1. No category

Akaan Seutu – Keskiviikko 28.5.2014
Toivo Ilomäki
– sotasankari ja urheilumies
Mannerheim-ristin ritariksi numero 155 nimitettyä, Sääksmäellä syntynyttä ja Viialassa asunutta Toivo
Ilomäkeä kiitettiin erittäin rohkeaksi, kylmäveriseksi, peräänantamattomaksi sekä velvollisuudentuntoiseksi taistelijaksi. Hän oli
myös ainoa suomalainen sotilas,
jolla oli oikeus kantaa kaikkia viittä panssarintuhoojan merkkiä tuhottuaan sodassa kaiken kaikkiaan
21 venäläistä panssarivaunua. Viialassa hänet muistetaan erityisesti
Tarpian Suunnan perustajajäsenenä ja aktiivisena suunnistusharrastuksen levittäjänä.
Sivut 13–16
13
14
Keskiviikko 28.5.2014 – Akaan Seutu
Toivo Ilomäki oli urhea sodass
Liisa Ahokas
Toivo Ilomäen isovanhemmat olivat Tyrvännössä
3.7.1851 syntynyt Heikki
Erkinpoika Ilomäki ja Kalvolassa 3.12.1853 syntynyt
Amanda Julia Erkintytär.
Heidät vihittiin 3.10.1878.
Sääksmäelle he muuttivat 23.4.1893, jolloin Heikki Erkinpoika tuli torppariksi Teristen kartanoon.
Heidän ensimmäinen poikansa, Toivo Ilomäen isä, oli
itsellinen Heikki Ilomäki
(6.2.1886–28.6.1932), joka
avioitui 19.11.1911 Vesilahdella syntyneen Hilja Maria Vikmanin (12.10.1888)
kanssa.
Perheeseen syntyi kahdeksan lasta, joista neljäntenä syntyi 25.8.1917 Toivo
Osmo Ilomäki.
Sisarusparvesta ainoa
elossa oleva on Aili Mäkinen, joka asuu Viialassa.
Heikki ja Hilja Ilomäki
saivat asuttavakseen pienen tilan Tarttilasta. Perhe
asui työväentalon vieressä, nykyisellä Tarttilanraitti 118:n tontilla. Paikalla
on punainen piharakennus,
jonka keskiosassa Ilomäet asuivat. Rakennusta on
myöhemmin jatkettu keskeltä molempiin suuntiin.
– Elanto hankittiin pienimuotoisesta viljelystä,
kotieläimistä, metsätöistä
ja erilaisista tarjoutuvista
töistä. Heikki Ilomäen kuoltua 1932 jäi isoäitini elättämään neljää kotona olevaa lastaan erilaisilla kekseliäisyyttä ja taitoa vaativilla toimilla. Aili-tätini
oli isänsä kuollessa aivan
pieni vauva. Kotoa jo lähteneet olivat hekin sen ajan
mukaan alaikäisiä, kertoo
Toivo Ilomäen tytär Leila
Kvist.
Perheen perustaminen
Toivo
Ilomäki
(25.
8.1917–4.3.1965) avioitui 10.7.1938 Rauha Sylvi
Rantasen (15.11.1919–
11.2.2005) kanssa, joka oli
kotoisin Sääksmäeltä.
Rauha Rantasen vanhemmat olivat Matilda Wilhelmiina Tuomaantytär
(8.5.1884–27.6.1967) ja Juho Rantanen (30.12.1873–
3.2.1938), joka oli muonamiehenä Tyrisevän Ellilässä.
Toivo ja Rauha Ilomäen perheeseen syntyi seitsemän lasta: Pentti 1938,
Leila Kyllikki 1939, Eero
Antero 1941, Timo Aarre 1944, Helena Marjatta
1946, Tauno Olavi 1950,
Marja Hannele 1956
– Vanhempani olivat tuttuja keskenään jo lapsuudesta. Kumpikin vanhemmistani oli käynyt vain kansakoulun, isäni Tarttilassa ja äitini Tyrisevällä. Sen
ajan mukaan työhön lähdettiin varhain. Isä meni jo
Kuvassa Ilomäen sukua: takarivissä vasemmalta Toivo, Unto, Helvi ja Tauno Ilomäki, edessä Toivon vaimo Rauha, Toivon äiti
Hilja, Sulon vaimo Signe ja Sulo Ilomäki.
