Lohkare 2 6.6.2013 - Lohjan seurakunta

Lohkare
Lohjan seurakunnan tervehdys koteihin
Lojo församlings hälsning till hemmen
6.6.2013 n 2/2013
n Karjalohja
n Lohja
n Nummi
n Pusula
n Sammatti
Onnellinen
hyväksyy
itsensä,
s. 3
Rippikoulu,
kesän
kohokohta,
s. 5, 8–9 ja 15
Kastlähde
kertoo
Lohjan
historiaa,
s. 10
Huilunsoittaja kedolla, sivu 6
Lintukiimanvuori vetää
messuihin,
s. 14–15
– seurakunnan
tapahtumatiedot
Nyt voin
valoa heijastaa
Kuljin kapean kadun viertä
olin poikennut vain vähän tieltä
tuossa harhassa elin ja huvittelin
kaikki hyvin oli, niin kuvittelin
Juhani Korte
Lohjan seurakunnan
kirkkoherra
[email protected]
Kuljin kapean kadun viertä
olin poikennut vain vähän tieltä
kuljin oman tahdon tiellä siis
omatuntoni välitti viis
Heilittä Helluntaina?
Tästä suoraan nettisivuille älypuhelimella tai taulutietokoneella:
2
Lohkare
Kuljin kapean kadun viertä
olin poikennut täysin tieltä
kesti kauan ennenkuin ymmärsin
olin kieltänyt Mestarin
Ja taas kukko lauloi
pimeydessä lauloi se taas
kuinka monta kertaa ennenkin
olin kuullut sen laulavan
Kuljin kapean kadun viertä
tahdoin kuitenkin takaisin sieltä
sain virheeni vielä mä korjata
Isän luokse taas palata
Ei enää kukko tuo laula
päivänvalo jo kajastaa
pimeys oli kuin paula
nyt voin valoa heijastaa
Birgitta Silvennoinen
Jussi Aukio on johtanut
Perheasiain neuvottelukeskusta Lohjalla vajaan
viikon. Perheneuvojan
pinnan alta paljastuu
monipuolinen terapeutti,
muusikko – ja motoristi.
L
”Astukaamme sen tähden rohkeasti armon
valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja
laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä
tarvitsemme.” (Hepr. 4:16)
Nä kök u l ma
Piirros Erkki Kuusanmäki
Parin viikon takaiseen helluntaihin nauliutui meillä suomalaisilla valtavia odotuksia: Euroviisujen ehdokkaamme oli mielestämme maailman paras ja lätkän MMjoukkueelta odotettiin paljon. Viikonloppu meni ja unelmat rapisivat: laulaja sai
lähes jumbosijan ja lätkänpelaajat pääsivät nelosiksi. Telkkarin uutistenlukijakin
näytti kuin suoraan Junnu Vainion laulusta: ”Vanhoja poika viiksekkäitä”.
Suuret odotukset vetäytyivät jälleen
kerran kauas aavan meren toiselle puolelle ja paluu perikotimaiseen turvalliseen
alakuloon oli valmis. Jotenkin viikonlopun
tapahtumasarja tuntui tutulta kuin kesäiltojen telkkarin uusintasarjat, tämä on nähty jo aikaisemmin.
Suuret odotukset vaihtuivat pettymykseksi, mutta elämä siitä huolimatta jatkuu.
Emme päässeet tälläkään kertaa helluntaiheileiksi Eurooppaan tai taituroimaan
osaamisellamme pienen mustan esineen
pyörityksessä koko maailman tasolla.
Maailmassamme on mitä ihmeellisimpiä kisoja, joilla mitataan meidän paremmuuttamme milloin milläkin perusteilla.
Kuka pudottaa painoaan eniten, kuka
tanssii parhaiten, kuka on kyky missäkin.
Ihminen ja kokonainen kansakunta arvotetaan toisinaan huutoäänestyksellä, toisinaan tarkoin mittarein määriteltynä. Yksi
mittari, toki ymmärtääkseni varsin epätieteellinen, on otsikossani.
Näinhän se on. Me mittaillemme niin
itseämme kuin toinen toistamme monin
määrein. Emmekä näitä mittoja tai odotuksiamme pysty aina täyttämään. Tämän
lehden ilmestyessä on jo kesäkuu alkanut.
Kuinka monia tavoitteita tai toiveita olet
kesääsi asettanut?
Mitä jos jättäisimme tavoitteet, toiveet
ja mittailut sikseen – niin itsemme kuin
toistenkin suhteen? Hyvä Jumala on meidät juuri tämmöisiksi luonut ja tarkoittanut, heilillä tai ilman. Hänelle kelpaamme
sekä jumbosijoilta että menestyksen keskikastista, tai vaikkapa siitä top kympistä.
Kaikki olemme hänelle arvokkaita. Jospa
tänä kesänä ottaisimme niin itsemme kuin
toinen toisemme vastaan ihmeellisen Jumalan ainutkertaisina lahjoina.
Ja niin kukko lauloi
pimeydessä lauloi se niin
kuinka monta kertaa ennenkin
olin kuullut sen laulavan Piirtäjän sukua
Pappismiehen vapaapäivinä on
syntynyt satoja piirroksia.
N
ummen aluekappalaisen Erkki Kuusanmäen piirtäjän uran alku oli komea.
– Helsingin Sanomien sunnuntainumero julkaisi yhden kesän ajan Kalastajapoika-sarjakuvaani.
Tästä on jo 38 vuotta, Kuusanmäki oli
tuolloin 17-vuotias.
– Siitä jäi kipinä päälle, että tätä voisi jatkaa.
Jatkoa koitti myöhemmin Sana-, Askel- ja
Kotimaa-lehtien pilapiirtäjänä.
Kuvituksia on syntynyt myös oppikirjoihin.
Suomen Kuvalehti kutsui Kuusanmäen
Terapeutti, muusikko ja motoristi
Musikaalinen motoristiukki
Aukio on siviilissä sekä aviomies,
perheenisä että 51-vuotias ukki.
Vaimo Eija Aukio työskentelee Kehitysvammaliiton talouspäällikkönä Helsingissä.
Lapsista Erika, 28, opiskelee
Joensuun yliopistossa teologiaa
aviomiehensä kanssa. Heillä on
kaksi lasta, nelivuotias Andreas ja
kaksivuotias Aada.
Pojista Markus, 25, on ääniteknikko ja rumpali. Tuomas, 21, valmistui ääniteknikoksi. Kotona asuu
peruskoulun ysiluokalle siirtyvä
Miika, 14, joka voitti kansanmusiikkiyhtyeiden Suomen mestaruuden Halla-yhtyeessä. Se on Por-
”Jos ei pysty arvostamaan itseään, niin
toisenkin arvostaminen
on aika hankalaa.”
Erkki Kuusanmäki
piirtäjäkseen 14 vuotta sitten. Yhteistyö jatkuu viikoittain.
– Tämä on pisin avustajajakso, mikä minulla on ollut.
Lohkare julkaisee näitä kuvia nyt kakkossivullaan.
Kynä pysyi pienestä pitäen Erkin kädessä.
Esikuvillakin oli merkitystä. Hän kasvoi piirroskulttuurin keskellä. Äidin isä Veikko Sipinen oli mainospiirtäjä, jonka kädestä syntyivät muun muassa tunnetut Koskenlaskijaja Viola-juustojen hahmot. Ne voi nähdä esimerkiksi meijerimuseossa Nummen Saukkolassa.
– Äidin äiti oli Viola-tytön mallina Tammerkosken sillalla, Kuusanmäki kertoo.
Hän on nähnyt isoisänsä originaalit
myös enonsa kotona. Eno on tunnettu arkkitehti ja professori Arto Sipinen, jonka työ
ohjan Sepänkadulla toimivan
perheasiainkeskuksen tehtävänä on auttaa parisuhteen ja
perheen ongelmissa ja muissa elämän kriisitilanteissa. Länsi-Uudenmaan seurakuntien perheasiain
neuvottelukeskus on Lohjan ja Vihdin seurakuntien yhteinen.
Jussi Aukio siirtyi keskuksen
johtajaksi kesäkuun alussa, kun
Heikki Lindfors jäi eläkkeelle. Aukio toimi viimeksi Espoon seurakuntien perheneuvojana vajaat kaksi vuotta.
näkyy monessa kaupungissa. Muun muassa
Espoon kulttuurikeskus on Sipisen piirtämä.
Piirtäjällä on aina tuntosarvet herkkänä
aiheita ja tyyliä miettiessään. Pilapiirrokseen
liittyy aina jokin koukku, oivallus, joka ottaa
lukijan kiinni.
– Usein kuuntelen Yle puhe -kanavaa ideoiden keräämiseksi. Mieluiten toisin asioita
esiin hyvän maun kautta, enkä tölvien. Toisaalta jos jokin asia rikkoo selvästi oikeustajua tai jonkin tahon julkisivu on ihan erilainen kuin todellisuus, siihen on tärkeää puuttua.
Teksti ja kuva
Sakari Sarkimaa
voonseudun musiikkiopiston bändi. Miika soittaa siinä pianoa.
Musikaalisuus on kulkenut suvussa jo pitkään.
– Sekä isäni että isoisän veli
ovat olleet musikaalisia. Isoisän Johanin musikaalisuudesta en tiedä,
koska hän jäi rintamalle talvisodassa. Somerolla asunut isoisän veli,
muusikko ja valokuvaaja Otto Aukio äänitti magnetofonillaan ensimmäiset tahdit Satumaa-tangosta, kun Unto Mononen sävelsi sitä.
Jussi Aukion pääsoitin on kitara. Sen lisäksi hän soittaa bassoa,
pianoa ja rumpuja.
Muita harrastuksia ovat lukeminen ja moottoripyöräily 1300-kuutioisella matkapyörällä.
– Harvoin lähden ajelemaan ilman, että olisi joku kyydissä. Aika
paljon on ajeltu vaimon kanssa Viron puolella.
Sukua Somerolla,
koti Järvenpäässä
Isosedästä Otto Aukiosta oli huhtikuussa näyttely Someron kirjaston
galleriassa. Tyttäret Eeva Lindholm ja Riitta Kallio rakensivat
näyttelyn kokoelmistaan. Otto Aukion syntymästä tuli 4.4. kuluneeksi sata vuotta.
– Isosetäni Oton tapasin lapsena kerran ja hänen vaimonsa Lahjan opin tuntemaan joitakin vuosia
sitten juuri vähän ennen hänen
kuolemaansa. Otolla oli valokuvaamo Somerolla ja Lahja oli Someron
kirjaston hoitajana vuosikymmeniä.
Lähteistä riippuen Otto kuvasi
20 000–30 000 valokuvaa 1930 luvun lopulta 1980 luvun alkuun. Kuvat on nyt digitoitu maakunta-arkistoon. ”Otetaaks nätti vai näköne”, kerrotaan hänen kysyneen
asiakkailtaan.
– Tänä keväänä kävin ensimmäisen kerran Aukion torpalla
Somerolla, joten sukujuurille paluu on tässä kaiken muun ohella
ollut merkittävää elämässäni. Sota rikkoo asioita monella, yllättävälläkin tavalla, ei vain kaatuneina sekä haavoittuneina, Jussi Aukio pohtii.
Aukioiden koti on Järvenpäässä.
Mahdollista asuinpaikan vaihtamista Aukiot aikovat miettiä ensi
vuonna, kun Miikan peruskoulu
päättyy.
Jussi Aukio on kotoisin Tuusulasta, Kellokoskelta. Aukion varhaislapsuudessa kylä oli ruotsinkielinen ja nimeltään Mariefors.
Aukio on kokenut, että perheneuvojan työssä muualla asumisesta on hyötyä.
– Monen on helpompi kertoa
ongelmistaan vieraalle kuin tutulle
ihmiselle.
Matti Pirhonen
Hetki hiljaisuutta
Leena Anttila, Armon istuin. Isä Jumala ja Pyhä Henki ottavat vastaan uhratun Pojan. Lohjan Pyhän Laurin kirkon maalaukset.
Pääkirjoitus
Ongelmien ytimessä
Perheasiain neuvottelukeskuksen
johtaja tekee pariterapiatyötä kuten
keskuksen kolme muutakin perheneuvojaa. Osa ajasta menee hallinnollisiin asioihin. Viidentenä työntekijänä on vastaanottosihteeri.
Kaikilla työntekijöillä on vaitiolovelvollisuus.
Perheneuvonnassa käsitellään
parisuhteen kriisien ja ongelmien
lisäksi myös lapsiin tai työhön liittyviä pulmia sekä psyykkisiin ongelmiin tai väsymykseen liittyviä
asioita.
– Kohtaamme ihmisiä heidän
hädässään, heidän kipunsa äärellä.
Kuuntelemme ja autamme heitä oivaltamaan omaa minuuttaan ja elämäänsä. Kun oivalluksia syntyy, ne
johtavat johonkin suuntaan. Me
emme lyö etukäteen lukkoon, mihin perheneuvonta johtaa.
Usein hoetaan, että puolet avioliitoista päättyy eroon.
– Puolet avioliitoista ei pääty
eroon, Aukio kiistää harhaluulon.
– Koko maan keskimääräinen eroluku on noin 30 prosenttia, pääkaupunkiseudulla luku on noin 50%,
hän toteaa.
Ei kikkoja
tai konsteja
Perheneuvonta tapahtuu keskustellen, asiakkaiden lähtökohdista ja
tarpeista käsin.
– Perheneuvonta ei ole konstien
tarjoamista, että kun näin teette,
niin hyvä tulee. Tuemme ihmisiä
heidän kasvuprosesseissaan ja autamme heitä käyttämään omia positiivisia voimavarojaan, joita jokaisella on.
Vanhan vitsin mukaan parisuhteita on vain kahdenlaisia: mahdottomia ja vielä vaikeampia. Silti on-
ni on mahdollinen olotila parisuhteessa.
– Sellainen ihminen on onnellinen, joka hyväksyy itsensä. Kun jotakuinkin elää itsensä kanssa kohtuullisessa sovussa, pystyy myös
hyväksymään muita. Jos syystä tai
toisesta ei pysty arvostamaan itseään, niin toisenkin arvostaminen
on aika hankalaa.
Perheneuvojalle voi hakeutua yhdessä puolison tai lasten
kanssa tai yksin. Hakeutuminen
alkaa soittamalla ajanvarausnumeroon 019 328 4260. Palvelut ovat maksuttomia, koska ne kustannetaan kirkollisverotuloilla.
Ihmismielen moniosaaja
Aukiolla on monipuolinen koulutus ja työkokemus. Hän on psykiatrian erikoissairaanhoitaja, diakoni,
musiikkiterapeutti ja filosofian
maisteri pääaineenaan psykologia.
