Kliinisen mikrobiologian ja genetiikan tutkimukset
Kliinisen mikrobiologian ja genetiikan tutkimukset 2012 2014 bakteriologia immunologia virologia genetiikka UTULab Toimittajat: Erkki Eerola Jukka Hytönen Merja Kuttila ISSN: 1457-3997 Kirjapaino: Bookwell Oy, Porvoo 2012 UTULab:iin kuuluvat erilliset laboratoriot Turun yliopisto, lääketieteellinen mikrobiologia ja immunologia Turun yliopisto, virusoppi Turun yliopisto, lääketieteellinen genetiikka Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tartuntatautiseurannan- ja torjunnan osasto, Mikrobilääkeresistenssiyksikkö, mykobakteerilaboratorio Asiakasneuvoja Merja Kuttila puh. 0400 479 749, (02) 333 7404 email: [email protected] Internet http://www.utulab.fi Postiosoite Kiinamyllynkatu 13 20520 Turku Asiakaspalaute: http://www.utulab.fi Turun yliopiston Lääketieteellisen mikrobiologian ja immunologian laboratorio (T148) ja Virusopin laboratorio (T255) sekä THL, mykobakteerilaboratorio (T077) täyttävät kansainvälisten standardien SFS-EN ISO/IEC 17025 asettamat pätevyysvaatimukset laboratorion toiminnalle. Finas akkreditointipalvelu (the Finnish Accreditation Service) on myöntänyt laboratorioillemme akkreditoinnin. Akkreditoinnin piiriin kuuluvat tutkimukset löytyvät Mittatekniikan keskuksen internet-sivulta http://www.finas.fi 3 Turun yliopisto, lääketieteellinen mikrobiologia ja immunologia Osoite: Kiinamyllynkatu 13, 20520 Turku Puhelimet: Toimisto Autoimmuunilaboratorio Bakteerilaboratorio Immunogenetiikan laboratorio Immunokemiallinen laboratorio Lymfosyyttilaboratorio Näytteenottotarvikkeet, jakelu Näytteiden käsittely Näytteiden vastaanotto Osastonhoitaja PCR-laboratorio Serologinen laboratorio Suolistobakteerilaboratorio (02) 333 7424, fax (02) 233 0008 (02) 333 7419 (02) 333 7415 (02) 333 7026 (02) 333 7422 (02) 333 7406 (02) 333 7501 (02) 333 7430 (02) 333 7080 (02) 333 7487 (02) 333 7420 (02) 333 7401 (02) 333 7414 Asiantuntijat: Diagnostisen palvelutoiminnan johtaja: LKT Erkki Eerola, dosentti, kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri, bakteeri ja PCR-tutkimukset. Puh. (02) 333 7413, email: [email protected] LT Jukka Hytönen, dosentti, kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri, bakteeriserologiset tutkimukset. Puh. (02) 333 7428, email: [email protected] LKT Jorma Ilonen, professori, kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri, immunogeneettiset tutkimukset. Puh. (02) 333 7028, email: [email protected] LKT Olli Lassila, professori, autoimmuuni-, komplementti- ja lymfosyyttitutkimukset. Puh. (02) 333 7411, email: [email protected] LT Arno Hänninen, dosentti, kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri, autoimmuuni-, komplementtija lymfosyyttitutkimukset. Puh. (02) 333 7526, email: [email protected] LKT Jussi Kantele, dosentti, kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri, autoimmuuni-, komplementtija lymfosyyttitutkimukset. Puh. (02) 333 7423, email: [email protected] 4 Turun yliopisto, Virusoppi Osoite: Kiinamyllynkatu 13 20520 Turku Puhelimet: Toimisto (02) 333 7461 Vastauskyselyt(02) 333 7476 Näytteiden vastaanotto (02) 333 7463 Telefax(02) 251 3303 Asiantuntijat: Diagnostisen palvelutoimen johtaja: LT Tytti Vuorinen, dosentti, kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri. Puh. (02) 333 7470, email: [email protected] FT Piritta Peri, erikoistuva sairaalamikrobiologi. Puh. (02) 333 7473, email [email protected] LKT Veijo Hukkanen, professori, virusopin dosentti. Puh. (02) 333 7417, email: [email protected] FT Matti Waris, dosentti. Puh. (02) 333 7465, email [email protected] 5 THL, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tartuntatautiseurannan- ja torjunnan osasto, Mikrobilääkeresistenssiyksikkö, Mykobakteerilaboratorio Osoite: Kiinamyllynkatu 13, 20520 Turku Puhelimet: Vaihde020 610 6000 Vastauskyselyt; Mykobakteerilaboratorio 020 610 6611 tai 020 610 6612 Telefax 020 610 6699 Asiantuntijat: Laboratorion johtaja: FT Hanna Soini, dosentti Puh. 020 610 6608, 506608 (privatel), email: [email protected] FK Merja Marjamäki, erikoistutkija Puh. 020 610 6628, email: [email protected] 6 Turun yliopisto, Lääketieteellinen genetiikka Osoite: Kiinamyllynkatu 10, 20520 Turku Puhelimet: Toimisto (02) 333 7451 Kromosomilaboratorio (02) 333 7233, (02) 333 7225 DNA-laboratorio(02) 333 7458 Telefax(02) 230 1280 Asiantuntijat: Diagnostisen palvelutoimen johtaja: FT Johanna Schleutker, professori Puh. (02) 333 7453, Email: [email protected] FT Maarit Lappalainen, sairaalageneetikko Puh. (02) 333 7264, Email: [email protected] LT Marja Hietala, dosentti, perinnöllisyyslääketieteen erikoislääkäri Puh. (02) 333 7451, Email: [email protected] 7 UTULab Mikrobiologia terveydenhuollon tarpeisiin täyden palvelun talosta Kliinisen mikrobiologian tutkimukset tähtäävät infektiotautien etiologian selvittämiseen ja elimistön immuunipuolustusjärjestelmän mittaamiseen. Molemmat alat ovat merkitykseltään lisääntyviä nykyaikaisessa terveydenhuollossa. Potilaita infektoivien mikrobien lajimäärä on suuri ja ala onkin jakautunut osa-alueisiin: bakteriologia, virologia, mykologia, parasitologia. Immunologian tietämystä tarvitaan kaikilla näillä osa-aloilla. Eri alojen tutkiminen vaatii erikoistuneita ja erillisiäkin laboratorioita, mutta asiakkaalle on tärkeää, että UTULabista saa koko mikrobiologisen tutkimusvalikoiman yhdestä lähetysosoitteesta. Tieteelliseen tutkimukseen perustuva osaamisemme immuunipuutoksista, komplementitsta ja autoimmuunitaudeista takaa hyvän diagnostiikan myös tällä osaalueella. Koska pyrimme tutkimusten korkeaan laatuun mahdollisimman edullisin kustannuksin, kehitämme jatkuvasti menetelmiämme ja keskinäistä työnjakoamme. Haluamme kehittää kaikkia mikrobiologian osa-aloja ja korostamme asiantuntijuuden ja tieteelliseen tutkimukseen perustuvan tuotekehittelyn merkitystä. UTULab vastaa siitä, että lähetty näyte tutkitaan ajanmukaisin menetelmin. Tästä UTULabin ohjekirjasta löydätte kaikki eri laboratorioiden tekemät tutkimukset. Tiedämme, että ennen kuin laboratoriotutkimus vaikuttaa potilaan tutkimus- ja hoitoprosessiin tarvitaan usein yksityiskohtaistakin tietoa tutkimuksen perusteista ja tulkinnasta. Koko UTULabin henkilökunta haluaa palvella tehokkaamman potilashoidon hyväksi luovuttamalla tietonsa ja taitonsa käytettäväksenne. UTULabin puolesta Erkki Eerola Diagnostisen palvelutoimen johtaja Turun yliopisto UTULab Lääketieteellinen mikrobiologia ja immunologia 8 Sisällysluettelo UTULab:iin kuuluvat erilliset laboratoriot........................................................................................3 Turun yliopisto, lääketieteellinen mikrobiologia ja immunologia...............................................4 Turun yliopisto, Virusoppi.........................................................................................................5 THL, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tartuntatautiseurannan- ja torjunnan osasto, Mikrobilääkeresistenssiyksikkö, Mykobakteerilaboratorio........................................................6 Turun yliopisto, Lääketieteellinen genetiikka............................................................................7 UTULab..........................................................................................................................................8 Mikrobiologia terveydenhuollon tarpeisiin täyden palvelun talosta.................................................8 Sisällysluettelo................................................................................................................................9 Yleistä mikrobiologisista tutkimuksista.........................................................................................18 Näytteiden lähetysohjeet..............................................................................................................19 Näytteiden ottaminen...................................................................................................................20 Leukosyytti- ja lymfosyyttinäytteet..........................................................................................20 Bakteriologiset näytteet..........................................................................................................20 Serologiset näytteet...............................................................................................................21 Virologiset näytteet.................................................................................................................23 Virologisten näytteiden säilytys ja lähettäminen.....................................................................24 Virologisten tutkimusten valitseminen ja lähetteen täyttäminen.............................................25 Oireenmukainen suositus virologisten näytteiden ottamisesta..............................................25 Bakteeri-PCR-näyteohjeet.....................................................................................................29 Virus-PCR-näyteohjeet..........................................................................................................30 Tutkimusmenetelmät....................................................................................................................31 Bakteriologiset tutkimukset....................................................................................................31 Autoimmuunitutkimukset........................................................................................................31 Immunogeneettiset tutkimukset.............................................................................................32 Komplementtitutkimukset.......................................................................................................33 S-CH100 tuloksen tulkinta**...................................................................................................33 Lymfosyytti- ja leukosyyttitutkimukset....................................................................................35 Bakteeriserologiset tutkimukset.............................................................................................35 Virologiset tutkimukset...........................................................................................................36 Yleistä genetiikan tutkimuksista...................................................................................................39 Tutkimukset aakkosjärjesteyksessä.............................................................................................43 9 ADENOVIRUS, ANTIGEENI (NENÄNIELUERITTEESTÄ)..........................................................43 ADENOVIRUS, ANTIGEENI (ULOSTEESTA)..............................................................................44 ADENOVIRUS, IgG VASTA-AINEET...........................................................................................44 ADENOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) ................................................................45 ADENOVIRUS, PIKAVILJELY......................................................................................................46 Akondroplasia (ACH), FGFR3-geenin GLY380ARG-mutaation tutkimus................47 Alfasarkoglykanopatia (LGMD2D), SGCA-geenin ARG77CYS-mutaation tutkimus...................................................................................................................................47 ALFA-THALASSEMIA-MENTAL-RETARDATION (ATRX), ATRX-GEENIN OSITTAINEN SEKVENSOINTI...........................................................................................................................48 AMINOGLYKOSIDIEN AIHEUTTAMA KUUROUS, MT-RNR1-GEENIN 1555G>A-MUTAATION TUTKIMUS...................................................................................................................................49 Amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS), D90A-mutaation tutkimus.................50 Amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS), SOD1-geenin sekvensointi...............50 ANGELMANIN OIREYHTYMÄ (AS), 15q11-q13-ALUEEN METYLAATIO- JA KOPIOLUKUANALYYSI...............................................................................................................51 S‑ANTISTAFYLOLYSIINI ............................................................................................................52 ANTISTREPTOLYSIINI................................................................................................................53 ASPERGILLUS, ANTIGEENIOSOITUS.......................................................................................53 ASPERGILLUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS...........................................................................54 BAKTEERIN LAJIMÄÄRITYS PCR-TUOTTEEN SEKVENSOINNILLA.......................................56 BAKTEERIN LAJIMÄÄRITYS (AEROBIBAKTEERI, ANAEROBIBAKTEERI).............................................................................56 BAKTEERIN NUKLEIINIHAPON OSOITUS (BAKTEERI-PCR).........................................................................................................................57 B-MUISTISOLUT..........................................................................................................................58 BOKAVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) ...................................................................59 BORDETELLA PERTUSSIS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)............................................60 BORDETELLA PERTUSSIS, VASTA-AINEET.............................................................................61 BORDETELLA PERTUSSIS, VILJELY.........................................................................................62 BORRELIA BURGDORFERI, VASTA-AINEET............................................................................63 BORRELIA BURGDORFERI, VASTA-AINEET, jatkotutkimus.............................................64 BORRELIA BURGDORFERI, VASTA-AINEET, laaja................................................................65 BORRELIA, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR).......................................................................66 BRUCELLA, VASTA-AINEET.......................................................................................................67 C1-ESTERAASIN INHIBIITTORI, AKTIIVISUUS.........................................................................67 C1-ESTERAASIN INHIBIITTORI, PITOISUUS............................................................................69 CADASIL, Notch3-geenin Arg133Cys-, aRg182Cys- ja tYr1069Cys-mutaatioiden tutkimus...................................................................................................................................70 CADASIL, Notch3-geenin osittainen sekvensointi....................................................71 Charcot-Marie-Tooth 1 ja HNPP, PMP22-geenin mutaatioiden tutkimus...........71 Charcot-Marie-Tooth 1 -tauti, CMT1C, LITAF-geenin mutaatioiden tutkimus..72 Charcot-Marie-Tooth 1A -tauti, 17p11.2 -alueen kopioluvun määritys............73 Charcot-Marie-Tooth 2 -tauti, CMT2A, MFN2-geenin mutaatioiden tutkimus..74 Charcot-Marie-Tooth 1 ja 2 -taudit, P0-geenin mutaatioiden tutkimus............75 10 Charcot-Marie-Tooth -tauti (X-kromosomaalinen), CMTX, Cx32-geenin (GJB1) mutaatioiden tutkimus........................................................................................................75 CHARGE-OIREYHTYMÄ, CHD7-GEENIN SEKVENSOINTI.......................................................76 CHLAMYDIA PNEUMONIAE, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)...........................................77 CHLAMYDIA PNEUMONIAE, VASTA-AINEET............................................................................78 CHLAMYDIA TRACHOMATIS, IgG VASTA-AINEET...................................................................79 CHLAMYDIA TRACHOMATIS, VILJELY......................................................................................79 CLOSTRIDIUM DIFFICILE GENOTYYPITYS..............................................................................80 CORYNEBACTERIUM DIPHTHERIAE, NUKLEIINIHAPON OSOITUS .....................................81 CORYNEBACTERIUM DIPHTHERIAE, VASTA-AINEET............................................................82 DNA-eristys.............................................................................................................................83 Denys-Drash-oireyhtymä, WT1-geenin yleisimpien mutaatioiden tutkimus...83 DRPLA-tauti, atrofiini 1 -geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus....84 DIFTERIAVILJELY........................................................................................................................85 DNAd, VASTA-AINEET (DENATUROITU)...................................................................................85 DNA, VASTA-AINEET (NATIIVI)...................................................................................................86 DOMINANTTI OPTIKUSATROFIA (doa/OPA1), OPA1-geenin MUTAATIOANALYYSI...........87 Duchennen ja Beckerin lihasdystrofiat, dystrofiinigeenin MLPA-tutkimus.... .....................................................................................................................................................88 Dystrofia myotonica 1 (DM1), DMPK-geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus...................................................................................................................................89 Dystrofia myotonica 2 (DM2), ZNF9-geenin PCR-seulontatutkimus....................90 ENA- JA TUMAVASTA-AINEIDEN ANALYYSI.............................................................................91 ENDOMYSIUM, VASTA-AINEET.................................................................................................92 ENTEROVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) PICORNAVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)..............................................................93 ENTEROVIRUS, VASTA-AINEET................................................................................................94 ENTEROVIRUS, VILJELY katso VIRUSVILJELY (2975) .........................................................95 EPSTEIN-BARR VIRUS (EBV), NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR), KVANTITATIIVINEN......95 EPSTEIN-BARR-VIRUS, VASTA-AINEET...................................................................................96 Fabryn tauti, GLA-geenin mutaatioiden tutkimus.....................................................96 FISH-tutkimus, aneuploidia................................................................................................97 fish-tutkimus kroonisessa lymfaattisessa leukemiassa.....................................98 fish-tutkimus multippelissa myeloomassa................................................................98 Fragiili X -oireyhtymä, DNA-tutkimus............................................................................99 FRANCISELLA TULARENSIS, VASTA-AINEET........................................................................100 Friedreichin ataksia (FRDA), frataksiinigeenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus.........................................................................................................101 GLIADIINIPEPTIDI, VASTA-AINEET, IgA ja IgG.....................................................................102 GLOMERULUSTYVIKALVO, VASTA-AINEET...........................................................................103 GLUTAMAATTIDEKARBOKSYLAASI (GAD), VASTA-AINEET ................................................104 GONOKOKKIVILJELY................................................................................................................105 HAE-TUTKIMUS.........................................................................................................................106 Haurashermo-oireyhtymä (HNPP), 17p11.2-alueen kopioluvun määritys......107 HELICOBACTER PYLORI, ANTIGEENITESTAUS ULOSTEESTA...........................................107 11 HELICOBACTER PYLORI, IgG VASTA-AINEET......................................................................108 HELICOBACTER PYLORI, VILJELY..........................................................................................109 HEMATOLOGINEN FISH-TUTKIMUS SEURANTANÄYTTEESTÄ ...........................................110 hematologinen kromosomitutkimus verESTÄ........................................................ 111 hematologinen tai onkologinen kromosomitutkimus kudoKSESTA............... 111 hematologisen potilaan diagnoosivaiheen fish-tutkimus................................112 hematologisen potilaan kimerismitutkimus...........................................................113 HEPATIITTI A-VIRUS, VASTA-AINEET......................................................................................113 HEPATIITTI B-VIRUSTUTKIMUKSET........................................................................................114 HEPATIITTI C-VIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR), KVALITATIIVINEN.....................115 HEPATIITTI C-VIRUS, VASTA-AINEET.....................................................................................115 HEPATIITTI C-VIRUS, VASTA-AINEET, VARMISTUS...............................................................116 HERPES SIMPLEX-VIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)...........................................117 HERPES SIMPLEX-VIRUS, PIKAVILJELY................................................................................118 HERPES SIMPLEX-VIRUS, VASTA-AINEET............................................................................119 HERPES SIMPLEX-VIRUS 1 JA 2, VASTA-AINEET.................................................................119 Li-HERPESVIRUKSET, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)..................................................120 HERPESVIRUS 6 (HHV-6), NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)............................................121 HERPESVIRUS 6, VASTA-AINEET...........................................................................................122 HISTONI, VASTA-AINEET..........................................................................................................122 HI-VIRUS, VASTA-AINEET........................................................................................................123 HI-VIRUS, VASTA-AINEET, VARMISTUS (seulottu näyte)..............................................124 B-HLADRDQ tautiassosiaatiotutkimus.........................................................................124 HLA-TAUTIASSOSIAATIOTUTKIMUS, KELIAKIA.....................................................................125 HLA-TAUTIASSOSIAATIOTUTKIMUS, IDDM............................................................................126 HLA-TAUTIASSOSIAATIOTUTKIMUS, NARKOLEPSIA-DR2...................................................127 HSP-70 VASTA‑AINEET, IMMUNOBLOTTAUS ........................................................................127 HUMAN HERPES VIRUS 7, VASTA-AINEET............................................................................128 HUMAN T-CELL LEUCEMIA VIRUS, VASTA-AINEET ..............................................................129 Huntingtonin tauti (HD), IT-15-geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus.................................................................................................................................129 Huntingtonin tauti 2 (HDL2), JPH3-geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus.................................................................................................................................130 Hyperkaleeminen periodinen paralyysi (HYPP), SCN4A-geenin mutaatioiden tutkimus.................................................................................................................................131 Hyperornitinemia-gyrata-atrofia (HOGA), OAT-geenin Leu402Pro- ja aRg180Thr-mutaatioiden tutkimus...............................................................................132 HYPOKALEEMINEN PERIODINEN PARALYYSI (HOKPP), CACNA1S- JA SCN4A-GEENIEN OSITTAINEN SEKVENSOINTI...................................................................................................133 Hypokondroplasia (HCH), FGFR3-geenin Asn540lys-mutaation tutkimus.......134 IBD-TUTKIMUS..........................................................................................................................134 IHON EPITEELIN TYVIKALVON VASTA-AINEET.....................................................................136 IHON EPITEELIN VÄLIAINEEN VASTA-AINEET......................................................................136 IMMUNOGLOBULIINI G, ALALUOKAT......................................................................................137 IMMUNOGLOBULIINI G4...........................................................................................................138 12 IMMUNOKOMPLEKSIT (PIPA)..................................................................................................139 Incontinentia pigmenti (IP), NEMO-geenin deleetiovaltamutaation tutkimus... ...................................................................................................................................................140 INFLUENSSA A-VIRUS, ANTIGEENI........................................................................................141 INFLUENSSA A-VIRUS IgG, VASTA-AINEET...........................................................................142 INFLUENSSA B-VIRUS, ANTIGEENI........................................................................................142 INFLUENSSA B-VIRUS IgG, VASTA-AINEET..........................................................................143 INFLUENSSAVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)......................................................144 INFLUENSSAVIRUS, PIKAVILJELY...........................................................................................145 KAMPYLOBAKTEERI, VASTA-AINEET.....................................................................................146 KAMPYLOBAKTEERIVILJELY...................................................................................................146 KARDIOLIPIINI (LUES), VASTA-AINEET LIKVORISTA.............................................................147 KELIAKIATUTKIMUS.................................................................................................................148 KEMOTAKSIS JA KEMILUMINESENSSI...................................................................................151 Kennedyn oireyhtymä (SBMA), AR-geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus.................................................................................................................................152 KIIRE-VZV..................................................................................................................................153 KOMPLEMENTIN AKTIVAATIOTUTKIMUS...............................................................................153 KOMPLEMENTTI C1q, C1r, C1s, PITOISUUS.......................................................................154 KOMPLEMENTTI C1q, VASTA-AINEET...................................................................................155 KOMPLEMENTTI C2, PITOISUUS............................................................................................156 KOMPLEMENTTI C3 + AKTIVAATIOTUOTTEET (C3d)...........................................................157 KOMPLEMENTTI C3 JA C4, PITOISUUDET.............................................................................158 KOMPLEMENTTI C4 + AKTIVAATIOTUOTTEET (C4d)...........................................................159 KOMPLEMENTTI FAKTORI B + AKTIVAATIOTUOT-TEET (Bb)...............................................160 KOMPLEMENTTI FAKTORI B, PITOISUUS..............................................................................161 KOMPLEMENTTI, KOKONAISAKTIIVISUUS (KLASSINEN, VAIHTOEHTOINEN JA LEKTIINITIE).................................................................162 KOMPLEMENTTI C5, C6, C7, C8, C9, PITOISUUDET.............................................................164 KOMPLEMENTIN PUUTOSTUTKIMUS....................................................................................165 KOMPLEMENTTI, SC5b-9-KOMPLEKSI..................................................................................166 KORONAVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR).............................................................167 Kraniosynostoosit, FGFR2-geenin valtamutaatioiden tutkimus......................168 KROMOSOMIEN MIKRODELEETIOIDEN FISH-tutkimus....................................................169 KROMOSOMIEN MIKRODELEETIO Fish-tutkimus muusta kudoksesta kuin VERESTÄ...................................................................................................................................170 kromosomitutkimus ihonäytteestä...........................................................................170 kromosomitutkimus iSTUKKAPALAnÄytteestä.........................................................171 kromosomitutkimus LUUYTIMESTÄ................................................................................172 kromosomitutkimus verESTÄ.........................................................................................172 KUDOSANTIGEENI B27............................................................................................................173 KUDOSNESTEEN KOMPLEMENTTITUTKIMUKSET...............................................................174 KUDOSTRANSGLUTAMINAASI, VASTA-AINEET.....................................................................175 KUDOSVASTA-AINEET.............................................................................................................176 LAKTOOSIMALABSORPTIOON LIITTYVÄ GEENI-MUUTOS..................................................177 13 Leberin perinnöllinen näköhermotauti (LHON), valtamutaatioiden tutkimus. ...................................................................................................................................................178 LEGIONELLA PNEUMOPHILA, NUKLEIINIHAPON OSOITUS................................................179 LEGIONELLA, VASTA-AINEET..................................................................................................180 LEGIONELLA, VILJELY.............................................................................................................181 LEUKOSYYTIT, FAGOSYTOINTIKYKY JA SOLUNSISÄINEN TAPPO.....................................181 LISTERIA, VASTA-AINEET........................................................................................................182 LISÄMUNUAINEN, VASTA-AINEET..........................................................................................183 Lyhytkasvuisuusoireyhtymät, FGFR3-geenin mutaatioiden tutkimus............184 LYMFOSYYTTIEN CMV-TETRAMEERIPOSITIIVISET SOLUT.................................................185 LYMFOSYYTTIEN PHA STIMULAATIO LYMFOSYYTTIEN CON-A STIMULAATIO LYMFOSYYTTIEN PWM STIMULAATIO...................................................................................185 LYMFOSYYTTIEN PINTAMARKKERIT/ALALUOKAT................................................................186 LYMFOSYYTTIEN PPD STIMULAATIO.....................................................................................187 Lysinurinen proteiini-intoleranssi (LPI), SLC7A7-geenin sekvensointi..........188 Lysinurinen proteiini-intoleranssi (LPI), suomalaisen valtamutaation tutkimus.................................................................................................................................189 MAKSA- JA MUNUAISMIKROSOMI, VASTA-AINEET...............................................................190 MANNOOSIA SITOVA LEKTIINI, GEENITUTKIMUS.................................................................191 MANNOOSIA SITOVA LEKTIINI, PITOISUUS...........................................................................192 MELAS-oireyhtymä, mitokondriaalisen DNA:n valtamutaation tutkimus......194 MERRF-oireyhtymä, mitokondriaalisen DNA:n valtamutaation tutkimus......195 METAPNEUMOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)..................................................195 METISILLIINI-RESISTENTIN STAPHYLOCOCCUS AUREUKSEN (MRSA) VILJELY..............196 Mitokondriaalinen resessiivinen ataksiaoireyhtymä (MIRAS)...........................197 Mitokondriaalisen DNA:n rakennemuutosten tutkimus kudoksesta............198 Mitokondriaaliset enkefalopatiat (MERRF, MELAS, NARP)....................................199 MITOKONDRIO, VASTA-AINEET..............................................................................................200 moniväri-fish-tutkimus käyttäen kaikkien kromosomien maalauskoettimia... ...................................................................................................................................................201 Muenken oireyhtymä, FGFR3-geenin Pro250arg-mutaation tutkimus............202 muu fish-tutkimus synnynnäisten muutosten selvittämiseksi.......................203 MxA-PROTEIININMÄÄRITYS PERIFEERISEN VEREN VALKOSOLUISTA.............................203 MYCOPLASMA PNEUMONIAE, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR).....................................204 MYCOPLASMA PNEUMONIAE, VASTA-AINEET......................................................................205 MYELOPEROKSIDAASI, VASTA-AINEET.................................................................................206 MYKOBAKTEERI, HERKKYYSMÄÄRITYS...............................................................................207 MYKOBAKTEERI-IDENTIFIKAATIO..........................................................................................208 MYKOBAKTEERI, NUKLEIINIHAPON OSOITUS.....................................................................209 Mykobaktericum tuberculosis –herkistyneet solut, gammainterferoni, ERITTÄVÄT SOLUT, VERESTÄ................................................................................................210 Mykobaktericum tuberculosis –herkistyneet solut, gammainterferoni, eritys......................................................................................................................................212 MYOSIITTITUTKIMUS...............................................................................................................214 14 MÄRKÄVILJELY 1, AEROBINEN JA ANAEROBINEN VILJELY................................................216 MÄRKÄVILJELY 2, AEROBINEN VILJELY................................................................................217 NARP-oireyhtymä, mitokondriaalisen DNA:n valtamutaatioiden tutkimus...218 NATALIZUMABI, VASTA-AINEET..............................................................................................218 S-NEURO1, Li-NEURO1, VASTA-AINEET................................................................................219 S-NEURO2, Li-NEURO2, VASTA-AINEET................................................................................220 NEUTROFIILIEN SYTOPLASMA-ANTIGEENI, VASTA-AINEET...............................................220 NIELUVILJELY...........................................................................................................................222 NOCARDIAVILJELY...................................................................................................................223 NOROVIRUS, ANTIGEENI (ULOSTEESTA)..............................................................................223 Okulofaryngeaalinen lihasdystrofia (OPMD)........................................................224 PARAINFLUENSSAVIRUS, ANTIGEENI...................................................................................225 PARAINFLUENSSAVIRUS, PIKAVILJELY.................................................................................225 PARAINFLUENSSAVIRUS 1 JA 3 IgG, VASTA-AINEET...........................................................226 PARAINFLUENSSAVIRUS 2 IgG, VASTA-AINEET...................................................................227 Paramyotonica congenita (PMC)...................................................................................228 PARIETAALISOLU, VASTA-AINEET..........................................................................................228 PARVOROKKOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)...................................................229 PARVOROKKOVIRUS, VASTA-AINEET....................................................................................230 PDT, VASTA-AINEET (PERTUSSIS, DIFTERIA, TETANUS).....................................................231 Perinnöllinen etenevä alaraajahalvaus (SPG4), SPAST-geenin mutaatioiden tutkimus.................................................................................................................................232 Perinnöllinen kuulovammaisuus, Cx26-geenin (GJB2) mutaatioiden tutkimus.. ...................................................................................................................................................233 PNEUMOCYSTIS CARINII, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)............................................234 PNEUMOKOKKIPOLYSAKKARIDI, VASTA-AINEET.................................................................234 Polykystinen munuaistauti (autosomaalinen resessessiivinen, ARPKD), PKHD1-geenin SUOMALAISTEN VALTAMUTAATIOIDEN tutkimus..................................235 Prader-Willi-oireyhtymä (PWS), 15q11-q13-alueen metylaatio- ja kopiolukuanalyysi.............................................................................................................236 prometafaasiKROMOSOMItutkimus verESTÄ.............................................................237 F-POLIOVIRUS, VILJELY..........................................................................................................238 POLYOMAVIRUS (JCV, BKV), NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) KVANTITATIIVINEN.......238 PROPERDIINI, PITOISUUS.......................................................................................................239 PROTEINAASI 3, VASTA-AINEET.............................................................................................240 PUUMALAVIRUS, VASTA-AINEET............................................................................................241 PUUTIAISAIVOKUUMEVIRUS, VASTA-AINEET.......................................................................242 RESPIRATORISTEN VIRUSTEN ANTIGEENIT........................................................................242 RESPIRATORISET VIRUKSET, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR).....................................243 RESPIRATORY SYNCYTIAL VIRUS, ANTIGEENI....................................................................244 RESPIRATORY SYNCYTIAL VIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR).............................245 RESPIRATORY SYNCYTIAL VIRUS, PIKAVILJELY..................................................................246 RESPIRATORY SYNCYTIAL VIRUS IgG, VASTA-AINEET......................................................247 REUMAFAKTORI, IgM..............................................................................................................247 REUMATUTKIMUS....................................................................................................................248 15 RINOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) PICORNAVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)............................................................250 ROTAVIRUS, ANTIGEENI..........................................................................................................251 SACCHAROMYCES CEREVISIAE, VASTA-AINEET................................................................252 SALMONELLA, VASTA-AINEET................................................................................................253 SALMONELLAVILJELY, SALMONELLATYYPITYS...................................................................253 SARS-KORONAVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)..................................................254 SENTROMEERI, VASTA-AINEET..............................................................................................255 SHIGELLAVILJELY....................................................................................................................256 sikiön kromosomitutkimus istukkanäytteestä.....................................................256 sikiön kromosomitutkimus lapsiveden soluista...................................................257 SIKOTAUTIVIRUS, VASTA-AINEET..........................................................................................257 SILEÄLIHAS, VASTA-AINEET...................................................................................................258 SINDBIS VIRUS, VASTA-AINEET .............................................................................................259 SITRULLIINIPEPTIDI, VASTA-AINEET......................................................................................260 Sotosin oireyhtymä, NSD1-geenin deleetiotutkimus (MLPA)..............................262 Sotosin oireyhtymä, NSD1-geenin mutaatioiden tutkimus.................................263 Spinaalinen lihasatrofia (SMA), SMN1-geenin deleetion PCR-tutkimus.........264 Spinaalinen lihasatrofia (SMA), kantajuustutkimus............................................265 Spinoserebellaariataksia 1 (SCA1), ATXN1-geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus.........................................................................................................265 Spinoserebellaariataksia 10 (SCA10), ATXN10-geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus.........................................................................................................266 Spinoserebellaariataksia 12 (SCA12), PPP2R2P-geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus.........................................................................................................267 Spinoserebellaariataksia 17 (SCA17), TBP-geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus.........................................................................................................267 Spinoserebellaariataksia 2 (SCA2), ATXN2-geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus.........................................................................................................268 Spinoserebellaariataksia 3 (SCA3), ATXN3-geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus.........................................................................................................269 Spinoserebellaariataksia 6 (SCA6), CACNL14A-geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus.........................................................................................................270 Spinoserebellaariataksia 7 (SCA7), ATXN7-geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus.........................................................................................................270 Spinoserebellaariataksia 8 (SCA8), ATXN8/ATXN8OS-geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus.................................................................271 STREPTOKOKKI DNAASI, VASTA-AINEET..............................................................................272 SYTOMEGALOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)...................................................273 SYTOMEGALOVIRUS NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR), KVANTITATIIVINEN..................274 SYTOMEGALOVIRUS, PIKAVILJELY........................................................................................275 SYTOMEGALOVIRUS, VASTA-AINEET....................................................................................275 Tanatoforinen dysplasia (TD), FGFR3-geenin yleisimpien mutaatioiden tutkimus.................................................................................................................................276 TEIKKOHAPPO, VASTA-AINEET..............................................................................................277 16 telomeeri-fish-tutkimuS..................................................................................................278 TETANUS (CLOSTRIDIUM TETANI), VASTA-AINEET..............................................................279 Torsiodystonia 1 (ITD), DYT1-geenin valtamutaation tutkimus..........................279 TOXOPLASMA, VASTA-AINEET...............................................................................................280 TREPONEMA PALLIDUM, FTA-absorptio...........................................................................281 TREPONEMA PALLIDUM HEMAGGLUTINAATIO (TPHA) LIKVORISTA..................................282 TREPONEMA PALLIDUM, VASTA-AINEET SEERUMISTA ......................................................283 trisomia PCR-tutkimus......................................................................................................284 TROMBOSYYTTI, VASTA-AINEET............................................................................................285 TSH-RESEPTORI, VASTA-AINEET...........................................................................................285 TUHKAROKKOVIRUS, VASTA-AINEET....................................................................................286 Tunnetun DNA-mutaation tutkimus..............................................................................287 TUMA, LIUKOISET ANTIGEENIT, VASTA-AINEET...................................................................287 TUMA, VASTA-AINEET..............................................................................................................289 TUMA, VASTA-AINEET, IMMUNOBLOTTAUS...........................................................................291 TUMA, VASTA-AINEET, TYYPITYS...........................................................................................294 TYREOIDEAPEROKSIDAASI (TPO), VASTA-AINEET..............................................................295 TYREOIDEA, VASTA-AINEET 1 JA 2........................................................................................296 Tyrosinemia 1, FAH-geenin valtamutaatioiden tutkimus......................................297 TYYPIN 1 DIABETEKSELLE ALTISTAVAN PERINNÖLLISEN RISKIN MÄÄRITYS .................298 ULOSTEEN ENTEROHEMORRAAGINEN E. COLI- TOKSIINI.................................................299 ULOSTEEN ENTEROHEMORRAAGINEN E. COLI- VILJELY..................................................299 ULOSTEVILJELY 1, ULOSTEVILJELY 2, ULOSTEVILJELY 3..................................................300 UREAPLASMA UREALYTICUM, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)....................................301 VANKOMYSIINIRESISTENTIN ENTEROKOKIN (VRE) SEULONTA ULOSTEESTA................302 VESIROKKOVIRUS, ANTIGEENI..............................................................................................303 VESIROKKOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR).......................................................304 VESIROKKOVIRUS, VASTA-AINEET........................................................................................305 VIHURIROKKOVIRUS, VASTA-AINEET....................................................................................305 viljeltyjen fibroblastien pakastus solupankkiin................................................306 VIRTSAVILJELY; SEULONNAN POSITIIVINEN, PORRASTETTU (TYYPITYS JA HERKKYYSMÄÄRITYS)............................................................................................................307 VIRUS, VILJELY.........................................................................................................................308 YERSINIA, VASTA-AINEET.......................................................................................................309 YERSINIAVILJELY.....................................................................................................................310 Y-kromosomin mikrodeleetion tutkimus..................................................................311 YSKÖSVILJELY.........................................................................................................................311 Lyhenteiden mukainen aakkosjärjestys......................................................................................313 Kuntaliittonumero ja lyhenne .....................................................................................................320 Tutkimukset ryhmittäin................................................................................................................325 17 Yleistä mikrobiologisista tutkimuksista Päteväksi todettu laboratorio Turun yliopiston lääketieteellisen mikrobiologian ja immunologian laboratorio ja virusopin laboratorio sekä THL, mykobakteerilaboratorio ovat FINAS – akkreditointipalvelun akkreditoimia laboratorioita, jotka täyttää kansainvälisen EN ISO/IEC 17025 standardin pätevyysvaatimukset laboratorion toiminnalle (http://www.finas.fi). Mikrobiologisen ja immunologisen diagnostiikan osaaminen perustuu tutkimukseen Bakteriologiset, virologiset ja immunologiset tutkimukset sekä autoimmuunitautien diagnostiikka muodostavat UTULab:iin kuuluvien laboratorioiden palvelutoiminnan rungon. Pitkät tutkimusperinteet ovat tehneet laboratorioista mikrobiologian, virologian ja immunologian alan eturivin tutkimuslaboratorioita, joiden saavutukset tunnetaan kansainvälisesti. Kattava tutkimusvalikoima Tutkimusvalikoimamme sisältää kaikki merkittävät kliiniset mikrobiologiset ja immunologiset tutkimukset. • Bakteriologiset tutkimukset • Virologiset tutkimukset • Infektioserologiset tutkimukset • Autoimmuunitutkimukset • Immunogeneettiset tutkimukset • Komplementtitutkimukset • Lymfosyytti- ja leukosyyttitutkimukset Menetelmien kehittäminen Laboratorioiden tieteellinen tutkimustoiminta liittyy läheisesti infektiodiagnostiikkaan. Useat tutkimustoiminnan yhteydessä kehitetyt menetelmät ovat suoraan sovellettavissa kliinisten näytteiden analyysiin. Kansainvälinen laaduntarkkailu UTULab:ssa toimivat diagnostiset laboratoriot ovat kaikkien eri tutkimusalueiden osalta mukana kansainvälisissä laaduntarkkailuohjelmissa. Toistuvasti lähetettävillä sokkonäytteillä testataan tulosten oikeellisuutta. Erikoislääkäreiden koulutuslaboratorio UTULab toimii sekä lääketieteen opiskelijoiden että kliiniseen mikrobiologiaan erikoistuvien lääkäreiden koulutuspaikkana. Konsultaatiot aina saatavilla Asiakas voi kysyä minkä tahansa näytteen alustavaa tulosta tai vastauksen tulkintaa laboratorioistamme joko puhelimitse tai telefaxilla. Kustakin osa-alueesta vastaavat erikoislääkärit ovat tavoitettavissa virka-aikana joka päivä. 18 Näytteiden lähetysohjeet Näytteiden vastaanotto on avoinna ma–pe klo 8.00–15.30. Otamme näytelähetyksiä vastaan myös lauantaisin ympäri vuoden. Matkahuollon kautta Turkuun tulevat näytteet toimitetaan automaattisesti laboratorioon. Postilähetykset Kaikki näytteet voidaan lähettää ns. vastauslähetyksinä, jolloin vastaanottaja maksaa ykkösluokan postimaksun. Emme vastaa erikoislähetysten postikuluista. Tietoja laboratorionäytteiden lähettämisestä postitse löytyy Itellan nettisivuilta: www.itella.fi. Lähetteet Käytössämme on lähetteet erikseen seuraaville tutkimustyypeille: virologiset tutkimukset, bakteeritutkimukset, mykobakteeritutkimukset, immunologiset tutkimukset, genetiikan DNA- ja kromosomitutkimukset. Lähetteitä voi tilata numeroista (02) 333 7424 (bakteerilähetteet ja immunologiset lähetteet), (02) 333 7461 (virologiset lähetteet), (02) 331 6600 (mykobakteerilähetteet) ja (02) 333 7451 tai (02) 333 7458 (genetiikan tutkimukset). Lähetteet ovat myös tulostettavissa internet-sivuiltamme. Näytteiden lähetystarvikkeet Näytteiden ottamiseen tarvittavia maksuttomia näytteenottovälineitä ja kuljetustarvikkeita voi tiedustella puhelimitse numeroista: Lääketieteellinen mikrobiologia ja immunologia (02) 333 7501 - kuljetusputki, bakteeriviljely - ulostepurkki - pertussis-paketti (vinoagarpurkki, PCR-putki ja –tikku, ohjeet) - seerumin erotteluputki - lähetyskotelot Virusoppi(02) 333 7476 - virusviljelyputki - sytomegaloviruksen kuljetusnesteputki - klamydiaviljelyn kuljetusnesteputki - lähetyskotelot Lääketieteellinen genetiikka - lähetyskotelot (02) 333 7458 Tulosten ilmoittaminen Tulokset ilmoitetaan postitse lähetettävillä vastauskaavakkeilla. Kiireellistä vastaamista edellyttävät näytteet vastataan aina puhelimitse tai faxilla. Jos asiakas on pyytänyt lähetteessä ennakkovastausta, ilmoitetaan se puhelimitse. Laboratoriossamme on käytössä HL7-järjestelmä, joka mahdollistaa näytepyyntöjen ja vastausten suoran välityksen ATK:lla. 19 Näytteiden ottaminen Leukosyytti- ja lymfosyyttinäytteet Laskimoverinäyte otetaan normaaliin tapaan hepariiniputkeen. Useimpiin tutkimuksiin 10 ml on hyvin riittävä näytemäärä. Mm. lymfosyyttien mitogeenisti-mulaatioiden ja lymfosyyttien alaluokkatutkimusten kohdalla huomattavasti pienempikin näytemäärä (n. 1 ml) riittää mahdollistaen esim. pienten lasten tutkimukset. IgG:n alaluokkien tutkimusta varten voidaan lähettää seerumia (n. 1 ml). Hepariiniverinäytteet toimitetaan laboratorioon huoneenlämmössä. Tämä on tärkeää, koska esim. jäätyminen tuhoaa tutkittavat solut. Bakteriologiset näytteet Tapoja on kolme, jotka on esitetty paremmuusjärjestyksessä. 1. Suora viljely Menetelmä on nopein ja tehokkain. Näytteen kasvunestotekijät eivät jää häiritsemään, koska näyte laimenee viljeltäessä. Haittana on se, että suoran viljelyn käyttäminen vaatii toimivan elatusainehuollon ja viljelyjärjestelmän. Maljat säilytetään jääkaapissa ja otetaan ennen käyttöä muutamaksi tunniksi huoneenlämpöön niin, että liiallinen kosteus poistuu. Maljojen esilämmittäminen lämpökaapissa on tarpeetonta. Huoneenlämmössä maljat voivat olla vuorokauden. Tarkasta ennen viljelyä, ettei maljassa ole kasvua, ettei se ole kuivunut ja ettei se ole jäätynyt (pinta rosoinen). Näyte hajotetaan maljalle pumpulitikulla tai kertakäyttöisellä silmukalla. Kun malja on viljelty, on inkubointi aloitettava välittömästi. Esimerkkejä suoran viljelyn käyttämisestä Näyte Elatusaineet Huomattavaa Gc Silmä New York City -agar Suklaa- ja veriagar Hiilidioksidiin Suklaamalja hiilidioksidiin, ota näyte suoraan silmukalla Virtsa CLED-agar tai Uricult CLED:lle kvantitatiivinen viljely silmukalla Nielu Hinkuyskä Veriagar tai Streptocult Hiili-kefaleksiiniagar Mikäli käytät suoraa viljelyä, muista lähettää kaksi ilmakuivattua värjäyslasia, koska niitä ei voi tehdä enää jälkeenpäin viljellyistä näytteistä. 2. Näyte sellaisenaan on kohtuullisen hyvä tapa lähettää näyte. Lähettämiseen käy puhdas ja steriili, kuiva lasiputki. Edellytyksenä on, että näyte voidaan toimittaa nopeasti, käytännössä saman työpäivän aikana, laboratorioon. Yleensä näytteen jäähdyttäminen parantaa säilyvyyttä (likvor ei saa jäähtyä). Haittana on, että kasvunestotekijät jäävät vaikuttamaan näytteeseen ja bakteerien elävyys huononee koko ajan. Agaria sisältävät lagenulat (esim. Portagerm) säilyttävät myös anaerobeja bakteereja. 20 3. Kuljetusputki on edellisten korvike. Sitä täytyy käyttää silloin kun näytemäärä on pieni ja sopivaa suoraa viljelymenetelmää ei ole käytettävissä. Putki säilyttää useita bakteereja hyvin; ei kuitenkaan kaikkia. Neisseriat säilyvät huonosti, toisaalta enterobakteerit pyrkivät kasvamaan säilytyksen aikana. Yleensä kuljetusputki voidaan säilyttää näytteenoton jälkeen jääkaappilämpötilassa, toisaalta näyte on parempi ottaa vasta silloin kun se voidaan myös lähettää eteenpäin. Viljelemätön putki säilytetään huoneenlämmössä. Mikäli panet näytteen kuljetusputkeen, muista lähettää erillinen värjäyslasi, koska tikkunäytteistä ei voi jälkeenpäin tehdä värjäyksiä. Serologiset näytteet Vasta-ainetutkimuksia varten seerumia tarvitaan 1 ml, tarvittaessa esim. lapsilta riittää pienempikin määrä (0.5 ml). Näytteet kestävät säilytystä +4°C:ssa tai huoneenlämpötilassa useita päiviä. Ne voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen. 21 Tutkimus Näyte/ määrä Näytteenotto / lähetys Erikk.putki / määrä P-C1InhBk P 2 x 0,5 ml Sitraatti (tai EDTA) -plasma, erotuksen jälkeen välitön pakastus, lähetetään hiilihappojäissä. Tuore näyte voidaan kuitenkin lähettää kylmäkuljetuksena (+4 ºC), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana. Lipeeminen tai hemolysoitunut näyte ei kelpaa. Sitraatti (EDTA) -putki P-C1In P 2 x 0,5 ml EDTA -plasma, erotuksen jälkeen välitön pakastus, lähetetään hiilihappojäissä. Tuore näyte voidaan kuitenkin lähettää kylmäkuljetuksena (+4 ºC), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana. Lipeeminen tai hemolysoitunut näyte ei kelpaa. EDTA -putki P-HAE P 2 x 0,5 ml EDTA-plasma, erotetaan välittömästi ja pakastetaan heti, lähetetään hiilihappojäissä. Tuore näyte voidaan kuitenkin lähettää kylmäkuljetuksena (+4 ºC), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana. Lipeeminen tai hemolysoitunut näyte ei kelpaa. EDTA -putki S-CH100 (SCH100Cl, SCH100Al, S-CH100L) S 2 X 0,5 ml 1 ml tuoretta seerumia. Hemolyyttistä, ikteeristä tai lipeemistä näytettä ei voi käyttää. Veren annetaan hyytyä putkessa (ilman separaattoria) 60 min (20–25°C), sentrifugoidaan +4°C:ssa. Erotuksen jälkeen seerumi säilytetään +4°C:ssa tai pakastetaan välittömästi (–70°C). Tuore seerumi voidaan lähettää kylmäkuljetuksena (+4°C), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana, muuten lähetys hiilihappojäissä. Seerumiputki (ei geeliputki) S-C-Def S 2 X 0,5 ml 1 ml tuoretta seerumia. Hemolyyttistä, ikteeristä tai lipeemistä näytettä ei voi käyttää. Veren annetaan hyytyä putkessa (ilman separaattoria) 60 min (20–25°C), sentrifugoidaan +4°C:ssa. Erotuksen jälkeen seerumi säilytetään +4°C:ssa tai pakastetaan välittömästi (–70°C). EDTA -plasma, välitön pakastus, lähetetään hiilihappojäissä. Tuore plasma tai seerumi voidaan kuitenkin lähettää kylmäkuljetuksena (+4 ºC), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana. Lipeeminen tai hemolysoitunut näyte ei kelpaa. Seerumiputki (ei geeliputki) P 4 x 1 ml EDTA-putki (3) S-CIC (Immunokompleksit) S 2 x 0,5-1 ml Tuore seerumi tai kudosneste. Näyte otetaan atraumaattisesti ja 3 ml verta lasketaan ensin pois. Veren annetaan hyytyä1–2 h +37°C ja näyte sentrifugoidaan välittömästi, minkä jälkeen seerumi jaetaan 2 osaan (0.5–1 ml) ja jäädytetään (–20°C).Kudosneste sentrifugoidaan ja supernatantti jäädytetään. Pakastetut näytteet lähetetään laboratorioon hiilihappojäissä. Näytteen ottaminen geeliputkeen voi vaikuttaa mataliin positiivisiin tuloksiin Seerumiputki (ei geeliputki) P-C-Aktt P 3 x 1 ml EDTA-plasma, erotetaan välittömästi ja pakastetaan heti, lähetetään hiilihappojäissä. Tuore näyte voidaan kuitenkin lähettää sulana kylmäkuljetuksena (+4 ºC), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana. Lipeeminen tai hemolysoitunut näyte ei kelpaa. EDTA-putki (3) P-C3-Aktt P 2 x 1 ml EDTA-plasma, erotetaan välittömästi ja pakastetaan heti, lähetetään hiilihappojäissä (ks. alaviite) EDTA-putki (2) P-C4-Aktt P 2 x 1 ml EDTA-plasma, erotetaan välittömästi ja pakastetaan heti, lähetetään hiilihappojäissä (ks. alaviite) EDTA-putki (2) P-FakBAktt P 2 x 1 ml EDTA-plasma, erotetaan välittömästi ja pakastetaan heti, lähetetään hiilihappojäissä (ks. alaviite) EDTAputki(2) 22 P-komplementti (P-C1Inh, P-C1q, P-C1r, P-C1s, C2, C3, C4, C5 jne.) näytteet lähetetään EDTAplasmana, S-CH100 seerumina. Mikäli näytteet on jäädytetty ne on lähetettävä hiilihappojäissä (sulatusta ja uudelleen jäädytystä on vältettävä). Tuore erotettu EDTA-plasma tai seerumi voidaan lähettää kylmäkuljetuksena (+4°C), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana. Virologiset näytteet Nenänielutikkunäyte (Nps) Näytteenottotikku (mieluiten nylon tai dacron-tikku ns. nukkatikku) työnnetään alaviistoon nenänpohjaa pitkin sieraimeen noin 12-15 cm syvyyteen (syvyys mitataan etukäteen, sierain-korvanipukka; aikuisilla aina >10 cm, alle 2-vuotiailla lapsilla 6-7 cm) ja kiertoliikkeellä hangataan limakalvoja siten, että tikkuun tarttuu limakalvolta irronneita soluja. Vuotoherkiltä potilailta voidaan ottaa nenänäyte (Ns) ja näytetikku viedään sieraimeen 3-5 cm syvyyteen. Antigeenin osoitus -pyynnöissä tikku katkaistaan kuivaan laboratoriopuhtaaseen putkeen, PCRpyynnöissä steriiliin kertakäyttöputkeen, ja virusviljelypyynnöissä virusviljeluputkeen. Potilaan nimi, henkilötunnus ja näytteenottopäivä merkitään tarraan, joka kiinnitetään putkeen. Nenänieluimunäyte (Npa) Imuun kytketyn limanäyteputken letku työnnetään nenän kautta nenänieluun ja näyteputkeen imetään limaa molemmista sieraimista. Limanäyte (2-3 ml) lähetetään antigeenin osoitukseen sellaisenaan (limankeruuputkessa) saman päivän aikana. Mikäli näytteestä halutaan viljelytutkimusta, siirretään limaa näytteenottotikulla virusviljelyputkeen, ja PCR pyynnöissä steriiliin kertakäyttöputkeen. Potilaan nimi, henkilötunnus ja näytteenottopäivä merkitään tarraan, joka kiinnitetään putkeen. Nenähuuhtelunäyte. Potilasta kehotetaan taivuttamaan pää takakenoon ja sulkemaan nenänielunsa. Potilaan nenään pipetoidaan 2–3 ml fysiologista keittosuolaliuosta. Sen jälkeen potilas taivuttaa päänsä eteenpäin ja antaa nesteen valua nenästään petrimaljaan tms. steriiliin astiaan. Sama toistetaan toisen sieraimen osalta. Nenähuuhtelunäytteen otto edellyttää potilaalta hyvää yhteistyökykyä, joten Nps-näyte on tavallisesti suositeltavampi. Ulostenäyte. Pieni nokare ulostetta tai n. 1 ml ripuliulostetta lähetetään sellaisenaan tiiviissä astiassa. Ulostenäyte sopii sekä viljelyyn että ripulivirusten antigeenin osoitukseen ja myös PCR testeihin, voidaan lähettää jäähdyttämättä. Nielunäyte. Näytteenottotikulla vedetään pitkin nielukaarien ja nielun takaseinämän limakalvoa melko voimakkaasti, jotta tikkuun saataisiin lima-kalvolta irronneita soluja. Tikku katkaistaan kuljetusnestettä sisältävään putkeen ja lähetetään laboratorioon kuten nps- tai npa-viljelynäyte. Npsnäyte on usein nielunäytettä suositeltavampi koska virusmäärä siinä on suurempi. Virtsanäyte. CMV-viljelyä varten 3 ml puhtaasti laskettua virtsaa lisätään CMV-kuljetusnestettä sisältävään putkeen. Virtsanäyte tulee toimittaa laboratorioon mahdollisimman nopeasti. PCRtutkimuksiin virtsanäyte laboratoriopuhtaaseen putkeen. Rakkulanäyte. Puhdistamaton mahdollisimman tuore (koska viruksen määrä on niissä suurin) rakkula rikotaan kuivalla näytteenottotikulla. Rakkulanesteen annetaan imeytyä näytteenottotikkuun, jonka jälkeen hangataan tikulla rakkulan pohjaa solujen saamiseksi näytteeseen. Samalla tikulla voidaan ottaa näyte useammasta rakkulasta. Tikku katkaistaan kuljetusnestettä sisältävään putkeen ja lähetetään laboratorioon kuten Nps-viljelynäyte. Sama näyte sopii sekä viljelyyn että antigeenin osoitukseen. PCR-menetelmiä varten (enterorokko, zoster) rakkulanäytteenottotikku katkaistaan kuivaan, steriiliin näyteputkeen. Selkäydinnestenäyte. Näytettä otetaan noin 2 ml kuivaan, steriliin putkeen ja toimitetaan jääh23 dytettynä mahdollisimman nopeasti laboratorioon. Näyte sopii viljelyyn sekä PCR- ja vasta-ainetutkimuksiin. Kudospalat ja ruumiinavausnäytteet. Sopivat viljelyyn, nukleiinihapon osoitukseen (PCR) ja rajoituksin antigeenin osoitukseen. Virusviljelynäytteet lähetetään mieluummin jäähdytettynä virusviljelyn kuljetusnesteputkessa, PCR näytteet steriilissä putkessa ja antigeeninosoitusnäytteet laboratoriopuhtaassa putkessa. Seeruminäytteet. Yleensä riittää 2 ml seerumia. Pienemmästäkin määrästä voidaan tehdä rajoitettu määrä testejä. I-seerumi voidaan säilyttää –20°C:ssa ja lähettää laboratorioon yhdessä II-seerumin kanssa. Tutkimuksen jälkeen seerumit säilytetään laboratoriossa noin yhden vuoden ajan. Sidekalvonäyte. Näytteenottotikulla vedetään pitkin sairastunutta sidekalvoa tms. melko voimakkaasti, jotta tikkuun saataisiin limakalvolta irronneita soluja. Tikku katkaistaan kuljetusnestettä sisältävään putkeen. EDTA- tai sitraattiveri. PCR tutkimus plasmasta. Klamydiaviljelynäytteet. Näytteet otetaan sairastuneelta limakalvolta (uretra, kervikaalikanava, sidekalvo) näytteenottotikulla pyrkien saamaan näytteeseen epiteelin soluja. Klamydianäyte tulee ottaa viimeiseksi Gc-, PAPA- ym. näytteiden jälkeen, jolloin on huomattava, että Gc-näytteen otossa ei saa käyttää hiilitikkua. Näytteenottotikku katkaistaan klamydiaviljelykuljetusnesteputkeen. Näytteet tulisi toimittaa laboratorioon jäähdytettynä 24 tunnin kuluessa. PCR-näytteet. PCR-tutkimuksiin tulevat näytteet (kuten likvori, EDTA- tai sitraattiveri, kudospalat yms.) tulee ottaa steriiliin näyteputkeen kontaminaatiota välttäen. Huom. likvornäytettä otettaessa HSV-PCR-tutkimukseen käytettävä hansikkaita ja hengityssuojainta. Pistoskohta on desinfioitava etanolilla tms. pyyhkien. Näytteen ottajana ei voi toimia huuliherpestä tai HSV-kynsivallintulehdusta parhaillaan poteva henkilö. Mikäli potilaalla epäillään erityisen tartuntavaarallista virustautia, esim. SARS, lintuinfluenssa, tropiikista saatua vaarallista virustautia tai Creutzfeldt-Jacobin tautia on ennen näytteiden ottoa ja lähettämistä otettava yhteyttä viruslaboratorioon (02) 333 7461. Virologisten näytteiden säilytys ja lähettäminen Viljelynäytteet tulisi mieluiten toimittaa laboratorioon saman päivän aikana. Mikäli tämä ei ole mahdollista, näytteet säilytetään jääkaappilämpötilassa, jossa monet virukset kestävät säilytystä viikonlopun yli. Näytteitä ei saa säilyttää –20°C pakastimessa. Jos käytettävissä on –70°C pakastin, sitä voi käyttää pitempiaikaiseen säilyttämiseen. Seeruminäyte kestää säilytystä hyvin +4°C:ssa tai huoneenlämpötilassa useita päiviä. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen. Tutkimuksen jälkeen seerumit säilytetään laboratoriossa noin yhden vuoden ajan. Klamydia-viljelynäytteet suositellaan toimitettavaksi laboratorioon saman vuorokauden kuluessa. Säilytys ja kuljetus +4°C:ssa. Muutaman päivän säilytys +4°C:ssa on mahdollista, mutta tutkimuksen herkkyys saattaa laskea. Nenänieluimunäyte (npa), nenätikkunäyte (nps), nenänäyte (ns) kestävät kuljetusta hyvin, koska antigeenin osoitus ei edellytä ”elävien” infektiokykyisten virusten olemassaoloa. Näyte säilyy päiviä +4°C:ssa. Voidaan lähettää laboratorioon normaalia postia käyttäen. 24 Ulostenäyte kestää kuljetusta hyvin. Se säilyy päiviä +4°C:ssa. Voidaan lähettää laboratorioon normaalia postia käyttäen. PCR-näyte on toimitettava virusopin laboratorioon mahdollisimman nopeasti, mieluiten jäähdytettynä. Näytettä voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (1–3 vrk), pitempiaikainen säilytys pakastettuna (-70°C), paitsi verinäyte, kts alla. Jos näyte pakastetaan se on myös lähetettävä pakastettuna. Virtsanäyte tulee laittaa välittömästi jääkaappiin ja toimittaa laboratorioon mah-dollisimman nopeasti. Sytomegaloviljelyn kuljetusnesteputkia saa virusopin laboratoriosta. EDTA- tai sitraattikokoverinäyte on toimitettava laboratorioon mahdollisimman nopeasti. Näytettä (plasmaa) voidaan säilyttää voi säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (1–3 vrk), plasman pitempiaikainen säilytys pakastettuna (-70°C),. Jos näyte pakastetaan se on myös lähetettävä pakastettuna. Virologisten tutkimusten valitseminen ja lähetteen täyttäminen Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Kaikki saman potilaan tutkimukset voidaan merkitä samaan lähetteeseen. Tutkimusten valitseminen voidaan jättää laboratorion tehtäväksi, jolloin valinta tehdään potilaan iän, lähetteessä olevien kliinisten tietojen ja epidemiologisen tilanteen mukaan. Lähettäjä voi myös itse valita haluamansa tutkimukset. Tällöinkin on kliiniset tiedot ilmoitettava. Oireenmukainen suositus virologisten näytteiden ottamisesta Virusinfektioiden suuren lukumäärän ja suhteellisen lieväasteisuuden vuoksi on selvää, ettei ole perusteltua pyrkiä etiologiseen laboratoriodiagnoosiin kaikissa virusinfektioissa, vaan on harkiten valittava ne potilaat, joista virologisia näytteitä otetaan. Kun laboratoriodiagnostiikkaan päädytään, otettavan näytteen valintaan vaikuttaa ratkaisevasti potilaan taudinkuva, mutta myös muut seikat kuten potilaan ikä, vuodenaika, epidemiologinen tilanne ja mahdolliset tautikontaktit. Seuraavia ohjeita ei ole tarkoitettu kirjaimellisesti noudatettavaksi, vaan niiden tarkoitus on auttaa tutkimusten pyytäjiä heidän tapauskohtaisissa valinnoissaan. Hengitystieoireet Yleisimmät aiheuttajavirukset ovat: adeno-, influenssa A- ja B-, parainfluenssa-, RS-, rino- ja koronavirukset, sekä Chlamydia pneumoniae (keuhkoklamydia; TWAR) ja Mycoplasma pneumoniae. Tonsilliitin ja/tai faryngiitin aiheuttajina on muistettava Epstein-Barr-virus, herpes simplex-virus, tietyt enterovirukset ja HIV. Immuunipuutteisilla potilailla sytomegalo- ja muut herpesryhmän virukset ovat tärkeitä pneumonioiden aiheuttajia. Myös monien muiden virusten aiheut-tamissa infektioissa voi esiintyä oireita hengitysteiden alueella (esim. tuhkarokon katarraalioireet). Näytteet • nenänieluimunäyte (npa): antigeenin osoitus, viljely ja PCR • nenänielutikkunäyte (nps): antigeenin osoitus, viljely ja PCR • nenänäyte (ns): viljely ja PCR • nenähuuhtelunäyte: viljely ja PCR • bronkoalveolaarilavaationäyte (BAL): viljely, antigeenin osoitus ja PCR • keuhkobiopsia: viljely ja PCR • EDTA- tai sitraattiverinäyte: viljely (sytomegalovirusepäilyissä) ja PCR • pariseeruminäytteet: vasta-ainemäärityksiin 25 Ihottumat Yleisimmät aiheuttajavirukset ovat: parvorokkovirus (erythema infectiosum), Sindbisvirus, tietyt enterovirukset sekä rakkulaisten ihottumien aiheuttajina vesirokkovirus, herpes simplex-virukset ja enterorokkovirukset. Epstein-Barr-virus infektioihin liittyvä, etenkin ampisilliinihoitoa seuraava ihottuma on myös muistettava. Pienillä lapsilla kysymykseen tulee myös HHV6 (exanthema subitum/ vauvarokko). Tuhkarokko ja vihurirokko ovat myös mahdollisia, joskin MPR-rokotuksen ansiosta harvinaisia. Myös monissa muissa virusinfektioissa oireistoon voi kuulua ihottuma (mm. adeno-, sytomegalo- ja monet trooppiset arbovirukset). Näytteet: • seeruminäyte (tarvittaessa pariseeruminäytteet): vasta-aine-määrityksiin • ulostenäyte: viljely (enterovirusdiagnostiikka) • rakkulanäyte: viljely, antigeenin osoitus ja PCR (vesirokko- ja enterovirus diagnostiikka) Keskushermosto-oireet Yleisimmät aiheuttajavirukset ovat: entero-, herpes simplex- ja varicella-zoster-virukset. Harvinaisempia aiheuttajia ovat adeno-, puutiaisaivokuume-, sikotauti-, tuhkarokko-, sytomegalo- ja HI-virukset. Myös Mycoplasma pneumoniae on muistettava meningiitin aiheuttajana. Ensisijainen tutkimus entero-, herpes simplex- ja varicella-zoster virusten osoittamiseksi keskushermostoinfektioissa on geenimonistus (PCR). Näytteet: • selkäydinnestenäyte: viljely, vasta-ainemäärityksiin ja PCR • pariseeruminäytteet: vasta-ainemäärityksiin • ulostenäyte: viljely • nielunäyte: viljely • nenänielunäyte: antigeenin osoitus, PCR Huom! Yksittäisellä likvornäytteen vasta-ainemäärityksellä ei ole merkitystä, koska likvorissa esiintyvä vasta-aine voi olla seurausta aivo-verikynnyksen vau-riosta. Vain samana päivänä otetun seerumi-likvori parin vasta-ainemääritykset voivat antaa spesifisen diagnoosin. Kongenitaaliset ja perinataaliset infektiot Yleisimmät kongenitaalisten infektioiden aiheuttajavirukset ovat: sytomegalo-, vihurirokko- ja enterovirukset. Raskaudenaikainen parvorokko voi johtaa sikiön kuolemaan, mutta vaurioituneena syntyneitä lapsia ei ole kuvattu. Harvinaisissa tapauksissa myös muut raskauden aikana sairastetut infektiot saattavat johtaa sikiön kuolemaan tai vaurioitumiseen. Perinataalisia infektioita aiheuttavat mm. herpes simplex-, vesirokko- ja enterovirukset. Näytteet: • seeruminäyte (napaverinäyte): vasta-ainemäärityksiin • virtsanäyte: viljely ja PCR (sytomegalovirusdiagnostiikka) • ulostenäyte: viljely (enterovirusdiagnostiikka) • rakkulanäyte: viljely, ja antigeenin osoitus (herpes simplex- ja vesirokkovirusdiagnostiikka) • nielunäyte: viljely (herpes simplex-virusdiagnostiikka) 26 Kuume ilman paikallisoireita Yleisimmät aiheuttajavirukset ovat: adeno-, influenssa A- ja B-, sytomegalo-, Epstein-Barr- ja Puumalavirukset sekä eräät enterovirukset. Myös hepatiittivirukset, sytomegalovirus ja HIV on tietyissä tapauksissa otettava huomioon. Näytteet: • nenänieluimunäyte (nps): antigeenin osoitus ja viljely • nielunäyte: viljely • ulostenäyte: viljely • virtsanäyte: viljely (sytomegalovirusepäilyissä) • pariseeruminäytteet: vasta-ainemäärityksiin Maksaoireet Yleisimmät aiheuttajavirukset ovat: hepatiitti A-, hepatiitti B-, hepatiitti C-, sytomegalo-, Puumala- ja Epstein-Barr-virukset. Hepatiitti D (delta)- ja hepatiitti E-virusten aiheuttamat infektiot ovat toistaiseksi harvinaisia Suomessa. Huumeiden käyttäjillä saattaa hepatiitti D-virusta kuitenkin esiintyä. On myös muistettava, että trooppiset arbovirukset ja C. trachomatis voivat aiheuttaa maksaoireita. Näytteet: • seeruminäyte (tarvittaessa pariseeruminäytteet): vasta-aine-määrityksiin ja HBsAg-määritys • virtsanäyte: viljely (sytomegalovirusepäilyissä) • EDTA- tai sitraattiiverinäyte: viljely tai PCR (sytomegalovirusepäilyissä) Niveloireet Yleisimmät aiheuttajavirukset ovat: parvorokko-, Sindbis-, ja vihurirokkovirukset. Harvinaisempina aiheuttajina tulevat kyseeseen hepatiitti B-virus ja monet trooppiset arbovirukset. Myös C. trachomatis on muistettava reaktiivisen artriitin aiheuttajana. Näytteet: • seeruminäytteet (tarvittaessa pariseeruminäytteet): vasta-ainemäärityksiin Rakkulaiset iho- ja limakalvo-oireet Yleisimmät aiheuttajavirukset ovat: vesirokko- ja herpes simplex-virukset, mutta myös tietyt enterovirukset (esim. Coxsackie A16) aiheuttavat rakkuloita (enterorokko). Näytteet: • rakkulanäyte: viljely ja antigeenin osoitus • ulostenäyte: viljely (enterovirusdiagnostiikka) • nielunäyte: viljely sekä PCR (enterovirusdiagnostiikka) • pariseeruminäytteet: vasta-ainemäärityksiin Ripuli ja muut mahasuolioireet Yleisimmät aiheuttajavirukset ovat: noro-, adeno-, rota-, ja astrovirukset. Myös tietyt enterovirukset ja mahdollisesti myös koronavirukset voivat aiheuttaa gastroenteriittejä. Ripulivirukset eivät kasva normaaleissa soluviljelmissä, eikä niille ole hyvää serologista diagnostiikkaa, joten viljely27 ja vasta-ainetutkimusten merkitys ripulidiagnostiikassa on vähäinen. Virushepatiiteissa, etenkin hepatiitti A:ssa, ripuli voi kuulua hallitseviin oireisiin, jos ikterus jää lieväksi. PCR-tutkimus on suositeltavin tutkimus noroviruksille. Näytteet: • ulostenäyte: antigeenin osoitus, viljely ja PCR • seeruminäyte: vasta-ainemäärityksiin (vain hepatiitti-diagnostiikka) Silmäoireet Yleisimmät aiheuttajavirukset ovat: adeno-, herpes simplex- ja enterovirukset. Harvinaisempina tulevat kyseeseen sytomegalo-, vesirokko-, influenssa- ja tuhkarokkovirukset. Myös C. trachomatis on muistettava konjunktiviitin aiheuttajana. Näytteet: • sidekalvoerite: viljely ja geenimonistus • sarveiskalvonäyte: viljely ja PCR • pariseeruminäytteet: vasta-ainemäärityksiin Sydänoireet Yleisimmät aiheuttajavirukset ovat: enterovirukset ja influenssa A-virus. Myös adeno- ja sytomegalovirukset sekä Chlamydia pneumoniae ja Mycoplasma pneumoniae on muistettava kardiitin aiheuttajina. Harvinaisissa tapauksissa kardiitti saattaa komplisoida muidenkin virusten aiheuttamia infektioita. Näytteet: • ulostenäyte: viljely • nielunäyte: viljely tai PCR • pariseeruminäytteet: vasta-ainemäärityksiin Urogenitaalioireet Yleisimmät aiheuttajat ovat: herpes simplex-virus ja C. trachomatis. Myös eräät muut virukset kuten vesirokko-, sytomegalo- ja adenovirukset saattavat aiheuttaa urogenitaalialueen oireita. Komplisoitumattomissa klamydiainfektioissa ja rekurroivissa herpes simplex-viruksen aiheuttamissa infektioissa ei yleensä tapahdu merkittäviä muutoksia seerumin vasta-ainetasoissa, joten vasta-ainemääritysten merkitys diagnostiikassa on vähäinen. Näytteet: • uretranäyte: viljely (C. trachomatis, herpes simplex-virus) • cervixnäyte: viljely (C. trachomatis, herpes simplex-virus) • pariseeruminäytteet: vasta-ainemäärityksiin (erikoistapauksissa) 28 29 *** *** *** NPtikku *** *** NPS *** *** yskös 1 3 1 4 *** *** *** *** trakea/ bronkus aspir. 1 *** *** *** *** 1 *** * * *** BALneste Suositeltava näytemäärä: Likvori, nivelneste, lapsivesi, trakea/bronkus-lima 1–10 ml Yskös 2–5 ml BAL-neste, virtsa, pleuraneste, mahaneste 10 ml Kudospalat, halkaisija 3 mm Näytteet voi lähettää tavallisessa postissa jäähdyttämättä. Tiedustelut: puh. (02) 333 7420 tai (02) 333 7423, haku 31 7407 Näyteputket 1. Tiivis näyteputki tai -purkki 2. EDTA-putki 3. Kalsiumalginaattitikku kuivassa steriilissä kertakäyttöputkessa 4. Ysköspurkki *** suositeltava näyte* mahdollinen näyte 2 Näyteputki 2 * 1 *** Ureaplasma urealyticum PCR 1 * Mycobacteri nukleiinihapon osoitus Pneumocystis carinii PCR * Mykoplasma pneumoniae PCR * *** lapsivesi *** *** *** nivelneste *** * *** *** pleuraneste Legionella PCR *** *** *** likvori Chlamydia pneumoniae PCR Borrelia PCR *** **** Aspergillus PCR Bordetella pertussis PCR ** kudos Bakteeri PCR PCR-tutkimus Bakteeri-PCR-näyteohjeet 1 * mahaneste 1 *** * virtsa 30 Korona Rino RSV Parainf. Parainfl. Boka Infl A/B Parvo Ent CMV VZV HSV kudos Ent uloste Parainfl. RSV Infl A/B Adeno Rino Ent CMV BAL HSV (** Ent VZV (* rakkula Parainfl. RSV Infl A/B Adeno Korona Rino Ent CMV pleuraneste Adeno HHV-6 Parvo Ent CMV EDTA/sirt.verestä erotettu plasma Tiedustelut (02) 333 7461 Näyteputket, säilytys- ja lähetysohjeet mainittu kunkin testin kohdalla. (* Rakkulanesteestä ensisijainen tutkimusmenetelmä on VZV-AG (** Rakkulanesteestä ensisijainen tutkimusmenetelmä on HSV-Vi PCR-tutkimuksia voidaan tehdä kaikista näytteistä. Yllä olevaan listaan on merkitty, mitä tutkimuksia mistäkin näytteestä on järkevää tehdä. Boka hMPV RSV JCV InfA/B hMPV Adeno Korona Infl A/B Adeno Ent HSV nielu Infl A/B HHV-6 EBV CMV Ent Rino Ent nenänielu HHV-6 CMV Parvo HSV VZV luuydin likvor Virus-PCR-näyteohjeet HCV EBV CMV Parvo Ent seerumi/ plasma Parvo CMV VZV HSV lapsivesi JCV BKV Adeno CMV virtsa Tutkimusmenetelmät Bakteriologiset tutkimukset Kattava tutkimusvalikoima Valikoimaamme kuuluvat lähes kaikki yleiset bakteriologiset tutkimukset. Lisäksi teemme mm. seuraavia: difteriaviljely, legionellaviljely, nokardiaviljely, pertussisviljely, Helicobacter pylori -viljely ja metisilliiniresistentin Staphylococcus aureuksen seulonta-viljely. Mikrobispesifisen DNA:n tutkimme suoraan näytteestä DNA-monistukseen (PCR) perustuvalla menetelmällä. Bakteereiden tyypitys tehokkaimmilla menetelmillä Kaikki eristetyt bakteerit, joita ei pidetä normaaliflooraan kuuluvina tyypitetään lajitasolle. Käytössämme on bakteereiden tyypitys perustuen 16S rRNA geenin sekvensointiin. Laaja valikoima spesifisiä elatusaineita Bakteeriviljelyt eri näytetyypeistä tehdään käyttäen kansainvälisten suositusten mukaisia elatusainepohjia. Käytössämme on kymmeniä erilaisia elatusaineita. Autoimmuunitutkimukset Tutkimusvalikoima Tutkimusvalikoima käsittää kaikki keskeisimmät autoimmuunisairauksien diagnostiset testit. Suuri osa testeistä on laboratoriossamme kehitettyjä ja tutkimustyö menetelmien kehittämiseksi jatkuu edelleen. Reuman ja systeemisten autoimmuunisairauksien diagnostiikka Nivelreuman diagnostiikassa spesifinen sitrulliinivasta-ainetesti (S-CCPAb) yhdessä reumafaktorimäärityksen kanssa parantaa erityisesti varhaisen nivelreuman diagnostiikkaa. Myös systeemisen lupus erytematosuksen (SLE), Sjögrenin syndrooman, skleroderman ja muiden systeemisten autoimmuunitautien immunologinen diagnostiikka on kehittynyt voimakkaasti viime vuosien aikana. Laboratoriomme on tehnyt tutkimustyötä diagnostiikan kehittämiseksi. Tumavasta-aineiden lisäksi mittaamme myös yksittäisiä tuman antigeenejä kohtaan syntyneitä vastaaineita. Käytössämme oleva Phadia 250 -tekniikka on parantanut nDNA- ja ENA-vasta-aineiden tulosten herkkyyttä ja spesifisyyttä. Uusi CTD-paneeli tulee lisäämään ENA-vasta-aineiden spesifisyyksiä. Immunoblottauksessa (S-ANA-IB) käyttämämme Innolia-testi täydentää tutkimusvalikoimaamme. Lisäksi tarjoamme immunoblottaustestiä (S-PMDM) myosiittien diagnostiikkaan. Glomerulonefriittien ja vaskuliittien diagnostiikka Glomerulonefriittien ja vaskuliittien diagnostiikkaan tarjoamme komplementtitutkimusten ja neutrofiilien sytoplasma-antigeeni vasta-aineiden (S-PR3Ab, S-MPOAb, S-ANCA-T) lisäksi herkän ja spesifisen glomerulustyvikalvovasta-ainetestin (S-GbmAb). Testit on tarkoitettu nopeasti etenevien Wegenerin granulomatoosin, glomerulonefriittien ja Goodpasturen syndroman diagnostiikkaan ja tehdään siitä syystä päivittäin (arkipäivisin) myös yksittäisestä näytteestä. Keliakian vasta-ainemääritykset Keliakian immunologinen diagnostiikka perustuu spesifisten kudostransglutaminaasi-, endomysium- ja gliadiinipeptidivasta-aineiden määrittämiseen. Laboratoriossamme tehdyn tutkimustyön ansiosta olimme ensimmäisiä laboratorioita maailmassa, joka otti käyttöönsä nämä kolme menetelmää. Kudostransglutaminaasi-vasta-aineet määritämme nyt spesifisellä humaania rekombinanttiantigeenia käyttävällä tTG-ELISA:lla. 31 Kudostransglutaminaasin on osoitettu olevan keliakian spesifinen autoantigeeni ja endomysiumantigeenin pääkomponentti. Gliadiinivasta-aineiden sijasta tarjoamme keliakian diagnostiikkaan spesifistä gliadiinipeptidivasta-ainetestiä (S-GlpepAb), joka mittaa IgA- ja IgG-vasta-aineita deamidoitua gliadiinia kohtaan). Nämä vasta-aineet korreloivat hyvin transglutaminaasi- ja endomysiumvasta-aineiden kanssa ja ovat huomattavasti normaaleja gliadiinivasta-aineita spesifisemmät ja herkemmät keliakian diagnostiikassa. Dieetistä huolimatta pienellä osalla keliakiapotiaista suolen tulehdus jatkuu (ns. refraktorinen keliakia). Näillä potilailla gliadiinipeptidivasta-aineiden on osoitettu pysyvän koholla. Korkeat transglutaminaasivasta-aineet (tTGAbA) ovat spesifisiä, mutta matalat arvot voivat olla vääriä positiivisia. Toisaalta tTGAbA ovat joskus vääriä negatiivisia tai raja-arvoja mm. ihokeliakiassa ja pienillä lapsilla, joilla arvot usein fluktuoivat. Näissä tapauksissa gliadiinipeptidivasta-aineet ovat useimmiten selvästi positiiviset. Koska GlpepAb-testi mittaa myös IgG-luokan vasta-aineita, suosittelemme gliadiinipeptidivasta-ainetestiä keliakian diagnostiikkaan myös IgApuutospotilailla sekä keliakian dieettihoidon seurantaan. Tulehduksellisten suolistosairauksien diagnostiikka Tulehdukselliset suolistosairaudet, Crohnin tauti (CD) ja ulseratiivinen koliitti (UC) ovat lisääntyneet. Erityisesti lapsipotilailla tarvitaan seulontatestejä taudin serologiseen diagnostiikkaan. Tarjoamme Saccharomyces cerevisiae vasta-ainetestiä (ASCA IgA ja IgG) Crohnin taudin diagnostiikkaan (50–60 % positiivisia). Koska osalla potilaista Crohnin tautia ei oireiden perusteella voi erottaa ulseratiivisesta koliitista suosittelemme diagnostiikkaan IBD-tutkimusta, jossa mitataan ASCA-testin ohella myös p-ANCA-vasta-aineet, joita esiintyy UC-potilailla n. 50–60 %:lla, mutta Crohnin tautia sairastavilla vain 10-15%:lla. Tulehduksellisten maksasairauksien diagnostiikka Autoimmuunihepatiittien (AIH) serologinen diagnostiikka perustuu immunofluoresenssitekniikkaan. AIH tyyppi I:ssä esiintyy sileälihasvasta-aineita ja tumavasta-aineita, AIH tyyppi II:ssa maksa- ja munuaismikrosomi (LKM) vasta-aineita. Primaarisessa biliaarisessa kirroosissa (PBC) esiintyy mitokondriovasta-aineita. Primaarinen sklerosoiva kolangiitti (PSC) voi liittyä ulseratiiviseen koliittiin, joss esiintyy p-ANCA vasta-aineita. IgG4:aan assosioituvat tulehdukselliset sairaudet Korkea IgG4 liittyy moniin harvinaisiin sairauksiin, kuten PSC:ta muistuttavaan autoimmuunikolangiittiin (AIC), autoimmuunipankreatiittiin (AIP), sialadeniittiin, inflammatoriseen pseudotuumoriin ja retroperitoneaalifobroosiin. Näistä tavallisin on AIP. Koska sekä AIC että AIP vastaavat hyvin kortisonihoidolle on näiden tautitilojen erottaminen muista pankreatiitin ja kolangiitin muodoista ensiarvoisen tärkeää. Menetelmien kehittäminen Autoimmuunitautien diagnostiikassa käytettävät testit kehittyvät koko ajan ja testivalikoima on lisääntynyt voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Laboratoriossamme jatkuvan aktiivisen tutkimustoiminnan ansiosta olemme voineet pitää testivalikoimamme ajan tasalla. Immunogeneettiset tutkimukset DNA-hybridisaatiotutkimukset Sairastumisalttiuteen spesifisesti assosioituvien HLA-alleelien määrittämiseen olemme kehittäneet tautikohtaisia testejä. Nämä perustuvat geenimonistukseen PCR-menetelmällä ja sitä seuraavaan lantanidileimallatuilla koettimilla tehtävään hybridisaatioon. Menetelmän etuna on erinomaisen spesifisyyden ohella edullinen hinta ja näytteen hyvä säilyvyys. Näitä testejä on sovellettu HLA-B27 alleelin määrittämiseen sekä keliakian, narkolepsian ja insuliinista riippuvaisen 32 diabeteksen geneettisen riskin tutkimiseen. Uutena testinä olemme aloittaneet laktaa-sinpuutokseen liittyvän geenimuutoksen osoittamisen. Komplementtitutkimukset Komplementin puutostilat Komplementtidiagnostiikassa laboratoriollamme on maassamme täydellisin testivalikoima. Pystymme osoittamaan tavalliset ja harvinaiset komplementin puutostilat. Komplementin toimintaa mitataan S-CH100-testillä (komplementti, kokonaisaktiivisuus). Se on ELISA-testi, joka mittaa sekä klassisen, vaihtoehtoisen että lektiinitien toiminnan. Mikäli seulontatesti (S-C-DEF) osoittaa toiminnan häiriön, mitataan yksittäiset komponentit (tai komplementin aktivaatiotuotteet) häiriön syyn selvittämiseksi. S-CH100 tuloksen tulkinta** CH100Cl CH100L CH100Al Mahdollinen puutos* Kliiniset assosiaatiot matala normaali normaali C1q,C1r,C1s (C1q-vasta-aineet) SLE, autoimmuunisairaudet normaali matala normaali MBL, MASP2 Varhaislapsuuden infektiot, matala matala normaali C4,C2 tai molemmat (C4A, C4B nolla-alleelit) Infektiot, autoimmuunisairaudet matala matala matala C3,C5,C6,C7,C8,C9 Faktori H, I Infektiot; C3 pyogeeniset, C3Nef /GN C5-C9 neisseriainfektiot normaali normaali matala Properdiini, Fakt.B,D Infektiot; properdiini: fataaleja meningokokki-infektioita (familiaarinen) normaali normaali normaali Ei puutoksia * Mikäli S-CH100 on poikkeava, suositellaan komplementin puutostutkimusta (S-C-DEF), jossa voidaan määrittää jokainen osakomponentti erikseen. **HUOM: komplementin in vivo aktivaatio, esim. autoimmuunitaudin (immuunikompleksit) tai infektion seurauksena voi johtaa komplementin komponenttien voimakkaaseen kulutukseen. Kulutus voidaan osoittaa komplementin aktivaatio- tutkimuksella (P-CAktt). 33 HAE, hereditaarinen angioödeema Hereditaarinen angioneuroottinen ödeema (HAE/HANE) on auto-somaalisesti dominantisti periytyvä tauti, joka ilmenee kohtauksittain ihon ja limakalvojen turvotuksina. Mutaatioista johtuen C1-estraasia ei tehdä (HAE tyyppi I). Suomessa on n. 50–100 HAE-potilasta n. 20 eri suvussa. Jos C1-esteraasin inhibiittorin pitoisuus (P-C1Inh) on normaali, C4 matala, C3 normaali, mutta P-C1InhBk (aktiviteetti) puuttuu, kyseessä on periytyvää aktiivia tautia sairastavat henkilö (n. 15 %), jolla ClInh-pitoisuus on immunokemiallisesti mitattuna normaali, mutta se ei (pistemutaation vuoksi) toimi (HAE tyyppi II). Ns. hankinnainen HAE ilmenee aikuisiällä, eikä suvussa ole HAE-tapauksia. Näillä potilailla ei ole mutaatiota C1Inh-geenissä, vaikka C1Inh on matala ja aktiviteetti alentunut. Matala C1q osoittaa, että C1Inh lasku on sekundaarinen, esim. autoimmuunireaktiosta johtuvan C1q:n ja C1Inh:n kulutuksen aiheuttama. Teemme tarvittaessa C1q-tutkimuksen diagnoosin varmistamiseksi. (Ks. Hanna Jarva ja Seppo Meri. Angioödeeman diagnostiikka ja hoito. Suom. lääkl. 