Paikkatietoaineistojen avautumisen vaikutuksia
Paikkatietoaineistojen Suomessa avautumisen vaikutuksia paikkatietomarkkinoihin Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulun maankäyttötieteiden laitoksella tehty diplomityö Espoo, toukokuu 2013 Tekniikan kandidaatti Laura Narvo Valvoja: Professori Kirsi Virrantaus Ohjaaja: Diplomi-insinööri Jenni Puupponen Aalto-yliopisto, PL 11000, 00076 AALTO www.aalto.fi Diplomityön tiivistelmä Tekijä Laura Narvo Työn nimi Paikkatietoaineistojen avautumisen vaikutuksia paikkatietomarkkinoihin Suomessa Laitos Maankäyttötieteiden laitos Professuuri Kartografia ja geoinformatiikka Professuurikoodi Maa-123 Työn valvoja Professori Kirsi Virrantaus Työn ohjaaja DI Jenni Puupponen Päivämäärä 31.5.2013 Sivumäärä 54+23 Kieli Suomi Tiivistelmä Suomessa on viimeisen vuoden aikana avautunut paljon paikkatietoaineistoja Inspiredirektiivin mukaisen paikkatietoinfrastruktuurin luomisen myötä. Avoin tieto tarkoittaa aineistoa, jossa on sallivat käyttöehdot, sen voi saada käyttöönsä kuka tahansa ja sen hinta on kohtuullinen. Aineistojen avautuminen vaikuttaa paikkatietoaineistoja käyttävien, tuottavien ja välittävien organisaatioiden toimintaan ja paikkatietomarkkinoihin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka aineistoja välittävän yrityksen kannattaisi reagoida paikkatietoaineistojen avautumiseen. Toimintatapojen löytämiseksi tarkasteltiin aluksi avoimen aineiston määritelmää ja paikkatietojen avautumiseen johtaneita syitä ja lainsäädäntöä. Kirjallisuusselvityksen jälkeen suoritettiin haastattelututkimus paikkatietoa hyödyntävissä ja tuottavissa organisaatioissa. Haastatteluissa selvitettiin, kuinka organisaatioissa käytetään paikkatietoa, ja mitä haasteita paikkatiedon käytössä on ollut. Lisäksi selvitettiin paikkatietojen avautumisen vaikutuksia organisaatioiden toimintaan, aineistojen avaamisessa ja avointen aineistojen käytössä ilmenneitä haasteita sekä haastateltavien näkemyksiä paikkatietoalan tulevaisuudesta. Haastattelujen avulla selvitettiin, minkälaisia palveluja tai tuotteita organisaatiot tarvitsevat tulevaisuudessa aineistojen avautumisen myötä. Haastateltavat valittiin suurista organisaatioista, joissa käytetään paljon paikkatietoa. Paikkatietojen avautuminen ei ollut vielä vaikuttanut paljoa niiden toimintaan, sillä suuret organisaatiot reagoivat tyypillisesti muutokseen hitaasti. Haastatteluissa kävi ilmi, että suurissa organisaatioissa ei uskottu avointen aineistojen kilpailevan suljettujen, maksullisten aineistojen kanssa, joten perinteistä aineistojen välitystä ja kehitystä kannattaa jatkaa. Avoimia aineistoja kuitenkin käytettiin mielellään liiketoiminnan tukena, joten yrityksille kannattaa tarjota niiden käytön helpottamiseen liittyviä palveluja, kuten rajapintoja ja konsultointia. Suurimpia huolenaiheita aineistojen avautumisessa olivat avaamisesta ja aineistojen käsittelystä koituva lisätyö ja avointen aineistojen laatu. Myös näihin haasteisiin kannattaa paikkatietoaineistoja ja -palveluja tarjoavan yrityksen kiinnittää huomiota ja tarjota apua ongelmien ratkaisuun. Avainsanat Avoin data, avoin paikkatieto, Inspire-direktiivi, PSI-direktiivi Aalto University, P.O. BOX 11000, 00076 AALTO www.aalto.fi Abstract of master's thesis Author Laura Narvo Title of thesis Effect of open spatial data on spatial data market in Finland Department Department of Real Estate, Planning and Geoinformatics Professorship Cartography and Geoinformatics Code of professorship Maa-123 Thesis supervisor Professor Kirsi Virrantaus Thesis advisor M. Sc. (Tech.) Jenni Puupponen Date 27.05.2013 Number of pages 54+23 Language Finnish Abstract Many spatial datasets have been opened during last year in Finland in consequence of establishing infrastructure for spatial information. By definition, open data means datasets that have broad terms of use, reasonable pricing and are at everyone’s disposal. Trend of opening data affects companies that use, distribute or produce data. The aim of this study was to examine how a company that sells and distributes spatial data should react to changing situation on the market. The thesis began by defining open data and reviewing both legislative and market based reasons that have led to development of spatial information infrastructure and opening of data. After literary review, five organisations that use or produce spatial data were interviewed in order to establish how open data will affect the market. The purpose of the interviews was to determine and analyse how the organisations use spatial data and what challenges they face when using it. The effects of open data on organisation’s business practices, challenges that arise from using open data and interviewees’ views on the future of spatial data market were also inquired. Results were used to evaluate the scope and nature of services needed by the organisations in the future due opening of the data. The interviewees were chosen from large organisations that use a lot of spatial data. In majority of the organisations interviewed, business practices were not yet significantly affected by opening of data. The interviews revealed that interviewees did not believe that open data would compete with paid datasets. Therefore traditional ways to distribute and produce data should be continued. However, open data was often used as an additional information source to critical datasets to give insight and to support business. Thus services that enable and ease the use of open data, such as interfaces and consultation, should be offered to organisations that use open data. The biggest concerns regarding open data were the reliability on the quality of the data and the additional work caused by opening and processing data. These concerns should be taken into account and responded by suitable services. Keywords Open data, Open spatial data, Inspire directive, PSI directive Alkusanat Tämä diplomityö on tehty Karttakeskuksen toimeksiannosta, ja haluan kiittää mahdollisuudesta tehdä opinnäytetyö muiden töiden ohessa. Kiitos työn ohjaajalle Jenni Puupposelle ja erityisesti Sami Masalalle, joka oli vilpittömän innostunut diplomityöstäni aina kun tarvitsin apua ja motivaatiota. Aalto-yliopistosta haluan kiittää Kirsi Virrantausta työn valvomisesta ja Paula Ahonen-Rainiota ohjauksesta, jonka ansiosta löysin työn punaisen langan aina uudestaan. Suurin kiitos kuuluu puolisolleni Kimmolle, joka on kannustanut minua jaksamaan ja osoittanut uskomatonta kärsivällisyyttä diplomityön tekemisen ajan. Tein tätä diplomityötä reilusti yli vuoden töiden ohessa, ja välillä työ oli pitkiäkin aikoja tauolla muiden kiireiden takia. Myös opintoihini kului keskimääräistä pidempi aika, mutta kahdeksaan opiskeluvuoteeni onkin mahtunut koulunkäynnin lisäksi töiden tekoa, muuttoja, häät ja elinikäisten ystävyyssuhteiden solmimista kiltatoiminnassa. Nyt kun diplomityö on viimein valmis ja valmistumisen aika käsillä, olen iloinen, että olen elänyt opiskeluajan täysillä ja voin lähteä Otaniemestä useita kokemuksia rikkaampana. Sisällysluettelo 1 Johdanto .............................................................................................................................. 1 1.1 Tutkimuksen tausta ...................................................................................................... 1 1.2 Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset ........................................................... 2 1.4 Tutkimusmenetelmät ................................................................................................... 3 1.5 Tutkimuksen rakenne ................................................................................................... 4 2 Avoin paikkatieto ................................................................................................................ 6 2.1 Avoin tieto ................................................................................................................... 6 2.1.1 Tiedon avoimuuden kriteerejä .............................................................................. 7 2.1.2 Tiedon arvoketju ja -kehä ................................................................................... 10 2.2 Paikkatietoa koskeva lainsäädäntö ja direktiivit ........................................................ 11 2.2.1 Inspire-direktiivi ................................................................................................. 12 2.2.2 PSI-direktiivi ja ympäristötietodirektiivi ............................................................ 12 2.2.3 Direktiivien vaikutus paikkatietojen avoimuuteen ............................................. 14 2.2.4 Inspire-direktiivin toimeenpanon aikataulu ........................................................ 15 2.2.5 Inspire-direktiivin toimeenpano Suomessa ......................................................... 16 2.3 Aineistojen hinnoittelu ............................................................................................... 17 2.4 Arvioita avautumisen vaikutuksista ........................................................................... 21 2.4.1 Vaikutukset uudelleenkäyttöön........................................................................... 21 2.5.2 Taloudelliset vaikutukset .................................................................................... 22 2.4.3 Vaikutukset julkishallintoon ............................................................................... 23 2.4.4 Vaikutukset yrityksiin ......................................................................................... 24 2.4.5 Vaikutukset liiketoimintaan ................................................................................ 26 3 Haastattelujen toteutus ja tulokset .................................................................................... 28 3.1 Haastattelujen toteutus ............................................................................................... 28 3.2 Paikkatiedon käyttö organisaatiossa .......................................................................... 29 3.2.1 Paikkatietoaineistot ja niiden hankinta ............................................................... 29 3.2.2 Paikkatiedon hyödyntämistasot .......................................................................... 30 3.2.3 Paikkatiedon käytön haasteet .............................................................................. 31 3.3 Paikkatietomarkkinoiden kehitys ............................................................................... 32 3.4 Aineistojen avautumisen vaikutuksia ........................................................................ 33 3.4.1 Aineistojen avautumisen mahdollisuudet ........................................................... 34 3.4.2 Aineistojen avautumisen haasteet ....................................................................... 36 3.5 Tulevaisuuden näkymiä ............................................................................................. 38 3.5.1 Aineistojen avautumisen seuraukset ................................................................... 38 3.5.2 Muut tulevaisuuden näkymät .............................................................................. 40 3.6 Haastattelujen yhteenveto .......................................................................................... 40 4 Haastatteluaineiston analysointi ....................................................................................... 44 4.1 Aineistojen avautumiseen kohdistuvat asenteet ........................................................ 44 4.2 Aineistojen avautumisen vaikutukset paikkatiedon tuotantoon................................. 45 4.3 Liiketoiminta .............................................................................................................. 46 5 Johtopäätökset ................................................................................................................... 48 Lähteet ................................................................................................................................. 50 Liitteet: Liite 1 Haastattelurunko Liite 2 Haastattelujen lyhennelmät Kuvaluettelo Kuva 1 Tutkimuksen rakenne. ......................................................................................... 5 Kuva 2 Datan uudelleenkäytön neljä kriteeriä (De Vries, 2010). .................................... 9 Kuva 3 Yllä perinteisen ajattelutavan mukainen tiedon arvoketju (Haasio & Savolainen, 2004) ja alla avoimen datan ekosysteemissä tiedon arvoketjusta muodostuva kehä (Kauhanen-Simanainen, 2011). ...................................................................................... 10 Kuva 4 Rajakustannushinnoitteluun perustuva hinnoittelumalli (Weiss, 2002). ........... 18 Kuva 5 Maksuperustainen hinnoittelumalli (Weiss, 2002). ........................................... 18 Kuva 6 Karttakeskuksen paikkatiedon hyödyntämismalli (Masala, 2011) .................... 31 Kuva 7 Aineistojen avautumisen hyödyt. ...................................................................... 35 Kuva 8 Aineistojen avautumisen haasteet koskevat yhtälailla oman aineiston avaamista, ja toisaalta avointen aineistojen käyttöä. ........................................................................ 37 Kuva 9 Paikkatiedon käyttäjien näkemyksiä tulevaisuudesta ........................................ 39 Käsitteet Inspire-direktiivi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/2/EY Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (Inspire) perustamisesta. Metatieto Paikkatietoaineistoja ja -palveluja kuvaava tieto, joka mahdollistaa kyseisten aineistojen ja palvelujen löytämisen, luetteloinnin ja käytön. (2007/2/EY) Paikkatietoaineisto Tunnistettavissa oleva paikkatietojen kokonaisuus (2007/2/EY) Paikkatietoinfrastruktuuri Inspire-direktiivin mukaisesti tuotetut, ylläpidetyt tai saataville asetetut metatiedot, paikkatietoaineistot ja paikkatietopalvelut; verkkopalvelut ja -teknologiat; tietojen yhteiskäyttöä, saatavuutta ja käyttöä koskevat sopimukset sekä koordinointi- ja seurantamekanismit, -prosessit ja -menetelmät. (2007/2/EY) Paikkatietomarkkinat Paikkatietoaineistojen, -ohjelmistojen ja -ratkaisujen tuottamisesta, myynnistä ja käyttämisestä muodostuva kokonaisuus. Paikkatietopalvelu Toiminnot, joita voidaan suorittaa käsittelemällä paikkatietoaineistojen sisältämiä paikkatietoja tai niihin liittyvää metatietoa tietokonesovelluksen avulla. (2007/2/EY) Paikkatietotuote Yhden tai useamman paikkatietoaineiston osista koottu tuote, jota voidaan sellaisenaan käyttää tiettyyn tarkoitukseen. (Geoinformatiikan sanasto, 2011) PSI-direktiivi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/98/EY julkisen sektorin hallussa olevien tietojen (Public Sector Information) uudelleenkäytöstä. Tietovaranto Toiminnan tarpeesta johdettu, yhtenäisesti hallinnoitu tietojen kokonaisuus. (VM, 2010) 1 Johdanto 1.1 Tutkimuksen tausta Jo jonkin aikaa on paikkatietoalalla ollut vallitsevana kehityssuuntana siirtyminen suljetusta yhä avoimempaan toimintaympäristöön. Aiemmin karttojen ja paikkatiedon tuotanto oli harvojen toimijoiden vastuulla, mutta tekniikan kehityttyä niin paikkatiedon kerääminen, sen jalostaminen ja valmiiden karttatuotteiden tuottaminen on tullut mahdolliseksi yhä useammille toimijoille. Tällä hetkellä julkishallinnon organisaatiot avaavat tietovarantojaan kaikkien käyttöön. Monet paikkatietoaineistot, joita on voinut aiemmin hankkia niiden tuottajilta korvausta vastaan ja tarkoin, rajatuin käyttöehdoin ovat vapautumassa vapaaseen käyttöön vain korkeintaan pientä korvausta vastaan laajoin käyttöehdoin. Teknisellä puolella taas avoimen lähdekoodin ratkaisut vievät jatkuvasti jalansijaa omisteisilta, lisenssein hallinnoiduilta ohjelmistoilta Tässä tutkimuksessa keskitytään aineistojen avautumiseen. Julkishallinnolla on Suomessa suuret määrät tietoa, jota täytyy kerätä ja ylläpitää lain vaatimuksesta. Tällaisia tietokantoja on useiden eri virastojen hallussa, ja suuri osa niistä on paikkatietoa. Näitä aineistoja ei ole tähän mennessä välttämättä hyödynnetty niin paljon, kuin olisi mahdollista, vaikka niitä suurella vaivalla ylläpidetään. Monet julkisten organisaatioiden hallussa olevat aineistot voisivat olla hyödyllisiä myös muille, sekä julkisille, että yksityisille organisaatioille, mutta niiden löytämisessä tai yhteiskäytössä on voinut olla haasteita. Myös aineistojen hinta on voinut olla esteenä aineiston käytölle. Aineistojen avautuminen tehostaa julkishallinnon toimintaa, sillä avautumisen myötä aineistot ovat entistä paremmin löydettävissä ja saatavissa. Kansalaisille aineistojen avautuminen näkyy julkishallinnon läpinäkyvämpänä toimintana, kun aineistot, joiden perusteella päätöksiä tehdään, ovat myös kansalaisten saatavissa. Yksityiset yritykset taas voivat hyödyntää avoimia aineistoja liiketoimintansa tukena tai luoda uutta liiketoimintaa niiden pohjalta. Jo jonkin aikaa on ollut nähtävillä kehityssuunta, jossa julkishallinnon tietovarantoja on alettu avata sekä muiden organisaatioiden että kansalaisten saataville ja näin edesautettu läpinäkyvyyttä päätöksenteossa. Euroopassa keskustelua julkishallinnon tietovarantojen avaamisesta on käyty jo pitkään, ja esimerkiksi OECD julkaisi vuonna 2008 suosituksen, joka kannustaa tietojen avaamiseen (Rainio, 2012). Jo tätä ennen, vuonna 2007, ilmestyi Euroopan unionin Inspire-direktiivi, jonka päämääränä on luoda Euroopan unionille yhtenäinen paikkatietoinfrastruktuuri. Sen avulla voidaan tuoda paikkatietoa paremmin kansalaisten ja eri organisaatioiden saataville selkein ehdoin. Inspire-direktiivin mukaisen paikkatietoinfrastruktuurin toteuttamisen yhteydessä julkishallinto on myös avannut aineistojaan maksutta tai irrotuskustannuksin kaikkien käyttöön. Avoimuuteen Suomessa kannustaa myös Valtioneuvoston periaatepäätös datan avaamisesta (Valtioneuvosto, 2011a), sekä nykyisen ja edellisen hallituksen ohjelmat (Valtioneuvosto, 2010a & 2011b). Avoin julkinen data ei ole vain eurooppalainen ilmiö, vaan myös Yhdysvalloissa säädettiin vuonna 2009 direktiivi avoimesta hallituksesta, jonka mukaan Yhdysvaltojen eri hallinnollisten elimien tulee julkaista Internetissä avoimessa formaatissa tietovarantojaan. Avoimella julkisella datalla on pitkät perinteet Yhdysvalloissa, sillä siellä lainsäädäntö on perustunut ajatukselle, että julkisen datan pitäisi olla kaikkien käytössä (Poikola & al., 2010). 1 Euroopan Unioni on julkaissut kolme direktiiviä, jotka käsittelevät julkishallinnon aineistojen uudelleenkäyttöä ja avaamista kaikkien käyttöön niin kansallisesti kuin myös EU:n laajuisesti. Vuonna 2003 julkaistu PSI-direktiivi (Directive on the re-use of public sector information) käsittelee kaikkien julkisen sektorin hallussa olevien tietovarantojen uudelleen käyttämistä. Direktiivin määritelmän mukaan tietojen uudelleenkäytöksi kutsutaan käyttäjästä riippumatta kaikkea toimintaa, joka poikkeaa siitä, kun julkinen sektori tuottaa ja ylläpitää aineistoa täyttääkseen julkiset tehtävänsä (2003/98/EY). Direktiivin tarkoituksena on edesauttaa julkishallinnon asiakirjojen avoimuutta ja uudelleenkäyttöä määrittelemällä, kuinka paljon uudelleenkäyttöä tulisi olla. Direktiivi perustuu läpinäkyvyyden ja reilun kilpailun edistämiselle ja rohkaisee EU:n jäsenvaltioita lisäämään avoimen datan politiikkaa. (Euroopan Komissio, 2009) Myös vuonna 2003 julkaistussa Ympäristötietodirektiivissä säädetään, että ympäristötiedon tulisi olla kaikkien saatavilla kohtuulista maksua vastaan (2003/4/EY). Inspire-direktiivi (Infrastructure for Spatial Information in Europe) vuodelta 2007 taas on luotu nimenomaan paikkatietoaineistoja silmällä pitäen. Direktiivissä määritellään yhdenmukainen paikkatietoinfrastruktuuri koko Euroopan unionin alueelle. Suomen kansallisen paikkatietostrategian 2010-2015 mukaan paikkatietoinfrastruktuurilla tarkoitetaan ”[y]hteisesti sovitulla tavalla tuotettuja ja saatavilla olevia paikkatietoaineistoja ja paikkatietopalveluja, näiden kuvailuja ja teknisiä toteutuksia sekä tietojen saatavuutta ja käyttöä koskevia periaatteita ja prosesseja” (MMM, 2010a). Infrastruktuurissa yhdistyvät paikkatietoaineistot ja -palvelut, jotka ovat kaikkien selailtavissa ja käytettävissä Internetin haku-, muunnos-, katselu- ja latauspalveluissa, ja näin ollen niiden saatavuus paranee ja yhtenäistyy. Paikkatietoaineistojen metatietoja pidetään infrastruktuurin puitteissa huolellisesti yllä, jotta aineistojen löytäminen ja käyttö olisi mahdollisimman vaivatonta. Suomessa Inspire-direktiivin täytäntöönpanosta on määrätty vuonna 2009 laissa paikkatietoinfrastruktuurista (421/2009) ja asetuksessa paikkatieto-infrastruktuurista (725/2009). Julkishallinnon tietovarantojen avautumisen myötä myös aineistojen hinnoitteluperusteet muuttuvat, ja useat ennen maksulliset aineistot saa käyttöönsä irrotusmaksulla tai jopa veloituksetta. Paikkatietomarkkinat muuttuvat huomattavasti, sillä paikkatietoaineistojen myynti ei entisenkaltaisena liiketoimintana enää ole yhtä kannattavaa. Yritysten, jotka myyvät aineistoja, onkin löydettävä uusia tapoja kehittää liiketoimintaansa, kun aineistojen myynnin voi olettaa laskevan, mutta toisaalta myös yritykset saavat avautuvat paikkatietoaineistot käyttöönsä maksutta tai huomattavasti aiempaa edullisemmin. 1.2 Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset Tutkimuksessa selvitettiin paikkatietoaineistojen vapautumisen vaikutuksia paikkatietomarkkinoihin ja paikkatietoaineistoja myyvien, tuottavien ja käyttävien yritysten liiketoimintaan. Samalla tutkittiin, kuinka yrityksen kannattaisi reagoida muutokseen ja mihin suuntaan liiketoimintaa pitäisi lähteä kehittämään kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Tutkimus suoritettiin Karttakeskus Oy:n toimeksiannosta. Erilaisten kartta-aineistojen myyjänä ja toimittajana paikkatietovarantojen avautuminen vaikuttaa merkittävästi Karttakeskuksen toimintaan, sillä paikkatietoaineistojen välittämisestä saatavat tulot todennäköisesti laskevat aineistojen vapautuessa. 2 Paikkatietovarantojen avautumisella on aineistojen myyjän kannalta myös positiivinen puoli, sillä myös aineistojen jalostajat saavat avoimet aineistot käyttöönsä maksutta, joten suuria investointeja ei tarvita. Uusia liiketoimintamahdollisuuksia voi avautua, kun aineistot ovat kaikkien saatavilla ja niiden käytön voi olettaa lisääntyvän. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka paikkatietoaineistojen avautuminen vaikuttaa paikkatietomarkkinoihin, ja kuinka löytää toimintamalleja ja ratkaisuja siihen, kuinka liiketoimintaa kannattaisi kehittää ja aineistojen vapautumiseen reagoida. Tutkimuksen keskeisin kysymys oli, kuinka yrityksen liiketoimintaa kannattaisi kehittää, jotta yrityksen kilpailukyky säilyisi ennallaan. Tätä varten on kuitenkin tärkeää tietää, miten paikkatietomarkkinat muuttuvat. Jotta aineistojen avautumiseen voitaisiin reagoida, on syytä selvittää myös, mitä käytännössä tapahtuu kun aineistot avautuvat, mitä aineistoja muutos koskee ja kuinka laajasti aineistot avautuvat. Tutkimuskysymys on muotoiltu seuraavasti: Miten paikkatietotuotteita myyvän ja välittävän yrityksen tulisi reagoida paikkatietoaineistojen avautumiseen, jotta sen kilpailukyky säilyisi ennallaan? Löytääkseen vastauksen tutkimuskysymykseen, tutkijan oli ensin perehdyttävä taustalla vaikuttavaan lainsäädäntöön ja aineistojen avautumiseen vaikuttaneisiin seikkoihin. Siksi varsinaisten tutkimuskysymysten lisäksi pyrittiin vastaamaan kysymyksiin Mikä on avoin aineisto ja mitä aineistojen avautuminen tarkoittaa? Mitkä seikat ovat johtaneet aineistojen avautumiseen? Mitä paikkatietoaineistojen avautumisesta on säädetty laissa ja direktiiveissä? Miten aineistojen avautuminen vaikuttaa paikkatietojen käyttöön sekä aineistotuotantoon? Miten asiakkaat uskovat paikkatietomarkkinoiden muuttuvan? 1.4 Tutkimusmenetelmät Tutkimuksessa noudatettiin laadullista lähestymistapaa. Laadullisessa tutkimuksessa ei tarkastella lukuja tai tilastoja vaan ilmiöitä, joita ei voi mitata tarkoilla mittareilla. Tutkimuksessa käytettävä aineisto on numeerisen aineiston sijaan tekstiä tai kuvia, joita tutkija analysoi löytääkseen vastauksia tutkimuskysymyksiin. Laadulliselle tutkimukselle on tyypillistä, että tutkimuksen aikana tulee ilmi seikkoja, joiden takia tutkimuskysymykset tai tutkimuksen näkökulma voivat tarkentua, jotta tutkimuksen kohdetta ymmärrettäisiin paremmin. (Creswell, 2009) Tutkimus jakautui kahteen osaan: ensin suoritettiin kirjallisuusselvitys, jossa tutkittiin, mitä avoin aineisto tarkoittaa, ja mitä lainsäädännössä määrätään aineistojen avoimuudesta. Kirjallisuustutkimuksen jälkeen perehdyttiin aineistojen avautumisen vaikutuksiin Karttakeskuksen asiakkaiden näkökulmasta haastattelujen avulla. Kirjallisuustutkimuksessa syvennyttiin paikkatietoaineistojen avautumisen taustalla olevaan lainsäädäntöön, kuten Euroopan Unionin Inspire-direktiiviin ja Suomen lakiin paikkatietoinfrastruktuurista. Kirjallisuustutkimusosiossa perehdyttiin myös tutkimuksiin, joita aineistojen avoimuudesta ja avautumisen vaikutuksista on aiemmin tehty. Tutkimuksen aihe on hyvin ajankohtainen eikä sitä ole vielä tutkittu kovin paljoa, joten aiheesta on saatavilla vain vähän kirjallisuutta. Ensimmäiset Inspire-direktiivin 3 mukaisen paikkatietoinfrastruktuurin osat otettiin käyttöön noin vuosi ennen tämän tutkimuksen valmistumista, joten lähes kaikki aiheesta aiemmin tehty tutkimus käsittelee PSI-direktiivin vaikutusta tai yleisesti aineistojen avoimuutta. Lisäksi selvitetään, mitä paikkatietoja Inspire-direktiivi koskee, ja mitä aineistoja on avattu tai avautumassa. Tutkimuksen toisessa osassa selvitettiin haastattelututkimuksen avulla minkälaisia odotuksia ja näkemyksiä paikkatietoa käyttävillä tai tuottavilla organisaatioilla ja yrityksillä on tulevaisuuden paikkatietomarkkinoista. Haastattelututkimuksessa selvitettiin avoimien kysymysten avulla muun muassa, kuinka organisaatioissa käytetään tai aiotaan käyttää avointa paikkatietoa, ja kuinka haastateltavat uskovat paikkatietoaineistojen avautumisen vaikuttavan heidän omaan toimintaansa. Näiden vastausten perusteella saatiin aikaiseksi kokonaiskuva paikkatiedon käyttäjien näkemyksestä paikkatietoalan tulevaisuudesta. Haastattelujen tarkoituksena oli selvittää, miten aineistojen avautuminen vaikuttaa yritysten ja organisaatioiden tapaan hyödyntää paikkatietoaineistoja. Haastateltaviksi valittiin Karttakeskus Oy:n asiakkaita, jotka käyttävät säännöllisesti paikkatietoa toimintansa tukena. Haastattelujen pohjalta selvitettiin, kuinka Karttakeskuksen kannattaisi reagoida aineistojen avautumiseen, jotta se vastaisi paremmin asiakkaiden tarpeisiin muuttuvalla paikkatietoalalla. Oletuksena on, että paikkatietoaineistojen vapautumisen jälkeen kannattaa aineistojen myymisen sijasta keskittyä tarjoamaan aineiston käyttöönottoon, käsittelyyn ja hyödyntämiseen tähtääviä palveluja. 1.5 Tutkimuksen rakenne Työssä lähdettiin liikkeelle aineistojen avautumiseen johtaneista laeista ja direktiiveistä kuvan 1 mukaisesti. Tutkimuksessa perehdyttiin myös tarkemmin avoimen tiedon käsitteeseen. Tutkimuksen edetessä selvitetään, minkälaisia vaikutuksia direktiiveillä on ollut ulkomailla, varsinkin maissa, joissa datan avoimuuteen vaikuttavat lait on asetettu jo aiemmin kuin Suomessa, sekä perehdytään, minkälaisia ennusteita aineiston avautumisen vaikutuksista on esitetty. Haastattelututkimuksen ja kirjallisuustutkimuksen perusteella selvitetään, miten aineistojen avautumiseen kannattaisi reagoida. Luvussa 2 käsitellään aluksi, mitä avoin tieto on ja minkälaisilla kriteereillä aineiston avoimuutta voidaan arvioida. Sen jälkeen perehdytään paikkatiedon avoimuutta ja saatavuutta käsitteleviin direktiiveihin ja lainsäädäntöön luvussa 2.2. Alaluvun tarkoituksena on auttaa ymmärtämään, mitä aineistojen vapautumisesta on säädetty kansallisella ja Euroopan Unionin tasolla. Luvussa selvitetään myös, kuinka aineistojen vapautuminen toteutetaan Suomessa, mitä aineistoja ja viranomaistahoja se koskee, ja millä aikataululla vapautuminen toteutuu. Lopuksi luvussa 2 perehdytään aineistojen hinnoittelumalleihin sekä aineistojen avautumisen vaikutuksiin maissa, joissa aineistot on vapautettu jo aiemmin. Lisäksi selvitetään, mitä aineistojen vapautuminen saa Suomessa aikaan aiheesta tehtyjen tutkimuksien perusteella ja soveltamalla ulkomaisia esimerkkejä Suomen oloihin. Luku 3 käsittelee aineistojen vapautumista Karttakeskuksen asiakkaiden näkökulmasta. Luvussa raportoidaan Karttakeskuksen asiakkaille tehdystä haastattelututkimuksesta, 4 jossa erilaisten organisaatioiden ja yritysten edustajilta tiedustellaan heidän näkemystään aineistojen vapautumisen vaikutuksista. Asiakkailta kysytään myös, minkälaisia haasteita aineistojen avautuminen aiheuttaa, ja miten he aikovat itse hyödyntää avoimia aineistoja. Haastattelututkimuksen ja kirjallisuuskatsauksen jälkeen tulokset kootaan yhteen luvussa 4. Luvussa ehdotetaan tutkimuksen perusteella, miten Karttakeskuksen kannattaisi toimia säilyttääkseen kilpailukykynsä muuttuvassa paikkatietomaailmassa. Lopuksi luvussa 5 esitetään yhteenveto tutkimuksesta ja sen tuloksista. Kirjallisuusselvitys Avoimen tiedon määrittely Lainsäädäntö ja direktiivit Aineistojen avaamisen vaikutuksia Haastattelututkimus Paikkatietojen hyödyntäminen organisaatioissa Aineistojen avautumisen vaikutukset organisaatioissa Toimintatavat Karttakeskukselle Kuva 1 Tutkimuksen rakenne. 5 2 Avoin paikkatieto Tieto on aina ollut valtaa, ja siksi niin yksityishenkilöt kuin hallinnolliset elimet ovat pitäneet tiukasti kiinni tiedoista, joita ovat keränneet. Tiedolle on kuitenkin ominaista se, ettei sillä ole arvoa, ellei sitä käytetä. Jotkut aineistot ovat turvallisuussyistä suojattuja siten, että niihin on pääsy vain rajatulla henkilöjoukolla, esimerkkinä tästä henkilötiedot ja maanpuolustukseen liittyvät tiedot. Muut aineistot ovat kuitenkin pääsääntöisesti sellaisia, että niiden avoimuus ei olisi kenellekään haitaksi, eikä niiden salaamiseen ole perusteita. Nykyajan digitaalinen tieto poikkeaa aiemmasta painetusta tiedosta merkittävästi, sillä sen jakelukustannukset ovat merkittävästi vähäisemmät. Tiedon arvo kasvaa, kun sitä käytetään, joten digitaalisen tiedon arvoa voidaan kasvattaa poistamalla sen käyttöä estävät rajoitteet ja tarjoamalla se vapaaseen käyttöön (Fitzgerald, 2009). Digitaalinen aineisto on siis ominaisuuksiltaan erilaista, ja lisäksi avoimilla aineistoilla on erityispiirteitä muuhun dataan nähden. Avoimen tiedon käsitteeseen perehdytään luvussa 2.1. Euroopan unionissa paikkatietojen avoimuutta ohjaa kolme direktiiviä: Inspiredirektiivi, Ympäristötietodirektiivi ja PSI-direktiivi. Näistä PSI-direktiivi rohkaisee julkishallinnon tahoja avaamaan tietovarantojaan, joihin myös paikkatiedot kuuluvat, Ympäristötietodirektiivi käsittelee ympäristötietojen saatavuutta ja Inspire-direktiivissä määritellään paikkatietoinfrastruktuuri, jonka kautta julkishallinnon paikkatietojen tulisi olla saatavilla. Direktiivit ohjaavat yhdessä paikallisen lainsäädännön kanssa julkishallinnon paikkatietojen uudelleenkäytön mahdollisuuksia. Direktiivejä ja niiden vaikutusta paikkatietoja avoimuuteen käsitellään luvussa 2.2. Julkishallinnon paikkatietoaineistot ovat avautuneet jo aiemmin sekä Yhdysvalloissa että Iso-Britanniassa. Näistä maista on siis jo olemassa tietoa siitä, millaisia vaikutuksia tietovarantojen avautumisella on. Tässä luvussa tutkitaan muissa maissa tapahtuneiden muutosten pohjalta sitä, miten paikkatietoaineistojen vapautuminen voi muuttaa paikkatietoalaa Suomessa. Paikkatietojen avaamisen lähtökohtana on avoimuus ja julkishallinnon päätöksenteon läpinäkyvyys, mutta tarkoituksena on myös, että avoimet paikkatiedot luovat uusia innovaatioita ja liiketoimintaa, kun yksittäiset ihmiset ja pienetkin yritykset voivat käyttää aineistoja maksutta, myös kaupallisiin tarkoituksiin (Valtioneuvosto, 2011a). Luvussa 2.4 selvitetään miten, ja minkälaista liiketoimintaa avoin paikkatieto on tuottanut. Julkishallinnon paikkatietoaineistojen avautuminen on merkittävä asia sekä taloudellisesti että poliittisesti. Datan avaaminen kaikkien käyttöön merkitsee suurta muutosta tähän asti vallalla olleisiin käytäntöihin. Avoimen datan hyödyistä yritysten näkökulmasta ilmeisin on taloudellinen hyöty, joka saavutetaan kun yritysten ei tarvitse tehdä uusia investointeja saadakseen aineistoa käyttöönsä. Avointen aineistojen hyödyt eivät kuitenkaan rajoitu kulujen vähenemiseen, vaan tietovarantojen avautumisesta aiheutuu myös muita positiivisia seurauksia. Näihin vaikutuksiin syvennytään luvussa 2.4. 2.1 Avoin tieto Aineistojen ja tietokantojen avautumisen sekä ylipäänsä avoimeen ajattelutapaan siirtymisen on mahdollistanut internetin kehitys 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Tapa, jolla tietotekniikan kehitys on muuttanut tiedon tuottamista, tallentamista ja jakamista, 6 on vaikuttanut siihen, kuinka tietoa käytetään ja ennen kaikkea siihen kuka sitä käyttää. Sen tasoinen avoimuus, joka tänä päivänä voidaan saavuttaa, ei kaksi vuosikymmentä sitten olisi ollut edes mahdollista. Luvussa käsitellään tarkemmin avoimen datan määritelmiä, joista yhden mukaan datan pitää olla saatavissa vuorokauden ympäri avoimessa formaatissa. Käytännössä tämä on mahdollista saavuttaa ainoastaan hyvien internetyhteyksien ja latauspalvelujen avulla. Tässä luvussa syvennytään tarkemmin siihen, minkälaista aineistoa voi kutsua avoimeksi ja minkälaisia piirteitä avoimella datalla on. Inspire-direktiivi säätää, että jäsenmaiden on luotava paikkatietoinfrastruktuuri, jonka kautta julkiset paikkatietoaineistot ovat kaikkien selattavissa ja löydettävissä. Suomessa samaan aikaan infrastruktuurin toteuttamisen kanssa eri julkishallinnon tahot myös antavat osan aineistoistaan kaikkien saataville maksutta infrastruktuurin mukaisien latauspalvelujen kautta. Ennen maksullisista, tarkoin käyttöoikeuksin rajatuista aineistoista tulee siis avoimia aineistoja. Aineiston avaamiseen ei kuitenkaan riitä se, että se on saatavilla jossakin muodossa, vaan sen oltava myös käytettävissä. Aineiston ei myöskään ole oltava maksutonta ollakseen avointa, kunhan maksut ovat kohtuullisia. Eri aineistojen hinnoittelumalleihin perehdytään tarkemmin luvussa 2.3. 