1. No category

No Market for Young Men
Menetetyt markkinat – ikä ja haitallinen valikoituminen
luottomarkkinoilla
Joonas Vilhelm Tuhkuri
Helsingin yliopisto
Valtiotieteellinen tiedekunta
Taloustiede
Kandidaatintutkielma
Toukokuu 2013
ii
Sisältö
1
Johdanto
1
2
Symmetrinen informaatio
4
3
Epäsymmetrinen informaatio
9
4
Pohdinta
20
5
Yhteenveto
27
6
Lähteet
29
1 Johdanto
1
1
Johdanto
Nuoret aikuiset velkaantuvat voimakkaammin kuin muu väestö [Autio & Paju 2005;
Autio & Eresmaa et al. 2002]. Maaliskuussa 2013 20–29-vuotiaista suomalaisista 11,4
prosentilla oli vähintään yksi maksuhäiriömerkintä ja samassa ikäryhmässä miehillä oli
enemmän maksuhäiriöitä kuin naisilla [Suomen Asiakastieto 2013]. Lisääntyvä velkaantuminen on todellinen ongelma, sillä erityisesti nuorilla lainanottajilla velkaantuminen
johtaa maksuhäiriöihin, ulosottoihin, velkakierteeseen sekä syrjäytymiseen [Kaartinen
& Lähteenmaa 2006] aiheuttaen mittavat negatiiviset ulkoisvaikutukset koko yhteiskuntaan [Autio & Eresmaa et al. 2002].
Nuorten aikuisten velkaantumisen välineitä ovat pääasiassa osamaksujärjestelyt, teleoperaattorilainat, kulutusluotot sekä korkeakorkoiset pienlainat, mutta eivät perinteisen
pankkisektorin myöntämät lainat [Valkama & Muttilainen 2008]. On tunnettua, että
nuori aikuinen kohtaa suuria vaikeuksia hakiessaan lainaa pankista. Tästä havainnosta
kumpuaa kysymys: miksi lainan hinta ei nouse kohtaamaan lainan sisältämää riskiä?
Toisin sanoen, miten luottomarkkinat eroavat toisistaan eri ikäisillä asiakkailla?
Tutkielman hypoteesi on, että nuorten aikuisten joukossa luotonantajat eivät pysty
identifioimaan eri luottoriskin asiakkaita riittävästi, sillä näillä ei ole aikaisempaa luottohistoriaa. Tästä johtuva informaation epäsymmetria saa aikaan prosessin, jossa pienimmän luottoriskin lainanottajat jäävät pois markkinoilta lainan hinnan eli koron
ollessa liian korkea. Lopulta jäljellä ovat vain suurimman riskin asiakkaat, jotka eivät
joko saa lainaa lainkaan tai saavat lainaa, mutta korkealla korolla. Prosessista käytetään
nimitystä haitallinen valikoituminen [Arrow 1963, Akerlof 1970].
Monet tutkimukset, kuten esimerkiksi Akerlof [1970], Jaffee ja Russel [1976], Stiglitz ja
Weiss [1981], Ordover ja Weiss [1981], Blinder ja Stiglitz [1983] sekä de Meza ja Webb
[1987] painottavat epäsymmetrisen informaation roolia luottomarkkinoilla. Myös uudemmat luottomarkkinoita käsittelevät empiiriset tutkimukset muun muassa Ausubel
[1999] sekä Karlan ja Zinman [2009] korostavat informaation merkitystä. Kuitenkin haitallisen valikoitumisen merkitys luottomarkkinoilla joissa asiakkaat ovat nuoria on jää-
1 Johdanto
2
nyt taloustieteellisessä kirjallisuudessa vähälle huomiolle. Tästä huolimatta luottomarkkinoiden toiminnan ymmärtäminen nuorten aikuisten kohdalla on ratkaisevan tärkeää
käsiteltäessä nuorten velkaantumista.
Tämä tutkielma käsittelee luoton allokaatiota markkinoilla, joissa luotonsaajilla on
enemmän informaatiota omasta maksuhäiriön todennäköisyydestään kuin luotonantajilla. Osoitan kaksi väitettä. Ensimmäiseksi (1), tällaisessa tilanteessa markkinoiden
tuottama ratkaisu on tehoton ja informaation epäsymmetria voi johtaa siihen, että
markkinoita luotolle ei ole. Toiseksi (2) päättelen, että luottomarkkinat riippuvat informaation symmetrian osalta ainakin osittain lainanottajan iästä ja että tästä seuraa
luottomarkkinoiden häiriö. Häiriön seurauksena on äärimmillään markkinoiden katoaminen erityisesti nuorilla lainanottajilla.
Aihe on taloustieteellisestä näkökulmasta tärkeä ainakin kolmesta syystä: Ensimmäiseksi luottomarkkinoiden häiriö johtaa tehokkuustappioihin koko yhteiskunnassa. Toiseksi näyttää siltä, että perinteisen pankkisektorin luotonannon tyrehtyminen on antanut tilaa eräänlaiselle varjopankkijärjestelmälle pikaluottojen sekä osamaksujärjestelyjen muodossa. Empiirinen tutkimus [Autio & Eresmaa et al. 2002] osoittaa, että näihin
rahoituksen muotoihin liittyy lainanottajan maksuvaikeuksia useammin kuin perinteisiin pankkilainoihin. Kolmanneksi tämän tutkielman tulokset antavat viitteitä, että
luottoriskiä koskevan informaation puutteellisuus kannustaa pankkeja ikädiskriminaatioon luotonannossa. Näistä syistä on tärkeää tarkastella prosessia, joka on johtanut
luottomarkkinoiden häiriöön nuorilla lainanottajilla.
Tässä tutkielmassa asiakkaat jakautuvat pankin näkökulmasta informaation symmetrian perusteella osituksena kahteen erilliseen ryhmään: nuoriin ja vanhoihin. Jako ei
viittaa suoraviivaisesti iältään nuoriin ja vanhoihin, vaan liittyy luottoriskin identifikaatiota koskevaan eroon. Vanhojen asiakkaiden joukossa pankki pystyy identifioimaan
eri asiakkaiden maksuhäiriön todennäköisyyden, kun taas nuorten asiakkaiden kohdalla identifikaatio ei kohtuullisin kustannuksin ole mahdollista. Pankki tuntee kuitenkin
maksuhäiriön todennäköisyyksien jakauman nuorten asiakkaiden keskuudessa ja kaikki
asiakkaat osaavat arvioida oman todennäköisyytensä joutua maksuhäiriöön. Asiakkai-
1 Johdanto
3
den identifikaatiota koskevan eron vuoksi sanotaan [Akerlof 1970], että vanhojen asiakkaiden luottomarkkinoilla vallitsee symmetrinen informaatio, kun taas nuorten asiakkaiden luottomarkkinoilla vallitsee epäsymmetrinen informaatio. Tässä tutkielmassa
esittelen molempia ääripäitä koskevat mallit.
Tutkielmassa kehitettävä symmetrisen informaation malli kuvaa luottomarkkinoita, jossa pankit pystyvät identifioimaan asiakkaansa luottoriskin perusteella. Käytännössä
tällaisia asiakkaita ovat vanhat luotonottajat, joilla on luottohistoria jonka perusteella
pankit voivat identifioida heidät. Tämän jälkeen muutetaan mallia siten, että pankit
eivät enää pysty erottamaan asiakkaita riskin perusteella toisistaan. Uusi, epäsymmetrisen informaation malli on luonteeltaan hyvin samankaltainen kuin Akerlof [1970],
Stiglitz ja Weiss [1981] sekä Rothschild ja Stiglitz [1976] esittävät koskemaan vakuutusja luottomarkkinoita. Se perustuu vanhaan hevosmiesten esittämään kysymykseen: “Jos
hän haluaa myydä tämän hevosen, haluanko todella ostaa sen?” [Akerlof 2001]. Tämä
kysymys on olennainen osa kaikkien markkinoiden toimintaa.
Edellä mainittujen [Akerlof 1970, Stiglitz & Weiss 1981, Rothschild & Stiglitz 1976]
mallien yhteinen teema on epäsymmetrisen informaation seuraukset luoton allokaatiolle. Esittämäni muotoilu on uusi kuvatessaan juuri lainanottajan ikää tekijänä luottomarkkinoilla, joihin vaikuttaa epäsymmetrinen informaatio. Toisin kuin muissa tunnetuissa luottomarkkinoiden epäsymmetristä informaatiota kuvaavissa malleissa, tässä
mallissa ei tarvitse ottaa kantaa siihen, mitä luotonsaajat luotollaan tekevät. Erityisesti lainalla tehtävän investoinnin tuottoon ei kohdistu erityisvaatimuksia. Tämä parantaa tulosten yleispätevyyttä esimerkiksi verrattuna Mankiwin [1986] luottomarkkinoita
kuvaavaan malliin. Nuorten velkaantumista käsiteltäessä tämä on myös järkevää, sillä
nuorten lainat palvelevat juuri likviditeetin tarvetta [Kaartinen & Lähteenmaa 2006].
Selkeyden vuoksi käsittelen luvuissa 2 ja 3 kahta informaation jakauman ääripäätä,
täysin symmetristä ja täysin epäsymmetristä informaatiota. Luvussa 2 kehitän yksinkertaisen luottomarkkinoiden toimintaa kuvaavan kilpailullisen tasapainon mallin, jossa
vallitsee symmetrinen informaatio. Symmetrinen malli asettaa kiintopisteen tutkielman
luottomarkkinoiden käsittelylle ja toimii pohjana luvun 3 epäsymmetrisen informaation
2 Symmetrinen informaatio
4
mallille. Luvussa 3 esittelen epäsymmetrisen informaation mallin, joka kuvaa nuorten
lainanottajien luottomarkkinoita. Mallin tarkoituksena on osoittaa, (väite 2) kuinka
luottomarkkinat riippuvat informaation symmetrian osalta lainanottajan iästä ja kuinka tästä seuraa luottomarkkinoiden häiriö erityisesti nuorilla lainanottajilla. Samalla
osoitan myös väitteen (1), joka sanoo että tällaisessa tilanteessa markkinoiden tuottama ratkaisu on tehoton ja informaation epäsymmetria voi johtaa siihen, että markkinoita luotolle ei ole. Luvussa 4 käydään keskustelua johtopäätöksistä sekä arvioidaan
tulevia tutkimuskysymyksiä. Luvussa 5 kokoan tutkielman päätelmät yhteenvedoksi,
tarkastelen tuloksia kriittisesti sekä esitän rajoituksia päätelmien yleistettävyydelle.
