Ohjeita erikoistyön tekemiseen

AALTO-YLIOPISTON TEKNILLINEN KORKEAKOULU
Signaalinkäsittelyn ja akustiikan laitos
MIKES Aalto Mittaustekniikka
Ohjeita erikoistyön tekemiseen
23.4.2010
Tri Oma Nimi, 12345A
[email protected]
Mittaustekniikan erikoistyö kurssiin S-108.3120 Erikoistyö
Opintopisteet (ECTS):
______________
Arvosana (1 – 5):
______________
Ohjaajan allekirjoitus:
___________________________________
DI Ossi Ohjaaja
Sisällysluettelo
Sisällysluettelo .................................................................................................................... 2
1
Johdanto ...................................................................................................................... 3
2
Ohjeita työn kirjoittamiseen........................................................................................ 3
2.1
Työn rakenne ...................................................................................................... 3
2.2
Sivunumerointi.................................................................................................... 5
2.3
Työskentely tyyli-työkaluilla .............................................................................. 5
2.4
Kuvat ja taulukot................................................................................................. 6
2.5
Kirjallisuusviitteet............................................................................................... 8
2.6
Kaavat ................................................................................................................. 9
2.7
Sekalaista nippelitietoa ....................................................................................... 9
2.8
LaTeX ................................................................................................................. 9
3
Johtopäätökset........................................................................................................... 11
4
Viiteluettelo............................................................................................................... 11
2
1
Johdanto
Tässä dokumentissa annetaan joitakin ohjeita erikoistyön tekemiseen Mittaustekniikan
laboratoriossa (MIKES TKK Mittaustekniikka). Erikoistyön voi sisällyttää perusopintojen kurssiin S-108.3120 Erikoistyö tai jatko-opintojen kurssiin S-108.J Jatkotutkinnon opinnäyte.
Erikoistyöllä kurssissa S-108.3120 on kaksi tavoitetta:
1. Antaa opiskelijalle käytännön kokemusta tutkimustyöstä
kirjallisuuskatsauksen tai vastaavan muodossa, ja
laiterakentelun,
2. Opettaa opiskelijalle työn julkaisuun liittyviä asioita, joita myöhemmin tarvitaan
diplomityön kirjoittamisessa.
Töille määrätään ohjaaja, jonka tehtävänä on vastata näiden molempien tavoitteiden
saavuttamisesta.
2
Ohjeita työn kirjoittamiseen
Tätä työtä voi sellaisenaan käyttää pohjana tutkimusraportin kirjoittamiseen, mikäli
raportti tehdään MS Wordillä. Pohjan stilistinen muuntelu on sallittua (esim. kansilehden
sommittelu, sivunumeroiden paikka, header ja footer) kunhan asiasisältö säilyy. Työn saa
halutessaan tehdä muullakin tekstinkäsittelyohjelmalla, kunhan lopputuloksen saa
käännettyä PDF:ksi.
Diplomitöiden ja erikoistöiden ohjaamisessa törmää jatkuvasti samoihin aiheisiin, jotka
tuottavat ongelmia. Tässä luvussa käydään lyhyesti läpi näitä seikkoja.
2.1 Työn rakenne
Erikoistyön teko ja raportointi ei juurikaan poikkea diplomityön kirjoituksesta.
Diplomityön kirjoitukseen on olemassa lukuisia ohjeita, joista S-osasto suosittelee Timo
Laakson kirjoittamaa ohjetta [1]. Tutkimusraporteille suositellaan yleensä hyvin
samantyylistä rakennetta, jonka tämän kurssin tarpeisiin voi kiteyttää esim. seuraavasti:
Nimilehti
Esipuhe
Sisällysluettelo
1. Johdanto
2. Kirjallisuuskatsaus
3. Tutkittava mittausmenetelmä
4. Rakennetun laitteiston suunnittelu ja toteutus
5. Laitteiston mittaustulokset
6. Epävarmuusanalyysi
7. Johtopäätökset
8. Viiteluettelo
Liitteet
3
Esipuheessa on tapana kertoa, missä työ on tehty, kuka sitä on mahdollisesti rahoittanut
ja kiittää kaikkia tahoja, jotka ovat jollain tavalla hommaa edesauttaneet. Se ei ole
pakollinen, mutta kannattaa laittaa, jos hiemankin mietityttää, että pitäisikö se olla. Siinä
kannattaa myös mieluummin kiittää liian montaa ihmistä, kuin unohtaa joku, eli tässä
kohtaa avokätisyys ei maksa mitään.