2.1.1 Tiedon avoimuuden kriteerejä Avoimen paikkatietoaineiston määrittely ei aina ole yksinkertaista. Se, että aineisto on avointa, ei välttämättä tarkoita, että sen pitäisi olla ilmaista. On myös määriteltävä, pitääkö avoimen paikkatietoaineiston olla kaikkien käytössä, saako sitä levittää eteenpäin ja saako sen avulla tehdä voittoa kaupallisissa sovelluksissa. Formaatti, jossa tieto jaetaan, on oleellinen osa tiedon avoimuutta, sillä tieto ei välttämättä ole avointa, vaikka se olisi Internetissä kaikkien saatavilla. Tiedosta ei ole paljoa hyötyä, jos sitä ei formaatin takia voi muokata tai se on hankalasti löydettävissä. Avoimen tiedon ja avoimien ohjelmistojen vastakohtana esitetään usein kaupalliset ohjelmistot ja aineistot. Tämä on kuitenkin siinä mielessä harhaanjohtavaa, että myös avoimia aineistoja voi käyttää kaupallisesti, vaikka itse aineistosta tai ohjelmiston lähdekoodista ei peritäkään välttämättä maksua. Parempi nimitys kaupallisille ohjelmistoille onkin suljettu ohjelmisto, vastakohtana avoimelle. Open Knowledge Foundation (2013) on määritellyt kriteerejä, joiden toteutuessa voidaan sanoa aineiston olevan täysin avointa. Kriteerit voidaan tiivistää kolmeen kohtaan seuraavasti: Aineisto on vapaasti kenen tahansa löydettävissä, saatavissa ja käytettävissä kokonaisena mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Aineiston on oltava saatavilla enintään irtiottokustannuksilla, avoimessa formaatissa, sekä käyttökelpoisessa ja muokattavassa muodossa. Käyttöehdot eivät saa rajoittaa aineiston uudelleenjakelua, eikä uudelleenjakeluoikeudesta saa vaatia erillistä maksuja. Käyttöehtojen tarkoituksena on taata aineiston käyttäjälle varmuus aineiston alkuperästä ja tuottajalle oikeus tulla nimetyksi sen tuottajana. Aineiston lisenssi ei saa aiheuttaa diskriminaatiota eri käyttäjien tai käyttökohteiden välillä. Lisenssi ei myöskään saa olla kokoelmakohtainen, eli jos aineisto erotetaan kokoelmasta, on sillä oltava samat käyttöoikeudet kuin 7 alkuperäisellä kokoelmallakin. Lisenssissä ei myöskään saa olla rajoituksia sen suhteen, minkä aineistojen kanssa lisensoitua aineistoa käytetään. Käytännössä aineistoa voi harvoin sanoa täysin avoimeksi, sillä yleensä joku määritelmistä jää täyttymättä. Tällaisia tilanteita varten Poikola & al. (2010) ovat listanneet yhdeksän avoimen datan piirrettä, joiden avulla aineiston avoimuutta voidaan arvioida ja joiden avulla datan avoimuutta voidaan niin halutessa lisätä. 1. Löydettävyys Aineiston olemassaolo ja sijainti on tunnettu ja lisensointiehdot helposti löydettävissä. 2. Kokonaisuus Aineiston voi ladata vapaasti kokonaisuudessaan käyttöönsä sen sijaan, että sitä voisi vain käyttää rajapinnan kautta. 3. Käyttöehtojen tasa-arvoisuus Aineisto on kaikkien käytettävissä kaikkiin laillisiin tarkoituksiin, eikä esimerkiksi kaupallista toimintaa ole rajattu pois. 4. Alkuperäisyys ja ajantasaisuus Aineisto on tarjolla alkuperäisessä muodossa ja tarkkuudessa, kuitenkin yksityisyydensuoja huomioon ottaen. 5. Laillinen ja vapaa uudelleenkäytettävyys Aineiston käyttöehdot ovat samat kaikille, eikä aineiston käytölle ole asetettu juridisia rajoituksia. Ehdot ovat näkyvillä selkeästi siten, että ne kannustavat uudelleenkäyttöön. 6. Maksuttomuus Aineisto on käytettävissä täysin maksutta, mutta enintään irtiottokustannuksilla myytävää aineistoa voidaan myös pitää melko avoimena. 7. Koneluettavuus Aineisto on pysyvässä sijainnissa Internetissä, josta sitä voidaan lukea automatisoidusti. 8. Formaatin avoimuus Aineisto on saatavilla formaatissa, joka ei vaadi tietyn kaupallisen ohjelmiston hankintaa. Aineisto voi olla saatavissa myös useassa eri formaatissa. 9. Ymmärrettävyys Aineisto on dokumentoitu selkeästi, ja siitä on saatavilla kattavat metatiedot. Lainsäädännössä julkinen data tarkoittaa aineistoa, joka ei kuulu yksityisyydensuojan piiriin esimerkiksi henkilötietojen takia tai jota ei muuten tulkita arkaluontoiseksi (Poikola & al. 2010). Julkinen data ei siis tarkoita samaa kuin avoin data, sillä avoimella datalla on tunnusmerkkejä, jotka eivät kaiken julkisen datan kohdalla toteudu. Inspiredirektiivin mukaan ”Paikkatietojen olisi oltava saatavissa ehdoin, jotka eivät aiheettomasti rajoita tietojen laajaa käyttöä. Saatavissa olevien paikkatietojen olisi löydyttävä helposti, niiden soveltuvuus olisi voitava arvioida helposti ja niiden käyttöehdot olisi saatava helposti selville.” Inspire-direktiivi siis rohkaisee julkishallinnon organisaatioita avaamaan hallussaan olevaa julkista paikkatietoa direktiivin määrittelemän paikkatietoinfrastruktuurin kautta. Avoimen paikkatiedon yhtenä edellytyksenä on, että se on koneluettavassa muodossa formaatissa, joka ei ole sidoksissa yhteen ohjelmistoon, ja jonka voi helposti muuttaa luettavaan muotoon. Aineiston koneluettavuudella ja avoimella formaatilla varmistetaan, ettei aineiston tuottajalla ole monopolia sen jalostamiseen ja palveluiden kehittämiseen, eikä aineiston käyttöön tarvita kaupallisten ohjelmistojen hankkimista. Koneluettavuuden vaatimusta helposti aliarvioidaan, mutta paikkatietoaineistosta, joka on saatavilla verkosta vain kuvamuodossa karttana, ei ole paljon hyötyä aineiston jalostamisen ja uudelleenkäytön kannalta. Esimerkiksi tiedot erilaisten kohteiden osoitteista esimerkiksi HTML- tai PDF-muodossa internetsivulla on hyödyllinen 8 henkilölle, joka etsii tietoa yksittäisen kohteen sijainnista. Sen sijaan henkilö, joka haluaisi esittää kaikki kohteet kartalla, joutuu pahimmassa tapauksessa kopioimaan käsin kaikki osoitteet haluamaansa muotoon paikannusta varten. (Poikola & al. 2010) Aidosti avoin aineisto olisi tarjolla myös muodossa, jota voi suoraan hyödyntää toisessa sovelluksessa. Edellä mainitut datan avoimuuden kriteerit on luotu aineiston julkaisijan näkökulmasta, tarkoituksena helpottaa aineiston avoimuuden lisäämistä ja omassa hallussa olevan aineiston avoimuutta. De Vries (2010) taas pohtii artikkelissaan julkishallinnon aineistojen uudelleenkäyttömahdollisuuksia käyttäjän kannalta. Kriteereiden sisältö vastaa Poikolan & al. (2010) kriteerejä, mutta de Vries (2010) on tiivistänyt uudelleenkäyttömahdollisuudet neljään kohtaan kuvan 2 mukaisesti: onko aineisto saatavissa, saavutettavissa sekä käytettävissä, ja mitkä ovat sen käyttöehdot? Aineiston voi sanoa olevan saatavissa, jos aineiston käyttäjällä on oikeus käyttää aineistoa. Jos aineisto on saatavissa, voi käyttäjä etsiä sitä esimerkiksi paikkatietoinfrastruktuurin hakupalvelujen kautta. Saavutettavuus taas määrittelee, kuinka helposti aineisto on löydettävissä kaiken tarjolla olevan aineiston joukosta, eli kuinka helposti käyttäjä saa aineiston käyttöönsä. Vaikka pääsy aineistoon olisikin, aineiston uudelleenkäytölle ja sen muokkaamiselle uusiksi tietotuotteiksi saattaa olla rajoitteita. Lopullisen uuden aineistotuotteen levittämistä saattavat vielä säädellä käyttöehdot. Inspire-direktiivissä säädetty paikkatietoinfrastruktuuri edesauttaa julkishallinnon paikkatietoaineistojen saavutettavuutta datakatalogien muodossa sekä kannustaa aineistojen tarjoamiseen sallivilla käyttöehdoilla. Myös PSI-direktiivissä on säädetty käyttöehdoista, joskin ne painottuvatkin enemmän uudelleenkäyttöön eri julkishallinnon organisaatioiden taholta. Aineiston käyttäjä Aineistojen hakupalvelut Saatavuus Aineiston sisältö Saavutettavuus Aineistosta tehty tietotuote Käytön rajoitteet Aineistotuotteiden markkinat Käyttöehdot Kuva 2 Datan uudelleenkäytön neljä kriteeriä (De Vries, 2010). Uudelleenkäyttömahdollisuuksia kuvaamaan de Vries (2010) käyttää termiä hyödynnettävyys. Siihen vaikuttavat kaavan 1 mukaisesti aineiston saatavuus, saavutettavuus, käytön rajoitteet ja käyttöehdot. Saatavuus muodostaa perustan hyödynnettävyydelle, sillä jos käyttäjällä ei ole oikeutta saada aineistoa käyttöönsä, ei sitä voi myöskään hyödyntää. Saatavuuden merkitys taas lisääntyy sen myötä, mitä parempi saavutettavuus aineistolla on. Toisaalta jos saatavuus ei ole kovin korkea, ei hyvä saavutettavuus paranna hyödynnettävyyttä. Käytön rajoitteilla ja reiluilla käyttöehdoilla taas on yhtä suuri, mutta vastakkainen vaikutus hyödynnettävyyteen. Käytön rajoitteiksi voidaan lukea tekijänoikeudet tai, kun taas käyttöehdoiksi esimerkiksi hinnoittelu ja tiedon formaatti. Aineistojen avaamisen tarkoituksena on käytännössä kasvattaa aineistojen hyödynnettävyyttä käyttäjän näkökulmasta. 9 (1) 2.1.2 Tiedon arvoketju ja -kehä Perinteisen ajattelutavan mukaan tiedon jalostuminen kulkee ketjuna kuvan 3 arvoketjun mukaisesti. Tässä datalla tarkoitetaan koneluettavaa raaka-aineistoa, joka sellaisenaan ei merkitse ihmiselle paljoakaan. Datasta voidaan kuitenkin tietokoneiden avulla luoda ymmärrettävää informaatiota. Kun vastaanottaja tulkitsee informaation ja antaa sille merkityksen, se muuttuu tiedoksi. Tieto muuttuu tietämyksen kautta viisaudeksi, kun ihminen käyttää tietoja ja yhdistää sitä laajempiin kokonaisuuksiin. (Haasio & Savolainen, 2004). Ajattelutapa on kuitenkin muuttunut, ja KauhanenSimanainen (2011) esittää arvoketjun muuttuneen kehäksi kuvan 3 mukaisesti. Jonkun tahon tuottama lopullinen aineisto ja tutkimus voikin toimia toisessa tapauksessa raakadatana. Viisaus ei kuitenkaan suoraan muutu dataksi, sillä viisauteen tarvitaan ihmisen tulkintaa, mutta aineisto saa lisäarvoa, jos sitä voidaan käyttää hyödyksi monipuolisesti myös alkuperäisestä tarkoituksesta poikkeavasti uusien palvelujen lähtöaineistona. Aineistojen tarjoaminen avoimena edesauttaa kehän muodostumista, kun dataa uudelle tutkimukselle on tarjolla runsaasti. Tähän kuitenkin tarvitaan infrastruktuuri, joka ansiosta data on helposti löydettävissä ja saatavissa uudelleenkäyttöä varten. Data Informaatio Tieto Tietämys Viisaus Informaatio Tieto Data Viisaus Tietämys Kuva 3 Yllä perinteisen ajattelutavan mukainen tiedon arvoketju (Haasio & Savolainen, 2004) ja alla avoimen datan ekosysteemissä tiedon arvoketjusta muodostuva kehä (KauhanenSimanainen, 2011). Poikola & al. (2010) esittelevät julkaisussaan käsitteen avoimen datan ekosysteemi. He haluavat oppaallaan edesauttaa toimivan ekosysteemin syntyä, jossa avoimuuteen perustuvan yhteistyön pohjalta avoimen datan ja sen käytön määrä lisääntyisi merkittävästi. Ekosysteemissä raakadata on yhteistyön ja jakamisen kohde sen sijaan, että se toimisi vain kauppatavarana. Näin resursseja vapautuu datan hankkimisen sijasta datan hyödyntämiseen, ja sen myötä syntyy uusia palveluita, tietoa ja tutkimusta niin kaupalliseen, kuin yleishyödylliseen tarkoitukseen. Syntyy positiivinen kierre, kun datan hyödyntäminen lisää tietovarantojen käytettävyyttä ja laatua. Käsite avoimen datan ekosysteemistä onkin jonkin verran paikkatietoinfrastruktuuria laajempi, sillä se käsittää organisaatioiden ja tietojärjestelmien lisäksi aineistojen käyttäjät, tuottajat ja ylläpitäjät, sekä vuorovaikutuksen eri ekosysteemin osien välillä. Inspire-direktiivin mukainen infrastruktuuri kuitenkin on oleellinen osa avoimen datan ekosysteemiä, sillä se edesauttaa paikkatietojen saavutettavuutta ja jakamista. 10 Poikola & al. (2010) listaavat neljä erilaista tapaa käyttää avoimia aineistoja: koulutus, tutkimus ja tuotekehitys; automaatio; yhdistelmäpalvelut ja käyttäjien yhteistoiminnalliset tuotannot. Näistä koulutukseen ja tutkimukseen on täysin eri lähtökohdat, kun data on avointa ja automatisointia voidaan hyödyntää laitteissa, jotka käyttävät automaattisesti toiminnassaan avoimia aineistoja. Yhdistelmäpalvelut tarkoittavat verkkosovelluksia, joissa eri lähteissä tuotettua dataa yhdistellään yhdeksi kokonaisuudeksi ja saadaan näin tuotettua informaatiota käyttäjille, ja näiden syntyyn ja monimuotoisuuteen aineistojen avautuminen vaikuttaa merkittävästi. Yhteistoiminnalliset tuotannot tarkoittavat käyttäjien ottamista mukaan datan tuottamiseen, esimerkiksi tarjoamalla käyttäjille verkossa kanava jakaa havaitsemaansa tietoa, kuten huomioita kevyen liikenteen väylistä. Näin kerättyä aineistoa voidaan käyttää hyödyksi liikenneverkon suunnittelussa. Tunnetuimpia esimerkkejä käyttäjien yhteistoiminnasta ovat Wikipedia ja Open Street Map, mutta myös esimerkiksi Helsingin kaupunki on käyttänyt avoimuutta hyväksi Fillarikanava-palvelussaan, jossa pyöräilijät voivat raportoida löytämistään pyörätieverkon puutteista. Aineistojen avautuessa ja avointen toimintatapojen ja teknologioiden yleistyessä joukkoistaminen, eli käyttäjien osallistaminen aineistotuotantoon voi joissain tapauksissa olla varteenotettava vaihtoehto perinteisille aineistotuotantomenetelmille. 2.2 Paikkatietoa koskeva lainsäädäntö ja direktiivit Paikkatietojen saatavuutta ja uudelleenkäyttöä ohjaa Euroopan Unionissa kolme direktiiviä: PSI-direktiivi, Ympäristötietodirektiivi ja Inspire-direktiivi. PSI-direktiivissä ja Ympäristötietodirektiivissä on säädetty julkishallinnon tietojen käytöstä ja saatavuudesta. Näistä edellinen keskittyy julkisen sektorin hallussa olevien aineistojen uudelleenkäyttöön ja jälkimmäinen käsittelee ympäristötiedon, josta suurin osa on paikkatietoa, julkista saatavuutta. Inspire-direktiivissä taas säädetään yhtenäisen paikkatietoinfrastruktuurin luomisesta, jonka kautta julkishallinnon aineistot olisivat selattavissa ja ladattavissa. Euroopan Unionin säätämät direktiivit ohjaavat nykyisin merkittävästi toimintatapoja Suomessa, mutta eivät ole tarpeeksi yksityiskohtaisia sellaisenaan sovellettaviksi. Direktiiveistä on siksi säädetty kansalliset lait ja asetukset, joissa direktiivien toimeenpanoa on tarkennettu. Inspire-direktiivin toteuttamista ohjaa Suomessa laki paikkatietoinfrastruktuurista, jossa on muun muassa määritelty tarkemmin mitä aineistoja Inspire-direktiivi koskee, ja mitä palveluja paikkatietoinfrastruktuuriin sisällytetään. Asetus paikkatietoinfrastruktuurista vielä tarkentaa yksityiskohtaisemmin lakiin kirjattuja tietoja julkaistavista aineistoista, Inspire-direktiivin toteuttamisaikataulusta ja muista yksityiskohdista. Suomessa Inspire-direktiivi on paikkatietoa koskevista direktiiveistä tunnetuin, ja se yhdistetään usein paikkatiedon avautumiseen. Inspire-direktiivi ei kuitenkaan velvoita avaamaan aineistoja, vaan ainoastaan luomaan paikkatietoinfrastruktuurin, jossa on haku-, katselu-, lataus- ja muunnospalvelut julkishallinnon paikkatietoaineistoille ja niiden metatiedoille. Paikkatietojen maksuista säädetään kahdessa muussa direktiivissä, mutta yksikään näistä kolmesta direktiivistä ei velvoita tarjoamaan aineistoja täysin maksutta kaikille. Sen sijaan nämä direktiivit yhdessä rohkaisevat aineistojen avaamiseen maksuja pienentämällä ja saatavuutta parantamalla. 11 2.2.1 Inspire-direktiivi Inspire-direktiivi, eli Infrastructure for Spatial Information in Europe on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/2/ EY, joka on annettu 14.3.2007. Se käsittelee Euroopan yhteisön yhtenäisen paikkatietoinfrastruktuurin perustamista tavoitteenaan parantaa paikkatietoaineistojen saatavuutta ja yhteiskäyttöä, sekä helpottaa paikkatiedon jakamista eri julkishallinnon organisaatioiden välillä. (Euroopan komissio, 2011) Eurooppalainen paikkatietoinfrastruktuuri perustuu eri jäsenvaltioiden ylläpitämiin kansallisiin paikkatietoinfrastruktuureihin, joiden yhtenäisyys varmistetaan Inspiredirektiivin avulla. Paikkatietoinfrastruktuuri on käsitteenä keskeinen osa Inspire-direktiiviä. Paikkatietoinfrastruktuurilla tarkoitetaan kokonaisuutta, jonka muodostavat kaikki paikkatiedon keräämiseen, jakamiseen, käyttöön ja hyödyntämiseen liittyvät asiat, kuten aineistot, palvelut tai esimerkiksi hallinnolliset elementit. Inspire-direktiivin tarkoituksena on yhdenmukaistaa nämä infrastruktuurit siten, että ne olisivat jokaisessa jäsenvaltiossa yhteneväisiä. (MMM, 2008) Inspire-direktiivi säätää, että eri valtioissa tulisi perustaa paikkatietojen yhteiskäyttöä tukevia palveluita, joiden kautta paikkatietoja ja niiden metatietoja voi sekä katsella, että ladata kuka vain laajoin käyttöehdoin. Lisäksi tulisi luoda näihin palveluihin liittyviä sopimuksia ja seurantaprosesseja. Inspire-direktiivi perustuu muutamiin perusajatuksiin, joiden perusteella tarkemmat säädökset on luotu. Oleellista on, ettei tietoa tarvitsisi kerätä kuin kerran, ja että sitä ylläpidettäisiin hyvin. Monet eri organisaatiot käyttävät päätöksenteossa hyvin samanlaisia aineistoja, ja resursseja vapautuu huomattavasti, jos jokaisen ei tarvitse kerätä uudestaan tietoa, joka on jo olemassa toisella organisaatiolla. (Euroopan komissio, 2004) Inspire-direktiivi ei velvoita jäsenmaita keräämään uutta tietoa, vaan tarkoituksena on ainoastaan parantaa jo olemassa olevan tiedon saatavuutta ja näin maksimoida tiedosta saatava hyöty (Euroopan komissio, 2004). Yhteiskäytön edistämiseksi eri paikkatietoaineistoja pitäisi pystyä yhdistelemään vaivatta, ja niiden tulisi olla saatavilla ehdoin, jotka eivät rajoita liikaa aineistojen käyttöä (MMM, 2008). Inspire-direktiivin tarkoituksena on jo olemassa olevien aineistojen mahdollisuuksien ja käytön optimointi. Inspire-direktiivi ei velvoita muuttamaan paikkatietoaineistojen rakennetta, vaan pikemminkin kannustaa ottamaan käyttöön järjestelmiä ja palveluja, joiden avulla yhteiskäyttö on mahdollista. Parhaiten tämä onnistuu jo aiemmin mainittujen keinojen avulla: tuomalla kaikki aineistot yhdenmukaisessa muodossa luetteloihin, joista ne on helposti löydettävissä, luomalla aineistojen käyttöä lisääviä palveluita ja poistamalla aineistojen käyttöä rajaavat tekijät. (Euroopan komissio, 2004) 2.2.2 PSI-direktiivi ja ympäristötietodirektiivi PSI-direktiivi eli direktiivi julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/98/EY, joka on tullut voimaan 31.12.2003. Direktiivi määrää, että mikäli julkisen sektorin elinten hallussa olevien asiakirjojen uudelleenkäyttöä ei ole kielletty, on varmistettava, että asiakirjoja voidaan käyttää uudelleen sekä kaupallisiin että muihin tarkoituksiin. Tämä tarkoittaa, että 12 asiakirjojen on oltava saatavilla mahdollisuuksien mukaan sähköisessä muodossa, ja maksujen on oltava kohtuullisia. Uudelleenkäyttö on määritelty direktiivissä laajasti, sillä se tarkoittaa kaikkea sellaista tietojen käyttöä, jossa ei ole kyse sen julkisen tehtävän hoitamisesta, jota varten tieto on kerätty tai hankittu. Uudelleenkäytöksi lasketaan siis myös toisten julkisten organisaatioiden keräämän datan hyödyntäminen, ellei käyttötarkoituksena ole sen julkisen tehtävän hoitaminen, jota varten aineisto on kerätty. Direktiivi ei kuitenkaan velvoita julkishallinnon organisaatioita avaamaan aineistoja, jos se ei ole sitä tähänkään mennessä tehnyt. Mikäli aineisto kuitenkin on muiden organisaatioiden saatavilla, on sen oltava avointa direktiivin määrittelemissä puitteissa. Maksujen kohtuullisuuden ja sähköisen jakeluformaatin lisäksi direktiivi määrää, että ehtojen on oltava samat kaikille uudelleenkäyttötahoille. Direktiivin voimaantulon jälkeen ei siis onnistu se, että julkishallinnon organisaatio antaisi aineistonsa käyttöön koulutus- tai muihin eikaupallisiin tarkoituksiin, mutta ei voittoa tavoitteleviin tarkoituksiin. (Janssen, 2011) PSI-direktiivistä voidaan löytää kaksi perusperiaatetta: läpinäkyvyys ja tasapuolinen kilpailu. Näiden perusteella direktiivissä määritellään uudelleenkäytön ehtoja, kielletään joitakin organisaatioita suosiva tai syrjivä toiminta tietojen uudelleenkäytön suhteen ja luodaan säännöt siihen, kuinka toimitaan kun aineistoja halutaan käyttää uudelleen. Samalla direktiivi myös rohkaisee Euroopan Unionin jäsenvaltioita avaamaan tietovarantojaan uudelleenkäyttöä varten direktiivin määritelmiä laajemmin ja paremmin ehdoin. (Fornefeld & al. 2009) PSI-direktiivissä määriteltiin, että sen täytäntöönpanoa on tarkasteltava uudelleen vuoteen 2008 mennessä. Euroopan komission tiedonannossa uudelleentarkastelusta (Euroopan Komissio, 2009) todettiin, että direktiivin antamisen jälkeen on tapahtunut edistystä, mutta että tietovarantojen koko potentiaalia ei vielä voida kokonaan hyödyntää. Erääksi syyksi mainitaan keskittyminen kustannusten kattamiseen lyhyellä aikavälillä ja laajempien taloudellisten hyötyjen huomiotta jättäminen. Tiedonannossa ei suoraan ehdotettu, että PSI-direktiiviin pitäisi tehdä muutoksia, mutta toivottiin, että jäsenvaltiot kiinnittäisivät huomiota direktiivin täytäntöönpanoon ja soveltamiseen. Vuonna 2011 direktiivin soveltamista tarkasteltiin uudelleen, ja tuloksena annettiin ehdotus PSI-direktiivin muuttamisesta. Ehdotuksessa PSI-direktiiviä laajennettaisiin koskemaan myös uusia tietolajeja, kuten kirjastoja ja tieteellistä tietoa, ja samalla määrättiin, ettei tiedoista perittävä maksu saisi olla marginaalikustannusta suurempi (Euroopan Komissio, 2011). Muutosehdotuksessa otetaan näin huomioon vuoden 2003 jälkeen kehittynyt teknologia ja tietomäärän kasvu. Ympäristötietodirektiivi (Directive on public access to environmental information) eli Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta käsittelee PSIdirektiivin tapaan julkisten tietojen saatavuutta. Direktiivin pääajatuksena on, että ympäristötiedon tulisi olla kaikkien sitä tarvitsevien saatavilla kohtuullista maksua vastaan sähköisessä formaatissa. Ympäristötietodirektiivi on säädetty, koska ympäristötiedon levittämisellä katsotaan olevan positiivinen vaikutus vapaan keskustelun lisääntymiseen ja yleisön osallistumiseen ympäristöä koskevaan päätöksentekoon (2003/4/EY). 13 Ympäristötietodirektiivi on rajattu koskemaan tarkasti määriteltyjä ympäristöä koskevia tietoja, jotka on kuvailtu direktiivin artiklassa 2. Tällaisia tietoja ovat muun muassa ympäristön tai ihmisten terveyden ja turvallisuuden tilasta kertovat tiedot ja erilaiset analyysit, jotka on tehty näihin vaikuttavista toimenpiteistä. Näistä tiedoista monet ovat paikkatietoja. Ympäristötietodirektiivissä on määrätty, että ympäristötiedon saatavuuden lisäksi jäsenvaltioiden on levitettävä sitä mahdollisimman laajalle käyttäen apuna uusia tieto- ja viestintätekniikan keinoja. (2003/4/EY) 2.2.3 Direktiivien vaikutus paikkatietojen avoimuuteen Keskustelua tarpeesta avata julkishallinnon tietovarantoja on ollut jo 1980-luvulta lähtien, jolloin huolta aiheutti Yhdysvaltojen kilpailuetu Eurooppaan nähden PohjoisAmerikassa vallitsevan avoimen julkishallinnon datan periaatteen takia (Janssen, 2011). Informaatioyhteiskunnassa tieto on yrityksille tärkeä kilpailuetu, joten pelkästään siitä syystä julkishallinnon tietovarantojen avaaminen on hyödyllistä (Vickery, 2011). PSIdirektiivin säätämistä edesauttoi myös se, että julkishallinnon todettiin olevan suurin tietojen tuottaja Euroopassa, ja että tästä tiedosta saataisiin suurin mahdollinen hyöty, jos se olisi uudelleenkäytettävissä. Jotta eurooppalaiset yritykset, jotka tuottavat julkishallinnon tiedoista uusia informaatiotuotteita, olisivat yhdenvertaisessa asemassa yhdysvaltalaisiin kilpailijoihinsa, tulisi julkishallinnon uudelleenkäytön käytännöt säätää yhdenmukaiseksi. Muussa tapauksessa eri aineistojen hankinta voisi muodostua niin haastavaksi, ettei niitä kannata käyttää lainkaan. PSI-direktiivi luotiin ratkaisemaan tämä ongelma. (Fitzgerald, 2009) PSI-direktiivin, ympäristötietodirektiivin ja Inspire-direktiivin lähtökohtien voi ajatella olevan erilaiset. Longhornin (2009) mukaan PSI-direktiivin tarkoituksena on kasvattaa Euroopan informaatiomarkkinoita, kun taas Inspire-direktiivi on keskittynyt nimenomaan paikkatietoon ja aineistojen avoimuuden kannalta oleellisten rakenteiden ja palvelujen, eli paikkatietoinfrastruktuurin luomiseen. Ympäristötietodirektiivin tavoitteena taas on varmistaa, että ympäristötieto on kaikkien sitä tarvitsevien saatavilla erityisesti sähköisessä muodossa tietoverkkojen kautta, mikäli mahdollista. (2003/4/EY). PSI-direktiivissä sanamuoto on hyvin yleinen, kun taas sekä Inspiredirektiivi, että ympäristötietodirektiivi määrittelevät hyvinkin tarkasti, mitä aineistoja ne koskevat, ja kuinka ne tulee panna toimeen. Kolmessa direktiivissä on keskenään paljon päällekkäisyyksiä, mutta ne eivät ole ristiriidassa keskenään. PSI-direktiivin määritelmä julkishallinnon asiakirjasta ulottuu myös paikkatietoihin, mutta toisin kuin Inspire-direktiivissä ja ympäristötietodirektiivissä, PSI-direktiivissä ei oteta kantaa siihen, pitääkö tietoja luovuttaa vai ei. PSI-direktiivissä säädetään ainoastaan, kuinka toimitaan, kun tiedon luovutus on sallittua ja sitä on päätetty luovuttaa muille käytettäväksi. Inspiredirektiivissä ja ympäristötietodirektiivissä määritellään aineistot, joiden olisi oltava kaikkien käytössä, ja lisäksi Inspire-direktiivissä määritellään aikataulu infrastruktuurin luomiselle. Oleellisena erona direktiivien välillä on myös se, että ympäristötietodirektiivin ajatuksena on, että kaikilla olisi mahdollisuus osallistua ympäristö koskevaan päätöksentekoon, Inspire-direktiivi koskee ensisijaisesti julkishallinnon elinten välistä tiedonsiirtoa, kun taas PSI-direktiivissä on keskitytty ennemminkin tietojen kaupalliseen hyödyntämiseen (Inspire-loppuraportti, 2008). Sekä ympäristötietodirektiivi että PSI-direktiivi ovat tulleet voimaan ennen Inspiredirektiiviä, joten niiden vaikutuksista tietojen uudelleenkäyttöön ja saatavuuteen on jo 14 tehty joitakin tutkimuksia. Voidaan olettaa, että Inspire-direktiivillä tulee olemaan samansuuntaisia vaikutuksia, sillä direktiiveillä on paljon yhtäläisyyksiä tietojen avoimuuden ja uudelleenkäytön osalta. Inspire-direktiivin voimaantulo ajoittui Suomessa samaan aikaan, kun julkishallinnon organisaatiot alkoivat muutenkin avata aineistojaan. Vaikka Inspire-direktiivi ei velvoita julkishallinnon organisaatioita antamaan aineistojaan maksutta kaikkien käyttöön, on se vauhdittanut aineistojen avautumista. Direktiivin mukainen paikkatietoinfrastruktuuri helpottaa aineistojen avaamista tarjoamalla keinot ja väylät aineistojen levittämiseen. PSI-direktiivi ja ympäristötietodirektiivi eivät myöskään määrää tarjoamaan aineistoja täysin maksutta, mutta rohkaisevat tarjoamaan aineistot mahdollisimman avoimesti, ja nykyisin Suomessa monia julkishallinnon aineistoja saa ladata käyttöönsä veloituksetta Inspire-direktiivin mukaisten palvelujen kautta. Koska aineistoja avataan Suomessa samaan aikaan Inspire-direktiivin mukaisen paikkatietoinfrastruktuurin luomisen kanssa, mukailee aineistojen avautuminen Inspire-direktiivin aikataulua. Tämän takia Inspire-direktiivillä on suuri merkitys aineistojen avautumiseen Suomessa. Inspire-direktiivin määrittelemän paikkatietoinfrastruktuurin myötä paikkatietoaineistot on Suomessa entistä helpompi löytää, ja niiden käyttö on helpompaa parempien metatietojen ja yhtenäisen muodon takia. Nämä lisäävät aineiston avoimuutta Poikolan (2010) ja hyödynnettävyyttä de Vriesin (2010) määritelmien perusteella. Myös PSIdirektiivi ja ympäristötietodirektiivi edesauttavat aineistojen avoimuutta muun muassa maksuttomuuteen ja tasapuolisiin käyttöehtoihin liittyen. Voidaan siis sanoa, että nämä kolme direktiiviä tukevat ja täydentävät toisiaan, ja yhdessä rohkaisevat julkishallinnon elimiä avaamaan ja julkaisemaan aineistojaan kaikille tasapuolisen kilpailun ja tehokkaan aineistojen hyödyntämisen nimissä. näin luodaan avoin paikkatietoinfrastruktuuri, jossa aineistot ovat kaikkien saatavilla tarkoituksenmukaisissa formaateissa, kohtuullisin kustannuksin ja sallivin käyttöehdoin. 2.2.4 Inspire-direktiivin toimeenpanon aikataulu Paikkatietoaineistojen julkaisuaikataulu perustuu Inspire-direktiivin liitteissä määriteltyihin paikkatietoryhmiin. Inspire-direktiivissä on säädetty aikataulusta kunkin paikkatietoryhmän kohdalla erikseen metatietojen ja eri paikkatietotuotteiden haku-, katselu-, latausja muunnospalvelujen osalta. Aikataulu määräytyy täytäntöönpanosääntöjen hyväksymispäivämäärän perusteella. Erityyppiset paikkatietoaineistot on jaettu Inspire-direktiivissä kolmeen eri paikkatietoryhmään, joilla on erilaiset julkaisuaikataulutaikataulut. Ryhmään I, jonka sisältö on määritelty Inspire-direktiivin liitteessä I, kuuluu perusaineistoja kuten paikannimet, koordinaattijärjestelmät ja kiinteistöt. Ryhmän I julkaisuaikataulu on kaikkein kiireellisin, ja tähän ryhmään kuuluvat aineistot tulivat saataville haku- ja latauspalveluihin jo keväällä vuonna 2012. Samalla useiden tähän ryhmään kuuluvien aineistojen maksuperustaisesta hinnoittelusta luovuttiin, ja ne saa nyt käyttöönsä maksutta. Ryhmä II sisältää suurempia paikkatietoaineistoja, kuten korkeusmalli ja ortoilmakuvat. Ryhmässä III taas on maantieteellisten aineistojen, kuten merialueiden ja maankäytön lisäksi sosiodemografisia paikkatietoaineistoja muun muassa väestöstä ja teollisuudesta. (2007/2/EY) 15 Aineistoista luodut paikkatietotuotteet on niin ikään jaettu kahteen ryhmään: yhteiskäyttöisiin kansallisiin paikkatietotuotteisiin ja Inspire-paikkatietotuotteisiin. Paikkatietotuotteeksi kutsutaan yhdestä tai useammasta paikkatietoaineistosta koottua kokonaisuutta, jota voidaan käyttää itsenäisenä tuotteena määrättyyn käyttötarkoitukseen (Geoinformatiikan sanasto, 2011). Yhteiskäyttöiset paikkatietotuotteet on muodostettu kansallisesti Inspire-direktiivin liitteissä mainittuihin paikkatietoryhmiin kuuluvista aineistoista, kun taas Inspire-tietotuotteet ovat samojen liitteiden mukaisia tietotuotteita, joiden määrittelyt ovat Inspire-direktiivin mukaisia ja laadittu eurooppalaisissa työryhmissä (Muhli, 2011). Inspire-paikkatietotuotteiden aikataulu on yhteiskäyttöisiä paikkatietotuotteita väljempi tietotuotemäärittelyihin kuluvan ajan takia. Useimmat Inspire-direktiivin paikkatietoinfrastruktuurin osista on toukokuuhun 2013 mennessä jo toteutettu. Ainoastaan Inspire-paikkatietotuotteita koskevien verkkopalveluiden valmistelu on käynnissä, ja niiden tulee olla valmiina paikkatietoryhmästä riippuen vuonna 2017 tai 2019. Näin ollen koko paikkatietoinfrastruktuurin pitäisi olla aikataulun mukaan valmiina vuonna 2019. 2.2.5 Inspire-direktiivin toimeenpano Suomessa Suomessa on ennestään vähän paikkatietoa koskevia lakeja. Paikkatiedon tuottamisesta on säädetty joissakin viranomaisia koskevissa erityislaeissa, mutta useimmat viranomaiset tuottavat paikkatietoaineistoja ilman erityistä lainsäädännön ohjausta. Toisaalta joissakin laeissa säädetään, että tietyt viranomaiset ovat velvollisia keräämään paikkatietoa, mutta laissa ei oteta enempää kantaa siihen, miten tiedonhallinta suoritetaan. Keskeisimmistä paikkatietoaineistoista on säädetty omat lakinsa, kuten laki kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta (KTJ-laki) ja laki tie- ja katuverkon tietojärjestelmästä (Digiroad-laki). (MMM, 2008) Paikkatietoaineistoja avattaessa on syytä ottaa huomioon myös muut lait, jotka saattavat rajoittaa aineistojen saatavuutta. Muun muassa julkisuuslaissa, henkilötietolaissa ja tilastolaissa säädetään aineistojen saatavuudesta. Lisäksi julkaisua saattaa rajoittaa tekijänoikeuslaki ja maksuperustelaki. Pääasiassa näiden lakien sisältö on samassa linjassa Inspire-direktiivin ja muiden paikkatietojen avoimuutta käsittelevien direktiivien kanssa. (MMM, 2008) Inspire-direktiivin täytäntöönpanoa varten Suomessa luotiin vuonna 2009 laki paikkatietoinfrastruktuurista, joka säätää miten Inspire-direktiivin asetukset toteutetaan Suomessa. Laki ei laajenna direktiivin soveltamisalaa, vaan määrittelee direktiivin piiriin kuuluviin paikkatietoaineistoihin liittyvät viranomaisvelvoitteet. Valtioneuvoston asetus paikkatietoinfrastruktuurista (2009) taas määrittelee yksityiskohtaisesti, mitä paikkatietoaineistoja laki paikkatietoinfrastruktuurista koskee, ja näin ollen täydentää Lakia paikkatietoinfrastruktuurista. Inspire-direktiivin mukaan myös direktiivin ulkopuolelle jääville muille tahoille on tarjottava mahdollisuus olla osana kansallista paikkatietoinfrastruktuuria. Yhteydet näihin muihin tahoihin on järjestetty Suomessa vapaaehtoisuuteen perustuvan Inspireverkoston kautta. Verkosto on kaikille avoin, ja se tukee Inspire-direktiivin toimeenpanoa edesauttamalla käyttäjien, tiedon tuottajien, lisäarvopalvelujen tuottajien ja koordinoivien elinten yhteistyötä. Verkosto tavoittaa siis paikkatietoalan osaajia kaikilta tahoilta, ja vuonna 2009 siihen kuului yli 200 asiantuntijaa. (MMM, 2010b) 16 Ennen PSI-direktiiviä Suomessa paikkatietojen hinnoittelua on ohjannut ainoastaan maksuperustelaki vuodelta 1992. Se on luotu ennen Internetiä, jolloin paikkatietojen jakelu oli mahdollista ainoastaan postittamalla niitä levykkeillä. Silti yhä monista julkishallinnon tuotteista peritään maksua tämän lain perusteella, vaikka kustannukset aineistojen tarjoamisesta ovat Internetin välityksellä huomattavasti alhaisemmat. (Poikola & al. 2010) Jo ennen Inspire-direktiiviä paikkatietoinfrastruktuuri on ollut Suomessa moniin muihin EU-maihin hyvällä verrattuna tasolla. Tästä hyvänä esimerkkinä on Kansalaisen Karttapaikka, jossa vuodesta 1996 alkaen kuka tahansa on päässyt katselemaan tiettyjä Maanmittauslaitoksen aineistoja maksutta koko Suomen alueelta. Suomen Inspireraportin (MMM, 2013) mukaan Inspire-direktiivin toimeenpano on edennyt kattavasti ja lähes aikataulun mukaisesti, ja tällä hetkellä infrastruktuurin katselupalvelussa on tarjolla yli 300 karttatasoa Suomesta. Inspire-direktiivi velvoittaa jäsenmaita ainoastaan tarjoamaan määrätyt aineistot saatavilla paikkatietoinfrastruktuurin kautta, mutta ei ota kantaa hinnoitteluun. Suomessa kuitenkin jo Mari Kivinimen hallituksen ohjelmassa (Valtioneuvosto, 2010a) linjattiin, että julkisen sektorin hallussa olevia tietoaineistoja avataan, ja Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa (Valtioneuvosto, 2011b) vielä tarkennettiin, että aineistojen tulee olla helposti uudelleenkäytettävässä muodossa eri tahojen hyödynnettävissä. Päätösten myötä aineistot oli helppo avata samalla, kun ne julkaistiin Inspire-direktiivin mukaisissa datakatalogeissa. Osaltaan Inspire-direktiivi on jouduttanut aineistojen avaamista, sillä direktiivissä on annettu tarkat päivämäärät aineistojen julkaisulle. Vuonna 2011 Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen julkisen sektorin digitaalisten tietoaineistojen saatavuuden parantamisesta ja uudelleenkäytön edistämisestä. Periaatepäätöksen tarkoituksena on edistää julkisen sektorin hallussa olevien tietoaineistojen uudelleenkäyttöä. Periaatepäätöksessä todettiin, että Euroopan komission mukaan EU:n jäsenvaltioiden tulisi tehostaa toimiaan PSI-direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi ja kiinnittää huomiota muun muassa maksupolitiikkaan ja uudelleenkäytön helpottamiseen. Siksi periaatepäätöksessä linjattiin, että luovutettavissa olevien tietoaineistojen tulisi olla avoimesti, pääsääntöisesti maksuttomasti saatavilla selkein käyttöehdoin. Lisäksi periaatepäätöksessä määriteltiin, että aineistojen tulisi olla saatavissa avoimen tietoinfrastruktuurin kautta. (Valtioneuvosto, 2011a) 2.3 Aineistojen hinnoittelu Avoimen maksuttoman datan puolesta voidaan esittää useita argumentteja: aineiston, joka on kerätty verorahoilla, tulisi olla kaikkien saatavilla, eikä siitä pitäisi joutua maksamaan toiseen kertaan, tosiasiat eivät sellaisenaan voi olla tekijänoikeuden alaisia, tai mitä paremmin dataa on saatavilla, sitä enemmän uusia löytöjä ja oivalluksia sekä tieteellisessä että kaupallisessa mielessä saadaan aikaan. Toisaalta mielipiteitä esitetään myös maksutonta tai irrotuskustannuksilla saatavaa dataa vastaan perustelemalla sitä voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden tulojen laskulla ja siten toiminnan pienenemisellä tai sillä, että julkishallinnon avoin data saa hinnoittelun vuoksi kilpailuetua kaupallisen sektorin tuottamiin aineistoihin nähden. On myös esitetty huolenaihe siitä, että aineistojen ollessa maksuttomia ja avoimia, niiden laatu laskee ja luotettavuus heikkenee esimerkiksi yksityisyydensuojan osalta (mm. Pluijmers, 2002; Poikola & al. 2010; Weiss, 2002). 