1. No category

RANTA SUKUPUU JA
SUVUN TARINAA
Karl H Ranta 2012
SISÄLLYSLUETTELO
1. Suvun tarinan taustaa ja rakenne
3
2. Sukutaulun runko
4
Ranta/Remander sukuhaara (A)
5
Olga Maria Lindqvistin (Ranta) suvusta (B)
9
Rodas sukuhaarasta (C)
12
6. Rodas suvusta ja nimestä
14
Mylly-Hamppula sukuhaarasta (D)
17
8. Karl Edvard ja Olga Maria Rannan kotipiiristä
19
9. Karl Arvid Rannan sisarusten ja heidän perheidensä täydentäviä
tietoja
22
10. Rosa Regina Rodas/Rannan vanhempien sisarusten lähipiiri
23
11. Rosa Regina Rodas/Rannan sisarusten ja heidän perheidensä
täydentäviä tietoja
25
12. Kaarlo ja Regina Rannan perheen vaiheita
28
13. Kaarlo ja Regina Rannan jälkeläisten tietoja
31
Liite 1
34
Sotasurmat 1918: Karl Edvard Ranta!
34
2
1. Suvun tarinan taustaa ja rakenne
Vuosien varrella on kertynyt tietoa ja tarinoita esivanhemmista ja sukulaisista. Pari
vuotta sitten aloin koota ja järjestellä niitä sekä kerätä tietoja järjestelmällisemmin. Keitä
me olemme ja mistä tulemme? Mitä tiedämme läheisimmistä sukulaisistamme? Omien
selvitysten apuna ja lisänä ovat olleet erityisesti Aili Mikkolan ja serkun Päivi Haukisen
kokoamat aineistot. Aili on äidin, Reginan, serkku, jonka tutkimukset sivuavat äidinäidin
sukuhaaraa. Päivi on kerännyt sukutietoja isän, Kaarlon, esivanhemmista. Kiitos
sisarelleni Lealle avusta lähisukulaisia koskevan aineiston keräämisestä. Tietotekniikan
käytössä ovat Janne ja Ville monin tavoin auttaneet. Sukutarinan aikaansaamisesta
käsillä olevaan muotoon on kiittäminen Auroraa ja Jannea.
Sukupuu on tehty MacSukupuu ohjelmalla. Tietokannassa on keskeisiä
henkilötietoja. Niistä koostuu tämän tarinan runko, jota voi tarkastella erillisenä.
Sukupuuhun on otettu henkilötietoja vain suorista sukulinjoista. Niitä täydentäviä tietoja
löytyy muistiinpanoista sekä Ailin ja Päivin aineistosta.
Sukututkimuksiin kirjoitetaan yleensä löydösten alkuperä. Koska olen pyrkinyt
tarinanomaiseen muotoon, olen ne jättänyt pois. Muistiinpanoista ja kirjeenvaihdosta
sellaisia löytyy.
Neljä sukulinjaa, joiden mukaisesti tarinat on jaoiteltu, lähtevät isovanhemmista. Niitä
on seurattu 1700-luvulle. Jotain aikaisempaakin on muistiinpanoissa. Laajemmin
käsittelen kummankin vanhempani kotipiirejä. Näihin olen liittänyt luettelomaisesti
löytämiäni tietoja serkuista ja heidän perheistään. Ne ovat hyvin hajanaisia ja
puutteellisia. Loppuosaan olen kirjoittanut otteita kaikkein läheisempien vaiheista 1900luvulta tähän päivään.
Liisan sukupuuta ei ole mukana. Hänen isänsä Huugo Järvinen on selvittänyt oman
sukunsa juuria. Aineistoa on Jannella. Liisan äidin Siiri os. Rantasen isä Vihtorin
puolelta on tehty 1500 luvulle ulottuva tutkimus ”Pekka Niilonpojasta 500 vuotta”. Se on
saatavissa ao sukuseuralta, jonka jäsen Liisakin on aiemmin ollut. (Jämsäläisen Pekka
Niilonpojan jälkeläisten sukuseura ry.)
Suvun tarinan rakenne on epäjohdonmukainen. Jossain sukulinjassa kuljetaan
historian myötävirrassa, toisessa päinvastoin. Valinta on tapahtunut kun jossain on tullut
ikään kuin seinä vastaan. Siitä on lähdetty ajassa eteenpäin. Toisissa tarinaa voisi
jatkaa pitemmälle menneisyyteen helpommin. Osien laajuudessa on eroja. Jostain ei
ole löytynyt mainittavaa. Kirjoittaja lienee mieltynyt kirjoittamaan enemmän työläämmän
etsinnän tuloksista kuin helpommista.
3
Sukuhistorian tekstiosa päättyy pääosin vanhempieni aikaan. Sukupuussa ja
luettelomaisesti on tätä tuoreempiakin tietoja. Nykypäivän ja tulevaisuuden asiat ovat
joskus historiaa. Niiden aikanaan kirjaaminen helpottavat tämän tarinan jatkajaa…
Omaa elämääni saatan vielä muistella, jos aikaa ja voimia riittää.
Tarinoihin on liitetty karttoja. Mainittujen henkilöiden kotipaikoilla ja niiden
lähiseudulla on usein asunut ja asuu edelleen sukulaisiamme vaikka yhteydet ovat
useimpiin katkenneet. Erityisesti tulee mieleen Janakkala, Vihti, Somero ja Vaasan
ympäristö sekä tietysti Helsingin seutu.
Aineiston keräämisen myötä olen eksynyt pitkiin harharetkiin menneitten aikojen
historiaan, olosuhteisiin ja elämään. Yleinen historia on saanut uusia ulottuvuuksia ja
ymmärtämistä. Se on ollut antoisaa. Suosittelen.
2. Sukutaulun runko
Tarinan neljä sukulinjaa A, B, C ja D on käsitelty isovanhemmistani lähtien oheisin
kaavion mukaan.
4
3. Ranta/Remander sukuhaara (A)
Suvun ensimmäinen selvitetty kantaisä on Eerik Hannunpoika s.1740.
Todennäköisesti hän oli lähtöisin Nummen pitäjästä. Sukulaissuhteet viittaavat tähän
samoin kuolinpaikka Jättölä Nummella. Hän oli 1770 –luvulla Nurmijärven
Kalkkilan
torppari. Torppa kuului Kytäjän kartanoon. Torpan nimi johtui kalkkiesiintymästä josta
louhittiin maanparannusainetta. Kartanolla oli paljon alustalaisia joilla oli samoja
patronyymejä eli isännimiä. Heitä haluttiin erottaa sukunimillä. Eerik sai tai otti nimen
Remander. Monista lapsista vanhin Eerik Eerikinpoika Remander ryhtyi läheisen Vihdin
pitäjän Ruskealan kylän Sällin talon Forsbackan torppariksi. Paikka on nykyisen Salmin
ulkoilualueen vierellä valtatie 2:n tuntumassa. Paikka löytyy kartasta nro 3.
Eerik E:n vaimo Elisabeth Villig oli kotoisin Nummen pitäjästä. Suvulla oli jo aiemmin
ollut siteitä Nummelle. Myös E.E:n pojan Adolfin vaimo Ulrika Nätt Nummelta sen
5
Hyvelän talosta. Kun heidät vihittiin v. 1827 merkittiin kirkonkirjaan että morsiamella oli
valkea huntu. Sillä osoitettiin morsiamen asemaa ja neitsyyttä. Pari asettui Ruskealan
kylän Stenbackan talon Heinsuolle. Se on nykykartoissa Heinässuo.
Kartta 1
A) Jättölässä Rasun torpassa kuoli Erik Hannunpoika (n.1740-1807) joka oli ollut torpparina
Nurmijärvellä
B) Mommolassa vihittiin Adolf Remander ja Ulrika Nätt 1827
C) Kovelassa syntyi Elisabeth (Liisa) Gabrielintytär Villig (1775-1818) joka oli Erik Remanderin vaimo
D) Hyvelästä oli syntyisin edellämainittu Ulrika Nätt (1805-1844)
E) Huhdin kylän Pouhon talossa vihittiin Erik Remander ja Elisabeth Villig 1804
Nättin suvussa samoin kuin monissa muissa sukuhaaroissamme ja ajassa yleisesti
oli tapana että talonpoikien ja torppareiden lapsista, joita saattoi olla paljon, yksi pojista
sai tilan. Muut saivat etsiä sijansa muualta. Adolfin ja Ulrikan poika Johannes s.1834
jatkoi Heinsuon torpparina.
6
Puoliso Kristina os. Sillman s.1838 oli Somerniemeltä. Hänen äitinsä suku Snickarit
oli asustanut sukupolvia sen Painion järven läheisyydessä. Kaukaa eivät isänsä
Sillmannien juuretkaan olleet; Somerolta, johon Somerniemi nykyisin kuuluu.
Torkonmäen Sillmannit entisiä Kokkiloita. Nimi juontaa
sotilas Jaakosta s.1718, joka
värvättiin ruotusotilaaksi kokin tehtäviin. Siitä sukunimi ja lunastamansa ruotutilan nimi.
Tila on edelleen Kokkila vaikka suvusta tuli myöhemmin Sillmanneja.
Kartta 2
A) Suupuksen talo, josta Jaakko Eerikinpoika myöhemmin Snikkari s. 1759, oli lähtöisin
B) Snikkaren torppa Palikaisella, jonka isännäksi em. ryhtyi siellä syntyivät sekä isoisäni Karl Edvardin
äiti Kristina Sillman s. 1838 että tämän äiti Christina Fredrika Snikkari s. 1807
C) Myllylä Juho sillmanin isä Jaakko Matinpoika myöhemmin Kokki s. 1780 oli kotoisin täältä
Johanneksen ja Kristiinan yhdestätoista lapsesta kymmenes oli isoisäni Karl Edvard
s.1878. Kun hänelle ”syynissä” eli sotaväen otossa lankesi arpa joutua Suomen Kaartin
Uudenmaan Pataljoonaan hän
otti nimen Ranta. Hänestä lisää myöhemmin. Muut
perheen lapset hajaantuivat Vihtiin, Espooseen ja Helsinkiin.