Johdannossa kerrotaan lyhykäisesti, mihin tutkimusprojekti liittyy, mitä asiasta tiedetään
aikaisemmin, ja esitellään mitä tässä raportissa kerrotaan. Johdanto on hyvä lopettaa
kappaleeseen, jossa luetellaan, mitä raportin eri luvuissa tapahtuu.
Mikäli työn ei ole tarkoitus olla kirjallisuuskatsaus, vaan tarkoituksena on esim. rakentaa
joku laite, voidaan kirjallisuuskatsaus usein sisällyttää johdantoon. Raportista tulee
helposti kömpelöhkö, mikäli teoreettinen osio ja kokeellinen osio ovat yhtä suuret.
Asiasta kannattaa keskustella ohjaajan kanssa, ennen kirjoittamisen aloittamista. Sama
koskee jossain määrin tutkittavaa mittausmenetelmää, tai muuta teoreettista taustaa.
Tutkimusraportissa olisi hyvä päästä johdannon jälkeen heti suoraan asiaan. Kaikki
johdannon ja asian välissä oleva tavara on yleensä turhaa pyörittelyä.
Kirjallisuuskatsauksen voi myös laittaa liitteeksi, mikäli se katkaisee ajatuksen.
Mikäli työhön kuuluu kirjallisuuskatsaus, tai erikoistyö on kirjallisuuskatsaus, kannattaa
lukaista kirjallisuuskatsauksen tekoon liittyvät ohjeet [2].
Rakenneltujen laitteistojen suunnittelu, toteutus, mittaustulokset ym. kuvataan siinä
laajuudessa kuin on tarpeellista. Kaikkia detaljeja ei kannata sisällyttää raporttiin.
Esimerkiksi piirikorttien layoutit, suuret kytkentäkaaviot, ohjelmalistaukset ym. vastaavat
kannattaa usein laittaa liitteeksi, mikäli niitä ylipäätään ollenkaan tarvitaan.
Kytkentäkaavioista voi kopioida pienempiä paloja kuviksi, joita käydään läpi tekstissä.
Teorian, toteutuksen ja mittauksen jakaminen omiin lukuihinsa johtaa lähes aina
tyypilliseen rakenteelliseen ongelmaan vähänkään laajemman työn kyseessä ollen.
Tarkastellaan seuraavaa rakennetta:
3. Teoriaa
3.1 Vastaanotin
3.2. Lähetin
4. Elektroniikan toteutus
4.1 Vastaanotin
4.2. Lähetin
5. Mittaustulokset
5.1 Vastaanotin
5.2. Lähetin
Havaitsemme, että ajatus pomppii edestakaisin vastaanottimen ja lähettimen välillä, mikä
tekee tekstistä vaikeasti luettavaa. Raportista tulee huomattavasti luettavampi, kun
samaan asiaan liittyvät asiat kerätään yhteen paikkaan. Esitetyssä esimerkissä voidaan
tehdä esim. seuraava ratkaisu:
3. Elektroniikan toteutus ja mittaukset
4
3.1. Vastaanotin
3.2. Lähetin
Teoria kuvataan tarvittavassa laajuudessa johdannossa ja Vastaanotin ja Lähetin -lukujen
alussa.
Toinen rakenteellinen sudenkuoppa liittyy asioiden esitysjärjestykseen. Työ tehdään
yleensä tyvestä puuhun nousten. Ensin tehdään esim. kortti kerrallaan työhön tarvittavat
modulit, jotka lopuksi kootaan valmiiksi laitteistoksi. Työtä ei kuitenkaan kannata
raportoida tässä järjestyksessä. Raportissa esitetään ensin valmis laite, ja sen jälkeen eri
modulien rakenne. Näin toimien tekstistä tulee lyhyempi ja paremmin jäsennelty.
