajaksi lisäämällä toisen henkilön nimi aakkosissa ensimmäisenä olevan henkilön tietoihin. Jäsenten lisäksi lehteä postitetaan yhteistyökumppaneille ja eri kohteisiin nippujakeluna. Lehteä toimitetaan yli 3000 osoitteeseen. Lehtijutun kirjoitusohjeet lyhyesti Voit kirjoittaa tekstisi sähköpostiviestiin; suosittelemme vahvasti. Lihavoi vain jutussa esiintyvien henkilöiden nimet, kun ne esiintyvät ensimmäisen kerran. Kirjoita yksi asia yhteen kappaleeseen, jätä väliin tyhjä rivi. Aloita juttusi tärkeimmästä. Kirjoita kuvatekstit erikseen jutun loppuun ja nimeä ne esim. kirjoittajan nimen mukaan Kuvista ja logoista Kuvia ei tarvitse käsitellä, taitto tekee sen. Tarkista kuvien laatu. Muutaman sadan kilotavun kuva ei riitä kuin postimerkiksi. Nettikuvat harvoin ovat riittävän tarkkoja; vain jos se on erikseen mainittu painokelpoiseksi. Kirjoita kuvatekstit – älä jätä sitä toimitukselle, toimituksella riittää muutenkin töitä – sillä jutun kirjoittaja tuntee aiheen parhaiten. Muista koko nimet! Kysy julkaisulupa kuvatuilta. Kiltojen logoista pyritään löytämään parempilaatuiset tuleviin lehtiin. Mainosmyynti Ilmavoimien Kiltaliiton hallituksen kokous päätti, että kukin kilta hankkii yhden ilmoituksen/lehti. – Leena Tiainen PILVEN VEIKKO Ilmavoimien Kiltaliiton jäsenjulkaisu ISSN 1239-3233 Päätoimittaja Ossi Kurki Puh. 040 848 7635, [email protected] Toimitussihteeri Leena Tiainen Lampikuja 3 B 9,41160 Tikkakoski, puh. 040 560 9303 [email protected] Toimituskunta Heikki Lahtela, Jukka Nykänen, Juha Suonperä, Jarmo Alanko, Pentti Neenberg ja Kari Salmi. Taitto Eila Keinonen, Qr-Media, 050 558 3957, [email protected] Painopaikka Kirjapaino Kari, Jyväskylä Painosmäärä: 3600 Tulevien lehtien ilmestymisaikataulu Lehti Aineistopvm 2/2014 15.10.2014 1/2015 15.03.2015 Ilmestyy marraskuussa 2014 huhtikuussa 2015 Tulevien lehtien aineistot sähköpostiosoitteeseen: [email protected] Ilmoitushinnat (alv 0 %) Takakansi 175 x 251 1/1 136 x 210 1/2 136 x 103 1/4 66 x 103 1/8 66 x 50 logo 66 x 30 1500 € 1000 € 550 € 300 € 170 € 130 € Hintoihin sisältyy 4-väri, toistoalennus -20 %. Ilmoitusmyynti Ilmavoimien kiltojen jäsenjärjestöt. 67 Ilmavoimien esityslennot 2014 Esityslennot kotimaassa 9.5. Utin jääkärirykmentin toimintanäytöstapahtuma / Utti 15.5. Ilmasotakoulun Ilmailusta ammatti -tapahtuma / Tikkakoski 20.5. Satakunnan Lennoston Ilmailuta ammatti -tapahtuma / Pirkkala 28.5. Lentosotakoulun Ilmailusta ammatti -tapahtuma / Kauhava 28.5. Lapin Lennoston Ilmailusta ammatti -tapahtuma / Rovaniemi 14.6. Jukolan viesti / Kuopio (Hornet-soolo) 9.-10.8. Suomen Ilmailuliiton päälentonäytös TourDeSky / Oulu 16.-17.8. Finland International Airshow / Malmi (maanäyttely) Kansainväliset esityslennot 22.6. Danish International Airshow / Karup, Tanska (Hornet-soolo) 30.-31.8. AIR14 / Payerne, Sveitsi (Midnight Hawks) 20.-21.9. Chech Air Force Days / Ostrava, Tšekki (Hornet-soolo) 68 Midnight Hawksien kuva: © Perttu Karivalo Pilven Veikko 1/2014
© Copyright 2024