2
Symmetrinen informaatio
Tässä luvussa esittelen yksinkertaisen ja tunnetun1 luottomarkkinoita kuvaavan kilpailullisen tasapainon [Walras 1874] mallin, jossa informaatio osapuolten välillä on julkista.
Osoitan, että symmetrisen informaation vallitessa jokainen asiakas saa lainaa oman takaisinmaksuun liittyvän todennäköisyytensä määräämällä korolla ja että näin syntyvä
kilpailullinen tasapaino on Pareto-tehokas.
Malli kuvaa luottomarkkinoita, joilla luotonsaajat ovat vanhoja asiakkaita ja luotonantajia ovat pankit. Symmetrisen informaation mallissa asiakkaita kutsutaan vanhoiksi
yksinkertaisesti erotuksena nuorista asiakkaista. Tämä ei tarkoita että asiakkaat olisivat vanhoja sanan arkikielisessä merkityksessä vaan sitä, että he ovat luottoriskin
perusteella pankin identifioitavissa toisin kuin nuoret asiakkaat. Informaation kannalta
vanha voi olla siten esimerkiksi nuori lääketieteen opiskelija, jonka tulevaisuuden lainan
takaisinmaksukyky on kohtuullisesti pankin identifioitavissa [Jolly 2005]. On luontevaa
ajatella, että sellaiset asiakkaat, joiden takaisinmaksukyky on pankin identifioitavissa,
osaavat myös itse arvioida oman takaisinmaksuun liittyvän riskinsä keskimäärin harhattomasti.
1
Kilpailullisen tasapainon mallin pääajatus esitetään keskeisissä mikrotaloustieteen oppikirjoissa
kuten esimerkiksi Varian [2006] sekä Jehle ja Reny [2001].
2 Symmetrinen informaatio
5
Pankit arvioivat henkilöasiakkaiden luottokelpoisuutta pisteytysjärjestelmillä, joilla arvioidaan sekä asiakkaan tulevaa taloudellista käyttäytymistä että lainahakemusta. Luottomarkkinoilla pankit tunnistavat asiakkaisiin liittyvät riskit muun muassa aikaisemman luottohistorian, perheellisyyden, avioliiton, palkan, koulutuksen, omaisuuden sekä
jopa pankkikonttorin sijainnin perusteella. Esimerkiksi suomalaisista pankeista vuonna
2010 Sampo Pankissa asiakkaiden ominaisuuksien perusteella muodostettavia luottoluokkia oli 26 ja OP-Pohjola–ryhmässä 16.2 Näiden lisäksi pankkien lainapäätöksissä
käytetään harkinnanvaraisia korkomarginaaleja. Asiakkaat eivät enää ole nuoria, joten
he ovat ehtineet kartuttaa mainetta näiden indikaattorien valossa [Diamond 1989]. Tästä syystä pankit osaavat identifioida eri vanhojen asiakkaiden takaisinmaksuun liittyvän
riskin.
Käsitellään seuraavaksi luottomarkkinoita, joissa useat pankit myyvät lainoja useille asiakkaille. Asiakkaat ovat identtisiä lukuun ottamatta eksogeenistä maksuhäiriön
todennäköisyyttä. Oletetaan, että kullekin i = 1, . . . , m, jossa m on luonnollinen luku
m 2 N, asiakkaan i maksuhäiriön todennäköisyys on pi 2 [0, 1], maksuhäiriötapahtumat
ovat satunnaismuuttujina riippumattomia3 ja että maksuhäiriön sattuessa asiakas laiminlyö lainanmaksun koko sen suuruudelta L. Kukin asiakas kysyy korkeintaan yhden
lainan. Jokaisella asiakkaalla on aidosti kasvava ja konkaavi von Neumann–Morgenstern
utiliteettipistein varustettu hyötyfunktio u (·). Asiakkaat maksimoivat hyötyfunktion
odotusarvoa E [u (·)].
Asiakkaiden maksuhäiriön todennäköisyyttä voitaisiin hyvin mallintaa laajemmassa
mallissa myös endogeenisenä muuttujana. Esimerkiksi kunkin asiakkaan maksuhäiriön
todennäköisyys saattaa riippua luottomarkkinoiden korkotasosta, kuten Stiglitz & Weiss
[1981] artikkelissaan olettavat eri asiakasryhmien preferensseistä. Pysyn kuitenkin mallin selkeyden vuoksi Mankiwin [1986] artikkelin mukaisessa oletuksessa maksuhäiriön
todennäköisyyksien eksogeenisyydestä.
Pankit ovat keskenään identtisiä. Kukin pankki tarjoaa kullekin asiakkaalle lainaa enin2
Taloussanomat 2.9.2010
Oletus poistaa tarkastelusta muun muassa suhdannevaihteluiden sekä lainojen jälkimarkkinoiden
mahdollisuuden.
3
6
2 Symmetrinen informaatio
tään määrän L. Tätä analyysiä varten oletetaan, että laina on kiinteä hyödyke. Osia
siitä ei voi ostaa eikä myydä. Eksaktisti se on diskreetti {0, 1}-metriikassa. Kaikki lainat
ovat tällöin myös samankokoisia. Yksinkertaisuuden vuoksi oletetaan myös, että lainan
myöntämisestä ei aiheudu kustannuksia, siis C = 0. Täten, jos lainan hinta eli korko
on r ja asiakas i ostaa sen, pankin voitto on ⇡ = r
E[r
pi L. Voiton odotusarvo on tällöin
pi L].
Oletetaan, että pankit maksimoivat voiton odotusarvoaan E [⇡]. Voittoyhtälö on asetelman yksinkertaisuuden vuoksi lineaarinen.
Korko r on summa, joka maksetaan lainanoton yhteydessä vain kerran. Takaisinmaksun
laiminlyövä asiakas maksaa siten kuitenkin koron. Yksinkertaisuuden vuoksi puhumme
vain korosta r, mutta lukija voi ajatella sen realistisemmin merkitsevän lainan L kokoisen riskittömän sijoituksen tuoton ja lainan L tuoton erotusta eli riskipreemiota. Oletetaan tällöin, että pankeilla on vapaa pääsy riskittömän lainan markkinoille, joiden
likviditeetti on hyvä. Perinteisesti tällaisia ovat olleet valtion obligaatioiden markkinat.
Lyhyt tarkastelu osoittaa, että tämä korkokäsitteen muutos ei vaikuta malliin.
Luottoriski määritellään tässä tutkielmassa maksuhäiriön todennäköisyyden ja lainan
määrän tulona pi L. Riski ei siis käsitteenä yksin riipu maksuhäiriötapahtuman todennäköisyydestä, vaan myös tapahtuman seurauksista. Kuitenkin lainojen identtisyyden
vuoksi asiakkaan maksuhäiriön todennäköisyydellä ja luottoriskillä on mallissa sama
merkitys. Tutkielmassa käytetään molempia käsitteitä käytännöllisesti katsoen samassa
merkityksessä.
Tarkastellaan seuraavaksi tilannetta, jossa jokaisen asiakkaan maksuhäiriön todennäköisyys on pankin tiedossa. Tällöin mallin informaatio on symmetrisesti jakautunut.
Mikä on kilpailullinen tasapaino [Walras 1874] tässä mallissa, jossa kaikki informaatio
on julkista?
Huomioidaan, että laina L asiakkaalle i on periaatteellisesti eri hyödyke kuin laina L
asiakkaalle j, sillä asiakkaaseen liittyvä maksuhäiriön todennäköisyys pi on potentiaali-
2 Symmetrinen informaatio
7
sesti kullekin asiakkaalle eri. Tällöin myös lainan korkojen ri on oltava eri luottoriskin
asiakkaille erisuuruiset. Tämä voi kuulostaa erikoiselta, sillä onhan kyse samansuuruista
lainoista. Ne ovat kuitenkin eri asia samalla tavalla kuin kaksi saman mallista käytettyä
autoa, joista toisella on ajettu enemmän. Enemmän ajetun todennäköisyys p rikkoutua
on suurempi kuin vähemmän ajetun, jolloin hinnankin on oltava eri. [Akerlof 1970].
Voi kuitenkin olla, että joillekin luonnollisille luvuille i ja j on olemassa pi = pj , eli joidenkin asiakkaiden maksuhäiriön todennäköisyydet ovat keskenään samat. Kun asiakkaita on paljon eli m on suuri, tämä on peräti väistämätöntä. Luontevasti näiden asiakkaiden lainojen korot ovat samansuuruiset, sillä tässä mallissa korkoon ja siten luotonantopäätökseen ei vaikuta muita tekijöitä kuin asiakkaan maksuhäiriön todennäköisyys.
Asiakkaat ja heidän maksuhäiriön todennäköisyytensä pi voidaan yhtäsuurien maksuhäiriön todennäköisyyden perusteella järjestää myös asiakasryhmiksi, ja asiakasryhmien
maksuhäiriön todennäköisyyksiksi pk , jossa kukin asiakas voi kuulua vain yhteen ryhmään jolloin k  i, k 2 N.
Merkitään asiakkaan i lainan L korkoa ri . Selkeyden vuoksi viitataan tähän i:ntenä
lainana. Haluamme selvittää kullekin i = 1, . . . , m kilpailullisen tasapainon määräämän
koron r⇤ i:nelle lainalle.
Käsitellään seuraavaksi lainan i tarjontaa. Jos korko olisi pienempi kuin luottoriski
ri < pi L, lainan myynti tuottaisi pankille tappiota. Tässä tapauksessa lainan i tarjonta
olisi nolla. Jos ri > pi L, markkinoilla olisi positiivisia odotettuja voittoja saatavilla,
jolloin lainan i tarjonta olisi rajaton. Lopulta jos ri = pi L, pankit eivät tuota voittoa
eivätkä tappiota yhdelläkään lainalla i. Tällä korolla pankit ovat valmiita tarjoamaan
minkä tahansa määrän m lainoja.
