Ulla Ora Timo K. Mukka: seksuaalisuuden tulkki ja yhteiskunnallinen ajattelija • tulkinnassa timo k. mukka T 108 • särö imo K. Mukka (1944–1973) nousi esikoisteoksellaan Maa on syntinen laulu (1964) ryminällä julkisuuteen ollessaan vasta 19- vuotias. Hän kirjoitti koko tuotantonsa, viisi romaania, kaksi novellikokoelmaa ja yhden runokokoelman, kymmenessä vuodessa. Vimmaisesti kirjoittanut ja elänyt kirjailijalegenda jätti sydänkohtaukseen menehdyttyään jälkeensä paljon julkaisematonta materiaalia. Uusia nyansseja Mukan tuotannosta etsiville kiinnostavan uutuuden tarjoaa kirjallisuudentutkija Toni Lahtisen toimittama 500-sivuinen kokoelma Näin hetki sitten ketun – Runoja, proosaa ja muita kirjoituksia 1960–1971 (WSOY, 2010). Lahtinen on koonnut kirjan yli 35 vuotta vanhoista teksteistä, jotka ovat löytyneet Mukan vaimon Tuula Mukan kotoa Rovaniemeltä. Teos sisältää aiemmin julkaisemattomat Tuula Mukan kuu -runokokoelman ja kaksi pienoisromaania. Mielenkiintoisia ovat myös Mukan lehtiartikkelit, joissa hän kertoo kirjoittamisensa lähtökohdista. Toinen, aiempaa Mukka-tutkimusta täydentävä, uutuus on Elina Armisen väitöskirja Keskeltä melua ja ääntä (SKS, 2009). Arminen tutkii Mukkaa ennen muuta yhteiskunnallisena kirjailijana ja keskittyy väitöskirjassaan romaaneihin Täältä jostakin (1965), Laulu Sipirjan lapsista (1966), Ja kesän heinä kuolee (1968) sekä Kyyhky ja Unikko (1970). Julkisuuden hampaissa Mukka ei ollut paljoa tekemisissä kollegojensa kanssa, vaan eli pohjoisessa melko eristynyttä elämää. Pohjoisen taiteilijoita hän kuitenkin tapasi ja vietti aikaa kuvataiteilijoiden Kalervo Palsan ja Reidar Särestöniemen kanssa. Särestöniemen kirjailijaa kohtaan tuntemasta kiintymyksestä on mainintoja myös Mukan teksteissä. Arminen arvioi tutkimuksessaan Mukan suhdetta suomalaisiin aikalaiskirjailijoihin. Pentti Linkolaan häntä yhdisti sadan- ”Itsetyydytystä kirjoituskoneella” – seksuaalisuus ja luova työ Arminen löytää Mukan tavasta käsitellä seksuaalisuutta yhteyksiä filosofi Herbert Marcuseen, jonka ajatuksena on, että viettejä ja seksuaalista energiaa ei pidä tukahduttaa, vaan päinvastoin käyttää elämän voimana. Seksuaalivietin tukahduttaminen merkitsee kommunikaation ja luovuuden tukahduttamista. ”Mukka pyrki raivaamaan tilaa sellaisille tavoille olla, joissa ihminen voisi toteuttaa henkisiä arvojaan, tunteitaan ja viettejään. Tällöin ihmisenä olemisen moniulotteisuus voisi näkyä”, Arminen kirjoittaa. Mukan intiimi kirjoitus seksuaalisuuden ja luovan työn yhteyksistä ilmestyi Playboyta jäljittelevässä, Urpo Lahtisen omistamassa VIP-miestenlehdessä vuonna 1968 otsikolla ”Itsetyydytystä kirjoituskoneella”. Mukka kirjoitti: ”Jos itse kykenisin puolueettomasti määrittelemään omaa kirjoittamistani, sanoisin, että kaikissa teoksissani on määrätynlainen • tulkinnassa timo k. mukka komitealainen pasifistinen pamfletti, johon Mukka viittaa suoraan omakohtaisessa armeijakuvauksessaan Täältä jostakin (1965). Hannu Salamaan ja Pentti Saarikoskeen Mukka kytkeytyi lähinnä vasemmistolaisen ajattelunsa kautta. Nykykirjailijoista Mukkaan on verrattu Rosa Liksomia sekä Maria Peuraa, joiden teksteissä pohjoisen ihmisen maailma näyttäytyy voimakkaan seksuaalisuuden kautta. Seksuaalisuudesta kirjoittaminen ei ole enää yhtä vahva tabu. ”Suomessahan ei varsinaista pornografiaa ole vapaasti saatavilla”, totesi Mukka Yleisradion