HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 14988 2. osasto
1(188) HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS 2. osasto TUOMIO 14988 Annettu kansliassa 31.3.2014 L 07/33936 TUOMIOISTUIMEN KOKOONPANO Käräjätuomarit Antti Sjöstedt, Seija Ovaskainen (puheenjohtaja) ja Tarja Ryhänen-Dahlman Kantaja Atoy Oy, Espoo Vastaajat 1. Oy Arwidson Ab, Tuusula 2. HL Group Oy, Helsinki 3. Koivunen Oy, Helsinki 4. Oy Kaha Ab, Vantaa 5. Örum Oy Ab, Espoo Asia Kilpailunrajoituslain mukainen vahingonkorvaus Vireille 21.12.2007, kanteen täydennys 21.1.2013 SELOSTUS ASIASTA Taustatiedot 1. Oy Arwidson Ab, Atoy Oy, HL Group Oy, Oy Kaha Ab, Koivunen Oy ja Örum Oy Ab, jäljempänä myös Arwidson, Hl Group, Kaha, Koivunen ja Örum, ovat olleet vuonna 2004 kilpailijoita autonvaraosien ja tarvikkeiden tukkukaupassa. 2. Atoy Oy on ostanut ja tuonut maahan varaosia ja tarvikkeita useilta valmistajilta ja myynyt niitä eteenpäin jälleenmyyjille. Jälleenmyyjät myivät varaosat ja tarvikkeet suoraan loppuasiakkaille ja korjaamoille. 3. Niin sanottujen riippumattomien autovaraosien ja -tarvikkeiden tukkumarkkinoiden kokonaismäärästä ei ollut saatavilla luotettavaa selvitystä. Selvitysten sisältöön vaikuttaa olennaisesti se, mitkä tuotteet missäkin tapauksessa luettiin kuuluviksi autovaraosiin ja -tarvikkeisiin. Oli esitetty arvio, että riippumattomien autovaraosien ja autotarvikkeiden tukkumarkkinoiden kokonaismäärä oli ollut vuonna 2004 noin 320.000.000-360.000.000 euroa. Oy Arwidson Ab:n liikevaihto autovaraosien ja -tarvikkeiden tukkukaupassa oli ollut vuonna 2004 noin 12,3 miljoonaa euroa, HL Group Oy:n liikevaihto noin 13,3 miljoonaa euroa, Oy Kaha Ab:n liikevaihto noin 20 miljoonaa euroa, Koivunen Oy:n liikevaihto noin 40 miljoonaa euroa, Örum Oy Ab:n liikevaihto noin 20 miljoonaa euroa ja Atoy Oy:n liikevaihto 20,8 miljoonaa euroa. 4. Markkinaoikeus ja korkein hallinto-oikeus olivat todenneet antamissaan päätöksissä, että Oy Arwidson Ab, HL Group Oy, Koivunen Oy, Oy Kaha Ab ja Örum Oy 2(188) Ab olivat kukin osallistuneet kilpailijoidensa kanssa kilpailunrajoituslain 6 §:ssä (480/1992) tarkoitettuun sopimukseen rinnastettavana menettelynä ja kilpailunrajoituslain 4 §:ssä (318/2004) tarkoitettuun yhdenmukaistettuna menettelytapana pidettävään yhteistoimintaan. 5. Osaset Oy oli toiminut 31.3.2004 saakka muun muassa autovaraosia ja -tarvikkeita myyneiden vähittäiskauppiaiden yhteistoimintaelimenä, joka oli hoitanut yhteismainonnan. Osaset Oy ei ollut neuvotellut sopimusehtoja yksittäisten vähittäiskauppiaiden puolesta, joten Osaset-ketjuun kuuluneilla vähittäiskauppiailla ei ollut ollut yhtenäistä alennustaulukkoa eli yhtenäistä hintataulukkoa. KANNE Kannevaatimukset Atoy Oy on 21.12.2007 Helsingin käräjäoikeuteen toimitetun haastehakemuksen nojalla vireille pannussa kanteessaan ja kannetta kehittäessään vaatinut 1. että Helsingin käräjäoikeus velvoittaa vastaajat Oy Arwidson Ab:n, HL Group Oy:n, Koivunen Oy:n, Oy Kaha Ab:n ja Örum Oy Ab:n suorittamaan Atoy Oy:lle yhteisvastuullisesti kilpailunrajoituslain 18 a §:n mukaisena vahingonkorvauksena a. ensisijaisesti * korvaukseksi menetetystä liikevoitosta 21.454.540,58 euroa, * korvaukseksi myyntitappiosta 34.631.512,00 euroa, sekä * korvaukseksi menetetystä rahoitustuotosta 508.128,33 euroa eli yhteensä 56.594 180,91 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 3.12.2007 lukien tai b. toissijaisesti * korvaukseksi menetetystä liikevoitosta 46.994.000 euroa sekä * korvaukseksi menetetystä rahoitustuotosta 4.269.000 euroa eli yhteensä 51.263.000,00 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 3.12.2007 lukien. Lisäksi Atoy Oy on vaatinut, että vastaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut asiassa 975 522,74 euroa ( alv 0 %) ja asianosaiskulut 380 h x 150 euroa, selvitystyöhön liittyvä ajanhukka (Jyrki Mäki) 57 000 euroa molemmat korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antamisesta lukien. Kannevaatimusten pääasialliset perusteet Kaikki vastaajayhtiöt Oy Arwidson Ab, HL Group Oy, Oy Kaha Ab, Koivunen Oy ja Örum Oy Ab olivat markkinaoikeuden päätöksestä 20.2.2009 ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä 31.5.2012 ilmenevin tavoin syyllistyneet kiellettyyn kilpailunrajoitukseen. Lainvastainen menettely oli perustunut vastaajien 24.3.2004 järjestämään yhteiseen tapaamiseen, tapaamisessa vaihdettuihin luottamuksellisiin tietoihin ja tätä kautta syntyneeseen ja toteutettuun yhdenmukaistettuna menettelytapana pidettävään yhteistoimintaan. Menettelyssä oli kysymys joko vastaajien kesken sovituista tai sopimukseen rinnastuvaan menettelyyn perustuvista yhdenmukaistetuista toimenpiteistä. 3(188) Vastaajien menettely oli ollut vastaus Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n 23.3.2004 julkistamaan strategiseen yhteistyösopimukseen ja sen täytäntöönpanoon. Vastaajien menettelyn tarkoituksena oli ollut estää Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n sopiman yhteistyön toteutuminen tai ainakin olennaisesti vaikeuttaa sitä. Vastaajat olivat toimineet välittömästi ja tehokkaasti kiellettyä yhdenmukaistettua menettelyä käyttäen siten, että Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n yhteistyön epäonnistuminen oli saatu varmistettua. Vastaajat olivat näin ollen onnistuneet yhteisessä tavoitteessaan. Vastaajien menettelystä oli Atoy Oy:lle aiheutunut huomattavat taloudelliset vahingot. Vastaajien menettelyn vuoksi Atoy Oy oli menettänyt sen liikevaihdon ja liikevaihdon menettämisen myötä myös sen liikevoiton, jonka Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n välisen strategisen yhteistyösopimuksen toteutuminen olisi tuonut Atoy Oy:lle. Atoy Oy oli helmikuussa 2007 joutunut kartellin vaikutusten vuoksi myymään varaosaliiketoimintansa ruotsalaisen tytäryhtiönsä tytäryhtiölle. Vastaajien menettelyn vuoksi Atoy Oy:n kaupasta saama kauppahinta oli jäänyt olennaisesti alhaisemmaksi kuin liiketoiminnan arvo olisi ollut ilman vastaajien menettelyä. Vastaajat olivat kilpailunrajoituslain 18a §:n nojalla velvollisia korvaamaan Atoy Oy:lle aiheuttamansa välittömät ja välilliset vahingot täysimääräisesti. Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n yhteistyö Yhteistyön tausta Euroopan Unionin moottoriajoneuvoalan ryhmäpoikkeusasetus (1400/2002) oli tullut voimaan 1.10.2002, ja asetuksen tarkoituksena oli muun muassa ollut varmistaa kilpailu varaosamarkkinoilla. Ulkomaisten ketjujen ja Internetin välityksellä myytävien varaosien kaupan uskottiin lisääntyvän Suomessa. Kilpailun oli odotettu kovenevan ja markkinoilla toimivien yritysten oli pitänyt keksiä uusia ratkaisuja kilpailukykynsä säilyttämiseksi. Lisäksi autovaraosakaupan rakenne oli ollut muuttumassa myös muulla tavoin. Autojen teknisen kehityksen vuoksi kuluttajat eivät olleet voineet enää entisessä laajuudessa korjata autojaan itse. Näin ollen varaosaliikkeiden rooli kuluttajille kohdistuvassa varaosien vähittäismyynnissä oli ollut pienenemässä, ja varaosaliikkeiden rooli autokorjaamoita palvelevina aluetukkureina oli ollut korostumassa. Atoy Oy:n toiminta Autovaraosatukkurina toiminut Atoy Oy oli valmistautunut ryhmäpoikkeusasetuksen voimaantuloon muun ohella rekisteröimällä Autofit- korjaamoketjun vuonna 1999 ja tuomalla markkinoille vuonna 1999 Suomen ensimmäisen sähköisen varaosaluettelon (Osalinkki). Lisäksi Atoy Oy oli alkanut vuonna 2002 rakentaa omaa jälleenmyyntiketjuaan, johon oli kuulunut 31 varaosaliikettä (Osalinkki-kumppanit). Yhtiö oli ymmärtänyt, että markkinoiden muutos oli edellyttänyt yrityksiltä erikoistumista ja vahvaa verkostoitumista alan toimittajien ja muiden alihankkijoiden kanssa. Myös tiivis kumppanuus eri toimijoiden välillä oli ollut yhtiön käsityksen mukaan välttämätöntä kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Atoy Oy oli suunnitellut rakennemuutoksen varalle oman jakelukanavan joka toimisi siten, että Atoy Oy ostaisi ja toisi maahan varaosat ja tarvikkeet suoraan useilta tunnetuilta valmistajilta, ja myisi ne eteenpäin jälleenmyyjälle. Jälleenmyyjä puolestaan myisi varaosat ja tarvikkeet suoraan loppuasiakkaille sekä korjaamoille. Samaan aikaan kilpailu Euroopan jälkimarkkinoilla oli siirtymässä yhä enemmän kilpailuksi täyden palvelun korjaamokonsepteis- 4(188) ta. Ryhmäpoikkeusasetuksen voimaantulon jälkeen autoja voitiin korjata takuun raukeamatta myös muualla kuin merkkikorjaamoissa. Atoy Oy oli päättänyt panostaa voimakkaasti omien korjaamoketjutoimintojen kehittämiseen. Atoy Oy oli suunnitellut keväällä 2004 1. perustavansa vahvan strategisen kumppanuuden yhden jälleenmvyjäryhmän kanssa, keskittävänsä ryhmään kuuluvien jälleenmyyjien hankinnat itselleen ja kasvattavansa tätä kautta Atoy Oy:n liikevaihtoa merkittävästi ja olevansa samalla muuttuvan konseptin edelläkävijä Suomessa, sekä 2. keskittävänsä lanseeraamansa Autofit-korjaamoketjun hankinnat omalle jälleenmyyjäryhmälleen ja kasvattavansa sitä kautta edelleen Atoy Oy:n myyntiä. Atoy Oy oli maaliskuussa 2004 solminut jälleenmyyntiä koskevan strategisen yhteistyösopimuksen Osaset Oy:n kanssa. Osaset-ketju oli tuolloin ollut Suomen vanhin ja laajin autovaraosakauppaa harjoittavien liikkeiden jälleenmyyntiketju ja Osaset-kauppiaiden yhteenlaskettu liikevaihto oli vuonna 2003 ollut noin 60 miljoonaa euroa. Osaset-ketjun markkinoinnista oli vastannut Suomen Autovaraosaliikkeenharjoittajain Yhdistys ry:n omistama Osaset Oy. Atoy Oy:n osakkuus merkittävien eurooppalaisten autovaraosatukkurien yhteisössä Temot International Autoparts GmbH:ssa oli luonut myös Osaset Oy:lle siteen Eurooppaan ja suurempiin tavaravolyymeihin. Yhteistyösopimus oli merkinnyt sitä, että Osaset-ketjuun kuuluvien varaosaliikkeiden (yhteensä 49 yritystä ja näiden yhteensä 55 myymälää) tavaranhankinta hoidettaisiin jatkossa pääosin Atoy Oy:n kautta ja vastaavasti Autofitkorjaamoiden tavaranhankinta hoidettaisiin pääasiassa Osaset-kauppiaiden kautta. Lisäksi yhteistyö oli merkinnyt sitä, että Atoy Oy oli vastannut Osasetketjupalveluiden tuottamisesta ja markkinoinnista. Koko Osaset Oy:n henkilöstö oli siirtynyt Atoy Oy:n palvelukseen huhtikuun 2004 alusta lukien. Käytännössä yhteistyö oli sovittu toteutettavaksi siten, että kukin yksittäinen Osaset-ketjuun kuuluva Osaset-liike tekisi Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n välisen yhteistyösopimuksen alla kokonaisvaltaisen tavarantoimitussopimuksen Atoy Oy:n kanssa. Osaset-varaosaliikkeet toimisivat siis edelleen itsenäisinä varaosaliikkeinä ja ne hankkisivat varaosia jälleenmyyntiin paitsi Atoy Oy:ltä myös useilta muilta tukkuliikkeiltä. Atoy Oy:n solmima yhteistyösopimus oli merkinnyt Suomen varaosamarkkinoilla täysin uudenlaista toimintamallia. Kellään muulla varaosatukkurilla ei ollut vielä tuolloin ollut omaa jakelukanavaansa Suomessa. Yhteistyön myötä Atoy Oy oli ollut saamassa Osaset-liikkeiden kautta erittäin kattavan jakeluverkoston itselleen varsin nopeasti yhteistyön lanseeramisen jälkeen. Atoy Oy oli sen vuoksi myös saamassa edukseen ne hyödyt, joita tällaisen jakelukanavan ensirakentaja saisi. Osaset Oy:n ja Atoy Oy:n yhteistyöilmoitus oli muuttanut koko autovaraosakaupan kilpailutilanteen ja merkinnyt suurinta rakenteellista mullistusta alalla. Osaset Oy:llä oli vuosien ajan ollut yhteistyösopimukset kaikkien vastaajien kanssa. Sopimukset olivat koskeneet vastaajien maahantuomien varaosien markkinointia ja myyntiä Osaset-ketjuun kuuluvien Osaset-kauppiaiden vähittäismyymälöissä. Lisäksi Osaset-ketjuun kuuluvat yksittäiset vähittäiskauppiaat olivat kukin tehneet sopimuksia vastaajien kanssa ehdoista, joilla ketjuun kuuluva yrittäjä oli ostanut vastaajien maahantuomia varaosia ja tarvikkeita. 5(188) Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n solmimalla yhteistyösopimuksella Atoy Oy oli valittu selkeästi Osaset-ketjun päävaraosatoimittajaksi ja vastaajayhtiöt olivat joutuneet tyytymään täydentävän toimittajan asemaan. Yhteistyö ei kuitenkaan ollut merkinnyt Osaset-kauppiaiden tai Osaset Oy:n ja vastaajien välisten sopimusten päättämistä tai kaupankäynnin lopettamista. Ennen yhteistyösopimusta Osaset-ketju oli ostanut varaosia ja tarvikkeita tasapuolisesti eri tukkureilta. Osaset-ketjuun kuuluvien varaosakauppiaiden yhteenlasketut varaosaostot olivat olleet tuolloin noin 25 miljoonaa euroa vuodessa. Atoy Oy:n valitseminen ketjun päätoimittajaksi oli merkinnyt tämän olemassa olevan varaosakaupan siirtymistä muilta tukkureilta Atoy Oy:lle. Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n laskelmien mukaan ainakin 60 prosenttia tuolloin olemassa olleesta varaosakaupasta olisi siirtynyt muilta tukkureilta Atoy Oy:lle 31.12.2005 mennessä. Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n suunnitelman mukaan heti konseptin lanseeraamisen jälkeen ilman vastaajien lainvastaista menettelyä sopimuksen olisi solminut yhteensä 49 Osaset-kauppiasta, joilla oli ollut yhteensä 55 varaosaliikettä. Atoy Oy:n käsityksen mukaan konseptiin olisi liittynyt erikseen tehtävin sopimuksin 45 muuta varaosaliikettä, joista pääosan olisivat muodostaneet jo olemassa olevat Osalinkki-kumppanit. Suunnitelman mukaan varaosaliikkeiden määrä olisi kohonnut 100 liikkeeseen. Atoy Oy oli lanseerannut huhtikuussa 2004 Suomeen uuden Autofit-korjaamoketjun, jonka yhtiö oli rekisteröinyt vuonna 1999. Autofit-konsepti on Temotin kehittämä franchising-tyyppinen huolto- ja korjaamopalveluita tarjoavien yritysten ketjukonsepti. Autofit-korjaamoketjun lanseeraustilanteessa huhtikuussa 2004 oli paikalla ollut noin 1.200 asiasta kiinnostunutta korjaamoyrittäjää eri puolilta Suomea eli lähes kolmannes Suomen kaikista autokorjaamoyrittäjistä. Osallistujien kesken oli vallinnut valtava kiinnostus uutta konseptia kohtaan. Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n kesken oli sovittu, että yhtiöt yhdistäisivät autokorjaamokonseptinsa siten, että Atoy Oy:n Autofit-korjaamoketju yhdistettäisiin Osaset Oy:n vuotta aiemmin lanseeraamaan kotimaiseen vastineeseen. Yhteisenä tarkoituksena oli ollut saada Autofit-korjaamoketjuun mukaan 500 korjaamoyritystä. Korjaamoketjun oli ollut tarkoitus keskittää hankintansa Atoy Oy:n jälleenmyyjinä toimiville Osaset-ketjun liikkeille ja siten edelleen kasvattaa Atoy Oy:n myyntiä. Autofit-korjaamoketjun laajentaminen oli ollut tarkoitus toteuttaa siten, että mainitut 500 uutta korjaamoa olisivat liittyneet ketjuun kuuden vuoden aikana. Vastaajien toimenpiteet yhteistyön estämiseksi Vastaajayhtiöt olivat saaneet tiedon Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n välisestä strategisesta yhteistyösopimuksesta Osaset Oy:n hallituksen kaikille tukkureille lähettämällä kirjeellä 23.3.2004. Kirjeen sisältämät tiedot olivat olleet varaosamarkkinoiden ja vastaajien liiketoiminnan kannalta niin poikkeuksellisia, että keskenään kilpailevat vastaajat olivat pitäneet kaksi kokousta 23.3.2004 ja 24.3.2004. Yhteistyön toteutuminen oli haluttu estää, ja tämän oli todettu olevan mahdollista kaikkien vastaajien Osaset-kauppiaisiin kohdistamilla yhtäaikaisilla alennusten leikkauksilla. Kysymyksessä oli ollut vastaajien kesken sovittu yhdenmukaistettu menettelytapa, sopimukseen rinnastettava menettely tai yhdenmukaistettuna menettelytapana pidettävä yhteistoiminta, jonka kukin vastaaja oli välittömästi toimeenpannut toteuttamalla yhdenmukaistetun alennusten leikkauksen. Lisäksi tapaamisessa oli käyty keskusteluja "Osaset- sopimuksen" irtisanomisesta. Vastaajien menettely oli ollut tahallista tai ainakin tuottamuksellista. 6(188) Tapaamisessa edustettujen tukkuliikkeiden yhdessä tekemillä alennusleikkauksilla oli katsottu pystyttävän vaikuttamaan Osaset-kauppiaisiin siten, etteivät epäröivät kauppiaat allekirjoittaisi Osaset-sopimusta, joten kaupankäynti ainakin heidän kanssaan olisi edelleen mahdollista. Lisäksi tavoitteena oli ollut se, että ne kauppiaat, jotka jo olivat allekirjoittaneet sopimuksen, miettisivät mahdollisesti asiaa uudelleen. Tukkuliikkeiden tuli tehdä alennusten leikkaaminen yhdessä, jolloin toimenpiteen vaikutus olisi riittävän suuri. Jos vain yksi tukkuliike olisi leikannut alennuksia, ei sillä olisi ollut kovinkaan suurta merkitystä. Kaikki vastaajayhtiöt olivat ryhtyneet välittömästi tapaamisen jälkeen toimenpiteisiin estääkseen Atoyn ja Osasetin sopiman yhteistyön toteutumisen. Vastaajien toimintamalli oli perustunut tapaamisessa 24.3.2004 käsiteltyyn Osasetkauppiaiden alennusten poistamiseen ja niin sanotun markkinointisopimuksen irtisanomiseen. Osaset-kauppiaat eivät olleet kyenneet käymään kauppaa vastaajien ilmoittamien leikattujen alennusten mukaisesti. Käytännössä alennusten leikkaaminen oli merkinnyt liikesuhteen päättämistä alalla. Ottaen huomioon alennusleikkausten poikkeuksellinen suuruus sekä se, että varaosajälleenmyyjä tarvitsee erinäisten yksinmyyntijärjestelyjen ja varaosien laajan kirjon vuoksi toimintaansa varten 2-5 tukkuliikettä, Osaset Oy:n ja Atoy Oy:n välinen yhteistyö oli voitu estää. Ennen muutosta 1.4.2004 lukien Oy Kaha Ab, Koivunen Oy, Örum Oy Ab, HL Group Oy ja Oy Arwidson Ab olivat myöntäneet Osaset-kauppiaille niin kutsutun perusalennuksen, jonka suuruus oli vaihdellut tuotelinjakohtaisesti ja joka oli laskettu ohjevähittäishinnasta. Koivunen Oy oli tosin vuoden 2004 alusta luopunut ohjehinnoista ja siirtynyt niin kutsuttuun tukkuhinnoitteluun, jossa kauppiaalle annettavia alennuksia oli pienennetty ohjehintojen vähennystä vastaavasti asiakkaan maksaman nettohintatason muuttumatta. Osaset-kauppiaat olivat ennen vastaajien toteuttamaa alennusten leikkaamista 1.4.2004 hankkineet varaosia usealta eri tukkuliikkeeltä. Tämä oli ollut välttämätöntä, sillä kukaan jälleenmyyjä ei voinut toimia yhden tukkurin varassa siitä syystä, että automerkkien ja -mallien varaosakirjo on erittäin laaja ja edelleen siksi, että joillakin tukkureilla oli ollut yksinoikeus tiettyihin tuotteisiin kuten esimerkiksi Oy Kaha Ab:llä Defa-tuotteisiin. Jälleenmyyjät olivat hankkineet osaksi samoja tuotteita usealta tukkuliikkeeltä Alennusten poistaminen oli toteutettu kauppiaskohtaisesti siten, että ne poistettiin niiltä Osaset-kauppialta, jotka olivat liittyneet Atoy-yhteistyöhön. Jos taas kauppias ei ollut liittynyt yhteistyöhön, alennusten poistamista ei ollut tapahtunut. Osaset-kauppiailla ja Osalinkki-kumppaneilla oli kuitenkin ollut tieto siitä, että jos kauppias olisi liittynyt yhteistyöhön, siitä olisi seurannut alennusten poistaminen. Tällä tavoin vastaajien toimet olivat vaikuttaneet myös niiden Osasetkauppiaiden ja Osalinkki-kumppanien toimintaan, jotka eivät vielä olleet allekirjoittaneet yhteistyösopimusta. Oy Arwidson Ab oli luopunut 1.4.2004 voimaan tulleiden alennusten soveltamisesta 7.4.2004 ja HL Group Oy oli luopunut menettelystä 26.5.2004, jolloin se oli solminut puitesopimuksen Osaset Oy:n kanssa. Örum Oy Ab oli puolestaan solminut uuteen alennusmatriisiin perustuneita vuosisopimuksia useiden Osaset-kauppiaiden kanssa maaliskuun 2005 alkuun mennessä ja lopulta kaik- 7(188) kien asiakkaidensa kanssa kesäkuun 2005 loppuun mennessä. Kuitenkin Osaset Oy:n ja Atoy Oy:n yhteistyön toteuttaminen oli jo estetty vastaajien kollektiivisella menettelyllä. Tukkuliikkeistä Oy Kaha Ab ja Koivunen Oy sekä jonkin aikaa myös Örum Oy Ab olivat kieltäytyneet sellaisista neuvotteluista Osaset Oy:n kanssa, joissa olisi voitu keskustella kaupankäynnin edellytysten palauttamisesta. Vastaajien menettelylle, se on alennusten poistamiselle ja kaupankäynnistä kieltäytymiselle, ei ollut ollut liiketaloudellista perustetta. Tämä oli ilmennyt muun muassa siitä, että varaosatukkurina toiminut S & N Osakeyhtiö oli jättäytynyt vastaajien yhteistyön ulkopuolelle, ja se oli valinnut vastaajien menettelyn kanssa päinvastaisen toimintatavan. S & N Osakeyhtiö oli parantanut Osaset-ketjuun liittyneiden kauppiaiden ostoehtoja. Vastaajien toimenpiteiden vaikutukset Vastaajien toimenpiteiden vuoksi suuri osa Osaset-kauppiaista oli heti päättänyt jäädä yhteistyön ulkopuolelle, uusien kauppiaiden saaminen mukaan yhteistyöhön oli käynyt mahdottomaksi eikä yhteistyötä mukaan liittyneiden kauppiaiden kanssa ollut voitu toteuttaa suunnitellulla tavalla. Atoy Oy:n taloudellinen tilanne oli heikentynyt niin, että konkurssi oli kyetty välttämään vain turvautumalla poikkeuksellisiin järjestelyihin, Autofit-korjaamoille ei ollut voitu rakentaa tarvittavaa jakeluverkostoa, minkä ohella Autofit-korjaamoketjun laajentaminen oli käynyt mahdottomaksi. Osaset-ketjuun oli kuulunut vuonna 2004 kaikkiaan 49 itsenäistä Osaset-kauppiasta, joilla oli ollut yhteensä 55 varaosamyymälää. Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n tavoitteena oli ollut lisäksi liittää ketjuun 45 muuta varaosaliikettä siten, että ketjuun olisi kuulunut yhteensä 100 varaosaliikettä. Yhteistyöhön liitettäviksi suunnitelluista Osaset-ketjun ulkopuolisista varaosaliikkeistä yhteensä 31 yhtiötä oli jo valmiiksi ollut Atoy Oy:n niin sanottuja Osalinkki-kumppaneita, jotka olivat solmineet Atoy Oy:n kanssa kumppanuussopimuksen, ja jotka olivat keskittyneet palvelemaan Osalinkki-ohjelmistoa käyttäviä korjaamoja. Vuonna 2004 Suomessa oli toiminut noin 800 varaosien jälleenmyyjää, joista suunnitelman mukaan olisi suunniteltuun ketjuun kuulunut lopulta 100 kauppiasyritystä eli 12,5 prosenttia alan yrityksistä, mitä lukua ei voitu pitää erityisen suurena toimialan keskittymisenä. Atoy Oy oli tarjonnut Osaset-kauppiaille muita tukkuliikkeitä edullisempia ostoehtoja ja ostoalennuksia. Atoy Oy:n tavoitteena oli ollut saada merkittävät alennukset omilta tavarantoimittajiltaan ostovolyymien kasvaessa. Sitä kautta Atoy Oy olisi kyennyt tarjoamaan oman ketjunsa kauppiaille muita tukkuliikkeitä huomattavasti edullisempia ostoehtoja ja hintoja. Atoy-yhteistyö ei ollut velvoittanut yhteistyöhön liittyviä kauppiaita mihinkään, eikä Atoy Oy ollut esimerkiksi edellyttänyt kauppiailta minimiostoja. Yhteistoimintamalli oli ollut pelkästään ehtojen ja hintojen näkökulmasta kauppiaille niin edullinen, että kieltäytyminen yhteistyöstä ei olisi ollut järkevää. Autovaraosamarkkinoihin ei ollut muutoinkaan liittynyt sellaisia tekijöitä, jotka olisivat voineet estää tai olennaisesti haitata Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n yhteistyön toteuttamista. Ennen vastaajien kartellia tiedossa ei ollut ollut mitään sellaisia seikkoja, joiden johdosta Osaset-kauppiaat eivät olisi pitäneet Atoy-yhteistyötä liiketoiminnallisesti perusteltuna ja parhaana mahdollisena ratkaisuna. 8(188) Atoy Oy ja Osaset Oy:n hallitus olivat neuvotelleet Osaset-kauppiaille tarjottavan kauppiassopimuksen ehdot. Osaset Oy:n hallituksen jäsenet olivat itsekin olleet varaosakauppiaita, joten heillä oli ollut hyvä näkemys siitä, millaisia ehtoja voitiin pitää kauppiaiden näkökulmasta hyväksyttävinä. Atoy Oy:n lanseeraaman Autofit-korjaamoketjun osalta Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n suunnitelmana oli ollut se, että kunkin Osaset-myymälän alle olisi tullut viisi korjaamoa ja, että vuoden 2010 huhtikuuhun mennessä korjaamoja olisi ollut yhteensä 500. Huhtikuussa 2004 järjestetyssä Autofit-konseptin lanseeraustilaisuudessa paikalla oli ollut 1.200 korjaamoyrittäjää eli lähes kolmannes kaikista Suomen korjaamoyrittäjistä. Tilaisuudessa esiintyneen kiinnostuksen perusteella suunnitelma 500 korjaamon ketjusta oli ollut varsin perusteltu ja realistinen. Atoy Oy:llä oli lisäksi ollut jo vuoden 2004 alussa yhteensä 309 jarruyhteistyökorjaamoa ja 74 kytkinyhteistyökorjaamoa. Nämä yhteensä yli 300 yhteistyökumppania olivat jo ostaneet jarru- ja kytkinvaraosia Atoy Oy:n Osalinkkikumppaneilta. Suunniteltu noin 500 korjaamon ketju olisi toteutuessaan merkinnyt 20 prosentin markkinaosuutta, mitä ei voitu pitää erityisen merkittävänä toimialan keskittymisenä. Korjaamokonseptin laajentuessa ja ehtojen ja hintojen parantuessa ei ollut ollut tiedossa sellaisia seikkoja, joiden vuoksi edellä mainitut olemassa olevat kumppanuusyrittäjät ja joukko muita korjaamoyrittäjiä eivät olisi halunneet liittyä Autofit-konseptiin. Kantajayhtiöllä ja Osaset Oy:llä oli siten ollut selkeä suunnitelma siitä, miten 100 varaosamyymälän saaminen ketjuun olisi onnistunut ja siitä, miten 500 korjaamoa olisi saatu mukaan tekemään ostoja oman ketjun liikkeistä. Kyseessä oli ollut suunnitelma, joka oli perustunut realistisiin ja toteutuskelpoisiin edellytyksiin. Vastaajien kollektiiviset, nopeat ja erityisen tehokkaat toimenpiteet olivat aiheuttaneet sen, että Osaset-yhteistyön ja Autofit-korjaamokonseptin toteuttaminen suunnitellulla tavalla olivat estyneet. Painostustoimenpiteiden seurauksena kaksikymmentä Osaset-kauppiasta oli jättäytynyt Atoy-yhteistyön ulkopuolelle. Vastaajien menettelyllä ja kahdenkymmenen Osaset-kauppiaan jättäytymisellä heti alkuun yhteistyön ulkopuolelle oli ollut paitsi valtava psykologinen merkitys, myös aivan olennainen merkitys koko liiketoimintakonseptin kannalta. Atoy Oy ei myöskään ollut kyennyt toteuttamaan uutta liiketoimintamallia suunnitellulla tavalla ja suunnitellussa laajuudessa edes niiden Osaset-kauppiaiden kanssa, jotka olivat tulleet mukaan uuteen liiketoimintakonseptiin. Koska ketjuun liittyneiden kauppiaiden määrä oli jäänyt hyvin alhaiseksi, Atoy Oy:n omilta toimittajiltaan saamat volyymialennukset eivät olleet toteutuneet suunnitelluin tavoin, mutta yhtiö oli sitoutunut antamaan mukaan tuleville kauppiaille lisäalennuksia, jotka se oli luvannut osana yhteistoimintakonseptia. Tämä oli heikentänyt yhtiön kannattavuutta ja varaosaliiketoiminnan myyntikate oli alkanut laskea vuonna 2004. Olennaisena syynä Autofit-korjaamoketjun laajentumisen epäonnistumiseen olivat olleet Osaset-yhteistyön ja oman jakelukanavan epäonnistumisen lisäksi myös Atoy Oy:n kartellista aiheutuneet talousvaikeudet. Vastaajien kilpailurikkomuksen ja sitä seuranneiden markkinamuutoksen ja Atoy Oy:n vakavien ongelmien vuoksi Atoy Oy oli kyennyt liittämään vuoden 2013 tammikuuhun mennessä Autofit-korjaamoketjuun vain 142 korjaamoa, joista osa oli myös jo eronnut ketjusta. 9(188) Mikäli kaikki alkuvaiheen 49 Osaset-kauppiaista ja 45 uutta kauppiasta olisivat lähteneet mukaan yhteistyöhön ja yhteistyötä olisi saatu vietyä eteenpäin ilman vastaajien vastatoimia, myös Autofit-korjaamoketjua olisi voitu laajentaa suunnitelman mukaisesti. Vaikka markkinoille olisi myöhemmin tullut kilpailevia konsepteja, Atoy Oy:n oma yhteistyö olisi pantu suurelta osin täytäntöön ja ketjun asema markkinoilla olisi vakiintunut hyvin. Atoy Oy:n suunnitelman ja uuden toimintakonseptin osalta oli olennaista se, että malli oli perustunut oman kattavan ja markkinoiden ensimmäisen tukkurivetoisen jakelukanavan rakentamiseen sekä tällaisen jakelukanavan yhtiölle tuottamiin volyymietuihin. Oman jakelukanavan ostojen kautta Atoy Oy:n omat ostot varaosavalmistajilta olisivat kasvaneet merkittävästi ja yhtiö olisi pystynyt neuvottelemaan itselleen huomattavasti suuremmat alennukset. Atoy Oy olisi hyötynyt merkittävästi volyymien kasvusta, sillä tukkuliikkeen toiminnassa pätivät niin sanotut suurtuotannon edut. Tukkuliike pystyi käsittelemään kasvavia volyymeja siten, että tavaroiden hankinnasta aiheutuvat muuttuvat kustannukset laskivat suhteellisesti toiminnan volyymin kasvaessa. Liiketoiminnan edellyttämien tietojärjestelmien, tilojen ja henkilöstön aiheuttamat kustannukset eivät siis kasvaneet samassa suhteessa kuin myynnin volyymi. Atoy Oy:n omat jo olemassa olevat tietojärjestelmät ja tilat sekä oma ja yhtiöön Osaset Oy:ltä siirtynyt henkilöstö olisivat riittäneet uudessa liiketoimintamallissa. Näin ollen yhtiön kulut eivät olisi merkittävästi muuttuneet liikevaihdon kasvaessa. Koska yhtiön itsensä saamat alennukset olisivat volyymien kasvun johdosta parantuneet merkittävästi, uusi toimintamalli olisi tarkoittanut huomattavaa kannattavuuden paranemista jo varsin lyhyessä ajassa. Yhtiö oli aloittanut uuden strategisen yhteistyön ja lanseerannut kokonaan uuden toimintamallin ajankohtana, jolloin uusi ryhmäpoikkeusasetus oli tullut voimaan ja jossa kellään muulla tukkuliikkeellä ei ollut vielä ollut käytössään vastaavaa konseptia. Atoy Oy olisi päässyt ilman vastaajien toimia hyötymään erityisesti edusta, jota kutsuttiin nimityksellä "first mover advantage". Koivunen Oy oli yli vuoden Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n yhteistyösopimuksen julkistamisen jälkeen tuonut markkinoille oman ketjurakenteensa, joten Atoy Oy olisi ainakin vuoden saanut ilman kilpailua vahvistaa omaa konseptiaan ja hankkia ketjun yrityksille merkittävästi lisää asiakkaita. Yhteistoiminnan estämisen taloudelliset vaikutukset Vastaajien toimien aiheuttamat taloudelliset seuraamukset olivat olleet katastrofaaliset. Atoy Oy oli ennen kilpailurikkomusta tehnyt valtavasti töitä ja käyttänyt rahaa saavuttaakseen markkinoilla aseman, jossa sillä olisi ollut merkittäviä kilpailuetuja suhteessa muihin toimijoihin. Yhtiö oli tehnyt järjestelmällisesti töitä asiakas- ja henkilöstötyytyväisyyden ylläpitämiseksi ja taatakseen asiakkailleen muita toimijoita pidemmät aukioloajat ja mahdollistaen muun muassa lauantaitilaukset, joita kellään muulla toimijalla ei ollut ollut. Uuden Osaset-yhteistyön ja siihen tehtyjen panostusten oli pitänyt nostaa Atoy Oy:n liikevaihto ja yhtiön liikevoitto voimakkaaseen kasvuun, mutta vastaajien kollektiivisten toimien seurauksena oli käynyt juuri päinvastoin. Yhtiö oli joutunut taloudellisesti merkittävästi huonompaan asemaan kuin missä se oli ollut ennen vastaajien muodostamaa kartellia. Yhtiön varaosaliiketoiminnan liike- 10(188) vaihto oli kasvanut vielä vuonna 2004, mutta kääntynyt laskuun tämän jälkeen. Myös varaosaliiketoiminnan myyntikate oli laskenut. Yhtiön varaosaliiketoiminnan liikevoitto oli laskenut merkittävästi vuosina 2004-2005 ja palannut kartellia edeltävälle tasolle vasta vuonna 2007. Atoy Oy ei ollut saavuttanut suunniteltuja volyymietuja, mutta yhtiö oli sitoutunut antamaan alennuksia yhteistyöhön liittyneille kauppiaille. Lisäksi Oy Kaha Ab ja Koivunen Oy olivat kohdistaneet muuttuneita maksuehtoja Osaset-kauppiaisiin siten, että Osasetketjuun kuuluminen oli johtanut ostovelkojen perimiseen ja tratan lähettämiseen, vaikka ostoveloista oli aikaisemmin sovittu aina neuvotteluteitse. Uudessa tilanteessa Koivunen Oy ei ollut suostunut neuvottelemaan veloista, vaan lähettänyt tratan Osaset-kauppiaille. Velkojen vaatiminen Osaset-kauppiailta oli merkinnyt sitä, että kauppiaat eivät olleet kyenneet suorittamaan maksujaan Atoy Oy:lle. Osaset-kauppiaiden ostot Atoy Oy:ltä olivat kuitenkin samaan aikaan kasvaneet uuden yhteistyösopimuksen myötä ja myös vastaajien poistamien alennusten vuoksi. Myös kauppiaiden ostovelat Atoy Oy:lle olivat kasvaneet ja Atoy Oy oli päätynyt vakaviin maksuvaikeuksiin suhteessa omiin toimittajiinsa. Atoy Oy:n riskiluokitus oli lyhyessä ajassa romahtanut Asiakastieto Oy:n riskiluokka 1:stä alimpaan riskiluokkaan. Käytännössä Atoy Oy oli ajautunut vastaajien toimenpiteiden vuoksi tilanteeseen, jossa yhtiön konkurssi voitiin välttää turvautumalla varsin poikkeuksellisiin toimenpiteisiin. Yhtiö oli saanut rahoitusta konserniin kuuluvalta Ruotsin yhtiöltä sekä osakkaiden henkilökohtaisesti antamien lainojen kautta. Ulkopuolisen rahoituksen saaminen oli käynyt tuolloin mahdottomaksi yhtiön kannalta. Lisäksi yhtiö oli joutunut myymään vuonna 2006 omistamansa kiinteistön Lauttasaaressa alle kiinteistön tasearvon sekä helmikuussa 2007 koko yhtiön varaosaliiketoiminnan toiselle konserniin kuuluvalle yhtiölle varastoarvoin. Atoy Oy oli alkanut yhtiön henkilöstöä koskevat saneeraustoimenpiteet jo vuonna 2005 ja henkilöstövähennykset olivat jatkuneet vuoteen 2011 saakka. Koivunen Oy:n ja Örum Oy Ab:n varaosa- ja korjaamoketjut Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n liiketoimintamallin toteutuskelpoisuuden ja edullisuuden osoitti, että markkinoille oli sittemmin tullut vastaavalla konseptilla toimivia tukkurivetoisia varaosa- ja korjaamoketjuja, kuten Koivunen Oy:n Fixus-ketju, Merca-Autoasi Oy Ab:n omistama Autoasi-ketju, joka kuului samaan Mercantile-konserniin kuin Örum Oy Ab. Autoasi-ketjussa oli vuoden 2013 tammikuussa mukana 240 korjaamotoimipistettä ja Fixus-ketjussa 170 itsenäistä varaosakauppiasta. Koivunen Oy oli käytännössä kopioinut Atoy Oy:n keväällä 2004 lanseeraaman toimintakonseptin ja luonut oman, kooltaan varsin merkittävän ketjun Suomeen. Ketjukonseptin menestyksen Suomessa osoitti tällä hetkellä olemassa olevien ketjujen ja niihin liittyneiden liikkeiden ja korjaamoiden määrä. Koivunen Oy oli saanut ketjuunsa mukaan kahdessa kuukaudessa 130 vanhaa avainasiakasta. Vastaavanlainen liiketoimintamalli oli toteutunut myös Ruotsissa siten, että Atoy Oy:n syksyllä 2004 ostamalla tytäryhtiöllä APE Fordonskomponenter AB:llä (APE), joka oli saanut rauhassa kehittää Ruotsissa samaa korjaamokonseptia, joka oli saanut Suomessa vastaajat aloittamaan kollektiivisen menette- 11(188) lynsä, oli tällä hetkellä noin 400 korjaamoa. APE oli saavuttanut omassa ketjussaan tason, joka vastasi 86 prosentin kaupan siirtymää eli oman ketjun liikkeet olivat keskittäneet 86 prosenttia ostoistaan omalle tukkuliikkeelleen. Atoy Oy:lle aiheutunut vahinko ja sen määrä Vastaajien Atoy Oy:lle aiheuttaman vahingon määrä oli mahdollista arvioida kahdella eri tavalla. Ensisijaisesti vahinko tuli arvioida Atoy Oy:n aikavälillä 4/2004-2/2007 menettämän liikevaihdon ja tätä kautta yhtiön menettämän liikevoiton perusteella sekä Atoy Oy:n helmikuussa 2007 toteuttaman varaosaliiketoiminnan myynnin yhteydessä syntyneen myyntitappion perusteella. Toissijaisesti vahinko tuli arvioida pelkästään Atoy Oy:n aikavälillä 4/20044/2010 menettämän liikevaihdon ja liikevoiton kautta. Atoy Oy on antanut käräjäoikeudelle kaksi Tuokko Tilintarkastus Oy:n laatimaa asiantuntijalausuntoa, jotka osoittivat vastaajien menettelystä Atoy Oy:lle aiheutuneen vahingon määrän. Toinen lausunto oli laadittu yhtiön varaosaliiketoiminnan käyvästä arvosta 1.2.2007 ja liiketoiminnan myynnistä syntyneestä laskennallisesta myyntitappiosta (Tuokon lausunto I). Toinen lausunto puolestaan käsitteli kartellin aiheuttamaa vahinkoa pelkästään menetetyn liikevoiton näkökulmasta (Tuokon lausunto II). Tuokon lausunnon II sivulla 8 esitetyn kaavion perusteella voitiin todeta, että Atoy Oy:n varaosaliiketoiminnan liikevaihdossa ei ollut tapahtunut juurikaan muutoksia ennen vastaajien muodostamaa kartellia. Vuonna 2004 liikevaihto oli kehittynyt positiivisesti samaan aikaan, kun Osaset- kauppiaiden ostot Atoy Oy:ltä olivat kasvaneet yhteistyön alussa. Vaikka kokonaisliikevaihto oli vähentynyt vuonna 2005, Osaset-kauppiaiden ostot olivat kasvaneet. Osasetkauppiaiden ostot eivät kuitenkaan olleet saavuttaneet läheskään sitä tasoa, jonka ne olisivat saavuttaneet ilman kartellia. Tämä oli johtunut siitä, että merkittävä osa Osaset-kauppiaista oli päättänyt heti jättäytyä yhteistyön ulkopuolelle vastaajien menettelyn seurauksena. Myöskään yhteistyötä mukaan lähteneiden kauppiaiden kanssa ei ollut voitu toteuttaa suunnitellulla tavalla. Atoy Oy:n varaosaliiketoiminnan liikevaihto oli laskenut vuonna 2006 yhteensä 16 prosenttia. Samana aikana Osaset-kauppiaiden ostot olivat laskeneet 20 prosenttia. Vuonna 2007 varaosaliiketoiminnan liikevaihto oli laskenut 14 prosenttia ja Osaset-kauppiaiden ostot olivat vähentyneet 26 prosenttia. Vuosina 2008-2009 varaosaliiketoiminnan liikevaihto oli edelleen vähentynyt ja vuonna 2008 myös Osaset-kauppiaiden ostot olivat vähentyneet, kun ostot olivat puolestaan lisääntyneet hieman vuonna 2009. Vuosina 2010-2011 varaosaliiketoiminnan liikevaihto oli kääntynyt maltilliseen nousuun, mutta se ei ollut saavuttanut samaa tasoa, jolla se oli ollut ennen kartellia. Vastaavasti Osaset-kauppiaiden ostot olivat olleet huomattavasti alemmalla tasolla kuin ne olivat olleet vuosina 2004-2005. Atoy Oy:n todellinen kokonaisliikevaihto oli laskenut vuoden 2005 alusta lukien ja se oli käyttäytynyt lausunnon mukaisella tarkastelujaksolla toisin kuin vastaajien liikevaihdot, jotka olivat kasvaneet vastaavana aikana. Atoy Oy:n varaosaliiketoiminnan toteutunut myyntikate oli vaihdellut hieman vuosina 2001-2003, mutta siinä ei ollut tapahtunut poikkeuksellisia muutoksia. 