Lohkare 2 6.6.2013 - Lohjan seurakunta
Lohkare Lohjan seurakunnan tervehdys koteihin Lojo församlings hälsning till hemmen 6.6.2013 n 2/2013 n Karjalohja n Lohja n Nummi n Pusula n Sammatti Onnellinen hyväksyy itsensä, s. 3 Rippikoulu, kesän kohokohta, s. 5, 8–9 ja 15 Kastlähde kertoo Lohjan historiaa, s. 10 Huilunsoittaja kedolla, sivu 6 Lintukiimanvuori vetää messuihin, s. 14–15 – seurakunnan tapahtumatiedot Nyt voin valoa heijastaa Kuljin kapean kadun viertä olin poikennut vain vähän tieltä tuossa harhassa elin ja huvittelin kaikki hyvin oli, niin kuvittelin Juhani Korte Lohjan seurakunnan kirkkoherra [email protected] Kuljin kapean kadun viertä olin poikennut vain vähän tieltä kuljin oman tahdon tiellä siis omatuntoni välitti viis Heilittä Helluntaina? Tästä suoraan nettisivuille älypuhelimella tai taulutietokoneella: 2 Lohkare Kuljin kapean kadun viertä olin poikennut täysin tieltä kesti kauan ennenkuin ymmärsin olin kieltänyt Mestarin Ja taas kukko lauloi pimeydessä lauloi se taas kuinka monta kertaa ennenkin olin kuullut sen laulavan Kuljin kapean kadun viertä tahdoin kuitenkin takaisin sieltä sain virheeni vielä mä korjata Isän luokse taas palata Ei enää kukko tuo laula päivänvalo jo kajastaa pimeys oli kuin paula nyt voin valoa heijastaa Birgitta Silvennoinen Jussi Aukio on johtanut Perheasiain neuvottelukeskusta Lohjalla vajaan viikon. Perheneuvojan pinnan alta paljastuu monipuolinen terapeutti, muusikko – ja motoristi. L ”Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.” (Hepr. 4:16) Nä kök u l ma Piirros Erkki Kuusanmäki Parin viikon takaiseen helluntaihin nauliutui meillä suomalaisilla valtavia odotuksia: Euroviisujen ehdokkaamme oli mielestämme maailman paras ja lätkän MMjoukkueelta odotettiin paljon. Viikonloppu meni ja unelmat rapisivat: laulaja sai lähes jumbosijan ja lätkänpelaajat pääsivät nelosiksi. Telkkarin uutistenlukijakin näytti kuin suoraan Junnu Vainion laulusta: ”Vanhoja poika viiksekkäitä”. Suuret odotukset vetäytyivät jälleen kerran kauas aavan meren toiselle puolelle ja paluu perikotimaiseen turvalliseen alakuloon oli valmis. Jotenkin viikonlopun tapahtumasarja tuntui tutulta kuin kesäiltojen telkkarin uusintasarjat, tämä on nähty jo aikaisemmin. Suuret odotukset vaihtuivat pettymykseksi, mutta elämä siitä huolimatta jatkuu. Emme päässeet tälläkään kertaa helluntaiheileiksi Eurooppaan tai taituroimaan osaamisellamme pienen mustan esineen pyörityksessä koko maailman tasolla. Maailmassamme on mitä ihmeellisimpiä kisoja, joilla mitataan meidän paremmuuttamme milloin milläkin perusteilla. Kuka pudottaa painoaan eniten, kuka tanssii parhaiten, kuka on kyky missäkin. Ihminen ja kokonainen kansakunta arvotetaan toisinaan huutoäänestyksellä, toisinaan tarkoin mittarein määriteltynä. Yksi mittari, toki ymmärtääkseni varsin epätieteellinen, on otsikossani. Näinhän se on. Me mittaillemme niin itseämme kuin toinen toistamme monin määrein. Emmekä näitä mittoja tai odotuksiamme pysty aina täyttämään. Tämän lehden ilmestyessä on jo kesäkuu alkanut. Kuinka monia tavoitteita tai toiveita olet kesääsi asettanut? Mitä jos jättäisimme tavoitteet, toiveet ja mittailut sikseen – niin itsemme kuin toistenkin suhteen? Hyvä Jumala on meidät juuri tämmöisiksi luonut ja tarkoittanut, heilillä tai ilman. Hänelle kelpaamme sekä jumbosijoilta että menestyksen keskikastista, tai vaikkapa siitä top kympistä. Kaikki olemme hänelle arvokkaita. Jospa tänä kesänä ottaisimme niin itsemme kuin toinen toisemme vastaan ihmeellisen Jumalan ainutkertaisina lahjoina. Ja niin kukko lauloi pimeydessä lauloi se niin kuinka monta kertaa ennenkin olin kuullut sen laulavan Piirtäjän sukua Pappismiehen vapaapäivinä on syntynyt satoja piirroksia. N ummen aluekappalaisen Erkki Kuusanmäen piirtäjän uran alku oli komea. – Helsingin Sanomien sunnuntainumero julkaisi yhden kesän ajan Kalastajapoika-sarjakuvaani. Tästä on jo 38 vuotta, Kuusanmäki oli tuolloin 17-vuotias. – Siitä jäi kipinä päälle, että tätä voisi jatkaa. Jatkoa koitti myöhemmin Sana-, Askel- ja Kotimaa-lehtien pilapiirtäjänä. Kuvituksia on syntynyt myös oppikirjoihin. Suomen Kuvalehti kutsui Kuusanmäen Terapeutti, muusikko ja motoristi Musikaalinen motoristiukki Aukio on siviilissä sekä aviomies, perheenisä että 51-vuotias ukki. Vaimo Eija Aukio työskentelee Kehitysvammaliiton talouspäällikkönä Helsingissä. Lapsista Erika, 28, opiskelee Joensuun yliopistossa teologiaa aviomiehensä kanssa. Heillä on kaksi lasta, nelivuotias Andreas ja kaksivuotias Aada. Pojista Markus, 25, on ääniteknikko ja rumpali. Tuomas, 21, valmistui ääniteknikoksi. Kotona asuu peruskoulun ysiluokalle siirtyvä Miika, 14, joka voitti kansanmusiikkiyhtyeiden Suomen mestaruuden Halla-yhtyeessä. Se on Por- ”Jos ei pysty arvostamaan itseään, niin toisenkin arvostaminen on aika hankalaa.” Erkki Kuusanmäki piirtäjäkseen 14 vuotta sitten. Yhteistyö jatkuu viikoittain. – Tämä on pisin avustajajakso, mikä minulla on ollut. Lohkare julkaisee näitä kuvia nyt kakkossivullaan. Kynä pysyi pienestä pitäen Erkin kädessä. Esikuvillakin oli merkitystä. Hän kasvoi piirroskulttuurin keskellä. Äidin isä Veikko Sipinen oli mainospiirtäjä, jonka kädestä syntyivät muun muassa tunnetut Koskenlaskijaja Viola-juustojen hahmot. Ne voi nähdä esimerkiksi meijerimuseossa Nummen Saukkolassa. – Äidin äiti oli Viola-tytön mallina Tammerkosken sillalla, Kuusanmäki kertoo. Hän on nähnyt isoisänsä originaalit myös enonsa kotona. Eno on tunnettu arkkitehti ja professori Arto Sipinen, jonka työ ohjan Sepänkadulla toimivan perheasiainkeskuksen tehtävänä on auttaa parisuhteen ja perheen ongelmissa ja muissa elämän kriisitilanteissa. Länsi-Uudenmaan seurakuntien perheasiain neuvottelukeskus on Lohjan ja Vihdin seurakuntien yhteinen. Jussi Aukio siirtyi keskuksen johtajaksi kesäkuun alussa, kun Heikki Lindfors jäi eläkkeelle. Aukio toimi viimeksi Espoon seurakuntien perheneuvojana vajaat kaksi vuotta. näkyy monessa kaupungissa. Muun muassa Espoon kulttuurikeskus on Sipisen piirtämä. Piirtäjällä on aina tuntosarvet herkkänä aiheita ja tyyliä miettiessään. Pilapiirrokseen liittyy aina jokin koukku, oivallus, joka ottaa lukijan kiinni. – Usein kuuntelen Yle puhe -kanavaa ideoiden keräämiseksi. Mieluiten toisin asioita esiin hyvän maun kautta, enkä tölvien. Toisaalta jos jokin asia rikkoo selvästi oikeustajua tai jonkin tahon julkisivu on ihan erilainen kuin todellisuus, siihen on tärkeää puuttua. Teksti ja kuva Sakari Sarkimaa voonseudun musiikkiopiston bändi. Miika soittaa siinä pianoa. Musikaalisuus on kulkenut suvussa jo pitkään. – Sekä isäni että isoisän veli ovat olleet musikaalisia. Isoisän Johanin musikaalisuudesta en tiedä, koska hän jäi rintamalle talvisodassa. Somerolla asunut isoisän veli, muusikko ja valokuvaaja Otto Aukio äänitti magnetofonillaan ensimmäiset tahdit Satumaa-tangosta, kun Unto Mononen sävelsi sitä. Jussi Aukion pääsoitin on kitara. Sen lisäksi hän soittaa bassoa, pianoa ja rumpuja. Muita harrastuksia ovat lukeminen ja moottoripyöräily 1300-kuutioisella matkapyörällä. – Harvoin lähden ajelemaan ilman, että olisi joku kyydissä. Aika paljon on ajeltu vaimon kanssa Viron puolella. Sukua Somerolla, koti Järvenpäässä Isosedästä Otto Aukiosta oli huhtikuussa näyttely Someron kirjaston galleriassa. Tyttäret Eeva Lindholm ja Riitta Kallio rakensivat näyttelyn kokoelmistaan. Otto Aukion syntymästä tuli 4.4. kuluneeksi sata vuotta. – Isosetäni Oton tapasin lapsena kerran ja hänen vaimonsa Lahjan opin tuntemaan joitakin vuosia sitten juuri vähän ennen hänen kuolemaansa. Otolla oli valokuvaamo Somerolla ja Lahja oli Someron kirjaston hoitajana vuosikymmeniä. Lähteistä riippuen Otto kuvasi 20 000–30 000 valokuvaa 1930 luvun lopulta 1980 luvun alkuun. Kuvat on nyt digitoitu maakunta-arkistoon. ”Otetaaks nätti vai näköne”, kerrotaan hänen kysyneen asiakkailtaan. – Tänä keväänä kävin ensimmäisen kerran Aukion torpalla Somerolla, joten sukujuurille paluu on tässä kaiken muun ohella ollut merkittävää elämässäni. Sota rikkoo asioita monella, yllättävälläkin tavalla, ei vain kaatuneina sekä haavoittuneina, Jussi Aukio pohtii. Aukioiden koti on Järvenpäässä. Mahdollista asuinpaikan vaihtamista Aukiot aikovat miettiä ensi vuonna, kun Miikan peruskoulu päättyy. Jussi Aukio on kotoisin Tuusulasta, Kellokoskelta. Aukion varhaislapsuudessa kylä oli ruotsinkielinen ja nimeltään Mariefors. Aukio on kokenut, että perheneuvojan työssä muualla asumisesta on hyötyä. – Monen on helpompi kertoa ongelmistaan vieraalle kuin tutulle ihmiselle. Matti Pirhonen Hetki hiljaisuutta Leena Anttila, Armon istuin. Isä Jumala ja Pyhä Henki ottavat vastaan uhratun Pojan. Lohjan Pyhän Laurin kirkon maalaukset. Pääkirjoitus Ongelmien ytimessä Perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja tekee pariterapiatyötä kuten keskuksen kolme muutakin perheneuvojaa. Osa ajasta menee hallinnollisiin asioihin. Viidentenä työntekijänä on vastaanottosihteeri. Kaikilla työntekijöillä on vaitiolovelvollisuus. Perheneuvonnassa käsitellään parisuhteen kriisien ja ongelmien lisäksi myös lapsiin tai työhön liittyviä pulmia sekä psyykkisiin ongelmiin tai väsymykseen liittyviä asioita. – Kohtaamme ihmisiä heidän hädässään, heidän kipunsa äärellä. Kuuntelemme ja autamme heitä oivaltamaan omaa minuuttaan ja elämäänsä. Kun oivalluksia syntyy, ne johtavat johonkin suuntaan. Me emme lyö etukäteen lukkoon, mihin perheneuvonta johtaa. Usein hoetaan, että puolet avioliitoista päättyy eroon. – Puolet avioliitoista ei pääty eroon, Aukio kiistää harhaluulon. – Koko maan keskimääräinen eroluku on noin 30 prosenttia, pääkaupunkiseudulla luku on noin 50%, hän toteaa. Ei kikkoja tai konsteja Perheneuvonta tapahtuu keskustellen, asiakkaiden lähtökohdista ja tarpeista käsin. – Perheneuvonta ei ole konstien tarjoamista, että kun näin teette, niin hyvä tulee. Tuemme ihmisiä heidän kasvuprosesseissaan ja autamme heitä käyttämään omia positiivisia voimavarojaan, joita jokaisella on. Vanhan vitsin mukaan parisuhteita on vain kahdenlaisia: mahdottomia ja vielä vaikeampia. Silti on- ni on mahdollinen olotila parisuhteessa. – Sellainen ihminen on onnellinen, joka hyväksyy itsensä. Kun jotakuinkin elää itsensä kanssa kohtuullisessa sovussa, pystyy myös hyväksymään muita. Jos syystä tai toisesta ei pysty arvostamaan itseään, niin toisenkin arvostaminen on aika hankalaa. Perheneuvojalle voi hakeutua yhdessä puolison tai lasten kanssa tai yksin. Hakeutuminen alkaa soittamalla ajanvarausnumeroon 019 328 4260. Palvelut ovat maksuttomia, koska ne kustannetaan kirkollisverotuloilla. Ihmismielen moniosaaja Aukiolla on monipuolinen koulutus ja työkokemus. Hän on psykiatrian