Tallentajista sovellussuunnittelijoiksi
Tallentajista sovellussuunnittelijoiksi Tietointensiivisen työn määrä kasvaa moninkertaisesti varsinaista ICT-alaa nopeammin. Lasse Winter ja Laura Lohikoski, Tilastokeskus ICT-alan merkitys on muuttunut suurilla loikkauksilla vuosikymmenittäin. • 1960-luvun puolivälissä perustettiin ensimmäiset tietotekniikan professuurit Suomessa Tampereelle ja Helsinkiin, mikä nosti alan korkeakoulujen oppiaineeksi. • 1970-luvun puolivälissä valtionhallinto otti ensimmäiset tietoyhteiskuntapoliittiset askeleensa ATK-alan neuvottelukunnan perustamisella, joka edisti tietotekniikan soveltamista niin kunnissa, ministeriöissä kuin elinkeinoelämässäkin. • 1980-luvun ”kiihdytysjaksolla” luotiin kansallinen innovaatiopolitiikka ja ensimmäiset suurprojektit, kuten yleinen tietoverkko, sekä synnytettiin teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Tekes. • 1990-luvulla kirjattiin ensimmäiset varsinaiset Suomen ICT-alaa ja tietoyhteiskuntaa koskevat kansalliset elinkeino- ja koulutuspoliittiset linjaukset Yhdysvaltojen NII-raportin (National Information Infrastructure) innoittamana. Linjausten ensimmäisinä ilmentyminä voi pitää vuosien vuosina 1993 ja 1994 TIKAS-projektin eli ”tietotekniikan kansallisen strategian” yhteydessä tehtyä työtä. ICT-sektorin yritysten vaikutus kansalliseen koulutuspolitiikkaan oli1990-luvulla huomattava, mistä hyvänä esimerkkinä on opetusministeriön 1998 aloittama strategiaohjelma. Vuonna 2003 tietoyhteiskuntalinjaukset kirjattiin jo eksplisiittisesti omana kokonaisuutenaan hallitusohjelmaan. • 2000-luvulla ICT-alan strategiatyö vähentyi ja Suomi tuntui tuudittautuvan uneen Nokian menestyksen seurauksena. Yritysten ja yliopistojen yhteistyö pieneni ja yritys- ja tutkimussektorit tulivat 1990-lukua itsenäisemmiksi. 1 • 2010-luvulle tultaessa digitalisaatio on terminä ja ilmiönä nostanut päätään ja on esimerkiksi yksi Sipilän hallituksen kärkihankkeista. Teknologian nopea kehitys on tuonut uutta virtaa myös koulutusja elinkeinopoliittisiin linjauksiin. Erona aikaisempaan ICT-alan kapeahkosti määriteltyjen asiantuntijoiden sijaan puhutaan kokonaisvaltaisesti kansalaisten tietoteknisten taitojen tärkeydestä, kuten opetus- ja kulttuuriministeriön ”älystrategiassa” ja koko yhteiskunnan läpileikkaavasta digitalisaatiosta. 2010-luvulla digitalisaation edetessä raja-aidat ICT-alan työpaikkojen ja muiden välillä hälvenevät. Tietotekniset taidot ovat yhä enenevissä määrin kasvava osa kaikkien ammattien työnkuvaa. Kun työelämässä ei voida vetää selkeitä rajoja ICT-alan ja muiden työpaikkojen välillä, ei tietoteknisen osaamisen kehittäminenkään voi rajoittua pelkästään viralliseen koululaitokseen vaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rinnalla on korostettava verkkokoulutusmateriaaleja ja harrastuneisuutta. Digitalisaatio ja tietotekniikan nopea kehittyminen tarkoittaa myös ICT-alalle kouluttautuneiden ammattitaitojen jatkuvaa päivitystarvetta. CEPIS:in (Council of European Professional Informatics Societies) toteuttaman kyselyn mukaan ainoastaan 24 prosenttia suomalaisista ICT-alan työntekijöistä vastaa osaamistasoltaan tehtävänkuvaansa. Suomalaiset