1. No category

Suomi-Ranska Yhdistysten Liiton jäsenlehti 2-2010
Bulletin de la Fédération des Associations Franco-Finlandaises
R
a
Depuis 1966
on
l
o
aL
t
n
i
y
v
SYKSY 2010 LYONISSA
MENU ASTÉRIX
Le tour de Gaule d’Astérix
MENU MARCEL PROUST
Molemmat menut saatavilla jouluun saakka
JOULUKUKKO saapuu jälleen marraskuussa,
AITO RANSKALAINEN CHAPON
Suomessa näitä herkullisia joulumyyntiin
kasvatettuja kukkopoikia saa vain Lyonissa
BEAUJOLAIS NOUVEAU saapuu to 18.11.2010
JOULULOUNAAT alkavat 08.12.2010
l
o
a
t
n
L
i
y
v
TIEDUSTELE LAHJAKORTTIAMME
LÄHELLÄ TÖÖLÖSSÄ - TAPAHTUMIEN KESKIPISTEESSÄ
Mannerheimintie 56 00260 Helsinki
Puh.( 09)408 131, fax (09)442 074
[email protected]
www.ravintolalyon.fi
on
R
a
BON APPÉTIT!
Lukijalle
R
anska ja ranskalaisuus ovat olleet
näkyvästi esillä julkisuudessa
viime kuukausien aikana. Profiili
kulttuurielämän eri aloilla on ollut
kiitettävän korkea.
Näkyvin ponnistus on ollut Helsingissä järjestetty ”Ranskalainen
syksy”, ”Un automne français”.
Elokuussa alkanut ja marraskuussa
päättyvä teemakokonaisuus on todella vaikuttava. Mukana ovat sellaisia
klassikkoja kuin koomikko, elokuvaohjaaja ja näyttelijä Jacques Tatin
elokuvat tai vaikkapa maineikkaan
koreografiparin Cecilia Bengolean ja
François Chaignaudin tanssiesitykset.
Mutta ohjelmasta olen myös löytänyt sellaisia harvinaisempia helmiä
kuten esimerkiksi analyysi miehitysajan Vichyn hallituksen propagandaelokuvista. Ranskan elokuva-arkisto
vastasi siitä herkusta.
Myönteinen yllätys oli minulle
myös nuoren valokuvaajan Stéphanie
Lacomben pienimuotoinen valokuvanäyttely aiheesta ”La France à table”.
Ranskalaiset ruokapöydässä on
tietenkin aiheena mitä arkisin. Lacomben ote on kuitenkin subtiili ja
nokkela. Hän saa hämmästyttävän
paljon irti kuvaamistaan jokapäiväisistä miljöistä eri ranskalaiskodeissa.
Lacombe kulkee vahvasti ranskalaisen valokuvarealismin jalanjäljissä.
Henri Cartier-Bressonin ja Robert
Doisneaun kunniakas perintö kuvastuu Lacomben töistä.
Stéphanie Lacombe on antanut
ymmärtää tekevänsä valokuvasarjan
myös suomalaisten arkiruokailusta.
Kun tämä näyttely aikanaan tulee, on
se ainakin minulle pakollinen kohde!
rismäestä ja Mika Waltarista aina
talvisotaan saakka.
Ei sovi unohtaa myöskään television viime kevään veikeää ”Talo
Ranskassa”-realitysarjaa. Lempeällä
huumorillaan ja kiltteydellään sarja
poikkesi edukseen tätä viihdeformaattia normaalisti leimaavasta
brutaalista kilpailuhengestä ja osanottajien nolaamisesta. Kiitokset tästä
lankeavat paljolti Ella Kanniselle, sarjan taitavalle ja erinomaisen ranskan
kielen taidon omaavalle juontajalle.
Yhteistä monille näille Ranskaan
ja ranskalaisuuteen liittyville tapahtumille on että tapahtumapaikkana on
pääkaupunkiseutu.
Tämä on sääli. Ryhtyessäni liittomme hallituksen puheenjohtajaksi
vuoden alussa päätin heti perehtyä
siihen, miten Ranskaan liittyvää ystävyystoimintaa harjoitetaan eri paikkakunnilla Suomessa. Havaintoni on
ollut, että ranskalaisuutta harrastetaan
aktiivisesti ja yllättävän laaja-alaisesti
eri puolella Suomea. Alan aktivisteja
on satamäärin.
Yhtenä tavoitteena SRYL:n toiminnassa tuleekin mielestäni olla,
että senkaltainen korkeatasoinen
kulttuuritarjonta, josta olemme
Helsingin seudulla saaneet nauttia,
vastaisuudessa enenevässä määrin
jalkautetaan myös kentälle.
Tavoite on täysin linjassa sen
seikan kanssa että SRYL on valtakunnallinen organisaatio ranskalaisuuden
edistämisestä varten. ◆
Ranskalaisen syksyn kohokohta
oli Ranskan esiintyminen teemamaana Helsingin kirjamessuilla. Ohjelmatarjonta oli todella monipuolinen.
Messujen eri tapahtumiin osallistui
tusinan verran kirjailijoita Ranskasta.
Tunnettuja nimiä olivat mm. André
Makine ja Anna Wiazemsky.
Myös Helsingin Yliopistolla Ranska on kuluvan syksyn aikana ollut
vahvasti esillä.
Osana yliopiston Studia Humaniora Specialia-sarjaa on järjestetty
Ranskan, Suomen ja Euroopan välisiin suhteisiin keskittynyt luentosarja.
Aiheen eri aspekteja on valotettu mm.
Matti Klingen, Tarmo Kunnaksen
ja Juhani Härmän voimin. Luentojen
aiheet ovat vaihdelleet Aki Kau- Bo Göran Eriksson
Fran-Su 2/2010 3
S I S Ä LT Ö
FRAN-SU, SUOMI-RANSKA YHDISTYSTEN LIITTO RY:N JÄSENLEHTI NRO. 2/2010.
Lukijalle_________________________________________
3
Kalenteri________________________________________
5
Ajankohtaista _____________________________________
6
Helsingin ranskalais-suomalainen yhdistys 120 vuotta _____________
9
Talo Ranskassa - jälkikaikuja ____________________________
10
Maguellangue____________________________________
11
Seinäjoen yhdistys Languedocissa kesäkuulla__________________
12
Kiekura________________________________________
14
Lähiruokaopissa Ranskassa_____________________________
15
20 ans de jumelage entre Mâcon et Pori_____________________
16
Turkulaisnuroret kaatoivat kielimuureja Ranskassa_______________
17
Emmanuel le Merlus – le Breton cycliste des langues
minoritaires reçu au Cercle Français de Turku Turku______________
18
Cyrano de Bergerac – miekkamies ja kirjailija__________________
19
Ranskalaisen urkumusiikin alkulähteillä Lyonissa________________
20
La Belle Province – Ranskaakin ranskalaisempi ja
kotoisan suomalainen_______________________________
22
Les transferts culturels franco-finlandais de 1995 à nos jours _________
24
La section de Finlande de l’AMOPA à Tallinn___________________
26
Korsika, la Corse, Corsica______________________________
28
JULKAISIJA PÄÄTOIMITTAJA PAINOS PAINOPAIKKA KANNEN KUVAT SUOMI-RANSKA YHDISTYSTEN LIITTO RY.
LIISA PEAKE.
1 500 KPL
PAINOMERKKI OY, HELSINKI 2010.
SANNA JÄÄSKELÄINEN, LIISA PEAKE
SUOMI-RANSKA YHDISTYSTEN LIITTO RY, RAUMANTIE 4, 00350 HELSINKI.
TOIMISTO AVOINNA MA-TO KLO 11-15. TÉL. +358 9 561 1411, FAX +358 9 561 1415.
E-MAIL: [email protected], HTTP://WWW.SUOMI-RANSKA.COM.
Kalenteri 2011
Tapahtumien ajankohdat ja aiheet vahvistuvat myöhemmin.
Katso www.suomi-ranska.com tai tiedustele liitosta [email protected],
puh. (09) 561 1411, gsm 044 555 392).
TAMMIKUU
Club Lyon: Aiheena kuvataide.
Puhujana taidehistorioitsija Marja-Terttu Kivirinta.
HELMIKUU
Club Lyon: ”Ruokia ja aterioita Dumas’n Kolmessa muskettisoturissa ja Monte-Criston kreivissä”.
Puhujana prof. Hannu Riikonen.
Actualités françaises-intensiivikurssi alkaa.
Kurssi on tarkoitettu ranskaa jo jonkin verran osaaville.
Iltaisin ja viikonloppuisin pidettävät oppitunnit jakaantuvat
useammalle viikolle helmi-huhtikuun aikana.
MAALISKUU
Club Lyon 8.3.2011 klo 18:
”Naiset Ranskan kirjallisuuden ruokakuvauksissa sekä naiset ruokien kuvaajina”
(kansainvälisen naistenpäivän kunniaksi).
Puhujana FM Jarmo Kehusmaa.
HUHTIKUU
16.4. kevätliittokokous Porvoossa.
Samalla juhlitaan Cercle franco-finlandais de Porvoo/Borgå ry:n 30-vuotisjuhlia.
TOUKOKUU
Club Lyon: Champagnen ja Lorrainen alueiden ruokaperinne (jäsenmatkakohde 2011).
Puhujana FM Pirkko Saikkonen.
KESÄKUU
10.-11.6. Kouvolan dekkaripäivät Kouvolassa.
Päivien otsikkona on Rikos ja rangaistus.
Erikoisteemana ranskalainen dekkari (yhteistyössä SRYL:n kanssa).
www.kouvolandekkaripaivat.fi
Reimsin katedraali.
SYYSKUU
Jäsenmatka Champagnesta Lorraineen:
Reims, Colombey-Les-Deux-Églises, Verdun, Nancy , Metz jne.
Erikoisasiantuntijana prof. Tarmo Kunnas.
Ajankohta syyskuun alku.
Fran-Su 2/2010 5
Ajankohtaista
Kauppakamarien yhteiskokous
Conseil Commun kokoontui
Ranskan Senaatissa Pariisissa.
Ranskalais-suomalaisten kauppakamarien yhteiskokous Pariisissa
Perinteinen ranskalais-suomalaisten kauppakamarien
yhteiskokous Conseil Commun järjestettiin Pariisissa
27.9.2010. Kokouspaikkana oli Luxembourgin puiston
tuntumassa sijaitsevan Ranskan Senaatin Clemenceausali, jonne saapuikin lähes sata asiasta kiinnostunutta
jäsentä ja kutsuvierasta. Heidän joukossaan oli mm.
Suomen Ranskan suurlähettiläs Pilvi-Sisko VierrosVilleneuve.
Kokouksen suojelijana oli Ranskan teollisuusministeri M. Christian Etrosi ja puheenjohtajana toimi
entinen Ranskan Suomen suurlähettiläs M. Gérard
Cros. Kokouksessa käsiteltiin energiapolitiikkaa,
uusien teknologioiden roolia ja merkitystä kasvavassa Euroopassa sekä talouskriiseistä selviämistä.
6 Fran-Su 2/2010
Ranskalaiset puhujat edustivat alansa huippuyrityksiä.
Suomalaiset puheenvuorot käyttivät Paavo Lipponen,
Esa Kaunistola (Nokia), Esa Laukas (3 Step IT) ja
Antti Suvanto (Suomen Pankki). Kamarin Suomen
osaston jäsenet osallistuivat kokoukseen puheenjohtajansa Merja Rinta-Erkkilän johdolla; ranskalaisen
sisaryhdistyksen johtaja on M. Patrice Dano.
Osallistujien seuralaisille oli järjestetty oheisohjelmaa Coco Chanelin jalokivikokoelmiin. Kokouspäivä
huipentui yhteiseen gaala-illalliseen Pariisin iltavalojen
loisteessa Seinen-risteilyllä. Suomen delegaatio sai
myös tilaisuuden tutustua TV5 Monden toimitiloihin Avenue Wagramilla. Seuraavan kerran Conseil
Commun kokoontuu Helsingissä v. 2012.
Ajankohtaista
Jarmo Anttila 80 vuotta
Helsingin ranskalais-suomalaisen koulun entinen rehtori,
kouluneuvos Jarmo Anttila täytti kesäkuussa 80 vuotta.
Kouluneuvos Jarmo Anttila syntyi Helsingissä 10.6.1930. Hän kirjoitti
ylioppilaaksi Helsingin normaalilyseosta vuonna 1947 ja valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1954 suorittaen sekä
romaanisesta filologiasta että Rooman kirjallisuudesta laudatur-oppimäärän
ja englantilaisesta filologiasta approbaturin.
Uransa alussa hän opetti ranskaa
Helsingin kauppakorkeakoulussa
ja latinaa muun muassa Helsingin
suomalaisessa yhteiskoulussa.
Helsingin ranskalais-suomalaisen yhteislyseon rehtorina Anttila
aloitti 1956, vain 26-vuotiaana.
Häntä pyydettiin toimimaan
muutamaa kuukautta aiemmin
perustetun yksityisen, valtion
tukeman koulun johdossa. Elokuussa 1977 koulusta tuli Helsingin ranskalais-suomalainen
koulu, jonka rehtorina Anttila
jatkoi eläkkeelle siirtymiseensä
1.7.1993 asti. Koulu on valtion.
Pitkän, liki nelikymmenvuotisen
rehtorinuran ohella hän toimi
lyhyen aikaa kouluhallituksen vt.
ylitarkastajana (1957 - 58) ja Helsingin kauppakorkeakoulun vs.
ranskan lehtorina (1958 ja 1960).
Anttilan vaikutus Suomen kieltenopetuksen piirissä ei suinkaan
rajoittunut kielikoulun luotsaamiseen.
Ylioppilastutkintolautakunnassa
Anttila toimi apujäsenenä ja jäsenenä peräti 30 vuoden ajan (1.1.1971
- 31.12.2000). Vuodesta 1965 aina
vuoteen 1988 Anttila toimi Suomen ranskanopettajain yhdistyksen
puheenjohtajana ja viiden vuoden
ajan myös Suomen kieltenopettajien
liiton puheenjohtajana. Hän on myös
ollut aktiivinen Kansainvälisessä
ranskanopettajien liitossa (Fédération
Internationale des Professeurs de Français),
ensin hallituksessa ja varapuheenjohtajana, sitten liiton puheenjohtajana
(1984 - 1988).
Jarmo Anttila on ollut SuomiRanska yhdistysten liiton neuvottelukunnan jäsen sen perustamisesta
lähtien (1998) ja sitä ennen SuomiRanska yhdistyksen hallituksen jäsen.
Muita huomattavimpia luottamustehtäviä Anttilalla on ollut
Suomen valtuuskunnan jäsenenä Suomen ja Ranskan välistä
kulttuurivaihtoa käsittelevässä
kokouksessa ja lukion opetussuunnitelmatoimikunnan vieraan
kielen jaostossa.
Anttila on saanut mittavista
ansioistaan Ranskan Ordre National
du Mérite -ritarikunnan ritarimerkin
(1975), Palmes Académiques -ritarikunnan komentajamerkin (1988)
ja Ranskan kunnialegioonan ritarimerkin (1993). Suomen Leijonan I
luokan ritarimerkki hänelle myönnettiin vuonna 1976, ja vuonna
1981 hän sai kouluneuvoksen
arvon. Sotilasarvoltaan Anttila on