7
Kartta 3
A) Erik Remander oli Vihdin Ruskelan Sällin Forsbackan torppari
B) Ruskelan Stenbackan Heinsuon torppa. Remandereiden pitkäaikainen kotipaikka. Eerik ja vaimonsa
Elisabeth (s. Villig) kuolivat siellä, poikansa Adolf ja pojanpoikansa Johannes suurine perheineen
asustivat torppaa. Karl Edward syntyi siellä
C) Isoäitini Olga Maria Rannan (Lindqvist) äiti Maria Mariantytär ja tämän äiti olivat Vihdin Torholan kylän
Kuikusta
D) Hulttilan kylän Huopeenmäki
Avioiduttuaan Karl E. Ja Olga M. asuivat ennen muuttoaan Ojakkalan kupeeseen
Hulttilan Huopeenmäkeen Stenbacka Heinsuon alueella. Isäni Kaarlo (Karl A) oli
poikasena Karl E:n kanssa tämän kotitantereella. Salmilammen rannalla hän oli
osoittanut mäkeä, jonne hän halusi rakentaa perheelle talon. Haave kuoli Karl E:n
mukana 8.8.1918 Suomenlinnassa.
8
4. Olga Maria Lindqvistin (Ranta) suvusta (B)
Suvun juuria on voitu seurata vain osittain 1700-luvulle. Syynä on paitsi yksi
tuntemattomaksi jäänyt isä, perheiden usea muutto ja yleiset patronyymit. Miehet ovat
olleet 1900-luvulle asti maaseudun tilatonta väkeä. Renkejä, isäntärenkejä ja
torppareita. Asuinpaikkoina ovat olleet Järvenpää, Sipoo, Nummi ja viimeksi Vihti.
Leena Mikontyttären puolelta suku on Orimattilasta. Hörnit ovat Salosta. Monet perheet
ovat olleet runsaslapsisia. Joillekkin tässä kuvailtujen ulkopuolelle jääneillä on koitunut
parempi elämä isäntinä ja emäntinä, useille työtä 1800-luvun jälkipuolelta yleisistä
ammateista Uudenmaan maaseudulla ja kaupungeissa
9
Torppari Johan Fredrik Lindqvist muutti Helsingin pitäjästä Vihtiin Lahnuksen
Överqård tilan torppariksi 1867. Paikka sijaitsee Olkkalan itäpuolella nykyisin
Herrakunnaksi nimetyllä alueella. Ensimmäisen vaimoin Erika os. Vallinin (4 lasta)
kuoltua hän avioitui Maria Mariantyttären kanssa. Torpassa on ollut vilskettä kun tässä
liitossa syntyi 13 lasta 18 vuoden aikana. Lapsista 6 kuoli tosin nuorena.
Jälkimmäisestä katraasta vanhin Olga Maria on isoäitini.
Kartta 4
Johan Fredrik Lindqvist s. 1837 oli Vihdissä Lahnuksen Övergårdin torppari
Johan Fredrikin kuoleman 1899 jälkeen vielä kotona ollut perhe muutti Vihdin Selkiin.
Kuulemani mukaan ansiot satiin Satulin tilan töistä. Asuintalo oli pieni punainen torppa
Nurmijärvelle johtavan tien varrella. Isäni näytti ohi ajaessamme paikan ja jäin
10
ihmettelemään kuinka siinä on riittänyt tilaa kaikille. Tosin moni vanhemmista lapsista oli
jo muuttanut kotoa, moni lähistölle Nurmijärven Nummenpäähän. Selkissä isoisä Karl
Edvard tapasi Olga Marian, kun hän armeijasta vapauduttuaan sai metsätöitä lähistöltä
ja majoituksen torpasta. Maria Aurora kuoli v.1945 poikansa Väinön tilalla Vihdin
Peltoniemessä. Tapasin hauraan Maria A:n talvisodan aikana Ojakkalassa, jossa
olimme sotaa paossa. Hänestä, Olgasta ja muista näkemistäni perheen lapsista sekä
isän sisaruksista jopa vielä heidän lapsistaan (serkuistani) on jäänyt kuva että useilla
heistä oli samankaltainen olemus kuten pienehkö koko ja tumma tukka.
11
5. Rodas sukuhaarasta (C)
Isoisä Karl Valfrid Rodaksesta s.1868 kirjoitan lähemmin osana äidin Rosa Reginan
kotijuuria. Lapsuutensa ja nuoruutensa Karl V. oli syntymäkaupungissaan Vaasassa.
Ennen metsäalalle ryhtymistään hän oli perimätiedon mukaan työssä isänsä Gustafin
kirjansitomossa.
Gustaf Rodas s.1841 Vaasassa oli Catharina Holmin avioton poika. Isästä ei ole
dokumentoitua tietoa. Kasvatti-isäkö Hans Gustaf Rodas oli myös oikea isä? Tästä
myöhemmin.
12
Äiti Catharina Holm s.1811 Koivulahdessa on vaikeaselkoinen henkilö. Hänet
mainitaan myös nimellä Caisa. Kutsumanimikö? Gustafin syntymätodistuksessa on
äidin ammatti ”pig” eli piika. Gustaf on kirjattu syntymänsä jälkeen Mustasaaren
kirkonkirjaan ”Gustaf vårdas av morföräldrarne” eli hän olisi ollut Koivulahdesta
muuttaneiden Catharinan vanhempien hoidossa. Kun Catharina avioitui 27.12. 1842
Kauhavalla Matti Rajalan kanssa hänet merkittiin sotilasleskeksi
Kun Rajalat muuttivat v.1843 Vaasaan oli kirjojen mukaan lapsia 3; Wilhelm s.1840,
Gustaf s.1841 ja Johan s.1843. Kuitenkin kun pariskunta muutti v.1845 Helsinkiin ei
heillä ollut mukanaan lapsia. Catharina kuoli v.1852 Pomarkussa tapaturmaisesti
”krossad av kvarn” eli myllyn murskaamana. Gustaf oli kirjansitojan kisällinä ennen
liittymistään Vaasan Pataljoonaan 1861. Hän erosi armeijasta vanhempana aliupseerina
1868. Sen jälkeen hän toimi kirjansitojana ja alan yrittäjänä Vaasassa kuolemaansa v.
1915 asti.
Karl Valfridin äiti Anna Wilhelmiina Örngren s.1842 oli pietarsaarelaista
merimiessukua.
Isä perämies Anders kuoli Välimerellä Messinassa. Annan äiti Anna
Sofia oli jo 23-vuotiaana Andersin kanssa avioituessaan merimiehen leski! Anna Sofian
isä Carl Asplund hukkui Pohjanmerellä. Suvun muissa haaroissa esiintyy 1700-luvulla
pietarsaarelaisia porvareita.
Anna sai kaksoispojat v.1861 ”med förlovade Gustaf” eli pari oli kihloissa. Pojat
menehtyivät kuitenkin nuorina. V. 1865 syntyneestä isoisä Karl Valfriedin veljestä Gustaf
Edmundista tässä eräs sattumus Yhdysvalloista. Tapasin menestyneen liikemiehen
Gunnar Rydbergin, joka oli Enso Gutzeit yhtiön edustaja USA.ssa. Sukututkimuksen
yhteydessä 45 vuotta myöhemmin selvisi, että hänhän on äitini serkku, Gustaf E:n
poika. Isä oli Yhdysvaltoihin muuttaessaan ottanut uuden sukunimen. Karl Valfridin
jälkeen syntyi tytär Anne Irene. Anna Wilhelmiina kuoli 1876. Gustaf avioitui pari vuotta
myöhemmin tämän vanhemman sisaren Sofian kanssa.
Gustafin kasvatusisä oli Hans Gustaf Rodas s.1818 Raippaluodossa. Oliko hän myös
biologinen isä on epäselvää. Kun enoni Fritz Rodas asui kolme vuotta isoisänsä
Gustafin luona Vaasassa oli hänelle kerrottu että isoisänsä Gustafin isä oli myös Gustaf.
Hans Gustafko? Hans vihittiin v.1843 Anna Lisa os. Nääsin kanssa joka oli sukua
Catharinan äidille. Perheeseen syntyi kolme lasta joiden kanssa Gustaf kasvoi. Hans
Gustafin isä on Jacob Johansson Rodas s.14.5.1786 Tölbyssä ja äiti Greta Fredriksdr s.
27. 1. 1788 naapurikylässä Solfissa. He muuttivat Uuteenkaupunkiin ja sieltä
Raippaluotoon. Johan oli veneentekijä. Hän polveutuu suoraan Tölbyn Rodas tilan
omistajista. Koska Gustafin isästä ei ole varmaa tietoa vaikka Hans on todennäköinen
13
(näin arvelee sukututkija Gunilla Nygard) en ole liittänyt Rodas sukua Gustafista isän
puolelta sukupuuhun. Muistiinpanoissa heitä on.
6. Rodas suvusta ja nimestä
Suvusta ei ole tiedossani dokumentoitua selvitystä. Ryhdyin sen tekemiseen ennen
edellä esiintulleita seikkoja. Sen tekemisessä oli hankaluuksia mm. kadonneiden
kirkonkirjojen vuoksi. Kokonaiskuva löytyneiden dokumenttien avulla kuitenkin syntyy.
Monet suvussa ja Internetin Suku Forum keskusteluissa esiintyneet tiedot, legendat
ja arvelut ovat osoittautuneet vääriksi. Olen pyrkinyt jäljittämään mistä ja miten niitä on
syntynyt.
Legendan mukaanhan suku olisi tullut Unkarista Ruotsin kautta Pohjanmaalle.
Harvinaisen Rodas nimen alkuperäinen muoto olisi Rudas. Se on Unkarissa hyvin
yleinen. Ruotsissa on nykyisinkin Rudas nimisiä maahanmuuttajia. ”Ruudas”
ääntämisasuinen nimi voisi olla kirjoitettuna Rodas. Mutta: sukulinjan voidaan osoittaa
ulottuvan Mustasaaren Tölbyssä jopa yli 400 vuoden päähän. Nimi on ilmaantunut n.
300 vuotta sitten. Selitys unkarilaisista sukujuurista siis ontuu. Ylipäätään etelästä ei
juuri tultu silloin kylmään pohjolaan kalastamaan tai viljelemään maata.
Ruotsista, etupäästä Åkermanlandista tultiin valtion edistämänä. Harvalukuinen
sisämaan suomensukuinen väestö sulautui rannikkoalueilla tulijoihin ja ruotsalaistui. Ja
sellaisina ovat pysyneet tähän päivään.