2.2 Sivunumerointi
Usein näkee töitä, joissa alkusivut numeroidaan roomalaisilla numeroilla i, ii, iii, iv, ...,
varsinainen teksti tavallisilla numeroilla, ja liitteet omilla sivunumeroillaan esim. A1, A2,
jne. Näin voi toki tehdä, mutta tämä johtaa ongelmiin kun myöhemmin pohdit teoksen
sivumäärää, joka tarvitaan esim. D-työn tiivistelmään, CV:hen, tai johonkin dokumenttiin
missä viittaat työhösi. Asia ratkeaa helpoiten, kun sivut numeroidaan kannesta lähtien
tavallisilla numeroilla niin, että viimeisen liitteen viimeisellä sivulla on viimeinen
sivunumero.
2.3 Työskentely tyyli-työkaluilla
Teetpä työsi Wordilla tai millä tahansa muulla työkalulla, sinun kannattaa perehtyä
tekstin kirjoittamista helpottaviin työkaluihin. Wordin tyylit (style) ovat oikein käytettynä
tällaisia. Voit perehtyä tyylien käyttöön silmäilemällä tätä dokumenttia.
Normaalit kappaleet kirjoitetaan Normal-tyylillä. Valikosta <Format><Styles and
formatting> saat auki ikkunan, johon voit muuttaa tyylin asetuksia. Idea on, että tyyliin
tehdyt muutokset vaikuttavat kaikkiin dokumentin kappaleisiin. Voit laittaa kappaleiden
väliin tyhjät rivit ilman rivinsiirtoja ja poistaa ne halutessasi muutaman napin
painalluksella. Voit tasata halutessasi oikean reunan ja vaihtaa fonttikokoa tai –tyyppiä
pienemmäksi tai suuremmaksi muuttamatta otsikoiden asetuksia. Voit myös tehdä
ohjaajallesi oikoluettavaksi raportin double-rivivälillä kommentointia varten ja vaihtaa
valmiin raportin takaisin single-riviväliseksi.
Otsikot tehdään käyttäen Heading 1, Heading 2, jne. -tyylejä. Näihin saa automaattisen
otsikkonumeroinnin valikosta <Format><Bullets and numbering><Outline numbered>.
Numerointi ilmestyy kaikkiin kappaleisiin, jotka on määritelty Headingeiksi. Voit poistaa
numeroinnin manuaalisesti esim. Sisällysluettelosta ja esipuheesta. Tyylejä käytetään
headingeissä kahdesta syystä:
1. Numerointi pysyy ajan tasalla kun siirtelet lukuja eri paikkaan dokumentissa.
2. Voit tehdä automaattisen sisällysluettelon valikosta <Insert><Reference ><Index
and Tables...><Table of Contents>.
Tyylejä kannattaa käyttää myös muissa paikoissa. Niitä voi määritellä itse aina tarpeen
mukaan. Tässä raportissa on käytössä mm. seuraavat tyylit:
1. Endnote text (Viiteluettelon tekstit)
5
2. Endnote reference (Viitteiden numerointi)
3. Caption (Kuvatekstit ja taulukkotekstit)
4. Kuva
5. Equation
Opettele tyylien käyttö, se kannattaa.
2.4 Kuvat ja taulukot
Kuvista tulee hyviä, kun muistaa muutaman perussäännön. Tarkastellaanpa kuvaa (Kuva
1).
Top of
diffuser
Light source
reference plane
θ0
θ
d + ∆ds
r0
Kuva 1. Esimerkki kuvasta [3]. Symbolit on kuvattu tekstissä.
Kuvassa olevien tekstien ja kuvatekstin kirjasinkoon tulisi olla sama kuin normaalitekstin
koko, esim. tässä dokumentissa 12 pt. Mikäli haluat, voit tehdä kuvat siten että teksti on
hieman pienempää, esim. 10 pt, mutta pyri siihen, että koko on kaikissa kuvissa sama.
Esimerkkikuvassamme on virhe: Kuvan tekstien pitäisi olla samalla kielellä, kuin millä
raportti on kirjoitettu. Tässä tapauksessa kuva pitäisi siis kääntää Suomeksi.
Mikäli lainaat kuvia, niin kuvatekstissä on oltava viittaus, mistä olet kuvan ottanut.
Suuri osa ohjelmista (esim. Designer, Excel) tekee oletusarvoisesti liian ohuita viivoja.
Viivat on paksunnettava, jotta viivat eivät häviä työtä mahdollisesti valokopioitaessa.
