KOTIHOIDON KEHITTÄMINEN VIRTU-PROJEKTISSA Pekkonen, Leena & Saarikivi, Carita TIIVISTELMÄ Ikääntyneiden hoitoa ja palvelua koskevan laatusuosituksen (2008) mukaan vanhusten tulee voida asua kotona mahdollisimman pitkään. Hoidon ja palvelujen kehittämisessä on tärkeää asiakaslähtöinen ikäihmisten osallisuus sekä ikäihmisten erilaisuuden ja tarpeiden tunnistaminen. Sipoon vanhuspoliittisen ohjelman (2012) mukaan vanhuspalveluiden painopiste on ennalta ehkäisevässä ja etsivässä tavassa tuottaa vanhuspalveluita. VIRTUprojektin aikana Sipoon kotihoidossa toteutettiin työpajatoimintaa uuden teknologian käyttöönoton tukemisessa ja juurruttamistyön käynnistämiseksi. Työpajatoiminnassa työstettiin kotihoidon arkea ja asiakaslähtöisyyttä. Kotihoidon työntekijät pohtivat työpajoissa VIRTU-kanavan käyttömahdollisuuksia ja tulevaisuutta. Tässä artikkelissa on kuvattu Sipoon kotihoidon työpajatoimintaa kalanruotomallin mukaisesti (kuvio 2). Jääskeläisen (2004) mukaan teknologisten laitteiden avulla on mahdollista tarjota kotihoidon asiakkaalle hoitoa ja lääkitystä ilman erillistä käyntiä ulkopuolisten palvelujen piirissä. Hyvinvointiteknologian hyödyntäminen osana hoitotyön arkea edellyttää kuitenkin teknologiamyönteistä toimintakulttuuria, laitteiden käytön tuntemusta sekä laitteiden käytöstä seuraavien hyötyjen tuntemista osana hoitotyön vaikuttavuutta. Suhosen ja Siikasen (2007) mukaan teknologian käyttö vaatii henkilöstöresurssien, työolojen ja palvelujärjestelmien kehittämistä sekä muutosta käytänteissä sekä käyttäjän osaamisessa. KOTIHOIDON ARKI Ikäihmisten palvelujen laatusuositus (2008) korostaa toimijoiden tarpeellista ja riittävää koulutusta ja ammattitaitoa sekä osaavan johdon merkitystä. Osaamisen, työhyvinvoinnin ja työturvallisuuden johtamisen tavoitteina on tukea työn hallittavuutta esimerkiksi jakamalla asiakkaat ja henkilöstö tarkoituksenmukaisiin, pienempiin ja helpommin hallittaviin kokonaisuuksiin, jolloin työn tavoitteet voidaan määrittää selkeästi. Lisäksi tulee muuttaa toimintatapoja, kuten ohjata toimintakulttuuria avoimen keskustelun mahdollistamiseksi, vähentää rutiininomaisuutta ja lisätä joustavuutta työn toteutuksessa. Asiakaslähtöisessä hoidossa ja palvelussa myös asiakkaan perhe ja muut asiakkaalle tärkeät ihmiset otetaan mukaan palvelujen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Asiakkaan rooli on aktiivisimmillaan laadun kehittäjän rooli, jolloin asiakas osallistuu oman palvelunsa laadun kehittämiseen asettamalla laatutavoitteita, suunnittelemalla palvelun toteutusta ja arvioimalla palvelua voimavarojensa mukaisesti. Keskeisiä ihmisarvoisen vanhuuden turvaavia eettisiä periaatteita ovat; itsemääräämisoikeus, voimavaralähtöisyys, oikeudenmukaisuus, osallisuus, yksilöllisyys ja turvallisuus. Laadukas kotihoito on ennakoivaa. Kaikessa ikäihmisten hoidossa korostuu voimavaralähtöisyys. Se korostaa mahdollisuuksia ja itsensä toteuttamista sekä keskittymistä enemmän ratkaisuihin kuin ongelmiin. Voimavaralähtöisyys on ikäihmisen oman pätevyyden ja osaamisen huomioon ottamista. Yksilö on aktiivinen toimija ja oman elämänsä asiantuntija. Voimavaralähtöisessä toiminnassa on tärkeää tuntea ikääntyvän ihmisen elämänkulkua ja kulttuuritaustaa sekä yhteiskunnallista kontekstia. Hyvä kotihoito sisältää myös