erikoissairaanhoitaja, diakoni, musiikkiterapeutti ja filosofian maisteri pääaineenaan psykologia. Hän valmistuu lähiaikoina pariterapeutiksi ja on aloittanut kirkon perheneuvojan erikoistumiskoulutuksen. Perheneuvontakeskuksen johtaja on aiemmin työskennellyt sairaanhoitajana, Paimion seurakun- nan diakonina, Suomen Lähetysseuran lähetystyöntekijänä Senegalissa, psykiatrian erikoissairaanhoitajana Vantaan Peijaksen sairaalan akuuttiosastolla, musiikkiterapeuttina A-klinikkasäätiön sosiaalisairaalassa, perhe- ja parisuhdeväkivaltaisten ihmisten terapeuttina Pääkaupungin turvakoti ry:ssä, Helsinki Mission nuorten kriisipisteessä, Espoon seurakuntien perheneuvojana sekä yksityisenä aikuis- – Kohtaamme ihmisiä heidän hädässään, heidän kipunsa äärellä. Kuuntelemme ja autamme heitä oivaltamaan omaa minuuttaan ja elämäänsä, Jussi Aukio sanoo. Hän on toiminut kesäkuun alusta LänsiUudenmaan seurakuntien perheasiain neuvottelukeskuksen johtajana Lohjalla. ten, lasten ja nuorten musiikki-, yksilö- ja pariterapeuttina. – Punainen lanka on ollut ihmisten terapeuttinen kohtaaminen, opiskeluajoista lähtien. Painopiste on siirtynyt lapsista ja nuorista perheisiin, Aukio kertoo. Teksti: Matti Pirhonen, Sakari Sarkimaa Lohkare 3 Positiivinen mies välittää toisista J ussi Erkintalo muutti Porista Pusulaan Töllin myllyn myllärin tyttären perässä. Tosin pari asettui ensin Leppäkorpeen, mutta rakensi myöhemmin omakotitalon vanhan pappilan lähelle Pusulan keskustaan. Erkintalo kuuluu Lohjan kirkkoneuvostoon ja on kirkkovaltuuston varajäsen. Hän on toinen helsinkiläisen Aurinko Kustannus Oy:n omistajista. Kustantamon julkaisemista kirjoista 40 prosenttia on kristillisiä. Porissa matkapuhelimia ja elektroniikan komponentteja myyneen Erkintalon tie kustantajaksi kävi usean mutkan kautta. Hän työskenteli 2000-luvun vaiheessa Gummerus Kustannuksella myyntipäällikkönä, mutta vaihtoi työpaikkaa tyttären toiveesta. Tämä kun halusi, että isä olisi enemmän kotona. – Markkinoin sitten Positiivarit-yhtiön kirjoja ja olin kaksi päivää viikossa kotona, kunnes tyttä- Aurinkovoimaa kirjoista Matti Pirhonen reni totesi, ettei kotona oleminen sovi minulle. Olin paremmalla tuulella täyttä työviikkoa tehdessäni. Matti Pirhonen Kirjoja kustantava pusulalainen Jussi Erkintalo on peruspositiivinen. Ongelmatkin ratkeavat helpommin, kun energiaa säästyy murehtimiselta. Tervetuloa ripareille ja Nuokkariin Pusulalaisten ystävien vinkistä Erkintalo päätyi töihin kristilliseen Kustannus Oy Arkkiin. Vuonna 2009 henkilökunta osti yrityksen itselleen ja muutti nimen Auringoksi. Viime vuonna Aurinko Kustannus julkaisi 80 kirjaa. Niistä neljä oli kotimaisia. Suosikeiksi nousivat muun muassa uusi kirkkovirsikirja, jonka jokainen virsi on soinnutettu. Tämän vuoden uutuus on niin ikään pusulalaisen Hanna Ekolan mietelmäkirja Aurinkovoimaa. Hyvä kristillinen kirja on kustantajan mielestä sellainen, jossa armo ja toivo yhdistyvät vahvaan ytimekkääseen sanomaan. Lukija palaa kirjaan aina uudelleen, koska se laittaa pohtimaan asioita, tai koska sitä on helppo lainata. Halu auttaa Erkintalo luopui kunnallispolitiikasta ajanpuutteen vuoksi. Häntä poltteli kuitenkin yhteiskunnallisen vaikuttamisen halu. Hän kaipasi jotain sen tyydyttämiseksi ja kiinnostui seurakunnan luottamustoimista. – Lähimmäisistä välittäminen on osa minua. Siksi seurakunnassa toimiminen tuntuu luontevalta keinolta auttaa muita. Erkintalo kuuluu myös seurakunnan strategiatyöryhmään. niin rehellisiä, ettei heidän kanssaan voi "feikata". Teetä ja sympatiaa – Kirkkoon kuuluminen on oikeus. Kirjankustantaja Jussi Erkintalo sanoo, että maksamalla kirkollisveronsa saa hyvää aikaan. – Koen pystyväni vaikuttamaan asioihin viemällä seurakuntalaisten toiveita eteenpäin. Seurakunta on ihmisiä varten eikä päinvastoin. Siksi seurakunnan on oltava konkreettisesti ihmisten arjessa läsnä. – Minulla on ollut vastoinkäymisiä varmaan saman verran kuin muillakin. Ne tuntuvat pahalta. Ajattelen kuitenkin, ettei asioita kannata jäädä murehtimaan. Kun asennoituu positiivisesti, tulee tilaa ja energiaa vaihtoehtojen löytämiseen. – On helpompi hengittää, kun näkee kaikesta aina positiivisen puolen. Erkintalon mielestä kirkkoon Tilaa vaihtoehdoille Jussi Erkintalo tunnetaan positiivisena miehenä. Hän kertoo myönteisen ajattelunsa kumpuavan kotoa. kuuluminen on oikeus. Hän toivoisi, ettei seurakunnan jäsenmäärä laskisi. – Kirkko tekee paljon hyvää. On esimerkiksi tärkeä huolehtia vanhuksista ja tehdä tavoitteellista lapsi- ja nuorisotyötä. Maksamalla kirkollisveronsa saa hyvää aikaan, Jussi Erkintalo sanoo. R – Ajankohta on hyvä. Toukokuun alku on vielä suvantovaihetta, loppukuusta on paljon juhlia, kertoi kanttori Saario. rukoilen, Mäkelä saarnasi. – Rukous on riski, jatkoi Mäkelä, ja kuljetti kuulijoita Johanneksen evankeliumin teemoihin. Rukous, rohkeus ja rauha olivat väkevän tekstin ytimessä – sen jälkeen oli hyvä käydä ehtoolliselle. Ehtoollinen jaettiin dippiehtoollisena, jossa öylätti kastetaan viiniin. Ehtoollisavustajina toimivat Timo Laakso, Ayda Meskanen, Nancy Vauli ja Hanna Juntunen. Messun jälkeen papit jalkautuivat kirkkokansan pariin. Keskusteltiin, puhuttiin rukouksen merki- Rukous ei ole pelleilyä Rukous voi olla tapa ja perinne, mutta kukaan ei rukoile vitsinä, Panu Mäkelä korosti. – Rukous sisältää syvän sydämen äänen, hädän ja kaipauksen huutoja. Rukous on aina hyvin henkilökohtaista. Rukouksen tekee vakavaksi se, että joku kuulee, mitä tyksestä, oltiin luontevasti yhteydessä torikansaan. Aikuistyön johtokunnan isännät olivat keittäneet hiilillä kunnon kirkkokahvit. Kansalaulukirkkoon osallistui noin 120 henkilöä. – Oli helppo laulaa mukana, vaikka taidan olla lähinnä nuotiolaulaja, kertoi Kaija Outinen. – Sävelet olivat tuttuja, laulut reippaita ja ihania, hymyilivät Maija ja Matti Kokkonen. Liisa Laurila Lohjan seurakuntakeskuksessa kokoontuu suosittu Seniorifoorumi viidesti vuodessa. Se yhdistää asiateeman, keskustelun ja hartauden. S eniorifoorumi järjestettiin Lohjalla viimeksi 11. 4. sydänviikolla. Tilaisuuden isäntä, seurakuntapastori Erkki Taivainen kertoi saaneensa uuden sydämen, kun entinen oli lakannut toimimasta. Hän oli saanut uuden Sydänliiton rintamerkin, joka on punainen ja vilkkuva sydän. Nummen aluekappalainen Erkki Kuusanmäki piti alkuhartauden, jonka jälkeen esiintyi kvartetti Kirkkosällit Timo Saarion johdolla. Saario myös laulatti osallistujia. Kultainen nuoruus sekä virret ja muut laulut raikuivat, kun ikäihmisiä salin täydeltä osallistui yhteislauluun. Sydämen asia Kansanlaulujen sävelmiin oli helppo yhtyä. 4 Lohkare N ummen ja Pusulan alueseurakuntien tuore nuorisotyönohjaaja Emilia Kaasinen odotti innokkaasti rippikoululeirien alkamista. Hänestä kesä ei tunnu kesältä ilman leirejä. Kaasinen aloitti Nummen ja Pusulan alueen nuorisotyönohjaajana toukokuussa ja pääsi heti alkuun suunnittelemaan rippikoululeirejä. Emilia Kaasinen päätti ammattinsa jo 13-vuotiaana. Päätös syntyi samalla hetkellä, kun seurakunnan nuorisotyönohjaaja kehaisi, että tytöstä tulisi hyvä ohjaaja. Kaasinen on kotoisin Joensuusta ja kuvailee itseään perusseurakuntanuoreksi. Hän valmistui kirkon lapsi- ja nuorisotyönohjaajaksi pari vuotta sitten ja on tehnyt töitä lasten ja nuorten parissa muun muassa Riihimäellä, Kärkölässä ja Forssassa. Nuoriso-ohjaajana Kaasinen kokee olevansa omalla tontillaan. – Lasten ja nuorten parissa on kiva työskennellä, koska he ovat Rippikoululeireillä nuorisotyönohjaajat vastaavat käytännön asioiden sujumisesta, kuten nuorten turvallisuudesta. He pitävät myös oppitunteja. Ensimmäisenä päivänä nuoret joskus kapinoivat ja moni haluaa kotiin. Kun leiri loppuu, kukaan ei haluaisi lähteä. – Siksi leirit ovat niin palkitsevia. Niillä saa onnistumisen kokemuksia lyhyessä ajassa. Ripari on jokaiselle nuorelle ainutlaatuinen ja arvokas kokemus, ja haluan vaikuttaa osaltani leirien onnistumiseen. Kaasinen nauttii etenkin keskustelutuokioista, joita voi syttyä missä vain, saunassa tai iltateellä. Keskustelun aiheet liikkuvat nuoruuteen liittyvissä ja nuoria kiinnostavissa asioissa. Leireillä on turvallisia aikuisia, joiden kanssa omia ajatuksia voi peilata. Monelle rippikoululeiri on yksi unohtumattomimmista teini-iän kokemuksista. Nummen ja Pusulan alueseurakunnat järjestävät kaksi yh- teistä rippikoululeiriä. Ne pidetään Eurajoella ja Bergvikissä. Niiden konfirmaatiot ovat Nummella 9.6. kello 10 ja Pusulassa 28.7. kello 12. Osallistujia on yli 80 prosenttia ikäluokasta. Viime vuoteen liittyy kuitenkin tilastovirhe, jonka mukaan rippikoulun kävisi täällä vain reilut puolet ikäluokasta. Ohjelmaa ja yhdessäoloa Nummen ja Pusulan yhteinen Nuokkari on Nummella. Se aukeaa jälleen syksyllä. Kaasinen aikoo jatkaa perjantaiperinnettä, mutta muuttaa hieman iltojen sisältöä. – Haluan, että kyse on selkeästi seurakunnan tilaisuudesta. Enemmän toimintaa ja vähemmän hengailua. Mitään suuria ja pelottavia muutoksia ei kuitenkaan ole tulossa. Tavoitteena on ohjelmaa ja mukavaa yhdessäoloa, Kaasinen korostaa. Hän tekee työtä omalla persoonallaan ja omalla tavallaan. Kaasinen haluaa myös ylläpitää Nummen ja Pusulan paikallista kulttuuria, mutta tehdä samalla yhteistyötä Lohjan kantaseurakunnan kanssa. – Rajoja kannattaa vähän rikkoa, etteivät pienet alueseurakunnat jäisi eristyksiin. Emilia Kaasiselle hengellisyys merkitsee ennen kaikkea yhteisöllisyyttä. Hän tarvitsee seurakuntaa uskonsa vahvistamiseksi. – Uskova tarvitsee muita uskovia ympärilleen. Kaikki horjuvat välillä, mutta usko ja rakkaus pysyvät. Tiina Komi Seniorifoorumi kokoaa ikäihmisiä yhteen Kuvat: Timo Laurila ukoussunnuntain aamuna oli vain muutama lämpöaste, taivas harmaa ja sateinen. Messun lähetessä aurinko tuli esiin. Viime vuonna kansanlaulukirkko järjestettiin täällä ensimmäisen kerran, kertoi Erkki Taivainen, virkkalalaisten oma pappi ja tapahtuman pääjärjestäjä. Kansanlaulukirkon runkona ovat Anna-Mari Kaskisen sanoittamat kansanlaulumelodiat. Esilaulajina olivat Laurin Laulajat, kanttori Timo Saario säesti harmonikalla ja Panu Mäkelä saarnasi. Emilia Kaasinen nauttii työstään nuoriso-ohjaajana. Hän rakastaa leirityötä ja keskusteluja nuorten kanssa. Tiina Komi Kansanlaulukirkko toi kevään Virkkalaan Rukoussunnuntaina 5.5.kokoonnuttiin Virkkalassa kansanlaulukirkkoon. Arvid Järnefeltin aukiolle oli pystytetty teltta ja äänentoistolaitteet, torin laidalla viriteltiin poropannukahveja. Emilia Kaasinen tiesi haluavansa nuorisoohjaajaksi jo 13-vuotiaana. Toukokuussa hän aloitti Nummen ja Pusulan yhteisenä nuorisotyönohjaajana. Nuokkarilla taustalla myös Tia Rönnberg (nojatuolissa), Patric Vaahtera, Arttu Härmälä