Designer-kuvat on tehtävä hairline-moodissa, jotta etäisyysmittaukset toimivat, mutta
valmiiseen kuvaan viivat on paksunnettava. Excel kuviin on paksunnettava
asteikkoviivat, piirtoalueen rajaviiva ja dataa esittävät kuvaajat. Kuvassa 2 on esitetty
esimerkki kuvaajasta. Huomaa että myös harmaasävyt kannattaa poistaa, koska ne
menevät kopioitaessa nuhruisiksi.
Kuvista tulee hyvän näköisiä, kun niissä on väriä. Mieti kuvaajissa kuitenkin sitä, että
kuvien pitää olla yksiselitteisiä myös, mikäli raportti valokopioidaan mustavalkoiseksi.
Lehtiartikkeleihin ei saa värejä, tai ne ovat kalliita.
Kuvateksti tehdään klikkamalla kuva aktiiviksi ja valitsemalla valikoista
<Insert><Reference><Caption...>. Näin kuvien numerointi pysyy järjestyksessä vaikka
niitä
siirrellään
tekstissä
eri
kohtiin.
Kuvaan
viitataan
toiminteella
<Insert><Reference><Cross reference...>. Näin myös viittaukset pysyvät järjestyksessä.
6
Valitettavasti viittaus ei toimi kunnolla Suomen kielessä, kuten luvun alussa olevasta
esimerkistä havaitset1.
2
1.8
Suhteellinen voimakkuus
1.6
1.4
1.2
1
0.8
0.6
0.4
0.2
0
300
400
500
600
700
800
Aallonpituus [nm]
Kuva 2. CIE:n määrittelemät värinsovitusfunktiot x ( λ ) [sininen pisteviiva],
y ( λ ) [vihreä yhtenäisviiva] ja z ( λ ) [punainen katkoviiva].
Kuvatekstissä on määriteltävä kuvassa käytetyt symbolit. Jos niitä on paljon, voi käyttää
kuvan 1 esimerkissä käytettyä kikkaa, eli esitellä suureet tekstissä.
Jotkut ohjelmat tekevät automaattisesti kuvan ympärille mustan laatikon. Tämä näyttää
pidemmän päälle synkeältä, mistä syystä se kannattaa opetella poistamaan.
Kuvaan viitataan ENNEN kuin sitä aletaan selittämään. On tuskastuttavaa lukea
kappaleen verran selityksiä, minkä jälkeen kerrotaan että asiasta olisi ollut kuvakin.
Taulukot toimivat hyvin samalla tavalla kuin kuvat. Otetaan esimerkiksi Taulukko 1.
Taulukko 1. Esimerkki taulukoista.
1
Parametri
Konvertteri 1
Konvertteri 2
Konvertteri 3
Vin [V]
±5
±5
0, +12
Iin [mA]
200
500
200
Pin [W]
2
5
24
Asiaan esitetään ratkaisu luvussa 2.7.
7
Huomaa että taulukkoteksti tulee taulukon yläpuolelle, kun taas kuvateksti tulee kuvan
alle.
Oletusarvoisesti Word tekee taulukkoon mustat viivat joka paikkaan, mikä näyttää
raskaalta. Autoformatin tarjoamat vaihtoehdotkin ovat aika nuivia. Kannattaa katsella
muutamasta tiedelehdestä vinkkejä, miten taulukot voi formatoida. Yleensä
yksinkertainen on kaunista.
2.5 Kirjallisuusviitteet
Kirjallisuusviitteiden teko Harwardin järjestelmällä kuvataan liki jokaisessa
kirjoitusohjeessa. Valitettavasti elektroniikan ja fysiikan alalla ei juurikaan käytetä
Harwardin järjestelmää. Kirjallisuusviitteet tehdään yleensä numeroilla.
Viite tehdään valikoista toiminnolla <Insert><Reference><Footnote...>. Endnotet tulevat
joko dokumentin loppuun (kuten tässä raportissa), tai käyttämällä Section break:ejä voit
laittaa referenssit kunkin luvun perään. Breakit löytyvät valikosta <Insert><Breaks...>.
Ne voivat olla hyödyllisiä myös, jos haluat dokumenttiin liitteitä, joiden paikka on
viiteluettelon jälkeen. Samalla toiminnolla saat myös automaattisesti numeroituja
Footnoteja sivun alalaitaan.
