1. No category

KUIVAKÄYMÄLÄKOMPOSTIN
FYSIKAALIS-KEMIALLINEN
LAATU JA
KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET
Alexander Chernyaev
Irma Pylvänäinen
Tarleena Taipale
Raportti
Toukokuu 2014
Paperi-, tekstiili- ja
kemiantekniikka
2
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ................................................................................................................ 4 2 PROJEKTIN TEORIA ................................................................................................ 5 2.1. Pääravinteet .......................................................................................................... 6 2.1.1 Typpi.......................................................................................................... 7 2.1.2 Fosfori........................................................................................................ 7 2.1.3 Kalium ....................................................................................................... 7 2.2 Sivuravinteet ........................................................................................................ 8 2.3 Hivenravinteet ...................................................................................................... 9 2.4. pH ......................................................................................................................... 9 3 PROJEKTIN SUORITUS.......................................................................................... 10 3.1 Kosteuspitoisuus ................................................................................................ 10 3.2 pH-määritys ........................................................................................................ 11 3.3. Märkäpoltto ........................................................................................................ 11 3.4 Typen määritys ................................................................................................... 12 3.5 Fosforin määritys ............................................................................................... 12 3.6 AAS-määritykset (K, Ca, Mg, Mn ja Zn) .......................................................... 12 4 TULOSTEN KÄSITTELY ........................................................................................ 13 4.1 Typpipitoisuus .................................................................................................... 13 4.2 Fosforipitoisuus .................................................................................................. 14 4.3. Kaliumpitoisuus ................................................................................................. 14 4.4. Muut ravinteet .................................................................................................... 15 5 POHDINTA ............................................................................................................... 17 LÄHTEET ....................................................................................................................... 19 3
LYHENTEET JA TERMIT
AAS
Atomiabsorptiospektrometri
Kompleksi
Kompleksiyhdiste on molekyyli, joka on muodostunut
keskusatomista tai -ionista ja sitä ympäröivistä atomeista,
molekyyleistä tai ioneista
Maanparannusaine
Lannoitevalmiste, jonka edistävä vaikutus kasvien kasvuun
perustuu sen kykyyn parantaa kasvien kasvuedellytyksiä
vaikuttamalla maaperän kemiallisiin, fysikaalisiin ja/tai
biologisiin ominaisuuksiin
Orgaaninen lannoite
Eläin- ja/tai kasviperäinen ja/tai mikrobiperäinen orgaaninen
aine tai valmiste
pmy
Pesäkkeen muodostava yksikkö (mikrobipitoisuutta
ilmaistaessa)
Titrantti
Titrauksessa käytetty liuos, jonka pitoisuus tunnetaan
tarkasti
4
1 JOHDANTO
Dodo ry:n toimeksiantona saadun projektin tavoitteena on selvittää
kuivakäymäläkompostin laatua ja turvallisuutta sekä mahdollisuutta käyttää sitä
kaupallisena lannoitteena. Tutkimuksen kohteena on yhdistyksen kuivakäymälän
komposti vuodelta 2012. Jotta kaupallinen käyttö olisi mahdollista, kompostin
mikrobiologinen ja kemiallinen koostumus tulee tutkia. Projektissa keskitytään
kemiallisiin analyyseihin eli selvitetään eri ravinteiden pitoisuuksia kompostissa ja
mikrobiologiset määritykset teetetään kaupallisessa laboratoriossa.
5
2 PROJEKTIN TEORIA
Lannoitevalmistelain (539/2006) mukaan lannoitevalmisteiden on oltava tasalaatuisia,
turvallisia ja käyttötarkoitukseensa sopivia. Ne eivät saa sisältää sellaisia määriä
haitallisia aineita, tuotteita tai eliöitä, että niiden käytöstä voi aiheutua vaaraa ihmisten
tai eläinten terveydelle tai turvallisuudelle, kasvien terveydelle tai ympäristölle.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa lannoitevalmisteista (24/11) on määritelty
vaatimukset lannoitteiden laadulle esimerkiksi haitallisten metallien ja
taudinaiheuttajien enimmäismäärän muodossa. Orgaanisille lannoitteille ei ole
ilmoitettu haitallisten metallien enimmäispitoisuuksia, mutta Euroopan yhteisöjen
neuvoston direktiivi (86/278/ETY) määrittelee raskasmetallipitoisuuksia koskevat rajaarvot maaperälle. Raja-arvot ovat taulukossa 1. Projektin kannalta oleellisten
taudinaiheuttajien enimmäismäärät ovat taulukossa 2. Koska kuivakäymäläkomposti on
orgaanista ainetta, siihen voidaan soveltaa orgaanisen lannoitteen raja-arvoja.
