Luonnonmukainen 5
Turun yliopiston luomupiirin yhdistyslehti • 1. kesäkuuta 2011 • Nro 2/2011 Tässä numerossa: Luomua lihatiskillä s. 3 Vehnänjyvistä moneksi s. 4 Luonnollinen synnytys s. 5 Raakaruoan antimet s. 6 Vegaaniurheilu s. 8 2 Luonnonmukainen nro 2/2011 Pääkirjoitus Luomua lyhyesti Voimaa luonnosta Lähiruoka näkyy Turun ravintoloissa Luonto on tärkeä voimaa antava elementti, tiedostimmepa sitä tai emme. Väsymystä ja stressiä voi ehkäistä ja hoitaa kävelemällä luonnossa, ja monet omista metsistämme löytyvät yrtit ja muut kasvit sopivat energiaa arkeen antaviin viherpirtelöihin (s. 7). Tässä lehdessä keskitymme erityisesti luonnon voimaa antavaan ravintoon. Lue sivulta 4 mitä kaikkea voit tehdä vehnänjyvistä. Raakaravinnon nimeen vannovat taas syövät kaiken ruokansa kypsentämättä, jotta kaikki ravintoaineet varmasti pysyisivät siinä muodossa kuin ne syotävässä kasvissa luonnostaan ovat (s. 6). Lue myös juttu vegaaniurheilusta sivulta 8. Myös synnytys on parhaimmillaan voimaannuttava kokemus. Liiallinen synnytyksen luonnolliseen kulkuun puuttuminen saattaa kuitenkin tehdä siitä pikemminkin äidin voimat imevän ja raskaan tilanteen. Vaikka länsimainen lääketiede onkin onnistunut laskemaan synnytyskuolleisuuden lähes nollalukemiin, ja sinänsä ansaitsee paikkansa synnytyssalissa, tulisi normaalissa, ei-riskisynnytyksessä pyrkiä kohti luonnollisempaa, enemmän äidin kehon viisautta kunnioittavaa lähestymistapaa. Luonnollisesta synnytyksestä ja erityisesti lääkkeettömästä kivunlievityksestä voit lukea mietteitäni sivulta 5. Energistä ja voimaannuttavaa kesää kaikille luonnon helmassa! Henna-Maria Lehtonen on joogaava luomuintoilija, tutkija ja ennen kaikkea äiti. Luonnonmukainen 3. VUOSIKERTA JULKAISIJA PAINOS: 400 PAINOPAIKKA: i-print Turun yliopiston luomupiiri ry [email protected] ILMOITUSHINNAT: LEHTITYÖRYHMÄ Pia Jalkanen Henna-Maria Lehtonen Christina Saarinen Tekstisivut: TAITTO JA ULKOASU Christina Saarinen Etusivu (250 mm x 150 mm) 170 € Takasivu (250 mm x 370 mm) 150 € 1/2 (250 mm x 170 mm) 70 € 1/4 (120 mm x 170 mm) 45 € logotila (60 mm x 20 mm) 28 € Ilmestyy 2 kertaa vuodessa Seuraava numero talvi 2011/2012 Lähiruokaa mainostava tunnus on ilmestynyt kevään aikana useiden turkulaisten ravintoloiden oviin ja ruokalistoille. Lähiruokaprojektiin osallistuvat ravintolat ovat laittaneet ruokalistalleen ainakin yhden aterian, josta vähintään 80% ruoka-aineista on lähellä tuotettua. Uusi lähiruokatunnus on löydettävissä Cindyn Salonkista, Enkeliravintolasta, Ravintola Kaskenahteesta, Ravintola Mamista, Panimoravintola Koulusta, RadissonBlu Marina Palace Aurorasta, Turun Kellariravintoloista, Kanresta Oy:n ravintoloista ja Ravintola Kasinosta. Luomuvaikuttaja Keskustan peräsimeen Luomumaanviljelijä ja kansanedustaja Kimmo Tiilikainen valittiin toukokuussa Keskustan eduskuntaryhmän uudeksi puheenjohtajaksi. Tiilikainen on kotoisin Etelä-Karjalan Ruokolahdesta. Hän siirtyi luomuviljelyyn jo vuonna 1988 ja tuottaa avomaankurkkua, sipulia, kesäkurpitsaa ja varhaisporkkanaa. Tiilikainen toimi Luomuliiton puheenjohtajana vuosina 1995-1998, on ollut kansanedustajana Kymen vaalipiiristä vuodesta 2003 lähtien ja täytti ympäristöministerin sijaisuuden v. 2007-2008. Vuoden luomutuotteet snack kurkut ja olut Luomuliitto valitsi vuoden 2011 luomutuotteiksi KKK-Vihanneksen Onnelliset Luomu Snack-kurkut ja Nokian Panimon Keisari Luomu suodattamattoman lageroluen. Kunniamaininnan sai Makulakun voimakkaan makuinen luomutäytelaku. Sekä KKK-Vihanneksen että Nokian Panimon edustajat kertovat, että keskeinen tekijä tuotteiden menestyksen taustalla on luomuruoka-aineiden onnistunut tuotantomenetelmien kehitys. Nokian Panimon luomuoluesta löytyy tuomariraadin mielestä kaikki hyvän oluen piirteet: hyvä, kestävä vaahto, kaunis väri ja täyteläinen maku. Eli varmasti juuri sopiva olut kesän grilli- ja saunailloille. Eväitä ekologiseen