ehkäiseviä, preventiivisiä ulottuvuuksia ja kotihoidon asiakkaat hyötyvät monipuolisista välimuotoisista palveluista. Vahvistetaan ”3P”-lähestymistapaa koko palvelujärjestelmässä; promootiota, preventiota ja puuttumista. (Voutilainen & Tiikkainen 2008.) Koti on vaativa hoitoympäristö, jossa asiakkaan ehdoilla toimiminen korostuu. Asiakkaan neuvonta ja ohjaaminen kuuluvat jokaiseen päivään. Kotihoidolle tärkeää on myös fyysiseen ja psykososiaaliseen selviytymiseen liittyvä auttaminen ja aikaan ja paikkaan orientoitumisen tukeminen. Kotihoidon työntekijää voidaan usein myös pyytää selventämään esimerkiksi asiakkaan saamia kirjeitä ja potilaspapereita. (Heikura 2011.) Hyvinvointiteknologian toivotaan tuovan säästöjä sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja vastaavan tulevaisuuden haasteisiin väestön keskuudessa. Teknologian tulee helpottaa käyttäjän itsenäisyyttä käyttäjän ehdoilla ja lähtökohdista. Teknologian kehittyminen mahdollistaa siirtymisen palveluperustaisesta hoidosta omahoitoon. Juntusen (2004) mukaan uusi teknologia on nähtävissä mahdollisuutena kehittää palvelujärjestelmän tehokkuutta, tukea ikääntyvien arjessa selviytymistä kotiympäristössä sekä uudistaa hoitoja hoivatyön toimintatapoja. Esimiehet näkevät hyvinvointiteknologian myös yhtenä vaihtoehtona jolla pystyttäisiin vähentämään sairauspoissaoloja (Heikura 2011). Tällä hetkellä kysynnän kasvaessa vanhusten kotihoito taistelee koetun henkilöstövajeen ja kiireen kanssa. Siitä huolimatta julkisten kotihoitoyksikköjen tuottavuus on yleensä alhainen. Kotihoidon henkilöstö pitää työtään itsenäisenä, antoisana ja emotionaalisesti palkitsevana ihmissuhde- ja auttamistyönä, mutta myös konfliktiherkkänä ja henkisesti stressaavana (Toljamo & Perälä 2008). Työsuunnittelu aikaansaa keinotekoisen ruuhkahuipun aamuisin, mikä aiheuttaa tilapäisen henkilöstövajeen. Jotta kotihoito pystyisi vastaamaan kasvavaan kysyntään, ainoa vaihtoehto on tasata palvelujen tuotanto koko päiväksi. Tehtävien priorisointi on tehokkuuden kannalta oleellisempaa kuin kilometrien laskeminen. Resurssien oikea kohdentaminen vapauttaisi hoitajia joiltakin alueilta. Iso kysymys on työkulttuurin muutos. (Groop 2012.) ASIAKASLÄHTÖISYYS Mitä enemmän yhteiskunnallinen toiminta – olkoon se esimerkiksi taloudellista, kommunikatiivista tai taiteellista – siirtyy virtuaalitiloihin, sitä enemmän vanhat ihmiset ovat vaarassa jäädä keskeisen yhteiskunnallisen keskustelun ja toiminnan ulkopuolelle ja niiltä osin muiden avun varaan. Verkko voi yhtä hyvin muuttua myös valvonnan, kontrollin ja lisääntyvän polarisaation välikappaleeksi. Tulee pohdittavaksi, miten eläytyvästi niin erilaisesta kokemustaustasta peräisin oleva päättäjäsukupolvi kykenee ottamaan huomioon vanhemman ikäpolven ajattelua sääteleviä kulttuurisia malleja ja elämän eetosta sekä millä keinoin tätä eläytymistä voitaisiin edistää. Valintojen moninaisuudesta voivat kuitenkin nauttia vain ne, joilla on terveydelliset ja taloudelliset välineet hallita omaa elämäänsä. (Marin & Hakonen 2003.) Yksi vanhustenhuollon suurimmista haasteista saattaa hyvinkin liittyä sen pohtimiseen, millaisella käsitteistöllä ja millaisilla työmuodoilla tärkeitä elämän kysymyksiä vanhuudessa tulisi jäsentää. Menneisyys voi äkillisesti näyttäytyä uudessa valossa kun sitä