TAULUKKO 1. Raskasmetallien sallitut enimmäispitoisuudet maassa (Euroopan
yhteisöjen neuvoston direktiivi 86/278/ETY)
Raja-arvo (mg/kg kuivaainetta)
Kadmium
1-3
Kupari
50 - 140
Nikkeli
30 - 75
Lyijy
50 - 300
Sinkki
150 - 300
Elohopea
1 - 1,5
TAULUKKO 2. Taudinaiheuttajien enimmäismäärät lannoitevalmisteissa (asetus
lannoitevalmisteista 24/11)
Enimmäismäärä
Salmonella Ei todettavissa 25 g:ssa näytettä
E. coli
1000 pmy/g (ja alle 100 pmy/g ammattimaiseen
kasvihuoneviljelyyn tarkoitetuissa kasvualustoissa, joihin syötävät
6
kasvinosat ovat suoraan kosketuksissa)
Kompostia käytetään usein maanparannusaineena. Lannoitevalmisteasetuksessa
maanparannusaineille ei ole ilmoitettu vaatimuksia ravinteiden
vähimmäispitoisuuksiksi. Asetuksen mukaan ne voivat kuitenkin sisältää merkittäviä
määriä pää- ja sivuravinteita.
Ihmisperäisessä jätteessä on paljon ravinteita, mutta etenkin ulosteessa voi olla myös
taudinaiheuttajia. Kompostoinnilla nämä voidaan kuitenkin tuhota, minkä jälkeen
lannoitekäyttöä voidaan ajatella. (Kiertokapula Oy 2011.) On tärkeää tietää lannoitteen
ravinnesisältö, jotta lannoitusta voitaisiin suunnitella kasvin tarpeen mukaan.
Ravinteiden merkitys kasvin kasvulle on suuri. Ne mahdollistavat yhteyttämisen.
Oikeanlainen lannoitus auttaa kasvia saavuttamaan täysipainoisen fotosynteesin, joka
puolestaan ilmenee suurempana satona ja parempana laatuna. (Farmit Website Oy
2014.) Lisäksi kasvi on kestävämpi tauteja ja tuholaisia vastaan (Kasvinsuojeluseura ry
2014).
2.1. Pääravinteet
Typpi (N), fosfori (P) ja kalium (K) ovat pääravinteita. Niiden määrällinen tarve on
suurempi kuin esimerkiksi hivenravinteiden. Useimmat kasvit tarvitsevat typpeä
enemmän kuin mitään muuta ravinnetta, mutta silti ravinteiden saannin tulisi olla
tasapainossa, koska pelkkä typpi ei riitä hyvään satoon. (Farmit Website Oy 2014.)
Lannoitevalmisteasetus määrittelee, että orgaanisessa lannoitteessa on pääravinteiden
kokonaispitoisuuden oltava yhteen laskettuna vähintään 3,0 %.
Pirkanmaan jätehuolto myy kompostoitua puhdistamolietettä ravinnekompostiksi.
Kompostoitu puhdistamoliete sisältää typpeä 7400 mg/kg, fosforia 10800 mg/kg ja
kaliumia 5400 mg/kg. (Pirkanmaan jätehuolto 2013.)
Thaimaassa tehtiin tutkimus, jossa tutkittiin 395 henkilön ulosteita sisältävän tankin
NPK-sisältö. Siinä selvisi ulosteen sisältävän typpeä 15,5 %, fosforia 3,5 %, ja kaliumia
3,7 %. (Piisilä 2007.) Tosin näihin arvoihin vaikuttaa se, mitä syödään. Mitä enemmän
lihaa ruokavalioon sisältyy, sitä suurempi typen määrä.
7
2.1.1 Typpi
Kokonaistypen määrityksessä käytetty Kjeldahl-menetelmä voidaan jakaa kolmeen
päävaiheeseen: hajotus, tislaus ja titraus. Hajotuksessa näytettä keitetään
konsentroidussa rikkihapossa, jolloin muodostuu ammoniumsulfaattiliuos.
