1. No category

Naisia
ICT-
alalle!
Esipuhe
Innostavaa työelämää etsimässä
Keväällä 2010 Teknologiateollisuus ry:n tietotekniikka-ala päätti selvittää kuinka
vastikään koulunsa aloittaneet ja jo pidemmälle ehtineet ammatinvalintaa miettivät tytöt tuntevat tietotekniikkaa yleensä, alalla toimivia yrityksiä, niiden kehittämiä tuotteita ja palveluita, sekä erityisesti sen tarjoamia työtehtäviä. Taustalla oli
tietotekniikka-alan huoli tyttöjen koko 2000-luvun ajan hiipuneesta kiinnostuksesta
alan opintoja kohtaan.
Kun samaan aikaan tietotekniikkakoulutuksen saaneet, jo ammatissa toimivat
naiset vakuuttivat tyytyväisyyttään koulutuksensa mahdollistamaan uraan ja ammattiin, ristiriita tyttöjen koulutusvalintojen ja ammatissa toimivien naisten kokemusten
välillä oli suuri ja vieläpä kasvamassa.
Kaikki toimialojen väliset vertailut todistavat yksi toisensa jälkeen, että tietotekniikka-ala on yksi tasa-arvoisimmista, ja jossa osaaminen on oikeasti työssä
saatavan arvostuksen tärkein peruste. Naisen euro on tietotekniikka-alalla hyvin
lähellä miehen euroa.
Laaja tutkimus päätettiin tehdä kolmessa osassa, joista ensimmäinen selvittää
alakoululaisten, toinen yläkoululaisten ja lukioikäisten tyttöjen ja kolmas osa jo
työelämään siirtyneiden tietotekniikkakoulutuksen hankkineiden naisten käsityksiä
ja kokemuksia alasta.
Jo alakoululaiset tytöt käyttävät varsin sujuvasti tieto- ja viestintätekniikkaa, sekä laitteita että ohjelmia, ja käyttöaste vain kasvaa
iän myötä. Erityisen hyvin tytöt tuntevat verkossa toimivat palvelut.
Selvästi vähemmän tuttuja ovat tietotekniikkayritykset ja kaikkein
vieraimpia tytöille ovat alan työtehtävät. Voi syystä sanoa, että alan
todellisuuden ja sen mielikuvien välillä on suuri tieto- ja mielikuvakuilu.
Tytöt ovat laajasti sitä mieltä, että tietotekniikka-ala on kaikin
puolin naisille soveltuva, mutta ei kuitenkaan heille itselleen. Alaa
pidetään vaikeana, josta puuttuu luovuus ja ihmisläheisyys. Kenties
taustalla on usein koko toimialaa leimaava ohjelmointityö; ohjelmointi
on kuitenkin vain yksi osaamisala, mutta tietenkin tietotekniikka-alan
muista erottava.
Tietotekniikka-alalla naisten osaamista tarvittaisiin kovasti muun
muassa sovellusten ja palvelujen käytettävyyden parantamisessa, jossa esimerkiksi kognitiotieteen ja psykologian taidoilla olisi kysyntää.
Tarvetta olisi myös esimerkiksi myynnin ja markkinoinnin taitajista,
suunnittelijoista sekä asiakkuus- ja projektinhallinnan osaajista.
Tutkimuksen kaikissa osissa annetaan suosituksia eri toimijoille tilanteen korjaamiseksi. Teknologiateollisuus ottaa itse pallon osasta tutkimuksen suosituksista
ja vie tavoitteita eteenpäin. Apujoukkoja kuitenkin tarvitaan, sillä puutteelliset ja
osin virheelliset käsitykset istuvat syvässä niin vanhempien, ammattipedagogien
kuin itse tyttöjen keskuudessa. Tietotekniikan osaaminen on osa tämän päivän
kansalaistaitoja, ja sitä kautta kaikille äärimmäisen tärkeää.
On löydettävä keinot vakuuttaa tytöt tietotekniikka-alan työtehtävien poikkeuksellisen monipuolisesta luonteesta ja tulevaisuuden mahdollisuuksista. Tietotekniikka
on kasvuala, jonka mahdollisuudet ovat maailman digitalisoituessa lähes rajattomat.
Toisensa löytämällä voittajia ovat niin tytöt itse, tietotekniikkaratkaisujen käyttäjät, kuin tietotekniikka-ala kokonaisuudessaan.
”Tietotekniikka-alalla
naisten osaamista
tarvittaisiin kovasti
muun muassa palvelujen
käytettävyyden
parantamisessa.”
Naisia ICT-alalle! -tutkimus
Julkaisija:
Teknologiateollisuus ry
ISBN
978-952-238-093-7
978-952-238-094-4 e-kirja (pdf)
Taitto:
Kuvat:
Paino:
Grafiksi, Pauliina Sjöholm
Jari Härkönen
SP-Paino Oy, Nurmijärvi
Julkaistu elokuussa 2011
© Teknologiateollisuus ry
Jukka Viitasaari
johtaja
Teknologiateollisuus ry
Naisia ITC-alalle!
1
Sisällys
B
Esipuhe, Jukka Viitasaari. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
Sisällys
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2
Johdanto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7
Yhteenveto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8
Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9
Suositukset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10
1
2
3
A
4
1
2
3
4
5
6
7
YHTEENVETO JA SUOSITUKSET. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14
1.1 Yhteenveto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14
1.2 Suositukset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14
ESIPUHE. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15
JOHDANTO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16
3.1 Tutkimuksen taustaa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16
3.2 Tutkimuksen tavoitteet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16
3.3 Tutkimuksen teoreettinen viitekehys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17
3.3.1 Tytöt ja tietotekniikka/teknologia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17
3.3.2 Tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19
4.1 Tutkimusmenetelmä ja -kysymykset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19
4.2 Tutkittavien koulujen valinta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20
4.3 Aineiston kerääminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21
4.4 Aineiston analyysi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21
4.5 Tutkimuksen rajaukset ja tulosten hyödyntäminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22
TULOKSET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23
5.1 Tietotekniikan käyttö opetuksessa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23
5.1.1 Tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23
5.1.2 Sovellusten käyttö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26
5.2 ICT-alan tunteminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27
5.2.1 Mitä mieleen lyhenteistä IT tai ICT? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27
5.2.2 Opettajien käsitykset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28
5.2.3 ICT-alan yritysten tunnettuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30
5.3 Mielikuvat ICT-alasta ja ICT-alan työtehtävistä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30
5.3.1 Alakoulut. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30
5.3.2 Yläkoulut. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33
5.3.3 Lukiot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36
5.4 ICT-alan kiinnostavuus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38
5.5 Ehdotukset toimenpiteiksi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39
5.5.1 Tyttöjen ICT-alan tuntemuksen lisääminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39
5.5.2 Opettajien ICT-alan tuntemuksen lisääminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42
KESKUSTELUA JA SUOSITUKSET. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45
LÄHTEET. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47
5
6
7
C
1
2
3
2
Naisia ITC-alalle!
YHTEENVETO JA SUOSITUKSET. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50
1.1 Yhteenveto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50
1.2 Suositukset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51
ESIPUHE. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52
JOHDANTO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53
3.1 Tutkimuksen taustaa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53
3.2 Tutkimuksen tavoitteet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54
3.3 Tutkimuksen teoreettinen viitekehys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54
3.3.1 Naiset ja tietotekniikka: teoreettisia lähestymistapoja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54
3.3.2 Miksi ICT-ala ei kiinnosta tyttöjä/naisia? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55
TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56
4.1 Tutkimusmenetelmä ja -kysymykset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56
4.2 Aineiston kerääminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57
4.3 Aineiston analyysi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57
4.4 Tutkimuksen rajaukset ja tulosten hyödyntäminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58
TULOKSET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58
5.1 Naisten osuus ICT-alan opiskelijoista.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58
5.1.1 Yliopistot. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59
5.1.2 Ammattikorkeakoulut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60
5.1.3 Tutkimukseen osallistuneet oppilaitokset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61
5.2 Naisten mielikuvat ICT-alasta ja sen opiskelusta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61
5.2.1 ICT-alaa opiskelevien naisten mielikuvat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61
5.2.2 Opiskeluikäisten naisten mielikuvat. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64
5.2.3 Haastateltujen näkemykset naisten mielikuvista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66
5.3 Toimenpiteet oppilaitoksissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67
5.3.1 Rekrytointiin liittyvät toimenpiteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67
5.3.2 Naisten tukeminen opiskeluaikana. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 69
5.3.3 Opintojen keskeyttämisen vähentäminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 71
5.3.4 Naisten osuuden lisääminen ja naisten tukeminen ICT-alan opinnoissa . . . . . . . 72
KESKUSTELUA JA SUOSITUKSET. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74
Suositukset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 76
LÄHTEET. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 78
JOHDANTO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82
1.1 Tutkimuksen tavoitteet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82
1.2 Tutkimuksen toteuttaminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82
TULOKSET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 84
2.1 Naisten osuus ICT-ammattilaisista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 84
2.2 Naisten kokemukset ICT-ammattilaisina. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 85
2.2.1 Taustatietoja tutkimukseen osallistuneista naisista. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 85
2.2.2 Naisten näkemykset ICT-ammattilaiseksi hakeutumisesta ja jäämisestä. . . . . . . . 86
CASE-ESIMERKIT. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88
Naisia ITC-alalle!
3
4
3.1 Appelsiini Finland Oy. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88
Satu Kuusisto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88
Lotta von Schantz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90
3.2 Basware Oyj. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 92
Minna Snirvi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 92
Johanna Rantala. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 94
3.3 DNA Oy .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 96
Sari Heinonen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 96
Ulla Koivisto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 98
Vilhelmiina Wahlbeck. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 100
3.4 Enfo Oyj. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 102
Lotta Rinne. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 102
Terhi Savela. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 104
3.5 Fujitsu Services Oy. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 106
Maarit Heikilä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 106
Tiina Laiho . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 108
Sari Valittu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 110
3.6 Sulake Corporation Oy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 112
Outi Henriksson . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 112
Heini Kaihu. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 114
Elisa Puoskari . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 116
3.7 Konecranes Oyj. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 118
Tarja Julkunen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 118
Jenni Vanhanen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 120
3.8 Metso Oyj. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 122
Minna Hytönen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 122
Helena Salovaara . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 124
3.9 Thermo Fisher Scientific Oy. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 126
Sanna Laakso. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 126
3.10 Rails Girls . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 128
Linda Liukas. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 130
LÄHTEET. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 132
88
92
4
Naisia ITC-alalle!
94
100
90
96
98
102
104
106 108
112
114
116
118
120
124
126
110
122
130
Naisia ITC-alalle!
5
Johdanto
Teknisten alojen koulutusorganisaatioissa ja yrityksissä huolestuttiin jo 1980-luvulla
siitä, etteivät naiset hakeudu teknisille aloille siinä määrin kuin miehet. Naisten
osuuden lisääminen sekä tyttöjen ja naisten kiinnostuksen herättäminen teknisiä
aloja kohtaan onkin ollut monien tahojen tavoitteena jo useita vuosia.
Sitten 1990- ja 2000-luvuilla toteutettiin EU-tasolla useita laajoja hankkeita, joissa
myös Suomi oli mukana (esimerkiksi Mirror, WomenIT, WomEng). Jotkut teknisen
alan korkeakoulut ja yliopistot Suomessa ovat ponnistelleet saadakseen lisää naisia
ICT-alan1 opiskelijoiksi ja tutkijoiksi. Myös opetustoimessa asiaa on selvitelty niin
opetusministeriön kuin korkeakoulujenkin taholla.
Kaikista toimista huolimatta tulokset ovat jääneet lyhytkestoisiksi tai paikallisiksi,
eivätkä hyvät käytännöt ole levinneet toivotulla tavalla.
Tutkimukset osoittavat, että tyttöjen asenteet niin tietotekniikkaa, teknologiaa,
matematiikkaa kuin luonnontieteitä kohtaan ovat yleensä vähemmän myönteisiä
kuin poikien - varsinkin yläkoulu- tai lukioikäisillä tytöillä. Tieto- ja viestintätekniikan alalla Suomessa tytöt valitsevat tietotekniikan valinnaisaineeksi harvemmin
kuin pojat, naiset ovat vähemmistönä ICT-alan opiskelijoiden joukossa, ja vain joka
neljäs ICT-ammattilainen on nainen. Myös tietotekniikka-alan yritysten ylimmässä
johdossa tai hallituksissa naiset ovat edelleen harvinaisia.
ICT-alan yritysten keskeinen huoli on, että tärkeää osaamista jää hyödyntämättä,
kun naiset eivät hakeudu alalle. Vastaavasti naiset eivät löydä monipuolista, kiinnostavaa ja yleensä hyväpalkkaista työtä kasvavalla toimialalla, joka jatkuvasti limittyy
muihin toimialoihin tehostaen näiden toimintaa ja luoden yhä uusia mahdollisuuksia.
Tässä Teknologiateollisuus ry:n tietotekniikan toimialaryhmän toimeksiannosta toteutetussa tutkimuksessa haetaan vastauksia siihen, miksi ICT-ala ei näytä
kiinnostavan tyttöjä ja naisia, ja mitä asialle voitaisiin tehdä. Tutkimuksessa on
hyödynnetty laajasti kotimaista ja ulkomaista aihetta koskevaa kirjallisuutta sekä
aikaisempia tutkimustuloksia.
Tutkimushanke ”Naisia ICT-alalle!” päätettiin jakaa kolmeen osaprojektiin, jotka
toteutettiin tammikuun 2010 – helmikuun 2011 välisenä aikana. Osaprojektissa A tarkastellaan peruskoulu- ja lukioikäisten tyttöjen sekä heidän opettajiensa
mielikuvia ICT-alasta. Osaprojektissa B tarkastellaan naisia ICT-alan opiskelijoina
sekä opiskeluikäisten naisten näkemyksiä ICT-alasta. Osaprojektissa C keskitytään
naisiin ICT-ammattilaisina, ja pääpaino
on ICT-ammattilaisina toimivien naisten
case-esimerkeillä. Lähestymistapana kaikissa osaprojekteissa oli monitapaustutkimus, ja kaikkiaan tutkimukseen osallistui
yli 220 henkilöä. Koko hankkeen toteutti
tutkimuksesta vastannut tutkija.
Tutkimushankkeen
tavoitteeksi asetettiin
kohdentaa toimenpiteitä,
joiden avulla
• lisätään tyttöjen ja naisten
kiinnostusta ICT-alaan
• lisätään naisten osuutta
ICT-alan työvoimasta
• tuetaan naisten ammattilaisuutta
ICT-alalla
• tuetaan naisten osaamisen
hyödyntämistä organisaatioissa.
Tärkeää osaamista
jää hyödyntämättä,
kun naiset eivät
hakeudu alalle.
1 ICT = tieto- ja viestintätekniikan ala. Raportissa käytetään myös suppeampaa käsitettä IT = tietotekniikan ala.
6
Naisia ITC-alalle!
Naisia ITC-alalle!
7
Yhteenveto
Summary
Tieto- ja viestintätekniikan käyttö on peruskoulu- ja lukioikäisille tytöille luontevaa,
vaikka erot osaamisessa ovat suuret sekä yksilöittäin että kouluittain. Tytöt eivät
kuitenkaan hahmota yhteyttä tietotekniikan hyödyntämisen ja ICT-toimialan välillä:
tietokoneen käyttö on arkipäiväistä ja viihdekäyttö osataan, mutta ura ICT-alalla
innostaa vain harvoja. Tieto- ja viestintätekniikan laajamittainenkaan hyödyntäminen
opetuksessa ei näytä lisäävän tyttöjen kiinnostusta ICT-alaa kohtaan tai tietoutta
alan tarjoamista konkreettisista työtehtävistä.
Julkisessa keskustelussa ja aikaisemmissa tutkimuksissa on esitetty ICT-alan ”nörttiimagon” vähentävän tyttöjen kiinnostusta. Tämän tutkimuksen tulokset eivät kuitenkaan viittaa siihen, että tytöt kuvittelisivat vain nörtin olevan kiinnostunut ICT-alan
opinnoista tai pärjäävän alalla2. ICT-alaa ei kuitenkaan pidetä ihmisläheisenä tai
luovana, niin että se vetoaisi tyttöihin. Peruskoulu- ja lukioikäiset tytöt mieltävät
ICT-alalla työskentelyn lähinnä yksinäiseksi koneen ääressä puurtamiseksi. ICT-alan
arvioidaan sopivan naisille yhtä hyvin kuin miehille, mutta ”ei minulle kuitenkaan”.
Naiset ovat edelleen vähemmistönä ICT-alan perustutkintoon tähtäävissä koulutusohjelmissa, vaikka eri oppilaitosten ja koulutusohjelmien välillä onkin merkittävää
vaihtelua. Teknisemmissä koulutusohjelmissa naisten osuus on usein alle 10 prosenttia, kun taas esimerkiksi kauppatieteellisesti suuntautuneissa
koulutusohjelmissa naisia voi olla jopa kolmannes opiskelijoista.
Huolestuttavaa on, että ammattikorkeakoulujen ICT-alan koulutusohjelmissa naisopiskelijoiden määrä on selvästi vähentynyt viime
vuosina. Yliopistollisen ICT-alan koulutuksen osalta tulokset vaihtelevat: osassa oppilaitoksissa naisten osuus on kasvanut, osassa
taas laskenut.
Monien tyttöjen tietous ICT-alasta ja varsinkin alan työtehtävistä on melko heikkoa, joten kiinnostuksen puutetta selittää myös
tiedon puute. Yllättävää on, etteivät lukiolaistytöt ole sen paremmin selvillä alan
työtehtävistä kuin nuoremmatkaan. Nuoret eivät yleisestikään tunne eri ammatteja
tai aloja kovin hyvin, ja koska ICT-ala on vähemmän konkreettinen kuin vaikkapa
lääkärin, kosmetologin tai opettajan ammatti, sen tutuksi tuominen vaatii merkittävästi enemmän ponnisteluja. Lisäksi on syytä huomioida, etteivät opettajatkaan
juurikaan tunne ICT-alaa.
Ulkomaisten tutkimusten perusteella nuoret naiset pitävät ICT-alan opintoja vaikeina, mikä osaltaan vähentää kiinnostusta. Toisaalta opintojen vaikeus ei haittaa
esimerkiksi lääketieteen suosiota. Koska ihmisten auttaminen tai muutoin ihmisläheinen työ on lähellä monen tytön sydäntä, kannattaisi alan markkinoinnissa tuoda
esille, miten ihmisten elämää voidaan helpottaa ICT:n avulla. Yksi tässä tutkimuksessa
haastateltu oppilaitoksen edustaja toteaakin: ”IT on kaikkialla ja osa meidän kaikkien elämää – mikset tulisi vaikuttamaan siihen, mikä on tulevaisuuden maailma?”
Case-esimerkkeinä haastatellut naiset ovat yleisesti ottaen hyvinkin tyytyväisiä
työtehtäviinsä ja viihtyvät työpaikoillaan. Miesvaltaisuus näkyy, mutta se herättää
kysymyksiä lähinnä johdon sukupuolijakaumasta.
Ulkomaisessa kirjallisuudessa naisten aliedustusta ICT-alalla on selitetty muun
muassa ylipitkillä työpäivillä, työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvillä
muilla haasteilla sekä nais- ja vähemmistövastaisella ilmapiirillä yrityksissä. Tällaiset
ongelmat eivät nousseet voimakkaasti esiin tässä tutkimuksessa. Toisaalta tutkituissa
yrityksissä ei ole juurikaan toteutettu erityisiä tasa-arvoon liittyviä toimenpiteitä,
kuten naisverkostojen tukemista. Naiset painottavat yrityskulttuurin merkitystä:
varsinkin johdon esimerkki ja arkipäivän käytännöt vaikuttavat ratkaisevasti siihen,
miten hyvin naiset viihtyvät ja miten tasa-arvoiseksi he kokevat kohtelunsa.
Girls in elementary and upper secondary schools are frequent users of information
and communications technologies. However, skill levels vary between individuals
and schools. The study illustrates that for girls, there is no linkage between using
ICTs for leisure and interest in ICT professions: girls use computers daily for socializing and communicating, but this rarely inspires them to pursue careers in ICT.
Moreover, even rigorous utilization of ICTs in teaching and learning does not seem
to promote girls’ interest toward the ICT field.
In public debates and in previous studies, the ‘nerdy’ image of the ICT field has
been considered to lessen girls’ enthusiasm. The results of this study, however,
do not indicate that the girls imagine only nerds to be interested in studying ICT
or to do well in ICT professions3. Nonetheless, the ICT field does not appeal to
girls because these professions are not perceived to be humane or creative. Girls
of elementary and upper secondary school age mainly understand working in the
ICT field as equalling to sitting alone by the computer. The ICT field is considered
to suit women as well as men, but ”not me anyway”.
Women still constitute a minority in study programmes aiming at a basic degree
in ICT although remarkable differences exist between schools and programmes. In
more technically oriented studies, the percentage share of women is often less than
10 percent whereas in more business oriented programmes up to one third of the
students may be women. An alarming trend is that the number of women students in
the ICT programmes of universities of applied sciences has clearly decreased in recent
years. Regarding university level education in ICT, the results vary: in some schools,
the percentage share of women has increased while in others it has decreased.
Many girls only have limited knowledge of the ICT industry and its professions.
Therefore, lack of knowledge also lessens their interest in embracing ICT as a
profession. Surprisingly, girls in upper secondary schools are not more aware of
ICT jobs than younger girls. Young people in general are not very knowledgeable
about different professions and fields, and since jobs in ICT are less concrete than
a doctor’s, cosmetologist’s or teacher’s, it will require much more effort to make
them familiar. We should also remember that most teachers are not so familiar
with ICT professions.
Previous research has portrayed that young women assume studies in ICT to
be difficult, which has decreased their interest. However, medical studies are very
popular although they are perceived difficult as well. Since helping people or working closely with people appeals to many girls, it would be worth emphasising how
people’s everyday life can be improved with ICTs. As one of the representatives of
schools in this study points out: ”IT is everywhere and it’s part of life for us all –
Why wouldn’t you come and influence the world of tomorrow?”
Women interviewed as case examples in this study are in general
pleased with their jobs and feel comfortable in their workplaces.
Male-dominance shows but usually raises questions only regarding
the gender distribution of management. While the underrepresentation of women in the ICT field has been explained in the literature
e.g. by long working days, other difficulties in work-life balance, and inhospitable
climate towards women and minorities, these problems did not feature strongly
in this research. On the other hand, equality related initiatives such as support for
women’s networks are absent in most studied companies. The women stress the
importance of company culture: the example set by management as well as everyday practices have most impact on how comfortable the women feel and how
equal they experience themselves.
2 Vertaa myös esimerkiksi Hiltunen, 2009; Siljander, 2009.
3 Cf. also Hiltunen, 2009; Siljander, 2009.
Kiinnostuksen
puutetta selittää
myös tiedon puute.
8
Naisia ITC-alalle!
”Not me anyway”
Naisia ITC-alalle!
9
Suositukset
Jos ICT-alalle halutaan lisää naisia, tarvitaan
laajamittaisia, systemaattisia ja pitkäjänteisiä
toimia. Näitä tarvitaan, jotta tytöt ja naiset
pitäisivät ICT-alaa mahdollisena ja kiinnostavana
myös itselleen.
Lisäksi on tärkeää miettiä, miten toimenpiteiden
vaikuttavuutta voidaan arvioida, mitata ja vertailla.
Tätä auttaisi koti- ja ulkomaisen tutkimusaineiston
kokoaminen esimerkiksi
www-sivustoksi, jota täydennetään jatkuvasti.
Tutkimuksen perusteella voidaan esittää seuraavia suosituksia:
10
I
Tieto- ja viestintätekniikan
hyödyntäminen kouluissa
II
ICT-alan esittely opiskelijoille
ja opettajille
III
Naisten ammattilaisuuden
tukeminen ja osaamisen hyödyntäminen
A. Perehdytyskurssi tieto- ja viestintätekniikan käytöstä oppimisessa: Jos koulussa ei vielä järjestetä kaikille oppilaille
yhteistä tieto- ja viestintätekniikan perehdytyskurssia, tällaisen järjestämistä suositellaan jo alaluokilla. Tutkimuksen
perusteella kurssi lisää huomattavasti tyttöjen varmuutta
käyttää tietotekniikkaa, tuo onnistumisen kokemuksia ja
tasaa osaamiseroja. Kurssi voitaisiin toteuttaa myös osittain sukupuolen mukaan eriytettynä.
B. Teknologia tutuksi ala- ja yläkouluissa: Tavoitteena on tutustuttaa teknologiaan, luoda myönteisiä kokemuksia esimerkiksi tietotekniikan käytöstä ja vahvistaa myös tyttöjen
käsitystä siitä, että he osaavat ja pystyvät käyttämään erilaista teknologiaa sekä oppimisessa että oman luovuuden
välineenä.
C. Opettajien ja opetuksen tuki: Tieto- ja viestintätekniikan
opetuskäytössä on koulujen välillä merkittäviä eroja. Opetuskäytön lisääminen vaatii riittävää teknistä ja pedagogista tukea sekä koulutusta, jota esimerkiksi kaikissa tähän
tutkimukseen osallistuneissa kouluissa ei koettu saatavan.
A. ICT-ala tutuksi yläkouluissa ja lukioissa: Yläkouluissa ja
lukioissa ICT-alasta ja -ammateista kannattaa tiedottaa
oppilaille, oppilaan- ja opintojen ohjaajille sekä opettajille
yhteistyössä alan oppilaitosten ja yritysten kanssa. Keinoja
voivat olla esimerkiksi ammatinvalintatestit, esittelyvideot
YouTubessa, Facebook-sivustot, tietoiskut, TET-harjoittelupaikkojen tarjoaminen, vierailijoiden käynnit kouluissa,
opintokäynnit yrityksissä ja www-sivustot.
B. ICT-ala tutuksi eri alojen opiskelijoille: ICT-alan yrityksissä
tarvitaan kaikenlaisia osaajia. Alan yrityksiä ja työmahdollisuuksia kannattaa siis käydä esittelemässä paitsi ICT-alan
myös esimerkiksi kauppatieteiden ja humanististen alojen
opiskelijoille.
A. Naisten opiskelun tukeminen ICT-alan oppilaitoksissa:
Varsinkin opiskelujen alkuvaiheessa opiskeluryhmän tai
tutorryhmän syntyminen ja ryhmäytyminen merkitsee
paljon. Vaikka tällainen ryhmä tukee kaikkia opiskelijoita,
on ryhmän tuki erityisen tärkeää miesvaltaista ICT-alaa
opiskeleville naisille.
B. Naisverkoston tai -yhteisön tuki: Laajemman naisverkoston tai -yhteisön tapaamisia kannattaa järjestää ICT-alan
naisopiskelijoille säännöllisin väliajoin, esimerkiksi yhteistyössä opiskelijajärjestöjen kanssa. ICT-alan opiskelijoiden
ja alalla toimivien naisten verkostoitumista voitaisiin myös
tukea sekä oppilaitosten että yritysten taholta.
C. Naisten rekrytointi, eteneminen ja urakierto: Naisten
rekrytointi, eteneminen ja urakierto vaativat erityistä huomiota ICT-alan yrityksissä ja käyttäjäorganisaatioissa. Ylimpään johtoon ja hallituksiin naisten tie kulkee keskijohdon
ja liiketoimintavastuiden kautta, joten siellä heidän osuuttaan tulisi vahvistaa.
Naisia ITC-alalle!
ICT-alan
yrityksissä tarvitaan
kaikenlaisia osaajia.
Ylimpään johtoon ja
hallituksiin naisten tie
kulkee keskijohdon ja
liiketoimintavastuiden
kautta, joten siellä heidän
osuuttaan tulisi vahvistaa.
Naisia ITC-alalle!
11
Naisia ICT-alalle! Teknologiateollisuus ry:n tutkimus
Osaprojekti A:
RSS
Suosikit
Messenger
12
”Mieluummin jotain
ihmisläheistä”
– Tyttöjen mielikuvat ICT-alasta
Susanna Bairoh
Osaprojekti A: Tytöt ja ICT
13
1. Yhteenveto
ja suositukset
1.1
Yhteenveto
Tietotekniikan käytön ja ICT-alan välillä on tyttöjen mielikuvissa
suuri kuilu: tietokoneen käyttö on arkipäiväistä ja viihdekäyttö
osataan, mutta ICT-ala ei kiinnosta kuin harvoja. Tieto- ja viestintätekniikan laajamittainenkaan hyödyntäminen opetuksessa
ja oppimisessa ei näytä lisäävän tyttöjen kiinnostusta ICT-alaa
kohtaan. Useimpien tyttöjen tietous ICT-alasta ja varsinkin alan
työtehtävistä on melko heikkoa, joten kiinnostuksen puutetta
selittää myös tiedon puute alan mahdollisuuksista.
Työtä ICT-alalla ei mielletä ainakaan ihmisläheiseksi tai luovaksi, mikä voisi vedota tyttöihin. Alalla työskentely hahmotetaan yksinäiseksi koneen ääressä istumiseksi ja työtehtävistä
tunnistetaan lähinnä ohjelmointi. Huolestuttavana voidaan pitää
sitä, että lukiolaiset tytöt eivät ole sen paremmin selvillä alan
työtehtävistä kuin nuoremmatkaan. Ei pidäkään tuudittautua
siihen ajatukseen, että ”diginatiivit” osaisivat tietokoneen hyötykäytön vanhempia ikäpolvia paremmin ilman opastusta tai että
tämän hetken koululaisille ICT-ala olisi tuttu ilman tiedottamista
ja alaan perehtymistä.
ICT-alan yrityksiä ja sovelluksia tytöt kuitenkin tuntevat varsin
hyvin. Kaikki tutkimukseen osallistuneet tytöt tietävät Nokian ja
valtaosa tytöistä ilmoittaa tietävänsä myös Elisan, Microsoftin
ja Applen. Kaikissa ikäluokissa tytöille ovat tuttuja esimerkiksi
YouTube, Google ja Wikipedia.
Mikäli ICT-alalle halutaan lisää naisia, tarvitaan laajamittaisia,
systemaattisia ja pitkäjänteisiä toimia. Toimenpiteitä tarvitaan jo
alakouluissa, sillä muutoin tytöt saattavat poissulkea itseltään
ICT-alan mahdollisena, kiinnostavana alana.
Lisäksi on syytä ottaa huomioon, että opettajatkaan eivät
tunne ICT-alaa kovin hyvin. Monet opettajat hahmottavat ICTalan tulevaisuuden
alana josta pitäisi
tietää enemmän,
mutta opettajien
joukosta löytyy
myös niitä, joiden
mielestä ICT-alaa
ei tässä suhteessa
pitäisi asettaa mitenkään erityisasemaan.
ICT-alan
yrityksiä ja
sovelluksia
tytöt kuitenkin
tuntevat varsin
hyvin.
14
Naisia ITC-alalle!
1.2
Suositukset
Tutkimuksen perusteella voidaan esittää muutamia suosituksia, joiden avulla voidaan lisätä tyttöjen kiinnostusta ICT-alaan
kohtaan.
A. Toimenpiteet tulee suunnitella ja toteuttaa
ikäluokittain
Toimenpiteet koulujen suuntaan täytyy suunnitella kullekin
ikäluokalle sopivaksi yhdessä opettajien kanssa siten, että ne
tukevat koulujen kasvatustavoitteita.
Alakoulut: Alakoulujen osalta voidaan pohtia, olisiko syytä
enemmänkin tuoda tutuksia teknologia-alaa laajemmin kuin
ICT-alaa. Tavoitteena olisi luoda myönteisiä kokemuksia esimerkiksi tietotekniikan käytöstä ja vahvistaa tyttöjen käsitystä
siitä, että he osaavat ja pystyvät käyttämään teknologiaa sekä
oppimisessa että oman luovuuden välineenä. Esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävät ryhmätyöt tyttöryhmissä
opettajan tukemina voisivat tuoda tällaisia kokemuksia. Lisäksi
voidaan miettiä yhteistyötä vanhempien kanssa, koska opettajien mukaan lapset tuntevat huonosti omien vanhempiensa
ammatteja. Olisiko esimerkiksi mahdollista löytää joka koulusta
yksi ICT-alalla työskentelevä äiti tai isä, joka voisi kertoa omasta
työstään ja näin toimia innostavana roolimallina?
Yläkoulut: Yläkoulu näyttää tämän tutkimuksen perusteella
mahdollisesti ratkaisevalta vaiheelta, joten yläkouluihin tulisi
suunnata nykyistä enemmän toimenpiteitä. Yläkouluissa toimenpiteet voidaan jakaa
1. oppilaanohjaukseen liittyviin: ammatinvalintatestit, tietoiskut ICT-alasta, TET-harjoittelupaikkojen tarjoaminen, jne.
2. aineenopettajien tukemiseen sopivien asiakokonaisuuksien opettamisessa. Tähän sisältyisivät esimerkiksi vierailut
yrityksissä, kun kyseistä aihepiiriä käsitellään, tai vierailijoiden esittelykäynnit, videopätkät tms. eri aiheiden ympäriltä. Myös yhteisprojektit voisivat olla kiinnostavia sekä
koulujen että yritysten kannalta.
Sosiaalisen median hyödyntämistä kannattaisi harkita, sillä
tämänikäiset tytöt viettävät jo varsin paljon aikaa esim. Facebookissa.
Lukiot: Lukiossa tarvittavat toimenpiteet ovat samankaltaisia
kuin yläkouluissa, eli ne voidaan jakaa oppilaanohjaukseen liittyviin ja aineenopetukseen liittyviin.
B. Perehdytyskurssi tieto- ja viestintätekniikan
käytöstä oppimisessa
Mikäli koulussa ei vielä järjestetä kaikille oppilaille yhteistä tietoja viestintätekniikan perehdytyskurssia, tällaisen järjestäminen
jo alaluokilla olisi erittäin suositeltavaa.
Tutkimuksen perusteella tällainen kurssi lisää huomattavasti
tyttöjen varmuutta käyttää tietoteknikkaa ja tukee onnistumisen
kokemusten syntymistä. Kurssi voitaisiin toteuttaa myös osittain sukupuolen mukaan eriytettynä, jolloin tytöt uskaltaisivat
kysyä myös ”tyhmiä” kysymyksiä. Koska tällaista perehdytystä
ei vielä kaikissa kouluissa ole, on tässä vaiheessa suositeltava
perehdytyksen toistamista kaikilla kouluasteilla, jotta varmistetaan rittävä tieto- ja viestintätekniikan hyötykäytön osaaminen.
Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön lisääminen vaatii
myös riittävää teknistä ja pedagogista tukea, jota kaikissa
tutkimukseen osallistuneissa kouluissa ei koeta saavan.
C. Yhteistyön lisääminen ICT-alan
yritysten ja koulujen välillä
ICT-alan yritykset eivät koulujen kokemusten mukaan ole juurikaan kiinnostuneita yhteistyöstä koulujen kanssa, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Kouluista tällaista kiinnostusta sen
sijaan löytyisi. ICT-alan yritysten onkin syytä miettiä, millaisiin
toimiin ollaan valmiita tyttöjen kiinnostuksen herättämiseksi.
Lyhyt, kiinnostava esittely esimerkiksi YouTubessa voisi löytää yllättävänkin suuren yleisön. TET-harjoittelupaikkojen tarjoaminen
antaisi konkreettista kuvaa siitä, että ICT-alalla ollaan halukkaita
yhteistyöhön koulujen kanssa myös hankkeissa, joissa ”hyöty”
ei näy tämän tai seuraavan kvartaalin aikana.
D. Opettajien tietouden lisääminen ICT-alasta
Opettajien tietouden lisääminen on erittäin tärkeää, mikäli tyttöjen suuntautumista ICT-alalla halutaan rohkaista. Toimenpiteitä voisi yhdistää tyttöjä kohtaan suunnattujen toimenpiteiden
kanssa. Toimenpiteet yläkouluissa ja lukioissa voidaan jakaa
samoin kuin oppilaiden kohdalla eli 1. opintojen ohjaus ja 2.
aineenopetus. Näistä opintojen ohjaukseen liittyen olisi nopealla aikataululla syytä tarkistaa, miten ICT-ala näkyy yleisimmin
käytetyissä ammatinvalintatesteissä ja alan messuilla. Opintojen
ohjaajille olisi syytä myös suunnata mietittyä materiaalia esimerkiksi ICT-alan yhteisen web-sivuston tms. avulla.
2. Esipuhe
Tietotekniikka avuksi
ihmisten arkeen
Tietotekniikan suosio tyttöjen opiskelualan valinnoissa on hiipunut 2000-luvulla. Oppilaitosten välillä on kuitenkin eroja niin,
että teknispainotteisemmissa oppilaitoksissa naisten osuus jää
alle kymmenykseen, mutta kaupallisemmin suuntautuneissa
naisten osuus voi nousta jopa kolmannekseen.
Kaikkein selvimmin tyttöjen osuus tietotekniikan opiskelijoista on pudonnut ammattikorkeakouluissa; yliopistotasolla
tyttöjen osuus on koulusta riippuen joko laskenut tai saattanut
jopa kasvaa.
Tutkimusten mukaan tytöt eivät suoranaisesti pelkää muuttuvansa vain koneiden kanssa seurusteleviksi nörteiksi, mutta
jokin tietotekniikka-alassa saa tytöt kokemaan sen itselleen
vieraaksi. Edes monia muita toimialoja parempi palkkataso ei
usein riitä houkuttimeksi koulutusalan valinnassa.
Monissa tutkimuksissa myös alan valinneiden naisten kokemukset menevät ristiin: osa kokee tulleensa syrjityksi tai opetuksen yksipuolisen ohjelmointikeskeiseksi, osa opiskelijoista
puolestaan katsoo ”vähemmistöasemastaan” olleen hyötyä
eri opiskeluvaiheissa.
Kaikki tietotekniikkakoulutusta tarjoavat oppilaitokset toivovat saavansa lisää naisopiskelijoita, mutta eivät yleensä ole itse
tehneet asialle juuri mitään. Ne katsovat toimialan mielikuvan
olevan sen suosion suurin este, mutta kokevat olevansa voimattomia siihen vaikuttamaan.
Joissakin tutkimuksissa tietotekniikkaopintoja on pidetty
vaikeina ja perusteltu sillä niiden hylkäämistä. Toisaalta myös
esimerkiksi lääketieteen ja kaupallisten opintojen odotetaan
olevan haasteellisia, mutta ennakkokäsitys ei näy alojen suosiossa.
Ehkä tietotekniikka-alan kannattaisi korostaa kaikkia niitä
mahdollisuuksia ja ihmisten elämää helpottavia ratkaisuja, joita
sen avulla voidaan toteuttaa. Jos lääketieteen suosio perustuu
mahdollisuuteen auttaa muita ihmisiä, tietoteknisillä ratkaisuilla
on vastaava kyky ja mahdollisuus ennaltaehkäisyyn jo ennen
kuin ihmisistä tulee potilaita.
Nopeita muutoksia asiassa on vaikea saavuttaa, mutta
suosion suunta voidaan kääntää muun muassa onnistuneiden
esimerkkien avulla. Tämän tutkimuksen yhteydessä olevat tietoteknisesti koulutettujen naisten kokemukset ovat tästä hyvä
esimerkki.
Hyvä ohjenuora koulutusalan valinnassa on erään tässä tutkimuksessa haastatellun henkilön toteamus: ”IT on kaikkialla
ja osa meidän kaikkien elämää – mikset tulisi vaikuttamaan
siihen, mikä on tulevaisuuden maailma?”
Jukka Viitasaari
johtaja
Teknologiateollisuus ry
Osaprojekti A: Tytöt ja ICT
15
3. Johdanto
Naisten osuuden kasvattaminen ICT-alan työvoimasta sekä tyttöjen ja naisten kiinnostuksen herättäminen ICT-alaa kohtaan
on ollut tiettyjen alan yritysten tavoitteena jo useampia vuosia.
Viimeisin tällainen ponnistus on EU-komission sekä allekirjoittaneiden yritysten syksyllä 2009 lanseeraama ”koodi” parhaille
käytännöille naisiin ja ICT:hen liittyen1. Kyseisen dokumentin
mukaan:
• Naiset ovat aliedustettuna kaikilla tasoilla ICT-sektorilla.
• Naiset ovat erityisen aliedustettaja päätöksentekijöinä ICTsektorilla.
• Onnistunut naisten rohkaiseminen alalle sekä alalla pysyminen voisi merkittävästi auttaa alalla tunnistetun osaamiskuilun ratkaisemisessa.
Myös useimmat alan korkeakoulut ja yliopistot ovat Suomessa ponnistelleet naisten osuuden lisäämiseksi niin opiskelijoiden
kuin tutkijoidenkin keskuudessa. Laajoistakaan hankkeista (esim
WomenIT, Mirror) huolimatta havaitut tulokset ja hyvät käytännöt eivät ole kuitenkaan levinneet toivotulla tavalla.
Teknologiateollisuuden tietotekniikan toimialaryhmä onkin
päättänyt selvittää, miten ICT-ala saataisiin kiinnostavammaksi naisille. Tutkimushanke ”Naisia ICT-alalle!” päätettiin jakaa
kolmeen osaprojektiin, joista tämä raportti kattaa osaprojektin
A tulokset. Tässä osaprojektissa tarkastellaan kiinnostuksen heräämistä (tai heräämättä jäämistä) ICT-alaan kohtaan eli 10–17
-vuotiaiden tyttöjen mielikuvia ICT-alasta. Osaprojektissa B tarkastellaan työelämään astumisen vaihetta (noin 18–25 -vuotiaat)
eli nuorten naisten näkemyksiä ICT-alasta. Osaprojektissa C taas
tarkastellaan naisia ICT-ammattilaisina.
3.1 Tutkimuksen taustaa
Useat viime vuosina toteutetut naiset ja teknologia -aiheiset
projektit ovat keskittyneet siihen, miten tytöt ja naiset saataisiin kiinnostumaan tekniikasta. Teräs (2005) huomauttaa, että
kiinnostumattomuutta on yleensä selitetty naisten ”väärillä”
asenteilla. Näin ollen kehittämistyö on kohdistunut naisten ja
tyttöjen teknologia-asenteiden selvittämiseen ja muokkaamiseen sekä
tyttöjen ja naisten tiedon lisäämiseen teknologia-ammateista ja alalla
työskentelystä. Tavoitteeksi on siis
asetettu löytää keinoja tyttöjen ja
naisten muuttamiseksi siten, että he
hakeutuisivat teknologia-aloille (mt).
Hiltunen (2009) huomauttaa,
että suuri haaste ICT-alan koulutuksessa on se, miten vaikea on muuttaa sukupuolistereotypioita ja negatiivisia ICT-alaan liittyviä käsityksiä.
Jyväskylän yliopiston tutkimusten
mukaan varsinkin naispuoliset opis-
Naispuoliset
opiskelijat
tekevät
stereotyyppisiä
valintoja
1 European Commission / Information Society & Media: Code of Best
Practices for Women and ICT.
16
Naisia ITC-alalle!
kelijat tekevät stereotyyppisiä valintoja, jos näitä valintoja ei
kyseenalaisteta.
Viimeaikaisten tutkimusten valossa tyttöjen asenteet niin tietotekniikkaa, teknologiaa, matematiikkaa kuin luonnontieteitä
kohtaan ovatkin yleensä vähemmän myönteisiä kuin poikien.
Tämä koskee varsinkin yläkouluikäisiä tai sitä vanhempia tyttöjä.
Esimerkiksi Kukkonen (2005) havaitsi, että lähes 2/3 tutkimukseen osallistuneista, lukion juuri aloittaneista tytöistä oli kokenut
matematiikan ala-asteella myönteisesti. Sen sijaan yläasteella
vain noin kolmasosa näistä tytöistä oli kokenut matematiikan
opiskelun jokseenkin myönteisesti. Edelleen Lahtisen (2007)
tutkimuksessa havaittiin, että tietotekniikka valinnaisaineena
(8. ja 9. luokalla) houkutteli tietotekniikasta jo ennestäänkin
kiinnostuneita ja siihen positiivisesti suhtautuvia poikia, jotka
muutenkin käyttävät tietotekniikkaa keskimääräistä enemmän.
Tyttöjen ja naisten kielteiset asenteet eivät kuitenkaan synny
tyhjiössä. Kuten Teräs (2005) huomauttaa, tyttöjen ja naisten
asenteet peilaavat kulttuurisesti jaettuja sukupuoleen sosiaalistamisen, sukupuolittuneiden odotusten ja sukupuolittuneiden
poissulkemisten iskostamia asenteita, joiden varjossa tytöt - samoin kuin pojat - vauvaiästä lähtien kasvavat ja elävät arkeaan.
Näin ollen sukupuolen mukaisesti jakautuneita työmarkkinoita
ei ratkaista pelkästään pyrkimyksillä muuttaa tyttöjä ja naisia.
Huomio tulee enemmänkin kiinnittää organisaatiokulttuureihin
eli toimintaympäristön rakenteiden, toimintamallien ja asenneilmaston muuttamiseen (mt; myös Herman & Carr, 2009).
Kukkonen (2005) painottaa, että eettiseltä kannalta ei ole
perusteltua painostaa tyttöjä tekemään tietynlaisia koulutus- ja
ammattivalintoja, kun taas on perusteltua tukea heidän itsearviointitaitojensa kehittymistä. Tällöin kyse on metakognitiivisten
taitojen tukemisesta siten, että oppija voi itsenäisesti ja riippumattomana ympäristönsä stereotyyppisistä ja sukupuolisidonnaisista normeista muovata minäkäsitystään ja opiskeluasenteitaan
oppimista edistävään suuntaan.
Nuorten tietotekniikka-asenteita tutkinut Lahtinen (2007)
toteaa, että tällä hetkellä nuoriso poimii teknologian tuomista
mahdollisuuksita itseään eniten kiinnostavat ja voittopuolisesti
viihdyttävät asiat. Nuorten on vaikea tunnistaa tietotekniikasta
muita hyödyllisiä ja tarpeellisia osa-alueita. Tämän tukemiseksi
kannattaisi nuorille niin koulussa kuin kotonakin osoittaa sopivia
haasteita ja toimeksiantoja tietotekniikan alueelta.
3.2 Tutkimuksen tavoitteet
Teknologiateollisuuden tietotekniikan toimialaryhmän teettämä
tutkimushankkeen ”Naisia ICT-alalle!” osaprojekti A (Tytöt ja
ICT) keskittyy 10-17 -vuotiaiden tyttöjen ja heidän opettajiensa
mielikuviin ICT-alasta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös tyttöjen
kokemuksia tietotekniikan käyttäjinä sekä koulussa että kotona.
Tutkimuksen tavoittteiksi määriteltiin selvittää:
• Miten hyvin tytöt ja heidän opettajansa tuntevat
ICT-alaa, alan yrityksiä ja työtehtäviä?
• Miten kiinnostavana tytöt pitävät ICT-alaa? Mitkä
ovat keskeiset kiinnostukseen vaikuttavat tekijät?
• Miten erilaisiin ”tytöt ja teknologia” -hankkeisiin ja/tai
tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa -hankkeisiin
osallistuminen on vaikuttanut esim. opetusmetodeihin?
• Voidaanko tyttöjen asenteissa havaita merkittäviä eroja
hankkeisiin osallistuneiden ja osallistumattomien
koulujen välillä?
Lisäksi tavoitteena on, että selvityksen perusteella voidaan kohdentaa toimenpiteitä, joiden avulla lisätään tyttöjen kiinnostusta ICT-alaan.
Koska kyseessä ei ole kvantitatiivinen tutkimus, ei varsinaisia
tutkimushypoteeseja määritelty. Ohjaavana taustahypoteesinä
oli kuitenkin oletus, että kouluissa, joissa on osallistuttu erilaisiin
”tytöt ja ICT/teknologia” -hankkeisiin, on ala tytöille tutumpi ja
suhtautuminen siihen myönteisempää kuin verrokkikouluissa.
Kuten myöhemmin kohdassa 4.2 kuvataan, koulujen valinnassa
päädyttiin painottamaan tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä opetuksessa. Näin ollen hypoteesi muuttui siten, että tyttöjen suhtautumisen ICT-alaan oletettiin olevan myönteisempää
kouluissa, joissa tieto- ja viestintätekniikkaa hyödynnetään laajasti opetuksessa.
3.3 Tutkimuksen
teoreettinen viitekehys
Kouluikäisten tyttöjen kiinnostusta ICT-alaa kohtaan tai mielikuvia alasta ei ole aikaisemmin juurikaan tutkittu Suomessa,
poikkeuksena UPDATE-projektin yhteydessä toteutetut kyselyt
(Hiltunen, 2009). Myöskään opettajien näkemyksiä aiheesta tai
opettajien omaa ICT-alan tuntemusta ei ole selvitetty ainakaan
viime vuosina. Tästä syystä nämä aiheet ovat tämän tutkimuksen keskiössä.
Tutkimuksen tueksi oli kuitenkin käytettävissä aikaisempia
tutkimuksia, jotka koskevat tyttöjen asennetta tai suhtautumista tietotekniikkaan, teknologiaan ja matemaattisiin aineisiin
sekä tietotekniiikan käyttöä opetuksessa ja oppimisessa. Tytöt
ja ICT -aluetta koskevaa viimeaikaista tutkimusta Suomessa on
tarkasteltu laajemmin tämän tutkimushankkeen esiselvityksessä
(helmikuu 2010), joten tässä raportissa esitellään vain joitakin
keskeisiä huomioita. Esiselvityksessä tutkimukset luokiteltiin
kahteen ryhmään sen mukaan, onko tutkimus keskittynyt tyttöihin ja tietotekniikkaan/teknologiaan vai tieto- ja viestintätekniikan käyttöön opetuksessa. Samaa jakoa käytetään tässä
raportissa.
Tytöt ja ICT -aihetta koskevat tutkimukset ammentavat hyvin
erilaisista teoreettisista lähtökohdista, mikä on ymmärrettävää,
sillä ne edustavat eri tieteenaloja, joista yleisimpiä ovat kasvatustiede ja tietojenkäsittelytiede. Myös metodologiat vaihtelevat:
mukana on niin kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusta kuin
toimintatutkimustakin. Teoriapohjan ja tutkimusmenetelmien
kirjavuudesta huolimatta tyttöjen asenteita ja tieto- ja viestintätekniikan käyttöä koskevat tulokset ovat varsin samansuuntaisia.
3.3.1 Tytöt ja tietotekniikka/teknologia
UPDATE-projektin yhteydessä Jyväskylän yliopiston Tietojenkäsittelytieteen tiedekunnassa toteutettiin kysely, jossa haastateltiin
a) paikallisen akateemisen tiedepäivän osallistujia keväällä 2008
ja b) paikallisen rekrytointitapahtuman osallistujia syksyllä 2007.
Vastaajat jaettiin kahteen ryhmään, 13-16 –vuotiaisiin (N=107)
ja 17-19 –vuotiaisiin (N=263). (Hiltunen, 2009.)
Kyselytulosten perusteella nuoremmassa ikäryhmässä tytöt
tuntuvat arvostavan ICT-alaa jossain määrin enemmän kuin pojat, ja he uskovat, että alalta löytyy paljon työpaikkoja. Suurin
osa vastaajista ei pidä ICT-alaa ”nörttialana”. Sekä tytöt että pojat pitävät alaa tasa-arvoisena, mutta pojat uskoisivat tuntevansa
olonsa alalla mukavammaksi kuin tytöt. Toisaalta kun suurin osa
pojista ilmoittaa olevansa erittäin kiinnostuneita tietokoneista,
vain harvat tytöt ovat tätä mieltä. Tytöt ovat myöskin poikia
haluttomampia hakeutumaan alalle. Sen sijaan vanhemmassa
ikäryhmässä ei voida havaita eroa ICT-alan arvostuksessa tyttöjen
ja poikien välillä, vaikka ICT-alaa arvostetaankin enemmän kuin
nuoremmassa ikäryhmässä. Lukioikäiset tytöt pitävät ICT-alaa
vielä vähemmän nörttialana kuin nuoremmat tytöt. Toisaalta
suurempi osuus tytöistä on tässä ikäryhmässä kiinnostunut tietokoneista kuin nuoremmassa ikäryhmässä.
Hiltunen (2009) esittää, että toimenpiteitä tyttöjen kiinnostuksen herättämiseksi ICT-alaa kohtaan on syytä suunnata
jo riittävän nuorille, sillä muutoin tytöt valitsevat ”perinteisiä
naisten aloja” eivätkä edes harkitse teknillisiksi miellettyjä aloja
kuten ICT-alaa.
Lahtisen (2007) väitöskirjassa tarkastellaan nuorten (14-vuotiaiden) ja tietotekniikan välistä suhdetta sekä siihen liittyviä
tekijöitä nuorison näkökulmasta. Lahtisen tutkimuksessa tietotekniikka-asenteen eli tietotekniikasta pitämisen suhteen
tutkijan kehittämä mittari antoi tytöille ja pojille jokseenkin
samoja arvoja, mikä Lahtisen mukaan on kansainvälisestikin
tarkasteltuna poikkeuksellinen tulos. Lahtinen huomauttaa
mittarin toimivan pääsääntöisesti hyvin, mutta sen antamat
selitysasteet jäävät pieniksi.
Lahtisen aineiston perusteella nuoret käyttävät tietotekniikkaa eniten kotona. Käytön määrissä ei ollut tyttöjen ja poikien
välillä kovin suuria eroja, mutta kommunikointi tietoverkkojen
avulla on leimallista tytöille, kun taas tietokonepelit kiinnostavat
enemmän poikia. Kodeissa pojilla on tyypillisemmin asiantuntijarooli tietotekniikassa kuin tytöillä. Esimerkiksi 46 prosenttia
pojista ja 12 prosenttia tytöistä ilmoitti hoitavansa perheen tietotekniikkaan liittyviä asennuksia.
Tutkimuksessa tarkasteltiin myös tietotekniikan valintaa valinnaisaineeksi kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla. Aineiston
perusteella tietotekniikka valinnaisaineena houkutteli tietotekniikasta jo ennestäänkin kiinnostuneita ja siihen positiivisesti
suhtautuvia poikia, jotka muutenkin käyttävät tietotekniikkaa
keskimääräistä enemmän. Lahtinen huomauttaa, että tietotekniikka valinnaisaineena enemmänkin kasvattaa kuin kaventaa
nuorten välisiä digitaalisia kuiluja.
Kukkonen (2005) tutki oululaisessa Kastellin koulussa vuonna 2002 lukio-opintonsa aloittaneita opiskelijoita. Kukkosen
mukaan tytöt pitävät kaiken kaikkiaan matematiikkaa vaikeampana, ahdistavampana sekä vähemmän mielenkiintoisena
ja innostavana. Nämä tyttöjen ja poikien asenne-erot näyttävät
eri tutkimusten mukaan vahvistuvan kouluvuosien aikana. Hannulan (1998; 2001) mukaan kyseessä on laaja ongelma, sillä
tyttöjen suhteessa matematiikkaan on paljon samanlaista kuin
heidän suhteessaan tekniikkaan ja eksakteihin luonnontieteiOsaprojekti A: Tytöt ja ICT
17
siin. Tyttöjen kielteisten matematiikka-asenteiden voidaan nähdä
liittyvän siihen, että he – kuten pojatkin – ovat tottuneet pitämään matematiikkaa enemmän miesten kuin naisten alueena.
Onkin esitetty, että tyttöjen asenteet matematiikkaa kohtaan
muuttuisivat, jos mielikuvaa matematiikasta voitaisiin muuttaa
vähemmän maskuliiniseksi.
Kukkonen (2005) toteaa, että uravalintoja haittaavaa segregaatiota naisten ja miesten ammatteihin on helpompi purkaa,
jos opiskelijat, niin tytöt kuin pojatkin, voivat nykyistä avoimemmin tiedostaa sekä kielteiset toimintatapansa että todelliset vahvuutensa opiskelutilanteissa. Kehittyneempi tietoisuus
merkitsee sitä, että oppimista
ei verrata ennalta määritettyyn
sukupuolisidonnaiseen normistoon vaan itse asetettuihin
tavoitteisiin, joihin voi sukupuolesta riippumatta sisältyä
edistyminen millä tahansa
koulutusalalla. Kun tyttöjen itsearviointi- ja itsesäätelytaidot
kehittyvät, heidän koulutus- ja
uravalintansakin tulevat vähitellen suuntautumaan vähemmän stereotyyppisellä tavalla.
Anundi (2005) tutki Kastellin koulun teknologiakasvatusprojektia. Anundin mukaan yläkouluikäisten tyttöjen
osalta voidaan erottaa ns.
tekniikasta kiinnostuneet ja
ei- tekniikasta kiinnostuneet.
Tyttöjen kiinnostus tekniikkaa
ja teknisiä ammatteja kohtaan
ja toisaalta ei-kiinnostuneiden
orientaatio heijastuu heidän
asenteistaan, omasta tekniikan kykyarviostaan, valinnoistaan ja myös kurssipalautteen
pohjalta. Monien tyttöjen kohdalla voitiin havaita, että identiteetti oli vielä etsintävaiheessa ja vastauksissa ilmeni ristiriitaa.
Tytöt pitivät tärkeänä, että myös tytöillä on mahdollisuus oppia
tekniikkaa peruskoulussa ja että tekniikan asiat ovat heidän
mielestään kiinnostavia, mutta siltikään he eivät voisi ajatella
itselleen tekniikan alan ammattia tulevaisuudessa.
Yleisesti ottaen tytöt uskoivat Anundin mukaan omaan kykyynsä oppia teknisiä asioita ja taitoja, mutta motivaation puute
näyttää johtuvan juuri kokemuksen vähäisyydestä ja teknologisen kompetenssin puutteesta sekä toisaalta stereotyyppisestä
käsityksistä tekniikasta miehisenä alana ja siksi ei tyttöjä kiinnostavana.
Tytöt
pitivät
tärkeänä,
että myös
tytöillä on
mahdollisuus
oppia
tekniikkaa
peruskoulussa.
3.3.2 Tieto- ja viestintätekniikan
käyttö opetuksessa
Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä opetuksessa tarkastellaan tällä hetkellä käynnissä olevassa kahdessa laajassa
hankkeessa. Nämä ovat liikenne- ja viestintäministeriön koordinoima Arjen tietoyhteiskunta -hankkeeseen liittyvä ”TVT koulun
arjessa” sekä TEKESin rahoittama useiden eri yliopistojen yhteis-
18
Naisia ITC-alalle!
hanke OPTEK. Näiden hankkeiden tuloksia ollaan julkistamassa
vielä vuoden 2010 aikana.
Helsingin yliopiston koordinoima CICERO Learning -verkosto
toteutti vuonna 2008 selvityksen, jossa arvioidaan koulujen tieto- ja viestintäteknologian nykytilannetta teknologisten ympäristöjen, ohjelmistojen ja infrastruktuurin, pedagogisen käytön
ja vaikuttavuuden sekä osaamisresurssien näkökulmasta.
CICERO-verkoston raportissa todetaan, että yhä useammalla
opettajalla on mahdollisuus käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa
opetuksessaan. Vaikka koulujen ja kuntien varustetasoissa on
edelleen suuria eroja, alkavat opettajien tekniset taidot ja edellytykset teknologian päivittäiseen hyödyntämiseen olla riittävällä
tasolla teknologian käytölle, mm. laajojen Ope.fi -koulutusten
avulla. Tästä huolimatta teknologian käyttö oppimisen välineenä
ei ole lisääntynyt.
Suurimmat ongelmat löytyvät CICERO-selvityksen mukaan
koulukulttuurin ja pedogogiikan vähäisestä muutoksesta sekä
siitä, ettei opettajilla ole riittäviä pedagogisia malleja teknologian siirtämiseksi omaan opetukseen. Selvityksen mukaan
koulukulttuuriin liittyvät ongelmat tulevat erityisesti esille perusopetuksen yläluokilla (luokat 7-9). Yläluokkien opetus perustuu alaluokkia tiukemmin oppiainejakoisuuteen, ja opettajina
toimivat eri oppiaineiden sisältöjen asiantuntijat. Pahimmillaan
tämän todetaan johtavan siihen, että koulupäivä koostuu useasta täysin toisistaan irrallaan olevasta 45 minuutin opetustuokiosta. Tämä rajoittaa huomattavasti teknologian mahdollisuuksia
tukea pitkäjänteisesti oppimisprosessia.
Lisäksi selvityksessä todetaan, että koulujen teknologiaan
suuntautuneet kehityshankkeet ovat varsin usein olleet teknologialähtöisiä: uusia laitteita tai ohjelmistoja on yritetty juurruttaa koulujen arkipäivään. Hyvin usein tällaisten hankkeiden
tuloksena ei ole saatu aikaan pitkäaikaisia muutoksia koulujen
ja opettajien toimintatavoissa.
Second Information Technology in Education Study (SITES)
2006 oli IEA:n (International
Association for the Evaluation
of Educational Achievement)
vuonna 2006 toteuttama laaja, kansainvälinen tutkimusohjelma, joka koostuu useista
projekteista ja moduuleista.
Suomessa SITES-tutkimusta
koordinoi Jyväskylän yliopiston
Koulutuksen tutkimuslaitos,
joka julkaisi hankkeen kansallisen loppuraportin syksyllä
2008 (Kankaanranta ja Puhakka, 2008). Kansallisessa raportissa esitellään tietotekniikan
opetuskäytön kansainvälisen
tilanteen lisäksi erityisesti suomalaisten koulujen, opettajien
ja oppilaiden mahdollisuuksia
tietotekniikan hyödyntämiseen ja sen käytön integrointiin olennaiseksi osaksi opetusta ja oppimista.
Tietotekniikan opetuskäyttöön liittyvistä esteistä tärkeim-
teknologian
käyttö
oppimisen
välineenä
ei ole
lisääntynyt.
piä ovat rehtoreiden ja
tietotekniikan vastuuhenkilöiden mukaan
opettajien ajanpuute,
tietoteknisten välineiden puute luonnontieteiden laboratoriotöissä, digitaalisen
oppivälineistön vähäisyys sekä opettajien
puutteelliset tietotekniset taidot. Matematiikan ja luonnontieteiden opettajat näkevät
esteenä puutteet seuraavissa: aika, koulun
digitaaliset oppimisvälineet, oppilaiden
koulun ulkopuoliset
tietotekniset laitteet ja
opettajien pedagogiset
taidot tietotekniikan
opetuskäytössä. Suomalaisopettajista yli 40 prosenttia ei omasta
mielestään tunne tietotekniikan pedagogisia soveltamismahdollisuuksia.
SITES-tutkimuksen mukaan erityisesti kouluun liittyvillä tekijöillä on keskeinen merkitys tietotekniikan opetuskäytön yleistymiselle. Näitä tekijöitä ovat rehtorien näkemykset tietotekniikan
käytön merkityksestä oppilaiden oppimisen kannalta, koulun
johtajuuden kehittämiseen liittyvät asiat sekä opettajien saama
tietotekninen ja pedagoginen tuki.
Koulujen väliset erot tietotekniikan käyttömahdollisuuksissa
ja pedagogisen käytön omaksumisessa ovat tekijöitä, joiden
voidaan nähdä synnyttävän ja kasvattavan oppilaiden välisiä
eroja ja luovan digitaalisia kuiluja. Raportin mukaan olisikin varmistettava, että sosiaaliset ja digitaaliset kuilut eivät kasvaisi
koulukohtaisten erojen takia.
SITES-raportissa todetaan, että pojat näyttävät jossain määrin enemmän oppivan tietotekniikasta ja sen käytöstä kotona
kuin tytöt. Sen sijaan tietyt oppilasryhmät – esimerkiksi tytöt ja
maahanmuuttajataustaiset – ovat riippuvaisempia tietotekniikan
käytön oppimisesta koulussa. Tällä hetkellä heidän tarpeisiinsa ei kuitenkaan kaikissa kouluissa riittävästi vastata. Lisäksi
tietotekniikan käyttötavoissa, käyttötarkoituksissa ja käytössä
olevissa sovelluksissa on suuria eroja koulussa ja koulun ulkopuolella. Raportin mukaan olisi myös pohdittava, minkälaista
oppimista nuorten digitaaliseen todellisuuteen liittyy tai voisi
liittyä ja miten koulun ulkopuolinen tietotekniikan käyttö voisi
nivoutua osaksi sitä kokonaisuutta, jonka kautta nuoret oppivat
tietoyhteiskunnassa tarvittavaa osaamista ja taitoja.
Pojat
näyttävät
jossain määrin
enemmän oppivan
tietotekniikasta
ja sen käytöstä
kotona kuin
tytöt.
4. Tutkimuksen
toteuttaminen
4.1 Tutkimusmenetelmä
ja -kysymykset
Tutkimusta suunniteltaessa todettiin, että laaja kyselytutkimus,
esimerkiksi internetin kautta toteutettuna, ei tuottaisi riittävän
syvällistä, luotettavaa ja kattavaa kuvaa tyttöjen ja heidän opettajiensa näkemyksistä eikä tarjoaisi konkreettisia esimerkkejä
käytössä olevista, toimiviksi havaituista toimenpiteistä. Lisäksi
käytettävissä oli varsin tuoreita, laajoja kyselytutkimuksia, kuten tietotekniikan opetuskäyttöä koskeva SITES 2006 -tutkimus
(Kankaanranta, 2008) ja opettajien teknologia-asenteita koskeva
Heikki Haaparannan väitöstutkimus (2008). Edelleen käytössä oli
tutkimustuloksia nuorten yleisistä asenteista, esimerkiksi Nuorisobarometri 2009. Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöä
koskevia tutkimustuloksia on tulossa vielä vuoden 2010 aikana
Arjen tietoyhteiskunta- ja OPTEK-hankkeiden myötä.