ja Eero Heikkilä. Nokipannukahvin keittäminen on taitolaji. Kardiologian erikoislääkäri Marja Puurunen kertoi sydänsairauksien riskitekijöistä, oireiden havaitsemisesta, hoitoon hakeutumisen kiireellisyydestä ja hoidosta. Tunnin ajan ennen ohjelmaa oli tarjolla kahvia ja leppoisaa vuorovaikutusta. – Täällä ihmisillä on aikaa keskustella ja nähdä tuttuja. Tämä on ikäihmisille virkistävä tilaisuus, kertoi Seniorifoorumin puuhamies Esa Sohlberg. Hän on puheenjohtajana seurakunnan aikuistyön johtokunnassa, joka järjestää Seniorifoorumia yhdessä Apuomenan ja paikallisten eläkeläisjärjestöjen kanssa. Huhtikuun tilaisuutta oli järjestämässä myös Lohjan Seudun Sydänyhdistys ry. Mukana järjestelyissä on paljon seurakuntalaista. – Nämä ovat olleet mukavia tilaisuuksia, sanoi kaikkiin neljään tähän mennessä järjestettyyn Seniorifoorumiin osallistunut Hellevi Wahlstén. Ajatus Seniorifoorumien aloittamiseen lähti aikuistyön johtokunnasta, joka kävi ottamassa mallia Helsingistä. Seniorifoorumeja järjestetään myös Tampereella ja Jyväskylässä. Tällä kertaa väkeä oli pari sataa henkeä. Tilaisuuteen tullaan bussilasteittain. Parhaimmillaan tilaisuudessa on ollut 270 ihmistä. Seniorifoorumin toimintamalli vetää väkeä bussilasteittain. Tapahtuman isäntä on Erkki Taivainen. Syksyn seniorifoorumit ovat to 24.10. ja to 21.11. Teksti ja kuvat: Matti Pirhonen Esa Sohlberg (kesk.) järjesteli Seniorifoorumia yhdessä pastoreiden Erkki Taivaisen (vas.) ja Erkki Kuusanmäen kanssa. Kardiologian erikoislääkäri Marja Puurunen kertoi, miten sydämestä kannattaa huolehtia. Lohkare 5 Matti Pirhonen Huilu soi kedoilla ja haudoilla Minna Lindholm Karjalohjalta on huiluineen monessa mukana. Hän haluaa edistää hyvää henkeä ja sisältöä seurakunnan työssä. M muut ovat kuoroharjoituksissa. – Kivikirkon akustiikka on musiikille mahtava. Siellä on aivan erityistä soittaa. Olen soittanut yhden konsertin ja kerran soitin huilua ehtoollisen taustalla, se oli kaunista. Ehkä jatkossa löytyy lisää, missä voisin olla mukana, kun laajentuneen Lohjan toiminta asettuu uomiinsa. Karjalohjan kivikirkko soi Minna Lindholm soittaa usein entisessä kotikaupungissaan Tammisaaressa ja tekee Dragsvikin perinnemusiikkisoittokunnan kanssa keikkoja. Sveitsissä he ovat soittaneet Mannerheimin muistopatsaalla Montreux’ssa. Mannerheim vietti siellä viimeisiä vuosiaan. – Ulkosuomalaisten luona on tärkeää musisoida. Soitamme virsiä sekä tuttua sotilasmusiikkia, ja usein tapaamiseen liittyy hartaushetki. Seppele lasketaan ulkomaillakin. Sveitsin lisäksi ryhmä on musisoinut Australiassa, Yhdysvallissa ja Portugalissa. – Jokaisessa paikassa löytyy vahva suomalainen yhteisö. Matkoilla pidämme konsertteja, joissa soitamme tunnettuja suomalaisia kappaleita. Esiintyjinä on ollut muun muassa Heikki Orama ja Ami Aspelund. – Tammisaaressa soitamme itsenäisyyspäivänä sekä veteraanipäivillä ja kaatuneitten muistopäivänä seppeleiden laskujen yhteydessä. Jouluna soitamme hautuumaalla sekä joulurauhan julistuksen yhteydessä Tammisaaren torilla. Se on tunnelmallista. Lindholm on ollut mukana pitkään Dragsvikin perinnesoittokunnassa, joka tekee paljon yhteistyötä puolustusvoimien kanssa. – Meillä on harjoitustilat puolustusvoimien tiloissa Dragsvikissä. Vastavuoroisesti hoidamme puolustusvoimien merkkipäiviin liittyvät musiikkitehtävät. Yhteishenkeä seurakuntaan Minna Lindholmin huilu soi kauniisti Karjalohjalla, Tammisaaressa tai ulkosuomalaisten parissa. Hän keikkailee usein Dragsvikin perinnesoittokunnan kanssa. Matalan kynnyksen teologinen opintopiiri Tavallista seurakuntalaista hämmentää, miten eri tavalla Raamattua voi käyttää ja tulkita. Tähän tuo vastauksia selkokielellä toimiva teologinen opintopiiri. 6 Lohkare T eologia on oppi Jumalasta. Sitä on opetettu Suomen Turussa jo 1600-luvun alkupuolella ja vuonna 2017 tulee kuluneeksi 500 vuotta uskonpuhdistuksesta. Martti Lutherin tavoite oli saada Raamattu kansankielelle. Hän oli myös verraton keskustelija ja opettaja. Hänen pöytäpuheissaan tiivistyy viisaus ja huumori. Lohjan seurakunnan teologisessa opintopiirissä, joka kokoontuu kerran kuukaudessa seurakuntasalissa, pyritään luomaan kaikil- le avoin ilmapiiri. Arvostamme enemmän ajankohtaisia kysymyksiä kuin valmiita vastauksia. Siksi alustajiksi on kutsuttu teologian asiantuntijoita laidasta laitaan. Haluamme oppia keskustelemaan teologisista kysymyksistä avoimesti ja monipuolisesti ja kunnioittaen toistemme ajatuksia. Ilta alkaa klo 17.30 kahvitellen ja illan alustus alkaa klo 18. Keskusteluun varataan aikaa runsaasti. Tule mukaan ja ole elämäsi teologi. Syksyn 2013 vierailijat ja aiheet kerran kuussa torstaisin: 29.8. Heikki Räisänen, Raamattukeskustelu ja tutkimus 19.9. Juhani Korte, Kymmenen käskyä oman aikansa näkökulmasta 24.10. Marja Heltelä, Muutoksen aikataulu Raamatussa 14.11. Sirkku Aitolehti, Köyhyys Jeesuksen opetuksessa, bibliodraaman keinoin 12.12. Jaakko Heinimäki, luterilainen etiikka Sammatin sankarihaudoilla loistavat alkukesän orvokit isänmaan väreissä. Talvella huilua haudoilla Lindholm tietää, että musiikki on tärkeää seurakunnassa, sen yksi selkäranka. – Kanttori Heikki Orama on hoitanut hienosti konsertti- ja musiikkiasiat Karjalohjalla, tarjolla on todella hyvää musiikkia, Lindholm kiittelee. Yksi tunnetuimmista on elokuun konsertti, jota tänä vuonna vietetään Giuseppe Verdin syntymän 200-vuotisjuhlakonserttina 24.8. Kesäkuussa on yksi konsertti 16.6 ja heinäkuussa kolme keskiviikkoillan konserttia, 10., 17. ja 24.7. Lindholm on itse harvakseltaan ehtinyt musisoimaan kotikirkkoonsa. Muusikolla on epäsäännölliset työ- ja keikka-ajat. – Olen usein töissä silloin, kun Matti Pirhonen usiikkipedagogi Minna Lindholm, 31, asustaa omakotitaloa Karjalohjalla avomiehensä Mikael Lehtosen kanssa. Monipuolinen musiikkiosaaja toimii sekä ruotsin että suomen kielellä. Hän on myös seurakunnan kirkkoneuvoston ja nyttemmin alueneuvoston jäsen. Lindholm on kotoisin Tammisaaresta, jossa vanhemmat asuvat. Musiikkipedagogiksi huilisti valmistui kaksikielisestä Turun ammattikorkeakoulusta. Hän on Hangon Puhallinorkesterin kapellimestari ja Raaseporin musiikkiopiston Hangon osaston huilun opettaja sekä soittaa Dragsvikin perinnesoittokunnassa. Työ ja soittokeikat kuljettavat pitkin Etelä-Suomea ja musiikkiryhmä vie vähintään kerran vuodessa soittamaan ulkosuomalaisille ympäri maailmaa. Lindholm vetää myös kansanmusiikkiprojektia Folkmusik Nätverk, joka on suomenruotsalainen yhteishanke. Lindholm on seurakunnan luottamuselimissä nuorimmasta päästä. – Nuoruus ei ole haitannut, tämä on hyvä kokemus. Lähtekää muutkin rohkeasti mukaan vaikuttamaan, Lindholm kannustaa. – Jos haluaa saada muutoksia, ainut tapa vaikuttaa on lähteä mukaan. On mukavaa, kun pääsee työryhmiin ja voi keskittyä olennaiseen eli siihen, miten voi tuottaa hyvää sisältöä seurakuntaan. Tarkoitus on saada aikaan rakentavaa yhteistyötä muiden tahojen ja laajentuneen seurakunnan kanssa. – Yhteistyö kantaseurakunnan ja muiden alueseurakuntien kanssa on hyvin mahdollista, nyt on muutoksen aika. Kuitenkin paikallistoiminta on tärkeää, se luo identiteettiä ja yhteishenkeä. Minna Lindholm sanoo, että ajatuksissa on jo Karjalohjan alueseurakunnan 400-vuotisjuhlat vuonna 2014. – Siinä on tarkoitus yhdistää monia eri toimijoita yhteisen juhlaan. Itse haluan korostaa ydintoimintaa, joka lisää yhteisöllisyyttä ja luo hyvää henkeä. – Lyhyesti, pidetään vanha toiminta ja yritetään kehittää uutta. Sakari Sarkimaa Vanhan hautakiven vieressä kukkivat sinivuokot. Sammatin kirkkomaa, etualalla tumma obeliski, Elias Lönnrotin hautamuistomerkki. Hautausmaa, seurakunnan puutarha Kevätaamu on kuulas ja täynnä linnunlaulua. Puutarhuri Tuula Saarentaus on aloittanut työpäivänsä jo varhain. ammatin kirkkomaa on pienen kulttuuriseurakunnan puutarha ja puisto, vainajien leposija. Tänne tullaan rauhoittumaan ja hiljentymään. Hiekkakäytävillä kohtaa historian ja monet muistot. Elias Lönnrotin hautamuistomerkki kertoo suurmiehestä ja hänen perheensä kohtaloista. Täällä ovat muun muassa kirjailija Eeva Joenpellon, taidemaalari Kustaa Adolf Lietsalon ja puutarhakirjallisuuden uranuurtajan Kaarlo Wanamon hautamuistomerkit. on perinteinen, kaunis hautakasvi, joka sopii varjoisampaankin paikkaan, hän kertoo. Puita ei haudoille voi istuttaa ja puuvartisista pensaistakin on erikseen neuvoteltava. Syksyllä voi maahan laittaa kevättä odottamaan kukkasipuleita, scilloja, lumikelloja ja krookuksia. Hiekka haudan pinnalla on helppo pitää puhtaana ja sen voi tarvittaessa vaihtaa. Kivilaatat ovat myös siistejä. Valkoiset kivet ovat uutena kauniita, mutta niiden huolto voi olla hankalaa, etenkin syyslehtien aikaan. – Elias Lönnrotin haudalla on varjoyrttiä tasaisena mattona. Maanpeittokasveista hyviä ovat myös pikkutalvio ja rönsyansikka, Tuula Saarentaus luettelee. Hautojen huolto ja kastelu on usein lähes käsityötä, varsinkin vanhan puolen kivien lomassa kasteluletkuja on hankala kuljettaa. Millainen on haudan ilme? Meiltä saa neuvoja Puutarhuri Tuula Saarentaus kannustaa hautojen haltijoita käyttämään mielikuvitustaan ja luomaan muistopaikasta persoonallisen. Jokainen voi istuttaa omaisensa haudalle juuri sellaisia kukkia kuin haluaa. – Kotipihan kukat, myös luonnonkukat käyvät hyvin. Mukulabegonia viihtyy auringossa ja kukkii komeasti koko kesän. Verenpisara Hautausmaan alueella työskentelevät kesällä paitsi Saarentaus, myös suntio Unto Voutilainen, Mia Viljanen ja kesemmällä Mikko Kärkäs. Tiimin vastuulla on koko alue. Tuula Saarentauksen tavoittaa hautausmaalta kesäkaudella, lähes aina arkipäivisin. – Tulkaa juttelemaan, meiltä saa neuvoja, apua ja työkaluja vaikka kiven oikaisuun. S Puutarhuri Tuula Saarentaus on tullut sammattilaisille tutuksi. Puutarhuri huolehtii sekä haudoista että koko kirkkomaan siisteydestä ja viihtyisyydestä. Hän vastaa mielellään kaikkiin haudan hoitoon liittyviin kysymyksiin. Kirjailija Eeva Joenpelto haudattiin vuonna 2004. Sammatin sankaripatsaan tekijä on kuvanveistäjä Lauri Leppänen. Hautakivien kunnosta vastaavat omaiset, haudan haltijat. Kivi puhdistetaan vedellä ja harjalla, mutta pesuaineita ei saa käyttää, korkeintaan mäntysuopaa. Pesuaineita eivät kultauksetkaan kestä. – Jos kivi pitää oikaista, työn voi tehdä itse tai tilata kiviliikkeeltä. Jos kivi on vaarassa kaatua tai muuten vaarallisessa asennossa, otamme yhteyttä omaisiin, muuten kukin saa huoltaa kiveä oman makunsa mukaan. Puutarhuriksi kutsumuksesta Tuula Saarentaus on kouluttautunut puutarhuriksi aikuisena, työ on hänelle kutsumusammatti. Kotiäitinä vietettyjen vuosien jälkeen teki mieli opintielle, tutkinto on suoritettu ruotsinkielisessä