ICT-alan työntekijät ovat myös eurooppalaisia kollegojaan vanhempia. CEPIS:in kyselytutkimuksen valossa on siis selvää, että digitalisoituvassa Suomessa on panostettava entistä enemmän ICT-alan osaamiseen. Valtiovarainministeriön #digihaaste-kampanja on yksi kuvaava esimerkki aikaisempaa osallistavammasta ja laaja-alaisemmasta otteesta. Kirjoitushetkellä mittavin ohjelmatyö tulee oletettavasti toteutumaan Suomen Akatemian ja Tekes:in ICT2023-hankkeen piirissä. Mutta miten edellä mainittu yhteiskunnallinen panostus ICT-alaan näyttäytyy tilastojen valossa? Tämä artikkeli pyrkii piirtämään suuntaviivoja ICT-alan koulutuksen ja työpaikkojen kehityksessä historiallisesti, keskittyen erityisesti ajanjaksoon vuodesta 1995 vuoteen 2013. 2 ICT-alan koulutus moninkertaistunut ICT-alan koulutuksen määrittelyssä käytetään kansainvälisen koulutusluokituksen ISCED 2011 mukaista rajausta, jota Tilastokeskus on soveltanut suomalaisiin tutkintoihin. Luokitukseen sisältyy esimerkiksi tietokoneasentajan ammattitutkinto, tietojärjestelmätieteen KTM, sekä tietotekniikan insinööri. ICT-alan painoarvo on koulutuksen kokonaiskuvassa kasvanut moninkertaiseksi viimeisten neljän vuosikymmenen aikana. 1970-luvulla puhuttiin vuosittain muutamista sadoista alalle valmistuneista, kun 2010-luvulla määrä on pyörinyt 4 000 ja 5 500 välissä. Alan koulutusmäärien kehitys ei kuitenkaan ole ollut tasaista, eikä ICT-alan tutkinnon suorittaneiden osuus valmistuneiden määrästä ole suinkaan kasvanut mikäli nykyhetkeä verrataan 1990-luvun loppuun. Ennen 1990-lukua on havaittavissa oikeastaan kaksi vahvaa kasvun kautta. 1970-luvun ensimmäiset viisi vuotta osuus kasvoi tasaantuen noin kahden prosentin tasolle aina 1980-luvun jälkipuoliskolle saakka. 1980-luvun puolivälistä 1990-luvun puoliväliin ala oli kovassa nosteessa ensimmäisten isojen tietotekniikkaprojektien ilmeisesti houkutellessa uusia osaajia kouluttautumaan ICT-ammattilaisiksi. 1990-luvun keskivaiheilla ICT-alan osuus suoritetuista tutkinnoista tasaantui, vaikka TIKAS-projektin myötä Suomen tietotekniikkaverkon johdonmukainen edistäminen oli ottamassa ensimmäisiä askeleitaan. Suoritettujen ICT-alan tutkintojen osuus kaikista tutkinnoista, %. 8 Suomi 6 Osuus 4 Ruotsi 2 0 1970 1975 1980 1985 1990 Lähde: Tilastokeskus, koulutustilasto 3 1995 2000 2005 2010 Nokian ja IT-alan buumi alkoi näkyä suoritettujen ICT-alan tutkintojen vahvana kasvuna vuodesta 1999 alkaen, jolloin ICT-alan tutkintoja myönnettiin lähes 3 000. Samaan aikaan osui myös ammattikoulu-uudistus, joka lisäsi huomattavasti alan koulutuspaikkoja. IT-kuplan puhkeaminen 2000-luvun alkuvuosina näkyi selkeänä käänteenä ICT-alan tutkintojen suhteellisen osuuden kääntymisenä jyrkkään laskuun huippuvuoden 2003 jälkeen. Alan vetovoima kasvanut jälleen Aivan viime vuosina on nähtävissä pieni liikahdus ylöspäin ja onkin oletettavissa, että digitalisaation, big datan ja teollisen internetin myötä alan vetovoima kasvaa ja vetää uusia opiskelijoita yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin. Suhteellisen osuuden laskusta huolimatta on huomioitava, että ICT-alalta valmistui vuonna 2013 enemmän opiskelijoita kuin koskaan aikaisemmin, mutta suomalaisten yleinen koulutustaso on noussut 20 vuoden aikana vielä ICT-alaakin nopeammin. Suoritettujen ICT-tutkintojen koulutusasteessa on tapahtunut selkeitä muutoksia viime vuosikymmeninä. 