Hankkeessa päädyttiin käyttämään tutkimusmenetelmänä
nk. monitapaustutkimusta (multiple case study), koska tässä menetelmässä keskitytään ilmiötä selittäviin ja kuvaileviin kysymyksiin (Miksi? Miten?)2. Case-tutkimuksen parhaiden käytäntöjen
mukaisesti tutkimuksessa kerättiin samasta aiheesta aineistoa
useammalla eri tavalla (nk. triangulaatio). Päämenetelmät ovat
kyselylomakkeet (tytöt), ryhmähaastattelut (tytöt) ja teemahaastattelut (opettajat ja muut asiantuntijat). Näin kerättyä aineistoa
on täydennetty dokumenteilla (lähinnä koulujen web-sivut) sekä
havainnoinnilla kouluissa.
Koulujen lisäksi tutkimuksessa haastateltiin muita aiheen
asiantuntijoita mm. opetushallituksesta, Opettajien ammattijärjestöstä (OAJ) sekä muutamista alan yrityksistä.
2 Katso esim. Yin, 1988.
Osaprojekti A: Tytöt ja ICT
19
Tutkimuskysymykset muotoiltiin vastaamaan mahdollisimman tarkasti tutkimuksen tavoitteita. Niitä jouduttiin kuitenkin
hieman muokkaamaan, koska hankkeisiin osallistuneiden koulujen sijaan kohdekouluiksi ryhmään A valikoitui sellaisia kouluja, jotka ovat erityisesti panostaneet tieto- ja viestintätekniikan
käyttöön opetuksessa (ks. kohta 4.2). Näin ollen kysymykset
muotoutuivat seuraavasti:
Kysymys 1:
a) Miten hyvin tytöt tuntevat ICT-alaa, ICT-alan yrityksiä
ja työtehtäviä?
b) Miten heidän opettajansa arvioivat tyttöjen tuntevan
näitä?
c) Miten hyvin opettajat tuntevat ICT-alaa?
Kysymys 2:
a) Mikä on tyttöjen mielikuva ICT-alasta?
b) Miksi tytöt pitävät ICT-alaa kiinnostavana tai
ei-kiinnostavana?
c) Miten opettajat arvioivat tyttöjen mielikuvaa
ja kiinnostusta?
Kysymys 3:
b) Miten kouluissa hyödynnetään tieto- ja viestintätekniikkaa
opetuksessa?
c) Millaisia kokemuksia tytöillä on tieto- ja viestintätekniikan
käytöstä opetuksessa?
Kysymys 4:
Voidaanko tyttöjen asenteissa (ICT-alaa ja/tai tietotekniikkaa
kohtaan) ja/tai opettajien näkemyksissä näistä havaita eroja
tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöön panostaneiden ja
nk. tavallisten koulujen välillä?
Miksi tytöt
pitävät ICT-alaa
kiinnostavana tai
ei-kiinnostavana?
20
Naisia ITC-alalle!
4.2 Tutkittavien koulujen valinta
Tutkimuksen alkuvaiheessa päätettiin toteuttaa vertailua siten,
että ensin valitaan neljä erilaisiin ”tytöt ja ICT” tai ”tytöt ja
teknologia” -hankkeisiin osallistunutta koulua, ja tämän jälkeen valitaan näille vastaavat verrokkikoulut, jotka eivät ole
osallistuneet tällaisiin hankkeisiin. Verrokkikoulujen valinnassa
pidettiin tärkeänä vastaavuutta kouluasteen, maantieteellisen
sijainnin, perheiden sosio-ekonomisen aseman sekä koulun
koon mukaan.
”Hankkeisiin osallistuneiden” koulujen valinta aloitettiin kartoittamalla Suomessa 2000-luvulla toteutettuja Tytöt ja teknologia -hankkeita. Aikaisempia hankkeita löytyi (esim. Mirror,
WomenIT, TinaTaan), mutta näistä oli jo useampia vuosia. Käynnissä olevia hankkeita ei löytynyt kuin Jyväskylän yliopiston
koordinoima UPDATE, jossa kuitenkin tutkimuksen kohderyhmää koskeva (10–17 -vuotiaat tytöt) tiedonkeruu oli toteutettu
syksyllä 2007 ja keväällä 2008 (Hiltunen, 2009). Hankkeissa kokeillun toiminnan jatkumisesta ei löytynyt koordinoidusti tietoa,
paitsi TiNataan -hankkeen
jatkuminen Teknillisessä
korkeakoulussa (nyt osa
Aalto-yliopistoa).
Näin ollen tutkimukseen sopivien koulujen
etsintää laajennettiin
koskemaan tieto- ja viestintätekniikan edistyksellistä käyttöä opetuksessa.
Muutamien asiantuntijavihjeiden perusteella tutkija lähestyi neljää koulua,
jotka kaikki suostuivat tutkimukseen. Näistä yksi on
alakoulu, kaksi on yläkoulua ja yksi on lukio. Tämän
jälkeen tutkija lähestyi neljää verrokkikoulua, joista
kolme suostui osallistumaan tutkimukseen (yksi ei vastannut).
Näistä yksi on alakoulu, yksi on yhtenäiskoulu ja yksi on lukio.
Kaikki tutkimukseen osallistuneet koulut sijaitsevat pääkaupunkiseudulla: kolme koulua sijaitsee Helsingissä ja loput ympäröivissä kaupungeissa ja kunnissa.
Tutkimukseen osallistuneista alakouluista yksi on peruskoulun
alaluokat (1–6) kattava koulu, kaksi muuta taas koko peruskoulun luokat (1–9) kattavia. Kahden tutkimukseen osallistuneen
yläkoulun (luokat 7–9) yhteydessä toimii myös lukio. Toisen
tutkimukseen osallistuneen lukion yhteydessä toimii myös yläkoulu. Kouluista pienimmässä on noin 200 oppilasta, muissa
on useampia satoja oppilaita.
Tulosten raportoinnissa koulut on nimetty siten, että koulut
jotka kuuluvat ryhmään”hankkeisiin osallistuneet” tai ”edistykselliset tieto- ja viestintätekniikan käyttäjät” ovat kaikki nimeltään A (alakoulu A, yläkoulu A ja AA, lukio A) ja verrokkikoulut
on nimetty B:llä (alakoulu B, alakoulu BB, yläkoulu B, lukio
B). Nimeäminen ei sisällä koulujen keskinäistä vertailua. Kuten
tuloksista ilmenee, ryhmän A koulujen välillä selkeitä eroavai-
”Tutkimukseen
osallistui alaja yläkouluja
sekä lukioita,
yhteensä
seitsemän
koulua”
suuksia, vaikka yleisesti ottaen näissä kouluissa on erityisesti
panostettu tieto- ja viestintätekniikan käyttöön opetuksessa.
Vaikuttavatko nämä panostukset tyttöjen asenteisiin, ilmenee
tutkimuksen tuloksista.
4.3 Aineiston kerääminen
Aineisto tutkimukseen osallistuneissa kouluissa on kerätty 1.2.–
16.3.2010 välisenä aikana. Asiantuntijahaastattelut on toteutettu 8.1.–4.3.2010 välisenä aikana. Henkilökohtaisten haastattelujen lisäksi suoritettiin puhelimitse yksi haastattelu (opettaja)
ja yksi asiantuntijakeskustelu. Kaikki haastattelut sekä muun
tiedonkeruun toteutti tutkimuksesta vastaava tutkija.
Edellä on kuvattu tutkimukseen osallistuneiden koulujen valintaa. Haastateltavien opettajien valinta eteni siten, että tutkija
otti yhteyttä joko rehtoriin tai tiettyyn opettajaan, joka puolestaan haki rehtorin suostumuksen tutkimukseen osallistumiselle. Lisäksi pyydettiin asianmukaiset luvat koulujen ylläpitäjiltä.
Koulut (rehtorit tai yhteysopettajat) valitsivat itse haastateltavat
opettajat. Opettajien valikoitumiseen vaikutti myös kouluaste
(esim. alakouluissa ei ole opintojen ohjaajia). Menetelmästä johtuen on todennäköistä, että ainakin suurin osa tutkimukseen
osallistuneista opettajista suhtautuu keskivertoa myönteisemmin tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöön, mutta tämä ei
olennaisesti vaikuta tutkimuksen tuloksiin. Raportissa käytetään
nimitystä ”opettajat” ryhmästä, joka sisältää paitsi luokan- ja
aineenopettajat myös rehtorit, oppilaanohjaajat ja tietotekniikan
vastuuopettajat/vastuuhenkilöt.
Koulut valitsivat itse myös tutkimukseen osallistuneet tyttöryhmät. Valinnassa pyrittiin mahdollisuuksien mukaan huomioimaan tutkijan toive 10–15 tytön ryhmistä, mutta osa ryhmistä jäi
pienemmiksi. Tämä ei kuitenkaan vaikuta tulosten hyödynnettävyyteen. Kahdessa koulussa (lukio A ja alakoulu BB/yläkoulu
B) haastateltavat oppilaat saivat itse vapaaehtoisesti valita, osallistuvatko tutkimukseen. Tutkimukseen osallistuneet alaikäiset
tytöt pyysivät huoltajaltaan suostumuksen osallistumiseen.
Kouluissa järjestettiin pääsääntöisesti kaksi tutkimustilannetta, jossa tytöt ensin yhdessä täyttivät kyselylomakkeen tutkijan
valvonnassa. Lomakkeen täyttämisen jälkeen aiheesta keskusteltiin vielä yhdessä tutkijan tekemien kysymysten pohjalta noin
20–30 min. Opettaja ei yleensä ollut läsnä tutkimustilanteessa,
poikkeuksena oli yhden koulun toinen tyttöryhmä, jonka opettaja oli paikalla koko ajan. Opettajat haastateltiin yksitellen,
haastattelut kestivät 30–60 min.
Haastateltujen vastaajien määrät kouluissa on kerätty taulukkoon 1. Huom: ryhmä ”opettajat” sisältää luokan- ja aineenopettajat, rehtorit, oppilaanohjaajat ja tietotekniikan vastuuopettajat/vastuuhenkilöt.
Koulu
Tytöt
(yht.)
Luokkatasot
Opettajat
Alakoulu A
17
4 ja 6
4
Alakoulu B
25
4 ja 6
3
Alakoulu BB
9
2 ja 6
3
Yläkoulu A
23
8 ja 9
5
Yläkoulu AA
25
8 ja 9
5
Yläkoulu B
10
7 ja 8
(ks. alakoulu BB)
Lukio A
15
I-III
3
Lukio B
25
I-III
5
yht.
149
28
Taulukko 1. Haastatellut kouluissa.
Tutkimukseen haastateltiin neljää muuta asiantuntijaa ja aiheesta keskusteltiin vielä kolmen muun asiantuntijan kanssa.
Näitä haastatteluja on käytetty tässä raportissa tausta-aineistona.
4.4
Aineiston analyysi
Kyselylomakkeiden avulla saatua kvantitatiivista informaatiota
käsiteltiin siten, että yhtä koulua edustavien tyttöjen vastaukset
yhdistettiin ja tuloksia vertailtiin samaa kouluastetta edustavien
koulujen tuloksiin. Asteikolla 1–5 kysytyistä kysymyksistä on
laskettu keskiarvoja, kun taas muilla asteikoilla (3- ja 4-portaiset
asteikot) tarkastellaan jakaumia. Koska kyseessä on monitapaustutkimus ja tutkimukseen osallistuneet tytöt edustavat useita
eri luokka-asteita, tuloksia ei pyritty yhdistämään laajemmin
(esim. yhdistämällä kaikki A-ryhmän tulokset). Kyselylomakkeiden kautta saatuja tietoja vahvistettiin ja syvennettiin tyttöjen
ryhmähaastatteluilla.
Kaikki ryhmähaastattelut ja suurin osa teemahaastatteluista
nauhoitettiin. Nauhoitukset purettiin, mutta niitä ei litteroitu.
Haastatteluista saatu data luokiteltiin teemoittain vastaamaan
tutkimuskysymyksiä. Laadullisen aineiston analyysimenetelmänä
oli lähinnä sisällönanalyysi, joskin tuloksia kontekstoitiin koulukohtaisiksi. Haastattelurungon ulkopuolisina teemoina esiin
nousivat tyttöjen haastatteluissa mm. tietokoneen käyttöön
mahdollisesti liittyvät rajoitukset sekä tietokoneen äärellä vietetty aika. Opettajien haastatteluissa esiin nousivat mm. koulun
tieto- ja viestintäteknisten resurssien riittävyys sekä IT-tuen ja
koulutuksen saatavuus. Useimmat opettajista olivat valmiita
pohtimaan myös yleisemmin opettajakunnan tietoteknisen
osaamisen tasoa ja riittävyyttä.
Aineistoa on täydennetty myös dokumenteilla (lähinnä koulujen web-sivut) sekä havainnoinnilla kouluissa. Näitä ei pyritty
koodaamaan tms. vaan näillä menetelmillä kerättyjä tietoja
käytettiin vahvistamaan kyselylomakkeiden ja haastatteluiden
kautta saatua informaatiota.
Osaprojekti A: Tytöt ja ICT
21
4.5 Tutkimuksen rajaukset ja
tulosten hyödyntäminen
Kuten edellä on kuvattu, tutkimusmenetelmänä on nk. monitapaustutkimus. Näin ollen tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää
koskemaan kaikkia Suomen kouluja, siten että voitaisiin väittää
jotakin tyttöjen ja/tai opettajien asenteista ”X prosentissa Suomen kouluissa” tms. Sen sijaan tavoitteena on nk. teoreettinen
edustavuus, eli tuloksia tarkastellaan taustahypoteesin valossa:
tuntevatko tytöt ICT-alaa paremmin kouluissa, joissa käytetään
paljon tieto- ja viestintätekniikkaa opetuksessa, ja onko mielikuva ICT-alasta myönteisempi?
Vaikka tavoitteena oli löytää neljä ”edelläkävijäkoulua” ja
näille jokaiselle omat verrokit, ei tässä aivan onnistuttu, sillä
yläkouluja saatiin tutkimukseen osallistumaan neljän sijasta kolme, joista kaksi kuuluu ”edelläkävijöiden” ryhmään (yläkoulu
A ja AA). Tiedonkeruun edetessä kuitenkin ilmeni, ettei tämä
ollut ongelmallista, sillä tulokset alkoivat kyllääntyä jo kahden
yläkoulun haastattelujen jälkeen. Kahden parin sijasta yläkouluja
verrataan kaikkia kolmea toisiinsa. Lisäksi koska yläkoulussa B
oppilaat saivat itse vapaaehtoisesti ilmoittautua tutkimukseen
ja koulu on yhtenäiskoulu (kattaen luokat 1-9), tutkimukseen
osallistui myös nuorempia oppilaita, joista muodostettiin oma
ryhmä (alakoulu BB). Näin ollen myös kolmea alakoulua verrataan osittain kaikkia toisiinsa.
Koulujen tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöä ja resursseja on lyhyesti kuvattu kohdassa 5.1. Koulujen yksityiskohtaista
kuvausta on vältetty, jotta luvattu anonymiteetti säilyy.
Yksi tutkimuksen rajaus on maantieteellinen alue: kaikki
tutkimukseen osallistuneet koulut sijaitsevat joko pääkaupunkiseudulla tai sitä ympäröivissä lähikunnissa. Alustavasti tutkimukseen oli kaavailtu kouluja myös muualta Suomesta, mutta
tästä luovuttiin koulujen ja verrokkikoulujen lopullisen valinnan
yhteydessä. Vastaavan tutkimuksen toteuttaminen muualla kuin
pääkaupunkiseudulla sijaitsevissa kouluissa näyttäisi, poikkeavatko tyttöjen ja/tai opettajien asenteet toisistaan eri puolilla
Tutkimuksen
tuloksia voivat
hyödyntää myös
koulut miettiessään,
pitäisikö tyttöjen ja
opettajien asenteisiin
kiinnittää enemmän
huomiota.
22
Naisia ITC-alalle!
maata. Koulut eri puolilla Suomea voivat kuitenkin verrata omaa
tilannettaan tutkimuksessa kuvattuihin kouluihin ja arvioida,
poikkeaisiko se merkittävästi kuvatuista.
Koska tutkimukseen osallistui yleensä kaksi tyttöryhmää (vain
yhdessä koulussa ryhmiä oli yksi) ja tytöt edustavat useampaa
kuin yhtä luokkaa, voidaan tulosten katsoa kuvaavan tyypillisiä
tyttöjen mielikuvia ja asenteita kyseisessä koulussa sekä laajemmin tietyllä luokka-asteella. Myös opettajien mielikuvien ja
asenteiden voidaan katsoa kertovan sekä tilanteesta omassa
koulussa että laajemmin, varsinkin kun tuloksista ilmenevät
myös merkittävät eroavaisuudet opettajien näkemyksissä.
Tutkimuksen tulosten avulla voidaan arvioida tutkimuksen
tavoitteiden mukaisesti, miten hyvin 10–17 -vuotiaat tytöt ja
heidän opettajansa tuntevat ICT-alaa ja sen työtehtäviä. Tutkimuksen tulokset ovat hyödyksi Teknologiateollisuus ry:lle ja
ICT-alan yrityksille näiden arvioidessa, millä tasolla tyttöjen ja
opettajien tietämys ICT-alasta on, mitä sen tulisi olla, ja miten
tietämystä alasta ja sen työtehtävistä voitaisiin lisätä.
Tutkimuksen tuloksia voivat hyödyntää myös koulut miettiessään, pitäisikö tyttöjen ja/tai opettajien asenteisiin kiinnittää
enemmän huomiota ja minkälaisin toimenpitein ICT-alan tuntemusta voitaisiin lisätä. Lisäksi tutkimuksesta saa tietoa eri koulujen tavoista käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa opetuksessa,
vaikkei tämä varsinaisesti ollut tutkimuksen tavoite.
5. Tulokset
Tässä luvussa tarkastellaan tutkimuksen tuloksia vertaillen A- ja
B-ryhmän kouluja. Kuten aikaisemmin kuvattiin, koulut, jotka
kuuluvat ryhmään”hankkeisiin osallistuneet” tai ”edistykselliset tieto- ja viestintätekniikan käyttäjät”, on kaikki nimetty
A:lla (alakoulu A, yläkoulu A ja AA, lukio A) ja verrokkikoulut
on nimetty B:llä (alakoulu B, alakoulu BB, yläkoulu B, lukio B).
Näistä alakoulu BB ja yläkoulu B ovat sama yhtenäiskoulu, jossa
tutkimukseen osallistuneet oppilaat edustavat kahta ikäryhmää
eli ala- ja yläkoululaisia.
5.1 Tietotekniikan käyttö opetuksessa
Tässä kappaleessa kuvataan lyhyesti, miten tutkimukseen osallistuneissa kouluissa käytetään tieto- ja viestintätekniikkaa opetuksessa ja miten tyytyväisiä opettajat ovat resurssitilanteeseen.
Kuvauksissa on yhdistetty tietoja sekä opettajien että tyttöjen
haastatteluista. Tytöiltä kysyttiin lisäksi, mitä tietyistä sovelluksista he tuntevat ja käyttävät.
5.1.1 Tieto- ja viestintätekniikan
käyttö opetuksessa
Alakoulu A
Alakoulussa A on käytössä 2 atk-luokkaa, kirjasto eli mediateekki sekä läppärikärry (tosin vajaavarusteltu). Jos luokka on suuri
(noin 30 oppilasta), käyttöön tarvitaan kaikki kolme tilaa kerrallaan. Koulussa on myös joitakin
älytauluja (Smartboard). Jokaisessa luokassa on tietokone opettajan käytössä, dokumenttikamera
ja datatykki. Kolme opettajaa
kuvaa tieto- ja viestintätekniikan
resurssitilannetta suhteellisen hyväksi, yhden mielestä tiloja ei ole
riittävästi. Yksi opettaja toivoisi
miniläppärin kaikille oppilaille,
kaksi muuta haluaisivat lisää (tavallisia) kannettavia tietokoneita.
Kaupungin tarjoama IT-tuki ei ole
muutaman opettajan mielestä välttämättä riittävää, mutta koulussa on voitu hyödyntää tiettyjen opettajien asiantuntemusta
IT-asioissa.
Atk-luokkiin mennään opettajan johdolla, vapaasti käytössä
olevia tietokoneita ei ole. Muutama tällainen kone oli aikaisemmin aulatiloissa, mutta ne rikottiin. Koulussa on käytössä Fronter oppimisympäristönä, mutta pilottikäytössä eli vain
osa opettajista käyttää. Yksi opettajista suhtautuu Fronterin
käyttöön kriittisesti, koska käyttämiskynnys on korkeampi, kun
kyseessä on oppimisympäristö, jota ei käytetä jatkuvasti koulun
arkipäivässä.
Jokaisessa
luokassa on
tietokone
opettajan
käytössä.
Koulussa kaikki 5-luokkalaiset osallistuvat tietotekniikan jaksolle, jota yksi opettaja kuvaa ”tarkistuspisteeksi”: kurssin avulla
halutaan varmistua, että kaikkien tietotekniikan käyttötaidot
ovat riittävällä tasolla. Toisen opettajan mukaan kurssin tarkoitus
on synnyttää oivallus siitä, mitä eri työkaluilla voi tehdä ja ettei
työkalujen käyttö ole vaikeaa.
Haastateltujen tyttöjen mukaan tietotekniikkaa käytetään
esimerkiksi äidinkielen tunneilla, kun kirjoitetaan tarinoita.
Google on ollut käytössä tiedonhaussa ja kuvien etsimisessä.
6-luokkalaiset tytöt ovat tehneet itse dokumenttielokuvan, mikä
oli tyttöjen mielestä kivaa joskin myös vaikeaa, koska ensin piti
opetella käyttämään editointiohjelmaa.
Alakoulu B
Alakoulussa B on käytössä 2 atk-luokkaa. Kumpaankaan ei
mahdu 30 oppilaan luokka kerrallaan, kuten yksi opettajista
huomauttaa. Jokaisessa luokassa on tietokone opettajan käytössä, dokumenttikamera ja datatykki. Lisäksi erityisopettajalla
on omassa huoneessaan joitakin tietokoneita. Kaupunki tarjoaa
opettajien mukaan riittävästi kalustoa, mutta ylläpito ja toimivuus on ollut ongelma. Opettajien mukaan kaupungin tarjoama
IT-tuki on ollut riittämätöntä ja puutteellista.
Atk-luokkiin mennään opettajan johdolla, vapaasti käytössä
olevia tietokoneita ei ole. Käytössä on esimerkiksi Opit. Fronteroppimisympäristöä on myös kokeiltu ja tähän oli koulutusta
muutama vuosi aikaisemmin, mutta vain osa opettajista käyttää
Fronteria.
Tyttöjen mukaan atk-luokissa on tehty luokkalehteä, haettu
tietoja Wikipediasta, tehty kuvahakuja Googlen kautta yms. Äidinkielessä on tehty esityksiä Powerpoint-ohjelmalla ja kirjoitettu
tekstiä. Englannissa, ruotsissa ja saksassa on tehty harjoitustehtäviä tietokoneilla. 10-sormijärjestelmää on myös harjoiteltu,
mitä tytöt kuvaavat vaikeaksi mutta välillä kivaksi.
Alakoulu BB / Yläkoulu B
Yhtenäiskoulussa alakoulu BB / yläkoulu B on käytössä 2 atkluokkaa sekä mediateekki. Atk-luokkiin mennään opettajan
kanssa, vapaasti käytössä olevia koneita ei ole. Jokaisessa
luokassa on dokumenttikamera, videotykki ja opettajan tietokone.Yksi opettaja kuvaa tilannetta siten, että laitetilanne on
kohtuullinen, mutta tekninen tuki on riittämätöntä. Asiantuntevia aineenopettajia
löytyisi omasta koulusta, mutta näille ei
pystytä ohjaamaan
tietotekniikan käytön
pedagogisena tukena
toimimisesta palkkamäärärahoja. Kaupungin IT-tuki tulee paikalle ongelmatilanteissa
yleensä varsin hitaasti
eikä osaaminen ole
välttämättä riittävää
koulun tarpeisiin.
”Laitetilanne
on kohtuullinen,
mutta tekninen
tuki on
riittämätöntä.”
Osaprojekti A: Tytöt ja ICT
23
Koulussa on käytössä Fronter-oppimisympäristö, mutta sitä
käytetään lähinnä tiedotuskanavana. Tyttöjen mukaan melkein
kaikilla tunneilla mennään koneille, etsitään tietoa ja esimerkiksi
kirjoitetaan tekstinkäsittelyohjelmalla. Muutamat tytöistä kertovat, että joidenkin opettajien kanssa käytetään Fronteria: esimerkiksi tallennetaan jotain, mitä voi käydä katsomassa kotona.
Tyttöjen mukaan atk-luokissa tehdään esimerkiksi kirjaesitelmiä ja matematiikassa on joskus pelattu pelejä. Kielissä käytetään erityisohjelmistoa kielten atk-luokassa. Opit saa useita
mainintoja.
Yläkoulu AA
Yläkoulu A
Koulussa on 3 atk-luokkaa, joista yksi on varattu kieltenopettajien käyttöön. Useimmilla vakituisilla opettajilla on kannettava
tietokone käytössään koulun tarjoamana. Kolmen opettajan
mukaan resurssitilanne on hyvä, kaksi on sitä mieltä että tietokoneita oppilaiden käyttöön tarvittaisiin enemmän, koska luokat
ovat kovin varattuja. Koulussa on myös kymmenkunta älytaulua
(Smartboard). Mikrotuki on koulussa paikalla 5 päivää viikossa.
Koulussa on käytössä Opit-järjestelmä.
Koulun opettajilla on mahdollisus suorittaa TIEKEn @ajokortti-koulutus, ja tämän suoritettua saa kannettavan tietokoneen
käyttöönsä. Myös tietotekniikan valinnaisaineeksi valinneet oppilaat suorittavat @ajokortti-tutkinnon, josta saa todistuksen 9.
luokan lopulla. Erään opettajan mukaan tämä mahdollisuus on
saattanut innostaa oppilaiden vanhempia hyväksymään tietotekniikan helpommin valinnaisaineeksi, ja oppilaat ovat esim.
saaneet kesätyöpaikkoja ajokortin suorittamisen avulla. Pojat
valitsevat tyttöjä useammin tietotekniikan valinnaisaineeksi,
tyttöjä taas selvästi kiinnostaa mediakasvatuksen kurssi.
Koululla on ollut yhteistyötä kahden ICT-alan yrityksen kanssa, joista toisen kanssa yhteistyö on viime vuosina hiipunut ja
toisen kanssa vahvistunut. Tämän yrityksen kanssa yhteistyöhön
kuuluu esimerkiksi se, että toinen tutkimukseen osallistuneista
luokista on kyseisen ohjelmistoyrityksen kummiluokka. Kyseisen
luokan tytöt ovat osallistuneet erityiseen ”tytöt ja ICT” -projektiin, joka sisälsi vierailun ko. yrityksessä. Toisen haastatellun
ryhmän tytöt eivät kuitenkaan olleet juurikaan selvillä tällaisestä yhteistyöstä, eli tietous ei välttämättä ole koulussa levinnyt
kovin laajalle.
Koulussa on myös
kymmenkunta
älytaulua
(Smartboard).
24
Naisia ITC-alalle!
Koulussa on ollut tietotekniikkahankkeita vuodesta 1985. Joka
luokassa on useita koneita ja niille pääsee vapaasti, myös ilman
opettajaa. Tietotekniikan käyttö on koulussa arkipäiväistä, siitä
ei tehdä erityistä numeroa. Opettajat kuvaavat, että pari vuotta sitten meni esim. järjestelmien käynnistymiseen 15 minuuttia, mikä ei innostanut
opettajia käyttämään
tietotekniikkaa. Nykyisin menee 45 sekuntia
ja oppilaiden kirjautuminen kestää vain muutaman sekunnin. Koneelle
pääsy ei ole opettajien
mukaan ongelma koulussa, koska koneita
on riittävästi ja ne ovat
helppokäyttöisiä ja varmatoimisia. Ylläpito
hoidetaan palveluntarjoajien kautta.
Opettajien mukaan
osalle oppilaista tieto- ja
viestintätekniikan käyttö
on kynnys seitsemännellä luokalla, jotkut kyselevät miksi ollaan niin
paljon tietokoneella. Jokainen käy tietotekniikan käyttötaitojen
kurssin seitsemännellä luokalla, jossa opetetaan talon tavoille
eli ohjataan käyttämään koulussa käytössä olevia järjestelmiä.
Koulussa on käytössä täysin avoin verkko ja paljon tietojärjestelmiä ja useita palveluita, joihin pääsee salasanalla. Tietotekniikan valinnaisnaineena (8. ja 9. luokilla) valitsevat myös tässä
koulussa useammin pojat, vain noin viidennes tietotekniikan
valitsevista on tyttöjä.
Tyttöjen mukaan miltei kaikissa aineissa käytetään paljon
tietotekniikkaa. Esimerkiksi historiassa katsotaan ensin YouTube-videoita ja sitten puretaan nähtyä wikiin. Google docs
sopii tyttöjen mukaan hyvin parityöskentelyyn, koska tällöin
voi kirjoittaa kaksi tai useampikin yhtäaikaa samaan tekstiin.
Wikissä käy välillä niin, että useampi kirjoittaa yhtä aikaa ja
silloin tulee sotkua, koska kaikki eivät näe toisten tekstiä koko
ajan. Tietotekniikkaa ei ole valinnaisaineena kenelläkään haastatelluista tytöistä.
Tietotekniikan
käyttö on
koulussa
arkipäiväistä,
siitä ei tehdä
erityistä
numeroa.
”Viimeisimpinä
vuosina koulussa on
yritetty olla liikaa
mainostamatta ITsuuntautuneisuutta,
sillä sen oletetaan
osaltaan karkottavan
tyttöjä koulusta.”
Lukio A
Lukio A on ollut jo 1990-luvun alusta suuntautunut tieto- ja
viestintätekniikkaan. 1990-luvun lopulla lukiolaisille oli tarjolla
20 opintoviikon edestä tietotekniikkakursseja. Erään opettajan
mukaan viimeisimpinä vuosina koulussa on yritetty olla liikaa
mainostamatta IT-suuntautuneisuutta, sillä sen oletetaan osaltaan karkottavan tyttöjä koulusta. Lukiossa onkin melko poikkeuksellisesti poikaenemmistö, tyttöjä on vajaa 40 prosenttia
oppilaista.
Koulussa on yksi virallinen atk-luokka, useita tietokoneita
monissa luokissa sekä oppilaiden vapaasti käytettäviä laitteita
esim. aulatiloissa. Kouluun ollaan lisäksi hankkimassa kaikille
oppilaille miniläppäreitä. Kaikille koulussa aloittaville pidetään
perehdytyskurssi, jotta käytetyt sovellukset ja tietojärjestelmät
tulevat tutuiksi. IT-tuki on kouluisännän ja kunnan IT-palveluiden
hoidossa, opettajien mukaan tuki toimii kohtalaisen hyvin.
Koulussa käytetään aktiivisesti verkko-oppimisympäristöä
(Moodle) ja myös sosiaalisen median tarjoamia mahdollisuuksia,
Google apps -sovelluksia ym. Eräs opettaja painottaa verkkooppimisympäristöjen hyötyä verrattuna sosiaalisen median
sovelluksiin, koska verkko-oppimisympäristöstä saa arvioinnin
perustaksi tulostettua kaiken, mitä oppilas on tehnyt tiettynä
ajanjaksona.
Tyttöjen mukaan verkko-oppimisympäristöä käytetään kaikissa aineissa ja tieto- ja viestintätekniikkaa muutenkin koko ajan.
Yksi tytöistä ilmoittaa inhoavansa kyseistä verkko-oppimisympäristöä, muuten tytöt tuntuvat pitävän sitä hyvänä välineenä
ja ovat tottuneet sen käyttöön. Opettajien mukaan muutamat
tytöt ovat aika ajoin ilmaisseet haluttomuutta käyttää tiettyjä
sovelluksia, mitä poikien osalta ei juurikaan tapahdu. Opettajien
mukaan kyse tuntuu olevan siitä, että kyseinen sovellus koetaan
vaikeaksi, koska omia taitoja ei pidetä riittävinä.
Lukio B
Koulussa on yksi atk-luokka sekä läppärikärryjä, joista voi rakentaa toisen. Joka luokassa on 1-5 konetta, datatykit ja dokumenttikamerat. Lisäksi koulussa on kymmenkunta opiskelijoiden vapaasti käytettävissä olevaa konetta. Kouluun on hankittu
myös joitakin älytauluja, joiden käyttöön opettajia ollaan kouluttamassa. Opiskelijat pääsevät yleisesti ottaen täysin vapaasti
koneille, ja kannettavia tietokoneita saa lainaksi kotiin. Koska
koulussa toimii myös aikuislukio, voi koneilla olla iltaan saakka. Muutaman opettajan mukaan poikien pelaamisesta syntyy
ajoittain häiriötä, joten koulussa on sovittu, että vain iltapäivisin
koulun jälkeen saa pelata.
Koulussa on käytössä Fronter oppimisympäristönä. Kaikille
lukion aloittaville oppilaille pidetään opinto-ohjaajien vetämä
perehdyttämiskurssi, jossa käydään läpi tieto-ja viestintätekniikan opetuskäytön perusteet. Yhden opettajan mukaan oppilaiden välillä on taidoissa huomattaviakin tasoeroja, mutta nämä
eivät välttämättä riipu opiskelijan sukupuolesta.
Tyttöjen mukaan tietotekniikkaa käytetään
erityisesti äidinkielessä,
kielissä ja historiassa.
Toisen tyttöryhmän
mukaan matematiikassa ei käytetä lainkaan
tietotekniikkaa eikä
juuri fysiikassa tai kemiassa, toisen ryhmän
mukaan matematiikassa käytetään joskus.
Ryhmätöissä käytetään
usein powerpoint’ia.
Opiskelijoiden mukaan
tietotekniikan käyttö
vaihtelee huomattavasti
opettajittain.
Oppilaiden
välillä on
taidoissa
huomattaviakin
tasoeroja,
mutta
nämä eivät
välttämättä
riipu oppilaan
sukupuolesta.
Osaprojekti A: Tytöt ja ICT
25
5.1.2 Sovellusten käyttö
5.2
Facebook
Tietotekniikan päivittäisen käytön määrä vaihtelee tyttöjen haastattelujen perusteella selvästi kouluasteittain. Kun alakoululaiset
käyttävät tietotekniikkaa noin 30-60 minuuttia päivässä tai vähemmänkin, yläkoululaiset ja lukiolaiset viihtyvät tietokoneen
ääressä keskimäärin pari tuntia päivässä.
Tutkimuksessa ei pyritty mittaamaan tyttöjen tietoteknistä
osaamista sinänsä. Tottumusta tietotekniikan käyttöön mitattiin pyytämällä tyttöjä arvioimaan tiettyjä sovelluksia asteikolla
A=tiedän ja käytän, B=tiedän mutten käytä, C=en tiedä enkä
käytä. Kuvioihin 1-3 on koottu saadut tulokset kouluasteittain.
Selvyyden vuoksi kuviohin on merkitty vain A-vastaukset eli
”tiedän ja käytän”. Kyselylomakkeen kautta saatuja tuloksia
vahvistettiin myös haastatteluiden avulla. Kyselylomakkeessa
ei erikseen kysytty, missä kyseisiä sovelluksia käytetään, mutta
haastatteluiden perusteella nk. viihdekäyttö (Facebook, Messenger, IRC-galleria jne.) keskittyy kotiin.
Kaikissa tutkimukseen osallistuneissa kouluissa on käytössä
Wilma-sovellus, johon esimerkiksi merkitään poissaolot ja muut
huomautukset ja jonka kautta myös opettajat ja huoltajat voivat olla yhteydessä. Toisissa kouluissa sovellus on oppilaiden
aktiivisessa käytössä, toisissa se on rajattu lähinnä huoltajien ja
vanhempien väliseen vuorovaikutukseen, mikä osaltaan selittää
suurta vaihtelua Wilman käytössä koulujen välillä.
Google
ICT-alan tunteminen
100 %
90 %
Tässä kappaleessa kuvataan, miten hyvin tytöt ja heidän opettajansa tuntevat ICT-alaa ja alan yrityksiä.
Habbo Hotel
80 %
70 %
60 %
50 %
IRC-galleria
5.2.1
Messenger
Skype
Webmail
Wilma
YouTube
0%
20 %
Yläkoulu B
40 %
60 %
Yläkoulu AA
80 %
100 %
Mitä mieleen lyhenteistä IT tai ICT?
Kyselylomakkeessa mitattiin ICT-alan spontaania tunnettuutta
kysymällä aluksi, mitä tutkimukseen osallistuneiden tyttöjen
mieleen tulee lyhenteistä IT tai ICT. Avoimet vastaukset luokiteltiin ja tulokset luokkatasoittain näkyvät kuvioissa 4-6. Tuloksia
tarkastellessa kannattaa huomioida, että osa vastauksista luokiteltiin useampaan ryhmään, eli yhteenlaskettuna prosenttiosuudet voivat ylittää 100 %.
100 %
Tutkimukseen osallistuneiden yläkoulujen välillä on eroja lähinnä siinä, missä määrin oppilaat käyttävät koulussa Wilmajärjestelmää. Wikipedian käyttö on hieman vähemmän yleistä
yläkoulussa B, joskin on syytä muistaa, että vastaajia tässä ryhmässä on muita vähemmän (N=10). Käytetyimpiä sovelluksia
kaikkien yläkoulujen tyttöjen mukaan ovat Google, Messenger,
YouTube, Wikipedia ja Facebook.
30 %
20 %
10 %
0%
Tietokoneet, tietotekniikka
Joku muu
Tietoliikenne, internet Yläkoulu A
Yläkoulu AA
Ei mitään
Yläkoulu B
Kuvio 5. Mitä tulee mieleesi lyhenteistä IT tai ICT?.
Luokitellut vastaukset, yläkoulut.
Yläkoulu A
Kuvio 2. Prosenttiosuudet ”tiedän ja käytän” vastauksista, yläkoulut.
40 %
90 %
80 %
70 %
60 %
50 %
40 %
30 %
20 %
10 %
0%
Tietokoneet, tietotekniikka
Joku muu
Tietoliikenne, internet Alakoulu A
Alakoulu B
Ei mitään
Alakoulu BB
Yläkoululaisten tyttöjen spontaanit vastaukset ovat varsin
lähellä toisiaan. Tietokoneet tai tietotekniikka tulee mieleen
vähintään 70 prosentille vastanneista tytöistä kussakin koulussa.
Joku muu -ryhmään luokiteltujen vastauksia on muita vähemmän yläkoulussa AA.
Esimerkkejä luokkiin”tietokoneet, tietotekniikka” sekä ”joku
muu” luokitelluista vastauksista:
• Joku tietokone/mediajuttu (Tyttö, 14-15 v)
• Tietokoneet, toimistotyö (Tyttö, 14-15 v)
• Toimisto, tietokone, pilvenpiirtäjä (Tyttö, 14-15 v)
Facebook
Facebook
Kuvio 4. Mitä tulee mieleesi lyhenteistä IT tai ICT?
Luokitellut vastaukset, alakoulut.
Google
Google
90 %
80 %
Habbo Hotel
Habbo Hotel
70 %
IRC-galleria
IRC-galleria
Messenger
Messenger
Skype
Skype
Webmail
Webmail
Wilma
Wilma
YouTube
0%
20 %
Alakoulu BB
40 %
60 %
Alakoulu B
80 %
100 %
Alakoulu A
YouTube
0%
Lukio B
20 %
40 %
60 %
80 %
100 %
Lukio A
Kuvio 1. Prosenttiosuudet ”tiedän ja käytän” vastauksista, alakoulut.
Kuvio 3. Prosenttiosuudet ”tiedän ja käytän” vastauksista, lukiot.
Kaikki tutkimukseen osallistuneet ala-astelaiset tytöt tietävät Googlen ja liki kaikki YouTuben sekä käyttävät näitä. Myös
Wikipedia tunnetaan hyvin. Muutoin koulujen välillä on jonkin
verran eroavaisuuksia, esimerkiksi Alakoulun B tytöt käyttävät
Alakoulun A tyttöjä enemmän seuraavia sovelluksia: Messenger, Wilma, IRC-galleria ja Facebook. Näitä käyttävät erityisesti
6-luokkalaiset tytöt. Alakoulun BB osalta on syytä huomata,
että vastaajia on alle 10.
26
100 %
Naisia ITC-alalle!
Lukioikäisten tyttöjen eri sovellusten käyttö on hyvin samankaltaista lukiossa A ja B. Suosituimpia ovat Wikipedian ja
Googlen jälkeen YouTube, Facebook ja Messenger. Myös Wilma
on laajalti käytössä.
Kuten kuviosta 4 ilmenee, alakoululaisten tyttöjen spontaanit
vastaukset eivät merkittävästi eroa toisistaan eri alakoulujen
välillä. Tietokoneet tai tietotekniikka tulee mieleen osapuilleen
puolelle vastanneista tytöistä, ja suunnilleen yhtä monelle ei
tule mieleen yhtään mitään.
Kiinnostavana voidaan pitää sitä, että alakoulussa A 4-luokkalaiset tytöt ilmoittivat 6-luokkalaisia useammin mieleensä tulevan tietokoneet tai -tekniikan, kun taas alakoulussa B tilanne
oli päinvastainen. Alakoulussa BB 2-luokkalaisille ei tullut mieleen mitään, kun taas 6-luokkalaisista miltei kaikki mainitsivat
tietokoneet.
Luokkaan ”joku muu” luokitellut vastaukset vaihtelevat melko paljon, mutta osittain voitiin huomata tyttöjen myös vertailleen toistensa vastauksia. Esimerkkejä luokkaan ”joku muu”
luokitelluista vastauksista:
• IT:stä jonkun yhtiön ekat alkukirjaimet tai jonkun ihmisen
ekat kirjaimet ja ICT:stä jäätelöyhtiö (Tyttö, 10-11 v)
• Joku merkki esim. tietokonemerkki... tai auton kirjain
rekisteri (Tyttö, 10-11 v)
• Terveysasema (Tyttö, 10-11 v)
• Tyttöjen elokuvia valmistava yritys tai firma
(Tyttö, 10-11 v)
60 %
50 %
40 %
30 %
20 %
10 %
0%
Tietokoneet, tietotekniikka
Joku muu
Tietoliikenne, internet Lukio A
Ei mitään
Lukio B
Kuvio 6. Mitä tulee mieleesi lyhenteistä IT tai ICT?.
Luokitellut vastaukset, lukiot.
Kuviosta 6 voidaan havaita, että lukioikäisten tyttöjen spontaanit vastaukset eivät juuri eroa toisistaan lukion A ja B välillä.
Tietokoneet tai tietotekniikka tulee mieleen yli 70 prosentille
vastanneista tytöistä. Joku muu -ryhmään luokiteltujen vastausten suurehkoa määrää selittää osaltaan se, että yksi vastaus
saatettiin koodata useampaan luokkaan.
Esimerkkejä luokkiin”tietokoneet, tietotekniikka” sekä ”joku
muu” luokitelluista vastauksista:
• Tietokoneala, mekaaninen (Tyttö, 16-17 v)
• Tietokoneet, teknologia, matkapuhelimet, viestintä, tietotekniikka (Tyttö, 18-19 v)
• Tietokoneet, valokuvien muokkaaminen, turhautuneisuus,
Osaprojekti A: Tytöt ja ICT
27
kipeät silmät, huono selän asento, ammattikoulu (Tyttö,
16-17 v.)
• Tietokoneet ja niillä työtä tekeminen. Alan henkilöt ovat
taitavia tietokoneen käyttäjiä. (Tyttö, 16-17 v)
Tyttöjä pyydettiin arvioimaan mielikuvaansa ICT-alasta ilmoittamalla, ovatko he samaa mieltä vai eri mieltä tiettyjen väittämien kanssa asteikolla 1 – 4 (1=täysin samaa mieltä, 2=osittain
samaa mieltä, 3=osittain eri mieltä, 4=täysin eri mieltä, eos=en
osaa sanoa). Tulokset kysymykseen ”Tiedän, mitä ICT-alan yritykset tekevät” näkyvät kouluasteittain kuvioissa 7-9. Kuvioissa
arvosanan 1 ja 2 antaneet on yhdistetty luokaksi ”samaa mieltä”
ja arvosanan 3 ja 4 antaneet luokaksi ”eri mieltä”.
Kuten kuviosta 8 ilmenee, yläkoululaisten tyttöjen mielipiteet
jakautuvat selvästi. Yläkoulussa AA jopa puolet tytöistä arvioi tietävänsä, mitä ICT-alan yritykset tekevät. Hieman yli 40 prosenttia
taas arvioi, ettei tiedä. Huolestuttavana voidaan pitää sitä, että
yläkoulussa A ja B noin 60 prosenttia tytöistä ei mielestään tiedä,
mitä ICT-alan yritykset tekevät, vaikka samaa mieltä väittämän
kanssa olevia löytyy enemmän yläkoulusta A kuin yläkoulusta B.
Koska yläkouluista A ja AA löytyy enemmän väittämän kanssa samaa mieltä olevia vastaajia kuin yläkoulusta B, voidaan
tuloksen katsoa jossain määrin tukevan oletusta, että tieto- ja
viestintätekniikan intensiivinen käyttö opetuksessa lisää tyttöjen
tietoutta siitä, mikä ICT-ala on.
100 %
100 %
90 %
90 %
80 %
80 %
70 %
70 %
60 %
60 %
50 %
50 %
40 %
40 %
30 %
30 %
20 %
20 %
10 %
10 %
0%
0%
Samaa mieltä
Alakoulu A
Eri mieltä
Alakoulu B
Samaa mieltä
Ei osaa sanoa
Alakoulu BB
Kuvio 7. Tiedän, mitä ICT-alan yritykset tekevät, alakoulut
Lukio A
Eri mieltä
Ei osaa sanoa
Lukio B
90 %
80 %
70 %
60 %
50 %
40 %
30 %
20 %
10 %
0%
Samaa mieltä
Yläkoulu A
Eri mieltä
Yläkoulu AA
Ei osaa sanoa
Yläkoulu B
Kuvio 8. Tiedän, mitä ICT-alan yritykset tekevät, yläkoulut.
28
Lukioikäisten tyttöjen vastaukset näkyvät kuviossa 9. Tulosten
perusteella tilanne on huolestuttava: molemmissa kouluissa yli
50 prosenttia tytöistä ei mielestään tiedä, mitä ICT-alan yritykset
tekevät. Lukiossa A peräti yli 70 prosenttia tutkimukseen osallistuneista tytöistä on eri mieltä väittämän kanssa. Koska lukio
A edustaa koulua, jossa tieto- ja viestintätekniikan käyttöön
on erityisesti panostettu, on tulos ristiriitainen yläkoululaisia
koskevan vastaavan tuloksen kanssa.
5.2.2
100 %
Naisia ITC-alalle!
Kouluaste
Tuntevatko opettajat ICT-alaa?
Alakoulu
Ei varmaan ole tunnetumpi kuin mikään muukaan ala, yleisesti ottaen varmaan aika huonosti.
Sen verran kuin kadunmies tuntee
Alakoulu
Eivät tunne, en usko, eihän siitä keskustella millään lailla. Yläkoulun puolella ehkä käyvät jollain
yritysvierailuilla.
Alakoulu
Systemaattisesti varmaan ei hirveästi, ellei henkilökohtaisia kontakteja ole sinne suuntaan.
Enemmän välineellinen merkitys opettajille.
Alakoulu
Kyllä varmaan siinä mielessä tuntevat, että millaisia työpaikkoja ovat, aika hyvin varmaan.
Aika isokin vaihtelu siinä, miten paljon opettajia tietotekniikka kiinnostaa, mutta työteknisessä
mielessä eli mitä aloja on niin aika hyvin tiedetään.
Alakoulu
Luulen, että ollaan enemmänkin humanisteja. Voi olla, että jos vaikka puoliso on alalla, niin tuntee.
Me ollaan humanisteja, joten ehkä koetaan kovana tai kylmänä asiana.
Alakoulu
En pysty sanomaan toisten puolesta, oma käsitykseni hyvin hatara. Toiset hyvinkin innostuneita ja
ovat oppineet käyttämään ohjelmia.
Yläkoulu
Vaihtelevasti, riippuen omista henkilökohtaisista kontakteista, kokemuksista ja koulutustaustasta.
Yläkoulu
Kyllä se on vähemmän kuin kohtalaista. Asetelma on, että koulu elää neljän seinän sisällä omaa
elämäänsä ja yhteydet ympäröivään yhteiskuntaan ovat heiveröisiä, voisi olla enemmän yhteyksiä.
Ei ole yhteistyötä ICT-alan kanssa kuten ei muidenkaan yritysten kanssa.
Yläkoulu
Itse en tunne, omassa tiimissä ehkä enemmistö ei tunne niin hyvin. Suurin osa ei ole niin kiinnostunut,
osa on sellaisia jotka ovat hyvinkin sisällä siinä maailmassa. Käyttävät viimeisintä tietotekniikkaa ym.
Yläkoulu
Huonosti. Mediakasvatuksen, äidinkielen, oppilaanohjauksen opettajat varmaan tuntevat muita paremmin.
Yläkoulu
Hyvä kysymys. Ei ole tullut juuri puheeksi, ehkä eivät tiedäkään mitä yrityksissä tehdään.
Riippuu tietysti opettajasta, matemaattisten aineiden tai yhteiskuntaopin opettajat ehkä paremmin
perillä. Moni varmaan ajattelee ettei edes tarvitse tietää.
Yläkoulu
Meillä on jonkin verran matikan opettajissa sellaisia, jotka ovat olleet koulun ulkopuolisissa töissä,
sitä kautta ehkä tulee jotain. Kaikilla on omat verkostonsa. Meillä aika nuoria opettajia eli sinänsä
kohtuullisen tuoretta tietoa.
Yläkoulu
Ei hirveän moni, paitsi ne joiden puoliso on siellä tms.
Yläkoulu
Jos ajatellaan kansalaisia yleensä, keskivertokansalaiseen nähden paremmin koska ovat akateemisia
mutta akateemiseen verrattuna huonommin, koska opettajia. Perhe-elämän kautta tulee jos puoliso
liike-elämän puolella.
Yläkoulu
En usko että kovinkaan paljon. Jos kysyisi mikä on mielikuva ICT-alasta, tulisi varmaan vastaukseksi
että näitä työpaikkoja häipyy Intiaan, ulkoistetaan jne.
Yläkoulu
Ei varmaan kauhean hyvin. En ainakaan itse tiedä kovin hyvin. Emme ole itse kokeneet sitä
tehtäväksemme luokanohjaajina.
Lukio
Tunteekohan kukaan koko ICT-alaa? Aika huonosti yleisesti tunnetaan.
Lukio
En osaa sanoa muiden käsityksiä ICT-alasta. Itse seuraan lehdistöä ja tuttavia on alalla, meillä yksi
todellinen pioneeri, mutten osaa muista sanoa kuin että monenlaista löytyy.
Lukio
Sanoisin että opettajakunta jakautuu kahtia: ne jotka tietävät, tietävät aika hyvin. Toisaalta on niitä
jotka eivät halua käyttää tietotekniikkaa, on ollut pakotettava joitakin käyttämään esim. oppilashallinto-ohjelmaa. Vanhemmat opettajat suhtautuvat negatiivisemmin, nuoremmat tottuneempia.
Lukio
Aika huonosti ollaan perillä mistään aloista, ollaan huolissaan tästä. Työelämä on mennyt niin kovaa
vauhtia että me kuljetaan perässä, koulu on ikäänkuin turvasäilö.
Lukio
Vaihtelevasti, ei erityisen hyvin. Matemaattisten aineiden opettajat tietävät ehkä paremmin kuin muut.
Lukio
En ole ihan varma, kuuluisiko ICT-alan tietous kaikille opettajille, voitaisiin tietysti ajatella
jonkinlaisena yleistietona.
Lukio
Suhtautuminen alaan vaihtelee suuresti. Osa opettajista todella innostuneita, vertailee toimintoja, hankkii
kontakteja. Suuri osa opettajista kokee alan kovin vieraaksi, tietämys rajattua ja kiinnostus myös rajallista.
Kuvio 9. Tiedän, mitä ICT-alan yritykset tekevät, lukiot.
(luokat 4 ja 6).
Varsin moni alakoululaisista tytöistä vastaa, ettei osaa sanoa,
onko samaa mieltä vai eri mieltä väittämän kanssa. Alakoulussa
A kaikki 4-luokkalaiset tytöt vastasivat ”ei osaa sanoa”, kun
taas alakoulussa B myös nuorempien tyttöjen joukosta löytyi
arvosanan 1 tai 2 antaneita eli väittämän kanssa samaa mieltä
olevia. Alakoulussa BB kysymys osoitettiin 6-luokkalaisille tytöille
(ei 2-luokkalaisille) eli vastaajia on tässä ryhmässä vain 6.
Taulukko 2. Opettajien kommentteja kysymykseen ”Miten hyvin opettajat koulussanne tuntevat ICT-alaa?”
Opettajien käsitykset
Opettajien teemahaastatteluissa ei kysytty erikseen, mitä tulee
mieleen lyhenteistä IT tai ICT. Osa opettajista pyysi tutkijaa määrittelemään ICT-alan joko haastattelun alussa tai kohdassa, jossa
pyydettiin arvioimaan tyttöjen alan tuntemista. Tämä saattaa
heijastaa epävarmuutta omasta käsityksestä tai ainakin halua
vahvistaa omaa käsitystä alan määrittelystä.
Opettajien käsityksiä tyttöjen mielikuvista ja kiinnostuksesta
alaa kohtaan käsitellään kappaleessa 5.2. Tässä tarkastellaan
opettajien arvioita siitä, miten hyvin oman koulun opettajat tuntevat ICT-alaa. Opettajien kommentteja on koottu taulukkoon 2.
Suurin osa opettajista arvioi oman koulunsa opettajien tuntevan ICT-alaa varsin heikosti. Vastauksia tarkasteltaessa on
syytä huomata, että osa opettajista ei varsinaisesti vastannut
kysymykseen opettajien ICT-alan tuntemisesta vaan keskittyi
arvioimaan opettajien tieto- ja viestintätekniikan osaamista tai
hyödyntämistä.
Osaprojekti A: Tytöt ja ICT
29
5.2.3
ICT-alan yritysten tunnettuus
Mielikuva ICT-alasta: Alakoulu A
Apple
Tyttöjä pyydettiin myös arvioimaan, tuntevatko he tiettyjä ICTalan yrityksiä. Yrityslistaan pyrittiin valitsemaan niin laite- ja
ohjelmistovalmistajia, teleoperaattoreita kuin palveluyrityksiäkin.
Käytetty asteikko oli kolmiportainen: 1=tiedän yrityksen,
2=olen joskus kuullut yrityksestä, 3=en tiedä enkä ole kuullut.
Kyselylomakkeen kautta saadut tulokset näkyvät kuvioissa 1012. Saatuja tuloksia vahvistettiin myös ryhmähaastatteluissa.
Kyselyn ja haastatteluiden avulla voitiin todeta, että tytöt tunnistavat monia alan yrityksiä, vaikkeivat välttämättä tiedäkään
mitä nämä tekevät.
Elisa
3.8 Tulevaisuudessa voisin ajatella olevani töissä ICT-alalla
F-Secure
3.1 Tiedän, mitä ICT-alan yritykset tekevät
Fujitsu
3.6 ICT-ala kiinnostaa vain nörttejä
HP (HewlettPackard)
3.4 Kaikkien ICT-alalla töissä olevien täytyy osata koodata ohjelmistoja
IBM
3.2 ICT-alalla on tärkeää olla kiinnostunut tekniikasta ja sen kehityksestä
Samaa mieltä
3.7 ICT-alan töissä voi oppia jatkuvasti uusia asioita
Nokia
3.5 ICT -alalla tehdään paljon töitä toisten ihmisten kanssa
3.3 ICT-ala sopii yhtä hyvin naisille kuin miehille
Tieto
Elisa
0%
F-Secure
20 %
Lukio B
40 %
60 %
80 %
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %
100 %
Lukio A
Kuvio 13. Mielikuva ICT-alasta, alakoulu A.
Fujitsu
HP (HewlettPackard)
Eri mieltä
Microsoft
Teliasonera
Apple
Ei osaa sanoa
Kuvio 12. Prosenttiosuudet ”tiedän yrityksen” vastauksista, lukiot.
Mielikuva ICT-alasta: Alakoulu B
IBM
Microsoft
5.3 Mielikuvat ICT-alasta ja
ICT-alan työtehtävistä
Nokia
Teliasonera
3.8 Tulevaisuudessa voisin ajatella olevani töissä ICT-alalla
3.1 Tiedän, mitä ICT-alan yritykset tekevät
3.6 ICT-ala kiinnostaa vain nörttejä
Tieto
0%
20 %
40 %
Alakoulu BB
60 %
Alakoulu B
80 %
100 %
Alakoulu A
Tässä kappaleessa tarkastellaan tyttöjen mielikuvia ICT-alasta
sekä ICT-alan työtehtävistä kouluasteittain. Lisäksi kuvataan
opettajien näkemyksiä siitä, tuntevatko tytöt omassa koulussa
ICT-alaa.
Kuvio 10. Prosenttiosuudet ”tiedän yrityksen” vastauksista, alakoulut.
5.3.1
Alakoulut
Tyttöjä pyydettiin arvioimaan mielikuvaansa ICT-alasta ilmoittamalla, ovatko he samaa mieltä vai eri mieltä tiettyjen väittämien
kanssa asteikolla 1 – 4 (1=täysin samaa mieltä, 2=osittain samaa mieltä, 3=osittain eri mieltä, 4=täysin eri mieltä, eos=en
osaa sanoa). Kuvioissa arvosanan 1 ja 2 antaneet on yhdistetty
luokaksi ”samaa mieltä” ja arvosanan 3 ja 4 antaneet luokaksi
”eri mieltä”. Huom: alakoulun BB tuloksia ei vastaajamäärän
vähäisyyden vuoksi (N=6) esitetä tässä erikseen.
Apple
Elisa
F-Secure
Fujitsu
HP (HewlettPackard)
IBM
Microsoft
Nokia
Ei osaa sanoa
3.4 Kaikkien ICT-alalla töissä olevien täytyy osata koodata ohjelmistoja
Eri mieltä
3.2 ICT-alalla on tärkeää olla kiinnostunut tekniikasta ja sen kehityksestä
Samaa mieltä
3.7 ICT-alan töissä voi oppia jatkuvasti uusia asioita
3.5 ICT -alalla tehdään paljon töitä toisten ihmisten kanssa
3.3 ICT-ala sopii yhtä hyvin naisille kuin miehille
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %
Kuvio 14. Mielikuva ICT-alasta, alakoulu B.
Tyttöjen vastausten perusteella luotiin kouluttain edelleen
mielikuvaprofiilit siten, että kuviossa otettiin huomioon vain
”samaa mieltä” vastanneet. Alakoulujen A ja B osalta nämä
profiilit näkyvät kuviossa 15. Kysymysten nimet on lyhennetty
selvyyden lisäämiseksi.
Teliasonera
Tieto
0%
20 %
Yläkoulu B
40 %
60 %
Yläkoulu AA
80 %
100 %
Yläkoulu A
Kuvio 11. Prosenttiosuudet ”tiedän yrityksen” vastauksista, yläkoulut.
30
Naisia ITC-alalle!
Osaprojekti A: Tytöt ja ICT
31
Alakoulu A
Sopii naisille yhtä hyvin kuin miehille
Paljon yhteistyötä toisten kanssa
Voi oppia jatkuvasti uutta
100 %
90 %
80 %
70 %
60 %
50 %
40 %
30 %
20 %
10 %
0%
Alakoulu B
5.3.2
Yläkoulut
Mielikuva ICT-alasta: Yläkoulu A
3.8 Tulevaisuudessa voisin ajatella olevani töissä ICT-alalla
Voisin olla töissä ICT-alalla
3.1 Tiedän, mitä ICT-alan yritykset tekevät
3.6 ICT-ala kiinnostaa vain nörttejä
Ei osaa sanoa
3.4 Kaikkien ICT-alalla töissä olevien täytyy osata koodata ohjelmistoja
Eri mieltä
3.2 ICT-alalla on tärkeää olla kiinnostunut tekniikasta ja sen kehityksestä
Tiedän mitä yritykset tekevät
Samaa mieltä
3.7 ICT-alan töissä voi oppia jatkuvasti uusia asioita
3.5 ICT -alalla tehdään paljon töitä toisten ihmisten kanssa
3.3 ICT-ala sopii yhtä hyvin naisille kuin miehille
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %
Kiinnostus tekniikkaan tärkeää
Kiinnostaa vain nörttejä
Kuvio 16. Mielikuva ICT-alasta, yläkoulu A.
ICT-alan töissä voi oppia
jatkuvasti uusia asioita
Täytyy osata koodata
Kuvio15. Mielikuvaprofiili ICT-alasta, alakoulut A ja B.
Kuvion perusteella voidaan todeta, että tutkimukseen osallistuneiden tyttöjen mielikuva ICT-alasta on alakouluissa A ja B
on varsin samankaltainen. Tyttöjen mielestä ICT-ala sopii naisille
yhtä hyvin kuin miehille, alalla voi oppia jatkuvasti uutta eikä
ala suinkaan kiinnosta vain nörttejä. Noin 60 prosenttia tytöistä
uskoo, että alalla tehdään paljon yhteistyötä toisten ihmisten
kanssa.
Toisaalta alalla on tärkeää olla kiinnostunut tekniikan kehityksestä, mikä ei välttämättä ole tyttöjen mielestä positiivista.
Lisäksi noin puolet tytöistä olettaa, että kaikkien ICT-alalla työskentelevien täytyy osata koodata ohjelmistoja. Edelleen vain
vajaa kolmannes mielestään tietää, mitä ICT-alan yritykset tekevät. Tulevaisuudessa itsensä voisi nähdä ICT-alalla työssä alle
viidennes tytöistä (12 % alakoulussa A ja 24 % alakoulussa B).
Molemmissa alakouluissa opettajat arvioivat, etteivät tytöt
tunne alaa kovin hyvin, mutta toteavat myös, ettei asia juuri
tule esille.
Opettajien kommentteja siitä, tuntevatko tytöt ICT-alaa,
alakoulut.
• Ei tule juuri esille, mutta luulen että ei. (Nainen, 43 v.)
• En osaa varmasti sanoa, luulo on tytöt saattavat tuntea
heikommin, ehkä enemmän mielletään poikien alaksi.
(Mies, 55 v.)
32
Naisia ITC-alalle!
• Luulen, että tavallaan [tytöt tuntevat ICT-alaa] vain henkilökohtaisten kontaktien kautta, jokaisella joku sukulainen
IT-alalla, jos ei perheenjäsen niin joku tuttu ehkä. Viime
vuonna ryhmässä oli joitakin poikia jotka uskoivat että IT
on heidän juttunsa, mutta tytöistä ei kukaan kertonut tällaista. (Nainen, 45 v.)
• Tässähän aika paljon luodaan näitä ajatuksia ja odotuksia,
haluaako eläimistä kiinnostunut vaikka ruveta eläinlääkäriksi. En itse osaa edes sanoa, mitä voisi olla tämän päivän
ICT-ala tai mitä se työ voisi olla. Tytöt ehkä tietävät mitä
tehdään pankissa tai kaupassa tai koulussa, ICT-alan töitä
ei varmaan osata kuvitella. (Mies, 48 v.)
Toinen yläkoulussa A haastatelluista tyttöryhmistä edustaa
luokkaa, joka on erään ohjelmistoyrityksen kummiluokka. Näistä
tytöistä useampi kuin saman koulun toisessa ryhmässä mielestään
tietää, mitä ICT-alan yritykset tekevät, mutta muutoin vastaukset
eivät erityisemmin eroa toisistaan. Ryhmähaastattelun mukaan
vierailu kummiyrityksessä auttoi ymmärtämään, mitä yrityksessä
tehdään, mutta vain muutama tytöistä silti pitää ICT-alaa mahdollisena tulevaisuudessa.
Mielikuva ICT-alasta: Yläkoulu AA
3.8 Tulevaisuudessa voisin ajatella olevani töissä ICT-alalla
3.1 Tiedän, mitä ICT-alan yritykset tekevät
3.6 ICT-ala kiinnostaa vain nörttejä
Ei osaa sanoa
3.4 Kaikkien ICT-alalla töissä olevien täytyy osata koodata ohjelmistoja
Eri mieltä
3.2 ICT-alalla on tärkeää olla kiinnostunut tekniikasta ja sen kehityksestä
Samaa mieltä
3.7 ICT-alan töissä voi oppia jatkuvasti uusia asioita
3.5 ICT -alalla tehdään paljon töitä toisten ihmisten kanssa
Noin 60 prosenttia
tytöistä uskoo, että
alalla tehdään paljon
yhteistyötä toisten
ihmisten kanssa.
3.3 ICT-ala sopii yhtä hyvin naisille kuin miehille
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %
Kuvio 17. Mielikuva ICT-alasta, yläkoulu AA.
Osaprojekti A: Tytöt ja ICT
33
Mielikuva ICT-alasta: Yläkoulu B
3.8 Tulevaisuudessa voisin ajatella olevani töissä ICT-alalla
3.1 Tiedän, mitä ICT-alan yritykset tekevät
3.6 ICT-ala kiinnostaa vain nörttejä
Ei osaa sanoa
3.4 Kaikkien ICT-alalla töissä olevien täytyy osata koodata ohjelmistoja
Eri mieltä
3.2 ICT-alalla on tärkeää olla kiinnostunut tekniikasta ja sen kehityksestä
Samaa mieltä
3.7 ICT-alan töissä voi oppia jatkuvasti uusia asioita
3.5 ICT -alalla tehdään paljon töitä toisten ihmisten kanssa
3.3 ICT-ala sopii yhtä hyvin naisille kuin miehille
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %
Kuvio 18. Mielikuva ICT-alasta, yläkoulu B.
