1. No category

Gibbonien rakkauslaulut periytyvät sukupolvelta toiselle.
Kunnes
kuolema
heidät
erottaa
Vain harva eläin, varsinkaan nisäkäs,
on yksiavioinen. Jotkut lajit kuitenkin
valitsevat kestävän liiton. Lemmikki
esittelee kolme pariskuntaeläintä.
Teksti Minna Huuhka Kuvat istockphoto.com
Gibboni: Lauluja rakkaudesta
Kaakkois-Aasian viidakoissa kaikuu upea
konsertti. Asialla on gibboniperhe, joka
kommunikoi laulaen. Päivä alkaa pienellä
äänenavauksella, kunnes on aamulaulun aika.
Eri gibbonilajeilla on omanlaisensa laulut.
Ne periytyvät sukupolvelta toiselle, gibbonilapset oppivat ne vanhemmiltaan ja opettavat ne tuleville lapsilleen.
Gibbonit ovat kehittyneet samasta sukuhaarasta kuin ihminen ja ihmisapinat. Niiden rakenne sopii täydellisesti puussa asumiseen. Viidakossa gibbonit viuhuvat puusta
toiseen sykähdyttävällä vauhdilla. Ne käyvät
maankamaralla vain pakon edessä. Gibbonit
elävät ydinperheenä, jonka muodostavat äiti,
isä ja lapset. Pienokaisia hoidetaan yhdessä
tuumin.
Gibbonit ovat perhe- ja reviirikeskeisiä
apinoita. Uroksen soololaulu on tarkoitettu
pitämään tunkeilijat poissa perhekunnan
14
reviiriltä. Useimmiten laulua kummempaa
karkotetta ei tarvita.
Kun gibboniteinit tulevat sukukypsiksi, ne
lähtevät etsimään omaa puolisoaan. Nuori
uros viestittää laulamalla, että täällä olisi
vapaa sinkkumies tarjolla halukkaalle naaraalle. Kun sopiva tyttö on löytynyt, muodostuu pysyvä liitto, jota pari vahvistaa säännöllisesti laulamalla duettoja. Pariskuntagibbonien laulu on kuulijoiden mukaan unohtumaton kokemus.
Joillakin gibbonilajeilla uroksilla ja naarailla on eriväriset turkit. Esimerkiksi hoolock-gibboniuroksella on musta turkki ja
naaras on harmahtavan vaaleanruskea. Toisilla gibbonilajeilla saman perheryhmän
apinoilla on sama väritys. Siamanki-gibbonien leuan alla on nahkainen pussukka, joka
voimistaa lauluääntä. Yksikään nisäkäs ei
kykene tuottamaan yhtä monialaista laulua
kuin siamanki-gibboni.
15
Joutsenten parisuhde
on elinikäinen. Puolison
kuoltua leskeksi jäänyt
joutsen saattaa palata
yksin vanhalle, yhteiselle kotiseudulle.
Laulujoutsen: pitkät kihlat
Parivuotiailla joutsenilla on kumppaninhaku
käynnissä. Kun se oikea osuu kohdalle, pari
kihlautuu. Ensimmäisen kesän tai kaksi ne
viettävät huoletonta nuorenparin elämää.
Joutsenet kiertelevät yhdessä ja suunnittelevat tulevaa asuinpaikkaansa. Kihlausajoista
alkaen niiden parisuhde on elinikäinen.
Ensimmäisen pesimisen jälkeen joutsenpari pysyy yhdessä myös talvisilla muuttoalueilla. Vaikka lämpötila olisi keväällä hyytävä, joutsenet palaavat pohjoiseen hallinnoimaan reviiriään ennen kuin muut lajit
ehtivät paikalle.
Säiden lämmetessä alkaa joutsenparilla
hormonit hyrrätä. Mitä vakiintuneempi pari
sitä nopeammin soidinpuuhiin päästään.
Pari ui toisiaan vastaan niskahöyhenet pörrössä ja kastaa nokkiaan vuorotelleen veteen,
yhä syvemmälle, yhä kiihtyvään tahtiin. Linnut nousevat vettä polkien seisomaan vastakkain, levittelevät siipiään ja pumppaavat
päätään ylös alas. Kumpikin toitottaa suureen ääreen.
Parittelun jälkeen joutsenet uivat yhdessä
ja rauhoittuvat. Kotipesällä joutsenet kaulailevat toisiaan rakastuneen oloisina. Ne juttelevat keskenään hiljaisin korisevin äänin.
Pesäänsä joutsenet rakentavat ja huoltavat yhdessä. Ne myös syövät ja nukkuvat
vierekkäin.
16
Joutsenlaulu
Vanhan uskomuksen mukaan kuoleva
joutsen laulaa viimeisen kerran hyvästiksi kumppanilleen. Laululle on myös vähemmän romanttinen selitys. Kun ilma
purkautuu kuolevan joutsenen pitkästä,
mutkikkaasta henkitorvesta, se saattaa
hyvinkin kuulostaa kauniilta laululta.