Ensimmäisen kerran Rodas nimi esiintyy kirkonkirjoissa vuodelta 1694. Johan Rodas
merkittiin kummiksi kahdelle Tölbyn kylän lapselle. Muissa lähteissä Johan esiintyy
patronyymillä Jacobsson. Tätä kautta pääsee sukulinjaa pitkin samalla tilalla aina
vuoteen 1637. Todennäköisesti saman paikan isäntä Paul Persson vuosina 1598-1635
kuuluu sukuun. Aiempi Nissos (todennäköisesti Nils Maqnussonin mukaan noin 1650)
nimettiin v. 1704 Tölbyn kylän taloksi no 1 Rodas . Se oli kylän läntisin talo nykyisen
Vaasan etelänpuoleisen lahden rannalla. Maa kohoaa alueella n. 0,8 cm vuodessa.
Niinpä entinen Nissos ja Rodas, nykyinen Martin tila on jo tänään 3 km päässä meren
rannasta. 1500-luvulla mäellä sijainneen talon edessä lainehti matala n. 2 km leveä lahti
joka jatkui pitkälle itään suoperäisenä maastona. Vanharuotsin töll, josta Tölby lienee
saanut nimensä, merkitsee suota.
Suorin yhteys nykyisen Vaasan tienoilta etelään kulki lahden poikki. Oikoinen talvitie
jouduttiin kesäisin kiertämään kaukaa idän kautta ellei saatu venekuljetusta lähitalosta.
Soutajista, ruotsiksi roddare, tuli talolle ja sen asukkaille nimi Rodas. Tätä asiaa olen
14
pyöritellyt sähköpostitse usean alueen historian ja sen muiden sukujen tutkijoiden
kanssa. Muuta järkevää selitystä en ole saanut.
Kartta 5
Kartassa oleva Martin on entinen Rodas tila. Sen vierestä kulkeva tie on Rodasvägen (nykyinen nimi
tielle on Grynnvägen, nykyinen Rodasvägen on n. 2 km idempänä)
15
Suomen Rodakset ovat lähtöisin Rodas tilalta.
Suku kasvoi. Lisää maata nousi merestä ja
suosta. Tilaa jaettiin. Jopa yli kymmenlapsisten
perheiden vesoja muutti lähialueille, lähinnä
aluksi Etelä-Pohjanmaalle. 1850-luvun jälkeen
myös muuallekin mm. Amerikkaan. Päätila
myytiin 1870-luvulla ulkopuolisille mutta siitä
lohkotuilla tiloilla
ja lähialueilla on edelleen
Rodaksia. Kylästä länteen johtavan tien nimi oli
Rodasvägen . Se johtaa Belot niemelle, entiselle
luodolle jolla on pääosin huviloita. Yli puolet niistä
onRodas sukuisten omistamia. Virallisissa
kartoissa esiintyy Rodasvägen, joka johtaa
Tölbystä itään Laihialle.
Rodas suku on tänään ilman Karl Valfrid
jälkeläisiäkin suurempi kuin on luultu. Matrikkeleista ja puhelinluetteloista heitä löytyy
mitä erilaisimmista ammateista.
16
7. Mylly-Hamppula sukuhaarasta (D)
Aili Mikkolan ”Esi-isän maisemissa” lähtee renkolaisesta Anders Siegfridinpojasta s.
1697. Viittauksia on kauemmaksikin jopa Tavast aatelissukuun1450-luvulle. Näistä on
tietoja arkistoista saatavista sukututkimuksista, joissa muita sukuhaaroja seuraten on
päädytty yhteiseen esi-isään. En ole näihin tutustunut.
Anders muutti Rengon Kaloisista Janakkalan Uhkoilan Isontalon Rustholliin naituaan
talon tyttären Annan. Talonpoikaiston
Isotalossa 1731-35.
ylimmällä portaalla rusthollari Anders oli
Rusthollarilla oli velvollisuus suorittaa ratsupalvelusta Hämeen
Uudenmaan komppaniassa.
Annan kanssa lapsia oli 8. Näistä viides Isak oli
sukulinjassa esiintyvä Isak Anderssinpoika. Annan kuoltua Anders avioitui uudelleen, sai
vielä neljä jälkeläistä ja muutti Hamppulan piiritaloon, joka oli Hakoistan kartanon
naapurustossa.
Isak jäi isännöimään taloa, jota kutsuttiin lampuotiksi eli vuokrataloksi. Tila oli
itsenäinen, mutta joutui maksamaan veroluonteista vuokraa kuninkaan siihen
oikeuttamalle Hakoisten isännälle. Isakin yhdeksästä lapsesta Johan Isakinpoika jäi
viljelemään Hamppulan tilaa. Vanhimman pojan oikeudella Johan Johaninpojalle jäi tilan
17
omistusoikeus. Hän oli vanhapoika, joka perimätiedon mukaan oli saamaton ja
epävakaa. Tilan hoidosta vastasivat hänen veljensä Adam Johaninpoika s.1806 ja
hänen vaimonsa Ulrika os. Manck s.1809.
Ulrikan elämä on monivaiheinen. Hän oli kotoisin Siuntiosta josta isänsä Abraham
Mancke muutti Janakkalan Toivan
tilan pehtooriksi. Umpiruotsinkielinen
Ulrika tuli
Hamppulan talon naapurin Hakoisten kartanon mamselliksi eli taloudenhoitajaksi.
Ruotsinkieliset kartanonomistajat ottivat mielellään palveluskuntaansa samankielisiä.
Vaikka Ulrika eli kuolemaansa 1875 asti umpisuomalaisessa ympäristössä kerrotaan,
että hän ei koskaan puhunut kunnolla suomea. Perheeseen syntyi 12 lasta ennen
Adamin tapaturmaista kuolemaa 1848. Sukupuun August s.1845 oli sarjan kymmenes.
Viisi lapsista kuoli hyvin nuorina.
Adamin kuoltua Johan hääti Ulrikan lapsineen Hamppulasta, joka pian joutui vieraille.
Leski lapsineen sai sijan Yli-Koveron tilalta. Yli-Koverot olivat etäistä sukua
Hamppuloille. Ulrikan myöhemmästä kovasta kohtalosta mainittakoon, että hän oli
lasten vartuttua työssä Tervakosken paperitehtaalla. Ulrika kuoli Augustin luona
Viralassa.
Vuonna 1866 August avioitui talon tyttären Gustava Henrikintytär Yli-Koveron kanssa.
Parilla oli kuusi lasta, joista isoäitini Maria oli neljäs, s. 1874 Janakkalan Viralan Myllyllä.
Sukunimen Mylly August otti tultuaan sennimisen Viralan kartanon omistaman pientilan
vuokraajaksi vesimyllyn naapurustoon. Mylly oli, ja sen jäänteet ovat edelleen,
nähtävissä Vanajan vesistöön laskevan joen partaalla. Tilalla harjoitettiin maataloutta ja
karjanhoitoa.
Koveroitten suku on asunut vuosisatoja Janakkalassa oli äitini kuullut
Jussi Yli-
Koverolta, joka on tehnyt suvusta tutkimuksen. En ole saanut sitä käsiini. Koveron suku
haarautui Yli- ja Ali-Koveroihin. Kantatilan alue on virallisesti nimetty Koveronkulmaksi.
Augustin ensimmäisen puolison kuoltua hän otti toiseksi vaimokseen Matilda AliKoveron ja sai kaksi lasta lisää.
Janakkalan historiassa mainitaan Mylly-Hamppuloista: ”Heidän jälkeläisiään on
Janakkalassa, muualla Suomessa ja ulkomaillakin runsaasti. Joukossa on tunnettuja
henkilöitä. Myllyt eivät olleet mylläreitä vaan torppa sijaitsi Viralan myllyllä. Melko
valistunutta ja toimeentulevaa väkeä. Torpassa ei nähty nälkää.”
18
Kartta 6
A) Karl Valfried Rodaksen virkatalo Mallinkaisten kylässä Rosa Regina syntyi siellä
B) August Myllyn (ent. Hamppula) talo Viralan kylässä
C) Koveroitten sukua (Yli- ja Alikoverot) on asunut Janakkalan kirkonkylän pohjoispuolisilla alueilla
ainakin 1700-luvun alusta.
D) Hamppulan talo
E) Monikkalan kartano
8. Karl Edvard ja Olga Maria Rannan kotipiiristä
Karl Edvard Remander s. 20.3. 1878 oli Heinsuon torppariperheen yhdestätoista
lapsesta kymmenes. Heistä kolme oli poikia. Ajan tavan mukaan hän osallistui
nuoruudesta asti maatalous- ja metsätöihin. K.E:n isä oli monitaitoinen. Häneltä poika
oppi kotitarpeiksi niin suutarin kuin puusepän taitoja. Sotaväen kutsunnoissa ”syynissä”
hänet todettiin hyväkuntoiseksi. Arvalla valittuna Karl E. määrättiin Uudenmaan Tarkkaampujapataljoonaan. Palvelus kesti puolitoista vuotta. Loppuarvostelu oli ”utmärkt upp
övande”, eli erinomaisesti suoriutunut. Asepalveluksesta vapauduttuaan 4.3. 1902 Karl
teki metsä- ja rakennustöitä. Olga Marian hän tapasi kun sai Lindqvisteiltä
”kortteerin”läheltä puunkaatourakan metsäpalstaansa. Avioliiton solmimisen jälkeen
asetuttiin aluksi Heinsuolle lähelle K.E:n kotikontuja. Myöhemmin vuokrattiin Ojakkalan
kylän kupeesta Hulttilasta Huopeenmäeltä entinen torppa. Se sijaitsi korkean mäen
lounaisrinteellä. Lännessä oli Enäjärvi, etelässä peltoaukea, jonka läpi virtasi ”joki”,
19
oikeammin vaatimaton puro. Elanto saatiin sekalaisista töistä kuten metsä- ja
rakennustöistä. K. E:n ammattinimikkeenä esiintyy kirvesmies ja sekatyömies.
Kartta 7
A) Karl Edvard ja Olga Maria Rannan koti n. 1910-27
B) Seppä. Fritz Rodaksen ostaman tilan rakennukset. Tilan halki kulkeva tie rakennettiin n. 1970
C) Untolan alue Kaikki tontit lohkottu Sepän tilasta. Niille ovat rakentaneet talojaan Rodaksen sisarukset
Rakel, Jalo, Veikko ja Saga sekä Fritzin lapsia.