Tyttöjen vastausten perusteella luotiin kouluttain edelleen
mielikuvaprofiilit siten, että kuviossa otettiin huomioon vain
”samaa mieltä” vastanneet. Yläkoulujen osalta nämä profiilit
näkyvät kuviossa 19. Kysymysten nimet on lyhennetty selvyyden
lisäämiseksi.
Sopii naisille yhtä hyvin kuin miehille
Paljon yhteistyötä toisten kanssa
Voi oppia jatkuvasti uutta
100 %
90 %
80 %
70 %
60 %
50 %
40 %
30 %
20 %
10 %
0%
Kiinnostus tekniikkaan tärkeää
Voisin olla töissä ICT-alalla
Yläkoulu A
Yläkoulu AA
Yläkoulu B
Tiedän mitä yritykset tekevät
Kiinnostaa vain nörttejä
Täytyy osata koodata
Kuvio 19. Mielikuvaprofiili ICT-alasta, yläkoulut.
Yläkoulujen tytöt ovat vahvasti yhtä mieltä siitä, että ICTala sopii naisille yhtä hyvin kuin miehille, kiinnostus tekniikkaa
kohtaan on tärkeää alalla ja että alalla voi oppia jatkuvasti uutta.
Muiden väittämien osalta yläkoulujen tulokset eroavat toisistaan. Yläkoulussa AA tytöt ovat muita varmempia siitä, mitä ICT-
34
Naisia ITC-alalle!
alan yritykset tekevät, kuten jo aikaisemmin todettiin. Toisaalta
yläkoulussa AA joka kolmas tyttö uskoo ICT-alan kiinnostavan
vain nörttejä, vaikka selvästi pienempi osuus kuin muissa kouluissa pitää koodaamista välttämättömänä taitona. Yläkoulussa B vastanneet tytöt ovat puolestaan muita varmempia siitä,
että kaikkien ICT-alalla työskentelevien täytyy osata koodata
ohjelmistoja. Yläkoulussa A uskotaan muita kouluja vähemmän
siihen, että ICT-alalla tehdään paljon yhteistyötä toisten kanssa.
Ehkä hieman yllättäen yläkoulun B tytöt pitävät muita hieman
useammin ICT-alaa mahdollisena itselleen.
Tulosten perusteella panostukset tieto- ja viestintätekniikan
käyttöön opetuksessa voivat lisätä tietämystä alan yritysten
toiminnasta, mutta eivät juurikaan lisää tyttöjen kiinnostusta
alaa kohtaan.
Yläkoulujen opettajista neljä toteaa, ettei tyttöjen ICT-alan
tuntemus tule heidän tunneillaan esille, joten eivät osaa sitä
arvioida. Muut ovat yhtä mieltä siitä, että alan tuntemus on
heikkoa. Yksi opettaja tosin on sitä mieltä, ettei tämä ole ongelma, koska nuorten ei vielä tarvitsekaan tietää, mihin ovat
menossa. Yläkoulujen opettajien kommentteja:
• Ei ole noussut ICT-ala esiin, tyttöjä kiinnostavat yleissivistävät opinnot kuten lukio-opinnot ja sitten terveydenhuolto,
kauneudenhoito eli aika perinteiset alat. Eivät edes kohtalaisesti tunne ICT-alaa, aika heikkoa. Johtuu siitä, ettei
välttämättä ole kiinnostusta, joten ei ole motivaatiota
hankkia tietoa, pitäisi varmaan keksiä jotain motivointikeinoja. (Mies, 51 v.)
• Huonosti tuntevat tytöt ICT-alaa. Mielikuva on, että ohjelmoivia nörttejä tai sitten näitä salkkumiehiä. Yritysvierailun avulla ollaan ehkä saatu murrettua näitä käsityksiä,
että ihan tavallisen oloisia ihmisiä on siellä töissä ja naisia
myös. (Mies, 38 v.)
• Peruskoululaisten ammattien tuntemus on aika vähäistä,
monet 9-luokkalaiset tietävät aika vähän. Työharjoittelujakso (TET) auttaa tässä kyllä. Aika vahvasti on perinteisiä
mielikuvia: lääkäri, juristi, media-ala monella tavalla,
pojilla ehkä enemmän insinöörikin. Hyvin harvalla tytöllä
on ollut insinööriajatusta, täytyy myöntää. (Nainen, 38 v.)
• Nuoret yleensä eivät tunne ICT-alaan, ja jos tytöillä vähemmän kiinnostusta niin vielä varmaan vähemmän ymmärtävät. En olisi kovin huolissani tästä, ei tarvitse vielä
ammatinvalintatuskaa tässä vaiheessa, kunhan hoitaa
koulunsa. Lukiolaisenkaan
työelämätietous ei ole kovin
vahvaa. Osa tietää että kauppis tai tkk tai lääkäri, maailma
aukeaa vasta korkeakouluvaiheessa. (Mies, 47 v.)
• Käsitys on, että tytöt eivät
tunne ICT-alaa, ainakaan tarpeeksi hyvin. Yhtä heikosti
tuntevat tytöt ja pojat.
(Mies, 62 v.)
Tietokoneen
parissa
työskentely
Puhelimiin/
viestintään
liittyvät
Tietokoneiden
korjaaminen
ja asentaminen
Ohjelmointi,
ohjelmien
tekeminen
Muu
En osaa
sanoa
0%
Yläkoulu B
20 %
40 %
60 %
Yläkoulu AA
80 %
100 %
Yläkoulu A
Yläkoululaisia ja lukiolaisia pyydettiin kuvaamaan, millaisia
työtehtäviä he arvioivat ICT-alalla olevan. Avoimet vastaukset
luokiteltiin vertailun helpottamiseksi. Tulokset yläkoulujen osalta
näkyvät kuviossa 20.
Kuvio 20. Tyttöjen oletukset ICT-alan työtehtävistä, yläkoulut (luokitellut vastaukset).
Esimerkkejä tyttöjen vastauksista, jotka luokiteltu luokkaan
”muu”:
• Koodaajia, suunnittelijoita jotka tekevät ulkoasuja...
(Tyttö, 14-15 v)
• No kaikkii sellasii tietokoneihin ja tekniikkaan liittyvää.
(Tyttö, 14-15 v)
• Toteuttaa asiakkaiden toivomuksia (Tyttö, 14-15 v)
• Varmaan suunnittelua ja asiakaspalvelua aika paljon.
(Tyttö, 14-15 v)
Yläkoulujen tytöt ovat
vahvasti yhtä mieltä siitä,
että ICT-ala sopii naisille
yhtä hyvin kuin miehille.
Osaprojekti A: Tytöt ja ICT
35
5.3.3
Lukiot
Sopii naisille yhtä hyvin kuin miehille
Mielikuva ICT-alasta: Lukio A
Paljon yhteistyötä toisten kanssa
3.8 Tulevaisuudessa voisin ajatella olevani töissä ICT-alalla
3.1 Tiedän, mitä ICT-alan yritykset tekevät
3.6 ICT-ala kiinnostaa vain nörttejä
Ei osaa sanoa
3.4 Kaikkien ICT-alalla töissä olevien täytyy osata koodata ohjelmistoja
Eri mieltä
3.2 ICT-alalla on tärkeää olla kiinnostunut tekniikasta ja sen kehityksestä
Voi oppia jatkuvasti uutta
100 %
90 %
80 %
70 %
60 %
50 %
40 %
30 %
20 %
10 %
0%
Voisin olla töissä ICT-alalla
Lukio A
Lukio B
Tiedän mitä yritykset tekevät
Samaa mieltä
3.7 ICT-alan töissä voi oppia jatkuvasti uusia asioita
3.5 ICT -alalla tehdään paljon töitä toisten ihmisten kanssa
3.3 ICT-ala sopii yhtä hyvin naisille kuin miehille
Kiinnostus tekniikkaan tärkeää
Kiinnostaa vain nörttejä
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %
Kuvio 21. Mielikuva ICT-alasta, lukio A.
Täytyy osata koodata
Mielikuva ICT-alasta: Lukio B
Kuvio 23. Mielikuvaprofiili ICT-alasta, lukiot A ja B.
3.8 Tulevaisuudessa voisin ajatella olevani töissä ICT-alalla
3.1 Tiedän, mitä ICT-alan yritykset tekevät
3.6 ICT-ala kiinnostaa vain nörttejä
Ei osaa sanoa
3.4 Kaikkien ICT-alalla töissä olevien täytyy osata koodata ohjelmistoja
Eri mieltä
3.2 ICT-alalla on tärkeää olla kiinnostunut tekniikasta ja sen kehityksestä
Samaa mieltä
3.7 ICT-alan töissä voi oppia jatkuvasti uusia asioita
3.5 ICT -alalla tehdään paljon töitä toisten ihmisten kanssa
3.3 ICT-ala sopii yhtä hyvin naisille kuin miehille
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %
Kuvio 22. Mielikuva ICT-alasta, lukio B.
Tyttöjen vastausten perusteella luotiin kouluttain edelleen
mielikuvaprofiilit siten, että kuviossa otettiin huomioon vain
”samaa mieltä” vastanneet. Lukion A ja B osalta nämä profiilit
näkyvät kuviossa 23. Kysymysten nimet on lyhennetty selvyyden
lisäämiseksi.
”Tyttöjen käsitys on,
että jossain pimeässä
kopissa istutaan, tyhjät kokispullot ympärillä
ja viikon ruokalista rinnuksilla.”
36
Naisia ITC-alalle!
Mielikuvaprofiilin perusteella tyttöjen mielikuvat lukioissa A
ja B ovat yleisesti ottaen varsin lähellä toisiaan. Myös lukioikäisten tyttöjen mielestä ICT-ala sopii naisille yhtä hyvin kuin
miehille, alalla voi oppia jatkuvasti uutta ja alalla on tärkeää
olla kiinnostunut tekniikan kehityksestä. Suurin osa tytöistä on
eri mieltä siitä, että ala kiinnostaisi vain nörttejä. Osapuilleen
puolet uskoo, että alalla tehdään paljon yhteistyötä toisten ihmisten kanssa. Selvästi pienempi osuus lukiolaisista kuin ala- tai
yläkoululaisista uskoo kaikkien alalla työskentelevien tarvitsevan
koodaustaitoja.
Kiinnostavaa on, että vaikka hieman useampi tyttö lukiossa
B kuin lukiossa A arvioi tietävänsä, mitä ICT-alan yritykset tekevät, ei tämä näytä vaikuttavan kiinnostukseen työskennellä
ICT-alalla tulevaisuudessa. Kun joka viides tyttö lukiossa A pitää
mahdollisena ICT-alalla työskentelyä, yksikään lukion B tyttö ei
ollut tätä mieltä. Toisaalta huomattavan suuri osuus lukion B
tytöistä (yli 60 %) ei osannut vastata tähän kysymykseen, kun
taas merkittävä osuus lukion A tytöistä oli eri mieltä väittämän
kanssa. Toisin kuin yläasteikäisten tyttöjen joukossa, tieto- ja
viestintätekniikan laaja hyödyntäminen opetuskäytössä saattaa olla lievästi lisännyt ICT-alan hahmottamista mahdollisena
omana alana.
Ryhmähaastattelussa toisen ryhmän tytöt lukiossa B huomauttavat, ettei heille ole kerrottu mitään ICT-alasta. Yksi tyttö
selittää, ettei ala kiinnosta, koska hän ei ole hyvä tietokoneitten
kanssa eli ei tiedä paljon tietokoneisiin liittyvistä asioista. Muutoin tytöt molemmissa ryhmissä huomauttavat, etteivät osaa
sanoa kiinnostaako, kun eivät ymmärrä, mitä alan yrityksissä
oikeasti tehdään. Yksi tyttö toteaa, ettei ala ainakaan tunnu
ihmisläheiseltä, mikä taas itselle olisi tärkeää.
Lukiossa A kaksi opettajaa toteaa, ettei heidän tunneillaan
tule esille, tuntevatko tytöt ICT-alaa. Kolmas opettaja kuvaa
tilannetta seuraavasti:
• Erittäin huonosti [tytöt tuntevat ICT-alaa], ala koetaan pelottavana, elämälle vieras nörttiala. Eivät koe omakseen,
pojat taas suhtautuvat ihan mahdollisena. Pojista moni
on menossa teknilliseen korkeakouluun, heitä kiinnostavat tekniikan alat muutenkin. Tyttöjen käsitys on, että
jossain pimeässä kopissa istutaan, tyhjät kokispullot ympärillä ja viikon ruokalista rinnuksilla. Eivät tajua, että kyse
on hirveästi inhimillistä vuorovaikutusta vaativasta työstä.
(Mies, 51 v.)
Lukiossa B kolme opettajaa toteaa, ettei asia tule esille heidän tunneillaan. Yhden opettajan mukaan tytöt tuntevat alaa
hyvin ja suhtautuvat ennakkoluulottomasti, kiinnostus ICT-alaa
kuten muitakin aloja kohtaan on kiinni persoonasta eikä sukupuolesta. Yksi opettaja taas arvioi, etteivät tytöt tunne ICT-alaa
kovin hyvin, ja kuvaa tilannetta seuraavasti:
• Väittäisin etteivät kovin hyvin [tytöt tunne ICT-alaa]. Ehkä
todennäköisemmin pitkän matikan, fysiikan ym. lukijat
tuntevat. Varsinkin teknis-luonnontieteellisesti orientoituneet pojat varmasti tuntevat paremmin, mutta eivät kovin
hyvin hekään. Työelämän monipuolistuminen hämmentää
kovasti, mitä tekee esimerkiksi Key Account Manager, ei
19-vuotias tätä ymmärrä. Vaikka oppilaat ovat diginatiiveja, perustaidot tieto- ja viestintätekniikan hyötykäytössä
saattavat silti olla yllättävän hataria, tämä on iso haaste.
(Nainen, 45 v.)
Lukiolaisia pyydettiin kuvaamaan, millaisia työtehtäviä he arvioivat ICT-alalla olevan. Avoimet vastaukset luokiteltiin vertailun
helpottamiseksi. Tulokset lukioiden osalta näkyvät kuviossa 24.
Tuloksia tarkastellessa kannattaa huomioida, että osa vastauksista luokiteltiin useampaan ryhmään, eli yhteenlaskettuna
prosenttiosuudet voivat ylittää 100 %.
Osaprojekti A: Tytöt ja ICT
37
Tietokoneen
parissa
työskentely
Puhelimiin/
viestintään
liittyvät
Tietokoneiden
korjaaminen
ja asentaminen
Ohjelmointi,
ohjelmien
tekeminen
Muu
100 %
100 %
90 %
90 %
80 %
80 %
70 %
70 %
60 %
60 %
50 %
50 %
40 %
40 %
30 %
30 %
20 %
20 %
10 %
10 %
0%
Alakoulu A
0%
20 %
Lukio B
40 %
60 %
80 %
Kuvio 24. Tyttöjen oletukset ICT-alan työtehtävistä, lukiot (luokitellut
vastaukset).
Esimerkkejä tyttöjen vastauksista, jotka luokiteltu luokkaan
”muu”:
• Ohjelmointia ja taitamattomampien auttamista tietokoneasioissa. (Tyttö, 16-17 v)
• Tieto- ja viestintätekniikan kehitystä, tarkemmin en osaa
sanoa. (Tyttö, 16-17 v)
• Tietokoneen parissa työskennellään paljon, suunnitellaan/
kehitellään tekniikan markkinointia. (Tyttö, 16-17 v)
• Tietokoneen ja ohjelmistojen korjausta, muokkausta,
suunnittelua, asentamista ja asiakaspalvelua. (Tyttö, 16-17
v)
• Työtä tehdään paljon tietokoneiden ja muun tekniikan
kanssa, seurataan maailman menoa... Ala on varmasti
melko laaja ja pääsee tekemään erilaisia työtehtäviä. (Tyttö, 16-17 v)
Eri mieltä
Ei osaa sanoa
Alakoulu B
Kuvio 25. Tulevaisuudessa voisin työskennellä ICT-alalla, alakoulut
(luokat 4 ja 6).
Alakoulujen kuviossa on mukana myös Alakoulu BB, joskin
on muistettava että vastaajamäärä tässä ryhmässä on muita
pienempi (vain 6 vastaajaa). Kiinnostavina alakouluikäiset tytöt
pitävät esimerkiksi eläimiin liittyviä ammatteja. ”Jotain luovaa”
haluaisi tehdä useampi: ”tietokoneet ei kiinnosta, mieluummin
luen tai piirrän”, toteaa yksi tyttö. Tytöt eivät kuitenkaan osaa
juurikaan arvioida, miksi ICT-ala ei tuntuisi kiinnostavalta.
5.5 Mukava
työ
Samaa mieltä
Eri mieltä
5.6 Riittävä palkka,
palkitseminen
Ei osaa sanoa
5.7 Työssä
eteneminen ja
kehittyminen
Lukio B
5.4 ICT-alan kiinnostavuus
ICT-alan kiinnostavuutta mitattiin tutkimuksessa mielikuvakysymysten joukossa erityisesti kysymyksellä ”Tulevaisuudessa
voisin työskennellä ICT-alalla”. Tuloksia tähän kysymykseen
tarkastellaan tässä vielä erikseen kouluasteittain kuvioissa 2527. Kuvioissa arvosanan 1 ja 2 antaneet on jälleen yhdistetty
luokaksi ”samaa mieltä” ja arvosanan 3 ja 4 antaneet luokaksi
”eri mieltä”.
Kuvio 27. Tulevaisuudessa voisin työskennellä ICT-alalla, lukiot.
5.8 Kansainvälisyys
ICT-alan kiinnostavuutta arvioitiin tutkimuksessa myös kysymällä yläkouluissa ja lukioissa opiskelevilta tytöiltä, kuinka
tärkeinä nämä yleensä pitävät tiettyjä Nuorisobarometri 2009
-tutkimuksessa esille nousseita asioita. Tytöiltä kysyttiin kyselylomakkeessa, kuinka tärkeinä he pitävät näitä asioita, kun miettivät tulevaa työpaikkaansa. Tulokset näkyvät kuvioissa 28 ja 29.
Näiden asioiden tärkeyttä voidaan siis verrata tyttöjen mielikuviin ICT-alasta ja täten arvioida, miten hyvin tyttöjen tärkeinä
pitävät asiat painottuvat ICT-alan työtehtävissä.
0
1
Lukio B
2
3
4
5
Lukio A
Kuvio 29. Kuinka tärkeitä nämä asiat, kun mietit tulevaa työpaikkaasi? Lukiot.
5.5 Ehdotukset toimenpiteiksi
100 %
5.1. ihmisten
kanssa
työsketeleminen
90 %
80 %
Ehdotuksia toimenpiteiksi kysyttiin opettajilta sekä muilta haastatelluilta asiantuntijoilta. Toimenpiteitä kysyttiin toisaalta siihen
liittyen, miten tytöt saataisiin kiinnostumaan ICT-alasta, että
siihen liittyen, miten opettajien tietämystä alasta voitaisiin lisätä.
5.2. Ilmapiiri ja
viihtyisä
työympäristö
70 %
60 %
50 %
5.3. Mielenkiintoinen ja
mielekäs työ
40 %
30 %
5.5.1 Tyttöjen ICT-alan tuntemuksen lisääminen
5.4 Monipuolisuus ja
vaihtelevuus
10 %
Naisia ITC-alalle!
5.4 Monipuolisuus ja
vaihtelevuus
Lukio A
20 %
38
5.3. Mielenkiintoinen ja
mielekäs työ
100 %
Lukio A
”mieluummin olisin
vaikka patologina.”
5.2. Ilmapiiri ja
viihtyisä
työympäristö
0%
Samaa mieltä
En osaa
sanoa
5.1. ihmisten
kanssa
työsketeleminen
5.5 Mukava
työ
0%
Samaa mieltä
Yläkoulu A
Eri mieltä
Yläkoulu AA
Ei osaa sanoa
Yläkoulu B
Kuvio 26. Tulevaisuudessa voisin työskennellä ICT-alalla, yläkoulut.
Yläkoululaisista eräs tyttö huomauttaa, että ”mieluummin
olisin vaikka patologina eli putsaisin ruumiita kuin istuisin jonkun koneen ääressä koko ajan”. Toinen tokaisee, että ”en mä
älyä noista jutuista mitään”. Muutama tyttö joka yläkoulun joka
ryhmässä kertoo käsityksensä olevan, että ICT-alan töissä ”istutaan vaan jossain koneen ääressä kaikki päivät”. Haastatteluissa
vain harva tyttö haluaa kertoa, mikä kiinnostaisi, kun ICT-ala ei
kiinnosta. Muutamat kuitenkin kertovat, että haluaisivat tehdä
jotain luovempaa tai ihmisläheisempää.
Lukioikäisten tyttöjen kommentit ovat varsin samansuuntaisia.
5.6 Riittävä palkka,
palkitseminen
5.7 Työssä
eteneminen ja
kehittyminen
5.8 Kansainvälisyys
0
1
Yläkoulu B
2
3
Yläkoulu AA
4
5
Opettajia pyydettiin kertomaan toimenpiteitä, joilla tyttöjen ICTalan tuntemusta voitaisiin lisätä. Näitä kommentteja on kerätty
kouluasteittain taulukkoon 4. Osa opettajista nosti esiin kysymyksen, pitäisikö tyttöjen tuntea ICT-alaa paremmin. Vastauksia
tähän kysymykseen on koottu taulukkoon 3.
Opettajien näkemykset aiheesta eivät ole mitenkään yhteneväisiä edes saman koulun sisällä: osan mielestä juuri ICTalan tunteminen olisi todella tärkeää, osan mielestä ICT-alan
tuntemus on tärkeää siinä kuin muidenkin alojen, ja joidenkin
mielestä koko asia ei ole ajankohtainen omalla kouluasteella,
varsinkaan perusopetuksessa. Lukion opettajat ovat yhtenävämmin sitä mieltä, että tyttöjen pitäisi tuntea alaa paremmin.
Yläkoulu A
Kuvio 28. Kuinka tärkeitä nämä asiat, kun mietit tulevaa työpaikkaasi?
Yläkoulut.
Opettajien näkemykset
aiheesta eivät ole mitenkään
yhteneväisiä edes saman koulun sisällä.
Osaprojekti A: Tytöt ja ICT
39
Taulukko 3. Pitäisikö tyttöjen tuntea paremmin ICT-alaa?
Koulu
Pitäisikö tyttöjen tuntea ICT-alaa?
Alakoulu
Näen todella tarpeellisena, kaikilla aloilla millä tehdään vaativaa tietotyötä ovat naiset ottaneet vallan.
Alakoulu
Ehkä enemmän siinä vaiheessa kun lähestytään perusopetuksen loppua, kun mietitään mitä minusta
isona tulee. En osaa sanoa pitäisikö tytöille kohdentaa jotenkin eri tavalla kuin pojille
Alakoulu
Olisi varmaan tärkeää tuntea, varsinkin kun ei ainakaan alan merkitys vähene.
Alakoulu
En näe koulun tehtävänä ohjata jollekin tietylle alalle tai ammattiin, oli se mikä hyvänsä.
Lapset eivät ole objekteja, joita pitäisi ohjata johonkin suuntaan. Lasten täytyy saada olla lapsia.
Yläkoulu
Tytöille pitäisi tehdä alaa tutuksi, koska luontaista kiinnostusta ei ehkä ole siten kuten pojilla. Tytöt käyttävät
yhtä lailla tietotekniikkaa kuin pojatkin, mutta syvällisempi tekninen mielenkiinto puuttuu. Jos tytöille enemmän
avattaisiin alaa ja sen mahdollisuuksia, olisi se hyvä, varsinkin kun ICT-ala on ymmärtääkseni varsin tasa-arvoinen.
Yläkoulu
Kyllä, koska elinikäisen oppimisen yhteiskunnassa täytyisi osata hahmottaa kokonaisuuksia ja
yhteiskunta toimii erilaisin virtuaalisin periaattein joten nämä täytyisi tietää pystyäkseen pärjäämään.
Yläkoulu
Pitäisi varmasti tuntea paremmin, muttei ICT-ala erityisesti. ATK:n käyttötaidot olisivat tärkeämpiä eli että ovat
kunnossa yleissivistävässä koulussa. Peruskoulun tasolla näen, että osittain positiivinen suhtautuminen tietotekniikkaan.
Ongelma ei ole tiedonvälityksessä eli tietoa olisi tarjolla, mutta oppilaat eivät ole motivoituneita ottamaan vastaan.
Yläkoulu
En näe, että olisi tarpeen saada tyttöjä kiinnostumaan tietotekniikan tuottamisesta. Jos purettaisiin tämä
vastakkainasettelu: ei ole vain miesten tapa ja naisten tapa vaan näitä voi tehdä rinnakkain: annetaan Intian
miljoonien insinöörien tehdä näitä juttuja ja annetaan naisten olla hyviä siinä missä ovat. Ymmärrän huolen,
mutta olennaisempaa olisi houkutella naisia käyttämään naisten tavalla ICT:tä.
Yläkoulu
Joo, ja poikien myös pitäisi. Ylipäänsä pitäisi saada mahdollisimman monipuolista tietoa kaikista koulutus
aloista. Tosi vähän käydään mitään ammatteihin tai opintojen jälkeiseen liittyvää. Vähän on ehkä tullut sellainen
työnjako, että opot katsovat sitä mihin oppilaat ovat menossa, me pyöritetään tätä koulun arkipäivää.
Käytetään kauheasti tietotekniikkaa, mutta tuntuu että aika retuperällä on eri ammattiryhmien läpikäynti.
Yläkoulu
Ei välttämättä tarvitse tuntea paremmin, mutta molempien pitäisi tuntea edes jotenkin.
Yläkoulu
Pitäisi tuntea paremmin, sitäkin alaa pidetään turhan miehisenä. Ehdottomasti pitäisi tuntea paremmin.
Lukio
Pitäisi olla kiinnostuneita, ICT-ala on ollut vähän liikaa miesten käsissä. Tarkoitan sitä, että kun tietokoneiden kanssa
pelaa, niin saa olla aika fakiiri jonkun ongelman kanssa että ymmärtää mistä tämä johtuu. Käytettävyydestä puuttuu
sellainen joustava pehmeä elementti, jotka traditionaalisesti naisten ominaisuuksia. Selkeästi jotenkin liian lähellä
syntyhetkeään, ICT liian lähellä konetta, ei vielä vapautunut konemaailman koneista, insinööriajattelu heijastuu.
Lukio
Itse olen lukenut tietojenkäsittelytieteitä, joten sanoisin että kyllä tyttöjen pitäisi tuntea alaa. Kannatan kyllä, että
tulisi näkyvämmin esiin, kun sairaanhoitajakin tai mikä tahansa ”ei-ICT ammatissa toimiva” tarvitsee tietokonetta.
Lukio
Sekä tyttöjen että poikien pitäisi tuntea paremmin.
Lukio
Enemmänkin persoona- ja yksilökysymys, ne tytöt jotka ovat kiinnostuneita hakevat tietoa siinä missä
pojatkin eli ei ole välttämättä sukupuoleen liittyvää.
Alakoulu
Miten lapsen saa kiinnostumaan asiasta, on se että saa mahdollisimman monipuolisia kokemuksia siitä,
mitä laitteella voi tehdä, miten tätä käytetään välineenä. En ymmärrä miten voisi esitellä jotain alaa, kyllä se
lähtee oman konkreettisen tekemisen kautta: tätä minä teen työkseni. Lasten on vaikea saada käsitystä
jostain alasta ellei ole jotain konkreettisia kiinnekohtia.
Yläkoulu
TET-jaksot, mutta alan yritysten pitäisi myös tarjota näitä mahdollisuuksia. Toivoisin ICT-alan yrityksiltä aktiivisuutta
kouluihin päin, ja vaikkei nuorista vielä olisikaan niin paljon hyötyä, toivoisin että yritykset näkisivät tämän
mahdollisuutena. Yritysvierailut sekä niin että käydään yrityksissä että yritykset kävisivät esittelemässä.
Yläkoulu
Kommunikaatioteknologian tuominen tytöille, pitäisi keskittyä tähän enemmän kouluissakin. Tosin täytyy muistaa,
että vanhempienkin ammateistakin tiedetään aika vähän. Yleisempää työelämätietoutta tarvittaisiin. Ollaan mietitty
ammatinvalintapäivää, jossa oppilaiden vanhemmat esittelisivät eri aloja. TET-torin kautta on osattu hakea paikkoja
(pääkaupunkiseudun TET-paikat löytyvät täältä), löytyyköhän sieltä ICT-alan yrityksiä? Entä ammatinvalintatestit,
onko siellä mukana ICT-alan ammatteja?
Yläkoulu
Tietokoneen ajokortti pitäisi olla pakollinen kaikille tietyssä laajuudessa, että saataisiin perustaidot kaikille, nyt
osaamisessa puutteita. Tietotekniikka valinnaisaineena voisi silloin keskittyä syventäviin juttuihin, myös tyttöjä
kiinnostaviin. Erilaiset roolimallit eli ICT-alalla toimivia naisia jos löytyisi kertomaan omasta työstään.
Yläkoulu
Tästä syystä halusin lähteä kummiluokka-toimintaan mukaan, että saisi tietoa oppilaille siitä että toiminta on todella
monipuolista. Alakoulussa jo pitäisi aloittaa pohjustaminen, tai sitten viimeistään 8-luokan syksyllä jos halutaan
vaikuttaa siihen että tytöt valitsisivat enemmän tietotekniikkaa valinnaisaineeksi. Yritykset voisivat myös olla enemmän
yhteydessä kouluihin ja tyrkyttäytyä esittelemään itseään, ihmettelen jos joku koulu sanoisi ettei saa tulla.
Yläkoulu
Yritysvierailut olleet positiivisia, varsinkin jos paikka on lähellä. Myös pääkaupunkiseuden TET-torin ja Next Step
-messujen kautta voisi saada näkyvyyttä. Ei kyllä voi syrjiä sukupuolen mukaan eli ei voi houkutella vain tyttöjä.
Aika harva on kyllä ollut kiinnostunut ICT-alan töistä, koska olisi ”tylsää paperityötä”, tietävät etteivät saa vielä
tehdä itse mitään, vain katsoa kun toiset tekevät. Pitäisi päästä itse tekemään jotain kivoja juttuja.
Yläkoulu
TET-jakso olisi paras tapa saada tietoa eri ammateista. Olen yrittänyt innostaa että voisivat mennä johonkin
työhön joka oikeasti kiinnostaa. Voisivat ICT-alan yrityksetkin olla opoihin yhteydessä ja ilmoittaa että ottavat
vastaan. Työharjoittelu olisi hyvä tapa saada ymmärrystä alasta. Tytöt sanovat etteivät halua mennä vain
kopioimaan, olisi tärkeää että pääsevät tekemään jotakin oikeasti, silloin valkenisi.
Yläkoulu
Vierailijat, vaikka näitä tosi vaikea saada kouluihin. Olisi hyvä jos olisi joku joka on jo alalla, tulisi kertomaan
mitä työpäivään kuuluu.
Yläkoulu
Jos ICT-ala haluaa saada uusia ihmisiä mukaan, voisi rakentaa valmiita pakettaja, jotka olisivat konseptoituja,
vaikka tutustumiskäyntejä joihinkin yrityksiin ym. Joku tällainen pilottijuttu olisi hyvä, kyllä tieto leviäisi sitten,
oltaisiin todella mielellään mukana. Jollakin pienelläkin satsauksella voisi saada tehtyä imagopesua. Mielellään
tehtäisiin tämäntyyppistä yhteistyötä, taitolaji kyllä kenen kanssa. Jos olisi vaikka jotain projekteja joissa oppilaat
mukana, joita voitaisiin tehdä yhdessä ja joita levittäisi ICT-ala. Tulisi erityyppisiä henkilöitä, ei vain kapeasti
”nörttejä”. Teknologiateollisuudella kyllä hyvä maine, mielellään sellaisten kanssa tekee yhteistyötä, ei oltaisi niin
kiinni kvartaalitaloudessa. Hyvä yhteinen tavoite voisi olla tehdä ”ICT-työläisyys” kiinnostavaksi. Vaatisi vähän
rahaa ja pikkasen omistautumista. Mikä olisi se palvelu, jota Teknologiateollisuus voisi tarjota oppilaille ja
opettajille? Molemmat ryhmät [sekä oppilaat että opettajat] tärkeitä. Mistään ihan lyhyen ajan jutusta ei ole kyse,
vaadittaisiin ainakin kolmen vuoden ajan juttu että näkyisi myös tuloksia. Mielellään voidaan tehdä yhteistyötä ja
ehdottaa asioita, ollaan avoimia yhteistyöllä.
Yläkoulu
Koulun opintojenohjauksessa ei voida käydä läpi kaikkia aloja. Toisen asteen koulutuksesta käydään läpi sekä
ammatillinen että lukio. ICT-ala ei selkeästi tule esille testeissä, voisi tarkistaa miten tulee esille. Opettajien kautta
tulee tietoa, eli opettajilla pitäisi olla parempi tietämys itseni mukaan lukien. Kotoa tällaista tietoa ei välttämättä
saada. Yleisesti on mietitty, että jos vanhempien kautta voitaisiin saada tietoa, muttei oikein toimi: jos saadaan
joku asiantuntija tänne, pitäisi tulla erikseen joka luokkaan. Jos auditorioon tuodaan joku puhumaan, ei siitä
mene mitään perille.
Yläkoulu
Ammattilainen voisi kertoa lisää, tai vierailuja voitaisiin tehdä työpaikkoihin. Panostetaan tällä hetkellä
siihen, miten koulutuspaikoista saa tietoa. Vaikka mainostoimistot ym. olisivat kiinnostavia, koska siellä
tietotekniikka tärkeä väline. Ei moni edes ajattele ICT-alaa vakavana vaihtoehtona.
Taulukko 4. Miten voitaisiin lisätä tyttöjen ICT-alan tuntemusta?
40
Koulu
Toimenpide-ehdotukset
Alakoulu
Ohjelmistoja tulisi käsitellä hyvin laajasti. Kun vaikka mennään jonnekin vaateteollisuuteen, kuvataiteisiin jne: kaikessa
käytetään tietotekniikkaa, suunnittelussa jne. Kaikilla nk. naisaloilla käytetään tietotekniikkaa. Opinto-ohjauksessa
yläkoulussa pitäisi kytkeä vahvasti teknologiamaailma. Miksei jo alakoulussakin, mutta vahvemmin yläkoulussa. Pitäisi
keskustella tästä yhtenä alueena, ei ole nivoutunut kouluun vaikka onkin opettajien arkipäivää.
Alakoulu
Yleisesti alaluokilla ja alkuopetuksessakin, kun lähdetään liikkeella lasten omasta elämänpiiristä voisi miettiä
sellaista että vuoropuhelu kotien kanssa voisi olla aktiivisempaa. Kaikilla alueilla pitäisi olla enemmän ulko
maailmaan yhteydessä, ei koulu ei saisi olla erillinen saareke. Eri alojen ihmiset voisivat kertoa alastaan eli
voitaisiin hyödyntää sitä, mitä tietoa ja yhteyksiä vanhemmilla on.
Alakoulu
Olisi yksi mahdollisuus, josta voitaisiin kertoa. Meidän toiminta-ajatus on antaa tietoja ja taitoja elämää
varten. Jotkut ammatit tulevat jäämään pois ja toiset lisääntyvät, näkisin että teknologiaan liittyvät ammatit
tulevat lisääntymään tai sellaiset ammatit joihin teknologian käyttö liittyy voimakkaasti.
Naisia ITC-alalle!
”Tietokoneen ajokortti pitäisi olla pakollinen kaikille.”
Osaprojekti A: Tytöt ja ICT
41
Nimenomaan sitä kautta että saataisiin työskentelymalleja ym tiedoksi: paljon projektipäällikön hommaa,
koordinointia, asioiden järjestelyä ym, koodaus vain pieni osa, kansainvälisiä tehtäviä. Ja että työtä on paljon myös
tulevaisuudessa. Tämä viesti pitäisi saada läpi. Nyt henkilöitynyt tiettyihin henkilöihin kuten Linus Torvalds tai Bill
Gates, tytöt eivät koe näitä ”kolahtaviksi”. Tietysti voisi ajatella että olisi vaikka koulukummeja tms. Yrityksillä ei
kuitenkaan välttämättä ole mielenkiintoa tai resursseja, ehkä ennemmin edunvalvontajärjestöt voisivat järjestää.
Onhan tätä yritettykin, esim TAT. Omakohtainen kokemus tarvitaan, esim. yrittäjyyskasvatus on sujunut aika hyvin,
koska yrittäjyysleirejä joilla ovat yönkin yli, kynnystä madalletaan tällä tavalla, näkevät yhtenä mahdollisuutena.
Koulut perinteisesti karsastavat yritysyhteistyötä, pitäisi olla koulun kasvatustavoitteita tukevaa, emme halua
julistautua jonkun yrityksen mannekiiniksi. Vähän tulee tietoa kuten Teknologiateollisuudesta jotain esitteitä, ei
oikein hyvin välity hyvin tätä kautta. Opot varmaan tekevät työtä tämän asian kanssa mutta kenttä on laaja, aloja
paljon. Lukiolaisille puhutaan lähinnä jatko-opintopaikoista.
Lukio
Lukio
Jos joku tulisi kertomaan alasta vaikka meidän studia generalia -sarjaan. Ei välttämättä ala näytä kauhean
houkuttelevalta. Jos ajatellaan tietotekniikan kanssa päivittäistä tekemistä, emotionaaliset jutut liittyvät
yleensä siihen että jokin ei toimi. Jos saisi jotenkin lisää keksimisen, tekemisen meininkiä, luovuutta. Jos
taiteiden parista löytäisi vaikka kiinnostavia naisia jotka tekevät taidetta koneella.
Lukio
Olisi hyvä tulla esim. konkreettisia esimerkkejä esiin, miten eri ammateissa hyödynnetään. Uskoisin että
vieläkin mielletään enemmänkin ohjelmoinniksi. Opintojen ohjauksessa koulutuslinjat esittäytyvät,
yrityspuoli aika vähän ollut mukana, ei juurikaan esitellä ammatteja vaan jatkokoulutuspaikkoja. Esim.
kakkosluokan fysiikan ryhmässä vain yksi tyttö, tätä yhtäkö sitten pitäisi saada motivoitua ICT-alalle?
Lukio
Työelämään tutustumista, TET-päiviä siten että kakkosille tuli senioreita puhumaan missä ovat nyt. Voisi
vaikka yhdistää lukion opetukseen, vaikka matematiikan tai fysiikan tunneilla. Pelien tekeminen voisi olla
yksi, voisi yhdistää vaikka kuvataidetta, matematiikkaa, kielitaitoa, kansainvälistymiskasvatusta.
Tulevaisuuden taitojen miettimisessä se ongelma, että vanhentuvat kovin äkkiä.
Lukio
Sekä tytöille että pojille sama paketti. Minusta lukiolaiset ovat jo liian vanhoja asennemuutokseen, pitäisi
olla jo alakoulun puolella: pitäisi vahvistaa tytöillä pelaamista ja pojilla sosiaalisen median käyttöä.
Lukio
Uskon tarinoiden voimaan, niiden avulla voitaisiin saada tuntumaa: joku nainen, joka on ollut alalla ja osaa
kertoa työstään ja omasta polustaan. Tarinoiden kautta voisi avata tätäkin alaa ja omaa polkua sinne.
5.5.2 Opettajien ICT-alan tuntemuksen lisääminen
Ensin haastatelluista opettajista osa nosti esiin kysymyksen,
pitäisikö opettajien tunteakaan ICT-alaa. Tästä syystä lopuissa
haastatteluissa kysyttiin erikseen, olisiko opettajien syytä tuntea
alaa enemmän. Opettajien vastauksia tähän kysymykseen on
kerätty taulukkoon 5. Kuten vastauksista ilmenee, opettajien
mielipiteet jakautuvat selvästi myös kouluasteiden sisällä, eli
esim. jotkut yläkoulun opettajat pitävät tätä tärkeänä, osa taas
ei niinkään.
”Jos saisi jotenkin
lisää keksimisen,
tekemisen meininkiä,
luovuutta.”
”Jos taiteiden parista löytäisi vaikka
kiinnostavia naisia jotka tekevät taidetta koneella. ”
42
Naisia ITC-alalle!
Taulukko 5. Pitäisikö opettajien tuntea paremmin ICT-alaa?
Kouluaste
Pitäisikö opettajien tuntea ICT-alaa?
Alakoulu
Kyllä, olisi syytä tuntea ICT-alaa, muitakin aloja olisi kyllä syytä tuntea, varsinkin muitakin tulevaisuuden
aloja. Keskeinen, koska työvälineenä lähes kaikessa työssä, merkittävästi kasvava ala.
Alakoulu
Koskaan tieto ei ole pahaksi ja myönteinen asenne kaikkea kohtaan, koska kuitenkin tiedostamatta tai
tietoisesti välitämme arvoja lapsille jo tosi pienestä asti. Ehkä enemmän voisi painottaa sitä, ettei ole eroa
naisella ja miehellä siinä, mitä voi tehdä; voisi olla paremmin tietoinen tästä ettei välittäisi sukupolvilta
toiselle omia ennakkoluuloja. Koskee siis myös ICT-alaa.
Alakoulu
Ala-asteella ei ehkä ole niin tarvetta siihen, koska ei vielä vastata siihen haasteeseen, mitä lapset tekevät
isona. Ehkä enemmän yläluokilla, kun ohjataan oppilaita.
Alakoulu
Olisi hyvä olla, että nähtäisiin mitä maailma on tänä päivänä ja mitä tulee olemaan hetken päästä.
Maailma muuttuu niin hurjaa vauhtia, että pitäisi yrittää nähdä mihin ollaam menossa. Pitäisi olla
herkkänä ja osata arvioida, mitä taitoja lapset tarvitsevat eniten tulevaisuudessa.
Alakoulu
Opettajana olen innostunut monista asioista ja ilmiöistä ja yritän välittää innostusta. Innostus asioihin ja
ilmiöihin on se mitä haluan välittää ja opettaa, ei johonkin alaan tai ammattiin liittyen.
Yläkoulu
Olisi syytä vahvistaa opettajien tuntemusta alasta.
Yläkoulu
Pätee aika paljon samakin kuin oppilaisiinkin eli pitäisi olla paremmin mukana, pitäisi olla paremmin asiantuntijoita
että osaisi ohjata oppilaita.
Yläkoulu
Kaikki tieto on tarpeen kyllä. Miten sitten opetuksessa voisi hyödyntää? [Omassa aineessa] ehkä enemmänkin
tavoitteena tukea sisäistä kasvua, yritysmaailma tuntuu vieraalta, missä kohtaa oikeastaan toisi tätä esille...
En kokisi sitä henkilökohtaisesti mitenkään mielekkäänä. Onko liian kovat arvot ja työelämään tähtäävää
jo muutenkin, alakouluun ainakin toivoisi enemmän ihmisarvoa painottavia asioita.
Yläkoulu
Opettajilla on työviikot niin kiireisiä, että vapaaehtoisuuteen pohjautuva tiedonhankinta on aika heikkoa.
Kaikkien olisi kuitenkin syytä tuntea paremmin.
Yläkoulu
Olisi syytä tuntea paremmin sekä ICT-alaa että muutakin työelämää ja liike-elämää. Ei pahaa tee
varmasti, mikä sitten on olennaista ja mihin resursseja käytetään. En nostaisi kovin tärkeäksi tällaista.
Yläkoulu
Kun miettii kuinka tiukat on opetussuunnitelmat, niin miksi esim. biologian opettajien pitäisi tuntea
ICT-alaa? Luokanohjaajat, yhteiskunnallisten aineiden opettajat, opot: näiden pitäisi tuntea.
Yläkoulu
Ei tähän ole tarvetta perusopetuksessa, koska siinä on painotus kasvamisen ja oppimisen tukemisessa,
perusvalmiuksen rakentamista. Tavoitteena tarjota mahdollisimman paljon erilaisia mahdollisuuksia ja tukee
oppilaan omia valintoja.
Yläkoulu
Yläasteilla pitää olla tämä asia, 8-luokka on se jossa tehdään ratkaisut joten siellä pitäisi painottaa. Osaavat
ajatella pikkaisen paremmin, pystyvät kuitenkin jo tekemään päätöksiä. Pitäisi tukea harjoittelun avulla.
Yläkoulu
Pitäisi, kaikkien opettajien pitäisi tietää jotakin alasta, koska on nykyaikaa. Koska koulussa käytetään
paljon tietotekniikkaa, voisi paremmin perustella oppilaille ja huoltajille sitä, miksi näin tehdään, kun itse
tietäisi enemmän. Katse tulevaisuuteen enemmän, voisi tukea oppilaita näkemään pitemmälle.
Lukio
Jos pitäisi niin kaikkien, ei siitä haittaakaan ole. Opettajat näkisivät mitä koulun ulkopuolella on, voisivat
mennä tekemään sitä työtä vaikka viikoksi, näkisivät mitä ICT-ala on.
Lukio
Kyllä opolla pitäisi olla peruskäsitys. Ollaan puhuttu myös siitä, miten syventävillä kursseilla voidaan
hyödyntää esim. yritysvierailuja eli myös aineenopettajille pitäisi saada tietoutta. Ammattien kirjo vain on
niin valtava, jatkuva dilemma mitä nostaa esiin.
Lukio
Kyllä, koska opettajalle yksi mahdollinen oppimistyökalujen maailma ja tulevaisuudessa merkitys tulee
kasvamaan. Oppikirjoista yhä enemmän siirtyy verkkoon materiaalit joten opettajien olisi syytä hallita verkon
käyttö. Monet kokevat ICT-alan uhkaksi ja pelottavaksi eivätkä tunne kovin hyvin, joten ollaan varovaisia.
Lukio
Ehkä, eihän olisi haitaksi, ehkä osaisi paremmin monipuolistaa opetusta ym.
Niiltä opettajilta, joiden mielestä opettajien ICT-alan tuntemusta pitäisi lisätä, pyydettiin kertomaan myös toimenpiteitä,
joilla tämä onnistuisi. Näitä kommentteja on kerätty kouluasteittain taulukkoon 6.
Osa opettajista uskoo koulutukseen eli esim. VESO-päivien
hyödyntäminen saa kannatusta, osan mielestä taas yritysvierailut
olisivat paras tapa, siten että opettaja joutuu itselleen vieraaseen
ympäristöön. Useimmat opettajat ilmoittavat koulunsa suhtautuvan myönteisesti yritysyhteistyöhön. Opettajien TET-jaksot eli
opettajien 1-2 päivän tutustuminen johonkin työpaikkaan saa
kannatusta, joskin kovin harva on käyttänyt tätä mahdollisuutta
eivätkä kaikki tiedä tästä mahdollisuudesta.
Osaprojekti A: Tytöt ja ICT
43
Taulukko 6. Miten voitaisiin lisätä opettajien ICT-alan tuntemusta?
Kouluaste
Ehdotukset toimenpiteiksi
Alakoulu
Ei niin että opettajat kertovat, yritysvierailuja voitaisiin tehdä tai niin, että sieltä tulisi henkilöitä esittelemään
asiaa tänne kouluun. Veso-päivien käyttö voisi olla ihan kelpo idea.
Alakoulu
Vierailut, tiedon lisääminen tietysti hyväksi. Toisaalta iltapäivät eivät ehkä ole parhaita aikoja tulla
kertomaan mitään nk. ylimääräistä. Omasta kiinnostuksesta paljon kiinni, jos tekniikka tuntuu vieraalta
niin pullakahvilla ei pysty motivoimaan kovin pitkälle.
Alakoulu
Tietoiskuja, esittelyjä, ei tarvitsisi olla kovin syväluotaavia. Tuotaisiin meidän tietoisuuteen sitä, että on
osa tätä juttua. Tuotaisiin tämän päivän opettajille ja naisopettajille erityisesti, koska he vierastavat sitä
turhan takia.
Yläkoulu
Yritysvierailuja myös opettajille, vaikka tarvitaankin sijaisia ym. joten vaatii jonkin verran järjestelyjä.
Opettajilla on lähtökohtaisesti vaikea lähteä joten vaikea saada ulkomaailmaan. Ehkä jotain
koulutustakin voisi ajatella. Meidän koulussa ei valitettavasti ole innostuttu ope-TET -mahdollisuudesta,
on kuitenkin ehkä viriämässä.
Yläkoulu
Pitäisi käyttää opettajien TET-jaksoja, se olisi paras. Ylipäätäänkin aika käytännönäheistä pitäisi olla,
opettajat ovat aika kyllästyneitä teoreettiseen, koulumaiseen toimintaa. Opettajakunnan nuorekkuus
auttaa, että suhtauduttaisiin myönteisesti yritysyhteistyöhön.
Yläkoulu
Yritysvierailujen kautta voisi onnistua välittämään tietoa. Meillä käynyt vierailija kertomassa tietoturvaasioista, tämä on koettu hyväksi ja sai lähettää etukäteen kysymyksiä kuten mitä kaikkea voi näyttää tai
käyttää tunneilla.
Yläkoulu
Olisi ihan tervettä, että opettajat pistettäisiin muualle töihin. Ope-TET kiinnostaisi jos olisi siihen
mahdollisuus. Yleiskoulutukset ei niinkään, nämä voidaan kokea ajanhukkana, valtaosa humanisteista voisi
ainakin katsoa karsaasti.
Yläkoulu
ICT-alan yritysten pitäisi aktiivisesti tarjoutua esim. kummiyrityksiksi, tai yrittäjyys-teeman alla voisivat tulla
esittelemään itseään.
Yläkoulu
Valinnaisen tietotekniikan brändääminen kaikille soveltuvaksi konseptoinnin avulla, tähän otettaisiin
mielellään tukea. Oppilaiden ja tietotekniikkaa opettavien opettajien auttaminen niin että oppilaat keskiössä,
koulut suoraan kohteena, pitkäjänteistä työtä, tässä voidaan olla yhteistyössä vaikka Teknologiateollisuuden
kanssa.
Yläkoulu
Turha juttu antaa jotain paperivihkosia. Pitäisi olla koulutuspäivien tai tilaisuuksien yhteydessä tietoiskuja,
joiden kautta perusteet mahdollisimman selkeästi. Pitäisi olla väännetty rautalangasta.
Yläkoulu
Varmaan esimerkiksi vierailut, alaan liittyvien kurssien yhteydessä. Mitä kaikkea on, ja voisi motivoida
myös oppilaita.
Lukio
Meillä luonteva tapa voisi olla opettajien koulutus, studia generalia -luento myös voisi olla hyvä. Voisi
ehkä olla myös opettajien TET-jaksoja ja muuta yritysyhteistyötä.
Lukio
Veso-päivät: voisi näitä käyttää kertomaan ICT-alasta opettajille. Hyviä esimerkkejä tieto- ja viestintätekniikan käytöstä opetuksessa pitäisi esitellä kädestä pitäen, voisi näyttää vaikka mitä kaikkea voi saa
valmiina. Sillä tavoin voisi saada kiinnostuksen heräämään.
Lukio
Vierailut firmassa, tutustuminen työpaikkaan vaikka yhden iltapäivän tai 1-2 päivää töissä muualla eli
ope-TET pitäisi tehdä pakolliseksi.
Lukio
Myös opettajille olisi hyötyä saada TET-jaksoja. Vaikka Teknologiateollisuus voisi auttaa kun mietitään
miten voidaan esim. tuoda hyviä tarinankertojia kertomaan omasta ammatistaan ja polustaan kouluun.
”Pitäisi käyttää opettajien TET-jaksoja, se olisi paras.”
44
Naisia ITC-alalle!
6. Keskustelua ja
suositukset
Mikäli ICT-alalle halutaan lisää naisia, tarvitaan laajamittaisia,
systemaattisia ja pitkäjänteisiä toimia. Tämän tutkimuksen perusteella, kuten myös Hiltunen (2009) ehdottaa, toimenpiteitä
tarvitaan jo alakouluissa, sillä muutoin tytöt saattavat poissulkea
itseltään ICT-alan mahdollisena, kiinnostavana alana.
Vaikka tytöt tämän tutkimuksen perusteella eivät pidäkään
ICT-alaa välttämättä vain epäsosiaalisia ”nörttejä” kiinnostavana, ei sitä myöskään koeta luovaksi tai ihmisläheiseksi. Useimpien tyttöjen tietous ICT-alasta ja varsinkin alan työtehtävistä
on melko heikkoa, joten kiinnostuksen puutetta selittää myös
se, etteivät tytöt tiedä, mitä alalla tehdään.
Tietotekniikka sinänsä on arkipäiväinen väline ja sen käyttö
on monelle luontevaa, vaikkakin opettajat huomauttavat, että
tasoerot saattavat olla suuret sekä yksilöiden että koulujen välillä. Tietokoneen käytön ja ICT-alan välillä on kuitenkin suuri
kuilu: edes tieto- ja viestintätekniikan laajamittainen hyödyntäminen opetuksessa ei tunnu juurikaan lisäävän tyttöjen tietoutta ICT-alasta ja sen mahdollisuuksista urana eikä varsinkaan
konkreettisista työtehtävistä, joita ala voisi tarjota.
Tytöt kaikissa ikäryhmissä näkevät, että ICT-ala sopii yhtä
hyvin naisille kuin miehille, mutta ”ei minulle kuitenkaan”.
Toisaalta on syytä huomata, että tutkituissa kouluissa monet
tytöt eivät osanneet edes arvioida, ovatko samaa vai eri mieltä
sellaisten väittämien kanssa kuten ”Tiedän, mitä ICT-alan yritykset tekevät” ja ”Tulevaisuudessa voisin olla töissä ICT-alalla”.
Huolestuttavana voidaan pitää sitä, ettei tiedon määrä näytä
lisääntyvän iän karttuessa: lukiolaiset tytöt eivät ole sen paremmin selvillä ICT-alan työtehtävistä kuin nuoremmatkaan. Ei pidäkään tuudittautua siihen ajatukseen, että ”diginatiivit” osaisivat
tietokoneen hyötykäytön vanhempia ikäpolvia paremmin ilman
opastusta tai että tämänhetken koululaisille ICT-ala olisi tuttu
ilman tiedottamista ja alaan perehtymistä.
Nuoret eivät yleisestikään ottaen tunne ammatteja tai eri
aloja kovin hyvin, kuten opettajat tässäkin tutkimuksessa huomauttavat. Tämä on syytä muistaa, kun mietitään, millaisin
toimenpitein tyttöjen tietoutta ICT-alasta voitaisiin lisätä. Koska ICT-ala on huomattavasti vähemmän tuttu ja vähemmän
konkreettinen kuin lääkärin, kosmetologin tai vaikka opettajan
ammatti, vaatii sen tutuksi tuominen merkittävästi enemmän
ponnisteluja.
Lisäksi on syytä ottaa huomioon, että opettajatkaan eivät
tunne ICT-alaa kovin hyvin, kuten tämän tutkimuksen tulokset
osoittavat. ICT-alaa ei useinkaan nähdä erillisenä tietotekniikan käytöstä vaan opettajien ICT-alan tuntemus liitetään siihen, miten hyvin nämä osaavat tai haluavat hyödyntää tieto- ja
viestintätekniikkaa opetuksessa. Edelleen osa opettajista näkee
ICT-alan edustavan ”kylmää tekniikan maailmaa”, joka koetaan kaukaiseksi ja itselle vieraaksi. Miksi siitä siis pitäisi tietää
enemmän?
Tutkimuksen perusteella voidaan esittää muutamia suosituksia, joiden avulla voidaan lisätä tyttöjen kiinnostusta ICT-alaan
kohtaan.
A. Toimenpiteet tulee suunnitella ja toteuttaa
ikäluokittain
Toimenpiteet koulujen suuntaan täytyy suunnitella kullekin
ikäluokalle sopivaksi yhdessä opettajien kanssa siten, että ne
tukevat koulujen kasvatustavoitteita.
Alakoulut: Alakoulujen osalta voidaan pohtia, olisiko syytä
enemmänkin tuoda tutuksia teknologia-alaa laajemmin kuin
ICT-alaa. Tavoitteena olisi luoda myönteisiä kokemuksia esimerkiksi tietotekniikan käytöstä ja vahvistaa tyttöjen käsitystä
siitä, että he osaavat ja pystyvät käyttämään teknologiaa sekä
oppimisessa että oman luovuuden välineenä. Esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävät ryhmätyöt tyttöryhmissä
opettajan tukemina voisivat tuoda tällaisia kokemuksia. Lisäksi
voidaan miettiä yhteistyötä vanhempien kanssa, koska opettajien mukaan lapset tuntevat huonosti omien vanhempiensakaan
ammatteja. Olisiko esimerkiksi mahdollista löytää joka koulusta
yksi ICT-alalla työskentelevä äiti tai isä, joka voisi kertoa omasta
työstään ja näin toimia innostavana roolimallina?
Yläkoulut: Yläkoulu näyttää tämän tutkimuksen perusteella
mahdollisesti ratkaisevalta vaiheelta, joten yläkouluihin tulisi
suunnata nykyistä enemmän toimenpiteitä. Yläkouluissa toimenpiteet voidaan jakaa
1. oppilaanohjaukseen liittyviin: ammatinvalintatestit, tietoiskut ICT-alasta, TET-harjoittelupaikkojen tarjoaminen, jne.
2. aineenopettajien tukemiseen sopivien asiakokonaisuuksien opettamisessa. Tähän sisältyisivät esimerkiksi vierailut
yrityksissä, kun kyseistä aihepiiriä käsitellään, tai vierailijoiden esittelykäynnit tms. eri aiheiden ympäriltä. Myös
yhteisprojektit voisivat olla kiinnostavia sekä koulujen että
yritysten kannalta.
Sosiaalisen median hyödyntämistä kannattaisi harkita, sillä
tämänikäiset tytöt viettävät jo varsin paljon aikaa esim. Facebookissa.
Yläkoulu näyttää tämän
tutkimuksen perusteella
mahdollisesti ratkaisevalta
vaiheelta, joten yläkouluihin
tulisi suunnata nykyistä
enemmän toimenpiteitä.
Osaprojekti A: Tytöt ja ICT
45
7. Lähteet
Lukiot: Lukiossa tarvittavat toimenpiteet ovat samankaltaisia
kuin yläkouluissa, eli ne voidaan jakaa oppilaanohjaukseen liittyviin ja aineenopetukseen liittyviin.
B. Perehdytyskurssi tieto- ja viestintätekniikan
käytöstä oppimisessa
Mikäli koulussa ei vielä järjestetä kaikille oppilaille yhteistä tietoja viestintätekniikan perehdytyskurssia, tällaisen järjestäminen
jo alaluokilla olisi erittäin suositeltavaa.
Tutkimuksen perusteella tällainen kurssi lisää huomattavasti
tyttöjen varmuutta käyttää tietoteknikkaa ja tukee onnistumisen
kokemusten syntymistä. Kurssi voitaisiin toteuttaa myös osittain sukupuolen mukaan eriytettynä, jolloin tytöt uskaltaisivat
kysyä myös ”tyhmiä” kysymyksiä. Koska tällaista perehdytystä
ei vielä kaikissa kouluissa ole, on tässä vaiheessa suositeltava
perehdytyksen toistamista kaikilla kouluasteilla, jotta varmistetaan rittävä tieto- ja viestintätekniikan hyötykäytön osaaminen.
Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön lisääminen vaatii
myös riittävää teknistä ja pedagogista tukea, jota kaikissa tutkimukseen osallistuneissa kouluissa ei koeta saavan.
C. Yhteistyön lisääminen ICT-alan yritysten ja
koulujen välillä
ICT-alan yritykset eivät koulujen kokemusten mukaan ole juurikaan kiinnostuneita yhteistyöstä koulujen kanssa, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Kouluista tällaista kiinnostusta sen
sijaan löytyisi. ICT-alan yritysten onkin syytä miettiä, millaisiin
toimiin ollaan valmiita tyttöjen kiinnostuksen herättämiseksi.
Lyhyt, kiinnostava esittely esimerkiksi YouTubessa voisi löytää yllättävänkin suuren yleisön. TET-harjoittelupaikkojen tarjoaminen
antaisi konkreettista kuvaa siitä, että ICT-alalla ollaan halukkaita
yhteistyöhön koulujen kanssa myös hankkeissa, joissa ”hyöty”
ei näy tämän tai seuraavan kvartaalin aikana.
D. Opettajien tietouden lisääminen ICT-alasta
Opettajien tietouden lisääminen on erittäin tärkeää, mikäli tyttöjen suuntautumista ICT-alalla halutaan rohkaista. Toimenpiteitä voisi yhdistää tyttöjä kohtaan suunnattujen toimenpiteiden
kanssa. Toimenpiteet yläkouluissa ja lukioissa voidaan jakaa
samoin kuin oppilaiden kohdalla eli 1. opintojen ohjaus ja 2.
aineenopetus. Näistä opintojen ohjaukseen liittyen olisi nopealla aikataululla syytä tarkistaa, miten ICT-ala näkyy yleisimmin
käytetyissä ammatinvalintatesteissä ja alan messuilla. Opintojen
ohjaajille olisi syytä myös suunnata mietittyä materiaalia esimerkiksi ICT-alan yhteisen web-sivuston tms. avulla.
Opintojen
ohjaukseen
liittyen olisi
nopealla
aikataululla
syytä tarkistaa,
miten ICT-ala
näkyy yleisimmin
käytetyissä
ammatinvalintatesteissä
ja alan
messuilla.
Lahtinen, Hannu (2007): Nuoriso ja tietotekniikka – keskinäiset
relaatiot ja niiden mittaaminen. Tampereen yliopisto, tietojenkäsittelytieteiden laitos, julkaisu 687, Tampere 2007.
Anundi, Merja (2005): ”Teknologiakasvatuksen kehittämishaasteet tyttöjen näkökulmasta – teknologiakasvatuksen kehittämisprojekti Kastellin koululla”, teoksessa Koulutus, sukupuolisosialisaatio ja teknologia – näkökulmia segregaatioon. WomenIT
– Women in Industry and Technology. Oulun yliopisto, Kajaanin
yliopistokeskus, Raahe.
Leinonen, Eija (toim.) 2005: Opetuksen ja ohjauksen tasa-arvoistavat käytännöt. Sukupuolen huomioiva opas kasvatuksen
arkeen. Oulun yliopisto, Kajaanin yliopistokeskus, WomenITprojekti.
CICERO Learning -selvitysraportti (2008): Tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen opetuksessa ja opiskelussa. Helsingin
yliopisto.
Lohikoski, Pia; Putila, Pirjo; Sassi, Erika; Viitamaa-Tervonen, Outi
(2007): Tasa-arvoa oppilaitoksiin – Toimintamalleja tasa-arvosuunnittelun tueksi. Julkaisijat: Tasa-arvoklinikka ja verkottuminen,
Kiljavan opisto, SAK:n koulutussäätiö. Tinataan-verkostohanke,
Sähkö- ja tietoliikennetekniikan osasto, Teknillinen korkeakoulu.
European Commission / Information Society & Media: Code of
Best Practices for Women and ICT.
Mylläri, Jarkko (2007): GAME / Gender Awareness in Media
Education. Media education and pedagogical thinking in pupil’s
mind set. Research report. Media Education Centre, University
of Helsinki.
Haaparanta, Heikki (2008): Tietokoneet perusopetuksen opettajan arkipäivässä: Opettajien työhyvinvoinnin, työuupumuksen ja
koulun tietostrategioiden vaikutukset teknologia-asenteeseen.
Tampereen teknillinen yliopisto, julkaisu 761, Tampere 2008.
Hannula, Markku (1998): Sukupuoliopas matematiikan opettajille. Työministeriö, Employment-julkaisut 3, Helsinki.
Hannula, Markku (2001): Mitä matematiikan opettajan tulee
tietää tytöistä ja pojista? Käsikirjoitus, syyskuu 24, 2001. Ladattu
4.1.2010 osoitteesta http://tina.tkk.fi/tietopankki/hannula.pdf
Herman, Clem; Carr, Jenni (2009): Current issues for Gender
and SET: Perspectives form Research, Policy and Practice. International Journal of Gender, Science and Technology. The Open
University, UK. Online-julkaisu osoitteessa http://genderandset.
open.ac.uk, ladattu 25.10.2009
Hiltunen, Leena (2009): Gender issues in the Faculty of Information Technology. Maaraportti, UPDATE-projekti, WP5. Jyväskylän
yliopisto, Tietojenkäsittelytieteen laitos.
Kankaanranta, Marja; Puhakka, Eija (2008): Kohti innovatiivista tietotekniikan opetuskäyttöä. Kansainvälisen SITES 2006
-tutkimuksen tuloksia. Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos.
Kukkonen, Maria (2005): ”En ole yhtään matemaattinen ihminen” – tyttöjen minäkäsitys, asenteet ja itsearviointitaidot
uravalintojen lähtökohtana”, teoksessa Koulutus, sukupuolisosialisaatio ja teknologia – näkökulmia segregaatioon. WomenIT
– Women in Industry and Technology. Oulun yliopisto, Kajaanin
yliopistokeskus, Raahe.
Mirror-julkaisut (Teknologiateollisuus ry):
1. Tietoa ja kokemuksia teknologia-alasta peruskoulussa ja
lukiossa
2. Tuumasta toimeen – vauhtia tutortoimintaan
3. Motivoivat materiaalit sekä innovatiiviset työtavat opetuksen tukena
4. Yliopisto-opinnot tutuksi toisella asteella
5. Tieto- ja viestintäteknologia opetuskäytössä
6. Tutkimustuloksia nuorten näkemyksistä teknologia-alasta
ja luonnontieteiden opetuksesta.
Taloudellinen tiedotustoimisto: TAT Nuorisobarometri 2009:
Nuoret ja ammatinvalinta.
Pellinen, Tatu (2008): Teknologiakasvatukseen painottuneen
käsityön opetuksen vaikutus tyttöjen käsitykseen teknologiasta.