2003; 42:42294233). Komplementin aktivaatiotuotteet Komplementin aktivaation osoittaminen potilaalta saadusta kudos (plasma) -näytteestä, on ainoa keino osoittaa komplementin osallistuminen autoimmuunitautien, glomerulonefriittien tai infektiotautien syntyyn tai potilaan oireiden pahenemiseen. Tämä on mahdollista ennen kaikkea uusilla entsyymi-immunologisilla testeillä. Komplementtitutkimuksena on perinteisesti käytetty C3 ja C4 määritystä. Komplementin aktivaatiossa C3, C4 ja Faktori B kuluvat, mutta onglema on että ne ovat ns. akuutin faasin proteiineja ja pitoisuudet nousevat tulehduksessa. Lisäksi C4 voi olla matala muista syistä (HAE, C4-allotyyppien puutokset), joten vain matala C3 viittaa aktivaatioon. Plas-masta tai kudosnesteestä (mm. synovia- tai pleuraneste) tehty komplementin aktivaatiotutkimus (P-CAktt) mittaa komponenttien lisäksi myös niiden pilkkoutumistuotteita (C3d, C4d ja Bb) ja paljastaa klassisen ja vaihtoehtoisen tien aktivaation lisäksi myös terminaalikompleksin (C5b-9) muodostumisen. Seurannassa taudin (SLE, GN, infektio) parantuessa nämä aktivaatiotuottet häviävät verenkierrosta. Aktivaatiossa komponentteja kuluu...C4, C3 ja faktori B laskevat...mutta C4, C3 ja B ovat akuutin faasin proteiineja ja nousevat tulehduksessa! CH100Cl* C4** C3 B CP ↓ ↓ ↓ N SLE, kryoglobulinemia, RA, vaskuliitti, B-hepatiitti AP N↓ N ↓ ↓ Gram-neg bakteremia PSGN, pankreatiitti CP + AP ↓ ↓ ↓ ↓ SLE, MPGN I CP / fluid ↓ ↓ N N HAE AP / fluid N↓ N ↓ ↓ MPGN II (C3Nef), lipodystrofia.,H/ I-puutos CP, klassinen tie; AP, oikotie. *CH100Cl, klassisen tien aktivaatio, ns. ”hemolyyttinen komplementti” **C4 voi olla matala myös C4 puutoksen takia (ns. C4A0 / C4B0 nolla- alleelit, voidaan osoittaa geeni- ja proteiinitutkimuksilla) 34 Komplementin aktivaatiotuotteet (P-Caktt) * C4d, C3d ja Bb nousevat vain komplementin aktivaatiossa CH100Cl C4d C3d Bb CP ↓ ↑ N↑ N SLE, kryoglobulinemia, RA,vaskuliitti, B-hepatiitti AP N↓ N ↑ ↑ Gram-neg bakteremia, PSGN, pankreatiitti CP + AP ↓ ↑ ↑ ↑ SLE, MPGN I CP / fluid ↓ ↑ N N HAE AP / fluid N↓ N ↑ ↑ MPGN II (C3Nef), lipodystrofia. H/ I-puutos RA, nivelreuma, PSGN, poststreptokokkaalinen glomerulo-nefriitti; MPGN, membranoproliferatiivinen GN, HAE, hereditaarinen angioödeema Komplementti, C1q-vasta-aineet, urtikaria-angioödeema oireiden selvittelyyn ja SLEnefriitin diagnostiikkaan Komplementin C1q-komponentti on klassisen tien aktivaation käynnistäjä. Klassinen tie osallistuu sekä puolustukseen monia mikrobeja kohtaan että komplementin toiseen tärkeään tehtävään: kuolleiden solujen ja muun debriksen poistoon. Jos C1q puuttuu tai potilaalla on C1q vastaaineita, nämä toiminnat häiriintyvät ja seurauksena voi olla systeeminen autoimmuunitauti (SLE) tai vaskuliitti (hypokomplementeeminen urtikaria vaskuliitti syndrooma, HUVS, tai reumatoidi vaskuliitti). C1q-vasta-aineet ennakoivat myös SLE-nefriitin syntyä ja niitä voidaan käyttää taudin diagnostiikkaan ja seurantaan. Suosittelemme anti-C1q-vasta-ainetestiä (S-C1qAb) autoimmuunitautien, vaskuliittien ja niihin liittyvien urtikaria-angioödeema oireiden selvittelyyn Lymfosyytti- ja leukosyyttitutkimukset Osaston toiminta Käytössämme on alan huippua oleva tekniikka virtaussytometria mukaanlukien. Lymfosyyttien pintamarkkerit Tämän ryhmän tutkimuksilla selvitetään eri lymfosyyttialaluokkien suhteellisia osuuksia tutkittavassa näytteessä, joka voi olla esim. perifeeristä verta tai luuydintä. Lymfosyyttien toiminnan tutkiminen Lymfosyyttien suhteellisten määrien lisäksi tutkimme niiden proliferoitumista mitogeeneilla tai antigeenillä stimuloituina sekä B-solujen kykyä tuottaa vasta-aineita in vivo tai in vitro. Granulosyyttien toiminnan tutkiminen Granulosyyttien toimintaa tutkimme määrittämällä niiden liikkuvuutta eli kemotaksista, oksidatiivista metaboliaa, sekä fagosytointi- ja bakteerientappokykyä. Bakteeriserologiset tutkimukset Serologiset tutkimukset osana infektiotautien diagnostiikkaa Bakteeri-infektioserologia on bakteerieristysten ohella tärkeimpiä infektiotautien diagnostiikassa 35 käytettäviä tutkimuksia. Eräissä tapauksissa serologiset tutkimukset ovat ainoa käyttökelpoinen tapa diagnosoida infektiotauteja. Laboratoriossamme on pitkät perinteet vasta-aineiden määrityksessä ja testivalikoimaamme kuuluu monia laboratoriossamme kehitettyjä testejä. Perinteisten entsyymi-immunologisten menetelmien ohella käytössämme on mm. vasta-aineiden aviditeettiin perustuvia testejä ja rekombinanttiproteiineja hyödyntäviä line-immunoassay-tutkimuksia. Osaston toiminta Serologiset tutkimukset käsittävät noin 20 eri vasta-ainemääritystä, jotka kattavat kaikki tärkeimmät serologisesti diagnosoitavat bakteeri-infektiot. Näytteiden käsittely- ja säilytysjärjestelmä takaavat sen, että jo lähetetystä näytteistä voidaan tarvittaessa myöhemmin tehdä uusi tutkimuspyyntö muita vasta-ainemäärityksiä varten. Positiivisissa tuloksissa vastauksiin liitetään lausunto löydöksen merkityksestä. Virologiset tutkimukset Virusinfektiot ovat tavallisia tauteja ja aiheuttavat huomattavan osan kaikista potilaskäynneistä. Osa virusinfektioista on mahdollista diagnosoida kliinisesti, mutta suurella osalla taudinkuvat menevät päällekkäin toisten virusten ja muiden mikrobien kanssa, joten varma diagnoosi edellyttää laboratoriotutkimuksia. Akuutin virusinfektion kulku ja menetelmien käyttö Edellä olevassa kuvassa on kaavamaisesti esitetty akuutin virusinfektion taudinkulku. Tartuntaa seuraa vaihtelevan pituinen oireeton itämisaika. Tavallisesti sen loppupuolella, jo ennen oireiden alkamista virus on lisääntynyt siinä määrin, että sitä ja sen antigeeneja voidaan todeta kohde-elimissä. Samaan aikaan alkaa vasta-ainetuotanto, joka vauhtiin päästyään nopeasti vähentää vapaiden virusten määrää. Primaari-infektioissa IgM-luokan vasta-aineet ilmestyvät ensimmäisinä ja säilyvät mitattavalla tasolla 1–3 kuukautta. IgG-luokan vasta-aineet nousevat hieman hitaammin ja säilyvät vuosia, toisinaan loppuiän merkkinä sairastetusta infektiosta ja hankitusta immuniteetista. Virusviljely tarkoittaa näytteessä olevien infektiokykyisten virusten kasvattamista soluviljelmässä ja sitä seuraavaa tyypitystä. Koska viljely edellyttää virusten saamista elävinä laboratorioon, näytteen oikea käsittely ja kuljetus on tärkeää. Virusviljelyvastauksen saaminen kestää nopeim36 millaankin useita päiviä. Joihinkin viruksiin (herpes simplex-, sytomegalo-, adeno-, influenssa-, parainfluenssa- ja RS- virukset) voidaan soveltaa ns. pikaviljelyä, jolloin kasvava virus tunnistetaan immunoperoksidaasivärjäyksellä jopa yhden vuorokauden viljelyajan jälkeen. Antigeenidetektio eli antigeenin osoittaminen tarkoittaa virusproteiinien osoittamista suoraan potilasnäytteestä immunologisilla menetelmillä, kuten immunofluoresenssilla (IF), entsyymi-immunoassaylla (EIA) tai fluoroimmunoassaylla (TR-FIA). Koska näytteen ei tarvitse sisältää eläviä viruksia, säilytys- ja kuljetusolosuhteet eivät ole kriittiset. Näyte otetaan nenänielusta steriilillä nukkatikulla. Tikku katkaistaan laboratoriopuhteeseen putkeen. Testin herkkyys ei välttämättä ole yhtä hyvä kuin imulimanäytteistä Antigeeninosoitustestit ovat etenkin lasten hengitystieinfektioiden diagnostiikassa osoittautuneet herkiksi ja luotettaviksi menetelmiksi. Antigeenin osoitustestien merkittävimmät edut ovat näytteen kuljetuskestävyys ja testin nopeus. Vastaus on – näytteen kuljetusajasta riippuen – usein saatavissa 24 tunnin sisällä näytteen ottamisesta, jolloin vastausta voidaan käyttää hyväksi välittömien hoitopäätösten teossa. Antigeenin osoitustestin herkkyys hengitystieinfektioiden diagnostiikassa vaihtelee kokemuksemme mukaan 60–95 %:n välillä riippuen viruksesta ja näytteenoton ajankohdasta. RS Viruksen esiintymissyklit Suomessa. Kuvassa on havainnollistettu RS-viruksen esiintyminen antigeenin-osoitusnäytteistä, jotka on tutkittu TR-FIA-menetelmällä 1987-2008. Virus esiintyy kahden vuoden sykleissä, joissa kuhunkin esiintymiskauteen kuuluu pienempi huippu keväällä ja suurempi sitä seuraavana talvena, jonka jälkeen virusta ei merkittävästi esiinny yli puoleen vuoteen. Nukleiinihapon osoitus perustuu tavallisimmin geenimonistukseen polymeraasiketjureaktiolla (PCR). Menetelmää voidaan käyttää sekä DNA- että RNA-viruksille. PCR:llä voidaan etsiä tiettyjä, määriteltyjä viruksia (esim. herpes simplex –virus tyyppi 1) tai virusryhmiä (esim. enterovirukset). PCR-menetelmän tärkein ominaisuus on suuri herkkyys. Esimerkiksi herpes simplex-virus-PCR:n 37 detektioherkkyys on yksi infektoiva viruspartikkeli 100 mikrolitrassa likvoria. Testin herkkyyden vuoksi on näytteitä otettaessa ja analysoitaessa noudatettava poikkeuksellista varovaisuutta kontaminaation torjumiseksi. Näytteen ottajasta tai muualta ympäristöstä saattaa näyteputkeen kulkeutua viruksia. Siksi likvorinäytteet pitää ottaa steriileihin kertakäyttöputkiin tutkimuskäsineet kädessä ja hengityssuoja kasvoilla. PCR-menetelmä on käytettävissä lähes kaikkien virusten toteamiseen elimistön nesteistä, eritteistä ja kudospaloista. Kvantitatiivista PCR-sovellusta (qPCR) käytetään erityisesti elin- ja luuydinsiirtopotilaiden viruskuorman seuraamiseen sytomegalo-, Epstein Barr- ja polyomavirusten reaktivaation varhaiseksi toteamiseksi. PCR-tulokset vastataan positiivisena tai negatiivisena, kvantitatiivinen tulos kopiota/ml (plasma, virtsa) tai kopiota/näyte (kudospala). Serologinen diagnostiikka perustuu IgG- ja IgM-vasta-aineiden mittaamiseen. IgG-luokan vasta-aineet säilyvät elimistössä kauan, usein koko eliniän, jolloin ne ovat merkkinä sairastetusta taudista tai hankitusta immuniteetista. Akuutin infektion diagnosoimiseksi tarvitaan IgG-määrityksiin pariseeruminäytteet, jolloin serokonversio tai merkitsevä nousu IgG-tasoissa on osoituksena tuoreesta infektiosta. Erityistapauksissa voidaan tuoreen infektion diagnostiikassa käyttää IgG:n aviditeettimääritystä. EIA-IgM-vasta-ainemääritykset IgM-vasta-ainemäärityksellä voidaan akuutti infektio todeta yhdestä seeruminäytteestä niissä tapauksissa, joissa virusinfektioon liittyy IgM-vaste. IgM-vaste liittyy säännönmukaisesti primaariinfektioihin, sen sijaan reinfektioissa ja rekurroivissa infektioissa IgM-vaste usein puuttuu. Samoin tapauksissa, joissa henkilö on aikaisemmin sairastanut lähisukuisen viruksen aiheuttaman infektion (esim. adeno-, entero-, influenssa- ja arbovirusinfektiot), IgM-vaste etenkin ryhmäspesifisille antigeeneille voi puuttua. Myös aikaisemmin rokotettujen sairastuessa myöhemmin luonnolliseen infektioon IgM-vaste voi puuttua. Taulukossa on IgM-vasteen keskimääräisiä esiintymisprosentteja eri virusinfektioissa. Infektio tai aiheuttaja IgM-vaste (%) Adeno 30–50 Enterot 40–100 Infektio tai aiheuttaja Punkkiaivokuume IgM-vaste (%) n.100 Puumala (myyräkuume) n.100 Epstein-Barr n.100 RSV 50–80 Hepatiitti A n.100 Sikotauti n.100 Hepatiitti B Sytomegalo akuutti n.100 primaari n.100 krooninen 80–90 reaktiv. tai reinfektio 0–50 oireeton kantaja 20–40 Herpes simplex Tuhkarokko n.100 Vesirokko primaari n.100 vesirokko n.100 rekurrenssi 10–20 vyöruusu 70–80 Influenssa A ja B 50–70 Vihurirokko Parainfluenssat 40–60 Parvorokko 90–100 Pogostantauti 90–100 38 primaari n.100 reaktivaatio 0–20 Lisäksi on otettava huomioon, että positiivisissakin tapauksissa vasteet ovat usein heikkoja ja siten vaikeita tulkita (esim. respiratoriset infektiot) tai niiden löytäminen voi edellyttää homologisen virustyypin käyttöä antigeenina (esim. enterovirukset). Vaikka IgM-vasta-aineiden muodostus alkaakin varsin nopeasti, vasta-ainelöydös voi olla negatiivinen vielä muutamia päiviä oireiden alkamisesta. Tällainen löydös ei siten sulje pois tuoretta infektiota, vaan tulos tulee tarvittaessa varmistaa uudella näytteellä. IgM-vasta-ainemäärityksissä käytetään kvalitatiivista tulostusta ja vastaus annetaan muodossa positiivinen / negatiivinen. Mikäli tulosta ei voida varmuudella tulkita positiiviseksi tai negatiiviseksi, se vastataan raja-arvona. Tällöin lausunnossa pyritään mahdollisuuksien mukaan ottamaan kantaa siihen, tulisiko tulos varmistaa uudella näytteellä. Akuutti infektio voidaan diagnosoida joko • osoittamalla spesifisen (IgG-) vasta-ainetason merkitsevä nousu ns. pariseerumien välillä, jolloin potilaasta pyritään ottamaan akuutin vaiheen seerumi mahdollisimman varhain taudin alkuvaiheessa ja toipilasvaiheen seerumi 7–14 vrk myöhemmin, tai • osoittamalla spesifisiä IgM-vasta-aineita yhdestä seeruminäytteestä. Tällä tavoin voidaan diagnoosiin päästä nopeammin, mutta erikoisesti sekundääri-infektioissa ei muodostu IgMvasta-aineita. Erityisesti näin on respiratorisissa virusinfektioissa. • osoittamalla yhdestä seeruminäytteestä heikosti sitoutuvia (”matalan aviditeetin”) vastaaineita. Tämä on vaihtoehtoinen menetelmä IgM- vasta-aineiden osoittamiselle. Immuniteettitutkimuksessa mitataan IgG-vasta-aineita (tai totaalivasta-aineita) yhdestä seeruminäytteestä. IgG-vasta-aineiden esiintyminen seerumissa ei kuitenkaan välttämättä merkitse suojaavaa immuniteettia, sillä kaikki vasta-aineet eivät suojaa infektiolta. Virologinen näyte tulee ottaa mahdollisimman varhain taudin alkuvaiheessa. Viruksen tai sen antigeenisten osien määrä potentiaalisessa näytteessä on suurimmillaan vain muutamia päiviä taudin alusta, sen jälkeen alkava vasta-ainetuotanto vähentää nopeasti virusmäärää. Samaten vasta-aineiden lisääntymisen osoittaminen edellyttää, että ensimmäinen seeruminäyte on otettu taudin varhaisessa vaiheessa. Yleistä genetiikan tutkimuksista Turun yliopiston lääketieteellisen genetiikan laboratorio toimii lääketieteellisen biokemian ja genetiikan oppiaineen yhteydessä. Laboratorio tarjoaa kromosomipoikkeavuuksien sekä perinnöllisten sairauksien selvittämiseen tarkoitettuja sytogeneettisiä (kromosomi), molekyylisytogeneettisiä (FISH) ja molekyyligeneettisiä (DNA) tutkimuksia. Kromosomidiagnostiikka keskittyy synnynnäisten kehityshäiriöiden pre- ja postnataalisiin tutkimuksiin sekä pahanlaatuisten veritautien sytogeneettisiin ja molekyylisytogeneettisiin tutkimuksiin. Molekyyligeneettisissä tutkimuksissa (DNA-diagnostiikassa) tutkimusten painopiste on neurologisissa sairauksissa. Tutkimustoiminnan ja kliinisen yhteistyön kautta tutkimusvalikoimaa muokataan jatkuvasti asiakkaiden toiveita vastaavaksi. Tuoreimmat tiedot tutkimusvalikoimastamme ovat löydettävissä www-sivuiltamme www.med.utu.fi/sivustot/genetiikka Laaduntarkkailu Lääketieteellisen genetiikan laboratorio on, kuten muutkin UTULab:iin kuuluvat osastot, mukana kansallisissa ja kansainvälisissä laaduntarkkailuohjelmissa. Vuosittain lähetettävillä laaduntark- 39 kailunäytteillä testataan tulosten teknistä luotettavuutta sekä tulkinnan ja lausuntokäytäntöjen kattavuutta. Konsultaatiot Vastaamme asiakkaiden tutkimuksia ja näytteitä koskeviin tiedusteluihin puhelimitse (puh. (02) 333 7233 (kromosomilaboratorio) ja puh. (02) 333 7458 (DNA-laboratorio)) ja sähköpostilla ([email protected]) virka-aikana. Tulosten ilmoittaminen Tutkimukset vastataan aina kirjallista lausuntoa käyttäen. Laboratoriossamme on käytössä HL7järjestelmä, joka mahdollistaa lähetteiden ja lausuntojen suoran välityksen sähköisesti. Asiakkaille, joilla ei ole käytössä em. järjestelmää, tutkimusvastaukset postitetaan. Kiireelliset vastaukset voidaan toimittaa asiakkaalle telefaxilla erillisestä pyynnöstä. DNA-näytteiden lähetysohjeet DNA-tutkimusten lähetteet Pyydämme liittämään kaikkiin näytteisiin DNA-tutkimuslähetteen, joita on tilattavissa osastoltamme (puh. (02) 333 7458) tai tulostettavissa www-sivuiltamme: http://www.med.utu.fi/sivustot/genetiikka/lahetteet/ Verinäyte DNA-tutkimukseen otetaan näytteeksi 5-10 ml (pieniltä lapsilta 1-2 ml) EDTA-verta. Näyte säilytetään huoneenlämmössä ja se toimitetaan laboratorioon tavallisena postilähetyksenä. Näyte tulisi pakata huolellisesti eikä se saa jäätyä matkalla. Mikäli näyte otetaan perjantaina eikä sitä saada toimitettua laboratorioon samana päivänä, se säilytetään yli viikonlopun jääkaapissa ja lähetetään seuraavana työpäivänä. Pakastetut näytteet tulisi toimittaa laboratorioon hiilihappojäissä. Lihasnäyte Mitokondriaalisen DNA:n deleetiotutkimukseen tarvittava lihasnäyte voi olla keittosuolassa toimitettava tuorenäyte tai pakastettu, fiksoimaton näyte. Myös histologisiin preparaatteihin käytetty fiksoimaton, pakastettu lihasbiopsia kelpaa analyysiin. Sikiönäyte Istukkavillusnäyte Ensisijaisesti sikiön DNA-tutkimukset tehdään istukkabiopsiasta. DNA:n eristykseen tarvitaan mahdollisimman hyvin äidin kudoksesta puhdistettu istukkabiopsianäyte. Eppendorf-putkeen kerätyt puhdistetut villukset lähete-tään pienessä elatusaine- tai keittosuolamäärässä, mieluiten pikapostina. Laboratoriota on syytä informoida etukäteen näytteen lähetyksestä. Lapsivesi Myös lapsivesinäytteestä on mahdollista tehdä sikiön DNA-tutkimus, mutta äidin verisolujen aiheuttaman kontaminaation eliminoimiseksi lapsivesinäytteen soluja tulisi viljellä 1-2 viikkoa ennen DNA:n eristystä. Viljeltyjen lapsiveden solujen lähetys: ks. kohdasta ”Viljellyt solut”. Laboratoriota on syytä informoida etukäteen näytteen lähetyksestä. Muu kudosnäyte DNA-tutkimus voidaan periaatteessa tehdä mistä tahansa kudoksesta, jossa esiintyy tumallisia soluja. Tuoreet kudosnäytteet voidaan toimittaa laboratorioon joko keittosuolassa tai pakastettuina. Fiksoitujen kudosnäytteiden osalta pyydämme ottamaan yhteyttä laboratorioon, koska kaikki 40 analyysit eivät ole mahdollisia fiksoidusta materiaalista. Viljellyt solut Viljellyt solut tulee lähettää huoneenlämmössä Eppendorf-putkeen kerättynä solunappina supernatantin kera. Pikapostikuljetus. Eristetty DNA Muussa laboratoriossa eristetty DNA lähetetään tavallisena postilähetyksenä. MLPA-tutkimukseen toivomme saavamme tuorenäytteen, koska tutkimus ei aina onnistu muualla eristetystä DNA:sta. DNA-näytteiden säilyttäminen Kaikki laboratoriossamme eristetyt tai meille lähetetyt DNA-näytteet säilytetään mahdollisia tulevia tutkimuspyyntöjä varten. Erityistä huomioitavaa Sikiö- ja kantajuustutkimusten sekä prediktiivisten eli ennustavien tutkimusten yhteydessä edellytetään pääsääntöisesti, että tutkittava on saanut tutkimukseen liittyvää perinnöllisyysneuvontaa. Lapsille ei tehdä kantajuustutkimuksia eikä ennustavia geenitutkimuksia, ellei tuloksella ole oleellista merkitystä lapsen terveyden kannalta. Sukulaisten tutkimuksen yhteydessä toivomme lähetteeseen mainintaa suvussa todetusta mutaatiosta tai laboratoriossamme tutkitun sukulaisen tietoja, jotta tutkimus pystytään kohdistamaan oikein. Kiireellisinä pyydetyt tutkimukset lisäävät laboratorion työmäärää ja nostavat testin reagenssikustannuksia. Kiireelliset tutkimukset tehdään jonon ohi käytännössä yksittäisinä tutkimuksina. Kontrolleja, reagensseja ja työaikaa kuluu näin suhteellisesti enemmän. Tästä syystä kiireellisinä pyydetyistä tutkimuksista laskutetaan kiireellisyyslisä. Lähetysosoite: Turun yliopisto UTULab Lääketieteellinen genetiikka DNA-laboratorio Kiinamyllynkatu 10 20520 Turku Tiedustelut: puh. (02) 333 7458, [email protected] Kromosominäytteiden lähetysohjeet Kaikissa kromosomitutkimuksissa (posken limakalvonäytteistä tehtäviä tutkimuksia lukuun ottamatta) käytetään soluviljelymenetelmiä, mistä johtuen tutkimuksiin tarvitaan eläviä soluja ja näytteenoton täytyy tapahtua steriilisti. Näyte täytyy lähetettäessä suojata äärilämpötiloilta ja toimittaa mahdollisimman nopeasti laboratorioon. Kromosomitutkimusten lähetteet Pyydämme liittämään kaikkiin näytteisiin kromosomitutkimuslähetteen, joita on tilattavissa osastoltamme puh. (02) 333 7233 tai (02) 333 7225 tai tulostettavissa www-sivuiltamme www.med. utu.fi/sivustot/genetiikka/lahetteet Näytteenottoa ja lähettämistä koskevissa kysymyksissä pyydämme ottamaan yhteyttä kromosomilaboratorioon numeroihin (02) 333 7233 tai (02) 333 7225. 41 Verinäyte 1. Näyte otetaan steriilisti 5 ml:n (pieniltä lapsilta 1-2 ml) vakuumiputkeen, jossa antikoagulanttina on litium-hepariini. HUOM! Näytettä ei saa sentrifugoida. 2. Näytteen mukana on toimitettava hoitavan lääkärin täyttämä lähete, jossa on ilmoitettu kliiniset tiedot ja mahdollinen diagnoosi sekä haluttu tutkimus. 3. Äärilämpötilojen välttämiseksi, varsinkin talviaikaan, näyte on pakattava huolellisesti. Näyte ei saa jäätyä eikä kuumentua. 4. Näyte toimitetaan välittömästi pikapostilähetyksenä tai 5. bussikuljetuksena (HUOM! sovittava myös perille kuljetuksesta) kromosomilaboratorioon. 6. Mikäli näytteen lähettäminen viivästyy, säilytetään sitä ensisijaisesti huoneenlämmössä. HUOM! Jos näytettä joudutaan säilyttämään yli 1vrk, säilytetään sitä jääkaapissa. Prometafaasinäytteiden kohdalla paras näytteenottopäivä on maanantai, ja tutkimuksen onnistumisen kannalta tulisi näytteenottoa keskiviikkona välttää. Lapsivesinäyte 20 ml lapsivettä lähetetään suljetussa ruiskussa laboratorion toimittamassa termoskannussa ja ”kylmälaukussa”. Tutkimuksista tehdään erikseen sopimus laboratorion kanssa. Istukkanäyte Näytteenotosta tehtävä erikseen sopimus laboratorion kanssa. Ihonäyte Näyte otetaan steriilisti laboratorion pyynnöstä toimittamaan elatusnesteputkeen. Poikkeustapauksissa näyte voidaan myös ottaa steriiliin keittosuolaliuokseen, steriiliin näyteastiaan. Luuydinnäyte 2-3 ml luuydintä pistetään steriilisti laboratorion toimittamaan elatusnteampulliin. Potilaan ensimmäisen näytteen yhteydessä otetaan myös hepariiniverinäyte peruskaryotyypin selvittämiseksi. Imusolmukenäyte Näytteeksi tarvitaan n. 1 cm3 kudospala. Näyte otetaan steriilisti laboratorion pyynnöstä toimittamaan elatusnesteputkeen. Poikkeustapauksissa näyte voidaan ottaa steriiliin keittosuolaliuokseen, steriiliin näyteastiaan. Posken limakalvonäyte Näytteeksi otetaan pumpulipuikolla posken limakalvon soluja, jotka levitetään objektilasille pyörittäen pumpulipuikkoa lasia vasten. Potilaasta tarvitaan tutkimusta varten kolme erillistä näytelasia. Objektilasille suihkutetaan välittömästi alkoholifiksatiivia (metanoli tai etanoli). Lasin annetaan kuivua ja näyte toimitetaan laboratorioon saman päivän aikana. Lähetysosoite Turun yliopisto Lääketieteellinen genetiikka UTULab Kromosomilaboratorio Kiinamyllynkatu 10 20520 TURKU Tiedustelut puh. (02) 333 7233 (geneetikot) ja (02) 333 7225 (laboratorio), sposti [email protected] 42 Tutkimukset aakkosjärjesteyksessä ADENOVIRUS, ANTIGEENI (NENÄNIELUERITTEESTÄ) Lyhenne: -AdenAg (4369) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Hengitystieinfektioissa virusta ja sen antigeenisia osia erittyy nenänielueritteeseen, jossa niiden määrä varsinkin taudin alkuvaiheessa voi olla suuri. Antigeenin osoituksen diagnostinen herkkyys on lasten infektioissa hyvä, mikäli näyte otetaan n. 5 vrk:n kuluessa taudin alusta. Sen jälkeen antigeenimäärä on selvästi laskenut. Aikuisilla herkkyys on huonompi, mutta testi on silti käyttökelpoinen. Yleensä näytteestä kannattaa tutkia samalla myös muiden respiratoristen virusten antigeenit. Katso tutkimus: RESPIRATORISTEN VIRUSTEN ANTIGEENIT Indikaatiot: Hengitystieinfektioiden diagnostiikka Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Laboratoriopuhdas kertakäyttöputki. Nenänielutikkunäytteille Mukusekstraktori. Imulimanäytteille Näytetikku: Näyte: Lähetys: Nukka-, pumpuli-, dacron-, rayontikku. (Alginaatti- ja hiilitikut eivät sovi) Nenänielutikku (Nps). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet Nenänieluimunäyte (Npa). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet Nenänäyte (Ns). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet Näyte kestää kuljetusta hyvin, koska tutkimus ei edellytä ”elävien” infektiokykyisten virusten olemassaoloa. Näyte säilyy päiviä +4°C:ssa. Voidaan lähettää laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: Fluoroimmunologinen (TR-FIA) Tekotiheys: Viisi kertaa viikossa. Aamulla klo 8.30 mennessä saapuneet näytteet tutkitaan samana päivänä. Tulos valmiina normaalisti testin suorituspäivänä. Tulkinta: Positiivinen / negatiivinen + lausunto. Normaalisti negatiivinen. Positiivinen löydös on osoitus adenoviruksen aiheuttamasta tuoreesta infektiosta. 43 ADENOVIRUS, ANTIGEENI (ULOSTEESTA) Lyhenne: F-AdenAg (1011) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Adenovirusta ja sen antigeenisia osia erittyy ulosteeseen adenoviruksen aiheuttamissa ripulitaudeissa, mutta myös osassa muita adenovirusinfektioita kuten adenoviruksen aiheuttamissa hengitystieinfektioissa. Antigeenin löytyminen ulosteesta viittaa tuoreeseen adenovirusinfektioon, joskin harvoissa tapauksissa voi esiintyä pitkittynyttä viruksen eritystä taudin jälkeen. Indikaatiot: Ripulitautien diagnostiikka. Muissakin adenovirus-infektioissa tapahtuu viruksen erittymistä ulosteeseen, joten menetelmä sopii adenovirusinfektioiden diagnostiikkaan yleisemminkin. Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Ulostepurkki tai muu tiivis astia Näyte: Ulostetta 1–2 g (1–2 ml). Yleensä kannattaa samasta näytteestä tutkia myös rotavirusantigeeni. Lähetys: Menetelmä: Näyte kestää kuljetusta hyvin, koska tutkimus ei edellytä ”elävien” infektiokykyisten virusten olemassaoloa. Näyte säilyy päiviä +4°C:ssa tai huoneenlämmössä. Voidaan lähettää laboratorioon normaalia postia käyttäen. Entsyymi-immunologinen (EIA) Tekotiheys: Kolme kertaa viikossa. Tulos valmiina normaalisti testin suorituspäivänä. Tulkinta: Normaalisti negatiivinen. Positiivinen löydös viittaa tuoreeseen adenovirusinfektioon. Joissakin harvoissa tapauksissa voi esiintyä pitkittynyttä eritystä taudin jälkeen, joten ns. terve kantajuus on mahdollinen. ADENOVIRUS, IgG VASTA-AINEET Lyhenne:S-AdenAbG (4371), Li-AdenAbG (4372) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Adenoviruksia tunnetaan yli 40 serotyyppiä, joilla kaikilla on ristireagoiva ryhmäantigeeni. Käytetty testi mittaa vasta-aineita kaikkia adenovirustyyppejä kohtaan. Adenovirusinfektioihin liittyy varsin säännönmukaisesti immuunivaste, joten serologian diagnostinen herkkyys on varsin hyvä. Indikaatiot: Adenovirusinfektioiden (mm. hengitystieinfektiot, kuume ilman paikallisoireita, gastroenteriitit) diagnostiikka 44 Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Puhdas lasi- tai muoviputki Näyte: Normaali seeruminäyte (ja selkäydinnestenäyte). Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml. Yleensä tarvitaan pariseeruminäytteet. Lähetys: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (EIA) Tekotiheys: Kaksi kertaa viikossa. Tulos valmiina seuraavana päivänä. Tulkinta: IgG-vasta-aineiden määrä yksikköinä + lausunto. Ihmiset sairastavat elämänsä aikana useita adenovirusinfektioita, ensimmäiset jo varhaislapsuudessa, joten valtaosalla väestöstä on vasta-aineita adenovirusten ryhmäantigeenia kohtaan. Merkitsevä (yli 3-kertainen yksikkökasvu) IgG-vasta-ainetason nousu pariseerumien välillä on osoitus tuoreesta adenovirusinfektiosta. ADENOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) Lyhenne:-AdeNhO (4897) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: PCR-menetelmä soveltuu virtsan adenovirusinfektioiden diagnostiikkaan sekä hematologisten potilaiden mahdollisten adenovirusinfektioiden toteamiseen. Indikaatiot: Adenovirusinfektioiden diagnostiikka Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Steriili kertakäyttöputki Näyte: Virtsanäyte otettuna steriiliin kertakäyttöputkeen. EDTA- tai sitraattiverta 2 ml erotettuna plasmaksi. Testin voi suorittaa myös mm. nielu- ja nenänielunäytteestä, BAL-, uloste-, selkäydin- ja pleuranesteestä sekä luuydinnäytteestä. Kaikki halutut virus-PCR-tutkimukset samasta näytemateriaalista voidaan tehdä yhdestä putkesta. Lähetys: PCR-näyte toimitetaan virusopin laboratorioon mahdollisimman nopeasti, mielellään jäähdytettynä. Näytettä voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (1–3 vrk), pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Jos näyte pakastetaan, se on myös lähetettävä pakastettuna. Menetelmä: PCR (polymeraasiketjureaktio) 45 Tekotiheys: Tarvittaessa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä. Tulos valmiina normaalisti sarjan tekoa seuraavana päivänä. Tulkinta: Positiivinen / negatiivinen. Normaalisti negatiivinen. Adenoviruksen nukleiinihapon löytyminen viittaa adenovirusinfektioon. ADENOVIRUS, PIKAVILJELY Lyhenne:-AdeVi Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Adenoviruksia tunnetaan yli 40 serotyyppiä. Tavallisimmin ne aiheuttavat respiratorisia infektioita mutta myös ripulitauteja ja keratokonjunktiviittejä. Indikaatiot: Hengitystieinfektioiden ja side/sarveiskalvotulehdusten diagnostiikka. Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Virusviljelyn kuljetusnesteputki: kierrekorkilla varustettuja 5 ml:n putkia, joissa on sisällä 2.5 ml kellertävää kuljetusnestettä, putkia voi tilata virusopin laboratoriosta (02-333 7463). Putkiin on merkitty vanhenemispäivä. Jos neste muuttuu sameaksi, putki on hylättävä. Näytetikku: Nukka-, pumpuli-, dacron- tai rayontikku. (Alginaatti- ja hiilitikut eivät sovi) Näyte: Bf (bronkoalveolaarilavaatio)-näyte. Sytomegalovirusviljelyn kuljetusnesteputkeen lisätään 3 ml Bf-huuhtelunestettä. Näyte tulee toimittaa laboratorioon mahdollisimman pian. Nenänieluimunäyte (Npa). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Nenänielutikku (Nps-näyte). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Nielunäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Sidekalvonäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Lähetys: Näyte tulisi toimittaa laboratorioon mahdollisimman pian. Lyhytaikainen säilytys. esim. viikonlopun yli, jääkaapissa +4°C:ssa. Menetelmä: Näytteellä infektoidaan soluviljelmä. Kahden yön inkubaation jälkeen tehdään immunoperoksidaasivärjäys monoklonaalisilla vasta-aineilla. Tekotiheys: Tulkinta: Neljä kertaa viikossa. Tulos valmiina kahden vuorokauden kuluttua. Positiivinen (viruksen nimi) / negatiivinen + lausunto. Normaalisti negatiivinen. Positiivinen löydös on osoitus adenoviruksen aiheuttamasta tuoreesta infektiosta. 46 Akondroplasia (ACH), FGFR3-geenin GLY380ARG-mutaation tutkimus Lyhenne: B -ACH-D (11992) Ts-ACH-D (12178) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Akondroplasia (ACH) on yleisin perinnöllinen lyhytkasvuisuuden syy. Se on usein todettavissa heti vastasyntyneellä, koska lapsella on epäsuhtaisen iso pää, korkea otsa, matala nenänselkä, lyhyehköt raajat ja lyhyet olkavarret. Lyhytraajaisuus ja muut luuston epämuotoisuudet johtuvat pitkien luiden epifyysirustojen kasvu- ja luutumishäiriöstä. Motorinen kehitys on potilailla normaalia hitaampaa, mutta henkinen kehitys normaalia. ACH periytyy autosomissa vallitsevasti, ja suurin osa tapauksista (~90 %) on sporadisia. Kehityshäiriön aiheuttavat mutaatiot fibroblastikasvutekijäreseptorigeeni 3:ssa (FGFR3). Kaksi pistemutaatiota, c.1138G>A ja c.1138G>C, johtavat kumpikin samaan aminohappomuutokseen (p.Gly380Arg). FGFR3-geenin homotsygoottinen ACH-mutaatio johtaa hyvin vaikeaan tautimuotoon. Indikaatiot: Kliininen epäily akondroplasiasta. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: FGFR3-geenin eksoni 8:n PCR-monistus ja restriktioentsyymidigestio p.Gly380Arg-mutaation havaitsemiseksi. Vastausaika: 2-4 viikkoa. Tulkinta: p.Gly380Arg-mutaatio on osoitettavissa yli 99 %:lla kliinisesti tyypillisistä akondroplasiapotilaista. Normaali tulos ei siis absoluuttisesti sulje pois akondroplasiaa, sillä joskus harvoin voi kyseessä olla myös jokin muu FGFR3-geenin mutaatio. Alfasarkoglykanopatia (LGMD2D), SGCA-geenin ARG77CYS-mutaation tutkimus Lyhenne: B -LGMD-D (11995) Ts-LGMD-D (12179) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 47 Yleistä: Alfasarkoglykanopatia (aik. adhalinopatia) eli LGMD2D-tauti (limb girdle muscular dystrophy, tyyppi 2D) on autosomissa peittyvästi periytyvä Duchennen lihasdystrofian kaltainen sairaus, jossa oireet alkavat tavallisimmin hartioiden ja lantion lihaksista. Seerumin CK on voimakkaasti koholla, ja lihasbiopsian vasta-ainevärjäyksissä havaitaan alfasarkoglykaanin puutos. Taudin taustalla ovat mutaatiot alfasarkoglykaanigeenissä (SGCA). SGCA-geenistä tunnetaan useita patogeenisia mutaatioita., mutta eksonissa 3 sijaitseva c.229C>T-transitiomutaatio (p.Arg77Cys) on sekä maailmanlaajuisesti että erityisesti Suomessa yleinen valtamutaatio. Indikaatiot: Kliininen epäily alfasarkoglykanopatiasta. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: SGCA-geenin eksoni 3:n PCR-monistus p.Arg77Cys-mutaation havaitsemiseksi. Vastausaika: 2-4 viikkoa. Tulkinta: Homotsygoottinen p.Arg77Cys-mutaatio varmistaa LGMD2D-diagnoosin. Heterotsygoottinen p.Arg77Cys-mutaatio yhdessä kliinisten oireiden ja poikkeavan lihasbiopsiavärjäyksen kanssa sopii alfasarkoglykanopatiaan, jolloin kyseessä on todennäköisesti yhdistelmäheterotsygotia jonkin muun SGCAgeenin mutaation kanssa. Normaali tulos ei poissulje LGMD2D-tautia, koska kyseessä voi olla jokin muu SGCA-geenin mutaatio. ja restriktioentsyymidigestio ALFA-THALASSEMIA-MENTAL-RETARDATION (ATRX), ATRX-GEENIN OSITTAINEN SEKVENSOINTI Lyhenne: B -ATRX-D (12192) Ts-ATRX-D (12193) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Alfa-thalassemia-mental-retardation (ATRX) on X-kromosomissa peittyvästi periytyvä oireyhtymä, jonka oireisiin kuuluvat muun muassa vaikea psykomotorinen kehitysviive, sukupuolielinten anomaliat, mikrokefalia, tyypilliset kasvonpiirteet ja alfatalassemia. Joskus ATRX-oireyhtymän oireina on kuvattu vain lievä kehitysvammaisuus sekä epilepsia. X-kromosomaalisen periytymisen takia tautia esiintyy lähinnä miehillä, mutta myös kantajanaisilla voi olla oireita. Tauti johtuu ATRX-geenin mutaatioista, joita on kuvattu kymmeniä. Noin 90 % kuvatuista ATRX-geenin mutaatioista sijaitsee proteiinin sinkkisormi- (eksonit 7, 8 ja 9 alkuosa) ja helikaasidomeeneissa (eksonit 17–20). 48 Indikaatiot: Lähete: Kliininen epäily ATRX-oireyhtymästä. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: ATRX-geenin eksonien 7, 8, 9 alkuosan sekä 17-20 PCR-monistus ja sekvensointi. Vastausaika: 10–12 viikkoa. Tulkinta: Mutaation löytyminen ATRX-geenistä varmistaa ATRX-oireyhtymän diagnoosin. Normaali tulos ei kuitenkaan sulje pois ATRX-oireyhtymää, sillä taudin taustalla saattaa olla muualla kuin tutkituissa eksoneissa sijaitseva ATRX-geenin mutaatio. DNA-tutkimuslähete. AMINOGLYKOSIDIEN AIHEUTTAMA KUUROUS, MT-RNR1GEENIN 1555G>A-MUTAATION TUTKIMUS Lyhenne: B -1555-D (12194), Ts-1555-D (12195) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Mitokondrioiden 12S ribosomi-RNA:ta koodaavan MT-RNR1-geenin homoplasminen m.1555G>A-mutaatio altistaa aminoglykosidien aiheuttamalle kuuroudelle. Lisäksi kyseinen mutaatio esiintyy sensorineuraalisen ei-syndromisen kuulovamman taustalla. Indikaatiot: Kuurous, jota on edeltänyt aminoglykosidiantibioottihoito. Maternaalisesti periytyvä ei-syndrominen sensorineuraalinen kuulovamma. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: Mitokondrio-DNA:n (mtDNA) 12S rRNA:ta koodaavan MT-RNR1-geenin PCR-monistus ja sekvenssianalyysi 1555A>G-mutaation osoittamiseksi. Vastausaika: 6-8 viikkoa. Tulkinta: m.1555G>A-mutaatiolöydös vahvistaa mitokondrioperäisen aminoglykosidikuurouden diagnoosin tai maternaalisesti periytyvän mitokondrioperäisen sensorineuraalisen kuulovian. Negatiivinen tulos ei poissulje mtDNA:n gee49 nivirheestä johtuvaa kuulovammaa, sillä taustalla saattaa olla myös muu mtDNA:n mutaatio. Amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS), D90Amutaation tutkimus Lyhenne: B -FALS-D (11996) Ts-FALS-D (12180) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS) on etenevä motoneuronisairaus, jolle on ominaista lihasten toimintaa ohjaavien liikehermosolujen tuhoutuminen ja tästä aiheutuva tahdonalaisen lihaksiston surkastuminen. Arviolta noin 10 % ALS-tapauksista on familiaalisia, jolloin periytyminen voi olla tyypiltään joko vallitsevaa tai peittyvää. Peittyvästi periytyvään, usein alaraaja-alkuiseen ja hitaasti etenevään ALS-tautiin assosioituu Cu/Zn-superoksididismutaasi-1- eli SOD1-geenin D90A-mutaatio (c.269A>C, p.Asp90Ala), jota tavataan lähinnä Skandinaviassa. Indikaatiot: Peittyvästi periytyväksi sopiva, hitaasti etenevä, usein alaraaja-alkuinen familiaalinen ALS (FALS). Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: D90A-mutaatio: Eksoni 4:n PCR-monistus ja restriktioentsyymidigestio. Vastausaika: 2-4 viikkoa. Tulkinta: Homotsygoottinen D90A-mutaatiolöydös sopii resessiivisesti periytyvään ALS-tautiin. Amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS), SOD1-geenin sekvensointi Lyhenne: B -SOD1-D (11839) Ts-SOD1-D (12181) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS) on etenevä motoneuronisairaus, jolle 50 on ominaista lihasten toimintaa ohjaavien liikehermosolujen tuhoutuminen ja tästä aiheutuva tahdonalaisen lihaksiston surkastuminen. Arviolta noin 10 % ALS-tapauksista on familiaalisia, jolloin periytyminen voi olla tyypiltään joko vallitsevaa tai peittyvää. Vallitsevasti periytyvistä tapauksista noin 20 % assosioituu mutaatioihin Cu/Zn-superoksididismutaasi-1 eli SOD1-geenissä. SOD1-geenin mutaatioita on kuvattu geenin kaikista viidestä eksonista. Valtaosa geenivirheistä on pistemutaatioita, mutta joukossa on myös joitakin insertioita ja deleetioita. Indikaatiot: Vallitsevasti periytyväksi sopiva ALS. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: SOD1-geenin koodaavan alueen PCR-monistus ja sekvensointi. Vastausaika: 10–12 viikkoa. Tulkinta: SOD1-geenin sekvenssianalyysissä osoitettu patogeeninen mutaatio sopii dominantisti periytyvään ALS-tautiin. ANGELMANIN OIREYHTYMÄ (AS), 15q11-q13-ALUEEN METYLAATIO- JA KOPIOLUKUANALYYSI Lyhenne: B -AS-D (4288) Ts-AS-D (12198) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Angelmanin oireyhtymälle (AS) on ominaista vaikea kehitysvammaisuus, johon kuuluu mm. lähes kaikilla potilailla havaittava puhumattomuus. Tyypillisiä oireita ovat yliaktiivisuus, unettomuus, nykäysmäiset liikkeet, kohtausoireilu ja puuskittainen nauru. Monet potilaista sairastavat lisäksi epilepsiaa. Noin 70 %:lla AS-potilaista on osoitettavissa äidiltä perityn kromosomi 15q11-q13alueen mikrodeleetio. Vastaavan kromosomialueen paternaalinen uniparentaalinen disomia on taudin taustalla noin 2-5 %:lla potilaista ja muutamalla prosentilla sairaus aiheutuu ns. metylaatiomutaatiosta. Näiden poikkeavuuksien aiheuttamat metylaatiomuutokset voidaan havaita metylaatiospesifisellä MLPA-analyysillä. Menetelmä mahdollistaa lisäksi mikrodeleetion ja metylaatiomuutosten erottamisen toisistaan AS-potilaan näytteestä. Menetelmällä ei kuitenkaan voida havaita varsinaisen AS-geenin (UBEA3A) mutaatioita, jotka ovat taudin taustalla noin 20 %:ssa tapauksista. Indikaatiot: Kliininen epäily Angelmanin oireyhtymästä. 51 Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: Metylaatiospesifinen MLPA (MS-MLPA). Vastausaika: 3-6 viikkoa. Tulkinta: Maternaalisen alleelin puuttuminen MS-MLPA -analyysissä varmistaa Angelmanin oireyhtymä -diagnoosin. Normaali tulos ei kuitenkaan sulje pois Angelmanin oireyhtymää, sillä taudin taustalla voi olla myös jokin UBEA3A-geenin mutaatio. S‑ANTISTAFYLOLYSIINI Lyhenne: S-ASTA (1100) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7422, lääkäri: (02) 333 7428 Yleistä: Kokeessa mitataan stafylokokki‑infektioiden yhteydessä syntyviä seerumin vasta‑aineita stafylokokin muodostamaa stafylolysiiniä kohtaan. Vasta-aineita todetaan syvien stafylokokki-infektioiden yhteydessä. Indikaatiot: Epäilyt syvistä stafylokokki-infektioista (syvät abskessit, osteomyeliitti, pleuraempyema jne). Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia. Säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Antistafylolysiinilysiinivasta-aineet määritetään agglutinaatiotekniikalla (Rapitex AStaL, Siemens). Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Tulos ilmoitetaan yksikköinä (U/ml). Normaalisti ASTA on <2 U/ml, patologinen >2.0 U/ml. Yleensä S‑ASTA nousee syvien stafylokokki‑infektioiden yhteydessä. Sen sijaan ihon stafylokokki‑infektioihin ei yleensä liity nousua, joskin laajemmissa erytrodermioissa saattaa esiintyä lievästi kohonneita arvoja. Kirjallisuus: Larinkari U. Assay of teichoic acid antibodies and antistaphylolysin in the diagnosis of staphylococcal osteomyelitis. Scand J Infect Dis 14: 123‑126, 1982. 52 ANTISTREPTOLYSIINI Lyhenne: S-AST (1101) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7422, lääkäri: (02) 333 7428 Yleistä: Kokeessa mitataan seerumin vasta-aineita tavallisimmin A-ryhmän β-hemolyyttisen streptokokin muodostamaa streptolysiini-O:ta vastaan. β-hemolyyttisistä streptokokeista streptolysiini-O:ta tuottavat suurin osa Aryhmän kannoista sekä jotkut C- ja G-ryhmän streptokokit. Ihoinfektioissa AST ei välttämättä nouse; näissä tilanteissa streptokokki DNAasi B -vastaainetutkimus saattaa olla herkempi. Indikaatiot: Epäily streptokokki-infektioista (glomerulonefriitti, reumakuume, tulirokko, ruusu). Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia. Säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Antistreptolysiinivasta-aineet määritetään agglutinaatiotekniikalla (Rapitex ASL, Siemens). Tekotiheys: 1-2 kertaa viikossa. Tulkinta: Tulos ilmoitetaan yksikköinä (U/ml). Normaalisti AST on aikuisilla <200 U/ ml. Kohonnut AST viittaa β-hemolyyttisen streptokokin, yleensä ryhmä A:n, aiheuttamaan infektioon. Patologinen arvo voi johtua myös ryhmä C- tai Gryhmän streptokokin aiheuttamasta infektiosta. Titterin kohoaminen on todettavissa kahden viikon kuluessa infektiosta ja se yleensä normalisoituu kuuden kuukauden kuluessa. Ihoinfektioissa AST harvemmin nousee; tällöin streptokokki DNAasi B -vasta-aineet ovat yleensä koholla (Ks. Streptokokki DNAasi, vasta-aineet). Kirjallisuus: Shet A. and Kaplan E. Diagnostic methods for group A streptococcal infections. Manual of Molecular and Clinical Laboratory Immunology, 7th edition, 2006. Chapter 50, p. 428-433. Cunningham MW. Pathogenesis of group A streptococcal infections, Clin. Microbiol. Rev. 2000; 13:470–511. ASPERGILLUS, ANTIGEENIOSOITUS Lyhenne: AspeAg (1816) Tiedustelut: Laboratorio (02) 333 7420, lääkäri (02) 333 7428 Yleistä: Aspergillus-suvun homesieniä esiintyy yleisesti maaperässä. Ne leviävät itiöi53 den välityksellä ja voivat aiheuttaa opportunistisia infektioita, kuten invasiivista pneumoniaa ja disseminoitunutta aspergilloosia, erityisesti neutropenisilla potilailla. Tärkein aspergilloosia aiheuttava patogeeni on Aspergillus fumigatus. Allergisen reaktion pohjalta aspergillukset (yleisimmin A. fumigatus ja umbrosus) voivat aiheuttaa myös homepölykeuhkoa. Aspergilloosin osoittaminen viljelyin ja värjäyksin on hankalaa. Tästä syystä mikrobiologiseen diagnostiikkaan on kehitetty aspergilluksen galaktomannaaniantigeenin osoitus seerumi-, BAL-neste- ja virtsanäytteistä. Indikaatiot: Invasiivisen aspergilloosin epäily immunipuutteisilla potilailla; hoidon tehon seuranta. Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 2 ml seerumia, virtsaa tai BAL-nestettä. Näyte voidaan säilyttää +4°C:ssa mikäli se voidaan toimittaa laboratorioon 1 vrk:n kuluessa. Pitempään säilytettäessä näyte tulee pakastaa –20°C:een ja lähettää pakastettuna. Menetelmä: Menetelmä (Platelia Aspergillus, Bio-Rad) perustuu ns. sandwich-elisatekniikkaan, jossa monoklonaalinen vasta-aine tunnistaa ja sitoo näytteessä olevan Aspergilluksen galaktomannaanin. Samaa vasta-ainetta käytetään peroksidaasikonjugoituna tämän antigeenin osoittamiseen. Tekotiheys: Kerran viikossa Tulkinta: Tulokset vastataan positiivisena tai negatiivisena. Positiivinen tulos erityisesti useampia perättäisiä näytteitä tutkittaessa viittaa invasiiviseen aspergilloosiin. Osalla potilaista testi on positiivinen ennen radiologisten löydösten tai kliinisten oireiden ilmaantumista. Negatiivinen tulos ei sulje pois aspergilloosin mahdollisuutta. Antigeenitestin muuttuminen negatiiviseksi hoidon aikana korreloi hyvään ennusteeseen. Yhden prospektiivisen tutkimuksen perusteella testin herkkyys on 91 % ja spesifisyys 94 %. Kirjallisuus: Salonen J, Lehtonen OP, Teräsjärvi MR, Nikoskelainen J. Scand J Infect Dis 2000; 32:485. Sulahian A, Boutboul F, Ribaud P, Leblanc T, Lacroix C, Derouin F. Cancer 2001; 91:311. Aquino V., Goldani L., Pasqualotto A. Mycopathologia 2007 163:191–202 ASPERGILLUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS Lyhenne: AspeNhO (6077) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7420, lääkäri: (02) 333 7413 Yleistä: Invasiivinen Aspergillus-infektio esiintyy potilailla, joiden puolustuskyky on heikentynyt. Tällaisia ovat esimerkiksi hematologisia maligniteetteja tai neut- 54 ropenioita sairastavat sekä immunosuppressiivista lääkehoitoa saavat potilaat. Aspergilloosi voidaan diagnostisoida näytteestä tehdyllä värjäyksen tai natiivipreparaatin mikroskooppisella tarkastelulla tai sieniviljelyllä. Sieniviljelyn herkkyys on tunnetusti huono ja edustavan näytteen saaminen viljelyä varten on vaikeaa. Lisäksi mahdollisesti aloitetut sienilääkitykset huonontavat sieniviljelyn tehokkuutta. Invasiivisten aspergillus-infektioiden toteamiseksi olemme ottaneet käyttöön uuden DNA-monistukseen perustuvan menetelmän. Aspergillus-PCR-tutkimuksessa monistetaan näytteessä olevaa Aspergillus fumigatus-spesifistä mitokondriaalista DNA:ta. Menetelmässä käytetään semikvantitatiivista LightCycler geenimonistusta. Aspergillus-infektioiden yhteydessä hengitysteiden normaalien sienikolonisaatioiden ja todellisten infektioiden erottaminen toisistaan on vaikeaa. Semikvantitatiivisella PCR-menetelmällä saadaan tietoa näytteen sisältämän spesifin DNA:n määrästä. Tämä tieto auttaa löydöksen kliinisen merkittävyyden tulkinnassa. Testi voidaan tehdä BAL-näytteestä, biopsiapalasta, likvornäytteestä tai pleuranestenäytteestä. Testi on spesifinen A. fumigatus-lajeille. Muut patogeeniset Aspergillus-lajit, kuten A. flavus ja A. niger, eivät tällä testillä löydy. Testin positiivisuuden raja on asetettu tasolle, jolla se erottaa hengitysteiden sienikolonisaatiot todellisista infektioista. Näillä rajoilla testin herkkyys BALnäytteistä on 73 % ja spesifisyys 93 % (PPV 73 %, NPV 95 %). Tekemässämme tutkimuksessa testi antoi positiivisen tuloksen kaikista biopsiapaloista, joista oli viljelyssä kasvanut A. fumigatus. Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: BAL-neste (5 ml), likvori (vähintään 1 ml), pleuraneste (vähintään 1 ml), tai kudos- biopsiapala (halkaisija miel. >3mm) (Menetelmää ei ole testattu likvor- ja pleuranestenäytteillä). Lähetys: Näyte on toimitettava laboratorioon mahdollisimman pian. Näytettä voidaan tilapäisesti säilyttää jääkaappilämpötilassa 1-3 vrk. Näyte voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Näyte lähetetään iskulta suojattuna. Menetelmä: Semikvantitatiivinen, reaaliaikainen LightCycler-PCR. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Tulos vastataan joko positiivisena tai negatiivisena. Kirjallisuus: K Rantakokko-Jalava, S Laaksonen, J Issakainen, J Vauras, J Nikoskelainen, M Viljanen, J Salonen. Semiquantitative Detection by Real-Time PCR of Aspergillus fumigatus in Bronchoalveolar Lavage Fluids and Tissue Biopsy Specimens from Patients with Invasive Aspergillosis. J Clin Micr, 2003, 41, 4304–4311. 55 BAKTEERIN LAJIMÄÄRITYS PCR-TUOTTEEN SEKVENSOINNILLA Lyhenne: Bakt-DNA-Lm Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7420, lääkäri: (02) 333 7413 Yleistä: Eri bakteerilajien perimässä on DNA sekvenssejä, jotka ovat evoluuton aikana säilyneet lähes muuttumattomina. Näitä geenialueita monistamalla voidaan näytteestä tunnistaa bakteereita, joiden tunnistaminen klassisilla bakteriologisilla menetelmillä on hankalaa, hidasta tai mahdotonta. Tutkimus soveltuu minkä tahansa eristetyn bakteerin tunnistamiseen. Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete Näyte: Maljalle puhtaaksiviljelty bakteerikanta. Maljatyypillä ei ole merkitystä. Jos maljalla on havaittavia pesäkkeitä ei bakteerin tarvitse olla elävä. Esim. anaerobibakteerit voi lähettää ilmassa. Tekotiheys: Tarvittaessa. Tulos ilmoitetaan noin viikon kuluessa Menetelmä: 16S-rRNA geenin PCR monistus ja sekvensointi. Sekvenssin vertailu tunnettujen bakteereiden sekvenssitietokantaan. Tulkinta: Näytteen sekvenssihomologia tunnettuihin bakteeri-sekvensseihin määritetään. Löydöstä seuraa lausunto. Kirjallisuus: Skurnik & Toivanen (1991) Molecular Microbiol 5, 585–593 Weisburg et al. (1991) J Bacteriol 173, 697–703 BAKTEERIN LAJIMÄÄRITYS (AEROBIBAKTEERI, ANAEROBIBAKTEERI) Lyhenne: BaktLm (1149), BakAnLm (3490) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7412, lääkäri: (02) 333 7413 Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete Näyte: Tutkittava kanta voidaan lähettää bakteerimaljalla tai vinoagarputkella puhtaaksiviljeltynä. Maljatyypillä ei ole merkitystä. Anaerobikannat voi parhaiten lähettää maljalla anaerobipussissa. Erityistä huomiota tulee noudattaa kannan puhtauteen. Menetelmä: Tarpeen mukaan biokemialliset Useissa tapakauksissa bakteeria ei pystytä tyypittämään muilla menetelmillä kuin bakteerin genomin16S r-RNA sekven- 56 soinnilla. Ks. BAKTEERIN LAJIMÄÄRITYS PCR-TUOTTEEN SEKVENSOINNILLA Tekotiheys: Tarvittaessa. Vastauksen kesto riippuu tehtävistä tutkimuksista BAKTEERIN NUKLEIINIHAPON OSOITUS (BAKTEERI-PCR) Lyhenne: BaktNhO (4381) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7420, lääkäri (02) 333 7413 Yleistä: Eri bakteerilajien perimässä on DNA-sekvenssejä, jotka ovat evoluuton aikana säilyneet lähes muuttumattomina (ribosomaalista RNA:ta koodaavat geenit). Monistamalla näitä geenialueita voidaan näytteestä tunnistaa bakteereita, joiden kasvattaminen klassisilla bakteriologisilla menetelmillä on hankalaa, hidasta tai mahdotonta.Tutkimus soveltuu muuten steriileiltä alueilta otettuihin näytteisiin, jos on epäily bakteeri-infektiosta, erityisesti jos bakteeriviljely on negatiivinen esimerkiksi antibioottihoidon tai näytteessä mahdollisesti esiintyvän bakteerin vaikean viljeltävyyden vuoksi. Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete Näyte: Kudospala (halkaisija miel. >3mm) tai syvä märkänäyte steriilissä putkessa. Ohutneulabiopsianäyte. Likvori, lapsivesi tai muu hyytymätön neste (1–10 ml) steriilissä putkessa. Pleuraneste, nivelneste, luuydin, 1–10 ml EDTA- tai sitraattiputkessa. Näyte säilyy viikonlopun yli jääkaapissa. Näyte lähetetään iskulta suojattuna. Ottokohta merkittävä lähetteeseen. Lähetys: Näyte on toimitettava laboratorioon mahdollisimman pian. Näytettä voidaan tilapäisesti säilyttää jääkaappilämpötilassa 1-3 vrk. Näyte voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Näyte lähetetään iskulta suojattuna. Menetelmä: Bakteerin osoitus DNA-monistusmenetelmällä (PCR). Positiivisessa tapauksessa bakteeri tunnistetaan määrittämällä ribosomaalista RNA:ta koodaavan geenin emäsjärjestys ja vertaamalla sitä tunnettujen bakteerien sekvensseihin. Tekotiheys: Tarvittaessa. PCR-vastaus (positiivinen /negatiivinen) seuraavana arkipäivänä. Sekvensointivastaus 2–5 päivää. Tulkinta: Positiivinen PCR-tulos viittaa yhden tai useamman bakteerin läsnäoloon näytteessä. Yhden bakteerin aiheuttamissa infektioissa pystytään aiheuttaja yleensä tunnistamaan laji tai sukutasolle. Jos näytteessä on rajallinen määrä eri bakteerilajeja voidaan analyysillä nimetä 3-4 yleisintä bakteeria. Jos bakteeria on näytteessä hyvin vähänkontaminaation mahdollisuus on otettava huomioon. Kirjallisuus: Jalava et al (1996) Br J Obstet Gyn 103:664–9 57 Kotilainen et al (1998) J Clin Microbiol 36:2205–9 Rantakokko-Jalava et al (2000) J Clin Microbiol. 38:32–9 Taulukko: Bakteri-PCR:n herkkyys ja spesifisyys infektioiden toteamisessa verrattuna viljelyyn ja kliiniseen diagnoosiin 1994–1997 (Rantakokko-Jalava et al. 2000) Näytetyyppi n Herkkyys (%) Spesifisyys (%) PPV*(%) NPV*(%) Kudospala 59 100 98.1 87.5 100 Selkäydinnestee 249 63.2 99.6 92.3 97.1 Lapsivesi 33 100 100 100 100 Pleuraneste 53 60.0 98.0 75.0 96.0 Nivelneste 45 100 95.1 71.4 100 Märkä 49 68.4 96.8 92.9 83.3 Kaikki 513 74.2 98.7 88.5 96.6 PPV: positiivisen tuloksen ennustearvo, NPV: negatiivisen tuloksen ennustearvo B-MUISTISOLUT Lyhenne: B-LyBmem (12681) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7406, lääkäri: (02) 333 7423 Yleistä: B-solujen keskeinen tehtävä on vasta-aineiden tuottaminen elimistön immuunipuolustukseen. B-solut muodostuvat luuytimessä, missä ne kypsyvät ns. naiiveiksi B-soluiksi ja siirtyvät verenkiertoon (CD19+IgD+). Verenkierrossa solut etsivät itselleen spesifistä antigeeniä, ja sen kohdatessaan ne jakautuvat ja lisääntyvät imusolmukkeissa saamiensa signaalien määrääminä. Osasta näitä aktivoituja soluja muodostuu vasta-ainetta tuottavia soluja, jotka siirtyvät lähinnä limakalvoille ja luuytimeen. Seerumin immunoglobuliinit ovat lähinnä peräisin luuytimeen siirtyneistä, siellä plasmasoluiksi erilaistuneista soluista. Osa aktivoiduista soluista muodostaa muistisolujen populaation (CD19+CD27+). Ne vastaavat nopeammasta ja tehokkaammasta immuunivasteesta elimistön mahdollisesti kohdatessa saman vieraan antigeenin (esim. taudinaiheuttajan) uudelleen. Muistisolut kehittyvät itukeskuksissa, joissa ne voivat läpikäydä vasta-aineen luokanvaihdon (CD19+CD27+IgD-IgM-) sekä vasta-aineen affiniteettimaturaation. Tämän jälkeen ne pystyvät tuottamaan IgA- ja IgG-luokkien vasta-aineita. Viimeaikaisten tutkimustulosten perusteella perifeerisen veren luokanvaihdon läpikäyneiden solujen osuus korreloi immuunipuutospotilaiden oireiden kanssa paremmin kuin seerumin vasta-ainepitoisuuksien määrittäminen. Elimistössä juuri aktivoituneet solut voidaan löytää verenkierrosta, kun taas seerumin vasta-aineiden tuotosta vastaavat plasmasolut ovat todennäköisesti aktivoituneet jo useita viikkoja aikaisemmin. Akuuteissa infektioissa CD27+ B-solujen osuus saattaa hetkellisesti nousta. Tällaisissa tapauksissa on suositeltavaa tutkia myös toipilasvaiheen näyte n. 58 2 viikkoa infektion jälkeen. Immuunipuutostiloissa elimistön puolustusmekanismit taudinaiheuttajia vastaan ovat häiriintyneet. Usein vika löytyy B-solujen toiminnasta. Indikaatiot: Lähete: Toistuvat infektiot, epäily immuunipuutostilasta. Näyte: 2ml hepariiniverta. HUOM! Näytteen ottamisesta on sovittava laboratorion kanssa 2-5 vrk aikaisemmin, puh. (02) 333 7406. HUOM! Tutkimus tehdään VAIN samanaikaisesti LyMark-tutkimuksen kanssa. Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Menetelmä: Monivärivirtaussytometria Tekotiheys: Tilattava tutkimus, puh. (02) 333 7406 Tulkinta: Vastauksena ilmoitetaan B-solujen osuus lymfosyyteistä (CD19+), B-muistisolujen osuus kaikista B-soluista(CD19+CD27+/CD19+), sekä vasta-aineluokanvaihdoksen läpikäyneiden muistisolujen muistisolujen osuus kaikista muistisoluista (CD19+CD27+IgD-/CD19+CD27+). Vastaukseen liittyy myös kliinisen mikrobiologian erikoislääkärin kommentti. Lisätietoja tutkimuksesta antaa erikoislääkäri Jussi Kantele, puh. (02) 333 7423. Kirjallisuus: Alachkar H et al Clin Imminol 2006;120:310-8., Wehr C et al Blood 2008:7785., Klein U et al JEM 1998;188:1679-89., Atosuo J pro gradu TY 2008 BOKAVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) Lyhenne:-BokaNhO (6062) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: PCR-menetelmä soveltuu bokavirusinfektioiden toteamiseen. Indikaatiot: Bokavirusinfektioiden diagnostiikka Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Steriili kertakäyttöputki Näyte: Testin voi suorittaa nielu- ja nenänielunäytteestä, BAL-, uloste-, selkäydin- ja pleuranesteestä. Lähetys: PCR-näyte toimitetaan virusopin laboratorioon mahdollisimman nopeasti, mielellään jäähdytettynä. Näytettä voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (1–3 vrk), pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Jos näyte pakastetaan, se on myös lähetettävä pakastettuna. 59 Menetelmä: PCR (polymeraasiketjureaktio) Tekotiheys: Tarvittaessa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä. Tulos valmiina normaalisti sarjan tekoa seuraavana päivänä. Tulkinta: Positiivinen / negatiivinen. Normaalisti negatiivinen. Positiivinen löydös osoitus tuoreesta infektiosta. BORDETELLA PERTUSSIS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) Lyhenne: BopeNhO (4345) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7420, lääkäri (02) 333 7413 Yleistä: Bordetella pertussis aiheuttaa hinkuyskää, jonka esiintyvyys maassamme on viime vuosina lisääntynyt etenkin kouluikäisillä lapsilla. Taudinkuva saattaa heillä olla epätyypillinen, esimerkiksi hinkumista esiintyy harvoin. Hinkuyskän laboratoriodiagnoosi perustuu viljelyyn ja serologiaan. DNAmonistusmenetelmä (PCR) on osoittautunut hyödylliseksi täydentäväksi tutkimukseksi varsinkin oireilun alkuvaiheessa, jolloin se on kaikkein herkin menetelmä B. pertussiksen osoittamiseksi. PCR-menetelmää ei tulisi käyttää diagnostiikassa, jos oireilu on kestänyt yli 6 viikkoa. Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: Nenänielutikku tai nenänielun imulimanäyte. Tikkunäyte nenänielusta otetaan alumiinivartisella dacron- tai kalsiumalginaattitikulla. Katso bordetella pertussis-viljely. Näyte tulee lähettää kertakäyttöputkessa. Yleensä kannattaa ottaa samanaikaisesti PCR-testin kanssa viljelynäyte. Samaa tikkua voidaan käyttää sekä viljelyyn että PCR-testiin. Suosittelemme kuitenkin erillisen tikun ottamista kumpaakin tutkimusta varten. Lähetys: Näyte on toimitettava laboratorioon mahdollisimman pian. Näytettä voidaan tilapäisesti säilyttää jääkaappilämpötilassa 1-3 vrk. Näyte voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Näyte lähetetään iskulta suojattuna. Menetelmä: Näytteestä monistetaan geenijaksoja, jotka ovat spesifisiä B. pertussikselle (IS481). Tekotiheys: Iltapäivisin kaikkina arkipäivinä. Vastaus saadaan seuraavana arkipäivänä. Positiivisissa tapauksissa vastaus ilmoitetaan puhelimitse. Tulkinta: Tulos on joko positiivinen tai negatiivinen. Oireisella potilaalla B. pertussiksen geenijakson löytyminen viittaa hinkuyskään (diagnostinen spesifisyys >90 %). Epidemioiden aikana PCR-positiivisuutta on todettu myös oireettomilla luokkatovereilla. Epidemoiden ulkopuolella B. pertussista ei ole terveillä henkilöillä 60 todettu. Negatiivinen tulos ei sulje pois B. pertussis -infektion mahdollisuutta. Kirjallisuus: He et al. (1993) J. Clin. Microbiol. 31:642–5 He et al. (1996) J. infect. Dis. 174:1288–95 He et al. (1998) JAMA 280:635–7. He et al. (1998) JAMA 280:635–7. BORDETELLA PERTUSSIS, VASTA-AINEET Lyhenne: S-BopeAb (2471) sisältää IgM ja IgA vasta-aineet S-BopeAbG (3312) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7401, lääkäri: (02) 333 7428 Yleistä: Hinkuyskä on edelleenkin otettava huomioon hoidettaessa pitkittyneitä yskätapauksia. Nuorilla lapsilla taudin oireet voivat olla tyypilliset, mutta vanhemmiten taudinkuva muuttuu epätyypillisemmäksi. Infektion alkuvaiheessa (alle 2 viikkoa oireilleet) suositellaan PCR- tai viljelytutkimusta, myöhemmässä vaiheessa serologinen tutkimus on käyttökelpoisempi. Alle 1-vuotiailla lapsilla serologinen vaste on heikko ja se saadaan parhaiten esiin pariseerumeita tutkimalla, vanhemmilla potilailla voidaan diagnoosiin päästä usein jo yhden näytteen IgM- ja IgA-vasta-aineiden mittauksella. Vasta-ainevälitteistä immuniteettia selvitettäessä mitataan lisäksi IgG-vasta-aineet. Indikaatiot: Hengitystieinfektiot lapsilla ja aikuisilla. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Lähetteessä on mainittava potilaan lähiaikoina saamat rokotukset. Näyte: 1 ml seerumia. Säilyy useita päiviä +4 C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen menetelmä, jossa antigeenina käytetään Bordetella pertussiksesta sonikaatiolla irrotettua antigeenia. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Positiivisia tuloksia seuraa aina lausunto. Pikkulapset (alle 1 v): pariseerumeissa havaittavan muutoksen perusteella annetaan lausunto löydöksen merkittävyydestä. Muut potilaat: IgM-vasta-aineet kohoavat 1–2 viikossa taudin alusta ja ovat usein koholla potilaan hakeutuessa lääkäriin. IgM-vasta-aineet laskevat n. puolen vuoden kuluessa. IgA-vastaaineet käyttäytyvat samoin, jääden kuitenkin koholle pidemmäksi aikaa. Kirjallisuus: Viljanen MK, Ruuskanen 0, Granberg C, Salmi TT: Scand J Infect Dis 1982;14:117–122. He Q, Mertsola J, Himanen JP, Ruuskanen O, Viljanen MK. Evaluation of pooled and individual components of Bordetella pertussis as antigens in an enzyme immunoassay for diagnosis of pertussis. Eur J Clin Microbiol Infect Dis 1993; 12:690–695. 61 BORDETELLA PERTUSSIS, VILJELY Lyhenne: BopeVi (2472) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7415, lääkäri: (02) 333 7413 Yleistä: Hinkuyskän tyypilliset oireet ovat puuskittainen oksenteluun päättyvä yöyskä ja inspiratorinen stridor. Lukuisia epätyypillisiä tautimuotoja esiintyy, ja varsinkin isommilla lapsilla hinkumista esiintyy harvoin. Bakteeriviljely kannattaa erityisesti ottaa pieniltä lapsilta, joilla serologinen vaste saattaa olla heikko (ks. Pertussis vasta-aineet). Indikaatiot: Pertussis epäily. Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete Näyte: Näyte otetaan nenänielusta ohuella alumiinivartisella kalsiumalginaattitikulla (esim. Calgiswab Type 1). Tikku työnnetään varovasti sieraimeen suoraan nenän takaseinämään hieman tikkua pyörittäen. Mikäli näytteenotto sieraimen kautta on hankalaa, sen voi ottaa suun kautta taka nenänielusta. Tällöin kalsiumalginaattitikku taivutetaan n. 1 cm pumpulipäästä 90° kulmaan ja tikun pää suunnataan uvulan takaa ylös nenänieluun. Näytetikku viljellään välittömästi serpentiinivedoin hiiliagar-maljalle, jossa on kefaleksiinia. Näytteen ottoon voidaan myös käyttää DPF-maljoja (Orion Diagnostica). Laitoksellamme on käytössä myös vinoagaria sisältävä kuljetuspurkki, jota voi käyttää tavallisen maljan sijasta näytteen viljelyyn ja kuljetukseen. Kuljetuspurkkia käytettäessä näyte viljellään purkin vinoagarpinnalle; tikkua ei tarvitse jättää purkkiin. Jos samasta näytteestä halutaan myös DNA-monistusta laitetaan tikku viljelyn jälkeen kuivaan näyteputkeen. Maljat ja kuljetuspurkit säilytetään viljelyn jälkeen +35°C:ssa kunnes lähetetään tutkittavaksi laboratorioon, DNA-näyteputki +4°C:ssa. Näytteet voidaan kuljettaa huoneenlämmössä tavallisena postikuljetuksena. Käyttämättömia maljoja ja purkkeja säilytetään jääkaapissa, ja ne otetaan lämpenemään huoneenlämpöön ennen näytteen viljelyä. Maljojen säilyvyys 10 vrk, kuljetuspurkit säilyvät käyttökelpoisina vähintään kuusi kuukautta elleivät infektoidu. Kuljetuspurkkeja ja kalsiumalginaattitikkuja voi tilata laboratoriostamme. Menetelmä: Bakteeriviljely, tunnistus spesifisillä vasta-aineilla. Tekotiheys Arkipäivisin. Positiivinen tulos saadaan yleensä 3 vrk:ssa. Negatiivisen tuloksen varmistus kestää viikon. Positiivinen tulos ilmoitetaan puhelimitse. Tulkinta: Potilaan saama antibakteerilääkitys voi aiheuttaa negatiivisen viljelytuloksen. Bordetella parapertussis voi olla patogeeni ja sitä tavataan hinkuyskäepidemioiden yhteydessä. Negatiivinen viljely ei sulje pois hinkuyskää. 62 BORRELIA BURGDORFERI, VASTA-AINEET Lyhenne: S-BorrAb (3552), Li-BorrAb (3975) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7401, lääkäri: (02) 333 7428 Yleistä: Borrelia burgdorferi -spirokeetta aiheuttaa Lymen borrelioosia. Tartunta saadaan yleensä puutiaisen (punkin) pureman kautta. Ensioireet kehittyvät viikosta kahteen kuukauteen. Tavallisimmat varhaisvaiheen oireet ovat erythema migrans (EM; n. puolella potilaista) ja joskus flunssan kaltainen oireisto. Yleensä ihomuutos häviää muutaman viikon kuluessa. Tauti voi edetä myöhäisvaiheen borrelioosiksi, johon kuuluu iho-oireiden lisäksi nivel- ja lihasoireita (20–50 %), keskushermoston ja perifeerisen hermoston oireita (30–50 %; meningiitti, meningoradikuliitti, enkefalomyeliitti, aivohermopareesit kuten fasiaalispareesi). Kardiittia ja AV-johtumishäiriötä esiintyy alle 10 %:lla potilaista. Myös erilaisia silmäoireita on kuvattu myöhäisborrelioosin yhteydessä. IgG luokan vasta-aineet nousevat hitaasti, IgM-vaste on nopeampi, mutta epäspesifimpi. Osalla potilaista nähdään pitkittynyt IgM-vaste ilman IgGvasta-aineiden nousua. Neurologisten oireiden yhteydessä on aina tutkittava myös likvorin vasta-aineet. Serologian sensitiivisyys on 30-70 % EM-tapauksissa ja yli 90 % disseminoituneessa borrelioosissa. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia. Vasta-aineet voidaan tutkia myös nivelnesteestä. Näytteet kestävät säilytystä +4C:ssa useita päiviä ja ne voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Neurologisten oireiden yhteydessä 1 ml likvoria ja samanaikaisesti (+24 tunnin sisällä) otettu seeruminäyte. Menetelmä: EIA-menetelmä. Seulontatestissä antigeenina käytetään B. burgdorferi -tyyppikannasta B31 sonikoimalla irroitettua antigeenia. Seulontavaiheen positiivisista näytteistä tehdään vasta-ainemääritys toista antigeeniä hyödyntävällä EIA testillä. Tekotiheys: Neljä kertaa viikossa. Tulkinta: Positiivista löydöstä seuraa aina lausunto löydöksen merkityksestä ja suositelluista jatkotutkimuksista. Vasta-aineet ovat usein negatiiviset EM-vaiheessa, joten negatiivinen löydös tässä tilanteessa ei sulje pois borreliainfektiota. Jos EM-diagnoosi pyritään varmentamaan serologisesti, voidaan tutkia uusi näyte n. kuukauden kuluttua akuuttivaiheesta. Matalaa IgM-luokan vasta-ainepositiivisuutta todetaan seulontatestissä kohtalaisen usein. Näiden vasta-aineiden spesifisyys voidaan varmentaa S-BorAbJt –jatkotutkimuksella tai toisena vaihtoehtona seurata mahdollista vastaainetasojen nousua pariseerumi-näytteellä. Positiivinen IgG-vasta-ainelöydös on useimmiten spesifinen ja tukee siten borrelioosidiagnoosia. 63 Seulontatestin väärää positiivisuutta voi aiheuttaa lisäksi mm. syfilisinfektio (lähinnä IgG-vasta-aineissa) ja tuore EBV-infektio (IgM-vasta-aineissa). Kirjallisuus: Jarmo Oksi, Ilkka J. T. Seppälä ja Jukka Hytönen: Lymen borrelioosin diagnostiikka ja hoito. Duodecim 2008;124:1483–91 Aguero-Rosenfeld, M. E., G. Wang, I. Schwartz, G. P. Wormser. Diagnosis of Lyme borreliosis. Clin. Microbiol. Rev. 2005; 18:484-509. BORRELIA BURGDORFERI, VASTA-AINEET, jatkotutkimus Lyhenne: S-BorAbJt (12612) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7401, lääkäri: (02) 333 7428 Yleistä: Ensivaiheen serologinen testi borrelioosiepäilyssä on pääsääntöisesti vastaaineiden seulonta kokobakteeri-antigeenia käyttävällä EIA-testillä (S-BorrAb). S-BorAbJt -testiä käytetään seulonnassa todettujen borreliavasta-aineiden spesifisyyden varmistamiseen. Jos hoitava lääkäri haluaa, että näyte tutkitaan seulontatuloksesta riippumatta S-BorAbJt –immunoblot-testillä, se on mahdollista pyytämällä S-BorrAb-L – tutkimus. Lähete: Tutkimus tehdään vain laboratoriossamme tutkitusta S-BorrAb -seulonnan positiivisesta näytteestä. Tutkimus tulee pyytää puhelimitse numerosta (02) 333 7401 tai (02) 333 7424 Näyte: 1 ml seerumia. Säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: recomLine Borrelia (Mikrogen, Saksa) rekombinantti-antigeenejä käyttävä immunoblot-testi. Testi sisältää sekä IgG- että IgM- luokan vasta-aineiden määrittämisen 15 borrelia-antigeenia kohtaan. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Positiivista löydöstä seuraa aina lausunto löydöksen merkityksestä. negatiivinen: ei viitettä borrelioosista. Tulee kuitenkin muistaa, että vastaaineet ovat usein negatiiviset EM-vaiheessa, joten negatiivinen löydös tässä tilanteessa ei sulje pois borreliainfektiota. Jos EM-diagnoosi pyritään varmentamaan serologisesti, voidaan tutkia uusi näyte n. kuukauden kuluttua akuuttivaiheesta. raja-arvo: borrelioosia ei voida serologisesti varmistaa eikä poissulkea. Suositellaan pariseerumin tutkimista n. kuukauden kuluttua. positiivinen: sopii borrelioosiin 64 Kirjallisuus: Jarmo Oksi, Ilkka J. T. Seppälä ja Jukka Hytönen: Lymen borrelioosin diagnostiikka ja hoito. Duodecim 2008;124:1483–91 Aguero-Rosenfeld, M. E., G. Wang, I. Schwartz, G. P. Wormser. Diagnosis of Lyme borreliosis. Clin. Microbiol. Rev. 2005; 18:484-509. BORRELIA BURGDORFERI, VASTA-AINEET, laaja Lyhenne: S-BorrAb-L (12606) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7401, lääkäri: (02) 333 7428 Yleistä: Ensivaiheen serologinen testi borrelioosiepäilyssä on pääsääntöisesti vastaaineiden seulonta kokobakteeri-antigeenia käyttävällä EIA-testillä (S-BorrAb). Jos hoitava lääkäri haluaa, että näyte tutkitaan seulontatuloksesta riippumatta S-BorAbJt –immunoblot-testillä, se on mahdollista pyytämällä S-BorrAb-L – tutkimus. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia. Säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmät:1) Entsyymi-immunologinen menetelmä, antigeenina B. burgdorferi B31 – kannasta eristetty kokobakteeriantigeeni. 2) recomLine Borrelia rekombinantti-antigeenejä käyttävä immunoblot-testi (Mikrogen, Saksa). Testi sisältää sekä IgG- että IgM- luokan vasta-aineiden määrittämisen 15 borrelia-antigeenia kohtaan. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Tutkimusta seuraa aina lausunto löydöksen merkityksestä. negatiivinen: ei viitettä borrelioosista. Tulee kuitenkin muistaa, että vastaaineet ovat usein negatiiviset EM-vaiheessa, joten negatiivinen löydös tässä tilanteessa ei sulje pois borreliainfektiota. Jos EM-diagnoosi pyritään varmentamaan serologisesti, voidaan tutkia uusi näyte n. kuukauden kuluttua akuuttivaiheesta. raja-arvo: borrelioosia ei voida serologisesti varmistaa eikä poissulkea. Suositellaan pariseerumin tutkimista n. kuukauden kuluttua. positiivinen: sopii borrelioosiin Kirjallisuus: Jarmo Oksi, Ilkka J. T. Seppälä ja Jukka Hytönen: Lymen 65 borrelioosin diagnostiikka ja hoito. Duodecim 2008;124:1483–91 Aguero-Rosenfeld, M. E., G. Wang, I. Schwartz, G. P. Wormser. Diagnosis of Lyme borreliosis. Clin. Microbiol. Rev. 2005; 18:484-509. BORRELIA, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) Lyhenne: BorrNhO (4202) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7420, lääkäri: (02) 333 7413 Yleistä: Lymen borrelioosi on punkinpureman välityksellä leviävä yleissairaus, jonka aiheuttaja on Borrelia burgdorferi-spirokeetta. Tauti voi olla pitkäkestoinen ja sen oireet hyvin vaihtelevia. Alkuvaiheen tyypillisin oire on puremakohdan ympärillä nopeasti laajeneva rengasihottuma, erythema migrans (EM), joka kehittyy 60–70 %:lle potilaista. EM on ehdoton hoitoindikaatio ilman muuta taudin varmistustakin. Alkuvaiheessa hoito tehoaa hyvin. Taudin myöhäisoireet voivat ilmaantua viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien kulutta tartunnasta, yleisimmin hermoston, nivelten, ihon tai sydämen taholta. Myöhäisvaiheessa taudin hoito vaatii pitkiä mikrobilääkekuureja. Borrelioosin laboratoriodiagnostiikka perustuu ensisijaisesti serologiaan. Viljely ja PCR ovat erityistutkimuksia, jotka eivät sovellu seulontaan. Menetelmä: Geenimonistuksella eli polymeraasiketjureaktiolla (PCR) osoitetaan borreliaperäinen DNA näytteessä. Tulkinta: Tulos on joko positiivinen tai negatiivinen. Positiivinen PCR kertoo, että näytteessä on borrelian DNA:ta, joka voi olla lähtöisin elävistä tai kuolleista bakteereista. Negatiivinen tulos ei sulje pois borrelioosia. Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: Näyte lähetetään iskuilta suojattuna. Suositeltavat näytteet: Likvori, 1–2 ml Nivelneste (EDTA- putkessa), 1–10 ml Biopsianäyte (halkaisija 3 mm, ei formaliinia) Lähetys: Näyte on toimitettava laboratorioon mahdollisimman pian. Näytettä voidaan tilapäisesti säilyttää jääkaappilämpötilassa 1-3 vrk. Näyte voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Näyte lähetetään iskulta suojattuna. Tekotiheys: Kerran viikossa. Kirjallisuus: Ivacic et al. A LightCycler TaqMan assay for detection of Borrelia burgdorferi sensu lato in clinical samples. Diagnostic Microbiology and Infectious Disease. 2007 66 BRUCELLA, VASTA-AINEET Lyhenne: S-BrucAb (1205) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7422, lääkäri: (02) 333 7428 Yleistä: Brusellainfektio aiheuttaa ihmisellä kroonisen kuumetaudin. Bruselloosia on erityisesti syytä epäillä, kun potilaalla on epäselvä aaltoileva kuume ja anamneesissa kontakti eläimiin tai matkoja, tai kontakti mikrobiologiseen laboratorioon. Tutkimuksessa mitataan infektion yhteydessä syntyviä IgM-, IgG- ja IgA-luokkiin kuuluvia brusellavasta-aineita. IgM-vasta-aineilla on merkitystä tuoreen infektion diagnostiikassa. Kroonisia infektioita selvitettäessä ovat sekä IgG- että IgA-vasta-aineet merkityksellisiä. Indikaatiot: Epäselvän kuumeilun etiologian selvittäminen. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia, säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen menetelmä, jossa antigeenina on Brucella abortus. Tämän kannan sekä B. melitensis ja B. suis-kantojen välillä on voimakas ristireaktio, joten todennäköisesti kaikkia näitä kantoja vastaan muodostuneet vasta-aineet tulevat mitatuiksi. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Aktiivisissa brusellainfektioissa esiintyy sekä IgM-, IgG- että IgA-luokkien vasta-aineita. Kroonisiin infektioihin taas liittyvät korkeat IgG- ja/tai IgA-vastaainepitoisuudet; IgM-vasta-aineet puuttuvat tai niitä on hyvin vähän. Jos tässä tutkimuksessa saadaan positiivinen tulos, tutkitaan automaattisesti myös Yersinia enterocolitica O:9 -vasta-aineet. Nämä vasta-aineet ristireagoivat huomattavassa määrin. Kirjallisuus: Granfors K, Viljanen MK, Toivanen A: J Clin Microbiol 1981;14:6–14. C1-ESTERAASIN INHIBIITTORI, AKTIIVISUUS Lyhenne: P-C1InhBk (6090) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Ks. myös HAE-tutkimus Hereditaarinen angioödeema (HAE) on autosomaalisesti dominantisti periytyvä tauti, joka ilmenee kohtauksittaisina ihon ja limakalvon turvotuksina. Tyypillistä on kasvojen (huulet) ja nielun turvotus, johon voi liittyä (jopa fataali) hen67 gitysvaikeus. Myös kämmenten ja jalkapohjien turvotuksia sekä mahavaivoja (suolen limakalvon turvotus) voi esiintyä. Mutaatiot C1INH geinissä SERPING1 (Chromosome 11) johtaa C1-esteraasin (C1-INH) puutokseen tai vajavaiseen synteesiin (HAE Tyyppi I). Noin 15 %:lla potilaista C1-INH- pitoisuus on immunokemiallisesti mitattuna normaali, mutta pistemutaation vuoksi se ei toimi (HAE Tyyppi II). Näillä potilailla C1INH:n pitoisuus voi olla jopa kohonnut. Kohtauksen aikana C4 laskee myös näillä potilailla. Inaktiivinen C1-INH voidaan osoittaa tutkimalla funktionaalisen C1-INH:n aktiviteetti seerumista. Äskettäin kuvatussa HAE tyyppi III syndromassa esiintyy samanlaisia oireita kuin tyyppi I ja II HAE:ssa. Näillä potilailla C1INH:n pitoisuus ja aktiviteetti sekä plasman C4 ovat normaalit eikä C1 estäjägeenissä ole mutaatiota. Taudin syytä ei tiedetä, mutta kohtaukseen liittyy bradykiniinin vapautuminen. Tautia esiintyy vain naisilla ja periytymisen oletetaan olevan X-linked. Taudin yleisyyttä Suomessa ei tunneta, mutta alkuperäisessä saksalaisessa aineistossa sitä esiintyi n. 10 %:lla potilaista. HAE ei ole aina periytyvä. Tässä vanhemmalla iällä esiintyvässä hankinnaisessa HAE:ssa (AAE) C1-INH ja sen funktio ovat alentuneet, lisäksi C1q on matala. AAE tyyppi I liittyy lymfoproliferatiivisiin sairauksiin. Näillä potilailla esiintyy anti-idiotyyppivasta-aineita B-solujen pinnan immunoglobuliineja vastaan. Syntyy immuunikomplekseja, seuraa komplementin aktivaatio, ja C1q ja C1-INH kuluvat, lopulta seuraa C1-INH puutos. Tyyppi II AAE:ssa, ns. autoimmuuni-HAE:ssa syntyy vasta-aineita C1-INH kohtaan, muuten taudin kulku on kuin tyyppi I AAE:ssa. Indikaatiot: Hereditaarisen angioödeeman (HAE) diagnostiikka. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml (2x0,5 ml) sitraatti (tai EDTA) -plasmaa, välitön pakastus, lähetetään hiilihappojäissä. Tuore näyte voidaan kuitenkin lähettää sulana (+4°C), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana. Lipeeminen tai hemolysoitunut näyte ei kelpaa. Menetelmä: Biokemiallinen. Mittaa C1-INH kykyä estää C1s entsyymin esterolyyttistä aktiviteettia. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Viitealue: Normaali >70%, alentunut 30-70%, puutos <30%. Vastausta seuraa lausunto. Poikkeavassa tyypin II HAE:ssa voi C1-INH- pitoisuus olla normaalia korkeampi, mutta C1-INH:n aktiviteetti puuttuu. Kohtauksen aikana näilläkin potilailla yleensä C4 laskee. HAE tyyppi III:ssa C1-INH ja C4 ovat normaalit. Hankinnallisessa HAE:ssa C1q on matala, C1-INH on matala ja C1-INH funktio puuttuu ja lisäksi voi esiintyä vasta-aineita C1-INH kohtaan. Hereditaariselle angioödeemalle (HAE) on tyypillistä, että kohtauksen aikana C4 laskee voimakkaasti, mutta C3 pysyy normaalina. Tämä ei kuitenkaan ole diagnostinen löydös: myös SLE:ssa tavataan usein matalia C4-tasoja. Autoimmuuni-HAE:ssa C1q on matala, esiintyy C1-INH-autovasta-aineita, C1-INH ja sen funktio ovat alentuneet. Usein samanaikainen C1-inhibiittorin 68 Kirjallisuus: aktiviteetin, C1q:n ja komplementin aktivaatiotuotteiden määritys voi paljastaa tämän löydöksen. HUOM: angioödeeman syy voi olla myös vaskuliitti (hypokomplementeeminen urtikaria-vaskuliitti syndrooma, HUVS, tai reumatoidi vaskuliitti), ks. myös KOMPLEMENTTI, C1q, VASTA-AINEET Jarva H, Meri S. Angioödeeman diagnostiikka ja hoito. Suom. Lääk.l. 2003;58:4229 Ohela K. Acta Med Scand 1977;201:415. Wager 0. Duodecim 1982;98:1612. Viander M. Moodi 2/1992:124. Viander M. Komplementtidiagnostiikka. Moodi 2/2009:113. C1-ESTERAASIN INHIBIITTORI, PITOISUUS Lyhenne: P-C1Inh (1209) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Ks. HAE-tutkimus ja C1-inhibiittori, aktiivisuus Indikaatiot: Hereditaarisen angioödeeman (HAE) diagnostiikka. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 2 x 0,5 ml EDTA-plasmaa. Plasma on erotettava välittömästi ja toimitettava heti laboratorioon (+4°C, viimeistään seuraavana päivänä), tai pakastettava ja lähetettävä hiilihappojäissä. Menetelmä: Radiaalinen immunodiffuusio (NOR-Partigen, Behringwerke AG). Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Viitealue 0.15–0.45 mg/ml. Tyypillisessä aktiivisessa HAE-tapauksessa C1INH- taso on <30 % normaalista ja C4-taso on matala, mutta C3-taso on yleensä normaali. Jos C1-INH taso on normaali tai kohonnut, mutta C4 laskenut, kyseessä voi olla HAE tyyppi II (n. 15 % tapauksista), jossa C1-INH on inaktiivinen. Tällöin C1-INH:n aktiviteetin puuttuminen varmistaa diagnoosin. HAE tyyppi III:ssa C1-INH ja C4 ovat normaalit. Hankinnallisessa HAE:ssa C1q on matala, C1-INH matala C1-INH-funktio puuttuu ja lisäksi voi esiintyä vasta-aineita C1-INH kohtaan. Kirjallisuus: Bork K, Barnstedt SE. Lancet 2000;356:213. Jarva H, Meri S. Angioödeeman diagnostiikka ja hoito. Suom. Lääk.l. 2003;58:4229 Ohela K. Acta Med Scand 1977;201:415. Wager 0. Duodecim 1982;98:1612. Viander M. Moodi 2/1992:124. Viander M. Komplementtidiagnostiikka. Moodi 2/2009:113. 69 CADASIL, Notch3-geenin Arg133Cys-, aRg182Cys- ja tYr1069Cys-mutaatioiden tutkimus Lyhenne: B -CADA-D (11998) Ts-CADA-D (12182) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Hereditäärinen multi-infarktidementia eli CADASIL-tauti (Cerebral autosomal dominant arteriopathy with subcortical infarcts and leukoencephalopathy) on autosomissa vallitsevasti periytyvä vaskulaarisen dementian muoto, jolle on ominaista 30-50 vuoden iässä alkavat auralliset migreenikohtaukset, toistuvat aivoinfarktit ja hidas dementoituminen. Oireisilla potilailla aivojen magneettikuvauksessa havaitaan tyypillisiä neuroradiologisia muutoksia. Tauti johtuu Notch3-geenin mutaatioista. Geenistä on kirjallisuudessa kuvattu suuri määrä erilaisia mutaatioita, joista suurin osa sijaitsee eksoneissa 3, 4 ja 8. Suomalaisilla CADASIL-potilailla ylivoimaisesti yleisin mutaatio on C>T-transitio eksonissa 4, joka muuttaa arginiinin positiossa 133 kysteiiniksi (p.Arg133Cys). Muutamissa suomalaisissa perheissä on puolestaan havaittu eksonissa 20 A>G-mutaatio, joka muuttaa aminohappopositiossa 1069 olevan tyrosiinin kysteiiniksi (p.Tyr1069Cys). Yhdessä suomalaisessa perheessä on havaittu C>T-mutaatio eksonissa 4, joka johtaa aminohappomuutokseen kodonissa 182 (p.Arg182Cys). Mikäli näitä kolmea suomalaisilta potilailta tavattua mutaatiota ei kuitenkaan DNA-tutkimuksessa löydy ja kliininen epäily CADASILtaudista on vahva, voidaan erillisestä pyynnöstä sekvensoida Notch3-geenin eksonit 3-8, 11 ja 18-20. Näiden eksonien alueelle sijoittuu n. 84 % kirjallisuudessa kuvatuista Notch3-geenin patogeenisista mutaatioista. Indikaatiot: Kliininen epäily CADASIL-taudista. Prediktiivinen geenitesti henkilöllä, jonka suvussa on tavattu CADASIL-tautiin liittyvä Notch3-geenin p.Arg133Cys-, p.Arg182Cys- tai p.Tyr1069Cys-mutaatio. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: Notch3-geenin eksonien 4 ja 20 PCR-monistus ja restriktioentsyymidigestio p.Arg133Cys-, p.Arg182Cys- ja p.Tyr1069Cys-mutaatioiden havaitsemiseksi. Vastausaika: 2-4 viikkoa. Tulkinta: p.Arg133Cys-, p.Arg182Cys- tai p.Tyr1069Cys-mutaation löytyminen sopii oireisella potilaalla CADASIL-tautiin tai kertoo oireettomalla henkilöllä riskistä sairastua kyseiseen tautiin. Oireisella potilaalla saatu normaali tulos ei sulje pois CADASIL-tautia, sillä kysymyksessä voi olla myös jokin muu Notch3geenin mutaatio. 70 CADASIL, Notch3-geenin osittainen sekvensointi Lyhenne: B -Notch-D (12027) Ts-Notch-D (12183) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Hereditäärinen multi-infarktidementia eli CADASIL-tauti (Cerebral autosomal dominant arteriopathy with subcortical infarcts and leukoencephalopathy) on autosomissa vallitsevasti periytyvä vaskulaarisen dementian muoto, jolle on ominaista 30-50 vuoden iässä alkavat auralliset migreenikohtaukset, toistuvat aivoinfarktit ja hidas dementoituminen. Oireisilla potilailla aivojen magneettikuvauksessa havaitaan tyypillisiä neuroradiologisia muutoksia. Tauti johtuu Notch3-geenin mutaatioista. Valtaosa (n. 84 %) kirjallisuudessa kuvatuista patogeenisista mutaatioista sijoittuu eksonien 3-8, 11 ja 18-20 alueelle. Indikaatiot: Kliininen epäily CADASIL-taudista, mutta normaali tulos B -CADA-D-testissä. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: Notch3-geenin eksonien 3-8, 11 ja 18-20 PCR-monistus ja sekvensointi. Vastausaika: 10-12 viikkoa. Tulkinta: Patogeenisen mutaation löytyminen oireiselta potilaalta sopii CADASIL-tautiin. Oireisella potilaalla saatu normaali tulos ei sulje pois CADASIL-tautia, sillä kysymyksessä voi olla myös jokin muu Notch3-geenin mutaatio. Charcot-Marie-Tooth 1 ja HNPP, PMP22-geenin mutaatioiden tutkimus Lyhenne: B -PMP22-D (11894) Ts-PMP22-D (12187) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Periytyvät motosensoriset polyneuropatiat (HMSN) ovat kliinisesti ja geneettisesti heterogeeninen tautiryhmä, joihin liittyy eriasteisia ääreishermoston häiriöitä. ENMG-tutkimuksessa Charcot-Marie-Tooth 1 (CMT1) -tyypin polyneuropatiaa sairastavilla potilailla on havaittavissa hidastuneet hermojohtonopeudet. Kliinisinä oireina ja löydöksinä esiintyvät mm. lihassurkastumat 71 yhteisen pohjehermon hermottamissa lihaksissa ja käden lihaksissa sekä erilaiset jalan deformiteetit (korkea jalkaholvi ja vasaravarpaat). Noin 70 %:lla CMT1-potilaista on osoitettavissa 1.5 megaemäsparin suuruinen duplikaatio kromosomi 17:n p11.2-alueella, jossa sijaitsee perifeerisen myeliiniproteiini 22:n (PMP22) geeni (tutkimus B-CMT-D). PMP22-geenin pistemutaatioita, pieniä deleetioita ja pujontakohtien mutaatioita on kuvattu sekä Charcot-Marie-Tooth 1 -taudin (CMT1) että haurashermo-oireyhtymän (HNPP) taustalla. PMP22-geenin mutaatiot voivat aiheuttaa myös Dejerine-Sottas-oireyhtymän. Indikaatiot: Kliininen epäily CMT1- tai HNPP-taudista, mutta potilaalla ei ole havaittu PMP22-geenialueen duplikaatiota tai deleetiota. Polyneuropatioiden erotusdiagnostiikka. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: PMP22-geenin koodaavan alueen PCR-monistus ja sekvensointi. Vastausaika: 10-12 viikkoa. Tulkinta: Patogeenisen mutaation löytyminen varmistaa perinnöllisen polyneuropatian diagnoosin. Charcot-Marie-Tooth 1 -tauti, CMT1C, LITAF-geenin mutaatioiden tutkimus Lyhenne: B -LITAF-D (12289) Ts-LITAF-D (12290) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Periytyvät motosensoriset polyneuropatiat (HMSN) ovat kliinisesti ja geneettisesti heterogeeninen tautiryhmä, joihin liittyy eriasteisia ääreishermoston häiriöitä. ENMG-tutkimuksessa Charcot-Marie-Tooth 1 (CMT1) -tyypin polyneuropatiaa sairastavilla potilailla on havaittavissa hidastuneet hermojohtonopeudet. Kliinisinä oireina ja löydöksinä esiintyvät mm. lihassurkastumat yhteisen pohjehermon hermottamissa lihaksissa ja käden lihaksissa sekä erilaiset jalan deformiteetit (korkea jalkaholvi ja vasaravarpaat). LITAF-geenin mutaatiot aiheuttavat demyelinoivan Charcot-Marie-Tooth 1 – polyneuropatian (CMT1C). Indikaatiot: 72 Kliininen epäily CMT1-taudista, mutta potilaalla ei ole havaittu PMP22-geeni- alueen duplikaatiota. Polyneuropatioiden erotusdiagnostiikka. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: LITAF-geenin koodaavan alueen PCR-monistus ja sekvensointi. Vastausaika: 10-12 viikkoa. Tulkinta: Patogeenisen mutaation löytyminen oireiselta potilaalta varmistaa CMT1taudin diagnoosin ja luokittaa taudin CMT1C-tyypiksi. Charcot-Marie-Tooth 1A -tauti, 17p11.2 -alueen kopioluvun määritys Lyhenne: B -CMT-D (11002) Ts-CMT-D (12184) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Periytyvät motosensoriset polyneuropatiat (HMSN) ovat kliinisesti ja geneettisesti heterogeeninen tautiryhmä, joihin liittyy eriasteisia ääreishermoston häiriöitä. ENMG-tutkimuksessa Charcot-Marie-Tooth 1A (CMT1A) -tyypin polyneuropatiaa sairastavilla potilailla on havaittavissa hidastuneet hermojohtonopeudet. Kliinisinä oireina ja löydöksinä esiintyvät mm. lihassurkastumat yhteisen pohjehermon hermottamissa lihaksissa ja käden lihaksissa sekä erilaiset jalan deformiteetit (korkea jalkaholvi ja vasaravarpaat). Noin 70 %:lla CMT1-potilaista on osoitettavissa 1.5 megaemäsparin suuruinen duplikaatio kromosomi 17:n p11.2-alueella, jossa sijaitsee perifeerisen myeliiniproteiini 22:n (PMP22) geeni. Indikaatiot: Kliininen epäily CMT1-taudista. Polyneuropatioiden erotusdiagnostiikka. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Huom. MLPA-tutkimuksiin ei valmiiksi eristettyä DNA:ta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: 17p11.2-alueen MLPA-analyysi (Multiplex Ligation-dependent Probe Amplification). 73 Vastausaika: 6-8 viikkoa. Tulkinta: Duplikaation löytyminen varmistaa periytyvän polyneuropatian diagnoosin ja luokittaa taudin vielä tarkemmin CMT1A- eli HMSN1A-taudiksi. Normaali tulos ei sulje pois CMT1-neuropatiaa, koska tauti voi johtua myös muista mutaatioista esim. PMP22-, P0-, LITAF- ja Cx32-geeneissä. Näiden geenien sekvenssianalyysi voidaan erillisestä pyynnöstä tarvittaessa suorittaa samasta näytteestä laboratoriossamme. Charcot-Marie-Tooth 2 -tauti, CMT2A, MFN2-geenin mutaatioiden tutkimus Lyhenne: B -MFN2-D (12202) Ts-MFN2-D (12188) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Periytyvät motosensoriset polyneuropatiat (HMSN) ovat kliinisesti ja geneettisesti heterogeeninen tautiryhmä, joihin liittyy eriasteisia ääreishermoston häiriöitä. ENMG-tutkimuksessa Charcot-Marie-Tooth 2 (CMT2) -tyypin polyneuropatiaa sairastavilla potilailla on havaittavissa normaalit tai lievästi alentuneet hermojohtonopeudet eli kyseessä on primääristi aksonaalinen neuropatia. CMT2 periytyy autosomissa vallitsevasti ja on geneettisesti hyvin heterogeeninen. Noin 20 %:lla CMT2-potilaista on kuvattu pistemutaatioita tai pieniä deleetioita mitofusiini 2 (MFN2) -geenissä. Taudin taustalla on kuvattu myös myelin protein zero (MPZ, P0) -geenin mutaatioita, joskin nämä ovat MFN2-geenin mutaatioita huomattavasti harvinaisempia. Indikaatiot: Kliininen epäily CMT2-taudista. Polyneuropatioiden erotusdiagnostiikka. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: MFN2-geenin koodaavan alueen PCR-monistus ja sekvensointi. Vastausaika: 10-12 viikkoa. Tulkinta: Mutaation löytyminen MFN2-geenistä varmistaa periytyvän polyneuropatian diagnoosin ja luokittaa taudin CMT2A-tyypiksi. Normaali tulos ei sulje pois CMT2-neuropatiaa, koska tauti voi johtua mutaatioista muissa, harvinaisemmissa polyneuropatiaa aiheuttavissa geeneissä. 74 Charcot-Marie-Tooth 1 ja 2 -taudit, P0-geenin mutaatioiden tutkimus Lyhenne: B -P0-D (11893) Ts-P0-D (12186) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Periytyvät motosensoriset polyneuropatiat (HMSN) ovat kliinisesti ja geneettisesti heterogeeninen tautiryhmä, joihin liittyy eriasteisia ääreishermoston häiriöitä. ENMG-tutkimuksessa demyelinoivassa polyneuropatiassa (Charcot-Marie-Tooth 1, CMT1) potilailla on havaittavissa hidastuneet hermojohtonopeudet. Aksonaalisessa CMT2-polyneuropatiassa hermojohtonopeudet ovat normaalit tai vain lievästi alentuneet. Molemmat tautimuodot periytyvät useimmiten autosomissa vallitsevasti, mutta geneettinen tausta on heterogeeninen. Osalla sekä CMT1- että CMT2-potilaista on kuvattu pistemutaatioita tai pieniä deleetioita myelin protein zero (MPZ, P0) -geenissä. Indikaatiot: Kliininen epäily CMT2- tai CMT1-taudista. Polyneuropatioiden erotusdiagnostiikka. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: P0-geenin koodaavan alueen PCR-monistus ja sekvensointi. Vastausaika: 10-12 viikkoa. Tulkinta: Mutaation löytyminen P0-geenistä varmistaa periytyvän polyneuropatian diagnoosin. P0-geenin mutaatioita on kuvattu sekä demyelinoivan CMT1B -tautityypin että aksonaalisten CMT2I- ja CMT2J-tautityyppien taustalta. Normaali tulos ei sulje pois CMT1- tai CMT2-neuropatiaa, koska tauti voi johtua mutaatioista muissa polyneuropatiaa aiheuttavissa geeneissä. Charcot-Marie-Tooth -tauti (X-kromosomaalinen), CMTX, Cx32-geenin (GJB1) mutaatioiden tutkimus Lyhenne: B -Cx32-D (11544) Ts-Cx32-D (12189) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Periytyvät motosensoriset polyneuropatiat (HMSN) ovat kliinisesti ja geneetti75 sesti heterogeeninen tautiryhmä, joihin liittyy eriasteisia ääreishermoston häiriöitä. ENMG-tutkimuksessa demyelinoivassa polyneuropatiassa (CharcotMarie-Tooth 1, CMT1) potilailla on havaittavissa hidastuneet hermojohtonopeudet. Aksonaalisessa CMT2-polyneuropatiassa hermojohtonopeudet ovat normaalit tai vain lievästi alentuneet, eli kyseessä on primääristi aksonaalinen neuropatia. Charcot-Marie-Toothin polyneuropatia voi periytyä myös X-kromosomissa vallitsevasti (CMTX). Hemitsygooteilla miehillä polyneuropatian oireet ovat tavallisesti vaikeammat ja hermojohtonopeudet hitaammat kuin heterotsygooteilla naisilla. Kliinisen ja ENMG-tutkimuksen perusteella CMTX-tautia on luokiteltu niin CMT1- kuin CMT2-tyyppiin. CMTX:n taustalla ovat konneksiini 32 (Cx32/ GJB1) -geenin mutaatiot. Geenin koodaavalta alueelta on löydetty lukuisia mutaatioita, joista yleisimpiä ovat aminohappokoodin muuttumiseen johtavat yhden emäksen pistemutaatiot. Indikaatiot: X-kromosomaalisesti periytyvä polyneuropatia. Polyneuropatioiden erotusdiagnostiikka. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: Cx32-geenin koodaavan alueen PCR-monistus ja sekvensointi. Vastausaika: 10-12 viikkoa. Tulkinta: Patogeenisen mutaation löytyminen Cx32-geenistä sopii X-kromosomaalisesti periytyvään CMTX-polyneuropatiaan. CHARGE-OIREYHTYMÄ, CHD7-GEENIN SEKVENSOINTI Lyhenne: B -CHARG-D (13005) Ts-CHARG-D (13004) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: CHARGE-oireyhtymä on harvinainen, vallitsevasti periytyvä monianomaliaoireyhtymä. CHARGE on akronyymi usein esiintyvistä oireista: C=coloboma eli silmän osan kiilamainen puutos, H=heart malformations eli sydänviat, A=atresia of the choanae eli nenäaukon umpeuma, R=retardation of growth/ development eli kasvun/kehityksen hitaus, G=genital hypoplasia eli sukupuolielinten kehittymättömyys ja E=ear abnormalities eli korvien poikkeamat. Edellä mainitut oireet voivat esiintyä potilailla monenlaisina yhdistelminä, mutta tutkimuksissa lähes kaikilta potilailta löydetään sisäkorvan epämuodostumia. CHARGE-oireyhtymän taustalla on n. 70 %:lla potilaista mutaatio CHD7- 76 geenissä. Lähes kaikki tunnetut mutaatiot ovat heterotsygoottisia pistemutaatioita, mutta muutamalla potilaalla on todettu myös CHD7-geenin osittain tai kokonaan poistava deleetio. Suurin osa pistemutaatioista on nonsensemutaatioita, jotka muodostavat ennenaikaisen lopetuskodonin ja aiheuttavat lyhentyneen polypeptidin muodostumisen. Pieni osa pistemutaatioista on missense- ja splicing-mutaatioita. Yleensä oireyhtymä on sporadinen, mutta kirjallisuudessa on kuvattu muutamia tapauksia, jossa mutaatio on periytynyt lähes oireettomalta vanhemmalta tai gonadimosaikismin kautta. Indikaatiot: Epäily CHARGE-oireyhtymästä. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: Menetelmä: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. CHD7-geenin koodaavan alueen PCR-monistus ja sekvensointi. Vastausaika: 10-12 viikkoa. Tulkinta: Mutaation löytyminen CHD7-geenistä vahvistaa CHARGE-oireyhtymän diagnoosin. Normaali tulos ei poissulje CHARGE-diagnoosia, koska kaikilla kliinisesti tyypillisillä potilailla ei todeta CHD7-geenin mutaatiota. CHLAMYDIA PNEUMONIAE, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) Lyhenne: ChpnNhO (4384) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7420, lääkäri: (02) 333 7413 Yleistä: Chlamydia pneumoniae aiheuttaa ylähengitystieinfektioita ja pneumonioita. Organismin eristäminen on vaivalloista, ja diagnoosi perustuukin usein serologiaan. DNA-monistusmenetelmä on nopeutensa takia käyttökelpoinen menetelmä Chlamydia pneumoniaen osoittamiseksi. Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete Näyte: Trakea- tai bronkusaspiraatti. Näyte säilyy viikonlopun yli jääkaapissa. Näyte lähetetään iskulta suojattuna. Lähetys: Näyte on toimitettava laboratorioon mahdollisimman pian. Näytettä voidaan tilapäisesti säilyttää jääkaappilämpötilassa 1-3 vrk. Näyte voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Näyte lähetetään iskulta suojattuna. Menetelmä: Chlamydia pneumoniaen läsnäolo määritetään DNA-monistusmenetelmällä. Tekotiheys: Iltapäivisin kaikkina arkipäivinä. Vastaus saadaan seuraavana arkipäivänä. 77 Positiivisissa tapauksissa vastaus ilmoitetaan puhelimitse. Tulkinta: Tulos on joko positiivinen tai negatiivinen. Positiivinen tulos viittaa vahvasti Chlamydia pneumoniaen aiheuttamaan keuhkoinfektioon. Kirjallisuus:Gaydos et al. (1992) J. Clin. Microbiol. 30, 796–800. CHLAMYDIA PNEUMONIAE, VASTA-AINEET Lyhenne: S-ChpnAb (4955), Li-ChpnAb (4956) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Chlamydia pneumoniae (keuhkoklamydia, TWAR) on hengitystie-eritteiden välityksellä ihmisestä toiseen tarttuva bakteeri, joka aiheuttaa hengitystieinfektioita. Diagnostiikassa serologiset menetelmät ovat ensisijaisia. Ristireaktiivisuus Chlamydia trachomatiksen kanssa on vähäistä. Näytteistä teemme ensisijaisesti vain IgG- ja IgM-luokan vasta-aineet. IgA –luokan vasta-ainetesti poistuu, koska testituloksen kliininen merkitys on epäselvä. IgA-tutkimus jää kuitenkin lääkärin sitä edelleen halutessa erikseen tilattavaksi (S-ChpnAbA 4497 ja Li-ChpnAbA 10943). Indikaatiot: Hengitystieinfektioiden diagnostiikka. Hengitystieinfektioiden lisäksi Chlamydia pneumoniae infektioihin voi liittyä mm. sydänlihastulehduksia, kyhmyruusua ja reaktiivista artriittia Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Puhdas lasi- tai muoviputki Näyte: Normaali seeruminäyte (ja selkäydinnestenäyte). Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml. Diagnoosiin päästään varmimmin tutkimalla pariseeruminäytteet. Lähetys: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (EIA) Tekotiheys: Kaksi kertaa viikossa Tulkinta: IgG-vasta-ainetaso yksikköinä, IgM- ja IgA-vasta-ainetulokset kvalitatiivisina (positiivinen / negatiivinen) + lausunto. Merkitsevä nousu IgG-vasta-ainetasossa tai positiivinen IgM-vasta-ainelöydös ovat osoituksena tuoreesta Chlamydia pneumoniae-infektiosta. Myös yksittäinen korkea IgG-vasta-ainetaso ja positiivinen IgA-löydös voivat viitata tuoreeseen tai joidenkin kuukausien sisällä sairastettuun infektioon. 78 CHLAMYDIA TRACHOMATIS, IgG VASTA-AINEET Lyhenne:S-ChtrAbG (4100) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Serologiset menetelmät soveltuvat pääsääntöisesti vain komplisoituneiden Chlamydia trachomatis-infektioiden (PID, perihepatiitti) diagnostiikkaan. Näissä todetaan yleensä voimakas vasta-ainevaste. Komplisoitumattomissa, pinnallisissa infektioissa systeeminen vasta-ainevaste on usein heikko tai puuttuva. Toisaalta muodostuneet vasta-aineet säilyvät verenkierrossa usein vuosia, joten yksittäisestä korkeasta vasta-ainetasosta ei voi päätellä, onko kyseessä tuore vai vanha infektio. Chlamydia pneumoniae (keuhkoklamydia, TWAR) saattaa reagoida jonkin verran ristiin, joten matalat vasta-ainetasot saattavat johtua respiratorisista klamydiainfektioista. Indikaatiot:Syvien Chlamydia trachomatis-infektioiden diagnostiikka Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Puhdas lasi- tai muoviputki Näyte: Normaali seeruminäyte. Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml. Lähetys: Menetelmä: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen. Entsyymi-immunologinen (EIA) Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulos valmiina testin suorituspäivänä. Tulkinta: Vasta-ainetaso yksikköinä + lausunto. Positiivinen tulos on osoitus joskus sairastetusta klamydiainfektiosta, mutta negatiivinen tulos ei ole poissulkeva. Merkitsevä (yli 3-kertainen) yksikkötason nousu pariseerumien välillä on osoitus tuoreesta infektiosta. Yksittäinen korkea (>15 yks.) vasta-ainetaso viittaa sairastettuun syvään Chlamydia trachomatis-infektioon. CHLAMYDIA TRACHOMATIS, VILJELY Lyhenne: -ChtrVi (2059) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Viljely on spesifisyydeltään paras menetelmä genitaalialueen klamydiainfektioiden diagnostiikassa, mutta mm. näytteen säilytys- ja kuljetuskestävyyteen liittyvät ongelmat alentavat sen herkkyyttä. Indikaatiot: Chlamydia trachomatis-infektioiden (mm. uretriitti, kervisiitti, PID, epididymiitti, konjunktiviitti, Reiterin tauti) diagnostiikka 79 Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Klamydiaviljelyn kuljetusnesteputki, joita on saatavissa Turun yliopiston virusopin laboratoriosta, puh. (02) 333 7463. Näytetikku: Nukka-, pumpuli-, dacron- tai alginaattitikku (hiilitikku ei sovi) Näyte:Cervixnäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. . Uretranäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Sidekalvonäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Viljelyyn voidaan lähettää myös muita näytteitä kuten nielu-, rectum- ja laparoskopianäytteitä. Mikäli naisilta otetaan vain yksi näyte, cervixnäyte on suositeltava. Lähetys: Suositeltavaa olisi toimittaa näyte laboratorioon saman vuorokauden kuluessa. Säilytys ja kuljetus +4°C:ssa. Muutaman päivän säilytys +4°C:ssa on mahdollista, mutta tutkimuksen herkkyys saattaa laskea. Menetelmä: Viljely McCoy soluissa, jodivärjäys ja mikroskopointi 3 vrk:n inkubaation jälkeen. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulos valmiina 4 vrk:n kuluttua testin aloituksesta. Tulkinta: Positiivinen / negatiivinen + lausunto. Normaalisti negatiivinen. Positiivinen löydös on osoitus Chlamydia trachomatis-infektiosta. CLOSTRIDIUM DIFFICILE GENOTYYPITYS Lyhenne: CldtyNhO (12518) Yleistä Clostridium difficile on itiöitä muodostava suolistobakteeri, jonka kannoista osa tuottaa toksiineja. Toksiinien erittyminen suoleen saa aikaan ripulin tai pseudo- membranoottisen koliitin. C. difficile -ripuli liittyy useimmiten edeltävään mikrobilääkehoitoon, joka vaikuttaa suoliston normaaliin bakteerikasvustoon aiheuttaen C. difficilen lisääntymisen. Viime vuosina on havaittu aikaisempaa vaikeampien tautimuotojen lisääntyneen erityisesti vanhuspotilaiden keskuudessa. Aiheuttajana on ollut uusi kanta, joka tuottaa moninkertaisen määrän toksiineja aiempiin kantoihin verrattuna. Kyseinen tautityyppi voi olla tavallista C. difficile -koliittia vakavaoireisempi ja voi johtaa jopa potilaan kuolemaan. C. difficilen hypervirulentin kannan toteamiseksi on otettu käyttöön genotyypitys-testi. Testi tehdään ilman eri pyyntöä kaikista Ulosteviljely-2 tutkimukseen lähetetyistä näytteistä, joista on eristetty C difficile. Testi perustuu kolmen eri geenin geenimonistukseen. Testissä tutkitaan eristetystä C difficile kannasta seuraavat geenit: 80 cdtB Binääritoksiini, löytyy ainoastaan hypervirulenteista kannoista tcdB B-toksiini, löytyy kaikista toksiinipositiivisista kannoista tcdC Toksiinin tuottoa säätelevä C-geeni. Hypervirulenteissa kannoissa geenin rakenne on muuttunut Genotyypitystestillä voidaan todeta onko tutkittava kanta C difficile, onko kanta toksiinia tuottava ja onko kannassa hypervirulentille kannalle ominaiset geenimuutokset. Menetelmä Geenimonistus. Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete Näyte: Ulostenäyte purkissa. Näytteen kuljetus ja säilytysaika: Näyte säilytetään ja kuljetetaan jääkaappilämpötilassa. Säilyvyysaika 3 vrk. Tekotiheys Kahdesti viikossa. Tutkimuksen tekeminen kestää 2-3 vrk. Tulkinta Ulosteviljely-2 tutkimus vastataan normaalikäytännön mukaan. Jos näytteestä kasvaa C difficile, vastataan se Ulosteviljely-2 tutkimuksen yhteydessä. Ulosteviljely-2 tutkimukseen lisätään kommentti: Kannan toksiinin tuotto ja virulenssiominaisuudet tutkitaan jatkotutkimuksessa (CldityNhO), josta erillinen vastaus. Genotyypitystutkimuksen vastausvaihtoehdot: Clostridium difficile, toksiini negatiivinen Clostridium difficile, toksiini positiivinen, kannalla ei ole hypervirulentin kannan virulenssiominaisuuksia Clostridium difficile, toksiini positiivinen, kannalla on hypervirulentin 027 ribotyypin virulenssiominaisuudet Genotyypitysvastauksessa ja Ulosteviljely-2 tutkimus-vastauksessa on molemmissa näytekohtainen ID-numero, jonka avulla voidaan yhdistää mistä Ulosteviljely-2 näyt-teestä genotyypitystulos on saatu. Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7420, lääkäri:(02) 333 7413 CORYNEBACTERIUM DIPHTHERIAE, NUKLEIINIHAPON OSOITUS Lyhenne: CodiNhO (1826) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7420, lääkäri (02) 333 7413 Yleistä: Difteria on ollut Suomessa epätodennäköinen tauti. Sen esiintyminen on kuitenkin lisääntynyt erityisesti entisen Neuvostoliiton alueella. Tautia on esiintynyt runsaasti Karjalassa ja Pietarin alueella, joista sen tuloa turistien mu81 kana pelätään. Bakteeri aiheuttaa kurkkumädän lisäksi iholeesioita. Difteria voidaan diagnostisoida difteriaviljely ja -vasta-ainetesteillä. Näiden lisäksi voidaan C diphtheriae bakteeri osoittaa näytteessä suoralla geenimonistuksella. Testi kohdistuu difteriabakteerin toksiinigeeniin. Indikaatiot: Epäily difteriainfektiosta tai difteriakantajuudesta. Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete. Näyte: Näyte otetaan kuten nieluviljelyssä nielusta pumpulitikulla. Tikku pannaan tyhjään kuljetusputkeen. Näytettä pitäisi saada erityisesti peitteiden alta, jos sellaisia on. Yleensä kannattaa ottaa samanaikaisesti PCR-testin kanssa difteria-viljelynäyte. Lähetys: Näyte on toimitettava laboratorioon mahdollisimman pian. Näytettä voidaan tilapäisesti säilyttää jääkaappilämpötilassa 1-3 vrk. Näyte voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Näyte lähetetään iskulta suojattuna. Menetelmä: Näytteestä monistetaan geenijaksoja, jotka ovat spesifisiä difteria toksiinigeenille. Tekotiheys: Iltapäivisin kaikkina arkipäivinä. Vastaus saadaan seuraavana arkipäivänä. Positiivisissa tapauksissa vastaus ilmoitetaan puhelimitse. Tulkinta: Tulos on joko positiivinen tai negatiivinen. Testi antaa positiivisen tuloksen, jos potilaalla on toksiinipositiivinen C diphtheriae kanta nielussa. Testiä ei ole pystytty validoimaan kliinisellä materiaalilla, koska näytteitä ei ole ollut saatavilla. Menetelmä on osoitettu toimivaksi kansainvälisillä laaduntarkkailunäytteillä ja testikannoilla. CORYNEBACTERIUM DIPHTHERIAE, VASTA-AINEET Lyhenne: S-CodiAb (1253) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7401, lääkäri: (02) 333 7428 Yleistä: Corynebacterium diphtheriae -kannoista osa on toksiinia tuottavia ja ihmiselle patogeenisia. C. diphtheriae aiheuttaa katteisen nieluinfektion, kurkkumädän, jonka jälkitauteina voi esiintyä toksiinista johtuvia sydän-, munuais- ja hermostomanifestaatioita. Vasta-aineita difteriatoksoidia kohtaan mitataan tutkittaessa potilaan vasta-ainevälitteisen immuniteetin toimintaa tai selvitettäessä hänen suojaansa difteriaa vastaan. Kummassakin tapauksessa mitataan IgGluokan difteriavasta-aineita. Myös IgM- ja IgA-luokan vasta-aineet voidaan tutkia, vasta-aineiden kliinistä merkitystä ei ole tutkittu. Indikaatiot: Immunologisen statuksen ja rokotusvasteen tutkiminen epäiltäessä vastaainevälitteistä immuunivajavuustilaa sekä haluttaessa tutkia yksilön suojaa difteriaa kohtaan. 82 Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Lähetteessä on mainittava potilaan saamat difteriarokotukset. Näyte: 2 ml verta tai 1 ml seerumia ennen tehosterokotusta ja 2 viikkoa sen jälkeen. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen menetelmä jossa antigeenina käytetään difteriatoksoidia. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Vasta-ainetasosta ja rokotusvasteesta annetaan lausunto. Kirjallisuus: Ruuskanen 0, Viljanen MK, Salmi TT, Lehtonen O-P, Kouvalainen K, Peltonen T. Acta Paediatr Scand 1980;69:177–82. DNA-eristys Lyhenne: -DNAex (4209) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Indikaatiot: DNA:n eristys veri-, solu- tai kudosnäytteestä ja säilytys mahdollisia tulevia tutkimuksia varten. Näytteenkuljetuksen helpottuminen, kun potilaan näyte lähetetään DNA-tutkimukseen esim. ulkomaiseen laboratorioon. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta, viljeltyjä soluja tai kudospala. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Solu- ja kudosnäytteitä lähetettäessä tulee ottaa yhteys laboratorioon. Menetelmä: Tuore ja pakastettu kokoveri: Nucleon BACC -kittieristys. Viljellyt solut ja kudosnäytteet: Proteinaasi K -käsittely, fenoli-kloroformi-uutokset ja DNA:n etanolisaostus. Tekotiheys: Päivittäin. Denys-Drash-oireyhtymä, WT1-geenin yleisimpien mutaatioiden tutkimus Lyhenne: B -Denys-D (12264) Ts-Denys-D (12265) 83 Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Denys-Drash-oireyhtymä on yleensä sporadisesti esiintyvä oireyhtymä, jossa vastasyntyneellä havaitaan epäselvä sukupuoli. Oireyhtymään kuuluu lisäksi etenevä nefropatia sekä riski Wilmsin tuumorin kehittymiselle. Tautigeeni on Wilmsin tuumori -geeni (WT1), jossa oireyhtymää aiheuttavat mutaatiot sijoittuvat usein sinkkisormimotiiveja koodaaviin eksoneihin 8 ja 9. Yksittäisistä mutaatioista yleisin on eksonissa 9 sijaitseva p.Arg394Trp-substituutio, joka havaitaan jopa noin puolella Denys-Drash-potilaista. Indikaatiot: Kliininen epäily Denys-Drash-oireyhtymästä. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: WT1-geenin eksonien 8 ja 9 PCR-monistus ja sekvensointi. Vastausaika: 6-8 viikkoa. Tulkinta: Mutaation löytyminen varmistaa Denys-Drash-diagnoosin. Normaali tulos ei kuitenkaan sulje pois oireyhtymää, sillä kysymyksessä saattaa olla myös muualla kuin eksoneissa 8 tai 9 sijaitseva WT1-geenin mutaatio. DRPLA-tauti, atrofiini 1 -geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus Lyhenne: B -DRPLA-D (12000) Ts-DRPLA-D (12190) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: DRPLA (Dentatorubral-pallidoluysian atrophy) on autosomissa vallitsevasti periytyvä neurodegeneratiivinen tauti, jolle on tyypillistä myoklooninen epilepsia, dementia, ataksia ja erilaiset pakkoliikkeet. Taudin oireet alkavat yleensä vasta 20 ikävuoden jälkeen. DRPLA voi toisinaan olla vaikeasti eroteltavissa Huntingtonin taudista, joten DRPLA-DNA-tutkimus saattaa olla aiheellinen, mikäli potilaalta ei ole löytynyt Huntingtonin taudille tyypillistä mutaatiota. Tauti aiheutuu atrofiini 1 -geenin CAG-toistojaksoalueen monistumasta. DRPLA-potilailla toistojaksoja on 49 - 88, kun normaalisti toistojaksojen määrä vaihtelee välillä 7 - 23. DRPLA-sairautta esiintyy erityisesti Japanissa, länsimaissa se on hyvin harvinainen eikä Suomesta ole toistaiseksi tavattu yhtään potilasta. Indikaatiot: Kliininen epäily DRPLA-taudista. Lähete: DNA-tutkimuslähete. 84 Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: Atrofiini 1 -geenin PCR-monistus CAG-toistojaksoaluetta rajaavilla alukkeilla ja alleelien koon määritys PAGE-analyysillä. Vastausaika: 3-6 viikkoa. Tulkinta: CAG-toistojaksomonistuman löytyminen varmistaa DRPLA-diagnoosin. DIFTERIAVILJELY Lyhenne: CodiVi (1254) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7415, lääkäri: (02) 333 7413 Yleistä: Difteria on ollut Suomessa epätodennäköinen tauti. Sen esiintyminen on kuitenkin voimakkaasti lisääntynyt erityisesti Venäjän alueella. Tautia on esiintynyt runsaasti Karjalassa ja Pietarin alueella, joista sen tuloa turistien mukana pelätään. Bakteeri aiheuttaa kurkkumädän lisäksi iholeesioita. Indikaatiot: Difteria- tai difteriakantajuusepäily. Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete Näyte: Näyte otetaan pumpulitikulla kuljetusputkeen kuten tavallisen nieluviljelyn yhteydessä. Erityisesti peitteiden alta on pyrittävä saamaan näytettä. Kuljetusputki lähetetään heti laboratorioon tai mikäli sitä joudutaan säilyttämään, putki säilytetään huoneenlämmössä. Lähetetään huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Selektiivinen viljelyalusta (telluriittimalja) ja biokemialliset tunnistusreaktiot. Tekotiheys: Arkipäivisin. Varma tunnistus voi viedä viikon, alustava positiivinen löydös voidaan saada 2–3 vrk:ssa. Tulkinta: C. diphtheriae jakaantuu eri biotyyppeihin, joilla on erilainen virulenssi. Virulenssin selvittelyssä voi kulua viikkoja. Bakteerin tuottama toksiini on riippuvainen siirtyvistä faagista DNAd, VASTA-AINEET (DENATUROITU) Lyhenne: S-DNAdAb (1259) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7406, lääkäri: (02) 333 7411, (02) 333 7526 85 Yleistä: Ks. myös ENA- JA TUMAVASTA-AINEIDEN ANALYYSI. Eräissä sidekudostaudeissa (SLE, reuma, skleroderma ym.) esiintyy vastaaineita useita tuman antigeeneja kohtaan, mm. kaksoiskierteistä (double stranded = ds) DNA:ta sekä denaturoitua (single stranded = ss) DNA:ta kohtaan. DNAd-vasta-aineita voi lisäksi esiintyä lääkeainereaktioissa ja virusinfektioissa. Indikaatiot: SLE:n, skleroderman ja muiden sidekudostautien diagnostiikka. Autoimmuunihepatiittien ja eräiden lääkeainereaktioiden selvittely. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Diagnoosi ja tieto taudin aktiivisuudesta on aina Ilmoitettava. Näyte: 1 ml seerumia. Säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen menetelmä, jossa antigeenina käytetään denaturoitua (single stranded) DNA:ta (Calf thymus, Calbiochem). Tekotiheys: Kerran viikossa Tulkinta: Tulos annetaan ELISA-yksikköinä, jotka ilmoittavat tutkittavan seerumin antiDNAd pitoisuuden verrattuna positiiviseen referenssiseerumiin (referenssiseerumin pitoisuus on 100 EU/ml). Viitealue <6 EU/ml (6–12 EU/ml = raja-arvo). Omassa aineistossa SLE-potilaista n. 90 %:lla ja RA-potilaista n. 10 %:lla oli todettavissa DNAd-vasta-aineita. DNAd-DNA vasta-aineita löytyy myös muissa autoimmuunisairauksissa, mm. kroonisessa aktiivissa hepatiitissa, samoin lääkeainereaktioissa sekä eräissä virusinfektioissa. Vähäisiä määriä DNAd-vasta-aineita on osoitettavissa yleensä kudostuhon yhteydessä. Terveillä verenluovuttajilla (n=50) DNAd-vasta-aineita todettiin 6 %:lla. DNAd-vasta-aineiden määritystä voidaan käyttää seulonta-testinä SLE-diagnoosissa. DNAd-vastaaineilla voi olla myös prognostista merkitystä: niiden yhteydessä SLE-potilailla esiintyy vähemmän nefriittejä kuin pelkästään DNA n-vasta-aineiden ollessa positiiviset. Kirjallisuus: Gripenberg M, et al. Scand J Immunol 1978;7:151. Koffler D, et al. J Exp Med 1971;134:294. Kurki P, Gripenberg M. Duodecim 1981; 97:1135. Nakamura RM, Tucker III ES. Clin Immunol Newsl 1981;2:123. Sarvas H, et al. Acta Pathol Microbiol Scand (C) 1985;93:13). Swaak AJG, et al. Arthritis Rheum 1979; 22:226. DNA, VASTA-AINEET (NATIIVI) Lyhenne: S-DNAnAb (1261) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7411, (02) 333 7526 Yleistä: Eräissä sidekudostaudeissa (SLE, skleroderma, mixed connective tissue 86 disease) on todettu vasta-aineita useita tuman antigeeneja kohtaan (=tumavasta-aineet). Vasta-aineita natiivia kaksoiskierteistä (double-stranded) ds-DNA:ta kohtaan tavataan lähes yksinomaan SLE-potilaiden seerumissa. Joskus vasta-aineita voi esiintyä myös Sjögrenin syndromassa ja autoimmuunihepatiitissa. SLE:ssa DNA-vasta-aineiden esiintymisellä näyttää olevan yhteys taudin aktiivisuuteen ja munuaisvaurion syntyyn. Indikaatiot: SLE:n diagnostiikka, aktiivisuuden ja lääkehoidon seuranta. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Diagnoosi ja tieto taudin aktiivisuudesta on ilmoitettava. Näyte: 1 ml seerumia. Säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Fluoroentsymoimmunologinen. Testi on herkkyydeltään ja spesifisyydeltään radioimmunologisten ja immunofluoresenssi (Crithidia IFA) menetelmien luokkaa. Tekotiheys: Kaksi kertaa viikossa Tulkinta: Viitealue: Negatiivinen <10IU/ml Heikko positiivinen 10–15 IU/ml Positiivinen >15IU/ml Positiivinen tulos on patologinen, viittaa SLE:hen. Inaktiivisessa vaiheessa n. 50 %:lla SLE-potilaista on DNA-vasta-aineita, aktiivisessa useammalla. Menetelmä mittaa korkea-affiinisia vasta-aineita, jotka korreloituvat hyvin SLE-nefriittiin. Pleuranesteessä esiintyvät DNA-vasta-aineet viittaavat SLEpleuriittiin. Kirjallisuus: Davis et al: Clin Exp Immunol 1977;28: 226. Slater et al: Clin Exp Immunol 1976;25: 480. Tan et al: Postgrad Med 1973;54:143. Viander M, Hietarinta M.: High sensitivity and specificity of a new automated fluorescence immunoassay for dsDNA antibodies in the diagnostics of active SLE with nephritis: superiority to CLIFT. (Abstract) Molecular Medicine 2002, Reykjavik. DOMINANTTI OPTIKUSATROFIA (doa/OPA1), OPA1geenin MUTAATIOANALYYSI Lyhenne: B -OPA1-D (13006) Ts-OPA1-D (13007) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Autosomissa periytyvä dominantti optikusatrofia (DOA/OPA1, tunnetaan myös Kjer-tyypin optikusatrofiana) on yleisin perinnöllinen näköhermon atrofia, jonka arvioitu esiintyvyys on 1:50 000 useimmissa populaatioissa. DOA87 potilaiden näkö alkaa heiketä usein alle 10 vuoden iässä. Näkökyvyn heikkeneminen on yleensä lievää. Taudin penetranssi vaihtelee, ja sama mutaatio voi aiheuttaa erilaisen fenotyypin jopa saman suvun sisällä. DOA aiheutuu OPA1-geenin mutaatioista. Indikaatiot: Kliininen epäily dominantista optikusatrofiasta. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: OPA1-geenin koodaavan alueen PCR-monistus ja sekvensointi. Vastausaika: 10–12 viikkoa. Tulkinta: Mutaation löytyminen OPA1-geenistä varmistaa DOA-diagnoosin. Normaali tulos ei poissulje DOA-diagnoosia, sillä sairaus voi aiheutua myös kokonaisten eksonien tai koko geenin deleetioista, joita ei ole mahdollista osoittaa sekvenssianalyysillä. Duchennen ja Beckerin lihasdystrofiat, dystrofiinigeenin MLPA-tutkimus Lyhenne: B -DMLPA-D (12285) Ts-DMLPA-D (12286) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Duchennen ja Beckerin lihasdystrofiat ovat X-kromosomissa peittyvästi periytyviä sairauksia, jotka ilmenevät aluksi raajojen proksimaalisena lihasheikkoutena ja rasvan kertymisenä surkastuviin lihaksiin. Duchennen lihasdystrofiaa (DMD) sairastavat pojat joutuvat usein pyörätuoliin ennen 10. ikävuotta, kun taas lievemmässä Beckerin lihasdystrofiassa (BMD) liikuntakyky voi säilyä koko eliniän. Korkea seerumin CK sekä lihasdystrofian tyyppilöydökset lihasbiopsiassa varmistavat omalta osaltaan kliinistä diagnoosia. DMD- ja BMD-potilaat ovat sairauden periytymistavasta johtuen pääasiassa poikia. Joskus tauti voi kuitenkin ekspressoitua myös tytöillä, esim. jos X-kromosomin inaktivaatio on tapahtunut vinoutuneesti. DMD/BMD-potilaiden yleisimmät geenivirheet ovat dystrofiinigeenin deleetiot, joiden osuus kaikista mutaatioista on noin 60 %. Lisäksi muutamalla prosentilla potilaista tauti johtuu dystrofiinigeenin duplikaatioista. DMD-potilailla deleetio rikkoo geenin lukukehyksen siten, että dystrofiiniproteiinia ei synny lainkaan. BMD-potilailla deleetio yleensä säilyttää lukukehyksen, jolloin syntyy 88 rakenteellisesti poikkeavaa, mutta osittain toimintakykyistä dystrofiinia. Tietyt dystrofiinigeenin alueet deletoituvat muita herkemmin (deleetio hot-spotit). MLPA-menetelmällä voidaan määrittää dystrofiinigeenin kaikkien eksonien kopioluvut. Mikäli perheen sairaalta pojalta on tunnistettavissa dystrofiinigeenin deleetio tai duplikaatio, suvun naisille voidaan tarjota kantajadiagnostiikkaa tutkimalla kyseisen deleetio- tai duplikaatioalueen geeniannosta. Pienempiä deleetioita, duplikaatioita, piste- tai pujontamutaatioita ei voida osoittaa MLPA-menetelmällä. Näissä tapauksissa suositellaan koko geenin sekvenssianalyysiä, joka ei kuulu laboratoriomme tutkimusvalikoimiin. Tarvittaessa voimme kuitenkin lähettää näytteitä jatkotutkimuksiin muihin laboratorioihin. Mikäli suvussa periytyvä pistemutaatio tunnetaan, voidaan kantaja- ja sikiötutkimukset suorittaa laboratoriossamme ko. mutaation suoralla sekvenssianalyysillä. Näissä tapauksissa pyydämme ottamaan yhteyttä laboratorioomme ennen näytteiden lähettämistä. Indikaatiot: Lähete: Kliininen epäily Duchennen tai Beckerin lihasdystrofiasta. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Huom. MLPA-tutkimuksiin ei valmiiksi eristettyä DNA:ta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: DNA-tutkimuslähete. Deleetio- ja duplikaatiohaussa sekä kantajuustutkimuksissa MLPA (Multiplex Ligation-dependent Probe Amplification). Tunnetun pistemutaation osoittamisessa kyseisen eksonin PCR-monistus ja sekvensointi. Vastausaika: 6-8 viikkoa. Tulkinta: Deleetion tai duplikaation osoitus varmistaa Xp21-lihasdystrofian. Normaali tulos MLPA-analyysissä ei sulje pois Xp21-lihasdystrofiaa, koska taudin taustalla saattaa olla esim. dystrofiinigeenin pistemutaatio. Dystrofia myotonica 1 (DM1), DMPK-geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus Lyhenne: B -DM-D (4648) Ts-DM-D (4649) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Dystrofia myotonica 1 (DM1) on hitaasti etenevä lihasdystrofiasairaus, jolle on ominaista lihassurkastumisen ohella lihassupistuksen hidas laukeaminen (myotonia). Kyseessä on multisysteemisairaus, johon voi lihastaudin oireiden lisäksi liittyä mm. kaihi, erilaiset endokrinologiset häiriöt (mm. hypogonadis89 mi, diabetestaipumus), suolisto-oireet, sydämen johtumishäiriöt ja pahanlaatuisen kuumereaktion vaara tiettyjen nukutuslääkkeiden vaikutuksesta. DM1 on yleisin aikuisilla esiintyvä lihasdystrofia. Tauti periytyy autosomissa vallitsevasti, ja sille on tyypillistä antisipaatio eli oireiden vaikeutuminen ja varhaisempi alkamisikä alenevissa sukupolvissa. Taudin taustalla on DMPKgeenin CTG-toistojaksoalueen monistuma. Normaalisti CTG-toistojaksojen määrä vaihtelee 5-35 välillä, lievässä DM1-taudissa toistojaksoja on 50-150 ja klassisessa DM1-taudissa noin 100-1000. Vaikeimmassa tautimuodossa, lähes yksinomaan äidin kautta periytyvässä kongenitaalisessa dystrofia myotonicassa, toistojaksoja voi esiintyä useita tuhansia. Toistojaksojen määrän lisääntyminen mutaation periytyessä sukupolvelta toiselle korreloi kliinisesti havaittavaan antisipaatioon ja taudin luokittumiseen subkliiniseen, aikuisiän, juveniiliin ja kongenitaaliseen muotoon. Indikaatiot: Kliininen epäily dystrofia myotonica 1-taudista. Lähete:DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: DMPK-geenin PCR-monistus CTG-toistojaksoaluetta rajaavilla alukkeilla ja alleelien koon määritys PAGE-analyysillä. Tarvittaessa hybridisaatioanalyysi (Southern blotting). Vastausaika: 3-6 viikkoa. Tulkinta: CTG-jakson monistuman osoitus DMPK-geenistä sopii dystrofia myotonica -tautiin, joskaan yksittäisestä näytteestä ei monistuman koon perusteella pysty luotettavasti ennustamaan taudin kliinistä tyyppiä. Dystrofia myotonica 2 (DM2), ZNF9-geenin PCRseulontatutkimus Lyhenne: B -DM2ALL-D (4889) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Dystrofia myotonica 2 (DM2) on yleensä DM1-tautia lieväoireisempi lihassairaus, jolle on ominaista myotonian ohella tyvilihasten heikkous sekä vaihteleva tai jaksottainen lihaskipu. Lihasoireiden ohella potilailla havaitaan mm. harmaakaihia ja sydänperäisiä oireita. Lihasten surkastumista esiintyy harvoin. Tauti periytyy autosomissa vallitsevasti ja sen taustalla on ZNF9-geenin ensimmäiseen introniin sijoittuvan CCTG-tetranukleotiditoistoalueen laajentuma. Indikaatiot: Kliininen epäily dystrofia myotonica 2 (DM2) eli proksimaalinen myotoninen myopatia (PROMM) -taudista. 90 Lähete:DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: ZNF9-geenin ensimmäiseen introniin sijoittuvan CCTG-tetranukleotiditoistoalueen PCR-monistus toistojaksoaluetta rajaavilla alukkeilla ja alleelien koon määritys PAGE-analyysillä. Menetelmällä monistuvat vain normaalinkokoiset alleelit eli mutaation osoittaminen vaatii jatkotutkimuksia. Vastausaika: 3-6 viikkoa. Tulkinta: Mikäli DNA-näytteestä on monistettavissa kaksi normaalivariaatioalueelle osuvaa alleelia, voidaan DM2-tauti sulkea pois. Jos taas näytteestä monistuu vain yksi kooltaan normaalivariaatioalueelle osuva alleeli, tutkittava voi olla joko homotsygootti tämän normaalialleelin suhteen tai vaihtoehtoisesti hänellä voi toisessa alleelissaan olla DM2-tautiin liittyvä toistojaksomonistuma, jota käytetyllä testillä ei pystytä osoittamaan. Kyseisen geenivirheen osoittaminen edellyttää toistaiseksi joko DNA-pohjaista RP-PCR-testiä tai lihaksesta tehtävää CISH-analyysiä, joita tehdään TAYSin neurogenetiikan laboratoriossa. Tarvittaessa voimme toimittaa tutkittavan DNA-näytteen TAYS:iin DM2-taudin jatkotutkimukseen. ENA- JA TUMAVASTA-AINEIDEN ANALYYSI Lyhenne: ANAAbAn (10466) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Sisältää: S-ANAAb, S-DNAnAb, S-DNAdAb, S-SentAb, S-NuklAb, S-HistAb, S-ANA-IB Tumavasta-aineita todetaan merkitsevissä tiittereissä (>320) eräissä sidekudostaudeissa (SLE, skleroderma, mixed connective tissue disease (MCTD/ UCTD), subakuutti iholupus (SCLE), neonataali lupus, krooniset hepatiitit) ja lääkehoidon yhteydessä (esim. prokainamidi, hydralatsiini, INH ja nitrofurantoiini). Lisäksi matalia tiittereitä todetaan virusinfektioissa ja maligniteettien yhteydessä. Noin 10 %:lla normaaliväestöstä on matalia tumavasta-ainetiittereitä. Immunofluoresenssitekniikalla määritetyt tumavasta-aineet antavat vain harvoin spesifisen vasta-ainelöydöksen (poikkeus: sentromeeri- vasta-aineet). Silti tuman värjäyskuvio voi antaa viitteitä vasta-aineen spesifiteetistä ja tautiyhteydestä. (Ks. S-ANA-Ab). Värjäyskuvion perusteella voidaan myös valita jatkotutkimukset, joilla selvitetään, muita tuman antigeeneja kohtaan potilaan tumavasta-aineet olivat kehittyneet. Systeemisten autoimmuunitautien erotusdiagnostiikkaan ja potilaiden taudinkuvan seurantaan tarkoitettu Tuma- ja ENA-vasta-aineiden analyysi si- 91 sältää SLE:n diagnostiikassa käytettyjen tuma-, DNAn-vasta-aineiden lisäksi histoni-va ja SLE:lle spesifiset ribosomi P vasta-aineet. sekä skleroderman diagnostiikassa keskeiset sentromeeri- ja Scl70/ topoisomeraasi ! -vasta-aineet. Näytteestä tutkitaan ENA-vasta-aineet ja niiden spesifiteetti seuraaville antigeeneille: U1-snRNP, Sm, SS-A, SS-B, Scl-70, CENP-B, Jo-1,. Vasta-aineita esiintyy useissa tulehduksellisissa reumasairauksissa, mm. SLE:ssa, MCTD/ UCTD:ssa, sklerodermassa, Sjögrenin syndromassa ja myosiiteissa. Immunoblottaus-tutkimuksen perusteella määritetty U1-RNP vasta-aineiden spesifiteetti sisältää 70kd, A(34kd) ja C(22kd) polypeptidit, Sm spesifiteetti B/B’(27/28kd), D(16kd), polypeptidit, SS-A spesifiteetti (Ro) 52 kd ja 60kd polypeptidit. Lisäksi määritetään SS-B, Topoisomeraasi I (Scl-70), CENP-B ja Ribosomi P vasta-aineet. Indikaatiot: Systeemisten autoimmuunisairauksien ja eräiden lääkeainereaktioiden diagnostiikka ja taudin seuranta. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia. Säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: DNAn-vasta-aineet määritetään (FEIA) menetelmällä, DNAd-vasta-aineet ELISA:lla, tumavasta-aineet immunofluoresenssilla ja ENA-vasta-aineet immunoblottaus-menetelmällä. Tekotiheys: Kerran viikossa. Positiivisen vastauksen jatkotutkimukset seuraavalla viikolla. Tulkinta: Tutkimuksesta annetaan lausunto. ENA- ja tumavasta-aineiden kliiniset korrelaatiot on selitetty tarkemmin ko. tutkimusten yhteydessä (ks. TUMA,VASTAAINEET ja TUMA VASTA-AINEET, IMMUNOBLOTTAUS). ENDOMYSIUM, VASTA-AINEET Lyhenne: S-EMA (3729), sisältää: S-EMAbA (4390), S-EMAbG (4391) (Voidaan pyytää erikseen) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7422, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: IgA-luokan endomysium vasta-aineita (IgA-EmA) todetaan yli 90 %:lla tuoreilla keliakia-potilailla ja 90 %:lla dermatitis herpetiformis (DH) -potilaista, joilla on suolen limakalvon vaurio. Vasta-aineet kohdistuvat kudostransglutaminaasiin (tTG), jota esiintyy suolen limakalvolla, mutta myös monessa muussa kudoksessa, mm. maksassa, luussa ja iholla. Endomysiumvasta-aineita mitataan käyttäen napanuoran kudosleikkeitä Koska vääriä positiivisia tuloksia todetaan hyvin harvoin, testi on gliadiinipeptidi (GlpepAb) ja transaglutaminaasivasta-aineiden ohella (ks. nämä) hyvin käyttökelpoinen DH:n ja keliakian primaaridiagnostiikkaan. N. 1/400:lla väestöstä on S-IgA:n puutos. Heistä 92 1/10:lla esiintyy keliakiaa, kun esiintyvyys koko väestössä on 1:100. Siksi on tärkeää mitata myös IgG-luokan endomysiumvasta-aineet tai GlpepAb (IgA/ IgG) jos epäillään keliakiaa IgA-puutospotilaalla. Indikaatiot: Keliakian ja dermatitis herpetiformikseen liittyvän enteropatian (ohutsuolivaurio) diagnostiikka ja dieettihoidon seuranta. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia. Säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Hemolyysi häiritsee määritystä. Menetelmä: Epäsuora immunofluoresenssitekniikka, antigeenina on ihmisen napanuora. Seerumin laimennus 1:1 (IgA) tai 1:5 (IgG). Tekotiheys: 1-2 kertaa viikossa. Tulkinta: Viitearvot; IgA: <1 (tiitteri), 1 raja-arvo, 5 positiivinen; IgG <5 (tiittteri). Keliakiassa positiivisia IgA-luokan tiittereitä tavataan lapsilla >95 %:lla ja aikuisista >90 %:lla. IgA-puutospotilailla esiintyy vain IgG-luokan endomy-siumvasta-aineita. Dermatitis herpetiformiksessa vasta-aineita esiintyy kuten keliakiassa mikäli suolen limakalvo on vaurioitunut. Jos suolen limakalvo on normaali (n. 30 %:lla potilaista), vasta-aineita todetaan harvoin. Keliakian dieettihoidon seurannasta, ks. S-Keliakiatutkimukset. Kirjallisuus: Farrell RJ, Ciaran PK. N Engl J Med 2002; 346:180–188. Ladinser B, Rossipal E, Pittschieler K: Gut 1994; 35: 776. Mäki M, Hellström O, Vesikari T, Visakorpi JK: J Pediatrics 1984;105:901. Sulkanen S, Collin P, Laurila K, Mäki M: Scand J Gastroenterol 1998 33:251– 254. ENTEROVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) PICORNAVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) Lyhenne:EvirNhO (4392), S-EvirNhO (4780) PicoNhO (1917) (sisältää EvirNhO ja RinoNhO-tutkimukset) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Useimmat enterovirusten sadasta serotyypistä ovat keskushermostohakuisia ja ne ovat yleisimpiä meningiittien aiheuttajia. Koska subkliiniset infektiot ovat yleisiä, on enterovirusten viljely nielu- ja ulostenäytteistä ainoastaan suuntaa antavaa keskushermostoinfektioiden diagnostiikassa. Tämän johdosta virusten osoitus suoraan likvorinäytteestä PCR-menetelmällä on suositeltavin diagnostiikkamenetelmä. Menetelmä toteaa kaikki serotyypit. Indikaatiot: Keskushermoston enterovirusinfektiot. 93 Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Steriili kertakäyttöputki Kaikki halutut virus-PCR-tutkimukset samasta näytemateriaalista voidaan tehdä yhdestä näyteputkesta. Näyte: Likvoria 0.5–1 ml. Menetelmän poikkeuksellisesta herkkyydestä johtuen näyte on otettava erityisen huolellisesti varoen kontaminaatiota. Tutkimus voidaan tehdä myös nielu- ja ulostenäytteistä. Enterorokkoa epäiltäessä myös rakkulanäytteestä. Lähetys: PCR-näyte toimitetaan virusopin laboratorioon mahdollisimman nopeasti, mielellään jäähdytettynä. Näytettä voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (1–3 vrk), pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Jos näyte pakastetaan, se on myös lähetettävä pakastettuna. Menetelmä: PCR (polymeraasiketjureaktio). Tekotiheys: Kolme kertaa viikossa. Tarvittaessa viisi kertaa viikossa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä. Tulos valmiina normaalisti sarjan tekoa seuraavana päivänä. Positiivinen / negatiivinen. Normaalisti negatiivinen. Enterovirus RNA:n löytyminen on merkki tämän virusryhmän aiheuttamasta infektiosta. Tulkinta: ENTEROVIRUS, VASTA-AINEET Lyhenne: Tiedustelut: S-EvirAb, Li-EvirAb Yleistä: Useimmat enterovirusten sadasta serotyypistä ovat keskushermostohakuisia ja ne ovat yleisimpiä meningiittien aiheuttajia. Seologiassa käytetään enterovirusten välillä ristiinreagoivaa EIA-menetelmää. Vasta-aineiden lisääntymistä ei kuitenkaan pystytä osoittamaan kaikissa enterovirusinfektioissa, joten kannattaa yleensä käyttää lisäksi myös virusviljelyä ja PCR-menetelmää diagnostisina menetelminä. Indikaatiot: Enterovirusinfektioiden (mm. meningiitti, sydänlihastulehdus, pleurodynia, enterorokko, eksanteemat) diagnostiikka Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Puhdas lasi- tai muoviputki Näyte: Normaali seeruminäyte (ja selkäydinnestenäyte). Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml. Yleensä tarvitaan pariseeruminäytteet. Lähetys: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen. 94 Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (EIA) Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulos valmiina seuraavana päivänä. Tulkinta: IgG-vasta-ainetaso yksikköinä, IgM-vasta-aineet kvalitatiivisesti (positiivinen/ negatiivinen) + lausunto. Valtaosalla väestöstä on enterovirus vasta-aineita, joskin titterit ovat yleensä matalia. Merkitsevä (yli 3-kertainen) IgG-vasta-ainetason nousu pariseerumien välillä on osoitus tuoreesta enterovirusinfektiosta. Tarkempi tyypitys ei ole tällä menetelmällä mahdollista. Positiivinen IgM-tulos on merkitsevä, ja osoitus tuoreesta infektiosta. ENTEROVIRUS, VILJELY katso VIRUSVILJELY (2975) EPSTEIN-BARR VIRUS (EBV), NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR), KVANTITATIIVINEN Lyhenne:P-EBVNh (4775), Li-EBVNh Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Latentti Epstein-Barr virusinfektio voi aktivoitua erityisesti immunopuutteisilla potilailla aiheuttaen lymfoproliferatiivisen tilan. Indikaatiot: Epäiltäessä EBV-infektion reaktivoitumista, esim. elinsiirtopotilaiden lymfoproliferatiiviset tilat. Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Steriili kertakäyttöputki. Kaikki halutut virus-PCR-tutkimukset samasta näytemateriaalista voidaan tehdä yhdestä näyteputkesta. Näyte: 3 ml EDTA- tai sitraattiverta erotettuna plasmaksi. 0.5-1 ml likvoria. Lähetys: PCR-näyte on toimitettava virusopin laboratorioon mahdollisimman nopeasti, mielellään jäähdytettynä. Näytettä (plasmaa) voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (1–3 vrk), pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Jos näyte pakastetaan, se on myös lähetettävä pakastettuna. Menetelmä: Kvantitatiivinen PCR (polymeraasiketjureaktio). Tekotiheys: Kolme kertaa viikossa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä. Tekopäivänä klo 08:00 mennessä tullut näyte tutkitaan päivän sarjassa. Tulos valmiina normaalisti sarjan tekoa seuraavana päivänä. Tulkinta: Plasmanäytteiden tulos ilmoitetaan kopioiden määränä/ml. EBV-DNA:n totea95 minen on merkki aktivoituneesta infektiosta ja kopioiden määrä kuvaa infektion aktiivisuutta ja vakavuusastetta. EPSTEIN-BARR-VIRUS, VASTA-AINEET Lyhenne: S-EBVAb (1335), Li-EBVAb (1844) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: IgM-vasta-aineita alkaa muodostua jo aivan taudin varhaisvaiheessa ja ne säilyvät mitattavalla tasolla 1–3 kk. Niiden määrittäminen on ensisijainen menetelmä Epstein-Barr-virusinfektioiden diagnostiikassa. IgG-vasta-aineiden nousu on harvoin osoitettavissa enää siinä vaiheessa kun potilas hakeutuu tutkimuksiin. Indikaatiot: Mononukleoosin ja muiden EBV-infektioiden diagnostiikka Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Puhdas lasi- tai muoviputki Näyte: Normaali seeruminäyte. Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml. Lähetys: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon postitse. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (EIA) Tekotiheys: Viisi kertaa viikossa. Tulos valmiina testin suorituspäivänä. Tulkinta: IgM-vasta-aineet kvalitatiivisesti (positiivinen / negatiivinen), IgG-vasta-aineiden määrä yksikköinä + lausunto. Positiivinen IgG-vasta-ainelöydös osoittaa testattavan joskus sairastaneen EBV-infektion. Useimmat saavat tartunnan jo lapsuudessa. Vasta-aineiden esiintyvyys on suunnilleen: 1v: 35 %, 5v: 60 %, 20v: 80 %, 40v: 95 %. IgM-vasta-ainetulos on normaalisti negatiivinen. Positiivinen IgM-vasta-ainelöydös tai merkitsevä (yli 4-kertainen) titterin nousu IgG-vasta-ainetasoissa ovat osoitus tuoreesta EBV-infektiosta. EBV ja sytomegalovirusten välillä tavataan toisinaan ristireaktiivisuutta IgM-vasteissa. Fabryn tauti, GLA-geenin mutaatioiden tutkimus Lyhenne: B -GLA-D (11895) Ts-GLA-D (12203) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Fabryn tauti on harvinainen rasva-aineenvaihdunnan sairaus, jossa alfaga- 96 laktosidaasi A -entsyymin puutteellisesta toiminnasta johtuen kaikkien solujen lysosomeihin, keskushermoston hermosoluja lukuunottamatta, kertyy neutraaleja sfingolipidejä. Alfa-galaktosidaasi A:n puutos johtuu mutaatioista galaktosidaasi alfa (GLA) -geenissä. Vaikka tauti periytyy X-kromosomaalisesti, se voi aiheuttaa merkittäviä oireita ja lyhentää elinikää myös naisilla. Indikaatiot: Kertymiä alkaa muodostua jo sikiöaikana. Lapsuudessa ja nuoruudessa sairauden tyypillisiä oireita ja löydöksiä ovat raajojen kärkiosien voimakkaat, polttelevat kivut (akroparestesiat), joita kuume, kuumuus ja fyysinen tai psyykkinen rasitus pahentavat, heikentynyt hikoilu (hypohidroosi), suoliston toimintahäiriöt sekä sarveiskalvojen kissanviiksimäiset samentumat (cornea verticillata). Taudille ominaisia ihomuutoksia (angiokeratoomia) nähdään miehillä pääasiassa alavartalolla, reisissä sekä sukupuolielinten alueella ja naisilla raajoissa. Vuosien kuluessa kertymät johtavat sydän- ja verisuonisairauksiin, aivoverenkierron häiriöihin ja munuaisten toiminnanvajaukseen. Miehillä Fabryn tauti voidaan yleensä todeta mittaamalla valkosolujen alfagalaktosidaasiaktiivisuus. Naisten diagnosointi on ongelmallisempaa, sillä heillä entsyymiaktiivisuus voi olla lähes normaali. Mutaatiotutkimus varmistaa diagnoosin potilaan sukupuolesta riippumatta. Geneettisesti tauti on kuitenkin hyvin heterogeeninen, lähes jokaisessa suvussa on ”oma” GLA-geenin mutaationsa. Kliininen epäily Fabryn taudista. Lähete:DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: GLA-geenin promoottorialueen sekä eksonien 1-7 PCR-monistus ja sekvensointi. Vastausaika: 10-12 viikkoa. Tulkinta: Mutaation löytyminen GLA-geenistä varmistaa Fabryn taudin diagnoosin. FISH-tutkimus, aneuploidia Lyhenne: Am-FISHAn (4799), B –FISHAn (4815) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225 Yleistä: Tavallisimpien trisomioiden (+13, +18 ja +21) tai sukupuolikromosomianeuploidian osoittaminen kiireellisenä istukka-, lapsivesi- tai verinäytteestä esimerkiksi poikkeavan UÄ-löydöksen johdosta tai epäiltäessä vastasyntyneellä yllämainittuja poikkeavuuksia. Epäily 13-, 18- tai 21-trisomiasta tai sukupuolikromosomien aneuploidiasta. Indikaatiot: 97 Lähete: Kromosomitutkimuslähete Näyte: Lapsivesi-, napaveri- tai verinäyte. Lähetys: Huoneenlämmössä pikapostilähetyksenä tai bussikuljetuksena. Menetelmä: Soluviljely ja fluoresenssi in situ hybridisaatio (FISH). Tutkimuksessa tehdään kaksi hybridisaatiota, joista toisessa käytetään X-, Y- ja 18 -kromosomien sentromeerikoettimia ja toisessa 13- ja 21-kromosomien lokusspesifisiä koettimia. Vastausaika: 2-3 työpäivää. Tulkinta: Tutkimuksesta annetaan kirjallinen lausunto. fish-tutkimus kroonisessa lymfaattisessa leukemiassa Lyhenne: FISH-i-KLL (12049) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225 Yleistä: FISH-tutkimus tehdään interfaasivaiheen tumista kroonisen lymfaattisen leukemian (KLL) ennustearvioimiseksi (sisältäen kromosomin 12 trisomian, kromosomialueiden 13q14, 11q22.3 ja 17p13 deleetioiden tutkimukset). Indikaatiot: Epäily kroonisesta lymfaattisesta leukemiasta (KLL). Lähete: Kromosomitutkimuslähete Näyte: 2-3 ml luuydintä Lähetys: Huoneenlämmössä pikapostilähetyksenä tai bussikuljetuksena. Menetelmä: Soluviljely ja fluoresenssi in situ hybridisaatio (FISH). Vastausaika: 3-4 viikkoa. Tulkinta: Tutkimuksesta annetaan kirjallinen lausunto. Klonaalisen poikkeavuuden löytyminen sopii KLL:an. fish-tutkimus multippelissa myeloomassa Lyhenne: FISH-i-MM (12048) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225 Yleistä: FISH-tutkimus tehdään interfaasivaiheen tumista multippelin myelooman 98 (MM) ennustearvioimiseksi sisältäen 1q25-alueen monistuman, 1p36-, 6q21-, 13q14.3 ja 17p13-alueiden deleetiot sekä 14q32-alueen uudelleenjärjestymät. Indikaatiot: Epäily multippelista myeloomasta (MM). Lähete: Kromosomitutkimuslähete Näyte: 2-3 ml luuydintä Lähetys: Huoneenlämmössä pikapostilähetyksenä tai bussikuljetuksena. Menetelmä: Soluviljely ja fluoresenssi in situ hybridisaatio (FISH). Vastausaika: 3-4 viikkoa. Tulkinta: Tutkimuksesta annetaan kirjallinen lausunto. Klonaalisen poikkeavuuden löytyminen sopii multippeliin myelomaan. Fragiili X -oireyhtymä, DNA-tutkimus Lyhenne: B -FraX-D (4112) Ts-FraX-D (4306) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Fragiili X -oireyhtymä on yleisin perinnöllinen kehitysvammaisuuden syy. Se periytyy X-kromosomissa semidominantisti. Oireyhtymä on yleisempi pojilla, ja klassiseen oirekuvaan kuuluvat mm. puheenkehityksen viive, kehitysvammaisuus ja dysmorfiset kasvonpiirteet (pitkänomaiset kasvot, korkea otsa, isot korvat) sekä miehillä makro-orkidismi. Fragiili X -täysmutaatiota kantavista naisista noin 60 %:lla havaitaan jonkinasteista kehitysvammaisuutta, jonka aste vaihtelee lievästä keskivaikeaan. Esimutaation kantajanaisilla on kohonnut riski ennenaikaiseen ovarioinsuffisienssiin (POF). Taudin taustalla on Xq27.3-alueella sijaitsevan FMR1-geenin CGG-toistojaksoalueen laajenema, joka aikaansaa geenin metyloitumisen ja inaktivoitumisen. Toistojaksomutaation lisäksi myös FMR1-geenin pistemutaatiot ja deleetiot voivat johtaa fragiili X -oireyhtymään, joskin nämä mutaatiotyypit ovat harvinaisia. Normaalisti CGG-toistojaksoja on 6-50. Fragiili X -esimutaation kantajilla toistojaksoja on 59-200. Tautia aiheuttava täysmutaatio on yli 200 toistojaksoa ja siihen liittyy yleensä geenin ääripään metyloituminen. (EMQN, Best Practice Guidelines). Joillakin potilailla on samanaikaisesti osoitettavissa sekä esimutaatio että täysmutaatio (ns. mosaikismi). Joskus hybridisaatiotekniikalla on vaikea arvioida, onko kyseessä suuri normaalivariaatioalueelle kuuluva alleeli vai pieni esimutaatio. Näiden erottamiseksi voidaan PCR-menetelmällä tutkia alleelin CGG-jaksojen tarkka määrä. Indikaatiot: Kliininen epäily fragiili X -oireyhtymästä. Kantaja- ja sikiötutkimukset perheissä, joissa esiintyy fragiili X –oireyhtymää 99 tai on todettu FMR1-geenin esi- tai täysmutaatio. Lähete:DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: Toistojaksojen tarkan määrän ja meioottisen stabiilisuuden arvioinnissa CGGtoistojaksoalueen PCR-monistus ja alleelien koon määritys PAGE-analyysillä. Tarvittaessa Southern blotting -hybridisaatio. Vastausaika: 3-6 viikkoa. Tulkinta: FMR1-geenin täysmutaatio sopii fragiili X -oireyhtymään. Normaali tulos ei välttämättä poissulje fragiili X -oireyhtymää, koska taudin taustalta on kuvattu myös pistemutaatioita ja deleetioita. FRANCISELLA TULARENSIS, VASTA-AINEET Lyhenne: S-FrtuAb (2816) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7401, lääkäri: (02) 333 7428 Yleistä: Tularemian (jänisrutto) aiheuttaja on gram-negatiivinen sauvabakteeri Francisella tularensis. Se aiheuttaa ihmisellä yleensä kuumeisen lymfadeniitin, johon voi liittyä märkäinen ihohaavauma. Myös kuumeilua ilman paikallisoireita voi esiintyä. Tartunta tapahtuu suoraan yleensä hyttysen pistosta tai sairastuneista eläimistä niitä käsiteltäessä. Tularemian diagnosointi tapahtuu yksinomaan serologisesti, koska bakteerin viljely on vaikeaa. Immunoglobuliiniluokittainen vasta-ainemittaus ei poista pariseerumitarvetta, koska IgM- ja myös IgA-vastaaineet säilyvät hyvin pitkään infektion jälkeen. Indikaatiot: Epäselvät kuumetaudit, lymfadeniitti, jänisruttoepäily. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 2 ml verta tai 1 ml seerumia viikon välein; vahvoista epäilyistä lisänäytteet ovat suotavia. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen menetelmä, jossa käytetään Francisella tularensiksesta sonikaatiolla irrotettua anti-geenia. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Vasta-aineet ovat usein negatiiviset taudin alkuvaiheessa ja tulevat positiivisiksi 2-3 viikkoa oireiden alusta. Vasta-aineiden muutokset pariseerumeissa ovat perusteena positiiviselle tulkinnalle. Testi on melko spesifinen eikä ristireaktiota 100 yersinioiden tai brusellojen aiheuttamissa infektioissa yleensä esiinny. Kirjallisuus: Carlsson HE, Lindberg AA, Lindberg G, Hederstedt B, Karlsson K-A, Agell B0: J Clin Microbiol 1979;10:615–621. Viljanen MK, Nurmi T, Salminen A: J Infect Dis 1983;148:715–720. Friedreichin ataksia (FRDA), frataksiinigeenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus Lyhenne: B -FRDA-D (12003) Ts-FRDA-D (12210) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Friedreichin ataksia (FRDA) on autosomissa peittyvästi periytyvä neurodegeneratiivinen tauti, jonka oireisiin kuuluvat mm. hitaasti etenevä ataksia, dysartria, puuttuvat alaraajojen jännerefleksit, luustomuutokset, diabetes ja kardiomyopatia. Oireet alkavat tavallisesti jo ennen 20. ikävuotta. Taudin taustalla ovat mutaatiot frataksiinigeenissä. Yleisin mutaatio (>98 %) on GAAtoistojaksomonistuma geenin ensimmäisessä intronissa. Normaalisti toistojaksojen määrä vaihtelee 6-36 välillä ja mutaatioalleeleissa toistojaksoja on 120-1700. Frataksiinigeenin homotsygoottinen mutaatio johtaa frataksiiniproteiinin puutokseen, minkä seurauksena mitokondrioihin kertyy ylimäärin rautaa. Tämä johtaa lisääntyneeseen vapaiden happiradikaalien muodostumiseen ja edelleen hengitysketjuentsyymikompleksien toimintahäiriöihin. Vaikka Friedreichin ataksia on maailmanlaajuisesti yleisin perinnöllinen ataksiasairaus, se on Suomessa harvinainen. Indikaatiot: Kliininen epäily Friedreichin ataksiasta. Kantajatutkimukset FRDA-perheissä. Lähete:DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: Menetelmä: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Frataksiinigeenin PCR-monistus GAA-toistojaksoa rajaavilla alukkeilla ja alleelien kokoanalyysi agaroosigeelielektroforeesilla. Vastausaika: 2-4 viikkoa. Tulkinta: Homotsygoottisen toistojaksomonistuman osoitus potilaan näytteestä varmistaa FRDA-diagnoosin. Mikäli ataksiaa sairastavalta potilaalta löytyy frataksiinigeenin GAA-toistojaksomutaatio vain toisesta alleelista, voi kyseessä olla yhdistelmäheterotsygotiatilanne, jolloin toisessa alleelissa esiintyy jokin muu mutaatio. 101 GLIADIINIPEPTIDI, VASTA-AINEET, IgA ja IgG Lyhenne: S-GlpepAb (12418) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7026, lääkäri: (02) 333 7028 Yleistä: Ravinnossa oleva kotimaisten viljojen sisältämä gluteeni/gliadiini indusoi vasta-aineita, joiden korkea taso korreloi keliakian esiintymiseen. Nämä gliadiinivasta-aineet ovat kuitenkin varsin epäspesifisiä keliakian diagnostiikassa. Tietylle yksittäiselle gliadiinipeptidille spesifisten vasta-aineiden esiintymisen seerumissa on sen sijaan äskettäin todettu liittyvän hyvin spesifisestii keliakiaan ja sen kehittymiseen (1). Nämä vasta-aineet korreloivat hyvin transglutaminaasi- ja endomysiumvasta-aineiden kanssa ja ovat huomattavasti normaaleja gliadiinivasta-aineita spesifisemmät ja herkemmät keliakian diagnostiikassa erityisesti pikkulapsilla. IgA-puutos on yleinen (1:400). Näillä henkilöillä esiintyy keliakiaa 10–20 kertaa enemmän kuin muulla väestöllä. Useimmilla näistä potilaista voidaan osoittaa IgG-luokan gliadiinipeptidivasta-aineita. Dieetistä huolimatta pienellä osalla keliakiapotilaista suolen tulehdus jatkuu, ns. refraktorinen keliakia. Näillä potilailla erityisesti gliadiinipeptidivasta-aineiden on osoitettu pysy-vän koholla. Transglutaminaasi- ja endomysiumvastaaineet ovat joskus negatiivisia tai raja-arvoja mm. ihokeliakiassa ja pienillä lapsilla, joilla arvot usein fluktuoi-vat. Näissä tapauksissa gliadiinipeptidivastaaineet ovat useimmiten selvästi positiiviset. Keliakian ja dermatitis herpetiformiksen oireista ja kliini-sestä kuvasta, ks. KELIAKIATUTKIMUKSET. Indikaatiot: Keliakian ja dermatitis herpetiformiksen diagnostiikka, erityisesti pienillä lapsilla ja IgA-puutospotilailla. Gluteenit-toman dieetin seuranta. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lä-hete. Näyte: 1 ml seerumia. Menetelmä: Synteettinen deamidoitu gliadiinipeptidi sidotaan biotiny-loituna streptavidiinilla päällystettyyn mikrotiitterilevyn kuoppaan, jossa sitä inkuboidaan tutkittavan potilassee-rumin kanssa. Pesujen jälkeen kuopat inkuboidaan Euleimatulla anti-humaani IgA ja Sm-leimatulla anti-humaani IgG vasta-aineella ja sitoutunut leima mitataan käyttäen aikaerotteista fluorometriaa. Siten testi huomioi myös mahdollisen IgA puutoksen, joka keliakiapotilailla on suhteellisen yleinen. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Viitealue (IgA ja IgG): <150 AU. Vastauksena ilmoitetaan IgA ja IgG luokan gliadiinipeptidivasta-aineiden määrä yksikköinä (arbitrary unit) ja ilmoitetaan onko tulos kohon-nut viitearvoihin verrattuna. IgA luokan gliadiinipeptidivasta-aineiden herkkyys oli 92 % ja spesifiteetti 90 % 87 keliakiapotilaan ja 81 kontrollin vertailussa (2). Vastaavat luvut kaupallisella IgA EIA transglutami- 102 naasivasta-ainemäärityksellä olivat 90 % ja 90 %. IgA puutoksessa yli 90%:lla keliakiapotilaista esiintyy IgG luokan gliadiini-peptidivasta-aineita. Kirjallisuus: 1. Schwertz E, Kahlenberg F, Sack U, Richter T, Stern M, Conrad K, et al. 2004. Serologic assay based on gliadin-related nonapeptides as a highly sensitive and specific diagnostic aid in celiac disease. Clin Chem. 50: 2370–5. 2. Ankelo M, Kleimola V, Simell S, Simell O, Knip M, Jokisalo E, Tarkia M, Westerlund A, He Q, Viander M, Ilonen J, Hinkkanen A. 2007. Antibody responses to gliadin peptide show high specificity and parallel the responses to transglutaminase 2 in celiac disease. Clin Exp Immunol 2007. 3. Viander M. Keliakiadiagnostiikka muuttuu – uudet ESPGHAN kriteerit. Labquality Days, Helsinki 2011. GLOMERULUSTYVIKALVO, VASTA-AINEET Lyhenne: S-GbmAb (1456) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7422, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Glomerulonefriiteissä ja etenkin Goodpasturen syndromas-sa esiintyvillä kiertävillä tyvikalvovasta-aineilla on merkitys-tä sekä keuhko-, että munuaissairauksien diagnostiikassa (niitä voi esiintyä myös munuaissiirrännäisten hyljinnässä). Nämä autovasta-aineet tunnistavat tyyppi IV kollageenin α3-ketjun, jota esiintyy sekä glomerulusten että alveolien tyvikalvoilla. Goodpasturen syndromaan liittyy huomattava munuaisten tuhoutumis- ja kuolleisuusriski, joten diagnoosiin on pyrittävä mahdollisimman nopeasti. HUOM: Nopesti etenevässä glomerulonefriittissa tulee AINA tutkia myös neutrofiilien sytoplasma antigeeni vasta-aineet (S-ANCA-T). Indikaatiot: Glomerulonefriittien ja keuhkovaurioiden selvittely. Goodpasturen syndroman diagnostiikka ja hoidon seuranta. Lähete: Näyte: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. 2 ml verta tai 1 ml seerumia, voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Fluoroentsymoimmunologinen menetelmä. Tekotiheys: Arkipäivisin. Ennen klo 12 tulleet näytteet vastataan samana päivänä. Positiiviset tulokset ilmoitetaan puhelimitse. Tulkinta: Viitealue: Negatiivinen <7U/ml Heikko positiivinen 7–10 U/ml Positiivinen >10U/ml Kiertäviä glomeruluksen tyvikalvon vasta-aineita voidaan osoittaa yli 90 %:lla Goodpasturen syndroma-potilaista. Negatiivinen tulos ei kuitenkaan poissulje ko. tautia. Muilla glomerulonefriittipotilailla vasta-aineita on todettu 5 %:lla. Terveillä tulos on negatiivinen. 103 Kirjallisuus: Jos potilaalla on merkkejä nopeasti etenevästä glomeru-lonefriitistä ja esiintyy keuhkoverenvuotoja kyseessä voi olla Goodpasturen syndroma. Gbmvasta-aineet häviävät seerumista tuloksellisen hoidon aikana. Glomeruluksen tyvikalvovasta-aineiden tason seurannalla on siten merkitystä hoidon seurannassa. EROTUS-Dg: muista ANCA-vaskuliitti. Dixon FJ. Am J Med 1968;44:493. Hudson BG, Wieslander J, Wisdom BJ Jr, Noelken ME. Lab Invest 1989;61:256. Kurki P, Helve T, von Bonsdorff M ym. Duodecim 1983;99:43 Pedchenko V, Bondar O, Fogo AG. NEJM 2010; 363:343. GLUTAMAATTIDEKARBOKSYLAASI (GAD), VASTA-AINEET Lyhenne: S-GadAb (4400) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7026, lääkäri: (02) 333 7028 Yleistä: GAD-entsyymi on yksi tyypin 1 diabetekseen liittyvistä autoantigeeneista ja GAD autovasta-aineet ovat tavallisia taudin puhkeamishetkellä (50-70% sairastuneista). Vasta-aineet ilmaantuvat yleensä ennen sairastumista ja säilyvät vuosikausia sairastumisen jälkeen. Indikaatiot: Aikuisiässä diabetekseen sairastuneen potilaan taudin luokittelu. Sairastumisriskin ennakointi perinnöllisen tyypin 1 diabeteksen alttiuden omaavilla henkilöillä. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete Näyte: 0,5 ml seerumia. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen menetelmä (Medizym® anti-GAD). Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Vastaus ilmoitetaan kansainvälisinä yksikköinä (IU) millilitraa kohtaan. Arvot > 5 IU/ml tulkitaan positiivisiksi. Paitsi insuliinidiabeteksessa (T1D), GAD vastaaineita tavataan lähes kaikilla harvinaista neurologista tautia, ”stiff man” –oireyhtymää sairastavilla. Kirjallisuus: Sabbah E, Savola K, Ebeling T, Kulmala P, Vähäsalo P, Ilonen J, Salmela P, Knip M. Genetic, autoimmune and clinical characteristics of childhood- and adult-onset type 1 diabetes Diabetes Care 2000;23:1326-1332 104 GONOKOKKIVILJELY Lyhenne: GcVi (1506) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 3337 415, lääkäri: (02) 333 7413 Yleistä: Gc-viljelyyn lähetetystä näytteestä laboratorio hakee vain gonokokkeja. Tavallisista bakteeriviljelyistä ei gonokokkeja kovin usein saada esille, sillä bakteerin viljelyyn tarvitaan normaaliflooralla kontaminoituneissa näytteissä selektiivisiä elatusaineita. Herkkyystilanteen seuraamiseksi on toivottavaa käyttää mahdollisimman paljon viljelymene-telmää vaikka värjäysnäyte antaisikin diagnoosin miehen näytteestä. Naisen cervix-näytteen värjäys ei ole diagnostinen. Indikaatiot:GC-epäily. Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näytteenottoalueet on aina mainittava ja erikseen merkittävä myös näytteisiin. Näyte: Cervix pyyhitään ennen näytteenottoa kuivalla harsotaitoksella. Spekulan liukastimena saa käyttää vain vettä. Näkökontrollissa cervixkanavaan työnnetään hiilitikku, annetaan sen imeä hetken aikaa eritettä ja tuodaan tikku pois varoen vaginan limakalvoja. Urethrasta näyte otetaan pyöräyttämällä. Rektumnäyte otetaan sivelynä limakalvolta, ei ulosteesta. Nielunäyte otetaan takanielukaarista ja tonsilloista voimakkaasti painaen. Jos klamydianäyte otetaan samalla, otetaan Gc-näyte ensin. Jos tässä tapauksessa käytetään klamydia-viljelyä ei Gc-näytettä saa ottaa hiilitikulla. Tikuilla viljellään kullakin yksi Gc-malja (New York City-medium, tai Kvadricult, Orion Diagnostica). Viljelytekniikasta, ks. Suora viljely. Maljat pannaan inkuboitumaan hiilidioksidiatmosfääriin (ns. kynttiläpönttö tai Bio Bag-pussi) 35 asteen lämpökaappiin ja kuljetetaan mieluummin 1 vrk inkuboituneina tutkivaan laboratorioon. Gonokokin säilyvyys kuljetusputkessa on suhteellisen huono (<24h) ja siksi tätä tapaa on vältettävä. Menetelmä: Selektiivinen antibiootteja sisältävä elatusaine, entsymaat-tiset tunnistusreaktiot. Tyypityksen varmistus DNA-sekvensoinnilla. Tekotiheys: Arkipäivisin. Voimakkaasti positiiviset näytteet voivat tulla esille jo 1 vrk näytteenotosta, negatiivisen poissulkuun menee 3 vrk. Tulkinta: Gonokokin löytyminen viljelyssä on aina patologinen löydös. Vääriä negativiisia tuloksia esiintyy antibioottihoidon ja väärän näytteidenottotekniikan takia. 105 HAE-TUTKIMUS Lyhenne: P-HAE (235), sisältää: P-C1INHBk, P-C1INH, P-C3, P-C4 Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7 419, lääkäri: (02) 333 7 416 Yleistä: Ks. C1-ESTERAASIN INHIBIITTORI, AKTIIVISUUS Indikaatiot: Hereditaarisen angioödeeman (HAE) diagnostiikka. Äkillisten turvotusreaktioiden selvittely. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml (2x0,5 ml) sitraatti (tai EDTA) -plasmaa , välitön pakastus, lähetetään hiilihappojäissä. Tuore näyte voidaan kuitenkin lähettää sulana (+4°C), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana. Lipeeminen tai hemolysoitunut näyte ei kelpaa. Menetelmä: Biokemiallinen. Mittaa C1-INH kykyä estää C1s entsyymin esterolyyttistä aktiviteettia. Komponenttien pitoisuudet mitataan radiaali- immunodiffuusiolla (C1INH) ja nefelometrialla (C3 ja C4; TYKSLAB). Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: C1InhBk: normaali >70%, alentunut 30-70%, puutos <30%. Tutkimusta seuraa lausunto. Tyypillisessä aktiivisessa HAE tyyppi I tapauksessa C1-INH- taso on <30 % normaalista (0.15–0.45 mg/ml) ja C4-taso (0.11–0.32 mg/ml) on matala, mutta C3-taso on yleensä normaali (0.65–1.32 mg/ml). Jos C1-INH taso on normaali tai kohonnut, C1InhBk matala ja C4 laskenut, kyseessä voi olla HAE tyyppi II, (n. 15 % tapauksista), jossa C1-INH on inaktiivinen. HAE tyyppi III:ssa C1-INH ja C4 ovat normaalit. Hankitussa HAE:ssa myös C1q on matala. Kirjallisuus: 106 Kohtauksen aikana C4 laskee voimakkaasti, mutta C3 pysyy normaalina. Tämä ei kuitenkaan ole diagnostinen löydös: kyseessä saattaa olla C4AO tai C4BO, ns. ”nolla”-alleeli tai immunokompleksitautiin (SLE) liittyvä matala C4-taso. Ei periytyvään hankittuun HAE:een liittyy matala C1q, mikä erottaa sen hereditaarisesta muodosta. Autoimmuuni-sairauksien lisäksi hankittu HAE liittyy lymfoproliferatiivisiin sairauksiin ja B-solumalignoomiin. HUOM: angioödeeman syy voi olla myös vaskuliitti (hypokomplementeeminen urtikaria-vaskuliitti syndrooma, HUVS, tai reumatoidi vaskuliitti), ks. myös KOMPLEMENTTI, C1q, VASTA-AINEET Jarva H, Meri S. Angioödeeman diagnostiikka ja hoito. Suom. Lääk.l. 2003;58:4229 Ohela K. Acta Med Scand 1977;201:415. Wager 0. Duodecim 1982;98:1612. Viander M. Komplementtidiagnostiikka. Labquality Days, Helsinki 2009. Moodi 2/2009:113. Haurashermo-oireyhtymä (HNPP), 17p11.2-alueen kopioluvun määritys Lyhenne: B -HNPP-D (11901) Ts-HNPP-D (12185) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Periytyvät motosensoriset polyneuropatiat (HMSN) ovat kliinisesti ja geneettisesti heterogeeninen tautiryhmä, joihin liittyy eriasteisia ääreishermoston häiriöitä. Haurashermo-oireyhtymän (HNPP) oireisiin kuuluvat ohimenevät mononeuropatiat ja alttius hermovammoille. Noin 80 %:lla kliinisesti tyypillisistä HNPP-potilaista on havaittavissa 1,5 Mb suuruinen deleetio kromosomi 17:n p11.2-alueella, jossa sijaitsee perifeerisen myeliiniproteiini 22:n (PMP22) geeni. Indikaatiot: Kliininen epäily HNPP-taudista. Polyneuropatioiden erotusdiagnostiikka. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Huom. MLPA-tutkimuksiin ei valmiiksi eristettyä DNA:ta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: 17p11.2-alueen MLPA-analyysi (Multiplex Ligation-dependent Probe Amplification). Vastausaika: 6-8 viikkoa. Tulkinta: PMP22-geenialueen deleetion löytyminen varmistaa haurashermo-oireyhtymän diagnoosin. Normaali tulos ei kuitenkaan täysin sulje pois haurashermooireyhtymän diagnoosia, sillä taudin taustalla on kuvattu myös PMP22-geenin pistemutaatioita. Mikäli kliininen epäily on vahva, suosittelemme jatkotutkimuksena PMP22-geenin sekvenssianalyysiä (B -PMP22-D). HELICOBACTER PYLORI, ANTIGEENITESTAUS ULOSTEESTA Lyhenne: F-HepyAg (3952) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7415, lääkäri: (02) 333 7413 Yleistä: Helicobacter pylori (H. pylori) bakteeri aiheuttaa kroonisen mahalaukun limakalvon infektion, joka liittyy etiologisesti krooniseen gastriittiin, mahahaavaan, pohjukaissuoli-haavaan, sekä näiden myöhäiskomplikaatioihin. H. pylori infektio voidaan diagnostisoida myös vasta-ainemäärityksellä verestä, bakteeri107 viljelyllä mahabiopsianäytteestä, tai ns. urea-hengitystestillä. H. pylori antigeenitesti ulosteesta vastaa tuloksiltaan urea-hengitystestiä. Se osoittaa bakteerin senhetkisen olemassaolon elimistössä. Testi tehdään tavallisesta ulostenäytteestä. Etuina testillä on, että se ei vaadi gastroskopiaa eikä isotooppien käyttöä. Testiä voidaan käyttää H. pylori infektion primääridiagnostiikassa sekä häätöhoidon onnistumisen tutkimisessa. Koska testi mittaa ulosteesta bakteeriperäisiä rakenteita voivat tilat, joissa bakteerimäärä on vähentynyt antaa vääriä negatiivisia tuloksia. Testiä ei suositella käytettäväksi, jos antibioottilääkitystä tai protonipump-puinhibiittoreita on käytetty alle kaksi viikkoa suunnitellusta näytteenotosta. Jos testiä käytetään häätöhoidon kontrollointiin suositellaan näytteiden ottamista aikaisintaan neljä viikkoa hoidon lopettamisesta johtuen bakteerirakenteiden erittymisestä ulosteeseen vielä viikkoja hoidon lopettamisen jälkeen. Indikaatiot: H. pylori infektion osoittaminen. H. pylori häätöhoidon onnistumisen testaus. Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: Ulostetta ulostenäytepurkissa. Näyte on pyrittävä saamaan tutkivaan laboratorioon yhden vuorokauden kuluessa. Jos näytteen kuljetus viivästyy suositellaan näytteen pakasta-mista. Testi ei toimi ripuliulosteesta. Näytettä ei suositella otettavaksi alle kaksi viikkoa antibioottihoidon tai protonipumppuinhibiittorilääkityksen lopettamisesta. Jos testiä käytetään häätöhoidon onnistumisen testaukseen suositellaan näytteen ottamista aikaisintaan 4 viikkoa hoidon lopettamisesta. Menetelmä: Antigeenitestaus kaupallisella testikitillä. Tekotiheys: 3-4 kertaa viikossa. Vastaus samana päivänä. Tulkinta: Vastaus on joko positiivinen tai negatiivinen. HELICOBACTER PYLORI, IgG VASTA-AINEET Lyhenne: S-HepyAbG (3954) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7422, lääkäri: (02) 333 7428 Yleistä: Helicobacter pylori on gram-negatiivinen sauvabakteeri, joka pystyy kolonisoimaan spesifisesti ihmisen mahalaukun limakalvon ja aiheuttamaan kroonisen infektion. Infektio saadaan henkilöstä toiseen tapahtuvana tartuntana useimmiten jo lapsuudessa. Spontaaneja paranemisia ei yleensä todeta. H. pylori -infektio on osoitettavissa noninvasiivisesti mittaamalla seerumin helikobakteerivasta-aineet. Normaaliväestössä vasta-aineiden prevalenssi on lapsilla ja nuorilla matala, mutta nousee vanhemmissa ikäryhmissä siten, että noin puolella yli 50-vuotiaista on H. pylori vasta-aineita. Vasta-ainetutkimusta 108 voidaan käyttää diagnostiikan apuna sekä häätöhoidon seurannassa. Tulee muistaa, että vasta-aineet voivat pysyä jopa vuosia mitattavalla tasolla onnistuneenkin häätöhoidon jälkeen. Epäselvissä tapauksissa ulosteantigeenitesti täydentää serologista diagnostiikkaa. Indikaatiot: Epäily H. pylori -infektioihin liittyvistä maha- ja pohjukais-suolisairauksista. H. pylori -infektion häätöhoidon seuranta. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Lähetteessä on hyvä olla maininta mahdollisesta häätöhoidosta. Näyte: 1 ml seerumia. Säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen menetelmä, jossa käytetään H-pylori -kannasta sonikoimalla irroitettua antigeenia. Tekotiheys: 1-2 kertaa viikossa. Tulkinta: Helicobacter pylori -infektio on epätodennäköinen, mikäli vasta-aineita ei todeta. Positiivinen tulos vasta-ainetestissä sopii krooniseen H. pylori -infektioon. Raja-arvotulos suositellaan varmistamaan toisella menetelmällä, esim ulosteen helikobakteeriantigeenin osoituksella. Onnistuneen eradikaatiohoidon seurauksena vasta-ainetaso laskee puoleen 6 kk aikana eradikaatiohoidon alusta. Todettujen titterimuutosten merkitsevyydestä annetaan lausunto Kirjallisuus: Veijola L, Rautelin H. Helicobacter pylori –infektion diagnostiikka – milloin ja miten? SLL 2008; 33: 2601-2605 Kosunen, TU, Seppälä K, Sarna S, Sipponen P. Diagnostic value of decreasing IgG, IgA, and IgM antibody titres after eradication of Helicobacter pylori. Lancet 1992; 339: 893–895. HELICOBACTER PYLORI, VILJELY Lyhenne: Ts-HepyVi (4117) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7415, lääkäri: (02) 333 7413 Yleistä: Helicobacter pylori on gram-negatiivinen sauvabakteeri, joka pystyy kolonisoimaan spesifisesti ihmisen mahalaukun limakalvon ja aiheuttamaan kroonisen infektion. Muualta elimistöstä bakteeria ei ole systemaattisesti todettu. Bakteeri voidaan osoittaa histologisesti tai viljelyllä gastroskopian yhteydessä otetusta limakalvobiopsiasta. Krooninen infektio ilmenee noin 90 %:lla H. pylori -viljelypositiivisista henkilöistä ns. B-tyypin kroonisena atrofisena gastriittina. Kaikkiaan arvioidaan noin 85 % kaikista gastriiteista liittyvän H. pylori -infektioon. Tämän lisäksi H. pylori altistaa peptisen haavan synnylle yhdessä muiden riskitekijöiden kanssa. Tutkimusten mukaan duodenaaliulkuspotilaista 90– 100 % on H. pylori -positiivisia. Infektio saadaan ilmeisesti henkilöstä toiseen 109 tapahtuvana tartuntana. Spontaaneja paranemisia ei yleensä todeta. Bakteeri voidaan hävittää mahalaukun limakalvolta antibioottihoidolla. H. pylori -infektio on osoitettavissa noninvasiivisesti mittaamalla seerumin Helicobacter pylori vasta-aineet tai ulosteen H. Pylori antigeeni. Bakteeri on viljeltävissä ainoastaan mahalaukun limakalvobiopsiasta. Bakteerin osittamiseen on useita viljelyä nopeampia menetelmiä. Viljely on ainoa tutkimus josta voidaan määrittää bakteerin antibioot-tiherkkyydet. Indikaatiot:Epäily H. pylori-infektioihin liittyvistä maha- ja pohjukais-suolisairauksista. Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: Biopsiapala steriilissä NaCl:ssa. Näyte toimitettava labora-torioon viimeistään seuraavan päivän aamuna. Näyte säilytetään ja lähetetään huoneenlämmössä. Menetelmä: Bakteeriviljely. Herkkyysmääritykset metronidazolille, klaritromysiinille, tetrasykliinille ja ampisilliinille. Tekotiheys:Arkipäivisin. Tulkinta: Positiivinen / Negatiivinen. Positiivissa tapauksissa ilmoite-taan myös antibioottiherkkyydet. HEMATOLOGINEN FISH-TUTKIMUS SEURANTANÄYTTEESTÄ Lyhenne: FISH-MRD (11875) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225 Yleistä: Leukemian jäännöstaudin määrittämiseksi tehtävä metafaasikromosomien FISH-tutkimus. Tutkimuksessa tarkastellaan 1000 mitoosia. Selvässä relapsissa, jolloin poikkeavan kloonin osuus on suuri, voidaan tyytyä vähäisempään solumäärään vastauksen kiirehtimiseksi. Indikaatiot: Hematologisen potilaan jäännöstaudin määritys. Lähete: Kromosomitutkimuslähete Näyte: 2-3 ml luuydintä tai 5 ml Li-hepariiniverta Lähetys: Huoneenlämmössä pikapostilähetyksenä tai bussikuljetuksena. Menetelmä: Soluviljely ja fluoresenssi in situ hybridisaatio (FISH). Vastausaika: 1-4 viikkoa, kiireellisenä 5 työpäivää. Tulkinta: Tutkimuksesta annetaan kirjallinen lausunto. 110 hematologinen kromosomitutkimus verESTÄ Lyhenne: B -KromHem (4551) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225 Yleistä: Tutkimuksessa etsitään hematologisiin maligniteetteihin liittyviä ns. hankittuja, klonaalisia kromosomipoikkeavuuksia. Näillä muutoksilla tiedetään olevan paitsi diagnostista, myös ennusteellista merkitystä. Diagnoosivaiheessa havaittuja muutoksia voidaan myös hyödyntää hoidon seurannassa. Indikaatiot: Epäily hematologisesta maligniteetistä. Lähete: Kromosomitutkimuslähete Näyte: 10 ml Li-hepariiniverta Lähetys: Huoneenlämmössä pikapostilähetyksenä tai bussikuljetuksena. Menetelmä: Hematologisen potilaan verinäytteestä tehtävässä kromosomitutkimuksessa tutkitaan suoralla menetelmällä spontaanisti jakautuvia soluja sekä lyhyen aikaa viljeltyjä soluja. Tutkimuksessa käytetään perinteistä G-raitavärjäystä. Ensimmäisen tutkimuksen yhteydessä selvitetään tarvittaessa myös potilaan peruskaryotyyppi PHA:lla jakautumaan stimuloiduista perifeerisen veren lymfosyyteistä. Peruskaryotyypin selvitys sisältyy hintaan. Vastausaika: 1-4 viikkoa. Tulkinta: Tutkimuksesta annetaan kirjallinen lausunto. Klonaalisen kromosomipoikkeavuuden löytyminen sopii hematologiseen maligniteettiin. hematologinen tai onkologinen kromosomitutkimus kudoKSESTA Lyhenne: Ts-KromHem (4552) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225 Yleistä: Tutkimuksissa etsitään maligniin kasvuun liittyviä klonaalisia kromosomipoikkeavuuksia kuten luuytimen kromosomitutkimuksissa. Indikaatiot: Epäily hematologisesta tai onkologisesta maligniteetistä. Lähete: Kromosomitutkimuslähete Näyte: 1 cm3 kokoinen kudospala. 111 Lähetys: Huoneenlämmössä pikapostilähetyksenä tai bussikuljetuksena. Menetelmä: Lymfoomien kromosomitutkimus tehdään imusolmukenäytteestä mekaanisesti irroitetuista soluista. Tutkimuksessa tarkastellaan spontaanisti jakautuvia imusolmukkeen soluja. Soluja voidaan myös viljellä lyhyen aikaa. Tutkimuksessa käytetään perinteistä G-raitavärjäystä. Vastausaika: 1-4 viikkoa. Tulkinta: Tutkimuksesta annetaan kirjallinen lausunto. Klonaalisen kromosomipoikkeavuuden löytyminen sopii hematologiseen maligniteettiin. hematologisen potilaan diagnoosivaiheen fishtutkimus Lyhenne: FISH-DG (11874) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225 Yleistä: Diagnoosivaiheen FISH-tutkimuksessa selvitetään tai varmennetaan kromosomitutkimuksessa havaittuja tai epäiltyjä kromosomipoikkeavuuksia. Tutkimusta käytetään myös diagnoosivaiheen tutkimuksena leukemiapotilaille vakiotranslokaatioiden, deleetioiden/duplikaatioiden ja inversioiden toteamiseksi. Indikaatiot: Epäily hematologisesta maligniteetista. Lähete: Kromosomitutkimuslähete Näyte: 2-3 ml luuydintä tai 1 cm3 kokoinen kudospala Lähetys: Huoneenlämmössä pikapostilähetyksenä tai bussikuljetuksena. Menetelmä: Soluviljely ja fluoresenssi in situ hybridisaatio (FISH). Tutkimuksissa voidaan tarpeen mukaan käyttää kromosomispesifisiä maalaus- tai sentromeerikoettimia sekä eräiden spesifisten muutosten, esim. translokaatioiden katkoskohtiin paikantuvia lokusspesifisiä koettimia, esim. ABL1/BCR, TEL/AML1, PML/ RARA, ETO/AML1, MLL, p16, CBFB. Vastausaika: 1-4 viikkoa. Tulkinta: Tutkimuksesta annetaan kirjallinen lausunto. 112 hematologisen potilaan kimerismitutkimus Lyhenne: FISH-XY (11877) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225 Yleistä: Allogeenisen siirron jälkeinen kimerismitutkimus, kun luovuttaja on eri sukupuolta. Indikaatiot: Allogeenisen siirron jälkeinen kimerismitutkimus Lähete:Kromosomitutkimuslähete Näyte: 2-3 ml luuydintä tai 5 ml Li-hepariiniverta Lähetys: Huoneenlämmössä pikapostilähetyksenä tai bussikuljetuksena. Menetelmä:Fluoresenssi in situ hybridisaatio (FISH). Vastausaika: 1-2 viikkoa, kiireellisenä 5 vrk. Tulkinta: Tutkimuksesta annetaan kirjallinen lausunto. HEPATIITTI A-VIRUS, VASTA-AINEET Lyhenne:S-HAVAb (3346), S-HAVAbM (1602) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Hepatiitti A-virusinfektio on varmimmin todettavissa IgM-luokan vasta-aineista, jotka ilmestyvät verenkiertoon heti taudin alussa jo ennen ikteruksen puhkeamista ja säilyvät 1–4 kk ajan. IgM-vaste todetaan hepatiitti A:ssa säännönmukaisesti. IgG-vasta-aineita käytetään lähinnä immuniteetin toteamiseen. Indikaatiot: Virushepatiittien diagnostiikka. Immuniteetin selvittäminen. Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Puhdas lasi- tai muoviputki Näyte: Normaali seeruminäyte. Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml. Lähetys: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (ELFA) menetelmä kokonaisvasta-aineiden määrittämiseksi, sekä tarvittaessa spesifinen IgM-määritys. 113 Tekotiheys: Viisi kertaa viikossa. Tulos valmiina testin suorituspäivänä. Tulkinta: Positiivinen / negatiivinen + lausunto. IgM on normaalisti negatiivinen. Positiivinen IgM-löydös on osoitus tuoreesta hepatiitti A-virusinfektiosta. IgG osoittaa joskus sairastetun infektion tai rokotuksen ja on osoitus immuniteetista. HEPATIITTI B-VIRUSTUTKIMUKSET Lyhenne:S-HBsAg (1605) S-HBeAg (1604) S-HBsAb (1608) S-HBeAb (1607) S-HBcAb (1606) S-HBcAbM (3347) (pinta-antigeeni) (e-antigeeni) (pinta-antigeenin vasta-aine) (e-antigeenin vasta-aine) (ydinantigeenin vasta-aine) (ydinantigeenin IgM-luokan vasta-aine) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Hepatiitti B-viruksen (HBV) aiheuttama infektio johtaa sen pinta-antigeenin (HBsAg) ilmaantumiseen vereen. Normaalisti HBsAg häviää verenkierrosta taudin parantuessa noin 1–2 kuukaudessa. Osalla potilaista tauti ei parane, vaan jää krooniseksi, jolloin HBsAg jää verenkiertoon. Tällainen henkilö voi olla joko oireeton kantaja tai hänellä voi olla eriasteisia maksan toiminnan häiriöitä. Indikaatiot: Virushepatiittien diagnostiikka Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Puhdas lasi- tai muoviputki Näyte: Normaali seeruminäyte. Näytettä tarvitaan 2–3 ml. Lähetys: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (EIA tai ELFA) Tekotiheys: Viisi kertaa viikossa. Tulos valmiina testin suorituspäivänä. Tulkinta: Positiivinen / negatiivinen + lausunto. Positiivinen HBs-antigeenilöydös on osoituksena joko akuutista tai kroonisesta hepatiitti B-virusinfektiosta. HBeAg positiivinen; tulos viittaa huomattavaan tartutta-vuuteen HbeAb positiivinen; tulos viittaa alhaisempaan tartutta-vuuteen Tartuttavuuden selvittämiseksi tehdään aina molemmat (S-HBeAg, S-HBeAb) tutkimukset. HBsAb positiivinen; immuniteetin osoitus, potilas on sairastanut hepatiitti Bvirusinfektion aikaisemmin tai hän on rokotettu. HbcAb positiivinen; potilas sairastaa tai on sairastanut hepatiitti B-virusinfektion. HBcAbM positiivinen; potilaalla on tuore hepatiitti B-virusinfektio. 114 HEPATIITTI C-VIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR), KVALITATIIVINEN Lyhenne:S-HCVNhO (4314), HCVNhO Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476. Yleistä: PCR-menetelmä plasmasta soveltuu nopeasti tartunnan jälkeen infektion toteamiseen, ja myöhemmin vasta-ainepositiivisilla potilailla infektion seurantaan. Indikaatiot: HCV-infektion osoittaminen Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Steriili kertakäyttöputki. Kudosnäytteet keittosuolassa. Näyte: 2 ml seerumia tai plasmaa (ei hepariiniplasmaa), kudosnäyte Lähetys: PCR-näyte toimitetaan laboratorioon mahdollisimman nopeasti. Näytettä voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (1–3 vrk), pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Jos näyte pakastetaan, se on myös lähetettävä pakastettuna. Menetelmä: PCR (polymeraasiketjureaktio) Tekotiheys: Kerran viikossa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä. Tulos valmiina normaalisti sarjan tekoa seuraavana päivänä. Tulkinta: Positiivinen / negatiivinen.Vasta-ainepositiivisella potilaalla negatiivinen PCRtulos ei sulje pois potilaan tartuttavuutta, koska viruksen genomin määrä voi olla alle detektioherkkyyden. HEPATIITTI C-VIRUS, VASTA-AINEET Lyhenne:S-HCVAb (3815) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Hepatiitti C on yleisin veren välityksellä tarttuvan ns. non-A, non-B-hepatiitin aiheuttajista. Hepatiitti C-virusta ei ole onnistuttu viljelemään, mutta vastaaineita voidaan mitata käyttäen geeniteknologisesti tuotettuja antigeeneja. Vasta-aineet näitä kohtaan ilmestyvät verenkiertoon myöhään, verensiirtohepatiitissa jopa 4–6 kk tartunnasta ja 15 viikkoa oireiden alusta. Indikaatiot: Virushepatiittien, erityisesti kroonisten hepatiittien diagnostiikka. Viruksen kantajien etsiminen. 115 Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Puhdas lasi- tai muoviputki Näyte: Normaali seeruminäyte. Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml. Lähetys: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (EIA). Tekotiheys: 4–5 kertaa viikossa. Tulos valmiina testin suorituspäivänä. Tulkinta: Positiivinen / negatiivinen, + lausunto. Normaalisti negatiivinen. Vasta-ainepositiiviinen tulos varmennetaan toisella testillä. Positiivinen löydös on osoitus sairastetusta hepatiitti C -virusinfektiosta. HEPATIITTI C-VIRUS, VASTA-AINEET, VARMISTUS Lyhenne:HCVAbCt (1749) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Hepatiitti C on yleisin veren välityksellä tarttuvan ns. non-A, non-B-hepatiitin aiheuttajista. Hepatiitti C-virusta ei ole onnistuttu viljelemään, mutta vastaaineita voidaan mitata käyttäen geeniteknologisesti tuotettuja antigeeneja. Vasta-aineet näitä kohtaan ilmestyvät verenkiertoon myöhään, verensiirtohepatiitissa jopa 4–6 kk tartunnasta ja 15 viikkoa oireiden alusta. Indikaatiot: Virushepatiittien diagnostiikassa tarvittaessa positiivisen vasta-ainetuloksen (S-HCVAb) varmistamiseksi. Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Puhdas lasi- tai muoviputki Näyte: Normaali seeruminäyte. Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml Lähetys: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä:Immunoblot-menetelmä. Tekotiheys:Tarvittaessa. Tulkinta: 116 Positiivinen / negatiivinen, + lausunto. Positiivinen löydös on osoitus hepatiitti C -virusinfektiosta. HERPES SIMPLEX-VIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) Lyhenne:Li-HSVNhO (4404), HSVNhO (1860) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: PCR likvorinäytteestä on ensisijainen menetelmä keskushermoston herpesvirusinfektioiden osoittamiseksi. Herpes simplex-virus (HSV) löytyy varmimmin ensimmäisen ja toisen sairausviikon aikana enkefaliitti- ja meningiittitapauksissa. Asikloviirihoito ei heikennä PCR-testin diagnostista osuvuutta. Suurin osa aikuisten herpesenkefaliiteista on tyyppi 1:n (HSV-1) aiheuttamia, kun taas vastasyntyneillä on usein aiheuttajana HSV-2. Käytetty PCR-menetelmä pystyy osoittamaan kummatkin näistä viruksista. Indikaatiot: Keskushermoston HSV-infektioepäilyt (enkefaliitit, meningiitit), vastasyntyneen HSV-infektioepäily. Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Steriili kertakäyttöputki Kaikki halutut virus-PCR-tutkimukset samasta näytemateriaalista voidaan tehdä yhdestä näyteputkesta. Näyte: Likvoria 0.5–1.0 ml. Näytteenotossa on erityisesti varottava kontaminaatiota johtuen menetelmän herkkyydestä. Siksi näytettä otettaessa on käytettävä suojusta (maskia) kasvoilla ja kertakäyttöhansikkaita. Pistokohta on desinfioitava etanolilla tms. pyyhkien. Näytteen ottajana ei voi toimia huuliherpestä tai HSV-kynsivallintulehdusta parhaillaan poteva henkilö. Tutkimus voidaan tehdä myös muista näytemateriaaleista, kuten lapsivesinäytteestä. Rakkulanäytteestä ensisijainen tutkimusmenetelmä on herpes-simplex-virus pikaviljely. Virus kasvaa huonosti likvorinäytteestä. Lähetys: PCR-näyte toimitetaan virusopin laboratorioon mahdollisimman nopeasti, mielellään jäähdytettynä. Näytettä voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (1–3 vrk), pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Jos näyte pakastetaan, se on myös lähetettävä pakastettuna. Menetelmä: PCR (polymeraasiketjureaktio) Tekotiheys: Viisi kertaa viikossa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä. Tulos valmiina normaalisti sarjan tekopäivänä. Aamulla klo 08.00 mennessä tulleet näytteet tutkitaan samana päivänä. Tulkinta: Normaalisti negatiivinen. HSV-DNA:n löytyminen on merkki HSV:n aiheuttamasta infektiosta. 117 HERPES SIMPLEX-VIRUS, PIKAVILJELY Lyhenne:-HSVPVi (4401) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Viljely on ylivoimaisesti herkin ja luotettavin menetelmä etenkin genitaalialueen herpesinfektioiden diagnostiikassa, joten viljelyä tulee käyttää ensisijaisena laboratoriomenetelmänä. Indikaatiot: Herpesvirusinfektioiden (mm. rakkulaiset iho- ja limakalvoinfektiot, kervisiitti, uretriitti, keratiitti) diagnostiikka Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Virusviljelyn kuljetusnesteputki: kierrekorkilla varustettuja 5 ml:n putkia, joissa on sisällä 2.5 ml kellertävää kuljetusnestettä, putkia voi tilata virusopin laboratoriosta (02-333 7463). Putkiin on merkitty vanhenemispäivä. Jos neste muuttuu sameaksi, putki on hylättävä. Näytetikku: Nukka-, pumpuli-, dacron- tai rayontikku (Alginaatti- ja hiilitikut eivät sovi) Näyte: Näyte otetaan infektoituneelta alueelta tuoreesta rakkulasta. Näytteenottotikulla rikotaan rakkulan pinta ja pyritään saamaan näytteeseen infektoituneita soluja rakkulan pohjasta. Tikku katkaistaan kuljetusnestettä sisältävään putkeen. Jos rakkuloita ei ole näytteenottohetkellä näkyvissä, näyte kannattaa ottaa siltä alueelta, jossa rakkuloita on ollut, eikä automaattisesti esim. cervixistä. Selkäydinnestenäytteistä PCR on aina ensisijainen tutkimusmenetelmä. Lähetys: Suositeltavaa olisi toimittaa näyte laboratorioon mahdollisimman pian. HSV kestää kuitenkin melko hyvin parin päivän säilytyksen +4°C:ssa, esim viikonlopun yli jääkaapissa. Näytettä ei tule pakastaa. Pitkäaikaisessa kuljetuksessa kylmäastian käyttö on suositeltavaa. Menetelmä: Näytteellä infektoidaan soluviljelmä. Yhden vuorokauden viljelyn jälkeen infektoidusta solukosta suoritetaan immunoperoksidaasivärjäys HSV-1- ja HSV-2-tyyppispesifisillä monoklonaalisilla vasta-aineilla. Tekotiheys: Viisi kertaa viikossa. Tulos valmiina normaalisti seuraavana päivänä näytteen saapumisesta. Tulkinta: Positiivinen (viruksen nimi) /negatiivinen. Normaalisti negatiivinen. Positiivinen löydös on osoitus joko primaarista tai rekurroivasta herpes simplex-virusinfektiosta. Viruksen kantajat saattavat erittää virusta ilman paikallisoireita. 118 HERPES SIMPLEX-VIRUS, VASTA-AINEET Lyhenne: S-HSVAb (1615), Li-HSVAb (4407) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Serologiset menetelmät soveltuvat pääsääntöisesti vain primaarien herpesinfektioiden diagnostiikkaan, koska rekurrenssit eivät yleensä aiheuta mitattavissa olevia muutoksia vasta-ainetasoissa. Käytetty menetelmä mittaa sekä HSV-1- että HSV-2-vasta-aineita, joten aikaisemmin sairastettu HSV-1-infektio häiritsee primaarin HSV-2-infektion serologista diagnostiikkaa. Primaarien herpesvirusinfektioiden (rakkulaiset iho- ja limakalvoinfektiot, kervisiitti, uretriitti, keratiitti) diagnostiikka, keskushermostoinfektioiden diagnostiikka. Indikaatiot: Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Puhdas lasi- tai muoviputki Näyte: Normaali seeruminäyte (ja selkäydinnestenäyte) Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml Lähetys: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (EIA) Tekotiheys: Kaksi kertaa viikossa. Tulos valmiina seuraavana päivänä. Tulkinta: IgG-vasta-aineiden määrä yksikköinä, IgM-vasta-aineet kvalitatiivisesti (positiivinen / negatiivinen) + lausunto. Positiivinen IgG-vasta-ainelöydös osoittaa testattavan joskus sairastaneen herpes simplex-virusinfektion. Useimmat saavat tartunnan jo lapsuudessa. Aikuisväestöstä suunnilleen puolella on HSV-IgG-vasta-aineita. IgM-vasta-ainelöydös on normaalisti negatiivinen. Merkitsevä (yli 3-kertainen yksikkökasvu) IgG-vasta-ainetason nousu tai positiivinen IgM-vasta-ainelöydös viittaavat aktiiviin herpes simplex-virusinfektioon. Negatiivinen löydös ei sulje pois aktiivia infektiota. Herpes simplex- ja vesirokkovirusten välillä esiintyy jonkin verran ristireaktiivisuutta, joka ei kuitenkaan yleensä häiritse serologista diagnostiikkaa. HERPES SIMPLEX-VIRUS 1 JA 2, VASTA-AINEET Lyhenne:S-HSV1AbG (1862), S-HSV2AbG (1864), Li-HSV1AbG (1861), Li-HSV2AbG (1863) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Käytettävissä olevalla menetelmällä voidaan määrittää tyyppispesifiset IgG119 luokan vasta-aineet HSV-1- ja HSV-2-viruksille. Herpes simplex-viljelynäyte on ensisijainen näyte rakkulainfektiossa. Indikaatiot: Pyrittäessä selvittämään, onko potilas sairastanut HSV-1- vai HSV-2-virusinfektion. Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Puhdas lasi- tai muoviputki Näyte: Normaali seeruminäyte. Näytettä tarvitaan 0,5–1,0 ml. Lähetys: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (EIA) Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulos valmiina testin suorituspäivänä. Tulkinta: HSV-1- ja HSV-2-IgG vasta-aineet positiivinen/negatiivinen + lausunto. Positiivinen HSV-1- tai HSV-2-IgG-vasta-ainelöydös osoittaa testattavan joskus sairastaneen HSV-1- tai HSV-2-virusinfektion. päivitetty 9.9.2010/kr Li-HERPESVIRUKSET, NUKLEIINIHAPON OSOITUS PCR) Lyhenne: Li-HVirNhO (HSV1NhO, Li-HSV2NhO, Li-VZVNhO, Li-EBVNhO, Li-CMVNhO, Li-HHV6NhO, Li-HHV7NhO) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt: (02) 333 7476 Yleistä: PCR-menetelmä soveltuu seitsemän herpesviruksen samanaikaiseen osoitukseen likvorinäytteistä. Indikaatiot: Keskushermostoinfektioiden diagnostiikka. Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Steriili kertakäyttöputki Kaikki halutut virus-PCR-tutkimukset samasta näytemateriaalista voidaan tehdä yhdestä näyteputkesta. Näyte: Likvoria 0.5–1.0 ml. Näytteenotossa on erityisesti varottava kontaminaatiota johtuen menetelmän herkkyydestä. Siksi näytettä otettaessa on käytettävä suojusta (maskia) kasvoilla ja kertakäyttöhansikkaita. Pistokohta on desinfioitava etanolilla tms. pyyhkien. Näytteen ottajana ei voi toimia huuliherpestä tai HSV-kynsivallintulehdusta parhaillaan poteva henkilö. Tutkimus voidaan tehdä myös esim. verinäytteestä (-HVirNhO). 120 Lähetys: PCR-näyte toimitetaan virusopin laboratorioon mahdollisimman nopeasti, mielellään jäähdytettynä. Näytettä voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (1–3 vrk), pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Jos näyte pakastetaan, se on myös lähetettävä pakastettuna. Menetelmä: PCR (polymeraasiketjureaktio) Tekotiheys: Tarvittaessa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä. Tulos valmiina normaalisti sarjan tekopäivänä. Aamulla klo 08.00 mennessä tulleet näytteet tutkitaan samana päivänä. Tulkinta: Tunnistettu virus/negatiivinen ja lausunto HERPESVIRUS 6 (HHV-6), NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) Lyhenne: Li-HHV6NhO (1869), HHV6NhO (1752) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476. Yleistä: PCR eli geenimonistus likvornäytteestä on virusviljelyä herkempi menetelmä keskushermoston herpesvirus-infektioiden osoittamiseksi. Herpesvirus6-PCR soveltuu myös luuydinnäytteiden tutkimiseen, esimerkiksi immuunipuutteisten potilaiden infektiotapausten selvittelyssä. Verinäytteistä tehdyn HHV-6-DNA-määrityksen kliininen merkitys on vaikeasti arvioitavissa. Indikaatiot: Residivoivat kuumekouristukset, keskushermoston HHV-6-infektioepäilyt (enkefaliitit, meningiitit), vastasyntyneen HHV-6-infektioepäily, immuunipuutteisten infektiot. Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Steriili kertakäyttöputki (ks. alla). Kaikki halutut virus-PCR-tutkimukset samasta näytemateriaalista voidaan tehdä yhdestä näyteputkesta. Näyte: Likvoria (0,5–) 1.0 ml. Näytteenotossa on erityisesti varottava kontaminaatiota johtuen menetelmän herkkyydestä. Siksi näytettä otettaessa on käytettävä suojusta (maskia) kasvoilla ja kertakäyttöhansikkaita. Luuydinnäytteitä, BALnäytteitä sekä kudospaloja voidaan tutkia esim. immuunipuutteisten potilaiden infektiodiagnostiikassa. Lähetys: PCR-näyte toimitetaan virusopin laboratorioon mahdollisimman nopeasti, mielellään jäähdytettynä. Näytettä voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (1–3 vrk), pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Jos näyte pakastetaan, se on myös lähetettävä pakastettuna. Menetelmä: PCR (polymeraasiketjureaktio) 121 Tekotiheys: Viisi kertaa viikossa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä. Tulos valmiina normaalisti sarjan tekopäivänä. Tulkinta: Positiivinen / negatiivinen. Normaalisti negatiivinen. HHV-6-DNA:n löytyminen viittaa HHV-6:n aiheuttamaan infektioon. HERPESVIRUS 6, VASTA-AINEET Lyhenne: S-HHV6Ab (4409), Li-HHV6Ab (1870) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Primaari-infektio, yleensä vauvarokko tai epäselvä kuumeilu, sairastetaan varhaislapsuudessa. Kaksivuotiaista n. 90% on vasta-ainepositiivisia. Indikaatiot: Vauvarokko, epäselvä kuumeilu, mononukleoosi, hepatiitti Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Puhdas lasi- tai muoviputki Näyte: Normaali seeruminäyte (ja selkäydinnestenäyte). Näytettä tarvitaan 0,5–1,0 ml. Lähetys: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (IgG EIA, IgM IF) Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulos valmiina testin suorituspäivänä. Tulkinta: Positiivinen IgG-vasta-ainelöydös osoittaa testattavan joskus sairastaneen HHV-6-infektion. Nelinkertainen nousu pariseerumien välillä tai positiivinen IgM-tulos on osoitus tuoreesta infektiosta. IgG-luokan vasta-aineiden matala aviditeetti viittaa myös tuoreeseen tai äskettäiseen infektioon. HISTONI, VASTA-AINEET Lyhenne: S-HistAb (3548) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Histonit ovat emäksisiä tumaproteiineja, joita vastaan esiintyy vasta-aineita erityisesti lääkeaineiden indusoi-massa lupuksessa (LED). Tutkimuksella on merkitystä yhdessä muiden tumaspesi-fisten vasta-aineiden kanssa tutkittuna. Ks. myös DNA-VA, TUMA-VA, TUMA, VASTA-AINEET, IMMUNOBLOTTAUS, ENA- JA TUMAVASTA-AINEIDEN ANALYYSI. 122 Indikaatiot: Autoimmuunitautien diagnostiikka. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia. Säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: INNOLIA (immunoblottaus) Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Vastataan positiivinen tai negatiivinen. Histoneja vastaan esiintyy vasta-aineita yli 95 %:lla potilaista, joilla on lääkeaineiden aiheuttama lupus erythematosus (LE) (Suomessa nykyään harvinainen tauti). Lisäksi vasta-aineita voidaan tavata myös systeemistä lupusta (SLE) sairastavilla potilailla. Lääkeaineiden aiheuttamassa LE:ssa ei yleensä esiinny vasta-aineita natiivia DNA:ta kohtaan, mutta saattaa esiintyä vasta-aineita denaturoitua DNA:ta kohtaan. Kirjallisuus: Fritzler MJ, Tan EM. J Clin Invest 1978;62:560 Rubin RL. Enzyme-llinked immunosorbent asssay for anti-DNA and antihistone antibodies. In: Manual of Clinical Laboratory Immunology (3rd ed.), NR Rose, H Friedman, JF Fahey (eds.), p. 744, Am. Soc. Microbiol, Washington D.C., 1986. HI-VIRUS, VASTA-AINEET Lyhenne:S-HIVAgAb (3473), Li-HIVAgAb (3637) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: HI-virusvasta-aineet ilmestyvät verenkiertoon tavallisimmin 2–8 viikon kuluttua tartunnasta, joten negatiivinen vasta-ainelöydös ei sulje pois tuoreen tartunnan mahdollisuutta. Ilmestyttyään vasta-aineet säilyvät normaalisti verenkierrossa pysyvästi. Vasta-ainepositiivista henkilöä on pidettävä tartuntavaarallisena riippumatta siitä, onko hänellä oireita vai ei. Indikaatiot: HIV-infektion diagnostiikka ja kantajien toteaminen. Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Puhdas lasi- tai muoviputki Näyte: Normaali seeruminäyte (ja selkäydinnestenäyte) Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml. Muista veritartuntavaara. Lähetys: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (EIA ja ELFA) 123 Reaktiiviset tulokset varmennetaan. Tekotiheys: Viisi kertaa viikossa. Negatiivinen tulos on valmiina testin suorituspäivänä, positiivinen varmennettu tulos 1–2 viikon kuluttua. Tulkinta: Positiivinen / negatiivinen. Kaikki primaaristi reaktiiviset tulokset varmennetaan tekemällä ns. immunoblotting-testi. Vastausta seuraa lausunto. Normaalisti negatiivinen. Varmennettu positiivinen tulos osoittaa potilaan sairastavan HI-virusinfektiota. Yksittäisissä tapauksissa on vasta-ainelöydöksen todettu voivan säilyä negatiivisena kuukausia infektiosta huolimatta, joten negatiivinen tulos ei ehdottomalla varmuudella sulje pois HIV-infektiota. HI-VIRUS, VASTA-AINEET, VARMISTUS (seulottu näyte) Lyhenne: HIVAbCt (1754) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt: (02) 333 7476 Indikaatiot: Positiivisen HIV-vasta-ainetuloksen varmistaminen. Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: Normaali seeruminäyte Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml. Muista veritartuntavaara. Puhdas lasi- tai muoviputki Lähetys: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: Immunoblot-menetelmä Tekotiheys: Tarvittaessa. Tulkinta: Positiivinen/negatiivinen. Tuloksista annetaan lausunto. B-HLADRDQ tautiassosiaatiotutkimus Lyhenne: B-HLADRDQ (12560) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7026, lääkäri: (02) 333 7028 Yleistä: HLA-luokka II -alueella sijaitsevat useiden autoimmuunitautien kohdalla sairastumisalttiutta säätelevät geenit. Näihin kuuluvat mm. tyypin 1 diabetes, keliakia, nivelreuma, juveniilireuma, autoimmuunityreoidiitti ja multippeliskleroosi, joissa eri HLA-DR- ja/tai –DQ-alleeleilla on tärkeä merkitys sairastumisriskin määrääjinä. Indikaatiot: Perinnöllisen sairastumisalttiuden arviointi autoimmuunitaudeissa. 124 Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml EDTA verta. Näyte säilyy useita päiviä huoneenlämmössä, +4ºC tai -20ºC lämpötiloissa. Menetelmä: DNA-hybridisaatioon perustuvilla menetelmillä määritetään HLA-DR-DQ-haplotyypit tutkimalla HLA-DQB1-, -DQA1- ja -DRB1-alleelien polymorfismeja. Käytössä on pääsääntöisesti matalan resoluution menetelmä, jossa tavalliset haplotyypit pitkälti päätellään tunnettujen kytkentöjen pohjalta. Tautialttiuden kannalta tärkeiksi tiedetyt alleelit kuitenkin määritetään tarkemmin. Esimerkkinä DR4-alatyypit, joissa alatyyppien tiedetään eroavan vaikutuksessaan tyypin 1 diabeteksen ja nivelreuman riskiin. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Vastauksena ilmoitetaan HLA-DR-DQ-haplotyyppien muodostama genotyyppi. Suluissa ilmoitetaan kytkentöjen perusteella päätellyt variantit ja alleelinimistöä käyttäen määritetyt alleelit. Esimerkiksi HLA-(DR3)-DQA1*05DQB1*02-haplotyyppi on keliakialle, tyypin 1 diabetekselle ja autoimmuunityreoidiitille altistava, HLA-DRB1*0401-DQB1*0302 tyypin 1 diabetekselle ja nivelreumalle altistava haplotyyppi, HLA-(DR15)-DQB1*0602 multippeliskleroosille altistava haplotyyppi. Kirjallisuus: Hermann R, Turpeinen H, Laine AP, Veijola R, Knip M, Simell O, Sipilä I, Åkerblom HK, Ilonen J. HLA DR-DQ encoded genetic determinants of childhoodonset type 1 diabetes in Finland. An analysis of 622 nuclear families. Tissue Antigens 2003;62:162-9 Klein J, Sato A. The HLA system. Second of two parts. N Engl J Med 2000;343:782-6 HLA-TAUTIASSOSIAATIOTUTKIMUS, KELIAKIA Lyhenne: B-HLAKeli (4640) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7026, lääkäri: (02) 333 7028 Yleistä: Alttius keliakiaan liittyy voimakkaasti HLA-DQB1*02-alleeliin ja erityisesti heterodimeerimolekyyliä koodaavaan DQA1*05-DQB1*02 geeniyhdistelmään. 91–98 %:lla potilaista on raportoitu DQB1*02-alleeli ja 87–95 %:lla DQA1*05DQB1*02 yhdistelmä. Vastaavat luvut taustaväestöllä ovat 24–43 % ja 16–39 %. Valtaosa DQB1*02 negatiivisista potilaista on DQB1*0302 positiivisia. Kyseisten HLA-alleelien määrittämistä voidaan siten käyttää tukena keliakian diagnostiikassa ja arvioitaessa henkilön perinnöllistä sairastumisalttiutta esimerkiksi keliakiapotilaiden perheenjäsenissä. Ks. myös Keliakiavasta-ainetutkimukset. Indikaatiot: Keliakiariskin arvioiminen. Apuna keliakian diagnostiikassa. 125 Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml EDTA verta. Säilyy useita päiviä huoneenlämmössä, +4°C:ssa tai –20°C:ssa. Menetelmä: Kaksivaiheisilla PCR-monistukseen ja DNA-hybridisaatioon perustuvilla menetelmillä tutkitaan näytteestä onko henkilö positiivinen DQB1*02-, DQB1*0302- ja DQA1*05-alleelien suhteen. Tekotiheys: Kaksi kertaa viikossa. Vastaukset ovat valmiina viikon kuluttua. Tulkinta: Vastauksena ilmoitetaan genotyyppi tutkittujen alleelien suhteen. Vastaukseen liittyy lausunto. DQA1*05 tutkitaan vain jos DQB1*02 on positiivinen, koska sillä ei yksinään ole merkitystä. Erikoislääkärin konsultaatio puh. (02) 333 7028. Email: [email protected] Kirjallisuus: Wolters VM & Wijmenga C. Genetic background of celiac disease and its clinical implications. Clinical Review. Am J Gastroenterol 2008;103:190-195 HLA-TAUTIASSOSIAATIOTUTKIMUS, IDDM Lyhenne: B-HLA-IDDM (10529) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7026, lääkäri: (02) 333 7028 Yleistä: Alttiuden sairastua insuliinista riippuvaiseen l. tyypin 1 diabetekseen tiedetään liittyvän voimakkaasti tiettyihin HLA-alueen geeneihin. Voidaan erottaa sekä taudille eriasteisesti altistavia että siltä suojaavia tekijöitä. Määrittämällä henkilön verinäytteestä HLA-DR- ja –DQ-geenilokusten tautialttiuteen liittyvät alleelit voidaan tehdä arvio hänen perinnöllisestä sairastumisalttiudestaan. Indikaatiot: Tyypin 1 diabeteksen perinnöllisen sairastumisriskin arviointi. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml EDTA verta. Näyte säilyy useita päiviä huoneenlämmössä, +4°C:ssa tai –20°C:ssa. Menetelmä: DNA-hybridisaatioon perustuvilla menetelmillä tutkitaan näytteestä sarja HLADRB1-, -DQA1- ja -DQB1-alleeleita, jotka määrittävät tyypin 1 diabetekselle altistavat ja siltä suojaavat luokka II HLA-haplotyypit. Tekotiheys: Kaksi kertaa viikossa. Vastaukset ovat valmiit noin viikon kuluttua. Tulkinta: Vastauksena ilmoitetaan HLA DR-DQ-genotyyppi sekä lausunto sairastumisriskistä. Kirjallisuus: Ilonen J. Tyypin 1 diabetes ja geenit. Duodecim 2004;120:1139-1145 126 HLA-TAUTIASSOSIAATIOTUTKIMUS, NARKOLEPSIA-DR2 Lyhenne: B-HLA-DR2 Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7026, lääkäri: (02) 333 7028 Yleistä: 85-95% narkolepsiapotilaista on positiivisia HLA-DR2-DQ6-haplotyypin ja spesifisemmin DQB1*0602-alleelin suhteen. Sama alleeli liittyy myös alttiuteen sairastua multippeliskleroosiin ja toisaalta estää voimakkaasti insuliinista riippuvaisen diabeteksen kehittymistä. Indikaatiot: Apuna narkolepsian diagnostiikassa. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml EDTA verta. Säilyy useita päiviä huoneen lämmössä, +4°C:ssa tai –20°C:ssa. Menetelmä: PCR-geenimonistukseen ja DNA-hybridisaatioon perustuvilla menetelmillä tutkitaan, onko henkilö positiivinen DQB1*0602-alleelin suhteen. Tekotiheys: Kaksi kertaa viikossa. Vastaukset ovat valmiit viikon kuluttua. Tulkinta: DR15(2)-DQ6 positiivinen / negatiivinen. Positiivisuus tarkoittaa, että potilas on DQB1*0602-alleelin suhteen positiivinen. Erikoislääkärin konsultaatio puh. (02) 3337 028. Kirjallisuus: Dauvilliers Y, Arnulf I, Mignot E. Narcolepsy with cataplexy. Lancet 2007:369:499-511 HSP-70 VASTA‑AINEET, IMMUNOBLOTTAUS Lyhenne: S-HSP70Ab (12432) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, (02) 333 7526 Yleistä: Äkillinen kuulon menetys, voi johtua geneettisistä syistä, infektioista tai immunologisesta tulehduksesta. Tämä bilateraalinen progressiivinen sensorineuraalinen kuulon heikkeneminen voi iän mukana johtaa kuulon menetykseen. Osalla potilaista oireet kehittyvät nopeasti päivien tai kuukausien aikana. Koska osalla (30–60 %) näistä potilaista kortikosteroidit voivat pysäyttää kuulon alenemisen, on esitetty, että kyseessä on spesifinen autoimmuunireaktio sisäkorvan antigeeneja kohtaa. Primaarin sisäkorvaan kohdistuvan autoimmuunireaktion lisäksi äkillinen kuulon menetys voi liittyä systeemisiin autoimmuunisairauksiin (SLE, skleroderma, reuma, Sjögrenin syndrooma) tai vaskuliitteihin (Wegenerin granulomatoosi). Noin 30 %:lla potilaista, joilla on äkillinen bilateraalinen kuulon menetys esiintyy vasta-aineita HSP70 (heat schock protein) antigeenia kohtaan. Aktiivises127 sa sisäkorvan tulehduksessa vasta-aineita voi esiintyä yli 80 %:lla. Näistä potilaista jopa 75 %:lla on raportoitu hyvä vaste kortikosteroidihoidolle. Indikaatiot: Äkillisen bilateraalisen kuulonmenetyksen syyn selvittä-minen ja kortikosteroidivasteen arviointi. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia. Säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlä pötilassa. Menetelmät: Tekotiheys: Line-immunoassay (Immunoblot). Tulkinta: Viitealue: negatiivinen. Tutkimuksesta annetaan lausunto. Noin 30 %:lla potilaista, joilla on äkillinen bilateraalinen kuulon menetys esiintyy vasta-aineita HSP70 (heat schock protein) antigeenia kohtaan (HUOM: oireet voivat alkaa unilateraalisena). Jos sisäkorvan tulehdus on aktiivinen vasta-aineita voi esiintyä yli 80 %:lla. Kirjallisuus: Nadal JB. Hearing loss. N Engl J Med. 1993;329:1092 1102 McCabe BF. Autoimmune sensorineural hearing loss. Ann Otol 1979;88:585–89 Harris JP, Sharp PA. Inner ear autoantibodies in patients with rapidly progressive sensorineural hearing loss. Laryngoscope 1990;99:437–444 Hirose K, Wener MH, Duckert LG. Utility of laboratory testing in autoimmune inner ear disease. Laryngoscope 1999;109:1749–54. Arkipäivisin 24 tunnin kuluessa näytteen saapumisesta. HUMAN HERPES VIRUS 7, VASTA-AINEET Lyhenne: S-HHV7Ab (4585), Li-HHV7Ab (4584) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333, lääkäri: (02) 333 Yleistä: HHV7 primaari-infketio sairastetaan yleensä n. neljänteen ikävuoteen mennessä. Infektio on usein subkliininen tai ilmenee kuumetautina. Indikaatiot: Vauvarokko, ihottuma, lymfadenopatia, epäselvä kuume, maksaoireet, keskushermosto-oireet. Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: Pariseerumi (ja selkäydinnestenäyte). Näytettä tarvitaan 0.5-1 ml. Menetelmä: IFA, IgG luokan vasta-aineet Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulos valmiina testin suorituspäivänä. Tulkinta: Serokonverssio tai nelinkertainen titterinousu pariseerumeissa on osoitus tuoreesta infektiosta. 128 HUMAN T-CELL LEUCEMIA VIRUS, VASTA-AINEET Lyhenne:S-HTLVAb (4119) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: HTLV-infektion on kuvattu liityvän mm T- ja B-soluleukemiaan, krooniseen lymfaedeniittiin, sekä joihinkin neurologisiin tauteihin. HTLV-infektio voi olla oireeton vuosia. Indikaatiot: Ihmisen T-soluleukemiaviruksen, tyypit 1 ja 2, diagnostiikka ja seulonta. Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Puhdas lasi- tai muoviputki Näyte: Seeruminäyte Lähetys: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: EIA tai immunoblot Tekotiheys: Tarvittaessa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä. Tulos valmiina normaalisti 1–2 työpäivän aikana. Tulkinta: Positiivinen/negatiivinen. Positiivinen tulos osoittaa potilaan sairastavan HTLV-infektiota. Huntingtonin tauti (HD), IT-15-geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus Lyhenne: B -HUNT-D (4656) Ts-HUNT-D (12211) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Huntingtonin tauti (HD) on autosomissa vallitsevasti periytyvä keskushermoston sairaus, johon liittyvät mm. psykiatriset oireet, ataksia, pakkoliikkeet ja dementia. Tauti puhkeaa keskimäärin 40-vuotiaana, joskin oireiden esiintuloajan variaatio ulottuu aina juveniilista tautimuodosta vasta vanhuudessa alkaviin oireisiin. Tautigeenin, IT-15 (HTT), sairautta aiheuttava mutaatio on luonteeltaan CAG-toistojaksoalueen laajenema. Normaalisti toistojaksoja on 6-35, HD-potilailla toistojaksoja on tavallisesti ≥40. Välimuotoisiin alleeleihin (36-39 toistojaksoa) liittyy alentunut penetranssi. (EMQN, Best Practice Guidelines). Taudin puhkeamisikä korreloi osittain 129 toistojaksojen määrään (antisipaatio). Huntingtonin taudissa uudet mutaatiot ovat harvinaisia. Niitä voi kuitenkin syntyä suurista normaalivariaatioalueen alleeleista (27-35 CAG-jaksoa), joilla on suurempi todennäköisyys periytyä meioottisesti epästabiilisti. Indikaatiot: Kliininen epäily Huntingtonin taudista. Prediktiiviset testit perheissä, joissa esiintyy Huntingtonin tautia. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: CAG-toistojaksoalueen PCR-monistus ja alleelien koon määritys PAGE-analyysillä. Varmistusanalyysinä tarvittaessa Southern blotting -hybridisaatio. Vastausaika: 3-6 viikkoa. Tulkinta: Yli 35 CAG-toistojakson monistuman löytyminen oireiselta potilaalta sopii Huntingtonin tautiin. Huntingtonin tauti 2 (HDL2), JPH3-geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus Lyhenne: B -HUNT2-D (12005) Ts-HUNT2-D (12212) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Huntingtonin taudin kaltainen sairaus (Huntington disease-like 2, HDL2) kuvattiin vuonna 2001 isossa suvussa, jossa sairauden periytyminen noudatti autosomaalista vallitsevaa mallia, mutta potilailla ei havaittu klassista Huntingtonin tautiin liittyvää IT-15 (HTT) -geenin CAG-toistojaksomutaatiota. Sairauden puhkeamisikä on tavallisesti neljännellä vuosikymmenellä. Psykiatristen oireiden lisäksi potilailla havaitaan tahdottomia liikkeitä, poikkeavuuksia tahdonalaisissa liikkeissä, painonlaskua ja dementiaa. MRI ja neuropatologiset tutkimukset paljastavat huomattavaa striatumin atrofiaa sekä lievää kortikaalista atrofiaa. Tautigeeni on junktofiliini 3 -geeni (JPH3). Potilailla on havaittavissa CAG/CTG-toistojaksoalueen monistuma tässä geenissä, mutta geenin vaihtoehtoisen pujonnan takia ei ole vielä täysin selvää mikä on toistojaksomonistuman vaikutus geenituotteeseen. Normaalisti toistojaksojen määrä on 6-27, potilailla niitä esiintyy tavallisesti yli 40. Tähän mennessä kuvatut potilaat ovat olleet etniseltä taustaltaan afroamerikkalaisia tai afrikkalaisia. Indikaatiot: Kliininen epäily Huntingtonin taudista potilaalla, jolla on saatu normaali tulos 130 Huntingtonin tautiin liittyvän IT-15-geenin CAG-toistojaksoanalyysissä. Lähete:DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: JPH3-geenin toistojaksoalueen PCR-monistus ja alleelien kokoerottelu PAGE-analyysillä. Vastausaika: 3-6 viikkoa. Tulkinta: Toistojaksomonistuman löytyminen JPH3-geenistä sopii HDL2-tautiin. Hyperkaleeminen periodinen paralyysi (HYPP), SCN4A-geenin mutaatioiden tutkimus Lyhenne: B -HYPP-D (11545) Ts-HYPP-D (12213) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Hyperkaleeminen periodinen paralyysi (HYPP) on autosomissa vallitsevasti periytyvä neuromuskulaaritauti, johon liittyy kohtauksittain esiintyvä, halvauksenomainen lihasheikkous. Noin puolella potilaista on kohtauksen aikana havaittavissa kohonnut seerumin kaliumpitoisuus. Yleensä lähinnä alaraajoihin ja käsivarsiin kohdistuvat halvauskohtaukset voivat alkaa jo varhain, jopa alle vuoden ikäisenä. Potilailla esiintyy usein myös myotoniaa ja joillakin sydämen rytmihäiriöitä. Tauti luokittuu ns. ionikanavataudiksi, ja sen taustalla ovat natriumkanavageenin (SCN4A) mutaatiot. Indikaatiot: Kliininen epäily hyperkaleemisesta periodisesta paralyysistä. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: SCN4A-geenin eksonien 13, 19 ja 24 PCR-monistus ja restriktioentsyymidigestio p.Thr704Met-, p.Ala1156Thr- ja p.Met1592Val-mutaatioiden testaamiseksi. Vastausaika: 2-4 viikkoa. Tulkinta: p.Thr704Met-, p.Ala1156Thr- tai p.Met1592Val-mutaation löytyminen sopii 131 hyperkaleemiseen periodiseen paralyysiin. Normaali tulos ei sulje pois tautia, sillä kyseessä voi olla myös jokin muu SCN4A-geenin mutaatio. Hyperornitinemia-gyrata-atrofia (HOGA), OATgeenin Leu402Pro- ja aRg180Thr-mutaatioiden tutkimus Lyhenne: B -HOGA-D (12006) Ts-HOGA-D (12214) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Hyperornitinemia ja gyrata-atrofia eli simänpohjan suoni- ja verkkokalvon pyörörappeuma (HOGA-tauti) on suomalaiseen tautiperintöön kuuluva, autosomissa peittyvästi periytyvä sairaus, joka johtaa vaikeaan näkövammaisuuteen. Usein jo ennen kymmenettä ikävuotta alkava likinäköisyys ja hämäräsokeus ovat ensimmäiset oireet. Likinäköisyys pahenee iän myötä ja potilaille kehittyy posteriorinen harmaakaihi. Näkökenttä kapenee putkimaiseksi usein 40 ikävuoteen mennessä. Joillakin potilailla saattaa esiintyä myös lievää lihasheikkoutta. Tauti aiheutuu ornitiiniaminotransferaasin (OAT) puutoksesta. Yleisimmät OAT-geenin mutaatiot Suomessa ovat p.Leu402Pro (~90%) ja p.Arg180Thr (~10%). Indikaatiot: Kliininen epäily HOGA-taudista. Lähete:DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: OAT-geenin eksonien 6 ja 11 PCR-monistus ja restriktioentsyymidigestio p.Leu402Pro- ja p.Arg180Thr-mutaatioiden havaitsemiseksi. Vastausaika: 2-4 viikkoa. Tulkinta: p.Leu402Pro- tai p.Arg180Thr-mutaation löytyminen homotsygoottina tai yhdistelmäheterotsygoottina sopii HOGA-tautiin. Jos kliinisesti tyypilliseltä HOGA-potilaalta löytyy p.Leu402Pro- tai p.Arg180Thr- mutaatio vain toisesta alleelista, on toisessa alleelissa todennäköisesti jokin muu OAT-geenin mutaatio. 132 HYPOKALEEMINEN PERIODINEN PARALYYSI (HOKPP), CACNA1S- JA SCN4A-GEENIEN OSITTAINEN SEKVENSOINTI Lyhenne: B -HOKPP-D (11546) Ts-HOKPP-D (12215) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Hypokaleeminen periodinen paralyysi (HOKPP) on autosomissa vallitsevasti periytyvä neuromuskulaaritauti, joka luokitellaan ns. ionikanavasairaudeksi. Taudille on ominaista kohtauksittain esiintyvä lihasheikkous, jonka aikana seerumin kaliumpitoisuus on usein alle viitearvojen. Ionikanavien toiminta on potilailla viallinen, mikä aiheuttaa elektrolyyttiepätasapainon ja halvauskohtaukset. Tauti on geneettisesti heterogeeninen, ja sen taustalla on ainakin kahden geenin, kalsiumkanava- (CACNA1S) ja natriumkanava- (SCN4A) geenien, mutaatioita. Taudin penetranssi vaihtelee riippuen siitä, kummassa geenissä mutaatio sijaitsee. Lisäksi taudin penetranssi on usein naisilla alempi. Kirjallisuuden mukaan valtaosa (noin 55-80% populaatiosta riippuen) HOKPP-taudin mutaatioista sijaitsee CACNA1S-geenin eksoneissa 11, 21 ja 30 sekä SCN4A-geenin eksoneissa 12 ja 18. Indikaatiot: Kliininen epäily hypokaleemisesta periodisesta paralyysistä. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: CACNA1S-geenin eksonien 11, 21 ja 30 sekä SCN4A-geenin eksonien 12 ja 18 PCR-monistus ja sekvensointi. Vastausaika: 10–12 viikkoa. Tulkinta: Mutaation löytyminen sopii HOKPP-tautiin. Normaali tulos ei kuitenkaan sulje pois HOKPP-tautia, sillä taudin taustalla saattaa olla myös muualla CACNA1S- tai SCN4A-geenissä sijaitseva mutaatio. 133 Hypokondroplasia (HCH), FGFR3-geenin Asn540lysmutaation tutkimus Lyhenne: B -HCH-D (12007) Ts-HCH-D (12218) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Hypokondroplasia (HCH) on autosomissa vallitsevasti periytyvä lyhytkasvuisuusoireyhtymä, jonka oireet ovat samantyyppiset, mutta lievemmät kuin akondroplasiassa. Tauti aiheutuu useimmiten mutaatioista fibroblastikasvutekijäreseptori 3 -geenissä (FGFR3). Noin 50 %:lla potilaista on toinen kahdesta pistemutaatiosta, c.1620C>A tai c.1620C>G. Molemmat näistä johtavat aminohappopositiossa 540 olevan asparagiinin muuttumiseen lysiiniksi (p.Asn540Lys). Hypokondroplasia on geneettisesti heterogeeninen, sillä osalla perheistä tauti ei kytkeydy 4p16-alueen FGFR3-geeniin. Indikaatiot: Kliininen epäily hypokondroplasiasta. Lähete: Näyte: DNA-tutkimuslähete. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: FGFR3-geenin PCR-monistus ja restriktioentsyymidigestio c.1620C>A ja c.1620C>G-mutaatioiden havaitsemiseksi. Vastausaika: 2-4 viikkoa. Tulkinta: Mutaation löytyminen varmistaa HCH-diagnoosin, mutta normaali tulos ei sulje pois kliinistä diagnoosia. 5-10 ml EDTA-verta. IBD-TUTKIMUS Lyhenne: S -IBD-T (12430) Tiedustelut: Laboratorio: (02)3337422, lääkäri: (02)3337526 Yleistä: Sisältää: S-ASCA (4880): Saccharomyces cerevisiae, vasta-aineet S-ANCA (3612): Neutrofiilien sytoplasma-antigeeni, va S-MPOAbG (4149): Myeloperoksidaasi, vasta-aineet Kroonisten tulehduksellisten suolistosairauksien, IBD:n eli Crohnin taudin (CD) ja haavaisen paksunsuolen tulehduksen (UC) sekä tarkemmin määrit- 134 telemättömän paksunsuolen tulehduksen (IC) ilmaantuvuus on lisääntynyt. Suomessa IBD lisääntyi lapsipotilailla lähes kaksinkertaiseksi n. 20 vuodessa (3.9/100000 v. 1987 ja 7.0 /100000 v. 2003). Erityisesti lapsilla IBD:n diagnoosin teossa on apua uusista serologisista testeistä. Crohnin taudissa esiintyy Saccharomyces cerevisiae (ASCA) vastaaineita n. 50 %:lla potilaista. Ulseratiivisessa koliitissa ASCA vasta-aineet ovat harvoin positiivisia. Sen sijaan UC:ssa esiintyy 60 %:lla p-ANCA, joka on positiivinen vain n. 10 %:lla CD-potilaista. Indikaatiot: Kroonisten suolistotulehdusten diagnostiikka. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 2 ml verta tai 1 ml seerumia. Menetelmä: ASCA: IgA- ja IgG-luokan vasta-aineiden määrittäminen. Entsyymi-immunologinen (ELISA) menetelmä. ANCA: p-ANCA ja c-ANCA, immunofluoresenssi. MPOAb: fluoroimmunoassay (FEIA). Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta:Viitealueet: ASCA: negatiivinen <20, raja-arvo 20–25, positiivinen >25 AU. ANCA: negatiivinen <20, raja-arvo 20, positiivinen >20 (tiitteri). MPOAb: negatiivinen <3,5 IU/ml, raja-arvo 3,5–5 IU/ml, positiivinen >5 IU/ml. ASCA vasta-aineiden spesifisyys Crohnin taudille on 90 %, mutta vain n. 50 % potilaista on ASCA-positiivisia. ASCA vasta-aineita esiintyy n. 10 %:lla ulseratiivista koliittia sairastavilla potilailla. Ulseratiivisessa koliitissa esiintyy p-ANCA vasta-aineita n. 60 %:lla. Nämä ns. perinukleaariset ANCA vasta-aineet kohdistuvat muihin neutrofiilien antigeeneihin kuin myeloperoksidaasiin (MPO), joka liittyy pienten suonten vaskuliitteihin. ASCA+/p-ANCA-neg tulos on 92–97 % spesifinen Crohnin taudille ja p-ANCA+/ASCA-neg tulos on 92–97 % spesifinen ulseratiiviselle koliitille (Rutgeers & Vermeire 2000). Ks. myös S-ANCA tutkimus. Kirjallisuus: Rutgeers P, Vermeire S: Serological diagnosis of inflammatory bowel disease. Lancet 2000; 356:2117–8. Peeters M, Joossens S, Vermeire S et al. Diagnostic value of anti-Saccharomycces cerevisiae and antineutrophilic cytoplasmic antibodies in inflammatory bowel disease. Am J Gastroenterol 2001;96:730–4. Wiik A. Neutrophil-specific autoantibodies in chronic inflammatory bowel diseases. Autoimmunity Rev 2002;1:67–72. 135 IHON EPITEELIN TYVIKALVON VASTA-AINEET Lyhenne: S-IhotAb (1657) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Ihon epiteelin tyvikalvon ja väliaineen vasta-aineilla on merkitystä ihon rakkulatautien erotusdiagnostiikassa (pemfigus, pemfigoidi, dermatitis herpetiformis, erythema multiforme ja herpes gestationis). Indikaatiot: Ihon rakkulatautien erotusdiagnostiikka ja hoidon seuranta. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia. Mikäli samanaikaisesti tutkitaan muita kudosvasta-aineita, riittää 0.5 ml seerumia/ vasta-ainetutkimus. Säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Epäsuora immunofluoresenssitekniikka, jossa antigeenina on fiksoimaton apinan ruokatorvi. Ihon tyvikalvon ja väliaineen vasta-aineet voidaan tutkia samanaikaisesti. Seerumin alkulaimennus on 1:10. Tekotiheys: Kerran viikossa, positiivisten näytteiden jatkolaimennukset tutkitaan seuraavalla viikolla. Tulkinta: Pemfigoidipotilaista yli 90 %:lla on ihon epiteelin tyvikalvon kanssa reagoiva vasta-aine. Tyvikalvon kanssa reagoivia vasta-aineita tavataan joskus myös discoidia lupus erytematosusta sairastavilla potilailla ja herpes gestationiksessa (jossa vasta-aineet ovat komplementtia sitovia). Muissa rakkulataudeissa ei esiinny ihon epiteelin tyvikalvon vasta-aineita. (Ks. myös S-Ihon epiteelin väliaineen vasta-aineet) Kirjallisuus: Kiistala U, Oikarinen A. Duodecim 1985; 01:1063. Diaz LA, Provost TT: Dermatologic diseases. In Basic & Clinical Immunology, 5th ed. (DP Stites, JD Stobo, HH Fudenberg, JV Wells, eds.). Lange Medical Publications, Los Altos, 1984, pp 580–597. IHON EPITEELIN VÄLIAINEEN VASTA-AINEET Lyhenne: S-IhovAb (1658) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Ihon epiteelin tyvikalvon ja väliaineen vasta-aineilla on merkitystä ihon rakkulatautien erotusdiagnostiikassa (pemfigus, pemfigoidi, dermatitis herpetiformis, erythema multiforme ja herpes gestationis). Indikaatiot: Ihon rakkulatautien erotusdiagnostiikka ja taudin aktiviteetin seuranta. 136 Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia. Mikäli samanaikaisesti tutkitaan muita kudosvasta-aineita, riittää 0.5 ml seerumia/ vasta-ainetutkimus. Säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Epäsuora immunofluoresenssitekniikka, jossa antigeenina on fiksoimaton apinan ruokatorvi. Ihon tyvikalvon ja väliaineen vasta-aineet voidaan tutkia samanaikaisesti. Seerumin alkulaimennus on 1:10. Tekotiheys: Kerran viikossa, positiivisten näytteiden jatkolaimennukset tutkitaan seuraavalla viikolla. Tulkinta: Pemfigus-ryhmän taudeissa yli 90 %:lla potilaista on keratinosyyttien pintaantigeenin kanssa reagoivia, ns. epiteelin väliaineen vasta-aineita, jonka titteri korreloi taudin aktiviteettiin. Samanlainen vasta-aine voidaan joskus tavata palovammapotilailla, penisilliiniyliherkkyysreaktioiden jälkeen ja ihon sieniinfektioissa. Näissä titterit ovat kuitenkin matalat. Muissa rakkulataudeissa ei esiinny ihon epiteelin väliaineen vasta-aineita. (Ks. myös S-Ihon epiteelin tyvikalvon vasta-aineet). Kirjallisuus: Kiistala U, Oikarinen A. Duodecim 1985; 01:1063. Diaz LA, Provost TT: Dermatologic diseases. In Basic & Clinical Immunology, 5th ed. (DP Stites, JD Stobo, HH Fudenberg, JV Wells, eds.). Lange Medical Publications, Los Altos, 1984, pp 580–597. IMMUNOGLOBULIINI G, ALALUOKAT Lyhenne: S-IgG-Sc (3192) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7406, lääkäri: (02) 333 7423 Yleistä: Antigeenisten eroavaisuuksien perusteella IgG voidaan jakaa neljään alaluokkaan, joiden suhteelliset osuudet seerumissa ovat seuraavat: IgG1 60–70 %, IgG2 14–20 %, IgG3 4–8 % ja IgG4 2–6 %. Lapsuusiässä IgG1- ja IgG3-tasot kohoavat nopeammin kuin IgG2:n ja IgG4:n. Selektiiviseen IgA:n puutokseen voi liittyä IgG4:n, IgE:n ja IgD:n puutos sekä harvemmin IgG2:n puutos. IgG:n alaluokkien puutoksiin liittyy lisääntynyt infektioalttius. Selektiivisessä IgG2:n ja IgG4:n puutoksessa potilailla on usein toistuvia, jopa vaikeita infektioita, usein H. influenzaen aiheuttamia. IgG3:n puutosta sairastavat potilaat kärsivät yleensä toistuvista sinuiiteista ja bronkiiteista sekä astmasta. Mikäli IgG3:n puutokseen liittyy IgG1:n puutos, potilailla on usein vaikeampia hengitystieinfektioita, jopa obstruktiivisia keuhkosairauksia. Myös selektiiviseen IgG4:n puutokseen liittyy selittämättömiä toistuvia hengitystieinfektioita. Indikaatiot: Tutkimus on aiheellinen epäiltäessä IgG:n alaluokkapuutoksesta johtuvaa immunovajavuutta. Huomattavaa on, että IgG:n alaluokkien puutos ei välttämättä näy kokonais-IgG:n pitoisuudessa, koska siitä useimpien alaluokkien osuus on suhteellisen vähäinen. 137 Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia. Menetelmä: Radiaalinen immunodiffuusio (PeliRIDe human IgG subclasses, SANQUIN) Tekotiheys: Joka toinen viikko. Tulkinta: Vastauksessa on liitteenä iänmukaiset viitearvot.: Kirjallisuus: IgG1lG2 IgG3 IgG4 Ikä (g/l)(g/l) (g/l) (g/l) 0–1 kk 1–4 kk 4–6 kk 6–12 kk 1–1.5 v 1.5–2 v 2–3 v 3–4 v 4–6 v 6–9 v 9–12 v 12–18 v yli 18 v 0.04–0.56 <0.03–0.36 <0.03–0.23 <0.03–0.43 <0.03–0.62 <0.03–0.79 <0.03–1.06 <0.03–1.27 <0.03–1.58 <0.03–1.89 0.03–2.10 0.04–2.30 0.08–1.40 2.4–10.6 1.8–6.7 1.8–7.0 2.0–7.7 2.5–8.2 2.9–8.5 3.2–9.0 3.5–9.4 3.7–10.0 4.0–10.8 4.0–11.5 3.7–12.8 4.9–11.4 0.87–4.1 0.38–2.1 0.34–2.1 0.34–2.3 0.38–2.4 0.45–2.6 0.52–2.8 0.63–3.0 0.72–3.4 0.85–4.1 0.98–4.8 1.06–6.1 1.50–6.4 0.14–0.55 0.14–0.70 0.15–0.80 0.15–0.97 0.15–1.07 0.15–1.13 0.14–1.20 0.13–1.26 0.13–1.33 0.13–1.42 0.15–1.49 0.18–1.63 0.20–1.10 First International Symposium on Immunoglobulin Subclass Deficiencies (LÅ Hanson et al., eds.) In: Monographs in Allergy, Karger AG, Basel, vol. 20, 1986. IMMUNOGLOBULIINI G4 Lyhenne: S-IgG4 (4228) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7406, lääkäri: (02) 333 7423 Yleistä: Seerumin immunoglobuliini G:n alaluokista IgG4:ää on terveillä henkilöillä vain 3-6 %. Korkea IgG4 liittyy moniin harvinaisiin sairauksiin, kuten primaarista sklerosoivaa kolangiittia (PSC) muistuttavaan autoimmuunikolangiittiin (AIC), autoimmuunipankreatiittiin (AIP), sialadeniittiin, inflammatoriseen pseudotuumoriin ja retroperitoneaalifibroosiin. Näistä tavallisin on AIP. Koska sekä AIC että AIP vastaavat hyvin kortisonihoidolle on näiden tautitilojen erottaminen muista pankreatiitin ja kolangiitin muodoista ensiarvoisen tärkeää. Näiden tautien diagnoosiin tarvitaan seerumin kohonneen IgG4-pitoisuuden lisäksi tautiin sopiva löydös histopatologisissa tai kuvantamistutkimuksissa. IgG4-pitoisuus laskee usein hoidon ansiosta, mutta IgG4-pitoisuuden seurannan merkitys hoidossa on vielä toistaiseksi epäselvää. 138 Indikaatiot: Kolestaattisten maksasairauksien sekä sappitie- ja haimasairauksien erotusdiagnostiikka, (vatsan alueen) lymfadenopatia, kyynel- ja sylkirauhasten taudit, tyreoidiitti, mastiitti, aortan tulehduksellinen aneurysma, erilaiset tulehdukselliset keuhko- ja ihomuutokset. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia. Menetelmä:Nefelometria Tekotiheys: Kerran viikossa Tulkinta: Viitearvot (aikuiset): 0.08–1.40 g/l Kirjallisuus: Färkkilä M. Immunoglobuliini G4:ään liittyvä autoimmuunikolangiitti. Duodecim 2011; 127:49-55. Kamisawa T, Takuma K, Egawa N, Tsuruta K, Sasaki T. Autoimmune pancreatitis and IgG4-related sclerosing disease. Nat Rev Gastroenterol Hepatol. 2010; 7:401-9. Sato Y, Notohara K, Kojima M, Takata K, Masaki Y, Yoshino T. IgG4-related disease: historical overview and pathology of hematological disorders. Pathol Int. 2010; 60:247-58. IMMUNOKOMPLEKSIT (PIPA) Lyhenne: S-CIC (3050), Tf-IC (3051) Tiedustelut: Laboratorio: (02)3337422, lääkäri: (02)3337526 Yleistä: Immunokompleksit liittyvät useiden immuunisairauksien patogeneesiin: SLE, reuma, glomerulonefriitit, vaskuliitit ym. Lisäksi niitä on todettu infektioiden (mm. endokardiitti) ja maligniteettien (leukemia) yhteydessä. Immuunikompleksien määrityksellä on merkitystä taudin aktiviteetin määrityksessä (esim. SLE, RA, GN), plasmafereesin seurannassa ja endokardiitin diagnostiikassa ja hoidossa. Indikaatiot: Immuunikompleksisairauksien diagnostiikka ja taudin aktivi-teetin seuranta. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: Tuore seerumi tai kudosneste. Näyte otetaan atraumaattisesti ja 3 ml verta lasketaan ensin pois. Veren annetaan hyytyä 1 h +37°C ja näyte sentrifugoidaan välittömästi, minkä jälkeen seerumi jaetaan 2 osaan (0.5–1 ml) ja jäädytetään (–20°C). Kudosneste sentrifugoidaan ja supernatanttti jäädytetään. Pakastetut näytteet lähetetään laboratorioon hiilihappojäissä. Näytteen ottaminen geeli-putkeen voi vaikuttaa mataliin positiivisiin tuloksiin. Menetelmä: Testissä mitataan IgG:n sitoutumista ihmisen verihiutaleisiin. Tulokset ilmoite139 taan SD-yksikköinä = montako standardideviaatiota potilaan seerumin antama tulos on terveiden keskiarvon yläpuolella. Yli 3 SDU arvot ovat merkitseviä. Yksittäisen tuloksen diagnostinen arvo on vähäinen, kuitenkin positiivinen tulos vahvistaa immuunikompleksitautiepäilyn. Samanaikaisesti suositel-laan tutkittavaksi komplementin aktivaatio ja kudospalan immuunikompleksit, ja reumafaktori. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Menetelmä ei pysty erottamaan onko seerumista verihiutaleisiin sitoutunut IgG peräisin immuunikomp-lekseista vai onko kyseessä trombosyytti- tai HLAvasta-aineiden sitoutuminen verihiutaleisiin. Mikäli potilaalla on trombosytopenia, trombosyyttivasta-aineiden olemassaolo voidaan osoittaa tekemällä PIPA-testi polyetyleeniglykoli (PEG) -saostuksen jälkeen tai mittaamalla potilaan omista verihiutaleista niihin elimistössä sitoutunut IgG (ks. Trombosyyttivasta-aineet). Kirjallisuus: Kekomäki R. Väitöskirja. Helsinki 1979. Kekomäki R, Penttinen K. J Clin Lab Immmunol 1979;1:305. Wager O et al. Clin Exp Immunol 1981;46:149. Incontinentia pigmenti (IP), NEMO-geenin deleetiovaltamutaation tutkimus Lyhenne: B -IP-D (12008) Ts-IP-D (12219) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Incontinentia pigmenti (IP) on X-kromosomissa vallitsevasti periytyvä sairaus, joka aiheuttaa vastasyntyneelle rakkulaisen ihottuman. Ihottuma arpeutuu ja myöhemmin pigmentoituu muuta ihoa tummemmaksi ja vaalenee usein näkyvistä aikuisikään mennessä. Ihottuma esiintyy tavallisemmin mosaiikkimaisina raitoina terveen ihon lomassa, koska toisissa solulinjoissa on inaktivoituneena normaali, toisissa mutatoituneen geenin sisältävä X-kromosomi. Potilailla saattaa esiintyä myös keskushermostoperäisiä oireita, hammas- ja kynsipoikkeavuuksia, silmänpohjamuutoksia ja hiuksettomia alueita. Lähes kaikki potilaat ovat tyttöjä, sillä pojille tauti on usein letaali jo sikiövaiheessa. Tauti aiheutuu NEMO-geenin mutaatioista, joista eksonit 4-10 poistava deleetiovaltamutaatio on osoitettavissa noin 70 %:lta potilaista. Muut raportoidut NEMO-geenin virheet ovat olleet mm. pieniä duplikaatioita, emässubstituutioita ja deleetioita. Indikaatiot: Kliininen epäily incontinentia pigmenti -taudista. Lähete: Näyte: DNA-tutkimuslähete. 140 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: Menetelmä: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. NEMO-geenin PCR-monistus yleisimmän deleetiovaltamutaation havaitsemiseksi. Vastausaika: 2-4 viikkoa. Tulkinta: NEMO-geenin deleetio on osoitettavissa noin 70 %:lta IP-potilaista. Normaali tulos ei siis sulje pois IP-tautia, koska taudin taustalla saattavat olla myös muut NEMO-geenin mutaatiot. INFLUENSSA A-VIRUS, ANTIGEENI Lyhenne:-InfAAg (4415) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Hengitystieinfektioissa virusta ja sen antigeenisia osia erittyy nenänielueritteeseen, jossa niiden määrä varsinkin taudin alkuvaiheessa voi olla suuri. Antigeenin osoituksen diagnostinen herkkyys on lasten infektioissa hyvä, mikäli näyte otetaan n. 5 vrk:n kuluessa taudin alusta. Sen jälkeen virusantigeenien määrä nenänielussa on selvästi laskenut. Aikuisilla herkkyys on huonompi, mutta testi on silti käyttökelpoinen. Yleensä näytteestä kannattaa tutkia samalla myös muiden respiratoristen virusten antigeenit. ks. tutkimus RESPIRATORISTEN VIRUSTEN ANTIGEENIT Indikaatiot: Influenssa A-viruksen aiheuttamien hengitystieinfektioiden diagnostiikka. Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Laboratoriopuhdas kertakäyttöputki. Nenänielutikkunäytteille Mukusekstraktori. Imulimanäytteille Näytetikku: Nukka-, pumpuli-, dacron-, rayontikku. (Alginaatti- ja hiilitikut eivät sovi) Näyte: Nenänielutikku (Nps). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Nenänieluimunäyte (Npa). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Lähetys: Näyte kestää kuljetusta hyvin, koska tutkimus ei edellytä ”elävien” infektiokykyisten virusten olemassaoloa. Näyte säilyy päiviä +4°C:ssa. Voidaan lähettää laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: Fluoroimmunologinen (TR-FIA) Tekotiheys: Viisi kertaa viikossa. Aamulla klo 8.30 mennessä saapuneet näytteet tutkitaan samana päivänä. Tulos valmiina normaalisti testin suorituspäivänä. 141 Tulkinta: Positiivinen / negatiivinen + lausunto. Normaalisti negatiivinen. Positiivinen löydös on osoitus influenssa A-viruksen aiheuttamasta tuoreesta infektiosta. INFLUENSSA A-VIRUS IgG, VASTA-AINEET Lyhenne:S-InfAAbG (4419), Li-InfAAbG (1874) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Influenssa A-viruksilla tapahtuu jatkuvaa antigeenivariaatiota, mutta viruksilla, etenkin niiden sisäosilla, on kuitenkin varsin laaja ristireaktiivisuus, joten yhtä antigeenia voidaan käyttää vasta-ainemittauksissa. Influenssa A-virusinfektioihin liittyy varsin säännönmukaisesti immuunivaste. Indikaatiot: Influenssa A-viruksen aiheuttamien hengitystieinfektioiden diagnostiikka Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Puhdas lasi- tai muoviputki Näyte: Normaali seeruminäyte (ja selkäydinnestenäyte) Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml. Yleensä tarvitaan pariseeruminäytteet. Lähetys: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (EIA) Tekotiheys: Kaksi kertaa viikossa. Tulos valmiina seuraavana päivänä. Tulkinta: IgG-vasta-aineiden määrä yksikköinä + lausunto. Positiivinen IgG-vasta-ainelöydös osoittaa testattavan joskus sairastaneen influenssa A-virusinfektion. Ihmiset sairastavat elämänsäaikana toistuvia influenssa A-virusinfektioita, joten valtaosalla väestöstä on vasta-aineita. Merkitsevä (yli 3-kertainen yksikkökasvu) IgG-vasta-ainetason nousu on osoitus tuoreesta influenssa A-virusinfektiosta. INFLUENSSA B-VIRUS, ANTIGEENI Lyhenne:-InfBAg (4416) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Hengitystieinfektioissa virusta ja sen antigeenisia osia erittyy nenänielueritteeseen, jossa niiden määrä varsinkin taudin alkuvaiheessa voi olla suuri. Antigeenin osoituksen diagnostinen herkkyys on lasten infektioissa hyvä, mikäli 142 näyte otetaan n. 5 vrk:n kuluessa taudin alusta. Sen jälkeen virusantigeenien määrä nenänielussa on selvästi laskenut. Aikuisilla herkkyys on huonompi, mutta testi on silti käyttökelpoinen. Yleensä näytteestä kannattaa tutkia samalla myös muiden respiratoristen virusten antigeenit. ks. tutkimus RESPIRATORISTEN VIRUSTEN ANTIGEENIT Indikaatiot: Hengitystieinfektioiden diagnostiikka Lähete: Virustutkimuslähete tai atk-lähete lähettäjän järjestmästä Näyteputki: Laboratoriopuhdas kertakäyttöputki. Nenänielutikkunäytteille Mukusekstraktori. Imulimanäytteille Näytetikku: Nukka-, -, dacron-, rayontikku. (Alginaatti- ja hiilitikut eivät sovi) Näyte: Nenänielutikku (Nps). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Nenänieluimunäyte (Npa). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Lähetys: Näyte kestää kuljetusta hyvin, koska tutkimus ei edellytä ”elävien” infektiokykyisten virusten olemassaoloa. Näyte säilyy päiviä +4°C:ssa. Voidaan lähettää laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: Fluoroimmunologinen (TR-FIA) Tekotiheys: Viisi kertaa viikossa. Aamulla klo. 8.30 mennessä saapuneet näytteet tutkitaan samana päivänä. Tulos valmiina normaalisti testin suorituspäivänä. Tulkinta: Positiivinen / negatiivinen + lausunto. Normaalisti negatiivinen. Positiivinen löydös on osoitus influenssa B-viruksen aiheuttamasta tuoreesta infektiosta. INFLUENSSA B-VIRUS IgG, VASTA-AINEET Lyhenne:S-InfBAbG (4957), Li-InfBAbG Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Influenssa B-viruksilla tapahtuu jatkuvaa antigeenivariaatiota, mutta viruksilla, etenkin niiden sisäosilla, on kuitenkin varsin laaja ristireaktiivisuus, joten yhtä antigeenia voidaan käyttää vasta-ainemittauksissa. Influenssa B-virusinfektioihin liittyy varsin säännönmukaisesti immuunivaste. Indikaatiot: Hengitystieinfektioiden diagnostiikka Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. 143 Näyteputki: Puhdas lasi- tai muoviputki Näyte: Normaali seeruminäyte (ja selkäydinnestenäyte) Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml. Yleensä tarvitaan pariseeruminäytteet. Lähetys: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (EIA) Tekotiheys: Kaksi kertaa viikossa Tulos valmiina seuraavana päivänä. Tulkinta: IgG-vasta-aineiden määrä yksikköinä + lausunto. Positiivinen IgG-vasta-ainelöydös osoittaa testattavan joskus sairastaneen influenssa B-virusinfektion. Ihmiset sairastavat elämänsä aikana toistuvia influenssa B-virusinfektioita, joten valtaosalla väestöstä on vasta-aineita. Merkitsevä (yli 3-kertainen yksikkökasvu) IgG-vasta-ainetason nousu on osoitus tuoreesta influenssa B-virusinfektiosta. INFLUENSSAVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) Lyhenne:InfNhO, InfANhO (4896), InfBNhO Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Käytetty PCR-menetelmä pystyy osoittamaan sekä influenssa A- että influenssa B-virukset, mukaan lukien myös sikainfluenssaviruksen (H1N1) ja lintuinfluenssaviruksen. Indikaatiot: Influenssavirusinfektioepäilyt Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Steriili kertakäyttöputki tai mukusekstraktori Näyte: Nenänielutikkunäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet Nenänieluimunäyte Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Lähetys: Näytteiden pakkaaminen Näytteet pakataan tartuntavaarallisten näytteiden tapaan. Tiiviitä näytteenkuljetuskoteloita on saatavilla sairaala- ja laboratoriotarvikkeiden toimittajilta. Näytteiden kuljetukset laboratorioon Näytteet lähetetään tutkivaan laboratorioon mahdollisimman nopeasti lähettävän yksikön käytäntöjen mukaisesti. Näytettä voidaan tilapäisesti säilyttää jääkaappilämpötilassa (1-3 vrk). Menetelmä: PCR (polymeraasiketjureaktio) 144 Tekotiheys: Viisi kertaa viikossa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä. Tulkinta: Positiivinen / negatiivinen. Normaalisti negatiivinen. Influenssaviruksen nukleiinihapon löytyminen on merkki influenssaviruksen aiheuttamasta infektiosta. INFLUENSSAVIRUS, PIKAVILJELY Lyhenne:-InfVi Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Influenssa A- ja B-virukset aiheuttavat epidemioita loppu-syksystä ja kevättalvella. Indikaatiot: Hengitystieinfektioiden diagnostiikka. Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Virusviljelyn kuljetusnesteputki. Putkia saa virusopin laboratoriosta. Ne ovat tällä hetkellä valkoisella kierrekorkilla varustettuja 5 ml:n putkia, jotka sisältävät 2 ml kellertävää kuljetusnestettä. Putkiin on merkitty vanhenemispäivä. Jos neste muuttuu sameaksi, putki on hylättävä. Näytetikku: Nukka-, pumpuli-, dacron- tai rayontikku (Alginaatti- ja hiilitikut eivät sovi) Näyte: Bf (bronkoalveolaarilavaatio)-näyte. Sytomegalovirus-viljelyn kuljetusnesteputkeen lisätään 3 ml Bf-huuhtelunestettä. Näyte tulee toimittaa laboratorioon mahdollisimman pian. Nenänieluimunäyte (Npa). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Nenänielutikku (Nps). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet Nielunäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, virologiset näytteet. Lähetys: Näyte tulisi toimittaa laboratorioon mahdollisimman pian. Lyhytaikainen säilytys, esim. viikonlopun yli, jääkaapissa +4°C:ssa. Menetelmä: Näytteellä infektoidaan soluviljelmä. Kolmen vuorokauden inkubaation jälkeen tehdään immunoperoksidaasivärjäys monoklonaalisilla influenssa A- ja B-virusvasta-aineilla. Tekotiheys: Kaksi kertaa viikossa. Normaalisti ei tehdä epideemisen ajan ulkopuolella (kesällä). Tulos valmiina kolmen vuorokauden kuluttua. Positiivinen (viruksen nimi) / negatiivinen + lausunto. Normaalisti negatiivinen. Positiivinen löydös on osoitus influenssaviruksen aiheuttamasta tuoreesta infektiosta. Tulkinta: 145 KAMPYLOBAKTEERI, VASTA-AINEET Lyhenne: S-CampAb (3058) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7422, lääkäri: (02) 333 7428 Yleistä: Kampylobakteerin aiheuttama suolistoinfektio on maassam-me tavattavista bakteerienteriiteistä yleisimpiä. Kampylo-bakteeri-infektioon liittyy jälkitauteina mm. reaktiivista artriit-tia sekä harvinaisena Guillan-Barrén syndrooma. Kampylobakteerienteriitin diagnostiikassa primaaritutkimus on ulosteviljely, mutta osalla potilaista vasta-ainetutkimus on diagnostiikassa oleellinen. Erityisesti ripulin jälkeisten komplikaatioiden ilmestyessä on ulosteviljely jo usein negatiivinen. Tällöin vasta-ainetutkimus on ainoa tapa päästä etiologiseen diagnoosiin. Indikaatiot: Enterokoliitit, appendisiitti ja pseudoappendisiitti (mesenteriaalilymfadeniitti), reaktiiviset artriitit, Guillan-Barrén syndrooma. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähe-te. Näyte: 2 ml verta tai 1 ml seerumia. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen menetelmä (EIA), jossa antigeenina käytetään Campylobacter jejuni -kannasta valmistettua hapanta ekstraktia. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Kaikkiin kolmeen Ig-luokkaan kuuluvat vasta-aineet tulisi tutkia aina yhdessä. IgA vasta-aineet ovat yleensä koholla tartunnan jälkeen toisesta viidenteen viikkoon. IgM ja IgG-luokkien vasta-aineet kehittyvät vähän hitaammin ja säilyvät pidempään. Positiivisten löydösten merkittävyydestä annetaan arvio. Kirjallisuus: Kosunen TU, Rautelin H, Pitkänen T, Pönkä A, Pettersson T. Infection 1983;11; 189–91. Rautelin HI, Kosunen TU. J Clin Microbiol 1987;25;1944–51. KAMPYLOBAKTEERIVILJELY Lyhenne: F-CampVi (2021) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7414, lääkäri: (02) 333 7413 Yleistä: Kampylobakteerit aiheuttavat yleensä nopeasti alkavan ripulitaudin, johon voi liittyä vatsakipuja, päänsärkyä, kuumetta ja veriripulia. Ks. Ulosteviljely 1. Indikaatiot: Epäily kampylobakteeri-infektiosta. 146 Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete Näyte: Ripuliulostetta hiilitikulla kuljetusputkeen. Mikäli näytettä ei heti voida toimittaa laboratorioon on näyteputki säilytettävä jääkaapissa. Menetelmä: Viljelyt tehdään rikastemaljalle, jota kasvatetaan eritysolo-suhteissa (43 astetta, vähennetty happiosapaine). Tunnis-tus perustuu biokemiallisiin reaktioihin, ja tyypilliseen antibioottiherkkyyteen. Tekotiheys: Arkipäivisin. Negatiivinen tulos saadaan yleensä 4 vrk:n ja positiivinen 5 vrk:n kuluessa. Positiivinen tulos ilmoitetaan myös puhelimitse. Tulkinta: Normaalitulos negatiivinen. Potilaan saama antibakteeri-lääkitys voi aiheuttaa negatiivisen viljelytuloksen. Kirjallisuus: Blaser MJ, Reller RB: New Eng J Med 1981;305:1444–1452. Kosunen T: Duodecim 1978;94:961–965. Kosunen T, Kauranen O, Martio J, ym: Duodecim 1980;96: 1606–1611. KARDIOLIPIINI (LUES), VASTA-AINEET LIKVORISTA Lyhenne: Li-KardAb (3362) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7422, lääkäri: (02) 333 7428 Yleistä: Syfiliksen laboratoriodiagnostiikka tapahtuu pääasiassa serologisesti. Syfiliksen seulontatestinä käytetään S–TrpaAb-testiä (ks. TREPONEMA PALLIDUM, VASTA-AINEET SEERUMISTA), joka toteaa sekä IgM- että IgG-luokan kuppavasta-aineet ja soveltuu sekä tuoreen/hoitamattoman kupan että hoidetun taudin toteamiseen. S-TrpaAb-testillä vältetään kardiolipiinivasta-ainemittaukseen liittyneet väärät positiiviset tulokset. TrpaAb ei sovellu likvornäytteiden tutkimiseen, joten Li-KardAb ja Li-TPHA toimivat aktiivivaiheen neurosyfiliksen osoittajina. Indikaatiot: Neurosyfilisepäily yhdessä S-TrpaAb:n kanssa. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähe-te. Näyte: 1 ml selkäydinnestettä. Näyte säilyy useita päiviä +4C:ssa ja voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: VDRL flokkulaatiotesti (VDRL test, Oxoid). Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Normaalisti negatiivinen (titteri <1). Neurosyfiliksessä selkäydinnesteen kardiolipiini-vasta-aineet ovat positiivisia noin puolessa tapauksista. Kirjallisuus: Pope V et al. 2006. Immunological methods for the diagnosis of spirochetal 147 diseases. Kirjassa (toim.) Detrick B, Hamilton RG, Folds JD. Manual of Molecular and Clinical Laboratory Immunology, 7. painos, s. 477–484. KELIAKIATUTKIMUS Lyhenne: Tiedustelut: S-Keli-T (20054), S-KELIAKIATUTKIMUS; sisältää vasta-ainetutkimukset SGlpepAbA, S-GlpepAbG, S-tTGAbA, S-EMAbA, S-IgA (mikäli S-IgA on matala, näytteestä tehdään myös S-tTGAbG). S-Keli-TL (20120), S-KELIAKIATUTKIMUS, LAAJA; sisältää samat vasta-ainetutkimukset kuin S-Keli-T sekä B-HLA-tautiassosiaatiotutkimuksen (B-HLAKELI). S-Keli-TS (12392), S-KELIAKIATUTKIMUS, SUPPEA, sisältää vasta-ainetutkimukset S-GlpepAbA, S-GlpepAbG, S-tTGAbA, ja S-IgA (mikäli S-IgA on matala, näytteestä tehdään myös S-tTGAbG). S-Keli-S1 (13058), S-KELIAKIATUTKIMUS, SEULA 1, sisältää vasta-ainetutkimukset S-GlpepAbA, S-GlpepAbG, S-tTGAbA. S-Keli-S2 (13059), S-KELIAKIATUTKIMUS, SEULA 2, sisältää samat vastaainetutkimukset kuin S-Keli-S1 sekä B-HLA-tautiassosiaatiotutkimuksen (BHLA-KELI). Laboratorio: (02) 333 7401, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä:S-Keli-T ja S-Keli-TS ovat yhdistelmä- paketteja, jotka sisältävät kaikki tärkeimmät keliakian vasta-ainetutkimukset. S-Keli-TL on laaja yhdistelmäpaketti, jossa keliakian vasta-ainetutkimuksia on täydennetty keliakian perinnöllistä alttiutta selvittävällä kudostyypitystutkimuksella (Ks. B-HLA-tautiassosiaatio-tutkimus/keliakia (B-HLA-KELI). S-Keli-S1 sisältää keliakian tärkeimmät vasta-ainetutkimukset, mutta ei S-IgA:ta koska S-GlpepAbG löytää kaikki IgA-puutospotilaat, joilla on keliakia. S-Keli-S2 soveltuu myös oireettomien potilaiden seulontaan; negatiivinen HLA-KELI sulkee pois keliakian. Keliakiavasta-aineet ovat keskeisiä keliakian diagnostisia kriteereitä (ESPGHAN 1990). Vuoden 1990 kriteerien mukaan diagnoosin tuli kuitenkin aina perustua ohutsuolen biopsiaan. Uudet ESPGHAN-kriteerit ovat tulossa, vuoden 2010 kokouksessa Istanbulissa ehdotettiin: (1) biopsiasta voidaan luopua oireisilla potilailla, joilla keliakia-vasta-aineet ovat korkeat positiiviset, (2) oireettomilla, esim. sukulaisilla, diagnoosin tulee perustua B-HLA-KELI –tutkimukseen ja vasta-ainetutkimuksiin; lisäksi seulonta varmistetaan biopsialla, (3) suositeltavia vasta-ainetutkimuksia ovat endomysiumvasta-aineet (S-EMA), kudostransglutaminaasi vasta-aineet (S-tTGAb) ja gliadiinipeptidivasta-aineet (S-GlpepAb), (4) jos IgG-luokan vasta-aineita ei tehdä myös SIgA tulee määrittää. Vasta-ainetutkimuksia käytetään keliakian ja ihokeliakian (dermatitis herpetiformis, DH) diagnostiikassa ja hoidon seurannassa. Diagnoosi varmistetaan tarvittaessa ohutsuolibiopsialla. Ihokeliakiassa diagnoosiin tarvitaan immunofluoresenssitutkimus terveen ihon koepalasta IgA-kasaumien osoittamiseksi. Keliakian esiintyvyyden arvioidaan olevan maassamme 1:100. Tauti voi puhjeta missä iässä tahansa. Patogeneesia ei varmuudella tunneta, mutta kelia148 kia puhkeaa altistavaa geeniä kantavan potilaan herkistyessä vehnän, rukiin, tai ohran gluteenille (gliadiini). Seurauksena on aktivoituneiden lymfosyyttien aiheuttama ohutsuolen limakalvon tulehdus, johon liittyy kudostransglutaminaasin (TG2) aktivoituminen. TG2 deamidoi ruoan gliadiinin, ja syntyy immuunivaste deamidoitua gliadiinia ja TG2 kohtaan joka lopulta johtaa suolen nukan vaurioon (”villusatrofia”). Syntyneet vasta-aineet tunnistavat sekä deamidoidun gliadiinin, TG2:n että sileän lihaksen endomysiumin, joissa kaikissa on samoja epitooppeja, Taudin toisessa muodossa, ihokeliakiassa (dermatitis herpetiformis), voidaan osoittaa IgA-kasaumia ja tulehdussoluja dermis-papilloissa ja raajojen ojentajapuolella esiintyy ihon tyvikalvon alaisia rakkuloita. Ihokeliakiassa esiintyy samoja vasta-aineita kuin keliakiassa. Suolen keliakiamuutoksia on n. 70 %:lla. Keliakian kliininen kuva on vuosien mittaan muuttunut. Alle 2-vuotiailla lapsilla voi esiintyä kroonista ripulia, laihtumista ja kasvuhäiriöitä, mutta isommilla lapsilla tyypilliset oireet puuttuvat, anemiaa ja pituuskasvun häiriöitä voi esiintyä. Aikuisilla oireina voivat olla yleisoireet, väsymys, vatsavaivat, laihtuminen, anemia, suun haavaumat, nivelvaivat, osteoporoosi, osteomalasia, infertiliteetti tai neurologiset oireet. Pitkään jatkunut keliakia saattaa johtaa suolistolymfooman syntyyn. Keliakian hoito on elinikäinen gluteeniton dieetti, jonka aikana yleisoireet häviävät muutamassa kuukaudessa. Suolen limakalvon tulehdussoluinfiltraatit häviävät ja nukan morfologia korjaantuu dieetin aikana n. 6–12 kk:ssa. Dieetin on myös todettu ehkäisevän osteoporoosin ja suolistolymfooman syntyä. Hoidon toteutumista seurataan seerumin vasta-ainetutkimuksilla; tarvittaessa tehdään kontrollibiopsia (1 v). IgA-luokan gliadiinipeptidi-, endomysium-, ja transglutaminaasivasta-aineet laskevat samanaikaisesti suolen paranemisen kanssa. IgA-puutospotilailla seurataan IgG-luokan vasta-aineiden vähenemistä. Tavallisin syy huonoon hoitotulokseen on epätäydellisesti toteutunut dieetti. Keliakiaan liittyy perinnöllinen alttius, jota voidaan tutkia käyttäen HLA-tautiassosiaatiotutkimusta. Riskiryhmiin kuuluvat keliakiapotilaiden ensimmäisen asteen sukulaiset, diabeetikot (tyyppi 1), muita autoimmuunitauteja sairastavat (mm. Sjögrenin syndroma, autoimmuunityreoidiitti) ja IgA-puutospotilaat, joilla esiintyy muuta väestöä enemmän tautiin altistavaa HLA-haplotyyppiä DR3-DQ2 (DRB1*03- DQA1* 0501- DQB1*02). Yli 90 % keliakiapotilaista on positiivisia tämän haplotyypin tai DR5-DQ7/ DR7-DQ2 genotyypin koodaaman HLA-molekyylin suhteen ja valtaosa negatiivisista on puolestaan positiivisia DR4-DQ8 (DQB1*0302) haplotyypin suhteen. Vahva HLA-assosiaatio ja autovasta-aineiden esiintyminen osoittavat että keliakia on autoimmuunitauti. Yli 90 %:lla hoitamattomista potilaista esiintyy autovasta-aineita endomysiumia ja kudostransglutaminaasia kohtaan. Useissa kudoksissa, mm. suolen limakalvolla ekspressoituvan kudostransglutaminaasin on osoitettu olevan identtinen endomysium-antigeenin kanssa ja sitä pidetään keliakian autoantigeenina. HUOM: Gliadiini-va ovat epäherkkiä ja epäspesifisiä, niiden sijaan keliakian diagnostiikkaan ja seurantaan, myös pikkulapsilla, SUOSITELLAAN herkkää ja spesifistä GLIADIINIPEPTIDI-va testiä (ks. S-GlpepAb). Indikaatiot: 1. Keliakian ja dermatitis herpetiformikseen (ihokeliakia) liittyvän enteropatian (ohutsuolivaurio) diagnostiikka (erityisesti vähäoireisilla tai epätyypillisiä oirei149 ta saaneilla henkilöillä). 2. Keliakian dieettihoidon seuranta. 3. Sairastumisalttiuden arvioiminen oireettomilla riski-henkilöillä; keliakiapotilaiden ensimmäisen asteen sukulai-set, diabeetikot [tyyppi 1], Sjögrenin syndroma, Basedowin tauti, IgA-puutospotilaat (S-Keli-TL, B-HLA-KELI, SKeli-S2). Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: S-Keli-T, S-Keli-TS, S-Keli-S1: 1 ml seerumia. S-Keli-TL, S-Keli-S2: 1 ml seerumia ja 1 ml EDTA-verta. Seerumi säilyy useita päiviä +4C:ssä ja EDTA-veri useita päiviä huoneenlämmössä. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Ks. osatutkimukset Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: (Viitearvot: ks. osatutkimukset) Koska n. 5–10 %:lla potilaista on vasta-aineita vain gliadiinipeptidia tai vain endomysiiniä/transglutaminaasia kohtaan, keliakian seulontaan tulisi aina käyttää samanaikaisesti Gliadiinipeptidi, vasta-ainetestiä yhdessä joko transglutaminaasivasta-ainetestin tai endomysium-vasta-aineita mittaavan testin kanssa Kudostransglutaminaasi-, endomysium- ja gliadiinipeptidi-, vasta-aineiden herkkyys ja spesifisyys ohutsuolen villusatrofian osoittajana on samaa luokkaa. Pienellä osalla potilaista voi vain yksi kolmesta testistä olla positiivinen. Hoitamattomassa keliakiassa IgA-luokan vasta-aineita voidaan osoittaa lapsilla >95 %:lla ja aikuisilla >90 %:lla. Keliakiapotilailla esiintyy 10 kertaa normaalia useammin seerumin IgA:n puutosta. IgA-puutospotilailla kudostrans-glutaminaasi-, ja endomysium (IgA) ja gliadiinipeptidi (IgA) vasta-ainetestit ovat negatiiviset, mutta IgG-gliadiinipeptidi, vasta-aineet tai IgG-endomysium / transglutaminaasivasta-aineet ovat positiiviset. Gluteenittoman dieetin aikana tiitterit laskevat. IgA-luokan gliadiinipeptidivastaaineet laskevat 3–9 kk:ssa ja endomysium- tai kudostransglutaminaasivastaaineet 6–12 kk kuluessa. Vasta-aineet ilmestyvät nopeasti uudelleen jos dieetti pettää. Vasta-ainemäärityksiä voidaankin käyttää dieetin seurantaan. Riskiryhmien seulontatutkimuksissa vasta-aineita voi esiintyä oireettomilla (mm. tyyppi 1 diabeteksessa 2–5 %:lla). Jos potilaalla on keliakiaan sopiva HLAhaplotyyppi, tulee varmistaa biopsialla, onko kyseessä keliakia tai ns. latentti keliakia. Näitä potilaita on syytä seurata koska jossain vaiheessa latentti tauti muuttuu keliakiaksi. Perinnöllisen sairastumisalttiuden selvittämiseen tarkoitettu B-HLA-keli tautiassosiaatiotutkimus, joka on osa laajaa keliakiatutkimus-pakettia (S-Keli-TL, S-Keli-S2), soveltuu keliakian poissulkuun erityisesti oireettomilla keliakiapotilaiden sukulaisilla ja muilla riskiryhmillä. Testi voidaan pyytää myös erikseen tehtävänä. Kirjallisuus: 150 Ankelo M, et al. Clin Exp Immunol 2007. doi:10.1111/j.1365-2249.2007.03487. Collin P. Ann Med 1999;31:399. Collin P, et al. Keliakia. Käypä hoito päivitys. Duodecim 2011;127:296-7. Dieterich W, Ehnis T, Bauer M, ym. Nat Med 1997;3:797. Farrell RJ, Ciaran PK. N Engl J Med 2002; 346:180–188. Hällström O. Gut 1989;30:1225. Käypä hoito. Keliakian hoitosuositus. Duodecim 1997;113:82–87. Ladinser B, Rossipal E, Pittschieler K. Gut 1994;35:776. Lock RJ, Ym.Clin Exp Immunol 1999;116:258. Mäki M. Moodi 1/1995, ss. 34–35. Mäki M, Collin P. Lancet 1997;349:1755. Mäki M, Holm K, Lipsanen V, Hällström O, Viander M, ym. Lancet 1991;338:1350. Mäki M, Mustalahti K, ym. N Engl J Med 2003; 348:25 2517 Reunala T, Chorzelski TP, Viander M, ym. Br J Dermatol 1987;117:185. Savilahti E, Viander M, ym. Lancet 1983; i: 320. Sollid LM, Thorsby E. Gastroenterology 1993; 105:910. Sulkanen S, Halttunen T, Laurila K, ym. Gastroenterology 1998; 115: 1322. Walker-Smith et al. Revised criteria for diagnosis of coeliac disease. Report of ESPGHAN. Arch Dis Childhood 1990;65: 909-911. Viander M. Vasta-aineet deamidoituja gliadiinipeptidejä kohtaan keliakian diagnostiikassa. Moodi 5/2008, s. 212 Viander M. Keliakiadiagnostiikka muuttuu – uudet ESPGHAN kriteerit. Labquality Days, Helsinki 2011. KEMOTAKSIS JA KEMILUMINESENSSI Lyhenne: L-Kemotax (2394) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7406, lääkäri: (02) 333 7411 Yleistä: Neutrofiilien granulosyyttien toiminta bakteerien tuhoamisessa: 1. solujen migroituminen tulehduspaikalle kemotaktisten tekijöiden houkuttelemana, 2. opsonoidun bakteerin fagosy- toosi sekä 3. bakteerien tuhoaminen, jossa osallisina ovat lysosomaaliset entsyymit ja kemiallisesti aktiiviset vapaat radikaalit. Kemotaksiksen häiriöitä on kuvattu monissa tautitiloissa, mm. LED, hyper-IgE syndrooma, Chediak-Higashin syndrooma, solukalvon glykoproteiinidefekti sekä myös palovammojen ja hemodialyysin yhteydessä. Vapaiden radikaalien muodostuminen on häiriytynyt mm. kroonisessa granulomatoositaudissa, glukoosi 6- fosfaatindehydroge-naasin puutteessa ja NADPHoksidaasin toimintahäiriöissä. Yleensä puutteellisen granulosyyttifunktion kliinisessä oireena on toistuvien bakteeri-infektioiden esiintyminen. Indikaatiot: Tutkimus on aiheellinen epäiltäessä granulosyyttien igraa-tiokyvyn tai oksidatiivisen metabolian vajavuutta. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 20–30 ml verta muovisessa Li-hepariiniputkessa, toimitettava tutkittavaksi välittömästi näytteenoton jälkeen. Lähetteessä mainittava potilaan saama lääkitys. 151 Menetelmä: Tekotiheys: Kemotaksis mitataan käyttäen Boyden chamber-menetelmää ja migraatio ilmoitetaan mikromet-reinä/inkubaatioaika. Kemotaktisina stimuluksina käytetään komplementtien aktivaatiotuotetta C5a:ta sekä synteettistä kemotaktista peptidiä fMLP:tä (n-formyl metionylleusyl-fenylalaniini). Myös solujen spontaani migraatio mitataan. Kemiluminesenssin mittauksessa käytetään stimuluksena normaaliseerumilla (pooli) aktivoitua zymosania ja tulosta (maksimivaste mV) verrataan normaalimateriaaliin. Tilattava tutkimus, puh. (02) 333 7406. Tulkinta: Kemotaksiksessa spontaania migraatiota sekä kemotaktista migraatiota verrataan normaalimateriaaliin sekä päivän kontrolliin. Kemiluminesenssissä maksimivastetta verrataan ajallisesti ja määrällisesti normaalimateriaaliin sekä päivän kontrolliin. Vastausta seuraa aina lausunto. Kirjallisuus: Boxer GJ, Gurnutte JT, Boxer L. Hospital Practice, April 1985, 129. Kantele JM, Kainulainen LT, Viander M. Immuunipuutokset – oireista diagnoosiin. Moodi 2/2007: 74–76. Kennedyn oireyhtymä (SBMA), AR-geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus Lyhenne: B -SBMA-D (12009) Ts-SBMA-D (12220) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Kennedyn oireyhtymä eli bulbospinaalinen lihasatrofia (SBMA) on aikuisiällä alkava hitaasti etenevä motoneuronitauti, jonka oireisiin kuuluvat lihasheikkous, lihasatrofiat ja bulbaarioireet. Tautia sairastavilla miehillä havaitaan usein gynekomastiaa, impotenssia ja alentunut fertiliteetti. Joillakin potilailla esiintyy myös sensorista neuropatiaa. Kennedyn oireyhtymä periytyy peittyvästi X-kromosomissa, joten lähinnä vain miehet sairastuvat, joskin kantajanaisilla saattaa esiintyä lieviä oireita. Taudin taustalla on CAG-toistojaksoalueen monistuma androgeenireseptorigeenissä (AR). CAG-toistojaksojen määrä on Kennedyn oireyhtymää sairastavilla potilailla yli 37, kun normaaliväestössä toistojaksojen määrä vaihtelee välillä 7-35. Suomessa Kennedyn oireyhtymää sairastavien sukujuuret ovat usein ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Indikaatiot: Kliininen epäily Kennedyn oireyhtymästä. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: 152 AR-geenin PCR-monistus CAG-toistojaksoaluetta rajaavilla alukkeilla ja alleelin koon määritys PAGE-analyysillä. Vastausaika: 3-6 viikkoa. Tulkinta: Ekspansion löytyminen varmistaa SBMA-diagnoosin. KIIRE-VZV Lyhenne:KIIREVZV Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Vesirokkoimmuniteetti voidaan määrittää tarvittaessa kiireellisesti saman päivän aikana ELFA-testillä. Näytteestä suoritetaan myös spesifinen EIA-IgGtesti, joka vastataan myöhemmin. Huom: myös muita seerumitutkimuksia voidaan pyytää kiireellisenä. Kiiretesteistä peritään korotettu hinta. Indikaatiot: Immuniteetin määrittäminen vesirokkovirukselle. Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Puhdas lasi- tai muoviputki. Näyte: Normaali seeruminäyte. Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml. Lähetys: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan lähettää laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: ELFA (Enzyme immunoassay) Tekotiheys: Tarvittaessa. ELFA-tulos on valmiina näytteen laboratorioon saapumispäivänä. Vastaus sekä puhelimitse että kirjallisesti. Näytteestä tehdään myös EIAIgG-määritys, joka vastataan myöhemmin. Tulkinta: Positiivinen tulos on osoitus sairastetusta infektiosta. KOMPLEMENTIN AKTIVAATIOTUTKIMUS Lyhenne: P-CAktt (10470) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä:Sisältää: P-Komplementti faktori B + aktivaatiotuotteet P-Komplementti C3 + aktivaatiotuotteet P-Komplementti C4 + aktivaatiotuotteet P-SC5b-9-kompleksi 153 Indikaatiot: Komplementin vaihtoehtoisen ja klassisen tien aktivaation mittaaminen. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 3 x 1 ml EDTA-plasmaa (ks. näytteenotto-ohjeet s. 18) jäädytetään välittömästi. HUOM: Pleuraneste, synovianeste ja likvori käsitellään kuten plasma (EDTA-putki). Tuore EDTA-plasma voidaan lähettää sulana (+4°C), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Annetaan lausunto. Komplementin aktivaatiotuotteiden määritys on indisoitua tiloissa, joissa epäillään komplementin aktivaatiota joko klassisen (antigeenivasta-ainereaktio, immuunikompleksit) tai oikotieaktivaation (lipopolysakkaridi, C3NeF) kautta.Matala C4 ja C3 viittaavat ns. klassisen tien aktivaatioon, normaali C4, mutta matalat C3 ja Faktori B oikotien aktivaatioon. Alentuneen (maksasairaudet) tai lisääntyneen (akuutin faasin proteiinit) synteesin takia ko. faktorien kvantitatiivisella immuno-kemiallisella määrityksellä (radiaaliimmunodiffuu-sio) ei aina päästä diagnoosiin. Aktivaatiotuotteiden osoitus varmistaa diagnoosin. Kirjallisuus: Brandslund I, et al. J Immunol Methods 1981; 44: 63. Ramentol-Massana M, et al. Int Arch Allergy Appl Immunol 1982; 68:219. Lew PD, et al. J Clin Invest 1979; 63:326. Meri S. Moodi 1994; 5:220. Morgan BP. Complement. Clinical aspects and relevance to disease. Academic Press, London 1990. Schur PH. Am J Clin Pathol 1977; 68:647. Viander M: Komplementtimääritysten diagnostinen merkitys. Moodi 2/1992: 124–128. Viander M: Uutta komplementtidiagnostiikasta. Moodi 1/2007: 60–62. KOMPLEMENTTI C1q, C1r, C1s, PITOISUUS Lyhenteet: P-C1q (720), P-C1r (10484), P-C1s (10485) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Ks. myös S-KOMPLEMENTIN PUUTOSTUTKIMUS (S-C-DEF) ja P-HAE. Komplementin C1 komponentit osallistuvat klassisen tien aktivaatioon: aktivoitunut C1qrs-kompleksi pilkkoo C4:n ja C2:n (C4a ja C2a vapautuvat), jotka muodostavat C3 konvertaasin (C4b2b). C1-komponenttien synnynnäiset puutokset ovat hyvin harvinaisia. Sekundaarisia, hankittuja puutoksia voi liittyä mm. hypogammaglobulinemiaan sekä voimakkaaseen komplementin aktivaatioon. Tällainen tilanne voi johtaa myös ns. hankittuun HAE-oireyhtymään, jossa C1q ja C1Inh kuluu. Mikä tahansa puutos estää klassisen tien aktivaation. Lapsipotilailla merkki klassisen tien puutoksesta voi olla infektioalttius. Aikuisilla esiintyy SLE:n kaltaisia tauteja merkkinä huonosta kyvystä käsitellä 154 (poistaa) immuunikomplekseja ja hajonneiden solujen ja tuman rakenteita (glomerulonefriitteja, artralgiaa, vaskuliitteja). Indikaatiot: Komplementin C1 komponenttien puutoksen osoittaminen. Ns. hankitun HAE:n diagnostiikka Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähe-te. Näyte: EDTA-plasmaa 1 ml (jäädytetään välittömästi. HUOM: Nivel- ja pleuranesteet ym. kudosnesteet myös EDTA-näytteinä. Jos pyydetään komplementin puutostutkimus lähetettävä myös tuoretta seerumia 1 ml. Tuore EDTA-plasma voidaan lähettää sulana (+4°C), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana. (Ks. komplementtinäytteiden näytteenotto-ohjeet). Menetelmä: Radiaalinen immunodiffuusio. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Tulos ilmoitetaan prosentteina normaaliseerumipoolin keskiarvosta. (=100 %, viitearvot >80%). Sekundaarisesti alentuneita arvoja voidaan todeta klassisen tien aktivaatiossa (C4 ja C3 laskevat) ja ns. hankitussa HAE:ssa. Jopa 50 %:n lasku yksittäisen komponentin pitoisuudessa aiheuttaa vasta vähäisen laskun komplementin kokonais-aktiviteetissa. C1-puutostiloissa ei myöskään hemolyyttinen komplementti toimi. Kirjallisuus: Meri S. Duodecim 1994;110:185. Viander M: Komplementtimääritysten diagnostinen merkitys. Moodi 2/1992: 124–128. Viander M: Uutta komplementtidiagnostiikasta. Moodi 1/2007: 60–62. KOMPLEMENTTI C1q, VASTA-AINEET Lyhenteet: P-C1qAbG (12429) Tiedustelut: Laboratorio: (02)3337419, lääkäri: (02)3337526 Yleistä: Komplementin C1q on klassisen tien aktivaation käynnistäjä. Klassinen tie osallistuu puolustukseen mikrobeja kohtaan sekä kuolleiden solujen, immuuni-kompleksien ja muun debriksen poistoon. Jos C1q puuttuu tai potilaalla on C1q vasta-aineita seurauksena voi olla immuunikompleksitauti, systeeminen lupus (SLE), glome-rulonefriitti tai vaskuliitti (hypokomplementeeminen urtikaria-vaskuliitti syndrooma, HUVS, tai reumatoidi-vaskuliitti). HUVS on harvinainen, mutta voi olla selittämä-ttömän angioödeeman aiheuttaja. Indikaatiot: Angioödeeman ja hypokomplementeemisen urtikaria-vaskuliitti syndrooman (HUVS) diagnostiikka, SLE-nefriitin diagnostiikka ja hoidon seuranta, reumatoidi-vaskuliitin ja Feltyn syndrooman osoittaminen sekä glomerulonefriittien ja muiden immuunikompleksitautien diagnostiikka ja hoidon seuranta. 155 Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml (2x0,5 ml) EDTA-plasmaa. Tuore näyte lähetetään +4ºC, jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana, muuten suos. pakastettua näytettä. Lipeeminen tai hemolysoitunut näyte ei kelpaa. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen menetelmä. Tekotiheys: Kerran viikossa. Kiireeellisessä tapauksessa tutkimus tehdään pyydettäessä 24 tunnin kuluessa näytteen saapumisesta. Tulkinta: Viitealue: <10 U/ml IgG-luokan C1q-vasta-aineita esiintyy HUVS-potilailla (100 %). SLE:ssä ilman nefriittiä (20–30 %) ja aktiivisessa SLE-nefriitissä (yli 75%). Lisäksi vasta-aineita tavataan reumatoidi-vaskuliitissa (30 %) ja Feltyn syndroomassa (75 %). HUVS:ssa C1q on matala, mutta C1r ja C1s normaalit. SLE:ssa anti-C1qvasta-aineiden nousu ennustaa munuaisvaurion syntyä. Anti-C1q-va korreloituvat heikosti anti-DNA-vasta-aineisiin, joten ne toimivat markkerina myös DNA-va.negatiivisessa lupus-nefriitissä. C1q-vasta-aineita esiintyy myös muissa immuunikomp-leksitaudeissa, MCTD:ssa, ja membranoproliferatiivisessa glomerulonefriitissä. Kirjallisuus: Marto N, et al. Anti-C1q antibodies in nephritis: Correlation between titres and renal disease acitivity and positive predictive value in systemic lupus erythematosus. Ann Rheum Dis 2005;64:444–8. Wener MH. Autoantibodies to C1q. In: Shoenfeld et.al. editors. Autoantibodies, 2nd ed., Amsterdam, Elsevier 2007. KOMPLEMENTTI C2, PITOISUUS Lyhenne: P-C2 (234) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Ks. myös KOMPLEMENTIN PUUTOSTUTKIMUS (S-C-DEF) Komplementin C2 komponentti osallistuu klassisen tien aktivaatioon: aktivoitunut C1qrs-kompleksi pilkkoo C4:n ja C2:n (C4a ja C2a vapautuvat), jotka muodostavat C3 konvertaasin (C4b2b). Hereditaarisesssa C2:n puutteessa klassisen tien aktivaatio ei toimi. Yleisimmässä C2:n puutostilassa esiintyy LED:n kaltaisia oireita (glomeru-lonefriitti, artalgia, vaskuliitti). Harvemmin esiintyvässä C2-puutossyndromassa potilailla on toistuvia infektioita (hemofilus- ym, sepsiksiä ja meningiitteja). Näillä potilailla esiintyy usein samanaikaisesti IgG2-alaluokan puutos. Potilaiden löytymisellä on myös merkitystä tilan hoitamisen kannalta, koska tuoreen plasman tai gammaglobuliinin annolla on tila saatu merkittävästi korjatuksi. C2 voi alentua myös sekundaarisesti: hereditaarisessa angioneu-roottisessa ödeemassa C2 voi laskea C4:n ohella, mutta C3 pysyy normaalina. Samoin voidaan matalia C2 arvoja todeta klassisen tien aktivaatiossa (LED ym. immuun-ikompleksitaudit). 156 Indikaatiot: Komplementin C2 komponentin puutoksen osoittaminen. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: EDTA-plasmaa (ks. näytteen otto-ohjeet edellä) 1 ml (jäädytetään välittömästi). Tuore EDTA-plasma voidaan lähettää sulana (+4°C), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana. (Ks. komplementtinäytteiden näytteenotto-ohjeet). Menetelmä: Radiaalinen immunodiffuusio. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Tulos ilmoitetaan prosentteina normaaliseerumipoolin keskiarvosta. (=100 %, viitearvo > 80%). Sekundaa-risesti alentuneita arvoja voidaan todeta hereditaarisessa angiodeemassa (C4 laskee myös, C3 normaali) sekä klassisen tien aktivaatiossa (C4 ja C3 laskevat). Jopa 50 %:n lasku yksittäisen pitoisuudessa aiheuttaa vasta vähäisen laskun komplementin kokonaisaktiviteetissa. C2-puutostiloissa ei myöskään hemolyyttinen komplementti toimi. Kirjallisuus: Meri S: Duodecim 1994;110:185. Viander M: Komplementtimääritysten diagnostinen merkitys. Moodi 2/1992: 124–128. Viander M: Uutta komplementtidiagnostiikasta. Moodi 1/2007: 60–62. KOMPLEMENTTI C3 + AKTIVAATIOTUOTTEET (C3d) Lyhenne: P-C3Aktt (3066) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Komplementin komponentti C3 osallistuu sekä ns. Klassiseen että oikotietä tapahtuvaan komplementin aktivaatioon. C3d on pienimolekyylinen C3:n osanen joka irtoaa C3b:sta C3b-inaktivaattorin (C3bINA) vaikutuksesta. C3d voidaan määrittää raketti-immunoelektroforeesilla saostamalla ensin natiivi C3, C3b ja C3c polyetyleeniglykolilla. Indikaatiot: Komplementin aktivaation osoittaminen (joko klassista tai vaihtoehtoista tietä). Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: EDTA-plasma 2x1 ml (jäädytetään välittömästi). HUOM: Nivel- ja pleuranesteet ym. kudosnesteet myös EDTA-näytteinä. Tuore EDTA-plasma voidaan lähettää sulana (+4°C), jos se tulee laboratorioon seuraavan päivän aikana. (Ks. komplementtinäytteiden näytteenotto-ohjeet). Menetelmä: Raketti-immunoelektroforeesi (C3d). (Samanaikaisesti määritetään aina myös plasman C3). C3 teetetään alihan-kintana (TYKSLAB). 157 Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Vastausta seuraa aina lausunto. C3:n aktivaatiotuotteiden määritys on indisoitua tiloissa, joissa epäillään komple-mentin aktivaatiota joko klassisen (antigeenivasta-aine -reaktio, immuunikompleksit) tai oikotieaktivaation (lipopolysakkaridi, C3NeF) kautta. Ks. myös P-Komplementin aktivaatiotutkimus. Kirjallisuus: Brandslund I, et al. J Immunol Methods 1981;44:63. Ramentol-Massana M, et al. Int Arch Allergy Appl Immunol 1982; 68:219. Morgan BP. Complement. Clinical aspects and relevance to disease. Academic Press, London 1990. Schur PH. Am J Clin Pathol 1977;68:647. Viander M: Komplementtimääritysten diagnostinen merkitys. Moodi 2/1992: 124–128. Viander M: Uutta komplementtidiagnostiikasta. Moodi 1/2007: 60–62. KOMPLEMENTTI C3 JA C4, PITOISUUDET Lyhenne: P-C3 (4545), P-C4 (4546) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Komplementtiproteiinien tason määrityksellä on merkitystä immuunitaudeissa ja infektioissa, joissa epäillään Komp-lementin puutostiloja tai lisääntynyttä kulutusta. Ks. myös HAE-tutkimus, P-C1INH, Komplementti C3:n ja C4:n aktivaatiotuotteet, Komplementin aktivaatiotutkimus. Indikaatiot: Epäily komplementin puutostilasta, immuunikompleksi-taudista tai komplementtia kuluttavasta infektiosta. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: EDTA-plasma 2 x 1 ml, jäädytetään välittömästi. HUOM: Nivel- ja pleuranesteet ym. kudosnesteet myös EDTA-näytteinä. Tuore EDTA-plasma voidaan lähettää sulana (+4°C), jos se tulee laboratorioon seuraavan päivän aikana. (Ks. komplementtinäytteiden näytteenotto-ohjeet). Menetelmä: C3 ja C4 määritetään immunonefelometrisesti. Teetetään alihankintana (TYKSLAB) Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Viitealueet: plasma C3 0.65–1.32 g/l (seerumi C3 0.71–1.41 g/l), C4 plasma 0.11-0.32 g/l (seerumi 0.12-0.34) g/l. Mikäli potilaalla on C4A:n tai C4B:n puutos (nolla-alleeli), C4 taso voi olla matala. Tarvittaessa suositellaan C4 allotyyppien määritystä. C4A:n ja C4B:n puutoksiin ja/ tai nolla-alleeleihin on todettu liittyvän immuu- 158 Kirjallisuus: nikompleksitauteja (SLE, glomerulonefriitit), angioödeemaa ja alttiutta toistuviin sinuiitteihin sekä muihin hengitysteiden infektioihin, lapsilla mm. peumonioihin. C3:n ja C4:n pitoisuudet voivat laskea myös klassisen tien aktivaation seurauksena immuunikomplekstitaudeissa tai infektioissa. Ks. myös, P-Komplementin aktivaatiotutkimus. Jarva H. Komplementtitutkimukset. Moodi 1/2004:52–53. Morgan BP. Complement. Clinical aspects and relevance to disease. Academic Press, London 1990. Viander M: Komplementtimääritysten diagnostinen merkitys. Moodi 2/1992: 124–128. Viander M: Uutta komplementtidiagnostiikasta. Moodi 1/2007: 60 KOMPLEMENTTI C4 + AKTIVAATIOTUOTTEET (C4d) Lyhenne: P-C4Aktt (3067) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Klassisen tien aktivaatiossa C4b ja C2a muodostavat C42-kompleksin, joka toimii C3-konvertaasina pilkkoen C3:sta C3a:n. C4:n aktivoituessa muodostunut C4d voidaan osoittaa spesifisen antiseerumin avulla. Indikaatiot: Komplementin klassisen tien aktivaation osoittaminen esim. immunokompleksisairauksissa, SLE:ssa, reumassa, vaskuliiteissa ja endokardiitissa. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: EDTA-plasma 2x1 ml (jäädytetään välittömästi). HUOM: Nivel- ja pleuranesteet ym. kudosnesteet myös EDTA- näytteinä. Tuore EDTA-plasma voidaan lähettää sulana (+4°C), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana. (Ks. komplementtinäytteiden näytteenotto-ohjeet). Menetelmä: Entsyymi-immunologinen menetelmä C4d EIA (QUIDEL). Samanaikaisesti määritetään aina myös plasman C4. C4 teetetään alihankintana (TYKSLAB). Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Vastausta seuraa lausunto. Positiivinen C4d on herkkä klassisen tien aktivaation indikaattori mm. SLE:ssa, reumassa, johon liittyy vaskuliitteja sekä kroonisessa urtikariassa, johon liittyy hypokomplementemia. Matalia C4-tasoja todetaan komplementin klassisen tien aktivaatiossa, jossa yleensä myös C3 ja komplementin aktiivisuus (CH100) ovat alentuneet. HAE:ssa C4 on matala, mutta C3 normaali. C4 voi olla matala myös alentuneen synteesin takia (maksasairaudet) tai geneettisen puutoksen takia (ns. C4 nolla-alleelit). Normaali C4 akuutin faasin proteiinien (CRP ym) nousun yhteydessä ei sulje pois C4:n aktivaatiosta. 159 Kirjallisuus: Jarva H. Komplementtitutkimukset. Moodi 1/2004:52–53. Meri S. Moodi 1994; 5:220. Milgrom H, et al. J Immunol 1980;124:2780. Morgan BP. Complement. Clinical aspects and relevance to disease. Academic Press, London 1990. Viander M: Komplementtimääritysten diagnostinen merkitys. Moodi 2/1992: 124–128. Viander M: Uutta komplementtidiagnostiikasta. Moodi 1/2007: 60–62. KOMPLEMENTTI FAKTORI B + AKTIVAATIOTUOT-TEET (Bb) Lyhenne: P-FakBAkt (20048) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Faktori B (C3-aktivaattori) osallistuu faktori D:n ja properdiinin kanssa komplementin oikotieaktivaatioon (alternative pathway). Faktori B:n aktivoituessa siitä vapautuu 2 fragmenttia (Ba, Bb). Koska natiivissa molekyylissä ja aktivaatiotuotteissa on erilaisia antigeenisia determinantteja (Ba, Bb) ne voidaan erottaa toisistaan spesifisen antiseerumin avulla. Indikaatiot: Komplementin vaihtoehtoisen tien aktivaation mittaaminen. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 2x1 ml EDTA-plasmaa jäädytetään välittömästi. HUOM: Pleuraneste, synovianeste ja likvori käsitellään kuten plasma (EDTA-putki). Tuore EDTA-plasma voidaan lähettää sulana (+4°C), jos se tulee laboratorioon viimeis-tään seuraavan päivän aikana. (Ks. omplementtinäytteiden näytteenotto-ohjeet). Menetelmä: Monoklonaalista vasta-ainetta käyttävä entsyymi-immunologinen menetelmä Bb EIA (QUIDEL, San Diego, USA). Samanaikaisesti määritetään aina myös plasman faktori-B. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Faktori B:n aktivaatiotuotteita voidaan osoittaa komp-lementin oikotien aktivaatiossa, mm. gram-negatiivisessa bakteremiassa, membranoproliferatiivisessa (MPGN) ja post-streptokokkaalisessa glomerulonefriitissä (alkuvaiheessa) ja SLE:ssa. Komplementin oikotien nonimmuno-logisen aktivaation voivat aiheuttaa mm. endotoksiini (gram-negat. bakteerit), ja ”nephritic factor” (C3NeF; MPGN II). Primaarisessa oikotien aktivaatiossa C3 ja Faktori B ovat matalat ja Bb aktivaatiotuotteet positiiviset, mutta C4 on normaali, eikä C4:n aktivaatiotuotteita voida osoittaa. Sekä totaali (CH100) että oikotien kautta aktivoituva komplementti (CH100Al) ovat alentuneet oikotien in vivo aktivaation seurauksena. Kirjallisuus: Morgan BP. Complement. Clinical aspects and relevance to disease. Academic Press, London 1990. 160 Viander M: Komplementtimääritysten diagnostinen merkitys. Moodi 2/1992: 124–128. Viander M: Uutta komplementtidiagnostiikasta. Moodi 1/2007: 60 KOMPLEMENTTI FAKTORI B, PITOISUUS Lyhenne: P-FakB (6091) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Faktori B (C3-aktivaattori) osallistuu faktori D:n ja properdiinin kanssa komplementin oikotieaktivaatioon (alternative pathway). Indikaatiot: Komplementin vaihtoehtoisen tien aktivaation osoittaminen (ks. myös PFakB-Akt). Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml EDTA-plasmaa (ks. näytteenotto-ohjeet) jäädytetään välittömästi. HUOM: Pleuraneste, synovianeste ja likvori käsitellään kuten plasma (EDTAputki). Tuore EDTA-plasma voidaan lähettää sulana (+4°C), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana. Menetelmä: Radiaalinen immunodiffuusio. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Aikuisten normaaliarvot vaihtelevat 0.1–0.4 g/l. Alentuneet Faktori B:n arvot yhdessä normaalin C4:n ja alentuneen C3:n kanssa viittaavat komplementin kiertotien aktivaatioon. Alentuneita arvoja tavataan mm. gram-negatiivisessa bakteremiassa, membranoproliferatiivisessa glomerulonefriitissä ja SLE:ssä. Akuutissa post-streptokokkaalisessa glomerulonefriitissä alentuneita arvoja tavataan taudin alkuvaiheessa. Tulehduksen yhteydessä Faktori B reagoi kuten nk. akuutin faasin proteiinit ja kohonneita arvoja on kuvattu mm. neoplasioiden, kirurgisten toimenpiteiden ja aktiivin tulehduksen yhteydessä. Akuutin faasin proteiinien ollessa koholla komplementin oikotie voi olla aktivoitunut, vaikka Faktori B olisi normaali. Kirjallisuus: Gewurtz H, Suyehira LA. In Manual of Clinical Immunology, 2nd ed. (Ed. by NR Rose, H Friedman) American Society for Microbiology, Washington D.C., 1980, pp 163–174. Laurell A-B. Med Laboratory 1979;6:1. Meri S. Duodecim 1994;110:185. Morgan BP. Complement. Clinical aspects and relevance to disease. Academic Press, London 1990. Schiotz PO, et al. Acta Pathol Microbiol Scand (C) 1979;87:1. Schur PH. Am J Clin Pathol 1977;68:647. Viander M: Komplementtimääritysten diagnostinen merkitys. Moodi 2/1992: 124–128. Viander M: Uutta komplementtidiagnostiikasta. Moodi 1/2007: 60–62. 161 KOMPLEMENTTI, KOKONAISAKTIIVISUUS (KLASSINEN, VAIHTOEHTOINEN JA LEKTIINITIE) Lyhenne: S-CH100 (4941) Sisältää: S-CH100Cl (klassinen tie; kl 3856) S-CH100Al (vaihtoehtoinen tie; 3857) S-CH100L (lektiinitie; 4976) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Ks. myös KOMPLEMENTIN PUUTOSTUTKIMUS (C-Def). Tutkimus mittaa kaikkia komplementin osatekijöitä. Alentunut aktiviteetti voidaan todeta komplementin puutostiloissa tai huomattavasti lisääntyneessä kulutuk-sessa. Indikaatiot: Immuunitaudit tai toistuvat infektiot, joissa epäillään komplementin puutostiloja tai huomattavasti lisääntynyttä kulutusta Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml tuoretta seerumia. Punasolut erotettava 30 min kuluessa ja seerumi säilytettävä +4° C. Hemolyysi häiritsee. Tuore seerumi voidaan lähettää sulana (+4°C), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana. (Ks. komplementtinäytteiden näytteenotto-ohjeet). Menetelmä: Entsyymi-immuunimenetelmä. Testi mittaa erikseen klassisen (CP), vaihtoehtoisen (AP) ja lektiinitien (MPL) aktivaation. Klassinen tie (C1-C9) reagoi klassisen tien aktivaattorin (IgM), vaihtoehtoinen tie (Faktori B, Properdiini, C3b) LPS:n ja lektiinitie mannaanin kanssa. Komplementin aktivaatio osoitetaan mittamaalla syntynyt terminaalikompleksin (C5b-C9) neoantigeeni käyttäen monoklonaalista entsyymileimattua vasta-ainetta. Tekotiheys: Kerran viikossa. Viitealue: S-CH100Cl (klassinen tie) S-CH100Al (vaihtoehtoinen tie) S-CH100L (lektiinitie) Tulkinta: Vastaus: annetaan lausunto kustakin osatutkimuksesta erikseen. Mannoosia sitovan lektiinin mutaatiot voivat johtaa toiminnan puuttumiseen (<10 % normaalista) tai heikentymiseen (10–40 % normaalista). MBL puutos suositellaan varmistamaan geenitestillä tai MBL proteiinin määrityksellä. Komplementin kokonaisaktiivisuus on alentunut synnynnäisissä tai hankituissa komplementin komponent--tien puutostiloissa sekä immunokompleksivälitteisissä tau-deissa (esim. SLE, membranoproliferatiivinen glomeru-lonefriitti). Klassisen tien komponentien puutoksista ovat tavallisimpia C2- ja C4, joihin liittyy toistuvia infektioita ja auto-immuunisairauksia. Neisseriainfektiot ovat yleisiä C5-C9 puutoksissa. 162 >60 % normaalista >40 % normaalista >10 % normaalista Oikotieaktivaatioon osallistuvien faktori D:n ja faktori B:n puutokset ovat harvinaisia, samoin properdiinin puutos, johon liittyy toistuvia vakavia meningokokki-infektioita. Mannaania sitovan lektiinin (MBL) puutokset tai mutaatiot ovat yleisiä (15 %:lla). Puutos voi altistaa auto-immuunitaudeille. Puutokseen liittyy pikkulapsilla lisääntynyttä infektioalttiutta mikäli esiintyy yhdessä muiden immuunipuutosten, esim. IgG-alaluokkapuutosten kanssa. Tuoreen verinäytteen tutkiminen on olennaisen tärkeää. Vaaditaan 50–80 % aleneminen yksittäisissä komplementin osatekijöissä, jotta komplementin kokonaisaktiivisuus alenee. S-CH100 tuloksen tulkinta** CH100Cl CH100L CH100Al Mahdollinen puutos* Kliiniset assosiaatiot matala normaali normaali C1q,C1r,C1s (C1q-vastaaineet) SLE, autoimmuunisairaudet normaali matala normaali MBL, MASP2 Varhaislapsuuden infektiot, autoimmuunisairaudet matala matala normaali C4,C2 tai molemmat (C4A, C4B nolla-alleelit) Infektiot, autoimmuunisairaudet matala matala matala C3,C5,C6,C7,C8,C9 Faktori H, I Infektiot; C3 pyogeeniset, C5-C9 neisseriainfektiot normaali normaali matala Properdiini, Fakt.B,D Infektiot; properdiini: fataaleja menin-gokokki-infektioita (familiaarinen) normaali normaali normaali Ei puutoksia * Mikäli S-CH100 on poikkeava, suositellaan komplementin puutostutkimusta (S-C-DEF), jossa voidaan määrittää jokainen osakomponentti erikseen. **HUOM: komplementin in vivo aktivaatio, esim. autoimmuunitaudin (immuunikompleksit) tai infektion seurauksena voi johtaa komplementin komponenttien voimakkaaseen kulutukseen. Kulutus voidaan osoittaa komplementin aktivaatio- tutkimuksella (P-CAktt). Kirjallisuus: Jarva H, Meri S. Duodecim 2000;116:1367 Seelen MA, Roos A, Wieslander J et al. Functional analysis of the classical, alternative, and MBL pathways of the complement system: standardization and validation of a simple ELISA. J Imm Meth 2005; 296:187–98 Sjöholm AG. APMIS 1990;98:861 Viander M: Uutta komplementtidiagnostiikasta. Moodi 1/2007: 60 163 KOMPLEMENTTI C5, C6, C7, C8, C9, PITOISUUDET Lyhenteet: P-C5, P-C6, P-C7, P-C8, P-C9 (jokainen tilattavissa erikseen) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Komplementin komponentit C5-C9 osallistuvat solukalvoja tuhoavan kompleksin (MAC) muodostumiseen. Näiden komponenttien puutoksissa esiintyy Neisseria-infektioita, mikä johtuu siitä että elimistö on kykenemätön tuhoamaan gram-negatiivisten neisserioiden solukalvoa ilman toimivaa komplementtia – normaali opsonisasatio ja fagosytoosi ei riitä. C5-C9 komponentin puutokset ovat harvinaisia. Niiden yhteydessä on todettu Neisseria-infektioita (joista yli puolet on meningokokki-infektioita) sekä muuten lisääntynyttä infektioalttiutta (toistuvat infektiot). On arvioitu, että n. 10 %:lla meningokokkimeningiittipotilaista on komplementin loppupään puutos. Näistä C6:n puutos on yleisin länsimaissa – niitä on kuvattu n. 50 tapausta. Neisseriainfektioiden lisäksi C6-puutoksissa esiintyy SLE:ta ja 20 % on terveitä. C5-C8-puutteisista joka toinen sairastuu jossain elämänsä vaiheessa neisseria-meningiittiin, ja heille pyritäänkin antamaan profylaktinen meningokokkirokiotus. C9-puutos on länsimaissa harvinainen, mutta Japanissa hyvin yleinen (1: 1000) – tosin yleensä oireeton. Indikaatiot: Komplementin C5–C9 komponenttien puutosten osoit-taminen. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähe-te. Näyte: EDTA-plasmaa 2 ml (jäädytetään välittömästi, ks. näytteen otto-ohjeet). Tuore EDTA-plasma voidaan lähettää sulana (+4°C), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana. Menetelmä: Radiaalinen immunodiffuusio. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Vastausta seuraa lausunto. Viitearvot: C5 > 0.07 mg/ml. C6, C7, C8, C9 > 80% Kirjallisuus: Meri S: Duodecim 1994;110:185. Sjöholm AG. APMIS 1990;98:861. Schur PH: Am J Clin Pathol 1977;68:647. Viander M: Komplementtimääritysten diagnostinen merkitys. Moodi 2/1992: 124–128. Viander M: Uutta komplementtidiagnostiikasta. Moodi 1/2007: 60 164 KOMPLEMENTIN PUUTOSTUTKIMUS Lyhenne: S-C-Def (11887) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä:Sisältää: S-Komplementti, aktiivisuus, klassinen tie CH100Cl (kl 3856) S-Komplementti, aktiivisuus, oikotie CH100Al (kl 3857) S-Komplementti, aktiivisuus, lektiinitie CH100L (kl 4976) P-Komplementti C3 (kl 4545) P-Komplementti C4 (kl 4546) P-Komplementti, properdiini, pitoisuus P-Faktori B, pitoisuus lisäksi mikäli S-CH100Cl on matala: P-C1q, C1s, C1r, C2, C5, C6, C7, C8, C9 Komplementin puutostilaa voi epäillä jos potilaalla on toistuvia infektioita tai hänellä esiintyy autoimmuunisairauksiin liittyviä vaskuliitteja tai yliherkkyysreaktioita (angioödeema). Tavallisin kliininen puutostila on hereditaarinen angioödeema (HAE), joka johtuu C1-esteraasin inhibiittorin puuttesta. Autoimmuunitaudeissa esiintyy C1q- C2-, C3-, C4- ja mannoosia sitovan lektiinin (MBL) puutoksia. Bakteeri-infektioissa voi esiintyä C1r,s-, C2- C3-, C4-, C5-9, properdiinin ja MBL puutoksia. Indikaatiot: Immuunitaudit tai toistuvat infektiot, joihin liittyy primaarisen tai sekundaarisen komplementin puutoksen epäily. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Infektioanamneesi ja tiedot autoimmuunisairauksista liitettävä mukaan. Näyte: 2 ml tuoretta seerumia ja 2 x 1 ml EDTA plasmaa. Tuore EDTA-plasma voidaan lähettää sulana (+4°C), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana. (Ks. komplementtinäytteiden näytteenotto-ohjeet). Menetelmä: Ks. osatutkimukset.Tutkimus aloitetaan tutkimalla S-komplementti, kokonaisaktiivisuus, P-C3, P-C4 P-properdiini ja Faktori-B. Mikäli CH100Cl on matala, tutkitaan P-C1q, C1s, C1r, C2, C5, C6, C7, C8 ja C9. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Tutkimuksesta annetaan lausunto. Komplementin koko-naisaktiivisuuteen (CH100) vaikuttavat sekä klassisen tien komponentit (C1, C4, C2, MBL) että yhteiset komponentit (C3, C5-9, faktorit H ja I). Oikotieaktivaatioon osallistuvat faktori D, faktori B ja properdiini. Faktorien D ja B puutokset ovat harvinaisia, mutta properdiinin puutoksiin liittyy toistuvia vakavia meningokokki-infektioita. Neisseria-infektiot ovat yleisiä myös C5-C9 puutoksissa. Klassisen tien puutokset voivat olla synnynnäisiä (C2,C4) tai hankittuja (esim. anti-C1q-vastaaineet SLE:ssa). Myös immuunikompleksitaudit ja infektiot voivat aiheuttaa komplementin aktivaatiota in vivo, ja kuluttaa komplementtia. Vaihtoehtoinen 165 tie voi aktivoitua myös Faktori H:n puutoksessa tai C3-nefriittitekijän (C3Nef) vaikutuksesta. Mannaania sitovan lektiinin (MBL) puutokset tai mutaatiot ovat yleisiä. Niitä esiintyy n. 15 %:lla väestössä. Puutos voi altistaa autoimmuunitaudeille. Puutoksella on kliinistä merkitystä mikäli esiintyy yhdessä muiden immuunipuutosten, esim. IgG-alaluokkapuutosten kanssa. Tuoreen verinäytteen tutkiminen on olennaisen tärkeää. Vaaditaan 50–80 % aleneminen yksittäisissä komplementin osatekijöissä, jotta komplementin kokonaisaktiivisuus alenee. S-CH100 tuloksen tulkinta* CH100Cl CH100L CH100Al Mahdollinen puutos Kliiniset assosiaatiot matala normaali normaali C1q,C1r,C1s (C1q-vastaaineet) SLE, autoimmuunisairaudet normaali matala normaali MBL, MASP2 Varhaislapsuuden infektiot, autoimmuunisairaudet matala matala normaali C4,C2 tai molemmat (C4A, C4B nolla-alleelit) Infektiot, autoimmuunisairaudet matala matala matala C3,C5,C6,C7,C8,C9 Faktori H, I normaali normaali matala Properdiini, Fakt.B,D normaali normaali normaali Ei puutoksia Infektiot; C3 pyogeeniset, C5-C9 neisseriainfektiot Infektiot; properdiini: fataaleja meningokokki-infektioita (familiaarinen) *HUOM: komplementin in vivo aktivaatio, esim. autoimmuunitaudin (immuunikompleksit) tai infektion seurauksena voi johtaa komplementin komponenttien voimakkaaseen kulutukseen. Kulutus voidaan osoittaa komplementin aktivaatio- tutkimuksella (P-CAktt). Kirjallisuus: Jarva H, Meri S. Duodecim 2000;116:1367. Meri S. Duodecim 1994;110:185. Sjöholm AG. APMIS 1990;98:861. Viander M: Komplementtimääritysten diagnostinen merkitys. Moodi 2/1992: 124–128. Viander M: Uutta komplementtidiagnostiikasta. Moodi 1/2007: 60–62. KOMPLEMENTTI, SC5b-9-KOMPLEKSI Lyhenne: P-SC5b-9 (10982) Tiedustelut: Laboratorio (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Komplementin loppupään aktivaation seurauksena syntyvä C5-C9 kompleksi 166 inaktivoidaan liittämällä siihen vitronektiini (faktori S) ja näin syntyy liukoinen SC5-9-kompleksi. Tätä ns. terminaalikompleksia (TCC eli MAC ’Membrane Attack Complex’) on osoitettu mm. veressä, likvorissa ja pleuranesteessä sekä systeemisissä autoimmuuni-sairauksissa (SLE) että kroonisissa tulehduksellisissa neurologisissa sairauksissa. Myös glomerulonefriiteissä testi on käyttökelpoinen: virtsan SC5-9 taso kuvastaa taudin aktiviteettia. Liukoinen SC5b-9-kompleksi on verrattain stabiili ja säilyy elimistön nesteissä päiväkausia. Näytteeksi käy plasma tai seerumi. Indikaatiot: Komplementin aktivaation osoittaminen (infektiot, vaskuliitit, SLE, glomerulonefriitit). Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 2 ml EDTA-plasmaa, pleura- tai synovianestettä, likvoria tai virtsaa (ks. näytteenotto-ohjeet) jäädytetään välittömästi. Tuore EDTA-näyte voidaan lähettää sulana (+4°C), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana. Menetelmä: Monoklonaalisia vasta-aineita käyttävä entsyymi-immunologinen menetelmä. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Viitealue: <725 ng/ml. Komplementin terminaalikompleksien määritys mittaa sekä klassisen että vaihtoehtoisen tien aktivaatiota. Klassinen tie aktivoituu immuunikompleksitaudeissa mm. SLE:ssa munuaisvaurion merkkinä, reumassa, johon liittyy vaskuliitteja sekä kroonisessa urtikariassa, johon liittyy hypokomplementemia. Oikotien aktivaatiota esiintyy mm. gram-negatiivisessa bakteremiassa, membranoproli-feratiivisessa (MPGN) ja post-streptokokkaalisessa glomeruloprefriitissä (alkuvaiheessa) ja SLE:ssa. Glomerulonefriiteissä terminaalikompleksien määritys kannattaa tehdä myös virtsanäytteestä. Kirjallisuus: Honkanen E, ym.Nephrol Dial Transplant, 1994;9:1553 Meri S. Duodecim 1994;110:185. Morgan BP. Complement. Clinical aspects and relevance to disease. Academic Press, London, 1990. Pruchno CJ, ym. Am J Pathol 1991;138:203. Viander M. Moodi 2/1992:124. Viander M: Uutta komplementtidiagnostiikasta. Moodi 1/2007: 60–62 KORONAVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) Lyhenne:KORONANhO Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476. Yleistä: Koronaviruksia tunnetaan kolme serotyyppiä, alatyyppejä on todennäköisesti useita kymmeniä. Ne aiheuttavat pääasiassa ylempien hengitysteiden infektioita. 167 Indikaatiot: Hengitystieinfektioiden diagnostiikka. Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Steriili kertakäyttöputki. Nenätikkunäytteille Mukusekstraktori. Imulimanäytteille Näytetikku: Nukka-, pumpuli-, dacron- tai rayontikku (Alginaatti- ja hiilitikut eivät sovi) Näyte: Nenänielutikku (Nps). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Nenänieluimunäyte (Npa). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet.. Nenähuuhtelunäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Nielunäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Lähetys: PCR-näyte toimitetaan virusopin laboratorioon mahdollisimman nopeasti, mielellään jäähdytettynä. Näytettä voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (1–3 vrk), pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Jos näyte pakastetaan, se on myös lähetettävä pakastettuna. Menetelmä: Polymeraasiketjureaktio (PCR) Tekotiheys: Tarvittaessa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä. Tulos valmiina normaalisti sarjan tekoa seuraavana päivänä. Tulkinta: Positiivinen/negatiivinen + lausunto. Normaalisti negatiivinen. Positiivinen löydös on osoitus koronavirusinfektiosta. Kraniosynostoosit, FGFR2-geenin valtamutaatioiden tutkimus Lyhenne: B -FGFR2-D (11841) Ts-FGFR2-D (12204) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: FGFR2-geenin (fibroblastikasvutekijäreseptorigeeni 2) mutaatioita tavataan lähinnä eräitä kraniosynostoosioireyhtymiä, kuten Crouzonin, Pfeifferin, Apertin ja Jackson-Weissin oireyhtymiä sairastavilla potilailla. Kraniosynostoosin eli kallon luusaumojen ennenaikaisen sulkeutumisen ohella tyypillisiä oireita ovat Crouzonin oireyhtymässä voimakas proptoosi ja Pfeifferin, Apertin ja Jackson-Weissin oireyhtymissä erilaiset raajojen luutumishäiriöt, kuten esim. syndaktyliat. Oireyhtymät periytyvät autosomissa vallitsevasti, ja sporadisten tapausten osuus on huomattava. Apertin oireyhtymässä lähes kaikki kuvatut tapaukset ovat sporadisia, muissa oireyhtymissä familiaalisia ja sporadisia tapauksia on suunnilleen yhtä paljon. Kraniosynostoosioireyhtymät ovat Apertin oireyhtymää lukuun ottamatta geneettisesti varsin heterogeenisiä, mutta ylivoimaisesti eniten mutaatioita kes- 168 kittyy FGFR2-geenin eksoneihin 8 ja 10. Sekvensoimalla nämä kaksi eksonia pystytään patogeeninen mutaatio osoittamaan jopa noin puolella Crouzonin, Pfeifferin tai Jackson-Weissin oireyhtymää sairastavista potilaista. Apertin oireyhtymä puolestaan on varsin homogeeninen ja lähes kaikilla potilailla on joko p.Ser252Trp-mutaatio tai p.Pro253Arg-mutaatio FGFR2-geenin eksonissa 8. Indikaatiot: Kliininen epäily Crouzonin, Pfeifferin, Jackson-Weissin tai Apertin oireyhtymästä. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: FGFR2-geenin eksonien 8 ja 10 PCR-monistus ja sekvensointi. Apertin oireyhtymää epäiltäessä FGFR2-geenin eksonin 8 PCR-monistus ja sekvensointi. Vastausaika: 10-12 viikkoa. Tulkinta: Mutaation löytyminen FGFR2-geenin sekvenssianalyysissä varmistaa kliinisen diagnoosin. Mutaatio on tällä menetelmällä osoitettavissa vain noin puolelta Crouzon-, Pfeiffer- tai Jackson-Weiss-oireyhtymää sairastavista potilaista, ja siten normaali tulos ei poissulje kliinistä diagnoosia. Apertin oireyhtymässä jompikumpi kahdesta FGFR2-geenin pistemutaatiosta on osoitettavissa jopa 99 %:lta potilaista. KROMOSOMIEN MIKRODELEETIOIDEN FISH-tutkimus Lyhenne: B -FISHDel (4770) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225 Yleistä: Tunnetuimpien ns. mikrodeleetiosyndroomien deleetioalueille on saatavilla spesifisiä geenikoettimia. Hybridisoitaessa näitä koettimia potilaan verinäytteestä tehdyille kromosomivalmisteille, voidaan havaita pienet deleetiot, joita ei luotettavasti voida osoittaa edes prometafaasikromosomitutkimuksissa. Tutkimukset tehdään verinäytteestä. Tarjoamamme yleisimmät mikrodeleetiotutkimukset ovat: 1) Catch-22 22q11.2 2) Cri-du-Chat 5p15.2 3) Miller-Dieker 17p13.3 4) Prader-Willi/Angelman 15q11-13 5) Smith-Magenis 17p11.2 6) Williams 7q11.23 7) Wolf-Hirschhorn 4p16.3 8) Y-kromosomin deleetiotutkimus 9) yksittäisten telomeerialueitten FISH-tutkimukset. Myös harvinaisempien mikrodeleetioiden tutkimus on mahdollista. Indikaatiot: Kliininen epäily jostakin em. oireyhtymästä. Lähete: Kromosomitutkimuslähete Näyte: 5 ml Li-hepariiniverta 169 Lähetys: Huoneenlämmössä pikapostilähetyksenä tai bussikuljetuksena. Menetelmä: Soluviljely ja fluoresenssi in situ hybridisaatio (FISH). Vastausaika: 2-4 viikkoa. Tulkinta: Tutkimuksesta annetaan kirjallinen lausunto. Deleetion löytyminen vahvistaa kliinisen diagnoosin. KROMOSOMIEN MIKRODELEETIO Fish-tutkimus muusta kudoksesta kuin VERESTÄ Lyhenne: FISH-Del (12171) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225 Yleistä: Tunnetuimpien ns. mikrodeleetiosyndroomien deleetioalueille on saatavilla spesifisiä geenikoettimia. Hybridisoitaessa näitä koettimia potilaan näytteestä tehdyille kromosomivalmisteille, voidaan havaita pienet deleetiot, joita ei luotettavasti voida osoittaa edes prometafaasikromosomitutkimuksissa. Tarjoamamme yleisimmät mikrodeleetiotutkimukset ovat: 1) Catch-22 22q11.2 2) Cri-du-Chat 5p15.2 3) Miller-Dieker 17p13.3 4) Prader-Willi/Angelman 15q1113 5) Smith-Magenis 17p11.2 6) Williams 7q11.23 7) Wolf-Hirschhorn 4p16.3 8) Y-kromosomin deleetiotutkimus 9) yksittäisten telomeerialueitten FISH-tutkimukset. Myös harvinaisempien mikrodeleetioiden tutkimus on mahdollista. Indikaatiot: Kliininen epäily jostakin em. oireyhtymästä. Lähete: Kromosomitutkimuslähete Näyte: Lapsiveden solut, istukkanäyte tai viljellyt fibroblastit Lähetys: Huoneenlämmössä pikapostilähetyksenä tai bussikuljetuksena. Menetelmä: Soluviljely ja fluoresenssi in situ hybridisaatio (FISH). Vastausaika: 2-6 viikkoa. Tulkinta: Tutkimuksesta annetaan kirjallinen lausunto. Deleetion löytyminen vahvistaa kliinisen diagnoosin. kromosomitutkimus ihonäytteestä Lyhenne: Sk-Kromos (2154) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225 170 Yleistä: Kromosomitutkimus voidaan tehdä ihon fibroblasteista esimerkiksi fetus mortus –tilanteissa tai epäiltäessä mosaikismia. Indikaatiot: Epäily kromosomipoikkeavuudesta tai mosaikismista jonkin kromosomipoikkeavuuden suhteen. Lähete: Kromosomitutkimuslähete Näyte:Ihopala Lähetys: Huoneenlämmössä pikapostilähetyksenä tai bussikuljetuksena. Menetelmä: Ihonäytteestä perustetaan soluviljely ja kromosomivalmisteet tehdään viljellyistä fibroblasteista. Tutkimuksessa käytetään perinteistä G-raitavärjäystä. Tutkimus tehdään noin 400 raidan tarkkuudella/haploidi kromosomisto. Vastausaika: 4-6 viikkoa. Tulkinta: Tutkimuksesta annetaan kirjallinen lausunto. kromosomitutkimus iSTUKKAPALAnÄytteestä Lyhenne: Ts-Kromos (3741), Pl-Kromos (4325) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225 Yleistä: Joissakin erikoistapauksissa, kuten fetus mortus -tilanteissa kromosomitutkimus voidaan suorittaa istukkapalanäytteestä perustetusta viljelystä. Indikaatiot: Epäily kromosomipoikkeavuudesta. Lähete: Kromosomitutkimuslähete Näyte:Istukkapala Lähetys: Huoneenlämmössä pikapostilähetyksenä tai bussikuljetuksena. Menetelmä: Istukkapalanäytteestä perustetaan soluviljely ja kromosomivalmisteet tehdään viljellyistä soluista. Tutkimuksessa käytetään perinteistä G-raitavärjäystä. Tutkimus tehdään noin 400 raidan tarkkuudella/haploidi kromosomisto. Vastausaika: 4-6 viikkoa. Tulkinta: Tutkimuksesta annetaan kirjallinen lausunto. 