Perheeseen syntyi 6 lasta joista yksi kuoli kolmivuotiaana. Isoäitini mukaan elämä oli
hyvää mitä se sitten hänelle tarkoittikaan. V.1917 kesästä loppuivat K.E:n työt. Tuli
kapina ja sisällissota. Jo pitkään paikallisessa työväenpuolueen paikallisosastossa
jäsenenä ollut KE liittyi punakaartiin 5.2. 1918. Hän oli Ojakkalan pienen
paikallisesikunnan rahastonhoitaja. Sodan päätyttyä hänet vangittiin, vietiin
Suomenlinnaan vankileirille ja tuomittiin kuolemaan. Tuomio kuitenkin peruttiin, mutta
20
ennen kuin siitä tuli tieto KE kuoli saaressa epäselvissä olosuhteissa 8.8.1918. Olen
kirjoittanut sotasurmia tutkineelle työryhmälle isoisästäni muistion, johon Janne on
koonnut täydentäviä tietoja (liite).
Perheen lapset olivat tuolloin alaikäisiä. Nuorin Anni vain 5-vuotias. Jouduttiin
ahtaalle. Sisarukset muistelivat, että kerran syötiin mustaa velliä kuunvalossa, eli
lamppuöljy oli loppu ja ainut ruoka-aine oli ruisjauho. Eräänä syksynä saatiin lupa
kerätä lähiperunapellosta sinne jääneitä perunoita. Koko perheen voimin saatiin jonkin
verran sormenpään kokoisia mukuloita. Elämä alkoi valjeta lasten päästyä työikään.
Karl Arvid oli ennen asepalvelustaan Vihdin seudun osuusliikkeessä, varastotyössä ja
puotipuksuna.
Kaarlo nimeä käyttänyt Karl Arvid suoritti asevelvollisuutensa 1925- 26
Rannikkotykistössä. Seuraavana vuonna koko perhe muutti Helsinkiin. Antinkadun,
nykyisen Lönnrotinkadun, ja Fredrikinkadun kulmasta vuokrattiin suuri huoneisto. Myös
nuoripari Fanni ja Emil Jalava asuivat aluksi yhteisasunnossa. Ennen suurta pulakautta
työtilanne oli hyvä. Kaarlo pääsi Helsingin rakennusvirastoon jonka palveluksessa hän
sitten oli työllistämisestä eläkkeelle asti. Lempi aloitti Tilgmannin kirjapainossa. Urho
hakeutui puusorvarin oppiin. Kun Anni täytti säädetyt 14 vuotta hän sai juoksutytön
paikan Werner Söderströmiltä. Emil Jalava palkattiin Valion Ruoholahden meijerin
laboratorioon apumieheksi. Esimies oli myöhempi nobelisti A.I. Virtanen. Koko joukon
työtätekevät saivat työpaikan läheltä yhteiskotiaan Helsingin keskustassa.
Kaikki
palvelivat ensimmäistä työnantajaansa koko työuransa. Urho tosin siirtyi myöhemmin
itsenäiseksi yrittäjäksi puusorvarina.
Seuraavaan asuntoon Iso Robertinkatu 17 muuttivat Jalavia lukuun ottamatta muut ja
lisäksi Kaarlon perhe eli Regina ja Olle Ojakkalasta. Ensimmäiset muistoni Helsingistä
liittyvät tähän. Siitä ja Kaarlon perheen vaiheista myöhemmin. Mamman mukana vaihtoi
supistuva joukko asunto tiheästi. Avioiduttuaan Annista tuli Hokkanen insinööri Yrjö H.n
mukaan. Pojat Pentti, Tapio ja Jukka kasvoivat perheen Taka Töölön asunnossa.
Jalaville syntyi Reijo. Tuleva jalkapallotähti potki palloa Malminkadun kotinsa pihalla.
Urho nai Vienon ja muutti Laajasaloon, missä Päivi ja Piia varttuivat. Viimeisenä Lempi
löysi elämänkumppaninsa Karl Holger (Hoke) Bergströmin. Hän oli moottorimies,
autoteknikko ja kilpamoottoripyöräilijäkin. Perheeseen syntyivät tytöt Anja ja Hannele.
Bergströmien Mariankadun kodin saantiin liittyy sotien jälkeisen asuntopulan episodi.
Mamma asui yksin yksiössä. Myös Lempillä ja Hokella oli pieni asunto. Helsingin
asuntolautakunta, jonka vallassa kaikki paikalliset asuntoasiat olivat, antoi
Mariankadulta tilavamman asunnon kun molempien yksiöt luovutettiin. Mamman sai
21
oman huoneen, jossa hän asui heikentyneeseen terveydentilaansa asti. Vanhempamme
ottivat hänet Laajasaloon jossa hän kuoli 15.5. 1956 sydänvaivoihin.
Urho haavoittui talvisodassa kyynärpäähän räjähtävästä luodista. Käsi saatiin
pelastettua luunsiirroilla, mutta se jäi jäykäksi. Taidepuusepälle se oli ankara isku vaikka
hän jatkoi ammatissaan.
Urhon Laajasalon suhteiden kautta veljekset saivat ostaa viereiset rintamamiestontit
Laajasalon Kartanolta (Castren) Urho kuoli liikkeessään pari viikkoa Mamman jälkeen.
Sisarukset ja heidän perheensä pitivät läheistä yhteyttä ja auttoivat Mammaa ja
toisiaan. Muistan monia yhteisiä jouluja jolloin yövyttiin ahtaasti siskonpedeillä.
9. Karl Arvid Rannan sisarusten ja heidän perheidensä
täydentäviä tietoja
Fanny Maria Ranta s.28.2 1904 Vihti k.n. 1974,
pso Emil Aleksander Jalava s.27.1. 1901 Vihti, Valion tutk. os. työntekijä k.n. 1967
laboratorion räjähdyksessä
Lapset ja heidän perheensä:
Reijo Emil Jalava s.18.8. 1932, automekaanikko, HJK:n jalkapalloilija, useita
maaotteluedustuksia k. 25.1. 2001,
ensimmäinen puoliso Pirjo k. n. 1962 tytär Tuija
toinen puoliso ?, kaksi poikaa
Karl Arvid Ranta s.28.4.1905 k.18.7.1986
Lapset ja heidän tietonsa erillisessä osassa.
Elli Elvira Ranta s.4.1.1907 k.1907
Lempi Matilda Ranta s.3.2.1909 Vihti, k. 8.2.1999 Helsinki
Pso Karl (Hoke) Holger Bergström s.1.10.1912 Helsinki, k.28.2.1985 Helsinki,
Työnjohtaja, kilpamotoristi
Lapset ja heidän perheensä:
Anja Elisabeth s.27.5.1944, pso Räty (er)
Hannele s.31.1.1949 Helsinki, pso Esekelinen (er)
Urho Valdemar Ranta s.31.5.1911 Vihti, k.22.5.1956 Helsinki, puusorvari, yrittäjä,
22
sotainvalidi
pso Vieno Siviä Uusitalo s.9.9.1912 Jyväskylä, k.9.9.1991 Helsinki
Lapset ja heidän perheensä:
Päivi Astrid s.10.1.1939 Helsinki, k.12.11.2011 Helsinki, toimittaja
Pso Pekka Haukinen (er) s.14.9.1940 Ylivieska, k.1.10.1966 Huittinen, kirjailija
Pojat Panu ja Petri
Pia Marja-Leena s.23.6.1943 Helsinki, Marimekon toimihenkilö
Ensimmäinen pso Laine
Toinen pso Pärnänen
Tyttäret Hanna Susanna (nyk. Donner) ja Riikka Pauliina
Anni Astrid Ranta s.9.12.1913 Vihti, k.18.3.2000 Helsinki, konttoristi
Pso Yrjö Hokkanen s.20.8.1910 Pietari, Venäjä, k.25.5.1972 Helsinki, koneinsinööri
Lapset ja heidän perheensä:
Pentti Olavi s.6.1.1941 Helsinki, k.10.4.2002 Helsinki, diplomi-insinööri,
Outokumpu Oy pros.ins.
Pso Ritva Inkeri Kiuru (er)
Lapset: Tiina s.13.6.1973, Sirpa s.24.9.1975 ja Lauri Olavi s.23.6.1977
Tapio Antero s.15.11.1943 Helsinki, merkonomi
Pso Pirkko Maria Salmi(er)
Lapset: Timo Tapani s.13.5.1975 ja Maria Anneli s.28.7.1978
Jukka Sakari s.2.9.1946 Helsinki
Pso Aila Irmeli Sihvola(er)
Lapset: Jaakko Santeri s.25.2.1977 ja Sara Johanna s.3.11.1979
10. Rosa Regina Rodas/Rannan vanhempien sisarusten
lähipiiri
Karl Valfrid Rodas s.1868 lähti Vaasasta metsäalan oppilaitokseen. Ennen
asettumistaan Janakkalaan v.1899 hän oli ollut eri puolella Suomea alan tehtävissä,
Viimeksi Virolahden Räisälässä. Siellä oli alan koetila, jolla kasvatettiin mm. lehtikuusia
ensimmäisenä Suomessa.
Karl Valfrid palkattiin Monikkalan kartanon palvelukseen. Omistajat Enehjelmit
suosivat lähipiiriinsä ruotsinkielisiä. Eri lähteissä esiintyy Karl Valfridin tehtävänimikkeinä
skoqsvaktare, skoqsvårdare ja työnjohtaja.
23
15.10.1899 hänet vihittiin Maria Myllyn s.1874 kanssa. Marialla oli 3 vuotias poika
Juho Fritjof (Fritz), jonka Karl Valfrid tunnusti omakseen.
Perhe asettui Monikkalan
kartanon virkataloon Mallinkaisten kylään.
1500-luvulla perustettu kartano on Janakkalan kirkonkylän kupeessa. Kartanon pellot
ja laitumet ovat Hiidenjoen laaksossa mutta pääosa laajoista metsäalueista oli
kauempana idässä rautatien toisella puolella. Malkinkaisille on kartanosta mutkaista
tietä noin 8 km.