Kysyntäpuolella kukin asiakas kohtaa luottoriskiään pi L vastaavan koron r = pi L, joka
on pienin korko, jolla pankki voi ilman tappiota lainata asiakkaalle lainaa. Tällä korolla
markkinoille hakeutunut asiakas ottaa lainaa, sillä tämä on pienin korko, jolla lainaa
voi saada. Pienemmällä korolla lainanantaja tekisi tappiota, mikä ei tasapainossa ole
mahdollista.
8
2 Symmetrinen informaatio
Yhdistämällä kysyntä ja tarjonta saadaan, että mallin ainoa mahdollinen tasapaino
vallitsee kun ri = pi L. Tässä tilanteessa kukin asiakas i kysyy tasan yhden lainan ja
mielivaltainen pankki on valmis myymään sen. Muut pankit ovat tyytyväisiä tasapainoon, jossa ne eivät tarjoa lainaa asiakkaalle i lainkaan, sillä koron olleessa ri = pi L,
niiden voiton odotusarvo E [r
pi L] = 0.
Johtopäätöksenä todetaan, että kun informaatio on kaikkien saatavilla, on olemassa
yksikäsitteinen kilpailullinen tasapaino siten että kaikilla i = 1, . . . , m
ri⇤ = pi L
(1)
Siis kullekin todennäköisyydelle pi on olemassa tasapainokorko ri⇤ . Havainnollistetaan
yhtälön (1) tulosta kuviossa (1).
Kuvio 1. Kilpailullinen tasapaino
Huomioidaan, että kilpailullisen tasapainon määritelmän mukaisesti kaikkien pankkien
voitot ovat nolla, ja kaikki asiakkaat saavat lainaa oman takaisinmaksuun liittyvän riskinsä mukaisesti. Siten myös sellaisetkin asiakkaat i, joiden maksuhäiriön todennäköisyys pi on suuri saavat lainaa, mutta vain korkeammalla korolla ri⇤ .
Ensimmäisen hyvinvointiteoreeman [Arrow & Debreu 1954], sekä oletusten nojalla mallin kilpailullinen tasapaino on Pareto-tehokas. Tämä tarkoittaa, että yhdenkään asiak-
3 Epäsymmetrinen informaatio
9
kaan tai pankin asemaa ei voida parantaa heikentämättä toisen asemaa. Pareto-tehokkuus on vain välttämätön tehokkuuden ehto eikä siis tarkoita, että se olisi riittävä ehto
sille, että tasapaino olisi laajemmin yhteiskunnallisesti optimaalinen [Sen 1993]. Siten
Pareto-optimaalisuuden toteutumisesta johdettava päätelmä on se, että symmetrisen
mallin kilpailullinen tasapaino saattaa olla laajemmin yhteiskunnallisesti tehokas. Tämä on kuitenkin kiinnostavaa. Samalla ehto kertoo, että mikäli tasapaino ei ole Paretotehokas, se ei myöskään voi olla yhteiskunnallisesti tehokas.
Havainnollistetaan symmetrisen informaation mallin tulosta vielä esimerkillä. Asiakkaita on kahdenlaisia: luotettavia ja epäluotettavia. Luotettavien asiakkaiden maksuhäiriön todennäköisyys p1 on pieni kun taas epäluotettavien asiakkaiden maksuhäiriön
todennäköisyys p2 on suuri. Informaatio on kuitenkin julkista, joten sekä luotettavat että epäluotettavat asiakkaat saavat lainaa maksuhäiriön todennäköisyyttään vastaavilla
koroilla r1⇤ ja r2⇤ .
3
Epäsymmetrinen informaatio
Tässä luvussa käsitellään luottomarkkinoita, joissa luotonsaajilla on enemmän informaatiota omasta maksuhäiriön todennäköisyydestään kuin luotonantajilla. Luvun tarkoituksena on osoittaa kaksi johdannossa esitettyä väitettä:
1. Epäsymmetrisen informaation vallitessa luottomarkkinoiden tuottama ratkaisu on
tehoton ja informaation epäsymmetria voi johtaa siihen, että markkinoita luotolle
ei ole.
2. Luottomarkkinat riippuvat informaation symmetrian osalta lainanottajan iästä
ja tästä seuraa luottomarkkinoiden häiriö erityisesti nuorilla lainanottajilla.
Väite 2 tarkoittaa sitä, että lainanottajan ikä on yksi luottomarkkinoiden informaation
symmetriaan vaikuttavista tekijöistä. Informaation symmetria riippuu siten väitteen
3 Epäsymmetrinen informaatio
10
mukaan lainanottajan iästä, mutta ei ainoastaan iästä. Empiirinen tutkimus iän ja informaation symmetrian yhteydestä luottomarkkinoilla puuttuu taloustieteellisestä kirjallisuudesta. Tästä syystä tutkielmassa voidaan vain perustella iän ja epäsymmetrian
yhteyden olemassaolo. Yhteyden voimakkuus on empiirinen kysymys.
Luvun malli kuvaa erityisesti heterogeenistä nuorten aikuisten asiakkaiden ryhmää, jossa maksuhäiriön todennäköisyys pi kullekin asiakkaalle i vaihtelee suuresti ja jossa nuorten asiakkaiden identifioiminen luottoriskin perusteella on vaikeaa. Pankit eivät pysty
identifioimaan suurinta osaa eri luottoriskin nuorista sen takia että he ovat juuri tulleet
luottomarkkinoille, eivätkä ole siten voineet kerryttää mainetta, jolla voisivat signaloida
[Spence 1973] oman luottoriskinsä pankeille [Diamond 1989]. Luotonantajien käytössä
on siten nuorten kohdalla vähemmän informaatiota kuin sellaisilla luottomarkkinoilla,
joissa asiakkaat ovat ehtineet iän myötä kartuttaa mainetta. Siten voidaan perustellusti
esittää, että luottomarkkinat riippuvat informaation symmetrian osalta lainanottajan
iästä.
Todellisuudessa pankit käyttävät huomattavia määriä historiallista aineistoa asiakkaiden takaisinmaksukyvystä seuloakseen [Stiglitz 1975] esiin eri asiakassegmenttejä, mutta tässä mallissa haluamme nähdä mitä tapahtuu äärimmäisessä tilanteessa, jossa pankit eivät pysty erottamaan lainkaan asiakkaita toisistaan takaisinmaksukyvyn perusteella. Malli ei siten kuvaa välttämättä koko nuorten aikuisten luottomarkkinoita, vaan
sitä osaa niistä, jossa identifikaatio ei onnistu.
On perusteltua kritisoida, että myöskään nuoret itse eivät pysty tunnistamaan omaa
maksuhäiriön todennäköisyyttään.4 Helsingin Sanomien taloustoimittaja Anni Lassila
on tiivistänyt kritiikin nuorten aikuisten harkintakyvyn puutteesta osuvasti: “Velkaa
saa – viinaa ei”.5 Mallin tulos ei kuitenkaan itse asiassa riipu harkintakyvyn täydel4
Tähän viitataan käyttäytymistaloustieteessä rajoitettuna rationaalisuutena, jolla tarkoitetaan toimijan kognitiivisen prosessoinnin rajoittuneisuutta. Rajoitettu rationaalisuus näkyy muun muassa epäoptimaalisina valintoina, ylioptimismina, käyttäytymisharhoina sekä kriisien todennäköisyyksien aliarviointina. Alan kehittäjiä ovat muun muassa Daniel Kahneman, Vernon I. Smith, George Akerlof ja
Robert Shiller. Nuorten aikuisten kognitiivinen rajoittuneisuus on monissa empiirisissä tutkimuksissa
[mm. Lea, Webley, & Levine 1993; Livingstone & Lunt 1992; Autio & Paju 2005; Autio & Eresmaa
et al. 2002] todettu tärkeäksi velkaantumiseen vaikuttavaksi tekijäksi.
5
Helsingin Sanomat 23.1.2013
3 Epäsymmetrinen informaatio
11
lisyydestä, vaan vain siitä, että asiakkaat tuntevat itse paremmin oman riskinsä kuin
pankit. Selkeyden ja mallin ymmärrettävyyden vuoksi oletetaan kuitenkin, että nuoret
tuntevat oman riskinsä.
Akerlof [1970] esittää, että epäsymmetrisen informaation vaikutus on keskeistä markkinoilla, jotka toteuttavat seuraavat ehdot:
1. Informaation epäsymmetria: toisella osapuolella on käytössään enemmän informaatiota vaihdannan kohteesta ennen vaihdantaa.
2. On olemassa kannustin, joka tekee samalla hinnalla käydystä vaihdannasta alemman laadun toimijalle kannattavampaa.
3. Signaloinnin ja seulonnan mahdollisuudet ovat heikot.
4. Hyödykkeiden laadussa on vaihtelua.
5. Julkisen vallan tuottama laadunvarmistus puuttuu.
Tässä luvussa käsitellään sellaisia luottomarkkinoita, jotka toteuttavat Akerlofin [1970]
ehdot.6 Luvun epäsymmetrisen informaation malli pohjautuu pitkälti Akerlofin [1970],
Stiglitz ja Weissin [1981] sekä Rothschildin ja Stiglitzin [1976] vakuutus- ja luottomarkkinoiden toimintaa kuvaaviin epäsymmetrisen informaation malleihin sekä näitä
malleja esitteleviin oppikirjoihin [erit. Jehle & Reny 2001]. Keskeistä uutta teoreettista
tutkimusta ei ole ilmestynyt aiheesta näiden tutkimusten jälkeen, joten edellä mainitut toimivat hyvin pohjana tutkielmalle. Tämän tutkielman malli on suoraviivaisempi
ja yksinkertaisempi kuin edellä mainitut, sillä sen tavoitteena on osoittaa haitallisen
valikoitumisen olemassaolo luottomarkkinoilla, joissa asiakkaat ovat nuoria.
