COBINPOSTI 1/2011
COBINPOSTI 1/2011 Sisältö Pj:n virsi 3 Varsomisen ABC 4 Solusta varsaksi 8 Madoilla on asiaa 10 Hevosen värit 12 Tietoisku 14 EPSM 14 Orimainokset 18 Yhteystiedot 22 2 Tervehdys kaikille Ja niinhän se on taas kevät, varsomiset eli valvomiset ovat käynnistyneet ja sen myötä aloitamme aiheeseen liittyvällä paketilla. Toivottavasti siitä riittää myös kokeneemmille varsottajille tiedonmurusia Kustannusten nousu on puhuttanut jäsenistöä - ja ilmeisesti muitakin - kevään aikana ja vaikka hintojen nousu on valitettavaa, ei sille mitään mahda. Puoliilmaisten näyttelyiden aika on ohi, me joudumme maksamaan tästä lähtien samat kulut kuin muutkin maat ICS NL:n alla. En usko, että kukaan voi vaatia hallituksen jäsenten tai yksittäisten hevosten omistajien maksavan useamman toimintavuoden jälkeen kuluja omasta kukkarostaan kuten joskus on jouduttu tekemään. Pienen populaation maassa eivät pelkät jäsenmaksut kanna näin mittavaa näyttelytoimintaa. Jos tahdotaan järjestää edes yksi näyttely vuodessa ulkomaisin tuomarein, on osallistumismaksujen katettava näyttelyn kulut, kahdesta näyttelystä puhumattakaan… Sitten vielä… jos ei ole jäseniä, ei ole jäsenmaksuja, jos ei kukaan osta myyntituotteita, ei ole niitäkään tuloja, tämähän on selvä ketjureaktio... Ehkä olisi hyvä pitää näyttelyissä välivuosi ja katsoa sitten uudelleen toiminnan tarpeellisuutta? Ehkä joku löytää taikurin hatun tai lottoaa oikean rivin yhdistyksen puolesta, perintöjä tai lahjoituksiakaan kun ei ole näkynyt Kiitämme tähän mennessä tulleesta palautteesta, jota voi edelleen vuodattaa yhdistyksen keskustelufoorumille. Myös talkooväki ym. Apu on aina tervetullutta! Toivotan myös halukkaat pitkän linjan ic-harrastajat tervetulleiksi hallitukseen, siellä on mahdollisuus vaikuttaa, vaikkei kaikki aina oman mielen mukaan menisikään Kaikille oikein aurinkoista kevättä ja kesää! Heidi Savela puheenjohtaja 3 suhteellisen helposti tunnistamaan lähestyvän synnytyksen. VARSOMISEN ABC Avautumisvaihe Huolimatta varsinaisesta tietotulvasta internetissä, aika ajoin tuntuu siltä, että tällainen juttu saattaisi olla tässäkin lehdykässä tarpeellinen, joten olkaapa hyvät! Voi kestää tunteja. Kohdunkaula aukeaa, kohtu alkaa supistella, hikoilu, levottomuus, lieviä ähkyoireita Varsa kääntyy selkäasennosta vatsalleen Häntä sidotaan pintelillä, pestään takapuoli ja utare Seurataan, eikä häiritä tammaa Keskimääräinen kantoaika on 340 vrk ja kun aika alkaa olla täynnä, ei tammaa jätetä yksin vaan varsomisen ennusmerkkejä seurataan tiiviisti. Jos laskettu aika on talvipakkasilla, saa varautua tallin lämmittämiseen. Yleensä varmin merkki on tamman utareen kehitys ja maidon eritys. Utareesta erittyy kirkasta tai kellertävää raakamaitoa noin viikon ajan ennen varsomista. Varsomisen lähestyessä maito muuttuu vähitellen sakeammaksi ja valkoisemmaksi, ja viimeisen vuorokauden aikana se on paksua ternimaitoa. Maidon laatu on luotettavin varsomisen ennuste, ja siihen perustuvat myös ns. varsomistestit, jotka mittaavat maidon kivennäisaineita. Ns. vahatipat ovat ternimaitoa, joka tihkuu ulos utareesta ja jää tipoiksi vetimien päihin. Nämä ilmestyvät yleensä viimeisen vuorokauden aikana ennen varsomista. Lantion siteet löystyvät muutama päivä ennen varsomista, ja tämän tuntee helposti tunnustelemalla käsin hännänjuuren molemmilta puolilta. Varsomisen oireet vaihtelevat suuresti tammojen välillä; joku tamma saattaa pyöräyttää varsan ilman mitään ennakkovaroituksia, toinen taas valuttaa maitoa parikin viikkoa ennen varsan syntymää. Sama tamma käyttäytyy kuitenkin yleensä samalla tavalla vuodesta toiseen, ja yleensä kasvattaja pystyy tutulla tammalla Ponnistusvaihe Alkaa kun ulompi sikiökalvo puhkeaa (vesien tulo) Varsan pitää syntyä 30 minuutin sisällä 5-10 min vesien tulon jälkeen ilmestyy valkeankuultava amnionpussi näkyviin. Jos varsa on normaaliasennossa, tulevat etukaviot pohjat alaspäin, toinen jalka hieman edellä ja pää jalkojen päällä säärien kohdalla. Tamma saattaa nousta ylös muutaman kerran ja vaihtaa kylkeä, mikä auttaa varsaa kääntymään oikeaan asentoon Voimakkaiden työntöpolttojen tullessa tamma makaa kyljellään. Tammaa voidaan auttaa vetämällä varsaa alaviistoon tammaan nähden. Lakkaa vetämästä kun varsan lantio on ulkona. Jos tamma varsoo seisaaltaan, pitää varsa ottaa vastaan, ettei napanuora katkea liian nopeasti. Älä poista amnionkalvoa varsan turvan päältä ennen kuin rintakehä on ulkona, se voi rohkaista varsaa hengittämään ja sisäänhengitys laajentaa rintakehää. Puhdista sieraimet eritteistä kun varsa on ulkona Napanuoraa ei katkaista vaan annetaan sen katketa itsekseen. Varsa saa sitä kautta verta vielä 1-1,5 litraa. Tarkistetaan ettei napa vuoda. Navan pää voidaan kastaa laimeaan jodiliuokseen (1:100). Jos