mökkeilyyn Kesän teemanäyttely Valoniassa koskee ekologisuutta mökillä. Näyttelyssä annetaan käytännöllistä tietoa mökkiarjen ympäristöystävällisestä järjestämisestä jätevesien puhdistuksesta ruoan laittoon ja ostoksen tekoon. Huviksi tarjotaan mökille sopivia peli- ja leikkivinkkejä. Näyttelyssä voi myös oppia tunnistamaan eri kala- ja lintulajeihin. Näyttelyyn on vapaa pääsy. Valonia on avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 12–18, Vanha Suurtori 7. -CHRISTINA SAARINEN KANNEN KUVA: Linssin ja mung-pavun ituja KUVAAJA: Pia Jalkanen Luonnonmukainen nro 2/2011 Pitkät perinteet ja asiantuntemus vahva pohja luomulihamyynnille PIA JALKANEN Luomulihaa tarjoava Lihaliike Reino Jokinen on yksi Turun Kauppahallin kulmakivistä Vuonna 1934 perustettu Lihaliike Reino Jokinen Ky on Turun Kauppahallin pitkäperinteinen liha-alan erikoisliike. Vain yksi liike on toiminut Kauppahallissa kauemmin – Kalaliike S Wallin, aina hallin avaamisvuodesta lähtien. Kalaliikkeen omistajuus ei ole kuitenkaan kulkenut suvussa kaiken aikaa, kuten Lihaliike Reino Jokinen Ky:n. Tämän hetkiset vetovastuulliset, veljekset Marko ja Jari Heinonen sekä heidän äitinsä Terttu Heinonen, ovat omistajia jo kolmennessa polvessa. Lihaliikkeen upealta, lähes 30 metriseltä tiskiltä löytyy jauhelihoja, paisteja, fileitä, sisäelimiä ja erilaisia lihajalosteita. On nautaa, possua kuten myös lammastakin. Mikä oikein mahdollistaa näin suuren valikoiman? Haastatelttavaksi pääsi Marko Heinonen, joka on häärännyt lihaliikkeessä jo pienenä pojannaskalina. Iän karttuessa hän siirtyi sivusta seuraajan roolista kesätyöläiseksi ja noin 15 vuotta sitten hän siirtyi liikkeen osaomistajaksi. – Meillä on Kauppahallin lisäsiivessä oma lihaleikkaamo, joten ruhot toimitetaan meille kokonaisina. Kun leikkaamme ruhot itse, pystymme tarjoamaan asiakkaille lihaa heidän toiveidensa mukaisesti, Heinonen kertoo. – Lisäksi saamme käsitellä leikkaamossamme luomulihaa, joten valikoima on laaja myös luomupuolella, hän jatkaa. Luomuliha on kuulunut Reino Jokisen valikoimaan lähes siitä asti kuin sitä on kasvatettu, mutta vasta viime vuosina sen suosio on kas- vanut räjähdysmäisesti. Luomupossun menekki on hyvin säännöllistä, joten on helppo sopia kasvattajien kanssa säännöllisistä toimitusmääristä. Luomukaritsan ja -naudan kanssa on hieman haasteellisempaa. – Luomunaudan ja -lampaan kysyntä on possua vähäisempää ja myös vaikeammin arvioitavissa. Näin ollen emme ole kyenneet tekemään sopimusta säännöllisestä toimitusmäärästä. Yleensä kasvattajat ovat myyneet lihat jo ennen teurastamista, joten kun meille syntyy ostotarve, niin lihaa ei olekaan saatavana. Onneksi Ahvenanmaan teurastamoilla on ollut luomulammasta ja -nautaa valikoimissaan. – Luomulammas ja -nauta tulevatkin siis Ahvenanmaalta, mutta muuten lihojemme alkuperä on Varsinais-Suomessa, Heinonen kertoo. – Vaikka kuluttajat yleisesti kyselevätkin tuotteiden alkuperää, niin meiltä sitä harvemmin kysellään. Asiakaskunnallamme on jo hyvin tiedossa, että lähiruokaahan me kaupataan, myhäilee Heinonen. – Jos asiakas kuitenkin kyselee alkuperää, niin tiskillämme on lista josta asian saa helposti selville, hän jatkaa. Yksi luomulihan myynnin haasteista onkin menekin ennakointi ja tuoreen lihan myynnissä tulee aina vastaan lihan säilyvyys. Jossain vaiheessa kauppiaan on tehtävä päätös, että mitä jäljelle jäävälle lihalle tehdään. – Pakastaminen olisi yksi vaih- toehto, mutta se vaatii varastotilaa sekä aikaa, ja samalla pakastaminen nostaa lihan hintaa. Luomulihan hinta on jo muutenkin normaalia lihan hintaa korkeampi, joten on lähes mahdotonta saada pakastettua luomulihaa myytyä. Siksi pakastammekin luomulihasta vain arvo-osat, kuten lampaasta paistin, porsaasta kinkun ja naudasta ulkofileen, Heinonen toteaa. – Kuitenkin kaikkein haasteellisinta luomulihan myynnissä on saada asiakkaat ostamaan tuotetta ensimmäisen kerran. Asiakkaalle