Kotona Paras 2008–2011 Espoo Muistio 10/2010 (6) Espoon seurantaryhmän kokous Aika Paikka Läsnä Poissa Keskiviikkona 20.10.2010 klo 13.00–15.00 Virastotalo 2, neuvotteluhuone Nuuksio Jukka Louhija, vanhusten palvelujen johtaja, puheenjohtaja Ulla Eloniemi-Sulkava, vanhempi tutkija, Vanhustyön keskusliitto Eila Erola, ylilääkäri, terveyspalvelut Hannele Karlsson, muistineuvoja Raija Kasanen, kotihoidon päällikkö Sirpa Kotsalo, osastonhoitaja Elsa Pasma, pitkäaikaishoitopäällikkö Merja Rantio, muistikoordinaattori Rauni Tammekann, omaisten edustaja Maisa Toljamo, projektijohtaja, Suomen muistiasiantuntijat ry Elina Koponen, projektikoordinaattori, Suomen muistiasiantuntijat ry, sihteeri Tuula Heinänen, terveyspalvelujen johtaja Riitta Koivisto, suunnittelija, HY koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia Tuija Kumpulainen, ylilääkäri, terveyspalvelut Pekka Rantanen, sairaalan päällikkö Marja Saarenheimo, vanhempi tutkija, Vanhustyön keskusliitto Marja-Liisa Taari, geriatri Kari Murros, ylilääkäri, Jorvin sairaala Ritva Westerholm, muistikoordinaattori 1 Avaus Puheenjohtaja Jukka Louhija avasi kokouksen ja läsnäolijat esittäytyivät. 2 Esityslistan ja edellisen kokouksen muistion hyväksyminen Molemmat hyväksyttiin. 3 Ajankohtaiset kuulumiset kunnassa ja projektissa Jukka Louhija kertoi olleensa kolme viikkoa Espoon vanhusten palvelujen johtajana. Kunnan ajankohtaisesta taloustilanteesta hän totesi, ettei se näytä hyvältä, mutta ei myöskään ihan huonolta. Hän mainitsi, että silmiin pistävää niin Espoossa kuin muuallakin Suomessa on se, että 20 % palveluasumisesta on tarkoitettu muistisairaille ja 80 % muille, kun asian pitäisi olla päinvastoin. Lisäksi hän nosti esiin, että muistisairaiden ihmisten hoidon laadun kannalta tärkeää on käytösoireiden hyvä hoito, ja että nykyisin käytösoireista kärsiviä muistisairaita hoidetaan usein väärässä paikassa, kuten psykiatrisissa hoitoyksiköissä. Maisa Toljamo esitteli tiivistetysti projektia ja sen etenemistä sekä kertoi projektin tämänhetkisestä vaiheesta, kun projektia on jäljellä vuosi ja kaksi kuukautta. Kunnat ovat valinneet keskeiset kehittämiskohteensa ja niiden työstäminen jatkuu. Muita ajankohtaisia asioita tälle syksylle ovat tarvelähtöinen koulutus, muistimentoroinnin arviointi sekä omaishoitajien haastattelut. Tuotiin esiin, että aloite omaishoitajien haastatteluille on tullut projektin ohjausryhmältä ja liittyy keskusteluihin asiakkaan äänen kuulumisesta ja osallisuuden tukemisesta projektissa. Omaishoitajien haastatteluryhmän kokoamiseksi projekti on ollut yhteydessä Espoon ja Kauniaisten Omaishoitajat ja läheiset ry:hyn, jonka kautta on saatu kahdeksan haastateltavaa. Projektityöntekijät toivat esille, että haastattelun tarkoituksena on puheenvuoron tarjoaminen omaishoitajille täydentämään tiedonkeruuta. Kyse ei ole tiedonkeruusta tieteellistä tutkimusta varten. 