yliluutnantti. Muiden ansioidensa
ohella Anttilalla on myös valantehneen kielenkääntäjän tutkinto
(suomi - ranska - suomi 1980).
Fran-Su 2/2010 7
Ajankohtaista
Suomen Ranskan instituutti 20 vuotta
Instituutin johtajat vasemmalta oikealle: Iris Schwanck
(1999-2000),Jukka Havu (2001-04), Kimmo Pasanen (1996-1998),
Tarmo Kunnas (1990-95) ja Marja Sakari (2008-).
Suomen Ranskan instituutin 20-vuotisjuhlia vietettiin Pariisissa 15.–16.10.2010. Ensimmäisen juhlapäivän
ohjelmassa oli entisten johtajien seminaari, joka veti
instituutin auditorion täyteen kuulijoita. Ajatusten vaihto
oli vilkasta juhlapuhujien ja yleisön kesken. Suomalaisen kulttuurin näkyvyys Ranskassa, yhteiskunnalliset
muutokset ja EU olivat asioita, jotka olivat muovanneet
johtajien kausia ja työskentelyä instituutissa. Seminaaria
seurasi cocktail-vastaanotto ja konsertti, jonka esiintyjinä
olivat Seinäjoen Tango-markkinoiden kuninkaallisia sekä
tango-junioreja. Toisena juhlapäivänä Ranskan Suomiseura järjesti suuren kansanjuhlan puhvetti-tarjoiluineen.
Pöydät notkuivat lohi- ja poroleipiä, lihapullia ja perunasalaattia sekä muuta naposteltavaa. Tarjoilu huipentui
mahtaviin kakkukahveihin ja kahden syntymäpäiväänsä
viettävän entisen johtajan onnitteluihin. Lopuksi pantiin
jalalla koreasti humppaa, letkajenkkaa, polkkaa ja tangoa
Vallilan Tango-orkesterin tahdissa.
Suomi-instituutin ikimuistoisia avajaisia vietettiin
lokakuun 1990 lopulla Sorbonnen juhlasalissa ja instituutin vastavalmistuneissa tiloissa rue des Ecoles’illa.
Instituutin perustajan, Suomen Ranskan instituutin
säätiön perustamiskirja sinetöitiin jo v. 1984 ja yli viisi
vuotta kestäneen työn tuloksena instituutti avattiin suurelle yleisölle tammikuussa 1991.
www.institut-finlandais.asso.fr
Osmo Pekonen väitteli ranskan kielellä
Tunnettu Ranskan kulttuurin harrastaja filosofian tohtori Osmo Pekonen on
väitellyt uudemman kerran tohtoriksi,
tällä kertaa 1700-luvun historian alalta
ja ranskan kielellä. Tarkemmin sanottuna tieteenala oli matkailuhistoria,
väittelypaikka Lapin yliopisto ja uusi
titteli yhteiskuntatieteiden tohtori.
Pekonen käsittelee väitöksessään
Suomen ja Ranskan kulttuurisuhteiden klassista aihetta, nimittäin Pierre
Louis Moreau de Maupertuis’n matkaa Lappiin 1736-1737. Näkökulma
on uusi, sillä kertojana on matkalla
mukana ollut pappi Réginald Outhier
(1694-1774), jonka jälkeenjääneitä
papereita Pekosella oli onni löytää
Ranskan arkistoista.
Tutkimuksessa analysoidaan
muun muassa semiotiikan metodeja
käyttäen olosuhteita 1700-luvun
Lapissa, erityisesti Tornionlaaksossa.
Koska kertoja on katolinen pappi,
nousee uskontojen kohtaaminen
keskeiseksi teemaksi.
8 Fran-Su 2/2010
Työn ohjaajat olivat matkailuhistorian professori Seppo Aho ja uskontotieteen professori Juha Pentikäinen.
Vastaväittäjänä toimi Los Angelesin
yliopiston tieteenhistorian professori
Mary Terrall, Harvardissa koulutettu
tiedenainen, joka puhui täysin sujuvasti ranskaa hänkin.
Teos on poikkeuksellisen runsaasti
kuvitettu. Se sisältää muun muassa
eräitä ennen tuntemattomia Lapin
karttoja, jotka Maupertuis’n retkikunta piirsi. Lapin yliopisto kustantaa
teoksen noin 400-sivuisena kirjana
nimeltä ”La rencontre des religions
autour du voyage de l’abbé Réginald
Outhier en Suède en 1736-1737”.
Väitöskirja on herättänyt suurta
huomiota Ranskassa, sillä sen kohdehenkilöstä pappi Outhierista ei
aikaisemmin ollut tehty tutkimusta.
Papin kotikylässä La Marressa
paljastettiin 31.7.2010 hänelle omistettu muistomerkki, jota vihkimässä
Pekonen oli. Lisäksi elämäkerran
La
r encontr e
des r e l i g i o n s
autour du voyage de
l’a bbé R égina ld OuthieR
en Suède en 1736–1737
Osmo Pekonen
Väitöskirjan kansikuva.
Lapland University Press.
kirjoittaja sai perintönä kohdehenkilönsä akatemiajäsenyyden vuonna
1752 perustetussa Besançonin akatemiassa.
Ranskankielinen kirja julkistettiin
Helsingin kirjamessuilla, joiden teemana oli sopivasti Ranska. Tilauksia
ottaa vastaan Tuula Tervashonka,
[email protected]
Helsingin ranskalais-suomalainen yhdistys –
ranskalaista kulttuuria Helsingissä jo vuodesta 1890
Historiaa
Hotelli Kämpin kabinetissa pidettiin
12.11.1890 Alliance française de Helsingfors -yhdistyksen perustava kokous.
Vajaa kymmenen vuotta aiemmin
perustettu Alliance-organisaatio
sai näin edustuksen Suomeenkin,
joskaan paikallinen yhdistys ei virallisesti ollut riippuvainen ranskalaisesta
emojärjestöstä.
Yhdistyksen tulisieluinen päävetäjä
oli sveitsiläissyntyinen Mlle Marie
de Verneuil, joka opetti Helsingissä
ranskaa. Hän sai tukea yliopiston
ranskan kielen lehtorilta Léon Gabriel
Biaudet’lta. He edustivat aikansa aktiivista ja kosmopoliittia sivistyneistöä,
joka halusi antaa toimintafoorumin
ranskalaiselle kulttuurille nuoressa
pääkaupungissa, jossa esim. ranskankielistä teatteria, rajatulle yleisölle
tosin, oli esitetty jo 1840-luvulta alkaen. Esitykset auttoi alkuun hienon
pohjatyön ranskalaisen kulttuurin
tuntemukselle Helsingissä tehnyt Kalevalan ranskantaja ja suuri Suomen
ystävä Louis Léouzon Le Duc.
Uusi yhdistys, jonka säännöt senaatti vahvisti v. 1891, saikin nopeasti
paljon jäseniä ja huomattavia lahjoituksia lainakirjastoonsa. Alliance
française de Helsingfors -yhdistys järjesti 1890-luvun alkupuolella viikottaisia -alkuvuosina useamman kerran
viikossa - tilaisuuksia, joissa kuultiin
esitelmiä, keskusteltiin ranskalaisesta
kirjallisuudesta ja kuunneltiin musiikkia. Ranskankielinen lainakirjasto
levitti kirjallisuutta ja jonkin aikaa
yhdistyksen siipien suojassa toimi
ranskankielinen lastentarha. Tanssiaiset olivat keskeinen toimintamuoto.
Vuonna 1936 yhdistys otti nimen
Cercle franco-finlandais ja peri samalla
alkuperäisen Alliancen omaisuu-
Jäsenillanviettoa
Meritullinkadulla
puheenjohtaja Sini
Sovijärven johdolla.
den. CFF on jatkanut viimeisten 70
vuoden ajan Alliancen vakiintuneita
toimintatapoja, mm. lainakirjastoa,
joka siirrettiin v. 1997 Kuopion varastokirjastoon ja on sieltä käytettävissä
kaikissa julkisissa kirjastoissa.
Jyväskylässä v. 2003, Denise Bellon
-valokuvanäyttely Helsingin Jugendsalissa v. 2004, Travelling Rennes à
Helsinki -elokuva-festivaalien Helsingin osuus v. 2004 sekä frankofoniaaiheisille messuille vuodesta 2005.
Huhtikuussa 2008, Suomen kulttuurikauden alussa, Suomen Ranskan
instituutissa Pariisissa julkaistiin Denise
Bellon, Onnen maa, Suomi elokuussa 1939
-niminen teos, joka pohjautuu ranskalaisen valokuvaaja Denise Bellonin
Match -lehteen ottamiin Suomi-kuviin
elokuussa v. 1939.
Vuonna 2000 Cercle hankki omat
toimitilat Meritullinkadulta Helsingin
Kruununhaasta. Seuraavana vuonna
yhdistys aloitti pitkän tauon jälkeen
ranskan kielen kurssien pitämisen
jäsenilleen.
Cercle juhli 120-vuotista taivaltaan
12.11.2010 Helsingin Kaupungintalolla ja Ravintola Pörssissä, jonne
saapui runsaasti cerclen jäseniä ja
Ranskan ystäviä. ◆
Nykypäivää
Vuonna 2010 Cercle franco-finlandais
de Helsinki – Helsingin ranskalaissuomalainen yhdistys ry (nimenmuutos
vuonna 2003) on vireästi toimiva
yhdistys, jonka jäsenmäärä on noin
300 henkeä. Yhdistyksen keskeinen
toimintamuoto on edelleen jäsenillat.
Keskimäärin kerran kuussa pidettävien jäseniltojen tavoitteena on
perinteen mukaan edistää ja ylläpitää
ranskalaisen kulttuurin tuntemusta
sen eri muodoissa.
Cercle on osallistunut jo usean
vuoden ajan aktiivisesti erilaisten
ranskalais-suomalaisten tapahtumien
järjestämiseen. Esimerkkeinä Helsingin juhlaviikkojen ja kulttuurikaupungin ohjelmiston yhteydessä esitetty
ranskalainen Ulysse-barokkiooppera- Puheenjohtaja Sini Sovijärvi,
produktio v. 2000, III Eurooppalai- varapuheenjohtaja Outi Merisalo
nen keskiajan tutkimuksen kongressi ja koordinaattori Minna Varila.
Lisätietoja cerclestä saa yhdistyksen toimistosta,
puh. 050 357 0537 tai [email protected]
Fran-Su 2/2010 9
TALO RANSKASSA – jälkikaikuja
Talo Ranskassa -sarja esitettiin YLE Teemalla keväällä 2010
P
rovencea hiukan tuntemattomampi Languedoc-Roussillon ei
naapurilleen häviä, ei kauneudessa,
ei kulttuurissa, eikä herkuissa! Seudulla hymyilee aurinko noin 320
päivää vuodessa ja ihmiset hymyilevät
mukana. Maakunnan dynaaminen
keskus, Montpellier tarjoaa uutta ja
vanhaa, jokaiselle jotakin. Vanhan
kaupungin historiaa tihkuvat kujat
ovat nopeakulkuisia ja sulkevat sisäänsä ravintoloiden, kahviloiden,
kauppojen ja museoiden maukkaan
sekasalaatin. Moderni kaupunginosa
häikäisee ilmavuudellaan.
Montpellier ympäristöineen, oli
oiva kohde leikkimieliselle kielikisallemme, jossa katsojien iloksi haettiin
myös näyttävyyttä ja visuaalisuutta.
Suomalaiset pääsivät seikkailemaan
muuhunkin Ranskaan kuin tuttuun
Pariisiin. Opiskelun ja kuvausten
kannalta pienehkö kaupunki oli jo logistisesti joustavampi vaihtoehto kuin
ruuhkainen ja joskus tyly metropoli.
Yhdeksänosaista sarjaa, jolla oli
kolme esityskertaa viikossa (ensilähetys ja kaksi uusintaa) seurasi
parhaimmillaan 70 – 100 000 katsojaa jaksoa kohti. Luku ei Teeman
katsojaluvuksi ole hullumpi, sillä
kanavan katsojakunta on tunnetusti
profiloituneempi kuin muiden valtakanavien. Lisäksi ohjelmat olivat
nähtävissä YLE Areenassa viikon
ajan ensilähetyksen jälkeen.
Sarjan myötä katsojapalautteessa
kiiteltiin huumoria, lämpöä, mutta
ennen kaikkea sarjan jännitettä.
Kommentit kertoivat innostuksesta
eteläranskalaiseen tunnelmaan, rentoon välittömyyteen.
10 Fran-Su 2/2010
Montpellier, Place de la Comédie, Les trois Grâces -suihkulähde
Meininki todella tempaisi mukaansa ohjelmasarjan kilpailijat, jotka
heittäytyivät täysillä tilanteeseen kuin
tilanteeseen, koska se paikallisissa
olosuhteissa ”oli niin helppoa”.
On toki helpompi olla roolissa
ulkomailla kuin Suomessa, mutta
rohkeutta vaati sekin, että tallennetut
hetket siirtyivät suomalaiskatsojien
eteen realityn vaatimalla tuoreudella
ja käsittelemättömyydellä. Ketään ei
haluttu nolata, mutta kova kielellinen
ponnistelu ja tunnelataus kulkeutuivat
katsojaan.
Moni kommentoi, ettei välillä
voinut katsoa sarjaa, koska ”kilpailijoiden fiilikset olivat niin voimakkaat,
että niihin meni väkisinkin mukaan”.
Äärimmäinen kielellinen ponnistelukin tuntui olevan joskus tuskaisaa
katsottavaa.
Varmasti totta, mutta tärkeintä
viestiä kilpailijat heittäytymisellään
välittivät suomalaisille ”taviksille”,
jotka arkailevat vieraan kielen, varsinkin vaikeahkoksi miellettävän ja edelleen elitististä leimaa kantavan ranskan opiskelua kohtaan. Hurjistakin
tilanteista selviää kommunikoimalla
avoimesti, hymyileminen on tärkeää,
eikä kielen ontuva oikeellisuus ketään
elävän elämän koskissa kaada!
Sama viesti kantautui myös edellisten Talo -ohjelmien kautta: ”jos
tuo tuollainenkin osaa noin hyvin,
miksen myös minä? ”
Sarjojen myötä italian, espanjan
ja nyt ranskan innostus on selkeästi
kasvanut. Kilpailijoiden tukimateriaalina toiminut, erinomainen Otavan
Parfait 1:n myynti on selkeästi kasvanut, kertoo Mika Perttola Otavan
oppikirjaosastolta.
Talo Ranskassa herätti keskustelua
myös verkossa, jossa ohjelmalle oli
varattu oma fooruminsa. Siellä voi
edelleen opiskella ja tutustua kulttuuritaustablogeihin sekä kilpailijoiden
omiin kommentteihin. www.yle.fi/
taloranskassa.
Henkilökohtaisesti olen kiitollinen
myös siitä, että sain niin monta kutsua ympäri Suomen tulla kertomaan
Ranska-foorumeihin sarjasta ja sen
vaiheista ja että kaikkialla sarjan
tuoma ilo ja innostus niin aidosti
välittyivät yleisöstä. ◆
Sini Sovijärvi
toimittaja, YLE