täytyisi kertoa luomulihan ja normaalilihan tuotantotavan eroista, mahdollisista makueroista sekä siitä, mitä luomua ostamalla tukee ja mitä vaikutuksia luomulihan syönnillä saattaa olla omalle terveydelle. Toinen myyntikerta on sitten huomattavasti helpompaa. – Kulutustottumuksia on vaikea muuttaa ja yleensä valitaan helppo ja edullinen vaihtoehto. Hinta ja laatu kulkevat kuitenkin käsikädessä. Erään kerran grillatessani ystävieni kesken, laitoin grillille kyyttölehmän lihaa. Ruokailun aikana ystäväni kyselivät, että mitäs näin maukas liha oikein on. Siinä sitten joutui selittämään, että markettien valmismarinoituja pakettilihoja parempia vaihtoehtojakin on olemassa, Heinonen kertoo hymyillen. Onko kyytön lihaa sitten teidän valikoimassa? – Valitettavasti ei, sillä saatavuus on todella vaikeaa. Useaan kasvattajaan ja teurastamoon olen ollut yhteydessä, mutta kaikki kyyttöliha menee pääkaupunkiseudulle, jossa on kova kysyntä ja myös maksuvalmiutta. Mitkä sitten ovat luomulihamyynnin tulevaisuudennäkymät Lihaliike Reino Jokisen tiskillä? – Onhan meillä näitä suunnitelmia, sanoo Heinonen. Leikkeleissä on meneillään jatkuvaa tuotekehitystä, mutta myös einespuolella on pieniä viritelmiä. Ajatuksena on, että jossain vaiheessa saataisiin tiskille myyntiin esim. lauantaimakkaraa, lihapullia, kaalikääryleitä ja jauhelihapihvejä, jotka kaikki olisivat 100% luomua. Kovin aktiivista markkinointia Lihaliike ei kuitenkaan harrasta, vaan uusien tuotteiden tullessa 3 WIKIMEDIA COMMONS/ZACHE Turun Kauppahalli on kaupungin mielenkiintoisimpia kauppapaikkoja. Yrittäjiä hallissa on moneen lähtöön ja rakennuksesta ja asiakaspalvelusta voidaan aistia huokuvan Wanhan ajan tunnelman. Punatiilinen, 1896 avattu Kauppahalli on onneksi säästynyt Turun taudilta, sillä rakennus herättää mielenkiinnon seistessään selvästi uudempien rakennusten välissä. Halli rakennettiin aikanaan, jotta torikauppa Aleksanterintorilta (nyk. Kauppatori) saatiin siirrettyä sisätiloihin. Avajaishetkellä myyntipaikkoja oli yhteensä 144, mutta nykypäivän tilavampiin kojuihin mahtuu hieman alle 50 yrittäjää. Kauppahallin taustalla toimiva yhdistys miettii tarkasti minkä yrityksen se suuresta hakijoiden määrästä valitsee. Ensisijainen valintakriteeri on se, että hallin tuotevalikoima säilyy monipuolisena. Kauppahallin monella kauppiaalla on myynnissä myös luomutuotteita. Löytyy esim. lihaa, teetä, leipiä ja vihanneksia. valikoimaan, siitä saatetaan mainostaa vain tiskin päällä olevalla A5-kokoisella lapulla. Kannattaakin käydä katselemassa ja kyselemässä uusista tuotteista paikan päällä. – Samalla saa myös mukaansa parhaat grillausvinkit ja marinadiohjeet, vinkkaa Heinonen. -JARNO PAAVOLA Lihaliike Reino Jokinen Turun kauppahalli Arkisin 7-17.30 Kesälauantaisin 7-14 4 Luonnonmukainen nro 2/2011 Oikein käytettynä vehnä on mainettaan parempi vilja Halpa ja pitkään säilyvä vehnänjyvä taipuu moneksi CHRISTINA SAARINEN Idätys on yksi monista eri tavoista nauttia vehnänjyviä Vehnä on maailman tärkeimpiä ruoka-aineita. Vain riisi on merkittävämpi ihmisten ravinnon lähteenä. Suomessa vehnä on kaikkein käytetyin vilja, ja läsnä kaikkialla leivän, pullan, pizzan, pastan ym. muodossa. Tiedostavat kuluttajat tietävät, että kokojyväiset tuotteet tarjoavat runsaita terveysetuja jalostettuihin, ”valkoisiin” viljatuotteisiin verrattuna. Mutta eivät kokojyväiset leivät ja pastat ole ainoita vaihtoehtoja. Vaikka harvasta keittiön kaapista löytyy kokonaisia vehnänjyviä, ovat ne yllättävän monipuolinen ja helppokäyttöinen ruoka-aine. Vehnänjyvät ovat kokonaisia jyviä, joista vain uloin, syömäkelvoton kuori on poistettu. Vehnän jauhoydin, alkio ja kuorikerrokset ovat ehjinä. Myös täysjyvävehnäjauhoissa ja grahamjauhoissa on kaikkia vehnän ravinnepitoisia osia, mutta niiden käyttö leipomisessa voi olla hankalaa valkoiseen jauhoon verrattuna, ja niiden säilyvyysaika on lyhyt. Vehnänjyvät, sen