Virkatalo oli v. 1992 edelleen paikallaan. Se oli pitkähkö rakennus, jossa huoneet
olivat peräkkäin kuin junavaunun osastot. Viimeinen niistä oli paitsi isän työhuone
kartanon käytössä oleva majoitustila. Perheellä ei ollut sinne asiaa.
Koko myöhempi sisarusparvi, 9 lasta, syntyi perheen asuessa talossa. Ympäristö oli
ihanteellinen. Monimuotoista luontoa ja väljyyttä. Isä oli päivät kartanon metsissä.
Hänelle kuului niiden vartiointi, hoito ja metsätöiden hoito. Mukana oli tavallisesti koira
tai pari ja selässä ase. Hänen tuli pitää ja kouluttaa kartanon metsästyskoiria., joita oli
tarhassa neljäkin kerrallaan. Luonteesta mainitaan että hän oli ”jämppi” ja joskus
kiivaskin. Se oli koitua kohtalokkaaksi talvella 1918 kun punakaartilaisjoukko tuli
takavarikoimaan hänen aseitaan. Ne olivat piilossa. Partio oli viemässä ruotsiksi
kiroilevaa isää metsään lasten nähden ”kuulusteltavaksi”. Joukossa ollut kartanon
palkollinen sai pidättäjät jättämään kuulustelut.
Talvella 1924 äiti Maria kuoli sydänkohtaukseen ja 9 kuukautta myöhemmin isä
metsässä samasta syystä. Kartanon isäntä hääti kotona vielä olleet 5 lasta tästä 2
viikon kuluessa virkatalosta. Sukulaiset Myllyt ja Yli-Koverot ottivat heidät tilapäisesti
hoitoonsa.
Kaksi lapsista oli kuollut aikaisemmin. Vanhin Fritz oli ollut 3 vuotta Vaasassa
isovanhempiensa luona ja sen jälkeen käynyt maatalouskoulun. Hän oli ostanut Vihdin
Ojakkalasta Seppä nimisen tilan. Vähitellen kaikki sisarukset Valfridia lukuun ottamatta
kerääntyivät Ojakkalaan, Valfrid asui Helsingissä valokuvaajana huikeiden seikkailujen
jälkeen. 18-vuotias Valfrid oli lähetetty Turenkiin apteekkiasioille. Asemalla lastattiin
Aunukseen lähtevää vapautusarmeijaa. Valfrid lähti ystäviensä mukana ja antoi
naapurin viedä lääkkeet kotiin terveisin. Joukon jäänteitä pääsi verissä päin Suomeen.
Toivuttuaan hän lähti Viron vapausotaan. Sieltä palattuaan hän menestyi vaihtelevasti
yrittäjänä. Talvisodasta hän vielä selviytyi uskomattomien vaiheiden jälkeen mutta
jatkosodan kesästä 1941 ei enää.
Sairaanhoitaja Rakael ja Fritz auttoivat Ojakkalassa nuorempia sisaruksiaan.
Veljekset Leo, Jalo ja Veikko olivat töissä Olkkala yhtiön lautatarhalla, viimeksi mainittu
24
vielä alaikäinen poikanen veljensä apurina ns. rimapoikana. Leo kohosi Olkkalan
työnjohtajaksi. Jalo ja Veikko ryhtyivät rakentajiksi ja urakoitsijoiksi. Rakel, Jalo ja
Veikko saivat edullisesti Seppä tilasta vierekkäisiä tontteja joille rakensivat talonsa.
Sisar Saga Viljanenkin rakensi talonsa samalle alueelle kun Nordmannit antoivat
hänelle osan omasta Untola tontistaan. Jalo muuten osti myöhemmin entisen
työnantajansa lautatarhan alueen sekä kaavoitti ja rakensi sen omakotialueeksi.
Oheisena on luettelo enojemme ja tätiemme perheenjäsenistä. Rakel ja Emil
Nordmanilla ei ollut omia lapsia mutta he auttoivat ja kasvattivat monia läheisiään.
Aluksi Sagaa, joka vanhempien kuollessa oli 6-vuotias. Sittemmin Nordmanin talosta
Untolasta sai turvapaikan ja kodin Valfridin poika Raimo ja Sagan Timo. On järkyttävää,
että Raimo ja Timo menehtyivät epäonnisina ennen Rakelia joka myös sai kokea Sagan
traagisen kuoleman naapurissaan.
11. Rosa Regina Rodas/Rannan sisarusten ja heidän
perheidensä täydentäviä tietoja
Johan Fritjof (Fritz) Rodas, maat.tekn. maanviljelijä, s.29.12.1896 Janakkala k.
23.3.1985 Vihti
1. pso 1920 Ida Vedman s.19.5.1894 Ii, k.10.9.1925 Vihti
2. pso 1927 Jenny Vedman s.16.3.1899 Ii, k.19.8.1933 Vihti
3. pso 1937 Lempi Henriksson s.7.1.1903 Lohja, k.18.5.1978 Vihti
Lapset ja heidän perheensä:
1.pso
Anna Irene 4.11.1920 Espoo, k. n.2005, pso. Vieno Suominen s.1920 k.
5.2.1976, lapsi Laila Helena s.1951, asuu Sveitsissä
Irma Tellervo s.14.5.1924 Vihti, pso Veijo Ranta, teknikko s.1921 k.2010
lapset Jouko Juhani s.1950, Arja Hannele s.1954, Tuija s.1962
2.pso
Eila Tuulikki s.1928 Vihti, pso Aimo Manninen s.1931
lapsi Tuula Anneli s.1961
Laila Sinikka s.9.5.1930 Vihti, k.5.10.1944 Vihti
3.pso
Pentti Juhani s.1935 Vihti, autoilija, yrittäjä, pso Anita Salomsson s.1928
lapset Taimi Anita s.1960, Tuija Anita s.1962, Seppo Juhani s.1964, Sauli Juhani
s.1966
25
Leila Maria s.1945 Vihti, pso Pauli Salomsson
lapset Nina Maria s.1968, Nils Johan s.1972
Irene Maria Rodas s.24.3.1900 Janakkala k.27.7.1919 Janakkala (tuberkuloosi)
Rakel Elisabet Rodas s.18.3.1902 Janakkala k.1985 Vihti,
pso Emil Arvid Nordman s.7.7.1899 Vihti, VR asemamies k.10.1.1950
Kustaa Valfrid Rodas s.7.3.1903 Janakkala, valokuvaaja, yrittäjä k.16.7.1941 (kaatui
Karjalassa)
1.pso Helmi Mäki s.21.4.1897, k.28.7.1975
2.pso Anna Doris Niemelä os.Winter, s.5.8.1904 k.10.10.1981
lapsi (ensimmäisen puolison kanssa) Raimo Valfrid s.2.6.1933 Helsinki k.
10.8.1960
ottolapsi Mirjam s.n.1923 (Helmi Mäen lapsi)
Leo Edmund Rodas s.27.2.1905 Janakkala, työnjohtaja, k.1.11.1969 Vihti
Pso Kerttu Sofia Eronen, s.15.5.1910 Vihti, k.11.6.1969 Vihti
Lapset ja heidän perheensä:
Aimo Kalevi s.9.9.1929 Vihti, veturinkuljettaja, pso Liisa Marjatta Lax s.10.2.1933
Heinola
lapsi Satu Maarit s.1953
Aila Kyllikki s.14.5.1931 Vihti, pso Pentti Johannes Palenius s.11.12.1926 Pusula
lapset Kari Juhani s.1951, Kai Uolevi s.1953
Lea Anneli s.28.6.1942 Vihti, pso Börje Kalevi Nyfoos s.21.6.1940 Loppi
lapset Jari Börje s.1960, Sari Hannele s.1962
Antti Uolevi s.9.12.1946 Vihti,pso Tarja Päivikki Laaksonen s.17.4.1946 Karkkila
lapsi Jyri Jarkko s.1967
Jalo Iisko Rodas s.15.5.1907 Janakkala, rakennusurakoitsija k.20.7.1986 Vihti
1.pso Aune Aallotar Rautio s.26.8.1907 Vihti k.19.8.1935
2.pso Bertta Marjatta Luomansuu s.4.12.1915 Evijärvi k. n.2003 Vihti
Lapset ja heidän perheensä
1.pso
26
Raili Aallotar s.25.9.1930 Helsinki, pso. Birger Biese s.22.8.1919 Helsinki,
dipl.ins., tj,
lapsi Lisa Anneli s.1964
2.pso
Jalo Juhani s.14.10.1939 Vihti, rakennusurakoitsija, pso Tuula Eeva-Liisa
Salonen s.27.10.1937
lapset Anne Kristiina s.1957, Riitta Tuulikki s.1961, Ritva Liisa s.1966
Erkki Antero s.14.4.1941 Vihti, rakennusurakoitsija , pso Irja Orvokki Vikman s.
22.10.1944
lapset irina Orvokki s.1969, ?? s.1972
Leena Marjatta s.13.12.1943 Vihti, pankinjohtaja, pso Kalevi Vihtori Jokirinne s.
10.5.1941 Helsinki, työnjohtaja
lapset Ilari Vihtori s.1966, Krista Marjatta s.1968, Vivi Ilona s.1978
Rosa Regina s.4.5.1910 Janakkala k.5.5.1995 Helsinki
Lapset ja heidän tietonsa erillisessä osassa.
Lea Aleksandra Rodas s.17.10.1912 Janakkala k.18.6.1913
Kaarlo Veikko Rodas s.20.9.1914 Janakkala, rakennusurakoitsija, k.26.6.1978
pso Ella Laitinen s.4.12.1920 USA
Lapset ja heidän perheensä
Ritva Maria s.21.2.1939 Vihti, pso Veikko Oskari Nevala s.13.2.1936 Hausjärvi
lapset Jari Veikko s.1960, Tero Juhani s.1962, Kirsi Maria s.1966
Liisa Päivikki Rodas s.30.7.1942 Vihti, til.maist.
Helinä Tuulikki Rodas s.6.7.1947 Vihti, laborantti
Veikko Tapio Rodas s.9.6.1950 Vihti, sähköurakoitsija
Saga Margareta Rodas s.14.2.1918 Janakkala, turkkuri k.4.5.1963 Vihti
1.pso Bertel Adolf Peltonen s.21.8.1914 Fürth, Saksa, er
2.pso Eero Väinö Viljanen s.14.5.1922 Turku
Lapset ja heidän perheensä
1.pso ?