napa täytyy katkaista, on parasta vetää se poikki, jolloin napanuora katkeaa oikeasta kohdasta. Täytyy pitää kiinni varsan puoleisesta päästä, ettei vetäessä revi vatsanpeitteitä. Jos napa vuotaa, voidaan sitä nipistää sormin minuutin ajan. Jos vuoto jatkuu, voidaan napa solmia puhtaalla langalla tai pussinsulkijalla. Lanka otetaan pois kun vuoto on lakannut. Anna emän ja varsan tutustua rauhassa toisiinsa Jälkeisvaihe Jälkeiset (sikiökalvot ja istukka) tulevat normaalisti 2 h sisällä. Ternimaito Tamma alkaa muodostaa ternimaitoa 2-3 vk ennen varsomista. Tamma on vietävä viimeistään kuukautta ennen varsomispaikkaansa, jotta tamma ehtii muodostaa vasta-aineita ympäristön bakteerikantoja vastaan. Ternimaidossa on varsalle elintärkeät vasta-aineet. Vasta-aineet imeytyvät suolistosta parhaiten 6 h kuluttua syntymästä. 12 h kuluttua imeytyminen on selvästi jo huonontunut. 24 h jälkeen suoli sulkeutuu siten, että vasta-aineita ei enää imeydy. Sen jälkeen ainoa mahdollisuus antaa vasta-aineita on plasman siirto (verensiirto). Jos varsa ei ole imenyt kunnolla 4 tunnin sisällä syntymästä, soita eläinlääkärille. Varsa tarvitsee ternimaitoa vähintään 1,5 litraa. Varsa ei saa tarpeeksi vasta-aineita jos: Tamma tiputtaa maitoa etukäteen Maidossa ei ole tarpeeksi vasta-aineita Varsa on epäkypsä (Auta ylös 2 kertaa tunnissa) Emä hylkii varsaansa, eikä päästä imemään Nuoret tai vanhat tammat - maito voi olla huonolaatuista Normaalisti varsa on ylhäällä imemässä 1-2 h kuluttua. Jos näin ei ole, auta varsa ylös (ei saa nostaa mahan alta, jotta virtsarakko ei repeä tai uracus aukea) ja työnnä takapuolesta nisälle. Voit laittaa sormet suuhun ja kokeilla imurefleksiä. Ternimaitoa voi lypsää ja juottaa tuttipullolla, mutta silloin on varottava, että maitoa ei mene keuhkoihin. Heti varsan synnyttyä on mahdollista ottaa tammasta ternimaitonäyte. Näyte tulee ottaa 6 h sisällä varsomisesta, jotta tulos on luotettava. Pyyhi utare kostealla liinalla ja ota pieni määrä (5 ml) maitoa puhtaaseen ja kuivaan astiaan. Ternimaito on normaalisti paksua ja keltaista. Jos se on ohutta ja vetistä litkua, maidossa on liian vähän vasta-aineita. 5 Omistajan on mahdollista ostaa valmiiksi itse tehtäviä ternimaitotestejä. Jos tammalla on hyvä ternimaito, eikä se ole ensisynnyttäjä, voi ternimaitoa lypsää 250ml pakastimeen seuraavia varsomisia varten, kun tamman oma varsa on ensin imenyt. Sulatus tapahtuu varovasti vesihauteessa, ei esim. mikrossa. Maito säilyy pakastimessa 12 vuotta. Vuorokauden ikäisestä varsasta voidaan ottaa verinäyte ja tarkistaa vastaainetaso. Jos maidossa tai varsan veressä ei ole vastaaineita, täytyy varsalle antaa toisen tamman ternimaitoa (alle 12-24 h syntymästä) tai tehdä plasmansiirto. Plasmaa voidaan antaa ennaltaehkäisevästi tallissakin, mutta jos varsa on jo kliinisesti sairas, on se parempi viedä nopeasti klinikalle, koska silloin voidaan aloittaa lääkitykset suonensisäisesti. Vaikka maidossa ei olisi vasta-aineita, on silti tärkeää, että varsa juo mahdollisimman paljon. Maidosta se saa kaiken energian ja nesteen. Jälkeiset 2 h kuluttua jälkeisten tulisi olla irronneet. Jälkeiset kannattaa levittää tallin käytävälle Y-kirjaimen muotoon. Kohdun kaulan ja munanjohtimien kohdilla on reiät, mutta muuten niiden pitäisi olla kokonaiset. Molemmat puolet kannattaa tarkastaa. Varsan puoli on kiiltävä ja siinä on napanuora. tammanpuoli on nukkamainen ja punertava. Jälkeiset painavat normaalisti 6-8 kg Jos jälkeiset eivät ole tulleet 2 h sisällä, vie tamma kävelylle 10 minuutiksi ilman varsaa, jolloin tamma hieman hermostuu. Kävelytyksen voi toistaa kaksi kertaa 30 minuutin välein. Jos jälkeiset roikkuvat kintereen alapuolella, ota ne muovipussiin ja sido kintereen yläpuolelle, jotta tamma ei astu niiden päälle. Jälkeiset eivät saisi kovasti likaantua ja tamman astuessa niiden päälle voi verisuoni katketa. Jos jälkeiset eivät ole tulleet 3 tunnin kuluttua, soita eläinlääkärille. Jos jälkeisiä ei hoideta kunnolla, on tamma vaarassa saada kohtutulehduksen ja kaviokuumeen. Ulostaminen Tiineysaikana on varsan suoleen kertynyt kuona-aineita ns. pikisontaa eli varsapihkaa. Jos ulostamisessa on ongelmia, varsa on levoton, on häntä ylhäällä ja yrittää ulostaa. HUOM! Ulostamisessa voi olla ongelmia vaikka varsa olisi ensin ulostanutkin. Hyvä vinkki on, että kuin varsan uloste alkaa olla keltaista, on silloin kaikki pikisonta tullut ulos. Jos varsa ei ole ulostanut 6 h sisällä, on sille hyvä antaa peräruiske tai tehdä perähuuhtelu. Peräruiske on helpompi antaa kuin tehdä perähuuhtelu. Ihmisille tarkoitettuja peräruiskeita saa apteekista ilman reseptiä (Klyx 120ml®). Peräruiskeen voi antaa uudelleen 30 minuutin kuluttua. Perähuuhtelu tehdään perähuuhteluletkun avulla (ei saa olla terävää kärkeä). ½ dl mäntysaippuaa laimennetaan 1 litraan haaleaa vettä ja tämä liuos lasketaan peräsuoleen omalla painollaan. Toimenpiteessä ei saa käyttää voimaa eikä painetta. Tarvittaessa voi vuorokauden ikäiselle varsalle antaa 1 dl parafiiniöljyä suuhun. On varottava ettei parafiiniöljy joudu keuhkoihin. Muita öljyjä ei saa antaa. Pikisonta voi aiheuttaa ongelmia 36h sisällä varsan syntymisestä. 