Viitteiden numerointikäytäntö vaihtelee. Tässä raportissa oleva hakasulkunotaatio on
kopioitu Metrologia –lehdestä. Muilla lehdillä on omat käytäntönsä. Tekstin seassa oleva
viite on joissain lehdissä hakasuluissa, joissain toisissa taas käytetään yläindeksiä.
Viiteluettelossa numero voi olla hakasuluissa, tai sen perässä voi olla piste.
Viitteen sisältö voi myös vaihdella. Itse tykkään viitata lehtiartikkeleihin näin [4].
Tekijoiden lisäksi annetaan siis artikkelin nimi hipsukoissa, lehden nimi lyhennettynä
italic-fontilla, lehden Voluumi boldilla, alku ja loppusivu, sekä julkaisuvuosi suluissa
Lehtien nimien standardilyhenteet löytyvät esim. Caltechin sivuilta [5]. Kirjoihin [6]
tulee tekijöiden jälkeen kirjan nimi italicilla, mahdollinen painos, sulkuihin (julkaisija,
painopaikka/kaupunki, vuosi) ja teoksen sivumäärä.
Referenssien notaation saa omiin dokumentteihin valita vapaasti, mutta samaa notaatiota
on käytettävä systemaattisesti jokaisessa viitteessä! Referenssien harmonisointi tuppaa
unohtumaan helposti, kun referenssejä kopioidan useista lähteistä. Lehtiartikkeleissa
käytetään ko. lehden notaatiota..
Word tekee ikävästi mustan viivan viitteiden yläpuolelle. Tästä pääsee eroon seuraavasti:
1. Vaihda dokumenttiisi ”Normal view” joko alapalkissa olevista nappuloista, tai
valikoista <View><Normal>.
2. Tee dokumenttiin johonkin kohtaan ylimääräinen Footnote tai Endnote.
3. Dokumentin alalaitaan ilmaantuu ikkuna, millä pääset käsiksi erottimiin, joita
ovat Endnote separator, Endnote continuation separator, jne. Poista nämä, aseta
niiden fontit ja rivivälit mahdollisimman pieniksi, niin viivat katoavat.
4. Palaa takaisin Page layout view:hyn ja poista tekemäsi ylimääräinen endnote.
8
2.6 Kaavat
Kaavat kannattaa tehdä Equation editorilla, MathTypellä tai vastaavalla, jotka ovat
yllättävän hyviä työkaluja. Editori muokkaa automaattisesti käyttämäsi muuttujat italicfontille, niinkuin tieteellisessä kirjoituksessa on tapana (Vin, R1, iout, ...). Numerot
kirjoitetaan suoraan, samoin funktiot.
Kaavoissa on muistettava, että Suomen kielen lauseissa on predikaatti. Kaavoja ei saa
jättää yksinään riveille, vaan kaavat sidotaan osaksi lauseita tyyliin:
”Integraalin laskemiseksi tarvitaan lauseketta
d arctan x
1
,
=
dx
1 + x2
(1)
missä x on haluttu muuttuja.”
Huomaa pilkun paikka ja numero oikeassa laidassa. Kaavassa käytetty tyyli ”Equation”
on tehty siten, että numerot tulevat samaan paikkaan sivun oikeaan laitaan ja vasen laita
sisennetään.
2.7 Sekalaista nippelitietoa
Tässä raportissa on tekstin oikea reuna tasattu. Mikäli tekstin seassa on pitkä sana (jota
Word ei osaa tavuttaa) saattaa tekstiin jäädä ammottavia aukkoja. Wordille voi antaa
tavutusvihjeitä näppäilemällä tavuviivan kohdalle <ctrl><->. Word laittaa tavutusvihjeen
kohdalle tavuviivan vain tarvittaessa. Valikosta <Insert><Symbol><Special characters>
löydät monta muutakin elämää helpottavaa keksintöä, esim katkeamattoman tavuviivan,
joka estää Wordiä tavuttamasta tekstissä olevan miinusmerkin kohdalta.
Palataan kuviin viittaamiseen liittyvään ongelmaan, jota havainnollisti Kuva 1. Crossreference toiminto luo meille linkin muodossa Kuva 1, jota ei pysty taivuttamaan
Suomen kielen mukaisesti. Tähän löytyy oikotie.
1. Tee tekstiin haluamaasi kohtaan cross-reference haluamaasi kuvaan. Tekstiin
ilmaantyy esim. teksti Kuva 1.