Överbyn puutarhaoppilaitoksessa. Tuulan isä Kauko Saarentaus on yksi suomalaisen televisiotoiminnan pioneereista, uutistenlukija, säämies ja legendaarisen radion Viisasten kerhon jäsen. – Isäni ja äitini olivat kansakoulunopettajia, isän muut työt kulkivat siinä ohessa. Pitkät kesälomat vietettiin maalla, Savossa, lähellä luontoa. Äiti opetti meille kaiken luonnonkasveista. – Meillä kotona oli suuri kirjasto, isä vietti paljon aikaa kirjojensa parissa. Aina, kun jokin kysymys tai ongelma nousi esiin, otettiin kirja käteen ja tutkittiin. Hoitosopimus varmistaa huollon Ellei itse ehdi hoitaa läheisensä hautaa, hoidon voi ostaa seurakunnalta palveluna. Palvelu kattaa kukat, huollon ja kastelun. Keväisin istutuspaikka lannoitetaan, tarvittaessa vaihdetaan multa. Kesäkuun alussa tulevat kesäkukat, joita hoidetaan, ja jos kasvitaudit tai tuholaiset niitä vaurioittavat, vaihdetaan. Syyskuun lopussa kukat poistetaan ja hauta jää odottamaan uutta kevättä. Hoidosta perittävä korvaus määräytyy huollettavan alueen koon mukaan. Yhden hautapaikan yhden kesän mittaisesta hoidosta laskutetaan tänä vuonna 79 euroa. Hoitohaudan haltija saa vuosittain tarjouslaskun, jonka avulla sopimusta voi jatkaa. Sopimuksen voi tehdä jopa 15 vuoden pituiseksi. Pitkä sopimus ei ole automaattisesti edullisempi. – Jos haudan hoito on laiminlyöty, seurakunta voi ottaa sen haltuunsa. Prosessi on raskas, eikä siihen mielellään ryhdytä, Lohjan seurakunnan hautaustoimen päällikkö Pekka Huttunen selvittää. Huttusella on 22 vuoden ura ylipuutarhurina Lohjan seurakunnassa. Hän vastaa kaikkien Lohjan seurakuntaan kuuluvien hautausmaiden hoidosta. Lohjan seurakunnalla on noin 5 000 hoitohautaa, vuosittain hankitaan jopa 25 000 kukkaa. Kukkien valinnassa tärkein kriteeri on laatu. – Vaikka hauta olisikin seurakunnan hoidossa, sinne voi varhain keväällä tuoda myös omia kukkia. Moni tuo narsisseja tai orvokkeja. Kun hoitokausi alkaa, joudumme ottamaan ne istutusalueelta pois, sillä silloin omia kukkia ei voi olla, muistuttaa Tuula Saarentaus. Jos kaukaisen, kauan sitten edesmenneen henkilön hautaa ei enää jaksa hoitaa, paikasta voi luopua vapaaehtoisesti, jolloin se palautuu seurakunnan käyttöön. Teksti: Liisa Laurila Kuvat: Timo Laurila Lohkare 7 Isoskoulutuksesta eväitä elämään Rippileirin isosen työ saattaa kuulostaa helpolta: viikon ilmainen täysihoito ja mukavaa yhdessäoloa. Aina kaikki ei silti mene niin kuin toivoisi. muksen ja harjoittelun myötä jännitys katosi. Vaikka Saija ei täksi kesäksi hakenut isoseksi, hän kävi siitä huolimatta ahkerasti talven iduissa. – Iduista on pikkuhiljaa tullut ikään kuin harrastus, jossa viihtyy ja näkee kavereita. Mielestäni idun opetuksista ja harjoituksista oppii käytännön taitoja paitsi leirejä, myös ihan elämää varten. Tekemällä oppii I sosen leiriviikko on täynnä iloista toimintaa ja myös vaikeita tilanteita: haastava pikkusryhmä, epäonnistunut iltaohjelma tai -hartaus. Viikko voi olla isoselle henkisesti myös erittäin rankka. Siksi Lohjan seurakunnan talvikauden isoskoulutus (ITU) tarjoaa opastusta tulevan isosen vaativaan työhön. Myös isonen joutuu viikon aikana pohtimaan elämän suuria kysymyksiä uskosta, rakkaudesta ja ystävyydestä. Lisäksi leirin tiivis aikataulu ei juuri anna vapaa-aikaa tai omaa rauhaa. ITU on kuin harrastus Saija Lukkari kävi oman rippileirinsä saaristoriparilla vuonna 2010, jonka jälkeen hän halusi kokeilla, millaista isosen työ on. Kolmen leirin isonen kertoo, että koulutuksesta on ollut hyötyä. – Olen saanut lisää itseluottamusta esiintymiseen. ITU-koulutuksen ilmaisutehtävät sekä käytännön harjoitukset antavat tukea isosena toimimiseen. Isosilla on kuitenkin iso vastuu leirin onnistumisesta. Aluksi jännitin hieman etenkin ryhmätunteja, mutta koke- Elina Ruoko kertoi kirkon lähetystyöstä ja piti iltahartauden. Hän on Suomen Lähetysseuran kasvatussihteeri ja toimii Helsingin ja Espoon hiippakuntien alueella. Saarikko 1 -leirille lähtevä HannuPekka Sinervä, Hoppe, sanoo, että ensimmäinen isosleiri ei jännitä. – En ole jännittäjä-tyyppiä. Olen käynyt suurimassa osassa ITU-koulutuksia, mutta en ole hirmuisesti saanut niistä irti. Varmasti joillekin koulutuksesta on ollut apua, mutta uskon, että opin itse enemmän tekemällä. Jotain hyvää koulutuksista löytyi. Esimerkiksi tutustumis- ja ryhmäytymisleikkejä sisältävät actionosuudet olivat nuoren näyttelijänalun mieleen. – Vaikka ajoittain oli hieman nihkeää, oli silti mukavaa nähdä kavereita. ITU-actionit olivat myös ihan jees. Niin ja ciabatta-leipä oli hyvää! Hoppe kävi oman rippileirinsä viime kesänä Saarikossa. Erityisesti leirin yhteisöllinen tunnelma ja ihmiset tekivät vaikutuksen. Mukava leiri synnytti ajatuksen, että voisi lähteä myös itse isoseksi. Hopella on selkeä kuva siitä, millainen on hyvä isonen. – Isosen tärkein tehtävä on olla leiriläisten kanssa. Olla tukena ja auttaa tarpeen vaatiessa. Pienemmän ikäeron takia isosilla on vetäjiä paremmat mahdollisuudet luoda läheiset välit pikkusiin. Hannu-Pekka ”Hoppe” Sinervä on monessa mukana, nyt myös Saarikko 1: riparin isosena. Ryhmässä jaettiin kokemuksia, etualalla Miikka Matikainen (vas.), Erika Malmelin, Paula Pöntinen, Aleksi Salminen, Kalle Peranto ja Paula Miettinen sekä edessä selin Nea Tarkka. ITU-päivä Saarikossa Saija Lukkari on toiminut isosena kolmella leirillä. Oma ripari oli Kemiönsaaren Högsåran saarella. Syyskuun Jatkoaika-tapahtumasta alkava isoskoulutus päättyy toukokuun lopulla Saarikossa järjestettävään ITU-päivään. Jatkoaika -tapahtumassa muistellaan menneen kesän rippileirejä. Tänä vuonna ITU-päivä järjestettiin lauantaina 25.5. Sinne kokoontuivat kaikki tulevan kesän isoset ja työntekijät. Päivän tavoitteena oli vetää yhteen koulutuksessa opittuja asioita sekä tutustua samalla omalle leirille tuleviin vetäjiin ja isosiin. Päivän yhteislaulua säesti isosista ja vetäjistä koostunut housebändi. Espoon ja Helsingin hiippa- Isosia ITU-koulutuspäivässä Saarikossa 25.5., etualalla Erika Malmelin (vas.), Katri Ketola, Niina Lehto, Sami Rehmonen, Nea Tarkkala, Markus Mäki, Jussi Trygg ja Saija Lukkari. kuntien kasvatussihteeri Elina Ruoko Suomen Lähetysseurasta kertoi tuleville isosille kirkon lähetystyöstä. Ovathan isosetkin ikään kuin lähetystyöntekijöitä. Sunnuntaina 26. 5. isoset ja kesätyöntekijät siunattiin Lohjan Pyhän Laurin kirkossa messun yhteydessä. Isoskoulutuksesta saadut opit ja taidot yhdistettynä siunaukseen tasoittanevat isosten haastavaa tehtävää, kun he suuntaavat katseensa kohti rippileirikesää 2013. Teksti: Markus Mäki Kuvat: Eero Sjöblom Ensi vuonna isoseksi Isoskoulutus (ITU) antaa valmiuden toimia isosena Lohjan seurakunnan rippikouluissa. Koulutuksen voi käydä, vaikkei isoseksi ripareille päätyisi tai aikoisikaan. Kiinnostuitko riparilla isostoiminnasta? Haluaisitko kokemusta pienryhmän ohjaamisesta? Sinä voit olla seuraavan vuoden ripari-isonen! Meillä jokaisella on omat lahjamme, siksi myös sinua tarvitaan! Ilmoittaudu isoseksi syksyn jatkoaikatapahtumassa 7.9. seurakuntakeskuksessa. Kirjallinen kutsu tähän tilaisuuteen lähetetään kaikille tämän vuoden rippikoululaisille loppukesästä. Tarkkaile postiasi! Leena Anttila Leena Anttila Rippikoulu pitää pintansa seurakuntien kasvatustyössä. Lohjalla rippikoulun käy yhä noin 86 prosenttia 15-vuotiaiden ikäluokasta. 8 Lohkare Horst Gripentrogilla on lahjaksi saatu Uusi Testamentti ja Psalmit vuodelta 1893. Alkuperäinen omistaja sai sen muistoksi rippikoulusta 1899. Rippikoululaisen tärkeä ulkoläksy, pienoisevankeliumi Joh. 3:16., kuuluu siinä näin: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi hänen ainoan Poikansa, että jokainen, kuin uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman.” L ohjan kantaseurakunnassa rippikoulun käy vuosittain nelisensataa nuorta, tänä vuonna luku on 364. Rippikoulussa pohditaan uskon asioiden lisäksi elämän tärkeitä kysymyksiä, itsenäistymistä ja ihmissuhteita. – Pientä notkahdusta alaspäin on tapahtunut, mutta ensi vuonna luku pomppaa taas ylöspäin, kun saamme 70 nuorta lisää, rippikoulutyöstä vastaava Horst Gripentrog toteaa. Sammatti on mukana kantaseurakunnan ripareilla. Karjalohjalla on yksi oma leiri sekä Nummella ja Pusulalla kaksi yhteistä riparia. Gripentrog muutti Suomeen vuonna 1979 Pohjois-Saksan Oldenburgin kaupungista. Hän on toiminut Lohjan seurakunnassa pappina vuodesta 1991 ja vastannut rippikoulutyöstä jo pit- kään. Hän pitää rippikoulun suosiota ainutlaatuisena, sillä missään muualla Euroopan evankelisluterilaisessa kirkossa se ei tavoita lähes yhdeksää kymmenestä 15-vuotiaasta. – Saksassa rippikoulu kestää useimmiten vuodesta kahteen ja se käydään iltarippikouluna, jonka lomassa voi olla lyhyt viikonloppuleiri. Siellä rippikoulun käyminen ei ole samalla tavalla itsestäänselvyys kuin täällä, Gripentrog kertoo. – Suomessa rippikoulu kuuluu kulttuuriin. Joukossa on myös kirkkoon kuulumattomia, jotka kiinnostuvat ja haluavat käydä rippikoulun, kun kaverikin käy. Tällainen nuori voi olla hyvin kiinnostunut rippikoulussa käsiteltävistä asioista, ja tehdä kriittisiäkin kysymyksiä. Rippikoulu ei siis ole tarjolla vain jäsenille vaan aivan kaikille. – Konfirmaation myötä tullaan kirkon jäseneksi, sillä kirkkoon kuulumatonta ei voida konfirmoida. Jos nuorta ei ole kastettu, eikä hän ole kirkon jäsen, hän joutuu pohtimaan, haluaako nämäkin samalla ottaa. Vahvuutena pitkäjänteinen työ Suomalaisen rippikoulun vahvuutena on hyvin tehty ja pitkäjänteinen työ sekä motivoituneet työntekijät ja isoset. – Lohjallakin on tehty hyvää työtä sen eteen, että rippikoulu on saatu nuorille sopivaksi. Leirillä asutaan yhdessä ja eletään uskoa todeksi. Viikon leiri on lyhyt, mutta kokoontumisia on useita pitkin kevättä. Rippikoulussa syvennytään siihen, mitä on kristillinen usko, mutta se on vielä enemmänkin: rippikoulu on elämää. Elämän suuret kysymykset ovat esillä. – Ei ole olemassa kovin monta paikkaa, missä nuori voi puhua kuolemaan, uskoon ja seurusteluun liittyvistä kysymyksistä, Gripentrog arvelee. Rippikoulussa pohditaan myös ihmissuhteita, itsenäistymistä, perhettä sekä suhdetta itseemme, lähimmäisiimme ja Jumalaan. Moni rippikouluryhmä käy Metsolan hautausmaan kappelissa tutustumassa hautaan siunaamiskäytäntöön. Samalla voi pohtia elämän rajallisuutta sekä ikuisen elämän toivoa. – Myös rippikoulun hartauselämä on todella tärkeää. Aamujumalanpalvelus tai iltahartaus saa mielen hiljentymään ja tuntemaan Jumalan läsnäolon tutussa ja turvallisessa ryhmässä. Monipuolista ryhmätarjontaa Lohjan kantaseurakunnassa on tänä vuonna 16 rippikouluryhmää, joista kaksi pidettiin jo talvella. Siellä rippikoulun lomassa oli