Muistio - Kotona Paras

Kotona Paras 2008–2011 Espoo
Muistio 10/2010 (6)
Espoon seurantaryhmän kokous
Aika
Paikka
Läsnä
Poissa
Keskiviikkona 20.10.2010 klo 13.00–15.00
Virastotalo 2, neuvotteluhuone Nuuksio
Jukka Louhija, vanhusten palvelujen johtaja, puheenjohtaja
Ulla Eloniemi-Sulkava, vanhempi tutkija, Vanhustyön keskusliitto
Eila Erola, ylilääkäri, terveyspalvelut
Hannele Karlsson, muistineuvoja
Raija Kasanen, kotihoidon päällikkö
Sirpa Kotsalo, osastonhoitaja
Elsa Pasma, pitkäaikaishoitopäällikkö
Merja Rantio, muistikoordinaattori
Rauni Tammekann, omaisten edustaja
Maisa Toljamo, projektijohtaja, Suomen muistiasiantuntijat ry
Elina Koponen, projektikoordinaattori, Suomen muistiasiantuntijat ry, sihteeri
Tuula Heinänen, terveyspalvelujen johtaja
Riitta Koivisto, suunnittelija, HY koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia
Tuija Kumpulainen, ylilääkäri, terveyspalvelut
Pekka Rantanen, sairaalan päällikkö
Marja Saarenheimo, vanhempi tutkija, Vanhustyön keskusliitto
Marja-Liisa Taari, geriatri
Kari Murros, ylilääkäri, Jorvin sairaala
Ritva Westerholm, muistikoordinaattori
1 Avaus
Puheenjohtaja Jukka Louhija avasi kokouksen ja läsnäolijat esittäytyivät.
2 Esityslistan ja edellisen kokouksen muistion hyväksyminen
Molemmat hyväksyttiin.
3 Ajankohtaiset kuulumiset kunnassa ja projektissa
Jukka Louhija kertoi olleensa kolme viikkoa Espoon vanhusten palvelujen johtajana.
Kunnan ajankohtaisesta taloustilanteesta hän totesi, ettei se näytä hyvältä, mutta ei
myöskään ihan huonolta. Hän mainitsi, että silmiin pistävää niin Espoossa kuin
muuallakin Suomessa on se, että 20 % palveluasumisesta on tarkoitettu muistisairaille
ja 80 % muille, kun asian pitäisi olla päinvastoin. Lisäksi hän nosti esiin, että
muistisairaiden ihmisten hoidon laadun kannalta tärkeää on käytösoireiden hyvä hoito,
ja että nykyisin käytösoireista kärsiviä muistisairaita hoidetaan usein väärässä
paikassa, kuten psykiatrisissa hoitoyksiköissä.
Maisa Toljamo esitteli tiivistetysti projektia ja sen etenemistä sekä kertoi projektin
tämänhetkisestä vaiheesta, kun projektia on jäljellä vuosi ja kaksi kuukautta. Kunnat
ovat valinneet keskeiset kehittämiskohteensa ja niiden työstäminen jatkuu. Muita
ajankohtaisia asioita tälle syksylle ovat tarvelähtöinen koulutus, muistimentoroinnin
arviointi sekä omaishoitajien haastattelut. Tuotiin esiin, että aloite omaishoitajien
haastatteluille on tullut projektin ohjausryhmältä ja liittyy keskusteluihin asiakkaan
äänen kuulumisesta ja osallisuuden tukemisesta projektissa. Omaishoitajien
haastatteluryhmän kokoamiseksi projekti on ollut yhteydessä Espoon ja Kauniaisten
Omaishoitajat ja läheiset ry:hyn, jonka kautta on saatu kahdeksan haastateltavaa.
Projektityöntekijät toivat esille, että haastattelun tarkoituksena on puheenvuoron
tarjoaminen omaishoitajille täydentämään tiedonkeruuta. Kyse ei ole tiedonkeruusta
tieteellistä tutkimusta varten.