4 Projektin toimenpiteet – Espoon kaksi kehittämiskohdetta ja niiden tilannekatsaus 1. Muistihäiriöisten hoitoketjun päivittäminen Edellisessä seurantaryhmän kokouksessa sovitusti projekti järjesti syyskuussa palaverin hoitoketjun kehittämiseen liittyen, ja siihen osallistuivat geriatrian poliklinikalta muistikoordinaattorit Ritva Westerholm ja Merja Rantio, muistineuvoja Hannele Karlsson ja geriatri Marja-Liisa Taari sekä Jorvin neurologian poliklinikalta neurologi Maarit Lehtovirta ja sairaanhoitaja Päivi Nyman. Seurantaryhmän jäsenille oli toimitettu esityslistan liitteenä ehdotus uudesta hoitoketjusta ja hoidon porrastuksesta (työversio). Elina Koponen välitti terveiset Jorvin neurologian ylilääkäri Kari Murrokselta, joka oli estynyt osallistumaan seurantaryhmän kokoukseen. Murros ehdottaa merkittävänä muutoksena päivitettävään hoitoketjuun, että Jorvin alueella tk-sektori huolehtisi yli 70vuotiaiden muistihäiriöisten diagnostiikasta ja hoidosta ja tuo esiin, että Suomessa raja monissa keskussairaaloissa on keskimäärin tätäkin alhaisempi. Hannele Karlssonin mukaan geriatrian poliklinikan näkökulmasta ikärajan alentaminen ei ole toistaiseksi mahdollista, ja se edellyttäisi toisen geriatrin saamista ja muistineuvojan työnkuvan muuttamista. Asiasta käytiin vilkasta keskustelua. Jukka Louhija mainitsi, että ei ole järkevää, että 75-vuoden ikäraja perustuu resursseihin. Tuotiin esiin, että esimerkiksi normaali Alzheimerin tauti on perusterveydenhuollon asia. Hoidon porrastus sen mukaan, miten diagnoosi saadaan mahdollisimman nopeasti, mikä toimii ja miten parhaiten tuetaan kotona asumista. Rauni Tammekann kertoi diagnoosin saamisen tärkeydestä, ja että ihmisten on vaikea tietää, minne pitäisi ottaa yhteyttä ja milloin. Ulla Eloniemi-Sulkava mainitsi, että ehdotus uudesta hoitoketjusta on hänen mukaansa muistipoliklinikoista lähtevä hoitoketju, eikä se kata asiakkaan koko hoitopolkua. Kysyttiin, ketä varten hoitoketjua ollaan tekemässä ja kenen sitä pitäisi ymmärtää? Yhtäältä pidettiin hyvänä, että hoitoketjun kuvaus on lyhyt, mutta toisaalta mietittiin hyödyttääkö se sellaisenaan ketään. Eila Erolan mukaan hoitoketju ei voi olla kaiken kattava ja päivitetyssä hoitoketjussa on kuitenkin ajatuksellisesti suuri ero aikaisempaan, vuoden 2004 versioon. Hän piti hyvänä sitä, että päivitetyssä ketjussa on lähdetty liikkeelle muistihäiriöiden tunnistamisesta, jolle terveysasemien henkilökunta täytyy herkistää. Erolan mukaan jatkohoito perusterveydenhuollossa edellyttää osaamisen vahvistamista, jotta selvitään isosta joukosta eteneviä muistisairauksia sairastavia. Jatkohoidon osalta Jukka Louhija totesi ketjun kuvaavan sitä ajattelua, että diagnoosin jälkeen asia unohdetaan erikoissairaanhoidossa ja muistipoliklinikalla. Joissain vaiheessa kuitenkin kotona tulee eteen tilanteita (esim. hankalat käytösoireet), joissa kotona asumisen jatkuminen edellyttää isoja panostuksia. Nostettiin esiin kysymys, milloin ja missä tilanteessa saa konsultaatiotuen esimerkiksi geriatrilta. Ulla EloniemiSulkava toi