mahdollisuus käydä myös laskettelemassa. Kesällä järjestetään seitsemän leiriä Saarikossa, kaksi Kemiönsaaren Högsåran saarella sekä Kustavissa ja kaksi Enäsepän leirikeskuksessa Vihdin Ojakkalassa. Lisäksi on yksi ruotsinkielinen leiri ja päivärippikoulu. Päivärippikoulu järjestetään koululaisten kesäloman loppupuolella Lindkullan nuorisotiloissa. Tänä vuonna järjestetään ensimmäistä kertaa myös pienryhmärippikoulu erityistä tukea tarvitseville. Konfirmaatio pidetään elokuussa. – Viiden hengen ryhmän kanssa pääsee eri lailla keskustelemaan kuin isossa ryhmässä. Keskustelu ja ajatusten vaihto nuorten kanssa on ollut innostavaa, iloitsee Horst Gripentrog. Isosten esimerkki tärkeää Rippikoulujen isostoiminta on säilyttänyt suosionsa. Vuosittain isoseksi hakeutuu Lohjalla 80–90 nuorta. Kolmivuotinen koulutus auttaa si- toutumaan pitkäjänteiseen isostoimintaan. – Moni haluaa käydä isoskoulutuksen loppuun saakka. Jo vuoden koulutuksen jälkeen pääsee isoseksi. Sen jälkeen isoskoulutus jatkuu toisen ja kolmannen vuoden koulutuksena. Kokeneemmat isoset saavat lisää vastuuta. Kolmannen vuoden jälkeen pääsee toimimaan isosten tukihenkilönä. Ryhmiin ja leireihin panostaminen sekä monipuolinen ryhmätarjonta ovat vaikuttaneet rippikoulun suosioon. Gripentrogin mielestä tätä linjaa pitää vaalia jatkossakin. – On tärkeää, että työntekijöitä ja isosia koulutetaan riittävästi. Parhaimmassa tapauksessa rippikoulu voi vähentää ennakkoluuloja kirkkoa ja uskon asioita kohtaan, jos nuori tai vanhempi pääsee tutustumaan sen sisältöön tarkemmin. – Isosten innostava esimerkki on äärettömän tärkeää. Ei ole mitään kummallista siinä, jos ihminen on uskossa. Seurakuntaan kuuluminen ja usko ovat ihan normaaleja elämään kuuluvia asioita. Leena Anttila Lohjan seurakunnan arkisto Rippikoulu pitää pintansa Konfirmaatiokuva 1920-luvulta, pappina Emil Candolin. Hän toimi Lohjan seurakunnassa kirkkoherrana 1913– 1933. Rippikoulun juuret Suomessa ovat peräisin 1700-luvulta ensi kertaa ehtoolliselle pyrkivien kuulusteluissa. Lohkare 9 Riemua retkellä Teksti ja kuvat: Elina Kaarto Jo vuosia ovat Lohjan kantaseurakunnan perhekerholaiset tehneet retken Saarikon leirikeskukseen. Tänä keväänä retkeiltiin reilu viikko sitten. Muruset Lohjan seurakunnan syntypisteenä pidetään Kastlähdettä Virkkalassa, jossa ensimmäiset lohjalaiset kastettiin tiettävästi 1200-luvun alussa. Lähde tuhoutui maantien alle, joka vie Virkkalasta Inkooseen. Muistomerkki rakenenttiin talkoilla uudelleen 2005, jolloin Suomen kirkko täytti 850 vuotta. T iistaina 28.5. oli yhteensä yli sadankolmenkymmenen Virkkalan, Ojamon ja Muijalan kerholaisen vuoro päästä retkelle. Aurinko helli, ja kovat tuulenpuuskat lisäsivät tunnelmaa, kun luettiin kertomusta Jeesuksesta ja opetuslapsista myrskyssä. Retkipassin avulla suunnistettiin raamatturasteilla, joissa oli monenlaista tekemistä, ja joista sai retkipassiin suoritusleiman tai -tarran. Nalleilla ja mollamaijoilla riitti hoitajia. Laastaria meni monta metriä. Keskiajalta kuntaliitoksiin Lohjalla on takanaan monivaiheinen historia. Ensimmäiset lohjalaiset kastettiin perimätiedon mukaan Virkkalan Kastlähteessä 1200-luvulla. Lohjan kunta syntyi vasta yli 500 vuotta seurakunnan jälkeen. L ohjan seurakunnan perustamisvuotena pidetään yleensä vuotta 1323, jolloin asetettiin virkaan tiettävästi ensimmäinen kirkkoherra nimeltä Invaldus. Tämä tieto on vanhin löydetty kirjallinen maininta Lohjasta. Seurakunnan alueeseen kuului Karjalohjaa ja Sammattia lukuun ottamatta nykyisen seurakunnan alue, sekä lisäksi Siuntion pohjoisosa, Vihti ja Pahajärvi eli nykyinen Karkkila. Karjalohja ja Sammatti kuuluivat Karjaan seurakuntaan. Seurakunnat olivat suuria ja kirkot harvassa. Kappelista seurakunnaksi Itsenäistä seurakuntaa ei ole voinut olla ilman kirkkoa. Niinpä Lohjalla on täytynyt olla kirkko jo ennen vuotta 1323. Pyhän Laurin kirkko on valmistunut noin vuosina 1460– 80, mutta sitä ennen paikalla on ollut puukirkko, ja sen kyljessä nykyisen kirkon sakasti. 10 Lohkare Kivikirkko on mahdollisesti rakennettu puisen kirkon ympärille, jolloin seurakunnalla on ollut kirkko käytössään melkein koko rakennustyön ajan. Puukirkkoja on voinut olla useampiakin samalla paikalla. Lohjan ensimmäinen kirkko on saattanut olla Virkkalassa Kyrkstadissa, joka tarkoittaa sananmukaisesti kirkonpaikkaa. Varmuutta asiasta ei ole, koska sen ajan sauvakirkot ovat kokeneet vuosisatojen varrella täydellisen biohajoamisen. Ennen itsenäistymistään seurakunnat eli kirkkopitäjät olivat jonkin suuremman seurakunnan kappeliseurakuntina. Lohjan seurakunta on luultavasti ollut alkujaan Karjaan seurakunnan kappeliseurakunta. Eurooppalaiset liikkuivat Keskiajan Euroopassa liikkuminen on ollut melko vapaata. Länsi-Uudenmaankin alueella liikkui eri sääntökuntiin kuuluneita munkkeja ja ulkomaisia kauppiaita, joiden kautta kristinusko on tullut tutuksi jo 1200-luvulla. Lisäksi Karjaalle, Inkooseen ja koko Suomen etelärannikolle noin vuosina 1150–1200 asettuneet ruotsalaiset olivat omaksuneet kristinuskon kotimaassaan. Perimätiedon mukaan Lundin ja koko Tanskan arkkipiispa Anders Sunesen kastoi ensimmäiset lohjalaiset kristityiksi Virkkalan Kastlähteessä. Sunesenin vuonna 1202 tekemästä ristiretkestä Hämeeseen ei ole säilynyt tarkkoja tietoja, mutta hän on melko varmasti kulkenut Lohjan kautta. Kastlähde tuhottiin 1950-luvul- la, kun sen päälle rakennettiin nykyinen tie Virkkalasta Inkooseen. Paikka on noin kilometrin verran Hangontieltä Inkoon suuntaan. Alkuperäisen lähteen lähelle kyläläiset ja seurakunta rakensivat muistomerkin vuonna 2005, jolloin Suomen kirkon täytti 850 vuotta. Altaaseen pulppuaa lähdevettä samasta vesisuonesta kuin alkuperäiseen Kastlähteeseenkin. Puukirkoissa oli kosteusongelmia Vuonna 1433 Lohjan seurakuntaan muodostettiin ensimmäinen kappeliseurakunta nimeltä Vihti, johon kuului myös nykyinen Karkkila. Itsenäiseksi seurakunnaksi Vihti pääsi vuonna 1507. Uskonpuhdistus mullisti seurakuntaelämän 1500-luvun alussa. Suomea hallinnut Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa tuli uskonpuhdistuksen tiimellyksessä takavarikoineeksi kirkon koko ominaisuuden. Kun seurakuntia koettelivat lisäksi katovuodet, Isoviha ja Pikkuviha, niillä ei ollut enää varaa rakentaa kuin heikkorakenteisia lautakirkkoja, jotka lahosivat yleensä sadassa vuodessa. Kunnollisten puukirkkojen aika koitti vasta 1700-luvun puolivälissä. Vuonna 1822 valmistunut Nummen kirkko on ensimmäisiä keskiajan jälkeisiä kivikirkkoja Suomessa. Sitä on edeltänyt 1630-luvulla rakennettu puukirkko, joka on sijainnut keskellä samaan aikaan perustettua vanhaa hautausmaata. Nummella lienee ollut jonkinlainen kirkkorakennus jo 1500-luvulla. Nummesta tuli Lohjan kappeliseurakunta vuonna 1634. Pusula sai kappeliseurakunnan oikeudet rukoushuoneen valmistuttua vuonna 1640. Ensimmäinen varsinainen kirkko valmistui vuonna 1691. Se lahosi ajan mittaan niin huonoon kuntoon, että linnut lensivät seinien rei’istä sisälle ja sotkivat penkit. Pusulan nykyinen puukirkko valmistui vuonna 1838 edellisen kirkon pohjoispuolelle. Vuonna 1842 Pusulan Kärkölän kylän asukkaat saivat valmiiksi talkoilla rakentamansa kirkon, jonka ansiosta kirkkomatkat helpottuivat. Nummen seurakunta itsenäistyi Lohjasta vuonna 1843 ja Pusulan seurakunta vuonna 1862. Ne palasivat Lohjan alueseurakunniksi tämän vuoden alusta. Karjaasta Lohjan osaksi Karjalohja oli itsenäinen seurakunta vuodesta 1614, jota ennen se on ollut Karjaan seurakunnan kappeliseurakunta. Ensimmäinen kirkkorakennus on valmistunut jo vuonna 1467 Pappilanniemeen, Lohjanjärven rannalle. Seuraavat kirkot, vuosina 1647 ja 1745 valmistuneet puukirkot, ovat olleet vanhan Pyhän Ristin hautausmaan alueella. Karjalohjan kivikirkko valmistui vuonna 1860 ja paloi salamaniskusta vuonna 1970. Vuonna 1977 rakennettiin palaneen kirkon viereen nykyinen Lasikirkko. Kivikirkkoa alettiin kunnostaa vasta 1990-luvulla. Sammatin seurakunta ehti olla Karjalohjan seurakunnan kappeliseurakuntana yli 300 vuotta ennen itsenäistymistään vuonna 1951. Nykyinen kirkko valmistui vuonna 1755. Sammatin ensimmäinen, vuonna 1666 valmistunut kirkko on sijainnut nykyisen kirkon itäpuolella. Bussikyyti on joskus retken kohokohta. Kuntien lyhyt historia Seurakunnat huolehtivat paikallishallinnosta maaseudulla aina vuoteen 1865 asti, jolloin kunnat perustettiin. Siihen vaikutti Asetus kunnallishallinnosta maalla 1865. Esimerkiksi Lohjan kunta perustettiin vasta vuonna 1867, yli 500 vuotta seurakunnan perustamisen jälkeen. Lohjan kauppala perustettiin vuonna 1926 ja kaupunkioikeudet se sai vuonna 1969. Sen ympärillä oli Lohjan maalaiskunta vuonna 1997 toteutettuun yhdistämiseen asti. Pitäjänä Lohja sen sijaan on ollut olemassa jo ennen kristinuskon saapumista. Nummen ja Pusulan seurakunnat muodostivat vuoden 1971 kuntaliitoksesta lähtien seurakuntayhtymän keskenään. Samoin Lohjan ja Sammatin seurakunnat muodostivat seurakuntayhtymän vuonna 2009, kun Sammatin kunta liitettiin Lohjan kaupunkiin. Tämän vuoden alussa toteutettua kuntaliitosta seurasi Nummen, Pusulan, Karjalohjan ja Sammatin seurakuntien liittäminen Lohjan seurakuntaan ja alueseurakuntien perustaminen entisten seurakuntien tilalle. Katso äiti, näin kenguru loikkaa! Rentoutumista omenapuun alla. Sitäkin voi retki olla. Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku. Puhalsin ainakin sata saippuakuplaa ja niissä näkyi sateenkaaren värit. Teksti ja kuva: Matti Pirhonen Näethän sinä minut ihan varmasti? Anna mulle vauhtia! Pullan ja mehun päälle hymy irtoaa. Lohkare 11 Kasvun ihme Raamattukylän kesä 2013 Kesäkuu 6, 7, 8, 11, 12; heinäkuu 9, 10, 11, 12, 13, 16, 17, 18, 19, 23, 24, 25, 26, 27; elokuu 1,2 , 8, 9, 10 klo 11 Kuningas Salomo, klo 14 Kalastajat 21.6. klo 18.30 Kalastajat • 22.6. klo 16 Salomo • 3.8. klo 15 Kalastajat • 4.8. klo 14 Kalastajat Koko päivä 18 e/hlö, yksi näyt. 12 e/hlö. Ennakkovaraukset. Vivamon Raamattukylä Vivamontie 2, 08200 LOHJA p. 0207 681 760 • [email protected] Kevät on auringon paistetta ja lintujen laulua talven hiljaisuuden jälkeen. Kuulin jo varhain kiurun laulun, taivaanvuohi ujelsi, mustarastas hyppeli nurmikolla ja etsi matoja, lokkiparvi kirkui pellon yläpuolella. Minulle lapsena kiurun kuuleminen oli varma kevään merkki, samoin lokkien tulo maisemiin, leskenlehdet ja sinivuokot. Nyt on jo kesä, pääskyt lentävät, koululaisilla loma ja leskenlehdet vaihtuneet voikukkiin ja kesän muihin kasveihin. Keväisin mieleeni nousee aina kertomus leskenlehdestä, joka oli saanut kasvaa Jumalan puutarhassa, mutta halusi mieluimmin maan päälle. Se lupaa kasvaa siellä, missä mitkään muut eivät kasva, tien pientareilla. Siksi pientareet ovat täynnä leskenlehtiä kuin pieniä keltaisia nappeja. Kesällä sama paikka on täynnä leskenlehden lehtiä. Minulle kevät ja kesä ovat muistutus kasvun ihmeestä, jonka Jumala antaa joka vuosi. Joka kerran ihmettelen samaa, kuinka pienestä kaikki on kiinni ja kuitenkin syntyy aivan valtavan suurta ja ihmeellistä. Isä Jumala teidän jokaisen kesän siunatkoon. Leena Anttila Anneli Kytölä nuorisotyönohjaaja MASENTUNUT? YKSINÄINEN? SOITA! AAMUKORVA Auttava puhelin senioreille, jotka kaipaavat kuulijaa aamun yksinäisinä tunteina. Kuulolla joka aamu klo 5–9. Soita 045 341 0504. Puhelun hinta operaattorisi hinnoittelun mukainen. Lohjan seurakunta järjestää elokuun alussa kolmipäiväisen kesätapahtuman perjantaista sunnuntaihin 2.