Helsingin yliopiston verkko-opetus.10 vuotta
HELSINGIN YLIOPISTO HELSINGFORS UNIVERSITET UNIVERSITY OF HELSINKI HELSINGIN YLIOPISTON VERKKO-OPETUS. 10 VUOTTA VIRTUAALIYLIOPISTOSTRATEGIAN JÄLKEEN. PIRJO HIIDENMAA Helsingin yliopiston verkko-opetus. 10 vuotta virtuaaliyliopistostrategian jälkeen PIRJO HIIDENMAA 14.4.2014 Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia TEKIJÄ (T) Pirjo Hiidenmaa, johtaja, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia TIIVISTELMÄ Helsingin yliopiston vuosiksi 2003 – 2006 laatima virtuaaliyliopistostrategia on edelleenkin ajankohtainen. Sen tavoitteet ja toimenpiteet ovat hyvät, ja niiden toteuttamista kannattaa edistää. Tarkastelen tässä raportissa e-oppimisen ja –opetuksen kannalta keskeisiä tekijöitä: opetuksen tavoitteita ja järjestämiskäytäntöjä, taitoja ja välineitä. Keskeiset päätelmät: • • • • • • • • Verrko-opetus on luonteva osa kaikkea opetusta. Sitä on edistetty monessa oppiaineessa, ja yliopistosta on löydettävissä runsaasti hyviä käytäntöjä. MUTTA: Verkko-opetus on kokonaisuutena katsoen sattumanvarainen. Hyvät käytännöt eivät siirry, eikä opiskelijalle synny systemaattista e-polkua. Pyörä voidaan keksiä moneen kertaan tai jättää kokonaan keksimättä. Välineiden ja menetelmien hankintaan ja käyttöön on tehty johdonmukaisia linjauksia esimerkiksi siten, että tukea ja koulutusta annetaan vain rajalliseen määrään alustoja (Moodle, e-lomake, wiki). Opettajilla on kuitenkin mahdollisuus käyttää muitakin alustoja omien taitojensa rajoissa. MUTTA: valitut menetelmät eivät miellytä käyttäjiä. Innokkaita Moodlen käyttäjiä on, mutta Moodlea pidetään myös kömpelönä. Sitä myös käytetään hyvin suppeasti, koska sen käyttö vaatii työlästä (tai käyttö koetaan työlääksi) asetusten säätämistä. Kirjaston palvelut digitaalisten materiaalien (e-kirjojen ja -lehtien) hankinnassa ovat loistavat ja asiantuntevat. MUTTA: laitoksilla ja oppiaineissa ei osata hyödyntää riittävästi niitä. Digitaalisia aineistoja (e-kirjoja, tietokantoja tai muita e-oppimisaineistoja) on kaikilla tieteenaloilla saatavana runsaasti. MUTTA: Niiden käyttöehdot ovat kirjavat, käytettävyys vaihtelee, ja hinnoittelu perustuu tieteellisten kustantajien monopoliasemaan. Opiskelijoilla on digitaalimaailmasta runsaasti kokemusta yliopistoon tullessaan. MUTTA: Opiskelijoiden taidot ovat riittämättömät vaativiin opintoihin. Käytössä oleva TVT-opetus kaipaa uudistamista. Opettajien odotetaan hallitsevan e-oppimiseen tarvittavat menetelmät. MUTTA: Tietotekniikan opetuskäyttöä ei tueta systemaattisesti eikä tähän kiinnitetä riittävästi tehtäväntäytöissä. Opetus edellyttää yhä enemmän monen ammattilaisen yhteistyötä. MUTTA: Tähän ei ole selviä käytäntöjä ja toimenkuvia. Tiedekuntien ja oppiaineiden verkko-opetuksen tarpeet ja tavoitteet ovat erilaiset, ja on luontevaakin, että menetelmät ja käytännöt voivat vaihdella. MUTTA: Yliopistossa tarvitaan yhteistä näkemystä ja yhteisiä tavoitteita, jotta opiskelijalle syntyy tulevaisuuden e-maailmassa tarvittava ammattitaito ja kokemus. Yhteistä näkemystä on kehitettävä niin opetuksen johtamisessa kuin oppiaineiden käytännöissä. ASIASANAT Verkko-opetus KOKONAISSIVUMÄÄRÄ KIELI suomi Sisällysluettelo Johdanto.................................................................................................................................................................... 1 Verkko-opetuksen nykytila ja tulevaisuus Helsingin yliopistossa .............................................................................. 1 OSA 1 Tausta: periaatteita, pedagogiikkaa ja ajan ilmiöitä ....................................................................................... 1 1 Helsingin yliopiston strategia 2013 – 2016 ......................................................................................................... 1 2 Verkko-opetuksen määritelmä ............................................................................................................................ 2 3 Miksi e? .............................................................................................................................................................. 3 4 Suomen virtuaaliyliopisto ja HY:n virtuaaliyliopistostrategia – edelleen ajankohtainen ...................................... 4 5 Digitaalisuuden pimeä puoli................................................................................................................................ 5 OSA 2: Nykytilanne ................................................................................................................................................... 6 1 Joustava opiskelu ............................................................................................................................................... 6 2 TVT opetuksessa.............................................................................................................................................. 11 3 Strategisen ajattelun vahvistaminen ................................................................................................................. 12 4 Oppimateriaalien tuottaminen, saatavuus ja säilytys. ...................................................................................... 14 5 Tekijänoikeudet ................................................................................................................................................ 15 6 TVT:n opetuskäytön ja verkko-opetuksen tutkimus. ......................................................................................... 16 7 Ohjelmistot ja laitteet ........................................................................................................................................ 16 OSA 3: Yhteenvetoa ja toimenpidesuosituksia ....................................................................................................... 18 1 Johtaminen ....................................................................................................................................................... 19 2 Opetuksen uudelleenkuvaaminen: moniammatillinen yhteistyö ja opettajien yhteistyö ................................... 20 3 Akateeminen etiikka ......................................................................................................................................... 20 4 Avoimuus .......................................................................................................................................................... 21 5 Opetusinfra: laitteet, tilat, kompetenssit, aineistot ............................................................................................ 21 I Johdanto Sain keväällä 2013 opetuksesta vastaavalta vararehtorilta tehtäväksi selvittää Helsingin yliopiston verkkoopetuksen tilaa ja tulevaisuudennäkymiä. Selvityksen keskeisin tehtävä on tarkastella tutkinto-opiskelijoiden opetusta ja verkon hyödyntämistä siinä. Samaan aikaan maailmalla alkoi ilmaantua uudentyyppistä avointa verkko-opetusta (massive open on-line courses, MOOC), joten selvitykseen tuli sivupolku: avointen massakurssien merkitys yliopistoissa. Olen laatinut näistä erilliset muistiot; pientä päällekkäisyyttä ei tosin voi välttää: 1) 2) Tämä raportti käsittelee verkko-opetuksen nykytilaa ja tulevaisuutta Helsingin yliopistossa Toinen raportti käsittelee avointa opetus, erityisesti avoimia massakursseja (ns. MOOCeja). Raportin nimi on Jos vastaus on MOOC, mikä on kysymys, ja se löytyy osoitteesta http://ok.helsinki.fi/wpcontent/uploads/2014/01/Jos_mooc_on_vastaus.pdf Laadin selvityksen verkko-opetuksen nykytilasta haastattelemalla keskeisiä toimijoita: opetuksesta vastaavia varadekaaneita, verkko-opetuksen tukihenkilöitä, verkko-opetuksen kehittäjiä, pedagogisia yliopistonlehtoreita ja opiskelijoiden edustajia. Olen jakanut tämän selvityksen kolmeen osaan. Ensimmäinen jakso taustoittaa verkko-opetuksen nykytilaa ja tarkastelee sitä periaatteelliselta kannalta. Toinen osa peilaa nykykäytäntöjä Helsingin yliopiston virtuaaliopetuksen strategiaan (v. 2003 – 2006). Kolmas osa kokoaa yhteen käytännöt ja suositukset. Verkko-opetuksen nykytila ja tulevaisuus Helsingin yliopistossa OSA 1 Tausta: periaatteita, pedagogiikkaa ja ajan ilmiöitä 1 Helsingin yliopiston strategia 2013 – 2016 Opetusta koskevat kohdat Helsingin yliopiston strategiassa korostavat opetusinfrastruktuurien ja oppimisympäristöjen kehittämistä, tehokasta opiskelua ja kohtuullisia opiskeluaikoja sekä tiedon tehokasta siirtoa yhteiskuntaan. Opetuksen kehittämiskohteista mainitaan ohjaus ja innostavat, vuorovaikutteiset oppimisympäristöt. Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen alalla kehityskohteita ovat elinikäisen oppimisen uudet mallit ja kansainvälinen koulutusvienti. Toimenpiteissä mainitaan yksityiskohtaisesti mm. nämä opetukseen, erityisesti verkko-opetukseen, liittyvät kehittämiskohteet: • • • • Opetusinfrastruktuurin kehittäminen (toimenpide 1). Sen alakohtina mainitaan oppimiskeskusten hyödyntäminen ja Kaisa-talon palvelujen vakiinnuttaminen. Kansainvälistymisen keinona mainitaan opetusyhteistyö (toimenpide 7). Vuorovaikutteiset oppimisympäristöt ja kohtaamistilanteet mainitaan omana toimenpiteenään, jolla pyritään parantamaan tutkintojen ja opetuksen laatua (toimenpide 15). Osaamisen siirron uudet toimintamallit (toimenpide 17) (koskee elinikäistä oppimista). Verkko, verkko-opetus ja verkkopalvelut ovat avainasemassa myös useissa muissa toimenpiteissä, vaikka niissä ei varsinaisesti yksilöidä välineitä ja toimintatapoja: 1 • • • • • Kansainvälisen näkyvyyden lisääminen (toimenpide 18). Tulokselliset kumppanuudet (toimenpide 22). Aktiiviset alumnit (toimenpide 23). Työ- ja opiskeluyhteisön hyvinvointi (toimenpide 25). Toimintatapojen keventäminen hallinnossa (toimenpide 26). Kaiken kaikkiaan voi hyvin kiteyttää, että digitaalisuus ja verkottuneisuus ovat läsnä kaikessa yliopiston toiminnassa, niinpä tieto- ja viestintätekniikan ja verkon käyttöä ei voi katsoa erillisinä toimintoina. Digitaaliset aineistot ja niiden hyödyntäminen ovat keskeisiä niin opetuksen kuin tutkimuksen kehittämisessä. 