12(188) Vuosina 2004-2009 varaosaliiketoiminnan myyntikate oli laskenut. Euromääräinen myyntikate oli laskenut jo vuosina 2004 ja 2005, vaikka liikevaihto oli tuolloin kasvanut. Atoy Oy oli sitoutunut antamaan yhteistyöhön liittyneille Osaset-kauppiaille tiettyjä alennuksia, mutta koska Osaset-yhteistyön mukainen kaupan siirtymä ja sitä kautta liikevaihto olivat jääneet odotettua pienemmiksi, Atoy Oy ei ollut saanut omilta toimittajiltaan volyymiperusteisia lisäalennuksia. Ennen kartellia vuonna 2003 varaosaliiketoiminnan euromääräinen myyntikate oli ollut 5,8 miljoonaa euroa, josta se oli laskenut pahimmillaan vuonna 2009 3,7 miljoonaan euroon. Vuosina 2006-2007 oli tapahtunut myyntikatteen merkittävin romahdus. Vuoden 2006 osalta myyntikatetta oli vielä tukenut parantunut myyntikateprosentti, vaikka liikevaihto oli vähentynyt merkittävästi vastaavana aikana. Varaosaliiketoiminnan euromääräinen myyntikate oli jäänyt vielä vuonna 2011 noin 21,5 prosenttia alemmalle tasolle kuin mitä se oli ollut ennen kartellia vuonna 2003. Vuoden 2003 myyntikate taas ei ollut ollut lainkaan sillä tasolla, joka olisi tullut saavuttaa Osaset-yhteistyön kautta. Oli selvää, että Osaset-yhteistyön toteuttaminen suunnitellulla tasolla olisi johtanut yhtiön myyntikatteen paranemiseen. Vastaajien myyntikatteet olivat kehittyneet positiivisesti vastaavana tarkasteluajanjaksona. Atoy Oy:n varaosatoiminnan liikevoitto Atoy Oy:n varaosatoiminnan liiketappio oli vaihdellut vuosina 2001-2003 siten, että se oli hieman pienentynyt vuodesta 2002 vuoteen 2003. Myyntikateprosentti oli parantunut hieman vuodesta 2002, henkilöstökulut olivat laskeneet ja liiketoiminnan muut kulut olivat pysyneet suhteellisen muuttumattomina. Vuosina 2004-2005 varaosaliiketoiminnan liiketappio oli syventynyt merkittävästi, minkä oli katsottava johtuneen kartellin vaikutuksesta. Varaosaliiketoiminnan euromääräinen myyntikate oli vähentynyt, ja Atoy Oy oli tehnyt panostuksia Osaset-yhteistyöhön. Tehtyjen panostusten vuoksi tuloslaskelman henkilöstökulut ja liiketoiminnan muut kulut olivat kasvaneet merkittävästi vuosina 2004-2005. Alhaisimmillaan liiketappio oli ollut vuonna 2005, jolloin se oli ollut tasolla -3,2 miljoonaa euroa. Myyntikatteen alenemiseen olivat vaikuttaneet ennen kaikkea varaosaliiketoiminnan liikevaihdon taso sekä se seikka, että volyymiedut eivät olleet toteutuneet Osaset-yhteistyön estymisen vuoksi. Atoy Oy oli joutunut ryhtymään toimenpiteisiin saadakseen liiketoimintansa sopeutettua markkinatilanteeseen, jonka vastaajat olivat aiheuttaneet lainvastaisella menettelyllään. Yhtiö oli panostanut Osaset-yhteistyöhön ja ottanut muun muassa koko Osaset Oy:n henkilöstön palvelukseensa. Varaosaliiketoiminnan henkilöstökulujen ja liiketoiminnan muiden kulujen suhde liikevaihtoon olivat kasvaneet vuosina 2004, 2005 ja 2006. Kun yhteistyö ei ollutkaan voinut toteutua suunnitellulla tavalla, Atoy Oy oli joutunut turvautumaan henkilöstön irtisanomisiin ja lomauttamisiin. Vuonna 2006 varaosaliiketoiminnan negatiivinen tuloskehitys oli saatu käännettyä sopeutustoimien alettua näkyä pienenevien henkilöstökulujen ja muiden liiketoiminnan kulujen kautta. Liiketappio oli kuitenkin ollut varsin merkittävällä tasolla. Tilintarkastus Tuokko Oy on laatinut Osaset-yhtiöiden tilinpäätöstietojen pohjalta lausuntoon sisältyvän selvityksen, jonka perusteella Atoy Oy oli saanut kasvatettua osuutensa Osaset-kaupasta parhaimmillaankin vuonna 2005 vain 15,3 prosenttiin. Atoy Oy:n suunnitelman mukaan kaupan siirtymän olisi 13(188) 31.12.2005 pitänyt olla 60 prosenttia, minkä perusteella oli ilmeistä, että vastaajien menettely oli ollut tehokasta. Tilintarkastus Tuokko Oy:n asiantuntijalausunnon perusteella Atoy Oy oli menettänyt aikavälillä 4/2004-2/2007 vastaajien kilpailurikkomuksen vuoksi liikevoittoa 21.454.540,58 euroa. Vastaavana aikana yhtiön menettämän rahoitustuoton määrä oli ollut 508.128,33 euroa. Liiketoimintakaupan aiheuttama myyntitappio Alkuvuoteen 2007 mennessä Atoy Oy:n taloudellinen tilanne oli käynyt kartellin aiheuttamien haittojen ja vahinkojen vuoksi kestämättömäksi ja yhtiö oli ajautunut erittäin lähelle konkurssia. Yhtiön vaikeuksien syynä olivat ennen kaikkea olleet kartellista seuranneet maksuvaikeudet liikevaihdon laskun ja tuloksen merkittävän heikkenemisen vuoksi sekä yhtiön velkaantuminen. Taloudellisen tilanteensa vuoksi Atoy Oy ei ollut pystynyt itse hankkimaan välittömästi tarvitsemaansa lisärahoitusta pankeilta. Ainoa käytettävissä ollut keino oli ollut hankkia rahoitusta yhtiön ruotsalaisen tytäryhtiön APE:n avulla. APE:lla ei kuitenkaan ollut ollut riittäviä kassavaroja, jonka vuoksi rahoittamiseen oli tarvittu pankkilaina. APE:n lainan saamisen edellytyksenä oli ollut muun muassa Atoyn varaosaliiketoiminnan siirtäminen ruotsalaisen tytäryhtiön omistamalle tytäryhtiölle. APE:n rahoittajapankki oli myös edellyttänyt, että tappiolla toimivaa varaosaliiketoimintaa ostettaessa ei maksettaisi siitä hintana enempää kuin yhtiön varaosaliiketoiminnan tasearvon mukainen kauppahinta. Pankki oli kieltäytynyt lainoittamasta kauppaa, johon olisi sisältynyt varaosaliiketoiminnan tuotto-odotuksiin liittyviä eriä. Käytännössä tämä oli merkinnyt sitä, että kauppahinta oli määräytynyt Atoy Oy:n varastoarvon perusteella. Atoy Oy oli myynyt 26.2.2007 solmitulla liiketoimintakaupalla Suomen varaosaliiketoiminnan APE:n suomalaiselle tytäryhtiölle 4.578.738 eurolla. Kartellin aiheuttamien tappioiden vuoksi Atoy Oy:n varaosaliiketoiminta oli jouduttu myymään alle sen käyvän arvon. Myydyn liiketoiminnan arvo olisi ollut ilman vastaajien muodostaman kartellin vaikutuksia merkittävästi toteutunutta kauppahintaa suurempi. Tuokko Tilintarkastus Oy oli antanut asiantuntijalausunnon Atoy Oy:n varaosaliiketoiminnan käyvästä arvosta 1.2.2007 siinä hypoteettisessa tilanteessa, että vastaajat eivät olisi estäneet Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n sopiman yhteistyön toteuttamista ja, että yhteistyön tavoitteet olisivat toteutuneet sovitulla tavalla. Varaosaliiketoiminnan arvo oli laskettu käyttäen aikahorisonttina kuutta vuotta. Käypä arvo oli laskettu kartellin vaikutuksista puhdistetun Atoy Oy:n kuuden vuoden (02/2007-01/2013) käyttökatteiden pohjalta. Laskennassa käytetyt käyttökatteet olivat perustuneet Tuokon lausunnossa II esitettyihin käyttökatteisiin aikavälillä 02/2007-12/2011, jonka jälkeen käyttökatteen oli arvioitu kasvavan kaksi prosenttia vuodessa tammikuuhun 2013 asti. Lausunnossa käytetyt arvioidut käyttökatteet oli diskontattu tilanteeseen 1.2.2007. Tällä tavoin laskettu varaosaliiketoiminnan arvo 1.2.2007 oli ollut 39.210.250 euroa, ja koska Atoy Oy oli saanut kauppahintana myymästään varaosaliiketoiminnasta 4.578.738 euroa, Atoy Oy oli kärsinyt liiketoimintakaupasta 34.631.512 euron suuruisen myyntitappion. Kartellin vuoksi menetetystä liikevoitosta ja menetetystä rahoitustuotosta aika- 14(188) välillä 4/2004-2/2007 sekä liiketoimintakaupan aiheuttamasta myyntitappiosta Atoy Oy:lle oli aiheutunut yhteensä 56.594.180,91 euron suuruinen vahinko. Aiheutuneen vahingon toissijainen laskentatapa Toissijaisesti Atoy Oy:lle vastaajien toiminnasta aiheutunutta vahinkoa oli arvioitava yksin Atoy Oy:n menettämän liikevaihdon ja liikevoiton perusteella. Tässä vahinkolaskelmassa ei otettu huomioon toteutetun varaosaliiketoimintakaupan aiheuttamaa myyntitappiota. Menetetty liikevaihto Tilintarkastus Tuokko Oy:n lausunnossa oli esitetty selvitys siitä, minkälaiseksi Atoy Oy:n varaosaliiketoiminnan liikevaihto olisi muodostunut ilman kartellia. Laskelmassa oli lähdetty siitä, että 49 lausunnon liitteessä yksilöityä Osaset-kauppiasta ja 31 Osalinkki-kauppiasta olisi liittynyt ketjuun. Edelleen laskelma perustui siihen, että kauppiaiden ostot olisivat siirtyneet Atoy Oy:lle lineaarisesti siten, että 04/2004 ostoista olisi siirtynyt 30 prosenttia, 31.12.2005 mennessä ostoista olisi siirtynyt 60 prosenttia ja 31.12.2011 mennessä ostoista olisi siirtynyt 80 prosenttia. Siirtyvän kaupan määrä oli laskettu suoraan Osaset-kauppiaiden ja Osalinkkikauppiaiden tilinpäätösten todellisten ostojen perusteella. Atoy Oy:n varaosaliiketoiminnan menettämää liikevaihtoa laskettaessa oli tällä tavalla saadusta bruttoliikevaihdosta vähennetty Atoy Oy:n ja vahingonkorvauslaskennassa huomioitujen Osaset-kauppiaiden ja Osalinkki-kauppiaiden välinen toteutunut liikevaihto relevantilta aikaväliltä. Näin saatu laskentatulos oli Atoy Oy:lle kartellin johdosta aiheutunut menetetty liikevaihto Osaset-kauppiaiden osalta. Siltä osin kuin selvityksen kohteena olleiden Osaset-kauppiaiden ja Osalinkkikauppiaiden tilinpäätöksiä ei ollut saatu julkisista rekistereistä jonkin vuoden osalta, Tilintarkastus Tuokko Oy oli arvioinut parhaalla mahdollisella tavalla puuttuvien vuosien ostojen määrät todellisten tilinpäätösten pohjalta. Autofit-korjaamoketjun laajentamisen oli ollut tarkoitus tapahtua siten, että ketjuun olisi liittynyt 500 uutta korjaamoa aikavälillä 04/2004-02/2010. Todellisuudessa liittyneitä oli ollut ainoastaan 142 korjaamoa ja kun otettiin huomioon ketjusta eronneet korjaamot, oli liittyneiden määrä ollut nettomääräisesti tätäkin pienempi. Laskelmassa oli otettu Autofit-korjaamoiden osalta menetetyn liikevaihdon pohjaksi ketjuun liittyneiden korjaamoiden määrät vuosittain, ja niitä oli verrattu Atoy Oy:n tavoittelemaan korjaamoiden määrään vuosittain. Näiden erotus vastasi niiden korjaamoiden määrää, joiden liikevaihto oli menetetty kartellin vuoksi. Yhden Autofit-korjaamon tuoma lisäliikevaihto joka kohdistui Atoy Oy:n jälleenmyymiin tuotteisiin, oli Osaset- kauppiaalle keskimäärin 70.000 euroa vuodessa. Lausunnossa oli laskettu Osaset-kauppiaiden ja Osalinkki-kumppanien tilinpäätösten sekä puuttuvilta osin arvioitujen tilinpäätösten pohjalta kauppiaiden keskimääräinen myyntikate vuosittain. Arvioidun yhden Autofit-korjaamon Osaset-kauppiaalle tuottaman lisäliikevaihdon ja Osaset-kauppiaiden keskimääräisen myyntikatteiden perusteella oli laskettu Atoy Oy:lle kartellista aiheutunut vuosittaisen liikevaihdon menetys. Tilintarkastus Tuokko Oy:n tekemän selvityksen ja yhtiön laatiman laskelman mukaisesti Atoy Oy:n menettämä liikevaihto ennen myynnin alennuksia oli ollut aikavälillä 04/2004-04/2010 kaikkiaan yhteensä 238,122 miljoonaa euroa. 15(188) Mikäli yhtiön toteutunut liikevaihto olisi ollut 238,122 miljoonaa euroa suurempi, Atoy Oy olisi myöntänyt ketjunsa kauppiaille lisäalennuksia keskimäärin noin 5,9 prosenttia kauppiaiden kokonaisostoista. Alennusten euromäärä olisi siten ollut edellä mainitulla aikavälillä 16.270.000 euroa. Näin ollen lisäalennukset huomioon ottaen Atoy Oy oli menettänyt liikevaihtoa aikavälillä 04/2004-04/2010 kaikkiaan 221,851 miljoonaa euroa. Tilintarkastus Tuokko Oy:n lausuntoon liittyvässä taulukossa oli kuvattu sitä, miten Atoy Oy:n kokonaisliikevaihto olisi suhteutunut vastaajien toteutuneisiin liikevaihtoihin, jos kartellin haitalliset vaikutukset olisi poistettu ja oletettiin, että kaupan siirtymä olisi ollut Atoy Oy:n suunnitelman mukainen. Kartellin vaikutuksista puhdistetun varaosaliiketoiminnan hypoteettisen liikevaihdon kehitys vastasi lähes täysin Oy Kaha Ab:n ja Koivunen Oy:n liikevaihtojen kehitystä. Edelleen taulukosta havaittiin, että Atoy Oy:n todellinen varaosaliiketoiminnan liikevaihto oli laskenut tarkastelujaksolla, kun se oli ollut vastaavasti vastaajilla pääosin nousussa. Menetetty myyntikate Tilintarkastus Tuokko Oy oli laskenut Atoy Oy:n menettämän myyntikatteen vähentämällä menetetystä liikevaihdosta aine- ja tarvikeostot sekä lisäämällä tavarantoimittajilta saadut ostojen alennukset. Laskelman mukaan menetetyn liikevaihdon tuottamiseksi tarvittavat aine- ja tarvikeostot ennen Atoy Oy:n omilta tavarantoimittajilta saamia alennuksia olisivat olleet aikavälillä 04/2004-04/2010 yhteensä 170,698 miljoonaa euroa. Mikäli aine- ja tarvikeostot olisivat toteutuneet 170,689 miljoonaa euroa todellista suurempina, Atoy Oy olisi saanut omilta toimittajiltaan lisäalennuksia keskimäärin noin 9,4 prosenttia Atoy Oy:n kokonaisostoista. Näiden volyymiperusteisten etujen kokonaismäärä ajalla 04/2004-04/2010 olisi ollut 22,281 miljoonaa euroa. Aine- ja tarvikeostojen määrä olisi näin ollen ollut yhteensä 148,417 miljoonaa euroa. Yhtiön menetetty myyntikate ajalla 04/2004-04/2010 saatiin siten, että menetetystä myynnin alennusten jälkeisestä liikevaihdosta 221,851 miljoonaa euroa vähennettiin alennusten jälkeiset aine- ja tarvikeostot, yhteensä 148,417 miljoonaa euroa. Atoy Oy:n menettämä myyntikate aikavälillä 04/2004-04/2010 olisi siten ollut yhteensä 73,45 miljoonaa euroa. Atoy Oy:n hypoteettinen euromääräinen myyntikatteen kehitys vastasi lähes täysin Oy Kaha Ab:n ja Koivunen Oy:n myyntikatteiden kehitystä. Tilintarkastus Tuokko Oy:n laskelman mukaan Atoy Oy:n hypoteettinen myyntikateprosentti olisi jäänyt vastaajien myyntikateprosenttien keskimääräiselle tasolle. Lausuntoon liittyvästä kaaviosta kävi ilmi se, että Atoy Oy oli pystynyt pitämään myyntikateprosentin varaosaliiketoiminnan osalta Ruotsissa merkittävästi Suomen varaosaliiketoimintaa paremmalla tasolla. Menetetyn liikevaihdon tuottamiseen tarvittavat resurssit Tilintarkastus Tuokko Oy:n laskelmassa oli otettu huomioon se, että menetetyn liikevaihdon tuottamiseen olisi tarvittu Atoy Oy:ssä lisäresursseja ja näin ollen yhtiön henkilöstökulut, poistot ja muut liiketoiminnan kulut olisivat kasvaneet. Nämä oli laskettu prosenttiosuuksina menetetystä liikevaihdosta. Laskelmassa oli kuitenkin otettu huomioon myös se, että Atoy Oy oli jo vuonna 2004 tehnyt merkittäviä henkilöstö- ja muita panostuksia Osaset-yhteistyösopimuksen toteuttamiseen. Tästä syystä yhtiön kulurakenne ei olisi muuttunut merkittävästi vielä vuonna 2004. Laskelman mukaan menetetyn liikevaihdon 221,851 miljoonan euron tuottamiseksi tarvittavat lisäresurssit olisivat kasvaneet yhteensä 26,441 miljoonalla eurolla siten, että henkilöstökulut olisivat 16(188) kasvaneet 10,2 miljoonalla, poistot 2,079 miljoonalla ja liiketoiminnan muut kulut 14,162 miljoonalla eurolla. Laskelmassa oli verrattu näitä kuluja vastaajayhtiöiden vastaaviin kuluihin ja vertailun perusteella oli todettavissa, että Atoy Oy:n liiketoiminnan kulurakenne olisi muodostunut toimialalla varsin keskimääräiseksi. Menetetty liikevoitto aikavälillä 04/2004-04/2010 saatiin lausunnon perusteella, kun menetetystä myyntikatteesta 73,435 miljoonasta eurosta vähennettiin menetetyn liikevaihdon tuottamiseksi tarvittavat henkilöstö-, poisto- ja liiketoiminnan muut kulut 26,44 miljoonaa euroa. Vastaajien menettelyn vuoksi Atoy Oy oli menettänyt liikevoittoa tarkastelujaksolla 04/2004-04/2010 yhteensä 46.994.000 euroa. Tällainen liikevoitto olisi kehittynyt vastaavalla tavalla kuin Oy Kaha Ab:n ja Koivunen Oy:n liikevoitto oli kehittynyt. Menetetty rahoitustuotto Atoy Oy:n menettämä vuotuinen rahoitustuotto saatiin, kun menetetylle vuosittaiselle liikevoitolle laskettiin korko ajalle 04/2004-04/2010. Korkoperusteena oli käytetty Suomen Pankin kyseiselle ajalle vahvistamaa vuotuista peruskorkoa, jolloin menetetyn rahoitustuoton määräksi saatiin yhteensä 4.269.000 euroa. Vastaajien kilpailurikkomuksen vuoksi menetetty liikevoitto ja rahoitustuotto aikavälillä 04/2004-04/2010 olivat yhteensä 51.263.000 euroa, minkä suuruinen vahinko Atoy Oy:lle oli aiheutunut vastaajien menettelystä. Kilpailunrajoituslain 18a §:n mukainen korvausvastuu Kilpailurikkomuksella aiheutetun vahingon korvaaminen perustui kilpailunrajoituslain (1992/480) 18 a §:n säännökseen. Ottaen huomioon korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen 31.5.2012 sisältö sekä Atoy Oy:n kanteessa esitetty, korvausvastuun edellytykset olivat käsillä. Kilpailunrajoituslain 18 a §:n tarkoituksena oli saattaa kilpailunrajoituksen vuoksi vahinkoa kärsineet keskenään yhdenvertaiseen asemaan riippumatta siitä, oliko olemassa sopimussuhdetta vahinkoa kärsineen ja sen aiheuttajan välillä. Rikkomuksen kohteeksi joutuneen elinkeinonharjoittajan tuli saada korvaus kaikesta siitä varallisuusvahingosta, joka sille katsottiin aiheutuneen lainvastaisesta menettelystä. Kartellin osalta vahingonkorvaus määriteltiin kantajan kärsimän kokonaistappion mukaan. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa korvausvastuun tuli hyvittää kaikki Atoy Oy:n kärsimät menetykset, vaikka yhtiö ei saanut myöskään olla korvauksen jälkeen paremmassa asemassa kuin ennen vahinkotapahtumaa. Lisäksi oli otettava huomioon korvausharkinnassa se seikka, että kartellin vaikutukset olivat olleet Atoy Oy:n kannalta poikkeuksellisen voimakkaat ja hyvin pitkäaikaiset. Vastaajien toimet vuonna 2004 vaikuttivat edelleen varaosatoimialalla toimivien yritysten käyttäytymiseen. Asiassa ei ollut merkitystä sillä seikalla, mihin ajanjaksoon kilpailuvirasto, markkinaoikeus ja korkein hallinto-oikeus olivat rajanneet kartelliasian hallinnollisen käsittelyn. Kilpailuviraston esityksessä tai markkinaoikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuissa ei siten ollut otettu kantaa siihen, milloin Oy Kaha Ab:n ja Koivunen Oy:n kilpailulain vastainen menettely olisi päättynyt eikä siihen seikkaan, kuinka kauan kilpailulain rikkominen oli aiheuttanut vahinkoa Atoy Oy:lle tai muille elinkeinonharjoittajille. 17(188) Myöskään Oy Arwidson Ab:n, HL Group Oy:n ja Örum Oy Ab:n menettelyn vahingollisuutta ei ollut millään tavalla rajattu markkinaoikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuissa, vaikka näiden yhtiöiden kilpailulain rikkominen olikin kyetty rajaamaan tiettyyn ajanjaksoon. Lisäksi oli otettava huomioon, että kartelleilla tunnustettiin varsin yleisesti olevan niin sanottu jälkivaikutus. Kilpailulain vastaisen menettelyn kilpailua rajoittava vaikutus ei välttämättä poistunut rikkomuksen päättyessä. Näin olleen kilpailurikkomuksen aiheuttamaa vahinkoa arvioitaessa ei voitu tukeutua ajallisesti yksin kilpailurikkomuksen tekniseen kestoon. Vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä oli, että kilpailurikkomus oli syy-yhteydessä kärsittyyn vahinkoon. Kilpailusääntöjen vastaisen toiminnan ja vahingon välillä tuli olla läheinen ja suora syy-yhteys. Vahingonkorvausoikeudellisesti niin sanottu välttämätön syy-yhteys tarkoitti seikkaa, jota ilman vahinkoa ei olisi tapahtunut. Ennakoitavuusrajoitus rajoitti korvausvastuuta sen mukaan, kuinka etukäteen arvioiden odotettavasta vahingosta oli kysymys. Korvausvastuu rajoittui vahinkoon, jonka syntyminen oli vahingon aiheuttamishetkellä voitu mieltää mahdolliseksi teon seuraukseksi. Vastaajien harjoittaman kollektiivisen boikotin seurauksena Atoy Oy:n uuden liiketoimintakonseptin lanseeraaminen ja Autofit-korjaamoketjun toiminnan aloittaminen olivat olennaisilta osin estyneet. Vastaajien kollektiivisen kilpailurikkomuksen nimenomaisena ja ainoana tarkoituksena oli ollut saada aikaan tapahtumakulku, joka olisi ensisijaisesti estänyt tai ainakin vaikeuttanut Osaset Oy:n ja Atoy Oy:n välisen yhteistyön toteutumista ja siihen saakka merkittävänä asiakkaana olleen Osaset-ketjun siirtymisen Atoy Oy:lle. Koska vastaajien toiminnan tarkoituksena oli ollut estää ja vaikeuttaa Atoy Oy:n toimeenpanema liiketoimi, oli luonnollista, että tällaisen menettelyn Atoy Oy:lle aiheuttama vahinko oli ollut vastaajien kannalta täysin ennalta arvattavaa. Aiheutuneet vahingot vastasivat sellaista lopputulosta, jota vastaajat olivat tavoitelleet ja jota kyseiseltä käyttäytymisellä voitiin myös objektiivisesti ja kohtuudella odottaa. Kaikki vastaajat olivat syyllistyneet kilpailurikkomuksiin. Heidän yhteisenä tarkoituksenaan oli ollut saada Osaset-kauppiaat jättäytymään Atoy-Osaset -yhteistyön ulkopuolelle ja Atoy-Osaset -yhteistyön vaikeuttaminen. Vastaajat olivat onnistuneet saamaan kaksikymmentä Osaset-kauppiasta jättäytymään heti yhteistyön ulkopuolelle. Siltä osin kuin kauppiaita oli lähtenyt mukaan ja yhteistyötä oli alettu toteuttaa, he olivat onnistuneet vaikeuttamaan Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n yhteistyötä erittäin merkittävällä tavalla. Vastaajien menettelyn tehokkuus ja erityinen vahingollisuus oli perustunut heidän menettelynsä kollektiivisuuteen, yhtäaikaisuuteen ja erityisesti valittujen keinojen tehokkuuteen. Vastaajien menettelyn seurauksena Atoy Oy oli kärsinyt mittavat vahingot, jotka näkyivät edelleen yhtiön liiketoiminnassa. Vastaajat olivat seuraamusmaksujen ja vahingonkorvausvastuiden riskitkin huomioon ottaen arvioineet tietoisesti menettelynsä kannattavaksi. Näin ollen heidän voitiin olettaa myös huomattavassa määrin hyötyneen lainvastaisesta menettelystään, mitä seikkaa ei voitu jättää ottamatta huomioon asiassa. VASTAUKSET 1. Oy Arwidson Ab:n vastaus 18(188) Vaatimukset Oy Arwidson Ab on kiistänyt Atoy Oy:n kanteen kokonaisuudessaan ja vaatinut, että Helsingin käräjäoikeus 1. hylkää kannevaatimukset kokonaisuudessaan 2. velvoittaa Atoy Oy:n korvaamaan Oy Arwidson Ab:n oikeudenkäyntikulut 403.467,17 euroa (alv 0 %) ja asianosaiskulut 2 359,71 euroa , kummatkin täysimääräisesti korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antamispäivästä. 3. Toissijaisesti siltä varalta, että käräjäoikeus vastoin Oy Arwidson Ab:n kantaa ei hylkäisi Atoy Oy:n kannevaatimuksia kokonaisuudessaan, Oy Arwidson Ab on vaatinut, että käräjäoikeus a. jakaa mahdollisen vahingonkorvausvastuun Oy Arwidson Ab:n ja muiden vastaajien kesken ottaen huomioon vastaajien ajallisen osallisuuden väitettyyn kilpailurikkomukseen ja muun mahdollisen vastuuperusteen sekä b. sovittelee Oy Arwidson Ab:n vahingonkorvausvastuuta kilpailunrajoituslain 18 a § 2 momentin nojalla. Vastauksen perusteet Atoy Oy:n kannekirjelmässä esitetyt vaatimukset perustuvat 24.3.2004 järjestettyyn yhteiseen tapaamiseen, tässä tapaamisessa vaihdettuihin luottamuksellisiin tietoihin ja kantajan mukaan tätä kautta syntyneeseen ja toteutettuun yhdenmukaistettuna menettelytapana pidettävään yhteistoimintaan. Pelkkä yhteistoiminta ei kuitenkaan ollut mikään vahingonkorvausperuste. Oy Arwidson Ab on kiistänyt osallistuneensa sellaiseen yhdenmukaistettuun toimintaan, joka olisi aiheuttanut taloudellista vahinkoa kenellekään ja jonka perusteella Oy Arwidson Ab olisi osaksikaan vahingonkorvausvastuussa Atoy Oy:tä kohtaan. Oy Arwidson Ab on kiistänyt aiheuttaneensa Atoy Oy:lle mitään vahinkoa tahallisesti tai tuottamuksesta. Korkeimman hallinto-oikeuden 31.5.2012 antama päätös ei koskenut miltään osin Oy Arwidson Ab:n menettelyä suhteessa Atoy Oy:öön eikä korkein hallinto-oikeus ollut ottanut lainkaan kantaa siihen, oliko vastaajien väitetystä yhteistoiminnasta tosiasiallisesti aiheutunut taloudellista vahinkoa Atoy Oy:lle. Mikään Oy Arwidson Ab:n korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä kuvattu menettely ei ollut syy-yhteydessä Atoy Oy:lle syntyneeksi väitettyyn vahinkoon. Atoy Oy:n täydennetystä kannekirjelmästä 21.1.2013 kävi ilmi, että Atoy Oy:n kanne perustui hypoteettisiin ja epärealistisiin laskelmiin, jotka eivät olisi toteutuneet siitä riippumatta, olisivatko Atoy Oy:n kilpailijat toimineet tai olleet toimimatta kanteessa väitetyllä tavalla. Atoy Oy oli selvästi ollut taloudellisissa vaikeuksissa jo ennen sen strategista kumppanuutta Osaset Oy:n kanssa. Selkeä johtopäätös kanteeseen liitetyistä laskemista oli se, että Atoy Oy:llä ei ollut ollut tosiasiallista kykyä toteuttaa liiketoimintasuunnitelmaansa. Vahingonkorvausvaatimus oli hylättävä lakiin perustumattomana. Oy Arwidson Ab ei ollut aiheuttanut Atoy Oy:lle mitään vahinkoa, josta Oy Arwidson Ab olisi osaksikaan vahingonkorvausvelvollinen sille. 19(188) Oy Arwidson Ab:n harjoittama autovaraosien ja -tarvikkeiden tukkukauppa Vahingonkorvauskanteessa on keskeisesti kysymys vastaajien kuten Oy Arwidson Ab:n väitetystä kieltäytymisestä tehdä autonvaraosien ja -tarvikkeiden kauppaa Osaset Oy:öön kuuluneille vähittäiskauppiaille eli niin sanotuille Osaset-kauppiaille. Oy Arwidson Ab:n liikevaihto autovaraosien ja -tarvikkeiden tukkukaupassa oli ollut vuonna 2004 noin 12,3 miljoonaa euroa. Tästä liikevaihdosta vuonna 2004 Osaset- kauppiaiden myynnin osuus oli ollut noin 1,5 miljoonaa euroa (noin 12,1 prosenttia). Seuraavana vuonna 2005 Arwidsonin liikevaihto oli ollut noin 11,8 miljoonaa euroa, josta Osaset-kauppiaiden osuus oli ollut noin 1,5 miljoonaa euroa (noin 12,7 prosenttia). Oy Arwidson Ab oli myynyt autovaraosia ja -tarvikkeita Osaset-kauppiaille itsenäisesti. Oy Arwidson Ab oli neuvotellut Osaset-kauppiaiden yhteistyöyhtiö Osaset Oy:n kanssa sopimuksen yhteistoiminnasta, markkinointituesta, hinnoista ja Osaset-kauppiaille myönnettävistä alennuksista. Jokainen Oy Arwidson Ab:iin vuonna 2004 asiakassuhteessa ollut Osaset-vähittäiskauppias oli ostanut Oy Arwidson Ab:n kanssa neuvottelemiensa myyntiehtojen mukaisesti autovaraosia ja -tarvikkeita. Oy Arwidson Ab:n liikevaihtoluvut osoittivat, että yhtiön myynti Osaset-kauppiaille oli pysynyt samalla tasolla vuosina 2004 ja 2005 eikä myynnissä ollut tapahtunut mitään muutosta. Näin ollen Oy Arwidson Ab:n osallistumisella mihinkään korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä tarkoitettuun yhteistoimintaan ei ollut ollut mitään vaikutusta Oy Arwidson Ab:n myyntiin Osasetkauppiaille. Arwidson Automotive Oy:n varaosaliiketoiminta oli siirtynyt 4.1.2010 alkaen osaksi Mercantile-konsernia ja Örum Oy Ab:tä. Oy Arwidson Ab tai Arwidson Group eivät olleet harjoittaneet autovaraosien ja -tarvikkeiden tukkukauppaa 4.1.2010 jälkeen. Tapahtumainkulku Tapahtumatietojen osalta Oy Arwidson Ab on viitannut keskeisesti korkeimman hallinto-oikeuden 31.5.2012 antamaan päätökseen taltionumero 1429, (diaarinumerot 797/2/09, 939/2/09, 942/2/09, 947/2/09, 952/2/09 ja 953/2/09). Päätökseen sisältyvässä markkinaoikeuden päätöksessä oli seikkaperäisesti selostettu kevään 2004 tapahtumat. Tapahtumainkulussa Oy Arwidson Ab:n osalta keskeiset oikeustosiseikat olivat seuraavat: 1. Oy Arwidson Ab ei ollut osallistunut 23.3.2004 pidettyyn vastaajien edustajien tapaamiseen, joka oli jo ollut ohi yhtiön silloisen osastopäällikön Juha Jäppisen saapuessa paikalle (KHO:n päätöksen sivu 31). 2. Toisen tapaamisen järjestämisestä 24.3.2004 oli jo sovittu muiden vastaajien kesken ilman, että Oy Arwidson Ab olisi osallistunut tästä tapaamisesta sopimiseen (päätöksen sivu 31). 3. Oy Arwidson Ab ei ollut osallistunut 24.3.2004 pidetyssä tapaamisessa mihinkään päätöksentekoon, se ei ollut hyväksynyt muiden mahdollisia toimenpi- 20(188) teitä eikä kertonut muille tapaamiseen osallistuneille omista toimenpiteistään (päätöksen sivu 68). 4. Osaset Oy ei ollut toimittanut 23.3.2004 eikä 26.3.2004 Oy Arwidson Ab:lle mitään neuvottelukutsua saapua Lahteen neuvotteluun kuten se oli toimittanut Oy Kaha Ab:lle, Koivunen Oy:lle ja Örum Oy Ab:lle (päätöksen sivut 31 ja 49). 5. Juha Jäppinen oli lähettänyt Oy Arwidson Ab:n puolesta Osaset-kauppiaille 25.3.2004 kirjeen, jossa Oy Arwidson Ab oli ilmoittanut pienentävänsä alennuksia 5-6 tuoteryhmän osalta 1.4.2004 alkaen, joten yhtiö ei ollut nostanut hintoja kaikkien tuoteryhmien osalta (päätöksen sivu 57). 6. Jäppinen oli tehnyt päätöksen kirjeen lähettämisestä Oy Arwidson Ab:n puolesta itsenäisesti 25.3.2004 saatuaan tietää, että jotkut muut tukkuliikkeistä oli kutsuttu 23.3.2004 neuvotteluihin Osaset Oy:n kanssa Oy Arwidson Ab:n saamatta tällaista kutsua (päätöksen sivut 41 ja 55). 7. Osaset Oy ei ollut tarjonnut Oy Arwidson Ab:lle 1., 2. tai edes 3. toimittajan paikkaa autovaraosien ja -tarvikkeiden toimituksissa (päätöksen sivut 31, 49 ja 70). 8. Oy Arwidson Ab oli palauttanut Osaset-kauppiaiden myyntiehtonsa ennalleen 7.4.2004 eikä se ollut käytännössä perinyt yhdeltäkään asiakkaana olevalta Osaset-kauppiaalta korkeampaa hintaa kuin aikaisemmin (päätöksen sivu 57). 9. Osaset Oy ei ollut toimittanut myöskään 21.5.2004 Oy Arwidson Ab:lle neuvottelukutsua saapua Lahteen neuvotteluun kuten se oli toimittanut Oy Kaha Ab:lle, Koivunen Oy:lle ja Örum Oy Ab:lle (Oy Arwidson Ab oli jo tässä vaiheessa palauttanut myyntiehtonsa ennalleen; päätöksen sivut 31 ja 49). 10. Osaset-kauppiaat olivat saaneet Oy Arwidson Ab:ltä heti 7.4.2004 jälkeen tiedon siitä, että Oy Arwidson Ab palautti myyntiehdot ennalleen 7.4.2004 (päätöksen sivu 57). 11. Oy Arwidson Ab oli osallistunut päätöksessä tarkoitettuun menettelyyn 24.3.2004-7.4.2004 (päätöksen sivu 57 ja 73). 12. Oy Arwidson Ab ei ollut milloinkaan kieltäytynyt käymästä kauppaa kenenkään Osaset-kauppiaan kanssa (päätöksen sivut 57-58). 13. Osaset-kauppiaiden ostot Oy Arwidson Ab:ltä olivat olleet 7.4.2004 jälkeen vähintään samalla tasolla kuin ennen 1.4.2004. 14. Arwidson ei ollut ollut johtava tukkuri vuonna 2004. 15.Arwidsonilla ei ollut sellaista markkina-asemaa, että Arwidsonin mukanatai poissaolo yhdenmukaistetusta menettelystä olisi vaikuttanut johtavien tukkuliikkeiden kannanmuodostukseen. 16.Arwidsonin osastopäällikkö Juha Jäppisellä ei ollut asemansa vuoksi tai muutoinkaan toimivaltaa tehdä kilpailijoiden kanssa yhteistyötä. 21(188) 17. Tukkuliikkeelle oli tavanomaista heikentää asiakkaan alennuksia, jos asiakas ilmoitti lopettavansa noudattamasta jo tehtyä vuosittaista ostosopimusta ja keskittävänsä ostopotentiaalinsa kilpailijalle. 18. Jälleenmyyjät olisivat pystyneet toimimaan ilman Arwidsonin tuotteita vuonna 2004. 19. Atoyn liiketoimintamalli tarjota usean valmistajan tuotteita ei ollut ensimmäinen laatuaan Suomessa. 20. Atoyn listaamat Osaset-kauppiaat, Osalinkkiä käyttäneet jälleenmyyjät, autokorjaamot tai jarru- ja kytkinyhteistyökorjaamot eivät olisi liittyneet Atoyyhteistyöhön Arwidsonin menettelystä riippumatta. Edellä olevat oikeustosiseikat olivat Oy Arwidson Ab:n käsityksen mukaan riidattomia. Ne osoittivat, että Oy Arwidson Ab:n osallisuus vastaajien yhteistoiminnassa ei ollut ollut olennainen eikä välttämätön edellytys millekään yhteistoiminnalle, joka oli myöhemmin katsottu kielletyksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä. Oikeustosiseikastoa oli arvioitava jokaisen vastaajan osalta erikseen ja itsenäisesti. Oy Arwidson Ab:n toimenpiteillä 24.3.2004-7.4.2004 tai täsmällisemmin 1.4.2004-7.4.2004 ei ollut ollut mitään merkitystä itsenäisille Osaset-kauppiaille, Osaset Oy:lle saati Atoy Oy:lle. Kanteessa kuvattu tapahtumainkulku ei olisi muuttunut millään tavalla, vaikka Oy Arwidson Ab ei olisi osallistunut siihen. Korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen 31.5.2012 kirjatuista tapahtumatiedoista kävi edelleen ilmi, että kukin vastaajista oli menetellyt eri tavalla kauppasuhteessaan Osaset- kauppiaisiin sekä keväällä 2004 että sen jälkeen. Myös tästä syystä jokaisen vastaajan mahdollista vahingonkorvausvastuuta oli arvioitava itsenäisesti. Oikeudellinen arviointi Ei vahingollista tekoa tai laiminlyöntiä Kilpailunrajoituslain vastaiseen menettelyyn perustuvan vahingonkorvausvaatimuksen toteennäyttämiseen sovellettiin vahingonkorvausoikeudellista arviointia tuottamuksen, syy-yhteyden, vahingon määrän ja näyttötaakan osalta. Ensimmäinen edellytys olisi Oy Arwidson Ab:n teko tai laiminlyönti, josta olisi aiheutunut vahinkoa. Atoy Oy:n kanteesta puuttui edelleen kokonaan kanneperusteen yksilöinti Oy Arwidson Ab:n ja vastaavasti myös muiden vastaajien osalta, vaikka käräjäoikeuden puheenjohtaja oli kehottanut nimenomaisesti Atoy Oy:tä lausumaan siitä. Atoy Oy:n tietoinen valinta jättää kanneperusteet perustelematta johtui siitä, että mitään tosiasiallista Oy Arwidson Ab:n tekoa tai laiminlyöntiä ei ollut olemassa. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan kukin yhdenmukaistettuun menettelytapaan osallistunut tukkuliike oli ollut kokonaisvastuussa menettelyn kilpailua rajoittavasta tarkoituksesta. Kilpailurikkomus oli jatkunut kunkin tukkuliikkeen kohdalla niin kauan kuin kysymyksessä oleva tukkuliike oli soveltanut yhdenmukaistettuun menettelyyn perustuneita myyntiehtojaan. Kor- 22(188) kein hallinto-oikeus ei ollut arvioinut rikkomuksen kestoa toisin kuin markkinaoikeus. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesti Oy Arwidson Ab oli palauttanut Osaset-kauppiaiden myyntiehdot ennalleen 7.4.2004, jolloin tuomioistuimet olivat katsoneet Oy Arwidson Ab:n irtautuneen yhdenmukaistetusta menettelytavasta. Markkinaoikeuden mukaan Oy Arwidson Ab oli osallistunut kysymyksessä olevaan kilpailurikkomukseen 24.3.2004-7.4.2004 ja luopunut muutettujen alennusten soveltamisesta 7.4.2004. Päätöksessä oli kuitenkin jätetty kokonaan huomioimatta tämän vahingonkorvausvaatimuksen kannalta olennainen tosiseikka siitä, että Oy Arwidson Ab ei ollut missään vaiheessa perinyt korotettuja hintoja niiltä Osaset-kauppiailta, jotka olivat ostaneet Oy Arwidson Ab:ltä. Oy Arwidson Ab:n osalta korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä kielletyksi katsottu toiminta tarkoittikin käytännössä vain kahta toimenpidettä: osallistumista 24.3.2004 pidettyyn kokoukseen ja sen jälkeen 25.3.2004 päivätyn kirjeen toimittamista Osasetkauppiaille. Päätöksen mukaan Oy Arwidson Ab ei ollut tehnyt mitään muuta toimenpidettä tai laiminlyöntiä. Pelkästään Oy Arwidson Ab:n läsnäolo 24.3.2004 tapaamisessa tai Oy Arwidson Ab:n 25.3.2004 itsenäisesti lähettämä ilmoitus tietyille Osaset-kauppiaille eivät olleet sellaisia tekoja tai laiminlyöntejä, joista olisi aiheutunut vahinkoa jollekin taholle. Atoy Oy ei ollut edes yrittänyt perustella kanteessaan, miten sille (ja nimenomaan Atoy Oy:lle eikä millekään muulle taholle) olisi aiheutunut vahinkoa jommasta kummasta näistä seikoista. Korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen liittyvästä kilpailuviraston esityksestä kävi yksiselitteisesti ilmi, että kaikki Osaset-kauppiaat olivat olleet tietoisia heti huhtikuussa vuonna 2004 siitä, että Oy Arwidson Ab:n myyntiehdot oli palautettu ennalleen ja, että Oy Arwidson Ab oli käynyt kauppaa Osasetkauppiaiden kanssa kuten aikaisemminkin. Nämä tosiseikat kävivät ilmi kilpailuviraston esityksen liitteestä 28/F, jossa oli kysytty Osaset-kauppiailta, oliko Oy Arwidson Ab selkeästi ilmoittanut palauttavansa ehdot ennalleen,ja mikä tilanne oli ollut vastaushetkellä. Oy Arwidson Ab:n myyntireskontrasta kävi ilmi, että Osaset-kauppiaiden ostot olivat olleet jo 7.4.2004 jälkeen vähintään samalla tasolla kuin ennen 1.4.2004. Atoy Oy ei ollut edes väittänyt Oy Arwidson Ab:n perineen korkeampia myyntihintoja Osaset-kauppiailta. Oy Arwidson Ab:n osallistuminen yhteistoimintaan ei siten ollut aiheuttanut Atoy Oy:lle minkäänlaista vahinkoa. Oy Arwidson Ab:n toiminnan tilapäisyys ja hyvin lyhyt kesto eivät olleet ehtineet vaikuttaa Osaset-kauppiaiden tahdonmuodostukseen allekirjoittaa tai olla allekirjoittamatta Atoy Oy:n sopimusta ja mikäli näin olisi ollut asian laita, Osaset-kauppiaat olisivat vähintäänkin 7.4.2004 jälkeen sankoin joukoin allekirjoittaneet tuon sopimuksen. Näyttötaakka Oy Arwidson Ab:n toiminnan aiheuttamasta vahingosta oli kokonaisuudessaan Atoy Oy:llä. Teoreettinen vahinko olisi aiheutunut vain Osaset-kauppiaille Korvattava vahinko voi olla ainoastaan kilpailunrajoituksesta aiheutunut vahinko. Atoy Oy:lle olisi siis tullut syntyä vahinkoa, joka oli läheisessä ja suorassa syy-yhteydessä Oy Arwidson Ab:n kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaiseen tekoon tai laiminlyöntiin. Pelkästään se seikka, että Oy Arwidson Ab:n oli kat- 23(188) sottu korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä osallistuneen jossain määrin vastaajien yhteistoimintaan, ei ollut riittävä peruste vahingonkorvausvastuun edellytysten täyttymiselle. Vahingonkorvausvastuu edellytti, että Oy Arwidson Ab:n menettelystä oli aiheutunut konkreettista vahinkoa, toisin sanoen että Oy Arwidson Ab:n teko tai laiminlyönti olisi ehdoton ja välttämätön edellytys vahingon syntymiselle. Atoy Oy:lle ei kuitenkaan ollut syntynyt mitään vahinkoa Oy Arwidson Ab:n toiminnan välittömänä ja suorana seurauksena. Atoy Oy, joka oli Osaset Oy:n osakkeenomistaja ja Oy Arwidson Ab:n kilpailija autonvaraosien tukkukaupassa, ei ollut edes teoriassa voinut kärsiä mitään suoraa vahinkoa Oy Arwidson Ab:n menettelyn vuoksi. Atoy Oy:n kanteessa yksilöidyt vahingonkorvausvaatimukset olivatkin kokonaan välillistä vahinkoa. Siinäkin tapauksessa, että Oy Arwidson Ab:n toiminnasta katsottaisiin aiheutuneen jotain vahinkoa, tällainen vahinko voisi kohdistua ainoastaan niihin Osaset-kauppiaisiin, joiden ostohintoja Oy Arwidson Ab oli nostanut 1.4.20047.4.2004 välisenä aikana. Koska Oy Arwidson Ab ei kuitenkaan ollut perinyt korotetuiksi ilmoittamiaan hintoja 5-6 tuoteryhmän osalta, mitään tosiasiallista vahinkoakaan ei ollut syntynyt eikä sitä ollut edes voinut syntyä. Atoy Oy:n kanteen yleisluontoisuudesta seurasi, että Atoy Oy ei ollut vieläkään ottanut kantaa siihen väittikö se, että Oy Arwidson Ab oli kieltäytynyt myymästä autonvaraosia ja -tarvikkeita Osaset-kauppiaille. Yhtä epäselvää oli se, väittikö Atoy Oy, että Oy Arwidson Ab olisi tosiasiallisesti perinyt korkeampia hintoja joiltakin (yksilöimättömiltä) Osaset-kauppiailta. Ei tahallisuutta eikä tuottamusta Vahingonkorvausvastuun edellytyksenä oli, että Oy Arwidson Ab olisi menetellyt tahallisesti tai tuottamuksellisesti. Tämä tarkoitti sitä, että Oy Arwidson Ab olisi laiminlyönyt huolellisuusvelvoitteensa. Oy Arwidson Ab on kiistänyt laiminlyöneensä huolellisuusvelvoitettaan. Juha Jäppisen osallistumiselle 24.3.2004 pidettyyn tapaamiseen muiden vastaajien kanssa ei ollut ollut Oy Arwidson Ab:n antamaa ohjetta tai valtuutusta. Oy Arwidson Ab olikin ryhtynyt välittömästi toimenpiteisiin huhtikuun 2004 alussa siltä varalta, että sen toiminta olisi voitu katsoa joiltain osin kilpailulainsäädännön vastaiseksi. Olennaista oli, että Oy Arwidson Ab ei ollut mieltänyt toimineensa moitittavasti suhteessa Atoy Oy:öön. Atoy Oy oli ollut Oy Arwidson Ab:n kilpailija eikä Oy Arwidson Ab ollut myynyt tuotteita sille. Saatuaan Osaset Oy:n 23.3.2004 päivätyn ilmoituksen siitä, että Osaset-kauppiaat keskittivät ostonsa Atoy Oy:lle, Oy Arwidson Ab oli tulkinnut ilmoituksen kieltäytymiseksi käydä kauppaa sen kanssa. Ilmoittaessaan tilapäiseksi jääneestä hintojen nostosta Osaset-kauppiaille Oy Arwidson Ab oli nimenomaisesti reagoinut Osasetkauppiaiden ilmoituksen mukaan alentuviin ostovolyymeihin, ei mihinkään Atoy Oy:n epärealistiseen liiketoimintasuunnitelmaan, joka ei ollut edes ollut Oy Arwidson Ab:n tiedossa. Oy Arwidson Ab ei ollut korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä todettuna menettelyaikana 24.3.2004-7.4.2004 ollut edes ollut tietoinen Atoy Oy:n suunnitelmista autokorjaamoketjun perustamiseksi. Ei syy-yhteyttä Atoy Oy:n kanteessa esitetystä argumentaatiosta oli hyvin vaikeaa löytää mitään sellaista, joka osoittaisi syy-yhteyttä Oy Arwidson Ab:n menettelyn ja 24(188) Atoy Oy:n kärsimäksi väitetyn vahingon välillä. Atoy Oy ei ollut vieläkään yksilöinyt yhtään Osaset-kauppiasta, joka olisi jättänyt liittymättä Atoy-yhteistyöhön Oy Arwidson Ab:n menettelyn takia. Oy Arwidson Ab ei ollut ylipäätään ollut Osaset-kauppiaalle pääasiallinen tavarantoimittaja, vaan siltä oli ostettu täydentäviä tuotteita. Näin ollen Oy Arwidson Ab ei ollut edes ollut sellaisessa asemassa, että sen toiminnalla olisi ollut jotakin merkitystä. Oy Arwidson Ab:n menettely 1.4.2004-7.4.2004 välistä aikaa lukuun ottamatta ei ollut poikennut sen aiemmasta suhteesta Osaset-kauppiaisiin. Oy Arwidson Ab:n liikevaihtoluvut osoittivat, että sen kaupankäynti Osaset-kauppiaiden kanssa oli ollut vuosina 2004 ja 2005 täsmälleen samalla tasolla. Näin ollen, kun differenssiopin mukaisesti verrattiin sitä, miten toteutunut tapahtumainkulku erosi siitä hypoteettisesta tapahtumainkulusta, että Oy Arwidson Ab ei olisi 25.3.2004 ilmoittanut Osaset-kauppiaille nostavansa hintoja, vastaus oli hyvin yksinkertainen: ei millään tavalla. Kääntäen voitiin todeta myös, että Oy Arwidson Ab:n Osaset-kauppiaiden myynnin pysyessä samalla tasolla sekä vuonna 2004 että vuonna 2005, myöskään Osaset-kauppiailla ei ollut ollut tarvetta lisätä kaupankäyntiä Oy Arwidson Ab:n kanssa. Edelleen osoitus Oy Arwidson Ab:n mitättömästä roolista tapahtumainkulussa oli se, ettei Osaset Oy (tai Atoy Oy) ollut edes ehdottanut Oy Arwidson Ab:lle neuvotteluja keväällä 2004. Kuten haastehakemuksessakin oli todettu, Osaset Oy oli lähettänyt heti 23.3.2004, 26.3.2004 ja vielä myöhemmin 21.5.2004 Oy Kaha Ab:lle, Koivunen Oy:lle ja Örum Oy Ab:lle kirjeet, joissa se oli ilmaissut olevansa halukas neuvottelemaan tukkuliikkeitten kanssa. Osaset Oy ei ollut lähettänyt 23.3.2004 eikä 26.3.2004 kirjettä Oy Arwidson Ab:lle, koska Oy Arwidson Ab:llä ei ollut ollut merkitystä Osaset-ketjun kannalta eikä myöhemminkään 21.5.2004, koska Osaset-kauppiaiden kauppasuhteet Oy Arwidson Ab:iin olivat tuolloin olleet entisellään. Oy Arwidson Ab:n menettelyllä ei ollut ollut mitään vaikutusta Osaset-kauppiaiden mahdolliselle yhteistyölle Atoy Oy:n kanssa tai niiden liittymiselle uuteen ketjuun. Jos sillä olisi ollut merkitystä, Osaset-kauppiaat olisivat 8.4.2004 alkaen liittyneet kilvan uuteen järjestelyyn saatuaan tiedon siitä, että Oy Arwidson Ab oli perunut ilmoittamansa hinnankorotukset ja teki kauppaa jatkossakin entisin ehdoin. Näin ei ollut tapahtunut Oy Arwidson Ab:n käsityksen mukaan, joka tosiseikka tuki osaltaan Oy Arwidson Ab:n kantaa siitä, ettei millään Oy Arwidson Ab:n teolla tai tekemättä jättämisellä ollut ollut merkitystä Osaset-kauppiaiden päätöksenteossa. Kilpailunrajoituslain mukainen korvausvastuu rajoittui vahinkoon, jonka syntyminen oli ennalta arvattava eli vahingon aiheuttamishetkellä mahdollinen teon seurauksena (adekvaattisuusvaatimus). Oikeuskirjallisuudessa oli katsottu, että vahingon tuli jollain tavalla vastata sellaista lopputulosta, jota tällaiselta käyttäytymiseltä voitiin objektiivisesti ja kohtuudella odottaa. Oy Arwidson Ab oli vastuussa vain omasta menettelystään. Oy Arwidson Ab ei edes voinut olla vastuussa siitä, miten muut tukkuliikkeet menettelivät tai olivat menettelemättä. Oy Arwidson Ab oli omalta osaltaan palauttanut ostoehdot ennalleen 7.4.2004 eikä se ollut perinyt tilapäisesti korkeampia ostohintoja Osaset-kauppiailta. Oy Arwidson Ab:n euromääräinen vaikutus Osasetkauppiaisiin oli siten ollut nolla euroa. 25(188) Lisäksi Oy Arwidson Ab oli myötävaikuttanut asian selvittämiseen kilpailuvirastossa siten, että kilpailunrajoituslain 9 §:n mukaiset edellytykset olivat täyttyneet. Atoy Oy:n esittämistä vahingonkorvausvaatimuksista ja niiden määristä Atoy Oy:n esittämä vahingonkorvausvaatimus oli ainoastaan Atoy Oy:n oma subjektiivinen ja optimistinen arvio ja liiketoimintasuunnitelma, muttei tosiasia. Atoy Oy ei ollut esittänyt täydennetyssä kannekirjelmässä 21.1.2013 luotettavaa selvitystä väitetystä vahingosta saati Oy Arwidson Ab:n sille aiheuttamasta vahingosta. Atoy Oy oli kuvannut kanteessaan oman jakelukanavan perustamista ja niitä toimenpiteitä, joihin se oli ryhtynyt oman jakelukanavansa perustamiseksi. Atoy Oy oli ilmoittanut kannekirjelmässään, että Osaset Oy:n ja Atoy Oy:n maaliskuussa 2004 solmima yhteistyösopimus tarkoitti Osaset-ketjuun kuuluvien varaosaliikkeiden tavarahankinnan keskittämistä Atoy Oy:lle. Atoy Oy oli todennut, että Atoy Oy oli valittu selkeästi Osaset-ketjun päätavarantoimittajaksi ja, että vastaajat olivat joutuneet tyytymään täydentävän toimittajan asemaan. Atoy Oy oli laskenut itse kaupan siirtymäksi ainakin 60 prosenttia. Toisin sanoen Atoy Oy ja Osaset Oy olivat sopineet siitä, että itsenäiset Osaset-kauppiaat siirtäisivät tavarahankintansa vastaajayhtiöiltä Atoy Oy:lle. Oy Arwidson Ab:n käsityksen mukaan osa itsenäisistä Osaset-kauppiaista ei kuitenkaan ollut liittynyt niille tarjottuihin sopimuksiin Osaset Oy:n kanssa, koska sopimusehdot olivat olleet sellaiset, etteivät kaikki Osaset-kauppiaat olleet halunneet sitoutua niihin. Osa Osaset-kauppiaista oli kieltäytynyt liittymästä Atoy-yhteistyöhön jo 21.3.2004 pidetyssä kokouksessa eli ennen kuin Oy Arwidson Ab tai kukaan muukaan vastaajista oli edes ollut tietoinen asiasta. Osaset-kauppiaita oli myös jatkuvasti eronnut Atoy-yhteistyöstä. Olennainen peruste Osaset-kauppiaiden haluttomuuteen sitoutua tai jatkaa yhteistyötä Atoy Oy:n kanssa oli ollut se, että Atoy Oy:llä oli ollut toimitusvaikeuksia. Markkinaoikeudessa kuullut henkilöt olivat kertoneet Atoy Oy:n tehneen epärealistisia lupauksia Temot-yhteistyöstä ja Osaset-kauppiaille tarjolle tulevista tuotemerkeistä. Mikäli Atoy Oy oli itse aiheuttanut itselleen vahinkoa epäonnistumalla tavaranhankinnassa ja antamalla katteettomia lupauksia asiakkailleen, Oy Arwidson Ab ei voinut olla vastuussa tällaisesta. Uuteen liiketoimintamalliin sisältyi aina huomattavia epävarmuus- ja riskitekijöitä. Atoy Oy oli jättänyt kaikki nämä tekijät huomioimatta ja yhtiö oli syyttänyt epärealististen tavoitteidensa toteutumattomuudesta Oy Arwidson Ab:tä, vaikka Oy Arwidson Ab ei ollut voinut vaikuttaa niihin millään tavalla. Atoy Oy:n kannetta rasitti, että toteutumatonta liikevaihtoa ja tulosta kuvattaessa Atoy Oy ei ollut kuvannut eikä verrannut väittämänsä muutoksen vaikutusta kilpailijoihin. Atoy Oy:n toiminta ei olisi oleellisesti kasvattanut luonteeltaan sulkeutunutta toimialaa, eli sen kasvun olisi tullut olla pois muilta alan toimijoilta. Atoy Oy ei myöskään ollut selittänyt, kuinka oli mahdollista, että sen uusi tapa toimia yhteistyössä Osaset-kauppiaiden kanssa oli aluksi onnistunut vuosina 2004 - 2005 hyvin, vaikka juuri kyseinen ajanjakso oli ollut korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä tarkoitettua vastaajien yhteistoimintaa. Atoy Oy oli 26(188) esittänyt kannekirjelmässään, että Osaset-kauppiaiden ostot Atoy Oy:ltä olivat lisääntyneet vuosina 2004 ja 2005. Yhtiön laskelmat osoittivat, että Atoy Oy olikin kärsinyt tappioita vasta noin kaksi vuotta aloituksensa jälkeen. Tämä antoi vakavan aiheen epäillä, että Atoy Oy:n epäonnistumisen syynä oli ollut aivan muu kuin vastaajien väitetty menettely. Oy Arwidson Ab:n menettelyllä 25.3.2004-7.4.2004 välisenä aikana ei ollut voinut olla mitään vaikutusta Atoy Oy:n menestykseen tai menestymättömyyteen. Atoy Oy:n kirjallisesta lausumasta 21.1.2013 kävi ilmi, että vuoden 2005 jälkeen Atoy Oy:n tappio oli syventynyt, koska yhtiön myynti Osaset-kauppiaille oli kasvanut voimakkaasti, mutta myynti muille kuin Osaset-kauppiaille oli laskenut voimakkaasti. Tähän tosiasiaan ei voinut olla vaikutusta millään kilpailijoiden menettelyllä suhteessa Osaset-kauppaisiin, vaan näyttikin siltä, että Atoy Oy:n harjoittama Osaset-kauppiaiden suosiminen oli vahingoittanut muita yhtiön asiakassuhteita. Edelleen Atoy Oy oli lisännyt voimakkaasti kuluja. Osaset Oy:n henkilökunta oli siirtynyt Atoy Oy:n palvelukseen ja samalla Osaset-kauppiaille oli annettu suurempia alennuksia tuotteista. Tämän menettelyn voitiin sinänsä katsoa olevan normaalia investointia tulevaisuuteen, mutta tällaiset investoinnit eivät tuottaneet normaalioloissakaan nopeasti tulosta ja ne olivat tyypillisesti kassavirtavaikutukseltaan negatiivisia. Atoy Oy ei voinut myöskään kritisoida kilpailijoitaan kuten Oy Arwidson Ab:tä normaaleista perintätoimista. Olisi hyvin erikoista, jos Atoy Oy:n kantavana ajatuksena olisi ollut rahoittaa Osaset- kauppiaita muiden tavarantoimittajien (vastaajien) varoilla. Tappiollisen liiketoimintasiirron osalta Oy Arwidson Ab on todennut, että omaisuuden siirtämisellä emoyhtiöstä tytäryhtiön tytäryhtiöön ei ollut tulosvaikutusta, olipa omaisuuden arvostustaso ollut mikä tahansa. Liiketoiminnan arvoa ja tasearvoa ei myöskään voitu suoraan verrata toisiinsa, koska ne kuvasivat eri asioita. Tulosvaikutusta voi syntyä vain silloin, kun omaisuutta siirrettiin kolmannelle osapuolelle. Joka tapauksessa Atoy Oy:n esittämä väite menetetystä goodwill-arvosta oli väärä, koska sellaista ei voinut syntyä konsernin sisäisestä siirrosta ja toisaalta arvioitu taso oli täysin epärealistinen, koska yritys oli jo hyvin pitkään ollut tappiollinen. Väitetystä yhteisvastuusta ja vahingonkorvausvastuun jakamisesta Oy Arwidson Ab on kiistänyt Atoy Oy:n kanteessa esitetyn vaatimuksen yhteisvastuullisesta vahingonkorvausvastuusta. Oy Arwidson Ab ei ollut toiminut yhdessä muiden vastaajien kanssa. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä kuvattu yhteistoiminta oli muodostunut, ollut olemassa ja päättynyt riippumatta Oy Arwidson Ab:n toimenpiteistä, mukanaolosta tapaamisissa tai yhtiön menettelyssä tapaamisten jälkeen. Oy Arwidson Ab oli menetellyt itsenäisesti eli lähettänyt 25.3.2004 päivätyn kirjeen ja myös lopettanut menettelynsä eli peruuttanut tehokkaasti alennusten poiston 7.4.2004 alkaen täysin itsenäisesti suhteessa Osaset-kauppiaisiin. Oy Arwidson Ab ei myöskään ollut eikä se voinut olla korvausvastuussa kolmansien osapuolten kuten Atoy Oy:n sopimussuhteissa Osaset-kauppiaisiin mahdollisesti aiheutuneista vahingoista. Oy Arwidson Ab:n samoin kuin muidenkin asian vastaajien vastuu suhteessa Atoy Oy:n väittämään vahinkoon oli tämän vuoksi arvioitava itsenäisesti. Oy Arwidson Ab on viitannut myös vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, joka kävi ilmi esimerkiksi korkeimman oikeuden ratkaisuista KKO 1992:11 ja 27(188) KKO 1997:110, joiden mukaisesti jokaisen vahingonaiheuttajan toiminta ja vastuuperuste oli arvioitava itsenäisesti. Siinä tapauksessa, että Oy Arwidson Ab:n tai joidenkin vastaajien katsottaisiin olevan vahingonkorvausvelvollisia, vahingonkorvauksen määrä tuli jakaa vahingonkorvauslain 6 luvun 3 §:n ilmaiseman periaatteen mukaisesti korvausvelvollisten kesken. Korvausmäärä oli jaettava sen mukaisesti kuin harkittiin kohtuulliseksi ottaen huomioon kunkin korvausvelvollisen viaksi jäävä syyllisyyden määrä, vahinkotapahtumasta ehkä saatu etu ja muut seikat. Vastuunjaon keskiössä oli väistämättä osallisuus korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä yksilöityyn menettelyyn. Vastaajien osallisuutta tulisikin tarkastella kolmena ajallisesti erillisenä vaiheena eli 1. Vastaajien osuus päätöksessä tarkoitetun kartellin muodostamisessa: erityisesti aloitteellisuus ja myötävaikutus yhteisen toimintatavan muodostamisessa. 2. Päätöksessä tarkoitettu kartelliaika: Se ajanjakso jolloin yritys osallistui kartelliin. 3. Päätöksessä tarkoitetun kartellin jälkeinen aika: Toimenpiteet vahingon minimoimiseksi sen jälkeen kun yritys oli irtautunut kartellista. Oy Arwidson Ab ei ollut ollut aloitteentekijä, koollekutsuja eikä 24.3.2013 tapaamisen kokouspaikan järjestäjä. Se oli toiminut 24.3.2004 - 7.4.2004 välisenä aikana samalla tavoin muiden vastaajien kanssa kuten korkein hallinto-oikeus oli todennut päätöksessään. Se oli sekä lopettanut tämän toiminnan että ilmoittanut Osaset-kauppiaille pitävänsä hinnoittelunsa entisellään 7.4.2004. Tämän jälkeen Oy Arwidson Ab oli tehnyt laajaa yhteistyötä kilpailuviraston kanssa tapahtumien selvittämiseksi. Siinä tapauksessa, että Oy Arwidson Ab:n katsottaisiin olevan edes osittain vahingonkorvausvastuussa, yhtiö on vedonnut kilpailunrajoituslain 18 a §:n 2 momentin säännökseen korvausvastuun sovittelemisesta. Oy Arwidson Ab:n kannalta täysi korvausvelvollisuus muodostuisi kohtuuttoman raskaaksi ottaen huomioon rikkomuksen enintään vähäinen laatu, vahingon laajuus eli vain 1.4.2004-7.4.2004 välinen lyhyt ajanjakso, osapuolten olosuhteet (autonvaraosaliiketoiminnan lopettaminen) sekä muut edellä mainitut seikat. Atoy Oy:n täydennetty kanne oli edelleen niin yksilöimätön, ettei siitä käynyt ilmi, mihin vastuuperusteeseen Atoy Oy perusti Oy Arwidson Ab:iin kohdistamansa vahingonkorvausvaatimuksen. Kanne oli hylättävä lakiin perustumattomana. Väitetyn korvaussaatavan vanhentuminen Atoy Oy ei ole esittänyt alkuperäisessä haastehakemuksessaan 21.12.2007 myyntitappiota 34.631.512,00 euroa sekä menetettyä rahoitustuottoa 508.128,33 euroa (toissijaisesti 4.269.000,00 euroa) koskevia korvausvaatimuksia. Nämä myyntitappiota ja menetettyä rahoitustuottoa koskevat vaatimukset oli esitetty ensimmäisen kerran vasta 21.1.2013. Atoy Oy oli saanut tiedon tai sen olisi pitänyt saada tieto myyntitappion aiheutumisesta viimeistään sen myydessä varaosaliiketoimintansa 26.2.2007 ja vii- 28(188) meistään alkuperäisen kanteensa nostamiseen mennessä 21.12.2007. Vanhentumisen katkaisemiseksi Atoy Oy:n olisi pitänyt esittää myyntitappiota koskeva vaatimuksensa alkuperäisessä haastehakemuksessaan 21.12.2007 tai viimeistään 26.2.2012 eli kilpailunrajoituslain 18 a §:n mukaisesti viiden vuoden kuluessa myyntitappion syntymisestä. Helmikuussa 2007 tehdyn liiketoimintakaupan jälkeen Atoy Oy:lle ei ollut voinut aiheutua vahinkoa, vaan väitetty vahinko oli aiheutunut Atoy Automotive Oy:lle, joka ei ollut esittänyt korvausvaatimuksia asiassa. Vastaavasti Atoy Oy:n kannevaatimus menetetystä rahoitustuotosta oli vanhentunut. Atoy Oy oli saanut tiedon tai sen olisi pitänyt saada tieto rahoitustuoton menetyksestä jo 2.4.2004 tehdessään tutkintapyynnön Kilpailuvirastolle ja viimeistään 21.12.2007 nostaessaan alkuperäisen kanteensa. Atoy Oy:n oikeus korvaukseen menetetystä rahoitustuotosta oli siten vanhentunut viimeistään 21.12.2012. Atoy Oy:n esittämät viivästyskorkovaatimukset Atoy Oy oli vaatinut korvaussummille viivästyskorkoa 3.12.2007 lukien. Atoy Oy:n viivästyskorkovaatimus oli perusteeton ennen tämän oikeudenkäynnin vireille tuloa eli ennen 21.12.2007 kertyneiden väitettyjen vahinkojen osalta 21.2.2013 edeltävältä ajalta, koska Atoy Oy oli antanut korkolain 7 §:n 1 momentissa tarkoitetun korvauksen perustetta ja määrää koskevan selvityksen vasta 21.1.2013 päivätyn täydennetyn kanteensa yhteydessä. Jos korkolain 7 §:n 1 momentissa tarkoitettu selvitys annettiin vasta oikeudenkäynnin aikana, alkoi viivästyskorko juosta Helsingin hovioikeuden oikeuskäytännön mukaan vasta kun 30 päivää oli kulunut selvityksen esittämisestä. Tämän oikeudenkäynnin aikana eli 21.12.2007 alkaen kertyneiden väitettyjen vahinkojen osalta Atoy Oy:n viivästyskorkovaatimus oli perusteeton käräjäoikeuden tuomion antamista edeltävältä ajalta. Korkeimman oikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan viivästyskorko oikeudenkäynnin aikana kertyneelle vahingonkorvausvelalle alkoi juosta vasta käräjäoikeuden tuomion antamisesta lukien. Ennenaikaiselle vaatimukselle ei maksettu viivästyskorkoa. 2. HL Group Oy:n vastaus Vaatimukset HL Group Oy on kiistänyt Atoy Oy:n kanteen kokonaisuudessaan ja vaatinut, että se hylätään ja, että Atoy Oy velvoitetaan korvaamaan HL Group Oy:n oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut asiassa yhteensä 117 664,94 euroa lisättynä 1.500 eurolla oikeudenkäyntikulujen lausuman laatimisesta ( alv 0 %) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antamisesta lukien. Vastauksen perusteet HL Group Oy oli osallistunut 24.3.2004 tapaamiseen, jossa yhtiön edustaja oli kuullut, kuinka Oy Kaha Ab ja Koivunen Oy olivat aikoneet toimia. HL Group Oy ei ollut toiminut tuon tiedon mukaisesti eikä yhtiö ollut yhdenmukaistanut toimintatapaansa näiden kanssa, jos Oy Kaha Ab ja Koivunen Oy olivat toimineet kertomallaan tavalla. 29(188) Atoy Oy:n korvausvaatimus voi teoreettisesti perustua ajallisesti HL Group Oy:n toimien 1.4.2004-26.5.2004 vaikutuksiin ja henkilöllisesti 18 Osasetkauppiaaseen vuosien 2003-2004 jäsenyystiedon mukaan, kuhunkin keskimäärin 66,83 euron määräisesti ja keskimäärin 20 päivän ajalta. HL Group Oy:n hinnankorotukset olivat kuitenkin olleet kaupallisesti perusteltuja yhtiön pyrkiessä 23.3.2004 saamansa ilmoituksen johdosta yhteistoimintaan, kaupan jatkamiseen ja kaupan lisäämiseen Osaset-ketjun kauppiaiden kanssa. HL Group Oy:n hinnankorotukset olivat olleet sinänsä niin pieniä, ettei niillä ollut ollut vaikutusta HL Group Oy:n ja Osaset-kauppiaiden välisen kaupan määrään, eivätkä ne olleet aiheuttaneet vahinkoa Osaset-kauppiaille, vielä vähemmän tappiota Atoy Oy:lle. HL Group Oy:n toimet eivät olleet kohdistuneet Atoy Oy:öön, joten mikäli Atoy Oy:lle oli aiheutunut tappioita, ne olivat aiheutuneet yhtiön omista toimista. HL Group Oy:n ja Osaset Oy:n välillä oli solmittu puitesopimus 26.5.2004, josta lähtien osapuolten välisissä suhteissa sovellettiin sopimusoikeuden normeja, ei sitä vastoin kilpailunrajoituslain 18 a §:n säännöstä. Asiassa ei ollut väitettykään, että HL Group Oy ei olisi noudattanut 26.5.2004 solmittua puitesopimusta. HL Group Oy ei ollut aiheuttanut vahinkoa Atoy Oy:lle, jonka vuoksi HL Group Oy on kiistänyt Atoy Oy:n kanteen kokonaisuudessaan. Korvausvelvollisuuden peruste Atoy Oy voisi saada asiassa korvauksen, jos HL Group Oy olisi syyllistynyt menettelyyn, joka aiheutti korvausvelvollisuuden. Tästä menettelystä käytettiin nimityksiä siviilinen vääryys ja delikti. HL Group Oy oli osallistunut kokoontumiseen 24.3.2004 ja kuullut siellä, miten Oy Kaha Ab ja Koivunen Oy olivat aikoneet menetellä Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n tiedotteiden johdosta. HL Group Oy ei ollut nimenomaisesti irtisanoutunut tästä ja siitä seikasta yhtiö oli tuomittu seuraamusmaksuun. HL Group Oy:n edustaja oli ymmärtänyt kokoontumisessa esitetyn lausuman, ettei mistään sovittaisi, irtisanoutumiseksi ja myös ymmärtänyt, ettei siihen ollut tarvinnut nimenomaisesti yhtyä. Atoy Oy:n kanteessa tarkoitettu korvausvelvollisuus edellytti, että tukkuliike olisi saamansa tiedon perusteella (tietojen vaihtoa oli ollut vain Oy Kaha Ab:n ja Koivunen Oy:n välillä) yhdenmukaistanut menettelynsä tietoja antaneiden, siis Oy Kaha Ab:n ja Koivunen Oy:n kanssa. Tähän Atoy Oy:n kanne perustui. HL Group Oy ei ollut yhdenmukaistanut menettelyään, vaan se oli toiminut päinvastoin kuin aikomuksensa ilmaisseet Oy Kaha Ab ja Koivunen Oy ja mahdollisesti Örum Oy Ab. HL Group Oy oli pyrkinyt ja päässyt yhteistoimintaan Atoy/Osaset-ketjun kanssa. Oy Kaha Ab ja Koivunen Oy sekä mahdollisesti Örum Oy Ab olivat puolestaan pyrkineet yhteistoimintaan yksittäisten Osaset-kauppiaiden kanssa. HL Group Oy ei ollut syyllistynyt deliktiin, 30(188) joten se ei ollut velvollinen korvaamaan Atoy Oy:lle mahdollisesti syntyneitä vahinkoja. HL Group Oy:n kannanotto kanteessa esitettyjen tosiasiaväitteiden johdosta Käräjäoikeus oli kehottanut asianosaisyhtiöitä ottamaan kantaa kirjallisissa lausumissaan siihen * miten kukin oli osallistunut väitettyyn menettelyyn, ja * kuinka korvausvaatimus tarkemmin kohdistui. HL Group Oy on todennut, että kanteeseen kuului kaksi osaa; tosiasiaväitteet ja niihin perustuva vaatimus. Se, miten niitä perusteltiin, ei kuulunut kanteeseen. Atoy Oy oli sekoittanut perustelut eli argumentoinnin tosiasiaväitteitten lomaan. HL Group Oy on ottanut seuraavaksi kantaa kuhunkin Atoy Oy:n esittämään tosiasiaväitteeseen. HL Group Oy:n osuus niin sanotusta riippumattomasta autovaraosien ja -tarvikkeiden tukkukaupassa vuonna 2004 oli ollut noin 4 prosenttia. Tukkukaupassa käytettiin termiä "alennus." Kun satunnaisostajalle myytiin 100 euron hinnalla, jos vähittäiskauppias sopi tukkukaupan kanssa, että se piti tukkukauppaa ykköstoimittajana, se sai tavaran 60 eurolla, jos kakkostoimittajana 70 eurolla, jos kolmostoimittajana 80 eurolla. Tällöin ykköstoimittajana tukkukauppa antoi vähittäiskauppiaalle 40 prosentin alennuksen, kakkostoimittajana 30 prosentin alennuksen ja kolmostoimittajana 20 prosentin alennuksen. Tosiasiassa kysymys oli hinnasta sopimisesta. Osaset Oy oli toiminut 31.3.2004 saakka vain markkinointiyhteisönä. Atoy Oy oli perustanut Osaset.com Oy:n Atoy Oy, Osaset Oy sekä Osaset-ketjun liikkeet Imatran Varaosakeskus Oy, Lappeenrannan Autotarvike Oy, Lahden Varaosaexpert Oy, Megaosa Oy, Nummelan Varaosa Oy, Keuruun M-R Varaosatalo Oy ja Raahen Autotarvike Oy olivat tehneet jälleenmyyntiä koskevan strategisen yhteistyösopimuksen 10.3.2004. Atoy oli ilmoittanut strategisessa yhteistyösopimuksessa ja maaliskuusta 2004 alkaen Osaset-liikkeiden kanssa tehdyissä yhteistyösopimuksissa, että se oli osakkaana Temot International Autoparts GmbH:ssa, joka oli muodostettu 20 alan johtavasta eurooppalaisesta varaosatukkuliikkkeestä ja että Atoy Oy:llä oli oikeus tuoda Suomeen Temotin tuoteohjelmaan kuuluvia tuotteita. Atoy Oy oli perustanut 1.4.2004 toimintansa aloittaneen Osaset.com Oy:n, josta se oli omistanut 30 prosenttia ja johon Osaset Oy:n osakkaille oli tarjottu mahdollisuutta ryhtyä osakkaiksi. Osa Osaset Oy:n osakkaista oli ryhtynyt osakkaiksi, osa ei. Lisäksi osakkuutta Osaset.com Oy:ssä oli tarjottu sellaisille vähittäiskauppiaille, jotka eivät olleet olleet Osaset Oy:n osakkaita ja näitä oli liittynyt Osaset.com Oy:öön. Sopimusjärjestelyissä sopijapuolia eivät olleet olleet Osaset Oy ja Atoy Oy, vaan Atoy Oy oli perustanut yhteistyötä varten uuden yhtiön. 31(188) Yhteistyösopimus velvoitti Osaset-kauppiaan hankkimaan Atoyn tuotevalikoimaan, siis Temotin tuotevalikoimaan kuuluvat tuotteet, Osaset-ketjuun kuuluvalta taholta siten, että tilaukset oli pyrittävä keskittämään suoraan Atoy Oy: lle. Osaset Oy ja Atoy Oy olivat solmineet jälleenmyyntiä koskevan strategisen yhteistyösopimuksen maaliskuussa 2004. Yhteistyösopimus oli tarkoittanut, että Osaset-ketjuun kuuluvien varaosaliikkeiden (yhteensä 49 yritystä ja näiden yhteensä 55 myymälää) tavaranhankinta hoidettiin jatkossa pääosin Atoy Oy:n kautta ja vastaavasti Autofit- korjaamoiden tavaranhankinta hoidettiin pääasiassa Osaset-kauppiaiden kautta. Lisäksi yhteistyö oli tarkoittanut sitä, että Atoy Oy oli alkanut vastata Osasetin ketjupalveluiden tuottamisesta ja markkinoinnista. Koko Osaset Oy:n henkilöstö oli siirtynyt Atoy Oy:n palvelukseen huhtikuun 2004 alusta lukien. HL Group Oy ei tiennyt, mitä Osaset. com Oy (ei siis Osaset Oy) ja Atoy Oy olivat sopineet keskenään. Sopimusta ei ollut esitetty markkinaoikeudessa. Väite oli ristiriidassa seuraavassa kohdassa mainittavan Osasetin ja Atoy Oy:n ilmoituksen kanssa, jonka mukaan Osaset-kauppiaat keskittivät ostonsa Atoy Oy:lle. Sanan "keskittää" merkitys oli: suunnata yhteen paikkaan. HL Group Oy on pyytänyt Atoy Oy:tä täsmentämään sen, mitä se tarkoitti "ketjupalveluilla"; tarkoittiko ilmaisu 49 yritystä Osaset.com Oy:öön liittyneitä varaosaliikkeitä. Käytännössä yhteistyö oli sovittu toteutettavaksi siten, että kukin yksittäinen Osaset-ketjuun kuuluva Osaset-liike tekisi Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n välisen yhteistyösopimuksen alla kokonaisvaltaisen tavarantoimitussopimuksen Atoy Oy:n kanssa. Osaset-varaosaliikkeet toimivat siis edelleen itsenäisinä varaosaliikkeinä ja ne hankkivat varaosia jälleenmyyntiin paitsi Atoy Oy:ltä, myös useilta muilta tukkuliikkeiltä. HL Group Oy on myöntänyt tämän tosiasiaksi, lukuun ottamatta loppua, joka oli ristiriidassa seuraavassa kohdassa kerrottavan ilmoituksen kanssa. Atoy Oy oli tarjonnut vähittäiskauppiaille tilaisuutta liittyä uuteen Osaset.com Oy:öön. Osaset Oy ei ollut voinut, eikä se ollut ollut oikeutettu sopimaan vähittäiskauppiaiden puolesta asiasta. HL Group Oy on myöntänyt tosiasiaksi, että Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n välisestä strategisesta kumppanuudesta oli tiedotettu 23.3.2004. Sekä Osaset Oy että Atoy Oy olivat antaneet 23.3.2004 sekä muille tukkukauppiaille että julkisuuteen tiedotuksen, jonka sisältö oli ollut, että Osaset-liikkeet keskittäisivät ostonsa maahantuoja- tukkukauppa Atoy Oy:öön (ostonsa on synonyymi ilmaukselle "kaikki ostot"), että Osaset Oy:n organisaatio siirtyi Atoy Oy:n palvelukseen, että Atoy Oy toimi Osaset-ketjun tavaranhankintayksikkönä ja maahantuontiyksikkönä sekä, että lisätietoja antoivat Atoy Oy:n piiriedustajat ja Atoy Oy:n toimitusjohtaja ja Atoy Oy:n Ilkka Jaakkola. HL Group Oy oli ollut oikeutettu luottamaan siihen, mitä oli tiedotettu eli siihen, että Osaset-vähittäiskauppiaat ostaisivat kaikki tarvitsemansa autojen varaosat ja tarvikkeet Atoy Oy:ltä ja siis lopettaisivat ostot HL Group Oy:ltä. Osaset-ketju oli tuolloin ollut Suomen laajin autovaraosakauppaa harjoittavien liikkeitten jälleenmyyntiketju. Kauppiaiden yhteenlaskettu liikevaihto oli ollut vuonna 2003 noin 60 miljoonaa euroa. Osaset-ketjun markkinoinnista oli vastannut Suomen Autovaraosaliikkeen harjoittajain Yhdistys Ry:n omistama Osaset Oy. Osaset Oy:llä oli vuosia ollut yhteistyösopimukset kaikkien vastaajien kanssa. Sopimukset olivat koskeneet vastaajien maahan tuomien varaosien markkinointia ja myyntiä Osaset-ketjuun kuuluvien Osaset-kauppiaiden vähittäismyymälöissä. HL Group Oy:n ja Osaset Oy:n välillä solmittu sopimus oli koskenut 32(188) vain markkinointitukea. Yksittäiset Osaset-ketjuun kuuluvat vähittäiskauppiaat olivat kukin tehneet sopimuksia vastaajien kanssa ehdoista, joilla ketjuun kuuluva yrittäjä oli ostanut vastaajien maahan tuomia varaosia ja tarvikkeita. Vastaajien tapaaminen 24.3.2004 HL Group Oy on kiistänyt väitteen siitä, että 24.3.2004 tapaamisessa olisi vaihdettu luottamuksellisia tietoja ja, että tätä kautta oli syntynyt ja toteutettu yhdenmukaistettu menettelytapa eli yhteistoiminta. HL Group Oy:n kanta oli, että Oy Kaha Ab ja Koivunen Oy olivat kertoneet aikomuksistaan, muut yhtiöt eivät. HL Group Oy on kiistänyt, että olisi syntynyt yhdenmukaistettu menettelytapa tai yhteistoiminta. HL Group Oy on kiistänyt myös sen, että tapaamisten perusteella vastaajat olisivat päätyneet siihen, että kaikkien vastaajien Osaset-kauppiaisiin kohdistamilla yhtäaikaisilla alennusten leikkauksilla heihin voitaisiin vaikuttaa. Mitään yhteisymmärrystä ei ollut ollut. HL Group Oy:n aikomuksena ei ollut ollut pienentää kaikkien Osaset-kauppiaiden alennuksia. HL Group Oy on kiistänyt, että keskustelussa olisi tullut vahvasti esille Koivunen Oy:n malli Osaset-kauppiaiden alennusten leikkauksesta. HL Group Oy on kehottanut Atoy Oy:tä täsmentämään, mitä tarkoitti ilmaus "keskustelussa tuli vahvasti esille". Sitä vastoin yksimielisyys kiistettiin sekä, että alennusten leikkaaminen oli tullut tehdä yhdessä. HL Group Oy on korostanut, että Atoy Oy ei ollut esittänyt tosiasiaväitteitä, vaan yhtiön kirjallisessa lausumassa 21.1.2013 oli esitetty väitteitä, joihin oli sisällytetty Atoy Oy:n selityksiä sille, mikä oli ollut toimenpiteen tavoite tai tarkoitus. Näiltä osin kysymyksessä eivät olleet tosiasiaväitteet, vaan argumentointi. HL Group Oy on esittänyt, että riidattomaksi todettaisiin sitä vastoin seuraava markkinaoikeuden päätöksestä otettu selostus: Kilpailevien tukkuliikkeiden Arwidsonin, HL Groupin, Kahan, Koivusen ja Örumin edustajat osallistuivat 24.3.2004 tapaamiseen, jossa keskusteltiin Osaset Oy:n hallituksen 23.3.2004 lähettämän ilmoituksen vaikutuksista kysymyksessä olevien tukkuliikkeiden liiketoimintaan,ja jossa Kahan ja Koivusen edustajat kertoivat muille tulevista toimenpiteistään markkinoilla eli aikomuksestaan irtisanoa edustamansa yhtiön ja Osaset Oy:n välillä ollut markkinointisopimus sekä merkittävästi pienentää Osaset kauppiaille myöntämiään alennuksia. Kukaan tapaamiseen osallistuneista ei tuolloin ilmoittanut, ettei itse aikoisi ryhtyä vastaaviin toimiin. Arwidsonin, HL Groupin ja Örumin edustajat eivät ilmoittaneet omista tulevista toimenpiteistään eivätkä hyväksyneet tapaamisessa kerrottuja toimenpiteitä. Tapaamiseen osallistuneet yritykset vastaanottivat siinä tietoa läsnäolleiden kilpailijoidensa, Kahan ja Koivusen tulevista toimenpiteistä. He eivät vastustaneet sanottuja toimenpiteitä. Örumin edustaja totesi tapaamisessa, ettei asiasta saanut sopia ja, että jokainen yritys tekisi omat ratkaisunsa. HL Group Oy oli kuullut, miten kaksi kilpailevaa tukkukauppiasta oli aikonut toimia. Tapaamisessa oli todettu, että kukin toimisi itse päättämällään tavalla. HL Group Oy:n aikomuksena ei ollut ollut toimia samalla tavalla kuin kyseessä olevat kaksi kilpailevaa tukkukauppiasta. HL Group Oy:n toimet 33(188) HL Group Oy on myöntänyt, että yhtiön vastauskirje Osaset Oy:n hallitukselle oli päivätty 24.3.2004 ja, että HL Group Oy oli saamaansa irtisanomisilmoitukseen viitaten kertonut, että Osaset-liikkeiden ostoehdot muuttuisivat 1.4.2004 lukien. HL Group Oy:n toimitusjohtajan käsityksen mukaan 23.3.2004 saatu tiedote ei ollut ollut täysin yksiselitteinen. Hän oli ymmärtänyt, että Osaset-kauppiaat lopettaisivat ostonsa HL Group Oy:ltä. Saadakseen asiasta selon, hän oli pyytänyt yhtiön myyntineuvottelijaa Jami Viertosta ottamaan yhteyden Osaset Oy:n hallituksen puheenjohtajaan Esko Inkiseen. Viertonen ja Inkinen olivat tavanneet 27.3.2004 ja neuvotelleet. Inkinen oli osallistunut neuvotteluun Osaset Oy:n edustajana. Neuvottelussa HL Group Oy oli ilmoittanut Osaset Oy:lle tahtoneensa jatkaa kauppaa Osaset-kauppiaiden kanssa. Sen jälkeen neuvottelut olivat jatkuneet puhelimitse. Osaset Oy:n Inkinen, HL Group Oy:n toimitusjohtaja Tapio Hakala sekä yhtiön autovaraosaosaston päällikkö Markku Nikkinen olivat tavanneet 21.5.2004 ja asiasta oli edelleen neuvoteltu. Tapio Hakala oli valmistellut sanottuun neuvotteluun sopimusehdotuksen. Esko Inkinen oli esittänyt neuvottelujen lopettamista, mutta suostunut jatkamaan niitä Hakalan pyynnöstä. Näissä neuvotteluissa HL Group Oy ei ollut esittänyt sellaista ehtoa, joka vaikuttaisi Osaset-kauppiaiden ostoihin muilta tukkuliikkeiltä, kuten Atoy Oy:ltä. HL Group Oy:n ja Osaset Oy:n neuvottelut olivat jatkuneet Lahdessa 26.5.2004, jolloin oli solmittu puitesopimus HL Group Oy:n ja Osaset Oy:n välillä. Sopimuksen keskeinen tarkoitus oli ollut, että Osaset-kauppiaat tekisivät merkittävän osan Osasetin kokonaisostoista HL Group Oy:ltä. Osaset Oy:n hallitus oli sitoutunut edistämään tämän tavoitteen saavuttamista. Kauppiaskohtaisia myyntiehtoja sopimukseen ei sisältynyt. HL Group Oy oli pyrkinyt aktiivisesti yhteistoimintaan Osaset-kauppiaiden kanssa ja onnistunut pyrkimyksessään. HL Group Oy ei ollut toiminut Osaset-ketjua vastaan. HL Group Oy on kiistänyt, että sen toteuttamat alennusten leikkaukset olisivat olleet 40-45 prosenttiyksikköä. Vuoden 2004 mittaan Osaset-jäsenistöön oli tullut melko paljon muutoksia. Osa kauppiaista oli jatkanut uudessa Osaset.com Oy:ssä, osa heistä oli eronnut,ja joitakin uusia kauppiaita oli liittynyt jäseneksi. Näistä muutoksista HL Group Oy ei ollut saanut ilmoituksia, joten ajankohdat eivät olleet sen tiedossa. Tämä vaikeutti eri ajanjaksojen vertailua. Seuraavassa oli lähtökohtana pidetty vuodenvaihteen 2003/2004 Osaset Oy:n jäsenlistaa, joka oli HL Group Oy:n tiedossa. Maaliskuun 2004 loppuun saakka HL Group Oy:llä oli ollut kullekin Osasetkauppiaalle eri tuoteryhmiin sovittu oma alennustaulukko, jossa alennuksen määrä perustui siihen pitikö kauppias HL Group Oy:tä ykkös-, kakkos- vai kolmostoimittajana vai oliko kysymyksessä satunnaisostaja. Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n tiedotteet 23.3.2004 saatuaan HL Group Oy oli muuttanut joidenkin Osaset-kauppiaiden alennustaulukoita, kun taas toisten alennustaulukot olivat jääneet ennalleen. Tuolloin * 18 kauppiaan hinnat olivat nousseet * 10 kauppiaan hinnat olivat pysyneet ennallaan, ja * 4 kauppiaan hinnat olivat laskeneet (alennukset olivat suurentuneet) 34(188) Osaset-kauppiaat olivat ostaneet HL Group Oy:n kilpailurikkomukseksi katsottuna aikana siltä autovaraosia ja -tarvikkeita 87.820 eurolla .Kauppiaat, joiden maksama hinta oli ollut alennusten huonontamisen eli hinnankorotusten johdosta korkeampi, olivat maksaneet HL Group Oy:lle tuona aikana 1.203,37 euroa enemmän kuin tilanteessa, jossa heidän alennuksiaan ei olisi huononnettu. Hinnankorotus oli ollut keskimäärin 1,4 prosenttia. Hinnankorotuksia ei ollut tehty kaikille Osaset-kauppiaille; joidenkin maksamat hinnat olivat pysyneet ennallaan ja joidenkin alentuneet. Hinnankorotusten määrä oli ollut kaupankäyntiin vaikuttamaton. Hinnankorotusten määrä oli palautettu keskimäärin 20 päivän jälkeen, eikä vähäisellä hinnankorotuksella ollut voinut olla vaikutusta edes vähittäiskauppiaille, kun vähäinen hinnanerokin oli saatu pian takaisin. HL Group Oy oli myynyt tavaraa tuona aikana laskua vastaan eli luotolla niillekin Osaset-kauppiaille, jotka eivät olleet maksaneet aiempia laskujaan eräpäivänä, eikä erääntyneitä laskuja ollut peritty tratalla. HL Group Oy ei siten ollut suorittanut toimia, jotka olisivat haitanneet Osasetkauppiaita. HL Group Oy ei ollut saanut tietoonsa 26.3.2004 päivättyä eräille muille tukkukauppiaille lähetettyä kirjettä, jossa oli ilmoitettu, että Osaset-ketjun tiiviimpi yhteistyö Atoy Oy:n kanssa ei suinkaan tarkoittanut sitä, etteivät Osaset-kauppiaat jatkossakin voisi hankkia tavaraa myös muista hankintalähteistä. HL Group Oy oli tiennyt vain 23.3.2004 tiedotetun. HL Group Oy oli 26.5.2004 solminut puitesopimuksen Osaset Oy:n kanssa. Yhtiö oli myynyt Osaset-ketjuun autovaraosia ja tarvikkeita vuonna 2004 * tammi - maaliskuussa 131.921 eurolla * aikana 1.4.