13-vuotiaana pikkurengiksi
Ellilän taloon ja joutui heti
raskaisiin töihin. Jo kouluaikana isä auttoi omaa
isäänsä metsätöissä. Myöhemmin äitini tuli piiaksi
samassa kylässä olevaan
Seppälän taloon ja sieltä
kaikki alkoi. Tyrisevä on
molemmille suvuille tärkeä
kylä, kertoo Ilomäen tytär
Leila Kvist.
Pariskunta muutti Tarttilasta Viialaan, ensin yhden
huoneen asuntoon Sipilän
maatalossa ja sitten Viialan
vanhan kirkon ja elokuvateatterin lähelle Paavilaisen
”pitkään kasarmiin”, jossa
asui useita perheitä.
Sotasankariksi
Sammatuksessa
Toivo Ilomäki lähti varusmiespalvelukseen Tampereen Rykmenttiin tammikuussa 1939.
Enteitä tuleviin aikaansaannoksiin nähtiin jo silloin, Ilomäen luokka niin
kivääri- kuin konepistooliampujanakin oli Valio.
Talvisota oli hänen varusmiespalvelunsa päättyessä jatkunut kaksi viikkoa,
ja Toivo Ilomäki määrättiin
panssarintorjuntatykin lataajaksi 2. Prikaatin Psttykkikomppaniaan.
Kaksi päivää myöhemmin hän haavoittui Muolaanjärvellä Karjalan kannaksella. Muiden talvisodassa sotineiden tapaan
Toivo Ilomäki ”lomautettiin
toistaiseksi” 6.7.1940.
Jatkosodassa hän toimi
5. divisioonan 24. tykkikomppaniassa panssarintorjuntatykin ampujana.
Taistelupaikat olivat
Korpiselkä, Kokkari, Kollaa, Tulemajärvi, Suurmäki, Vitele, Säntämä, Tuulos,
Aunus, Syvärin voimalaitos,
Mäkriä, Sammatus, Tihveri,
Salmi, Pitkäranta, Lemetti,
– Kesäkuussa 1944 al-
koi Neuvostoliiton Suomen
puolustuksen lopulliseen
murtamiseen ja maan valloittamiseen tähdännyt
suurhyökkäys molemmin
puolin Laatokkaa, niin Karjalan kuin Aunuksenkin
kannaksella. Toivo Ilomäen joukko-osasto toimi jälkimmäisellä ja täällä tapahtuivat teot, joita olemme
tänään kokoontuneet kunnioittamaan, totesi maaliskuussa Toivo Ilomäen ritarilaatan paljastustilaisuudessa Päivölässä puhunut
Mannerheim-ristin ritarien
säätiön valtuuskunnan jäsen Heikki Lehtonen.
Juhannuksen alla, 22. kesäkuuta 1944, Toivo Ilomäki tuhosi ensimmäisen vihollispanssarinsa Karjalan
kylässä. Juhannuksen yli
tilanne jatkui Sammatuksen suurtaisteluna, jossa
Ilomäen sotilastaidot tulivat lopullisesti esille. Tässä yhdessä taistelussa hän
tuhosi tykillään 16 panssarivaunua. Hieman myöhäisemmässä Tihverin taistelussa hän tuhosi vielä neljä
panssaria lisää.
– 21 panssarivaunun tuhoamisella hän on omassa
luokassaan suomalaisten –
ehkä muunkin maalaisten –
panssarintorjujien joukossa. Hänen nimittämisensä
Mannerheim-ristin ritariksi numerolla 155 oli näiden
suoritusten jälkeen lähes itsestäänselvyys, totesi Heikki Lehtonen.
Mannerheimristin ritariksi
Korpraali Toivo Ilomäki nimitettiin lokakuun 2. päivänä 1944 Mannerheim-ristin ritariksi numero 155.
Marsalkka Mannerheimin allekirjoittamat Toivo
Ilomäen ritariksi nimittämisen perusteet ovat osaksi lennokasta ja vanhakantaista tekstiä, mutta ne
Rauha ja Toivo Ilomäki sekä lapset
Toivo Ilomäki sota-aikaan.
kertovat hyvin sen, minkälaisesta sotilaasta on kysymys.
– Panssarijääkäri Ilomäki on nykyisen sodan aikana toiminut pst-tykkiryhmän ampujana, osoittautuen jo etenemis- ja puolustusvaiheen aikana erittäin
rohkeaksi ja luotettavan
varmaksi taistelijaksi. Sammatuksen suurtaistelun aikana tuhosi hän kaikkiaan
16 panssarivaunua. Tässä
taistelussa hän osoitti erikoista urheutta ja järkkymätöntä taistelutahtoa joutuessaan useaan otteeseen
vihollisen erittäin ankaran
tykistökeskityksen alaisena kaksintaisteluihin panssarivaunujen kanssa. Ampumamatka oli useimmissa
tapauksissa suhteellisen lyhyt ja syttyivät vaunut aina
joko ensimmäisellä tai toisella laukauksella tuleen,
mikä osoittaa lisäksi panssarijääkäri Ilomäen tarkkaa
kättä työssään ja hänen täydellistä aseensa hallintaa.