esiin, että kotona asumista tukee varhainen diagnoosi ja kotona asumisen päättymistä ennakoivien riskitekijöiden tunnistaminen ja nopea puuttuminen. Hänen mukaansa täytyisi olla kuvattuna se ketju, miten toimitaan kun tulee käytösoireita tai muu kotona asumisen uhkatekijä. Merja Rantio kertoi, että muistikoordinaattoreiden asiakkaat ovat usein näitä muistisairaita ihmisiä, joilla on X vuotta diagnoosista, ei seurantaa ja hankalat käytösoireet. Lisäksi keskusteltiin muistihäiriö-käsitteen käytöstä hoitoketjussa, ja tuotiin esiin, ettei muistamisen häiriö ole pääasiallisin oire kaikissa muistisairauksissa. Hoitoketjussa olisikin parempi puhua esimerkiksi muistisairauden tunnistamisesta. 2. Muistipalvelukeskustoiminnan käynnistäminen Taavinkodissa Sirpa Kotsalo ja Elsa Pasma kertoivat Taavinkodin etenemisestä kohti Muistipalvelukeskusta. Liikkeelle on lähdetty lyhytaikaishoidon osaamisen vahvistamisesta ja muista valmisteluista lyhytaikaishoidon käynnistämiseksi. LAHyksikkö tulee Villatupaan, jonne on suunnitteilla noin kymmenen lyhytaikaispaikkaa. Tällä hetkellä paikkoja on kolme ja niissä voi olla n. 14 eri asiakasta. Etenemisen aikataulu määräytyy paikkojen vapautumisen mukaan. Sirpa Kotsalo kertoi projektin tukemasta lyhytaikaishoidon osaamisen vahvistamiseksi järjestetystä prosessinomaisesta koulutuksesta ja sen sisällöistä, aikataulusta ja etenemisestä. Lyhytaikaishoidon lisäksi Muistipalvelukeskukseen on suunnitteilla mm. päivätoimintaa ja puhelinneuvontaa, jotka tulevat mukaan myöhemmässä vaiheessa. Elsa Pasma mainitsi, että muistipalvelukeskustoiminnan käynnistämisestä Taavinkodissa on päätetty 2.6. vanhusten palveluiden johtoryhmässä. Elsa Pasma ehdotti yhteisen työpajan järjestämistä, jossa voitaisiin käyttää Osaketyöskentelyä ja suunnitella mm. lyhytaikaisyksikön toimintamallia. – Muistiosaamisen vahvistaminen kotihoidossa ja terveysasemilla Raija Kasanen kertoi aikaisemmista keskusteluista, joissa on käsitelty kotihoidon ja muistikoordinaattoreiden yhteistyötä, kotiutushoitajien hyödyntämistä muistikoordinaattoritoiminnan tukiverkostona, kotihoidon muistiosaamisen vahvistamista jne. Hannele Karlsson nosti esiin, että kotihoidon avut eivät kohtaa muistisairaan ihmisen kotona asumisen tukemisen tarpeita, minkä todettiin olevan iso asia ja haaste. Raija Kasanen mainitsi lyhyesti kotihoidossa tehtävästä kehitystyöstä. Tärkeäksi nähtiin tuntosarvien kehittäminen muistisairauksien tunnistamiseen sekä ammattitaidon ja rohkeuden lisääminen toimintakyvyn muutosten ja ongelmatilanteiden havaitsemiseen ja niihin tarttumiseen. Merja Rantio toi esiin, että hänen kokemuksensa mukaan kotihoidossa tunnistetaan muistisairaudet melko hyvin ja enemminkin seuranta ontuu. Keskusteltiin, että on myös hyviä kokemuksia kotihoidosta ja esimerkiksi kotihoidon ja muistikoordinaattoreiden yhteistyöstä, ja miten nämä mallit voisivat levitä laajemmalle. Raija Kasanen totesi, että kaiken kaikkiaan osaamisen vahvistamista