– 4.8. yhteistyössä Hengen Uudistus Kirkossamme -yhdistyksen kanssa. Kesäjuhlat järjestetään Sporttikeskus Tennarissa. Tapahtumaalue levittäytyy Tennarista Pyhän Laurin kirkolle ja seurakuntakeskukseen asti. Juhlille odotetaan noin kahtatuhatta juhlavierasta. Kesäjuhlan ohjelmassa nousee vahvasti esiin kristittyjen keskinäisen yhteyden merkitys. Teemanakin on sanat "Että he yhtä olisivat". Juhlaisäntänä toimii kirkkoherra Juhani Korte. Mukana on myös alueseurakuntien edustajia. Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Aila Saarinen on mukana ohjelmassa ”Yhdessä koko kristikunta”. Perjantaina juhlilla on mukana piispa Tapio Luoma. Lauantaina järjestetään seitsemän opetuskanavaa. Illemmalla konsertoi Pekka Simojoki ja EtCetera-kuoro. Tennarin palloiluhalli on varattu lasten ohjelmalle, jossa on mukana muun muassa lastenryhmä Estodei Virosta. Ruokailu hoidetaan paikan päällä kolmen soppatykin voimin. Tarkemman ohjelman löydät seurakunnan kotisivuilta, jonne tulee myös alueen kartta. www.lohjanseurakunta.fi, lisätietoa: www.hengenuudistus.fi. Sporttikeskus Tennarin osoite on Rantapuisto 45.Tervetuloa suurin joukoin mukaan juhlille. Erkki Taivainen TULKAA VEDEN ÄÄREEN Meillä järjestyvät onnistuneet PERHEJUHLAT Sanan Suvipäivät 14.-16.6.2013 Vivamo, Lohja Tilausravintola HANNES Vappulantie 235, 08700 Lohja p. 050 3850894 Ohjelmassa mukana mm. www.hannes.fi piispa Tapio Luoma, Heli Karhumäki, Jorma Kalajoki, Leena Lehtinen, Mikko Matikainen, Anu ja Jukka Mattsson, Vivamon tädit, Ulla Saunaluoma, Kalle Virta, Anna-Mari Kaskinen, Ulla Halttunen, Maija ja Hannu Nyman, Jussi ja Minna Pyysalo, Maikku Saarinen, Kaiken keskellä Jumala -konsertti sekä Kalastajat-näytelmä. Lapsille oma Lastenkylä. Tilaawww.suvipaivat.fi Katso koko ohjelma: lehti, josta saat voimaa ja iloa. Kansan Raamattuseura Jaana Mehtälä 020 754 2309, 040 509 4962 [email protected] Toipuminen alkaa totuudesta Lahjaksi huivi! Vaikuttavien lukuelämysten lisäksi 500:lle ensimmäiselle tilaajalle lahjaksi upea italialainen kukkakuvio itu huivi (arvo 23,00 €). Tilauskortti Soittamalla 020 754 2333 Sähköpostilla: tilauspalvelut@kotimaa.fi www.suvipaivat.fi U S K O S TA , TO I V O S TA J A R A K K AU D E S TA Välitämme. Kotimaa-yhtiöt ilmoitusmarkkinointi toivottaa aurinkoista ja hyvää kesää. 6 | KESÄKUU 2013 7.50 € Nyt lehtipisteissä. EEVIRIITTA KUKKONEN: Tietokoneella papin puheille Nero-kissa pelasti oravan Kuonoterapiaa ikä-ihmisille OLEN RUKOUKSIN KANNETTU www.askellehti.fi Voit tilata Askelen myös kotiisi Tilauspalvelu 020 754 2333 [email protected] 12 Lohkare Leena Hietamiehen Tiikerin katse -akvarelli toukokuulta 2013. Taulu kuvaa myös ihmisen sisäistä voimaa. Kesänäyttely Sammatissa Sammatin kirkon edustalla aukeaa 8.6. juhannukseen saakka korkeatasoinen Hietamiehet-taidemyyntinäyttely. •Esa Hietamies, puutyöt •Leea Hietamies, kortit •Tiia Hietamies, kortit •Leena Hietamies, maalauksia •Piiamarilla Hietamies, korut Piiamarilla Hietamiehellä on ollut pari vuotta käsityöpaja ja myyntipiste Karjalohjan Päiväkummussa. Tauluja maalaava Leena on hänen äitinsä, joka työskentelee Lastenmaa-lehden toimitussihteerinä Kotimaa-yhtiöissä. Esa on Leenan veli, puuseppäartesaani, joka tekee puusta taiteellisia käyttöesineitä ja koruja. Esan vaimo Leea valmistaa kolmiulotteisia kerroskortteja yhdessä tyttärensä Tiian kanssa. Taidepaikka on 1800-luvulta peräisin oleva Lainajyvästö, Lönnrotintie 21, Avoinna 8.–21.6. joka päivä klo 10–17. Mari Nurmi Ha r t a u s Kesäjuhlat Lohjalla Det börjar! En kör för alla på svenska har varit en önskan på mångas läppar i flera år. Nu har det blivit till, Katja Wiklund, musikpedagog blir den nya körens dirigent. Jag träffade Katja i början på maj i Virkby kyrka och bad henne berätta lite om sig själv och om den blivande kören. Katja berättar, att hon är född i Sverige och blivit uppväxt med musik, ett sätt att leva vardagen. Trotts sin uppväxt ville hon inte arbeta bland musiken utan hon valde i stället maskering och frisering dock detta i Finlands National opera och i Savonlinnan oopperajuhlat så musiken fanns nog med hela tiden. Sedan blev det dags för musiken, hon studerade musik och sökte arbete inom musik. Katja nämner att hon arbetat bland annat i Körens dirigent Katja Wiklund. musikinstitutet i Esbo, Borgå och Helsingfors. Nu har hon ett vikariat i Lojo musikinstitut. Katja bor i Lojo med sin man och två barn. Hon har startat ett eget företag som erbjuder sång och rytm för åldringar i privata åldringshem i Lojo. Jag bad Katja med några ord göra reklam för kören. Hon börjar med att säga att hon förväntar att vi skall ha roligt tillsammans, sångerna kommer att vara ur blandat urval både visor och psalmer. Kören erbjuder samvaro med sång och musik. Tröskeln är låg, ifall du är intresserad kan du också komma och titta, sätt dig ner och lyssna, kanske biter sångflugan dig. Katja önskar att alla intresserade hittar sig till Virkby kyrka i augusti när kören startar. Text och bild: Mari Nurmi Ystäviä tapaamassa Budapestissa Kőbányan ja Lohjan ystävyysseurakuntatoiminnan 25-vuotisjuhlaa vietettiin äitienpäivänä. K őbanyalaiset isannat olivat järjestäneet kuudelletoista lohjalaiselle kauniissa ja kesäisessä kotikaupungissaan Budapestissa monipuolista tutustumis- ja kulttuuriohjelmaa. Ohjelmaan sisältyi muun muassa käynti kuuluisassa kauppahallissa, Tonavan siltojen iltavalaistuksen ihastelua Gellert-vuorelta, taitavasta kansantanssidraamasta lumoutumista ja nautiskelua Széchenyin kylpylässä. Lisäksi ohjelmaan kuului keskustan kuuluisimmissa kortteleissa kiertoajelu bussilla. Jännittävää oli, että sama bussi ajoi Tonavan aaltoihin ja muuttui vesibussiksi tarjoten ikimuistoisen elämyksen. Tärkeintä oli kuitenkin vanhojen ja uusien ystävien tapaaminen. Heti ensimmäisenä iltana ystävyyden osoituksena jokainen vieras sai kutsun johonkin kőbányalaiseen perheeseen yhteiselle aterialle. Monipuolisen unkarilais-suomalaisen ohjelman yhteydessä seurasimme lopuksi ystävyystoiminnan 25-vuotista historiaa henkilöineen ja tapahtumineen Hannu Laasion ideoiman ja Simo Jouhin toteuttaman multimedia- esityksen avulla seurakuntasalissa. Näkemiin ensi vuonna Lohjalla! Jumala kanssamme! Viszontlátásra jövőre Lohjában! Égi velünk! Lohjan uusi kirkkoherra Juhani Korte (oik.) Jaana-puolisonsa kanssa oli saanut kutsun Kőbányan uuden maallikkojohtaja Zsuzsanna Zászkaliczkyn kotiin. Vasemmalla tytär Rozi ja puoliso Imre Regős. Keskellä kirkkoherra Péter Benkóczy, illan emäntä Zsuzsanna kirkkoherran vieressä. Sunnuntain messun toimittivat kirkkoherrat yhdessä. Messun jälkeen luettiin edellisten kirkkoherrojen András Smidéliuszen ja Kaiku Mäenpään lähettämät tervehdykset. Kirkkoherrat allekirjoittivat sopimuksen ystävyystoiminnan jatkamiseksi. Vasemmalta Jussi-pappi, Paul Packalén, Péter-pappi sekä aikaisemmat seurakuntien maallikkojohtajat Hannu Laasio ja Gyula (Jussi) Csepregi. Kuvat ja teksti: Sakari Iso-Herttua Pusulassa vesivahinko seurakuntatoimistossa Vesivahingon ja remontin vuoksi Pusulan seurakuntatoimisto on kesäkuun kiinni. Päivystys kesäkuussa on Nummen seurakuntatoimistossa keskiviikkoisin kello 9–14, Rauhanpolku 8, 09810 Nummi. Puhelin on sama kuin Pusulassa, 019 373162. Heinäkuusta alkaen toimisto on auki normaalisti, ellei remontti pitkity, eli ma ja ke klo 9–14. Juhlan yhteydessä kirkkosalin alapuolella olevaan Lohja-saliin oli pystytetty lasten hieno Kalevala-aiheinen piirustusnäyttely, jonka piispa Tamás Fabiny (oik.) avasi. Vanhat tutut Paul Paul Packalén ja piispa Tamás Fabiny tapasivat näyttelyssä sydämellisesti. Messun jälkeen seurakuntasalissa nautittiin aitoa unkarilaista gulassi-keittoa kirpeän paprikan kera sekä palacsinta-ohukaisia ja muita makeita leivonnaisia. Hauskana yllätyksenä isännät juhlistivat kermakakun kera opettajien Irja ja Hannu Laasion yhteistä syntymäpäivävuotta: 70+70=140! Ennen jäähyväishalauksia muodostimme suuren piirin käsi kädessä. Siunasimme toinen toisimme kukin äidinkielellään yhteisellä laululla ”Mua siipeis suojaan kätke”. Lohkare 13 Lohjan seurakunnassa ta pahtuu 6.6. – 5.9.2013 Seuraava Lohkare-seurakuntalehti ilmestyy 5.9.2013 Kirkollisista toimituksista (kaste, häät, hautajaiset) sopiminen sekä virkatodistukset, sukuselvitykset ja avioliiton esteiden tutkinta kirkkoherranvirastosta ja alueseurakuntien seurakuntatoimistoista. LOHJAN KANTASEURAKUNTA n Karjalohjan alueseurakunta seurakuntatoimisto Keskustie 30 09120 Karjalohja avoinna ma ja ke klo 9–15 p. (019) 355 109 [email protected] n Nummen alueseurakunta seurakuntatoimisto Rauhanpolku 8 09810 Nummi avoinna ti ja to klo 9–14 p. (019) 373 162 [email protected] n Pusulan alueseurakunta seurakuntatoimisto Sentraalitie 5 03850 Pusula avoinna ma ja ke klo 9–14 p. (019) 373 162 [email protected] n Sammatin alueseurakunta seurakuntatoimisto Pappilantie 1 09220 Sammatti avoinna ti–ke klo 9–15, to 9–18 p. (019) 356 900 [email protected] Lohjan seurakuntalehti Lojo församlingsblad 14 Lohkare PL 49, 08101 Lohja p. (019) 32 841 Päätoimittaja Olli Seppälä Toimituspäällikkö Sakari Sarkimaa [email protected] KARJALOHJAN ALUESEURAKUNTA Sunnuntaisin klo 10 messu Karjalohjan Kivikirkossa. KIVIKIRKON KESÄKONSERTIT: Su 16.6. klo 16 Kanneljärven virtuoosit johtajanaan Tuomas Törmi, Lohjan musiikkileirin konsertti. Liput tuntia ennen ovelta 15 €. Ke 10.7. klo 20 Alvis Dixie Stompers: ” Oh when the Saints” Liput tuntia ennen ovelta 15 €. Ke 17.7. klo 20 Jussi Makkonen; sello, Miila Kallinen; piano: ”Maise- Toimituksen esimies Juhani Korte Toimitussihteeri Leena Anttila [email protected] Avustajat Matti Pirhonen, Liisa Laurila , Tiina Komi KÄRKÖLÄN KYLÄKIRKON KESÄKONSERTIT: · To 13.6. klo 19 Pusulan kirkkokuoro, joht. Päivikki Jurmu, Nummi-Pusulan Mieslaulajat, joht. Hannele Solala. Sirkku Arovaara ja Risto Nieminen, laulu, ohj. 10 €. · To 25.7. klo 19 "Linnuille kirkkomaalla", Minna Blom, sopraano ja Päivikki Jurmu, piano/harmooni, ohjelma 10 €. · To 15.8. klo 19 "Kitaramusiikin helmiä", Janne Lehtinen, ohjelma 10 €. Tapahtumien jälkeen kahvit kylätalolla. Leena Anttila Lohkare Toimitus Laurinkatu 40 Sunnuntaisin klo 10 messu Nummen kirkossa, poikkeukset 7.7. ja 21.7. klo 12. Pe 21.6. klo 18 juhannusaaton hartaus Nummen kotiseutumuseolla. Ti 2.7. klo 19 konsertti Nummen kirkossa, Seeli Toivio; sello, Lily-Marlene Puusepp; harppu. To 11.7. klo 19 iltamusiikki Nummen kirkossa, Jaana ja Jorma Pulkkinen, laulu; Sanna Kuoppala, piano ja urut. Su 14.7. klo 13 partiomessu Lintukiimanvuorella. 