-26.5. 87.820 eurolla sekä * 27.5.-31.12. 742.875 eurolla. HL Group Oy:n kirjeellä 24.3.2004 ilmoittamat 1.4.2004 lukien toteutetut ostoehtojen muutokset eivät olleet vaikuttaneet yhtiön ja Osaset-kauppiaiden välisen kaupan määrään, vaan 26.5.2004 tehdyn puitesopimuksen jälkeen HL Group Oy:n ja Osaset-kauppiaiden välinen kauppa oli yli kaksinkertaistunut. Osaset.com Oy -ketjun vaikutus Atoy Oy:n menestykseen Oy Tuokko Ltd -yhtiön (entinen Tuokko Tilintarkastus Oy) lausunnon sivuilla 12-13 oli esitetty Osaset-kauppiaiden ostot Atoy Oy:ltä, Osalinkki-ostot Atoy Oy:ltä ja niiden summana Osaset-ketjun ostot Atoy Oy:ltä. Osaset-kauppiaat -ilmaisulla oli tarkoitettu vuonna 2003 Osaset Oy:n jäseniä ja vuoden 2004 huhti-toukokuusta lähtien Osaset.com Oy:n jäseniä. Osalinkki oli ollut verkkotilausjärjestelmä, "vuotta aikaisemmin lanseerattu ohjelma, jossa oli haettu varaosaliikkeitä osalinkkikumppaniksi toimimaan alueellisena varaosatukkurina", niin kuin Atoy Oy:n toimitusjohtaja oli asian määritellyt. Osalinkki oli ollut olemassa ennen käsiteltäviä tapahtumia, eikä siihen ollut tullut muutosta Osaset.com Oy:n perustamisen yhteydessä. Se ei myöskään ollut ollut Osaset Oy:n tai Osaset.com Oy:n osa. Atoy Oy:n ja Osaset-ketjun yhteistyö oli onnistunut poikkeuksellisen hyvin. Vastaajien tietojenvaihto ei ollut voinut aiheuttaa vahinkoa Osaset-kauppiaille eikä etenkään Atoy Oy:lle. Atoy Oy:n varaosamyynti Osaset-kauppiaille oli noussut vuodesta 2003 vuoteen 2004 2,62 miljoonasta eurosta 4,9 miljoonaan 35(188) euroon. Se oli siis kehittynyt poikkeuksellisen hyvin. Kun HL Group Oy:n 20 päivän kuluttua palautetut hinnankorotukset 1.203,37 euroa olivat olleet 0,025 prosenttia vuoden 2004 myynnistä, HL Group Oy:n toimilla ei ollut voinut olla vaikutusta Atoy Oy:lle. Atoy Oy:n omien toimien vaikutukset HL Group Oy on kiistänyt Atoy Oy:n tosiasiaväitteen, että HL Groupin alennusleikkaukset olisivat vaikuttaneet niin, etteivät epäröivät Osaset-kauppiaat olisi allekirjoittaneet Osaset-sopimusta ja että kauppiaat, jotka jo olivat allekirjoittaneet sopimuksen, olisivat eronneet. HL Group Oy on sitä vastoin väittänyt, että Atoy/Osaset-ketjun tarjoamat ehdot olivat olleet sellaisia, etteivät kaikki vähittäiskauppiaat olleet halunneet toimia niiden mukaisesti. Siksi ne eivät olleet liittyneet Osaset.com Oy:öön. Osa oli tehnyt päätöksen esittelykokouksessa 21.3.2004 ja moni oli ilmoittanut siitä ennen 1.4.2004. Uuteen ketjuun liittymättä jääminen oli johtunut Atoy Oy:n tarjoamista ehdoista. Atoy Oy:llä oli lisäksi ollut toimitusvaikeuksia, eikä se ollut pystynyt toimittamaan vähittäiskauppiaiden tarvitsemia varaosia. Siksi ketjusta oli erottu. Ketjusta eroaminen oli sen vuoksi johtunut Atoy Oy:stä. Mistä voi saada korvauksen kilpailunrajoituslain 18 a §:n nojalla Kilpailunrajoituslain 18a § oli vahingonkorvaussäännös. Vahingonkorvaus oli haitallinen muutos. Tämä sisälsi ajatuksen, * että nyt oli jokin tilanne, * joka muuttui huonommaksi, esimerkiksi kun liikevaihto oli nyt 100.000 euroa ja se väheni 90.000 euroon, vahingonkorvaus oli 10.000 euroon sisältynyt voitto. HL Group Oy on viitannut Mika Hemmon teoksen Sopimus ja delikti sivuilla 153 ss. lausuttuun, jossa Hemmo oli todennut seuraavaa vertaillessaan sopimukseen perustuvaa korvausvelvollisuutta ja sopimuksen ulkoista korvausvelvollisuutta: Kun tietyn vahingon korvauskelpoisuus herättää epäilyksiä, korvausvelvollisen teon ja vahingon välinen syy-yhteys ei ole ongelmaton. Teko on kylläkin yksi lenkki vahinkoon johtaneessa tapahtumakulussa, mutta lopputulos on samalla ollut sidoksissa useisiin muihin edellytyksiin, joista monet ovat nimenomaan vahingonkärsijän tekemiä valintoja. Sopimuksen ulkoinen vastuu suojaa pääosin olemassa olevia varallisuusetuja. Korvausvastuun vaikutus on ennallistava siinä merkityksessä, että vahingonkärsijä saatetaan korvauksella siihen asemaan, jossa hän on todella aiemmin jo ollut. Madsen oli puolestaan esittänyt sopimuksen ulkoisen vastuun tehtäväksi olemassa olevien oikeuksien ja varallisuusetuuksien suojaamisen, kun taas sopimusvastuu oli hänen mukaansa vaihdannan yksityisoikeudellinen perusta. Tähän liittyen deliktivastuun oli esitetty olevan taaksepäin suuntautuvaa, sopimusvastuun kohdistaessa huomionsa tulevaan aikaan. Atoy Oy:n kanne kohdistui kokonaan tulevaan aikaan, josta deliktivastuun pe- 36(188) rusteella ei saanut korvausta. HL Group Oy on viitannut korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 1982 II 121, jossa korkein oikeus oli todennut, että [anastettu]omaisuus oli ollut valtaosaltaan nopeasti vaihtuvaa tavaraa, jonka osalta liikkeenharjoittajan oli yleensä oltava varautunut nopeisiin ja jatkuviin varaston täydennyksiin sekä riittävän lisääntyvänkin kysynnän tyydyttävän perusvaraston ylläpitämiseen. Näin ollen katetta ja saamatta jäänyttä voittoa ei ollut tuomittu korvattavaksi. Atoy Oy on liikkeenharjoittaja. HL Group Oy on lisäksi viitannut korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 1990:10, jossa Oy Alko Ab oli vaatinut anastusjutussa korvausta vähittäismyyntihinnan mukaan. Alioikeus ja hovioikeus olivat tuominneet korvauksen vaatimuksen mukaisesti, mutta korkein oikeus oli todennut, ettei jutussa ollut ilmennyt, että alkoholijuomien myynti olisi vähennyt anastuksen vuoksi, minkä vuoksi korvausta oli tuomittu juomien valmistuksesta ja myyntiin toimittamisesta aiheutuneiden kulujen ja poistojen määrä, vaikka kysymyksessä oli ollut rikos. Hallintotuomioistuimen päätöksen merkitys tässä jutussa Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisulla 31.5.2012 ei ollut merkitystä nyt käsiteltävänä olevassa asiassa, koska se ei ollut Atoy Oy:n ja HL Group Oy:n välinen tuomioistuinratkaisu ja koska se ei ollut vahvistustuomio. Juha Lappalainen oli todennut teoksen Siviiliprosessioikeus II, Jyväskylä 2001 sivulla 468, että hallintotuomioistuimen ratkaisun tuli olla nimenomaan vahvistustuomion tyyppinen, ennen kuin ratkaisulle voitiin antaa yleiseen tuomioistuimeen ulottuva positiivinen oikeusvoimavaikutus. HL Group Oy on lisäksi viitannut ratkaisuihin KKO 1972 II 2 ja KKO 1982 II 26, joissa liikennevakuutusyhtiötä ja valtiota vastaan annettujen tuomioiden oikeusvoima ei ollut ulottunut ajoneuvon kuljettajaan tai virkamieheen. Hallintotuomioistuin ei myöskään tutkinut asiaa siviilioikeudellisesta näkökulmasta eikä antanut niihin ratkaisuja. Väitetty yhteisvastuullinen vahingonkorvausvelvollisuus Atoy Oy ajoi juttua ikään kuin olisi olemassa yhteisvastuu vastaajien kesken ja ikään kuin se olisi itsestäänselvyys. Julian Serlachius oli todennut, ettei ollut mitään hyötyä, mutta voi olla ajatuksia harhaan vievää käyttää termiä vastuu. Kun usea oli velvollinen korvaamaan saman vahingon, oikeustieteessä käytettiin termiä yhteisvastuu - velvoite, mikä antoi hieman harhaanjohtavan kuvan asiasta. Ei velvoitetta täytynyt yhdessä täyttää; kukin oli yksin velvollinen ja oikeutettu täyttämään sen kokonaan. Kun isä myi autonsa ja kuoli ennen sovittua luovutushetkeä, hänen poikansa ja tyttärensä olivat yhteisvelvollisia; perintökaaren yhteishallintaperiaatteesta johtui se, että he voivat luovuttaa auton vain yhdessä (tavaravelka) ja kun laulaja ja säestäjä sopivat esiintymisestä juhlassa, he voivat täyttää lupauksensa vain yhdessä (suoritusvelka). Nämä olivat yhteisvelvoitteita. Jos auton luovutus viivästyi tai muusikot eivät tulleet tilaisuuteen, heidän korvausvelvollisuutensa oli yhteisvastuullista. Sopimukseen liittymättömän vahingon/tappion syntymiseen voivat puolestaan vaikuttaa useiden henkilöiden toimet tai laiminlyönnit. Aiheutus voi olla erilaista. Suomen lainopissa asiaa oli käsitelty muun asian yhteydessä erittelemättä. Useampi voi olla vastuussa samasta vahingosta, mutta se ei ollut yhteisvastuuta, vaan kukin vastasi siitä mitä oli tehnyt. Vahingonkorvausoikeudessa 37(188) yhteisvastuuta ei ollut, mikä oli ilmaistu vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:n säännöksessä. Jan Hellner oli todennut teoksen Skadeståndsrätt, 1972, sivulla 185 "Det säges ofta att man får bedöma frågan för varje person särskild." Saksan laissa ei ollut samanlaista säännöstä kuin vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:n säännös, mutta esimerkiksi Staudinger oli todennut teoksessa BGB Eckpfleiler des Zivilrechts sivulla 427, että kukin vastasi vain omasta toiminnastaan. Siitä oli lueteltu poikkeuksia, kuten valtion vastuu virkamiehen toimista ja niin edelleen. BGB:n 830 §:ssä oli puolestaan säädetty: Jos useammat ovat yhdessä suoritetulla luvattomalla toimella aiheuttaneet vahingon. Suomen laintulkintakirjallisuudessa oli esitetty seuraavat kannanotot. * R. A. Wrede, Velvoiteoikeuden yleinen osa, Helsinki 1942 sivut 47-48: "Määrätyissä tapauksissa on olemassa velvollisuus korvata vahinko, jonka toinen henkilö tai eläin on tuottanut. Vanhemmassa ruotsalaisessa oikeudessa oli jokseenkin laajalti olemassa velvollisuus korvata toisen henkilön tuottama vahinko --- meidän nyt voimassa oleva lakimme on tässä kohdin toisella kannalla. Yleensä voidaan sanoa, ettei nyttemmin ole olemassa velvollisuutta korvata toisen henkilön aiheuttamaa vahinkoa, ellei itsessä ole syytä siihen." * Hans Saxén, Skadeståndsrätt, Åbo 1975 sivu 343: "Vaikka Aja B ovat toimineet tarkoituksellisesti vahingoittamistarkoituksessa, ei ole itsestään selvää, että he ovat yhdessä aiheuttaneet koko vahingon. Jos he ovat yhdessä aloittaneet tappelun S:n kanssa ja pahoinpidelleet tätä, voidaan tietty "normaali" vahinko katsoa molempien aiheuttamaksi. Mutta jos B yht'äkkiä tappelun kestäessä vetää esiin puukon ja lyö S:ää selkään, A:ta ei tule tuomita vastuuseen puukon iskun aiheuttamasta vahingosta." Saxénin perusidea on ollut se, että yhteisvastuu tulee, jos on toimittu "i förening". * teoksessa Routamo-Ståhlberg: Suomen vahingonkorvausoikeus ei asiaa ole käsitelty. Mistä kukin vastasi? Ulkoisen vaikutuksen aiheuttama osa vahingosta jäi korvaamatta. Tässä ulkoiseen vaikutukseen kuuluivat kilpailurikkomukseen osallistumattomat tukkuliikkeet, joiden kilpailu oli vaikuttanut Atoy Oy:n menestykseen. Vahingon aiheuttaneiden toimien vaikutukset voivat olla erilaajuisia. Yhden toimi voi jatkua pitkään, toisen olla lyhytaikaista. Muullakin perusteella vaikutus voi ulottua koko seuraamukseen tai sen osaan. Kunkin korvausvelvoite ulottui siihen, mihin hänen toimensa vaikutus ulottui. Millä perusteella yksi oli velvollinen korvaamaan myös toisen aiheuttaman vahingon? Kun usea aiheutti vahingon yhdessä, i förening: Titius ja Seius työnsivät Justuksen auton jokeen, kumpikin oli velvollinen korvaamaan koko vahingon Kun usea aiheutti vahingon yhteistuumin, siis yhteisesti sovitun suunnitelman pohjalta, yksituumaisuus synnytti velvollisuuden korvata myös toisen aiheuttama vahinko. Yleensä tällöin oli kysymyksessä rikos tai rikkomus, jota ei edes voitaisi suorittaa ilman useamman mukanaoloa. Tässä tapauksessa yhteistä suunnitelmaa ei ollut ollut olemassa. Usean toimi voi vaikuttaa vahingon syntymiseen heidän toimimatta yhdessä tai yhdessä hyväksytyn suunnitelman pohjalta. Kilpailuoikeuden tietojenvaihtotapaukset kuuluivat tähän. Kun vahinko tällöin aiheutettiin erikseen, mutta toi- 38(188) sesta tietäen, tilanteet poikkesivat siinä, miten yksi suhtautui toisen toimiin. a. Hän voi suorittaa toimensa toisen toimia tukien, "samansuuntaisesti"; siten, että hänen ja toisen toimilla oli yhteisvaikutus. Kun hän suoritti toimensa b. toisen toimista välittämättä tai c. "erisuuntaisesti", siis toisin kuin tämä, hän ei ollut velvollinen korvaamaan toisen aiheuttamaa vahinkoa. HL Group Oy toimi erisuuntaisesti. Yksi "vahingon aiheuttajista" oli vahingon kärsinyt itse, joka oli voinut toimia niin, että aiheutunut vahinko oli isompi kuin se muutoin olisi ollut. Tässä jutussa oli niitä näkökohtia: Atoy Oy:n myötävaikutus sen väittämään tappioon. Atoy Oy:n perimmäinen kanneperuste oli se, että Osaset-ketjuun ei ollut liittynyt niin monta kauppiasta kuin olisi pitänyt. Tätä vastaan puhuivat seuraavat seikat: a. kaikkia ei ollut haluttukaan Osaset-ketjuun b. Atoy Oy:n tarjoamat ketjuehdot olivat olleet sellaiset, etteivät ne olleet kiinnostaneet kaikkia vanhojakaan Osaset-kauppiaita, eli Atoy Oy:n suunnitelma ja sen tarjoamat ehdot olivat olleet ristiriidassa keskenään. Monet olivat päättäneet olla liittymättä perustavassa kokouksessa, koska he eivät olleet pitäneet ehtoja niin houkuttelevina kuin liittyminen olisi edellyttänyt. Tästä oli olemassa selvityksenä heidän kirjeitään. c. Atoy Oy:llä ei ollut ollut toimituskykyä ja sillä oli ollut toimitusvaikeuksia. Osaset-kauppiaat olivat tilanneet tavaraa, mutta Atoy Oy:llä ei ollut ollut tavaraa. Tämä oli johtanut Osaset-ketjusta eroamisiin. HL Group Oy on todennut, että vahingon kärsineellä oli yleinen velvollisuus toimia niin, että vahinkoa ei syntynyt tai että se pienenisi. Kannanottoja eräisiin tosiasiaväitteisiin Atoy Oy oli esittänyt uusia tosiasiaväitteitä, jotka oli esitetty liian myöhään, vanhentuneina, mutta HL Group Oy on vastannut niihin seuraavasti. HL Group Oy on kiistänyt, että sillä olisi ollut Suomessa yksinoikeus myydä Walker-pakoputkia, joita oli myynyt ainakin myös Oy Kaha Ab ja ilmoituksensa mukaan myös Atoy Oy. HL Group Oy ei ollut myynyt Monroe-iskunvaimentimia. HL Group Oy:n toimien 1.4.2004-26.5.2004 vaikutukset eivät olleet voineet jatkua vuonna 2006, koska yhtiö oli myynyt autonvaraosia Heinämäen yhtiölle aikana 1.4.2004-26.5.2004 kaikkiaan 9.964,22 eurolla. Toivomus kaikkien toimittajien palaamisesta "ruotuun" Kilpailuviraston toimenpiteiden jälkeen ei tarkoittanut HL Group Oy:tä, joka oli solminut 26.5.2004 yhteistoimintasopimuksen Osaset-ketjun kanssa ja oli siis ollut "ruodussa." Salon Autotarvike Oy:n ero Osaset-ketjusta 8.1.2007 ei ollut johtunut HL Group Oy:n toimista aikana 1.4.2004-26.5.2004, koska Salon Autotarvike Oy oli liittynyt Osaset-ketjuun 21.12.2006, jolloin HL Group Oy oli toiminut yhteistoiminnassa Osaset-ketjun kanssa 26.5.2004 tehdyn yhteistoimintasopimuksen mukaisesti. Lisäksi sekä Salon Autotarvike Oy:n sähköpostikirjeessä että Atoy Oy:n kirjelmässä oli viitattu vain Koivunen Oy:öön. 39(188) 3. Koivunen Oy:n vastaus Vaatimukset Koivunen Oy on vaatinut 1. että Atoy Oy:n kanne hylätään kokonaisuudessaan perusteettomana sekä lisäksi velan vanhentumisesta annetun lain 4 §:n ja 7 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla vanhentuneena siltä osin,kun Atoy Oy on vaatinut yhtiön kirjallisessa lausumassa 21.1.2013 korvaukseksi myyntitappiosta 34.631.512,00 euroa ja korvaukseksi menetetystä rahoitustuotosta 508.128,33 euroa (toissijaisesti 4.269.000 euroa) 2. että asiassa tuomittavia korvauksia joka tapauksessa sovitellaan kilpailunrajoituslain 18 a §:n 2 momentin nojalla ja vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:n nojalla siten, että Koivunen Oy vastaa ainoastaan sen korvattavaksi tuomitusta korvausmäärästä, sekä 3. että Atoy Oy velvoitetaan korvaamaan Koivunen Oy:n oikeudenkäyntikulut yhteensä 453 624,67 euroa ( alv 0 %) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antamisesta lukien. Vaatimusten perusteet Oikeusvoima, todistusvoima, näyttötaakka Atoy Oy:n kanne asiassa perustui väitteeseen siitä, että Atoy Oy:n suunnittelema liiketoiminta ei ollut menestynyt suunnitellun mukaisesti Koivunen Oy:n toimien seurauksena. Keskeiseksi perusteeksi väitteelleen Atoy Oy oli esittänyt korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen 31.5.2012, jossa korkein hallinto-oikeus oli katsonut, että kilpailuviraston esittämän näytön perusteella tukkuliikkeet HL Group Oy, Örum Oy Ab, Oy Kaha Ab, Oy Arwidson Ab ja Koivunen Oy olivat osallistuneet kilpailunrajoituslain 4 ja 6 §:n vastaiseen yhteistoimintaan. Kilpailunrajoituslain säännösten rikkomisen perusteella korkein hallinto-oikeus oli määrännyt Koivunen Oy:lle 500.000 euron seuraamusmaksun. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös ei ollut perustunut tavanomaiseen näytön arviointiin, vaan päättelyyn, jota korkein hallinto-oikeus oli pitänyt mahdollisena kilpailunrajoitusasiassa. Korkein hallinto-oikeus ei ollut myöskään pitänyt olennaisena selvittää kartellin vaikutuksia, koska tämän seikan selvittäminen ei ollut ollut tarpeen. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana oli ollut kysymys siitä, olivatko tukkuliikkeet osallistuneet kiellettyyn yhteistoimintaan. Korkein hallinto-oikeus ei ollut miltään osin tarkastellut kanteessa tarkoitettua Atoy Oy:n suunnittelemaa liiketoimintaa, jonka väitetystä menettämisestä Atoy Oy oli vaatinut korvauksia Koivunen Oy:ltä. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa ei ollut myöskään todettu Koivunen Oy:n toiminnan vaikuttaneen millään tavalla Atoy Oy:n liiketoimintaan. Se seikka, että korkein hallinto-oikeus oli todennut tukkuliikkeiden osallistuneen kilpailunrajoituslain vastaiseen yhteistyöhön, ei miltään osin osoittanut sitä, että Atoy Oy:lle olisi aiheutunut tästä jotain vahinkoa. Tuomion oikeusvoimavaikutuksesta Lainvoimaisen tuomion vaikutus uudessa oikeudenkäynnissä riippui muun 40(188) ohella siitä, millainen oikeusvoimavaikutus tuomiolle uudessa menettelyssä annettiin. Oikeusvoimalla tarkoitettiin kysymystä siitä, missä määrin aikaisemmassa oikeudenkäynnissä annettu tuomio sitoi myöhemmässä oikeudenkäynnissä. Toisaalta oikeusvoimavaikutuksen ohella aikaisemmassa asiassa annetulla tuomiolla voi olla näytöllistä merkitystä uudessa oikeudenkäynnissä. Tältä osin puhuttiin tuomion todistusvaikutuksesta. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa oli merkitystä lainvoimaisen tuomion niin sanotulla positiivisella oikeusvoimavaikutuksella, mikä tarkoitti sitä, että aikaisemmassa oikeudenkäynnissä lainvoimaisella tuomiolla ratkaistua asiaan vaikuttavaa ennakkoluonteista kysymystä ei enää voitu riitauttaa uudessa oikeudenkäynnissä, vaan sanottu seikka tuli ottaa viran puolesta tuomioperusteeksi. Kysymys oli uudessa oikeudenkäynnissä vaikuttavasta aineellisen ratkaisun sisällöstä. Aikaisemmassa menettelyssä ratkaisematta jääneellä asialla ei sitä vastoin ollut vaikutusta. Oikeusvoima rajoittui ratkaisun oikeudelliseen lopputulokseen eli tuomiolauselmaan. Vallitsevan käsityksen mukaan tuomion oikeusvoimavaikutus ei ulottunut siihen, mitä tuomioistuin oli lausunut tuomion perusteluissa tosiseikoista, oikeusohjeista, kokemuslauseista tai mahdollisista ennakkoluonteisista kysymyksistä. Oikeusvoimasta osalliseksi tuli vain se, mitä oikeus oli ratkaissut tuomiossaan. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana oli toisaalta ollut kysymys siitä, oliko kyseessä ollut kilpailunrajoituslain vastainen yhteistyö ja toisaalta siitä, mitkä tahot olivat osallistuneet väitettyyn yhteistyöhön. Lisäksi korkein hallinto-oikeus oli ratkaissut kysymyksen siitä, oliko yhteistyöhön osallistuneille määrättävä seuraamusmaksu. Ratkaisun oikeudellisesti relevantti lopputulos, jolla oli oikeusvoimavaikutus nyt käsiteltävänä olevassa asiassa, rajoittui siten yhteistyön toteamiseen ja siihen osallistuneille yrityksille määrättyyn seuraamusmaksuun. Muilta osin korkeimman hallinto-oikeuden tuomiolla ei ollut oikeusvoimaa nyt käsiteltävänä olevassa riita-asiassa. Tuomion todistusvaikutuksesta Tuomiolla voi oikeusvoiman lisäksi olla todistusvaikutusta uudessa oikeudenkäynnissä. Hallintolainkäyttöasiassa annetun tuomion todistusvaikutus oli kuitenkin hyvin rajallinen riita-asian oikeudenkäynnissä. Tämä johtui ennen kaikkea hallintoasioiden ja riita-asioiden oikeudenkäyntimenettelyä koskevista merkittävistä eroavaisuuksista näytön arvioinnissa, mikä kävi hyvin selvästi ilmi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen 31.5.2012 perusteluista siltä osin kun päätöksessä oli selostettu näytön arvioinnin lähtökohtia. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana ollut kysymys kävi ilmi päätöksen sivulta 115 seuraavasti: Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ensisijaisesti kysymys siitä, ovatko auton varaosien ja tarvikkeiden tukkuliikkeiden edustajat tapaamisessa 24.3.2004 yhdenmukaistaneet menettelytapansa vaihtamalla sellaista luottamuksellista tietoa, jota ilmaisemalla ne ovat poistaneet epätietoisuuden siitä, miten toistensa kanssa kilpailevat tukkuliikkeet tulevat markkinoilla käyttäytymään. 41(188) Asiassa on Kilpailuviraston valituksen perusteella kysymys myös siitä, onko asiassa perusteita korottaa tukkuliikkeille määrättyjä seuraamusmaksuja. Helsingin käräjäoikeudessa oli sitä vastoin ratkaistavana kysymys siitä, oliko kantajana olevalle Atoy Oy:lle aiheutunut vahinkoa, jonka Koivunen Oy olisi velvollinen korvaamaan sille. Asiassa oli erityisesti huomattava, että kilpailurikkomukseen perustuva vahingonkorvauskanne poikkesi vaadittavan näytön osalta pelkän kilpailurikkomuksen toteamisen edellyttämästä kilpailuoikeudellisesta näytöstä. Kartelli oli kielletty ja sanktioitu hallinnollisella seuraamusmaksulla jo pelkästään kielletyn kartellin tunnusmerkistön täyttyessä. Kartellin haitallisuus oli oletettu lain tasolla, eivätkä kilpailunrajoituslain 6 §:n tai Euroopan Unionin perustamissopimuksen artiklan 81 kartellikiellon soveltaminen edellyttäneet, että kilpailunrajoituksella välttämättä edes osoitettaisiin olleen vahingollisia vaikutuksia. Koska kysymyksenasettelut olivat erilaiset, ne olivat vaikuttaneet paitsi esitettyyn näyttöön myös näytön merkitykseen ja sen arviointiin esitettyjen vaatimusten osalta. Näytön arviointi korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ollut ollut kaikilta osin välitöntä, mikä kävi ilmi päätöksen sivulta 117, jossa oli todettu seuraavaa: Hallintolainkäyttölain 51 §:n 1 momentissa säädetyn mukainen todisteiden vapaa harkinta merkitsee seuraamusmaksua koskevassa asiassa muun ohella sitä, että korkein hallinto-oikeus ottaa asiassa huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esiin tulleiden seikkojen ohella kaikki markkinaoikeudessa asiassa esiin tulleet seikat. Todistelu ja näytön arviointi olivat olleet korkeimmassa hallinto-oikeudessa täysin erilaista kuin mitä todistelulta riita- ja rikosasioissa edellytettiin. Lisäksi oli otettava huomioon, että korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyn todistelun ja siitä tehtyjen päätelmien huomioon ottaminen näyttönä nyt käsiteltävänä olevassa riita-asiassa oli myös oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksiin kuuluvan oikeudenkäynnin välittömyysvaatimuksen vastaista. Koska käräjäoikeudessa käsiteltävänä olevassa asiassa oli kysymys ennen kaikkea siitä, oliko kartellista aiheutunut vahinkoa verrattuna tilanteeseen, jossa kartellia ei olisi ollut olemassa, oli erityisesti huomioitava, ettei korkein hallinto-oikeus ollut tosiasiassa lainkaan ottanut kantaa kartellin väitettyyn vahinkovaikutukseen. Ainoa viittaus väitetysti aiheutettuun vahinkoon oli ollut sivulla 122 kohdassa Mahdollisen vahingonkorvauksen huomioon ottaminen, jossa oli todettu seuraavaa: Korkeimman hallinto-oikeuden tiedossa on, että Atoy Oy on nostanut vahingonkorvauskanteen, jossa se vaatii tässä asiassa asianosaisina olevilta yhtiöiltä yhteisvastuullisesti kartellilla aiheutettujen vahinkojen korvaamista. Kaikki kartelliin osallistuneet yhtiöt ovat tässä asiassa kiistäneet kartellilla aiheutetun lainkaan vahinkoa. Yksikään yhtiöistä ei ole esittänyt arvioita mahdollisesti määrättävien vahingonkorvausten suuruudesta tai todennäköisyydestä. Vetoaminen pelkkään yhteisvastuullisesti esitettyyn vaatimukseen ei muodosta arviota mahdollisesti määrättävien vahingonkorvausten suuruudesta ja todennäköisyydestä. Kun otetaan huomioon tässä asiassa määrättävien seuraamusmaksujen enimmäismäärä, seuraamusmaksun määräämisellä ei ole juurikaan vaikutusta siihen, muodostuvatko yhtiöille aiheutuvat kokonaisseuraamukset 42(188) mahdollisen vahingonkorvausvelvollisuuden myötä kohtuuttomiksi. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perusteella oli selvää, ettei ratkaisusta voitu tehdä päätelmiä väitetystä vahingosta tässä asiassa. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun todistusvaikutukseen nyt käsiteltävänä olevassa asiassa oli suhtauduttava hyvin varauksellisesti. Kantajan näyttötaakka Kilpailusääntöjen rikkomiseen perustuvan vahingonkorvauskanteen toteennäyttäminen ei poikennut tavanomaisesta vahingonkorvausoikeudellisesta arvioinnista esimerkiksi tuottamuksen, syy-yhteyden, vahingon määrän tai näyttötaakan osalta. Näyttötaakka oli kantajalla myös kilpailunrajoituksiin liittyvissä vahingonkorvaustapauksissa. Kantajan tulisi pystyä osoittamaan: (i) vahingollinen teko (ii) kartellista itselleen aiheutunut konkreettinen vahinko (iii) vahingonkorvausoikeudessa edellytetty suora ja välitön syy-yhteys vastaajan moitittavan menettelyn ja aiheutuneen vahingon välillä, sekä (iv) yksityiskohtaisesti perusteltu vahingon määrä. Ainoa poikkeus kantajan todistustaakan osalta liittyi sopimusrikkomustapaukseen, jossa vastaajan tuli pystyä osoittamaan korvausvastuusta vapautuakseen, että hänen vastuullaan ei ollut tuottamusta, se on virhettä tai laiminlyöntiä sopimuksen täyttämisessä. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ei kuitenkaan ollut olemassa mitään todistustaakan kääntävää sopimusrikkomusta. Atoy Oy:n ja Koivunen Oy:n välillä ei ollut ollut mitään sopimussuhdetta. Näyttötaakka kuului kokonaisuudessaan kantajalle. Koivunen Oy on korostanut sitä, ettei yksikään Osaset-kauppias tai Osaset Oy olleet panneet vireille vahingonkorvauskannetta Koivunen Oy:tä vastaan. Koivunen Oy:n menettely, syy-yhteys väitettyyn vahinkoon ja ennakoitavuus Koivunen Oy kiisti Atoy Oy:n kannevaatimukset kaikilta osin myös syy-yhteyden puuttumisen perusteella. Koska syy-yhteys oli vahingonkorvausvastuun ehdoton edellytys Koivunen Oy:n vastuulle kantajaa kohtaan, kantajan kannevaatimukset oli hylättävä perusteettomina pelkästään syy-yhteyden puuttumisen vuoksi. Syy-yhteyden toteaminen edellytti niin sanotun conditio sine qua non -vaatimuksen täyttymistä, mikä tarkoitti sitä, että korvauksen vaatijan Atoy Oy:n oli osoitettava, ettei korvattavaa vahinkoa olisi syntynyt ilman kyseessä olevaa vastuutoimintaa. Vahingonkorvausoikeudellisesti niin sanottu välttämätön syy tarkoitti seikkaa, jota ilman vahinkoa ei olisi tapahtunut. Jos vahinkoa ei tässä tapauksessa olisi tapahtunut ilman kartellia, pidettäisiin kartellia vahingon välttämättömänä syynä. Atoy Oy:n oli pystyttävä osoittamaan, että sille oli aiheutunut vahinkoa joka oli nimenomaan ollut seurausta Koivunen Oy:n kilpailunrajoituslain vastaisesta toiminnasta, eikä kyseinen vahinko ollut johtunut esimerkiksi markkinatilanteesta tai markkinoiden rakenteesta. Välttämättömän syyn vaatimus merkitsi tässä asiassa sitä, että Atoy Oy:n oli näytettävä toteen se, että ilman kartelliin osallistuneiden yritysten yhteistoimintaa ja Koivunen Oy:n menettelyä sen osana kantajan Atoy Oy:n liiketoiminta olisi kehittynyt sen esittämien suunnitelmien mukaisesti. Selvää oli, että myös kantajayhtiön esittämän kanssa vastakkainen tapahtumainkulku olisi ollut täysin mahdollinen. Atoy Oy oli joutunut maksuvaikeuksiin yrityksen laajentumisen johdosta ja mikäli sen laajentuminen olisi ollut nopeampaa, olisi siitä aiheutunut myös enemmän kuluja. 43(188) Tämä olisi voinut johtaa jopa Atoy Oy:n maksukyvyttömyyteen. Atoy Oy:n olisikin näytettävä, että ilman väitettyä Koivunen Oy:n toimintaa sen suunnitelma olisi toteutunut juuri sellaisena kuin se oli väittänyt. Atoy Oy:n tulisi kyetä osoittamaan, että kunkin vastaajayrityksen toiminta olisi vaikuttanut väitettyjen suunnitelmien toteutumatta jäämiseen. Vahingonkorvauksen perusteeksi ei tällöin riittänyt, että kartelliyrityksen toiminta oli voinut olla osaltaan vaikuttamassa siihen, ettei Atoy Oy:n liiketoiminta ollut kehittynyt suunnitelluin tavoin ja yhtiön budjettien mukaisesti. Kantajan olisi osoitettava, että kunkin vastaajan toiminnasta oli todella seurannut jokin konkreettinen vahinko. Atoy Oy ei ollut perustellut kanteessaan syy-yhteyttä millään tavoin. Syy-yhteys Koivunen Oy:n menettelyn ja Atoy Oy:lle väitetysti aiheutuneen vahingon välillä ei kuitenkaan ollut missään määrin kiistaton, vaan tilanne oli itse asiassa täysin päinvastainen. Atoy Oy oli esittänyt Koivunen Oy:tä vastaan vaatimuksia perustuen ainoastaan kantajan esittelemiin omiin ylioptimistisiin ja epärealistisiin arvioihin liiketoiminnan kehityksestä. Atoy Oy oli väittänyt, että Koivunen Oy:n menettely oli aiheuttanut Atoy Oy:lle vahinkoa, koska Atoy Oy:n suunnitelmat eivät olleet toteutuneet yhtiön omien arvioiden mukaisesti siten kuin ne olisivat väitetysti toteutuneet ilman Koivunen Oy:n kilpailusääntöjen vastaista menettelyä. Atoy Oy:n korvausvaatimuksen perusteeksi ei riittäisi edes sen osoittaminen, että yhtiölle olisi aiheutunut vahinkoa ja että Koivunen Oy olisi syyllistynyt moitittavaan menettelyyn. Lisäksi Atoy Oy:n oli osoitettava asiassa, että sen kärsimät vahingot olivat syy-yhteydessä nimenomaan Koivunen Oy:n menettelyyn. Atoy Oy:n tuli pystyä näyttämään toteen myös se, että tapahtumienkulku olisi ollut ilman kilpailusääntöjen vastaista menettelyä sellainen kuin Atoy Oy oli kuvannut kanteessaan. Koivunen Oy olisi joka tapauksessa toiminut siten kuin nyt myös muut tukkuliikkeet olivat toimineet. Tämä oli käytännössä alalla normaali toimintapa. Koivunen Oy olisi joka tapauksessa leikannut alennuksia sellaisilta liikkeiltä, jotka ilmoittivat etteivät ne enää ostaneet Koivunen Oy:ltä. Vastaavasti Koivunen Oy oli pyrkinyt pitämään kiinni yhtiön entisistä asiakkaista olemalla heihin yhteydessä ja vakuuttamaan kyseiset liikkeet siitä, että liikesuhdetta Koivunen Oy:n kanssa oli kannattanut jatkaa. Koivunen Oy kuten monet muutkin yhtiöt olivat perustaneet omia ketjujaan jotka kilpailivat keskenään. Useat asiakasliikkeet siirtyivät jatkuvasti ketjusta toiseen. Siten oli varmaa, että Atoy Oy:n tässä prosessissa esittelemät suunnitelmat ja arviot yhtiön liiketoiminnasta eivät olisi toteutuneet kilpailusääntöjen vastaista menettelystä huolimatta sellaisina kuin Atoy Oy oli pyrkinyt esittämään. Kilpailusääntöjen rikkomiseen perustuva korvausvastuu rajoittui lisäksi vahinkoon, jonka syntyminen oli voitu vahingon aiheuttamishetkellä mieltää mahdolliseksi teon seurauksena. Tämä ennakoitavuutta tarkoittava korvausvelvollisuuden edellytys puuttui täysin asiassa. Syy-yhteys edellytti, että Atoy Oy näyttäisi toteen, että sille aiheutuneet vahingot olivat syntyneet Koivunen Oy:n toteen näytetyn tuottamuksellisen toiminnan adekvaattina seurauksena. Kilpailusääntöjen rikkomisesta aiheutuneen vahingon tulisi siten vastata sellaista lopputulosta, jota tällaiselta käyttäytymiseltä voitiin objektiivisesti ja kohtuudella odottaa. Siinäkin tapauksessa, että syy-yhteys Koivunen Oy:n toiminnan ja kantajalle Atoy Oy:lle väitetysti aiheutuneen vahingon välillä katsottaisiin 44(188) olevan olemassa, ei Koivunen Oy vastannut vahingoista kuin siltä osin kuin vahinko oli ollut Koivunen Oy:n ennalta arvattavissa. Oli selvää, että yhden 24.3.2004 pidetyn 15 minuuttia kestäneen palaverin seurauksena ei ollut voinut syntyä Atoyn väittämää vahinkoa, eikä tällaista ollut voitu tuolloin mitenkään mieltää mahdolliseksi. Koivunen Oy on todennut selvyyden vuoksi, ettei yhtiön käsityksen mukaan Atoy Oy:lle myöskään ollut aiheutunut mitään vahinkoa. Atoy Oy ei ollut esittänyt mitään selvitystä syy-yhteydestä, joten tälläkin perusteella yhtiön kannevaatimukset oli kokonaisuudessaan hylättävä. Väitetty vahinko ja sen määrä Atoy Oy ei ole esittänyt mitään perusteita tai selvitystä sen väitteensä tueksi, että yhtiölle olisi Koivunen Oy:n toiminnan johdosta aiheutunut vahinkoa menetetyn liikevoiton, myyntitappion ja menetetyn rahoitustuoton muodossa. Lähtökohtana Atoy Oy:llä oli ollut sen oma arvio ja suunnitelma liiketoiminnan kasvusta ja laajenemisesta, mutta kantaja ei ollut millään tavoin esittänyt perusteita tai näyttöä väitetyn vahingon tarkemmasta määrästä tai sen muodostumisesta. Tässä asiassa oli kysymys Atoy Oy:n kanteessa väitetyn vahingon korvaamisesta, jonka vuoksi kantajan oli näytettävä toteen väittämänsä vahinko ja syy-yhteys, johon kantaja katsoi Koivunen Oy:n vastuun perustuvan. Vahingon aiheutumista tai vahingon määrää ei ollut mahdollista todeta pelkästään yhteistyön olemassaololla tai korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen nojalla. Toisin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa väitetyn vahingon toteennäyttäminen oli ehdoton edellytys vahingonkorvauksen tai muun hyvityksen tuomitsemiselle nyt käsiteltävänä olevassa asiassa. Vahinko ja sen määrä vahingonkorvausoikeudessa Vahingon käsite oli vahingonkorvausoikeudessa niin sanotun differenssiteorian mukainen. Vahinko ilmeni erona kahden eri tapahtumainkulun, hypoteettisen ja todellisen, välillä. Todellisen tapahtumainkulun oli saanut aikaan vahinkoon johtanut syy. Hypoteettinen tapahtumainkulku oli oletus sellaisesta tapahtumaketjusta, johon ei liittynyt korvausvastuun perustavaa tosiseikastoa. Myös kartellivahingon arvioinnissa lähtökohtana oli differenssiteoria. Kartellista vahinkoa kärsinyt voi saada korvausta vain siitä vahingosta, joka hänelle oli todistettavasti aiheutunut kyseisestä menettelystä. Lähtökohtana vahingon määrää arvioitaessa oli se, että vahingonkorvaus kartellin osalta määriteltiin kantajan kärsimän kokonaistappion mukaan. Vahingonkorvaus ei siten saanut johtaa ylikompensaatioon. Rikastumiskielto asetti joka tapauksessa ehdottoman ylärajan korvaukselle/hyvitykselle. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa Atoy Oy ei ollut esittänyt mitään näyttöä siitä, että sille olisi aiheutunut vahinkoa Koivunen Oy:n toiminnasta. Kantaja ei ollut esittänyt juuri mitään konkreettisia perusteluita väitteelleen. Yhteenvetona voitiin todeta, ettei kantaja ollut esittänyt mitään luotettavaa taloudellista näyttöä vaatimustensa perusteeksi. Riittävänä näyttönä ei voitu pitää lausuntoa, jonka "arviot" ja "olettamat" olivat perustuneet kantajan toimitusjohtaja- omistajan Jyrki Mäen "näkemyksiin" ja hänen "kanssaan käytyihin keskusteluihin". Kantajan vaatimukset oli hylättävä. Taloudellinen tarkastelu osoitti , että Atoy Oy:n esittämät väitteet suunnitelmistaan ja niiden toteutumismahdollisuuksista olivat täysin epärealistisia ja epäjohdonmukaisia, mikä kävi ilmi muun muassa Nexia Tilintarkastus Oy:n lausunnosta 20.6.2008. Kanteen perusteluista ja vaadituista korvausmääristä 45(188) Atoy Oy:n kanne perustui siihen, että vastaajat olisivat toimineet siten, että Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n yhteistyö oli epäonnistunut ja siihen, että tästä olisi aiheutunut Atoy Oy:lle vahinkoa menetettynä liikevoittona ja menetettynä rahoitustuottona. Koivunen Oy:n menettely ei ollut aiheuttanut Atoy Oy:lle minkäänlaista vahinkoa. Koivunen Oy:llä ei ollut minkäänlaista sopimussuhdetta Atoy Oy:öön eikä se ollut voinut aiheuttaa vahinkoa Atoy Oy:lle millään muullakaan tavalla. Koivunen Oy:n toiminta Osaset Oy:n ja Atoy Oy:n ilmoitusten 23.3.2004 jälkeen oli ollut enemmän kuin johdonmukaista ja normaalia. Atoy Oy:n kanteen perusteet merkitsivät sitä, että Koivunen Oy:n olisi tullut tukea markkinointitoimenpiteillään uutta kilpailijaa,ja sen olisi tullut myöntää varaosakauppiaalle paljousalennuksia, vaikka varaosakauppiaat olivat ilmoittaneet, että ne eivät enää tulisi ostamaan varaosia Koivunen Oy:ltä. Koivunen Oy:lle oli ilmoitettu, että Atoy Oy tulisi sen tilalle tavarantoimittajaksi, eikä Koivunen Oy:tä tarvittaisi enää jatkossa sopimuskumppanina. Alennusten alentaminen oli ollut myös Koivunen Oy:n ja kauppiaiden välisen sopimuksen mukaista; mikäli ostojen volyymit laskivat, laskivat myös sovitut alennukset. Vastaavasti markkinointisopimuksen päättäminen oli ollut sopimuksen mukaista; mikäli kauppiaat eivät ostaneet varaosia Koivunen Oy:ltä, ei Koivunen Oy olisi luonnollisesti antanut markkinointitukea kilpailijansa tuotteille. Atoy Oy ei ollut voinut kyseisten ilmoitusten jälkeen olettaa, että tukkukauppiaat eivät olisi poistaneet alennuksia kauppiailta, jotka olivat ilmoittaneet, etteivät ne enää ostaisi heiltä varaosia. Atoy Oy oli varmasti tiennyt myös jo ennen ilmoitustaan, että alennukset poistettaisiin. Atoy Oy:n toiminnan tavoitteena oli ollut, että kauppiaat siirtyisivät ostamaan tarvikkeet siltä. Atoy Oy oli pyrkinyt tavoitteeseensa sitä kautta, että kauppiaiden ja vastaajien välinen ostoyhteistyö loppuisi. Atoy Oy oli puheena olevien tukkukauppiaiden osalta saanut, mitä se oli halunnut. Tämän vuoksi oli täysin epäjohdonmukaista, että Atoy Oy:lle ennalta arvattavan tukkukauppiaiden menettelyn vuoksi se vaati vahingonkorvausta yhtiön tavoitteiden jäätyä toteutumatta muista syistä. Atoy Oy:n omakin kanta oli ollut, että alennuksia myönnettiin vain ostovolyymejä vastaan. Siten tukkukauppiaiden toiminta oli ollut etukäteen Atoy Oy:n tiedossa,ja se oli itse aiheuttanut tämän toiminnan. Tällainen seikka ei voinut olla kestävä vahingonkorvausvaatimuksen peruste. Koivunen Oy:n toiminnasta ei siis ollut aiheutunut Atoy Oy:n väitettyjä menetettyjä liikevoittoa ja rahoitustuottoa eikä Atoy Oy ollut joutunut Koivunen Oy:n toiminnan takia myymään varaosaliiketoimintaansa ruotsalaisen tytäryhtiönsä tytäryhtiölle. Mikäli kauppahinta oli ollut alhaisempi kuin itse toiminnan arvo, oli tämä Koivunen Oy:n vaikutuspiirin ulkopuolella. Oli myös selvää, ettei konsernin sisäisiä kauppoja tehty voitollisina. Atoy Oy esittänee kauppakirjan ehtoineen, mikäli se vetosi kauppaan kanteen perusteena. Atoy Oy:n väitteet sen ja Osaset Oy:n strategisesta yhteistyöstä Atoy Oy oli kuvannut suunnitelmaansa perustaa vahva strateginen kumppanuus sekä keskittää lanseeraamansa korjaamoketjun hankinnat omalle jälleenmyyjäryhmälleen. Tähän Atoy Oy oli pyrkinyt siten, että kauppiaat ostaisivat 46(188) auton varaosat Atoy Oy:ltä, joka taas hankkisi ne yhteistyökumppaneiltaan kattavasti. Tämän Atoy Oy oli ilmoittanut, samoin kuin Osaset Oy 23.3.2004 kertomalla, että Osaset-liikkeet tulivat keskittämään ostonsa Atoy Oy:lle. Viesti oli ollut yksiselitteinen, varsinkin kun samalla oli ilmoitettu, että Osaset Oy:n henkilökunta siirtyisi Atoy Oy:n palvelukseen. Koivunen Oy:llä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, ettei Atoy Oy:n suunnitelma toteutunut siinä laajuudessa kuin yhtiön kanteessa oli maalailtu. Atoy Oy ei ollut kyennyt muun muassa huolehtimaan tavaranhankinnasta kattavasti ja tämän oli ennakoinut osa Osaset-kauppiaista eivätkä he olleet liittyneet Atoysopimukseen. Vastaavasti osa kauppiaista oli myöhemmin luopunut yhteistyöstä tästä syystä. Lisäksi usea kauppias oli ollut tyytymätön Atoy Oy:n menettelytapoihin. Atoy Oy oli ulottanut kannevaatimuksensa varsin kauas syy-yhteysvaatimuksesta, kun yhtiö oli todennut, että tarkoituksena oli ollut saada Autofit -korjaamoketjuun mukaan 500 korjaamoyritystä. Tämä oli utopiaa eikä sen toteutumatta jääminen ollut missään yhteydessä Koivunen Oy:n toimintaan. Suomen markkinoilta ei löytynyt 500 sellaista korjaamoa, joita Atoy Oy oli väittänyt voineensa saada mukaan Autofit-ketjuun. Koivunen Oy oli onnistunut saamaan mukaan Fixus-korjaamoketjuunsa aktiivisen kahdeksan vuoden työn perusteella 230 korjaamoa. Koivunen Oy:n saaman tiedon mukaan Atoy Oy ei ollut edes pyrkinyt aktiivisesti kehittämään Autofit-ketjua panostaessaan omaan Atoy autohuolto-ketjuun, joka oli olennaisesti heikentänyt Autofit-ketjua. Tällaisestakaan toiminnasta Koivunen Oy ei voinut olla vastuussa. Atoy Oy:n esittämät väitteet vastaajien toimenpiteistä yhteistyön estämiseksi Atoy Oy oli virheellisesti kertonut vastaajien toimenpiteistä yhteistyön estämiseksi. Väittämä oli virheellinen. Koivunen Oy ei ollut toiminut Osaset Oy:n ja Atoy Oy:n välisen yhteistyön estämiseksi. Se oli purkanut 24.3.2004 Osaset Oy:n ja Koivunen Oy:n välillä 26.2.2002 allekirjoitetun markkinointipalveluja yhteistyösopimuksen Osaset Oy:n ja Atoy Oy:n hallitusten ilmoitusten 23.3.2004 johdosta. Koivunen Oy oli katsonut Osaset Oy:n ilmoituksen sopimusta 26.2.2002 koskevaksi irtisanomiseksi. Sopimus ja markkinointituki olivat koskeneet Koivunen Oy:n tuotteiden markkinointia, eivät Atoy Oy:n tuotteiden. Toinen toimenpide, jonka Koivunen Oy oli ilmoittanut Osaset-kauppiaille, oli ollut volyymiin sidottujen niin sanottujen määräalennusten päättyminen mikä oli merkinnyt, että Osaset-kauppiaisiin, jotka ilmoittivat keskittävänsä ostonsa Atoy Oy:lle, sovellettaisiin Koivunen Oy:n jo vuoden 2004 alusta soveltamaa tukkuhinnoittelua, joka kävi ilmi Koivunen Oy:n kirjeestä asiakkailleen 26.11.2003. Kummankaan toimenpiteen perusteena ei ollut ollut kenenkään toiminnan estäminen, vaan Koivunen Oy:n oma sopimuksiin perustuva ja täysin Osaset Oy:n ja Atoy Oy:n ilmoitusten kanssa johdonmukainen teko. Koivunen Oy:llä ei tuolloin ollut ollut muuta tietoa, kuin mitä tiedotteilla oli annettu yhtiölle ja Koivunen Oy oli toiminut tämän tiedon perusteella. Alennukset poistaessaan Koivunen Oy oli toiminut itsenäisesti. Koivunen Oy:n tavatessa muut tukkukauppiaat keskustelun kohteena ei ollut ollut yhteistyön toteutumisen estäminen eikä Koivunen Oy ollut tapaamisen perusteella päätynyt mihinkään. Koivunen Oy oli tehnyt päätöksensä yllä mainituista toimenpiteistä jo ennen tapaamista. 47(188) Koivunen Oy ei ollut pyrkinyt estämään millään toimenpiteellä kenenkään yhteistyötä, vaan se oli pyrkinyt säilyttämään omat asiakassuhteensa ja Osasetkauppiaiden ostot Koivunen Oy:ltä. Atoy Oy oli ottanut puheena olevalla toiminnallaan suuren riskin jonka se joutui itse kantamaan, eikä sen tullut yrittää siirtää sitä muille. Koivunen Oy oli pyrkinyt neuvottelemaan Osaset-kauppiaiden kanssa aikaisemman toiminnan jatkamisesta. Koivunen Oy:n myyntijohtaja oli tiedotteen jälkeen käynyt kaikkien Osaset-kauppiaiden luona. Tässä yhteydessä 40 Osaset-kauppiasta oli ilmoittanut, että he eivät voineet jatkaa ostoja Koivunen Oy:n kanssa, koska he olivat tehneet sopimuksen Atoy Oy:n kanssa. Koivunen Oy oli neuvotellut myös näiden 40 Osaset-kauppiaan kanssa samoin kuin jäljelle jääneiden 20 kauppiaan kanssa. Atoy Oy:n väite siitä, että Koivunen Oy olisi kieltäytynyt neuvotteluista oli väärä. Sen sijaan se, että Koivunen Oy ei ollut noudattanut Osaset Oy:n neuvottelukutsua, oli johtunut luonnollisesta syystä: Koivunen Oy oli juuri ennen Osaset Oy:n ilmoitusta tehnyt Osaset-kauppiaiden kanssa vuosisopimukset vuodelle 2004. Tuossa tilanteessa Koivunen Oy oli kokenut tulleensa erehdytetyksi. Koivunen Oy oli aina tehnyt ostosopimukset suoraan kauppiaiden eikä Osaset Oy:n kanssa, jonka kanssa sillä oli ollut vain markkinointisopimus. Atoy Oy ei ole ollut johdonmukainen esittäessään, että Osaset Oy olisi halunnut edelleen tehdä kauppaa muidenkin tukkuliikkeiden kuin Atoy Oy:n kanssa ilmoitettuaan ensin yhteistyöstä, jossa ostot keskitettäisiin Atoy Oy:lle. Ei ollut kaupallisestikaan kestävää ensin keskittää ostonsa yhdelle taholle ja kuitenkin samalla, mikäli joitakin tuotteita kuitenkin tarvittaisiin puheena olevan tahon ulkopuolelta, vaatia määräalennuksia ilman vastaavia määriä. Atoy Oy:n väite vastaajien toimenpiteiden vaikutuksista Atoy Oy:n esittämät väitteet seuraamuksista, jotka Koivunen Oy:n tekemä markkinointituki- ja yhteistyösopimuksen purkaminen sekä alennusten poistaminen ja tukkuhinnoitteluun siirtyminen olisivat aiheuttaneet, olivat hypoteettisia ja epärealistisia. Tämän osoitti myös Oy Trio Consulting Group Ab:n tekemä asiantuntijaselvitys, jonka mukaan Atoy Oy:n strategia, tuotevalikoima, markkina-asema, johtaminen, osaaminen ja talous olivat kaikki seikkoja, jotka olivat olleet alhaisemmalla tasolla kuin Koivunen Oy:llä. Ne olivat myös olleet alhaisemmalla tasolla kuin muiden nyt käsiteltävänä olevan asian vastaajien keskiarvo. Vaikka Atoy Oy:n väitetyt tavoitteet olisikin asetettu vuonna 2004, olisi ollut täysin mahdotonta toteuttaa väitetyt kasvu ja tuottokyky. Asiantuntijaselvityksen mukaan Koivunen Oy:n toiminta oli ollut liiketaloudellisesti johdonmukaista Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n ilmoitusten jälkeen. Näillä Koivunen Oy:n toimenpiteillä ei ollut mitään vaikutusta Atoy Oy:n tuolloiseen asemaan eikä sen mahdollisuuksiin kehittää toimintaansa. Väite siitä, että kahdenkymmenen Osaset-kauppiaan jättäytyminen heti alkuun yhteistyön ulkopuolelle olisi johtunut Koivunen Oy:n toiminnasta, oli totuudenvastainen. Kyseessä olevat kauppiaat olivat jättäytyneet yhteistyön ulkopuolelle jo kokouksessa 21.3.2004 ilman, että Koivunen Oy:n myöhemmillä toimenpiteillä olisi ollut tähän mitään vaikutusta. Atoy Oy oli esittänyt listan Osaset-yhteistyöhön mukaan lähteneistä 32 kauppiaasta. Oli kuvaavaa, että näistä kauppiaista peräti 23 oli joko eronnut yhteistyöstä, joutunut konkurssiin tai muuten lopettanut toimintansa. 48(188) Atoy Oy oli perustellut kannevaatimuksiaan sillä, että Atoy Oy:ltä olivat jääneet puuttumaan volyymiedut omilta yhteistyökumppaneiltaan ja, että se oli myös samaan aikaan sitoutunut antamaan yhteistyöhön liittyneille kauppiaille alennuksia. Tällaisesta suunnittelemattomasta ja epäjohdonmukaisesta toiminnasta Koivunen Oy ei voinut olla vastuussa. Tosiasiassa kaikilla tukkuliikkeillä oli käytännössä samat tavarantoimittajat samoine ostohintoineen, eivätkä ne voineet suosia jotakin toimijaa. Kaikki tavarantoimittajilta saatavat edut/alennukset siirtyivät eteenpäin asiakkaille, jotta omaa asemaa voitiin vahvistaa. Atoy Oy oli kertonut, että Osaset-kauppiaiden ostot olivat kasvaneet vastaajien poistamien alennusten myötä. Tämä lausuma ja väite alennusten poistamisen johtamisesta liikevaihdon menetykseen olivat keskenään ristiriidassa. Atoy Oy:n tavoitteena lienee ollut ostojen kasvaminen, joten vaatimusta menetetyn liikevaihdon korvaamisesta samalla perusteella oli vaikea ymmärtää. Oli myös varsin outoa moittia Koivunen Oy:ltä siitä, että se oli vaatinut entisiltä yhteistyökumppaneiltaan eli Osaset-kauppiailta velkojen maksua. Kyseessä oli ollut erääntyneiden saamisten normaali perintä. Atoy Oy:n käsityksen mukaan ilmeisesti Koivunen Oy:n olisi tullut tukea kilpailijaansa Atoy Oy:tä ja olla vaatimatta saataviensa maksua, jotta Atoy Oy olisi saanut samoilta kauppiailta maksut tavaratoimituksista. Koivunen Oy oli ryhtynyt jo syksyllä 2003 kaavailemaan Fixus-ketjun perustamista. Atoy Oy:n konseptin kopioimisesta ei ollut ollut eikä voinutkaan olla kyse. Oli luonnollista, että Koivunen Oy oli saanut ketjuunsa kahdessa kuukaudessa 130 asiakasta, koska kyseessä olivat Koivunen Oy:n asiakkaat, joihin yhtiön henkilökunta oli ollut jatkuvasti ja päivittäin yhteydessä; päinvastoin kuin Atoy Oy Autofit-ketjun korjaamoihin. Ruotsin markkinat olivat täysin erilaiset kuin Suomen eikä kannetta voitu perustaa siihen, että kun Ruotsissa oli onnistuttu, niin Suomessakin olisi pitänyt onnistua ja että epäonnistuminen olisi jollakin tavalla johtunut Koivunen Oy:n toiminnasta. Atoy Oy:n esittämä väite sille aiheutuneen vahingon määrästä Atoy Oy:n laskelmat, joilla se oli yrittänyt "arvioida" menettämäänsä liikevaihtoa ja liikevoittoa sekä syntynyttä myyntitappiota olivat virheellisiä usealta osin sekä tosiseikoiltaan että siltä osin, että ne perustuivat edellä mainittuihin Jyrki Mäen suunnitelmiin, toiveisiin ja niin edelleen. Atoy Oy oli verrannut varaosaliiketoimintansa kehittymistä Koivunen Oy:n kokonaisliikevaihdon kehittymiseen ja tehnyt tästä virheellisen johtopäätöksen. Koivunen Oy:n vertailukelpoinen varaosaliikevaihto oli kasvanut noin 2-3 prosenttia vuodessa, mutta Atoy Oy oli väittänyt, että sen kartellin vaikutuksista puhdistetun varaosaliiketoiminnan hypoteettisen liikevaihdon kehitys vastasi lähes täysin Oy Kaha Ab:n ja Koivunen Oy:n liikevaihtojen kehitystä. Atoy Oy oli katsonut täysin epäjohdonmukaisesti, että sen hypoteettisenkin varaosaliiketoiminnan liikevaihdon olisi pitänyt vastata Koivunen Oy:n todellista kokonaisliikevaihtoa, johon kuuluivat varaosien lisäksi renkaat, raskas kalusto, työkalut, koneet, kiinnitys- ynnä muut tarvikkeet. Atoy Oy:n laskelmat olivat myös epäjohdonmukaisia, kun yhtiö oli katsonut, että sen varaosaliiketoiminnan liikevaihto olisi ilman vastaajayhtiöiden toimintoja kasvanut esimerkiksi Oy Kaha Ab:n ja Koivunen Oy:n kokonaisliikevaihtojen tasolle. Suomen markkinat olivat sulkeutuneet, eivätkä tukkukauppiaiden liikevaihdot voineet sisältää yhteensä enempää kuin 100 prosenttia markkinoiden kokonaisliike- 49(188) vaihdosta. Toisin sanoen, mikäli Atoy Oy:n liikevaihto olisi kasvanut väitetyllä tavalla, olisi vastaavasti muiden tukkukauppiaiden liikevaihtojen tullut alentua. Atoy Oy oli lisäksi unohtanut laskelmissaan, että tarkastelujaksolla sen liiketoimintaan ja tunnuslukuihin olivat vaikuttaneet ainakin yhtiön ATK-järjestelmän uusiminen, Jyrki Mäen sisarusten lunastaminen yhtiöstä, Ruotsin tytäryhtiön ostaminen, luottojen myöntäminen omille asiakkaille, alennusprosenttien nostamiset noin 20 prosentilla ja Kuopiossa sijainneen korjaamon ostaminen. Myös Atoy Oy:n avainhenkilöiden lähtö yhtiöstä oli vaikuttanut yhtiön liiketoimintaan. Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n ilmoitus kiinteästä yhteistyöstä oli luonnollisesti johtanut Atoy Oy:n tavarantoimittajat etsimään muita yhteistyökumppaneita. Näihinkään tekijöihin Koivunen Oy:n toiminnalla ei ollut mitään yhteyttä. Osaset-kauppiaiden ostoista esitetty kaavio Atoy Oy:n kirjelmässä osoitti selvästi, että tukkukauppiaiden toiminnan johdosta ostot olivat lisääntyneet Atoy Oy:n tavoitteiden mukaisesti; ei kartellista huolimatta, vaan nimenomaan sen johdosta, että useat kauppiaat ja Atoy Oy olivat päättäneet olla ostamatta muilta tukkukauppiailta ja tehdä ostonsa Atoy Oy:ltä. Se, että ostot olivat alkaneet alentua vuonna 2005 oli johtunut siitä, että Atoy Oy ei ollut kyennyt lunastamaan tuotteiden saatavuutta ja hinnoittelua koskevia lupauksiaan, jolloin osa Osaset-kauppiaista oli luopunut yhteistyöstä. Spekulaatio Atoy Oy:n tytäryhtiön tytäryhtiötä koskevan liiketoimintakaupan aiheuttamasta myyntitappiosta oli varsin kaukana Koivunen Oy:n toiminnan syy-yhteydestä väitettyyn myyntitappioon. Koivunen Oy:llä ei olleet tiedossaan kauppaan liittyvään rahoitukseen ja hinnoitteluun ynnä muuhun liittyvät seikat, joten esitettyihin väitteisiin ei voinut ottaa kantaa ennen kauppakirjaan perehtymistä. Atoy Oy:n esittämässä laskelmassa käytetty ilmaisu kartellin vaikutuksista puhdistetun Atoy Oy:n kuuden 6 vuoden käyttökatteet oli täysin hypoteettinen. Koivunen Oy ei ymmärtänyt, miten Atoy Oy:lle olisi voinut aiheutua menetyksiä sen luovuttaessa liiketoiminnan oman konsernin sisällä. Liiketoiminta oli jäänyt samaan konserniin. Mikäli luovutus oli tapahtunut ilman tuottoarvoa, oli se kuitenkin normaalia konsernin sisällä. Atoy Oy oli käyttänyt toissijaisessa laskentatavassaan vaatimusten perusteena ilmaisuja kuten "on lähdetty siitä, että...", "laajentamisen oli tarkoitus tapahtua siten, että ...", "Atoy olisi myöntänyt ketjunsa kauppiaille lisää alennuksia keskimäärin noin 5,9 % kauppiaiden kokonaisostoista", "Atoyn kokonaisliikevaihto olisi suhteutunut vastaajien toteutuneisiin liikevaihtoihin...", sekä "Mikäli aine- ja tarvikeostot olisivat toteutuneet 170,689 miljoonaa euroa suurempina, Atoy olisi saanut omilta toimittajiltaan lisää alennuksia keskimäärin noin 9,4 % Atoyn kokonaisostoista." Atoy Oy:n esittämät laskelmat perustuivat ylioptimistisiin ja epärealistisiin hypoteeseihin siitä, miten Atoy Oy olisi menestynyt, jos osaltaan Koivunen Oy ei olisi toiminut tekemiensä sopimusten, liiketaloudellisten perusperiaatteiden ja ainoan järkevän mahdollisuutensa mukaisesti Atoy Oy:n Osaset Oy:n ilmoittaessa yllättävästä yhteistyöstään. Atoy Oy ei ollut esittänyt yhtään konkreettista todistetta kanteen perusteena olevan liiketoimintasuunnitelman kehittämisestä tai asiakirjaa, jossa kanteen perusteena oleva liiketoimintasuunnitelma 50(188) olisi esitelty edes pintapuolisesti. Koivunen Oy:n toimenpiteiden tarkoituksena ei ollut ollut vaikeuttaa Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n välistä yhteistyötä, vaan pitää kiinni omista asiakkuuksistaan ja pitkään jatkuneesta yhteistyöstä Osaset Oy:n ja Osaset-kauppiaiden kanssa. Osakaan Osaset-kauppiaista ei ollut jättäytynyt pois Atoy-yhteistyöstä Koivunen Oy:n toimenpiteiden vuoksi, vaan Atoy Oy:n väittämä osa oli jättänyt liittymättä Atoy-yhteistyösopimukseen jo 21.3.2004 eli ennen kuin Koivunen Oy oli tehnyt omat toimenpiteensä. Atoy Oy oli kehittänyt korvausvaatimustensa perusteeksi rakennelman selkeästi kilpailuoikeudellisen prosessin alkamisen jälkeen. Mikäli Atoy Oy:llä olisi ollut sellaiset suunnitelmat ja valmiudet, kuin se oli nyttemmin ilmoittanut, olisi ne varmasti mainittu myös Atoy Oy:n hallituksen toimintakertomuksissa. Minkäänlaista mainintaa Koivunen Oy:n ja muiden vastaajien toimenpiteiden vaikutuksista Atoy Oy:n liiketoimintaan ei ollut ollut vuosilta 20042006. Tämä osoitti omalta osaltaan vaatimusten keinotekoisuuden ja jälkikäteisyyden. Tilinpäätöksiin tuli kirjata toimintaan vaikuttaneet oleelliset asiat, eivätkä nyt esitetyt väitteet olleet tuolloin olleet Atoy Oy:nkaan käsityksen mukaan olennaisia. Atoy Oy pyrki vaatimuksillaan asemaan, joka oli ristiriidassa tosiasioiden kanssa. Yhtiö oli jo vuonna 2003 ollut taloudellisissa ja toiminnallisissa vaikeuksissa. Atoy Oy:n useimmat osakkeenomistajat olivat katsoneet, että vaikeudet olivat johtuneet yhtiön oman toiminnan puutteista. Tämä kävi ilmi muun muassa yhtiökokouksen 9.6.2003 pöytäkirjaan liitetyistä mielipiteistä. Atoy Oy:n toimintakertomuksessa tilikaudelta 1.1.2005-30.6.2006 oli todettu, että liiketoiminnan laajentaminen ja kasvuun panostaminen olivat merkittävästi sitoneet yhtiön käyttöpääomaa, mistä johtuen likviditeetti ei ollut ollut hyväksyttävällä tasolla. Maksuvalmiuden oli todettu olleen edelleen kireä mutta todettu, ettei se kuitenkaan ollut vaarantanut yhtiön toiminnan jatkuvuutta. Atoy Oy oli siten joutunut taloudellisiin vaikeuksiin nimenomaisesti oman toimintansa seurauksena. Toimintakertomuksen mukaan mikään ulkopuolinen taho ei ollut vaikeuttanut Atoy Oy:n toimintaa. Väitetyn korvaussaatavan vanhentuminen Atoy Oy oli alkuperäisessä haastehakemuksessaan 21.12.2007 vaatinut vastaajilta korvaukseksi yhteensä 66,18 miljoonaa euroa saamatta jääneenä voittona, good will-arvoon kohdistuneena menetyksenä ja asianosaiskuluina. Atoy Oy oli ilmoittanut korvausvaatimuksensa perusteeksi, sen että vastaajat olivat 23.3.2004 ryhtyneet kilpailunrajoituslain vastaiseen kollektiiviseen boikottiin estääkseen Atoy Oy:n uuden liiketoimintamallin lanseeraamisen. Nyttemmin Atoy Oy oli 21.1.2013 vaatinut samalla perusteella saamatta jääneen voiton/menetetyn liikevoiton lisäksi uutena vaatimuksena myyntitappiota 34.631.512,00 euroa sekä menetettyä rahoitustuottoa 508.128,33 euroa (toissijaisesti 4.269.000 euroa). Myyntitappiota ja menetettyä rahoitustuottoa koskevat vaatimukset oli esitetty ensimmäisen kerran tässä yhteydessä. Kannevaatimusten peruste oli ollut Atoy Oy:n tiedossa jo 24.3.2004, jolloin Koivunen Oy oli ilmoittanut toimenpiteistään. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen 31.5.2012 mukaan Koivunen Oy oli osallistunut kilpailunrajoituslain rajoitukseen noin 15 kuukauden ajan. Kun Atoy Oy oli väittänyt Koivunen Oy:n menettelystä aiheutuneen mm. nyttemmin vaaditut myyntitappiot ja rahoitustuotot, olisi näitä koskeva vaatimus tullut esittää velan vanhentumisesta 51(188) säädetyn lain 4 §:n ja 7 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan kolmen vuoden kuluttua siitä, kun vahingonkärsijä oli saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuusta olevasta eli viimeistään kesäkuussa 2008. Tällöin oli kulunut kolme vuotta Koivunen Oy:n korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä mainitusta rajoitetun toiminnan päättymisestä. Atoy Oy oli tosin saanut tietää väitetystä vahingosta ja siitä vastuusta olevasta huomattavasti aikaisemminkin, minkä osoitti jo alkuperäinen haastehakemus 21.12.2007. Itse asiassa Atoy Oy oli saanut tietää väitetystä vahingosta Koivunen Oy:n edellä mainitun ilmoituksen perusteella. Vain väitetyn vahingon määrän voitiin katsoa täsmentyneen myöhemmin. Jopa Atoy Oy:n väittämä kauppa tytäryhtiönsä APE:n kanssa 26.2.2007 oli selvittänyt määrällisesti myyntitappiota koskevan vaatimuksen. Tätäkään koskevaa kannevaatimusta ei ollut esitetty säädetyssä määräajassa. Toisin kuin Atoy Oy oli todennut, oli kysymyksessä kirjallisessa lausumassa 21.1.2013 esitetty uusi, alkuperäisestä kanteesta erillinen velka, jonka vanhentuminen olisi pitänyt katkaista erikseen. Menetettyä rahoitustuottoa oli perusteltu liikevoitolle hypoteettisesti laskettavalla korolla ajalla huhtikuu 2004-huhtikuu 2010. Vaatimus oli siis uusi, eikä sitäkään ollut esitetty säädetyssä määräajassa. Tältäkin osin kanne oli hylättävä myös vanhentuneena. Korvausvelvollisuuden sovittelu Atoy Oy oli vaatinut Koivunen Oy:tä korvaamaan Atoy Oy:lle väitetysti aiheutuneet vahingot yhteisvastuullisesti kilpailunrajoituslain 18 a §:n nojalla. Koivunen Oy oli osoittanut Atoy Oy:n vaatimusten olevan sekä perusteiltaan että määriltään perusteettomia. Mikäli vastoin Koivunen Oy:n perusteltua kantaa kuitenkin katsottaisiin yhtiön olevan joltain osin velvollinen korvaamaan väitettyjä vahinkoja, vaati Koivunen Oy korvausten sovittelua kilpailunrajoituslain 18 a §:n 2 momentin sovittelusäännöksen perusteella. Yhteisvastuuta koskeva vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:stä ilmenevä oikeusohje soveltui myös kilpailunrajoituslain perusteella esitettyyn yhteisvastuulliseen korvausvaatimukseen. Se, jota ei ollut tuomittu maksamaan täyttä korvausta esimerkiksi korvauksen sovittelusta johtuen, vastasi ainoastaan sille maksettavaksi tuomitusta määrästä, eikä tältä taholta voitu vaatia korvausta sille tuomittua määrää ylittävin osin yhteisvastuun perusteella. Kilpailunrajoituslain 18 a §:n 2 momentin säännöksen mukaan korvausta voitiin sovitella, jos täysi korvausvelvollisuus harkittiin kohtuuttoman raskaaksi rikkomuksen laatu, vahingon laajuus, osapuolten olosuhteet ja muut seikat huomioon ottaen. Koivunen Oy:n toimintana asiakokonaisuudessa oli ollut osallistuminen kahteen lyhyeen tapaamiseen, joita ennen Koivunen Oy oli tehnyt päätöksensä poistaa Osaset-kauppiailta sovitut alennukset sen johdosta, että ne olivat ilmoittaneet, etteivät ne enää tekisi Koivunen Oy:ltä alennuksiin oikeuttavia ostoja. Koivunen Oy oli tekemänsä päätöksen johdosta siirtynyt jo vuoden 2004 alusta lukien voimaantulleisiin niin sanottuihin tukkuhintoihin, joita oli sovellettu myös Osaset-kauppiaisiin. Koivunen Oy:n päätöksentekoon oli vaikuttanut Atoy Oy:n toiminta. Atoy Oy oli solminut Osaset Oy:n kanssa kyseisen sopimuksen ja tehnyt Osaset Oy:n tavoin ilmoitukset Osaset-kauppiaiden ostojen keskittämiseen sille. Atoy Oy 52(188) oli siis itse aiheuttanut Koivunen Oy:n toimenpiteet. Mikäli tästä oli katsottava aiheutuneen vahinkoa, ei korvauksen tuomitsemiselle ollut olemassa edellytyksiä tai korvausmäärää oli ainakin soviteltava Atoy Oy:n oman toiminnan vuoksi. Atoy Oy oli itse pyrkinyt vahingoittamaan Koivunen Oy:n toimintaa edellä mainitulla järjestelyllään, missä Atoy Oy oli myös osittain onnistunut. Korkein hallinto-oikeus oli määrännyt ratkaisullaan 31.5.2012 Koivunen Oy:n maksamaan Suomen valtiolle kilpailunrajoituslaissa tarkoitettuna seuraamusmaksuna 500.000 euroa. Tämä seuraamusmaksu oli otettava huomioon, jos vastoin yhtiön perusteltua kantaa asiassa määrättäisiin maksettaviksi korvauksia, koska seuraamusmaksu ja vahingonkorvaus johtaisivat kohtuuttomaan lopputulokseen Koivunen Oy:n osalta. Myös kilpailunrajoituslain 18 a §:n säännöstä koskevassa hallituksen esityksessä HE 243/1997 oli todettu sivulla 33, että sekä seuraamusmaksun että vahingonkorvauksen tuomitseminen täysimääräisenä voi johtaa elinkeinonharjoittajan, tässä tapauksessa Koivunen Oy:n kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen. Hallituksen esityksen mukaan seuraamusmaksun ja vahingonkorvauksen yhteisvaikutus tulisi ottaa huomioon ensisijaisesti jo seuraamusmaksua määrättäessä. Tässä tapauksessa korkeimman hallinto-oikeuden tiedossa oli ollut se, että Atoy Oy oli pannut vireille vahingonkorvauskanteen jo kilpailuprosessin aikana. Korkein hallinto-oikeus ei kuitenkaan ollut seuraamusmaksua määrätessään lainkaan ottanut huomioon Atoy Oy:n esittämää korvausvaatimusta. Tällä seikalla oli joka tapauksessa oltava vaadittujen korvausten sovittelua puoltava vaikutus tässä tapauksessa. Tämä johtui siitä, että vaikka seuraamusmaksun ja vahingonkorvauksen tarkoitukset olivatkin erilaiset, Koivunen Oy:n kannalta seuraamusmaksu ja vahingonkorvaus yhdessä johtaisivat joka tapauksessa kohtuuttomaan lopputulokseen. Oli selvää, että lain esitöissä nimenomaisesti mainittu kohtuullisuusvaatimus edellytti vaadittujen korvausten sovittelua, jos käräjäoikeus Koivunen Oy:n kannan vastaisesti katsoisi yhtiön olevan joltain osin velvollinen maksamaan korvauksia. 4. Oy Kaha Ab:n vastaus Vaatimukset Oy Kaha Ab on vaatinut, että kanne hylätään ja että Atoy Oy velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 1 762 657, 39 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antamisesta lukien. Vastauksen perusteet Atoy Oy:n ensisijainen vaatimus menetetystä liikevoitosta Oy Kaha Ab:n kilpailurikkomus korvausperusteena Atoy Oy voi kilpailunrajoituslain 18 a §:n perusteella vaatia korvausta ainoastaan niiden Oy Kaha Ab:n toimenpiteiden perusteella, jotka korkein hallinto-oikeus (jäljempänä KHO) oli katsonut kilpailulainsäädännön vastaisiksi. Mikään muu Oy Kaha Ab:n toimenpide ei ollut ollut kilpailunrajoituslaissa tarkoitettu kielletty kilpailunrajoitus taikka osa sellaista kiellettyä kilpailunrajoitusta, josta mahdollisesti aiheutuneesta vahingosta väitetty vahingon kärsijä voisi vaatia korvaustak ilpailunrajoituslain 18 a §:n perusteella. KHO:n päätöksen mukaan Oy Kaha Ab:n kilpailurikkomus oli muodostunut 53(188) kolmesta toimenpiteestä (i) osallistumisesta tapaamiseen 24.3.2004 (ii) Osaset Oy:n kanssa solmitun markkinointisopimuksen päättyneeksi katsomisesta, ja (iii) Osaset-jälleenmyyjille myönnettyjen alennusten muuttamisesta 1.4.2004 alkaen. Sen sijaan KHO ei ollut todennut Oy Kaha Ab:n kieltäytyneen neuvotteluista Osaset-jälleenmyyjien kanssa, eikä KHO ollut katsonut tapaamista 23.3.2004 osaksi kilpailurikkomusta. Oy Kaha Ab:n kilpailurikkomus ei ollut kohdistunut Osalinkki-jälleenmyyjiin eikä autokorjaamoihin. KHO:n kilpailurikkomukseksi katsomat Oy Kaha Ab:n toimet olivat kohdistuneet Osaset-jälleenmyyjiin. KHO oli katsonut, että Oy Kaha Ab:n toiminnan tarkoituksena oli ollut kilpailun rajoittaminen, mutta KHO ei ollut ottanut kantaa siihen, oliko Kahan toimilla ollut todellisuudessa kilpailua rajoittava vaikutus. Kysymys kilpailurikkomuksen mahdollisista vaikutuksista ei ollut ollut KHO:n tutkittavana. KHO:n päätös ei osoittanut oikeaksi sen paremmin vahingon syntymistä kuin sen syy-yhteyttä kilpailurikkomukseen saati vahingon määrää. Atoy Oy:lle ei ollut aiheutunut korvattavaa vahinkoa Atoy Oy:n esittämä ensisijainen kannevaatimus menetetystä liikevoitosta oli perusteeton, koska Atoy Oy:lle ei ollut aiheutunut korvattavana vahinkona pidettävää menetystä. Atoy Oy:n menetys perustui toiveajatteluun ja spekulaatioon. Atoy Oy:n väitetty vahinko oli sen liiketoimintaan sisältyneen ennakoitavissa olleen liikeriskin toteutumisen tulos. Atoy Oy:n hypoteettinen tapahtumainkulku ei olisi voinut toteutua,eikä Atoy Oy:llä olisi ollut mahdollisuuksia saavuttaa väitettyä liikevaihtoa, myyntikatetta ja liikevoittoa. Atoy Oy:llä ei ollut Osaset- jälleenmyyjiä koskevaa liiketoimintasuunnitelmaa Atoy Oy:llä ei ollut Osaset-jälleenmyyjiä koskevaa liiketoimintasuunnitelmaa. Atoy Oy:n strategia vuonna 2004 oli rakentunut Osalinkki-jälleenmyyjäkumppanuuteen eikä ollut olemassa mitään liiketoimintasuunnitelmaa, jonka realistisuutta ulkopuolisen olisi mahdollista arvioida jälkikäteen. Ei ollut mitään keinoa varmistua siitä, ettei Atoy Oy:n väitetty Osaset-jälleenmyyjiä koskenut liiketoimintasuunnitelma ollut jälkikäteiskonstruktio tai että se sikäli kuin sitä ylipäätään oli ollut olemassa - olisi ollut toteuttamiskelpoinen. Väitetty liiketoimintasuunnitelma ei ollut ollut toteuttamiskelpoinen Atoy Oy:n väitetty liiketoimintasuunnitelma ei ollut ollut toteuttamiskelpoinen. Liiketoimintasuunnitelma oli ollut vailla liiketaloudellista ja strategista pohjaa ja näin ollen täysin epärealistinen. Atoy Oy ei olisi saanut kaikkia 49:ää Osaset-jälleenmyyjää liittymään Atoy/Osaset-ketjuun. Atoy Oy:n Osaset Oy:n kanssa neuvottelema sopimus ei ollut taannut yhdenkään Osaset-jälleenmyyjän ostojen keskittämistä Atoy Oy:lle. Atoy Oy:n oli vakuutettava yksitellen jokai- 54(188) nen Osaset-jälleenmyyjä siitä, että hänen kannatti keskittää ostonsa Atoy Oy:lle. Osaset-jälleenmyyjät olivat olleet maantieteellisesti ja liiketoiminnaltaan heterogeeninen joukko, joista yhden kumppaniksi sopi paremmin yksi varaosatukkuliike ja toisen kumppaniksi toinen. Atoy Oy ei ollut ollut merkittävä tavarantoimittaja Osaset-jälleenmyyjille. Atoy Oy oli tunnettu markkinoilla tukkuliikkeenä, jonka toimitusvarmuuteen ei ollut voinut luottaa. Atoy Oy:n valikoima ei myöskään olisi mahdollistanut ostojen voimakasta keskittämistä Atoy Oy:lle. Atoy Oy ei ollut ollut kannattava kumppani kaikille Osaset-jälleenmyyjille eivätkä Atoy Oy:n Osaset-jälleenmyyjille tarjoamat sopimusehdot olleet olleet tarkoituksenmukaisia kaikkien jälleenmyyjien kannalta. Atoy Oy ei myöskään olisi saanut kaikkia 31 Osalinkki-jälleenmyyjää liittymään Atoy-Osaset-ketjuun. Atoy Oy ei ollut ollut merkittävä tavarantoimittaja Osalinkki- jälleenmyyjille. Atoy Oy:n muutamaa kanta-asiakasta lukuun ottamatta Osalinkki- jälleenmyyjät eivät olisi liittyneet Atoy-Osasetketjuun. Osalinkki- jälleenmyyjillä oli ollut samat syyt olla liittymättä AtoyOsaset-ketjuun kuin Osaset- jälleenmyyjillä. Atoy Oy ei olisi saanut Autofit-korjaamoketjuun 500 autokorjaamoa. Suomeen oli maantieteellisten etäisyyksien, logististen haasteiden ja autokannan ikärakenteen vuoksi vaikea rakentaa laajaa korjaamoketjua. Myös muiden Suomen markkinoille tulleiden korjaamoketjujen kehitys osoitti sen, että Atoy Oy:n 500 korjaamon tavoite oli ollut epärealistinen. Kaikki Lucas-jarruyhteistyökorjaamot ja LuK-kytkinyhteistyökorjaamot eivät olisi liittyneet Atoy Oy:n Autofit- ketjuun. AD- ketjussa olleet korjaamot eivät todennäköisesti myöskään olisi liittyneet Atoy Oy:n Autofit-ketjuun. Atoy Oy:n ei olisi ollut mahdollista saada väittämiään alennuksia omilta tavarantoimittajiltaan. Vastaajayhtiöistä myös Oy Kaha Ab, Koivunen Oy ja Örum Oy Ab kuuluivat Temotia vastaaviin eurooppalaisiin varaosatukkuliikkeiden yhteisöihin, mutta eivät saaneet niin suuria alennuksia kuin Atoy Oy väitti olleen mahdollista. Oman liiketoimintansa katteiden leikkaaminen kilpailijoitaan parempien ostoehtojen tarjoamiseksi ei myöskään ollut ollut mahdollista Atoy Oy:lle, koska sen varaosaliiketoiminta oli ollut tappiollista eikä sillä ollut ollut hintakilpailukykyä kilpailijoihinsa verrattuna. Atoy Oy:llä ei ollut ollut taloudellisia resursseja liiketoimintasuunnitelman toteuttamiseen Atoy Oy ei ollut esittänyt sellaista liiketoimintasuunnitelmaa, jonka rahoituslaskennan realistisuutta ulkopuolisen olisi mahdollista arvioida jälkikäteen. Atoy Oy:llä ei ollut ollut riittäviä resursseja suunnittelemaansa liiketoiminnan laajentamiseen. Atoy Oy:n väitetyn liiketoimintasuunnitelman mukainen kasvu olisi edellyttänyt jo vuonna 2004 3,2 miljoonan euron Atoy Oy:n käyttöpääoman lisäystä ja vuoteen 2007 mennessä yli 9,8 miljoonan euron kumulatiivista käyttöpääoman lisäystä. Atoy Oy:llä ei ollut ollut käytettävissään tällaista määrää lisäkäyttöpääomaa. Suurin osa Atoy Oy:n rahoitusomaisuudesta oli ollut myyntisaamisia. Tämän rahoitusomaisuuden realisoiminen ja käyttäminen väitetyn liiketoimintasuunnitelman rahoittamiseen olisi tarkoittanut sitä, että Atoy Oy olisi myynyt myyntisaamisensa jollekin rahoitusyhtiölle. Kyseinen rahoitusyhtiö vuorostaan olisi alkanut periä saamisiaan Atoy Oy:n asiakkaina olleilta jälleenmyyjiltä. Tämän jälkeen Osaset- jälleenmyyjät olisivat varmuudella kieltäytyneet AtoyOsaset-ketjuun liittymisestä ja ostojen keskittämisestä Atoy Oy:lle. Myös 55(188) siirtosaamisten realisoimisella olisi ollut sama vaikutus Osaset-jälleenmyyjien liittymishalukkuuteen. Taloudellisen tilanteensa vuoksi Atoy Oy:llä ei ollut ollut myöskään mahdollisuutta saada ulkopuolista rahoitusta, eikä Atoy Oy:n toimitusjohtaja Jyrki Mäellä ollut ollut mahdollisuutta tarjota Atoy Oy:lle oman pääoman ehtoista rahoitusta. Atoy Oy:n väitetty edelläkävijyys oli näennäistä ja se oli johtanut huonoon tulokseen Ryhmäpoikkeusasetuksen tuntemus ja koulutusohjelmat eivät olleet tehneet Atoy Oy:stä edelläkävijää. Atoy Oy:n omien koulutusohjelmien kokoamisella ei ollut ollut mitään merkitystä ryhmäpoikkeusasetuksen kannalta. Tietojensaannin ja kouluttautumisen haasteissa oli kysymys tietojen saamisesta moottoriajoneuvojen valmistajilta, ei vapaan varaosamarkkinan tukkuliikkeiltä. Ryhmäpoikkeusasetuksella ei myöskään ollut ollut Atoy Oy:n väittämää merkitystä. Jälkikäteen oli havaittu, että ryhmäpoikkeusasetuksessa oli ollut puutteita, kuten esimerkiksi se, että ajoneuvon valmistajien myöntämiä takuusitoumuksia oli kyetty väärinkäyttämään. Osalinkki- ohjelmisto ja Osalinkki-jälleenmyyjäkumppanuus eivät olleet myöskään tehneet Atoy Oy:stä edelläkävijää. Osalinkki- tuoteluettelon käyttäjäkunnan laajuudesta huolimatta Atoy Oy oli ollut autovaraosien- ja tarvikkeiden vapailla tukkumarkkinoilla vuonna 2003 vasta viidenneksi suurin tukkuliike,ja sen taloudellinen tila oli ollut huono. Jos Atoy Oy olisi saanut Osalinkki-tuoteluettelosta väittämänsä merkittävän kilpailuedun, olisi sen markkina-aseman pitänyt olla jo vuonna 2003 huomattavasti parempi kuin se todellisuudessa oli ollut. Myöskään Osalinkki-jälleenmyyjäkumppanuus ei ollut tuottanut Atoy Oy:lle väitettyä kilpailuetua. Edes Osalinkki-jälleenmyyjät eivät olleet olleet valmiita keskittämään ostojaan Atoy Oy:lle, eikä Atoy Oy ollut saanut Osalinkki-jälleenmyyjäkumppanuudesta väittämäänsä kilpailuetua. Vaikka Atoy Oy olisikin ollut muihin tukkuliikkeisiin nähden edelläkävijä ja toiminnaltaan erilaistunut, ei Atoy Oy ollut saanut siitä kilpailuetua. Jyrki Mäen tultua Atoy Oy:n toimitusjohtajaksi helmikuussa 2000 yhtiöllä oli mennyt huonosti. Atoy Oy:n varaosaliiketoiminta oli tehnyt vuonna 2001 tappiota 8,9 prosenttia liikevaihdosta ja vuonna 2002 puolestaan 10,9 prosenttia liikevaihdosta, vaikka varaosaliiketoiminnan liikevaihto olikin kasvanut hieman. Kokonaisuutena Atoy Oy oli tehnyt vielä vuonna 1999 voittoa yli 700.000 euroa. Vuoteen 2002 mennessä Atoy Oy:n tulos oli syöksynyt yli 600.000 euroa miinukselle. Jos Atoy Oy:n toiminta oli väitetyllä tavalla erilaistunut muihin tukkuliikkeisiin verrattuna, oli siitä ollut seurauksena ainoastaan huono taloudellinen menestys ja sisäiset ristiriidat. Atoy Oy:n hypoteettisten lukujen vertailut Fixus-ketjuun, Ruotsin APE:en ja vastaajien lukuihin olivat harhaanjohtavia Koivunen Oy:n Fixus-ketju ei ollut vertailukelpoinen Atoy Oy:n liiketoimintasuunnitelman kanssa. Koivunen Oy:llä oli ollut paremmat mahdollisuudet menestyä Fixus-ketjun rakentamisessa, sillä se oli rakentanut ketjunsa pitkäaikaisten avainasiakkaidensa varaan, ja Koivunen Oy oli suuri 56(188) tukkuliike jolla oli kattavin valikoima ja erinomainen toimitusvarmuus. Atoy Oy oli puolestaan verraten pieni tukkuliike, jolla oli ollut Koivunen Oy:öön verrattuna suppea valikoima. Atoy Oy oli myös ollut tunnettu huonosta toimitusvarmuudestaan, eikä sillä ollut ollut eväitä toimia varaosajälleenmyyjän päätavarantoimittajana. Ruotsin markkinat eivät olleet vertailukelpoiset Suomen markkinoihin markkinoiden perustavanlaatuisen erilaisuuden vuoksi. Suomessa autokanta oli huomattavasti heterogeenisempi ja iäkkäämpi kuin Ruotsissa. Ruotsin markkinat olivat myös volyymiltaan lähes kaksinkertaiset Suomen markkinoihin verrattuna. Lisäksi Atoy Oy:n hypoteettinen kasvu oli peräisin Atoy Oy:n varaosaliiketoiminnan volyymin ja kannattavuuden oletetusta rakettimaisesta kasvusta. Atoy Oy oli verrannut tähän väitettyyn kasvuun perustuvia hypoteettisia lukuja vastaajien koko liiketoiminnan kattaviin lukuihin, vaikka ainoa