Ammoniumsuola muunnetaan ammoniakiksi lisäämällä hajotustuotteeseen ylimäärin
emästä ja se tislataan. Ammoniakki kerätään boorihappoon ja määritetään titraamalla
rikkihapolla, jonka jälkeen typen määrä voidaan laskea yhtälön 1 avulla. (Hoegger
1998; VWR 2014.)
% N =
V! − V! ∙ c ∙ f ∙ M N ∙ 100
,
m ∙ 1000
(1)
jossa Va on titrantin kuluma, Vb titrantin kuluma nollanäytteen titrauksessa, c on
titrantin konsentraatio, f on titrauksen reaktioyhtälöstä johdettu titrantin kerroin, M (N)
on typen moolimassa ja m on näytteen massa.
2.1.2 Fosfori
Kokonaisfosfori määritettiin fotometrisellä molybdeenisinimenetelmällä. Fosfaatti
reagoi molybdeeni- ja antimoni-ionien kanssa happamassa liuoksessa muodostaen
kompleksin, joka pelkistetään fosfomolybdeenisiniseksi. Tämän jälkeen fosforipitoisuus
voidaan määrittää spektrofotometrillä. (Hach-Lange 2013.)
2.1.3 Kalium
Kaliumin määrityksessä käytetyllä liekki-AAS:lla näyte hajotetaan polttamalla liekissä,
jolloin näytteen sisältämät metallit ovat näytehöyryssä atomeina. Näytehöyryyn
suunnataan aallonpituudeltaan tutkittavalle alkuaineelle ominaista valoa, jota atomit
absorboivat ja tämä absorbanssi mitataan. Mitä enemmän atomeja on valotiellä, sitä
enemmän valoa absorboituu. Absorption määrä on siis suoraan verrannollinen näytteen
8
pitoisuuteen. (Vihanto 2007; Opetushallitus 2014.) Kaliumin ja muiden AAS:lla
määritettävien ravinteiden määrä voidaan laskea standardissa CEN/TS 16188 annetulla
yhtälöllä 2. Erona standardiin yhtälöstä jätettiin kerroin 100 pois, koska se ei ollut
tarpeellinen.
w! =
c − c! ×f×V
,
m
(2)
jossa w1 on tutkittavan alkuaineen massaosuus kiinteässä näytteessä (mg/kg), c on
alkuaineen konsentraatio näyteliuoksessa (mg/l), c0 on alkuaineen konsentraatio
nollanäytteessä (mg/l), f on näyteliuoksen laimennuskerroin, V näyteliuoksen tilavuus
litroina ja m märkäpolttoa varten punnitun näytteen massa (kg).
2.2
Sivuravinteet
Sivuravinteista projektissa tutkimuksen kohteena olivat kalsium (Ca) ja magnesium
(Mg). Myös sivuravinteiden määrityksessä käytettiin liekki-AAS:ia. Maa- ja
metsätalousministeriön asetus lannoitevalmisteista määrittelee sivuravinteiden
vähimmäispitoisuudet, jotka tulee ilmoittaa lannoitteissa. Pitoisuudet ovat taulukossa 3.
Lisäksi asetus määrittelee sivuravinteiden vähimmäispitoisuudet, jotka voidaan
ilmoittaa maanparannusaineissa. Pitoisuudet ovat taulukossa 4.
TAULUKKO 3. Sivuravinteiden vähimmäispitoisuudet, jotka tulee ilmoittaa
lannoitteissa (asetus lannoitevalmisteista 24/11)
Pitoisuus (paino%)
Kalsium
1,4
Magnesium
0,5
TAULUKKO 4. Sivuravinteiden vähimmäispitoisuudet, jotka voidaan ilmoittaa
maanparannusaineissa (asetus lannoitevalmisteista 24/11)
Pitoisuus (mg/kg)
Kalsium
500
Magnesium
20
9
2.3
Hivenravinteet
Mangaani (Mn) ja sinkki (Zn) olivat projektissa tutkitut hivenravinteet. Hivenravinteet
analysoitiin liekki-AAS:lla. Lannoitevalmisteasetus määrittelee hivenravinteiden
vähimmäispitoisuudet, jotka voidaan ilmoittaa kasvualustaan levitettävissä
lannoitevalmisteissa. Pitoisuudet ovat taulukossa 5.