6 Normaali ja terve varsa ja asiat, joihin tulee kiinnittää huomiota Nousee rintansa päälle parissa minuutissa Alkaa yrittää pystyyn noin 1 h ikäisenä Imee 2 h ikäisenä Ulostaa n. 6 h ikäisenä Virtsaa 6-10 h ikäisenä (tammavarsa 14 h, orivarsa 6 h) katso että virtsaa ei tule navasta (uracus). Virtsaamisen tarkkailu on tärkeää, koska synnytyksessä virtsarakko voi revetä ja varsa alkaa oireilla parin vuorokauden ikäisenä kun virtsaa alkaa kertyä vatsaonteloon. Ruumiinlämpö 37,8-38,6 (lämpimällä ilmalla 38,9) Syke 120-150 ensimmäiset tunnit, 60-80 ensimmäisen viikon aikana. Hengitys 14-16. Heti syntymän jälkeen voi olla 30 kertaa minuutissa Varsa nukkuu sikeästi kyljellään (85 % ajasta), mutta kun herätetään, se nousee ylös imemään. Kuuntele, että varsa myös nielee, eikä käy vain tökkimässä utaretta. Jos varsa makaa tai piehtaroi selällään, sillä on mahakipuja Varsa imee vähän kerrallaan (50-60 ml) 2-4 kertaa tunnissa! Välillä varsa nukkuu ja leikkii. Varsa imee jopa 100 kertaa vuorokauden aikana. Tähän on mahdoton päästä tuttipullojuotolla. Orpovarsa tulisikin juottaa alkuun (3-5 pv) kerran tunnissa ympäri vuorokauden! Tunnustele varsan nivelet päivittäin mahdollisten turvotusten varalta (kintereet, vuohiset, polvet) Jos tamman jälkeiset ovat viipyneet yli 3 h, mittaa tamman lämpö aamuin illoin viikon ajan, vaikka tammaa olisi hoidettu ja lääkittykin. Muutenkin seuraa tamman vointia. Tarkkaile ja tunnustele utaretta täyttymisen varalta (varsa ei olekaan imenyt) ja utaretulehduksen varalta (kipeä, kuuma ja turvonnut utare). 5-15 pv ikäiselle varsalle tulee ns. varsakiimaripuli Varsa ei ole kunnossa jos: Varsa piehtaroi tai makaa selällään Varsa makaa epänormaalissa asennossa (esim. pää on jäänyt epänormaalisti vinoon). Varsa makaa normaalisti joko rentona kyljellään tai rintansa päällä Varsa seisoo, mutta on "uneliaan näköinen" Varsa on uneliaan näköinen etsiessään utaretta Varsa yrittää ulostaa, mutta mitään ei tule ulos Varsa kiertää levottomasti karsinaa ympäri Varsalla on turvotusta nivelen kohdalla Varsa ontuu Varsa ei jaksa leikkiä tai panna vastaan kun se otetaan kiinni Varsa ei ole jaksa olla utelias ja kiinnostunut ihmisestä Varsahalvaus eli sepsis eli vasta-aineiden puutos ja vasta-ainetesti Jos varsa ei ole saanut tarpeeksi vasta-aineita tai varsa on saanut infektion jo kohdussa, tulee ongelmia. Kiinnitä huomio varsan pirteyteen, leikkisyyteen ja imemiseen. Tunnustele niveliä ja napaa turvotuksen ja kuumotuksen varalta. Voit mitata myös lämmön, mutta 50 %:lla varsoista, joilla on varsahalvaus, on normaali lämpö. Aina jos jokin asia epäilyttää, kannattaa soittaa eläinlääkärille. Varsojen sairaustilat voivat kehittyä erittäin nopeasti eikä montakaan asiaa kannata "katsoa yön yli". Jos haluaa tietää tamman ternimaidon laadun, voi hankkia etukäteen 7 ternimaitotestejä. Testin voi tehdä heti varsan synnyttyä ja viimeistään 6h kuluttua varsomisesta. Varsan verestä testin voi tehdä 24h ikäiseltä varsalta (aikaisintaan 12h iässä). Tallissa on hyvä olla ”kaiken varalta” Tuttipullo Kuumemittari Narua Betadinea Pinteli Saippuaa ja vettä Peräruiske (Klyx® 120ml) Teksti on eläinlääkäri Kati Tuomolan ja SHKL:n, kuva Petra Rimpinen. Onnellisia varsomisia ja muistakaa päivitellä yhdistyksen sivuille varsauutisia Ja kun uudelleen lähdetään astutusreissulle, kannattaa sen jälkeen lukea kertauksen vuoksi tämä Solusta varsaksi Tamman munasarjoissa kehittyy munarakkuloita (follikkeleja). Kun nesteen täyttämä follikkeli on kypsynyt valmiiksi, se puhkeaa, munasolu irtoaa ja ajautuu munanjohtimeen. Siittiöt etenevät munanjohtimiin itse aktiivisesti uiden sekä kohdun ja munanjohtimien lihasten kuljettamina. Alkionkehitys alkaa, kun orin sperma hedelmöittää tamman munasolun munanjohdinten uloimmissa osissa. Alkion kehitys lasketaan päivissä munasolun irtoamisesta. 5-6 vrk: Hedelmöittynyt munasolu tulee kohtuun pienenä, pyöreänä soluryppäänä, jonka koko on alle 0,5 mm. Soluryppään ympärille muodostuu kalvo ja nesteen täyttämä ruskuaispussi alkaa muodostua. Tamma: 6.-7. päivinä voidaan hedelmöittynyt alkiorakkula huuhdella ulos kohdusta ja siirtää vastaanottajatammaan (alkionsiirto). 14 vrk: Alkiorakkula liikkuu vapaasti kohdun seinämän lihasten vaikutuksesta ympäri kohtua. Tämä liike on tammalle tärkeä viesti alkion olemassaolosta ja siten tiineydestä. Alkio lepää nyt pienessä nesteen täyttämässä alkiorakkulassa, jonka koko on 1-2 cm. Tamma: 12. päivästä alkaen alkiorakkula voidaan nähdä ultraäänitutkimuksessa. 