tarkastelee yhdessä muiden kanssa. Muisteleminen on tapa kertoa toiselle, kuka ja millainen ihminen minä olen ja samalla kutsua toinen kuuntelemisen ja keskustelemisen kautta osalliseksi omaan elämään. ”Nyt tarjotaan sitä mitä tuotetaan eikä välttämättä tuoteta sitä mitä tarvitaan”. Asiakaslähtöisyys säästää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotannon kustannuksia ja lisää palveluiden vaikuttavuutta. Sosiaali- ja terveyspalveluissa asiakkaan merkitys on laajasti tunnustettu ja teoretisoitu, mutta asiakaslähtöisyyttä luodaan ja määritellään helposti palveluita tuottavan organisaation tarpeista sekä intressistä käsin. Asiakaslähtöisyyden todelliseksi kehittämiseksi puheiden sijaan asiakas – ja hänen tarpeensa – tulisi palauttaa palvelutuotannon keskiöön. Asiakkaan kyky osallistua voi vaihdella, mutta osallistumisen merkitys ei vähene. (Virtanen et al. 2011.) Tämän vuoksi teknologisten apuvälineiden käyttöönotto edellyttää toimivaa tukipalvelujärjestelmää, joka on ollut haasteena myös Sipoon kotihoidossa. Sekä käyttäjät että kotihoidon työntekijät ovat kokeneet tärkeänä mutkattoman yhteydenpidon laitteiden toimittajan kanssa teknisten ongelmien ilmaantuessa. Virtu-laitteiden tekniset ongelmat ovat osaltaan hidastaneet laitteiden käyttöönottoa ja vaikuttaneet käyttäjien kanssa tehtävään yhteistyöhön. Laitteiden asentaminen ja käytön opettelu vei alussa runsaasti aikaa. Lisäksi käyttöliittymähäiriöt ovat vaikuttaneet ohjelmatuotantoon ja hidastaneet kotihoitokäytänteiden kehittämistä. Haasteena on koettu myös sopivien käyttäjien löytäminen. Työpajatoiminnassa koettiin, että liian huonokuntoiset asiakkaat eivät sovellu käyttäjiksi. Toisaalta hyväkuntoiset asiakkaat eivät sitoudu riittävästi palveluihin. Laitesuunnittelijoiden kieli ja laitteiden käytettävyys eivät myöskään aina kohtaa käyttäjien tarpeiden kanssa. Tämä tulisi huomioida esimerkiksi muistisairaille tarkoitettujen palvelujen suunnittelussa. Juntusen (2004) mukaan teknologisten apuvälineiden kehittämisessä tulisi myös huomioida ikääntyvien turvallisuuden tarve. Ikäihmiset ja omaiset ovat saaneet vaikuttaa heille suunnattujen palveluiden ja tuotteiden suunnitteluun ja kehitystyöhön. Käyttäjäpalautteen avulla tuotteista on mahdollista tehdä yhä helppokäyttöisempiä ja käyttäjäystävällisempiä, jotka yhä paremmin vastaavat ikäihmisten tarpeisiin. Helppokäyttöiset ja toimivat laitteet pidentävät kotona asumista, lisäävät turvallisuuden tunnetta, lievittävät koettua yksinäisyyttä, vahvistavat itsemääräämisoikeutta omaishoitajien sekä koherenssin tukevat toimintakykyä. tunne on yhteydessä Välimäen (2012) depressiivisiin mukaan oireisiin ja rasittuneisuuteen. Matala koherenssin tunne on yhteydessä myös matalaan elämänlaatuun. Varhaiskuntoutuksella ja virtuaaliteknologian avulla on mahdollista vaikuttaa myös omaishoitajien elämänlaatuun sitä kohottavasti ja täten osaltaan mahdollistaa arvokkaan vanhuuden. Ikäihmiset ja heidän omaisensa ovat kokeneet tekevänsä tärkeää työtä testatessaan tuotteita ja palveluita. (Välimäki 2012.) Virtun käyttäjät ovat olleet tyytyväisiä Virtu-kanavan ohjelmiin ja ottaneet kontaktia myös muihin käyttäjiin. Tämä on lisännyt käyttäjien yhteisöllisyyttä ja sosiaalista kanssakäymistä Virtun aikana. VIRTU KÄYTÄNNÖSSÄ Sipoon kotihoidossa toteutettiin