  
   
     
   

  

   

   
    
   
    

  

  

   

                         

  

    

  






Seinäjoen yhdistys Languedocissa kesäkuulla
Teimme viisi vuotta sitten retken Keski- Ranskaan Limousinin tasangoille.
Tämän mukavan matkan innoittamina päätimme lähteä uudelle retkelle.
Niinpä viime talven toimintaamme sävytti kesän matkan valmistelu.
• Lähdimme hyväksi havaitsemallamme kaavalla: etsitään uusi tuntematon alue, hankitaan sieltä iso majatalo
ja sieltä käsin teemme retkiä lähiseudulle. Kesäkuun
keskivaiheen viikko on sopiva aika useimmille osallistujille.
• Paikaksi valikoitui Languedocin alue ja siellä Auden
departimentissa Fanjeaux- niminen kylä. Alue siksi,
että siitä emme paljoa ennalta tienneet, ja kylä sattumalta, koska sieltä löytyi tarpeeksi isot majapaikat:
puolen kilometrin päässä toisistaan olevat 20:n ja
kuuden hengen talot. Valinta osoittautui erinomaiseksi: suljetun, hieman ränsistyneen linnan vieressä
majoituimme vanhaan isoon taloon, joka oli ollut
linnan tilanhoitajan talo. Paikka oli linnan puiston
kupeessa ja sitä ympäröivät valtavat peltoaukeat. Muutaman kilometrin päässä komealla kukkulalla näkyi
Fanjeaux’n ikivanha kylä. Etelässä kirkkaalla säällä
näkyivät Pyreneitten huiput ehkä n. 100 km päässä
ja pohjoisessa Aude- joen viljava laakso. Erittäin persoonallisesti sisustettua taloa puutarhoineen vuokrasi
hollantilainen arkkitehtipariskunta, he myös asuivat
siinä. Jo ennen matkaa he auttoivat meitä retkien
suunnittelussa ja olivat mukana retkien toteutuksessa.
Yleensähän tällaiset talot vuokrataan ilman palveluja,
mutta me saimme myös petit dejeuner’n joka aamu
ja tuloillallisen valmiiseen pöytään. Naapuri - kuuden
hengen talo - oli myös hienosti varusteltu, modernimpi, alunperin lomataloksi tehty. Näihin meitä majoittui
23 henkilöä.
12 Fran-Su 2/2010
Näkymä portiltamme Fanjeaux’iin
Languedoc-Rousillonin alue ei ole massaturismin täyttämää. Sitä pidetään Ranskassa köyhänä syrjäseutuna. Ehkä
asiaa selittää alueen keskiaikainen historia. Langeudoc on
tietenkin langue d’Oc eli oksitaania. Keskiajalla alkupuolella alue ei vielä kuulunut Ranskan kuninkaan alaisuuteen,
siellä puhuttiin omaa kieltään ja siellä oli pitkään jatkunut
skisma katolisen kirkon kanssa; suuri osa kansaa oli kirkon
harhaoppisina pitämiä katarreja. Pitkällisten sotien ja
vainojen jälkeen alue alistettiin katolisen kirkon ja Ranskan kuninkaan yhteistoiminnalla (albigenssi-ristiretket ja
inkvisitio) 1200–1300 lukujen vaihteessa. Tätä vainon
ja taistelujen historiaa pidetään Langeudocissa edelleen
hyvin näkyvillä. Turistinähtävyyksiä ovat vanhat katarrien
vuorten huipuilla olevat linnoitukset vaikka noista ajoista
on jo noin 700 vuotta. Oksitaanian kieli muuten hieman
näkyy vielä: huomasin Fanjeaux’n tien varressa nimikyltin
jossa luki Fanjeaux, Fanjas.
Tulimme perille lauantaina 12.6. illansuussa rankkasateessa. Ilta meni majoittumiseen ja isäntäväkemme oli
toiveemme mukaan järjestänyt meille talon komeaan
salonkiin kunnon illallisen. Salissa oli myös flyygeli ja
saimme nauttia joukostamme löytyneiden useittenkin
muusikkojen soitosta. Sunnuntai oli tutustumista lähiympäristöön, kävelyretki halki peltojen lähikylään. Siellä
sattui olemaan koulun kesäjuhla, johon koko kylän väki oli
kokoontumassa. Pääsimme vähäksi ajaksi juhlan alkuun
mukaan ja paikallisen lehden toimittajakin teki meistä perusteellisen haastattelun. Hän lupasi lähettää jutun meille,
mutta eipä ole näkynyt. Maanatain retkemme suuntautui
Mirepoix’n kaupunkiin. Se on ikivanha markkinapaikka;
vilkas tori on elänyt alueen kauppapaikkana katkeamatta
keskiajalta ja osa torin ympärillä olevia rakennuksia on
yhtä vanhoja hienoine puuleikkauksineen. Mirepoix’n
jälkeen kävimme lounaalla vanhasta luostarista tehdyssä
hienossa ravintolassa Camon’in ruusujen kylässä. Viinitarhakunnaiden halki ajelimme taloomme pikkusateessa.
Tiistai oli kaunis, lämmin päivä, jonka pääosin lepäilimme
puutarhassamme, valmistimme hyvän aterian ja uimme
altaassamme.
Keskiviikon retkemme suuntautui Carcassonne’en.
Keskiaikainen muurien ympäröimä kaupunki linnoineen
on upea ilmestys sekä kaukaa kukkuloilta katsottuna
että lähitarkastelussa. Paikallinen mainoslause kuului,
ettei ihmisen pidä kuolla näkemättä Carcassonnea.
Matka jatkui viinitilalle maistiaisineen ja ostoksineen.
Torstai oli suunniteltu taas lepopäiväksi. Osa meistä
jäikin jo kodiksi muodostuneeseen taloomme, mutta
iso joukko läksi käymään ja uimaan Välimerellä. Sinne
tuli matkaa Fanjeaux’sta noin 80 km Cap d’Agden
hiekkarannoille. Viimeinen retkemme oli Pyreneitten
suuntaan – Katarri -retki. Pierre-Lys-solien kautta tulimme pieneen Limoux’n kaupunkiin – ja taas torille.
Siellä on paikallisten mukaan tehty shampanjaa jo ennen
kuin Champangnessa ja resepti on kuulemma alun perin heiltä! Nimeltään juoma on Blanquette de Limoux.
Hyvältä shampanjalta se maistui! Liekö muuten limonadi – nimi jotenkin Limoux’n nimeen liittyvä? Maasto
muuttui Limoux’n jälkeen vuoristoisemmaksi, viittoja oli
useisiin katarrilinnoituksiin vuorten huipuilla. Söimme
pique-nique - lounaan leirialueella ennen nousuamme
Queribus’in linnoitukseen korkealla vuorella, josta oli
mahtavat näkymät ympäröiviin laaksoihin. Linnoitus oli
oppaamme mukaan viimeinen puolustusasema, jonne
viimeiset katarrit kuolivat ja legendat alkoivat elää.
Petanque kuului päivittäiseen ohjelmaan. Saimme myös
vieraita. Pariisista, tyttäremme Makka perheineen tuli
katsomaan mummojen ja paappojen lomailua.
Tutustuimme myös Canal du Midi’in ja sen varren
ravintoloihin…
Lauantai 19.6. oli sitten matkapäivä kotiin.
Voimme lämpimästi suositella Languedoc-Roussilonin
seutua matkakohteeksi etenkin, jos ei ole kiinnostunut
suurkaupunkien houkutuksesta. ◆
Yrjänä Elonheimo
Seinäjoen Suomi-Ranska yhdistyksen pj
Queribus’in linnoituksen vuorella
Fran-Su 2/2010 13
Café de Paris-kielisuihkuttajana kuvassa Päivi Lehto-Peura & Länsi-Porin
koulun 7.-luokkalaisia innokkaita ranskan maistelijoita...
T
ämä hauska nimi on lyhyt ja
ytimekäs lyhenne sanoista kieli,
kulttuuri, ranska. Jo yli kolmen vuoden
ajan ovat maamme ranskanopettajat
voineet osallistua tämän Opetushallituksen, Espoon kaupungin ja
Ranskan kulttuurikeskuksen rahoittaman verkoston toimintaan.
Yhteistyökumppanina meillä on
Suomen ranskanopettajain yhdistys
ry, valtakunnallinen Kielitivolihanke (www.kielitivoli.fi) ja Helsingin
ranskalais-suomalainen koulu. Myös
Voie Expresse –portaali (www.expresse.
fi) on tukemassa verkoston toimintaa.
Tapiolan koulun ranskan ja englannin lehtori Tiina Primietta toimii
tämän ranskan opetuksen kehittämishankkeen energisenä hankekoordinaattorina. Rinnalleen hän on saanut
eri puolilta Suomea koostuvan innokkaan ohjausryhmän sekä joukon
aluekoordinaattoreita. Verkostossamme on mukana jo yli 70 peruskoulua
ja lukiota pääkaupunkiseudulta aina
Rovaniemelle asti! Me kaikki yhdessä
haluamme tukea toisiamme tämän
”harvinaisen” kielen opettamisessa,
jakaa jokapäiväisiä, käytännönläheisiä
ideoita sekä saada oppilaat ja vanhemmat ymmärtämään monipuolisen
kielitaidon ja kulttuurintuntemuksen
merkitys. Ranskanopettajahan on
14 Fran-Su 2/2010
useimmiten ainoa tämän aineen
opettaja koulussaan, ehkäpä koko
paikkakunnalla. Verkoston jäsenet
auttavat myös toisiaan ranskan markkinointi -ja motivointikampanjoiden
tekemisessä. Kielenopettajan työ kun
ei nykyään ole pelkkää kielioppia ja
sanakokeita...
Ensimmäisen ns. pilotointivuoden
jälkeen, 2007-2008, KIEKURAn
puitteissa on pidetty valtakunnallisia
seminaareja Helsingissä, Tampereella
ja Oulussa. Tämän syksyn seminaari
on Lahdessa 26.-27.11.2010. Lisäksi
KIEKURA on järjestänyt yhteistyökumppaneidensa kanssa monipuolista koulutusta ranskanopettajille,
joista viimeisimpänä älytaulukoulutus
Helsingin Mediakeskuksessa 17.-18.9.
On painatettu ranskan kieltä ja kulttuuria mainostava esite koululaisille ja
heidän vanhemmilleen sekä järjestetty
elokuvatempauksia ja bussikiertueita
eri puolille Suomea. Marraskuussa
2010 bussi kiertää Raahessa, Oulussa,
Rovaniemellä ja Kuusamossa. Elokuvatempaukset ja bussikiertueet on
tehty ja tehdään yhteistyössä saksan-,
venäjän- ja espanjan kieli -ja kulttuurihankkeiden kanssa KIMARA
( = kieliä innostaen ja innovoiden,
motivoiden ja aktivoiden, riemulla
ja avoimesti) – nimen alla. Mainitta-
koon, että omassa yläkoulussani ranskanryhmä on viime vuosina syntynyt
vain joka toinen vuosi, nyt sellainen
tuli ”välivuotena” ja lukumäärältään
kaksinkertaisena bussikiertueen kampanjan seurauksena!
Kieltenopiskelu ei aina heti tuo
näkyvää tulosta, vaan se vaatii pitkäjänteisyyttä, suorastaan elinikäistä
oppimista. Koulutuksen järjestäjät,
päättäjät ja vaikuttajat tulisi saada
ymmärtämään kielellisen monimuotoisuuden hyödyt. Tämäkin on yksi
KIEKURAn tavoitteista ja päätellen
seminaariemme puhujalistasta, asia
ainakin tiedostetaan ja kanssamme
käydyn vuoropuhelun jälkeen toivottavasti myös konkreettisia tuloksia
alkaa näkyä.
Arvoisat Fransun lukijat voisivatkin nyt käydä nettisivultamme
www.kiekura.fi otsikon Ranskaa! alta
katsomassa Ranskan ulkoministeriön tuottaman iloisen ranskankielen
mainospätkän ”Pourquoi apprendre
le français ?” ja tutustua hankkeeseemme lähemmin. ◆
KIEKURA-terveisin
Leena Hedlund
ohjausryhän jäsen
Länsi-Porin lukio
Lähiruokaopissa Ranskassa
Hanhet ja mustat siat saavat kasvaa Capucinen
luomutilalla kuin ennen vanhaan.
V
uohet mäkättävät vuoristomaisemassa. Sää on
syksyinen ja piikikkään kylmä, mutta maalaistalon
emäntä Cécile Bataille jaksaa hymyillä, kun hän esittelee
juustotilansa toimintaa suomalaisryhmälle.
Bataille muutti noin kahdeksan vuotta sitten Pariisista, jätti tehtaanjohtajan työnsä ja alkoi miehensä kanssa
kasvattaa perinteikästä vuoristokarjaa ja uhanalaisia,
alkuperäisrotua olevia vuohia.
-Täällä on suuri huoli siitä, että väki vähenee ja vanha
elämäntyyli katoaa, Bataille kertoo.
Bataillen tila, Ferme de Xefosse, sijaitsee Plainfaingin
kunnassa Koillis-Ranskassa. Vuoristoisilla rinteillä kasvaa
luonnonheinää, jota tilan parikymmentä lehmää märehtii.
Xefossen perinteiset juustot ovat voittaneet monia
palkintoja. Cécile Bataille myy pieniä juustoja pikkuruisessa myymälässä, jonka takahuoneessa sijaitsee juustola.
Tilamyymälä on avoinna päivittäin. Tilalla käy nykyään
paljon turisteja ja juustoja ei aina riitä kaikille halukkaille.
Osa juustoista myydään tuottajien yhteisessä, kaupungissa
sijaitsevassa myyntipisteessä.
Tutustuminen Xefossen tilaan oli osa Toimintaryhmä
Karhuseudun syksyistä opintomatkaa Koillis-Ranskaan.
Vierailun aiheina olivat lähiruoka ja puurakentaminen.
Lähiruoan saralta kävi nopeasti ilmi, että ranskalaiselle
lähiruoan merkitys on suuri. Harva suomalainen lähtisi
etsimään vaikeakulkuisen reitin päässä sijaitsevaa juustolaa
hakeakseen pienen juuston. Saati sitten lähtisi lounaalle
keskelle metsää luomutilalle, jossa possut röhkivät talon
kulmalla ja huussi sijaitsee talon keittiössä.
Vosgesien alueelta tällainen maalaisravintola löytyi.
La Petite Raonin kunnassa sijaitsevalle Capucinen luomutilalle pääsee aterioimaan, kunhan varaa ruokailun
etukäteen ja jaksaa tallustaa tilalle metsäistä polkua pitkin.
Sisällä pitkän pöydän äärellä odottaa sitten palkinto. Tilan
emäntä ja isäntä kantavat ruokailjoiden eteen perinteisiä
maalaisherkkuja ruokalaji toisensa jälkeen.
Tarjolla oli tilan omia antimia: savukinkkua, leipää,
kurpitsakeittoa, sianpääsylttyä, maalaispateeta, kokonaisena paistettua porsasta, perunoita, talon juustoa
ja omenakakkua. Kaikkea kannatti maistaa: ruoka oli
yksinkertaisesti valmistettua ja erittäin maukasta.
Tilan isäntä kertoi, miten luomutilallisen on Ranskassakin ponnisteltava markkinoidakseen tuotteitaan. He
olivat kehittäneet järjestelmän, jossa asiakkaat sitoutuvat
ostamaan yhden porsaan vuoden aikana. Asiakas saa siten
vuoden aikana yhden porsaan kokoa vastaavan määrän
lihaa. Tilan siat ovat perinteistä, mustaa Le porc Gascon
-rotua. Ne saavat kasvaa ulkoilmassa tonkien tilan rinteitä.
INFO: Opintomatkan järjestänyt Karhuseutu ry on
maaseudun kehittämisyhdistys eli toimintaryhmä, jonka
toimialueeseen kuuluvat Harjavalta, Kokemäki, Luvia,
Nakkila, Porin maaseutualueet sekä Ulvila. Opintomatkan
raportin kaikkine vierailukohteineen voi lukea osoitteesta
www.karhuseutu.fi/upload/liitetiedostot/Kansainvalisyys/2009/
matkaraportti_deodatie.pdf ◆
Teksti ja kuvat: Sanna Jääskeläinen
Fran-Su 2/2010 15
20 ANS DE JUMELAGE ENTRE MÂCON ET PORI
Des sourires, des bises et une joie
de se revoir. Voilà l’atmosphère
du rencontre entre les Mâconnais et les amis de Pori car ça fait
déjà vingt ans qu’on a signé le
contract de jumelage. À Mâcon,
l’Association Mâcon – Pori a été
fondée pour pouvoir s’occuper
des relations franco-finlandaises,
à Pori, nous, on avait toujours
le Cercle Français de Pori qui, à
la base, a commencé à intégrer
”nos” Français à nous dans la vie
finlandaise.
Bien sûr qu’il a des délégations
officielles mais pour rester le lien
le plus actif des villes jumelées de
Pori, il y a fallu l’enthousiame des
gens dites ’ordinaires’. Or, rien
n’est ordinaire chez ces personnes
qui ont la force de continuer à
programmer des visites et des
excursions mutuelles. Nous, on a
eu la chance de faire connaissance
avec la région Sâone-et-Loire, en
biciclette, entre autres. Eux, la
Finlande ne leur est plus une tache
blanche, en plus de Satakunta nos
amis ont parcouru la Finlande
profonde , c’est seulement la
Laponie qui leur manque encore.
Cet été la visite de nos amis du
sud de la Bourgogne les a conduit
à faire un tour en Finlande Centrale. Quelle chance avec le temps
qu’il faisait: plus de 30 degrés
(presque trop!?) Chez eux, il faisait
15 degrés de moins ... ◆
Leena Hedlund
ancienne présidente
du
Cercle Français de Pori
Annonce
Je suis une lycéenne de 17 ans, en classe de première
dans un lycée français à Calais. J’aime le sport et la
musique, je pratique l’athlétisme et le tennis, ainsi
que les beaux arts. J’aimerais correspondre avec
un ou une Finlandaise, dans un premier temps par
internet via skype, msn ou facebook, en vue d’un
éventuel échange.
Hortense Poyer
[email protected]
16 Fran-Su 2/2010
”Turkulaisnuoret kaatoivat kielimuureja Ranskassa”
T
ällä otsikolla löytyy netistä kertomus Puolalanmäen ja Juhana
Herttuan lukiolaisten viime kevään
viikon vierailusta Bretagneen sivuilta
tietomgzn.tumblr.com/matkoja ja vieraita.
Periaatteessa on kyseessä ranskalaissuomalaisesta säännöllisestä oppilasvaihdosta.
Bretagnen matkalaiset koulunsa portailla.
Paikallinen lehti teki jutun turkulaisten vierailusta. Turkulaisten hyvää
ranskan ja englannin kielten taitamista ihmettelivät lehden lisäksi myös
paikalliset oppilaat.