haastattelussa vielä vuonna 1965. Mukkaa tituleerattiin 1960-luvun puolivälissä ”Suomen rivoimmaksi kirjailijaksi”. Uran alkuvaiheessa saatu leima lienee vaikuttanut siihen, että kirjailijan levoton ja ristiriitainen elämä nousi usein otsikoihin kirjallisten ansioiden sijaan. Arvostus kirjailijana kasvoi vasta kuoleman jälkeen. särö • 109 • tulkinnassa timo k. mukka eroottisen tyydyttymättömyyden, eroottisen kaipuun ja vaikean eroottisen kohteen tavoittelun leima.” Mukalle kirjoittaminen merkitsi seksuaalielämän kysymysten kohdalla pohdintaa, analysointia ja henkilökohtaista selkiintymistä. Eroottinen ajattelu kiihottaa taiteellista mielikuvitusta, sillä se ei tunne kahleita, ja kohde voi olla kuka tahansa. Esikoisteosta kirjoittaessaan Mukka kertoo ajatelleensa silloista kihlattuaan, josta tuli myöhemmin hänen vaimonsa Tuula Mukka. 110 • särö tään kaupallinen saasta, ei meillä ylihuomenna ole seksuaalihysteriaa. Sen sijaan, että kouluissamme peittelemättömästi ja rehellisesti opetettaisiin tarvittava tieto ihmisen biologiasta, anatomiasta ja selvitettäisiin ennakkoluuloitta myös sukupuoli-ihmisen aakkoset; meidän koulumme, meidän laitoksemme vaikenevat, osoittavat olevansa tietämättömiä kaikesta muusta neitseellisen synnytyksen lisäksi ja antavat seksuaalimainostukselle ja -kaupalle vapaat kädet nuorison kasvattajina.” Mukka sai vastaansa konservatiivisen sivistyneistön lisäksi uskonnolliset piirit. Lapissa ”Sivistyneistön” tuomio vaikutti 1920–1930-luvuilla lestadiolaisuuden Näin hetki sitten ketun -kokoelmassa pöytälaa- haara nimeltä Korpela-liike. Bengt Pohjotikosta on nostettu myös Mukan kaunis, bal- nen on kuvannut teoksessaan Kristalliarkki ladinomainen kuunnelma, jonka Yleisradio tätä voimakkaan hurmoksellista uskonlahkoa, vuonna 1965 hyllytti liian rohkeana. jonka seuroissa harrastettiin vapaata seksiä. Mukka joutui puolustamaan näkemyksi- Mukan uskotaan saaneen vaikutteita ensimään sukupuoliasioista. Hän kirjoitti otsikolla mäisiin kirjoihinsa Korpela-liikkeestä. ”Sukupuolisivistyneistö” Kansan Tahtoon vuonna 1965: ”Mikäli eduskunta huomenna lyö lukkoon lain, jolla nuorisolle turvataan elämään Yhteiskunnallisuus mielenmaisemassa kehittymisen terveet mahdollisuudet ja kielle- Armisen tutkimuksessa nousee vahvasti esil- Jokainen taiteilija on yhteiskunnallinen Mukan mielestä taiteilija kuin taiteilija on yhteiskunnallinen: ”Yhteiskunnan normistojen mukaan taiteilijoiden elämäntapa ja teot leimataan usein boheemisuudeksi ja anarkiaksi, heidän realisminsa ja idealisminsa epäreaalisuudeksi ja valheeksi. Mitä syvemmälle käyviä analyysejä taiteilija ympäristöstään pystyy tekemään, sitä suurempi juopa hänen ja hallinnon organisaatioitten välille syntyy”. Yhteiskunnallisuus on Mukan teksteissä paikoitellen turhankin suoraviivaista, kuten Tuula Mukan kuu -kokoelman runossa ”Jäähyväiset”: ”Hän rakentaa vahvempaa tullimuuria, hän lakkauttaa tarpeettoman armeijan, hän suunnittelee tuntureitten määrätietoista käyttöä turismin edistämiseksi tässä kylmässä maassa; hän suunnittelee itsemurhaa, hän lyö sanan ruoskilla sukulaisiaan.” Mukan yhteiskunnallisessa ajattelussa erityisen kiinnostavaa on sen vahva yhteys fyysisyyden, seksuaalisuuden ja rakkauden kokemuksiin. William Blaken (1757–1827) mukaan taidetta ei voi olla ilman alastoman kauneuden ilmi saattamista. Tällöin ihmisen ikuinen ruumis on