Ohjelma Program
Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 Ohjelma Program TFO 225 vuotta Yksi maailman vanhimmista orkestereista esittää TFO 225 år En av världens äldsta orkestrar förevisar TAMMIKUU / JANUARI 04 PE / FR 16.1. | 19.00 | Konserttitalo / Konserthuset Varaslähtö / Tjuvstart Psykodrama à la Wienerschule Leif Segerstam, kapellimestari / dirigent Jenni Lättilä, sopraano / sopran Sami Saikkonen, tanssi / dans Ville Saukkonen, ohjaus / regi Timo Ollila, valosuunnittelu / ljusdesign Sibelius – Schönberg Livetwiittauskonsertti / livetweetkonsert | #leiflive 05 TO 29.1. | 19.00 | Konserttitalo / Konserthuset Varaslähtö / Tjuvstart Mirage tuleville vuosituhansille Mirage för nästa millennier Grant Llewellyn, kapellimestari / dirigent Mia Huhta, sopraano / sopran Tuomas Ylinen, sello / cello Sibelius – Golijov – Tšaikovski – Saariaho – Haydn HELMIKUU / FEBRUARI 09 TO 5.2. | 19.00 | Tuomiokirkko / Domkyrkan Jousimusiikkia pohjoismaisittain Stråkmusik på nordiskt vis Elina Mustonen, cembalo Roman – Nielsen – Sibelius – Kokkonen 10 PE / FR 13.2. | 19.00 | Konserttitalo / Konserthuset Pro fanfaareja ja Lysztiä Pro fanfarer och Lisztigheter Rafael Payare, kapellimestari / dirigent Víkingur Ólafsson, piano Beethoven – Liszt – Prokofjev 12 TO 26.2. | 19.00 | Konserttitalo / Konserthuset Vavahduksia Skälvningar Christian Vásquez, kapellimestari / dirigent Rachel Barton Pine, viulu / violin Mendelssohn – Tšaikovski Nettikonsertti / nätkonsert | Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 3 Erwartung • Jenni Lattila © Sini Pennanen Psykodrama à la Wienerschule PE / FR 16.1. | 19.00 | Konserttitalo / Konserthuset Konsertti myös verkossa! / Konserten även på nätet! Livetwiittauskonsertti / Livetweetkonsert | #leiflive Leif Segerstam, kapellimestari / dirigent Jenni Lättilä, sopraano / sopran Sami Saikkonen, koreografia ja tanssi / koreografi och dans Ville Saukkonen, ohjaus / regi Timo Ollila, valosuunnittelu / ljusdesign Maarja Plink, korrepetiittori / korrepetitor Varaslähtö / Tjuvstart Järjestetään ala-aulan kahviossa tuntia ennen konsertin alkua. / Arrangeras i nedre caféet en timme före konsertens början. Arnold Schönberg (1874 –1951): Erwartung op. 17 ------Jean Sibelius (1865 –1957): Lemminkäinen, neljä legendaa orkesterille op. 22 / Lemminkäinen, fyra legender för orkester op. 22 Lemminkäinen ja saaren neidot / Lemminkäinen och jungfrurna på ön Lemminkäinen Tuonelassa / Lemminkäinen i Tuonela Tuonelan joutsen / Tuonelas svan Lemminkäisen kotiinpaluu / Lemminkäinen drager hemåt Konsertti päättyy noin klo 21 / Konserten slutar ca kl. 21 4 Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 Leif Segerstam Kapellimestari / Dirigent eif Segerstam täytti 70 vuotta 2.3.2014. Elämän partituurin rakkaimpia lähi-ilonaiheita ovat tietysti lasten ja lastenlasten kukintaevoluutiot. Pia-tytär, Montpellierin soolosellisti, soittaa isänsä kanssa solistina maailmalla: Britten Lontoossa, Stavangerissa, Uumajassa, T ampereella, Turussa, Pietarissa ja Gävlessä; Malmössä oli Dutilleuxin h ieno konsertto 261. sinfonian kanta esityksen kanssa. Sinfonioista viimeisimpinä on kantaesitetty nume rot 239, 240, 247, 126, 202, 201, 250, 252, 245, 248, 251, 254, 255, 258, 260, 261, 262 ja 259, tänä vuonna kantaesityksensä saivat numerot 272, 269 ja 257. Viime kesänä valmistui numero 285. D en 2.3.2014 fyllde Leif Segerstam 70 år. De käraste och närmaste glädjeämnena i livets partitur har naturligtvis varit barnens och barnbarnens blomstringsevolutioner. Dottern Pia, solocellist i Montpellier, spelar som solist tillsammans med sin far världen över: Britten i London, Stavanger, Umeå, Tammerfors, Åbo, S:t Petersburg och Gävle; i Malmö stod Dutilleux fina konsert på programmet tillsammans med uruppförandet av den 261:a symfonin. Av symfonierna har senast uruppförts nummer 239, 240, 247, 126, 202, 201, 250, 252, 245, 248, 251, 255, 258, 260, 261, 262 och 259, i år uruppförde nummer 272, 269 och 257. Senaste sommar blev nummer 285 färdig. Sonen Jan (som gjorde bilderna till symfoni nr 228... från Spetsbergen) har tagit MBA-examen (Master of Business Administration) och boostat flygcertifikat. Såväl hans som Pias barn, mina barnbarn, är inspirativa och underbara personligheter, liksom mina egna, de nu tonåriga Violaelina, Selim oskar och Iirisilona, till vilka far nu skriver de tredje symfonierna... Det finns även många berömda dirigentbarn. När det nu var tvunget att sluta som professor vid Sibelius-Akademin på grund av åldern, kan man glädja sig och yvas rikt, m ycket och på hög nivå tillsammans med den unga begåvningarna. Oopperajalka on Malmössä, missä nousutahti oli Parsifal; sitten tuli Taikahuilu, Le Villi, Manon Lescaut ja Ruusuritari; Aida ja toivomuslistalla oleva Pelléas ja Mélisande ovat seuraavat… Sinfoniajalka on Turun filharmonikoissa, m issä Hämähäkkitontin uusi konserttitalo häämöttää. Ring, Frau ohne Schatten, Faust, La Bohème ja Tosca Kansallisoopperassa kysyvät jatkoa… Maailmalla Mahlerit ja tietysti Sibeliukset, visiitti korttina Naxos-levytykset turkulaisittain. Satu, globaa linen kilpailu lapsifaneille, on eräs juhlavuoden tempaus; Lahdessa Segerstam on mukana Lemminkäinen-legendoilla ja Kullervo kuullaan Turussa ja Helsingissä jo joulukuussa 2014 nousutahtina kaikelle juhlinnalle...” Operafoten i Malmö, där upptakten var P arsifal som följdes av Trollflöjten, Le Villi, Manon Lescaut och Rosenkavaljerern; Aida och från önskelistan Pelléas och Mélisande står näst i tur... Symfonifoten står hos filharmonikerna i Åbo, där det nya konserthuset på Spindeltomten skymtar vid horisonten. Ring, Frau ohne Schatten, Faust, La Bohème och Tosca vid Nationaloperan pockar på fortsättning... I världen Mahler och naturligtvis Sibelius, med Naxosinspelningarna som Åbovisitkort. En saga, en global tävling för barnfans, är ett evenemang under jubileumsåret; i Lahtis deltar Segerstam redan i Lemminkäinenlegenderna och Kullervo hör vi i Åbo och Helsingfors redan i december 2014 som upptakt till allt firande...” Tulevaisuus on vielä kirjoittamaton lehti, edellisiä on runsaudenpulaan saakka. Framtiden är ännu ett oskrivet blad, tidigare finns så att räcker och blir över. Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 16.1. Jan-poika (joka teki kuvat 228. sinfonialle… Huippu vuorilta) on suorittanut M BA-tutkinnon (Master of Business Administration) ja boos tannut lento kirjan. Sekä hänen että Pian lapset, m inun lapsenlapseni, ovat inspiratiivisia ja ihania persoonallisuuksia, kuten omatkin, nyt teini-iässä olevat Violaelina, Selimoskar ja Iiris ilona, joille isä tekee jo kolmannet sinfoniat… Kuuluisia kapellimestarilapsia on r unsaasti myös. Nyt kun oli pakko iän takia lopettaa SibeliusAkatemian professorinvirka, voi iloita ja ylpeillä nuorien lahjakkuuksien kanssa rikkaasti, runsaasti ja korkeatasoisesti. Leif Segerstam © Seilo Ristimäki L 5 Jenni Lättilä © Heikki Tuuli Jenni Lättilä Sopraano / Sopran S opraano Jenni Lättilä valmistui Sibelius-Akatemiasta kanttoriksi 2005 ja oopperalaulajaksi 2008, minkä jälkeen hän on esiintynyt solistina sekä Suomen Kansallisoopperassa että maakuntaoopperoissa. Hänet on palkittu useissa kotimaisissa ja kansainvälisissä laulukilpailuissa. Dramaattisena sopraanona Lättilän keskeisintä ohjelmistoa ovat Verdin ja Wagnerin suuret roolit, mutta hän on tunnettu myös nykymusiikin tulkitsijana ja kantaesittäjänä. Oopperaroolien lisäksi Lättilä esiintyy säännöllisesti orkesterien solistina sekä liedlaulajana. Tällä hetkellä hän valmistelee musiikin tohtorin tutkintoa Sibelius-Akatemiassa, missä toimii myös opettajana. S opranen Jenni Lättilä utexaminerades från Sibelius-Akademin som kantor 2005 och som operasångare 2008, varefter hon har uppträtt som solist såväl vid Finlands Nationalopera som vid regionoperorna. Jenni Lättilä har fått pris i flera finländska och internationella sångtäv lingar. Som dramatisk sopran är Jenni Lättiläs centrala repertoar Verdis och Wagners stora roller, men hon är även känd för sina uruppföranden och tolkningar av ny musik. Vid sidan av operarollerna uppträder Jenni Lättilä regelbundet som orkestersolist och liedsångare. För närvarande bedriver hon doktorandstudier vid Sibelius- Akademin, där hon även arbetar som lärare. Sami Saikkonen Koreografia ja tanssi Koreografi och dans M onipuolinen tanssija ja koreografi Sami Saikkonen on tanssinut Kansallisbaletissa 1992–2010 pää- ja solistitehtävissä lukuisissa klassisissa baleteissa ja nykytanssiteoksissa työskennellen maailman johtavien koreografien kanssa. Tanssijana Saikkonen on esiintynyt HDC:n ja Kansallisbaletin kiertueilla Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Kiinassa. Sami Saikkonen on näytellyt sekä teattereissa että televisiossa ja esiintynyt sekä musikaalien että draamojen pääosissa. Vuodesta 1995 alkaen hän on toiminut myös palkittuna ja arvostettuna koreografina, vuonna 2008 hän debytoi teatteriohjaajana. 6 D en mångsidige dansaren och koreografen Sami Saikkonen har dansat vid National baletten åren 1992–2010 i huvud- och solistroller i ett flertal klassiska baletter och moderna dans verk i samarbete med världens ledande koreografer. Som dansare har Saikkonen uppträtt på HDC:s och Nationalbalettens turnéer i Europa, USA och Kina. Sami Saikkonen har uppträtt som skådespelare på såväl teatrar som i TV och spelat huvudroller både i musikaler och dramer. År 1995 inledde han sin prisbelönta och ansedda karriär som koreograf, och år 2008 debuterade han som teaterregissör. Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 Ville Saukkonen Ohjaus / Regi O hjaaja Ville Saukkonen on opiskellut Moskovassa Venäjän teatteritaiteen akatemiassa vuosina 1989 –1993. Ville Saukkonen on yksi aikamme tuotteliaimmista oopperaohjaajista: hän on urallaan ohjannut yli sata oopperaa eri puolilla Suomea. Ulkomailla hänen töitään on nähty Virossa, Venäjällä ja Saksassa. Suomen Kansallisoopperan kanssa Saukkonen on tehnyt yhteistyönä seitsemän tuotantoa, joista viimeisin on William Waltonin Karhu syksyllä 2013. Lisäksi Saukkonen vierailee säännöllisesti myös Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksen produktioiden ohjaajana. R egissör Ville Saukkonen har studerat i Moskva vid Ryska teaterkonstakademin åren 1989 –1993. Ville Saukkonen är en av vår tids mest produktiva operaregissörer: under sin karriär har han regisserat över hundra operor på olika håll i Finland. Utomlands har han arbetat i Estland, Ryssland och Tyskland. Vid Finlands National opera har Saukkonen gjort sju produktioner, av vilka den senaste var William Waltons Björnen hösten 2013. Saukkonen regisserar även regel bundet Sibelius-Akademins operautbildnings produktioner. Timo Ollila Valosuunnittelu Ljusdesign alosuunnittelija Timo Ollila on aloittanut työskentelyn teatterivalaistuksen ja äänisuunnittelun parissa Tampereen Teatterissa jo alle kaksikymppisenä ja opiskellut sittemmin alan tutkinnot sekä Tampereen Ammattikorkeakoulussa että Stadiassa. Hän on urallaan ehtinyt toimia valomestarina mm. Finlandia-talossa ja Turun kaupunginteatterissa, ja työskentelee nyt itsenäisenä freelance-valosuunnittelijana. Monipuolisena ammattilaisena tunnettu Timo Ollila on suunnitellut ja toteuttanut valaistuksia ja videoprojisointeja teatterin ohella myös tanssiteoksiin, oopperoihin, nukketeatteriin, ravintolakabareehen ja nykysirkusesityksiin. 16.1. V L jusplanerare Timo Ollila inledde sitt arbete med teaterljus och ljudplanering vid Tammerfors Teater redan innan han fyllt tjugo och han avlade senare examen i branschen vid både Tammerfors Yrkeshögskola och Stadia. U nder sin karriär har han varit ljusmästare vid bl.a. Finlandiahuset och Åbo stadsteater, och han arbetar nu som frilansljusplanerare. Timo Ollila är känd för sin mångsidighet och han har gjort ljusplanering och videoprojiceringar förutom för teatrar även för dansverk, operor, dockteater, restaurangkabaréer och modern cirkus. Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 7 Arnold Schönberg (1874 –1951) Erwartung op. 17 M I ikäli sielullisia ristiriitoja pidetään hyvänä fall själsliga konflikter anses vara en bra grokasvualustana merkittävälle taiteelle, Schön grund för framstående konst kom Schönbergs bergin monodraama Erwartung (Odotus) epäi- monodrama Erwartung (Väntan) utan tvekan till lemättä syntyi mitä otollisimmissa olosuhteissa. under de bästa av förhållanden. I bakgrunden Taustalla oli vuonna 1908 koettuja ammatillisia pet- fanns händelsern under år 1908: p rofessionella tymyksiä ja tuskallinen aviokriisi, jonka päätteeksi besvikelser samt en smärtsam äktenskapskris, hänen vaimonsa rakastaja nuori taiteilija Richard som slutade med att hans frus älskare, den unga Gerstl poltti maalauksensa ja surmasi itsensä. konstnären Richard Gerstl, brände sina m ålningar Erwartung syntyi seuraaoch tog sitt liv. Erwartung vana vuonna vain 17 päitillkom under därpå följanKun Scönberg nostaa vässä osana kiihkeää luovaa de år under endast 17 damusiikin täyteen voimaansa, gar som en del av ett inpurkausta, joka tuotti useita muitakin teoksia. tensivt kreativt utbrott, vaikutus on järisyttävä. som gav upphov till även Lääkäri ja runoilija Marie flera andra verk. När Schönberg lyfter Pappenheimin kirjoittaman libreton ulkoiset ta arie musiken till sin fulla kraft är Läkaren och poeten M pahtumat ovat niukkoja: Pappenheim skrev ett effekten uppskakande. nainen ilmaantuu öiseen libretto, där de yttre hänmetsään etsimään rakasdelserna är få: en kvinna tajaansa ja löytää lopulta tämän verisen ruumiin. dyker upp i en nattlig skog för att leta efter sin Mitä on tapahtunut? Onko hän, nainen, surman- älskare och hittar till slut dennes blodiga kropp. nut miehen? Niukan juonitason vastapainoksi nai- Vad har hänt? Har hon, kvinnan, dödat mannen? sen sisäiset tuntemukset muodostavat sitäkin rik- Som motvikt till den knappa intrigen bildar kvinkaamman maailman, ja jo varhain Erwartungia nans inre känslor en desto rikare värld, och redan alettiin tulkita psykoanalyysin näkökulmasta. tidigt började man tolka Erwartung ur ett psykoanalytiskt perspektiv. Erwartung on tiheää ja nopeasti tunnelmasta toiseen leikkautuvaa musiikkia, kärjistetyssä tunne- Erwartung är tät musik som snabbt förflyttar sig maailmassaan yksi musiikillisen ekspressionismin från en stämning till en annan, och utgör med sin huipentumista. Schönberg itse vertasi sitä sekun- tillspetsade känslovärld en av den musikaliska nin mittaiseen äärikokemukseen, jonka hän on expressionismens höjdpunkter. Schönberg själv venyttänyt puoleksi tunniksi. Toisaalta kaikki siinä jämförde det med en sekundlång extrem uppleei ole vain tuskaa ja ahdistusta, sillä musiikissa on velse, som han har dragit ut till en halv timme. myös pehmeämpiä ja rauhallisempia käänteitä. Å andra sidan är allt inte enbart smärta och angst, Schönberg käyttää suurta orkesteria enemmän för musiken har även mjukare och lugnare partarkasti hiottuja väri- ja sävytehoja maalaten kuin tier. Schönberg använder den stora orkestern vain suuriin voimakeskityksiin pyrkien. Mutta kun i högre grad för att måla noggrant utmejslade hän nostaa musiikin täyteen voimaansa, vaikutus färg- och nyanseffekter än för stora kraftkoncenon järisyttävä. trationer. Men när han lyfter musiken till sin fulla kraft är effekten uppskakande. 8 Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 Jean Sibelius (1865 –1957) Lemminkäinen, neljä legendaa orkesterille op. 22 Lemminkäinen, fyra legender för orkester op. 22 S I chönbergin Erwartungin tapaan myös Sibelikhet med Schönbergs Erwartung kom även liuksen Lemminkäissarja kasvoi esiin kriisi Sibelius Lemminkäinensvit till i krisstämningar. tunnelmista. Sibelius oli suunnitellut vuosina Inspirerad av Wagners idéer hade Sibelius åren 1893–94 Wagnerin ajatusten innostamaa Kale- 1893–94 planerat operan Båtens s kapelse vala-aiheista oopperaa Veneen luominen. Hä- (Veneen luominen) med Kalevalatema. De nen kesällä 1894 Bayreuthissa ja Münchenissä Wagneroperor som han hörde i Bayreuth och kuulemansa Wagnerin oopperat tekivät häneen München sommaren 1894 gjorde dock ett så förkuitenkin niin musertavan vaikutuksen, että hän krossande intryck på honom att han tappade sitt kadotti säveltäjänä joksisjälvförtroende som kompokin aikaa itseluottamuksensa Lemminkäinen kuvastaa sitör för en tid och gav upp ja luopui oopperasta. tanken på operan. Sibeliuksen luovan työn Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 16.1. Toivuttuaan kriisistä Sibelius Efter att han återhämtat sig sisäisiä jännitteitä. löysi Lisztin sinfonisista rufrån krisen fann Sibelius i noista itselleen paremmin soLiszts symfoniska dikter en Lemminkäinen visar pivan teoslajin. Sitä ilmentää verkgenre som lämpade sig alkuvuodesta 1896 valmistu- på de inre spänningarna i bättre för honom. Ett b evis nut Lemminkäissarja, johon på det är Lemminkäinen Sibelius kreativa arbete. sviten, som blev färdig i börSibelius upotti paitsi sävellyskriisin turhautumia myös Vejan av år 1896 och i vilken neen luomiseen ajateltua materiaalia, esimerkiksi Sibelius förutom kompositionskrisens frustrasarjan tunnetuin osa ja Sibeliuksen ensimmäinen tioner inkorporerade även material från Båtens todella suvereeni mestariteos Tuonelan joutsen skapelse. Till exempel baserar sig svitens mest pohjautuu oopperan alkusoittoon. Sarja sai hy- kända sats och Sibelius första verkligen suverävän vastaanoton, mutta kun sen uusittu versio na mästerverk Tuonelas svan på operans uveresitettiin marraskuussa 1897, se herätti myös vas- tyr. Sviten togs väl emot, men när dess förnyade tustusta, ja Sibelius veti teoksesta osat Lemmin- version framfördes i november 1897 väckte den käinen ja saaren neidot sekä Lemminkäinen Tuo- även motstånd, och Sibelius drog bort satserna nelassa vuosikymmeniksi pois julkisuudesta. Lemminkäinen och jungfrurna på ön samt Lemminkäinen i Tuonela från offentligheten för flera Lemminkäinen kuvastaa Sibeliuksen luovan työn decennier. sisäisiä jännitteitä. Kalevalainen tausta tuo mukaan ohjelmallisen elementin, joka värittää teosta Lemminkäinen visar på de inre spänningarna i wagneriaanis-symbolistiseen suuntaan. Toisaalta Sibelius kreativa arbete. Kalevalabakgrunden ger sarjan neliosaisuudessa voi aistia myös sinfonisen verket ett programmatiskt element som färgar hahmotuksen piirteitä; silloin Tuonelan joutsen verket i en wagnerianskt-symbolistisk riktning. on sarjan hidas osa, Lemminkäinen Tuonelassa Å andra sidan kan man i verkets fyrsatsiga form sen synkeä scherzo ja Lemminkäisen kotiinpaluu även skönja symfoniska formmönster; Tuonelas loistokas finaali. svan är svitens långsamma sats, Lemminkäinen i Tuonela dess dystra scherzo och Lemminkäinen drager hemåt en strålande final. 9 Mirage för nästa millennier TO 29.1. | 19.00 | Konserttitalo / Konserthuset Grant Llewellyn, kapellimestari / dirigent Mia Huhta, sopraano / sopran Tuomas Ylinen, sello / cello Varaslähtö / Tjuvstart Järjestetään ala-aulan kahviossa tuntia ennen konsertin alkua. / Arrangeras i nedre caféet en timme före konsertens början. Jean Sibelius (1965–1957): Valse Triste op. 44/1 Osvaldo Golijov (1960–): How Slow the Wind (Suomen kantaesitys / finländskt uruppförande) Pjotr Tšaikovski (1840–1893): Pezzo Capriccioso ------Kaija Saariaho (1952–): Mirage (Suomen kantaesitys / finländskt uruppförande) Joseph Haydn (1732–1809): Sinfonia nro 83 g-molli ”Kana” / Symfoni nr 83 g-moll ”Hönan” Allegro spiritoso Andante Menuetti: Allegretto / Menuett: Allegretto Finaali: Vivace / Final: Vivace Konsertti päättyy noin klo 21 / Konserten slutar ca kl. 21 10 Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 Mia Huhta © J. Puhakka Mirage tuleville vuosituhansille Grant Llewellyn © Michael Lutch Grant Llewellyn Kapellimestari / Dirigent G rant Llewellyn, Pohjois-Carolinan sinfoniaorkesterin johtaja, on tunnettu poikkeuksellisesta karismastaan, energiastaan ja osaamisestaan eri musiikkityylien ja -aikakausien parissa. G rant Llewellyn är chefdirigent för North Carolinas symfoniorkester. Han är känd för sin unika karisma, energi och sin kunskap om olika musikgenrer och -epoker. Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 29.1. Llewellyn on Flanderin kuninkaallisen filharmo- Llewellyn är chefdirigent för Flanderns kunglinian ylikapellimestari, Stavangerin sinfoniaorkes- ga filharmoni, förste gästdirigent för Stavangers terin päävierailija ja BBC:n symfoniorkester och gäst Walesin kansalli sen orkestedirigent för BBC:s Wales Lwellyn on erityisen rin vieraileva kapelli mestari. nationalorkester. Till hans sekiinnostunut nuorten Viime aikojen tunnettuihin naste gästspel hör bl.a. vierailuihin ovat kuuluneet Helsingfors stadsorkester, musiikkikoulutuksesta. mm. Helsingin kaupunginor Northern Sinfonia, Orquestra kesteri, Northern Sinfonia, Lwellyn har ett speciellt Sinfónica do Porto Casa da Orquestra Sinfónica do Música och Toronto Sympintresse för de ungas Porto Casa da Música ja hony. Toronto Symphony. musikfostran. Llewellyn har dirigerat ett Llewellyn on johtanut useif ler tal nordamerikanska ta pohjoisamerikkalaisia orkestereita, kuten orkestrar, som symfoniorkestrarna i Atlanta, Atlantan, B ostonin, Houstonin, Montrealin, Boston, Houston, Montreal, Philadelphia, St. Philadelphian, St. Louisin ja Toronton sinfonia- Louis och Toronto. Han är även dirigent för orkestereita. Hän on myös Amerikan johtavan USA:s ledande orkester för tidig musik, Handel vanhan musiikin orkesterin Handel and Haydn and Haydn Society, och har på så vis blivit känd Societyn johtaja ja on siten tullut tunnetuksi eri- speciellt för sina tolkningar av barock och klastyisesti barokin ja klassisismin tulkinnoistaan. sicism. Llewellyn har även dirigerat flera operaLlewellyn on johtanut myös useita oopperateok- föreställningar. Han har ett speciellt intresse för sia. Hän on erityisen kiinnostunut nuorten mu- de ungas musikfostran och dirigerar ofta projekt siikkikoulutuksesta ja johtaa säännöllisesti siihen med sådan anknytning. liittyviä projekteja. Llewellyns inspelning av amerikansk musik tillLlewellynin amerikkalaisen musiikin levytys sammans med North Carolinas symfoniorkester Pohjois-Carolinan sinfoniaorkesterin ja Branford och Branford Marsalis för skivbolaget BIS fick ett Marsaliksen kanssa BIS-levy-yhtiölle sai erinomai- utomordentligt mottagande. sen vastaanoton. 11 Mia Huhta © J. Puhakka Mia Huhta Sopraano / Sopran S opraano Mia Huhdalla on laaja-alainen ohjelmisto, joka kattaa vokaalimusiikin eri lajit barokkimusiikista uusimpiin kanta-esityksiin. Kaudella 2014 – 2015 Mia Huhta esiintyy mm. Kuopion kaupunginorkesterin, Oulu sinfonian solistina, Musica Nova festivaalilla Kansallisoopperan Almin-salissa sekä Oulun vanhan musiikin festivaalilla. Hän toimii Joroisten musiikkipäivien taiteellisena johtajana yhdessä viulisti Teppo Ali-Mattilan kanssa. Kevään 2014 aikana Mia Huhta esiintyi mm. Suomalaisen Barokkiorkesterin solistina Katedraali Soi -festivaalilla Turussa ja Kirkko Soikoon -festivaalilla Helsingissä. Jälkimmäinen konsertti myös äänitettiin ja lähetettiin pääsiäisenä YLE radio 1:ssä. Huhtikuun alussa Mia Huhta esitti Pori Sinfoniettan kanssa Grigori Fridin monologioopperan ”Anne Frankin päiväkirja” Suomen ensiesityksenä. Mia Huhdalle on omistettu Matthew W hittallin lauluteos ”Dulcissima, Clara, Sonans” Hildegard von Bingen:in teksteihin. Kantaesitys oli Musiik ki talossa Radion sinfoniaorkesterin ylikapelli mes tarin Hannu Linnun johtaessa Helsingin Kaupunginorkesteria. Sävellys voitti Teosto-palkinnon 2013 ja valittiin Euroopan yleisradioyhtiöiden Rostrumin suosituslistalle. Mia Huhta on työskennellyt mm. seuraavien kapellimestarien kanssa: Mikko Franck, Pietari Inkinen, Hannu Lintu, Susanna Mälkki, Jorma Panula, Jukka-Pekka Saraste, Thomas Sanderling, Dima Slobodeniouk, John Storgårds sekä Jan Söderblom. Ulkomaisista orkesterivierailuista mainittakoon The New Philharmony Orchestra Hong Kong, Osaka Symphony Orchestra ja Carlos Chaves Orchestra Mexico City. 12 S opranen Mia Huhta har en mångsidig repertoar, som sträcker sig över vokalmusikens olika genrer från barocken till uruppföranden av ny musik. Under säsongen 2014 – 2015 framträder Mia Huhta bl.a. som solist med Kuopio stadsorkester och Oulu Sinfonia, på festivalen Musica nova i Nationaloperans Almisal samt på Uleåborgs festival för tidig musik. Tillsammans med violinisten Teppo Ali-Mattila är hon konstnärlig ledare för Jorois musikdagar. Under våren 2014 framträdde Mia Huhta bl.a. som solist med Finska Barockorkestern vid Katedralen klingar-festivalen i Åbo och Klang i kyrkan-festivalen i Helsingfors. Den senare konserten spelades även in och sändes i YLE Radio 1 under påsken. I början av april framförde Mia Huhta tillsammans med Pori Sinfonietta Grigori Frids monologopera ”Anne Franks dagbok” för första gången i Finland. Matthew Whittalls vokalverk ”Dulcissima, C lara, Sonans” till texter av Hildegard von Bingen är tillägnat Mia Huhta. Uruppförandet ägde rum i Musikhuset, där Radions symfoniorkesters chefdirigent Hannu Lintu dirigerade Helsingfors stadsorkester. Verket fick Teostopriset år 2013 och togs med i de europeiska rundradiobolagens Rostrums rekommendationslista. Mia Huhta har samarbetat med bl.a. följande dirigenter: Mikko Franck, Pietari Inkinen, Hannu Lintu, Susanna Mälkki, Jorma Panula, Jukka-Pekka Saraste, Thomas Sanderling, Dima Slobodeniouk, John Storgårds samt Jan Söderblom. Av hennes orkesteruppdrag utomlands kan nämnas samarbetena med The New Philharmony Orchestra Hong Kong, Osaka Symphony Orchestra samt Carlos Chaves Orchestra Mexico City. Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 Mia Huhta © Heikki Tuuli Tuomas Ylinen Sello / Cello T uomas Ylinen (synt. 1982) aloitti sellonsoiton opiskelun Csaba Szilvayn johdolla Itä-Helsingin musiikkiopistossa. Myöhemmin hän on opiskellut Sibelius-Akatemiassa Hannu Kiisken ja Marko Ylösen johdolla sekä Young-Chang Choon johdolla Folkwang Hochschulessa Essenissä. Ylinen valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta vuonna 2011. T Ylinen voitti Turun sellokilpailun 2002 ja palkittiin parhaasta Magnus Lindbergin tilausteoksen esityksestä. Vuonna 2004 Ylinen voitti 4. palkinnon Pablo Casals -sellokilpailussa Kronbergissa. Ylinen on konsertoinut sekä solistina että kamarimuusikkona Suomen lisäksi mm. Englannissa, Ranskassa, Saksassa, Ruotsissa, Etelä-Koreassa ja Arabiemiraateissa. Ylinen segrade i Åbo cellotävling 2002 och fick pris för bästa framförande av Magnus Lindbergs beställningsverk. Ylinen fick 4:e pris i Pablo Casals-cellotävlingen i Kronberg. Ylinen har konserterat som solist och kammarmusiker förutom i Finland även i bl.a. England, Frankrike, Tyskland, Sverige, Sydkorea och Arabemiraten. Ylinen perusti vuonna 2004 trion yhdessä viulisti Pietari Inkisen ja pianisti Valeria Resjanin kanssa. Trion Lontoon debyytti St John’s Smith Square -konserttisarjassa sai erinomaiset arvostelut maineikkaassa Strad-lehdessä ja johti konserttikutsuun Wigmore Halliin syyskuussa 2007. Trion ensilevy julkaistiin joulukuussa 2006. Ylisen soitin on Suomen kulttuurirahaston omistama Testore-sello vuodelta 1718. Han har uppträtt som solist med bl.a. Radions symfoniorkester, Finlands mest betydande stadsoch kammarorkestrar samt Sibelius-Akademins symfoniorkester. Han har spelat som solist under ledning av bl.a. Jorma Panula, Mikko Franck, John Storgårds, Hannu Lintu, Susanna Mälkki och Ville Matvejeff. Som kammarmusiker har Ylinen uppträtt på bl.a. musikfestspelen i Kuhmo, Nådendal, Åbo och Uleåborg. Han är även förste solocellist i Helsingfors stadsorkester. Ylinen är aktiv som lärare. Han är timlärare vid Sibelius-Akademin och håller mästarkurser. Han kallades till Åbo cellotävlings jury år 2014. 29.1. Hän on esiintynyt mm. Radion sinfoniaorkesterin, Suomen merkittävimpien kaupunginja kamariorkestereiden ja Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin solistina. Hän on soittanut solistina mm. Jorma Panulan, Mikko Franckin, John Storgårdsin, Hannu Linnun, Susanna Mälkin ja Ville Matvejeffin johdolla. Kamarimuusikkona Ylinen on esiintynyt mm. Kuhmon, Naantalin, Turun ja Oulun musiikkijuhlilla. Hän on myös Helsingin kaupunginorkesterin 1. soolosellisti. Ylinen on aktiivinen opettaja. Hän toimii tuntiopettajana Sibelius-Akatemiassa ja pitää mestarikursseja. Hänet kutsuttiin Turun sellokilpailun juryyn vuonna 2014. uomas Ylinen (f. 1982) inledde sina studier i cello under ledning av Csaba Szilvay vid Östra Helsingfors musikinstut. Senare har han studerat vid Sibelius-Akademin under ledning av Hannu Kiiski och Marko Ylönen samt under ledning av Young-Chang Choo vid Folkwang Hochschule i Essen. Ylinen utexaminerades som musikmagister från Sibelius-Akademin år 2011. År 2004 grundade Ylinen en trio tillsammans med violinisten Pietari Inkinen och pianisten Valeria Resjan. Trions Londondebut i konsertserien St. John’s Smith Square fick utmärkta recensioner i den berömda tidningen Strad och ledde till en konsertinbjudan till Wigmore Hall i september 2007. Trions första skiva publicerades i december 2006. Ylinens instrument är en Testorecello från år 1718. Instrumentet ägs av Finska kulturfonden. Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 13 Jean Sibelius (1865 –1957) Valse triste S ibeliuksen kansainvälisen suosion kasvu lepäsi 1900-luvun alussa melkein yhtä paljon muutamien pienimuotoisten suosikkiteosten kuin sinfonioiden ja sinfonisten runojen varassa. Pienimuotoisista teoksista tunnetuimpiin kuuluu Valse triste, jonka lähtökohtana oli monien Sibeliuksen muiden suosittujen miniatyyrien tapaan näyttämömusiikki. Teos syntyi alun perin vuonna 1903 osaksi musiikkia Sibeliuksen langon Arvid Järne feltin symbolistiseen näytelmään Kuolema. Lopullinen konserttiversio on kuitenkin vasta seuraavalta vuodelta. Epäonnekseen Sibelius tuli myyneeksi Valse tristen kustantajalle pienellä kertakorvauksella. Teoksesta tuli yksi aikansa suosituimmista kappaleista, joka kuului paitsi useimpien sinfoniaorkesterien myös erilaisina sovituksina kaikkien itseään kunnioittavien salonkiorkesterien ja ravintolayhtyeiden ohjelmistoon. Teoksen suosiota ei tarvitse ihmetellä, sillä sen tummasävyisessä eleganssissa tiivistyy jotain olennaista ajan symbolistisista tunnoista. Omassa populäärissä lajissaan se on kiistämätön mestariteos. I början av 1900-talet vilade Sibelius internationella popularitet nästan i lika hög grad på några småskaliga populära verk som på symfonierna och de symfoniska dikterna. Till de mest kända av de små verken hör Valse triste, vars utgångspunkt likt flera andra av Sibelius populära miniatyrer fanns i scenmusiken. Verket kom ursprungligen till år 1903 som en del av musiken till Sibelius svågers Arvid Järnefelts symbolistiska skådespel Döden. Den slutliga konsertversionen är dock först från därpå följande år. Oturlig nog sålde Sibelius Valse triste till förläggaren för ett litet engångsarvode. Verket blev ett av de populäraste verken under sin tid, och spelades förutom av de flesta symfoniorkestrar även i olika arrangemang av varje salongsorkester och restaurangensemble med självaktning. Verkets popularitet är inte överraskande, för i dess mörka elegans förtätas något av tidens symbolistiska stämningar. I sin egen populära genre är det ett obestridligt mästerverk. 14 Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 Osvaldo Golijov (1960–) How Slow the Wind O svaldo Golijov on noussut 2000-luvulla yhdeksi aikamme esitetyimmistä säveltäjistä. Hänen uusromanttisessa musiikissaan yhdistyy vaikutteita monelta taholta, ja hän on kertonut varttuneensa ”klassisen kamarimusiikin, juutalaisen liturgisen musiikin ja klezmerin sekä Astor Piazzollan uuden tangon ympäröimänä”. Samaa moninaisuutta kuvastaa hänen elämänkaarensa: hän syntyi Argentiinassa juutalaiseen, juuriltaan romanialais-ukrainalaiseen perheeseen, ja hän asui 1980-luvulla kolme vuotta Israelissa ennen kuin asettui 1986 Yhdysvaltoihin. O How Slow the Wind (2001) syntyi reaktiona olijovin läheisen ystävän äkilliselle kuolemalle. G ”Mielessäni oli yksi noista elämän hetkistä, joka on jäätynyt muistiin, ikuinen äkkikuolema, yksittäinen hetki jolloin elämä kääntyy ympäri, toisenlainen kokemus kuin kuolema pitkän kuolinkamppailun jälkeen”, Golijov on kertonut. Teosta jäsentää orkesterin rauhallinen, tummasti sykkivä kudos, josta sopraanon kuulaat, koskettavan kauniit melodiat piirtyvät esiin, Golijovin sanoin kuin ”pakenevan sielun kutsu”. How Slow the Wind (2001) kom till som en reaktion på Golijovs nära väns plötsliga död. ”Jag tänkte på ett av de ögonblick i livet som har fastnat i minnet, den eviga plötsliga döden, den enskilda stunden då hela livet vänder, en annorlunda upplevelse än döden efter en lång dödskamp”, har Golijov berättat. Verket får struktur av orkesterns lugna och mörkt pulserande textur, mot vilken sopranens klara och berörande vackra melodier avtecknar sig, med Golijovs ord som ”den flyende själens lockrop”. svaldo Golijov har under 2000-talet blivit en av vår tids mest spelade tonsättare. Hans nyromantiska musik kombinerar influenser från många olika håll, och han har berättat att han vuxit upp ”omgiven av klassisk kammarmusik, judisk liturgisk musik och klezmer samt Astor Piazzollas nya tango”. Hans liv återspeglar samma mångsidighet: han föddes i Argentina i en judisk familj med rumänsk-ukrainska rötter, och under 1980-talet bodde han tre år i Israel innan han år 1986 bosatte sig i USA. 29.1. Pjotr Tšaikovski (1840 –1893) Pezzo capriccioso op. 62 T šaikovskin tuotantoon kuuluu vain kaksi alkuperäistä sellolle ja orkesterille sävellettyä teosta. Niistä tunnetumpi on sellistien suosituimpiin taiturinumeroihin kuuluva ja laajuudeltaan lähes konserton veroinen Muunnelmia rokokoo-teemasta (1876). Toinen sello-orkesteriteos on suppeam pi ja yksinkertaisempi, enemmän karaktäärikappaleen tapaan hahmottuva Pezzo capriccioso vuodelta 1887, joka jäi Tšaikovskin viimeiseksi solistille ja orkesterille säveltämäksi teokseksi. Otsikon lupaama leikkisyys ja oikukkuus (capriccioso) tavoitetaan vasta vuolaan laulavan ja tummanlämpimin värein maalatun alkujakson jälkeen, kun musiikki puhkeaa scherzomaiseen ilmavuuteen, johon sellon taiturikuviot kirjovat omia säikeitään. Teoksen lopulla alkujakson laulavuus palaa, mutta viimeisen sanan Tšaikovski antaa taiturikuvioille. I Tjajkovskijs produktion ingår endast två verk som ursprungligen är skrivna för cello och orkester. Det mer kända av dem är Rokokovariationer (1876), ett verk som är nästan av konsertomfång och som hör till cellisternas mest populära virtuosnummer. Det andra verket för cello och orkester är det mindre och enklare Pezzo capriccioso från år 1887, som gestaltar sig mer som ett karaktärs stycke och som kom att bli Tjajkovskijs sista verk för solist och orkester. Först efter en flödande sångbar inledning som målas i mörkt varma färger uppnås den i titeln utlovade lekfullheten och nyckfullheten (capriccioso), när musiken spricker fram i en scherzomässig luftighet mot vilken cellons virtuosa figurer avtecknar sig. I slutet av verket återkommer inledningens sångbarhet, men Tjajkovskij låter de virtuosa figurerna få det sista ordet. Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 15 Kaija Saariaho (1952–) Mirage K aija Saariaho on usein maininnut pitävänsä huilua ja selloa lempisoittiminaan, ja kumpaakin hän on monipuolisesti ja rikkaasti hyödyntänyt tuotannossaan. Saman aseman lauluäänten joukossa on puolestaan saanut sopraano, jolle hän on kirjoittanut useimmat lauluteoksistaan. K aija Saariaho har ofta sagt att hennes favorit instrument är flöjten och cellon, och hon har använt bägge mångsidigt och rikt i sin produktion. Sopranen har motsvarande position bland sångstämmorna, och de flesta av hennes vokalverk är skrivna för sopran. Teoksessa Mirage (KangasI verket Mirage (Hägring) tus) (2007) Saariaho tuo (2007) sammanför SaariVärien ja sävyjen kirjo yhteen sopraanon ja selaho sopranen och cellon on teoksessa rikas ja luo lon ja luo asetelmaltaan och skapar ett verk med jännittävän, konsertoivasosaltaan tavanomaisen arki- en spännande utgångsta ja vokaalisesta ilmaisuspunkt som bygger en orikokemuksen tuolle puolen ginell syntes av det konta omaperäistä synteesiä rakentavan teoksen. Sen serterande och det vokala hakeutuvaa tunnelmaa. dramaturgiassa sopraano uttrycket. I dess dramaja sello ovat enemmän rinturgi är sopranen och celFärgoch nyansrikedomen nakkaisia kuin kilpailevia lon mer parallella än med är stor och skapar en toimijoita ja antavat lähtövarandra tävlande aktörer, kohtana olleesta tekstistä och de ger två med varstämning som söker sig kaksi toisiinsa kietoutuvaa andra sammanflätade tolktulkintaa. Sopraano kaarteningar av texten som tjänar bortom den vanliga lee sävelavaruudessa vuosom utgångsläge. Sopranen vardagsupplevelsen. roin kuulaine, vuoroin halsvävar omkring i tonrymtioituneine melodioineen; den med stundvis klara och sello taas terävöittää ilmaisua särmikkään moni- stundvis hänförda melodier; cellon i sin tur gör värisine, monesti ostinatomaisiin kuvioihin tiivis- uttrycket skarpare med sina vassa och färgskiftyvine osuuksineen. Ylipäätään värien ja sävyjen tande partier, som ofta förtätas i ostinatoliknankirjo on teoksessa rikas niin kuin Saariaholla aina de figurer. Överhuvudtaget är färg- och nyans ja luo osaltaan tavanomaisen arkikokemuksen rikedomen stor, som alltid hos Saariaho, och tuolle puolen hakeutuvaa tunnelmaa. skapar en stämning som söker sig bortom den vanliga vardagsupplevelsen. Miragen tekstinä on katkelma meksikolaisiin mazatec-intiaaneihin kuuluneen shamaanin ja pa- Mirages text består av ett avsnitt av besvärjelser rantajan Maria Sabinan transsissa esittämistä lästa under trans av shamanen och helaren Maria loitsuista. Sanoissa toistuvat Sabinan kuvitelmat Sabina, som hör till de mexikanska mazatecindierilaisista olomuodoista, jotka voi tulkita hurmioi anerna. I orden upprepas Sabinas föreställningar tuneena identiteetin etsintänä. Ja kun säkeiden al- om olika tillstånd, som kan tolkas som ett extakusanat ”I am” (Minä olen) toistuvat usein myös tiskt identitetssökande. Eftersom strofernas besellaisenaan, saa kappale laajemminkin lausujansa gynnelseord ”I am” (Jag är) upprepas ofta även – ja kenties säveltäjänsäkin – olemassaoloa julis- som sådana får verket en utökad innebörd som tavan merkityksen. en kungörelse av recitatörens – och kanske även kompositörens – existens. 