1980–90-luvun ICT-alan tutkintomäärien kasvun vetomoottorina olleet opistotasoiset alimman korkea-asteen tutkinnot ovat käytännössä hävinneet ammattikorkeakoulu-uudistuksen myötä. 1970-luvulla yleisten keskiasteen ammattikoulututkintojen osuus nousi uudestaan vuodesta 1997 alkaen vuoteen 2005, jolloin noin Suoritettujen ICT-tutkintojen lukumäärä koulutustasoittain 2000 1500 Keskiaste Alempi korkeakouluaste Ylempi korkeakouluaste Alin korkea-aste Tutkijakoulutusaste 1000 500 0 1970 1975 1980 1985 1990 Lähde: Tilastokeskus, koulutustilasto 4 1995 2000 2005 2010 40 prosenttia kaikista alan suoritetuista tutkinnoista oli toisen asteen tutkintoja. 2010-luvulla ICT-alan ammattikoulututkintojen määrä kasvoi rajusti. Koska ammattikoulutason tutkintojen määrä reagoi nopeimmin yhteiskunnallisiin trendeihin koulutuksen lyhyen keston vuoksi, tätä toisen asteen tutkintojen määrän kasvua voidaan pitää ensimmäisenä koulutusalalla näkyvänä viitteenä alan viimeaikaisesta vetovoiman kasvusta. Toisaalta ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen uusien opiskelijoiden osuus ei ole kasvanut ja on pysynyt noin 8–9 prosentissa kaikista aloittaneista. Huomattavin muutos ICT-alan koulutuksessa on ammattikorkeakoulu-uudistuksesta seurannut alemman korkeakouluasteen tutkintojen raju kasvu 2000-luvun yleisimmäksi tutkintomuodoksi. Maisterin- ja ylempien ammattikorkeakoulututkintojen määrä kasvoi pitkään tasaisesti, mutta 2003 alkaen vauhti kiihtyi. Yliopistolain uudistukset näkyvät rajuna piikkinä vuonna 2008 ja uudestaan 2010. Vuosittain valmistuneiden tohtorien määrässä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia vaan määrä on kasvanut tasaisesti, lukumäärän ollessa 2000-luvulla noin sata suoritettua tutkintoa vuodessa. Naisten osuus on vähentynyt voimakkaasti ICT-alan tutkinnon suorittaneiden sukupuolijakaumassa on nähtävissä selkeä trendi. 1980–90-lukujen vaihteessa naisten osuus ICT-alan tutkinnon suorittaneista kääntyi laskuun. Kun tutkintojen määrä kasvoi voimakkaasti 1990-luvun lopulla, naisten osuus ICT-alalta valmistuneista kasvoi selvästi. Kun ICT-alan painoarvo kääntyi 2003 alkaen laskuun, niin myös naiset alkoivat kadota alalta. 2013 ICT-alan tutkinnon saaneista enää vain noin 15 prosenttia oli naisia. Oletettavaa on, että 1980-luvun suuret projektit ja tietoyhteiskunnan sekä 1990-luvun IT-buumi houkuttelivat naisia kouluttautumaan ICT-alalle, mutta 2000-luvun alun IT-kuplan puhkeamisen jälkeen alalle hakeutui enemmän vain intohimoisempia harrastelijoita, jotka syystä tai toisesta ovat perinteisesti olleet enemmän miehiä. ICT-alan koulutuksessa on kuitenkin virheellistä tarkastella ainoastaan suoritettujen tutkintojen määrää. Alan yliopisto-opiskelijoista noin 40 5 Naisten osuus ICT-alan tutkinnon suorittaneista, % 40 30 20 10 0 1990 1995 2000 Lähde: Tilastokeskus, koulutustilasto 2005 2010 prosenttia valmistuu koulutuksestaan 10 vuodessa, mikä on 20 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin kaikilla aloilla yhteensä. Ammattikorkeakouluopiskelijoilla tilanne on jonkin verran parempi, hieman yli 50 prosentin valmistuessa alalta. Tomi Jaakkolan (2012) mukaan alan opiskelijoista 90 prosenttia työskentelee opiskellessaan, minkä ansiosta työelämään siirtyminen ennen virallista valmistumista on helppoa. ICT-alan työpaikkojen kulttuuri ei korosta tutkintotodistusten merkitystä, vaan työelämässä tai harrastuneisuuden kautta hankittu käytännön osaaminen on virallista tutkintoa tärkeämpää. ICT-alan koulutusta ei voi myöskään pelkistää viralliseen koulu- ja yliopistoinstituutioon. Alan oppia voi saada kouluttautumalla itse hyödyntäen esimerkiksi Codecademyn kaltaisia itseoppimisen tueksi suunniteltuja resursseja tai suorittaen esimerkiksi ”nettiyliopistojen” kuten Courseran tai Udacityn tarjoamia verkkokursseja, ns. MOOC:eja (Massive Open Online Course). Myös Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitos tarjoaa avoimen ohjelmoinnin MOOC:in, joka toimii myös pääsykokeelle vaihtoehtoisena tapana saada opiskelupaikka tietojenkäsittelytieteen oppiaineesta. Linda Liukkaan perustama Rails Girls tarjoaa naisille ohjelmointityöpajoja pyrkimyksenä tehdä ICT-ala naisille helpommin lähestyttäväksi. ICT-alan joustavuus koulutuksen suhteen nostaakin virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella tapahtuvan osaamisen kehittämisen tärkeäksi osaksi osaajavajeen kuromisessa umpeen. 6 ICT-ammattilaisten määrä kaksinkertaistui 15 vuodessa Tietointensiivisen työn lisääntymistä ja työmarkkinoiden rakennemuutosta tarkastellaan tässä yhteydessä ICT-ammattilaisten ammattiryhmiä tarkastelemalla. Tietointensiivinen työ voidaan määritellä monella tapaa ja lähes kaikessa työssä on tietokoneet ja mobiililaitteet jollakin tavalla käytössä nykyisin. Tilastoista tietointensiivistä työtä ei voi kuitenkaan erottaa, minkä vuoksi tarkastellaan ICT-työksi luokiteltavia ammattiryhmiä ja niitä tekevien henkilöiden määriä viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Aineistona käytetään Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastoa, joka on hallinnollisiin aineistoihin perustuva vuositilasto, joka tuottaa alueittaista tietoa väestön taloudellisesta toiminnasta ja työssäkäynnistä. Tilastokeskus luokittelee ammatit soveltamalla kulloinkin voimassa olevaa kansainvälistä luokitusstandardia. Vuosien 1995–2009 välinen ammattitarkastelu perustuu Ammattiluokitus 2001:een ja vuosien 2010– 2013 Ammattiluokitus 2010:een. Luokitukset poikkeavat monin paikoin toisistaan, minkä vuoksi aikasarja ei ole täysin vertailukelpoinen. ICT-alan työksi määriteltävien ammattiryhmien määrä on moninkertaistunut luokitusten välillä. (ks. taulukot 1 ja 2). Ammattiluokituksen muutos heijastaakin työelämän ja elinkeinorakenteen muutosta sekä nimikkeiden että niiden määrän osalta. Digitalisaation myötä uusia ammattiryhmiä ja -nimikkeitä on tullut lukuisia, kun samalla myös joidenkin ammattiryhmien tehtävät ovat loppuneet kokonaan tai lähes kokonaan. Esimerkiksi lävistäjien ammattiryhmän tilalle tuli tallentajat, joiden lukumäärä on myös vähentynyt viime vuosien noin kolmeensataan henkilöön. Vuosien 1995–2009 välillä