17 vrk: Kohtu supistuu niiden hormonaalisten muutosten seurauksena, joita nyt tapahtuu. Kohdun lihasjännityksen takia alkiorakkulan liikkuminen estyy. Sen sijaan alkiorakkula kiinnittyy paikoilleen kohdussa. Alkiorakkulan koko vaihtelee 1,5-3 cm:iin johtuen siitä, minkälainen kohtu on. Hyvin supistuneessa kohdussa alkiorakkula myös näyttää erimuotoiselta kuin veltommassa kohdussa. Tamma: On ensimmäisen tiineystarkastuksen aika. Jos epäillään kaksostiineyttä (esim. kaksi ovulaatiota), pitäisi ensimmäinen tiineystarkastus suorittaa jo noin 14. päivänä, ennen kuin alkiorakkulan kiinnittyminen alkaa. Alkiorakkulat voidaan tällöin helpommin erottaa toisistaan ja yhden kaksosen poistaminen onnistuu varmemmin. 24 vrk: Alkiorakkulan pohjalla lepäävä alkio on vain muutaman millimetrin kokoinen. Tamma: Päivästä 24 alkaen voidaan ultraäänellä nähdä sydämen esiasteen syke. 30 vrk: Alkiorakkulan sisällä istukka jatkaa kasvuaan, mikä nähdään ultraäänen kuvassa napanuorana, joka on keskellä alkiorakkulaa ja jossa alkio roikkuu. Tämä uusi kehitysaste sekä vahva sydämensyke kertovat hyvin kehittyvästä alkiosta. Alkiorakkula on vain 8 joitakin senttejä suurempi kuin ensimmäisessä tiineystarkastuksessa päivinä 17-19. Ilman ultraäänilaitetta alkiorakkula tuntuu runsaan kolmen sentin kokoisena ulkonemana kohdussa. Tamma: Noin 30 päivän kohdalla on toisen tiineystarkastuksen aika. Tämä on tärkeä tutkimus, sillä silloin on todettava, näyttääkö tiineys normaalilta ja voiko alkio hyvin. 60 vrk: Sikiö on niin kehittynyt, että se muistuttaa hevosta. Tosin eri ruumiinosien mittasuhteet poikkeavat paljon siitä, mitä ne ovat vastasyntyneellä varsalla. Iho on hyvin ohut ja osittain läpinäkyvä. Koko sikiö on noin hamsterin kokoinen. Luurangon eri osat ovat nähtävissä ultraäänellä. Sukuelimet ovat alkaneet kehittyä. Tamma: Päivinä 60-70 on mahdollista ultraäänitutkimuksella melko varmasti todeta sikiön sukupuoli. (Suomessa ei normaalisti tehdä tätä tutkimusta. Suom.huom.) 100 vrk: Sikiö painaa nyt vajaat 0,5 kiloa. Karvapeite on alkanut kehittyä. 150 vrk: Nyt alkaa nopean kasvun vaihe. 2-3 kilosta alkaen paino nousee noin 250g päivässä. Silmäripset ovat nähtävissä kehittyvässä silmäluomessa. Kaikki luustonosat, kuten kylkiluut, sekä suurten elinten osat, esimerkiksi sydämen kammiot, erottuvat selvästi ultraäänellä. Tamma: Ota huomioon, että tamman ravinnontarve kasvaa voimakkaasti tiineyden loppupuolella. On aika rokottaa virusaborttia vastaan. Rokotus uusitaan 7. ja 9. tiineyskuukauden jälkeen. (Varsinaista virusaborttirokotetta ei ole saatavissa edelleenkään. Rokotuksia tehdään Resequinilla, jossa on mukana herpesviruksen hengitystiemuoto. Se ei kuitenkaan anna täydellistä suojaa virusaborttia vastaan. Suom. huom.) Viimeinen tiineystarkastus voidaan tehdä. Lisäruokinnan vaikutuksesta tämän ajankohdan jälkeen tamma saattaa näyttää yhtä pyöreältä kuin kantava, vaikka se ei enää olisikaan tiine. Jos tammaa turhaan odotetaan varsovaksi, seuraava astutuskausi voi olla jo pitkällä ennen kuin todetaan, ettei tamma varsokaan. 240 vrk: Sikiö painaa 10-15 kg. Harja- ja häntäjouhet ovat kehittyneet. Sikiön liikkeet voidaan nähdä ja tuntea emän vatsanpeitteitten läpi. 300 vrk: Hieno, lopullisen värinen karvapeite peittää koko ihon. Varsa tulee syntymään täysin ilman omia vasta-aineita ja riippuvaisena emästä ja sen ternimaidosta, joista se saa oikeanlaisen infektiosuojan niitä bakteereja ja viruksia vastaan, joihin se törmää heti syntyessään. Tamma: Nyt on korkea aika vaihtaa siihen talliin, jossa on tarkoitus varsoa. Viimeistään kuukausi ennen laskettua varsomisaikaa tamma rokotetaan influenssaa ja jäykkäkouristusta vastaan. 320 vrk: Normaali tiineys kestää 320-365 vrk. Yleisin kantoaika on 335 vrk. Sikiö makaa useimmiten lähes syntymäänsä asti selällään kohdussa. Aktiiviset sikiönliikkeet sekä synnytyspoltot saavat sikiön kääntymään oikeaan asentoon. Useimmissa tapauksissa varsa syntyy niin, että ensin tulevat etujalat kavionpohjat alaspäin ja pää etupolvien välissä. Tamma: Avusta synnytystä tarvittaessa. Ihaile sitten sitä henkeäsalpaavaa ihmettä, jonka luonto jälleen on luonut kahdesta pienestä solusta. Teksti: Johan Hellander Suomentanut: Tiina Nurmonen Lähde Maaningan oriaseman nettisivut 9 Viimeisintä asiaa madoista syyskuulta 2010 Madonmunat kestävät talvea hyvin. Eli talvi ei "desinfioi" tarhoja ja laitumia. Ensimmäisten pakkasten odottaminen matolääkkeen antamiseksi on siis turhaa. Tammaa ei tarvitse erikseen madottaa tiineyden lopulla. Kun madot ovat tulleet resistenteiksi jollekin matolääkkeelle, ei lääke enää myöhemminkään tehoa vaikka sitä ei käytettäisi pitkään