Kasvatustieteen pro gradu –tutkielma, kevät 2008, Jyväskylän
yliopisto, Opettajankoulutuslaitos.
Rasinen, Aki; Virtanen, Sonja; Endepohls-Ulpe, Martina; Ikonen,
Pasi; Ebach, Judith; Stahl-von Zabern, Janine (2009): ”Technology
education for children in primary schools in Finland and Germany:
different school systems, similar problems and how to overcome
them”. International Journal of Technology and Design Education, Volume 19, Issue 4, s. 367-379. Springer, Netherlands.
ROSE: The relevance of Science Education. Sjöberg, Svein; Screiner, Camilla (2007): ”Reaching the minds and hearts of young
people”. Presentation at International Space Science Institute,
Bern, June 12th 2007.
Teräs, Leena (toim.) 2005: Koulutus, sukupuolisosialisaatio ja
teknologia – näkökulmia segregaatioon. WomenIT – Women
in Industry and Technology. Oulun yliopisto, Kajaanin yliopistokeskus, Raahe.
Tieto- ja viestintätekniikka koulun arjessa (2009): Väliraportti
29.1.2010. Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunta. Ladattu
5.2.2010 osoitteessa: www.arjentietoyhteiskunta.fi
Yin, Robert K. (1988): Case Study Research. Design and Methods. 8th printing. SAGE Publications, Inc., California.
46
Naisia ITC-alalle!
Osaprojekti A: Tytöt ja ICT
47
Naisia ICT-alalle! Teknologiateollisuus ry:n tutkimus
Osaprojekti B:
RSS
Suosikit
Messenger
48
Nörttipoikien
ehdoilla?
– Naiset ICT-alan opiskelijoina
Susanna Bairoh
Osaprojekti B: Naiset ICT-alan opiskelijoina
49
1. Yhteenveto ja
suositukset
1.1
Suositukset
Suositukset on tässä jaettu rekrytointia koskeviin ja naisten
opiskelun tukemiseen. Rekrytointiin liittyvät toimenpiteet koskettavat monia tahoja kun taas naisten tukeminen ICT-alan
opinnoissa on enemmänkin oppilaitosten sisäinen asia.
Yhteenveto
Naiset ovat edelleen vähemmistönä ICT-alan perustutkintoon
tähtäävissä koulutusohjelmissa. Eri oppilaitosten ja koulutusohjelmien välillä on kuitenkin merkittävää vaihtelua. Teknisemmissä
koulutusohjelmissa naisten osuus on usein alle 10 prosenttia
kun taas kauppatieteellisemmin tms. suuntautuneissa koulutusohjelmissa naisia voi olla jopa kolmannes opiskelijoista.
Huolestuttavaa on, että ICT-alan amk-koulutusohjelmissa
olevien naisopiskelijoiden määrä on selvästi vähentynyt tarkasteltuna ajanjaksona (2005-2009). Kymmenestä suurimmasta
ammattikorkeakoulusta seitsemässä naisten osuus ICT-alan opiskelijoista on laskenut, ja sama suuntaus näkyy myös pienemmissä oppilaitoksissa. Koska ammattikorkeakoulujen oppilasmäärät
ovat suuria, kyse on sadoista naisista, jotka eivät enää lainkaan
valitse ICT-alan koulutusta. Yliopistollisen ICT-alan koulutuksen
osalta tulokset vaihtelevat: osassa oppilaitoksissa naisten osuus
on kasvanut, osassa taas laskenut.
Julkisessa keskustelussa ja useissa aikaisemmissa tutkimuksissa on esitetty ICT-alan nörtti-imagon vähentävän tyttöjen
kiinnostusta. Tyttöjen ja nuorten naisten mielikuvia koskevat
viimeaikaiset tutkimustulokset eivät kuitenkaan viittaa siihen,
että vain nörtin kuviteltaisiin olevan kiinnostunut alan opinnoista tai pärjäävän alalla. Siljander (2009) kiteyttää osuvasti
niiden tyttöjen ja nuorten naisten mielikuvat, jotka eivät ole
kiinnostuneita ICT-alan opinnoista: ”Naiset kyllä arvostavat ITalaa, mutta eivät esimerkiksi kokisi oloaan kotoisaksi IT-alalla,
eivätkä suunnittele alalle hakeutumista” (mt: 88).
ICT-alaa opiskelevat naiset ovat aikaisempien tutkimusten
valossa pääsääntöisesti tyytyväisiä oppilaitoksensa opiskeluilmapiiriin, vaikka monet toivoisivatkin lisää naisia opiskelutovereiksi.
Voidaan silti väittää,
että ICT-alaa jossain
määrin edelleen
opetetaan ”nörttipoikien ehdoilla”:
oletetaan esimerkiksi, että alan opiskelijat osaavat ohjelmoida. Lisäksi ICT-alan
opiskeluilmapiiriä
koskevat kotimaiset
tutkimukset (Mikkonen, 2005; Salokan-
Teknisemmissä
koulutusohjelmissa
naisten osuus
on usein alle
10 prosenttia.
50
1.2
Naisia ITC-alalle!
Koska ihmisten auttaminen
on lähellä monen tytön
sydäntä, olisiko syytä tuoda
alan markkinoinnissa esille,
miten ihmisten elämää voi
helpottaa ICT:n avulla?
gas, 2002) osoittavat, että naiset ovat mm. kokeneet selvästi
miehiä enemmän syrjintää, vaikka osa naisista onkin kokenut
hyötyvänsä vähemmistöasemastaan.
Kaikissa tutkimukseen osallistuneissa oppilaitoksissa (6 oppilaitosta) todettiin, että naisopiskelijoita olisi hyvä saada lisää.
Kuitenkin tutkituista oppilaitoksista vain kolmessa toteutaan
tällä hetkellä erityisiä naisiin kohdistuvia toimenpiteitä. Lisäksi
yhdessä on aikaisemmin toteutettu tällaisia toimenpiteitä, mutta oppilaitoksen edustaja arvioi niiden vaikuttavuuden olleen
heikko.
Haastateltavat huomauttavat, että oppilaitoksilla on varsin
rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa potentiaalisten opiskelijoiden
mielikuviin ja stereotypioihin ICT-alaa kohtaan. Tästä syystä oppilaitosten edustajat toivovat, että aihe olisi laajemmin esillä.
Ulkomaiset tutkimustulokset viittaavat siihen, että ICT-alan
opintoja pidetään vaikeina, ja tämä osaltaan vähentää tyttöjen
kiinnostusta. Toisaalta opintojen vaikeus ei haittaa esimerkiksi
lääketieteen suosiota. Koska ihmisten auttaminen tai muutoin
ihmisläheinen työ on lähellä monen tytön sydäntä, olisiko syytä
tuoda alan markkinoinnissa esille, miten ihmisten elämää voi
helpottaa ICT:n avulla? Kuten tämän tutkimuksen osaprojektissa A (Tytöt ja ICT) todettiin, tietokoneiden käyttö on tytöille
arkipäiväistä, mutta tämä ei millään tavalla näy kiinnostuksena
ICT-alaan. Puuttuva linkki olisi yhden haastatellun sanoin: ”IT
on kaikkialla ja osa meidän kaikkien elämää – mikset tulisi vaikuttamaan siihen, mikä on tulevaisuuden maailma?”
Facebook, IRC ja YouTube
ovat osa arkipäivää hyvin
monille nykytytöille
Rekrytointiin liittyvät toimenpiteet
Naisten opiskelun tukeminen oppilaitoksissa
Rekrytointiin liittyvät hankkeet voisi otsikoida yhden haastateltavan sanoin: ”mennään sinne missä tytöt ovat”.
1. Yhteistyö lukioiden ja yläkoulujen kanssa: opintojen
ohjaajat, opettajat yleensä sekä opiskelijat tarvitsevat
jatkuvasti tietoa ICT-alan opiskelusta ja alan tarjoamista
työtehtävistä. Vierailut, tietoiskut, abipäivät ym. on
havaittu hyviksi vaikutuskeinoiksi. Myös erillinen teemapäivä (kuten Naistenpäivä TKK:lla) on toiminut hyvin.
2. Internetistä löytyy lukuisia tytöt ja ICT/teknologia -aiheisia
web-sivustoja. Näiden sivustojen ristiinlinkityksiä olisi syytä
lisätä, jotta eri tahojen ponnistukset saataisiin laajemmin
hyödynnettyä.
3. Kuten muutamat oppilaitokset ovat huomanneet, kannattaa mennä myös sinne, missä tytöt ovat virtuaalisesti.
Facebook, IRC ja YouTube ovat osa arkipäivää hyvin monille nykytytöille, joten näissä näkyminen lisäisi tietoisuutta alasta ja sen opiskelusta.
4. Oppilaitoksen omien web-sivujen merkitys rekrytoinnissa on ilmeisen suuri, joten näihin kannattaa panostaa,
varsinkin mikäli oppilaitokseen halutaan houkutella mahdollisimman monenlaisia hakijoita. Esimerkkinä voidaan
käyttää Jyväskylän yliopiston rekrytointisivuja
(http://www.it.jyu.fi/hae/).
5. On perusteltua mennä myös sinne, missä aiheeseen
vaikuttavat muut tahot ovat. Yhden tutkimukseen osallistuneen oppilaitoksen edustajat kertovat alasta ja sen
mahdollisuuksista erikseen myös oppilaanohjaajille, luokanopettajille ja rehtorikoulutuksessa oleville. Tämänkaltaista toimintaa olisi varmasti hyvä toteuttaa laajemminkin, eikä vain yhden oppilaitoksen voimin.
6. Edelleen on tärkeää miettiä, miten toimenpiteiden vaikuttavuutta voidaan arvioida, mitata ja vertailla. Tämä auttaisi
kohdentamaan resursseja vaikuttavuuden kannalta mahdollisimman tehokkaisiin toimenpiteisiin. Naispuolisten
hakijoiden määrä, opiskelun aloittaneiden naisten
määrä ja valmistuneiden
naisten määrä voisivat olla
tällaisia mittareita.
Kirjallisuuden ja oppilaitosten kokemusten perusteella naisten
tukemisessa ICT-alan opinnoissa on keskeistä toisaalta tuki
opintojen aloittamisvaiheessa, johon kaikki tutkimukseen osallistuneet oppilaitokset panostavat, sekä toisaalta naisyhteisön
luominen ja tukeminen, mitä tekee vain kaksi tutkimukseen
osallistuneista oppilaitoksista.
1. Tuki opintojen alkuvaiheessa: luokan, opiskeluryhmän,
tutorryhmän tms. syntymiseen ja ryhmäytymiseen kannattaa kiinnittää opiskelujen alkuvaiheessa huomiota. Vaikka
tällainen ryhmä tukee kaikkia opiskelijoita, on ryhmän
tuki erityisen tärkeää miesvaltaisia aloja kuten ICT-alaa
opiskeleville naisille.
2. Opiskelu/tutorryhmässä tulee kiinnittää huomiota myös
siihen, etteivät naispuoliset opiskelijat ole ryhmänsä ainokaisia.
3. Myös opintojen ohjaajan, mentorin tms. henkilökunnan
edustajan säännölliset tapaamiset helpottavat joukkoon
kuulumisen ja oman paikan löytämisen tunnetta, sen lisäksi että ne auttavat opintojen suuntaamisessa ja alan eri
mahdollisuuksien hahmottamisessa.
4. Laajemman naisverkoston tai -yhteisön tapaamisia kannattaa myös järjestää säännöllisin väliajoin, esimerkiksi
opiskelijajärjestöjen kanssa yhteistyössä. Tällaisesta toiminnasta on hyviä kokemuksia kahdella tutkimukseen
osallistuneella oppilaitoksella.
5. On tärkeää miettiä, miten toimenpiteiden vaikuttavuutta
voidaan arvioida, mitata ja vertailla. Naispuolisten hakijoiden määrän, opiskelun aloittaneiden naisten määrän ja
valmistuneiden naisten määrän lisäksi on syytä tarkastella
myös ”laatua”, kuten esimerkiksi arvosanoja ja opiskelutyytyväisyyttä. Mikäli naisten saamat arvosanat kursseista/
opinnäytteistä tms. ovat jatkuvasti heikompia kuin miesten vastaavat, on syitä tähän tarkasteltava perusteellisesti.
6.
Lisäksi voitaisiin selvittää
naisopiskelijoiden kokemuksia ICTalan opiskelusta eri oppilaitoksissa.
7.
Erillisenä toimenpiteenä
suositellaan tutkimusta, jossa selvitetään naisopiskelijoiden katoa
amk-opinnoista.
Oppilaitoksen
omien web-sivujen
merkitys rekrytoinnissa
on ilmeisen suuri, joten
näihin kannattaa panostaa
Osaprojekti B: Naiset ICT-alan opiskelijoina
51
2. Esipuhe
3. Johdanto
Vaikka
tietotekniikkaalan koetaan
soveltuvan
yhtä hyvin
naisille kuin
miehille, itselleen
tytöt eivät
pidä sitä
sopivana.
Mahdollisuuksien maailma
Vuosituhannen vaihteessa tietotekniikka-ala eli siihenastisen
historiansa huippuhetkiä. Ennen 2000-luvun vaihdetta nuori toimiala oli ollut olemassa varsinaisesti vasta parikymmentä vuotta.
Ensimmäistä kertaa historian aikana tietokoneiden ohjausjärjestelmiä todella testattiin - ei vain seuraavan vuoden, vaan
seuraavan vuosituhannen vaihtumisella. Tämä y2k-ilmiönä tunnettu poikkeustila herätti epävarmuutta erityisesti vanhempien
tietojärjestelmien toimivuudesta.
Vain hetki aiemmin markkinoille oli murtautunut graafinen
internet, joka teki lähinnä tutkimusmaailman käyttämästä tietoverkosta koko kansan ja yritysten pelikentän. Internetissä toimivat yritykset nähtiin tulevaisuuden airuina ja niiden pörssiarvot
huitelivat omissa lukemissaan. Media rakensi tarinaa äkkirikastuneista dotcom-yrittäjistä.
Tietotekniikka-ala oli jatkuvasti
otsikoissa. Mutta sitten kaikki
romahti.
Tietotekniikasta ei ehtinyt
vuosituhannen huumassa tulla tyttöjen suosikkialaa, mutta
suosio oli kovassa kasvussa.
Tähän päivään mennessä tyttöjen ja tietotekniikka-alan
välille on revennyt ammottava
mielikuvakuilu: vaikka tietokoneen, kännyköiden ja muiden
elektroniikkalaitteiden käyttö
on arkipäiväistä ja niiden viihdekäyttö osataan, tietotekniikka uravalintana kiinnostaa vain
harvoja.
Useimmat tytöt tuntevat
heikosti alan käsitteistöä ja
työtehtäviä, mutta varsin hyvin alalla toimivia yrityksiä. Erityisen hyvin tunnetaan verkossa
käytettäviä sovelluksia. Tämä kertoo halusta käyttää, mutta haluttomuudesta kehittää uusia vastaavia ratkaisuja. Edes tietoja viestintätekniikan monipuolinen käyttö koulumaailmassa ei
sanottavammin lisää tyttöjen kiinnostusta alaa kohtaan.
Tytöt eivät koe tietotekniikka-alaa luovaksi ja ihmisläheiseksi,
jotka ovat tyypillisimmät odotukset ammatinvalinnassa, vaan
yksinäiseksi puurtamiseksi koneen ääressä. Vaikka tietotekniikka-alan koetaan soveltuvan yhtä hyvin naisille kuin miehille,
itselleen tytöt eivät pidä sitä sopivana.
Tähän päivään
mennessä
tyttöjen ja
tietotekniikkaalan välille
on revennyt
ammottava
mielikuvakuilu.
Lähes kaikki tietotekniikkayritykset tutkivat ihmisen tapaa
oppia, havainnoida
ympäristöään, kommunikoida ulkomaailman
kanssa ja käyttää välineitä saavuttaakseen
tavoitteensa. Monissa
alan työtehtävissä tavataan asiakkaita ja
sidosryhmiä aamusta
iltaan, ja kerrotaan
heille uusista havainnoista ja innovaatioista. Ihmisen ja ulkoisen
ympäristön vuorovaikutus on tietotekniikka-alalla tutkimuksen
ja tuotekehityksen keskiössä. Mikä voisikaan
olla tätä luovempaa ja ihmisläheisempää!
Vaikka ”diginatiivien” sukupolven kuvitellaan vaativan työvälineiltään ja työpaikaltaan vahvaa tieto- ja viestintäteknologian
hyödyntämistä, parempaa käytettävyyttä ja monipuolista soveltamista, tutkimuksen perusteella näin saattaa olla lähinnä vain
viihdekäytössä ja vapaa-ajalla. Ilman opastusta ja perehtymistä
tietotekniikan hyötykäyttö saattaa jäädä myös diginatiiveilta
lapsipuolen asemaan.
Myös opettajien osaamisessa on paljon kohennettavaa. Jos
opettaja ei osaa hyödyntää tieto- ja viestintäteknologiaa tai
suhtautuu siihen jopa torjuvasti, mitä on odotettavissa heidän
kasvateiltaan?
Joidenkin opettajien mielestä syy on yrityksissä, jotka eivät
ole kiinnostuneita yhteistyöstä koulujen kanssa. Tämäkin on
varmaan joskus totta. Kiinnostus teknologiaa kohtaan herätetään viimeistään yläkoulutasolla ja teknologiaan pohjaavia
ammatteja kohtaan lukiotasolla. Viimeistään silloin yritysten
tulisi olla hereillä todistamassa, että kaikkein kiinnostavimmat,
luovimmat ja opettavaisimmat työpaikat löytyvät nimenomaan
teknologian parista.
On pelkkää akateemista pohdiskelua tarvitseeko tietotekniikka-ala tyttöjä enemmän kuin tytöt tietotekniikka-alaa. Molemmilla olisi toisilleen paljon annettavaa.
Jukka Viitasaari
Johtaja, Tietotekniikka
Teknologiateollisuus ry
Teknisten alojen koulutuksessa ja yrityksissä ollaan jo 1980-luvulta lähtien oltu huolestuneita siitä, etteivät naiset hakeudu
teknisille aloille siinä määrin kuin miehet (esim. Eronen, 2007;
Wolffram ym., 2007; Putila & Pihlajamaa, 2002). 2000-luvun
alkupuoliskolla toteutettiin useampikin laaja EU-hanke aiheesta (esimerkiksi WomEng: Pourrat, 2005), joissa myös Suomi
oli mukana. Naisten osuuden kasvattaminen teknisillä aloilla
samoin kuin tyttöjen ja naisten kiinnostuksen herättäminen
näitä aloja kohtaan onkin ollut monien tahojen tavoitteena jo
useampia vuosia.
ICT-alalla1 viimeisin tällainen ponnistus on EU-komission sekä
allekirjoittaneiden yritysten syksyllä 2009 lanseeraama ”koodi”
parhaille käytännöille naisiin ja ICT:hen liittyen2. Kyseisen dokumentin mukaan:
• Naiset ovat aliedustettuna kaikilla tasoilla ICT-sektorilla.
• Naiset ovat erityisen aliedustettaja päätöksentekijöinä ICTsektorilla.
• Onnistunut naisten rohkaiseminen alalle sekä alalla pysyminen voisi merkittävästi auttaa alalla tunnistetun osaamiskuilun ratkaisemisessa.
Lisäksi useat alan korkeakoulut ja yliopistot ovat Suomessa
ponnistelleet naisten osuuden lisäämiseksi niin opiskelijoiden
kuin tutkijoidenkin keskuudessa. Laajoistakaan hankkeista
(esim. WomenIT, Mirror) huolimatta havaitut tulokset ja hyvät
käytännöt eivät ole kuitenkaan levinneet toivotulla tavalla.
Teknologiateollisuuden tietotekniikan toimialaryhmä onkin
päättänyt selvittää, miten ICT-ala saataisiin kiinnostavammaksi
naisille. Tutkimushanke ”Naisia ICT-alalle!” päätettiin jakaa kolmeen osaprojektiin, joista tämä raportti kattaa osaprojektin B
tulokset. Tässä osaprojektissa tarkastellaan naisia ICT-alan opiskelijoina. Osaprojektissa A selvitettiin kiinnostuksen heräämistä
(tai heräämättä jäämistä) ICT-alaan kohtaan eli 10-17 -vuotiaiden tyttöjen mielikuvia ICT-alasta. Osaprojektissa C keskitytään
naisiin ICT-alan ammattilaisina.
3.1 Tutkimuksen taustaa
Useat viime vuosina toteutetut naiset ja teknologia -aiheiset
projektit ovat keskittyneet siihen, miten tytöt ja naiset saataisiin kiinnostumaan tekniikasta. Kuten Teräs (2005) nostaa esiin,
naisten aliedustusta teknisillä aloilla ja vähäistä kiinnostusta on
yleensä selitetty naisten ”väärillä” asenteilla tai vinoutuneilla
mielikuvilla. Esimerkiksi Hiltunen (2009) toteaa, että suuri haaste
ICT-alan koulutuksessa on se, miten vaikea on muuttaa sukupuolistereotypioita ja negatiivisia ICT-alaan liittyviä käsityksiä.
Jyväskylän yliopiston tutkimusten mukaan varsinkin naispuoliset
opiskelijat tekevät stereotyyppisiä valintoja, jos näitä valintoja
ei kyseenalaisteta.
Kehittämistyö on siis perinteisesti kohdistunut naisten ja tyttöjen teknologia-asenteiden selvittämiseen ja muokkaamiseen
1 ICT = tieto- ja viestintätekniikan ala. Raportissa käytetään myös
suppeampaa käsitettä IT = tietotekniikan ala.
2 European Commission / Information Society & Media: Code of Best
Practices for Women and ICT.
52
Naisia ITC-alalle!
sekä tyttöjen ja naisten tiedon lisäämiseen teknologia-ammateista ja alalla työskentelystä. Tavoitteeksi on asetettu löytää keinoja
tyttöjen ja naisten muuttamiseksi siten, että he hakeutuisivat
teknologia-aloille (mm. Teräs, 2005).
Viime vuosina tutkimuksissa on kuitenkin tuotu esiin, etteivät
tämänkaltaiset toimenpiteet riitä. Laajan insinöörikoulutusta
tarkastelleen EU-hankkeen loppuraportissa (WomEng: Pourrat, 2005) todetaan, että ilmeisen selvästi toimenpiteet jotka
ovat kohdistuneet vain nuoriin naisiin eivät ole ollet erityisen
tehokkaita houkuttelemaan tyttöjä astumaan maskuliiniseksi
koettuun insinöörikulttuuriin.
Opiskelujen loppuvaiheessa olevien nuorten naisten mielikuvia ja työsuuntautuneisuutta selvittäneessä laajassa suomalaisessa tutkimuksessa (Naiset työelämän kynnyksellä, 2007)
todetaan että miehisiksi mielletyt toimialat kuten tekniikan alat
eivät kiinnosta nuoria naisia. Raportissa nostetaan esille kaksi
syytä tähän :
1. Teollisuusaloihin liitetään vanhoja
mielikuvia. Naiset pitävät tärkeinä työn sosiaalista luonnetta ja
ihmisten kanssa tekemistä. Teollisuusaloihin ei liitetä sosiaalista
mielikuvaa.
2. Miesvaltaisilla aloilla naiset saattavat kokea aliarviointia tai väheksyntää. Kyseisillä aloilla naisten pitää tehdä enemmän töitä
todistaakseen oma osaamisensa.
Tyttöjen ja naisten kielteiset asenteet teknologia-ammatteja kohtaan
eivät synny tyhjiössä. Kuten Teräs
(2005) huomauttaa, tyttöjen ja naisten asenteet peilaavat kulttuurisesti
jaettuja sukupuoleen sosiaalistamisen, sukupuolittuneiden odotusten ja
sukupuolittuneiden poissulkemisten
iskostamia asenteita, joiden varjossa
tytöt – samoin kuin pojat – vauvaiästä lähtien kasvavat ja elävät arkeaan.
Näin ollen sukupuolen mukaisesti jakautuneita työmarkkinoita
ei ratkaista pelkästään pyrkimyksillä muuttaa tyttöjä ja naisia.
Huomio tulee enemmänkin kiinnittää organisaatiokulttuureihin
eli toimintaympäristön rakenteiden, toimintamallien ja asenneilmaston muuttamiseen (mt; myös Darisi ym., 2010; Brunila,
2009; Herman & Carr, 2009).
Samoin todetaan myös mainitussa EU-hankkeen loppuraportissa:
”It is not women’s deficits that drive them away from engineering but rather established, patriarchal structures of teaching, and working climate, content, and context in technology
fields. Therefore, higher education institutions and companies
are challenged to adapt their environment and content of training, and to reflect an equal consideration of the needs of all.”
(Pourrat, 2005: 118).
Tässä raportissa tarkastellaan, miten ICT-alan oppilaitokset
Suomessa ovat pyrkineet vastaamaan tähän haasteeseen.
Tyttöjen ja
naisten
kielteiset
asenteet
teknologiaammatteja
kohtaan
eivät synny
tyhjiössä.
Osaprojekti B: Naiset ICT-alan opiskelijoina
53
3.2 Tutkimuksen tavoitteet
3.3.1 Naiset ja tietotekniikka: teoreettisia
lähestymistapoja
Teknologiateollisuuden tietotekniikan toimialaryhmän tutkimushankkeen ”Naisia ICT-alalle!” osaprojektissa B tarkastellaan naisia ICT-alan opiskelijoina.
Tutkimuksen tavoitteiksi määriteltiin selvittää:
• Mikä on naisten osuus teknillisten yliopistojen, korkeakoulujen ja ICT-alaan suuntautuneiden ammattikorkeakoulujen opiskelijoista? Miten osuus on vaihdellut viime
vuosina?
• Millainen mielikuva ICT-alaa opiskelevilla naisilla on alasta
ja alan opiskelusta?
• Millaisia toimenpiteitä oppilaitoksissa on toteutettu viime
vuosina ja minkälaisia tuloksia näistä on saatu?
A. Millaisia toimenpiteitä on tehty naisten rekrytoimiseksi?
B. Miten on tuettu naisia ICT-alan opiskelijoina?
C. Miten on pyritty vähentämään opintojen keskeyttämistä?
Lisäksi tavoitteena on, että selvityksen perusteella voidaan
kohdentaa toimenpiteitä, joiden avulla lisätään naisten osuutta
ICT-alan opiskelijoista.
Marja Vehviläisen (2005) mukaan sukupuolen (gender) ja tietotekniikan välisen suhteen tutkimuksessa on aikaisemmassa
kirjallisuudessa tunnistettu vahva liberaalifeministinen traditio
sekä toisaalta sosiaalisesta konstruktionismista ammentava
suuntaus. Näiden lisäksi Vehviläinen nostaa esiin ekofeministisen ja kyberfeministisen lähestymistavan.
Liberaalifeministisessa lähestymisessä on painotettu naisten
osuuden lisäämisen tärkeyttä niin teknologia-alan koulutuksessa
kuin työelämässäkin. Naisilla tulee olla sama pääsy teknologiaan
ja samat oikeudet yleensäkin kuin miehillä. Teknologia ymmärretään neutraaliksi ja yhtä sopivaksi naisille kuin miehille. Valinta
ja vastuu on yksilöillä ja erityisesti naisilla yksilöinä, kuten yleensäkin liberaalissa traditiossa. (Vehviläinen, 2005.) Päinvastainen
näkemys on ekofeministeillä. Ekofeministien mukaan naisten
tulee kehittää omaa, miesten teknologiasta eroavaa teknologiaa, jota pidetään jopa parempana kuin miesasiantuntijoiden
kehittämää teknologiaa. Vehviläinen (2005) huomauttaa, että
liberaalifeministinen suuntaus on ollut näistä selvästi yleisempi.
Sosiaaliseen konstruktionismiin pohjaava lähestymistapa näkee sukupuolen sosiokulttuurisena suhteena. Tieto nähdään
sukupuolistuneena (gendered), samoin kuin käytännöt. Keskeisenä kysymyksenä pidetään sitä, miksi ja miten naiset niin
usein syrjäytyvät ja miksi teknologiaa pidetään maskuliisena.
Naisissa ja naisten välillä on myös eroja, joten ekofeministien
hakemaa ”naisten tietoa” ei voida löytää. Vehviläisen (2005)
mukaan ääriversio sosiaalisesta konstruktionismista on kyberfeminismi, joka painottaa joustavuutta ja mahdollisuutta muotoilla
sukupuolisuhteet uudestaan virtuaalimaailmoissa. Kailon (2005)
mukaan ekofeminismi keskittyy erityisesti naisten ja luonnon yhteissortoa ylläpitäviin käsitejärjestelmiin kun taas kyberfeminismi keskittyy enemmän teknologiakehityksen naisille mukanaan
tuomiin mahdollisuuksiin, huomioiden vähemmän miesten ja
naisten luontosuhdetta.
Eileen Trauth ja Jeria Quesenberry (2007) puolestaan tunnistavat aikaisemmassa kirjallisuudessa kaksi valtavirran suuntausta: essentialismin ja sosiaalisen konstruktionismin (myös
Trauth, 2002).
3.3 Tutkimuksen teoreettinen
viitekehys
Tässä osiossa tarkastellaan tiivistetysti erilaisia selityksiä siihen,
miksi naiset ovat vähemmistönä ICT-alan opiskelijoiden joukossa. Kirjallisuutena on käytetty sekä suomalaisia että ulkomaisia
lähteitä. Suuri osa naisten aliedustusta koskevaa nk. gender gap -kirjallisuutta keskittyy työelämään, joten
tätä kirjallisuutta esitellään vain lyhyesti. Aikaisemmasta tutkimuksesta
nostetaan tässä esiin erityisesti ICTalan opiskelua koskevia ulkomaisia
tuloksia, suomalaisia tuloksia esitellään kohdassa 5.2.
Tässä yhteydessä voidaan todeta,
että vaikka suurin osa aiheen tutkimuksesta keskittyy naisten aliedustuksen ruotimiseen, eivät naiset ole
kaikkialla maailmassa vähemmistöasemassa ICT-alalla. Entisen Neuvostoliiton alueella naisia on kannustettu insinööriopintoihin ja muutoinkin
teknisille aloille (katso esim. Trauth,
2002). Esimerkiksi Armeniassa IT-alan
opinnot ovat naisten suosiossa (Gharibyan ja Gunsaulus, 2006:
lainattu Lindell, 2007). Myös Turkissa naisia on IT-alalla suhteellisesti enemmän kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, kun taas
Mauritiuksella naisten osuus ICT-alan opiskelijoista onnistuttiin
laajoin toimenpitein nostamaan noin puoleen (Trauth, Quesenberry & Huang, 2008).
Eivät
naiset ole
kaikkialla
maailmassa
vähemmistöasemassa
ICT-alalla
54
Naisia ITC-alalle!
Ääriversio
sosiaalisesta
konstruktionismista
on kyberfeminismi,
joka painottaa joustavuutta
ja mahdollisuutta muotoilla
sukupuolisuhteet uudestaan
virtuaalimaailmoissa.
Essentialistinen suuntaus perustuu olettamuksiin pysyvistä,
vastakkaisista naisten ja miesten luontaisista eroista. Kaikkia
miesten ja naisten eroavaisuuksia selitetään biologisista tai psykologisista syistä johtuviksi ja kulttuurilla on vain myöhempi,
rajallinen vaikutus. Trauthin ja Quesenberryn (2007) mukaan
essentialismiin pohjautuvat positivistiset tutkimukset huomioivat sukupuolen pysyvänä muuttujana, joka määrää miesten ja
naisten psykologisia ominaisuuksia. Nämä psykologiset ominaisuudet puolestaan vaikuttavat esimerkiksi teknologian omaksumiseen (mt; Trauth, 2002).
Trauthin ja Quesenberryn (2007) mukaan sosiaalinen konstruktionismi asettaa sosiologiset tekijät biologisten tilalle: tietotekniikka on sosiaalisesti rakentunut miesten alueeksi, jättäen
naiset ulkopuolisiksi. Trauthin ja Quesenberryn tulkinnassa
sosiaalinen konstruktionismi näkee naiset ja miehet ryhminä,
joilla on erilaiset tai vastakkaiset sosio-kulttuuriset ominaisuudet. Trauthin (2002) mukaan sosiaaliseen konstruktionismiin
perustuvassa tutkimuksessa IT-alalla toimivat naiset ryhmänä
ymmärretään siis erilaisiksi kuin IT-alalla toimivat miehet ryhmänä, joskin sosiologisista eikä biologisista tai psykologisista
syistä (kuten essentialismissa). Ongelmallista tämä on Trauthin
mukaan siksi, että naisten ja miesten käsittäminen vastakkaisina
ryhminä ei riittävästi edistä ymmärrystä naisten aliedustuksesta
IT-alalla (myös Trauth & Quesenberry, 2007).
Essentialismin tilalle ja sosiaalista konstruktionismia täydentämään Trauth ja Quesenberry tarjoavat nk. yksilöllisten erojen
teoriaa (individual differences theory of gender and IT), jota
Trauth on kehitellyt kollegoineen useammassa tutkimuksessa
(esim. Trauth, 2002; Trauth ja kumpp. 2004.). Tässä teoriassa
analyysi viedään yksilötasolle ja keskitytään sukupuolen sisäisiin eroihin eikä niinkään sukupuolten välisiin eroihin (miehet
vs. naiset). Naisten välisiä eroja taas selittävät tässä teoriassa
niin henkilökohtaiset tekijät kuin ympäristökin. Viimeisimmissä
tutkimuksissaan Trauth kollegoineen on painottanut organisaatiotason tekijöitä (Trauth ym., 2009) ja terävöittänyt kritiikkiään
(Kvasny ym., 2009; Trauth ym., 2007).
3.3.2 Miksi ICT-ala ei kiinnosta tyttöjä/naisia?
Mikko Siljanderin (2009) mukaan aikaisemmassa tutkimuksessa
on esitetty monenlaisia syitä sille, ettei tyttöjä kiinnosta ura ITalalla. Esimerkiksi Pollockin, McCoyn, Carberryn, Hundigopalin
ja Youn mukaan tytöt eivät ole kiinnostuneita IT-alasta, koska
heillä on vääriä käsityksiä alasta sekä alalla menestyneiden ihmisten työtavoista. Lisäksi heiltä puuttuu ihailtavia roolimalleja
eikä heidän sosiaalinen vertaisverkostonsa tue IT-alalle hakeutumista. Tytöiltä puuttuu myös itseluottamusta niihin kykyihin,
joita he pitävät välttämättöminä IT-alalla menestymiseen.(Pollock
ym, 2004: lainattu Siljander, 2009.) Vastaavia syitä esittävät
aikaisempaan tutkimukseen pohjautuen myös Paloheimo ja
Stenman (2006).
Weinberger (2004) tutki yhdysvaltalaisia college-opiskelijoita,
jotka opiskelivat ei-teknisiä aloja kuten biologiaa, kauppatieteitä
tai sosiologiaa. Weinbergerin tulosten mukaan kolme merkittävintä estettä sille, että naiset eivät hakeutuneet IT-alan opintoihin olivat tärkeysjärjestyksessä seuraavat: 1) kurssit eivät ole
kiinnostavia, 2) kurssit ovat liian vaikeita ja 3) kursseihin liittyvät
tehtävät vievät liian paljon aikaa. Naiset olivat myös huolissaan
siitä, että unohtaisivat oppimansa liian nopeasti tai että tiedot vanhenisivat, jos he jäisivät muutamaksi vuodeksi kotiin
hoitamaan lapsia perheen perustettuaan. Weinberger huomautti, ettei vastaavaa
tutkimustulosta ilmennyt
muihin tutkittuihin aloihin liittyen. Perheen ja
työn yhteensovittamisen
kannalta vaikeimmiksi arvioitiin kuitenkin kirurgin
ja lakimiehen ura.
Yllättävää Weinbergerin (2004) mukaan on se,
että IT-alan ja sähkötekniikan opintoja pidettiin
jopa vaikeampina kuin
kirurgian opintoja. Myös
matemaattisesti lahjakkaat naiset uskoivat, että
kurssit olisivat liian vaikeita. Lisäksi tutkimuksessa
nousi esiin naisten huoli
luokan ja työpaikan ilmapiiristä. Kolmannes naisista epäili, ettei
luokan ilmapiiri olisi IT-opinnoissa miellyttävä kun taas miehistä
kukaan ei arvioinut näin.
Beyer, Rynes & Haller (2004) huomauttivat, että on tärkeää
tutkia naisia koko jatkumolla ”ei kiinnostunut tietotekniikasta
– valinnut pääaineekseen tietotekniikan” eikä vain jakaa naisia
kahteen ryhmään ääripäiden mukaan. Beyer ja kumppanit tutkivat Yhdysvalloissa ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijoita.
Heidän mukaansa esteinä naisten hakeutumiseen IT-alalle olivat
seuraavat tekijät: 1) negatiiviset stereotypiat alasta, 2) huono
itseluottamus tietokoneiden kanssa, 3) IT-alalla nainen ei pääse
auttamaan toisia tai työskentelemään ihmisten kanssa ja 4) IT-ala
koetaan vaikeana opiskelualana. Tutkimuksessa todettiin, että
naisilla on vahvempi sosiaalinen orientaatio kuin miehillä. Näin
ollen negatiiviset stereotypiat IT-alan ammattilaisista epäsosiaalisina nörtteinä, jotka ovat kiinnostuneempia koneista kuin ihmisistä, sekä teknologian vahva assosioituminen maskuliinisuuteen
ovat omiaan vähentämään naisten kiinnostusta alaa kohtaan.
Toisaalta naisilla oli monessa suhteessa positiivisempi käsitys ITurasta kuin miehillä: he esimerkiksi uskoivat miehiä vahvemmin,
että IT-alan tutkinto antaisi henkilölle tunteen saavutuksesta
sekä mahdollistaisi haasteellisen uran ja itsenäisen työn. (Mt.)
Beyer ym. (2004) totesivat, että naiset kokevat olevansa
miehiä huonompia tietotekniikan suhteen, kuten myös matematiikassa ja kemiassa. Huono itseluottamus tietokoneiden
kanssa ilmenee myös vähemmän kokeilevana ja jäykempänä
suhtautumisena tietokoneisiin. Miehillä oli esimerkiksi yliopistoopinnot aloittaessaan enemmän kokemusta ohjelmoinnista sekä
oheislaitteiden ja tietokoneen muiden osien asentamisesta kuin
naisilla. Lisäksi naisten vähäiseen kiinnostukseen IT-alaa kohtaan
vaikutti se, että naiset arvostivat miehiä enemmän sellaisia uravalintoja, joissa heillä olisi mahdollisuus työskennellä ihmisten kanssa sekä auttaa toisia, ja jotka tarjosivat mahdollisuuden yhdistää
uran ja perheen. Tutkimuksen vastaajat uskoivat, ettei IT-ura
sisällä ihmisten kanssa työskentelyä ja toisten auttamista. (Mt.)
Perheen ja työn
yhteensovittamisen
kannalta
vaikeimmiksi
arvioitiin kuitenkin
kirurgin ja
lakimiehen ura.
Osaprojekti B: Naiset ICT-alan opiskelijoina
55
Edelleen Jepson ja Pearl nostavat esiin seuraavia syitä sille,
etteivät tytöt hakeudu IT-alalle (kuusi eniten mainittua syytä
tärkeysjärjestyksessä):
1. Roolimalleja ei ole riittävästi
2. Naisten kiinnostuksenkohteet ovat muualla
3. Teollisuudenala on vieras
4. Uramahdollisuudet alalla ovat huonot
5. Negatiivinen kuva alasta median kautta
6. Ala on liian nörttimäinen
(Jepson ja Perl, 2002: muokaten lainattu Siljander, 2009:17)
Jo aikaisemmin mainittu EU-tutkimus WomEng (Pourrat,
2005) on ollut yksi harvoista insinöörialan tutkimuksista, jossa
tarkastellaan myös naisten opintojen keskeyttämistä alalla. Syitä,
miksi naiset eivät jää insinöörialalle, olivat tutkimuksen mukaan
ensisijaisesti seuraavat:
• Naiset eivät luota itseensä akateemisessa,
kilpailevassa ympäristössä
• Naiset kokevat pettymyksen tieteeseen sekä insinööri­
tutkintorakenteeseen, jotka olivat esteitä myös miehille
• Naisilla on kykyjä selvitä insinööritutkinnosta, mutta
heillä ei ole tarpeeksi itseluottamusta
• Naiset haluavat yhdistää teorian tietämyksen
käytännön asioihin.
Lisäksi esteiksi nousivat myös kiinnostuksen loppuminen alaa
kohtaan, alhaiset arvosanat, huono opetus, taloudelliset ongelmat ja luotaantyöntävä laitos. (Mt; Lindell, 2007.)
Saksalaisessa naisinsinööriopiskelijoiden opintojen keskeyttämistä selvittävässä tutkimuksessa (Wolffram ym. 2007) painotetaan opiskeluympäristön merkitystä. Keskeyttämisen syinä
Wolffram ja kumppanit nostavat ensimmäiseksi esiin kovan
kilpailun: teknisten opiskelujen aloittamista ei yleensä Saksassa rajoiteta, vaan tulokkaita ”pudotetaan” ensimmäisten
lukukausien tulosten peruseella, mikä johtaa korkeaan keskeyttämisprosenttiin. Toiseksi, teknisissä opinnoissa vaaditaan
mm. matemaatikan osaamista, mutta osaamisvaatimuksia ei
ole selkeästi ilmaistu hakuvaiheessa, mikä taas ohjaa harhaan
osan hakijoista. Kolmanneksi, monet
oppiaineet kuten matematiikka vaativat oman osaamisen rajojen ylittämistä
eli käytännössä yhteistyötä ryhmässä
tai parin kanssa: kaikki, varsinkaan
tytöt, eivät löydä tällaista tukea. (Mt.)
Hiltunen (2009) painottaa, että
kaiken kaikkiaan naisilla on ICT-alasta
negatiivisia stereotypioita sekä vääristyneitä mielikuvia. ICT-alaa ei tunneta,
osittain siksi ettei lähipiiristä useinkaan
löydy alalla toimivia roolimalleja. ICTalaa ei myöskään tuoda juurikaan esiin
suosituissa TV-sarjoissa tai vastaavissa.
Hiltunen pohtii, että kun tyttöjä kiinnostaa monitieteisyys, ja ICT-ala on
tyypillisesti monitieteinen (liittyyhän
se myös kaikkiin muihin aloihin), luulisi ICT-alan olevan erityisesti tyttöjen
suosiossa. Ilmeisesti tytöt eivät kuitenkaan miellä ICT-alaa ja sen
opiskelua tällä tavoin (mt.).
ICT-alaa
ei tuoda
myöskään
juurikaan
esiin
suosituissa
TV-sarjoissa.
56
Naisia ITC-alalle!
4. Tutkimuksen
toteuttaminen
4.1 Tutkimusmenetelmä ja
-kysymykset
Tutkimusta suunniteltaessa todettiin, että opiskeluikäisten naisten mielikuvia ICT-alasta ja alan opiskelusta on selvitetty Suomessa viime vuosina erilaisten tutkimushankkeiden ja kyselyiden
avulla. Tästä syystä tutkimuksessa ei erikseen selvitetty ICT-alaa
opiskelevien naisten mielipiteitä, vaan turvauduttiin sekundääriaineistoon kuten esimerkiksi Jyväskylän Yliopiston UPDATEtutkimuksen tuloksiin. Näiden tutkimusten ja kyselyiden tuloksia
esitellään kohdassa 5.2.
Hankkeessa päädyttiin käyttämään tutkimusmenetelmänä
nk. monitapaustutkimusta (multiple case study), koska tässä menetelmässä keskitytään ilmiötä selittäviin ja kuvaileviin kysymyksiin (Miksi? Miten?)3. Case-tutkimuksen parhaiden käytäntöjen
mukaisesti tutkimuksessa kerättiin samasta aiheesta aineistoa
useammalla eri tavalla (nk. triangulaatio). Aineisto koostuu
oppilaitosten edustajien teemahaastatteluista sekä erilaisista
dokumenteista. Näitä ovat a. yleiset dokumentit (lehtiartikkelit,
tilastot), b. oppilaitoskohtaiset dokumentit (oppilaitosten websivut, esitteet, tilastot) sekä c. tutkijan käyttöön erikseen toimitetut dokumentit, jotka pohjautuvat olemassa olevaan aineistoon.
Kirjallisuuden perusteella muotoiltiin alustavat olettamukset,
joiden paikkansapitävyyttä voidaan tarkastella tutkimusaineiston valossa. Tutkimuksessa ei muotoiltu varsinaisia testattavia
hypoteeseja, koska kyseessä ei ole kvantitatiivinen tutkimus.
Alustavat olettamukset ovat seuraavat:
1. Naiset ovat vähemmistönä ICT-alan koulutusohjelmissa.
2. Naisten vähäistä hakeutumista alalle pidetään ongelmana
ICT-alan oppilaitoksissa.
3. Oppilaitokset ovat toteuttaneet erilaisia toimenpiteitä
naisopiskelijoiden osuuden lisäämiseksi ja naisten tukemiseksi alan opiskelussa.
4. Koska naisten vähäistä hakeutumista alalle selitetään
usein vääristyneillä mielikuvilla, sekä rekrytointitoimenpiteissä että alaa opiskelevien naisten tukemisessa on painotettu mielikuvien muokkaamista.
Tutkimuskysymykset muotoiltiin vastaamaan mahdollisimman
tarkasti tutkimuksen tavoitteita:
3 Katso esim. Yin, 1988.
Kysymys 1:
Mikä on naisten osuus ICT-alan opiskelijoista ja miten osuus on
vaihdellut viime vuosina?
a) Mikä on ollut naisten osuus ICT-alaan suuntautuneiden
yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijoista viime
vuosina (2005-2009)?
b) Mikä on naisten osuus tutkituissa oppilaitoksissa ja miten
haastateltavat arvioivat naisten osuutta?
Kysymys 2:
Millainen on opiskeluikäisten naisten mielikuva ICT-alasta ja
alan opiskelusta?
a) Millainen mielikuva ICT-alaa opiskelevilla naisilla on alasta
ja alan opiskelusta viimeaikaisten tutkimusten ja selvitysten mukaan?
b) Millainen mielikuva opiskeluikäisillä naisilla yleensä on ICTalasta? Kuinka kiinnostavana alaa pidetään?
c) Miten oppilaitosten edustajat arvioivat ICT-alaa opiskelevien naisten mielikuvaa alasta ja alan opiskelusta?
Kysymys 3:
Millaisia toimenpiteitä oppilaitoksissa on toteutettu viime vuosina ja minkälaisia tuloksia näistä on saatu?
a) Millaisia toimenpiteitä on tehty naisten rekrytoimiseksi?
b) Miten on tuettu naisia ICT-alan opiskelijoina?
c) Miten on pyritty vähentämään opintojen keskeyttämistä?
d) Miten oppilaitosten edustajien mielestä voitaisiin parhaiten lisätä naisten osuutta ICT-alan opiskelijoista ja tukea
naisia alan opinnoissa?
4.2 Aineiston kerääminen
Aineistona käytetyt haastattelut tutkimukseen osallistuneissa
oppilaitoksissa toteutettiin 24.5. - 17.6.2010 välisenä aikana.
Kaikki haastattelut sekä muun tiedonkeruun toteutti tutkimuksesta vastaava tutkija. Tutkimukseen haastateltiin kaikkiaan 11
henkilöä kuudesta eri oppilaitoksesta. Haastatteluista suurin
osa (9 haastattelua) tehtiin henkilökohtaisesti, kaksi toteutettiin
puhelmitse.
Oppilaitokset päätettiin valita siten, että nämä edustaisivat
a) teknillisiä yliopistoja/korkeakouluja, b) tietojenkäsittelytieteen laitoksia tai vastaavia sekä c) ICT-alan ammattikorkeakouluja. Oppilaitoksia tutkimuksessa on yhteensä kuusi, ja nämä
edustavat edellä mainittuja ryhmiä, kaksi oppilaitosta kutakin
ryhmää. Oppilaitosten valinnassa
kiinnitettiin erityistä
huomiota maantieteelliseen kattavuuteen, ja oppilaitokset
ovatkin eri puolilta
Suomea. Tutkimukseen osallistuneet
oppilaitokset ovat:
Aalto-yliopiston tek-
Miten on pyritty vähentämään
opintojen keskeyttämistä?
nillinen korkeakoulu, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, Jyväskylän yliopiston informaatioteknologian laitos, Oulun yliopiston
teknillinen tiedekunta, Tampereen ammattikorkeakoulu ja Turun
yliopiston informaatioteknologian laitos.
Haastateltavien valinta eteni siten, että tutkija otti yhteyttä
joko koulutusohjelmasta vastaavaan tai tiettyyn henkilökunnan
jäseneen. Oppilaitokset valitsivat itse haastateltavat henkilöt,
joita oli 1-3 per oppilaitos. Raportissa käytetään kaikista haastatelluista nimitystä oppilaitosten edustajat, riippumatta siitä
ovatko nämä koulutusohjelmasta vastaavia, lehtoreita, opintojen
ohjaajia, professoreita tms. Haasteltavista kuusi oli naisia ja viisi
miehiä, ikäjakauma oli 32 - 58 vuotta.
Opiskeluikäisten naisten mielikuvia ICT-alasta on selvitetty
viime vuosina useissa tutkimus¬hankkeissa ja selvityksissä. Näitä
ovat (toteuttaja ja julkaisuvuosi):
• Talentum: Työnantajamielikuva-kysely
(KuulasMillwardBrown, 2010)
• Graduates 2010 -kysely (T-Media, 2010)
• UPDATE-hankkeen tutkimukset
(Jyväskylän yliopisto, 2009)
• WomenIT-hankkeen tutkimukset (Oulun yliopisto, 2005)
• TKK opiskeluympäristönä (Salokangas, 2002)
Osasta tutkimusaineistoista toimitettiin tutkijan käyttöön
erikseen ajettuja tuloksia, jotka pohjautuvat olemassa olevaan,
aikaisemmin kerättyyn aineistoon. Sekundääriaineistoa kuvataan
tarkemmin kohdassa 5.2.
4.3 Aineiston analyysi
Haastattelut nauhoitettiin lukuunottamatta yhtä haastattelua.
Nauhoitukset purettiin, mutta niitä ei litteroitu. Haastatteluista
saatu data luokiteltiin teemoittain vastaamaan tutkimuskysymyksiä. Laadullisen aineiston analyysimenetelmänä oli lähinnä
sisällönanalyysi.
Haastatteluaineistoa täydennettiin oppilaitoskohtaisilla dokumenteilla (oppilaitosten web-sivut, esitteet, tilastot). Muita
käytössä olevia dokumentteja käytettiin enimmäkseen itsenäisesti (ks. 5.1 ja 5.2). Dokumenttiaineistoa lähinnä kuvaillaan,
analyysimenetelmänä käytettiin jossain määrin sisällönanalyysiä.
Millaisia
toimenpiteitä on
tehty naisten
rekrytoimiseksi?
Osaprojekti B: Naiset ICT-alan opiskelijoina
57
4.4 Tutkimuksen rajaukset ja
tulosten hyödyntäminen
5. Tulokset
Kuten edellä on kuvattu, tutkimusmenetelmänä on monitapaustutkimus. Tilastollisen yleistettävyyden sijaan monitapaustutkimuksen tavoitteena on nk. teoreettinen edustavuus, eli
tuloksia tarkastellaan taustaolettamusten valossa. Näin ollen
tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkia Suomen ICT-alan oppilaitoksia.
Tutkimus rajattiin koskemaan perustutkintoon johtavaa koulutusta, eli ammatilliset erikoistumisopinnot sekä yliopistolliset
jatko-opinnot kuten tohtoriopinnot rajattiin tarkastelun ulkopuolelle4. Tämä rajaus perustui siihen, että ammatillisia erikoistumisopintoja tai muuta jatkokoulutusta opiskelevat ovat enimmäkseen jo työelämässä toimivia henkilöitä, joita tarkastellaan
tämän tutkimuksen osaprojektissa C.
Laadullisen aineiston (sekä haastattelut että dokumentit) analyysimenetelmänä on tässä sisällönanalyysi. Analyysiä voitaisiin
syventää esimerkiksi kriittisen diskurssianalyysin menetelmin,
mutta aika- ja resurssirajoitusten vuoksi tähän ei laajemmin
ryhdytty tässä raportissa.
Tutkimuksen tulosten avulla voidaan tutkimuksen tavoitteiden mukaisesti suunnitella toimenpiteitä, joiden avulla naisten
rekrytointia ICT-alan opiskelijoiksi voidaan lisätä. Samoin voidaan
suunnitella toimenpiteitä, joiden avulla naisia tuetaan alan opinnoissa ja vähennetään keskeyttämistä. Teknologiateollisuus ry ja
oppilaitokset voivat näin ollen hyödyntää tutkimuksen tuloksia
suunnitellessaan toimintaansa.
Lisäksi tutkimuksesta saa tietoa tiettyjen oppilaitosten parhaista käytännöistä, joita myös muut alan oppilaitokset voivat
hyödyntää. Edelleen tutkimuksen tarjoamat tiedot ICT-alaa
opiskelevien sekä muiden nuorten naisten mielikuvista ICTalasta ja alan opiskelusta ovat Teknologiateollisuus ry:n, alan
oppilaitosten ja muiden aiheesta kiinnostuneiden käytettävissä
tutkimuksen myötä.
5.1 Naisten osuus ICT-alan
opiskelijoista
5.1.1 Yliopistot
Tässä kappaleessa tarkastellaan naisten osuutta yliopistojen
(ml. teknilliset yliopistot ja korkeakoulut) ja ICT-alaan suuntautuneiden ammattikorkeakoulujen perustutkinto-opiskelijoista
vuosina 2005-2009.
Seuraavassa esitetyt tiedot perustuvat opetusministeriön tutkimusta varten toimittamiin tilastoihin (kesä- ja elokuu 2010),
jotka taas perustuvat oppilaitosten antamiin tietoihin. Huom:
ammattikorkeakoulujen osalta mukana ovat vain AMK-tutkintoa
suorittavat opiskelijat, ei ammatillisia erikoistumisopintoja suorittavat.
Opetusministeriön toimittamassa tilastossa on kootusti tiedot
ICT-alan tutkinto-opiskelijoista. Kuviossa 2 näkyvät naisten osuudet erikseen tietojenkäsittelytieteen/tietojärjestelmätieteen sekä
tietotekniikan koulutusohjelmissa yliopistoissa ja korkeakouluissa. Tietoliikennetekniikan osalta naisten osuus on ollut merkittävä vain yhdessä oppilaitoksessa (TKK) vuodesta 2007 lähtien,
mistä syystä tietoliikennetekniikkaa ei tässä tarkastella erikseen.
35 %
2006
30 %
2005
25 %
0% 5%
20 %
35 %
0%
2005
2006
2007
2008
Tietojenkäsittely, tietojärjestelmätiede
2009
Tietotekniikka
20 %
15 %
Kuvio 2. Naisten osuus yliopistojen, teknillisten yliopistojen ja teknillisten korkeakoulujen ICT-alan tutkinto-opiskelijoista koulutusohjelmittain 2005-2008. Lähde: Opetusministeriö.
2005
2006
Naisia, YO
2007
2008
2009
Naisia, AMK
Kuvio 1. Naisten osuus ICT-alan kaikista tutkinto-opiskelijoista
vuosina 2005-2009, yliopistot (YO) ja ammattikorkeakoulut (AMK).
Lähde: Opetusministeriö.
On syytä ottaa huomioon, että nämä keskiarvotulokset sisältävät huomattavaa vaihtelua molemmissa ryhmissä. Seuraavassa tilannetta kuvaillaan tarkemmin, ensin yliopistojen ja sitten
ammattikorkeakoulujen osalta.
Tutkimuksen tulosten
avulla voidaan tutkimuksen
tavoitteiden mukaisesti suunnitella toimenpiteitä, joiden avulla
naisten rekrytointia ICT-alan opiskelijoiksi voidaan lisätä.
40 %
Tampereen yliopisto
Oulun yliopisto
Helsingin yliopisto
Kuvio 3. Naisten osuus yliopistojen, teknillisten yliopistojen ja
teknillisten korkeakoulujen tietojenkäsittelytieteen/tietojärjestelmätieteen tutkinto-opiskelijoista oppilaitoksittain 2005-2009, suurimmat
5%
30 %
0%
10 % 15 % 20 % 25 % 30 % 35 %
Jyväskylän
yliopisto
Turun yliopisto
10 %
5%
2008
2007
40 %
10 %
2009
40 %
15 %
25 %
Naisten osuus tietojenkäsittely/
tietojärjestelmätieteen opiskelijoista
Kuten kuviosta 2 ilmenee, naisten osuus tietotekniikan opiskelijoista kasvoi vuodesta 2005 vuoteen 2008, mutta laski taas
hieman vuonna 2009. Toisaalta naisten osuus tietojärjestelmä- ja
tietojenkäsittelytieteen opiskelijoista laski vuodesta 2005 vuoteen 2008, mutta kääntyi taas hienoiseen nousuun vuonna
2009. Kun vuonna 2005 naisten osuus oli huomattavasti pienempi tietotekniikan koulutusohjelmissa kuin tietojärjestelmä/
tietojenkäsittelytieteessä, on tämä ero selvästi kaventunut.
Opetusministeriön toimittamien tietojen mukaan ICT-alan
yliopistollista opetusta annetaan 15 oppilaitoksessa. Kuvioissa 3
ja 4 on selkeyden vuoksi mukana vain viisi suurinta oppilaitosta
(vuoden 2009 ICT-alan kokonaisoppilasmäärän mukaan laskettuna). Kuvioissa 3 ja 4 ei ole mukana kaikkien oppilaitosten
tietoja vuodelta 2005, sillä nämä luvut puuttuvat tai eivät ole
vertailukelpoisia.
oppilaitokset. Lähde: Opetusministeriö.
Jyväskylän yliopistossa naisten osuus tietojenkäsittelytieteen
opiskelijoista on opetusministeriön tietojen mukaan jatkuvasti
ollut vertailun korkeimpia (30 % tai enemmän), ja yliopistossa
onkin tehty erilaisia toimenpiteitä naisten rekrytoimiseksi (ks.
5.3). Helsingin yliopistossa naisten osuus on tasaisesti noussut
vuodesta 2005 alkaen, kun taas Oulun ja Turun yliopistoissa
naisten osuus on laskenut. Tampereen yliopistossa naisopiskelijoiden osuus on pysynyt osapuilleen samana vertailujakson aikana.
ICT-alan
yliopistollista
opetusta
annetaan 15
oppilaitoksessa.
4 Poikkeuksena tästä kuvataan GETA-tutkijakoulua koskevia Erosen
(2007) tuloksia, katso 5.2.1.
58
Naisia ITC-alalle!
Osaprojekti B: Naiset ICT-alan opiskelijoina
59
Naisten osuus tietotekniikan opiskelijoista
2009
2008
2007
2006
2005
sesti suuntautuneissa tietotekniikan koulutusohjelmissa naisten
osuus on yleensä alle 10 prosenttia, liiketaloudellisesti suuntautuneissa tietojenkäsittelyn koulutusohjelmissa naisia taas on
useimmiten noin kolmannes opiskelijoista. Tämä ero selittää esimerkiksi sen, miksi Metropolian luvut poikkeavat selvästi muista
taulukossa kuviossa 5 esitetyistä prosenttiosuuksista: Metropoliassa on vain teknisesti suuntautunut tietotekniikan linja.
Kuviossa 5 näkyvät naisten osuudet ICT-alan perustutkintoopiskelijoista oppilaitoksittain. Kuviossa 5 mukana on selkeyden
vuoksi vain viisi suurinta oppilaitosta (vuoden 2009 ICT-alan
kokonaisoppilasmäärän mukaan laskettuna).
2009
0% 5%
10 % 15 % 20 % 25 % 30 % 35 %
Jyväskylän yliopisto
Tampereen teknillien yliopisto
40 %
Aalto (TKK)
Vaasan yliopisto
2008
2007
Kuvio 4. Naisten osuus yliopistojen, teknillisten yliopistojen ja
teknillisten korkeakoulujen tietotekniikan tutkinto-opiskelijoista
oppilaitoksittain 2005-2009, suurimmat oppilaitokset. Lähde:
Opetusministeriö.
Opetusministeriön tilaston mukaan naisten osuus tietotekniikan opiskelijoista on ollut viime vuosina korkein Vaasan yliopistossa, ja se on noussut tasaisesti vuodesta 2005 vuoteen 2008,
josnkin osuus hieman laski vuonna 2009. Jyväskylän yliopistossa naisten osuus on noussut muutaman viime vuoden aikana.
Aalto-yliopistossa (TKK) naisten osuus ICT-alan opiskelijoista
nousi vuonna 2008 jo lähes neljännekseen (24 %), mutta laski
taas hieman vuonna 2009. Erityisesti Aalto-yliopiston teknillisen
korkeakoulun ja sen edeltäjän TKK:n osalta on syytä muistaa,
että tiedekuntien, osastojen ym. muutokset vaikeuttavat vertailua eri vuosien välillä.
Kaiken kaikkiaan lukuja tarkasteltaessa on syytä ottaa huomioon merkittävät erot opiskelijamäärissä: suurimmissa oppilaitoksissa ICT-alan opiskelijoita on useita satoja (jopa yli 1000) kun
taas pienemmissä oppilaitoksissa opiskelijoita voi olla joitakin
kymmeniä. Naisopiskelijoiden määrä oppilaitoksissa vaihtelee
lähes neljästäsadasta (Helsingin yliopisto vuonna 2009) alle
kymmeneen. Tietojenkäsittely-/tietojärjestelmätieteen opiskelijamäärät ovat suurempia kuin tietotekniikan.
5.1.2 Ammattikorkeakoulut
Ammattikorkeakouluja, joissa järjestetään ICT-alan opetusta, on
vielä suurempi määrä kuin yliopistoja. Ammattikorkeakoulujen osalta mukana tässä laskelmassa ovat vain AMK-tutkintoa suorittavat
opiskelijat. Mikäli ammattikorkeakoulussa on aikuisille suunnattua AMK-tutkintokoulutusta, ovat nämä opiskelijat pääsääntöisesti
mukana tarkastelussa. Sen sijaan erikoistumisopintoja tai ylempää
ammattikorkeakoulututkintoa suorittavat eivät ole mukana tarkastelussa. Näissä koulutusohjelmissa naisten osuus on yleensä korkeampi kuin perustutkinnoissa – jopa 40-50 prosenttia – mutta
opiskelijoiden määrä on toisaalta huomattavasti pienempi.
Naisten osuus ICT-alan perustutkinto-opiskelijoista vaihtelee
ammattikorkeakouluissa alle 10:stä noin 30 prosenttiin. Tekni-
60
Naisia ITC-alalle!
2006
2005
0% 5%
10 % 15 % 20 % 25 % 30 % 35 %
Metropolia
Haaga-Helia
Oulun s. AMK
40 %
Turun AMK
TAMK
*Metropolia yhdistyi vuoden 2008 alusta, vuosilta 2005-2007 on
käytetty vertailulukuina EVTEKin lukuja.
**Haaga-Helia yhdistyi vuonna 2007, vuosilta 2005 ja 2006 on
käytetty vertailulukuina Helian lukuja.
Kuvio 5. Naisten osuus ammattikorkeakoulujen ICT-alan perustutkinto-opiskelijoista oppilaitoksittain 2005-2009, suurimmat
oppilaitokset. Lähde: Opetusministeriö.
Ammattikorkeakoulujen ICT-alan opiskelijamäärät ovat kaiken kaikkiaan laskeneet vuodesta 2005. Naisten suhteellinen
osuus on kuitenkin laskenut usein kokonaismäärää nopeammin.
Esimerkiksi Haaga-Heliassa naisten osuus ICT-alan opiskelijoista
on laskenut 38 prosentista (v. 2005) 28 prosenttiin (v. 2009),
vaikka Haaga-Heliassa naisten osuus on silti vertailun korkeimpia. Huolestuttavaa on, että kyseessä näyttää olevan laajempi
trendi: kymmenestä suurimmasta ammattikorkeakoulusta peräti
seitsemässä naisten suhteellinen osuus ICT-alan opiskelijoista
on laskenut vuosien 2005-2009 välillä. Esimerkiksi Oulussa ja
Turussa naisopiskelijoiden määrä on laskenut puoleen vertailuaikana: vuonna 2005 molemmissa näissä oppilaitoksissa oli noin
300 naista opiskelemassa ICT-alaa, vuonna 2009 enää alle 150.
Sama suuntaus näkyy myös pienemmissä ammattikorkeakouluissa, kuten Rovaniemen ja Kemi-Tornion ammattikorkeakouluissa, joissa naisten osuus on laskenut yli 20 prosentista (v. 2005)
14 prosenttiin (Rovaniemi v. 2009) ja 9 prosenttiin (Kemi-Tornio
v. 2009).
5.1.3 Tutkimukseen osallistuneet oppilaitokset
Kuten edellä on kuvattu, naisten osuus vaihtelee ICT-alan koulutusohjelmissa siten, että teknisemmät opinnot vetoavat vain
harvoihin naisiin, kun taas liiketaloudellisesti tms. suuntautuneet
tai monitieteiset ohjelmat kiinnostavat useampia naisopiskelijoita. Tämä pätee myös tutkimukseen osallistuneisiin oppilaitoksiin.
Naisopiskelijoiden määrä vaihtelee näissä oppilaitoksissa noin
10–30 prosentin välillä.
Haastatelluista oppilaitosten edustajista suurin osa (8 vastaajaa) on sitä mieltä, että naisten osuus oman oppilaitoksen ICTalan koulutusohjelmissa on liian vähäinen ja että naisia saisi olla
enemmänkin. Seuraavassa on näiden vastaajien kommentteja:
• 10–15 prosenttia on naisia näppituntumalta meidän ohjelmassa, ei siis kovinkaan paljon. Tietysti olisi hyvä saada
lisää naisia, olisi parempi että saataisiin ryhmistä tasapuolisempia. (Nainen, 58 v.)