Hän valmistuu lähiaikoina pariterapeutiksi ja on aloittanut kirkon
perheneuvojan erikoistumiskoulutuksen.
Perheneuvontakeskuksen johtaja on aiemmin työskennellyt sairaanhoitajana, Paimion seurakun-
nan diakonina, Suomen Lähetysseuran lähetystyöntekijänä Senegalissa, psykiatrian erikoissairaanhoitajana Vantaan Peijaksen sairaalan
akuuttiosastolla, musiikkiterapeuttina A-klinikkasäätiön sosiaalisairaalassa, perhe- ja parisuhdeväkivaltaisten ihmisten terapeuttina
Pääkaupungin turvakoti ry:ssä,
Helsinki Mission nuorten kriisipisteessä, Espoon seurakuntien perheneuvojana sekä yksityisenä aikuis-
– Kohtaamme ihmisiä heidän hädässään, heidän kipunsa äärellä.
Kuuntelemme ja autamme heitä
oivaltamaan omaa minuuttaan ja
elämäänsä, Jussi Aukio sanoo. Hän
on toiminut kesäkuun alusta LänsiUudenmaan seurakuntien perheasiain neuvottelukeskuksen johtajana Lohjalla.
ten, lasten ja nuorten musiikki-, yksilö- ja pariterapeuttina.
– Punainen lanka on ollut ihmisten terapeuttinen kohtaaminen,
opiskeluajoista lähtien. Painopiste
on siirtynyt lapsista ja nuorista
perheisiin, Aukio kertoo.
Teksti:
Matti Pirhonen,
Sakari Sarkimaa
Lohkare
3
Positiivinen mies välittää toisista
J
ussi Erkintalo muutti Porista
Pusulaan Töllin myllyn myllärin
tyttären perässä. Tosin pari
asettui ensin Leppäkorpeen, mutta
rakensi myöhemmin omakotitalon
vanhan pappilan lähelle Pusulan
keskustaan.
Erkintalo kuuluu Lohjan kirkkoneuvostoon ja on kirkkovaltuuston varajäsen. Hän on toinen helsinkiläisen Aurinko Kustannus
Oy:n omistajista. Kustantamon julkaisemista kirjoista 40 prosenttia
on kristillisiä.
Porissa matkapuhelimia ja
elektroniikan komponentteja myyneen Erkintalon tie kustantajaksi
kävi usean mutkan kautta. Hän
työskenteli 2000-luvun vaiheessa
Gummerus Kustannuksella myyntipäällikkönä, mutta vaihtoi työpaikkaa tyttären toiveesta. Tämä
kun halusi, että isä olisi enemmän
kotona.
– Markkinoin sitten Positiivarit-yhtiön kirjoja ja olin kaksi päivää viikossa kotona, kunnes tyttä-
Aurinkovoimaa kirjoista
Matti Pirhonen
reni totesi, ettei kotona oleminen
sovi minulle. Olin paremmalla tuulella täyttä työviikkoa tehdessäni.
Matti Pirhonen
Kirjoja kustantava pusulalainen Jussi Erkintalo
on peruspositiivinen.
Ongelmatkin ratkeavat
helpommin, kun energiaa säästyy murehtimiselta.
Tervetuloa ripareille ja Nuokkariin
Pusulalaisten ystävien vinkistä Erkintalo päätyi töihin kristilliseen
Kustannus Oy Arkkiin. Vuonna
2009 henkilökunta osti yrityksen
itselleen ja muutti nimen Auringoksi. Viime vuonna Aurinko Kustannus julkaisi 80 kirjaa. Niistä
neljä oli kotimaisia.
Suosikeiksi nousivat muun
muassa uusi kirkkovirsikirja, jonka
jokainen virsi on soinnutettu. Tämän vuoden uutuus on niin ikään
pusulalaisen Hanna Ekolan mietelmäkirja Aurinkovoimaa.
Hyvä kristillinen kirja on kustantajan mielestä sellainen, jossa
armo ja toivo yhdistyvät vahvaan
ytimekkääseen sanomaan. Lukija
palaa kirjaan aina uudelleen, koska
se laittaa pohtimaan asioita, tai
koska sitä on helppo lainata.
Halu auttaa
Erkintalo luopui kunnallispolitiikasta ajanpuutteen vuoksi. Häntä
poltteli kuitenkin yhteiskunnallisen vaikuttamisen halu. Hän kaipasi jotain sen tyydyttämiseksi ja
kiinnostui seurakunnan luottamustoimista.
– Lähimmäisistä välittäminen
on osa minua. Siksi seurakunnassa
toimiminen tuntuu luontevalta keinolta auttaa muita.
Erkintalo kuuluu myös seurakunnan strategiatyöryhmään.
niin rehellisiä, ettei heidän kanssaan voi "feikata".
Teetä ja sympatiaa
– Kirkkoon kuuluminen on oikeus. Kirjankustantaja Jussi Erkintalo sanoo, että maksamalla kirkollisveronsa saa
hyvää aikaan.
– Koen pystyväni vaikuttamaan
asioihin viemällä seurakuntalaisten toiveita eteenpäin. Seurakunta
on ihmisiä varten eikä päinvastoin.
Siksi seurakunnan on oltava konkreettisesti ihmisten arjessa läsnä.
– Minulla on ollut vastoinkäymisiä varmaan saman verran kuin
muillakin. Ne tuntuvat pahalta.
Ajattelen kuitenkin, ettei asioita
kannata jäädä murehtimaan. Kun
asennoituu positiivisesti, tulee tilaa
ja energiaa vaihtoehtojen löytämiseen.
– On helpompi hengittää, kun
näkee kaikesta aina positiivisen
puolen.
Erkintalon mielestä kirkkoon
Tilaa vaihtoehdoille
Jussi Erkintalo tunnetaan positiivisena miehenä. Hän kertoo myönteisen ajattelunsa kumpuavan kotoa.
kuuluminen on oikeus. Hän toivoisi, ettei seurakunnan jäsenmäärä
laskisi.
– Kirkko tekee paljon hyvää. On
esimerkiksi tärkeä huolehtia vanhuksista ja tehdä tavoitteellista lapsi- ja nuorisotyötä. Maksamalla
kirkollisveronsa saa hyvää aikaan,
Jussi Erkintalo sanoo.
R
– Ajankohta on hyvä. Toukokuun alku on vielä suvantovaihetta,
loppukuusta on paljon juhlia, kertoi kanttori Saario.
rukoilen, Mäkelä saarnasi.
– Rukous on riski, jatkoi Mäkelä, ja kuljetti kuulijoita Johanneksen evankeliumin teemoihin. Rukous, rohkeus ja rauha olivat väkevän tekstin ytimessä – sen jälkeen
oli hyvä käydä ehtoolliselle.
Ehtoollinen jaettiin dippiehtoollisena, jossa öylätti kastetaan
viiniin. Ehtoollisavustajina toimivat Timo Laakso, Ayda Meskanen,
Nancy Vauli ja Hanna Juntunen.
Messun jälkeen papit jalkautuivat kirkkokansan pariin. Keskusteltiin, puhuttiin rukouksen merki-
Rukous ei ole pelleilyä
Rukous voi olla tapa ja perinne,
mutta kukaan ei rukoile vitsinä,
Panu Mäkelä korosti.
– Rukous sisältää syvän sydämen äänen, hädän ja kaipauksen
huutoja. Rukous on aina hyvin henkilökohtaista. Rukouksen tekee vakavaksi se, että joku kuulee, mitä
tyksestä, oltiin luontevasti yhteydessä torikansaan. Aikuistyön johtokunnan isännät olivat keittäneet
hiilillä kunnon kirkkokahvit.
Kansalaulukirkkoon osallistui
noin 120 henkilöä.
– Oli helppo laulaa mukana,
vaikka taidan olla lähinnä nuotiolaulaja, kertoi Kaija Outinen.
– Sävelet olivat tuttuja, laulut
reippaita ja ihania, hymyilivät Maija ja Matti Kokkonen.
Liisa Laurila
Lohjan seurakuntakeskuksessa kokoontuu suosittu Seniorifoorumi viidesti vuodessa.
Se yhdistää asiateeman,
keskustelun ja hartauden.
S
eniorifoorumi
järjestettiin
Lohjalla viimeksi 11. 4. sydänviikolla. Tilaisuuden isäntä,
seurakuntapastori Erkki Taivainen
kertoi saaneensa uuden sydämen,
kun entinen oli lakannut toimimasta. Hän oli saanut uuden Sydänliiton rintamerkin, joka on punainen ja vilkkuva sydän.
Nummen aluekappalainen Erkki Kuusanmäki piti alkuhartauden, jonka jälkeen esiintyi kvartetti Kirkkosällit Timo Saarion johdolla. Saario myös laulatti osallistujia. Kultainen nuoruus sekä virret
ja muut laulut raikuivat, kun ikäihmisiä salin täydeltä osallistui yhteislauluun.
Sydämen asia
Kansanlaulujen
sävelmiin oli helppo
yhtyä.
4
Lohkare
N
ummen ja Pusulan alueseurakuntien tuore nuorisotyönohjaaja Emilia Kaasinen odotti
innokkaasti rippikoululeirien alkamista. Hänestä kesä ei tunnu kesältä ilman leirejä.
Kaasinen aloitti Nummen ja Pusulan alueen nuorisotyönohjaajana
toukokuussa ja pääsi heti alkuun
suunnittelemaan rippikoululeirejä.
Emilia Kaasinen päätti ammattinsa jo 13-vuotiaana. Päätös syntyi
samalla hetkellä, kun seurakunnan
nuorisotyönohjaaja kehaisi, että tytöstä tulisi hyvä ohjaaja.
Kaasinen on kotoisin Joensuusta
ja kuvailee itseään perusseurakuntanuoreksi. Hän valmistui kirkon
lapsi- ja nuorisotyönohjaajaksi pari
vuotta sitten ja on tehnyt töitä lasten ja nuorten parissa muun muassa
Riihimäellä, Kärkölässä ja Forssassa.
Nuoriso-ohjaajana Kaasinen kokee
olevansa omalla tontillaan.
– Lasten ja nuorten parissa on
kiva työskennellä, koska he ovat
Rippikoululeireillä nuorisotyönohjaajat vastaavat käytännön asioiden
sujumisesta, kuten nuorten turvallisuudesta. He pitävät myös oppitunteja.
Ensimmäisenä päivänä nuoret
joskus kapinoivat ja moni haluaa
kotiin. Kun leiri loppuu, kukaan ei
haluaisi lähteä.
– Siksi leirit ovat niin palkitsevia. Niillä saa onnistumisen kokemuksia lyhyessä ajassa. Ripari on
jokaiselle nuorelle ainutlaatuinen ja
arvokas kokemus, ja haluan vaikuttaa osaltani leirien onnistumiseen.
Kaasinen nauttii etenkin keskustelutuokioista, joita voi syttyä
missä vain, saunassa tai iltateellä.
Keskustelun aiheet liikkuvat nuoruuteen liittyvissä ja nuoria kiinnostavissa asioissa. Leireillä on
turvallisia aikuisia, joiden kanssa
omia ajatuksia voi peilata.
Monelle rippikoululeiri on yksi
unohtumattomimmista teini-iän kokemuksista. Nummen ja Pusulan
alueseurakunnat järjestävät kaksi yh-
teistä rippikoululeiriä. Ne pidetään
Eurajoella ja Bergvikissä. Niiden konfirmaatiot ovat Nummella 9.6. kello
10 ja Pusulassa 28.7. kello 12.
Osallistujia on yli 80 prosenttia
ikäluokasta. Viime vuoteen liittyy
kuitenkin tilastovirhe, jonka mukaan rippikoulun kävisi täällä vain
reilut puolet ikäluokasta.
Ohjelmaa ja yhdessäoloa
Nummen ja Pusulan yhteinen
Nuokkari on Nummella. Se aukeaa
jälleen syksyllä. Kaasinen aikoo jatkaa perjantaiperinnettä, mutta
muuttaa hieman iltojen sisältöä.
– Haluan, että kyse on selkeästi
seurakunnan tilaisuudesta. Enemmän toimintaa ja vähemmän hengailua. Mitään suuria ja pelottavia
muutoksia ei kuitenkaan ole tulossa.
Tavoitteena on ohjelmaa ja mukavaa
yhdessäoloa, Kaasinen korostaa.
Hän tekee työtä omalla persoonallaan ja omalla tavallaan. Kaasinen haluaa myös ylläpitää Nummen
ja Pusulan paikallista kulttuuria,
mutta tehdä samalla yhteistyötä
Lohjan kantaseurakunnan kanssa.
– Rajoja kannattaa vähän rikkoa, etteivät pienet alueseurakunnat jäisi eristyksiin.
Emilia Kaasiselle hengellisyys
merkitsee ennen kaikkea yhteisöllisyyttä. Hän tarvitsee seurakuntaa
uskonsa vahvistamiseksi.
– Uskova tarvitsee muita uskovia ympärilleen. Kaikki horjuvat
välillä, mutta usko ja rakkaus pysyvät.
Tiina Komi
Seniorifoorumi kokoaa ikäihmisiä yhteen
Kuvat: Timo Laurila
ukoussunnuntain aamuna oli
vain muutama lämpöaste, taivas harmaa ja sateinen. Messun lähetessä aurinko tuli esiin.
Viime vuonna kansanlaulukirkko järjestettiin täällä ensimmäisen
kerran, kertoi Erkki Taivainen,
virkkalalaisten oma pappi ja tapahtuman pääjärjestäjä.
Kansanlaulukirkon runkona
ovat Anna-Mari Kaskisen sanoittamat kansanlaulumelodiat. Esilaulajina olivat Laurin Laulajat, kanttori Timo Saario säesti harmonikalla ja Panu Mäkelä saarnasi.
Emilia Kaasinen nauttii
työstään nuoriso-ohjaajana. Hän rakastaa leirityötä ja keskusteluja
nuorten kanssa.
Tiina Komi
Kansanlaulukirkko toi kevään Virkkalaan
Rukoussunnuntaina
5.5.kokoonnuttiin Virkkalassa kansanlaulukirkkoon.
Arvid Järnefeltin aukiolle
oli pystytetty teltta ja
äänentoistolaitteet, torin
laidalla viriteltiin poropannukahveja.
Emilia Kaasinen tiesi
haluavansa nuorisoohjaajaksi jo 13-vuotiaana.
Toukokuussa hän aloitti
Nummen ja Pusulan yhteisenä
nuorisotyönohjaajana.
Nuokkarilla taustalla myös Tia
Rönnberg (nojatuolissa),
Patric Vaahtera, Arttu
Härmälä ja Eero Heikkilä.
Nokipannukahvin
keittäminen on
taitolaji.