aikaa. Resistenssi on siis pysyvää. Matolääkkeiden kierrättämisen (vaihdetaan aina eri matolääke) ajateltiin 1980-luvula vähentävän resistenssiä matolääkkeille, mutta tästä ei ole löydetty tieteellistä näyttöä. Nyt viimeistään pitäisi siirtyä ulosteen madonmunamäärityksiin. Kohdennettu loishäätö: ulostenäytteisiin perustuva madotusohjelma Kaikille matolääkkeille on kehittynyt jo resistenssiä ja uusia lääkkeitä ei ole odotettavissa. Tämän takia suositellaan, että siirryttäisiin kohdennettuun loishäätöön. Ulostenäytteiden avulla voidaan selvittää kuinka monta madon munaa on grammassa ulostetta. (eggs per gram, epg-arvo). Alle 200 munaa on alhainen arvo 200-1200 keskikertainen ja yli 1200 oleva arvo korkea. Munia ei näe paljain silmin, vaan näyte pitää tutkia mikroskoopin avulla. Jos hevosella on ollut kaksi kertaa alhainen tulos, voi tältä hevoselta madotusta vähentää. Menetelmän rajoitukset: Yksittäinen tulos voi sisältää virheen, koska munia voi erittyä ulosteeseen ajoittain Epäkypsät loiset eivät eritä munia Määrityksessä eivät aina tule esille heisimadon munat Menetelmässä ei pystytä erottamaan suurten ja pienten sukkulamatojen munia toisistaan Menetelmän hyödyt: Ottamalla tallin hevosista säännöllisesti ulostenäyte, saadaan pikku hiljaa käsitys tallin loistilanteesta ja lääkitysten tehokkuudesta. Lääkitykset voidaan kohdentaa loisista kärsiviin yksilöihin Lääkityksiä voidaan vähentää niiltä yksilöitä, joilla on vastustuskykyä loisia vastaan. Näitä hevosia on noin 80 % ja näiden hevosten lääkitseminen on turhaa. Hevonen, joka erittää paljon munia ulosteessaan saastuttaa myös laitumia ja tartuttaa muita hevosia. Löytämällä nämä yksilöt (joita on 20 % hevosista), voidaan vähentää laidunten tartuntapainetta. Vähennetään ympäristön kuormittamista lääkkeillä. Jos lääkkeitä käytetään ylenpalttisesti, loisten resistenssi lisääntyy. Huolehtimalla tarhahygieniasta voidaan vähentää matolääkkeiden käyttöä: Tarhojen siivous 2 x viikossa. Laidunkierto (osa laidunta on välillä levossa) Muiden eläinlajien laidunnus välillä laitumella (lehmät, lampaat) Uusien hevosten ulostenäyte tutkitaan ja tarvittaessa madotetaan heisimadon ja kapseloituneiden sukkulamatojen varalta. 10 Hevoset pidetään samoissa ryhmissä. Tallin matolääkeresistenssitilanteen tutkiminen, Faecal egg count reduction test, FECRT: Tallin hevosista otetaan ulostenäyte. Ne hevoset, joilla on näytteessä yli 200 epg madonmunia, madotetaan ja otetaan uusi näyte 14 pv kuluttua. Madonmunien määrän pitää vähentyä vähintään 80 % mieluiten 90-95 % lääkkeestä riippuen. Jos näin ei ole, on tilalla kyseiselle lääkkeelle resistentti matokanta. Esimerkki tallin madotusohjelmasta, jossa on mukana ulostenäytteet: Tammikuu: ulostenäyte jos yli 200epg, madotetaan ivermektiinillä tai pyranteeliembonaatilla. 14 pv kuluttua kannattaa ottaa uusi näyte, jolla voidaan arvioida matolääkkeen teho. Toukokuu: ulostenäyte kaikista, jos yli 200 epg, madotetaan ivermektiinillä tai pyranteeliembonaatilla Syyskuu: madotus pyranteeliembonaatilla (tupla-annos) tai ivermektiini/moksidektiini ja praksikavanteli yhdistelmällä Esimerkki aikuisen hevosen madotuksesta, jolla on ollut kaksi kertaa alhainen (alle 200) epg tulos: Kevät: Ulostenäyte Syksy: Tupla-annos pyranteeliembonaattia tai pratsikvanteli Näytteitä tutkitaan McMaster menetelmällä ainakin Oulun Evirassa ja Ypäjän laboratoriossa (Ellab). 11 Hevosen väreistä osa I Tobiano On tunnetuin kirjavuuden muoto. Tällaisella hevosella on yleensä valkeat jalat, valkeaa vartalossa, usein pystysuorana kuviona, selvästi enemmän valkeaa selässä kuin vatsapuolella. Laikkujen rajat ovat yleensä hyvin suorat ja selkeät. Hevosilla on minimissään 3-4 sukkaa ja valkea pystyraita niskassa tai lautasilla, kun taas maksimissaan hevonen voi olla kokonaan valkea, jolla on enimmäkseen värillinen pää. Toisin sanoen: Tobiano- kuvioon kuuluvat seuraavat piirteet: Koivet ovat valkoiset polvista ja kintereistä alaspäin. Valkoinen alue kulkee selkälinjan poikki sä'än ja hännäntyven välistä. Valkoiset alueet näyttävät lähinnä pystysuuntaisilta. Mahdolliset päänmerkit ovat tavanomaisen pienehköjä. Suuret päänmerkit viittaavat siihen, että hevosella on tobianogeenin lisäksi muitakin kirjavuusgeenejä. Valkoiset alueet ovat useimmiten pyöreähköjä ja tasareunaisia. Värillinen alue kattaa kaulan. kirjavuuskuvioita kuten tobianoa yksivärinen hevonen ei voi kantaa "piilossa”. Kuvio voi kuitenkin hävitä, mikäli hevosella on kimotekijä: tällöin kuvio on näkyvä hevosen ollessa nuori, mutta kimoutumisen edessä värilliset alueet vaalenevat ja lopulta muuttuvat valkoisiksi. Kimontobianoilla hevosilla alun perin värillisten alueiden iho kuitenkin säilyy tummana, mikä saattaa aiheuttaa "haamukuvioita". Diluutioväriä kantava homotsygootti