2. Siirrä hiiren kursori linkin päälle, paina oikeanpuoleista nappia ja valitse <Toggle
Field Codes>. Linkki näkyy nyt muodossa {REF _Ref104196929 \h}, missä
numerosarja on erilainen kullekin linkille.
3. Lisää tekstin väliin teksti \#0 seuraavasti: {REF _Ref104196929 \#0 \h}.
4. Maalaa linkki aktiiviseksi ja paina <F9> päivittääksesi kentät.
5. Linkistä jää jäljelle pelkkä numero, joka jälkeen voit kirjoittaa sen eteen ”kuva”
”kuvan” ”kuvassa” tai mitä ikinä haluatkaan.
2.8 LaTeX
Edellä kuvattiin raportin tekemistä lähinnä Word-ohjelmalla. Raportin saa kuitenkin
halutessaan tehdä muullakin ohjelmalla, kunhan sisällöstä annettuja ohjeita noudatetaan.
9
Erikoistyön raportti voi olla hyvä mahdollisuus opetella LaTeXin käyttö. Vaikka LaTeX
saattaa aluksi tuntua monimutkaiselta, se ei kuitenkaan ole sitä. Varsinkin pidemmissä
teksteissä, esimerkiksi diplomityössä, viittaukset kuviin ja kaavoihin pysyvät paremmin
hallinnassa verrattuna perinteisiin tekstinkäsittelyohjelmiin. Myös muotoilu tulee
automaattisesti kuntoon, ja tarvittaessa sitä on helppo muuttaa. Jokainen TKK:n
opiskelija on törmännyt LaTeXilla tuotettuun tekstiin esimerkiksi matematiikan
peruskurssien laskuharjoituspapereissa.
Latexissa teksti kirjoitetaan normaalisti millä tahansa tekstieditorillla, mutta esimerkiksi
kaavat kirjoitetaan kuvauskielellä, jota voisi verrata vaikkapa html-koodiin. Kun koodi on
valmis, se käännetään dvi-muotoon, joka on välivaihe lopputuloksen ollessa .ps- tai .pdftiedosto Esimerkiksi seuraava koodi
\begin{equation} \label{eq:photodiode}
h\nu=\frac{hc}{\lambda}\ge E_g\,,
\end{equation}
tuottaa seuraavan näköisen kaavan:
Koodissa aluksi siirrytään equation-ympäristöön (\begin{equation}), sitten annetaan
kaavalle nimi (label{}), seuraavalla rivillä on itse kaava. h on h, seuraavaksi ν (\nu),
sitten yhtäsuuruusmerkki. \frac-komennolla tehdään jakoviiva, tässä {hc} tekee hc:n
viivan yläpuolelle ja {\lambda} tulostaa λ:n viivan alapuolelle.
LaTeXissa jokaiselle objektille (kaavat, kuvat, taulukot...) annetaan nimi (edellisessä
esimerkissä \label{eq:photodiode}), jota käytetään viitattaessa kyseiseen objektiin. Kun
LaTeX-koodi käännetään, kääntäjä numeroi objektit automaattisesti ja laittaa oikeat
numerot myös tekstiin. Tämä on vain yksi esimerkki Latexin käytöstä.
LaTeX-ohjeita löytyy runsaasti verkosta. Hyvä alku on Pitkänpuoleinen johdanto LaTeX
2ε käyttöön [7] (alkuperäisteos englanniksi The Not so Short Introduction to LaTeX 2ε
[8]). Lisäksi CSC-lehdessä on ilmestynyt kokoelma Juha Haatajan kirjoittamia
artikkeleita [9], joista on myös varmasti apua. TKK:n ATK-keskuksesta saa Antti-Juhani
Kaijanahon kirjoittaman oppaan [10]. Myös Googlesta voi olla apua, sillä todennäköisesti
kysymyksesi on jo kysytty ja siihen on myös vastattu. Googlen uutisryhmähaku kannattaa
myös pitää mielessä.