Turkulainen lukiolainen kommentoi ranskalaisten kielitaitoa:
”Siellä koulupäivät kestävät paljon
pitempään, mutta opetuksen taso on
huomattavasti heikompi. Ranskalaiset
lukiolaiset eivät luultavasti käytä ja
kuule englantia yhtä paljon, joten he
ovat epävarmempia puhumaan sitä.”
Ranskalainen lukiolainen todisti
vääräksi käsityksen siitä, etteivät
suomalaiset pidä lähikontaktista puolituntemattomien ihmisten kanssa.
”He olivat aluksi ujoja, mutta osoittautuivat todella avoimiksi. Tämä oli
paras opiskelijaryhmä, joka meillä
on ollut.”
Artikkelissa on mainio suomalaisen lukiolaisen kommentti: ”Tuppisuinen suomi-poika historiaan?”
Kommentin mukaan stereotypia
jostakin kansakunnasta voi vaikuttaa ihmisten omaan identiteettiin.
Turkulaisittain”no-emmä-ny-osaa”mentaliteetti olisi aika haudata ja alkaa
elää positiivisemman stereotyypin
mukaisesti, toteaa tämä lukiolainen.
Cercle français de Turku osallistui
pienellä rahasummalla lukiolaisten
vierailuun. Hieno asia, että tällä
vierailulla tuntuu olevan näinkin
positiiviset seuraukset. ◆
Tarvitsetko apua matkajärjestelyissä?
SERVITOURS hoitaa asiantuntemuksella loma-, kokous-, messu- yms. –matkat Ranskaan.
Yhteystiedot:
Servitours, Mme Catherine Pascaud, [email protected],
tél. 33 1 47 42 23 17, gsm 33 6 84 76 69 10.
Adresse: Servitours, 5, rue Boudreau, 75009 Paris, France.
Fran-Su 2/2010 17
Emmanuel
Le Merlus, le
Breton cycliste
des langues
minoritaires
reçu au Cercle
français de
Turku
M. Emmanuel Le Merlus est parti
de Pontivy, sa ville natale située en
Bretagne, pour un long périple en
faveur des langues minoritaires. Ce
périple totalise 18 000 km et traverse
24 pays de l’Union Européenne.
• J’ai prévu de rencontrer une soixantaine de minorités linguistiques. Lors
de mon passage à Helsinki j’ai déjà
parcouru 3 500 km et rencontré 13
minorités linguistiques. Après la Finlande, je vais poursuivre mon périple
à travers les pays Baltes – p.ex. en
Estonie je vais visiter les Setus, sans
oublier les russophones de ce pays.
Ensuite, j’ irai rencontrer les minorités linguistiques des pays de l’Europe
de l’Est, de l’Europe Centrale et de
l’Europe du Sud. Avant de finir de
mon périple, je traverserai la France
pour me rendre en Belgique où je
rencontrerai les minorités wallonne
et germanophone, puis je prendrai la
direction de Bruxelles où j’essaierai
de présenter ce périple défendant la
cause des minorités linguistiques à la
commissaire européenne en charge
du multilinguisme, la Chypriote Mme
Androulla Vassiliou.
18 Fran-Su 2/2010
Emmanuel Le Merlus Turun cercleläisten ja Bretagnen lipun ympäröimänä.
Après Bruxelles, je rentrerai en
Bretagne où le périple est suivi sur
Internet par 13 classes d’élèves
bilingues apprenant le breton. Je
leur envoie toutes les trois ou quatre
semaines des photos et des textes
illustrant mon voyage. Des mises
en relation sont proposées entre
les classes d’élèves bretonnes et des
classes d’élèves d’autres minorités
linguistiques. Ainsi, une classe galloise et une classe écossaise se sont
liées avec deux classes bretonnes et
j’espère que d’autres liens vont se
créer. Des médias bretons suivent
ce périple, dont un hébdomadaire,
un quotidien et deux radios associatives. Un blog Internet a été créé
à l’occasion de ce périple et permet
aux personnes intéressées de suivre
son évolution, mon blog, c’est http://
europa-tour.over-blog.com. À l’issue du
périple un diaporama sera projeté
dans des classes bretonnes et lors
de réunions publiques pendant lesquelles un débat pourra être proposé
sur la diversité linguistique.
L’UNESCO a réalisé une étude
sur les langues parlées dans le monde:
il existe 6000 langues parlées et
3000 d’entre elles s’éteindront au
cours du XXIè siècle, c’est-à-dire
la moitié des langues de l’humanité. Malheureusement, le breton
est considéré parmi ces langues en
danger d’extinction. En 1900, plus
d’un million de personnes pouvaient
parler breton. Aujourd’hui, moins
de 200 000 personnes peuvent le
parler. La majorité de ces personnes
ont plus de 65 ans, dans 30 ans, il ne
restera plus que quelques milliers de
locuteurs. Les Bretons gardent espoir
et se mobilisent pour sauver leur
langue et à travers elle leur culture.
Mon périple rentre dans cette action.
La diversité linguistique est une
richesse de l’humanité qu’il faut préserver. Le cyclisme est populaire en
Bretagne et en associant le vélo et la
sauvegarde des langues minoritaires
je peux peut-être réveiller davantage
de consciences parmi les Bretons.
Dans ma jeunesse j’étais coureur dans
une équipe cycliste et j’ai participé à
des compétitions. Avant d’entamer
ce voyage je me suis entraîné en faisant 13 000 km au centre Bretagne.
Le gouvernement français pourrait
s’inspirer de l’exemple finlandais en
matière de respect des langues minoritaires. À Stockholm, j’ ai rencontré
une organisation qui veille sur les
intérêts des finnois de Suède, à Turku
des professeurs d’Åbo Akademi et
ici à Helsinki des représentants de
Folktinget, ainsi qu’entre autres, une
classe de Tölö Gymnasium. ◆
Propos recueillis par
Jarmo Kehusmaa, président
du Cercle français de Turku.
Cyrano de Bergerac –miekkamies ja kirjailija
Cyrano de Bergerac: Matka kuuhun. Suom. Aarno Saleva. Faros-kustannus Oy 2009, 158 s.
R
yhmäteatterin ohjelmassa Suomenlinnassa oli viime kesänä
ranskalaisen kirjailijan Edmod Rostandin kantaesityksensä 1897 saanut
runomittaan kirjoitettu näytelmä
Cyrano de Bergerac. Vuonna 1990
Jean-Louis Rappenau ohjasi tähän
näytelmään perustuen Oscareilla palkitun elokuvan, jossa Cyranoa esitti
Gérard Depardieu. Isonenäinen,
loistava miekkailija ja rakkausasioissa
kompleksikas aatelismies on se kuva,
joka jää nämä esitykset nähneelle
mieleen.
Cyrano de Bergerac (1619-1655)
ei ollut kuitenkaan pelkkä fiktiivinen
näytelmän hahmo. Hän oli todellinen
henkilö, kolmikymmenvuotisen
sodan veteraani ja monipuolinen kirjailija. Vaikka Cyranoa ei asetetakaan
Ranskassa barokin ajan kirjailijoiden
eturiviin ja hän kuolikin nuorena, oli
hänen tuotantonsa monipuolinen.
Kirjeiden ja pamflettien, mm. seitsemän ”Mazarinadia”, jotka arvostelivat
kardinaali Mazarinin talouspolitiikkaa, lisäksi hän kirjoitti näytelmiä.
La mort d’Agrippine esitettiin 1653.
Näytelmä joutui heti pannaan siinä
olleen väitetyn jumalanpilkan vuoksi.
Monien aikalaistensa tavoin Cyrano oli kiinnostunut tähtitieteestä.
Kepler ja Galileo Galilei olivat
osoittaneet todeksi monet väitteet
kosmoksen olemuksesta. Paneutuminen näihin teorioihin näkyy selvästi Cyranon tärkeimmästä teoksesta
L’autre monde, jonka ensimmäinen
osa ”Histoire comique des États et Empires de la Lune” nyt on suomennettu
nimellä ”Matka kuuhun”. Kirja kuuluu sarjaan todelliset science fiction
teokset, vaikkakin se on kirjoitettu yli
neljä sataa vuotta sitten.
Tarinan minä-hahmo Dyrcona lentää keksimällään laitteella Kuuhun ja
tutustuu sen asukkaisiin, neljällä raajalla kulkeviin, ihmisiä kookkaampiin,
mutta monella tavoin samanlaisiin
olentoihin. Kuun asukkaiden yhteiskunta muistuttaa Maan oloja, mutta
on kuitenkin sen verran erilainen, että
se antaa kirjoittajalle mahdollisuuden
epäsuorasti arvostella Maan sen aikaisen yhteiskunnan oloja.
Teoksessa on tärkeä osuus filosofian kysymyksiä pohtivilla keskusteluilla. 1600-luvun alkupuolella oli
syntynyt ns. oppineiden libertiinien
piiri. Tämän piirin jäsenet olivat
uskon asioissa kriittistä järjenkäyttöä
suosineita toisinajattelijoita. Cyranon
ajatukset menivät materialismissa
huomattavasti pitemmälle kuin libertiineillä ja tässä teoksessaan oli
riskittömämpää laittaa näitä ajatuksia
kuun asukkaiden suuhun.
Kirjan päähenkilö matkustaa erikoisella tavalla Kuuhun; hän voiteli
kehonsa eläinten ydin-rasvalla lääkitäkseen itseään, mutta huomasikin
kohoavansa yläilmoihin, koska kuu
on taipuvainen imemään itseensä
tuota ainetta. Cyranolla on mielikuvitusta myös hänen kuvatessaan
Dyrconan Kuussa tapaamien Maan
muiden asukkaiden matkustustapoja.
Eräs heistä oli sitonut kummankin
kainalonsa alle astian täynnä uhrisavua, joka, kuten sanassa sanotaan,
nousee taivaaseen. Toinen oli matkannut rautaisilla vaunuilla heitellen
ylöspäin vahvaa magneettia ja joku
tehnyt matkaa lintujen kantamana.
Cyranoa kuvataan isonenäisenä.
Hänestä on säilynyt vain yksi piirros,
jossa nenä näyttää isohkolta, muttei
poikkeukselliselta. Matkakertomus
Kuuhun viittaa kuitenkin jonkinlaiseen ”nenäfiksaatioon”, sillä Kuun
asukkaat eivät käytä ajan mittaamiseen kelloa vaan he katsovat nenän
varjoa, joka lankeaa hampaille. Lapset, joiden nenä osoittautuu parin
vuoden ikäisenä mitättömän pieneksi,
kastroidaan.
1900-luvun italialainen kirjailija
Italo Calvini kuvaa Cyranoa seuraavasti: ” Älyllinen ja runollinen lahjakkuus yhdistyy Cyranossa ja tekee
hänestä poikkeuksellisen kirjoittajan.
Älyllisesti hän on libertiini, joka on
vedetty mukaan kiistaan, joka haastaa
vanhan käsi- tyksen maailmasta.”
Tämä haastaminen viehättää myös
tämän päivän lukijaa.
Cyranon piti olla miekkasankari,
mutta eräs kirjan yksityiskohta panee
epäilemään tätä. Dyrcona kummastelee, miksi Kuun aatelismiehet eivät
kanna miekkaa niin kuin Maassa,
vaan heillä on säätynsä merkkinä
kaulassaan pronssinen penis. Hänelle
selitetään, ettei ole sopivaa käyttää
arvonsa merkkinä tappamisen välinettä ja kätkeä muka häpeällisenä
se, mitä ilman meitä ei olisi. Calvino
toteaakin, että Cyrano on ennen
hippejä löytänyt peri-aatteen ”Make
love, not war ! ”
”Matka Kuuhun”-kirjan alussa
on suomentajan Aarno Salevan ja
filosofiantutkija Timo Kaitaron lyhyet
selitykset kirjasta ja sen kirjoittajasta.
Nämä selitykset antavat mainion
opastuksen kirjan lukemiseen ja
ymmärtämiseen. Lukijan mielikuvitus
seuraisi varmaankin tämän yli neljäsataa vuotta vanhan kirjan tapahtumia
helpommin, jos ne olisi jonkin aikalaisen kuvittamat, mutta ilmeisesti
sellaista kuvitusta ei ole tehty, koska
siitä ei puhuta mitään eikä netistäkään
mainintaa sellaisesta löydy. ◆
Matti Pösö
Cercle français de Turku
Fran-Su 2/2010 19
Ranskalaisen urkumusiikin
Historialliset urut Saint-François-de-Salesin kirkossa Lyonissa.
U
rkureille vanhat historialliset
urut ovat ikuinen tavoittelun
lähde. Näin erityisesti silloin, kun
niiden historiaan liittyy tunnettuja
säveltäjiä ja sävellyksiä. Yksi monista
haaveistani on ollut päästä levyttämään Lyoniin, missä on yhdet maailman tunnetuimmista ranskalaisista
romanttisista uruista alkuperäisessä
asussa. Haave toteutui, kun levytin
maaliskuussa 2009 kaksi Charles20 Fran-Su 2/2010
Marie Widorin (1844–1937) laajaa
urkusinfoniaa historiallisilla Aristide
Cavaillé-Collin rakentamilla uruilla
Saint-François-de-Salesin kirkossa Lyonissa. Kirkko rakennettiin
1800-luvun ensimmäisen puoliskon
aikana ja sen Cavaillé-Collin rakentamat 45-äänikertaiset urut valmituivat
1879. Urkujen vihkiäisissä soitti itse
Charles-Marie Widor joulukuun 16.
päivänä 1880. Ohjelmassa oli hänen
viides sinfoniansa, jonka hän oli kantaesittänyt jo aiemmin Trocadéron
palatsissa Pariisissa 19.10.1879. Urut
sijoitettiin epätavalliseen paikkaan
alttarin taakse permannolle. Näin ne
soivat poikkeuksellisesti lähempänä
kuulijoita aivan kuin heidän kanssaan
samalla tasolla. Tämä takaa mahdollisuuden tutustua lähemmin ranskalaisen romanttisen urkurakennuksen
yhteen hienoimpaan yksilöön ja sen
soinnillisiin ulottuvuuksiin.
Urut ovat säilyneet täysin muuttamattomina tähän päivään saakka,
mikä on epätavallista. Urut vaativat
usein jo ilmastollisista syistä paljon
kohennuksia. Lisäksi estetiikan muutokset ajavat valtaa pitävät urkurit
vaatimaan soittimiin sekä teknisiä että
soinnillisia uudistuksia. Aina nämä
eivät ole olleet omiaan edistämään
soittimien historiallista arvoa saati
niiden taiteellista tasoa. Kuin alkuperäisyydestä dokumenttina, kuullaan
tällä äänitteellä vanhojen venttiilien
äännähtelyä ja se antaa esitettävään
musiikkiin autenttisuuden leiman.
Saint-François-de-Salesin urut ovat
soinnillisesti muiden Cavaillé-Coll
-instrumenttien tapaan sinfonisesti
yhtenäiset, mikä ei sulje pois lukuisia
erilaisia äänikertayhdistelmiä. Siinä
missä Rouenin urut ovat voimassa
ja St. Sulpicen koossa ylittämättömät,
arvostetaan Saint-François-de-Salesin
soitinta ilmaisuvoiman eli expressiivisyyden ja runollisuuden ansiosta.
Urkujen lukuisat perusäänikerrat
mahdollistavat suuren määrän erilaisia hiljaisia yhdistelmiä ja soolorekisteröintejä. Samalla sen solistiset
äänikerrat, kuten Basson-Hautbois
8 ja Clarinette 8 hakevat vertaistaan
alkulähteillä Lyonissa
Jan Lehtola ja Aristide Cavaillé-Collin urut.
kaikista Cavaillé-Collin rakentamista
uruista.
Olen tehnyt vuodesta 2006 kansainväliselle Tampereella sijaitsevalle
levy-yhtiölle levysarjaa Historiallisia urkuja ja säveltäjiä. Levysarja pyrkii esittelemään sävellyksiä mahdollisimman
idiomaattisessa ympäristössä. Tämä
tarkoittaa, että teokset soivat kuten
säveltäjä on niiden toivonutkin soivan. Mahdollisimman hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi käytämme
kaikkein parasta äänitystekniikkaa,
joka antaa kuulijalle mahdollisuuden
asettua parhaaseen paikkaan kirkossa
kuuntelemaan urkujen sointia. Tämä
äänite on sarjan toinen ja se esittelee
ranskalaisen urkutaiteen kärkinimen
Charles-Marie Widorin kaksi urkusinfoniaa, jotka olen tallentanut soittimella, johon Widorilla oli merkittävä
suhde. Samalla, kun levysarja pyrkii
dokumentoimaan tärkeitä kulttuurihistoriallisia syy-seuraus-suhteita, se
pyrkii ylläpitämään korkeaa taiteellista
substanssia ja on tekijänsä unelma.
St. François-de-Salesin urut soivat
jo lapsuudessani Marie-Claire Alainin
levytyksissä. Mahdollisuus soittaa tätä
soitinten eliittiin kuuluvaa yksilöä
tarjoutui urkutuntien myötä kirkon
pääurkurin Louis Robilliardin johdolla. Hänen johdattamanaan uskon
löytäneeni jotakin Aristide CavailléCollin hengestä ja urkujen sielusta.
Musiikin ekspressiivinen luonne on
mahdollista vasta kun kolmiyhteys
urut-sävellys-esittäjä puhuvat samaa
kieltä. Matkat Lyoniin, viivähdys kirkon nurkalla Place de Charles-Marie
Widorilla, St. Françoisin hämyinen
ilmapiiri, Cavaillé-Coll -urkujen ylväs
tervehdys salin perällä ja Louis Robil-
liardin aristokraattinen, 1800-luvulta
suurten virtuoosien ajasta peräisin
oleva olemus inspiroi tämän äänitteen
syntyyn.
Levy julkaistaan syys-lokakuussa
ja se on loistava lahjavinkki ranskalaisesta kulttuurista pitäville. Levytys
markkeeraa kulttuurien välistä kanssakäymistä ja on merkki pyrkimyksestä oppia vieraista kulttuureista.
Levyä on mahdollisuus tilata suoraan
minulta omakustannehintaan 10
€/kpl + postikulut tämän vuoden
loppuun saakka osoitteesta contact@
janlehtola.com ◆
Teksti: Jan Lehtola
Kuva: Mika Koivusalo
Fran-Su 2/2010 21