tobiano (kuten voikon- tai ruunivoikontobiano) voi myös saada toisen diluutioväriä kantavan hevosen kanssa kaksoisdiluutiovärisen varsan, jonka hailakasta pohjaväristä valkoiset kirjavuuskuviot eivät välttämättä erotu juurikaan. Tobianogeeni ei liity lethal white oireyhtymäan, mutta myös tobianokuvioinen hevonen voi kantaa syndrooman aiheuttavaa frame overo tekijää, vaikka fenotyyppi ei siihen viittaisikaan. Tobianogeeni TO on dominoiva. Hevonen voi siis olla tobiano-kuvioinen, vaikka se olisi perinyt tobianotekijän vain toiselta vanhemmistaan ja olisi heterotsygootti geenin suhteen. Mikäli hevonen on tobianon suhteen homotsygootti, se periyttää värityksensä kaikille jälkeläisilleen. Dominoivia 12 Sabino Sabino on ylivoimaisesti tavallisin kirjavuuden muoto. Keskimäärin sabinolla ei kuitenkaan ole valkoista "lailliseksi kirjavuudeksi" asti. 1-4 korkeaa sukkaa tai valkojalkaa, laukki tai valkopää, valkeaa usein vatsan alla. Laikkujen rajat yleensä hyvin epätasaiset, pitsimäiset, joskus myös päistärkarvaiset. Sukissa usein "juoksu" eli joku reuna selvästi korkeampi kuin muut, joskus sukasta alkava valkea raita jalkaa pitkin ylös asti. Minimissään näillä hevosilla on 1-2 sukkaa ja piirto, maksimissaan taas ne ovat kokovalkeita, joilla ehkä hiukan värillistä karvoitusta korvissa tai selkäpuolella. Maksimissaan sabino voi olla kokonaan valkoinen, jolla on hieman tummaa väriä päässä. Koska sabinoa ei useinkaan olla tunnistettu kirjavaksi, sitä esiintyy myös sellaisissa roduissa, joissa kirjava väritys on muuten kielletty. Näitä ovat mm. arabianhevonen ja suomenhevonen. Kahden sabinogeenisen hevosen risteytys voi saada aikaan "kunnolla" kirjavan hevosen tai sitten kokovalkean ”pipopään”. Sabinolla voi olla myös esimerkiksi valkoinen läiskä mahan alla tai runsaasti valkoista sekakarvaa rungossa. Sabinotyyppistä kirjavuutta aiheuttavat ilmeisesti useat eri geenit, joista toistaiseksi on löydetty hevosen genomista vain yksi, Sabino1-geeni eli SB1. Ainakin joidenkin sabinogeenien epäillään aiheuttavan samaperintäisenä voimakkaampaa valkokirjavuutta kuin eriperintäisenä; kokovalkoisen sabinon vanhemmat saattavat hyvin molemmat olla aivan tavallisia laukkipäisiä sukkajalkoja. Tobianosta ja Sabinosta voi lukea lisää englanniksi osoitteesta http://www.horsedna.co.uk/ Ja sinne voi myös lähettää jouhitupon testiä varten. Lähteet hevosmaailma.net ja wikipedia 13 TIETOISKU Hopea-geenin mahdollinen vaikutus jalostuksessa Monissa hevosroduissa on huomattu tämän ryhmittymän eli hopea-geenin kantajien keskuudessa silmän muutoksia. Yksityiskohtaiset tutkimukset ovat tekemättä, mutta eri rotujen hevosia vertailemalla on tultu tulokseen, että hopea-geenillä on vaikutus hevosen näkökykyyn. Jos hevosella on vain yksi hopea-geeni eli se on heterozygootti, ovat vaikutukset vähäisiä ja näkö on normaali tai lähes normaali. Homozygootilla taas näkökyky ei ole enää normaali, vaan puutteellinen. Jotta välttäisimme tuottamasta näkökyvyltään heikkoja hevosia, tulisi asiaa tutkia ja väriä jalostaa harkitusti. Tämä voi olla hankalaa, koska hopea-geeni voi kulkea piilossa esim. ruskeassa. Nämä sudenkuopat voidaan kuitenkin välttää testaamalla hopeageeniä rautiaan tmv. dna:sta. Asia on mainittu Equine Colour Genetics-kirjassa, jonka on kirjoittanut Dr. Phillip Sponnenberg Värien sijasta jalostuksessa tulisi painottaa nykyistä enemmän terveyttä sekä hyvää ja rotutyypillistä rakennetta! Seuraava on vapaasti käännetty alkuperäisestä tekstistä EPSM RASKAIDEN ROTUJEN LIHASSAIRAUS Lihastauti Equine Polysaccharide Storage Myopathy on vahvistettu tai epäilty olevan lähes jokaisella raskaalla hevosrodulla. Mm. belgian työhevonen, percheron, clydesdale, shire, haflinger, norjan vuonohevonen, tinker, friisi, muuli jne. EPSM on aineenvaihdunnallinen sairaus, jossa lihaskudoksen varastosokeri (glykogeeni) ei toimi normaalisti. Lihaksiin kerääntyy epätavallisia määriä sokereita, joita lihassolut eivät kuitenkaan pysty hyödyntämään energiantuotannossa. Tämä johtaa vakaviin soluvaurioihin ja lihaskunnon heikentymiseen. Tautia on tutkittu aktiivisesti USA:ssa, jossa taudin on todettu esiintyvän rityisen paljon ns. draft-roduilla ja niiden risteytyksillä, mutta myös kevyemmillä hevosroduilla kuten quartereilla ja lämminverisillä. EPSM:n uskotaan olevan perinnöllinen sairaus. Taustalla on virheellinen, vioittunut geeni, jonka uskotaan olevan hyvin yleinen nimenomaan raskailla roduilla. Nykytiedon mukaan tauti periytyy peittyvästi. Hevonen voi siis kantaa tautia olematta itse sairas. Sairastuneen hevosen on täytynyt periä geenivirhe molemmilta vanhemmiltaan. Varmaankin olisi aiheellista alkaa kirjata näitä hevosia rotumme parissa ylös, jotta pystyisimme jäljittämään linjat, joissa tätä kulkee. Sairastuneita