16 Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 Joseph Haydn (1732 – 1809) Sinfonia nro 83 g-molli, “Kana” Symfoni nr 83 g-moll ”Hönan” V Ä Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 29.1. aikka Haydn matkusti ensimmäisen kerran ven om Haydn för första gången reste utanItävallan ulkopuolelle vasta 1790-luvun alusför Österrike först i början av 1790-talet, då sa vieraillessaan kahdesti Englannissa, hän nousi han besökte England två gånger, hade han redan jo ennen sitä kansainväliseen maineeseen ja vähi- dessförinnan uppnått internationell berömmeltellen aikansa ehkä arvostetuimmaksi säveltäjäk- se och med tiden blivit sin tids kanske mest ansi. 1780-luvun puolivälissä hän sai uransa siihen sedda tonsättare. I mitten av 1780-talet fick han mennessä merkittävimmän ulkomaisen tilauksen, sin dittills mest betydande utländska beställning, kun pariisilainen konserttijärjestäjä Le Concert då den parisiske konsertarrangören Le Concert de la Loge Olympique tide la Loge Olympique belasi häneltä kuusi sinfoniaa ställde sex symfonier av Hidas osa on yhdistelmä vuodelle 1787. Vuosina honom till år 1787. Verhivelevää eleganssia, 1785 –1786 valmistuneet ken som blev klara åren teokset tunnetaan ”Parii1785 –1786 är kände som t unteen syvyyttä ja yllättäviä, silaisina sinfonioina”, ja ne ”Parissymfonierna”, och edustavat hänen siihen de utgjorde höjdpunkten jyrkkiäkin korostuksia. astisen sinfonikontyönsä på hans arbete som symDen långsamma huipennusta. foniker fram till den tidpunkten. satsen är en kombination Jokainen pariisilaisista sinfonioista on omaperäinen, Varje Parissymfoni utgör av s mekande elegans, yksilöllinen mestariteos. ett originellt och unikt Sinfonia nro 83 g-molli on känslodjup och överraskande mästerverk. Symfoni nr niistä ainoa, joka on mollis83 g-moll är den enda av häftiga accenter. sa (tai oikeammin sen endem som går i moll (eller siosa), minkä vuoksi teos egentligen dess första on joskus haluttu kytkeä ilmaisullisesti Haydnin sats), vilket har lett till att man ibland har velat puolitoista vuosikymmentä aiempiin, mollia suo- sammanlänka verket uttrycksmässigt med Haydn siviin ns. Sturm und Drang -sinfonioihin. 15 år tidigare sk. Sturm und Drang-symfonier, som gynnade molltonarter. Avausosan pääteemaa hallitsee uhmakas molli sävy. Toista ulottuvuutta edustaa elegantti, suo- Den första satsens huvudtema domineras av en rastaan sirosteleva sivuteema, jonka etuheleet trotsig mollnyans. Det eleganta, rentav sirliga ovat olleet perustana teoksen hiukan onnetto- sidotemat företräder en annan dimension, och malle lisänimelle ”La poule” (Kana). Hidas osa dess förslag har gett upphov till verkets aningon yhdistelmä hivelevää eleganssia, tunteen sy- en olyckliga namn ”La poule” (Hönan). Den långvyyttä ja yllättäviä, jyrkkiäkin korostuksia. Kol- samma satsen är en kombination av smekande mas osa on kansanomainen menuetti, jonka ke- elegans, känslodjup och överraskande häftiga acpeää trio-jaksoa huilu värittää. Finaali etenee center. Den tredje satsen är en folklig menuett, vauhdikkaasti 12/8-tahtilajin siivittämänä. Kehit- vars lätta trioparti färgas av flöjten. Finalen forttelyn mollikäänne syventää mutta ei horjuta osan skrider fartfyllt i 12/8-takt. Genomföringens mollenergistä latausta, eivät liioin elegantit fermaat- parti fördjupar men rubbar inte satsens energiska ti-hidastukset osan lopulla. laddning, liksom inte heller de eleganta fermat- ritardandon som förekommer i slutet av satsen. 17 Turun tuomiokirkko • © Petteri Mäntysaari, Kappas Valokuvamo Jousimusiikkia pohjoismaisittain Stråkmusik på nordiskt vis TO 5.2. | 19.00 | Tuomiokirkko / Domkyrkan Elina Mustonen, cembalo Johan Helmich Roman (1694 –1758): Sinfonia per la chiesa Carl Nielsen (1865 –1931): Pieni sarja a-molli op. 1 / Liten svit a-moll op. 1 Preludium Intermezzo Finale Jean Sibelius (1865 –1957): Rakastava-sarja op. 14 / Den älskande, svit op. 14 Rakastava / Den älskande Rakastetun tie / Den älskandes väg Hyvää iltaa – Jää hyvästi/ God natt – farväl Joonas Kokkonen (1921–1996): “...durch einen Spiegel...” Andante – Allegro – Allegro non troppo – Adagio Konsertin kesto noin 1 h. Ei väliaikaa. / Konsertens längd ca 1 h. Ingen paus. 18 Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 Elina Mustonen © Heikki Tuuli Elina Mustonen Cembalo E lina Mustosen muusikonura käynnistyi kahdeksanvuotiaana cembalo-opinnoilla. Sibelius-Akatemian jälkeen hän siirtyi Ton Koopmanin oppilaaksi Amsterdamin Sweelinck-Conservatoriumiin, missä hän suoritti solistidiplomin vuonna 1988. 2006 hän valmistui musiikin tohtoriksi Sibelius-Akatemian DocMus-yksikön taiteilijakoulutuksesta aiheenaan J.S.Bachin cembalopedagogiikka. E Solistiuransa ohessa Elina Mustonen nauttii arvostusta myös pedagogina. Hän on toiminut cembalon- ja continuosoiton sekä cembalopedagogiikan opettajana Sibelius-Akatemiassa vuodesta 1983 lähtien. Vid sidan av sin solistkarriär är Elina Mustonen även en ansedd pedagog. Hon har arbetat som lärare i cembalo- och continuospel samt cembalopedagogik vid Sibelius-Akademin sedan år 1983. lina Mustonen inledde sin musikerkarriär i åtta års ålder med studier i cembalo. Efter Sibelius-Akademin studerade hon för Ton Koopman vid Sweelinck-konservatoriet i Amsterdam, där hon avlade solistdiplom år 1988. År 2006 doktorerade hon i musik vid Sibelius-Akademins doktorandskola DocMus med J.S. Bachs cembalopedagogik som sitt ämne. Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 5.2. Mustonen gav sin debutEnsikonserttinsa Mustokonsert som debutant i JyMustonen on kysytty nen soitti Jyväskylän deväskylä år 1987. Där efter bytanttina vuonna 1987. har hon varit en efterfråsolisti ja kamarimuusikko. Siitä lähtien hän on ollut gad solist och kammarkysytty solisti ja kamariMustonen är en efterfrågad musiker såväl i hemlandet muusikko niin kotimaassa utomlands. Hon har solist och kammarmusiker. som kuin ulkomaillakin. Hän on flitigt gästat våra sommarvieraillut ahkerasti kesäfestivaler. Utomlands har festivaaleillamme. Ulkomailla Mustosta on kuul- man kunnat höra Mustonen bl.a. i Island, Engtu mm. Islannissa, Englannissa, Saksassa, Italias- land, Tyskland, Italien, Frankrike och USA. Hon sa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Hän on esiintynyt har uppträtt som solist med de flesta finländska myös useimpien suomalaisten orkestereiden so- orkestrarna. Förutom de centrala barockkonlistina. Keskeisimpien barokkikonserttojen lisäk- serterna hör även Francis Poulencs, Bohuslav si Elina Mustosen ohjelmistoon kuuluvat mm. Martinus och Manuel de F allas cembalokonserFrancis Poulencin, Bohuslav Martinun ja M anuel ter till Elina Mustonens repertoar. de Fallan cembalokonsertot. Elina Mustonen har gjort flera omtyckta inspelElina Mustonen on tehnyt useita kiitettyjä soolo- ningar av solo- och kammarmusik. Hon har även ja kamarimusiikkilevytyksiä. Hän on myös tehnyt gjort ett flertal radioinspelningar för Rundradion lukuisia radionauhoituksia Yleisradiolle ja osallis- samt deltagit i TV 1:s internationella samarbetstunut TV 1:n kansainvälisiin yhteistyöohjelmiin. program. 19 Johan Helmich Roman (1694 –1758) Sinfonia per la chiesa J ohan Helmich Romania on usein kutsuttu ”Ruotsin musiikin isäksi” eikä syyttä, sillä hän oli ensimmäinen merkittävä ruotsalainen säveltäjä. Häntä on kutsuttu myös ”Ruotsin Händeliksi”, mihin puolestaan sisältyy suora elämäkerrallinen viite. Hän nimittäin opiskeli vuosina 1716 –1721 Englannissa ja tutustui tällöin Händeliin henkilökohtaisesti ja esitti myöhemmin Ruotsissa tämän teoksia toimiessaan ensin varahovikapellimestarina ja sitten vuodesta 1727 lähtien varsinaisena hovikapellimestarina. 1730-luvun puolivälissä hän teki uuden kaksi vuotta kestäneen opintomatkan Englantiin, Ranskaan, Italiaan ja Saksaan ja omaksui laajasti tietoa ajankohtaisista musiikillisista tyyleistä. Myös Suomeen Romanilla saattoi olla etäinen kytkentä, sillä hänen nimensä ja yhden sukuhaaransa on ehdotettu periytyneen Raumalla asuneesta Raumanusten suvusta. Varmaa tietoa asiasta ei kuitenkin ole. Roman loi säveltäjänä laajan tuotannon, johon sisältyy alkusoitto-tyylisiä sinfonioita, sarjoja, alku soittoja, useita konserttoja, erilaisia kamarimusiikkiteoksia ja suuri määrä vokaalimusiikkia, mm. useita hovin tilaisuuksiin kirjoitettuja juhlakantaatteja. Hänen tunnetuin teoksensa on myöhemmän kuningasparin Adolf Fredrikin ja L ovisa Ulrikan häihin 1744 sävelletty laaja kokoelma Drottningholmsmusiken. Roman edusti säveltäjänä lähtökohdiltaan ajalle ominaista myöhäistä barokkia, mutta hän alkoi varsinkin soitinmusiikissaan suuntautua kohti sitä seuranneen uudenaikaisemman ns. galantin tyylin ihanteita. 20 J ohan Helmich Roman har ofta kallats för ”den svenska musikens fader”, och det är inte utan anledning eftersom han var den första betydande svenska tonsättaren. Han har även kallats för ”Sveriges Händel”, vilket i sin tur innehåller en direkt koppling till hans levnadshistoria. Han studerade nämligen åren 1716 –1721 i England, och under den tiden blev han personligen bekant med Händel och framförde senare dennes verk i Sverige under sin tid som först vice hovkapellmästare och från och med år 1727 ordinarie hovkapellmästare. I mitten av 1730-talet gjorde han på nytt en två år lång studieresa till England, Frankrike, Italien och Tyskland, under vilken han samlade omfattande information om tidens aktuella musikstilar. Det är möjligt att Roman hade en avlägsen koppling även till Finland, eftersom hans namn och en släktgren kan ha härstammat från släkten Raumanus som bodde i Raumo. Säker information om saken finns dock inte. Som tonsättare skapade Roman en omfattande produktion, som inkluderar uvertyrliknande symfonier, sviter, uvertyrer, flera konserter, o lika kammarmusikverk och en stor mängd vokal musik, bl.a. flera festkantater skrivna för hovets tillställningar. Hans mest kända verk är den omfattande samlingen Drottningholmsmusiken, som han komponerade till det senare kungaparet Adolf Fredriks och Lovisa Ulrikas bröllop 1744. Som kompositör representerade Roman sin tids typiska sena barock, men speciellt i sin instrumentalmusik började han orientera sig mot den därpå följande modernare sk. galanta stilens ideal. Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 Carl Nielsen (1865 –1931) Pieni sarja a-molli op. 1 Liten svit a-moll op. 1 S ibeliuksen tavoin myös tanskalaisen Carl Nielsenin tuotannossa sinfonioilla on keskeinen asema. Sen sijaan muita orkesteriteoksia hän sävelsi vähemmän kuin Sibelius, eikä hänellä ole Valse tristen ja Finlandian kaltaisia suuren yleisön suosikkikappaleita tai Sadun, Lemminkäissarjan, Pohjolan tyttären, Aallottarien ja Tapiolan kaltaisia sinfonisen runon mestariteoksia. L ikt Sibelius har symfonierna en central ställning i dansken Carl Nielsens produktion. Han skrev dock färre andra orkesterverk än Sibelius, och han har inte hos den stora publiken populära verk som Valse triste eller Finlandia eller mästerliga symfoniska dikter som En saga, Lemminkäinensviten, Pohjolas dotter, Okeaniderna eller Tapiola. Pieni sarja ei vielä ilmennä Nielsenin aikuiskauden kypsää, parhaimmillaan vahvaotteisissa sinfonioissa ilmenevää tyyliä; esimerkiksi hänen vanhempien norjalaisten kollegojensa Griegin ja Johan Svendsenin vaikutus on sen musiikissa selvä. Silti sarja on teoksena sinänsä jo täysipainoinen ja tyylikkäästi toteutettu ja ansaitusti vakiinnuttanut paikkansa jousiorkesterien ohjelmistoissa. Teoksen avaava Preludi painottuu vakaville tunnoille, teoksen keskellä on elegantisti valssin tahdissa keinuva Intermezzo ja finaali alkaa vakavahenkisellä, ensiosan musiikkiin palautuvalla johdannolla, josta osan energinen ja elämänmyönteinen pääjakso puhkeaa esiin. 5.2. Nielsenin varhaisin orkesNielsens tidigaste orkesterSarja on teoksena teriteos on jousille sävelletverk är Liten svit för stråkar. ty Pieni sarja. Se valmistui Verket färdigställdes 1888, t äysipainoinen ja 1888, kaksi vuotta sen jältvå år efter att han avslutat keen, kun hän oli päättänyt sina studier vid konservatyylikkäästi toteutettu. opintonsa Kööpenhaminan toriet i Köpenhamn. Verket konservatoriossa. Teoksen Verket är balanserat och uruppfördes i Köpenhamn kantaesitys Kööpenhamii Tivolis konsertserie i sepstiligt förverkligat. nan Tivolin konserttisarjastember 1888, och utgjorde sa syyskuussa 1888 merkitsi för Nielsen det första steNielsenin ensiaskelta tanskalaisen yleisön tietoi- get mot att bli känd bland den danska publiken. suuteen. Vielä lehtien ennakkotiedoissa hänet oli Ännu i tidningarnas förhandsskriverier omnämnmainittu ”hra Carl Nielseninä, josta kukaan ei tie- des han som ”hr Carl Nielsen, om vilken ingen dä mitään”, mutta konsertin jälkeen hänet jo tie- vet något”, men efter konserten var han redan dettiin. bekant. Liten svit utgör ännu inte ett exempel på Nielsens vuxna mogna stil, som tydligast framkommer i de starka symfonierna; till exempel är påverkan av hans äldre norska kolleger Grieg och Johan Svendsen fortfarande uppenbar i musiken. Trots det är verket i sig redan balanserat och stiligt förverkligat, och det har förtjänat sin plats i stråkorkestrarnas repertoar. Verket inleds med Prelude, som koncentrerar sig på allvarliga stämningar. I mitten av verket gungar Intermezzo elegant i valstakt, och finalen börjar med en allvarlig inledning som återkallar musiken från den första satsen, innan satsens energiska och livsbejakande huvudparti bryter fram. Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 21 Jean Sibelius (1865–1957) Rakastava-sarja op. 14 Den älskande, svit op. 14 S I ibelius matkusti lokakuussa 1911 Berliinin oktober 1911 reste Sibelius via Berlin till P aris kautta reiluksi kuukaudeksi Pariisiin. Matka för en månad. För honom innebar resan snamerkitsi hänelle lähinnä jonkinlaista irtiottoa ko- rast ett slags avståndstagande till hemlandets förtimaan oloista, sillä mitään pakottavaa syytä sil- hållanden, för inga yttre omständigheter som le ei ollut. Päivisin hän tilaili Pariisin hienoimmil- tvingade honom till att resa. Dagtid beställde ta vaattureilta pukuja ja paitoja, joihin hänellä ei hans kostymer och skjortor av Paris finaste skrädoikeastaan olisi ollut varaa, ja iltaisin hän kävi ak- dare, kläder som han egentligen inte hade råd tiivisesti konserteissa. Aivan toimettomaksi hän med, och om kvällarna gick han aktivt på konserei silti jättänyt luovaa puoltaankaan, sillä mat- ter. Han lämnade dock inte sin kreativa sida helt kan aikana hän alkoi muokata 1893 valmistunees- sysslolös, utan under resan började han omarbeta ja muutamia muitata manskörssviten Den kin versioita saaneesta älskande från år 1893 Rakastava-sarjan kolme osaa mieskuorosarjasta Ratill en stråkorkesterverkastavasta jousiorkession. Den nya versionen muodostavat kauniisti tasa teriteosta. Lopullisesav verket, som tidigati uusi versio valmistui re omarbetats även till painottuvan kokonaisuuden. Suomessa tammikuusandra versioner, färdigDe tre satserna i sviten sa 1912. ställdes i Finland i januari 1912. Den älskande utgör en Nykyisin Rakastava-sarja tunnetaan parhaiten Numera är sviten Den vackert balanserad helhet. juuri jousiorkesteriverälskande mest känd siona. Samoin kuin mojust i sin stråkorkesnissa näyttämömusiikeissa myös siinä Sibelius on terversion. Liksom i flera av sina tonsättningtavoittanut herkkiä ja hauraita tunnelmia vähil- ar till skådespel har Sibelius här fångat känslilä mutta sitäkin punnitummilla keinoilla. Samal- ga och sköra stämningar med små men desto la teos osoittaa, että väkevien sinfonioiden lisäksi mer väl avvägda medel. Samtidigt visar verSibelius ylsi suuruuteen myös pienimuotoisem- ket att Sibelius förutom i sina starka symfonier man lyriikan parissa, intiimisti luonnosteltujen ja även var en stor komponist av småskaligare haavoittuvaisten rakkauden tuntojen tulkitsijana. lyrik, som uttolkare av intimt tecknade och sårbara kärlekskänslor. Rakastava-sarjan kolme osaa muodostavat kauniisti tasapainottuvan kokonaisuuden. Ensiosa De tre satserna i sviten Den älskande utgör en Rakastava on lyyrisen herkkä, melkein arkaillen vackert balanserad helhet. Den första satsen sisintään paljastava. Toista osaa Rakastetun tie vä- Den älskande är lyriskt känslig, nästan blygt blotrittää ikiliikkujamainen mutta herkästi toteutettu tande sitt inre. Den andra satsen Den älskades jousitekstuuri. Hyvää iltaa – Jää hyvästi on teok- väg präglas av en perpetuum mobile-aktig men sen osista moniulotteisin ja luo teokselle kosket- känsligt utmejslad stråktextur. God natt – Farväl tavan, katkeransuloisen päätöksen. är den mest mångdimensionella av satserna och ger verket ett berörande och bitterljuvt slut. 22 Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 Joonas Kokkonen (1921–1996) “...durch einen Spiegel...” H D engellinen elämysmaailma oli läheinen Jooen andliga upplevelsen stod Joonas Koknas Kokkoselle. Se hallitsee hänen magnum konen nära. Den dominerar hans magnum opustaan oopperaa Viimeiset kiusaukset (1975), opus, operan De sista frestelserna (1975), och ja sana ”religioso” esiintyy hänellä usein otsikko- ordet ”religioso” förekommer ofta hos honom na tai esitysmerkinnän lisämääreenä. Tämän il- i titlar eller instruktioner. Det mest imponeranmaisualueen vaikuttavin ilmentymä Kokkosen de uttrycket för detta i Kokkonens instrumensoitinmusiikissa – ja hänen ehkä hienoin soitin- talmusik – och kanske hans finaste instrumentala teoksensa ylimalkaan – on pian oopperan jälkeen verk överhuvudtaget – är verket ”...durch einen valmistunut ”...durch einen Spiegel...” 12 soolo- Spiegel...” för 12 solostråkar och cembalo (1977), jouselle ja cembalolle (1977). Sen alkuituna oli som färdigställdes kort efter operan. Fröet till näynomainen elämys, joka verket var en visionsliknande toi Kokkosen mieleen otupplevelse, som fick KokkoCembalo luo teoksen sikkona olevat sanat Paavanen att tänka på titelns ord lin ensimmäisestä korinttour Paulus första Korintiersointiin oman kirkkaasti laiskirjeestä. brev. säteilevän ulottuvuutensa. Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 5.2. ”...durch einen Spiegel...” ”...durch einen Spiegel...” yhdistää Kokkosen teokförenar de för Kokkonens Cembalon ger verkets sille ominaiset lujat raverk typiska starka struktuklang en egen klart kenteet kiehtovaan, usein rerna med en fascinerade salaperäiseen ja aistimus och ofta mystisk och förnimstrålande dimension. voimaiseen värimaailmaan. melserik färgvärld. Stråkarna Jousia käytetään sekä solistianvänds såväl solistiskt som i sesti että suurempina ryhminä, ja niiden erilaisia större grupper, och deras olika speltekniker utsoittotapoja hyödynnetään tehokkaasti. Cemba- nyttjas effektivt. Cembalon ger verkets klang en lo tuo teoksen sointiin oman kirkkaasti säteilevän egen klart strålande dimension. ulottuvuutensa. Verket ”...durch einen Spiegel...” är indelat i fyra ”...durch einen Spiegel...” on yhtäjaksoisesti soi- satser men spelas utan avbrott. Den första satsen tettava mutta neljään osaan jakaantuva teos. växer från från inledningens mystik till en bred Avausosa kasvaa alun salaperäisyydestä laa- melodiskhet. Den andra satsen inleds lätt och jakaariseen melodisuuteen. Toinen osa alkaa scherzoaktigt men får i fortsättningen en ställvis scherzomaisen keveänä mutta saa edetessään marschaktig karaktär. Efter höjdpunkten glider paikoin marssimaisen luonteen. Huipennuksen musiken dansant över i den tredje satsen, som jälkeen musiikki liukuu tanssillisesti keinahtele- färgas av gungande rytmer. Verkets andliga kärvien rytmien sävyttämään kolmanteen osaan. na är det introverta och intensiva avslutande adaTeoksen henkisenä ytimenä on sisäistynyt ja in- giot, med flera upprepningar av motivet ess-d-g tensiivinen päätös-adagio, jossa esiintyy useaan (eller i mer omfattande form ess-d-e-g-a), den kertaan aihe es-d-g (tai laajempana es-d-e-g-a), musikaliska manifestationen av orden ”Soli Deo sanojen ”Soli Deo Gloria” (Jumalalle yksin kun- Gloria” (Endast Gud tillhör äran). nia) musiikillinen ilmentymä. 23 Pro fanfaareja ja Lysztiä Pro fanfarer och Lisztigheter PE / FR 13.2. | 19.00 | Konserttitalo / Konserthuset Rafael Payare, kapellimestari / dirigent Víkingur Ólafsson, piano Ludwig van Beethoven (1770 –1827): Leonore-alkusoitto nro 3 / Leonorauvertyr nr 3 Franz Liszt (1811–1886): Pianokonsertto nro 2 A-duuri / Pianokonsert nr 2 A-dur Adagio sostenuto assai – Allegro agitato assai – Allegro moderato – Allegro deciso – Marziale un poco meno allegro – Allegro animato – Stretto (molto accelerando) Sergei Prokofjev (1891–1953): Sinfonia nro 5 B-duuri op. 100 / Symfoni nr 5 B-dur op. 100 Andante Allegro marcato Adagio Allegro giocoso Konsertti päättyy noin klo 21 / Konserten slutar ca kl. 21 24 Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 Vikingur Ólafsson © Ari Magg ------- Rafael Payare © Bjoern Bertheussen Rafael Payare Kapellimestari / Dirigent 34 -vuotiaasta Rafael Payaresta on kehkeytymässä yksi sukupolvensa mielenkiintoisimmista kapellimestareista. Voitettuaan arvostetun Malko-kapellimestarikilpailun vuonna 2012 hän on tehnyt yhteistyötä mm. Rotterdamin filharmonikkojen, Birminghamin kaupunginorkesterin ja Toulousen Capitole-orkesterin kanssa. D Payaren menestyksekkään Ison-Britannian de byytin siivittämänä hänelle tarjottiin Ulster-orkesterin kolmivuotista ylikapellimestarin pestiä, jonka Payare aloittaa kaudella 2014–2015. Muita kauden kohokohtia ovat debyytit Lontoon sinfoniaorkesterin sekä Münchenin ja Soulin filharmonisen orkesterin johdossa. Tammikuussa Payare tekee ensiesiintymisensä Wienin filharmonisen orkesterissa johtaen kolme konserttia Wienin Musikvereinissä ja Pariisin Theatre des Champs- Elysees’ssä. Hän tekee myös oopperadebyyttinsä Ruotsin kuninkaallisessa oopperassa Tukholmassa johtaen Puccinin Madama Butterflyn. Efter Payares framgångsrika Storbritanniendebut blev han erbjuden chefdirigentskapet för U lsters orkester för en period på tre år, som Payare inleder säsongen 2014–2015. Övriga höjdpunkter under säsongen är debuterna med Londons symfoniorkester och de filharmoniska orkestrarna i München och Söul. I januari framträder P ayare för första gången med Wiens filharmoniker då han dirigerar tre konserter i Musikverein i Wien och i Théâtre des Champs-Élysées i Paris. Han gör även sin operadebut vid Kungliga Operan i Stockholm där han dirigerar Puccinis M adama Butterfly. Payare on esiintynyt monilla festivaaleilla, kuten Lorin Maazelin perustamalla Castleton-festivaalilla Washington D.C:ssä 2012 ja Varsovan Beethoven-festivaalilla vuonna 2013. Krzysztof Penderecki kutsui Payaren uudelleen Varsovaan marraskuussa 2013 johtamaan osan 80-vuotisjuhlakonserteistaan. Tähän säveltäjän kutsumaan kapellimestareiden joukkoon kuuluivat myös mm. Valery Gergijev ja Charles Dutoit. Payare har uppträtt på många festivaler, som den av Lorin Maazel grundade Castletonfestivalen i Washington D.C. 2012 samt Beethovenfestivalen i Warszawa 2013. Krzysztof Penderecki bjöd in Payare på nytt till Warszawa i november 2013 för att dirigera en del av hans 80-årsjubileumskonsert. Till de övriga inbjudna dirigenterna hörde bl.a. Valerij Gergijev och Charles Dutoit. 13.2. Rafael Payare on Venezuelan arvostetun El Sisteman kasvatteja. Hän aloitti kapellimestarin opintonsa vuonna 2004 José Antonio Abreun johdolla, minkä jälkeen hän on esiintynyt kaikkien Venezuelan merkittävien orkestereiden johdossa. Payare on toiminut myös käyrätorven äänenjohtajana Simón Bolivar -orkesterissa ja avustavana kapellimestarina Gustavo Dudamelille (Los Angelesin filharmoninen orkesteri), Claudio Abbadolle (Simón Bolivar -orkesteri) ja Daniel Bareboimille hänen Siegfried-tuotannossaan Berliinin Staatsoperissa. en 34-årige Rafael Payare håller på att utvecklas till en av sin generations mest intressanta dirigenter. Efter att han segrat i den ansedda Malko-dirigenttävlingen år 2012 har han samarbetat med bl.a. Rotterdams filharmoniker, Birmingshams stadsorkester och Capitoleorkestern i Toulouse. Rafael Payare fick sin skolning i det ansedda venezolanska El Sistema. Han inledde sina dirigent studier år 2004 under ledning av José A ntonio Abreu, och har därefter framträtt som dirigent för alla Venezuela betydande orkestrar. Payare har även varit stämledare för valthornen i Simón Bolivar-orkestern och assisterande dirigent åt Gustavo Dudamel (Los Angeles filharmoniska orkester), Claudio Abbado (Simón Bolivar -orkestern) och Daniel Barenboim vid hans produktion av Siegfried vid Staatsoper i Berlin. Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 25 Víkingur Ólafsson Piano V íkingur Ólafsson on yksi Islannin kirkkaimmista muusikkotähdistä, joka on jo voittanut maan kaikki merkittävimmät palkinnot, kuten Vuoden muusikko -palkinnon kolmesti. íkingur Ólafsson är en av Islands mest lysande musikerstjärnor, och han har redan vunnit landets alla viktigaste priser, inkluderande priset Årets musiker tre gånger. Intohimoisesta musikaalisuudestaan, virtuositeetistaan ja älyllisestä uteliaisuudestaan tunnettu Ólafsson on tehnyt yhteistyötä monien kapellimestareiden kanssa, joihin kuuluvat mm. Vladimir Ashkenazy, Petri Sakari, Rumon Gamba, Ilan Volkov ja Pietari Inkinen. Ólafsson on esiintynyt mm. Norjan radion sinfoniaorkesterin sekä Ulster- ja Juilliard-orkestereiden kanssa sekä festivaaleilla ympäri maailmaa. Hän on työskennellyt yhdessä myös Philip Glassin, Pekka Kuusiston, klarinetisti Martin Fröstin, viulisti Sayaka Shojin sekä Björkin kanssa. Ólafsson är känd för sin passionerade musikalitet, virtuositet och intellektuella nyfikenhet, och han har samarbetat med många dirigenter, däribland bl.a. Vladimir Ashkenazy, Petri Sakari, Rumon Gamba, Ilan Volkov och Pietari Inkinen. Ólafsson har uppträtt bl.a. med Norges radios symfoniorkester samt Ulsters och Juilliards orkestrar samt på festivaler världen över. Han har samarbetat även med Philip Glass, Pekka Kuusisto, klarinettisten Martin Fröst, violinisten Sayaka Shojin samt Björk. Konserttilavojen ulkopuolella Ólafsson on toiminut monien innovatiivisten musiikkiprojektien taustavoimana. Tuorein näistä projekteista on vuosina 2013–2014 esitetty televisiosarja Utúrdúr (Epävireessä). Ólafsson on myös R eykjavík Midsummer Music -kamarimusiikkifestivaalin perustaja ja taiteellinen johtaja. Vuonna 2009 Ólafsson perusti oman levy-yhtiönsä nimeltä Dirrindí, jonka kautta hän on julkaissut kolme albumia. Viimeisin niistä – Schubert’n Winterreise yhdessä Kristinn Sigmundssonin kanssa – voitti Islannin musiikkivientijärjestön jakaman Vuoden albumi -palkinnon vuonna 2012. Ólafssonin menneeseen konserttikauteen kuului Bachin Goldberg-muunnelmien esittäminen laajalla Kanadan-kiertueella sekä esiintymiset Islannin ja Winnipegin sinfoniaorkesterin ja Dalarna Sinfoniettan kanssa. Hän työskenteli myös kahden poikkitaiteellisen teoksen parissa: BIRDS-projektissa yhdessä videotaiteilija Yann Malkan kanssa ja taiteilija Roman Signerin performanssissa Trans art-festivaalin päätöstapahtumassa. Víkingur Ólafsson on opiskellut pianonsoittoa kotimaassaan Erla Stefánsdottirin ja Peter Mátén opetuksessa sekä Jerome Lowenthalin ja Robert McDonaldin johdolla Juilliard Schoolissa, missä hän on suorittanut musiikin maisterintutkinnon. 