Siirrytään symmetrisen informaation mallista asetelmaan, jossa pankit eivät pysty identifioimaan eri asiakkaiden maksuhäiriön todennäköisyyttä, mutta tuntevat kuitenkin
maksuhäiriön todennäköisyyksien jakauman. Aloitetaan intuitiivisella esimerkillä, joka
6
Vastaavasti symmetrisen informaation malli kuvaa luottomarkkinoita, jotka eivät toteuta Akerlofin
[1970] ehtoja.
12
3 Epäsymmetrinen informaatio
havainnollistaa epäsymmetrisen informaation mallin pääajatusta. Asiakkaita on luvun
2 esimerkin tavoin kahdenlaisia: luotettavia ja epäluotettavia. Tällä kertaa informaatio
ei olekaan julkista. Asiakkaat tuntevat oman maksuhäiriön todennäköisyytensä, mutta pankit tietävät vain että puolet asiakkaista on luotettavia ja puolet epäluotettavia.
Jos pankit tarjoavat lainaa kappaleessa 2 määritellyllä luotettavien asiakkaiden maksuhäiriön todennäköisyyttä vastaavalla pienellä korolla r1⇤ , sekä luotettavat että epäluotettavat asiakkaat ottavat lainaa. Korko ei kuitenkaan riitä kattamaan epäluotettavien
asiakkaiden takaisinmaksun laiminlyönnistä aiheutuvia tappiota, joten pankkien täytyy nostaa korkoa kunnes se on suuren ja pienen koron välissä
1
2
(r1⇤ + r2⇤ ). Jos kaikki
asiakkaat ottaisivat lainaa tällä korolla, pankkien voitot olisivat nolla ja kyseessä voisi
olla tasapaino. Osa asiakkaista jättäisi maksamatta, mutta korko riittäisi kattamaan
syntyneet tappiot.
Oletetaan kuitenkin, että tämä korko on luotettaville asiakkaille liian korkea. He jäävät
pois markkinoilta. Jäljellä on enää epäluotettavia asiakkaita ja pankkien on taas tappioita välttääkseen nostettava korko jäljellä olevien asiakkaiden luottoriskiä vastaavalle
tasolle r2⇤ . Epäsymmetrisen informaation seuraukset ovat siten varsin dramaattiset. Se,
että pankit eivät pystyneet identifioimaan asiakkaita toisistaan johti siihen, että vain
epäluotettavat asiakkaat saivat lainaa.
Kehitetään seuraavaksi formaalisti epäsymmetrisen informaation malli. Oletetaan että maksuhäiriön todennäköisyys on jakautunut asiakkaiden kesken tiheysfunktiolla f .
Pankit tietävät asiakkaistaan vain ja ainoastaan tämän jakauman, joka julkista tietoa.
⇥ ⇤
Merkitään p, p aitoa väliä, jossa p = min (pi , . . . , pm ) ja p¯ = max (pi , . . . , pm ), ja joka
⇥ ⇤
sisältää kaikki maksuhäiriön todennäköisyydet pi . Suljettu väli p, p on tiheysfunktion
⇥ ⇤
f lähtöjoukko toisin sanoen f on kuvaus f : p, p ! R+ . Tämä spesifikaatio sallii
asiakkaiden määrän m olevan äärellinen ja saavan mielivaltaisia arvoja puoliavoimelta
jatkuvalta väliltä [x, 1[, jossa x on suuri. Oletus jatkuvuudesta on mielekäs erityisesti
kun asiakkaiden määrä on suuri. Jatkuvuuden salliminen parantaa tulosten yleistettä-
vyyttä sekä helpottaa myöhemmin käytännön esimerkkien laskemista. Oletetaan myös,
että kertymäfunktioille F p > 0 ja F (p) > 0. Tällöin kullekin maksuhäiriön toden-
13
3 Epäsymmetrinen informaatio
⇥ ⇤
näköisyydelle p 2 p, p , kertymäfunktio F (p) merkitsee niiden asiakkaiden osuutta,
joiden maksuhäiriön todennäköisyys on pienempi tai yhtä suuri kuin p. Yhtäpitävästi
F (p) merkitsee todennäköisyyttä, että yksittäisen asiakkaan maksuhäiriön todennäköisyys on pienempi tai yhtä suuri kuin p. Kertymäfunktion määritelmän perusteella
F (p) = 1. Asiakkaat ja pankit ovat samanlaisia kuin aikaisemmin, eli informaation
epäsymmetristä jakaumaa lukuun ottamatta malli on samanlainen kuin luvun 2 symmetrisen informaation malli.
Vaikka malli yhä sallii mahdollisuuden, että pankit myyvät lainoja eri korolla eri asiakkaille ne eivät tee näin. Tämä johtuu suoraan oletuksesta, että pankit eivät pysty identifioimaan asiakkaitaan. Näin ollen pankeilla ei ole kannustinta myydä lainoja eri korolla
eri asiakkaille, sillä jokaisen asiakkaan i maksuhäiriön todennäköisyyden odotusarvo
8
>
>
>
<E (p) =
1
m
p
m
P
pi
kun asiakkaiden m¨
aa
¨r¨
a on diskreetti
i=1
´
>
>
aa
¨r¨
a on jatkuva
>
:E (p) = p pdF (p) dp kun asiakkaiden m¨
on pankin näkökulmasta yhtä suuri.
Eksaktisti yksikäsitteisen koron voi perustella epäsuoran todistuksen eli vastaoletuksen ja tästä syntyvän ristiriidan avulla. Tehdään vastaoletus, eli oletetaan että korkoja
on useampi kuin yksi eli, että jokin tasapainokorko asiakkaalle i ylittää asiakkaan j
maksaman koron tasapainossa. Oletuksen perusteella asiakkaat todella saavat lainaa
molemmilla koroilla, joten pankin voiton odotusarvon on oltava ei-negatiivinen. Pankin
toiminta olisi muutoin tappiollista, mikä taas ei ole mahdollista tasapainossa. Jos tasapainokorko asiakkaalle i ylittää asiakkaan j maksaman koron tasapainossa, jokaisen
pankin tarjonta asiakkaalle i on rajaton, mikä ei myöskään ole mahdollista tasapainossa. Syntynyt ristiriita tuottaa tuloksen: On olemassa yksi tasapainokorko kaikille
asiakkaille. Mikä tämä korko r⇤ silloin on?
Tarkastellaan lainan tarjontaa. Jos olisi r < E(p)L, lainojen myynti tuottaisi pankille
odotusarvoisesti tappiota. Tämä on vastoin oletusta voiton maksimoinnista sekä vastoin
arkijärkeä: jatkuvasti tappiollinen pankkitoiminta loppuisi lyhyeen. Tässä tapauksessa
14
3 Epäsymmetrinen informaatio
täytyy lainojen tarjonnan olla nolla. Jos olisi r > E(p)L, edellisen luvun perusteella
lainojen tarjonta olisi rajaton, mikä ei myöskään voi olla tasapaino. Pankit asettavat
siten koroksi r = E(p)L, jolloin niiden voittojen odotusarvo on nolla. Onko löydetty
korko kuitenkaan tasapainokorko r⇤ ?
Tarkastellaan tätä tarkoitusta varten lainan kysyntää. Asiakkaat tietävät yhä oman
maksuhäiriön todennäköisyytensä. Jokaiselle maksuhäiriön todennäköisyydelle p pätee,
että asiakas ottaa lainaa korolla r jos ja vain jos lainan ottamisen hyödyn odotusarvo
E [u (·)] ylittää hyödyn odotusarvon ostamatta jättämisestä. Yksinkertaisuuden vuoksi
oletetaan, että asiakas, joka on indifferentti lainan ottamisen ja ottamatta jättämisen
välillä, ottaa lainaa.
Esitellään tilannetta intuitiivisesti. Niille asiakkaille, joiden maksuhäiriön todennäköisyys on suuri, yhden koron tilanne on erinomainen. He saavat halvempaa lainaa kuin
silloin jos pankki tietäisi heidän todellisen maksuhäiriön todennäköisyytensä. Nämä
asiakkaat kysyvät siten varmasti lainaa. Vastaavasti tarkastellaan asiakasta, jonka maksuhäiriön todennäköisyys on pieni, erityisesti pienin kaikista asiakkaista siis p. On mahdollista, että tälle asiakkaalle keskimääräisen maksuhäiriön todennäköisyyden määräämä korko on liian korkea, jolloin tämä ei kysy yhtään lainaa. Esimerkiksi tapauksessa,
jossa p = 0 mutta keskimääräinen pi on korkea, on luontevaa ajatella, että vähintään
pienimmän maksuhäiriön todennäköisyyden asiakas ei halua osallistua luottomarkkinoille.
Jäljellä olisi tällöin enintään m
1 ei-satunnaisesti valittua asiakasta, ja pankit tietävät
tämän. Pankit aliarvioisivat takaisinmaksuun liittyvän riskin käyttämällä lainan hinnoitteluun kaikkien asiakkaiden maksuhäiriön todennäköisyyden odotusarvoa. Aliarviointi johtaisi keskimäärin tappioihin. Tästä syystä pankit käyttävät maksuhäiriön
todennäköisyyden ehdollista odotusarvoa ehtona (a) ne asiakkaat, jotka todella ottavat lainaa. Pankit asettavat koroksi ehdollisen odotusarvon mukaan lasketun koron
r = E(p | a)L, joka on korkeampi kuin E(p)L. Löytääksemme tasapainokoron r⇤ tämä
tulee ottaa huomioon. Mikä ehto (a) on?
15
3 Epäsymmetrinen informaatio
Palataan lainan kysyntään. Jokainen asiakas valitsee lainan ottamisen ja ottamatta
jättämisen välillä vallitsevalla korolla r. Jokaisella todennäköisyydellä pi , asiakas ottaa lainaa korolla r jos ja vain jos ottamisen hyödyn u odotusarvo on suurempi kuin
ottamatta jättämisen. Tässä mallissa oletetaan, että asiakkaan maksuhäiriön todennäköisyyden sekä maksuhalukkuuden välillä on yhteys. Merkitään yhteyttä siten, että
asiakas, jonka maksuhäiriön todennäköisyys on pi ottaa lainaa korolla r kun
pi
h (r) ,
(2)
missä h on jokin koron r jatkuva ja aidosti kasvava ja konkaavi funktio.