• Naisia on hyvin vähän, näkisin suotavana että voisi olla
huomattavasti enemmänkin. Jostakin kertoo tämä tyttöjen
vähäinen määrä tällä alalla. Jotakin olisi hyvä pystyä tekemään, koska ei ole hyvä ilmiö. (Mies, 46 v.)
• Ollaan tunnistettu tämä tilanne, on todettu että jotain
tarvitsisi tehdä. On todettu myös, että normaali lukiomarkkinointi ei riitä asiaa muuttamaan. Tilanne on siis
tiedostettu, on havaittu ongelma. (Mies, 42 v.)
• En muista tarkkaa prosenttilukua, jossain 10-20 % hujakoilla. Meidän puolesta ollaan sitä mieltä, että voisi olla
enemmän naisia mukana. (Mies, 52 v.)
Kaksi vastaajaa (kahdesta eri oppilaitoksesta) sen sijaan ei
pidä naisten vähäistä lukumäärää ongelmana: toisen mukaan
suurempi ongelma on, että koulutusohjelmaa ei tunneta eikä
löydetä; toisen mukaan taas, että aloittaneet eivät valmistu.
Oppilaitosten sisällä mielipiteet eivät siis välttämättä ole yhtenäisiä: muut haastateltavat samoista oppilaitoksista kuin nämä
kaksi vastaajaa ovat sitä mieltä, että naisten vähäinen määrä
on ongelma.
Yksi vastaaja arvioi, että tilanne oman koulutusohjelman
osalta on hyvä, mutta että teknisemmin painottuneessa koulutusohjelmassa naisia voisi olla enemmänkin:
• Tietojenkäsittelyssä ei ole välttämättä koettu ongelmaksi,
saisi olla enemmänkin, mutta ihan hyvä näin koska joka
ryhmään riittää naisia. Hyvä niin, koska jossain mielessä
rauhoittaa porukkaa. Tekniikan puolella voitaisiin jopa
toivoa että olisi enemmän, ehkä ongelma enemmän siellä.
Aika levotonta, jos on pelkkiä poikia luokalla. (Mies, 37 v.)
5.2 Naisten mielikuvat
ICT-alasta ja sen opiskelusta
5.2.1 ICT-alaa opiskelevien naisten mielikuvatTässä kappaleessa tarkastellaan, millainen mielikuva ICT-alaa
opiskelevilla naisilla on alasta ja sen opiskelusta viimeaikaisten
tutkimusten mukaan. Tutkimukset on esitelty aikajärjestyksessä julkaisuvuoden mukaan siten, että uusimmat ovat ensin.
UPDATE-kyselyt: ICT-alan opiskelijoiden
mielikuvat
UPDATE (Understanding and Providing Approach to Technology) oli vuosina 2007-2009 toteutettu 11 maan yhteinen EUprojekti, jota koordinoi Jyväskylän yliopisto. Hankkeeseen liittyen
Jyväskylän yliopiston informaatioteknologian tiedekunnassa on
selvitetty esteitä ja motivaatiotekijöitä, jotka liittyvat naisten
hakeutumiseen alan opiskelijoiksi, asennemuutoksiin suhteessa tekniikkaan ja IT-alaan opintojen edetessä, sekä odotuksia
uranäkymistä.
UPDATE-hankkeen yhteydessä toteutetun markkinoinnin
kohdentamiskyselyn tarkoituksena oli selvittää, mitä kautta
hakija oli saanut tietoa opiskelusta sekä mitkä tekijät vaikuttivat
koulutuspaikan valintaan. Kysely toteutettiin Jyväskylän yliopiston Informaatioteknologian tiedekunnan tietojenkäsittelytieteiden laitoksen ja tietotekniikan laitoksen pääsykokeiden yhteydessä touko-kesäkuussa 2008. Kyselyyn vastasi tietotekniikan
laitoksen pääsykokeissa 16 henkilöä ja tietojenkäsittelytieteiden
laitoksen pääsykokeissa 94 henkilöä, joista naisia oli kaikkiaan
33 ja miehiä 77. (Siljander, 2009; Hiltunen, 2009.)
Markkinoinnin kohdentamiskyselyn perusteella sukupuolten
välillä oli havaittavissa selkeitä eroja koulutuspaikan valintaperusteissa. Koulutuspaikan maine ja hyvät työnsaantimahdollisuudet olivat naisille huomattavasti tärkeämpiä tekijöitä kuin
miehille. Näin ollen sekä Hiltunen että Siljander toteavat, että
koulutuspaikan hyvää mainetta ja alan hyviä työnsaantimahdollisuuksia kannattaa korostaa erityisesti naisille suunnatussa
markkinoinnissa. Ehdottomasti tärkein tietolähde hakijoille ovat
tiedekunnan ja laitosten www-sivut sekä toiseksi tärkein ystävät. Koska näistä voidaan suoraan vaikuttaa vain www-sivuihin,
kannattaa niihin erityisesti panostaa. (mt.)
Jyväskylän yliopistossa
aloittaa ICT-alan opinnot joka
vuosi noin 120 kanditutkinnon opiskelijaa. Syksyllä 2007
ja 2008 toteutettiin kyselyt,
joissa vastaajina olivat nämä
juuri aloittaneet opiskelijat. Vastauksia saatiin vain 20
prosentilta aloittaneista. (Hiltunen, 2009). Tuloksia kannattaa siis pitää enemmänkin
suuntaa-antavina, varsinkin
kun tulosten raportoinnissa
ei erotella naisia ja miehiä.
Hiltusen (2009) mukaan
suurin osa kyselyyn vastanneista opiskelijoista mainitsee valinneensa ICT-alan hyvien uramahdollisuuksien vuoksi. Joka viides juuri aloittanut opiskelija
sanoo alan kannustavan myös naisia opiskelemaan. Opiskelijat
ilmoittivat odottavansa kiinnostavaa uraa ICT-alalla ja olivat kiinnostuneita alasta, vaikka heillä ei ollutkaan alan roolimalleja
perhepiirissä. Helppo sisäänpääsy ilman pääsykoetta oli myös
vaikuttanut valintaan. Useimmat olivat hakeneet vain ICT-alan
opintoihin. Jotkut tosin kertoivat ICT-alan olevan toissijainen
valinta ja aikomus on hakea ensisijaisiin opintoihin seuraavana
vuonna, eli ICT-alan opintoja saatetaan käyttää ”välivaiheena”.
Alan hyviä
työnsaantimahdollisuuksia
kannattaa
korostaa
erityisesti naisille.
Osaprojekti B: Naiset ICT-alan opiskelijoina
61
Opetusta ja ohjausta pidettiin hyvinä, mutta jotkut kurssit tuntuivat oletettua vaikeammilta. (Mt.)
UPDATE-hankkeen yhteydessä tutkittiin myös opintojen
loppuvaiheessa olevia opiskelijoita, mutta tämän aineiston
analyysi on vielä kesken eikä tulosten tarkastelussa ole eroteltu
miehiä ja naisia.
Alustavien tulosten perusteella useimmat opiskelijat ovat
hakeutuneet ICT-alalle oman kiinnostuksen perusteella. Hyvät
työmahdollisuudet ja hyvä palkkaus ovat myös tärkeitä vaikuttimia. Vain kolme vastaajaa (78:sta) ilmoitti, että perhe tai ystävät
olivat rohkaisseet hakemaan alalle. (Hiltunen, 2009.)
Useat loppuvaiheen opiskelijat valittivat ohjauksen puutetta. Suurin osa oli tavannut opintojen ohjaajan vain kerran-pari
opintojensa aikana eikä 39 % vastaajista ollut koskaan tavannut
opintojen ohjaajaa. Kaksi kolmesta vastaajasta oli tyytymättömiä
opintojensa etenemiseen, usein työnteon tai muiden elämäntilanteiden vuoksi. Noin 60 % vastaajista ilmoitti, että heillä
on jo koulutustaan vastaava
työpaikka. Osa vastaajista
toivoi parempia etäopiskelumahdollisuuksia. Jopa puolet vastaajista oli sitä mieltä,
ettei pro gradu -työn pitäisi
olla pakollinen, perustellen
tätä mm. sillä ettei työelämä vaadi lopputyön suorittamista. (Hiltunen, 2009.)
Muutama opintojen loppuvaiheessa ollut vastaaja
kertoi kokeneensa syrjintää
sukupuolensa vuoksi opintojen aikana, mutta ettei
tämä ollut vakavaa. Hiltunen (2009) pahoittelee,
etteivät vastaajat selostaneet asiaa tarkemmin.
Edelleen Jyväskylän yliopistossa on selvitetty ICT-alan opintojen keskeyttämistä. Myös tämän aineiston tarkempi analyysi
on vielä työn alla, mutta joitakin alustavia tuloksia on esitetty
(Hiltunen, 2009). Kaikkiaan 42 opiskelijaa vastasi kyselyyn, näistä 9 vastaajaa oli naisia (21 %). Useimmat varhaisessa vaiheessa
keskeyttäneistä naisista ilmoittivat, että kokevat ICT-alan olevan
itselleen väärä. Myöhemmin keskeyttäneet naiset jättivät opiskelun yleensä työnteon vuoksi, tosin jotkut mainitsevat myös
perheeseen liittyviä syitä. Useimmilla keskeyttäneillä opiskelijoilla, sekä miehillä että naisilla, näyttääkin olevan vaikeuksia yhdistää työura ja opiskelu. Hiltunen (2009) toteaa, että opintojen
ohjausta näyttää olevan syytä tehostaa. Lisäksi tulisi kehittää
etäopiskelumahdollisuuksia.
Joka viides
juuri aloittanut
opiskelija sanoo
alan kannustavan
myös naisia
opiskelemaan.
WomEqual: Tekniikan alan tutkijanaiset
WomEqual-projektin yhteydessä Milla Eronen (2007) tutki GETAtutkijakoulussa (Graduate School in Electronics, Telecommunications and Automation) eli tekniikan alan väitöskirjatyötä
tekeviä naisia laadullisella tutkimuksella. Erosen mukaan tutkijanaiset olivat pääasiassa tyytyväisiä työyhteisöönsä ja suurin osa
haastatelluista piti työskentelystä nykyisessä työyhteisössään.
62
Naisia ITC-alalle!
Suurin osa haastatelluista oli vähemmistöasemassa sukupuolensa suhteen. Tutkijanaiset kokivat, että sukupuolella oli vaikutusta työyhteisön ilmapiiriin. Osa viihtyi paremmin miesvaltaisessa
joukossa, kun taas osa olisi halunnut työpaikalleen lisää naisia.
Eronen tulkitsee, että opiskeluajoista lähtien miesvaltaisessa ympäristössä pärjääminen opettaa tavoille tai auttaa kasvattamaan
niin sanotun kovan nahan.
Tutkimukseen haastatellut tutkijanaiset (Eronen, 2007) eivät
henkilökohtaisesti kokeneet tulleensa syrjityiksi sukupuolensa takia, vaikka suurin osa olikin kokenut jossakin vaiheessa
uraansa epätasa-arvoista kohtelua, kuten tytöttelyä. Osa koki
sukupuolestaan olevan ennemminkin hyötyä miesvaltaisella
alalla, esimerkiksi massasta erottautumisessa. Muutamilla oli
kuitenkin kokemuksia siitä, että he joutuivat jatkuvasti todistamaan olevansa yhtä hyviä tekniikan alan tutkijoita kuin miehet. Erosen mukaan yllättävintä ja osittain myös huolestuttavaa
on, että kahdella haastateltavalla (seitsemästä) oli kokemuksia
suomalaisista miespuolisista opiskelutovereista, jotka olivat ilmoittaneet, että naiset ja tekniikka eivät välttämättä sovi yhteen. Eronen huomattaa tämän kertovan, kuinka tiukassa tietyt
ennakkoluulot ja -asenteet ovat myös tasa-arvoisena pidetyssä
suomalaisessa kulttuurissa.
Huolimatta siitä, että haastatellut tutkijanaiset eivät tunteneet kohdanneensa syrjintää, he olivat vahvasti sitä mieltä, että
hyvä veli -verkostoilla on omat vaikutuksensa myös heidän tulevaisuuteensa. Esimerkkinä haastatellut käyttivät naisten vähäistä
määrää yliopistojen professorin viroissa. Miesverkostojen vastapainoksi he toivoivat naisten määrän kasvua teknologia-aloilla,
jolloin mahdollisesti myös miesten verkostojen vaikutusvalta
vähenisi ja naiset pääsisivät vaikutusvaltaisille paikoille. Tällöin
myös naisesikuvien määrä kasvaisi, mikä osaltaan parantaisi
myös tyttöjen mielikuvia tekniikan alasta. Tällöin tytöt saattaisivat valita tekniikan alan uravaihtoehdoksi nykyistä useammin.
(Eronen, 2007.)
WomenIT: Oulun yliopiston
tietojenkäsittelytieteen opiskelijoiden
opintopolut ja kokemukset opiskelusta
Heli Mikkonen (2005) tutki WomenIT-projektin yhteydessä
Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksen opiskelijoita
sukupuolen näkökulmasta. Mikkosen mukaan tietojenkäsittelytieteiden laitos on ollut alusta asti miesvaltainen, eikä nopea
kasvukaan ole nostanut naisten määrä opiskelijoissa tai henkilökunnassa. Projektin toteutusaikana (2001-2005) naisten osuus
perusopiskelijoiden sisäänotosta oli noin 20 %. Tietoa koottiin
tilastojen (esim. opintosuoritus- ja valmistumistilastot), kyselyjen
(uusille ja valmistuneille opiskelijoille) ja joidenkin haastattelujen
avulla. Tutkimuksen kohteena olivat sekä nais- että miesopiskelijat. (Mt.)
Opintoviikkojen ja läsnäoloilmoitusten perusteella ei ollut havaittavissa eroa keskeyttäneiden määrässä, joskin oli nähtävissä
että naisista suhteellisesti suurempi osa keskeytti heti opintojen
alussa kun taas miehillä keskeyttäminen jakaantui tasaisemmin
eri vaiheisiin opintoja. Keskeyttäneet olivat usemmiten nuoria
naisia (mediaani 21 v.) kun taas valmistuneet naisopiskelijat olivat olleet opintojaan aloittaessaan hieman vanhempia (mediaani
24 v.). Mikkosen (2005) mukaan laitoksella onkin havaittu, että
ala ei välttämättä houkuttele vastavalmistuneita naisylioppilaita,
vaan päätös tulla laitokselle on usein kurssikokeilujen ja töistä
saatujen kokemusten tulosta (myös Ruuska, 2002). Vastaavista
tuloksista raportoi myös Salokangas (2002): DI-naisopiskelijat
olivat päättäneet hakeutumisestaan tekniikan alan opintoihin
yleensä DI-miesopiskelijoita myöhemmin.
Mikkonen (2005) totesi, että opintojen alkuvaiheen ohjaukseen sekä opiskelijoiden tietoteknisiin lähtötaitoihin on
kiinnitettävä selvityksen tulosten perusteella enemmän huomiota ja ohjausta
on tarjottava aktiivisesti myös koko
opintokaaren ajan.
Naisten opinnot
etenivät laitoksella pääsääntöisesti
hyvin, mutta opetuksen sukupuolisensitiivisyyttä tulisi
tutkia tarkemmin,
sillä selvitys antaa
viitteitä siitä, että
sukupuolten välillä
oli eroja esimerkiksi
lopputöiden arvostelussa. Myös opetuskulttuurin koettiin sisältävän opiskelijoiden epätasa-arvoista kohtelemista. Mikkosen
mukaan valmistuneiden kysely ja haastattelut antoivat viitteitä
siitä, että laitoksella opiskelijan tulee sittenkin sopia ”nörttikuvaan” pärjätäkseen opiskelussa, varsinkin ohjelmointikursseilla.
Kyselyissä ja haastatteluissa erityisesti naiset kertoivat opiskelijoiden aliarvioimisesta ja vitsailusta5, minkä Mikkonen nosti
esiin viihtymisen kannalta vakavana asiana. Mikkonen kuitenkin
totesi, että yleisesti ottaen valmistuneille suunnattu kysely antoi
varsin positiivisen yleiskuvan opinnoista.
Mikkosen tuloksia voidaan verrata Rahkosen (2005) tuloksiin. Rahkonen (2005) tarkasteli Oulun yliopiston teknillisen tiedekunnan naispuolisia opiskelijoita osana WomenIT-hanketta.
Rahkonen huomautti, että suhteessa miesten määrään varsin
moni nainen keskeyttää tekniikan opinnot jo pian aloittamisen
jälkeen. Toteutuneita opintopolkuja Rahkonen tutki tilastollisen
aineiston valossa. Pakollisten kurssien osalta Rahkonen totesi,
ettei ennakkohypoteesin mukaisia mahdollisia ongelmia ohjelmointikurssien, fysiikan tai työharjoittelun suorittamisen suhteen
juurikaan löytynyt, lukuunottamatta joitakin ohjelmoinnin peruskursseja. Johtopäätöksenä Rahkonen esitti, että projektissa
saatujen tulosten perusteella teknillisen tiedekunnan naiset olivat suoriutuneet opinnoissaan vähintään yhtä hyvin kuin miehetkin. Rahkonen ei maininnut oliko tämä yllätys, mutta nosti
esille fysiikan puutteellisen osaamisen ongelmana teknillisten
alojen rekrytoinnin kannalta.
Opetuskulttuurin
koettiin sisältävän
opiskelijoiden
epätasa-arvoista
kohtelemista.
TKK opiskeluympäristönä sukupuolen
näkökulmasta
Tiina Salokangas (2002) tarkasteli TKK:ta opiskeluympäristönä
sukupuolen näkökulmasta. Tutkimusaineiston keruuaikana (mar-
raskuu 2000 – helmikuu 2001) kaikkein miesvaltaisin oli tietotekniikan koulutusohjelma, jossa naisopiskelijoita oli vain noin
6 %. Vähän naisia oli myös sähkö- ja tietoliikennetekniikan sekä
konetekniikan koulutusohjelmissa, jotka olivat tuolloin TKK:n
suurimmat osastot. Kemian tekniikka oli sukupuolijakaumaltaan
tasaisin ja arkkitehtuuri melko tasainen. Maisema-arkkitehtuurin
koulutusohjelma oli pieni ja TKK:n ainoa selvästi naisvaltainen
koulutusohjelma.
Seuraavassa kuvataan lyhyesti Salokankaan (2002) keskeisiä
tuloksia, erityisesti tarkasteltuna tietotekniikan sekä sähkö- ja
tietoliikennetekniikan opiskelijoiden osalta. Kiinnostavaa Salokankaan tuloksissa on muun muassa se, että DI-opiskelijoita
keskenään verrattaessa naisopiskelijat olivat tyytyväisempiä
TKK:n ilmapiiriin kuin miesopiskelijat. Sähkö- ja tietoliikennetekniikan opiskelijoissa tämä ero oli selkeä, kun taas tietotekniikan opiskelijoissa vastaavaa ei voitu havaita. Lisäksi naiset
olivat molemmilla osastoilla miehiä tyytyväisempiä vallitsevaan
sukupuolijakaumaan. (Mt.)
Tietotekniikkaa opiskelevat miehet ja naiset kokivat tasaarvon toteutuvan hyvin omalla osastolla, mutta naiset suhtautuivat miehiä pessimistisemmin siihen, miten tasa-arvo toteutuu omalla ammattialalla. Tietotekniikan opiskelijat kokivat
kuitenkin ammattialansa tasa-arvon paremmaksi kuin muut.
Toisaalta tietotekniikkaa opiskelevat miehet olivat hieman naisia tyytyväisempiä tasa-arvon toteutumiseen opiskelijaelämässä. Naiset olivat kokeneet syrjintää miehiä selvästi useammin,
mutta toisaalta esimerkiksi tietotekniikkaa opiskelevat naiset
kokivat myös hyötyneensä sukupuolestaan miehiä useammin6.
Työharjoittelupaikan saanti oli tieto- ja sähkötekniikkaa opiskeleville miehille helpompaa kuin naisille, ja miehet myös pitivät
työharjoittelua hieman hyödyllisempänä kuin naiset. Edelleen
miehet olivat hieman naisia varmempia siitä, että saavat työpaikan opiskelujen jälkeen. Salokangas (2002) huomautti, että
monissa avoimissa vastauksissa haluttiin korostaa, ettei tasaarvo-ongelmia esiinny TKK:lla, vaan pikemminkin ennen TKK:a
koulumaailmassa ja TKK:n jälkeen työelämässä. (Mt.)
Salokangas (2002) totesi, että valtaosa naisopiskelijoista
kannatti naisten osuuden lisäämistä TKK:n opiskelijakunnassa, joskin aineistosta erottuivat naiset, jotka halusivat säilyttää
naisten vähemmistöaseman ennallaan TKK:ssa eivätkä pitäneet
naisten määrän kasvattamista opiskelijoista hyvänä ajatuksena (19 % DI- naisopiskelijoista). Sukupuolesta hyötyminen ja
miesopiskelijoiden pitäminen naisopiskelijoita reilumpina selittivät vähemmistöaseman säilyttämishalua. (Mt.)
Salokankaan (2002) mukaan keskeisiä tuloksia olivat, että
naisilla isän ”teknisyys” ja äidin koulutus olivat vaikuttaneet
TKK:uun hakeutumiseen. Jälkimmäinen viittaa äidin suureen
vaikutukseen tyttären asenteisiin matematiikkaa kohtaan, edellinen taas isän rooliin tekniikkaan tutustuttajana. Koska kaikkien
tyttöjen isät eivät kuitenkaan ole tekniikan alalta, Salokangas
pohti miten heidät saataisiin kiinnostumaan tekniikasta. Tu5 Vitsailu ja muu hienovarainen syrjintä teknisiä aloja opiskelevia
naisia kohtaan nousi esiin myös WomEng-hankkeen tuloksissa, mutta
tämä ei Suomessa tuntunut olevan merkittävä ongelma (Pourrat,
2005).
6 Vastaavia tuloksia ilmeni myös WomEng-tutkimuksessa (Pourrat,
2005) joskin maiden välillä oli suuria eroja.
Osaprojekti B: Naiset ICT-alan opiskelijoina
63
losten perusteella tyttöjen kannustaminen kotona ja koulussa
matematiikan pariin ja jonkinlainen elävä kosketus tekniikkaan
mahdollisimman varhain saattavat lisätä naisten hakeutumista
alalle. Myös koulutusohjelman sisällöllä on merkitystä: informaatioverkostojen koulutusohjelma vastaa sisällöltään tietotekniikkaa, mutta sitä on markkinoitu tietotekniikkaa humaanimpana
ja monipuolisempana. Koulutusohjelmaan onkin hakeutunut
huomattavasti enemmän naisia kuin tietotekniikan ”perinteiseen” ohjelmaan. (Mt.)
5.2.2 Opiskeluikäisten naisten mielikuvat
Millainen mielikuva opiskeluikäisillä naisilla yleensä on ICTalasta? Kuinka kiinnostavana alaa pidetään? Tässä kappaleessa
esitetään vastauksia näihin kysymyksiin viimeaikaisten Suomessa
toteutettujen tutkimusten ja selvitysten valossa.
Graduates 2010: tekniikan ja luonnontieteen
naisopiskelijoiden kiinnostus ICT-alaa kohtaan
T-Median toteuttamassa Graduates 2010 -tutkimuksessa on selvitetty opiskeluikäisten naisten työnantajan valintaa ja mielikuvia
potentiaalisista työnantajista. Tätä tutkimusta varten tutkijan
käyttöön toimitettiin kaksi erillisraporttia, joissa tarkastellaan
tekniikan ja luonnontieteen akateemisia naisopiskelijoita (Salminen-Kultanen, 2010a) sekä tekniikkaa tai luonnontieteitä
ammattikorkeakouluissa opiskelevia naisia (2010b). ICT-alaa
opiskelevia naisia oli
otoksessa liian vähän
jotta tilastollista tarkastelua olisi voitu
tehdä riittävällä luotettavuudella.
Tekniikkaa tai luonnontieteitä yliopistossa tai korkeakoulussa
opiskelevien naisten
joukossa (N=433) on
jonkin verran enemmän turvallisuushakuisiksi luokiteltuja
vastaajia kuin kaikissa
vastaajissa (N=8479)
keskimäärin. Turvallisuushakuisiksi itseään kuvailee noin 70
% tekniikan ja luonnontieteen akateemisista naisopiskelijoista.
Tämä ilmenee myös
siinä, että kun kaikista
vastaajista itseään kuvailee riskihaluisiksi liki neljännes, tekniikan ja luonnontieteen opiskelijanaisista näin tekee vain 14 %.
Suosikkityönantajiksi ryhmän vastaajat nostavat VTT:n ja valtion,
näitä pitää kiinnostavina lähes puolet vastaajista. Kymmenen
suosituimman työnantajan joukkoon nousee kaksi ICT-alan yritystä: Nokia (sijalla 3) ja Google (sijalla 9). Kahdenkymmenen
suosituimman joukkoon mahtuu vielä IBM (16.). Toimialoista
Kymmenen
suosituimman
työnantajan
joukkoon nousee
kaksi ICT-alan
yritystä:
Nokia (sijalla 3)
ja Google
(sijalla 9).
64
Naisia ITC-alalle!
kiinnostavin on energia ja luonnonvarat, josta on kiinnostunut
56 % tämän ryhmän vastaajista kun taas tietotekniikasta/IT:stä
toimialana on kiinnostunut 30 % ja tietoliikenne- tai telekommunikaatioyrityksistä vain 21 %. (Salminen-Kultanen, 2010a.)
Tekniikkaa tai luonnontieteitä ammattikorkeakoulussa opiskelevien naisten joukossa (N=193) on huomattavasti enemmän
turvallisuushakuisiksi luokiteltuja vastaajia kuin kaikissa vastaajissa (N=8479) keskimäärin. Samoin kuin akateemisista tekniikan ja luonnontieteen naisopiskelijoista, turvallisuushakuisiksi
itseään kuvailee noin 70 % tekniikan ja luonnontieteen ammattikorkeakouluopiskelijoista ja riskihaluisiksi puolestaan vain
15 %. (Salminen-Kultanen, 2010b.)
Suosikkityönantajat ovat selvästi ICT-painotteisempia kuin
akateemisilla naisopiskelijoilla: yli 40 prosenttia pitää kiinnostavina Nokiaa (sijalla 2), Googlea (3.) ja Microsoftia (4.), vaikka
valtio onkin suosituin. Kahdenkymmenen suosituimman joukkoon mahtuvat vielä HP (6.), IBM (10.), Nokia Siemens Networks (12.) ja Fujitsu Services (15.). Toimialoista kiinnostavin
on insinööritoimistot, mutta toisin kuin akateemiset tekniikan
ja luonnontieteen naisopiskelijat, lähes puolet (47 %) ammattikorkeakoulussa opiskelevista ilmoittaa, että tietotekniikka/
IT kiinnostaa, ja tietoliikenne/telekommunikaatioyrityksetkin
kiinnostavat yli 40:tä prosenttia. (Salminen-Kultanen, 2010b.)
Työnantajamielikuvat 2010
Talentumin toimeksiantama tutkimus työnantajamielikuvista
toteutettiin vuonna 2010 jo 14. kerran. Tutkimuksen toteutti
KuulasMillwardBrown, joka toimitti lisäajoja tätä tutkimusta
varten (Tervonen, 2010). Mielikuvatutkimuksen tavoitteena
on selvittää suomalaisten opintojensa loppuvaiheessa olevien
opiskelijoiden sekä ylempien toimihenkilöiden mielikuvia eri yrityksistä ja niiden houkuttelevuutta työnantajana. Eri toimialoista
tekniikan opiskelijoita kiinnostavat eniten tutkimus, tuotekehitys ja teknologiateollisuus, mutta myös kunnat, kaupungit ja
valtio (Raunio, 2010a). Kaikkia opiskelijoita tarkasteltaessa viisi
houkuttelevinta työantajaa ovat Nokia, valtio, Kone, Fortum
ja Google. Teknologiateollisuus taas on teknisen alan ylempiä
toimihenkilöitä eniten houkutteleva ala, sitä seuraavat kaupan
ala ja energia. (Raunio, 2010a.)
Kun tarkastellaan nimenomaan ICT-alaa ja erikseen miehiä ja
naisia, voidaan havaita sukupuolten välillä tiettyjä eroja. Työssä
olevista eli ylemmistä toimihenkilöistä ICT-konsultointia pitää
mieluisena toimialana 17 prosenttia miehistä ja 12 prosenttia
naisista. Samoin ICT/telekommunikaatio viehättää alana 16 prosenttia miehistä ja 12 prosenttia naisista. Teknologiateollisuuden
osalta prosenttiluvut ovat kauempana toisistaan: miehistä 38 %
ja naisista 27 % pitää alaa houkuttelevana. (Tervonen, 2010.)
Opiskelijoiden osalta alojen houkuttelevuudessa on vielä merkittävämpiä eroja. Teknologiateollisuus kiinnostaa toimialana
jopa yli puolta miehistä (55 %) kun taas naisista vain joka neljäs
(23 %) pitää toimialaa mieluisana. ICT-konsultoinnin ja ICT/
telekommunikaation osalta voidaan myös havaita huomattava
ero sukupuolten välillä: miehistä joka neljäs (24 %) pitää näitä
aloja houkuttelevina, naisista alle 10 prosenttia (8 % ja 7 %).
(Tervonen, 2010.)
UPDATE-tutkimuksen tuloksia: 17-19
-vuotiaiden asenteet
UPDATE (Understanding and Providing Approach to Technology)
-projektiin liittyen Jyväskylän yliopiston tietojenkäsittelytieteen
tiedekunnassa selvitettiin laajasti naiset ja ICT -aiheisia kysymyksiä. Seuraavaksi esitellään valikoidusti niitä UPDATE-tutkimuksen
tuloksia, jotka koskevat 17-19 -vuotiaiden tyttöjen ja poikien
mielikuvaa ICT-alasta (asennekysely). Tämän ikäryhmän edustajia
eli 17-19 -vuotiaita oli tutkimuksen aineistossa eniten (N=322,
joista naisia on 241 ja miehiä 81). Tutkimuksen aineisto on
kerätty syksyllä 2007 ja keväällä 2008. (Siljander, 2009; myös
Hiltunen, 2009).
Siljanderin (2009) mukaan tarkastellun ikäryhmän naisista
87 % pitää IT-alaa arvostettuna ammattina, miehistä tätä mieltä
on 78 %. Edelleen naisista 85 % uskoo, että IT-alan ammattilaisille löytyy työpaikkoja (miehistä
78 %) ja liki 75 % nuorista naisista
on sitä mieltä, että alalla on tarjolla
monipuolisia töitä (miehistä 73 %).
Siljander (2009) painottaa, että
sekä nuoret miehet että naiset ovat
vakuuttuneita siitä, että sukupuolia
kohdellaan tasavertaisesti IT-alalla.
17–19 -vuotiaista naisista tätä mieltä
oli 59 % ja miehistä 73 %. Eri mieltä
tasa-arvoisesta kohtelusta oli noin 10
prosenttia naisista samoin kuin miehistä, kun taas naisista liki kolmannes
vastasi ”ei puolesta eikä vastaan”.
Siljander (2009) huomauttaa, että
naisilla on miehiä vahvempi luottamus
siihen, että IT-alalta saa hyväpalkkaisen
työpaikan. 17-19 -vuotiaista naisista
tätä mieltä on 68 % ja miehistä 58 %. Kuitenkin naisista vain
21 % hakisi opiskelemaan IT-alaa saadakseen hyvän työpaikan
(miehistä 38 %). Jopa 44 % nuorista naisista on sitä mieltä,
ettei hakisi opiskelemaan IT-alaa saadakseen hyvän työpaikan,
kun miehistä tätä mieltä on vajaa viidennes. ”IT-alan tarjoamaan
hyvään palkkaan kyllä uskotaan mutta IT-alan tarjoamaa työtä ei
koeta niin houkuttelevaksi, että sinne voitaisiin itse hakea. Pelkkä
hyvä palkka ei ole riittävä houkutin IT-alalle hakeutumiseen”,
Siljander toteaa (mt: 64).
Huolestuttavana voidaan pitää sitä, että 17–19 -vuotiaista
naisista jopa 60 prosenttia on sitä mieltä, ettei kokisi oloaan
kotoisaksi IT-alalla (miehistä tätä mieltä on 22 %). Vain alle
viidennes nuorista naisista uskoo, että kokisi olonsa kotoisaksi alalla, kun nuorista miehistä tätä mieltä on lähes puolet.
Edelleen naisista alle puolet (44 %) on sitä mieltä, että IT-ala
kannustaa naisia opiskelemaan, kun miehistä tätä mieltä on
58 %. Eri mieltä väittämän kanssa on joka viides vastannut
nainen. Niistä naisista, joiden mielestä IT-ala kannustaa naisia
opiskelemaan alaa, noin 67 % kokisi myös olonsa kotoisaksi
alalla. Siljander (2009) esittääkin tulosten perusteella, että jos
naisilla on perusluottamus siitä, että IT-ala on naismyönteinen,
on IT-alalle helpompi ajatella hakeutuvansa.
Siljander (2009) tiivistää kirjallisuudessa esiin nousseet ongelmat kolmeen hypoteesiin, joiden paikkansapitävyyttä hän testaa
UPDATE-tutkimuksen aineistolla (voimaan jäävät hypoteesit on
merkitty tässä kursiivilla):
1. Oppilailla on negatiivisia stereotypioita alasta
2. Alalla ei uskota olevan riittävästi hyväpalkkaista työtä tarjolla
3. IT-alaa ei koeta kiinnostavana oppilaalle.
Kirjallisuuden perusteella syyt naisten vähäiseen hakeutumiseen alalle poikkeavat edellä luetelluista yleisistä syistä. Myös
seuraavat hypoteesit pohjautuvat kirjallisuuteen (voimaan jäävät
hypoteesit on merkitty tässä kursiivilla):
4. Naiset pitävät IT-alaa nörttimäisenä
5. Naisten kiinnostuksen kohteet ovat muualla
6. IT-alan uramahdollisuuksia pidetään huonoina
7. Naisten itseluottamus tietokoneiden kanssa on huono.
Siljander (2009) toteaa, että yllätyksellisesti monet näistä hypoteeseista eivät näytä olevan ongelma
Jyväskylän yliopiston Informaatioteknologian tiedekunnan kannalta. Hypoteesit 2, 4, 6 ja 7 kumoutuvat
aineiston perusteella. Sen sijaan hypoteesit 1, 3 ja 5
jäävät voimaan. Negatiivisiin stereotypioihin kuuluva
”nörttiala”-mielikuva ei aineiston perusteella pidä
paikkansa: esimerkiksi 17-19 -vuotiaista naisista vain
vajaa viidennes pitää IT-alaa nörttimäisenä . Siljander huomauttaa, että vastausten perusteella naisten
kiinnostuksen kohteet ovat pääosin jossakin muualla.
”Naiset kyllä arvostavat IT-alaa, mutta eivät esimerkiksi kokisi oloaan kotoisaksi IT-alalla, eivätkä suunnittele
alalle hakeutumista” (mt: 88). Aineiston perusteella
ei kuitenkaan voida arvioida, mihin naisten kiinnostus
suuntautuu.
Naisten
itseluottamus
tietokoneiden
kanssa on
huono.
UPDATE-tutkimuksen tuloksia: aloittamatta
jättäneiden mielikuvat
Jyväskylän yliopistossa on huolestuneena todettu, että osa hakeneista ja hyväksytyistä opiskelijoista ei aloita ICT-alan opintojaan.
Näitä opiskelijoita lähestyttiin kahdella kyselyllä vuosina 2007
ja 2008. Kyselyihin vastasi yhteensä 47 opiskelijaa, joista 16 oli
naisia. (Hiltunen, 2009.) Vaikka vastausprosenttia ei mainita,
kannattaa tuloksia pitää lähinnä suuntaa-antavana vastaajien
vähäisen määrän vuoksi.
Aloittamatta jättäneiden opiskelijoiden mielikuvat tyypillisestä ICT-alan opiskelijoista vaihtelivat, mutta pääasiassa mielikuvat voitiin jakaa kahteen ryhmään: 1) hieman epäsosiaalinen,
rasvatukkainen mies joka ei osaa selittää normaaleja asioita
mutta kertoo hetkessä kaiken jostain ”bugeista kerneleissä”,
tai 2) ehkä noin 20-35 -vuotias mies tai kuka tahansa joka on
kiinnostunut alasta, hieman nörtti, hyvätuloinen ja kiinnostunut
teknologiasta. Tärkeimpinä motivaatiotekijöinä hakeutumiseen
ICT-opintoihin naispuoliset vastaajat mainitsivat suosiollisen kilpailutilanteen, laajat opiskelumahdollisuudet ja kaupungin hyvän maineen. Miehillä puolestaan toiseksi tärkein syy hakeutua
ICT-alan opintoihin oli aiheen kiinnostavuus. (Hiltunen, 2009.)
Opintojen aloittamatta jättämisen syyt liittyvät Hiltusen
(2009) mukaan opittuihin käyttäytymismalleihin, negatiivisiin
Osaprojekti B: Naiset ICT-alan opiskelijoina
65
stereotypioihin tai vääristyneisiin mielikuviin alasta. Vastaajat
mainitsevat seuraavia syitä:
• Kiinnostuksen puute, ala ei ole riittävän kiinnostava tai
omat kiinnostuksen kohteet muualla
• Vain varalla, hakenut vain kaiken varalta myös ICT-opintoihin
• Työnsaantimahdollisuuksien puute
• Ala ei ole ihmisläheinen.
5.2.3 Haastateltujen näkemykset naisten
mielikuvista
Muutama haastatelluista on vahvasti sitä mieltä, että naisilla
yleensä on hyvin stereotyyppinen kuva alasta, mikä on vaikuttanut rekrytointitoimenpiteisiin (ks. 5.3.1). Nämä näkemykset
heijastuvat sitten heidän mielestään myös alan opiskelijoiden
näkemyksissä. Haastateltavien kommentteja:
• Olen ihmetellyt sitä, miten mielikuvat ei vielä ole muuttuneet, en ehkä yllättynyt mutta vähän pettynyt. Tänään ei
kuule niitä kertomuksia että on ajautunut alalle: ”ei missään nimessä, ei minun juttuni”, [tätä kuulee enemmän].
(Mies, 42 v.)
• Olen miettynyt monta kertaa sitä, onko ala sen tyyppinen,
että luo stereotypioita siitä minkälainen on tyypillinen
tietojenkäsittelyn opiskelija. Aikaisemmin ainakin pidettiin
pipopäisenä nörttinä, pipo vedetty syvälle silmien eteen,
muuta ei juuri näe kuin työaseman... Jollakin tavalla tuntuu, että osalla opiskelijoista on väärä mielikuva. / Mielikuva voi olla vaikuttavampi kuin faktatieto ja mielikuvia
on hyvin vaikea muuttaa. Miten voitaisiin vaikuttaa mielikuviin, ennakkokäsityksiin ja stereotypioihin siitä, mitä
ala voisi olla. Esim. yritysvierailujen kautta olen hakenut
esimerkkejä naisista, jotka päässeet pitkälle urallaan ja
tekevät hyvin erilaisia tehtäviä. (Mies, 46 v.)
• Suurin ongelma on, että nähdään todella nörttimäisenä,
pitsan ja kokiksen voimalla yksin pimeässä työhuoneessa
koodaamista. Aina tulee kommentteja, että ei kiinnosta
koska halutaan olla enemmän ihmisten kanssa tekemissä.
Mielikuva jostain 1980-luvulta. (Nainen, 40 v.)
Kaksi vastaajaa taas painottaa, ettei sukupuolella ole niinkään
merkitystä, vaan työkokemuksella: jos työkokemusta on, on
opiskelijalla huomattavasti parempi ja realistisempi kuva alasta
kuin niillä, joilla kokemusta ei ole.
• Ensimmäinen ajatus on, ettei ole eroa onko nainen vai
mies tällä alalla opiskelijana ellei ole työkokemusta: epävarmuutta on silloin siitä, onko oikealla alalla ja pitäisikö
olla teknisesti pätevöitynyt, pitäisikö osata puhua alan
teknistä kieltä yms. Näitä löytyy molemmista. Naisissa on
kyllä enemmän sellaisia, joilla ei niin ole paljon alan työkokemusta. Jotain tehtäviä on tehty, projekteja ja muita
mutta eivät ole varmoja oliko tämä ICT-alaa. Pätevyyttä
voi olla minun mielestäni, mutta jos työkokemus puuttuu
niin epäröidään. Suurempi osa on kuitenkin niitä, joilla ei
ole mitään isoa ongelmaa. (Mies, 42 v.)
• En erottaisi tässä miehiä ja naisia, riippuu siitä onko kokemusta alasta. (Nainen, 58 v.)
66
Naisia ITC-alalle!
Kaksi vastaajaa miettii, että ala mielletään maskuliiniseksi:
• Aikaisempaan verrattuna väittäisin, että 2000-luvulla ymmärrys on parantunut siitä
mitä työtehtäviä on. Joku
hidaste on, että mielletään
insinööritieteeksi ja maskuliiniseksi. (Mies, 52 v.)
• Ikävä kyllä IT-ala mielletään
kauhean miehiseksi alaksi, kaikki on tapahtunut
kovasti miesten ehdoilla,
nörttipoikien ehdoilla.
Pitäisi kehittää sitä, miten
saataisiin sisältöjä ja muuta
jotka naisia enemmän kiinnostavat. (Nainen, 58 v.)
”Pikkuhiljaa
kirkastuu,
mitä
työtehtäviä
alalla on.”
Useampi vastaaja pohtii, että
mielikuva alasta syntyy vähitellen opintojen aikana:
• En osaa ihan tarkkaan sanoa, kyllä kaiken kaikkiaan niillä
jotka aloittavat opiskelun on aika horjuva käsitys siitä,
mitä ala on tai mitä kaikkea voisi olla. Koulumaisesti mennään kursseja läpi ja sitten työharjoitteluvaiheessa vasta
aukeaa. Tietotekniikka lukiossa on ollut enemmän tietojenkäsittelyä ja jotkut saattavat hakea tietotekniikkaan
kun luulevat että on samaa, jolloin sitten saattavat vaihtaa
alaa. Alan isoin ongelma: jos hakee vaikka sähkötekniikan
insinööriksi niin tietää aika tarkkaan mitä se oikeasti on.
Tietojenkäsittely, tietotekniikka: aika hankala hakijan kannalta mieltää, tänne tulee aika moni katselemaan ja sitten
toteaa ettei ollut mun ala. (Mies, 37 v.)
• Itsellä on sellainen käsitys, että niillä jotka uusina tulevat,
ei juuri ole mielikuvaa. Siitäkin syystä rekryportaalista
löytyy uratarinoita ja opiskelijoiden tarinoita. Yritetty
tuoda jotain mielikuvaa sellaiselle joka on tulossa. Aika
jäsentymätön käsitys useimmilla. On järjestetty iltoja joissa
ovat naiset tulleet kertomaan työstään ja opinnoistaan.
Alalla on paljon mahdollisuuksia eli työtehtävät voivat olla
vaikka mitä, mutta vaikeampi ehkä hahmottaa mikä on
mun juttu. Meillä oli esim. järjestelmäasiantuntijoita kertomassa, millaista osaamista tarvitaan, ja silloin opiskelijatkin hahmottivat että sellaista voisi tehdä, ei tarvitse olla
mikään puoliguru. Mielikuvat tosi tärkeitä: haluanko olla
tuollainen, tuotako tahdon? (Nainen, 48 v.)
• Pikkuhiljaa kirkastuu, mitä työtehtäviä alalla on. Mielikuva
riippuu paljon perhetaustasta: monella on isä tai lähisukulainen opiskellut täällä (isä tai aikaisempi sisarus). / Vaikuttaa halukkuuteen alalle tulemiseen, kun yritysmaailmasta
syntyy kuva, että irtisanotaan paljon ihmisiä ja että ihan
nuorilla kuten kolmikymppisillä voi jo olla jo burn-out.
(Nainen, 54 v.)
• Sanoisin että ensimmäisen vuoden aikana vasta monelle
valkenee, varsinkin tytöillä. Pojilla voi olla kokemusta
peleistä ym. Tytöille kokemus syntyy verkkoyhteisöjen
kautta, aika hatara se käsitys varmaan osittain on. Ei tämä
ala ole missään saippuoissa tai muussa esillä, ehkä vähän
tylsää ettei saisi hyvää draamaa? (Nainen, 44 v.)
• Sen jälkeen kun ovat tänne tulleet, ei ole enää väärää käsitystä, mielikuva on muodostunut jo kun tänne on eksynyt.
Pikemminkin he yllättyvät siitä, ettei ole pelkkää numeron
vääntämistä, paljon suunnittelua ja ihmisten kanssa yhteistoimintaa, paljon haastattelemista. Laaja kirjo ammattitehtäviä joihin voi mennä, antaa perusvalmiudet siihen että voi
valita homman johon parhaiten sopii. (Mies, 46 v.)
Muutama vastaaja luokittelee (nais)opiskelijoita eri ryhmiin:
• Fiilispohjalta vastattuna arvioisin, että on kahta lajia
tyttöjä. Toisaalta on selkeästi niitä, jotka ovat teknisesti
orientoituneita ja valinneet että tämä ala kiinnostaa (esim.
matikka sujunut hyvin koulussa tai poikaystävän kautta
on herännyt kiinnostus) ja toisaalta niitä jotka ovat vain
ajautuneet meille, ehkä jopa tietämättä mistä on oikeasti
kysymys. Voi olla aika rankka kokemus näille kun aloittavat. (Nainen, 44 v.)
• Kolmeen leiriin jakautuvat ICT-alan naisopiskelijat: yksi
tietää että on minun juttuni, toinen tuumii että kyllähän
tämä sujuu, ja kolmas miettii että pitäisikö sittenkin vaihtaa. (Mies, 42 v.)
• Osalla hyvin realistinen kuva, osa taas uskoo että tietävät
jo kaiken ja haluavat vain tutkinnon. Jotkut tulevat oppimaan, kun eivät ole olleet tietokoneiden kanssa tekemisissä. Tyypillisesti ne, jotka osaavat mielestään kaikesta
kaiken ovat miespuolisia, naiset ehkä realistisempia sen
suhteen mitä sanovat osaavansa. Meillä periaatteena on,
ettei tarvitse jo osata tullakseen tänne. Yritetään painottaa, että tietotekniikan osaamisesta ei ole kenellekään
haittaa työelämässä. (Nainen, 40 v.)
Ylläolevaa lukiessa on syytä huomata, että kyseessä on kommenttityyppien luokittelu enemmän kuin vastaajien: saman vastaajan eri kommentit on saatettu luokitella eri ryhmiin.
5.3 Toimenpiteet oppilaitoksissa
Oppilaitoksista kysyttiin, millaisia toimenpiteitä niissä on tehty, ja
aiheeseen perehdyttiin myös julkaistujen dokumenttien ja websivujen avulla. Toimenpiteet jaettiin kirjallisuudessa ehdotettujen
hyvien käytäntöjen perusteella kolmeen ryhmään: rekrytointiin
liittyvät toimenpiteet, naisten tukeminen opiskelujen aikana, ja
opintojen keskeyttämisen vähentämiseen liittyvät toimenpiteet.
”Tietyssä
ikävaiheessa
tytöillä on enemmän
tarkkuutta
kuin pojilla.”
Aluksi muutamien haastateltavien kommentteja siitä, miksi
olisi hyvä jos alan opiskelijoiksi tai alalle yleensä saataisiin lisää
naisia:
• Henkilökohtainen käsitys on, että alalta löytyy monia
työtehtäviä joihin naiset sopivat paremmin, koska tehtävät vaativat tietynlaista tarkkuutta kuten ohjelmoinnissa
vaikka skriptien tekemisessä tai tietokantasuunnittelussa.
Tietyssä ikävaiheessa tytöillä on enemmän tarkkuutta kuin
pojilla, tämä lienee fakta. Luovuuden näkökulmasta: wwwsuunnittelu ja tällainen tekeminen, saattaisivat aivan hyvin
soveltua tytöille siinä missä pojillekin. (Mies, 46 v.)
• Olisi normaalimpi opiskeluympäristö jos on riittävästi
naisia, ja tottuisi toimimaan normaalissa työympäristössä
jossa kuitenkin on naisiakin. (Mies, 37 v.)
Tutkimuksen taustaoletusten valossa yllättävää on, että kuudesta tutkimukseen osallistuneesta oppilaitoksesta vain
puolet eli kolme tällä hetkellä aktiivisesti kohdistaa toimenpiteitä nimenomaan naisiin. Yksi oppilaitos on lisäksi
aikaisemmin tehnyt tällaisia toimenpiteitä, mutta oppilaitoksen
edustajan mukaan niiden vaikuttavuus on ollut huono.
Myös yksi niistä vastaajista, jonka oppilaitoksessa on panostettu naisiin, pohtii että hankkeiden pitkäaikaiseen vaikuttavuuteen ei aina ehkä kiinnitetä riittävästi huomiota:
• Hankkeita on tehty erillisrahoilla ja tekijät ovat olleet ulkopuolisia projektityöntekijöitä joten eivät ole olleet sidoksissa
organisaation arkipäivään. Projektityöntekijällä ei ole mahdollisuutta tai valtaa tuoda uusia asioita. (Nainen, 54 v.)
5.3.1 Rekrytointiin liittyvät toimenpiteet
Jyväskylän ylopiston informaatioteknologian tiedekunnassa on
panostettu rekrytointiin ja kiinnitetty erityistä huomiota myös
naisten rekrytointiin. Toimenpiteitä on kuvattu kahdessa julkisesti saatavilla olevassa dokumentissa (Hiltunen, 2009; Siljander,
2009). Näiden dokumenttien mukaan laajat rekrytointitoimenpiteet ovat onnistuneet, sillä naisia on hakenut enemmän opiskelijoiksi ja naisia on myös aloittanut enemmän laitoksella. Tulokset
näkyvät myös opetusministeriön tilastoissa (katso 5.1.1).
Myös TKK:n (nykyisin Aalto-yliopisto) ja Oulun yliopiston
hankkeita on kuvattu aikaisemmassa kirjallisuudessa. Suosituksia
on kerätty Tina-projektin sivuille (tkk.tina.fi) sekä WomEqual ja
WomenIT-projektien julkaisuihin (esim. Teräs, 2005). Hankkeisiin kuulunut Naistenpäivän tilaisuus TKK:lla on jäänyt pysyväksi
käytännöksi. Näiden dokumenttien mukaan toimenpiteet ovat
olleet onnistuneita, mutta monien käytäntöjen jatkumisesta ja
pitkäaikaisesta vaikuttavuudesta ei ole varsinaisesti toteutettu
seurantaa tai arviointia.
Seuraavassa oppilaitosten edustajien kommentit nykyisistä
toimenpiteistä on jaettu sen mukaan, tehdäänkö erityisesti naisiin kohdistuvia toimenpiteitä vai ei.
Oppilaitokset, joissa naisten rekrytointiin on kiinnitetty erityistä huomiota:
• Sen jälkeen kun on lähdetty uudella asenteella, on tullut
selvästi enemmän hakijoita ja enemmän naisia.
A) Ihan ensimmäisenä lähdettiin kehittämään portaalia,
sieltä löytyy sekä opiskelijoiden tarinoita että meiltä valmistuneiden uratarinoita. Löydettiin ehkä yllävän paljon
Osaprojekti B: Naiset ICT-alan opiskelijoina
67
naisia jotka antaneet luvat kertoa tarinansa, haluttu nostaa esiin naisia ja sitä että täältä päätyy hyviin töihin, eikä
tarvitse olla nörtti opiskellakseen meillä.
B) Rekrytointitapahtumat: abipäivä kerran vuodessa lukiolaisille, ehkä enemmän infopäiviä mutta myös keskusteluja siitä mitä tietotekniikka on. Studia-messuille on myös
osallistuttu, ollaan meiltä rekrytoitu sellaiset jotka puhuvat
kenen tahansa pyörryksiin.
C) Varhaisen rekrytoinnin muotoihin kuuluu myös opintoohjaajien kouluttaminen ja luokanopettajien kouluttaminen samoin kuin rehtorikoulutuksessa asian esille
tuominen. Jos opintoneuvoja ei tunne, niin ei varmasti
kerro myöskään opiskelijoille. Tuotu esille, että maatalousyrittäjät ym. tarvitsevat myös tietotekniikan perustaitoja.
D) Pienten lukioiden verkoston kautta on tehty sellaista
yhteistyötä, että opiskelijat ovat saaneet suorittaa meidän
kursseja ilmaiseksi, sieltä kautta on saatu tietotekniikan
kursseja lukiohin. Kaikki kurssit jotka suorittavat lukioaikana voidaan hyväksilukea jos tulevat meille opiskelemaan.
E) Ensimmäiseen vuoteen on panostettu, että tekisivät opintoja ja unohtaisivat kaiken muun eivätkä vain lukisi lääkiksen pääsykokeisiin tms. Olemme painottaneet, että on
hyötyä tietotekniikan opinnoista vaikka tekisi mitä. Aikaisemmin on saanut lisäpisteitä, jos on ollut ohjelmointikokemusta, nyt ei enää. Meille tullaan ylioppilaskirjoitusten
perusteella tai tietojenkäsittelytieteen yhteisvalinnassa,
2–3 kysymystä joihin vastataan jotka testaavat ongelmanratkaisukykyä ym. Tosi paljon hakijoita, koska pääsevät
suoraan papereilla. Jotkut päätyvät meille kun eivät ole
päässeet ensisijaiseen vaihtoehtoon. (Nainen, 40 v.)
• Osalla tytöistä on ehkä vielä nörttimielikuva ja sanovat
että mieluummin jotain ihmisläheistä. Osa toimenpiteistä
on suunnattu selkeästi naisille. Osittain kuitenkin lavennetaan yleensäkin näkökulmaa siihen, missä kaikkialla IT:tä
on ja että IT sopii erilaisille ihmisille. Käydään tapahtumissa, varuskunnissa, meidän tyttöjä aina myös mukana. /
Sosiaalista mediaa aiotaan hyödyntää lisäämällä esim. rekryportaaliin juttuja. On ollut IRC-galleriassa kolme vuotta
sitten kamppis, jaettiin virtuaalisälää, tietokilpailuja ja
chattiä ym. Tytöt olivat tosi aktiivisia siellä. Ollaan yritetty
mennä sinne missä tytöt ovat. (Nainen, 48 v.)
• Useampia vuosia on tehty toimenpiteitä. On muuttunut
myönteisemmäksi suhtautuminen, myös opettajien näkemykset keskimäärin. Asiat ovat olleet esillä enemmän,
vaikuttaa varmaan myös opettajien suhteen. / Koululaisille
pyritään järjestämään ohjelmaa. Aina silloin tällöin kyselevät että järjestyisikö vierailu. Kouluyhteistyö: pitäisi tehdä
joka vuosi uudestaan ja vie aikaa, että olisi mielekästä
myös tytöille. (Nainen, 54 v.)
• Imago-projekteja on tehty, pyritään rakentamaan verkkoon
sellaista aineistoa, että millaisia juttuja meillä opiskelevat
osaavat tehdä, koottu verkkomultimediajuttuja, opiskelijoiden tarinoita ym. Nettiyhteisöissä ollaan oltu esillä, IRCgalleriassa esim. näytty hakuaikana. Opinto-ohjaajat ovat
tehneet paljon koulukeikkaa. Joskus on ollut jotain oporisteilyitä, bussikiertueita ym. Haetaan sekä tyttöjä että poikia,
ehkä enemmän omasta mielestäni painotusta siihen, että
68
Naisia ITC-alalle!
saataisiin myös liiketoiminnasta kiinnostuneita ihmisiä jotka
voisivat ehkä useammin olla tyttöjä. (Nainen, 44 v.)
Oppilaitokset, joissa naisten rekrytointiin ei kiinnitetä erityistä
huomiota:
• A) Lukioissa kierretään
ja messuilla. Ollaan käyty
omalla porukalla, otetaan
joku opiskelija mukaan,
on huomattu että opiskelija osaa kertoa oikealla
kielellä, osaa ajatella niin
kuin parikymppiset. B)
Web-sivuja ovat tehneet
myös opiskelijat. Vielä voisi
tehdä enemmän, opiskelijat voisivat tuottaa blogia ja
sellaista, mutta sitä pitäisi
ehkä vahtia ym. Sosiaalisen
median läsnäolossa ollaan
ehkä oltu laiskoja, ollaan
ehkä luotettu sijaintiin.
(Mies, 37 v.)
• A) Opinto-ohjaajat ovat aktiivisesti käyneet alueen lukioissa: valikoitunut sieltä ryhmä jolle tietoa on jaettu, jos ei
olisi niitä tehty niin tilanne olisi vielä huonompi. Tarpeen
on ollut ja takuulla vaikuttanut, voisi olla vielä huonompi
tilanne muutoin. 2009 huhtikuussa oli lukiossa II-päivä ja
olin siellä itse, kiertelin ja jakelin materiaalia. Vastaus oli
sama kuin 1980-luvulla ettei kiinnosta pimeässä kopissa
istuminen ja näytön tuijottaminen, kokiksen ja pitsan
syöminen ja jatkuva kouluttautuminen kun ei edes tapaa
muita ihmisiä. Yritin keskustella siihen suuntaan että muillakin aloilla tulee ICT kuitenkin jossain vaiheessa vastaan.
Oli todella vahvoja mielikuvia näillä lukiolaisopiskelijoilla.
Varsinaista tilaisuutta ei ole pidetty erikseen naisille koskaan tai jos on pidetty niin menestys ei ole ollut suuri.
B) Avoimen yliopiston kanssa on tehty lukioiden kanssa
sopimuksia, että meidän kursseja voi suorittaa lukion
kursseina ja ne hyväksytään täällä. Uskaltaisin väittää,
että tätä kautta ollaan päästy tapaamaan lukiolaisia paremmissa olosuhteissa ja päästy näin viemään viestiä.
(Mies, 42 v.)
• A) Ensimmäinen huoleni olisi saada tekniikan koulutus paremmin näkyviin, ei näy kovin hyvin että tällaistakin täällä
on. Vahingossa meitä ei löydä. Vasta kun yleinen näkyvyys
on hyvä niin voidaan laajentaa. B) Tiedekunnasta kyllä
aina keväisin kierretään maakunnan lukioita ja kerrotaan
omasta toiminnasta. C) Oppiaineen sivut löytyvät mutta
ne on tarkoitettu lähinnä omien opiskelijoiden tiedotukseen. Ehkä ulkopuolinenkin voisi näistä saada jotain kuvaa
mutta ei avaudu kovin helposti. Sivut on tehty joskus
vuonna X, resursseja ei tunnu löytyvän niiden kehittämiseen. (Mies, 46 v.)
• On tehty toimenpiteitä, mutta niiden mitattava tulos on
ollut huono. Varsinkin ennen IT-buumia 1990-luvulla oli
voimakkaita kampanjoita, radiomainontaa ym., haettiin
”Sosiaalisen
median
läsnäolossa
ollaan ehkä
oltu laiskoja.”
nimenomaan naisia. Lyhyellä tähtäimellä oli huonompi tulos eli vähemmän naishakijoita joten kampanjan merkitys ei
näkynyt. Koko ajan julkisuuskuvaa pyritään pitämään realistisena ja toki rohkaistaan sitä, että naiset hakisivat meille.
• A) Meillä oli yksi koulutusohjelma joka kohdistettiin osaltaan naisiin siinä mielessä että sisältö pyrittiin tekemään
sellaiseksi että naiset paremmin pystyisivät hakeutumaan.
Tämä on nyt kustannussyistä laitettu jäihin, osittain kyllä
korvattu opintosuunnalla. B) Otettiin myös käyttöön hakuvaatimuksissa fysiikan ja matemaatikan lisäksi kemia
fysiikan rinnalle, mutta ei kovin montaa naista saatu tätä
kautta. C) Ei ollut merkittävää vaikutusta rekrytointitoimenpiteillä ja näen että vertaisinformaatio on kaikista hedelmällisintä ja sitä viedään eteenpäin lukiotasolla ja abitiedotuksessa. Tuodaan esille, että yhtä hyvä paikka naisille
ja miehille. Meiltä käy omia opiskelijoita lukiovierailuilla,
oppilaitos tukee tätä. Antavat vertaisinformaatiota, pystytään kysymään oikeita kysymyksiä. (Mies, 52 v.)
5.3.2 Naisten tukeminen opiskeluaikana
WomEqual-hankkeen (2005-2007) yhteydessä toteutettiin vertaisryhmätoimintaa Tampereen ja Lappeenrannan teknillisissä
yliopistoissa ja Oulun yliopiston teknillisessä tiedekunnassa.
Toiminta suunnattiin tekniikan alaa opiskeleville tai siellä työskenteleville naisille sekä naisyrittäjille. Vertaisryhmätoiminnan
tarkoituksena oli muodostaa keskusteluverkostoja, joissa samankaltaisessa elämäntilanteessa olevat saavat mahdollisuuden
tavata toisiaan ja jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Oulun
yliopistossa järjestettiin myös mentorointitoimintaa. Siinä hyödynnettiin perinteistä parimentorointia sekä ryhmämentorointia,
jossa yhdellä mentorilla oli 2–4 aktoria. Ryhmämentorointiajatusta
lähdettiin kehittämään,
koska sellaista ei ole
Suomessa juuri toteutettu. Mentorointiohjelman kohderyhmäksi
määriteltiin tekniikan
alan akateemiset naiset. (Voimaa tekniikan
naisten urakehitykseen,
2007). Tutkijalla ei ole
tietoa, jatkuuko tämä
toiminta edelleen.
Sähkö- ja tietoliikenteen laitos (TKK) oli
mukana perustamassa
tekniikan naisten WeMe-yhteisöä (www.weme.fi) ja hallinnoi sitä edelleen. Naisille
järjestettiin TiNa-hankkeen aikana käytännön sähkötekniikka
-kurssia, johon myös miehet saivat osallistua. Lisäksi järjestettiin
naisinsinöörien tapaamisia tytöille ja ammatti-identiteettiin liittyviä keskustelupiirejä. Myös Teekkaritytöt-yhdistys perustettiin
uudelleen, ja yhdistys on mukana esimerkiksi Naistenpäivän
järjestelyissä. Nämä toimenpiteet siis jatkuvat edelleen, koska
ne on koettu menestyksekkäiksi.
Vertaisryhmätoiminnan
tarkoituksena
oli muodostaa
keskusteluverkostoja
Kaikissa tähän tutkimukseen osallistuneissa kuudessa
oppilaitoksissa on kiinnitetty
erityistä huomiota opiskelijoiden tukemiseen ensimmäisen opiskeluvuoden aikana.
Haastateltavat kuvaavat, että
ensimmäinen vuosi, ensimmäinen lukuvuosi ja jopa
ensimmäinen syyskuu ovat
ratkaisevan tärkeitä opintojen
onnistuneelle aloittamiselle.
Jos opiskelijan kiinnittäminen
oppilaitokseen onnistuu, vähenee myös keskeyttämisen
uhka.
Oppilaitosten välillä on
kuitenkin eroa siinä, missä määrin naiset otetaan
erikseen huomioon opintojen tuen suunnittelussa
ja totettamisessa, kuten jo aikaisemmin todettiin. Kahdessa
oppilaitoksessa on panostettu sekä opintojen ohjaukseen että
naisyhteisön luomiseen, muissa taas on keskitytty opintojen
ohjaukseen.
Seuraavassa oppilaitosten edustajien kommentit nykyisistä
toimenpiteistä on jaettu sen mukaan, tehdäänkö erityisesti naisiin kohdistuvia toimenpiteitä vai ei.
Opintojen
ohjaukseen
on kiinnitetty
huomiota eli
siihen, miten
otetaan koppi
opiskelijoista.
Oppilaitokset, joissa naisten tukemiseen on kiinnitetty erityistä
huomiota:
• Yritetään jakaa oppilaat ryhmiin niin että on pari tyttöä
samassa ryhmässä, ettei jää yksinäisiä tyttöjä. Joka ryhmälle
nimetään ryhmänohjaaja, luotsaavat opiskelijoita ensimmäisen lukuvuoden. He auttavat tarvittaessa ja ohjaavat
sitten opon puheille jos asiat menevät monimutkaisemmiksi
tai tarvitaan jotain opintososiaalista ohjausta ym. Pyrin valikoimaan ohjaajiksi nuoremmasta päästä olevia, varsinkin
nuorempia naisia, että tulisi hyviä esimerkkejä. Jotkut kyllä
rakastavat sitä tehtävää joten silloin ei ole väliä iällä tai sukupuolella. / Lisäksi on opiskelijatutoreita jotka ovat oman
koulutusohjelman opiskelijoita. Tutor-toiminnasta voi saada
opintopisteitä, tässä ehtona on, että osallistuu vähintään
yhdelle oppilaitoskäynnille.(Nainen, 44 v.)
• Opintojen ohjaukseen on kiinnitetty huomiota eli siihen,
miten otetaan koppi opiskelijoista. Opintojen ohjaukseen
on siis panostettu: yksi opintojen ohjaaja on, joka tapaa
kaikki opiskelijat muutamaan kertaan vuoden aikana,
että muotoisi tavaksi ettei jäisi kosketus niin heikoksi kuin
jollain aikaisemmilla opiskelijoilla. / Tutoreita meillä ovat
opiskelijat (2-vuoden tai vanhempia). Kaikki tutor-ryhmät
on tavannut yksi opintojen ohjaaja (15-20 opiskelijaa per
ryhmä). Aikaisemmin ei kiinnitetty niin paljon huomiota
tutorryhmiin: laitettiin suunnilleen aakkosittain, nyt sitten
siirretty esim. yksinäiset tytöt toiseen ryhmään tai sitten
haettu tutoriksi naispuolinen. Ryhmänohjaajat jotka ovat
siis aineenopettajia ovat samaan aikaan olleet sivutoimiOsaprojekti B: Naiset ICT-alan opiskelijoina
69
sesti opintoneuvojia, nyt yksi opintoneuvoja kokopäivätoimisesti, tätä kokeiltiin ensimmäistä kertaa viime syksynä.