sijaan, säilyvät melkein ikuisesti. Tästä syystä ne ovat suosittuja mormonien ja muiden keskuudessa, jotka harrastavat ruoan varastointia hätätilanteiden varalle. Vehnänjyvät ovat myös halpoja – TY:n Luomupiirin hinta menneenä vuonna oli 40 senttiä per kilo! Vehnänjyvien ulkonäkö on ehkä vaatimaton, mutta niiden käyttömahdollisuudet jauhettuna, keitettynä, idätettynä tai kasvatettuna oraaksi ovat monipuolisia. Täysjyvävehnän jauhaminen kotona saattaa kiinnostaa sekä säilyvyyden että ravinnonpitoisuuden takia, kun usein väitetään, että jyvien ravintoaineet alkavat hävitä heti jauhamisen jälkeen. Pienten viljamäärien jauhamista voidaan kokeilla vaikka kahvimyllyssä, mutta tarkoituksenmukaisin jauhomylly on fiksumpi ratkaisu suurten määrien jauhamiseen. Keitetyille vehnänjyville löytyy monenlaista käyttöä. Keitettyinä vehnänjyvät ovat pulleita ja mukavan rapeita, ja niillä on mieto, miellyttävä maku. Vehnänjyvät sopivat lisukkeeksi, keittoihin tai vihersalaatteihin lisättyinä, ja niin ikään salaattien pohjana pastan tai riisin sijaan. Myös aamiaiselle keitetyt vehnänjyvät sopivat vaikka jogurtin, hunajan ja kaneliripauksen kera. Vehnänjyvät kypsyvät runsaassa hiljaa kiehuvassa vedessä tai liemessä n. 45 minuutissa. Valuta neste pois ja nauti kuumana tai kylmänä. Aamiaisjyvät voidaan keittää myös maidossa. Vaihtoehtona keittämiselle on jyvien idättäminen. Jyvät yleisesti ottaen itävät hyvin nopeasti ja niillä on hieman makea maku. Idättämisen kannattajien mukaan idättäminen lisää ruokien ravintoarvoa ja helpottaa ruoansulatusta. Idättäminen alkaa liotusvaiheella. Huuhdo jyvät ja liota niitä runsaassa vedessä yön yli. Valuta vesi aamulla ja huuhdo hyvin. Laita jyvät idätysasiaan, siivilään, tai jopa tavalliseen purkkiin tai kulhoon ja laita syrjään odottamaan. Jos jyvät laitetaan astiaan, jossa ei ole valutusreikiä ole tarkka, että astiaan ei jää liika vettä. Päivän aikana huuhdo ja valuta jyviä kerran tai kaksi, jotta ne pysyvät kosteina. Todennäköisesti jo seuraavana aamuna pikkuruisia valkoisia juuripäitä kurkistaa jyvistä. Huuhdo idut ja maista – jos ne ovat riittävän pehmeitä ja oman maun mukaan miellyttäviä, ne ovat valmiita. Vaihtoehtoisesti voit kasvattaa ituja vielä päivän, kun ne vain huuhdotaan ja valutetaan säännöllisesti. Seuraavaksi juuret kasvavat pidemmäksi ja oras alkaa näkyä. Viimeistään nyt on aika syödä itusi – muuten saat vehnänorasta, josta lisää hiukan tuonnempana. Vehnän idut on paras syödä heti kun ne ovat valmiita, koska säilyminen jääkaapissakin tuskin hidastaa niiden kasvua. Vehnän idut, kuten myös vehnänjyvät, ovat kiva aamiainen jogurtin, hunajan ja hedelmien kanssa. Vehnän ituja voidaan käyttää myös samaan tapaan kuin mitä tahansa muita ituja – salaateissa, voileivän päällä tai lisättynä wokkeihin kypsennyksen viimeisessä vaiheessa. Pelkästään vehnänjyvän iduista on mahdollista leipoa ns. essealaista leipää (Essene bread), eräänlaista hiivatonta leipää. Vehnän ituja voidaan kuitenkin hyvin lisätä myös tavallisempiin leipäresepteihin, joko kokonaisina tai rouhittuina. Jos vehnänjyväsi kasvavat liian pitkiksi ennen kuin ehdit syömään ne, vehnänoras on kasvun seuraava vaihe. Siirrä jyvät multakerroksen päälle, pidä kosteana, ja noin viikon päästä vehnänoraan sato on valmis. Vehnänoras on ehkä yksi ylimainostuimmista superruoista ja sen vaikutukset sanotaan ulottavan lisäravinteesta syövän hoitomenetelmään. Vehnänoraan terveysvaikutukset sanotaan johtuvan sen korkeasta vitamiini- sekä lehtivihreäpitoisuudesta. Vehnänorasta on nyt saatavisCHRISTINA SAARINEN Helppo ja tuore aamiainen – vehnänituja, luomua turkkilaista jogurttia ja paikallista hunajaa Luonnonmukainen nro 2/2011 5 Synnytys luonnon ehdoilla sa myös suomalaisista ruokakaupoista yrtteinä ja vehnänorasmehua saa ainakin Kauppahallin Aurora-kaupasta ja Ravintola Eliksiiristä. Vaikka joskus sanotaan, että vehnänorasta saa laittaa