relevantti vertailu olisi ollut vertailla Atoy Oy:n varaosaliiketoiminnan hypoteettisia lukuja vastaajien varaosaliiketoiminnan lukuihin. Vertailu vastaajien koko liiketoiminnan lukuihin oli harhaanjohtavaa, koska merkittävä osa vastaajien liiketoiminnan kehityksestä oli riippunut muista tekijöistä kuin vapaan varaosakaupan orgaanisesta kasvusta eli siitä osasta liiketoimintaa, josta Atoy Oy:n hypoteettinen kasvu olisi ollut peräisin. Atoy Oy:n esittämä vertailu oli harhaanjohtavaa myös siitä syystä, että Atoy Oy:n väitetty kasvu vapailla varaosamarkkinoilla olisi tullut suurelta osin valtaamalla markkinaosuuksia kilpailijoilta. Oy Kaha Ab:n vapaan varaosa- liiketoiminnan vuosien 2004-2010 kasvu puolestaan oli merkittäviltä osin ollut seurausta siitä, että Oy Kaha Ab oli saanut asiakkaikseen paljon alalta vetäytyneiden toimijoiden kuten S&N Oy:n ja Neklaparts Oy:n entisiä asiakkaita. Oy Kaha Ab ei ollut joutunut kaappaamaan markkinaosuuksia kilpailevilta varaosatukkuliikkeiltä. Atoy Oy:n olisi sitä vastoin pitänyt saada jälleenmyyjät hylkäämään käyttämänsä päätavarantoimittajat, jotta sen väitetty suunnitelma olisi toteutunut. Vertailu APE:en osoitti sen, ettei Atoy Oy:n väitetty suunnitelma ollut realistinen Vertailu APE:en toteutuneiden lukujen ja Atoy Oy:n hypoteettisten lukujen välillä osoitti, että Atoy Oy:n vahingonkorvausvaatimus perustui epärealistisille oletuksille. Atoy Oy:n mukaan sen liikevoittoprosentti olisi kasvanut erittäin voimakkaasti liikevaihdon kasvaessa. APE:n toteutuneet luvut puolestaan osoittivat, ettei APE:n liikevoittoprosentti ollut kasvanut liikevaihdon noustessa Atoy Oy:n hypoteettista tapahtumainkulkua vastaavalla tavalla, vaikka APE:n liikevaihto olisi kasvanut jatkuvasti vuosina 2001 2011. Lisäksi APE:n liikevoittoprosentit olivat jääneet kauaksi Atoy Oy:n vuosien 2004 - 2011 hypoteettisista liikevoittoprosenteista. Väitetty liikevoiton menetys ei ole adekvaatissa syy-yhteydessä kilpailurikkomukseen Kanteessa väitetty liikevoiton menetys ei ollut adekvaatissa syy-yhteydessä Oy Kaha Ab:n kilpailurikkomukseen. Atoy Oy:n väitetty liiketoimintasuunnitelma ei ollut jäänyt toteutumatta Oy Kaha Ab:n kilpailurikkomuksesta johtuen 57(188) Osaset-jälleenmyyjät olivat tehneet päätöksensä olla liittymättä Atoy-Osasetketjuun jo ennen Oy Kaha Ab:n kilpailurikkomuksen alkamista ja heidän päätöksensä olivat johtuneet Atoy Oy:stä, eivät sitä vastoin Oy Kaha Ab:n kilpailurikkomuksesta. Osaset-jälleenmyyjät eivät olleet liittyneet AtoyOsaset-ketjuun, koska Atoy Oy ei ollut ollut niiden mielestä soveltuva tai houkutteleva tukkuliikekumppani. Osaset-jälleenmyyjät eivät olleet pitäneet Atoy-Osaset-yhteistyötä ja/tai Atoy Oy:n heille tarjoaman yhteistyösopimuksen ehtoja itselleen sopivana. Atoy Oy ei ollut ollut jälleenmyyjille ennestään merkittävä tavarantoimittaja. Atoy Oy:n tuotevalikoima ei ollut ollut riittävän laaja, jotta ostojen keskittämisestä saatavat edut olisivat olleet merkittävät suhteessa ketjuun kuulumisen kustannuksiin. Atoy Oy:n toimitusvarmuus oli ollut niin huono, että oli ollut riski valita se päätavarantoimittajaksi. Atoy Oy:n esitys Vantaalla 21.3.2004 ei ollut ollut uskottava. Osaset-jälleenmyyjät olivat olleet pettyneitä Osaset Oy:n hallitukseen, joka oli toiminut Osaset-jälleenmyyjien selän takana. Atoy Oy oli epäonnistunut Atoy-Osaset-ketjuun liittymistä harkitsemaan jääneiden jälleenmyyjien rekrytoinnissa. Harkitsemaan jääneet Osasetjälleenmyyjät eivät olleet saaneet tilaisuutta rauhassa tutustua Atoy Oy:n ketjusopimukseen. He eivät myöskään olleet saaneet sopimuksesta puolueetonta tietoa. Vantaalla järjestetyn tilaisuuden jälkeen sopimusta harkitsemaan jääneiden Osaset-jälleenmyyjien rekrytointi Atoy-Osasetketjuun oli laiminlyöty Atoy Oy:n puolelta, ja jälleenmyyjien huolet oli ohitettu. Oy Kaha Ab:n kilpailurikkomus ei ollut kohdistunut Osalinkki- jälleenmyyjiin eikä korjaamoihin. Atoy Oy:llä oli Oy Kaha Ab:n kilpailurikkomuksesta riippumatta ollut täysi vapaus toteuttaa Osalinkki-jälleenmyyjäkumppanuuteen perustunutta strategiaansa ja tavoitella Osalinkki- jälleenmyyjien ostojen keskittämistä itselleen sekä korjaamojen liittymistä Autofit-ketjuun. Atoy-Osaset-yhteistyö oli ollut Atoy Oy:n impulsiivinen riskiratkaisu Atoy Oy:n väitetyn liiketoimintasuunnitelman toteutumatta jääminen oli johtunut Atoy Oy:n omista epäonnistuneista liiketoimintaratkaisuista. Atoy Oy:n varasto ei ollut riittänyt ja/tai sen jakelujärjestelmä oli pettänyt, eikä se ollut pystynyt toimittamaan jälleenmyyjille heidän tilaamiaan varaosia ja tarvikkeita. Lisäksi Atoy Oy:n tuotevalikoima oli ollut liian suppea keskittämistavoitteisiin nähden. Atoy Oy ei ollut pystynyt tarjoamaan AtoyOsaset- ketjuun liittyneille jälleenmyyjille niitä tuotemerkkejä, joilla se oli markkinoinut ketjuyhteistyötä. Atoy Oy ei ollut pystynyt toimittamaan asiakkailleen näiden tarvitsemia varaosia ja tarvikkeita. Väitetyistä rahoitusmahdollisuuksista huolimatta Atoy Oy oli laiminlyönyt riittävän toimitusvarmuuden rakentamisen edellyttävän rahoituksen hankkimisen. Atoy Oy oli luvannut Atoy-Osaset- ketjuun liittyneille jälleenmyyjille suuret alennukset varmistumatta vastaavien alennusten saamisesta omilta tavarantoimittajiltaan ja oli ajautunut tästä syystä rahoitusvaikeuksiin. Markkinoilla ei olisi ollut saatavissa Atoy Oy:n väittämiä alennuksia eikä ollut mitään syytä olettaa, että Atoy Oy olisi saanut huomattavasti paremmat ostoehdot kuin kilpailijansa. Atoy Oy ei myöskään ollut reagoinut siihen, ettei sen väitetty liiketoimintasuunnitelma ollut alkanut toteutua, vaan oli myöntänyt aina vain lisää luottoa huonossa taloudellisessa tilassa olleille AtoyOsaset-ketjuun liittyneille jälleenmyyjille. 58(188) Atoy Oy oli ottanut riskinkantokykyynsä nähden liiallisen liikeriskin muuttaessaan Osalinkki- jälleenmyyjäkumppanuuteen perustuneen strategiansa painopisteen Atoy-Osaset-yhteistyöhön. Atoy-Osaset-yhteistyö ei ollut ollut pitkäjänteisen strategiatyön tulos, vaan kyse oli ollut Atoy Oy:n toimitusjohtaja Jyrki Mäen impulsiivisesta riskiratkaisusta. Osaset Oy:n hallitus oli ilmoittanut Atoy Oy:lle kiinnostuksestaan yhteistyöhön 7.2.2004 ja yhteistyö oli julkaistu 23.3.2004. Osaset Oy:n hallituksen yhteistyötahdon ilmaisusta oli siis kulunut vain puolitoista kuukautta Atoy-Osaset- yhteistyön lanseeraamiseen. Atoy Oy:n kaikki aikaisempi suunnittelu oli liittynyt Osalinkki-jälleenmyyjiin. Atoy Oy oli tehnyt impulsiivisen riskiratkaisun keskittyen Osalinkki-jälleenmyyjien sijasta Osaset-jälleenmyyjiin, joiden kanssa sillä ei ollut juuri ollut ennestään merkittäviä liikesuhteita. Atoy-Osaset-yhteistyö oli poikennut merkittävästi Osalinkki- jälleenmyyjäkumppanuudesta ja Atoy-Osaset-yhteistyöhön ryhtyneiden jälleenmyyjien toimintavapaus oli rajoittunut merkittävästi tavaranhankinnan ja markkinoinnin osalta. Atoy Oy:n liiketoimintasuunnitelma ei olisi toteutunut vaikka kilpailurikkomusta ei olisi tapahtunutkaan Oy Kaha Ab:n päätös ehtomuutoksista oli ollut itsenäinen,ja sen tavoitteena oli ollut kannattava liiketoiminta, ei vahingon aiheuttaminen Atoy Oy:lle. Oy Kaha Ab oli tehnyt päätöksensä toimia näin jo ennen tukkuliikkeiden edustajien tapaamista 24.3.2004. Oy Kaha Ab:llä ei ollut ollut mitään tietoa Atoy-Osaset-yhteistyöstä ennen kuin Osaset Oy:n hallitus ja Atoy olivat lähettäneet 23.3.2004 tiedotteet, joiden keskeinen sisältö oli ollut, että Osasetjälleenmyyjät olisivat jatkossa Oy Kaha Ab:lle korkeintaan satunnaisasiakkaita. Oy Kaha Ab oli päättänyt välittömästi vastata Osaset Oy:lle ilmoittaen, että Oy Kaha Ab tuli muuttamaan Atoy-Osaset-ketjuun liittyneiden jälleenmyyjien alennuksia ja sopimusehtoja Oy Kaha Ab:n muille satunnaisasiakkaille sovittuun alennustasoon seuraavasta kuukausiajosta lähtien eli 1.4.2004. Lisäksi Oy Kaha Ab oli ilmoittanut katsovansa Osaset Oy:n päättäneen Oy Kaha Ab:n ja Osaset Oy:n välisen markkinointisopimuksen. Päätös vastaamisesta oli syntynyt Oy Kaha Ab:n sisäisessä käsittelyssä heti Osaset Oy:n tiedotteen saavuttua aamulla 23.3.2013. Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n tiedotteet olivat antaneet Oy Kaha Ab:lle ja muille nyt käsiteltävän asian vastaajille perustellun liiketaloudellisen syyn muuttaa Osaset-jälleenmyyjien ostoehtoja. Oy Kaha Ab:n toteuttamat ehtomuutokset olisi tehty myös siinä tapauksessa, että kilpailurikkomusta ei olisi tapahtunut. Oy Kaha Ab:n myöntämät alennukset jälleenmyyjilleen olivat volyymisidonnaisia ja vahvasti riippuvaisia paikkakunnan kilpailutilanteesta. Osaset Oy:n ja Atoy Oy:n tiedotteiden perusteella Oy Kaha Ab oli päättänyt soveltaa satunnaisostoalennuksiaan kaikkiin Atoy-Osaset-ketjuun liittyneisiin Osasetjälleenmyyjiin pienentyneen ostovolyymin perusteella. Alennukset oli siis tarkistettu vastaamaan Oy Kaha Ab:n tosiasialliseksi uudeksi kaupankäynnin volyymiksi käsittämää tilannetta. Oy Kaha Ab:n ehtomuutoksissa ei ollut ollut kyse alennusten poistamisesta tai kaupankäynnistä kieltäytymisestä. Oy Kaha Ab:n päättämät ehtomuutokset Atoy-Osaset-ketjuun liittyneille jälleenmyyjille olivat koskeneet Oy Kaha Ab:n satunnaisasiakkaille annettavien alennusten soveltamista. Alennusmatriisin mukaiset 59(188) alennusmuutokset Oy Kaha Ab:n keskeisten päätuotelinjojen osalta olivat olleet suurimmillaan 12-17,5 prosenttiyksikköä. Nämä muutokset olivat koskeneet ainoastaan kolmea Atoy-Osaset-ketjuun liittynyttä Osasetjälleenmyyjää. Suurimmalle osalle (noin 20) Atoy-Osaset-ketjuun liittyneistä Osaset- jälleenmyyjistä muutos oli ollut tuoteryhmästä riippuen 8-15 prosenttiyksikköä. Viidelle Atoy-Osaset-ketjuun liittyneelle Osasetjälleenmyyjälle ei ollut tullut muutoksia alennuksiin, koska ne olivat olleet satunnaisostajia jo ennen 23.3.2004. Vaihtoehtoisesti Atoy-Osaset-yhteistyö olisi käynnistänyt vapailla varaosamarkkinoilla hintakilpailun, joka olisi johtanut Atoy Oy:n kannalta vähintään yhtä huonoon taloudelliseen lopputulokseen kuin kilpailurikkomuksen sisältänyt toteutunut kehitys. Oy Kaha Ab:n ja muiden kilpailijoiden vastatessa Atoy Oy:n käynnistämään hintakilpailuun markkinaosuudet olisivat päätyneet sille, jolla oli ollut parhaat resurssit kilpailla hinnalla. Atoy Oy:n varaosaliiketoiminta oli jo pitkään ollut kannattamatonta eikä sillä ollut ollut resursseja, joilla se olisi voinut kestää pitkään hintakilpailussa. Hintakilpailun myötä Atoy Oy olisi menettänyt markkinaosuuksiaan kilpailijoilleen ja joutunut taloudellisiin vaikeuksiin. Todennäköisesti kilpailijat olisivat myös vastanneet kilpailuun omilla ketjukonsepteillaan tai muilla kilpailukeinoilla. Toteutunut kehitys osoitti, että kilpailu olisi käynnistynyt myös muiden tekijöiden kuin hinnan suhteen, eikä Atoy Oy:lle olisi muodostunut väitettyä pitkäaikaista kilpailuetua. Oy Kaha Ab:llä ja muilla vastaajilla ei ollut ollut riittävää markkinavoimaa, jotta ne olisivat voineet aiheuttaa vahingon Atoy Oy:n kuvaamalla tavalla. Yksinoikeudella jaellut tuotemerkit eivät myöskään olleet antaneet Oy Kaha Ab:lle tai muille vastaajille riittävää markkinavoimaa vahingon aiheuttamiseen. Varaosamarkkinoiden muutkin ominaispiirteet osoittivat sen, että vastaajilla ei ollut ollut riittävää markkinavoimaa vahingon aiheuttamiseen. Kaikkia tarvittavia varaosia ja lisätarvikkeita oli ollut saatavilla muilta tukkuliikkeiltä ja nämä olivat voineet varsin nopeasti lisätä tarjontaansa. Yksinmyyntioikeus ei ollut estänyt laillisesti liikkeelle laskettujen tuotteiden myymistä edelleen. Vaikka vastaajilla olisikin ollut riittävä markkinavoima, tämä markkinavoima oli joka tapauksessa murentunut hyvin nopeasti. Oy Arwidson Ab oli muuttanut Atoy Oy:n Osaset-jälleenmyyjille myöntämänsä alennukset ennen kilpailurikkomusta soveltamalleen tasolle jo 7.4.2004 ja HL Group Oy puolestaan 26.5.2004. Tämän jälkeen jäljellä olevien vastaajien yhteenlaskettu markkinaosuus oli ollut enää korkeintaan 26 prosenttia. Ottaen huomioon markkinoiden ominaispiirteet näin matalalla yhteenlasketulla markkinaosuudella ei ollut ollut mahdollista saada aikaan Atoy Oy:n väittämää vahinkoa. Atoy Oy oli ollut viimeistään 26.5.2004 alkaen täysin vapaa toteuttamaan väitettyä suunnitelmaansa. Atoy Oy:n väitetty vahinko ei ollut ollut Oy Kaha Ab:n ennakoitavissa Oy Kaha Ab:n toteuttamat suhteellisen suppeat hinnan muutokset olivat pikemminkin parantaneet Atoy Oy:n tuotteiden kilpailukykyä kuin huonontaneet sitä. Tavanomaisen markkinalogiikan perusteella ei ollut ollut ennakoitavissa, että kilpailurikkomus olisi johtanut siihen, että Osasetjälleenmyyjät ostaisivat Atoy Oy:ltä vähemmän eivätkä enempää, kun Atoy 60(188) Oy:n tuotteiden suhteellinen hintakilpailukyky oli parantunut. Vielä tätäkin selvemmin Oy Kaha Ab:n kannalta ennakoimattomia olivat olleet Atoy Oy:n varaosaliiketoiminnan myyntitappio, sekä vahinko Autofit-korjaamoja koskeneen väitetyn liiketoimintasuunnitelman epäonnistumisesta ja Osalinkkijälleenmyyjiä koskeneen väitetyn liiketoimintasuunnitelman epäonnistumisesta. Oy Kaha Ab ei ollut voinut ennakoida sitä, että sen Osaset-jälleenmyyjiin kohdistamat toimet pakottaisivat Atoy Oy:n myymään varaosaliiketoimintansa. Lisäksi yksikään KHO:n kilpailurikkomukseksi katsotuista toimista ei ollut kohdistunut Osalinkki- jälleenmyyjiin tai autokorjaamoihin. Oy Kaha Ab ei ollut voinut ennakoida, että sen Osaset-jälleenmyyjiin kohdistamat toimet voisivat estää korjaamoita liittymästä Autofit-ketjuun tai Osalinkkijälleenmyyjiä keskittämästä ostojaan Atoy Oy:lle. Oy Kaha Ab:llä ei ollut ollut tietoa Atoy Oy:n korjaamoiden kanssa väitetysti suunnittelemasta yhteistyöstä tai Atoy Oy:n Osalinkki-jälleenmyyjien kanssa tekemistä järjestelyistä. Väitetyn vahingon ja kilpailurikkomuksen syy-yhteys oli katkennut viimeistään 30.6.2005 Kilpailurikkomuksen ja Atoy Oy:n väitettyjen vahinkojen välinen syy-yhteys oli katkennut viimeistään kilpailurikkomuksen päättyessä 30.6.2005. Kilpailurikkomus ei ollut jatkunut 30.6.2005 jälkeen ja siinäkin tapauksessa, että kilpailurikkomuksella olisi ollut jotain vaikutusta Atoy Oy:n väitetyn liiketoimintasuunnitelman toteuttamiseen, oli Atoy Oy:llä ollut täysi vapaus toteuttaa sitä viimeistään 1.7.2005 alkaen. Vahinkoja ei ollut ilmennyt enää kilpailurikkomuksen päätyttyä. Oy Kaha Ab:n kilpailurikkomus oli päättynyt 30.6.2005 ja Osaset- ja Osalinkki-jälleenmyyjien ostot Atoy Oy:ltä olivat lähteneet laskuun vasta tämän jälkeen. Vuosina 2004 ja 2005 Osaset- ja Osalinkki- jälleenmyyjien ostot Atoy Oy:ltä olivat kasvaneet. Väitetyn vahingon määrä oli ylimitoitettu Joka tapauksessa väitetty menetetyn liikevoiton määrä oli ylimitoitettu. Vahinkolaskelmassa oli jätetty huomiotta kaikki Atoy Oy:n väitetyn liiketoimintasuunnitelman toteutumiseen liittyneet epävarmuustekijät. Vahingon määrä oli konstruoitu olettaen, että Atoy Oy:n mahdollinen liiketoimintasuunnitelma olisi toteutunut viimeistä piirtoa myöten. Atoy Oy:n väitetyn liiketoimintasuunnitelman epävarmuus- ja riskitekijöitä ei ollut otettu huomioon vahinkolaskelmassa. Atoy Oy:n väitetty liiketoimintasuunnitelma ei olisi toteutunut yhtään paremmin kuin tosiasiassa oli tapahtunut, eikä Atoy Oy olisi saanut väitettyä liikevoittoa. Atoy Oy ei ollut menettänyt Oy Kaha Ab:n kilpailurikkomuksen vuoksi lainkaan liikevoittoa ajalla 23.3.2004-30.4.2010 tai muulloinkaan. Oy Kaha Ab:n kilpailurikkomus oli päättynyt 30.6.2005 ja Osaset- ja Osalinkki-jälleenmyyjien ostot Atoy Oy:ltä olivat lähteneet laskuun vasta tämän jälkeen. Vahinkolaskelmassa oli myös muita merkittäviä virheitä, jotka johtivat väitetyn vahingon yliarviointiin. Laskelmassa oli yliarvioitu Osaset-jälleenmyyjien ja Osalinkki-jälleenmyyjien varaosaostot. Myös Atoy Oy:n omilta tavarantoimittajiltaan saamat ostoalennukset oli yliarvioitu. Lisäksi liiketoiminnan muiden kulujen vaikutus Atoy Oy:n hypoteettiseen liikevoittoon oli aliarvioitu. Atoy Oy oli jättänyt ottamatta huomioon liiketoiminnan laajentamisen edellyttämien rahoituskulujen, varaston vanhentumisen ja luottotappioiden vai- 61(188) kutuksen Atoy Oy:n hypoteettiseen kannattavuuteen. Näiden virheiden seurauksena Atoy Oy:n korvattavaksi vaatiman menetetyn liikevoiton määrä oli liiallinen, vaikka laskelman taustalla olevien oletusten epärealistisuus jätettäisiin huomiotta. Ensisijainen myyntitappiovaatimus Atoy Oy:n ensisijainen kannevaatimus myyntitappiosta oli vanhentunut. Atoy Oy oli saanut tiedon, tai sen olisi pitänyt saada tieto myyntitappion aiheutumisesta viimeistään sen myydessä varaosaliiketoimintansa 26.2.2007 ja aivan viimeistään alkuperäisen kanteensa nostamiseen mennessä 21.12.2007. Vanhentumisen katkaisemiseksi Atoy Oy:n olisi pitänyt esittää myyntitappiota koskeva vaatimuksensa alkuperäisessä haastehakemuksessaan 21.12.2007 tai viimeistään 26.2.2012 eli kilpailunrajoituslain 18 a §:n mukaisesti viiden vuoden kuluessa myyntitappion syntymisestä tai aivan viimeistään 21.12.2012 eli viiden vuoden kuluessa alkuperäisen kanteen nostamisesta. Atoy Oy oli esittänyt vaatimuksensa kuitenkin vasta 21.1.2013 päivätyssä täydennetyssä kanteessaan. Myyntitappiota koskeva vaatimus oli myös menetettyä liikevoittoa koskevan vaatimuksen tavoin ja samoista syistä perusteeton, koska Atoy Oy:lle ei ollut aiheutunut väitettyä korvattavaa vahinkoa,eikä väitetty myyntitappio ollut adekvaatissa syy-yhteydessä Oy Kaha Ab:n kilpailurikkomukseen. Joka tapauksessa väitetty myyntitappion määrä oli ylimitoitettu samoista syistä kuin ensisijainen kannevaatimus menetetystä liikevoitosta. Ensisijainen kannevaatimus rahoitustuotosta Myös Atoy Oy:n toinen ensisijainen kannevaatimus menetetystä rahoitustuotosta oli vanhentunut. Menetetty rahoitustuotto seurasi menetetystä liikevoitosta, vaikka olikin siitä erillinen vahinko. Atoy Oy oli saanut tiedon tai sen olisi pitänyt saada tieto rahoitustuoton menetyksestä jo 2.4.2004 tehdessään tutkintapyynnön Kilpailuvirastolle ja aivan viimeistään 21.12.2007 nostaessaan alkuperäisen kanteensa. Atoy Oy:n oikeus korvaukseen menetetystä rahoitustuotosta oli siten vanhentunut 2.4.2009 tai aivan viimeistään 21.12.2012. Atoy Oy oli esittänyt tämän ensisijaisen kannevaatimuksensa kuitenkin vasta 21.1.2013 päivätyssä täydennetyssä kanteessaan. Rahoitustuottoa koskeva vaatimus oli myös korottomuusolettaman vastainen ja siten lakiin perustumaton. Lisäksi vaatimus oli menetettyä liikevoittoa koskevan vaatimuksen tavoin ja samoista syistä perusteeton siksi, että Atoy Oy:lle ei ollut aiheutunut väitettyä korvattavaa vahinkoa, eikä väitetty rahoitustuoton menetys ollut adekvaatissa syy-yhteydessä Oy Kaha Ab:n kilpailurikkomukseen. Joka tapauksessa vaatimus menetetystä rahoitustuotosta oli ylimitoitettu samoista syistä kuin menetettyä liikevoittoa koskeva kannevaatimus. Atoy Oy:n toissijainen kannevaatimus Menetetty liikevoitto Atoy Oy:n toissijaisesti kanteessaan vaatima korvaus menetetystä liikevoitosta olisi varaosaliiketoiminnan myynnin jälkeen eli 26.2.2007 alkaen syntynyt Atoy Automotive Finland Oy:lle eikä Atoy Oy:lle. Atoy Oy ei voinut vaatia korvausta toiselle yhtiölle aiheutuneesta vahingosta. Vaatimus oli lisäksi kokonaisuudessaan perusteeton ja ylimitoitettu samoilla perusteilla kuin Atoy Oy:n 62(188) ensisijainen kannevaatimus menetetystä liikevoitosta. Rahoitustuotto Atoy Oy:n toissijaisesti esittämä menetettyä rahoitustuottoa koskeva kannevaatimus oli niin ikään vanhentunut samoilla perusteilla kuin Atoy Oy:n ensisijainen kannevaatimus menetetystä rahoitustuotosta. Lisäksi Atoy Oy:n toissijainen rahoitustuottoa koskeva vaatimus oli perusteeton sen rahoitustuoton osalta, joka olisi väitetysti kertynyt 26.2.2007 alkaen saadulle liikevoitolle, sillä myös tämä väitetty vahinko olisi aiheutunut Atoy Automotive Finland Oy:lle eikä Atoy Oy:lle. Lisäksi tämä toissijainen kannevaatimus oli kokonaisuudessaan korottomuusolettaman vastaisena lakiin perustumaton ja joka tapauksessa ylimitoitettu samoilla perusteilla kuin Atoy Oy:n esittämä ensisijainen kannevaatimus menetetystä rahoitustuotosta. Atoy Oy:n esittämät viivästyskorkovaatimukset Atoy Oy:n viivästyskorkovaatimus oli perusteeton ennen tämän oikeudenkäynnin vireille tuloa eli ennen 21.12.2007 kertyneiden väitettyjen vahinkojen osalta 21.2.2013 edeltävältä ajalta, koska Atoy Oy oli antanut korkolain 7 §:n 1 momentissa tarkoitetun korvauksen perustetta ja määrää koskevan selvityksen vasta 21.1.2013 päivätyn täydennetyn kanteensa yhteydessä. Jos korkolain 7 §:n 1 momentissa tarkoitettu selvitys annettiin vasta oikeudenkäynnin aikana, alkoi viivästyskorko juosta Helsingin hovioikeuden oikeuskäytännön mukaan vasta kun 30 päivää oli kulunut selvityksen esittämisestä. Tämän oikeudenkäynnin aikana eli 21.12.2007 alkaen kertyneiden väitettyjen vahinkojen osalta Atoy Oy:n viivästyskorkovaatimus oli perusteeton käräjäoikeuden tuomion antamista edeltävältä ajalta. Tämä osa Atoy Oy:n väitetystä vahingosta ei ollut aiheutunut vielä Atoy Oy:n kanteen vireille tullessa eikä Oy Kaha Ab:llä ollut siten voinut olla velvollisuutta korvata tätä väitetyn vahingon osaa. Korkeimman oikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan viivästyskorko oikeudenkäynnin aikana kertyneelle vahingonkorvausvelalle alkoi juosta vasta käräjäoikeuden tuomion antamisesta lukien. 5. Örum Oy Ab:n vastaus Vaatimukset Örum Oy Ab on kiistänyt Atoy Oy:n kanteen kokonaisuudessaan ja vaatinut, että Helsingin käräjäoikeus 1. hylkää Atoy Oy:n kanteessa esitetyt kannevaatimukset kokonaisuudessaan perusteettomina ja 2. velvoittaa Atoy Oy:n korvaamaan Örum Oy Ab:n oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut 1.220.766,70 euroa ( alv 0 %) asiassa, molemmat korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden välituomion tai tuomion antamisesta lukien. Vastauksen perusteet Korkeimman hallinto-oikeuden päätös ei osoittanut Örum Oy Ab:n aiheuttaneen vahinkoa Atoy Oy:lle Kilpailurikkomuksesta annetun tuomion ja vahingonkorvauksen välinen suhde 63(188) Kilpailuoikeudessa kilpailurikkomuksen voitiin todeta olleen olemassa, vaikkei menettelyllä olisi ollut mitään markkinavaikutuksia. Kilpailurikkomuksen olemassaoloa arvioidessaan hallintotuomio- istuin ei siten arvioinut sitä, oliko menettelyllä ollut markkinavaikutuksia. Siten siitä seikasta, että Örum Oy Ab:n oli todettu korkeimmassa hallinto-oikeudessa (jäljempänä KHO) syyllistyneen kilpailurikkomukseen, ei voitu tehdä mitään johtopäätöstä siitä, oliko menettelystä aiheutunut mitään vahinkoa. Atoy Oy:n esittämät väitteet kilpailurikkomuksen sisällöstä olivat harhaanjohtavia ja yhtiön esittämät väitteet KHO:n päätöksen merkityksestä nyt käsiteltävänä olevassa asiassa olivat virheellisiä. KHO:n päätöksessä ei ollut todettu, että vastaajat olisivat muuttaneet käyttäytymistään tukkurien tapaamisen perusteella. KHO oli katsonut tukkureiden syyllistyneen kilpailunrikkomukseen, koska ei ollut pystytty näyttämään, ettei tukkurien tapaamisella ollut ollut vaikutusta Osaset Oy:n hallitukselle lähetettyihin kirjeisiin. Tukkurit oli siten tuomittu kilpailuoikeudessa sovellettavan olettaman ja siihen liittyvän käännetyn todistustaakan perusteella. Käräjäoikeudessa Atoy Oy:n oli sitä vastoin osoitettava, että jonkinlainen kilpailurikkomus olisi tapahtunut ja että juuri tämä kilpailurikkomus olisi aiheuttanut vahinkoa Atoy Oy:lle. Örum Oy Ab ei ollut pyrkinyt yhdessä muiden vastaajien kanssa vaikeuttamaan Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n yhteistyötä. Seuraamusmaksuprosessissa ei ollut osoitettu sitä, että vastaajilla olisi ollut Osaset-ketjun suhteen yhteistä suunnitelmaa, johon olisi voinut liittyä mitään tavoitteita kuten kollektiivinen boikotti. Useat Atoy Oy:n väitteet perustuivat kilpailuviraston ja Osaset-kauppiaiden seuraamusmaksuprosessissa esittämiin väitteisiin, joita ei ollut osoitettu oikeiksi seuraamusmaksuprosessissa, ja jotka eivät siten sisältyneet KHO:n päätöksessä todettuun kilpailurikkomukseen. Näitä olivat esimerkiksi väitteet, jotka koskivat Osalinkki- kauppiaita, korjaamoja, myyntisaatavien perintää, neuvotteluista kieltäytymistä, boikottia ja yksinoikeustuotteita. KHO:n toteama kilpailunrikkomus ei siis koskenut näitä seikkoja. Nämä seikat eivät olleet liittyneet KHO:ssa käsiteltyyn asiaan, ja ne olivat siten KHO:n päätöksen ulkopuolella. KHO:n päätös ei osoittanut Örum Oy Ab:n haitanneen Atoy Oy:n ja Osaset-ketjun yhteistyötä KHO:n päätös ei osoittanut sitä, että tukkureiden tapaamisella olisi ollut Atoy Oy:lle todellisia haittavaikutuksia. KHO:n päätöksen mukaan kilpailurikkomuksen toteamisen ja seuraamusmaksun määräämisen kannalta ei ollut ollut merkityksellistä, oliko kilpailurikkomuksella ollut tosiasiallisia vaikutuksia. Kilpailurikkomuksen mahdollisia vaikutuksia ei ollut tutkittu seuraamusmaksuprosessissa eikä niihin ollut otettu kantaa päätöksissä. KHO:n päätöksellä ei ollut sitovaa oikeusvoimavaikutusta tässä oikeudenkäynnissä Örum Oy Ab on todennut, että oikeusvoimavaikutus voi enimmilläänkin olla ainoastaan hallintotuomioistuimen ratkaisun päätöslauselmalla, ei sen perusteluilla. Oikeusvoimavaikutus ei ulottunut siihen, mitä tuomioistuin oli lausunut tosiseikoista. Kilpailuoikeudessa sovellettiin selvästi matalampaa näyttökynnystä kuin siviilioikeudessa vaadittiin. Tämän lisäksi seuraamus- 64(188) maksuprosessissa oli osittain sovellettu käännettyä todistustaakkaa. Tämän poikkeavan näyttökynnyksen vuoksi edes KHO:n päätöslauselmalla ei ollut sitovaa vaikutusta käräjäoikeudessa. Oikeusvoimavaikutus voi ulottua vain seuraamusmaksuprosessin asianosaisiin. Atoy Oy ei ollut ollut osapuolena seuraamusmaksuprosessissa. KHO:n tuomiolla ei ollut oikeusvoimavaikutusta suhteessa Atoy Oy:öön. KHO:n päätöksellä voi oikeusvoimaopin mukaan olla korkeintaan näyttövaikutus kilpailurikkomuksen olemassaolosta. Örum Oy Ab on todennut, että seuraamusmaksuprosessissa oli tutkittu vain kilpailunrajoitusta. Siinä ei ollut tutkittu väitettyä vahinkoa tai syy-yhteyttä, jotka nyt olivat riidan kohteena. KHO:n päätös ei perustanut yhteisvastuullista korvausvelvollisuutta vastaajille Nyt käsiteltävänä olevan asian vastaajayhtiöt eivät olleet yhteisvastuussa Atoy Oy:öön nähden. Vastaajilla ei ollut ollut yhteistä tavoitetta. Örum Oy Ab oli tehnyt oman päätöksensä alennusten pienentämisestä ja Osaset Oy:lle lähetettävän kirjeen sanamuodosta jo ennen tukkurien tapaamista, ja Örum Oy Ab oli noudattanut tapaamisen jälkeenkin omaa liiketoimintastrategiaansa. Mitään vastaajien yhteisiä päätöksiä, sopimuksia tai yhteisen toimintasuunnitelman olemassaoloa ei ollut näytetty toteen seuraamusmaksuprosessissa. Tukkurien strategioiden ja toiminnan erilaisuus oli havaittavissa objektiivisten tosiseikkojen perusteella. Vaikka kaupallinen logiikka oli ohjannut osan tukkureista toimimaan samalla tavalla, se ei luonut yhteisvastuuta. Yksinmyyntioikeuksilla ei ollut merkitystä kilpailurikkomuksen arvioinnissa Atoy Oy:n esittämät väitteet siitä, että Örum Oy Ab:n yksinmyyntioikeuksiin kuuluivat Sachs-, Hella- ja Bosal-tuotteet tai siitä, että että yksikään tukkuri ei voinut palvella kaikkia jälleenmyyjiä, koska eri tukkureilla oli yksinmyyntioikeuksia tiettyihin tuotteisiin tai siitä, että vastaajat olisivat syyllistyneet yhteisesti sovittuun boikottiin ja, että tämä olisi ollut mahdollista yksinmyyntituotteiden ansiosta, olivat virheellisiä sekä faktoiltaan että oikeudellisesti arvioituna. Edes kilpailuvirasto ei ollut epäillyt Örum Oy Ab:n väitettyihin yksinmyyntituotteisiin liittyvän kilpailuongelmia. Kaikkia Örum Oy Ab:n yksinmyyntituotteiksi väitettyjä tuotteita tai niitä vastaavia muita tuotteita oli ollut saatavilla muiltakin toimittajilta kuin Örum Oy Ab:ltä keväällä 2004. Yhdelle yhtiölle annettu yksinmyyntioikeus ei estänyt laillisesti liikkeeseen laskettujen tuotteiden myymistä edelleen Euroopassa. Atoy Oy oli ostanut Hella- tuotteita eurooppalaisilta tukkureilta ja tuonut niitä Suomeen syksyllä 2004.Kaikille Atoy Oy:n väittämille Örum Oy Ab:n yksinmyyntituotteille oli ollut saatavilla korvaavia vapaan varaosakaupan tuotteita tai ajoneuvon valmistajan alkuperäisvaraosia. Atoyn Oy:n väitetty liiketoimintasuunnitelma oli ristiriidassa väitettyjen yksinmyyntituotteiden välttämättömyyden kanssa. Örum Oy Ab:n toiminnan ja Atoy Oy:n vahingon välillä ei ollut olemassa syy-yhteyttä 65(188) Syy-yhteyden oikeudelliset edellytykset eivät täyttyneet Kilpailuoikeudellisissa vahingonkorvausasioissa ei ollut olemassa seuraamusmaksupäätökseen perustuvaa olettamaa syy-yhteydestä. Syy-yhteys edellytti sitä, että teko oli ollut sekä välttämätön vahingon syntymiseksi että riittävä aiheuttamaan väitetyn vahingon. Tukkurien tapaaminen tai liiketaloudellisesti perustellut Osaset- kauppiaiden alennusmuutokset eivät olleet syy-yhteydessä Atoy Oy:n väitettyyn vahinkoon. Atoy Oy:n väitetyn vahingon syntymiseen olivat vaikuttaneet useat Atoy Oy:n omista virhearvioista johtuvat tai muutoin Örum Oy Ab:n vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevat seikat. Vahingonkorvausvastuu rajoittuisi joka tapauksessa vahinkoon, jonka Örum Oy Ab oli voinut mieltää vahingon aiheuttamishetkellä tekonsa seuraukseksi. Muista sopimuksista aiheutuvat vahingot eivät olleet ennalta arvattavia edes sopimuskumppanille, eivätkä Atoy Oy ja Örum Oy Ab olleet olleet sopimuskumppaneita. Örum Oy Ab:llä ei ollut konkreettista tietoa Atoy Oy:n liiketoimintasuunnitelmasta tai Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n tai Atoy Oy:n ja Osaset-kauppiaiden välisistä sopimuksista. Örum Oy Ab ei ollut alennusmuutoksista päättäessään voinut mitenkään ennakoida myöskään Atoy Oy:n useita vuosia myöhemmin toteuttamaa yrityskauppaa ja sen kannattavuutta. Väitetyt vahingot olivat olleet Atoy Oy:lle sen oman toiminnan ennakoitava seuraus. Atoy Oy oli tiennyt alennusten olevan yhteydessä ostojen määriin. Atoy Oy:n oma liiketoimintasuunnitelma oli perustunut juuri tähän ajatukseen. Alalla oli ollut selvää ja Atoy Oy oli tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää se, että Osasetin keskittäessä ostonsa Atoy Oy:lle muiden tukkureiden antamat alennukset pienenisivät. Atoy Oy:n väitetyt vahingot olivat johtuneet Atoy Oy:n liiketoimintasuunnitelman puutteista ja Atoy Oy:n tietoisesta riskinotosta. Atoy Oy:n väitetyssä vahingossa oli kyse Atoy Oy:n liiketoimintariskin toteutumisesta. Atoy Oy ei ollut myöskään ryhtynyt toimiin sille aiheutuvan vahingon minimoimiseksi. Tapauksen tosiasiat eivät tukeneet syy-yhteyttä Atoy Oy:n liiketoimintasuunnitelma oli ollut vain toiveikas visio ilman konkreettisia toimenpiteitä Atoy Oy ei ollut esittänyt asiassa konkreettista liiketoimintasuunnitelmaa, vaan vedonnut Jyrki Mäen Atoyn sanomissa ja esitelmissä kuvailemiin visioihin jälleenmyyntiportaan haltuun ottamisesta. Atoy Oy oli luullut voivansa toimia kilpailijoista ja jälleenmyyjistä riippumatta. Atoy Oy oli olettanut, että kaikki Osaset-kauppiaat liittyisivät mukaan uuteen Osaset-ketjuun ja ostaisivat siltä sen kulloinkin haluaman määrän. Atoy Oy oli kuvitellut, että kilpailijat eivät vastaisi kilpailuun ja, että ne jatkaisivat tavarantoimituksia entisillä hinnoilla. Atoy Oy:n odotukset ostoalennuksista olivat olleet epärealistisia. Atoy Oy oli sitoutunut silti antamaan Osaset-kauppiaille lisäalennuksia. Atoy Oy:n talous 66(188) oli ollut heikossa kunnossa. Lisäksi Atoy Oy oli kärsinyt rahoitusongelmista. Atoy Oy:n suunnitelmat ja yhteistyökumppani olivat vaihtuneet nopeasti Atoy Oy oli perustellut suunnitelmansa realistisuutta muun muassa Temotjäsenyydellä ja sähköisellä varaosaluettelolla. Yhtiön taloudellisen tilan perusteella näihin ei ollut liittynyt ylivoimaista kilpailuetua. Atoy Oy:n alkuperäiset suunnitelmat olivat lähteneet siitä, että muutosta toteutettaisiin yhdessä Osalinkki-kauppiaiden kanssa ja rakentamalla omaa Autofit-korjaamoketjua. Atoy Oy oli alkanut neuvotella Osaset Oy:n hallituksen kanssa helmikuun alussa 2004. Alle kahdessa kuukaudessa Atoy Oy ja Osaset Oy:n hallitus olivat päätyneet aivan erilaiseen yhteistyömalliin, joka oli rakentunut tiukan Osaset-yhteistyösopimuksen ja Osaset.comyhteisyrityksen omistajuuden varaan. Atoy Oy ei ollut valmistautunut riittävästi suunnitelmansa toteuttamiseen Atoy Oy ei ollut valmistautunut liiketoimintasuunnitelmansa toteuttamiseen. Atoy Oy oli todistellut panostusta liiketoimintasuunnitelmaan otteilla mainoslehdestään "Atoyn sanomat". Artikkeleissa kuvattu toiminta oli tavanomaista liiketoiminnan kehittämistä. Atoy Oy:n asiassa esittämä todistelu koski toimia Osalinkki- kumppaneiden kanssa eikä toimia, jotka olivat kohdistuneet kanteen perustana olevaan Osaset Oy:n ja Osaset-kauppiaiden kanssa tapahtuvaksi suunniteltuun yhteistyöhön. Atoy Oy:llä ei ollut ollut riittävästi aikaa eikä resursseja laatia kunnollista liiketoimintasuunnitelmaa eikä valmistella kasvua esimerkiksi kasvattamalla varastoaan. Atoy Oy:n taloudellinen tilanne ja rahoitustilanne eivät olleet mahdollistaneet esitetyn vision toteuttamista. Atoyn ja Osaset Oy:n epäonnistunut tiedotusstrategia oli vaikeuttanut Osaset-kauppiaiden toimintaa Atoy Oy:n tiedotusstrategiassa ei ollut otettu huomioon Osaset-kauppiaiden liiketoiminnallisia etuja. Tiedotuksessa oli korostettu Atoy Oy:n erinomaisuutta ja keskeistä roolia Osaset-kauppiaille. Tämä oli myös heijastunut Osaset-kauppiaiden viestintään. Osaset Oy:n ilmoitus vastaajille oli kertonut sen, että ostot keskitettäisiin jatkossa Atoy Oy:lle. Osasetin henkilökunnan oli kerrottu siirtyvän Atoy Oy:n palkkalistoille. Ilmoitus oli ollut aiemman Osaset-yhteistyön irtisanomisilmoitus. Se oli vaikuttanut erityisen harkitulta, koska se oli lähetetty Osaset Oy:n hallituksen nimissä. Ilmoitus oli tullut täysin yllättäen ja sen jälkeen, kun joidenkin Osaset-kauppiaiden kanssa oli solmittu vuosisopimuksia ja käyty läpi ostomääriä ja niihin liittyviä alennuksia. Osaset Oy oli pahoitellut myöhemmin tiedotuksen epäonnistumista ja sen aiheuttamaa vahinkoa liikesuhteisiin. Örum Oy Ab:n toimitusjohtaja Kai-Petteri Purhonen oli tuntenut varaosakauppiaiden neuvottelutaktiikan, johon oli kuulunut niin sanottu "kauppiasvedätys". Purhonen oli ihmetellyt miten ilmoitus voisi olla totta. Hän oli olettanut, että Atoy-yhteistyön taustalla täytyi olla joku ulkomainen varaosatukkuri, jolla olisi ollut resurssit hankkeen toteuttamiseen. 