ICT-ammattilaisten määrä kasvoi vajaasta 30 000:stä yli kaksinkertaiseksi. Eniten lisääntyi tietotekniikan eritysasiantuntijoiden lukumäärä, joka lähes kolminkertaistui vajaassa 15 vuodessa. Tietotekniikan erityisasiantuntijat muodostavat isoimman ryhmän ICT-ammattilaisista, yli 60 prosenttia (taulukko 1). Tietotekniikan erityisasiantuntijoiksi määritellään muun muassa ohjelmistoasiantuntijat, sovellussuunnittelijat, it-asiantuntijat sekä laitteistoasiantuntijat. Myös elektroniikkalaitteiden asentajien ja korjaajien lukumäärä kasvoi vuosina 1995–2009 prosentuaalisesti paljon, mutta tietoliikenne- 7 Taulukko 1. ICT-ammattilaisten lukumäärä vuosina 1995–2009 Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto asentajien ja -korjaajien lukumäärän laskusta johtuen, voi yleistymistä tai vähentymistä selittää todellisen muutoksen lisäksi myös ammattien luokittelumuutokset. Tietoliikenneasentajien ja -korjaajien lukumäärän väheneminen voi siis osittain johtua myös siitä, että heidät on ryhmitelty johonkin toiseen, esimerkiksi juuri elektroniikkalaitteiden ja -korjaajien ryhmään. Ammattien luokitteleminen eri ryhmiin perustuu työpaikan toimialan lisäksi henkilön ammattinimikkeeseen, mikä epäselvien ammattinimikkeiden osalta voi aiheuttaa epävarmuutta itse ammattiluokitukseen, jolloin oikea tehtävä ei luokituksessa menekään sille tarkoitettuun ammattiryhmään. Ammattiluokituksen vaihtumisen vuoksi vuosia 1995–2009 ei voi suoraan verrata vuosiin 2010–2012. Lisäksi aikasarjaan sisältyneiden luokitusmuutosten vuoksi tarkastelusta on jätetty pois tallentajat (4132) sekä tieto- ja viestintäteknologian asentajat ja korjaajat (7422), vaikka ne esimerkiksi Tieto- ja viestintätekniikan ammattilaiset TIVIA ry:n käyttämän määritelmän mukaisesti luokitellaan ICT-ammateiksi. ICT-ammattilaisten määrä vuosina 2010–2013 on vakiintunut noin 80 000 henkilön tasolle. Viime vuosien heikko talouskehitys heijastuu työmarkkinoille, minkä 8 Taulukko 2. ICT-ammattilaisten lukumäärä vuosina 2010–2013 Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto vuoksi työllisyyskehitys on ollut heikkoa ja työllisten määrä on laskenut myös muilla kuin ICT-aloilla. ICT-alan ammateissa toimivista yli 70 prosenttia on miehiä. Vuonna 1995 naisten osuus ICT-ammattilaisista oli 26 prosenttia, mutta vuoteen 2013 mennessä osuus laski 22 prosenttiin. Ainoa selvästi naisvaltainen ICT-ammattiryhmä oli tietotekniikan opettajat, joista 59 prosenttia oli naisia vuonna 2013. Sovellusohjelmoijien ammattiryhmä (2514) systeemityön erityisasiantuntijoista oli puolestaan miesvaltaisin, sillä tuhannesta sovellusohjelmoijasta yli 900 oli miehiä. Suuri työllistäjä ICT-alalla, Nokia, oli henkilöstömäärän ja liikevaihdon mukaan mitattuna Suomen suurin yritys vuonna 2011, jonka jälkeen sekä Nokian konserniin kuuluvien yritysten toimipaikkojen että henkilökunnan määrä on vähentynyt huomattavasti aikaisemmasta. Vuonna 2012 Kauppalehdessä kirjoitettiin Nokian potkujen hukuttavan ICT-alan työvoimaan. Tietotekniikka-alan johtaja Jukka Viitasaaren mukaan markkinoiden ylitarjonnan tasaantumisessa menee useampi vuosi, mikä näkyy luultavasti myös taulukon 2 luvuissa: ICT-ammattilaisten määrä oli suurimmillaan vuonna 2011, jonka jälkeen ammattilaisten määrä väheni. (Kauppalehti 14.6.2012.) 