Kardiologian erikoislääkäri Marja
Puurunen kertoi sydänsairauksien
riskitekijöistä, oireiden havaitsemisesta, hoitoon hakeutumisen kiireellisyydestä ja hoidosta.
Tunnin ajan ennen ohjelmaa oli
tarjolla kahvia ja leppoisaa vuorovaikutusta.
– Täällä ihmisillä on aikaa keskustella ja nähdä tuttuja. Tämä on
ikäihmisille virkistävä tilaisuus,
kertoi Seniorifoorumin puuhamies
Esa Sohlberg.
Hän on puheenjohtajana seurakunnan aikuistyön johtokunnassa,
joka järjestää Seniorifoorumia yhdessä Apuomenan ja paikallisten
eläkeläisjärjestöjen kanssa. Huhtikuun tilaisuutta oli järjestämässä
myös Lohjan Seudun Sydänyhdistys ry. Mukana järjestelyissä on
paljon seurakuntalaista.
– Nämä ovat olleet mukavia tilaisuuksia, sanoi kaikkiin neljään
tähän mennessä järjestettyyn Seniorifoorumiin osallistunut Hellevi Wahlstén.
Ajatus Seniorifoorumien aloittamiseen lähti aikuistyön johtokunnasta, joka kävi ottamassa mallia Helsingistä. Seniorifoorumeja
järjestetään myös Tampereella ja
Jyväskylässä. Tällä kertaa väkeä oli
pari sataa henkeä. Tilaisuuteen tullaan bussilasteittain. Parhaimmillaan tilaisuudessa on ollut 270 ihmistä.
Seniorifoorumin toimintamalli vetää väkeä bussilasteittain. Tapahtuman isäntä on Erkki Taivainen.
Syksyn seniorifoorumit ovat to
24.10. ja to 21.11.
Teksti ja kuvat:
Matti Pirhonen
Esa Sohlberg (kesk.)
järjesteli Seniorifoorumia
yhdessä pastoreiden Erkki
Taivaisen (vas.) ja Erkki
Kuusanmäen kanssa.
Kardiologian erikoislääkäri Marja Puurunen kertoi, miten sydämestä kannattaa huolehtia.
Lohkare
5
Matti Pirhonen
Huilu soi kedoilla ja haudoilla
Minna Lindholm Karjalohjalta on huiluineen
monessa mukana. Hän
haluaa edistää hyvää
henkeä ja sisältöä seurakunnan työssä.
M
muut ovat kuoroharjoituksissa.
– Kivikirkon akustiikka on musiikille mahtava. Siellä on aivan erityistä soittaa. Olen soittanut yhden
konsertin ja kerran soitin huilua
ehtoollisen taustalla, se oli kaunista. Ehkä jatkossa löytyy lisää, missä
voisin olla mukana, kun laajentuneen Lohjan toiminta asettuu uomiinsa.
Karjalohjan kivikirkko soi
Minna Lindholm soittaa usein entisessä kotikaupungissaan Tammisaaressa ja tekee Dragsvikin perinnemusiikkisoittokunnan kanssa
keikkoja. Sveitsissä he ovat soittaneet Mannerheimin muistopatsaalla Montreux’ssa. Mannerheim
vietti siellä viimeisiä vuosiaan.
– Ulkosuomalaisten luona on
tärkeää musisoida. Soitamme virsiä
sekä tuttua sotilasmusiikkia, ja
usein tapaamiseen liittyy hartaushetki. Seppele lasketaan ulkomaillakin.
Sveitsin lisäksi ryhmä on musisoinut Australiassa, Yhdysvallissa
ja Portugalissa.
– Jokaisessa paikassa löytyy
vahva suomalainen yhteisö. Matkoilla pidämme konsertteja, joissa
soitamme tunnettuja suomalaisia
kappaleita. Esiintyjinä on ollut
muun muassa Heikki Orama ja
Ami Aspelund.
– Tammisaaressa soitamme itsenäisyyspäivänä sekä veteraanipäivillä ja kaatuneitten muistopäivänä seppeleiden laskujen yhteydessä. Jouluna soitamme hautuumaalla sekä joulurauhan julistuksen yhteydessä Tammisaaren torilla. Se on tunnelmallista.
Lindholm on ollut mukana pitkään Dragsvikin perinnesoittokunnassa, joka tekee paljon yhteistyötä
puolustusvoimien kanssa.
– Meillä on harjoitustilat puolustusvoimien tiloissa Dragsvikissä. Vastavuoroisesti hoidamme
puolustusvoimien merkkipäiviin
liittyvät musiikkitehtävät.
Yhteishenkeä seurakuntaan
Minna Lindholmin huilu soi kauniisti Karjalohjalla, Tammisaaressa tai ulkosuomalaisten parissa. Hän keikkailee usein Dragsvikin perinnesoittokunnan kanssa.
Matalan kynnyksen teologinen opintopiiri
Tavallista seurakuntalaista hämmentää, miten
eri tavalla Raamattua voi
käyttää ja tulkita. Tähän
tuo vastauksia selkokielellä toimiva teologinen
opintopiiri.
6
Lohkare
T
eologia on oppi Jumalasta. Sitä
on opetettu Suomen Turussa
jo 1600-luvun alkupuolella ja
vuonna 2017 tulee kuluneeksi 500
vuotta uskonpuhdistuksesta.
Martti Lutherin tavoite oli
saada Raamattu kansankielelle.
Hän oli myös verraton keskustelija ja opettaja. Hänen pöytäpuheissaan tiivistyy viisaus ja huumori.
Lohjan seurakunnan teologisessa opintopiirissä, joka kokoontuu kerran kuukaudessa seurakuntasalissa, pyritään luomaan kaikil-
le avoin ilmapiiri. Arvostamme
enemmän ajankohtaisia kysymyksiä kuin valmiita vastauksia. Siksi
alustajiksi on kutsuttu teologian
asiantuntijoita laidasta laitaan.
Haluamme oppia keskustelemaan teologisista kysymyksistä
avoimesti ja monipuolisesti ja
kunnioittaen toistemme ajatuksia.
Ilta alkaa klo 17.30 kahvitellen ja
illan alustus alkaa klo 18. Keskusteluun varataan aikaa runsaasti.
Tule mukaan ja ole elämäsi
teologi.
Syksyn 2013 vierailijat ja aiheet
kerran kuussa torstaisin:
29.8. Heikki Räisänen, Raamattukeskustelu ja tutkimus
19.9. Juhani Korte, Kymmenen
käskyä oman aikansa näkökulmasta
24.10. Marja Heltelä, Muutoksen
aikataulu Raamatussa
14.11. Sirkku Aitolehti, Köyhyys
Jeesuksen opetuksessa, bibliodraaman keinoin
12.12. Jaakko Heinimäki, luterilainen etiikka
Sammatin sankarihaudoilla loistavat alkukesän orvokit isänmaan
väreissä.
Talvella huilua haudoilla
Lindholm tietää, että musiikki on
tärkeää seurakunnassa, sen yksi
selkäranka.
– Kanttori Heikki Orama on
hoitanut hienosti konsertti- ja musiikkiasiat Karjalohjalla, tarjolla on
todella hyvää musiikkia, Lindholm
kiittelee.
Yksi tunnetuimmista on elokuun konsertti, jota tänä vuonna
vietetään Giuseppe Verdin syntymän 200-vuotisjuhlakonserttina
24.8. Kesäkuussa on yksi konsertti
16.6 ja heinäkuussa kolme keskiviikkoillan konserttia, 10., 17. ja 24.7.
Lindholm on itse harvakseltaan
ehtinyt musisoimaan kotikirkkoonsa. Muusikolla on epäsäännölliset työ- ja keikka-ajat.
– Olen usein töissä silloin, kun
Matti Pirhonen
usiikkipedagogi Minna Lindholm, 31, asustaa omakotitaloa Karjalohjalla avomiehensä
Mikael Lehtosen kanssa. Monipuolinen musiikkiosaaja toimii sekä
ruotsin että suomen kielellä. Hän on
myös seurakunnan kirkkoneuvoston
ja nyttemmin alueneuvoston jäsen.
Lindholm on kotoisin Tammisaaresta, jossa vanhemmat asuvat.
Musiikkipedagogiksi huilisti valmistui kaksikielisestä Turun ammattikorkeakoulusta.
Hän on Hangon Puhallinorkesterin kapellimestari ja Raaseporin
musiikkiopiston Hangon osaston
huilun opettaja sekä soittaa Dragsvikin perinnesoittokunnassa.
Työ ja soittokeikat kuljettavat
pitkin Etelä-Suomea ja musiikkiryhmä vie vähintään kerran vuodessa soittamaan ulkosuomalaisille ympäri maailmaa.
Lindholm vetää myös kansanmusiikkiprojektia Folkmusik Nätverk, joka on suomenruotsalainen
yhteishanke.
Lindholm on seurakunnan luottamuselimissä nuorimmasta päästä.
– Nuoruus ei ole haitannut, tämä on hyvä kokemus. Lähtekää
muutkin rohkeasti mukaan vaikuttamaan, Lindholm kannustaa.
– Jos haluaa saada muutoksia,
ainut tapa vaikuttaa on lähteä mukaan. On mukavaa, kun pääsee
työryhmiin ja voi keskittyä olennaiseen eli siihen, miten voi tuottaa hyvää sisältöä seurakuntaan.
Tarkoitus on saada aikaan rakentavaa yhteistyötä muiden tahojen
ja laajentuneen seurakunnan
kanssa.
– Yhteistyö kantaseurakunnan
ja muiden alueseurakuntien kanssa
on hyvin mahdollista, nyt on muutoksen aika. Kuitenkin paikallistoiminta on tärkeää, se luo identiteettiä ja yhteishenkeä.
Minna Lindholm sanoo, että
ajatuksissa on jo Karjalohjan alueseurakunnan
400-vuotisjuhlat
vuonna 2014.
– Siinä on tarkoitus yhdistää
monia eri toimijoita yhteisen juhlaan. Itse haluan korostaa ydintoimintaa, joka lisää yhteisöllisyyttä ja
luo hyvää henkeä.
– Lyhyesti, pidetään vanha toiminta ja yritetään kehittää uutta.
Sakari Sarkimaa
Vanhan hautakiven vieressä kukkivat sinivuokot.
Sammatin kirkkomaa, etualalla tumma obeliski, Elias Lönnrotin hautamuistomerkki.
Hautausmaa, seurakunnan puutarha
Kevätaamu on kuulas ja
täynnä linnunlaulua.
Puutarhuri Tuula Saarentaus on aloittanut työpäivänsä jo varhain.
ammatin kirkkomaa on pienen
kulttuuriseurakunnan puutarha ja puisto, vainajien leposija.
Tänne tullaan rauhoittumaan ja
hiljentymään.
Hiekkakäytävillä kohtaa historian ja monet muistot. Elias Lönnrotin hautamuistomerkki kertoo suurmiehestä ja hänen perheensä kohtaloista. Täällä ovat muun muassa kirjailija Eeva Joenpellon, taidemaalari
Kustaa Adolf Lietsalon ja puutarhakirjallisuuden uranuurtajan Kaarlo
Wanamon hautamuistomerkit.
on perinteinen, kaunis hautakasvi,
joka sopii varjoisampaankin paikkaan, hän kertoo.
Puita ei haudoille voi istuttaa ja
puuvartisista pensaistakin on erikseen neuvoteltava. Syksyllä voi
maahan laittaa kevättä odottamaan
kukkasipuleita, scilloja, lumikelloja
ja krookuksia.
Hiekka haudan pinnalla on
helppo pitää puhtaana ja sen voi
tarvittaessa vaihtaa. Kivilaatat ovat
myös siistejä. Valkoiset kivet ovat
uutena kauniita, mutta niiden huolto voi olla hankalaa, etenkin syyslehtien aikaan.
– Elias Lönnrotin haudalla on
varjoyrttiä tasaisena mattona.
Maanpeittokasveista hyviä ovat
myös pikkutalvio ja rönsyansikka,
Tuula Saarentaus luettelee.
Hautojen huolto ja kastelu on
usein lähes käsityötä, varsinkin
vanhan puolen kivien lomassa kasteluletkuja on hankala kuljettaa.
Millainen on haudan ilme?
Meiltä saa neuvoja
Puutarhuri Tuula Saarentaus kannustaa hautojen haltijoita käyttämään mielikuvitustaan ja luomaan
muistopaikasta persoonallisen. Jokainen voi istuttaa omaisensa haudalle juuri sellaisia kukkia kuin haluaa.
– Kotipihan kukat, myös luonnonkukat käyvät hyvin. Mukulabegonia viihtyy auringossa ja kukkii
komeasti koko kesän. Verenpisara
Hautausmaan alueella työskentelevät kesällä paitsi Saarentaus, myös
suntio Unto Voutilainen, Mia Viljanen ja kesemmällä Mikko Kärkäs. Tiimin vastuulla on koko alue.
Tuula Saarentauksen tavoittaa hautausmaalta kesäkaudella, lähes aina
arkipäivisin.
– Tulkaa juttelemaan, meiltä saa
neuvoja, apua ja työkaluja vaikka
kiven oikaisuun.
S
Puutarhuri Tuula Saarentaus on tullut sammattilaisille tutuksi. Puutarhuri
huolehtii sekä haudoista että koko kirkkomaan siisteydestä ja viihtyisyydestä. Hän vastaa mielellään kaikkiin haudan hoitoon liittyviin kysymyksiin.
Kirjailija Eeva Joenpelto haudattiin vuonna 2004.
Sammatin sankaripatsaan tekijä on kuvanveistäjä Lauri Leppänen.
Hautakivien kunnosta vastaavat
omaiset, haudan haltijat. Kivi puhdistetaan vedellä ja harjalla, mutta
pesuaineita ei saa käyttää, korkeintaan mäntysuopaa. Pesuaineita eivät kultauksetkaan kestä.
– Jos kivi pitää oikaista, työn voi
tehdä itse tai tilata kiviliikkeeltä.
Jos kivi on vaarassa kaatua tai muuten vaarallisessa asennossa, otamme yhteyttä omaisiin, muuten kukin saa huoltaa kiveä oman makunsa mukaan.
Puutarhuriksi kutsumuksesta
Tuula Saarentaus on kouluttautunut puutarhuriksi aikuisena, työ on
hänelle kutsumusammatti. Kotiäitinä vietettyjen vuosien jälkeen teki mieli opintielle, tutkinto on suoritettu ruotsinkielisessä Överbyn
puutarhaoppilaitoksessa.
Tuulan isä Kauko Saarentaus
on yksi suomalaisen televisiotoiminnan pioneereista, uutistenlukija, säämies ja legendaarisen radion
Viisasten kerhon jäsen.