yrtteinä salaatteihin tai leivän päälle, sen korkea selluloosapitoisuus tekee vehnänoraasta haastavan ihmisen ruoansulatukselle. Yksi tapa saada talteen vehnänoraan ravinteita on pureskella sitä kunnes mehu erottuu oraasta. Sivistyneempi tapa on kuitenkin ostaa orasmylly. Tehosekoittimista poiketen orasmyllyt eivät silppua orasta, vaan erottavat mehu ja sen mukana oraan ravinteita. Vehnänoras on tietysti myös kiva kasvina, kuten moni luomupiirilainen huomasi pääsiäisenä, kun ”raeruohoa” kasvatettiin vehnästä. Myös kissat pitävät sen pureskelemisesta! -CHRISTINA SAARINEN Vehnänitusalaatti 0,5–0,75 litraa vehnänituja 3 rkl punaviinietikkaa 3 rkl oliiviöljyä ripaus suolaa ja rouhittua mustapippuria 1 dl hienonnettua punasipulia 1 dl hienonnettua tilliä 0,5 dl hienonnettua korianteria Lisää oliiviöljy hitaasti etikkaan koko ajan vatkaten, kunnes aineet ovat sekoittuneet toisiinsa. Mausta suolalla ja pippurilla. Yhdistä vehnänidut, punasipuli, yrtit ja kastike. Sekoita salaatti hyvin kahdella haarukalla nostellen. Tätä ohjetta voit mieluusti muokata myös makusi mukaan. Esimerkiksi omena tai päärynä, kovaksi keitetyt kananmunat, tofu ja pähkinät sopivat erinomaisesti perusohjeen makuja täydentämään Resepti muokattu http://recipes.lovetoknow.com/wik i/Recipes_for_Sprouted_Wheat_Gr ains -sivun ohjeesta Mielikuvissani istun eteerisen rauhallisena keittiön pöytämme ääressä vadelmanlehtiteetä siemaillen. Esikoiselle on soitettu hoitaja, supistuksia tulee harvakseltaan. Vähitellen supistukset tihenevät, ja hoitajan saapuessa lähdemmekin jo sairaalaan. Parin tunnin kuluttua pullautan melko vaivattomasti kuopuksemme ammeeseen, ja pesujen jälkeen mieheni lähtee hakemaan tuoreen isosiskon ihastelemaan pikkuveljeään. Tyttäremme on juuri niin ihastuksissaan uudesta vauvasta kuin on ollut koko raskausajankin. Vaikka olin synnyttänyt jo kerran, en osannut pelätä synnytystä, enkä oikeastaan edes ajatella itse aktiivivaihetta kovin eksaktisti. Mielikuvani esikoisen syntymästä olivat ennen h-hetkeä melko samanlaiset kuin tällä toisellakin kertaa. Esikoiseni synnytys kuitenkin käynnistyi lapsivesien menolla, ja ehdin viettää sairaalassa 17 tuntia ennen kuin lapsi syntyi. Lääkkeellistä kivunlievitystä en tarvinnut, mutta muutoin kokemus oli aika lailla kuvitelmieni vastakohta. Silti jaksoin jälleen uskoa. Tällä toisella kerralla unelmani voimaannuttavasta synnytyksestä vihdoin toteutui. Kaikki meni kuten olin haaveillut, sairaalassa ehdimme itse asiassa olemaan vain tunnin kun jo sain pojan syliini. Lääkkeellinen kivunlievitys ei ehtinyt käymään edes mielessä. Ammeeseen en päässyt synnyttämään, mutta avautumisvaiheen sain viettää lämpimän veden syleilyssä. Lämmin amme rentout taa Koin lämpimän veden lievittävän kipua ja rentouttavan erittäin voimakkaasti. Vaikka synnytys ei ajoittunut yöaikaan, vaivuin supistusten välillä lähes unenomaiseen horrostilaan. Supistusten aikana mieheni hieroi alaselkääni, ja minä keskityin yksinkertaisesti rentouttamaan kasvoni ja etenkin leu- kani. Ihan viimeisten supistusten aikana ennen ponnistusvaihetta ”lauloin” matalaa ’a’-kirjainta, koska leuan rentona pitäminen alkoi muuten olla vaikeaa. Myös vadelmanlehtiteen uskon vähintäänkin nopeuttaneen avautumista, ehkä rentouttamalla myös vähentäneen kivun tuntemuksia. Myös mieheni on ollut molemmissa synnytystilanteissa loistava kivunlievittäjä. Hän hieroi juuri sieltä mistä milloinkin sattui, juuri silloin kun sattui, ja juuri sellaisilla liikkeillä kuin oli tarpeen, koska hänelle pystyin esittämään käskyt niin suoraan kuin vain mahdollista. Mielestäni onkin ensisijaisen tärkeää, että synnyttäjällä on synnytyksessä mukana henkilö, johon hän luottaa täysin, ja jolta voi vaatia omien tarpeiden syrjään asettamista toimenpiteen ajaksi. Lääkkeillä vai ilman? Monissa muissa Euroopan maissa tarjotaan luonnonmukaisia menetelmiä synnytyksen eri tilanteisiin paljon Suomea