TAULUKKO 5. Hivenravinteiden vähimmäispitoisuudet, jotka voidaan ilmoittaa
lannoitevalmisteissa (asetus lannoitevalmisteista 24/11)
Pitoisuus
mg/kg
paino-%
Mangaani
10
0,01
Sinkki
2
0,002
Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi (86/278/ETY) määrittelee maan
sinkkipitoisuudelle enimmäispitoisuudeksi 150 - 300 mg/kg kuiva-ainetta silloin, kun
maan pH on 6 - 7 (Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi 1986).
2.4. pH
pH on tärkeä kasvien ravinteiden hyväksikäytön kannalta. Jos maaperä on liian hapan,
ravinteet sitoutuvat maahan kasveille käyttökelvottomassa muodossa. pH:n ollessa 6,5
ja 7 välillä suurin osa ravinteista on parhaiten saatavilla, mutta ihanteellinen pH riippuu
maalajista ja viljeltävän kasvin happamuuden sietokyvystä. (Farmit Website Oy 2014.)
10
3 PROJEKTIN SUORITUS
Haettiin kuusi mahdollisimman edustavaa kuivakäymäläkompostinäytettä Dodo ry:n
kaupunkiviljelykeskuksesta. Kaikki näytteet otettiin samasta säiliöstä useasta kohtaa ja
eri syvyyksiltä. Ne ovat siis keskenään rinnakkaisia. Näytteenotossa käytettiin muovisia
välineitä, jotta näytteisiin ei päädy metalleja ulkopuolelta.
Näytteet punnittiin ja niistä viisi siirrettiin laakeisiin muoviastioihin ja jätettiin
kuivumaan huoneenlämpötilassa. Näyte 4 säilytettiin pussissaan jääkaapissa. Näytteet
punnittiin myös kuivina. Niiden massat ovat taulukossa 6.
TAULUKKO 6. Näytteiden massat
Massa (g),
Massa (g),
tuore
kuiva
Näyte 1
527,8
133,4
Näyte 2
644,4
163,7
Näyte 3
555,0
126,4
Näyte 4
784,8
-
Näyte 5
849,8
201,6
Näyte 6
803,8
200,4
3.1
Kosteuspitoisuus
Kuivakäymäläkompostin kosteuspitoisuus määritettiin tuoreesta ja kuivatusta
kompostista. Analyysin tulokset ovat taulukossa 7.
TAULUKKO 7. Kuivakäymäläkompostin kosteuspitoisuus
Kosteuspitoisuus (%),
tuore
Näyte 1
64,38
Näyte 1
80,39
Näyte 4
70,28
11
Keskiarvo 71,7
3.2
pH-määritys
pH määritettiin standardin SFS EN 15933 mukaan tuoreesta näytteestä, josta otettiin
kaksi rinnakkaisnäytettä. Tulos on taulukossa 8.
TAULUKKO 8. Kuivakäymäläkompostin pH
pH
Näyte 4
4,72
Näyte 4
4,69
Keskiarvo
4,7
3.3. Märkäpoltto
Fosfori- ja AAS-määrityksissä näytteiden tulee olla liukoisessa muodossa, minkä vuoksi
kuivakäymäläkompostinäytteet esikäsiteltiin märkäpolttamalla. Sitä varten näytteet
punnittiin, massat ovat taulukossa 9.
TAULUKKO 9. Näytteiden massat
Massa (g)
Näyte 1
2,94
Näyte 2
2,84
Näyte 3
2,89
Näyte 5
2,85
Näyte 6
2,84
Näytteet märkäpoltettiin muuten standardin SFS-EN 16174 ohjeistuksen mukaan, mutta
absorptioastiaa ei käytetty ja keittoaika oli kahden tunnin sijaan yksi tunti. Ennen
keittämistä näytteitä seisotettiin yön yli. Näytteitä oli viisi ja lisäksi yksi nollanäyte.
Muilla näytteillä oli erilainen kuumennin kuin nollalla, jonka kuumentimessa ei ollut
säätömahdollisuutta. Siksi nollanäyte kiehui koko ajan kovempaa kuin muut. Näytteen 1
12
kohdalla käytettiin paluujäähdyttäjää, joka jäähdytti tehokkaammin kuin muilla
näytteillä käytössä olleet normaalit jäähdyttäjät.