– Isäni ja äitini olivat kansakoulunopettajia, isän muut työt kulkivat siinä ohessa. Pitkät kesälomat
vietettiin maalla, Savossa, lähellä
luontoa. Äiti opetti meille kaiken
luonnonkasveista.
– Meillä kotona oli suuri kirjasto, isä vietti paljon aikaa kirjojensa
parissa. Aina, kun jokin kysymys
tai ongelma nousi esiin, otettiin
kirja käteen ja tutkittiin.
Hoitosopimus varmistaa huollon
Ellei itse ehdi hoitaa läheisensä hautaa, hoidon voi ostaa seurakunnalta
palveluna. Palvelu kattaa kukat,
huollon ja kastelun.
Keväisin istutuspaikka lannoitetaan, tarvittaessa vaihdetaan multa.
Kesäkuun alussa tulevat kesäkukat,
joita hoidetaan, ja jos kasvitaudit tai
tuholaiset niitä vaurioittavat, vaihdetaan. Syyskuun lopussa kukat
poistetaan ja hauta jää odottamaan
uutta kevättä.
Hoidosta perittävä korvaus
määräytyy huollettavan alueen
koon mukaan. Yhden hautapaikan
yhden kesän mittaisesta hoidosta
laskutetaan tänä vuonna 79 euroa.
Hoitohaudan haltija saa vuosittain
tarjouslaskun, jonka avulla sopimusta voi jatkaa. Sopimuksen voi
tehdä jopa 15 vuoden pituiseksi.
Pitkä sopimus ei ole automaattisesti edullisempi.
– Jos haudan hoito on laiminlyöty, seurakunta voi ottaa sen haltuunsa. Prosessi on raskas, eikä siihen mielellään ryhdytä, Lohjan seurakunnan hautaustoimen päällikkö
Pekka Huttunen selvittää.
Huttusella on 22 vuoden ura ylipuutarhurina Lohjan seurakunnassa. Hän vastaa kaikkien Lohjan
seurakuntaan kuuluvien hautausmaiden hoidosta. Lohjan seurakunnalla on noin 5 000 hoitohautaa, vuosittain hankitaan jopa
25 000 kukkaa. Kukkien valinnassa
tärkein kriteeri on laatu.
– Vaikka hauta olisikin seurakunnan hoidossa, sinne voi varhain
keväällä tuoda myös omia kukkia.
Moni tuo narsisseja tai orvokkeja.
Kun hoitokausi alkaa, joudumme ottamaan ne istutusalueelta pois, sillä
silloin omia kukkia ei voi olla, muistuttaa Tuula Saarentaus.
Jos kaukaisen, kauan sitten edesmenneen henkilön hautaa ei enää
jaksa hoitaa, paikasta voi luopua vapaaehtoisesti, jolloin se palautuu
seurakunnan käyttöön.
Teksti: Liisa Laurila
Kuvat: Timo Laurila
Lohkare
7
Isoskoulutuksesta eväitä elämään
Rippileirin isosen työ
saattaa kuulostaa helpolta: viikon ilmainen
täysihoito ja mukavaa
yhdessäoloa. Aina kaikki
ei silti mene niin kuin
toivoisi.
muksen ja harjoittelun myötä jännitys katosi.
Vaikka Saija ei täksi kesäksi hakenut isoseksi, hän kävi siitä huolimatta ahkerasti talven iduissa.
– Iduista on pikkuhiljaa tullut
ikään kuin harrastus, jossa viihtyy
ja näkee kavereita. Mielestäni idun
opetuksista ja harjoituksista oppii
käytännön taitoja paitsi leirejä,
myös ihan elämää varten.
Tekemällä oppii
I
sosen leiriviikko on täynnä iloista toimintaa ja myös vaikeita tilanteita: haastava pikkusryhmä,
epäonnistunut iltaohjelma tai -hartaus. Viikko voi olla isoselle henkisesti myös erittäin rankka. Siksi
Lohjan seurakunnan talvikauden
isoskoulutus (ITU) tarjoaa opastusta tulevan isosen vaativaan työhön.
Myös isonen joutuu viikon aikana pohtimaan elämän suuria kysymyksiä uskosta, rakkaudesta ja ystävyydestä. Lisäksi leirin tiivis aikataulu ei juuri anna vapaa-aikaa
tai omaa rauhaa.
ITU on kuin harrastus
Saija Lukkari kävi oman rippileirinsä saaristoriparilla vuonna 2010,
jonka jälkeen hän halusi kokeilla,
millaista isosen työ on. Kolmen leirin isonen kertoo, että koulutuksesta on ollut hyötyä.
– Olen saanut lisää itseluottamusta esiintymiseen. ITU-koulutuksen ilmaisutehtävät sekä käytännön harjoitukset antavat tukea
isosena toimimiseen. Isosilla on
kuitenkin iso vastuu leirin onnistumisesta. Aluksi jännitin hieman
etenkin ryhmätunteja, mutta koke-
Elina Ruoko kertoi kirkon lähetystyöstä ja piti iltahartauden. Hän on
Suomen Lähetysseuran kasvatussihteeri ja toimii Helsingin ja Espoon hiippakuntien alueella.
Saarikko 1 -leirille lähtevä HannuPekka Sinervä, Hoppe, sanoo, että
ensimmäinen isosleiri ei jännitä.
– En ole jännittäjä-tyyppiä.
Olen käynyt suurimassa osassa
ITU-koulutuksia, mutta en ole hirmuisesti saanut niistä irti. Varmasti joillekin koulutuksesta on ollut
apua, mutta uskon, että opin itse
enemmän tekemällä.
Jotain hyvää koulutuksista löytyi. Esimerkiksi tutustumis- ja ryhmäytymisleikkejä sisältävät actionosuudet olivat nuoren näyttelijänalun mieleen.
– Vaikka ajoittain oli hieman
nihkeää, oli silti mukavaa nähdä
kavereita. ITU-actionit olivat myös
ihan jees. Niin ja ciabatta-leipä oli
hyvää!
Hoppe kävi oman rippileirinsä
viime kesänä Saarikossa. Erityisesti leirin yhteisöllinen tunnelma ja
ihmiset tekivät vaikutuksen. Mukava leiri synnytti ajatuksen, että
voisi lähteä myös itse isoseksi. Hopella on selkeä kuva siitä, millainen
on hyvä isonen.
– Isosen tärkein tehtävä on olla
leiriläisten kanssa. Olla tukena ja
auttaa tarpeen vaatiessa. Pienemmän ikäeron takia isosilla on vetäjiä paremmat mahdollisuudet luoda
läheiset välit pikkusiin.
Hannu-Pekka ”Hoppe” Sinervä on
monessa mukana, nyt myös Saarikko 1: riparin isosena.
Ryhmässä jaettiin kokemuksia, etualalla Miikka Matikainen (vas.), Erika
Malmelin, Paula Pöntinen, Aleksi Salminen, Kalle Peranto ja Paula Miettinen sekä edessä selin Nea Tarkka.
ITU-päivä Saarikossa
Saija Lukkari on toiminut isosena
kolmella leirillä. Oma ripari oli Kemiönsaaren Högsåran saarella.
Syyskuun Jatkoaika-tapahtumasta
alkava isoskoulutus päättyy toukokuun lopulla Saarikossa järjestettävään ITU-päivään. Jatkoaika -tapahtumassa muistellaan menneen
kesän rippileirejä.
Tänä vuonna ITU-päivä järjestettiin lauantaina 25.5. Sinne kokoontuivat kaikki tulevan kesän
isoset ja työntekijät. Päivän tavoitteena oli vetää yhteen koulutuksessa opittuja asioita sekä tutustua samalla omalle leirille tuleviin vetäjiin ja isosiin.
Päivän yhteislaulua säesti isosista ja vetäjistä koostunut housebändi. Espoon ja Helsingin hiippa-
Isosia ITU-koulutuspäivässä Saarikossa 25.5., etualalla Erika Malmelin (vas.), Katri Ketola, Niina Lehto, Sami Rehmonen, Nea Tarkkala, Markus Mäki, Jussi Trygg ja
Saija Lukkari.
kuntien kasvatussihteeri Elina
Ruoko Suomen Lähetysseurasta
kertoi tuleville isosille kirkon lähetystyöstä. Ovathan isosetkin ikään
kuin lähetystyöntekijöitä.
Sunnuntaina 26. 5. isoset ja kesätyöntekijät siunattiin Lohjan Pyhän Laurin kirkossa messun yhteydessä. Isoskoulutuksesta saadut
opit ja taidot yhdistettynä siunaukseen tasoittanevat isosten haastavaa tehtävää, kun he suuntaavat
katseensa kohti rippileirikesää
2013.
Teksti: Markus Mäki
Kuvat: Eero Sjöblom
Ensi vuonna
isoseksi
Isoskoulutus (ITU) antaa valmiuden toimia isosena Lohjan seurakunnan rippikouluissa. Koulutuksen voi käydä, vaikkei isoseksi ripareille päätyisi tai aikoisikaan.
Kiinnostuitko riparilla isostoiminnasta? Haluaisitko kokemusta pienryhmän ohjaamisesta? Sinä voit olla seuraavan vuoden ripari-isonen! Meillä jokaisella on omat lahjamme, siksi
myös sinua tarvitaan!
Ilmoittaudu isoseksi syksyn jatkoaikatapahtumassa 7.9. seurakuntakeskuksessa. Kirjallinen
kutsu tähän tilaisuuteen lähetetään kaikille tämän vuoden
rippikoululaisille loppukesästä.
Tarkkaile postiasi!
Leena Anttila
Leena Anttila
Rippikoulu pitää pintansa
seurakuntien kasvatustyössä. Lohjalla rippikoulun käy yhä noin 86 prosenttia 15-vuotiaiden ikäluokasta.
8
Lohkare
Horst Gripentrogilla on lahjaksi saatu Uusi Testamentti ja Psalmit vuodelta 1893. Alkuperäinen omistaja
sai sen muistoksi rippikoulusta
1899. Rippikoululaisen tärkeä ulkoläksy, pienoisevankeliumi Joh. 3:16.,
kuuluu siinä näin: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän
antoi hänen ainoan Poikansa, että
jokainen, kuin uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman.”
L
ohjan kantaseurakunnassa rippikoulun käy vuosittain nelisensataa
nuorta, tänä vuonna luku on 364.
Rippikoulussa pohditaan uskon asioiden lisäksi elämän tärkeitä kysymyksiä, itsenäistymistä ja ihmissuhteita.
– Pientä notkahdusta alaspäin on
tapahtunut, mutta ensi vuonna luku
pomppaa taas ylöspäin, kun saamme
70 nuorta lisää, rippikoulutyöstä vastaava Horst Gripentrog toteaa.
Sammatti on mukana kantaseurakunnan ripareilla. Karjalohjalla on
yksi oma leiri sekä Nummella ja Pusulalla kaksi yhteistä riparia.
Gripentrog muutti Suomeen vuonna 1979 Pohjois-Saksan Oldenburgin
kaupungista. Hän on toiminut Lohjan
seurakunnassa pappina vuodesta 1991
ja vastannut rippikoulutyöstä jo pit-
kään. Hän pitää rippikoulun suosiota
ainutlaatuisena, sillä missään muualla Euroopan evankelisluterilaisessa
kirkossa se ei tavoita lähes yhdeksää
kymmenestä 15-vuotiaasta.
– Saksassa rippikoulu kestää
useimmiten vuodesta kahteen ja se
käydään iltarippikouluna, jonka lomassa voi olla lyhyt viikonloppuleiri.
Siellä rippikoulun käyminen ei ole samalla tavalla itsestäänselvyys kuin
täällä, Gripentrog kertoo.
– Suomessa rippikoulu kuuluu
kulttuuriin. Joukossa on myös kirkkoon kuulumattomia, jotka kiinnostuvat ja haluavat käydä rippikoulun,
kun kaverikin käy. Tällainen nuori
voi olla hyvin kiinnostunut rippikoulussa käsiteltävistä asioista, ja tehdä
kriittisiäkin kysymyksiä.
Rippikoulu ei siis ole tarjolla vain
jäsenille vaan aivan kaikille.
– Konfirmaation myötä tullaan
kirkon jäseneksi, sillä kirkkoon kuulumatonta ei voida konfirmoida. Jos
nuorta ei ole kastettu, eikä hän ole
kirkon jäsen, hän joutuu pohtimaan,
haluaako nämäkin samalla ottaa.
Vahvuutena pitkäjänteinen työ
Suomalaisen rippikoulun vahvuutena
on hyvin tehty ja pitkäjänteinen työ
sekä motivoituneet työntekijät ja isoset.
– Lohjallakin on tehty hyvää työtä sen eteen, että rippikoulu on saatu
nuorille sopivaksi. Leirillä asutaan
yhdessä ja eletään uskoa todeksi.
Viikon leiri on lyhyt, mutta kokoontumisia on useita pitkin kevättä.
Rippikoulussa syvennytään siihen, mitä on kristillinen usko, mutta se on vielä enemmänkin: rippikoulu on elämää. Elämän suuret kysymykset ovat esillä.
– Ei ole olemassa kovin monta
paikkaa, missä nuori voi puhua kuolemaan, uskoon ja seurusteluun liittyvistä kysymyksistä, Gripentrog arvelee.
Rippikoulussa pohditaan myös
ihmissuhteita, itsenäistymistä, perhettä sekä suhdetta itseemme,
lähim­mäisiimme ja Jumalaan. Moni
rippikouluryhmä käy Metsolan hautausmaan kappelissa tutustumassa
hautaan siunaamiskäytäntöön. Samalla voi pohtia elämän rajallisuutta sekä ikuisen elämän toivoa.
– Myös rippikoulun hartauselämä on todella tärkeää. Aamujumalanpalvelus tai iltahartaus saa mielen hiljentymään ja tuntemaan Jumalan läsnäolon tutussa ja turvallisessa ryhmässä.
Monipuolista ryhmätarjontaa
Lohjan kantaseurakunnassa on tänä
vuonna 16 rippikouluryhmää, joista
kaksi pidettiin jo talvella. Siellä rippikoulun lomassa oli mahdollisuus
käydä myös laskettelemassa.
Kesällä järjestetään seitsemän leiriä Saarikossa, kaksi Kemiönsaaren
Högsåran saarella sekä Kustavissa ja
kaksi Enäsepän leirikeskuksessa Vihdin Ojakkalassa.
Lisäksi on yksi ruotsinkielinen
leiri ja päivärippikoulu. Päivärippikoulu järjestetään koululaisten kesäloman loppupuolella Lindkullan nuorisotiloissa. Tänä vuonna järjestetään ensimmäistä kertaa myös pienryhmärippikoulu erityistä tukea tarvitseville. Konfirmaatio pidetään elokuussa.
– Viiden hengen ryhmän kanssa
pääsee eri lailla keskustelemaan kuin
isossa ryhmässä. Keskustelu ja ajatusten vaihto nuorten kanssa on ollut innostavaa, iloitsee Horst Gripentrog.