9 Erityisasiantuntijoiden määrä on kasvanut moninkertaiseksi vajaassa 20 vuodessa Yleisimmässä ICT-ammattien ryhmässä, aikaisemmin tietotekniikan ja nykyisin tieto- ja viestintäteknologian erityisasiantuntijat, työllisten määrä kasvoi yli kaksinkertaiseksi vuosina 1995–2008. Suurimmillaan erityisasiantuntijoiden määrä oli vuonna 2010, minkä jälkeen määrä on laskenut alle vuoden 2007 tason. Tosin ajallisessa vertailussa on syytä olla hieman varovainen vaihtuneen ammattiluokituksen vuoksi. Tietotekniikan tukihenkilöiden ja operaattoreiden lukumäärä lisääntyi maltillisesti vuoteen 2005 asti, minkä jälkeen määrä pysyi noin 15 000:ssä. Ryhmän ammatit sisältävät erilaisia tietotekniikkaan liittyviä asiantuntijatehtäviä, kuten tietokoneiden, ohjelmien ja oheislaitteiden käyttämistä, ylläpitoa, valvontaa ja neuvontaa, esimerkkeinä pääoperaattorit, mikrotukihenkilöt ja sovellusneuvojat. Ammattiluokitus 2010:n määritelmässä vastaavan ryhmän määritelmään on tullut informaatio-lisäliite; informaatio- ja tietoliikenneteknologian teknikot sekä käyttäjätukihenkilöt tukevat tieto- ja tietoliikennejärjestelmien ja -verkkojen päivittäistä käyttöä ja antavat käyttäjille teknistä tukea. Tähän ryhmään kuuluvia ammattiluokkia ovat käytön operaattorit, ja -tukihenkilöt, tietoverkkoteknikot sekä webmasterit- ja teknikot. Viimeisimmän, vuoden 2013 lievää laskua lukuun ottamatta tukihenkilöiden määrässä on ollut tasaista kasvua. Tieto- ja viestintäteknologian erityisasiantuntijoiden sekä asiantuntijoiden ja tukihenkilöiden määrän kehitys vuosina 1995–2000 ja 2010–2013 25 Tieto- ja viestintäteknologian erikoisasiantuntijat 213 Tietotekniikan erikoisasiantuntijat 1000 40 30 20 10 0 312 Tietotekniikan tukihenkilöt, operaattorit ym. 351 Informaatio- ja tietoliikenneteknologian teknikot sekä käyttäjätukihenkilöt 2009 2010 1995 2000 Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto 10 2013 Monien 1990-luvun atk-alkuisten -ammattinimikkeiden tilalle on tullut IT-alkuisia nimikkeitä, kuten it-neuvoja. Uusista nimikkeistä voisi mainita esimerkkinä helpdesk-tukihenkilöt. Myös erilaisten web-alkuisten ammattinimikkeiden määrä on yleistynyt 1990-luvun jälkeen, kuten myös erilaiset englanninkieliset nimikkeet. ICT-ammattilaiset ICT-sektorilla Ammattiryhmää laajempi tapa tarkastella ICT-ammattilaisten lukumäärää on ottaa tarkasteluun mukaan ICT-ammattien ohella myös ICT-toimialalla toimivia ammattiryhmiä, jotka eivät pelkästään ammattiryhmän perusteella olleet äskeisissä luvuissa. Oheista määrittelytapaa on suositeltu mm. Tieto- ja viestintätekniikan ammattilaiset TIVIA ry:lle heidän ICT-ammattilaisten lukumäärää, palkka- ja työttömyyskehitystä koskeviin tarkasteluihin. ICT-ammattilaiseksi määritellään mm. ICT-toimialalla työskentelevät toimitus- ja politiikkajohtajat, myynti- ja markkinointijohtajat, elektroniikan asiantuntijat, graafiset multimediasuunnittelijat, myyntiedustajat, puhelinpalveluneuvojat sekä puhelin- ja asiakaspalvelukeskusten myyjät. Määritelmän laajentaminen kasvattaa ICT-ammattilaisten määrää; vuonna 2013 