Lähde: Matti Leinonen: Laulujoutsen,
Suomen Kansallislintu, WSOY 2000
Kevään reviiritaisteluiden ja soidinleikkien jälkeen joutsenten elämässä koittaa arki.
Pesänrakennus ja munien haudonta ovat
naaraan puuhaa. Koiras pitää naaraalle seuraa ja vartioi pesää herkeämättä.
Poikasten kuoriuduttua vanhemmat eivät
laske niitä silmistään hetkeksikään. Koiras
hoitaa ensimmäisenä kuoriutuneita poikasia naaraan vielä hautoessa viimeisiä munia.
Koiras ottaa poikasten paimentamisen
jopa niin vakavasti, ettei ehdi itse juurikaan
syödä.
Poikaset hoidetaan yhteistuumin vuodesta
toiseen. Joskus naaras voi talven muuttoreissullaan valita uuden siipan, mutta useimmiten vain kuolema erottaa parin. Toisen menehdyttyä jäljelle jäänyt joutsenleski saattaa
palata keväisin yksin kotiseudulleen.
Pariskuntaeläimet
pettävät toisiaan
Eläintieteilijät ja biologit ovat löytäneet pitäviä todisteita siitä, että pari
skuntana elävät eläimet eivät olekaan
aivan yhtä uskollisia toisilleen kuin
on luultu. Monet yhdessä elävät ja jälkikasvunsa yhdessä kasvattavat eläimet parittelevat muidenkin yksilöide
n
kanssa. Toisinaan näiden syrjähyppyjen tuloksena syntyy poikasia. Esimerkiksi joutsenten pesillä tehdyt dna-kokeet osoittavat, että joutsenisällä on
aihetta mustasukkaisuuteen.
Biologit käyttävät eläinten yksiavioisuudesta puhuttaessa käsitettä sosiaalinen yksiavioisuus. Vaikka yksilöt
lisääntyvät myös muiden kanssa, ne
elävät ja kasvattavat jälkeläisensä yhdessä – usein vuodesta toiseen. Mon
et
lintulajit ovat sosiaalisesti yksiavioisia,
mutta niistä vain pieni osa on myös
seksuaalisesti yksiavioisia.
Merihevonen: sankari-isä
synnyttää
Trooppisissa vesissä uiva erikoisuus, merihevonen, on pariuskollinen kala. Merihevoslajit ovat ulkomuodoltaan ja monilta ominaisuuksiltaan hyvin erilaisia muihin kaloihin
verrattuna. Merihevosten pää on suorassa
kulmassa muuhun ruumiiseen nähden. Se
ui värisyttelemällä itseään ylös ja alas ja sen
pitää syödä koko ajan, tai se kuolee. Kaikkein erikoisinta on sen lisääntyminen.
Kun merihevoskoiras ja -naaras kohtaavat lisääntymiskauden alussa, ne aloittavat
useita päiviä kestävän kiihkeän seurustelun.
Ne eivät välitä häiriköistä, vaan uivat vieretysten, vaihtavat toisinaan väriä, pitelevät
pyrstöissään yhteistä meriheinätukkoa ja
tanssivat kosiotanssia. Lopulta pari siirtyy
varsinaiseen soidintanssiin. Koiras esittelee
vatsassaan olevaa hautomispussia ja pumppailee ilmaa sen läpi. Kun naaraan munat
ovat valmiita irtoamaan, pariskunta kietoutuu yhteen ja pyörii toistensa ympäri kohti
veden pintaa. Lopulta naaras työntää munat
koiraan haudontapussiin.
Koiraan haudontapussissa kudun on turvallista kypsyä, toisin kuin useiden muiden
kalalajien kutemistyylillä, missä kutu jää
oman onnensa nojaan. Koiraan raskausaikana naaras käy tervehtimässä sitä säännöllisesti. Pari lujittaa sidettään uimalla yhdessä
ja pitämällä toisiaan pyrstöistä kiinni. Muutaman viikon päästä koiras synnyttää lajista
riippuen 100–200, joskus tuhatkin, pienen
pientä merihevosta. Kun koiras on synnyttänyt, se voi jo seuraavana aamuna tulla uudelleen raskaaksi.
Tähän loppuu merihevosvanhempien
huolenpito. Heti synnyttyään poikaset
ovat omillaan, merivirtojen ja petokalojen armoilla. Vähemmän kuin viisi tuhannesta merihevospoikasesta selviää aikuiseksi
saakka, mikä on kuitenkin kalojen keskuudessa hyvä tulos. L
Merihevospari pitää toisiaan pyrstöstä
kiinni, eräänlainen
hellyydenosoitus tämäkin.
Muita
pariskuntaeläimiä:
lehtikala, majava,
saukko, chinchilla,
kääpiömangusti, tamariini, preeriamyyrä ja
monet suuret linnut,
kuten merikotka.
17