Isosten esimerkki tärkeää
Rippikoulujen isostoiminta on säilyttänyt suosionsa. Vuosittain isoseksi
hakeutuu Lohjalla 80–90 nuorta.
Kolmivuotinen koulutus auttaa si-
toutumaan pitkäjänteiseen isostoimintaan.
– Moni haluaa käydä isoskoulutuksen loppuun saakka. Jo vuoden
koulutuksen jälkeen pääsee isoseksi. Sen jälkeen isoskoulutus jatkuu
toisen ja kolmannen vuoden koulutuksena. Kokeneemmat isoset saavat lisää vastuuta. Kolmannen vuoden jälkeen pääsee toimimaan isosten tukihenkilönä.
Ryhmiin ja leireihin panostaminen sekä monipuolinen ryhmätarjonta ovat vaikuttaneet rippikoulun
suosioon. Gripentrogin mielestä tätä linjaa pitää vaalia jatkossakin.
– On tärkeää, että työntekijöitä
ja isosia koulutetaan riittävästi.
Parhaimmassa tapauksessa rippikoulu voi vähentää ennakkoluuloja kirkkoa ja uskon asioita kohtaan, jos nuori tai vanhempi pääsee
tutustumaan sen sisältöön tarkemmin.
– Isosten innostava esimerkki
on äärettömän tärkeää. Ei ole mitään kummallista siinä, jos ihminen on uskossa. Seurakuntaan kuuluminen ja usko ovat ihan normaaleja elämään kuuluvia asioita.
Leena Anttila
Lohjan seurakunnan arkisto
Rippikoulu pitää pintansa
Konfirmaatiokuva 1920-luvulta, pappina Emil Candolin. Hän toimi Lohjan seurakunnassa kirkkoherrana 1913–
1933. Rippikoulun juuret Suomessa ovat peräisin 1700-luvulta ensi kertaa ehtoolliselle pyrkivien kuulusteluissa.
Lohkare
9
Riemua retkellä
Teksti ja kuvat:
Elina Kaarto
Jo vuosia ovat Lohjan
kantaseurakunnan
perhekerholaiset
tehneet retken Saarikon leirikeskukseen.
Tänä keväänä retkeiltiin reilu viikko
sitten.
Muruset
Lohjan seurakunnan syntypisteenä pidetään
Kastlähdettä Virkkalassa, jossa ensimmäiset
lohjalaiset kastettiin tiettävästi 1200-luvun
alussa. Lähde tuhoutui maantien alle, joka
vie Virkkalasta Inkooseen. Muistomerkki
rakenenttiin talkoilla uudelleen 2005,
jolloin Suomen kirkko täytti 850 vuotta.
T
iistaina 28.5. oli yhteensä yli sadankolmenkymmenen
Virkkalan, Ojamon ja
Muijalan kerholaisen
vuoro päästä retkelle.
Aurinko helli, ja kovat tuulenpuuskat lisäsivät tunnelmaa, kun
luettiin kertomusta Jeesuksesta ja
opetuslapsista myrskyssä. Retkipassin avulla suunnistettiin raamatturasteilla, joissa oli monenlaista tekemistä, ja joista sai retkipassiin suoritusleiman tai -tarran.
Nalleilla ja mollamaijoilla riitti hoitajia. Laastaria meni monta metriä.
Keskiajalta kuntaliitoksiin
Lohjalla on takanaan
monivaiheinen historia.
Ensimmäiset lohjalaiset
kastettiin perimätiedon
mukaan Virkkalan Kastlähteessä 1200-luvulla.
Lohjan kunta syntyi vasta
yli 500 vuotta seurakunnan jälkeen.
L
ohjan seurakunnan perustamisvuotena pidetään yleensä
vuotta 1323, jolloin asetettiin
virkaan tiettävästi ensimmäinen
kirkkoherra nimeltä Invaldus. Tämä tieto on vanhin löydetty kirjallinen maininta Lohjasta.
Seurakunnan alueeseen kuului
Karjalohjaa ja Sammattia lukuun
ottamatta nykyisen seurakunnan
alue, sekä lisäksi Siuntion pohjoisosa, Vihti ja Pahajärvi eli nykyinen
Karkkila. Karjalohja ja Sammatti
kuuluivat Karjaan seurakuntaan.
Seurakunnat olivat suuria ja kirkot harvassa.
Kappelista seurakunnaksi
Itsenäistä seurakuntaa ei ole voinut
olla ilman kirkkoa. Niinpä Lohjalla
on täytynyt olla kirkko jo ennen
vuotta 1323. Pyhän Laurin kirkko
on valmistunut noin vuosina 1460–
80, mutta sitä ennen paikalla on ollut puukirkko, ja sen kyljessä nykyisen kirkon sakasti.
10
Lohkare
Kivikirkko on mahdollisesti rakennettu puisen kirkon ympärille,
jolloin seurakunnalla on ollut kirkko käytössään melkein koko rakennustyön ajan.
Puukirkkoja on voinut olla
useampiakin samalla paikalla. Lohjan ensimmäinen kirkko on saattanut olla Virkkalassa Kyrkstadissa,
joka tarkoittaa sananmukaisesti
kirkonpaikkaa. Varmuutta asiasta
ei ole, koska sen ajan sauvakirkot
ovat kokeneet vuosisatojen varrella
täydellisen biohajoamisen.
Ennen itsenäistymistään seurakunnat eli kirkkopitäjät olivat jonkin suuremman seurakunnan kappeliseurakuntina. Lohjan seurakunta on luultavasti ollut alkujaan
Karjaan seurakunnan kappeliseurakunta.
Eurooppalaiset liikkuivat
Keskiajan Euroopassa liikkuminen
on ollut melko vapaata. Länsi-Uudenmaankin alueella liikkui eri
sääntökuntiin kuuluneita munkkeja ja ulkomaisia kauppiaita, joiden
kautta kristinusko on tullut tutuksi
jo 1200-luvulla.
Lisäksi Karjaalle, Inkooseen ja
koko Suomen etelärannikolle noin
vuosina 1150–1200 asettuneet
ruotsalaiset olivat omaksuneet
kristinuskon kotimaassaan.
Perimätiedon mukaan Lundin ja
koko Tanskan arkkipiispa Anders
Sunesen kastoi ensimmäiset lohjalaiset kristityiksi Virkkalan Kastlähteessä. Sunesenin vuonna 1202
tekemästä ristiretkestä Hämeeseen
ei ole säilynyt tarkkoja tietoja, mutta hän on melko varmasti kulkenut
Lohjan kautta.
Kastlähde tuhottiin 1950-luvul-
la, kun sen päälle rakennettiin nykyinen tie Virkkalasta Inkooseen.
Paikka on noin kilometrin verran
Hangontieltä Inkoon suuntaan. Alkuperäisen lähteen lähelle kyläläiset ja seurakunta rakensivat muistomerkin vuonna 2005, jolloin Suomen kirkon täytti 850 vuotta. Altaaseen pulppuaa lähdevettä samasta vesisuonesta kuin alkuperäiseen Kastlähteeseenkin.
Puukirkoissa oli
kosteusongelmia
Vuonna 1433 Lohjan seurakuntaan
muodostettiin ensimmäinen kappeliseurakunta nimeltä Vihti, johon kuului myös nykyinen Karkkila. Itsenäiseksi seurakunnaksi Vihti pääsi vuonna 1507.
Uskonpuhdistus mullisti seurakuntaelämän 1500-luvun alussa.
Suomea hallinnut Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa tuli uskonpuhdistuksen tiimellyksessä takavarikoineeksi kirkon koko ominaisuuden.
Kun seurakuntia koettelivat lisäksi katovuodet, Isoviha ja Pikkuviha, niillä ei ollut enää varaa rakentaa kuin heikkorakenteisia lautakirkkoja, jotka lahosivat yleensä
sadassa vuodessa. Kunnollisten
puukirkkojen aika koitti vasta
1700-luvun puolivälissä.
Vuonna 1822 valmistunut Nummen kirkko on ensimmäisiä keskiajan jälkeisiä kivikirkkoja Suomessa. Sitä on edeltänyt 1630-luvulla rakennettu puukirkko, joka
on sijainnut keskellä samaan aikaan perustettua vanhaa hautausmaata. Nummella lienee ollut jonkinlainen kirkkorakennus jo
1500-luvulla.
Nummesta tuli Lohjan kappeliseurakunta vuonna 1634.
Pusula sai kappeliseurakunnan
oikeudet rukoushuoneen valmistuttua vuonna 1640. Ensimmäinen
varsinainen kirkko valmistui vuonna 1691. Se lahosi ajan mittaan niin
huonoon kuntoon, että linnut lensivät seinien rei’istä sisälle ja sotkivat penkit. Pusulan nykyinen puukirkko valmistui vuonna 1838 edellisen kirkon pohjoispuolelle.
Vuonna 1842 Pusulan Kärkölän
kylän asukkaat saivat valmiiksi talkoilla rakentamansa kirkon, jonka
ansiosta kirkkomatkat helpottuivat.
Nummen seurakunta itsenäistyi
Lohjasta vuonna 1843 ja Pusulan
seurakunta vuonna 1862. Ne palasivat Lohjan alueseurakunniksi tämän vuoden alusta.
Karjaasta Lohjan osaksi
Karjalohja oli itsenäinen seurakunta vuodesta 1614, jota ennen se on
ollut Karjaan seurakunnan kappeliseurakunta. Ensimmäinen kirkkorakennus on valmistunut jo
vuonna 1467 Pappilanniemeen,
Lohjanjärven rannalle. Seuraavat
kirkot, vuosina 1647 ja 1745 valmistuneet puukirkot, ovat olleet vanhan Pyhän Ristin hautausmaan
alueella.
Karjalohjan kivikirkko valmistui vuonna 1860 ja paloi salamaniskusta vuonna 1970. Vuonna 1977
rakennettiin palaneen kirkon viereen nykyinen Lasikirkko. Kivikirkkoa alettiin kunnostaa vasta
1990-luvulla.
Sammatin seurakunta ehti olla
Karjalohjan seurakunnan kappeliseurakuntana yli 300 vuotta ennen
itsenäistymistään vuonna 1951. Nykyinen kirkko valmistui vuonna 1755.
Sammatin ensimmäinen, vuonna
1666 valmistunut kirkko on sijainnut
nykyisen kirkon itäpuolella.
Bussikyyti on joskus retken kohokohta.
Kuntien lyhyt historia
Seurakunnat huolehtivat paikallishallinnosta maaseudulla aina
vuoteen 1865 asti, jolloin kunnat
perustettiin. Siihen vaikutti Asetus kunnallishallinnosta maalla
1865.
Esimerkiksi Lohjan kunta perustettiin vasta vuonna 1867, yli
500 vuotta seurakunnan perustamisen jälkeen. Lohjan kauppala perustettiin vuonna 1926 ja kaupunkioikeudet se sai vuonna 1969. Sen
ympärillä oli Lohjan maalaiskunta
vuonna 1997 toteutettuun yhdistämiseen asti.
Pitäjänä Lohja sen sijaan on ollut olemassa jo ennen kristinuskon
saapumista.
Nummen ja Pusulan seurakunnat muodostivat vuoden 1971 kuntaliitoksesta lähtien seurakuntayhtymän keskenään. Samoin Lohjan
ja Sammatin seurakunnat muodostivat seurakuntayhtymän vuonna
2009, kun Sammatin kunta liitettiin Lohjan kaupunkiin.
Tämän vuoden alussa toteutettua kuntaliitosta seurasi Nummen,
Pusulan, Karjalohjan ja Sammatin
seurakuntien liittäminen Lohjan
seurakuntaan ja alueseurakuntien
perustaminen entisten seurakuntien tilalle.
Katso äiti, näin kenguru loikkaa!
Rentoutumista omenapuun alla. Sitäkin voi
retki olla.
Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku.
Puhalsin ainakin sata saippuakuplaa ja niissä näkyi sateenkaaren
värit.
Teksti ja kuva:
Matti Pirhonen
Näethän sinä minut ihan varmasti?
Anna mulle vauhtia!
Pullan ja mehun päälle hymy irtoaa.
Lohkare
11
Kasvun ihme
Raamattukylän
kesä 2013
Kesäkuu 6, 7, 8, 11, 12; heinäkuu 9, 10, 11, 12, 13, 16, 17,
18, 19, 23, 24, 25, 26, 27; elokuu 1,2 , 8, 9, 10 klo 11 Kuningas Salomo, klo 14 Kalastajat
21.6. klo 18.30 Kalastajat •
22.6. klo 16 Salomo • 3.8. klo
15 Kalastajat • 4.8. klo 14
Kalastajat
Koko päivä 18 e/hlö, yksi näyt.
12 e/hlö. Ennakkovaraukset.
Vivamon
Raamattukylä
Vivamontie 2, 08200 LOHJA
p. 0207 681 760 • [email protected]
Kevät on auringon paistetta ja
lintujen laulua talven hiljaisuuden
jälkeen. Kuulin jo varhain kiurun
laulun, taivaanvuohi ujelsi, mustarastas hyppeli nurmikolla ja etsi matoja, lokkiparvi kirkui pellon
yläpuolella.
Minulle lapsena kiurun kuuleminen oli varma kevään merkki,
samoin lokkien tulo maisemiin,
leskenlehdet ja sinivuokot. Nyt on
jo kesä, pääskyt lentävät, koululaisilla loma ja leskenlehdet vaihtuneet voikukkiin ja kesän muihin kasveihin.
Keväisin mieleeni nousee aina
kertomus leskenlehdestä, joka oli
saanut kasvaa Jumalan puutarhassa, mutta halusi mieluimmin
maan päälle. Se lupaa kasvaa siellä, missä mitkään muut eivät kasva, tien pientareilla. Siksi pientareet ovat täynnä leskenlehtiä kuin
pieniä keltaisia nappeja. Kesällä
sama paikka on täynnä leskenlehden lehtiä.
Minulle kevät ja kesä ovat
muistutus kasvun ihmeestä, jonka Jumala antaa joka vuosi. Joka
kerran ihmettelen samaa, kuinka
pienestä kaikki on kiinni ja kuitenkin syntyy aivan valtavan
suurta ja ihmeellistä.
Isä Jumala teidän jokaisen kesän siunatkoon.
Leena Anttila
Anneli Kytölä
nuorisotyönohjaaja
MASENTUNUT? YKSINÄINEN? SOITA!
AAMUKORVA
Auttava puhelin senioreille, jotka
kaipaavat kuulijaa aamun yksinäisinä
tunteina. Kuulolla joka aamu klo 5–9.
Soita 045 341 0504. Puhelun hinta
operaattorisi hinnoittelun mukainen.