4 Projektin toimenpiteet
– Espoon kaksi kehittämiskohdetta ja niiden tilannekatsaus
1. Muistihäiriöisten hoitoketjun päivittäminen
Edellisessä seurantaryhmän kokouksessa sovitusti projekti järjesti syyskuussa
palaverin hoitoketjun kehittämiseen liittyen, ja siihen osallistuivat geriatrian poliklinikalta
muistikoordinaattorit Ritva Westerholm ja Merja Rantio, muistineuvoja Hannele
Karlsson ja geriatri Marja-Liisa Taari sekä Jorvin neurologian poliklinikalta neurologi
Maarit Lehtovirta ja sairaanhoitaja Päivi Nyman. Seurantaryhmän jäsenille oli toimitettu
esityslistan liitteenä ehdotus uudesta hoitoketjusta ja hoidon porrastuksesta
(työversio).
Elina Koponen välitti terveiset Jorvin neurologian ylilääkäri Kari Murrokselta, joka oli
estynyt osallistumaan seurantaryhmän kokoukseen. Murros ehdottaa merkittävänä
muutoksena päivitettävään hoitoketjuun, että Jorvin alueella tk-sektori huolehtisi yli 70vuotiaiden muistihäiriöisten diagnostiikasta ja hoidosta ja tuo esiin, että Suomessa raja
monissa keskussairaaloissa on keskimäärin tätäkin alhaisempi. Hannele Karlssonin
mukaan geriatrian poliklinikan näkökulmasta ikärajan alentaminen ei ole toistaiseksi
mahdollista, ja se edellyttäisi toisen geriatrin saamista ja muistineuvojan työnkuvan
muuttamista. Asiasta käytiin vilkasta keskustelua. Jukka Louhija mainitsi, että ei ole
järkevää, että 75-vuoden ikäraja perustuu resursseihin. Tuotiin esiin, että esimerkiksi
normaali Alzheimerin tauti on perusterveydenhuollon asia. Hoidon porrastus sen
mukaan, miten diagnoosi saadaan mahdollisimman nopeasti, mikä toimii ja miten
parhaiten tuetaan kotona asumista. Rauni Tammekann kertoi diagnoosin saamisen
tärkeydestä, ja että ihmisten on vaikea tietää, minne pitäisi ottaa yhteyttä ja milloin.
Ulla Eloniemi-Sulkava mainitsi, että ehdotus uudesta hoitoketjusta on hänen mukaansa
muistipoliklinikoista lähtevä hoitoketju, eikä se kata asiakkaan koko hoitopolkua.
Kysyttiin, ketä varten hoitoketjua ollaan tekemässä ja kenen sitä pitäisi ymmärtää?
Yhtäältä pidettiin hyvänä, että hoitoketjun kuvaus on lyhyt, mutta toisaalta mietittiin
hyödyttääkö se sellaisenaan ketään.
Eila Erolan mukaan hoitoketju ei voi olla kaiken kattava ja päivitetyssä hoitoketjussa on
kuitenkin ajatuksellisesti suuri ero aikaisempaan, vuoden 2004 versioon. Hän piti
hyvänä sitä, että päivitetyssä ketjussa on lähdetty liikkeelle muistihäiriöiden
tunnistamisesta, jolle terveysasemien henkilökunta täytyy herkistää. Erolan mukaan
jatkohoito perusterveydenhuollossa edellyttää osaamisen vahvistamista, jotta selvitään
isosta joukosta eteneviä muistisairauksia sairastavia.
Jatkohoidon osalta Jukka Louhija totesi ketjun kuvaavan sitä ajattelua, että diagnoosin
jälkeen asia unohdetaan erikoissairaanhoidossa ja muistipoliklinikalla. Joissain
vaiheessa kuitenkin kotona tulee eteen tilanteita (esim. hankalat käytösoireet), joissa
kotona asumisen jatkuminen edellyttää isoja panostuksia. Nostettiin esiin kysymys,
milloin ja missä tilanteessa saa konsultaatiotuen esimerkiksi geriatrilta. Ulla EloniemiSulkava toi esiin, että kotona asumista tukee varhainen diagnoosi ja kotona asumisen
päättymistä ennakoivien riskitekijöiden tunnistaminen ja nopea puuttuminen. Hänen
mukaansa täytyisi olla kuvattuna se ketju, miten toimitaan kun tulee käytösoireita tai
muu kotona asumisen uhkatekijä. Merja Rantio kertoi, että muistikoordinaattoreiden
asiakkaat ovat usein näitä muistisairaita ihmisiä, joilla on X vuotta diagnoosista, ei
seurantaa ja hankalat käytösoireet.