2 Verkko-opetuksen määritelmä Termi ”verkko-opetus” kattaa hyvin monentyyppisiä opetusmuotoja: • • Varsinainen verkko-opetus: kurssiaineisto on kokonaisuudessaan verkossa, ja opiskelija voi opiskella ajasta ja paikasta riippumatta; tällaista verkko-opetusta voidaan kutsua myös etäopetukseksi tai itseopiskeluksi (distance education). Sulautettu opetus, monimuoto-opetus: lähiopetuksen tukena ja rinnalla käytetään verkkoa; sulautetun opetuksen / monimuoto-opetuksen variaatioita on lukuisia sen mukaan, miten verkkoa käytetään (blended learning). Opettaja voi jakaa aineistonsa verkkoalustalla ja pitää opetuksensa luentosalissa entiseen tapaan. Tai sitten opetus voidaan järjestää verkossa, esimerkiksi verkkokeskusteluina, seminaareina ja yhteisinä harjoituksina. Tai jotain näiden kaikkien väliltä. ”Verkko-opetus” on vanhentunut termi. Se on liian kattava ja fokusoimaton; lisäksi se korostaa tietoverkon – ja tekniikan – merkitystä opiskelussa. Nykyajattelussa tällainen välinekeskeisyys kuulostaa hieman vanhanaikaiselta. ”Verkosta” oli syytä puhua silloin, kun se oli uusia ja erotteli toimintoja. Samaan tapaan oli tarvetta puhua transistoriradiosta, kun piti tehdä ero aikaisempiin tekniikoihin. Transistorien yleistyttyä ei ollut enää tarvetta korostaa sitä. ”Verkko-opetus” on kulkenut samanlaisen kaaren: uudesta ja harvinaisesta menetelmästä arkiseksi, kaikkeen toimintaan kuuluvaksi käytännöksi. Opetuksesta puhuttaessa voidaan verkon ohella korostaa myös muita ulottuvuuksia: • • • Tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa: korostaa välineitä ja tekniikkaa, mutta päähuomio on silti opetuksessa; tekniikka ja välineet ovat opetuksen tukena. Digitaalinen opiskelu / e-opiskelu: korostaa opiskelua, kiinnittää huomion opetuksen aineettomuuteen sekä aineistojen, oppimisympäristöjen, välineiden ja tulosten digitaalisuuteen. Connected learning: korostaa yhteydenpitoa, ryhmätyötä ja oppimisen yhteisöllisyyttä sekä tiedon yhteistä rakentamista. Silloinkin, kun kaikki opetus tapahtuu luentosalissa ja edellyttää opiskelijoilta läsnäoloa, digitaalinen maailma on monin tavoin käytössä: opiskelija ilmoittautuu Oodiin, opettaja jakaa aineistot ja kurssisuunnitelmat kurssialustalla, opiskelija laatii esseensä tekstinkäsittelyohjelman avulla, tekee hakuja kirjaston tietokannasta, hyödyntää digitaalisia aineistopankkeja ja analyysivälineitä, palauttaa esseensä sähköisesti (kurssialustalla, mutta mahdollisesti myös sähköpostilla) ja saa palautteensa samaa reittiä. Jokaisella kurssilla on mahdollista lisätä, muokata, monipuolistaa ja räätälöidä digitaalisia työmuotoja sen mukaan kuin opettaja ja opiskelijat pitävät niitä tarpeellisina. Mahdollista olisikin palata terminologiseen alkuun ja puhua pelkästään opetuksesta ja oppimisesta. Jokaisessa tilanteessa arvioidaan, millaisia yhteydenpidon, aineistonjakelun ja tiedonhankinnan muotoja hyödynnetään. Selvää on, että ilman tekniikkaa ja verkkoyhteyttä ei nykymaailmassa järjestetä enää mitään opetusta. Opetus voi olla lähi- tai etäopetusta. Se voi olla itseopiskelua. Se voi koostua useista työtavoista, joista osa tai kaikki ovat etapoja. Käytän vaihdellen erilaisia termejä verkko-opetus tai –opiskelu, e-oppiminen ja digitaalinen opiskelu. Usein riittää pelkkä opiskelu tai opetus. Digitaalisia oppikirjoja tai kurssimateriaaleja nimitetään laajalti e-aineistoiksi. 2 3 Miksi e? Verkko-opetus (tai digitaalinen oppiminen, tietotekniikan hyödyntäminen opetuksessa, e-oppiminen) ei ole vain tekninen uudistus, vaan kyse on laajemmin opetuksen perinpohjaisesta uudistamisesta ja oppimiskäsityksen uudistamisesta. Tässä on neljä näkökohtaa. Opiskelija keskiössä. Ensinnäkin digitaalisessa oppimisessa korostuu oppijan oma aktiivinen tiedonhankkijan ja tiedonrakentajan rooli, ei opettajan rooli tietolähteenä. Opettaja on fasilitoija, tuutori tai mentori, oppimisen tuki, ohjaaja ja mahdollistaja. Oppimiskäsityksestä ja sen muutoksesta kohti oppijakeskeistä tiedonhankintaa puhuttiin runsaasti jo 1980-luvulla, aikana, jolloin verkko-opetusta ei vielä ollut näköpiirissä, eikä tieto- ja viestintätekniikalla ollut nykyisenkaltaista roolia opiskelussa. Tätä opiskelumuotoa on alettu nimittää nurin käännetyksi luokkahuoneeksi (flipped classroom): opiskelija perehtyy aiheeseen ennen luentoa ja lähiopetus käytetään tiedon tulkintaan, soveltamiseen tai muuhun syventämiseen, ei varsinaisten uusien tietojen omaksumiseen. Oppimisen yhteisöllisyys. Opiskelijat ja opettaja työskentelevät yhdessä, ja oppimisessa korostuvat yhteinen tiedonrakentaminen, tiedonhankinta- ja hallintataitojen sekä oppimistaitojen kehittäminen. Yhteisö voi koostua läsnä olevista opiskelijoista ja opettajista tai sekä läsnä olevista että etäyhteyden päässä olevista opiskelijoista ja opettajista. Moniammatillinen yhteistyö. Opetus on yhä enemmän monen eri alan ammattilaisen yhteistyötä: sisällön asiantuntemuksen lisäksi tarvitaan informaatikon asiantuntemusta, verkko-osaamista, tietojärjestelmien osaamista, opetuksen organisointia, teknisten välineiden hallintaa jne. Moniammatillisuus näkyy sekä mikrotasolla yksittäisen kurssin järjestämisessä että koko yliopiston tasolla siinä, miten opetuksen tukitoiminnot organisoidaan. Kohti e-ammattilaisuutta. Neljänneksi maailma on jo siirtynyt kohti e-ammattilaisuutta. Aineistot ja tietolähteet ovat digitaalisia, ja iso osa työstä tehdään digitaalisessa maailmassa. Työn tulokset tai työn ohessa syntyvät asiakirjat ovat digitaalisia. Työ on prosessimaista tiedonetsintää, louhintaa, yhdistelyä, muokkaamista ja uuden rakentamista. Tiedon visualisointi ja muu esittäminen on yhä tärkeämpää. Digitaalisuus tuo uusia mahdollisuuksia, mutta myös vastuita. Virheitä ei saa pois, jos ne kerran päätyvät verkkoon. Ja vastaavasti tiedonetsijä on aina altis entistä hajanaisemmalle tietojoukolle. Kysymykset tiedon omistamisesta ja tekijyydestä ovat entistä keskeisempiä ja uudella tavalla problemaattisia, samoin vastuu aineistojen käytöstä ja toiminnan eettisyys. E-opiskelu tukee pedagogiikan muutosta: • • • • Verkko tukee oppijakeskeistä opiskelua. Opiskelija hallitsee opiskeluaan, suunnittelee itse ajankäyttönsä ja työtapansa. Verkko ja tietotekniikka ovat pedagogisen kehittämisen välineitä. Eri välineillä mahdollistetaan erilainen oppiminen. Tietoa siirtävästä oppimisesta siirrytään tutkivaan oppimiseen. Luokkahuone kääntyy toisin päin: syntyy flipped calassroom, jossa opettaja ei siirrä valmista tietoa vaan opiskelijat hakevat tietoja itsenäisesti ohjauksen mukaan, ja opettajan rooli on tukea tiedon etsintää, hyödyntämistä ja arviointia. Opettaja ohjaa oppimista, eikä esiinny tiedon auktoriteettina. E-opiskelu johtaa e-ammattilaisuuteen: • • • • • Tavoitteena on harjaantua toimimaan digitaalisessa maailmassa, jossa aineistot, tietolähteet ja usein myös työn tulokset tai oheistuotteet ovat suurelta osin digitaalisia. Tiedon etsintä ja arviointi vievät entistä enemmän aikaa mutta ne antavat myös enemmän mahdollisuuksia. Verkko mahdollistaa tehokkaan yhteistyön. E-ammattilainen toimii eettisesti kestävästi. Verkon käyttö on linjassa työelämän kanssa (avoimet aineistot, ryhmätyö, verkosto, tiedon etsintä, seulonta, yhdistäminen, esittäminen). Digitaalisuuden tuoma lisäarvo opiskelussa: 3 • • • • • • Välineet antavat mahdollisuuden räätälöidä erilaisia sisältöjä: Opetus voi olla samaan aikaan sekä massaopetusta että personoitua opetusta. Opiskeluympäristöä voidaan laajentaa varsinaista luentosalia laajemmalle. Verkko antaa skaalaetuja ja säästöjä: samalla työllä (tallenteet, jakelu) saadaan enemmän aikaan. Tallennetta voidaan käyttää usealla luennolla ja kurssilla. Verkko mahdollistaa yksilölliset oppimispolut ja opiskelun tavat. Verkko mahdollistaa virtuaalisen yhteistyön ja liikkuvuuden, myös virtuaalisen kansainvälisen liikkuvuuden. Verkko mahdollistaa eri toimintojen yhdistämisen: yhdellä tunnuksella voi hyödyntää opintopalveluja, opiskeluympäristöjä, tulla arvioiduksi ja saada todistuksen. 4 Suomen virtuaaliyliopisto ja HY:n virtuaaliyliopistostrategia – edelleen ajankohtainen Systemaattinen verkko-opetus ja sen kehittäminen on jo vanha ajatus. Opetusministeriö rahoitti vuosituhannen alussa virtuaaliyliopistoverkostoa, jolla tarkoitettiin yliopistojen yhteistyötä, ei niinkään erillistä organisaatiota. Toiminta käynnistyi 2001, ja se päättyi vuoden 2010 lopussa. Tavoitteena oli hyödyntää laajasti Internetiä tutkimuksessa ja opetuksessa sekä lisätä yliopistojen yhteistyötä. Virtuaalistaminen liittyi laajempaan 1990-luvulta alkaneeseen yhteiskunnalliseen kokonaisuuteen, jolla edistettiin tietoyhteiskuntakehitystä ja sähköisiä palveluja. Samaan aikaan myös ammattikorkeakoulut laativat omia virtuaalistrategioitaan. Varsinainen valtakunnallinen virtuaaliyliopisto jäi toteutumatta, mutta monet sen tavoitteista ovat olleet käyttökelpoisia myöhemminkin. Helsingin yliopisto laati oman virtuaalistrategiansa vuosiksi 2003 – 2006. Tämä virtuaalistrategia on edelleen ajankohtainen. Tiedekunnat veivät tätä käytäntöön mm. laatimalla omia vuosien 2009 – 2012 toimenpideohjelmiaan tämän ympärille. Virtuaaliyliopistostrategiasta voi sanoa jälkiviisaasti, että se oli hieman ennenaikainen, ja monet ehdotetuista toimista ovat ajankohtaiset tai toteuttamiskelpoiset vasta nyt tai vielä nytkin. Periaatteet ja tavoitteet ovat vuonna 2014 olennaisilta osiltaan samat kuin vuosituhannen alun virtuaalistrategiassa. Vuosituhannen alun jälkeen olennaisia uusia piirteitä on neljä: a) opetuksen avoimuus on noussut kokonaan uuteen mittaluokkaan, kun avoimet massakurssit (mooc) ovat ilmaantuneet opetukseen, b) digitaalisten aineistojen monipuolinen hyödyntäminen sekä tutkivassa oppimisessa että tiedon esittämisessä (big data) on yhä useammalla alalla arkea, c) sosiaalisen median välineet (mm. blogit, Facebook, Twitter) mahdollistavat yhteistyön ja yhteydenpidon entistä joustavammin, jopa luovat uusia yhteisöjä, ja d) opetus on yhä selvemmin moniammatillista, sillä opettajien lisäksi tarvitaan verkko-osaamista, käsikirjoittajia, videoijia, visualisteja yms. Selvityksessäni hyödynnän Helsingin yliopiston virtuaaliyliopistostrategiaa vuosilta 2003 - 2006 ja jaottelen tarkasteluni sen teemojen mukaan. Helsingin yliopiston virtuaaliyliopistostrategia pähkinänkuoressa Helsingin yliopiston omassa virtuaaliyliopistostrategiassa (2003 – 2006) asetettiin tavoitteeksi, että Helsingin yliopisto on verkko-opetuksen johtava suomalainen yliopisto ja kansainvälisesti tunnettu opetuksestaan. Konkreettiset tavoitteet olivat seuraavat: • • • • • • Opiskelu on joustavaa: opiskelija voi vaikuttaa opintojensa aikaan, paikkaan ja tavoitteisiin. Verkko-opetus muuttaa opetuksen: opiskelusta tulee opiskelijalähtöistä. Opiskelijoiden ja opettajien taidot ovat monipuoliset, ja kaikille on tarjona riittävästi tukea. Tiedekunnilla on selkeä strategia siitä, miten opetus organisoidaan, mitkä kurssit sopivat verkkoon, millaisia taitoja tarvitaan ja miten henkilöstön taidoista pidetään huolta. Opiskelijoiden TVT-taitoja vahvistetaan. Opiskelijapalvelut toimivat verkossa: opiskelijahallinto, opetusohjelma, ilmoittautuminen ja todistuspyynnöt hoidetaan sähköisesti. 4 • • • • Elektroninen kirjasto palvelee opiskelua. Oppimateriaalin tuottaminen, tallennus ja jakelu on toimivaa. Tieto- ja viestintätekniikan käyttö on monikanavaista. Tekijänoikeuskäytäntöjä selkeytetään. 