mielikuvitus ja jumala. Mukalla lähtökohta tuntuu pätevän myös yhteiskunnalliseen ajatteluun. Lopun lähetessä Mukasta kertovan Legenda jo eläessään -teoksen (1974) kirjoittaja Erno Paasilinna tunsi kirjailijan henkilökohtaisesti, mikä tekee elämäkerrasta voimakkaan lukukokemuksen. Kirjan lopussa Mukka yrittää karata sairaalasta juuri ennen kuolemaansa ja soittaa viimeisen puhelunsa Paasilinnalle. Loppunsa lähetessä Timo K. Mukka lähettää omaisilleen sähkeen, joka päättyy sanoihin: ”Elämä on tärkeää, kuolema vain välttämätön paha.” Mukka, mestari lyyrisen proosan kirjoittajana, haaveili laajan runoteoksen julkaisemisesta. Vaikka kirjailija lähestyi runoillaan kustantajia ja sai niitä läpi lehdissä, ainoaksi hänen elinaikanaan julkaistuksi runokokoelmaksi jäi Punaista (1966). Runo nimeltä ”En tunne käsiäni” on Tuula Mukan kuu-kokoelmasta (1967), jonka oli uskottu tuhoutuneen. Mukka omisti runokokoelman vaimolleen. • tulkinnassa timo k. mukka le 1960-luvun yhteiskunnallis-kulttuurinen ilmapiiri. Elettiin voimakasta yhteiskunnallisen murroksen ja medioiden kasvun aikaa, tiedonvälitys mullistui television yleistyttyä. Keskustelua herättivät samat teemat kuin nytkin, tiedon pirstaloituminen ja globalisaatio. Mukan kaunokirjallisuudessa yhteiskunnallisuus tulee esille yksilön mielenmaiseman kautta. Kirjoissa on henkilöitä, joiden mieli järkkyy, kuten Pietillä, joka on Mukan viimeiseksi jääneen teoksen Kyyhky ja Unikko miespäähenkilö. ”Polvistu haudalleni pikku Darja kun olen kuollut, rukoile vesimassoja syöksymään tähän nunnien ja riettaiden kohtuun, rukoile taivaasta armoa liukeneville luille, joita armahtaa Hiroshiman pienokainen.” Romaanin Pieti on työskennellyt maailmalla ja kokenut, ettei löydä siellä paikkaansa. Hän palaa kotikyläänsä, jossa elämä on sidottu pieniin ympyröihin. Pieti ei sopeudu sinnekään. Päähenkilön mielen hajoamisen kuvastossa vilisevät uutiskuvat ja yhteiskunnalliset kysymykset. Mukan teoksissa on viittauksia myös suurvaltapoliittisiin konflikteihin, kuten ydinsodan, kolmannen maailmansodan tai miehityksen pelkoon. särö • 111 Timo K. Mukka runo En tunne käsiäni Yön tunnit kestävät, kestävät, katoavat. En tunne käsiäni enkä suutani, sinussa on jotain minusta, eikä se ole minun. Sydämeni on poissa. Sinä olet Renoirin Kylpevä tyttö vuonna tuhat kahdeksansataayhdeksänkymmentäkaksi. Et ole muuttunut siitä. Yön tunnit kestävät, katoavat. Nämä hallitukset kaatuvat toistensa päälle. Vika on siinä, ettei meille anneta valtaa, uudet ihmiset saavuttavat käytännössä kypsyyden yhä lyhyemmässä ajassa, mutta he joutuvat elämään kaksikymmentä vuotta toisarvoisissa tehtävissä. • timo k. mukka: runo Tämä patja on hyvä, näissä hirsissä katse viihtyy. Jokin on mennyt. En tunne omaa ruumistani, sinun alkusi ei ole loppu, se tässä on ihmeellisintä. 112 • särö Yhdyntä suo mahdollisuuden ymmärtää rajojen katoavaisuutta. Siksi emme kaavaile tätä valtiota vanhojen tarpeitten mukaan: se olisi tietämättömyyttä. Meidän onnemme ei ole siittää uusia alkuja meidän työmme on jatkuvuuden myöntäminen. Tarkoitan sitä, että tämä coitus ei milloinkaan lopu. Se voisi olla satyriasis, tai loputon kiihottavuutesi, tai krapula joka vaivaa meitä, mutta tiedämme ettei vastaus ole siinä, vaan vihjeissä näitten välineitten käytöstä. • timo k. mukka: runo Voi, miten syvä sinun sylisi on, voi, miten katkeamaton nautinto. särö • 113