Lohjan seurakunta järjestää elokuun
alussa kolmipäiväisen kesätapahtuman perjantaista sunnuntaihin 2.–
4.8. yhteistyössä Hengen Uudistus
Kirkossamme -yhdistyksen kanssa.
Kesäjuhlat järjestetään Sporttikeskus Tennarissa. Tapahtumaalue levittäytyy Tennarista Pyhän
Laurin kirkolle ja seurakuntakeskukseen asti. Juhlille odotetaan
noin kahtatuhatta juhlavierasta.
Kesäjuhlan ohjelmassa nousee
vahvasti esiin kristittyjen keskinäisen yhteyden merkitys. Teemanakin on sanat "Että he yhtä olisivat".
Juhlaisäntänä toimii kirkkoherra Juhani Korte. Mukana on myös
alueseurakuntien edustajia. Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Aila
Saarinen on mukana ohjelmassa
”Yhdessä koko kristikunta”. Perjantaina juhlilla on mukana piispa Tapio Luoma. Lauantaina järjestetään seitsemän opetuskanavaa. Illemmalla konsertoi Pekka Simojoki ja EtCetera-kuoro.
Tennarin palloiluhalli on varattu lasten ohjelmalle, jossa on mukana muun muassa lastenryhmä
Estodei Virosta. Ruokailu hoidetaan paikan päällä kolmen soppatykin voimin.
Tarkemman ohjelman löydät seurakunnan kotisivuilta, jonne tulee
myös alueen kartta. www.lohjanseurakunta.fi, lisätietoa: www.hengenuudistus.fi.
Sporttikeskus Tennarin osoite
on Rantapuisto 45.Tervetuloa suurin joukoin mukaan juhlille.
Erkki Taivainen
TULKAA
VEDEN ÄÄREEN
Meillä järjestyvät onnistuneet
PERHEJUHLAT
Sanan Suvipäivät
14.-16.6.2013 Vivamo, Lohja
Tilausravintola HANNES
Vappulantie 235, 08700 Lohja
p. 050 3850894
Ohjelmassa mukana mm.
www.hannes.fi
piispa Tapio Luoma, Heli Karhumäki, Jorma Kalajoki,
Leena Lehtinen, Mikko Matikainen, Anu ja Jukka Mattsson,
Vivamon tädit, Ulla Saunaluoma, Kalle Virta,
Anna-Mari Kaskinen, Ulla Halttunen, Maija ja Hannu
Nyman, Jussi ja Minna Pyysalo, Maikku Saarinen,
Kaiken keskellä Jumala -konsertti sekä Kalastajat-näytelmä.
Lapsille oma Lastenkylä.
Tilaawww.suvipaivat.fi
Katso koko ohjelma:
lehti, josta saat voimaa ja iloa.
Kansan Raamattuseura
Jaana Mehtälä
020 754 2309, 040 509 4962
[email protected]
Toipuminen
alkaa
totuudesta
Lahjaksi
huivi!
Vaikuttavien lukuelämysten lisäksi 500:lle
ensimmäiselle
tilaajalle lahjaksi upea italialainen kukkakuvio
itu huivi
(arvo 23,00 €).
Tilauskortti
Soittamalla
020 754 2333
Sähköpostilla:
tilauspalvelut@kotimaa.fi
www.suvipaivat.fi
U S K O S TA , TO I V O S TA J A
R A K K AU D E S TA
Välitämme.
Kotimaa-yhtiöt ilmoitusmarkkinointi
toivottaa aurinkoista ja hyvää kesää.
6 | KESÄKUU 2013 7.50 €
Nyt lehtipisteissä.
EEVIRIITTA
KUKKONEN:
Tietokoneella
papin puheille
Nero-kissa
pelasti oravan
Kuonoterapiaa
ikä-ihmisille
OLEN RUKOUKSIN
KANNETTU
www.askellehti.fi
Voit tilata Askelen myös kotiisi
Tilauspalvelu 020 754 2333 [email protected]
12
Lohkare
Leena Hietamiehen Tiikerin katse
-akvarelli toukokuulta 2013. Taulu
kuvaa myös ihmisen sisäistä voimaa.
Kesänäyttely
Sammatissa
Sammatin kirkon edustalla aukeaa
8.6. juhannukseen saakka korkeatasoinen Hietamiehet-taidemyyntinäyttely.
•Esa Hietamies, puutyöt
•Leea Hietamies, kortit
•Tiia Hietamies, kortit
•Leena Hietamies, maalauksia
•Piiamarilla Hietamies, korut
Piiamarilla Hietamiehellä on
ollut pari vuotta käsityöpaja ja
myyntipiste Karjalohjan Päiväkummussa. Tauluja maalaava Leena on hänen äitinsä, joka työskentelee Lastenmaa-lehden toimitussihteerinä Kotimaa-yhtiöissä.
Esa on Leenan veli, puuseppäartesaani, joka tekee puusta taiteellisia käyttöesineitä ja koruja. Esan
vaimo Leea valmistaa kolmiulotteisia kerroskortteja yhdessä tyttärensä Tiian kanssa.
Taidepaikka on 1800-luvulta peräisin oleva Lainajyvästö, Lönnrotintie 21, Avoinna 8.–21.6. joka päivä klo 10–17.
Mari Nurmi
Ha r t a u s
Kesäjuhlat Lohjalla
Det börjar!
En kör för alla på svenska
har varit en önskan på
mångas läppar i flera år.
Nu har det blivit till, Katja Wiklund, musikpedagog blir den nya
körens dirigent. Jag träffade Katja i
början på maj i Virkby kyrka och
bad henne berätta lite om sig själv
och om den blivande kören.
Katja berättar, att hon är född i
Sverige och blivit uppväxt med musik, ett sätt att leva vardagen.
Trotts sin uppväxt ville hon inte arbeta bland musiken utan hon valde
i stället maskering och frisering
dock detta i Finlands National opera och i Savonlinnan oopperajuhlat
så musiken fanns nog med hela tiden.
Sedan blev det dags för musiken, hon studerade musik och sökte arbete inom musik. Katja nämner att hon arbetat bland annat i
Körens dirigent Katja Wiklund.
musikinstitutet i Esbo, Borgå och
Helsingfors. Nu har hon ett vikariat i Lojo musikinstitut.
Katja bor i Lojo med sin man
och två barn. Hon har startat ett
eget företag som erbjuder sång och
rytm för åldringar i privata åldringshem i Lojo.
Jag bad Katja med några ord göra reklam för kören. Hon börjar
med att säga att hon förväntar att
vi skall ha roligt tillsammans, sångerna kommer att vara ur blandat
urval både visor och psalmer. Kören erbjuder samvaro med sång och
musik. Tröskeln är låg, ifall du är
intresserad kan du också komma
och titta, sätt dig ner och lyssna,
kanske biter sångflugan dig. Katja
önskar att alla intresserade hittar
sig till Virkby kyrka i augusti när
kören startar.
Text och bild:
Mari Nurmi
Ystäviä tapaamassa Budapestissa
Kőbányan ja Lohjan ystävyysseurakuntatoiminnan 25-vuotisjuhlaa vietettiin äitienpäivänä.
K
őbanyalaiset isannat olivat järjestäneet kuudelletoista lohjalaiselle kauniissa ja kesäisessä
kotikaupungissaan Budapestissa
monipuolista tutustumis- ja kulttuuriohjelmaa.
Ohjelmaan sisältyi muun muassa käynti kuuluisassa kauppahallissa, Tonavan siltojen iltavalaistuksen ihastelua Gellert-vuorelta, taitavasta kansantanssidraamasta lumoutumista ja nautiskelua Széchenyin kylpylässä.
Lisäksi ohjelmaan kuului keskustan kuuluisimmissa kortteleissa
kiertoajelu bussilla. Jännittävää oli,
että sama bussi ajoi Tonavan aaltoihin ja muuttui vesibussiksi tarjoten ikimuistoisen elämyksen.
Tärkeintä oli kuitenkin vanhojen ja uusien ystävien tapaaminen.
Heti ensimmäisenä iltana ystävyyden osoituksena jokainen vieras sai
kutsun johonkin kőbányalaiseen
perheeseen yhteiselle aterialle.
Monipuolisen unkarilais-suomalaisen ohjelman yhteydessä seurasimme lopuksi ystävyystoiminnan 25-vuotista historiaa henkilöineen ja tapahtumineen Hannu
Laasion ideoiman ja Simo Jouhin
toteuttaman multimedia- esityksen
avulla seurakuntasalissa.
Näkemiin ensi vuonna Lohjalla!
Jumala kanssamme!
Viszontlátásra jövőre Lohjában!
Égi velünk!
Lohjan uusi kirkkoherra Juhani Korte (oik.) Jaana-puolisonsa
kanssa oli saanut kutsun Kőbányan uuden maallikkojohtaja Zsuzsanna Zászkaliczkyn kotiin. Vasemmalla tytär Rozi ja puoliso Imre
Regős. Keskellä kirkkoherra Péter Benkóczy, illan emäntä Zsuzsanna
kirkkoherran vieressä.
Sunnuntain messun toimittivat kirkkoherrat yhdessä. Messun jälkeen
luettiin edellisten kirkkoherrojen András Smidéliuszen ja Kaiku Mäenpään lähettämät tervehdykset. Kirkkoherrat allekirjoittivat sopimuksen ystävyystoiminnan jatkamiseksi. Vasemmalta Jussi-pappi, Paul Packalén, Péter-pappi sekä aikaisemmat seurakuntien maallikkojohtajat Hannu Laasio
ja Gyula (Jussi) Csepregi.
Kuvat ja teksti:
Sakari Iso-Herttua
Pusulassa vesivahinko
seurakuntatoimistossa
Vesivahingon ja remontin vuoksi
Pusulan seurakuntatoimisto on kesäkuun kiinni. Päivystys kesäkuussa
on Nummen seurakuntatoimistossa
keskiviikkoisin kello 9–14, Rauhanpolku 8, 09810 Nummi. Puhelin on
sama kuin Pusulassa, 019 373162.
Heinäkuusta alkaen toimisto on auki normaalisti, ellei remontti pitkity,
eli ma ja ke klo 9–14.
Juhlan yhteydessä kirkkosalin
alapuolella olevaan Lohja-saliin oli
pystytetty lasten hieno Kalevala-aiheinen piirustusnäyttely, jonka
piispa Tamás Fabiny (oik.) avasi.
Vanhat tutut Paul Paul Packalén ja
piispa Tamás Fabiny tapasivat
näyttelyssä sydämellisesti.
Messun jälkeen seurakuntasalissa nautittiin aitoa unkarilaista gulassi-keittoa kirpeän paprikan kera sekä palacsinta-ohukaisia ja muita makeita
leivonnaisia. Hauskana yllätyksenä isännät juhlistivat kermakakun kera opettajien Irja ja Hannu Laasion yhteistä syntymäpäivävuotta: 70+70=140!
Ennen jäähyväishalauksia muodostimme suuren piirin käsi kädessä. Siunasimme toinen toisimme kukin äidinkielellään yhteisellä laululla ”Mua siipeis suojaan kätke”.
Lohkare
13
Lohjan seurakunnassa ta pahtuu 6.6. – 5.9.2013
Seuraava Lohkare-seurakuntalehti ilmestyy 5.9.2013
Kirkollisista toimituksista
(kaste, häät, hautajaiset)
sopiminen sekä virkatodistukset, sukuselvitykset ja avioliiton
esteiden tutkinta kirkkoherranvirastosta ja alueseurakuntien
seurakuntatoimistoista.
LOHJAN KANTASEURAKUNTA
n Karjalohjan alueseurakunta
seurakuntatoimisto
Keskustie 30
09120 Karjalohja
avoinna ma ja ke klo 9–15
p. (019) 355 109
[email protected]
n Nummen alueseurakunta
seurakuntatoimisto
Rauhanpolku 8
09810 Nummi
avoinna ti ja to klo 9–14
p. (019) 373 162
[email protected]
n Pusulan alueseurakunta
seurakuntatoimisto
Sentraalitie 5
03850 Pusula
avoinna ma ja ke klo 9–14
p. (019) 373 162
[email protected]
n Sammatin alueseurakunta
seurakuntatoimisto
Pappilantie 1
09220 Sammatti
avoinna ti–ke klo 9–15, to 9–18
p. (019) 356 900
[email protected]
Lohjan seurakuntalehti
Lojo församlingsblad
14
Lohkare
PL 49, 08101 Lohja
p. (019) 32 841
Päätoimittaja Olli Seppälä
Toimituspäällikkö
Sakari Sarkimaa
[email protected]
KARJALOHJAN
ALUESEURAKUNTA
Sunnuntaisin klo 10 messu Karjalohjan Kivikirkossa.
KIVIKIRKON KESÄKONSERTIT:
Su 16.6. klo 16 Kanneljärven virtuoosit johtajanaan Tuomas Törmi,
Lohjan musiikkileirin konsertti. Liput tuntia ennen ovelta 15 €.
Ke 10.7. klo 20 Alvis Dixie Stompers: ” Oh when the Saints” Liput
tuntia ennen ovelta 15 €.
Ke 17.7. klo 20 Jussi Makkonen;
sello, Miila Kallinen; piano: ”Maise-
Toimituksen esimies Juhani Korte
Toimitussihteeri Leena Anttila
[email protected]
Avustajat
Matti Pirhonen, Liisa Laurila ,
Tiina Komi
KÄRKÖLÄN KYLÄKIRKON
KESÄKONSERTIT:
· To 13.6. klo 19 Pusulan kirkkokuoro, joht. Päivikki Jurmu, Nummi-Pusulan Mieslaulajat, joht. Hannele Solala. Sirkku Arovaara ja Risto
Nieminen, laulu, ohj. 10 €.
· To 25.7. klo 19 "Linnuille kirkkomaalla", Minna Blom, sopraano ja
Päivikki Jurmu, piano/harmooni, ohjelma 10 €.
· To 15.8. klo 19 "Kitaramusiikin helmiä", Janne Lehtinen, ohjelma 10 €.
Tapahtumien jälkeen kahvit kylätalolla.
Leena Anttila
Lohkare
Toimitus Laurinkatu 40
Sunnuntaisin klo 10 messu Nummen kirkossa, poikkeukset 7.7. ja
21.7. klo 12.
Pe 21.6. klo 18 juhannusaaton hartaus Nummen kotiseutumuseolla.
Ti 2.7. klo 19 konsertti Nummen
kirkossa, Seeli Toivio; sello, Lily-Marlene Puusepp; harppu.
To 11.7. klo 19 iltamusiikki Nummen kirkossa, Jaana ja Jorma Pulkkinen, laulu; Sanna Kuoppala, piano
ja urut.
Su 14.7. klo 13 partiomessu Lintukiimanvuorella.