/ Tyttöryhmittymää ollaan luotu, tyttöjen tapaamisia ja
tilaisuuksia on ollut joissa meidän alalla opiskelleita naisia
ollut kertomassa mihin ovat päätyneet ja mitä opiskelleet.
Saunailtoja ja muita vapaamuotoisia tilaisuuksia on pidetty joissa ollaan oltu tyttöjen kesken. Ollaan yritetty luoda
tällaista naisten yhteisöä, koska omalla vuosikurssilla tai
omassa suuntautumisvaihtoehdossa voi olla kovin vähän
naisia . Vähintään kerran lukukaudessa eli 2 kertaa vuodessa on pidetty näitä tapaamisia. Omat opiskelijajärjestestöt eli ainejärjestöt ovat mukana, hoitavat käytännön
organisoinnin oppilaitoksen rahallisella avustuksella.
• Ryhmillä on opiskelijatutoreita. Ei olla oltu aktiivisia tässä
niin että olisi haettu naisia, mutta usein tutorit ovat naisia,
tuntuvat itse hakeutuvan tähän tehtävään. Kokonaismäärää kun ajatellaan niin miehiähän ne tutorit kuitenkin pääasiassa ovat. Opiskelijajärjestöt valitsevat, ollaan oltu ehkä
varovaisia ettei tulisi nais/mies -asetelmaa. (Nainen, 48 v.)
• Tutorointia järjestetään 8–12 hengen ryhmille vuorovaikutuksen kehittämiseksi: tämä on tosi tärkeä käytäntö
joka jäi aikaisemmasta projektista, ryhmät toimivat myös
laskuharjoitusryhminä ym. Meillä opettajat ovat tutoreina,
ne henkilöt jotka ovat suuntautuneet tällä tavoin. Lisäksi
isohenkilöitä järjestää oppilasjärjestö. En tiedä onko missään muualla ollut yhtä kehittynyttä tutorointi kuin meillä.
Ollaan saatu tällä tavalla kehitettyä vuorovaikutusta opetushenkilökunnan ja opiskelijoiden välille. (Nainen, 54 v.)
Oppilaitokset, joissa naisten tukemiseen ei ole kiinnitetty erityistä huomiota:
• 1990-lopulta saakka ollaan yritetty miettiä miten saataisiin
kehitettyä toimintaa siten että sanoisivat että tämä on hyvä
juttu. Ikään ja sukupuoleen katsomatta, tietysti. Jos täältä
ei saa ”palvelua”, liian moni keskeyttää tai ei tule takaisin.
/ Avoimet ovet ja opinto-ohjaajia on ollut tähän päivään
saakka, ei ole todettu tarvetta erikseen tukea naisia. / Meillä
ei juuri tällä hetkellä ole nimettyjä opinto-ohjaajia, vakava
heikennys ja huononnus tulossa ensi syksynä jos opintojen
ohjaajia ei löydy. Massaperehdystä on, mutta henkilökohtainen kosketus uhkaa jäädä pois. Resursseja on selvästi vähemmän käytössä, itselläni hieman huono omatunto etten
ehdi tehdä niin paljon ohjausta kuin pitäisi. (Mies, 42 v.)
• Ei tule mieleen, että olisi erityisiä toimenpiteitä jotka
kohdistuisivat naisiin. On tehty niillä resursseilla ja mahdollisuuksilla kuin mitä on, niukat ovat. Tukitoimia ei ole
siis kohdistettu naisiin suoraviivaisesti mutta on huomattu
että jos perusaineissa (matikka, fysikka) on ongelmia niin
joutuu paitsioon ja aiheutuu kuormaa joka aiheuttaa keskeyttämistä. Tästä syystä järjestetty näihin aineisiin tukikursseja. (Mies, 52 v.)
”Henkilöitä ei
katsota sukupuolensa
kautta, eli kun
ovat täällä niin
ei katsota sitten
enää muutoin kuin
osaamisen kautta.”
Seuraavassa on vielä haastateltavien kommentteja naisista opiskelijoina teemoittain ryhmiteltynä.
Muutamat haastateltavat pohtivat, että naiset tarvitsevat
rohkaisua esimerkiksi harjoittelupaikkojen tms. hakemisessa:
• Tytöt vaativat työntämistä, osa ainakin, vaikka osaisivat
kuinka hyvin niin eivät mielestään riittävän hyvin. ”Sullahan on tosi hyvät arvosanat, miten niin et muka osaa
mitään.” Joitakin kyllä rämäpäisiäkin tyttöjä on joilla ei
ole vaikeuksia tässä. Kun tytöt osataan heittää epävarmuuden hetken ohi, niin tajuavat että pärjäävät, mutta
poikia saa taas työntää lopputyön kanssa. Tytöt huomaavat että löytävät tästä asiantuntemusta itselleen, ICT-alan
osaaminen on kuin rahaa pankkiin. ICT-alan järjestelmät
ovat kuitenkin käytössä kaikkialla, osaavat sitten tätäkin
riittävästi ja ymmärtävät vähän enemmän kuin keskiverto
sen alan asiantuntija. (Nainen, 44 v.)
• Olen huomannut, että tytöt ovat olleet paljon useammin
palkattomissa paikoissa kuin pojat. Pojilla oletus on, että
palkaton harjoittelu on viimeinen hyväksyttävä tilanne,
tytöt ovat paljon vaatimattomampia. Kun pidin työharjoitteluinfoja, muistutin aina että pyytäkää palkkaa. Vaikka
tytöt olisivat kuinka hyviä arvosanojen ym. perusteella,
tyytyvät paljon huonompaan, pojilla on enemmän kanttia
vaatia. (Nainen, 58 v.)
Myös vastakkaisia näkemyksiä löytyy:
• Opiskelijat hakevat itse paikkansa, kaikki eivät löydä hyviä
paikkoja. Osa on aika arkoja. En ole osannut ajatella sitä
miesten ja naisten välisenä erona, naiset kyllä voivat olla
parempia kertomaan tai siis viestimään. Miehet taas eivät
osaa ehkä sanoa mitä osaavat, eivät pysty ilmaisemaan
itseään vaikka olisivat kuinka hyviä. Viestintätaitoa vaaditaan siinä, naiset valmiimpia siinä hommassa. (Mies, 37 v.)
Muutama haastateltava taas halusi painottaa, ettei sukupuolella
ole väliä opiskelussa:
• Ei ole ollut vaikea löytää harjoittelupaikkoja, paljon myös
ollut opiskelijan omaa aktiviteettia. Osa opiskelijoista tekee töitä koko ajan ainakin toisesta opintovuodesta alka-
70
Naisia ITC-alalle!
en. Erittäin tärkeä instrumentti meille, eroa ei ole huomattu siinä että onko nainen tai mies vaan siinä että toiset
ovat kyvykkäämpiä. Ei ole mitään eroa sukupuolella siinä,
että miten pärjää, kyllä se on opintojen suorituspohja joka
määrää miten hyvin opiskelija saa tulosta. (Mies, 52 v.)
• Henkilöitä ei katsota sukupuolensa kautta, eli kun ovat
täällä niin ei katsota sitten enää muutoin kuin osaamisen
kautta. Ei niin , että ”tuolla on nyt nuo kaksi tyttöä, mihin
ne laitettaisiin?” (Mies, 42 v.)
Sama vastaaja kuitenkin kertoi naisopiskelijan kokemuksesta:
• 3. tai 4. vuoden naisopiskelija sanoi yhden kurssin jälkeen,
että: ”eka kerta kun pojat kuuntelivat häntä ja hän sai
sanoa oman mielipiteensä”. Hän koki siis, että sillä kurssilla asiat tehdään eri tavalla kuin muuten, vaikka ohjeena
oli vain että tehkää yhteistyössä. Hänenkin mielipiteitään
siis kuunneltiin eikä aina ne olleet äänessä, jotka luulevat
tietävänsä mitä tekevät. Naisopiskelijoille IT-alalla tuntuu
siis sopivan tämä toimintatapa [yhdessä tekeminen], toisille ehkä sopii erakkomainen tapa, mutta bisnesmaailma ei
ole sellainen. (Mies, 42 v.)
5.3.3 Opintojen keskeyttämisen vähentäminen
Aikaisemman kirjallisuuden kuten UPDATE-tutkimusten perusteella keskeyttämisen vähentäminen nostettiin esiin omana
kohtanaan, ei vain opintojen tukemisen yhteydessä. Seuraavassa
oppilaitosten edustajien kommentit nykyisistä toimenpiteistä on
jälleen jaettu sen mukaan, tehdäänkö erityisesti naisiin kohdistuvia toimenpiteitä vai ei.
Oppilaitokset, joissa naisten keskeyttämiseen on kiinnitetty erityistä huomiota:
• Talon sisällä tapahtuu esim. siirtymistä teknisemmästä koulutusohjelmasta liiketaloudelliseen, kun monet
eivät halua lukea
matematiikkaa tai
ohjelmointia jotka
pakollisia tietotekniikassa. Pitkän matikan
lukijoista kilpailevat
kaikki, joten ollaan
pohdittu että sahataanko omaa oksaa
kun vaaditaan sitä.
Tytöt ehkä enemmän
vaihtavat alaa totaalisesti. / Tutorit siinä
apuna, että tehtäisiin
enemmän yhdessä.
Osaamistavoitteita
ym. kun tekee paremmin näkyväksi niin
tästä apua. Ettei vain
osaisi listata kursseja vaan kertoa mitä oikeasti osaa. Ensi
lukuvuoden aikana ryhdytään rukkaamaan opintosuunnitelmaa laajemmin. (Nainen, 48 v.)
”Tytöt
ehkä
enemmän
vaihtavat
alaa
totaalisesti.”
• Opetussuunnitelmaa ollaan muokattu siten, että tylsät
aineet tulevat vähän myöhemmin eikä heti. Myös enemmän valinnaisuutta ja ICT-alalla tyttöjä kiinnostavia aineita,
näiden tarjontaa lisätään. Puskaradio toimii kyllä eli jos
onnistuu niin tieto kyllä leviää. / Hyvin iso ongelma on se,
että jätetään kesken. Yksi syy varmaan on, että huomataan
ettei tämä ole mun juttu jolloin tipahdetaan ekan lukukauden jälkeen. Jotkut kestävät pitkään, mutta eivät saa opinnäytetyötä tehtyä. Tytöissä saattaa olla ekan vuoden aikana
enemmän pudokkaita, hakevat uusia opiskelupaikkoja jos
ei haluta jatkaa täällä. Toisaalta tuodaan myös liiketoimintaa ym., jotta luodaan laajempaa käsitystä siitä, mitä ala
voisi olla. Yritetään laajasti tuoda esille, ICT ikään kuin siinä
sivussa, että voisi syntyä ajatus että tämä voisi olla minunkin alani vaikkei ehkä ensin olisi. (Nainen, 44 v.)
• Suhteessa tyttöjen määrään keskeyttäneitä on ollut naisissa enemmän; osa keskeytti koska kokivat olevansa
toiselta planeetalta. Tämä yksi toimenpide mitä on tehty:
tukiverkkoja pyritään rakentamaan esim. siten, että yritetään saada ainakin muutama tyttö samaan tutorryhmään.
(Nainen, 40 v.)
Oppilaitokset, joissa naisten keskeyttämiseen ei ole kiinnitetty
erityistä huomiota:
• Keskeyttäneitä on paljon, eniten koko talossa. En ole
huomannut että olisi eroa tyttöjen ja poikien välillä. Ehkä
mielikuva on ollut väärä tai ei ole vastannut sitä mitä on
tehnyt lukiossa. Tosi haastavia kursseja voi olla ja esim.
matikan kanssa jos on ongelmia niin voi tulla vaikeuksia.
Loogisesti painottuneita molemmat koulutusohjelmat,
logiikkaa vaaditaan näissä. / Keskeyttäminen on 10-14
prosenttia. Ei olla ihan keksitty kaikkia keinoja, mitkä voisivat purra. Ollaan kokeiltu erilaisia keinoja mutta aste on
pysynyt samana. Suhteellisesti ei ole eroa keskeyttäneissä
sukupuolen mukaan. Ekan vuoden aikana suurin osa keskeyttää. Kannattaa pelastaa jos vain on mahdollista, koska jos moni keskeyttää niin on iso asia koulutusohjelman
rahoituksenkin kautta. (Mies, 37 v.)
• Jonkin verran on sitä, että ne harvat naiset jotka paikan
ottavat vastaan niin voisivat keskeyttää jos ei tehtäisi niitä
ensimmäisen vuoden toimenpiteitä. / Työ vie mukanaan,
oppilaitos ei ole panostanut siihen, että voisi suorittaa
etänä kursseja tms. Jos rekisteristä löytyy opiskelija, jolta
puuttuu lopputyö, on vaikea saada näitä suoritettua.
Työnantaja katsoo pahalla jos ryhtyy opiskelemaan, voi
olla yt:kin vielä tulossa tai päällä. / Jonkin verran on jouduttu muuttamaan kurssien sisältöjä koska yleinen matematiikan osaamistaso on laskenut, ollaan tehty muutoksia
siis yleisten valmiuksien muuttumisen vuoksi ja kun opiskelijat tulevat kovin kirjavilla osaamistasoilla. (Mies, 42 v.)
• Kun keskeyttävät opintonsa niin häviävät eikä kukaan
tiedä miksi. En näkisi että tämä on iso ongelma täällä: ei
meille tulla jotta mentäisiin jonnekin muualle. (Mies, 46 v.)
• On käytetty erilaisia menettelytapoja kuten uusia opetusmenetelmiä, joissa ollut vertaistuki yhtenä instrumenttina,
opiskelijatutoreita mm. matikan laskuharjoituksissa mukana, käytetty myös ohjelmoinnissa. Ohjelmoinnissa ei pärjää
Osaprojekti B: Naiset ICT-alan opiskelijoina
71
jos ei pysty ohjelmoimaan, joten on käytetty aiemmin ohjelmointia tehneitä apuna. Myös väli- ja osakokeita tehdään
eli ei niin paljon tarvitse kerralla suorittaa. Myös toisenlaisia
suoritusmenetelmiä käytetty menestyksekkäästi kuten ryhmäsuorituksia, joissa satunnaisesti valitun opiskelijan osaamista mitataan ja sillä arvioidaan koko ryhmä. (Mies, 52 v.)
•
5.3.4 Naisten osuuden lisääminen ja naisten
tukeminen ICT-alan opinnoissa
Oppilaitosten edustajia pyydettiin kertomaan, miten heidän
mielestään voitaisiin
parhaiten lisätä naisten osuutta ICT-alan
opiskelijoista ja tukea
naisia alan opinnoissa.
Useimmat vastaajat
uskovat, että stereotypioiden murtaminen
ja alan todellisuuden
esiin nostaminen auttaisivat saamaan naisia
kiinnostumaan alasta.
Kommentteja:
•
Jos laittaisi
enemmän resursseja,
voisi tulla enemmän tulosta. Jos se on tällaista pientä
oto-hommaa, ehkä parempi olla sitten tekemättä, jos ei
satsata resursseja meidän oppilaitoksen puolesta, kannattaako yrittää saada niitä muutamaa naista tänne. Alueella
on henkilöitä jotka ovat kiinnostuneita, joten yhteistyönä
tätä voisi tehdä, yritykset ja muut oppilaitokset myös mukaan. Muuntokoulutus ei varmaan kiinnostaisi, en usko
että joltakin alalta houkuteltaisiin IT-alalle. 2000-luvulla oli
muuntokoulutusta kun tarvittiin pikaisesti ihmisiä IT-alalle:
onnistuminen ei ollut ihan 100-prosenttista. (Mies, 42 v.)
• Jos tiedettäisiin niin tehtäisiin sitä! Uskon, että kun parannetaan tietoisuutta siitä, mitä tämä ala on, ja että ihan
hyvin ja tosi hyvin naiset pärjäävät. Rehellinen kuva siitä,
mitä työ on, on tärkeää. Valinta on aina yksilöllinen, ei
voida tätä päättää kenenkään puolesta. Hyvin työllistävä
ala eli lähes täystyöllisyys ollut koko ajan: meille haaste,
että pehmeämmille aloille haetaan paljon enemmän vaikkei työllistyminen olisi niin hyvää. Haluaisin kyllä rohkaista
naisia hakeutumaan. (Mies, 52 v.)
• Jotenkin itse ajattelen että sellaiset esimerkkitarinat tai
muut joilla muutetaan nuorten näkemyksiä alasta tai alan
imagoa. Moni sanoo, ettei ole tullut ajatelleeksikaan [alaa].
Jotenkin mielikuvaa alasta pitäisi muuttaa. En tiedä millaisia
kampanjoita Teknologiateollisuus tms. voisi tehdä. Ideana
meillä on, että IT on kaikkialla ja osa meidän kaikkien elämää – mikset tulisi vaikuttamaan siihen, mikä on tulevaisuuden maailma? Sen voi sitten kytkeä vaikka ympäristönsuojeluun tai muuhun jonka kokee tärkeäksi. Alan imago
kun on tylsä ja ikävä ja ei-ihmisläheinen. (Nainen, 48 v.)
• Keino olisi se, että pitäisi saada näkyviin se, millaisiin työtehtäviin meiltä valmistuu. Verrattuna esim. farmaseutin
tehtäviin: oman itsensä herra saa usein näissä tehtävissä
”Alan imago
on tylsä ja
ikävä ja
ei-ihmisläheinen.
72
Naisia ITC-alalle!
•
•
•
•
olla ja saa itsenäisesti usein päättää ajankäytöstään.
Vanhojen roolijakojen murtaminen, kotikasvatuksesta varmaan lähtee, jos ei siellä ole purettu niin 20-kymppisenä
vaikea vaikuttaa. (Nainen, 44 v.)
Kyllä kannatettava ajatus on. Mitä ne toimenpiteet sitten
voisivat olla, hankalampi juttu. Jos mietitään sitä koko laajaa kenttää että alalla on paljon vaihtoehtoa, ei ole pelkkää
koodaamista tai yksin istumista. Onhan tiimityötä myös
koodauskin nykyään, myynti ym. tulee vahvasti mukaan
myös, tätä on paljon ja voisi kiinnostaa naisia. (Mies, 37 v.)
Mielikuvamarkkinointi: minua riepoi kun joku liitto vai
mikä mainosti että liity liittoon kun alalla on epävarmuutta, ihan kuin IT-alalta saisi vain potkut. Omassa markkinoinnissa on yritetty muuttaa mielikuvaa: pyritty personoimaan, tuotu ihmisläheisemmäksi, ideana että kuka
tahansa voi opiskella IT-alaa. Uratarinoita webissä siitä
kuinka mahdollisuuksia on valtavasti, valinnaisista aineista
esimerkiksi riippuu millaisiin tehtäviin päätyy. Tavoitteena
on panostaa mielikuviin ja käsityksiin mutta tämä ei ole
helppoa eikä nopeata. (Nainen, 40 v.)
Stereotypian murtaminen, jos se on perimmäinen syy
siihe etteivät hakeudu. Jos se on se syy, mitä sille voisi
olla tehtävissä. Miten kertoa hakuiässä olevalle nuorelle
(pojat mukaanlukien), mitä työtehtävät ovat ja mitä niiden
menestyksellinen suorittaminen edellyttää, eli tuoda esille
ominaisuuksia mitä alalla vaaditaan. Näin voitaisiin lisätä
alan houkuttavuutta tytöille. / Henkilökohtaisesti olen
sitä mieltä, että ehkä saisi opiskelijoilla olla enemmänkin bisnesopintoja pakollisissa opinnoissa, jotta syntyisi
luontevampi silta työhön, jossakin ehkä pidetään tietotekniikkaa itseisarvona. Monet kuitenkin työllistyvät hyödyntäjäyritykseen ja nekin jotka ovat ICT-taloissa tekevät niitä
juttuja asiakkaille. Näkisin tärkeänä, että myös liiketaloudellinen puoli pitäisi olla vahva. Kommunikointitaidot ym.
tosi tärkeitä, parhaillaan tiimissä voi olla jopa hauskaa ja
antoisaa tehdä töitä. Suomalaisessa yhteiskunnassa laajemminkin ehkä muutoksen paikka, koska stereotyyppisesti mallina on ollut ”yksin tekevä jörrikkä”. (Mies, 46v.)
Todellisuus on ihan hyvä myyntiargumentti, kunhan sen
saisi esille. Faktat puhuu puolestaan, mutta ihmisten käsitykset enemmän ennakkokäsitysten kuin faktojen varassa.
/ Mielestäni kauppatieteet ja me [tekninen koulutus] lähestytään koko ajan toisiamme, 20 vuoden kuluttua ei ole
mitään eroa. (Mies, 46 v.)
Varmaan ensimmäiseksi kynnys alemmaksi tulla opiskelemaan alaa. Kontaktit työelämän kanssa tärkeitä, jos
koulut saisivat kummeja yrityksistä tms. niin tällä olisi
vaikutusta. Jonkunlainen systeemi siihen, että lukiolaiset
voisivat käydä juttelemassa opiskelijatyttöjen kanssa. Arvomaailma yksi asia: mihin mennään ja millaiseksi [ala on]
mennyt, jos loppuunpalamista ym. tapahtuu laajasti alalla.
Arvoristiriita voi olla vaikea: haluanko mennä tuonne, tulla tuollaiseksi? Oppilaitoksillakin paljon tekemistä, esimerkit ja muut. (Nainen, 54 v.)
Osa miettii lisäksi, että mielikuvien muokkaus tulisi aloittaa jo
hyvin varhain:
• Lapset saattavat tosi nuorina päättää, mitä tekevät isoina,
joten jos jonkun elämyksen saisi aikaan, se olisi hyvä. Teknologiateollisuuden ”Tämä toimii” -konsepti, tämä ollut
hyvä. Kontaktit ja esimerkit, näitä tarvitaan. (Nainen, 54 v.)
• Mietitty, että missä vaiheessa mennään metsään, pitäisikö
olla jo päiväkodissa aihe esillä. Jos jo ”aivopesty” tietylle
alalle, niin mitä vaikutusta jollain infolla on enää lukiovaiheessa? Meillä mietitty, tuleeko missä vaiheessa se jako,
että nämä ovat tyttöjen ja nämä poikien juttuja: tyttöjen
värit ja poikien värit ja tyttöjen ammatit ja poikien ammatit. Ongelmana on, että jos kukaan ei kyseenalaista, eli
ne aikuiset jotka vaikuttavat, jos edes joku voisi kyseenalastaa tyttöjen ja poikien ammattijaon eli että kaikilla on
laaja kirjo josta valita? (Nainen, 40 v.)
Naisten tukeminen alan opiskelijoina ei kirvoittanut yhtä paljon
näkemyksiä, luultavasti siksi, että vain osa oppilaitoksista on
panostanut aiheeseen. Naisiin erityistä huomiota kiinnittäneissä
oppilaitoksissa painotetaan (nais)yhteisön tukea:
• Alkuvaihe on kriittinen, siksi meillä panostettu tähän.
Naispuoliset aktiivisia myös opiskelijajärjestöissä, näitä
voisivat oppilaitokset tukea. Voi tarjota esimerkkejä naisista jotka ICT-ammateissa, että motivaatio säilyisi ja saisi
perspektiiviä. Voimaantumista tapahtunut: tytöt miettivät
etteivät oikein osaa mitään, mutta kun kuulevat mitä
toiset tekevät, niin osaavat hahmottaa paremmin omaa
osaamistaan. Ei voi haluta, jos ei tiedä mitä ne oikein tekevät. (Nainen, 48 v.)
• On aika tärkeätä, että syntyy hyvä opiskeluyhteisö: että
täällä on samanmielisiä mutta erilaisia ihmisiä, että löytyisi
kavereita joiden kanssa viettää myös vapaa-aikaa. Jos jää
yksin, on aika ikävää, pitäisi olla mahdollisuuksia luoda
suhteita. Ryhmäyttämisessä ollaan siis tosi tärkeiden asioiden äärellä jotta
voidaan maksimoida yhteisöllisyyden
syntymistä ja ryhmien toimintaa.
Opetussisällöllisesti
[pitää olla] riittävän monipuolista
tarjontaa jotta
ymmärrys syntyisi
siitä, että on erilaisia polkuja joita voi
kulkea. Ryhmänohjaajat voivat tässä
auttaa, tavoitteena
että voivat tukea
kun joku aine ei kolahda, niin ei tarvitse ehkä suoraan
vaihtaa koulutusohjelmaa tms. Jos joku tahtoo lääkäriksi
tms. niin silloin täytyy sanoa ettei siihen täältä pääse, mutta aika moneen ammattiin kuitenkin. (Nainen, 44 v.)
• Opiskelijoiden kommentteja: ”Järkytys, kun ruokalassa
oli pelkkiä poikia”, ”Uskalsin tulla, kun tiesin että myös
”Järkytys,
kun ruokalassa
oli pelkkiä
poikia.”
naisia löytyy”. Arkaillaan siis jos on ensimmäinen nainen.
Sen takia naisten yhteisen toiminnan kehittäminen olisi
tärkeää, vaikka naisopettajia olisikin. (Nainen, 54 v.)
• Tosi vaikea kysymys, miten parhaiten voisi tukea. Ehkä
yksi tukimuoto voisi
olla, jos saataisiin
enemmän naisia
opiskelijoiksi jolloin tukea syntyisi
enemmän. Pelkkää
arvailua, ehkä
vähäiset naiset kokevat itsensä omituisiksi tai vähemmistöksi, en tiedä.
Toisaalta ohjaus
laajasti ymmärrettynä, urasuunnittelu
laajasti ymmärrettynä. Suuntausta
voitaisiin lähteä
miettimään heti
opintojen alussa, vaikka miettiä mikä olisi naisten oma
suuntatumiskohde [ICT:n lisäksi], esim. liiketalouden opinnot. (Mies, 46 v.)
• Yhteisöllisyys: meidän kokemus on, että jos on ainoa
nainen eikä saa kommunikoitua niiden nuorten miesten
kanssa niin voi tukeutua naisten verkostoon. Tytöt tarvitsevat ehkä enemmänkin yhteisöllisyyttä, miehet menevät
ehkä helpommin yksin puurtamalla, yritetty siksi rakentaa
naisten verkostoa niin että aina joku auttaa, joku tukee.
(Nainen, 40 v.)
”Uskalsin
tulla, kun
tiesin että
myös naisia
löytyy.”
Yksi vastaaja, joka edustaa oppilaitosta jossa ei tällä hetkellä
erityisesti panosteta naisten tukemiseen, painottaa matematiikan osaamisen merkitystä pärjäämisessä:
• Niitä edellytyksiä että täällä pärjää: matemaattinen taitavuus, edes auttavasti jos osaa fysiikkaa niin helpottaa,
mutta matematiikka on tosi tärkeä osa-alue. (Mies, 52 v.)
Osaprojekti B: Naiset ICT-alan opiskelijoina
73
6. Keskustelua ja
suositukset
Kirjallisuuden perusteella muotoiltiin alustavat olettamukset,
joiden paikkansapitävyyttä voidaan tarkastella tutkimusaineiston valossa. Tutkimuksessa ei muotoiltu varsinaisia testattavia
hypoteeseja, koska kyseessä ei ole kvantitatiivinen tutkimus.
Alustavat olettamukset olivat seuraavat:
1. Naiset ovat vähemmistönä ICT-alan koulutusohjelmissa.
2. Naisten vähäistä hakeutumista alalle pidetään ongelmana
ICT-alan oppilaitoksissa.
3. Oppilaitokset ovat toteuttaneet erilaisia toimenpiteitä
naisopiskelijoiden osuuden lisäämiseksi ja naisten tukemiseksi alan opiskelussa.
4. Koska naisten vähäistä hakeutumista alalle selitetään
usein vääristyneillä mielikuvilla, sekä rekrytointitoimenpiteissä että alaa opiskelevien naisten tukemisessa on painotettu mielikuvien muokkaamista.
Olettamuksista ensimmäinen voidaan todentaa tutkimusaineiston valossa: enintään joka kolmas ICT-alan koulutusohjelmien opiskelija on nainen. Naisten osuus kuitenkin vaihtelee
huomattavasti, siten että teknisemmissä koulutusohjelmissa
se on usein alle 10 prosenttia ja kauppatieteellisemmin tms.
suuntautuneissa koulutusohjelmissa lähellä 30:tä prosenttia.
Tutkimusaineiston valossa huolestuttavaa on, että ICT-koulutusohjelmissa olevien naisopiskelijoiden määrä on selvästi
vähentynyt tarkasteltuna ajanjaksona (2005-2009). Kymmenestä suurimmasta ammattikorkeakoulusta seitsemässä naisten
osuus ICT-alan opiskelijoista on laskenut vuosien 2005–2009
välillä, ja sama trendi näkyy myös pienemmissä oppilaitoksissa.
Koska ammattikorkeakoulujen oppilasmäärät ovat suuria, kyse
on sadoista naisista, jotka eivät enää lainkaan valitse ICT-alan
koulutusta. Yliopistollisen ICT-alan koulutuksen osalta tulokset
vaihtelevat: osassa oppilaitoksissa naisten osuus on kasvanut,
osassa taas laskenut. Yliopisto-opiskelijoiden määrän kasvukaan ei kuitenkaan riitä kompensoimaan amk-opiskelijoiden
vähenemistä, sillä ammattikorkeakoulujen oppilasmäärät ovat
useimmiten huomattavasti suurempia kuin yliopistojen.
Koska tässä tutkimuksessa tarkastellaan vain ICT-alaa, ei aineiston perusteella voi päätellä, ovatko naiset enenevästi suuntautuneet jollekin muulle alalle. Voisikin olla syytä tarkastella perusteellisemmin naisten katoa ICT-alan amk-opinnoista. Naisten
määrä on useissa tapauksissa vähentynyt myös kaupallisemmin
suuntautuneissa koulutusohjelmissa, joten pelkästään teknisten
koulutusohjelmien lisääntyminen tms. ei selitä ilmiötä.
Toinen tutkimuksen taustaolettamus oli, että naisten vähäistä hakeutumista alalle pidetään ongelmana ICT-alan oppilaitoksissa. Tätä olettamusta tutkittiin haastattelemalla ICT-alan
oppilaitosten edustajia (kuusi oppilaitosta, 11 haastateltavaa).
Myös tämä oletus osoittautui pitäväksi aineiston perusteella,
sillä useimmat vastaajat (9 vastaajaa) pitivät naisten vähäisyyttä
ongelmana. Kaikissa oppilaitoksissa todettiin, että naisopiskelijoita olisi hyvä saada lisää.
Kolmas taustaoletus oli, että oppilaitokset ovat toteuttaneet
erilaisia toimenpiteitä naisopiskelijoiden osuuden lisäämiseksi ja
naisten tukemiseksi alan opiskelussa. Varsinkin edellä kerrotun
valossa yllättävää on, että näin ei ollut: tutkituista kuudesta oppilaitoksesta vain kolmessa toteutaan tällä hetkellä erityisiä naisiin kohdistuvia toimenpiteitä. Lisäksi yhdessä on aikaisemmin
toteutettu tällaisia toimenpiteitä, mutta oppilaitoksen edustaja
arvioi niiden vaikuttavuuden olleen heikko.
Naisiin kohdistuvia toimenpiteitä toteuttavien oppilaitosten
edustajat pitävät näitä toimenpiteitä erityisen tärkeinä, koska
muutoin naisia ei ehkä hakeutuisi oppilaitokseen lainkaan, tai
he keskeyttävät tuntien olonsa ulkopuolisiksi. Näitä näkemyksiä
tukee myös aihetta koskeva aikaisempi tutkimus (katso 3.3 ja
5.2). Toimenpiteiden tuloksellisuutta ei ole kuitenkaan aivan
helppo todentaa, joten tässä tutkimukssa on luotettu haastateltujen näkemyksiin siitä, että toimenpiteet ovat tepsineet.
Jyväskylän yliopiston osalta tuloksia voidaan kuitenkin myös
todentaa siten, että naisten osuus esimerkiksi tietotekniikan
opiskelijoista on kasvanut, ja tietojenkäsittelytieteessä naisten
osuus on vertailun korkein (v. 2009).
Voidaankin pohtia, mikä on tilanne niissä oppilaitoksissa, joissa tällaisia toimenpiteitä ei tehdä. Yksi näistäkin oppilaitoksista
on panostanut www-sivuihin, joissa sekä nais- että miesopiskelijat kertovat opinnoistaan ja vakuuttavat, että ”sinäkin voit pärjätä”. Naisten osuus vaihtelee selvästi tämän oppilaitoksen eri
koulutusohjelmien välillä, siten että teknisemmässä ohjelmassa
naisten osuus on hyvin pieni ja liiketalouteen suuntautuneessa
ohjelmassa noin 20 prosenttia. Oppilaitoksen edustajan mielestä naisopiskelijoiden määrä on ”riittävä” liiketaloudellisemmin
Naisten osuus vaihtelee
huomattavasti, siten
että teknisemmissä
koulutusohjelmissa se
on usein alle 10 % ja kauppatieteellisemmin tms.
suuntautuneissa koulutusohjelmissa lähellä 30 %.
74
Naisia ITC-alalle!
suuntautuneessa ohjelmassa, mutta tekniselle puolelle naisia
kaivattaisiin lisää, koska tämä rauhoittaisi opiskeluympäristöä8.
Toisessa oppilaitoksessa, jossa erityisiä toimenpiteitä ei tehdä,
on ongelma yhden vastaajan mukaan tunnistettu. Koska resursseja ei ole osoitettu, on tämän vastaajan mielestä ehkä parempi
ollakaan tekemättä mitään: toimenpiteet vaatisivat lisäresursseja
tai nykyisten uudelleenjärjestelyjä. Tässäkin oppilaitoksessa on
panostettu opiskelijoiden tukeen varsinkin ensimmäisen vuoden
aikana, joten näitä toimenpiteitä ilmeisesti pidetään riittävinä.
Sama haastateltava kuitenkin kertoi naisopiskelijasta, joka muutaman opiskeluvuoden jälkeen koki ensimmäistä kertaa poikien
kuuntelevan häntä: ehkä naisopiskelijat saattaisivat kaivata lisätukea. Toinen tämän oppilaitoksen edustaja tuntui enemmänkin
ihmettelevän sitä, että edes jotkut naiset ”eksyvät” heille, kun
hänen edustamaansa koulutusohjelmaa ei juurikaan tunneta
eikä siitä löydä tietoa muuten kuin erikseen etsimällä.
Ehkä silti yllättävintä oli, että yksi oppilaitoksista, joka on ollut
mukana useissa hankkeissa, ei enää pitänyt
tarpeellisena toteuttaa
naisiin kohdistuvia erityistoimenpiteitä. Voisi
tietysti ajatella, että aikaisemmat toimenpiteet
ovat purreet niin hyvin,
ettei niitä enää tarvita.
Oppilaitoksen edustajan
kommentit kuitenkin
kertovat muusta, eikä
naisten osuuskaan ole
oppilaitoksessa erityisen korkea. Ehkä oppilaitoksessa on hieman
turhauduttu siihen, että
ponnisteluista huolimatta tilanne ei ole muuttunut, ja päätetty
kohdistaa resurssit nykyisten opiskelijoiden parempaan tukemiseen sukupuolesta riippumatta. Olisi kiinnostavaa tietää, miten
oppilaitoksen naisopiskelijat kokevat tilanteen, sillä esimerkiksi
Darisi ja kumppanit (2010) painottavat opiskelupaikan ilmaston
(departmental climate) ja tuen merkitystä siinä, että naisetkin
jatkavat insinööriopintoja (myös Pourrat, 2005).
Hyvien toimintaperiaatteiden kääntäminen ja juurruttaminen
hyviksi käytännöiksi ei ole tietenkään helppoa, kuten esimerkiksi
Lee ja Faulkner (2010) nostavat esiin. Lee ja Faulkner toteavat,
että insinöörialan organisaatioissa vaaditaan merkittävä kulttuurinmuutos, ennen kuin hyvät tasa-arvon ja moninaisuuden
periaatteet saadaan hyväksi käytännöksi. Erityisesti he painottavat organisaatiokulttuuriin liittyviä piirteitä sekä asenteellisia
”IT on
kaikkialla
ja osa
meidän
kaikkien
elämää.”
8 Vastaavia perusteita, kuten että naisten määrän lisääminen
tukee viihtyvyyttä ja myös heikompien miesopiskelijoiden edistymistä,
esittivät myös esimerkiksi Paloheimo ja Stenman (2006).
9 Vastaavia havaintoja on esitetty Suomen korkeakoulujen ja
yliopistojen osalta muutoinkin, ks. esim. Brunila, 2009.
ICT-alan
opintoja
pidetään
vaikeina
esteitä.
Neljäs taustaoletus koski mielikuvia alasta: koska
naisten vähäistä hakeutumista alalle selitetään usein
vääristyneillä mielikuvilla
alasta, oletettiin että sekä
rekrytointitoimenpiteissä että alaa opiskelevien
naisten tukemisessa painotetaan mielikuvien muokkaamista. Kuten jo edellä
todettiin, kaikki oppilaitokset eivät toteuta naisiin kohdistuvia
toimenpiteitä, joten tämäkin oletus pitää paikkansa vain osittain. Mielikuvien muokkauksessa oppilaitoksen web-sivut, joilta
löytyy innostavia opiskelija- ja uratarinoita sekä muuta kiinnostavaa, on koettu tärkeiksi.
Muutamat haastateltavat pitävät ongelmallisena ICT-alan
nörtti-imagoa. Tyttöjen ja nuorten naisten mielikuvia koskevat
tutkimustulokset eivät kuitenkaan viittaa siihen, että vain nörtin
kuviteltaisiin olevan kiinnostunut alan opinnoista tai pärjäävän
alalla. Toisaalta sekä suomalaiset että ulkomaiset tutkimustulokset viittaavat siihen, että ICT-alaa ehkä vielä jossain määrin opetetaan ”nörttipoikien ehdoilla”: oletetaan esimerkiksi, että alan
opiskelijat osaavat ohjelmoida. Lisäksi ICT-alan opiskeluilmapiiriä
koskevat kotimaiset tutkimukset (Mikkonen, 2005; Salokangas,
2002) osoittavat, että naiset ovat esimerkiksi kokeneet selvästi
miehiä enemmän syrjintää, vaikka osa naisista on toisaalta myös
kokenut hyötyvänsä vähemmistöasemastaan. Näiden tulosten
perusteella voidaan olla jossain määrin huolissaan ICT-alan opiskeluilmapiiristä yliopistoissa9. Ammattikorkeakouluja koskevat
vastaavat tutkimukset voisivat myös olla tarpeen, sillä kuten jo
todettiin, naisten suhteellinen osuus ICT-alan amk-opiskelijoista
on vähentynyt huolestuttavasti viime vuosina.
Niiden tyttöjen ja nuorten naisten mielikuvat, jotka eivät ole
kiinnostuneita ICT-alan opinnoista, kiteyttää osuvasti Siljander
(2009): ”Naiset kyllä arvostavat IT-alaa, mutta eivät esimerkiksi kokisi oloaan kotoisaksi IT-alalla, eivätkä suunnittele alalle
hakeutumista” (mt: 88). Olisikin kiinnostavaa tietää, miten kotoisaksi ICT-alalla toimivat naiset olonsa kokevat, mikä onkin
tarkoitus selvittää tämän tutkimusprojektin seuraavassa osaprojektissa.
Tyttöjen ja nuorten naisten mielikuvia koskevat ulkomaiset
tutkimustulokset viittaavat siihen, että ICT-alan opintoja pidetään vaikeina, ja tämä osaltaan vähentää tyttöjen kiinnostusta. Toisaalta opintojen vaikeus ei tunnu haittaavan esimerkiksi
lääketieteen suosiota. Koska ihmisten auttaminen tai muutoin
ihmisläheinen työ on lähellä monen tytön sydäntä, olisiko syytä
tuoda alan markkinoinnissa esille, miten ihmisten elämää voi
helpottaa ICT:n avulla? Kuten tämän tutkimuksen osaprojektissa A (Tytöt ja ICT) todettiin, tietokoneiden käyttö on tytöille
arkipäiväistä, mutta tämä ei millään tavalla näy kiinnostuksena
ICT-alaan. Puuttuva linkki olisi yhden haastatellun sanoin ”IT on
kaikkialla ja osa meidän kaikkien elämää – mikset tulisi vaikuttamaan siihen, mikä on tulevaisuuden maailma?”
Kaikki tutkimukseen osallistuneet oppilaitokset kiertävät
Osaprojekti B: Naiset ICT-alan opiskelijoina
75
oman alueensa lukioita ja yrittävät näin välittää potentiaalisille hakijoille tietoa ICT-alan opiskelusta ja alan tarjoamista
työtehtävistä. Yhden oppilaitoksen edustajan mukaan tämä
toiminta ei ole riittävää, mutta jos sitä ei tehtäisi, olisi tilanne
vielä huonompi. Toisen oppilaitoksen edustajat taas kertovat
alasta ja sen mahdollisuuksista erikseen myös oppilaanohjaajille,
luokanopettajille ja rehtorikoulutuksessa oleville, jolloin kuulijakunta on huomattavasti laajempi ja toisaalta vaikuttavuus voi
olla voimakkaampi.
Haastateltavat tuovat esille myös sen, että oppilaitosten mahdollisuudet vaikuttaa potentiaalisten opiskelijoiden mielikuviin ja
stereotypioihin ovat varsin rajalliset. Tästä syystä oppilaitosten
edustajat toivovat, että aihe olisi laajemmin esillä ja että roolimalleja löytyisi esimerkiksi suosituista televisiosarjoista tms.
Pitkäaikaisen vaikuttamisen merkitystä ja vaikeutta on pohtinut sattuvasti Eronen (2007: 71-72): Erilaiset projektit, joiden
tarkoituksena on ollut saada lisää naisia tekniikan alalle, ovat
jatkuneet jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. – Suuria muutoksia asenteissa tai olemassa olevassa yliopistokulttuurissa ei
kuitenkaan ole tapahtunut. Projektit ovat toimineet ruohonjuuritasolla eli tehneet konkreettista työtä kouluissa tyttöjen ja
opettajien keskuudessa. Projektien ongelmia ovat yleisesti olleet
niiden lyhytaikainen kesto sekä pieni vaikutusalue. Näkyvien
tulosten aikaan saamiseksi tulisi toimenpiteet kohdistaa kattamaan isompia alueita kuten maakuntia tai läänejä. Projektin kestoa tulisi myös
kasvattaa nykyisestä. On ollut
erittäin harmillista huomata, että
aiemmin toteutettujen projektien tuloksia ei
ole millään tavalla seurattu. Projektien vaikuttavuudesta pitkällä
tähtäimellä on
siis vaikea sanoa
mitään varmaa.”
(Mt: 71-72.)
”Projektien
vaikuttavuudesta
pitkällä
tähtäimellä on
vaikea sanoa
mitään varmaa.”
76
Naisia ITC-alalle!
Suositukset
Suositukset on tässä jaettu rekrytointia koskeviin ja naisten
opiskelun tukemiseen. Rekrytointiin liittyvät toimenpiteet koskettavat monia tahoja kun taas naisten tukeminen ICT-alan
opinnoissa on enemmänkin oppilaitosten sisäinen asia.
Rekrytointiin liittyvät toimenpiteet
Rekrytointiin liittyvät hankkeet voisi otsikoida yhden haastateltavan sanoin: ”mennään sinne missä tytöt ovat”.
Tämän tutkimusprojektin aikaisemmassa osassa (Tytöt ja ICT)
tilannetta selvitettiin ala- ja yläkouluissa sekä lukioissa, eikä
kovinkaan moni haastatelluista tytöistä muistanut, että heidän
koulussaan olisi kukaan käynyt kertomassa ICT-alan opiskelusta.
Yhteistyötä opintojen ohjaajien ja lukioiden sekä A-projektin
tulosten perusteella myös ainakin yläasteiden kanssa olisikin
syytä tehostaa.
1. Yhteistyö lukioiden ja yläkoulujen kanssa: opintojen
ohjaajat, opettajat yleensä sekä opiskelijat tarvitsevat
jatkuvasti tietoa ICT-alan opiskelusta ja alan tarjoamista
työtehtävistä. Vierailut, tietoiskut, abipäivät ym. on havaittu hyviksi vaikutuskeinoiksi. Myös erillinen teemapäivä
(kuten Naistenpäivä TKK:lla) on toiminut hyvin. Näihin on
siis syytä jatkossakin panostaa, ja huolehtia siitä, että
ICT-alan opinnot ovat esillä.
2. Verkosta löytyy lukuisia tytöt ja ICT/teknologia -aiheisia
sivustoja. Näiden sivustojen ristiinlinkityksiä olisi syytä
lisätä, jotta eri tahojen ponnistukset saataisiin laajemmin
hyödynnettyä. Lisäksi esimerkiksi Teknologiateollisuus voisi koota opettajien ja oppilaiden tiedonhaun tueksi lyhyen
esittelyn, jossa olisi linkkejä eri sivustoille.
3. Kuten muutamat oppilaitokset ovat huomanneet, kannattaa mennä myös sinne, missä tytöt ovat virtuaalisesti. Facebook, IRC ja YouTube ovat osa arkipäivää hyvin monille
nykytytöille, joten näissä näkyminen lisäisi tietoisuutta
alasta ja sen opiskelusta.
4. Oppilaitoksen omien web-sivujen merkitys rekrytoinnissa on ilmeisen suuri, joten näihin kannattaa panostaa,
varsinkin mikäli oppilaitokseen halutaan houkutella mahdollisimman monenlaisia hakijoita. Esimerkkinä voidaan
käyttää Jyväskylän yliopiston rekrytointisivuja (http://www.
it.jyu.fi/hae/). Erilliset, mahdollisesti oppilaitosten yhteiset
selvitykset siitä, mitä asioita naiset arvostavat kyseisissä
opinnoissa, auttaisivat suuntaamaan sivuja vastaamaan
oikeisiin kysymyksiin.
Facebook, IRC ja YouTube
ovat osa arkipäivää hyvin
monille nykytytöille, joten
näissä näkyminen lisäisi
tietoisuutta alasta ja sen
opiskelusta.
5. On perusteltua mennä myös sinne, missä aiheeseen vaikuttavat muut tahot ovat. Yhden tutkimukseen osallistuneen
oppilaitoksen edustajat kertovat alasta ja sen mahdollisuuksista erikseen myös oppilaanohjaajille, luokanopettajille ja rehtorikoulutuksessa oleville. Tämänkaltaista toimintaa
olisi varmasti hyvä toteuttaa laajemminkin, eikä vain yhden
oppilaitoksen voimin.
6. Edelleen on tärkeää miettiä, miten toimenpiteiden vaikuttavuutta voidaan arvioida, mitata ja vertailla. Tämä
auttaisi kohdentamaan resursseja vaikuttavuuden kannalta mahdollisimman tehokkaisiin toimenpiteisiin. Naispuolisten hakijoiden määrä, opiskelun aloittaneiden naisten
määrä ja valmistuneiden naisten määrä voisivat olla tällaisia mittareita.
Naisten opiskelun tukeminen oppilaitoksissa
Kirjallisuuden ja oppilaitosten kokemusten perusteella naisten
tukemisessa ICT-alan opinnoissa on keskeistä toisaalta tuki
opintojen aloittamisvaiheessa, johon kaikki tutkimukseen osallistuneet oppilaitokset panostavat, sekä toisaalta naisyhteisön
luominen ja tukeminen, mitä tekee vain kaksi tutkimukseen
osallistuneista oppilaitoksista.
1. Tuki opintojen alkuvaiheessa: luokan, opiskeluryhmän,
tutorryhmän tms. syntymiseen ja ryhmäytymiseen kannattaa kiinnittää opiskelujen alkuvaiheessa huomiota. Vaikka
tällainen ryhmä tukee kaikkia opiskelijoita, on ryhmän
tuki erityisen tärkeää miesvaltaisia aloja kuten ICT-alaa
opiskeleville naisille.
2. Opiskelu/tutorryhmässä tulee kiinnittää huomiota myös
siihen, etteivät naispuoliset opiskelijat ole ryhmänsä
ainokaisia.
3. Myös opintojen ohjaajan, mentorin tms. henkilökunnan
edustajan säännölliset tapaamiset helpottavat joukkoon
kuulumisen ja oman paikan löytämisen tunnetta, sen lisäksi että ne auttavat opintojen suuntaamisessa ja alan eri
mahdollisuuksien hahmottamisessa.
4. Laajemman naisverkoston tai -yhteisön tapaamisia kannattaa myös järjestää säännöllisin väliajoin, esimerkiksi
opiskelijajärjestöjen kanssa yhteistyössä. Tästä on ollut
hyviä kokemuksia kahdella tutkimukseen osallistuneella
oppilaitoksella.
5. Kuten jo aikaisemmin todettiin, on tärkeää miettiä, miten
toimenpiteiden vaikuttavuutta voidaan arvioida, mitata
ja vertailla. Naispuolisten hakijoiden määrän, opiskelun
aloittaneiden naisten määrän ja valmistuneiden naisten
määrän lisäksi on syytä tarkastella myös ”laatua”, kuten
esimerkiksi arvosanoja ja opiskelutyytyväisyyttä. Mikäli
naisten saamat arvosanat kursseista/opinnäytteistä tms.
ovat jatkuvasti heikompia kuin miesten vastaavat, on syitä
tähän tarkasteltava perusteellisesti.
6. Lisäksi voitaisiin selvittää naisopiskelijoiden kokemuksia
ICT-alan opiskelusta eri oppilaitoksissa.
7. Erillisenä toimenpiteenä suositellaan tutkimusta, jossa selvitetään naisopiskelijoiden katoa amk-opinnoista.
Oppilaitoksen
omien web-sivujen
merkitys rekrytoinnissa
on ilmeisen suuri.
Osaprojekti B: Naiset ICT-alan opiskelijoina
77
7. Lähteet
Beyer, Sylvia; Rynes, Kristina ja Haller, Susan (2004): Deterrents
to Women Taking Computer Science Courses. IEEE Technology
and Society Magazine, 23(1), sivut 21-28.
Brunila, Kristiina (2009): Sukupuolten tasa-arvo korkeakoulutuksessa ja tutkimuksessa. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä
2009:51. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki.
Eronen, Milla (2007): Tekniikan alan naisten voimaannuttaminen: Tapaustutkimus GETA-tutkijakoulusta. Valtiotieteen
ja naistutkimuksen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto,
yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. Syksy 2007.
European Commission / Information Society & Media: Code of
Best Practices for Women and ICT.
Darisi, Tanya; Davidson, Valerie; Korabik, Karen ja Desmairis,
Sergei (2010): Commitment to Graduate Studies and Careers in
Science and Engineering: Examining Women’s and Men’s Experiences. International Journal of Gender, Science and Technology.
The Open University, UK. Online-julkaisu osoitteessa
http://genderandset.open.ac.uk, ladattu 3.6.2010.
Herman, Clem; Carr, Jenni (2009): Current issues for Gender
and SET: Perspectives form Research, Policy and Practice. International Journal of Gender, Science and Technology. The Open
University, UK. Online-julkaisu osoitteessa http://genderandset.
open.ac.uk, ladattu 25.10.2009.
Hiltunen, Leena (2009): Gender issues in the Faculty of Information Technology. Maaraportti, UPDATE-projekti, WP5. Jyväskylän
yliopisto, Tietojenkäsittelytieteen laitos.
Leinonen, Eija (toim.) 2005: Opetuksen ja ohjauksen tasa-arvoistavat käytännöt. Sukupuolen huomioiva opas kasvatuksen
arkeen. Oulun yliopisto, Kajaanin yliopistokeskus, WomenITprojekti.
Lindell, Maarit (2007): Miksi tytöt jättäytyvät teknologiakoulutuksen ulkopuolelle? Tietotekniikan kandidaatintutkielma,
Tietotekniikan aineenopettajankoulutus. Jyväskylän yliopisto,
Tietotekniikan laitos, Informaatioteknologian tiedekunta.
Lohikoski, Pia; Putila, Pirjo; Sassi, Erika; Viitamaa-Tervonen,
Outi (2007): Tasa-arvoa oppilaitoksiin – Toimintamalleja tasaarvosuunnittelun tueksi. Julkaisijat: Tasa-arvoklinikka ja verkottuminen, Kiljavan opisto, SAK:n koulutussäätiö. Tinataan-verkostohanke, Sähkö- ja tietoliikennetekniikan osasto, Teknillinen
korkeakoulu.
Mikkonen, Heli (2005): ”Selvitysprojekti Tietojenkäsittelytieteiden laitoksen opiskelijoista sukupuolinäkökulmasta”, teoksessa Teräs, Leena (toim.): Koulutus, sukupuolisosialisaatio ja
teknologia – näkökulmia segregaatioon. WomenIT – Women
in Industry and Technology. Oulun yliopisto, Kajaanin yliopistokeskus, Raahe.
Mirror-julkaisut (Teknologiateollisuus ry):
1. Tietoa ja kokemuksia teknologia-alasta peruskoulussa ja
lukiossa
2. Tuumasta toimeen – vauhtia tutortoimintaan
3. Motivoivat materiaalit sekä innovatiiviset työtavat opetuksen tukena
4. Yliopisto-opinnot tutuksi toisella asteella
5. Tieto- ja viestintäteknologia opetuskäytössä
6. Tutkimustuloksia nuorten näkemyksistä teknologia-alasta
ja luonnontieteiden opetuksesta.
Naiset työelämän kynnyksellä. T-Media, 2007.
Kailo, Kaarina (2005): Ekososiaalinen kestävä tulevaisuus ja
kyberekofeminismi — Naisnäkökulmia segregaation purkuun
globalisaation kontekstissa, teoksessa Teräs, Leena (toim.):
Koulutus, sukupuolisosialisaatio ja teknologia – näkökulmia
segregaatioon. WomenIT – Women in Industry and Technology.
Oulun yliopisto, Kajaanin yliopistokeskus, Raahe.
Paloheimo Aura ja Stenman, Jenni (2006): Gender, Communication and Comfort Level in Higher Level Computer Science
Education – Case Study. 36th ASEE/IEEE Frontiers in Education
Conference, October 28 – 31, 2006, San Diego, CA. Osoitteessa
http://tkk.tina.fi/tietopankki/paloheimo_stenman.pdf
Kvasny, Lynette; Trauth, Eileen ja Morgan, Allison (2009): Power relations in IT education and work: The intersectionality of
gender, race, and class. Journal of Information, Communication
and Ethics in Society. Vol 7, No 2/3, 2009. Emerald Pubslishing
Group.
Pourrat, Yvonne (project coordinator) 2005: WomEng: Creating
cultures of success for women engineers. Synthesis report. A
Project Funded by the European Commission, 5th FP, HPSECT-2002-00109. Osoitteessa http://www.womeng.net/overview/
Synthesis_Report.pdf .
Lee, Lisa ja Faulkner, Wendy (2010):Turning good policies into
good practice: Why is it so difficult? International Journal of
Gender, Science and Technology. The Open University, UK.
Online-julkaisu osoitteessa http://genderandset.open.ac.uk,
ladattu 3.6.2010.
78
Naisia ITC-alalle!
Putila, Pirjo ja Pihlajamaa, Tuula (2002): Lisää naisia tekniikan
alalle. Web-artikkeli. Osoitteessa http://tkk.tina.fi/tietopankki/
naisia_alalle.pdf
Rahkonen, Aimo (2005): ”Teknillisen tiedekunnan naispuolisten opiskelijoiden opintopolut sekä opintomenestykseen vaikuttavat tekijät – toimenpiteet uuteen opetussuunnitelmaan”,
teoksessa Teräs, Leena (toim.): Koulutus, sukupuolisosialisaatio
ja teknologia – näkökulmia segregaatioon. WomenIT – Women
in Industry and Technology. Oulun yliopisto, Kajaanin yliopistokeskus, Raahe.
Raunio, Helena (2010a): Oletko saalistaja vai intohimotyöntekijä? Tekniikka ja Talous, 16.4.2010. Talentum.
Raunio, Helena (2010b): Insinöörinainen on hyvä jätkä. Uratie,
23.4.2010. Talentum.
Ruuska, Anna (2002): Opintojen eteneminen Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteiden koulutusohjelmassa tilastojen ja
opiskelijoiden kertomana. Tietojenkäsittelytieteen pro gradu
-tutkielma. Oulun yliopisto, Tietojenkäsittelytieteiden laitos,
Luonnontieteellinen tiedekunta.
Salokangas, Tiina (2002): Teknillinen korkeakoulu opiskeluympäristönä sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta. Sosiaalipsykologian pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, Sosiaalipsykologian
laitos, Valtiotieteellinen tiedekunta.
Salminen-Kultanen, Päivi (2010a): Graduates 2010-erityis­
raportti:Tekniikka / Luonnontieteet, akat, naiset. Tutkijalle toimitettu lisäaineisto, T-Media.
Salminen-Kultanen, Päivi (2010b): Graduates 2010-erityis­
raportti:Tekniikka / Luonnontieteet, amk, naiset. Tutkijalle toimitettu lisäaineisto, T-Media.
Siljander, Mikko (2009): Asenteet ja rekrytointi. IT-alan opiskelijarekrytointi Jyväskylän yliopiston Informaatioteknologian
tiedekunnassa. Tietojärjestelmätieteen pro gradu -tutkielma.
Jyväskylän yliopisto, Tietojenkäsittelytieteiden laitos, Informaatioteknologian tiedekunta.
Teräs, Leena (toim.) 2005: Koulutus, sukupuolisosialisaatio ja
teknologia – näkökulmia segregaatioon. WomenIT – Women
in Industry and Technology. Oulun yliopisto, Kajaanin yliopistokeskus, Raahe.
Tervonen, Kari (2010): Toimialasuosio sukupuolen mukaan.
Talentum / Työnantajamielikuvat 2010 -tutkimus. Tutkijalle toimitettu lisäaineisto, KuulasMillwardBrown.
Trauth, Eileen; Quesenberry, Jeria ja Huang, Haiyan (2008): A
Multicultural Analysis of Factors Influencing Career Choice for
Women in the Information Technology Workforce. Journal of
Global Information Management, 16(4) October-December
2008, sivut 1-23. IGI Global.
Trauth , Eileen; Quesenberry, Jeria ja Huang, Haiyan (2009):
Retaining women in the U.S. IT workforce: theorizing the influence of organizational factors. European Journal of Information Systems (2009) 18, sivut 476–497, Operational Research
Society Ltd.
Trauth, Eileen; Quesenberry, Jeria ja Morgan, Allison (2004):
Understanding the under representation of women in IT: Toward
a theory of individual differences. Proceedings of the ACM SIGMIS Computer Personnel Research Conference, Tanniru, M. ja
Weisband, S. (toim.), Tucson, Arizona, USA, ACM Press, 2004,
sivut 114-119.
Trauth, Eileen; Kvasny, Lynette ja Greenhill, Anita (2007):
”Conducting feminist gender research in the information systems field”, teoksessa Yoong, P. ja Huff, S. (toim.): Managing
IT Professionals in the Internet Age. Hershey, PA: Idea Group
Publishing.
Vehviläinen, Marja (2005): ”The numbers of women in ICT and
cyborg narratives: On the approaches of researching gender in
information and communication technology”, teoksessa Isomäki, Hannakaisa & Pohjola, Anneli (2005): Lost and found in
virtual reality: women and information technology. University
of Lapland, Rovaniemi.
Voimaa tekniikan naisten urakehitykseen (2007). WomEqualkehittämiskumppanuushankkeen julkaisu. Teknillinen korkeakoulu, sähkö- ja tietoliikennetekniikan osasto. Marraskuu 2007.
Weinberger, Catherine (2004): Just Ask! Why Surveyed Women
Did Not Pursue IT Courses or Careers. IEEE Technology and
Society Magazine, 23(2), sivut 28-35.
Wolffram, Andrea; Derboven, Wibke ja Winker, Gabriele (2007):
Women dropouts in engineering studies. The International Journal of Interdisciplinary Social Sciences, Volume 2, Number 1.
Common Ground Publishing Pty Ltd, Melbourne.
Yin, Robert K. (1988): Case Study Research. Design and Methods. 8th printing. SAGE Publications, Inc., California.
Trauth, Eileen M. (2002): Odd girl out: an individual differences
perspective on women in the IT profession. Information Technology and People, 15 (2), pp. 98-118.
Trauth, Eileen ja Quesenberry, Jeria (2007): ”Gender and the information technology workforce: Issues of theory and practice”,
teoksessa Yoong, P. ja Huff, S. (toim.): Managing IT Professionals
in the Internet Age. Hershey, PA: Idea Group Publishing.
Osaprojekti B: Naiset ICT-alan opiskelijoina
79
Naisia ICT-alalle! Teknologiateollisuus ry:n tutkimus
Osaprojekti C:
RSS
Suosikit
Messenger
80
Naiset
ICT-ammattilaisina
Susanna Bairoh
Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina
81
1. Johdanto
Teknisten alojen koulutuksessa ja yrityksissä ollaan jo 1980-luvulta lähtien oltu huolestuneita siitä, etteivät naiset hakeudu
teknisille aloille siinä määrin kuin miehet (esim. Eronen, 2007;
Putila & Pihlajamaa, 2002). 2000-luvun alkupuoliskolla toteutettiin useampikin laaja EU-hanke aiheesta, joissa myös Suomi
oli mukana. Naisten osuuden kasvattaminen teknisillä aloilla
samoin kuin tyttöjen ja naisten kiinnostuksen herättäminen
näitä aloja kohtaan onkin ollut monien tahojen tavoitteena jo
useampia vuosia.
ICT-alalla1 viimeisin tällainen ponnistus on EU-komission sekä
allekirjoittaneiden yritysten syksyllä 2009 lanseeraama parhaiden käytäntöjen julistus naisiin ja ICT:hen liittyen 2. Kyseisen
dokumentin mukaan:
• Naiset ovat aliedustettuna kaikilla tasoilla ICT-sektorilla.
• Naiset ovat erityisen aliedustettaja päätöksentekijöinä ICTsektorilla.
• Mikäli naisia onnistutaan rohkaisemaan ICT-alalle sekä
pysymään alan tehtävissä, tämä voisi merkittävästi edistää
alalla tunnistetun osaamisvajeen ratkaisemista.
Lisäksi useat alan korkeakoulut ja yliopistot ovat Suomessa
ponnistelleet naisten osuuden lisäämiseksi niin opiskelijoiden
kuin tutkijoidenkin keskuudessa. Laajoistakaan hankkeista (esim
WomenIT, Mirror) huolimatta havaitut tulokset ja hyvät käytännöt eivät ole kuitenkaan levinneet toivotulla tavalla.
Teknologiateollisuus ry:n tietotekniikan toimialaryhmä onkin
päättänyt selvittää, miten ICT-ala saataisiin kiinnostavammaksi
naisille. Tutkimushanke ”Naisia ICT-alalle!” päätettiin jakaa kolmeen osaprojektiin, joista tämä raportti kattaa osaprojektin C
tulokset. Osaprojektissa A selvitettiin 10-17 -vuotiaiden tyttöjen
mielikuvia ICT-alasta ja osaprojektissa B keskityttiin naisiin ICTalan opiskelijoina.
1.1 Tutkimuksen tavoitteet
Teknologiateollisuuden tutkimushankkeen ”Naisia ICT-alalle!”
osaprojektissa C tarkastellaan naisia ICT-ammattilaisina, sekä
ICT-alan yrityksissä että nk. käyttäjäorganisaatioissa.
Tutkimuksen tavoitteiksi
määriteltiin selvittää:
• Mikä on naisten osuus ICT-ammattilaisista
Suomessa eri ammattiryhmissä? Miten osuus on
vaihdellut viime vuosina?
• Miten naiset kokevat työskentelemisen
ICT-ammattilaisina?
• Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet merkittävimmin
alalle hakeutumiseen ja alalle jäämiseen?
• Millaisten toimenpiteiden avulla voidaan tukea naisten
hakeutumista ICT-alalle ja pysymistä alalla?
• Millaisia tasa-arvoon liittyviä toimenpiteitä tutkituissa
yrityksissä on toteutettu viime vuosina ja miten naiset
kokevat tällaiset toimenpiteet?
Lisäksi tavoitteena on, että selvityksen perusteella voidaan
kohdentaa toimenpiteitä, joiden avulla lisätään naisten osuutta
ICT-ammattilaisista ja tuetaan naisten osaamisen hyödyntämistä
organisaatioissa. Pääpaino tutkimuksessa ja tässä raportissa on
ICT-ammattilaisina toimivien naisten case-esimerkeillä.
1.2 Tutkimuksen toteuttaminen
Hankkeessa päädyttiin käyttämään tutkimusmenetelmänä nk.
monitapaustutkimusta (multiple case study). Aineisto koostuu
lähinnä yritysten edustajien teemahaastatteluista. Haastatteluiden tueksi käytettiin tutkimukseen osallistuneiden yritysten
web-sivuilla olevia tietoja.
Haastattelut tutkimukseen osallistuneissa yrityksissä toteutettiin 15.9. - 20.10.2010 sekä 20.1. - 3.2.2011 välisenä aikana.
Kaikki haastattelut sekä muun tiedonkeruun toteutti tutkimuksesta vastaava tutkija.