La Belle Province – Ranskaakin
A
rvelin, että olisi hyvä tutustua
frankofoniseen maailmaan
vähän laajemminkin, ja niinpä Québec tuntui houkuttelevalta kohteelta.
Matkustelu provinssissa tarjosi paljon
kiinnostavaa nähtävää ja koettavaa, ja
siellä sai miettiä kulttuurin olemusta
ja sitä, miten erilaiset vaikutteet ja
identiteetin pohjavirrat muodostavat
omaperäisen kokonaisuuden.
Britit valtasivat ranskalaisten uudisasukkaiden asuttaman Kanadan
siirtomaan 1760, ja 1763 alueesta tuli
virallisesti osa brittiläistä imperiumia.
Syntyi tilanne, jossa on jotain suomalaiselle tuttua. Englanti oli seuraavat
vuosisadat sekä poliittisen että taloudellisen vallan kieli, ja ranskaa puhuivat kansan syvät rivit. Kanadalaiset
(termi tarkoitti alkuaan nimenomaan
ranskankielisiä) olivat kuitenkin melko uskollisia imperiumin alamaisia,
ja vielä nykyäänkin québeciläiset
kokevat hieman traumaattisena sen,
että Ranska ”hylkäsi” heidät 1763.
Nykyisin Kanadan ranskankieliset
korostavat latinalaisuuttaan, mikä
on ymmärrettävää Pohjois-Amerikan
englanninkielisen valtakulttuurin
puristuksessa, mutta satunnaisesta
matkailijasta Québec ei tunnu kulttuurisesti mitenkään erityisen ranskalaiselta, vaikka yhteiskunta toimiikin
ranskan kielellä.
Suomessa vallan kieli oli pitkään
ruotsi, Québecissä englanti. Tuntuu
kotoisalta ajatella, että québeciläisten
esi-isät olivat talonpoikia, erämiehiä
ja tukkilaisia. Tekisi jopa mieli sanoa,
että he ovat samanlaisia juntteja kuin
suomalaiset, ihan sanan positiivisessa
merkityksessä. Ranskassa tehtiin kyllä
vallankumous, mutta jonkinlainen
22 Fran-Su 2/2010
Maisema Saguenay-vuonolta, Tadoussac.
Montmorency-putous lähellä Québecin kaupunkia.
ranskalaisempi ja kotoisan suomalainen
raffinoitu omakielinen yläluokka
siellä on aina ollut, ja kulttuuri on
siksi erilaista kuin pohjoisen talonpoikaiskansoilla.
Matkustaessa tämän huomasi
jo ruoasta. Montréal ja Québecin
kaupunki ovat kyllä gastronomian
keskuksia, mutta paikalliset perinneruoat on selvästi suunniteltu raskaiden ulkotöiden tekijöille. Syödessäni
tourtière du Lac-St.-Jeania minulle tuli
kotoisa kalakukko mieleen. Kalaa
piiraassa ei ollut, sianlihaa sitäkin
runsaammin, ja taikina oli erilaista,
mutta yhtä kaikki se oli tuhti ruokalaji,
jonka tukkilainen saattoi ottaa särpimeksi savottaan. Québecin ikioma
pikaruoka poutine (ranskanperunoita
ja kumimaisia juustonpaloja ruskeassa kastikkeessa) saattaisi hyvin
toimia suomalaisellakin grillikioskilla.
Ravintolassa odotin aina saavani
taikajuomaa, kun tarjoilija kysyi: ”Et
comme breuvage?”
Kieli kantaa voimakkaasti Québecin identiteettiä, onhan provinssi
keskellä englanninkielistä mannerta.
Paikallisessa slangissa on paljon
englannista väännettyjä sanoja, mutta virallisessa ja silmin näkyvässä
kielellisessä todellisuudessa ollaan
ranskalaisempia kuin Ranskassa.
Turistioppaiden vakiokuvana on
paikallinen STOP-merkki, siinähän
lukee ARRÊT. Québecissä ei myöskään shoppailla kuten Pariisissa, vaan
kyseinen harrastus on nimeltään
magasinage. Itseäni huvitti Montréalissa, että sellainen angloamerikkalaisen kulttuurin linnakekin kuin
McDonald’s oli joutunut taipumaan
Québecin kuuluisan kielilain 101
edessä: listalla oli quart de livre ja lait
ultra-frappé, eikä suinkaan Quarter
pounder ja milk-shake, joita kyllä
näkee Ranskan mäkkäreissä.
Québecin ranska on kiinnostavan
kuuloista. Montréalissa se on vielä
kohtuullisen lähellä standardiranskaa, joskin r:t pärisevät toisilla aika
suomalaisittain ja rytmi on jotenkin
erilainen. Mutta matkustaessani
bussilla St.Laurentin lahden pohjoisrantaa vieruskaverikseni osui vanha
rouva sikäläisestä peräpohjolasta,
ja siinä oli jo ranskan opettajankin
kielitaito koetuksella. Kun rouva
innostui kertomaan sukulaistensa
tekemisistä, minun piti välillä tyytyä
nyökyttelemään ja hymyilemään
kauniisti. Useimmat paikalliset toki
kääntävät puhetta standardikielen
suuntaan, kun huomaavat turistin
puhuvan eurooppalaisella aksentilla,
mutta heidän keskinäinen juttelunsa
on välillä lähes salakieltä.
Luonto Québecissä näyttää suomalaisesta tutulta, ollaanhan samalla
ilmastovyöhykkeellä. Tadoussacissa
St. Laurentin lahden rannalla maasto
oli kuin Lapin vaaroilla. Tosin sillä
erolla, että meressä oli korkea nou-
suvesi ja isot parvet valaita! Montréal
vaikutti pilvenpiirtäjineen amerikkalaiselta kaupungilta, ja Québecin
historiallinen vanhakaupunki oli
hyvin eurooppalaisen oloinen. (Se
onkin eksoottinen nähtävyys PohjoisAmerikassa.) Pienet paikkakunnat
eivät yleensä rakennuskannallaan
tarjoa paljoa silmäniloa, pohjoisamerikkalaiseen tyyliin autoilu hallitsee,
jalkakäytäviä ei ole ja tienvarret ovat
täynnä laatikkomaisia drive-in (anteeksi, vente au volant) -paikkoja.
1960-luvun rauhallisen vallankumouksen (la Révolution tranquille)
jälkeen ranska on vakiinnuttanut asemansa Québecin yhteiskunnan valtakielenä. Kaikkia perustuslaillisia ongelmia Québecin ja muun Kanadan
suhteissa ei ole vielä ratkaistu, mutta
melko ongelmattomalta provinssin
nykypäivä kuitenkin vaikuttaa. Turistille Québec joka tapauksessa tarjoaa
miellyttävän erilaisen tuulahduksen
ranskankielisestä todellisuudesta ja
osoittaa, että ranska todellakin on
maailmankieli. ◆
Olli Rantala
Fran-Su 2/2010 23
Les transferts culturels franco-finlandais de 1995 à nos jours
Des associations aux établissements de la diplomatie culturelle : des réseaux nécessaire à l’épanouissement des relations franco-finlandaises