26 V Utanför konsertscenen har Ólafsson arbetat som bakgrundskraft för flera innovativa musikprojekt. Det senaste av dessa projekt var TV-serien Utúrdúr (Ostämt), som visades åren 2013–2014. Ólafsson är även grundare av och konstnärlig ledare för kammarmusikfestivalen Reykjavík Midsummer Music. År 2009 grundade Ólafsson sitt eget skivbolag med namnet Dirrindí, på vilket han har publicerat tre album. Det senaste av dem – Schuberts Winterreise tillsammans med Kristinn Sigmundsson – vann Islands musik exportorganisations pris Årets album år 2012. Till Ólafssons gångna konsertsäsong hörde framföranden av Bachs Goldbergvariationer under en omfattande Kanadaturné samt uppträdanden tillsammans med Islands och Winnipegs symfoniorkestrar samt Dalarna Sinfonietta. Han arbetade även med två tvärkonstnärliga verk: i BIRDS-projektet tillsammans med videokonstnären Yann Malka samt tillsammans med konstnären Roman Signer i en performance på Transart-festivalens avslutning. Vikingur Ólafsson studerade piano i sitt hemland för Erla Stefánsdottir och Peter Máté samt under ledning av Jerome Lowenthal och Robert McDonald vid Juilliard School, där han har avlagt sin musikmagisterexamen. Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 Ludwig van Beethoven (1770 –1827) Leonore-alkusoitto 3 / Leonorauvertyr 3 S F ör Beethoven var tonsättandet sällan lätt, men speciellt svår blev den skapande processen med hans enda opera Fidelio. Han gjorde tre versioner av verket – de två första med namnet Leonora (Léonore 1805 och 1806) – och först den tredje (1814) tillfredsställde tonsättaren och publiken. Fidelios politiska tema stod Beethoven nära, eftersom han trodde på den franska revolutionens och demokratins ideal. Det rör sig om en sk. befrielseopera, i vilken den kvinnliga huvudgestalten Leonora maskerar sig till man och u nder namnet Fidelio tar anställning som fångvaktarens assistent för att befria sin man F lorestan, som sitter fången på grund av sina politiska åsikter. 13.2. äveltäminen oli vain harvoin helppoa Beethovenille, mutta aivan erityisen työlääksi muodostui hänen ainoan oopperansa Fidelion luomisprosessi. Teoksesta valmistui kolme versiota – kaksi ensimmäistä nimellä Leonore (1805 ja 1806) – joista vasta viimeinen (1814) tyydytti säveltäjää ja yleisöä. Fidelion poliittinen aihe oli Ranskan vallankumouksen aatteisiin ja demokratian ihanteisiin uskoneelle Beethovenille läheinen. Kyseessä on ns. pelastusooppera, jossa naispäähahmo Leonore naamioituu mieheksi ja pestautuu Fidelio-nimisenä vanginvartijan apuriksi pelastaakseen poliittisten mielipiteidensä vuoksi vangitun miehensä Florestanin. Oopperaan kytkeytyvistä Jokaista versiota varten Beethoven komponerade Beethoven kirjoitti oman alen egen uvertyr till varje alkusoitoista Leonore 3 kusoiton. Ensiversion yhteyversion. I samband med den on musiikillisesti rikkain. dessä esitettiin alku soitto, första versionen framförjoka tunnetaan nykyisin nides uvertyren som numera Av operans olika mellä Leonore 2, vuoden är känd som Leonora 2, i 1806 versiossa kuultiin Leoversionen år 1806 spelades uvertyrer är Leonora 3 nore 3 ja lopullisen version Leonora 3 och i den slutliga den musikaliskt rikaste. yhteydessä Fidelio-alkusoitversionen Fideliouvetyren. to. Beethovenin kuoleman Efter Beethovens död hittajälkeen hänen jäämistöstään löytyi vielä neljäskin de man ytterligare en fjärde uvertyr från år 1807, alkusoitto vuodelta 1807, jolloin oopperalle yri- då man förgäves hade försökt framföra operan tettiin turhaan järjestää esitystä Prahaan. i Prag. Oopperaan kytkeytyvistä alkusoitoista Leonore 3 on musiikillisesti rikkain. Se kasvaa hitaasta johdannosta energiseksi allegroksi ja vie lopulta oopperan loppuratkaisua ennakoivaan voitokkaaseen koodaan. Tavallaan alkusoitto on vastakohtaisine aineksineen jo niin tyydttävä ja itseriittoinen, että on helppo ymmärtää, miksi Beethoven vaihtoi lopulliseen versioon neutraalimman ja draaman johdantona paremmin toimivan Fidelio-alkusoiton. Av operans olika uvertyrer är Leonora 3 den musikaliskt rikaste. Den växer från en långsam inledning till ett energiskt allegro och avslutas med en coda som förebådar operans slutliga uppgörelse. På sitt sätt är uvertyren med sitt innehåll av motsatser redan i sig tillfredställande och självtillräcklig, och det är således lätt att förstå varför Beethoven i den slutliga versionen bytte ut den mot den mer neutrala Fideliouvertyren, som fungerar bättre som inledning på dramat. Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 27 Franz Liszt (1811–1886) Pianokonsertto nro 2 A-duuri Pianokonsert nr 2 A-dur ”V iimeiset kaksi viikkoa sieluni ja sormeni ovat raataneet kuin kaksi kadotettua sielua. [...] Harjoittelen neljästä viiteen tuntiin päivässä (terssejä, sekstejä, oktaaveja, tremoloita, repetitioita, kadensseja jne.). Ah, jos en tule hulluksi, saat nähdä minussa taiteilijan.” ” D e två senaste veckorna har min själ och mina fingrar slitit som två förtappade själar. […] Jag övar fyra till fem timmar per dag (terser, sexter, oktaver, tremolon, repetitioner, kadenser osv.). O, blir jag ej galen får du i mig se en konstnär.” Näin purkautui Franz Liszt keväällä 1831 kuul- Så utbrast Franz Liszt i ett brev våren 1831 tuaan Pariisissa viulun mestaria Niccolò Paga- efter att han hade hört violinmästaren Niccolò ninia. 19-vuotias Liszt oli jo huippulahjakas ja Paganini i Paris. Den 19-årige Liszt var redan en loistokas pianisti, mutta stormbegåvad och stråvasta Paganinin kuulemilande pianist, men först nen sai hänet lopullisesti 19-vuotias Liszt oli jo huippu- efter att han hört Paganitajuamaan, kuinka pitkälle han hur långt det lahjakas ja loistokas pianisti. nivarinsåg soittimellisen taituruuden möjligt att föra den saattoi viedä. Hän ryhtyi instrumentala virtuositeDen 19-årige Liszt var luomaan omaa pianistista ten. Med P aganini som sin vallankumoustaan, ei vain redan en stormbegåvad och förebild började han skapa esiintyvänä muusikkona sin egna pianistiska revostrålande pianist. vaan myös säveltäjänä, lution, inte enbart som utja hänen tuotannossaan övande musiker utan även nämä kaksi elementtiä kietoutuivat erottamat som kompositör. I hans produktion samman tomasti toisiinsa. flätades dessa två element oskiljaktigt med varandra. Liszt sävelsi kaksi pianokonserttoa, joiden alkuidut istutettiin 1830-luvun alussa samoihin aikoihin Grunden till Liszts två pianokonserter lades i mullistavien Paganini-kokemusten kanssa. Kon- början av 1830-talet, kring samma tider som de sertot valmistuivat 1849, mutta Liszt uusi niitä omkullstörtande Paganiniupplevelserna. Konmyöhemmin moneen kertaan. Kummassakin hän serterna färdigställdes 1849 men Liszt reviderade kokeili uudenlaisia muotoratkaisuja sulauttamalla dem senare upprepade gånger. I bägge prövade perinteisen moniosaisen teoksen elementtejä yh- han nya formlösningar genom att förena eletenäiseksi kokonaisuudeksi. A-duuri-konsertossa ment ur det traditionella verket med flera satser keskeisenä temaattisena aineksena on hitaan joh- till en enhetlig helhet. I A-durkonserten är det dannon avaava haaveellinen puupuhallinaihe, joka centrala tematiska elementet ett drömskt mokuullaan myös teoksen keskellä hitaassa jaksossa tiv hos träblåsarna, som senare hörs i mitten av sekä teoksen lopulla marssimaiseksi muuntunee- det långsamma partiet samt i slutet av verket i en na. Nokturnaalisesti tunnelmoivan suvantovai- marschaktig form. Efter ett nokturnalt stilla parheen jälkeen teos päättyy taiturilliseen säihkee- ti avslutas verket i virtuos lyster, och pianosatsen seen, ja ylipäätään piano-osuutta leimaa Lisztin präglas överlag av Liszts suveräna pianotekniska suvereeni pianotekninen keksintä. uppfinningsrikedom. 28 Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 Sergei Prokofjev (1891–1953) Sinfonia nro 5 B-duuri op. 100 Symfoni nr 5 B-dur op. 100 K N 13.2. un Sergei Prokofjev kesällä 1944 sävelsi viiär Sergej Prokofjev under sommaren 1944 dennen sinfoniansa, se merkitsi hänelle paskrev sin femte symfoni innebar det för holuuta sinfoniamuotoon neljäntoista vuoden tauon nom en återkomst till symfoniformen efter en jälkeen. Prokofjev oli asunut Venäjän vallanku- paus på fjorton år. Efter den ryska revolutionen mouksen jälkeen ulkomailla, pääasiassa Rans- hade Prokofjev bott utomlands, i första hand i kassa, mutta palannut 1936 vanhaan kotimaahan- Frankrike, men han återvände 1936 till sitt gamla sa ja sen uuteen neuvostotodellisuuteen. Myös hemland och dess nya sovjetiska verklighet. Även Prokofjevin musiikki oli kokenut muutoksia, ja Prokofjevs musik hade genomgått förändringar, varsinkin sen lyyrinen ja melodinen elementti oli och speciellt det lyriska och melodiska elementet vahvistunut 1930-luvul hade under 1930-talet la ja saanut uudenlaiförstärkts och fått ett Uudenlainen tunnevoimaisempi nytt och ofta glödande sen, usein hehkuvan romanttisen ilmeen. romantiskt uttryck. ilmaisu hallitsee Prokofjevin Tämä uudenlainen tunDetta nya och mer viidettä sinfoniaa. nevoimaisempi ilmaisu känslosamma uttryck hallitsee myös Prokodominerar även Proko Ett nytt och mer känslosamt fjevin suuriin suosikkifjevs femte symfoni, uttryck dominerar Prokofjevs ja mestariteoksiin kuusom hör till hans poluvaa viidettä sinfoniaa. puläraste och mästerfemte symfoni. Teos valmistui suurligaste verk. Verket sodan vielä riehuessa, kom till under brinnanmutta Prokofjev halusi antaa sille toiveikkaan sä- de krig men Prokofjev ville ge det en mer hoppvyn. ”Muotoilin sen sinfoniaksi kuvaamaan ihmis- full nyans. ”Jag gjorde en symfoni för att beskriva hengen suuruutta”, hän totesi. det mänskliga livets storhet”, konstaterade han. Tavanomaista hitaampaa (Andante) ensiosaa hallitsee ylenpalttisen vuolas ja laajakaarinen melodisuus, joka paisuu huipennuksessa valtavaan tehoon. Toisena osana on tasajakoisena rientävä sävyltään ilkamoiva scherzo. Sinfonian emotionaalinen ydin on hidas osa, jossa on sekä Romeo ja Julia -baletin (1936) intensiivistä laulavuutta ja tunnehehkua että tummempia ja uhkaavampia, paikoin surumarssin tapaan askeltavia aineksia. Finaali alkaa hitaalla johdannolla, jossa muistellaan avausosan pääteemaa. Sitten motorinen kone käynnistyy tarttuvaa rondoteemaa varten, jonka siivittämänä musiikki rynnistää erilaisten episodien läpi kohti päätöksen orkestraalista ilotulitusta. Den första satsen är långsammare än vanligt (Andante), och domineras av en översvallande flödande bred melodiskhet, som i musikens kulmen växer till enorm styrka. Den andra satsen är ett gycklande scherzo, som i jämn takt skyndar fram. Symfonins emotionella kärna är den långsamma satsen, som har såväl den intensiva sångbarheten och känsloglöden från baletten Romeo och Julia (1936) samt mörkare och mer hotfulla, stundvis sorgmarschaktiga, element. Finalen börjar med en långsam inledning, med reminiscenser av den första satsens huvudtema. Därefter startar den motoriska maskinen för det medryckande rondotemat, till vilket musiken störtar fram genom olika episoder mot det avslutande orkestrala fyrverkeriet. Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 29 Vavahduksia Skälvningar TO 26.2. | 19.00 | Konserttitalo / Konserthuset Konsertti myös verkossa! / Konserten även på nätet! | Christian Vásquez, kapellimestari / dirigent Rachel Barton Pine, viulu / violin ----Pjotr Tšaikovski (1840 –1953): Sinfonia nro 4 f-molli op. 36 / Symfoni nr 4 f-moll op. 36 Andante sostenuto – Moderato con anima Andantino in modo di canzone Scherzo: Pizzicato ostinato (Allegro) Finale: Allegro con fuoco Konsertti päättyy noin klo 20.45 / Konserten slutar ca kl. 20.45 30 Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 Rachel Barton Pine © Andrew Eccles Felix Mendelssohn Bartholdy (1809 –1847): Viulukonsertto e-molli op. 64 / Violinkonsert e-moll op. 64 Allegro molto appassionato (attacca) Andante (attacca) Allegretto non troppo – Allegro molto vivace Christian Vásquez © Wolf Marloh Christian Vásquez Kapellimestari / Dirigent hristian Vásquez toimii Stavangerin sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina kaudesta 2013 –2014. Hän toimii myös Teresa Carreño Youth Orchestra of Venezuelan johtajana ja on johtanut heitä Euroopan-kiertueella vuonna 2013 mm. Lontoossa, Lissabonissa ja Tukholmassa. C 2009 Vásquez johti Gävlen sinfoniaorkesteria, mikä johti hänen nimittämiseen vierailevaksi ylikapellimestariksi vuosiksi 2010 –2013. Viime vuosi en merkittäviin debyytteihin kuuluvat myös hankkeet Philharmonia-orkesterin, Wienin radio-orkesterin, Venäjän valtionorkes terin ja Singaporen sinfoniaorkesterin kanssa. Pohjois-Amerikassa hän on työskennellyt ot tawalaisen National Arts Centre -orkesterin ja Los Angelesin filharmoni sen orkesterin kanssa osallistuessaan heidän Young Artist Fellowship -ohjelmaansa. År 2009 dirigerade Vásquez Gävles symfoniorkester, vilket ledde till att han utnämndes till gästande chefdirigent för åren 2010 –2013. Till hans mest betydande debuter under de senaste åren hör även projekten med Philharmonia- orkestern, Wiens radio-orkester, Rysslands statli ga orkester och Singapores symfoniorkester. Han har även arbetat tillsammans med bl.a. F ranska radions filharmoniska orkester, Re sidentieorkestern och Israels filharmoniska orkester samt med Los A ngeles filharmoniska orkester inom ramen för deras program Young Artist Fellowship. Stavangerin konserttien lisäksi kauden 2013 –2014 suunnitelmiin kuuluivat hankkeet Berliinin Konzerthausorchesterin, Prahan radion sinfoniaorkesterin, Toulousen kansallisen Capitole- orkesterin, Luxemburgin filharmonian, Northern Sinfonian ja Montrealin Métropolitain-orkesterin kanssa. Vásquez teki myös oopperadebyyttinsä Euroopassa johtaessaan Bizet’n Carmenin Norjan kansallisoopperassa. Förutom konserterna i Stavanger omfattar planerna för säsongen 2013 –2014 även projekt med Berlin Konzerthausorchester, Prags radios symfoniorkester, nationella Capitole-orkestern i Toulouse, Luxemburgs filharmoni, Northern Sinfonia och Métropolitain-orkestern i Montreal. Vásquez gjorde sin operadebut i Europa när han dirigerade Bizets Carmen vid Den Norske Opera & Ballett. Caracasissa Venezuelassa syntynyt Vásquez sai viulistin paikan San Sebastian de los Reyesin sinfoniaorkesterissa yhdeksänvuotiaana. Kapelli mestariopintonsa hän aloitti vuonna 2006 José Antonio Abreun johdolla, ja pian sen jälkeen hänet nimettiin Araguan nuorisosinfoniaorkesterin johtajaksi. Vásquez föddes i Caracas i Venezuela. Han började spela violin i symfoniorkestern San Sebastian de los Reyes i nio års ålder. Vásquez inledde sina dirigentstudier år 2006 under ledning av José Antonio Abreu, och kort därefter blev han dirigent för ungdomssymfoniorkestern i Aragua. 