5 Digitaalisuuden pimeä puoli Edellä olen käsitellyt kaikkea sitä iloa ja hyötyä, mitä digitaalinen maailma tuo tullessaan. Tässä nostan esiin muutamia näkökohtia, joihin liittyy ongelmia, riskejä ja vaaroja. Tekijänoikeuskysymykset. Teosten levittäminen opetus- ja tutkimuskäytössä digitaalisessa muodossa on ollut luvallista vasta noin vuoden (syksystä 2012 alkaen). Sitä ennen ohjeet olivat, että vain paperikopioita saa jakaa opetuksen tueksi. Periaatteessa opettajat ja verkkotukihenkilöt ovat olleet hyvin perillä tekijänoikeuskysymyksistä ja noudattaneet lakia. Käytännöt ovat kuitenkin olleet sekavia myös uuden lisensointikäytännön jälkeen. Lopputuloksena on epävarmuus ja usein myös ylenpalttinen varuillaanolo käytettäessä luvanvaraista aineistoa. Tarvitaan harjaannusta ja lisätietoa, jotta lisensointia hyödynnettäisiin sujuvasti tekemättä tekijänoikeuksista ongelmaa tai laiminlyömättä niitä. Plagiointi. Digitaalimaailman pahimpiin varjopuoliin kuuluu opinnäytteiden tai muiden julkaisujen luvaton hyödyntäminen omien suoritusten osana. Tämä on tuonut vastapainoksi plagiaatintunnistusohjelmat osaksi opetuksen ja ohjauksen rutiineja. Ratkaisu on tekninen ja välttämätön, mutta tilanne ei ole millään lailla hyvä tällaisenaan. Jos plagiaatteja pyydystetään ihan rutiinimaisesti, luodaan kuvaa, että plagiaatit ovat tavallinen ja väistämätön ilmiö. Tällä on sama vaikutus kuin dopingilla kilpaurheilussa: kielletyt aineet kuuluvat kiinteästi urheiluun, ja nyt on vain kysymys siitä, kumman puolen menetelmät ovat askeleen edellä, dopingin vai antidopingin. Plagiointia pitäisi torjua tuomalla entistä tehokkaammin eettiset ohjeet ja eettinen ymmärrys keskusteluun. Lisäksi myös normaali akateeminen intertekstuaalisuus ja muiden töiden hyödyntäminen pitää ottaa keskusteluun. Plagiaatintunnistuksen vieminen opetukseen tuntuu opettajan ja opiskelijan keskinäisen suhteen ja luottamuksen kannalta ristiriitaiselta. Aineistojen luvaton käyttö. Monet opettajat pelkäävät, että omien opetusaineistojen tarjoaminen avoimesti johtaa aineistojen riistoon ja luvattomaan hyödyntämiseen. Pelko ei ole aiheeton, sillä näin on käynytkin: opettajan valmistelemat aineistot ovat päätyneet kaupallisten konsulttien käyttöön ja rahastuksen välineeksi. Tällainen menettely tuntuu opettajista loukkaavalta ja syystäkin. Ei ole motivoivaa edistää omassa työssään tiedon avoimuutta ja samalla huomata tulleensa hyväksikäytetyksi ja riistetyksi. Ratkaisuna voisi olla helppo ja mutkaton aineistojen käyttö ja lisensointi, samaan tapaan kuin musiikkibisneksessä, jossa laitonta lataamista torjutaan helpoilla ja asiakasystävällisillä lisensointi- ja myyntipalveluilla. Yliopistojen olisi kehitettävä elinikäiseen oppimiseen soveliaat tiedonsiirron välineet (ks. HY:n strategia, toimenpide 17). Millainen olisi akateeminen spotify, josta voi ostaa PP-kalvoja, videoita tai muuta aineistoa kaupallisen koulutuksen aineistoksi? Tietoturva. Tietoturvakysymyksiä ei voi liioitella. Hakkerointi, virukset, roskapostit ja monet muut vaivat ovat arkea. Niihin varautuminen ja niiden torjunta on otettava osaksi kaikkien koulutusta. Vakoilu ja tietovuodot luovat epävarmuutta, vaikka kyseessä olisi näennäisen harmiton aineisto. Opiskelijoiden ajanhallinta. Digitaalimaailmassa opiskelija voi hallita omaa aikaansa ja valita oman opiskelupaikkansa. Tämä vaatii kurinalaisuutta ja suunnitelmallisuutta. Osa opiskelijoista voi opiskella pontevasti verkko-opintoja, mutta vaarana on, että opiskelijoista osa lykkää aloittamista ja viivästyttää opintojaan – siellähän ne netissä odottavat, toisin kuin luennot, jonne on mentävä määräajassa. Hyvä kello kauas kuuluu… Digitaalisessa maailmassa kaikki liikkuu nopeasti. Verkkoon kerran pistettyä ei saa pois. Yliopistojen elämässä laatu ja korkeatasoinen tieto on elinehto. Vapaassa aineistojen levityksessä hyvät aineistot lisäävät mainetta, mutta puutteelliset ja virheelliset aineistot nakertavat luottamusta tehokkaasti. Virheet ja väärinkäsitykset jäävät elämään ja ne voivat putkahtaa missä tahansa esiin uudestaan ja uudestaan. Mooc- 5 maailmassa on kokemuksia siitä, että heikkotasoiset aineistot vievät yliopiston uskottavuutta – yhtä lailla kuin laadukkaat aineistot parantavat sitä. Denialismi. Useilla tieteenaloilla (ilmastonmuutos, ravitsemus, maahanmuutto yms.) tieteellisen tutkimuksen tulokset ja jopa toiminnan legitimaatio halutaan kyseenalaistaa johdonmukaisesti. Ns. denialistit tarttuvat pieniinkin virheisiin ja usein myös tulkitsevat normaaleja tieteen kriittiseen keskusteluun kuuluvia huomioita tarkoitushakuisesti. Vapaan sanan maailmassa tätä ei voi estää, mutta tutkijat ja opettajat joutuvat kohtaamaan tämän verkkovastustuksen ja löytämään omia puheenvuorojaan ja aineistojana vääristeltyinä yms. Jos opettaja osallistuu verkkokeskusteluun tai julkaisee omia aineistojaan vapaasti, hän saattaa joutua roskapostihyökkäyksen uhriksi. Henkilöityminen ja vihapuhe. Avoimen tiedon maailmassa myös tieto ja tutkimus henkilöityvät. Tutkijoiden puheenvuorot, opetusaineistot, PP-aineistot, videoesitelmät ym. leviävät, ja niiden vastaanotto on ennustamatonta. On aloja ja tutkimusaiheita, joilla tutkijat kohtaavat netissä vihapuhetta ja mustamaalausta. Tässä maailmassa aineistojen avoimuus ei tunnu houkuttelevalta, ja monet tutkijat haluavat vetäytyä julkisuudesta ja julkisesta keskustelusta. OSA 2: Nykytilanne (Jäsentely noudattaa Virtuaaliyliopistostrategiaa (VYS); olen jättänyt opintohallinnon palvelut tästä pois) 1 Joustava opiskelu VYS: Opiskelijalla on mahdollisuus vaikuttaa opiskelun aikaan, paikkaan ja tavoitteisiin. Nykytilanne Verkko-opetuksen tarjonta on vielä alkuvaiheessaan. Tiedekuntien välillä ja sisällä on suuria eroja siinä, miten paljon ja millaista verkko-opetusta tarjotaan. Vaikka verkko-opetuksen menetelmiä on kehitetty, tavoitteita on linjattu ja tukimuotoja parannettu, on opettajalla mahdollisuus valita, miten he opetuksensa järjestävät. Niinpä variaatio on suurta. Verkko-opetusta on lisätty ja monipuolistettu mutta opiskelijalla ei ole suuressa mitassa mahdollisuutta valita verkkokurssin ja lähiopetuksen välillä. Verkko-opetuksella ole lähdetty rakentamaan rinnakkaista opiskelujärjestelmää, vaan ennen muuta tukemaan yliopisto-opiskelua. Haastateltavien arvio on, että noin neljännes opettajista hyödyntää verkkoa kursseillaan. Erillisiä, täysin itsenäisiä verkkokursseja on vain harvoissa aineissa ja lähinnä Avoimessa yliopistossa (n. 200 kurssia vuodessa, 26 oppiaineessa, ennen muuta valtiotieteellisen tiedekunnan oppiaineita. Verkko-opetus, silloin kun sitä järjestetään, on ennen muuta osana sulautettua opetusta, jossa erilaisia opetusmuotoja käytetään rinnakkain ja vaihdellen: lähiopetusta, verkkokeskustelua, itsenäisiä harjoituksia, ryhmäharjoituksia, luentoja, verkkotallenteita, itsenäistä lukemista jne. Keväällä 2013 Yliopisto-lehden tekemässä kyselyssä verkko-opetusta (mitä ikinä sillä ymmärrettiinkään) piti erinomaisena suurin osa (yli 80 %) vastaajista. Yleisimmin perusteluksi esitettiin, että verkkokurssi vapauttaa kulkemisesta ja opintoja voi tehdä kotikoneella. Samassa yhteydessä verkkokursseista esitettiin muutamia varauksia, joista yleisin oli, etteivät ne sovi kaikkiin opintoihin, ja että ne vaativat erityisen paljon suunnittelua ja vaivaa opettajalta. Monet vastaajat katsoivat, että verkkokurssi on hyvä vaihtoehto nimenomaan kirjatentille, ei itse lähiopetukselle. Tiedekunnilla ei nykyisellään ole strategisena tavoitteena lisätä pelkästään verkossa tarjottavaa opetusta, jota opiskelijat voisivat hyödyntää joustavasti omien aikataulujensa mukaan. Jos joustoa tavoiteltaisiin, pitäisi pohtia myös yliopistotason linjausta siihen, että tuetaan osa-aikaista opiskelua tai edes pidetään sitä normaalina vaihtoehtona. Nyt opetustarjonnan lähtökohtana on päätoiminen opiskelu (ja vähintään 55 op/v), joka edellyttää 6 läsnäoloa ja myös kiinteitä aikatauluja. Opetuksen kehittämisen strategisena tavoitteena ei ole täyden etäopiskelun tukeminen vaan opiskelun laadun parantaminen. Mahdollista on, että uudet avoimet verkkokurssityypit (esim. moocit) luovat uudenlaisia näkymiä verkkoopetukseen. Opiskelijat voivat hyödyntää ulkomaisen yliopiston mooc-kursseja tai muita avoimia aineistoja kirjaston tapaan ja suorittaa opintoja sopimuksen mukaan omalla laitoksellaan. Tämä on jo nyt käytäntönä esim. tietojenkäsittelytieteessä. Mooc-tarjonnan lisääntyessä menettely voi yleistyä. Moocien lisäksi netissä on runsaasti erilaisia opiskelua tukevia portaaleja, joista löytyy kokonaisia kursseja tai yksittäisiä luentoja. Jos Helsingin yliopisto haluaa hyödyntää muualla tarjottavat avoimet opetusaineistot ja kurssit, sen tulee itsekin tarjota avoimia aineistoja. Jos aineistoja tarjotaan systemaattisesti ja laajassa mitassa, tarvitaan selkeä lisäresursointi avointen aineistojen ja kurssien tekoon. Useissa oppiaineissa opiskelijoilla on mahdollisuus suorittaa opintoja kirjatenttinä. Mahdollista on myös hyödyntää kirjatenttien sijaan tai lisäksi muita sisältöjä, esimerkiksi Internetissä tarjona olevia maksuttomia verkkokursseja, tietopaketteja, yksittäisiä luentoja. Tarjoajia on runsaasti: useiden yliopistojen sivuilta löytyy valmiita aineistoja, aineistoja tarjoavat myös iTunes U, Khan Academy, Curriki.org, TED talks jne. Tarpeet ja käytännöt vaihtelevat oppiaineittain ja opettajittain. E-strategian ei tule olla yhdenmukaistava vaan pikemminkin mahdollistava: välineitä, ohjausta, tukea ja kehitystyötä on tarjolla, ja jokainen voi arvioida niiden hyödyt tapauksittain. Kehittämiskohteita • • • Luodaan joustavia opiskelumahdollisuuksia tarjoamalla verkkoaineistoja (omia ja valmiina verkossa olevia), ja laaditaan itseopiskeluaineistoja opiskelujen tueksi. Tämä otetaan huomioon opettajien työsuunnitelmissa ja ajankäytössä. Resursoidaan omien avointen aineistojen teko, jos halutaan tarjota systemaattisesti omia avoimia kursseja, esim. mooceja. Ratkaistaan periaatteellinen kysymys siitä, mihin verkkotarjonnalla pyritään: onko kyse pedagogisesta kehittämisestä vai halutaanko tarjota opiskelijoille joustoa ja vaihtoehtoja opiskelujen järjestämiseen, esimerkiksi mahdollistamalla työn ja osa-aikaisen opiskelun yhteensovittaminen. Opiskelijoiden toiveena on myös osa-aikaisen opiskelun tunnustaminen ja mahdollistaminen. VYS: Tieto- ja viestintätekniikka on systemaattista, ja erilaisia menetelmiä käytetään joustavasti. Verkko-opetusta kehitetään sekä kansallisissa tieteenalakohtaisissa verkostoissa että yliopiston sisällä eri toimijoiden kesken (tiedekunta, Avoin yliopisto ja täydennyskoulutus). Nykytilanne Tieto- ja viestintätekniikka on teknisiltä ratkaisuiltaan systemaattista, sillä oppimisalustoja (Moodle, wiki, elomake) on rajallinen määrä, ja niitä kehitetään johdonmukaisesti. Näiden välineiden käyttöön tarjotaan tukea ja koulutusta. Opettajilla on kuitenkin halutessaan vapaus käyttää muitakin välineitä (esim. blogeja ja muuta sosiaalista mediaa), mutta niiden käyttöön ei ole tarjona tukea. Sen sijaan opiskelijan ja opintojen kannalta käyttö ei ole systemaattista, sillä jokainen opettaja voi valita oman työtapansa, eikä oppiaineissa synny yhtenäisiä ja ennustettavia työtapoja. Jokainen kurssi voi käyttää verkkoa omalla tavallaan – tai olla käyttämättä. Oppiaineissa, laitoksilla ja tiedekunnilla ei ole yhtenäisiä käytäntöjä. Opiskelijoiden e-polut voivat olla hyvin kirjavia ja vaihtelevia sen mukaan, missä oppiaineessa ja kenen kurssilla he opiskelevat. Menetelmien käyttö näyttäisi kyselyjen ja selvitysten mukaan olevan yksipuolista: esimerkiksi Moodlea käytetään enimmäkseen aineistojen jakamiseen. Vaikka Moodle tarjoaa ryhmätyömenetelmiä ja keskustelualustoja, vain harvoilla kursseilla käytetään niitä. Laitosten, oppiaineiden ja tiedekuntien välillä ja sisälläkin on suuria eroja. Poikkeuksena kannattaa mainita Avoin yliopisto, joka on ollut edelläkävijä niin verkko-opetuksen laadussa ja sen kehittämisessä kuin määrässäkin: 26 kurssia vuosittain vain verkossa ja kaikissa lähikursseissakin Moodle, tai verkkovideojärjestelmä (AC) käytössä. Verkko-opetus on integroitu kaikkeen pedagogiseen kehittämiseen, ja opettajille on tarjolla systemaattinen tuki. Myös Kielikeskus on kehittänyt verkko-opetusta ja monipuolisia itseopiskeluaineistoja. 