3.4
Typen määritys
Kuivakäymäläkompostin sisältämä typpi määritettiin Kjeldahl-menetelmällä. Näytteitä
oli viisi. Lisäksi analysoitiin kaksi nollanäytettä.
3.5
Fosforin määritys
Fosfori määritettiin fotometrisesti märkäpoltetusta nollanäytteestä sekä näytteistä 3 ja 6,
jotka laimennettiin 1:100. Molemmista näytteistä analysoitiin kolme rinnakkaista.
3.6
AAS-määritykset (K, Ca, Mg, Mn ja Zn)
Kuivakäymäläkompostin sisältämien muiden ravinteiden pitoisuudet määritettiin liekkiAAS:lla soveltaen standardia CEN/TS 16188. AAS-analyyseissä tutkittiin
märkäpoltettu nollanäyte ja näytteet 3 ja 6, jotka suodatettiin. Kaliumia varten näytteet
laimennettiin 1:100 ja muita alkuaineita varten 1:150.
13
4 TULOSTEN KÄSITTELY
4.1
Typpipitoisuus
Titrauksen tulokset ovat taulukossa 10.
TAULUKKO 10. Titrantin kulumat ja näytteiden massat
Titrantin (H2SO4) kulutus
Massa (g)
(ml)
Nollanäyte 0,092
Näyte 1
1,494
1,00
Näyte 2
2,598
1,03
Näyte 3
2,260
0,93
Näyte 5
1,990
0,91
Näyte 6
2,062
0,90
Näytteen 1 typpipitoisuus laskettiin yhtälön 1 avulla.
!
1,494 ml − 0,092 ml ∙ 0,25!"#
∙ 2 ∙ 14,01 !"#
∙ 100
!
% N =
≈ 0,98 %
1,00 g ∙ 1000
Muiden näytteiden typpipitoisuudet laskettiin vastaavasti ja tulokset ovat taulukossa 11.
TAULUKKO 11. Kuivakäymäläkompostinäytteiden typpipitoisuudet
Typpipitoisuus
(%)
Näyte 1
0,98
Näyte 2
1,70
Näyte 3
1,63
Näyte 5
1,46
Näyte 6
1,53
Keskiarvo 1,5
14
4.2
Fosforipitoisuus
HACH-spektrofotometrillä mitattujen näyteliuosten fosforipitoisuudet ovat taulukossa
12.
TAULUKKO 12. Fosforipitoisuudet näyteliuoksissa
Pitoisuus (mg/l)
Nollanäyte
0,00
Näyte 3
1,06
Näyte 3
1,07
Näyte 3
1,08
Näyte 6
0,973
Näyte 6
0,998
Näyte 6
0,992
Fosforin osuus näytteessä 3 laskettiin yhtälön 2 avulla.
w! =
1,07 !"
− 0,00 !"
×100×0,1 l
!
!
≈ 3700 mg/kg
!!
2,8887×10 kg
Näytteen 6 tulos laskettiin samalla tavalla. Tulokset ovat taulukossa 13.
TAULUKKO 13. Fosforin osuus kuivakäymäläkompostinäytteistä
Massaosuus
mg/kg
%
Näyte 3
3700
0,37
Näyte 6
3500
0,35
Keskiarvo
3600
0,4
4.3. Kaliumpitoisuus
AAS:lla analysoitujen näyteliuosten kaliumpitoisuudet ovat taulukossa 14.
15
TAULUKKO 14. Kaliumpitoisuudet näyteliuoksissa
Pitoisuus (mg/l)
Nollanäyte
0,0980
Näyte 3
1,8887
Näyte 6
1,9609
Laskettiin yhtälön 2 avulla kaliumin osuus näytteessä 3.
w! =
1,8887 !"
− 0,0980 !"
×100×0,1 l
!
!
≈ 6200 mg/kg
!!
2,8887×10 kg
Näytteen 6 tulos laskettiin samalla tavalla. Tulokset ovat taulukossa 15.