LaTeX on ilmainen, ja se tulee käytännössä kaikkien Linux-distribuutioiden mukana. Se
ei kuitenkaan välttämättä ole mukana oletusasennuksessa. Allekirjoittanut on havainnut
Kile-editorin [11] toimivaksi graafiseksi käyttöliittymäksi Linuxiin. Macille LaTeXin voi
asentaa i-Installer-ohjelmalla [12], ja hyvä editori on TeXShop [13]. Windowsille taas on
olemassa MiKTeX [14]. Graafinen käyttöliittymä edelliselle on esimerkiksi
TeXnicCenter [15]. HUOM! Tulee muistaa, että varsinainen LaTeX on komentoriviltä
toimiva kääntäjä, jolla voidaan kääntää millä tahansa tekstieditorilla kirjoitettu LaTeXdokumentti. Jos haluaa, voi käyttää jotain tähän tarkoitukseen suunniteltua graafista
10
käyttöliittymäohjelmaa, joka sisältää tekstieditorin sekä yleensä erilaisia oikoteitä
muotoiluun, kaavojen kirjoittamiseen tai kuvien lisäämiseen. Varsinkin dokumentin
kääntäminen ja .ps- tai .pdf-tiedoston tekeminen helpottuu graafisella ohjelmalla
huomattavasti.
3
Johtopäätökset
Tutkimusraportin loppuun on tapana kasata johtopäätökset. Tässä voi hieman kerrata
avainkohtia, joita tutkimuksessa tuli ilmi, ja vaikkapa arvioida homman onnistumista. Älä
kerro kovin paljoa tulevaisuuden mahdollisuuksista. Näistä voi saada kuvan ettei homma
oikein onnistunutkaan tai tullut valmiiksi. Tieteellisissä artikkeleissa on tapana kertoa
onnistumisista ja siitä mihin esitellyt menetelmät pystyvät. Lukijoiden taas on opeteltava
lukemaan rivien välistä ne asiat, joihin menetelmä ei pysty. Tulevaisuuden suunnitelmat
ja puutteet voi antaa ohjaajalle erillisellä ruutupaperilla.
Lyhyehköihin töihin, joihin vielä diplomityökin kuuluu, ei yleensä kannata laittaa
yhteenvetoa ja johtopäätöksiä. Toinen on turha, joten yhteenveto kannattaa jättää pois.
Mikäli raportti on lyhyt ja suoraviivainen, ei johtopäätöksiäkään välttämättä tarvita.
4
Viiteluettelo
[1]
Timo Laakso, Näin kirjoitan diplomityön,
http://www.sahko.tkk.fi/opiskelijat/lomakkeet/diplomityoohje.pdf.
[2]
http://metrology.hut.fi/courses/literature_review.html
[3]
J. Hovila, M. Mustonen, P. Kärhä ja E. Ikonen, “Determination of the diffuser
reference plane for accurate illuminance responsivity calibrations,” Appl. Opt. 44,
5894-5898 (2005).
[4]
P. Toivanen, F. Manoochehri, P. Kärhä ja E. Ikonen, “Method for characterization
of filter radiometers,” Appl. Opt. 38, 1709-1713 (1999).
[5]
http://library.caltech.edu/reference/abbreviations/
[6]
E. Häkkinen, K. Fallström, A. Haapalinna ja P. Kärhä, Häiriökysymykset - Häiriöt
mittauksissa, 4. korjattu painos (TKK, Espoo, 1999) 36 s.
[7]
Tobias Oetiker, Hubert Partl, Irene Hyna ja Elisabeth Schlegl, (Suom. Timo
Hellgren), Pitkänpuoleinen johdanto LaTeX 2ε:n käyttöön,
http://www.tug.org/tex-archive/info/lshort/finnish/lyhyt2e.pdf.
[8]
Tobias Oetiker, Hubert Partl, Irene Hyna ja Elisabeth Schlegl, The Not so Short
Introduction to LaTeX 2ε,
http://www.ctan.org/tex-archive/info/lshort/english/lshort.pdf
[9]
Juha Haataja (toim.) Ohjeita LaTeXin käyttöön (Tieteen tietotekniikan keskus
CSC, 2002) 33 s.
http://www.csc.fi/oppaat/latex/latexohje.pdf
11
[10]
Antti-Juhani Kaijanaho, LaTeX ja AMS-LaTeX: Opus asiatekstin ladonnasta,
Toinen korjattu painos (Jyväskylän yliopiston Atk-keskus, 2003) 180 s.
[11]
http://kile.sourceforge.net/
[12]
http://www.rna.nl/ii.html
[13]
http://www.uoregon.edu/~koch/texshop/texshop.html
[14]
http://www.miktex.org/
[15]
http://www.toolscenter.org/
12