171 kromosomitutkimus LUUYTIMESTÄ Lyhenne: Bm-Kromos (2152) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225 Yleistä: Tutkimuksessa etsitään hematologisiin maligniteetteihin liittyviä ns. hankittuja, klonaalisia kromosomipoikkeavuuksia. Näillä muutoksilla tiedetään olevan paitsi diagnostista, myös ennusteellista merkitystä. Diagnoosivaiheessa havaittuja muutoksia voidaan myös hyödyntää hoidon seurannassa. Indikaatiot: Epäily hematologisesta maligniteetista. Lähete: Kromosomitutkimuslähete Näyte: 2-3 ml luuydintä (lisäksi 5 ml Li-hepariiniverta diagnoosivaiheessa) Lähetys: Huoneenlämmössä pikapostilähetyksenä tai bussikuljetuksena. Menetelmä: Luuytimen kromosomitutkimuksessa tutkitaan suoralla menetelmällä spontaanisti jakautuvia soluja sekä lyhyen aikaa viljeltyjä soluja. KLL:ssa ja MM:ssa käytetään myös solujen stimulaatiota. Tutkimuksessa käytetään perinteistä G-raitavärjäystä. Ensimmäisen tutkimuksen yhteydessä selvitetään tarvittaessa myös potilaan peruskaryotyyppi (B –karyot (11863)) PHA:lla jakautumaan stimuloiduista perifeerisen veren lymfosyyteistä. Peruskaryotyypin selvitys sisältyy hintaan. Vastausaika: 1-4 viikkoa. Tulkinta: Tutkimuksesta annetaan kirjallinen lausunto. Klonaalisen kromosomipoikkeavuuden löytyminen sopii hematologiseen maligniteettiin. kromosomitutkimus verESTÄ Lyhenne: B -Kromos (2151) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225 Yleistä: Tavallinen kromosomitutkimus tehdään synnynnäisten kehityshäiriöiden etiologian selvittämiseksi ja aikuisilla infertiliteetin tai spontaanien keskenmenojen syyn selvittämiseksi. Indikaatiot: Tavallinen kromosomitutkimus tehdään synnynnäisen kehityshäiriön etiologian selvittämiseksi: 1) Vastasyntyneillä varma tai epäilty trisomia, anomaliasyndrooma tai epäselvä sukupuoli. 2) Lapsuusiässä kehitysviive ja dysmorfiset piirteet, kasvun poikkeavuudet. 3) Nuorilla puberteettikehityksen viive/ poikkeavuudet. 4) Aikuisilla tavallinen kromosomitutkimus on aiheellinen selvitettäessä infertiliteetin tai spontaanien keskenmenojen (3 tai useampi) syytä 172 tai jos suvussa periytyy balansoitu kromosomimuutos. Lähete: Kromosomitutkimuslähete Näyte: 5 ml Li-hepariiniverta (pienet lapset 1 ml) Lähetys: Huoneenlämmössä pikapostilähetyksenä tai bussikuljetuksena. Menetelmä: Soluviljely ja G-raitavärjäys. Vastasyntyneiden kiireellisissä tutkimuksissa käytetään myös DAPI-värjäystä. Tutkimus tehdään metafaasivaiheen kromosomeista noin 400 raidan tarkkuudella/haploidi kromosomisto. Vastausaika: 2-4 viikkoa, kiireellisenä 2-4 vrk. Tulkinta: Kromosomitutkimuksesta annetaan kirjallinen lausunto. KUDOSANTIGEENI B27 Lyhenne: Ly-HLAB27 (3075) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7026, lääkäri: (02) 333 7028 Yleistä: HLA-B27 on MHC luokan I kudosantigeeni, joka löytyy Suomessa noin 14 %:lta väestössä. HLA-B27-alleelin suhteen positiivisilla henkilöillä on suuresti kohonnut riski sairastua selkärankareumaan, Reiterin tautiin, reaktiiviseen niveltulehdukseen, sekä ulseratiivisen koliitin ja psoriasiksen yhteydessä esiintyvään spondyliittiin. HLA-B27 ei kuitenkaan ole riittävä ko. tautien syntyyn, vaan esim. reaktiivisen niveltulehduksen syntyyn tarvitaan altistus Yersinia, Shigella, Chlamydia, Salmonella tai Campyloryhmien bakteereille (Ks. Chlamydia trachomatis, vasta-aineet, Salmonella, vasta-aineet, Yersinia, vastaaineet) Kuitenkin yli 95 % selkärankareumaa sairastavista ja noin 70–80 % Reiterin tautia tai reaktiivista niveltulehdusta sairastavista potilaista on HLAB27 positiivisia. Myös taudinkulku ko. taudeissa on erilainen HLA-B27 positiivisilla ja -B27 negatiivisilla potilailla: Reiterin tauti ja reaktiivinen niveltulehdus ovat vaikeampia HLA-B27 positiivisilla ja selkärankareumapotilaista iriittejä on useammin HLA-B27 positiivisilla. Indikaatiot: HLA-B27-määritys on aiheellinen epäiltäessä HLA-B27-antigeeniin assosioitunutta tautia, jolloin määritys on apuna diagnoosia tehtäessä. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml EDTA verta. Säilyy useita päiviä huoneen lämmössä, +4°C:ssa tai –20°C:ssa. Menetelmä: PCR-monistukseen ja DNA-hybridisaatioon perustuvalla menetelmällä tutkitaan näytteestä onko henkilö positiivinen HLA-B27-alleelin suhteen. Tekotiheys: Kaksi kertaa viikossa. 173 Tulkinta: Vastaus on joko HLA-B27+ tai HLA-B27-. Erikoislääkärin konsultaatio puh. (02) 333 7 028. Kirjallisuus: Laitinen M & Hakala M. Selkärankareuma. Duodecim 2005;121:1635-42. KUDOSNESTEEN KOMPLEMENTTITUTKIMUKSET Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Elimistössä tapahtuu usein paikallista komplementin aktivoitumista, esim. lokaalisen immuunireaktion (antigeeni-vasta-ainekompleksit ym.) seurauksena, mikä ei välttämättä näy veren komplementtitasoissa. Kudosnesteiden (nivelneste, pleura, likvori) komplementin määritys voi tällöin olla diagnostinen. Kudosnesteestä voidaan tehdä seuraavia määrityksiä: S-Komplementti, kokonaisaktiivisuus (CH100) P-Komplementti, properdiini, P-Faktori B-pitoisuus P-Komplementti faktori B + aktivaatiotuotteet P-Komplementti C3 + aktivaatiotuotteet P-Komplementti C4 + aktivaatiotuotteet P-SC5b-9-kompleksi Indikaatiot: Komplementin aktivaation osoitus (pleura, synovia, likvori). Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: Komplementin kokonaisaktiivisuutta mitattaessa pelkkää kudosnestettä, muuten EDTA-näyte (ks. näytteenotto-ohjeet edellä) 2 ml (jäädytetään välittömästi). Nivel-, pleura- ym. kudosnesteet myös EDTA-näytteinä. (Ks. näytteenotto-ohjeet). Menetelmä: Kudosnesteestä voidaan mitata kaikkia komplementin komponentteja mitä verestäkin. Ks. yksittäisten tutkimusten kohdalta. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Ks. yksittäisten tutkimusten kohdalta. Yksittäisten komple-mentin komponenttien määrä voi olla laskenut kudosnes-teessä, vaikka veren arvot ovat normaalit. Esim. LED:ssa likvorin C4:n lasku viittaa keskushermoston SLE:een ja pleuranesteen C4:n lasku keuhkojen prosessiin. Reumassa on todettu matalia C4 arvoja nivelnesteessä. Myös C3:n, C4:n ja Faktori B:n aktivaatiotuotteita voidaan osoittaa kudosnesteistä. Kirjallisuus: Morgan BP. Complement. Clinical aspects and relevance to disease. Academic Press, london, 1990. Schur PH. Am J Clin Pathol 1977;68:647. Viander M. Moodi 2/1992;124. Viander M: Uutta komplementtidiagnostiikasta. Moodi 1/2007: 60–62. 174 KUDOSTRANSGLUTAMINAASI, VASTA-AINEET Lyhenne: S-tTGAbA (1885), S-tTGAbG (1886), voidaan tilata erikseen Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Ks. KELIAKIATUTKIMUS. Indikaatiot: Keliakian ja dermatitis herpetiformikseen (ihokeliakia) liittyvän enteropatian (ohutsuolivaurio) diagnostiikka ja dieettihoidon seuranta. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia. Säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: S-tTGAbA: Entsyymi-immunologinen (ELISA) menetelmä. Antigeenina humaani rekombinantti kudostransglutaminaasi (rtTG). S-tTGAbG: fluoroimmunologinen menetelmä. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Viitealueet: tTGAbA: <0.10, raja-arvo 0.10–0.14, positiivinen >0.15 EU/ml. tTGAbG: <7, raja-arvo 7–10, positiivinen >10 U/ml. Transglutaminaasivasta-ainemääritys on herkkä ja spesifinen ohutsuolen villusatrofian osoittaja. Hoitamattomassa tuoreessa keliakiassa positiivisia IgA-luokan vasta-aineita voidaan osoittaa lapsilla >95 %:lla ja aikuisilla >90 %:lla. Dermatitis herpetiformiksessa (ihokeliakia) vasta-aineita tavataan niillä potilailla (n. 70 %), joilla suolen limakalvo on vaurioitunut. Mikäli suolen limakalvo on normaali, vasta-aineita todetaan vain 5–10 %:lla DH-potilaista. IgApuutospotilailla transglutaminaasi (IgA) vasta-ainetesti on negatiivinen, mutta IgG-luokan transglutaminaasi-, endomysium- tai gliadiinipeptidivasta-aineet positiiviset. Sekä keliakiassa että DH:ssa tuloksiin vaikuttaa myös se että gluteenittoman dieetin aikana titterit laskevat. IgA-luokan transglutaminaasivasta-aineet häviävät 6–12 kk kuluessa. Vasta-aineet ilmestyvät nopeasti jos dieetti pettää. Vasta-ainemäärityksiä voidaankin käyttää dieetin seurantaan. Transglutaminaasivasta-aineita tavataan harvoin muilla kuin keliakiapotilailla. Riskiryhmien seulontatutkimuksissa vasta-aineita voi esiintyä oireettomilla (mm. tyyppi 1 diabeteksessa 2–5 %:lla), tällöin kyseessä voi tuoreen keliakian sijasta olla myös latentti keliakia. Näitä potilaita on syytä seurata koska jossain vaiheessa latentti tauti muuttuu keliakiaksi. Keliakiapotilaiden immuunivaste on yksilöllinen, noin 5–15 % potilaista muodostaa vasta-aineita vain gliadiinia tai vain endomysiiniä/retikuliinia (transglutaminaasi) kohtaan. Keliakian seulontaan tulisikin aina käyttää samanaikaisesti gliadiinipeptidivasta-ainetestiä sekä endomysium- ja transglutaminaasivasta-aineita mittaavaa testiä. 175 Kirjallisuus: Collin P, Hällström O, Mäki M, Viander M, Keyriläinen O. Scand J Gastroenterol 1990;25:245. Dieterich W, Ehnis T, Bauer M, ym. Nat Med 1997;3:797. Farrell RJ, Ciaran PK. N Engl J Med 2002; 346:180–188. Feighery C. Brit Med J 1999;319:236. Holmes GKT, Prior P, Lane MR, ym. Gut 1989;30:333. Käypä hoito. Keliakian hoitosuositus. Duodecim 1997;113: 82–87. Ladinser B, Rossipal E, Pittschieler K. Gut 1994;35:776. Lock RJ, Gilmour JEM, Unsworth DJ. Clin Exp Immunol 1999;116:258. Mäki M, Collin P. Lancet 1997;349:1755. Mäki M, Holm K, Lipsanen V, Hällström O, Viander M, ym. Lancet 1991;338:1350. Maki M, Mustalahti K, ym. N Engl J Med 2003; 348:25 2517 Reunala T, Chorzelski TP, Viander M, ym. Br J Dermatol 1987;117:185. Savilahti E, Viander M, Perkkiö M, Vainio E, ym. Lancet 1983;i:320. Sulkanen S, Halttunen T, Laurila K, ym. Gastroenterology 1998;115:1322. Unsworth DJ, Brown DL. Gut 1994;35:61. KUDOSVASTA-AINEET Lyhenne: S-KudosAb (231) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Tutkimuksessa määritetään potilaan seerumista sileälihas vasta-aineet (SMA), mitokondrio vasta-aineet (AMA), maksa ja munuaismikrosomi vasta-aineet (LKM), ja parietaalisolu vasta-aineet (PCA) Kudosvasta-ainemäärityksellä on merkitystä kroonisten hepatiittien (SMA, AMA, LKM), pernisiöösin anemian ja atrofisen gastriitin (PCA) diagnostiikassa. Indikaatiot: Kroonisten hepatiittien, pernisiöösin anemian ja atrofisen gastriitin diagnostiikka. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete. Näyte: 2 ml seerumia. Säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Epäsuora immunofluoresenssitekniikka, jossa antigeenina rotan mahalaukku, maksa ja munuainen. Tekotiheys: 1–2 kertaa viikossa, positiivisten näytteiden jatkolaimennokset tutkitaan seuraavalla kerralla. Tulkinta: Ks. Sileälihas vasta-aineet, Maksa ja munuaismikrosomi vasta-aineet, Mitokondrio vasta-aineet ja Parietaalisolu vasta-aineet. Kirjallisuus: Bigazzi PE, Burek CL, Rose NR. Kirjassa: Rose NR, Friedman H, Fahey JL., toim., Manual of clinical laboratory immunology, ASM, Washington 1986:762– 770. 176 LAKTOOSIMALABSORPTIOON LIITTYVÄ GEENI-MUUTOS Lyhenne: B-Lakt-D (4614) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7026, lääkäri: (02) 333 7028 Yleistä: Primaari laktoosimalabsorptio, aikuistyyppinen primaari hypolaktasia eli laktoosi-intoleranssi on yleinen entsyymipuutos, joka tulee esiin laktaasientsyymin (LPH) aktiivisuuden alentuessa normaalisti iän mukana. Laktoosi-intoleranssia esiintyy n. 17 %:lla suomalaisista. Tähän hankinnaiseen laktoosin imeytymishäiriöön liittyy yhden emäksen C/T-geenipolymorfismi -13910 asemassa LPH-geenistä. Tunnistettu polymorfia liittyy laktaasientsyymin aktiivisuuden säätelyyn RNA-tasolla. C/C-genotyyppi liittyy hankinnaiseen laktaasinpuutokseen 100-prosenttisesti, laktoosia sietävillä esiintyy joko C/T- tai T/T-genotyyppi. Hankinnaisen laktaasinpuutoksen kehittymisikä vaihtelee eri väestöissä. Suomalaisilla alle 20-vuotiailla voi olla vielä toimivaa laktaasia jäljellä siitä huolimatta, että heillä on laktaasin puutokseen liittyvä C/C-genotyyppi. On kuitenkin odotettavissa, että kaikille C/C-genotyypin henkilöille kehittyy laktaasinpuutos 20 ikävuoteen mennessä. Käytännössä laktaasin puutokseen sopivat oireet ja positiivinen geenitesti riittävät laktaasinpuutoksen diagnoosiin. Suomalaiset lasten gastroenterologit käyttävätkin geenitestiä jopa yksinomaisena testinä hankinnaisen laktaasinpuutoksen osoittamiseen lapsilla. Primaarisen (hankinnaisen) laktaasinpuutoksen lisäksi laktoosin imeytymishäiriö voi johtua sekundaarisista muutoksista suolen epiteelisoluissa. Näillä potilailla ei tarvitse esiintyä C/C-genotyyppiä. Suomessa tällaisen sekundaarisen laktaasinpuutoksen on todettu liittyvän mm. keliakiaan, jota esiintyy n. 5 %:lla kaikista laktoosin imeytymishäiriöistä kärsivistä. Keliakiassa sekundaarinen laktaasinpuutos voi olla ohimenevä ja saattaa parantua suolen epiteelin tervehtyessä. Indikaatiot: Vatsavaivojen etiologian selvittäminen. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml EDTA verta. Säilyy useita päiviä huoneenlämmössä, +4°C:ssa tai –20°C:ssa. Menetelmä: Tutkittava geenialue monistetaan PCR-menetelmällä. Monistettu alue tutkitaan DNA-hybridisaatiolla käyttäen alleelispesifisiä koettimia. Tekotiheys: Kerran viikossa. Vastaukset ovat valmiina n viikon kuluessa. Tulkinta: Vastauksena ilmoitetaan genotyyppi : C/C = osoittaa hankinnaisen laktaasinpuutoksen C/T = laktoosia sietävä T/T = laktoosia sietävä C/C-tulos osoittaa että potilaalla on hankinnaisen laktaasinpuutoksen aihe177 uttava genotyyppi. Geenipolymorfismista johtuva laktaasinpuutos on pysyvä. Potilaan oireiden syntyyn vaikuttavat kuitenkin myös muut tekijät, mm. suolessa jäljellä olevan entsyymin määrä, suoliston bakteerifloora ja syödyn laktoosin määrä. Kyseessä voi olla myös sekundaarinen laktaasinpuutos mikä ei tule esiin tällä testillä. Jotkut potilasryhmät, mm. ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsivät, voivat saada herkemmin oireita laktaasinpuutoksesta. Kirjallisuus: Savilahti E, Järvelä I. Laktoosin imeytymishäiriö ja sen diagnostiikka. Suomen Lääkärilehti 2002;57:4337–4341 Leberin perinnöllinen näköhermotauti (LHON), valtamutaatioiden tutkimus Lyhenne: B -LEBER-D (4672) Ts-LEBER-D (4673) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Leberin perinnöllinen optikusneuropatia (LHON) on maternellisti periytyvä sokeuteen johtava tauti, joka affisioi useammin miehiä kuin naisia. Sairaus on yleisin ei-traumaperäinen sokeutumisen syy nuorilla aikuisilla. Taudin penetranssi on alentunut. Geenivirhettä kantavista miehistä noin 30–40 % sairastuu, kun taas naisilla vastaava luku on 15 %. Tauti puhkeaa yleensä nuorella aikuisiällä aiemmin täysin terveellä henkilöllä eikä sairauteen ole olemassa hoitoa. Sairauden akuutissa vaiheessa potilailla on oftalmologisessa tutkimuksessa todettavissa retinan mikroangiopatia, mutta sen löytyminen LHONsukuun kuuluvalla henkilöllä ei välttämättä merkitse sokeutumista. Tautiin liittyy kolme valtamutaatiota mitokondriaalisessa DNA:ssa (mtDNA). Nämä mutaatiot sijaitsevat hengitysketjukompleksi I:n alayksiköitä koodaavissa geeneissä mtDNA:n positioissa 3460 (ND1-geeni), 11778 (ND4-geeni) ja 14484 (ND6-geeni). Nämä mutaatiot kattavat valtaosan LHON-tapauksista. Taudin penetranssi vaihtelee eri sukujen välillä, mikä saattaa johtua esimerkiksi muiden myötävaikuttavien mitokondriaalisten tai tuman geenien vaikutuksesta. Leberin taudissa patogeeniset mutaatiot ovat muista mitokondriaalisten tautien mutaatioista poiketen yleensä homoplasmisia. Heteroplasminen LHON-mutaatio on usein merkkinä uudesta, melko äskettäin eli 1-2 sukupolvea aikaisemmin syntyneestä mutaatiosta. Indikaatiot: Kliininen epäily Leberin perinnöllisestä näköhermotaudista. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: MtDNA:n PCR-monistus ja restriktioentsyymidigestio mutaatioiden havaitse- 178 miseksi mtDNA:n positioista 3460, 11778 tai 14484. Tarvittaessa mtDNA:n sekvensointi soveltuvilta osin (lähinnä kompleksi I:n alayksiköitä koodaavat geenit). Vastausaika: 2-4 viikkoa. Tulkinta: Pistemutaation löytyminen mtDNA:n positioissa 3460, 11778 tai 14484 oireisella potilaalla varmistaa Leberin perinnöllisen näköhermosairauden diagnoosin. Normaali tulos restriktioentsyymidigestiossa ei poissulje Leberin tautia, koska taudin taustalla saattaa olla jokin muu mtDNA:n mutaatio. LEGIONELLA PNEUMOPHILA, NUKLEIINIHAPON OSOITUS Lyhenne: LepnNhO (4428) Tiedustelut: Laboratorio (02) 333 7420, lääkäri (02) 333 7413 Yleistä: Legionelloja on syytä epäillä korkeakuumeisen pneumonian aiheuttajaksi vastustuskyvyltään alentuneella potilaalla tai aikaisemmin terveellä matkailijalla. Legionella-infektio voi esiintyä myös abdominaali- tai hermosto-oirein. Suomessa Legionella pneumophila aiheuttaa 85 % legionellooseista, muista lajeista kliinisesti tärkeimmät ovat L. micdadei, L. bozemanii ja L. dumoffi. Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete Näyte: Yskös- tai bronkoskopianäyte 1–5 ml. BAL 5–20 ml steriilissä kertakäyttöputkessa. Lähetys: Näyte on toimitettava laboratorioon mahdollisimman pian. Näytettä voidaan tilapäisesti säilyttää jääkaappilämpötilassa 1-3 vrk. Näyte voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Näyte lähetetään iskulta suojattuna. Menetelmä: Legionellojen läsnäolo näytteessä määritetään monistamal-la spesifisiä geenijaksoja PCR-menetelmällä. Kohteena on 16S rRNA:ta koodaava geeni. Uusi menetelmämme on erityisesti suunniteltu Legionella pneumophilaDNA:n osoittamiseen, mutta myös joidenkin muiden Legionella-lajien DNA monistuu (L micdadei, L. bozemanii, L. cherrii, L. anisa, L. spiritensis, L. rubrilucans). Sen sijaan muiden ylähengitysteissä esiintyvien bakteerien DNA:n monistumis-ta ei ole todettu. Parhaimmillaan menetelmän herkkyys riittää osoittamaan 40 cfu (cfu, colony forming unit,pesäkettä muodostavaa yksikköä) Legionella pneumophilaa 1 ml:ssa ysköstä tai 2 cfu 1 ml:ssa BAL-nestettä. Tekotiheys: Iltapäivisin kaikkina arkipäivinä. Vastaus saadaan seuraavana arkipäivänä. Positiivisissa tapauksissa vastaus ilmoitetaan puhelimitse. Tulkinta: Tulos on joko positiivinen tai negatiivinen. Positiivinen tulos potilas-näytteestä viittaa vahvasti taudinaiheuttajaan. Testausmateriaalissa Legionella pneu- 179 mophila -PCR:n herkkyys viljelyyn verrattuna on ollut 100 % ja spesifisyys 98.6 %. Kirjallisuus: Rantakokko-Jalava & Jalava. (2001) J Clin Microbiology 31:2904–10. LEGIONELLA, VASTA-AINEET Lyhenne: S-LegiAb (2205) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7422, lääkäri: (02) 333 7428 Yleistä: Legionella pneumophila aiheuttaa yleisinfektion, joka useimmiten ilmenee korkeakuumeisena keuhkokuumeena. Se aiheuttaa myös ns. Pontiac-kuumeen, joka on lievempi ei-pneumoninen taudinmuoto. Legionella voi olla myös abskessien, perikardiitin, endokardiitin ja peritoniitin aiheuttaja. Pneumonian suhteen riskipotilaita ovat keski-ikäiset tai vanhemmat tupakoivat miehet, jotka saavat immunosuppressiivista hoitoa tai joilla on vastustuskykyä alentava sairaus, kuten maligniteetti tai alkoholismi. Munuaissiirtopotilaat ovat erityisen alttiita saamaan legionelloosin. Myös ulkomaanmatkan aikana saatua pneumoniaa tulee epäillä legionellan aiheuttamaksi. Tutkimuksella mitataan IgM, IgG ja IgA-luokkien legionellavasta-aineita, ja sitä varten suositellaan otettavaksi ainakin kaksi näytettä 3 viikon välein, koska vasta-ainemuodostuksen on joissain tapauksissa todettu olevan hidasta. Indikaatiot: Pneumoniat, erityisesti immuunipuutteisilla potilailla ja ulkomaanmatkojen yhteydessä. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia. Säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen menetelmä, jossa antigeeneina ovat L. pneumophila, serotyypit 1, 2, 3 ja 4 sekä L. micdadei (SDS-ekstrakti). Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Löydösten merkittävyydestä annetaan arvio. 90 %:lla potilaista serokonversio tapahtuu kuukauden kuluessa, mutta joidenkin potilaiden kohdalla vasta-aineiden muodostumisen on todettu olevan hidasta. Serokonversion on osoitettu tapahtuvan kuitenkin viimeistää 9 viikon kuluessa tartunnasta. Kirjallisuus: Edelstein P. 2006. Detection of antibodies to Legionella. Kirjassa (toim.) Detrick B, Hamilton RG, Folds JD. Manual of Molecular and Clinical Laboratory Immunology, 7. painos, s. 468–476. 180 LEGIONELLA, VILJELY Lyhenne: LegiVi (2206) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7415, lääkäri: (02) 333 7413 Yleistä: Legionelloja on syytä epäillä keuhkokuumeen aiheuttajaksi, kun tavanomainen antibioottihoito ei tehoa korkeakuumeiseen pneumoniaan. Legionellainfektio voi esiintyä myös abdominaali- tai hermosto-oirein. Legionelloja on eristetty myös märkäpesäkkeistä, erityisesti suoliston alueelta. Legionellat vaativat erikoiselatusaineen, eivätkä ne tule esille tavallisessa bakteeriviljelyssä. Indikaatiot: Epäily Legionella-infektiosta. Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete Näyte: Hengitysteiden alueelta hyviä näytteitä ovat transtrakeaali-aspiraatti, kaksoiskatetrilla otettu bronkoskopianäyte ja keuhkopalat. Yskösnäyte on täysin tyydyttävä ja legionellaviljelyyn kannattaa ysköstä lähettää, vaikka se ei olisikaan selvästi märkäistä. Potilasnäytteet legionella-viljelyä varten on kuljetettava saman työpäivän kuluessa laboratorioon, mutta jääkaappilämpötilaan jäähdytetty näyte kestää säilytystä kahden vuorokauden ajan. Legionelloja esiintyy 10–40 %:ssa tapauksista myös jonkin verran veressä, mutta tavallinen veriviljelypullo ei kasvata legionellaa. Vesijohtovesien viljely on tarpeellista selviteltäessä paikallista epidemiaa. Vesinäytteitä varten tarvittavia putkia saa laboratoriosta. Menetelmä: Elatusaine BCYE, selektiiviset elatusaineet: BMPA, MWY. Tunnistus legionellaksi kysteiiniriippuvuuden ja mebraanirasvahappojen kaasukromatografian perusteella (sekv. 16SrRna). Tekotiheys: Arkipäivisin. Alustavan tuloksen saa 3–5 vuorokauden kuluttua. Tulkinta: Ei tunneta oireettomia kantajia. Vesijohtovesistä voidaan eristää legionelloja ilman että se liittyy tautitapauksiin. Kirjallisuus: Edelstein PH: J Clin Microbiol 1981;14: 298–303. LEUKOSYYTIT, FAGOSYTOINTIKYKY JA SOLUNSISÄINEN TAPPO Lyhenne: L-Fagosyt (2229) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7406, lääkäri: (02) 333 7411 Yleistä: Leukosyyttien fagosytoositapahtuma muodostuu: 1) vieraiden partikkeleiden, tavallisimmin mikrobien, otosta solun sisään (en181 dosytoosi) ja 2) mikrobien tappamisesta solun sisällä. Edellinen toiminta on riippuvainen mikrobien opsonisaa-tiosta eli siitä ovatko ne vasta-aineiden tai komplementin komponenttien päällystämiä, ja siten useimmat endosy-toosin häiriöt johtuvatkin opsonisaatiohäiriöistä. Leukosyyttien mikrobisidinen toiminta on vajavaista mm. kroonisessa granulomatoositaudissa, leukosyyttien myeloperoksidaasin ja glukoosi -6-fosfaatti dehydroge-naasin puutteessa, akuutissa leukemiassa, Chediak-Higashin, Jobin ja Downin oireyhtymissä, sekä ohimenevästi keskosilla, akuuteissa infektioissa, kryoglobulinmiassa, palovammoissa ja malnutritioissa. Indikaatiot: Tutkimus on aihellinen epäiltäessä granulosyyttien fagosytointikyvyn heikkoutta tai puutetta. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 20–30 ml verta Li-hepariiniputkessa. Menetelmä: Testissä sekoitetaan keskenään tutkittavia leukosyyttejä, eläviä bakteereja (S.aureus) ja normaalia seerumia opsoniinilähteenä. Opsonisaatiohäiriöitä epäiltäessä käytetään tutkittavan henkilön seerumia yhdessä normaalien leukosyyttien kanssa. Testissä seurataan elävien solunulkoisten bakteerien määrää endosytoosin selvittämiseksi sekä elävien solunsisäisten bakteerien määrää leukosyyttien bakterisidisen aktiviteetin mittaamiseksi. Tekotiheys: Tilattava tutkimus, puh. (02) 333 7406. Tulkinta: Normaalien henkilöiden leukosyytit tappavat kahdessa tunnissa >95 % bakteereista, sitä vastoin esimerkiksi kroonista granulomatoositautia sairastavan henkilön leukosyytit tappavat vastaavana aikana vain <10 % testibakteereista. Vastausta seuraa aina lausunto. Kirjallisuus: Stites DP. In Basic and Clinical Immunology, 5th ed. Lange Medical Publications, Los Altos, CA, 1984, pp 353–365. LISTERIA, VASTA-AINEET Lyhenne: S-ListAb (2256) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7422, lääkäri: (02) 333 7428 Yleistä: Listeria monocytogenes on yleinen organismi luonnossa. Bakteerin patogeenisyys on matala, mutta se voi aiheuttaa erityisesti vastasyntyneillä, vanhuksilla ja immunosuppres-siopotilailla mm. sepsiksiä ja meningiittejä. Raskaudenaikainen listeriainfektio, mahdollisesti lieväoireinen, voi johtaa ennenaikaiseen synnytykseen ja sikiökuolemaan. Kokees-sa mitataan listerioosin yhteydessä syntyvien agglutinoivien vasta-aineiden määrää. Indikaatiot: Epäily listerioosista. 182 Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia, säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Testissä mitataan seerumin kyky agglutinoida kaupallisia 1- ja 4b-tyyppisten listerioiden O- ja H-antigeeneja (Listeria Gruber-Widal Reaction, Siemens). Tulos ilmoitetaan seerumilaimennoksena, joka vielä aiheuttaa agglutinaation. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Luotettava listerioosidiagnoosi vaatii positiivisen viljelylöydöksen. Titteri >320 viittaa infektioon ilman viljelyäkin. Diagnostinen löydös on nelinkertainen titterin nousu 7–21 vrk välein otetuissa pariseerumeissa. Ristireaktioita esiintyy stafylokokkien ja muiden gram-positiivisten kokkien aiheuttamien vasta-aineiden kanssa. LISÄMUNUAINEN, VASTA-AINEET Lyhenne: S-AdrAb (2258) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Lisämunuaisen kuorikerroksen solujen sytoplasmisten antigeenien kanssa reagoivia vasta-aineita tavataan Addisonin tautia sairastavilla potilailla sekä joskus muissakin polyendokrinopatioissa (APECED, diabetes, pernisiöösi anemia, hypotyreoosi, hypoparatyreoosi) jolloin ne voivat edeltää Addisonin tautia. Isoloidussa aikuisten addisonin taudissa vasta-aineet kohdistuvat lisämunuai-sissa steroidisynteesiin osallistuvaan sytokromi P450 entsyymiin (21α-hydroksylaasi). Autoimmuuni polyglandular syndromissa (APGS type I, APGS type II) vasta-aineita esiintyy myös muita P450 entsyymejä kohtaan; P450 scc (lisämunuaisissa, gonadeissa ja istukassa) ja 17-α-OH (lisämunuaisissa ja gonadeissa). Indikaatiot: Addisonin taudin ja polyendokrinolopatia-oireyhtymien diagnostiikka. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia. Säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Epäsuora immunofluoresenssitekniikka (IgG-luokan vasta-aineet), jossa antigeenina on fiksoimaton apinan lisämunuainen. Seerumin alkulaimennos on 1:4. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Viitealue: <4. Menetelmä mittaa auto-vasta-aineita, jotka voivat kohdistua mihin tahansa 183 edellä mainituista sytokromi P450entsyy-meistä. Tulos ilmoitetaan titterinä. Positiivinen titteri on merkittävä. N. 80 %:lla APGS I ja APGS II syndromapotilailla esiintyy lisämunuaisvasta-aineita. Addisonin tautia sairastavista potilaista n. 50 %:lla on vasta-aineita. Cushingin taudissa ja muissa polyendokrinopatioissa (APECED) joskus esiintyvät vasta-aineet voivat edeltää myöhemmin kehittyvää Addisonin tautia. Insuliinidiabetesta sairastavilla lapsilla 0.5 %:lla ja heidän sisaruksistaan 0.4 %:lla esiintyy lisämunuaisvasta-aineita. Tuberkuloosin takia syntyneessä sekundaarisessa Addisonin taudissa ei vasta-aineita todeta. Normaali-västössä vasta-aineita ei juuri esiinny. Kirjallisuus: Irvine WJ. In Medical Immunology, 1st ed. (ed. WJ Irvine). Teviot Scientific Publ., 1979, p 129. Lyhytkasvuisuusoireyhtymät, FGFR3-geenin mutaatioiden tutkimus Lyhenne: B -FGFR3-D (11891) Ts-FGFR3-D (12205) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: FGFR3-geenin (fibroblastikasvutekijäreseptorigeeni 3) koodaavan alueen pistemutaatiot johtavat vaikeusasteeltaan vaihteleviin lyhytkasvuisuusoireyhtymiin: hypokondroplasiaan (HCH), akondroplasiaan (ACH) sekä letaaliin tanatoforiseen dysplasiaan (TD). Kuhunkin oireyhtymään liittyvät valtamutaatioiden tutkimukset ovat tilattavissa erillisillä koodeilla, ja FGFR3-geenin laajempi analyysi on tarkoitettu jatkotutkimukseksi lähinnä vahvoissa HCH- ja ACH-epäilyissä. Hypokondroplasiaa sairastavilla potilailla on kuvattu p.Asn540Lys-valtamutaation lisäksi muita FGFR3-geenin mutaatioita: p.Ser84Leu, p.Arg200Cys, p.Asn262His, p.Gly268Cys, p.Tyr278Cys, p.Asn328Ile, p.Val381Glu, p.Ile538Val, p.Asn540Ser, p.Asn540Thr, p.Lys650Asn ja p.Lys650Gln. Akondroplasiaa sairastavista alle prosentilla on jokin muu FGFR3-geenin mutaatio kuin p.Gly380Arg. Muita ACH-potilailla raportoituja FGFR3-geenin mutaatioita ovat esim. p.Ser279Cys, p.Gly346Glu, p.Gly375Cys ja p.Thr394Ser. Indikaatiot: Vahva kliininen epäily hypokondroplasiasta (HCH) tai akondroplasiasta (ACH) potilaalla, jolta ei ole osoitettu ko. oireyhtymään liittyviä valtamutaatioita. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: FGFR3-geenin sekvensointi soveltuvilta osilta. 184 Vastausaika: 10-12 viikkoa. Tulkinta: Patogeenisen mutaation löytyminen FGFR3-geenin sekvenssianalyysissä varmistaa kliinisen diagnoosin. Normaali tulos ei kuitenkaan sulje pois kliinistä diagnoosia, sillä mutaatio voi sijaita jossain muualla FGFR3-geenissä. LYMFOSYYTTIEN CMV-TETRAMEERIPOSITIIVISET SOLUT Lyhenteet: B-LyCMVTeT (12166) Tiedustelut: Laboratorio (02) 333 7026, lääkäri (02) 333 7028 Yleistä: Sytomegalovirukselle spesifisten CD8 positiivisten solujen määrää voidaan arvioida värjäämällä tietyille immunodominanteille epitoopeille spesifiset solut käyttäen luokka I tetrameerikonstrukteja. Indikaatiot: Luuydinsiirtopotilaiden CMV-spesifisten immunovasteen voimakkuuden selvittäminen infektioriskin arvioimiseksi. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Tutkittavan potilaan HLA-genotyyppi on ilmoitettava. Toistaiseksi näytteitä voidaan ottaa tutkittavaksi vain henkilöistä, jotka ovat positiivisia joko HLA-A2 ja/tai HLA-A*2402-alleelin suhteen. Näyte: 10 ml litium-hepariiniverta. Toimitettava tutkittavaan laboratorioon saman päivän aikana. Menetelmä: Perifeerisen veren solut värjätään leimatuilla monoklonaalisilla vasta-aineilla lymfosyyttialaluokkia (CD3 ja CD8) kohtaan sekä CMV-tetrameerireagensseilla. Tetrameerispesifisten solujen osuus CD3/CD8 positiivisista soluista määritetään virtaussytometrialla. Tekotiheys: Tarvittaessa arkipäivisin. Näytteitä voi ottaa maanantaista torstaihin. Huom! Tutkimus on tilattava immunogenetiikan laboratoriosta puh. (02) 333 7026. Tulkinta: Vastauksena ilmoitetaan tetrameeripositiivisten solujen osuus CD3/CD8 positiivisista lymfosyyteistä. Lisäksi ilmoitetaan CD8+ solujen osuus CD3+ soluista ja näiden osuus lymfosyyteistä. LYMFOSYYTTIEN PHA STIMULAATIO LYMFOSYYTTIEN CON-A STIMULAATIO LYMFOSYYTTIEN PWM STIMULAATIO Lyhenne: B-LyPHAS (2278), B-LyConS (2277), B-LyPWMS (2280) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7406, lääkäri: (02) 333 7411 185 Yleistä: T-lymfosyytit voidaan stimuloida transformoitumaan in vitro erilaisilla kasviperäisillä lektiineillä, jotka yleensä toimivat mitogeeneina, ts. aktivoivat T-lymfosyyttejä riippumatta niiden spesifiteetistä. PHA ja Con A stimuloivat T-soluja, tosin ilmeisesti hieman eri T-solujen alaluokkia, ja PWM sekä T- että B-soluja. Indikaatiot: Tutkimus on aiheellinen epäiltäessä soluvälitteisen immuniteetin vajavuustiloja; joko primaarisia (esim. DiGeorgen oireyhtymä) tai sekundaarisia (esim. immunosuppressiivisen hoidon aikaansaamana tai maligniteetteihin liittyen). Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 10 ml hepariiniverta, toimitetaan tutkittavaksi välittömästi näytteenoton jälkeen. Menetelmä: Tutkimuksessa veren mononukleaariset solut eristetään tiheysgradienttisentrifugaatiolla, ja eristetyt solut viljellään mitogeenien kanssa eri konsentraatioita käyttäen. Lymfosyyttien aktivoituminen mitogeenien vaikutuksesta tutkitaan mittaamalla radioaktiivisen tymidiinin inkorporoituminen DNA:han. Tekotiheys: Tilattava tutkimus, puh. (02) 333 7406. Tulkinta: Vastausta seuraa aina lausunto. Kirjallisuus: Stites DP. In Basic and Clinical Immunology, 5th ed. (ed. by DP Stites, JD Stobo, HH Fudenberg, JV Wells). Lange Medical Publications, Los Altos, CA, 1984, pp 353–365. päivitetty 22.7.2009 /mv LYMFOSYYTTIEN PINTAMARKKERIT/ALALUOKAT Lyhenne: B-LyMark (2279) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7406, lääkäri: (02) 333 7411 Yleistä: Tämän ryhmän tutkimuksilla selvitetään eri lymfosyyttialaluokkien suhteellisia osuuksia tutkittavassa näytteessä, joka voi olla esim. perifeeristä verta tai luuydintä. Tähän tutkimukseen kuuluu B-solujen, T-solujen, auttaja- ja sytotoksisten T-solujen sekä NK-solujen suhteellisten määrien mittaaminen CD19, CD3, CD4, CD8, CD16, ja CD56 antigeenien ekspressioon perustuen. Pyydettäessä teemme myös ns. laajennetun immunofenotyypityksen. Lymfosyyttien alaluokkien suhteellisissa osuuksissa todetaan muutoksia mm. immunovajavuustiloissa, maligniteeteissa, autoimmuu-ni taudeissa ja infektioissa. Indikaatiot: Tutkimus on aiheellinen immunovajavuusdiagnostiikassa epäiltäessä muutoksia lymfosyyttien suhteellisissa osuuk-sissa. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 5 ml hepariiniverta. 186 Menetelmä: Tutkittavan näytteen solut värjätään erilaisilla fluoresoivilla merkkiaineilla leimatuilla monoklonaalisilla vasta-aineilla. Solut analysoidaan virtaussytometrialla. Tekotiheys: Tilattava tutkimus, puh. (02) 333 7406. Tulkinta: Tulokset ilmoitetaan tutkittavien solupopulaatioiden sekä prosenttiosuuksina lymfosyyttien kokonaismäärästä että absoluuttisina määrinä. Vastausta seuraa aina lausunto. Kirjallisuus: Reinherz EL, Schlossman SF. Cell 1980;19:821–7. Bach M-A, Bach J-F. Int J Immunopharmacol 1981;3:269–73. Lovett III EJ, et al. Lab Invest 1984;50:115–140. LYMFOSYYTTIEN PPD STIMULAATIO Lyhenne: B-LyPPDS (3090) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7406, lääkäri: (02) 333 7411 Yleistä: M tuberculosis bakteerille in vivo herkistyneet lymfosyytit proliferoivat in vitro PPD -antigeenin vaikutuksesta. Ainoastaan PPD:lle spesifiset T-solut proliferoivat, joten saatu responssi jää aina selvästi mitogeenien aiheuttamaa proliferaatiota alhaisemmiksi. Indikaatiot: Testiä voidaan käyttää tutkittaessa epäselviä ihoreaktioita Mantoux’n testissä. Lisäksi testillä on merkitystä keuhkotuberkuloosin diagnostiikassa, sillä aktiivituber-kuloosissa puolet potilaista omaa positiivisen transformaa-tiovasteen hyvin pienelle PPD-konsentraatiolle in vitro. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 10 ml hepariiniverta, toimitetaan tutkittavaksi välittömästi näytteenoton jälkeen. Menetelmä: Testissä tiheysgradienttisentrifugaatiolla eristettyjä mono-nukleaarisia valkosoluja viljellään eri PPD-konsentraa-tioissa. T-lymfosyyttien aktivoituminen PPD:n vaikutuksesta tutkitaan mittaamalla radioaktiivisen tymidiinin inkorporoi-tuminen DNA:han. Tekotiheys: Tilattava tutkimus, puh. (02) 333 7406. Tulkinta: Vastausta seuraa aina lausunto. Kirjallisuus: Viljanen MK, Eskola J: Clin Immunol Immunopathol 1977;8:28–33. 187 Lysinurinen proteiini-intoleranssi (LPI), SLC7A7geenin sekvensointi Lyhenne: B -SLC7-D (11896) Ts-SLC7-D (12229) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Lysinurinen proteiini-intoleranssi (LPI) on suomalaiseen tautiperintöön kuuluva, autosomissa peittyvästi periytyvä sairaus, jossa elimistö sietää huonosti eläinvalkuaista. Taudin oireet - ruokahaluttomuus, huono painonnousu, oksentelu ja ripulointi - ilmaantuvat lapsen siirtyessä äidinmaidosta valkuaisaineita sisältävään ruokavalioon. Virtsassa arginiinin, ornitiinin ja lysiinin määrät ovat kohonneet, veressä näiden aminohappojen pitoisuus on puolestaan normaalia pienempi. Runsaasti valkuaista sisältävästä ruokavaliosta voi pahimmillaan seurata jopa ammoniakkimyrkytys ja kooman kaltaisia keskushermosto-oireita. Tauti on kuitenkin hoidettavissa ruokavaliolla ja sitrulliinihoidolla. Tautigeeni on SLC7A7-geeni, josta tunnetaan yli 40 patogeenista mutaatiota. Kaikilta tutkituilta suomalaisilta potilailta on löydetty sama, geenin pujontakohdan pistemutaatio c.895-2A>T, p.T299IfsX10 (LPIFin). Suomesta tunnetaan viitisenkymmentä potilasta lähinnä Karjalan kannakselta Savon ja Kainuun kautta Luoteis-Lappiin ulottuvalla vyöhykkeellä. Muualla maailmassa LPI-tautia sairastaa yli 200 potilasta, joilla mutaatiokirjo SLC7A7-geenissä on heterogeenisempi kuin suomalaisilla. Indikaatiot: Mikäli kliininen epäily LPI-taudista on vahva, mutta suomalaista valtamutaatiota ei kuitenkaan ole osoitettavissa, voimme tarvittaessa suorittaa koko SLC7A7-geenin sekvensoinnin. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: SLC7A7-geenin koodaavien alueiden sekvenssianalyysi. Vastausaika: 10-12 viikkoa. Tulkinta: Mutaation löytyminen SLCA7-geenistä homotsygoottina tai yhdistelmäheterotsygoottina varmistaa LPI-taudin diagnoosin. 188 Lysinurinen proteiini-intoleranssi (LPI), suomalaisen valtamutaation tutkimus Lyhenne: B -LPI-D (12010) Ts-LPI-D (12228) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Lysinurinen proteiini-intoleranssi (LPI) on suomalaiseen tautiperintöön kuuluva, autosomissa peittyvästi periytyvä sairaus, jossa elimistö sietää huonosti eläinvalkuaista. Taudin oireet - ruokahaluttomuus, huono painonnousu, oksentelu ja ripulointi - ilmaantuvat lapsen siirtyessä äidinmaidosta valkuaisaineita sisältävään ruokavalioon. Virtsassa arginiinin, ornitiinin ja lysiinin määrät ovat kohonneet, veressä näiden aminohappojen pitoisuus on puolestaan normaalia pienempi. Runsaasti valkuaista sisältävästä ruokavaliosta voi pahimmillaan seurata jopa ammoniakkimyrkytys ja kooman kaltaisia keskushermosto-oireita. Tauti on kuitenkin hoidettavissa ruokavaliolla ja sitrulliinihoidolla. Tautigeeni on SLC7A7-geeni, josta tunnetaan yli 40 patogeenista mutaatiota. Kaikilta tutkituilta suomalaisilta potilailta on löydetty sama, geenin pujontakohdan pistemutaatio c.895-2A>T, p.T299IfsX10 (LPIFin). Suomesta tunnetaan viitisenkymmentä potilasta lähinnä Karjalan kannakselta Savon ja Kainuun kautta Luoteis-Lappiin ulottuvalla vyöhykkeellä. Muualla maailmassa LPI-tautia sairastaa yli 200 potilasta, joilla mutaatiokirjo SLC7A7-geenissä on heterogeenisempi kuin suomalaisilla. Indikaatiot: Kliininen epäily LPI-taudista. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: SLC7A7-geenin PCR-monistus ja restriktrioentsyymianalyysi LPIFin- mutaation havaitsemiseksi. Vastausaika: 2-4 viikkoa. Tulkinta:LPIFin- mutaation löytyminen homotsygoottina varmistaa LPI-taudin diagnoosin. 189 MAKSA- JA MUNUAISMIKROSOMI, VASTA-AINEET Lyhenne: S-LKMAb (2313) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Maksa- ja munuaismikrosomivasta-aineet (S-LKMAb) ovat autovasta-aineita endoplasmisen retikkelin proteiineja kohtaan. LKM-1 vasta-aineiden antigeeni on sytokromi P450IID6 ja harvinaisten LKM 2vasta-aineiden sytokromi P450IIC8 /9/10. Tutkimus liittyy maksasairauksien erotusdiagnostiikkaan (krooniset hepatiitit, lääkeaineiden aiheuttamat hepatiitit ja lasten hepatiitit). Indikaatiot: Kroonisten maksasairauksien diagnostiikka, erityisesti las-ten krooninen aktiivinen hepatiitti ja lääkeainehepatiitit. Lähete: Immunologisten tutkimuste lähete Näyte: l ml seerumia. Mikäli samanaikaisesti tutkitaan useita kudosvasta-aineita, riittää 0.5 ml seerumia/ vasta-ainetutkimus. Lapsilta riittää 0.1 ml seerumia kerta-määritykseen. Seerumunäyte säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Epäsuora immunofluoresenssitekniikka. Antigeeneina rotan maksan, munuaisen ja mahalaukun leike. Tekotiheys: 1–2 kertaa viikossa, positiivisten näytteiden jatkolaimennokset tutkitaan seuraavalla kerralla. Tulkinta: Viitealue: <10. Maksa-munuaismikrosomivasta-aineet (LKM) ovat harvinai-sia normaaliväestössä tai valikoimattomilla sairaalapotilailla (alle 0.5 %:lla). Suurin osa Suomessa esiintyvistä vasta-aineista on LKM 1-tyyppiä. Noin 75 % positiivisista löydöksistä liittyy maksasairauteen, useimmiten autoimmuunihepatiittiin (CAH). Hepatiitti C-viruksen aiheuttamaan hepatiittiin voi liittyä LKM1-vasta-aineita. LKM-vasta-aineita löydetään usein potilailta, joilla ei esiinny muita autovasta-aineita (sileälihas-, mitokondrio- tai tuma-va). N. 10 % aikuisten (naisten) CAH:sta on LKM-positiivisia. Lapsilla prevalenssi voi olla korkeampi ja lasten CAH:ssa LKM1-positiivisuus liittyy huonoon ennusteeseen. LKM-vasta-aineita on tavattu harvinaisissa lääkeaineiden, esim. tieniilihappo, halotaani, aiheuttamissa autoimmuuni-hepatiiteissa. Näissä vasta-aineet häviävät hepatiitin parantuessa lääkeaineen käytön lopettamisen jälkeen. Kirjallisuus: 190 Alvarez F, ym: J Exp Med 1985;161:1231. Homberg J-C, ym: Hepatology 1985;5:722. Homberg J-C, Abuaf N, Bernhard O, ym.: Hepatology 1987;7: 1333. Mackay IR: Hepatology 1985;5:904. Maggiore G, Bernard 0, Homberg J-C, ym: J Pediatr 1986;108: 399. MANNOOSIA SITOVA LEKTIINI, GEENITUTKIMUS Lyhenne: B-MBL–D (12633) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Mannoosia sitova lektiini (MBL) on veressä kiertävä proteiini, joka on osa synnynnäistä puolustusjärjestelmää. MBL tunnistaa useita hiilihydraattimolekyylejä mikrobien pintarakenteista sitoutuen näihin. MBL:n sitoutuminen mikrobin pintaan käynnistää komplementin lektiinitien. MBL:n on osoitettu sitoutuvan muun muassa useiden hengitystieinfektioita aiheuttavien patogeenien pintaan, esim. Streptococcus pneumoniae ja Haemophilus influenzae. MBL:n rooli osana puolustusjärjestelmää on erityisen suuri pienillä lapsilla, joiden hankittu immuniteetti on vielä kehittymätön. MBL:ä koodaavassa geenissä mbl2, tunnetaan kolme yhden nukleotidin polymorfismikohtaa, jotka sijaitsevat kodoneissa 52, 54, ja 57 ja vastaavat variantteja D, B ja C. Näitä kutsutaan myös yleisesti variantiksi O. Villityyppiä kutsutaan variantiksi A. Mutanttivarianttien tiedetään vähentävän MBL:n biologista aktiivisuutta, joka korreloituu MBL:n pitoisuuteen veressä. Saman genotyypin edustajien välillä voidaan kuitenkin havaita merkittävää vaihtelua veren MBLpitoisuuksissa. Variantin B frekvenssi Euraasiassa on ~25 %, variantin D frekvenssi Euroopassa on ~14 %. Variantti C on Euroopassa harvinainen. Veren alhaisella MBL-pitoisuudella ja pikkulasten lisääntyneellä infektioalttiudella on osoitettu olevan suora yhteys. Erityisesti kyseeseen tulevat akuutin hengitystieinfektion aiheuttavat organismit. Alhaisen MBL-pitoisuuden on osoitettu lisäävän alttiutta sairastua autoimmuunisairauksiin (SLE, nivelreuma, multippeliskleroosi). MBL-aktiivisuuden indikaattorina voidaan käyttää joko (1) genotyypitystä, (2) seerumin MBL- pitoisuuden tai (3) MBL-funktion (CH100) määrittämistä tai näitä kaikkia Indikaatiot: Infektioalttiuden syyn selvittäminen. Autoimmuunitautiin sairastumisalttiuden selvittäminen. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete. Näyte: 1 ml EDTA-verta, säilyy useita päiviä huoneenlämmössä, 4° C:ssa tai -20° C:ssa. Menetelmä: Genotyypitys perustuu mbl2 geenialueen monistamiseen PCR:llä ja tuotteen pyrosekvensointiin. Tekotiheys: Tehdään kerran viikossa. Vastaus 2-3 viikossa. Tulkinta: Vastauksena ilmoitetaan genotyyppi: - A/A villityyppi - A/O laskenut veren MBL pitoisuus - O/O erittäin alhainen veren MBL pitoisuus 191 Genotyypin mukaan voidaan tehdä jako riskiin altistua toistuviin hengitystieinfektioihin. Genotyypillä A/O MBL:n määrä on alentunut ja riski voi olla kohonnut, genotyypillä O/O MBL:n määrä on erittäin alhainen tai puuttuu ja voi olla osasyy toistuviin hengitystieinfektioihin tai lisääntyneeseen riskiin sairastua autoimmuunitauteihin. Geenityyppien frekvenssit suomalaisessa väestössä ovat: A/A ~65 %, A/O ~30 % ja O/O ~5 %. (viiteet 2-4). Kirjallisuus: 1. Roos, A., Dieltjes, P., Vossen R.H.A.M., Daha, M.R. & de Knijff, P. Detection of three single nucleotide polymorphisms in the gene encoding mannosebinding lectin in a single pyrosequencing reaction. J. Immunol. Methods 2006: 309: 108 – 114. 2. Aittoniemi, J., Turpeinen, H., Tiittanen, M., Knip, M., Simell, O., Ilonen, J. & Vaarala, O. Relation among mannose-binding lectin 2 genotype, β-cell autoantibodies, and risk for type 1 diabetes in Finnish children. Hum. Immunol. 2008: 69: 108 – 111. 3. Rantala, A., Lajunen, T., Juvonen, R., Bloigu, A., Silvennoinen-Kassinen, S., Peitso, A., Saikku, P., Vainio, O. & Leinonen, M. Mannose-binding lectin concentrations, MBL2 polymorphisms, and susceptibility to respiratory tract infections in young men. J. Infect. Dis. 2008: 198:1247-1253. 4. Huttunen, R., Aittoniemi, J., Laine, R., Vuento, R., Karjalainen, J., Rovio, A. T., Eklund, C., Hurme, M., Huhtala, H. & Syrjänen, J. Gene-environment interaction between MBL2 genotype and smoking, and the risk of gram-positive bacteraemia. Scand. J. Immunol. 2008: 68: 438 – 444. MANNOOSIA SITOVA LEKTIINI, PITOISUUS Lyhenne: S-MBL (12632) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Mannoosia sitova lektiini (MBL) on veressä kiertävä proteiini, joka on osa synnynnäistä puolustusjärjestelmää. MBL tunnistaa useita hiilihydraattimolekyylejä mikrobien pintarakenteista sitoutuen näihin. MBL:n sitoutuminen mikrobin pintaan käynnistää komplementin lektiinitien. MBL:n on osoitettu sitoutuvan muun muassa useiden hengitystieinfektioita aiheuttavien patogeenien pintaan, esim. Streptococcus pneumoniae ja Haemophilus influenzae. MBL:n rooli osana puolustusjärjestelmää on erityisen suuri pienillä lapsilla, joiden hankittu immuniteetti on vielä kehittymätön. MBL:ä koodaavassa geenissä mbl2, tunnetaan kolme yhden nukleotidin polymorfismikohtaa, jotka sijaitsevat kodoneissa 52, 54, ja 57 ja vastaavat variantteja D, B ja C. Näitä kutsutaan myös yleisesti variantiksi O. Villityyppiä kutsutaan variantiksi A. Mutanttivarianttien tiedetään vähentävän MBL:n biologista aktiivisuutta, joka korreloituu MBL:n pitoisuuteen veressä. Saman genotyypin edustajien välillä voidaan kuitenkin havaita merkittävää vaihtelua veren MBLpitoisuuksissa. 192 Variantin B frekvenssi Euraasiassa on ~25 %, variantin D frekvenssi Euroopassa on ~14 %. Variantti C on Euroopassa harvinainen. Veren alhaisella MBL-pitoisuudella ja pikkulasten lisääntyneellä infektioalttiudella on osoitettu olevan suora yhteys. Erityisesti kyseeseen tulevat akuutin hengitystieinfektion aiheuttavat organismit. Alhaisen MBL-pitoisuuden on osoitettu lisäävän alttiutta sairastua autoimmuunisairauksiin (SLE, nivelreuma, multippeliskleroosi). MBL-aktiivisuuden indikaattorina voidaan käyttää joko (1) genotyypitystä, (2) seerumin MBL- pitoisuuden tai (3) MBL-funktion (CH100) määrittämistä tai näitä kaikkia Indikaatiot: Infektioalttiuden syyn selvittäminen. Autoimmuunitautiin sairastumisalttiuden selvittäminen. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete. Näyte: 0.5-1 ml tuoretta seerumia. Punasolut erotettava 30 min kuluessa, seerumi pakastetaan ja lähetetään pakastettuna laboratorioon. Hemolyysi häiritsee. Tuore seerumi voidaan lähettää myös sulana (4°C), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana. MBL:n pitoisuuden määrittäminen verestä perustuu entsyymi-immunologiseen menetelmään. Menetelmä: Tekotiheys: Tehdään kerran viikossa. Vastaus 2-3 viikossa. Tulkinta: Viitealue: >800 ng/ml normaali 50-800 ng/ml pitoisuus laskenut <50 ng/ml MBL puutos Jos MBL:n määrä on alentunut tai se puuttuu, tämä voi olla osasyy toistuviin hengitystieinfektioihin tai lisääntyneeseen riskiin sairastua autoimmuunitauteihin. Mittasimme MBL pitoisuuden 292 terveen suomalaisen seeruminäytteestä (ikäjakauma 0 – 92 vuotta). MBL:n pitoisuusjakaumaksi saatiin: c(MBL) ng/ml <50 50–250 250–800 >800 selite MBL:n puutos alentunut MBL pitoisuus alentunut MBL pitoisuus normaali MBL pitoisuus osuus otoksesta (%) 5,1 5,5 15,8 73,6 Kirjallisuus: 1. Minchinton, R.M., Dean, M.M., Clark, T.R., Heatley, S. & Mullighan, C.G. Analysis of the relationship between mannose-binding lectin (MBL) genotype, MBL levels and function in an Australian blood donor population. Scand. J. Immunol. 2002: 56:630 – 641. 2. Aittoniemi, J., Turpeinen, H., Tiittanen, M., Knip, M., Simell, O., Ilonen, J. & Vaarala, O. Relation among mannose-binding lectin 2 genotype, β-cell autoantibodies, and risk for type 1 diabetes in Finnish children. Hum. Immunol. 2008: 69: 108 – 111. 193 3. Huttunen, R., Aittoniemi, J., Laine, R., Vuento, R., Karjalainen, J., Rovio, A. T., Eklund, C., Hurme, M., Huhtala, H. & Syrjänen, J. Gene-environment interaction between MBL2 genotype and smoking, and the risk of gram-positive bacteraemia. Scand. J. Immunol. 2008: 68: 438 – 444. 4. Rantala, A., Lajunen, T., Juvonen, R., Bloigu, A., Silvennoinen-Kassinen, S., Peitso, A., Saikku, P., Vainio, O. & Leinonen, M. Mannose-binding lectin concentrations, MBL2 polymorphisms, and susceptibility to respiratory tract infections in young men. J. Infect. Dis. 2008: 198:1247-1253. MELAS-oireyhtymä, mitokondriaalisen DNA:n valtamutaation tutkimus Lyhenne: B -MELAS-D (4664) Ts-MELAS-D (4665) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: MELAS-oireyhtymän (mitochondrial encephalomyopathy, lactic acidosis, and strokelike episodes) tyypilliset oireet ovat aivohalvauksen kaltaiset tilat, kouristukset, lihasheikkous ja lisääntynyt seerumin laktaattipitoisuus. Yleisin MELAS-oireyhtymää aiheuttava mutaatio on tRNA-Leu-geenin A>G-transitio mtDNA:n positiossa 3243, joka on osoitettavissa noin 80 %:lta MELAS-potilaista. Mitokondriaalisille enkefalomyopatioille on ominaista että mutatoituneen mtDNA:n osuus eri kudoksissa (heteroplasmia-aste) vaikuttaa kliiniseen taudinkuvaan. Siksi MELAS-mutaatio voi lievimmillään aiheuttaa vasta aikuisiässä esiintulevan kuulonaleneman ja tyypin II diabeteksen ja pahimmillaan vastasyntyneen vaikean enkefalopatian. Indikaatiot: Kliininen epäily MELAS-oireyhtymästä. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Tuore tai pakastettu lihasbiopsia. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Lihasnäyte: tuorenäyte voidaan toimittaa laboratorioon keittosuolassa tai elatusaineessa, pakastettu näyte kuivajäissä. Menetelmä: MtDNA:n PCR-monistus ja restriktioentsyymidigestio m.3243A>G-mutaation osoittamiseksi. Vastausaika: 2-4 viikkoa. Tulkinta: m.3243A>G-mutaation löytyminen oireiselta potilaalta varmistaa MELASoireyhtymän diagnoosin. Mikäli mutaatiota ei ole osoitettavissa verinäytteestä eristetystä DNA:sta ja kliininen epäily MELAS-oireyhtymästä on vahva, suosit- 194 telemme analyysin toistamista lihaskudoksesta erityisesti ikääntyneillä potilailla. MERRF-oireyhtymä, mitokondriaalisen DNA:n valtamutaation tutkimus Lyhenne: B -MERRF-D (4668) Ts-MERRF-D (4669) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: MERRF-oireyhtymän (myoclonic epilepsy with ragged red fibers) tyypillisiä löydöksiä ovat myoklonus-epilepsia ja lihasbiopsiassa havaittavat repalesyyt. Yleisin mutaatio MERRF-oireyhtymässa on A>G-transitio mtDNA:n positiossa 8344, tRNA-Lys-geenissä. Tämä mutaatio on todettavissa noin 80 %:lta MERRF-potilaista. Mitokondriaalisille enkefalomyopatioille on ominaista että mutatoituneen mtDNA:n osuus eri kudoksissa (heteroplasmia-aste) vaikuttaa kliiniseen taudinkuvaan. Indikaatiot: Kliininen epäily MERRF-oireyhtymästä. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Tuore tai pakastettu lihasbiopsia. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Lihasnäyte: tuorenäyte voidaan toimittaa laboratorioon keittosuolassa tai elatusaineessa, pakastettu näyte kuivajäissä. Menetelmä: MtDNA:n PCR-monistus ja restriktioentsyymidigestio m.8344A>G-mutaation havaitsemiseksi. Vastausaika: 2-4 viikkoa. Tulkinta: m.8344A>G-mutaation löytyminen oireiselta potilaalta varmistaa MERRFoireyhtymän diagnoosin. Mikäli mutaatiota ei ole osoitettavissa verinäytteestä eristetystä DNA:sta ja kliininen epäily MERRF-oireyhtymästä on vahva, suosittelemme analyysin toistamista lihaskudoksesta erityisesti ikääntyneillä potilailla. METAPNEUMOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) Lyhenne:hMPVNhO Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: PCR on ensisijainen diagnostinen menetelmä metapneumoviruksen osoittamiseksi 195 Indikaatiot: Hengitystieinfektioiden diagnostiikka Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Mukusekstraktori tai steriili kertakäyttöputki. Kaikki halutut virus-PCR-tutkimukset samasta näytemateriaalista voidaan tehdä yhdestä näyteputkesta. Näytetikku: Nukka-, pumpuli-, dacron- tai rayontikku. (Alginaatti- ja hiilitikut eivät sovi) Näyte: Nenänielutikku (Nps). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Nenänieluimunäyte (Npa). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Nenähuuhtelunäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Nielunäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Lähetys: PCR-näyte toimitetaan virusopin laboratorioon mahdollisimman nopeasti, mielellään jäähdytettynä. Näytettä voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (1–3 vrk), pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Jos näyte pakastetaan, se on myös lähetettävä pakastettuna. Menetelmä: PCR (polymeraasiketjureaktio) Tekotiheys: Tarvittaessa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä. Tulos valmiina normaalisti sarjan tekoa seuraavana päivänä. Positiivinen / negatiivinen. Vastaus annetaan aina myös kirjallisesti. Normaalisti negatiivinen. Metapneumoviruksen nukleiinihapon löytyminen on merkki metapneumovirusinfektiosta. Tulkinta: METISILLIINI-RESISTENTIN STAPHYLOCOCCUS AUREUKSEN (MRSA) VILJELY Lyhenne: MRSAVi (4358) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7415, lääkäri: (02) 333 7413 Yleistä: Staphylococcus aureus on märkäisiä infektioita aiheuttava bakteeri, joka osalla väestössä kuuluu ihon ja limakalvojen normaaliflooraan. Tyypillisesti S. aureus esiintyy nenän limakalvon normaalifloorassa. Stafylokokin metisilliiniresistenssiä käytetään mittaaman bakteerin herkkyyttä kloksalliiniryhmän antibiootteja kohtaan. Herkkyys mitataan nykyisin oksasilliinia kohtaan. Metisilliiniresistentillä S. aureuksella on tavallista S. aureusta suurempi kliininen merkitys laitosolosuhteissa. Siellä se vaikean hoidettavuu-tensa ansiosta muodostuu ongelmaksi tilanteissa, joissa se kolonisoi osaston ja leviää potilaasta toiseen. Bakteerin kantajia seulottaessa tutkitaan tyypillisesti henkilökunnalta nenäkantajuus ja potilailta nenä-, kainalo-, ja nivustaive/perineumkantajuus. Indikaatiot: Epäily metisilliiniresistentin S. aureuksen kolonisaatiosta. 196 Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Lähetteeseen on hyvä merkitä onko potilas jo aikaisemmin todettu MRSA-positiiviseksi. Yksi seulontatut-kimus voi koostua joko yhdestä, kolmesta tai kuudesta tikkunäytteestä. Kussakin tapauksessa tehdään vain yksi lähete johon merkitään tutkimusnimikkeeksi MRSA-seulonta 1-putki, 3-putkea tai 6-putkea. Näyte: Näyte otetaan hiilitikulla, joka on ennen näytteenottoa kostutettu steriilillä keittosuolalla. Henkilökuntakantajuutta tutkittaessa otetaan yksi tikkunäyte sieraimista. Potilaista otetaan tavallisesti kolme näytettä: Nenästä, kainaloista ja nivuksista/ perineumista. Lisäksi jos potilaalla on jokin ihottuma, haavauma tai ihoinfektio otetaan näyte myös kyseiseltä ihoalueelta. Lähetetään huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Näyte viljellään selektiivisille maljoille. Positiiviset löydökset varmistetaan Mec-A geenin määrityksellä. Tekotiheys: Arkipäivisin. Negatiivinen lopullinen vastaus saadaan kolmen vuorokauden kuluttua. Uusista aikaisemmin negatiivisista henkilöistä alustava positiivinen vastaus ilmoitetaan puhelimella tuloksen varmistuttua, yleensä kahden vuorokauden kuluttua. Jo aikaisemmin todetuissa positiivisissa tapauksissa vastaus annetaan bakteerin herkkyysmääritysten valmistuttua 3–4 vrk kuluttua. Tulkinta: Vastaus tulee yhtenä kappaleena, jossa ilmoitetaan mistä putkista bakteeri kasvaa. Mitokondriaalinen resessiivinen ataksiaoireyhtymä (MIRAS) Lyhenne: B -MIRAS-D (12131) Ts-MIRAS-D (12199) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Mitokondriaalinen resessiivinen ataksiaoireyhtymä (MIRAS) on yleisin nuoruus- tai aikuisiän perinnöllinen ataksiasairaus Suomessa. Se aiheutuu kromosomissa 15 sijaitsevan POLG1-geenin p.Trp748Ser-mutaatiosta. POLG1geeni koodaa mitokondrioissa toimivan polymeraasi gamma –entsyymin (POLG) katalyyttistä alfa-alayksikköä. POLG huolehtii mitokondriaalisen DNA:n replikaatiosta ja osallistuu myös replikaatiovirheiden korjaamiseen. POLG1-geenin mutaatioiden seurauksena entsyymin normaali toiminta häiriintyy, ja mtDNA:han syntyy multippeleita deleetioita. Ne puolestaan vahingoittavat mitokondrioiden hengitysketjun toimintaa, ja MIRAS-oireyhtymässä tämä johtaa pikkuaivojen neuronien degeneraatioon sekä ataksiaoireiston kehittymiseen. Viallisen POLG-entsyymin on havaittu liittyvän myös moniin muihin neurodegeneratiivisiin sairauksiin, kuten parkinsonismiin, sensorisiin neuropatioihin ja Alpersin oireyhtymään, sekä lihasoireistoihin, kuten mitokondriaaliseen myopatiaan ja PEO-tautiin. Kliiniseltä taudinkuvaltaan MIRAS muistuttaa lähinnä Friedreichin ataksiaa 197 ja IOSCA:a (infantile-onset SCA). MIRAS-potilailla oireet alkavat keskimäärin 28-vuotiaana, mutta ne voivat alkaa jo alle 10- tai vasta yli 40-vuotiaana. Vaikka kaikki potilaat ovat homotsygootteja saman p.Trp748Ser-mutaation suhteen, on sairaus fenotyypiltään hyvin heterogeeninen. Lievimmillään MIRAS voi ilmetä polyneuropatiana; osalla potilaista taas epilepsia voi ainoana oireena edeltää muiden MIRAS-oireiden puhkeamista jopa 10 vuoden ajan. Tyypillisimpiin kliinisiin löydöksiin kuuluvat kävelyn epävarmuus, tasapainohäiriöt, sensorinen neuropatia ja etenevä pikkuaivoperäinen ataksia. Monilla potilailla on todettu myös dysartriaa, nystagmusta, epilepsiaa sekä kognitiivisia tai psykiatrisia ongelmia. Aivojen kuvantamistutkimuksessa nähdään valkean aineen muutokset molemmissa pikkuaivopuoliskoissa, lievä pikkuaivotai vermisatrofia ja joskus symmetriset talamusvauriot. Indikaatiot: Kliininen epäily mitokondriaalisesta resessiivisestä ataksiaoireyhtymästä. Ataksiasairauksien erotusdiagnostiikka. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: POLG1-geenin PCR-monistus p.Trp748Ser-mutaatiota rajaavilla alukkeilla ja monistetun geenialueen sekvensointi. Vastausaika: 6-8 viikkoa. Tulkinta: Homotsygoottisen p.Trp748Ser-mutaation löytyminen POLG1-geenistä varmistaa MIRAS-diagnoosin. Mitokondriaalisen DNA:n rakennemuutosten tutkimus kudoksesta Lyhenne: Ts-Mitok-D (10297) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Mitokondriaaliset myopatiat ovat kliinisesti ja geneettisesti heterogeeninen joukko sairauksia, joihin liittyy mitokondrioiden rakenteellisia ja biokemiallisia poikkeavuuksia. Lihasnäytteen morfologisessa tutkimuksessa esiintyvät repalesyyt (ns. ragged red fibers) ovat klassinen mitokondriopatiaan liittyvä löydös. Osalla mitokondriaalista myopatiaa sairastavista potilaista on havaittavissa mitokondriaalisen DNA:n (mtDNA) deleetio, duplikaatio tai muunlainen rakennemuutos. Nämä muutokset esiintyvät aina heteroplasmisina, mutta mutatoituneen mtDNA:n määrän perusteella ei voida sanoa taudin kliinisestä vaikeusasteesta. Kroonista etenevää silmälihasheikkoutta (CPEO) sairastavilla potilailla noin 198 30-40 %:lla on osoitettavissa lihaskudoksesta mtDNA:n rakennemuutos. Vaikeammassa Kearns-Sayre oireyhtymässä (KSS) mtDNA:n deleetio havaitaan lähes kaikilta potilailta. Deleetiot sijoittuvat rengasmaisessa mtDNA-molekyylissä yleensä tietylle alueelle, mutta deleetioiden koko voi vaihdella. Monella potilaalla on kuitenkin havaittavissa DNA-tasolla täysin identtinen deleetio, ns. common deletion. Edellämainituissa CPEO- ja KSS-taudeissa DNA-analyysi on aina tehtävä nimenomaan lihaskudoksesta. Sen sijaan Pearsonin oireyhtymässa deleetio voidaan osoittaa myös perifeerisestä verestä. MtDNA:n deleetiot esiintyvät sporadisina eivätkä yleensä periydy. Poikkeuksen muodostaa autosomissa vallitsevasti periytyvä PEO, jossa multippelit mtDNA:n deleetiot syntyvät tuman geenin vaikutuksesta. Näitä geenejä tunnetaan genomista useita. Indikaatiot: Kliininen epäily mitokondriaalisesta myopatiasta (CPEO, KSS, Pearsonin oireyhtymä). Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: Tuore tai pakastettu lihasbiopsia. Tuorenäyte voidaan toimittaa laboratorioon keittosuolassa tai elatusaineessa, pakastettu näyte kuivajäissä. Menetelmä: MLPA-tutkimus, jossa koettimet kattavat ihmisen koko mitokondriogenomin. Vastausaika: 3-6 viikkoa. Tulkinta: MtDNA:n rakennemuutoksen löytyminen sopii mitokondriaaliseen myopatiaan. Mitokondriaaliset enkefalopatiat (MERRF, MELAS, NARP) Lyhenne: B –MtPak-D (10478) Ts-MtPak-D (12231) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Mitokondriaaliset enkefalopatiat ovat kliinisesti ja geneettisesti heterogeeninen joukko sairauksia, joihin liittyy erilaisia mitokondriaalisen DNA:n (mtDNA) mutaatioita. Tunnetuimmat näistä enkefalopatioista ovat MERRF-, MELASja NARP-/Leigh:n taudit. MERRF- ja MELAS-syndroomiin liittyy yleisimmin jokin siirtäjä-RNA:n (tRNA) pistemutaatio, mutta joskus näiden tautien yhteydessä on kuvattu myös suurempia mtDNA:n rakennemuutoksia. Yleisin mutaatio MERRF-oireyhtymässa on A>G-transitio mtDNA:n positiossa 8344, tRNA-Lys-geenissä. Vastaavasti yleisin MELAS-mutaatio on tRNA-Leu-geenin A>G-transitio mtDNA:n positiossa 3243. NARP-oireyhtymään liittyy ATPaasi6-geenin mutaatio positiossa 8993, ja jos mutatoituneen mtDNA:n määrä on hyvin suuri, taudin kliininen diagnoosi voi olla Leigh:n tauti. 199 Mitokondriaalisille enkefalomyopatioille on ominaista että mutatoituneen mtDNA:n osuus eri kudoksissa (heteroplasmia-aste) vaikuttaa kliiniseen taudinkuvaan. Siksi esimerkiksi MELAS-mutaatio voi lievimmillään aiheuttaa vasta aikuisiässä esiintulevan kuulonaleneman ja tyypin II diabeteksen ja pahimmillaan vastasyntyneen vaikean enkefalopatian. Sama mutaatio voi toisinaan aiheuttaa eri perheissä täysin toisistaan poikkeavan fenotyypin. Kliinisen ja geneettisen heterogeenisyyden vuoksi suosittelemmekin kaikkien kolmen edellä mainitun pistemutaation testaamista etiologialtaan epäselvän mitokondriotautiepäilyn selvittelyssä. Mikäli perheessä on osoitettavissa selvä maternelli periytyminen ja/tai taudin kliiniset oireet ovat tyypilliset mitokondriotaudille, olemme tarvittaessa valmiit testaamaan myös harvinaisempia em. tauteihin liitettyjä pistemutaatioita. Indikaatiot: Kliininen epäily MERRF-, MELAS-, NARP-oireyhtymästä tai Leigh:n taudista. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Tuore tai pakastettu lihasbiopsia. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Lihasnäyte: tuorenäyte voidaan toimittaa laboratorioon keittosuolassa tai elatusaineessa, pakastettu näyte kuivajäissä. Menetelmä: MtDNA:n PCR-monistus ja restriktioentsyymidigestiot. Vastausaika: 2-4 viikkoa. Tulkinta: Pistemutaation löytyminen sopii maternaalisesti periytyvään mitokondriotautiin. MITOKONDRIO, VASTA-AINEET Lyhenne: S-MitoAb (2357) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Mitokondriovasta-aineet (AMA, S-Mito-Ab) ovat nk. kudosvasta-aineita. Ns. M2-tyypin mitokondriavasta-aineet kohdistuvat mitokondrioiden palorypälehappodehydroge-naasikompleksin E2-proteiiniin. Vasta-aineilla on (yhdessä sileälihasvasta-aineiden kanssa) merkitystä kroonisten hepatiittien, eritysesti primaarisen biliaarisen kirroosin diagnostiikassa. Indikaatiot: Kroonisten hepatiittien, etenkin primaarisen biliaarisen kirroosin (PBC) diagnostiikka. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia. Mikäli samanaikaisesti tutkitaan useita kudosvasta-aineita, riittää 0.5 ml seerumia/ vasta-ainetutkimus. Seeruminäyte säilyy useita päiviä 200 +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Epäsuora immunofluoresenssitekniikka, jossa antigeenina on rotan mahalaukku, maksa ja munuainen. Tekotiheys: 1–2 kertaa viikossa, positiivisten näytteiden jatkolaimennukset tutkitaan seuraavalla kerralla. Tulkinta: Viitealue: <40. M2-tyypin mitokondriovasta-aineita todetaan yli 90 %:lla primaarista biliaarsta kirroosia ja 15–25 %:lla kroonista aktiivista hepatiittia tai kryptogeenista kirroosia sairastavista potilaista. Primaarisessa biliaarisessa kirroosissa titterit ovat yleensä korkeita (>500). Muissa maksasairauksissa titterit ovat harvoin yli 50. Matalia tiittereitä saattaa lisäksi esiintyä n. 5 %:lla sidekudos- ja autoimmuunisairauksissa sekä alle 1 %:lla normaaliväestössä. Vääriä positiivisia mitokondriovasta-aineita esiintyy myös sekundaari-lueksessa, mutta reagiinityyppiset kardiolipiini-vasta-aineet (VDRL) eivät tule positiivisiksi tässä testissä. Kirjallisuus: Doniach D. Progr Clin Immunol 1972;1:45. Doniach D, Walker GJ. Gut 1974;15:664. Doniach D, Walker GJ. Br Med J 1974;2: 460. Niemelä S. Autoimmuunisairaudet. SLääkl 2004; 59: 4375 Uibo R, Krohn K. Duodecim 1992;108:449. moniväri-fish-tutkimus käyttäen kaikkien kromosomien maalauskoettimia Lyhenne: M-FISH (11757) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225 Yleistä: M-FISH-tutkimuksella voidaan selvittää kromosomien välisiä rakenteellisia ja numeerisia poikkeavuuksia. Tutkimus voidaan tehdä esimerkiksi balansoitumattoman kromosomipoikkeavuuden selvittämiseksi verinäytteestä tai hematologisiin maligniteetteihin liittyvien klonaalisten poikkeavuuksien karakterisoimiseksi diagnoosivaiheen luuydin- tai imusolmukenäytteestä. Indikaatiot: Epäily rakenteellisesta kromosomipoikkeavuudesta tai hematologiseen maligniteettiin liittyvästä klonaalisesta poikkeavuudesta. Lähete: Kromosomitutkimuslähete Näyte: 2-3 ml luuydintä tai 5 ml Li-hepariiniverta Lähetys: Huoneenlämmössä pikapostilähetyksenä tai bussikuljetuksena. Menetelmä: Soluviljely ja fluoresenssi in situ hybridisaatio (FISH). 201 Vastausaika: 1-4 viikkoa. Tulkinta: Tutkimuksesta annetaan kirjallinen lausunto. Muenken oireyhtymä, FGFR3-geenin Pro250argmutaation tutkimus Lyhenne: B -MUENK-D (12206) Ts-MUENK-D (12207) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Muenken oireyhtymä on autosomissa vallitsevasti periytyvä oireyhtymä, jolle on tyypillistä koronaalinen kraniosynostoosi tai makrokefalia. Synostoosi voi olla tyypiltään joko bilateraalista tai unilateraalista, joskin bilateraalinen synostoosi on huomattavasti yleisempi. Bilateraalinen synostoosi johtaa joko brakykefaliaan tai turribrakykefaliaan eli tornikalloisuuteen. Unilateraalinen koronaalinen synostoosi puolestaan johtaa anterioriseen plagiokefaliaan eli kasvojen ja kallojen epäsymmetriaan. Toisinaan synostoosiin osallistuvat myös muut saumat ja hyvin harvoin jopa kaikki saumat (pansynostoosi). Muenken oireyhtymän taustalla on aina FGFR3-geenin p.Pro250Arg-mutaatio. Vaikka kaikilla potilailla on siis sama mutaatio, on fenotyypin vaihtelu huomattavaa jopa saman perheen sisällä, ja osa mutaation kantajista saattaa vaikuttaa jopa oireettomilta. Mutaation penetranssi on siis alentunut. Uusiutumisriskin arvioimiseksi kunkin perheen kohdalla onkin tärkeä selvittää onko kyseessä sporadinen de novo -mutaatio vai onko potilaan vanhempi mutaation oireeton kantaja. Indikaatiot: Bilateraalinen tai unilateraalinen koronaalinen synostoosi tai makrokefalia. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: FGFR3-geenin monistus p.Pro250Arg-mutaatiota rajaavilla alukkeilla ja restriktioentsyymidigestio. 4-6 viikkoa. Vastausaika: Tulkinta: 202 p.Pro250Arg-mutaation löytyminen potilaan FGFR3-geenistä vahvistaa Muenken oireyhtymä -diagnoosin. Normaali tulos testissä sulkee pois Muenken oireyhtymä -diagnoosin, sillä diagnoosi perustuu nimenomaan molekyyligeneettiseen diagnoosiin. muu fish-tutkimus synnynnäisten muutosten selvittämiseksi Lyhenne: FISH (12172) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225 Yleistä: Muita kuin deleetio-FISH-tutkimuksia voidaan käyttää esimerkiksi balansoitumattomien rakenteellisten muutosten tai ylimääräisten markkerikromosomien alkuperän selvittämiseksi. Indikaatiot: Tarvittaessa voidaan tehdä FISH-tutkimuksia esimerkiksi verinäytteestä, viljellyistä lapsiveden soluista, istukkanäytteestä tai posken limakalvon soluista. Tutkimukset tulevat kyseeseen selvitettäessä potilaan/sikiön kromosomitutkimuksissa havaittuja kromosomipoikkeavuuksia, esimerkiksi balansoitumattomia rakenteellisia muutoksia tai ylimääräisten markkerikromosomien alkuperää. Lähete: Kromosomitutkimuslähete Näyte: Verinäyte (Li-hepariini), lapsiveden solut, istukkanäyte, viljellyt fibroblastit tai posken limakalvonäyte Lähetys: Huoneenlämmössä pikapostilähetyksenä tai bussikuljetuksena. Menetelmä: Soluviljely ja fluoresenssi in situ hybridisaatio (FISH). Vastausaika: 1-4 viikkoa. Tulkinta: Tutkimuksesta annetaan kirjallinen lausunto. MxA-PROTEIININMÄÄRITYS PERIFEERISEN VEREN VALKOSOLUISTA Lyhenne:B-MxA (4980) Tiedustelut: Kanslia: (02) 333 7461, vastauskyselyt (02) 333 7399 Yleistä: Multippeli skleroosi (MS) potilaita hoidetaan beta-inferferonilla, joka hidastaa taudin etenemistä. Hoitovaste saattaa pitemmän ajan kuluessa vähetä tai loppua. Tämä johtuu useimmiten vasta-aineiden kehittymisestä interferonille. Interferonit aiheuttavat biologisen vasteen, jossa syntyy monia spesifisiä valkuaisaineita. Eräs näistä on MxA-proteiini, jota löytyy valkosoluista, kun interferonihoito on tehonnut. Koska testi mittaa biologista vastetta, voidaan hoidon tehoa seurata sen avulla riippumatta tehoa alentavasta syystä. Näinollen MXA-testi mittaa myös interferonia neutraloivien vasta-aineiden läsnäoloa. Indikaatiot: Beta-inferferonihoidon seuranta 203 Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Hepariiniveriputki. Virusopin laboratorio ei toimita näitä. Näyte: MxA-induktionäyte Potilaasta otetaan yksi (indusoitu) kokoverinäyte hepariiniputkeen 24–36 h interferonipistoksesta. Lähetys: Säilytys huoneen lämmössä. Näyte lähetetään laboratorioon normaalia postia käyttäen siten, että näyte on laboratoriossa 48 tunnin kuluessa näytteenotosta. Sopivia ottopäiviä ovat maanantai, tiistai ja keskiviikko, sillä näyte ei säily viikonlopun yli ilman esikäsittelyä. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (EIA) Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulos valmiina seuraavana päivänä. Tulkinta: <50 ug/l; potilaalla ei ole MxA-vastetta viitaten interferonivasteen puuttumiseen. 50–100 ug/l; potilaalla on matalahko MxA-vaste viitaten heikkoon interferonivasteeseen. Mikäli tulos on raja-arvo, tai näytteenottohetkellä on tiedossa tulosta häiritsevä tekijä kuten virusinfektio, suositellaan parinäytteen ottamista interferonipistoksen aiheuttaman MxA-tuotannon vertaamiseksi pistosta edeltävään tasoon. I = ei indusoitu MxA-näyte juuri ennen beta-interferonipistosta ja II = indusoitu MxA-näyte 24–36 tuntia beta-interferoniannoksen jälkeen. >100 ug/l; potilaalla on MxA-vaste viitaten hyvään interferonivasteeseen. MYCOPLASMA PNEUMONIAE, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) Lyhenne: MypnNho (4439) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7420, lääkäri: (02) 333 7413 Yleistä: Mycoplasma pneumoniae on yleinen taudinaiheuttaja ylemmissä ja alemmissa hengitystieinfektioissa varsinkin lapsilla ja nuorilla aikuisilla. Laboratoriodiagnoosi perustuu yleensä serologiaan, koska viljely on hankalaa ja hidasta. DNA-monistusmenetelmä on nopeutensa takia käyttökel-poinen menetelmä Mycoplasma pneumoniaen osoittami-seksi hengitystieinfektioissa. Oireilun aikaisessa vaiheessa PCR on erityisen käyttökelpoinen, ja parhaiten diagnoosiin päästään IgM-serologian ja PCR:n yhdistelmällä. Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: Nenänieluaspiraatti, -tikku, nielutikku tai yskös. Tikkunäyte kuivassa putkessa. 204 Lähetys: Näyte on toimitettava laboratorioon mahdollisimman pian. Näytettä voidaan tilapäisesti säilyttää jääkaappilämpötilassa 1-3 vrk. Näyte voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Näyte lähetetään iskulta suojattuna. Menetelmä: Mycoplasma pneumoniaen läsnäolo määritetään monista-malla näytteestä sille tyypillisiä geenijaksoja (ATPaasi operoni-geeni). Tekotiheys: Iltapäivisin kaikkina arkipäivinä. Vastaus saadaan seuraavana arkipäivänä. Positiivisissa tapauksissa vastaus ilmoitetaan puhelimitse. Tulkinta: Tulos on joko positiivinen tai negatiivinen. Positiivinen löydös viittaa vahvasti Mycoplasma pneumoniaen aiheuttamaan hengitystieinfektioon tai pneumoniaan. Kirjallisuus:Skakni et al. (1992) J Clin Microbiol 30, 2638–2643. Waris, et. Al (1998) J Clin Microbiol 37, 14–17. MYCOPLASMA PNEUMONIAE, VASTA-AINEET Lyhenne: S-MypnAb (2367), Li-MypnAb (4440) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Mycoplasma pneumoniae aiheuttaa hengitystieinfektioita etenkin nuorilla aikuisilla. Mykoplasmainfektioon liittyy yleensä selvä immuunivaste, joten vasta-ainemääritys on varsin luotettava diagnostinen menetelmä. Indikaatiot: Hengitystieinfektioiden diagnostiikka Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Puhdas lasi- tai muoviputki Näyte: Normaali seeruminäyte (ja selkäydinnestenäyte) Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml Lähetys: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (EIA) IgG- ja IgM-osoitus Tekotiheys: Kaksi kertaa viikossa. Tulos valmiina testin suorituspäivänä. Tulkinta: IgG-vasta-ainetaso yksikköinä ja/tai IgM-vasta-ainetulos kvalitatiivisena (positiivinen/negatiivinen) + lausunto. Positiivinen IgM-vasta-ainelöydös ja/tai korkea IgG-vasta-ainetaso on osoituksena tuoreesta Mycoplasma pneumoniaeinfektiosta. 205 MYELOPEROKSIDAASI, VASTA-AINEET Lyhenne: S - MPOAbG (4149) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7422, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Systeemisissä pienten suonten vaskuliiteissa kuten Wegenerin granulomatoosissa (WG) ja mikrosooppisessa polyangiitissa (MPA) aktivoituneista neutrofiileista vapautuu sytoplasmisia antigeeneja, joille syntyy vasta-aineita. Vaikeissa vaskuliiteissa voi esiintyä munuais- tai keuhkomuutoksia, mutta myös muita systeemisiä oireita (ylemmät hengitystiet, nenä, korvat, keskus- ja perifeerinen hermosto, nivelet, iho ja gastrointestinaalikanava. Vaikeiden vaskuliittien ennuste on huono mikäli immunosuppressiivisen hoidon aloittaminen viivästyy. Neutrofiilien sytoplasma-antigeenivasta-aineita (ANCA) on todettu myös MPA:aan liittyvässä nopeasti etenevässä glomerulonefriitissä, fokaalisessa nekrotisoivassa GN:ssa sekä proliferatiivisessa ja mesangiokapillaarisessa GN:ssa. ANCA on immunofluoresenssitesti, jonka mittaa vasta-aineita useita neutrofiilien antigeeneja kohtaan. p-ANCA-positiivisuus liittyy useimmiten myeloperoksidaasi (MPO) vasta-aineisiin, jotka assosioituvat pienten suonten vaskuliitteihin. Toisaalta MPOAb-negatiivinen p-ANCA voi liittyä mm. ulseratiiviseen koliittiin (60 %), sklerosoivaan kolangiittiin, autoimmuunihepatiittiin, nivelreumaan tai Sjögrenin syndroomaan; tai ns. sekundaarisiin vaskuliitteihin (reuma, infektiot, maligniteetit). Ks. myös: IBD-TUTKIMUS Indikaatiot: Vaskuliittien, erityisesti Wegenerin granulomatoosin, ja glomerulonefriittien diagnostiikka. HUOM: Mikäli munuaismuutokset etenevät nopeasti on syytä tutkia myös DNA-va ja Anti-C1q-va SLE:n poissulkemiseksi ja glomerulustyvikalvo-vastaaineet (S-GbmAb). Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia. Menetelmä: Fluoroentsymoimmunologinen menetelmä. Tekotiheys: Työpäivinä (5x viikossa). Tulkinta: Viitealue: negatiivinen <3,5 IU/ml, raja-arvo 3,5–5 IU/ml, positiivinen >5 IU/ml. Perinukleaariset (p-ANCA) neutrofiilivasta-aineet tunnista-vat neutrofiilien sytoplasmisia ja tuman rakenteita. Näistä myeloperoksidaasi (MPO) vastaaineet liittyvät vaskuliit-teihin, mikroskooppiseen polyangiittiin (60 %), fokaaliseen nekrotisoivaan glomerulonefriittiin (45 %), Churg-Strauss’in syndroomaan (30 %) tai Wegenerin granulomatoosiin (10–20 %). MPOAb-negatiivinen p-ANCA voi liittyä mm. ulseratiiviseen koliittiin (60 %), sklerosoivaan kolangiittiin, autoimmuuni-hepatiittiin, nivelreumaan tai Sjö- 206 grenin syndroomaan; tai ns. sekundaarisiin vaskuliitteihin (reuma, infektiot, maligni-teetit). HUOM: koska osalla primaaria pienten suonten vaskuliittia sairastavista potilaista vain c-ANCA tai p-ANCA (IF) tai Pr3Ab on positiivinen, löydöksen spesifisyyden varmistami-seksi suosittelemme myös S-ANCA-T (11943). Kirjallisuus: Editorial (Allan Wiik). Rational use of ANCA in the diagnosis of vasculitis. Rheumatology 2002;41:481–83. Hagen EC, Daha MR, Hermans J et al. Diagnostic value of standardizied assays for anti-neutrophil cytoplasmic antibodies inidiopathic systemic vasculitis. Kidney Int. 1998;53:743–53. Hagen EC, Von Gurp EAF. Use of ANCA in diagnosis. Arthr Care Res 2000;13:341–42. Kallenberg CGM, Rarok A, et al. New insights into the pathogenesis of antineutrophil cytoplasmic autoantibody-associated vasculitis. Autoimmunity Rev 2002;1:61–66. Wiik A. Neutrophil-specific autoantibodies in chronic inflammatory bowel diseases. Autoimmunity Rev 2002;1:67–72. MYKOBAKTEERI, HERKKYYSMÄÄRITYS Lyhenne: MycoHe (4245) Tiedustelut: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Mykobakteerilaboratorio, vaihde 020 610 6000, vastauskyselyt 020 610 6612/020 610 6611 Näyte: Positiivinen mykobakteeriviljely (kanta) joko kiinteällä kasvualustalla tai nestemäisessä mediumissa. Jokainen putki/pullo suljetaan imevään materiaaliin käärittynä muovipussiin, pakataan kuljetuskoteloon pehmusteisiin käärittynä ja lähetetään postitse kategorian B näytteiden lähettämiseen tarkoitetussa keltamustaraitaisessa laatikossa (UN 3373). Lisätietoja näytteiden lähettämisestä löytyy Itellan nettisivuilta. Lähete: Mykobakteerilähete täytettynä erikseen jokaiselle näytteelle. Malli saatavana THL:n toimistosta, puh 020 610 6604. Tekotiheys: 2–3 kertaa viikossa. Yleistä: M. tuberculosis complex-kannat testataan TB-lääkkeillä: isoniatsidi, rifampisiini, streptomysiini, etambutoli ja pyratsiiniamidi. Resistentin M. tuberculosis-kannan herkkyydet tehdään tarvittaessa: sykloseriini, etionamidi, p-aminosalisyylihappo, amikasiini, ofloksasiini. MAC-kannat (M avium complex-kannat) testataan MAC-lääkeherkkyyspaneelilla: atsitromysiini, etambutoli, klaritro-mysiini, klofatsimiini ja rifabutiini. M. fortuitum -kompleksin lääkeherkkyys tehdään amikasii-nille, doksisykliinille, imipeneemille, kefoksitiinille, klaritro-mysiinille, siprofloksasiinille, sulfmetoksiatsolille ja tobramysiinille. Muut atyyppiset mykobakteerit testataan TB-lääkkeillä ja amikasiinilla, sipro207 floksasiinilla ja levofloksasiinilla. Menetelmä: TB-herkkyys tehdään kaupallisella menetelmällä viljelyau-tomaatissa (BD Bactec MGIT 960) ja vastataan S (herkkä) tai R (resistentti). MAC-herkkyys tehdään standardoimattomalla maljamene-telmällä suppean alueen MIC-määrityksenä. Tuloksesta käy ilmi MIC-arvo, (μg/ml) ja todennäköinen S-, I -, R - arvo. M. fortuitum -kompleksin lääkeherkkyys tehdään NCCLS M24-A-standardin mukaisesti E-testillä (EAS 002, AB Bio-disk) ja vastataan S -, I -, R - arvona. Lisäherkkyysmääritys tehdään maljamenetelmänä Middleb-rook 7H10 agarilla lääkeainekiekoilla ja vastataan S -, I -, R-arvona. Kirjallisuus: Inderlied, C.B., and G. E. Pfyffer, 2003. Susceptibility test methods: Mycobacteria, 1149. In E.J. Baron, J. H. Jorgen-sen, M. A. Pfaller, E.C.and R.H. Yolken (ed.), Manual of Clinical Microbiology, 8th ed. American Society for Microbi-ology, Washington D.C. Heifets, L.,1996. Minireview. Suspectibility testing of Myco-bacterium avium complex isolates. Antimicrob. Agents Chemother. 40:1759–1767 MYKOBAKTEERI-IDENTIFIKAATIO Lyhenne: MycoTy (2366) Tiedustelut: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Mykobakteerilabo-ratorio, vaihde 020 610 6000, vastauskyselyt 020 610 6612 Lab. joht. Hanna Soini, email: [email protected] Erikoistutkija Merja Marjamäki, email: [email protected] Näyte: Positiivinen mykobakteeriviljely (kanta) joko kiinteällä kasvualustalla tai nestemäisessä mediumissa. Jokainen putki/pullo suljetaan imevään materiaaliin käärittynä muovipussiin, pakataan kuljetuskoteloon pehmusteisiin käärittynä ja lähetetään kategorian B näytteiden lähettämi-seen tarkoitetussa keltamustaraitaisessa laatikossa (UN 3373). Lisätietoja näytteiden lähettämisestä löytyy Itellan nettisivuilta. Lähete: Mykobakteerilähete täytettynä erikseen jokaiselle näytteel-le. Malli saatavana THL:n toimistosta, puh. 020 610 6000. Tekotiheys: Kerran viikossa. Menetelmät: 1. Genotype Mycobacterium CM - liuskahybridisaatiotesti (Hain Lifescience). Testin avulla tunnistetaan tavallisimmat mykobakteerilajit. Koetintesti on olemassa seuraaville mykobakteerilajeille: M. avium, M. abscessus, M. chelonae, M. fortuitum, M. gordonae, M. intracellulare, M. interjectum, M. kansasii, M. malmoense, M. marinum, M. peregrinum, M. scrofulaceum, M. tuberculosis complex, M. xenopi 208 2. PCR-tuotteen sekvensointi Muut mykobakteerilajit tunnistetaan sekvensoimalla DNA:ta. Sekvensointitutkimuksessa monistetaan PCR-tekniikan avulla mykobakteerien 16S rRNA:ta koodaavaa geeniä. PCR-tuotteen emäsjärjestys selvitetään sekvensoimalla. Tuloksena saatua emäsjärjestystä verrataan geenipankkien vastaaviin sekvensseihin ja vertailun perusteella määritetään mykobakteerilaji. Kirjallisuus: Kirschner et al., 1993. Genotypic identification of mycobac-teria by nucleic acid sequence determination: report of a 2-year experience in clinical laboratory. J. Clin. Microbiol. 31 :2882–2889. Mäkinen et al., 2002. Evaluation of GenoType and LiPA mycobacteria assays for identification of Finnish mycobac-terial isolates. J. Clin. Microbiol. 40:3478–3481 Mäkinen et al., 2006. Evaluation of a novel strip test, Geno Type Mycobacterium CM/AS, for species identification of mycobacterial cultures. Clin. Microbiol.Infect. 12 (5): 481–3 MYKOBAKTEERI, NUKLEIINIHAPON OSOITUS Lyhenne: MycoNhO (4244) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7420, lääkäri:(02) 333 7413 Yleistä: Viljely ja värjäys ovat edelleen tuberkuloosidiagnostiikan kulmakiviä. Nopeutensa vuoksi nukleiinihappojen monistukseen perustuvat menetelmät sopivat täydentäviksi tutkimuksiksi. Ne soveltuvat erityisesti käytettäviksi värjäyspositiivisissa hengitystienäytteissä erottelemaan M. tuberculosis muista mykobakteereista. Värjäysnega-tiivisissa hengitystienäytteissä, joissa basillia on selvästi vähemmän, monistusmenetelmien herkkyys viljelyyn verrattuna on vaihdellut eri tutkimuksissa välillä 57–100 %. Ekstrapulmonaarisen tuberkuloosin kliininen kuva voi olla hyvin vaihteleva (tuberkuloottinen pleuriitti, luu- ja niveltuberkuloosi, munuaistuberkuloosi, tuberkuloottinen meningiitti, ihotuberkuloosi, tuberkuloottiset abskessit ja fistelit) ja diagnostiikka vaikeaa. Viljely ja värjäys ovat edelleen perusmenetelmiä. Nukleiinihappojen monistukseen perustuvaa M. tuberculosiksen osoitusta voidaan käyttää viljelyn lisänä. Näyte: Viljelynäytteissä virallinen suositus on ottaa 2-3 näytettä. Geenimonistusnäytteissä ei ole virallista suositusta näytemääristä, mutta useamman näytteen ottaminen perättäisinä päivinä lisää tutkimuksen varmuutta. Tutkittavien mykobakteereiden läsnäolo voidaan todeta sekä respiratorisista että ekstrapulmonaarisista näytteistä. Respiratoriset näytteet: – yskös tai indusoitu yskös, vähintään 2 ml – BAL 1–10 ml – bronkuserite 1–10 ml – mahanestehuuhde 1–10 ml Ekstrapulmonaariset näytteet: – koepalat, vähintään Ø≥3 mm 209 –märkänäytteet – pleuraneste (EDTA-putkessa) vähintään 1 ml – nivelneste (EDTA-putkessa) vähintään 1 ml – virtsa vähintään 10 ml – selkäydinneste vähintään 1 ml Menetelmä: GenoType Mycobacteria Direct, Hain Lifescience. Testi tunnistaa ja nimeää näytteestä M tubeculosis kompleksin (M. tuberculosis, M. bovis ja M. africanum, M. microti) sekä lajit M. avium, M. intracellulare, M. kansasii ja M. malmoense. Tutkimus perustuu mykobakteereiden RNA:n monistamiseen ja tunnistamiseen liuskahybridisaatiolla. Näytteen kuljetus ja säilytysaika: Näyte säilytetään ja kuljetetaan jääkaappilämpötilassa. Säilyvyysaika 3 vrk. Näyte lähetetään iskulta suojattuna. Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Lähetteeseen toivotaan merkintää viljely ja värjäystuloksista, mikäli ne ovat tiedossa. Myös mahdolliset lääkitykset tulisi merkitä lähetteeseen. Tekotiheys: 1-2 kertaa viikossa. Positiiviset tulokset ilmoitetaan puhelimitse. Tulkinta: Positiivinen tulos osoittaa, että näytteessä on mykobakteeri-RNA:ta, joka kuuluu johonkin testin havaitsemista mykobakteerilajeista. Muiden mykobakteerilajien olemassaoloa testi ei havaitse. Jos tulos on positiivinen, vastauksessa ilmoitetaan, mikä laji on kyseessä. Testin luotettavuus heikkenee, jos potilaat ovat saaneet tuberkuloosihoitoa. Testi on kuitenkin luotettava jos hoidosta on kulunut yli 12 kuukautta tai hoitoa on annettu alle seitsemän vuorokautta. Negatiivinen tulos värjäyspositiivisesta näytteestä viittaa atyyppisiin mykobakteereihin. Muuten negatiivinen tulos ei poissulje mykobakteereiden läsnäoloa. Mykobaktericum tuberculosis –herkistyneet solut, gammainterferoni, ERITTÄVÄT SOLUT, VERESTÄ Lyhenne: B-LyTbIFN (6174) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7026, lääkäri: (02) 333 7028 Yleistä: B-LyTbIFN-tutkimuksessa mitataan potilaan verestä tuberkuloosibakteerin antigeenejä tunnistavien lymfosyyttien määrää. Indikaatiot: Akuutin tuberkuloosi-infektion (TB) ja latentin tuberkuloosi-infektion (LTBI) diagnosointi ja myös vaikeasti diagnosoitavat ekstrapulmonaaliset muodot, kuten luustopesäkkeet ja lymfadeniitti. Osana altistumisselvityksiä ennen LTBI:n hoidon aloitusta. Menetelmä soveltuu myös lapsipotilaille. 210 B-LyTbIFN tutkimusta voidaan myös käyttää hoidon seurannassa, sillä hoidossa olevilla TB-potilailla reaktiivisten solujen määrä laskee noin 3 kk:n kuluttua hoidon aloituksesta. HUOM! Haponkestävän sauvan värjäys ja viljely ovat edelleen ensisijaisia menetelmiä kliinisissä TB-infektioissa. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Tutkimuksesta annettavaa lausuntoa varten lähetteessä on suotavaa olla mainittuna tutkimusindikaatio (bakteerikontaktin osoittaminen, immunosupressiivinen hoito tai sen aloittaminen, aktiivisen taudin diagnostiikka). Näyte: Litium-hepariini putki 9 ml. (Aikuiset ja lapset > 10 vuotta: litium-hepariini putki 9 ml Lapset < 10 vuotta: litium-hepariini putki 4 ml) Näyte on toimitettava tutkivaan laboratorioon saman päivän aikana klo 13:00 mennessä. Huom! Tutkimus on tilattava immunogenetiikan laboratoriosta puh. (02) 333 7026 viimeistään edellisenä päivänä. Näytteitä voidaan ottaa maanantaista torstaihin (ei arkipyhää edeltävänä päivänä). Menetelmä: Tekotiheys: Säilytys ja lähetys: Otetut näytteet säilytetään ja lähetetään huoneenlämmössä +22 °C ± 5 °C (ei saa laittaa jääkaappiin, eikä pakastaa). Elispot (enzyme-linked immunospot) menetelmä (T-Spot.TB8 assay, Oxford Immunotec, Oxfordshire, UK) Perifeeriset mononukleaariset valkosolut eristetään ja stimuloidaan M. tuberculosis -bakteerille spesifisillä antigeenisilla peptideilla. Aktivoituneiden solujen (efektori-T-lymfosyyttejä) tuottamaa gammainterferonia osoitetaan monoklonaalisilla vasta-aineilla, joista toinen on kiinnitetty mikrotitterilevyn membraaniin ja toinen, entsyymillä leimattu, reagoi substraatin kanssa muodostaen värillisiä täpliä (spotteja). Verinäytteen lymfosyyttien kyky tuottaa gammainterferonia osoitetaan PHA-stimulaatiolla (positiivinen kontrolli). Negatiivisena kontrollina toimivat tutkittavan stimuloimattomat solut. Tutkimus tehdään tarvittaessa maanantaista torstaihin. Huom! Tutkimus on tilattava immunogenetiikan laboratoriosta puh. (02) 333 7026 viimeistään edellisenä päivänä. Tulkinta: Vastaus ilmoitetaan reaktiivisten lymfosyyttien määränä molemmille M. tuberculosis spesifisille antigeeneille erikseen. Antigeeni A on ESAT-6 (Early secretory antigenic target 6) ja antigeeni B on CFP-10 (Culture filtrate protein 10). Reaktiivinen ≥ 8 täplää Raja-arvo 5-7 täplää Negatiivinen ≤ 4 täplää Spesifisten antigeenien antama positiivinen tulos viittaa elinkykyisen M. tuberculosis -bakteerin läsnäoloon elimistössä. 211 M. tuberculosis -infektion lisäksi harvinaiset M. kansasii, M. szulgai ja M. marinum -infektiot voivat myös antaa positiivisen tuloksen spesifisillä peptideillä. BCG-rokotuksen vaikutus spesifisyyteen on vähäinen. Vaikeassa tuberkuloosissa tai muussa immunosuppressiotilassa heikko tulos on yleistä tai tulos voi olla negatiivinen. Lymfopenian yhteydessä tulosten tulkinta on epävarmaa, mutta lymfopeniapotilaille tämä tutkimus on suositeltavampi kuin B-TbIFNg tutkimus (6173). Kirjallisuus: Lalvani A, Pathan AA, McShane H, Wilkinson RJ, Latif M, Conlon CP, Pasvol G, Hill AVS. Rapid detection of Mycobacterium tuberculosis infection by enumeration of antigen-specific T cells. Am J Respir Crit Care Med. 2001; 163:824-828. Detjen AK, Kiel T, Roll S, Hauer B, Mauch H, Wahn U, Magdorf K. Interferongamma release assays improve the diagnosis on tuberculosis and nontuberculous mycobacterial disease in children in a country with a low incidence of tuberculosis. Clinical Infectious Diseases. 2007; 45:322-328. Diel R, Loddenkemper R, Meywald-Walter K, Gottschalk R, Nienhaus A. Comparative performance of tuberculin skin test, QuantiFERON-TB-Gold in tube assay, and T-Spot.TB test in contact investigations for tuberculosis. Chest 2009; 135:1010-1018. Diel R, Goletti D, Ferrara G, Bothamely G, Cirillo D, Kampmann B, Lange C, Losi M, Markova R, Migliori GB, Nienhaus A, Ruhwald M, Wagner D, Zellweger JP, Huitric E, Sandgren A, Manissero D. Interferon-gamma release assays for the diagnosis of latent Mycobacterium tuberculosis infection: a systemic review and meta-analysis. Eur Respir J 2011; 37:88-99. Mykobaktericum tuberculosis –herkistyneet solut, gammainterferoni, eritys Lyhenne: B-TbIFNg (6173) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7026, lääkäri: (02) 333 7028 Yleistä: B-TbIFNg-tutkimuksessa selvitetään kokoverinäytteestä tuberkuloosibakteerille ominaisten peptidien aiheuttamaa gammainterferonin tuotantoa, joka heijastaa bakteerille herkistyneiden lymfosyyttien määrää. Indikaatiot: Akuutin tuberkuloosi (TB) -infektion ja latentin tuberkuloosi-infektion (LTBI) diagnosointi ja myös vaikeasti diagnosoitavat ekstrapulmonaaliset muodot kuten luustopesäkkeet ja lymfadeniitti. Osana altistumisselvityksiä ennen LTBI:n hoidon aloitusta. Pienen verinäytetilavuuden vuoksi menetelmä soveltuu hyvin myös lapsipotilaille jo imeväisikäistä lähtien. 212 HUOM! Haponkestävän sauvan värjäys ja viljely ovat edelleen ensisijaisia menetelmiä kliinisissä TB-infektioissa. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Tutkimuksesta annettavaa lausuntoa varten lähetteessä on suotavaa olla mainittuna tutkimusindikaatio (bakteerikontaktin osoittaminen, immunosupressiivinen hoito tai sen aloittaminen, aktiivisen taudin diagnostiikka). Näyte: Kolme QuantiFERON-TB Gold erikoisputkea: Nil = harmaa, TB Antigen = punainen ja Mitogen = violetti. Putkitilaukset: Immunogenetiikan laboratorio, puh (02) 333 7026. Näytteenotto: näytteitä voi ottaa maanantaista torstaihin (ei arkipyhää edeltävänä päivänä). Menetelmä: Näytteenottojärjestys: Nil-, TB Antigen-, ja Mitogen-putki. Ota näytettä mustaan merkkiviivan asti (näytetilavuus 0.8-1,2 ml). Käännä putkia 10 kertaa ylösalaisin. Antigeenit ovat kuivattuina putkien sisäpinnoille, sen takia on tärkeää, että putkien koko sisäpinta kastuu verellä. Säilytys, käsittely ja lähetys: Otetut näytteet säilytetään ja lähetetään huoneenlämmössä +22 °C ± 5 °C (ei saa laittaa jääkaappiin, eikä pakastaa). Näytteet toimitetaan näytteenottopäivinä UTULab näytteiden vastaanottoon klo 15 mennessä. Jos lähettäminen ei onnistu yllä mainitussa ajassa, näyteputket on esikäsiteltävä: Sekoita putkia uudelleen kuten edellä oli mainittu. Inkuboi putkia pystyasennossa 16-24 tuntia +37 °C:ssa. Tästä merkintä putkiin! Toimita inkuboidut näytteet viimeistään 3 vrk:n kuluessa UTULab näytteiden vastaanottoon. HUOM! Säilytys ja lähetys +2 – +27 °C:ssa. Entsyymi-immunologian menetelmä (QuantiFERON -TB Gold in-tubemethod, Cellestis, Hannover, Saksa) Perifeerisen veren solut stimuloidaan M. tuberculosisbakteerille spesifisillä antigeenisilla peptideilla ja solujen tuottamaa gammainterferonia mitataan EIA-menetelmällä, puhdistamatta T-lymfosyyttejä erikseen. Verinäytteen lymfosyyttien kyky tuottaa gammainterferonia osoitetaan PHA-stimulaatiolla (positiivinen kontrolli). Negatiivisena kontrollina toimivat tutkittavan stimuloimattomat solut. Tekotiheys: 2-3 kertaa viikossa. Tulkinta: Vastaus ilmoitetaan kansainvälisinä yksikköinä (IU) millilitraa kohden. Arvot > yli 0.50 IU/ml tulkitaan selvästi positiivisiksi ja arvoja 0.35-0.50 IU katsotaan raja-arvoiksi. M. tuberculosis-infektion lisäksi harvinaiset M. kansasii, M. szulgai ja M. marinum -infektiot voivat myös antaa positiivisen tuloksen spesifisillä peptideillä. Non-reaktiivinen tulos ei sulje pois aktiivisen tuberkuloosin mahdollisuutta. Äskettäisen bakteerialtistuksen jälkeen immunologinen vaste on todennetta213 vissa 6-8 viikon kuluttua. Vaikeassa tuberkuloosissa tai muussa immunosupressiotilassa non-reaktiivinen tulos on yleistä. Herkkyys tartunnan toteamisessa on noin 90% ja spesifisyys noin 97%. BCG-rokotuksen vaikutus spesifisyyteen on vähäinen. Lymfopenian yhteydessä tulosten tulkinta on epävarmaa. On suositeltavaa mitata lymfosyyttien taso ennen B-TbIFNg testin näytteenottoa. Lymfopeniapotilailla Ly-Tb-Spot on suositeltavampi tutkimus. Kirjallisuus: Andersen P, Munk ME, Pollock JM, Doherty TM. Specific immune-based diagnosis of tuberculosis. Lancet. 2000; 256:1099-1104. Detjen AK, Kiel T, Roll S, Hauer B, Mauch H, Wahn U and Magdorf K. Interferon-gamma release assays improve the diagnosis on tuberculosis and nontuberculous mycobacterial disease in children in a country with a low incidence of tuberculosis. Clinical Infectious Diseases. 