7 Monet tiedekuntien opettajat kertovat oppineensa verkko-opetukseen tehdessään yhteistyötä Avoimen yliopiston kanssa. Tätä yhteistyötä (”tekemällä oppii”) pitäisi hyödyntää enemmänkin ja johdonmukaisemmin. Tiedon jakamisen kanavia on runsaasti (pedakahvilat, vuotuiset seminaarit ja tapaamiset), mutta tiedon jakaminen opettajien kesken on vähäistä, eikä yhteisiä käytäntöjä ole syntynyt eri toimijoiden välille. Nykymallissa opiskelijoiden yhteistyöhön kannustetaan jatkuvasti, ja esimerkiksi ryhmätyöt ja yhteisopiskelu ovat olennainen osa monen oppiaineen opiskelua. Opettajien yhteistyö on kuitenkin enimmäkseen yksittäisten opettajien ja oppiaineiden valittavissa. Opetusmenetelmiä koskevaa yhteistyötä ei välttämättä ole lainkaan. Opettajat kehittävät omia tapojaan toteuttaa verkko-opetusta. Joku voi pitää kurssiblogia, toinen laatia aineistoja omille verkkosivuilleen, toinen laitoksen sivuille, joku hyödyntää Moodlea. Kaikkien sivujen ja alustojen löytäminen ja muistaminen on hankalaa. Siksi yliopistossa on kehitetty MATSKUT-palvelu (löytyy Opetusteknologiakeskuksen sivuilta), johon opettajat voivat tallentaa aineistonsa. Näin opiskelijan ei tarvitse jälkeen päin muistella, millä kurssilla tai missä järjestelmässä jokin tarpeellinen aineisto on tallennettuna. Kaiken pitäisi löytyä Matskuista. Opettajan kannalta palvelu on hankala, sillä opettaja joutuu tallentamaan aineistonsa kahteen kertaan, ensin Moodleen, sitten Matskuihin. Opettajat suhtautuvat omiin aineistoihinsa myös kunnianhimoisesti. Kurssilla käytettäviä oheisaineistoja ei voi jakaa ilman, että niihin liitetään taustoituksia ja täydentäviä tietoja. Näin opetusmateriaalien valmistaminen muuttuu vaativammaksi, jos tarkoitus on, että niitä pitää voida lukea vuosienkin kuluttua tai kuulematta kurssin luentoja ja keskusteluja. Matskuihin tallennettava aineisto voidaan rajata monin tavoin: se on avoin vain kurssin opiskelijoille, laitoksen opiskelijoille ja opettajille, koko yliopistolle tai koko maailmalle. Käytössä oleva digitaalisten aineistojen käyttölupa (tekijänoikeuslain alaisen aineiston käyttölupa) ei tarjoa mahdollisuutta jakaa aineistoa muuta kuin kurssilaisille. Tekijänoikeuden alainen aineisto on siis poistettava, jos Matskut-palvelussa aineisto halutaan avata laajemmalle kuin kurssilaisille. Yliopiston verkkomaailman systemaattisuutta häiritsee se, että on useita päällekkäisiä järjestelmiä, joiden keskinäinen työnjako ei ole selkeä: mitä tallennetaan Flammaan, mitä ulkoisille sivuille, mitä laitosten, oppiaineiden, opettajien, kurssien sivuille? Kansalliskirjastolla ja yliopiston kirjastolla on eri hakujärjestelmät. Kansalliset tieteenalakohtaiset verkostot (kuten Cicero, Psyko-net, nuorisotutkimus, naistutkimus, Eurooppatutkimus…) ovat kehittäneet verkko-opetusta ja yliopistojen yhteistyötä. Opetuksesta vastaavista varadekaaneista useat muistuttivat haastatteluissa siitä, että tukea tarjotaan usein muutosaikana, esimerkiksi Tuhat-järjestelmään siirryttäessä tai Flamma-sivuja valmisteltaessa. Kun toiminta vakiintuu, päivittäisessä käytännössä tukea ei ole tarjona riittävästi vaan laitosten tulee pystyä hoitamaan itsenäisesti kaikki ja resursoimaan uudetkin toiminnot entisillä resursseilla. Tietotekniikan opetuskäyttöön ja sen kehittämiseen on tukea organisaation monella tasolla: on kaksi erillistä tukiyksikköä, Tietotekniikkakeskus ja Opetusteknologiakeskus; tiedekunnissa on verkko-opetuksen tukihenkilöitä ja pedagogisia yliopistolehtoreita; lisäksi laitoksilla voi olla omia tukihenkilöitä. Näiden toimijoiden roolit ja osaamisalueet eivät kuitenkaan ole tiedon ja tuen tarvitsijoiden kannalta selkeät. Opettajien työmäärän ja opetuksen arviointi muuttaa luonnettaan, jos opettajien vastuulla on aiempaa enemmän aineistojen laadintaa opiskelijoille itseopiskeluun. Kehittämiskohteita • • • • • Vahvistetaan verkko-opetusta hyödyntämällä pedagogista tutkimusta ja pedagogisia yliopistonlehtoreita, verkko-opetuksen tukihenkilöitä ja yliopiston henkilöstökoulutusta. Hyvän kehittämis- ja kokeilualustan tarjoaa Avoin yliopisto, jonka opetuksessa verkko-opetus on jo monipuolisesti käytössä. Vahvistetaan asiantuntijoiden, Avoimen yliopiston, kirjaston ja Opetusteknologiakeskuksen ja Tiken yhteistyötä siten, että ne voivat kehittää verkko-opetuksen menetelmiä ja opettajat voivat luontevasti yhteistyössä oppia verkkomenetelmiin. Tehdään tästä yhteistyöstä laitosten ja tiedekuntien verkko-opetuksen kehittämispiste, jossa uusia menetelmiä ja käytäntöjä kehitetään systemaattisesti, ja josta menetelmät siirtyvät yhteistyön kautta tiedekuntiin ja laitoksille. Työmäärä otetaan huomioon työsuunnitelmissa. Huolehditaan opettajien verkkotaitojen systemaattisesta kehittämisestä. Huolehditaan siitä, että opiskelijoiden e-polut kehittyvät johdonmukaisiksi, ja e-ammattilaisuus on osa jokaisen maisterin ammattitaitoa. Huolehditaan siitä, että tiedekunnat, laitokset ja oppiaineet kehittävät verkko-opetustaan johdonmukaisesti. Kehitetään Matskut-järjestelmää ja luodaan keskustellen sen hyödyntämiseen sopivat työskentelytavat. 8 • • Analysoidaan e-työskentelyn vaikutuksia työajan käyttöön ja tehtävänkuviin, ja tarvittaessa muutetaan käytäntöjä. Selkeytetään tukiyksiköiden ja tukihenkilöiden rooleja ja vastuita. Muutetaan verkko-opetuksen tukihenkilöiden nimike verkkopedagogiikan asiantuntijaksi, ja siirretään nämä asiantuntijat samaan yksikköön kuin pedagogiset yliopistonlehtorit. Luontevinta olisi, että heidän esimiehenään toimisi opetuksesta vastaava varadekaani tai opetuksesta vastaava laitosjohtaja. VYS: Oppimiskeskukset tukevat yhteiskuntatieteellisissä aineissa!). opiskelua, opiskelijoilla on käytössään e-kirjasto (myös humanistis- Nykytilanne Oppimiskeskukset (Aleksandria ym.) tukevat opiskelua. Kirjaston tarjonta ja palvelut ovat erinomaiset. Kirjastolla on runsaasti e-maailmassa tarvittavaa erityisasiantuntemusta aineistojen hankinnassa. Tätä osaamista pitäisi hyödyntää tiedekunnissa siten, että hankinnat vastaisivat mahdollisimman tarkoin tarpeita. Hyviä pilottihankkeita e-aineistojen hankinnoista on tehty joissakin tiedekunnissa. Esimerkiksi matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa on ollut käytössä e-aineistokokeilu, jossa kustantaja tarjoaa laajan aineiston jonkin aikaa käytettäväksi. Koeajan jälkeen kirjasto hankkii ne kokoelmiinsa teokset, joita laitoksella on testiaikana hyödynnetty. Tieteelliset aikakauslehdet ovat e-muodossa, ja niiden julkaisemiselle ja lukemiselle on vakiintuneet tavat. Sen sijaan e-kirjojen tilanne on kirjava, ja paikoin sekava. Tieteellisillä kustantajilla on kullakin omanlaisensa alustat ja menettelyt. Ohjelmat ovat kömpelöitä, eivätkä kaikki mahdollista hakuja tai lukijan omia merkintöjä. E-aineistojen hinta aiheuttaa ongelmia. Ensinnäkin e-aineistot ovat kalliita, eivätkä kirjastojen hankintamäärärahat pysy e-maailman hinnoittelun mukana. Suuret kansainväliset tieteelliset kustantamot ovat monopoliasemassa, ja ne hyödyntävät asemaansa hinnoittelussa. Aineistot laaditaan yliopistoissa, ja julkaisujen toimituskunnat ja vertaisarvioitsijat tulevat yliopistoista. Yleensä kukaan näistä toimijoista ei saa korvausta. On kohtuutonta, että kustantamot toimivat täyden liiketalouden periaattein, vaikka kyse on selvästä yhteistyöstä ja symbioosista. Osapuolet ovat täysin riippuvaisia toisistaan. Toiseksi kustantajien hinnoittelukäytännöt vaihtelevat, ja hankinta vaatii työläitä tapauskohtaisia neuvotteluja. Monilla aloilla e-tarjontaa (kirjat, tietokannat) on, mutta hinnat voivat olla niin kovat, ettei aineistoa ole varaa hankkia luopumatta muista aineistoista. Esimerkiksi farmasian alalla on tarjona kiitelty e-oppimateriaali, jonka tietokantamuoto mahdollistaa erilaisten aineistojen yhdistelyn ja tietojen monipuolisen haun. Materiaalin käyttöhinta on 45 000 euroa vuodessa (kolmelle samanaikaiselle käyttäjälle). Aineiston hankinta tarkoittaisi muun aineiston suurta karsintaa. Kurssikirjoja on liian vähän kysyntään nähden. Opiskelijoille voidaan tarjota e-kirjoja silloin, kun niitä on. Kirjaston kokemukset ovat osoittaneet, että jos tarjolla on sekä e- että p-kirja, opiskelija ottaa p-kirjan. (e-kirja tarkoittaa elektronista tietokoneella tai lukulaitteella luettavaa kirjaa, p-kirja on paperille painettu kirja.) E ja P ovat samanhintaisia mutta niiden käsittelykulut ovat erilaisia. Painettua kirjaa siirrellään, kuljetellaan, päällystetään jne. E-kirjoja linkitetään ja päivitetään; myös pitkäaikaistallennus ja linkkien ylläpito vaativat työtä. Sekä e- että p-aineistojen tietoja tallennetaan kirjaston tietokantoihin. E-maailma ei vähennä kirjaston kuluja vaan muuttaa kulurakennetta. E-kirjojen hankinta on työlästä, sillä kirjapakettien hinnoista ja käyttöehdoista on neuvoteltava. Toistaiseksi hankitaan kustannettuja teoksia mutta lähitulevaisuudessa tulee pohdittavaksi, pitäisikö hankinta ulottaa myös ei-kaupalliseen, avoimeen aineistoon. Tällöin kirjasto etsisi olennaisia aineistoja yliopistojen ja tutkimuslaitosten sivuilta, linkittäisi niitä ja tarjoaisi niitä hakemistoluetteloissaan. Tämä parantaisi kirjaston tarjoamaa palvelua mutta lisäisi kirjaston työkuormaa olennaisesti. Kansallinen ja eurooppalainen digitaalinen kirjasto (KDK, Europeana) ovat olleet suuria hankkeita mutta niiden näkyvyys ja anti ovat vähäisiä toistaiseksi. Kansalliskirjasto on jäsenenä ja yhteistyökumppanina Europeanassa. Humanistien mieltymys kirjoihin on nostettu – hieman epäasiallisesti! – esiin virtuaaliyliopistostrategiassa. On syytä puolustaa kirjavaltaisuutta. Toisaalta humanistinen tutkimus on luonteeltaan sellaista, että sen julkaiseminen standardimaisessa suppeassa artikkelimuodossa (johdanto, aineisto, menetelmät, tulokset ja pohdinto, ns. IMRAD) ei ole luontevaa. Tutkimus ei perustu kokeisiin ja hypoteeseihin vaan aineistojen keruisiin, kontekstien, kysymysten ja käsitteiden analyyseihin. Tämä vaatii artikkelia laajemman julkaisumuodon. Tällaista julkaisua sanotaan kirjaksi. Ei luonnollisestikaan ole mitään estettä sille, että tällainen laaja kokonaisesitys 9 julkaistaan digitaalisina. Kyse ei ole fyysisen ja digitaalisen julkaisun erosta vaan siitä, onko julkaisu suppea vai laaja. Toinen näkökohta on, että monilla aloilla opiskelu edellyttää laajojen kokonaisuuksien ja lukuisten yksityiskohtien omaksumista. Esimerkiksi oikeustieteelliset kurssikirjat voivat olla satojen sivujen laajuisia. Tällaisen tiiliskiven lukeminen on helpompaa, jos kirjaan voi tehdä merkintöjä ja sitä voi lukea milloin selaillen, milloin päntäten. Jos lukulaitteet ja ohjelmistot paranevat, myös digitaalinen lukeminen mahdollistaa tämän. Tietokoneruudulla tällaisen lukeminen on hankalaa. Toistaiseksi opiskelijat pitävät fyysistä kirjaa näissä oloissa luontevampana. Kolmanneksi humanistisilla aloilla luetaan paljon myös vuosikymmeniä sitten julkaistua kirjallisuutta. Näitä kirjoja ei ole saatavilla digitaalisina, joten täyteen e-maailmaan ei päästä pitkään aikaan. Keskeisimpiä klassikkoja voidaan toki skannata ja digitoida mutta menettely on työläs. Kirjastojen palveluissa säilyvät e- ja p-maailma vielä pitkään rinnakkain monilla tieteenaloilla. Kehittämiskohteet • • Yliopistopoliitikot, esim. LERU ja muut korkean tason toimijat, voisivat lähteä neuvottelemaan tieteellisten kustantamojen kanssa e-aineistojen käyttöehdoista. Laitokset ja oppiaineet voisivat tehdä entistä enemmän yhteistyötä kirjastojen kanssa ja hyödyntää kirjastoammattilaisten osaamista aineistojen hankinnassa ja hankittavien aineistojen seulonnassa. Tämä säästäisi hankintamenoja ja parantaisi aineistojen käyttöä. VYS: Opiskelijoista suuri joukko ottaa verkkokurssin jostain muusta yliopistosta, ja muiden