VIRTU-hankkeen aikana työpajatoimintaa, jossa sovellettiin Engeströmin (1995) ekspansiivisen oppimisen syklin vaihemallia. Malli etenee seuraavasti: Kuvio 1. Ekspansiivisen oppimisen sykli 1)Nykyisen toiminnan arviointi ja tarvetila 5)Uuden toimintatavan vakiinnuttaminen, reflektointi 4)Toimintajärjestelmän muuttaminen ja uuden käyttöönotto 2)Ristiriitojen analyysi 3)Uuden kohteen ja motiivin mallittaminen: uusi toimintamalli ja välineet testaaminen Työpajatoiminnassa keskityttiin etenkin kolmen viimeisen kohdan työstämiseen uuden laitteiston käyttömahdollisuuksien kartoittamiseksi ja uusien työmenetelmien kehittämiseksi ja testaamiseksi Sipoon kotihoidossa. Ensimmäisessä työpajassa pohdittiin tämänhetkistä työn sisältöä ja toiminnan lähtökohtia Sipoon kotihoidossa. Työntekijät kartoittivat työpajoissa työhön liittyviä niin toimivia kuin haasteellisiakin tekijöitä. Yksi tärkeä havainto oli, ettei työpajatoiminnan aikana Sipoon kotihoidossa ollut riittävästi aikaresursseja käytössä Virtu- toiminnan kehittämiseen sekä uuden hyvinvointiteknologian hyödyntämiseen. Sipoon kotihoidon henkilökunta mietti myös, miten asiakaslähtöisyys toteutuu heidän työssään. Kotihoito on korostetusti kahdenvälistä, jolloin asiakkaalla on mahdollisuus tasavertaiseen suhteeseen hoitajan kanssa. Työpajatoiminnassa nähtiin tärkeänä ikääntyneiden kotihoidon asiakkaiden ja omaishoitajien terveyden edistäminen kotona asumisen mahdollistamiseksi myös tulevaisuudessa. Kotihoidon esimiehet näkivät työprosessien kehittämisen tärkeänä, jotta tulevaisuudessa pystytään vastaamaan kotihoidon tarpeisiin. Kotihoidon hoitajat ymmärsivät johdon tavoitteet, mutta aina ei ole helppoa toteuttaa ylemmältä taholta tulevia ohjeistuksia. Kotihoidon työntekijät kokivat olevansa mukana suunnittelemassa uutta toimintamallia kotihoitoon, mutta kehittämistyöhön tulisi olla enemmän aikaa. Hankkeen aikana käytiin eettistä, jopa kriittistä keskustelua seniori- ja vanhustyön johdon kanssa hyvinvointiteknologian soveltuvuudesta erityisesti muistisairaille henkilöille. Jotta teknologiasta saataisiin parhain mahdollinen hyöty, se tulisi ottaa käyttöön riittävän aikaisessa vaiheessa. Tällöin teknologian käyttö olisi jo sujuvaa ja tuttua toimintakyvyn alentuessa. Näin teknologia voi vaikuttaa ennalta ehkäisevästi ja auttaa ikääntynyttä pärjäämään omassa kodissa mahdollisimman pitkään. Dementiaoireiselle henkilölle suunniteltu hyvä tekninen laite ottaa huomioon sairauden oireista aiheutuvat vaatimukset, käyttäjien yleensä korkea iän asettamat vaatimukset sekä dementoitumisen vaikutuksista johtuvat inhimilliset vaatimukset (Mäki et al. 2000). Työpajatoiminnassa pohdittiin laitteiden sopivuutta ja käytön mahdollisuuksia myös muistutusmenetelmänä. Tätä voitaisiin hyödyntää kotihoidossa esimerkiksi lääkehoidon ja ravitsemuksen osalta. Nämä jäivät suunnittelun tasolle, sillä kokeiluja hankaloittivat ajan puute sekä kehittämistyön liittäminen osaksi omaa työtä. Palvelun käytön keskeyttäneiden asiakkaiden pidemmälle edennyt muistisairaus heikentää selvästi IkäLinjan hyödyllisyyttä/sopivuutta (Vaelma 2011). Ikääntyneen ihmisen saama palvelun laatu paranee, kun palvelu viedään sellaistenkin asiakkaiden saataville, jotka eivät palvelun luo itse pääse, esimerkiksi heikentyneen toimintakyvyn