19.–21.7. Omenapuun varjossa
-kamarimusiikkitapahtuma.
Pe 19.7. klo 19 konsertti Nummen
kirkossa.
La 20.7. klo 18 konsertti Nummen
seuratalolla, Tiedonpolku 7.
Su 21.7. klo 14 lounaskonsertti
juhlatalo Kokissa, Ikkalassa.
Su 28.7. klo 18 Paimenten kirkko
Lintukiimanvuorella. Opastus Pakkalantieltä.
Leena Anttila
Lohjan kirkkoherranvirasto ja
taloustoimisto, Laurinkatu 40,
avoinna ma–pe 8.30–14.30. p. 019
328 41. Länsi-Uudenmaan seurakuntien Perheasianneuvottelukeskus, ajanvaraus ma, ti, to ja pe klo
9–11 sekä ke klo 12–14 puhelimitse
019 328 4260, ajanvaraus on suljettuna 1.–26.7.
Yhteystiedot sekä tarkemmat tiedot kanta- ja alueseurakuntien viikko-ohjelmasta www.lohjanseurakunta.fi
Sö 9.6 kl. 13 friluftgudstjänst i
Vivamo i Heliga Birgittas kapell. Raimo Kuismanen, Timo Saario. Kaffe.
Vid behov av taxi kontakta chauffören Marko Kytölä tel 040 546 5549
senast dagen innan.
Taxin kostar 5 € tur och retur.
Sö 7.7 kl. 14 konfirmationsmässa
i Lojo kyrka. Raimo Kuismanen och
kyrkvärd Mari Nurmi. Kyrktaxi.
Sö 21.7 kl. 13 högmässa i Virkby kyrka.
NUMMEN ALUESEURAKUNTA
Leena Anttila
Leena Anttila
LOHJA
SVENSK VERKSAMHET
Leena Anttila
n Lohjan seurakunnan
kirkkoherranvirasto ja
taloustoimisto
Laurinkatu 40
PL 49, 08101 Lohja
avoinna ma–pe klo 8.30–14.30
p. (019) 328 41 keskus
[email protected]
[email protected]
JUMALANPALVELUKSET
Sunnuntaisin klo 10 messu Pyhän
Laurin kirkossa, radioidaan Lohja
Radio Dei`ssä 107,2 MHz.
La 22.6. klo 10 juhannuspäivän
sanajumalanpalvelus, konfirmaatiomessut: 16.6. klo 10 Saarikko I, 16.6. klo 14 saaristorippikoulu I, 30.6. klo 10 Saarikko II, 30.6.
klo 14 saaristorippikoulu II, 7.7. klo
10 Enäseppä I, 14.7. klo 10 Saarikko III, 14.7. klo 14 Enäseppä II, 21.7.
klo 14 Saarikko IV, 28.7. klo 14 Saarikko V, 4.8. klo 14 päivärippikoulu,
11.8. klo 10 Saarikko VI, 11.8. klo 14
Saarikko VII.
KONSERTIT
PYHÄN LAURIN KIRKOSSA
7.7. klo 19 Grasstowne, USA, Jussi Syrén & Groundbreakers, The Minor Blue Band.
4.8. klo 18 Collegium Musicum orkesterin hyväntekeväisyyskonsertti. Tuotto Lohjan ystävyysseurakunnalle Viroon Sakun toiminnan tukemiseen.
LAPSILLE JA PERHEILLE
Avoin kesäkerho lapsille ja aikuisille yhdessä: 3.–19.6. ma–to klo
9–15 pe klo 9–14 Lindkullassa, Metsolassa, Virkkalassa ja Ojamolla, 3.–
14.6. ma–to klo 9–15 ja pe klo 9–12
Mäntynummessa sekä 3.–7.6. ma–
to klo 9–15, pe klo 9–14 Muijalassa.
Su 11.8. klo 18 kouluun lähtevien siunaaminen Pyhän Laurin kirkossa.
NUORTEN ILLAT
Telakka to ja Varustamo la klo 18–
21, Lindkulla, Karstunraitti 4.
NUOTIOILLAT:
Ma 10.6. klo 18 nuotioilta Hongiston koululla, lauluja ja pihaleikkejä, mukana Arja Penttinen ja Marika Hiltunen-Hagert.
Pe 21.6. klo 18 juhannusjuhla Saarikon leirikeskuksessa, Erica
Stick. Bussikuljetus Saarikkoon: I auto: Kirkniemen as klo 17 – Risti –
Virkkalan kirkon pysäkki – Matkahuolto – Pistetalot – Helsingiuksentie – Välitie – Lammentie – Maksjoentie – Ojamo – kirkkokenttä klo
17.30 – Ratakatu – Lohja as – Venteläntie – Mäntynummentie – Lohjanharjuntie – Myllylampi – Turuntie –
Vanhakylä – Saarikko. II auto: Karstu klo 17 – Paloniemi – Rajaportti
– Routio – Salmenmäentie – Vanha
Routio – Tuulimyllynkuja – kirkkokenttä klo 17.30 – Lempola – Lehmijärventie – Saarikko. Paluukuljetus n. klo 21 Saarikosta samoja reittejä vastapäivään
Ti 11.6. klo 18 Jantoniemi-Karnaisten nuotioilta Heli ja Seppo
Suoniemellä osoitteessa Jokiniementie 49.
Ma 1.7. klo 18 Karstu-Karkali-Talpelan nuotioilta Pohjolan elämystilalla Hannu Korpijaakolla osoitteessa Joenpellontie 97.
Su 4.8. klo 14 elokirkko Kärkölän
kirkossa.
VIIKKO-OHJELMAA:
To 6.6. Hautausmaapäivä: Hartaus
klo 10 saattopetäjän luona. Kukkamyynti kirkon parkkipaikalla ja kahvio seurakuntatalolla, tuotto lähetystyön hyväksi.
To 13.6. klo 10 perheleiripäivä
Iloitussa. Ohjelmassa aamupäiväkahvit, uimista, saunomista, luontopolku, keittolounas ja mukavaa yhdessäoloa luonnon helmassa. Ilm.
Sarille 11.6. mennessä p. 040 779
9370.
12.–16.8. klo 9–12 pihakerhot
seurakuntatalon pihalla.
La 15.6. lasten vaatteiden, lelujen
ym. kirppis Pusulan seurakuntatalossa klo 10–13. Myyntipaikan (2 €)
voit varata Sari Sulavuorelta p.040
779 9370. Pöytämaksut ja kahvio
alueseurakunnan lapsi- ja perhetyön hyväksi. Tervetuloa myymään
ja ostoksille!
Ke klo 18–21 saunaillat Iloitussa: 12.6. Sari ja Jaana ja 26.6. Olli,
3.7. lähetystyön vastuuryhmä, 24.7.
Harri, 31.7. Sinikka ja 7.8. Päivikki. Sauna lämpiää, uimaan pääsee,
pelejä, yhdessäoloa, saunakahvit ja
teet, makkaraa paistetaan ja illan
päätteeksi hartaus.
VIRKISTYSPÄIVÄT:
· Ti 18.6. klo 11–14 yksin asuville ikäihmisille ja kotihoidon asiakkaille.
· Ke 19.6. klo 11–14 kehitysvammaisille. Päivän aikana lounas ja
päiväkahvit. Tilaisuudet maksuttomia. Ilmoittautumiset Sinikalle, p.
040 779 9369.
· Ke 14.8. klo 11–14 omaishoitajat
ja hoidettavat, tervetuloa! Ilmoittautumiset Sinikalle.
· To 15.8. klo 11–14 sotiemme veteraanit ja sotainvalidit puolisoineen. Ei ilmoittautumista.
PUSULAN ALUESEURAKUNTA
Sunnuntaisin klo 12 jumalanpalvelus Pusulan kirkossa. Su 30.6. klo
12 sanajumalanpalvelus ei ole kirkossa, vaan maatilan vanhan navetan vintillä: kesävieraiden kirkkopyhä, Anja-Liisa ja Mikko Taka-Sihvolalla Marttilassa, su 7.7. ei jumalanpalvelusta, su 14.7. klo 13 alueseurakuntien yhteinen jumalanpalvelus Nummella Lintukiimanvuorella,
su 28.7. klo 12 konfirmaatiomessu.
La 22.6. juhannuspäivän jumalanpalvelukset: klo 12 Pusulan kirkossa sekä klo 14 Kärkölän kirkossa.
SAMMATIN
ALUESEURAKUNTA
Sunnuntaisin klo 12 messu. 23.6.
kesäsammattilaisten kirkkopyhä,
messun jälkeen kirkkokahvit. Tauno
Sutinen kertoo kirkkotapulin histo-
Julkaisija,
taitto ja kuvankäsittely:
Kustannus-Osakeyhtiö
Kotimaa
Ilmoitusmyynti
Jaana Mehtälä
020 754 2309, 040 509 4962
[email protected]
Levikki: 22.100 kpl
ISSN 1459-918X
riasta, 25.8. Elias Lönnrotin kirkkopyhä sekä kellotapulin 250-vuotisjuhla. Piispa Tapio Luoma, saarna,
Heikki Marjanen, liturgi ja Heikki
Orama, urut. Karjalohjan kirkkokuoro sekä trumpetisti Timo Petas avustaa. Juhla jatkuu seurakuntatalossa,
kirkkokahvit.
Ti 11.6. seurakuntaretkelle Sastamalan kirkkoon ilmoittautuneet:
lähtö klo 9 Sammatin seurakuntatalolta.
Ke 12.6. klo 13 ja 13.30 Kartanonmäen hartaudet.
Ke 12.6. klo 19 Lohjan musiikkileirin opettajien kamarimusiikkikonsertti Sammatin kirkossa. Tuomas Törmi ja Kanneljärven opiston
mestarikurssi musisoi. Ohjelma 10 €.
Su 30.6. klo 22 kirkkokonsertti
Sammatin kirkossa. Esiintyjänä Olli
Hautala, piano. Ohjelma 10 €.
Kesäkerho 14.6. saakka klo 9.30–
14 Sammatin alueseurakunnan
leikkipuistossa. Viikonloppuisin ei
ole toimintaa. Kesäkerhossa ollaan
oman aikuisen kanssa ja voi tulla ja
mennä oman aikataulun mukaan.
Ohjelmassa on mukavaa yhdessäoloa ja puuhailua. Omat eväät voi
ottaa mukaan. Meillä on mahdollisuus grillaamiseen. Tarjolla on kahvia ja mehua.
VIIKKO-OHJELMAA:
Ma 10.6., 30.8. klo 13 Syysviirun
hartaus.
Ma 10.6., 15.7., 12.8., 30.8. klo 14
Kaisankallion hartaus.
Ke 12.6., 26.6., 10.7., 24.7.,7.8.,
21.8., 4.9. klo 18 raamattupiiri
seurakuntatalossa.
To 6.6., 29.8. klo 13–14.30 Kultaisen iän kerho.
LOHJAN RAUHANYHDISTYS
Nummentie 47:
Su 9.6. klo 17 seurat.
Su 16.6. klo 17 seurat.
Su 23.6. klo 17 seurat.
HERÄTTÄJÄ-YHDISTYS RY
5.–7.7. Herättäjäjuhlat Haapajärvellä, tiedustelut Liisa Partaselta (yhdistyksen puheenjohtaja), puh. 040
7291 095.
8.9. klo 16 seurat seurakuntakeskuksessa takkahuoneessa, Sibeliuksenk. 2.
Kaksi messua
Lintukiimanvuorella
Lintukiimanvuorella Nummen
alueella pidetään kaksi ulkoilmamessua. Su 14.7. klo 13 on Nummen ja Pusulan partiomessu. Se on
myös Pusulan päämessu, jolloin
kirkossa ei ole klo 12 messua. Nummen kirkossa on tuolloin normaalimessu klo 10.
Su 28.7. klo 18 järjestetään jo 23.
kerran Paimenten kirkko Lintukiimanvuorella.
Kyseessä on ehtoollismessu, alttarina toimii luolamainen kallioalttari. Kirkkokahvit tuodaan kenttäkeittiöllä ja musiikista vastaavat eri
soitinryhmät kanttoreiden johdolla. Paikalla on kiinteät penkit kirkkokansaa varten, jota parahimmillaan on 200 henkeä. Lintukiimanvuori on Etelä-Suomen korkeimpia
paikkoja.
Paimenten kirkon käytännön
järjestelyistä vastaavat Nummen
lähetystyön ystävät. Paikalle on
opastus Pakkalantieltä.
r
ö
K
Kerhoon tullaan ja siellä ollaan yhdessä oman aikuisen kanssa
Voit tulla ja mennä oman aikataulusi mukaan
Lojo församling
startar en ny kör
i ledning av musikpedagog Katja Viklund.
Kören startar i Virkby kyrka på hösten 2013
onsdagen den 28.8 kl.17.30–19.
Vi sjunger en gång i veckan!
Toiminta on pääasiassa ulkona
Kerhot ovat avoinna
3.-19.6. ma-to klo 9-15 ja pe 9-14
För vem är kören?
 för dig som älskar att sjunga
 för dig som tvekar på att kan jag sjunga
 för alla som vill sjunga
 för åldern mellan 16–100 år
Lindkullassa Karstunraitti 4 p. 044 3284 306
Ojamolla Kartanonkuja 1 sisätiloissa p. 044 3284 343
Virkkalassa Virkkalantie 1 p. 044 3284 342
Metsolassa Puistokatu 11-13 p. 044 3284 340
3.-14.6. ma-to klo 9-15 ja pe 9-12
Alla kan sjunga!
Inga krav bara att vi har roligt
och sjunger tillsammans!
Mäntynummessa Mäntynummentie 17 p. 044 3284 331
Leikit, askartelut ja muu ohjelma vaihtelee kerhoittain
Tarjoamme kahvia ja mehua,
voit ottaa omat mukit ja eväät mukaan
LOJO FÖRSAMLING¤
Kun ollaan ulkona, kerhossa on myös grillausmahdollisuus
Blev du intresserad? Anmäl dig eller fråga mer!
Ring Katja vardagar till nummer 045 2331 365
eller meila när som helst: [email protected]
VARHAISKASVATUS
Ympäristö on lainaa lapsiltamme
Suomen ensimmäiset vihreät isoset koulutettiin Lohjalla toukokuun lopulla. He
toimivat kesällä eri seurakuntien ekoripareilla isosina.
U
udentyyppisten Vihreiden ripareiden isoskoulutus järjestettiin Lohjalla 17.–19.5. Lohirannan leirikeskuksessa. Leirillä nelisenkymmentä nuorta ja ohjaajaa
pohti kristillisen sanoman ja ympäristövastuun yhdistämistä. Leirillä
opittuja asioita isoset vievät omiin
seurakuntiinsa ja ripareille.