17 Julkishallinnon tietovarannoille esitetään usein kaksi vastakkaista hinnoittelumallia: maksuperustainen malli ja avoin, rajakustannushinnoitteluun perustuva malli. Rajakustannushinnoitteluun perustuvassa mallissa käyttäjät maksavat aineistosta sen tuottajalle korkeintaan irrotuskustannukset. Aineiston tuotanto ja ylläpito kustannetaan verotuloilla, joita saadaan kun aineistojen avulla tehdyt palvelut lisäävät työpaikkoja ja yritysten liiketoimintaa (kuva 4). Mikäli tämä hinnoittelumalli on käytössä, on määrärahojen suuruuksista päätettäessä luonnollisesti otettava huomioon aineiston ylläpidosta koostuvat kulut. Maksuperustaisessa mallissa taas aineiston ylläpito- ja jakelukustannukset katetaan kuvan 5 mukaisesti suoraan aineiston myynnistä saaduilla tuloilla. (Weiss, 2002) Valtion hallinto Määrärahat Julkishallinnon organisaatio Avoin data Verotulot uusista työpaikoista ja sovelluksista Datan käyttäjät ja muut organisaatiot Kuva 4 Rajakustannushinnoitteluun perustuva hinnoittelumalli (Weiss, 2002). Valtion hallinto Määrärahat Määrärahat Julkishallinnon organisaatio Muut organisaatiot Data Käyttäjien aineistomaksut Datan käyttäjät Kuva 5 Maksuperustainen hinnoittelumalli (Weiss, 2002). Maksuperustaisessa hinnoittelussa aineistojen maksullisuus on perustunut osittain siihen, että jokaisesta aineiston kopiosta on aiheutunut kustannuksia esimerkiksi monistamisen, painamisen tai postituksen takia. Teknologian nopean kehityksen takia 18 vuonna 2003 säädetty PSI-direktiivikin on tässä mielessä aikaansa jäljessä, sillä sen ilmestymisen aikaan suurin osa aineistosta jaettiin yleisimmin menetelmillä, jotka vaativat aineiston kopioimisen ja lähettämisen asiakkaalle postitse esimerkiksi Cdromin avulla. Irrotus- ja jakelukustannukset olivat siis perusteltuja, kun aineiston jakelusta koitui julkishallinnon organisaatiolle välttämättömiä, vaikkakin pieniä kuluja (Poikola & al. 2010). Maksuperustaista hinnoittelua on suosittu varsinkin Euroopan eri valtioissa, mutta PSI-direktiivin myötä osa valtioista on siirtynyt rajakustannushinnoitteluun, jossa aineistoista peritään korkeintaan irrotusmaksu (Weiss, 2002). Esimerkiksi Espanjassa avattiin vuonna 2004 web-portaali, jonka kautta voi käyttää ilmaiseksi paikkatietoa WMS-rajapinnan kautta, ja Itävallassa on siirrytty maksuperustaisesta mallista lähes kokonaan rajakustannushinnoitteluun vuonna 2006 (Fornefeld, 2009). Esimerkkejä aineiston maksuperustaisen hinnoittelun epäonnistumisesta on useita (mm. Weiss, 2002, Pluijmers, 2002). Näissä tapauksissa aineistojen kallis hinnoittelu on johtanut muun muassa epätäydellisiin tietokantoihin tai aineistojen kysynnän romahtamiseen. Aineistojen avoimuuden on arvioitu tuovan lisää verotuloja, jolloin irrotusmaksujen poistuttua on mahdollista, että aineistoista saatavat tulot ovat suurempia, vaikka suoria tuloja ei olekaan. Esimerkiksi Weissin (2002) mukaan Yhdysvaltoihin on kehittynyt avointen meteorologisten aineistojen ansiosta huomattavasti enemmän meteorologista liiketoimintaa kuin Eurooppaan. Alalla on arvioiden mukaan Yhdysvalloissa kymmenen kertaa enemmän työpaikkoja, yrityksiä ja liikevaihtoa Eurooppaan nähden. Pettiferin (2009) mukaan vuonna 2006 Yhdysvalloissa meteorologisten tietotuotteiden markkinoiden koko oli 1.4 miljardia Yhdysvaltain dollaria, kun taas Euroopassa vastaava luku oli 372 miljoonaa. Maksuttomissa aineistoissa riskinä on kuitenkin, että valtio, joka saa avointen aineistojen rahallisen hyödyn verotuloina kuvan 5 mukaisesti, ei ohjaa kaikkia varoja organisaatiolle, joka ylläpitää aineistoa (Hermans & Hermans, 2009). Aineiston käyttäjien kannalta riskinä olisi silloin laadun heikkeneminen tai päivitystiheyden harveneminen. Valtion pitäisikin sitoutua avoimen datan politiikkaan lupaamalla rahoittaa aineistojen ylläpitoa myös jatkossa, ettei niiden laatu kärsisi. Riskinä on myös se, että kun julkishallinnon organisaatio ei saa aineistoista erityisiä tuloja, ei se enää panosta aineiston kehittämiseen tai uudentyyppisten aineistojen luontiin. Innovointi ja aineistojen jalostus jää siis kokonaan yksityisten ja kaupallisten yritysten vastuulle, joilla on mahdollisuus saada tuloja jalostetuista aineistoista. Tällöin myös aineistojen käyttäjien asema heikkenee, sillä tilanne voi olla sama kuin maksuperustaisessa mallissa: liiketoiminnan kannalta oleellinen aineisto on suljettua. Maksuperustaisessa hinnoittelussa on riskinä taas se, että julkishallinnon organisaatio jalostaa aineistojaan ainoastaan kysynnän mukaan unohtaen yleishyödyllisen tarkoituksensa. (Pollock, 2008) Yhdysvalloissa on pitkään vallinnut avoimen datan periaate, ja yleisenä mielipiteenä siellä on ollut, että verovaroin tuotetun aineiston pitää olla kaikkien saatavissa (Poikola & al. 2010). Avointen aineistojen ansiosta Yhdysvalloissa varsinkin paikkatiedon ja ympäristöön liittyvän datan käyttö on kasvanut suuresti, kun taas Euroopassa on jääty maksuperustaisen hinnoittelun takia tämänkaltaisessa aineistojen käytön ja sovellusten määrän nousussa jälkeen. Weissin (2002) mukaan Yhdysvalloissa esimerkiksi säähavaintoaineiston uudelleenkäyttöön perustuvien riskinhallintasovellusten markkinat olivat vuonna 2002 50 kertaa Eurooppaa suuremmat. Taloustieteilijöiden arvioiden mukaan avoimista aineistoista tehdyistä sovelluksista saatavat verotulot ovatkin 19 Yhdysvalloissa suuremmat, kuin mitä aineistoista perittävistä saatavista maksuista olisi saatu (Weiss, 2002). Aineistoista perittävät korkeat maksut saattaisivat myös estää joitakin julkishallinnon organisaatioita hankkimasta tarvitsemaansa aineistoa, jolloin päätöksiä tehtäisiin ilman tarvittavaa tietoa, tai käyttäen heikompaa aineistoa (Weiss 2002). Myös Fornefeldin & al. (2009) tutkimuksen mukaan suurimmat syyt julkishallinnon datan vähäiseen käyttöön ovat korkeat maksut ja raskas lisensointi. Monissa tapauksissa korkeat maksut voivat johtaa myös siihen, että eri organisaatioissa ylläpidetään lähes samankaltaisia aineistoja, koska niitä ei haluta ostaa kalliilla hinnalla muualta (Poikola & al. 2010). Hermans & Hermans (2009) esittävät vaihtoehtoisena hinnoitteluperiaatteena täysin maksuttomalle aineistolle eräänlaisen rahaston, johon organisaatiot voisivat maksaa omien aineistojensa laajuuteen perustuvan maksun ja saada näin käyttöön myös muiden rahastoon liittyneiden organisaatioiden aineistot. Vastaavanlainen aineistopankki voitaisiin luoda myös ilman liittymismaksuja, jolloin muiden aineistot saisi käyttöönsä vastavuoroisuusperiaatteella luovuttamalla myös oman aineistonsa muiden käyttöön. Tämänkaltaisien aineistopankkien avulla aineistojen käyttö rajoittuisi kuitenkin erilaisiin organisaatioihin, jotka itsekin tuottavat aineistoa, eikä avoimuuden periaate täysin toteutuisi. Mikäli tavoitteena on uusien yritysten ja innovaatioiden syntyminen avointen aineistojen kautta, voisi eräs harkitsemisen arvoinen ratkaisu olla niin kutsutut startoff-sopimukset, joilla yritykset saisivat aluksi aineistot maksutta käyttöönsä, ja niistä perittäisiin maksua vasta kun niiden avulla saataisiin tuloja. (Hermans & Hermans, 2009) Aineistojen maksullisuus aiheuttaa usein ongelmia myös koulutus- ja tutkimusaineiston löytämiseen. Ratkaisuna voisi olla aineistojen tarjoaminen ilmaiseksi tutkimus- ja opetuskäyttöön, jolloin ennen aineiston lataamista on varmistettava, mihin aineistoja aikoo käyttää. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin rajanveto tutkimuksen ja tutkimustulosten kaupallisen hyödyntämisen välille. Nykyisin yliopistot ja korkeakoulut saavat Suomessa paikkatietoaineistoja tutkimus- ja opetuskäyttöön Tieteen Tietotekniikan keskukselta (CSC), joka tarjoaa aineistoja Paikkatietopalvelu PaITulin kautta. PaITuli on osa Opetusministeriön rahoittamaa paikkatietoalan kehitystoimintaa, ja palveluun on kerätty tutkimusta ja opiskelua varten erilaisia paikkatietoaineistoja Suomen alueelta. Vaikka ajatus tällaisessa järjestelystä on hyvä, ei sekään pidemmän päälle edistä avoimen ekosysteemin syntyä (Poikola & al. 2010). Aineistomaksuja peritään yleensä tahoilta, jotka hankkivat aineiston käyttöönsä. Tiettyjen aineistojen kohdalla voitaisiin myös ajatella, että maksu perittäisiinkin tahoilta, jotka haluavat muokata aineistoa. Pollock (2008) esittelee digitaalisen datan kaksijakoista luonnetta jakamalla aineiston hallinnan aineiston kirjoitus- ja lukupuoleen. Kirjoituspuoli (input) kuvaa aineiston päivittämistä ja muokkausta ja lukupuoli (output) aineiston tarjoamista muille osapuolille käyttöön. Aineistosta riippuen voisikin olla hyödyllistä miettiä, kannattaisiko maksuja periä tahoilta, jotka haluavat muokata aineistoa, vai sen käyttäjiltä. Tämänkaltaista kaksijakoista hinnoittelua ei voida suoraan soveltaa kaikkiin aineistoihin, sillä aineiston muokkauksesta on usein etuja vain aineiston ylläpitäjälle. Harvat tahot hyötyvät esimerkiksi maastotietokantaan tai meteorologisiin tietoihin tehdyistä muutoksista, joten julkishallinto on ainoa taho, joka näitä tietoja päivittää. Toisaalta tietynlaiset rekisterit voisivat olla avoimia käyttäjille, mutta jos jokin yritys haluaisi lisätä itsensä rekisteriin vaikkapa tunnettuuden 20 lisäämiseksi, perittäisiin siitä maksu. Näin avoimista aineistoista saataisiin silti joitakin tuloja. Toisaalta aineisto, jonka päivittämisestä peritään maksua, ei todennäköisesti ole kovin kattava, koska joillekin aineistun muokkauksesta perittävä maksu voi olla liian suuri kynnys. 2.4 Arvioita avautumisen vaikutuksista 2.4.1 Vaikutukset uudelleenkäyttöön Inspire-direktiivin lähtökohtana on julkishallinnon viranomaisten välisen tietojenvaihdon parantaminen, mutta sen tavoitteena on palvella myös muita käyttäjäryhmiä, kuten edellä mainittuja kansalaisia, sekä myös elinkeinoelämää. Julkisen datan suurin käyttäjäryhmä Suomessa onkin Kosken (2010) mukaan yritykset. Elinkeinoelämälle datan avaamisen hyödyt ovat samanlaisia kuin julkishallinnolle, sillä Inspire-direktiivi velvoittaa infrastruktuurin palveluiden avaamiseen myös kolmansille osapuolille. Yritykset voivat näin ollen markkinoida myös omia aineistojaan paikkatietoinfrastruktuurin kautta, ja toisaalta saavat käyttöönsä julkishallinnon tietovarannot samasta paikasta. (MMM, 2008) Julkishallinto kerää ja ylläpitää aineistoa ensisijaisesti omiin tarkoituksiinsa, ja paikkatietoaineistot syntyvät ensisijaisen toiminnan sivutuotteena. Siksi aineistot ovat helposti jääneet vähälle käytölle, kun ainoastaan henkilöillä, jotka tarvitsevat aineistoa työnsä tekoon on ollut pääsy aineistoon. On kuitenkin useita esimerkkejä siitä, kuinka aineistojen parhaat ja tehokkaimmat käyttötavat ovat löytyneet, kun joku ulkopuolinen henkilö on saanut aineiston käyttöönsä ja yhdistellyt sitä uudella tavalla muiden aineistojen kanssa. Tulokset ja uudet käyttötavat ovat saattaneet yllättää niin aineiston tuottajan kuin käyttäjänkin. (Poikola & al. 2010) Fornefeld & al. (2009) selvittivät tutkimuksessaan paikkatietojen uudelleenkäytöstä, että PSI-direktiivin voimantulon jälkeen useissa maissa paikkatietoaineistojen uudelleenkäyttö lisääntyi. Samoin lisääntyi myös aineistoista saatava tuotto. Suurin osa niistä EU:n jäsenmaista, jotka ilmoittivat kokonaistuoton laskeneen, olivat kuitenkin laskeneet paikkatietoaineistojen hintaa huomattavasti tai antaneet ne ilmaiseksi muiden käyttöön. Vuosien 2002 ja 2008 välillä uudelleenkäyttöpyyntöjen määrä on noussut keskimäärin 2,5-kertaiseksi ja latausten määrä 3,5-kertaiseksi. Esimerkiksi Itävallassa aineistojen hinnat laskivat jopa 97 %, mutta latausten määrän kasvaessa aineistoista saatava tuotto pysyi samana, kun erityisesti pienet ja keskisuuret yksityiset yritykset alkoivat ladata aineistoja huomattavasti aiempaa enemmän. Suomessa vastaava ilmiö on esiintynyt esimerkiksi Suomen tiestöä kuvaavan Digiroad-aineiston käyttäjämäärissä, jotka nousivat noin 20 yrityksestä yli sataan neljässä vuodessa kun aineisto avattiin julkishallinnon ja yritysten käyttöön (Kiuru & al, 2012). Myös OIVA-latauspalvelussa latausmäärät ovat nousseet moninkertaisiksi aineistojen avauduttua veloituksetta kaikkien käyttöön. Aineistojen ollessa maksullisia yksittäisiä paketteja ladattiin parhaimmillaankin vain muutamia kymmeniä vuodessa, mutta maksuttomina aineistoja on ladattu satoja kertoja (Teiniranta, 2011). Vuosittainen kasvu OIVA-palvelun latausmäärissä on ollut yli 15% (MMM, 2013). Myös Maanmittauslaitoksen aineistojen kysyntä kasvoi niiden avauduttua toukokuussa 2012. Vuoden 2012 loppuun mennessä tiedostoja oli ladattu yhteensä 900 000 kertaa. Latausmäärä on monikymmenkertainen edellisvuosiin nähden (MMM, 2013). Vuonna 2012, ennen julkishallinnon tietovarantojen avaamista ilmaispalveluista ladattujen aineistojen osuus kaikista 21 aineistoista oli yli 50% (Kiuru & al, 2012). Todennäköisesti aineistojen avauduttua luku nousee vielä suuremmaksi, osittain siksi, että osa ennen maksullisina hankittavista aineistoista on muuttunut maksuttomiksi, mutta myös siksi, että ilmaisten aineistojen latausmäärät yleisesti kasvavat. Suomen ensimmäisen paikkatietostrategian (MMM, 2004) päämääränä oli luoda yhteensopivia yhteiskäyttöisiä paikkatietovarantoja kansalliseksi pääomaksi. Uudessa paikkatieto-strategiassa (MMM, 2010a) päämäärää on syvennetty ja tarkoituksena on tuoda paikkatieto helposti kaikkien saataville ja osaksi yhteiskunnan toimintoja. Ennen hinnoitteluperusteista päättämistä on kuitenkin vielä mahdotonta sanoa, kuinka tehokkaasti infrastruktuuri toimii päämäärien saavuttamiseksi. Ideaaliratkaisu, johon myös EU:n direktiivit tähtäävät, olisi, että aineistot ovat maksutta kaikkien käytössä, mutta jos tämä ei jostain syystä onnistu, olisi yhteiskäyttöä ajatellen mielekästä miettiä myös erilaisia aineistovaihtoon perustuvia ratkaisuja. Näin ollen myös viranomaiset, joiden budjetti on tiukka, voisivat myös hyötyä muiden organisaatioiden aineistoista ja avoimuuden periaate täyttyisi edes osittain (Hermans & Hermans, 2009). 2.5.2 Taloudelliset vaikutukset Vickery (2011) on todennut katsauksessaan julkishallinnon tietovarantojen uudelleenkäytöstä, että paikkatietoalalla infrastruktuurin kehittäminen ja käyttörajoitusten poistaminen voisi kasvattaa paikkatiedosta saatavia taloudellisia hyötyjä 10–40 prosenttia. Paikkatietosovellusten tuotto voisi hänen mukaansa kaksinkertaistua viidessä vuodessa, ja paikkatietoaineistojen käytön laajentuminen myös aineiston alkuperäisen käyttötarkoituksen ulkopuolisille sektoreille on mahdollista. Hyötyjen kasvamisen lisäksi Vickery (2011) arvelee kulujen laskevan noin 20 prosenttia. Euroopan komission (2004) arvion mukaan paikkatietoinfrastruktuurin hyödyt rahallisesti arvioituna voivat nousta yhteensä noin 35 - 40 miljoonaan euroon vuodessa. Suomessa ympäristöhallinnossa käytetään jo nykyisin laajasti tehokkaita tietojärjestelmiä, joten Inspire-direktiivin vaikutus ei Suomessa ole suhteessa niin suuri kuin komissio on arvioinut sen Euroopassa yleisesti olevan. Käytännössä voidaan ajatella, että hyötyjä kuitenkin aineistojen saatavuuden parantuessa saadaan, jolloin Inspire-työryhmän (MMM, 2008) arvion mukaan esimerkiksi ympäristöhallinnossa tai muissa organisaatioissa saavutettaisiin Inspire-direktiivin myötä 0,5 % tuottavuuden nousu tai säästö, Yhteensä vuosittain tämä tarkoittaisin miljoonan euron säästöä ympäristöhallinnossa ja 3,5 miljoonan euron säästöä määrärahoissa muissa organisaatioissa vuosittain. Myös kunnissa voidaan saavuttaa säästöjä ja tuottavuushyötyjä, jos paikkatietoinfrastruktuuria hyödynnetään tehokkaasti. Näiden hyötyjen määrä voi nousta karkeasti arvioituna 4 miljoonaan euroon vuodessa. Näin ollen Inspire-työryhmän mukaan Inspire-paikkatietoinfrastruktuurista vuosittain saavutettava hyöty olisi Suomessa noin 8,5 miljoonaa euroa (MMM, 2008). Hermans & Hermans (2009) suorittivat vuonna 2009 paikkatietoa hyödyntäville suomalaisille yrityksille ja organisaatioille kyselyn, jonka tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia vaikutuksia paikkatietojen hinnoittelulla on kansantalouteen. Heidän mukaansa maksuperustaisella hinnoittelustrategialla voidaan saavuttaa vuodessa, eli vuoteen 2010 mennessä 6-12 miljoonan euron kasvu bruttokansatuotteeseen, kun taas irrotuskustannuksiin perustuvalla hinnoittelulla kasvua voisi syntyä 16-24 miljoonaa 22 euroa paikkatietojen jakelun ansiosta. Huolenaiheenaan Hermans & Hermans esittävät sen, ettei heidän simulaatiossaan verotuloista saatava tuotto korvaa täysin aineistojen myynnistä saatavaa tuottoja, ja on olemassa riski siitä, että paikkatietoaineistoista saatava lisä verotuloihin ohjataan jonnekin muualle kuin paikkatietoja tuottavalle organisaatiolle. 2.4.3 Vaikutukset julkishallintoon Inspire-työryhmän (MMM, 2008) mukaan Inspire-direktiivin täytäntöönpanon hyödyt voidaan jakaa kolmeen osaan: suoriin tehokkuushyötyihin, epäsuoriin tehokkuushyötyihin ja sosiaalipoliittisiin hyötyihin. Näistä ensimmäinen tarkoittaa toiminnassa säästettyä aikaa, alentuneita kustannuksia ja työvoimaa, joka vapautuu muihin tehtäviin. Epäsuorat tehokkuushyödyt taas koostuvat paremmista ITjärjestelmistä, parantuneesta toiminnan seurannasta ja verotulojen noususta, kun aineistoja käytetään kaupallisiin tarkoituksiin. Sosiaalipoliittiset hyödyt vaikuttavat monella saralla, sillä kansalaisille avoimet paikkatietoaineistot helpottavat pääsyä tietoihin, antavat uusia vaihtoehtoja vaikuttaa ja osallistua sekä lisäävät läpinäkyvyyttä. Hallinto taas hyötyy laajemmasta yhteistyöstä sekä laajemmasta hyväksyttävyydestä toiminnan läpinäkyvyyden myötä, ja elinkeinoelämä uusista liiketoimintamahdollisuuksista, sovelluksista ja työpaikoista, sekä innovaatioiden kasvusta, tutkimuksen keskittymisestä ja laadun paranemisesta. Hallinnolle suurin hyöty aineistojen avautumisesta ja yhtenäisestä paikkatietoinfrastruktuurista tulee päällekkäisten toimintojen poistumisesta eri organisaatioissa. Henkilöstöä voidaan siis siirtää toisiin tehtäviin ja tehostaa toimintaa. Näin ollen myös viranomaistehtävistä huolehtimiseen ja päätöksentekoon on paremmat edellytykset, kun toimintaprosesseja voidaan tehostaa ja lisäksi saatavilla on ajantasaista tietoa paikkatietoinfrastruktuurin kautta. Inspire-työryhmän (MMM, 2008) mukaan julkishallinnon organisaatiot saavat suoria tehokkuushyötyjä ainakin tiedon haussa ympäristövaikutusten arviointia varten, ympäristön seurantatehtävissä, luonnonsuojeluun liittyvissä tehtävissä, ympäristövahinkojen ehkäisyssä ja EUraportoinnin kevenemisenä. Hyötyjen määrä tietysti kasvaa sen myötä, mitä useampia aineistoja avataan kaikkien käyttöön. Toisaalta eri organisaatiot tulevat riippuvaisemmiksi toisistaan, kun omia aineistoja ei ylläpidetä enää aktiivisesti. Kansalaisille julkishallinnon paikkatietovarantojen avautuminen näkyy parhaiten siinä, että kansalaisten perustuslailliset oikeudet julkisten asiakirjojen tietojen saamisesta ja mahdollisuudesta vaikuttaa päätöksentekoon toteutuvat paremmin. Merkittävää on myös julkishallinnon palvelujen, kuten poliisin ja pelastuslaitoksen toiminnan tehostuminen käytettävissä olevien taustatietojen lisääntyessä. Toisaalta nykymaailmassa myös tavalliset kansalaiset ovat tottuneet käyttämään paikkatietopalveluja kuten navigointijärjestelmiä, Internetin karttapalveluja tai mobiililaitteiden paikkatietoa käyttäviä sovelluksia. Inspire-direktiivin myötä luotava paikkatietoinfrastruktuuri siis hyödyttää kansalaisia välillisesti erilaisten paikkatietopalvelujen lisääntymisenä ja monipuolistumisena, vaikka direktiivi ei suoraan tarjoakaan kansalaisille uudenlaisia palveluita. (MMM, 2008) Espanjassa suuri osa julkisista paikkatietoaineistoista on jo avattu vapaaseen käyttöön, täysin ilman käyttömaksua ja käyttörajoituksia. Samalla Espanjaan on luotu yhtenäinen kansallinen paikkatietoinfrastruktuuri, sillä eri paikkatietojen ylläpito on hajautetusti eri 23 autonomisten alueiden ja valtion ministeriöiden vastuulla. Avaamista perusteltiin paikkatiedon käytön yleistymisellä ja siitä seuraavalla uusien työpaikkojen ja innovaatioiden syntymisellä. Tätä kehitystä julkisen sektorin paikkatiedon tuottajien kannattaa tukea antamalla aineistojaan käyttöön, sillä aineistojen avautuessa helpottuvat sekä julkisella että yksityisellä sektorilla erityisesti lisenssien ylläpitoon ja hankintaan liittyvät toimet. Paikkatietoalan lisäksi myös Internetin mahdollisuudet kasvavat jatkuvasti mahdollistaen paikkatietojen tehokkaamman jakamisen, ja tämän vuoksi on tärkeää, että julkisen sektorin toimijat pysyvät mukana kehityksessä ja kehittävät toimivia Internet-palveluja paikkatietoinfrastruktuuriinsa. (Fornefeld & al. 2009) Aineistojen avaamisen huomattiin säästävän julkisen sektorin aikaa, yksinkertaistavan prosesseja ja edistävän aineistojen käyttöä optimaalisella tavalla. Lisäksi vaikutukset yksityiseen sektoriin olivat myös positiivisia kysynnän ja myynnin kasvun myötä. (Garcia Almirall & al. 2008) Komission tiedonannossa PSI-direktiivin uudelleentarkastelusta (Euroopan Komissio, 2009) todettiin Itävallassa karttatoimisto BEV:n alentaneen hintoja voimakkaasti. Tämä on johtanut siihen, että erityisesti pienistä ja keskisuurista yrityksistä on löytynyt uusia käyttäjiä aineistoille, ja joidenkin aineistojen käyttö on kasvanut useita tuhansia prosentteja. Tämän johdosta BEV:n liikevaihto on pysynyt samalla tasolla kuin ennen maksujen alentamista. Tiedonannon mukaan maksujen alentaminen on lisännyt uudelleenkäyttäjien määrän lisäksi myös niiden kirjoa. 2.4.4 Vaikutukset yrityksiin Julkishallinnon paikkatietovarantoja on avattu jo ennen Inspire-direktiivin voimaantuloa ainakin osittain useissa maissa PSI-direktiivin myötä. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että kun hinnoitteluperusteissa siirrytään marginaalihinnoitteluun, eli aineistoista veloitetaan vain irrotusmaksut, kasvaa aineistojen kysyntä merkittävästi (mm. Koski, 2011. Fornefeld, 2009) Julkishallinnon tietovarantojen avautumisesta aiheutuvista taloudellisista hyödyistä on kuitenkin vielä toistaiseksi tehty melko vähän tutkimusta, eikä avoimen datan kumulatiivisia vaikutuksia ole kovin laajasti selvitetty. Selvää on kuitenkin, että julkisen sektorin datan ollessa käyttöoikeuksiltaan tarkkaan rajattua ja hinnoittelun perustuessa kustannusten kattamiseen, ovat suuret yritykset, joilla on paljon resursseja, selkeästi paremmassa kilpailuasemassa pieniin yrityksiin nähden (Koski, 2011). Voisi siis olettaa, että aineistojen avautuminen loisi pienille ja keskisuurille yrityksille enemmän mahdollisuuksia ja näin kilpailijakenttä paikkatietoalalla monipuolistuisi. Monissa pienissä yrityksissä, joissa ei toistaiseksi käytetä julkista tietoa kovinkaan paljon, ollaan sitä mieltä, että suurimpana ongelmana julkisten tietojen käytössä on hinnoittelun lisäksi saatavuus ja lisensointiperiaatteet. Näin ollen aikakustannus, joka aineistojen saatavuuden selvittämiseen kuluu, on liian suuri projektien kokonaishyötyihin nähden. (Kiuru & al. 2012) Inspire-direktiivin määrittelemän aineistojen hakupalvelun avulla tämä aikakustannus tulee todennäköisesti pienenemään, kun aineistot ja niiden metatiedot käyttöehtoineen ovat selkeästi haettavissa ja selattavissa. Yrityksille suunnatun kyselyn (Kiuru & al. 2012) mukaan yritysten suurin huoli aineistojen avautuessa on toimitusaikojen mahdollinen piteneminen aineistojen muuttuessa maksuttomiksi. Tärkeäksi julkishallinnon paikkatietojenkäytössä nousi myös tietojen laatu, eli niiden tulisi olla standardien mukaisia, luotettavia, ajantasaisia ja kattavia. Lisäksi aineistoilla tulisi olla kunnolliset metatiedot ja standardien mukaiset 24 rajapinnat. Kun aineisto muuttuu maksuttomaksi, on olemassa riski, että aineiston tuottajat eivät panosta aineiston laatuun samalla tavalla kuin ennen. Inspire-direktiivin myötä ainakin saatavuus, metatiedot ja rajapinnat luultavasti jopa parantuvat. Aineiston tuottajien olisi kuitenkin huomioitava nämä käyttäjien mielestä aineiston hyödynnettävyyden kannalta tärkeät tekijät, jotta tuotetuista aineistoista olisi mahdollisimman suuri hyöty. (Kiuru & al. 2012) Julkishallinnon paikkatietoaineistojen maksullisuuden vaikutuksesta yksityisten yritysten liiketoiminnan kasvuun on käyty jonkin verran keskustelua. Kosken (2011) mukaan tietoaineistojen marginaalihinnoittelulla ja yritysten kasvulla on selkeä yhteys. Marginaalihinnoittelu vaikuttaa erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kasvuun. Kosken tutkimuksessa käytettiin aineistona yritystasolla olevaa dataa, jonka avulla analysoitiin erilaisten julkisen datan hinnoitteluperusteiden taloudellista vaikutusta yrityksien kasvuun. Tutkimuksessa selvisi, että jo vuoden sisällä marginaalikustannuksiin siirtymisestä oli havaittavissa yritysten kasvua, mutta varsinaisesti hinnoittelunperusteiden muuttamisen vaikutukset näkyivät vasta kahden vuoden päästä. Aineistokustannusten pieneneminen ei kuitenkaan näkynyt suurten yritysten kasvuna, vaan hyödyttivät lähinnä pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Voidaan siis sanoa, että kun paikkatietoaineistot hinnoitellaan siten, että ne ovat kaikkien saatavilla, lisääntyy kilpailu uusien toimijoiden tullessa mukaan ja vanhojen, pienempien yritysten lisätessä toimintaansa. Myös Kiurun & al. (2012) tutkimuksen mukaan aineistojen avautuminen lisäisi todennäköisesti pienten yritysten valmiutta kehittää tuotteita ja palveluita. Tosin myös suuret yritykset vastasivat samassa kyselyssä, että aineistojen avautuminen lisäisi innovaatiopalveluita ja tuotekehitystä, ja kasvumahdollisuuksia voisi etsiä myös Suomesta, kun aiemmin niitä on pitänyt etsiä ulkomailta. Lisensointi ja hinnoittelun kirjavuus olivat myös suurten yritysten mielestä suurimpana esteenä julkishallinnon tietojen tehokkaalle käytölle. Aineistojen hinnalla ei sen sijaan ollut niin suurta merkitystä, sillä suuret yritykset hankkivat joka tapauksessa ne aineistot, joita tarvitaan. Tämänkin tutkimuksen perusteella siis kilpailu paikkatietoalalla kasvaisi, mutta 80 % kyselyyn vastanneista yrityksistä ei kokenut sen heikentävän omia mahdollisuuksiaan ja kilpailukykyään. Aineiston maksuttomuus ei tarkoita, ettei sen avulla voitaisi luoda uutta liiketoimintaa. Esimerkiksi avoimen lähdekoodin avulla tehdyt projektit voivat olla yrityksille hyvinkin kannattavia, sillä vaikka ohjelma on asiakkaalle maksuton, voidaan sen ympärille tarjota asennuspalveluja, räätälöityjä ratkaisuja, käyttäjätukea ja ylläpitoa (Poikola & al. 2010). Avoimen datan ja lähdekoodin maailmassa tulot eivät tulekaan yrityksille ohjelmien ja aineistojen lisenssien myynnistä, vaan esimerkiksi konsultoinnista, muunnoksista, sovelluskehityksestä ja tuesta. On myös huomattava, ettei myöskään ohjelmistoja ja sovelluksia tarjoavan yrityksen tarvitse avoimessa maailmassa maksaa kalliita lisenssimaksuja, vaan he saavat niin ikään ohjelmat ja aineistot veloituksetta käyttöönsä. Liiketoiminnan kasvuun uskovat Kiurun & al. (2012) mukaan myös yritykset, sillä heidän näkemyksensä mukaan aineistojen avauduttua yrityksillä on mahdollisuus menestyä entistä paremmin nykyisillä markkinoilla tai laajentua kokonaan uusille kotimaisille markkinoille. Avoimet aineistot vaikuttaisivat eniten uusien tuotteiden ja 25 palvelujen kehittämiseen, sekä nykyisten tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen ja monipuolistamiseen. 2.4.5 Vaikutukset liiketoimintaan Tieto poikkeaa muista hyödykkeistä siinä, että perinteiset kysynnän ja tarjonnan lait eivät päde siihen. Tietoa on kallista tuottaa, mutta kun se on olemassa, on sen monistaminen ja levittäminen nykyisin edullista. Tietoa voivat myös käyttää yhtä aikaa useat eri tahot, joten tiedon jakaminen tietyllä organisaatiolle ei tarkoita, että toinen taho jäisi siitä paitsi. Tieto jää myös tiedon tuottajalle, vaikka sitä kopioidaan ja muokataan muualla (Shapiro & Varian, 1999). Tiedosta saatava kokonaishyöty saadaankin siitä, että sitä käyttävät useat erilaiset tahot. Tästä johtuen tiedolla ei ole juurikaan arvoa, jos ei ole olemassa keinoja jakaa sitä eteenpäin (Shapiro & Varian, 1999). Aineistojen myynnissä ei siis voi soveltaa samaa menetelmää kuin muissa hyödykkeissä, mikä on johtanut usein siihen, ettei julkishallinnon organisaatioiden tuottamien aineistojen myynti ole välttämättä ollut kannattavaa. Mikäli aineisto on kallista, sille ei ole kysyntää sillä kuluttajat selviävät usein ilmankin. (Pluijmers, 2002) Toisaalta informaatio on tietoyhteiskunnan perusta, joten mailla, joissa tietoa on paljon saatavilla, on selkeä kilpailuetu muihin nähden. Siksi olisikin hyvin tärkeää, että julkishallinnon tietovarannot olisivat kaikkien käytössä (Vickery, 2011). Nykyaikana toimintaympäristön muuttuessa on jo olemassa esimerkkejä siitä, että ilmaisten tietojen, tuotteiden ja palvelujen tarjonnalla voidaan luoda hyvinkin kannattavaa liiketoimintaa. Hyvänä esimerkkinä tästä on Google, jonka palvelut ovat käyttäjille ilmaisia, mutta jonka liikevaihto on huomattava mainostulojen ansiosta. (Poikola & al. 2010). Julkisen sektorin datalla on yksityisen sektorin tuottamaan dataan nähden joitakin erityispiirteitä, jotka erottavat ne muista aineistoista. Monilla aloilla julkishallinto on ainoa taho, joka tuottaa tietynlaista dataa. Esimerkiksi meteorologista tai väestötietoa tuottavia tahoja ei yksityisellä sektorilla juuri ole, vaikka jotkut yritykset muokkaavatkin julkisen sektorin tuottamaa aineistoa uusiksi, jalostetuiksi tietokannoiksi. Julkishallinnolla on siis tästä syystä luonnollinen monopoli aineistontuottajana tietyillä aloilla. Toisaalta julkishallinnon tuottamia aineistoja voidaan pitää välttämättöminä nykyisen kaltaiselle informaatioyhteiskunnalle, aivan fyysisen infrastruktuurin tavoin. Julkishallinnon eri organisaatiot myös toimivat usein sekä julkishallinnon tietoaineistojen tuottajina, asiakkaina että säätelijöinä. Kaikelle datalle, eli myös julkishallinnon datalle on tyypillistä, että kiinteät, ylläpidosta ja aineiston tuottamisesta johtuvat kulut ovat korkeita, mutta datan jakamisesta ja monistamisesta koituvat marginaalikulut pieniä. Julkishallinnon data eroaa monista yksityisen sektorin tuottamista aineistoista kuitenkin siinä, että sen uudelleenkäyttömahdollisuudet myös alkuperäisestä poikkeaviin tarkoituksiin ovat usein suuret aineistojen yleishyödyllisen luonteen vuoksi. (Pollock, 2008) Datan hallinta voidaan jakaa kolmeen ala-alueeseen: tuottamiseen, omistamiseen ja käyttöön tarjoamiseen. Perinteisessä markkina-ajattelussa nämä kolme ovat tiiviisti toisiinsa yhteydessä, kun taas julkisesta avoimesta datasta puhuttaessa tuottaminen on syytä pitää erillään kahdesta muusta. Julkishallinnossa aineiston tuottamisen lähtökohtana on tarve tuottaa sitä omaan käyttöön tai lakisääteinen velvoite kerätä dataa valtakunnallista rekisteriä varten. Dataa kerätään siis yleishyödyllisiin tarkoituksiin, toisin kuin markkina-ajattelussa, jossa aineistoa tuottamalla tähdätään aineiston myymiseen ja voiton tekemiseen. Aineiston tuottaminen ei myöskään automaattisesti 26 johda omistamiseen julkishallinnon tuottaman datan yleishyödyllisyyden takia. Voidaankin ajatella, että julkishallinnon organisaatiolle maksetaan verovaroin aineiston tuottamisesta ja jakelukanavan ylläpidosta, jolloin itse data jää yleishyödykkeeksi. Yksityisen tahon tuottaman aineiston omistusoikeus jää luonnollisesti aina kyseiselle toimijalle, ellei hän omistusoikeudestaan erikseen luovu, mutta julkishallinnon datan voidaan ajatella kuuluvan kaikille. (Poikola & al. 2010) Kansallisessa paikkatietostrategiassa 2010-2015 vuodelle 2015 (MMM, 2010a) listataan neljä tavoitetta: 1. Laadukas, helposti saatavilla oleva paikkatieto on lähtökohtana palvelujen parantamiselle ja uusille palveluille. 2. Toimiva työnjako yksityisen ja julkisen sektorin välillä sekä julkisen sektorin sisällä tehostaa paikkatiedon hyödyntämistä. 3. Paikkatietoinfrastruktuuri parantaa elämän ja yhteiskunnan prosessien laatua. 