2007; 45:322-328. Diel R, Loddenkemper R, Meywald-Walter K, Gottschalk R, Nienhaus A. Comparative performance of tuberculin skin test, QuantiFERON-TB-Gold in tubeassay, and T-Spot.TB test in contact investigations for tuberculosis. Chest 2009; 135:1010-1018. MYOSIITTITUTKIMUS Lyhenne: S-PMDM-T (12549) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Polymyosiitti (PM) ja dermatomyosiitti (DM) ovat harvinaisia tulehduksellisia autoimmuunisairauksia. Suurella osalla potilaista autoimmuunimyosiittiin liittyy löydöksiä muista autoimmuunisairauksista, jolloin kyseessä on ns. ”overlap myositis” (OM). Noin 50%:lla myosiittipotilaista esiintyy myosiittispesifisiä ja 30%:lla muita autovasta-aineita. Tiettyjen autovasta-aineiden tiedetään liittyvän vaikeampiin PM muotoihin. Interstitielli keuhkofibroosi, artriitti, kuume, ”mekaanikon kädet”, korkea seerumin kreatiinikinaasi ja huono vaste kortikosteroidille liittyvät ns. antisyntetaasisyndroomaan. Merkkivasta-aineita ovat Jo-1 (histidyl-tRNAsyntetaasi, 2530%:lla)), PL-7 (threonyl-TRNA syntetaasi, 3-6%:lla) ja PL-12 (alanyl-tRNA syntetaasi, 3-6%:lla). Tauti vaatii usein aggressiivisen immunosuppressiivisen hoidon, ja tämän syndrooman varhainen tunnistaminen on tärkeää. Toisaalta, jos myosiittipotilaalla tavataan SSA-vasta-aineita (Ro52), on odotettavissa, että tauti vastaa kortikosteroidihoitoon eikä muuta lääkitystä tarvita. Mikäli potilaalla löytyy Raynaudin oire ja sklerodaktyliaa, mahdollinen skleroderma-myosiitti overlap, merkkivasta-aine on PM-Skleroderma (PM/Scl = PM1) ja hänellä voi esiintyä anti-U1RNP-vasta-aineita myosiittispesifisten vasta-aineiden lisäksi. Myosiittispesifisten anti-Mi-2 -vasta-aineiden on raportoitu liittyvän klassiseen dermatomyosiittiin, jonka kulku on lievempi kuin PM:n. Tätä autovasta-ainetta tavataan myös nuoruusiän DM:ssä. Uudemmilla tekniikoilla (EIA, Lineblot) 214 mitattavat Mi-2 vasta-aineet tunnistavat lineaarisen epitoopin, eivätkä assosioidu DM:iin vaan myosiitin overlap-muotoihin (OM). Myosiittispesifisiä anti-SRP (signal recognition particle) vasta-aineita esiintyy n. 5 %:lla myosiittipotilaista. Vasta-aineet liittyvät etenevään myopatiaan, tulehdussoluja on vähän, mutta komplementin terminaalikompleksia (SC5b-9) löytyy kudoksesta. Lihasvoima palautuu osin kortikosteroidihoidolla. Myosiittien ja systeemisten autoimmuunitautien overlap-muotoihin assosioituvia vasta-aineita ovat PM-Skleroderma (PM1), Ku, U1RNP, SSB, ja fibrillariinivasta-aineet. Lisäksi voidaan todeta Scl70- tai sentromeerivasta-aineita. Anti-fibrillarin-vasta-aineiden on raportoitu assosioituvan tautimuotoon, jossa esiintyy Raynaudin oire, keuhkofibroosia ja muu systeeminen autoimmuunitauti. Anti-SRP (signal recognation particle) vasta-aineet liittyvät nopeasti alkavaan, rajuun ja nopeasti etenevään lihasheikkouteen. Tähän taudinkuvaan liittyy usein myös sydänlihaksen muutokset ja kovat lihaskivut. Monet myosiitteihin assosioituvat vasta-aineet (MAA) esiintyvät kaikissa autoimmuunimyosiitin tyypeissä (PM, DM, OM), mm. Ro52, Ku, joten niillä on enemmän prognostista kuin diagnostista merkitystä. Tarjoamme autoimmuunimyosiittien diagnostiikkaan UUDEN Myositis Profile 3 testin (EUROLINE-WB test)., jossa on uusina antigeeneina mm. SRP ja PM-Scl 75. Testi soveltuu jatkotutkimuksena S-ANA, S-ENA, S-ANATy ja SANA-IB tutkimuksille epäiltäessä autoimmuunimyosiittia. Indikaatiot: Autoimmuunimyosiittien diagnostiikka Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete. Näyte: 1 ml seerumia. Säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Lineblot. EUROLINE Myositis Profile 3 (WB IgG). Vasta-aineet seuraavia antigeeneja kohtaan: Mi-2, Ku 72/86, PM-Scl 100(PM1), PM-Scl 75, Jo-1, SRP, PL-7, PL-12, EJ, OJ, Ro52 (SSA). Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Kvalitatiivinen testi, vastataan positiivinen / negatiivinen. Anti-Jo-1 vasta-aineita löytyy noin 25-33%:lla autoimmuuni- myosiittipotilaista (polymyosiitti) ja taudin kuvaan liittyy usein interstitielli keuhkofibroosi. Jo-1 vasta-aineiden kanssa ns. antisyntetaasi- syndroomaan liittyvät anti PL-7 ja anti PL-12 ovat harvinaisempia (3-6 %). Yli 50%:lla Jo-1-vasta-aineiden suhteen positiivisista on myös Ro-52 vasta-aineita. Kirjallisuuden mukaan anti-Mi-2 vasta-aineet ovat spesifisiä dermatomyosiittipotilaille (15-30 %) ja liittyvät usein hyvään prognoosiin (1). Lisäksi idiopaattisessa myosiiteissa anti-Mi-2 vasta-aineita löytyy 8-12 %:lla potilaista. On myös raportoitu, että EIA:lla tai lineblot-menetelmällä mitatut anti-Mi-2-vastaaineet assosioituvat myosiitin / systeemisten autoimmuunitautien ylimenomuotoihin (2). Myosiittispesifisiä anti-SRP (signal recognition particle) vasta-aineita esiintyy n. 5 %:lla myosiittipotilaista. Vasta-aineet liittyvät etenevään myopatiaan, joka 215 Kirjallisuus: vastaa hyvin kortikosteroidihoitoon. Anti-Ku vasta-aineita esiintyy SLE-potilailla (n. 10 %). Potilaista, joilla on antiKu vasta-aineita, 40 %:lla saattaa olla myös myosiitin tai skleroderman oireita. Anti-PM-Scl (PM1) vasta-aineita esiintyy noin 50-70 %:lla niistä potilaista, joilla on ns. “overlap” syndrooma (polymyosiitin/dermatomyosiitin ja etenevän skleroderman löydöksiä). 1. Wolfe JF ym. Antinuclear antibody with distinct specificity for polymyositis. J Clin Invest 1977;59:176-8. 2. Targoff IN, Reichlin M : The associtation between Mi-2 antibodies and dermatomyositis. Arthr and Rheum. 28: 796-803, 1985. 3. Koenig M, Fritzler MJ, Targoff IN, Troyanov Y, Senècal JL: Heterogeneity of autoantibodies in 100 patients with autoimmune myositis: insights into clinical features. Arthritis Res Ther R 78, 2007. MÄRKÄVILJELY 1, AEROBINEN JA ANAEROBINEN VILJELY Lyhenne: Pu-BaktVi1 (3491) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7415, lääkäri: (02) 333 7413 Yleistä: Anaerobien bakteereiden aiheuttamissa infektioissa on useimmiten kyseessä sekainfektio aerobisten bakteereiden kanssa. Anaerobiset bakteerit muodostavat valtaosan elimistön normaalifloorasta. Samoin infektioihin osallistuvat anaerobiset bakteerit ovat useimmiten peräisin elimistön normaalifloorasta, eikä näinollen voida anaerobisten bakteerien osalta tehdä yhtä selvästi eroa patogeeneihin ja saprofyytteihin kuten aerobeilla bakteereilla. Tämän vuoksi ei anaerobeja bakteereja rutiinisti määritetä näytteistä, jotka sisältävät normaaliflooran bakteereja. Anaerobit bakteerit määritetään aina ilman erityistä pyyntöä: pleura-, appendix-, Bartholinin rauhas-, fisteli-, paise-, nivelneste-, sappineste-, vatsaontelo-, peritoneaalineste-, poskiontelo- ja transtrakeaaliaspiraattinäytteistä. Anaerobeja bakteereita ei normaalisti määritetä haavamärästä, nielu-, nenänielu-, yskös-, virtsa-, uloste-, vagina-, cervix-, mahalaukun sisältö-, lapsivesi-, haava-, dreeni- ja palovammanäytteistä. Anaerobinäytteen pitkän käsittelyajan vuoksi alustavan tuloksen saantia voi nopeuttaa lähettämällä mukaan ilmakuivattu värjäyslasi näytteestä. Indikaatiot: Näytteen bakteereiden tyypittäminen. Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Yllämainitut näytteet, joista anaerobit bakteerit tutkitaan automaattisesti, eivät tarvitse erityistä pyyntöä anaerobeista bakteereista. Jos muiden näytteiden yhteydessä halutaan aerobien lisäksi anaerobit bakteerit tutkittavaksi, on se pyydettävä lähetteessä erikseen. Lisäksi kysymyksenasettelun on hyvä näkyä lähetteestä normaaliflooran bakteereiden osuuden poissulkemiseksi. Näyte: Punktionäytteet ruiskutetaan kuljetusampullin (esim. Portagerm) tai kuljetusputken pohjalle. Isot märkämäärät voidaan siirtää pieneen steriiliin lasiputkeen ja lähettää sellaisenaan. Märkänäytettä ei tule ruiskuttaa veriviljelypul- 216 loon, koska elatusaine ei ylläpidä kaikkien bakteerien kasvua ilman mukanaolevaa verta. Näyte voidaan hätätilassa panna hiilitikulla kuljetusputkeen. Näytteenotossa on tärkeää, ettei näyte kontaminoidu normaaliflooralla, ei joudu tekemisiin ilman kanssa, ja että se toimitetaan saman työpäivän aikana laboratorioon. Näyte säilytetään jääkaappilämpötilassa. Voidaan lähettää normaalina postilähetyksenä. Menetelmä: Viljelyt veri-, suklaa- ja rikastetuille anaerobielatusaineille. Biokemialliset tyypitykset sekä 16S-rDNA-sekvensointi.. Ontelonesteet pannaan normaalin viljelyn lisäksi rikasteeseen. Tekotiheys: Arkipäivisin. Keskimääräinen kesto 5–7 vrk. Aerobiviljelyn tulos pyritään vastaamaan heti sen valmistuttua. Tulkinta: Mikäli näyte ei ole otettaessa kontaminoitunut normaaliflooralla on anaerobien kasvu lajista riippumatta merkitsevää. Eräät bakteerit ovat usein patogeenejä kontaminoituneissa näytteissäkin (B. fragilis, S. intermedius, C. perfringens). MÄRKÄVILJELY 2, AEROBINEN VILJELY Lyhenne: Pu-BaktVi2 (3492) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7415, lääkäri: (02) 333 7413 Yleistä: Märkänäytteitä ovat mm. infektoituneista haavoista, silmärähmästä, korva- ja poskionteloeritteestä ja otetut näytteet. Märkäisissä infektioissa on aiheuttajaorganismin eristämisessä muistettava pohtia myös obligatorisesti anaerobien osuutta. Anaerobien eristyksestä ks. Anaerobiviljely. Värjäys antaa paljon apua viljelyn tulkinnassa. Lisäksi sillä voi olla merkitystä kriittisissä tapauksissa tutkimuksen nopeuden takia. Tätä varten kannattaa märkänäytteestä valmistaa heti kaksi värjäyspreparaattia, ilmakuivata ne ja lähettää kotelossa laboratorioon. Tavallisessa märkäviljelyssä käytettävät menetelmät eivät kasvata mykobakteereita, nokardioita, useita sieniä, legionelloja, ja muita erityispatogeeneja, jotka on pyydet-tävä erikseen. Indikaatiot: Näytteen aerobien bakteereiden tutkiminen. Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näytteen laadun merkitseminen on tärkeää märkä/erite-osaan. Näyte: Märkä yms. neste steriilissä putkessa on hyvä näyte edellyttäen että näyte saadaan saman työpäivän aikana laboratorioon. Näytteen jäähdytys parantaa säilyvyyttä. Kuljetusputkeen pantu tikkunäyte on vaihtoehto vain silloin kun havaittavaa määrää nestettä ei saada talteen. Värjäystä ei tikkunäytteistä voida tehdä. Likvornäyte ei saa jäähtyä. Suoran viljelyn käyttämisestä on hyötyä kaikissa märkänäytteissä. Voidaan lähettää normaalina postilähetyksenä. Menetelmä: Viljely veri- ja suklaaelatusaineille. Tikkunäytteitä varten käytetään stafylokokeille ja streptokokeille selektiivisiä maljoja. Ontelonesteet pannaan normaalin viljelyn lisäksi rikasteeseen. 217 Tekotiheys: Arkipäivisin. Keskimääräinen kesto vähintään kaksi työpäivää. Tulkinta: Näytteet, joissa on useita (yli kolme) bakteerilajeja, joudutaan usein vastaamaan sekafloorana ellei lähetteessä ole mainittu erityisesti haettavaa patogeenia. Ristiriitaisuudet värjäys- ja viljelylöydöksen välillä voivat johtua obligatorisista anaerobeista, antibioottihoidosta tai väärästä näytteen säilytyksestä tai kuljetuksesta. NARP-oireyhtymä, mitokondriaalisen DNA:n valtamutaatioiden tutkimus Lyhenne: B -NARP-D (4666) Ts-NARP-D (4667) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: NARP-oireyhtymän (neurogeeninen lihasheikkous, ataksia, retinitis pigmentosa) tyypilliset oireet ovat neuropatia, ataksia ja verkkokalvon pigmenttirappeuma. Yleisimmät NARP-oireyhtymään liittyvät mutaatiot sijaitsevat mitokondriaalisen DNA:n koodaaman ATPaasi6-geenin positiossa 8993 (m.8993T>G ja m.8993T>C). Mutatoituneen mtDNA:n osuus eri kudoksissa (heteroplasmia-aste) vaikuttaa kliiniseen taudinkuvaan. Mikäli mutatoituneen mtDNA:n osuus on suuri, saattaa taudin kliininen diagnoosi olla mitokondriaalinen Leigh’n oireyhtymä. Indikaatiot: Kliininen epäily NARP-oireyhtymästä tai Leigh’n oireyhtymästä. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: MtDNA:n PCR-monistus ja restriktioentsyymidigestiot. Vastausaika: 2-4 viikkoa. Tulkinta: m.8993T>G- tai m.8993T>C-mutaation löytyminen oireiselta potilaalta sopii NARP-oireyhtymään tai Leigh’n oireyhtymään. NATALIZUMABI, VASTA-AINEET Lyhenne:S-NatsuAb (6028) Tiedustelut: 218 Laboratorio: (02) 333 7399, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Multippeli skleroosi (MS) potilaita hoidetaan natalizumab-vasta-aineella, joka hidastaa taudin etenemistä. Hoitovaste saattaa pitemmän ajan kuluessa vähetä tai loppua. Tämä johtuu useimmiten vasta-aineiden kehittymisestä natalizumabille. Indikaatiot: Natalizumabhoidon seuranta Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Puhdas lasi- tai muoviputki Näyte: Normaali seeruminäyte. Näytettä tarvitaan 0.5–1 ml. Lähetys: Menetelmä: Näyte kestää säilytystä +4 C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen Entsyymi-immunologinen (EIA) Tekotiheys: 1–2 kertaa kuukaudessa Tulkinta: Posit (+) vasta-aineita osoitettavissa Negat (-); ei vasta-aineita osoitettavissa Raja-arvo (+/-); tulos raja-arvo. Suositellaan uusintanäytteen tutkimista. S-NEURO1, Li-NEURO1, VASTA-AINEET Lyhenne: S-Neuro1, Li-Neuro1 (-HSVAb, -VZVAb, -HHV6Ab, -MypnAb, -RSVAbG) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt: (02) 333 7476 Yleistä: Etiologialtaan avoimeksi jääneen tai pitkittyneen keskushermostoinfektion selvittely. Indikaatiot: Pitkittyneiden keskushermostoinfektioiden tai jälkioireiden diagnostiikka. Ensimmäisen sairausviikon aikana PCR-tutkimukset ovat ensisijaisia. Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: Seerumi- ja likvorinäytteet. Näytettä tarvitaan noin 0.5-1 ml. Tulosten arviointia varten tarvitaan seerumi- ja likvorinäytteet Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (EIA) Tekotiheys: 1-3 kertaa viikossa. Tulkinta: Normaalisti likvorissa ei ole mitattavia vasta-aineita. Intratekaalinen mikrobispesifinen vasta-ainesynteesi voidaan todeta keskushermostoinfektioissa. Vasta-aineita voidaan todeta likvorissa myös veriaivoestevaurioissa tai jos näyte on kontaminoitunut näytteenoton yhteydessä verellä. Vasta-aineet il219 mestyvät likvoriin yleensä ensimmäisen sairausviikon jälkeen. Positiivisista tuloksista annetaan lausunto. S-NEURO2, Li-NEURO2, VASTA-AINEET Lyhenne: S-Neuro2, Li-Neuro2 (-AdenAbG, -EvirAb, -InfAAbG, -InfBAbG, -Pin13AbG, -Pin2AbG, -RSVAbG) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt: (02) 333 7476 Yleistä: Etiologialtaan avoimeksi jääneen tai pitkittyneen keskushermostoinfektion selvittely. Indikaatiot: Pitkittyneiden keskushermostoinfektioiden tai jälkioireiden diagnostiikka. Ensimmäisen sairausviikon aikana PCR-tutkimukset ovat ensisijaisia. Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: Seerumi- ja likvorinäytteet. Näytettä tarvitaan noin 0.5-1 ml. Tulosten arviointia varten tarvitaan seerumi- ja likvorinäytteet Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (EIA) Tekotiheys: 1-3 kertaa viikossa. Tulkinta: Normaalisti likvorissa ei ole mitattavia vasta-aineita. Intratekaalinen mikrobispesifinen vasta-ainesynteesi voidaan todeta keskushermostoinfektioissa. Vasta-aineita voidaan todeta likvorissa myös veriaivoestevaurioissa tai jos näyte on kontaminoitunut näytteenoton yhteydessä verellä. Vasta-aineet ilmestyvät likvoriin yleensä ensimmäisen sairausviikon jälkeen. Positiivisista tuloksista annetaan lausunto. NEUTROFIILIEN SYTOPLASMA-ANTIGEENI, VASTA-AINEET Lyhenne: S -ANCA-T (11943), sisältää: S-ANCA (3612), Proteinaasi 3, vasta-aineet (Pr3Ab, 4160), Myeloperoksidaasi, vasta-aineet (MPOAbG, 4149). (Voidaan tilata erikseen). Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7422, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Systeemisissä pienten suonten vaskuliiteissa kuten Wegenerin granulomatoosissa (WG) ja mikrosooppisessa polyangiitissa (MPA) aktivoituneista neutrofiileista vapautuu sytoplasmisia antigeeneja, joille syntyy vasta-aineita. Vaikeissa vaskuliiteissa voi esiintyä munuais- tai keuhkomuutoksia, mutta myös muita systeemisiä oireita (ylemmät hengitystiet, nenä, korvat, keskus- ja perifeerinen hermosto, nivelet, iho ja gastrointestinaalikanava. Vaikeiden vaskuliittien ennuste on huono mikäli immunosuppressiivisen hoidon aloittaminen viivästyy. 220 Indikaatiot: Neutrofiilien sytoplasma-antigeenivasta-aineita (ANCA) on todettu myös MPA:aan liittyvässä nopeasti etenevässä glomerulonefriitissä, fokaalisessa nekrotisoivassa GN:ssa sekä proliferatiivisessa ja mesangiokapillaarisessa GN:ssa. ANCA on immunofluoresenssitesti, jonka mittaa vasta-aineita useita neutrofiilien antigeeneja kohtaan. c-ANCA-positiivisuus liittyy useimmiten proteinaasi 3 (Pr3) vasta-aineisiin ja p-ANCA myeloperoksidaasi (MPO) vasta-aineisiin. Toisaalta MPOAb-negatiivinen p-ANCA voi liittyä mm. ulseratiiviseen koliittiin (60 %), sklerosoivaan kolangiittiin, autoimmuunihepatiittiin, nivelreumaan tai Sjögrenin syndroomaan; tai ns. sekundaarisiin vaskuliitteihin (reuma, infektiot, maligniteetit). Ks. myös: IBD-TUTKIMUS Vaskuliittien, erityisesti Wegenerin granulomatoosin, ja glomerulonefriittien diagnostiikka. Kroonisten suolistotuleh-dusten (IBD) diagnostiikka. HUOM: Mikäli munuaismuutokset etenevät nopeasti on syytä tutkia myös DNA-va ja Anti-C1q-va SLE:n poissul-kemiseksi ja glomerulustyvikalvo-vastaaineet (S-GbmAb). Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: S-ANCA: Immunofluoresenssi. Etanolilla fiksoidut ihmisen leukosyytit, värjäyskuvio varmistetaan tarvittaessa käyttämällä formaliinilla fiksoituja leukosyyttejä. Pr3Ab ja MPOAb: Fluoroentsymoimmunologinen menetelmä. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta:Viitealue ANCA: normaali <20, raja-arvo 20, positiivinen >20 (tiitteri) Pr3Ab normaali < 2 IU/ml, raja-arvo 2-3 IU/ml, positiivinen >3 IU/ml MPOAb : normaali < 3,5 IU/ml, raja-arvo 3,5-5 IU/ml, positiivinen >5 IU/ml Sytoplasmiset (c-ANCA) neutrofiilivasta-aineet tunnistavat asurofiilisten granuloiden rakenteita, merkittävin proteinaasi-3. Pr3-vasta-aineet liittyvät vaskuliitteihin, Wegenerin granulomatoosiin (70–80 %), mikroskooppiseen polyangiittiin ja Churg-Strauss’in syndroomaan (> 30 %) tai nopeasti etenevään glomerulonefriittiin (>30 %). Perinukleaariset (p-ANCA) neutrofiilivasta-aineet tunnis-tavat neutrofiilien sytoplasmisia ja tuman rakenteita. Näistä myeloperoksidaasi (MPO) vastaaineet liittyvät vaskuliitteihin, mikroskooppiseen polyangiittiin (60 %), fokaaliseen nekrotisoivaan glomerulonefriittiin (45 %), Churg-Strauss’in syndroomaan (30 %) tai Wegenerin granulomatoosiin (10–20 %). HUOM: p-ANCA (IF) -löydös ei ole spesifinen. MPOAb-negatiivinen p-ANCA voi liittyä mm. ulseratiiviseen koliittiin (60 %), sklerosoivaan kolangiittiin, autoimmuunihepatiittiin, nivelreumaan tai Sjögrenin syndroomaan; tai ns. sekundaarisiin vaskuliitteihin (reuma, infektiot, maligniteetit). p-ANCA-löydöksen varmistamiseksi ja seurantaan suosittelemme S-ANCA-T (11943) tai S-MPOAbG (4149). c-ANCA löydöksen varmistamiseksi ja seurantaan suosittelemme S-ANCA-T (11943) tai S-Pr3Ab (4160). 221 Kirjallisuus: Editorial (Allan Wiik). Rational use of ANCA in the diagnosis of vasculitis. Rheumatology 2002;41:481–83. Hagen EC, Daha MR, Hermans J et al. Diagnostic value of standardizied assays for anti-neutrophil cytoplasmic antibodies inidiopathic systemic vasculitis. Kidney Int. 1998;53:743–53. Hagen EC, Von Gurp EAF. Use of ANCA in diagnosis. Arthr Care Res 2000;13:341–42. Kallenberg CGM, Rarok A, et al. New insights into the pathogenesis of antineutrophil cytoplasmic autoantibody-associated vasculitis. Autoimmunity Rev 2002;1:61–66. Wiik A. Neutrophil-specific autoantibodies in chronic inflammatory bowel diseases. Autoimmunity Rev 2002;1:67–72. NIELUVILJELY Lyhenne: Ps-BaktVi (4290) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7415, lääkäri: (02) 333 7413 Yleistä: Näytteestä etsitään lähinnä ß-hemolyyttisiä streptokokkeja, mutta samalla pyritään myös kuvaamaan nielun valta-flooraa. Nielun normaaliflooraan kuuluu mm. pneumokok-keja, stafylokokkeja, hemofiluksia ja enterobakteereita. Indikaatiot: Esim. maligniteetti- ja immunosuppressiopotilailta voidaan hakea normaaliflooraankin kuuluvia patogeeneja, mutta tutkimusindikaation tulee tällöin olla eritelty lähetteessä. Samoin esimerkiksi invasiivisissa hemofilusinfektioissa voidaan hakea taudinaiheuttajaa nielusta, mutta ainoastaan erillisellä pyynnöllä. Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Kysymyksenasettelu (haettavat patogeenit) on ehdottomasti merkittävä lähetteeseen. Potilaan antibioot-tihoidon on oltava tiedossa, sillä se vaikuttaa näytteen arvosteluun. Näyte: Hiilitikulla tonsilloista (erityisesti märkäisistä kohdista) ja takanielusta kuljetusputkeen. Mikäli kuljetus laboratorioon viivästyy, on näyte säilytettävä ja lähetettävä huoneenlämmössä. Menetelmä: Bakteeriviljelyt ja biokemialliset tyypitykset. Tekotiheys: Arkipäivisin. Keskimääräinen kesto 1–3 vrk. Tulkinta: Tulkinta tapauskohtaisesti tutkimusindikaatioiden ja löydös-ten mukaan. Sairaalapotilailla, erityisesti antibiootihoitojen jälkeen tavataan enterobakteerivaltaista normaaliflooraa. 222 NOCARDIAVILJELY Lyhenne: NokaVi (2403) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7415, lääkäri: (02) 333 7413 Yleistä: Nocardia on osittain haponkestävä bakteeri, joka aiheuttaa lähinnä keuhkoinfektioita erityisesti immuunipuutteisille potilaille. Nocardia ei tule varmuudella esiin tuberkuloosi- tai tavallisessa bakteeriviljelyssä, minkä takia se on pyydettävä erikseen. Indikaatiot: Epäily nocardiainfektiosta. Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete Näyte: Invasiiviset keuhkonäytteet ovat parhaimpia: transtrakeaaliaspiraatti, bronkuserite, bronkoalveolaarinen lavaatio. Myös ysköksestä voi viljellä nocardiaa, mutta väärän negatiivisen tuloksen mahdollisuus on huomat-tavasti suurempi kuin edellisissä. Näyte on jäähdytettävä, ellei sitä voida toimittaa välittömästi laboratorioon. Nocardia värjäytyy gram-värjäyksellä, joka on käyttökelpoinen pika-menetelmä invasiivisista hengitystie-eritteistä bakteeria haettaessa. Voidaan lähettää normaalina postilähetyksenä. Menetelmä: Bakteeriviljely suklaa-, veri- ja Saboraud- elatusaineille. Tyypitys DNA-sekvensoinnilla. Tekotiheys: Arkipäivisin. Noin viikon kuluessa saadaan alustavaa tietoa viljelystä. Tulkinta: Ihmiselle apatogeeneja nokardioita tunnetaan, mutta esimerkiksi N. asteroides on jokseenkin aina liittynyt kliiniseen tautiin NOROVIRUS, ANTIGEENI (ULOSTEESTA) Lyhenne: F-NoroAg (12528) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Noroviruksia on useita eri alaryhmiä ja ne ovat tavallisimpia ripulitautien aiheuttajia. Aikaisemmin sairastettu norovirusinfektio ei suojaa uusilta infektioilta. Infektion aikana norovirusta ja sen antigeenisia osia erittyy runsaasti ulosteeseen. Antigeeninosoitustestin herkkyys PCR-menetelmään verrattuna on noin 70%, mutta nopeutensa ja edullisemman hintansa vuoksi se soveltuu norovirusinfektioiden nopeaan toteamiseen. Indikaatiot: Ripulitautien diagnostiikka. Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. 223 Näyte: Ulostetta näyteputkessa. Lähetys: Näyte kestää kuljetusta hyvin, koska tutkimus ei edellytä ”elävien” infektiokykyisten virusten olemassaoloa. Näyte säilyy päiviä +4°C:ssa tai huoneenlämmössä. Voidaan lähettää laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (EIA) Tekotiheys: Tarvittaessa. Tulkinta: Positiivinen/negatiivinen + lausunto. Normaalisti negatiivinen. Positiivinen löydös osoitus norovirusinfektiosta. Okulofaryngeaalinen lihasdystrofia (OPMD) Lyhenne: B -OPMD-D (12011) Ts-OPMD-D (12200) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Okulofaryngeaalinen lihasdystrofia (OPMD) on autosomissa vallitsevasti periytyvä sairaus, jonka tyypillisiä oireita ovat mm. ptoosi, nielemisvaikeudet ja proksimaalinen raajojen heikkous. Oireet alkavat yleensä vasta aikuisiällä. OPMD-potilaiden lihasbiopsiassa voidaan havaita nukleaarisia inkluusioita. Taudin aiheuttaa polyalaniinia koodaavan GCG-toistojakson ekspansio PABP2- (polyA binding protein 2) geenissä. Eksonissa 1 sijaitsevassa toistojaksoalueessa on normaalisti 6 GCG-jaksoa. Dominantisti periytyvässä OPMD-taudissa toistojaksoja on 8-13. Toistojaksojen määrä korreloi ilmeisesti ainakin osittain taudin vaikeusasteen ja oireiden alkamisiän kanssa. PABP2geenistä on kuvattu myös 7 GCG-jakson variantti, joka homotsygoottisena aiheuttaa resessiivisesti periytyvän OPMD:n. Indikaatiot: Kliininen epäily OPMD-taudista. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: PABP2-geenin PCR-monistus GCG-toistojaksoa rajaavilla alukkeilla ja toistojaksoalueen koon määritys PAGE-analyysillä. Vastausaika: 3-6 viikkoa. Tulkinta: Toistojakson ekspansion löytyminen oireiselta potilaalta sopii OPMD-tautiin. 224 PARAINFLUENSSAVIRUS, ANTIGEENI Lyhenne:-Pin1Ag (1904), -Pin2Ag (1907), -Pin3Ag (1908) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Hengitystieinfektioissa virusta ja sen antigeenisia osia erittyy nenänielueritteeseen, jossa niiden määrä varsinkin taudin alkuvaiheessa voi olla suuri. Antigeenin osoituksen diagnostinen herkkyys on lasten infektioissa hyvä, mikäli näyte otetaan n. 5 vrk:n kuluessa taudin alusta. Sen jälkeen virusantigeenien määrä nenänielussa on selvästi laskenut. Aikuisilla herkkyys on huonompi, mutta testi on silti käyttökelpoinen. Yleensä näytteestä kannattaa tutkia samalla myös muiden respiratoristen virusten antigeenit. ks. tutkimus RESPIRATORISTEN VIRUSTEN ANTIGEENIT Indikaatiot: Hengitystieinfektioiden diagnostiikka Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Laboratoriopuhdas kertakäyttöputki. Nenänielutikkunäytteille Mukusekstraktori. Imulimanäytteille Näytetikku: Nukka-, pumpuli-, dacron- tai rayontikku (Alginaatti- ja hiilitikut eivät sovi) Näyte: Nenänielutikku (Nps). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Nenänieluimunäyte (Npa). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Lähetys: Näyte kestää kuljetusta hyvin, koska tutkimus ei edellytä ”elävien” infektiokykyisten virusten olemassaoloa. Näyte säilyy päiviä +4°C:ssa. Voidaan lähettää laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: Fluoroimmunologinen (TR-FIA) Tekotiheys: Viisi kertaa viikossa. Aamulla klo 8.30 mennessä saapuneet näytteet tutkitaan samana päivänä. Tulos valmiina normaalisti testin suorituspäivänä. Tulkinta: Positiivinen / negatiivinen (viruksen nimi) + lausunto. Normaalisti negatiivinen. Positiivinen löydös on osoitus kyseisen parainfluenssaviruksen aiheuttamasta tuoreesta infektiosta. PARAINFLUENSSAVIRUS, PIKAVILJELY Lyhenne:-PinfVi Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Parainfluenssavirusten aiheuttamat infektiot vaihtelevat lievistä ylempien hen225 gitysteiden infektioista pneumoniaan. Parainfluenssavirus 1 aiheuttaa yleisimmin bronkiittia ja pneumoniaa, tyyppi 2 pienten lasten laryngiittiä ja tyyppi 3 on RS-viruksen jälkeen tavallisin vastasyntyneiden alempien hengitystieinfektioiden aiheuttaja. Indikaatiot: Hengitystieinfektioiden diagnostiikka Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Virusviljelyn kuljetusnesteputki: kierrekorkilla varustettuja 5 ml:n putkia, joissa on sisällä 2.5 ml kellertävää kuljetusnestettä, putkia voi tilata virusopin laboratoriosta (02-333 7463). Putkiin on merkitty vanhenemispäivä. Jos neste muuttuu sameaksi, putki on hylättävä. Näytetikku: Nukka-, pumpuli-, dacron- tai rayontikku (Alginaatti- ja hiilitikut eivät sovi) Näyte: Bf (bronkoalveolaarilavaatio)-näyte. Sytomegalovirus-viljelyn kuljetusnesteputkeen lisätään 3 ml Bf-huuhtelunestettä. Näyte tulee toimittaa laboratorioon mahdollisimman pian. Nenänielu (Npa) näyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Nenänielutikku (Nps). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Nielunäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Lähetys: Näyte tulisi toimittaa laboratorioon mahdollisimman pian. Lyhytaikainen säilytys, esim. viikonlopun yli, jääkaapissa +4°C:ssa. Menetelmä: Näytteellä infektoidaan soluviljelmä. Kolmen vuorokauden inkubaation jälkeen tehdään immunoperoksidaasivärjäys monoklonaalisilla vasta-aineilla (vastaaineseos, tyypit 1, 2 ja 3). Tekotiheys: Kaksi kertaa viikossa. Tulos valmiina kolmen vuorokauden kuluttua. Tulkinta: Normaalisti negatiivinen. Positiivinen tulos merkitsee parainfluenssaviruksen aiheuttamaa akuuttia infektiota. PARAINFLUENSSAVIRUS 1 JA 3 IgG, VASTA-AINEET Lyhenne:S-Pin13AbG, Li-Pi13AbG Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Parainfluenssaviruksilla 1 ja 3 on niin voimakas ristireaktiivisuus, ettei niiden vasta-aineita voida normaaleilla entsyymi-immunologisilla testeillä mitata erikseen. Testissä käytetään siksi antigeeniseosta. Indikaatiot: Hengitystieinfektioiden diagnostiikka Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. 226 Näyteputki: Puhdas lasi- tai muoviputki Näyte: Normaali seeruminäyte (ja selkäydinnestenäyte) Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml. Yleensä tarvitaan pariseeruminäytteet. Lähetys: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (EIA) Tekotiheys: Kaksi kertaa viikossa. Tulos valmiina seuraavana päivänä. Tulkinta: IgG-vasta-aineiden määrä yksikköinä + lausunto. Positiivinen IgG-vasta-ainelöydös osoittaa testattavan joskus sairastaneen parainfluenssainfektion. Ihmiset sairastavat elämänsä aikana toistuvia parainfluenssa-virusinfektioita, joten valtaosalla väestöstä on vasta-aineita. Merkitsevä (yli 3-kertainen yksikkökasvu) IgG-vasta-ainetason nousu pariseerumien välillä on osoitus tuoreesta parainfluenssavirusinfektiosta. PARAINFLUENSSAVIRUS 2 IgG, VASTA-AINEET Lyhenne:S-Pin2AbG, Li-Pi2AbG Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Parainfluenssavirus 2:lla on jonkin verran ristireaktiivisuutta tyyppien 1 ja 3 kanssa, samoin kuin sikotautiviruksen kans-sa, mutta se ei normaalisti häiritse serologista diagnos-tiikkaa. Indikaatiot: Hengitystieinfektioiden diagnostiikka Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Puhdas lasi- tai muoviputki Näyte: Normaali seeruminäyte (ja selkäydinnestenäyte) Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml. Yleensä tarvitaan parisee-ruminäytteet. Lähetys: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (EIA) Tekotiheys: Kaksi kertaa viikossa. Tulos valmiina seuraavana päivänä. Tulkinta: IgG-vasta-aineiden määrä yksikköinä + lausunto. Positiivinen IgG-vasta-ainelöydös osoittaa testattavan joskus sairastaneen parainfluenssavirusinfektion. Ihmiset sairastavat elämänsä aikana toistuvia parainfluenssa-virusinfektioita, joten valtaosalla väestöstä on vasta-aineita. 227 Merkitsevä (yli 3-kertainen yksikkökasvu) IgG-vasta-ainetason nousu pariseerumien välillä on osoitus tuoreesta parainfluenssavirusinfektiosta. Paramyotonica congenita (PMC) Lyhenne: B -PMC-D (11742) Ts-PMC-D (12232) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Paramyotonica congenita (PMC) on autosomissa vallitsevasti periytyvä lihastauti, joka luokittuu ns. ionikanavasairauksiin. Taudin oireisiin kuuluvat etenkin rasituksen ja kylmän indusoima lihasjäykkyys ja -heikkous. Oireet alkavat yleensä jo varhaislapsuudessa ja taudin penetranssi on korkea. Taudin taustalta on kuvattu natriumkanavageenin (SCN4A) mutaatioita. Useilta potilailta on raportoitu mutaatioita geenin kodoneista 1313 ja 1448. Indikaatiot: Kliininen epäily PMC:stä. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: SCN4A-geenin PCR-monistus ja restriktioentsyymidigestiot p.Thr1313Met-, p.Arg1448His-, p.Arg1448Cys- ja p.Arg1448Pro-mutaatioiden havaitsemiseksi. Vastausaika: 3-6 viikkoa. Tulkinta: Mutaation löytyminen varmistaa PMC-diagnoosin. Normaali tulos ei kuitenkaan poissulje PMC:tä, sillä taudin taustalla saattaa olla muita, harvinaisempia mutaatioita. PARIETAALISOLU, VASTA-AINEET Lyhenne: S-PsolAb (2459) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Parietaalisolu vasta-aineet (PCA) ovat elinspesifisiä autovasta-aineita, joita esiintyy pernisiöösissä anemiassa ja atroofisessa gastriitissa. Matalia tiittereitä tavataan kuiten-kin myös monissa muissa autoimmuunisairauksissa. Parietaalisoluissa on useita autoantigeeneja (mm. gastriiinireseptori, intrinsic faktori ja H+, K+ -ATPaasi). Useimmiten vasta-aineet ovat syntyneet viimeksi mainittua entsyymiä kohtaan. 228 Indikaatiot: Pernisiöösin anemian ja atrofisen gastriitin diagnostiikka ja seulonta. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia. Mikäli samanaikaisesti tutkitaan useita kudosvasta-aineita, riittää 0.5 ml seerumia/ vasta-ainemääritys. Seeruminäyte säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Epäsuora immunofluoresenssitekniikka, jossa antigeenina on hiiren mahalaukku ja rotan munuainen. Jos näytteessä on myös mito-kondriovasta-aineita, paritetaalisoluvasta-aineiden spesifisyys varmistetaan ELISA:lla. Tekotiheys: 1–2 kertaa viikossa, positiivisten näytteiden jatko-laimennokset tutkitaan seuraavalla kerralla. Tulkinta: Viitealue: <40. Tulos ilmoitetaan titterinä. Pernisiöösissä anemiassa ja atrofisessa gastriitissa parietaalisoluvasta-aineita esiintyy 80–95 %:lla potilaista. Lisäksi vastaaineita esiintyy pinnallisessa gastriitissa, joissakin kilpirauhassairauksissa, sokeritaudissa, Addisonin taudissa sekä raudanpuute-anemiassa. Normaalimateriaalissa, jossa atrofista gastriittia ei ole suljettu pois, parietaalisolu vasta-aineita esiintyy 5–15 %:lla. Kirjallisuus: Gleeson PA, Toh BVH. Immunol Today 1991;12:233. Irvine WJ, Davies SH, Teitelbaum, ym. Ann NY Acad Sci 1965;124:657. Isokoski M et al. Scand J Gastroent 1969; 4:521. Karlsson FA, Burman P, Loof L, ym. J Clin Invest 1988;81:475. Krohn K. Duodecim 1973;89:192. PARVOROKKOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) Lyhenne: ParvNhO (4620), S-ParvNhO (4344) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt: (02) 333 7476. Yleistä: Ihmisen parvovirus B19 on parvorokon (erythema infectiosum, fifth disease) aiheuttaja. Laboratoriodiagnoosi perustuu yleensä serologiaan. Viruksen osoittaminen PCR-menetelmää käyttäen on indisoitua tietyissä erityistapauksissa, kuten hemolyyttistä veritautia sairastavien aplastisen kriisin yhteydessä. Immunovajavuustiloissa tauti voi kroonistua ja serologinen vaste jäädä heikoksi. Parvoviruksen tiedetään aiheuttavan myös sikiöpöhön, jolloin sikiön kudoksista ja lapsivedestä on voitu osoittaa virusta. Parvoviruksen aiheuttaman artriitin yhteydestä virusta on löydetty synovianesteestä ja luuytimestä. Viruksen osoittaminen verituotteista on mahdollista. Osalla parvorokkopotilaista virus on osoitettavissa seerumista taudin alkuvaiheessa. Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 2 ml EDTA- tai sitraattiverta erotettuna plasmaksi, tai 1 ml 229 seerumia, kudosnäyte tai lapsivettä steriilissä kertakäyttöputkessa. Kaikki halutut virus-PCR-tutkimukset samasta näytemateriaalista voidaan tehdä yhdestä näyteputkesta. Lähetys: PCR-näyte toimitetaan virusopin laboratorioon mahdollisimman nopeasti mielellään jäähdytettynä. Näytettä voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (1–3 vrk), pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Jos näyte pakastetaan, se on myös lähetettävä pakastettuna. Menetelmä: Polymeraasiketjureaktio (PCR) Tekotiheys: Kerran viikossa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä. Tulos valmiina testin aloitusta seuraavana päivänä. Tulkinta: Tulos on joko positiivinen tai negatiivinen. Positiivinen löydös viittaa parvovirusinfektioon Suositellaan tutkimusta yhdessä vasta-ainemäärityksen kanssa, joka on yleensä ensisijainen tutkimusmenetelmä parvovirusinfektiota epäiltäessä. PARVOROKKOVIRUS, VASTA-AINEET Lyhenne: S-ParvAb (4156), Li-ParvAb Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Parvorokkovirus (human serum parvovirus, parvovirus B19) aiheuttaa lapsuusiän eksanteemataudin, parvorokon (erythema infectiosum, fifth disease). Aikuisilla tyypillistä poski-ihottumaa esiintyy vain vajaalla puolella tapauksista, ja tauti on usein ”flunssan” kaltainen. Nivelvaivat ovat yleisiä etenkin keski-ikäisillä naisilla ja ne voivat joissakin tapauksissa kestää viikkoja. Raskauden aikainen infektio aiheuttaa osalle (n. 10 %) spontaaniabortin. Elävänä syntyneillä lapsilla ei ole todettu vaurioita. Hemolyyttisiä perustauteja sairastavilla parvovirusinfektio voi aiheuttaa ns. hypoplastisen kriisin. Immuunipuutteisilla potilailla infektio voi jäädä krooniseksi ja johtaa vaikeaan, krooniseen anemiaan. Parvorokkovirusta ei ole onnistuttu viljelemään, mutta parvorokkoon liittyy säännönmukaisesti sekä IgG- että IgM-vaste. Indikaatiot: Eksanteematautien diagnostiikka Artriittien diagnostiikka Aborttien etiologinen selvittäminen Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Puhdas lasi- tai muoviputki Näyte: Normaali seeruminäyte (ja selkäydinnestenäyte). Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml. Tarvittaessa pariseeruminäytteet. Lähetys: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratori- 230 oon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (EIA) Tekotiheys: Kaksi kertaa viikossa. Tulos valmiina seuraavana päivänä. Tulkinta: IgG-vasta-aineiden määrä yksikköinä, IgM-vasta-aineet kvalitatiivisesti (positiivinen / negatiivinen) + lausunto. Merkitsevä nousu IgG-vasta-ainetasoissa tai IgM- vasta-aineiden esiintyminen on osoitus tuoreesta infektiosta. PDT, VASTA-AINEET (PERTUSSIS, DIFTERIA, TETANUS) Lyhenne: S-PDTAb Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7401, lääkäri (02) 333 7428 Yleistä: PDT-vasta-ainetutkimuksella selvitetään potilaan vasta-ainevälitteisen immuniteetin toimintaa. Tutkimuksessa mitataan IgG-luokan vasta-aineet kolmea eri patogeenia bakteeria eli Bordetella pertussista (P), Corynebacterium diphtheriaeta (D) ja Clostridium tetanita (T) kohtaan. Immuniteetti näille mikrobeille kehittyy yleensä normaalin rokotusohjelman toteutuessa. Rokotusvastetta ko. mikrobeille voidaan tutkia ennen ja jälkeen rokotusta otettujen seeruminäytteiden vasta-ainetasojen muutoksista. Myös tehosterokotuksen tarvetta voidaan arvioida vasta-ainetasojen perusteella. Indikaatiot: Rokotevasteen seuranta. Vasta-ainevälitteisen immuni-teetin tutkiminen epäiltäessä primaareja ja sekundaareja immunovajavuuksia. Tehosterokotuksen tarpeen arviointi. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Lähetteessä on mainittava potilaan saamat pertussis-, difteria- ja tetanusrokotukset ja mahdollinen parinäytteiden tutkiminen rokotuksen yhteydessä. Näyte: 1 ml seerumia. Rokotevastetta arvioitaessa näytteet tulisi ottaa ennen tehosterokotusta ja 2 viikkoa sen jälkeen. Seerumi säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen menetelmä, jossa antigeeneina käytetään difteriaja tetanustoksoideja sekä B.pertussiksesta sonikoimalla irrotettua antigeenia. Tutkimuksessa mitataan IgG-luokan vasta-aineet. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Vasta-ainetasojen suojaavuudesta ja mahdollisesta rokotevasteesta annetaan arvio. Kirjallisuus: Ruuskanen O, Viljanen MK, Salmi TT, Lehtonen O-P, Kouvalainen K, Peltonen T: Acta Paediatr Scand 1980;69:177–82. 231 Viljanen MK, Ruuskanen O, Granberg C, Salmi TT: Scand J Infect Dis 1982;14:117–122. Viljanen MK, Nieminen S:Scand J Infect Dis 1980;12:211–213. Perinnöllinen etenevä alaraajahalvaus (SPG4), SPAST-geenin mutaatioiden tutkimus Lyhenne: B -SPAST-D (11861) Ts-SPAST-D (12233) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Perinnölliset spastiset parapareesit / paraplegiat (HSP) eli etenevät alaraajahalvaustaudit ovat neurodegeneratiivisia sairauksia, joissa selvimpänä tunnusmerkkinä on alaraajojen lihastonuksen lisääntyminen ja tästä johtuva kävelyvaikeus. Muita tyypillisiä oireita ovat mm. asentotunnon heikkeneminen ja rakon toimintahäiriöt. Neurologisessa tutkimuksessa todetaan aina alaraajojen spastisiteetti sekä jänneheijasteiden vilkastuminen. HSP-sairaudet voidaan luokitella joko yksi- tai monioireisiksi taudeiksi. Yksioireinen HSP aiheuttaa kävelyn ja liikkumisen ongelmia, mikä johtuu keskushermoston liikehermoratojen rappeumamuutoksista. Monioireisessa HSP:ssa todetaan kävelyvaikeuden ohella muita sairauteen liittyviä neurologisia oireita, kuten ääreishermojen rappeumaa, raajojen lihasten kuihtumista sekä yläraajojen ataksiaa. ENMG-tutkimuksessa nähdään usein aksonivaurioita. HSP-sairaus voi alkaa jo lapsuudessa tai vasta keski-iällä. Yksioireinen HSP ei vaikuta elinikään, mutta monioireinen HSP voi lapsuudessa alkaessaan johtaa mentaaliseen retardaatioon, aikuisiällä alkaessaan taas muistin ja oppimiskyvyn heikentymiseen, joskus jopa dementiaan. HSP-sairaudet ovat geneettisesti heterogeenisiä: tähän mennessä on kuvattu jo yli 20 geeniä, joiden mutaatiot liittyvät HSP-sairauksiin. Yleisin HSP-sairaus on SPG4, joka kattaa yli 40 % HSP-tapauksista maailmassa. SPG4-sairaus voi puhjeta jo imeväisiällä tai vasta yli 70-vuotiaana, ja se voi olla joko yksi- tai monioireinen. Tautiin liittyy epätäydellinen penetranssi: 45-vuotiaista geenivirheen kantajista n. 85 % sairastuu. SPG4 periytyy autosomissa vallitsevasti, ja sen taustalla ovat SPAST-geenin mutaatiot. SPAST koodaa AAA-proteiiniperheeseen (ATPases Associated with diverse cellular Activities) kuuluvaa kuljettajaproteiinia, spastiinia, jonka arvellaan sitoutuvan solun tukirangan tubuliiniin. Suurin osa SPAST-geenin mutaatioista on missense- tai nonsense-tyyppisiä pistemutaatioita. Mutaatiotyyppi vaikuttaa sairauden vaikeusasteeseen: missense-mutaatiot muuttavat spastiiniproteiinin tärkeimmän alayksikön AAA-kasetin rakennetta, jolloin spastiinin normaali toiminta häiriintyy. Nonsense-mutaatiot sen sijaan johtavat lyhentyneen mRNA:n pilkkomiseen solussa, jolloin spastiini-proteiinia ei syntetisoidu lainkaan. Indikaatiot: Kliininen epäily autosomissa dominantisti periytyvästä spastisesta parapareesista eli SPG4-taudista. 232 Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: SPAST-geenin koodaavan alueen PCR-monistus ja sekvensointi. Tunnetun mutaation osoittaminen joko sekvensoimalla tai restriktioentsyymidigestiolla. Vastausaika: 10-12 viikkoa. Tulkinta: Mutaation löytyminen SPAST-geenistä sopii autosomissa vallitsevasti periytyvään HSP-sairauteen (SPG4). Normaali tulos ei välttämättä sulje pois SPG4diagnoosia, sillä mutaatio voi sijaita myös SPAST-geenin introni- tai säätelyalueilla. Perinnöllinen kuulovammaisuus, Cx26-geenin (GJB2) mutaatioiden tutkimus Lyhenne: B -Cx26-D (11679) Ts-Cx26-D (12221) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Ei-syndromista peittyvästi periytyvää sensorineuraalista kuulovammaisuutta aiheuttavia geenilokuksia on kuvattu lukuisia. Noin puolet tapauksista assosioituu konneksiini-26 (Cx26/GJB2) -geenin mutaatioihin, jotka ovat tyypiltään emässubstituutioita, pieniä deleetioita tai insertioita. Erilaisia geenivirheitä on kuvattu useita kymmeniä, joista geenin lukuraamin tuhoutumiseen johtava yhden nukleotidin deleetio, c.35delG, on maailmanlaajuisesti yleisin Cx26geenin patogeenisista mutaatioista. Indikaatiot: Varhainen ei-syndrominen sensorineuraalinen kuulovamma. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: Cx26-geenin koodaavan alueen PCR-monistus ja sekvensointi. Vastausaika: 10-12 viikkoa. Tulkinta: Mutaation löytyminen Cx26-geenin molemmista alleeleista luokittaa potilaan kuulovammaisuuden etiologiaksi resessiivisen DFNB1-taudin. 233 PNEUMOCYSTIS CARINII, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) Lyhenne: PncaNhO (4446) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7420, lääkäri: (02) 333 7413 Yleistä: Pneumocystis carinii (P. jiroveci) on suurin syy kuolemaanjohtavissa pneumonioissa T-solujen vajavuudesta kärsivillä potilailla (immunosuppressiivista lääkehoitoa saavat, syöpäpotilaat, AIDS). Pneumocystis carinii voidaan osoittaa hengitystienäytteestä joko immuno-fluoresenssivärjäyksellä tai DNA-monistuksella. Immunofluoresenssi BAL:sta tai ysköksestä on spesifisin menetelmä kliinisen P. carinii-pneumonian diagnosoimiseksi. Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: Lähetys: BAL-neste >10 ml steriilissä putkessa. Yskösnäyte steriilissä putkessa. Menetelmä: P. cariniin läsnäolo määritetään DNA-monistusmenetel-mällä. Tekotiheys: Iltapäivisin kaikkina arkipäivinä. Vastaus saadaan seuraavana arkipäivänä. Positiivisissa tapauksissa vastaus ilmoitetaan puhelimitse. Tulkinta: Tulos on joko positiivinen tai negatiivinen. Positiivinen tulos viittaa P. cariniin aiheuttamaan keuhkoinfektioon. P. cariniin DNA:ta löydetään joskus immunosuppressoiduilta potilailta ilman näyttöä Pneumocystis-pneumoniasta (kolonisaatio). Kirjallisuus: Olsson et al. (2001) Clin. Microbiol. Infect 7:492–7. Näyte on toimitettava laboratorioon mahdollisimman pian. Näytettä voidaan tilapäisesti säilyttää jääkaappilämpötilassa 1-3 vrk. Näyte voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Näyte lähetetään iskulta suojattuna. PNEUMOKOKKIPOLYSAKKARIDI, VASTA-AINEET Lyhenne: S-StpnAb (2481) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7401, lääkäri: (02) 333 7428 Yleistä: Pneumokokin kapselipolysakkaridivasta-ainetutkimusta ei ole tarkoitettu infektioiden diagnostiikkaan. Vakaville pneumokokki-infektioille ovat erityisen alttiita potilaat, joilla on primaari immuunipuutos tai sekundaarinen immuunivajavuustila (kroonisen sairaus, alkoholismi, pernan poisto). IgM-, IgA- ja IgG-kapselipolysakkaridivasta-aineiden määrittäminen on käyttökelpoinen menetelmä arvioitaessa 234 riskiryhmiin kuuluvien potilaiden rokotustarvetta sekä tutkittaessa pneumokokkirokotteen aikaansaamaa vasta-ainemuodostusta vasta-ainevälitteisen immuunivajavuuden selvittelyssä. Indikaatiot: Rokotevasteen tutkiminen vasta-ainevälitteistä immuuni-puutosta epäiltäessä. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Lähetteessä on mainittava potilaan saamat pneumokokkirokotukset. Näyte: 1 ml seerumia. Rokotuksen yhteydessä otettava näytteet ennen rokotusta ja 3 viikkoa rokotuksen jälkeen. Seerumi säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Tekotiheys: Kerran viikossa. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen menetelmä, jossa antigeenina käytetään polyvalenttia pneumokokin kapselipolysakkaridia. Tulkinta: Rokotusvasteesta annetaan lausunto. Polykystinen munuaistauti (autosomaalinen resessessiivinen, ARPKD), PKHD1-geenin SUOMALAISTEN VALTAMUTAATIOIDEN tutkimus Lyhenne: B -ARPKD-D (11862) Ts-ARPKD-D (12234) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Autosomissa peittyvästi periytyvä polykystinen munuaistauti (ARPKD) on harvinainen varhaislapsuuden munuais- ja maksasairaus. Suurin osa tapauksista todetaan jo sikiö- tai viimeistään vastasyntyneisyyskaudella. Taudin tärkeimpinä tunnusmerkkeinä ovat sikiön tai vastasyntyneen symmetrisesti laajentuneet, monirakkulaiset munuaiset, sekä munuaisten toimintahäiriöstä johtuva vähäinen lapsiveden määrä (oligohydramnion). Muita oireita ovat mm. tyypilliset kasvonpiirteet (”Potter facies”), korkea verenpaine ja keuhkojen vajaakehittyneisyys. Valtaosa tautia sairastavista kuolee keuhkojen vajaatoimintaan heti vastasyntyneenä. Taudin kliininen kuva vaihtelee kuitenkin paljon, ja osa potilaista elää munuaisensiirron turvin aikuisikään asti. ARPKD johtuu mutaatioista PKHD1-geenissä, joka on yksi ihmisen suurimmista geeneistä; sen genominen koko on yli 470 kiloemästä ja eksoneita siinä on ainakin 86. Noin 75 %:lla suomalaisista ARPKD-potilaista on havaittu joko eksonissa 3 sijaitseva c.107C->T-transitiomutaatio (p.Thr36Met), eksonissa 16 sijaitseva c.1486C>T-transitiomutaatio (p.Arg496Ter) tai eksonissa 61 sijaitseva c.10412T>G-transversiomutaatio (p.Val3471Gly). Lisäksi Suomessa on muutamasta perheestä löytynyt PKHD1-geenin eksonista 33 mutaatio 235 c.5371C>A (p.Pro1791Thr), eksonista 52 c.8281G>T (p.Asp2761Tyr) ja eksonista 57 c.8870T>C (p.Ile2957Thr). Indikaatiot: Kliininen epäily autosomaalisesti peittyvästi periytyvästä polykystisestä munuaistaudista. Sikiötutkimukset perheissä, joissa esiintyy ARPKD-tautia. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: PKHD1-geenin eksonien 3, 16, 33, 52, 57 ja 61 PCR-monistus ja sekvensointi suomalaisten valtamutaatioiden p.Thr36Met, p.Arg496Ter, p.Pro1791Thr, Asp2761Tyr, Ile2957Thr ja p.Val3471Gly osoittamiseksi. Vastausaika: 3-4 viikkoa, kiireellisissä tapauksissa aikataulu sovittavissa laboratorion kanssa Tulkinta: Mutaation löytyminen PKHD1-geenin kummastakin alleelista sopii polykystiseen munuaistautiin. Prader-Willi-oireyhtymä (PWS), 15q11-q13-alueen metylaatio- ja kopiolukuanalyysi Lyhenne: B -PWS-D (4348) Ts-PWS-D (12235) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Prader-Willi-oireyhtymää (PWS) luonnehtivat prenataalivaiheessa sikiön vähentyneet liikkeet ja neonataalivaiheessa vaikea lihashypotonia, syömisongelmat ja huono painonnousu. Toisesta tai kolmannesta ikävuodesta alkaen jäntevyys lisääntyy, ruokahalu kasvaa ja ongelmaksi muodostuu vaikeahoitoinen liikalihavuus. Lisäksi PWS-potilaille ovat tyypillisiä lievä tai keskivaikea kehitysvammaisuus, käytöshäiriöt sekä hypogonadotrooppinen hypogonadismi. Silmät ovat mantelinmuotoiset, ja kädet ja jalat ovat pienet. Puberteetti on epätäydellinen ja potilaat jäävät yleensä keskimääräistä lyhyemmiksi. Oireyhtymä esiintyy yleensä sporadisesti ja uusiutumisriski on pieni. Oireyhtymän taustalla ovat muutokset kromosomi 15q11-q13-alueella. Yleisin mutaatio on kyseisen kromosomialueen paternaalinen deleetio, joka poistaa mm. SNRPN- ja necdin-geenin. Maternaalinen uniparentaalinen disomia (UPD) esiintyy noin 28 %:lla potilaista ja ns. metylaatiomutaatio noin 2 %:lla potilaista. Metylaatiospesifinen– MLPA-analyysi tunnistaa kaikki edellä mainitut mutaatiot ja sitä käyttäen pystytään erottamaan deleetio muista mahdollisista syistä PWS:n taustalla. Indikaatiot: Kliininen epäily Prader-Willi-oireyhtymästä. 236 Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: Metylaatiospesifinen MLPA-analyysi (MS-MLPA). Lisäanalyysinä voi olla tarpeen myös FISH- tai UPD-analyysi. Vastausaika: 3-6 viikkoa. Tulkinta: Paternaalisen alleelin puuttuminen MS-MLPA-analyysissä varmistaa PWSdiagnoosin. prometafaasiKROMOSOMItutkimus verESTÄ Lyhenne: B-KromProm (902) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225 Yleistä: Prometafaasikromosomitutkimuksella päästään suurempaan tarkkuuteen kuin tavallisella kromosomitutkimuksella. Menetelmällä voidaan hakea pieniä deleetioita ja duplikaatioita tai muita rakenteellisia poikkeavuuksia, joita ei tavallisella kromosomitutkimuksella aina voida havaita. Indikaatiot: Prometafaasikromosomitutkimus on aiheellinen epäiltäessä pientä deleetiota/ duplikaatiota tai muuta rakenteellista kromosomipoikkeavuutta, vaikka tavallisen kromosomitutkimuksen tulos olisi normaali, tai haluttaessa selvittää tarkemmin tavallisessa kromosomitutkimuksessa havaittua/epäiltyä kromosomimuutosta. Lähete: Kromosomitutkimuslähete Näyte: 5 ml Li-hepariiniverta Lähetys: Huoneenlämmössä pikapostilähetyksenä tai bussikuljetuksena. Prometafaasinäytteiden kohdalla paras näytteenottopäivä on maanantai, ja tutkimuksen onnistumisen kannalta tulisi näytteenottoa keskiviikkona välttää. Menetelmä: Fytohemagglutiinilla (PHA) jakautumaan stimuloituja veren lymfosyyttejä synkronoidaan metotreksaatilla (MTX) prometafaasivaiheisten solujen keräämiseksi. Tutkimuksessa käytetään G-raitavärjäystä. Tutkimuksessa tarkastellaan prometafaasi- tai profaasivaiheen soluja, joissa on 500-800 raitaa/haploidi kromosomisto. Tarkasteltaessa koko kromosomistoa tutkimus tehdään n. 550 raidan tarkkuudella/haploidi kromosomisto. Mikäli tiedossa on tietty kromosomialue/alueet, josta halutaan tietoa, tutkimus pyritään tekemään n. 850 raidan tarkkuudella/haploidi kromosomisto. 237 Vastausaika: 4 viikkoa. Tulkinta: Tutkimuksesta annetaan kirjallinen lausunto. F-POLIOVIRUS, VILJELY Lyhenne: F-PoliVi (3465) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt: (02) 333 7476 Yleistä: Polio lasketaan yleisvaarallisiin tartuntatauteihin. Poliota tulee epäillä jos äkilliselle velttohalvaukselle ei löydy muuta selitystä. Indikaatiot: Poliovirusinfektioepäily tai polioviruskantajuuden selvittäminen (esim. maahantulotarkastukset, endeemiseltä alueelta saapuvat adoptiolapset ym.) Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete Näyte: Ulostetta 1-2 g (1-2 ml) ulostepurkissa. Säilytys tarvittaessa, esim. viikonlopun yli, +4ºC:ssa. Voidaan lähettää normaalia postia käyttäen. Näyte tulisi ottaa halvauspotilaalta kahden ensimmäisen viikon aikana oireiden alusta. Menetelmä: Virusviljely Tekotiheys: Tarvittaessa Tulkinta: Positiivinen/negatiivinen (tyypitystulos) POLYOMAVIRUS (JCV, BKV), NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) KVANTITATIIVINEN Lyhenne:P-PoVNh, PoVNh Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Polyomavirusvasta-aineita esiintyy aikuisväestöllä melko yleisesti merkkinä aikaisemmin sairastetusta infektiosta, jonka jälkeen virus voi jäädä latentiksi elimistöön. Immunopuutteisilla potilailla virus voi aktivoitua ja sitä voi erittyä runsaasti virtsaan ja likvoriin. Indikaatiot: BK-virus voi liittyä hemorragiseen virtsarakkotulehdukseen. JC-virus saattaa aiheuttaa immunopuutteisilla potilailla etenevän monipesäkkeisen leukoenkefalopatian eli PMLE-taudin. Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Steriili kertakäyttöputki. Kaikki halutut virus-PCR-tutkimukset samasta näyte- 238 materiaalista voidaan tehdä yhdestä näyteputkesta. Näyte: Virtsa, selkäydinneste-, EDTA/sitr.plasma- tai kokoverinäyte Lähetys: PCR-näyte on toimitettava virusopin laboratorioon mahdollisimman nopeasti, mielellään jäähdytettynä. Näytettä voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (1–3 vrk), pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Jos näyte pakastetaan, se on myös lähetettävä pakastettuna. Menetelmä: Kvantitatiivinen PCR (polymeraasiketjureaktio). Tekotiheys: Tarvittaessa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä. Tulos valmiina normaalisti testin suorituspäivänä. Tulkinta: Tulos ilmoitetaan kopioiden määränä/ml. BK- tai JCV-DNA:n toteaminen on merkki aktivoituneesta infektiosta ja kopioiden määrä kuvaa infektion aktiivisuutta ja vakavuusastetta. PROPERDIINI, PITOISUUS Lyhenne: P-Prop (10474) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Properdiini osallistuu komplementin oikotieaktivaatioon stabiloimalla aktivoituneen Faktori B:n ja C3:n kompleksin (C3BbP). Näin se on oikotieaktivaatiota voimistava tekijä. Properdiinin geeni sijaitsee X-kromosomissa, ja sen puutoksia on todettu miehillä, jotka ovat sairastaneet meningokokki-infektioita. Potilaita on löydetty myös pohjoismaista. Potilaat ovat olleet nuoria (10–20-vuotiaita). Tunnetaan myös osittainen X-kromosomiin kytkeytynyt P:n puutos (n. 10 % normaalista). Noin 50 %:lla properdiinin puutospotilaista (24/53) on todettu meningokokki-infektio – kuolleisuus n. 10 %. Indikaatiot: Properdiinin puutoksen osoittaminen. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: EDTA-plasmaa 1 ml (jäädytetään välittömästi, ks. näytteen otto-ohjeet s. 20). Tuore EDTA-plasma tai -veri voidaan lähettää sulana (+4°C), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana. Menetelmä: Radiaalinen immunodiffuusio. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Vastausta seuraa lausunto. Pitoisuus ilmoitetaan prosentteina normaaliseerumin arvosta (viitearvo 80%) Kirjallisuus: Meri S: Duodecim 1994;110:185. 239 Gewurtz H, Suyehira LA. Complement. In Manual of Clinical Immunology, 2nd ed. (Ed. by NR Rose, H Friedman). American Society for Microbiology, Washington D.C., 1980, pp 163–174. Schur PH: Am J Clin Pathol 1977;68:647. Sjöholm AG. APMIS 1990;98:861. Viander M: Komplementtimääritysten diagnostinen merkitys. Moodi 2/1992: 124–128. Viander M: Uutta komplementtidiagnostiikasta. Moodi 1/2007: 60–62. PROTEINAASI 3, VASTA-AINEET Lyhenne: S - Pr3Ab (4160) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7422, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Systeemisissä pienten suonten vaskuliiteissa kuten Wegenerin granulomatoosissa (WG) ja mikrosooppisessa polyangiitissa (MPA) aktivoituneista neutrofiileista vapautuu sytoplasmisia antigeeneja, joille syntyy vasta-aineita. Vaikeissa vaskuliiteissa voi esiintyä munuais- tai keuhkomuutoksia, mutta myös muita systeemisiä oireita (ylemmät hengitystiet, nenä, korvat, keskus- ja perifeerinen hermosto, nivelet, iho ja suolisto. Vaikeiden vaskuliittien ennuste on huono mikäli immunosuppressiivisen hoidon aloittaminen viivästyy. liittyvässä nopeasti etenevässä glomerulonefriitissä, fokaal-isessa nekrotisoivassa GN:ssa sekä proliferatiivisessa ja mesangiokapillaarisessa GN:ssa. ANCA on immunofluoresenssitesti, jonka mittaa vasta-aineita useita neutrofiilien antigeeneja kohtaan. c-ANCA-positiivisuus liittyy useimmiten proteinaasi 3 (Pr3) vasta-aineisiin, jotka assosioituvat primaariin pienten suonten vaskuliitteihin, mm. Wegenerin granulomatoosiin. Indikaatiot: Vaskuliittien, erityisesti Wegenerin granulomatoosin, ja glomerulonefriittien diagnostiikka. HUOM: Mikäli munuaismuutokset etenevät nopeasti on syytä tutkia myös DNA-va ja Anti-C1q-va SLE:n poissulkemiseksi ja glomerulustyvikalvo-vastaaineet (S-GbmAb). Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia, Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Fluoroentsymoimmunologinen menetelmä. Tekotiheys: Työpäivina (5x viikossa). Viitealue: normaali < 2 IU/ml, raja-arvo 2-3 IU/ml, positiivinen >3 IU/ml Sytoplasmiset (c-ANCA) neutrofiilivasta-aineet tunnistavat asurofiilisten granuloiden rakenteita, merkittävin proteinaasi-3. Pr3-vasta-aineet liittyvät vaskuliitteihin, Wegenerin granulomatoosiin (70–80 %), mikroskooppiseen polyangiittiin ja Churg-Strauss’in syndroomaan (>30 %) tai nopeasti etenevään glomerulonefriittiin (>30 %). 240 HUOM: koska osalla primaaria pienten suonten vaskuliittia sairastavista potilaista vain c-ANCA tai p-ANCA (IF) tai MPOAb on positiivinen, löydöksen spesifisyyden varmista-miseksi suosittelemme myös S-ANCA-T (11943). Kirjallisuus: Editorial (Allan Wiik). Rational use of ANCA in the diagnosis of vasculitis. Rheumatology 2002;41:481–83. Hagen EC, Daha MR, Hermans J et al. Diagnostic value of standardizied assays for anti-neutrophil cytoplasmic antibodies inidiopathic systemic vasculitis. Kidney Int. 1998;53:743–53. Hagen EC, Von Gurp EAF. Use of ANCA in diagnosis. Arthr Care Res 2000;13:341–42. Kallenberg CGM, Rarok A, et al. New insights into the pathogenesis of antineutrophil cytoplasmic autoantibody-associated vasculitis. Autoimmunity Rev 2002;1:61–66. Wiik A. Neutrophil-specific autoantibodies in chronic inflammatory bowel diseases. Autoimmunity Rev 2002;1:67–72. PUUMALAVIRUS, VASTA-AINEET Lyhenne: S-PuumAb (1775), Li-PuumAb (3638) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Puumalavirus aiheuttaa Nephropathia epidemican l. myyrä-kuumeen. Ensi oireina on usein näköhäiriöt, epäselvä kuume ja selkäsärky. Virtsavaivat ilmaantuvat hieman myöhemmin. Myyräkuume on yleinen koko maassa, myös Länsi-Suomessa. Taudin akuuttiin vaiheeseen liittyy IgM-vaste, jonka mittaamiseen serologinen diagnoosi perustuu. Immuniteetti voidaan todeta IgGtestillä. Indikaatiot: Myyräkuumeen diagnostiikka Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Puhdas lasi- tai muoviputki Näyte: Normaali seeruminäyte (ja / tai selkäydinnestenäyte). Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml. Lähetys: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (EIA) Tekotiheys: Viisi kertaa viikossa. Tulos valmiina testin suorituspäivänä. Tulkinta: IgG-vasta-ainetaso yksikköinä. IgM-vasta-aineet kvalitatiivisesti (positiivinen / negatiivinen) + lausunto. IgM-vasta-aineet osoittavat äskettäin sairastetun Puumala-virusinfektion (myyräkuumeen). IgG-vasta-aineet aiemmin sairastetun infektion. 241 PUUTIAISAIVOKUUMEVIRUS, VASTA-AINEET Lyhenne: S-TBEAb (3756), Li-TBEAb (1926) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Puutiaisaivokuume (punkkienkefaliitti, Kumlingen tauti) on punkkien levittämä virustauti, jota esiintyy etenkin Ahvenanmaan ja Turun saaristossa (endeemisiä alueita on myös muualla rannikkoseudulla sekä Kaakkois-Suomessa) lähinnä heinä-lokakuun välisenä aikana. Tautiin liittyy säännönmukaisesti sekä IgG- että IgM-vaste, ja serologiset menetelmät ovat ensisijaisia sen diagnostiikassa. Indikaatiot: Meningoenkefaliittien diagnostiikka, lähinnä endeemisillä alueilla taudin esiintymisaikana Puutiaisaivokuumeimmuniteetin määrittäminen Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Puhdas lasi- tai muoviputki Näyte: Normaali seeruminäyte (ja selkäydinnestenäyte) Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml Lähetys: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (EIA) Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulos valmiina testin suorituspäivänä. Tulkinta: IgG-vasta-aineiden määrä yksikköinä, IgM-vasta-aineet kvalitatiivisesti (positiivinen / negatiivinen) + lausunto. Positiivinen IgG-vasta-ainelöydös osoittaa testattavan joskus sairastaneen puutiaisaivokuumeinfektion tai saaneen rokotuksen. Manner-Suomessa vasta-aineita on alle 1 %:lla väestöstä, mutta Ahvenanmaan ja Turun saaristossa vasta-aineprevalenssi on paikotellen lähes 30 %. Merkitsevä (yli 4-kertainen) nousu IgG-vasta-ainetasossa pariseerumien välillä tai positiivinen IgM-vasta-ainelöydös ovat osoitus tuoreesta puutiaisaivokuumeesta (tai rokotuksesta). RESPIRATORISTEN VIRUSTEN ANTIGEENIT Lyhenne:Rvir-Ag (2579) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Hengitystieinfektioissa virusta ja sen antigeenisia osia erittyy nenänielueritteeseen, jossa niiden määrä varsinkin taudin alkuvaiheessa voi olla suuri. Antigeenin osoituksen diagnostinen herkkyys on lasten infektioissa hyvä, mikäli 242 näyte otetaan n. 5 vrk:n kuluessa taudin alusta. Sen jälkeen virusantigeenien määrä nenänielussa on selvästi laskenut. Aikuisilla herkkyys on huonompi, mutta etenkin influenssa- ja adenovirusinfektioissa menetelmä on silti käyttökelpoinen. Tutkimus käsittää tällä hetkellä seuraavien antigeenien määrittämisen: – adeno(-AdeAg) – influenssa A (-InAAg) – influenssa B (-InBAg) – parainfluenssa 1 (-Pi1Ag) – parainfluenssa 2 (-Pi2Ag) – parainfluenssa 3 (-Pi3Ag) – respiratory syncytial (-RSVAg) Indikaatiot: Hengitystieinfektioiden diagnostiikka Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Laboratoriopuhdas kertakäyttöputki. Nenänielutikkunäytteille Mukusekstraktori. Imulimanäytteille Näytetikku: Nukka- pumpuli-, dacron-, rayontikku (Alginaatti- ja hiilitikut eivät sovi) Näyte: Nenänielutikku (Nps). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Nenänieluimunäyte (Npa). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Lähetys: Näyte kestää kuljetusta hyvin, koska tutkimus ei edellytä ”elävien” infektiokykyisten virusten olemassaoloa. Näyte säilyy päiviä +4°C:ssa. Voidaan lähettää laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: Fluoroimmunologinen (TR-FIA) Tekotiheys: Viisi kertaa viikossa. Aamulla klo 8.30 mennessä saapuneet näytteet tutkitaan samana päivänä. Tulos valmiina normaalisti testin suorituspäivänä. Tulkinta: Positiivinen / negatiivinen (viruksen nimi) + lausunto. Normaalisti negatiivinen. Positiivinen löydös on osoitus kyseisen viruksen aiheuttamasta tuoreesta infektiosta. RESPIRATORISET VIRUKSET, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) Lyhenne:ResVirNhO Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: PCR-menetelmä soveltuu 12 yleisen hengitystieviruksen toteamiseen. Tutkimukseen kuuluvat seuraavat virukset: adenovirus, influenssa A virus, influenssa B virus, koronavirus OC43/HKU2, koronavirus 229E/NL63, metapneumovirus, 243 parainfluenssavirus tyyppi 1, parainfluenssavirus tyyppi 2, parainfluenssavirus tyyppi 3, RS-virus A, RS-virus B, rinovirus. Indikaatiot: Hengitystievirusten diagnostiikka Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Steriili kertakäyttöputki. Kaikki halutut virus-PCR-tutkimukset samasta näytemateriaalista voidaan tehdä yhdestä näyteputkesta. Näyte: Suositeltavia näytteitä ovat imulima nenänielusta, nenä/ nenänielutikku, nielutikku, BAL-neste ja pleuraneste. Voidaan tehdä myös mm. veri-, seerumi-, plasma-, uloste-, selkäydin- ja luuydinnäytteestä. Kaikki samanaikaisesti otetut virus-PCR-tutkimukset samasta näytemateriaalista voidaan tehdä yhdestä putkesta. Lähetys: PCR-näyte toimitetaan virusopin laboratorioon mahdollisimman nopeasti, mielellään jäähdytettynä. Näytettä voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäi-sesti (1–3 vrk), pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Jos näyte pakastetaan, se on myös lähetettävä pakastettuna. Menetelmä: PCR (polymeraasiketjureaktio). Tekotiheys: Tarvittaessa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä. Tulkinta: Tunnistettu virus/negatiivinen + lausunto. Normaalisti negatiivinen. Positiivinen löydös osoitus tuoreesta infektiosta. RESPIRATORY SYNCYTIAL VIRUS, ANTIGEENI Lyhenne:-RSVAg (4351) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Respiratory syncytial virus on vastasyntyneiden ja pienten lasten tärkein alempien hengitysteiden infektioiden aiheuttaja. Virusta esiintyy myös vanhuksilla. Virusta ja sen antigeenisia osia erittyy nenänielueritteeseen, jossa niiden määrä varsinkin taudin alkuvaiheessa voi olla suuri. Antigeenin osoituksen diagnostinen herkkyys on lasten infektioissa hyvä, mikäli näyte otetaan n. 5 vrk:n kuluessa taudin alusta. Sen jälkeen antigeenien määrä on selvästi laskenut. Aikuisilla herkkyys on huonompi, mutta testi on silti käyttökelpoinen. Yleensä näytteestä kannattaa tutkia samalla myös muiden respiratoristen virusten antigeenit. ks. tutkimus RESPIRATORISTEN VIRUSTEN ANTIGEENIT Indikaatiot: Hengitystieinfektioiden diagnostiikka Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. 244 Näyteputki: Laboratoriopuhdas putki. Nenänielutikkunäytteille Mukusekstraktori. Imulimanäytteille Näytetikku: Nukka-, pumpuli-, dacron-, rayontikku (Alginaatti- ja hiilitikut eivät sovi) Näyte: Nenänielutikku (Nps). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Nenänieluimunäyte (Npa). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Lähetys: Näyte kestää kuljetusta hyvin, koska tutkimus ei edellytä ”elävien” infektiokykyisten virusten olemassaoloa. Lyhytaikainen säilytys, esim. viikonlopun yli jääkaapissa +4°C:ssa. Menetelmä: Fluoroimmunologinen (TR-FIA) Tekotiheys: Viisi kertaa viikossa. Aamulla klo 8.30 mennessä saapuneet näytteet tutkitaan samana päivänä. Tulos valmiina normaalisti testin suorituspäivänä. Tulkinta: Positiivinen / negatiivinen (viruksen nimi) + lausunto. Normaalisti negatiivinen. Positiivinen löydös on osoitus respiratory syncytial viruksen aiheuttamasta tuoreesta infektiosta. RESPIRATORY SYNCYTIAL VIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) Lyhenne:RSVNhO Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: PCR on herkkä menetelmä erityisesti pitkittyneiden ja komplisoituneiden hengitystieinfektioiden diagnostiikkaan. Indikaatiot: Hengitystieinfektioiden diagnostiikka Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Mukusekstraktori tai steriili kertakäyttöputki. Kaikki halutut virus-PCR-tutkimukset samasta näytemateriaalista voidaan tehdä yhdestä näyteputkesta. Näytetikku: Nukka-, pumpuli-, dacron- tai rayontikku (Alginaatti- ja hiilitikut eivät sovi) Näyte: Nenänielutikku (Nps). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Nenänieluimunäyte (Npa). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Nenähuuhtelunäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Nielunäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. 245 Lähetys: PCR-näyte toimitetaan virusopin laboratorioon mahdollisimman nopeasti, mielellään jäähdytettynä. Näytettä voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (1–3 vrk), pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Jos näyte pakastetaan, se on myös lähetettävä pakastettuna. Menetelmä: PCR (polymeraasiketjureaktio) Tekotiheys: Kaksi kertaa viikossa. Tarvittaessa viisi kertaa viikossa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä. Tulos valmiina normaalisti testin suorituspäivänä. Tulkinta: Positiivinen / negatiivinen. Normaalisti negatiivinen. RS-viruksen nukleiinihapon löytyminen on merkki RS-viruksen aiheuttamasta hengitystieinfektiosta. RESPIRATORY SYNCYTIAL VIRUS, PIKAVILJELY Lyhenne:-RSVVi (4350) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Respiratory syncytial virus on vastasyntyneiden ja pienten lasten tärkein alempien hengitysteiden infektioiden aiheuttaja. Virusta esiintyy myös vanhuksilla. Indikaatiot: Hengitystieinfektioiden diagnostiikka Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Virusviljelyn kuljetusnesteputki: kierrekorkilla varustettuja 5 ml:n putkia, joissa on sisällä 2.5 ml kellertävää kuljetusnestettä, putkia voi tilata virusopin laboratoriosta (02-333 7463) Putkiin on merkitty vanhenemispäivä. Jos neste muuttuu sameaksi, putki on hylättävä. Näytetikku: Nukka-, pumpuli-, dacron- tai rayontikku (Alginaatti- ja hiilitikut eivät sovi) Näyte: Bf (bronkoalveolaarilavaatio)-näyte. Sytomegalo-virusviljelyn kuljetusnesteputkeen lisätään 3 ml Bf-huuhtelunestettä. Näyte tulee toimittaa laboratorioon mahdollisimman pian. Nenänielunäyte (Npa). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Nenänielutikku (Nps). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Nielunäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Lähetys: Näyte tulisi toimittaa laboratorioon mahdollisimman pian. Lyhytaikainen säilytys, esim. viikonlopun yli, jääkaapissa +4°C:ssa. Menetelmä: Näytteellä infektoidaan soluviljelmä. Kolmen vuorokauden inkubaation jälkeen tehdään immunoperoksidaasivärjäys monoklonaalisilla vasta-aineilla. 246 Tekotiheys: Kaksi kertaa viikossa. Tulos valmiina kolmen vuorokauden kuluttua. Tulkinta: Positiivinen (viruksen nimi) / negatiivinen + lausunto. Normaalisti negatiivinen. Positiivinen löydös on osoitus respiratory syncytial viruksen aiheuttamasta tuoreesta infektiosta. RESPIRATORY SYNCYTIAL VIRUS IgG, VASTA-AINEET Lyhenne:S-RSVAbG (4455), Li-RSVAbG (1929) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Respiratory syncytial viruksen primaari-infektio sairastetaan yleensä 3kk–2v iässä, reinfektiot vanhemmilla lapsilla ja aikuisilla ovat yleisiä. Imeväisiässä vasta-ainevaste saattaa olla hyvin heikko, mutta vanhemmilla lapsilla ja aikuisilla RSV-infektioon liittyy säännöllinen immuunivaste. Indikaatiot: Hengitystieinfektioiden diagnostiikka Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Puhdas lasi- tai muoviputki Näyte: Normaali seeruminäyte (ja selkäydinnestenäyte). Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml. Yleensä tarvitaan pariseeruminäytteet. Lähetys: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (EIA) Tekotiheys: Kaksi kertaa viikossa. Tulos valmiina seuraavana päivänä. Tulkinta: IgG-vasta-aineiden määrä titterinä + lausunto. Positiivinen IgG-vasta-ainelöydös osoittaa testattavan joskus sairastaneen RSV-infektion. Ihmiset sairastavat elämänsä aikana toistuvia RSV-infektioita varhaislapsuudesta alkaen, joten valtaosalla väestöstä on vasta-aineita. Merkitsevä (yli 4-kertainen) titterin nousu IgG-vasta-ainetasossa on osoitus tuoreesta respiratory syncytial viruksen infektiosta. REUMAFAKTORI, IgM Lyhenne: S-RFAbM (3316) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7406, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Reumatoidifaktori (Rf) on useimmiten IgM-luokan autovasta-aine IgG:n Fc247 osan ”hidden determinantteja” kohtaan (nämä paljastuvat vasta-aineen kiinnittyessä antigeeniinsa). Reumatoidifaktoria mitataan tavallisimmin WaalerRose-kokeella, mutta entsyymi-immunologinen menetelmä Rf:n mittaamiseksi on spesifisempi ja ilmoittaa myös reumatoidifaktorin Ig-luokan. Sen korrelaatio Waaler-Rose-testiin vaihtelee eri potilasaineistoissa. Indikaatiot: Reumatautien diagnostiikka sekä autoimmuunitautien seulonta yhdessä. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia, säylyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen menetelmä, jossa antigeenina käytetään tetanustoksoidin ja humaanin IgG-antitetanustoksoidin kompleksia. Vastaukset ilmoitetaan WHO:n referenssiseerumiin suhteutettuina yksikköinä (IU/ml). Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Viitearvot, aikuisilla <18 IU/ml ja lapsilla <9 IU/ml. Terveistä verenluovuttajista (n=105) 96 %:lla ja Waaler-Rose-negatiivisista sairaalapotilaista (n=52) 100 %lla oli tulos alle 20 EU/ml. Waaler-Rose-positiivisista potilaista (n=104) 81 %:lla oli tulos yli 20 IU/ml. Terveillä 0–15 vuotiailla lapsilla oli 96 %:lla tulos alle 10 IU/ml. Kohonneita arvoja tavataan reumasairauksissa ja kroonisten infektioiden yhteydessä. Nivelreumassa IgM-RF on positiivinen n. 80 %:ssa, juveniilissa reumassa n. 30 %:lla, SLE:ssa n. 40 %:lla. Muissa systeemisissä autoimmuunisairauksissa (Sjögrenin syndroma, skleroderma, dermatomyosiitti), maksasairauksissa (CAH, PBC) ja kroonisissa tulehduksissa (fibrosoiva alveoliitti) saattaa myös esiintyä kohonneita IgM-RF-pitoisuuksia. HUOM: Reumafaktoria esiintyy normaalisti mm. infektioiden yhteydessä, joten nivelreumaa epäiltäessä tulos on aina varmistettava CCP-va (sitrulliinipeptidi-va) tutkimuksella. Kirjallisuus: Aho K, Heliövaara M, Maatela J, ym. J Rheumatol 1991;18:1282. Anderson SG, et al. Bull Wld Hlth Org 1970;42:311. Palosuo T, Aho K. Med Biol 1983;61:203. Viljanen MK, et al. Scand J Infect Dis 1982;14;117 REUMATUTKIMUS Lyhenne: S –RT (12313) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7422, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Sisältää: S-RFAbM (3316): Reumafaktori, IgM S-CCPAb (4744): Sitrulliinipeptidi, vasta-aineet 248 Reumatoidifaktori (RF) on useimmiten IgM-luokan auto-vasta-aine IgG:n Fcosan ”hidden determinantteja” kohtaan (nämä paljastuvat vasta-aineen kiinnittyessä antigeeniinsa). Vaikka RF on herkkä (60–80 %) reuman indikaattori ja assosioituu vaikeaan reumaan, se ei ole reumalle spesifinen vaan esiintyy nivelreuman lisäksi myös muissa systeemisissä autoimmuunitaudeissa, maksasairauksissa, monissa infektioissa ja iäkkäillä terveillä henkilöillä. Sitrulliinipeptidivasta-aineet (CCPAb) kohdistuvat epitoop-peihin, joita esiintyy myös epiteelisolujen filaggriinissa. CCP-va mitataan ELISA:lla käyttäen antigeenina synteettisiä peptideja, jotka on sitrullinoitu ja muunnettu sykliseen muotoon. Kliinisissä kokeissa (1, 2) on voitu osoittaa, että anti-CCP ELISA on erittäin spesifinen (yli 95 %) ja herkkä (yli 70 %). Testiä voi käyttää myös erinomaisena erosiivisen reuman markkerina (positiivinen ennustearvo 91 %; 2). Verrattaessa anti-CCP ELISAa ja RF-testiä 250 potilaan infektiopotilasaineistossa anti-CCP ELISAn spesifisyys oli 99 %, mutta RF-testin vain 87 %. Sirulliinivasta-ainetestin diagnostinen osuvuus on siis huomattavasti parempi kuin RF-testin. Indikaatiot: Nivelreuman diagnostiikka Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia, säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: RF: entsyymi-immunologinen menetelmä, jossa antigeenina käytetään tetanustoksoidin ja humaanin IgG-antitetanustoksoidin kompleksia. Vastaukset ilmoitetaan WHO:n referenssiseerumiin suhteutettuina yksikköinä (IU/ml). CCP: Fluoroentsymoimmunologinen menetelmä. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta:Viitealueet: RF: aikuiset <18 IU/ml, lapset <9 IU/ml. CCP: Negatiivinen <7 U/ml Heikko positiivinen 7–10 U/ml Positiivinen >10 U/ml Positiivinen CCP-va tulos osoittaa yli 95 % todennäköisyydellä, että tutkittavalla on nivelreuma, ja että hänen tautinsa on yli 90 % todennäköisyydellä erosiivinen. Nivelreuman lisäksi CCP-vasta-aineita on raportoitu myös psoriaasiin liittyvässä artriitissa (5–15 %), autoimmuuni-hepatiitissa (9 %) ja tuberkuloosissa potilailla, joilla on samoja HLADR1 -alleeleja kuin reumapotilailla. Vaikka CCP-testi on spesifisempi kuin RF-testi, tuloksia tulkittaessa on muistettava, että nivelreuman diagnoosi on kliininen. Mikäli potilaalla ei ole niveloireita, potilasta ei ole syytä lähettää reumatologian tutkimuksiin. Koska vasta-aineet voivat olla positiiviset jo vuosia ennen nivelreuman puhkeamista, potilaan kliinistä tilaa on syytä seurata. 249 Vasta-aineiden esiintyminen ei ole riippuvainen reumafaktorista. CCP-vasta-aineita esiintyy myös RF-negatiivisilla potilailla. Eräiden tutkimusten mukaan sekä CCP-va, että RF-positiivisuus ennustaa nivelreuman vaikeampaa muotoa. Näin RF voidaan käyttää taudin aktiivisuuden osoittajana. Kirjallisuus: Nielen MM, van Schaardenburg D, Reesink HW et al. Specific autoantibodies precede the symptoms of rheumatoid arthritis: a study of serial measurements in blood donors. Arthr Rheum 2004; 50: 380–86. Rantapää-Dahlqvist S, de Jong BAW, et al. Antibodies against cyclic citrullinated paptide and IgA rheumatoid factor predicts the development of rheumatoid arthritis. Arthr Rheum 2003; 48: 2741–49. Schellekens GA, Visser H, de Jong BAW et al. The diagnostic properties of rheumatoid arthritis antibodies recognizing a cycliccitrullinated peptide. Arthritis Rheum 2000; 43:155–164. Visser H, Le Cessie S, Vos K et al. How to diagnose Rheumatoid arthritis early? A prediction model for ersistent (erosive) arthritis. Arthritis Rheum 2002; 46:357–365 RINOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) PICORNAVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) Lyhenne:RinoNhO (4784) PicoNhO (1917) (sisältää EvirNhO ja RinoNhO-tutkimukset) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt: (02) 333 7476 Yleistä: Rinovirukset ovat noin sadan lähisukuisen viruksen muodostama ryhmä. Ne aiheuttavat pääasiassa nuhakuumeita, mutta myös alempien hengitysteiden infektioita. Polymeraasiketjureaktio, PCR, on nopea ja herkkä menetelmä, jolla voidaan todeta kaikki rinovirus serotyypit. Indikaatiot: Hengitystieinfektioiden diagnostiikka Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Mukusekstraktori tai steriili kertakäyttöputki. Kaikki halutut virus-PCR-tutkimukset samasta näytemateriaalista voidaan tehdä yhdestä näyteputkesta. Näytetikku: Nukka-, pumpuli-, dacron- tai rayontikku (Alginaatti- ja hiilitikut eivät sovi) Näyte: Nenänielutikku (Nps). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Nenänieluimunäyte (Npa). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Nenähuuhtelunäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Nielunäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Lähetys: PCR-näyte toimitetaan virusopin laboratorioon mahdollisimman nopeasti, 250 mielellään jäähdytettynä. Näytettä voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (1–3 vrk), pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Jos näyte pakastetaan, se on myös lähetettävä pakastettuna. Menetelmä: Polymeraasiketjureaktio (PCR) Tekotiheys: Kolme kertaa viikossa. Tarvittaessa viisi kertaa viikossa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä. Tulos valmiina normaalisti testin tekoa seuraavana päivänä. Tulkinta: Positiivinen / negatiivinen + lausunto. Normaalisti negatiivinen. Positiivinen löydös on osoitus rinoviruksen aiheuttamasta tuoreesta infektiosta. ROTAVIRUS, ANTIGEENI Lyhenne:F-RotaAg (2594) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Rotavirus on yleisin pikkulasten ripulitautien aiheuttaja. Rotavirusta ja sen antigeenisia osia erittyy ulosteeseen rotaviruksen aiheuttamissa ripulitaudeissa. Terveillä henkilöillä ei ole rotavirusta ulosteessa, joskin imeväisikäisillä on osoitettu tiettyjen rotaviruskantojen erittymistä ulosteeseen myös ilman taudin oireita. Indikaatiot: Ripulitautien diagnostiikka Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Ulostepurkki tai muu tiivis astia Näyte: Ulostetta 1–2 g (1–2 ml). Yleensä kannattaa samasta näytteestä tutkia myös adenovirusantigeeni. Lähetys: Näyte kestää kuljetusta hyvin, koska tutkimus ei edellytä ”elävien” infektiokykyisten virusten olemassaoloa. Näyte säilyy päiviä +4°C:ssa tai huoneenlämmössä. Voidaan lähettää laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (EIA) Tekotiheys: Kolme kertaa viikossa. Tulos valmiina normaalisti testin suorituspäivänä. Tulkinta: Positiivinen / negatiivinen + lausunto. Normaalisti negatiivinen. Positiivinen löydös on osoitus tuoreesta rotavirus-infektiosta. 251 SACCHAROMYCES CEREVISIAE, VASTA-AINEET Lyhenne: S -ASCA (4880) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Kroonisten tulehduksellisten suolistosairauksien, IBD:n eli Crohnin taudin (CD) ja haavaisen paksunsuolen tulehduksen (UC) sekä tarkemmin määrittelemättömän paksunsuolen tulehduksen (IC) ilmaantuvuus on lisääntynyt. Suomessa IBD lisääntyi lapsipotilailla lähes kaksinkertaiseksi n. 20 vuodessa (3.9/100000 v. 1987 ja 7.0 /100000 v. 2003). Erityisesti lapsilla IBD:n diagnoosin teossa on apua uusista serologisista testeistä. Crohnin taudissa esiintyy Saccharomyces cerevisiae (ASCA) vastaaineita n. 50 %:lla potilaista. Ulseratiivisessa koliitissa ASCA vasta-aineet ovat harvoin positiivisia. Sen sijaan UC:ssa esiintyy 60 %:lla p-ANCA, joka on positiivinen vain noin 10 %:lla CD-potilaista. p-ANCA tulisikin aina kombinoida ASCAn kanssa IBD-serologiaa tutkittaessa. Ks. myös: IBD-TUTKIMUS Indikaatiot: Kroonisten suolistotulehdusten diagnostiikka. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia. Säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: IgA- ja IgG-luokan vasta-aineiden määrittäminen. Entsyymi-immunologinen (ELISA) menetelmä. Tekotiheys: Kahden viikon kuluessa näytteen saapumisesta. Tulkinta: Viitealue: <20, raja-arvo 20–25 positiivinen >25 AU. ASCA vasta-aineiden spesifisyys Crohnin taudille on 90 %, mutta vain n. 50 % potilaista on ASCA-positiivisia. ASCA vasta-aineita esiintyy n. 10 %:lla ulseratiivista koliittia sairastavilla potilailla, joilla esiintyy p-ANCA vasta-aineita n. 60 %:lla. ASCA-tutkimus tulisikin aina kombinoida neutrofiilien sytoplasma-antigeeni tutkimukseen (S-ANCA-T), jolloin vasta-aineiden profiilin perusteella saadaan parempi erotusdiagnostinen osuvuus. Kirjallisuus: Rutgeers P, Vermeire S: Serological diagnosis of inflammatory bowel disease. Lancet 2000; 356:2117–8. Wiik A. Neutrophil-specific autoantibodies in chronic inflammatory bowel diseases. Autoimmunity Rev 2002;1:67–72. 252 SALMONELLA, VASTA-AINEET Lyhenne: S-SalmAb (2607) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7401, lääkäri: (02) 333 7428 Yleistä: Tyypillisen enterokoliitin lisäksi salmonellainfektio voi manifestoitua mm. kuumeiluna, arteriittina, osteomyeliittinä tai pehmytkudoksen abskesseina. Salmonellan aiheuttama niveltulehdus voi olla bakterielli tai reaktiivinen. Salmonellaenteriitin diagnostiikassa ulosteviljely on primaaritutkimus. Ripulin jälkeisten komplikaatioiden, joista yleisin on reaktiivinen artriitti, ilmestyessä on ulosteviljely jo usein negatiivinen. Tällöin vasta-ainetutkimus on ainoa käyttökelpoinen diagnostinen tutkimus. Indikaatiot: Enterokoliitit, epäselvä kuumeilu, suolistoinfektion jälkeiset reaktiiviset taudit kuten artriitti, kardiitti, iriitti ja konjunktiviitti. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia, säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen menetelmä (EIA), jossa antigeenina käytetään Salmonella typhimuriumin ja Salmonella enteritidiksen lipopolysakkaridia. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Tutkimuksessa määritetään IgM-, IgG- ja IgA-luokkiin kuuluvat vasta-aineet. Kaikkiin kolmeen Ig-luokkaan kuuluvat vasta-aineet nousevat muutamassa päivässä tartunnan jälkeen. IgA-luokan vasta-aineet häviävät yleensä 2 kuukauden aikana, mutta joskus säilyvät pitempään, erityisesti artriitin yhteydessä. IgM-luokan vasta-aineet säilyvät 3–4 kuukauden ajan ja IgG-luokan vastaaineet tavallisesti ainakin 7 kuukauden ajan taudin alusta. Positiivisia tuloksia seuraa aina lausunto. Kirjallisuus: Isomäki 0, Vuento R, Granfors K. Lancet 1989; 1: 1411–1414. SALMONELLAVILJELY, SALMONELLATYYPITYS Lyhenne: F-SalmVi (2608), SalmTy (3604) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7414, lääkäri: (02) 333 7413 Yleistä: Salmonellojen aiheuttama ripuli alkaa usein 1–3 vrk:n inkubaatioajan jälkeen ja siihen voi liittyä kuumeilua ja vatsakipuja. Potilas saattaa erittää salmonellaa vielä pitkään oireiden loppumisen jälkeenkin. Tutkimuspyyntö on lähinnä tarkoitettu tunnetun, positiivisen potilaan seurantatutkimukseksi. Tuntemattoman akuutin ripulitaudin diagnostiikkaan on parempi Ulosteviljely 1. 253 Indikaatiot: Epäily salmonellainfektiosta tai salmonellakantajuudesta. Positiivisten potilaiden seuranta. Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Lähetteeseen maininta mahdollisesta ulkomaan-matkasta. Näyte: Ripuliulostetta ulostenäytepurkkiin. Näyte säilytetään jääkaapissa mikäli sitä ei heti voida toimittaa laboratorioon. Menetelmä: Selektiiviset bakteeriviljelyt, seleniittirikastusviljely, biokemi-allinen identifikaatio ja serologinen tyypitys. Tekotiheys: Arkipäivisin. Negatiivinen tulos saadaan yleensä 2 vrk:n kuluessa ja positiivinen tulos 2–4 vrk:n kuluessa. Positiivinen löydös ilmoitetaan myös puhelimitse. Tulkinta: Normaalitulos negatiivinen. Potilaan saama antibakteeri-lääkitys voi aiheuttaa negatiivisen viljelytuloksen. SARS-KORONAVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) Lyhenne:-SARSNhO (4773) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476. Ennen näytteen lähettämistä edellytämme yhteydenottoa puhelimitse. Yleistä: PCR on ensisijainen diagnostinen menetelmä SARS-koronaviruksen osoittamiseksi. Indikaatiot:SARS-koronavirusepäily Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki:Mukusekstraktori tai steriili kertakäyttöputki. Kaikki halutut virus-PCR-tutkimukset samasta näytemateriaalista voidaan tehdä yhdestä näyteputkesta. Näytetikku: Nukka-, pumpuli-, dacron- tai rayontikku (Alginaatti- ja hiilitikut eivät sovi) Näyte: Nenänielutikku (Nps). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Nenänieluimunäyte (Npa). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Nielunäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Lintuinfluenssan osalta myös ulostenäyte. Ulostetta 1–2 g / 1–2 ml. Lähetys: 254 PCR-näyte toimitetaan virusopin laboratorioon mahdollisimman nopeasti, mielellään jäähdytettynä. Näytettä voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (1–3 vrk), pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Jos näyte pakastetaan, se on myös lähetettävä pakastettuna. Menetelmä: Polymeraasiketjureaktio (PCR) Tekotiheys: Tarvittaessa. Edellytämme yhteydenottoa puhelimitse. Tulos valmiina normaalisti sarjan tekoa seuraavana päivänä. Tulkinta: Positiivinen / negatiivinen. Normaalisti negatiivinen. SARS-koronaviruksen nukleiinihapon löytyminen on merkki viruksen aiheuttamasta infektiosta. SENTROMEERI, VASTA-AINEET Lyhenne: S-SentAb (3652) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Sklerodermassa (”systemic sclerosis”) esiintyy tumavasta-aineita n. 70 %:lla potilaista. Diffuusissa (”Truncal/proximal”) sklerodermassa tumavasta-aineet voivat olla joko nukleolaarisia antigeeneja (RNA ym.) tai liukoista ENA-antigeenia (Scl-70, ks. tämä) kohtaan. Lisäksi ihoon rajoittuneessa sklerodermassa (ns. CREST-syndroma) n. 80 %:lla esiintyy vasta-aineita sentromeeri/kinetochori antigeeneja kohtaan. Nämä 17, 80 ja 140 KD:n proteiinit ovat kiinnittyneet kromosomien sentromeerien kromatiiniin. Koska CREST-syndroman prognoosi on parempi, ja vain näillä sklerodermapotilailla esiintyy sentromeerivasta-aineita, on sklerodermaa epäiltäessä aina syytä tutkia sentromeeri- ja ENA-vasta-aineet. Indikaatiot: Skleroderman diagnostiikka Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Diagnoosi ja tieto taudin aktiivisuudesta ilmoitettava. Näyte: 1 ml seerumia. Säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Immunofluoresenssi. IgG-vasta-aineet mitataan käyttäen HEp-2 solulinjaa. Tekotiheys: 1–2 kertaa viikossa. Tulkinta: Tulos ilmoitetaan titterinä. Positiivinen tulos on patologinen, ja viittaa kutaaniseen sklerodermaan (CREST-syndroma: Calcinosis, Raynaud, Eesophagus-motiliteetti, klerodaktylia, Teleangiektasiat). Sentromeerivasta-aineita voi esiintyä myös primaarisessa biliaarisessa kirroosissa (30 %) ja Raynaudin oireyhtymässä (15–20 %). Differentiaalidiagnostisesti on tärkeätä tutkia muut tumavasta-aineet sekä STUMA, VASTA-AINEET, TYPITYS tai S-TUMA, VASTA-AINEET, IMMUNOBLOTTAUS (anti-Scl-70). Kirjallisuus: Kurki P, Gripenberg M. Duodecim 1981; 97:1135. Masi A. (Editorial) J Rheumatol 1988;15: 894. 255 Steen V, Powell DL, Medsger Jr TA. Arthritis Rheum 1988;31:196. Tan EM, Chan EKL, Sullivan KF, Rubin RL. Clin Immunol Immunopathol 1988;47:121. SHIGELLAVILJELY Lyhenne: F-ShigVi (2620) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7414, lääkäri: (02) 333 7413 Yleistä: Shigellat ovat kaikki humaanipatogeeneja ja tartunta on useimmiten saatu ulkomailta. Ripuli alkaa 1–3 vrk:n inkubaatioajan jälkeen ja on usein veristä. Tutkimuspyyntö on lähinnä tarkoitettu tunnetun, positiivisen potilaan seurantatutkimukseksi. Ks. myös Ulosteviljely 1. Indikaatiot: Epäily Shigella-infektiosta. Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Lähetteeseen merkintä mahdollisesta ulkomaan-matkasta. Näyte: Ripuliulostetta hiilitikulla kuljetusputkeen, joka tulee toimittaa mahdollisimman nopeasti laboratorioon. Menetelmä: Selektiivinen bakteeriviljely, seleniittirikastusviljely, biokemiallinen identifikaatio ja serologinen tyypitys. Tekotiheys: Arkipäivisin. Negatiivinen tulos saadaan yleensä 2 vrk:n kuluessa ja positiivinen tulos 2–4 vrk:n kuluessa. Positiivinen löydös ilmoitetaan myös puhelimitse. Tulkinta: Normaalitulos negatiivinen. Potilaan saama antibakteeri-lääkitys voi aiheuttaa negatiivisen viljelytuloksen. sikiön kromosomitutkimus istukkanäytteestä Lyhenne: Cv-Kromos (3641) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225 Yleistä: Sikiön kromosomitutkimus voidaan tehdä, jos sikiöllä epäillään kromosomipoikkeavuutta esim. poikkeavan seerumiseulatuloksen, niskaturvotuksen (NT) tai UÄ:n vuoksi. Indikaatiot: Epäily sikiön kromosomipoikkeavuudesta. Lähete: Kromosomitutkimuslähete Näyte:Istukkavillusnäyte 256 Lähetys: Huoneenlämmössä pikapostilähetyksenä tai bussikuljetuksena. Menetelmä: Istukkanäytteessä on spontaanisti jakautuvia soluja, joista sikiön kromosomitutkimus voidaan suorittaa ilman soluviljelyä. Näytteestä pyritään kuitenkin aina perustamaan myös soluviljely. Tutkimuksissa käytetään perinteistä Graitavärjäystä. Tutkimukset tehdään 350-400 raidan tarkkuudella/haploidi kromosomisto. Vastausaika: 3-5 työpäivää. Mikäli tutkimus tehdään viljellyistä soluista, tällöin 2-4 viikkoa. Tulkinta: Tutkimuksesta annetaan kirjallinen lausunto. sikiön kromosomitutkimus lapsiveden soluista Lyhenne: Am-Kromos (2150) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225 Yleistä: Sikiön kromosomitutkimus voidaan tehdä, jos sikiöllä epäillään kromosomipoikkeavuutta esim. poikkeavan seerumiseulatuloksen, niskaturvotuksen (NT) tai UÄ:n vuoksi. Indikaatiot: Epäily sikiön kromosomipoikkeavuudesta. Lähete: Kromosomitutkimuslähete Näyte: 20 ml lapsivettä Lähetys: Huoneenlämmössä pikapostilähetyksenä tai bussikuljetuksena. Menetelmä: Lapsivesinäytteestä perustetaan sekä ns. in situ maljaviljely että perinteinen pulloviljely. Tutkimuksessa käytetään perinteistä G-raitavärjäystä. Tutkimukset tehdään noin 400 raidan tarkkuudella/haploidi kromosomisto. Vastausaika: Maljaviljely keskimäärin 10 vrk. Pulloviljely 2-4 viikkoa. Tulkinta: Tutkimuksesta annetaan kirjallinen lausunto. SIKOTAUTIVIRUS, VASTA-AINEET Lyhenne: S-ParoAb (2633), Li-ParoAb (1915) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Sikotautiin liittyy säännönmukaisesti sekä IgG- että IgM-vaste, ja serologiset menetelmät ovat ensisijaisia sikotautidiagnostiikassa. 257 Indikaatiot: Sikotautiviruksen aiheuttamien tautien (mm. sikotauti, meningoenkefaliitti) diagnostiikka. Sikotauti-immuniteetin määrittäminen. Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Puhdas lasi- tai muoviputki Näyte: Normaali seeruminäyte (ja selkäydinnestenäyte) Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml. Lähetys: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (EIA) Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulos valmiina seuraavana päivänä. Tulkinta: IgG-vasta-aineiden määrä titterinä, IgM-vasta-aineet kvalitatiivisesti (positiivinen / negatiivinen) + lausunto. Positiivinen IgG-vasta-ainelöydös osoittaa testattavan joskus sairastaneen sikotauti-infektion tai saaneen sikotautirokotuksen. Väestöstä yli 80 %:lla on vasta-aineita. IgM-vasta-ainelöydös on normaalisti negatiivinen. Merkitsevä (yli 4-kertainen) titterin nousu IgG-vasta-ainetasossa pariseerumien välillä tai positiivinen IgM-vasta-ainelöydös ovat osoitus tuoreesta sikotautivirusinfektiosta (tai MPR-rokotuksesta). Sikotauti- ja parainfluenssavirusten (etenkin tyypin 2) välillä on ristireaktiivisuutta, joka ei yleensä häiritse sikotautivirusdiagnostiikkaa. Matalat sikotautititterit saattavat kuitenkin johtua ristireagoivista parainfluenssa-viruksen vasta-aineista. Reinfektion IgG taso saattaa nousta viiveellä, joten II-näyte kannattaa ottaa n. 4-5 viikon kuluttua. SILEÄLIHAS, VASTA-AINEET Lyhenne: S-SiliAb (2634) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Sileälihas vasta-aineet (SMA) ovat kudosvasta-aineita, jotka tunnistavat solun sytoplasmisen tukirangan säikeitä (aktiini ym. mikrofilamentit). Vasta-aineita muodostuu kroonisten hepatiittien yhteydessä, mutta ohimenevästi myös akuuteissa maksan tulehdussairauksissa ja muissa infektioissa. Kroonisessa aktiivisesssa hepatiitissa (CAH) eli autoimmuunihepatiitissa tyyppi 1 (AIH 1) muodostuvat vasta-aineet reagoivat aktiinin kanssa, kun taas esim. infektioissa tai syöpäsairauksissa syntyvät sileälihasvasta-aineet kohdistuvat mm. myosiiniin, desmiiniin ja muihin autoantigeeneihin. Eri tyyppiset vasta-aineet antavat myös erilaisen immunofluoresenssivärjäyksen: mm. reaktio glomerulusten mesangiumin solujen (’glomerulus vasta-aineet’), tubulusten ja sappikanalikulusten kanssa viittaa vastaaineiden antiaktiinispesifiteettiin, joka sopii CAH:een. 258 Indikaatiot: Kroonisten hepatiittien erotusdiagnostiikka (krooninen aktiivinen hepatiitti). Akuutin hepatiitin seuranta. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia. Mikäli samanaikaisesti tutkitaan useita kudosvasta-aineita, riittää 0.5 ml seerumia/ vasta-ainetutkimus. Seeruminäyte säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Epäsuora immunofluoresenssitekniikka, antigeenina on rotan mahalaukku, maksa ja munuainen. Tekotiheys: 1–2 kertaa viikossa, positiivisten näytteiden jatkolaimennokset tutkitaan seuraavalla kerralla. Tulkinta: Viitealue: <40 (tiitteri). Vastataan aktiinityyppisten sileälihasvasta-aineiden tiitteri. Verenluovuttajilla tavataan sileälihas vasta-aineita 5–10 %:lla. Matalia (<200) tiittereitä todetaan useiden maksasairauksien, munuaissairauksien, useiden infektiotautien ja malignien tautien yhteydessä. Aktiinityyppisiä vasta-aineita todetaan (titteri >200) kroonisessa aktiivisessa hepatiitissa 50 %:lla ja primaarisessa biliaarisessa kirroosissa 15 %:lla, harvoin muissa taudeissa. Sileälihasvasta-aineiden kanssa esiintyvät tumavasta-aineet liittyvät aggressiiviseen autoimmuunihepatiittiin (lupoidihepatiitti). Kirjallisuus: Doniach D et al: Clin Exp Immunol 1966; 1:237. Kurki P, Miettinen A, Linder E, ym. Gut 1980;21:878. Kurki P, Virtanen I. J Immunol Meth 1984; 67:209. Lidman K et al: Clin Exp Immunol 1976; 24:266. Pietarinen I, Hartikainen-Sorri A-L, Kivinen S, Mäkitalo R. Am J Reprod Immunol 1991; 26:68 SINDBIS VIRUS, VASTA-AINEET Lyhenne: S-SindAb (3527 Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Pogostan tauti on hyttyslevitteinen ihottuma-nivelkuume, jota esiintyy vaihtelevasti eri vuosina lähinnä elo-syyskuussa. Tautiin liittyy säännönmukaisesti sekä IgG- että IgM-vaste, ja serologiset menetelmät ovatkin ensisijaisia sen diagnostiikassa. Antigeenina käytetään ristireagoivaa Sindbisvirusta (alfavirus). Indikaatiot: Pogostan taudin (makulopapulaarinen eksanteema, erityisesti elo-syyskuussa) diagnostiikka Artriittien diagnostiikka Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. 