yliopistojen opiskelijat ottavat kursseja Helsingin yliopistosta. Yliopistolla on runsaasti virtuaalisia yhteistyöhankkeita. Nykytilanne Itsenäiseen opiskeluun soveltuvia kursseja ja sisältöjä on tarjolla lukuisia, ja joillakin laitoksilla hyödynnetään muualla tarjottavia kursseja. Esimerkiksi tietojenkäsittelytieteen oppiaineessa opiskelijat voivat hyödyntää muiden yliopistojen (ennen muuta ulkomaisten yliopistojen) kurssitarjontaa, esim. avoimia verkkokursseja (MOOCeja). Kurssi suoritetaan tenttimällä omalla laitoksella. Myös käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa hyödynnetään ulkomaista tarjontaa, erillisiä luentoja (TED-talkit, curriki.org. iTunes U). Vaikka ulkomaista tarjontaa on runsaasti, ei sen hyödyntäminen ole systemaattista. Lääketieteen alalla on valmiita aineistoja löydettävissä ulkomaisista yliopistoista, mutta koska Helsingissä opetus on suomeksi tai ruotsiksi, ei vieraskielisiä aineistoja voi laajassa mitassa hyödyntää. Ruotsinkielisille opiskelijoille voi löytää opetustarjontaa Ruotsista. Verkkoaineistojen seulonta ja etsiminen vaatii työtä ja aikaa, joskus yhtä paljon kuin omien aineistojen teko. Uusia ideoita verkko-opetuksen mahdollistamasta verkottumisesta voisivat olla esimerkiksi ravitsemustieteen oppiaineen yhteistyö Itä-Suomen yliopiston kanssa: peruskurssit ovat samat Helsingissä ja Itä-Suomessa, ja on mahdollista hoitaa näiden kurssien opetus vuorotellen verkon kautta. Samankaltaista yhteistyötä on jo tehty maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa Joensuun ja Viikin kampusten kesken sekä pohjoismaisten yhteistyökumppanien kanssa. Myös sukupuolentutkimuksen verkosto on järjestänyt opetusta yhteistyönä siten, että kurssin jaksoista vastaa vuorollaan kukin verkostoon osallistuva laitos. Kaikissa tiedekunnissa on vastaavanlaisia esimerkkejä. Lääketieteellisessä tiedekunnassa on ollut vuosien ajan työterveyslääketieteen opetusta verkon välityksellä ja yhteistyössä Tampereen ja Helsingin välillä sekä kansainvälisten kumppanien kanssa. Kehittämiskohteita • • • Hyödynnetään muualla olevaa verkkotarjontaa opiskelijoiden suorituksissa. Edistetään sekä kansallista että kansainvälistä yhteistyötä verkkokurssien laadinnassa. Jos opiskelijoita kannustetaan ottamaan muualta kursseja, pitäisi Helsingin yliopiston lisätä omaa tarjontaansa verkossa, jotta se ei olisi vapaamatkustaja. Tämä tulee resursoida. 10 2 TVT opetuksessa VYS: Opiskelijoilla on tarvittavat taidot. Tämä varmistetaan tasokokeella. Opettajista puolet käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa. Tekniikkaa sovelletaan myös ohjaamisessa ja oppimateriaalin teossa. Nykytilanne Opiskelijoilla on yliopistoon tullessaan tietotekniset perustaidot olemassa. Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että tietotekniikan käyttö vapaa-aikana edistää taitoja. Nykyisellään monet opiskelijat kokevat opintojen alussa tarjottavan TVT-kurssin ja tasokokeen liian yksinkertaiseksi, sillä siinä vaiheessa käsiteltävät perustaidot ovat kaikilla jo hallussaan. Koe on helppo suorittaa. Mutta tilanne ei silti ole TVT-taitojen ja e-opiskelujen kannalta hyvä. Nykymallinen TVT-ajokortti on riittämätön, sillä opinnoissa, opinnäytteessä ja työelämässä tarvittavat TVT-taidot ovat hyvin paljon vaativammat ja monimuotoisemmat kuin nykykurssilla opetetaan. Jokaisessa oppiaineessa tarvitaan erityistaitoja, jotka usein ovat vaativampia kuin vapaa-aikana karttuvat viihdetaidot. Opinnoissa tarvitaan laajojen tekstien laadintaa, kirjastojen ja tietokantojen hyödyntämistä ja kriittisiä hakuja, kuvankäsittelyä, kvantitatiivisia menetelmiä, viitekäytäntöjä, aineistojen louhintaa, monikanavaisia tiedonesitystaitoja ym. TVT-taitojen opetus tulisikin uudistaa. Näitä taitoja tulisi opettaa toisaalta yleisinä taitoina, toisaalta eriytyvinä, varsinaisiin opintoihin kytkeytyneinä. Opetus voisi koostua moduuleista, joista osa olisi kaikille pakollisia (esim. tekstinkäsittely, kirjastohaut, esitysohjelmat, tietoturva) ja monet oppiaineittain eriytyviä taitoja. Näiden opetus voitaisiin järjestää oppiaineen ja esimerkiksi kirjaston tai Opetusteknologiakeskuksen yhteistyönä. Näin jo tapahtuukin monissa yhteyksissä: esim. kirjaston informaatikot opettavat tietokantojen käyttöä. Opettajien taidot vaihtelevat. Rekrytoinnissa kiinnitetään huomiota pedagogisiin taitoihin ja niiden osana TVTtaitoihin ja verkko-opetustaitoihin, mutta näitä taitoja ei erikseen edellytetä. Joissakin tiedekunnissa opettajille järjestetään systemaattista koulutusta ajankohtaisiin asioihin (esim. lääketieteellisessä tiedekunnassa kaikille 1. vuoden opettajille annetaan iPad-koulutus). Joissakin tiedekunnissa opettajat voivat osallistua yleisiin pedagogisiin opintoihin, ja jossakin opettajia tuetaan omassa työssään tarjoamalla kurssin valmistelussa vierihoitomaisesti TVT-tukea (esim. valtiotieteellien tdk). Verkko-opetus vaatii monen alan ammattilaisten yhteistyötä: videoiden teko, pedagogisten käsikirjoitusten teko, verkkotoimittaminen, tiedonhaku, tietokantojen käyttö, analyysityökalujen käyttö ja tiedon esittäminen. Näiden ammattilaisten yhteistyö on kehitettävä sujuvaksi ja varmistettava, että opettajilla on käytössään riittävä ammattimainen tuki. Työmäärät ja resurssit pitää arvioida uudelleen. Opetukseen, samoin kuin tutkimukseenkin tarvitaan runsaasti monen alan korkeatasoisia ammattilaisia. Heidän työnsä ja identiteettinsä kannalta pitäisi etsiä osuvampaa nimitystä ja kuvausta kuin ”opetuksen tukihenkilö” (esimerkiksi verkko-opetuksen kehittäjä tai verkkopedagogiikan asiantuntija). Nykyinen ilmaus toki on askel eteenpäin siitä maailmasta, jossa tukihenkilötkin tulkittiin yliopistoluokituksissa kategoriaan ”muut” tai ”hallinto”. Suuret aineistot ja niiden käyttö sekä tiedon visualisointi luovat uusia tarpeita. Sitä mukaan kuin pedagogiset välineet ja –tarpeet monipuolistuvat, alaa on tutkittava ja kehitettävä yhä enemmän. Kyse ei ole vain tuesta vaan myös itsenäisestä ammattitaidosta ja tutkimusalasta (ns. big data), jolla on merkittäviä pedagogisia sovelluksia. Varovaisten arvioiden mukaan noin neljännes opettajista on sujuvia verkko-opetuksen käytössä. Näyttää siltä, että tämä sujuvuus ei ole yleisesti ottaen ikä- tai sukupolvikysymys vaan persoonakysymys. Aika ei siis hoida tätä vaan tarvitaan systemaattisia toimia. Myös opettajien verkkotaidot voitaisiin kuvata moduuleina, joista opettajat voisivat ensin tunnistaa, millaisia toimintatapoja on ja miten ne limittyvät yliopistopedagogiikkaan. Näitä taitoja opettajat voisivat hankkia työssä oppimisen keinoin (esim. opettamalla Avoimessa yliopistossa tai verkko-opetukseen vihkiytyneen kollegan kanssa), räätälöidyssä vierihoito-opetuksessa (kuten valtiotieteellisessä tiedekunnassa) tai osallistumalla kursseille. 11 Kehittämiskohteet • • • • • Opettajia tulee kannustaa kehittämään verkko-opetustaitojaan siten, että kaikilla olisi ainakin riittävät perustaidot. Kuvataan verkkotaidot moduuleilla, joista voi koota sen paketin, joka omaan työhön parhaiten sopii. Verkkomaailma muuttuu ja kehittyy, joten taitojen ylläpitäminenkin vaatii ponnisteluja. Taitoja voidaan kehittää koulutuksella tai työjärjestelyillä tukemalla tekemällä oppimista ja vertaisoppimista. Opiskelijoiden TVT-ajokortti pitää uudistaa. Nykyinen kolmen op:n kurssi on tehoton. Tarvitaan erilaisista moduuleista rakentuvasta kurssi, jossa jotkin osat ovat yhteisiä kaikille opiskelijoille, ja muut osat ovat oppiaineen mukaan valittavissa. Opetuksessa yhdistetään Opetusteknologiakeskuksen, Tiken, kirjaston ja oppiaineen omien opettajien osaaminen. Vahvistetaan Avoimen yliopiston, Opetusteknologiakeskuksen ja kirjaston sekä Tietotekniikkakeskuksen yhteistyötä verkko-opetuksen kehittämisessä ja opettajien tukemisessa. Turvataan moniammatillinen yhteistyö verkko-opetuksessa. Ei sairaalakaan toimi, jos sinne palkataan vain kirurgeja, tarvitaan tehokas monen osaajan yhteistyö ja selkeä työnjako. Kehitetään e-oppimisen tutkimusta ja suurten aineistojen hyödyntämistä (ns. big data) myös omana alanaan. 3 Strategisen ajattelun vahvistaminen VYS: Tiedekunnat, laitokset ja muut yksiköt laativat strategian ja toimeenpanosuunnitelman. Kursseja suunniteltaessa otetaan huomioon niiden soveltuvuus verkkokursseiksi. Nykytilanne Yliopistolla on yleisstrategiassaan maininta verkko-opetuksesta ja opetuksen kehittämisestä. Konkreettisiä linjauksia ei ole, eikä ole selvää, millä tasolla nämä linjaukset pitäisi tehdä: onko toimijana ja aloitteentekijänä yliopiston johto, tiedekunnat, laitokset, oppiaineet. Niinpä käytännöt vaihtelevat kursseittain ja opettajittain. Ei myöskään ole systemaattista jatkuvuutta kurssien ja oppiaineiden työmenetelmien välillä. Opiskelija joutuu vaihtamaan opetus- ja opiskelutyylistä toiseen yhdenkin oppiaineen sisällä, puhumattakaan eri oppiaineista ja laitoksista. Verkko-opetus on väline, jolla uudistetaan opetus opiskelijalähtöiseksi, tuetaan e-ammattilaisuuteen kasvamista sekä hyödynnetään digitaalisuuden tuomia mahdollisuuksia. Tämän hyödyt ja toteuttamistavat tulee viedä osaksi koko yliopiston toimintaa. Asia ei etene vain ylhäältä alaspäin (top-down). On tuettava myös sitä, että yksittäisillä kursseilla ja oppiaineissa omaksutut hyvät käytännöt leviävät (bottom-up). Kehittämiskohteet • • Rehtori nostaa verkko-opetuksen ja e-työskentelyn koko yliopiston läpäiseväksi tavoitteeksi. Strategiset tavoitteet määritellään opetuksesta ja oppimistuloksista lähteviksi: tavoitteena on parantaa opetuksen laatua ja vastata modernin e-ammattilaisuuden vaatimuksiin. Tavoiteohjelmissa ja tulosneuvotteluissa asia otetaan esiin. Opetuksen kehittäjien (eli verkkotukihenkilöiden) liikkuvuutta tuetaan. Näin hyvät käytännöt siirtyvät laitoksilta ja oppiaineista toisiin. TUTKINTOVAATIMUKSET JA OPISKELU VYS: Vaatimukset ja opinto-oppaat ovat verkossa. Myös tilavaraukset, palautelomakkeet ja rekisteröinnit toimivat sähköisesti. Oodi on helppokäyttöinen opettajille. Aineistoja esitetään monessa paikassa, eikä ole selvää työnjakoa, mistä tieto löytyy: Alma, Flamma (siirtymävaihe), ulkoiset sivut, laitosten omat sivut, Moodle, Matskut… Verkkomaailmaa luonnehtii se, että siellä on koko ajan meneillään jokin siirtymävaihe, minkä vuoksi asioita ei voi tehdä nyt vaan vasta ”sitten”. 