Käytännössä yhtälö (2) tarkoittaa sitä, että mitä pienempi asiakkaan i maksuhäiriön
todennäköisyys on, sitä vähemmän keskimäärin tämä on lainasta valmis maksamaan.
Oletus asiakkaiden preferensseistä on juuri tässä kontekstissa järkevä, sillä malli käsittelee nuorten velkaantumista ja nuorten aikuisten pienikokoisia lainoja. Nuorten aikuisten
lainat palvelevat pääasiassa likviditeetin tarvetta [Kaartinen & Lähteenmaa 2006], joten ei olisi järkevää liittää lainaan esimerkiksi tuottovaatimusta [Mankiw 1986], jonka
perusteella asiakas tekisi päätöksen.7
Enemmänkin on kyse siitä, että nuoret lainanottajat hahmottavat tässä mallissa lainanottopäätöksen sisäisen säännön avulla: lainaa tulee saada tietyllä hinnalla, joka vastaa
omaa luotettavuutta. Tämä hinta on keskimäärin sitä alhaisempi, mitä luotettavampi nuori on kyseessä. Nuoret tekevät lainapäätöksen usein impulsiivisesti [Kaartinen &
Lähteenmaa 2006]. Tämä puoltaa mallin oletusta yhtälön (2) kuvaamasta yksinkertaisesta sisäisestä säännöstä.
Mallia voidaan laajentaa myös siten, että muitakin rahoituksen muotoja on saatavilla.
Nuorella asiakkaalla voi olla mahdollisuus lainata rahaa esimerkiksi lähipiiristään. Lähipiiristä lainatessa korko voi riippua lainaajan luotettavuudesta, siten että luotettavalle
nuorelle korko on alhaisempi kuin epäluotettavalle. Näille markkinoille siirtymiseen liit7
Investointien, esimerkiksi opintolainan, kohdalla mallin tulisi olla toisenlainen. Investointipäätökseen vaikuttaa ensisijaisesti lainalla tehtävän investoinnin tuoton suhde lainasta maksettavaan korkoon.
16
3 Epäsymmetrinen informaatio
tyy kuitenkin sosiaalisia kustannuksia, minkä takia on järkevää ajatella, että nuoret
hyväksyvät korkeamman koron pankilta kuin lähipiiriltään. Kuitenkin koron noustessa
riittävästi, luotettavan nuoren on kannattavaa olla ottamatta lainaa pankista ja lainata lähipiiriltään, joka tuntee tämän luottoriskin. Samalla markkinakorolla korkean
luottoriskin ei kannata siirtyä lainaamaan lähipiiriltään, sillä tälle lähipiirin laina on
kalliimpaa.
Oletetaan vielä funktiolle h raja, siten että h(L) = 1, eli koron ollessa koko lainan
suuruinen vain ne, jotka eivät aio maksaa lainaa takaisin ottavat lainaa. Matemaattisesti
ehdollisen odotusarvon mukaan laskettu korko saa muodon
r⇤ = E[p | p
h (r)]L.
(3)
Tämä ehto takaa edellisen luvun perusteella, että pankkien voitot ovat nolla kullekin
myydylle lainalle. Siten lainojen tarjonta voidaan merkitä yhtä suureksi kuin kysyntä,
joten yllä oleva yhtälö kuvaa todella kilpailullista tasapainoa. On vielä tarkistettava
onko tämä yksikäsitteinen tasapaino olemassa. Onko siis olemassa sellainen tasapainokorko r⇤ , jolle pätee yllä oleva yhtälö?
Määritellään olemassaolon tarkastelua varten jatkuva identtinen kuvaus g (r) = r siten
että
g(r) = E[p | p
h (r)]L
(4)
kaikilla r 2 [0, pL], jossa p on suurin maksuhäiriön todennäköisyys asiakkaiden joukossa.
Ehdollinen odotusarvo on hyvin määritelty, sillä h (r)  p kaikilla r 2 [0, pL]. Lisäksi,
koska odotusarvo E[p | p
h (r)] 2 [0, p], funktio g kuvautuu suljetulle välille [0, pL].
Lopulta, koska funktio h on koron r suhteen aidosti kasvava, tiedämme että g on kasvava
koron r suhteen. Siis g on monotoninen kuvaus suljetulta väliltä suljetulle välille eli
g : [0, pL] ! [0, pL]. Koska g on jatkuva, ääriarvolauseen [Bolzano & Weierstrass]
nojalla jatkuva reaaliarvoinen funktio saa suljetulla ja rajoitetulla välillä suurimman
ja pienimmän arvonsa [Väisälä 2011]. Tasapainon yksikäsitteisyyden nojalla on siis
olemassa r⇤ , jolle pätee tasapainoyhtälö (3).
17
3 Epäsymmetrinen informaatio
Kuvio 2. On olemassa korko r⇤ joka maksimoi pankin voiton odotusarvon
[Stiglitz & Weiss 1981]
Tarkastellaan vielä tasapainon tehokkuutta. Selkeyden vuoksi tarkastellaan esimerkkinä tilannetta, jossa maksuhäiriön todennäköisyydet ovat asiakkaiden keskuudessa
⇥ ⇤
tasaisesti ja jatkuvasti jakautuneet suljetulla välillä p, p = [0, 1] eli p ⇠ U (0, 1)
[Kuvio 3].
Kuvio 3. Tasainen jakauma
Tasaisen jakauman ominaisuuksien perusteella8 funktio g (4) saa muodon
g (r) =
8
(1 + h(r)) L
.
2
Ehdollisen odotusarvon laskemiseksi käytetään ehdollista jakaumaa. Kyseessä on siis tasaisen jakauman odotusarvo välillä [h (r) , 1], jolloin saadaan odotusarvoksi 1+h(r)
.
2
18
3 Epäsymmetrinen informaatio
Funktio g on aidosti kasvava ja konkaavi, sillä funktio h on aidosti kasvava ja konkaavi.
Tästä syystä on olemassa yksikäsitteinen tasapainokorko r⇤ , joka toteutuu kun
r⇤ =
(1 + h(r⇤ )) L
.
2
(5)
Huomataan9 että sijoitus r⇤ = L toteuttaa yhtälön, koska oletuksen perusteella
h(L) = 1. Tasapainon yksikäsitteisyyden nojalla täytyy siten olla että r⇤ = L.
Tämä tasapaino on kuitenkin käytännöllisessä mielessä erikoinen. Kun r⇤ = L, yhtälön
(3) maksuhäiriön todennäköisyyden ehdollisen odotusarvon niille, jotka todella ottavat
lainaa on oltava
E[p | p
h (r⇤ )] = E [p | p
1] = 1.
Tällöin siis epäsymmetrisen informaation ja tasaisen jakauman tapauksessa lainaa ottavat vain ne, joiden maksuhäiriön todennäköisyys on 1. Tämä tarkoittaa, että lainaa
ottavat vain ne, jotka eivät aio maksaa sitä takaisin. Tämä on siten lainaa vain teoreettisessa mielessä, sillä nämä asiakkaat joutuvat luonnollisesti maksamaan tästä “lainasta” täyden hinnan L. Käytännöllisesti katsoen yksikään asiakas ei saanut lainaa.
Havainnollistetaan syntynyttä tasapainoa kuviossa (4).
Tehokkuuden kannalta tasapaino on äärimmäisen tehoton, sillä vaihdantaa ei tapahdu
lainkaan. Tämä on vastaus luvun alussa esitettyyn väitteeseen (1) eli, että epäsymmetrisen informaation vallitessa luottomarkkinoiden tuottama ratkaisu on tehoton ja
informaation epäsymmetria voi johtaa siihen, että markkinoita luotolle ei ole. Selvästi tasapaino ei myöskään ole Pareto-tehokas, sillä kilpailullinen tasapaino symmetrisen
informaation vallitessa antaa jokaiselle asiakkaalle korkeamman hyödyn samalla kun
pankkien voitot ovat yhä nolla.
Epäsymmetrisen informaation mallin tulos riippuu siitä, miten asiakkaiden maksuhäiriön todennäköisyydet ovat jakautuneet. Kahden asiakasryhmän esimerkissä vain epäluotettavat asiakkaat saivat lainaa. Vaihdantaa siten tapahtui, eivätkä markkinat "ro9
Ratkaisu voidaan löytää myös Brouwerin kiintopistelauseen [Väisälä 2011] avulla.
3 Epäsymmetrinen informaatio
19
mahtaneet" [Mankiw 1986] täysin. Jatkuvan jakauman esimerkissä informaation epäsymmetrian vaikutus oli äärimmäinen. Se, että pankit eivät pystyneet identifioimaan
asiakkaita johti siihen, että yksikään asiakas ei saanut lainaa.
Huomioidaan erityisesti, että asiakkaat voivat olla yhä niitä samoja, joista jokainen
symmetrisen informaation vallitessa sai lainaa. Mallin tulos ei muutu vaikka nuoret
asiakkaat olisivat keskimäärin luotettavampia kuin vanhat. Kyse ei siis ole lainkaan
siitä, että asiakkaat olisivat itsessään muuttuneet riskialttiimmiksi, vaan informaation
väheneminen oli tehnyt “maailman rikialttiimmaksi” [Rajan 2005].
Luvussa esiteltyä ilmiötä, jossa markkinoille valikoituu alemman laadun hyödykkeitä korkeamman laadun kustannuksella kutsutaan haitalliseksi valikoitumiseksi [Arrow
1963, Akerlof 1970]. Käytetään haitallisen valikoitumisen seurauksena toteutumatta
jääneestä vaihdannasta nimitystä “menetetyt markkinat” 10 [vrt. Mankiw 1986].
Kuvio 4: “Menetetyt markkinat”
Luvun alussa perusteltiin, että epäsymmetrinen informaatio koskettaa erityisesti luottomarkkinoita, joissa asiakkaat ovat nuoria. Tämä havainto yhdistettynä väitteeseen
(1) vahvistaa luvun alussa esitetyn väitteen (2). Siten voidaan sanoa, että luottomarkkinat riippuvat informaation symmetrian osalta lainanottajan iästä, ja tästä seuraa
10
Cormac McCarthy, (2005), “No Country for Old Men”, suom. Raimo Salminen, WSOY, 2006
4 Pohdinta
20
luottomarkkinoiden häiriö erityisesti nuorilla lainanottajilla (2). Tämä on tutkielman
johtopäätös.