Timo Bertel s.21.3.1944 Helsinki k.n.1972
2.pso
27
Mikko Eero s.17.3.1951 Helsinki, pso Margit Helena Korpela s.15.1.1952
lapsi Tomi Kristian s.1971
Eero Juhani s.20.10.1954 Helsinki k. ?
12. Kaarlo ja Regina Rannan perheen vaiheita
Karl Edvard Rannan kuollessa 1918 Kaarlo (Karl Arvid) oli 13-vuotias. Vartuttuaan
hän oli Vihdinseudun Osuusliikkeen palveluksessa. Aluksi apupoikana, sittemmin
myymäläapulaisena. Asepalveluksesta hän vapautui korpraalina huhtikuussa 1926.
Rosa Regina oli vanhempiensa kuoltua 1924 sukulaistensa hoivissa Janakkalassa
kunnes pääsi Monikkalan kartanoon ns. pikkupiiaksi eli sisäkön apulaiseksi.
Sisarusparvi kerääntyi vähitellen Fritz veljen tilan läheisyyteen Vihdin Ojakkalaan. Tämä
järjesti Reginalle työn ja aseman naapuristaan ”Jokisten kartanosta” v.1926. Kaarlon
matka kotoaan Hulttilasta Ojakkalan keskustaan kulki hänen asuntonsa editse ja välille
syntyi suhde.
Fritz on kertonut että kesken ”perunannoston” hänet kutsuttiin viemään sisarensa
Vihdin kirkolle. Ei kuulemma koskaan ole 10 kilometrin matka mennyt niin joutuisasti
kuin silloin Liisa nimisen tamman vetämissä kieseissä.
Synnyin sairaalassa samana
päivänä 18. syyskuuta 1927. Kodiksi oli vuokrattu mökki Ojakkalasta Lohjanharjun
rinteestä yhdessä Reginan kolmen veljen kanssa.
Isä Kaarlo oli jo saanut työpaikan Helsingin Kaupungin Rakennusvirastolta. Samalta
työnantajalta hän jäi aikanaan eläkkeelle. Hän oli vain viikonloppuisin Ojakkalassa.
Keväällä 1928 muuttivat kaikki Rannat, mamma Olga Maria ja sisarukset sekä
Kaarlon perhe, yhteisasuntoon Helsingin keskustaan. Sain kutsumanimen Olle. Isä ja
poika piti kuulemma tällä erottaa toisistaan koska etunimi oli sama. Veli Reinon
synnyttyä 1929 Kaarlon perhe muutti Vallilaan Kangasalantien ns. punakuntseille. Talo
oli Käpylää vastapäätä oleva kaupungin omistama puutalo. Näkymät olivat avarat ja
ympäristössä silloin väljyyttä. Vieressä oli urheilukenttä, joka talvisin jäädytettiin
luistinradaksi. Lähipellolta muokattiin peltotilkku, jolla kasvatimme perunoita ja
vihanneksia. Kesistä ovat jääneet mieleen sunnuntairetket. Varusteet ja eväät pakattiin
vaneerilaukkuun, joka myös toimi pöytänä.
Tuli 30-luvun pula-aika. Isän työviikko lyhennettiin kuudesta neljään päivään. Itse en
muista niukkuudesta kärsimistä, mutta äiti on kertonut että paahdetut kahvipavutkin
ostettiin 100 gramman erissä. Hän teki niin omat kuin lastenkin vaatteet käytyään
ompelukursseja.
28
Ajan parantuessa elämä helpottui ja muutimme lähistölle suurempaan asuntoon.
Saatiin uusi polkupyörä, Singer ompelukone ja putkiradio. Se korvasi isän tekemän
kideradion, jota kuunneltiin kuulokkeilla. Kaarlon ura eteni. Alun perin sekalaiset työt
nimikettä seurasi kirvesmies ja tuntikirjuri. Vanhemmilla oli tavoite jota varten alettiin
säästää. Äiti kävi AEL:n leikkuuakatemian ja pääsi pienen vaatetusliikkeen vastaavaksi.
Poikien koulutiet alkoivat tervantuoksuisessa Toukolan kansakoulussa ja jatkuivat
Vallilassa. Koulua käytiin kahdessa vuorossa. Joko ennen koulutunteja tai niiden jälkeen
olimme ”työskissä”. Se oli maksullinen kristillinen päiväkoti. Siellä saatiin yksinkertainen
ateria, leikittiin, pelattiin, tehtiin käsitöitä ja luettiin. Kukin osallistui vuorollaan
siivoukseen, ruokatarjoiluun ja tiskaukseen. ”Tädit” pitivät kovaa kuria.
Syyskuun 1939 alussa Kaarlo pääsi Teollisuuskoulun rakennusmestarilinjalle ja Olle
sen naapuriin Kallion Yhteiskouluun. Meillä oli yhteinen koulumatka. Se katkesi pian
kun sodan pilvien noustessa isälle tuli 10.9 palvelukseen astumismääräys. Myöhemmin
Helsinki evakuoitiin. Lähdimme Ojakkalaan evakkoon. Marraskuun puolivälissä
evakuointi peruutettiin ja koulu jatkui. Kunnes 30.11 Neuvostoliitto hyökkäsi ja alkoi
talvisota. Kohdallani se alkoi dramaattisesti kesken koulutunnin. Helsinkiä pommitettiin.
Paukkui ja jytisi.
Kaaosmaisten vaiheiden jälkeen pääsimme Ojakkalaan. Joukkoomme tarrautui
etäinen tuttava lapsineen jolla ei ollut tiedossa evakkopaikkaa. Sijaa suurelle joukolle
2+4 henkeä ei tahtonut löytyä. Äidin veli Fritz antoi hataran n.10m2 saunakamarinsa.
Tässä asuimme kevääseen 1940.
Korpraali Kaarlo komennettiin Harmajan majakkaluodon 4 sotilaan vartioston
päälliköksi talvisodan ajaksi. Sen loppuvaiheissa luovuttiin pitkään tyhjänä olleesta
Helsingin asunnosta. Kun isä vapautui toukokuussa armeijasta oli Helsinki pullollaan
Karjalan evakoita. Vaivoin saatiin pieni yksiö. Se oli niin ahdas, että poikien ns
pukkisängyt piti kantaa päiväksi vinttiin. Inflaatio söi säästöt ja isän koulunkäynnin
jatkuessa elettiin äidin ansioilla. Oli luonnollista, että olin kesät vuodesta 1940
ansiotyössä ja talvisinkin koulunkäynnin ohella. Kustansin itse ulkopuoliset menoni.
Sodan sytyttyä alkoi säännöstely, korttitalous. Lähes kaikki elintarvikkeet ja
käyttötarvikkeet vaativat ostokuponkeja ja lupia. Niistä muuten päästiin kokonaan irti
vasta 1952. Lähes koko säännöstelyajan meillä oli pieniä peltopalstoja perunoitten ja
vihannesten viljelyyn.
Kesällä 1941 alkoi jatkosota. Sen ensi vaihe päättyi Kaarlon osalta jo vuoden
vaihteessa Tilkan sotilassairaalassa. Hän sai vatsakalvon tulehduksen, jota ei aluksi
sodan olosuhteissa pidetty vakavana. Suuren vatsaoperaation jälkeen Kaarlo
29
vapautettiin asepalveluksesta. Kuitenkin suuren kesähyökkäyksen alettua 1944 hänet
määrättiin uudelleen armeijaan ja Viipurinlahden taisteluihin. Välillä hän oli jo saanut
rakennusmestarin opinnot suoritettua.
Samoihin aikoihin saatiin väljempi asunto Mäkelänkatu 37:stä. Se olikin tarpeen kun
perheeseen syntyivät tyttäret Lea (1945) ja Paula (1947). Reino pääsi oppipojasta
oppisopimuksen kautta kemigraafiksi. Tuolloin vallinneessa kirjapainotekniikassa
tarvittiin kuvalaattoja, jotka kemigraafit valmistivat. Reino menestyi kilpapyöräilijänä.
Olle pääsi ylioppilaaksi 1947 ja Polin sähköosastolle. Tämän kesän kuten edellisenkin
olini tilapäisenä palomiehenä Helsingin Palokunnassa.
Kaarlo ja veljensä Urho ostivat vierekkäiset asevelitontit Laajasalosta. Niille
rakennettiin omatoimisesti ilman sanottavaa ulkopuolista apua omakotitalot. Esimerkiksi
isä osti puutalon tukit pystykauppana kaatoi ja sahautti ne sekä kuivatti puutavaran
tontilla. Omaan tosin vielä keskeneräiseen taloon muutettiin v.1950.
Rakennusmestari Kaarlo erikoistui tie- vesi- ja betonirakentamiseen. Häntä pidettiin
asiallisena ja tarkkana esimiehenä, jota kutsuttiin Mikki Hiireksi. Syytä, minkä vuoksi
emme ole keksineet. Hän harrasti lukemista, shakkia ja nikkarointia. Isä oli vaatimaton
ja hiljainen, Vaikka hänellä oli tiukkoja periaatteita antoi hän meille lapsille vapauksia
niiden puitteissa. Tytärten aikana hän oli mielestäni pehmeämpi ja sallivaisempi kuin
aikaisemmin. Vuodesta 1968 hän vietti ansaittuja eläkepäiviä Reginansa kanssa. Vähän
matkustellen ja lastensa rakennushankkeissa autellen.
Reino avioitui Kirstin (os. Palander) kanssa 1953. He asuivat aluksi Laajasalon
yläkertaan rakennetuissa tiloissa. Välivaiheen jälkeen he ostivat Heikinlaaksosta talon.
Sittemmin lapset Ilkka ja Jaana omine perheineen rakensivat samalle tontille omat
sijansa. Reino ja Kirsi olivat perustaneet pian yhteisen elämän aloitettuaan oman
yrityksen Matriisityön. Siltä eläkkeelle siirryttyään Reinoa alkoi vaivata dementia, jota
pitkään sairastettuaan hän kuoli 2007.