Kaiken kaikkiaan 21 panssarivaunun tuhoaminen
vihollisen tulittamisesta
välittämättä osoittaa, että
panssarijääkäri Ilomäki on
erittäin rohkea, kylmäverinen ja peräänantamatto-
Rauha ja Toivo Ilomäki 1940-luvun
man velvollisuudentuntoinen taistelija.
Sammatuksen taistelussa osoitetusta urheudesta
ja taidosta palkittiin Man-
Akaan Seutu – Keskiviikko 28.5.2014
15
sa ja innostaja siviilissä
Sallinkulman kotitalo 1960-luvulla.
aseekseen saksalaisen 75
K/40 -panssarintorjuntatykin, joka on tämän vuoden
maaliskuun alussa siirretty
Parolan Panssarimuseosta
Päivölänmäelle.
Toivo Ilomäki ylennettiin
korpraaliksi 26.7.1944. Hänet kotiutettiin 19.11.1944.
Ylennys alikersantiksi tuli
13.3.1960.
Kurinpitoa ja
marjamatkoja
t Tauno ja Helena.
us, jolloin yhdestä Suomea
puolustaneesta joukkueesta nimitettiin kolme ritaria.
Tarkalle ampujalle kaikki
panssarintuhoojamerkit
n alussa.
nerheim-ristin ritarin arvolla Toivo Ilomäen lisäksi
Kalvolassa syntyneet luutnantti Esko Kausti (136) ja
ylikersantti Martti Nurmi
(150) sekä luumäkeläinen
ylikersantti Arvo Veikkanen (153).
Kausti–Nurmi–Ilomäkikolmikko oli ainut tapa-
Toivo Ilomäki on ainoa sotilas, joka on saanut kaikki viisi panssarintuhoojan
merkkiä eli leveän kuviollisen nauhan ja neljä kapeaa
kuviotonta nauhaa yli viidentoista panssarivaunun
tai rynnäkkötykin tuhoamisesta.
Kun suurhyökkäys kesällä 1944 oli ollut käynnissä
muutamia päiviä, päätettiin lähitorjuntamiehille ja
tykkien ampujille, ansioituneille tankintappajille,
antaa porkkanaa, jotta vaunuja tuhottaisiin mahdollisimman paljon.
Mannerheimin päiväkäskyllä 28.6.1944 luotiin saksalaistyylinen 70 x 30 millimetrin kokoinen, hihaan
ommeltava kangasmerkki,
johon oli valkoiselle ohuelle kankaalle painettuna
T-34-tyyppinen vaunu, ja
sen tornissa kuvattuna räjähdys. Merkkiä tuli kantaa
oikeassa hihassa.
Merkin jakamisesta vastasi Päämajan koulutusosasto ja sitä jaettiin yhteensä 327 kappaletta. Näihin myönnettiin 86 lisänauhaa, joista osa samoille
henkilöille.
Yhdestä tuhotusta vaunusta oli oikeutettu kantamaan perusmerkkiä hihassaan. Kolmesta tuhotusta
vaunusta sai merkin yläpuolelle ommella valkean
kanttinauhan osoittamaan
tuhottuja vaunuja. Viidestä
tuhotusta vaunusta sai ommella taas kanttinauhan,
10 tuhotusta vaunusta sai
kolmannen ja 15 vaunun
tuhoamisesta neljännen
kanttinauhan. Vain yhdellä
sotilaalla oli oikeus kantaa
merkkiä ja neljää nauhaa –
Toivo Ilomäellä.
Toivo Ilomäki oli osoittanut tarkkuutensa jo yksittäisten pistemaalien tuhoojana, mutta varsinaisiin
oikeuksiin hänen tarkkuutensa pääsi, kun hän sai
Sodan jälkeen Ilomäki oli
töissä ensin varastomiehenä Viialan Osuusliikkeessä
ja sen jälkeen varastonhoitajana Viiala Oy:ssä ja talotehtaalla.
– Sodan jälkeen muutimme vuonna 1946 Sallinkulmalle, mistä isä oli saanut
rintamamiestontin, jolle
rakennettiin omakotitalo.