vuoksi. Teknisten innovaatioiden avulla voidaan vahvistaa kanssakäymistä toisten samanikäisten kanssa sekä osallistujien tunnetta siitä, että hän on merkityksellinen ihminen. Eräs Virtu-käyttäjän omainen sanoi, että olisi ollut hyvä jos laite olisi tullut muutamaa vuotta aiemmin, jolloin asiakas olisi ehtinyt tottua ja oppia sitä käyttämään. TULEVAISUUS Sosiaali- ja terveysministeriön (2006) Terveys 2015-ohjelman toimintasuunnitelmassa korostetaan iäkkäiden ihmisten mahdollisuuksia toimia aktiivisesti ja kehittää tietojaan ja itsehoitovalmiuksiaan, jotta he voisivat jatkaa mahdollisimman pitkään itsenäistä ja laadukasta elämää. Terveyden edistäminen iäkkäillä on laaja-alaisempaa, kuin pelkkä sairauksien ehkäisy eli primaaripreventio. Sekundaaripreventiolla tarkoitetaan sairauksien mahdollisimman hyvää hoitoa ja sairauksien uusiutumisen ehkäisyä. Tertiaaripreventiolla tarkoitetaan puolestaan sairauksista aiheutuneiden toiminnan rajoitteiden kehityskulun hidastamista. Terveyden edistäminen kattaa varsinaisen fyysisen ja psyykkisen terveydentilan lisäksi koko iäkkään ihmisen elämäntilanteen huomioon ottamisen. (Heikkinen & Marin 2003.) Ikääntyvän väestön kotona selviytymisen tueksi tarvitaan uusia fyysistä aktiivisuutta lisääviä sekä toimintakykyä ja elämänlaatua tukevia kuntoutumismuotoja. Lisäksi yhteiskunnan taloudellisten voimavarojen ja terveydenhuollon resurssien rajallisuuden vuoksi tarvitaan tukipalveluvaihtoehtoja iäkkäiden omaehtoisen toiminnan tueksi. (Niemelä 2011.) Kuntoutus on järjestettävä viiveettä osana hoitoprosessia ja se edellyttää suunnitelmallisuutta ja jatkuvuutta. Hallitusohjelmassa 2011 on sitouduttu siihen, että julkiset palvelut ja sosiaaliturva järjestetään kaikille tasa-arvoisesti ja laadukkaasti. Kuntoutuksella voidaan parantaa toimintakykyä, osallistumista ja elämänlaatua sekä vähentää ympärivuorokautisen hoivan tarvetta. Kuntoutusprosessin toimivuuteen, oikeaaikaisuuteen, sisältöön ja tavoitteiden saavuttamiseksi vaikuttavat iäkkään kuntoutujan elämäntilanne terveyden ja toimintakyvyn lisäksi. Kela on lisäämässä iäkkäiden ja omaishoitajien kuntoutusta. (Huusko 2012.) Minkäasteista näyttöä on ikääntyneiden erilaisista ehkäisevistä toimenpiteistä terveydenhuollossa? Liikunnasta on vahvaa näyttöä liikuntarajoitusten ja toimintavajeiden ehkäisemisessä. Liikunnasta on näyttöä kaikenkuntoisilla. Liikunta pitää yllä toimintakykyä, lihaskuntoa ja hidastaa niiden heikkenemistä eli voidaan käyttää primaari-, sekundaari- ja tertiaaripreventiossa. Liikunta hidastaa toimintakyvyn alenemista myös kotona asuvilla. Liikunta suojaa myös kognition heikkenemiseltä ja muistisairauksilta. (Pitkälä 2012.) Virtun työpajoissa käytiin keskustelua etäkuntoutuksen mahdollisuuksista. Työntekijät näkivät kuntoutuksen sisältyvän fysioterapian puolelle, jossa Virtu- kanavan käyttömahdollisuuksia nähtiin laajemmin. Kotihoidon asiakkaan hoidossa hyvinvointiteknologia antaa tuen hoidon seurantaan ja asiakaspäätettä voi hyödyntää muun muassa haavanhoidossa, kipumittareiden käytössä ja MMSE-testien tekemisessä. Hyvinvointiteknologia olisi tuki niille, jotka jäävät tulevaisuudessa hoidon ulkopuolelle. (Heikura 2011.) Erilaisista teknologiaa hyödyntävistä hoitotyön menetelmistä on tutkimusten mukaan todettu olevan hyötyä potilaan ohjaamisessa ja