67(188) Markkinoilta oli yritetty kerätä tietoa mistä tiedotteessa oikein oli ollut kysymys. Osaset Oy:n hallituksen viestiä olivat vahvistaneet Atoy Oy:n antama tiedote sekä Osaset-kauppiaiden kanssa käydyt keskustelut. Örum Oy Ab oli ymmärtänyt, että sille oli ollut tarjolla korkeintaan täydennystoimittajan rooli. Tämän ymmärryksen Atoy Oy oli vahvistanut oikeaksi. Örum Oy Ab:llä oli ollut oikeus luottaa saamaansa ilmoitukseen. Örum Oy Ab:n toiminnan tavoite oli ollut kannattava liiketoiminta, ei vahingon aiheuttaminen Atoy Oy:lle Kannattava liiketoiminta edellytti kaupankäynnin jatkuvuutta ja riittäviä myyntivolyymejä. Varaosakauppiaiden alennukset perustuivat tuotelinjoihin sitoutumiseen ja sovittuihin tai odotettuihin ostomääriin. Atoy- yhteistyöhön sitoutuneella Osaset-kauppiaalla ei ollut ollut jäljellä merkittävää ostopotentiaalia. Örum Oy Ab:n ilmoitus alennusten pienentämisestä uutta tilannetta vastaavaksi oli ollut liiketaloudellisesti perusteltu ja ainoa looginen toimintatapa. Se oli perustunut sekä Örum Oy Ab:n että alan yleiseen alennuskäytäntöön. Osaset-ketju oli yksipuolisesti ja ilman ennakkovaroitusta muuttanut olennaisesti Örum Oy Ab:n ja Osaset-ketjun sekä Örum Oy Ab:n ja Osasetkauppiaiden välisiä yhteistyöjärjestelyjä. Örum Oy Ab:n johto ei ollut voinut pitää alennuksia ennallaan, kun toinen osapuoli oli lopettanut markkinointiyhteistyön ja siirtänyt ostonsa muualle. Saatuaan Osaset Oy:n hallituksen viestin toimitusjohtaja Purhonen oli päättänyt hyvin nopeasti miten Örum Oy Ab siihen vastaisi. Örum Oy Ab:n vastaus oli ollut lähetystä vaille valmis ennen tukkurien toista tapaamista. Tapaamisella ei ollut ollut vaikutusta Purhosen tekemään päätökseen eikä vastauskirjeen sisältöön. Kun noin puolet Osaset-kauppiaista oli ryhtynyt strategiseen yhteistyöhön Atoy Oy:n kanssa, Örum Oy Ab oli ryhtynyt panostamaan enemmän muihin jälleenmyyjiin. Jos Osaset-kauppias ei ollut halunnut sitoutua ostomääriin, se sai satunnaisasiakkaan alennukset. Suurimpia alennuksia oli tarjottu sellaisille jälleenmyyjille, jotka olivat sitoutuneet tekemään merkittävästi kauppaa. Örum Oy Ab ei ollut estänyt Atoy Oy:n suunnitelman toteutumista Noin 20 Osaset-kauppiasta oli jättänyt liittymättä uuteen Osaset-ketjuun. Atoy Oy:n mukaan näin oli tapahtunut tukkureiden alennusmuutosten ja painostuksen johdosta. Useat Osaset-kauppiaat olivat selvittäneet päättäneensä hylätä Atoy Oy:n tarjoaman yhteistyösopimuksen jo ennen kuin Örum Oy Ab oli kuullut yhteistyöstä. Päätökset olivat perustuneet syihin, jotka eivät olleet liittyneet Örum Oy Ab:iin, vaan Atoy Oy:hen. Osaset-kauppiaiden ostojen keskittäminen Atoy Oy:lle oli ollut yksi Atoy Oy:n päätavoitteista. Örum Oy Ab:n alennusmuutokset olivat nostaneet joidenkin Atoy-yhteistyöhön liittyneiden Osaset-kauppiaiden hintoja. Alennusmuutokset eivät olleet estäneet yhteistyötä, vaan päinvastoin ne olivat ohjanneet Osaset-kauppiaita tiiviimpään yhteistyöhön Atoy Oy:n kanssa. Tätä mieltä oli myös ollut markkinaoikeuden vähemmistöön jäänyt jäsen eriävässä 68(188) mielipiteessään. Atoy Oy:n esittämät luvut osoittivat, että Atoy Oy:n myynti Osaset-kauppiaille oli kasvanut vuosina 2004 ja 2005. Atoy Oy:n myynti muille kuin Osaset-ketjun liikkeille oli sen sijaan pienentynyt. Tämä oli johtunut siitä, että muut tukkurit olivat alkaneet kilpailla kovemmin muista jälleenmyyjistä ja siitä, että jälleenmyyjät olivat kokeneet Atoy Oy:n kilpailevan jälleenmyyjien kanssa Osaset-ketjun kautta. Atoy Oy ei ollut pystynyt täyttämään Osaset-kauppiaiden tavarantoimituksia koskeneita odotuksia eikä hyödyntämään tilaisuutta Osaset-myynnin merkittävään lisäämiseen. Örum Oy Ab:n toimet eivät olleet koskeneet Atoy Oy:n ja Osalinkkikumppaneiden tai Atoy Oy:n ja Autofit-korjaamojen suunniteltua yhteistyötä. Väitetty Osalinkki- yhteistyön suuri merkitys sekä yksilöimättömän Autofitkorjaamojen joukon keskeinen rooli Atoy Oy:n liiketoimintasuunnitelmassa olivat tulleet Örum Oy Ab:n tietoon vasta Atoy Oy:n kanteen myötä. Atoy Oy ei ollut ilmoittanut, miksi sen oli ollut välttämätöntä saada mukaan yhteistyöhön nimenomaan kaikki Osaset-kauppiaat tai kaikki Osalinkkikumppanit. Atoy Oy:n mukaan varaosien jälleenmyyjiä oli Suomessa noin 800. Olisi ollut riittävää, jos 2,5 prosenttia näistä yrittäjistä olisi liittynyt Atoy Oy:n uuteen ketjuun. Atoy Oy:n mukaan Örum Oy Ab oli pyrkinyt estämään Atoy Oy:n suunnitelman toteuttamisen kieltäytymällä neuvotteluista. Tämä ei pitänyt paikkaansa. Tosiasiassa Örum Oy Ab oli ollut aktiivinen taho sekä suhteessa Osaset Oy:öön että yksittäisiin Osaset-kauppiaisiin. Örum Oy Ab:n vuonna 2005 toteuttaman hinnoittelumuutoksen yhteydessä yhä useammat uuden Osaset-ketjun kauppiaat olivat tuntuneet ymmärtävän, että heikommat ostoehdot olivat johtuneet vähäisistä ostoista eivätkä mistään uuden Osasetketjun kauppiaiden "boikotoimisesta". Seuraamusmaksuprosessissa ei ollut löydetty näyttöä neuvotteluista tai myynnistä kieltäytymisestä. Näin ollen tällainen ei voinut missään olosuhteissa toimia vahingonkorvauksen perusteena tässä oikeudenkäynnissä. Atoy Oy:n väitetyt vahingot olivat olleet ennakoimattomia Atoy Oy:n väitetyt vahingot olivat olleet Örum Oy Ab:lle ennakoimattomia. Örum Oy Ab:llä ei ollut ollut tietoa Atoy Oy:n liiketoimintasuunnitelmasta tai siihen liittyvistä riskeistä. Örum Oy Ab:llä ei ollut ollut myöskään tietoa Atoy Oy:n ja Osaset-kauppiaiden välisten sopimusten ehdoista. Örum Oy Ab ei ollut voinut tietää esimerkiksi sitä, että Atoy Oy ei ollut varmistanut riittävää rahoitusta eikä sitä, miten huonossa taloudellisessa tilanteessa ja rahoitusasemassa Atoy Oy oli ollut. Örum Oy Ab ei voinut olla vastuussa Atoy Oy:n vuosia kilpailurikkomuksen päättymisen jälkeen tekemistä väitetysti alihintaisista kaupoista. Korvattavaa vahinkoa ei ollut ylipäätään aiheutunut, sillä liiketoimintakauppa oli tapahtunut saman konsernin sisällä. Atoy Oy ei ollut ryhtynyt sopeuttamistoimiin huomattuaan, että yhteistyöhön liittyviä Osaset-kauppiaita olisi ollut "suunniteltua" vähemmän. Sen sijaan 69(188) Atoy Oy oli myöntänyt lisää luottoa heikossa taloudellisessa tilanteessa olleille Osaset-kauppiaille. Atoy Oy ei ollut rajoittanut väitettyä vahinkoa, vaan se oli myötävaikuttanut väitetyn vahingon syntymiseen. Atoy Oy ei ollut hyödyntänyt väitettyjä rahoitusmahdollisuuksiaan Atoy Oy ei ollut hyödyntänyt väitettyjä lukuisia rahoitusmahdollisuuksiaan liiketoimintasuunnitelmansa rahoittamiseen tai taloudellisten vaikeuksiensa voittamiseen. Atoy Oy oli laiminlyönyt vahinkojensa rajoittamisen. Örum Oy Ab ei ollut toiminut tuottamuksellisesti Atoy Oy ei ollut osoittanut Örum Oy Ab:n aiheuttaneen väitettyä vahinkoa tuottamuksellisesti. Örum Oy Ab:llä oli normaalit liiketaloudelliset ja sopimusoikeudelliset perusteet Osaset Oy:n kanssa tehdyn markkinointiyhteistyösopimuksen päättämiseen ja Osaset-kauppiaiden alennusmuutoksiin. Yhteistyösopimus olisi päättynyt ja alennuksia olisi tarkistettu uudessa tilanteessa, vaikka tukkurit eivät olisi koskaan tavanneetkaan. Örum Oy Ab ei ollut ollut tietoinen Atoy Oy:n väitetysti alihintaisesta liiketoimintakaupasta. Kaupan tekemisestä oli päättänyt Atoy Oy, ei Örum Oy Ab. Atoy Oy ei ollut osoittanut korvattavaa vahinkoa Niin sanotun seurausvahingon korvattavuus oli erittäin rajoitettua Atoy Oy:n korvausvaatimuksen perusteena esitetty väitetty vahinko olisi joka tapauksessa luonteeltaan niin sanottua varallisuusvahingon seurausvahinkoa. Tällainen seurausvahinko on lähtökohtaisesti korvauskelvoton. Vahingonkorvausoikeus edellytti vertailukohdan määrittämistä Vahingon määrittäminen edellytti aina osapuolen todellisen aseman vertaamista siihen asemaan, jossa osapuoli olisi ollut ilman rikkomista. Kantajan tuli siis luoda hypoteettinen tapahtumakulku, joka kuvasi vapaita markkinoita. Atoy Oy:n väitetty liiketoimintasuunnitelma ei ollut kelvollinen vertailukohta Vahinkonsa osoittamiseksi Atoy Oy oli käyttänyt vertailukohtana vain omaa väitettyä liiketoimintasuunnitelmaansa. Atoy Oy oli esittänyt vertailuja myös muihin kohteisiin eli vastaajien todellisiin taloudellisiin tunnuslukuihin ja tiettyihin Atoy Oy:n Ruotsin tytäryhtiötä koskeviin tietoihin. Atoy Oy:n esittämä hypoteettinen tapahtumakulku ja vahingon määrä eivät olleet kuitenkaan perustuneet näihin muihin vertailuihin, vaan yksinomaan Atoy Oy:n omaan liiketoimintasuunnitelmaan. Atoy Oy ei ollut osoittanut, että sillä olisi ollut Osaset-yhteistyötä varten konkreettista liiketoimintasuunnitelmaa ja laskelmia. Atoy Oy oli vain kuvaillut sitä, kuinka monta jälleenmyyjää ja korjaamoa yhtiö oli suunnitellut saavansa ketjuunsa. Atoy Oy:n esittämä vahinkolaskelma oli luotu jälkikäteen tätä oikeudenkäyntiä varten. Siksi Atoy Oy:n vaatimukset olivat muuttuneet merkittävästi alkuperäisestä haastehakemuksesta. 70(188) Atoy Oy:n käyttämä vertailukohta ei perustunut mihinkään Euroopan Unionin ohjeasiakirjassa kuvattuun ja yleisesti käytettyyn vertailumenetelmään. Atoy Oy ei ollut verrannut yhtiön omaa todellista kehitystä rikkomista edeltävään eikä sen jälkeiseen yhtiön omaan tilanteeseen. Atoy Oy ei ollut verrannut omaa todellista kehitystään myöskään kilpailijoidensa varaosaliiketoiminnan todelliseen kehityskulkuun. Atoy Oy ei ollut verrannut omaa todellista kehitystään muilla markkinoilla tapahtuneeseen todelliseen kehitykseen. Atoy Oy oli olettanut kanteessaan, että Atoy Oy:n liiketoimintasuunnitelma olisi toteutunut täsmälleen Atoy Oy:n suunnittelemalla tavalla, elleivät vastaajat olisi sitä estäneet. Atoy Oy oli tulkinnut kaikki poikkeamat liiketoimintasuunnitelmastaan vastaajien aiheuttamaksi vahingoksi. Atoy Oy:n käyttämässä vertailukohdassa oli oletettu, että todellisen ja hypoteettisen tapahtumakulun erotus oli johtunut kokonaan kilpailunrajoituksesta eikä lainkaan markkinaolosuhteista, Atoy Oy:n omasta toiminnasta tai muusta korvauskelvottomasta syystä. Atoy Oy ei ollut ottanut huomioon markkinaolosuhteiden, oman toimintansa tai muiden markkinatoimijoiden laillisen toiminnan vaikutusta. Atoy Oy:n tekemä vertailu oli puutteellinen ja se johti väärään lopputulokseen. Liiketoimintasuunnitelman epäonnistuminen ei ollut osoitus vahingosta. Se oli osoitus liiketoimintariskin realisoitumisesta. Atoy Oy oli väittänyt vastaajien syyllistyneen lukuisiin erilaisiin rikkomuksiin kuten alennusten poistamiseen, markkinointiyhteistyön lopettamiseen, neuvotteluista kieltäytymiseen, yksinmyyntioikeuksien väärinkäyttöön, saatavien perimiseen ja niin edelleen. Atoy Oy ei ollut erotellut sitä, kuinka suuri osa väitetystä vahingosta oli aiheutunut mistäkin rikkomuksesta. Atoy Oy:n kanne oli tältä osin yksilöimätön. Atoy Oy:n käyttämä vertailukohta oli epärealistisen positiivinen. Se asetti Atoy Oy:n huomattavasti parempaan asemaan kuin mihin Atoy Oy:n olisi todellisuudessa koskaan ollut mahdollista päästä. Mikään muu tapauksessa esitetty taho ei ollut tähän mennessäkään saavuttanut Atoy Oy:n itselleen olettamaa menestystä. Eräät muut markkinatoimijat olivat rakentaneet sellaisia jälleenmyyntiketjuja, jota Atoy Oy oli suunnitellut. Mikään niistä ei ollut kyennyt laajentamaan toimintaansa läheskään Atoy Oy:n suunnittelemalla tavalla eikä saavuttanut Atoy Oy:n kuvittelemia voittoja. Atoy Oy:n kasvusuunnitelma ja vahinkolaskelma perustuivat oletukselle siitä, että uuden Osaset-ketjun kauppiaiden tekemät ostot olisivat koostuneet kokonaisuudessaan varaosista. Varaosakauppiaiden valikoimissa oli kuitenkin paljon muutakin tavaraa kuin varaosia. Atoy Oy:n laskelmat olivat yliarvioineet sen, kuinka paljon varaosia Osaset-kauppiaat ja Osalinkki-kauppiaat olisivat voineet ostaa. Atoy Oy:n vahingonkorvausvaatimus kohdistui myös sellaisten tuotteiden ostoihin, jotka eivät olleet varaosia. Siksi Atoy Oy:n esittämät kasvusuunnitelmat ja vahingonkorvausvaatimukset olivat ylimitoitettuja. Atoy Oy:n suunnitelma oli ristiriidassa taloustieteen perusoletusten kanssa, koska suunnitelman toteutumisen edellytyksenä Atoy Oy oli olettanut voivansa toimia markkinoilla ilman kilpailua ja voivansa säädellä muiden, itsestään riippumattomien markkinatoimijoiden käyttäytymistä. Atoy Oy oli olettanut saavansa vuosikausien ajan alan yleisen tason runsaasti ylittäviä voittoja. Vahinkolaskelmansa mukaan Atoy Oy:llä ei olisi ollut rahoituskuluja ja Atoy Oy olisi voinut sijoittaa kaikki voittonsa korkoa keräämään. Atoy Oy:n vahin- 71(188) kolaskelma perustui näin ollen siihen, ettei Atoy Oy olisi tarvinnut suunnitelmansa toteuttamiseen lainkaan kuluja aiheuttavaa lisärahoitusta eikä liiketoiminnastaan saamansa tulorahoitusta. Suuri osa Atoy Oy:n kuvaamista rahoituksen lähteistä ei ollut yhteensopivia Atoy Oy:n esittämän vahinkolaskelman kanssa. Atoy Oy:n todellisen menestyksen käyttö vertailukohtana ei tukenut Atoy Oy:n esittämiä väitteitä KHO:n toteamaa kilpailunrajoitusta edeltävänä aikana 2001-2003 Atoy Oy oli tehnyt varaosaliiketoiminnassaan liikevoiton tasolla vuosittain miljoona tappiot. Atoy Oy:n tappiollisuus oli jatkunut sinä aikana vuosina 2004-2005, kun KHO oli katsonut Örum Oy Ab:n syyllistyneen kilpailunrajoitukseen. Atoy Oy:n tappiollisuus oli edelleen jatkunut kilpailunrajoituksen päättymisen jälkeen vuosina 2005-2009. Ajallinen vertailu ennen kilpailunrajoitusta, sen aikana ja sen jälkeen ei tukenut Atoy Oy:n esittämiä väitteitä vahingosta tai vahingon määrästä. Atoy Oy:n tappiollisuuden ja Örum Oy Ab:n toiminnan välillä ei myöskään ollut olemassa ajallista yhteyttä, koska Atoy Oy:n taloudellinen menestys oli ollut samanlaista ennen ja jälkeen kilpailunrajoituksen. Vastaajien käyttö vertailukohtana ei tukenut Atoy Oy:n esittämiä väitteitä, Atoy Oy oli suorittanut vertailun virheellisesti Atoy Oy oli suorittanut vertailun virheellisesti verratessaan tiettyjä taloudellisia tunnuslukujaan vastaajien tunnuslukuihin. Vertailuilla Atoy Oy ei ollut laskenut vahingon määrää, vaan pyrkinyt osoittamaan, että sen liiketoimintasuunnitelman mukainen kehitys ei olisi olennaisesti poikennut joidenkin vastaajien todellisesta kehityksestä. Atoy Oy oli suorittanut vertailut virheellisesti. Se oli verrannut kuvitteellista varaosaliiketoimintaansa vastaajien koko liiketoimintaan. Atoy Oy oli sekoittanut vertailuissaan KHO:n päätöksen 31.5.2012 mukaisen varaosaliiketoiminnan ja KHO:n päätöksen ulkopuolisen muun liiketoiminnan. Atoy Oy ei ollut verrannut suorittamassaan vertailuissa samoja asioita keskenään. Oikein tehdyssä vertailussa olisi verrattu Atoy Oy:n varaosaliike- toimintaa vastaajien varaosaliiketoimintaan. Lähtökohdat, taloudellinen tilanne ja rahoitustilanne ei myöskään olleet vastanneet vastaajien tilannetta. Oikein tehty vertailu vastaajiin ei tukenut Atoy Oy:n esittämiä väitteitä Örum Oy Ab:n varaosaliiketoiminnan liikevoitto oli vuosina 2003-2007 ollut keskimäärin noin 2-3 prosenttia liikevaihdosta. Örum Oy Ab:n koko liiketoiminnan liikevoitto oli samaan aikaan ollut selvästi suurempi. Örum Oy Ab:n koko liiketoiminnan tunnusluvut eivät heijastaneet varaosaliiketoiminnan eivätkä muun liiketoiminnan tunnuslukuja. Siksi pelkän varaosaliiketoiminnan lukujen vertaaminen koko liiketoiminnan lukuihin oli virheellistä. Atoy Oy ei ollut verrannut Atoy Oy:n varaosaliiketoiminnan tunnuslukuja vastaajien varaosaliiketoiminnan tunnuslukuihin. Atoy Oy:n Ruotsin tytäryhtiön käyttö vertailukohtana ei tukenut Atoy Oy:n esittämiä väitteitä Atoy Oy:n väitteet 72(188) Atoy Oy oli vedonnut asiassa Ruotsin tytäryhtiönsä APE Fordonskomponenter AB:n tietoihin. Kyseisillä tiedoilla Atoy Oy oli pyrkinyt osoittamaan, että sen Suomen liiketoimintasuunnitelma oli ollut realistinen. Atoy Oy ei kuitenkaan ollut käyttänyt APE:a vertailukohtana vahingon määrittämiseen. Atoy Oy oli väittänyt, että APE oli Ruotsissa saavuttanut "86 prosentin kaupan siirtymän". APE oli rakentanut omaa ketjuaan ilmeisesti jo 1980luvulta saakka, kun taas Atoy Oy oli suunnitellut saavuttavansa saman muutamassa vuodessa. Liikevoitto APE:n keskimääräinen liikevoittoprosentti vuosina 2004-2011 oli ollut noin 2,9 prosenttia liikevaihdosta. Samalla aikavälillä Atoy Oy oli suunnitellut itse saavansa keskimäärin 10,9 prosentin liikevoiton varaosaliiketoiminnassaan. APE:n liikevoittoprosentti oli ollut hyvin vakaa. Vuosina 2001-2011 APE:n liikevoittoprosentti oli ollut kahta tappiollista vuotta lukuun ottamatta aina välillä 1-5 prosenttia. APE:n liikevaihto oli vuosina 2001-2011 kasvanut 199 miljoonasta kruunusta 360 miljoonaan kruunuun eli 81 prosenttia, mutta APE:n liiketoiminnan laajentuminen ei ollut kasvattanut APE:n liikevoittoprosenttia. APE:n toteutunut keskimääräinen liikevoittoprosentti, noin 3 prosenttia, oli ollut sama kuin Örum Oy Ab:n ja Oy Kaha Ab:n varaosaliiketoiminnan toteutunut keskimääräinen liikevoittoprosentti. Henkilöstökulut APE:n henkilöstökulut vuosina 2005-2011 olivat olleet keskimäärin 14,9 prosenttia APE:n liikevaihdosta. Atoy Oy:n itselleen kuvittelemat henkilöstökulut aikavälille 2005-2011 olivat olleet keskimäärin vain 8,9 prosenttia. Atoy Oy oli suunnitellut henkilöstökulujensa osuuden pienentyvän liikevaihtonsa kasvaessa siten, että ne olisivat vuoden 2003 19,9 prosentista pienentyneet 7,7 prosenttiin vuonna 2011. APE:n tilanne oli ollut päinvastainen; liikevaihdon kasvaessa myös henkilöstökulujen osuus liikevaihdosta oli kasvanut 13,7 prosentista vuonna 2005 17,0 prosenttiin vuonna 2011. APE:n henkilöstökulujen kehitys oli ristiriidassa sen kanssa, miten Atoy Oy oli väittänyt henkilöstökulujen kehittyvän. Liiketoiminnan muut kulut APE:n liiketoiminnan muut kulut olivat olleet vuosina 2005-2011 keskimäärin 15,1 prosenttia APE:n liikevaihdosta. Atoy Oy:n itselleen kuvittelemat liiketoiminnan muut kulut vuosina 2005-2011 olivat keskimäärin vain 9,6 prosenttia. Atoy Oy oli suunnitellut liiketoiminnan muiden kulujen osuuden pienentyvän liikevaihtonsa kasvaessa: 14,9 prosentista vuonna 2003 8,6 prosenttiin vuonna 2011. APE:n tilanne oli ollut päinvastainen; liikevaihdon kasvaessa myös liiketoiminnan muiden kulujen osuus liikevaihdosta oli kasvanut 13,1 prosentista vuonna 2005 15,2 prosenttiin vuonna 2011. 73(188) APE:n liiketoiminnan muiden kulujen kehitys oli ristiriidassa sen kanssa, miten Atoy Oy oli väittänyt liiketoiminnan muiden kulujen kehittyvän. Vahinkoa ei pitänyt laskea liikevoitosta Atoy Oy oli vaatinut asiassa vahingonkorvausta kuvitteellisen menetetyn liikevoittonsa perusteella. Liikevoitto ei ollut oikea tilinpäätöserä mahdollisen vahingon määrittämiseen. Liikevoitosta oli vähennettävä rahoituskulut, satunnaiset kulut ja verot. Todellisen vahingon määrittämisessä tuli ottaa huomioon kaikki liikevoitosta vähennettävät erät. Vahinko tuli laskea näiden kulujen jälkeisistä tuloista eli tilikauden tuloksesta. Yhteisöveroprosentti oli pienentynyt merkittävästi kuluneen vuosikymmenen aikana. Vuonna 2004 yhteisöveroprosentti oli ollut 29 prosenttia, vuosina 2005-2011 se oli ollut 26 prosenttia. Vuoden 2014 alusta yhteisöveroprosentti pieneni 20 prosenttiin. Jos vahinko laskettaisiin liikevoitosta, se johtaisi rikastumiskiellon vastaiseen lopputulokseen, jossa Atoy Oy:n tarvitsi tilittää valtiolle vähemmän veroja kuin, jos tulot olisi saatu Atoy Oy:n väittämin tavoin vuosina 2004-2010. Vaikka käräjäoikeus katsoisi, että Örum Oy Ab:n tuli maksaa Atoy Oy:n verot, ei liikevoitto silti olisi oikea tilinpäätöserä Atoy Oy:n väitetyn vahingon määrittämiseksi. Siinä tapauksessa oikea tilinpäätöserä olisi "voitto ennen tilinpäätössiirtoja ja veroja", jossa oli otettu huomioon rahoituskulut, mutta ei veroja. Vuosina 2001-2003 rahoituskulut olivat vieneet noin 40-80 prosenttia Atoy Oy:n liikevoitosta vuodessa. Atoy Oy:n kanne oli osittain vanhentunut Atoy Oy oli esittänyt alihintaista yrityskauppaa ja saamatta jäänyttä korkotuottoa koskevat vaatimuksensa vasta kanteensa täydennyksessä 21.1.2013. Yrityskauppa oli tehty helmikuussa 2007 eli ennen alkuperäistä haastehakemusta. Saamatta jäänyttä rahoitustuottoa oli kertynyt Atoy Oy:n mukaan vuodesta 2005 alkaen. Atoy Oy oli tiennyt näistä väitetyistä vahingoista jo ennen haastehakemusta, mutta se ei ollut esittänyt niiden perusteella vaatimuksia asiassa. Kannevaatimukset olivat vanhentuneet kilpailunrajoituslain 18 a §:n 3 momentin mukaisen viiden vuoden vanhentumisajan perusteella. Helmikuussa 2007 tehdyn liiketoimintakaupan jälkeen Atoy Oy:lle ei ollut voinut aiheutua vahinkoa, vaan väitetty vahinko oli aiheutunut Atoy Automotive Oy:lle, joka ei ollut esittänyt korvausvaatimuksia asiassa. Viivästyskorkovaatimukset Atoy Oy oli vaatinut korvaussummille viivästyskorkoa 3.12.2007 lukien. Atoy Oy ei kuitenkaan ollut esittänyt vaatimuskirjeessään 31.10.2007 riittävää selvitystä velan perusteesta ja määrästä. Viivästyskorko ei ollut alkanut kertyä 3.12.2007. Atoy Oy:n vaatimus 31.10.2007 oli ollut suurelta osin ennenaikainen, koska se oli ulottunut huhtikuun 2010 loppuun saakka. Ennenaikaiselle vaatimukselle ei maksettu viivästyskorkoa. 74(188) Atoy Oy oli korvannut aiemman kanteensa kokonaisuudessaan 21.1.2013 päivätyssä kirjallisessa lausumassa. Siten viivästyskorkoa alkoi kertyä kokonaisuudessaan aikaisintaan 21.1.2013. Viivästyskorko 21.1.2013 päivätyssä kanteen täydennyksessä ensimmäistä kertaa vaadituille väitetyille vahingonkorvauserille alkoi joka tapauksessa kertyä vasta tuosta päivästä. Mikäli kannetta ei katsottaisi kokonaisuudessaan uudistetuksi 21.1.2013, viivästyskorko ajalta 5.1.2008-30.4.2010 syntyneeksi väitetyn vahingon osalta alkoi kertyä vasta käräjäoikeuden tuomion antamispäivästä. TODISTELU HENKILÖTODISTELU Kantajan Atoy Oy:n henkilötodistelu 1. Toimitusjohtaja Jyrki Mäki, Atoy Oy:n edustajana henkilökohtaisesti todistelutarkoituksessa 2. Todistaja Esko Tapani Inkinen, entinen Osaset Oy:n hallituksen puheenjohtaja, (AD) kauppias, Imatra 3. Todistaja Pasi Olavi Kaukanen, entinen Osaset Oy:n hallituksen jäsen, Bosch-kauppias, Lahti 4. Todistaja Ilkka Henrik Juhani Puhakka, Osaset-kauppias, Hyvinkää 5. Todistaja Markku Ilmari Huhtanen, entinen Osaset-kauppias, Tampere 6. Todistaja Anna Paasikivi, entinen Osaset-kauppias, Espoo, LUOVUTTU 7. Todistaja Lars Tom Stefan Paasikivi, entinen Osaset-kauppias, Espoo 8. Todistaja Markku Finska, entinen Osaset-kauppias, Lappeenranta, LUOVUTTU 9. Todistaja, asianajaja Juha Mäkitalo, LUOVUTTU 10. Todistaja, toimitusjohtaja Jussi Markus Huhtanen, Atoy Automotive Oy, entinen Osaset Oy:n kehitysjohtaja 11. Todistaja Eino Olavi Janger, Atoy Oy:n entinen myyntiedustaja 12. Todistaja Heikki Sakari Kovanen, yrittäjä, Atoy Oy:n entinen hallituksen jäsen 13. Todistaja Kenneth Gunnar Stenbäck, Osaset Oy:n lainopillinen neuvonantaja 14. Todistaja, yrittäjä Juha Markku Tapani Jäppinen, entinen Arwidson Automotive Oy:n toimitusjohtaja 15. Todistaja Ilkka Juhani Jaakkola, entinen Atoy Oy:n myyntijohtaja 75(188) 16. Todistaja, asiantunteva todistaja Yrjö Esko Antero Tuokko, Tuokko Tilintarkastus Oy 17. Todistaja, asiantunteva todistaja Janne Elo 18. Todistaja, professori, kauppatieteiden tohtori Teemu Malmi 19. Todistaja Hannu Juhani Lehto, entinen Osaset-kauppias 20. Todistaja, yrittäjä Jari Johan Silfverberg, entinen Osaset Oy:n hallituksen jäsen ja entinen Osaset-jälleenmyyjä 21. Toimitusjohtaja Bengt Wahlberg, Oy Kaha Ab, asianosaisen edustajana henkilökohtaisesti todistelutarkoituksessa 22. Entinen toimitusjohtaja, nykyinen hallituksen puheenjohtaja Jouko Markus Lyyrtö,Koivunen Oy, asianosaisen edustajana henkilökohtaisesti todistelutarkoituksessa 23. Toimitusjohtaja Jukka Kock, Koivunen Oy, asianosaisen edustajana henkilökohtaisesti todistelutarkoituksessa 24. Toimitusjohtaja Kaj-Petteri Purhonen, Örum Oy Ab, asianosaisen edustajana henkilökohtaisesti todistelutarkoituksessa 25. Osastopäällikkö Leo Markku Nikkinen, HL Group Oy, asianosaisen edustajana henkilökohtaisesti todistelutarkoituksessa 26. Todistaja, entinen Osaset-kauppias, Seppo Virta, Turku, LUOVUTTU 27. Markus Tötterman, Oy Arwidson Ab:n hallituksen jäsen, asianosaisen edustajana todistelutarkoituksessa 28. Todistaja, tutkimuspäällikkö Arttu Juuti, kilpailuvirasto, LUOVUTTU 29. Todistaja Arto Aimo Helminen, entinen Osalinkki-kumppani Vastaajan Oy Arwidson Ab:n henkilötodistelu 1. Markus Tötterman, Oy Arwidson Ab:n hallituksen jäsen, asianosaisen edustajana todistelutarkoituksessa 2. Todistaja, yrittäjä Juha Markku Tapani Jäppinen, entinen Arwidson Automotive Oy:n toimitusjohtaja 3. Todistaja, toimitusjohtaja Antti Valtavaara, AD Finn Oy Vastaajan HL Group Oy:n henkilötodistelu 1. Asiantunteva todistaja toimitusjohtaja Antti Juhani Valtavaara, AD Finn Oy 2. Asiantunteva todistaja Lauri Kalervo Juntunen, Motonet Oy:n entinen omistaja 76(188) 3. Asiantunteva todistaja, toimitusjohtaja Heikki-Juhani Laakso, Hessumobiili Oy (Autonvaraosakauppiaiden Keskusliitto ry:n pitkäaikainen puheenjohtaja), LUOVUTTU 4. Asiantunteva todistaja Eino Johannes Rajamäki, Seinäjoen Varaosakeskus Oy:n perustaja, AD-ketjun kauppias, Autovaraosakauppiaiden yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja, mm. Suomen Yrittäjien Keskusliiton pitkäaikainen puheenjohtaja, Seinäjoen kaupungin hallituksen ja valtuuston entinen puheenjohtaja 5. Todistaja Esko Tapani Inkinen, entinen Osaset Oy:n hallituksen puheenjohtaja, (AD) kauppias, Imatra 6. Todistaja Ilkka Henrik Juhani Puhakka, Osaset-kauppias, Hyvinkää 7. Todistaja, toimitusjohtaja Jussi Markus Huhtanen, Atoy Automotive Oy, entinen Osaset Oy:n kehitysjohtaja 8. Todistaja, entinen Osaset-kauppias, vanhaan Osaset-ketjuun kuuluneen Iisalmen Varaosakeskus Oy:n entinen omistaja Urpo Aulis Rantonen 9. Todistaja Unto Reino Mikael Heinämäki, entinen Osaset-jälleenmyyjä 10. Todistaja Seppo Antero Vertala 11. Todistaja, tyhjä 12. Todistaja Markku Ilmari Huhtanen, entinen Osaset-kauppias, Tampere 13. Todistaja Pasi Olavi Kaukanen, entinen Osaset Oy:n hallituksen jäsen, Bosch-kauppias, Lahti 14. Todistaja, asianajaja Juha Mäkitalo, LUOVUTTU 15. Todistaja Keijo Kalevi Patronen, Ykkösvaraosat-ketjun perustaja 17. Todistaja, yrittäjä Jari Johan Silfverberg, entinen Osaset Oy:n hallituksen jäsen ja entinen Osaset-jälleenmyyjä 18. Todistaja Anna Paasikivi, entinen Osaset-kauppias, Espoo, LUOVUTTU 19. Todistaja Lars Tom Stefan Paasikivi, entinen Osaset-kauppias, Espoo 20. Todistaja Markku Finska, entinen Osaset-kauppias, Lappeenranta, LUOVUTTU 21. Todistaja Eino Olavi Janger, Atoy Oy:n entinen myyntiedustaja 22. Todistaja Kenneth Gunnar Stenbäck, Osaset Oy:n lainopillinen neuvonantaja 23. Todistaja Ilkka Juhani Jaakkola, entinen Atoy Oy:n myyntijohtaja 77(188) 24. Todistaja Hannu Juhani Lehto, entinen Osaset-kauppias 25. Todistaja, yrittäjä Jari Johan Silfverberg, entinen Osaset Oy:n hallituksen jäsen ja entinen Osaset-jälleenmyyjä 26. Todistaja, yrittäjä Juha Markku Tapani Jäppinen, entinen Arwidson Automotive Oy:n toimitusjohtaja 27. Todistaja Hannu Juhani Lehto, entinen Osaset-kauppias 28. Juha Antero Rytkönen entinen Osaset-jälleenmyyjä 29. Todistaja Jouko Tapani Roiko, entinen Osaset-jälleenmyyjä 30. Todistaja Mauri Olavi Leppänoro, Ivalon Auto Oy 31. Todistaja Antti Juha Heikkilä, Tervajoen Autohuolto Oy 32. Todistaja Juha Heikki Nuolikoski, Kymppi-Osat Ky 33. Todistaja Timo Juhani Waschko, Kiteen varaosa Ky 34. Todistaja Pertti Tapio Kuukasjärvi, Autotarvike Kuukasjärvi Oy 35. Todistaja Toivo Johannes Paakkari, Varaosa T. Paakkari Oy 36. Todistaja Jouni Juhani Rinnekangas, Iisalmen Autoala Oy 37. Todistaja Matti Topias Rikala, Kymen Varaosahalli Oy 38. Todistaja Arto Olavi Leino, Loimaan Varaosapörssi Ky 39. Todistaja Sakari Kohtaniemi, Elimäen Varaosa Oy 40. Todistaja Hannu Juha Erkki Uotila, Huittisten Käteisvaraosa Oy 41. Todistaja Kauko Juhani Pitkänen, KP-Tuote Pitkänen Oy 42. Todistaja, osastopäällikkö Leo Markku Nikkinen, HL Group Oy 43. Todistaja Jami Olavi Viertonen 44. HL Group Oy:n tilintarkastaja KHT Juha Tapani Nenonen, Ernst & Young. 45. Todistaja, avainasiakaspäällikkö Heikki Olavi Lehtinen, Oy Kaha Ab 46. Todistaja, talousjohtaja Juha Ojala, Oy Kaha Ab, LUOVUTTU 47. Todistaja Jouni Ilari Vainikka, A-Tarvike, Oy Suomen Autotuote Ab:n entinen myyntijohtaja 48. Todistaja, entinen talouspäällikkö Airi Peltola, Örum Oy Ab, LUOVUTTU 78(188) 49. Todistaja, entinen myyntipäällikkö Eero Olavi Kares, Örum Oy Ab 50. Asiantunteva todistaja Yrjö Esko Antero Tuokko, Tuokko Tilintarkastus Oy 51. Asiantunteva todistaja Janne Kari Ilari Elo 52 Asiantunteva todistaja, professori, kauppatieteiden tohtori Teemu Malmi 53. Asiantunteva todistaja, professori Jukka-Pekka Kallunki 54. Asiantunteva todistaja, partneri Kimmo Heikki Vilske, PricewaterhouseCoopers Oy 55. Todistaja, Director, Jaakko Matti Kilpeläinen, PricewaterhouseCoopers Oy 56. Todistaja Rainer Jansson, Oy Trio Consulting Group Ab, LUOVUTTU 57. Todistaja Kare Kotiranta, Nexia Tilintarkastus Oy, LUOVUTTU 58. Todistaja, tutkimuspäällikkö Arttu Juuti, Kilpailuvirasto, LUOVUTTU Vastaajan Koivunen Oy:n henkilötodistelu 1. Hallituksen puheenjohtaja Jouko Markus Lyyrtö, Koivunen Oy, asianosaisen edustajana todistelutarkoituksessa 2. Toimitusjohtaja Jukka Kock, Koivunen Oy, asianosaisen edustajana henkilökohtaisesti todistelutarkoituksessa 3.Tyhjä 4. Todistaja Rainer Jansson, Oy Trio Consulting Group Ab ,LUOVUTTU 5. Todistaja Kare Kotiranta, Nexia Tilintarkastus Oy , LUOVUTTU 6. Todistaja Mauri Olavi Leppänoro, Ivalon Auto Oy 7. Todistaja Matti Topias Rikala, Kymen Varaosahalli Oy 8. Todistaja Arto Olavi Leino, Loimaan Varaosapörssi Ky 9. Todistaja Sakari Kohtaniemi, Elimäen Varaosa Oy 10. Todistaja Hannu Juha Erkki Uotila, Huittisten Käteisvaraosa Oy 11. Todistaja Kauko Juhani Pitkänen, KP-Tuote Pitkänen Oy 12. Todistaja, asiantunteva todistaja, professori Jukka-Pekka Kallunki Vastaajan Oy Kaha Ab:n henkilötodistelu 1.Toimitusjohtaja Bengt Wahlberg, Oy Kaha Ab:n edustajana henkilökohtaisesti todistelutarkoituksessa 79(188) 2. Todistaja, avainasiakaspäällikkö Heikki Olavi Lehtinen, Oy Kaha Ab 3. Todistaja, entinen Osaset-jälleenmyyjä Unto Reino Mikael Heinämäki 4. Todistaja, entinen Osaset-jälleenmyyjä Urpo Aulis Rantonen 5. Todistaja, entinen Osaset-jälleenmyyjä Juha Antero Rytkönen 6. Todistaja, asiantunteva todistaja, partneri Kimmo Heikki Vilske, PricewaterhouseCoopers Oy 7. Toimitusjohtaja Jyrki Mäki, Atoy Oy:n edustajana henkilökohtaisesti todistelutarkoituksessa 8. Todistaja Lauri Kalervo Juntunen, Motonet Oy:n entinen omistaja 9. Todistaja Jouko Tapani Roiko, entinen Osaset-jälleenmyyjä 10. Todistaja, yrittäjä Jari Johan Silfverberg, entinen Osaset Oy:n hallituksen jäsen ja entinen Osaset-jälleenmyyjä 11. Todistaja Seppo Juhani Virta, entinen Osaset-kauppias 12. Todistaja Antti Juhani Valtavaara, AD Fin Oy:n toimitusjohtaja 13. Todistaja Heikki-Juhani Laakso, Hessumobiili Oy:n omistaja ja autovaraosakauppiaiden yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja, LUOVUTTU 14. Todistaja Sakari Kohtaniemi, Elimäen Varaosa Oy 15. Todistaja Kauko Juhani Pitkänen, KP-Tuote Pitkänen Oy 16. Todistaja Mauri Olavi Leppänoro, Ivalon Auto Oy 17. Todistaja Matti Topias Rikala, Kymen Varaosahalli Oy 18. Todistaja Arto Olavi Leino, Loimaan Varaosapörssi Ky 19. Todistaja Hannu Juha Erkki Uotila, Huittisten Käteisvaraosa Oy 20. Todistaja, talousjohtaja Juha Ojala, Oy Kaha Ab, LUOVUTTU 21.Todistaja Jouni Ilari Vainikka, A-Tarvike, Oy Suomen Autotuote Ab:n entinen myyntijohtaja 22. Todistaja Antti Juha Heikkilä, Tervajoen Autohuolto Oy 23. Todistaja Juha Heikki Nuolikoski, Kymppi-Osat Ky 24. Todistaja Timo Juhani Waschko, Kiteen Varaosa Ky 25. Todistaja Pertti Tapio Kuukasjärvi, Autotarvike Kuukasjärvi Oy 80(188) 26. Todistaja Toivo Johannes Paakkari, Varaosa T. Paakkari Oy 27. Todistaja Jouni Juhani Rinnekangas, Iisalmen Autoala Oy 28. Todistaja, Director Jaakko Matti Kilpeläinen, PricewaterhouseCoopers Oy 29. Todistaja, asiantunteva todistaja, professori Jukka-Pekka Kallunki 30. Todistaja Eino Johannes Rajamäki, Seinäjoen Varaosakeskus Oy:n perustaja, AD-ketjun kauppias, Autovaraosakauppiaiden yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja, mm. Suomen Yrittäjien Keskusliiton pitkäaikainen puheenjohtaja, Seinäjoen kaupungin hallituksen ja valtuuston entinen puheenjohtaja 31. Todistaja Keijo Kalevi Patronen, Ykkösvaraosat-ketjun perustaja Vastaajan Örum Oy Ab:n henkilötodistelu 1. Toimitusjohtaja Kai-Petteri Purhonen, Örum Oy Ab, asianosaisen edustajana henkilökohtaisesti todistelutarkoituksessa 2. Todistaja, entinen talouspäällikkö Airi Peltola, Örum Oy Ab, LUOVUTTU 3. Todistaja, entinen myyntipäällikkö Eero Olavi Kares, Örum Oy Ab 4. Todistaja, entinen Osaset-kauppias, vanhaan Osaset-ketjuun kuuluneen Iisalmen Varaosakeskus Oy:n entinen omistaja Urpo AulisRantonen 5. Todistaja, entinen Osaset-kauppias Unto Reino Mikael Heinämäki, Rengasja autotarvike Oy, Jyväskylä 6. Todistaja, Director, Jaakko Matti Kilpeläinen, PricewaterhouseCoopers Oy 7. Todistaja, asiantunteva todistaja, partneri Kimmo Heikki Vilske, PricewaterhouseCoopers Oy 8. Todistaja, yrittäjä Jari Johan Silfverberg, entinen Osaset Oy:n hallituksen jäsen ja entinen Osaset-jälleenmyyjä 9. Todistaja Pertti Tapio Kuukasjärvi, entinen Osaset-kauppias, Autotarvike Kuukasjärvi Oy 10. Todistaja Toivo Johannes Paakkari, entinen Osaset-kauppias, Varaosa T. Paakkari Oy 11. Todistaja Jouni Juhani Rinnekangas, entinen Osaset-kauppias, Iisalmen Autoala Oy 12. Todistaja Eino Johannes Rajamäki, Seinäjoen Varaosakeskus Oy:n perustaja, Autovaraosakauppiaiden yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja, Suomen Yrittäjät ry:n edeltäjäjärjestön puheenjohtaja 10 vuotta, Seinäjoen kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston entinen puheenjohtaja 13. Todistaja KeijoKalevi Patronen, Ykkösvaraosat-ketjun perustaja 81(188) 14. Todistaja, toimitusjohtaja Antti Juhani Valtavaara, AD Finland Oy KIRJALLISET TODISTEET Kantajan Atoy Oy:n kirjalliset todisteet 1. Osaset Oy:n tiedote/tukkureille lähettämä kirje 23.3.2004 2. Tuulilasi-lehden artikkeli Osaset ja Atoy mukaan Autofit-ketjuun 24.3.2004 3. Juha Jäppisen kuuleminen markkinaoikeudessa, puhtaaksi kirjoitettu kertomus 4. Kilpailuviraston markkinaoikeudelle tekemän esityksen liite 8, yhteenveto Oy Kaha Ab:n edustajan haastattelusta 5. Oy Kaha Ab:n vastaus Kilpailuvirastolle 11.8.2004 6. Kilpailuviraston markkinaoikeudelle tekemän esityksen liite 9, yhteenveto Koivunen Oy:n edustajien haastatteluista 7. Koivunen Oy:n vastaus kilpailuvirastolle 21.6.2004 8. Koivunen Oy:n vastaus kilpailuvirastolle 16.12.2005 9. Kilpailuviraston markkinaoikeudelle tekemän esityksen liite 10, yhteenveto HL Group Oy:n edustajien haastatteluista 10. Kilpailuviraston markkinaoikeudelle tekemän esityksen liite 11, yhteenveto Örum Oy Ab:n edustajan haastattelusta 11. Örum Oy Ab:n vastaus kilpailuvirastolle 2.7.2004 12. Oy Kaha Ab:n kirje Osasetille 24.3.2004 13. Oy Kaha Ab:n täydennys 24.3.2004 päivättyyn kirjeeseen, 26.3.2004 14. Koivunen Oy:n kirjeet Osasetille ja Osaset-kauppiaille 24.3.2004 15. Örum Oy Ab:n kirje Osasetille 24.3.2004 ja Osaset-kauppiaille 24.3.2004 16. HL Group Oy:n kirje Osasetille ja Osaset-kauppiaille 24.3.2004 17. Oy Arwidson Ab:n kirje Osasetille ja Osaset-kauppiaille 25.3.2004 18. Osaset Oy:n kirjeet Oy Kaha Ab:lle, Koivunen Oy:lle ja Örum Oy Ab:lle 26.3.2004 19. Osaset Oy:n kirjeet Oy Kaha Ab:lle, Koivunen Oy:lle ja Örum Oy Ab:lle 21.5.2004 20. Osaset Oy:n kirjeet Oy Kaha Ab:lle, Koivunen Oy:lle ja Örum Oy Ab:lle 82(188) 16.6.2004 ja 30.6.2004 21. Hannu Lehdon kuuleminen markkinaoikeudessa, puhtaaksi kirjoitettu kertomus 22. Suomen Autolehden artikkeli Fixus-ketju varmistamaan jakelutie - Koivunen ketjuliiketoimintaan 23. Tuokko Tilintarkastus Oy:n asiantuntijalausunto varaosaliiketoiminnan käyvästä arvosta (Tuokon lausunto I) 24. Tuokko Tilintarkastus Oy:n asiantuntijalausunto kartellin aiheuttamasta taloudellisesta vahingosta (Tuokon lausunto II) 25. Markkinaoikeuden päätös 20.2.2009 (nro 91/2009, dnro 216/06/KR) (muu oikeudenkäyntiaineisto) 26. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 31.5.2012 (taltionumero 1429) (muu oikeudenkäyntiaineisto) 27. Kilpailuviraston esitys markkinaoikeudelle 12.9.2006 (dnro 338/61/2004) (muu oikeudenkäyntiaineisto) 28. Unto Heinämäen kirjoitus Atoy Oy:n Extranetissä 4.7.2006 29. Atoyn sanomat n:o 3/2002 30. Atoyn sanomat n:o 1/2001 31. Atoyn sanomat n:o 1/2005 32. Atoyn sanomat n:o 3-4/2001 33. Atoyn sanomat n:o 2/2002 34. Atoyn sanomat n:o 2/2003 35. Jyrki Mäen Temotia koskeva esitys 16.2.2004 36. Listaus sähköisen Osalinkki-ohjelmiston rekisteröidyistä jälleenmyyjäkäyttäjistä 37. Jyrki Mäen Atoy Oy:n strategiaa ja visiota koskeva esitys vuodelta 2000 38. Jyrki Mäen esitys Atoy Oy:n kauppiaspäivillä 11.5.2001 39. Atoyn sanomat n:o 2/2001 40. Listaus vuoden 2004 Osalinkki-kumppaneista 41. Ote Rubinstein Consulting Oy:n (Rubinstein) raportista elokuulta 2003 42. Osaset Oy:n kaupparekisteriote 13.2.2004 83(188) 43. Ilkka Puhakan kirjoittama lyhyt kertaus Osaset Oy:n historiasta Atoy Oy:n Extranetissä 30.11.2009 44. Professori, kauppatieteen tohtori Teemu Malmin lausunto Atoy Oy:n vuoden 2004 liiketoimintasuunnitelman toteuttamiskelpoisuudesta 27.4.2013 45. Tuokko Tilintarkastus Oy:n kommentit PricewaterhouseCoopers Oy:n antamaan lausuntoon koskien Atoy Oy:n lausumaa/täydennettyä kannetta asiassa L 07/33936 (Tuokon lausunto III) 46. Listaus Atoy Oy:n jarru- ja kytkinyhteistyökorjaamoista 47. Listaus Suomen autokorjaamoista vuodelta 2003-2004 48. Unto Heinämäen kirjoitus Atoy Oy:n Extranetissä 8.7.2006 49. Salon Autotarvike Oy:n sähköpostiviesti Atoy Oy:lle 25.4.2007 50. Atoy Oy:n kirjeet Oy Kaha Ab:lle, Oy Arwidson Ab:lle, Koivunen Oy:lle, HL Group Oy:lle ja Örum Oy Ab:lle 31.10.2007 51. Power Point -esitys 21.3.2004, Hotel Airport, Jyrki Mäki 52. Atoy Oy:n, Osaset Oy:n, Imatran Varaosakeskus Oy:n, Lappeenrannan Autotarvike Oy:n, Landen Varaosaexpert Oy:n, Megaosa Oy:n, Nummelan Varaosa Oy:n, Keuruun MRVaraosatalo Oy:n ja Raahen Autotarvike Oy:n välinen strateginen yhteistyösopimus 53. Osaset-kauppiassopimus 54. Solmitut Osaset-kauppiassopimukset (30 sopimusta) 55. Atoy Oy:n toimintakertomus 2004 56. Liiketoimintakauppakirja 26.2.2007 57. Jyrki Mäen esitys Atoy Oy:n hallitukselle 11.3.2004 58. APE Fordonskomponenter AB:n toimintakertomukset 2005 ja 2010 59. Ote Atoyn Extranetistä (keskustelufoorumista) (muu oikeudenkäyntiaineisto) 60. Osaset-kauppiaiden irtisanomisilmoitukset (Varaosa Paakari Oy, Kuosmanen Oy, Kokkolan Varaosakeskus Oy, Autotarvike Reksa Oy, Autotarvike Kuukasjärvi, Korpi-Auto Oy, AutoCenter-Järn & Strömbäck Ab, T:mi AutoPrylin, Jyväskylän Autovaraosa Oy, IisalmenVaraosakeskus Oy) 61. Petri Kuoppamäen lausunto 10.10.2012 (muu oikeudenkäyntiaineisto) 62. Jari Silfverbergin auki kirjoitettu kuuleminen markkinaoikeudessa 63. Tallenteet markkinaoikeudessa vastaanotetusta henkilötodistelusta (muu oikeudenkäyntiaineisto) 84(188) 64. Tuokko Tilintarkastus Oy:n asiantuntijalausunto 9.8.2013 (Tuokon lausunto III) Vastaajan Oy Arwidson Ab:n nimeämät kirjalliset todisteet 1. Oy Arwidson Ab:n 25.3.2004 lähettämä kirje Osaset-kauppiaille 2. Kilpailuviraston 12.9.2007 päivätyn esityksen liite 28/F Helsingin käräjäoikeus oli 19.3.2009 antamallaan päätöksellään nro 09/9085 julistanut Oy Arwidson Ab:n pyynnöstä tämän kirjallisen todisteen salassa pidettäväksi. Salassapitomääräys oli edelleen voimassa eikä sitä ollut syytä muuttaa. 