12 Järjestelmät eivät seurustele keskenään. Ilmoittautumisia ja tuloksia hoidetaan Oodissa, ja sinne kirjaudutaan erikseen. Moodleen ja opintoihin mennään eri reittiä. Laitoksen tai oppiaineen tiedotteet ovat Flammassa jne. Kehittämiskohteet • Tavoitteena (ja nyt jo tekeillä) lienee yhden kirjautumisen periaate. Omalta sivulta pääsee kirjautumisen kautta kurssille ja myöhemmin myös tuloksiin. OHJAUS JA ARVIOINTI. VYS: Opiskelijalla on oma digitaalinen portfolio, joka toimii suunnittelun välineenä. Tiedekunnat laativat verkkoopetuksen laatukriteerit ja vastaavat laadunhallintajärjestelmästä. Nykytilanne Verkkotentti on käytössä joissakin tiedekunnissa ja oppiaineissa, mutta se ei vielä koko yliopistossa. Hyviä käytäntöjä on runsaasti, mm. valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja Kumpulassa on verkkotentti- ja harjoituskäytäntöjä. Avoimessa yliopistossa on lisätty verkkotenttimahdollisuuksia kurssi kurssilta. Opettajan työ muuttuu verkko-opetuksessa. Hänen tulee olla opiskelijoille läsnä, antaa palautetta ja ohjata oppimista monin tavoin. Työmäärän mitoittaminen ja resursointi vaatii toisenlaisia laskelmia kuin luento-opetuksen mitoittaminen. Tuessa ja ohjauksessa tarvitaan opettajan ohella verkkotukihenkilöitä. Tämän lisäksi opetuksen järjestämiseen voisi pohtia uudenlaisiakin malleja. Esimerkiksi mooc-kursseilla pääopettajan ohella on tukihenkilöiden lisäksi opetusassistentteja. Tällaisten opetustiimien työn mitoittaminen ja suunnittelu vaatii opetuksen resurssien uudenlaista suunnittelua. Jos lähiopetuksesta siirrytään verkko-opetukseen, ei ole tarkoitus, että yhtä kurssia kohti käytetään moninkertainen työmäärä. – Opetusassistentit eivät sinänsä ole uusi ilmiö; dialogimaisia luentoja (professori – jatko-opiskelija) pidetään mm. teologisessa tiedekunnassa normaalissa lähiopetuksessa. Tätä raporttia kirjoittaessani osuin näkemään Glasgow’n yliopiston digitaalisen portfolion. Opiskelija kirjautuu tunnuksillaan järjestelmään ”My campus”, ja näkee siitä oppiaineensa opetusohjelman. Hän ilmoittautuu haluamilleen kursseilla. Kurssiaineistot, harjoitukset, esseiden aiheet, luentovideot avautuvat samasta ”My campus” –liittymästä. Tälle sivulle tulevat tulokset, laitoksen tiedotteet ja muut. Verkko-opetuksen laatukriteerit on määritelty. Niitä esitellään opettajille suunnatussa käsikirjassa Löfström ym. (2006): Laadukkaasti verkossa: Verkko-opetuksen käsikirja yliopisto-opettajalle. Kehittämiskohteet • Kehitetään yhden kirjautumisen periaatteella toimiva opiskelu- ja opetusympäristö, jossa kaikki järjestelmät seurustelevat keskenään, jotta opiskelijat ja opettajat pääsevät sujuvasti omiin tietoympäristöihinsä. TIETOPALVELUT VYS: Kaikilla on sujuva taito käyttää kriittisesti sähköisiä tietolähteitä. Informaatiolukutaito on osa kaikkien opintoja. Kirjastoilla on monikanavaiset palvelut. Kansallinen elektroninen kirjasto on yliopistojen yhteinen palvelu, ja opiskelijoilla on pääsy aineistoihin sujuvasti. Aineistojen hallinnointi ja lisensointi osataan. Nykytilanne Monipuoliset ja kriittiset tiedonhankintataidot eivät synny itsestään. Ne vaativat monipuolista harjaannusta. Opiskelijakirjaston ammattitaito ja tuki on erinomainen, mutta sitä voitaisiin hyödyntää (resurssien rajoissa) monipuolisemmin opinnoissa. Kirjasto tarjoaa tietopalvelukoulutusta kaikille opiskelijoille. Koulutusta tarjotaan useissa vaiheissa, ja opinnot on integroitu tutkintoon. On yleisiä kursseja, jotka ovat avoimia kaikille. On myös räätälöityjä oppiaine- tai tiedekuntakohtaisia kursseja. Kullakin tiedekunnalla on oma vastuuhenkilönsä. Tiedonhankinnassa opiskeluaineistojen ja kirjastojen käyttö yhdistyy eri tavoin oppiaineissa, joten kursseja on pidettävä yhteistyössä laitoksen opettajien ja kirjaston tietopalveluasiantuntijoitten kanssa. Hyviä esimerkkejä ovat kirjastoammattilaisten 13 ja laitosten yhteiskurssit, mm. biotieteissä (genetiikassa) pidetyt aineisto- ja tietokantakurssit ja oikeustieteissä pidetyt tietolähdekurssit. Tarve on suuri ja kasvava, koska verkkoaineisto ja sen käyttötavat monipuolistuvat ja yleistyvät. Koko ajan tulee uusia ilmiöitä. Avoin data vaatii uudenlaisia tiedonhallinnan taitoja. Uusi tulokas monella alalla on ”big data”, mikä mahdollistaa uudenlaiset tutkimuskysymykset ja työtavat. Aineistokysymyksissä (data, ei oppimateriaali) huomio kiinnittyy suuriin, keskitettyihin aineistoihin (arkistot, museot, tietokannat ja –pankit), mutta opetuksessa ja tutkimuksessa syntyy jatkuvasti uutta aineistoa. Näitä aineistoja ei koordinoida eikä hallinnoida yhtenäisin periaattein. Kaikkiaan aineistojen hallinta vaatii vielä paljon suunnitelmia, jotta tutkijoiden ja ryhmien omat aineistot saadaan yhteiseen käyttöön (luvat, käsittely, identifiointi, säilytys, saatavuus). Tämä limittyy tutkimusinfrastruktuureihin sekä niiden hallinnointiin ja hyödyntämiseen. Tämä vaatii työtä runsaasti (ks. esim. muistiota Tieto käyttöön. CSC 2010). Kirjasto voisi olla – ja sen tulisi olla – tiiviimmin mukana tiedekuntien opintojen suunnittelussa. Kirjasto ei ole erillinen palvelu, joka otetaan mukaan irtopalikkana vaan se voidaan rakentaa opintoihin sisään ja sen palveluja voidaan kehittää niin, että ne asettuvat osaksi opintoja. Kirjasto voisi olla mukana esimerkiksi viittauskäytäntöjen ja tiedon dokumentoinnin koulutuksessa. Kannattaa muistaa myös arkiset perusasiat: digitaalinen maailma vaatii entistä suurempaa kriittistä lukutaitoa. Peruskoulut ja lukiot viestittävät jatkuvasti, että koululaisten taidot eivät kasva sitä mukaa kuin välineiden mahdollisuudet ja käyttäjien tarpeet kasvavat. Yliopistoyhteisöön kuuluvilla ihmisillä on monenlaisia statuksia. Tutkinto-opiskelijoiden tunnuksilla pääsee kirjastojen digitaalisiin aineistoihin vaivatta, samoin avoimen yliopiston opiskelijat. Sen sijaan alumneilla ja täydennyskoulutukseen osallistuvilla ei nykyisin ole sellaisia tunnuksia, joilla he pääsisivät digitaalisiin kirjastoihin. Kehittämiskohteet • • • Oppiaineiden tulee tehdä entistä tiiviimpää yhteistyötä kirjastoammattilaisten ja oppiaineiden välillä. Kirjastojen ja tiedekuntien välimaastoon syntyy monia tutkimuksen ja opetuksen kannalta keskeisiä uusia tehtäviä ja ammattitaitoja, joiden resursointi on turvattava. Otetaan aineisto-osaaminen osaksi kaikkien laitosten ja oppiaineiden toimintaa. Otetaan tiedonhallinnan menetelmät, samoin kuin muut analyysimenetelmät osaksi TVT-ajokortin moduuleja. 4 Oppimateriaalien tuottaminen, saatavuus ja säilytys. VYS: Aineistot ovat enimmäkseen digitaalisia. Verkkoaineiston säilytyksestä, jakelusta ja tuottamisesta on selvät käytännöt. Aineiston jakelu toimii monikanavaisesti. Nykytilanne Kirjasto tarjoaa yhä enemmän kurssiaineistoja digitaalisessa muodossa. Opetuskäytössä on voitu hyödyntää sähköistä aineistoa lisenssin turvin syksystä 2013 alkaen. Meneillään on suuria kansainvälisiä hankkeita opetusaineistojen avaamiseksi (OER, open educational resources). Näitä edistävät mm. Euroopan komissio ja Unesco. Strateginen tavoite on lisätä koulutuksen tasa-arvoa ja pääsyä tietoon. Euroopan unionin komissio on julkistanut oman tiekarttansa, jolla edistetään digitaalisten aineistojen käyttöä opetuksessa. Lisäksi vuodesta 2012 on maailmalla tarjottu suurille joukoille avoimia verkkokursseja (mooc), jotka ovat käynnistäneet keskustelun opetuksen avoimuudesta, aineistojen saatavuudesta ja tasa-arvoisesta pääsystä. Aineistoa on tarjolla ja sen laatimista edistetään periaatelinjauksilla. Tarvitaan kuitenkin vielä paljon kehitystyötä ja harjaantumista, jotta yksittäiset opettajat ja laitokset pystyvät sujuvasti tekemään omia räätälöityjä aineistojaan. 14 Verkko-opetusaineistoissa videoiden merkitys on lisääntynyt viime aikoina. Luentosaleihin rakennetaan videotekniikkaa, jotta luentoja voidaan tallentaa tai välittää. Lisäksi rakennetaan videointitiloja kampuksille, jotta opettajat voivat nauhoittaa omia luentojaan helppokäyttöisillä laitteilla ilman apujoukkoja. Näyttää siltä, että nykyinen varustelumäärä ei riitä, jos videotallenteita halutaan tehdä suuria määriä. Pelkkä laitteisto on riittämätön, puhumattakaan siitä, että videoita pitää editoida tai niiden suunniteluun tarvitaan käsikirjoituksia ja ennakkoluulottomia näkökulmia. Ulkomaisissa mooc-kursseissa videot ovat korkeatasoisia, ja niitä kuvataan monenlaisissa tiloissa, joissa voidaan hyödyntää ympäristön ominaisuuksia. Yliopiston oma MATSKUT-palvelu on kehitysvaiheessa. Aineistojen julkaiseminen, päivittäminen ja arkistointi ovat uusia toimia, joilla on vaikutus niin opetukseen kuin opettajan työtapaan ja työmäärään. Opettajat voisivat tehdä omia e-oppikirjoja mutta siihen tarvittaisiin toimivia alustoja. PDF-muotoinen kirja ei toimi, pitäisi olla haku- ja linkitysmahdollisuuksia. Opettajien omiin kirjahankkeisiin tarvitaan sekä julkaisualustoja, editointitukea että resursseja. Pitäisi olla mahdollisuus hakea tutkimusrahoituksen kaltaista oppimateriaalirahoitusta, joka myönnettäisiin vaativiin hankkeisiin. Tarvitaan myös tukea ja koulutusta materiaalin tekoon. Aineistojen avoimuudesta ja saatavuudesta on käytävä entistä enemmän keskustelua opettajien ja koko akateemisen yhteisön kesken. Avoimuus ei ole vain tekijänoikeuskysymys (sitäkin se on, ja se on tärkeä) mutta se on enemmän toimintakulttuurin ominaisuus ja akateemisen yhteisön peruspilari. On otettava akateemiseen keskusteluun käsitteet tiedon tekijyys, omistaminen ja avoimuus. Akateemisen kilpailun maailmassa yhdessä tehtyjen opetusaineistojen jatkohyödyntäminen voi johtaa kilpailuun ja väärinkäytöksiin. Myös yhteisistä laatukriteereistä on keskusteltava. Kehittämiskohteet • • • • Oppimateriaalin tekemiseen tarvitaan tukea: resursseja ja osaamista. Videointi on toisaalta tekninen kysymys, toisaalta sisällöllinen. Hyväkään laite ei riitä, jos käsikirjoitus ja sisällön toteutus ovat pedagogisesti kömpelöt. Aineistojen avoimuudesta on keskusteltava ja löydettävä yhteiset tavoitteet: tavoitellaanko yliopistolle näkyvyyttä, parannetaanko oeptusta, etsitäänkö uusia yleisöjä jne. On luotava akateemisesti kestävät käytännöt. Vastuu avoimuudesta ei voi olla yksilöillä vaan yhteisöllä. Yliopistoyhteisöt (oppiaineet, laitokset, tiedekunnat) tulee linjata tavoitteensa ja laatuvaatimuksensa ja sen jälkeen huolehtia siitä, että yksittäiset opettajat pystyvät toimimaan näiden linjausten mukaan. Aineistoista ja niiden omistamisesta ja jatkokäytöstä sopiminen on tärkeä osa opettajan ammattitaitoa. Erilaisista lisensoinnin tavoista ja oikeuksien luovutuskäytännöistä on järjestettävä koulutusta. 5 Tekijänoikeudet VYS: Yliopistolla on selvät tekijänoikeuksien ja sopimusten hallinnointimallit ja riittävä tuki. Nykytilanne Osaamista on, samoin tukea. Opettajilla ja opiskelijoilla ei aina ole riittävästi tietoa ja sujuvia käytäntöjä. Sähköisten aineistojen lisensointi on ollut mahdollista syksystä 2013 alkaen. Käytänteet ja tarpeet muuttuvat jatkuvasti. Se, mikä on mahdollista suljetussa opetuksessa, ei olekaan mahdollista avoimissa verkkokursseissa. Esimerkiksi kurssikohtaisella Moodle-alustalla voidaan käyttää tekijänoikeuden alaista aineistoa, mutta samaa aineistoa ei voi levittää Matskut-järjestelmässä, jos tarkoitus on avata aineisto laajemmalle kuin alkuperäinen kurssi. Opettajat ovat sekä tekijänoikeuksien haltijoita että käyttäjiä. Periaatteiden osaaminen ja soveltaminen eri tilanteissa on osa e-ammattilaisuutta. Tarvitaan opetusaineistojen hallinnointisovelluksia ja sopimusosaamista esimerkiksi työelämälähtöiseen täydennyskoulutukseen, koulutusvientiin ja muuhun kaupalliseen toimintaan. Tekijänoikeuden alaisten aineistojen käyttö on erilaista tutkinto-opetuksessa, maksullisessa avoimessa opetuksessa ja maksullisessa täydennyskoulutuksessa. 15 Plagioinnintunnistusjärjestelmien avulla varmistetaan opinnäytteiden aitous. Myös oppimateriaalien Kehittämiskohteet • • Tekijänoikeudet ja niiden lisensointikäytännöt tutuiksi kaikille. Luodaan toimivat käytännöt erilaisiin tilanteisiin (maksullisiin täydennyskoulutuksiin ja maksuttomiin koulutuksiin). 