19.–21.7. Omenapuun varjossa -kamarimusiikkitapahtuma. Pe 19.7. klo 19 konsertti Nummen kirkossa. La 20.7. klo 18 konsertti Nummen seuratalolla, Tiedonpolku 7. Su 21.7. klo 14 lounaskonsertti juhlatalo Kokissa, Ikkalassa. Su 28.7. klo 18 Paimenten kirkko Lintukiimanvuorella. Opastus Pakkalantieltä. Leena Anttila Lohjan kirkkoherranvirasto ja taloustoimisto, Laurinkatu 40, avoinna ma–pe 8.30–14.30. p. 019 328 41. Länsi-Uudenmaan seurakuntien Perheasianneuvottelukeskus, ajanvaraus ma, ti, to ja pe klo 9–11 sekä ke klo 12–14 puhelimitse 019 328 4260, ajanvaraus on suljettuna 1.–26.7. Yhteystiedot sekä tarkemmat tiedot kanta- ja alueseurakuntien viikko-ohjelmasta www.lohjanseurakunta.fi Sö 9.6 kl. 13 friluftgudstjänst i Vivamo i Heliga Birgittas kapell. Raimo Kuismanen, Timo Saario. Kaffe. Vid behov av taxi kontakta chauffören Marko Kytölä tel 040 546 5549 senast dagen innan. Taxin kostar 5 € tur och retur. Sö 7.7 kl. 14 konfirmationsmässa i Lojo kyrka. Raimo Kuismanen och kyrkvärd Mari Nurmi. Kyrktaxi. Sö 21.7 kl. 13 högmässa i Virkby kyrka. NUMMEN ALUESEURAKUNTA Leena Anttila Leena Anttila LOHJA SVENSK VERKSAMHET Leena Anttila n Lohjan seurakunnan kirkkoherranvirasto ja taloustoimisto Laurinkatu 40 PL 49, 08101 Lohja avoinna ma–pe klo 8.30–14.30 p. (019) 328 41 keskus [email protected] [email protected] JUMALANPALVELUKSET Sunnuntaisin klo 10 messu Pyhän Laurin kirkossa, radioidaan Lohja Radio Dei`ssä 107,2 MHz. La 22.6. klo 10 juhannuspäivän sanajumalanpalvelus, konfirmaatiomessut: 16.6. klo 10 Saarikko I, 16.6. klo 14 saaristorippikoulu I, 30.6. klo 10 Saarikko II, 30.6. klo 14 saaristorippikoulu II, 7.7. klo 10 Enäseppä I, 14.7. klo 10 Saarikko III, 14.7. klo 14 Enäseppä II, 21.7. klo 14 Saarikko IV, 28.7. klo 14 Saarikko V, 4.8. klo 14 päivärippikoulu, 11.8. klo 10 Saarikko VI, 11.8. klo 14 Saarikko VII. KONSERTIT PYHÄN LAURIN KIRKOSSA 7.7. klo 19 Grasstowne, USA, Jussi Syrén & Groundbreakers, The Minor Blue Band. 4.8. klo 18 Collegium Musicum orkesterin hyväntekeväisyyskonsertti. Tuotto Lohjan ystävyysseurakunnalle Viroon Sakun toiminnan tukemiseen. LAPSILLE JA PERHEILLE Avoin kesäkerho lapsille ja aikuisille yhdessä: 3.–19.6. ma–to klo 9–15 pe klo 9–14 Lindkullassa, Metsolassa, Virkkalassa ja Ojamolla, 3.– 14.6. ma–to klo 9–15 ja pe klo 9–12 Mäntynummessa sekä 3.–7.6. ma– to klo 9–15, pe klo 9–14 Muijalassa. Su 11.8. klo 18 kouluun lähtevien siunaaminen Pyhän Laurin kirkossa. NUORTEN ILLAT Telakka to ja Varustamo la klo 18– 21, Lindkulla, Karstunraitti 4. NUOTIOILLAT: Ma 10.6. klo 18 nuotioilta Hongiston koululla, lauluja ja pihaleikkejä, mukana Arja Penttinen ja Marika Hiltunen-Hagert. Pe 21.6. klo 18 juhannusjuhla Saarikon leirikeskuksessa, Erica Stick. Bussikuljetus Saarikkoon: I auto: Kirkniemen as klo 17 – Risti – Virkkalan kirkon pysäkki – Matkahuolto – Pistetalot – Helsingiuksentie – Välitie – Lammentie – Maksjoentie – Ojamo – kirkkokenttä klo 17.30 – Ratakatu – Lohja as – Venteläntie – Mäntynummentie – Lohjanharjuntie – Myllylampi – Turuntie – Vanhakylä – Saarikko. II auto: Karstu klo 17 – Paloniemi – Rajaportti – Routio – Salmenmäentie – Vanha Routio – Tuulimyllynkuja – kirkkokenttä klo 17.30 – Lempola – Lehmijärventie – Saarikko. Paluukuljetus n. klo 21 Saarikosta samoja reittejä vastapäivään Ti 11.6. klo 18 Jantoniemi-Karnaisten nuotioilta Heli ja Seppo Suoniemellä osoitteessa Jokiniementie 49. Ma 1.7. klo 18 Karstu-Karkali-Talpelan nuotioilta Pohjolan elämystilalla Hannu Korpijaakolla osoitteessa Joenpellontie 97. Su 4.8. klo 14 elokirkko Kärkölän kirkossa. VIIKKO-OHJELMAA: To 6.6. Hautausmaapäivä: Hartaus klo 10 saattopetäjän luona. Kukkamyynti kirkon parkkipaikalla ja kahvio seurakuntatalolla, tuotto lähetystyön hyväksi. To 13.6. klo 10 perheleiripäivä Iloitussa. Ohjelmassa aamupäiväkahvit, uimista, saunomista, luontopolku, keittolounas ja mukavaa yhdessäoloa luonnon helmassa. Ilm. Sarille 11.6. mennessä p. 040 779 9370. 12.–16.8. klo 9–12 pihakerhot seurakuntatalon pihalla. La 15.6. lasten vaatteiden, lelujen ym. kirppis Pusulan seurakuntatalossa klo 10–13. Myyntipaikan (2 €) voit varata Sari Sulavuorelta p.040 779 9370. Pöytämaksut ja kahvio alueseurakunnan lapsi- ja perhetyön hyväksi. Tervetuloa myymään ja ostoksille! Ke klo 18–21 saunaillat Iloitussa: 12.6. Sari ja Jaana ja 26.6. Olli, 3.7. lähetystyön vastuuryhmä, 24.7. Harri, 31.7. Sinikka ja 7.8. Päivikki. Sauna lämpiää, uimaan pääsee, pelejä, yhdessäoloa, saunakahvit ja teet, makkaraa paistetaan ja illan päätteeksi hartaus. VIRKISTYSPÄIVÄT: · Ti 18.6. klo 11–14 yksin asuville ikäihmisille ja kotihoidon asiakkaille. · Ke 19.6. klo 11–14 kehitysvammaisille. Päivän aikana lounas ja päiväkahvit. Tilaisuudet maksuttomia. Ilmoittautumiset Sinikalle, p. 040 779 9369. · Ke 14.8. klo 11–14 omaishoitajat ja hoidettavat, tervetuloa! Ilmoittautumiset Sinikalle. · To 15.8. klo 11–14 sotiemme veteraanit ja sotainvalidit puolisoineen. Ei ilmoittautumista. PUSULAN ALUESEURAKUNTA Sunnuntaisin klo 12 jumalanpalvelus Pusulan kirkossa. Su 30.6. klo 12 sanajumalanpalvelus ei ole kirkossa, vaan maatilan vanhan navetan vintillä: kesävieraiden kirkkopyhä, Anja-Liisa ja Mikko Taka-Sihvolalla Marttilassa, su 7.7. ei jumalanpalvelusta, su 14.7. klo 13 alueseurakuntien yhteinen jumalanpalvelus Nummella Lintukiimanvuorella, su 28.7. klo 12 konfirmaatiomessu. La 22.6. juhannuspäivän jumalanpalvelukset: klo 12 Pusulan kirkossa sekä klo 14 Kärkölän kirkossa. SAMMATIN ALUESEURAKUNTA Sunnuntaisin klo 12 messu. 23.6. kesäsammattilaisten kirkkopyhä, messun jälkeen kirkkokahvit. Tauno Sutinen kertoo kirkkotapulin histo- Julkaisija, taitto ja kuvankäsittely: Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa Ilmoitusmyynti Jaana Mehtälä 020 754 2309, 040 509 4962 [email protected] Levikki: 22.100 kpl ISSN 1459-918X riasta, 25.8. Elias Lönnrotin kirkkopyhä sekä kellotapulin 250-vuotisjuhla. Piispa Tapio Luoma, saarna, Heikki Marjanen, liturgi ja Heikki Orama, urut. Karjalohjan kirkkokuoro sekä trumpetisti Timo Petas avustaa. Juhla jatkuu seurakuntatalossa, kirkkokahvit. Ti 11.6. seurakuntaretkelle Sastamalan kirkkoon ilmoittautuneet: lähtö klo 9 Sammatin seurakuntatalolta. Ke 12.6. klo 13 ja 13.30 Kartanonmäen hartaudet. Ke 12.6. klo 19 Lohjan musiikkileirin opettajien kamarimusiikkikonsertti Sammatin kirkossa. Tuomas Törmi ja Kanneljärven opiston mestarikurssi musisoi. Ohjelma 10 €. Su 30.6. klo 22 kirkkokonsertti Sammatin kirkossa. Esiintyjänä Olli Hautala, piano. Ohjelma 10 €. Kesäkerho 14.6. saakka klo 9.30– 14 Sammatin alueseurakunnan leikkipuistossa. Viikonloppuisin ei ole toimintaa. Kesäkerhossa ollaan oman aikuisen kanssa ja voi tulla ja mennä oman aikataulun mukaan. Ohjelmassa on mukavaa yhdessäoloa ja puuhailua. Omat eväät voi ottaa mukaan. Meillä on mahdollisuus grillaamiseen. Tarjolla on kahvia ja mehua. VIIKKO-OHJELMAA: Ma 10.6., 30.8. klo 13 Syysviirun hartaus. Ma 10.6., 15.7., 12.8., 30.8. klo 14 Kaisankallion hartaus. Ke 12.6., 26.6., 10.7., 24.7.,7.8., 21.8., 4.9. klo 18 raamattupiiri seurakuntatalossa. To 6.6., 29.8. klo 13–14.30 Kultaisen iän kerho. LOHJAN RAUHANYHDISTYS Nummentie 47: Su 9.6. klo 17 seurat. Su 16.6. klo 17 seurat. Su 23.6. klo 17 seurat. HERÄTTÄJÄ-YHDISTYS RY 5.–7.7. Herättäjäjuhlat Haapajärvellä, tiedustelut Liisa Partaselta (yhdistyksen puheenjohtaja), puh. 040 7291 095. 8.9. klo 16 seurat seurakuntakeskuksessa takkahuoneessa, Sibeliuksenk. 2. Kaksi messua Lintukiimanvuorella Lintukiimanvuorella Nummen alueella pidetään kaksi ulkoilmamessua. Su 14.7. klo 13 on Nummen ja Pusulan partiomessu. Se on myös Pusulan päämessu, jolloin kirkossa ei ole klo 12 messua. Nummen kirkossa on tuolloin normaalimessu klo 10. Su 28.7. klo 18 järjestetään jo 23. kerran Paimenten kirkko Lintukiimanvuorella. Kyseessä on ehtoollismessu, alttarina toimii luolamainen kallioalttari. Kirkkokahvit tuodaan kenttäkeittiöllä ja musiikista vastaavat eri soitinryhmät kanttoreiden johdolla. Paikalla on kiinteät penkit kirkkokansaa varten, jota parahimmillaan on 200 henkeä. Lintukiimanvuori on Etelä-Suomen korkeimpia paikkoja. Paimenten kirkon käytännön järjestelyistä vastaavat Nummen lähetystyön ystävät. Paikalle on opastus Pakkalantieltä. r ö K Kerhoon tullaan ja siellä ollaan yhdessä oman aikuisen kanssa Voit tulla ja mennä oman aikataulusi mukaan Lojo församling startar en ny kör i ledning av musikpedagog Katja Viklund. Kören startar i Virkby kyrka på hösten 2013 onsdagen den 28.8 kl.17.30–19. Vi sjunger en gång i veckan! Toiminta on pääasiassa ulkona Kerhot ovat avoinna 3.-19.6. ma-to klo 9-15 ja pe 9-14 För vem är kören? för dig som älskar att sjunga för dig som tvekar på att kan jag sjunga för alla som vill sjunga för åldern mellan 16–100 år Lindkullassa Karstunraitti 4 p. 044 3284 306 Ojamolla Kartanonkuja 1 sisätiloissa p. 044 3284 343 Virkkalassa Virkkalantie 1 p. 044 3284 342 Metsolassa Puistokatu 11-13 p. 044 3284 340 3.-14.6. ma-to klo 9-15 ja pe 9-12 Alla kan sjunga! Inga krav bara att vi har roligt och sjunger tillsammans! Mäntynummessa Mäntynummentie 17 p. 044 3284 331 Leikit, askartelut ja muu ohjelma vaihtelee kerhoittain Tarjoamme kahvia ja mehua, voit ottaa omat mukit ja eväät mukaan LOJO FÖRSAMLING¤ Kun ollaan ulkona, kerhossa on myös grillausmahdollisuus Blev du intresserad? Anmäl dig eller fråga mer! Ring Katja vardagar till nummer 045 2331 365 eller meila när som helst: [email protected] VARHAISKASVATUS Ympäristö on lainaa lapsiltamme Suomen ensimmäiset vihreät isoset koulutettiin Lohjalla toukokuun lopulla. He toimivat kesällä eri seurakuntien ekoripareilla isosina. U udentyyppisten Vihreiden ripareiden isoskoulutus järjestettiin Lohjalla 17.