Lisäksi keskusteltiin muistihäiriö-käsitteen käytöstä hoitoketjussa, ja tuotiin esiin, ettei
muistamisen häiriö ole pääasiallisin oire kaikissa muistisairauksissa. Hoitoketjussa
olisikin parempi puhua esimerkiksi muistisairauden tunnistamisesta.
2. Muistipalvelukeskustoiminnan käynnistäminen Taavinkodissa
Sirpa Kotsalo ja Elsa Pasma kertoivat Taavinkodin etenemisestä kohti
Muistipalvelukeskusta. Liikkeelle on lähdetty lyhytaikaishoidon osaamisen
vahvistamisesta ja muista valmisteluista lyhytaikaishoidon käynnistämiseksi. LAHyksikkö tulee Villatupaan, jonne on suunnitteilla noin kymmenen lyhytaikaispaikkaa.
Tällä hetkellä paikkoja on kolme ja niissä voi olla n. 14 eri asiakasta. Etenemisen
aikataulu määräytyy paikkojen vapautumisen mukaan. Sirpa Kotsalo kertoi projektin
tukemasta lyhytaikaishoidon osaamisen vahvistamiseksi järjestetystä
prosessinomaisesta koulutuksesta ja sen sisällöistä, aikataulusta ja etenemisestä.
Lyhytaikaishoidon lisäksi Muistipalvelukeskukseen on suunnitteilla mm. päivätoimintaa
ja puhelinneuvontaa, jotka tulevat mukaan myöhemmässä vaiheessa. Elsa Pasma
mainitsi, että muistipalvelukeskustoiminnan käynnistämisestä Taavinkodissa on
päätetty 2.6. vanhusten palveluiden johtoryhmässä.
Elsa Pasma ehdotti yhteisen työpajan järjestämistä, jossa voitaisiin käyttää Osaketyöskentelyä ja suunnitella mm. lyhytaikaisyksikön toimintamallia.
– Muistiosaamisen vahvistaminen kotihoidossa ja terveysasemilla
Raija Kasanen kertoi aikaisemmista keskusteluista, joissa on käsitelty kotihoidon ja
muistikoordinaattoreiden yhteistyötä, kotiutushoitajien hyödyntämistä
muistikoordinaattoritoiminnan tukiverkostona, kotihoidon muistiosaamisen
vahvistamista jne.
Hannele Karlsson nosti esiin, että kotihoidon avut eivät kohtaa muistisairaan ihmisen
kotona asumisen tukemisen tarpeita, minkä todettiin olevan iso asia ja haaste. Raija
Kasanen mainitsi lyhyesti kotihoidossa tehtävästä kehitystyöstä. Tärkeäksi nähtiin
tuntosarvien kehittäminen muistisairauksien tunnistamiseen sekä ammattitaidon ja
rohkeuden lisääminen toimintakyvyn muutosten ja ongelmatilanteiden havaitsemiseen
ja niihin tarttumiseen. Merja Rantio toi esiin, että hänen kokemuksensa mukaan
kotihoidossa tunnistetaan muistisairaudet melko hyvin ja enemminkin seuranta ontuu.
Keskusteltiin, että on myös hyviä kokemuksia kotihoidosta ja esimerkiksi kotihoidon ja
muistikoordinaattoreiden yhteistyöstä, ja miten nämä mallit voisivat levitä laajemmalle.
Raija Kasanen totesi, että kaiken kaikkiaan osaamisen vahvistamista tarvitaan.