6 TVT:n opetuskäytön ja verkko-opetuksen tutkimus. VYS: Yliopiston verkko-opetuksen tutkijat ovat verkostoituneet. Alalla on on tutkimushankkeita, jotka koskevat niin aineistoja, niiden käyttöä kuin opettajan muuttuvaa rooliakin. Nykytilanne Yliopistopedagogiikassa on monitieteisiä tutkimushankkeita, sekä kansallisia että kansainvälisiä. Uusimpana on käynnistymässä Helsingin ja Stanfordin välillä yhteishanke, jossa tutkitaan oppimista massiivisilla verkkokursseilla (mooc). Lääketieteen alalla on suunnitteilla iPad-opetuksen vaikuttavuuden analyysi. Lisäksi yliopistopedagogiikassa tehdään tutkimusta eri näkökulmista paljon. Verkko-opetuksen toimijat ovat erillään: on yliopistopedagogiikan tutkijoita, on verkkotukihenkilöitä, on opetuksen kehittäjiä oppiaineissa. Tutkimusyhteistyötä on, mutta se ei ole systemaattista. Verkko-opetuksen tukihenkilöiden rooli tuntuu liian kapealta, jos verkkotukihenkilöt tunnistetaan ”vain tukihenkilöiksi”. He ovat kuitenkin oman alansa täysiä asiantuntijoita ja ainoita sen alan asiantuntijoita. Kehittämiskohteet • Verkko-opetusta ja sen vaikuttavuutta tulee tutkia jatkuvasti. Tämä kuuluu opetuksen laatutyöhön. 7 Ohjelmistot ja laitteet VYS: Opiskelijoilla ja opettajilla on laitteet käytössään sekä kotona että yliopistolla. Langaton verkko toimii. Luokkatilojen varustelu on riittävä. Ohjelmisto tukee ryhmätyötä. Nykytilanne Laitteisto ja ohjelmisto ovat jatkuvan kehittämisen kohteena. Käytössä olevia alustoja ja ohjelmistoja on keskitetty (Moodle, e-lomake, wiki), ja monia alkuvaiheessa käyttöönotettuja menetelmiä ja alustoja on poistettu. On monia opettajia, jotka pitävät aikaisemmin käytössä olleita alustoja (esim. PSCW) tai menetelmiä sopivampina kuin nykyisin tarjona olevia. Moodle jakaa yleisön: osa pitää sitä toimivana perustyökaluna, osa pitää sitä kankeana ja toivoisi joustavampia ominaisuuksia. Osa käyttää blogeja ja verkkosivuja vilkaisemattakaan Moodleen. Ohjelmistojen päivitykset ja uudistukset tuottavat päänvaivaa. Samoin päänvaivaa tuottaa se, että ohjelmistot ja tietojärjestelmät ovat jatkuvasti keskeneräisiä: ”ensi vuonna otetaan käyttöön XX”, ”uudistuksen jälkeen XX toimii yhdellä kirjautumisella” jne. Ensi vuonna, tulevaisuudessa, joskus… Opettajat pohtivat, kannattaako järjestelmä opiskella nyt, ja kannattaako se ottaa käyttöön nyt vai odottaa uudistusta jne. Opetustilat on tehty ennen muuta esittävään opetukseen, ei yhteistyöhön ja opiskelijakeskeiseen oppimiseen. Erityisesti keskustakampuksen tilat ovat vanhanaikaiset ja salit vaikeasti muunneltavissa. Kaikkiin tiloihin tarvitaan lisää älytauluja, liikuteltavia pöytiä ja jopa pistorasioita. Siltavuorenpenkereen Minerva-torin kaltaisia tiloja sekä 16 varusteineen että toimintoineen tarvittaisiin kaikille kampuksille. Meilahdessa sopiva tila olisi (Terkko-kirjasto) mutta sen omistus- ja hallintosuhteet vaativat säätöä. Opetustilanteessa ei enää riitä, että opettajalla on käytössään tietokone ja videotykki. Opiskelijoiden osallistuminen ja ryhmätyöskentely vaativat äänestyslaitteita, kommentointimahdollisuuksia ja muita osallistavia laitteita. Luentosaleja ei kuitenkaan kannata varustella jatkuvasti uudenlaisilla välineillä, sillä opiskelijoilla on käytössään älypuhelimia, lukulaitteita, tabletteja tai tietokoneita, joita voidaan hyödyntää opiskeluissa. Kyse on enemmän toimintatavoista kuin laitteiden hankinnasta ja salien varustamisesta. Tästä ilmiöstä käytetään nimitystä BYOD ”bring your own device”. Videoiden tekoon on tarpeen satsata tulevaisuudessa. Ensinnäkin tarvitaan helppoja pieniä studioita nauhoitustiloiksi, mahdollisuutta luentotallenteiden tekoon. Jos maailman kehitystä halutaan seurata, tämän lisäksi tarvitaan laajaa osaamista opetusvideoiden tekoon: käsikirjoitustaitoa, editointia, animointia, valaistussuunnittelua jne. Tietotekniikkakeskuksessa on viime vuosina kehitetty opetuksen tueksi tee-se-itse-tyyppisiä, käyttäjäystävällisiä ja laadukkaita verkkovideoratkaisuja. Näistä uusista, matalan käyttökynnyksen mahdollistavista palveluista tärkein on Unitube, joka antaa opettajille ja tutkijoille mahdollisuuden tuottaa videoluentoja ynnä muita tallenteita luentotallennukseen soveltuvissa opetustiloissa sekä oppimiskeskus Aleksandriassa sijaitsevassa Unitube Studio -tilassa. Tärkeä osa Unitube-palvelua on Unitube Lataamo -työkalu, joka antaa yliopiston henkilökunnalle mahdollisuuden julkaista tekemiään ja editoimiaan videoita suoraan Flamma-intranetiin ja sitä kautta myös koko maailman katseltavaksi. Unituben kehitystyö on kuitenkin ollut haastavaa ja ajoittain pysähtynyt kehitysresurssien vähenemisen takia. Monilla laitoksilla tämä on katkaissut videoiden opetuskäytön suunnitelmat ja pysäyttänyt konkreettisen jo suunnittelun kehittämistyön. Yliopiston opiskelijoille opetustallenteet tuovat kaivattua joustavuutta opintojen suorittamiseen. Lyhyet videotallenteet ovat myös olennainen osa Flipped Classroom -tyyppistä opetusta, mikä on tällä hetkellä paljon kiinnostusta herättänyt opetuksen ja oppimisen kehittämismenetelmä. Opetustallenteiden merkitys kansainvälisellä opetustarjonnassa on niin ikään kasvanut muun muassa MOOC-kurssien maailmanvalloituksen myötä. Tarvetta on myös nykyisen kehitystyön ulkopuolelle jääneelle luentojen suoratoistolle, joka mahdollistaa luentojen seuraamisen esimerkiksi toiselta kampukselta tai kotikoneilta. Tallenteilla sekä kehitystoiveissa olevalla suoralla ja vastavuoroisella osallistumisella on suorastaan tilaus pohdittaessa opetusinfrastruktuurin kehittämistä (ks. HY:n strategia vuosille 2013-2016.). Mikäli opetuksensa kehittämisestä kiinnostuneelle opettajalle ei pystytä nykyistä enempää tarjoamaan tuettuja palveluja, valinnee hän satunnaisia työkaluja, joihin ei ole saatavissa tukea. Opiskelijan kannalta kokonaisuudesta tulee sekava, kun eri kursseilla on eri käytännöt ja työvälineet. Nykyisessä kehityksessä mukana pysyminen vaatii yliopistolta yhä enemmän panostusta vaihtoehtoisiin ja pedagogisesti mielekkäisiin opintojen toteutustapoihin. Säilyttääkseen huippuyliopistostatuksensa tulee Helsingin yliopiston pyrkiä reagoimaan opettajien aitoihin tarpeisiin ja seurata opetuksen kehittämisen kenttää maailmanlaajuisesti. Tästä syystä on tärkeää, että yliopisto resursoisi nykyistä enemmän työvoimaa opetuksen tarpeita vastaavien verkkovideopalveluiden ylläpito-, kehitys- ja tukitehtäviin. Tilakysymys tulee uudella tavalla esiin, kun (jos) lähivuosina uudistetaan kandintutkinto ns. laajaksi kandiksi. Syntyy suuria opetusryhmiä ja niille tilatarpeita. Ei kuitenkaan ole tarkoitus palata vanhoihin massaluentoihin. On saatava vuorovaikutteista tekniikkaa ja vuorovaikutteisia tiloja, joissa opetus voidaan hoitaa nykyisin laatukriteerein. Kehittämiskohteet • • Uudistetaan opetustiloja siten, että vuorovaikutteinen opiskelijalähtöinen opiskelu onnistuu. Varaudutaan opetusvideoiden tekoon hankkimalla tiloja, laitteita ja erityisosaamista. 17 OSA 3: Yhteenvetoa ja toimenpidesuosituksia Tiedekuntien nykytilanne pähkinänkuoressa: Sulautettu opetus. Verkko-opetusta on kaikilla jonkin verran. Se on ennen muuta sulautettua opetusta. Varsinaista etäopetusta, kokonaan verkossa suoritettavaa opetusta on vain vähän; ennen muuta kyse on Avoimen yliopiston kursseista. Verkko-opetus ja sen toteutustavat riippuvat opettajasta. Ei strateginen painoala. Tiedekunnilla ei ole tällä strategiakierroksella suuria verkkopainotuksia, mutta edellisellä kaudella verkko-opetus oli fokuksessa kaikilla. Lääketieteellisessä tiedekunnassa mainitaan IT-strategia. Monissa tiedekunnissa opetuksen tai oppimisympäristöjen kehittäminen mainitaan strategiassa; sen katsotaan sisältävän myös e-oppimisen. Kirjavat käytännöt. Laitokset, oppiaineet ja opettajat toimivat itsenäisesti. Tämä näkyy kirjavuutena ja opiskelijan näkökulmasta epäjohdonmukaisuutena ja sattumanvaraisuutena. Kirjavuus ja monien menetelmien (Moodle, blogit, oppiaineiden kotisivut yms.) käyttö on myös vahvuus: erilaiset tekemisen tavat löytävät uomansa. Opiskelijan e-polku. Opiskelijan e-ammattilaisuus ja opiskelu- ja työkäytännöt riippuvat siitä, millaiset työtavat kullakin opettajalla on. Opiskelijat ovat eriarvoisessa asemassa sen mukaan, kenen kursseilla he käyvät. Oppimisinfra. Oppimisinfra sisältää tilat, välineet, ohjelmistot, osaamiset ja tuen. Oppimisalustoista voi mainita sen, että Moodle jakaa yleisön: osa pitää sitä toimivana, osa vaihtaisi sen toiseen opetusalustaan (PSCW, EduWeb tms.). Osa ei pidä yhteistä alustaa lainkaan tarpeellisena vaan haluaisi kannustaa erilaisten välineiden hyödyntämiseen. Aineistojen avoimuus ja Matskut. Opettajat kaipaavat keskustelua ja periaatteita kaikissa tiedekunnissa. Tilat epäkäytännöllisiä: a. Monet tilat (erityisesti keskustakampuksella) ovat vanhanaikaisia ja perustuvat esittävään opetukseen; niitä ei voi muuntaa ryhmätyöhön, ideointiin, työpajaan tai muuhun sellaiseen sopivaksi. Tekninen välineistö tarkoittaa videotykkiä ja valkokangasta, jotka palvelevat luennointia. Ryhmätyötä ja osallistumista varten tarvitaan vuorovaikutteisia välineitä. b. Jos kandintutkinto muutetaan laaja-alaiseksi, tulee tarvetta massaopetukselle. Tarvitaan suuria saleja mutta samalla niiden tulisi olla muunneltavissa siten, että opetuksen tukena voitaisiin käyttää verkkoa. Välineiden avulla suuriin massakursseihin voidaan tuoda osallistumismenetelmiä, ja siten saad opetuksesta keskustelevaa. c. Minerva-torin kaltaisia tiloja kaivataan kaikille kampuksille. ”Laajat kandit”. Uusien laajojen kandintutkintojen yhteydessä tarvitaan kehittyneitä sulautetun opetuksen menetelmiä, jotta ei jouduta palaamaan massaluentoihin. Kirjaston e-aineistot. Kirjaston aineistot ovat e-muodossa, ennen muuta artikkelit ja niitä luetaan. E-kirjat toimivat joillakin tieteenaloilla. E-kirjojen käytännöt ovat hyvin kirjavat. E-aineistojen hankinta on kallista. Opetuksen avoimuus. Ei ole selviä menettelyjä ja yhteisiä sopimuksia avoimuudesta ja aineistojen jakamisesta laitoksella tai koko yliopistossa. Omien opetusaineistojen teko. Vaativien e-oppimisaineistojen tekoon tarvitaan huomattavasti enemmän tukea kuin nyt, olipa kyse videoista, pelillisistä materiaaleista tai tietokannoista tai e-julkaisuista. Nyt e-aineistoa julkaistaan PDF-julkaisuja, mikä vastaa vanhaa laitosmonistetta. Opettajien taidot. Taidot vaihtelevat. Vain lääketieteellisessä tiedekunnassa on systemaattinen koulutus eopetukseen (nyt iPad-opetukseen). Muualla koulutusta tarjotaan opettajan kiinnostuksen mukaan. Verkkotentti: joissakin tiedekunnissa ja yksiköissä on, ei käytössä kaikkialla. 