Tutkimukseen osallistuneet ICT-alan yritykset päätettiin valita siten, että nämä edustaisivat ohjelmistoalaa, ICT-palveluita
1980-luvulta lähtien ollaan oltu
huolestuneita siitä, etteivät naiset
hakeudu teknisille aloille siinä määrin
kuin miehet.
tuottavia yrityksiä sekä telealaa. Tutkimukseen tavoiteltiin eri
kokoisia yrityksiä, joista osa on pörssiyrityksiä. Tutkimukseen
tavoiteltiin lähinnä suomalaislähtöisiä yrityksiä: sekä pelkästään
Suomen markkinoilla toimivia että Suomesta kansainvälisille
markkinoille laajentuneita yrityksiä.
Tutkimukseen osallistui yhdeksän yritystä. Näistä yrityksistä
ICT-alaa edustavat Appelsiini Finland Oy, Basware Oyj, DNA
Oy, Enfo Oyj, Fujitsu Services Oy ja Sulake Corporation Oy. Nk.
käyttäjäyrityksiä edustavat Konecranes Oyj, Metso Oyj ja Thermo Fisher Scientific Oy. Osallistuneista yrityksistä haastateltiin
kaikkiaan 32 henkilöä (katso taulukko 1).
Yritys
Caseesimerkit
(kpl)
Muut
haastattelut
(kpl)
Yhteensä
(kpl)
Appelsiini
2
3
5
Basware
2
1
3
DNA
3
2
5
Enfo
2
3
5
Fujitsu
3
1
4
Konecranes
2
-
2
Metso
2
1
3
Thermo Fisher
1
-
1
Sulake
3
1
4
yhteensä
20
12
32
Taulukko 1. Tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden määrä yrityksittäin
Suurin osa haastatteluista tehtiin henkilökohtaisesti. Neljä
henkilöä haastateltiin puhelimitse. Lisäksi toteutettiin kolme
aiheen asiantuntijoiden henkilökohtaista haastattelua, joista
yksi on mukana case-esimerkkinä (Linda Liukas) ja kaksi muuta
toimivat tausta-aineistona.
Haastateltavien valinta yrityksissä eteni pääosin siten, että
tutkija otti yhteyttä henkilöstöhallinnon tai viestinnän/markkinoinnin edustajaan yrityksessä. Yritykset valitsivat itse haastateltavat henkilöt. Tavoitteena oli, että joka yrityksestä haastatellaan
henkilöstöhallinnon edustajaa, johtoryhmän jäsentä sekä 2–3 eri
tehtävissä toimivaa naista. Kaikissa yrityksissä näin ei tapahtunut, joten haastateltavien määrä vaihtelee selvästi yrityksittäin,
kuten taulukosta 1 ilmenee.
Kaikki case-esimerkkeinä toimivien 21 naisen haastattelut
nauhoitettiin, kuten myös yhtä lukuun ottamatta muut haastattelut. Nauhoitukset purettiin, mutta niitä ei litteroitu tätä
raporttia varten. Case-esimerkkeinä toimivien naisten haastatteluista tehtiin yhteenveto, jonka sisältö toimitettiin hyväksyttäväksi haastateltavalle. Samoin yhteenvedon pohjalta tehty
case-tarina hyväksytettiin haastateltavilla. Muut haastattelut
toimivat tässä raportissa tausta-aineistona.
Tavoitteena on, että
selvityksen perusteella
voidaan kohdentaa
toimenpiteitä, joiden avulla
lisätään naisten osuutta
ICT-ammattilaisista.
1 ICT = tieto- ja viestintätekniikan ala. Raportissa käytetään myös
suppeampaa käsitettä IT = tietotekniikan ala.
2 European Commission / Information Society & Media: Code of Best
Practices for Women and ICT.
82
Naisia ITC-alalle!
Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina
83
2. Tulokset
2.1 Naisten osuus
ICT-ammattilaisista
Tässä kappaleessa tarkastellaan naisten osuutta tieto- ja viestintätekniikan ammattilaisista Suomessa vuosina 2000–2010
eri tietolähteiden perusteella. Tarkastelussa ovat mukana sekä
ICT-alan yrityksissä toimivat naiset että ICT-ammattilaiset nk.
käyttäjäorganisaatioissa eli muilla toimialoilla.
Tilastokeskuksen tätä tutkimusta varten toimittamasta aineistosta ilmenee, että naisten osuus työllisistä ICT-ammattilaisista
oli 24 prosenttia vuonna 2000, nousi 28 prosenttiin vuonna
2005, ja laski taas 25 prosenttiin vuonna 2008. (Katso kuvio 1.)
2.2 Naisten kokemukset
ICT-ammattilaisina
100
90
80
70
60
50
40
30
20
10
0
Naisten osuus 2005
(IT-ala)
Yhteensä
IT-johtajat
IT-suunnittelijat
ja ohjelmoijat
Naisten osuus 2008
(IT-ala)
Muut IT-erityisasiantuntijat
IT-tukihenkilöt,
operaattorit ym.
Tallentajat
Kuvio 2. Naisten %-osuus IT-alalla toimivista ICT-ammattilaisista Suomessa vuosina 2005 ja 2008 ammattiryhmittäin. Lähde: Tilastokeskus
100
90
80
70
60
50
40
30
20
10
0
Naisten osuus 2005
Naisten osuus 2000
Naisten osuus 2008
(kaikki ICT-ammattilaiset)
Yhteensä
IT-johtajat
IT-suunnittelijat
ja ohjelmoijat
Muut IT-erityisasiantuntijat
IT-tukihenkilöt,
operaattorit ym.
Tallentajat
Kuvio 1. Naisten %-osuus ICT-ammattilaisista Suomessa vuosina
2000, 2005 ja 2008 ammattiryhmittäin. Lähde: Tilastokeskus
IT-alalla toimiviksi ICT-ammattilaisiksi lasketaan seuraavassa
kuviossa toimialalla ”tietojenkäsittelypalvelu” toimivat. Tiedot
on saatu ammattiryhmittäin vuosilta 2005 ja 2008. Kuten kuviosta 2 ilmenee, IT-alan yrityksissä naisten osuus oli 22 prosenttia
vuonna 2005 ja samoin 22 prosenttia vuonna 2008.
Tietotekniikan liitto (TTL ry) on tietotekniikka-alan yhteistyöjärjestö, joka koostuu lähes 30 alueellisesta yhdistyksestä,
teemayhdistyksestä tai opiskelijayhdistyksestä. Liittoyhteisön
jäseninä on 16 000 alan ammattilaista ja yli 500 tietotekniikkaa
tuottavaa tai sitä käyttävää yritystä ja muuta organisaatiota.
Tietotekniikan liiton jäsenistä naisia on ollut koko 2000-luvun
noin 24 prosenttia.
Tietotekniikan liitto on julkaissut viime vuosina IT-ammattilaisten palkkoja koskevia tutkimuksia, joissa liitto arvioi Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen perusteella naisten osuuden
kaikista ICT-ammattilaisista kehittyneen viime vuosina seuraavasti: 24 % vuonna 2005, 27 % vuonna 2008, ja 29 % vuonna
2009. Tämä arvio siis poikkeaa Tilastokeskuksen tätä tutkimusta
varten toimittamasta, työssäkäyntitilastoon perustuvasta aineistosta (ks. kuviot 1 ja 2).
Akavan jäsenistöstä ICT-ammateissa toimivia naisia oli noin
viisi prosenttia kaikista akavalaisista työvoimaan kuuluvista vuosina 2006 ja 2009. Vuonna 2006 ICT-ammateissa toimivia naisia
oli noin 16 000 ja vuonna 2009 määrä oli noussut 19 400:ään.
Kiinnostavaa on, että samana ajanjaksona vastaavissa ammateissa toimivien miesten määrä on laskenut: akavalaisia miehiä
oli ICT-ammateissa 21 300 vuonna 2006 ja vuonna 2009 enää
19 300. Näin ollen akavalaisia ICT-ammateissa toimivia naisia
oli vuonna 2009 saman verran kuin miehiä.
Erityisalojen ammattiliitto ERTOn jäsenistössä ICT-alan ammateissa toimivista lähes puolet (49 %) oli naisia vuonna 2000,
mutta naisten osuus on tasaisesti laskenut koko vuosikymmenen. Vuoden 2010 alussa naisten osuus ICT-alan ammateissa
toimivista ertolaisista oli 37 prosenttia.
Uuden Insinööriliiton jäsenistössä naisten osuus tietotekniikan palvelualoilla työskentelevistä on ollut noin 11 prosenttia
vuosina 2002 – 2009 (10-13 %) ja telealalla toimivista noin 10
prosenttia. Telealalla toimivista UIL:n jäsenistä naisten osuus
on tosin laskenut 12 prosentista (vuonna 2002) kahdeksaan
prosenttiin (vuonna 2009).
Tässä osiossa tarkastellaan case-esimerkkeinä toimivien naisten kokemuksia ja näkemyksiä toimimisesta ICT-ammattilaisina.
Aluksi tarkastellaan haastateltuja henkilöitä tiettyjen taustamuuttujien valossa.
Tuloksia tarkasteltaessa on syytä ottaa huomioon, että kolme
neljästä case-esimerkkeinä esitellyistä naisista toimii ICT-alalla ja
vain joka neljäs ICT-ammattilaisena nk. käyttäjäorganisaatiossa,
vaikka Tietotekniikan liiton arvion mukaan noin puolet Suomen
ICT-ammattilaisista toimii käyttäjäorganisaatioissa.
2.2.1 Taustatietoja tutkimukseen
osallistuneista naisista
Case-esimerkkeinä toimivat naiset olivat haastatteluhetkellä 24
– 55 vuotiaita, keski-ikä oli 37. Lähes puolet naisista edustaa
ikäluokkaa 30-39 vuotta, kuten taulukosta 2 ilmenee. Mikäli
ICT-ammattilaisina toimivien naisten ikäjakauma noudattelee
koko ICT-ammattilaisväestön ikäjakaumaa3, on nuorin ikäryhmä (20-29 vuotta) jossain määrin aliedustettu case-esimerkkien
joukossa.
Asema
(luokiteltu)
%
kpl
johto
29
6
esimies
33
7
asiantuntija
38
8
yht.
100
21
Taulukko 3. Case-esimerkkeinä toimivat naiset, asema (luokiteltu).
Case-esimerkkien joukossa on näin ollen todennäköisesti
enemmän johto- ja esimiestehtävissä toimivia naisia kuin mitä
ICT-ammattilaisina toimivat naiset keskimäärin ovat. Toisaalta,
tutkimuksessa ei haettukaan aseman suhteen edustavaa otosta,
varsinkaan kun tilastotietoja ICT-ammattilaisina toimivien naisten
asemasta ei juuri ole käytettävissä.
Ikä
(luokiteltu)
%
kpl
Koulutus
(luokiteltu)
%
kpl
20-29
14
3
28
6
30-39
48
10
ICT (tekninen/
tietojenkäsittely)
kaupallinen
52
11
40-49
33
7
muu
19
4
50-59
5
1
yht.
100
21
yht.
100
21
Taulukko 2. Case-esimerkkeinä toimivat naiset, ikäjakauma
(luokiteltu).
Taulukko 4. Case-esimerkkeinä toimivat naiset, koulutus
Yli 60 prosenttia tutkimuksen case-esimerkkeinä toimivista
naisista on joko johto- tai esimiestehtävissä (katso taulukko
3). Ammattinimikkeen sijasta asema määriteltiin ensisijaisesti
sillä perusteella, onko henkilöllä suoria alaisia. Jos alaisia ei ole,
henkilö on luokiteltu asiantuntijaksi, jos taas on, kyseessä on
esimies. Mikäli esimies kuuluu yrityksen, konsernin tai oman
liiketoimintayksikkönsä johtoryhmään, kyseessä on johdon
edustaja.
Koulutuksen luokittelussa ei tässä oteta kantaa koulutuksen
asteeseen eli siihen, onko kyseessä esimerkiksi alempi tai ylempi
korkeakoulututkinto vai muu tutkinto. Henkilöiden koulutustausta määriteltiin ylimmän perustutkinnon mukaan.
Koulutuksen luokittelussa haluttiin erotella toisaalta ICT-alan
koulutus (sekä tietotekniikan tai tietoliikenteen koulutus että
tietojenkäsittelyn koulutus) ja toisaalta kaupallinen koulutus.
ICT-alan koulutukseksi luokiteltiin tässä raportissa esimerkiksi
datanomi, tieto-/tietoliikennetekniikan insinööri, tietotekniikan
ja automaation DI ja tietojenkäsittelyn tradenomi (YAMK). Kaupallisen alan koulutukseen on luokiteltu muut tradenomi-tutkinnot, merkonomi-tutkinnot sekä kauppatieteen yliopistotutkinnot. Luokkaan muu kuuluvat esimerkiksi yhteiskuntatieteen
ja oikeustieteen tutkinnot.
Case-esimerkkeinä toimivista naisista reilu neljännes on suorittanut tietotekniikka-alan tutkinnon. Tämä vastaa suunnilleen
naisten osuutta kyseisen koulutuksen opiskelijoista (katso osaprojektin B raportti). Yli puolet naisista on opiskellut kaupallista
(luokiteltu).
3 Katso: IT-ura -tutkimus 2009, Tietotekniikan liitto ry.
84
Naisia ITC-alalle!
Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina
85
alaa, mikä saattaa tuntua yllättävältä. Osittain tätä ehkä selittää
case-esimerkkeinä toimivien naisten asema: esimies- ja johtotehtävissä kaupallinen koulutus on oletettavasti melko yleinen
suomalaisissa yrityksissä yleensäkin. On kuitenkin mahdollista,
että naisilla insinööri- tai muu ICT-alan koulutustausta on harvinaisempi kuin ICT-ammattilaisina toimivilla miehillä.
Koulutustaustan kirjavuus on syytä pitää mielessä myös
silloin, kun suunnitellaan mahdollisia toimenpiteitä naisten
houkuttelemiseksi ICT-alalle ja -ammatteihin. Vaikka esimerkiksi ICT-alan koulutuksessa olevien AMK-opiskelijoiden joukossa naisten osuus on laskenut vuosina 2005–20104, tämä
ei siis välttämättä tarkoita, että ICTammatteihin hakeutuisi vastaavasti
vähemmän naisia. Sen sijaan voidaan
pohtia, miten esimerkiksi kaupallisessa koulutuksessa olevia naisia voitaisiin rekrytoida ICT-ammatteihin. Tulevaisuuden osaavasta työvoimasta
kilpailtaessa konkreettiset esimerkit
ja harjoittelupaikat voivat auttaa
muokkaamaan mielikuvaa ICT-alasta
ja ICT-ammattilaisena toimimisesta.
Miten
kaupallisessa
koulutuksessa
olevia naisia
voitaisiin
rekrytoida
ICTammatteihin.
2.2.2 Naisten näkemykset
ICT-ammattilaiseksi hakeutumisesta ja jäämisestä
Seuraavaksi tarkastellaan ICT-alalle
sekä ICT-ammattilaiseksi hakeutumista ja alalla pysymistä tutkimuksessa
kerättyjen tietojen perusteella.
Lähes puolet tutkimukseen caseesimerkkeinä osallistuneista naisista
kertoo tulleensa tietotekniikka- tai
telealalle sattumalta. Loput on ohjannut ICT-ammattilaiseksi
joko kiinnostus tai koulutus (joka toki on ollut yhteydessä kiinnostukseen). Kiinnostuksen vuoksi alalle hakeutuneita on kuitenkin enemmän kuin ICT-alan koulutuksen hankkineita.
ICT-ammattilaiseksi hakeutumisen syyt ovat pitkälti samoja
kuin tärkeimmät syyt pysyä alalla (katso alla). Joidenkin naisten
urapolkuun on vaikuttanut merkittävästi isä tai kaverit/tuttavat:
isän kautta on saatu ensimmäinen työpaikka alalla tai kaverit/
tuttavat ovat vetäneet alan yritykseen tai koulutukseen. Yksi
naisista kertoi insinööri-äitinsä toimineen roolimallina tekniseen
koulutukseen hakeutumisessa.
Tärkeimmät syyt, jotka ovat pitäneet tässä haastatellut naiset
ICT-alalla tai -ammattilaisina, voidaan tiivistää seuraavasti:
• Monipuolinen ja kasvava toimiala
• Kiinnostavat ja vaihtelevat työtehtävät
• Mahdollisuus oppia jatkuvasti uutta
• Itsenäinen työ, joustavat työajat
• Uralla etenemisen mahdollisuudet
• Palkkaus ja muut etuudet
• Viihtyminen työympäristössä, mukavat työkaverit
4 Katso osaprojektin B (Naiset ICT-alan opiskelijoina) raportti
86
Naisia ITC-alalle!
”Naisena
olemisesta on
joskus jopa
hyötyä.”
Osa ICT-alan yrityksissä työskentelevistä naisista huomauttaa,
ettei koe sinänsä jääneensä tietotekniikka- tai telealalle vaan
tiettyyn yritykseen. Tällöin merkittävimmiksi nousevat kiinnostavien työtehtävien lisäksi yritystason tekijät kuten yrityskulttuuri, johtaminen, urakehitys ja palkkaus. Lisäksi muutamat
johtavassa asemassa olevat naiset mainitsevat, että täytyy itse
uskoa yrityksen liiketoimintaan ja sen kasvumahdollisuuksiin,
jotta toimintaa voi johtaa.
Valtaosa case-esimerkkeinä toimivista naisista on kokenut
naisena olemisen ICT-alalla tai -ammattilaisena joko positiivisesti (”siitä on joskus jopa hyötyä”) tai neutraalisti (”en ole
huomannut mitään eroa”). Jotkut ovat törmänneet epäileviin tai
vähätteleviin asenteisiin, varsinkin uransa alkutaipaleella. Naiset
painottavat yrityskulttuurin merkitystä: varsinkin johdon esimerkki ja arkipäivän käytännöt vaikuttavat ratkaisevasti siihen,
miten tasa-arvoiseksi naiset kokevat kohtelunsa yrityksessä.
Kirjallisuudessa esitettyä kokemusta, että naiseus ja tekninen
pätevyys ovat ainakin osittain toisensa poissulkevia ominaisuuksia5, tässä haastatellut naiset eivät juurikaan tunnista.
ICT-alan miesvaltaisuudesta naiset toteavat, että siihen tottuu
kyllä, ja toisaalta osa pohtii viihtyvänsä alalla osittain juuri tästä
syystä. Miesten kuvaillaan olevan asiaan keskittyviä, suoria ja
reiluja. Mikäli suuri osa työtovereista on teknisen koulutuksen
saaneita miehiä, pitävät jotkut naiset kaupallista tai muuten
erilaista koulutustaustaansa vahvuutenaan ja kokevat tuovansa
erilaista, ehkä asiakasta lähempänä olevaa näkökulmaa asioihin.
Naisia ja ICT-alaa koskevassa ulkomaisessa tutkimuksessa on
tuotu esiin, että viestinnällinen osaaminen on nousemassa teknisen osaamisen rinnalle ICT-ammattilaisen keskeisenä kyvykkyytenä. On esitetty, että tämä lisäisi luontevasti naisten arvostusta
ja osuutta ICT-alalla ja ICT-ammattilaisten joukossa, sillä naisia
tyypillisesti pidetään viestinnällisesti miehiä lahjakkaampina.
Vaikutukset eivät kuitenkaan välttämättä ole näin yksioikoisia
tai itsestäänselviä6. Suomessa aihetta ei ole vielä tutkittu.
Aikaisemmassa tutkimuksessa on todettu, että suomalaisissa
ICT-alan yrityksissä toteutetut tasa-arvoon liittyvät toimenpi-
5 Katso. esimerkiksi Lee & Faulkner (2010), Peterson (2010),
Faulkner (2007).
6 Katso esimerkiksi Glover & Guerrier (2010), Kelan (2008).
teet ovat enimmäkseen keskittyneet yksittäisiin naisiin, vaikka
tällaisilla toimilla ei olekaan saatu lisättyä naisten osuutta ICTammattilaisista tai -opiskelijoista7. Tutkimukseen osallistuneissa
yhdeksessä case-yrityksessä ei ole juurikaan toteutettu erityisiä
tasa-arvoon liittyviä toimenpiteitä. Henkilöstöhallinnon ja ylimmän johdon edustajien mukaan tasa-arvon tulee olla luonteva
osa yrityksen toimintaa ja yrityskulttuuria, eikä sen edistämiseksi
katsota tarvittavan erityistoimia. Yritykset toteuttavat ilmapiirija työtyytyväisyyskyselyitä, joiden perusteella henkilöstöhallinnon
ja johdon edustajat toteavat työntekijöiden (sekä miesten että
naisten) olevan hyvinkin tyytyväisiä tasa-arvoiseen kohteluun
yrityksessä. Myös case-esimerkkeinä haastatellut naiset ovat
enimmäkseen tyytyväisiä tasa-arvon toteutumiseen omalla työpaikallaan, joskin naisten vähäinen määrä ylimmässä johdossa
herätti keskustelua useimmissa tutkimukseen osallistuneissa
yrityksissä.
Kirjallisuudessa on tunnistettu esimerkiksi mentorointiin,
naisverkostojen luomiseen ja tukemiseen sekä työn ja perheen
tasapainottamiseen liittyvien toimenpiteiden tukevan naisten
pysymistä ICT-ammattilaisina8. Niissä yrityksissä, joissa mentorointia on järjestetty, ei ole pidetty mitenkään tarpeellisena
hakea naista mentoriksi naiselle. Naisverkostojen luomista tai
tukemista ei myöskään esiinny, joskin joissakin yrityksissä on
syntynyt epämuodollisia naisverkostoja naisten omasta aloitteesta. Yhdessä case-yrityksessä (Enfo) on toteutettu naisasiakkaille
suunnattuja tilaisuuksia, joihin myös yrityksessä työskentelevät
naiset ovat osallistuneet. Nämä tilaisuudet ovat yrityksen edustajien mukaan olleet erittäin suosittuja sekä asiakkaiden että (nais)
henkilöstön keskuudessa.
Kukaan haastatelluista
ei tunnistanut ulkomaisessa
kirjallisuudessa esille nostettua ongelmaa naisten
siirtymisestä pois ICT-alalta
mm. työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyvien
vaikeuksien vuoksi9. ”Kuka
täältä lähtisi”, ihmetteli
yksi haastatelluista. Työn
ja perhe-elämän yhteensovittaminen on toki usein
haasteellista, mutta tutki-
”Jos olisin
kaupan
kassalla,
miten silloin
voisin tehdä
etätyötä?”
muksessa haastatellut naiset
eivät pidä tätä erityisesti ICTalaa koskevana kysymyksenä vaan yleensä työelämään
liittyvänä. Kaikki perheelliset naiset toivat esiin, miten
joustavasti ICT-ammattilaisena
yleensä pystyy järjestämään
työnsä esimerkiksi kun lapsi
sairastuu. ”Jos olisin kaupan
kassalla, miten silloin voisin
tehdä etätyötä?”, kiteyttää
yksi naisista. Lisäksi Suomessa
on lainsäädännöllisesti hyvät
etuudet työn ja perhe-elämän
yhteensovittamiseen, ja monet yritykset ovat naisten kokemuksen mukaan vieläkin joustavampia kuin laki vaatii.
Ainoa haaste, jonka useampi nainen tässä yhteydessä toi
esiin, liittyy perhevapaiden mahdollistamaan pitkään poissaoloon: koska ala muuttuu nopeasti, ei työtehtävää, yksikköä tai
yritystäkään ehkä enää ole kun palaa esimerkiksi vuoden-parin
tai varsinkin pidemmän poissaolon jälkeen takaisin. Omasta
asenteesta ja oppimiskyvystä on silloin kiinni, miten nopeasti
pääsee jälleen ”kärryille”. Toki työnantajan, esimiehen ja työtovereiden tuki on myös keskeistä, naiset muistuttavat.
Työn ja
perhe elämän
yhteensovittaminen
on yleensä
työelämään
liittyvä ongelma
– ei vain
ICT-alan.
7 Vehviläinen & Brunila, (2007), katso myös Teräs (2005).
8 Katso Trauth ja kumppanit (2009). 9 Katso esimerkiksi Griffiths &
Moore (2010), Trauth ja kumppanit (2009, 2008, 2004).
Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina
87
Case-esimerkit – Appelsiini Finland Oy
Satu Kuusisto
Appelsiini Finland Oy
Satu Kuusisto työskentelee
lähituen tiimiesimiehenä
Appelsiini Finland Oy:ssä
Helsingissä. Koulutukseltaan
hän on datanomi.
A
ppelsiinin lähituki auttaa erilaisissa tietotekniikkaan liittyvissä haasteissa asiakkaan
omissa tiloissa. Käyttäjällä voi olla ongelmia
tietokoneen, oheislaitteiden tai ohjelmistojen käyttöön liittyvissä asioissa. Appelsiinin
lähitukitiimissä työskentelee 19 asiantuntijaa,
joiden esimiehenä Satu toimii. ”Esimiehenä ensisijainen tehtäväni on päivittäisjohtaminen, henkilöstöön ja tuotannon joustavaan toimintaan liittyvät toimet”, Satu kertoo. Vastuulla ovat
resursoinnit tuotannon töihin ja
projekteihin, viikoittaiset tiimipalaverit sekä budjetointi. Rekrytoinnit ovat erittäin kriittisiä,
jotta saadaan asiantuntevia ja
asenteeltaan oikeita asiantuntijoita tekemään palvelua asiakkaille.
”Jos tykkää haasteista, tämä
on oikea ala. Joka päivä on erilainen: aamulla ei tiedä, mitä
päivä tuo tullessaan”, Satu
kuvailee. Sadun mukaan Appelsiinissa on hyvä ilmapiiri ja
mukavat ihmiset, kaikki auttavat toisiaan. ”Olen saanut paljon rohkaisua ja kannustusta.
Kehittymään ja koulutuksiin
pääsee”, Satu jatkaa. Erilaisia
esimiesvalmennuksia ja -kursseja Satu suoritti jo ennen
esimiespestin aloittamista ja
kesällä 2010 alkoi 1,5 -vuotinen Johtamisen erikoisammattitutkintoon tähtäävä koulutus
Suomen Liikemiesten kauppaopistossa.
Satu on
edennyt
muutamassa
vuodessa
esimieheksi.
Asiakaspalvelua eri toimialoilla
Satu opiskeli parturi-kampaajaksi suoraan peruskoulun jälkeen
ja teki niitä töitä muutaman kuukauden valmistumisen jälkeen.
Koulun ohella ja myös sen jälkeen hän oli töissä päivittäistavarakaupassa. Sitten oli edessä alan vaihto vartijaksi, pääasiassa
Satu oli töissä ”respassa” eli vastaanottotiskin takana. Tänä
aikana hän sai kaksi lasta ja hoitovapaalta palattuaan hän päätti
aloittaa iltakoulun Suomen Liikemiesten kauppaopistossa ystävän houkuttelemana.
Tietotekniikka-alan opinnot vetosivat Satuun, koska ala vaikutti kiinnostavalta ja hän halusi saada työn, jolla pärjää taloudellisestikin. Haastavammat tehtävät olivat myös tärkeä tekijä.
88
Naisia ITC-alalle!
”Opiskelin iltalinjalla työn ohella, ja koulun puolivälistä lähtien
olin hoitovapaalla kolmatta lasta hoitaen. Koulu kesti neljä
vuotta ja valmistuin datanomiksi keväällä 2006”, Satu kertoo.
Appelsiiniin Satu tuli ensin työharjoittelijaksi. Työharjoittelun
kautta on Sadun mielestä hyvä tulla alalle: osaaminen kasvaa,
ehtii kunnolla perehtyä asioihin ja tehdä töitäkin. Muutaman
vuoden lähitukea tehtyään hän eteni lähituen esimieheksi.
Sadun mielestä monipuolisista ja erilaisista asiakaspalvelukokemuksista on hyötyä nykyisissä tehtävissä. Lähitukityöskentely
vaatii erityistä palvelualttiutta ja sosiaalisuutta. ”Ei pidä säikähtää jos asiakkaalla on huono päivä! Enimmäkseen asiakkaat kyllä
ilahtuvat kun tulemme paikalle”, Satu naurahtaa.
Sadun mukaan sillä pärjää pitkälle, että tulee ihmisten kanssa toimeen. Teknistä apua löytyy yrityksen sisältä, jos hankalia
ongelmatilanteita tulee vastaan. Miesten kanssa on Sadun mielestä helppo tehdä töitä, he ovat mutkattomia ja sanovat asiat
suoraan. Satu pohtii, että jatkuva kouluttautuminen pitää nähdä
mahdollisuutena kehittyä: jos uuden opiskelu ei kiinnosta, ala ei
ole oikea. Apua voi kysyä ja sitä on mukava myös antaa. ”Yhteispelillä pelataan ja samaan hiileen puhalletaan”, Satu kuvailee. ”Varmasti Appelsiinilla viihtyy, täällä on niin hyvä porukka,
panostetaan toisten auttamiseen ja yhteiseen viihtyvyyteen”.
Appelsiini Finland Oy
Appelsiini Finland on suomalainen IT-palvelutalo, joka
tuottaa tietotekniikan konsultointi-, sovelluskehitys-,
ulkoistus- ja tukipalveluja.
Appelsiini pähkinänkuoressa:
•
•
•
•
perustettu vuonna 1999
pääkonttori Helsingissä
työntekijöitä noin 150
liikevaihto yli 11 miljoonaa euroa vuonna 2009
Elisa Oyj osti marraskuussa 2010 Appelsiini Finland
Oy:n koko osakekannan. Appelsiini jatkaa toimintaansa Elisan Yritysasiakkaat –liiketoimintayksikön alaisena
tytäryhtiönä.
Lisätietoa osoitteessa
www.appelsiini.fi
Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina
89
Case-esimerkit – Appelsiini Finland Oy
Lotta von Schantz
Appelsiini Finland Oy
Lotta on koulutukseltaan
tietotekniikan diplomiinsinööri. Hän toimii
Appelsiini Finland Oy:ssä
Helsingissä
projektipäällikkönä.
L
otta on toiminut projektipäällikkönä Appelsiinissa vuoden 2009 alusta. Hänen vastuullaan on
infraprojektien vetäminen. Lotta kertoo erikoistuneensa uusien asiakkaiden siirtämiseen: ”kun
saamme uusia IT-ulkoistusasiakkaita, erikoisosaamistani on se, miten saadaan mahdollisimman
ripeästi ja hyvälaatuisesti siirrettyä järjestelmät meille ja tuotanto
toimimaan”. Lisäksi Lotta on mukana myynnissä ja kehittää
tiettyjä projektinhallintaan liittyviä prosesseja. Hän kertoo vetäneensä myös joitakin ohjelmistoprojekteja, koska hänellä on
tästä kokemusta aikaisemmista työpaikoistaan.
Lotta aloitti uransa ICT-alalla jo 16-vuotiaana, kesätöissä
isänsä työpaikalla L M Ericsson Oy:ssä. Sinne Lotta sitten jäi,
vaikkei hänellä aluksi ollut mitään ajatusta opiskella tekniikkaa.
Vuosien kuluessa hän teki Ericssonilla monenlaista: koodausta
ja testausta, toimi help desk -tiimin vetäjänä ja lopulta projekti-
Naisten
olisi tärkeää
saada lisää
näkyvyyttä.
90
Naisia ITC-alalle!
päällikkönä. Ericssonilta tie vei Ixonos Oy:hyn, jossa Lotta toimi
seniorikonsulttina ja projektipäällikkönä lähes kaksi vuotta.
Kaverit vetivät teknillisiin opintoihin
Lotta kertoo halunneensa alun perin opiskelemaan Hankenille,
mutta kun kaksi hyvää kaveria meni Teknilliseen korkeakouluun,
hän päätyi itsekin hakemaan sinne. Lotta muistelee, että hänen
aloittaessaan opiskelunsa 1990-luvun puolivälissä oli 150 tietotekniikan opiskelijan joukossa Lotan lisäksi vain kolme muuta
naista. ”Kun ryhdyin opiskelemaan alaa, huomasin että monet
osiot olivat kyllä vaikeita, mutta tajusin, että olen hyvä tietyissä
asioissa ja sain kurssien parhaita arvosanoja”, Lotta kertoo. Hän
myös innostui joistakin asioista kuten tietoturvasta. Koska Lotta
oli samaan aikaan Ericssonilla töissä, työ ja opiskelu tukivat toisiaan. ”Myös se tuki, että oli paljon kavereita ja hyviä naispuolisia
ystäviä TKK:lla”, Lotta muistelee.
Lotta huomauttaa, että toisinaan ei ole helppoa olla nainen
ICT-alalla. ”Joskus kyllä mietin miksi olen tällä alalla, mutta toisaalta olen aina opiskellut ja tehnyt töitä vain miesten kanssa,
en tiedä osaisinko olla sellaisessa työpaikassa jossa on paljon
naisia”, Lotta pohtii. Miesten kanssa voi sanoa suoraviivaisesti
että tehdään näin, eikä liikaa keskustella. Toisinaan tuntuu kuitenkin, että nainen joutuu tekemään enemmän töitä ollakseen
yhtä hyvä muiden ihmisten silmissä.
Lotta toivoo, että alalle tulisi lisää naisia. Naisten olisi tärkeää saada myös enemmän näkyvyyttä, kun he varmasti tekevät
paljon töitä, Lotta pohtii. Hän painottaa roolimallien tärkeyttä:
”Ainakin itse arvostin opiskeluaikana sitä, että tiesin naisen
päässeen huipulle jossakin isossa IT-yrityksessä”.
Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina
91
Case-esimerkit – Basware Oyj
Minna Snirvi
Basware Oyj
Minna Snirvi toimii tuotehallinnan
johtajana Basware Oyj:ssä
Espoossa. Hän on koulutukseltaan
kauppatieteen maisteri ja MBA.
M
inna vastaa Baswaren Invoice Automation sekä Financial Performance Solutions -tuoteperheiden tuotehallinnasta.
Minnan titteli on Vice president, product management. Tuotehallinta on osa
Baswaren tuotekehitysorganisaatiota ja
Minnan tehtäviin kuuluu suunnitella ja toteuttaa tuotelinjakohtainen tuotestrategia, tuoteroadmapit (aikataulut ja sisältö) sekä
tuotteiden kilpailukyvystä huolehtiminen.
”Tiimissäni toimii neljä tuotepäällikköä, jotka keräävät aktiivisesti tietoa toivotuista uusista tuoteominaisuuksista ym. ideoista
tapaamalla asiakkaita sekä Baswaren omia myyjiä ja ratkaisuja
toimittavia konsultteja. Tämän palautteen perusteella teemme
yhdessä suunnitelmia tuotteiden kehittämisestä, eli tehdäänkö
tuotteeseen jokin ominaisuus, millä aikataululla, jne.”, Minna
kuvailee.
Minna on viihtynyt Baswaressa yli kymmenen vuotta eri
tehtävissä. Aluksi hän toimi pari vuotta Account Managerina
Suomen yksikössä myyden yhtiön ohjelmistoratkaisuja, minkä
jälkeen hän siirtyi perustamaan Global Sales -toimintoa. Yhtiön kasvaessa nopeasti eri markkinoilla Minna sai vastuulleen
tuotemarkkinointi ja tuotehallinta -tiimin, jonka tehtävänä oli
tukea kasvua mm. tuotemateriaalien ja -koulutuksen avulla.
Vuonna 2005 Minna palasi äitiyslomalta Suomen yksikköön
myyntijohtajaksi. Nykyisessä tehtävässään hän aloitti vuoden
2010 elokuussa palattuaan toiselta äitiysvapaalta.
Vauhti veti ICT-alalle
Minna kertoo olleensa jo opiskeluaikana kiinnostunut ICT-alasta. ”1990-luvun lopulla ICT-ala kasvoi nopeasti ja mm. Nokia
palkkasi useita opiskelukavereitani. Minulla oli tunne, että jään
kelkasta jos en nyt hyppää tällä alalle. Baswareen tutustuin
92
Naisia ITC-alalle!
omien kontaktieni kautta.” Minna ehti kuitenkin kokeilla myös
lehtipainoalaa: heti valmistumisensa jälkeen hän oli muutaman
vuoden myyntitehtävissä WSOY:llä ja Actaprintissä.
ICT-alalla Minnaa kiehtoo kova vauhti. ”Joka päivä mennään
eteenpäin, tulee uusia haasteita ja mahdollisuuksia.” Markkinoiden seuraaminen ja oikeiden teknologiaratkaisujen tekeminen
tuntuu hurjassa vauhdissa joskus liki mahdottomalta, mutta
varmasti mielenkiintoiselta. Avoin ja innovatiivinen kulttuuri on
ehdottomasti yksi alan myönteisimpiä piirteitä, Minna pohtii.
Vaikka ohjelmistotalossa työskenteleekin, Minna muistuttaa
ettei ICT-alaa saa yhdistää
vain koodaamiseen tai
sovellusten tekemiseen,
koska alan yrityksissä
tehdään paljon muutakin. Samallakin koulutuksella voi tehdä hyvin
erilaisia tehtäviä. Jous-
tomahdollisuudet ovat Minnan mielestä yksi ICT
alan myönteisistä puolista: hetkittäin teet enemmän
töitä, mutta toisina hetkinä voit vaikka lähteä aikaisemmin.
Minna rohkaisee, että kannattaa uskaltaa hakeutua erilaisiin tehtäviin alalla ja suunnitella omaa kasvupolkuaan, ottaa
haasteita vastaan. ”Mahdollisuuksia kyllä avautuu kun uskaltaa
kysyä ja tarttua niihin, niitä yleensä jopa tarjotaan.” Positiivista
on myös se, että työpaikkoja ja kasvumahdollisuuksia löytyy.
Minna toteaa, että tasa-arvo toteutuu hyvin esimerkiksi rekrytoinneissa: vain osaaminen ratkaisee. Naisia pitäisi kuitenkin
enemmän kannustaa myös keskijohtoon ja ylimpään johtoon.
Basware Oyj
Basware on kansainvälinen ohjelmistotalo, joka kehittää ratkaisuja yritysten ja organisaatioiden talousprosessien automatisoimiseksi.
Basware pähkinänkuoressa:
•
•
•
•
Joustomahdollisuudet
ovat yksi ICT-alan
myönteisistä puolista.
•
•
•
•
perustettu vuonna 1985
listautui Helsingin Pörssiin vuonna 2000
pääkonttori Espoossa
palveluja yli 10 toimipisteessä Euroopassa,
Yhdysvalloissa ja Aasiassa
yli 760 työntekijää
jälleenmyyjiä yli 30 maassa
yli miljoona loppukäyttäjää yli 50 maassa
liikevaihto 93 miljoonaa euroa vuonna 2009
Lisätietoa osoitteessa
www.basware.com
Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina
93
Case-esimerkit – Basware Oyj
Johanna Rantala
Basware Oyj
Johanna Rantala toimii palveluliiketoiminnan
johtajana Basware Oyj:ssä Espoossa.
Hän on koulutukseltaan
kauppatieteen maisteri.
B
asware tarjoaa sekä ohjelmistoja että palveluita. Johanna vastaa Baswaren palveluliiketoiminnan kaupallisesta tarjoamasta, eli siitä,
että yrityksellä on tarjota asiakkaiden tarpeita
vastaava palveluportfolio. Johannan titteli on
Vice president, Service Management. ”Koordinoin palvelutarjoaman kehitystä myös tuotekehityksen suuntaan. En tee itse tuotekehitystä enkä suoraan myyntiä, näihin on
olemassa omat tiiminsä. Toimin lähinnä siltana näiden kahden
yksikön välissä”, Johanna kertoo.
”Tyypillisenä päivänä tulen toimistolle, istun kokouksissa ja
yritän käydä välillä läpi sähköpostia. Meillä on globaalia toimintaa eli paljon on esimerkiksi puhelinpalavereita”, Johanna
kuvailee. Välillä Johanna tapaa asiakkaita, mutta suurimmaksi osaksi työpäivät kuluvat
toisten baswarelaisten tai
yhteistyökumppaneiden
kanssa.
Johannan polku Baswarelle kulki Saksan ja Hollannin kautta. Valmistuttuaan
ekonomiksi Turun kauppakorkeakoulusta 1990-luvun
lopulla Johanna pääsi Accenturelle konsultiksi. Kun
mies lähti Saksaan töihin,
Johanna lähti mukaan. Hän
ITC-ala on muuttumassa
palvelubusinekseksi
94
Naisia ITC-alalle!
jatkoi työskentelyä Suomen Accenturelle Saksassa puolitoista
vuotta, keskittyen lähinnä prosessikonsultointiin. Sitten Johanna
jäi äitiyslomalle, minkä aikana perhe muutti Amsterdamiin. ”Kun
hain taas töitä, ihan vahingossa päädyin Baswaren pääkonttorin
leipiin vaikka sijainti olikin Hollannissa. Olin siellä bisneskonsulttina reilun vuoden. Sitten muutimme taas Suomeen ja jatkoin täällä, vaikka melkein heti jäinkin äitiyslomalle”, Johanna
kuvailee.
Omilla vahvuuksilla eteenpäin
Suomessa äitiysloman jälkeen Johanna halusi uusia haasteita.
”Aloitin projektimuotoisesti selvittämällä mitä palveluliiketoiminta voisi olla Baswarelle, ja sitä kautta sitten etenin koko
portfoliota vetämään.”
ICT-alalla Johannan pitää eteenpäin menemisen tunne. ”Tällä
alalla on draivia, asiat menevät eteenpäin ja on oikeasti uusia
bisnesmahdollisuuksia”. Lisäksi Baswarella on mennyt hyvin,
yt-neuvotteluja ei ole käyty edes nykyisen taantuman aikana.
”Täällä saa vastuuta ja pystyy vaihtamaan tehtäviä kun siltä
tuntuu. Haasteet ja mahdollisuudet ovat isoja ja niitä tulee lisää,
ei tarvitse miettiä loppuuko bisnes”, Johanna jatkaa.
Johanna toteaa, ettei hänellä ole koskaan ollut mitään erityistä tunteenpaloa ohjelmistoja tai tietotekniikkaa kohtaan,
hän näkee ne työvälineenä enemmänkin kuin itsetarkoituksena.
Johanna pohtii, että koko ICT-ala on muuttumassa palvelubisnekseksi. Hänen mukaansa ei-tekninen koulutus voi olla tietotekniikka-alalla myös vahvuus, jos osaa katsoa kokonaisuutta
ja hyötyä asiakkaan kannalta. ”Täällä pystyy hyvin toimimaan
omilla vahvuuksillaan, kunhan löytää oikeat polut.” Johanna
muistuttaa, että tarvitsee kuitenkin olla kiinnostunut tekniikasta
ja teknologiasta.
ICT-alalla pysymiseen vaikuttaa Johannan mukaan mm. suhtautuminen vanhempainvapaisiin: nähdäänkö nämä esteenä
urakehitykselle vai katsotaanko, että nainen kasvaa korkoa
äitiyslomalla. ”Asenne näihin asioihin on merkittävä, koska
suurin osa tytöistä kuvittelee sen perheen jossakin vaiheessa
perustavansa”, Johanna toteaa.
Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina
95
Case-esimerkit – DNA Oy
Sari Heinonen
DNA Oy
Sari Heinonen johtaa
Business Intelligence
-yksikköä DNA Oy:ssä.
Koulutukseltaan hän on
kauppatieteen tohtori.
S
arin titteli on Head of Business Intelligence, eli
hän vastaa liiketoimintojen BI-yksiköstä. ”Yksikköni vastaa markkinaymmärryksen ja asiakasymmärryksen luomisesta, raportoinnista
ja liiketoiminnan strategiaprosessissa. Työhön
kuuluu mm.erilaisten liiketoimintaan liittyvien
analyysien ja raporttien tekeminen”, Sari kertoo.
Sari jakaa työpäivänsä Oulun ja Vantaan välillä siten, että
hän on yleensä kaksi päivää viikossa Vantaalla pääkonttorilla
ja muutoin Oulussa. Vantaalla aika menee lähinnä kokouksissa.
Oulussa Sari aloittaa työnsä jo kuuden aikaan aamulla kotona,
työskennellen rauhassa kunnes lapset heräävät. Myöhemmin aamulla Sari siirtyy työpaikalle, josta taas lähtee klo 14-15 aikoihin
jatkamaan työpäivää jälleen kotona. Työpaikalla on avokonttori,
mikä ei aina ole Sarin työn kannalta paras mahdollinen ympäristö. ”Tiedonkulun kannalta avokonttori on hyvä, mutta suurin
osa omista jutuista on luottamuksellisia joten niiden puhuminen
avokonttorissa on hankalaa. Lisäksi ajattelutyötä pystyy paremmin tekemään kotona”, Sari selittää.
Väitöskirja siivitti uraa ICT-alalla
Sarin polku ICT-alalle kulki jatko-opintojen kautta. Hän valmistui kauppatieteen maisteriksi Oulusta vuonna 1999 ja jatkoi
suoraan opintojaan siten, että väitteli tohtoriksi vuonna 2002.
Oulun yliopistolla oli alkanut ohjelmistoliiketoiminnan koulutusohjelma, ja Sari pääsi tutkijaksi Tekes-hankkeeseen. Väitöskirja
koski Nokian ohjelmistoalihankkijoiden strategioita ja kehityspolkuja.
Tohtoriksi valmistumisen jälkeen Sari tunsi olleensa riittävän kauan yliopistolla, joten hän haki töitä muualta ja pääsi
Oulun Puhelimelle. Aluksi
Sari toimi tuotemarkkinointipäällikönä, josta siirtyi noin
vuoden kuluttua kuluttajaliiketoiminnasta vastaavaksi osastopäälliköksi. Tämä
tehtävä sisälsi myynnin ja
asiakaspalvelun lisäksi markkinointia ja viestintää sekä
kaupallisen palvelukehityksen. ”DNA:n myötä rupesin
vetämään BI-yksikköä kiinteän verkon puolella olleessa
yksikössä. Kun sitten kiinteä
ja mobiiliverkko uudelleen
yhdistyivät, syntyi tämä nykyinen BI-yksikkö jota vedän”, Sari muistelee.
Sari pohtii, että hänet on
pitänyt ICT-alalla vapaa, itsenäinen ja mielenkiintoinen
työ sekä mukavat työkaverit.
”Periaatteeni on, ettei kannata hyvää vaihtaa!” Sarin
En ajattele
olevani nainen
vaan yksi
työntekijöistä.
mielestä puhelimet ja päätelaitteet ovat kiinnostavia, samoin
kuin nopeasti muuttuva toimiala.
Sarin mukaan naisena oleminen ei alalla ole mikään este,
joskus siitä jopa saattaa olla hyötyä. ”Minut on kasvatettu siten, etten ajattele olevani nainen vaan yksi työntekijä täällä.
Urheiluharrastustenkin kautta olen tottunut tulemaan miesten
kanssa toimeen”, Sari jatkaa. Lapset ja heihin liittyvät pidemmät
poissaolot toki vaikuttavat jonkin verran esimerkiksi etenemiseen, mutta Sari neuvoo, että naisen pitäisi ottaa rehellisesti
sellainen asenne, että välittää perheestä ja lapsista. ”Jos on kauhean miesvaltainen yritys niin ehkä tulee paine olla yksi jätkistä.
Onneksi meillä ei ole näin. Vaikka meillä on miehiä johdossa,
niin eivät ole mitään kovia äijiä vaan mukavaa ja maanläheistä
porukkaa”.
Koska toimitusjohtaja on yrityksessä nainen, tämä auttaa
esimerkkinä. DNA:n yrityskulttuuri on Sarin mielestä ehkä naisille lähestyttävämpi kuin joissakin muissa yrityksissä. ”Naisia
on rekrytoitu korkeisiinkin tehtäviin, ja nuoria naisia myös”,
Sari kuvailee.
DNA Oy
DNA on tietoliikennekonserni, joka tarjoaa suomalaisille yksityishenkilöille, yhteisöille ja yrityksille puhe-,
data-, matkaviestin- ja tv-palveluita. DNA-konserni
aloitti toimintansa 1.7.2007 ja Welho yhdistyi DNA:han
1.7.2010. Yhdistymisen jälkeen yhtiöllä on 43 prosentin markkinaosuus kaapelitelevisiomarkkinassa.
DNA-konserni pähkinänkuoressa:
•
•
•
•
toiminta aloitettu vuonna 2007
pääkonttori Vantaalla
työntekijöitä noin 1000
yli 3 miljoonaa matkaviestin- ja kiinteän
verkon asiakkuutta
• liikevaihto 690 miljoonaa euroa vuonna 2010
Lisätietoa osoitteessa
www.dna.fi
96
Naisia ITC-alalle!
Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina
97
Case-esimerkit – DNA Oy
Ulla Koivisto
DNA Oy
Ulla Koivisto toimii henkilöstön kehityspäällikkönä
DNA Oy:ssä Lahdessa. Koulutukseltaan hän on
tietoliikennetekniikan insinööri.
U
llan rooli on toimia koko konsernin henkilöstön osaamisen kehittäjänä. Tehtäviin kuuluvat urapolkujen suunnittelu, oppilaitosyhteistyö, koulutuskokonaisuuksien suunnittelu ja
kehittäminen, joskus myös kouluttaminen.
”Tykkään siitä, että on kokonaisuus johon voi
itse vaikuttaa”, Ulla kuvailee. Tyypillinen päivä sisältää paljon
neuvotteluja eri koulutusorganisaatioiden kanssa ja henkilöstölle
vastaamista sähköpostitse eri koulutuksista. Lisäksi juuri nyt on
meneillään laaja projekti, johon liittyy paljon neuvotteluja ja
suunnittelua esimiesten kanssa.
Ulla on nyt viihtynyt kolme vuotta DNA:lla. Tätä ennen hän
oli paikallisessa puhelinyhdistyksessä (PHP) noin vuoden henkilöstön kehittämispäällikkönä. Tähän toimeen
kuului lisäksi HR-tehtäviä
kuten rekrytointia.
Näitä tehtäviä edelsi muutama vuosi töitä
erilaisissa oppilaitoksissa
Lahden seudulla: koulutuskeskus Salpauksessa ja Lahden ammattikorkeakoulussa
tuntiopettajana sekä Kiipulan
98
Naisia ITC-alalle!
ammattikoulutuskeskuksessa ohjaavana kouluttajana. Pitempään Ulla on ehtinyt olla Eurokangas Oy:ssä, jossa hän toimi
henkilöstön kehittämispäällikkönä vuosina 1993-2005.
Ulla pohtii, että perusasiat ovat HR:ssä samat oli sitten toimialana kangas tai tekniikka. ”Osaamisen kehittäminen on aina
iloinen asia, koen olevani ilon saattaja”, Ulla maalailee. Teleala
kuitenkin poikkeaa muista siinä, että tekniikkaa hyödynnetään
kaikessa. Myös projekti- ja prosessimainen ote näkyy verrattuna
hektiseen kaupan myyntiin.
Moniosaaminen ja työn
laaja-alaisuus vei ICT-alalle
ICT-alalle Ullan tie on vienyt monien mutkien kautta. Alun
perin hän opiskeli ompelijaksi, sitten tekstiili-insinööriksi.
”Eurokankaalle päädyin näiden opintojen kautta. Ryhdyin
siellä vastaamaan atk-järjestelmistä ja tein myös HR-perustehtäviä”, Ulla kertoo. Eurokankaalla työskennellessään hän suoritti mm. myynnin ammattitutkinnon ja
esimiehen erikoisammattitutkinnon.
Seuraavaksi Ulla suuntautui ICT-alan opintoihin,
koska halusi lisää tietoa tietojärjestelmistä ja tietoliikennetekniikasta. Ulla valmistui tietoliikenne-
tekniikan insinööriksi Lahden ammattikorkeakoulusta vuonna
2006. Hän teki opinnäytetyöksi tietoturvaoppaan pk-yrityksille
eräälle IT-alan yritykselle, minkä jälkeen Ulla haki PHP:lle töihin.
Lisäksi Ulla on näyttötutkintomestari. Kun DNA:lla on nyt
menossa johtamisen erikoisammattitutkinto, Ulla voi ottaa tähän näyttöjä eli hän samaan aikaan suunnittelee koulutusta
ja on varmistamassa opetuksen laadun. ”Haluaisin koko ajan
opiskella jotain”, Ulla naurahtaa.
Ulla toteaa, että on pystynyt hyvin hyödyntämään osaamistaan nykyisessä työssään. ”Ymmärrän sekä alaa, ihmisiä että
koulutusta, joten aika hyvä paketti”. ICT-tehtävät vaativat loogista päättelykykyä, mikä on Ullan mukaan kuitenkin opittavissa oleva taito. ”Ei tarvitse olla
mikään luonnonlahjakkuus,
uutta voi oppia kaikenikäisenä”, Ulla rohkaisee ja
jatkaa: ”Täällä on hyvä
olla, täällä välitetään ihmisistä. Olen ylpeä siitä, että olen DNA:lla
töissä, saan omasta
työstä iloa ja onnistumisen riemua”.
Olen pystynyt
hyödyntämään
osaamistani.
Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina
99
Case-esimerkit – DNA Oy
Vilhelmiina Wahlbeck
DNA Oy
Vilhelmiina Wahlbeck
toimii viestintäjohtajana
DNA Oy:ssä Vantaalla.
Hän on koulutukseltaan
valtiotieteiden maisteri.
V
ilhelmiinan vastuulla on viestinnän johtaminen
eli käytännössä ulkoinen -, talous - ja sisäinen
viestintä. Päivät vaihtelevat paljon, mutta tyypillinen päivä on tiivistahtinen ja palavereita on
usein monta. Välillä Vilhelmiina yrittää ehtiä tekemään töitä koneen ääressä. Tehtäviin kuuluu
suunnittelua viestintätiimin kanssa koskien esimerkiksi tiedotuksia, toimittajille taustatietojen antamista sekä yhteistyökumppaneiden tapaamista. ”Aikaisemmin kirjoitin enemmän tiedotteita,
nykyisin teen enemmän linjauksia. Paljon teen yhteistyötä eri
osastojen kanssa”, Vilhelmiina kuvailee.
Vilhelmiina tuli DNA:lle (silloiseen Finnet-konserniin) vuonna 2003, ja tätä ennen hän oli Telialla vastaamassa Suomen
yhtiön viestinnästä osana kansainvälistä tiimiä. Vilhelmiina oli
jo opiskeluaikana töissä Telialla, ja teki pro gradu -työnsäkin
telealan sääntelystä. Valtiotieteiden maisterin opintojen lisäksi Vilhelmiina on suorittanut Inforviestinnän viestintäpäällikön
koulutusohjelman.
ICT-alalta löytyy tekemisen draivia
Vilhelmiinan mukaa ICT-ala on ollut houkutteleva, tekemisen
draivia löytyy. ”Olen saanut tehdä vastuullisia tehtäviä ja mielenkiintoisia projekteja jo nuorena. Vaikka olen ollut pitkään
alalla, on ollut ikään kuin uusia työuria yritysvaihdosten vuoksi”. Työympäristö ja työkaverit ovat toinen tärkeä tekijä alalla
pysymisessä. Kaksi tärkeää asiaa siis, Vilhelmiina summaa: ”saa
koko ajan tehdä uusia juttuja, voi kehittää uudenlaisia tapoja
viestintään ja toisaalta on mahtava työyhteisö jossa tehdä niitä
töitä”. Lisäksi tulevat vielä kompensaatio ja joustavuus.
100
Naisia ITC-alalle!
Vaikka opiskelu on tärkeää, organisaatiossa toimimista oppii vain työssä, Vilhelmiina toteaa. ”Kaiken kaikkiaan kyse on
kanssakäymisestä, toisten auttamisesta siten että organisaation
toiminnot sujuisivat mahdollisimman hyvin. Viestinnässä pitää
olla oma-aloitteinen, positiivinen, hakea organisaatiosta tietoa”.
Vilhelmiinan
mukaan
DNA:lla on aika paljon naisia,
tekniikassa tosin vähemmän.
”Ei ole niin perinteinen ala: tasa-arvoisuus on vahvaa, rentoa
meininkiä ja reipasta huumoria.
Epämuodollisimpia aloja varmasti, jokainen voi pukeutuakin
niin kuin haluaa”, Vilhelmiina
kuvailee.
Paitsi tekniikan kehitys,
myös alan tempo on sellainen,
että organisaatiokin muuttuu
vuoden-kahden välein. ”Pitää
olla mukana kehityksessä. Toisaalta vastustan sitä ajatusta,
että uran pitäisi aina mennä johonkin tiettyyn suuntaan, aina
ei kai tarvitse kehittyä johonkin
ylöspäin. Pitäisi sallia myös hypyt horisontaalisesti sivuraiteille”, Vilhelmiina miettii.
ICT-alalla
houkuttelee
tekemisen
draivi
Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina
101
Case-esimerkit – Enfo Oyj
Lotta Rinne
Enfo Oyj
Lotta Rinne toimii myyntipäällikkönä
Enfossa Espoossa. Hän on
koulutukseltaan kauppatieteen maisteri.
”Itseohjautuva rooli, ei ole hirveästi mitään sääntöjä tms, voi
tehdä itse parhaaksi katsomallaan tavalla”, Lotta kuvailee.
Lotta valmistui kauppatieteen maisteriksi Vaasan yliopistosta,
pääaineena oli markkinointi. Opiskelujensa ohessa Lotta teki
Vaasan yliopistossa tutkimusta ryhmässä, jonka päätutkimuskohde oli energiamarkkinat. ”Aloitin siellä tutkimusapulaisena
opiskelujen ohessa vuonna 2003. Kun valmistuin keväällä 2007,
olin ryhmässä tutkijana, mutta tiesin haluavani uraltani muuta”,
Lotta kertoo.
Esimerkki ja Trainee-ohjelma ohjasivat
tietotekniikan pariin
Lotta aloitti uransa ICT-alalla Hewlett-Packard Oy:n myynnin
Trainee-ohjelmassa syksyllä 2007. IT-ala kiinnosti, koska eräs
tuttava oli aloittanut IBM:llä vastaavassa Trainee-ohjelmassa, ja
Lotta oli saanut seurata hänen nousujohteista uraansa. ”Hain
valmistumisvaiheessa sekä IBM:lle että HP:lle Trainee-ohjelmaan.
Pääsin molemmissa haastatteluprosesseissa pitkälle, mutta HP:n
prosessi eteni nopeammin ja he palkkasivat minut, joten jätin
IBM:n prosessin kesken”, Lotta selostaa.
HP:lla Lotta työskenteli kolmisen vuotta ja siirtyi Enfoon vuoden 2010 alussa. ”Tarjous tuli minulle sopivaan aikaan. Edellisellä työnantajalla saatu koulutus Trainee-ohjelmassa oli hyvä
ja kokemusta oli karttunut, mutta tuntui että oli aika kokeilla
siipiä muualla”, Lotta kuvailee.
Lotta miettii, että kauppatieteen opiskelijat tarvitsevat
positiivisia, konkreettisia esimerkkejä kiinnostuakseen IT-alasta.
”Muistan kun itse opiskelin, oli aika hatara käsitys yleensäkin
siitä mitä ihmiset tekevät kun valmistuvat, on mielikuvia tyyliin
”olisi kiva työskennellä Nokialla”. Harva kuitenkaan tietää, mitä
ihmiset siellä tekevät työkseen, mitä siellä oikein tehdään.”
Tietynlainen mieskulttuuriin kasvaminen alalla vaaditaan,
Lotta huomauttaa. ”Nyt siihen on niin tottunut, ettei enää huomaa että tekee töitä lähinnä miesten kanssa.” Lotan mukaan
yrityksen ilmapiiri ja johto ratkaisevat miten naisiin ja naisten
etenemismahdollisuuksiin
suhtaudutaan: johdon pitäisi olla avoin ja nähdä kaikki
ihmiset yksilöinä.
Lotta on jäämässä pian äitiyslomalle ja on kokenut silti
olevansa tärkeä, takaisin tulemista selvästi tuetaan. ”Olen
miettinyt, että kun palaan,
niin palaan nykyiseen rooliini, ja katson sitten rauhassa
mitä kehittymisen ja uralla
etenemisen mahdollisuuksia
työnantajani tarjoaa”, Lotta
pohtii.
Olen koko ajan
erilaisten ihmisten
kanssa tekemisissä.
Enfo Oyj
L
otta on myyntipäällikkönä Ratkaisumyyntiyksikössä. Hänellä on nimettyjä loppuasiakkaita, joille hän myy niin laitteita, lisenssejä kuin
palveluitakin. ”Keskustelen asiakkaiden kanssa
heidän suunnitelmistaan ja tarpeistaan”, Lotta
kertoo. Lotan mukaan nykyinen työnantaja työllistää hyvin: työtä riittää, muttei tarvitse yötä myöten tehdä, voi
olla muutakin elämää.
Lotan työ on hyvin sosiaalista: ”Olen koko ajan erilaisten
ihmisten kanssa tekemisissä, kommunikoin jatkuvasti jonkun
kanssa”. Lotta mainitsee, että työhön liittyy myös iltatilaisuuksia
ja edustamista, sitä voi tehdä niin paljon kuin itse haluaa. Lotan
mukaan on ihanaa, kun voi itse päättää miten aikansa käyttää.
102
Naisia ITC-alalle!
Enfo on pohjoismainen IT-palvelutalo, joka tarjoaa
tietotekniikkapalveluja yrityksille ja yhteisöille. Enfo
laajensi toimintansa Ruotsiin vuonna 2008.
Enfo pähkinänkuoressa:
•
•
•
•
perustettu vuonna 1964 (Tietosavo Oy)
pääkonttori Kuopiossa
työntekijöitä noin 700
liikevaihto noin 140 miljoonaa euroa
vuonna 2009
Lisätietoa Enfosta osoitteissa:
www.enfo.fi
www.enfo.se
Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina
103
Case-esimerkit – Enfo Oyj
Terhi Savela
Enfo Oyj
Terhi Savela toimii
Enfossa Espoossa
myyntipäällikkönä.
Hän on
koulutukseltaan
tradenomi.
104
Naisia ITC-alalle!
T
erhin tehtävänä on uusasiakashankinta
tiedonvälityspalvelut -yksikössä. ”Myyn tiedonvälityspalveluita eli sähköisiä myynti- ja
ostolaskupalveluita, verkkolaskutusta siis”,
Terhi kertoo.
Terhi tapaa yleensä päivittäin muutamia
asiakasyritysten edustajia, useimmiten talousjohtajia tai ITpäälliköitä. Asiakasyritykset ovat enimmäkseen keskisuuria tai
suuria yrityksiä Etelä-Suomen alueelta. ”Siisti sisätyö, pääsee
paljon liikkumaan, ei tarvitse istua siinä koneen ääressä. Tämä
on itselle tärkeää, en jaksaisi koko ajan istua toimistolla vaan
pitää päästä asiakkaille ja liikenteeseen”, Terhi painottaa.
Terhi valmistui tradenomiksi Kemin ammattikorkeakoulusta,
pääaineenaan kansainvälinen markkinointi ja tuotekehitys. Iisalmesta kotoisin oleva Terhi meni valmistuttuaan Itellaan myyntiin
ja halusi mukaan sähköiseen viestinvälitykseen.
Potentiaali innostaa myyjää
”Postissa oli e-Kirje ja e-Arkistointi, näiden kautta kiinnostuin
sähköisestä viestinvälityksestä enemmän”, Terhi muistelee.
2000-luvun puolivälissä oltiin sähköistymisessä vielä aika alkutekijöissä, joten Terhi näki alalla potentiaalia. Enfolle hän
hakeutui nelisen vuotta sitten, kun huomasi avoimen paikan
verkkolaskutuksen myynnissä.
Terhin mukaan innostavaa on, kun ala kehittyy ja koko ajan
tulee uutta. Verkkolaskutus on pysynyt samana, mutta asiakaskunnasta on tullut vuosien varrella uusia tarpeita, kuten kuluttajien e-lasku ja sähköinen palkkahallinto. ”Uusia palveluita
mietitään, kun tarpeet muuttuvat ja kehittyvät”, Terhi kuvailee.
Ostopotentiaali asiakkaissa on ollut hyvä, tosin nykyään asiakkaat jo kilpailuttavat toimittajia. Lisäksi alalta löytyy monipuolisesti työpaikkoja, ja myös tehtävien kierto on usein mahdollista.
Terhi miettii, että kun ala on miesvaltainen, sinne hakeutuvalta naiselta vaaditaan tietynlaista asennetta: jos on kovin
hiljainen hissukka, niin ehkä kaipaa enemmän tukea. Esimerkiksi
kun Terhi tuli Enfoon, jotkut asiakkaat kyselivät että kauankos
hän on tehnyt näitä juttuja. ”Vähän testaavat, mutta kun osaa
vastata, toteavat että taitaa osata sittenkin”, Terhi hymähtää.
Naisia pitävät ICT-alalla Terhin mukaan samat asiat kuin miehiäkin eli urapolut ja palkkaus. Jos nämä ovat reilassa, alalla
viihtyy. Terhi tuumii, että kun tehdään urapolkuja ja urasuunnitelmia, tulee tätä kautta varmasti tietoa siitä, onko nainen tyytyväinen työhönsä. ”Pitäisi olla esimiesten kanssa niin hyvät välit,
että pystyy rehellisesti puhumaan”, Terhi huomauttaa ja toteaa,
että Enfolla annetaan mahdollisuuksia: ”Jos on potentiaalia
ja halua eteenpäin, niin kyllä
pääsee”. ”Kun naisia ei lähde
pois, tehdään varmaan jotain
oikein”, Terhi vielä tokaisee.
Naisia
kiinnostavat
urapolut ja
palkkaus,
kuten miehiäkin.
Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina
105
Case-esimerkit – Nice-business Solutions Finland Oy
Maarit Heikkilä
Nice-business Solutions Finland Oy
Maarit Heikkilä toimii johtajana
Nice-business Solutions Finlandissa Helsingissä.
Hän on koulutukseltaan sekä yhteiskunta- että
kasvatustieteen maisteri.