taikka kantajia ei pitäisi käyttää jalostukseen. By Jeff Bartko Tämä Oregonin yliopiston eläinlääketieteen laitoksen alaisuudessa tehdyssä 14 tutkimuksessa löydetty tauti on ollut olemassa n. 100 vuotta. Sitä on löydetty monista eri hevosroduista, mutta se tuntuu yleisesti olevan vakava ja vaikeasti ehkäistävissä juuri raskailla roduilla. Itse asiassa n. kahdessa kolmasosassa raskasrotuisista hevosista otetuista lihasnäytteistä löytyy mikroskoopilla tehdyissä tutkimuksissa todisteita EPSM:stä. Raskailla roduilla EPSM:n on todettu aiheuttavan lihasköyhyyttä ja heikkoutta sekä nuorilla että vanhoilla hevosilla. Vanhoilla hevosilla oireina esiintyy erityisesti ns. Maanantai aamun tautia (lievä lannehalvaus), värinää sekä muita takapään ja raajojen ongelmia. Tartunnan saanut hevonen diagnosoidaan usein väärin ja oireet yhdistetään varsomiseen liittyviin ongelmiin, ähkyyn tai nukutuksen yhteydessä rutiinianestesiaan. Pahimmillaan tämän on todettu olleen syynä hevosen makuulle menoon työnteon aikana, koska hevonen on ollut niin heikko. EPSM ja ”Monday morning disease” on yleisimmin kuvattu raskasta työtä tekevillä hevosilla lepopäiväruokinnan oltua yhtä runsasta kuin normaalisti. Kun niitä on pyydetty tekemään töitä seuraavana päivänä, on näillä hevosilla ollut selkeitä merkkejä lannehalvauksesta. Lihakset jäykistyvät ja alkavat rappeutua. Hevonen lakkaa liikkumasta ja voi käydä makuulle. Massiivinen lihasvaurio aiheutuu vaurioituneen lihaksesta vapautuneesta myoglobiinista ja virtsa värjäytyy tumman puna-ruskeaksi. Tästä punaisesta väristä johtuen tautia kutsutaan myös nimellä ”azoturia”. Sairas hevonen ei välttämättä oireile joka harjoituskerran jälkeen. Se on yleensä haluton liikkumaan vauhdikkaasti ja harjoituksen jälkeen seisoo vatsa sisäänvedettynä pyrkien poistamaan painoa etujaloilta (vrt. kaviokuume). Myös elohiiren kaltaisia lihasnykimisiä saattaa esiintyä. Jos hevosta kuitenkin yhä pyydetään liikkumaan, se hikoilee runsaasti sekä liikkuu epäpuhtaasti ja haluttomasti. Lepoon päästyään sillä saattaa olla ähkyn kaltaisia oireita, jotka kuitenkin johtuvat lihaskrampeista. Lihakset voivat olla kosketusarat. Uskomme, että massiiviset lihasvauriot näillä EPSM -kantajilla johtuvat lihasenergian puutteesta. Normaali tapauksissa hevoset, joilla on lievästi kohonneet lihasarvot, viittaavet siihen, että rasituksen aikana aiheutuu lievää lihasvauriota. Emme vielä täysin ymmärrä mikä saa aikaan ”rajan ylityksen” ja aiheuttaa massiiviset lihasvauriot, mutta tutkimuksien hevoset, joilla on merkkejä lannehalvauksesta, osoittavat, että EPSM on yleinen, piilossa oleva tila. Vaikka kaikista lannehalvausta sairastaneista hevosista ei EPSM-jäämiä ole löydetty, todisteet viittaavat siihen, että niitä on. Stringhalta (tai Springhalt) on tila, joka aiheuttaa epänormaalia takajalkojen liikkeitä, esimerkiksi kun hevonen peruuttaa tai kääntyy. Jotkut kuvaavat tätä eräänlaiseksi ”koukuksi” tai krampiksi, jossa hevosen jalka pysähtyy hetkeksi ilmaan, ennen kuin se astuu sillä. Tätä esiintyy useimmiten silloin, kun hevonen peruuttaa tai kääntyy pienellä ympyrällä. Olen nähnyt tätä myös seisovalla hevosella tai kun hevonen ottaa ensimmäisen askeleen lähtiessään liikkeelle tai viimeisellä askeleella pysähtyessään. Useimmissa tapauksissa, joissa hevosella epäillään stringhaltia, hevosella onkin itse asiassa jonkunlaisia väristyksiä. ”Värinä” on tila, joka muistuttaa stringhaltia. Se eroaa siten, että ”värinähevoset” kärsivät usein etenevästä lihaskadosta ja heikkoudesta, 15 mutta selkeitä merkkejä ei välttämättä esiinny vuosiin. Perus ”värinähevosella” esiintyy normaalisti hännän värisytystä tai tutinaa, mutta epänormaalimmin sen nostelua. Kuten lannehalvauksessa, myös ”värinhevosilla” EPSM:n on todettu olevan piilevänä. Tämän epänormaalin ilmiön ilmeisesti aiheuttaa suurten takapään lihasten energian puute. Pidempi tutkiminen osittaa, jos ”värinätaudilla” on jokin muu aiheuttaja. Terapia ja hoito Cornellissa aloitettu ja Oregonin yliopistossa jatkunut tärkeä tutkimuksen osa on ollut määrittää ruokavalion muutoksen käyttämistä hoitokeinona. Hevoset joilla on EPSM, näyttävät pystyvän tuottamaan lihasenergiaa huonosti hiilihydraateista jotka ovat pääenergianlähde mm. viljassa, sokeriruuissa ja hevosille tarkoitetuissa pelleteissä. Ruokavalion muutoksessa hiilihydraatteja energian lähteinä korvataan rasvoilla. Lisätietoja voit katsoa www.ruralheritage.com/vet_clinic/epsmdiet .htm Jos tallissasi asustelee EPSM-hevonen, voi olla järkevintä syöttää koko lauma samalla ruualla. Normaalihevosen ruokinta tällä erikoisruokavaliolla ei ole haitallista. Useat ravitsemustieteilijät, mukaan lukien tohtori Harold (Skip) Hintz Cornellin yliopistosta, sekä tohtori David Kronfield VirginiaMarylandin