–19.5. Lohirannan leirikeskuksessa. Leirillä nelisenkymmentä nuorta ja ohjaajaa pohti kristillisen sanoman ja ympäristövastuun yhdistämistä. Leirillä opittuja asioita isoset vievät omiin seurakuntiinsa ja ripareille. Vihreät riparit on kirkkohallituksen, Nuorten Keskuksen ja WWF:n yhteinen hanke, jonka tavoitteena on tuoda entistä paremmin ympäristökysymykset ja ekologinen elämäntapa keskelle rippikoulujen arkea. Vihreiden ripareiden suojelijana toimii Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen. Nyt koulutetut nuoret lähtevät Vihreiden ripareiden isosiksi Vantaan Hakunilan ja Helsingin Malmin seurakuntien ripareille sekä Nuorten Keskuksen kansainväliselle, kaksikieliselle ekoriparille Keuruulle. Myös muissa seurakunnissa eri puolilla maata järjestetään Vihreitä ripareita. Koulutusta on valmisteltu viime syksystä lähtien. Sitä toteuttavat yhteistyössä kirkkohallitus, Nuorten Keskus, WWF (World Wide Fund for Nature eli Maailman luonnonsäätiö) sekä seurakunnat. Luontosuhde kiinnostaa Koulutusviikonlopussa käytiin läpi työskentelyä Raamatusta, hartauselämästä ja ympäristökysymyksistä. Lohirannassa kouluttajina olivat rippikoulupastorit Sari Kokkonen Vantaalta sekä Heidi Tikka ja Seija Knuutila-Loukonen Helsingistä, Jarmo Kokkonen kirkkohallituksesta ja Piia Ratava-Ahola WWF:stä. – Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen kerta, kun kirkossamme koulutetaan määrätietoisesti isosia kantamaan vastuuta seurakuntansa ja rippikoulunsa kristillisestä ympäristökasvatuksesta, Jarmo Kokkonen toteaa. Hänen mukaansa ympäristöteemat ovat olleet usein esillä jo aiemmin rippikouluissa, mutta nyt teemoja skarpataan. Tavoitteena on, että nuorten ja kasvattajien kokonaisvaltainen luontosuhde ja käsitys ihmisestä osana luomakuntaa vahvistuvat. – Nuoret ovat valveutuneita ja nämä teemat askarruttavat heitä. Korostamme opetuksessa sekä vastuuta että toivoa, rippikoulupappi Sari Kokkonen Vantaalta sanoo. Ripareita varten on luotu kriteerit, joiden täyttyessä niitä voi kutsua Vihreiksi. Ympäristöteemat eivät syrjäytä hengellistä opetusta, vaan nousevat siitä ja tukevat perusopetusta. Peruskriteeri on, että nuoret laativat itse leirin 10 ympäristöpelisääntöä. Vihreään ripariin liittyy myös vähintään yksi kasvisruokapäivä kaikille. Muut teemat ovat melko tuttuja kaikilta ripareilta. – Yli 30 rippikoulua on ilmoittautunut hankkeeseen tänä kesänä. Ensi vuonna tavoitteena on saada mukaan 200 ripariryhmää, rippikoulusta vastaava työalasihteeri Jarmo Kokkonen kirkkohallituksesta kertoo. – Ympäristö on lainaa lapsiltamme, Malmin rippikoulupappi Heidi Tikka tiivistää teemat. Matti Pirhonen www.lohjanseurakunta.fi makuvia Suomesta”. Liput tuntia ennen ovelta 15 €. Ke 24.7. klo 20 Pétur Sakari, urut, Stefan Stanciu, panhuilu. Liput tuntia ennen ovelta 15 €. La 24.8. klo 15 Giuseppe Verdin syntymän 200-vuotisjuhlakonsertti. Ohjelma: Verdin Requiem. Esiintyjät: Lohjan kaupunginorkesteri, Uusimaa-kuoro, solisteina mm. Riikka Hakola, sopraano ja Sari Nordqvist, altto, johtaa Esa Heikkilä. Liput 35 € ja 30 € (S-Etukortilla). Lippujen ennakkomyynti 17.6. alkaen www.netticket.fi, Lohjan kaupungintalo, (os. Karstuntie 4, 08100 Lohja) ja Karjalohjan palvelupiste, (os. Keskustie 23, 09120 Karjalohja). Ida Lönnqvist ja Petri Seppä Helsingistä pitävät ympäristöasioiden korostamista tärkeinä. Nuoret ovat huolissaan ympäristön tulevaisuudesta. Koska maapallo kuitenkin ruokkii kaikki, sitä pitää suojella, he korostavat. Matti Pirhonen Leena Anttila Lohjan seurakunta • Lojo församling¤ KESÄPÄIVÄT 11.–13.6. (ti–to) Mäntynummen seurakuntatalossa. Tilaisuudet iltaisin: Raamattuluento klo 18 ja iltatilaisuus klo 19. Väliajalla kahvitarjoilu. Järj. Uudenmaan Kansanlähetys & Lohjan srk. HENGEN UUDISTUKSEN KESÄJUHLA 2.–4.8. Lohjalla. Tapahtumapaikkana Tennarin sporttikeskus, Rantapuisto 45 ja Pyhän Laurin kirkko ympäristöineen. Tilaisuuksiin on vapaa pääsy. Lisätiedot ja ohjelma netissä www.hengenuudistus.fi DIAKONIAA KAIKENIKÄISILLE Ma 19.8. alk. klo 13 Ystävän Kammari seurakuntakeskuksen takkahuoneessa Evästä Päivään -ruokailijat! Tervetuloa elokuussa retkille: Ti 6.8. retki museolle, ti 13.8. kävelyretki Gunnarlan majalle, ti 20.8. retki Saarikkoon, ti 27.8. kävelylle Lindkullaan ja avolouhokselle. Lähtö klo 11 seurakuntakeskuksen edestä, tiedustelut ja ilm. Leena Syvälahti, puh. 044 328 4300. Ti klo 10 rukoushetki Pyhän Laurin kirkossa 3.9. alkaen tiistaisin viikoittain. Ti klo 11 Evästä Päivään -ruokailu seurakuntakeskuksessa 3.9. alkaen tiistaisin viikoittain. Ke 21.8. alkaen klo 12.30 Solmut silmukoiksi -käsityökerho kokoontuu seurakuntakeskuksessa takkahuoneessa. To 22.8. alk. klo 12 senioreiden Torstaikerho seurakuntakeskuksessa. Ympäristöjutut tärkeitä Nuorten keskuksen kansainvälisen, kaksikielisen ekoriparin isoset ovat itsekin kansainvälistä porukkaa. Osa on asunut vuosia ympäri maailmaa, osalla toinen vanhemmista on kotoisin ulkomailta. Henriikka Malmi Espoosta totesi, että ympäristötietoisuus eri kulttuureissa vaihtelee voimakkaasti. Toisille se on tuttua, toisille ihan uutta. Hän pitää myös leirin kaksikielisyydestä. Isosleirille osallistui myös Petri Seppä Malmin seurakunnasta Helsingistä osana meneillään olevaa toisen vuoden isoskoulutustaan. – Kiinnostuin heti, kun kuulin, että saa mennä oppimaan ympäristöjuttuja, Petri kertoo. Koulutusleirillä isoset oppivat käytännön toimia, joilla riparista saa entistä ekologisemman. Ripari on Petri Sepän mielestä hyvä paikka ympäristöasioiden käsittelyyn. Itse hän haluaisi isosena korostaa Nuorten keskuksen kansainvälisen riparin isoset Tiia Ruikkala, Vantaa (vas), Yonas Bouhal, Tampere, Henri Miettinen, Helsinki, Henriikka Malmi, Espoo ja Mika Brinkmann, Heinola, opiskelivat Vihreiden ripareiden teemoja Lohjan Lohirannassa. riparilaisille luonnon arvostamista. Omana ekotekonaan hän suosii pyöräilyä, mutta toivoo, että yrittäjät ja päättäjät ottaisivat ympäristökysymyksiä enemmän huomioon. – Kyllä yksilötkin voivat omilla teoillaan vaikuttaa, juju on vain siinä, että yksilöitä tarvitaan iso joukko. Petri Sepän mielestä useamman isosen Suomessa kannattaisi käydä samanlainen koulutus. Ympäristöasioiden ja ekovinkkien lisäksi antoisaa koulutuksessa oli muualta tuleviin isosiin tutus- tuminen. Petri kertoo, ettei hänellä aiemmin ole ollut kontaktia muiden seurakuntien isosiin, ja isoskulttuurin erilaisuus yllättikin aluksi. – Opin leirillä uuden mahtavan ruokalaulun ja hyvän sketsin. Tällaisia isosten tapaamisia voisi olla vaikka kerran vuodessa, Petri sanoo. Lisää rippikouluasiaa sivulla 5 ja keskiaukeamalla. Sakari Sarkimaa, Noora Wikman Lohkare 15 Kohtaamisia Kuunnellaan lapsia ja nuoria Stephanie Vermeulen Lohjan seurakunnan tuore lapsiasiahenkilö Pipsa Piipponen on innoissaan. Hän saa tehdä työtä lasten, nuorten ja perheiden hyväksi. Lasten etujen puolustaja Lapset ja nuoret ovat olleet aina Pipsa Piipposelle tärkeitä. Hän on tehnyt vapaaehtoistyötä Lohjan Pelastakaa Lapset ry:n puheenjohtajana. Hän on toiminut myös Lohjan seurakunnassa lastenohjaajajana. Piipponen on iloinen lapsiasiahenkilön pestistään, vaikka ei olekaan vielä täysin selvillä siitä, mitä kaikkea se pitää sisällään. Hän osallistui keväällä lapsiasiahenkilöiden koulutukseen ja aikoo kiertää kaikissa Lohjan alueseurakunnissa tutustumassa lapsi- ja nuorisotyön tekijöihin. – Haluan olla seurakunnan työntekijöiden tukena ja toivon, että Lohjalle nimetään myös toinen lapsiasiahenkilö, mieluiten seurakunnan oma työntekijä. Lapsiasiahenkilö on yksi väline lapsivaikutusten arviointiin seurakunnissa. Arviointia voi käyttää esimerkiksi silloin, kun henkilöstön työtehtäviä aiotaan muuttaa, virkoja ja toimia aiotaan lakkauttaa tai lapsi- ja nuorisotyön toimintoja uudistetaan. – Toivon, että lapset ja nuoret voivat kokea itsensä tärkeiksi ja arvokkaiksi seurakuntalaisiksi. Heillä on myös paljon annettavaa meille aikuisille, kunhan maltamme kuunnella heitä ja antaa heille tilaa. P ipsa Piipposen elämä muuttui kirjaimellisesti kertarysäyksellä eräänä aamuna. Lastentarhanopettaja Pipsa Piipponen työskenteli Perttilän koulussa. Hän oli menossa töihin ja astumassa juuri bussiin, kun kuljettaja läväytti oven kiinni. Siihen loppui opettajan ura. Piipposen oikea käsi vammautui pysyvästi, ja hänellä on krooniset kivut. Hän joutui jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta näkee tapaturmassa myös valoisat puolet. – Minulla on aina ollut hyvät suhteet yläkertaan. Uskon, että kun jotain otetaan pois, jotain muuta annetaan tilalle. Nyt minulla on aikaa kuunnella lapsia, nuoria ja perheitä. Olin ennenkin hyvä kuuntelija, mutta minulla ei ollut aikaa pysähtyä. Piipponen katseli äskettäin vanhaa kalenteriaan onnettomuusvuodelta 2002. Se oli täpötäynnä. Hän teki vapaaehtoistyötä, lauloi ja opiskeli kuvataiteita. – Almanakkaa selatessani ajattelin, että neiti Piipponen pysäytettiin. Olin unohtanut itseni, enkä pitänyt itsestäni huolta. Piipponen muutti viime vuonna avopuolisonsa kanssa Lohjan Virkkalaan. Vanhassa omakotitalossa ja sen pihapiirissä riittää hommia. Piipponen tekee vasemmalla kädellä sen verran kuin pystyy. Ja mies tekee loput. Piipposella on pieni kotiateljee. L 16 Lohkare esimerkiksi toimintaa ja toimitiloja koskevissa asioissa. On tärkeää huolehtia siitä, että hallinnollisten päätösten mahdollisia vaikutuksia lapsiin, nuoriin ja heidän perheisiinsä arvioidaan. Lapsiasiahenkilöt voivat muun muassa tuoda osallisuutta tukevia menetelmiä seurakuntaan. Lapsiasiahenkilöiden nimeämisellä kirkko edistää Suomen YK:n lapsen oikeuksien viestintästrategian 2010 tavoitetta. Tarkoituksena on vahvistaa lapsiystävällisyyttä yhteiskunnassa. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni suomalainen ymmärtäisi, miten lasten ja nuorten oikeudet saadaan osaksi arkista elämää. Ensimmäiset lapsiasiahenkilöt nimitettiin seurakuntiin vuonna 2011. Nyt heitä on 125 seurakunnassa. Tiina Komi Clipart Pipsa Piipponen pyrkii ymmärtämään lapsen etuun ja osallisuuteen liittyviä asioita. Hän haluaa tehdä niitä näkyviksi myös seurakunnan päättäjille. Kirkko tukee pieniä apsiasiahenkilöiden tehtävä on varmistaa, että lasten toiveet ja tarpeet tulevat kuulluiksi seurakunnissa. Seurakuntien lapsiasiahenkilöt ovat luottamushenkilöitä tai seurakuntien työntekijöitä. Heidän tehtävänsä on arvioida, että seurakunnissa tehtävät päätökset ovat lasten etujen mukaisia. Lapsiasiahenkilöt tuovat seurakunnissa lasten ja nuorten näkökulman mukaan kaikkeen toimintaan, myös muualle kuin perinteiseen lapsi- ja nuorisotyöhön. Tavoitteena on laajentaa ja avartaa näkökulmaa. Lapsiasiahenkilö ei ole niinkään puolestapuhuja vaan mahdollistaja. Hän ymmärtää lapsen etuun ja osallisuuteen liittyvät asiat ja varmistaa, että muutkin ymmärtävät. Tämä tarkoittaa lasten ja nuorten kuulemista sekä heidän vaikutusmahdollisuuksiensa turvaamista Hän on oikeakätinen, mutta maalaa nyt vasemmalla kädellä sen verran kuin kivuiltaan pystyy. Ensimmäinen onnettomuuden jälkeinen taulu esittää enkeliä. Sen tekemiseen meni kauan.
© Copyright 2024