Parce que la culture est désormais un produit de
consommation courante, parce que l’on ne parle plus
que d’industries culturelles, parce que la prédominance
de la culture anglo-américaine se dessine davantage de
jour en jour dans un espace culturellement mondialisé,
l’on pourrait s’interroger sur les liens particuliers et
singuliers que peuvent aujourd’hui nouer deux états
européens à part entière.
Actuellement étudiante en Master I d’histoire contemporaine à l’université Blaise Pascal de Clermont-Ferrand,
mes recherches portent sur les transferts culturels francofinlandais depuis 1995.
Déplacement d’idées, de coutumes, de valeurs, de
savoirs, de techniques, d’objets culturels, mais aussi
d’images et de représentations de soi d’un pays à un
autre : telle pourrait-être la définition du terme même de
transfert culturel. Et si ces transferts peuvent s’opérer, c’est
grâce à des vecteurs de diffusion, tels que les associations,
les établissements culturels, scolaires, les entreprises,
chambres de commerce, individus particuliers, ou encore
technologies de l’information et de la communication, le
tout formant des réseaux de différente nature.
Le concept de transfert culturel, élaboré par les historiens Michel Espagne et Mickael Werner à la fin des
années 1980, suppose deux axes d’études. Le premier est
l’ensemble des interactions s’opérant entre deux pays au
sein des réseaux que nous avons évoqués, et le second
s’intéresse aux notions de transmission, de perception
et de réception de la culture de l’Autre. Ces deux axes
d’étude font l’objet d’un travail de recherche sur une
durée de deux ans. Cette année, de Paris à Helsinki, des
associations aux ambassades, en passant par les centres
culturels, toute mon attention fut portée sur l’étude
des réseaux associatifs et de la diplomatie culturelle en
Finlande puis en France.
__________________________________________
P. MOULINIER, « Les associations, bras séculier ou
infanterie de l’action culturelle publique ? », p. 13, in P.
MOULINIER (sous la direction de), Les associations dans la
vie et la politique culturelles : regards croisés, Paris, Ministère de
la culture et de la communication, 2001
24 Fran-Su 2/2010
Autour de la fabrication des bûches de Noël, les membres de
l’association franco-finlandaise de la Carélie du Sud
« Les associations culturelles constituent le terreau, le
tissu conjonctif, le socle de la vie culturelle de notre pays
» , énonce le Français Pierre Moulinier, co-auteur d’un
livre consacré à l’étude des associations dans la vie et la
politique culturelles en France. Historiquement au cœur
des transferts culturels franco-finlandais, les associations,
qu’elles soient implantées en France ou en Finlande, ont
en effet joué, et jouent toujours aujourd’hui, un rôle
important dans la diffusion des cultures. La création de
l’Alliance française de Helsingfors en 1890, sous l’initiative
privée de Gabriel Biaudet et de Marie de Verneuil, peutêtre considérée comme le point de départ de la mise en
place d’un premier réseau associatif franco-finlandais de
Finlande. 120 ans plus tard, le lien perdure, notamment
à travers la Fédération des Associations Franco-Finlandaises,
véritable pilier du réseau associatif franco-finlandais de
Finlande, composée d’une trentaine d’associations et
comptant plus de 4000 membres. Les vingt-cinq cercles
franco-finlandais répartis sur tout le territoire apportent
à ce dernier une certaine visibilité et représentativité de
la place qu’occupe la culture française en Finlande.
Côté français, le réseau associatif franco-finlandais
prend racine plus tardivement, en 1947, lorsqu’est
créée la Société France-Finlande. A l’heure d’aujourd’hui,
seule l’association parisienne France-Finlande et son
pendant finlandais l’association Ranskan Suomi-Seura
semblent réellement visibles sur le territoire français.
Même si d’autres associations existent et jouent un rôle