heitä oli noin 97 000. Luvut perustuvat Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston tietoihin, joka on hallinnollisiin aineistoihin pohjautuva koko väestön kattava rekisteriaineisto. Vaihtoehtoisesti Tilastokeskuksen otospohjaisen työvoimatutkimuksen mukaan ICT-alalla työskenteleviä oli lähes 140 000 vuonna 2012. Tilastojen erot johtuvat eri viiteajankohdista, sillä työssäkäyntitilaston tiedot koskevat vuoden lopun tilannetta ja työvoimatutkimuksen tiedot pohjautuvat kuukausittaisiin tiedonkeruisiin. Työllisyyden kriteerit työssäkäyntitilastossa ovat työvoimatutkimusta tiukemmat. Työssäkäyntitilaston aineiston etuna on mahdollisuus tarkastella työllisyyden kehitystä sekä alueittain että toimialoittain. Myös väestön ajallinen seuraaminen on tämän tyyppisen aineiston avulla mahdollista. Yhteensä vuoteen 2013 asti ICT-alan tutkinnon on suorittanut hieman reilu 100 000 henkilöä, joista töissä kävi vuonna 2013 noin 80 000. ICTalalle luokiteltu työpaikka näistä oli 41 500 henkilöllä eli hieman yli puo- 11 12 lella. Kun ICT-alan työpaikkoja oli vuonna 2013 noin 97 000, niin vajaalla puolella ICT-sektorilla työskentelevistä oli alaan valmistava tutkinto. Tämä tarkoittaa sitä, että läheskään kaikki ICT-alalle valmistuneet eivät lopulta päädy ICT-sektorille töihin. CEPIS:in kyselytutkimusten valossa tätä voidaan pitää merkittävänä osaajien ja osaamisen hukkaamisena. Toisaalta käytännön kokemuksen merkitys ja alan tutkintotitteleille vähemmän arvoa antava avoin kulttuuri pitävät ICT-alan avoimena ja vähemmän riippuvaisena koulutussektorista; tuleehan yli puolet sektorilla työskentelevistä muista koulutustaustoista Varsinkin ammattiluokitukseen liittyvistä tulkinnanvaraisuuksista johtuen tähän tulokseen kannattaa suhtautua pienellä varauksella. Esimerkiksi CEPIS:in kyselytutkimuksessa eri ammattiluokissa ICT-alan tutkinnon suorittaneiden osuus oli 80 ja 100 prosentin välissä; tosin täytyy huomioida, että kyselyn kohderyhmänkin vuoksi alan tutkinnon suorittaneiden osuus ylikorostui. Vieressä: Taulukko 3. ICT-ammattilaisten lukumäärä toimialan mukaan vuoden 2013 työssäkäyntitilastossa Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto 13 Tiiviisti: • ICT-sektori on kasvanut kaksinkertaiseksi 20 vuodessa ja tehtävien vaatimustaso on kasvanut. Koulutusputki tuottaa alalle valmistuneita enemmän kuin koskaan, vaikka alan suhteellinen painoarvo koulutuskentässä on laskenut 2000-luvun alun huippuvuosista. • Huolestuttava piirre tilastoissa on naisten vähenevä osuus ICTalalla työskentelevistä ja alalle valmistuneista. • Yksi potentiaalinen kasvun lähde ICT-sektorille on maahanmuutto. Vuodesta 1995 alkaen suoritetuista ICT-alan tutkinnoista vajaa viisi prosenttia on ulkomaista syntyperää olevien henkilöiden suorittamia, mutta suoritetuista ICT-alan tohtorintutkinnoista reilu 17 prosenttia ja ylemmistä korkeakoulututkinnoista noin yhdeksän prosenttia myönnettiin ulkomaista syntyperää oleville. • Tietointensiivinen ja monipuolisia tietoteknisiä taitoja vaativa työ ei rajoitu vain vajaan 100 000 ihmisen työtehtäviin. Tietointensiivisen työn tosiasiallinen kasvu on moninkertainen verrattuna jo itsessään huimasti kehittyneen ICT-sektorin kasvuun. Jatkossa jakolinjan tekeminen tietointensiivisen ja muiden työtehtävien välille tulee entistä vaikeammaksi samalla kun ohjelmoinnin tuominen osaksi peruskoulujen opetusohjelmaa hämärtää raja-aitoja koulutuspuolella. Myös tilastotuotannon tulisi pysyä yhteiskunnan muutoksessa entistä nopeammin mukana. 