Ollen viimeistellessä dipl.ins. tutkintoaan Englannissa stipendiaattina tarjosi Airam Oy
v. 1951 työn Helsingin Olympialaisten tuloslaitteiden suunnittelussa. Siitä alkoi ura
teollisuuden palveluksessa. Polin jenkkajuhlat helmikuussa 1952 oli elämän toinen
käännekohta. Seurustelu Liisa Järvisen kanssa alkoi tästä. Häät vietettiin elokuussa
1955 Säynätsalossa Liisan isän tehtaan johtajan virka-asunnossa. Monivaiheinen urani
Jannen, Sannan ja Villen rikastuttamassa elämässä johti 1970 Kone Oyn palvelukseen
ja omakotitaloon Nurmijärvellä. Siellä me vuodesta 1990 eläkeläisinä edelleen asumme
vaikka tästä piti tulla tilapäinen koti.
30
Vuonna 1967 vietettiin Laajasalossa kahdet häät. Lääkintävoimistelijaksi valmistuvan
Lean sulhanen oli Seppo Halme, monipuolinen automies ja yrittäjä. Perhe asettui
Nurmijärvelle aluksi rakentamaansa omakotitaloon. Saudi-Arabiassa vietettyjen parin
vuoden jälkeen perheen lupaava Karri menehtyi 20-vuotiaana pitkään sairasteltuaan.
Nuorempi Sami jatkaa isänsä perustamassa autovaraosa- ja korjaamoyrityksessä. Lea
hoiti useita vuosia omaa pesulayritystä. Perheen toiseksi asuinpaikaksi on tullut
Kivisalmi Keski-Suomessa. Seppo on korjannut ja laajentanut perintötilan viihtyisäksi
monitoimipaikaksi.
Paulan romanssi alkoi sukulaishuvilalla Janakkalassa. Itävaltalainen teekkari Ernst,
joka oli Suomessa alansa harjoittelussa asui samaisen sukulaisemme luona. Niin tuli
Paulasta wieniläisrouva. Ernst Wolf toimi Wienin kaupungin palveluksessa kohoten
vastuulliseksi johtajaksi sen rakennusvirastossa. Wolfien luona olemme osallistuneet
moniin juhliin ja saaneet nauttia vieraanvaraisuudesta. Paula ja Ernst ja usein myös
tyttäret Inari ja Anita, sittemmin perheineen, ovat kesäisin tulleet käymään Suomessa.
Vakaan Kaarlon elämä päättyi heinäkuussa 1986 vähitellen lisääntyneisiin
sydänvaivoihin. Talon yläkerrassa asui milloin joku lähisukulainen tai muu vuokralainen.
Molempien vanhempiemme ajatus ja liikuntakyky säilyi heidän viime aikoihinsa asti.
Reginan viime vaiheisiin liittyy hänelle ominaista. Eräänä huhtikuun aamuna 1995 soi
puhelimeni. Kuului heikko ääni. Hälytin ambulanssin joka vei äidin Marian sairaalaan.
Sydäninfarkti. Ilmeni että se oli tullut jo keskiyöllä ja aiheuttanut tuskia. Kun moitin
miksei hän ollut soittanut aiemmin hän sanoi ettei ollut halunnut häiritä untamme!
Vuoteelle oli jätetty vapisten kirjoitettu lappunen ”RAKKAAT LAPSET”. Hiipuva elämä
päättyi sairaalassa 5.5.1995.
13. Kaarlo ja Regina Rannan jälkeläisten tietoja
Karl (Kaarlo) Arvid Ranta s.28.4.1905 Vihti, vsta 1943 rakennusmestari,1927-68 H:gin
Rakennusviraston palveluksessa poislukien sotapalveluksen ja opiskelun aikoja
1939-44, k.18.7.1986, pso Rosa Regina os. Rodas s.4.5.1910 Janakkala, k.5.5.1955
Helsinki
Lapset ja heidän perheensä:
Karl (Olle) Holger Ranta s.18.9.1927 Vihti, dipl.ins, työpaikkoja mm. Airam Oy
(suunnittelija) 1951-65, Helvar Oy (tekn.joht.) 1965-67, S.Suurlähetystö Washington
31
DC, USA(teoll.siht.)1967-70, KONE OY (mm. markkin.pääll., tuot.joht, tekn.joht.)
1970-90
Pso Liisa os. Järvinen s.8.5.1930 Säynätsalo, fil.kand., engl. kielen lehtori Tapiolan
yht.koulu 1959-70 (virkavapaa 1967-70)
Lapset:
Janne Juhana Ranta s.12.12.1957 Helsinki, fil.maist.
1.pso Laura Johanna os. Simola s. 1.10.1959 k.10.6.1989
2.pso Marjo-Riitta (Meetta) Myllykangas s.23.3.1958
lapset Aurora Rosa Maria s.6.9.1997 Helsinki, Juhana Kaarlo Jalmari s.1.9.2001
Helsinki
Sanna Kaisa Ranta s.4.7.1959 Helsinki, lääket.lis., psykiatri
Pso Seppo Nieminen s.14.5.1959 Helsinki, dipl.ins
Lapset Tuomas Oskari s.15.12.1984 Helsinki, ins., Kaisa Ilona s.6.5.1987
Helsinki, fil.kand, Teemu Matias s.17.9.1994 Helsinki
Ville Heikki Samuli Ranta s.30.3.1962 Helsinki, yrittäjä
Pso Virpi Helena Uimonen s.12.9.1961, Lahti, KTM
Lapset Viia Henriikka s.20.7.1933 Helsinki, Virve Helene s.13.1.1997 Helsinki
Reino Kalervo Ranta s.26.8.1929 Helsinki, kemigrafi, yrittäjä (Matriisityö), menestynyt
kilpapyöräilijä k.1.11.2007 Helsinki
Pso Kirsi Justiina Palander s.11.11.1931 Tikkurila (Vantaa)
Lapset:
Ilkka Kalervo Ranta s.5.11.1954 Helsinki, kirjanpainaja
Pso (er) Kirsi Tuulikki s.31.10.1957
Lapset Tuuli Helinä s.28.2.1984, Suvi Tuulikki s.3.7.1989, Sini Kerttuli s.8.6.1993
Jaana Kristiina Ranta s.5.1.1961 Helsinki, talouspäällikkö
Pso Matti Asseri Pirttimaa s.14.12.1960 Espoo, teknikko, työnjohtaja
Lapsi Mirjami Karoliina s.24.12.1989
Lea Marja-Leena Ranta s.13.2.1945 Helsinki, Lääkintävoimistelija
Pso Juho Seppo-Ilmari Halme s.6.9.1941 Helsinki, kauppateknikko, liikkeenharjoittaja
Lapset:
Karri Juhana Halme s.24.1.1970 Nurmijärvi k.6.7.1990 Helsinki
Sami Yrjänä Halme s.18.6.1972 Nurmijärvi, liikkeenharjoittaja
Pso Maria Teresia Fernelius s.22.4.1977
32
Lapset Saga Elise s.4.8.2008, Ella Rosa s.26.6.2011
Paula Inari Ranta s.18.3.1947 Helsinki
Pso Ernst Peter Wolf s.5.8.1940 Wien, Itävalta, dipl.ins, johtaja Wienin rak.virastossa
Lapset:
Inari Elisabeth Wolf s.7.3.1969 Wien, vakuutusmatemaatikko
Pso Helge Oswin Bessler s.7.6.1964 Saksa, maist.
Lapset Jan Hendrik s.13.8.1998, Kai Fredrik s.12.5.2000
Martina s.4.4.1977 k.18.7.1977
Anita Katarina Wolf s.11.4.1980 Wien, lakit.maist.
Pso Werner Wipp s.13.12.1982
33
Liite 1
Sotasurmat 1918: Karl Edvard Ranta
Jannen ehdotuksesta liitän sukututkimukseen
oheisen vuoden 1918 sotasurmia tutkineelle
komitealle lähettämäni muistion isoisästäni.
Historiaa opiskellut FK Janne on selvitellyt asiaa ja
löytänyt lisätietoja sekä korjauksia kirjoittamaani.
Liite on kuitenkin alkuperäinen.
Vuoden 1918 traagiset tapahtumat aiheuttavat
edelleen ristiriitoja. Toisille se oli ja on vieläkin
vallankumouksellinen kapina laillista maan hallitusta
vastaan. Joillekin taas vapaussota Suomen
irroittamiseksi Venäjän ikeestä. Sisällis- ja
kansalaissotakin se oli, jossa osapuolet
määräytyivät sosiaalisen aseman, asuinpaikan,
ammatin, puolueen tai sattuman perusteella.
Näkökulmasta riippuen sota oli jotain näistä tai
vähän kaikkea.
Sodan, sitä edeltäneen väkivallan ja varsinkin sitä seuranneen rankaisuvaiheen aikana sai
surmansa noin 35 000 henkeä. Vertailun vuoksi talvisodassa 1939-40 Neuvostoliittoa
vastaan, joka kesti likimainin kuin itse v.1918 sota, kuoli n. 20 000 suomalaista.
Sukuumme kuuluvia oli sodan molemmilta osapuolilla. Rodaksia oli Vaasan seudulla
kootuissa valkoisten joukossa. Sivullisena ollut isoisä Karl Rodas välttyi täpärästi
punaisten teloitukselta. Emil Jalava, myöhemmin isän sisaren mies otettiin juuri 17 vuotta
täytettyään punaisten armeijaan. Hän oli Tammisaaren vankileirillä 8 kuukautta.
(Karl H Ranta heinäkuussa 2012)
Sotasurmat
Karl Edvard Ranta
*20.3.1878 +8.8.1918
Lisäyksenä tietoihinne esitän eri tahoilta saamiani tietoja ja käsityksiä isoisästäni ja
hänen surmaansa liittyvistä seikoista.
KER oli alunperin Remander. Jouduttuaan asevelvolliseksi ns kaartin pataljoonaan
(Henkivartioväen 3. Suomen tarkk´ampujapataljoona) hän otti Ranta sukunimen.
Avioiduttuaan Olga Maria Lindqvistin (OM) kanssa KER asettui Vihdin Ojakkalaan. OM:n
mukaan miehensä toimi itsenäisenä kirvesmiehenä, joskus myös teki metsätöitä. Niitä oli
hyvin tarjolla aina kesään 1917 asti. Hän kuului Ojakkalan Työväenyhdistykseen ja ”teki
joskus kotona jotain niiden papereita”? Läheisen Kotkaniemen kartanon isäntä
J.T.Rauvola (JTR) esittää Vihdin Suojeluskunnan raportissa, että KER olisi ollut jo v.1907
OTY:n rahastonhoitaja. Tällaista ei isoäitini uskonut. Sen hän kyllä kertoi, että KER oli
perustamassa Vihdinseudun Osuusliikettä Ojakkalaan.