4. Paikkatietoalan tutkimus ja koulutus tukevat paikkatiedon hyödyntämistä ja paikkatietoinfrastruktuurin kehittämistä. Näistä yritysmaailmaan vaikuttavat suoraan erityisesti tavoitteet 1 ja 2. Onnistuessaan nämä tavoitteet olisivat merkittäväksi eduksi yritysten toiminnalle ja kasvulle. Kiurun & al. tutkimuksessa (2012) avoimen julkisen tiedon hyödyntämisestä todettiin, että yritysten mielestä periaate, jonka mukaan julkishallinto tuottaa raakadataa, jota yritykset sitten jalostavat uusiksi tietotuotteiksi ja palveluiksi toimii hyvin. Myös paikkatietostrategian tavoitteet tukevat tätä työnjakoa. Keskustelussa avoimesta datasta yksityinen sektori ja kansalaiset esiintyvät usein ainoastaan avoimen datan loppukäyttäjänä, eivät niinkään tuottajina tai kehittäjinä (Poikola & al. 2010). Vaikka on totta, että yksityisen sektorin tuottamat aineistot ovat harvoin julkisia, ei mikään estä myös liikeyrityksiä tuottamasta avointa dataa. Todellisuudessa on epätodennäköistä, että liikevoittoa tavoittelevat yritykset julkaisisivat aineistojaan kaikille, mutta julkishallinnon tuottaman avoimen datan kehittäjänä ja jalostajana yritykset ovat varteenotettava toimija. Toisaalta myöskään kansalaisten potentiaalia avoimen datan tuottajina ei kannata aliarvioida, sillä hyviä esimerkkejä maailmalla on jo yhteisöllisestä kansalaisten tuottamasta aineistosta, kuten Open Street Map. Paikkatietoinfrastruktuurin kehittyminen vaikuttaa suoraan myös yksityisten aineistontuottajien toimintaan helpottamalla aineiston saatavuutta ja löydettävyyttä, jolloin aineiston markkinointi on huomattavasti helpompaa. Suomessa on totuttu yhteis- ja ilmaistoimintaan, näistä esimerkkinä talkookulttuuri, jokamiehenoikeus ja kirjastolaitos sekä tietotekniseltä saralta MySQL ja Linux ohjelmointihankkeet (Poikola & al. 2010.) Yhteistoiminnan periaatteet sopivat täysin myös avoimen datan käyttöön ja kehittämiseen ja avoimen datan ekosysteemin luomiseen. Esimerkiksi viranomaiset käyttävät Suomessa vuosittain 60 henkilötyövuotta ympäristön seurantaan ja raportointiin, kun taas harrastajien työpanokseksi samalla sektorilla on arvioitu 200 henkilötyövuotta (Poikola & al. 2010). Harrastajat keräävät raakadataa, jonka viranomaiset syöttävät kaikkien saataville verkkoon. Tämän perusteella vapaaehtoiset voivat taas kerätä uutta aineistoa tarpeen mukaan. 27 3 Haastattelujen toteutus ja tulokset Tutkimuksessa tarkoituksena oli selvittää paikkatietoalalla työskentelevien henkilöiden näkemyksiä julkishallinnon tietovarantojen avautumisen vaikutuksista paikkatietoalaan. Haastatteluissa kerättiin tietoa siitä, kuinka paikkatiedon kanssa työskentelevät henkilöt eri aloilta ajattelevat paikkatiedon avautumisen vaikuttavan työhönsä ja paikkatietomarkkinoihin. Samalla selvitettiin myös, minkälaisia näkemyksiä haastateltavilla on paikkatietoalan tulevaisuudesta ja kehityksestä. 3.1 Haastattelujen toteutus Haastattelu suoritettiin Karttakeskuksen asiakkaille heidän näkemyksistään paikkatietoalan nykytilanteesta ja tulevaisuudesta. Haastattelujen avulla selvitettiin seuraavia asioita: 1) Mitä näkemyksiä erilaisten paikkatietoa liiketoimintansa tukena käyttävien yritysten tai organisaatioiden edustajilla on paikkatietoalan tulevaisuudesta? 2) Kuinka he hyödyntävät paikkatietoa työssään? 3) Minkälaisia näkemyksiä heillä on siitä, miten aineistojen vapautuminen vaikuttaa heidän toimintaansa? Tarkoituksena oli selvittää, mitä odotuksia ja toiveita avointen aineistojen käytöstä Karttakeskuksen asiakkailla on, ja miten niiden pohjalta kannattaisi kehittää toimintaa. Haastattelu toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Puolistrukturoitu haastattelu on strukturoidun ja strukturoimattoman haastattelun välimuoto, jossa haastattelun teemat ja kysymykset on valmisteltu etukäteen, mutta haastattelutilanteessa kysymysten järjestystä voi kuitenkin vaihdella ja lisäkysymyksiä esittää. Näin haastattelijalle jää mahdollisuus reagoida haastateltavan vastauksiin. (Hirsjärvi & Hurme, 2000) Teemahaastattelussa haastateltavan vastauksissa voi tulla ilmi seikkoja, joihin haastateltava ei ole osannut varautua ja keskustelua voi jatkaa myös näkökohtiin, joita haastattelija ei ole ottanut huomioon haastattelua suunnitellessaan. Kuitenkin teemahaastattelussa on tärkeää, että myös haastattelija on perehtynyt tutkittavan ilmiön rakenteisiin ja prosesseihin, jotta haastattelun runko voidaan suunnitella järkevästi (Hirsjärvi & Hurme, 2000). Haastatteluiden edetessä myös haastattelija oppi lisää aiheesta ja saattoi laajentaa haastattelun aihepiiriä aiempien haastatteluiden perusteella. Haastateltaville lähetettiin haastattelun kysymysrunko jo muutama päivä ennen haastattelua, jotta he pystyivät valmistautumaan haastatteluun ja miettimään haastattelun teemoja jo etukäteen. Haastattelut nauhoitettiin, jotta niihin olisi mahdollista palata myöhemmin. Haastatteluista on tehty vastaajakohtainen yhteenveto, joka on tutkimuksen liitteenä 2. Haastateltavia oli yhteensä viisi. Haastateltavien nimiä tai organisaatioita, joissa he ovat töissä, ei mainita tässä tutkimuksessa, mutta organisaatioiden toimiala ja koko kerrotaan, jotta haastattelussa ilmi tulleita seikkoja on mahdollista tarkastella oikeassa yhteydessä. Haastateltavat valittiin yrityksistä, sekä julkisista, paikkatietoa käyttävistä ja tuottavista organisaatioista että yksityisistä yrityksistä, joista kaikki käyttivät paikkatietoja osana 28 liiketoimintaansa tai sen tukena. Näin haastattelujen avulla saatiin näkemyksiä paikkatietoa eri tavoin käyttäviltä tahoilta. Haastateltavaksi pyrittiin valitsemaan henkilöitä, joilla on asiantuntemusta ja kokemusta paikkatietojen kanssa työskentelystä ja paikkatietomarkkinoista, ja jotka toimivat organisaatiossaan sellaisessa asemassa, että pääsevät työssään seuraamaan paikkatietoalan ajankohtaisia tapahtumia ja paikkatietoalan kehitystä. Samalla haastateltaviksi valittiin henkilöitä, jotka työskentelevät erilaisissa tehtävissä, jotta kokonaiskuva paikkatietovarantojen avautumisen vaikutuksista olisi mahdollisimman kattava. Lopulta haastateltaviksi valikoitui viisi suurten tai suurehkojen organisaatioiden edustajaa, sillä suurissa organisaatioissa myös paikkatietojen käyttö on todennäköisemmin laajaa ja monipuolista. Haastattelurunko muodostui neljästä osiosta, joita käsitellään erikseen seuraavissa alaluvuissa haastatteluiden rungon mukaisessa järjestyksessä. Ensimmäisessä osiossa tutkittiin, miten haastateltavien henkilöiden organisaatioissa käytetään paikkatietoa, ja toisessa osiossa selvitettiin haastateltavien näkemystä paikkatietoalan nykytilanteesta ja paikkatietoalan kehityksestä tähän mennessä. Näiden osioiden tarkoituksena oli selvittää haastattelun taustamuuttujia. Kolmannessa osiossa keskityttiin tutkimaan, miten haastateltavat uskoivat aineistojen avautumisen vaikuttavan heidän omaan työhönsä, organisaationsa toimintaan ja paikkatietoalaan yleensä. Neljännessä osiossa taas tiedusteltiin haastateltavilta heidän näkemyksiään paikkatietoalan tulevaisuuden trendeistä ja mahdollisuuksista. Kolmannessa ja neljännessä osiossa oli tarkoitus löytää vastauksia tutkimuskysymyksiin. 3.2 Paikkatiedon käyttö organisaatiossa Haastatteluissa selvitettiin ensin, minkälaista paikkatietoa organisaatioissa tällä hetkellä käytetään ja kuinka paikkatiedot hankitaan. Lisäksi selvitettiin, mihin paikkatietoa käytetään, ja kuinka laajasti paikkatiedon käyttö on otettu käyttöön organisaation eri toiminnoissa. 3.2.1 Paikkatietoaineistot ja niiden hankinta Kaikissa organisaatioissa paikkatietoa käytettiin joko osana organisaation ydintoimintaa tai päätöksenteon sekä strategian ja toiminnan suunnittelun tukena eri tasoilla. Toiminnan suunnitteluun paikkatietoa käytettiin organisaatioissa esimerkiksi raporttien, selvitysten ja analyysien muodossa. Lisäksi joissakin organisaatioissa paikkatietoa käytettiin myös markkinoinnissa ja painetuissa karttatuotteissa sekä välineenä kaiken tiedon hallinnassa ja ylläpidossa karttakäyttöliittymän avulla. Organisaatioiden käyttämä paikkatieto oli enimmäkseen rasteri- tai vektorimuodossa, mutta myös paikkaan sidottua tietoa tietokannassa tai tiedot oli liitettävissä muulla tavoin johonkin sijaintiin esimerkiksi osoitteen perusteella. Yleisimpiä käytössä olevia aineistoja olivat erilaiset joko yksityisiltä yrityksiltä tai julkishallinnolta hankitut rasterimuotoiset pohjakartat ja ilmakuvat. Sen lisäksi käytössä oli väestörekisterikeskuksen aineistoja, hallintorajoja ja tieaineistoa. Organisaatioissa oli käytössä myös erilaisia omaa ydintoimintaa tukevia aineistoja. Kaikilla organisaatioilla oli ainakin muutama oma paikkatietoaineisto, jotka ovat syntyneet organisaation ydintoiminnan seurauksena tai tarkoituksena, ja joita käytetään 29 jatkuvasti toiminnan tukena. Muita paikkatietoja hankittiin tarvittaessa, mutta paikkatietojen hankintaprosessi oli kirjava. Paikkatietoaineistojen hankintaan organisaatioissa oli kaksi eri lähestymistapaa. Toiset olivat keskittäneet paikkatietojen hankinnan, ja ostivat tarvitsemansa aineistot aina samasta paikasta, mutta osa hankki aineistot aina tarpeen mukaan aineiston tuottajalta. Kummassakin tavassa aineistojen hankinta lähti aina aineistotarpeesta, jonka perusteella selvitettiin, mistä haluttua aineistoa voisi saada. Tarve paikkatiedon käyttöön on lähtenyt kaikissa organisaatioissa tarpeesta nähdä kartalla, missä organisaation oma liiketoiminta sijaitsee, tai tuottaa paperikarttoja organisaation asiakkaiden tarpeisiin. Useimmissa organisaatioissa paikkatiedon käyttö on kehittynyt, kun ohjelmistot ovat kehittyneet ja paikkatiedon määrä ja saatavuus lisääntyneet. Nyt kaikissa organisaatioissa paikkatietoa käytettiin erilaisiin analyyseihin esimerkiksi oman toiminnan suunnitteluun, markkinoinnin tehostamiseksi tai raportoinnin taustamateriaalina, ja useissa organisaatioissa paikkatieto oli integroitu osaksi organisaation muita tiedonhallintajärjestelmiä. Osassa haastattelussa kävi ilmi, että erityisesti yksityisissä yrityksissä paikkatietoa ei mielellään ajatella erillisenä tietolajina, eikä yrityksissä ollut välttämättä erikseen paikkatieto-osastoa tai -vastaavaa. Oleellista heidän mielestään on, että paikkatieto olisi luonteva osa yrityksen tietovarantoa ja päätöksentekoa. Myös julkisissa organisaatioissa haluttiin päästä eroon kartan ja paikkatiedon erillisyydestä muuhun tietoon ja raportointiin nähden. 3.2.2 Paikkatiedon hyödyntämistasot Haastateltaville esiteltiin Karttakeskuksen luoma paikkatiedon hyödyntämismalli (Masala, 2011), joka on esitetty kuvassa 6. Hyödyntämismalli perustuu Carnegie Mellon Universityssa kehitettyyn CMMI-malliin (Capability Maturity Model Integration), jonka tarkoituksena on toimia apuvälineenä organisaation prosessien kehityksessä (SEI, 2010). Myös paikkatiedon hyödyntämismallin tarkoitus on auttaa yrityksiä ja organisaatioita arvioimaan, kuinka tehokkaasti ne käyttävät paikkatietoja hyväkseen yrityksensä toiminnassa ja johtamisessa, ja sen myötä kehittämään paikkatiedon käyttöä. Mallissa on kuusi tasoa, joista ensimmäisellä paikkatietoa ei vielä hyödynnetä. Toisella tasolla paikkatietoa hyödynnetään yksittäisissä tehtävissä ja toiminnoissa tarpeen mukaan, ja kolmannella tasolla paikkatietoa käytetään useissa organisaation osissa, mutta paikkatiedon käyttöä ei ole organisoitu koko yrityksen laajuisesti. Neljännellä tasolla paikkatietoa hyödynnetään keskitetysti ja yrityksessä on käytössä yhtenäiset työkalut ja alustat paikkatiedon käyttöön. Tasolla viisi paikkatiedon käyttö on täysin keskitettyä ja käytössä on paikkatietostrategia, ja ylimmällä tasolla kuusi paikkatieto on kiinteä osa yrityksen johtamista. 30 6. Paikkatieto on sidottu osaksi yrityksen johtamisjärjestelmää 5. Yrityksellä on keskitetty käyttö sekä paikkatietostrategia 4. Yritys hyödyntää keskitetysti paikkatietoa yhtenäisillä alustoilla, aineistoilla ja tavoilla 3. Paikkatietoa hyödynnetään useissa organisaation osissa sirpaleisesti 2. Yritys hyödyntää paikkatietoa yksittäisesti jossain toiminnoissaan 1. Yrityksellä ei vielä näkemystä paikkatiedon hyödyntämisestä Kuva 6 Karttakeskuksen paikkatiedon hyödyntämismalli (Masala, 2011) Kaikki haastateltavat henkilöt arvioivat organisaationsa olevan tällä hetkellä tasolla 3 tai 4, vaikka joillakin organisaatioista oli käytössään tason 5 mukainen paikkatietostrategia. Haastateltavien valintaperusteiden takia vastauksissa ei ollut paljon hajontaa, sillä haastatteluun pyrittiin jo lähtökohtaisesti valitsemaan organisaatioita, joissa paikkatietoa hyödynnetään monipuolisesti. Paikkatiedon monipuolisen hyödyntämisen takia haastateltavilla oli myös hyvä näkemys paikkatiedon ja sen avautumisen mahdollisuuksista. Paikkatietojen käytön kehittämistä on jarruttanut viime aikoina lähes kaikkien haastateltavien organisaatioissa koordinaatistomuunnos, jossa organisaation kaikki paikkatietoaineistot on siirretty ETRS89-koordinaattijärjestelmään. Koordinaatistomuunnoksen organisointi on vienyt resursseja sekä paikkatietojen käytön kehittämiseltä, että avointen aineistojen mahdollisuuksien selvittämiseltä, joten haastateltavat eivät olleet vielä ehtineet keskittyä avointen aineistojen tarjoamiin mahdollisuuksiin niin paljon kuin olisivat toivoneet. Toisaalta koordinaatistomuunnoksen tekeminen organisaation omiin aineistoihin edesauttaa myös avointen aineistojen käyttöä, sillä jatkossa myös kaikki julkishallinnon paikkatietoaineistot ovat ETRS89koordinaattijärjestelmän mukaisia. Näin ollen aineistojen käyttö yhdessä toistensa kanssa on yksinkertaisempaa. 3.2.3 Paikkatiedon käytön haasteet Suurimmaksi haasteeksi paikkatietojen käytössä mainitaan paikkatietojen hajanaisuus ja tarjolla olevien paikkatietoaineistojen määrä. Paikkatietoja on nykyisin saatavilla melko paljon, ja niitä syntyy ja avautuu koko ajan lisää. Näistä pitäisi löytää hyödyllisimmät aineistot tai sopivimmat vaihtoehdot organisaation toimintaa tukemaan, ja siksi niiden tutkimiseen täytyy varata resursseja. Toisaalta paikkatietoja on myös 31 organisaatioiden hallussa runsaasti, minkä vuoksi niitä saattaa olla organisaatiossa tallennettuna eri paikkoihin, ellei organisaatioissa ole keskitetty paikkatietoaineistojen hallintaa yhteen paikkaan. Niissä organisaatioissa, joissa paikkatietoja ei ollut hallittu keskitetysti, olivat haastateltavat sitä mieltä, että eri aineistojen käyttäjien yhteistyön lisääntyminen ja paikkatietojen kokoaminen yhteen paikaan edistäisi huomattavasti paikkatietojen tehokasta käyttöä. Toinen paikkatietoaineistoihin liittyvä ongelma on niiden koko. Aineistot varsinkin koko Suomen alueelta ovat niin suuria, että niiden tallentamiseen kuluu paljon levytilaa, eikä erilaisia pilvipalveluita voi välttämättä harkita ollenkaan, jos niiden hinnoittelu perustuu datan määrään. Erään haastateltavan organisaatiossa useiden tietokantojen koko oli useita teratavuja, eikä niin suurien tietoaineistojen käyttö erilaisissa ohjelmistoissa onnistu, ellei analysointia voi tehdä serveripohjaisesti. Nykyisistä paikkatiedon käytön haasteista mainittiin myös henkilöstön kouluttaminen paikkatiedon käyttöön, sillä organisaatioiden satunnaisilla paikkatiedon käyttäjillä on suuri kynnys käyttää paikkatieto-ohjelmia. Joissakin haastatelluista organisaatioista oli suunnitteilla tai jo kehitetty selainpohjaisia sovelluksia niille paikkatiedon käyttäjille, jotka eivät tarvitse kaikkia varsinaisen paikkatieto-ohjelman ominaisuuksia, vaan heille riittävät vain tietyt aineistojen katselu- ja hakumahdollisuudet tai rajatut analyysit. Näin paikkatietoa on saatu laajemmin useiden käyttäjien saataville. Tiettyyn tarkoitukseen räätälöidyissä sovelluksissa tärkeintä haastateltavien mielestä oli selkokielisyys, jolloin kynnys paikkatietojen käyttöön madaltuu. 3.3 Paikkatietomarkkinoiden kehitys Kaikissa organisaatioissa oltiin sitä mieltä, että paikkatieto on tullut tunnetummaksi viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja sen mahdollisuudet ymmärretään nykyisin paremmin. Syyksi tähän arveltiin kuluttajatuotteiden, kuten navigaattoreiden ja Internetin karttapalveluiden yleistymistä. Tästä johtuen paikkatietojen käyttöä on ollut helpompi edistää myös organisaatioiden sisällä. Kuitenkin aina välillä paikkatietoohjelmistojen tai muiden resurssien saamiseksi oli joidenkin haastateltavien mielestä perusteltava tavallista huolellisemmin tarve investoinnille ja määriteltävä tarkasti, mitä ongelmia jonkin paikkatietoaineiston tai –työkalun hankkiminen ratkaisisi. Varsinkin niissä organisaatioissa, joissa paikkatiedon käyttö ei ollut osa organisaation ydintoimintaa vaan toimi johtamisen tukena, pidettiin merkittävänä muutoksena yleisessä ajattelutavassa sitä, että myös muut, kuin paikkatietojen kanssa työskentelevät käsittävät nykyisin paikkatiedoksi kartan lisäksi myös vektorimuotoiset paikkatietoaineistot, joiden avulla voidaan ratkaista ongelmia ja tukea päätöksentekoa. Niin kauan, kun paikkatietoaineistoja on ajateltu muusta datasta erillisenä asiana, ei paikkatiedoista ole saatu täyttä hyötyä. Myös muissa organisaatioissa nähtiin erittäin tärkeänä, että myös jatkossa tuotetaan ja ylläpidetään monipuolisia paikkatietoaineistoja ja paikkatietokantoja. Paikkatiedon käyttäjien määrä oli useimmissa organisaatioissa lisääntynyt haastateltavien työssäoloajan aikana. Useimmat kertoivat säännöllisesti paikkatietoa käyttävien työntekijöiden määrän pysyneen suunnilleen samana, mutta satunnaisten paikkatiedon käyttäjien määrän kasvaneen uuden teknologian myötä. Monissa organisaatioissa oli otettu käyttöön selainsovelluksia tai muita ratkaisuja, joiden avulla 32 paikkatieto on tuotu helpommin kaikkien työntekijöiden ulottuville. Selainsovellusten myötä myös erilaisten rajapintojen käyttö aineistojen hyödyntämisessä on kasvussa. Vaikka organisaatioissa olikin tarve hankkia paikkatiedot tiettyjen ohjelmien takia itselle, uskottiin, että jatkossa useimmat käyttäjät lukevat niitä silti rajapinnan läpi. Haastateltavien mielestä keskustelu paikkatiedon avaamisesta on laajentunut pelkkään aineistojen hinnoittelupolitiikkaan keskittymisestä koskemaan aineistojen avoimuutta yleisemmin. Näin ollen myös avoimuuden hyödyt ja mahdollisuudet tulevat paremmin esille. Inspire-direktiivi on vauhdittanut keskustelua, mutta muutos avoimempaan oli lähtenyt liikkeelle jo ennen direktiivin voimaantuloa. Inspiredirektiivin myötä aineistojen avautumisesta on kuitenkin ollut helpompi luoda keskustelua organisaatioiden sisällä. 3.4 Aineistojen avautumisen vaikutuksia Aineistojen avautumisella ei ollut vielä vuoden 2012 loppuun mennessä ollut kovin paljon vaikutuksia haasteltavien työhön ja organisaatioiden toimintaan. Useissa organisaatioissa oli käynnissä siirtymisvaihe, jossa avointen aineistojen mahdollisuuksia tutkittiin ja arvioitiin avointen aineistojen soveltuvuutta omaan liiketoimintaan. Avoimista aineistoista oltiin hyvin kiinnostuneita, mutta niitä ei ollut vielä käytetty hyödyksi. Tarkoituksena organisaatioissa oli, että kun organisaation omien aineistojen koordinaatistomuunnos on saatu tehtyä, niin jo organisaatiossa käytössä olevien aineistojen kanssa voisi alkaa käyttää joustavasti samassa koordinaatistossa olevia avoimia aineistoja. Oman datan avaamista oli jo harkittu joissakin organisaatioissa, ja joissakin niin oli jo tehty. Julkishallinnon organisaatioissa omien aineistojen avaamista harkittiin huomattavasti enemmän kuin yksityisissä yrityksissä. ja mukana haastatteluissa oli myös organisaatioita, joita koskevat Inspire-direktiivin velvoitteet. Erot halukkuudessa aineistojen avaamiseen johtuvat osittain organisaatioiden toiminnan eri lähtökohdista, mutta myös siitä, että haastattelun kohteina olevissa yksityisissä yrityksissä ei ollut kovin paljon omaa aineistotuotantoa. Joissakin yksityisissä yrityksissä oli kuitenkin harkittu omien aineistojen tarjoamista yhteistyökumppaneille rajapinnan kautta tai näin oli jo tehty. Näissä tapauksissa yhteistyökumppaneille oli jo ennen rajapinnan avaamista annettu tietoja käyttöön pyydettäessä, jolloin rajapinta vähensi aineiston irrotukseen ja sopimusten tekoon kuluvaa työtä. Julkisissa organisaatioissa taas ajateltiin, että datan avaamisen myötä aineisto pääsee laajempaan käyttöön ja näin edistää organisaation tarkoitusperiä, kun sen toiminnasta saadaan enemmän tietoa. Julkishallinnon organisaatioissa Inspire-direktiivin koettiin toisaalta toimivan kannustimena aineiston avaamiseen ja sen myötä hallinnon tehokkuuden lisäämiseen, mutta toisaalta monien työntekijöiden mielestä se aiheuttaa vain lisätyötä. Tärkeimpänä aineistojen avaamisessa koettiin julkisella puolella olevan se, että aineistot olisivat joustavasti käytössä sisäisesti, mutta todettiin, että sisäisen avaamisen myötä aineistot olisi helppo avata myös julkisesti kaikille lähes samalla työmäärällä. Inspire-direktiivin mukaisten julkisten haku- ja latauspalveluiden kautta taas aineistojen jakelu on helppo järjestää myös sisäisesti. Erään haastateltavan organisaation julkaisema avoin aineistotuote on syntynyt juuri sisäisestä tarpeesta. Aineistotuotteen valmistuttua todettiin, että kun aineistolle on kysyntää sisäisesti, on sillä todennäköisesti käyttöä 33 myös organisaation ulkopuolella. Kun aineisto oli jo valmiiksi luotu sisäistä käyttöä varten, oli sen tarjoaminen vaivatonta myös julkisessa hakupalvelussa. Avoimien aineistojen rooli nähtiin osassa organisaatioista vain omaa liiketoimintaa tukevana. Aineistot, joita organisaatiot olivat hankkineet, ja jotka ovat oman liiketoiminnan kannalta välttämättömiä, eivät ainakaan lähitulevaisuudessa olleet organisaatioiden mukaan avautumassa, joten ne on jatkossakin hankittava maksullisina. Jo avautuneita tai piakkoin avautuvia aineistoja kuitenkin käytetään mielellään välttämättömien aineistojen lisänä tuomaan uusia näkökulmia tietojen analysointiin. Avoimien aineistojen käyttäminen yrityksen varsinaisissa ydintoiminnoissa koettiin riskiksi, sillä haastateltavat pelkäsivät määrärahojen puutteen vaikuttavan aineistojen laatuun tai päivitystiheyteen. Joissakin organisaatioissa oli rakennettu vakioituja toimintamalleja, jotka perustuvat ajantasaiseen ja säännöllisesti päivitettävään tietoon. Tällaiset mallit eivät voi perustua dataan, jonka ajantasaisuudesta ei voi olla varma, tai joka päivitetään liian harvoin. Osa haastateltavista ajatteli maksullisten aineistojen olevan vielä toistaiseksi luotettavampia ylläpidon ja yhdenmukaisuuden suhteen, mutta oli valmiina siirtymään käyttämään avoimia aineistoja, jos ne osoittautuvat omaan liiketoimintaan soveltuviksi. Toisissa organisaatioissa taas oltiin sitä mieltä, että avoimet aineistot edistävät organisaatioiden käyttämien aineistojen ajantasaisuutta. Aiemmin aineistoista, varsinkin pohjakartoista, oli tilattu päivityksiä hyvin satunnaisesti, mutta kun siirrytään käyttämään avoimia aineistoja, on kaikki aineistot helppo päivittää kerran vuodessa keskitetysti. Organisaatioissa toivottiin myös avoimien rajapintojen yleistymistä, jolloin käytössä olisi aina automaattisesti päivitetyt aineistot. Yksittäisten työntekijöiden asenteiden muuttaminen mainittiin suurimpana hidasteena paikkatietojen avaamiselle ja avointen paikkatietojen käyttämiselle sekä yksityisissä että julkisissa organisaatioissa. Aineistontuottajien organisaatioissa on perusteltava, miksi aineistoja avataan ja miksi kannattaa nähdä ylimääräistä vaivaa aineistojen valmistelemiseksi avaamista varten. Yksityisissä yrityksissä, joiden liiketoiminta ei keskity paikkatiedon ympärille, taas kului resursseja paikkatiedon käytön tarpeen perustelemiseen. Tähän aineistojen avautuminen tuo helpotusta, sillä kustannukset paikkatiedon käytöstä todennäköisesti laskevat. 3.4.1 Aineistojen avautumisen mahdollisuudet Kaikkien haastateltujen henkilöiden mielestä aineistojen avautuminen oli lähtökohtaisesti positiivinen asia. Avointen aineistojen käytön uskottiin tuovan paljon enemmän mahdollisuuksia ja etuja kuin ongelmia. Positiivisia vaikutuksia nähtiin sekä avointen aineistojen käytöllä että omien aineistojen avaamisella. Mahdollisuuksia sekä aineistojen käyttäjän että omien aineistojen avaajan kannalta on havainnollistettu kuvassa 7. Julkisten organisaatioiden mielestä omien aineistojen avaamisessa positiivista on se, että organisaatioilla ja yrityksillä on mahdollisuus tehdä toimintaansa laajemmin tunnetuksi antamalla aineistoaan muiden käyttöön. Varsinkin organisaatiot, joiden asiakkaat olivat pääasiassa kuluttajia, olivat sitä mieltä, että aineistoja avaamalla osa sovellusten kehittämisvastuusta siirtyy kuluttajille. Silloin yksittäiset sovelluskehittäjät voivat tuottaa aineiston avanneen organisaation toimintaa tukevia, kuluttajille 34 suunnattuja sovelluksia ja näin edistää organisaation toimintaa. Toisaalta aineistojen avaaminen koettiin vastavuoroiseksi toiminnaksi: kun organisaatio avaa aineistoa, niin se saa vastaavasti jotain muuta aineistoa käyttöönsä. Yksityisten yritysten mielestä omien aineistojen avaamisen hyöty tulisi siitä, ettei yhteistyökumppaneille tarvitsisi erikseen irrottaa aineistosta pyydettyjä osia, jolloin säästyisi aikaa muihin tehtäviin. Suurin hyöty aineistojen avautumisessa varsinkin yksityisten yritysten mielestä oli avoimista aineistoista koituva kustannussäästö. Aineistomaksujen poistumisen takia haastateltavien mielestä aineistoja on myös helpompi tutkia ja kokeilla kuin ennen. Vaikka testiaineiston olisi saanut maksutta kokeiltavaksi aiemminkin, on kynnys aineiston käyttöön ottamiseen pienempi, kun resursseja ei tarvitse käyttää hintojen selvittämiseen ja aineistolisenssin hankkimiseen. Siksi on myös mahdollista, että tulevaisuudessa aineistoja käytetään monipuolisemmin kuin nykyisin. Toisaalta tähän mennessä erään haastateltavan mukaan aineisto on aina hankittu jos sitä on todella tarvittu, vaikka hinta olisikin ollut korkea. Avoimien aineistojen arveltiin kuitenkin monipuolistavan käytössä olevia aineistoja, sillä avaamisen myötä myös tieto olemassa olevista aineistoista kasvaa. Kuva 7 Aineistojen avautumisen hyödyt. Joillakin haastatelluista yrityksistä oli aikeena laajentaa toimintaansa mahdollisesti ulkomaille, ja heidän mielestään avoimet aineistot mahdollistavat osaltaan kansainvälistymistä, sillä aineistojen etsiminen ja hankkiminen on suuri kustannuserä. Inspire-direktiivin myötä myös muissa Euroopan unionin jäsenmaissa tulee mahdolliseksi löytää ja saada paremmilla ehdoilla käyttöönsä aineistoja. Avointen aineistojen merkitys korostuu kuitenkin myös Suomessa, sillä niiden avulla voidaan säästää aineistokuluissa edes kotimaan markkinoilla, vaikka avoimia aineistoja ei muista maista löytyisikään. Lisäksi eräs haastateltavista totesi, että kun aineistomaksut määräytyvät yrityksen liikevaihdon perusteella, nousee aineistojen hinta suurilla 35 yrityksillä niin korkeaksi, ettei aineistosta saatava hyöty ole riittävä hintaan nähden. Avoimien aineistojen avulla voidaan kohtuullistaa aineistokustannuksia ja keskittyä hinnan sijaan aineistojen ominaisuuksiin. Avoimia aineistoja käytettäessä voidaan paremmin tehdä ratkaisuja, kun hinnan sijaan voidaan miettiä, miten saadaan paras lopputulos aikaiseksi. Kustannussäästöjä toivottiin myös uusien aineistotuotteiden muodossa. Nykyisin tarjolla voi olla aineistoja, joissa on valtavasti tietoa, mutta tarvetta on vain muutamalle ominaisuustiedolle. Silti joudutaan hankkimaan koko aineisto, sillä aineistontuottajan kannattaa myydä aineistoa kokonaisuutena. Aineistojen vapautuessa saattaisi olla saatavilla enemmän erilaisiin tarpeisiin räätälöityjä aineistotuotteita. Jotkut haastateltavat toivoivat myös lisää vaihtoehtoja aineistotarjontaan, kun esimerkiksi maastotietokannan avauduttua kuka tahansa voi luoda kilpailevan taustakarttasarjan samojen tietojen pohjalta. Aineistojen avautumien myötä monet haastateltavat odottivat syntyvät uusia sovelluksia ja keksintöjä. Kuitenkin ajateltiin, että uudet sovellukset hyödyttäisivät lähinnä kuluttajia eikä yrityksiä, vaikka toiveita myös ammattilaisille ja yrityksille suunnatuista sovelluksista esitettiin. Tällä hetkellä varsinkin paikkatietoa käyttävien sovellusten koettiin vielä olevan melko yksipuolisia, eivätkä ne haastateltavien mielestä ota tarpeeksi huomioon, mitä hyötyä kuluttaja saa sovelluksesta, vaan sovellusten idea lähtee useammin liikkeelle siitä, miten tarjolla olevaa aineistoa voisi käyttää. 3.4.2 Aineistojen avautumisen haasteet Aineistojen avautumisessa sekä aineiston tuottajat että käyttäjät näkivät samanlaisia haasteita, jotka on esitetty kuvassa 8. Suurimpina huolenaiheina aineistojen avautumisessa nousivat haastatteluissa esille tietoturva ja aineistojen laatu. Haastateltavat luottivat kyllä yleisesti avointen paikkatietoaineistojen oikeellisuuteen ja paikkansapitävyyteen, mutta metatietojen kattavuus, aineistojen päivitystiheys ja aineistojen saavutettavuus herättivät kysymyksiä. Erään haasteltavan ajattelutavan mukaan toisaalta hinta ei ole laadun tae. Aineiston laatu ei välttämättä merkittävästi parane, vaikka sen hinta kaksinkertaistuisi, joten todennäköisesti se ei myöskään huonone, vaikka sen saisi käyttöönsä maksutta, jos vain aineiston ylläpidon rahoitus on kunnossa. Laadun suhteen suurimpana haasteena pidettiin sitä, että paikkatietoaineistoja on saatavissa hajanaisesti eri paikoista ja ne ovat eri formaateissa. Jos aineistojen käyttöä on automatisoitu, voi yksikin väärän muotoinen aineisto kaataa järjestelmän. Maksullinen data on usein hyvin standardoitua, ja sopii siksi hyvin automatisoituihin toimintoihin, sillä aineiston käyttäjä voi luottaa siihen, että aineistoa on saatavilla samassa muodossa myös jatkossa. Haastateltavat pelkäsivät avoimen datan taas vaativan enemmän käsittelyä, jolloin avointen aineistojen muokkaamiseen ja hallintaan voi kulua paljon aikaa, vaikka sen hankinta olisikin vaivatonta. Avointen aineistojen tuottajan näkökulmasta laatua tärkeämpää on ensin saada paljon aineistoa avattua ja sitten keskittyä laadun parantamiseen kun selviää, mille aineistoille on käyttöä. Toisaalta laatu ei voi olla käytön esteenä, eli avointen aineistojen laadun tulee kuitenkin olla kautta linjan sellaista, että sitä voi turvallisesti hyödyntää. Tiedon tuottajan mielestä aineiston laatu on kuitenkin yksi suurimmista syistä siihen, miksi 36 tieto ei ole jo avointa. Erään haastateltavan mukaan aineiston tuottajat pelkäävät virheellisistä aineistoista johtuvia juridisia vastuita, joita voisi seurata, kun avointa dataa aletaan käyttää tavoilla, joihin ei itse voida vaikuttaa. Kuva 8 Aineistojen avautumisen haasteet koskevat yhtälailla oman aineiston avaamista, ja toisaalta avointen aineistojen käyttöä. Tietoturvakysymykset jakoivat haastateltujen mielipiteet. Yksityisissä yrityksissä ei oltu kovin huolissaan tietoturvakysymyksistä, sillä uskottiin aineiston julkaisijoiden huolehtivan kyllä, ettei avoimissa aineistoissa ole tietoturvariskejä. Niissä organisaatioissa, joissa aineistoa tuotettiin ja avattiin itse, tietoturva-asioista oltiin enemmän huolissaan. Tietoturvan varmistamisen esimerkiksi aineistoja yleistämällä koettiin myös aiheuttavan lisätyötä aineistoja avattaessa. Ylimääräistä työtä aineistotuottajien mukaan aiheuttaa myös se, että raakadatasta on muokattava selkeä tietotuote, että sen voi avata. Viranomaiskäytössä aineistot ovat hyvin yksityiskohtaisia, mutta tiedot on myös tallennettu useaan eri paikkaan ja eri henkilöt ovat vastuussa eri tiedoista. Tietojen kokoaminen eri lähteistä yhdeksi kokonaisuudeksi vaatii työtä, eikä ole välttämättä selkeästi kenenkään vastuulla. Toisaalta työ kannattaa tehdä, sillä valmis tietotuote helpottaa myös omien työntekijöiden työtä, kun jokaisen työntekijän ei tarvitse etsiä tietoja itse eri lähteistä. Paikkatiedon käyttäjäkunta laajenee, kun aineistojen avautumisen myötä paikkatietoaineistot alkavat kiinnostaa myös sellaisia käyttäjiä ja sovelluskehittäjiä, joilla ei ole kokemusta paikkatiedosta. Tämä toisaalta saattaa edesauttaa uusien paikkatietosovellusten ja -aineistojen syntyä, mutta toisaalta kokemattomilla paikkatiedon käyttäjillä ei välttämättä ole osaamista paikkatiedon termeistä, 37 ominaisuuksista ja erityispiirteistä, tai tietoa mistä ja minkälaista paikkatietoa on saatavilla. Tuloksena saattaa syntyä sovelluksia, joissa paikkatiedon kaikkea potentiaalia ei saada hyödynnettyä. Haasteeksi nousee silloin paikkatietoaineistojen ominaisuuksista kertominen metatiedoissa ja aineistojen saavutettavuuden parantaminen. Toisaalta uudet paikkatiedon käyttäjät saattavat yhdistellä ja käyttää paikkatietoa uudella tavalla, jolloin voi syntyä uusia innovaatioita. Avointen paikkatietoaineistojen etsiminen, niiden ominaisuuksiin tutustuminen ja parhaiten omiin tarkoituksiin sopivien aineistojen löytäminen oli haastateltavien mielestä haasteellista paikkatietoalan ammattilaisillekin. Haastateltavien organisaatioissa oli käytetty hyödyksi paikkatietoikkunan hakua ja listausta avoimista aineistoista. Aineistojen etsimiseen kuluu kuitenkin haastateltavien mielestä vielä paljon aikaa, eivätkä aineistojen kaikki metatiedot aina ole olleet ajantasaisia. Erityisesti toivottiin, että hakupalveluista löytyisi yhteystiedot taholle, josta aineistosta voisi tiedustella tarkempia tietoja. 3.5 Tulevaisuuden näkymiä 3.5.1 Aineistojen avautumisen seuraukset Yleisesti kaikki haastateltavat olivat sitä mieltä, että avaamisen trendi jatkuu ja avoimet aineistot yleistyvät. Rajapintojen ja pilvipalveluiden yleistymiseen uskottiin, sillä niitä käytettäessä paikkatiedon hyödyntäjän tarvitsee entistä vähemmän huolehtia siitä, mihin paikkatiedot on tallennettu tai ovatko ne ajan tasalla. Selainpohjaiset sovellukset yleistyvät myös, sillä niiden avulla on helppo hyödyntää aineistoja rajapintojen kautta. Avointen aineistojen lisäksi myös avoimen lähdekoodin ohjelmistojen ja ratkaisujen uskottiin yleistyvän käsi kädessä avointen aineistojen kanssa. Haastateltavat uskoivat, että tulevaisuudessa avautuvat aineistot ovat luonteeltaan hyvin yleisiä, ja että niitä täytyy yhdistellä maksullisten aineistojen kanssa, jotta niitä voidaan hyödyntää järkevästi. Jotta avoimista aineistoista voisi kehittyä uusia hyödyllisiä tuotteita, täytyisi niissä haastateltavien mielestä olla ominaisuustietoina jotain hyödyllistä ja erilaista dataa perustietojen lisäksi. Uskottiin kuitenkin, että uudet aineistotuotteet ovat joko julkishallinnon tuottamaa yleistä aineistoa tai julkishallinnon avaamien aineistojen pohjalta yhdistelemällä ja muokkaamalla luotuja uusia aineistoja tai karttatuotteita. Avoimet aineistot siis toimisivat ikään kuin pohjatietona ja tukena maksullisille aineistoille. Uusien avoimien aineistojen ympärille kehitettävien sovellusten uskottiin olevan enimmäkseen kuluttajia palvelevia sovelluksia, kuten erilaisia karttakäyttöliittymiä. Varsinkin matkapuhelimiin suunniteltujen paikkatietoa käyttävien sovellusten uskottiin yleistyvän. Haastateltavien mielestä paikkatietoa käyttävät mobiilisovellukset ovat nykyisin vielä melko samanlaisia keskenään, mutta toivottiin, että sovellustarjonta monipuolistuisi. Eräs haastateltavista uskoi, että erilaiset reitityspalvelut, joihin yhdistetään myös muita toiminnallisuuksia, kuten lähimpien palvelujen hakemista, yleistyvät. Ajatuksena oli, että sovelluskehittäjät osaisivat luoda sovelluksia, joissa on käytetty erilaisia aineistoja sujuvasti yhdessä lisäarvon tuottamiseksi sovelluksen käyttäjälle. Toinen haastateltava taas toivoi, että kuluttajasovellusten lisäksi syntyisi myös analyysipalveluja ammattilaisten tarpeisiin. 