Siinä isä asui viimeiseen
iltahuutoon asti. Talo on
nykyisin sisarentyttäremme Minna Toorikan kesäasunto, kertoo Leila Kvist.
Kun kaikki lapset olivat
jo lähes aikuisia, meni Rauha Ilomäkikin töihin, Viialan vaneritehtaalle.
– Isäni oli kotona vähäpuheinen ja hiljainen mies,
aika tyypillinen hämäläinen. Työajan jälkeen hän
oli aika paljon poissa kotoa,
milloin suunnistukseen liittyvissä tehtävissä, milloin
järjestysmiehenä iltamissa.
Hän ei arkaillut sanoa mielipidettään, jos piti sitä tärkeänä, ei edes pitäjän vaikuttajille. Taustastaan arvioituna hänellä oli aika vahva itsetunto. Myöhemmältä ajalta muistan, että isää
tultiin hakemaan, jos joku
kylässä kävi väkivaltaiseksi
tai tilanne muuten oli pelottava, muistelee Leila Kvist.
– Isä piti kotona kuria,
oli ankarakin. Jos teimme
pahaa, saimme selkäämme. Joskus muistan hänen
oikeasti hermostuneenkin.
Myöhemmin olen tajunnut, että hän oli sodassa ollut niin pahoissa paikoissa,
että ne vaikuttivat pitkään.
Sodasta hän ei kyllä koskaan meille lapsille puhunut, kertoo Pentti Ilomäki.
Perheen yhdessä tekeminen liittyi yleensä suunnistukseen tai marjastukseen.
Sallinkulmalla asui useita perheitä, joissa oli paljon
lapsia. Toivo Ilomäki kokosi
heitä juoksemaan ja opetti
heille suunnistuksen alkeet.
– Tehdessään suunnistusreittejä isä löysi hyviä
marjapaikkoja ja niihin
mentiin koko perheen voimalla. Saalis oli yleensä
erinomainen ja rikastutti
muuten sen ajan aika yksitoikkoista ruokapöytää,
muistaa Leila Kvist.
Pentti Ilomäki kertoo, että isänsä järjesti myös kyläläisille yhteisiä marjamatkoja.
– Usein puolukkaan, esimerkiksi Ahlajärven metsiin, mentiin Serkolan kuorma-auton lavalla.
Tarpian Suunnan
perustajajäsen
Toivo Ilomäki oli aktiivinen suunnistuksen harrastaja jo Viialan Virissä. Seuran 80-vuotishistoriikissa
todetaan, että Toivo Ilomäki aktiivisen kilpailutoiminnan ohella kunnostautui
kiitettävällä tavalla suunnistustaidon opettamisessa
ja levittämisessä.
Ilomäki toimi myös Virin
johtokunnassa ja hänelle
on myönnetty seuran ansiomerkki.
Suunnistukseen keskittynyt Tarpian Suunta syntyi
epävirallisesti Ilomäen saunassa syksyllä 1956, kun
joukko paikallisia suunnistajia oli päättänyt, että Viialan–Toijalan alueelle pitää
saada oma suunnistusseura.
Virallisesti
Tarpian
Suunta perustettiin ja nimi
hyväksyttiin Viialan Yhteistalolla pidetyssä kokouksessa marraskuun 9. päivänä 1956.
Toivo Ilomäki toimi Tarpian Suunnan puheenjohtajana ensin vuosina 1956
– 1959, sitten kolme vuotta
varapuheenjohtajana ja sen
jälkeen jälleen puheenjohtajana kuolemaansa asti.
Niin ikään pitkään Tarpian Suunnassa vaikuttanut
Into Korpinen antoi Toivo
Ilomäelle lempinimen Topi
Tarpia.
Jatkuu sivulla 16
16
Keskiviikko 28.5.2014 – Akaan Seutu
Liisa Ahokas
Jatkuu sivulta 15
Sallinkulman
lasten
suunnistusinto palkittiin
moneen kertaan. Eräänä
vuonna heitä oli SM-suunnistuksessa alle 15-vuotiaiden sarjassa kolme viiden
parhaan joukossa. Ilomäen
omaan perheeseenkin tuli
kaksi suunnistuksen Suomen mestaruutta. Ne toivat
lapset Helena ja Tauno.
Tauno Ilomäen poika Mika Ilomäki toimii nyt Suomen Suunnistusliiton toimitusjohtajana.
Toivon lapsista Pentti
jatkoi myös isänsä jäljillä
niin suunnistajana ja suunnistusreittien ja -karttojen laatijana kuin Tarpian
Suunnan johtokunnassa.