18 Itseopiskelu. Hyviä käytäntöjä esim. Kielikeskuksessa. Myös joissain oppiaineissa on itseopiskeluun suunniteltuja verkkoaineistoja, esimerkiksi tehtäväpankkeja. Opiskelijoiden taidot. TVT-ajokortti on kaikkien mielestä vanhentunut. Opiskelijoilla on paljon taitoja yliopistoon tullessaan, mutta ne eivät riitä opiskeluun. On kehitettvää moduulimainen TVT-ajokortti, jossa taitoja kehitetään oppiaineen ja tukijoukkojen yhteistyönä. E-oppimisen tutkimus: Ei systemaattista tutkimusta tai laatu- ja vaikuttavuusarviointia. Lääketieteellisessä tiedekunnassa suunnitteilla vaikuttavuusanalyysi iPad-kokeilusta. Vertailun vuoksi lyhyt yhteenveto Aalto-yliopiston e-opetuksen strategiasta Kokemuksia Aallosta • • • • • • • • • • • TVT:n käyttö opetuksessa mainitaan strategiassa. Tavoitteena sulautettu opetus, ei suinkaan verkko- tai etäyliopisto. Kehittämiseen on allokoitu korvamerkittyä rahaa, jota laitokset, koulut, tiedekunnat saavat hakea (hakua ei ole täsmennetty vaan ideoita odotetaan hakijoilta). Opettajien yliopistopedagogisessa koulutuksessa käsitellään verkko-opetusta kahdella kurssilla: aktivoivat opetusmenetelmät ja verkon käyttö opetuksessa. Oppimisympäristöjä kehitetään: karsitaan alustoja ja keskitetään Moodleen ja Optimaan. Yhdellä kirjautumisellä pääsee kaikkeen. Opettajien taidot vaihtelevat, samoin asenteet: eniten verkkoa käytetään aineistojen jakamiseen. Opiskelijoiden taidot ovat hyvät mutta suppeat: opinnoissa tarvittavia taitoja ei ole riittävästi. Verkko-opetuksen tukitiimi keskustelee vuosittain tiedekuntien / laitosten kanssa siitä, mitkä verkkotuen kohteet ovat ajankohtaiset. Tavoitteena opetuksen ja aineistojen avoimuus. Tätä varten tarvitaan sopimuskäytäntöjä. Nykyisellään kannustetaan CC-lisensseihin, mutta aineistojen jakaminen ja julkisuus vaativat kokonaan oman selvityksensä. Tukea on tarjolla sekä tekniikkaan että pedagogiseen kehittämiseen. Tavoitteena saada tuki etupainoiseksi: opettajien tulisi pyytää tukea jo kurssin suunnittelussa, ei vasta, kun käytännön toteutuksessa tulee äkillinen pulma. Tukea pyydetään yleensä akuutissa ongelmassa. Ei ole tehty suurta käyttö- tai tarvekyselyä, mutta Lauri Saarinen on tutkinut väitöskirjassaan sitä, miten opettajat hyödyntävät tietotekniikkaa ja verkkoa opetuksessaan. Päätulos: käytetään lähinnä aineistojen jakamiseen. Verkko ei ole vielä muuttanut opetusta ja pedagogista orientaatiota. Aalto ja MOOCit: kokeillaan v. 2014 joillakin kursseilla. Pääkohderyhmä ovat uudet abit; tavoitteena siis uusien opiskelijoiden houkutteleminen. Lisäksi pyrkimys avata yliopistoa ja lisätä näkyvyyttä Suomessa. Päätelmät ja toimenpidesuositukset 1 Johtaminen Strategia: ei tekniikkaa vaan pedagogiikkaa. Verkko-opetuksessa kyse on ennen muuta pedagogisesta näkemyksestä: oppimiskäsityksestä, oppimisen tavoitteista ja sen toteutuksista. Verkko-opetuksesta puhuttaessa korostuvat tekniset välineet, alustat, järjestelmät, päivitykset ja muut seikat, jotka kiinnittävät huomion tekniikkaan. Tarvitaan yhteinen ymmärrys siitä, mitä ”verkko-opetuksella” tarkoitetaan ja mihin sen edistämisellä pyritään. Tämä ei ole vain tiedotus- ja määrittelykysymys vaan ymmärrys yliopisto-opetuksen tavoitteista ja tavoitteista. 1) Rehtori nostaa verkko-opetuksen ja e-työskentelyn koko yliopiston läpäiseväksi tavoitteeksi. Strategiset tavoitteet määritellään opetuksesta ja oppimistuloksista lähteviksi: opetuksen laatu paranee, moderni e-ammattilaisuus vaatii digitaalisia menetelmiä. 2) Määritellään verkko-opetuksen strategiset tavoitteet: a. Pedagogiset tavoitteet: opetuksen laatu paranee, opetus muuttuu opiskeluksi, yhteistyö lisääntyy, e-ammattilaisuus vahvistuu. b. Digitaalisuuden tuoma lisäarvo: opetuksen syntyy skaalaetuja, kun samaa aineistoa voidaan käyttää useassa yhteydessä, yliopiston yhteiskunnallinen näkyvyys paranee. 3) Hyödynnetään joustavia opiskelumahdollisuuksia tarjoamalla verkkoaineistoja (omia ja valmiina verkossa olevia), laaditaan itseopiskeluaineistoja opiskelujen tueksi. Resursoidaan näiden aineistojen teko toimintasuunnitelmissa. 19 4) Johdolta selvä tuki ja ohjaus digitaaliselle opiskelulle. Yliopiston johdon (rehtori, vararehtorit, dekaanit, laitosjohtajat) on annettava selvä tuki ja selkänoja verkko-opetuksen edistämiseen. Tämä näkemys pääsee sitten konkretisoitumaan rekrytoinneissa, toimintasuunnitelmissa, kehityskeskusteluissa ja opettajien työsuunnitelmissa. Tiedekunnat / laitokset / oppiaineet määrittelevät omat tavoitteensa ja opiskelijoiden e-polut. 5) Tiedekunnat kehittävät opetussuunnitelmaansa niin, että siihen sisältyy verkko-opetuksen tavoitteet ja valinnat omien koulutusalojen opetuksessa. 2 Opetuksen uudelleenkuvaaminen: moniammatillinen yhteistyö ja opettajien yhteistyö Oikea-aikainen tuki tiedekunnille, laitoksille ja opettajille ja oikea-aikainen tuen käyttö. Tukea verkko-opetuksen kehittämiseen tarjotaan riittävästi mutta se menettää tehonsa, sillä opettajat kääntyvät tukihenkilön puoleen usein vasta kriisin tullessa: luento alkaa, eikä Moodle avaudu halutulla tavalla! 1) Verkko-opetuksen vaatima moniammatillinen osaaminen tunnistetaan ja kuvataan ja erilaisten osaajien työpanokset otetaan huomioon toimintasuunnitelmissa. Laitoksilla sovitaan tarvittavasta työajasta . 2) Verkkotukitiimit otetaan mukaan vuosittaisiin ennakointi- ja suunnittelupalavereihin tiedekuntien / laitosten / oppiaineiden kanssa. Yhteistyössä sovitaan, miten opetusta ja aineistoja edistetään siten, että kaikkien on mahdollista keskittyä omaan osaamisalueeseensa ja vastuuseensa. 3) Laitoksilla / oppiaineissa / tiedekunnissa kehitetään yhtenäisiä käytäntöjä verkko-opetuksen järjestämisessä. Vaikka jokainen opettaja toimii yksilönä oman akateemisen vapautensa turvin, tarvitaan myös yhteisiä sopimuksia, jotta e-polku syntyisi opiskelijalle johdonmukaiseksi. 3 Akateeminen etiikka Etiikkaa opetukseen kytkettynä. Opetuksen eettiset ohjeet (Helsingin yliopiston opetuksen ja opintojen eettiset periaatteet) valmistuivat v. 2012, mutta ne ovat jääneet vähälle keskustelulle. 1) Opetuksen eettisiä ohjeita tulee käsitellä kaikilla tasoilla monipuolisesti ja käytännön opintoihin kytkettynä, ei erillisenä tietona tai ohjekokoelmana, jotta ne alkaisivat elää ja vaikuttaa esim. plagioinnin torjumisessa, tekijänoikeuksien tunnistamisessa ja noudattamisessa, kriittisessä tiedonhallinnassa, yhteistyön edistämisessä ja sen tunnistamisena, että oma opiskelu ja työ ovat mahdollisia vain yhteisön turvin yms. 2) Myös tutkimuksen, opetuksen ja aineistojen avoimuus tulee käsitellä perin juurin ja ymmärtää osana akateemista toimintakulttuuria. Avoimuuteen liittyy vastuu laadusta sekä tekijyyden ja tiedon omistamisen ymmärtäminen. Opetuksen eettisissä ohjeissa näitä periaatteita käsitelläänkin. Ne tulee viedä käytäntöön ja osaksi toimintakulttuuria. 3) Otetaan vihapuhe ja denialismi vakavasti ja mietitään, miten yliopisto ja jokainen sen jäsen toimii avoimen tiedon maailmassa. Varaudutaan, torjutaan, vastustetaan, keskustellaan… 20 4 Avoimuus Tiedon ja opetusmateriaalien avoimuus. Tarvitaan laajaa keskustelua siitä, mitä opetusaineistojen avoimuus tarkoittaa käytännössä. Yleinen kannustus ”tallentaa avoimesti kaikki opetusmateriaali” ei ole toimiva, sillä opettajat suhtautuvat aineistoihinsa yhtä kunnianhimoisesti kuin tieteellisiin julkaisuihinsa. On keskusteltava siitä, mihin avoimuudella pyritään. Kerralliset, tiettyyn kontekstiin laaditut PP-esitykset tuskin toimivat myöhemmin, vaikka ne tallennettaisiinkin kaikkien nähtäväksi materiaalipankkeihin. Onko tarkoitus dokumentoida opetusta? Onko tarkoitus edistää itsenäistä opiskelua? Onko tarkoitus lisätä opettajien yhteistyötä ja edistää aineistojen hyödyntämistä? Kaikki nämä asettavat erilaisia vaatimuksia tallennettaville aineistoille. Jos opettajat laativat jokaisen luentoaineistonsa sellaiseksi, että sitä pystyy seuraamaan ilman opettajan läsnäoloa, aineiston laadinta vie huomattavan paljon aikaa – eikä aineisto tällaisenaan palvele luentoa ja lähiopetusta. 1) Jos opiskelijoita kannustetaan ottamaan muualta kursseja, pitää myös Helsingin yliopiston lisätä omaa tarjontaansa verkossa, jotta se ei olisi vapaamatkustaja. 2) Opetusaineistojen avoimuudesta on keskusteltava ja löydettävä yhteiset akateemisesti kestävät käytännöt. Vastuu avoimuudesta ei voi olla yksilöillä vaan yhteisöllä. 3) Luodaan toimivat osaamisen siirron mallit elinikäiseen oppimiseen esimerkiksi lisensoimalla aineistoja. 5 Opetusinfra: laitteet, tilat, kompetenssit, aineistot Infrastruktuuria ja pedagogisia menetelmiä on kehitettävä rinnakkain. Opetustiloja ja välineitä on tähän asti kehitetty esittävää opetusta varten, eivätkä useat tilat sovellu uusiin opiskelumenetelmiin, ryhmätyöhön tai menetelmien vaihteluun. Kompetenssi 1) Vahvistetaan Avoimen yliopiston, kirjaston ja Opetusteknologiakeskuksen ja Tiken yhteistyötä siten, että ne voivat kehittää verkko-opetuksen menetelmiä ja opettajat voivat luontevasti yhteistyössä oppia verkkomenetelmiin. 2) Huolehditaan opettajien verkkotaitojen systemaattisesta kehittämisestä. Opettajien taitoja tulisi kehittää siten, että kaikilla olisi ainakin riittävät perustaidot. Kuvataan verkkotaidot moduuleilla, joista voi koota sen paketin, joka omaan työhön parhaiten sopii. Verkkomaailma muuttuu ja kehittyy, joten taitojen ylläpitäminenkin vaatii ponnisteluja. Taitoja voidaan kehittää koulutuksella tai työjärjestelyillä tukemalla tekemällä oppimista ja vertaisoppimista. 3) Huolehditaan siitä, että opiskelijoiden e-polut kehittyvät samankaltaisiksi ja e-ammattilaisuus on osa jokaisen maisterin ammattitaitoa. 4) Opiskelijoiden TVT-ajokortti pitää uudistaa. Nykyinen kolmen op:n kurssi on tehoton. Tarvitaan erilaisista moduuleista rakentuvasta kurssi, jossa jotkin osat ovat yhteisiä kaikille opiskelijoille, ja muut osat ovat oppiaineen mukaan valittavissa. Opetuksessa yhdistetään Opetusteknologiakeskuksen, kirjaston ja oppiaineen omien opettajien osaaminen. 5) Turvataan moniammatillinen yhteistyö verkko-opetuksessa. Ei sairaalakaan toimi, jos sinne palkataan vain kirurgeja, tarvitaan tehokas monen osaajan yhteistyö ja selkeä työnjako. 6) Verkko-opetusta ja sen vaikuttavuutta tulee tutkia jatkuvasti. Tämä kuuluu opetuksen laatutyöhön. 1) Helsingin yliopisto tekee aloitteen yliopistopoliitikoille, esim. LERUlle ja muille korkean tason toimijoille, jotta nämä lähtisivät neuvottelemaan tieteellisten kustantamojen kanssa e-aineistojen käyttöehdoista. Nyt kustantamot käyttävät monopoliasemaansa hyväkseen hinnoittelussa. Aineistot 21 Kirjastojen osaamista aineistojen hankinnassa ja hankittavien aineistojen seulonnassa tulee hyödyntää tehokkaammin tiedekunnissa. 2) Oppimateriaalin tekemiseen tarvitaan tukea: resursseja ja osaamista, esim. julkaisualustoja. 3) Hyödynnetään kirjaston osaamista opetukseen ja tutkimukseen soveltuvien digitaalisten aineistojen hankinnassa ja hyödyntämisessä. Turvataan resurssit tähän. 4) Luodaan toimivat käytännöt tutkimusaineistojen käsittelyyn ja hallintaan. Tilat, laitteet 1) Uudistetaan opetustiloja siten, että vuorovaikutteinen opiskelijalähtöinen opiskelu onnistuu. 2) Varaudutaan opetusvideoiden tekoon hankkimalla tiloja, laitteita ja erityisosaamista. Haastattelut ja luonnoksen kommentointi Avoin yliopisto: Virpi Kiljunen, Birgitta Kivinen ja Susanna Pitkänen Cicero: Jari Multisilta Keskushallinto: Strategiajohtaja Janne Sariola Kirjasto: Päivi Helminen, Marjo Kuusela Opetuksen toimiala: Ossi Tuomi Opetusteknologiakeskus: Antero Aunesluoma, Sari Koski-Kotiranta, Anni Rytkönen Palmenia: Minna Pesiö-Kokko Tiedekuntajärjestöjen opintovastaavat Tiedekuntien verkkotukihenkilöt: Kristiina Pirnes, verkkotukihenkilöiden kokous Tietotekniikkakeskus: Olli Salo Tietotekniikan opetuskäytön kehittäminen ja tutkimus: Minna Lakkala Yliopistopedagiset lehtorit: Hanni Muukkonen, Juha Taina, Auli Toom, Johanna Vaattovaara Yliopistopedagoginen tutkimus: Sari Lindblom-Ylänne, Anne Nevgi Opetuksesta vastaavat varadekaanit + pedagoginen yliopistonlehtori Biotieteellinen tdk: Rauni Strömmer Eläinlääketieteellinen tdk: -Farmasian tdk: Anne Juppo, Raisa Laaksonen, Ulla Lehtonen Humanistinen tdk: Kirsi Saarikangas Käyttäytymistieteellinen tdk: -Lääketieteellinen tdk: Anne Pitkäranta Matemaattis-luonnontieteellinen tdk: Juha Karhu, Juha Taina Oikeustieteellinen tdk: Johanna Niemi Maatalous-metsätieteellinen tdk: Juha Helenius, Outi Valkama 22 Teologinen tdk: Ismo Dunderberg Valtiotieteellinen tdk: Ullamaija Seppälä, Taina Joutsenniemi 23 24 WWW.HELSINKI.FI HELSINGIN YLIOPISTO HELSINGFORS UNIVERSITET UNIVERSITY OF HELSINKI
© Copyright 2024