TAULUKKO 15. Kaliumin osuus kuivakäymäläkompostinäytteistä
Massaosuus
mg/kg
%
Näyte 3
6200
0,62
Näyte 6
6600
0,66
Keskiarvo
6400
0,6
4.4. Muut ravinteet
Kalsiumin, magnesiumin, mangaanin ja sinkin pitoisuudet näyteliuoksissa ovat
taulukossa 16.
TAULUKKO 16. Muiden ravinteiden pitoisuudet näyteliuoksissa
Pitoisuus (mg/l)
Ca
Mg
Mn
Zn
Nollanäyte
0,1822
0,0428
0,0000
0,0104
Näyte 3
1,3550
0,3389
0,0171
0,0266
Näyte 6
1,4038
0,3461
0,0146
0,0322
Muiden ravinteiden osuudet näytteissä laskettiin samalla tavalla kuin kaliumin osuus
yhtälöllä 2. Tulokset ovat taulukossa 17.
16
TAULUKKO 17. Muiden ravinteiden osuudet kuivakäymäläkompostinäytteistä
Massaosuus
Ca
Mg
Mn
Zn
mg/kg %
mg/kg %
mg/kg %
mg/kg %
Näyte 3
6100
0,61
1500
0,15
90
0,009
80
0,008
Näyte 6
6500
0,65
1600
0,16
80
0,008
115
0,011
5
Keskiarvo
6300
0,6
1550
0,2
85
0,01
98
0,01
17
5 POHDINTA
Hajonta näytteiden välillä kosteuspitoisuuden määrityksessä saattaa johtua siitä, että
laite mittaa pitoisuuden pienestä määrästä näytettä ja jos siinä on ollut esimerkiksi
kuiviketta mukana, se on voinut vaikuttaa tulokseen.
Märkäpoltto on voinut vaikuttaa fosfori- ja AAS-määritysten tuloksiin, koska
jäähdyttäjät eivät välttämättä ole olleet riittävän tehokkaita. Tällöin osa näytteiden
sisältämistä aineista on saattanut vapautua kaasuna keiton aikana.
Kaiken kaikkiaan tulokset ovat suuntaa-antavia, sillä laboratorio ja määrityksissä
käytetyt menetelmät eivät ole akkreditoituja.
Lannoitelaki vaatii, että lannoitevalmisteissa on pääravinteita oltava yhteensä vähintään
3,0 %. Dodo ry:n kuivakäymälän kompostissa typpeä, kaliumia ja fosforia on 2,5 % eli
määrä ei täyty. Verrattaessa Dodo ry:n kompostia Pirkanmaan jätehuollon
ravinnekompostiin huomataan, että typpeä ja kaliumia Dodo ry:n kompostissa on
enemmän, fosforia taas vähemmän. Taulukossa 18 on Dodo ry:n ja Pirkanmaan
jätehuollon kompostien pääravinnemäärät.
TAULUKKO 18. Kompostien pääravinteiden määrä
Dodo ry:n kuivakäymälän
Pirkanmaan jätehuollon
komposti (mg/kg)
ravinnekomposti (mg/kg)
Typpi
14 600
7 400
Fosfori
3 600
10 800
Kalium
6 400
5 400
Dodo ry:n kompostissa fosforin määrä on siis huomattavasti pienempi kuin Pirkanmaan
jätehuollon ravinnekompostissa. Pirkanmaan jätehuollon ravinnekomposti on
jätevedenpuhdistuksesta tulevaa jätettä. Ravinnekompostin fosfori tulee pääosin
vedenpuhdistusprosessista. Tästä johtuen Dodo ry:n kuivakäymälän kompostin fosfori
on luultavasti paremmin liukenevaa eli paremmin kasvien käytettävissä. Jotta Dodo ry:n
komposti täyttäisi lannoitelaissa olevan kolmen prosentin rajan, täytyisi fosforin ja/tai
muiden pääravinteiden määrää nostaa jollain tavalla. Yksi vaihtoehto voisi olla lisätä
18
erilleen kerättyä virtsaa kompostiin, mutta tällöin virtsan ravinnepitoisuudet tulisi ensin
tutkia.
Lannoitelaissa on annettu alimmaismäärät hivenravinteille. Kun hivenravinteen määrä
ylittää alimmaismäärän, voidaan se ilmoittaa ainesosaksi. Dodo ry:n kompostissa nämä
alimmaismäärät täyttyvät tutkittujen aineiden osalta mangaanilla ja sinkillä. Sinkille on
myös annettu maksimiarvo, joka ei ylity.