38 Haastateltavat olivat sitä mieltä, että avoimet paikkatietoaineistot luovat lisää uutta liiketoimintaa lähinnä pienten, kuluttajille suunnattujen mobiilisovellusten muodossa. Tällaista liiketoimintaa on myös jo syntynyt. Haastateltavat uskoivat avointen aineistojen kasvattavan erityisesti pienten, sovelluksia kehittävien yritysten liiketoimintaa. Tällaiset pienet yritykset eivät välttämättä keskity vain paikkatietoon, vaan tekevät erityyppisiä ohjelmia yleensä mobiililaitteille, jolloin paikkatiedon käyttö on vain osa yrityksen toimintaa. Paikkatieto soveltuukin mobiilituotteisiin erityisen hyvin, sillä niitä käytettäessä ollaan yleensä liikkeellä. Haasteeksi paikkatietoa käyttävissä kuluttajasovelluksissa koettiin se, että sovellusten pitäisi olla niin houkuttelevia, että kuluttaja ostaa sovelluksen ja mahdollisesti vielä jakaa tiedon omasta sijainnistaan sovelluksen mukana eteenpäin. Toivottiin, että paikkatietoa ja avoimia aineistoja hyödyntävien sovelluksien suunnittelijat kehittäisivät sovelluksia käyttäjälähtöisesti ja innovatiivisesti. Aineistotuotannossa käyttäjien hyödyntämisen aineiston keräyksessä eli joukkoistaminen oli monen haastateltavan mielestä harkitsemisen arvoista. Uskottiin, että joukkoistaminen mahdollistaa hyvin pienin kustannuksin sellaisen aineiston keräämisen, joka kaupallisin keinoin olisi liian suuri kustannus. Haastateltavat eivät osanneet arvioida, tuleeko joukkoistaminen kilpailemaan perinteisen aineistotuotannon kanssa, mutta ainakin sen uskottiin olevan apuna esimerkiksi aineistojen kehittämisessä ja virheiden löytämisessä, sekä aivan uudenlaisten aineistotuotteiden luomisessa. Sekä aineiston tuottajat että käyttäjät olivat sitä mieltä, että julkisen sektorin kannattaisi keskittyä aineistojen tarjoamiseen, jolloin aineistojen jalostaminen ja palveluiden kehittäminen jäisi yksityisen sektorin vastuulle. Julkisen sektorin tulisi huolehtia niistä palveluista, joiden kautta avointa dataa on saatavilla, mutta toiveena oli myös, että kehittyisi kilpailevia yksityisten tuottajien luomia hakupalveluita, joista aineistot olisi helpommin haettavissa ja löydettävissä, sillä toistaiseksi Inspire-direktiivin hakupalvelut koettiin hankaliksi käyttää. Kuva 9 Paikkatiedon käyttäjien näkemyksiä tulevaisuudesta 39 3.5.2 Muut tulevaisuuden näkymät Haastateltavat toivoivat, että suomalaiset paikkatiedon tuottajat ja suomalainen paikkatieto tulisivat avointen aineistojen myötä tunnetummaksi. Paikkatietopalveluista Googlen karttapalvelu on kuluttajien keskuudessa tunnetumpi kuin suomalaiset karttasivustot kuten Paikkatietoikkunan karttaikkuna, vaikka karttatietoikkunassa on enemmän sisältöä. Eräs haastateltavista toivoi, että yritykset löytäisivät Paikkatietoikkunan ja alkaisivat rakentaa sen päälle palveluja tai käyttäisivät sitä Googlen karttapalvelun sijaan Internet-sivuillaan. Paikkatiedon arveltiin olevan tulevaisuudessa yhä enemmän kaikkien kuluttajien ja yritysten käytössä. Selainsovellukset ovat paikkatietoon tottumattomille perinteisiä paikkatieto-ohjelmistoja helpompia ottaa käyttöön, sillä niitä ei tarvitse erikseen asentaa ja niistä voidaan karsia turhat toiminnot pois. Paikkatietosovelluksen käytön opetteluun ei siis tarvita välttämättä erillistä koulutusta, kun paikkatiedon käyttöä yksinkertaistetaan. Kaikki haastateltavat olivatkin yhtä mieltä siitä, että tulevaisuudessa rajapintojen ja selainpohjaisten paikkatietosovellusten käyttö yleistyy. Selainpohjaisissa sovelluksissa voidaan myös luontevasti käyttää hyväksi avoimia rajapintoja. Haastateltavat olivat myös sitä mieltä, että metadatan merkitys on nyt ymmärretty, ja jatkossa paikkatietoa on helpompi käyttää, kun aineistoista on saatavissa tarpeeksi tietoa. Varsinkin avoimissa aineistoissa metatietojen tärkeys korostuu, sillä heikosti dokumentoitu aineisto ei houkuttele käyttäjiä. Paikkatietojen käytön uskottiin yksinkertaistumisen lisäksi arkipäiväistyvän ja integroituvan yhteen muun tiedon käytön kanssa. Paikkatiedon käyttö liiketoimintatiedon kanssa on ollut jo hetken pinnalla, ja sen uskottiin yleistyvän. Samalla toivottiin paikkatiedon analysointimenetelmien ja hyödyntämistapojen kehittyvän. Uskottiin myös, että tulee enemmän tiettyyn yksittäiseen tarpeeseen avoimien aineistojen pohjalta kehiteltyjä aineistoja ja ohjelmistoja. Erityisesti sisätilapaikannuksessa ajateltiin olevan paljon mahdollisuuksia. Paikkatiedon käytön määrään kasvaessa haastateltavat uskoivat, että perinteisten, paikkatietoon erikoituneiden osaajien tarve pysyy ennallaan tai jopa kasvaa. Vaikka pienet yritykset lisääntyvät tai jo olemassa olevat yritykset laajentavat toimintaansa paikkatiedon käyttöön, tarvitaan silti tukea ja apua paikkatietoon liittyvissä erityiskysymyksissä. Paikkatietoon erikoistuneita yrityksiä tarvitaan luomaan hyvin palveluita ja tietoja, joita muiden on helppo jatkojalostaa ja hyödyntää omassa toiminnassaan. 3.6 Haastattelujen yhteenveto Haastattelun kohteina olevissa organisaatioissa käytettiin paikkatietoa monipuolisesti esimerkiksi raportoinnissa, toiminnan suunnittelussa ja erilaisissa analyyseissa. Haastateltavat arvioivat itse organisaatioidensa käyttävän paikkatietoa Karttakeskuksen paikkatiedon hyödyntämismallin mukaisesti sirpaleisesti eri organisaation osissa, mutta kuitenkin yhtenäisillä alustoilla ja aineistoilla. Muualta hankittujen aineistojen lisäksi kaikissa organisaatioissa oli käytössä joitakin itse tuotettuja paikkatietoaineistoja, ja julkisissa organisaatioissa itse tuotettua aineistoa oli runsaasti. Muiden tuottamia aineistoja hankittiin tarpeen mukaan joko keskitetysti yhdeltä toimittajalta tai suoraan aineistojen tuottajilta. Haastattelujen yhteenvetoa on havainnollistettu taulukossa 1. 40 Erityisesti yksityisissä yrityksissä paikkatiedon ei mielellään ajateltu olevan erillinen muista tiedoista poikkeava tietolaji, vaan ennemmin osa organisaation muuta tietovarantoa. Paikkatieto oli otettu luontevasti osaksi organisaatioiden tietojärjestelmiä, päätöksentekoa ja raportointia, ja joissakin organisaatioissa lähes koko tietovarantoa hallittiin ja ylläpidettiin karttakäyttöliittymän ja paikkatieto-ohjelmistojen avulla. Myös julkisissa organisaatioissa haluttiin yhdistää paikkatieto luontevaksi osaksi muita tietojärjestelmiä. Taulukko 1 Haastattelujen yhteenveto Paikkatiedon käytön kohteet Aineistojen hajanaisuus Aineistojen runsaus Aineistojen koko Osaamisen ylläpitäminen ja koulutus Tulevaisuudennäkymiä Käyttöönotto hidasta Lähinnä julkiset organisaatiot avanneet tai harkinneet avaamista Luonteeltaan yleisiä Aineistojen avautumisen hyödyt käyttäjille Keskitetysti yhdestä lähteestä Suoraan tiedon tuottajalta Tuottaminen itse Käytön haasteet Arkipäiväistyminen Käyttäjien määrän kasvu Integroituminen muuhun tietovarantoon Avoimet aineistot Raportointi Suunnittelu ja analyysit Tiedon hallinta ja ylläpito Painetut karttatuotteet Paikkatietoalan kehitys Aineistojen hankintatavat Avoimuus lisääntyy Selainsovellukset Joukkoistaminen Sisätilapaikannus Pienet yritykset lisääntyvät Kuluttajille suunnatut sovellukset Aineistojen avautumisen haasteet Kustannussäästöt Räätälöidyt aineistot Aineistojen monipuolisuus 41 Laadun varmistaminen esim. metatietojen ja ajantasaisuuden osalta Tietoturva Saavutettavuus Käyttäjien asenteiden muuttaminen Paikkatiedon käytössä suurimmiksi haasteiksi mainittiin aineistojen hajanaisuus ja runsaus. Erilaisia paikkatietoaineistoja on saatavilla runsaasti eri lähteistä, ja on työlästä etsiä niistä sopivimmat. Inspire-direktiivin mukaiset datakatalogit voivat helpottaa ongelmaa, mutta niistä ei siltä välttämättä löydy kaikkia yksityisten tuottajien aineistoja. Muiksi paikkatiedon käyttämiseen liittyviksi haasteiksi mainittiin aineistojen koko ja työntekijöiden kouluttaminen ja osaamisen ylläpitäminen paikkatieto-ohjelmistojen käytössä. Haastateltavien mielestä paikkatieto on arkipäiväistynyt, ja sen käyttö on integroitu hyvin osaksi yritysten toimintamalleja. Myös henkilöt, jotka eivät työskentele suoraan paikkatiedon kanssa, ovat ymmärtäneet, että älykkäällä paikkatiedolla voidaan tehokkaasti analysoida ja suunnitella organisaatioiden toimintaa. Siksi myös paikkatiedon käyttö ja käyttäjien määrä on lisääntynyt. Aineistoja oli haastatteluihin mennessä jo ehtinyt avautua kohtalaisesti, mutta organisaatioissa ei ollut vielä käytetty niitä kovin paljon hyödyksi. Haastatteluun oli kuitenkin valittu vain suuria yrityksiä, joissa muutos ja uusien toimintamallien omaksuminen on hitaampaa. Kaikissa organisaatioissa avointen aineistojen mahdollisuuksia oli silti tutkittu, mutta siirtyminen vanhoista koordinaatistojärjestelmistä ETRS89-koordinaatistojärjestelmään on jarruttanut muuta kehitystyötä useissa organisaatioissa. Avoimia aineistoja oli kuitenkin suunniteltu otettavaksi käyttöön sitä mukaa kun hyödyllistä aineistoa avautuu. Omien aineistojen avaamista olivat harkinneet lähinnä julkiset organisaatiot. Haastateltujen mielestä toimiva työnjako onkin se, että julkishallinto tuottaa avoimia aineistoja, ja yksityisen sektorin vastuulle jää aineistojen jalostaminen ja lisäarvon luominen aineistoille. Myös yksityiset organisaatiot kuitenkin jakoivat aineistojaan yhteistyökumppaneille esimerkiksi rajapinnan kautta. Suurimpana hyötynä aineistojen avaamisen uskottiin tuovan kustannussäästöjä, sillä aineistoja, joista on tähän asti maksettu, voi saada maksutta käyttöönsä. Lisäksi tarjolle toivottiin tulevat uudenlaisia avoimista aineistoista jalostettuja räätälöityjä aineistoja, jotka maksullisenakin tulisivat edullisemmiksi kuin nykyisen runsaasti ominaisuustietoja sisältävän aineiston. Aineistomaksujen poistumisen takia uskottiin, että käyttöön otetaan myös sellaisia avoimia aineistoja, joita ei maksullisena ole käytetty. Avoimet paikkatiedot siis todennäköisesti monipuolistavat organisaatioiden käytössä olevia paikkatietovarantoja. Vaikka aineistojen avautumista seurattiin ja odotettiin, olivat haastateltavat silti huolissaan avointen aineistojen laadusta ja tietoturvasta. Toivottiin varsinkin, että avoimien aineistojen metatietoihin kiinnitettäisiin huomiota, ja että aineistot olisi saatavilla selkeästi yhdestä paikasta. Haastateltavien mielestä avointen aineistojen etsimiseen ja ominaisuuksien selvittämiseen kului huomattavasti aikaa. Paikkatietojen käytön ja avaamisen suurimpana hidasteena pidettiin yksittäisten henkilöiden asennetta. Haastateltavat olivat sitä mieltä, että tulevaisuudessa avautumisen trendi jatkuu ja lisää avoimia aineistoja tulee tarjolle. Avointen aineistojen ei kuitenkaan uskottu syrjäyttävän maksullisia aineistoja, vaan niiden uskottiin olevan yleisempiä, lisämateriaaliksi ja pohjakartoiksi kelpaavia aineistoja. Sen sijaan uusia aineistotuotteita ajateltiin syntyvän, kun yhdistellään avoimia ja maksullisia aineistoja 42 Uusien aineistotuotteiden lisäksi aineistojen avautumisen oli huomattu lisäävän pienten, esimerkiksi yksittäisiä mobiilisovelluksia tuottavien yritysten määrää. Haastateltavien mielestä avoimet aineistot ovatkin pienille yrityksille tärkeitä, sillä aineistoon ei tarvitse investoida niin paljon. Uskottiin, että toimintaympäristön muuttuessa avoimemmaksi syntyy pieniä, hyvin täsmällisiin tarkoituksiin ohjelmistoja kehittäviä yrityksiä, jotka pystyvät hyödyntämään toiminnassaan tehokkaasti niin avoimia aineistoja kuin avointa lähdekoodia. Näiden uusien sovellusten ja aineistojen avautumisen toivottiin tuovan myös suomalaista paikkatietoa paremmin tunnetuksi kansainvälisten karttapalveluiden rinnalle. Paikkatiedon integroitumiseen muun liiketoimintatiedon kanssa yhä enemmän uskottiin vahvasti. Haastateltavien mielestä paikkatietoa aletaan vähitellen käyttää yhä monipuolisemmin organisaatioiden toiminnan suunnittelussa. Muita haastattelussa esiin tulleita tulevaisuuden trendejä olivat joukkoistaminen perinteisen aineistotuotannon kilpailijana, paikkatiedon käyttäjien määrän kasvu ja sisätilapaikannuksen yleistyminen. 43 4 Haastatteluaineiston analysointi 4.1 Aineistojen avautumiseen kohdistuvat asenteet Inspire-direktiivi velvoittaa Euroopan Unionin jäsenmaita yhtenäisen paikkatietoinfrastruktuurin luomiseen, ja julkishallinnon eri organisaatioita tarjoamaan paikkatietoaineistojaan yhtenäisen infrastruktuurin kautta. Direktiivi ei kuitenkaan velvoita avaamaan aineistoja maksutta kaikkien saataville. Yhdessä PSI-direktiivin ja Ympäristötietodirektiivin kanssa se kuitenkin kannustaa avoimuuteen, ja Inspiredirektiivin toimeenpanon myötä Suomessa on ollut luonteva mahdollisuus avata aineistoja infrastruktuurin luomisen yhteydessä. Kahden edellisen hallitusohjelman linjausten ja valtioneuvoston periaatepäätöksen myötä aineistoja on tullut koko ajan enemmän tarjolle täysin avoimena tai rajapintojen kautta. Tämän tutkimuksen valmistumisen aikaan myös viimeisimmät, Inspire-direktiivin ryhmän III mukaiset paikkatietoaineistot on saatavilla paikkatietoinfrastruktuurin verkkopalveluissa. Paikkatietojen avautumiselle olennaista on ollut asenteiden muuttuminen avoimille aineistoille myötämieliseksi. Haastatteluissa tuotiin esille yhtenä suurena hidasteena aineistojen avaamiselle yleinen ilmapiiri, jossa aineistojen avaamisen ajateltiin aiheuttavan lisätyötä, eikä aineistojen avoimuuden hyötyjä täysin ymmärretty. Vähitellen asenteiden muuttuessa aineistoja avautuu varmasti lisääkin kaikille käyttöön, eikä aineistojen avautuminen jää vain asetuksissa ja direktiiveissä mainittuihin aineistoihin. Jo nyt esimerkiksi suurimmat kaupungit ovat avanneet aineistotuotteita, joita ei ole direktiivissä mainittu. Tulevaisuudessa julkisissa organisaatioissa otetaankin toivottavasti aineiston avaamien käytännöksi siten, että uudet aineistotuotteet tarjottaisiin kansalaisten käyttöön automaattisesti. Myös haastatteluissa tuli ilmi, että avaamisen uskottiin jatkuvan, ja avointen aineistojen lisäksi myös avointa lähdekoodia käyttävien ohjelmistojen käytön uskottiin lisääntyvän. Asenteiden muuttumisen hidasteeksi mainittiin haastatteluissa se, että aineistojen avaamisen ajatellaan aiheuttavan lisätyötä, kun raakadataa pitää muokata aineistotuotteeksi. Toisaalta aineistojen avaamisen eduksi laskettiin ajan säästö, kun aineistoja hankkivien tahojen kanssa ei tarvitse neuvotella sopimuksista ja aineistosta ei tarvitse irrottaa otteita niitä erikseen pyytäville. Jos aineistojen avaamiseen voidaan luoda prosessi, joka avulla avaaminen helpottuu ja tulee automaattiseksi, säästyy aikaa todennäköisesti enemmän kuin sitä kuluu aineiston avaamiseen, vaikka lisätyötä aineistojen avaamisesta koituisikin, ja näin ollen aineistojen avautumisen vaikutukset ajankäyttöön ovat positiivisia. Tämänkaltaisten prosessien luomisessa ja aineistojen jakelukanavien keittämisessä Karttakeskus voisi olla mukana. Aineistontuottajille voisi myös tarjota palveluita raakadatan muokkaukseen tietotuotteeksi sekä apua aineiston muokkaukseen Inspire-direktiivin vaatimusten mukaiseksi. Lisätyö mainittiin hidasteena myös avoimien aineistojen käytössä, sillä avointen aineistojen käyttöönottoon ja muokkaamiseen hyödylliseen muotoon tarvitaan resursseja. Tutkimuksen aluksi oletettiin, että Karttakeskuksen kannattaisi tarjota jatkossa aineiston käyttöönottoon, käsittelyyn ja hyödyntämiseen tähtääviä palveluja. Haastattelujen perusteella tämä olisi perusteltua, sillä näin avointen aineistojen käyttäjät voisivat säästää aikaa. Monissa organisaatioissa oltiin siirtymässä selainpohjaisiin paikkatietojärjestelmiin, joten kysyntää voisi olla myös rajapinnalle, jonka kautta 44 avoimia aineistoja voi käyttää vaivatta, kunhan rajapintapalvelun hinta ei olisi kohtuuton. 4.2 Aineistojen tuotantoon avautumisen vaikutukset paikkatiedon Toistaiseksi avoin aineisto on valtaosin julkisen sektorin tuottamaa, ja onkin luontevaa, että verorahoin tuotettu aineisto on kaikkien käytettävissä, kunhan rajoitukset, kuten tietosuoja ja tekijänoikeudet otetaan huomioon. Haastatteluissa kävi ilmi, että niin yksityisen kuin julkisen sektorin mielestä avoimen aineiston tuottamisen tulisikin olla lähinnä julkisen sektorin tehtävänä. Todennäköisesti yksityisen sektorin toimijat avaavat omia aineistojaan vain harkitusti tietyille yhteistyökumppaneilleen, kuten joissakin yrityksissä oli jo tehty, eikä julkisen sektorin tarjoamien avointen aineistotuotteiden kaltaisia tuotteita tule laajasti tarjolle avoimena yksityiseltä sektorilta. Yksityisellä sektorilla aineistoa tehdään paljon oman toiminnan tueksi, jolloin sitä ei haluta antaa muiden tietoon, tai jos aineistotuotteita tehdään myyntiä varten, ei niitä luonnollisesti luovuteta maksutta muiden käyttöön. On kuitenkin mahdollista, että jotkut yritykset voisivat hyötyä tietojen avaamisesta. Esimerkiksi Helsingin seudun liikenteen (HSL) avoimen rajapinnan avulla on tehty paljon sovelluksia, jotka suoraan hyödyttävät niin kuluttajien kuin HSL:n toimintaa, kun sovellusten kehitystyö on jäänyt yksittäisten sovelluskehittäjien vastuulle. Vastaavanlaiset tietovarantojen avaukset voisivat olla mahdollisia myös joillekin yksityisille yrityksille, joiden asiakkaina ovat yksittäiset kuluttajat. Avointen aineistojen tuottajien kannattaa panostaa erityisesti niihin aineistojen ominaisuuksiin, joita käyttäjät pitävät tärkeinä, eli dokumentoida aineisto hyvin ja pysyä suunnitellussa päivitysaikataulussa. Kun aineiston laatu pysyy hyvänä, on mahdollista saada aineistolle enemmän käyttäjiä. Digitaalisen aineiston käytön kasvaessa myös sen arvo nousee, joten on aineiston tuottajankin etujen mukaista, että aineisto on suosittua. Julkishallinnon ollessa aineiston tuottajana, kertovat aineiston suuret latausluvut, että aineistolla on tarvetta, ja sen ylläpitoon kannattaa ohjata määrärahoja. Yksityisten yritysten tunnettuus taas lisääntyy, jos sen tuottamia aineistoja käytetään paljon. Keskustelu avoimista aineistoista keskittyy usein maksuttomuuden ympärille, ja varsinkin yrityksille se onkin usein näkyvin tai merkittävin osa avautumista. Avoimuuden määritelmän mukaan avoimuutta on kuitenkin monen tasoista, ja erityisesti yksityisten, aineistoja tarjoavien yritysten kannattaa parantaa aineistojensa muita avoimia ominaisuuksia, vaikka aineistosta haluttaisiinkin periä maksut, jotka tuottavat yritykselle voittoa. Avoimuuden lisäämiseksi yritysten kannattaa panostaa erityisesti aineiston saavutettavuuteen, jolloin käyttäjät löytävät aineiston helpommin, ja ymmärrettävyyteen, eli dokumentoida aineisto siten, että käyttäjien on helppo saada aineistosta tarvitsemansa tiedot. Näihin seikkoihin kannatta myös Karttakeskuksen kiinnittää huomiota. Inspire-direktiivissä määritellään tarkasti tiettyjen paikkatietoaineistojen rakenteesta, laadusta ja metatiedoista, joten näiden paikkatietojen osalta haastateltavissa huolta herättäneet seikat, kuten ylläpidon jatkuvuus tai standardinmukaisuus ovat todennäköisesti kunnossa. Aineistoja avautuu kuitenkin koko ajan lisää, eikä Inspiredirektiivi koske kaikkia avoimia aineistoja. Haastatteluissa ilmi tullut huoli avointen 45 aineistojen laadusta kohdistuukin todennäköisesti muihin, kuin Inspire-direktiivin määrittelemiin aineistoihin. Aineistontuottajien kannattaisikin aineistoja avatessaan kiinnittää huomiota siihen, että myös muut aineistot noudattavat soveltuvin osin Inspiredirektiivin ohjeita. Näin aineistoille voitaisiin saada enemmän käyttäjiä, kun ne huomataan luotettaviksi. Avoimen aineiston määrittelyn mukaan sen pitäisi olla ladattavissa kokonaisuudessaan koneluettavassa muodossa. Tietyissä tapauksissa avoimet rajapinnat voivat kuitenkin olla käyttäjille jopa hyödyllisempiä, sillä käytössä on aina tuorein versio aineistosta, eikä päivittämisestä tarvitse itse huolehtia. Monet haastatelluista organisaatioista olivat siirtymässä paikkatiedon käytössä selainpohjaisiin sovelluksiin, joiden kanssa avoimia rajapintoja on helppo hyödyntää. Aineistoja avatessaan aineistontuottajien kannattaisi harkita aineistojen tarjoamista myös rajapintojen kautta, vaikka sen voikin ajatella olevan vähemmän avointa kuin aineiston tarjoaminen latauspalvelun kautta. Aineistojen osittainenkin avaaminen edistää avoimen ekosysteemin syntyä ja rohkaisee aineistontuottajia avaamaan yhä uusia aineistoja. 4.3 Liiketoiminta Haastateltavaksi oli valittu vain suuria organisaatioita, joissa avoimia aineistoja ei ollut vielä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta otettu käyttöön. Suurissa organisaatioissa muutos on hidasta, mutta kaikissa organisaatioissa oli suunnitelmana ottaa avoimia aineistoja käyttöön heti kun sopivia aineistoja avautuu. Avoimia aineistoja suunniteltiin käytettävän varta vasten yritysten liiketoimintaa varten hankittujen tai tuotettujen aineistojen lisänä, sillä haastateltavat eivät uskoneet heidän ydinliiketoimintaansa liittyvien aineistojen avautuvan. Avoimista aineistoista uskottiin kuitenkin olevan hyötyä liiketoiminnalle niiden tuoman lisätiedon myötä. Haastattelujen tulosten perusteella maksullisille aineistoille on siis kysyntää, joten Karttakeskuksen kannattaa tarjota jatkossa myös entisenkaltaisia maksullisia aineistotuotteita. Aiemmissa tutkimuksissa (Kiuru & al, 2012; Koski, 2011) on todettu, että aineistojen avautuminen vaikuttaa varsinkin pienten yritysten toimintaan ja kasvuun, sillä ne voivat reagoida nopeasti muutoksiin. Myös haastateltavat olivat samaa mieltä, ja uskoivat pienten, etenkin kuluttajille suunnattuja sovelluksia tuottavien yritysten hyötyvät aineistojen avautumisesta eniten. Haastateltavat eivät uskoneet avointen aineistojen muuttavan omien organisaatioidensa toimintaa merkittävästi. Suurimman hyödyn ajateltiin olevan kustannussäästö maksujen poistumisen takia ja joidenkin sellaisten avointen aineistojen käyttäminen, joita ei maksullisena olisi käyttänyt. Maksuttomien aineistojen toivottiin tuovan joustoa myös maksullisten aineistojen hinnoitteluun, esimerkiksi siten, ettei aineistoa tarvitsisi aina hankkia kokonaan. Lisäksi odotettiin, että markkinoille tulee uusia, avointen aineistojen pohjalta jalostettuja aineistotuotteita, jotka voisivat tuoda lisäarvoa yritysten liiketoimintaan. Tällaisista aineistoista oltiin valmiita maksamaan, joten Karttakeskuksen kannattaisi tutkia, minkälaisia mahdollisuuksia avointen aineistojen jalostamisessa on. Uusia aineistotuotteita voi syntyä esimerkiksi yhdistelemällä avoimia aineistoja muuhun dataan. Eniten avointen aineistojen uskottiin vaikuttavan kuluttajille suunnattujen palveluiden kasvuna. Näitä palveluita tarjoavat usein erityisesti pienet yritykset, kun taas suuret yritykset, joita haastateltavat edustivat, käyttävät avoimia aineistoja enemmän oman liiketoimintansa tukena. Myös avoimista aineistoista käyty keskustelu yrityksissä oli 46 keskittynyt siihen, kuinka avoimia aineistoja voitaisiin hyödyntää omassa toiminnassa, ei niinkään siihen, kuinka avointen aineistojen avulla voitaisiin luoda lisäpalveluita asiakkaille. Poikkeuksena tähän oli haastateltu kuntaorganisaatio, joka myös tuottaa avointa dataa. Aineistojen avautumisesta aiheutunut lisääntynyt liikevaihto tulee siis todennäköisesti olemaan pienten yritysten kasvun ja lisääntymisen ansiota. Haastateltavissa yrityksissä todettiin, että aineistoa hankitaan aina, kun sille on todella tarvetta, mutta jos aineisto on hyvin kallista, yritetään etsiä vastaavaa edullisempaa ratkaisua. Eräs haastateltava toivoi, että avointen aineistojen myötä myös maksullisten aineistojen hinnoittelu muuttuisi joustavammaksi. Maksullisia aineistoja voisikin ehkä tarjota räätälöityinä versioina siten, että esimerkiksi vektoriaineistoa hankkiessaan käyttäjä voisi itse valita ne ominaisuustiedot, joita tarvitsee, ja maksu määräytyisi toimitettavan aineiston mukaan. Avoimet aineistot ovat suurelta osin melko käsittelemätöntä dataa. Datasta on muodostettu tietotuote, joka on tarkasti määritellyssä siistityssä muodossa, ja jolla on tietyt metatiedoissa kuvatut ominaisuudet. Aineistoa ei silti voi välttämättä käyttää suoraan sovelluksissa sellaisenaan, vaan sitä täytyy muokata esimerkiksi määrittelemällä eri tietotyypeille kuvaustekniikoita. Avointen aineistojen käyttämiseen tarvitaan siis osaamista paikkatietoaineistoista ja -järjestelmistä ja aineistojen käyttöönottoon on varattava resursseja. Kysyntää voisikin olla esimerkiksi palveluille, joiden avulla voisi hankkia esimerkiksi maastotietokannan muokattuna siten, että sen saa maastokartan näköisenä auki vaivatta paikkatietosovelluksessa. Haastatelluissa yrityksissä oli kaikissa käytetty paljon paikkatietoa, joten niissä oli myös osaamista aineistojen käsittelyyn, mutta avoimet aineistot kiinnostavat todennäköisesti myös yrityksiä, jotka eivät ole paikkatietoa käyttäneet. Komission tiedonannossa PSIdirektiivin uudelleentarkastelusta (Euroopan Komissio, 2009) todettiin ainakin Itävallassa myös ei-perinteisten paikkatiedon käyttäjien ottaneen avoimia aineistoja käyttöön. Tällaiset yritykset saattavat tarvita apua aineistojen muokkaamisessa tai käyttöönotossa. Toisaalta jos yrityksessä otetaan avoimia aineistoja käyttöön niiden maksuttomuuden tai edullisen hinnan takia, ei niiden käyttöönottoonkaan todennäköisesti olla valmiita panostamaan paljoa. Karttakeskuksen kannattaisi kuitenkin etsiä uusia asiakkaita näiden paikkatietoon perehtymättömien organisaatioiden joukosta, sillä jo se, että osa aineistoista on maksuttomia, voi rohkaista yrityksiä panostamaan paikkatiedon käyttöön enemmänkin. Aineistotuotantoon avautumisen ajateltiin vaikuttavan joukkoistamisen lisääntymisenä. Joukkoistamisessa aineiston käyttäjiä voidaan käyttää apuna esimerkiksi aineiston päivityksessä, siten, että he voivat esimerkiksi ehdottaa korjauksia aineistoon tai jopa korjata havaitsemiaan virheitä. Joukkoistamista ei välttämättä voi käyttää apuna perinteisten, lakisäteisten aineistojen tuottamisessa, mutta toisaalta sen avulla voidaan luoda aineistoja, joiden luominen muilla keinoin ei olisi mahdollista. Joukkoistamisen avulla yritykset voivat kerätä asiakkaidensa avulla helposti tieto, mutta siihen tarvitaan apuvälineeksi ohjelmistoja ja karttakäyttöliittymiä, joiden kehittämisessä Karttakeskus voi olla apuna. 47 5 Johtopäätökset Tässä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka paikkatietoaineistojen avautuminen vaikuttaa paikkatietoalaan ja paikkatietomarkkinoihin Suomessa, ja kuinka paikkatietoja myyvän ja välittävän yrityksen kannattaa muutokseen reagoida. Sitä varten tutkittiin myös, mitkä ovat avoimen paikkatiedon kriteerit, mitkä seikat avautumiseen ovat johtaneet ja minkälainen lainsäädäntö avoimuutta ja aineistojen saatavuutta säätelee. Haastattelututkimuksen avulla selvitettiin, miten paikkatietojen avautuminen on vaikuttanut paikkatietoja hyödyntävien organisaatioiden toimintaan ja miten niissä uskotaan avautumisen vaikuttavan paikkatietojen käyttöön, tuotantoon ja paikkatietomarkkinoihin. Avoimesta paikkatiedosta puhuttaessa tarkoitetaan usein maksuttomia aineistoja. Tiedon avoimuutta voidaan maksuttomuuden lisäksi arvioida kuitenkin myös muun muassa sen saavutettavuuden, käyttöehtojen, formaatin, tasa-arvoisuuden ja ymmärrettävyyden perusteella. Aineistojen avautuminen tarkoittaa näiden kaikkien ominaisuuksien parantumista, mutta maksuttomuus on herättänyt eniten keskustelua ja mielenkiintoa aineistojen avautumista kohtaan. Suomessa aineistojen avautumista on vauhdittanut Inspire-direktiivin käyttöönotto. Direktiivi määrittelee Euroopan unioniin yhtenäisen paikkatietoinfrastruktuurin, jonka kautta julkishallinnon aineistot ovat selattavissa ja saatavissa haku-, katselu-, lataus- ja muunnospalvelujen kautta selkeästi dokumentoituna. Direktiivissä määritellyt toimenpiteet edistävät aineistojen avoimuutta saatavuuden ja ymmärrettävyyden kautta, mutta maksuttomuuteen siinä ei puututa. Aineistojen maksuttomuuteen tai kohtuullisen hinnoitteluun sen sijaan rohkaistaan PSI-direktiivissä, jonka tarkoituksena on edistää julkisen datan uudelleenkäyttöä. Aineistojen hinnoitteluperusteita voidaan ajatella olevan kahta tyyppiä: maksuperustaisessa mallissa aineiston ylläpitokustannukset katetaan aineiston myynnistä saaduilla tuloilla, kun taas rajakustannushinnoittelussa maksuista peritään korkeintaan irtiottokustannukset ja aineistoa ylläpidetään määrärahojen avulla. Jälkimmäisessä mallissa aineistojen maksuttomuuden takia oletetaan syntyvän niin paljon uutta liiketoimintaa, että verotulojen kasvu kattaa aineiston ylläpitokulut. Tutkimusten mukaan maissa, joissa aineistoja on avattu, on aineistojen käyttö lisääntynyt huomattavasti ja avoimen tiedon ympärille on syntynyt uutta liiketoimintaa. Myös aineistojen avautumisen myötä saavutettavat säästöt ja bruttokansantuotteen nousu on arvioitu huomattaviksi. Aineistojen avautumisen ajatellaan vaikuttavan julkishallinnon tehokkuuteen, päätöksenteon läpinäkyvyyteen ja uusien innovaatioiden ja liiketoiminnan syntyyn. Aineistojen avautuminen voi julkishallinnossa vähentää päällekkäistä työtä ja näin lisätä tehokkuutta, kun eri tahojen ei tarvitse tuottaa aineistoja itse. Yritykset taas saavat rajakustannushinnoitteluun siirtymisestä suoria kustannushyötyjä aineistomaksujen pienentyessä. Eniten aineistojen maksuttomuudesta hyötyvät pienet yritykset, jotka eivät muuten välttämättä edes käyttäisi paikkatietoaineistoja hyväkseen. Uutta liiketoimintaa uskotaan syntyvän uudenlaisten tuotteiden ja palveluiden myötä. 48 Myös haastattelujen mukaan pienten yritysten uskottiin hyötyvän aineistojen avoimuudesta muita enemmän. Aineistojen avautumisen myötä uskottiin kuluttajille suunnattujen sovellusten lisääntyvän. Yritysten uskottiin hyötyvän avoimista aineistoista kustannussäästöjen lisäksi uusien aineistotuotteiden muodossa. Avointen aineistojen ajateltiin toimivan lisäinformaationa muun paikkatiedon ohessa, joten avoimuuden myötä organisaatioiden käyttämä paikkatieto monipuolistuu. Huolenaiheina aineistojen avautumisessa esitettiin avoimien aineistojen päivitystiheys, dokumentointi ja standardin mukaisuus. Haasteena aineistojen avaamisessa ja aineistojen käytössä mainittiin myös asenteiden hidas muuttuminen avoimuudelle myönteiseksi. Aineistojen avautumisen myötä paikkatietoja myyvän yrityksen on muokattava toimintaansa sopeutuakseen uuteen markkinatilanteeseen. Avoimia aineistoja alkavat käyttää todennäköisesti tahot, jotka eivät ole aikaisemmin käyttäneet paikkatietoa hyväkseen. Näille organisaatioille kannattaa tarjota apua paikkatietojen hyödyntämisessä ja käyttöönotossa. Avoimet aineistot eivät välttämättä sovellu sellaisenaan käytettäväksi, vaan ne voivat vaatia esimerkiksi kuvaustekniikan muokkaamista tai yhdistelyä muihin aineistoihin. Tämänkaltaisille jalostetuille paikkatietotuotteille voi olla kysyntää myös paikkatietoa jo aiemmin hyödyntäneiden organisaatioiden keskuudessa. Haastattelujen perusteella monissa organisaatioissa oltiin siirtymässä selainpohjaisten paikkatietojärjestelmien käyttöön. Niiden kanssa erilaisten rajapintapalvelujen käyttö on luontevaa, ja avoimia aineistoja kannattaisikin tarjota myös rajapintojen kautta. Tutkimuksen lopputulokseen vaikutti haastattelujen rajallinen määrä, ja haastateltujen organisaatioiden koko. Haastateltaviksi oli valittu suuria organisaatioita, jotka jo käyttävät runsaasti paikkatietoa työssään, eivätkä haastateltavat siis edustaneet kovin laajasti paikkatiedon kanssa toimivia yrityksiä. Haastatelluissa organisaatioissa ei ollut vielä myöskään otettu avoimia aineistoja kovin laajasti käyttöön, joten todellista tietoa niiden vaikutuksista ei vielä ole. Näin ollen vastauksien löytäminen tutkimuskysymykseen haastattelujen avulla on haasteellista. Tässä tutkimuksessa keskityttiin aineistojen avautumisen vaikutuksiin paikkatietomarkkinoilla. Avautuminen on kuitenkin aineistoja laajempi ilmiö avoimen lähdekoodin yleistymisen myötä. Avoin ekosysteemi siis tulee todennäköisesti laajentumaan jatkossa, ja maksullisten aineistojen lisäksi myös perinteisiä paikkatietoohjelmistoja tuottavien tahojen on kehitettävä uusia toimintatapoja kilpaillakseen avoimen lähdekoodin ohjelmistojen kanssa. Jatkossa tutkimusta kannattaisi laajentaa koskemaan myös avointen ohjelmistojen vaikutusta yritysten toimintaan. 49 Lähteet A725/2009. Valtioneuvoston asetus paikkatietoinfrastruktuurista. 1.10.2009/725. A1282/2009. Valtioneuvoston asetus paikkatietoinfrastruktuurista annetun asetuksen 1 §:n muuttamisesta. 22.12.2009/1282. Creswell, J. W. 2009. Research design: qualitative, quantitative, and mixed methods approaches. 3rd ed. United States of America, California, Thousand Oaks. SAGE publications Inc. 260 s. ISBN 978-1-4129-6557-6 Euroopan komissio. 2004. Ehdotus - Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (Inspire) perustamisesta. Saatavissa: http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2007:108:0001: 0014:FI:PDF Euroopan Komissio. 2009. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle - Julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäyttö : direktiivin 2003/98/EY uudelleentarkastelu. Saatavissa: http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2009:0212: FIN:FI: HTML Euroopan komissio. 2011. Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä annetun direktiivin 2003/98/EY muuttamisesta. 12.12.2011. Brysseli. Saatavissa: http://ec.europa.eu/information_society/policy/psi/docs/pdfs/directive_proposal/2012/fi. pdf Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta. Euroopan unionin virallinen lehti L 41/26. 14.2.2003. s.26-32. Saatavissa: http://eurlex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2003:041:0026:0032:FI: PDF Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/98/EY julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä. Euroopan Unionin virallinen lehti L345/90. 