26.2. C hristian Vásquez har sedan säsongen 2013 –2014 varit chefdirigent för Stavangers symfoniorkester. Han är även dirigent för Teresa Carreño Youth Orchestra of Venezuela och har under senaste tid dirigerat orkestern på en turné bl.a. i London, Lissabon och Stockholm. Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 31 32 Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 Rachel Barton Pine Viulu / Violin A D 26.2. merikkalainen viulisti Rachel Barton Pine en amerikanska violinisten Rachel Barton on esiintynyt solistina monissa arvostetuissa Pine har uppträtt som solist med många orkestereissa, kuten Chicagon, Atlantan, Mont- ansedda orkestrar, som symfoniorkestrarna i realin, Wienin, Uuden-Seelannin ja Islannin sin- Chicago, Atlanta, Montreal, Wien, Nya Zee foniaorkestereissa. Hän on työskennellyt lukuis- land och Island. Hon har samarbetat med ett ten kapellimestareiden kanssa, joihin kuuluvat flertal dirigenter, bl.a. Charles Dutoit, M arin mm. Charles Dutoit, Marin Alsop, Neeme Järvi Alsop, Neeme Järvi och Placido Domingo. ja Placido Domingo. Ylistettyjä Hennes samarbetsprojekt med yhteistyöprojekteja hän on tehDaniel Barenboim, Christoph Barton Pine soittaa Eschenbach, William Warfield, nyt yhdessä Daniel Barenboimin, Christoph Eschenbachin, William Christopher O’Riley och Mark viulua nimeltään Warfieldin, Christopher O’Rileyn O’Connor har fått speciellt beja Mark O’Connorin kanssa. röm. “ex-Soldat”. Barton Pine on ahkera festivaaliBarton Pine uppträder flitigt på Barton Pines esiintyjä ja on urallaan esiintynyt festivaler och har under sin karviolin bär namnet riär framträtt på musikfestivamm. Ravinian, Marlboron ja Salzburgin musiikkifestivaaleilla. Melerna i bl.a. Ravinia, Marlboro ”ex-Soldat”. diaesiintymisiä Barton Pinella on och Salzburg. I USA:s media har ollut yhdysvaltalaisissa radio-ohBarton Pine deltagit i radioprojelmissa St. Paul Sunday, Performance Today ja grammen St. Paul Sunday, Performance Today From the Top sekä televisiossa NBC-kanavan och From the Top samt i TV i nyhetsprogrammet Today-uutisohjelmassa. Today på kanalen NBC. Barton Pine on sijoittunut kärkisijoille kansainvälisissä Kuningatar Elisabeth-, Paganini- ja Kreisler -viulukilpailuissa sekä Szigeti- ja Montreal-kilpailujen viulusarjassa. Hän voitti kultamitalipalkinnon J.S. Bach -viulukilpailussa vuonna 1992. Barton Pine on myös valittu kahdesti vuoden chicagolaiseksi. Hänen vapaaehtois- ja hyväntekeväisyystehtäviin kuuluvat Chicagon musiikki-instituutin hallituksen jäsenyys ja Rachel Elizabeth Barton -säätiön puheenjohtajan toimi. Rachel Barton Pine soittaa Joseph Guarnerius del Gesun vuonna 1742 Cremonassa valmistamaa arvoviulua nimeltään ”ex-Soldat”, jonka Barton Pinen mesenaatti on hänelle ystävällisesti lainannut. Rachel Barton Pine har spelat in 16 kritikrosade skivor, till vilka hör skivan med Brahms och Joachims violinkonserter tillsammans med C arlos Kalmar och Chicagos symfoniorkester samt skivan med Beethovens och Clementis violinkonserter tillsammans med José Serebrier och Royal Philharmonic Orchestra. Barton Pine har placerat sig i täten i de internationella Drottnings Elisabeth-, Paganini- och Kreisler-violintävlingarna samt i violinserierna i Szigeti- och Montrealtävlingarna. Hon segrade i J.S. Bach -violintävlingen år 1992. Barton Pine har två gånger blivit vald till årets Chicagobo. Till hennes frivillig- och välgörenhetsuppdrag hör medlemskapet i styrelsen för Chicagos musikinstitut samt ordförandeskapet för Rachel Elizabeth Barton -stiftelsen. Rachel Barton Pines instrument är en violin byggd av Joseph Guarnerius del Gesu år 1742 i Cremona. Den bär namnet ”ex-Soldat” och har vänligen lånats ut till Barton Pine av hennes mecenat. Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 Rachel Barton Pine © Andrew Eccles Rachel Barton Pinen 16 kriitikkojen ylistämiin levytyksiin kuuluu Brahmsin ja Joachimin viulukonserttoja yhdessä Carlos Kalmarin ja Chicagon sinfoniaorkesterin kanssa sekä Beethovenin ja Clementin viulukonserttoja yhdessä José Serebrierin ja Royal Philharmonic Orchestran kanssa. 33 Felix Mendelssohn Bartholdy Viulukonsertto e-molli op. 64 Violinkonsert e-moll op. 64 M (1809–1847) S endelssohnin viulukonsertto e-molli (1844) edan uruppförandet i mars 1845 har Menon kuulunut maaliskuussa 1845 olleesdelssohns violinkonsert e-moll (1844) hört till ta kantaesityksestään lähtien klassis-romantti- de populäraste verken i den klassisk-romantiska sen viulukirjallisuuden suuriin suosikkiteoksiin. violinrepertoaren. Det här är inget man egent Tätä ei erityisemmin tarvitse ihmetellä: teoksen ligen behöver förundras över: i verkets melodik melodiikkaa kultaa aito innoitus, orkesteriosuus kan man skönja en äkta inspiration, orkesterparsoi juuri niin elegantisti kuin Mendelssohnilta on tiet klingar just så elegant som man kan förvänta lupa odottaa ja kaiken keskiössä säteilee samal- sig av Mendelssohn och i centrum strålar en samla sekä taiturillinen että kiitollinen solistiosuus, tidigt virtuos och tacksam soliststämma, i vilken jossa taituriainekset ovat sulaude virtuosa dragen har blivit en tuneet luontevasti osaksi teoknaturlig del av verkets helhet. I sen ko konaisuutta. Solistiosuu- Teoksen melodiikkaa utformandet av solistpartiet bad den muo toilussa Mendelssohn kultaa aito innoitus. Mendelssohn om hjälp av sin pyy si ja sai apua ystävältään, vän, Ferdinand David, som hörajan tähtiviulisteihin kuuluneelta de till sin tids stjärnviolinister. I verkets melodik Ferdinand Davidilta, joka soitti Han spelade även vid uruppfökan man skönja en randet. myös kantaesityksen. äkta inspiration. Teoksen muotoratkaisuissa on Verkets formlösning har flera useitakin ajan yleisestä konsertdrag som avviker från tidens alltokäytännöstä poikkeavia piirteitä. Solisti on mu- männa konsertpraxis. Solisten deltar genast från kana heti avausosan ensitahdeista lähtien, eikä de första takterna av den första satsen, och satosassa ole tavanmukaista erillistä orkesteriesit- sen har ingen enskild orkesterexposition, vilket telyä. Ensiosan kadenssin Mendelssohn on siir- var brukligt. Den första satsens kadens har Mentänyt normaalilta paikaltaan osan lopulta keskel- delssohn flyttat från sin vanliga plats i slutet av le kehittelyjaksoon, ja kadenssin päättävät viulun satsen till mitten av genomföringen, och kadenarpeggiot jäävät säestämään kertauksen alkua. sens avslutande violinarpeggion ackompanjerar Epätavallista on myös konserton kolmen osan si- repetitionens inledning. Ovanlig är även lösningtominen yhteen tauottomaksi kokonaisuudeksi: en att knyta samman konsertens tre satser till en ensiosan vauhdikkaan koodan päätteeksi jää soi- helhet utan avbrott: som avslutning på den första maan fagotin pitkä sävel, jonka myötä liu’utaan satsens fartfyllda koda klingar fagottens långa ton tunteikkaan lyyriseen hitaaseen osaan, ja hidas- kvar, från vilken man smidigt övergår i den känsta osaa seuraa tauotta lyhyen välikkeen aloitta- losamt lyriska långsamma satsen. Efter den långma finaali. Päätösosa on luonteeltaan tanssillisen samma satsen följer utan avbrott finalen, som inilmava ja jälleen yksi muunnelma Mendelssohnin leds med ett kort mellanstycke. Den sista satsen suosimasta sadunomaisesta ilmaisusta. är till karaktären dansant luftig och är ytterligare en variation av det sagoaktiga uttryck som Mendelssohn odlade. 34 Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 Pjotr Tšaikovski (1840–1953) Sinfonia nro 4 f-molli op. 36 Symfoni nr 4 f-moll op. 36 T I Teoksen valmistuttua Tšaikovski kuvasi sitä tukijalleen Nadežda von Meckille. Teosta jäsentävän mutta julkaisematta jääneen ohjelman ytimenä on säveltäjän mukaan ajatus ”kohtalosta, tuosta turmiollisesta voimasta, joka ehkäisee pyrkimyksen onneen”. Tämän ajatuksen ilmentymänä on ensiosan alkua hallitseva fanfaariaihe; muutoin osassa on sekä epätoivolle antautuvia että unelmiin tuudittautuvia aihelmia. Hitaassa osassa sekoittuvat alakuloisuus ja lämpö, ja kolmantena osana on pizzicatojen värittämä scherzo, jota säveltäjätoveri Sergei Tanejev moitti liian balettimaiseksi. Finaali on Tšaikovskia riehakkaimmillaan, ja vaikka kohtaloa symboloivan fanfaarin paluu uhkaa katkaista teoksen elämänlangan, musiikki nousee lopussa uudelleen hurmioituneeseen voimaan. Efter att verket blev klart beskrev Tjajkovskij det för sin mecenat Nadezjda von Meck. Verkets struktur bygger på ett opublicerat program, i vilket kärnan enligt tonsättaren är tanken på ”ödet, den ödesdigra kraften, som förhindrar strävan till lycka”. Fanfarmotivet som dominerar inledningen av den första satsen är ett uttryck för detta; i övrigt innehåller satsen motiv som såväl ger efter för misströstan som vaggar in i drömmar. I den långsamma satsen blandas nedstämdhet och värme, och den tredje satsen är ett scherzo färgat av pizzicaton, som tonsättarvännen Sergej Tanejev ansåg vara för balletaktigt. I finalen är Tjajkovskij som mest yster, och trots att fanfaren som symboliserar ödet återvänder och hotar att kapa verkets livstråd stiger musiken i slutet på nytt till extatisk kraft. Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 26.2. šaikovskin kuuden sinfonian sarjassa on selTjajkovskijs serie med sex symfonier finns det keä murros kolmannen ja neljännen sinen brytning mellan den tredje och den fjärfonian välissä. Saman säveltäjän hänen kaikis- de symfonin. Man känner naturligtvis igen samta sinfonioistaan toki tunnistaa, mutta kolmessa ma tonsättare i alla hans symfonier, men i de tre jälkimmäisessä sinfoniassa ilmaisu on tullut olen- senare är uttrycket betydligt mer eftertryckligt naisesti painokkaammaksi ja emotionaalinen la- och den emotionella laddningen större. Som en taus väkevämmäksi. Yhdeksi syyksi murrok- möjlig orsak till detta brytningsskede har framselle on ehdotettu niitä henkisiä mullistuksia, förts de själsligt omstörtande upplevelser som jotka Tšaikovskin 1877 solmiTjajkovskijs äktenskap år 1877 ma avioliitto olisi aiheuttanut. gav upphov till. På grund av Finaali on Tšaikovskia Säveltäjän homoseksuaalisuukompositörens homosexualiden vuoksi liitto oli traaginen tet var äktenskapet ett trariehakkaimmillaan. erehdys ja suisti hänet syvään giskt misstag och det störtakriisiin. Neljäs sinfonia valmisde honom i en djup kris. Den I finalen är Tjajkovskij tui pian kriisivaiheen jälkeen fjärde symfonin tillkom kort som mest yster. alkuvuodesta 1878, mutta toefter krisen under början av dellisuudessa teos oli ollut pitår 1878, men i verkligheten kään työn alla ja sen kolme ensimmäistä osaa jo hade verket länge varit under arbete och dess tre valmiina ennen kuin Tšaikovski tutustui tulevaan första satser var färdiga redan innan Tjajkovskij vaimoonsa. blev bekant med sin blivande hustru. 