Tutkielmani epätäydellisen informaation teorian sovelluksen tulos on yleisemmän
Greenwald–Stiglitz -lauseen mukainen: “Täydellisen informaation puuttuessa, tasapaino
on yleisesti Pareto-tehoton” [Greenwald & Stiglitz 1986].
4
Pohdinta
Tehokkuustappiot
Tähän mennessä tutkielmassa on käsitelty kahta äärimmäistä tapausta: ensimmäisessä
pankit pystyivät erottamaan asiakkaansa toisistaan täydellisesti, toisessa eivät lainkaan.
Ensimmäisessä tapauksessa syntyvä tasapaino oli täystehokas, toisessa tehoton. Ei tarvita taloustiedettä sen ymmärtämiseen, että todellisuus on jotain kahden teoreettisen
ääripään väliltä [Stiglitz 2010]. Havainnollistetaan tilannetta kuviossa (5), jossa informaation epäsymmetrian ja tehokkuuden välillä on negatiivinen relaatio. Epäsymmetrian kasvaessa taloudellinen tehokkuus vähenee. Empiirinen tutkimus [Athreya, Tam &
Young 2012; Paravisini & Schoar 2013] tukee kuvion (5) esittämää väitettä. Luotonantajan lisääntynyt luottoriskiä koskeva informaatio vähentää haitallisen valikoitumisen
vaikutusta ja siten lisää tehokkuutta luottomarkkinoilla [Athreya, Tam & Young 2012;
Paravisini & Schoar 2013].
Tutkielman kaksi ääripäätä voitaisiin kuvion (5) mukaisesti yhdistää kuvauksella, jossa
mallin tehokkuus riippuisi informaation epäsymmetriasta. Paravisini ja Schoar [2013]
esittävät, että tällainen funktio järkevää olettaa, mutta sen empiirinen identifiointi on
käytännössä hyvin vaikeaa. Tämä ajatus jättää tilaa tulevalle tutkimukselle.
Informaation ääripäät yhdistävän kuvauksen sijaan käytännöllisempää on lisätä malliin
kynnysarvo, jonka verran epäsymmetriaa markkinat sietävät toimiakseen luvun 2 symmetrisen informaation mallin mukaisesti. Kun luottoriskiä koskevan informaation epä-
4 Pohdinta
21
symmetria kasvaa yli kynnysarvon, markkinat toimivat taas luvun 3 epäsymmetrisen
informaation mallin mukaisesti.
Empiirinen tutkimus [Akerlof 1970, Ausubel 1999, Paravisini & Schoar 2013] antaa
viitteitä siihen, että markkinat sietävät tietyn asteista epäsymmetriaa, ja silti vaihdantaa tapahtuu. Kuitenkin, mitä suurempaa informaation epäsymmetria on, sitä voimakkaampaa on haitallinen valikoituminen [kuvio (5)].
Kuvio 5. Epäsymmetria ja tehokkuus
Tutkielman päätelmä on tämä: mitä nuorempi asiakas, sitä heikommin pankit pystyvät identifioimaan tämän maksuhäiriön riskin. Mitä heikommin pankit pystyvät identifioimaan asiakkaan riskin, sitä tehottomammat ovat markkinat. Siis: mitä nuorempi
asiakas, sitä tehottomammat markkinat.
Menetetyt markkinat ja varjopankkijärjestelmä
Tässä osiossa arvioidaan markkinoiden sopeutumista perinteisen pankkisektorin luotonannon tyrehtymiseen sekä esitellään aiheita seuraaviksi tutkimuksiksi.
Päätelmien selkeyden vuoksi palataan esimerkkiin jossa on kahdenlaisia, pienen ja suuren luottoriskin asiakkaita. Asiakkaat ovat nuoria aikuisia, joilla ei ole luottohistoriaa.
Pankit eivät osaa erottaa eri riskin asiakkaita toisistaan, mutta asiakkaat tuntevat oman
4 Pohdinta
22
todennäköisyytensä joutua maksuhäiriöön. Eksaktisti tässä esimerkissä maksuhäiriön
todennäköisyys pi noudattaa diskreettiä jakaumaa jossa i = 1 tai i = 2 ja maksuhäiriön
todennäköisyydet ovat erisuuret siten että p1 < p2 ja p1 on pieni ja p2 on suuri. Luvussa
3 pääteltiin, että esimerkin kuvaamassa tilanteessa vain suurimman riskin (p2 ) asiakkaat ottavat lainaa. Näin ollen käsitellään kahta ryhmää, joista toiset saavat lainaa ja
toiset eivät. Mitä luottomarkkinoilla tapahtuu tämän jälkeen?
Pienen luottoriskin nuoret asiakkaat eivät saa pankista lainaa, sillä heiltä puuttuu keino
signaloida pankille oma luottoriskinsä. Voidaan pitää uskottavana väitettä, että näillä lainanottajilla on yhä tarve luotolle. Hypoteesini on, että nämä luotettavat nuoret
aikuiset lainaavat rahaa lähipiiristään, muun muassa vanhemmiltaan. Vanhemmat (ja
lähipiirin aikuiset) tuntevat keskimäärin lapsiensa luottoriskin, jolloin pienen luottoriskin asiakkaiden ja heidän vanhempiensa välille muodostuu “luottomarkkinat” 11 , joissa
vallitsee symmetrinen informaatio. Myös Akerlof [1970] korostaa, että epäsymmetrisen informaation luottomarkkinoilla vaihdanta siirtyy perheiden ja pienten yhteisöjen
väliseksi. Perheissä ja pienissä yhteisöissä informaatio on symmetristä ja keskinäisen
luottamuksen rooli on keskeinen [Akerlof 1970].
Empiirinen tutkimus Suomessa [Autio & Paju 2005] osoittaa, että vanhemmat tukevat
nuoria aikuisia lapsiaan taloudellisesti monin eri tavoin, myös lainaamalla rahaa. Aution
ja Pajun tutkimuksesta selviää myös, että ne nuoret, joita vanhemmat ovat tukeneet
taloudellisesti, ovat selvästi muita tyytymättömämpiä omaan taloudelliseen tilanteensa.
He johtavat tästä päätelmän, että vanhemmilta saatu tuki tulee todelliseen tarpeeseen,
ei niinkään ylimääräiseen kulutukseen. Empiiriset tulokset ovat tietyssä määrin samansuuntaisia kuin tutkielman hypoteesi, mutta eivät riitä osoittamaan hypoteesia todeksi.
Kysymys jättää siten tilaa uudelle empiiriselle tutkimukselle.
Suuren luottoriskin nuoret asiakkaat saavat lainaa. Pankit tunnistavat näiden asiakkaiden takaisinmaksun todennäköisyyden juuri sen perusteella, että nämä ovat kahdesta
11
Nämä eivät kuitenkaan ole luvun 2 kilpailulliset luottomarkkinat, sillä vaihdannan normit vanhempien ja lasten välillä ovat huomattavan erilaiset kuin kilpailullisilla markkinoilla. Lisäksi taloustieteellisesti vanhemmilla on tässä tapauksessa kuitenkin monopoli luotonannossa lapsilleen.
23
4 Pohdinta
asiakasryhmästä niitä, jotka ottavat lainaa. Luottomarkkinoilla vallitsee tässä tapauksessa symmetrinen informaatio. Kilpailullisessa tasapainossa koron on vastattava riskiä
yhtälön (1) mukaisesti siten että
r2⇤ = p2 L.
Yhtälöstä huomataan, että tasapainokorko r2⇤ riippuu suoraan asiakkaiden maksuhäiriön
todennäköisyydestä p2 . Mikäli suuren riskin asiakkaiden maksuhäiriön todennäköisyys
p2 on suuri, täytyy tätä vastaavan koron r2⇤ olla myös korkea. Ainoa yksikäsitteinen
markkinakorko on korkea.
Suomessa tehdyn empiirisen tutkimuksen [Kaartinen & Lähteenmaa 2006] mukaan
nuorten aikuisten velkaantumisen välineitä ovat pääasiassa osamaksujärjestelyt, kulutusluotot sekä korkeakorkoiset pienlainat. Näissä luotonannon muodoissa todellinen
vuosikorko12 voi olla jopa 2000 prosenttia [Kaartinen & Lähteenmaa 2006]. Voidaan
siten arvioida, että perinteisen pankkisektorin luotonannon tyrehtyminen haitallisen
valikoitumisen seurauksena on antanut tilaa eräänlaiselle varjopankkijärjestelmälle pikaluottojen sekä osamaksujärjestelyjen muodossa, joissa korko voi olla korkea. Yksinkertaistettuna on kuitenkin kyse siitä, että haitallisen valikoitumisen seurauksena nuorten
aikuisten luottomarkkinoilla ovat jäljellä vain suurimman luottoriskin asiakkaat. Tästä
syystä korko on korkea.
Empiirinen tutkimus [Autio & Eresmaa et al. 2002] näyttää, että korkeakorkoisiin pienlainoihin sekä kulutusluottoihin liittyy lainanottajan maksuvaikeuksia useammin kuin
perinteisiin pankkilainoihin. Tämä johtuu muun muassa siitä, että pienluottomarkkinoiden luotonantokäytännöt ovat hyvin erilaiset kuin perinteisten pankkilainojen myöntämiseen liittyvät käytännöt. Esimerkiksi pienluottomarkkinoiden asiakkaista 33% on
ollut päihtyneenä lainapäätöksen tehdessään [Kaartinen & Lähteenmaa 2006]. Myös
Ausubel [1999] esittää laajan Yhdysvalloissa tehdyn kokeellisen tutkimuksen tuloksena, että korkea korko houkuttelee vain korkean luottoriskin asiakkaita. Nuorilla lainanottajilla maksuhäiriöt johtavat jopa syrjäytymiseen aiheuttaen mittavat negatiiviset
12
Käsitteellisesti “todellinen vuosikorko” on hieman eri kuin mallin korko.