toimintakyvyn tukemisessa ja edistämisessä. Videopuhelimen on esimerkiksi todettu soveltuvan hyvin painonhallintaryhmien ohjaamiseen (Kanste et al. 2012). Kotihoidon asiakkaiden jatkokuntoutuksen toteutustapana videoyhteys ja kosketusnäytön käyttäminen on koettu pääosin helpoksi ja mukavaksi ja videoyhteyttä pidettiin tarkoituksenmukaisena ryhmätoiminnan toteuttamiseen (Vesterinen 2010). Karpin (2011) tutkimuksessa todettiin, että kotiin toteutettu etäkuntoutus mahdollisti kotihoidon asiakkaiden toimintakyvyn ja kotona selviytymisen paranemisen. Tällaiset kotiin mahdollistetut palvelut lisäävät asiakkaiden tyytyväisyyttä ja osallisuutta. Liimatan ja Paanasen (2007) Tel Lappi III- projektissa todettiin, että käytetyn teknologian turvin konkreettisin säästö tulee myös ajankäytössä ja matkustamisessa, kun välimatkat ovat pitkiä. Samalla matkustamiseen liittyvät liikenneriskit vähenevät ja tiedottaminen monipuolistuu. Ennaltaehkäisevät palvelut ja niissä henkilökunnan työajan tehokkaampi hyödyntäminen hyvinvointiteknologian avulla on todettu vähentävän sairaalapäiviä, hoitokäyntejä ja tehostetun hoidon tarvetta ja lisäävän hoitoa koskevaa tyytyväisyyttä (Barnard & Locsin 2007; Thurmond & Boyle 2002). Virtuaalisten palvelujen ja laitteiden käytön on todettu myös tarjoavan käyttäjille vertaistukea ja lisäävän kontaktien määrää läheisten ja omaisten kanssa (Torp et al. 2008). Ehkäisevällä ja toimintakykyä ylläpitävällä toiminnalla voidaan ehkäistä ja siirtää hoidon ja palvelujen tarvetta myöhemmäksi. Varhainen puuttuminen edellyttää erilaisten ehkäisevien ja kuntouttavien työmenetelmien käyttöön ottoa ja lisäämistä. Ehkäisevät kotikäynnit mahdollistavat varhaisen puuttumisen ikäihmisten toimintakyvyn ja terveydentilan heikkenemiseen. Ehkäisevät kotikäynnit kohdennetaan ensisijaisesti niille ikäihmisille, jotka eivät ole säännöllisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaina. (STM 2008.) Kaste-ohjelmassa tavoitteena on parantaa sosiaali- ja terveydenhuollon tietopohjaa siten, että työ- ja hoitomenetelmät perustuvat entistä enemmän tutkittuun tietoon ja kehittäminen on perustyötä. Terveydenhuollossa työskenteleville tutkiva kehittäminen on velvoite, mutta samalla myös mahdollisuus. Osin uuden tekniikan ja olemassa olevan osaamisen avulla pyritään luomaan kokonaan uusia toimintamalleja, jotka toimivat asiakkaan kannalta paremmin ja säästävät voimavaroja. Uusia asioita ei synny automaattisesti, vaan tietoisen toiminnan tuloksena. (Heikura 2011.) Toiminnan kehittymisen kannalta oppiva organisaatio on onnistuneen muutoksen edellytyksenä. Henkilöstön osaamisen, hyvinvoinnin ja jaksamisen tukeminen ovat palvelutuotannossa avainasemassa. Tutkiva johtaminen hyödyntää sisäistä ja ulkoista tutkimus- ja arviointitietoa. Hyvien valtakunnallisten käytänteiden hyödyntäminen on edellytys uudenlaisen ja tehokkaan organisaation toiminnalle. Sipoon vanhuspoliittisessa ohjelmassa (2012) painottuu valtakunnallisten suositusten mukaisesti ennalta ehkäisevän työn ensisijaisuus sekä sipoolaisten ikääntyneiden toive saada eritasoisia ja erilaisia palveluja nimenomaan, jotta ennaltaehkäistäisiin toimintakyvyn laskua pitkällä aikavälillä. Ohjelma nostaa esille myös uudistavan ja monimuotoisen vanhuskäsityksen. (Sipoon vanhuspoliittinen ohjelma 2012.) Sipoon