34
Siitä OM puhui, että miehensä ei halunnut mennä syksyllä 1917 kaartiin eikä myöhemmin talvella lähteä ”sotakomppaniaan, vaikka ne tulivat hakemaan”. Kyseessä oli ilmeisesti
punaisten Vihtiin perustaman pataljoonan Otalammen komppania, jossa oli paljon
paikkakuntalaisia. Sitävastoin hän liittyi myöhemmin paikalliseen aluekomiteaan (OM
puhui esikunnasta), kuulustelupöytäkirjojen mukaan 5.2. Se oli oikeammin Otalam-men
komitean alakomitea, jossa kuulemani mukaan oli vakituisesti 3-4 henkeä. KER toimi sen
rahastonhoitajana. OM:n mukaan hän oli yleensä yöt kotona paitsi kun oli ”vahdissa”
Ojakkalan asemalla. Hän ei nähnyt miehellään asetta, jollaista KER kertoi kuulustelussa
kuitenkin kantaneensa ollessaan vartiossa. Hänellä oli myös jotain tekemistä kapinan
aikaisen paikallisen hallinnon kanssa, koskapa OM puhui elintarvikekomitean töistä. Olen
kuullut huhuja, että KER olisi kuitannut jotain pakko-ottoja.
”Rauvola tapatti” oli katkeran OM:n toistuva väite. JTR näyttääkin olleen keskeinen
KER:n kohtalossa. JTR oli keväästä 1918 Vihdin Suojeluskunnan päällikkö ja myös sen
tutkintoasioiden komitean päällikkö. Hän oli henkilökohtaisesti pidättämässä KER:ää, otti
haltuunsa tämän osoittamasta kätköstä aluekomitean rahat ja kirjanpidon sekä oli mukana
kotietsinnässä. Tässä yhteydessä vietiin perheen rahat punakaartille kuuluneina varoina.
Perhe, OM ja 5 lasta, 4-14 vuoden ikäiset, jäivät puille paljaille. JTR kirjoitti myös
omakätisesti suojeluskunnan langettavan lausunnon ( kopio oheisena), jonka synkkä
loppuosa viittaa toivottavaan tuomioon: ”--- katsotaan, että hän on sellainen henkilö, jota
vankeus voi vain kiihottaa ja kannustaa enempään väkivaltaan jos vain tilaisuus sen
myöntää.” Se tuli Valtiorikosoikeuden 38. osastolta 19.7: kuolemanrangaistus.
Juuristani kiinnostuneena olen yrittänyt löytää syitä isoisäni kohtaloon. Syytteistä,
kuulustelupöytäkirjasta ja em. suojeluskunnan lausunnosta ei löydy muuta yksilöityä
rikosta kuin osallisuus valtio- ja maanpetokseen liittymällä punakaartiin sen Ojakkalan
esikunnan jäsenenä. Jotain lisävalaistusta sain 40-luvulla paitsi OM:lta haastattelemalla
paikkakunnalla asuneita sukulaisiamme ja isovanhempieni tuttuja.
Enoni Fritz Rodas osti1920-luvulla Ojakkalasta Seppä nimisen tilan. Se sijaitsi Häsän
tilan naapurissa, jolta KER oli vuokrannut tilan entisen torpan. Häsän vanha isäntä Kalle
Hacklin oli itse ollut Vihdin Suojeluskunnan ja sen tutkintakomitean jäsen. KH oli kertonut
naapurilleen ettei hänellä ei ollut mitään vuokralaistaan vastaan. Mutta JTR oli tuntenut
vastenmielisyyttä kaikkia organisaattoreiksi katsomiaan kohtaan, jotka piti juuria paikkakunnalta. He olivat suurempia syyllisiä kuin harhaanjohtamansa rivimiehet. Hacklin oli
kertonut myös 6-jäsenisen komitean työstä. Sitä oli niin paljon, että lausunnot tehtiin
pareittain tai yksin sen mukaan kuka parhainten tunsi kyseisen ”punikin.”
Mieleeni on jäänyt Pitkänen niminen autonkuljettaja, joka oli ollut perhetuttu. Heidät oli
viety samassa joukossa Suomenlinnaan. P kertoi hämmästyneensä kun hän vankilasta
vapauduttuaan oli nähnyt OM:n kodissa oheisen KER:n sotilaskuvan vuosisadan alusta.
Sotilaskoulu- tuksestaan ei KER ollut kertonut, mitä P ei oikein hyväksynyt. Heitä olisi
tarvittu rintamalla. Olisi KER:kin voinut jäädä henkiin jos olisi lähtenyt ettei olisi jäänyt
”lahtari” Rauvolan kynsiin, muistan P:n arvelleen.
35
Pitkänen kertoi myös Suomenlinnan vankilasta, jossa oli paljon vihtiläisiä. Näiltä hän oli
kuullut, että KER oli viety kuolemanselliin, ja oli varma että hänet myös ammuttiin.Jostain
P oli kuullut, että KER:n nimi oli ollut sairauteen kuolleiden luettelossa. Hyvin kurjaa oli P
muisteli, mutta viimeksi kun toverit olivat nähneet KER:n ei hän ollut ollut sen
huonommassa kunnossa kuin vankileireiltä selviytyneetkään.
Vihtiläinen autonkuljettaja Kalle Nordgren tuli kerran keskustelemaan kun kuuli minut
samannimiseksi kuin isoisäni. Hän kertoi tunteneensa hyvin KER:n , joka oli työväen
mies,vaikka ei lähtenytkään heti alussa mukaan kuten hän. Itse vankilatuomion kärsineen
KN:n mielestä oli sattuman peliä kuka ojakkalalaisista selvisi sodasta, vankileireiltä ja
teloituksillta. KER:llä oli huono onni.
OM oli pitkään epätietoinen miehensä kohtalosta. Huhuja liikkui: KER on tuomittu
kuolemaan, on paennut, kuollut nälkään, viety muualle Suomenlinnasta. Vasta kevättalvella 1919 saatiin varmuus. Omaiset eivät myöskään saaneet tietoonsa hautapaikkaa
vaikka yrittivät sitä selvittää. OM luuli kuolemaansa v.1955 asti miehensä päätyneen
Santahaminan joukkohautaan. Äskettäin näin luettelon Suomenlinnan silloisen
ampumaradan viereen haudatuista vangeista. Siinä oli Karl Edvard Rannan nimi.
Nurmijärvellä 31.8.2002
Dipl.ins. Karl H. Ranta
Sakarantie 26 , 01900 Nurmijärvi
Täydennys / Janne Ranta (heinäkuussa 2012)
Olen pariin otteeseen selvitellyt isoisäni isän kohtaloa. Ensimmäisen kerran heti
aloitettuani historian opinnot Helsingin yliopistossa 1978 ja aiheeseen palasin ollessani
vuorotteluvapaalla 2003.
Valtiorikosoikeus, 38. osasto, antoi Karl Edwardille kuolemantuomion 19.7.1918.
Perusteena oli toimiminen punakaartin johdossa (rahastonhoitaja) sekä kuulunut sen
esikuntaan keväällä 1918 ja näin ollen vastuussa punakaartin harjoittamista julmuuksista.
Karl Edward ”erittäin rakauttavien asianhaarojen vallitessa tuomitaan valtio- ja
maanpetoksesta kuolemanrangaistukseen sekä menettämään kansalaisluottamuksensa
ainiaaksi”. Tuomio alistettiin valtionrikosylioikeuden tarkastettavaksi (tätä oli vaatinut yksi
oikeuden jäsenistä).
Valtiorikosylioikeus antoi päätöksensä 15.8.1918, ja siinä kuolemantuomio muutettiin
elinkautiseksi vankeustuomioksi. Karl Edvardin armonanomus sen sijaan hylättiin.
Valtiorikosoikeuden päätös ja siihen liittyvät asiakirjat olivat helppo löytää, mutta
valtiorikosylioikeuden päätöksestä löysin kopion vasta vuonna 2003. Alkuperäistä päätöstä
36
ei arkistoitu virallisiin valtiorikosylioikeuden akteihin, koska Karl Edward oli ehtinyt kuolla
8.8. todennäköisesti espanjantautiin (varsinainen syy vielä lopullisesti selvittämättä).
Kopion tuomiosta löysin toisesta mapista.
Tiedonkulku tuona sekasortoisena aikana oli huono. Karl Edwardin kuolinilmoitus
julkaistiin Suomen Sosialidemokraatissa vasta 19.4.1919. Olga Maria ei todennäköisesti
koskaan saanut tietää miehensä lopullista kohtaloa, vaan uskoi hänen kuolleen teloittajan
luoteihin. Hänet todennäköisesti haudattiin Santahaminaan, kuten suurin osa
Suomenlinnassa 1918 kuolleista.
Kuten isääkin niin minäkin mietin että miksi kuolemantuomio? Eihän Karl Edvard ollut
sotarikollinen, osallistunut julmuuksiin tms? Tätä ei väitetty edes oikeudessa esitetyissä
todistajanlausunnoissa. Oliko kyse kostosta? Ehkä osittain. Vuonna 1918 se ei ollut
epätavallista. Kosto oli yleinen motiivi niissä sattumanvaraisissa teloituksissa joita keväällä
1918 suoritettiin paljon, puolin ja toisin. Vihdin alueella näitä sattui tavallista enemmän.
Sodan jälkeen toimineissa valtiorikosoikeuksissa, jotka käsittelivät n. 70 000 tapausta
muutamassa kuukaudessa, vaikutti myös toinen logiikka. Voittaneet halusivat eliminoida
uuden ”kapinan” mahdollisuuden ja systemaattisesti pyrkivät tuhoamaan vastustajan työväenliikkeen - kyvyn organisoitua uudelleen. Siksi ankarimmat tuomiot annettiin niille
jotka olivat toimineet sen johdossa. Osallistuminen taisteluihin ei ollut niin raskauttavaa
kuin osallistuminen vaikka rahastonhoitajana - kuten Karl Edvard - työväenliikkeen
toimintaan.
Minulla on kopiot kaikista asiakirjoista. Liitän tähän valtiorikosylioikeuden
kuolemantuomion kumoavan päätöksen 15.8.1918.
37
38
39