aggressiivisemmin. Suomessa äidin valinnanvapaus on melko lailla tabu, johon ei uskalleta puuttua kovinkaan voimakkaasti. Synnytyskipua kyetään nykyään lääkkeellisesti vaimentamaan tehokkaasti, ja lääkkeellinen kivunlievitys yhdessä muiden lääkkeellisten synnytyksen etenemiseen vaikuttavien menetelmien kanssa on muodostunut normitoi- mintamalliksi. En vastusta äidin oikeutta lääkkeelliseen kivunlievitykseen, mutta hieman kummastelen asenneilmapiiriä, jossa lääkkeettömien kivunlievitysmenetelmien suosittelemista äideille pidetään jollain tapaa uhkana. Mielestäni lähtökohta pikemminkin pitäisi olla lääkkeetön kivunlievitys, ja ainoastaan tarvittaessa tulisi turvautua lääkkeisiin. Synnytys, kuten raskauskaan, kun eivät mielestäni ole sairauksia, joita tarvitsisi hoitaa ja lääkitä, vaan luonnollisia tapahtumia, joiden aikana naisen luottamus oman kehonsa viisauteen palkitaan. Lääkkeetön kivunlievitys voi olla paljon muutakin kuin hierontaa ja kuuma amme, vaihtoehtoja eksoottisemmilta kuulostaviin akvarakkuloihin ja akupunktioon asti. Vaihtoehdoista kannattaa ottaa selvää ajoissa, jotta pystyy tositilanteessa tekemään valinnan vaivattomasti. -HENNA-MARIA LEHTONEN 6 Luonnonmukainen nro 2/2011 Idätystä, liotusta, maitohappokäymistä Raakaruokailun opeilla lisää ravintoaineita aterioihin PIA JALKANEN Ravintola Eliksiirin laaja valikoima tekee helpoksi raakaruoan kokeilemisen. Salaattipöydästä on mahdollista koota lautaselleen monia makuja. Raakaruoka kuulostaa puritaanisemmalta ja konstikkaammalta kuin mitä se todellisuudessa onkaan. Tähän päätelmään tulin tutustuttuani Erica Palmcrantz Azizin ja Irmela Liljan kirjoihin Raw Food, Elinvoimaa raakaravinnosta ja Raw Food – Makeita herkkuja raakaravinnosta. Raakaravinto sekoitetaan usein elävään ravintoon. Mutta vaikka molemmissa käytetään osittain samoja valmistusmenetelmiä, idätystä, liotusta ja maitohappokäymistä, on raakaravinto huomattavasti helpompi tie kohti terveempää ruokailua. Siten se soveltuu myös loistavasti normaalia kasvisruokaa, miksei myös sekaruokaa, rikastuttamaan. Pelkkä raakaruokailu saattaa sen sijaan olla ainakin äkkiseltään vaikeaa. Ainakin opiskelijabudjetilla. Vaikka kasvikset ja marjat ovat näin kesän korvilla edullisia ja maukkaita, tulevat makeat leivonnaiset kuitenkin todella kalliiksi. Tämä johtuu siitä, että kakkujen pohjiin ei käytetä tavallisia jauhoja, vaan ne korvataan pitkälti päh- kinöillä, manteleilla sekä öljyillä. Esimerkiksi mansikkatorttupohjaan (Raw Food – makeita herkkuja raakaravinnosta, s. 52) uppoaa jopa seitsemän desilitraa manteleita. Ongelman on huomannut myös Turussa Eliksiiri-ravintolaa pitävä Heli Virtanen. – Oli pakko jättää makeat leivonnaiset valikoimista pois kun ei niistä kehdannut pyytää niin paljoa kuin olisi pitänyt, hän myöntää. Maukkaita ja terveellisiä ne kyllä varmasti ovat. Makeutensa leivonnaiset saavat taateleista joiden maku muistuttaa erehdyttävän paljon fariinisokeria. Ja liotettuna taatelit toimivat myös sitovana elementtinä. Muista makeuttajista Virtanen mainitsee banaanin ja viikunan, joita kaikkia hän itse käyttää vaihdellen mielialan mukaan. Toiseksi haasteeksi siirtymisellä puhtaaseen raakaravintoon saattaa muodostua se, että raakaravinnossa edellytetään huomattavasti enemmän suunnitelmallisuutta verrattuna esimerkiksi kasvisravintoon. Idätys vaatii useiden päivien odottelun. Lisäksi idätykseen käytettävä vesi on muistettava vaihtaa päivittäin. Liotus on kuitenkin huomattavasti helpompi tehtävä. – Hyvä nyrkkisääntö liotuksessa on yksi yö, Virtanen opastaa. Miksi sitten nähdä kaikki tämä vaiva ja lisäksi maksaa ruoasta enemmän? Raakaravinnon puolestapuhujat perustelevat valintaansa usein terveydellisillä seikoilla. Sanotaan että ruoan kuumentaminen yli 40 asteessa tappaa suuren osan ruoan ravintoaineista. Liotuksella puolestaan edesautetaan ravintoaineiden imeytymistä, Virtanen kertoo. Virtasella on