31.12.2003. s.90-96. Saatavissa: http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ. do?uri=OJ:L:2003:345:0090:0096:FI:PDF Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/2/EY Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (Inspire) perustamisesta. Euroopan unionin virallinen lehti L108/1. 25.4.2007. s.1-14. Saatavissa: http://eurlex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ. do?uri=OJ:L:2007:108:0001:0014:FI:PDF Fitzgerald, A.M. 2010. Open Access policies, practices and licensing: a review of the literature in Australia and selected jurisdictions. School of law, Queensland University of Technology, Braisbane, Queensland. Australia. Cooperative Research Centre for Spatial Information (CRC SI). ISBN: 978-0-9805097-1-7 Saatavissa: http://eprints.qut.edu.au/28026/ 50 Fornefeld, M., Boele-Keimer, G., Recher, S., Fanning, M. 2009. Assessment of the Reuse of Public Sector Information (PSI) in the Geographic Information, Meteorological Information and Legal Information Sectors. MICUS Management Consulting GmbH. Düsseldorf, Germany. Saatavissa: http://epsiplatform.eu//sites/default/files/ ezpublish_media/MICUS-Studie_PSI_EU_long.pdf Geoinformatiikan sanasto. 2011. Sanastokeskus TSK ry. Helsinki. TSK 24. ISBN 978952-9794-28-7. Saatavissa: http://www.tsk.fi/tiedostot/pdf/GeoinformatiikanSanasto.pdf Garcia Almirall, P., Moix Bergadà, M., Queraltó Ros, P., 2008. The Socio-Economic Impact of the Spatial Data Infrastructure of Catalonia. European Commission, Joint Research Centre, Institute for Environment and Sustainability. ISBN 978-92-79-087288. Saatavissa: http://inspire.jrc.ec.europa.eu/reports/Study_reports/catalonia_impact_study_report.pdf Haasio, A., Savolainen, R., 2004 Tiedonhankintatutkimuksen perusteet. Helsinki. BTJ Kirjastopalvelu Oy. 193 s. ISBN: 951-692-577-4. Hermans, O., Hermans, R. 2009. Paikkatietojen yhteiskäyttö ja jakeluperiaatteet – Hinnoitteluperiaatteiden analyysi ja kansantaloudellisten vaikutusten simulointi. Helsinki. ETLA, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos, The Research Institute of the Finnish Economy. 65 s. Keskusteluaiheita, Discussion Papers, ISSN 0781-6847; No. 1194. Saatavissa: http://www.etla.fi/files/2372_Dp1194.pdf Hirsjärvi, S., Hurme, H. 2000. Tutkimushaastattelu: Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki University Press. Yliopistopaino. Helsinki. ISBN: 951-570-458-8. Janssen, K. 2011. The influence of the PSI directive on open government data: An overview of recent developments. Government Information Quarterly Vol.28(4) p. 446456. ISSN: 0740624X Kauhanen-Simanainen, A. 2011. Julkisen datan avaaminen – periaatteista käytäntöön. Valtiovarainministeriö. Luentokalvot. Paikkatietomarkkinat 2.11.2011. Helsinki. Saatavissa: http://www.maanmittauslaitos.fi/sites/default/files/KauhanenSimanainen_VM_20111102_0.pdf Kiuru, P., Mäkelä, J., Huvio, P. 2012. Avoimen julkisen tiedon hyödyntämisen potentiaalista suomalaisissa yrityksissä. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun pienyrityskeskus, Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulun maankäyttötieteiden laitos, Diges ry. Helsinki. 34 s. Saatavissa: http://www.paikkatietoikkuna.fi/web/108478/612 Koski, H. 2011. Does Marginal Cost Pricing of Public Sector Information Spur Firm Growth? Helsinki. ETLA, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos, The Research Institute of the Finnish Economy. 15 s. Keskusteluaiheita, Discussion Papers, ISSN: 0781-6847; No. 1260. Saatavissa: http://www.etla.fi/files/2696_no_1260.pdf L421/2009. Laki paikkatietoinfrastruktuurista. 12.6.2009/421. 51 Longhorn, R. 2009. Comparison of the PSI re-use (2003) and INSPIRE (2007) Directives. Report: Final ePSIplus Thematic Meeting, 3 February 2009, Paris. Saatavissa:http://www.epsiplus.net/events/thematic_meetings/final_thematic_meeting/p resentations Masala, S. 2011. Paikkatiedon hyödyntämismalli. Karttakeskus Oy. Luentokalvot. Kuntamarkkinat 14.9.2011. MMM. 2004. Kansallinen paikkatietostrategia 2005-2010. Maa-ja metsätalousministeriön julkaisuja 10/2004. Paikkatietoasiain neuvottelukunta. Maa- ja metsätalousministeriö. Helsinki. ISBN: 952-453-180-1. Saatavissa: http://wwwb.mmm.fi/julkaisut/julkaisusarja/MMMjulkaisu2004_10.pdf MMM. 2008. Inspire-työryhmän loppuraportti. Työryhmämuistio mmm 2008:2. Maaja metsätalousministeriö. Helsinki. ISBN 978-952-453-363-8. Saatavissa: http://www.mmm.fi/attachments/maanmittausjapaikkatiedot/5vB68UCYh/INSPIREtyoryhman_loppuraportti.pdf MMM. 2010a. Sijainti yhdistää – Kansallinen paikkatietostrategia 2010-2015. Metsätalousministeriön julkaisuja 3/2010. Maa- ja metsätalousministeriö. Helsinki. ISBN: 987-952-453-597-7. Saatavissa: http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/julkaisusarja/newfolder/5tup40qJk/M MM__2010_3.pdf MMM. 2010b. Inspire-direktiivin (2007/2/EY) toimeenpano Suomessa. Maa- ja metsätalousministeriö. Suomi. Raportti. Saatavissa: http://www.paikkatietoikkuna.fi/c/document_library/get_file?uuid=19b07d4c-0ed2443c-921f-567f03b44d9e&groupId=108478 MMM. 2013. Jäsenmaan raportti: Suomi, 2010-2012. Maa- ja metsätalousministeriö., Maanmittauslaitos/Inspire-sihteeristö. Suomi. Raportti. Saatavissa: http://www.paikkatietoikkuna.fi/documents/108478/5f0aabff-0115-41b9-80592f94b19d0030 Muhli, P. 2011. Paikkatietotuotteet ja niiden määrittely. Maanmittauslaitos. Inspiresihteeristö. Luentokalvot. Inspire-koulutuspäivä 30.3.2011. Saatavissa: http://www.paikkatietoikkuna.fi/c/document_library/get_file?uuid=f0018a37-e1134869-b6f3-e9f83dbf4052&groupId=108478 Open Knowledge Foundation. 2013. Open definition. Open Knowledge Definition (OKD). Verkkosivu. www.opendefinition.org/okd/. Viitattu 8.2.2013 Pettifer. R.E.W. 2009. PSI in European meteorology – An unfilled potential. Mimeo. 25.4.2009. Pluijmers, Y. 2002. The Economic Impacts of Open Access Policies for Public Sector Spatial Information. FIG XXII International Congress, April 19-26, 2002, Washington, D.C., USA. Saatavissa: http://www.fig.net/pub/fig_2002/Ts3-6/TS3_6_pluijmers.pdf 52 Poikola A., Kola, P., Hintikka, K.A. 2010. Julkinen data – johdatus tietovarantojen avaamiseen. Liikenne- ja viestintäministeriö. Helsinki. 94s. ISBN: 978-952-243-146-2 Saatavissa: http://www.lvm.fi/c/document_library/get_file?folderId=964902&name= DLFE-10617.pdf&title=Julkinen%20data Pollock, R. 2008. The Economics of Public Sector Information. University of Cambridge. Saatavissa: http://www.econ.cam.ac.uk/dae/repec/cam/pdf/cwpe0920.pdf Rainio, A. 2012. Julkinen tieto aukeaa. Systeemityö. 3/2012. Sytyke ry. Saatavissa: http://www.sytyke.org/sites/sytyke.ttlry.mearra.com/files/Systeemity%C3%B6-lehti_32012.pdf SEI. 2010. CMMI for Services, Version 1.3. Software Engineering Institute. Carnegie Mellon University. Hanscom AFB, MA, USA. Technical Report. Saatavissa: http://www.sei.cmu.edu/reports/10tr034.pdf Shaphiro, C., Varian, H.R. 1999. Information Rules: a strategic guide to the network economy. Boston, USA. Harvard Business School Press. 352 s. ISBN: 0-87584-863-X Teiniranta, R. 2011. OIVA-palvelun avoimet ympäristötietoaineistot. SYKE. Luentokalvot. Paikkatietomarkkinat 2.11.2011. Saatavissa: http://www.maanmittauslaitos.fi/sites/default/files/Teiniranta_SYKE_20111102.pdf Valtioneuvosto. 2010a. Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle 22.6.2010 nimitetyn pääministeri Mari Kiviniemen hallituksen ohjelmasta.. Valtioneuvosto. Saatavissa: http://valtioneuvosto.fi/tietoarkisto/aiemmat-hallitukset/kiviniemi/hallitusohjelma/ pdf/fi.pdf Valtiovarainministeriö. 2010b. Valtiotason arkkitehtuurit –hanke. Valtionhallinnon kokonaisarkkitehtuurin kohdealuejako. Määrittely. 15.10.2010. Saatavissa: http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/20100105Valtio/ 03_VHn_kokonaisarkkitehtuurin_kohdealuajako.pdf Valtioneuvosto. 2011a. Valtioneuvoston periaatepäätös julkisen tiedon avaamisesta. 3.3.2011. Saatavissa: http://www.lvm.fi/c/document_library/get_file?folderId=1551281&name=DLFE11828.pdf&title=Ehdotus%20valtioneuvoston%20periaatepaatokseksi%20%20Julkinen%20tietoaineisto%20%283.3.2011%29.pdf Valtioneuvosto. 2011b. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma. 22.6.2011. Valtioneuvoston kanslia. Saatavissa: http://valtioneuvosto.fi/hallitus/hallitusohjelma/pdf/fi.pdf Vickery, G. 2011. Review of recent studies on PSI re-use and related market developments. Information Economics. Paris. Saatavissa: http://ec.europa.eu/information_society/policy/psi/docs/pdfs/report/psi_final_version_fo formatt.docx 53 Vries, de, M. 2010. Reverse engineering Europe’s PSI re-use rules – towards an integrated conceptual framework for PSI re-use. European Public Sector Information Platform. Saatavissa: http://epsiplatform.eu/content/reverse-engineering-europe-s-psire-use-rules-towards-integrated-conceptual-framework-psi-re Weiss, P. 2002. Borders in Cyberspace: Conflicting Public Sector Information Policies and their Economic Impacts. U.S. Department of Commerce, National Oceanic and Atmospheric Administration, National Weather Service. Summary Report. Saatavissa: http://epsiplatform.eu/sites/default/files/ezpublish_media/Borders%20in%20Cyberspace .pdf 54 Liite 1 (1/2) Haastattelurunko 1. Taustatiedot Mitä paikkatieto mielestänne on, mihin sitä voidaan käyttää? Miten käytätte paikkatietoa hyväksi työssänne? 2. Paikkatiedon käyttö organisaatiossa Minkälaista paikkatietoa organisaatiossanne käytetään? Mitä varten paikkatiedot on alun perin hankittu, tai mihin paikkatietoa alunperin käytettiin? Mistä organisaationne käyttämät paikkatiedot hankitaan? Miten paikkatietoa hyödynnetään organisaatiossanne? Kuinka paljon paikkatietoa käytetään? Mitä haasteita paikkatiedon käyttämisessä on ilmennyt? Miten paikkatiedon käyttö on kehittynyt ja laajentunut organisaatiossanne? Käytetäänkö paikkatietoa vielä samaan tarkoitukseen kuin alun perin? Käytetäänkö paikkatietoa vielä samalla tavalla kuin alun perin? 3. Paikkatietoalan kehitys Milloin ja miten paikkatiedot on otettu organisaatiossa käyttöönne? Minkälaisia mahdollisuuksia ja suunnitelmia organisaatiolla on käyttää paikkatietoa tulevaisuudessa? Miten toimintaympäristö on muuttunut vuosikymmenten aikana? Miten toimintaympäristö tulee näkemyksenne mukaan muuttumaan tulevaisuudessa? o Avoimuuden suhteen? o Paikkatiedon arvostuksen ja yleisyyden suhteen? Minkälaisia haasteita paikkatiedon käyttämisessä on ollut ennen ja nyt? Miksi paikkatietoa halutaan käyttää? 4. Aineistojen avautuminen Mitä konkreettisia vaikutuksia aineistojen avautumisella on omalle työlle ja organisaatiolle? Minkälaisia mahdollisuuksia paikkatietojen avautuminen tarjoaa yleisesti? Entä omassa työssä? Mitä hyviä puolia aineistojen avautumisessa on? Mitä haittoja aineistojen avautumisessa on? Millä tavalla aineistojen avautuminen vaikuttaa paikkatiedon käyttäjien tarpeisiin? Liite 1 (2/2) 5. Tulevaisuus Tarvitaanko uudenlaisia palveluja aineistojen käytön helpottamiseksi? Minkälaisia uusia aineistotuotteita tai sovelluksia avoimien aineistojen myötä saadaan? Miten osaamista on kehitettävä aineistojen avautumisen takia? Miten avoimuus vaikuttaa aineistotuotantoon Suomessa käyttäjän kannalta? Entä aineistotuottajan näkökulmasta? Minkälaista liiketoimintaa avoimien aineistojen ympärille syntyy? Miten paikkatiedon hyödyntäminen kehittyy tästä eteenpäin? Minkälaisia trendejä paikkatietoalalla on tulevaisuudessa nähtävissä? Miten käyttäjien tarpeet muuttuvat? Liite 2 (1/23) Haastattelu 1 27.11.2012 1. Taustatiedot Organisaatio: Julkinen organisaatio/liikenne Haastateltavan työtehtävä organisaatiossa: Paikkatietoasiantuntija, vastuu paikkatietojen hallinnasta, kehitys- ja suunnittelutoimintaa Mihin paikkatietoja käytetään organisaatiossa: Tutkimukset, raportit, selvitykset, tietovarantojen ylläpito paikkatietojen kautta, painetut karttatuotteet Paikkatietojen hankinta organisaatiossa: Itse tuotetaan organisaation toiminnan myötä syntyvä paikkatieto, muut paikkatiedot hankitaan muualta. Mitä paikkatietoja organisaatiossa käytetään? Missä kohdassa hyödyntämismallia organisaatio on? Hyödynnetään paikkatietoa keskitetysti yhtenäisillä alustoilla ja tavoilla, mutta organisaatiolla ei ole vielä kuitenkaan paikkatietostrategiaa. Mistä paikkatietojen käyttö on alkanut organisaatiossa? Kartantuotannosta ja tarpeesta käyttää sitä raporttien taustamateriaalina. 2. Paikkatiedon käyttö organisaatiossa Miten paikkatiedon käyttö on laajentunut organisaatiossa? Käyttö laajenee loppujen lopuksi melko hitaasti. Ohjelmistolisenssit ovat pysyneet melko samoissa määrissä, eli aktiivisten käyttäjien määrä on pysynyt samana. Kelluvien lisenssien määrä on kuitenkin kasvanut, eli useammat käyttäjät käyttävät paikkatieto-ohjelmistoja satunnaisesti enemmän. Minkälaisia haasteita paikkatiedon käyttämisessä on? Ensimmäisenä tulee mieleen henkilöresurssit tukitoiminnoissa. Myös satunnaiskäyttäjillä on kynnys ottaa ohjelmistoja käyttöön, kun ei ole osaamista. Välillä käydään kursseilla, mutta kun paikkatietoa ei käytetä aktiivisesti, ei siihen tule rutiinia. Paikkatietojen löytäminen levyiltä on hankalaa, ei tiedetä mitä on käytössä. Paikkatietojen pitäisi olla yhdessä paikassa sen sijaan, että käyttäjillä on niitä omilla levyillään Excel-tiedostossa. 3. Paikkatietoalan kehitys Onko ilmennyt hankaluuksia resurssien saannille paikkatiedon käyttöön uudella tavalla tai uuteen tarkoitukseen? Resurssipulan takia juuri kehittäminen jää vähemmälle. Jos perustelut löytyvät, on kyllä panostettu myös paikkatietohankintoihin, eli hankaluuksia ei ole, jos selvitys tarpeesta on tehty kunnolla. Käytetäänkö paikkatietoa vielä samalla tavalla tai samaan tarkoitukseen kuin aikanaan, vai ovatko paikkatiedon käyttötarpeet tai -kohteet laajentuneet tai muuttuneet? Käytetään vielä samalla tavalla. Kun organisaatioon on hankittu yhtenäiset ohjelmistot ja alustat, on tarkoituksena kehittää tai hankkia räätälöityjä sovelluksia, jolloin satunnaisten käyttäjien on helpompi toimia paikkatiedon kanssa. Esim. nyt on jo olemassa erityinen selainkäyttöliittymä, jossa on rajapinnat tietokantoihin ja -rekistereihin. Tämän käyttöliittymän avulla voidaan tehdä erilaisia hakuja, vertailuja ja analyysejä paikkatiedolla, eikä tarvita asiantuntemusta paikkatieto-ohjelmistoista. Minkälaisia suunnitelmia organisaatiolla on kehittää paikkatiedon käyttöä? Uudet räätälöidyt sovellukset, kuten äsken mainittu selainkäyttöliittymä. Omien aineistojen ja paikkatietokannan ylläpito, mutta muuten tarkoitus käyttää saatavilla olevia rajapintoja muiden aineistoihin, jolloin aineistoa ei tarvitsisi hankkia fyysisesti, ja aineistojen käyttö ja ylläpito helpompaa. Liite 2 (2/23) Miten toimintaympäristö on muuttunut yleisesti paikkatietoalalla esim. viime vuosikymmenen aikana? Enemmän dataa tarjolla. Varsinkin viime vuosina lisääntynyt. On tullut sekä uudenlaista dataa tarjolle, että vaihtoehtoja tietynlaiseen, esim. tieaineistoon. Sama koskee sovelluksia. 4. Aineistojen avautuminen Onko paikkatiedon kerääminen ja käyttäminen haasteellisempaa nykyisin, kun sitä on paljon tarjolla? Jossain mielessä kyllä. Tarjonnasta pitää pystyä poimimaan hyödylliset ja oleelliset aineistot tai sopivimmat vaihtoehdot, jos samanlaisia aineistoja on useita tarjolla. Käyttäjille pyritään tarjoamaan vaihtoehtoja, jos saatavilla on monenlaisia aineistoja. Miksi paikkatietoa halutaan käyttää, miksi paikkatiedot ovat nyt haluttuja ja ”pinnalla”? Muutkin kuin perinteisen paikkatiedon käyttäjät ovat päässeet paikkatietoihin käsiksi, ja yhdistelemällä niitä muihin aineistoihin, saadaan jotain uutta aikaan. Onko aineistojen avautumisesta ollut organisaatiollenne jotain konkreettista hyötyä? Aineistomaksut pienentyneet ja hankintakustannukset laskeneet. Enemmän vaihtoehtoja tarjolla. Organisaatio on avannut myös rajapinnan omaan aineistoonsa sovelluskehittäjille. Myös naapuriorganisaatio on avannut omia aineistojaan, ja tämä on saanut haastateltavan organisaation miettimään, olisiko heilläkin vielä lisää aineistoja avattavaksi yleiseen käyttöön. Tällä hetkellä käynnissä selvitystöitä, joiden yhteydessä tehdään myös datainventaariota. Onko organisaatiollenne ollut jotakin konkreettista hyötyä rajapinnan avaamisesta? Organisaation data pääsee nyt laajempaan käyttöön, kun sitä hyödynnetään uusissa sovelluksissa. Tämän edistää myös organisaation tarkoitusperiä, kun sen toiminnasta saadaan paremmin tietoa. Tuleeko avoimia aineistoja käytettyä helpommin, kun ne ovat hyvin saatavilla? Tulee, ilman muuta. Aineistojen käyttöön ottamiseen on pienempi kynnys, kun ei tarvitse selvitellä hintoja tai mistä aineisto on saatavissa. Tuleeko käytettyä sellaisia aineistoja, joita ei maksullisena käyttäisi? Esimerkkejä ei tule suoraan mieleen, mutta miksi ei. Organisaatiossa on pidetty työpajoja, joissa on mietitty, mitä kaikkea tietoa voisi käyttää, jos sitä olisi saatavilla. Lista on kuitenkin vielä käymättä läpi. Minkälaisia mahdollisuuksia aineistojen avautuminen tarjoaa yleisesti paikkatietoalalla? Mahdollisuus tarjota omia aineistoja muiden käyttöön ja tuoda organisaation toimintaa paremmin tunnetuksi. Sovellusten kehittäminen ei ole omalla vastuulla, vaan monet yksityiset tahot voivat tuottaa asiakkaita palvelevia sovelluksia. Minkälaisia haasteita paikkatietojen avautuminen on tuonut? Käyttäjäkunta laajenee, joten mukana on paikkatietoon tottumattomia käyttäjiä ja sovelluskehittäjiä, joilla ei ole osaamista tai tietoa pakkatiedon termeistä, ominaisuuksista tai erityispiirteistä, kuten koordinaatistoista. Lopputuloksissa saattaa näkyä erikoisia kartografisia ratkaisuja. Myöskään kehittäjille ei ole välttämättä selvää, mistä ja mitä paikkatietoa on saatavilla, joten joistakin sovelluksista ei välttämättä saada kaikkea irti sen takia. haasteena on tiedon jakaminen saatavilla olevista aineistoista ja niiden ominaisuuksista. Miten aineistojen avautuminen vaikuttaa paikkatiedon käyttäjien tarpeisiin? Minkälaista apua paikkatiedon käyttäjä tarvitsee aineistojen avautuessa? Ihan peruskäyttöönkin jo saatetaan tarvita tukea, tiedon käyttö monipuolistuu ja laajenee. Käyttöehtojen selvittämiseen saatetaan tarvita tukea. Kokevatko paikkatietojen käyttäjät organisaatiossanne hankalaksi, mitä paikkatietoja voi käyttää ja mihin tarkoitukseen? Haastateltava toimii ikään kuin suodattimena, eikä ole huomannut lisäystä kysymysten määrässä, mutta kenties käyttäjät eivät ole aivan vielä heränneet siihen, mitä kaikkea on tarjolla. Minkälaisia uusia sovelluksia tai aineistoja avautumisen myötä kehittyy? Kun hallitusohjelmassa on sanottu, että julkisin varoin tuotettu data on saatava kaikkien käyttöön, kyllähän se tuottaa datalle lisäarvoa, kun sitä osataan yhdistellä oikein. Vaikea ennustaa, mitä sieltä tulee. Liite 2 (3/23) Miten aineistojen avautuminen vaikuttaa aineistontuotantoon? Aletaanko aineston tuottamisen prosessia miettiä uudella tavalla? Ei välttämättä. Tietysti jos aineisto on ollut pelkästään sisäisessä käytössä, täytyy sitä varmaankin siistiä ja dokumentoida. Toimititteko itse aineistoa organisaation ulkopuolelle ennen rajapinnan avaamista? Emme mitenkään suuressa mittakaavassa. Joitakin pieniä toimituksia, jolloin aineiston kokoaminen vaati erikseen työtä, ja maksu määräytyi työn mukaan, siten, ettei voittoa kuitenkaan tehty. Onko pelkoa, että aineistojen laatu huononee avautumisen myötä, tai toisaalta voiko se parantua? Esim. MML miettinyt, millä aineiston tuotanto maksetaan, kun osa tuloista on tullut aineiston myynnistä. jos rahaa ei saada muualta, on mietittävä, kuinka laadun käy. Minkälaista liiketoimintaa aineistojen avautuminen synnyttää? Olemassa olevien aineistojen jatkojalostamista tai yhdistelemistä uudella tapaa. Dataa käyttävien sovellusten myynti. Rohkaiseeko INSPIRE myös muita tahoja julkaisemaan omaa dataansa? Kyllä Inspiren myötä datan julkaiseminen on helpompaa, kun on valmis sabluuna, jota noudattaa, jos ajatuksia julkaisemisesta on ollut. 5. Paikkatietoalan tulevaisuus Mihin uskot, että kehitys lähtee paikkatietoalalla? Entistä avoimempaan suuntaan ollaan menossa. Paikkatiedon käyttö ja tarjonta varmasti yleistyy. Ennen paikkatieto-osastolla sai olla melko rauhassa verrattuna nykyiseen, mutta toisaalta paikkatiedon hankinta oli keskitetty muualle. Onko tapahtumassa niin, että aineistojen avautuessa jokaisesta tulee paikkatietoasiantuntija, kun aineistoja on saatavilla ja niitä on helppo lähteä kehittämään? Kyllä perinteisille paikkatiedon asiantuntijoille on tarvetta ainakin vielä jonkun aikaa. Yleinen tietämys paikkatiedosta tosin karttuu. Tarvitaanko uudenlaisia palveluja aineistojen käytön helpottamiseksi? Rajapintojen käyttö varmaankin yleistyy. Metadatat helpottavat aineistojen käyttöä. Selainpohjaiset ratkaisut helpottavat paikkatiedon käyttöä, kun ei tarvitse opetella desktop-ohjelmiston käyttöä. Valmiiden työvälineiden käyttö varmaankin lisääntyy. Minkälaisia trendejä paikkatietoalalla on yleisesti käynnissä? Rajapinnat, pilvipalvelut, käyttäjän tarvitsee huolehtia entistä vähemmän siitä, missä aineistot säilyvät tai ovat. hyödyntäminen monipuolistuu uudenlaisten laitteiden myötä. Kehittyykö suurten tietovarantojen hyödyntäminen? Saadaanko aineistoja käytettyä tehokkaammin hyödyksi? Laitteiden tehon kasvaessa tietysti. Uudenlaisten raporttien ja rajapintojen hyödyntäminen. Tuleeko mieleen muita seikkoja, joista emme ole keskustelleet? Aineiston keräyksen trendinä crowdsourcing, asiakkaiden oma panos datan keräämiseen ja vuorovaikutukseen organisaatioiden kanssa, esim. palautteen anto kartan kautta. Rajapintojen kautta raportoidaan huomioita. Tuleeko crowdsourcing kilpailemaan perinteisten aineistotuotantomenetelmien kanssa? Vaikea sanoa. Siinä on mahdollisuuksia, jos saadaan käyttäjät valjastettua oikealla tavalla mukaan. Havainnon tekijöitä on paljon enemmän. Onko vielä muita huomioon otettavia asioita? Aineistojen avautumista tapahtuu monella tasolla. Hallitusohjelmassa julkisin varoin tuotetun datan avaamisesta. Näkyy varsinkin siinä, että esim. organisaatio on ostanut kaupungilta dataa, mutta toisaalta kaupunki on tukenut organisaation toimintaa. Eli rahaa on siirretty edestakaisin. Liite 2 (4/23) Haastattelu 2 29.11.2012 1. Taustatiedot Organisaatio: Yksityinen yritys/Telekommunikaatioala. Haastateltavan työtehtävä organisaatiossa: Tietojen integrointia ja hyödyntämistä, hallinto- ja kehitystöitä. Mihin paikkatietoja käytetään organisaatiossa: Paikkatietoanalyysit eri tarkoituksiin: markkinointiin, taloudellisesti tuottavien alueiden etsimiseen, toiminnan suunnitteluun Paikkatietojen hankinta organisaatiossa: Hankitaan keskitetysti alihankkijan kautta. Mitä paikkatietoja organisaatiossa käytetään? Hallinnolliset rajat, postinumerot, rakennustietokanta, tieaineisto, paikannimet, ruututietokanta, taustakarttasarja, ortokuvat, itse tuotettu aineisto Missä kohdassa hyödyntämismallia organisaatio on? Hyödynnetään kattavasti paikkatietoa eri tavoilla, on keskitetty paikkatietostrategia. Pyritään siihen, että asioita ei tarvitsisi tehdä ad hoc, kuten nyt paljon tehdään. Paikkatieto osana yrityksen johtamisjärjestelmää ei ole vielä täysin toteutunut. Mistä paikkatietojen käyttö on alkanut organisaatiossa? Raportointi 2. Paikkatiedon käyttö organisaatiossa Miten työnne liittyy paikkatietoon? Talossa lähes kaikki informaatio liittyy hyvin vahvasti paikkatietoon, karkeasti arvioiden noin 95 % informaatiosta on kytkettävissä johonkin paikkaan. Tietoa sijainnista myös hyödynnetään, mutta sinänsä organisaatiossa ei keskitytä siihen, että kyseessä on paikkatieto, vaan tietoa ajatellaan normaalina informaationa, jota hyödynnetään tehokkaimmalla mahdollisella tavalla – joko lomakkeella tai kartan ja sijaintitiedon avulla. Onko teillä kaikki aineistot itsellänne, vai käytettäkö niitä rajapinnan kautta? Tällä hetkellä tuottavat itse WMS ja WFS kunnille, ja lukevat jonkun verran myös rajapintoja, mutta aineistot löytyvät kyllä omasta takaa. Rajapintoja tarjotaan kyllä, mutta ei tietenkään kartta-aineistoja, sillä niitä yritys ei itse tuota. Sen sijaan tarjotaan kunnille itse tuotettua aineistoa. Omiin sovelluksiin tarjotaan karttoja rajapintojen kautta, kuitenkin aineistot ovat omalla serverillä. Vaikka paikkatietojen hankinta on ulkoistettu, oletteko silti saaneet hyvin sellaisia paikkatietoaineistoja käyttöönne, joita olette tarvinneet? Kyllä. Käytännössä pakottava tarve on operatiiviselle toiminnalle on se, että järjestelmät pyörivät, ja sitä varten tarvitaan kuntien tuottamat aineistot ja rasterikarttoja pohjakartaksi, ja näitä on saatavilla helposti. Minkälaisia haasteita koko organisaation paikkatietojärjestelmät pystyttämisessä on ollut? Ainahan on haasteita, mutta toisaalta oli helppo homma, kun koko organisaation verkkotietojärjestelmät laitettiin uusiksi silloin muutenkin. Verkkotietojärjestelmä ei tarjonnut fiksua paikkatietojärjestelmää tai karttakäyttöliittymää samassa. Tiedot kuitenkin syötetään Oracleen, josta ne on helppo lukea kartalle. Verkkotietojärjestelmä uudistettiin fuusion takia, kun verkkotietojärjestelmiä oli käytössä yhteensä neljä. Kuinka laajasti paikkatietoa organisaatiossanne käytetään ja hyödynnetään? Yhteensä työtekijöistä kolmasosa käyttää paikkatietoja työssään kuukausittain. Paikkatietoa käytetään läpi organisaation, käytännössä ihan joka puolella. Ehkä henkilöasiakkaiden kanssa tekemisissä olevat eivät paikkatietoa ainakaan aktiivisesti käytä, mutta käytännössä kaikki muut. Käytännössä organisaatiossa tehdään valmiita näkymiä analyysien avulla ja ajetaan ne kantaan, josta työkalujen avulla voidaan niitä hakea eri ohjelmistoihin tarpeen mukaan. Kartan kautta katsellaan todella paljon asioita. Liite 2 (5/23) Miten paikkatietojen käyttö on kehittynyt aikojen saatossa? Aiemmin tilanne oli ihan sama, mutta käytössä ei ollut webbikäyttöliittymää. Ohjelmistojen ja paikkatietojen käyttö on kehittynyt, kun dataa on syötetty ohjelmiin lisää. Myös karttojen ja analyysien loppukäyttäjien, eli ei pelkästään analysoijien ja suoraan paikkatietojen kanssa työskentelevien paikkatiedon käyttö on lisääntynyt. Vuonna 2006 liiketoiminnan tavoitteeksi asetettiin, että yrityksen verkko olisi kuvattu ja mallinnettu järjestelmään, käytetään kattavaa valtakunnallista aineistoa ja attribuuttitasoista älykästä paikkatietoaineistoa. Hyödynnetään myös laajasti aineistoja, joita yrityksellä on käytössä ja pyritään jatkojalostamalla saamaan aineistoista lisähyötyjä. Tämä on nyt kuudessa vuodessa saatu aikaiseksi, ja silloin asetetut tavoitteet ovat täyttyneet. Vuonna 2006 toteutettiin suuri järjestelmäuudistus, jolloin paikkatietojärjestelmät voitiin toteuttaa alusta asti järkevästi. Käytetäänkö paikkatietoaineistoja samoihin tarkoituksiin, kuin alun perin? Nykyisin karttoja käytetään enemmän myyntiin ja myynnin tukeen kuin aiemmin. Sekä julkisia että sisäisiä peittokarttoja käytetään nykyisin paljon. Karttojen käyttö lisää myös näkyvyyttä ja kiinnostavuutta mainonnan avulla. Karttojen käyttö kaikessa toiminnassa on lisääntynyt. Karttojen käyttö on levinnyt talon sisäisestä raportoinnista myös ulospäin. 3. Paikkatietoalan kehitys Miten paikkatietojen käyttö kehittyy organisaatiossanne tulevaisuudessa tai yleensä? Rajapinnat yleistyvät, joka suuntaan, eli sekä niitä tarjotaan, että käytetään. Joitakin aineistoja on oltava itselläkin tiettyjen applikaatioiden takia, mutta niitäkin voidaan lukea itseltä rajapinnan läpi. Liiketoiminnassa tärkeää tietoa ei enää kuitenkaan välttämättä haeta aineistona itselle, vaan käytetään rajapintoja tiedon lukemiseen. Selvää on, että Webservicet tulevat lisääntymään, eikä tietoliikenne enää toimi pullonkaulana. Kysymys on enemmän siitä, saako aineistoja laitta liikkeelle tietoturvamielessä. Toisena aineistojen vapautuminen, avoimet aineistot tulevat lisääntymään, ja se on hyvä asia. Aineistokustannukset tulevat pienenemään. Jos toimintaa tukevaa aineistoa tulee ilmaiseksi saataville, sitä totta kai käytetään. 4. Aineistojen avautuminen Oletteko vielä hyödyntäneet jo avautuneita aineistoja? 2013 on uusi sopimuskausi aineistojen hankinnassa, ja siellä on huomioitu ne aineistot, joita on saatavilla ilmaiseksi. Rasterikarttoja ja maastotietokanta, ortokuvat ainakin, myös korkeusmalli. SYKE:n kautta jotain aineistoa myös, joka onkin ollut jo hetken aikaa avointa. Nämä aineistot ovat sellaisia, joita ei ole pakko olla, mutta jotka tukevat liiketoimintaa. Luuletko ottavanne käyttöön aineistoja, joita ette muuten ottaisi, jos ne avautuvat? Varmasti, kun pääsee kokeilemaan, mitä aineistoja on saatavilla, tulee otettua käyttöön aineistoja, joita ei muuten edes harkitsisi. Ongelmana on aikaresurssi, löytyykö tekijöiltä halua ja aikaa itse tutkia saatavilla olevia aineistoja. Mielellään kyllä käytetään hyviä avoimia aineistoja, jos sellaisia löydetään. Onko aineistojen avautuminen tuonut lisää haasteita? Onko seikkoja, jotka hankaloittavat avointen aineistojen käyttöä? Ei. Aineistojen alihankkijan kanssa on sovittu, että jos hyvää avointa aineistoa tulee vastaan, niin he esittelevät niitä palavereissa, jolloin e voidaan ottaa käyttöön. Onko avoimista aineistoista jo saavutettu joitakin hyötyjä organisaation ulkopuolella, yleisesti? Taustakarttasarja, joka organisaatiolla on käytössä, on perustunut maastotietokantaan, joka nyt on vapautunut. Todennäköisesti siis useammat toimijat alkavat tehdä omia tuotteita saman aineiston ympärille. Vaihtoehdot siis kasvavat. Trendinä on se, että kustannusten pitäisi alentua, kun ennen kuviteltiin, että kaikki kustannukset vähitellen nousevat. Kiinteiden kustannusten pitäisi siis pienentyä. Avoimet aineistot voivat olla apuna tässä kustannusten pienentämisessä. Oletko havainnut haasteita tai haittoja, joita avautuminen on aiheuttanut paikkatietoalalle? Ei ole ollut haittaa. ulkomailla, esim. Yhdysvalloissa paikkatiedot ovat olleet paljon pidempään auki, ja siellä mennään paljon pidemmällä kuin Euroopassa. Uskotko, että avautuminen vaikuttaa aineistojen laatuun? Toisaalta voidaan ajatella, että ei laatu myöskään kovin paljoa parane, riippumatta maksaako aineisto 20 vai 40 tuhatta euroa vuodessa, joten tuskin toisinkaan päin vaikutusta kovin paljoa näkyy. Eli hinta ei ole laadun tae. Liite 2 (6/23) Vaikuttaako aineistojen avautuminen paikkatiedon käyttäjien tarpeisiin, luoko se uusia tarpeita, kuten sovelluksille, palveluille? Varmaankin kyllä. mitä enemmän jostakin asiasta puhutaan tai sitä käytetään, sitä enemmän tarpeita löytyy. Todennäköisesti kuitenkin ennemmin pieninä muutoksina kuin suurena mullistuksena. Inspire-direktiivin myötä on muodostettu datakatalogeja, ovatko nämä olleet riittäviä aineistojen hakemiselle? Kokemuksena on, että parempaa tietoa tulee kumppaneilta ja lehtiä lukemalla kuin virallisista lähteistä. Onko metadatassa tai aineistojen dokumentoinneissa huomattavissa muutosta? Kukaan ei enää kyseenalaista niiden merkitystä. Jos dokumentointeja tai metadataa ei ole hoidettu kuntoon, ei aineistokaan todennäköisesti saavuta suurta suosiota. Oletteko harkinneet joidenkin rajapintojen avaamista kaikille avoimeksi? Ei ainakaan ole vakavasti mietitty. Tällä hetkellä ei palveluntarjonnassa ole sellaista, joka olisi jollekin muulle alusta tehdä jotakin uutta, tai sellaista ei ole ainakaan huomattu. Ainakaan sellaista, jonka saisimme luovuttaa. Luovutamme rajapintojen kautta aineistojamme luotetuille kumppaneille, jotka hyödyntävät tietoja omissa sovelluksissaan. Onko ylipäänsä aineistojen avaamisessa tietoturvaongelmia tai ristiriitoja? Varmaankin voi tulla ristiriitoja, mitä esim. asiakasdataa voidaan avata ja mitä ei. Kuitenkin nämä asiat varmasti mietitään huolella ennen kuin mitään dataa avataan. Minkälaisia uusia tuotteita uskot avautumisen tuovan markkinoille? Ehkä jotain ruututietokannan tyyppistä, kiinteistörajoja. Pitäisi kuitenkin avautua sellaisia aineistoja, joissa on attribuuttitietona joillekin hyödyllistä dataa, jotta uusia tuotteita voi kehittyä. Oletan, että avoin data on enemminkin perustavaraa, jota edelleen muokataan. Ilman integraatiota pelkällä avoimella datalla tuskin tekee paljoakaan. Miten paikkatietoasiantuntijoiden ja -osaajien osaamista pitää kehittää paikkatietojen avautumisen myötä? Oletan, että ne, jotka työskentelevät tälläkin hetkellä paikkatietojen parissa, osaaminen ja kiinnostus avointen aineistojen suhteen tulee luonnostaan. Oleellista on se, mitä avoimilla aineistoilla voidaan tehdä, kun se integroidaan muuhun aineistoon. Saadaan laaja-alaisempi näkemys, kun aineistoja liitetään yhteen suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Luuletko, että avautuminen aiheuttaa se, että paikkatietoja aletaan käyttää laajemmin sellaisilla liiketoiminta-alueilla, joilla sitä ei ole perinteisesti hyödynnetty? Voi olla. Kynnys aineistojen käyttöönottoon on huomattavasti matalampi, kun investointi on pienempi. 