259 Näyteputki: Puhdas lasi- tai muoviputki Näyte: Normaali seeruminäyte. Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml. Lähetys: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (EIA). Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulos valmiina seuraavana päivänä. Tulkinta: IgG-vasta-aineiden määrä titterinä, IgM-vasta-aineet kvalitatiivisesti (positiivinen / negatiivinen) + lausunto. Positiivinen IgG-vasta-ainelöydös osoittaa testattavan joskus sairastaneen Pogostan taudin. Aikuisväestössä vasta-aineita on vain noin 5 %:lla, joskin paikoitellen Itä-Suomessa vasta-aineprevalenssi voi olla lähes 50 %. Merkitsevä (yli 4-kertainen) titterin nousu IgG-vasta-ainetasossa pariseerumien välillä tai positiivinen IgM-vasta-ainelöydös ovat osoitus tuoreesta Pogostan tauti-infektiosta. SITRULLIINIPEPTIDI, VASTA-AINEET Lyhenne: S-CCPAb (4744) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7422, lääkäri (02) 333 7526 Yleistä: Nivelreumaa sairastaa n. 1 % väestöstä. Reuma on krooninen sairaus joka voi johtaa vaikeaan toimintakyvyn heikkenemiseen. Nykyaikaisella varhain aloitetulla lääkehoidolla voidaan taudin etenemistä kuitenkin hidastaa merkitsevästi. Varhaisen nivelreuman diagnoosi ei ole helppo. Spesifistä laboratoriotestiä ei ole ollut tarjolla ja diagnoosi on perustunut yksinomaan kliiniseen tutkimukseen. Tähän asti yleisimmin käytetty nivelreuman serologinen testi on ollut IgMreumafaktori (RF). Sitä on mitattu joko ELISA:lla tai Waale-Rose testillä. RFtestien herkkyys on 50–80 %. IgM reumafaktoria esiintyy nivelreuman lisäksi myös muissa systeemisissä autoimmuunitaudeissa, maksasairauksissa, monissa infektioissa ja iäkkäillä terveillä henkilöillä. Tästä syystä RF-testien spesifisyys on huono. Sitrulliinipeptidivasta-aineet kohdistuvat synteettisiin peptideihin, joiden epitooppeja esiintyy myös epiteelisolujen filaggriinissa. Alunperin näitä ”filaggriinivasta-aineita” mitattiin käyttäen immunofluoresenssitekniikkaa (APF- antiperinukleaarifaktori/AKA - antikeratiini vasta-aineet). Sitrulliinivasta-aineita mitataan ELISA:lla käyttäen antigeenina synteettisiä filaggriinin peptideja, jotka on sitrullinoitu ja muunnettu sykliseen muotoon. Laajoissa kliinisissä kokeissa (1, 2) on voitu osoittaa, että sitrulliinivasta-aineita mittaava anti-CCP ELISA on erittäin spesifinen (yli 95 %) ja herkkä (yli 70 %). Testiä voi käyttää myös erinomaisena erosiivisen reuman markkerina (positiivinen ennustearvo 91 %; 2). Verrattaessa anti-CCP ELISAa ja RF-testiä 250 potilaan infektiopotilasaineistossa anti-CCP ELISAn spesifisyys oli 99 %, 260 mutta RF-testin vain 87 %. Sirulliinivasta-ainetestin diagnostinen osuvuus on siis huomattavasti parempi kuin RF-testin. CCP-vasta-aineita tavataan usein vuosia ennen nivelreuman kliinistä diagnoosia joten ne auttavat reuman varhaisdiagnostiikassa. Vasta-aineiden esiintyminen ei ole riippuvainen reumafak-torista. Niitä esintyy myös RF-negatiivisilla potilailla. Eräiden tutkimusten mukaan samanaikainen CCP-vasta-aineiden ja RF-vasta-aineiden esiintyminen ennustaa nivelreuman vaikeampaa muotoa. Ks. myös REUMATUTKIMUS (S-RT). Indikaatiot: Nivelreuman diagnostiikka Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia, säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Fluoroentsymoimmunologinen menetelmä. Tekotiheys: 2–3 kertaa viikossa. Viitearvot: Viitealue: Negatiivinen Raja-arvo Positiivinen Koska kyseessä voi olla alkava tauti, raja-arvo tuloksella suositellaan uutta näytettä myöhempänä ajankohtana. Tulkinta: Positiivinen tulos osoittaa yli 95 % todennäköisyydellä että tutkittavalla on nivelreuma, ja että hänen tautinsa on yli 90 % todennäköisyydellä erosiivinen. Nivelreuman lisäksi CCP-vasta-aineita on raportoitu myös psoriaasiin liittyvässä artriitissa (5–15 %), autoimmuuni-hepatiitissa (9 %) ja tuberkuloosissa potilailla, joilla on sa-moja HLADR1-alleeleja kuin reumapotilailla. Vaikka CCP-testi on spesifisempi kuin RF-testi, tuloksia tulkittaessa on muistettava, että nivelreuman diagnoosi on kliininen. Mikäli potilaalla ei ole niveloireita, potilasta ei ole syytä lähettää reumatologian tutkimuksiin, vaan on etsittävä mahdollisia muita syitä positiiviseen tulokseen. Koska vasta-aineet voivat olla positiiviset jo vuosia ennen nivel-reuman puhkeamista, potilaan kliinistä tilaa on syytä seurata. Kirjallisuus: <7 U/ml 7–10 U/ml >10U/ml Nielen MM, van Schaardenburg D, Reesink HW et al. Specific autoantibodies precede the symptoms of rheumatoid arthritis: a study of serial measurements in blood donors. Arthr Rheum 2004; 50: 380–86. Rantapää-Dahlqvist S, de Jong BAW, et al. Antibodies against cyclic citrullinated paptide and IgA rheumatoid factor predicts the development of rheumatoid arthritis. Arthr Rheum 2003; 48: 2741–49. Schellekens GA, Visser H, de Jong BAW et al. The diagnostic properties of rheumatoid arthritis antibodies recognizing a cyclic citrullinated peptide. Arthritis Rheum 2000; 43:155–164. Visser H, Le Cessie S, Vos K et al. How to diagnose Rheumatoid arthritis ear261 ly? A prediction model for persistent (erosive) arthritis. Arthritis Rheum 2002; 46:357–365 Sotosin oireyhtymä, NSD1-geenin deleetiotutkimus (MLPA) Lyhenne: B -SoDel-D (12348) Ts-SoDel-D (12349) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Sotosin oireyhtymä on suurikasvuisuusoireyhtymä, johon liittyy makrokefalia, nopea luuston kypsyminen ja pitkäkasvuisuus, kehityksen viivästyminen sekä tyypilliset kasvonpiirteet, kuten kupera, leveä ja korkea otsa sekä pitkä leuka. Kasvu on nopeinta varhaislapsuudessa. Raajat ovat pitkät suhteessa vartaloon, ja kämmenet ja jalkaterät ovat pituuteen nähden isot. Aikuisena Sotosin oireyhtymää sairastavat ovat kuitenkin vain hieman keskimääräistä pidempiä. Sotos-lapsilla esiintyy tavallista useammin epilepsiaa, kuumekouristuksia, välikorva- ja hengitystietulehduksia. Valtaosalla Sotos-lapsista esiintyy eriasteista motorista ja kielellistä kehitysviivettä. Lähes kaikki Sotos-tapaukset ovat sporadisia, ja n. 90 % aiheutuu NSD1geenin mutaatioista. NSD1-geenin koodaama proteiini toimii androgeenireseptoriin assosioituvana transkription koregulaattorina, ja se tunnetaan myös nimellä ARA267-alfa. NSD1-geenistä on kuvattu lukuisia mutaatioita, joista yleisimpiä ovat pistemutaatiot. Jopa puolet pistemutaatioista johtaa ennenaikaisen lopetuskodonin ja siis lyhentyneen polypeptidiketjun muodostumiseen. NSD1-geenin mikrodeleetioita tavataan lähinnä japanilaisilla Sotos-potilailla, mutta myös suomalaisilta potilailta on löytynyt sekä koko geenialueen että eksonisia deleetioita, joskin nämä löydökset ovat huomattavan harvinaisia pistemutaatioihin verrattuna. Indikaatiot: Mikäli kliininen epäily Sotosin oireyhtymästä on vahva ja NSD1-geenitutkimuksessa ei kuitenkaan ole löytynyt selittävää, suosittelemme NSD1-geenin MLPA-tutkimusta eksonisten tai koko geenialueen deleetioiden havaitsemiseksi. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Huom. MLPA-tutkimuksiin ei valmiiksi eristettyä DNA:ta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: NSD1-geenialueen MLPA-analyysi (Multiplex Ligation-dependent Probe Amplification). Vastausaika: 6-8 viikkoa. 262 Tulkinta: Mikrodeleetion löytyminen NSD1-geenistä varmistaa Sotosin oireyhtymän diagnoosin. Sotosin oireyhtymä, NSD1-geenin mutaatioiden tutkimus Lyhenne: B -NSD1-D (11860) Ts-NSD1-D (12236) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Sotosin oireyhtymä on suurikasvuisuusoireyhtymä, johon liittyy makrokefalia, nopea luuston kypsyminen ja pitkäkasvuisuus, kehityksen viivästyminen sekä tyypilliset kasvonpiirteet, kuten kupera, leveä ja korkea otsa sekä pitkä leuka. Kasvu on nopeinta varhaislapsuudessa. Raajat ovat pitkät suhteessa vartaloon, ja kämmenet ja jalkaterät ovat pituuteen nähden isot. Aikuisena Sotosin oireyhtymää sairastavat ovat kuitenkin vain hieman keskimääräistä pidempiä. Sotos-lapsilla esiintyy tavallista useammin epilepsiaa, kuumekouristuksia, välikorva- ja hengitystietulehduksia. Valtaosalla Sotos-lapsista esiintyy eriasteista motorista ja kielellistä kehitysviivettä. Lähes kaikki Sotos-tapaukset ovat sporadisia, ja n. 90 % aiheutuu NSD1geenin mutaatioista. NSD1-geenin koodaama proteiini toimii androgeenireseptoriin assosioituvana transkription koregulaattorina, ja se tunnetaan myös nimellä ARA267-alfa. NSD1-geenistä on kuvattu lukuisia mutaatioita, joista yleisimpiä ovat pistemutaatiot. Jopa puolet pistemutaatioista johtaa ennenaikaisen lopetuskodonin ja siis lyhentyneen polypeptidiketjun muodostumiseen. NSD1-geenin mikrodeleetioita tavataan lähinnä japanilaisilla Sotos-potilailla, mutta myös suomalaisilta potilailta on löytynyt sekä koko geenialueen että eksonisia deleetioita, joskin nämä löydökset ovat huomattavan harvinaisia pistemutaatioihin verrattuna. Indikaatiot: Kliininen epäily Sotosin oireyhtymästä. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: NSD1-geenin eksonien PCR-monistus ja sekvensointi. Tarvittaessa mikrodeleetioiden tutkimus MLPA-menetelmällä (tilattavissa erikseen). Vastausaika: 10-12 viikkoa. Tulkinta: Mutaation löytyminen NSD1-geenistä varmistaa Sotosin oireyhtymän diagnoosin. Oireisella potilaalla saatu normaali tulos ei sulje pois Sotosin oireyhtymää, sillä sairauden voi aiheuttaa myös jonkin muun geenin mutaatio. 263 Spinaalinen lihasatrofia (SMA), SMN1-geenin deleetion PCR-tutkimus Lyhenne: B -SMA-D (12013) Ts-SMA-D (12237) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Lapsuusiän proksimaalinen spinaalinen lihasatrofia (SMA) on autosomissa peittyvästi periytyvä etenevä lihastauti, jossa selkäytimen etusarven alfamotoneuronien rappeutuminen johtaa raajojen ja vartalon lihasten halvaantumiseen. Tauti jakaantuu kliinisen kuvan ja sairastumisiän perusteella kolmeen alatyyppiin. Vaikein tautimuoto on tyypin I SMA eli Werdnig-Hoffmanin tauti, joka alkaa alle puolen vuoden iässä. Välimuotoinen eli tyypin II SMA alkaa alle 18 kk iässä ja tyypin III SMA eli Kugelberg-Welanderin tauti yli 18 kk iässä. Joissakin tapauksissa taudinkuva on ollut niin lievä ja sairastumisikä niin myöhäinen, että tauti on kliinisesti tyypitetty aikuisiän SMA:ksi (SMA IV), joka on geneettisesti heterogeeninen entiteetti. Lapsuus- ja nuoruusiän proksimaalinen SMA aiheutuu SMN1-geenin mutaatioista. Tyypillisin SMA-taudin taustalla oleva mutaatio on SMN1-geenin puutos, joka voi johtua sekä deleetiosta että ns. geenikonversiosta, jossa SMN1-geeni on muuttunut lähes homologiseksi, mutta toimimattomaksi SMN2-geeniksi. Noin 95 %:lla potilaista havaitaan SMN1-geenin puutos. Joillakin potilailla toisessa kromosomissa esiintyy SMN1-geenin puutos ja toisessa kromosomissa esim. SMN1-geenin pistemutaatio. Käytetyllä PCRanalyysillä ei voida tunnistaa näitä harvinaisempia pistemutaatiosta johtuvia SMA-tapauksia. Kantajuustutkimuksissa käytetään MLPA-menetelmää (Multiplex Ligation-dependent Probe Amplification), jonka avulla voidaan määrittää SMN1-geenin kopioluku. Indikaatiot: Kliininen epäily spinaalisesta lihasatrofiasta (SMAI,II, III). Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: SMN-geenin eksonien 7 ja 8 PCR-monistus ja restriktioentsyymidigestio SMN1- ja SMN2-geenikopioiden erottelemiseksi. Vastausaika: 2-4 viikkoa. Tulkinta: SMN1-geenin puuttuminen sopii SMA:han. Käytetyn testin sensitiivisyys on noin 95 %. 264 Spinaalinen lihasatrofia (SMA), kantajuustutkimus Lyhenne: B -SMLPA-D (12287) Ts-SMLPA-D (12288) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: SMA-MLPA-analyysin avulla voidaan selvittää SMA-taudin kantajuutta, sillä MLPA:n tuloksen perusteella voidaan määrittää SMN1-geenin kopioluku. Indikaatiot: SMA-taudin kantajuustutkimus. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Huom. MLPA-tutkimuksiin ei valmiiksi eristettyä DNA:ta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: MLPA-analyysi (Multiplex Ligation-dependent Probe Amplification). Vastausaika: 6-8 viikkoa. Tulkinta: MLPA-tutkimuksessa SMA-taudin kantajilla havaitaan useimmiten vain yksi SMN1-geenikopio. Normaali tulos ei sulje täysin pois SMA-taudin kantajuutta, sillä molemmat SMN1-geenikopiot voivat sijaita samassa kromosomissa. Näitä kantajia ei voida havaita MLPA-menetelmällä, kuten ei myöskään SMN1geenin pistemutaatioiden kantajia. Spinoserebellaariataksia 1 (SCA1), ATXN1-geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus Lyhenne: B -SCA1-D (4357) Ts-SCA1-D (12238) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Spinoserebellaariataksia 1 (SCA1) on autosomissa vallitsevasti periytyvä neurodegeneratiivinen tauti, jossa ataksian ja dysartrian lisäksi voi esiintyä mm. pyramidaalioireita ja perifeeristä neuropatiaa. Tauti aiheutuu CAG-toistojaksoalueen monistumasta ATXN1-geenissä. Potilailla toistojaksoja on 39-83, kun niiden määrä normaalisti on 6-36. Muiden toistojaksosairauksien tapaan SCA1-taudissa esiintyy antisipaatiota. Indikaatiot: Kliininen epäily SCA1-taudista. Ataksiasairauksien erotusdiagnostiikka. 265 Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: ATXN1-geenin PCR-monistus CAG-toistojaksoa rajaavilla alukkeilla ja alleelien koon määritys PAGE-analyysillä. Vastausaika: 3-6 viikkoa. Tulkinta: Ekspansion osoittaminen potilaan näytteestä varmistaa SCA1-diagnoosin. Spinoserebellaariataksia 10 (SCA10), ATXN10geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus Lyhenne: B -SCA10-D (12249) Ts-SCA10-D (12250) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Tyypin 10 spinoserebellaariataksia (SCA10) on autosomissa vallitsevasti periytyvä neurodegeneratiivinen tauti, jossa ataksian, dysartrian ja nystagmuksen lisäksi voi esiintyä ajoittaista kohtausoireilua. Sairaus on kuvattu meksikolaista syntyperää olevissa perheissä eikä sitä ole toistaiseksi raportoitu suomalaisista ataksiapotilaista. SCA10-sairauden oireet tulevat esiin keskimäärin 10-40 ikävuoden aikana ja perheissä on kuvattu antisipaatiota. Tauti johtuu ATXN10-geenin introniin 9 sijoittuvan ATTCT-pentanukleotidijakson monistumasta. Potilailla toistojaksoja on 800-4500, kun normaalivariaatio on 10-22. Indikaatiot: Kliininen epäily SCA10-taudista. Ataksiasairauksien erotusdiagnostiikka. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: ATXN10-geenin monistus ATTCT-toistojaksoa rajaavilla alukkeilla ja alleelien koon analysointi PAGE-analyysillä. Suurten ekspansioiden varmistus hybridisaatioanalyysillä, jossa koettimena käytetään ATXN10-geenin alueelta olevaa DNA-jaksoa. Vastausaika: 3-6 viikkoa. Tulkinta:ATTCT-ekspansio ATXN10-geenissä sopii SCA10-ataksiaan. 266 Spinoserebellaariataksia 12 (SCA12), PPP2R2P-geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus Lyhenne: B -SCA12-D (12251) Ts-SCA12-D (12252) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Spinoserebellaariataksia 12 (SCA12) on autosomissa vallitsevasti periytyvä neurodegeneratiivinen tauti, jonka oireisiin voivat ataksian ja dysartrian lisäksi kuulua mm. pään ja käsivarsien vapina, poikkeavat silmänliikkeet, polyneuropatia, ekstrapyramidaalioireita ja iäkkäillä potilailla dementia. Oireet alkavat keskimäärin 30-40-vuotiaana, mutta voivat alkaa jopa ennen kymmentä ikävuotta. SCA12-tautia on kuvattu intialaista ja saksalaista syntyperää olevissa perheissä, suomalaisista ataksiapotilaista sitä ei toistaiseksi ole raportoitu. Taudin taustalla on CAG-toistojakson ekspansio PPP2R2B -geenin 5´-pään säätelyalueella. Normaalisti toistojaksoja on 7-32 ja SCA12-potilailla 55-93. Indikaatiot: Kliininen epäily SCA12-taudista. Ataksiasairauksien erotusdiagnostiikka. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: PPP2R2B -geenin CAG-toistojaksoalueen PCR-monistus ja alleelien kokoerottelu PAGE-analyysillä. Vastausaika: 3-6 viikkoa. Tulkinta: CAG-ekspansion osoitus PPP2R2B -geenistä sopii SCA12-tautiin. Spinoserebellaariataksia 17 (SCA17), TBP-geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus Lyhenne: B -SCA17-D (12253) Ts-SCA17-D (12254) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Spinoserebellaariataksia 17 (SCA17) on autosomissa vallitsevasti periytyvä neurodegeneratiivinen tauti, jonka oireisiin voivat ataksian ja dysartrian lisäksi kuulua mm. ekstrapyramidaalioireet (chorea, dystonia, parkinsonismi), dysfagia ja dementoituminen. Tauti aiheutuu CAG-toistojaksolaajentumasta TBP267 proteiinia koodaavassa geenissä. Potilailla toistojaksoja on 45-63, kun niiden määrä normaalisti on 25-42. Keskimäärin tauti puhkeaa 30 ikävuoden jälkeen. Monien muiden ataksiasairauksien tapaan SCA17-taudissa on kuvattu antisipaatiota. Indikaatiot: Kliininen epäily SCA17-taudista. Ataksiasairauksien erotusdiagnostiikka. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: TBP-geenin CAG-toistojaksoalueen PCR-monistus ja alleelien kokoerottelu PAGE-analyysillä. Vastausaika: 3-6 viikkoa. Tulkinta:CAG-ekspansio TBP-geenissä sopii SCA17-ataksiaan. Spinoserebellaariataksia 2 (SCA2), ATXN2-geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus Lyhenne: B -SCA2-D (12239) Ts-SCA2-D (12240) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Spinoserebellaariataksia 2 (SCA2) on autosomissa vallitsevasti periytyvä neurodegeneratiivinen tauti, jossa tasapainohäiriöiden ja dysartrian lisäksi voi esiintyä mm. hitaat sakkadiset silmänliikkeet, perifeerinen neuropatia, alentuneet syvät jänneheijasteet ja dementia. Tauti aiheutuu CAG-toistojaksoalueen monistumasta ATXN2-geenissä. Potilailla toistojaksoja on yli 32, kun niiden määrä normaalisti on 13-31. Monien muiden toistojaksosairauksien tapaan myös SCA2-taudissa esiintyy antisipaatiota. Indikaatiot: Kliininen epäily SCA2-taudista. Ataksiasairauksien erotusdiagnostiikka. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: ATXN2-geenin monistus CAG-toistojaksoa rajaavilla alukkeilla ja alleelien koon määritys PAGE-analyysillä. 268 Vastausaika: 3-6 viikkoa. Tulkinta:CAG-ekspansio ATXN2-geenissä sopii SCA2-tautiin. Normaali homotsygoottinen tulos ei oireisilla lapsipotilailla sulje pois SCA2-tautia, koska heillä saattaa toisessa alleelissaan olla suuri ekspansio (yli 200 toistoa), jota ei havaita PAGE-analyysillä. Spinoserebellaariataksia 3 (SCA3), ATXN3-geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus Lyhenne: B -SCA3-D (12241) Ts-SCA3-D (12242) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Spinoserebellaariataksia 3 (SCA3) eli Machado-Josephin tauti on alunperin Portugalin Azoreilta kuvattu autosomissa vallitsevasti periytyvä ataksiasairaus, jossa tasapainohäiriöiden ja dysartrian lisäksi voi esiintyä mm. pyramidaali- ja ekstrapyramidaalioireita, nystagmusta, alentunut sakkadinopeus, amyotrofia, faskikulaatioita ja tuntopuutoksia. Tauti aiheutuu CAG-toistojaksoalueen monistumasta ATXN3-geenissä. Potilailla toistojaksoja on 54-80, kun niiden määrä normaalisti on 12-40. Monien muiden toistojaksosairauksien tapaan myös SCA3-taudissa esiintyy antisipaatiota. Vaikka SCA3 on muualla maailmassa yksi yleisimmistä SCA-varianteista, toistaiseksi Suomesta ei ole löytynyt yhtään potilasta. Indikaatiot: Kliininen epäily SCA3-taudista (MJD eli Machado-Joseph disease). Ataksiasairauksien erotusdiagnostiikka. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: ATXN3-geenin PCR-monistus CAG-toistojaksoa rajaavilla alukkeilla ja alleelien koon määritys PAGE-analyysillä. Vastausaika: 3-6 viikkoa. Tulkinta:CAG-ekspansio ATXN3-geenissä sopii SCA3-tautiin. 269 Spinoserebellaariataksia 6 (SCA6), CACNL14A-geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus Lyhenne: B -SCA6-D (12243) Ts-SCA6-D (12244) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Spinoserebellaariataksia 6 (SCA6) on autosomissa vallitsevasti periytyvä neurodegeneratiivinen tauti, jonka oireet ovat lievä ja hyvin hitaasti etenevä ataksia ja dysartria. Joskus taudinkuvaa voi luonnehtia episodinen ataksia. Taudin taustalla on CAG-toistojakson laajentuma kalsiumkanavan alayksikköä koodaavassa CACNL1A4-geenissä. SCA6-potilailla toistojaksoja on 2031, kun niitä normaalisti on 4-18. Indikaatiot: Kliininen epäily SCA6-taudista. Ataksiasairauksien erotusdiagnostiikka. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: CACNL1A4-geenin monistus CAG-toistojaksoa rajaavilla alukkeilla ja alleelien koon määritys PAGE-analyysillä. Vastausaika: 3-6 viikkoa. Tulkinta:CAG-ekspansio CACNL1A4-geenissä sopii SCA6-tautiin. Spinoserebellaariataksia 7 (SCA7), ATXN7-geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus Lyhenne: B -SCA7-D (12245) Ts-SCA7-D (12246) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Spinoserebellaariataksia 7 (SCA7) on autosomissa vallitsevasti periytyvä neurodegeneratiivinen tauti, jonka oireisiin kuuluvat ataksian ja dysartrian lisäksi usein myös makuladegeneraatio, ja vaihteleva-asteisesti myös muita neurologisia oireita kuten oftalmoplegia ja pyramidaalioireet. Taudin aiheuttaa CAG-toistojakson monistuma ATXN7-geenissä. SCA7-potilailla toistojaksoja on yli 37 kun niitä normaalisti on 4-27. Toistojaksojen määrä korreloi kliiniseen taudinkuvaan: mitä suurempi monistuma, sitä vaikeammat oireet ja varhaisempi taudin puhkeaminen. Kongenitaalisissa tautitapauksissa on todettu 270 jopa satojen toistojaksojen ekspansioita. Indikaatiot: Kliininen epäily SCA7-taudista. Ataksiasairauksien erotusdiagnostiikka. Lähete: Näyte: DNA-tutkimuslähete. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: ATXN7-geenin monistus CAG-toistojaksoa rajaavilla alukkeilla ja alleelien koon määritys PAGE-analyysillä. Vastausaika: 3-6 viikkoa. Tulkinta: Ekspansion osoittaminen potilaan näytteestä varmistaa SCA7-diagnoosin. Hyvin suuret toistojaksot, joita esiintyy kongenitaalimuotoisessa SCA7-taudissa, eivät näy PAGE-analyysissä. 5-10 ml EDTA-verta. Spinoserebellaariataksia 8 (SCA8), ATXN8/ATXN8OSgeenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus Lyhenne: B -SCA8-D (12247) Ts-SCA8-D (12248) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Spinoserebellaariataksia 8 (SCA8) on autosomissa vallitsevasti periytyvä ataksiasairaus, joka assosioituu ATXN8/ATXN8OS-geenin CTG-toistojaksoalueen monistumaan. Potilailla toistojaksoja on 80-800, kun normaalivariaatio on 16-80. SCA8-tautiin liittyvä CTG-ekspansio on poikkeuksellinen muiden SCA-tautien joukossa, koska kyseistä CTG-monistumaa on toisinaan havaittavissa myös terveillä henkilöillä (Suomessa 2.9 %:lla kontrolleista). Syytä siihen, miksi mutaatio aiheuttaa neurologisen oireiston vain osalle kantajistaan, ei tunneta. Siksi SCA8-mutaatiota ei vielä tässä vaiheessa voida pitää diagnostisena edes ataksiapotilaalla. SCA8-toistojaksomonistuma ryvästyy kuitenkin selvästi ataksiaa sairastaviin ja esimerkiksi Suomessa ATXN8/ ATXN8OS-geenin CTG-monistuma on osoitettavissa noin 18 %:lla dominanttia ataksiaa sairastavista. Empiirisen aineiston perusteella SCA8-mutaatiolöydökselle on laskettavissa ns. prediktiivinen arvo, joka riippuu sukutaustasta. SCA8-mutaatiolöydöksen prediktiivinen arvo on korkein dominanttia ataksiaa sairastavalla (86 %), mutta käyttökelpoinen myös sporadisissa tapauksissa (47 %). SCA8:n geenitesti on siis käyttökelpoinen oireisten potilaiden ataksian syyn etsimisessä, mutta testiä ei tule käyttää terveiden sukulaisten ennakoivana testinä. Oireisillakin potilailla geenitestiin on syytä palata tulevaisuudessa, kun patogeneettinen mekanismi taudin taustalla selvitetään lopullisesti. Huom. SCA8-geenitestiä ei voi tilata prediktiivisenä. Myöskään sikiödiagnostiikkaa ei tehdä SCA8-taudissa. 271 Indikaatiot: Kliininen epäily SCA8-taudista. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: ATXN8/ATXN8OS-geenin PCR-monistus CTA/CTG-toistojaksoa rajaavilla alukkeilla ja alleelien koon määritys PAGE-analyysillä. Suurten ekspansioiden varmistus LongExtend-PCR:llä. Vastausaika: 3-6 viikkoa. Tulkinta: CTG-monistuman löytyminen ATXN8/ATXN8OS-geenistä oireiselta ataksiapotilaalta viittaa SCA8-tautiin. Mutaatiopositiivisen potilaan lausunnossa löydökselle annetaan prediktiivinen arvo, joka kertoo SCA8-taudin todennäköisyyden suomalaisista ataksiapotilaista tehdyn empiirisen tutkimusaineiston perusteella. STREPTOKOKKI DNAASI, VASTA-AINEET Lyhenne: S-StrDNAb (2700) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7422, lääkäri: (02) 333 7428 Yleistä: β-hemolyyttiset streptokokit voivat tuottaa muiden eksoentsyymien (streptolysiini, hyaluronidaasi yms.) lisäksi eri deoksiribonukleaaseja (DNAasi), joista DNAasi B on tyypillinen ja lähes spesifinen A-ryhmän β-hemolyyttiselle streptokokille. Useimpia streptokokkien eksoentsyymejä vastaan syntyy streptokokki-infektioiden yhteydessä vasta-aineita (antistreptolysiini O, antistreptodornaasi B, antihyaluronidaasi yms.). StrDNAb-testissä mitataan DNAasi B-vasta-aineita, jotka infektion yhteydessä kohoavat jonkin verran AST:tä hitaammin, mutta toisaalta pysyvät kauemmin kohonneina. Erityisesti A-ryhmän β-hemolyyttisten streptokokkien aiheuttamissa ihoinfektioissa ja niihin mahdollisesti liittyvissä glomerulonefriiteissä DNAasi-vasta-aineilla on diagnostista merkitystä, koska tällöin AST jää usein negatiiviseksi, mutta StrDNAb on positiivinen. Indikaatiot: Epäily streptokokki-infektiosta (glomerulonefriitti, tulirokko, erysipelas, reumakuume). Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia, säilyy useita päiviä +4C:ssa. Samasta näytteestä voidaan tutkia myös AST. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Testissä mitataan tutkittavan seerumin kykyä estää streptokokista peräisin 272 olevan DNAasi B:n aiheuttamaa DNA:n pilkkoutumista värillisestä toluidiinisini O-DNA-substraatista (Antistreptococcal DNase B, Siemens). Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Tulokset ilmoitetaan U/ml. Normaalisti S-StrDNAb on alle 200. Kohonneet pitoisuudet viittaavat yleensä A-ryhmän β-hemolyyttisen streptokokin aiheuttamaan infektioon. Kirjallisuus: Shet A. and Kaplan E. Diagnostic methods for group A streptococcal infections. Manual of Molecular and Clinical Laboratory Immunology, 7th edition, 2006. Chapter 50, p. 428-433. Cunningham MW. Pathogenesis of group A streptococcal infections, Clin. Microbiol. Rev. 2000; 13:470–511. SYTOMEGALOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) Lyhenne:CMVNhO (4359), B-CMVNhO, Li-CMVNhO Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt: (02) 333 7476 Yleistä: Sytomegalovirus (CMV) aiheuttaa tyypillisesti infektioita immunovajauspotilailla, esim. elinsiirto- ja immuunikatopotilailla. Eräät CMV-infektioista ovat vakavia. Yleistyneelle sytomegalovirusinfektiolle on tunnusomaista CMV:n esiintyminen veressä (viremia), lähinnä leukosyyteissä. Viremia liittyy myös elinvaurioiden syntyyn CMV-infektiossa. Viremian diagnosoiminen on muodostunut tärkeäksi CMV-infektion lääkitysmahdollisuuksien johdosta. PCRmenetelmä on nopea keino CMV:n osoittamiseksi leukosyyteistä ja muistakin kliinisistä näytteistä. Indikaatiot:CMV-infektioepäily Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete Näyteputki: Steriili kertakäyttöputki (ks. alla). Näyte: EDTA- tai sitraattiverta 2 ml erotettuna plasmaksi. Näytettä otettaessa on varottava kontaminaatiota. CMV-PCR-testin voi suorittaa myös mm. nielunäytteestä, nenänielunäytteestä, BAL- ja selkäydinnestenäytteestä, luuydinnäytteestä, pleuranesteestä ja virtsanäytteestä. Kaikki halutut virus-PCR-tutkimukset samasta näytemateriaalista voidaan tehdä yhdestä näyteputkesta. Lähetys: PCR-näyte toimitetaan virusopin laboratorioon välittömästi, mielellään jäähdytettynä. Näytettä voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (1–3 vrk), pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Jos näyte pakastetaan, se on myös lähetettävä pakastettuna. Menetelmä: PCR (polymeraasiketjureaktio). 273 Tekotiheys: Kerran viikossa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä. Tulos valmiina normaalisti sarjan tekoa seuraavana päivänä. Tulkinta:Positiivinen/negatiivinen. Normaalisti negatiivinen. CMV-DNA:n löytyminen on merkki CMV:n aiheuttamasta infektiosta. SYTOMEGALOVIRUS NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR), KVANTITATIIVINEN Lyhenne:P-CMVNh (4777), U-CMVNh Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Sytomegalovirus (CMV) aiheuttaa tyypillisesti infektioita immunopuutteisilla potilailla, esim. elinsiirto- ja immunikatopotilailla. Eräät CMV-infektioista ovat vakavia. Yleistyneelle sytomegalovirusinfektiolle on tunnusomaista CMV:n esiintyminen veressä (viremia), lähinnä leukosyyteissä. Viremia liittyy myös elinvaurioiden syntyyn CMV-infektioissa. Viremian diagnosoiminen on muodostunut tärkeäksi CMV-infektion lääkitysmahdollisuuksien johdosta. PCRmenetelmä on nopea keino CMV:n osoittamiseksi plasmasta ja muistakin kliinisistä näytteistä. Indikaatiot: Immunopuutteisen potilaan sytomegalovirusinfektio ja antiviraalisen hoidon seuranta. Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Steriili kertakäyttöputki. Kaikki halutut virus-PCR-tutkimukset samasta näytemateriaalista voidaan tehdä yhdestä näyteputkesta Näyte: 3 ml EDTA- tai sitraattiverta erotettuna plasmaksi. 3 ml laimentamatonta virtsaa Lähetys: PCR-näyte on toimitettava virusopin laboratorioon mahdollisimman nopeasti, mielellään jäähdytettynä. Näytettä (plasmaa) voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (1–3 vrk), pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Jos näyte pakastetaan, se on myös lähetettävä pakastettuna. Menetelmä: Kvantitatiivinen PCR (polymeraasiketjureaktio). Tekotiheys: Kolme kertaa viikossa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä. Tekopäivänä klo 08:00 mennessä tullut näyte tutkitaan päivän sarjassa. Tulos valmiina normaalisti sarjan tekoa seuraavana päivänä. Tulkinta: Plasmanäytteiden tulos ilmoitetaan kopioiden määränä/ml. CMV-DNA:n toteaminen on merkki aktivoituneesta infektiosta ja kopioiden määrä kuvaa infektion aktiivisuutta ja vakavuusastetta. 274 SYTOMEGALOVIRUS, PIKAVILJELY Lyhenne:U-CMVVi (2728), -CMVVi Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Sytomegalovirus aiheuttaa vaikeusasteeltaan erilaisia infektioita etenkin elinsiirto- ja muilla immuunivajavuuspotilailla. Serologiset vasteet voivat näissä tapauksissa olla poikkeavia, jolloin viljelyä kannattaa käyttää diagnostisena menetelmänä. Indikaatiot: Sytomegaloviruksen aiheuttamien infektioiden (epäselvä kuume, lymphadeniitti, hepatiitti, immuunipuutteisten potilaiden infektiot, erityisesti pneumoniat, kongenitaaliset infektiot) diagnostiikka. Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Sytomegaloviljelyn kuljetusnesteputki: Putkia saa virusopin laboratoriosta. Ne ovat tällä hetkellä kierrekorkilla varustettuja 15 ml:n sentrifuugiputkia, jotka sisältävät 3 ml punertavaa kuljetusnestettä. Putkiin on merkitty vanhenemispäivä. Jos neste muuttuu sameaksi, putki on hylättävä. Näytetikku: Nukka-, pumpuli-, dacron- tai rayontikku (Alginaatti- ja hiilitikut eivät sovi) Näyte: Bf (bronkoalveolaarilavaatio) -näyte. Sytomegalovirus-viljelyn kuljetusnesteputkeen lisätään 3 ml Bf-huuhtelunestettä. Virtsanäyte. 3 ml puhtaasti laskettua virtsaa lisätään sytomegaloviruksen kuljetusnestettä sisältävään putkeen. Lähetys: Näyte tulee laittaa välittömästi jääkaappiin ja toimittaa laboratorioon mahdollisimman nopeasti. Menetelmä: Näytteellä infektoidaan soluviljelmä. Kahden vuorokauden kasvatuksen jälkeen tehdään immunoperoksidaasivärjäys spesifisellä monoklonaalisella vasta-aineella. Tekotiheys: Kaksi kertaa viikossa. Tulos valmiina kolmen vuorokauden kuluttua. Tulkinta: Positiivinen (viruksen nimi) / negatiivinen + lausunto. Normaalisti negatiivinen. Positiivinen löydös on osoitus aktiivista (joko primaari, reaktivaatio tai reinfektio) sytomegalovirusinfektiosta. SYTOMEGALOVIRUS, VASTA-AINEET Lyhenne: S-CMVAb (2727), Li-CMVAb (4749) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 275 Yleistä: Sytomegalovirus voi primaari-infektion lisäksi myös reaktivoitua ja aiheuttaa myös reinfektioita. Myös näissä on serologinen (sekä IgG- että IgM-) vaste usein todettavissa. Immuunipuutteisilla potilailla voi esiintyä poikkeavia ja vaikeasti tulkittavia immuunivasteita. Indikaatiot: Sytomegaloviruksen aiheuttamien infektioiden (epäselvä kuume, lymfadeniitti, hepatiitti, immuunipuutteisten potilaiden infektiot – erityisesti pneumoniat –, kongenitaaliset infektiot) diagnostiikka Sytomegaloviruskantajuuden selvitys elinsiirtojen yhteydessä. Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Puhdas lasi- tai muoviputki Näyte: Normaali seeruminäyte (ja selkäydinnestenäyte) Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml Lähetys: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (EIA IgG, ELFA IgM) Tekotiheys: Kaksi kertaa viikossa. Tulos valmiina seuraavana päivänä. Tulkinta: IgG-vasta-aineiden määrä yksikköinä, IgM-vasta-aineet kvalitatiivisesti (positiivinen / negatiivinen) + lausunto. Positiivinen IgG-vasta-ainelöydös osoittaa testattavan joskus sairastaneen sytomegalovirusinfektion. Useimmat saavat tartunnan jo lapsuudessa. Vasta-aineiden esiintyvyys on suunnilleen: 1v: 40 %, 5v: 50 %, 20v: 60 %, 40v: 80 %. IgM-vasta-ainetulos on normaalisti negatiivinen. Merkitsevä (yli 3-kertainen yksikkökasvu) IgG-vasta-ainetason nousu pariseerumien välillä tai positiivinen IgM-vasta-ainelöydös viittaavat aktiiviin sytomegalovirusinfektioon. Negatiivinen löydös ei sulje pois aktiivia infektiota. IgM-luokan reumafaktori yhdessä IgG-luokan sytomegalovirus-vasta-aineiden kanssa voi saada aikaan väärän positiivisen IgM-vasta-ainereaktion. Tanatoforinen dysplasia (TD), FGFR3-geenin yleisimpien mutaatioiden tutkimus Lyhenne: B -TD-D (12255) Ts-TD-D (12256) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Tanatoforinen dysplasia (TD) on vaikea luuston kehityshäiriöoireyhtymä, joka usein johtaa menehtymiseen jo sikiökaudella tai viimeistään vastasyntyneisyyskaudella. Kliinisten oireiden perusteella TD jaetaan kahteen tyyppiin. TDI:lle on ominaista pieniraajaisuus, käyrät reisiluut ja joskus myös apilanlehteä muistuttava kallo. TDII:ta puolestaan luonnehtii pieniraajaisuuden ohella tyyppi I:stä poiketen suorat reisiluut, ja aina apilanlehden mallinen kallo. Yh- 276 teisiä piirteitä kummallekin TD-tyypille ovat lyhyet kylkiluut, kapea rintakehä, makrokefalia, ominaiset kasvonpiirteet, brakydaktylia, hypotonia ja ihon poimuttuneisuus raajoissa. Useimmat elävänä syntyneet TD-potilaat menehtyvät pian syntymän jälkeen hengitysinsuffisienssiin ja tiedetään vain harvoja pidempään selvinneitä. TD:n taustalla ovat FGFR3-geenin mutaatiot, jotka ovat lähes aina sporadisia de novo -mutaatioita. TD:aan liittyviä mutaatioita on kuvattu FGFR3-geenin kodoneissa 248 (p.Arg248Cys), 249 (p.Ser249Cys), 370 (p.Gly370Cys), 371 (p.Ser371Cys), 373 (p.Tyr373Cys), 650 (p.Lys650Met, p.Lys650Glu) ja 807 (p.Ter807Arg, p.Ter807Gly, p.Ter807Leu, p.Ter807Cys, p.Ter807Trp). Indikaatiot: Kliininen epäily tanatoforisesta dysplasiasta. Usein epäily herää jo sikiökaudella poikkeavan ultraäänilöydöksen perusteella tai viimeistään heti syntymän jälkeen kliinisten oireiden perusteella. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: FGFR3-geenin valikoitujen alueiden PCR-monistus ja sekvensointi. Vastausaika: 2-4 viikkoa, kiireellisissä tapauksissa vastausaika sovittavissa laboratorion kanssa. Tulkinta: Patogeenisen mutaation löytyminen FGFR3-geenistä vahvistaa tanatoforisen dysplasian diagnoosin. TEIKKOHAPPO, VASTA-AINEET Lyhenne: S-TeikAb (2732) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7422, lääkäri: (02) 333 7428 Yleistä: Teikkohapot ovat gram-positiivisten bakteerien solusei-nämän rakenneosia. Syvissä Staphylococcus aureus -bakteerin aiheuttamissa infektioissa elimistö voi muodostaa vasta-aineita näitä bakteerin rakenneosia kohtaan. Jos potilaalla epäillään syvää stafylokokki-infektiota, voidaan bakteerin suoran osoittamisen lisäksi (viljely, PCR) saada tukea stafylokokkietiologialle tutkimalla teikkohappovasta-aineet antistafylolysiinitestin (S-ASTA) lisäksi. Paikallisissa S.aureus infektioissa vasta-aineiden muodostusta ei yleensä todeta. Indikaatiot: Epäily syvästä Staphylococcus aureus bakteerin aiheuttamasta infektiosta (endokardiitti, sepsis, septiset artriitit, syvät haavainfektiot, pneumonia). Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete 277 Näyte: 1 ml seerumia, säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Radiaalinen immunodiffuusio Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Tulos ilmoitetaan titterinä. Viitealue <2. Titterit 2–4 ovat epävarmoja positiivisia, titterit 8 positiivisia. Teikkohappovasta-aineita esiintyy eri tutkimusten perus-teella vaihtelevasti 50–90 %:ssa syvissä stafylokokki-infektioissa. Positiivisen löydöksen todennäköisyys kasvaa muiden serologisten testien tapaan, kun infektion alkamisesta on kulunut 14–30 vrk. Testiä voidaan käyttää antistafylolysiinitestin (S-ASTA) rinnalla täydentämään serologian osuvuutta. Kirjallisuus: Larinkari U. Assay of teichoic acid antibodies and antistaphylolysin in the diagnosis of staphylococcal osteomyelitis. Scand J Infect Dis 14: 123‑126, 1982. Granström M, Julander IG, Hedström S-Å, Möllby R. J Clin Microbiol 17: 640, 1983. Colque-Navarro P, Söderquist B, Holmberg H, Blomqvist L, Olcen P, Möllby R. J. Med Microbiol 47: 217, 1998. telomeeri-fish-tutkimuS Lyhenne: B-Telo-FISH (11723) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225 Yleistä: Telomeeri-FISH-tutkimuksella on mahdollista visualisoida samanaikaisesti kaikkien kromosomien päiden eli telomeerialueiden muutoksia, deleetioita, translokaatioita tai insertioita, jotka ovat kromosomitutkimuksella vaikeasti havaittavia tai jotka jäisivät jopa prometafaasikromosomitutkimuksella havaitsematta. Indikaatiot: Kliininen epäily kromosomipoikkeavuudesta tai suvussa periytyvä rakenteellinen kromosomipoikkeavuus. Lähete: Kromosomitutkimuslähete Näyte: 5 ml Li-hepariiniverta Lähetys: Huoneenlämmössä pikapostilähetyksenä tai bussikuljetuksena. Menetelmä: Soluviljely ja fluoresenssi in situ hybridisaatio (FISH). Vastausaika: 4-6 viikkoa. Tulkinta: Tutkimuksesta annetaan kirjallinen lausunto. 278 TETANUS (CLOSTRIDIUM TETANI), VASTA-AINEET Lyhenne: S-ClteAb (2738), sisältää IgM, IgA ja IgG-vasta-aineet S-ClteAbG (138) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7401, lääkäri: (02 333 7428 Yleistä: Tetanus vasta-aineita mitataan tutkittaessa potilaan vasta-ainevälitteisen immuniteetin aktiviteettia tai selvitettäessä hänen suojaansa tetanusta vastaan. Kummassakin tapauksessa mitataan IgG-luokan tetanus vasta-aineita. IgMja IgA-luokkien mittaus tulee kyseeseen epäiltäessä tetanusta. Testin diagnostinen merkitys on epäselvä. Indikaatiot: Immunologisen statuksen ja rokotevasteen tutkiminen epäiltäessä vastaainevälitteistä immuunivajavuustilaa sekä haluttaessa tutkia yksilön suojaa tetanusta kohtaan. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Lähetteessä on mainittava potilaan saamat tetanus-rokotukset ja mahdollinen anti-tetanusimmunoglobuliinin anto, mikäli kyseessä on infektioepäily. Näyte: 1 ml seerumia ennen tehosterokotusta ja 2 viikkoa sen jälkeen. Säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen menetelmä käyttäen antigeenina tetanustoksoidia. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: IgG vasta-aineiden määrä ilmoitetaan tuloksena IU/ml. Suojaava taso on 0.01 IU/ml, eläinten kanssa tekemisiin joutuvilla ja runsaasti kontaminoituneita naarmuja saavilla 0.05 IU/ml. Tehostevasteesta annetaan aina lausunto. Kirjallisuus: Viljanen MK, Nieminen S. Immunity to tetanus in Finland. Scand J Infect Dis 1980;12:211–3. Torsiodystonia 1 (ITD), DYT1-geenin valtamutaation tutkimus Lyhenne: B -ITD-D (12015) Ts-ITD-D (12257) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Idiopaattinen torsiodystonia (ITD) on autosomissa vallitsevasti periytyvä lihastauti, joka alkaa yleensä lapsuusiässä ja ilmenee tahdosta riippumattomana vartalon tai niskan jäykistelynä. Tautigeeni on DYT1-geeni, joka koodaa 279 torsinA-proteiinia. Valtamutaatio taudin taustalla on kolmen nukleotidin (GAG) deleetio, joka johtaa yhden glutamiinitähteen häviämiseen. Kaikki mutaationkantajat eivät oireile, sillä taudin penetranssi on alentunut. Indikaatiot: Kliininen epäily torsiodystonia 1 -taudista. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: DYT1-geenin PCR-monistus ja restriktioentsyymidigestio GAG-deleetion osoittamiseksi. Vastausaika: 2-4 viikkoa. Tulkinta: GAG-deleetion osoittaminen DYT1-geenin toisesta alleelista varmistaa dominantisti periytyvän torsiodystonia 1 -diagnoosin. Normaali tulos ei kuitenkaan sulje pois torsiodystoniaa, sillä kyseessä saattaa olla jokin muu DYT1-geenin mutaatio. TOXOPLASMA, VASTA-AINEET Lyhenne: S-ToxoAb (3907) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7401, lääkäri: (02) 333 7428 Yleistä: Suurin osa toksoplasmainfektioista sairastetaan joko kokonaan ilman oireita tai vain vähäisin oirein. Tärkeimmät toksoplasmoosin löydökset ovat lymfadeniitti, lievä lämpöily, lihasperäiset säryt ja joskus makulaarinen ihottuma. Toksoplasmoosin komplikaatioina saattaa esiintyä uveiitti, korionretiniitti, hepatiitti, meningiitti, myokardiitti tai pneumonia. Aikuisväestössä vasta-aineita esiintyy n. 20-30 %:lla ja infektion insidenssi on noin 1 %. Toksoplasmoosin merkittävin komplikaatio on raskauden aikaisen infektion seurauksena kehittyvä kongenitaalinen toksoplasmoosi. Raskaudenaikaisen toksoplasmainfektion insidenssi Suomessa on noin 2.4/1000 seronegatiivista raskautta. Sikiön infektoitumisriski on pienin raskauden ensimmäisellä kolmanneksella ja suurin viimeisen kolmanneksen aikana. Kongenitaalinen toksoplasmoosi on pystyttävä diagnosoimaan mahdollisimman varhain, koska vaurioita voidaan vähentää tai kokonaan estää riittävän aikaisin aloitetulla antimikrobihoidolla. IgM- ja IgG-vasta-aineiden lisäksi testissä mitataan IgG-luokan vasta-aineiden sitoutumiskykyä (aviditeetti), joiden perusteella voidaan osoittaa primaari toksoplasmainfektio. Indikaatiot: Pprimaarin ja kongenitaalisen toksoplasmoosin epäily. Toksoplasmaimmuniteetin selvittäminen mm. raskauden yhteydessä. 280 Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia. Kongenitaalisen toksoplasmoosin epäilyssä joko napaverinäyte tai 2–3 verinäytettä 2–3 kuukauden välein. Näytteeksi kelpaa myös likvori. Seerumi ja likvorinäytteet säilyvät useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen menetelmä. Näytteistä tutkitaan IgG-vasta-aineet ja kaikista positiivisista näytteistä lisäksi automaattisesti IgG-vasta-aineiden aviditeetti. Näytteistä, joiden aviditeetti on matala tai raja-arvo, tutkitaan IgMvasta-aineet. IgM-vasta-aineet määritetään myös mm. likvorinäytteistä ja epäiltäessä raskaudenaikaista primaari-infektiota, kun IgG-vasta-aineet ovat negatiiviset. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Positiivisia tuloksia seuraa lausunto. Positiivinen IgG-vasta-ainelöydös kertoo potilaan sairastaneen toksoplasmainfektion jossain vaiheessa. IgG-vasta-aineiden matala aviditeetti (alle 15 %) yhdessä positiivisen IgM-tuloksen kanssa osoittaa kyseessä olevan tuoreen toksoplasmainfektion. Kohtalainen aviditeetti (16–30 %) viittaa viimeisen kuuden kuukauden aikana sairastettuun toksoplasmoosiin. Korkea aviditeetti (yli 30 %) poissulkee primaarin toksoplasma-infektion. Negatiivinen IgM-vasta-ainetulos sulkee pois tuoreen toksoplasmainfektion mahdollisuuden. Toisaalta IgM-vasta-aineiden on osoitettu säilyvän positiivisina jopa puolitoista vuotta infektion jälkeen, joten positiivinen IgM-tulos ei välttämättä viittaa tuoreeseen infektioon. Kongenitaalisissa infektioissa vastasyntyneen IgG-vasta-ainetasojen seuranta on tärkeää, ja IgG-vasta-aineiden säilyminen/kohoaminen viittaa infektioon. Samoin positiivinen IgM viittaa vastasyntyneen infektioon. Kirjallisuus: Lappalainen M, Koskiniemi M. Duodecim 1988;104:239. Hedman K, et al. J Infect Dis 1989; 159:736. Lappalainen M, Hedman K. Serodiagnosis of toxoplasmosis. The impact of measurement of IgG avidity. Ann Ist Super Sanita 2004; 40:81–88. TREPONEMA PALLIDUM, FTA-absorptio Lyhenne: S–FTAAbs (4171) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7422, lääkäri: (02) 333 7428 Yleistä: Treponema pallidum -spirokeetta on syfiliksen eli kupan aiheuttaja. Tartunta saadaan yleensä sukupuoliteitse. Äidistä sikiöön tapahtuvan tartunnan seu281 rauksena lapselle kehittyy kongenitaalinen syfilis. Syfiliksen laboratoriodiagnostiikka tapahtuu pääasiassa serologisesti. Kupan seulontaan tulee käyttää S–TrpaAb-testiä, joka toteaa sekä IgM- että IgG-luokan kuppavasta-aineet ja soveltuu sekä tuoreen/hoitamattoman kupan että hoidetun taudin toteamiseen. S-TrpaAb testin tulos on joko postiivinen, raja-arvo tai negatiivinen. Seulonnan positiiviset/raja-arvo näytteet varmennetaan S-TPHA-testillä ja infektion tuoreus arvioidaan kardiolipiinitestillä. Nämä lisätestit tehdään automaattisesti S-TrpaAb positiivisista/raja-arvoisista näytteistä. FTAAbs-testiä voidaan käyttää erityistilanteissa, esim. jos on syytä epäillä STrpaAb-testin ja S-TPHA-testin antamaa tulosta virheelliseksi. Indikaatiot: Varmennustestinä syfilistä epäiltäessä/poissuljettaessa. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 2 ml seerumia, neurosyfilisepäilyssä 1 ml selkäydinnestettä. Näytteet säilyvät +4C:ssä useita päiviä. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Epäsuora immunofluoresenssi Tekotiheys: Tarvittaessa. Tulkinta: Normaalisti negatiivinen. TREPONEMA PALLIDUM HEMAGGLUTINAATIO (TPHA) LIKVORISTA Lyhenne: Li-TPHA (3263) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7422, lääkäri: (02) 333 7428 Yleistä: Syfiliksen laboratoriodiagnostiikka tapahtuu pääasiassa serologisesti. Syfiliksen seulontatestinä käytetään nykyään S–TrpaAb-testiä (ks. TREPONEMA PALLIDUM, VASTA-AINEET SEERUMISTA), joka toteaa sekä IgM- että IgGluokan kuppavasta-aineet ja soveltuu sekä tuoreen/hoitamattoman kupan että hoidetun taudin toteamiseen. Syfilikselle spesifisempiä Treponema pallidum vasta-aineita tutkitaan TPHAtestillä (Treponema pallidum hemagglutinaatio), jolla pyritään varmentamaan seulonnan tulos. TrpaAb ei sovellu likvornäytteiden tutkimiseen, joten Li-KardAb ja Li-TPHA ovat tutkimusvalikoimassamme aktiivivaiheen neurosyfiliksen osoittajina. Indikaatiot: Neurosyfilisepäily yhdessä S-TrpaAb:n kanssa. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. 282 Näyte: 1 ml selkäydinnestettä, säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Passiivinen hemagglutinaatio Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Normaalisti negatiivinen (titteri <80). Selkäydinnesteen TPHA-vasta-aineet ovat yleensä positiiviset neurosyfiliksessä. TREPONEMA PALLIDUM, VASTA-AINEET SEERUMISTA Lyhenne: S-TrpaAb (4942) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7422, lääkäri: (02) 333 7428 Yleistä: Treponema pallidum -spirokeetta on syfiliksen eli kupan aiheuttaja. Tartunta saadaan yleensä sukupuoliteitse. Äidistä sikiöön tapahtuvan tartunnan seurauksena lapselle kehittyy kongenitaalinen syfilis. Syfiliksen laboratoriodiagnostiikka tapahtuu pääasiassa serologisesti. S–TrpaAb-testi toteaa sekä IgM- että IgG-luokan kuppavasta-aineet ja soveltuu sekä tuoreen/hoitamattoman kupan että hoidetun taudin toteamiseen. S–TrpaAb tutkimus korvaa sekä kardiolipiinitestin että S-TPHAn kupan seulontatestinä. S-TrpaAb testin tulos on joko postiivinen, raja-arvo tai negatiivinen. Seulonnan positiiviset/raja-arvo näytteet varmennetaan S-TPHA-testillä ja infektion tuoreus arvioidaan kardiolipiinitestillä. Nämä lisätestit tehdään automaattisesti S-TrpaAb positiivisista/raja-arvoisista näytteistä. TrpaAb ei sovellu likvornäytteille, joiden tutkimiseen käytetään Li-KardAb ja Li-TPHA tutkimuksia. Indikaatiot: Kupan seulonta Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia, säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen menetelmä. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Normaalisti negatiivinen. Positiivinen tulos tarkoittaa, että potilas sairastaa tai on joskus sairastanut kupan. S-TrpaAb jää positiiviseksi sairastetun infektion jälkeen kuten S-TPHA:kin (ns. serologinen arpi). 283 Käytännön ohjeet: • Kuppaepäilyssä tai taudin poissulussa pyydä S-TrpaAb • Neurosyfilisepäilyssä pyydä S-TrpaAb sekä Li-KardAb ja Li-TPHA • Jos haluat seurata vasta-ainetasoja hoidon jälkeen, pyydä S-TrpaAb ja lisää lähetteeseen maininta hoidosta. Näissä tilanteissa S-KardAb toimii taudin aktiivisuuden indikaattorina. • Epäillessäsi uusintainfektiota aiemmin hoidetulla potilaalla pyydä S-TrpaAb ja lisää lähetteeseen maininta epäilystä. Näissä tilanteissa nousu S-KardAb tiitteerissä viittaa uusintainfektioon. trisomia PCR-tutkimus Lyhenne: Am-TriNhO (6059), Cv-TriNhO (6061) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225 Yleistä: Yleisimmät autosomien trisomiat (kromosomit 21, 18 ja 13) ja sukupuolikromosomien X ja Y lukumäärä voidaan todeta trisomia PCR-tutkimuksella ilman perinteistä kromosomitutkimusta. Menetelmä ei vaadi soluviljelyä, joten tulos saadaan normaalisti alle viikossa. Indikaatiot: Raskauden ensimmäisen kolmanneksen yhdistelmäseulassa saatu kohonnut kromosomipoikkeavuuden riskisuhde. Trisomia PCR-tutkimulla voidaan korvata aneuploidia FISH-tutkimus. Trisomia PCR-tutkimus ei voi kuitenkaan korvata perinteistä kromosomitutkimusta silloin, kun ultraäänitutkimuksessa on todettu sikiön rakennepoikkeavuus, sikiöllä on merkittävä kasvuhidastuma, perheessä on todettu periytyvä kromosomipoikkeavuus tai aiemmalla lapsella on todettu kromosomipoikkeavuudesta johtuva sairaus. Lähete: Kromosomitutkimuslähete Näyte: 2-3 ml lapsivettä (20 ml näyte, kun halutaan samalla myös kromosomitutkimus, myös näytteen ollessa verinen) noin 5 mg istukkanäytettä (20-30 mg, kun halutaan samalla myös kromosomitutkimus) Lähetys: Huoneenlämmössä pikapostilähetyksenä tai bussikuljetuksena. Menetelmä: Solujen hajotus lysispuskurissa. Kvantitatiivinen multiplex-PCR fluoresoivilla alukkeilla ja fragmenttien erottelu kapillaarielektroforeesissa. Genotyypitys GeneMarker-ohjelmalla. Mikäli näyte on verinen, perustetaan aina myös soluviljely maternaalisen kontaminaatioriskin vuoksi. Vastausaika: 1 viikko, kiireellisenä 2-4 vrk. Tulkinta: Tutkimuksesta annetaan kirjallinen lausunto. Menetelmällä voidaan todeta kromosomien 21, 18 ja 13 trisomiat ja sukupuolikromosomien aneuploidiat. Menetelmällä ei kuitenkaan pystytä varmuudella totemaan kaikkia aneuploi- 284 diamosaiikkeja. Tutkimuksella ei pystytä osoittamaan myöskään rakenteellisia kromosomipoikkeavuuksia eikä markkerikromosomeja. TROMBOSYYTTI, VASTA-AINEET Lyhenne: S-TrombAb (12603) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7422, lääkäri: (02) 333 7526 Yleistä: Osalla potilaista, joilla on idiopaattinen trombosytopeninen purpura (ITP) on autovasta-aineita verihiutaleita kohtaan. Nämä trombosyyttivasta-aineet lyhentävät trombosyyttien elinikää. Muita trombosyyttien pintaan tarttuvia ja mahdollisesti trombosytopeniaa aiheuttavia vasta-aineita ovat allovasta-aineet (mm. HLA-va), lääkkeiden aiheuttamat autovasta-aineet ja immuunikompleksit. Indikaatiot: Trombosytopenian syyn selvittely. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia tai 2–3 ml verta, (näytteen otto, ks. S-Immunokompleksit, PIPA s. Menetelmä: Testissä mitataan IgG:n sitoutumista ihmisen verihiutaleisiin ennen polyetyleeniglykoli (PEG) käsittelyä ja käsittelyn jälkeen. PEG-käsittely poistaa näytteestä immuuni-kompleksit. Mikäli tulos jää positiiviseksi käsittelyn jälkeen kyseessä on trombosyyttivasta-aineiden aiheuttama PIPA-positiivisuus. Jos tulos on PEG-käsittelyn jälkeen negatiivinen, PIPA-positiivisuus johtuu immuunikomplek-seista (Ks. S-CIC). Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Vastausta seuraa aina lausunto. Positiivinen PIPA-testi voi olla merkki trombosyytti vasta-aineista ja/tai immuuni-komplekseista. Sekä trombosyytti vasta-aineet, että immuunikompleksit voivat aiheuttaa trombosytopenian. Kirjallisuus: Kekomäki R. Väitöskirja. Helsinki 1979. Kekomäki R. Rajamäki A, Myllylä G. Vox Sang 1980;38:1. Faig D, Karpatkin S. Blood 1982;60:807 TSH-RESEPTORI, VASTA-AINEET Lyhenne: S-TSHRAb (4965) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7401, lääkäri: (02) 337526, Yleistä: Basedowin (l. Gravesin) taudissa muodostuu kilpirauhasen tyreotropiinireseptoriin sitoutuvia kilpirauhasta stimuloivia vasta-aineita (TSHR-Ab). Osa resep- 285 toriin sitoutuvista vasta-aineista ei johda kilpirauhasen toiminnan lisääntymiseen, vaan estämällä TSH:n sitoutumisen aiheuttavat hypotyreoosin. Käyttämämme RIA-menetelmä osoittaa myös näitä (harvinaisia) vasta-aineita. Aktiivisessa Basedowin taudissa TSHR-Ab löytyy 60–80 %:lla. Hoidon aikana vasta-aineet laskevat, mikäli laskua ei tapahdu tauti saattaa aktivoitua uudelleen. Indikaatiot: Basedowin taudin / eksoftalmus-oireyhtymän diagnostiikka. Hypertyreoosin erotusdiagnostiikka. Raskauden aikainen ja vastasyntyneen hypertyreoosi. Hypertyreoosin seuranta hoidon aikana. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia. Näytettä voi säilyttää kolme päivää +4C:ssa, pidenmpiaikainen säilytys -20C:ssa. Pakastetun näytteen voi lähettää normaalissa postissa. Menetelmä: Humaania rekombinanttiantigeenia käyttävä TRAK Human RIA-testi. Menetelmä ei erota salpaavia ja stimuloivia vasta-aineita. Tekotiheys: Tehdään joka toinen viikko. Tulkinta: Viitearvo: Normaali <1.0 IU/L Raja-arvo 1.0-1.5 IU/L Kohonnut >1.5 IU/L. Positiivinen tulos viittaa hyvin vahvasti Basedowin tautiin. Basedowin taudissa silmäoireet ja positiiviset TSHR-vasta-aineet voivat olla esimmäinen viite alkavasta autoimmuunisairaudesta. Basedowin tauti (kuten Hashimoton tyreoidiitti) voi aktivoitua raskauden aikana, joten vasta-aineita on syytä seurata. Raskauden aikana IgG-luokan TSHR-vasta-aineet menevät istukan läpi sikiöön ja voivat aiheuttaa sikiölle tai vastasyntyneelle hypertyreoosin. Lapsen TSHR-Ab on tällöin syytä tutkia. Vasta-aineiden seurannasta on hyötyä myös tyreostaattihoidon aikana. Hoidon onnistuessa vasta-aineet laskevat, mutta tauti saattaa aktivoitua uudelleen ja tällöin vasta-aineet eivät laske. Kirjallisuus: Hay ID, Klee GG. Endocr Metab Clin North Am 1988;17:473. Schott M, Morgenthaler NC, Fritzen R et al. Horm Metab Res 2004;36:92-6. Wilson R, Frazer WD, McKillop JH, ym. Acta Endocrinol (Kbh) 1989;121:666. TUHKAROKKOVIRUS, VASTA-AINEET Lyhenne: S-MorbAb (2815), Li-MorbAb (3631)) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Tuhkarokkoon liittyy säännönmukaisesti sekä IgG- että IgM-vaste, ja serologiset menetelmät ovatkin ensisijaisia tuhkarokkovirusdiagnostiikassa. Indikaatiot: Eksanteematautien diagnostiikka Tuhkarokkoimmuniteetin määrittäminen 286 Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Puhdas lasi- tai muoviputki Näyte: Normaali seeruminäyte (ja selkäydinnestenäyte) Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml. Lähetys: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (EIA) Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulos valmiina seuraavana päivänä. Tulkinta: IgG-vasta-aineiden määrä titterinä, IgM-vasta-aineet kvalitatiivisesti (positiivinen / negatiivinen) + lausunto. Positiivinen IgG-vasta-ainelöydös osoittaa testattavan sairastaneen tuhkarokkovirusinfektion tai saaneen tuhkarokkorokotuksen. Yli 2-vuotiaista lähes 100 %:lla on vasta-aineita, ja MPR-rokotuksella tilanne pyritään säilyttämään. IgM-vasta-ainelöydös on normaalisti negatiivinen. Merkitsevä (yli 4-kertainen) titterin nousu IgG-vasta-ainetasossa tai positiivinen IgM-vasta-ainelöydös ovat osoitus tuoreesta tuhkarokkovirusinfektiosta (tai MPR-rokotuksesta). Tunnetun DNA-mutaation tutkimus Lyhenne: B -Mut-D (12283) Ts-Mut-D (12284) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Mikäli potilaalla epäillään perinnöllistä sairautta, jonka taustalla oleva geenivirhe on ennalta tiedossa, voimme tutkia ko. mutaation potilaan näytteestä. Kyseeseen tulevat lähinnä valikoimissamme olevien analyysien sovellukset, esimerkiksi yhden eksonin sekvensointi pyydetystä geenistä tunnetun mutaation havaitsemiseksi. Suunniteltaessa tämänkaltaista DNA-testiä pyydetään ottamaan ennalta yhteyttä DNA-laboratorioon. TUMA, LIUKOISET ANTIGEENIT, VASTA-AINEET Lyhenne: S-ENAAb (3022) Osatutkimukset: S-RNPAb (3317), S-SmAb (3324), S-SSAAb (3322), S-SSBAb (3323); (voidaan pyytää erik-seen) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7411, (02) 333 7526 287 Yleistä: ENA-vasta-aineet seulotaan käyttäen 10 ENA-proteiinin seosta (sisältää antigeenit: U1RNP [70 kDa, A, C], Sm, Ro/SSA [60 kDa, 52 kDa], La/SSB, Scl70 [Topo 1], Jo-1, CENB). Positiivisista näytteistä tehdään osatutkimukset. ENA vasta-aineita esiintyy useissa tulehduksellisissa reumasairauksissa, mm. systeemisessa lupus erytemato-suksessa (SLE), sidekudostautisyndromassa (MCTD/ UCTD) ja Sjögrenin syndromassa, systeemisessä sklero-dermassa ja myosiiteissa. Tarkempi analyysi: ks. myös S-TUMA, VASTA-AINEET, IMMUNOBLOTTAUS ja S-TUMA, VASTA-AINEET, TYYPITYS Indikaatiot: Tumavasta-aineiden spesifiteetin selvittäminen. Systeemis-ten autoimmuunisairauksien (SLE, Sjögrenin syndrooma), toistuvien aborttien ja vastasyntyneen sydämen johtumis-häiriöiden diagnostiikka. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Diagnoosi ja tieto taudin aktiivisuudesta ilmoitettava. Näyte: 1 ml seerumia. Säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Kaksivaiheinen fluoroentsymoimmunologinen menetelmä. Seulonnassa positiivisista mitataan vasta-aineet neljälle ENA-antigeenille. Tekotiheys: Kaksi kertaa viikossa. Tulkinta: Viitearvot: S-ENAAb: normaalisti negatiivinen S-SSAAb ja S-SSBAb Negatiivinen Heikko positiivinen Positiivinen S-RNPAb ja S-SmAb: Negatiivinen Heikko positiivinen Positiivinen <7 7–10 >10 U/ml U/ml U/ml <5 5–10 >10 U/ml U/ml U/ml ks. myös TUMAVASTA-AINEET, IMMUNOBLOTTAUS. Positiivinen tuma/ENA-vasta-ainelöydös viittaa tiettyyn systeemiseen autoimmuunitautiin, mutta negatiivinen löydös ei sulje sitä pois. ENA-Ab Diagnoosi Yleisyys % RNP MCTD/ UCTD yli 95 SLE20–40 Systeeminen skleroderma15–20 288 Sm SLE15–30 SS-A Sjögrenin oireyhtymä 40–70 SLE25–35 Neonataalinen lupus, sydämen johtumishäiriö80–100 SS-B Sjögrenin oireyhtymä 30–50 SLE5–10 RNP-vasta-aineet MCTD-tautia sairastavat ovat RNP-vasta-ainepositiivisia, mutta vasta-aineet eivät ole taudille spesifisiä, vaan niitä tavataan muissa systeemisissä autoimmuunisairauksissa, mm. SLE-potilailla (40%:lla, lievempi taudinkuva) ja sklerodermassa. Sm-vasta-aineet Sm-vasta-aineet ovat lähes spesifisiä systeemiselle lupus erytemasosukselle (SLE). SS-A-vasta-aineet SS-A-vasta-aineita esiintyy Sjögrenin oireyhtymässä, SLE:ssa ja tumavastaainenegatiivisessa lupuksessa / iholupuksessa. Jos äidillä on SS-A-vastaaineita, ne saattavat aiheuttaa sikiöllä tai vastasyntyneellä neonataa-lisen lupuksen, johon voi liittyä sydämen johtumishäiriö; tällöin vasta-aineiden määrittämisellä ja seurannalla on diagnostista merkitystä. SS-B-vasta-aineet SS-B-vasta-aineita esiintyy sekä primaarisessa että SLE:een liittyvässä Sjögrenin oireyhtymässä ja neonataalisessa lupuksessa, mutta harvemmin iholupuksessa. SLE:ssa SS-B-vasta-aineet liityvät lievempään taudinkuvaan. Kirjallisuus: ks. TUMAVASTA-AINEET, IMMUNOBLOTTAUS. TUMA, VASTA-AINEET Lyhenne: S-ANA (2819) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7411, (02) 333 7526 Yleistä: Tumavasta-aineita todetaan merkitsevissä tiittereissä (>80) eräissä sidekudostaudeissa (SLE, skleroderma, mixed connective tissue disease l. MCTD, krooniset hepatiitit) ja lääkehoidon yhteydessä (esim. prokainamidi, hydralatsiini, INH ja nitrofurantoiini). Lisäksi matalia tiittereitä todetaan virusinfektioissa ja maligniteettien yhteydessä. Noin 10 %:lla normaaliväestöstä on matalia tumavastaainetiittereitä. Immunofluoresenssitekniikalla määritetyt tumavasta-aineet antavat vain harvoin spesifisen vasta-ainelöydöksen (esim. sentromeerivasta-aineet). Silti tuman värjäyskuvio voi antaa viitteitä vasta-aineen spesifiteetistä ja tautiyhteydestä. Värjäyskuvion perusteella voidaan myös valita jatkotutkimukset, joilla selvitetään, muita tuman antigeeneja kohtaan potilaan tumavasta-aineet olivat kehittyneet. Ks. myös DNA-VA, TUMA, LIUKOISET ANTIGEENIT, VASTA-AINEET, TUMA, 289 VASTA-AINEET, IMMUNOBLOT-TAUS ja ENA- JA TUMA, VASTA-AINEIDEN ANALYYSI Indikaatiot: SLE:n, skleroderman ja muiden systeemisten autoimmuunisairauksien ja maksasairauksien diagnostiikka (seulonta). Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia. Säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Epäsuora immunofluoresenssitekniikka, jossa antigeenina on HEp-2 solulinja. Seerumin alkulaimennos on 1:320. Positiivisista titrataan IgG-luokan vasta-aineet. Tekotiheys: 1–2 kertaa viikossa Tulkinta: Viitealue <320. Tulos ilmoitetaan titterinä. Korkeat titterit (>320) ovat diagnostisesti merkitseviä. Tietyt tuman värjäytymiskuviot antavat viitteen mitä tuman antigeeneja kohtaan potilaan vasta-aineet todennäköisesti ovat kehittyneet ja mitkä taudit saattaisivat tulla kyseeseen: Tavallisimmat värjäyskuviot –homogeeninen (DNAn, DNP eli desoksinukleoproteiini, histonit, Scl-70) viittaa SLE:een, lääkeineiden aiheuttaman lupukseen tai sklerodermaan. Histonivasta-aineet ovat positiiviset 95–100 %:lla lääkeaine-lupuksessa, 30 %:lla SLE:ssa ja 15–20 %:lla nivelreu-massa ja MCTD:ssa. – hienorakeinen läiskittäinen (SSA/SSB, fine speckled). Liittyy Sjögrenin syndroomaan, sklerodermaan. – läiskittäinen/ täplikäs (Sm, RNP, SS-A, SS-B, Scl-70, nuclear matrix) viittaa mm. SLE:een, MCTD:een (mixed connective tissue disease), Sjögrenin syndromaan tai sklerodermaan. (Ks. S-ENA-Ab) – nuclear matrix eli large speckled, ”suuriläiskäinen”, voi liittyyä ns. overlapsyndroomaan (SLE, MCTD, skleroderma, myosiitti) – nukleolaarinen, ”nukleolus”-va (Scl-70, SS-A, SS-B, 4S-6S RNA / U3 RNA / fibrillarin, RNA polymeraasi I, Th/To) viittaa mm. sklerodermaan, Sjögrenin syndrooma, SLE tai ns. nitrofurantoiini-syndroomaan. – nuclear lamiinivasta-aineet (smooth membraneous) värjäävät tumamembraanin antigeeneja ja liittyvät useisiin autoimmuunisairauksiin, mm. SLE, SS, nivelreuma, krooninen aktiivinen hepatiitti ja lineaarinen skleroderma. – rakeinen, Scl-70 -kaltainen värjäytymiskuvio, viittaa systeemiseen sklerodermaan (suos. varmistamaan S-ANATy tutkimuksella) – sentromeerivasta-aineet ovat tyypillisiä rajoittuneessa skleroderman CREST (Calcinosis, Raynaud, Esophagus motility, Sclerodactylia, Teleangiectasia) syndromassa esiintyviä vasta-aineita, joita voi esiintyä myös primaari biliaarikirroosissa (30 %) ja Raynaud’n oireyhtymässä (15–20 %). Harvinaiset värjäyskuviot – Coilin body (P-80 coilin), harvinainen, useissa systeemisissä autoimmuunisairauksissa (skleroderma, Raunaudin oire). – Golgi -värjäytyminen, harvinainen, liittyy useaan autoimmuunitautiin (SLE, SS, RA, myosiitti) ja muihin tauteihin (pikkuaovojen atrifia, syöpä). 290 – NSp-I kuvio (multiple nuclear dots; antigeenit Sp-100, PML). Harvinainen, liittyy mm. primaariin biliaariseen kirroosiin. – NuMA (Nuclea mitosis antigen, sukkulanapa) -värjäystymiskuvio esiintyy Sjögrenin syndroomassa, nivelrreumassa sekä infektioissa. – mitotic spindle -kuviota on tavattu UDCTD:ssa (undifferentiated connective tissue disease) ja sklerodermassa. – midbody-kuvio liittyy systeemiseen sklerodermaan (harvinainen). – PCNA (proliferating cell nuclear antigen) näkyy myös IF-värjäyksessä. PCNA-vasta-aineita on kuvattu 5 %:lla SLE-potilaista, mutta esiintyy myös potilailla, joilla ei ole autoimmuunitautia. – RNA polymeraasi I -värjäystymiskuvio, liittyy systee-miseen sklerodermaan ja esiintyy osalla rajoittunutta sklerodermaa sairastavilla sekä (harvoin) SLE:ssä. – sentriolivasta-aineita voidaan (harvoin) tavata kehittymässä olevassa skelodermassa. Osa tuman antigeenien kanssa reagoivista vasta-aineista on immunofluoresenssissa ANA-negatiivisia: mm. osa ENA-vasta-aineisiin kuuluvista SS-A vasta-aineista ja JO-1 sekä kardiolipiini-vasta-aineet KS. Tuma, vasta-aineet, immunoblottaus. TUMA, VASTA-AINEET, IMMUNOBLOTTAUS Lyhenne: S-ANA-IB (20155) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7411, (02) 333 7526 Yleistä: Ks. myös ENA- JA TUMA-VASTA-AINEIDEN ANALYYSI Tumavasta-aineiden immunofluoresenssimääritys (S-ANA-Ab) antaa harvoin spesifisen diagnoosin. Lisäksi testi voi antaa virheellisesti negatiivisen tuloksen mikäli antigeeni ei ekspressoidu (SS-A). Värjäyskuvio voi kuitenkin antaa viitteen siitä minkä antigeeenin kanssa vasta-aineet reagoivat. Systeemistä autoimmuunitautia sairastavilla potilailla, joilla todetaan korkea tuma vasta-ainetitteri (läiskittäinen, ”speckled”-kuvio), tavataan usein myös vasta-aineita ns. liukoisia tuman antigeeneja (extractable nuclear antigen = ENA) vastaan. ENA-antigeeni tarkoitti alunperin niitä tuma-vasta-aineiden kanssa reagoivia liukoisia kanin kateenkorvan uutteen antigeeneja, jotka eivät saostuneet yhdessä DNA:n ja histonien kanssa. Nimitys on säilynyt vaikka kaikki ENA:t eivät ole liukoisia ja osa antigeeneista ei sijaitse tumassa vaan sytoplasmassa. ENA-antigeeneja ovat mm. ribonukleoproteiinit (RNP70k, RNP-A, RNP-C), ribosomaalinen RNP (ribosomin P-proteiinit) sekä ns. Sm-, SS-A/Ro52, SSA/Ro60, SS-B ja Scl-70 antigeenit. ENA-antigeenit on nimetty tautiyhteyden mukaan. Esim. MCTD/ UCTD (mixed connective tissue disease / undifferentiated connective tissue disease) -potilailla esiintyy RNP-vasta-aineita, usein RNP70-antigeenia kohtaan. Osalla SLE-potilaista on vasta-aineita Sm-antigeenia, osalla Sjögrenin oireyhtymää sairastavista SS-A-ja SS-B-antigeenia, osalla polymyosiittipotilaista JO-1-antigeenia sekä osalla skleroderma-potilaista Scl-70-antigeenia (topoisomeraasi I) kohtaan. 291 Histonivasta-aineet liittyvät lääkeainelupukseen; ribosomi P vasta-aineet SLE:n neuropsykiatrisiin häiriöihin, lupusnefriittiin ja -hepatiittiin. Indikaatiot: Tumavasta-aineiden spesifiteetin selvittäminen ja tumavasta-ainenegatiivisen lupuksen diagnostiikka. SLE:n, skleroderman ja muiden systeemisten autoimmuuni-sairauksien diagnostiikka (seulonta ja spesifiteetti). Lääkeainelupuksen, neurolupuksen, lupusnefriittien, toistuvien aborttien ja vastasyntyneiden sydämen johtumishäiriöiden diagnostiikka. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Diagnoosi ja tieto taudin aktiivisuudesta ilmoitettava. Näyte: 1 ml seerumia. Säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmät: Tumavasta-aineiden immunoblottaus tehdään käyttäen INNOLIA-immunomenetelmää. Vasta-aineita mitataan seuraavia antigeeneja kohtaan: RNP (70kd, A[34kd], C[22kd]), Sm(B/B’[27/28kd], D[16kd]), SS-A (Ro52/60kd), SS-B, Scl70 (Topoisomerasi 1), Jo-1, Ribosomi P, CENP-B, Histonit (H1, H2A, H2B, H3, H4). Tekotiheys: Kerran viikossa Tulkinta: TUMA/ENA-vasta-aineet systeemisissä autoimmuuni-taudeissa: Positiivinen tuma/ENA-vasta-ainelöydös viittaa tiettyyn systeemiseen autoimmuunitautiin, mutta negatiivinen löydös ei sulje sitä pois. Tulkinta ENA-Ab Diagnoosi RNP MCTD/ UCTD SLE Systeeminen skleroderma SmSLE SS-A Sjögrenin oireyhtymä SLE Neonataalinen lupus, sydämen johtumishäiriö SS-B Sjögrenin oireyhtymä SLE Scl-70 Systeeminen skleroderma **) Rajoittunut skleroderma JO-1 Polymyosiitti/ dermatomyosiitti Myosiitti/fibrosoiva alveoliitti PCNA *) SLE (myös muissa taudeissa) Ribos P SLE CENP-B***) Rajoittunut skleroderma (CREST) Systeeminen skleroderma 292 Yleisyys % yli 95 20–40 15–20 15–30 40–70 25–35 80–100 30–50 5–10 20–40 20 20–40 70 5 5–20 80 15 *) Proliferating cell nuclear antigen l. sykliini, KS. TUMA-VA **) 2/3 osalla Scl-70 positiivisista on systeeminen skleroderma ***) Ks. S-SENTROMEERI, VASTA-AINEET. CENP-B-vasta-aineet korreloivat sentromeerivasta-ainei-siin jotka on osoitettu IF-tekniikalla. Tulkinta, Ks. myös, S-HISTONI, VASTA-AINEET Terveillä henkilöillä ei esiinny ENA vasta-aineita. Monet positiivisista vasta-ainelöydöksistä ovat diagnostisia, esim. Sm-va SLE:n, Scl-70 Skleroderman ja JO-1 polymyosiitin diagnostiikassa. On kuitenkin muistettava, että negatiivinen ENA-vasta-ainelöydös ei sulje pois systeemistä autoimmuunisairautta. Anti-RNP vasta-aineita todetaan lähes 100 %:lla MCTD/UCTD-potilaista. Löydös ei kuitenkaan ole spesifinen: SLE:ssa tavataan matalia anti-RNP tiittereitä 30–40 %:ssa; lisäksi positiivisia tiittereitä todetaan joskus sklerodermassa. MCTD-potilaita seurattaessa onkin havaittu, että vuosien kuluessa monella taudinkuva muuttuu joko SLE:ksi tai sklerodermaksi tai nivelreumaksi. IMMUNOBLOTTAUS-analyysillä voidaan osoittaa vasta-aineita spesifisiä U1-RNApartikkeliin liittyneiden proteiinien (70kD, A = 34kD, C = 22kD) peptidirakenteita kohtaan. Myös näillä on diagnostista merkitystä: mm. 70K-peptidi-vastaaineet yksin esiintyessään liittyvät MCTD-potilailla erosiiviseen artriittiin, kun taas Sm (B/B’= 27/28K) -proteiinin vasta-aineet liittyvät kuumeiluun, sklerodaktyliaan ja muihin iho-oireisiin. Sklerodermassa (”systemic sclerosis”) esiintyy tumavasta-aineita n. 70 %:lla potilaista. Diffuusissa (”truncal/proximal”) sklerodermassa tuma-vasta-aineet voivat olla joko nukleolaarisia antigeeneja (50 %:lla) (RNA ym.) tai liukoista ENA-antigeenia (Scl-70-vasta-aineet) Kohtaan. Lisäksi rajoittuneessa sklerodermassa (ns. CREST-syndroma) n. 70 %:lla esiintyy vasta-aineita sentromeeri/kinetochori antigeeneja kohtaan (Ks. tämä). Koska CREST-syndroman prognoosi on parempi, ja vain näillä potilailla esiintyy sentromeerivasta-aineita, on sklerodermaa epäiltäessä aina syytä tutkia kaikki edellä mainitut vastaaineet. Skleroderman lisäksi sentromeerivasta-aineita on osoitettu myös primaarisessa biliaarisessa kirroosissa (PBC). SS-A ja SS-B vasta-aineita löytyy n. 60 %:lla Sjögrenin syndromaa sairastavista potilaista, sekä 10–30 %:lla SLE-potilaista. SS-A-vasta-aineet ovat yleisiä Sjögrenin syndromassa (n. 60 %:lla), mutta niitä esiintyy myös tumavasta-ainenegatiivisessa SLE:ssa (Subacute cutaneous lupus erythematosus, SCLE, 60 %:lla) ja neonataalisessa iholupuksessa (30 %). SS-A ja SSB-vasta-ainepositiivisia äitejä seurataan raskauden aikana ja lapsia syntymän jälkeen: osa lapsista sairastuu neonataaliseen lupukseen ja toisille kehittyy kongenitaalinen A-V-blokki. Sydämen johtumishäiriö (totaali A-V-blokki) liittyy erityisesti SS-A-vasta-aineisiin, mutta useimmiten potilailla (ja heidän äidillään) todetaan myös SS-B-vasta-aineita. SS-A-vasta-aineita on todettu joskus myös primaarissa biliaarisessa kirroosissa ja autoimmuunihepatiitissa sekä trombosytopenioissa (trombosyyteissä ristiinreagoiva antigeeni). ENA vasta-aineiden esiintymiseen näyttää liittyvän oireita useista elimistä (vaskuliitteja). Toisaalta sekä anti-RNP, anti-Sm että anti-SS-B positiivisilla SLE-potilailla esiintyy vähemmän nefriittejä kuin SLE:ssa yleensä. Samoin MCTD:ssa (anti-RNP-positiivinen) vaikeita munuais-muutoksia esiintyy vähemmän (n.25 %:lla) kuin SLE:ssa. MCTD:n taudinkuva saattaa kuitenkin 293 Kirjallisuus: muuttua vuosien seurannan aikana vaikeammaksi. MCTD-potilaat näyttävät vastaavan hyvin kortikosteroidihoidolle, mutta pitkään jatkuneessa taudissa esiintyy kortikosteroidiresistenttejä skleroderman kaltaisia iho-oireita. MCTD:n prognoosi on suunnilleen sama kuin SLE:n: 10-vuoden eloonjäämisluku on yli 80 %. Vasta-aineita ribosomaalisia P-proteiineja kohtaan esiintyy 5–20 %:lla SLEpotilaista. Ne liittyvät erityisesti neuropsykiatrisiin häiriöihin (depressio, psykoosi). Lisäksi niitä esiintyy lupusnefriiteissä ja -hepatiiteissa. Histonivasta-aineet liittyvät lääkeainelupukseen. Black C, Isenberg DA. Br J Rheumatol 1992;31:695–700. Hietarinta M, Koskimies S, Lassila O, ym. Br J Rheumatol 1993;32:336–340. Hietarinta M, Tertti R, Lassila O. Clin Exp Rheum 1993;11:457 Kurki P. Duodecim 1992;108:1380–1382. Lundberg I, ym. Br J Rheumatol1992;31:811–817. Piirainen HI, Kurki PT. Scand J Rheumatol 1990;19:51–56. Provost TT, Watson R: J Invest Dermatol 1993;100(Suppl):14. Sharp GC, Irwin WS, Tan EM, ym. Am J Med 1972;52:148–159. Sullivan WD, Hurst DJ, Harman CE, et al. Medicine 1984;63:92–98. Tan EM, Chan EKL, Sullivan KF, Rubin RL. Clin Immunol Immunopathol 1988;47:121–141. Viander M, Hietarinta M. Lassila O. Screening of ENA antibodies by EliA™Symphony vs. routine immunodiffusion and/or immunoblotting – a twoyear patient material study from Turku University Hospital. 4th International Congress on Autoimmunity, Budapest 2004. TUMA, VASTA-AINEET, TYYPITYS Lyhenne: S-ANA-Ty (S-ENAAb1)(4505) Osatutkimukset: S-RNP70Ab, S-RNPAb (3317), S-SmAb (3324), S-SSAAb (3322), S-SSBAb (3323), S-Scl70Ab(3765), S-Jo-1Ab (3767), S-SentAb (CENP) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7411, (02) 333 7526 Yleistä: ENA-vasta-aineet seulotaan käyttäen 10 ENA-proteiinin seosta (sisältää antigeenit: U1RNP [70 kDa, A, C], Sm, Ro/SSA [60 kDa, 52 kDa], La/SSB, Scl70 [Topo 1], Jo-1, CENB). Positiivisista näytteistä tehdään osatutkimukset. ENA vasta-aineita esiintyy useissa tulehduksellisissa reumasairauksissa, mm. systeemisessa lupus erytematosuksessa (SLE), sidekudostautisyndromassa (MCTD/UCTD) ja Sjögrenin syndromassa, systeemisessä sklerodermassa ja myosiiteissa. Ks. myös, TUMA, VASTA-AINEET, IMMUNOBLOTTAUS. Indikaatiot: Tumavasta-aineiden spesifiteetin selvittäminen. Skleroderman, myosiittien, SLE:n ja muiden systeemisten autoimmuunisairauksien diagnostiikka. 294 Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Diagnoosi ja tieto taudin aktiivisuudesta ilmoitettava. Näyte: 1 ml seerumia. Säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Fluoroentsymoimmunologinen menetelmä. Seulonnassa positiivisista mitataan vasta-aineet kahdeksalle ENA-antigeenille. Tekotiheys: Kaksi kertaa viikossa Tulkinta: Viitearvot: S-RNP70Ab, S-Jo1Ab, S-Scl70Ab, S-SentAb, S-SSAAb ja S-SSBAb Negatiivinen <7 U/ml Heikko positiivinen 7–10 U/ml Positiivinen >10U/ml S-RNPAb ja S-SmAb: Negatiivinen <5 U/ml Heikko positiivinen 5–10 U/ml Positiivinen >10U/ml Kliininen merkitys: Kirjallisuus: ks. TUMAVASTA-AINEET, IMMUNOBLOTTAUS TYREOIDEAPEROKSIDAASI (TPO), VASTA-AINEET Lyhenne: S-TPOAb (4028) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7401, lääkäri: (02) 333 7526, (02) 333 7428 Yleistä: Seerumin tyreoideaperoksidaasi- (S-TPOAb, S-TyrPAb), tyreoglobuliini- (STyglAb) ja tyreoideamikrosomivasta-aineet (S-TYMSAb) ovat tärkeimmät kroonisen autoimmuunityreoidiitin diagnostiikassa käytetyt vasta-ainetutkimukset. Tyreoidean epiteelisolujen mikrosomi-fraktion tärkein antigeeni on kilpirauhashormonien synteesiin osallistuva tyreoidea-peroksidaasi (TPO). Indikaatiot: Autoimmuunityreoidiittien diagnostiikka. Primaarisen hypotyreoosin, struuman ja kilpirauhaskyhmyn syyn selvittely. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia. Säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (ELISA). Tekotiheys: Kerran viikossa. Määritys yhden työpäivän kuluessa. 295 Tulkinta: Kirjallisuus: Viitearvot: <10 IU/ml Normaali tulos (viitealue) 10–14 IU/ml Raja-arvo 15–99 IU/ml Vasta-aineet lievästi koholla 100–200 IU/ml Keskivahva positiivinen >200 IU/ml Korkea positiivinen Lievästi kohonneita arvoja todetaan n. 10 %:lla terveillä verenluovuttajilla, iän mukana positiivisten määrä kasvaa (ad. 10–20 %), monilla näistä voi olla hiljainen krooninen tyreoidiitti, joka myöhemmin johtaa hypotyreoosiin. Hashimoton tyreoidiitissa TPO-vasta-aineita löytyy 95 %:lla, spontaanissa atrofisessa hypotyreoosissa n. 70 %:lla ja Basedowin (Gravesin) taudissa n. 50–70 %:lla. Aiemmin sairastettu autoimmuunityreoidiitti saattaa aktivoitua raskauden aikanaja johtaa postpartaaliseen hypotyreoosiin. Korkeat TPO-vasta-ainetasot ennustavat kehittymässä oleva hypotyreoosia. Tyreodiittipotilaiden oireettomilla omaisilla ja polyendokrino-patioissa vastaaineita on normaalia useammin. (esim. insuliinidiabeteksessa n. 5 %:lla). Beever K, Bradbury J, Philips D ym. Clin Chem 1989;35:1949. Kontiainen S, Melamies L, Miettinen A, Weber T. APMIS 1994 (in press). Lamberg B-A, Välimäki M, Mäenpää J. Kilpirauhanen. Kirjassa: Lamberg B-A, Koivisto V, Pelkonen R, toim. Kliininen endokrinologia. Helsinki. Suomalainen lääkäriseura Duodecim, 1992:104. TYREOIDEA, VASTA-AINEET 1 JA 2 Lyhenne: S-TyglAb (2829) S-TymsAb (2831) S-TPOAb (4028) S-Tyreoidea, vasta-aineet 1 (S-TPOAb + S-TYGLAb) (10650) S-Tyreoidea, vasta-aineet 2 (S-TYMSAb + S-TYGLAb) (10651) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7401, lääkäri: (02) 333 7526, (02) 333 7428 Yleistä: Seerumin tyreoideaperoksidaasi- (S-TyrPAb, S-TPOAb), tyreoglobuliini- (STyglAb) ja tyreoideamikrosomivasta-aineet (S-TymsAb) ovat tärkeimmät kroonisen autoimmuunityreoidiitin diagnostiikassa käytetyt vasta-ainetutkimukset. Tyreoidean epiteelisolujen mikrosomi-fraktion tärkein antigeeni on kilpirauhashormonien synteesiin osallistuva tyreoidea-peroksidaasi (TPO). Tyreoglobuliinivasta-ainemäärityksistä on hyötyä niissä tapauksissa, joissa muut kilpirauhasvasta-aineet eivät ole koholla. Indikaatiot: Autoimmuunityreoidiittien diagnostiikka. Primaarisen hypotyreoosin, struuman ja kilpirauhaskyhmyn syyn selvittely. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia. Säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. 296 Menetelmä: Tyreoglobuliini- ja tyreoideamikrosomivasta-aineet (S-TyglAb, S-TymsAb) määritetään agglutinaatiotekniikalla (Serodia-ATG, Serodia AMC, Fujirebio Inc.) ja tyreoideaperoksidaasivasta-aineet (S-TPOAb) entsyymi-immunologisella menetelmällä. Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Viitearvot: S-TyglAb <400 S-TymsAb <400 Merkittävät vasta-ainetasot: S-TyglAb- titteri >1600, S-TymsAb- titteri >6400 ja S-TPOAb tulos >15 IU/ml (raja-arvo 10–14 IU/ml). Tulkinta, ks. myös TPO-vasta-aineet. Kirjallisuus: Beever K, Bradbury J, Philips D ym. Clin Chem 1989;35:1949. Kontiainen S, ym. APMIS 1994; 102:716. Lamberg B-A, Välimäki M, Mäenpää J. Kilpirauhanen. Kirjassa: Lamberg B-A, Koivisto V, Pelkonen R, toim. Kliininen endokrinologia. Helsinki. Suomalainen lääkäriseura Duodecim, 1992:104. Tyrosinemia 1, FAH-geenin valtamutaatioiden tutkimus Lyhenne: B -HT1-D (12016) Ts-HT1-D (12258) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Tyrosinemia on autosomissa peittyvästi periytyvä, vaikeaan maksavikaan johtava sairaus. Aineenvaihdunnan häiriö aiheutuu fumaryyliasetoasetaattihydrolaasientsyymin (FAH) puutoksesta. Suomessa potilaita on parikymmentä, joista useimmilla on sukujuuret Etelä-Pohjanmaalla. FAH-geenissä tunnetaan maailmanlaajuisesti lukuisia mutaatioita. Suomessa yli 90 %:lla potilaista on mutaatio p.Trp262Ter. Toinen Suomessa harvinaisena tavattu geenivirhe, IVS12+5G>A, on puolestaan maailmalla yleisin FAH-geenin patogeenisistä mutaatioista. Indikaatiot: Kliininen epäily tyrosinemiasta. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: FAH-geenin PCR-monistus ja restriktioentsyymidigestiot p.Trp262Ter- ja IVS12+5G>A-mutaatioiden tunnistamiseksi. 297 Vastausaika: 2-4 viikkoa. Tulkinta: p.Trp262Ter- tai IVS12+5G>A-mutaation löytyminen kummastakin FAHgeenin alleelista varmistaa tyrosinemia-diagnoosin. Jommankumman edellä mainitun mutaation löytyminen vain potilaan toisesta alleelista merkitsee todennäköisesti yhdistelmäheterotsygotiaa jonkin muun FAH-geenivirheen suhteen. TYYPIN 1 DIABETEKSELLE ALTISTAVAN PERINNÖLLISEN RISKIN MÄÄRITYS Lyhenne: B-T1D-gen (12561) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7026, lääkäri: (02) 333 7028 Yleistä: Alttius sairastua tyypin 1 diabetekseen määräytyy pitkälti perinnöllisen alttiuden pohjalta. Tähän vaikuttavat useiden eri geenien polymorfismit. Tärkeimmät näistä sijaitsevat HLA-geenialueella, jossa tietyissä geenilokuksissa tunnetaan useita eriasteisesti taudille altistavia tai siltä suojaavia alleeleja. Myös eri lokusten yhteisvaikutus on HLA-alueella hyvin tärkeä. Merkittävä vaikutus on kuitenkin myös monilla muilla geeneillä, joista parhaimmin tunnettuja ovat insuliinigeeni, PTPN22-geeni ja CTLA-4 geeni. Tunnettujen geenien yhteisvaikutuksella on ääritapauksissa huomattava merkitys diabetesriskiin. Esimerkiksi HLA luokka II -genotyypityksen perusteella ns. kohtalaisen diabetesriskin omaavan vastasyntyneen PPV-arvo 3,0% voi vaihdella muiden riskigeenien polymorfian perusteella ääritapauksissa 10,2%:n ja 0,66%:n välillä. Indikaatiot: Riskin selvittäminen alttiudesta sairastua tyypin 1 diabetekseen. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml EDTA verta. Näyte säilyy useita päiviä huoneenlämmössä, +4°C:ssa tai –20°C:ssa. Menetelmä: DNA-hybridisaatioon perustuvilla menetelmillä määritetään tyypin 1 diabetekselle altistavat ja siltä suojaavat HLA-luokka II -haplotyypit, sekä insuliinigeenin -23 A/T, PTPN22 -1858 C/T ja CTLA4-geenin +49 A/G polymorfismit. Perustuen suomalaisissa diabeetikkolapsissa ja kontrolleissa todettuihin genotyyppifrekvensseihin lasketaan suhteellinen riski (OR) ja PPV arvo, joka kuvaa genotyypin omaavan vastasyntyneen riskiä sairastua tyypin 1 diabetekseen ennen 15 vuoden ikää. Tekotiheys: Viikottain. Vastaukset ovat valmiit n. kahden viikon kuluttua. Tulkinta: Vastauksena ilmoitetaan genotyyppi kaikkien tutkittujen geenien osalta sekä suhteellinen riski (OR) ja riski sairastua lapsuusiässä (PPV-arvo) Kirjallisuus: Ilonen J. Tyypin 1 diabetes ja geenit. Duodecim 2004;120:1139-45. 298 ULOSTEEN ENTEROHEMORRAAGINEN E. COLI- TOKSIINI Lyhenne: F-EHECTox (1845) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7414, lääkäri: (02) 333 7413 Yleistä: Enterohemorraagiset E. coli (EHEC) kannat (tavallisimmin serotyyppi O 157: H7) aiheuttavat suolistoinfektioita, jotka ilmenevät tyypillisesti veriripulina. Komplikaationa tautiin voi erityisesti lapsilla liittyä hemolyyttis-ureemista syndroomaa (HUS). Tauti leviää tyypillisesti ravintoperäisinä epidemioina. Epidemian lähteenä useimmiten mainitaan naudanliha. EHEC:in aiheuttamia laajoja epidemioita on viime vuosien aikana alkanut esiintyä yhä lisääntyvässä määrin. EHECkannat tuottavat toksiineja, joiden osoittamista käytetään viljelyn rinnalla infektion diagnostiikassa. Yleisimmät toksiinit tässä yhteydessä ovat ns. Shigatoksiinit (SLT 1 ja SLT2). EHEC infektio voidaan diagnostisoida joko osoittamalla toksiini suoraan ulosteesta tai viljelemällä bakteeri ulosteesta. EHEC-bakteerin viljelyyn ei toistaiseksi ole olemassa tehokkaita selektiivisiä viljelymenetelmiä, jonka vuoksi suoraa toksiinimääritystä suositellaan seulontatut-kimukseksi viljelyä herkempänä ja nopeampana menetel-mänä. Viljelyllä löydetään vain serotyyppi O157 mutta ei muita infektioita aiheuttavia serotyyppejä. Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Tulkinta: Normaalitulos negatiivinen. Positiivinen tulos vahvistaa hemorraagisen koliitti-diagnoosin, On kuitenkin huomat-tava, että Shigella dysenteriae tyyppi 1- kantojen tuottamat shiga-toksiinit saattavat antaa myös positiivisen tuloksen. Positiivinen tulos ei myöskään sulje pois muiden infektiivisten mikrobien osallisuutta ripuliin. Positiivisissa tapauksissa suositellaan epidemiologisia selvityksiä varten sekä diagnoosin varmistamiseksi EHEC-viljelyä. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen menetelmä Shiga-toksiinien osoittamiseksi ulosteesta tehtävästä rikasteviljelystä. Arkipäivisin. Tekotiheys: Kirjallisuutta: Donohue-Rolfe, A, Acheson, D.W.K., Kane, A.V. and G.T. Keusch. 1989. Purification of shiga-toxin and shiga-like toxins I and II by receptor analog affinity chromatography with immobilized P1 glycoprotein and production of crossreactive monoclonal antibodies. Infect. Immun. 57:3888–3893 ULOSTEEN ENTEROHEMORRAAGINEN E. COLI- VILJELY Lyhenne: F-EHEC (4103) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7414, lääkäri: (02) 333 7413 Yleistä: Enterohemorraagiset E. coli (EHEC) kannat (tavallisimmin serotyyppi O 157: 299 H7) aiheuttavat suolistoinfektioita, jotka ilmenevät tyypillisesti veriripulina. Komplikaationa tautiin voi erityisesti lapsilla liittyä hemolyyttis-ureemista syndroomaa (HUS). Tauti leviää tyypillisesti ravintoperäisinä epidemioina. Epidemian lähteenä useimmiten mainitaan naudanliha. EHEC:in aiheuttamia laajoja epidemioita on viime vuosien aikana alkanut esiintyä yhä lisääntyvässä määrin. EHECkannat tuottavat toksiineja, joiden osoittamista käytetään viljelyn rinnalla infektion diagnostiikassa. Yleisimmät toksiinit tässä yhteydessä ovat ns. Shigatoksiinit (SLT 1 ja SLT2). EHEC infektio voidaan diagnostisoida joko osoittamalla toksiini suoraan ulosteesta tai viljelemällä bakteeri ulosteesta. EHEC-bakteerin viljelyyn ei toistaiseksi ole olemassa tehokkaita selektiivisiä viljelymenetelmiä, jonka vuoksi suoraa toksiinimääritystä suositellaan seulonta-tutkimukseksi viljelyä herkempänä ja nopeampana menetel-mänä. Bakteeriviljelyä suositellaan diagnoosin varmistamiseksi sekä epidemiologisia selvityksiä varten kaikissa toksiini-positiivisissa tapauksissa. Viljelyllä löydetään serotyyppi O157 sekä joukko muita EHEC-tautiin liitettyjä sero-tyyppejä. Indikaatiot: Ripulin, erityisesti veriripulin, diagnostiikka. Näyte: Ripuliulostetta ulostenäytepurkkiin. Näytteen säilytys tarvit-taessa jääkaapissa. Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Vastaus: Positiivisissa tapauksissa vastataan E. coli ja sen serotyyppi. Negatiivinen tulos saadaan 2 vrk:n ja positiivinen tulos 4–7 vrk:n kuluessa. Positiiviset tulokset ilmoitetaan puhelimella. Positiivisista kannoista tutkitaan aina myös toksiinin eritys ja kannat lähetetään varmistettavaksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Tulkinta: Normaalitulos negatiivinen. Menetelmä: Bakteeriviljely ja todettujen E. coli kantojen serotyypitys. Tekotiheys:Arkipäivisin. ULOSTEVILJELY 1, ULOSTEVILJELY 2, ULOSTEVILJELY 3 Lyhenne: F-BaktVi1 (3442), F-BaktVi2 (3443), F-BaktVi3 (3584) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7414, lääkäri: (02) 333 7413 Yleistä: Kysymyksessä ovat yhdistelmätutkimukset: Ulosteviljely 1 tutkimuksella etsitään ulosteesta akuutin ripulitaudin aiheuttajabakteereita. Ulosteviljely 2 tutkimuksessa etsitään antibioottiripulin aiheuttajaa. Ulosteviljely 3 tutkimuksessa etsitään bakteeriperäisen ruokamyrkytyksen aiheuttaja-bakteereita. Tavallisesta ulosteviljelystä (Ulosteviljely 1) tutkitaan salmonellat, yersiniat, shigellat, kampylobakteeri, Aeromonas hydrophila ja Plesiomonas shigelloides. Em. patogeeneja voidaan tarvittaessa etsiä myös erillisinä mikäli lähetteessä näin mainitaan. Antibioottihoidon aikana esiintyvän ripulista (Ulosteviljely 2) tutki- 300 taan Clostridium difficile, hiiva sekä katsotaan epäsepesifiseltä maljalta onko bakteeriflooran valtakasvustossa merkittäviä muutoksia tai esiintyykö bakteeriflooran valtakasvustossa selviä patogeeneja bakteereita. Ruokamyrkytystutkimuksessa tutkitaan Bacillus cereus, Clostridium perfringens jaStaphylococcus aureus. Indikaatiot: Ulosteviljely 1; Akuutti ripuli. Ulosteviljely 2; Antibioottiripuli. Ulosteviljely 3 ruokamyrkytys. Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: Ulosteviljely 1: Ripuliulostetta ulostepurkissa sekä kahdessa kuljetusputkessa (hiilitikuilla). Ulosteviljely 2: Ripuliulostetta hiilitikulla kuljetusputkessa. Ulosteviljely 3: Ulostetta ulostenäytepurkissa sekä hiilitikulla kuljetusputkessa. Menetelmä: Näyte viljellään useille selektiivisille elatusaineille. Tekotiheys: Arkipäivisin. Ennen klo 14.00 tulleet näytteet viljellään samana päivänä. Tulos saadaan yleensä 4 vrk:n kuluessa. Positiivinen löydös ilmoitetaan myös puhelimitse heti löydöksen varmistuttua (2–4 vrk:ssa löydöksestä riippuen). Normaalilöydös negatiivinen. Tulkinta: UREAPLASMA UREALYTICUM, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) Lyhenne: UrurNho (10899) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7420, lääkäri: (02) 333 7413 Yleistä: Ureaplasma urealyticum on mykoplasma, joka aiheuttaa sikiökalvojen infektioita. Ureaplasmalla epäillään olevan osuutta vastasyntyneiden pneumonian ja bronkopulmo-naarisen dysplasian kehittymiseen. Ureaplasma aiheuttanee noin 10 % miesten non-gonokokkaalisista uretriiteista, ja mahdollisesti myös eturauhastulehduksia. Ureaplasma urealyticum on myös eristetty immuunipuutteisen potilaan nivelestä. Ureaplasmojen viljely on hidasta, eikä serologista testiä ole saatavilla. PCR on osoittautunut herkkyydeltään viljelyn veroiseksi ja helpommaksi suorittaa. Indikaatiot: Epäily ureaplasman aiheuttamasta infektiosta Näyte: Korionamnioniitti: lapsivesi, 1–10 ml Vastasyntyneen pneumonia: trakea-aspiraatio ja/tai virtsa Uretriitti: Alkuvirtsa Cervix-näyte, pumpulitikku Lähetys: Näyte on toimitettava laboratorioon mahdollisimman pian. Näytettä voidaan tilapäisesti säilyttää jääkaappilämpötilassa 1-3 vrk. Näyte voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Näyte lähetetään iskulta suojattuna. 301 Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Menetelmä: PCR. Ureaplasma osoitetaan monistamalla sille tyypillisiä geenijaksoja (ribosomia koodaava geeni). Tekotiheys: Arkipäivisin. Vastaus saadaan seuraavana arkipäivänä. Tulkinta: Normaalisti steriililtä alueelta osoitettu ureaplasma on merkittävä löydös. Ureaplasmaa esiintyy terveidenkin henkilöiden genitaalialueiden limakalvoilla, eikä virtsasta tai kohdunkaulakanavasta saadun positiivisen PCR-löydöksen kliininen merkitys ole vielä vakiintunut. Kirjallisuutta: Jalava, J., Mäntymaa, M.-L., Ekblad, U., Toivanen, P., Skurnik, M., Lassila, O. and Alanen, A. (1996). Br. J. Obstr. Gyn. 103:664–669. Escenbach, D.A. (1993) Clin. Inf. Dis.17: S100–106 VANKOMYSIINIRESISTENTIN ENTEROKOKIN (VRE) SEULONTA ULOSTEESTA Lyhenne: F-VREVi (1788) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7415, lääkäri: (02) 333 7413 Yleistä: Enterokokki on alhaisen patogeenisuuden omaava suoliston normaaliflooraan kuuluva bakteeri. Bakteeri esiintyy normaalisti kaikkien ihmisten ulosteessa. Taudinaiheuttajana se esiintyy yleisimmin naisten virtsatieinfektioissa. Huonokuntoisilla sairaalapotilailla se voi kolonisoida ihon haavaumia, olla mukana pehmytkudosinfektioissa ja joskus aiheuttaa endokardiittia ja sepsistä. Enterokokki on varsin resistentti eri antibiooteille. Tyypillisesti sen hoitoon käytetään ampisilliinia tai ampisilliinille resistenteille enterokokeille vankomysiiniä. Kaksi tärkeintä enterokokkilajia ovat Enterococcus faecalis ja Enterococcus faecium. Viime vuosien aikana E.faecalis on pysynyt herkkänä ampisilliinille ja vankomysiinille, mutta E. faecium kannat ovat tulleet yleisesti ampisilliinille resistenteiksi. Hälyttävin kehitys on kuitenkin ollut myös vankomysiinille resistenttien E.faecium kantojen ilmaantuminen. Näitä kantoja on viiden vuoden aikana esiintynyt ensin Yhdysvalloissa ja myöhemmin myös Keski-Euroopassa. Suomessa vankomysiinirestenttejä kantoja on esiintynyt vuosittain yksittäisinä tapauksina. Bakteeri esiintyy tyypillisesti ulosteessa tautia aiheuttamatta. VRE ei ole tavallista enterokokkia virulentimpi eikä ole sen pahempi leviämään kuin tavallinenkaan enterokokki. Bakteerilla on tavallista enterokokkia suurempi kliininen merkitys laitosolosuhteissa, joissa se vaikean hoidettavuutensa ansiosta muodostuu ongelmaksi tilanteissa, joissa se kolonisoi osaston ja leviää potilaasta toiseen. Bakteeri leviää tyypillisesti potilaasta toiseen suoraan tai henkilökunnan välityksellä. Bakteeria voivat kantaa normaalifloorassaan sekä potilaat että henkilökuntaan kuuluvat. Bakteerin kantajia seulottaessa tutkitaan sekä henkilökunnalta että potilailta bakteerin esiintyminen ulosteessa. Bakteeria voidaan etsiä myös perineumin ihoalueelta. 302 Indikaatiot: Epäily VRE-kolonisaatiosta. Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Merkintä jos potilas on aikaisemmin todettu VRE-positiiviseksi. Näyte: Ulostetta purkissa tai iholta otettu tikkunäyte bakteeriviljelynäytteen kuljetusputkessa. Menetelmä: Bakteeriviljely selektiivisille elatusaineille. Tekotiheys: Arkipäivisin. Positiivisissa tapauksissa vastaus ilmoitetaan puhelimitse. Alustava positiivinen vastaus saadaan 1–2 vrk kuluessa. Lopullinen negatiivinen vastaus saadaan kahden vuorokauden kuluttua. Tulkinta: Normaalilöydös negatiivinen. VESIROKKOVIRUS, ANTIGEENI Lyhenne:-VZVAg (3529) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Antigeenin osoitus on ensisijainen laboratoriomenetelmä vesirokkovirusinfektioiden diagnostiikassa. Indikaatiot: Vesirokkoviruksen (varicella-zoster) aiheuttamien tautien (mm. vesirokko, vyöruusu, rakkulaiset iho- ja limakalvoinfektiot, meningoenkefaliitti, immuunipuutteisten potilaiden infektiot) diagnostiikka. Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Virusviljelyn kuljetusnesteputki: kierrekorkilla varustettuja 5 ml:n putkia, joissa on sisällä 2.5 ml kellertävää kuljetusnestettä, putkia voi tilata virusopin laboratoriosta puh. (02) 333 7463. Putkiin on merkitty vanhenemispäivä. Jos neste muuttuu sameaksi, putki on hylättävä. Voidaan käyttää myös puhtaita, tyhjiä lasiputkia. Näytetikku: Nukka-, pumpuli-, dacron- tai rayontikku (Alginaatti- ja hiilitikut eivät sovi) Näyte: Näyte otetaan infektioalueelta, jos mahdollista tuoreesta rakkulasta, koska viruksen määrä on niissä suurin. Runsas näyte lisää tutkimuksen herkkyyttä. Näytteenottotikulla rikotaan rakkulan pinta ja pyritään saamaan näytteeseen infektoituneita soluja rakkulan pohjasta. Tikku katkaistaan kuljetusnestettä sisältävään putkeen. Samasta näytteestä voidaan tehdä myös HSV-viljely. Lähetys: Näyte kestää kuljetusta hyvin, koska tutkimus ei edellytä ”elävien” infektiokykyisten virusten olemassaoloa. Näyte säilyy päiviä +4°C:ssa tai huoneenlämmössä. Voidaan lähettää laboratorioon normaalia postia käyttäen. 