asiasta omakohtaisia kokemuksia ja juuri terveydelliset seikat saivat hänet kiinnostumaan raakaruokailusta 20 vuotta sitten. Siirtymisellä raakaravintoon oli hänen mukaansa mullistava merkitys ja terveys parani kohisten. Raakaruokailun terveellisyys perustuu paitsi valmistusmenetelmiin, myös raaka-aineisiin. Keskeisinä raaka-aineina Virtanen mainitsee hedelmät, marjat, vihannekset, juurekset, levät, idut, versot, pähkinät, siemenet sekä idätetyn viljan. Onko siirtyminen raakaravintoon sitten vaikeaa? Virtanen itse otti raakaravinnon alussa todella vakavasti. Mutta eihän ruoka ole uskonto. – Ei, mutta minulle se aluksi oli sitä, Virtanen naurahtaa. Siirtyminen raakaravintoon saattaa olla vaikeaa, mikäli on paljon mielite- Ravintola Eliksiiri Kauppiaskatu 8 Mehiläistentalo, Turku Ma-to 8.30-17.30 Pe 8.30-16.30, la suljettu Tarjolla päivittäin laaja valikoima raakaruokaa, mm. tuorepuuroja, seesam-maitoa ja -pirtelöä, manteli-marjapirtelöä, vehnäorasmehua, tuoreporkkanamehua, ituja, auringonkukan versoja, herneenversoja, hapankaalia ja -kurkkua, marinoitua merilevää, pähkinäkastikkeita, raasteita, raakaruokasalaattia sekä viherkeittoa. Luonnonmukainen nro 2/2011 Voimaa kesään metsän yrteillä koja. Toinen hankaluus tulee sosiaalisista tilanteista, joihin raakaruokailija joutuu usein viemään omat eväänsä. Nykyään Virtanen noudattaa raakaravinnolla höystettyä sekaravintoa. -PIA JALKANEN LÄHTEET: Erica Palmcrantz Aziz & Irmela Lilja: Raw Food – Elinvoimaa raakaravinnosta. Mäkelä 2010. Erica Palmcrantz Aziz & Irmela Lilja: Raw Food – Makeita herkkuja raakaravinnosta. Mäkelä 2011. 7 Monia metsästä alkukesällä löytyviä kasveja voi käyttää salaateissa tuomassa arvokkaita tehoaineita elimistöömme. Nuoret lehdet ja silmut sopivat monista kasveista ravinnoksi, vaikka itse kukinto ei olisikaan syötävä. Esimerkiksi voikukan lehdet sekä kuusen ja männyn kerkät ovat erinomaisia aineksia viherpirtelöihin, sillä ne on helppo tunnistaa. Myös koivun lehdet, vadelman nuoret lehdet, maitohorsma ja lipstikka soveltuvat tuoreeltaan salaatteihin ja viherpirtelöihin. Kasveja voi myös kuivata, ja jauhettuna ripotella mausteeksi ruokiin ja leivän päälle. Tähän tarkoitukseen sopivat esimerkiksi poimulehti ja kehäkukan laitakukat. Heli Virtasen raakaruoka‐ kirjallisuusvinkit aloittelijalle: WIKIMEDIA COMMONS/MAKO Ann Wigmore: Elävän ravinnon ruokaohjeita. Suom. Ritva Alku. WSOY 1989. Elsa Ervamaa: WSOY 1998. Elävä ravinto. PIA JALKANEN Nuoret kuusenkerkät ovat paitsi kauniita, myös syötäviä Viherpirtelön perusohje: pieni nipullinen yrttejä, versoja ja/tai silmuja puolikas luomubanaani pieni lohko luomuavokadoa 1 dl luonnonjogurttia 1 dl luomumehua 4 cm pätkä luomukurkkua (1 dl haluamaasi marjaa tai hedelmää) Tee aamulla pieni pyrähdys metsään, mikäli mahdollista, ja kerää pirtelöäsi varten esimerkiksi tuoreita kerkkiä. Surauta kotiin palatessasi kaikki ainekset blenderissä pirtelöksi, ja aloita energinen kesäpäivä! -HENNA-MARIA LEHTONEN WIKIMEDIA COMMONS/KALLERNA, LONDENP Värikkäässä tuorepuurossa maitohappokäytettyä idätettyä vehnää ja kauraa, sekä runsaasti marjoja ja hedelmiä. Maitohorsma (vas.) ja lipstikka sopivat salaatteihin ja viherpirtelöihin. 8 Luonnonmukainen nro 2/2011 Kasvikunnasta voimaa urheilijan tarpeisiin LÄHDE: HANNA HIRVONEN Veganismi ja urheilu eivät yleen sä mahdu samaan lauseeseen. Mielikuvat urheilijan ruokavalios ta täyttyvät lihapitoisista ate rioista ja maitorahkaannoksista. Toisinkin voi olla. Myös vegaani ruokavaliosta voi urheilija saada poikkeuksellisen suuren proteii nitarpeensa kasaan. Jyväskyläläinen Hanna Hirvonen, 26, kilpailee lukkopainissa ja brasilialaisessa jujutsussa. Hän on niittänyt mitaleja Suomen mestaruuskisoissa ja on tänä vuonna lähdössä ensimmäistä kertaa MMkisoihin. Hirvonen on ollut puolitoista vuotta täysvegaani. – Aiemmin oletin, että urheilijan täytyy syödä lihaa ja maitoa. Viime aikoina tieto