5. Paikkatietoalan tulevaisuus Ovatko paikkatiedot ylipäänsä tulleet tunnetummiksi? Kyllä varmaan. Google Maps toi helppokäyttöisyyden kaikkien tietoon, ja turha mystiikka katosi paikkatiedosta melko nopeasti. Paikkatiedon asiantuntijoille se ei tuonut mitään uutta tietoa, mutta kuluttajien tietoisuuteen avoimuus varmasti vaikuttaa. Vähentääkö tämä perinteisten paikkatieto-osaajien tarvetta? Varmaankin käy juuri toisin päin. Pelkää kartta karttana ilman lisätietoja analytiikkaa on vain kartta. Tarvitaan lisäasiantuntemusta, että siitä saadaan lisähyötyä. Minkälaisia trendejä ylipäänsä paikkatietoalalla on nähtävissä tällä hetkellä? Web servicet on yksi iso asia, pilvipalvelut toinen, big data on maailmalla iso juttu. Business ja location intelligence -puolella siihen (big dataan) on ehkä mahdollisuuksia. Integroituvuus liiketoimintatietoon on nyt pinnalla, mutta onko niin, että edistykselliset organisaatiot ovat yhdistäneet ne jo kauan sitten muilla keinoin, vai onko se vain raportointiväline. Valjastetaanko myös käyttäjät mukaan paikkatiedon tuotantoon? Olisi hyvä jos näin kävisi. Joukkoistamisen avulla saadaan minimaalisin kustannuksin aikaan sellaista, jota ei kaupallisin keinoin saataisi ikinä tehtyä. Sen soisi tietyissä asioissa leviävänkin. Liite 2 (7/23) Onko hyvä vai huono asia, että kaikki lähes kaikki jatkojalostetut tuotteet pohjautuvat samaan lähteeseen, kuten maanmittauslaitoksen maastotietokantaan alun perin. Tuskin siitä haittaa on, eihän loppujen lopuksi tarvita kuin yksi tietynlainen aineisto. Liite 2 (8/23) Haastattelu 3 17.12.2012 1. Taustatiedot Organisaatio: Suuri kunta pääkaupunkiseudulla Haastateltavan työtehtävä organisaatiossa: Paikkatietoasiantuntija, paikkatietoon liittyvien asioiden koordinointi Mihin paikkatietoja käytetään organisaatiossa: Paikkatietojen hankinta organisaatiossa: Suurin osa tuotetaan itse, sen lisäksi käytetään joitakin MML:n avoimia aineistoja. Mitä paikkatietoja organisaatiossa käytetään? Itse tuotettuna kaikkea mitä kaupunkiorganisaatio tarvitsee ja pystyy tuottamaan, eli kaikki kartoituksen puolen lakisääteiset tuotteet, mutta myös paljon muutakin. Muualta hankittuna melko vähän. Missä kohdassa hyödyntämismallia organisaatio on? Tällä hetkellä arvioimme olevamme kolmosen ja nelosen välillä. Toisaalta myös vitosesta on elementtejä: strategia ja keskitettyä käyttöä, yhtenäisiä aineistoja, mutta toisaalta on myös sirpaleisuutta. Nelonen on ehkä kuvaavin. Mistä paikkatietojen käyttö on alkanut organisaatiossa? Kunnan lakisääteiset tehtävät 2. Paikkatiedon käyttö organisaatiossa Mitä haasteita paikkatiedon käyttämisessä on? Tuotettu aineisto on kovin hajanaista ja päällekkäistä, siellä on ehkä puutteita, joita ei havaita ja kaiken kaikkiaan tilanne on hyvin kirjava yhteisen ohjauksen ja näkemyksellisyyden puutteesta johtuen. Yhä enemmän tulee uusien hyötykäyttöalojen painetta, eli pitäisi saada yhä enemmän yhteisesti hyödynnettävissä olevia tietovarantoja. Hyvän kuvan nykytilanteesta antaa Digiroadin tietojen kerääminen, eli kaupunki ei kykene toimittamaan kaikkia tarvittavia tietoja yhdestä lähteestä käsin, vaan ne joudutaan kokoamaan eri organisaation tahoilta ja virastoita. Tämä on yksi esimerkki tehostamisen tarpeesta, ja projektit ovat melko isoja, kun aletaan miettiä, mitä kaikkea pitäisi laittaa kuntoon. Tänä vuonna kaupungilla on ollut IT-strategian jalkauttamisohjelma, jossa on pohdittu digitaalisen tietoperustan kuntoon laittoa, ja on huomattu, että läpi kautta kaikkien tietojen ongelma on, ettei tiedon operatiiviseen käyttöön ole Master-tietoja eikä hyviä älykkäitä paikkatietoja. On vielä päätettävä, kenen vastuulle näiden tietojen tuottaminen kuuluu, eli tiedon perinteiselle tuottajalle, tiedon lopulliselle hyödyntäjälle vai mahdollisesti jollekin muulle. Tällä hetkellä näitä tietoja tehdään tarpeen mukaan, ja eri virastoilla saattaa olla päällekkäisiä aineistoja käytössä tästä johtuen. Voimien yhdistämisestä eri virastojen välillä saattaisi olla paljon synergiaetuja. Esimerkiksi tieaineistoa olisi järkevä kerätä keskilinja-aineistona, jonka ympärille kerättäisiin ominaisuustietoja, mutta keskilinja-aineisto taas ei palvele alkuperäistä tarkoitusta parhaalla mahdollisella tavalla. Perinteisiä ongelmia, joita paikkatiedon kanssa yleisesti esiintyy, kuten se, että tietokannat eivät osaa yleistää, joten aineistoa ei voi kuvata siten, että se kävisi kaikkien käyttöön. Aineistojen löydettävyys ja yhteensopivuus eivät ole kenenkään vastuulla, joten sitä tekevät vapaaehtoiset oman työnsä ohessa. Ongelmana on myös se, että käytetään paljon eri ohjelmia ja tekniikoita, koordinaatistoja ja kaikilla tahoilla on omat erilaiset ympäristöt. Kuka hoitaa konversiot, koordinaatistomuunnokset ja koordinaatistot, kuka kouluttaa… Paikkatietojen parissa toimii noin kymmenen virastoa, jotka yrittävät selvitä operatiivisesta työstänsä, eikä yhteentoimivuuden kehittämiseen jää aikaa. Kuinka hyvin on toteutunut aiemmin tehty suunnitelma paikkatietojen kehityksestä? Kun nyt katsoo taaksepäin, niin huomaa, että koko ajan tehdään ja mennään eteenpäin, mutta organisaatio on suuri, joten vaatii paljon keskittymistä johonkin tiettyyn osa-alueeseen. On tunnistettu, että tarvitaan tehokkaampaa organisoitumista ja täytyy sopia yhdessä, mitä tehdään, miten ja kenen ohjauksessa. Paljon Liite 2 (9/23) voisi tehdä myös talkootyönä. Haastateltava ei kuitenkaan usko, että muutosta kannatta lähteä tekemään ohjeistus ja asia kerrallaan, vaan pikemminkin uudistaa prosessilähtöisesti alusta liikkeelle. Suuressa organisaatiossa ei myöskään voi yksi ihminen muuttaa asioita, vaan tarvitaan yhteistyötä ja muuttaa toimintatapoja läpi organisaation. Ei ole järkevää, että yksi ihminen muuntaisi ja konvertoisi tietoja tarpeen mukaan, vaan että tiedot lähtökohtaisesti tuotettaisiin muotoon, jossa ne palvelisivat mahdollisimman monia. Paikkatietokoordinaattori voi tarjota alustoja, tietokannan ja ympäristön, jossa tietoja voidaan käyttää ja julkaista, mutta tiedon omistaja tietää paremmin tiedon päivitys- ja parannustarpeet. Onko paikkatiedon tuomisessa sellaisten ihmisten käyttöön, joilla ei kokemusta paikkatiedon käyttämisestä, esiintynyt haasteita? Sovellusten pitää olla erittäin yleiskielellisiä ja käytettävyyden erittäin selkeää. Ammatti- tai erikoissanastoa ei voi käyttää sovelluksissa lainkaan. Tunnetuimmissa ja menestyneimmissä selainsovelluksia koskevissa projekteissa oleellista on ollut se, että ne tehdään hyvin helppokäyttöisiksi. Haasteena on saada eri alustoilla olevat paikkatietoaineistot toimimaan yhteen selainsovelluksissa. Kuinka laajasti organisaatiossanne on paikkatietoa käytössä? Paikkatieto on tulossa yhä laajemman joukon käyttöön, kun sitä otetaan käyttöön nettisivuilla ja selaimessa. Jos tämän kaltainen tiedon tarpeen tyydyttäminen lasketaan paikkatiedon käytöksi, on käyttäjäkunta hyvin laaja. Desktop-asiantuntijakäyttö lisääntyy myös jatkuvasti. 1990-luvulla puhuttiin noin 100 käyttäjästä, mutta nykyisin määrä on noin kolminkertainen. Tarvetta on siis paljon, niin koulutukselle kuin aineistoille. Desktop-käyttö tuskin tule enää tästä kovin paljoa lisääntymään, mutta tietoja saadaan koko ajan yhä helppokäyttöisempään muotoon selaimeen, mikä varsinaisesti laajentaa paikkatiedon käyttöä. Tämä muutos on tapahtunut noin neljässä vuodessa, ja on erittäin merkittävä muutos, sillä se tuo paikkatiedon useamman käyttöön. Myös selaimeen kannattaa siis haastateltavan mukaan tehdä analyysitoimintoja. Miten käytätte paikkatietoa työssä? Haastateltavan kunnassa on otettu yhdeksänkymmentäluvulla käyttöön tietokoneavusteinen kartografia. Silloin on investoitu laitteisiin ja koulutukseen, ja tuotantoprosessit on saatu jo silloin niin sujuviksi, että niiden kanssa on pärjätty pitkään. Tästä johtuu, että nyt toimintatapojen kehittämisessä on ollut pitkä vaje, jota tällä hetkellä kurotaan umpeen. Tällä hetkellä tuotannossa on paljon ihmisiä, jotka osaavat tehdä joko karttaa tai rekisteriä, mutta hyvin vähän työntekijöitä, jotka osaavat kumpaakin. Kaupungilla ei myöskään ole käytössä koko kaupungin laajuista tiedonkäsittelyn ohjausta, joten vielä ei ole mahdollista, että kun lähdetään tuottamaan esimerkiksi rakennuksista tietoa, niin lähtökohtana olisi jo aikaisemmin tuotettu, ehkä jonkun muun tuottama tieto, jota lähdettäisiin jalostamaan. Kehittämistä on kohdennettu myös hyvin paljon koordinaatistomuunnokseen vanhasta koordinaatistosta Euref-FIN:iin, mikä on toisaalta vienyt resursseja muulta kehittämiseltä. Toisaalta kun koordinaatistouudistus on nyt tehty, se luo loistavat edellytykset tiedonhallinnan parantamiseen. 3. Paikkatietoalan kehitys Millä tavalla toimintaympäristö paikkatiedon ympärillä on muuttunut? Se, että keskushallinto ymmärsi palkata paikkatietoasiantuntijan, on osoitus siitä, että paikkatieto ymmärretään tulevaisuuden juttuna, josta kannattaa ottaa paremmin selvää. Ensimmäiset palaverit käsittelivät nimenomaan koordinaatistomuutosta, hinnoittelua ja yhteisten tietoprosessien puuttumista, eli samat aiheen ovat kestäneet neljä vuotta. 4. Aineistojen avautuminen Kunnalla on tietenkin lähtökohtana, että itse tuotetaan paras ja tarkin aineisto, ja siksi esimerkiksi kantakartta on suljettu aineisto, eikä sitä jaeta avoimena muille. On kuitenkin vaikea sanoa, kuinka paljon hyötyä avautumisesta saataisiin. Hyödyt eivät kuitenkaan välttämättä koidu tiedon omistajan, vaan kaupungin hyödyksi, mikä jarruttaa tietojen avaamista eniten. 2010 alussa organisaatiossa vasta luovuttiin sisäisestikin maksuttomista kartoista, eli avoimuus on todella tuore asia talon sisäisestikin. Aiemmin keskustelu avoimuudesta keskittyi paljon hinnoittelupolitiikkaan. Nyt keskustelu on hieman muuttunut, eikä hinnoittelu ole enää avaintermi asian käsittelyssä. Nykyisin puhutaan lähinnä avoimuudesta. Liite 2 (10/23) Onko suuntamuutos tapahtunut Inspire-direktiivin myötä, vai jo aiemmin? Suuntamuutos on lähtenyt käyntiin jo aiemminkin, mutta varmaankin INSPIRE on vaikuttanut myös, sillä innostuksen taso on noussut keskushallinnossa, ja antanut lisäpontta aineistojen avaamiselle myös sisäisesti. Uudistamistarve myös nähdään ja ymmärretään, vaikka muutos on hidasta Mihin muutos on menossa? Siihenkö, että kaikki maksut poistuvat? Kaikki avoimeksi kaupungin sisällä on haastateltavan ensisijainen tavoite, yhteisiä operatiivisia tietokantoja tarvitaan, ja rajapintoja pitää rakentaa niin, että sieltä löytyy ajantasaisin, tuorein, kuvatuin tieto. Se, että joku tarjoaa alustan on vain lähtökohta, ja se, että muut pystyisivät hyödyntämään sitä, se on tavoitetila. Mihin luulet, että avoimuus vaikuttaa, ja miten koko toimintaympäristö ja paikkatietoala muuttuu avoimuuden myötä? Toivottavasti avoimuus tulee aiheuttamaan hurjan muutoksen. Se kokemus, mikä meillä on tietojen avaamisesta ja paikkatietoaineistojen avaamisesta on jo opettanut meille, aika hyvin esimerkiksi sen, että oma erityiskoordinaatisto oli aika hankala ja osittain se aiheutti viimeisen sykäyksen, eli on pakko tehdä muutos. Ylipäätään mielessä haastateltavana on avoimen datan kolmio: liiketoiminta innovaatiot – läpinäkyvyys demokratia – hallinnon sisäinen tehokkuus. Se, että hallinnon sisäinen tehokkuus tulee avoimuuden myötä lisääntymään, on asia, mitä haastateltava eniten odottaa. Tietojen avaaminen on vasta lähtökohta siihen, että saadaan läpinäkyvyys toteutumaan, saadaan demokratia toteutumaan, että ihmisen pystyvät todentamaan mitä hallinnossa tapahtuu, minkälaisia tietoja tuotetaan. Saadaan liiketoimintojen ja innovaatioiden kautta aikaiseksi keskustelua, jota täällä talon sisällä emme pysty synnyttämään. Kun datalle tulee käyttöä, sieltä vähitellen nousee kysymyksiä, kuten miksi tämä tuotetaan näin, miksei tätä voisi tuottaa jollain toisella tavalla, mikä on prosessi, joka datan tuottaa jne. Tämä on hieman pidemmällä Maanmittauslaitoksessa, missä puhutaan jo siitä, voisiko perus karttaaineiston ylläpitoa hoitaa joukkoistamisen avulla, eli ottaa palautteena päivitystarpeet. Tämä on myös varmasti meillä edessä jossakin kohtaa, ja kyllä siinä kannattaisi olla mukana ja tutkia mahdollisuuksia mahdollisimman nopeasti. Tällä hetkellä en näe kovin suurta aktiviteettia siihen suuntaan, mutta yritän sitä tukea parhaani mukaan. Minkälaisia haasteita avoimuus ja aineistojen avautuminen tuovat paikkatietoalalle, paikkatiedon käyttäjille tai tuottajille? Tuottajille se tietysti tuo kysymyksen tiedon laadusta. Se on tärkein syy, miksi tiedot eivät ylipäätään ole avoimia tänä päivänä. Ei luoteta siihen, että tieto on laadukasta, ei haluta että tietoon aletaan tukeutua sillä tavalla, että meille saattaisi tulla esimerkiksi juridisia vastuita. Tämä on pohja, pelko, miksi tiedot pidetään ylipäätään suljettuina, ja toinen on saavutettu rahaetu tiedosta. Jos tieto on aiemmin ollut arvokasta, niin sen avaaminen ja menetetyt tulot ovat toimineet hyvänä syynä olla avaamatta tietoja. Avoimuus tulee kyllä varmasti muuttamaan meidän prosesseja, eli joka tieto täytyy miettiä kokonaisuudessaan. Jos joku osa tiedosta on virkakäyttöistä ja tietty osa on toisessa ääripäässä koneluettavassa muodossa avoimena, niin miten siitä virkakäyttöisestä aineistosta saadaan aggregoimalla avointa. Muutoksen haastavuus riippuu hyvin paljon aineistosta. Esimerkiksi väestötietoa on vaikea saada sellaiseksi, että sen voisi julkaista. Tieto on ollut henkilörekisterilain alaista, ja sitä ei niin vain jaella, mutta jos puhutaan siitä, että olisi tarvetta saada väestötietoja kaikkien paikkatietokäyttömuotojen taakse ja tueksi, niin miten siitä aggregoimalla synnytetään sellaisia tuotteita, joita pystytään jakamaan vapaasti? Se on tavallaan ylimääräinen prosessi, taas uusi tuote, josta pitää yhdessä keskustella että miten se tehdään ja minkälaisiin käyttöihin sitä tuotetaan vakituisesti. Tuleeko tietoturvaan tai henkilösuojalakiin liittyviä kysymyksiä usein esille, kun puhutaan paikkatietojen avaamisesta? Ihan jatkuvasti. Meidän asiantuntijat kuuntelevat hyvin herkällä korvalla näitä, ja nyt esimerkiksi Helsinki Region Infoshare -hanke myöskin joutunut kuuntelemaan tietosuojavaltuutetun kannanottoa näihin ja kyllä koko ajan mennään nämä asiat tiedostaen ja työssä on mukana jatkuvasti lakia tuntevia henkilöitä. Lakiasiat on ihan pakko huomioida, ei sellaista voi tehdä enää muuten. Paikkatiedoissa on aina se mahdollisuus, että kaksi aineistoa yhdistämällä siitä syntyy henkilörekisteri, ja kuka sen sitten ottaa vastuulleen sen tiedon muodostumisen. Miten avautuminen vaikuttaa käytännössä teidän työntekijöiden ja paikkatiedon käyttäjien työhön? Tällä hetkellä se nähdään ylimääräisenä työnä. Tulee ulkopuolisia vaatimuksia ja lisää työtä. Sen tähden näen tärkeänä, että meillä keskustellaan siitä ylipäätään sisäisenä. Ensimmäisenä prioriteettina on saada koneluettavat aineistot kaupungin sisällä käyttöön koska sekään ei ole kaikilta osin toteutunut. Se, että voitaisiin avata julkiseen käyttöön niistä samoista dataseteistä ilman, että se on ylimääräistä työtä, se pitäisi tulla yhä voimakkaammin osaksi rutiinityötä, eli se ei saisi olla ylimääräistä. Tällä hetkellä se on täysin ylimääräistä. Esimerkiksi eräs avattu aineisto on koostettu kolmen viraston yhteistyönä, ja se Liite 2 (11/23) koostettiin alun perin kunnan työntekijöiden tarpeisiin. Se on esimerkiksi osoitus siitä, että se on tällainen uusi prosessi, ja nyt keskustellaan, että kuka näitä tuottaisi, kuinka nämä saataisiin jatkuvaan ylläpitoon. Tästä on täysin erilaisia näkemyksiä. Normaalin paikkatietopuolelta tulevan näkemyksen kaltainen aineistotarve saadaan kuulostamaan niin irrelevantilta siellä tiedontuottajapäässä, että se ei kerta kaikkiaan täsmää. Se oli hyvin opettavainen esimerkki siitä, että meidän pitää kaikki meidän aineistot kyetä tuottamaan samalla tavalla: rakennukset, kiinteistöt, kaavat, liikenneinfrastruktuuri, kaikki yleisten alueitten kohteet, ihan kaikki. Se ei siis olisi vain avaamisen tarpeisiin vaan helpottaisi myös omaa käyttöä. Kyllä. Mutta kaupunkimittauksen resurssit eivät riitä tällaisen tekemiseen ja koska heidän näkemyksensä on siitä aineistosta, ettei kukaan tarvitse sitä kaupungin sisällä, että menkööt ja ottakoot Digiroadin, että kyllä joku sen tekee meille valmiiksi sen. Mutta operaattori tuottaa sen aika vaivalla ja tietysti OK jos valtio sen maksaa, mutta voisi olla hyvä meille tiedon laadun ja järkevien prosessien kannalta, että se tehtäisi meillä itse, ja että se olisi tehokkaassa käytössä. Olkoonkin, että me tarvitsemme siihen optimointiin myös naapurikunnat mukaan, ei meidän oman alueen verkosto riitä siihen optimointiin. Kautta linjan jos ajattelee näitä meidän aineistoja, niiden pitäisi olla tällä tavalla muodostettuja ja tällä hetkellä meillä ei ole minkäänlaista toimistoa tai organisaatiota joka näitä tekisi. Mitä kaikki paikkatietoaineistoja olette avanneet? Muun muassa rakennustietoja, väestötietoja ruudussa, kaaupunkimittauksen avauksia, liikennetietoja… Se on ollut hyvin hajanaista vielä. Jos avaamiseksi katsotaan se, että niitä näkyy meidän karttapalvelussa, niin se on tietysti asia erikseen, mutta oletan, että tarkoitat koneluettavia, ihan siis ladattavissa olevia aineistoja. Onko avatuista aineistoista useimmat sellaisia, jotka ovat olleet valmiina jossakin, eli ne on voitu avata ilman suurta työmäärää, tietojen putsaamista ym.? No oikeastaan voi sanoa, että kaikki nämä ovat vaatineet aikamoista työtä. Aluejakorajat oli ihan ensimmäinen datasetti, jossa lähdettiin keskustelemaan, että miksi me tätä pantattaisiin, kun tämä on olemassa olevaa yleistä tietoa, mikä kannattaisi jakaa. Sitten se syntyi myös sen kautta, että kun Helsinki Region Infosharessa ei ollut paljon paikkatieto-osaamista ja he halusivat hirveästi hyödynnettäviä datoja ja se ensimmäinen setti, mitä halusin että he saavat, oli tämä aluejakorajat. Jos pistetietoa paljon avaa, niin mikä sen järkevämpi siihen rinnalle, kuin aluejakorajat, että siitä saa tehtyä teemakarttoja esimerkiksi. Keskustelua käytiin, kuka datan omistaa, ja päädyttiin siihen, että se on itse asiassa kaupungin hallituksen muodostamaa ja omistamaa dataa, ja näin ollen myös kaupungin hallituksen päätöksen alaista dataa. Ja näin sitten saatiin se ymmärrys syntymään, että se voidaan avata. Kyllä meidän rahoitusjohtaja on antanut sellaiset suuntaviivat tulevaisuudelle, että aineistoja pitää avata. Tietysti harkintaa pitää käyttää ja pohtia, että olisiko järkevää tehdä sitä naapurikuntien kanssa yhdessä, mutta ei sitä saisi myöskään käyttää koko ajan sellaisena tekosyynä avaamattomuudelle, että näistä ei ole ehditty keskustella. Helsinki Region Infoshare on hankkeena tehnyt paljon palvelusta myöskin täällä kaupungin sisäisessä tiedonjaossa, että tämä on nyt ainoa paikka, mistä tämän saa sisäisestikin tämän datasetin, jos ei osaa, jos ei ole huomannut, että sen löytää myöskin jostain tiedostopolun päästä yhden henkilön nimen takaa. Oletteko yhtään seuranneet, kuinka paljon avattuja aineistoja on käytetty? Ei. Helsinki Region Infoshare –hankkeen kanssa tullaan tätä varmastikin tekemään ja jossain määrin sitä kautta sitä näkemystä pystyy muodostamaan. Oikeastaan mielestäni se ei kauheasti merkkaa mitään. Tietysti se antaa osviittaa siitä, että mikä on tärkeätä, mihin kannattaa panostaa. Jos aineiston käyttö on ollut niin tehokasta ja innostunutta, niin tottahan se kertoo meille siitä, että se on tärkeä tieto ja siitä kannattaa pitää huolta, mutta ei sen seurannan pitäisi kuitenkaan loppujen lopuksi sillä tavalla ohjata sitä, että mitä meidän kannattaa tehdä tai mikä meillä on prioriteettina. Kautta linja pitäisi ensin saada aikaan sellainen avaaminen, että kaikki on avoinna. Sitten käytön myötä sitä päivitystä ja ylläpitoa ja sitä laadun parantamista pitää lähteä tekemään. Jos sanotaan, että laatu sitten estää sitä käyttöä, niin se on aika hälyttävää. Eihän se käyttö voi olla suurta, jos laatu on huonoa. Siinä mielessä seuranta ei paljon auta. Millä tavalla luulet, että aineistojen avautuminen vaikuttaa paikkatiedon käyttäjien tarpeisiin? Tarvitaanko lisää koulutusta, erilaista tukea tai uudenlaisia palveluja tai sovelluksia näihin avoimiin aineistoihin tai niiden avaamiseen liittyen? Minusta tuntuu, että samalla kun aineistoja avataan, niin pitää kertoa, että mitä se on ja millä tavalla sitä tuotetaan, miten se päivittyy ja kaikki metatiedot totta kai. Siitä eteenpäin sitten, niin ei välttämättä tule sitten meidän aiheeksi järjestää koulutusta tai palveluja niiden päälle. Toivoisin tai oletan, että julkishallinnon perustehtävä, eli se ajantasaisen, laadukkaan tiedon tarjoaminen rajapintoihin tulee olemaan se ensisijainen tehtävä, ja siitä Liite 2 (12/23) eteenpäin joku muu hoitaa ne eksoottisimmat palvelut. Totta kai sitten pääpalvelutavoista meidän täytyy huolehtia, että ne tiedot on saatavilla. Jos kukaan ei sitä rakenna, niin tottahan meidän täytyy ne karttakäyttöliittymät sitten rakentaa ja meidän pitää huolehtia, että ne ovat avoimesti käytettävissä. Niistä ei sillä tavalla saa alkaa tekemään bisnestä, että estää vapaata käyttöä, mutta sellainen palvelukirjo tulee varmasti runsastumaan, eri alustoille tehdyt palvelut mahdollistuu. Ei meillä ole mitään mahdollisuuksia alkaa erikseen palvelumaan Android-puhelimia, iPhoneja ja vaikka mitä alustoja, että tämä on ainoa tapa meidän selviytyä hengissä ylipäätään tästä tiedontuotannosta. Sehän se idea onkin, että tarjotaan, ja sitten innokkaat tekee sellaisia palveluita, mitä tarvitaan. Millä pystyy sitten elämään, luo sen ansaintalogiikan siihen sitten ja jalostaa ja tekee älykkäämmäksi niitä ja sitten siitä eteenpäin. Minkä tyyppisiä palveluita luulet, että kehittyy? Osaatko yhtään arvella, että mihin suuntaan …? Yhä enemmän tavallista kadun tallaajaa palvelevia sovelluksia. Luulisin, että sellaiset tulee varmaan olemaan suosituimpia, mutta toivoisin, että myöskin analyysipalveluja tulisi, että niille löydettäisi jonkinlainen käyttäjäkunta esimerkiksi B2B-käytössä. Niitä tarvitaan, mutta ei niitä välttämättä mihinkään puhelimiin kannata rakentaa. Kyllä varmaan paikkatieto yhä enemmän tulee olemaan tämmöistä jokamiehen käyttöä. Toivottavasti saadaan sellaiset käyttömuodot sieltä esille, että ne innostaisivat, ja kyllähän nyt aika paljon kaikennäköisiä karttakäyttöliittymiä näkeekin jo. On surullista, että me ei olla tiedon avoimuudessa niin pitkällä, että me profiloiduttaisi paikkatietoalana niin hyvin, että voitaisi jonkun suomalaisen julkishallinnon tuottaman tiedon päälle rakentaa vielä kovin paljon. On mielestäni surullista, että Google Maps on tunnetumpi kuin paikkatietoikkuna tällä hetkellä. Siinä on meillä vielä paljon tehtävää. Jos saadaan tietoa vain avoimeksi ja käytetyksi ja löydetyksi niin se on nyt tärkeätä. Paikkatietoikkunassa on tänä päivänä paljon parempi tietosisältö kuin Google Mapsissa. En ymmärrä, minkä takia sitä ei promota enemmän ja käytetä ja tarjota palvelualustana. Firmoille tietoon, että tämmöinen on olemassa, tämä on täysin ilmainen ja miksi ette käytä tätä, että me voidaan konsultoida teitä käyttämään sitä jos se tuntuu vaikealta. Kun paikkatiedot avautuvat kaikkien käyttöön, niin se tietysti tarkoittaa, että sellaisetkin ihmiset, jotka eivät ole suoraan paikkatietoalaa opiskelleet, käyttävät niitä yhä enemmän. Luuletko, että se on mahdollisuus vai uhka? Tuleeko siinä kokemattomien käyttäjien luomia sovelluksia? Se on nimenomaan mahdollisuus. Aina kun tulee uusi paikkatietoalan ulkopuolelta, henkilö joka haluaa käyttää karttoja ja paikkatietoa, niin aivan näkee, kuinka innostuneita he ovat. Silloin toivoisi, että paikkatietoalan ihmiset Suomessa olisivat niin hyvin antaneet palvelut ja tiedot käyttöön, että ei tulisi sellaisia tilanteita, niin kuin esimerkiksi Apps4Finland-kisassa on tullut nyt tämän pienen neljän vuoden historian aikana, että lähdetään hakemaan satelliittikuvia Jenkeistä, kun ei tiedetä, että niitä saa Suomestakin. Toivoisi, että tämä tieto lisääntyisi. Se on se päämäärä. Väheneekö sitten perinteisten paikkatieto-osaajien tarve? Ei, vaan yhä enemmän sitä tarvetta on, ja sitä ymmärtämystä, miten aineistojen hyödyntämistä tehostetaan ja palveluja rakennetaan yhä älykkäämmiksi. 5. Paikkatietoalan tulevaisuus Minkälaisia trendejä näet, että paikkatietoalalla on tulevaisuudessa nähtävissä? Varmaan mobiilikäyttö nimenomaan. Se on ihan selkeästi. Ehkä sellainen yhä älykkäämpien analyysikäyttömuotojen löytyminen, mutta sitten taas toisaalta sellainen jokamieskäytön yleistyminen niin, että se paikkatieto tukee kaiken muun tiedon käyttöä, eli se ei ole enää oma erillinen tieteenalansa taikka hyödyntämismuotonsa. Sijaintitietohan on lähes kaiken tiedon ominaisuus, ja siinä mielessä sen käyttö varmastikin laajenee, se ymmärrys, miten sitä pystyy hyödyntämään yhä enemmän, yhä laajemman tietomassan ohella tai tukena. Sen soisi lisääntyvän. Tuleeko vielä muita asioita mieleen tästä avoimuudesta, joista ei ole vielä keskusteltu tässä? Se, että siihen pitää erikseen panostaa, on varmaan tämän alun Akilleen kantapää. Siitä pitää päästä eteenpäin, että siitä tulee normaalia toimintaa, ettei sitä nähdä jonain sellaisena erikoisena erikseen vaadittavana asiana. Kyllähän me kauniisti juhlapuheissa ja strategioissa sanotaan, että kannatamme läpinäkyvyyttä ja kaikkea avoimuutta, mutta se, että se ihan oikeasti saadaan läpi kaupungin toteutumaan, niin kyllä se vielä hirveästi työtä vaatii. Liite 2 (13/23) Ja vaatii asennemuutoksia varmaan aika paljon yksittäisiltä ihmisiltä. Kyllä. Se työ on nimenomaan siinä tahtotilan saavuttamisessa, mikä pitää tässä alkuvaiheessa tehdä, että siitä tulee oletuksellisesti normaalia toimintaa, ja nähdään ne hyödyt, mitä siitä sitten saadaan. Että sen oman tiedon ylläpito tehostuu ja ne prosessit tehostuu mitä siellä taustalla on. Siihen voi olla matkaa ja voi olla että ennen kuin johto alkaa ymmärtää käyttää tätä oikeasti tehokkaana välineenä, niin voi olla, että se ottaa vielä jonkin verran aikaa. Meillä on nyt hyvin ylin johto ymmärtänyt sen, eli Helsinki Region Infoshare -hanke antaa meille ihan hyvät edellytykset ja alustat, ja kaikki toiminnot tukevat sitä avaamista. Periaatteessa suuntaviivat on selvät. Mutta edelleen meidän keskijohto ja työntekijät kyselevät, että onko meidän pakko. Että kuka näin käskee. Että ei se ihan niin yksinkertaista ole, että se käytännössä toteutuisi tuosta vain. Kyllä se vaati sellaista erityistä panostamista ja ihan projekteja ja työntekoa siihen taustalle, ennen kuin se lähtee ihan oikeasti toteutumaan, mutta pikkuhiljaa. Ja kyllä tietysti tässä tätä omaa roolia joka päivä pohdin, että mitä voisi tehdä vielä rohkeammin ja vielä enemmän tavallaan tähän suuntaan. Kuinka suoraan INSPIRE vaikutti teidän toimintaan, oliko siinä paljon velvoitteita? No hyvin suoraan. Silloin kun tulin tähän työhön, niin heti tajusin, että se on se keppi ja porkkana, jolla voi tässä hyvin saada asioita eteenpäin, ja sen tähden olen nähnyt hyvin tärkeäksi seurata sitä työtä ja olla mukana siinä jatkuvasti. Se on todella tärkeätä, soisi, että se jatkuu ja muodostuisi sellaiseksi vakituiseksi toiminnoksi, jota joku taho kuka se sitten tässä maassa onkin, tekisi. Toisaalta tarvitsisi myös tänne omaan taloon myös samanlaisen sihteeristön, joka tätä työtä veisi eteenpäin. Tässä koko ajan kamppailee sen kanssa, että kun olisi niin paljon tekemistä ja mihin kannattaisi paneutua. Että ihan älytön työsarka, mutta silti on aika lailla vaiheessa asiat vielä. Liite 2 (14/23) Haastattelu 4 20.12.2012 1. Taustatiedot Organisaatio: Yksityinen yritys/ Sähköverkostot Haastateltavan työtehtävä organisaatiossa: Aineistojen hankinta, paikkatietojen käytön kouluttaminen Mihin paikkatietoja käytetään organisaatiossa: Paikkatietojen hankinta organisaatiossa: Tapauskohtaisesti tarpeen mukaan, mutta melko paljon keskitetysti samasta paikasta. Mitä paikkatietoja organisaatiossa käytetään? Taustakarttoja rasterimuodossa, maastotietokantaa, vesi-. ja peltokuvioita, itse tuotettuja aineistoja Missä kohdassa hyödyntämismallia organisaatio on? Organisaatio menossa kohti ”yritys hyödyntää keskitetysti paikkatietoa”, vielä paikkatiedon käyttö on melko sirpaleista. Ollaan kyllä menossa ihan huipulle asti. Mistä paikkatietojen käyttö on alkanut organisaatiossa? Tarpeesta esittää johdot kartalla. 2. Paikkatiedon käyttö organisaatiossa Kuinka moni yrityksessänne käyttää paikkatietoa? Lisenssejä on noin neljäsosalla henkilöstöstä. Monethan käyttävät sitä ihan vain katselukäytössä, mikä on jatkossakin varmasti se. Välillä joudun tosin neuvomaan ihan että miten ohjelman sai auki, että se käyttö on vähäistä, mutta sitten kun he sitä tarvitsevat, niin silloin tarvitsevat sitä oikeasti. Mutta meillä on ehkä joku 15, jotka tekee ihan töitä sen kanssa sillä tavalla, että käyttävät sitä ihan jatkuvasti. Kaikki tapahtuu täällä ihan desktop-sovellusten avulla, eli ei ole mitään selainpohjaisia ratkaisuja tai rajapintoja? Toistaiseksi on niin. Silloin kun tätä ruvettiin kehittämään, niin ei ollut sellaisia selainpohjaisia ratkaisuja, nytkin niihin vielä suhtaudutaan vähän epäilevästi, kun aineistoja pitäisi päästä katsomaan missä tahansa, vaikka nykyäänhän se varmaankin onnistuisikin. Niin se on varmasti tehtäväkin jossain mobiililaitteessa, joita tuolla kentällä aletaan käyttää, kun ei niihin saa ladattua kaikkia taustakarttoja, ainakaan koko Suomesta. Tai sitten niistä tulee kohdennettuja, aineistot ladataan alueen mukaan. Teillä on tarkoitus, että kaikkea tietoa käsitellään paikkatiedon kautta. Se ei ilmeisesti ole vielä tapahtunut? Kyllä. Meillä on nyt projekti menossa, jossa siirrymme käyttämään aivan uutta omaisuudenhallintajärjestelmää. Edellinen on 80-luvulta ja se on edelleen käytössä. Sieltä meillä haetaan meidän omat aineistot, mutta niitä ei kuitenkaan voi näyttää kartalla. Kun ensimmäisen kerran näki kartalla meidän verkon, niin porukat oli, että mitäs sitten. Asenne oli vähän tällaista. Sitten tietysti se, kun ne saatiin sinne kartalle, niin sitten huomattiin, että meidän tiedot eivät ehkä olleet ihan… saattoi mennä muutama sata metriä pieleen, ja tieto on tarkentunut koko ajan. Silloin päätettiin, että se tieto täytyy myös esittää tällaisena. Sitten siitä lähtien sitä on kehitelty, sitä käytetään nyt itse asiassa ihan kaikessa, kaikki esitetään kartalla. Ja tulevaisuudessa todennäköisesti meillä kaikkea vielä lähestytään kartan kautta. Tosiaan se, mihin sitä käytetään, tosiaan kaikkeen dokumentointiin ja tällaiseen, aina se kartta on siinä mukana. Onko paikkatieto kuitenkin jo mukana kaikissa toiminnoissa, vai onko se vain taustalla mukana? Kyllä se nyt aika paljon on kaikessa toiminnassa, mutta jo paikkatieto-käsitteen ymmärtäminen vaihtelee. Kyllä nyt jatkossa varsinkin tulee olemaan niin, että kaikki dokumentitkin sidotaan sitten paikkaan. Näin on jatkossa ajatus tämän uuden omaisuudenhallintajärjestelmän myötä. Miten paikkatietojen hyödyntäminen on kehittynyt 90-luvun jälkeen? Ensimmäinen vaikeus oli siinä, että ihmiset olisivat ymmärtäneet, mitä varten paikkatietoa pitäisi käyttää. Kyllähän ne pikkuhiljaa Liite 2 (15/23) alkoivat ymmärtää asian, että täytyyhän meidän ihan oikeasti kertoa muillekin, että missä johdot sijaitsevat. Se asenne oli vaikein. Nyt kyllä kaikki sähkömiehet ovat hyvin kiinnostuneita myös näistä karttaohjelmista, että kyllä ne niitä käyttävät. Paikkatiedon käyttö lähti liikkeelle siis siitä, että piti saada johdot kartalle. Onko käyttö nyt laajentunut esim. analyyseihin tai muuhun? Kyllähän me käytetään suunnitteluun tietysti sen takia, että pitää ottaa sitä ympäristöä huomioon. Siinähän se paikkatieto on suunnittelussa koko ajan mukana, koskien niin asemia, kuin näitä johtoja. Ympäristöaisoissa korostuu juuri tämä paikkatieto, kun meidän täytyy tietää missä on kaikki muinaismuistot ja muut, ettei rakenneta sellaisen päälle. Samoin Naturaalueet pitää ottaa huomioon. Ympäristökeskuksen aineistoja tarvitaan paljon. Onko teillä kaikki aineistot omalla levyllä vai onko teillä rajapintoja käytössä? Kyllä meillä on kaikki aineistot levyllä. Jotkut käyttävät joitakin rajapintoja oma-aloitteisesti, mutta ainoa rajapinta, mikä minulla on käytössä, on kiinteistötietojärjestelmä, josta haen kiinteistöjen rajoja. Se on ainoa, mutta sehän on maksullista, niitä ei edes saa ladata noin vain koneelle. Teillä ei ilmeisesti ole siis myöskään yrityksen sisäisiä rajapintoja käytössä? Ei toistaiseksi, mutta se varmaankin muuttuu. Varmaankin tulee selaintyyppisiä ratkaisuja sellaisille katselukäyttäjille, jotka vain haluavat ottaa printin tai jonkun tekstin käyttöön, eli ei tarvitse olla koko ohjelmaa. Minkälaisia mahdollisuuksia luulet, että paikkatiedon käytössä olisi teidän yrityksessänne, vai otatteko jo kaiken mahdollisen irti paikkatiedosta? No ei varmasti, koska emme vielä ymmärrä, mitä kaikkea siitä saa irti. Luulen, että nyt tämän uuden järjestelmän myötä, kun paikkatieto tulee konkreettisesti kaikkien ulottuville, jotka ovat omaisuuden hallinnan kanssa tekemisissä, niin ajattelutapa muuttuu, kun paikkatiedonkäyttö on ikään kuin pakollista. Ajattelutapa on ilmeisesti ollut melkoisena kynnyksenä näissä kaikissa muutoksissa? Se on ollut kyllä. Onko se ainoa haaste, vai onko jotain muita haasteita paikkatiedon käytössä? Ei oikeastaan. En voi sanoa ongelmaksi sitä, että … Kun vaan opastaa, niin kyllä ne käyttää. vastaanotto on ollut sen ensiymmärtämättömyyden jälkeen kiinnostunutta. Sen jälkeen kun paikkatiedon käyttöä lakattiin kyseenalaistamasta, niin kaikki on mennyt oikein hyvinkin perille. 