35 Vino Turun konserttitalon Vino-galleria täyttyy eilisen uutisista Vinogalleriet i Åbo konserthus fylls av gårdagens nyheter 36 K uulitko, että? on kahden kuvataiteen opiskelijan, Anne Kantolan ja Mira Kjemon yhteisteos, joka on esillä Konserttitalon Vino-galleriassa kevätkauden ajan. H Kuulitko, että? on tutkiva teoskokonaisuus, joka perustuu painetun Turun Sanomien uutisiin ja muihin artikkeleihin, jotka ovat julkistettu marraskuun 2014 aikana. Teos käsittelee uutisia ja niiden vaikutusta ihmisen tunteisiin, niin yksilölliseen kuin yhteiseen. Kantola ja Kjemo pyrkivät teoksessaan selvittämään, minkälaisista uutisista turkulaisten elämässä läsnä oleva sanomalehti koostuu. Kuulitko, että? on visuaalinen diagrammi, jossa värikkäät paperiset perhoset kuvastavat kukin yhtä uutista. Teos antaa katsojalle mahdollisuuden kohdata kerralla pari tuhatta eilisen uutista. Hörde du att? är en undersökande verkhelhet som baserar sig på nyheter i den tryckta upplagan av Turun Sanomat samt övriga artiklar som har publicerats under november 2014. Verket behandlar nyheter och deras inverkan på människors känslor, såväl individuellt som kollektivt. I sitt verk strävar Kantola och Kjemo till att utreda vilket slags nyheter den i åbobornas liv närvarande tidningen består av. Hörde du att? är ett visuellt diagram, där färggranna pappersfjärilar beskriver varje enskild nyhet. Verket ger tittaren en möjlighet att på en gång möta ett par tusen nyheter från igår. ”Media on jatkuvasti läsnä nykyihmisten elämässä. Uutisaiheet ja -otsikot tunkeutuvat ihmisen ajatuksiin myös sellaisissa tapauksissa, joissa ihminen ei niitä itse aktiivisesti hae. Monesti tuntuu siltä, että suurin osa uutista on huonoja. Usein vaikuttaa myös siltä, että uutista koskevassa puheenvuorossa sanat ’Kuulitko, että?’ on alku negatiivisen asian jakamisessa. Onko huonon uutisen levittäjä oikeasti lukija itse, eikä postinjakaja?” Mira Kjemo pohtii. ”Media är ständigt närvarande i dagens människors liv. Nyhetsrubriker och nyheter tränger in i människors tankar även då när man inte själv aktivt söker upp dem. Det känns ofta som om största delen av nyheterna är dåliga. I en diskussions om nyheten verkar det ofta som om orden ’Hörde du att?’ är inledningen på delandet av den negativa händelsen. Är det i själva verket läsaren själv som är de dåliga nyheternas budbärare och inte postiljonen?” funderar Mira Kjemo. örde du att? är ett verk av två bildkonststuderande, Anne Kantola och Mira Kjemo. Verket visas i Konserthusets Vinogalleri under vårsäsongen. Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 Anne Kantola A nne Kantola (s. 1992 Espoossa) opiskelee kuvataidetta Turun Taideakatemiassa kolmannella vuosikurssilla. Kantola on kiinnostunut monista erilaisista taiteen tekotavoista ja viime aikoina hän on tehnyt muun muassa installaatioita niin valoista kuin paperistakin, veistoksia eri materiaaleista sekä erilaisia piirustuksia. Kantolan teokset käsittelevät usein ihmisyyttä, ajankohtaisia ilmiöitä ja ympäristöä. A nne Kantola (f. 1992 i Esbo) studerar bildkonst vid Åbo Konstakademin på tredje årskursen. Kantola är intresserad av flera olika sätt att göra konst, och under den senaste tiden har hon bland annat gjort installationer av såväl ljus som papper, skulpturer av olika material samt olika teckningar. Kantolas arbeten behandlar ofta människan, aktuella fenomen samt miljön. Mira Kjemo M ira Kjemo on Ruotsissa vuonna 1981 synty nyt Turun Taideakatemian kolmannen vuosikurssin opiskelija. Hän on opiskellut taidetta myös Konstskolan Elias Mickelssonissa vuosina 2000 – 2003 sekä Porin Taidekoulussa 2009 – 2011. Maalaamisen ja piirtämisen ohella hän on tehnyt mm. veistoksia, grafiikkaa, tekstiilitöitä ja kollaaseja. Kjemon teokset ovat usein jollain tapaa dokumentaarisia. Teokset liikkuvat totuuden ja tunteen rajalla, ylittävät sen vapaasti ja sekoittuvat niiden raajoihin. Kjemon teoksia on aikaisemmin ollut Turussa esillä mm. Katve-yhteisnäyttelyssä 2014 ja Kaamos-tapahtumassa 2013. M ira Kjemo föddes i Sverige år 1981. Hon är tredje årets studerande vid Åbo Konst akademi. Hon har studerat konst även vid Konstskolan Elias Mickelsson åren 2000 – 2003 samt vid Björneborgs Konstskola 2009 – 2011. Vid sidan av målningar och teckningar har hon gjort bl.a. skulpturer, grafik, textilarbeten och collage. Kjemos verk är ofta på något sätt dokumentära. Verken rör sig på gränsen mellan sanning och känsla, korsar gränsen fritt och blandas med dem. Kjemos verk har tidigare ställts ut i Åbo bl.a. vid den gemensamma utställningen Katve 2014 samt under evenemanget Kaamos 2013. Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 37 Kamarimusiikkikonsertit Kammarmusikkonserter TAMMIKUU / JANUARI LA / LÖ 31.1. | 17.00 | Villa Marjaniemi Ranskalaista inspiraatiota / Fransk inspiration Ravel – Saint-Saëns – Larionov – Cras HELMIKUU / FEBRUARI LA / LÖ 28.2. | 18.00 | WAM Mielikuvia / Sinnebilder Frackenpohl – Sermilä – Larionov (ke./uu.) – Sørensen 38 Tutustu koko kevään kamarimusiikkitarjontaan osoitteessa tfo.fi. / Bekanta dig med vårens kammarmusikutbud på tfo.fi. Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 39 Turun filharmoninen orkesteri ja Turun konserttitalo Åbo fiharmoniska orkester och Åbo konserthus Käyntiosoite: Aninkaistenkatu 9 | Postiosoite: Sibeliuksenkatu 2, 20100 Turku Besöksadress: Aningaisgatan 9 | Postadress: Sibeliusgatan 2, 20100 Åbo www.tfo.fi 40 Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 1002 ISTUMAPAIKKAA | ALAPERMANTO 633 | YLÄPERMANTO 369 Lipunmyynti / Biljettförsäljning Turun kulttuurikauppa Ars Musica Aninkaistenkatu 9, avoinna ma – pe klo 11–17. Åbo kulturbutik Ars Musica Aningaisgatan 9, öppet må – fr kl. 11–17. Lippupalvelu • Myyntipisteet kautta maan • Lippupalvelun puhelinpalvelu: 0600 10 800 (1,98 € /min + pvm) tai 0600 10 020 (6,84 € /puhelu + pvm); avoinna ma – la 8 –21, su / pyhäisin 8 –18 • www.lippupalvelu.fi Biljettjänst • Försäljningspunkter i hela landet • Biljettjänsts telefonservice: 0600 10 800 (1,98 € /min + lna) eller 0600 10 020 (6,84 € /samtal + lna); öppet må – lö 8–21, sö / helger 8 –18 • www.lippupalvelu.fi Ovimyynti Konsertti-iltoina lipunmyynti Konserttitalon lippukassalta tai tapahtumapaikalta tuntia ennen tilaisuuden alkua, mikäli lippuja on jäljellä. Försäljning vid dörren Biljettförsäljning under konsertkvällarna på konsertplatsen en timme före konsertens början, i fall det finns biljetter. Myyntipalvelu Puh. 02 262 0333, avoinna ma – pe klo 9 –15 [email protected] Försäljningstjänst Tel. 02 262 0333, öppet vardagar kl. 9 –15 [email protected] Väliaikatarjoilu / Pausservering Varaukset sähköisellä lomakkeella www.enkelinsavel.fi -sivujen kautta tai arkisin klo 9 –15 numerosta 0400 449 948. Bokningar med elektronisk blankett via www.enkelinsavel.fi eller vardagar kl. 9 –15 per telefon 0400 449 948. Väliajalle myytävät ennakkovaraukset maksetaan paikan päällä 1. kerroksen kahvilaan. Varauspiste avataan tuntia ennen esityksen alkua. Lunastamattomia pöytävarauksia ei kateta. Förhandsbokade pausserveringar betalas i caféet på 1:a våningen. Bokningspunkten öppnar en timme före tillställningens början. Outlösta bokningar dukas ej. Varaslähdöt / Tjuvstarter Varaslähtö on konserttivieraille avoin tilaisuus, jossa tutustutaan tarkemmin konsertin ohjelmaan. Usein orkesterin intendentin haastateltavana on illan kapellimestari, solisti tai säveltäjä. Varaslähdöt järjestetään ala-aulan kahviossa tuntia ennen konsertin alkua. På tjuvstart får konsertpubliken fördjupa sig i konsertprogrammet. Ofta intervjuar orkesterns intendent kvällens dirigent, solist eller kompositör. Tjuvstarterna är öppna för alla konsert besökare och arrangeras i nedre caféet en timme före konsertens början. Nettikonsertit / Nätkonserter Turun filharmoninen orkesteri julkaisee suoria konserttilähetyksiä verkkosivujensa www.tfo.fi kautta. Myös kaikki aikaisemmat nettikonsertit ovat katseltavissa videoarkistossa. Nettikonsertit on merkattu käsiohjelmaan. Åbo filharmoniska orkester sänder konserter direkt på webben på orkesterns hemsida www.tfo.fi. I videoarkivet kan man också titta på alla tidigare nätkonserter. Nätkonserterna har markerats i programbladet. Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 41 Turun filharmoninen orkesteri / Åbo filharmoniska orkester YLIKAPELLIMESTARI / CHEFSDIRIGENT: Leif Segerstam I VIULU / I VIOLIN Juha-Pekka Vikman, 1. konserttimestari 1:a konsertmästare Pekko Pulakka, vuorotteleva 1. konserttimestari alternerande 1:a konsertmästare (2.2.–) Maija Kontunen-Snellman, 2. konserttimestari 2:a konsertmästare Mikaela Palmu * vv / tjl Susanna Suorttanen * vt / tf Kerim Gribajcevic Lauri Haapanen Marjaana Holva Jonni Hämäläinen Annika Pongracz György Pongracz Jaana Sippola Katariina Taipale Nobu Takizawa Ian Taylor II VIULU / II VIOLIN Marleena Olli * vv / tjl Juha Viljanen * vt / tf Ilana Gothóni * Juha Viljanen ** vv / tjl Linnea Hurttia ** vt / tf Riitta Hammarberg Christina Huurre Pirjo Klemola Riitta Liukkonen / Vilma Monto-Mattila Salla Luukkainen / Hanne Lund Jukka-Pekka Olli Petri Tulonen Anna Savolainen vv / tjl Linda Halme vt / tf ALTTOVIULU / VIOLA Jasmine Beams, sooloaltisti / soloaltist Ulla Perksalo * Juhani Forsman ** Hajnalka Standi vt / tf Oleg Larionov Noora Pelto-Aho vv / tjl 42 Aino Ojakoski vt / tf Jouni Rissanen Ramona Wolin-Takala SELLO / CELLO Roi Ruottinen, soolosellisti / solocellist Andreas Helling * Katja Kolehmainen ** Eija Huhtala Lauri Heikkinen vv / tjl Lauri Krapu vt / tf Pekka Laamanen Risto Vartiainen KONTRABASSO / KONTRABAS Mikko Multamäki * Tomi Laitamäki ** vv / tjl Matti Kariluoto ** vt / tf Jarmo Eno Iikka Järvi Matti Kariluoto vv / tjl Aapo Kyyhkynen vt / tf HUILU / FLÖJT Niamh McKenna * Anne Eirola ** Anu Honkanen vv / tjl Malla Vivolin vt / tf OBOE Takuya Takashima * vv / tjl Jun Saotome * vt / tf Satu Ala ** Jun Saotome vv / tjl Riivo Kallasmaa vt / tf KLARINETTI / KLARINETT Henna Jämsä * vt / tf Tapio Liukkonen ** Taito Perunka FAGOTTI / FAGOTT Jarmo Korhonen * Jukka Pylkkänen ** Juha Kuukka KÄYRÄTORVI / VALTHORN Annu Salminen * Markku Kolehmainen ** Tanja Nisonen ** Mervi Huttunen Leila Lång vv Antti Nisula vt TRUMPETTI / TRUMPET Vesa-Pekka Kopakkala * Juhani Listo ** Jaakko Satomaa PASUUNA / TROMBON Anna-Liisa Lindberg * Anna-Maija Laiho-Ihekweazu ** Harri Mäntynen TUUBA / TUBA Nicolas Indermühle * PATARUMMUT / PUKOR Ari-Pekka Mäenpää * Mads Büchert ** vv / tjl Jussi Markkanen ** vt / tf LYÖMÄSOITTIMET / SLAGVERK Tuomas Tainio * Risto Pulkkinen ** HARPPU / HARPA Päivi Severeide * vv / tjl Saara Olarte * vt / tf * = Äänenjohtaja / Stämledare ** = Varaäänenjohtaja / Vice stämledare vv / tjl = virkavapaalla / tjänstledig vt / tf = virkaatekevä / tjänstförrättande Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 INTENDENTTI / INTENDENT Emilie Gardberg APULAISINTENDENTTI BITRÄDANDE INTENDENT Niina Helander TIEDOTTAJA / INFORMATÖR Inka-Maria Pulkkinen TUOTTAJA / PRODUCENT Heidi Pulkkinen KANSLISTI / KANSLIST Auli Kvarnberg LIPUNMYYNTI & ASIAKASPALVELU BILJETTFÖRSÄLJNING & KUNDSERVICE Eija Kerrola & Sanna Wolstenholme KÄYTTÖPÄÄLLIKKÖ / OPERATIV CHEF Janne Sundqvist VALO- JA ÄÄNIMESTARI LJUS- OCH LJUDMÄSTARE Eerik Hovi JÄRJESTÄJÄT / SCENMÄSTARE Ari Kankare & Hannu Suvanto NUOTISTONHOITAJA / NOTBIBLIOTEKARIE György Pongracz VAHTIMESTARI / VAKTMÄSTARE Ari Nurminen Käsiohjelma / Programblad TOIMITUS / REDAKTION Pekka Haapanen & Inka-Maria Pulkkinen TEOSESITTELYT / VERKPRESENTATIONER Kimmo Korhonen KÄÄNNÖKSET / ÖVERSÄTTNINGAR Sebastian Djupsjöbacka TAITTO / LAYOUT: Zeeland KANNEN KUVA / PÄRMBILD: Barton: Andrew Eccles, Olafsson: Ari Magg © Seilo Ristimäki T urun filharmonisen orkesterin historia ulottuu vuoteen 1790, jolloin Turun Soitannollisen Seuran konserteissa esitettiin Haydnin ja Beethovenin sinfonioita. Orkesteri kunnallistettiin 1927. Tämän nykyisin maamme viidenneksi suurimman sinfoniaorkesterin soittajamäärä on 74. TFO:n vakinaisina kapellimestareina ovat toimineet Tauno Hannikainen, Toivo Haapanen, Ole Edgren, Jorma Panula, Paavo Rautio, Pertti Pekkanen, Igor Bezrodnyi, Jacques Mercier, Hannu Lintu, Tibor Bogányi ja Petri Sakari. Vuodesta 2012 taiteellisena johtajana toimii Leif Segerstam. TFO:n nimikkosäveltäjät ovat Mikko Heiniö ja Anders Hillborg. Å bo filharmoniska orkesters rötter sträcker sig till år 1790 då Haydns och Beethovens symfonier framfördes på Musikaliska Sällskapets i Åbo konserter. Orkestern kommunaliserades år 1927. Idag är Åbo filharmoniska orkester med sina 74 musiker Finlands femte största orkester. Orkesterns ordinarie dirigenter har varit Tauno Hannikainen, Toivo Haapanen, Ole Edgren, Jorma Panula, Paavo Rautio, Pertti Pekkanen, Igor Bezrodnyi, Jacques Mercier, Hannu Lintu, Tibor B ogányi och Petri Sakari. Sedan 2012 fungerar Leif Segerstam som konstnärlig ledare. Orkes terns huskompositörer är Mikko Heiniö och Anders Hillborg. PAINO / TRYCK: Newprint Tammi – helmikuu Januari – februari 2015 43 Ohjelmassa maaliskuussa Programmet i mars TO 5.3. & PE / FR 6.3. | 19.00 | Konserttitalo / Konserthuset | 21/16/9 € (Varaslähtö / Tjuvstart | 18.00) Age of Anxiety Benjamin Shwartz, kapellimestari / dirigent Benjamin Hochman, piano Alexander Polzin, visualisointi / visualisering Stravinsky – Ravel – Bernstein TO 12.3. | 19.00 | Konserttitalo / Konserthuset | 21/16/9 € Kesäromansseja / Sommarromanser Kristiina Poska, kapellimestari / dirigent Cecilia Zilliacus, viulu / violin Brahms – Bruckner LA / LÖ 21.3. | 14.00 | Konserttitalo / Konserthuset | 13/9 € Nettikonsertti / Nätkonsert | Lasten kulttuuritempaus klo 12–14 / Barnens kulturkalas kl. 12–14 A Fairy Tale Gala Leif Segerstam, kapellimestari / dirigent József Hárs, avustava kapellimestari / assisterande dirigent Koululaiskonsertit päivisin 19.–20.3. | 3 € / Skolkonserterna dagtid 19–20.3 | 3 € TO 26.3. | 19.00 | Konserttitalo / Konserthuset | 21/16/9 € Tulilahjakkuus / Eldtalent Klaus Mäkelä, kapellimestari & sello / dirigent & cello Messiaen – Tšaikovski – Stravinsky tfo.fi
© Copyright 2024