actif dans les transferts, comme par exemple le Club
Vers une solide coopération
Franco-Finlandais des étudiants de Paris, Osakunta, le
européenne
réseau franco-finlandais de France reste moins visible,
moins dense et moins organisé que celui de Finlande.
Alors qu’à Paris il est facilement aisé de se noyer dans
diverses manifestations culturelles, il conviendrait de
souligner le rôle majeur que peuvent également jouer
les associations provinciales et comités de jumelage dans
les transferts. Nous pourrions citer à titre d’exemple
l’Association Franco-finlandaise de Besançon, qui, depuis une
quarantaine d’années, noue des liens d’amitié très forts Affiche du festival 100% Finlande en France – printemps 2008
avec le Cercle Franco-Finlandais de Kuopio.
 C’est certain, les saisons culturelles, intenses mais éphémères, connaissent aujourd’hui un grand succès auprès
du public. Mais maintenir et encourager les liens culturels franco-finlandais sur le long terme peut se révéler
laborieux. Les associations franco-finlandaises semblent
aujourd’hui connaitre une véritable crise d’identité. En
France par exemple, le positionnement de ces dernières
semble difficile à définir, depuis la création de l’Institut
Finlandais il y a près de vingt ans. Les établissements
dits de la diplomatie culturelle peuvent-ils vraiment freiner
l’activité des associations ? Aujourd’hui, force est de
constater que si ces dernières se maintiennent, c’est avant
tout grâce à la volonté et à l’énergie dont font preuve
leurs présidents et membres actifs.
Centre Culturel Français de Helsinki
Ajoutons aussi que, même si les séjours en Laponie se
Parallèlement aux associations : ambassades, centres multiplient, la Finlande semble malheureusement avoir
culturels et établissements scolaires sont aussi des lieux perdu de son attractivité auprès des Français, regardant
de diffusion de culture. Mis en place par une volonté poli- davantage du côté de la Méditerranée. La situation
tique, dans un objectif diplomatique, ces établissements économique y est pour beaucoup, dans la mesure où un
appartiennent à un réseau que nous pourrions qualifier de séjour en Finlande coûte en moyenne plus cher qu’un
« réseau de la diplomatie culturelle ». En effet, la culture séjour dans des pays dits « du sud ». En Finlande, la
est aujourd’hui comprise comme une arme, un outil culture française aussi semble perdre de la vitesse auprès
diplomatique pouvant servir aux intérêts politiques ou des jeunes, lui préférant une culture anglo-américaine,
économiques d’un pays. Ainsi, la France crée à Helsinki, peut-être plus… accessible ?
Toutefois, la vitalité des échanges européens, tels que
en 1968, un Centre Culturel Français, deux ans avant de
signer avec la Finlande, une Convention de coopération ceux permis par le programme ERASMUS par exemple,
culturelle et scientifique, toujours en vigueur aujourd’hui. est incontestable. Dans un cadre élargi, celui de l’Union
Côté finlandais, il faut attendre 1991 pour que s’ouvre, Européenne, la coopération franco-finlandaise a donc
en plein cœur du quartier latin parisien, un Institut Fin- encore de beaux jours devant elle.
Je tiens vivement à remercier toutes les personnes m’ayant aidé
landais, témoin de la volonté finlandaise de préparer au
mieux son intégration au sein de l’Union Européenne. dans mon travail de recherche, en particulier les membres des
Services culturels des ambassades et établissements Cercles Franco-Finlandais de Helsinki et de Lappeenranta, les
culturels œuvrent aujourd’hui ensemble pour promouvoir membres des associations France-Finlande et Osakunta, ainsi que
une image positive et moderne de la culture dont-ils sont le Centre Culturel Français, l’Institut Finlandais et l’Ambassade
les représentants, par la promotion, notamment, de jeunes de Finlande en France. ◆
artistes, et par l’organisation de grosses manifestations
culturelles, telle la saison 100% Finlande en France, au Cyrielle GRASSI
[email protected]
printemps 2008.
Fran-Su 2/2010 25
La section de Finlande de l’AMOPA à Tallinn
C’est sous des cieux propices que s’est déroulée les 9 et 10 septembre 2010 une
excursion d’Amopaliens de Finlande dans la capitale estonienne.
Vue de la vieille ville prise de la ville haute
A. Kaihari, K.Santala, L.Peake, E. Nivanka, SL. Kareoja, Cl. Anttila
26 Fran-Su 2/2010
Guidée par une de nos membres
qui a la chance d’être finlandaise et
estonienne, nous avons pu visiter
un joyau du Moyen Âge inscrit au
patrimoine mondial de l’UNESCO
depuis 1997. En parcourant des
ruelles sinueuses, on a découvert des
merveilles d’architecture restaurées
et des gens en activité. On vit, on
travaille, on accueille le passant dans
les ateliers, les galeries, les échoppes
et les très nombreux petits cafés ou
restaurants qui n’ont pas cessé de
nous étonner : derrière des pierres
séculaires apparaissait un café chic et
moderne de bon goût. Tout y semble
fait dans l’harmonie du lieu.
Vivant dans un pays proche par sa
langue et ses contacts de longue date,
nous avons découvert un peuple un
peu différent, fort agréable, au goût
raffiné et qui sait faire évoluer son
pays vers l’avenir. Si c’est la vieille ville
qui nous a attirés pour la richesse de
son architecture et de son histoire,
nous avons été étonnés de voir une
ville moderne, même luxueuse ayant
très vite su effacer les traces de son
lourd passé.
Deux jours de promenade nous
ont donné l’envie de retourner, de
poursuivre la découverte et la petite
histoire des vieilles demeures. La
première partie de la visite s’est poursuivie dans un restaurant moderne
Les Amopaliens accueillis par madame Billet à gauche
l’ambassadeur, le Conseiller culturel et autres invités
surplombant la vieille ville et ses
nombreuses tours. La soirée s’est
achevée dans le rire et la joie en
assistant à l’opéra à la présentation
fantaisiste de La Chauve Souris avec
son admirable musique.
Le lendemain matin, nous avons
été accueillis au Centre Culturel
Français de Tallinn par son excellence monsieur Billet, Ambassadeur
de France en Estonie, le Conseiller
Culturel, monsieur Duclos et madame
Billet, Attachée de coopération pour
le français, nouvellement arrivée à ce
poste. Parmi les invités nous avons eu
la chance de rencontrer une décorée
des Palmes académiques, madame
Helle Michelson que nous reverrons
sans doute plus tard avec plaisir ; elle
accompagnait le Père Didier Escoupéré venu honorer le mausolée de son
ancêtre Pontus de la Gardie.
Monsieur l’ambassadeur nous
a présenté ce qui se fait et se fera
dans le domaine de la coopération
culturelle et linguistique et nous a
exprimé son intérêt pour une coopération avec la Finlande au travers
de notre section.
Dans un premier temps nous
avons pensé réunir les décorés des
Palmes Académiques d’Estonie
pour les rencontrer de façon amicale
et élargir ainsi nos contacts dans
ces deux pays voisins, ou séparés
seulement par une heure trente de
Une des tours
bateau sur la Baltique. Les expériences
professionnelles de nos membres
finlandais intéressent beaucoup le
service culturel français en Estonie
et gageons que de bonnes relations
vont voir le jour. Plusieurs points ont
été évoqués et nous pourrons par nos
témoignages, contribuer au développement de la langue et de la culture
française dans cette région nordique.
La visite d’une autre partie de la
vieille ville s’est poursuivie et il faudra
revenir pour voir tout ce qu’il reste
encore à découvrir. Tallinn nous
accueillera sans doute une nouvelle
fois au printemps 2011 car elle sera
alors capitale culturelle de l’Europe
et les programmes de qualité ne
manqueront pas.
L’excursion s’est terminée par
un bon repas au buffet du bateau
jusqu’au retour à Helsinki. Nous nous
sommes quittés contents d’avoir eu
l’occasion de mieux nous connaître,
d’avoir découvert de nouvelles
choses ensemble et surtout d’avoir
des contacts amicaux dans un pays
où il nous sera toujours agréable de
retourner et où nous aimerions guider
nos amis parisiens.
La ville moderne se marie bien
avec la ville médiévale ◆
Claude Anttila, présidente
de l’AMOPA de Finlande
Fran-Su 2/2010 27
Meri ja jylhät kalliot ovat tyypillistä
itäisen Korsikan maisemaa.
Korsika, la Corse, Corsica
M
onien keskustelujen jälkeen
liiton (Fédération des Associations franco-finlandaises) jäsenet
päättivät lähteä joukolla tutustumaan
tähän kuuluisaan saareen, jonka on
tehnyt tunnetuksi ennen kaikkea entinen korsikalainen ja maailmankuulu
keisari ym., ym. Napoléon Bonaparte.
Liiton erityisasiantuntija, professori Tarmo Kunnas oli jo keväällä
2010 käynyt kaikissa kohteissa, joihin
matkamme syksyllä suuntautui. Tavoitteena oli tutustua ei vain yhteen
kaupunkiin, vaan koko tähän saareen
pohjoisesta etelään.
Lensimme Pariisiin sunnuntaina
3.10.2010 Helsingistä Charles De
Gaulle´n (CDG) kentälle Finnairin
koneella, joka tosin on yhteistoiminnassa Air Francen kanssa. Siirto
Pariisin kahden lentokentän välillä
tapahtui omalla bussilla. Madame Leila Lintula liittyi meidän joukkoomme
matkan osanottajana. Hän istui aivan
edessä ja kertoi mikrofoniin värikkäästi omat kommenttinsa Pariisista
ja ranskalaisista; ne piristivät mukavasti muuten tylsää bussimatkaa.
Madame Leila on toiminut Ranskassa
ja etenkin Pariisissa vuosikymmenet
siellä vierailevien suomalaisten hyvänä, persoonallisena oppaana ja on
vauhdissa edelleen!
Lensimme Pariisin Orly´n kentältä
Korsikan pohjoisimpaan kaupunkiin,
Bastiaan, jolla on ihan oma lentokenttä Bastia Poretta parikymmentä
28 Fran-Su 2/2010
kilometriä etelään. Meille oli varattu
huoneita kahdesta hotellista, Bonaparte ja Posta Vecchia, jotka sijaitsivat
melko lähellä toisiaan.
Söimme illallista viehättävässä
kellariravintolassa La Taverna. Siellä
nautimme ensimmäiset, makoisat
ruoat Bastian tapaan samoin kuin
ensimmäiset laatuisat, korsikalaiset
viinit.
Maanantaina 4.10. teimme kulttuurihistoriallisen kävelykierroksen
Bastiassa oppaanamme erityis- asiantuntijamme Tarmo, joka yksityiskohtaisesti, hauskasti ja tarmokkaasti
kertoi tämän kaupungin kulttuurihistoriasta, tärkeimmistä nähtävyyksistä
kuten vanhasta kaupungista ja sen
erinomaisesta satamasta, kirkoista ja
muista mielenkiintoisista paikoista.
Seuraavana aamuna keräsimme
tavaramme ja nostimme ne omaan
bussiin, jolla lähdimme etelää kohti.
Seurasimme oikealla jopa yli 1.000
metrin kohoavia vuoria ja vasemmalla
aaltoilevaa, rannatonta Tyrrhenan
merta. Aika ajoin tie kulki melkein
rannassa koko ajan korkealuokkaisena. Ranskalaiset yleensä pitävät hyvää
huolta tiestöstään sekä viitoistaan.
Kaikki oli kunnossa! Hyvä!
Bonifacion pikku kaupunki sijaitsee koukeroisen lahden pohjukassa ja
on turistien suosima. Meille varatut
huoneet sijaitsivat aivan keskustassa
hotellissa nimeltä Le Roy D´Aragon.
Lähdimme pienellä kaupunkijunalla
yläkaupunkiin ja miltei kaupungin
uloimpaan nurkkaan. Etelässä, noin
12 kilometrin päässä on jo Italialle
kuuluva saari Sardinia. Ihailimme
näköalaa sekä tutustuimme kirkkoon
ja museoon. Näköalatasanteelta oli
rakennettu portaat melkein merenpinnan tasolle, 198 askelmaa! Olihan
se melkoinen voimannäytös niiltä,
jotka laskeutuivat alas saakka.
Seuraavana aamuna teimme vesibussiretken Bonifacion edustalla
ja kävimme valtavan suuressa onkalossa, jossa vesibussi pääsi vaivoin
kääntymään. Ylöspäin katsoessamme
näimme mahtavan aukon, josta päivä