3. Paikkatietoalan kehitys Jos ajatellaan yleisesti, niin miten toimintaympäristö on muuttunut? Onhan se laajentunut ihan hirveästi. Ennen se oli sellaista pikkupuuhastelua, ja nyt tuntuu, että on kaiken maailman pilvipalvelut, jotka on tulleet tähän mukaan. Saa tehdä töitä, että pysyy itse perässä. Omia tietoja täytyy koko ajan päivittää. Mutta onhan se aika mielenkiintoista. Mihin luulet, että paikkatietoalan kehitys on menossa? Vaikea sanoa. Koko ajanhan se on enemmän sitä keskitettyä käyttöä ja paikkatietostrategiaa. En osaa se pidemmälle sanoa, että mihin se siitä eteenpäin menee. Luuletko, että aineistojen avaamisen trendi jatkuu? Toivottavasti, ja toivoisin, että meidänkin aineistot avattaisiin. Niitä paljon kysellään ja toistaiseksi olemme antaneet niitä viranomaiskäyttöön: kaavasuunnitteluun sun muuta, mutta ei välttämättä, jos joku konsultti on kysynyt. Meillä on kylä aina tehty käyttöoikeussitoumus, jota vastaan se verkko annetaan. Hirveän paljon helpompi se olisi, jos sen voisi ladata jotain. Vastaavasti olisi hyvä, jos helpommin saisi myös jotain muuta meidän tarvitsemaamme aineistoa. Minkälainen käsitys sinulla on yleisesti paikkatiedon arvostuksesta ja tunnettuudesta teidän organisaation ulkopuolella? Kyllä ihmiset ehdottomasti tietävät, mitä paikkatieto on. Paikkatiedon tuntemus on mielestäni laajentunut myös siksi, kun on tullut kaikki navigaattorit, niin ihmiset nykyään ymmärtävät huomattavasti paremmin, kun paikkatieto on tullut kansanomaisemmaksi. Liite 2 (16/23) 4. Aineistojen avautuminen Oletteko käyttäneet vielä paljon avoimia aineistoja? SYKE:n aineistoa paljon, ja sitten koemielessä on haettu myös jotain Maanmittauslaitoksen aineistoa. Tässä on tarkoitus sieltä se taustakartta-aineisto ottaa käyttöön. Ainakin itselleni on helpompaa, että on yksi aineisto, joka tallennetaan sitten vaikka kerran vuodessa. Nyt kun meillä ei ole taustakartoissa ylläpitosopimusta, niin voi olla käytössä vanhojakin karttoja. Olemme kuitenkin huolehtineet, että ainakin peruskartta on uusittu vuosittain. Tuntuu, että olisi helppo nakki, kun olisi koko setti aina valmiina. Onko aineistoja joita käytätte, ollut aina hyvin saatavilla? Kyllä me olemme aina saaneet aineistot hyvin, kun olemme niitä tarvinneet. Luuletko, että kun avautuu lisää aineistoja, niin tulette käyttämään sellaisia aineistoja, joita muuten ei olisi välttämättä kokeillut? Oikeastaan jos on ollut olemassa aineistoja, niin sillä ei ole ollut merkitystä, onko se avointa vai ei. Olemme ostaneet ne aineistot, joita olemme tarvinneet. Tietysti kun aina sanotaan, että avautuu sitä ja sitä aineistoa, niin sitä voi olla, että hetkinen, tuollaistakin on. Vain aukeamisen takia aineistoa ei siis välttämättä oteta käyttöön, mutta voi olla ettei aiemmin ole huomattu, että jotain aineistoa on olemassa. Jossain, esimerkiksi tässä taustakartta-aineistossa hinta saattaa kuitenkin olla yksi tekijä, kun aineistossa on monta tasoa, eli zoomaaminen tulee sujuvammaksi. Emme ehkä olisi ostaneet kaikkia taustakarttatasoja maksullisena. Ehkä myös aineiston saamisen helppous on merkityksellistä, onko aineisto vain klikkauksen tai puhelinsoiton päässä, vai onko sen hankkiminen monimutkaisempaa. Toivottavasti saataisi jotkut kaava-aineistot avoimemmiksi, niitä välillä tarvitaan. Oletteko käyttäneet vielä ollenkaan hakupalveluja, joita on tullut Inspiren myötä? En ole käyttänyt, mutta tiedän, että jotkut ovat kyllä käyttäneet. He ovat sitten kyselleet sitten minulta sen jälkeen kun ovat löytäneet. Esimerkiksi paikkatietoikkunasta he ovat kaivelleet aineistoja, mutta itse en ole heille alkanut kaivamaan, että haluatko tällaista aineistoa. Jos he itse keksivät, että joku olisi tarpeen, niin se on eri asia. Tuntuuko, että on ollut helppo perustella resurssin tarvetta sille, että haetaan niitä avoimia aineistoja ja tutkitaan, mitä on olemassa? Ei oikeastaan. Ei tarvitse enää perustella, miksi haluaa paikkatietoa etsiä. Toisaalta silloin ennen oli tiivis ryhmä, joka oli sitä mieltä, että tämä on tarpeen, ja he ovat hoitaneet puolustuspuheet. Itse olen vain saanut tehdä, mitä on pitänyt. Onko aineistojen avautumisella ollut konkreettisia vaikutuksia teidän firmassa? Ei vielä, kohta. Meillä on nyt siirtokausi menossa, jolloin toimin entiseen tapaan tässä vanhassa systeemissä. En halua sinne juuri mitään uutta ylläpidettäväksi. Sitten taas kun tulee uusi järjestelmä, niin mennään sen mukaan, mitä sinne saadaan, esimerkiksi juuri tämä taustakartta-aineisto. Siellä käytetään varmasti myös ilmakuvia suunnittelussa, ja niitä ei ole aikaisemmin käytetty kovin paljoa. Minkälaisia mahdollisuuksia luulet, että paikkatietojen avautuminen tarjoaa? Meidän nuoret osaa itse kaivaa niitä nyt, kun avoimista aineistoista puhutaan niin paljon. He osaavat tehdä ehdotuksia, koko juttu on laajentunut sen takia, että he saavat muualtakin tietoa. Vanhemmille työtekijöille on ollut vaikeaa käsittää, onko sillä väliä millä kohdalla pylväs metrilleen on, eli paikkatieto ei ole ollut niin tärkeää, mutta nuoret tulevat ja haluavat paljon tietoa kaikesta. Avautuminen on auttanut tiedon saamisessa paljon. Luuletko, että avoimen paikkatiedon myötä toimintatavat muuttuvat teillä? Varmaankin. Varmaankin osittain siirrytään rajapintojen käyttöön. Sekin on helpompaa, kun ne ovat avoimia. kokonaan ei varmaankaan voide siihen siirtyä, mutta osittain kuitenkin. Varsinkin näiden ilmakuvien osalta. Oletko seurannut näitä kilpailuja, joita avoimen paikkatiedon ympärille on kehittynyt? Luuletko, että tulee enemmän avoimia paikkatietoja hyödyntäviä sovelluksia ja yrityksiä? Ihan varmasti. Avoin tieto on hirveä hyvä mahdollisuus. Että saa sen materiaalin eikä tarvitse sitä ostaa. Varsinkin pienemmillä yrityksillä se voi olla isokin satsaus. Varmasti tulee paljon hyviä keksintöjä ja sovelluksia ihan sen takia, että data on avointa. Luuletko, että teidän yrityksessä täytyy päivittää osaamista tämän avoimuuden myötä? Millä tavalla? Kyllä. Ihan itse kunkin. Selainpalvelut antavat uusia mahdollisuuksia käyttää paikkatietoa, joita Liite 2 (17/23) en ole itse käyttänyt, tai myöskään karttapaikkaa. Kyllä se vaatii, että kouluttautuu, ei vanhoilla tiedoilla ihan pärjää. Entä mitä haasteita tai haittoja nämä avoimet aineistot tuovat tullessaan? Voi käydä niin, että joku vääristää asioita niiden avulla. Kartalla voi näyttää asioita niin monella tavalla, vaikka onhan ennenkin esitetty vaikka tilastoja vaikka millä tavalla. Aivan varmasti jotain haasteita kyllä tulee, vaikka niitä ei nyt tulisi ajatelleeksi. Luuletko, että aineistojen avautuminen vaikuttaa laatuun tai tietoturvaan, tai muihin tällaisiin asioihin? Jos aineistot ovat avoimia, niin eihän niissä silloin ole mitään salattavaa. Kyllä ne on täytynyt miettiä etukäteen. Totta kai joku näppärä hakkeri voi keksiä käyttää niiden avointen aineistojen kanssa jotain muuta aineistoa. Mutta kyllähän salassa pidettävät tiedot ovat yleensä aika hyvin piilossa. Kun aineistojen myymisestä ei enää saa maksua, niin luuletko että laatu kuitenkin säilyy? Onko siinä mitään riskejä? Saattaa siinä tietysti ollakin. Tietysti jos asiakas saa jotain ilmaiseksi, niin ei se siitä välttämättä hirveästi valita. Hanakammin tulisi palautetta jostain, jos se maksaisi. En tiedä. Ei kai tämän avoimuuden tarkoitus ole, että tulee huolimatonta laatua. Ainakin uskon, että tarkoitus on pitää laatu yhtä hyvänä. Mitä hyviä puolia sanoisit, että aineistojen avautumisessa on ylipäänsä? Juuri niiden uusien keksintöjen syntyminen. Monet niistä on varmasti ihan turhia, mutta varmasti tulee myös hyviä juttuja ja ratkaisuja, jotka helpottavat asioita. Tällaisessa murrosvaiheessa voi miettiä sopivasti eritavalla asioita, kun saa laajempaa materiaalia ja on helpompi tehdä ratkaisuja, kun kaikessa ei ole hintalappua päällä. Silloin voi keskittyä siihen, miten tästä tulee hyvä. Luuletko, että tarvitaan uudenlaisia palveluja näiden avointen aineistojen käytön helpottamiseksi? Nythän tulee joka tapauksessa nämä hakupalvelut ja muut tietysti Inaspire-direktiivin myötä, mutta onko jotain muita tarpeita, joita saattaa nousta esiin? Varmaan. Veikkaan, että jotkut haluavat hyvin yksinkertaisia hakupalveluita, ja välttämättä nämä Inspire-direktiivin mukaiset hakupalvelut eivät ole niitä kaikkein yksinkertaisimpia. Varmaan tulee sellaisiakin hakupalveluita, jotka on tarkoitettu ihmisille, jotka eivät ole niin syventyneitä paikkatietoon. Minkälaisia uusia aineistotuotteita tai -palveluita näiden avoimien aineistojen ympärille syntyy Ei aavistustakaan. Ihmisillä on niin laaja mielikuvitus, kyllä varmaan keksitään kaikkea. Miten luulet, että avoimuus vaikuttaa aineistotuotantoon käyttäjän tai aineistotuottajan kannalta? Voihan se olla niin, että tulee uusia haasteita, kun ihmiset ja organisaatiot, jotka eivät ole ennen paikkatietoja käyttäneet, kysyvät, miksi joku asia on näin, miksei se voi olla toisella tapaa, ihan omien tarpeidensa perusteella keksivät, mitä uusia ominaisuuksia aineistossa voisi olla. Luuletko, että ihan henkilöt, jotka eivät ole aikaisemmin käyttäneet paikkatietoa, innostuvat käyttämään paikkatietoa enemmän avointen aineistojen myötä? Jos miettii, kuinka paljo nykyään käytetään navigointivälineitä, kun ne tulevat jonkun mukana, eli ne saa ilmaiseksi käyttöön, niin ihan varmasti. Tietysti kun niitä voi kokeilla ilmaiseksi, niin saattaa olla. Luuletko, että on realistista, että avaisitte omia aineistojanne kaikille. On. Luuletko, että monet yksityiset yritykset, muut kuin julkishallinnon tahot lähtevät mukaan aineistojen avaamiseen. En osaa sanoa. Me olemme yritys, jonka tietoja monet kyselevät, niin varmaankin meidän aineistoa saattaisi käyttää melko monikin. Saa nähdä kiinnostuuko muutkin. Mielestäni se on vastavuoroista toimintaa, eli kun me annamme omaa aineistoa, niin vastaavasti saamme myös jotakin. Nyt kun annetaan avoimesti, niin saa nähdä mitä käy. Luuletko, että saatte konkreettista hyötyä aineistojen avaamisesta? Kyllä. Ainakin aikaresursseja säästyisi, kun aineistoa ei tarvitsisi erikseen lähettää kaikille sitä pyytäville vaan se on vapaasti ladattavana. Myöskään sopimuksia ei tarvitse erikseen tehdä jokaiselle asiakkaalle. Kun johdot kuitenkin kulkevat maastossa kaikkien nähtävillä, ei aineisto sinänsä ole salaista tiettyjä ominaisuuksia, kuten verkon kriittisiä pisteitä lukuun ottamatta. Liite 2 (18/23) 5. Paikkatietoalan tulevaisuus Luuletko, että perinteisten GIS-ammattilaisten tarve vähenee vai kasvaa? Kasvaa. Sehän on vain pintapuolista käyttöä, miten aineistoja voi käyttää. Jotta ne olisivat oikeasti oikein ja ajan tasalla, tarvitaan ammattilaisia, ja jos käyttö on suurta, tarvitaan myös tuki aineistoille. Jos joku paikkatietoa tuntematon henkilö keksii, että kaupat pitäisi saada kartalle, niin siihen tarvitaan kuitenkin apua. Minkä luulet olevan seuraava suuri trendi paikkatietoalalla avoimuuden jälkeen? En osaa kyllä ennustaa. Muutamissa haastatteluissa, joita olen tehnyt, on tullut esille joukkoistaminen, luuletko että sillä on tulevaisuutta? Onhan sitä ollut, mutta se on yleensä melko sellaista pientä. En usko, että sillä on tulevaisuutta aineistotuotannossa. Onko mielessäsi vielä muita asioita liittyen aineistojen avautumiseen liittyen? Olen nyt miettinyt niitä asioita vain meidän uuden systeemin kannalta. Nyt varmaankin on joutunut tutustumaan enemmän avoimeen paikkatietoon kuin olisi silloin, jos järjestelmää ei oltaisi muuttamassa. Siihen liittyy kaikki nämä koordinaattisysteemiin muutokset, Teillä on nyt muutettu omat aineistot EUREF-FIN-koordinaatistoon? Muutetaan parhaillaan. Kyllä on tarkoitus, että ensi vuonna oltaisi uudessa koordinaatistossa. Onko muutosta tietoteknisessä ympäristössä lähdetty miettimään yhtään siltä kannalta, että avoimia aineistoja voi helposti käyttää, vai onko se tullut siihen ekstrana päälle? Jo ennen kuin uutta järjestelmää alettiin suunnitella, oli jo puhetta siirtymisessä selainpohjaisiin ratkaisuihin niin paljon kuin pystyy. Kehitystyö on ollut jäissä, kun on ollut tiedossa, että nykyinen ohjelmisto poistuu, mutta uuden ohjelmiston yksityiskohtia ei vielä tiedetty. Kehitystyö on hidastunut, mutta loikka on todennäköisesti melkoinen, kun saadaan uusi järjestelmä pystyyn. Onko byrokratia tai päätösten hitaus ollut haasteena kehittämiselle? Ei, kehityksen hitaus ei ole hitaasta päätöksenteosta kiinni. Projektin yksityiskohtien miettimisessä ja kilpailuttamisessa meni aikaa. Sopimuksen yksityiskohtia mietittiin paljon Liite 2 (19/23) Haastattelu 5 28.1.2013 Organisaatio: 1. Taustatiedot Organisaatio: Yksityinen yritys/Vähittäiskauppa Haastateltavan työtehtävä organisaatiossa: Analyytikkotiimin johtaminen Mihin paikkatietoja käytetään liikepaikkasuunnittelu, liikkumisen mobiilisijaintipalvelut organisaatiossa: Kuluttajakäyttäytymisen mallintaminen, mallintaminen, logistiikan suunnittelu, sisätilapaikannus, Paikkatietojen hankinta organisaatiossa: Hajanaisesti tarpeen mukaan tiedon tuottajalta. Mitä paikkatietoja organisaatiossa käytetään? Tieaineisto, demografia-aineistot, pohjakartat, postinumerot, hallintorajat, tilastokeskuksen ruututietokanta, itse tuotettu aineisto. Missä kohdassa hyödyntämismallia organisaatio on? Mistä paikkatietojen käyttö on alkanut organisaatiossa? Kauppapaikkasuunnittelu ja logistiikka 2. Paikkatiedon käyttö organisaatiossa Kuulostaa siltä, että teillä on erittäin suuret omatkin tietovarannot joit tuotatte itse. Kyllä. Paikkatieto on siitä vain yksi osa, ja siinä onkin se ongelma yhteistyökumppaneiden kanssa, sillä he ovat kiinnostuneita vain omasta näkökannastaan, jolloin ajaudutaan nopeasti siihen, että tavarantoimittaja kiinnostaa myydä ohjelmisto tai aineisto vain yhteen ongelmaan. Melko vähän tuodaan näkökantaa siihen, miten asioita voitaisiin tehdä eri tavalla, vaan halutaan myydä jotain tiettyä, mutta se jää siihen. Yhtenäinen liiketoiminnan kehittäminen on täysi nolla tällä hetkellä, eikä se liity vain karttapuolen asioihin. Isomman kuvan näkeminen on tällä hetkellä ongelma, kun tietoa halutaan käyttää johtamisessa. Paikkatiedon integrointi muuhun tietoon on ilmeisesti tällä hetkellä… On hyvin hajanaista. Suomessa ei ole tehty sitä. Tieto-taito osaaminen liiketoiminnan suhteen, jotta voitaisiin myydä niitä palveluita, on hyvin vähäistä. Se on tällä hetkellä haaste. Eli ensin täytyisi keskustella siitä, mitä vähittäiskaupan liiketoiminta on, ei riitä, että laitetaan asiakkaan osoitteelle koordinaatit, niin sitä osaamista talosta löytyy itseltäkin. Siihen ei tarvita konsultteja. Kun ei ole paljon toimijoita, ei kannata myöskään panostaa vähittäiskaupan ratkaisujen miettimiseen, toisaalta ala ei mene silloin myöskään eteenpäin. Englannissa ja Jenkeissä käytetään paikkatietoa aika tavalla vähittäiskaupassa. Mitä haasteita paikkatiedon käytössä on? Ongelmana on, että kun koordinaatisto muuttuu, niin paljon dataa on vielä vanhassa koordinaatistossa. Koordinaatistomuutos aiheuttaa harmia, sillä paljon mallinnuksia on tehty vanhan koordinaatiston pohjalta ja nyt pitää saada ne kantaan kuntoon, kun ruudut eivät vastaa täysin toisiaan uusissa ja vanhoissa ruuduissa. Esim. demografiatieto on luotu vanhalla pohjalla, sitä ei voi suoraan siirtää uuteen vaan myös pohja-aineistot pitää kaikki saada uudella koordinaatistolla. Onko muita asioita, jotka tuovat haasteita paikkatiedon käyttöön? Massaongelma. Kun aletaan puhua tietokannoista, puhutaan teroista raakadataa. Uudet ohjelmistot toimivat esittelyssä oikein hyvin, mutta kun täytyy saada jotain tehtyä, ja haetaan kannasta jotain, niin siinä vaiheessa usein kone jymähtää aineiston laajuuden takia. Serverivaihtoehdot ovat meille siis ensisijaisesti tärkeitä, ja niiden pitäisi pystyä tekemään laskenta kannassa. Paikkatietojutuissa esimerkkinä meillä tehtiin viime kesänä laskentaa, joka kesti serveritason koneilla 4 kuukautta. Nämä ovat sellaisia asioita, että aina on helppo tehdä pieni alue, mutta kun aletaan puhua koko Suomesta… Nyt kun se on tehty, niin kyllähän se onnistuu, mutta siitä tuli melkoinen matriisi, mitä voidaan nyt käyttää analyyseihin. Liite 2 (20/23) Onko paikkatiedon käyttö laajentunut paljon siitä, kun sitä alettiin käyttää? Se lähti voimakkaimmin kauppapaikkasuunnittelussa. Tiedolla johtamisessa ajatus lähti voimakkaimmin sieltä, mutta silloin oli huomattavasti vähemmän kauppoja, joilla markkinatilanne oli niin tiukka, kuin se on tällä hetkellä. Tarvittiin ymmärrystä sille, että voidaan ennustaa, minkä kokoinen kauppa tälle alueelle pitäisi tehdä, paljonko sen pitäisi myydä ja voidaan myös katsoa onnistuiko se. Nämä piti myös kirjata johonkin järjestelmään seurantaa varten, jonka jälkeen piti olla joku paikka mistä katsoa, mikä sijainti on suhteessa omiin kauppoihin ja kilpailijoihin. Näitä lähdettiin ensimmäisenä ratkaisemaan, ja sitä tehdään edelleenkin. Kilpailutilanne on muuttunut, data on paljon enemmän käytettävissä, kulutuskäyttäytyminen on muuttunut voimakkaasti. Siksi tuomme muuta tietoa kuin paikkatietoa siihen aineistoon, koska kulutuskäyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä on paljon. Meillä on alueita, joissa asukasrakenne on voimakkaasta ikäluokittain vääristynyt. Ne on hyvin pieniä alueita, jolloin koko kylässä kaikki ovat aikuisperheitä, niin nämä alueet pitää vain tunnistaa. Keskittymissä pitää taas saada paljon enemmän tietoa, mitä loppupeleissä ei ole edes saatavana. Saavutettavuus pitäisi saada jostain helposti vaikka julkisella liikenteellä, sitähän saadaan, mutta ei ole saatavilla yhdestä paikasta. Joka kaupungilla on omat tiedot. Se on sitten sellaista käsipeliä, ja miten niitä taas pidetään yllä? Haasteita tulee varmaankin olemaan jatkossa enemmän. Sisätilapaikannushan on aivan uusi asia, joka tulee hirmuisella vauhdilla tällä hetkellä Suomessa. Se on paikkatietoon liittyen mielenkiintoinen, kun siinä vaiheessa unohdetaan karttaruutu, ja sijainti sijoitetaan myymäläpohjaan, jossa tiet on hyllyvälit ja hyllyille annetaan tietynlaisia arvoja, tuoteluetteloita. Siellä on hirveä määrä sovelluskohteita, mitä pystytään tekemään. Sitten on nämä mobiilipuolen sovellukset. Tekniikka antaa mahdollisuuden tehdä tällaisen mobiilipohjaisen paikannuspalvelun kaupan sisään. Eli voit syöttää kauppaan tuotteen, ja jos et ole ikinä käynyt siellä, niin se neuvoo mistä tuote löytyy. Varmaan jossain vaiheessa tulee paikkatieto mukaan myös markkinointiin? Markkinointi on sitten taas omanlainen juttunsa. Kun esimerkiksi asiakas muuttaa paikkakunnalta toiselle, hän saa omasta alueestaan karttakuvan, mihin on sijoitettu meidän kaupat. On olemassa erilaisia mökkiläisiä joita voidaan markkinoinnissa katsoa sijaintipohjaisesti, mihin sijainnillisesti siirtyy ostot kesäaikana, mitä reittiä hän todennäköisesti ajaa, onko siinä meidän kauppoja matkalla, mistä pitäisi tarjota palveluja määrättynä ajanhetkenä kyseiselle asiakkaalle. Sitten on tällainen ”geomiina”. Jos on mobiilimarkkinointilupa, niin periaatteessa olisi mahdollista tehdä miinoja, jotka laukeavat kun mobiilimarkkinointiluvan omaava puhelin menee määrättyyn sijaintiin, se laukaisee tarjouksen vain silloin. Tällä tavalla pystytään tekemään hyvin paljon pienemmille ryhmille sitä markkinointia. Haasteena on, että silloin mennään asiakkaan mukavuusalueen sisälle, ja sinne ei voida tunkea massamarkkinointia, vaan sen pitää olla selkeästi heitä kiinnostavaa. On huomattu, että sisältö pitää tehdä siinä vaiheessa riittävän tarkaksi, sen pitää osua kyseisen ihmisen tarpeeseen todella hyvin, sen pitää olla oikea-aikaista. Kauhuskenaario on, että hän ostaisi sohvan, ja kun hän seuraavan kerran menee liikkeen ohi, niin me annamme -20 % sohvasta, ja onnistumme ärsyttämään asiakasta. Eli meidän pitää tunnistaa tietotarpeet, mitä siellä on. Jos koko ajan tulee tekstiviestejä, joissa ei ole sisältöä, asiakas haluaa luopua koko palvelusta, koska se vain ärsyttää. Mielenkiintoisia ovat myös mobiilipalvelut, joissa esim. Google, voidaan ostaa sijaintipalveluihin liittyviä palveluita ulkoisilta tekijöiltä. Voidaan ostaa kamerapohjaiseen sijaintipalveluun, eli jos laitat kameran päälle ja lähdet kävelemään, niin kuvaruutuun tulle nuolia, missä on mitäkin. Vielä en ole nähnyt mobiilipuolella mitään järisyttävää. Jotain helppoa ja lisäarvoa tuottavaa palvelua, mitä ei olisi jo jossain Tomtomissa tai muussa. Tällä hetkellä mobiilipohjainen tarjonta on vähän köyhää. Paljonko organisaatiossanne on työntekijöitä tekemisissä paikkatiedon kanssa? Yksi minulla. Sen lisäksi muualla organisaatiossa muutamia henkilöitä. Pääsääntöisesti paikkatiedon kanssa töitä tekeviä on prosentuaalisesti hyvin vähän. Markkina-aluekarttoja voivat käyttää kaikki koko konsernissa, joilla on tunnukset. Keskitetty paikkatietotekeminen on kuitenkin yhden hengen harteilla koko organisaatiossa, ja hän palvelee kaikkia tarpeen mukaan. Onko resurssit ongelmana paikkatiedon kanssa? Resurssit ei oikeastaan ole ongelmana. Meillä on hyviä yhteistyökumppaneita, joilta saamme mallintamisapua ostamaan. On aineistoja ja pystymme ulkoistamaan asioita. Haasteen aiheuttaa se, että saavutettu hyöty, miksi me teemme sen näin, ja miten puetaan rahaksi, että me voimme käyttää ulkoisia resursseja, se on haaste. Varsinkin kun mennään karttapuolelle, niin nyt olemme saaneet ensimmäisiä läpimurtoja, että jos saamme työvälineitä. Kun ne ovat olleet vain karttoja, jos siihen pitää investoida konsulttipäiviä vaikka kymppitonnilla ja Liite 2 (21/23) lopputuloksena on kartta, niin ylin johto ei välttämättä näe investoinnille järkeä. Aina pitäisi pystyä pukemaan, mihin bisnesongelmaan se kartta tuo ratkaisun, ja minkä kokoisia bisnesongelmia meillä on. Jos pitää tehdä kauppapaikkapäätös, niin meillä ei ole minkäänlaisia ongelmia kertoa, että me tarvitsemme rahaa, että voimme tehdä analyysin ja riski puolittuu. 3. Paikkatietoalan kehitys Oletteko huomanneet muutosta ajan kuluessa paikkatiedon käytössä tai yleisyydessä yleisesti, ei vain oman organisaation sisällä? Alussa mainitsinkin jo, että paikkatieto ei ole erillinen asia, vaan paikkatieto on tiedolla johtamisen yksi ilmentymä. Niin kauan, kun se ajatellaan erillisenä, kun meillä on paikkatietoyksikkö tai paikkatieto-organisaatio, joka tekee karttoja, niin ne saavat tehdä hamaan tulevaisuuteen niitä karttoja, koska niillä kartoilla ei tee silloin kukaan yhtään mitään bisnespäätöksiä. Olemme tehneet hyvin paljon sen eteen, että olemme tuoneet paikkatiedon kaikkeen meidän tekemiseen. Paikkatieto ei ole kartta, vaan paikkatieto on dataa siinä missä muukin. Paikkatieto voi olla indeksi sille todennäköisyydelle asiakkaan asioida jossain paikassa, ja sitä voidaan käyttää taas sitten mallintamisessa, joka tuottaa jonkun analyysin. Paikkatietoa ei pitäisi ajatella enää vain karttana, sillä nyt ollaan menossa voimakkaasti tiedolla johtamiseen, siitä puhutaan paljon. Näen, että tiedolla johtaminen tarkoittaa, että päätöksentekoa voidaan tukea erilaisella datalla, ihan konkreettisella tiedolla. Silloin samanarvoista on paikkatieto, kuin on kuittidata tai tilastodata tai mikä tahansa. Me olemme integroineet voimakkaasti, teemme tällaisia isoja johdon aineistoja. Jos meidän pitää kuvata, että tämä on Suomen laajuinen ongelma, niin helpointahan se on tuoda kartalle esim. postinumeroiden avulla. Sitten voi olla, että tavarantoimittajille kun kuvataan markkinaosuutta, niin on helppo sanoa, että Pohjois-Karjalassa markkinaosuutesi on muutaman prosentin muuta suomea korkeampi. Se on tieto, mutta jos siitä tehdään kartta, he voivat silloin alkaa käyttää sitä johtamisessa. Tai sitten voidaan tehdä ulkomainontaan liittyvää. Eli voimme katsoa, että meillä on joku tietty markkinaosuus jo tavoitteessa vaikkapa Espoossa, niin minkä takia hirveästi panostetaan rahallisesti enää tienvarsimainonnassa siellä, jos meillä on ongelmana Vantaa. Käyttökohteita sen tekemisellä on enemmän sitten kun se on tuotu pelkän kartan sijasta jonkun työvälineen osaksi. Uskotteko, että tämä on yleinen trendi? Varmaan vähittäiskaupassa koko ajan kasvava. Meillä se kasvaa koko ajan, tiedon käyttötarpeita löytyy koko ajan lisää. Sitä kautta kun tulee uusia tietoja, kuten liikuntapaikkarekisteri, jossa on kaikki liikuntapaikat eikä vain vaikka jäähallit. Sitten pitäisi saada tieto myös siitä kun jäähallia aletaan rakentaa. Meillä voi olla siellä lähellä rautakauppa, ja sitten esim. tiettyjen urheilulajien tarvikkeiden potentiaalisuus kasvaa. 4. Aineistojen avautuminen Mistä hankitte paikkatiedot? Nyt kun aineistoja vapautuu, se antaa aivan uudenlaisen mahdollisuuden tehdä asioita. Niihin ollaan jonkin verran nyt syvennytty, että minkälaisia aineistoja mistäkin saa, mutta se on aikalailla vielä käsipeliä ensinnäkin löytää se ihminen, jota tietää siitä aineistosta, kuka tietää miten se päivitetään, jne. Jos lähdemme ostamaan jotakin aineistoa, pitää sen ylläpitoa miettiä. Eli jos meidän liiketoiminta perustuu siihen tietoon, mutta sillä ei ole minkäänlaista päivitystä tai se päivittyy liian harvoin, me emme voi käyttää sitä kuin hetken aikaa, ja täytyy miettiä, onko sitä järkeä hankkia.. Rakennusrekisteri on hyvä esimerkki, kun toiset päivittävät sitä hirveän tiuhaan, toisilla se tulee puuskauksina noin joka kolmas kuukausi ja kesäisin ne eivät päivity lainkaan. Sellaisen tiedon perusteella on vaikea tehdä analyyseja. Vakioitujen mallia rakentaminen sellaisen datan pohjalle, jonka päivityssykliä ei tiedetä, eikä tiedetä sen oikeellisuutta, on riskialtista. Jos tehdään esim. postitusta tai jonkinlaisia valikoimaan liittyviä muutoksia tilanteen takia, pitää olla hyvin varmaa tietoa siitä, että data on kunnossa. Oletteko käyttäneet vielä ollenkaan avoimia aineistoja? Tällä hetkellä painitaan vielä koordinaatistojen kanssa. Lisäksi tietovarastopohja siirtyy kokonaan järjestelmästä toiseen. Tarkoitus on ajaa vanha järjestelmä alas, kaikki on vielä siellä vanhassa järjestelmässä vanhoilla koordinaateilla. Eli on aika iso muutos menossa, ja keskitytään ensin siihen. Niitä selvitellään kuitenkin, ja meillä on ollut konsultteja selvittämässä sitä, mitä voidaan tehdä. Samoin on tutkittu open source -tyyppisiä palveluita. Vielä avoimissa ratkaisuissa haasteena on ollut se, että isojen massojen laskenta ei ole siellä hirveän helppoa, ja geospatiaalitieodon isojen aineistojen generointi ja mallintaminen ei ole kovin joustavaa, mutta se kehittyy kovaa vauhtia. Uskoisin, että niistä tulee aika kova kilpailija perinteisille ohjelmistoille. Samalla tavalla kun siirrytään open source -ympäristöön, niin on myös helppo siirtyä avoimeen myös aineistopuolella, koska ajatusmaailma muuttuu siinä samalla, ja kyseenalaistetaan se tiedon tarjoajan aineistoja vähän eri tavalla. Aletaan tulla kriittiseksi siinä, että jos tarvitaan vaikka kolme tietoa kyseiselle Liite 2 (22/23) koordinaatille, ja aineistossa on 40 saraketta. Tuntuu tyhmältä maksaa kaikesta tiedosta, mitä ei käytetä. Tuntuu, että jos me haluamme vain nämä kolme saraketta, niin eikö sen pitäisi olla halvempi? Mutta tuottajan kannalta se ei ole välttämättä halvempi, kun aineiston voi kerätä melkein samalla vaivalla. Jos ne kolme saraketta saisikin hankittua muualta, niin se kiinnostus alkaa kasvaa koko ajan enemmän ja enemmän. Ulkoisen datan ostamisessa haasteena on hallinta, koska siitä tulee melkoinen tilkkutäkki, kun tiedon tulo ei ole keskitettyä. Lähteitä, joista dataa tulee, on paljon, ja ne pitää saada automaattisesti tulemaan kantaan. Pitää tehdä erilaisia eräajoja ja prosesseja, malleja, jotka hakevat ja muokkaavat sen datan monesta eri lähteestä oikeanlaiseksi sinne tietovarastoon, että sitä voidaan käyttää. Kuka sen tilkkutäkin pystyy hallitsemaan, ja mitä tapahtuu kun joku menee rikki; joku aineisto on tehty väärän muotoiseksi, siellä on merkkejä, johon järjestelmä kaatuu. Ne on aina aika isoja kysymysmerkkejä, joita joudutaan miettimään, kun luovutaan vanhasta maksullisesta datasta mikä on ollut hyvin standardoitua, ja siirrytään enemmän standardoimattomaan dataan. Uskotteko, että avoimuus on kuitenkin suunta, johon ollaan menossa? Paikkatiedossa ehkä en osaa sanoa, mutta muussa datassa kyllä. Tilastokeskuksen dataa käytetään jo aika paljon, kyllähän niissä ruutu on, mutta en osaa sanoa minkä verran siihen paikkatietoon... on vähän skeptinen olo sen luotettavuuteen. Onko aineistoja avautuminen tai yleinen toimintaympäristön avautuminen, Open source ja muut, vielä vaikuttaneet konkreettisesti organisaation toimintaan? Teemme nyt ensimmäistä testiä. Tehdään Open Source -tyyppisellä tällaisia flattifileja, joita olemme testanneet. Siellä on määrättyjä algoritmeja ja mallintamismahdollisuuksia, joita ei ole kaupallisissa välineissä. Nämä OS-tyyppiset ratkaisut ovat ehkä aavistuksen joustavampia kuin nämä standardoidut ohjelmat, mutta se on hitaampaa, koska se koko koodi tehdään itse. Siihen ei ole ehkä käytetty vielä riittävästi aikaa meillä, mutta se johtuu siitä, että meillä on resursseja rajoitetusti. Minkälaisia mahdollisuuksia uskot, että paikkatietojen avautuminen tuo yleisesti? Puhutaan, että jos meillä on Open Source -ratkaisuja, erilaisia palveluita ja muita. Uskon että se yleistyy kyllä, ja se on aika iso lovi, mikä tulee, kun isot talot, jotka ovat pitkään tehneet samoilla työvälineillä, alkavat siirtyä standardoiduista työvälineistä näihin OS-työkaluihin. Liiketoiminnan rakenne tulee siinä vaiheessa muuttumaan. Siinä vaiheessa paikkatietotalojen pitää miettiä, että konsultointipalvelu ei voi ole enää niin voimakkaasti yhden tuotteen osaamiseen sitoutunutta. Minkälaisia hyviä puolia näet siinä, että aineistoja avautuu lisää? Kustannussäästöt. Onhan aineistoja ollut aina tarjolla, mutta niiden hinnat ovat olleet niin älyttömiä, että ne ovat olleet esteenä monelle. Meidänkin kokoinen yritys kun puhutaan jostain perusaineistosta, niin sen hinta suhteutetaan meidän liikevaihtoon ja se on kymmeniä tai satoja tuhansia aina. Sitten jos pikkutalo ostaa sen saman aineiston, niin se on murto-osa siitä. Kustannussäästö on suurin, mikä ensimmäisenä tulee mieleen. Sitä kautta tulee se, että voidaan käyttää huomattavasti moninaisempia aineistoja, ja voidaan myös testailla. Kun se testidatakin on aina maksanut jotain, niin nyt siihen liittyvä riski kustannusten kasvusta pienenee. Luulet siis, että saatatte ottaa käyttöön aineistoja, joita ei maksullisena välttämättä ottaisi käyttöön? Heti kun niitä alkaa tulla. Sellaisia uudenlaisia aineistoja, ollaan varmasti kiinnostuneita testaamaan. Siinä on vaan se, että meillä aika paljon menee aikaa sen selvittämiseen, että miten sitä aineistoa voidaan käyttää, missä kuosissa se on. Näetkö jotain haittoja tai haasteita siinä aineistojen avautumisessa? Laatu on iso juttu ja se, että se on hajanainen. Hyvä esimerkki on se, jos vaikka tilastokeskuksen aineisto vapautuu, tai ylipäätään näitä valtion aineistoja, niin keneltä voi kysyä niitä aineistoja? On se portaali, mistä mennään sivuilta katsomaan, se ohjaa loppujen lopuksi ihmiselle. Mutta jos soitat sille ihmiselle, niin se ei tiedä siitä aineistosta mitään. Näin on käynyt monia kertoja. Sitten kun aineisto toimitetaan, niin haaste tulee olemaan, että vielä ei ole ihan selvää, onko se ilmaista jos se pitää automatisoida. Jostainhan se rahoitus pitää saada, ja varsinkin valtion aineistot, mitä kautta se rahoitus tulee, jotta pystyy pitämään ne aineistot kunnossa? Jostain budjetista sanotaan, että se hienosti tulee sinne, mutta tutkimukset, kuluttajapaneelit ja muut mitä tehdään tällä hetkellä, niin ongelmana on ollut se, että kulutuspaneelit ovat olleet joka neljäs vuosi, ja nyt on mennyt viisi tai kuusi vuotta siitä, kun edellinen on tullut. Eli jos ei saadakaan rahoitusta sille, niin ongelmaksi tulee, mistä se tieto saadaan. Sitten taas jos prosessit tukeutuvat tällaisiin aineistoihin, niin pitää alkaa miettiä, miten se mallinnetaan vastaamaan nykyhetkeä. Liite 2 (23/23) Oletteko itse ajatellut avaavanne omaa aineistoa? Ei varmaan ainakaan ilmaiseksi. Meillähän on jo olemassa erilaisia portaaleja yhteistyökumppaneille ja teollisuuspiireihin. Mitään karttapuolen juttuja emme ole vielä avanneet. Emme ole löytäneet mitään tarvetta avata niitä. Minkälaisia sovelluksia luulet, että aineistojen vapautuminen tuottaa, tai onko mahdollista, että syntyy uusia avoimia aineistoja edellisten pohjalta? Varmaankin kyllä. Ensinnäkin jotain reitityspalveluita voi tulla. Esim. vaikka VR:n palvelusta voi saada määrätyltä alueelta hyvätkin palvelut jollekin määrätylle pysäkille. Varmaankin tämän tyyppisiä palveluita, eli voidaan yhdistää useaa erityyppistä liikennettä, ja pystyt sieltä sovelluksella hakemaan nykyisestä sijainnista reittiä tai sitten jotain palvelua. Palveluun tuodaan vaikka ruokakaupat, ja automaattisesti linkitetään, millä sinne pääsee. Sitten postihan on tullut kovasti, palvelu millä pystyy netissä hakemaan, että mistä minun kannattaisi noutaa paketti. Niitä on lukuinen määrä. Kuluttajan kannalta vaikka että missä on vapaat parkkipaikat. Minkälaisia muita vaikutuksia aineistojen avautumisella on? Syntyykö uudenlaista liiketoimintaa? Mielestäni on jo syntynyt. Oikeastaan se, että on tällainen määrätynlainen ohjelmistotalojoukko, jotka tekevät jotain pieniä ohjelmia. Meillä on lukuinen määrä sellaisia taloja, joilla on joku yksi hitti-appsi. Ne tekevät niitä erilaisia, ja sen seuraavan applikaation ei tarvitse olla millään tavalla samanlainen kuin se edellinen. Ne eivät ole sidoksissa siihen yhteen tekemisalueeseen tai siihen yhteen liiketoimintamalliin, vaan tekevät enemmän niin, että tällainen palvelu voitaisiin tehdä, ja sitten mietitään, mitä dataa siihen tarvitaan, ja sitten lähdetään koodaamaan sitä. Niillä saattaa olla isokin yhteistyörinki jolla sitä tehdään, ja se tulee valmiiksi nopeasti. Veikkaan, että ne on aika paljon sellaisia sovelluksia, ja sitten tulee varmaan sellaisia pikkutaloja, jotka tuottavat aineistoja ostattavaksi. Mainostoimistot on hyvä esimerkki, ne ostavat tällä hetkellä erilaisia luokitteluja vanhoilta pelaajilta. Uudet OS-tyyppiset asiat, voi tulla pieniä konsulttitaloja, jotka alkavat tehdä määrättyyn täsmätarpeeseen aineistoja, jotka maksaa murto-osan kilpailijoiden aineistosta. Ne varmaan tulevat yleistymään 5. Paikkatietoalan tulevaisuus Jos ajatellaan, että mobiilisovellukset yleistyvät, luuletko että tulee yksittäisiä sovelluskehittäjiä, jotka saattaisivat tehdä teidänkin tarpeisiin sovelluksia ikään kuin oman tarpeensa pohjalta. Niitä on jo. Teemme jo yhteistyötä monien kanssa. Kerran kuussa suurin piirtein soittaa joku ohjelmistotalo, joka tekee jotain appsia. Ne ovat ikävä kyllä melkein kaikki toistensa kopioita. Siinä monesti ei lähdetä sen puhelimen käyttäjän kautta viemään sitä asiaa, että minkä takia käyttäjä ottaisi sen sovelluksen puhelimeensa. Mikä on niin iso etu, mitä se ei mistään muualta saa. Miksi hänen kannattaisi luovuttaa sijaintinsa muille? Tällä hetkellä se on vähän unohdettu se kuluttaja. Minkälaisia trendejä paikkatietoalalla on tulevaisuudessa? Tällä hetkellä on hirveästi pöhinää sisätilapaikannuksessa. Kauppakeskuksissa on jonkinlaisia liiketunnistimia, on jopa vaikka nämä turvakamerat, niin siihen liittyvää tunnistamista, liikkeen seurantaa. Sitten on erilaisia antureita, mitä seurataan: bluetoothia, kännykkää, joissa on uusia ominaisuuksia. Se on varmaan yksittäinen asia, ja sitten alkaa tulla siihen liittyviä palveluita. Espanjassa on kaupoissa esimerkiksi ostoskärryissä osassa pilotteja, joissa vedetään kanta-asiakaskortti siitä läpi, ja näytöllä näkyy tarjouksia, jotka on kohdennettu sinulle, ja se kertoo missä hyllyssä ne on. On erilaisia mahdollisuuksia, mitä siellä pystytään tekemään, ja sitten on erilaisia palveluita, joita voit ohjata... Vaikka noutopalveluita, joissa voi kertoa mihin on menossa ja sovellus ehdottaa, mistä voit noutaa sen. Sitten painetaan OK, ja kyseisessä kaupassa odottaa ruokakassi valmiina, jonka voi käydä noutamassa. Samat palvelut alkavat monistua, nykyiset verkkokauppajutut menevät mobiiliin. Nettipohjaiset kaupat ja palvelut tulee siirtymään voimakkaasti mobiiliin. Aineiston kanssa on se, että meillä tulee varmaan oma juttu olemaan se, että meidän tekeminen leviää ulkomaille. Muihin maihin levittäydytään, ja niistä maista tarvitaan kaikista sitä samaa dataa. Niiden etsiminen on haastavaa, ja jos data joudutaan ostamaan erikseen joka maassa, niin se on hirveän kallista, ja sitä kautta avoimet aineistot tulevat tärkeiksi ainakin kotimaassa. Tuleeko vielä jotain mieleen? Lähtökohtana on, että tuotamme asiakastietopohjaista tietoa, kulutustietoa johtamiseen.
© Copyright 2024