ja mahdollisuudet vegaaniruokavaliosta ovat lisääntyneet. Ei sitä ollutkaan mahdotonta yhdistää urheiluun, Hirvonen kertoo. Turussa Vegetukkua, joka toimii Hirvosen sponsorina, pyörittävä ja breakdanceohjaajana toimiva Tuukka Simonen kertoo yhdeksi syyksi urheilun ja vegaaniruokavalion yhdistämiseen halun näyttää sekä luoda positiivisia mielikuvia vegaaniudesta: – Ostin salikamppeet ja rupesin treenaileen. Se toimikin yllättävän hyvin, Simonen kertoo. Vegaaniruokavaliolla lihasmassan kasvattaminen onnistui, vaikka epäilijöitäkin oli. – Jotkut kysyivät käytänkö minä hormoneja, Simonen kertoo kokemuksistaan. – Mutta jos nostaa penkistä enemmän kuin lihansyöjäkaverit, niin se on hyvä tapa osoittaa, että homma toimii. Laittomalle hormonilinjalle ei kuitenkaan tarvitse ryhtyä. – Loppujen lopuksi ero tulee vain siinä, että vedetään soijajogurttia sen maitorahkan sijaan, Simonen sanoo. Samoilla linjoilla on Hirvonen, joka yllättyi kuinka helposti vegaaniruokavalioon siirtyminen tapahtui. – Ei se iso asia ollutkaan. Vegaaniurheilija Hanna Hirvonen (voiton puolella) näyttää vaikuttavasti, miten kasviksista saa voimaa. Aluksi piti vähän miettiä ja laskea määriä paperilla, mutta nopeasti siihen rutinoituu. Kun liha ja maitotuotteet olivat poissa pelistä, koko paketti piti laittaa uusiksi. Proteiinin tarpeen Hirvonen sanoo korvaavansa pavuilla, linsseillä, pähkinöillä ja siemenillä. Soijatuotteet eivät ole hänellä pääosassa, mutta niitäkin tulee välillä käytettyä. Hirvonen kertoo, että vegaaniruokavalioon siirryttäessä tuli kiinnitettyä enemmän huomiota myös ruokavalion terveellisyyteen ja monipuolisuuteen. Samalla luomutuotteiden suosiminen lisääntyi. Vegaaniksi ryhtyvää urheilijaa Hirvonen kehottaa keskittymään kokonaisvaltaiseen ja terveellisen ruokavalioon sekä riittävän monipuolisiin proteiinilähteisiin. Urheilijoiden käyttämistä teollisesti valmistetuista lisäaineista monet ovat vegaaneille sopivia. Proteiineiksi vegaaneille käy soija-, riisi- tai hamppuproteiini. Simosen mukaan urheilijalle on hyötyä kreatiini-lisäravinteesta, joka lisää lihasnesteen määrää. Kreatiinia saa lihasta ja kalasta. Keho tuottaa sitä myös luonnollisesti, mutta vegaanit saavat sitä lisäravinteena. Simonen ei kuitenkaan sanoisi, että lisäravinteilla olisi keskeinen osa urheileivan vegaanin ruokavaliossa. – Lisäravinteet auttavat ravinnon monipuolistamiseen, mutta ei niillä ruokaa pidä korvata. Vegaaniruokavalion eduiksi Simonen listaa sen, että se on helposti sulavaa. Ruokaa voi syödä suuria määriä ilman, että tulee raskas olo. Hirvosen kaltaiselle painoluokkaurheilijalle lisähaasteita tuo se, että painoa täytyy pudottaa pari kiloa ennen kisoja. Urheilijan painonpudotus tapahtuu karsimalla hiilareita. Vegaaniruokavaliossa haasteelliseksi sen tekee se, että useimmat proteiinilähteet ovat hiilaripitoisia. – Paino on tippunut silti. Ei se ylitsepääsemätön ongelma ole ollut, Hirvonen sanoo. Myös kisamatkat ovat olleet haasteellisia. Varsinkin ulkomailla täysipainoisen vegaaniaterian saa- minen ei ole ollut aina helppoa. – Aina on kuitenkin ruokaa löytynyt, eikä vegaaniudesta ole tarvinnut tinkiä. Olen myös tottunut kantamaan omaa evästä mukana. Vegaaniurheilijoihin ei ole selvästikään vielä totuttu. Hirvonen kertoo kohdanneensa yllättyneisyyttä muiden kilpailijoiden taholta. – Oman salin miehet ovat saattaneet ensin aukoa päätä, mutta seuraavana päivänä tullaan jo sanomaan, että kävivät katsomassa netistä sitä vegetukkua. Hyvässä hengessä se päänaukominenkin tapahtuu, Hirvonen naurahtaa. Vegaani urheilijapiireissä saattaa olla vielä yllätys, mutta ei se mikään uusi juttu ole. Paavo Nurmi oli kasvissyöjä aktiiviuransa aikana, ja yksi menestyneimmistä yleisurheilijoista Carl Lewis on vegaani. Urheilijalegendat Hirvosen ja Simosen ohella hyvä todistus siitä, että kasvikunnastakin löytyy elinvoimaa urheilijan tarpeisiin. -KATI SAONEGIN
© Copyright 2024