Tutkitussa kompostissa pH oli alhainen. Tämä voi johtua muun muassa ulosteen sekaan
laitetusta kuivikkeesta, joka sisältää paljon luonnostaan hapanta männyn kuorta. pH:ta
voidaan kuitenkin nostaa kalkituksella.
Aiemmin tehdyissä tutkimuksissa kompostin mikrobiologinen laatu on täyttänyt
lannoitevalmisteasetuksen vaatimukset, mikäli sitä on säilytetty WHO:n ohjeiden
mukaisesti. WHO on siis määritellyt, että ulostetta sisältävää lietettä ja kuonaeritteitä
(virtsa, uloste) on ennen käyttöä säilöttävä puolestatoista kahteen vuotta, kun lämpötila
on 2 - 20 °C. Jos lämpötila on 20 - 35 °C, vuosi riittää säilytysajaksi. Mitä korkeampi
lämpötila, sitä nopeammin muun muassa bakteerit kuolevat. Kompostointi (lämpötila
yli 50 °C) lyhentää aikaa entisestään, mutta tällöin pitää varmistua siitä, että lämpötila
pysyy vaaditulla tasolla koko ajan. (WHO 2006.)
Dodo ry:n kuivakäymäläkomposti on WHO:n ohjeiden mukaan säilytettyä eli
todennäköistä on, että sen mikrobiologinen laatu on vaatimusten mukaista. Mikäli asia
on näin, se sopii lannoitevalmisteraaka-aineeksi. Siitä olisi myös maanparannusaineeksi.
Maanparannusaineilla ei ole niin tiukkoja raja-arvoja ravinteiden määrän suhteen kuin
orgaanisilla lannoitevalmisteilla, joten kompostia ei tarvitsisi parantaa, vaan sitä
voitaisiin myydä sellaisenaan.
19
LÄHTEET
Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi 86/278/ETY.
Farmit Website Oy 1999. Farmit. Luettu 9.4.2014. www.farmit.net
Hach-Lange 2013. Working procedure: LCK349 Phosphorus total / Phosphate ortho.
Hoegger R. 1998. Büchi Training papers. Nitrogen determination according to Kjeldahl.
Büchi Labortechnik AG.
Kasvinsuojeluseura ry 2014. Muiden kasvien tasapainoinen kasvinsuojelu: Ravinteet.
Luettu 10.4.2014. www.kasvinsuojeluseura.fi
Kiertokapula Oy 2011. Oppaat kotitalouksille: Kuivakäymälän hankinta ja käyttö.
Luettu 10.4.2014. www.kiertokapula.fi
Maa- ja metsätalousministeriön asetus lannoitevalmisteista 24/11.
Lannoitevalmistelaki 29.6.2006/539.
Opetushallitus 2014. Analyysimenetelmät: Atomiabsorptiospektrometria. Luettu
13.4.2014. http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/laboratorio/
Piisilä, S. 2007. Nutrient contents in growing medium of barley and carrot fertilised
with septic tank sludge, urine and composted faeces. Tampere: Tampereen
ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö.
Pirkanmaan jätehuolto 2013. Luettu 28.4.2014. http://www.pirkanmaanjatehuolto.fi/Hinnat/multahinnat
Standardi CEN/TS 16188. Sludge, treated biowaste and soil. Determination of elements
in aqua regia nad nitric acid digests. Flame atomic absorption spectrometry method
(FAAS). 2012.
Standardi SFS-EN 15933. Sludge, treated biowaste and soil. Determination of pH.
2012.
Standardi SFS-EN 16174. Sludge, treated biowaste and soil. Digestion of aqua regia
soluble fractions of elements. 2012.
Vihanto J. 2007. Ympäristökemia. Kurssimateriaali. Syyslukukausi 2008.Turun
ammattikorkeakoulu. Turku.
VWR 2014. Tuotteet. Ympäristö: Kjeldahl. Luettu 10.4.2014. https://fi.vwr.com
WHO 2006. Guidelines for the safe use of wastewater, excreta and greywater. Volume
4: Excreta and greywater use in agriculture. Luettu: 9.5.2014.
http://www.who.int/water_sanitation_health/wastewater/gsuweg4/en/