Keskusteltiin yhteisestä kokoontumisesta muistikoordinaattoreiden ja kotiutushoitajien
kanssa ja sen selvittämisestä, mitkä ovat kotihoidon työntekijöiden tarpeet, missä he
kokevat osaamisen vajetta.
Katri Metso on pitänyt esillä muistiosaamisen vahvistamista terveysasemilla. Hän on
ehdottanut mm. koulutustilaisuuksien järjestämistä jokaisella terveysasemalla
kotihoidon vastuulääkäreiden ja geriatrin yhteistyönä. Myös Jaakko Valvanne ja Tuula
Heinänen ovat keskustelleet asiasta ja mm. Rohto-pajojen järjestämisestä
terveysasemilla. Eila Erola kertoi, että Espoossa ollaan keräämässä Rohto-kouluttajat
yhteen ja heidän kanssaan rakennetaan tietyt ”paketit”, joita kierrätetään eri
terveysasemilla. Rohto-pajoista on hyviä kokemuksia ja menetelmä on osallistava.
Keskusteltiin siitä, että Eila Erola omalta osaltaan huolehtisi siitä, että muistisairaudet
huomioidaan Rohto-pajojen teemoista päätettäessä. Keskusteltiin, että myös
kotihoidosta esimerkiksi kotiutushoitajien osallistuminen Rohto-pajoihin olisi
mahdollista, koska aihe koskee sekä terveysasematoimintaa, että kotihoitoa ja Rohtopajoissa on tarkoituksena luoda verkostoa ja paikallista käytäntöä.
– Muistimentorointi Espoossa: arviointi ja vakiinnuttamisen mahdollisuudet
Maisa Toljamo esitteli tiivistetysti Muistimentorkoulutuksen, johon Espoosta osallistui
kahdeksan hoitajaa. Keskusteltiin siitä, kuinka mentorkoulutukseen osallistuvien
rekrytointi osui keväällä 2009 huonoon aikaan, eikä silloin ollut mahdollisuuksia
suuremman ryhmän kasaan saamiseen. Tärkeää on nyt asian levittäminen olemassa
olevien mentoreiden kautta.
– Ulkoisen arviointiryhmän kysely, yhteenveto
Tuotiin esille projektin ulkoisen arviointiryhmän tekemä kysely kuntien seurantaryhmien
ja projektin ohjausryhmän jäsenille toukokuussa 2010. Arviointiryhmä kiinnitti huomiota
seuraaviin asioihin: 1) Tarvitaanko projektin tavoitteiden konkretisointia kunnissa? 2)
onko asiakkaan ääni keskiössä riittävästi? 3) Miten Espoo ja Sodankylä voisvat yhä
enemmän hyötyä kumppanuudesta 4) Ovat toimijat sitoutuneet projektiin? Jukka
Louhija totesi näiden olevan yleisiä asioita, joista meidän on velvollisuus pitää huolta,
ja on hyvä, että ulkoinen arviointiryhmä on nostanut ne esiin. Asiakkaan äänen
kuulumisen hän totesi olevan syvällä Espoon strategiassa.
5 Toimenpiteet vuodelle 2011
Vuosi 2011 on projektin viimeinen vuosi, jolloin fokusoidaan lopputuloksiin eli
toimeenpanon mallinnukseen ja siihen mitä projektista on muilla hyödynnettävää.
Keskeisinä asioina myös Espoon ja Sodankylän yhteinen työpaja, mentoroinnin
vakiinnuttaminen, seminaarin järjestäminen ja projektin arviointi.
6 Muut asiat
Ei muita asioita.
7 Seuraava kokous
Sovittiin seurantaryhmän kokousten ajankohdat keväälle 2011:
torstai 3.2.2011 klo 8.15–11.00 ja torstai 12.5.2011 klo 8.15–11.00. Molempien
kokousten paikkana on Espoon valtuustotalo, kristillisdemokraattien ryhmähuone.
8 Kokouksen päättäminen
Puheenjohtaja päätti kokouksen klo 15.30.