Toivo Ilomäki kuului
myös Viialan Sotainvalidiyhdistyksen hallitukseen ja
Reservin aliupseereihin.
Adolf Ehrnrooth
kävi kylässä
Toivo Ilomäki ei sotakokemuksistaan kotona puhunut. Tärkeitä tapahtumia olivat kuitenkin Mannerheim-ristin ritarien kokoontumiset parin vuoden
välein.
– Isä osallistui niihin
niin usein kuin se oli mahdollista. Kotiin palattuaan hän mielellään kertoi
näistä tapahtumista. Opin
tuntemaan kenraalit K.L.
Oesch, Erik Heinrichs ja
K.A. Tapola ja muita korkeita upseereita nimeltä.
Joskus meillä kävi kylässä
Kalvolasta toinen Mannerheim-ristin ritari, Martti
Nurmi ja silloin ehkä jotakin sodasta puhuttiin. Olli
Aulanko ei ollut meille lähinnä kansanedustaja, vaan
toinen ritari kotiseudulta.
Kerran kutsui kenraali Tapola isän kotiinsa. Isä antoi varmasti tälle vierailulle suuren arvon, muistelee
Leila Kvist.
Ikimuistettava oli myös
kenraali Adolf Ehrnroothin käynti Sallinkulmalla.
– Hän ajoi aivan odottamatta pihaan taksilla ja koska isä sattui olemaan Virin
majalla, lähdimme häntä
sieltä noutamaan. Äiti lainasi naapurista pullaa ja
keitti kahvit. Olimme kaikki kotona olleet mukana ja
muistamme vieläkin, mitä
Ehrnrooth kyseli ja mitä me
vastailimme. Jotkut hänen
lauseensa kulkevat muistoissamme erittäin tärkeinä.
Mummu, joka asui meillä, kysyi, miksei vieras ollut mennyt naimisiin. Vastaukseksi
saatiin: ennen sotaa en ehtinyt ja nyt olen jo liian vanha.
Muutaman vuoden päästä
hän kuitenkin avioitui tanskalaisen kreivittären kanssa,
muistelee Leila Kvist.
Toivo Ilomäki toimi Mannerheim-ristin Veljeskunnassa ja Panssarikillassa.
– Isä oli käynyt joitakin
kertoja Parolassa Panssarikillassa kertomassa sotakokemuksistaan. Tällaisella
matkalla hän 4. maaliskuuta 1965 sai sydäninfarktin
prikaatiin menevällä tiellä.
Hän kieriskeli tienposkessa
tuskissaan, kunnes paikalle
pysähtyi auto, jossa olleet
Toivo Ilomäen perhettä Päivölän kansanopistossa ritarikilven paljastusjuhlassa maaliskuussa 2014. Eturivissä keskellä Toivo Ilomäen tytär Leila Kvist ja hänen oikealla puolellaan Toivo Ilomäen sisar Aila Mäkinen, Ilomäen poika Pentti Ilomäki ja tämän seuralainen Kaarina Hakala.
Tauno Ilomäki vastaanottaa Toivo-isältään kiertopalkintoa
vastasaavutetun Suomen mestaruus -suunnistuksen jälkeen.
Toivo Ilomäen lapsuudenkoti Tarttilassa.
Heikki Lehtonen
Mannerheim-ristin ritari Toivo IIlomäen hauta Viialassa.
Ilomäen talo Sallinkulmalla toukokuussa 2014.
tummat ottivat hänet kyytiin ja veivät Hämeenlinnan
sairaalaan. Joku aikaisemmin pysähtynyt oli ollut sitä
mieltä, että isä oli juovuksissa eikä ottanut kyytiin.
Sairaalassa isä sai toisen infarktin ja menehtyi siihen.
Toivo Ilomäen hautajaisissa arkku oli kääritty
Suomen lippuun. Siunauk-
sen toimittivat Matti Koskela ja Pentti Hytönen ja
kenraali Tapola oli mukana
hautajaisissa.
Toivo Ilomäki on haudattu Viialan hautausmaalle.
Perikunta on lahjoittanut hänen Mannerheimristinsä, kunniataulunsa ja
ansiomerkkinsä Parolan
Panssarimuseolle.
Lähteet: Pentti Ilomäen ja
Leila Kvistin haastattelut,
Seppo Porvali: Mannerheim-ristin ritarit -kirja,
Heikki Lehtosen puhe ritarilaatan paljastustilaisuudessa Päivölässä 4.3.2014.
Jutussa olevat mustavalkoisen valokuvat ovat
Toivo Ilomäen lasten albumeista.