paistoi. Kauniit kalliot olivat kalkkikiveä. Huomiotamme kiinnitti myös
koko laivamatkalla läpikuultavan
kirkas vesi: pohjan muodot näkyivät
monen metrin syvyydeltä. - Kyllä
Välimeressä on puhtaitakin vesiä,
sanoimme.
Jätimme hyvästit Korsikan etelärannoille ja kaunille Bonifaciolle ja
nousimme bussiin, joka lähti kohti
saaren pääkaupunkia, Ajaccio’a.
Poikkesimme päätieltä ja ”menimme
historiaan”. Matkan varrelta Tarmo
oli löytänyt aivan uuden ja mielenkiintoisen nähtävyyden, esihistoriallisen
Filitosan kylän, jossa on ikivanhan
asutuksen jäännöksiä. Näimme menhirejä eli kiviveistoksia, jotka lienevät
peräisin noin 8.000 vuoden takaa.
Jopa Korsikan karttakin pitää tätä
paikkaa nähtävyytenä antamalla sille
numeron seitsemän, kun Ajaccio saa
arvosanan yksi.
Matkalla näimme linja-automme
ikkunasta aivan huikaisevan kauniita
meri- ja luontomaisemia. Koska
matkamme välietappina oli edellä
mainittu Filitosa, kuljettaja päätti
edelleenkin ajaa - ei melko suoraa
valtatietä vaan erittäin mutkikkaita
pikkutietä. Huokailimme aika ajoin
suuren linja-automme juuri ja juuri
mahtuessa hyvin pienestä aukosta
(meidän mielestämme!) taas eteenpäin. Kilometreissä emme varmasti
voittaneet, mutta näkymissä kyllä!
Ajaccion nimi lausutaan kahdella
tavalla: ranskalaisittain tai sitten ei!
Erityisoppaamme Tarmo lausui
tietenkin oikein ääntämällä ranskalaisittain j-kirjaimen suhahtaen kun taas
italialainen tapa käyttää j:tä.
Mikäpä olisi sopivampi nimi
tämän pääkaupungin hotellille kuin
Napoléon, joka sijaitsi parin korttelin päässä kaupungin valtakadulta,
Cours Napoléon. Hyvä hotelli hyvällä
paikalla.
Tarmo kertoi yksityiskohtaisesti
Ajaccion ja Napoléonin vaiheista
ja historiasta kävellessämme tuon
kauniin kaupungin kujilla ja kaduilla.
Napoléonin syntymäkotiin tutustuimme erittäin perusteellisesti. Se
on komea kolmekerroksinen talo
keskellä kaupunkia, jossa - voi kai
sanoa - häntä suorastaan palvotaan.
Upeassa kaupungintalossa oli
Napoléonin museo. Se esitti myös
muita saman ajan korkeita upseereita komeissa asuissaan valtavissa
tauluissa. Paikallinen opas selitti,
että kaikkien henkilöiden kasvot
ovat miltei pikkutarkasti esittämiensä
henkilöiden näköisiä, mutta useissa
tapauksissa vartalot ovat suunnilleen
parikymppisten poikien vartaloita.
Mielenkiintoinen pieni yksityiskohta on suurten katujen väliin tehdyt
kapeat kävelykadut, joilla oli runsaasti pieniä, viihtyisiä ravintoloita. Näitä
Bonifacion vanhaan linnoituskaupunkiin oli junayhteys alakaupungista.
Näkymä Calvin linnoituksesta merelle.
Matkalaisia levähdystauolla Tino Rossin nimeä kantavassa satamassa Ajacciossa.
Oikealla artikkelin kirjoittajat Riitta ja Rainer Fock.
Fran-Su 2/2010 29
me turistit käytimme varsin paljon.
Ruoka oli aitoa korsikalaista, vaikka
nykyajan paine oli tuonut niihin myös
muita, aivan uudenaikaisia ruokalajeja. Viinit olivat järjestään sikäläisiä.
Ajaccion satama on melko vilkas.
Siellä käy useita suuria autolauttoja
jotka saapuvat aamulla, pysäköivät
päiväksi ja lähtevät illalla Marseillesiin, Nizzaan, Genovaan ym. mantereelle. Eräs kuuluisa korsikalainen,
tenori Tino Rossi on antanut nimensä
kaupungin satamalle, joka siis on
”Port Tino Rossi”.
Edellä mainitun Cours Napoléonin eteläpuolella melkein rannassa on
avoin puisto, joka on omistettu toiselle suurelle ranskalaiselle, kenraali
Charles de Gaulle´lle, jonka patsas
on varsin komea.
Perjantaina 8.10. tutustuimme Feschin taidemuseoon, jossa oli paljon
uskonnollisperäisiä tauluja italialaisen taiteen kokoelmista. Kolmeen
kerrokseen oli koottu myös muuta
taidetta, jonka kaiken kardinaali
Fesch, Napoléonin eno, oli kerännyt.
Kävimme myös ihailemassa kaupungin suuren pojan kunniaksi rakennettua muistomerkkiä korkealla
mäellä, jossa keisari Napoléon seisoo
käsi manttelinsa sisällä. Matkan nuorin osanottaja, 10-vuotias Ville juoksi
kaikki parikymmentä rappusta (niinkuin moni muukin, kävellen), kiipesi
ylimmälle tasanteelle ja seisoi siellä
Napoléonin edessä käsi rinnan päällä!
Lauantaina nousimme taas bussiin,
jonka keula suunnattiin pohjoiseen
kapeille ja mutkaisille teille. Mutta
mitkä näkymät meitä odottivatkaan!
Aurinko oli juuri nousemassa ja antoi
monenlaista valoa ja varjoa maisemille, jotka aluksi olivat laitakaupungille
tyypillisiä, mutta melko pian avautuivat huimat ja upeat merimaisemat.
Laskeuduimme noin puolen kilometrin korkeudelta aivan alas meren rantaan ja jatkoimme eteenpäin taitavan
kuljettajamme kiidättäminä.
30 Fran-Su 2/2010
Ja taas nousimme ylös vuorille,
joilla tie oli todellista serpentiiniä.
Voisi jopa sanoa, että juuri tiukimmissa mutkissa näimme melkein oman
automme takavalot! Joskus miltei
pelotti, kun kapealla tiellä tuli auto
vastaan ja vasemmalla puolella oli syvä rotko. Tällä matkalla näimme myös
merkilliset kallio-muodostelmat,
calanches ranskaksi. Matkaseurueeseemme kuuluneen geologin mukaan
ne olivat rapautunutta graniittia; niissä oli torneja, eläinkuvioita jne. mitä
vain mielikuvitus keksi, väriltään lähinnä punaruskeita. Laskeuduttuamme takaisin vuorilta ohitimme lentokentän nimeltä ´Calvi-SteCatherine´.
Calvi oli tämän päivän ensimmäinen
varsinainen pysähdyspaikka.
Calviin saavuimme juuri lounaan
aikaan ja kaikki hävisivät vauhdilla
hakemaan lounaspaikkaa. Aurinko
paistoi ja oli miellyttävän lämmintä,
niin, todellakin meidän matkaamme
suosi hyvä sää, sillä aurinko paistoi miltei pilvettömältä taivaalta ja
lämpötila pysytteli juuri +20 asteen
yläpuolella. Sadetta emme saaneet
kuin muutamia tippoja Bastiassa.
Lounaan jälkeen tutustuimme
Calvin vanhaan kaupunkiin eli linnoitukseen. Siellä eräässä muurissa
oli laatta, jossa kerrottiin Kristoffer
Kolumbuksen syntyneen juuri täällä.
Hänellä on kyllä kaksi muutakin
syntymäpaikkaa!
Eräs meikäläisistä huomasi Calvin
lahdelle ankkuroidun suuren vitivalkosen loistoristeiljän, joka on siitä
erikoinen, että siinä on 5 mastoa,
joista jokaisen ympärille oli kerätty
tiukkaan purje. Muutamat tämän
laivan matkustajat tulivat veneillä
Calvin linnoitukseen samaan aikaan
kuin me olimme tutustumassa siihen.
Paluumatka Ajaccioon oli hyvää
asfalttitietä ja tuota pikaa olimmekin
Korsikan vanhassa pääkaupungissa,
Cortessa. Neuvottelimme - eli siis
tietenkin Tarmo - hetken katujunan
kyydistä pitkin Corten katuja yläkaupunkiin, josta katujunan kuljettaja
sitten otti myöhemmin meidät uudelleen kyytiinsä ja vei bussillemme.
Saatoimme virkistäytyä pienessä katukahvilassa ja sitten matka taas jatkui
Ajaccioon. Cortessa havaitsimme (yli)
nationalistisia piirteitä, sillä tienviitoissa ranskalaiset nimet oli vedetty yli
mustalla värillä, joten vain korsikankieliset nimet olivat näkyvissä.
Korsikan historia on erittäin monivivahteinen; valloittajia on tullut
vähän joka suunnalta. Vuonna 1768
saaresta tuli ranskalainen, kun Genova möi sen Ranskalle. Napoléon
syntyi vuonna 1769, joten hän oli siis
syntyessään ranskalainen.
Voidaan kuitenkin sanoa, että
nykyaika on valloittanut saaren, sillä
siellä on ainakin neljä lentokenttää,
hyvät tiet ja erinomaiset laiva- ja
lentoyhteydet mantereelle. Saarella
on tavattoman paljon katsottavaa ja
koettavaa sekä pohjoiseurooppalaiselle miellyttävä ilmasto.
Jäähyväisillallinen nautittiin Cours
Napoléon´in varrella ravintolassa
nimeltä Le Café des Sport. Tunsimme itsemme melkein urheilullisiksi
toisestakin syystä. Meille tarjotut annokset oli varmasti tarkoitettu erittäin
nälkäisille urheilijoille, sillä ne olivat
mahtavat. Laadussa ei kyllä ollut
moitteen sijaa, mutta useista tuntui
pahalta jättää miltei puolet syömättä.
Liittomme puheenjohtaja BoGöran Eriksson piti hienon puheen,
jossa hän kiitti erityisesti Tarmoa,
mutta myös Liisaa erittäin hyvin
järjestetystä matkasta. Näihin kiitoksiin yhtyivät kaikki mukana olleet
matkalaiset. Molemmat saivat myös
jotain kotiin vietävää. Jäljellä oli vain
pakkaaminen hotellissa ja aamuinen
bussimatka lentokentälle, josta Air
Francen kone kiidätti meidät Pariisiin
ja Finnair/Air France sitten kotiin.
Riitta ja Rainer Fock
00003 Vastauslähetys
Tunnus 5015991
SUOMI-RANSKA
YHDISTYSTEN LIITTO
Raumantie 4, 00350 Helsinki, Finlande
tél. 358-9-561 1411, fax 358-9-561 1415
[email protected] http://www.suomi-ranska.com
postimaksun
SUOMI-RANSKA YHDISTYSTEN LIITTO
FINLAND-FRANKRIKE FÖRENINGARNAS FÖRBUND
FÉDÉRATION DES ASSOCIATIONS FRANCO-FINLANDAISES
maksaa
Vastaanottaja
- LEIKKAA IRTI, TAITA JA NIITTAA SEKÄ POSTITA, POSTIMAKSU ON MAKSETTU. -
✓ Haluan liittyä
Suomi-Ranska yhdistysten liiton henkilöjäseneksi
NimiHenkilötunnus
Lähiosoite
Postinumero ja -toimipaikka
Puhelin Matkapuhelin
Sähköpostiosoite
Jäsenmaksuni on (merkitse rasti oikeaan vaihtoehtoon):
❏ 25 eur/vuosi, ns. ”normaalijäsen”
❏ 15 eur/vuosi, koska olen liiton jäsenyhdistyksen jäsen eli ns. ”päällekkäisjäsen”
❏ 13 eur/vuosi, koska olen opiskelija tai koululainen
Haluan tietoa liiton toiminnasta sähköpostitse: kyllä ❏ ei ❏
Liiton henkilöjäseneksi voi myös liittyä osoitteessa: www.suomi-ranska.com.
Jäsenet Huom! Mikäli haluat tietoa liiton toiminnasta sähköpostitse, lähetä osoitteesi; [email protected].
Liity
SUOMI-RANSKA
YHDISTYSTEN LIITON (SRYL)
TAI SEN JÄSENYHDISTYKSEN JÄSENEKSI
SRYL:N JÄSENYHDISTYKSET
Helsinki: Cercle franco-finlandais de Helsinki Helsingin ranskalais-suomalainen yhdistys ry
Hanko: Cercle franco-finlandais de Hanko/Hangö ry
Hyvinkää: Hyvinkään Suomi-Ranska yhdistys ry
Hämeenlinna: Hämeenlinnan suomalais-ranskalainen yhdistys ry
Joensuu: Joensuun suomalais-ranskalainen yhdistys ry
Kaarina: Kaarinan-Piikkiön Suomi-Ranska seura ry
Kuopio: Kuopion Suomi-Ranska yhdistys ry
Lahti: Lahden ranskalais-suomalainen yhdistys ry
Lappeenranta: Etelä-Karjalan Suomi-Ranska yhdistys ry
Mikkeli: Mikkelin suomalais-ranskalainen yhdistys ry
Pori: Cercle Français de Pori ry
Porvoo: Cercle franco-finlandais de Porvoo/Borgå ry
Rovaniemi: Rovaniemen suomalais-ranskalainen yhdistys ry
Seinäjoki: Seinäjoen Suomi-Ranska yhdistys ry
Tampere: Cercle franco-finlandais de Tampere ry
Turku: Turun ranskalainen seura ry
Vaasa: Cercle franco-finlandais de Vaasa ry
Valkeakoski: Valkeakosken Suomi-Ranska yhdistys ry
SRYL ja sen jäsenyhdistykset järjestävät monenlaista
toimintaa: esitelmätilaisuuksia, ruokailtoja, retkiä, kielikursseja ja matkoja Ranskaan. Useimpien toimintakieli
on sekä ranska että suomi/ruotsi.
Mikäli olet perustamassa Ranska-yhdistystä paikkakunnallesi, ole yhteydessä liittoon neuvojen saamiseksi: 09561 1411, gsm 044 555 3920 tai [email protected].
Liittoon kuuluvilta yhdistyksiltä peritään jäsenmäärään
perustuva jäsenmaksu palveluita vastaan.
SRYL:iin kuuluvat myös seuraavat
erikoisyhdistykset:
ENA ry - École Nationale d’Administrationin entiset
suomalaiset oppilaat ry, Lääkäriseura Coccyx ry,
Ranskalaisen koulun ystävät ry, Suomen
Ranskanopettajain yhdistys ry, Ranskalaisen
Koulun Seniorit ry , Marcel Proustin ystävät ry ja
Ranskalais-suomalaisen kauppakamarin
Suomen osasto ry.
Jäsenyhdistysten yhteistiedot löytyvät liiton kotisivulta
www.suomi-ranska.com > Jäsenyhdistykset.
Liiton (SRYL:n) henkilöjäseneksi voi liittyä kotisivulla kohdassa Yhteystiedot > Liittymislomake.
Liiton (SRYL:n) jäsenmaksut/vuosi ovat: 25 euroa ns. suora jäsen, 15 euroa ns. päällekkäisjäsen, joka kuuluu myös johonkin
sryl:n jäsenyhdistykseen, 13 euroa opiskelijat, koululaiset ja 35 euroa perhejäsenyys (kaksi tai useampi samasta perheestä).
Jäsenyhdistysten jäsenmaksut vaihtelevat yhdistyksittäin.