20 vuoden kuluttua tämän kaltaisen tilastokatsauksen tekeminen voi olla jo käytännössä turhaa tietotekniikan ja tietotekniikka-osaamisen ottaessa yhä suurempaa roolia kaikissa työtehtävissä. Lähteet: Council of European Professional Informatics Societies (2015): CEPIS Survey of Professional e-Competence in Europe. Finland Report.http://cepis.org/media/CEPISProfessionaleCompetenceSurvey_FinlandReport1.pdf Hallituksen julkaisusarja (2015): Ratkaisujen Suomi. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma.http://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1427398/ Ratkaisujen+Suomi_FI_YHDISTETTY_netti.pdf/801f523e-5dfb-45a4-8b4b5b5491d6cc82 Koski, Heli, Liisa Leijola, Christopher Palmberg ja Pekka Ylä-Anttila (2006): Innovation 14 and Education Strategies and Policies in Finland teoksessa Dahlman, Carl, Jorma Routti ja Pekka Ylä-Anttila (toim.) Finland as a Knowledge Economy. Elements of Success and Lessons Learned. The World Bank. Washington. Jaakkola, Tomi (2012): ICT in Finnish education and ICT education in Finland. Turun yliopisto. https://sisu.ut.ee/sites/default/files/ict/files/tomi_jaakkola_0.pdf Jonkinen, Jari (1999):The Public-Private Partnership to Meet the Demand for IT Skills: Programme for Increasing Education in the Fields of Information Industry in Finland. OECD.http://www.oecd.org/science/sci-tech/2100511.pdf Jungner, Mikael (2015): Otetaan digiloikka! Suomi digikehityksen kärkeen. Elinkeinoelämän keskusliitto. http://ek.fi/wp-content/uploads/Otetaan_digiloikka_net.pdf Nevalainen, Risto (1999): Suomi tietoyhteiskunnaksi – eespäin tiedon poluilla ja valtateillä. Tietoyhteiskuntatoiminnan lyhyt historia. Sitra. Espoo. Nokia läimäytti tietotekniikka-alaa (2012). Kauppalehti 14.6.2012. Opetus- ja kulttuuriministeriön älystrategia (2013).http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/artikkelit/koulutuksen_ja_tutkimuksen_tietoyhteiskunta/ verkko-opetuksen_sopimusmallit/alystrategia2013_OKM.pdf Opetus- ja kulttuuriministeriö (2014a): ICT-ala ammattikorkeakouluissa.http://www. minedu.fi/export/sites/default/OPM/Tapahtumakalenteri/2014/03/Liitteet/ICT_ala_ ammattikorkeakouluissa.pdf Opetus- ja kulttuuriministeriö (2014b): ICT-ala yliopistoissa.http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Tapahtumakalenteri/2014/03/Liitteet/ICT_ala_yliopistoissa. pdf Opetus- ja kulttuuriministeriö (2014c): ICT-alan läpäisy.http://minedu.fi/export/sites/ default/OPM/Tapahtumakalenteri/2014/03/Liitteet/ICT_alan_lxpxisy_YO_ja_AMK. pdf Paakki, Jukka (2011): Rupisia bittejä, karmeita kaavioita, unelmia ja toimistohommia. Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitos. Helsinki Työ- ja elinkeinoministeriö (2013): 21 polkua kitkattomaan Suomeen. ICT 2015-työryhmän raportti. https://www.tem.fi/files/35440/TEMjul_4_2013_web.pdf 15
© Copyright 2024