303 Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (EIA) Tekotiheys: Viisi kertaa viikossa Tulos valmiina normaalisti seuraavana päivänä näytteen saapumisesta. Tulkinta: Positiivinen / negatiivinen + lausunto. Normaalisti negatiivi-nen. Positiivinen löydös on osoitus joko primaarista (vesirokko) tai reaktivoituneesta (vyöruusu) vesirokkovirus-infektiosta. VESIROKKOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) Lyhenne:Li-VZVNhO, -VZVNhO (1781) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476. Yleistä: PCR eli geenimonistus likvorinäytteestä on virusviljelyä herkempi menetelmä keskushermoston varicella-zoster infektioiden osoittamiseksi. Varicella-zoster virus (VZV) lisääntyy varmimmin ensimmäisen ja toisen sairausviikon aikana enkefaliitti- ja meningiittitapauksissa. Indikaatiot: Keskushermoston VZV-infektioepäilyt (enkefaliitit, menin-giitit), vastasyntyneen VZV-infektioepäily Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Steriili kertakäyttöputki. Kaikki halutut virus-PCR-tutkimukset samasta näytemateriaalista voidaan tehdä yhdestä näyteputkesta. Näyte: Likvoria 0,5–1.0 ml. Näytteenotossa on erityisesti varottava kontaminaatiota johtuen menetelmän poikkeuksellisesta herkkyydestä. Pistokohta on desinfioitava etanolilla tms. pyyhkien. Tutkimus voidaan tehdä myös muista näytemateriaaleista. Lähetys: PCR-näyte toimitetaan virusopin laboratorioon mahdollisimman nopeasti, mielellään jäähdytettynä. Näytettä voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (1–3 vrk), pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Jos näyte pakastetaan, se on myös lähetettävä pakastettuna. Menetelmä: PCR (polymeraasiketjureaktio). Tekotiheys: Viisi kertaa viikossa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä. Tulos valmiina normaalisti testin suorituspäivänä. Tulkinta: Positiivinen/negatiivinen. Normaalisti negatiivinen. VZV-DNA:n löytyminen viittaa VZV:n aiheuttamaan infektioon. 304 VESIROKKOVIRUS, VASTA-AINEET Lyhenne: S-VZVAb (2923), Li-VZVAb (3632) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Serologinen vaste todetaan säännönmukaisesti vesirokossa, mutta lähes aina myös vyöruusussa, mikäli ensimmäinen näyte on otettu riittävän varhaisessa vaiheessa. Indikaatiot: Vesirokkoviruksen aiheuttamien tautien (mm. vesirokko, vyöruusu, rakkulaiset iho- ja limakalvoinfektiot, meningoenkefaliitti, immuunipuutteisten potilaiden infektiot) diagnostiikka. Immuniteetin määrittäminen vesirokkovirukselle. Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Puhdas lasi- tai muoviputki Näyte: Normaali seeruminäyte (ja selkäydinnestenäyte) Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml Lähetys: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (EIA) Tekotiheys: Kaksi kertaa viikossa. Kiireellisissä tapauksissa katso myös kiire-VZV. Tulos valmiina seuraavana päivänä. Tulkinta: IgG-vasta-aineiden määrä yksikköinä, IgM-vasta-aineet kvalitatiivisesti (positiivinen / negatiivinen) + lausunto. Positiivinen IgG-vasta-ainelöydös osoittaa testattavan joskus sairastaneen vesirokkovirusinfektion. Useimmat saavat tartunnan jo lapsuudessa. Vasta-aineiden esiintyvyys on suunnilleen: 1v: 25 %, 5v: 60 %, 20v: 90 %, 40v: 100 %. Merkitsevä (yli 3-kertainen yksikkökasvu) IgG-vasta-ainetason nousu tai positiivinen IgM-vasta-ainelöydös ovat osoitus aktiivista vesirokkovirusinfektiosta. Negatiivinen löydös ei sulje pois aktiivia infektiota. Herpes simplex- ja vesirokkovirusten välillä on lievää ristireaktiivisuutta, joka ei yleensä kuitenkaan häiritse vesirokkovirusinfektioiden serologista diagnostiikkaa. VIHURIROKKOVIRUS, VASTA-AINEET Lyhenne: S-RubeAb (2960), Li-RubeAb (1934) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Vasta-ainepitoisuuden (IgG ja IgM) nousu tapahtuu säännönmukaisesti vihurirokossa, mutta osalla potilaista se on todettavissa vasta 4–5 vrk:n kuluttua 305 ihottuman puhkeamisesta. Negatiivinen löydös taudin varhaisessa vaiheessa ei siten sulje pois tuoreen infektion mahdollisuutta. Jos viikon sisällä tartuntamahdollisuudesta otetussa näytteessä todetaan vasta-aineita, tulkitaan nämä varmuudella aikaisemmasta taudista peräisin oleviksi, eli potilas on ollut tartuntahetkellä immuuni. Indikaatiot: Eksanteematautien diagnostiikka, kongenitaalisen infektion diagnostiikka, vihurirokkoimmuniteetin määrittäminen. Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputki: Puhdas lasi- tai muoviputki Näyte: Normaali seeruminäyte. Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml. Lähetys: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen (EIA IgG, ELFA IgM) Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulos valmiina seuraavana päivänä. Tulkinta: IgG-vasta-aineiden määrä yksikköinä, IgM-vasta-aineet kvalitatiivisesti (positiivinen / negatiivinen) + lausunto. Positiivinen IgG-vasta-ainelöydös osoittaa testattavan joskus sairastaneen vihurirokkoinfektion tai saaneen vihurirokkorokotuksen. Väestöstä noin 95 %:lla on vasta-aineita, ja MPR-rokotuksella vasta-aineprevalenssi pyritään säilyttämään. Vasta-ainetaso yli 20 yksikköä merkitsee immuniteettia. IgM-vasta-ainelöydös on normaalisti negatiivinen. Merkitsevä (yli 3-kertainen yksikkökasvu) IgG-vasta-ainetason nousu tai positiivinen IgM ovat osoituksena tuoreesta vihurirokosta (tai MPR-rokotuksesta). viljeltyjen fibroblastien pakastus solupankkiin Lyhenne: Sk-ViN2 (903) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225 Yleistä: Ihon fibroblasteja voidaan pakastaa nestetyppeen mahdollisia myöhempiä tutkimuksia varten. Lähete: Kromosomitutkimuslähete Näyte:Ihopala Lähetys: Huoneenlämmössä pikapostilähetyksenä tai bussikuljetuksena. Menetelmä: Näytteestä perustetaan soluviljely ja viljeltyjä fibroblasteja pakastetaan nestetyppeen ja voidaan tarvittaessa ottaa uudelleen kasvatukseen myöhempiä tutkimuksia varten. Tutkimuksesta on erikseen sovittava laboratorion kanssa. 306 VIRTSAVILJELY; SEULONNAN POSITIIVINEN, PORRASTETTU (TYYPITYS JA HERKKYYSMÄÄRITYS) Lyhenne: U-Baktalv (3154), U-BaktJVi (3777) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7415, lääkäri: (02) 333 7413 Yleistä: Virtsan bakteerien viljelyllä on kaksi tavoitetta: 1. Oireisen virtsatieinfektion aiheuttajan selvittäminen 2. Virtsan bakteerien tutkiminen silloin, kun halutaan tietää potilaan virtsan bakteerifloora, vaikka ei kyseessä olisikaan infektio (=bakteruriatutkimus). 1-kohdassa viljelyyn joudutaan silloin kun virtsan seulontatestit (leukosyytit, albumiini, nitraatti, veri) ovat antaneet positiivisen tuloksen tai kun lääkäri on oireisessa tapauksessa pyytänyt suoraan virtsan bakteerien viljelyä. 2- kohdassa kyseessä on erityispotilas (odottava äiti, diabeetikko, lapsen virtsatieanomalia), joissa tapauksissa bakterurian selvittely ilman akuuttia infektiota on mielekästä. Indikaatiot: Virtsatieinfektion diagnostiikka. Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete, jossa on mainittava mahdollinen lääkitys. Mikäli halutaan bakteruriatutkimusta, on se erikseen mainittava. Näytteenottotavasta on huomattava, että uudesta kestokatetrista otettu näyte merkitään katetrinäytteeksi (eli katetroimalla saaduksi näytteeksi). Näyte: Puhtaasti laskettu virtsa otetaan huolellisen mekaanisen alapesun jälkeen (ilman desinfektioaineita). Kestokatetrista näyte otetaan neulalla ja ruiskulla alkoholilla pyyhityn kalvon tai kumiletkun seinämän läpi; katetrin liitosta ei saa avata. Virtsanäyte on jäähdytettävä ennen kuljetusta. Näyte viljellään CLEDelatusaineelle tai vastaavalle kaupalliselle viljelyalustalle (Uricult, Orion Diagnostica). Rakkopunktio on syytä viljellä suoraan myös suklaaelatusaineelle. Menetelmä: Kvantatiivinen viljely CLED-elatusaineelle. Jatkoviljelmistä biokemialliset tyypitykset; E.colin tunnistus -glukuronidaasin avulla. Suoraan virtsana lähetetyistä näytteistä myös värjäys. Tekotiheys:Arkipäivisin. Tulkinta: Puhtaasti lasketusta virtsanäytteessä merkitsevät bakteeripitoisuudet: Oireeton bakteruria >105/ml Lapset, miehet >104/ml Oireiset naiset, joilla E. coli tai S. saprophyticus>103/ml 307 VIRUS, VILJELY Lyhenne:VirVi (2975) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476 Yleistä: Virusviljelyssä virusta pyritään kasvattamaan soluviljelmässä, jonka jälkeen viljelty virus tyypitetään eri menetelmillä. Viljely edellyttää elävien, infektiokykyisten virusten olemassaoloa näytteessä, joten kuljetuksen laboratorioon on mieluimmin tapahduttava nopeasti ja jäähdytettynä. Indikaatiot: Virusinfektion etiologian selvittely Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Näyteputket: Virusviljelyn kuljetusnesteputki: – kudospalat ja ruumiinavausnäytteet – nenänieluimunäyte (ottoon tarvitaan lisäksi mukusekstraktori) nenänielutikkunäyte – nielunäyte – rakkulanäyte – sidekalvonäyte ja muut limakalvonäytteet Virusviljelyn kuljetusnesteputki: kierrekorkilla varustettuja 5 ml:n putkia, joissa on sisällä 2.5 ml kellertävää kuljetusnestettä, putkia voi tilata virusopin laboratoriosta (02-333 7463). Putkiin on merkitty vanhenemispäivä. Jos neste muuttuu sameaksi, putki on hylättävä. Sytomegalovirusviljelyn kuljetusnesteputki: – BAL (bronkoalveolaarilavaatio) -näyte – virtsanäyte Putkia saa virusopin laboratoriosta. Ne ovat tällä hetkellä 15 ml:n kierrekorkilla varustettuja sentrifuugiputkia, jotka sisältävät 3 ml punertavaa kuljetusnestettä. Putkiin on merkitty vanhenemispäivä. Jos neste muuttuu sameaksi, putkea ei voida käyttää. Steriili lasi- tai muoviputki: – selkäydinnestenäyte, muut steriilit nesteet Ulostepurkki (tai muu tiivis astia): – ulostenäyte Näytetikku: Näyte: Nukka-, pumpuli-, dacron- tai rayontikku (Alginaatti- ja hiilitikut eivät sovi) BAL (bronkoalveolaarilavaatio)-näyte. Sytomegalovirus-viljelyn kuljetusnesteputkeen lisätään 3 ml Bf-huuhtelunestettä. Näyte tulee toimittaa laboratorioon mahdollisimman pian. Kudospalat ja ruumiinavausnäytteet. Mahdollisimman puhtaasti otetut näytteet laitetaan virusviljelyn kuljetusnesteputkeen ja lähetetään laboratorioon, mieluimmin jäähdytettynä. Nenänieluimunäyte (Npa).Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Nenänielutikku (Nps). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Nielunäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. 308 Rakkulanäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Selkäydinnestenäyte ja muut steriilit nesteet. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Sidekalvonäyte ja muut limakalvonäytteet. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Ulostenäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Virtsanäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Lähetys: Suositeltavaa olisi toimittaa näyte laboratorioon mahdollisimman nopeasti, mieluimmin saman vuorokauden kuluessa. Useimmat vaipalliset virukset (mm. sytomegalo- ja influenssavirukset) kestävät säilytystä suhteellisen huonosti. Vaipallisista viruksista herpes simplex virus kestää kuitenkin melko hyvin parin päivän säilytyksen +4°C:ssa. Sen sijaan vaipattomat virukset (mm. adeno- ja enterovirukset) kestävät säilytystä varsin hyvin. Jos viljelynäytettä täytyy säilyttää ennen lähettämistä, esim viikonlopun yli, se tulee tehdä jääkaapissa +4°C:ssa. Näytettä ei tule pakastaa –20°C lämpötilaan. Pitkäaikaisessa kuljetuksessa kylmäastian käyttö on suositeltavaa. Menetelmä: Virusviljely soluviljelmässä ja tyypityksessä tarvittavat jatkotutkimukset. Tekotiheys: Viisi kertaa viikossa, klo 11 mennessä tulleet näytteet viljellään samana päivänä. Positiivinen vastaus saadaan joissakin tapauksissa parissa vuorokaudessa, mutta usein virusviljely vaatii 2–3 viikkoa. Tulkinta: Positiivinen (viruksen nimi) / negatiivinen + lausunto. Normaalisti negatiivinen. Positiivinen löydös on osoitus ao. viruksen aiheuttamasta tuoreesta infektiosta. YERSINIA, VASTA-AINEET Lyhenne: S-YersAb (2985) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7401, lääkäri: (02) 333 7428 Yleistä: Yersiniainfektio saattaa olla akuuttien vatsatautien, reaktiivisten artriittien, erythema nodosumin, erythema multiformen, iriittien, kardiittien ja epäselvien kuumetautien aiheuttajana. Tutkimuksessa mitataan infektion yhteydessä syntyviä IgM-, IgG- ja IgA-luokkiin kuuluvia yersiniavasta-aineita. Indikaatiot: Enterokoliitit, appendisiitti, pseudoappendisiitti (mesente-riaalilymfadeniitti), reaktiiviset artriitit, kardiitit, iriitit, erythema nodosum ja multiforme sekä epäselvät kuumetaudit. Lähete: Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: 1 ml seerumia, säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa. Menetelmä: Entsyymi-immunologinen menetelmä, jossa antigeeneina ovat Y. enterocolitica O:3, Y. enterocolitica O:9, Y. pseudotuberculosis IA ja Y. pseudotuberculosis III. 309 Tekotiheys: Kerran viikossa. Tulkinta: Positiivisia tuloksia seuraa aina lausunto. IgM-luokan yersiniavasta-aineet nousevat muutamassa viikossa ja häviävät yleensä 3 kuukaudessa infektion alkamisesta. IgG-luokan vasta-aineet nousevat melkein samanaikaisesti IgM-luokan vasta-aineiden kanssa ja säilyvät ainakin 5 kuukauden ajan, toisinaan jopa vuosia, erityisesti artriitin yhteydessä. IgA-luokan vasta-aineiden on todettu aina nousevan nopeasti ja säilyvän pitkään potilailla, joilla on yersiniainfektion jälkeisiä niveloireita. Jos tutkimuksessa saadaan positiivinen tulos Y.enterocolitica O:9 vasta-aineiden suhteen, tutkitaan automaattisesti myös mahdollisesti ristireagoivat brusellavasta-aineet. Kirjallisuus: Granfors K, Viljanen MK, Tiilikainen A, Toivanen A: Duodecim 1980;96:850–6. Granfors K, Vuento R, Leino R, Toivanen A: Duodecim 1983;99:1001–1009. Mattila L, Granfors K, Toivanen A: Br J Ophth 1982;66:209–12. YERSINIAVILJELY Lyhenne: F-YersVi (2989) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7414, lääkäri: (02) 333 7413 Yleistä: Yersiniat aiheuttavat kuumeisia ripuli- ja vatsatauteja, erythema nodosumia, artriitteja ja Reiterin syndroomaa. Bakteeri voi myös aiheuttaa appendisiittia simuloivan mesenteriaalilymfadeniitin, jolloin ulostenäytteen lisäksi on aiheellista viljellä myös appendix. Tavallisimmat Suomessa todetut yersiniat ovat Y. enterocolitica 3 ja 9. Ks. myös Ulosteviljely 1. Indikaatiot: Epäily Yersinia-infektiosta. Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näyte: Ulostetta normaaliin ulostenäytepurkkiin. Mikäli näytettä ei voida heti toimittaa laboratorioon, on se säilytettävä jääkaapissa. Menetelmä: Bakteeriviljely, selektiivinen viljelyalusta (CIN), kylmärikas-tukset, biokemiallinen identifikaatio ja serologinen tyypitys. Tekotiheys: Arkipäivisin. Positiivinen tulos saadaan yleensä 3 vrk:n kuluessa, lopullinen vastaus kestää noin 10 vrk. bakteerin rikastuskäsittelystä johtuen. Positiiviset löydökset ilmoitetaan hoitavalle lääkärille myös puhelimitse. Tulkinta: Normaalitulos negatiivinen. Potilaan saama antibakteeri-lääkitys voi aiheuttaa negatiivisen viljelytuloksen. Joskus, varsinkin rikastusviljelyistä, saadaan eristetyksi yersinioita, jotka serotyypiltään poikkeavat tavallisesta tautia-aiheuttavista. Tällaisia ’apatogeeneja’ yersinioita on tavattu 1–2 %:lla normaaliväestöstä. 310 Y-kromosomin mikrodeleetion tutkimus Lyhenne: B -Ydel-D (12017) Ts-Ydel-D (12259) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7458 Yleistä: Y-kromosomissa sijaitsee kivesten kehityksen ohjaavan geenin (SRY) lisäksi useita geenejä, jotka ovat tärkeitä spermatogeneesissä. Niitä Y-kromosomin pitkän varren eukromatiinialueita, joilla näitä geenejä sijaitsee, kutsutaan AZF-alueiksi. AZF-alueet jaetaan tavallisesti kolmeen eri alueeseen (a, b ja c). Näillä alueilla sijaitsevien Y-kromosomin mikrodeleetioiden on havaittu assosioituvan miehen hedelmättömyyteen ja kirjallisuuden mukaan noin 7 %:lla hedelmättömistä miehistä on havaittavissa Y-kromosomin mikrodeleetio. Tämä frekvenssi on kuitenkin paljolti riippuvainen tutkimukseen lähetettyjen potilaiden valintakriteereistä. Erityisen yleisiä mikrodeleetiot ovat azoospermisilla miehillä. Yleensä mikrodeleetiot ovat sporadisia eli mutaatio on tapahtunut hedelmättömän miehen isän ituradassa. Mikrodeleetio voi kuitenkin periytyä isältä pojalle ICSI- ja IVF-hoidon myötä, ja siten on mahdollista, että myös hedelmättömyys periytyy. Indikaatiot: Miehen hedelmättömyyden syyn selvittäminen erityisesti niillä miehillä, joilla on todettu azoospermia tai vaikea oligozoospermia. Lähete: DNA-tutkimuslähete. Näyte: 5-10 ml EDTA-verta. Lähetys: EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina. Menetelmä: Spermatogeneesin kannalta tärkeille Y-kromosomialueille sijoittuvien 8 markkerin multiplex-PCR-monistus ja analysointi agaroosigeelielektroforeesilla. Vastausaika: 2-4 viikkoa. Tulkinta: Testatut markkerit havaitsevat yli 90 % Y-kromosomin AZFa-, AZFb- ja AZFcalueilla kuvatuista deleetioista. YSKÖSVILJELY Lyhenne: Ex-BaktVi (3493) Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7415, lääkäri: (02) 333 7413 Yleistä: Yskösnäytteellä tutkitaan ylähengitysteiden patogeeneja bronkiitti- tai pneumoniatapauksissa. Yskösnäytteen antama informaatio ei ole yksiselitteinen, koska näyte on aina kontaminoitunut nielun normaaliflooralla, joka toisaalta 311 sisältää useita potentiaaleja pneumonian aiheuttajia. Tbc ja legionella eivät tule esille tavallisessa yskösviljelyssä, vaan ne on pyydettävä erikseen. Indikaatiot: Epäily bakteeriperäisestä pneumoniasta tai bronkiitista. Lähete: Bakteriologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Legionella on pyydettävä erikseen. Haettu, mahdollinen taudinaiheuttaja kannattaa mainita, myös muut lähetteen tiedot parantavat tutkimuksen osuvuutta (’avohoidon pneumonia’, ’sairaalapneumonia’, ’alkoholistin pneumonia’). Näyte: Näyte otetaan mieluummin aamulla ennen ruokailua ja hampaiden pesun jälkeen. Näytteen tulisi olla ysköstä eikä sylkeä. Yskösnäyte pilaantuu erittäin nopeasti ja se on saatava laboratorioon saman työpäivän aikana. Näytteen jäähdyttäminen hidastaa pilaantumista. Bronkusaspiraatti ja trakealima käsitellään kuten yskös. Sen sijaan transtrakeaaliaspiraatti ja kaksoiskatetrilla otettu bronkoskopianäyte pyydetään omina tutkimuksinaan. Menetelmä: Näytteen tarkastelu, värjäys, semikvantitatiivinen viljely, biokemialliset tunnistustestit. Tekotiheys: Arkipäivisin. Tutkimuksen kesto yleensä 2–4 vrk. Tulkinta: Värjäyksellä pyritään arvioimaan näytteen edustavuus, johon viljelylöydökset on suhteutettava. Levyepiteelisolut paljastavat näytteen kontaminoituneen syljellä. 312 Lyhenteiden mukainen aakkosjärjestys 123 B-1555-D............................. 49 Ts-1555-D............................. 49 A B-ACH-D............................. 47 Ts-ACH-D............................. 47 S-AdenAbG......................... 44 Li-AdenAbG......................... 44 -AdenAbG...................... 220 F-AdenAg............................ 44 -AdenAg........................... 43 -AdeNhO.......................... 45 -AdeVi.............................. 46 S-AdrAb............................. 183 Rvir-Ag.................................. 242 S-ANA................................ 289 ANAAbAn......................... 91 S-ANA-IB........................... 291 S-ANA-Ty.......................... 294 S-ANCA............................. 220 S-ANCA-T......................... 220 B-ARPKD-D....................... 235 Ts-ARPKD-D....................... 235 S-ASCA............................. 252 B-AS-D................................ 51 Ts-AS-D................................ 51 AspeAg............................ 53 AspeNhO......................... 54 S-AST.................................. 53 S-ASTA................................ 52 B-ATRX-D............................ 48 Ts-ATRX-D............................ 48 B BakAnLm......................... 56 U-Baktalv........................... 307 Bakt-DNA-Lm................... 56 U-BaktJVi........................... 307 BaktLm............................. 56 BaktNhO.......................... 57 Ps-BaktVi............................ 222 Ex-BaktVi............................ 311 Pu-BaktVi1.......................... 216 F-BaktVi1.......................... 300 Pu-BaktVi2.......................... 217 F-BaktVi2.......................... 300 F-BaktVi3.......................... 300 -BokaNhO........................ 59 S-BopeAb............................ 61 S-BopeAbG......................... 61 BopeNhO......................... 60 BopeVi............................. 62 S-BorAbJt............................ 64 S-BorrAb.............................. 63 Li-BorrAb.............................. 63 S-BorrAb-L.......................... 65 BorrNhO........................... 66 S-BrucAb............................. 67 C P-C1Inh............................... 69 P-C1INH............................ 106 P-C1InhBk........................... 67 P-C1INHBk........................ 106 P-C1q................................ 154 P-C1qAbG......................... 155 P-C1r................................. 154 P-C1s................................ 154 P-C2.................................. 156 P-C3.................................. 106 P-C3.................................. 158 P-C3Aktt............................ 157 P-C4.................................. 106 P-C4.................................. 158 P-C4Aktt............................ 159 P-C5.................................. 164 P-C6.................................. 164 P-C7.................................. 164 P-C8.................................. 164 P-C9.................................. 164 B-CADA-D........................... 70 Ts-CADA-D........................... 70 P-CAktt.............................. 153 313 S-CampAb......................... 146 F-CampVi.......................... 146 S-CCPAb........................... 260 S-CH100............................ 162 S-CH100Al........................ 162 S-CH100Cl........................ 162 S-CH100L.......................... 162 B-CHARG-D........................ 76 Ts-CHARG-D........................ 76 S-ChpnAb............................ 78 Li-ChpnAb............................ 78 ChpnNhO......................... 77 S-ChtrAbG........................... 79 -ChtrVi.............................. 79 S-CIC................................. 139 CldtyNhO......................... 80 S-ClteAb............................ 279 S-ClteAbG......................... 279 B-CMT-D............................. 73 Ts-CMT-D............................. 73 S-CMVAb........................... 275 LiCMVAb........................... 275 P-CMVNh.......................... 274 U-CMVNh.......................... 274 Li-CMVNhO....................... 120 CMVNhO....................... 273 B-CMVNhO....................... 273 Li-CMVNhO....................... 273 U-CMVVi............................ 275 -CMVVi.......................... 275 S-CodiAb............................. 82 CodiNhO.......................... 81 CodiVi.............................. 85 B-Cx26-D........................... 233 Ts-Cx26-D........................... 233 B-Cx32-D............................. 75 Ts-Cx32-D............................. 75 D B-Denys-D........................... 83 Ts-Denys-D........................... 83 B-DM2ALL-D....................... 90 B-DM-D............................... 89 Ts-DM-D............................... 89 B-DMLPA-D......................... 88 314 Ts-DMLPA-D......................... 88 S-DNAdAb........................... 85 -DNAex............................ 83 S-DNAnAb........................... 86 B-DRPLA-D......................... 84 Ts-DRPLA-D......................... 84 E S-EBVAb............................. 96 Li-EBVAb............................. 96 P-EBVNh............................. 95 Li-EBVNh............................. 95 Li-EBVNhO........................ 120 F-EHEC............................. 299 F-EHECTox....................... 299 S-EMA................................. 92 S-EMAbA............................. 92 S-EMAbA........................... 148 S-EMAbG............................ 92 S-ENAAb........................... 287 S-EvirAb.............................. 94 Li-EvirAb.............................. 94 -EvirAb........................... 220 EvirNhO........................... 93 S-EvirNhO........................... 93 EvirNhO........................... 93 EvirNhO......................... 250 F L-Fagosyt.......................... 181 P-FakB.............................. 161 P-FakBAkt......................... 160 B-FALS-D............................ 50 Ts-FALS-D............................ 50 B-FGFR2-D....................... 168 Ts-FGFR2-D....................... 168 B-FGFR3-D....................... 184 Ts-FGFR3-D....................... 184 M-FISH............................... 201 FISH............................... 203 Am-FISHAn............................ 97 B–FISHAn............................ 97 B-FISHDel......................... 169 FISH-Del........................ 170 FISH-DG........................ 112 FISH-i-KLL....................... 98 FISH-i-MM....................... 98 FISH-MRD..................... 110 FISH-XY......................... 113 B-FraX-D............................. 99 Ts-FraX-D............................. 99 B-FRDA-D......................... 101 Ts-FRDA-D......................... 101 S-FrtuAb............................ 100 S–FTAAbs.......................... 281 F-VREVi......................... 302 G S-GadAb............................ 104 S-GbmAb........................... 103 GcVi............................... 105 B-GLA-D.............................. 96 Ts-GLA-D.............................. 96 S-GlpepAbA....................... 148 S-GlpepAbG...................... 148 H P-HAE .............................. 106 S-HAVAb........................... 113 S-HAVAbM........................ 113 S-HBcAb............................ 114 S-HBcAbM......................... 114 S-HBeAb........................... 114 S-HBeAg........................... 114 S-HBsAb............................ 114 S-HBsAg............................ 114 B-HCH-D........................... 134 Ts-HCH-D........................... 134 S-HCVAb........................... 115 HCVAbCt....................... 116 S-HCVNhO........................ 115 HCVNhO........................ 115 S-HepyAbG....................... 108 F-HepyAg.......................... 107 Ts-HepyVi........................... 109 S-HHV6Ab......................... 122 Li-HHV6Ab......................... 122 -HHV6Ab........................ 219 Li-HHV6NhO...................... 120 Li-HHV6NhO...................... 121 HHV6NhO...................... 121 S-HHV7Ab......................... 128 Li-HHV7Ab......................... 128 Li-HHV7NhO...................... 120 S-HistAb............................ 122 HIVAbCt......................... 124 S-HIVAgAb........................ 123 Li-HIVAgAb........................ 123 Ly-HLAB27......................... 173 B-HLA-DR2....................... 127 B-HLADRDQ..................... 124 B-HLA-IDDM..................... 126 B-HLA-KEL........................ 148 B-HLAKeli.......................... 125 hMPVNhO...................... 195 B-HNPP-D......................... 107 Ts-HNPP-D......................... 107 B-HOGA-D........................ 132 Ts-HOGA-D........................ 132 B-HOKPP-D...................... 133 Ts-HOKPP-D...................... 133 S-HSP70Ab....................... 127 S-HSV1AbG...................... 119 Li-HSV1AbG...................... 119 HSV1NhO...................... 120 S-HSV2AbG...................... 119 Li-HSV2AbG...................... 119 Li-HSV2NhO...................... 120 S-HSVAb........................... 119 Li-HSVAb........................... 119 -HSVAb.......................... 219 Li-HSVNhO........................ 117 HSVNhO........................ 117 -HSVPVi......................... 118 B-HT1-D............................ 297 Ts-HT1-D............................ 297 S-HTLVAb.......................... 129 B-HUNT2-D....................... 130 Ts-HUNT2-D....................... 130 B-HUNT-D......................... 129 Ts-HUNT-D......................... 129 Li-HVirNhO........................ 120 B-HYPP-D......................... 131 Ts-HYPP-D......................... 131 315 I S-IBD-T............................. 134 Tf-IC................................... 139 S-IgA.................................. 148 S-IgG4............................... 138 S-IgG-Sc............................ 137 S-IhotAb............................ 136 S-IhovAb............................ 136 S-InfAAbG......................... 142 Li-InfAAbG......................... 142 -InfAAbG........................ 220 -InfAAg........................... 141 InfANhO......................... 144 S-InfBAbG......................... 143 Li-InfBAbG......................... 143 -InfBAbG........................ 220 -InfBAg........................... 142 InfBNhO......................... 144 InfNhO........................... 144 -InfVi.............................. 145 B-IP-D................................ 140 Ts-IP-D................................ 140 B-ITD-D............................. 279 TsITD-D............................. 279 J S-Jo-1Ab........................... 294 K Li-KardAb........................... 147 S-Keli-S1........................... 148 S-Keli-S2........................... 148 S-Keli-T............................. 148 S-Keli-TL........................... 148 S-Keli-TS........................... 148 L-Kemotax......................... 151 KIIREVZV...................... 153 KORONANhO................ 167 B-KromHem....................... 111 Ts-KromHem....................... 111 Sk-Kromos.......................... 170 Ts-Kromos.......................... 171 Pl-Kromos.......................... 171 Bm-Kromos.......................... 172 B-Kromos.......................... 172 316 Cv-Kromos.......................... 256 Am-Kromos.......................... 257 B-KromProm...................... 237 S-KudosAb........................ 176 L B-Lakt-D............................ 177 B-LEBER-D....................... 178 Ts-LEBER-D....................... 178 S-LegiAb............................ 180 LegiVi............................. 181 LepnNhO....................... 179 B-LGMD-D........................... 47 Ts-LGMD-D........................... 47 S-ListAb............................. 182 B-LITAF-D........................... 72 Ts-LITAF-D........................... 72 S-LKMAb........................... 190 B-LPI-D.............................. 189 Ts-LPI-D.............................. 189 B-LyBmem........................... 58 B-LyCMVTeT..................... 185 B-LyConS.......................... 185 B-LyMark........................... 186 B-LyPHAS......................... 185 B-LyPPDS......................... 187 B-LyPWMS........................ 185 B-LyTbIFN......................... 210 M S-MBL............................... 192 B-MBL–D........................... 191 B-MELAS-D....................... 194 Ts-MELAS-D....................... 194 B-MERRF-D...................... 195 Ts-MERRF-D...................... 195 B-MFN2-D........................... 74 Ts-MFN2-D........................... 74 B-MIRAS-D........................ 197 Ts-MIRAS-D........................ 197 S-MitoAb............................ 200 Ts-Mitok-D.......................... 198 S-MorbAb.......................... 286 Li-MorbAb.......................... 286 S-MPOAbG....................... 206 MPOAbG....................... 220 MRSAVi......................... 196 B–MtPak-D......................... 199 Ts-MtPak-D......................... 199 B-MUENK-D...................... 202 Ts-MUENK-D...................... 202 B-Mut-D............................. 287 Ts-Mut-D............................. 287 B-MxA................................ 203 MycoHe.......................... 207 MycoNhO....................... 209 MycoTy.......................... 208 S-MypnAb.......................... 205 Li-MypnAb.......................... 205 -MypnAb........................ 219 MypnNho....................... 204 N B-NARP-D......................... 218 Ts-NARP-D......................... 218 S-NatsuAb......................... 218 S-Neuro1........................... 219 Li-Neuro1........................... 219 S-Neuro2........................... 220 Li-Neuro2........................... 220 NokaVi........................... 223 F-NoroAg........................... 223 B-Notch-D............................ 71 Ts-Notch-D............................ 71 B-NSD1-D......................... 263 Ts-NSD1-D......................... 263 O B-OPA1-D............................ 87 Ts-OPA1-D............................ 87 B-OPMD-D........................ 224 Ts-OPMD-D........................ 224 P B-P0-D................................. 75 Ts-P0-D................................. 75 S-ParoAb........................... 257 Li-ParoAb........................... 257 S-ParvAb........................... 230 Li-ParvAb........................... 230 ParvNhO........................ 229 S-ParvNhO........................ 229 S-PDTAb........................... 231 Li-Pi13AbG........................ 226 Li-Pi2AbG.......................... 227 PicoNhO.......................... 93 PicoNhO........................ 250 S-Pin13AbG...................... 226 -Pin13AbG..................... 220 -Pin1Ag.......................... 225 S-Pin2AbG........................ 227 -Pin2AbG....................... 220 -Pin2Ag.......................... 225 -Pin3Ag.......................... 225 -PinfVi............................ 225 B-PMC-D........................... 228 Ts-PMC-D........................... 228 S-PMDM-T........................ 214 B-PMP22-D......................... 71 Ts-PMP22-D......................... 71 PncaNhO....................... 234 F-PoliVi.............................. 238 P-PoVNh........................... 238 PoVNh........................... 238 Pr3Ab............................. 220 S-Pr3Ab............................. 240 P-Prop............................... 239 S-PsolAb........................... 228 S-PuumAb......................... 241 Li-PuumAb......................... 241 B-PWS-D........................... 236 Ts-PWS-D........................... 236 R ResVirNhO..................... 243 S-RFAbM........................... 247 RinoNhO.......................... 93 RinoNhO........................ 250 RinoNhO........................ 250 S-RNP70Ab....................... 294 S-RNPAb........................... 294 F-RotaAg........................... 251 S-RSVAbG........................ 247 Li-RSVAbG........................ 247 -RSVAbG....................... 219 317 -RSVAbG....................... 220 -RSVAg.......................... 244 RSVNhO........................ 245 -RSVVi........................... 246 S–RT.................................. 248 S-RubeAb.......................... 305 Li-RubeAb.......................... 305 S S-SalmAb.......................... 253 SalmTy........................... 253 F-SalmVi........................... 253 -SARSNhO.................... 254 B-SBMA-D......................... 152 Ts-SBMA-D......................... 152 P-SC5b-9........................... 166 B-SCA10-D........................ 266 Ts-SCA10-D........................ 266 B-SCA12-D........................ 267 Ts-SCA12-D........................ 267 B-SCA17-D........................ 267 Ts-SCA17-D........................ 267 B-SCA1-D.......................... 265 Ts-SCA1-D.......................... 265 B-SCA2-D.......................... 268 Ts-SCA2-D.......................... 268 B-SCA3-D.......................... 269 Ts-SCA3-D.......................... 269 B-SCA6-D.......................... 270 Ts-SCA6-D.......................... 270 B-SCA7-D.......................... 270 Ts-SCA7-D.......................... 270 B-SCA8-D.......................... 271 Ts-SCA8-D.......................... 271 S-Scl70Ab......................... 294 S-SentAb........................... 255 S-SentAb........................... 294 F-ShigVi............................ 256 S-SiliAb.............................. 258 S-SindAb........................... 259 B-SLC7-D.......................... 188 Ts-SLC7-D.......................... 188 S-SmAb............................. 294 B-SMA-D........................... 264 Ts-SMA-D........................... 264 318 B-SMLPA-D....................... 265 Ts-SMLPA-D....................... 265 B-SOD1-D........................... 50 Ts-SOD1-D........................... 50 B-SoDel-D......................... 262 Ts-SoDel-D......................... 262 B-SPAST-D........................ 232 Ts-SPAST-D........................ 232 S-SSAAb........................... 294 S-SSBAb........................... 294 S-StpnAb........................... 234 S-StrDNAb......................... 272 T B-T1D-gen......................... 298 S-TBEAb........................... 242 Li-TBEAb........................... 242 B-TbIFNg........................... 212 B-TD-D.............................. 276 TsTD-D.............................. 276 S-TeikAb............................ 277 B-Telo-FISH....................... 278 S-ToxoAb........................... 280 LiTPHA............................. 282 S-TPOAb........................... 295 S-TPOAb........................... 296 S-TPOAb........................... 296 Am-TriNhO........................... 284 Cv-TriNhO........................... 284 S-TrombAb........................ 285 S-TrpaAb........................... 283 S-TSHRAb......................... 285 S-tTGAbA.......................... 148 S-tTGAbA.......................... 175 S-tTGAbG.......................... 148 S-tTGAbG.......................... 175 S-TyglAb............................ 296 S-TymsAb.......................... 296 S-TYMSAb........................ 296 U UrurNho......................... 301 V Sk-ViN2............................... 306 VirVi............................... 308 S-VZVAb............................ 305 Li-VZVAb............................ 305 -VZVAb.......................... 219 -VZVAg.......................... 303 Li-VZVNhO........................ 120 Li-VZVNhO........................ 304 -VZVNhO....................... 304 Y B-Ydel-D............................ 311 Ts-Ydel-D............................ 311 S-YersAb........................... 309 F-YersVi............................. 310 319 Kuntaliittonumero ja lyhenne 138S-ClteAbG...................... 279 231S-KudosAb..................... 176 234P-C2............................... 156 235P-HAE ........................... 106 720P-C1q............................. 154 902B-KromProm.................. 237 903Sk-ViN2.......................... 306 1011F-AdenAg......................... 44 1100S-ASTA............................ 52 1101S-AST.............................. 53 1149BaktLm............................. 56 1205S-BrucAb......................... 67 1209P-C1Inh............................ 69 1253S-CodiAb......................... 82 1254CodiVi.............................. 85 1259S-DNAdAb....................... 85 1261S-DNAnAb....................... 86 1335S-EBVAb.......................... 96 1456S-GbmAb....................... 103 1506GcVi............................... 105 1602S-HAVAbM..................... 113 1604S-HBeAg........................ 114 1605S-HBsAg........................ 114 1606S-HBcAb........................ 114 1607S-HBeAb........................ 114 1608S-HBsAb........................ 114 1615S-HSVAb........................ 119 1657S-IhotAb......................... 136 1658S-IhovAb........................ 136 1749HCVAbCt....................... 116 1752HHV6NhO...................... 121 1754HIVAbCt......................... 124 1775S-PuumAb..................... 241 1781-VZVNhO....................... 304 1788F-VREVi......................... 302 1816AspeAg............................ 53 1826CodiNhO.......................... 81 1844Li-EBVAb......................... 96 1845F-EHECTox.................... 299 1860HSVNhO........................ 117 1861Li-HSV1AbG.................. 119 1862S-HSV1AbG................... 119 320 1863Li-HSV2AbG.................. 119 1864S-HSV2AbG................... 119 1869Li-HHV6NhO.................. 121 1870Li-HHV6Ab..................... 122 1874Li-InfAAbG..................... 142 1885S-tTGAbA....................... 175 1886S-tTGAbG...................... 175 1904-Pin1Ag.......................... 225 1907-Pin2Ag.......................... 225 1908-Pin3Ag.......................... 225 1915Li-ParoAb....................... 257 1917EvirNhO........................... 93 1917PicoNhO.......................... 93 1917PicoNhO........................ 250 1917RinoNhO.......................... 93 1926Li-TBEAb....................... 242 1929Li-RSVAbG.................... 247 1934Li-RubeAb...................... 305 2021F-CampVi....................... 146 2059-ChtrVi.............................. 79 2150Am-Kromos.................... 257 2151B-Kromos....................... 172 2152Bm-Kromos.................... 172 2154Sk-Kromos..................... 170 2205S-LegiAb........................ 180 2206LegiVi............................. 181 2229L-Fagosyt....................... 181 2256S-ListAb......................... 182 2258S-AdrAb......................... 183 2277B-LyConS...................... 185 2278B-LyPHAS...................... 185 2279B-LyMark....................... 186 2280B-LyPWMS.................... 185 2313S-LKMAb....................... 190 2357S-MitoAb........................ 200 2366MycoTy.......................... 208 2367S-MypnAb...................... 205 2394L-Kemotax..................... 151 2403NokaVi........................... 223 2459S-PsolAb........................ 228 2471S-BopeAb........................ 61 2472BopeVi............................. 62 2481S-StpnAb....................... 234 2579Rvir-Ag........................... 242 2594F-RotaAg....................... 251 2607S-SalmAb....................... 253 2608F-SalmVi........................ 253 2620F-ShigVi......................... 256 2633S-ParoAb....................... 257 2634S-SiliAb.......................... 258 2700S-StrDNAb..................... 272 2727S-CMVAb....................... 275 2728U-CMVVi........................ 275 2732S-TeikAb........................ 277 2738S-ClteAb........................ 279 2815S-MorbAb....................... 286 2816S-FrtuAb........................ 100 2819S-ANA............................ 289 2829S-TyglAb........................ 296 2831S-TymsAb...................... 296 2923S-VZVAb........................ 305 2960S-RubeAb...................... 305 2975VirVi............................... 308 2985S-YersAb........................ 309 2989F-YersVi......................... 310 3022S-ENAAb....................... 287 3050S-CIC............................. 139 3051Tf-IC............................... 139 3058S-CampAb..................... 146 3066P-C3Aktt........................ 157 3067P-C4Aktt........................ 159 3075Ly-HLAB27.................... 173 3090B-LyPPDS...................... 187 3154U-Baktalv....................... 307 3192S-IgG-Sc........................ 137 3263LiTPHA........................... 282 3312S-BopeAbG...................... 61 3316S-RFAbM....................... 247 3317S-RNPAb....................... 294 3322S-SSAAb........................ 294 3323S-SSBAb........................ 294 3324S-SmAb......................... 294 3346S-HAVAb........................ 113 3347S-HBcAbM..................... 114 3362Li-KardAb....................... 147 3442F-BaktVi1....................... 300 3443F-BaktVi2....................... 300 3465F-PoliVi.......................... 238 3473S-HIVAgAb..................... 123 3490BakAnLm......................... 56 3491Pu-BaktVi1..................... 216 3492Pu-BaktVi2..................... 217 3493Ex-BaktVi....................... 311 3527S-SindAb........................ 259 3529-VZVAg.......................... 303 3548S-HistAb......................... 122 3552S-BorrAb.......................... 63 3584F-BaktVi3....................... 300 3604SalmTy........................... 253 3612S-ANCA......................... 220 3631Li-MorbAb...................... 286 3632Li-VZVAb........................ 305 3637Li-HIVAgAb.................... 123 3638Li-PuumAb..................... 241 3641Cv-Kromos..................... 256 3652S-SentAb....................... 255 3729S-EMA.............................. 92 3741Ts-Kromos...................... 171 3756S-TBEAb........................ 242 3765S-Scl70Ab...................... 294 3767S-Jo-1Ab........................ 294 3777U-BaktJVi....................... 307 3815S-HCVAb....................... 115 3856S-CH100Cl..................... 162 3857S-CH100Al..................... 162 3907S-ToxoAb....................... 280 3952F-HepyAg....................... 107 3954S-HepyAbG.................... 108 3975Li-BorrAb.......................... 63 4028S-TPOAb....................... 295 4028S-TPOAb....................... 296 4100S-ChtrAbG....................... 79 4103F-EHEC......................... 299 4112B-FraX-D.......................... 99 4117Ts-HepyVi...................... 109 4119S-HTLVAb...................... 129 4149S-MPOAbG.................... 206 4149MPOAbG....................... 220 4156S-ParvAb....................... 230 4160Pr3Ab............................. 220 4160S-Pr3Ab......................... 240 4171S–FTAAbs...................... 281 321 4202BorrNhO........................... 66 4209-DNAex............................ 83 4228S-IgG4........................... 138 4244MycoNhO....................... 209 4245MycoHe.......................... 207 4288B-AS-D............................. 51 4290Ps-BaktVi....................... 222 4306Ts-FraX-D........................ 99 4314S-HCVNhO.................... 115 4325Pl-Kromos...................... 171 4344S-ParvNhO.................... 229 4345BopeNhO......................... 60 4348B-PWS-D....................... 236 4350-RSVVi........................... 246 4351-RSVAg.......................... 244 4357B-SCA1-D...................... 265 4358MRSAVi......................... 196 4359CMVNhO....................... 273 4369-AdenAg........................... 43 4371S-AdenAbG...................... 44 4372Li-AdenAbG..................... 44 4381BaktNhO.......................... 57 4384ChpnNhO......................... 77 4390S-EMAbA......................... 92 4391S-EMAbG......................... 92 4392EvirNhO........................... 93 4400S-GadAb........................ 104 4401-HSVPVi......................... 118 4404Li-HSVNhO.................... 117 4407Li-HSVAb....................... 119 4409S-HHV6Ab..................... 122 4415-InfAAg........................... 141 4416-InfBAg........................... 142 4419S-InfAAbG...................... 142 4428LepnNhO....................... 179 4439MypnNho....................... 204 4440Li-MypnAb...................... 205 4446PncaNhO....................... 234 4455S-RSVAbG..................... 247 4505S-ANA-Ty....................... 294 4545P-C3............................... 158 4546P-C4............................... 158 4551B-KromHem................... 111 4552Ts-KromHem.................. 111 4584Li-HHV7Ab..................... 128 322 4585S-HHV7Ab..................... 128 4614B-Lakt-D......................... 177 4620ParvNhO........................ 229 4640B-HLAKeli...................... 125 4648B-DM-D............................ 89 4649Ts-DM-D........................... 89 4656B-HUNT-D...................... 129 4664B-MELAS-D................... 194 4665Ts-MELAS-D.................. 194 4666B-NARP-D..................... 218 4667Ts-NARP-D.................... 218 4668B-MERRF-D................... 195 4669Ts-MERRF-D................. 195 4672B-LEBER-D.................... 178 4673Ts-LEBER-D.................. 178 4744S-CCPAb....................... 260 4749LiCMVAb........................ 275 4770B-FISHDel...................... 169 4773-SARSNhO.................... 254 4775P-EBVNh......................... 95 4777P-CMVNh....................... 274 4780S-EvirNhO........................ 93 4784RinoNhO........................ 250 4799Am-FISHAn...................... 97 4815B–FISHAn........................ 97 4880S-ASCA.......................... 252 4889B-DM2ALL-D................... 90 4896InfANhO......................... 144 4897-AdeNhO.......................... 45 4941S-CH100........................ 162 4942S-TrpaAb....................... 283 4955S-ChpnAb........................ 78 4956Li-ChpnAb........................ 78 4957S-InfBAbG...................... 143 4965S-TSHRAb..................... 285 4976S-CH100L...................... 162 4980B-MxA............................ 203 6028S-NatsuAb..................... 218 6059Am-TriNhO..................... 284 6061Cv-TriNhO...................... 284 6062-BokaNhO........................ 59 6077AspeNhO......................... 54 6090P-C1InhBk....................... 67 6091P-FakB........................... 161 6173B-TbIFNg....................... 212 6174B-LyTbIFN..................... 210 10297Ts-Mitok-D...................... 198 10466ANAAbAn......................... 91 10470P-CAktt.......................... 153 10474P-Prop............................ 239 10478B–MtPak-D.................... 199 10484P-C1r............................. 154 10485P-C1s............................. 154 10529B-HLA-IDDM.................. 126 10650S-TPOAb....................... 296 10651S-TYMSAb..................... 296 10899UrurNho......................... 301 10982P-SC5b-9....................... 166 11002B-CMT-D.......................... 73 11544B-Cx32-D......................... 75 11545B-HYPP-D...................... 131 11546B-HOKPP-D................... 133 11679B-Cx26-D....................... 233 11723B-Telo-FISH................... 278 11742B-PMC-D....................... 228 11757M-FISH.......................... 201 11839B-SOD1-D........................ 50 11841B-FGFR2-D.................... 168 11860B-NSD1-D...................... 263 11861B-SPAST-D.................... 232 11862B-ARPKD-D................... 235 11874FISH-DG........................ 112 11875FISH-MRD..................... 110 11877FISH-XY......................... 113 11891B-FGFR3-D.................... 184 11893B-P0-D............................. 75 11894B-PMP22-D...................... 71 11895B-GLA-D.......................... 96 11896B-SLC7-D...................... 188 11901B-HNPP-D..................... 107 11943S-ANCA-T...................... 220 11992B-ACH-D.......................... 47 11995B-LGMD-D....................... 47 11996B-FALS-D......................... 50 11998B-CADA-D....................... 70 12000B-DRPLA-D..................... 84 12003B-FRDA-D...................... 101 12005B-HUNT2-D................... 130 12006B-HOGA-D..................... 132 12007B-HCH-D........................ 134 12008B-IP-D............................ 140 12009B-SBMA-D..................... 152 12010B-LPI-D.......................... 189 12011B-OPMD-D..................... 224 12013B-SMA-D........................ 264 12015B-ITD-D.......................... 279 12016B-HT1-D......................... 297 12017B-Ydel-D........................ 311 12027B-Notch-D........................ 71 12048FISH-i-MM....................... 98 12049FISH-i-KLL....................... 98 12131B-MIRAS-D.................... 197 12166B-LyCMVTeT.................. 185 12171FISH-Del........................ 170 12172FISH............................... 203 12178Ts-ACH-D......................... 47 12179Ts-LGMD-D...................... 47 12180Ts-FALS-D....................... 50 12181Ts-SOD1-D...................... 50 12182Ts-CADA-D...................... 70 12183Ts-Notch-D....................... 71 12184Ts-CMT-D......................... 73 12185Ts-HNPP-D.................... 107 12186Ts-P0-D............................ 75 12187Ts-PMP22-D.................... 71 12188Ts-MFN2-D...................... 74 12189Ts-Cx32-D........................ 75 12190Ts-DRPLA-D.................... 84 12192B-ATRX-D........................ 48 12193Ts-ATRX-D....................... 48 12194B-1555-D......................... 49 12195Ts-1555-D........................ 49 12198Ts-AS-D........................... 51 12199Ts-MIRAS-D................... 197 12200Ts-OPMD-D................... 224 12202B-MFN2-D........................ 74 12203Ts-GLA-D......................... 96 12204Ts-FGFR2-D.................. 168 12205Ts-FGFR3-D.................. 184 12206B-MUENK-D.................. 202 12207Ts-MUENK-D................. 202 12210Ts-FRDA-D.................... 101 12211Ts-HUNT-D.................... 129 12212Ts-HUNT2-D.................. 130 12213Ts-HYPP-D.................... 131 323 12214Ts-HOGA-D.................... 132 12215Ts-HOKPP-D.................. 133 12218Ts-HCH-D...................... 134 12219Ts-IP-D........................... 140 12220Ts-SBMA-D.................... 152 12221Ts-Cx26-D...................... 233 12228Ts-LPI-D......................... 189 12229Ts-SLC7-D..................... 188 12231Ts-MtPak-D.................... 199 12232Ts-PMC-D...................... 228 12233Ts-SPAST-D................... 232 12234Ts-ARPKD-D.................. 235 12235Ts-PWS-D...................... 236 12236Ts-NSD1-D..................... 263 12237Ts-SMA-D...................... 264 12238Ts-SCA1-D..................... 265 12239B-SCA2-D...................... 268 12240Ts-SCA2-D..................... 268 12241B-SCA3-D...................... 269 12242Ts-SCA3-D..................... 269 12243B-SCA6-D...................... 270 12244Ts-SCA6-D..................... 270 12245B-SCA7-D...................... 270 12246Ts-SCA7-D..................... 270 12247B-SCA8-D...................... 271 12248Ts-SCA8-D..................... 271 12249B-SCA10-D.................... 266 12250Ts-SCA10-D................... 266 12251B-SCA12-D.................... 267 12252Ts-SCA12-D................... 267 12253B-SCA17-D.................... 267 12254Ts-SCA17-D................... 267 12255B-TD-D........................... 276 12256TsTD-D........................... 276 12257TsITD-D.......................... 279 12258Ts-HT1-D....................... 297 12259Ts-Ydel-D....................... 311 12264B-Denys-D....................... 83 12265Ts-Denys-D...................... 83 12283B-Mut-D......................... 287 12284Ts-Mut-D........................ 287 12285B-DMLPA-D..................... 88 12286Ts-DMLPA-D.................... 88 12287B-SMLPA-D................... 265 12288Ts-SMLPA-D.................. 265 324 12289B-LITAF-D........................ 72 12290Ts-LITAF-D....................... 72 12313S–RT.............................. 248 12348B-SoDel-D...................... 262 12349Ts-SoDel-D.................... 262 12392S-Keli-TS....................... 148 12429P-C1qAbG..................... 155 12430S-IBD-T.......................... 134 12432S-HSP70Ab................... 127 12518CldtyNhO......................... 80 12528F-NoroAg....................... 223 12549S-PMDM-T..................... 214 12560B-HLADRDQ.................. 124 12561B-T1D-gen..................... 298 12603S-TrombAb.................... 285 12606S-BorrAb-L....................... 65 12612S-BorAbJt........................ 64 12632S-MBL............................ 192 12633B-MBL–D....................... 191 12681B-LyBmem....................... 58 13004Ts-CHARG-D................... 76 13005B-CHARG-D.................... 76 13006B-OPA1-D........................ 87 13007Ts-OPA1-D....................... 87 13058S-Keli-S1........................ 148 13059S-Keli-S2........................ 148 20048P-FakBAkt...................... 160 20054S-Keli-T.......................... 148 20120S-Keli-TL........................ 148 20155S-ANA-IB....................... 291 Tutkimukset ryhmittäin AUTOIMMUUNITAUTIEN TUTKIMUKSET SIDEKUDOSTAUTIEN DIAGNOSTIIKKA DNA, VASTA-AINEET (NATIIVI)...................................................................................................86 ENA- JA TUMAVASTA-AINEIDEN ANALYYSI.............................................................................91 HISTONI, VASTA-AINEET..........................................................................................................122 MYOSIITTITUTKIMUS...............................................................................................................214 SENTROMEERI, VASTA-AINEET..............................................................................................255 TUMA, LIUKOISET ANTIGEENIT, VASTA-AINEET...................................................................287 TUMA, VASTA-AINEET..............................................................................................................289 TUMA, VASTA-AINEET, IMMUNOBLOTTAUS...........................................................................291 TUMA, VASTA-AINEET, TYYPITYS...........................................................................................294 REUMATUTKIMUKSET REUMAFAKTORI, IgM..............................................................................................................247 REUMATUTKIMUS....................................................................................................................248 KUDOSANTIGEENI B27............................................................................................................173 SITRULLIINIPEPTIDI, VASTA-AINEET......................................................................................260 VASKULIITTITUTKIMUKSET IMMUNOKOMPLEKSIT (PIPA)..................................................................................................139 MYELOPEROKSIDAASI, VASTA-AINEET.................................................................................206 NEUTROFIILIEN SYTOPLASMA-ANTIGEENI, VASTA-AINEET...............................................220 PROTEINAASI 3, VASTA-AINEET.............................................................................................240 GLOMERULUSTYVIKALVO, VASTA-AINEET...........................................................................103 KELIAKIATUTKIMUKSET ENDOMYSIUM, VASTA-AINEET.................................................................................................92 GLIADIINIPEPTIDI, VASTA-AINEET, IgA JA IgG.....................................................................102 HLA-TAUTIASSOSIAATIOTUTKIMUS, KELIAKIA.....................................................................125 KELIAKIATUTKIMUS.................................................................................................................148 KUDOSTRANSGLUTAMINAASI, VASTA-AINEET.....................................................................175 KOMPLEMENTTITUTKIMUKSET C1-ESTERAASIN INHIBIITTORI, AKTIIVISUUS.........................................................................67 C1-ESTERAASIN INHIBIITTORI, PITOISUUS............................................................................69 HAE-TUTKIMUS.........................................................................................................................106 KOMPLEMENTIN AKTIVAATIOTUTKIMUS...............................................................................153 KOMPLEMENTTI C1q, C1r, C1s, PITOISUUS.......................................................................154 KOMPLEMENTTI C1q, VASTA-AINEET...................................................................................155 KOMPLEMENTTI C2, PITOISUUS............................................................................................156 KOMPLEMENTTI C3 + AKTIVAATIOTUOTTEET (C3d)...........................................................157 325 KOMPLEMENTTI C3 JA C4, PITOISUUDET.............................................................................158 KOMPLEMENTTI C4 + AKTIVAATIOTUOTTEET (C4d)...........................................................159 KOMPLEMENTTI FAKTORI B + AKTIVAATIOTUOT-TEET (BB)...............................................160 KOMPLEMENTTI FAKTORI B, PITOISUUS..............................................................................161 KOMPLEMENTTI, KOKONAISAKTIIVISUUS (KLASSINEN, VAIHTOEHTOINEN JA LEKTIINITIE)..............................................................................................................................162 KOMPLEMENTTI C5, C6, C7, C8, C9, PITOISUUDET.............................................................164 KOMPLEMENTIN PUUTOSTUTKIMUS....................................................................................165 KOMPLEMENTTI, SC5b-9-KOMPLEKSI..................................................................................166 KUDOSNESTEEN KOMPLEMENTTITUTKIMUKSET...............................................................174 MANNOOSIA SITOVA LEKTIINI, GEENITUTKIMUS.................................................................191 MANNOOSIA SITOVA LEKTIINI, PITOISUUS...........................................................................192 PROPERDIINI, PITOISUUS.......................................................................................................239 MAKSATUTKIMUKSET (AUTOIMMUUNI) KUDOSVASTA-AINEET.............................................................................................................176 MAKSA- JA MUNUAISMIKROSOMI, VASTA-AINEET...............................................................190 MITOKONDRIO, VASTA-AINEET..............................................................................................200 SILEÄLIHAS, VASTA-AINEET...................................................................................................258 IMMUNOGLOBULIINI IgG4.......................................................................................................138 TULEHDUKSELLISET SUOLISTOSAIRAUDET IBD-TUTKIMUS..........................................................................................................................134 SACCHAROMYCES CEREVISIAE, VASTA-AINEET................................................................252 KILPIRAUHASTUTKIMUKSET TSH-RESEPTORI, VASTA-AINEET...........................................................................................285 TYREOIDEAPEROKSIDAASI (TPO), VASTA-AINEET..............................................................295 TYREOIDEA, VASTA-AINEET 1 JA 2........................................................................................296 IHON RAKKULATAUTIEN DIAGNOSTIIKKA IHON EPITEELIN TYVIKALVON VASTA-AINEET.....................................................................136 IHON EPITEELIN VÄLIAINEEN VASTA-AINEET......................................................................136 MUUT AUTOIMMUUNITAUDIT PARIETAALISOLU, VASTA-AINEET..........................................................................................228 LISÄMUNUAINEN, VASTA-AINEET..........................................................................................183 TROMBOSYYTTI, VASTA-AINEET............................................................................................285 HSP-70 VASTA AINEET, IMMUNOBLOTTAUS .........................................................................127 IMMUUNIPUUTOSTAUTIEN DIAGNOSTIIKKA (KOMPLEMENTTITUTKIMUKSET, ks. AUTOIMMUUNITAUDIT) IMMUNOGLOBULIINI IgG, ALALUOKAT..................................................................................137 KEMOTAKSIS JA KEMILUMINESENSSI...................................................................................151 LEUKOSYYTIT, FAGOSYTOINTIKYKY JA SOLUNSISÄINEN TAPPO.....................................181 326 LYMFOSYYTTIEN PHA STIMULAATIO LYMFOSYYTTIEN CON-A STIMULAATIO LYMFOSYYTTIEN PWM STIMULAATIO...................................................................................185 LYMFOSYYTTIEN PINTAMARKKERIT/ALALUOKAT................................................................186 LYMFOSYYTTIEN PPD STIMULAATIO.....................................................................................187 PDT, VASTA-AINEET (PERTUSSIS, DIFTERIA, TETANUS).....................................................231 BAKTEERISEROLOGIA ANTISTAFYLOLYSIINI ................................................................................................................52 ANTISTREPTOLYSIINI................................................................................................................53 BORDETELLA PERTUSSIS, VASTA-AINEET.............................................................................61 BORRELIA BURGDORFERI, VASTA-AINEET............................................................................63 BORRELIA BURGDORFERI, VASTA-AINEET, JATKOTUTKIMUS.............................................64 BORRELIA BURGDORFERI, VASTA-AINEET, LAAJA................................................................65 BRUCELLA, VASTA-AINEET.......................................................................................................67 CHLAMYDIA PNEUMONIAE, VASTA-AINEET............................................................................78 CHLAMYDIA TRACHOMATIS, IGG VASTA-AINEET...................................................................79 CORYNEBACTERIUM DIPHTHERIAE, VASTA-AINEET............................................................82 FRANCISELLA TULARENSIS, VASTA-AINEET........................................................................100 HELICOBACTER PYLORI, IGG VASTA-AINEET......................................................................108 KAMPYLOBAKTEERI, VASTA-AINEET.....................................................................................146 KARDIOLIPIINI (LUES), VASTA-AINEET LIKVORISTA.............................................................147 LEGIONELLA, VASTA-AINEET..................................................................................................180 LISTERIA, VASTA-AINEET........................................................................................................182 MYCOPLASMA PNEUMONIAE, VASTA-AINEET......................................................................205 PDT, VASTA-AINEET (PERTUSSIS, DIFTERIA, TETANUS).....................................................231 PNEUMOKOKKIPOLYSAKKARIDI, VASTA-AINEET.................................................................234 SALMONELLA, VASTA-AINEET................................................................................................253 STREPTOKOKKI DNAASI, VASTA-AINEET..............................................................................272 TEIKKOHAPPO, VASTA-AINEET..............................................................................................277 TETANUS (CLOSTRIDIUM TETANI), VASTA-AINEET..............................................................279 TOXOPLASMA, VASTA-AINEET...............................................................................................280 TREPONEMA PALLIDUM, FTA-ABSORPTIO...........................................................................281 TREPONEMA PALLIDUM HEMAGGLUTINAATIO (TPHA) LIKVORISTA..................................282 TREPONEMA PALLIDUM, VASTA-AINEET SEERUMISTA ......................................................283 YERSINIA, VASTA-AINEET.......................................................................................................309 BAKTERIOLOGISET VILJELYTUTKIMUKSET BAKTEERIN LAJIMÄÄRITYS (AEROBIBAKTEERI, ANAEROBIBAKTEERI).............................................................................56 BORDETELLA PERTUSSIS, VILJELY.........................................................................................62 CHLAMYDIA TRACHOMATIS, VILJELY......................................................................................79 DIFTERIAVILJELY........................................................................................................................85 327 GONOKOKKIVILJELY................................................................................................................105 HELICOBACTER PYLORI, VILJELY..........................................................................................109 KAMPYLOBAKTEERIVILJELY...................................................................................................146 LEGIONELLA, VILJELY.............................................................................................................181 METISILLIINI-RESISTENTIN STAPHYLOCOCCUS AUREUKSEN (MRSA) VILJELY..............196 MYKOBAKTEERI, HERKKYYSMÄÄRITYS...............................................................................207 MÄRKÄVILJELY 1, AEROBINEN JA ANAEROBINEN VILJELY................................................216 MÄRKÄVILJELY 2, AEROBINEN VILJELY................................................................................217 NIELUVILJELY...........................................................................................................................222 NOCARDIAVILJELY...................................................................................................................223 SALMONELLAVILJELY, SALMONELLATYYPITYS...................................................................253 SHIGELLAVILJELY....................................................................................................................256 ULOSTEEN ENTEROHEMORRAAGINEN E. COLI- VILJELY..................................................299 ULOSTEVILJELY 1, ULOSTEVILJELY 2, ULOSTEVILJELY 3..................................................300 VANKOMYSIINIRESISTENTIN ENTEROKOKIN (VRE) SEULONTA ULOSTEESTA................302 VIRTSAVILJELY; SEULONNAN POSITIIVINEN, PORRASTETTU (TYYPITYS JA HERKKYYSMÄÄRITYS)............................................................................................................307 YERSINIAVILJELY.....................................................................................................................310 YSKÖSVILJELY.........................................................................................................................311 BAKTERIOLOGISET PCR-TUTKIMUKSET BAKTEERIN LAJIMÄÄRITYS PCR-TUOTTEEN SEKVENSOINNILLA.......................................56 BAKTEERIN NUKLEIINIHAPON OSOITUS (BAKTEERI-PCR).........................................................................................................................57 BORDETELLA PERTUSSIS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)............................................60 BORRELIA, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR).......................................................................66 CHLAMYDIA PNEUMONIAE, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)...........................................77 CLOSTRIDIUM DIFFICILE GENOTYYPITYS..............................................................................80 CORYNEBACTERIUM DIPHTHERIAE, NUKLEIINIHAPON OSOITUS .....................................81 LEGIONELLA PNEUMOPHILA, NUKLEIINIHAPON OSOITUS................................................179 MYCOPLASMA PNEUMONIAE, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR).....................................204 MYKOBAKTEERI-IDENTIFIKAATIO..........................................................................................208 MYKOBAKTEERI, NUKLEIINIHAPON OSOITUS.....................................................................209 PNEUMOCYSTIS CARINII, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)............................................234 UREAPLASMA UREALYTICUM, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)....................................301 BAKTEERIANTIGEENIOSOITUS HELICOBACTER PYLORI, ANTIGEENITESTAUS ULOSTEESTA...........................................107 ULOSTEEN ENTEROHEMORRAAGINEN E. COLI- TOKSIINI.................................................299 DNA-TUTKIMUKSET, MLPA-POLYNEUROPATIATUTKIMUKSET CHARCOT-MARIE-TOOTH 1A -TAUTI, 17P11.2 -ALUEEN KOPIOLUVUN MÄÄRITYS............36 HAURASHERMO-OIREYHTYMÄ (HNPP), 17P11.2-ALUEEN KOPIOLUVUN MÄÄRITYS........63 328 DNA-TUTKIMUKSET, POLYNEUROPATIAGEENIEN SEKVENSOINTITUTKIMUKSET CHARCOT-MARIE-TOOTH 1 JA 2 -TAUDIT, P0-GEENIN MUTAATIOIDEN TUTKIMUS............40 CHARCOT-MARIE-TOOTH 1 JA HNPP, PMP22-GEENIN MUTAATIOIDEN TUTKIMUS...........32 CHARCOT-MARIE-TOOTH 1 -TAUTI, CMT1C, LITAF-GEENIN MUTAATIOIDEN TUTKIMUS....34 CHARCOT-MARIE-TOOTH 2 -TAUTI, CMT2A, MFN2-GEENIN MUTAATIOIDEN TUTKIMUS....38 CHARCOT-MARIE-TOOTH -TAUTI (X-KROMOSOMAALINEN), CMTX, CX32-GEENIN (GJB1) MUTAATIOIDEN TUTKIMUS........................................................................................................42 DNA-TUTKIMUKSET, SPINOCEREBELLARIATAKSIAT (SCA-TAUDIT) SPINOSEREBELLAARIATAKSIA 1 (SCA1), ATXN1-GEENIN TOISTOJAKSOALUEEN EKSPANSION TUTKIMUS.........................................................................................................118 SPINOSEREBELLAARIATAKSIA 2 (SCA2), ATXN2-GEENIN TOISTOJAKSOALUEEN EKSPANSION TUTKIMUS.........................................................................................................124 SPINOSEREBELLAARIATAKSIA 3 (SCA3), ATXN3-GEENIN TOISTOJAKSOALUEEN EKSPANSION TUTKIMUS.........................................................................................................125 SPINOSEREBELLAARIATAKSIA 6 (SCA6), CACNL14A-GEENIN TOISTOJAKSOALUEEN EKSPANSION TUTKIMUS.........................................................................................................126 SPINOSEREBELLAARIATAKSIA 7 (SCA7), ATXN7-GEENIN TOISTOJAKSOALUEEN EKSPANSION TUTKIMUS.........................................................................................................127 SPINOSEREBELLAARIATAKSIA 8 (SCA8), ATXN8/ATXN8OS-GEENIN TOISTOJAKSOALUEEN EKSPANSION TUTKIMUS.................................................................129 SPINOSEREBELLAARIATAKSIA 10 (SCA10), ATXN10-GEENIN TOISTOJAKSOALUEEN EKSPANSION TUTKIMUS.........................................................................................................119 SPINOSEREBELLAARIATAKSIA 12 (SCA12), PPP2R2P-GEENIN TOISTOJAKSOALUEEN EKSPANSION TUTKIMUS.........................................................................................................121 SPINOSEREBELLAARIATAKSIA 17 (SCA17), TBP-GEENIN TOISTOJAKSOALUEEN EKSPANSION TUTKIMUS.........................................................................................................123 DNA-TUTKIMUKSET, MITOKONDRIOTAUDIT MELAS-OIREYHTYMÄ, MITOKONDRIAALISEN DNA:N VALTAMUTAATION TUTKIMUS........89 MERRF-OIREYHTYMÄ, MITOKONDRIAALISEN DNA:N VALTAMUTAATION TUTKIMUS........91 MITOKONDRIAALINEN RESESSIIVINEN ATAKSIAOIREYHTYMÄ (MIRAS).............................93 MITOKONDRIAALISEN DNA:N RAKENNEMUUTOSTEN TUTKIMUS KUDOKSESTA..............95 MITOKONDRIAALISET ENKEFALOPATIAT (MERRF, MELAS, NARP)......................................97 NARP-OIREYHTYMÄ, MITOKONDRIAALISEN DNA:N VALTAMUTAATIOIDEN TUTKIMUS...101 DNA-TUTKIMUKSET, NEUROLOGISET JA NEUROMUSKULAARISAIRAUDET ALFASARKOGLYKANOPATIA (LGMD2D), SGCA-GEENIN ARG77CYS-MUTAATION TUTKIMUS...................................................................................................................................19 AMYOTROFINEN LATERAALISKLEROOSI (ALS), D90A-MUTAATION TUTKIMUS.................24 329 AMYOTROFINEN LATERAALISKLEROOSI (ALS), SOD1-GEENIN SEKVENSOINTI...............25 CADASIL, NOTCH3-GEENIN ARG133CYS-, ARG182CYS- JA TYR1069CYS-MUTAATIOIDEN TUTKIMUS...................................................................................................................................28 CADASIL, NOTCH3-GEENIN OSITTAINEN SEKVENSOINTI....................................................30 DRPLA-TAUTI, ATROFIINI 1 -GEENIN TOISTOJAKSOALUEEN EKSPANSION TUTKIMUS....48 DUCHENNEN JA BECKERIN LIHASDYSTROFIAT, DYSTROFIINIGEENIN MLPA-TUTKIMUS.... .....................................................................................................................................................51 DYSTROFIA MYOTONICA 1 (DM1), DMPK-GEENIN TOISTOJAKSOALUEEN EKSPANSION TUTKIMUS...................................................................................................................................53 DYSTROFIA MYOTONICA 2 (DM2), ZNF9-GEENIN PCR-SEULONTATUTKIMUS....................55 FRIEDREICHIN ATAKSIA (FRDA), FRATAKSIINIGEENIN TOISTOJAKSOALUEEN EKSPANSION TUTKIMUS...........................................................................................................61 HUNTINGTONIN TAUTI (HD), IT-15-GEENIN TOISTOJAKSOALUEEN EKSPANSION TUTKIMUS...................................................................................................................................67 HUNTINGTONIN TAUTI 2 (HDL2), JPH3-GEENIN TOISTOJAKSOALUEEN EKSPANSION TUTKIMUS...................................................................................................................................65 HYPERKALEEMINEN PERIODINEN PARALYYSI (HYPP), SCN4A-GEENIN MUTAATIOIDEN TUTKIMUS...................................................................................................................................69 HYPOKALEEMINEN PERIODINEN PARALYYSI (HOKPP), CACNA1S- JA SCN4A-GEENIEN OSITTAINEN SEKVENSOINTI.....................................................................................................73 KENNEDYN OIREYHTYMÄ (SBMA), AR-GEENIN TOISTOJAKSOALUEEN EKSPANSION TUTKIMUS...................................................................................................................................78 OKULOFARYNGEAALINEN LIHASDYSTROFIA (OPMD)........................................................102 PARAMYOTONICA CONGENITA (PMC)...................................................................................103 PERINNÖLLINEN ETENEVÄ ALARAAJAHALVAUS (SPG4), SPAST-GEENIN MUTAATIOIDEN TUTKIMUS.................................................................................................................................104 SPINAALINEN LIHASATROFIA (SMA), KANTAJUUSTUTKIMUS............................................117 SPINAALINEN LIHASATROFIA (SMA), SMN1-GEENIN DELEETION PCR-TUTKIMUS.........115 TORSIODYSTONIA 1 (ITD), DYT1-GEENIN VALTAMUTAATION TUTKIMUS..........................133 DNA-TUTKIMUKSET, MUUT TUTKIMUKSET AKONDROPLASIA (ACH), FGFR3-GEENIN GLY380ARG-MUTAATION TUTKIMUS..................6 ALFA-THALASSEMIA-MENTAL-RETARDATION (ATRX), ATRX-GEENIN OSITTAINEN SEKVENSOINTI...........................................................................................................................21 AMINOGLYKOSIDIEN AIHEUTTAMA KUUROUS, MT-RNR1-GEENIN 1555G>A-MUTAATION TUTKIMUS...................................................................................................................................23 ANGELMANIN OIREYHTYMÄ (AS), 15Q11-Q13-ALUEEN SOUTHERN BLOT -TUTKIMUS....26 CHARGE-OIREYHTYMÄ, CHD7-GEENIN SEKVENSOINTI.......................................................44 DENYS-DRASH-OIREYHTYMÄ, WT1-GEENIN YLEISIMPIEN MUTAATIOIDEN TUTKIMUS...50 DNA-ERISTYS.............................................................................................................................46 DOMINANTTI OPTIKUSATROFIA (DOA/OPA1), OPA1-GEENIN MUTAATIOANALYYSI...........47 FABRYN TAUTI, GLA-GEENIN MUTAATIOIDEN TUTKIMUS.....................................................57 FRAGIILI X -OIREYHTYMÄ, DNA-TUTKIMUS............................................................................59 HYPERORNITINEMIA-GYRATA-ATROFIA (HOGA), OAT-GEENIN LEU402PRO- JA 330 ARG180THR-MUTAATIOIDEN TUTKIMUS.................................................................................71 HYPOKONDROPLASIA (HCH), FGFR3-GEENIN ASN540LYS-MUTAATION TUTKIMUS.........75 INCONTINENTIA PIGMENTI (IP), NEMO-GEENIN DELEETIOVALTAMUTAATION TUTKIMUS... .....................................................................................................................................................76 KRANIOSYNOSTOOSIT, FGFR2-GEENIN VALTAMUTAATIOIDEN TUTKIMUS........................79 LEBERIN PERINNÖLLINEN NÄKÖHERMOTAUTI (LHON), VALTAMUTAATIOIDEN TUTKIMUS. .....................................................................................................................................................81 LYHYTKASVUISUUSOIREYHTYMÄT, FGFR3-GEENIN MUTAATIOIDEN TUTKIMUS..............83 LYSINURINEN PROTEIINI-INTOLERANSSI (LPI), SLC7A7-GEENIN SEKVENSOINTI............85 LYSINURINEN PROTEIINI-INTOLERANSSI (LPI), SUOMALAISEN VALTAMUTAATION TUTKIMUS...................................................................................................................................87 MUENKEN OIREYHTYMÄ, FGFR3-GEENIN PRO250ARG-MUTAATION TUTKIMUS..............99 PERINNÖLLINEN KUULOVAMMAISUUS, CX26-GEENIN (GJB2) MUTAATIOIDEN TUTKIMUS.. ...................................................................................................................................................106 POLYKYSTINEN MUNUAISTAUTI (AUTOSOMAALINEN RESESSESSIIVINEN, ARPKD), PKHD1-GEENIN SUOMALAISTEN VALTAMUTAATIOIDEN TUTKIMUS..................................107 PRADER-WILLI-OIREYHTYMÄ (PWS), 15Q11-Q13-ALUEEN SOUTHERN BLOT -TUTKIMUS... ...................................................................................................................................................109 SOTOSIN OIREYHTYMÄ, NSD1-GEENIN DELEETIOTUTKIMUS (MLPA)..............................110 SOTOSIN OIREYHTYMÄ, NSD1-GEENIN MUTAATIOIDEN TUTKIMUS.................................113 TANATOFORINEN DYSPLASIA (TD), FGFR3-GEENIN YLEISIMPIEN MUTAATIOIDEN TUTKIMUS.................................................................................................................................131 TUNNETUN DNA-MUTAATION TUTKIMUS..............................................................................134 TYROSINEMIA 1, FAH-GEENIN VALTAMUTAATIOIDEN TUTKIMUS......................................135 Y-KROMOSOMIN MIKRODELEETION TUTKIMUS..................................................................137 FISH-TUTKIMUKSET FISH-TUTKIMUS, ANEUPLOIDIA................................................................................................97 FISH-TUTKIMUS KROONISESSA LYMFAATTISESSA LEUKEMIASSA.....................................98 FISH-TUTKIMUS MULTIPPELISSA MYELOOMASSA................................................................98 HEMATOLOGINEN FISH-TUTKIMUS SEURANTANÄYTTEESTÄ ...........................................110 HEMATOLOGISEN POTILAAN DIAGNOOSIVAIHEEN FISH-TUTKIMUS................................112 HEMATOLOGISEN POTILAAN KIMERISMITUTKIMUS...........................................................113 KROMOSOMIEN MIKRODELEETIOIDEN FISH-TUTKIMUS....................................................169 KROMOSOMIEN MIKRODELEETIO FISH-TUTKIMUS MUUSTA KUDOKSESTA KUIN VERESTÄ...................................................................................................................................170 MONIVÄRI-FISH-TUTKIMUS KÄYTTÄEN KAIKKIEN KROMOSOMIEN MAALAUSKOETTIMIA... ...................................................................................................................................................201 TELOMEERI-FISH-TUTKIMUS..................................................................................................278 HLA-TAUTIASSOSIAATIO- JA GEENITUTKIMUKSET B-HLADRDQ TAUTIASSOSIAATIOTUTKIMUS.........................................................................124 HLA-TAUTIASSOSIAATIOTUTKIMUS, KELIAKIA.....................................................................125 331 HLA-TAUTIASSOSIAATIOTUTKIMUS, IDDM............................................................................126 HLA-TAUTIASSOSIAATIOTUTKIMUS, NARKOLEPSIA-DR2...................................................127 KUDOSANTIGEENI B27............................................................................................................173 LAKTOOSIMALABSORPTIOON LIITTYVÄ GEENI-MUUTOS..................................................177 TYYPIN 1 DIABETEKSELLE ALTISTAVAN PERINNÖLLISEN RISKIN MÄÄRITYS .................298 KELIAKIA GLIADIINIPEPTIDI, VASTA-AINEET, IGA JA IGG.....................................................................102 KROMOSOMITUTKIMUKSET HEMATOLOGINEN KROMOSOMITUTKIMUS VERESTÄ........................................................ 111 HEMATOLOGINEN TAI ONKOLOGINEN KROMOSOMITUTKIMUS KUDOKSESTA............... 111 KROMOSOMITUTKIMUS IHONÄYTTEESTÄ...........................................................................170 KROMOSOMITUTKIMUS ISTUKKAPALANÄYTTEESTÄ.........................................................171 KROMOSOMITUTKIMUS LUUYTIMESTÄ................................................................................172 KROMOSOMITUTKIMUS VERESTÄ.........................................................................................172 PROMETAFAASIKROMOSOMITUTKIMUS VERESTÄ.............................................................237 SIKIÖN KROMOSOMITUTKIMUS ISTUKKANÄYTTEESTÄ.....................................................256 SIKIÖN KROMOSOMITUTKIMUS LAPSIVEDEN SOLUISTA...................................................257 TRISOMIA PCR-TUTKIMUS......................................................................................................284 LYMFOSYYTTI- JA LEUKOSYYTTITUTKIMUKSET LYMFOSYYTTIEN CMV-TETRAMEERIPOSITIIVISET SOLUT.................................................185 MYKOBAKTERICUM TUBERCULOSIS –HERKISTYNEET SOLUT, GAMMAINTERFERONI, ERITTÄVÄT SOLUT, VERESTÄ................................................................................................210 MYKOBAKTERICUM TUBERCULOSIS –HERKISTYNEET SOLUT, GAMMAINTERFERONI, ERITYS......................................................................................................................................212 MS-TAUTITUTKIMUKSET MXA-PROTEIININMÄÄRITYS PERIFEERISEN VEREN VALKOSOLUISTA.............................203 NATALIZUMABI, VASTA-AINEET..............................................................................................218 MYKOLOGIA ASPERGILLUS, ANTIGEENIOSOITUS.......................................................................................53 ASPERGILLUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS...........................................................................54 TYYPIN 1 DIABETES GLUTAMAATTIDEKARBOKSYLAASI (GAD), VASTA-AINEET ................................................104 332 VIRUSTEN PCR-TUTKIMUKSET ADENOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) ................................................................45 BOKAVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) ...................................................................59 ENTEROVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)...............................................................93 EPSTEIN-BARR VIRUS (EBV), NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR), KVANTITATIIVINEN......95 HEPATIITTI C-VIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR), KVALITATIIVINEN.....................115 HERPES SIMPLEX-VIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)...........................................117 LI-HERPESVIRUKSET, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)..................................................120 HERPESVIRUS 6 (HHV-6), NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)............................................121 INFLUENSSAVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)......................................................144 METAPNEUMOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)..................................................195 PARVOROKKOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)...................................................229 PICORNAVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)............................................................250 POLYOMAVIRUS (JCV, BKV), NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) KVANTITATIIVINEN.......238 RESPIRATORISET VIRUKSET, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR).....................................243 RESPIRATORY SYNCYTIAL VIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR).............................245 RINOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) SARS-KORONAVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)..................................................254 SYTOMEGALOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)...................................................273 SYTOMEGALOVIRUS NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR), KVANTITATIIVINEN..................274 VESIROKKOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR).......................................................304 VIROLOGISET VASTA-AINETUTKIMUKSET ADENOVIRUS, IGG VASTA-AINEET...........................................................................................44 EPSTEIN-BARR-VIRUS, VASTA-AINEET...................................................................................96 ENTEROVIRUS, VASTA-AINEET................................................................................................94 HEPATIITTI A-VIRUS, VASTA-AINEET......................................................................................113 HEPATIITI B VIRUS, PINTA-ANTIGEENIN (s-AG) VASTA-AINEET HEPATIITTI B VIRUS, e -ANTIGEENIN (e-AG) VASTA-AINEET HEPATIITTI B VIRUS, YDINANTIGEENIN (CORE) VASTA-AINEET HEPATIITTI C-VIRUS, VASTA-AINEET.....................................................................................115 HEPATIITTI C-VIRUS, VASTA-AINEET, VARMISTUS...............................................................116 HERPES SIMPLEX-VIRUS, VASTA-AINEET............................................................................119 HERPES SIMPLEX-VIRUS 1 JA 2, VASTA-AINEET.................................................................119 HERPESVIRUS 6, VASTA-AINEET...........................................................................................122 HERPESVIRUS 7, VASTA-AINEET...........................................................................................128 HI-VIRUS, VASTA-AINEET........................................................................................................123 HI-VIRUS, VASTA-AINEET, VARMISTUS..................................................................................124 HUMAN T-CELL LEUCEMIA VIRUS, VASTA-AINEET ..............................................................129 INFLUENSSA A-VIRUS IGG, VASTA-AINEET...........................................................................142 INFLUENSSA B-VIRUS IGG, VASTA-AINEET..........................................................................143 KIIRE-VZV..................................................................................................................................153 PARAINFLUENSSAVIRUS 1,2 JA 3 IGG, VASTA-AINEET........................................................226 333 PARVOROKKOVIRUS, VASTA-AINEET....................................................................................230 PUUMALAVIRUS, VASTA-AINEET............................................................................................241 PUUTIAISAIVOKUUMEVIRUS, VASTA-AINEET.......................................................................242 RESPIRATORY SYNCYTIAL VIRUS IGG, VASTA-AINEET......................................................247 SIKOTAUTIVIRUS, VASTA-AINEET..........................................................................................257 SINDBIS VIRUS, VASTA-AINEET .............................................................................................259 SYTOMEGALOVIRUS, VASTA-AINEET....................................................................................275 TUHKAROKKOVIRUS, VASTA-AINEET....................................................................................286 VESIROKKOVIRUS, VASTA-AINEET........................................................................................305 VIHURIROKKOVIRUS, VASTA-AINEET....................................................................................305 VIRUSTEN ANTIGEENINOSOITUKSET ADENOVIRUS, ANTIGEENI (NENÄNIELUERITTEESTÄ)..........................................................43 ADENOVIRUS, ANTIGEENI (ULOSTEESTA)..............................................................................44 HEPATIITTI B VRUS, PINTA-ANTIGEENI (s -AG) HEPATIITTI B VRUS, YDINANTIGEENI (CORE-AG) HEPATIITTI B VRUS, e -ANTIGEENI INFLUENSSA A-VIRUS, ANTIGEENI........................................................................................141 INFLUENSSA B-VIRUS, ANTIGEENI........................................................................................142 NOROVIRUS, ANTIGEENI (ULOSTEESTA)..............................................................................223 PARAINFLUENSSAVIRUS, ANTIGEENI...................................................................................225 RESPIRATORISTEN VIRUSTEN ANTIGEENIT........................................................................242 RESPIRATORY SYNCYTIAL VIRUS, ANTIGEENI....................................................................244 ROTAVIRUS, ANTIGEENI..........................................................................................................251 VESIROKKOVIRUS, ANTIGEENI..............................................................................................303 VIRUSVILJELY ADENOVIRUS, PIKAVILJELY......................................................................................................46 ENTEROVIRUS, VILJELY KATSO VIRUSVILJELY (2975) .........................................................95 HERPES SIMPLEX-VIRUS, PIKAVILJELY................................................................................118 INFLUENSSAVIRUS, PIKAVILJELY...........................................................................................145 PARAINFLUENSSAVIRUS, PIKAVILJELY.................................................................................225 POLIOVIRUS, VILJELY ULOSTEESTA.....................................................................................238 RESPIRATORY SYNCYTIAL VIRUS, PIKAVILJELY..................................................................246 SYTOMEGALOVIRUS, PIKAVILJELY........................................................................................275 VIRUS, VILJELY.........................................................................................................................308 334
© Copyright 2024