vanhuspoliittisessa strategiassa korostetaan turvallisuutta ja uudistumista. Myös uusimman hoitoteknologian hyödyntäminen, esteettömyyden edistäminen sekä hyvinvoivan työyhteisön kehittäminen ovat vanhustyön painopistealueita. Nykyisten toimintamallien ja rakenteiden kriittinen tarkastelu ja toiminnan suuntaaminen edellyttää entistä enemmän ehkäisevää, etsivää ja toimintakykyä ylläpitävää suuntaa. Hyvinvointiteknologian myötä lisääntyy työyhteisön innovatiivisuus. Hoitajille tarjoutuu mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä ja esimiehet saavat omaan työhönsä tukea. Toimivien teknologisten ratkaisujen avulla kunnilla on mahdollisuus lisätä avohuoltoa, nopeuttaa sairaalasta kotiutumista, hillitä hoitokustannuksia sekä kohdentaa palveluita tarkoituksenmukaisemmin ja kehittää hoitoprosessien sujuvuutta. Ikäihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen kannattaa panostaa koska hyvinvointi ja terveys vaikuttavat ratkaisevimmin sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeeseen ja niiden kustannuksiin. Iäkkääseen väestön kohdistuvan ennaltaehkäisevän toiminnan tulisi olla luonnollinen osa palvelujärjestelmää. (Hietanen & Lyyra 2003.) Hyvinvoinnin ja terveyden koheneminen tukee itsenäistä suoriutumista, kotona asumista ja mahdollisuuksia toimia aktiivisena yhteiskunnan ja yhteisön jäsenenä. Kuvio 2. Sipoon kotihoidon työpajatoiminta työn haasteet ja mahdollisuudet työn sisältö työssä kehittyminen Kotihoidon arki Kuormittaa: kiire&resurssivaje Voimavaraistaa: yhteisöllisyys, avoimuus suunnittelu&organisointi sitoutuminen motivaatio juurruttaminen terveyden edistäminen ennaltaehkäisevä korjaava ja kuntouttava Asiakaslähtöisyys Haasteet: omahoitajuus teknologia Mahdollisuudet: yksilöllisyys, laajentuneet palvelut vakauttaminen tiedottaminen Virtu Tulevaisuus käytännössä Haasteet: tekniikka asiakkaiden kunto asenteet kieli turvallisuus Mahdollisuudet: vertaistuki uudet työmenetelmät Haasteet: resurssit muutosvastarinta organis.kulttuuri teknologiaosaaminen Mahdollisuudet: teknologian ja resurssien oikea käyttö asiakkaan osallisuuden vahvistuminen elämänlaadun paraneminen LÄHTEET Barnard, A. & Locsin, R. 2007. Technology and Nursing. Practice, Concepts and Issues. Palgrave. Engeström, Y. 1995. Kehittävä työntutkimus- perusteita, tuloksia ja haasteita. Hallinnon kehittämiskeskus. Helsinki. Groop, J. 2012. Theory of Constraints in Field Service: Factors Limiting Productivity in Home Care Operations. Väitöskirja Aalto-yliopisto. Heikkilä, A, Jokinen, P ja Nurmela, T. 2008. Tutkiva kehittäminen – avaimia tutkimus- ja kehittämishankkeisiin terveysalalla. WSOY Heikkinen,E. & Marin, M. 2003. Vanhuuden voimavarat. Tammi. Helsinki. Heikura, M. 2011. Hyvinvointiteknologian yhdistäminen osaksi kotihoidon käyntejä. Opinnäytetyö Laurea, Otaniemi. Hietanen, A. & Lyyra, T-M. 2003. Iäkkään väestön terveyden ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja edistäminen. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2003:2. Huusko, T. 2012. Kuntoutus vanhuusiässä. Julkaisussa Kohti parempaa vanhuutta. Konsensuskokous. 2012. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim & Suomen Akatemia. Painotalo Kyriiri Oy. Helsinki.90-95. Ikäihmisten palvelujen laatusuositus. 2008. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2008:3. Juntunen, A. 2004. Uusi teknologia ikääntyvien hoito- ja hoivatyössä. Selvitys teknologisten apuvälineiden käyttöön liittyvistä kokemuksista Kajaanissa ja Sotkamossa. Kajaanin Ammattikorkeakoulun julkaisusarja B, raportteja ja selvityksiä 5. Jääskeläinen, J. 2004. e-Welfare: Tuottava tietotekniikka hyvinvointipalveluissa. Sitran raportteja 41. Helsinki. Kanste, O., Timonen, O. & Ylitalo-Katajisto. K. 2012. Videopuhelimella etäohjatuista painonhallintaryhmistä hyviä tuloksia. Sairaanhoitaja 85(4), 55-57. Liimatta, S. & Paananen, T. 2007. Tel Lappi III. Teknologian käyttöönotosta palvelujen kehittämiseen 2001-2007. Lapin sairaanhoitopiirin kuntayhtymä. Marin, M. & Hakonen, S. (toim.) 2003. Seniori- ja vanhustyö arjen kulttuurissa. PS-kustannus, Jyväskylä Mäki, O., Topo, P., Rauhala, M. & Jylhä, M. 2000. Teknologia dementiahoidossa. Eettinen näkökulma päätöksentekoon. STAKES. Oppaita 37. Niemelä, K. 2011. Iäkkäiden tuettu kuntoutuminen: laitoskuntoutusjakson, kotikuntoutuksen ja keinutuoliharjoittelun vaikutukset iäkkäiden toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Väitöskirja, ItäSuomen yliopisto Pitkälä, K. 2012. Sairauksien ehkäisy ja terveyden edistäminen vanhuusiässä. Julkaisussa Kohti parempaa vanhuutta. Konsensuskokous. 2012. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim & Suomen Akatemia. Painotalo Kyriiri Oy. Helsinki. 70-78. Sipoon vanhuspoliittinen ohjelma vuoteen 2012. Sipoon kunta. Sosiaali- ja terveysministeriö. 2006. Hyvinvointi 2015-ohjelma: Ikärakenteen muutos ja kansainvälistyminen hyvinvointivaltion suurimmat haasteet. Sosiaali- ja terveysministeriö. Suhonen, L. & Siikanen, T. 2007. Hyvinvointiteknologia sosiaali- ja terveysalalla - hyöty vai haitta?. Lahden ammattikorkeakoulun julkaisuja. Tampereen yliopistopaino Oy. Thurmond, V. & Boyle, D. 2002. An integrative review of patients’ perceptions regarding telehealth used in their health care. Online Journal of Knowledge Synthesis for Nursing, 9(2), Document number 2, 21. Toljamo, M. & Perälä, M-L. 2008. Kotihoidon henkilöstön työn, työtyytyväisyyden ja palvelujen laadun muutokset PALKO- hankkeen aikana. Kysely kotihoidon henkilöstölle vuosina 2001 ja 2003. STAKES. Torp, S., Hanson, E., Hauge, S., Ulstein, I. & Magnusson, L. 2008. A pilot study of how information and communication technology may contribute to health promotion among elderly spousal carers in Norway. Health and Social Care in the Community, 16 (1) 75-85. Vaelma, M. 2011. Apu on kosketuksen päässä. T-seniorit-projekti 2008-2010. Loppuraportti. Tampereen kaupunki; Tietotuotanto ja laadunarviointi C2/2011 Vesterinen, R. 2010. Etäkuntoutus- mahdollisuus kuntoutua kotona kaksisuuntaisen videoyhteyden avulla: käytettävyystutkimus Innokusti- hankkeessa. Pro gradu- tutkielma. Terveystieteiden laitos. Jyväskylän yliopisto. Virtanen, P., Suoheimo, M., Lamminmäki, S., Ahonen, P. ja Suokas, M. 2011. Matkaopas asiakaslähtöisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Tekesin katsaus 281/2011 Voutilainen, P.& Tiikkainen, P. 2009. Gerontologinen hoitotyö. WSOY. Välimäki, T. 2012. Family caregivers of persons with Alzheimer’s disease: Focusing on the sense of coherence and adaptation to caregiving. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences 116.