24
4 Pohdinta
ulkoisvaikutukset koko yhteiskuntaan [Autio & Eresmaa et al. 2002].
Useat pienlainayritykset ovat Suomessa mukana perintätoiminnassa, osittain myös lainvastaisesti.13 Tämä tarkoittaa sitä, että yhtiöt saavat tuottoa silloinkin kun asiakkaat
laiminlyövät velan. Epäsymmetrisen informaation mallin pankit eivät toimineet näin.
Laajennus kuitenkin tarkoittaa yksinkertaisesti vain sitä, että luvun 2 pankin voittoyhtälö ⇡ = r
pi L saa pienlainayhtiön tapauksessa muodon ⇡ = r
api L, jossa luku
a 2]0, 1[. Takaisinmaksun laiminlyönti ei perintätoiminnan takia tuota pienlainayhtiölle
yhtä paljon tappiota kuin liikepankille.
Korkean koron ja perintämahdollisuuden vuoksi pienlainayhtiöt houkuttelevat myös
asiakkaita joiden he tietävät todennäköisesti laiminlyövän velan. Ilmiötä voi verrata
julkisuutta Yhdysvaltojen 2008 finanssikriisin yhteydessä saaneisiin NINJA14 –lainoihin,
joita myönnettiin asiakkaille, joilla ei ollut realistista mahdollisuutta maksaa lainaa takaisin. Useat luotonantajat olivat luoneet sellaisia sijoitusinstrumentteja, että ne saivat
tuottoa kun asiakkaat laiminlöivät velan [Brunnermeier 2008].
Pienlainayhtiöiden ja osamaksujärjestelyjen analysointi poikkeaa kuitenkin huomattavasti tämän tutkielman luottomarkkinoiden malleista muun muassa näiden rahoituksen
muotojen myöntämiseen liittyvien kiinteiden kustannusten vuoksi. Pienluottomarkkinoiden teoreettinen ja empiirinen tutkimus on ollut vähäistä, mutta markkinoiden oikean sääntelyn löytymiseksi uudelle tutkimukselle on tilaa.
Ikädiskriminaatio luotonannossa
Tähän mennessä on esitelty kaksi syytä, miksi tutkielman aihe, ikä ja haitallinen valikoituminen luottomarkkinoilla, on tärkeä taloustieteellisestä näkökulmasta. Ensimmäiseksi luottomarkkinoiden häiriö johtaa perinteisen talousteorian määrittelemiin tehokkuustappioihin koko yhteiskunnassa. Toiseksi näyttää siltä, että perinteisen pankkisek13
Helsingin Sanomat 27.1.2013: “Kuluttaja-asiamies on huomauttanut pikalainayrityksiä liian suurista ja lainvastaisista perintäkuluista.”
14
No Income, No Job, no Assets
4 Pohdinta
25
torin luotonannon tyrehtyminen on antanut tilaa eräänlaiselle varjopankkijärjestelmälle
pikaluottojen sekä osamaksujärjestelyjen muodossa.
Näiden lisäksi tutkielman mallit antavat viitteitä siihen, että ikään liittyvä luottoriskiä koskevan informaation epäsymmetria kannustaa ikädiskriminaatioon luotonannossa. Tässä yhteydessä diskriminaatiolla tarkoitetaan tilastollista diskriminaatiota [Arrow
1973, Phelps 1972] erotuksena mieltymyksiin perustuvasta diskriminaatiosta15 . Tilastollisen diskriminaation teoria perustuu epätäydelliseen informaatioon [Arrow 1973].
Johdannossa sekä luvuissa 2 ja 3 pääteltiin, että symmetrisen informaation malli kuvaa vanhoja asiakkaita, joilla on luottohistoriaa ja epäsymmetrisen informaation malli
nuoria asiakkaita, joilla ei ole luottohistoriaa. Oletetaan yhä että on olemassa vain kahdenlaisia, suuren ja pienen luottoriskin, asiakkaita. Symmetrisen informaation mallissa
molemmat ryhmät saivat kilpailullisen tasapainon määräämällä korolla lainaa, mutta
epäsymmetrisen informaation mallissa pienen luottoriskin asiakkaat jäivät ilman. Siitä
syystä että pankit eivät osaa erotella nuoria asiakkaita toisistaan, juuri luotettavimmat
nuoret eivät saa lainaa. Tulos ei muutu, vaikka nuoret asiakkaat olisivat keskimäärin
jopa luotettavampia kuin vanhat.
Jos maksuhäiriön todennäköisyydet ovat luvun 3 esimerkin tavoin tasaisesti jakautuneet suljetulla välillä [0, 1], tulos on vielä voimakkaampi. Jokainen vanha asiakas saa
lainaa maksuhäiriönsä todennäköisyyttä vastaavalla korolla, mutta yksikään nuori asiakas ei haitallisen valikoitumisen seurauksena saa lainaa. On empiirinen kysymys, kuinka
maksuhäiriön todennäköisyydet todellisuudessa ovat jakautuneet. Kuitenkin jakaumasta riippumatta tutkielman malli näyttää, että ikään liittyvä luottoriskiä koskevan informaation epäsymmetrinen jakauma kannustaa pankkeja ikädiskriminaatioon luotonannossa. Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta nuoret ja vanhat luotonhakijat ovat eri
asemassa.
15
Muun muassa Blanchflower, Levine ja Zimmerman [2003] käsittelevät mieltymyksiin perustuvaa
diskriminaatiota. Kattava katsaus diskriminaatioon on esimerkiksi Becker [1957].
4 Pohdinta
26
Ratkaisut negatiivisten seurausten vähentämiseksi
Taloustieteellisesti julkisen vallan puuttumista markkinoiden toimintaan voidaan perustella ulkoisvaikutuksilla, jotka syntyvät markkinoiden häiriöstä. Informaation epäsymmetria on aiheuttanut tutkielman päätelmien perusteella luottomarkkinoiden häiriön, joten on uskottavaa että ainakin osan potentiaalisista keinoista markkinahäiriön
ratkaisemiseksi liittyy informaatioon. Tässä luvussa käsitellään informaatioon liittyviä
ratkaisuja.16
Luottoriskiin liittyvä informaatio nuorten asiakkaiden kohdalla on monelta osin puutteellista. Nuorten velkaantumisen välineissä, osamaksusopimuksissa ja pikavipeissä luotettavuutta ei edes tarkasteta [Kaartinen & Lähteenmaa 2006]. Tiedon vahvistaa myös
liiketoimintajohtaja Heikki Koivula Suomen Asiakastieto Oy:stä: “Nykyään luotonmyöntäjällä ei ole edellytyksiä tarkistaa asiakkaan kokonaisluottotilannetta” 17 .
Iso-Britannian kuluttaja- ja kilpailuviraston selvitys [Office of Fair Trading 2010] pienlainoista esittää tehokkuustappioiden ja maksuhäiriöistä aiheutuvien negatiivisten ulkoisvaikutusten vähentämiseksi informaation lisäämistä luotonantajille ja luotonottajien luottohistorian dokumentaation vahvistamista. Myös Akerlof [1970] esittää, että
julkisen vallan tuottamalla laadunvarmistuksella voidaan ehkäistä haitallista valikoitumista.18 Stiglitz ja Weiss [1981] sekä Mankiw [1986] korostavat myös julkisen sääntelyn
roolia luottomarkkinoilla, joissa luottoriskiä koskeva informaatio on epäsymmetristä.
Yksinkertaistetusti tämä tarkoittaa sitä, että informaation puute aiheuttaa tehokkuustappiota, negatiivisia ulkoisvaikutuksia sekä voi johtaa ikäsyrjintään. Yksi ratkaisu ongelmaan voi olla informaation lisääminen luottomarkkinoilla. Kuviossa (5) tämä tarkoittaa siirtymistä käyrää pitkin oikealle. Vastaavasti asettamalla malliin luvun 4 alussa
esitelty kynnysarvo, jonka verran epäsymmetriaa markkinat sietävät toimiakseen symmetrisen mallin kuvaamalla tavalla, ratkaisu tarkoittaa informaation lisäämistä siten
16
Muitakin ratkaisuja on. Stiglitz ja Weiss [1981] käsittelevät luoton säännöstelyä, de Meza ja Webb
[1987] korkokattoa ja Mankiw [1986] opintolainan valtiontakausta.
17
Helsingin Sanomat 13.1.2013
18
Tällöin luvun 3 alussa esitettyjen Akerlofin [1970] ehtojen 5. kohta ei ole voimassa.
5 Yhteenveto
27
että epäsymmetriaa on alle kynnysarvon. Tällöin markkinat toimisivat symmetrisen
mallin mukaisesti.
Voidaan kuitenkin perustellusti kysyä, miten informaation määrää voitaisiin käytännössä lisätä? Ja mitä olisi se informaatio, jota pankit voisivat nuorista saada tai kerätä? On
ehkä epärealistista ajatella, että informaatiota lisäämällä saavutettaisiin riittävä informaation symmetria luottomarkkinoilla, joissa asiakkaat ovat nuoria. Ratkaisut vaativat
lisätarkastelua. On aihetta tarkastella taloustieteellisesti myös ratkaisuja, jotka eivät
suoraan liity informaatioon, kuten esimerkiksi korkokaton asettamista.
5
Yhteenveto
Tutkielma on keskittynyt käsittelemään kysymystä siitä, miten luottomarkkinat eroavat
toisistaan nuorilla ja vanhoilla asiakkailla. Tutkielman vastaus on, että nuorten aikuisten joukossa luotonantajat eivät pysty identifioimaan eri riskin asiakkaita riittävästi.
Informaation epäsymmetria saa aikaan haitallisen valikoitumisen prosessin, jonka seurauksena luottomarkkinoilla ovat jäljellä vain suurimman riskin nuoret asiakkaat, jotka
eivät joko saa lainaa lainkaan tai saavat lainaa korkealla korolla. Kysymys on tärkeä,
sillä sen avulla voidaan pureutua tarkastelemaan prosessia, joka on johtanut nuorten aikuisten velkaantumiseen. Nuorten velkaantuminen on aiheuttanut mittavia negatiivisia
ulkoisvaikutuksia koko yhteiskuntaan.