tarvitaan. Keskusteltiin yhteisestä kokoontumisesta muistikoordinaattoreiden ja kotiutushoitajien kanssa ja sen selvittämisestä, mitkä ovat kotihoidon työntekijöiden tarpeet, missä he kokevat osaamisen vajetta. Katri Metso on pitänyt esillä muistiosaamisen vahvistamista terveysasemilla. Hän on ehdottanut mm. koulutustilaisuuksien järjestämistä jokaisella terveysasemalla kotihoidon vastuulääkäreiden ja geriatrin yhteistyönä. Myös Jaakko Valvanne ja Tuula Heinänen ovat keskustelleet asiasta ja mm. Rohto-pajojen järjestämisestä terveysasemilla. Eila Erola kertoi, että Espoossa ollaan keräämässä Rohto-kouluttajat yhteen ja heidän kanssaan rakennetaan tietyt ”paketit”, joita kierrätetään eri terveysasemilla. Rohto-pajoista on hyviä kokemuksia ja menetelmä on osallistava. Keskusteltiin siitä, että Eila Erola omalta osaltaan huolehtisi siitä, että muistisairaudet huomioidaan Rohto-pajojen teemoista päätettäessä. Keskusteltiin, että myös kotihoidosta esimerkiksi kotiutushoitajien osallistuminen Rohto-pajoihin olisi mahdollista, koska aihe koskee sekä terveysasematoimintaa, että kotihoitoa ja Rohtopajoissa on tarkoituksena luoda verkostoa ja paikallista käytäntöä. – Muistimentorointi Espoossa: arviointi ja vakiinnuttamisen mahdollisuudet Maisa Toljamo esitteli tiivistetysti Muistimentorkoulutuksen, johon Espoosta osallistui kahdeksan hoitajaa. Keskusteltiin siitä, kuinka mentorkoulutukseen osallistuvien rekrytointi osui keväällä 2009 huonoon aikaan, eikä silloin ollut mahdollisuuksia suuremman ryhmän kasaan saamiseen. Tärkeää on nyt asian levittäminen olemassa olevien mentoreiden kautta. – Ulkoisen arviointiryhmän kysely, yhteenveto Tuotiin esille projektin ulkoisen arviointiryhmän tekemä kysely kuntien seurantaryhmien ja projektin ohjausryhmän jäsenille toukokuussa 2010. Arviointiryhmä kiinnitti huomiota seuraaviin asioihin: 1) Tarvitaanko projektin tavoitteiden konkretisointia kunnissa? 2) onko asiakkaan ääni keskiössä riittävästi? 3) Miten Espoo ja Sodankylä voisvat yhä enemmän hyötyä kumppanuudesta 4) Ovat toimijat sitoutuneet projektiin? Jukka Louhija totesi näiden olevan yleisiä asioita, joista meidän on velvollisuus pitää huolta, ja on hyvä, että ulkoinen arviointiryhmä on nostanut ne esiin. Asiakkaan äänen kuulumisen hän totesi olevan syvällä Espoon strategiassa. 5 Toimenpiteet vuodelle 2011 Vuosi 2011 on projektin viimeinen vuosi, jolloin fokusoidaan lopputuloksiin eli toimeenpanon mallinnukseen ja siihen mitä projektista on muilla hyödynnettävää. Keskeisinä asioina myös Espoon ja Sodankylän yhteinen työpaja, mentoroinnin vakiinnuttaminen, seminaarin järjestäminen ja projektin arviointi. 6 Muut asiat Ei muita asioita. 7 Seuraava kokous Sovittiin seurantaryhmän kokousten ajankohdat keväälle 2011: torstai 3.2.2011 klo 8.15–11.00 ja torstai 12.5.2011 klo 8.15–11.00. Molempien kokousten paikkana on Espoon valtuustotalo, kristillisdemokraattien ryhmähuone. 8 Kokouksen päättäminen Puheenjohtaja päätti kokouksen klo 15.30.