eläinlääketieteellisestä, ovat jo vuosien ajan testanneet tämän ”rasvaruokavalion” vaikutuksia. He eivät ole huomanneet huonoja vaikutuksia vaan useat indikaattorit osoittavat, että tämä ruokavalio on parempi kaikille hevosille. Voisi kuvitella, että tämä ”rasvaruokavalio” on kalliimpaa kuin syöttää hevoselle normaalisti viljaa, mutta korkean energiatasonsa vuoksi samaan kalorimäärään päästään huomattavasti pienemmillä määrillä. Rasva tuottaa tuplasti kaloreita samaan määrään hiilihydraatteja verratessa. Esimerkiksi 2 kuppia öljyä n. 900 g vastaa n. 4000 kaloria, kun saman verran (900 g) maissia, kauraa tms. sisältää vain 1200-1400 kaloria. (Litra kauraa painaa n. 600 g). Kun mietitään huonosta ruokavaliosta aiheutuvia eläinlääkärikuluja tai jopa mahdollisesta hevosen menettämisestä seuraavia kuluja, alkaa uuden ruokavalionkulurakenne näyttää entistä edullisemmalta. Hyvälaatuinen heinä ja laidun ovat silti erittäin tärkeitä, vain vilja muutetaan. Yksinkertaisimmassa ruokavaliossa vilja korvataan alfalfalla ja lisätään kasviperäistä öljyä, mutta nykyisin on useita tapoja toteuttaa EPSM-ruokavaliota. Useimmissa ruokavalion muutoksissa EPSM:n on todettu parantuneen 100 %. Ruokavalion muutoksella on sitä isompi merkitys, mitä aiemmassa taudin vaiheessa se on aloitettu. Vakavasti sairastunut raskas hevonen voi kuolla, vaikka ruokavalio terapia olisikin ehditty aloittaa. Uskomme, että liian myöhäisessä vaiheessa tehdyt diagnoosit ovat kuolemien syynä. Valitettavasti hevosten luonnostaan iso koko mahdollistaa vakavatkin lihasten sisäiset muutokset ilman, että omistaja huomaa mitään. Kun nämä hevoset viimein alkavat osoittaa näkyviä merkkejä sairaudesta, voi tauti olla muuttunut jo vakavaksi. Ruokavalion muutos voi vähentää, hidastaa tai jopa ehkäistä EPSM:n oireita sairastuneilla hevosilla. Jotkut ovat jopa pelastuneet varmalta näyttäneestä kuolemasta. ”Rasvaruokavaliolla” olevilla hevosilla usein lihakset kehittyvät ja energiataso nousee. Mikä tärkeintä, ne selviävät vähäisillä tai jopa 16 ilman lihasvaurioita. Vain aika kertoo, miten ruokavalio toimii. Ruokavalion lisäksi toiseksi tärkein asia on liikunta. Pitkät tallissa seisomiset tai pitkät kuljetusmatkat aiheuttavat näille hevosille vain lisävahinkoa. EPSM hevonen tarvitsee mahdollisimman paljon ulkoilua ja säännöllistä työskentelyä, jotta hevonen voi maksimaalisesti hyödyntää ruokavaliossa olevan rasvan. Ole silti huolellinen lämmittelyssä ja älä aloita liian raskaasti, kun aloitatte työteon tauon jälkeen. www.ruralheritage.com/vet_clinic/epsmdiet .htm) Lähteet: www.ruralheritage.com/vet_clinic/epsmdiet .htm) Galusha, T. & Hanika, C. (2000). Equine polysaccharide storage myopathy. Animal disease diagnostic laboratory. Winter 2000 Newsletter. (http://www.addl.purdue.edu/newsletters/ 2000/winter/pesm.shtml) Artikkelin kirjoittaja on osallistunut EPSM tutkimuksen sekä muihin eläinlääketieteellisiin asioihin Oregonin osavaltion yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa. Hän on toimittanut Draft Horses, an Owners Manual. Tämä artikkeli on julkaistu The Evener –lehdessä 1998. 17 Fantasy Shamrock II Premium Isä: Toss ster/preferent Emä: Be-Fair ster Palkittu Jalasjärvellä 2010 140 pisteellä, luokkavoittaja Mahtavan luonteen omaava ori tarjolla tammoille kaudelle 2011. 250 € astutus maksu + 500 € varsamaksu (elävä varsa) Lisätiedot: [email protected] 0400-846610 http://www.netikka.net/siofras-ic 18 Rose's Patrick i. Tom e. Jane, mustavalkoinen cream-geenillä, palkittu Kouvolassa 2010 143 pisteellä, oriluokan voittaja. 250€ astutusmaksu + 500€ varsamaksu (elävä varsa) [email protected] 050-5420248 19 Tarjolla astutukseen rajoitetusti kesä-heinäkuun 2011 Hollannin kantakirjaan rekisteröity, mutta vielä premieeraamaton, nuori ori Hermit’s Saville. Hyppymaksu 400€, ei erillistä varsamaksua Lisätiedot http://white.nettisivu.org/astutukseen-tarjotaan/ 20 Coates Shadow rekisteröity Hollanin kantakirjaan, mutta vielä premieeraamaton, suku tiedossa, kantaa cream- ja silver-geenejä. 550€ Ei erillistä varsamaksua Lisätiedot info(at)rosestable.com 050-5420248 21 HALLITUS 2011 Heidi Savela puheenjohtaja + rotuun otto Soiniityntie 684 47200 Elimäki +35850-5420248 info(at)rosestable.com Petra Rimpinen vpj Mårsbackantie 150 04150 Martinkylä puh. +35845-2708066 rimpinen(at)gmail.com Suvi Koivuharju jäsenasiat Pusulantie 23 103600 Karkkila +35840-5400446 s.koivuharju(at)gmail.com Saana Janhonen Tuotemyynti Bodanvägen 121 65650 Koskö (Vaasa) +358400-846610 saana.janhonen(at)netikka.fi Suvi Metsäsalo Särpimäenkatu 23 as 10 37600 Valkeakoski +35840-5161414 suvi.metsasalo(at)vlk.fi Tuomo Savela Rahastonhoitaja + rotuun otto Soiniityntie 684 47200 Elimäki +35850-5420248 tuomo.savela(at)gmail.com [email protected] 22
© Copyright 2024