M
aarit vastaa Nicellä uusasiakashankinnasta. ”Työpäivät sisältävät ihmisten ja
asioiden junailua, strategista suunnittelua, asiakascasejen miettimistä. Sisäinen
viestintä on lisääntynyt kovasti viimeisen
puolen vuoden aikana: olen esimerkiksi
tehnyt intraan paljon materiaalia, yrittänyt kiteyttää mitä tarjoamme ja missä olemme hyviä,” Maarit kuvailee.
Maarit selittää, että hänen työnsä liittyy enemmänkin ihmisiin, prosesseihin ja johtamiseen kuin tekniikkaan. ”En ole
tekninen taustaltani, mutta pystyn seuraamaan keskustelua.
Minun tehtäväni on kysyä itsestäänselvyyksiä tai löytää uusia
näkökulmia. Viihdyn asiakastyössä erittäin hyvin, yritän ymmärtää asiakkaan kokonaistilanteen.”
Vaihtelevat työtehtävät
pitävät tietotekniikka-alalla
Maaritilla on sekä yhteiskuntatieteen että kasvatustieteen maisterin tutkinto. Hän työskenteli neljä vuotta Helsingin yliopiston
täydennyskoulutuslaitoksella konseptoimassa palveluita ja tutki
mm. graafisen alan tietotekniikan käyttöä. ”Sitä ennen olin
joitakin vuosia opintojen ohjaajana ja koulutuksen ostajana, ja
tätä ennen työskentelin pankkialalla”, Maarit kertoo.
Kasvatustieteen pro gradu -työ 2000-luvun alussa suuntasi
osaltaan uraa ICT-alalle, sillä se koski verkko-oppimista. Fujitsulle
Maarit tuli vuonna 1999 ryhmäpäälliköksi sovelluspalveluihin
ja pari vuotta sen jälkeen rakensi Fujitsun e-Learning -tarjoamaa. Nicelle Maarit siirtyi
muutamaa vuotta myöhemmin tekemään sovelluspalveluliiketoimintaa. ”Välillä olin
R&D-puolella ja luomassa palveluprosesseja. Rooli on ollut
uuden kehittäjä ja käynnistäjä, olen ollut mukana siinä,
miten toteutus tehdään”,
Maarit kuvailee.
Tietotekniikka-alalla Maaritin on pitänyt alan dynaaminen luonne ja vaihtelevat työtehtävät. ”Tämä on sellaista
hullujen hommaa, koko ajan
Tämä on salliva ala –
erilaisuudet ja persoonat
hyväksytään.
106
Naisia ITC-alalle!
pitää olla valmis heittäytymään omalle epämukavuusalueelle”,
Maarit hymyilee. ”Muuttuvainen ala sopii minulle, koska olen
nopea omaksumaan.” Maarit toteaa, että organisointi- ja ryhmätyötaidot ovat myös omia vahvuuksia, jotka helpottavat alalla
menestymistä.
”Yhä enemmän painottuu viestintä ja kommunikaatio”,
Maarit miettii. Viestintä- ja kielitaidon perusteella Nicellä onkin
paljon naisia projekti- ja palvelupäällikköinä. Lisäksi palveluiden,
ihmisten ja prosessien painoarvo kasvaa. ”Otetaan ihminen eli
käyttäjä huomioon jo suunnittelussa, menestystarinat lähtevät
siitä, että on otettu käyttäjä eli ihminen huomioon alusta alkaen.
Käytön varmuus ja mukavuus ratkaisevat”, Maarit painottaa.
Maaritin mukaan naisena olemisesta on pääsääntöisesti etua,
sillä IT-johdossa on vähän naisia. ”Hyvin salliva ala tämä on.
Hyväksytään erilaiset persoonat, jos osaa hommansa. Taiteilija/käsityöläishenkeä on vielä vähän mukana”, Maarit pohtii.
”Vaikka yritysten välillä on tietysti eroja, ehkä juuri erilaisuuden
hyväksyminen, sallivuus on tekijä joka myös pitää tietotekniikkaalalla.”
Fujitsu Services Oy
Fujitsu Services on yksi Suomen suurimmista tietotekniikan palvelu- ja laitetoimittajista. Fujitsun Patja- ja
Sohva-palvelut huolehtivat asiakkaiden tieto- ja viestintätekniikasta sekä sovellusten tukipalveluista, toiminnasta ja kehittämisestä.
Fujitsu-konserni Suomessa
pähkinänkuoressa:
• pääkonttori Helsingissä
• työntekijöitä lähes 2800
• Patja- ja Sohva -palveluiden piirissä 130 asiakkaan yli 130 000 työasemaa ja 7 000 palvelinta
• Suomessa Fujitsun tytäryhtiöitä ovat Isoworks Oy
ja Nice-business Solutions Finland Oy
• liikevaihto 366 miljoonaa euroa vuonna 2010
(maaliskuussa päättyneellä tilikaudella)
Suomen Fujitsu on osa maailmanlaajuista Fujitsuryhmää. Fujitsu Limited on yksi maailman suurimmista
ict-palveluyrityksistä. Fujitsu-konsernin liikevaihto oli
maaliskuussa 2009 päättyneellä tilikaudella 4,6 triljoonaa jeniä eli 35,3 miljardia euroa.
Lisätietoa osoitteessa
www.fujitsu.com/fi
Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina
107
Case-esimerkit – Fujitsu Services Oy
Tiina Laiho
Fujitsu Services Oy
Tiina Laiho toimii
kehitysjohtajana Fujitsu
Servicesissä Helsingissä.
Hän on koulutukseltaan
oikeustieteen kandidaatti.
T
iina aloitti kehitysjohtajana vuoden 2010
alussa, tätä ennen hän oli Fujitsun lakiosastolla noin kuusi vuotta. Tiina selittää, että
suuri osa työstä liittyy katselmointiin.
”Myyntisitoumukset ja myyntiprosessin eri
vaiheet
hyväksytetään, eli tarkistan,
että toiminta on liiketoiminnallisesti järkevää ja laatuvaatimusten mukaista. Lisäksi
minulle kuuluu sisäinen tietohallinto, laatu, prosessien kehittäminen ja sisäisen toiminnan kehittäminen, turvallisuus
ja riskien hallinta.”
Tiina valmistui lakimieheksi 1990-luvun puolivälissä ja
työskenteli valmistumisensa
jälkeen viisi vuotta Helsingin
Kauppakamarilla. Siellä hän oli
108
Naisia ITC-alalle!
erikoistunut työoikeuteen. Kun hänelle tarjottiin mahdollisuutta
siirtyä Fujitsulle, tarttui hän siihen. ”Halusin perehtyä sopimusoikeuteen ja siirtyä yksityiseen yritykseen, halusin katsoa mihin
se tie vie. Olen aina ollut kiinnostunut yritysten toiminnasta”,
Tiina kertoo.
Mihin tahansa yritykseen Tiina ei kuitenkaan olisi lähtenyt.
”Minua kiinnosti juuri se, että kyseessä oli ICT-alan yritys. ICTalan sopimuksen ovat kiinnostavia, ja myös monipuolisuus
houkutti”, Tiina muistelee. Hän toteaa vielä, ettei ole koskaan
pelännyt teknologiaa eikä tietokoneita. ”Kahvikoneet ovat usein
vaikeampia käyttää kuin tietokoneet!”
Näköalapaikka tulevaisuuden kehitykseen
”Valtavaa potentiaalia näen tässä talossa ja tietointensiivisessä
yhteiskunnassa”, Tiina kuvailee, ”kaikki mikä liittyy jollain tavalla
kommunikaatioon, työn tekemiseen tulevaisuudessa”. Tiinan
mukaan nykyisessä yrityksessä on erinomainen näköalapaikka
siihen, mihin kehitys on yleensä menossa. Kiinnostavaa on myös,
että liiketoiminta kasvaa. ”Erinomaiset mahdollisuudet kehittyä
ja päästä vaativampiin tehtäviin, tämä on suurin syy pysyä täällä
jatkossakin”, Tiina toteaa.
Tiina suree, että nuorilla ihmisillä on ICT-alasta turhan teknologiakeskeinen kuva. ”Jos on kiinnostunut siitä, miten ihmiset
voivat olla yhteydessä toisiinsa ja tehdä töitään, miten kehittää
yritysten toimintaa - tänne vaan!” Tiina painottaa, ettei tarvitse
olla teknologiafriikki pärjätäkseen alalla.
Tiinan mukaan tytöt ehkä käyttävät tietotekniikkaa siihen
mihin yrityksetkin eli viestintään, toiminnan ohjaamiseen ynnä
muuhun. ”Jos vaikka suunnittelee yritykselle sopivia ohjelmistoympäristöjä tai arkkitehtuuria, eihän niitä ohjelmia tarvitse osata
valmistaa, jotta voi ymmärtää millaisia ohjelmistoja asiakasyritys
voi tarvita mihinkin, ja miten niitä voi parhaiten hyödyntää”,
Tiina rohkaisee.
Tiinan mukaan Fujitsulla huolehditaan kaikkien hyvinvoinnista ja tunnistetaan myös ihmisten erityistarpeita. ”Meillä on
erinomaisia naispuolisia työntekijöitä, halutaan heitä lisää. Mutta tietysti halutaan pitää myös meidän erinomaiset miehet!”,
Tiina naurahtaa.
Meillä on erinomaisia
naispuolisia työntekijöitä,
mutta tietysti myös
erinomaisia miehiä!
Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina
109
Case-esimerkit – Fujitsu Services Oy
Sari Vallittu
Fujitsu Services Oy
Sari Vallittu
työskentelee
palvelupäällikkönä
Fujitsu Servicesissä
Helsingissä.
Koulutukseltaan
hän on
atk-merkonomi.
S
ari toimii Julkishallinnon yksikössä, joka vastaa julkishallinnon asiakkuuksista. Omina
asiakkaina Sarilla on ministeriöitä ja Valtion
IT-palvelukeskus (VIP). ”Huolehdin siitä että
sopimuksen lupaukset täyttyvät. Työ sisältää muun muassa asiakasyhteydenpitoa, lisämyyntiä ja kehittämistä. Laskuttaminen ja muut talousasiat
kuten esimerkiksi asiakkuuden kannattavuus ovat hyvin olennainen osa toimenkuvaa”, Sari kuvailee. Tavoitteena Sarilla on, että
työ olisi yhä enemmän kehittämistä ja etukäteen suunniteltua,
nykyisin aikaa kuluu edelleen paljon tulipalojen sammutteluun.
Sari haaveili ryhtyvänsä toimittajaksi ja halusi valtiotieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan. ”Kun en heti päässyt valtsikaan, päätin että menen yhdeksi vuodeksi Helsingin kauppaoppilaitokseen. Sitten en enää hakenutkaan muualle”. Sari
kertoo, että hän kuului vuonna 1987 ensimmäisiin Helsingin
kauppaoppilaitoksesta valmistuneisiin atk-merkonomeihin.
Valmistumisen jälkeen Sari meni opettajan suosittelemana
asiakkaalle operoimaan IBM:n suurkoneita, ja eteni myöhemmin
käytön suunnittelutehtäviin. Sari oli äitiyslomalla viitisen vuotta
1992 alkaen, ja tänä aikana työnantaja ulkoisti järjestelmänsä
ICL Datalle. Äitiysloman jälkeen Sari meni ICL Datalle järjestelmäasiantuntijaksi. 1990-luvun lopulla Sari oli mukana vuosi
2000-projektissa ja siirtyi projektin aikana asiantuntijatehtävistä
asiakasvastuupuolelle asiakaspäälliköksi.
Mahdollisuudet uuden oppimiseen
tekevät ICT-alasta houkuttelevan
Välillä Sari pyörähti Soneralla web-projektipäällikkönä vuonna
2000, kun kollega lähti ja pyysi mukaan. Sitten taas toinen kollega kysyi tulisiko Sari Fujitsulle konseptointiin kehityspäälliköksi
myynnin tukitehtäviin ja käyttöpalveluita tuotteistamaan, ja niin
Sari palasi takaisin. ”Kolmisen vuotta tein niitä hommia, sitten
huomasin että sisäisillä sivuilla haettiin palvelupäällikköä ja niin
palasin taas näihin tehtäviin”, Sari kertoo.
110
Naisia ITC-alalle!
Pitkä ura ICT-alalla on Sarin mukaan ollut todella mielenkiintoinen, aina on voinut oppia uutta. Toisaalta, koska alalla
tehdään sellaista mitä ei ole kukaan koskaan tässä maailmassa
tehnyt, ei pitäisi ehkä aina odottaa, että kaikki toimii heti täydellisesti. Asiakkaiden odotukset ovat kuitenkin korkealla, ja
välillä joutuu selittelemään.
Sari toteaa, että nykyään ohjelmointityössäkin ollaan projekteissa mukana eli ollaan paljonkin tekemisissä asiakkaiden
ja kollegoiden kanssa. Näin ollen sosiaaliset taidot korostuvat.
Kehittääkseen johtamistaitojaan Sari on suorittanut Johtamisen erikoisammattitutkinnon, mikä vei 1,5 vuotta työn ohessa.
Miesvaltaisuuteenkin tottuu. ”Olen kotoa saakka tottunut
olemaan enemmän miesten kanssa, mikä ehkä on vaikuttanut
niin, että tunnen oloni kotoisaksi tällaisessa ympäristössä. Naisena jää ehkä joskus paremmin mieleen joissakin tilanteissa. Kovin
herkkähipiäinen ei tosin saa olla”, Sari jatkaa. Sarin mukaan
Fujitsulla on sen verran paljon
naisia, että harvassa hommassa
joutuisi nykyään tienraivaajaksi, ja vastassa olisi vain yrmyjä
ukkoja. ”Pelto on jo kylvetty, ei
tarvitse lähteä kyntämään.”
Pitkä ura
ICT-alalla
on ollut
mielenkiintoinen.
Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina
111
Case-esimerkit – Sulake Corporation Oy
Outi Henriksson
Sulake Corporation Oy
O
uti on toiminut Sulakkeen talous- ja rahoitusjohtajana (CFO) vuoden 2006 syksystä. Talouden
ja rahoituksen lisäksi hänelle raportoivat henkilöstöhallinto, lakiosasto ja toimistohallinto
(’workspace’). Oman pääkompetenssinsa Outi
kuvaa olevan talouden ja rahoituksen sekä yleisen liikkeenjohdon puolella.
”Kun tulin taloon, haluttiin saada yrityksen talous pörssiyhtiö-kuntoon. Tarkoitus oli, että voisin valmistella pörssilistausta tai muita mahdollisia
omistusjärjestelyjä” Outi
kertoo. Outi on tuonut johtoryhmään ja organisaatioon lisää liiketoiminnan
mittaamista ja kassavirtaajattelua. Hän kuvaa roolinsa olevan yhtiön ja sitä
kautta omistajien omistuksen arvon kasvattamisen ja
talouden tuomisen liiketoi-
Outi Henriksson on
Sulake Corporationin
talous- ja rahoitusjohtaja.
Hän on koulutukseltaan
kauppatieteen maisteri.
mintajohtamiseen. ”Näen modernin CFO:n roolin toimitusjohtajan sparraajana ja talous/rahoitus­painotteisena liiketoiminnan
sekä ihmisten johtajana.”
Tyypilliseen päivään kuuluu joka-aamuinen johtoryhmän
stand up -palaveri. Muutoin päivät kuluvat sähköpostin lukemisessa sekä sisäisissä ja ulkoisissa palavereissa. ”Tärkeimpiä
tehtäviäni on tehdä päätöksiä. Se edellyttää riittävästi informaatiota, eikä sitä saa yksinomaan sähköpostin kautta, vaan
tarvitaan henkilökohtaisia tapaamisia”, Outi painottaa.
Kansainvälisyys ja kasvu kiehtovat
Kauppatieteen maisteriksi Outi valmistui Turun kauppakorkeakoulusta. Opintojen loppupuolella hän työskenteli yksityispankissa omaisuudenhoidon
parissa. Tämän jälkeen Outi
työskenteli kolme vuotta elin-
Alan
miehisyys
ei häritse
minua.
tarvikekonserni Cultorilla, joista kaksi vuotta vierähti New Yorkissa yhtiön ostettua Pfizerilta Food Science -liiketoimintayksikön.
ICT-alalla Outi on työskennellyt vuodesta 1998 asti, jolloin
hänet löydettiin suorahaun kautta Soneralle. Siellä Outi aloitti
International Operations Finance -yksikössä ja siirtyi sitten Soneran palveluliiketoimintojen talousjohtajaksi. Outi toimi CFO:na
Sonera Zedissä, kun yritys ostettiin Espanjaan ja niin hän siirtyi
kahdeksi vuodeksi Madridiin. Outi suosittelee, että ulkomaille
kannattaa lähteä jos vain pystyy, varsinkin nuorena kun lähteminen on helpompaa ilman lapsia.
”Kasvuyhtiöt ja kansainvälisyys ovat kiehtoneet”, Outi kuvailee, ”tykkään siitä, että tapahtuu”. Kun toimiala kasvaa, se
tekee siitä kiinnostavan. Kasvava ja kansainvälistyvä yhtiö on
nykyinen työnantajakin.
Outi painottaa, että on tärkeää itse uskoa siihen liiketoimintaan jota on tekemässä, muuten sitä on vaikea johtaa. Jääminen
alalle tai yritykseen liittyy siihen, että kokee toimenkuvansa,
vastuunsa ja päätöksentekomahdollisuudet mielekkäiksi. Johtajalle keskeisiä ovat Outin mukaan hyvä toimitusjohtaja ja hyvä
johtoryhmä, samoin kuin hallitus, joka vie yhtiötä eteenpäin.
Outi toteaa, että toimiala on miehinen ja että hän on usein
ollut ainoa nainen joko johtoryhmässä tai muussa ryhmässä,
talous ja rahoitus kun on myös hyvin miehinen ala. ”Ei häiritse minua tippaakaan. Koen että minua on kohdeltu vastuiden
ja muiden suhteen tasapuolisesti, osaamisen ja aseman kautta”. Paljon on kiinni toimitusjohtajasta ja johtamiskulttuurista:
”Johtoryhmän ja toimitusjohtajan pitää ottaa kantaa, ja luoda
kulttuuri joka tukee myös naisia”, Outi muistuttaa.
Sulake Corporation Oy
Sulake on sosiaalisen viihteen yritys, keskittyen verkon
sosiaalisiin tiloihin ja peleihin. Tavoitteena on edistää
ihmisten vuorovaikutusta ja itseilmaisua luomalla
helposti käytettäviä verkkopalveluita. Tällä hetkellä
Sulakkeen tarjoamia palveluita ovat virtuaalinen yhteisö
Habbo Hotel, sosiaalinen yhteisöpalvelu IRC-Galleria
sekä Bobba Bar, langaton virtuaalinen tapaamispaikka.
Sulake pähkinänkuoressa:
•
•
•
•
perustettu vuonna 2000
pääkonttori Helsingissä
työntekijöitä globaalisti yli 270
11 toimipistettä eri puolilla maailmaa
Lisätietoa osoitteessa
www.sulake.com
112
Naisia ITC-alalle!
Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina
113
Case-esimerkit – Sulake Corporation Oy
Heini Kaihu
Sulake Corporation Oy
Heini Kaihu toimii tuotekehitysjohtajana
Sulake Corporationissa Helsingissä.
Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri.
H
eini vastaa Habbo-tuotteen tuotekehityksestä. Hänen tiimissään on tuottajia, joilla
taas on omat kehitystä tekevät tiiminsä.
Tutkimusjohtaja on äitiyslomalla, joten
Heini vastaa tällä hetkellä myös käyttäjä- ja
markkinatutkimuksesta. Käyttäjätutkimusten suunnittelu, analysointi ja viestintä yhdessä tutkimustiimin
kanssa onkin olennainen osa työpäivää.
”Tyypillinen päivä sisältää sparrausta tuottajien kanssa ja keskusteluja eri sidosryhmien kanssa”, Heini kertoo. Osan ajasta
vie myös kehitysorganisaation prosessikehitys, joka voi
olla parhaiden ratkaisujen
hakemista tai laajempaa prosessikehitystä. Illalla on vielä
puhelinpalavereja Yhdysvalloissa sijaitsevan toimiston
kanssa parina iltana viikossa.
Heini opiskeli Tampereen
yliopistossa käännöstieteellistä viestintää eli valmistui
englannin kielen kääntäjäksi
ja tulkiksi (FM). ”Tampereella
aloitettiin uusi teknisen viestinnän koulutusohjelma jossa
114
Naisia ITC-alalle!
opit uimaan tai et. Nuorenakin työntekijänä sai paljon mahdollisuuksia ja isoja kokonaisuuksia vastuulleen”, Heini kuvailee.
Kun Sonera Zed myytiin Espanjaan vuonna 2004, Heini siirtyi
Sulakkeelle markkinointipäälliköksi vastaamaan webistä. ”Melko
nopeasti siirryin tuotepuolelle ja tein tuotepäällikön/tuottajan
tehtäviä. Viimeiset pari vuotta olen ollut tuotejohtajana.” Tuotekehitysprosessien tunteminen on tärkeää Heinin työssä, ja
niistä hän on myös kiinnostunut.
Heini painottaa, että ICT-alalla pystyy jatkuvasti kehittämään
itseään omalla osa-alueellaan. ”On kivaa kun saa olla mukana
päättämässä mitä tehdään. Toisaalta, koska olen itse tuoteihminen, koen että tuotteessa pitää olla jotain mistä olen itse
innostunut, jotta se tuo työhön mielekkyyttä”.
Sulakkeella on Heinin mukaan hienoa olla: on hyvä henki,
pystyy itse vaikuttamaan siihen mitä tekee, ja oppii koko ajan
uusia asioita. Hän miettii, että kun itsellä ei ole teknistä taustaa,
oma osaaminen ja osaamisen arvostus tulee muista asioista.
”Pitää ymmärtää mitä toiset puhuvat ja mikä on tärkeää, mutta
ei tarvitse ymmärtää kaikkia yksityiskohtia.”
pystyi tekemään syventävät opinnot. Silloin tuli ensimmäisen
kerran mieleen, että voisi kääntää jotain muutakin kuin kaunokirjallisuutta tai lakitekstejä”, Heini muistelee. Harjoituspaikat
haettiin ohjelman kautta, ja Heini hakeutui Soneralle dokumentointiasiantuntijaksi. Heini teki pro gradu -työnsä käytettävyydestä Soneralle ja jäi sinne töihin dokumentointiasiantuntijaksi
tutkimus- ja tuotekehitysyksikköön.
Tuoteihminen innostuu tuotteesta
Noin vuoden kuluttua Soneralla aloittamisestaan, vuonna 2000,
Heini rekrytoitiin Sonera Zediin. Hän toimi ensin lokalisointipäällikkönä vastaten uusien maiden tuotteiden lokalisointi- ja
käytettävyysasioista. Sitten Heini eteni projektipäälliköksi ja lopuksi vastasi tuoteryhmäpäällikkönä mobiilimusiikin tuotteista.
”Zed-aika oli yhdenlainen MBA: heitettiin veteen ja sitten joko
ICT-alalla
pystyy jatkuvasti
kehittämään itseään.
Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina
115
Case-esimerkit – Sulake Corporation Oy
Elisa Puoskari
Sulake Corporation Oy
E
Elisa Puoskari
toimii nimikkeellä
Quality assurance manager
Sulake Corporationissa
Helsingissä. Koulutukseltaan
Elisa on tietotekniikan
insinööri.
lisa toimii Sulakkeen testaajien lähimpänä
esimiehenä. Hänen vastuullaan on testaajien
kompetenssikehitys, palkkaus, rekrytointi, kehityskeskustelut, ammattitaidon ohjaaminen
ja työssä viihtyminen. ”Ohjaan meidän testausta, annan suuntaviivoja mihin sitä kehitetään, pyrin kehittämään ylipäätään myös muita toimintatapoja
laatunäkökulmasta. Olen paikalla, annan tukea ja neuvon mihin
suuntaan mennään. Keskustelen myös muiden asianosaisten
tahojen kanssa testauksen nykytilanteesta, tarpeista ja kehitysideoista”, Elisa kertoo.
Elisa kuvailee työskennelleensä testaajasta tiensä nykyiseen
tehtäväänsä. Hän opiskeli lukion jälkeen ensin tietotekniikan
mekaanikoksi Oulun ammatillisessa aikuiskoulutuskeskuksessa
ja jatkoi sitten tietotekniikan
insinööriksi Oulun ammattikorkeakoulussa. AMK-opintojen loppuvaiheessa Elisa
aloitti työt Nokialla Oulussa,
ensin harjoittelijana ja valmistumisen jälkeen testaajana ja
myöhemmin laatupäällikkönä.
Olen aina
tullut kohdelluksi
ammattilaisena.
116
Naisia ITC-alalle!
Elisa muutti pääkaupunkiseudulle nelisen vuotta sitten ja
siirtyi Nice-business Solutions Oy:lle testauspäällikön tehtäviin
pariksi vuodeksi. Nykyiseen tehtäväänsä hän hakeutui alkuvuodesta 2009. Elisa opiskelee töiden ohessa tietojenkäsittelyä Helsingin yliopistossa, tähtäimessä on maisterin tutkinto.
Tulevaisuuden ala veti puoleensa
Elisa muistelee, että tietokoneet olivat hänestä mielenkiintoisia
jo yläasteen atk-tunneilla. ”Kun sitten aloin miettiä mitä pitäisi
tehdä ammatikseen, ala veti puoleensa. Ymmärsin, että kyseessä
on tulevaisuuden ala, joka tarjoaa monipuolisia tehtäviä. Olin kaveripiirin ensimmäinen ja muutaman vedin alalle mukaan”, Elisa
kertoo. Toisaalta Elisa muistelee myös, ettei lukiossa mitenkään
ehdotettu ICT-alaa mahdollisuutena: kielellisesti lahjakkaalle
ehkä edelleenkin tarjotaan lähinnä kieliopintoja yliopistossa.
Koska tekninen edistys on niin valtavaa, ei ICT-alalla voi
olettaa toistavansa kerran opittua eläkkeeseen saakka. Elisan
mukaan on palkitsevaa olla mukana tekemässä asioita jotka
muuttavat maailmaa, olla eturintamassa tekemässä asioita
jotka ovat vasta tulossa. ”On hienoa olla mukana tekemässä
juttuja joita ihmiset käyttävät ja ottavat osaksi arkipäiväänsä”,
Elisa innostuu.
”Tällä alalla on merkitystä vain sillä mitä osaat ja millä asenteella teet töitä, mikä antaa yhtäläiset mahdollisuudet kaikille”,
Elisa painottaa. Lisäksi otetaan huomioon ammatilliset ambitiot,
mihin suuntaan haluaa kehittää omaa osaamistaan. Esimiehenä
Elisa kertoo pyrkivänsä tarkkailemaan omien alaistensa osaamista ja kiinnostusta.
Elisa pohtii, ettei ole huomannut mitään esteitä kun katsoo
esimerkiksi missä aikaisemmat naisesimiehet ovat. ”Olen nähnyt tosi monen naisen etenevän tosi pitkälle. Tämä on hyvin
avoin ympäristö tehdä töitä”, Elisa jatkaa ja toteaa, että on
aina tullut kohdelluksi ammattilaisena.
Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina
117
Case-esimerkit – Konecranes-konserni
Tarja Julkunen
Konecranes-konserni
Tarja Julkunen
vastaa Konecranes Oyj:n
globaaleista henkilöstöhallinnon järjestelmistä
ja identiteetin hallintajärjestelmistä. Hän on
koulutukseltaan
yo-merkonomi.
T
arja Julkunen työskentelee Konecraneskonsernin IT-yksikössä, johon kuuluu noin
150 henkilöä eri puolilla maailmaa. Hänen
tittelinsä on Head of Workforce Management and Service Applications, ja hän kuuluu Konecranes-konsernin tietohallinnon
johtoryhmään. Tarjan toimipiste on Hyvinkäällä, joskin hän
työskentelee osittain myös etänä Tampereelta. Päivittäistä tekemistä leimaa yhteistyö globaalin virtuaalitiimin eli eri puolilla
maapalloa työskentelevien projektitiimin jäsenten kanssa.
Tarja vastaa Konecranes-konsernin globaaleista henkilöstönhallinnon (HR) järjestelmistä ja identiteetin hallintajärjestelmästä.
Tehtävä on yrityksessä uusi, ja Tarja siirtyi siihen Nokiasta vajaat
kaksi vuotta sitten. Juuri tällä hetkellä yrityksessä on meneillään
laaja projekti uuden HR- järjestelmän käyttöön ottamiseksi. Henkilöstöhallinnon prosesseja ollaan yhtenäistämässä globaalisti,
ja uusi järjestelmä tulee tukemaan tätä.
Kiinnostus tietotekniikkaan syttyi jo lukiossa
Tarja innostui tietotekniikasta jo 1980-luvulla, kun ensimmäiset
PC:t tulivat. Varsinkin lukiossa pitkän matematiikan opettaja
rohkaisi kaikkia tietotekniikka-alalle esimerkiksi viemällä oppilaita tutustumaan alan yrityksiin. Tarja hakikin opiskelemaan
tietojenkäsittelyä Jyväskylän yliopistoon heti lukion jälkeen,
muttei päässyt sisään. Niinpä hän hakeutui Tampereella merkonomikoulutukseen ja valmistui vuonna 1985. 1980-luvun
lopulla Tarja teki erilaisia pätkätöitä lasten ollessa pieniä ja
toimi esimerkiksi rakennusteollisuudessa myyntiassistenttina.
118
Naisia ITC-alalle!
Rakennusteollisuuden heikot näkymät 1980-luvun lopulla saivat
Tarjan hakeutumaan uudelleen IT-alalle ja aluksi opiskelemaan
tietojenkäsittelyä avoimessa korkeakoulussa.
1990-luvun puolivälin tienoilla Tarja työskenteli sovellustuessa
ja kouluttajana pienemmissä yrityksissä kuten DataUnit Consultingissa. Hän hakeutui Nokiaan vuonna 1999, jolloin yrityksessä otettiin käyttöön globaali henkilöstöhallinnon järjestelmä.
Nokiassa vierähti 11 vuotta erilaisissa IT-tehtävissä silloisessa
henkilöstöhallinnon organisaatiossa.
Tarja toteaa, että häntä kiinnostavat juuri sovellukset ja miten niitä käytetään hyödyksi liiketoiminnassa: miten saadaan
tehostettua toimintaa sovellusten avulla, ja miten teknologia
tukee parhaiten liiketoimintaa? Tietotekniikka-alan tehtävissä
kiehtoo alan jatkuva kehitys, koko ajan tulee uusia sovelluksia
ja välineitä. Nämä taas tuovat tullessaan uusia projekteja, tehtäviä ja mahdollisuuksia. ”Koskaan ei ole pysähtynyttä hetkeä”,
Tarja naurahtaa.
Tarja pohtii, että Suomessa usein henkilöstöhallinnon järjestelmistä vastaava on nainen, koska henkilöstöhallinto koetaan
täällä muutoinkin naisten alueeksi. Muualla näin ei välttämättä
ole, kuten Tarja on globaalisti toimivien yritysten palveluksessa
huomannut. Konecranes-konsernin koko IT-henkilöstöstä noin
joka viides on nainen.
Jos tyttöjä halutaan innostaa tietotekniikka-alan opintoihin,
ovat koulut Tarjan mukaan hyvin tärkeässä roolissa. Opettajien ja koulun merkitys korostuu lasten ura- ja opiskeluvalinnoissa varsinkin
jos kiinnostus suuntautuu
alueelle jota vanhemmat
tai muut lähipiirin henkilöt
eivät tunne, kuten tietotekniikan kohdalla saattaa
olla. Esimerkiksi työelämään
tutustumista (TET-jakso) yläluokkalaisille voisivat tarjota
myös tieto- ja viestintätekniikan yritykset, Tarja ehdottaa.
Koskaan
ei ole
pysähtynyttä
hetkeä.
Konecranes Oyj
Konecranes-konserni on maailman johtavia nostolaitevalmistajia, joka toimittaa tuottavuutta lisääviä nostoratkaisuja ja palveluita valmistus- ja prosessiteollisuudelle, ydinvoimaloille, laivanrakennusteollisuudelle
ja satamille.
Konecranes-konserni
pähkinänkuoressa:
• perustettu vuonna 1994 (aikaisempi emoyhtiö
Kone Oyj perustettiin vuonna 1910)
• pääkonttori Hyvinkäällä
• työntekijöitä globaalisti yli 9700
• liikevaihto yli 1500 miljoonaa euroa
vuonna 2010
Lisätietoa osoitteessa
www.konecranes.fi
Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina
119
Case-esimerkit – Konecranes-konserni
Jenni Vanhanen
Konecranes-konserni
Jenni Vanhanen toimii Konecranes Oyj:ssä
IT-päällikkönä ja liiketoimintasovellusten
tukipäällikkönä. Hän on koulutukseltaan
mediatekniikan
insinööri,
YAMK.
J
enni vastaa Konecranes-konsernin Kaakkois-Euroopan paikallisyksiköiden tietohallinnosta nimikkeellä
IT Manager. ”Vastuulleni kuuluu, että kaikki tietotekniikka toimii ja että käyttäjät saavat tarvitsemaansa tukea”, Jenni kuvailee. Hänen asemapaikkansa
on Wien, ja vastuualueeseen kuuluvat Itävallan lisäksi Puola, Romania, Slovakia, Slovenia, Tsekki ja Unkari.
Globaalisti Konecranes-konsernissa on IT-tehtävissä noin
150 henkilöä. IT-päällikön tehtäviensä lisäksi Jenni vetää tiimiä,
joka tarjoaa sovellustukea käyttäjille NEI-alueella (Pohjois- ja
Itä-­Eurooppa sekä Intia). Tiimin tehtävänä on neuvoa ja tukea
käyttäjiä esimerkiksi taloussovellusten, toiminnanohjausjärjestelmien ja viestintäjärjestelmien käytössä.
Jenni miettii, että insinööri-äidin esimerkki osaltaan ohjasi
häntä ICT-alan opintojen pariin. Nuorempana Jenni toimi harjoittelijana automaatio-alan yrityksessä Cimcorp Oy:ssä, vaikkei
vielä silloin innostunutkaan
insinööriopinnoista. Hän
haki opiskelemaan eri aloja ja olisi voinut opiskella
mm. matematiikkaa, mutta mediatekniikka kuulosti
tuolloin kiinnostavimmalta. Jenni aloitti mediatekniikan opinnot
vuonna 1997 silloisessa Espoon-Vantaan teknillisessä ammattikorkeakoulussa ja valmistui mediatekniikan insinööriksi vuonna
2001. Opiskelujensa ohella hän oli töissä uusmedia-alalla, esimerkiksi Edita Verkkoviestinnässä ja MTV3:ssa.
ICT-ammattilaisena eri aloilla
2000-luvun alussa Jenni vaihtoi Insinööriliittoon atk-tukihenkilöksi. ”Koska liitossa oli vain vähän henkilökuntaa, atk-tukihenkilön toimenkuvaan kuului tehtäviä laidasta laitaan, graafisesta
suunnittelusta palvelinten ylläpitoon”, Jenni kertoo. Tukihenkilötehtävistä hän siirtyi joitakin vuosia myöhemmin asiakaspalvelutiimin vetäjäksi. Insinööriliitossa Jenni viihtyi kaikkiaan
seitsemän vuotta jatkaen samalla opintojaan. Hän valmistui
ensin merkonomiksi ja sitten YAMK-insinööriksi Hämeenlinnan ammattikorkeakoulusta vuonna 2008. Valmistumisensa
kynnyksellä Jenni siirtyi Konecranes-konserniin.
Teollisuus, yhdistys ja uusmedia-ala ovat kaikki olleet hyvin
erilaisia työympäristöjä, ja kokemusten myötä kuva ICT-ammattilaisuudesta on sekä laajentunut että syventynyt. ICT-alalla Jennin ovat pitäneet vaihtelevat tehtävät, mahdollisuudet uuden
oppimiseen ja rento ilmapiiri. Työnantajat ovat Jennin kokemuksen mukaan
tukeneet hyvin opiskelua.
Jenni on ollut aktiivisesti mukana
IT-alalla toimivien naisten keskinäisissä verkostoissa (esimerkiksi Nice Tuesday) Suomessa asuessaan. Hän miettii,
että vastaava toiminta voisi olla hyväksi
myös yritystasolla.
ICT-alalla
pystyy jatkuvasti
kehittämään itseään.
120
Naisia ITC-alalle!
Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina
121
Case-esimerkit – Metso-konserni
Minna Hytönen
Metso-konserni
Minna Hytönen hallinnoi Metso-konsernin
palvelimiin liittyviä palveluita Metson keskitetyssä
tietotekniikkayksikössä Jyväskylässä. Minna on
koulutukseltaan HSO-sihteeri.
M
etsossa ICT-ammattilaisia on sekä tietotekniikan yksikössä (Metso IT) että liiketoimintayksiköissä. Metso IT työllistää
noin 130 ICT-ammattilaista Suomessa ja
maailmalla. Minna toimii Metso IT:n palveluiden hallinnointiyksikössä. Titteli on
Operations Manager ja oma tiimi on Metso Server Management
Services. Minnan tiimi hallinnoi palvelua, jossa Metson palvelinten hoito on ulkoistettu toiselle osapuolelle. Tehtävät ovat päivittäisasioiden hoitamista liittyen tilauksiin, ongelmatilanteisiin,
laskutukseen, raportointiin ja käyttöoikeuksiin. ”Työn luonne
palvelunhallinnassa on, että pyrkii pitämään langat käsissä ja
seuraa asioiden etenemistä”, Minna kuvailee.
Koska Metson toiminta on kansainvälistä, alueelliset tiimit eri
puolilta maailmaa ovat päivittäin yhteydessä toisiinsa. Kollegoita
löytyy Singaporesta, Yhdysvalloista, Brasiliasta ja Ruotsista eli
työ on pitkälti kansainvälistä kommunikointia. ”Videokonferenssilaitteet ja pikaviestimet ovat ahkerassa käytössä, en ole
virtuaalisesti tosiaankaan yksinäinen!” Minna naurahtaa.
Minna suoritti lukion jälkeen HSO-tutkinnon 1990-luvun alkupuolella. Ennen uraansa Metsolla hän oli töissä mm. puolustushallinnossa. Vuonna 1997 Minna hakeutui silloiseen Valmet-
konsernin IT-yksikköön töihin. Hän muistelee, että Valmetilla
kiinnosti silloin pääkonttoritehtävä, laaja-alaisuus, näköalapaikka ison yrityksen toimintaan. Valmetin ja sittemmin Metson
IT-yksikössä Minna toimi assistenttina kahdeksan vuotta.
Sitten hän kokeili muita Metson toimintoja. Riskienhallinnassa vierähti vuosi, henkilöstön kehittämisessä puoli vuotta
ja Metso Paper -liiketoiminnan HR-yksikössä johdon assistentin tehtävissä kolme vuotta.
Näissä Minnan työhön ei
kuulunut varsinaisia IT-tehtäviä. Keväällä 2010 hän palasi jälleen IT-yksikköön, tällä
kertaa palvelunhallintaan eli nykyiseen tehtäväänsä. Hän kokee
itsensä ”paluumuuttajaksi”, koska aikaisemmissa assistentin
tehtävissä IT-yksikössä oli myös ICT-tehtäviä.
Nopeaa, joustavaa
ja luovaa
Minna halusi palata IT-yksikköön, koska siellä toiminta
on nopealiikkeistä, kansainvälistä ja kehityshakuista.
”Nämä vetoavat minuun.
Samoin palvelunhallinta:
koen että se on minun oma
juttuni”. IT-tehtävissä on
Minnan mukaan vaihtelua
ja vaihtuvuutta, koko ajan saa oppia uutta: sammaloitumaan
ei pääse. ”Lennokkaampi ihminen löytää täältä pesänsä”, hän
maalailee.
Minna miettii, että työnantajana ICT-ala ainakin asiakkaan
puolella eli käyttäjäorganisaatiossa on joustava ja luovia ratkaisuja arvostetaan. ”Ihmiset ovat hyvin sitoutuneita työhönsä,
työtä tehdään sydämellä ja aina voi pyytää apua”, hän kuvailee. Sitoutuminen myös pitää alalla. ”Kiinnostus näitä asioita
kohtaan on niin vahva tämän alan ihmisillä, että vaikka välillä
olisi rankempaa, oma kiinnostus pitää työssä kiinni ja sitten työ
taas imaisee mukaansa”.
Minna pohtii vielä, että ICT-alalla on paljon muutakin työtä
kuin bitin vääntämistä, varsinkin Suomessa. ”Tarvittavan teknisen taidon voi oppia, hyvin erilaisilla taustoilla ollaan töissä.”
Esimerkiksi asiakasrajapinnassa on monenlaisia tehtäviä ja niissä
hyvinkin erilaisia osaamistarpeita, hän muistuttaa.
Metso Oyj
”Työtä
tehdään
sydämellä.”
Metso on kansainvälinen teknologiakonserni, jonka
erikoisosaamista ovat teknologia- ja palveluratkaisut kaivos-, maarakennus-, voimantuotanto-, öljy- ja
kaasu-, kierrätys- sekä massa- ja paperiteollisuudelle.
Liiketoiminta on organisoitu kolmeen segmenttiin:
Kaivos- ja maarakennusteknologia, Energia- ja ympäristöteknologia sekä Paperi- ja kuituteknologia.
Metso-konserni pähkinänkuoressa:
• perustettu vuonna 1999 (Valmetin ja
Rauman yhdistyminen)
• pääkonttori Helsingissä
• työntekijöitä globaalisti noin 27 000
• toimintaa yli 300 yksikössä yli 50 maassa
• asiakkaita yli 100 maassa
• liikevaihto yli 5500 miljoonaa euroa
vuonna 2010
Lisätietoa osoitteessa
www.metso.fi
122
Naisia ITC-alalle!
Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina
123
Case-esimerkit – Metso-konserni
Helena Salovaara
Metso-konserni
Helena Salovaara toimii sovellusasiantuntijana
Metso-konsernin keskitetyssä tietotekniikkayksikössä
Tampereella ja Valkeakoskella. Koulutukseltaan Helena
on tietojärjestelmäosaamisen tradenomi, YAMK.
H
elenan nimike Metson tietotekniikkayksikössä on IT Application Specialist ja roolina on
olla tietotekniikan ja liiketoiminnan välissä
oleva koordinaattori ja yhteyshenkilö. Helena pitää näiden kahden välisenä rajapintana toimimista tärkeimpänä tehtävänään.
Hän työskentelee kahdessa toimipisteessä, osan viikosta Tampereella ja osan Valkeakoskella. Työtehtävät vaihtelevat ongelmanselvityksestä hankintoihin ja palveluiden koordinoinnista
projekteihin. ”Tehtävien monimuotoisuus ja ihmisten kanssa
työskentely on työssä kiinnostavinta”, Helena kuvailee.
Helena on tehnyt pitkän uran ICT-ammattilaisena Metsokonsernissa. Hän aloitti tietotekniikka-alalla jo 1970-luvulla hakeutumalla ensin reikäkorttilävistäjän kurssille. Helena muistelee
ajatelleensa, että koulutus liittyy atk:hon, joten sillä varmaan on
tulevaisuutta. Työtehtävät ovat sittemmin vaihtuneet vuosien ja
koulutuksen myötä; Helenan tehtäviä ovat olleet mm. tallentaja,
operaattori, ohjelmoija ja mikrotukihenkilö.
Helena kertoo kehittäneensä itseään jatkuvasti opiskelemalla
työn ohessa. Iltalukion hän suoritti 1980-luvun alussa ja olisi
päässyt tämän jälkeen datanomikoulutukseen Riihimäelle, mutta
työelämä voitti ja hän jatkoi Tampellassa, jossa oli aloittanut
joitakin vuosia aikaisemmin. Tällöin hän toimi operaattorina
ja ohjelmoijana HR-osaston atk-osastolla. Merkonomin tutkinnon Helena suoritti 1990-luvun alkupuolella, minkä jälkeen
hän siirtyi mikrotukihenkilön tehtäviin. Seuraavana olikin vuorossa Tietojenkäsittelyn tradenomin tutkinto (Helena valmistui
vuonna 2001) ja sitten Projektiosaamisen erikoistumisopinnot
(2005). Vuonna 2008 hän valmistui tietojärjestelmäosaamisen
koulutusohjelmasta ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon
suorittaneena.
Aina uutta opittavaa
Helena kuvailee, että nykyinen työ on mielenkiintoista ja monipuolista ja tarjoaa näköalapaikan yrityksen toimintaan. ”Jos
haluat pysyvyyttä etkä pidä muutoksista, älä valitse tätä alaa”,
Helena neuvoo. Ainut pysyvä asia on muutos, aina löytyy
uusia asioita opeteltavaksi,
”Joskus tuntuu, että vaikka
kuinka juoksisi, niin pysyy
paikallaan”, Helena hymähtää. ”Toisaalta tämä on juuri
se asia, joka on pitänyt minut
tällä alalla.”
Helena pohdiskee, että
ICT-alalla on selvästi ollut
naisten ja miesten töitä. Ensimmäiset tehtävät tallentajana olivat
naisten työtä, mutta kun Helena vaihtoi operaattoriksi ja mikrotukihenkilöksi, hän huomasi tulleensa miehisempiin tehtäviin.
”Sain näyttää, että pysyy se ruuvimeisseli naisenkin kädessä.”
Ainakin 1980-luvulla oli harvinaista olla nainen tukitehtävissä, kun taas ohjelmoijina ja systeeminsuunnittelijoina oli yhtä
lailla naisia kuin miehiäkin. Nykyisin naisia näkee esimerkiksi
projektipäälliköinä. Helena toivoo, että naisia nähtäisiin entistä
enemmän myös johtotehtävissä.
Kysymykseksi nousee, onko opiskelujaan miettivillä oikeaa
kuvaa siitä, millaisia töitä on tarjolla. Kokevatko naiset, että ICTalalta löytyy mielenkiintoisia ja haasteellisia tehtäviä? Ainakin
tietotekniikan ja liiketoiminnan yhteensovittamisessa niitä vielä
riittää, Helena vakuuttaa.
80-luvulla oli harvinaista
olla nainen tukitehtävissä.
Metso Oyj
Metso on kansainvälinen teknologiakonserni, jonka
erikoisosaamista ovat teknologia- ja palveluratkaisut kaivos-, maarakennus-, voimantuotanto-, öljy- ja
kaasu-, kierrätys- sekä massa- ja paperiteollisuudelle.
Liiketoiminta on organisoitu kolmeen segmenttiin:
Kaivos- ja maarakennusteknologia, Energia- ja ympäristöteknologia sekä Paperi- ja kuituteknologia.
Metso-konserni pähkinänkuoressa:
• perustettu vuonna 1999 (Valmetin ja
Rauman yhdistyminen)
• pääkonttori Helsingissä
• työntekijöitä globaalisti noin 27 000
• toimintaa yli 300 yksikössä yli 50 maassa
• asiakkaita yli 100 maassa
• liikevaihto yli 5500 miljoonaa euroa
vuonna 2010
Lisätietoa osoitteessa
www.metso.fi
124
Naisia ITC-alalle!
Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina
125
Case-esimerkit – Thermo Fisher Scientific Oy
Sanna Laakso
Thermo Fisher Scientific Oy
Sanna Laakso
toimii ohjelmistosuunnittelijana
Thermo Fisher
Scientific Oy:ssä
Vantaalla. Hän on
koulutukseltaan
automaatiotekniikan
diplomi-insinööri.
T
hermo Fisher Scientific valmistaa mm.
automaatiojärjestelmiä sairaaloiden
laborato­rioihin. Auto­
maatiojärjestelmät
kuljettavat laboratoriossa koeputkia analyysattorilta toiselle, ja järjestelmään voidaan
liittää myös eri toimijoiden analysaatto­
reita. Sanna tekee ohjelmistoa, joka ohjaa
tällaista automaatiojärjestelmää. Hänen
nimikkeensä on software designer ja nykyisissä tehtävissään hän on ollut vajaat 3
vuotta.
Suomessa Thermo Fisher työllistää noin 500 henkilöä. Ohjelmiston kehittäjiä on useita kymmeniä. Sannan tiimiin (automaatio) kuuluu noin 10 henkilöä, ja tiimin jäsenet tekevät
tiiviisti yhteistyötä.
Sanna valmistui automaatiotekniikan diplomi-insinööriksi
Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 2007. Hän opiskeli sivuaineina informaatiotekniikkaa ja lääketieteen tekniikkaa. Opiskeluaikanaan Sanna oli tuotantotöissä lääketeknologian yrityksissä
kuten GE:ssä ja Planmecassa. Lopputyönsä hän kuitenkin teki
kivipöytien hiomiseen liittyvästä automaatiosovelluksesta silloiselle työnantajalleen Stone Automation Oy:lle.
Tytöt ohjelmoimaan robotteja?
Sanna on ohjelmoinut lapsesta asti, innostus syttyi yksinkertaisten pelien koodaamisesta. ”Olen aina pitänyt matematiikasta,
se on sellaista miettimistä, jossa saa ratkoa ongelmia”, Sanna
pohtii. Myöhemmin opiskeluvalintaan vaikuttivat myös työllistymismahdollisuudet sekä tehtävien monipuolisuus.
Ala on tuntunut omalta, Sanna toteaa. Ohjelmistojen kehittäminen on sinällään varsin samanlaista, mutta on toki eroa siinä,
tekeekö sovelluksia sairaaloille vai kiventyöstöön. ICT-ammattilaisena Sannan on pitänyt ja tulee pitämään mielenkiintoinen työ.
”Koko ajan saa oppia uutta, ala menee eteenpäin ja tulee uusia
sovelluskohteita, joihin tarvitaan tekijöitä”, innostuu Sanna.
Sanna miettii, että tyttöjä voisi innostaa
ICT-alalle käytännön kokeilujen kautta. ”Pitäisi nähdä käytännön tekemistä, jos saisi
tehdä vaikka robotille ohjelman. Kun sellaisen saisi tehdä, siihen jää kyllä koukkuun”,
Sanna vakuuttaa. Opiskelujaan aloittaessaan
Sanna huomasi, että suurin osa kavereista
haki muualle ja hän itse meni omalle tielleen. Toisaalta Sanna on pystynyt auttamaan
esimerkiksi ystäväänsä tämän yrityksen nettisivujen tekemisessä.
Sanna on
ohjelmoinut
lapsesta asti, innostus syttyi yksinkertaisten
pelien koodaamisesta.
126
Naisia ITC-alalle!
Thermo Fisher Scientific Oy
Thermo Fisher Scientific on maailman johtavia toimittajia analyyttisille laitteille, kemikaaleille, reagensseille, tarvikkeille ja palveluille tutkimukseen, tuotekehitykseen ja diagnostiikkaan. Thermo Fisher Scientific
omistaa kaksi tuotemerkkiä, joista Thermo Scientific on
tuotemerkki yrityksen valmistamille tuotteille ja Fisher
Scientific on globaali myyntikanava maailman johtaville
tuotemerkeille.
Thermo Fischer Scientific
pähkinänkuoressa:
• Suomessa pääkonttori Vantaalla
• henkilöstöä globaalisti noin 30 000, Suomessa
noin 500
• toimintaa 150 maassa, yli 350 000 asiakasta
• globaali liikevaihto yli 9000 miljoonaa dollaria vuonna 2009
Lisätietoa osoitteessa
www.fishersci.fi
www.thermofisher.com
Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina
127
Rails Girls - ilmainen koodaustyöpaja naisille
”P
ojat pystyttivät Internetin pojille ja loivat
samalla netin kielen. Tyttönä tuntuu usein
siltä, että pelkän sanaston oppiminen on
hankalaa. Rails for Girls - työpajan avulla
haluamme hälventää näitä ennakkoluuloja ja kannustaa naisia oppimaan ohjelmistokehitystä. Verkkopalveluiden rakentaminen on hauskaa,
luovaa ja henkilökohtaista”, kertoo Linda Liukas, yksi Rails Girls
-työpajan järjestäjistä.
Marraskuun 2010 lopussa ohjelmistokehitysyhtiö Kisko Labs
ja naisverkosto Future Female järjestivät yhteistyössä Rails for
Girls -kurssin, joka tarjoaa sukelluksen ohjelmistokehityksen
maailmaan. Tapahtuma oli ilmainen ja avoin kaikille tytöille ja
naisille. Kurssi ei edellytänyt ennakkotaitoja ohjelmistokehityksestä. Yli sata koodauksesta kiinnostunutta naista ilmoittautui
mukaan Rails for Girls -workshoppiin. Viikonlopun aikana valitut
25 kurssilaista rakensivat neljä toimivaa verkkoapplikaatiota.
”Halusimme, että kurssilla on mukana myös oikeaa koodausta. Tärkeää on päästä tekemään, ei vain kuuntelemaan tai katsomaan”, kertoo Kisko Labsin toimitusjohtaja Antti Akonniemi.
Viikonlopun mittaiseen kurssiin mahtui luentoja konseptoinnista, käsitteistä ja tietokannoista. Pääpaino oli kuitenkin
pienryhmissä tapahtuvassa koodauskoulussa. Jokainen neljästä
ryhmästä ideoi ja toteutti oman listaus-ominaisuuksiin perustuvan verkkopalvelunsa. Lauantai-iltana skoolattiin valmistuneille
tuotteille: mukaan mahtui palveluja niin liittyen ruokaan, kirjoihin, kutsujen järjestämiseen kuin kaverien kanssa harrastamiseen. Työpajan rento ja interaktiivinen meininki sai kehuja,
opiskelemaan kun ei tultu arvosanojen tai pätemisen vuoksi.
Osallistujat
totesivat ohjelmoinnin
yllättäneen helppoudellaan.
Naiset mukaan tuotekehitykseen
Naiset ovat nykyisin aktiivisia internetin käyttäjiä. Silti verkkopalveluiden tekeminen mielletään usein miesten työksi. Verkkopalvelujen rakentaminen on nopeampaa, helpompaa ja halvempaa
kuin koskaan aikaisemmin, mutta edelleen suurin osa uusista
verkkopalveluista lähtee miesten tarpeista ja näkökulmista.
”ICT-alalla, varsinkin start-up:eissa, useimmat naiset työskentelevät projektipäällikköinä, myynnissä, viestinnässä tai markkinoinnissa.Tyttöjä näkee harvoin tekijäroolissa. Halusimme antaa
naisille toisaalta työkalut rakentaa oman näköisiään tuotteita
ja toisaalta kipinän etsiä ratkaistavia ongelmia omasta elinpiiristään. Rails Girls ei välttämättä tuota seuraavaa Facebookia,
mutta ehkäpä seuraava Etsy löytyy näiden naisten joukosta”,
kertaa Linda.
128
Naisia ITC-alalle!
Kurssin yhtenä tavoitteena on osoittaa, ettei ohjelmointi ole
yksinäistä puurtamista matemaattisten mallien maailmassa. Moderneja verkkoapplikaatioita suunnittelee usein tiimi, jossa toimii
koodarin lisäksi esimerkiksi käyttökokemuksesta tai liiketoimintalogiikasta vastaavia henkilöitä.
”Tavoitteenamme ei ole tehdä kaikista tytöistä koodareita.
Tärkeää on lukutaito: tiimissä toimiminen ja ymmärrys ohjelmis-
tokehityksestä. Lähes kaikilla tuotteilla on nykyisin nettiulottuvuus, tekipä töitä sitten fyysisten tuotteiden, markkinoinnin tai
HR:n parissa”, summaa Karri Saarinen, Kisko Labsin partneri.
Osallistujat totesivat ohjelmoinnin toisaalta yllättäneen helppoudellaan, toisaalta lisänneen arvostusta koodaajia kohtaan.
Näkyvää saa aikaan nopeasti, mutta viilaamiseen kuluu aikaa
ja tarkkuutta. Erityisiä kehuja keräsi avoin ja iloinen ilmapiiri.
Ainoa lisätoive osallistujilta oli enemmän koodausaikaa. Myös
Ruby on Rails -ohjelmistokehyksen kehittäjä David Heinemeier
Hansson innostui kehumaan tapahtumaa Twitter-profiilissaan.
Työpajan materiaalit julkaistaan Rails for Girls sivustolla (railsgirls.com). Tavoitteena on, että myös muut voisivat järjestää työpajoja ja levittää omissa yhteisöissään verkon rakentamisen iloa.
Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina
129
Case-esimerkit – Aalto Entrepreneurship Society & Gapps Oy
Linda Liukas
Aalto Entrepreneurship Society & Gapps Oy
Linda Liukas toimii
aktiivisesti Aalto
Entrepreneur­ship Societyssä
ja on Gapps Oy:n toimitus­
johtaja. Linda
opiskelee kuudetta vuotta
Turun kauppa­­korkeakoulussa
ja on opiskellut myös
Aalto-korkeakoulussa.
L
inda Liukas toimii aktiivisesti suomalaisessa startup -yhteisössä. Aalto Entrepreneurship Society
(Aaltoes) on vuonna 2008 perustettu opiskelijoiden yrittäjyysyhteisö. Yhteisön tavoitteena
on innostaa opiskelijoita perustamaan korkeaan
osaamiseen ja teknologiaan perustuvia kasvuyrityksiä. ”Idea on, ettei kirjoiteta raportteja vaan tehdään jotain”,
Linda summaa. Tähän mennessä Aaltoes on ehtinyt järjestää jo
noin 100 tapahtumaa kuten esimerkiksi kesällä 2010 järjestetty
Summer of Start-ups.
Linda on käynyt Aalto-yliopiston kautta esimerkiksi Stanfordin
ja TKK:n yhteisen kurssin jossa kehitettiin oma tuote, Lindan ryhmän tuote oli vihreä kannettava. ”Stanford on niin kiva paikka
ja Silicon Valleyssä teknologialle vain altistuu”, Linda hehkuttaa.
Hän on keväällä 2010 perustetun yrityksen (Gapps Oy) toimitusjohtaja ja toimii kouluttajana. Gapps jälleenmyy Google Apps
-tuoteperhettä ja tarjoaa koulutusta sovellusten käyttämisessä,
tavoitteenaan auttaa käyttämään sovelluksia tehokkaammin.
”Ollaan vähän kuin siskonpoika, jolta voi kysyä nk. tyhmiäkin
kysymyksiä”, Linda naurahtaa. Asiakkaat ovat tähän mennessä olleet enimmäkseen pkyrityksiä.
Hakkeri- ja
ohjelmistokehittäjä­piireissä
huumori
kukkii.
130
Naisia ITC-alalle!
Linda on ehtinyt olla myös useamman vuoden Veikkauksella
töissä vuosina 2007-2010. Veikkauksella Linda osallistui kansainvälisen toiminnan, liiketoiminnan kehityksen ja yhteiskuntavastuuyksiköiden toimintaan.
Fanitus vei webbiin
Seitsemännellä luokalla Linda oli Yhdysvaltain presidentiksi pyrkivän Al Goren fani ja halusi perustaa Suomen ensimmäiset Al
Gore -sivut. Sivut tehdäkseen Linda opetteli koodaamaan htmlkieltä ja suoritti yläasteen aikana kaikki koulussa tarjolla olleet
tietotekniikan kurssit. Webistä muodostui Lindalle ja hänen ystäväpiirilleen luonteva väline itsensä ilmaisemiseen. ”Kun toiset
tytöt tekivät leikekirjoja, me tehtiin nettisivuja”, Linda kuvailee.
Lukion Linda kävi Norssissa, joka oli vahvasti humanistispainotteinen eikä tietokoneita juuri käytetty, joten nettisivuihin
liittyvät asiat hieman unohtuivat. Turun kauppakorkeakoulussa
opiskelu tuntui välillä kovin teoreettiselta, joten Linda palasi
taas web-sivujen pariin ja totesi tämän olevan omaa vahvaa
aluettaan.
Tytöt ovat ehkä harvemmin kiinnostuneita siitä, miten asiat
kuten web rakentuvat, Linda miettii. Hän rohkaisee, ettei kannata heti säikähtää, jos ei ymmärrä jotakin tiettyä lyhennettä tai
käsitettä. Jos on tarve, ohjeita kyllä löytyy vaikka googlaamalla.
Toiset ovat myös valmiita auttamaan, jos itse vain haluaa oppia.
Lisäksi Linda tietää omien kokemustensa perusteella, että hakkeri- ja ohjelmistokehittäjäpiireissä huumori kukkii.
Syksyllä 2010 Linda oli mukana Future Female -yhteisön ensimmäisissä tapahtumissa. ICT-alan naisille tarkoitettu yhteisö
kehitti idean naisten koodauspajasta. Future Female sekä Kisko
Labs järjestivät Suomen ensimmäisen Rails Girls -tapahtuman
marraskuussa 2010. Linda oli itse osallistunut vastaavaan tapahtumaan San Franciscossa keväällä 2010 ja halusi olla mukana
tarjoamassa innostavan kokemuksen muillekin.
Linda pohtii, että naisten saamiseksi ICT-alalle tarvittaisiin
lisää esikuvia. Lisäksi olisi tärkeää kannustaa jo pieniäkin tyttöjä
rakentamaan vaikka web-sivuja omista kiinnostuksen aiheistaan.
Myös opettajat ovat tärkeässä asemassa, he voisivat koulussa
innostaa tyttöjä rakentamaan esimerkiksi verkkokauppoja.
Osaprojekti C: Naiset ICT-ammattilaisina
131
4. Lähteet
Eronen, Milla (2007): Tekniikan alan naisten voimaannuttaminen: Tapaustutkimus GETA-tutkijakoulusta. Valtiotieteen
ja naistutkimuksen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto,
yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. Syksy 2007.
European Commission / Information Society & Media: Code of
Best Practices for Women and ICT.
Putila, Pirjo ja Pihlajamaa, Tuula (2002): Lisää naisia tekniikan
alalle. Web-artikkeli. Osoitteessa http://tkk.tina.fi/tietopankki/
naisia_alalle.pdf
Faulkner, Wendy (2007): “Nuts and bolts and people”: GenderTroubled Engineering Identities. Social Studies of Science, 37/331.
Sage Publications. Ladattu 15.10.2008.
Teräs, Leena (toim.) 2005: Koulutus, sukupuolisosialisaatio ja
teknologia – näkökulmia segregaatioon. WomenIT – Women
in Industry and Technology. Oulun yliopisto, Kajaanin yliopistokeskus, Raahe.
Glover, Judith ja Guerrier, Yvonne (2010): Women in hybrid
roles in IT employment: A return to “nimble fingers”? Journal of
Technology Management & Innovation, Volume 5, Issue 1, sivut
85 – 94. Universidad Alberto Hurtado, Faculdad de Economia
y Negocios. (http://www.jotmi.org)
Trauth, Eileen; Quesenberry, Jeria ja Huang, Haiyan (2008): A
Multicultural Analysis of Factors Influencing Career Choice for
Women in the Information Technology Workforce. Journal of
Global Information Management, 16(4) October-December
2008, sivut 1-23. IGI Global.
Griffiths, Marie ja Moore, Karenza (2010): “Disappearing Women: A study of women who left the UK ICT sector”. Journal of
Technology Management & Innovation, Volume 5, Issue 1, sivut
95 – 107. Universidad Alberto Hurtado, Faculdad de Economia
y Negocios. (http://www.jotmi.org)
Trauth , Eileen; Quesenberry, Jeria ja Huang, Haiyan (2009):
Retaining women in the U.S. IT workforce: theorizing the influence of organizational factors. European Journal of Information Systems (2009) 18, sivut 476–497, Operational Research
Society Ltd.
Hiltunen, Leena (2009): Gender issues in the Faculty of Information Technology. Maaraportti, UPDATE-projekti, WP5. Jyväskylän
yliopisto, Tietojenkäsittelytieteen laitos.
Trauth, Eileen; Quesenberry, Jeria ja Morgan, Allison (2004):
Understanding the under representation of women in IT: Toward
a theory of individual differences. Proceedings of the ACM SIGMIS Computer Personnel Research Conference, Tanniru, M. ja
Weisband, S. (toim.), Tucson, Arizona, USA, ACM Press, 2004,
sivut 114-119.
IT-ura -tutkimus 2009. Tietotekniikan liitto ry. Ladattavissa osoitteessa: http://www.ttlry.fi/tuotteet_ja_palvelut/tutkimus_ja_tilastot2/palkkatutkimus/ , ladattu 8.9.2010
Kelan, Elisabeth (2008): Emotions in a Rational Profession:
The Gendering of Skills in ICT Work. Gender, Work & Organization,
Vol. 15, No. 1 January 2008, sivut 49 – 71. Blackwell Publishing Ltd.
Lee, Lisa ja Faulkner, Wendy (2010):Turning good policies into
good practice: Why is it so difficult? International Journal of
Gender, Science and Technology. The Open University, UK.
Online-julkaisu osoitteessa http://genderandset.open.ac.uk,
ladattu 3.6.2010.
Peterson, Helen (2010): The Gendered Construction of Technical Self-Confidence: Women’s negotiated positions in maledominated, technical work setting. International Journal of
Gender, Science and Technology. The Open University, UK.
Online-julkaisu osoitteessa http://genderandset.open.ac.uk,
ladattu 3.6.2010.
132
Pourrat, Yvonne (project coordinator) 2005: WomEng: Creating
cultures of success for women engineers. Synthesis report. A
Project Funded by the European Commission, 5th FP, HPSECT-2002-00109. Osoitteessa http://www.womeng.net/overview/
Synthesis_Report.pdf .
Naisia ITC-alalle!
Vehviläinen, Marja ja Brunila, Kristiina (2007): Cartography
of Gender Equality Projects in ICT: Liberal equality from the
perspective of situated equality. Information, Communication
& Society, 10:3, sivut 384-403.
Voimaa tekniikan naisten urakehitykseen (2007). WomEqualkehittämiskumppanuushankkeen julkaisu. Teknillinen korkeakoulu, sähkö- ja tietoliikennetekniikan osasto. Marraskuu 2007.
Teknologiateollisuus ry
Eteläranta 10, 00130 Helsinki
puh. (09) 19231
www.teknologiateollisuus.fi