Vihreät riparit on kirkkohallituksen, Nuorten Keskuksen ja
WWF:n yhteinen hanke, jonka tavoitteena on tuoda entistä paremmin ympäristökysymykset ja ekologinen elämäntapa keskelle rippikoulujen arkea. Vihreiden ripareiden
suojelijana toimii Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen.
Nyt koulutetut nuoret lähtevät
Vihreiden ripareiden isosiksi Vantaan Hakunilan ja Helsingin Malmin
seurakuntien ripareille sekä Nuorten
Keskuksen kansainväliselle, kaksikieliselle ekoriparille Keuruulle.
Myös muissa seurakunnissa eri
puolilla maata järjestetään Vihreitä
ripareita. Koulutusta on valmisteltu
viime syksystä lähtien. Sitä toteuttavat yhteistyössä kirkkohallitus,
Nuorten Keskus, WWF (World Wide Fund for Nature eli Maailman
luonnonsäätiö) sekä seurakunnat.
Luontosuhde kiinnostaa
Koulutusviikonlopussa käytiin läpi
työskentelyä Raamatusta, hartauselämästä ja ympäristökysymyksistä. Lohirannassa kouluttajina olivat rippikoulupastorit Sari Kokkonen Vantaalta sekä Heidi Tikka ja
Seija Knuutila-Loukonen Helsingistä, Jarmo Kokkonen kirkkohallituksesta ja Piia Ratava-Ahola
WWF:stä.
– Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen kerta, kun kirkossamme
koulutetaan määrätietoisesti isosia
kantamaan vastuuta seurakuntansa ja rippikoulunsa kristillisestä
ympäristökasvatuksesta, Jarmo
Kokkonen toteaa.
Hänen mukaansa ympäristöteemat ovat olleet usein esillä jo aiemmin rippikouluissa, mutta nyt teemoja skarpataan. Tavoitteena on,
että nuorten ja kasvattajien kokonaisvaltainen luontosuhde ja käsitys ihmisestä osana luomakuntaa
vahvistuvat.
– Nuoret ovat valveutuneita ja
nämä teemat askarruttavat heitä.
Korostamme opetuksessa sekä vastuuta että toivoa, rippikoulupappi
Sari Kokkonen Vantaalta sanoo.
Ripareita varten on luotu kriteerit, joiden täyttyessä niitä voi kutsua
Vihreiksi. Ympäristöteemat eivät
syrjäytä hengellistä opetusta, vaan
nousevat siitä ja tukevat perusopetusta. Peruskriteeri on, että nuoret
laativat itse leirin 10 ympäristöpelisääntöä. Vihreään ripariin liittyy
myös vähintään yksi kasvisruokapäivä kaikille. Muut teemat ovat
melko tuttuja kaikilta ripareilta.
– Yli 30 rippikoulua on ilmoittautunut hankkeeseen tänä kesänä. Ensi
vuonna tavoitteena on saada mukaan
200 ripariryhmää, rippikoulusta vastaava työalasihteeri Jarmo Kokkonen
kirkkohallituksesta kertoo.
– Ympäristö on lainaa lapsiltamme, Malmin rippikoulupappi
Heidi Tikka tiivistää teemat.
Matti Pirhonen
www.lohjanseurakunta.fi
makuvia Suomesta”. Liput tuntia ennen ovelta 15 €.
Ke 24.7. klo 20 Pétur Sakari, urut,
Stefan Stanciu, panhuilu. Liput tuntia ennen ovelta 15 €.
La 24.8. klo 15 Giuseppe Verdin
syntymän 200-vuotisjuhlakonsertti.
Ohjelma: Verdin Requiem. Esiintyjät: Lohjan kaupunginorkesteri, Uusimaa-kuoro, solisteina mm. Riikka
Hakola, sopraano ja Sari Nordqvist,
altto, johtaa Esa Heikkilä. Liput 35 €
ja 30 € (S-Etukortilla). Lippujen ennakkomyynti 17.6. alkaen www.netticket.fi, Lohjan kaupungintalo, (os.
Karstuntie 4, 08100 Lohja) ja Karjalohjan palvelupiste, (os. Keskustie
23, 09120 Karjalohja).
Ida Lönnqvist ja Petri Seppä Helsingistä pitävät ympäristöasioiden korostamista
tärkeinä. Nuoret ovat huolissaan ympäristön tulevaisuudesta. Koska maapallo
kuitenkin ruokkii kaikki, sitä pitää suojella, he korostavat.
Matti Pirhonen
Leena Anttila
Lohjan seurakunta
• Lojo församling¤
KESÄPÄIVÄT
11.–13.6. (ti–to) Mäntynummen
seurakuntatalossa. Tilaisuudet iltaisin: Raamattuluento klo 18 ja iltatilaisuus klo 19. Väliajalla kahvitarjoilu. Järj. Uudenmaan Kansanlähetys & Lohjan srk.
HENGEN UUDISTUKSEN
KESÄJUHLA
2.–4.8. Lohjalla. Tapahtumapaikkana Tennarin sporttikeskus, Rantapuisto 45 ja Pyhän Laurin kirkko
ympäristöineen. Tilaisuuksiin on vapaa pääsy. Lisätiedot ja ohjelma netissä www.hengenuudistus.fi
DIAKONIAA KAIKENIKÄISILLE
Ma 19.8. alk. klo 13 Ystävän Kammari seurakuntakeskuksen takkahuoneessa
Evästä Päivään -ruokailijat! Tervetuloa elokuussa retkille: Ti 6.8. retki
museolle, ti 13.8. kävelyretki Gunnarlan majalle, ti 20.8. retki Saarikkoon, ti 27.8. kävelylle Lindkullaan
ja avolouhokselle. Lähtö klo 11 seurakuntakeskuksen edestä, tiedustelut ja ilm. Leena Syvälahti, puh. 044
328 4300.
Ti klo 10 rukoushetki Pyhän Laurin kirkossa 3.9. alkaen tiistaisin viikoittain.
Ti klo 11 Evästä Päivään -ruokailu
seurakuntakeskuksessa 3.9. alkaen
tiistaisin viikoittain.
Ke 21.8. alkaen klo 12.30 Solmut
silmukoiksi -käsityökerho kokoontuu seurakuntakeskuksessa takkahuoneessa.
To 22.8. alk. klo 12 senioreiden
Torstaikerho seurakuntakeskuksessa.
Ympäristöjutut tärkeitä
Nuorten keskuksen kansainvälisen,
kaksikielisen ekoriparin isoset ovat
itsekin kansainvälistä porukkaa.
Osa on asunut vuosia ympäri maailmaa, osalla toinen vanhemmista
on kotoisin ulkomailta.
Henriikka Malmi Espoosta totesi, että ympäristötietoisuus eri
kulttuureissa vaihtelee voimakkaasti. Toisille se on tuttua, toisille
ihan uutta. Hän pitää myös leirin
kaksikielisyydestä.
Isosleirille osallistui myös Petri
Seppä Malmin seurakunnasta Helsingistä osana meneillään olevaa
toisen vuoden isoskoulutustaan.
– Kiinnostuin heti, kun kuulin,
että saa mennä oppimaan ympäristöjuttuja, Petri kertoo.
Koulutusleirillä isoset oppivat
käytännön toimia, joilla riparista
saa entistä ekologisemman. Ripari
on Petri Sepän mielestä hyvä paikka ympäristöasioiden käsittelyyn.
Itse hän haluaisi isosena korostaa
Nuorten keskuksen kansainvälisen riparin isoset Tiia Ruikkala, Vantaa (vas), Yonas
Bouhal, Tampere, Henri Miettinen, Helsinki, Henriikka Malmi, Espoo ja Mika Brinkmann, Heinola, opiskelivat Vihreiden ripareiden teemoja Lohjan Lohirannassa.
riparilaisille luonnon arvostamista.
Omana ekotekonaan hän suosii
pyöräilyä, mutta toivoo, että yrittäjät ja päättäjät ottaisivat ympäristökysymyksiä enemmän huomioon.
– Kyllä yksilötkin voivat omilla
teoillaan vaikuttaa, juju on vain siinä, että yksilöitä tarvitaan iso joukko.
Petri Sepän mielestä useamman
isosen Suomessa kannattaisi käydä
samanlainen koulutus.
Ympäristöasioiden ja ekovinkkien lisäksi antoisaa koulutuksessa
oli muualta tuleviin isosiin tutus-
tuminen. Petri kertoo, ettei hänellä
aiemmin ole ollut kontaktia muiden seurakuntien isosiin, ja isoskulttuurin erilaisuus yllättikin
aluksi.
– Opin leirillä uuden mahtavan
ruokalaulun ja hyvän sketsin. Tällaisia isosten tapaamisia voisi olla
vaikka kerran vuodessa, Petri sanoo.
Lisää rippikouluasiaa sivulla 5
ja keskiaukeamalla.
Sakari Sarkimaa,
Noora Wikman
Lohkare
15
Kohtaamisia
Kuunnellaan lapsia ja nuoria
Stephanie Vermeulen
Lohjan seurakunnan
tuore lapsiasiahenkilö
Pipsa Piipponen on
innoissaan. Hän saa
tehdä työtä lasten, nuorten ja perheiden hyväksi.
Lasten etujen puolustaja
Lapset ja nuoret ovat olleet aina
Pipsa Piipposelle tärkeitä. Hän on
tehnyt vapaaehtoistyötä Lohjan Pelastakaa Lapset ry:n puheenjohtajana. Hän on toiminut myös Lohjan
seurakunnassa lastenohjaajajana.
Piipponen on iloinen lapsiasiahenkilön pestistään, vaikka ei olekaan vielä täysin selvillä siitä, mitä
kaikkea se pitää sisällään. Hän
osallistui keväällä lapsiasiahenkilöiden koulutukseen ja aikoo kiertää kaikissa Lohjan alueseurakunnissa tutustumassa lapsi- ja nuorisotyön tekijöihin.
– Haluan olla seurakunnan
työntekijöiden tukena ja toivon, että Lohjalle nimetään myös toinen
lapsiasiahenkilö, mieluiten seurakunnan oma työntekijä.
Lapsiasiahenkilö on yksi väline
lapsivaikutusten arviointiin seurakunnissa. Arviointia voi käyttää
esimerkiksi silloin, kun henkilöstön työtehtäviä aiotaan muuttaa,
virkoja ja toimia aiotaan lakkauttaa
tai lapsi- ja nuorisotyön toimintoja
uudistetaan.
– Toivon, että lapset ja nuoret
voivat kokea itsensä tärkeiksi ja arvokkaiksi seurakuntalaisiksi. Heillä on myös paljon annettavaa meille aikuisille, kunhan maltamme
kuunnella heitä ja antaa heille tilaa.
P
ipsa Piipposen elämä muuttui
kirjaimellisesti kertarysäyksellä eräänä aamuna.
Lastentarhanopettaja
Pipsa
Piipponen työskenteli Perttilän
koulussa. Hän oli menossa töihin ja
astumassa juuri bussiin, kun kuljettaja läväytti oven kiinni. Siihen
loppui opettajan ura.
Piipposen oikea käsi vammautui
pysyvästi, ja hänellä on krooniset
kivut. Hän joutui jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta näkee
tapaturmassa myös valoisat puolet.
– Minulla on aina ollut hyvät
suhteet yläkertaan. Uskon, että kun
jotain otetaan pois, jotain muuta
annetaan tilalle. Nyt minulla on aikaa kuunnella lapsia, nuoria ja perheitä. Olin ennenkin hyvä kuuntelija, mutta minulla ei ollut aikaa pysähtyä.
Piipponen katseli äskettäin vanhaa kalenteriaan onnettomuusvuodelta 2002. Se oli täpötäynnä. Hän
teki vapaaehtoistyötä, lauloi ja
opiskeli kuvataiteita.
– Almanakkaa selatessani ajattelin, että neiti Piipponen pysäytettiin. Olin unohtanut itseni, enkä pitänyt itsestäni huolta.
Piipponen muutti viime vuonna
avopuolisonsa kanssa Lohjan Virkkalaan. Vanhassa omakotitalossa ja
sen pihapiirissä riittää hommia.
Piipponen tekee vasemmalla kädellä sen verran kuin pystyy. Ja mies
tekee loput.
Piipposella on pieni kotiateljee.
L
16
Lohkare
esimerkiksi toimintaa ja toimitiloja
koskevissa asioissa.
On tärkeää huolehtia siitä, että
hallinnollisten päätösten mahdollisia vaikutuksia lapsiin, nuoriin ja
heidän perheisiinsä arvioidaan.
Lapsiasiahenkilöt voivat muun muassa tuoda osallisuutta tukevia menetelmiä seurakuntaan.
Lapsiasiahenkilöiden nimeämisellä kirkko edistää Suomen YK:n
lapsen oikeuksien viestintästrategian 2010 tavoitetta. Tarkoituksena
on vahvistaa lapsiystävällisyyttä
yhteiskunnassa. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni suomalainen ymmärtäisi, miten lasten ja
nuorten oikeudet saadaan osaksi
arkista elämää.
Ensimmäiset lapsiasiahenkilöt nimitettiin seurakuntiin vuonna 2011.
Nyt heitä on 125 seurakunnassa.
Tiina Komi
Clipart
Pipsa Piipponen pyrkii
ymmärtämään lapsen etuun ja
osallisuuteen liittyviä asioita. Hän
haluaa tehdä niitä näkyviksi myös
seurakunnan päättäjille.
Kirkko tukee pieniä
apsiasiahenkilöiden tehtävä on
varmistaa, että lasten toiveet ja
tarpeet tulevat kuulluiksi seurakunnissa. Seurakuntien lapsiasiahenkilöt ovat luottamushenkilöitä tai seurakuntien työntekijöitä.
Heidän tehtävänsä on arvioida, että seurakunnissa tehtävät päätökset ovat lasten etujen mukaisia.
Lapsiasiahenkilöt tuovat seurakunnissa lasten ja nuorten näkökulman mukaan kaikkeen toimintaan, myös muualle kuin perinteiseen lapsi- ja nuorisotyöhön. Tavoitteena on laajentaa ja avartaa
näkökulmaa.
Lapsiasiahenkilö ei ole niinkään
puolestapuhuja vaan mahdollistaja.
Hän ymmärtää lapsen etuun ja
osallisuuteen liittyvät asiat ja varmistaa, että muutkin ymmärtävät.
Tämä tarkoittaa lasten ja nuorten
kuulemista sekä heidän vaikutusmahdollisuuksiensa turvaamista
Hän on oikeakätinen, mutta maalaa nyt vasemmalla kädellä sen verran kuin kivuiltaan pystyy. Ensimmäinen onnettomuuden jälkeinen
taulu esittää enkeliä. Sen tekemiseen meni kauan.