Huomioidaan kuitenkin, että tutkielman epäsymmetrisen informaation malli on todellisten luottomarkkinoiden karkea yksinkertaistus. Nuorten aikuisten luottomarkkinoiden
monitahoisuuden ja laajan yhteiskunnallisen ulottuvuuden [Autio & Paju 2005; Autio &
Eresmaa et al. 2002] takia on malli riittämätön luottomarkkinoiden kokonaisvaltaiseen
tarkasteluun. Tutkielmassa on kuitenkin eristetty yksi luottomarkkinoiden osa-alue, informaatio, ja mallia voidaan pitää jossain määrin riittävänä esittelemään tätä ilmiötä.
Tulokset eivät ole kuitenkaan suoraan yleistettävissä. Pikemminkin tutkielma tulee nähdä keskustelunavauksena tarkastelemaan informaation roolia luottomarkkinoilla, joissa
asiakkaat ovat nuoria.
5 Yhteenveto
28
Erityisiä rajoituksia tutkielman yleistettävyydelle asettavat mallin vahvat oletukset
muun muassa pankkien identtisyydestä sekä siitä että ainoastaan asiakkaan maksuhäiriön todennäköisyys vaikuttaisi luotonantopäätökseen. Lisäksi erityisesti oletus nuorten
lainanottajien rationaalisuudesta ansaitsee kriittistä tarkastelua. Mallin tulokset perustuvat siihen, että nuoret asiakkaat tietävät paremmin oman maksuhäiriön todennäköisyytensä kuin pankit.
Empiirinen tutkimus Yhdysvalloissa [Dwyer, McCloud, & Hodson 2011] on kuitenkin
osoittanut velkarahan kasvattavan 18–27 -vuotiaitten ihmisten itsetuntoa ja tuovan heille vallan tunteen. Mitä suurempi laina on, sitä suurempi positiivinen vaikutus sillä on
itsetuntoon. Kuitenkin 28–34 -vuotiailla ja sitä vanhemmilla tilanne on juuri päinvastainen. Heillä velka heikentää itsetuntoa. Dwyer, McCloud ja Hodson [2011] arvioivat, että
nuorten aikuisten käsitykset omasta riskistään joutua maksuhäiriöön ovat epärealistisia. Nuorten velkaantumista käsittelevä kirjallisuus [mm. Dwyer, McCloud, & Hodson
2011; Autio & Paju 2005; Autio & Eresmaa et al. 2002] korostaa juuri nuorten kognitiivista rajoittuneisuutta velkaantumisen syynä. On kuitenkin syytä suhtautua kriittisesti
edellä mainittujen tutkimustulosten esittämään kausaalisuuteen.
Vaikka empiiristä tutkimusta [mm. Ausubel 1999, Karlan & Zinman 2009] haitallisesta
valikoitumisesta luottomarkkinoilla on olemassa, taloustieteellinen empiirinen tutkimus
iän ja haitallisen valikoitumisen yhteydestä luottomarkkinoilla loistaa poissaolollaan.
Empiiriselle tutkimukselle on tässä tutkimuskentässä tarvetta.
Yhteenvetona todettakoon, että epätäydellisessä informaatiossa on kyse siitä, mitä emme tiedä. Keskeistä tässä tutkielmassa on juuri se, miten se mitä emme tiedä vaikuttaa
meihin.
6 Lähteet
6
29
Lähteet
Akerlof, George A., (1970): “The market for "lemons": Quality uncertainty and
the market mechanism”, Quarterly Journal of Economics, 84(3), s. 488–500.
Akerlof, George A., (2001): ”Writing the "The Market for ’Lemons’": A Personal
and Interpretive Essay”, http://www.nobelprize.org
Arrow, Kenneth J., (1963): “Uncertainty and the Welfare Economics of Medical
Care”, American Economic Review, 53(5), s. 941–973.
Arrow, Kenneth. J., (1973): “The Theory of Discrimination”, teoksessa O. Ashenfelter and A. Rees (toim.), Discrimination in Labor Markets, Princeton University
Press
Arrow, Kenneth J. & Debreu, Gerard, (1954): “Existence of an Equilibrium for
a Competitive Economy”, Econometrica, 22(3), s. 265–290.
Athreya, Kartik, Tam, Xuan S., & Young, Eric R., (2012): “A Quantitative Theory of Information and Unsecured Credit”, American Economic Journal:
Macroeconomics, 4(3), s. 153–83.
Ausubel, Lawrence M., (1999): “Adverse selection in the credit card market”, mimeo, University of Maryland
Autio, Minna & Paju, Petri, toim., (2005): “Kuluttava nuoruus”, Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 62, Stakes
Autio, Minna; Eresmaa, Ilppo; Koljonen Virpi, et al., (2002): “Pakko riittää.
Näkökulmia nuorten maksuhäiriöihin ja kulutukseen”, Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 24.
Becker, Gary S., (1957): “The Economics of Discrimination”, University of Chicago
Press
6 Lähteet
30
Blanchflower, David G., Levine, Phillip B. & Zimmerman, David J., (2003):
“Discrimination in the small-business credit market”, Review of Economics and
Statistics 85(4) s. 930–943.
Blinder, Alan S. & Stiglitz, Joseph E., (1983): “Money, Credit Constraints, and
Economic Activity”, American Economic Review, 73(2), s. 297–302.
Brunnermeier, Markus K., (2008): “Deciphering the Liquidity and Credit Crunch
2007-2008”, NBER Working Paper No. 14612.
Diamond, Douglas W., (1989): “Reputation Acquisition in Debt Markets”, Journal
of Political Economy, 97(4), s. 828–862.
Dwyer, Rachel E., McCloud, Laura & Hodson, Randy, (2011): “Youth debt,
mastery, and self-esteem: Class-stratified effects of indebtedness on self-concept”,
Social Science Research, 40(3), s. 727–741.
Greenwald, Bruce C. & Stiglitz, Joseph E., (1986): “Externalities in Economies with Imperfect Information and Incomplete Markets”, Quarterly Journal of
Economics, 101(2), s. 229–264.
Helsingin Sanomat, (2013): 16.1, 23.1, 27.1.2013, Sanoma News
Jaffee, Dwight M. & Russell, Thomas, (1976): “Imperfect Information, Uncertainty, and Credit Rationing”, Quarterly Journal of Economics, 90(4), s. 651–666.
Jehle, Geoffrey A., & Reny, Philip J., (2001): “Advanced Microeconomic Theory”, Vol. 2, Addison–Wesley
Jolly, Paul, (2005): “Medical School Tuition And Young Physicians’ Indebtedness”,
Health Affairs, 24(2), s. 527–535.
Kaartinen, Risto & Lähteenmaa, Jaana, (2006): “Miten ja mihin nuoret käyttävät pikavippejä ja muita kulutusluottoja?”, KTM Rahoitetut tutkimukset, No.
10/2006.
6 Lähteet
31
Karlan, Dean & Zinman, Jonathan, (2009): “Observing Unobservables: Identifying Information Asymmetries With a Consumer Credit Field Experiment”, Econometrica, 77(6), s. 1993–2008.
Lea, Stephen EG, Webley, Paul & Levine, Mark R., (1993): “The economic
psychology of consumer debt”, Journal of Economic Psychology, 14(1), s. 85–119.
Livingstone, Sonia M. & Lunt, Peter K., (1992): “Predicting personal debt and
debt repayment: Psychological, social and economic determinants”, Journal of
Economic Psychology, 13(1), s. 111–134.
Mankiw, Gregory N., (1986): “The Allocation of Credit and Financial Collapse”,
Quarterly Journal of Economics, 101(3), s. 455–470.
de Meza, David, & Webb, David C., (1987): “Too much investment: a problem of
asymmetric information“, Quarterly Journal of Economics, 102(2), s. 281–292.
Office of Fair Trading, (2010): “Review of High-Cost Credit”, OFT1232.
Ordover, Janusz & Weiss, Andrew, (1981): “Information and the Law: Evaluating Legal Restrictions on Competitive Contracts”, American Economic Review,
71(2), s. 399–404.
Paravisini, Daniel & Schoar, Antoinette, (2013): “The Information and Agency
Effects of Scores: Randomized Evidence from Credit Committees”, LSE – MIT,
Working paper
Phelps, Edmund S., (1972): “The Statistical Theory of Racism and Sexism”, American Economic Review 62(4), s. 659–661.
Rajan, Raghuram G., (2005): “Has Financial Development Made the World Riskier?”, NBER Working Paper No. 11728.
Rothschild, Michael & Stiglitz, Joseph E., (1976): “Equilibrium in competitive insurance markets: An essay on the economics of imperfect information”,
Quarterly Journal of Economics, 90(4), s. 629–649.
6 Lähteet
32
Sen, Amartya, (1993): “Markets and Freedoms: Achievements and Limitations of the
Market Mechanism in Promoting Individual Freedoms”, Oxford Economic Papers,
New Series, 45(4), s. 519–541.
Spence, Michael, (1973): “Job Market Signaling”, Quarterly Journal of Economics,
87(3), s. 355–374.
Stiglitz, Joseph E., (2010): “Freefall: America, Free Markets, and the Sinking of the
World Economy”, W.W. Norton, New York
Stiglitz, Joseph E., (1975): “The Theory of ’Screening’, Education, and the Distribution of Income”, American Economic Review, 65(3), s. 283–300.
Stiglitz, Joseph E. & Weiss, Andrew, (1981): “Credit rationing in markets with
imperfect information”, American Economic Review, 71(3), s. 393–410.
Suomen Asiakastieto, (2013): “Tilastot”, http://www.asiakastieto.fi, 13.4.2013.
Taloussanomat, (2010): 2.9.2010, Sanoma News
Valkama, Elisa & Muttilainen, Vesa, (2008): “Maksuvaikeudet pikaluottomarkkinoilla”, OPTL:n tutkimustiedonantoja 86.
Varian, Hal R., (2006): “Intermediate Microeconomics: A Modern Approach”, Vol.
7, W.W. Norton, New York
Väisälä, Jussi, (2011): “Topologia I”, Limes
Walras, Léon, (1874): “Elements of Pure Economics, or the theory of social wealth”