3. Ote Oy Arwidson Ab:n myyntireskontrasta Helsingin käräjäoikeus oli 19.3.2009 antamallaan päätöksellään nro 09/9085 julistanut Oy Arwidson Ab:n pyynnöstä tämän kirjallisen todisteen salassa pidettäväksi. Salassapitomääräys oli edelleen voimassa eikä sitä ollut syytä muuttaa. 4. Osaset Oy:n ilmoitus Oy Arwidson Ab:lle 23.3.2004 5. Kilpailuviraston muistio Osaset Oy:n hallituksen edustajien tapaamisesta 1.2.2005 6. Ote Atoyn Extranetistä 2.2.2007 (muu oikeudenkäyntiaineisto) 7. Ote Atoyn Extranetistä 14.3.2007 (muu oikeudenkäyntiaineisto) 8. Jussi Eerikäisen päiväämätön kirje Osaset Oy:n hallituksen jäsenille 9. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 31.5.2012 (muu oikeudenkäyntiaineisto) 10. Powerpoint-esitys 21.3.2004, Hotel Airport, Jyrki Mäki kokonaisuudessaan 11. Atoy/Osalinkki-tukkumyyjien yhteistyösopimus, 19.2.2003 12. Petri Kuoppamäen lausunto 18.10.2012 (muu oikeudenkäyntiaineisto) 13. Strateginen yhteistyösopimus Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n sekä Osaset-kauppiaiden välillä 10.3.2004 kokonaisuudessaan 14. Yhteistyösopimus Atoy Oy:n ja Osaset-kauppiaan välillä (ns. kauppiassopimus) kokonaisuudessaan 15. Osa Atoy Oy:n ja Nummelan Varaosa Oy:n välisestä yhteistyösopimuksesta 21.3.2004 (Markkinaoikeudesta saatu julkinen asiakirja asiassa Dnro 435/08/M1) 16. Sivu "Ostotoiminta" Atoy Oy:n Osaset-kauppiaskäsikirjasta (Markkinaoi- 85(188) keudesta saatu julkinen asiakirja asiassa Dnro 435/08/M1) 17. Sisällysluettelo Atoy Oy:n Osaset-kauppiaskäsikirjasta (Markkinaoikeudesta saatu julkinen asiakirja asiassa Dnro 435/08/M1)18. 18. Markku Huhtasen kirjoitus Atoy Oy:n Extranetissä 4.4.2004 kello 19.07 Vastaajan HL Group Oy:n kirjalliset todisteet 1. Osaset Oy:n sähköpostikirje HL Group Oy:lle 2. Varaosa Paakkari Oy:n irtisanomiskirje 23.3.2004 3. Kuosmanen Oy:n irtisanomiskirje 25.3.2004 4. Kokkolan Varaosakeskus Oy:n eroamiskirje 26.3.2004 5. Autotarvike Reksa Oy:n irtisanomisilmoitus 29.3.2004 6. Autotarvike Kuukasjärven eroilmoitus 30.3.2004 7. Korpi-Auto Oy:n ilmoitus 30.3.2004 8. Auto-Centterin ilmoitus 31.3.2004 9. T:mi Auto-Brylin irtisanomisilmoitus 31.3.2004 10. Ote HL Group Oy:n myyntireskontrasta liitteineen aikaväliltä 1.4.200426.5.2004 ja siihen liittyvä todistus 11. OTT Petri Kuoppamäen oikeustieteellinen asiantuntijalausunto 18.10.2012 (muu oikeudenkäyntiaineisto) 11a. Graafinen esitys HL Group Oy:n autotarvikemyynnistä Osasetille 1.3. 31.5.2004 11b. Tarjous oikeudenkäyntiä koskevaksi sovinnoksi 21.1.2008 ja siihen liitetty fil. maist. Antti Kortesluoman laskelma (muu oikeudenkäyntiaineisto) 12. Kilpailuviraston markkinaoikeudelle tekemän esityksen liite 10, yhteenveto HL Group Oy:n edustajien haastatteluista (= Atoy Oy:n kirjallinen todiste 9) 13. Osaset Oy:n kirjeet Oy Kaha Ab:lle, Koivunen Oy:lle ja Örum Oy Ab:lle 26.3.2004 (= Atoy Oy:n kirjallinen todiste 18) 14. Tuokko Tilintarkastus Oy:n asiantuntijalausunto varaosaliiketoiminnan käyvästä arvosta (Tuokon lausunto I) 15. Tuokko Tilintarkastus Oy:n asiantuntijalausunto kartellin aiheuttamasta taloudellisesta vahingosta (Tuokon lausunto II) 16. Power Point -esitys 21.3.2004, Hotel Airport, Jyrki Mäki (= Atoy Oy:n kirjallinen todiste 51) 86(188) 17. Nexia Tilintarkastus Oy:n lausunto 20.6.2008 (= Koivunen Oy:n kirjallinen todiste 1) (muu oikeudenkäyntiaineisto) 18. Osaset Oy:n ja Atoy Oy:n ilmoitukset 23.3.2004 (= Koivunen Oy:n kirjallinen todiste 2) 19. Trio Consulting Oy:n lausunto 27.3.2013 (= Koivunen Oy:n kirjallinen todiste 6)( muu oikeudenkäyntiaineisto) 20-22. Atoy Oy:n toimintakertomukset tilikausilta 31.12.2004, 30.6.2006 ja 31.12.2006 (= Koivunen Oy:n kirjalliset todisteet 7-9) 23. Jukka-Pekka Kallungin asiantuntijalausunto 3.7.2013 (toimitettu käräjäoikeudelle 26.7.2013; Koivunen Oy:n kirjallinen todiste 12) 24. Atoyn tiedote 23.3.2004 ja puhtaaksikirjoitettu versio tiedotteesta (= Oy Kaha Ab:n kirjallinen todiste 5) 25. PricewaterhouseCoopers Oy:n asiantuntijalausunto (= Oy Kaha Ab:n kirjallinen todiste 8) 26. Rainer Janssonin asiantuntijalausunto (= Oy Kaha Ab:n kirjallinen todiste 9)( muu oikeudenkäyntiaineisto) 27. Tuulilasi.fi-sivustolla 24.3.2004 julkaistu artikkeli "Osaset ja Atoy mukaan Autofit-ketjuun" (= Oy Kaha Ab:n kirjallinen todiste 15) 28. Kuosmanen Oy:n kirje Osaset Oy:lle, 25.3.2004 (= Oy Kaha Ab:n kirjallinen todiste 16) 29. Autotarvike Reksa Oy:n kirje Osaset Oy:lle, 29.3.2004 (= Oy Kaha Ab:n kirjallinen todiste 17) 30. Auto-Center Järn & Strömbäck Ab:n kirje, 30.3.2004 (= Oy Kaha Ab:nkirjallinen todiste 18) 31. T:mi Auto-Prylin kirje Osaset Oy:lle, 31.3.2004 (= Oy Kaha Ab:nkirjallinen todiste 19) 32. Jyväskylän Autovaraosa Oy:n tiedote, 31.3.2004 (= Oy Kaha Ab:n kirjallinen todiste 20) 33. Iisalmen Varaosakeskus Oy:n tiedote 31.3.2004 (= Oy Kaha Ab:n kirjallinen todiste 21) 34. Lapin Autotarvike Oy:n kirjoitus Osaset Extranet -keskustelupalstalla 7.4.2004 (= Oy Kaha Ab:n kirjallinen todiste 22) 35. Lapin Autotarvike Oy:n kirjoitus Osaset Extranet -keskustelupalstalla 20.4.2004 (= Oy Kaha Ab:n kirjallinen todiste 23) 36. Osaset.com Oy:n perustamiskirja ja osakkeiden merkintäluettelo (= Örum Oy Ab:n kirjallinen todiste 3) 87(188) 37. Osaset Oy:n toimintakertomus vuodelta 2004 (= Örum Oy Ab:n kirjallinen todiste 4) 38. Osaset-jäsenluettelo, päivätty 1.2.2004 (= Örum Oy Ab:n kirjallinen todiste 5) 39. Osaset Oy:n 11.3.2004 päivätty kirje koskien strategisen yhteistyösopimuksen solmimista (Örum Oy Ab:n kirjallinen todiste 6) 40. Örum Oy Ab:n Osaset Oy:lle 8.2.2005 lähettämä kirje (= Örum Oy Ab:n kirjallinen todiste 15) 41. PriceWaterhouseCoopers Oy:n lausunto (= Örum Oy Ab:n kirjallinen todiste 24) 42. Nexia Tilintarkastus Oy:n lausunto 20.6.2008 (= Örum Oy Ab:n kirjallinen todiste 25) (muu oikeudenkäyntiaineisto) 43.Markku Huhtasen kirjoituksen Atoy Oy:n Extranetissä 4.4.2004 kello 19.07 Vastaajan Koivunen Oy:n kirjalliset todisteet 1. Nexia Tilintarkastus Oy:n lausunto 20.6.2008 (muu oikeudenkäyntiaineisto) 2. Osaset Oy:n ja Atoy Oy:n ilmoitukset 23.3.2004 3. Koivunen Oy:n kirje Osaset Oy:lle 24.3.2004 4. Koivunen Oy:n kirje Osaset-kauppiaille 24.3.2004 5. Koivunen Oy:n kirje asiakkaille 26.11.2003 6. Trio Consulting Oy:n lausunto 27.3.2013 ( muu oikeudenkäyntiaineisto) 7-9. Atoy Oy:n toimintakertomukset tilikausilta 31.12.2004, 30.6.2006 ja 31.12.2006 10-11. Atoy Oy:n yhtiökokouksen 9.6.2003 pöytäkirjaan liitetyt eriävät mielipiteet 12. Jukka-Pekka Kallungin asiantuntijalausunto 3.7.2013 (toimitettu käräjäoikeudelle 26.7.2013) 13. Strateginen yhteistyösopimus 10.3.2004 (kokonaisuudessaan) 14. Atoy Oy:n ja kauppiaiden yhteistyösopimus (kokonaisuudessaan) 15. Yhteistyösopimus Atoy Oy:n ja Nummelan Varaosa Oy:n välillä (osa) 16. Osaset-kauppiaskäsikirjan (kauppiassopimuksen liite 1) sisällysluettelo ja yksi sivu 17.Markku Huhtasen kirjoituksen Atoy Oy:n Extranetissä 4.4.2004 kello 19.07 88(188) Vastaajan Oy Kaha Ab:n kirjalliset todisteet l. Atoyn yhtiökokouksen 9.6.2003 pöytäkirjan liite 5 "Eriävä mielipide" 2. Atoyn yhtiökokouksen 9.6.2003 pöytäkirjan liite 2 3. Osaset Oy:n ilmoitus Kahalle 23.3.2004 4. Kahan vastaus Osaset Oy:n ilmoitukseen 24.3.2004 5. Atoyn tiedote 23.3.2004 ja puhtaaksi kirjoitettu versio tiedotteesta 6. Osaset Oy:n silloiselle Osaset-jälleenmyyjälle Juha Rytköselle lähettämä kirje 11.3.2004 7. 21.9.2004 päivätty sopimus Kahan ja Osaset Oy:n välillä koskien Defa-tuotteita 8. PricewaterhouseCoopers Oy:n asiantuntijalausunto 9. Rainer Janssonin asiantuntijalausunto (muu oikeudenkäyntiaineisto) 10. Atoyn tilikauden 1.1.-31.12.2003 tilinpäätös 11. Kahan alennusmatriisi vuonna 2004 12. Atoyn tilinpäätökset ajalta 1.1.2000-31.12.2002 13. APE:n tilinpäätökset ajalta 1.1.2001-31.12.2011 14. Partset Oy:n yhtiökokouspöytäkirja 11.6.2004 ja AD FIN Oy:n kaupparekisteriote 15. Tuulilasi.fi-sivustolla 24.3.2004 julkaistu artikkeli "Osaset ja Atoy mukaan Autofit-ketjuun" 16. Kuosmanen Oy:n kirje Osaset Oy:lle, 25.3.2004 17. Autotarvike Reksa Oy:n kirje Osaset Oy:lle, 29.3.2004 18. Auto-Center Järn & Strömbäck Ab:n kirje, 30.3.2004 19. T:mi Auto-Prylin kirje Osaset Oy:lle, 31.3.2004 20. Jyväskylän Autovaraosa Oy:n tiedote, 31.3.2004 21. Iisalmen Varaosakeskus Oy:n tiedote 31.3.2004 22. Lapin Autotarvike Oy:n kirjoitus Osaset Extranet-keskustelupalstalla 7.4.2004 23. Lapin Autotarvike Oy:n kirjoitus Osaset Extranet-keskustelupalstalla 20.4.2004 89(188) 24. Rubinstein Consulting Oy:n Power Point -esitys "Asiakkaan ääni" elokuulta 2003 25. Strateginen yhteistyösopimus Atoy Oy/Osaset Oy sekä Imatran Varaosakeskus Oy, Lappeenrannan Autotarvike Oy, Lahden Varaosaexpert Oy, Megaosa Oy, Nummelan Varaosa Oy, Keuruun MR-Varaosatalo Oy ja Raahen Autotarvike Oy, 10.3.2004 (suurilta osin peitetty versio) 26. Yhteistyösopimus Atoy Oy/Osaset-jälleenmyyjä (suurilta osin peitetty versio) 27. Atoy Oy/Osalinkki-tukkumyyjä yhteistyösopimus 28. Temot International Autopartsin esite 23.3.2004 29. Ote Atoy/Osaset Extranetista 14.-27.3.2007 30. Jussi Eerikäisen kirje Osaset.comin hallituksen jäsenille, päiväämätön, oletettavasti vuodelta 2006 31. Osaset Oy:n toimintakertomus tilikaudelta 1.1.-31.12.2004 32. Osaset-jäsenluettelo 1.2.2004 33. Taulukko Kahan varaosaliiketoiminnan luvuista vuosilta 2003 - 2007 sekä lukujen tuottamista ja tarkastamista koskevat selvitykset 34. Kahan varaosaliiketoiminnan lukujen vertailu Atoyn varaosaliiketoiminnan hypoteettisiin lukuihin 35. Tuokko Tilintarkastus Oy:n kartellin aiheuttamasta taloudellisesta vahingosta Atoy Oy:lle antaman lausunnon perusteena oleva aineisto ja siitä tehtyjä yhteenvetoja 36. Timo Haaviston sähköposti Tapio Hakalalle 4.2.2008 (osittain peitetty versio) 37. Sivu "Ostotoiminta" Osaset-kauppiaskäsikirjasta vuodelta 2004 38. Sivut "Osaset-ketju" Osaset-kauppiaskäsikirjasta vuodelta 2004 39. Rengas- varaosa- ja korjaamouutiset nro 3/2004 sivu 9 40. Rengas- varaosa- ja korjaamouutiset nro 6b/09, tilaajaliite sivut 7-8 ja 2021 40A.Markku Huhtasen kirjoituksen Atoy Oy:n Extranetissä 4.4.2004 kello 19.07 41. Professori Ari Saarnilehdon oikeustieteellinen asiantuntijalausunto 30.11.2011, erityisesti sivut 3 - 8, 11 - 21, sekä 41 – 45 (muu oikeudenkäyntiaineisto) 90(188) Vastaajan Örum Oy Ab:n kirjalliset todisteet 1. Heikki Mäen kirje Atoy Oy:n yhtiökokoukselle 8.6.2003 2. Eriävä mielipide Atoy Oy:n yhtiökokouksessa 9.6.2003 3. Osaset.com Oy:n perustamiskirja ja osakkeiden merkintäluettelo 4. Osaset Oy:n toimintakertomus vuodelta 2004 5. Osaset-jäsenluettelo, päivätty 1.2.2004 6. Osaset Oy:n 11.3.2004 päivätty kirje koskien strategisen yhteistyösopimuksen solmimista 7. Osaset Oy:n hallituksen sähköpostiviesti Örumille 23.3.2004 8. Atoy Oy:n tiedote 23.3.2004 9. Purhosen ohjeet Osaset Oy:lle lähetettävän vastauksen laatimiseksi 10. Airi Peltolan 24.3.2004 Purhoselle lähettämä vastausluonnos 11. Markkinaoikeuden päätös 91/2009 (muu oikeudenkäyntiaineisto) 12. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös, 31.5.2012, taltio 1429 (muu oikeudenkäyntiaineisto) 13. Luettelo Osaset-kauppiaiden kanssa vuoden 2005 alussa tehdyistä sopimuksista 14. Osaset Oy:n Örum Oy Ab:lle 19.1.2005 lähettämä kirje 15. Örum Oy Ab:n Osaset Oy:lle 8.2.2005 lähettämä kirje 16. Osaset Oy:n Örum Oy Ab:lle 26.3.2004 lähettämä kirje 17. Luettelo Osaset-myymälöistä, päivätty 27.4.2009 18. Osaset Oy:n Örum Oy Ab:lle 21.5.2004 lähettämä kirje 19. Osaset Oy:n Örum Oy Ab:lle 30.6.2004 lähettämä kirje 20. Atoy Oy:n tilinpäätös 2001 21. Atoy Oy:n tilinpäätös 2002 22. Atoy Oy:n tilinpäätös 2003 23. Ote www.osaset.fi-sivustosta, 3.4.2013 24. PriceWaterhouseCoopers Oy:n lausunto 25. Nexia Tilintarkastus Oy:n lausunto 20.6.2008 (muu oikeudenkäyntiaineis- 91(188) to) 26. Atoy Oy:n Örum Oy Ab:lle 31.10.2007 lähettämä vaatimuskirje 27. Osaset-kauppiaiden irtisanomisilmoitukset 28. Atoy Oy:n varaosaliiketoiminnan ja muun liiketoiminnan tunnusluvut 2011-2003 29. Atoy Oy:n tilinpäätökset vuosilta 2004-2006 ja Atoy Automotive Oy:n tilinpäätökset vuosilta 2007-2011 30. APE Fordonskomponenter AB:n tilinpäätökset vuosilta 2001 - 2010 ja Atoy Automotive Sweden AB:n tilinpäätös vuodelta 2011 31. Atoy Automotive Oy:n 28.3.2013 julkistama tiedote 32. Tekniikan Maailma 19/2007, artikkeli pakoputkien vertailusta 33. Atoyn liiketoimintasuunnitelma liitteineen ja laskelmineen (kokonaisuudessaan) peittämättömänä versiona 34. Atoyn ja Osaset Oy:n sopimus strategisesta yhteistyöstä 10.3.2004 (kokonaisuudessaan) peittämättömänä versiona 35 Atoyn ja uuden Osaset-ketjun kauppiaiden yhteistyösopimus 21.3.2004 (kokonaisuudessaan) peittämättömänä versiona 36. Atoyn ja Osalinkki-kumppanien välinen yhteistyösopimus ennen huhtikuuta 2004 37. Atoyn ja Autofit-korjaamojen yhteistyösopimus (kokonaisuudessaan) peittämättömänä versiona 38. Atoyn ja LuK-kytkinkorjaamojen yhteistyösopimus ennen huhtikuuta 2004 (kokonaisuudessaan) peittämättömänä versiona 39. Atoyn ja Lucas-jarrukorjaamojen yhteistyösopimus ennen huhtikuuta 2004 40. Tuokon lausunnon taustamateriaali 41. Atoyn esitys Osaset-kauppiaille Hotel Airportissa 21.3.2004 (kokonaisuudessaan) peittämättömänä versiona 42. Rubinstein Consulting Oy:n asiakastyytyväisyystutkimus Atoylle elokuussa 2003 43. Rengas-, varaosa- ja korjaamouutiset nro 3/2004, s. 1, 8-9 44. Rengas-, varaosa- ja korjaamouutiset nro 6B/09, tilaajaliite, s. 7-8, 20-21 45. Rengas-, varaosa- ja korjaamouutiset nro 1/2000, s. 9 46. Talouselämä nro 26/2013, s. 48-50 92(188) 47.Markku Huhtasen kirjoitus Atoy Oy:n Extranetissä 4.4.2004 kello 19.07 Asian aikaisempi käsittely käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa HL Group Oy on 12.6.2012 esittänyt vanhentumisväitteen ja 4.9.2012 asian käsittelyjärjestystä koskevan vaatimuksen. HL Group Oy:n esittämä vanhentumisväite HL Group Oy on katsonut Helsingin käräjäoikeudelle 12.6.2012 toimitetussa kirjallisessa lausumassa, että Atoy Oy:n asiassa L 07/33936 kohdistamat kannevaatimukset HL Group Oy:tä kohtaan ovat vanhentuneet velan vanhentumisesta annetun lain 4 §:n ja 7 §:n 1 momentin 3 kohdan säännösten nojalla, koska korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 31.5.2012 oli lainvoimaisesti vahvistettu se, että HL Group Oy:n kilpailurikkomus oli päättynyt 26.5.2004 ja, koska Atoy Oy ei ollut esittänyt korvausvaatimusta HL Group Oy:lle ennen 31.10.2007. HL Group Oy:n esittämä vaatimus asian L 07/33936 kanteiden erottamisesta ja erillään käsittelystä HL Group Oy on Helsingin käräjäoikeuteen 4.9.2012 ja 17.10.2012 toimittamissaan kirjallisissa lausumissa vaatinut, että yhtiöön kohdistettu kanne erotetaan oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 6 §:n nojalla muihin asian L 07/33936 vastaajiin kohdistetuista kanteista. Yhtiö on katsonut, että mikäli asiat käsiteltäisiin erillään, yhtiön oikeudenkäyntikulut alenisivat 6 000 euroon kun ne kanteiden yhdessä käsittelyn tapauksessa olisivat yhtiön arvion mukaan 50.000 euroa. Prosessitaloudelliset seikat edellyttivät eri yhtiöihin kohdistettujen kanteiden erottamista toisistaan ja kanteiden erillistä käsittelyä. Kanteilla ei ollut oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 2 §:ssä säädettyä asiallista yhteyttä toisiinsa. Helsingin käräjäoikeuden os. 3 on 23.11.2012 antamallaan päätöksellä Nro 59286 1.hylännyt HL Group Oy:n esittämän asiaväitteen siitä, että Atoy Oy:n asiassa L 07/33936 HL Group Oy:tä kohtaan kohdistamat kannevaatimukset ovat vanhentuneet ; 2.hylännyt HL Group Oy:n esittämän vaatimuksen siitä, että Atoy Oy:n asiassa L 07/33936 HL Group Oy:öön kohdistama kanne erotetaan oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 6 §:n nojalla muihin asian L 07/33936 vastaajiin kohdistetuista kanteista ja 3.Helsingin käräjäoikeus antaa lausunnon Atoy Oy:n ja HL Group Oy:n esittämistä oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimuksista ratkaistessaan lopullisesti laajan riita-asian L 07/33936. Helsingin käräjäoikeuden 3 os. on 25.6.2013 kello 16.00 antamallaan päätöksellä Nro 34423 velvoittanut Oy Kaha Ab:n vaatimuksen johdosta asiassa L 07/33936 kuultavan asemassa asiakirjojen esittämisvelvollisuutta koskevan vaatimuksen osalta olevan Oy Tuokko Ltd-yhtiön esittämään oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 12 §:n 1 momentin nojalla käräjäoikeudelle *jäljennöksen siitä tiedostosta tai niistä tiedostoista, johon tai joihin Tuokko 93(188) Tilintarkastus Oy ( nyttemmin Oy Tuokko Ltd-yhtiö) on kerännyt asian L 07/33936 kantajan Atoy Oy:n kirjallisessa todisteessa 23 esitettyjen laskelmien perusteena olevat tiedot. Oy Tuokko Ltd-yhtiön ilmoituksen mukaan nämä tiedot ovat tallennettujen tiedostojen muodossa. Oy Kaha Ab:n 13.6.2013 toimitetussa suullisen valmistelun istunnossa tekemän rajoituksen mukaisesti asiakirjojen esittämisvelvollisuus koskee tietoja vuosilta 2003, 2004, 2005, 2006 ja 2007 eli tietoja aikaväliltä 1.1.2003-.31.12.2007. Käräjäoikeus on hylännyt Atoy Oy:öön kohdistetun, tässä päätöksessä tarkoitetun asiakirja-aineiston esittämisvaatimuksen, koska esitettäviksi vaaditut asiakirjat eivät ole Atoy Oy:n hallussa. Helsingin käräjäoikeuden 3 os. on 25.6.2013 kello 16.00 antamassaan päätöksessä Nro 34427 hylännyt Örum Oy Ab:n esittämän vaatimuksen välituomion antamisesta asiassa L 07/33936, johon Koivunen Oy on yhtynyt 13.6.2013 toimitetussa suullisen valmistelun istunnossa. Helsingin käräjäoikeuden 3 os. on 28.6.2013 kello 11.45 antamassaan päätöksessä nro 35576 hylännyt Oy Tuokko Ltd -yhtiön vaatimuksen Helsingin käräjäoikeuden päätöksen 25.6.2013 Nro 34423 täsmentämisestä, oikeastaan täydentämisestä. Helsingin käräjäoikeuden 3 os. on 28.6.2013 kello 15.30 antamassaan päätöksessä nro 35578 velvoittanut Atoy Oy:n esittämään oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 12 §:n 1 momentin nojalla Helsingin käräjäoikeudelle a. Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n välisen yhteistyötä koskevan sopimuksen, joka oli allekirjoitettu (ilmeisesti) maaliskuussa 2004 (= Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n sopimus strategisesta yhteistyöstä maaliskuulta 2004) b. sopimuksen (tai sopimusluonnoksen), jota Atoy Oy oli tarjonnut Osasetkauppiaiden allekirjoitettavaksi 21.3.2004 pidetyssä tilaisuudessa c. kalvosarjan (tai vastaavan esityksen kokonaisuudessaan), jonka Atoy Oy oli esittänyt Osaset-kauppiaille 21.3.2004 pidetyssä tilaisuudessa d. jäljennökset Atoy Oy:n kirjalliseksi todisteeksi 46 annetusta Rubinstein Consulting Oy:n raportista kokonaisuudessaan e. Atoy Oy:n liiketoimintasuunnitelman keväältä 2004 liitteineen ja laskelmineen f. Atoy Oy:n ja Osalinkki-kumppaneiden yhteistyösopimuksen ennen huhtikuuta 2004 g. Atoy Oy:n ja Luk-kytkinkorjaamojen yhteistyösopimuksen ennen huhtikuuta 2004 h. Atoy Oy:n ja Lucas-jarrukorjaamojen yhteistyösopimuksen ennen huhtikuuta 2004 i. Atoy Oy:n ja Autofit-korjaamojen yhteistyösopimuksen. Käräjäoikeus on todennut oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 17 §:n 1 momentin 94(188) e contrario- tulkinnan ja oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 1 §:n 3 momentin nojalla, ettei tähän päätökseen saanut erikseen hakea muutosta. Atoy Oy ja Atoy Automotive Oy ovat yhteisessä kantelukirjoituksessaan vaatineet, että käräjäoikeuden päätös Atoy Oy:n velvoittamisesta esittämään käräjäoikeudelle päätöksessä esitettäväksi määrätyt asiakirjat (a-i) poistetaan. Helsingin hovioikeus on 15.10.2013 antamallaan päätöksellä 2713, dnro S 13/2030 jättänyt sanottua käräjäoikeuden päätöstä koskevan tuomiovirhekantelun tutkimatta. Hovioikeuden päätös ei ole lainvoimainen. TODISTELUA KOSKEVA RATKAISU Koivunen Oy on luopunut Oy Trio Consulting Group Ab:ssä työskentelevän Rainer Janssonin ja Nexia Tilintarkastus Oy.ssä työskentelevän Kare Kotirannan kuulemisesta todistajana asiassa, eivätkä muutkaan asianosaiset ole kuulustuttaneet heitä todistajina asiassa. Sen vuoksi käräjäoikeus jättää oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:n 1 kohdan nojalla ottamatta todisteena huomioon Janssonin tämän oikeudenkäynnin aikana laatiman Trio Consulting Oy:n 27.3.2013 päivätyn lausunnon ja Kotirannan tämän oikeudenkäynnin aikana laatiman Nexia Tilintarkastus Oy:n 20.6.2008 päivätyn lausunnon. Asian käsittely kilpailuvirastossa, markkinaoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa Kilpailuvirasto on 12.9. 2006 tehnyt markkinaoikeudelle esityksen EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja kilpailunrajoituslain 4 §:n ( ennen 1.5.2004 6 §:n) vastaisen kilpailunrajoituksen toteamiseksi ja kilpailunrikkomismaksun määräämiseksi kilpailun rajoittamista autovaraosien ja - tarvikkeiden tukkukaupassa asiassa dnro 338/61/04-Osaset, joka koskee kilpailunrajoittamista autovaraosien ja -tarvikkeiden tukkukaupassa. Osapuolina asiassa olivat olleet Oy Arwidsson Ab, HL Group Oy, Koivunen Oy, Oy Kaha Ab ja Örum Oy Ab. Kilpailuvirasto on esittänyt markkinaoikeudelle, että markkinaoikeus 1) toteaisi HL Group Oy:n, Oy Kaha Ab:n, Koivunen Oy:n ja Örum Oy Ab:n syyllistyneen 1.5. 2004 saakka voimassa olleeseen kilpailunrajoituslain ( 480/1992) 6 §:ssä, kilpailunrajoituslain 4 §:ssä (318/2004) sekä EY:n perustamissopimuksen 81 artiklassa kiellettyyn menettelyyn koordinoidessaan yhdessä kilpailukäyttäytymistään suhteessa Osaset-ketjuun seuraavasti - HL Group Oy 23.3.2004-26.5.2004 - Oy Kaha Ab, Koivunen Oy ja Örum Oy Ab 23.3.2004-30.6.2005 2) määräisi HL Group Oy:lle, Oy Kaha Ab:lle, Koivunen Oy:lle ja Örum Oy Ab:lle kilpailunrajoituslain 7 §:ssä tarkoitetun seuraamusmaksun. Seuraamusmaksun suuruudeksi Kilpailuvirasto esitti HL Group Oy:lle 260 000 euroa, Oy Kaha Ab:lle 1 332 000 euroa, Koivunen Oy:lle 1 650 000 euroa ja Örum Oy Ab:lle 525 000 euroa. Kilpailunrajoituslain 9 §:n nojalla Kilpailuvirasto ei ollut esittänyt seuraamusmaksua Oy Arwidsson Ab:lle. 95(188) Kilpailuvirasto on katsonut, että Osaset-ketjuun kohdistuneen, maaliskuussa 2004 alkaneen boikotin voidaan katsoa toimineen tehokkaasti siihen asti, kun mukana oli kolme suurinta tukkuliikettä Kaha, Koivunen ja Örum. Yhtiöillä on valikoimissaan useita markkinoiden johtavia tuotemerkkejä, joiden saatavuus on varaosaliikkeelle tärkeää. Siinä vaiheessa, kun Örum ilmoitti muuttavansa alennusjärjestelmäänsä siten, että kaikkiin sen asiakkaisiin ( mukaan lukien Osaset- kauppiaat) sovelletaan samoja ostomäärän mukaan vaihtelevia ehtoja, jäljelle jäivät enää Kaha ja Koivunen. Osasetillä on kesän 2005 jälkeen ollut käytettävissään kolme boikottiin osallistunutta toimittajaa (Arwidsson, HL ja Örum). Örumin alennusjärjestelmän muutos on mahdollistanut Örumin tarjoamien tuotteiden hankinnan. Lisäksi Kilpailuvirasto on ottanut asiassa huomioon myös sen, että Kaha on käynyt kauppaa Osaset-kauppaiden kanssa näille tärkeiden Defa-tuotteiden osalta. Markkinaoikeus on asiassa Dnro 216/06/KR, nro 91/2009 20.2.2009 antamassaan päätöksessä todennut ( s.74 alkaen) muun ohella, että kysymyksessä oleva Kilpailuviraston esitys koskee ajanjaksoa 23.3.2004-30.6.2005. Kilpailunrajoituslakia on muutettu 1.5.2004 alkaen voimaantulleella lailla 318/2004 muun ohella siten, että kilpailijoiden välistä yhteistyötä ynnä muuta koskeva lain 6 § (480/1992) on ollut voimassa 30.4.2004 asti ja lain 4 § (318/2004) puolestaan 1.5.2004 alkaen. Kysymyksessä olevien tukkuliikkeiden menettelyä on siten arvioitava oikeudellisesti ajanjaksolla 23.3.2004-30.4.2004 voimassa olleen kilpailunrajoituslain 6 §:n ( 480/1992) ja ajanjaksolla 1.5.2004-30.6.2005 kilpailunrajoituslain 4 §:n (318/2004) nojalla. Lisäksi asiaa on arvioitava oikeudellisesti Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan nojalla koko Kilpailuviraston esityksen kattamalla ajanjaksolla. Seuraamusmaksua koskeva arviointi Markkinaoikeus on 20.2.2009 antamassaan päätöksessä Nro 91/2009 todennut HL Group Oy:n rikkoneen kilpailunrajoituslakia ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklaa 24.3.2004 alkaen 26.5.2004 asti, Örum Oy Ab:n 24.3.2004 alkaen maaliskuun alkuun 2005 asti sekä Oy Kaha Ab:n ja Koivunen Oy:n 24.3.2004 alkaen 30.6.2005 asti. Markkinaoikeuden päätös Markkinaoikeus oli jättäen tutkimatta Oy Kaha Ab:n vaatimuksen Kilpailuviraston 6.7.2006 kilpailunrajoituslain 9 §:n (318/2004) nojalla tekemän päätöksen kumoamisesta, määrännyt HL Group Oy:n maksamaan valtiolle seuraamusmaksuna 100.000 euroa, Oy Kaha Ab:n maksamaan valtiolle seuraamusmaksuna 250.000 euroa, Koivunen Oy:n maksamaan valtiolle seuraamusmaksuna 500. 000 euroa Örum Oy Ab:n maksamaan valtiolle seuraamusmaksuna 180.000 euroa 96(188) Korkeimman hallinto-oikeuden päätös Korkein hallinto-oikeus on HL Group Oy:n, Oy Arwidsson Ab:n, Koivunen Oy:n, Oy Kaha Ab:n, Örum Oy Ab:n ja Kilpailuviraston Markkinaoikeuden 20.2.2009 nro 91/2009 koskevien valitusten johdosta 31.5.2012 antamassaan päätöksessä taltionumero 1429 hylännyt Oy Arwidsson Ab:n valituksen ja pysyttänyt Markkinaoikeuden päätöksen ja hylännyt HL Group Oy:n, Koivunen Oy:n, Oy Kaha Ab:n ja Örum Oy Ab:n sekä Kilpailuviraston Markkinaoikeuden päätöksestä tekemät valitukset eikä muuttanut markkinaoikeuden päätöksen lopputulosta. TUOMIOLAUSELMA Vastaajien väite kantajan vaatimusten vanhentumisesta hylätään. Kanne hylätään. Atoy Oy velvoitetaan korvaamaan Oy Arwidson Ab:lle oikeudenkäyntikuluista yhteensä 350.000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antopäivästä lukien. Enemmälti Oy Arwidson Ab:n oikeudenkäyntikulu- ja asianosaiskuluvaatimus on hylätty. HL Group Oy:lle oikeudenkäyntikuluista yhteensä 85.064 euroa korkolain 4 §:n 1 momentinmukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antopäivästä lukien. Enemmälti HL Group Oy:n oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluvaatimus on hylätty. Oy Kaha Ab:lle oikeudenkäyntikuluista yhteensä 807.445 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien. Enemmälti Oy Kaha Ab:n oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluvaatimus on hylätty. Koivunen Oy:lle oikeudenkäyntikuluista yhteensä 294.608 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antopäivästä lukien. Enemmälti Koivunen Oy:n oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluvaatimus on hylätty. Örum Oy Ab:lle oikeudenkäyntikuluista yhteensä 598.542 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antopäivästä lukien. Enemmälti Örum Oy Ab:n oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluvaatimus on hylätty. Todistajan palkkiot Atoy Oy velvoitetaan suorittamaan nimeämilleen todistajille palkkiona Pasi Kaukaselle 500 euroa, Esko Inkiselle 700 euroa, Jari Silfverbergille 500 euroa, Markku Huhtaselle 600 euroa, Esko Jangerille 600 euroa, Arto Helmiselle 800 euroa ja Hannu Lehdolle 500 euroa. Oy Arwidson Ab velvoitetaan suorittamaan nimeämilleen todistajalle Juha Jäppiselle palkkiona 500 euroa. 97(188) HL Group Oy velvoitetaan suorittamaan nimeämilleen todistajille palkkiona Jami Viertoselle 474,60 euroa, Juha Nenoselle 1000 euroa ja Antero Vertalalle 500 euroa. Oy Kaha Ab velvoitetaan suorittamaan nimeämilleen todistajille palkkiona ja korvauksena kuluista Tapani Roikolle 650 euroa, Heikki Nuolikoskelle 650 euroa, Unto Heinämäelle 502,90 euroa, Urpo Rantoselle 377,78 euroa, Antti Heikkilälle 151,40 euroa ja Timo Waschkolle 500 euroa. Koivunen Oy velvoitetaan suorittamaan nimeämilleen todistajille palkkiona Arto Leinolle 400 euroa, Mauri Leppänorolle 2 000 euroa, Matti Rikalalle 400 euroa, Hannu Uotilalle 500 euroa, Sakari Kohtaniemelle 400 euroa ja Kauko Pitkäselle 400 euroa. Örum Oy Ab velvoitetaan suorittamaan nimeämilleen todistajille palkkiona Eero Karekselle 1 200 euroa, Pertti Kuukasjärvelle 1 300 euroa, Toivo Paakkarille 1 300 euroa, Keijo Patroselle 930,50 euroa, Eino Rajamäelle 300 euroa, Urpo Rantoselle 447,28 euroa ja Jouni Rinnekankaalle 1 404,78 euroa. TUOMION PERUSTELUT Atoy Oy:n kannevaatimusten vanhentuminen Vahingonkorvausvaatimuksen vanhentuminen Asiassa on kysymys siitä, onko Atoy Oy:n väitetty vahingonkorvaussaatava vanhentunut. Atoy Oy on vaatinut vahingonkorvausta kilpailunrajoituksista annetun lain (kilpailunrajoituslaki) 18 a §:n (303/1998) perusteella. Atoy Oy:n mukaan sen vaatimukset eivät olleet vanhentuneet, koska tietoisuus kilpailurikkomuksesta ja vahingon aiheutumisesta oli syntynyt Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 31.5.2012. Vastaajat ovat kiistäneet Atoy Oy:n saatavat ainakin osittain vanhentuneina. Perusteeksi on esitetty seuraavaa: Saatava oli osittain vanhentunut, koska kilpailunrajoituslain 18 a §:n mukainen viiden vuoden vanhentumisaika oli alkanut kulua jo 24.3.2004. Myyntitappiota koskeva vaatimus, joka oli esitetty vasta 21.1.2013, oli vanhentunut. Atoy Oy:llä oli ollut tieto myyntitappiosta viimeistään sen myydessä varaosaliiketoimintansa 26.2.2007, ja joka tapauksessa tieto oli ollut viimeistään kanteen vireilletulohetkellä 21.12.2007. Siten vaatimus tältä osin oli vanhentunut 26.2.2012 tai viimeistään 21.12.2012. Vastaavasti menetettyä rahoitustuottoa koskeva vaatimus, joka myös oli esitetty vasta 21.1.2013, oli vanhentunut. Atoy Oy:llä oli ollut tieto rahoitustuoton menetyksestä viimeistään 2.4.2004, kun se oli tehnyt tutkintapyynnön kilpailuvirastolle, ja joka tapauksessa tieto oli ollut viimeistään kanteen vireille tulohetkellä 21.12.2007. Siten vaatimus tältä osin oli vanhentunut 2.4.2009 tai viimeistään 21.12.2012. Edelleen on vedottu velan vanhentumisesta annetun lain 4 ja 7 §:iin. Vanhentumisen sääntelystä Velan vanhentumisesta annetun lain (vanhentumislaki) 2 §:n 1 momentin mu- 98(188) kaan, jos muussa laissa on tästä laista poikkeavia erityissäännöksiä velan vanhentumisajasta tai muusta vanhentumiseen liittyvästä seikasta, noudatetaan niitä tämän lain sijasta. Jos velkoja voi esittää vaatimuksia eri vastuuperusteiden nojalla, erityissäännöksen mukainen vanhentumisaika koskee vain kyseisessä laissa tarkoitetusta perusteesta johtuvaa velkaa. Saman pykälän 3 momentin mukaan mitä 1 momentissa säädetään, koskee soveltuvin osin erityissäännöstä, jonka mukaan velkaa koskeva kanne on pantava vireille määräajassa. Kanneaika voidaan kuitenkin katkaista vain 11 §:ssä tarkoitetulla katkaisutoimella. Kilpailunrajoituslain 18 a §:n 1 momentissa (1529/2001 ja 318/2004) on säädetty elinkeinonharjoittajan velvollisuudesta korvata kilpailunrajoituksella toiselle elinkeinonharjoittajalle aiheuttamansa vahingon. Mainitun pykälän 3 momentin (303/1998) mukaan oikeus korvaukseen vanhenee, jollei korvauskannetta ole pantu vireille viiden vuoden kuluessa siitä, kun elinkeinonharjoittaja sai tiedon tai hänen olisi pitänyt saada tieto vahingon ilmenemisestä. Käräjäoikeuden johtopäätökset Korkeimman hallinto-oikeuden 31.5.2012 antaman päätöksen nro 1429 mukaan osallistumalla tapaamiseen 24.3.2004, sekä katsomalla tämän jälkeen Osaset Oy:n kanssa solmimansa markkinointisopimuksen päättyneeksi ja huonontaessaan merkittävästi Osaset- kauppiaille myöntämiään alennuksia 1.4.2004 alkaen, Oy Arwidson Ab, HL Group Oy, Koivunen Oy, Oy Kaha Ab ja Örum Oy Ab olivat kukin osallistuneet kilpailijoidensa kanssa kilpailunrajoituslain 6 §: ssä (480/1992) tarkoitettuun sopimukseen rinnastettavana menettelynä ja kilpailunrajoituslain 4 §:ssä (318/2004) tarkoitettuun yhdenmukaistettuna menettelytapana pidettävään yhteistoimintaan. Korkeimmalla hallinto-oikeudella ei ollut syytä arvioida kilpailunrajoituksen kestoa toisin kuin markkinaoikeus. Markkinaoikeuden 20.2.2009 antaman päätöksen nro 91 mukaan Oy Arwidson Ab oli osallistunut kysymyksessä olevaan kilpailurikkomukseen 24.3. - 7.4.2004, HL Group Oy 24.3. - 26.5.2004, Koivunen Oy sekä Oy Kaha Ab kumpikin 24.3.2004 – 30.6.2005 ja Örum Oy Ab 24.3.2004 alkaen maaliskuun alkuun 2005 asti. Vanhentumislain esitöiden (HE 187/2002 vp s. 39 - 41) mukaan eri lakeihin perustuvia vanhentumisaikoja ei sovelleta samanaikaisesti, vaan sovellettavaksi tulee ainoastaan erityissäännöksen mukainen määräaika. Esitöissä todetaan vanhentumislain 2 §:n 3 momentin osalta, että kanneajan ohella ei siten sovelleta vanhentumislain keskeytettävissä olevia vanhentumisaikoja. Niiltä osin, joissa kanneaikaa koskevassa erityissäännöksessä ei ole nimenomaista poikkeavaa sääntöä, vanhentumislakia sovelletaan täydentävänä. Kanneajan umpeutumisen jälkeen velka katsotaan vanhentuneeksi ja siihen sovelletaan 14 20 §:ää. Käräjäoikeus toteaa, että vanhentumislain esitöiden mukaan on selvää, että vanhentumista koskeva erityisnormi, eli tässä tapauksessa kilpailunrajoituslain 18 a §:n 3 momentti, estää kokonaan vanhentumislain mukaisen vanhentumisajan soveltuvuuden. Näin ollen asiassa on arvioitava ainoastaan sitä, onko Atoy Oy:n vahingonkorvausvaatimus joko kokonaan tai osittain vanhentunut sillä perusteella, että kannetta ei ole nostettu kilpailunrajoituslain 18 a §:n 3 momentissa säädetyssä viidessä vuodessa. Oikeus korvaukseen on vanhentunut, jollei korvauskannetta ole pantu vireille viiden vuoden kuluessa siitä, kun Atoy Oy sai tiedon tai sen olisi pitänyt saada tieto vahingon ilmenemisestä. 99(188) Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 2012:18 on ollut kysymys saamisen vanhentumisesta. Korkein oikeus on lausunut ratkaisunsa perusteluissa muun muassa, että pelkästään epäily maksun aiheettomuudesta ei merkitse, että Verohallinnon olisi pitänyt selvityksen nojalla tietää luovutuksen tapahtuneen menettelyllä, joka perustaa siihen osallistuneille henkilöille henkilökohtaisen vahingonkorvausvastuun. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä on vasta lopullisesti määrätty Oy Arwidson Ab:tä lukuun ottamatta muille vastaajille edellä jo selostetusta kilpailurikkomuksesta seuraamusmaksuja. Kilpailurikkomusasiassa sellainen tietoisuus, jonka perusteella Atoy Oy:lla on ollut tosiasiallinen mahdollisuus vaatimusten esittämiseen kilpailurikkomuksen sille aiheuttaman vahingon johdosta on syntynyt, kun seuraamusmaksuoikeudenkäynnissä on annettu lainvoimainen tuomio. Tämä on tapahtunut, kun korkein hallinto-oikeus on antanut ratkaisunsa 31.5.2012. Sitä ennen Atoy Oy ei ole voinut vahingon ilmenemistä tietää ainakaan kaikilta osin, eikä sen ole myöskään pitänyt sitä tietää. Kilpailunrajoituslain 18 a §: ssä tarkoitettu vanhentumisaika kaikkien asiassa esitettyjen vaatimusten osalta on alkanut mainittuna päivänä, eikä vanhentumisaika siten minkään korvauksen osalta ole alkanut muusta aikaisemmasta ajankohdasta. Atoy Oy:n kanne on tullut vireille 21.12.2007 ja sen täydennys, toisin sanoen lopulliset vaatimukset 21.1.2013, eli osittain jo aikaisemmin kuin Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on annettu, ja joka tapauksessa viiden vuoden kuluessa sanotusta päätöksestä, eli vahingon ilmenemistä koskevan tiedon saamisesta. Atoy Oy:n vastaajilta vaatimat vahingonkorvaukset eivät siten ole miltään osin vanhentuneet kilpailunrajoituslain 18 a §:n 3 momentin nojalla. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen oikeusvoima- ja todistusvaikutus Kysymyksen asettelu Yleisesti oikeusvoima tarkoittaa oikeudenkäynnin päättävää lainvoimaista tuomiota, joka ratkaisee jutussa käsitellyn oikeusriidan tulevaisuuteen nähden sitovalla tavalla, eikä tuomiossa ratkaistua asiaa voida enää saattaa uudelleen tuomioistuimen tutkittavaksi. Oikeusvoima estää uuden oikeudenkäynnin. Tuomioistuimen on otettava oikeusvoimavaikutus uudessa oikeudenkäynnissä viran puolesta huomioon. Lainvoimaisen ratkaisun oikeusvoima voi uudessa oikeudenkäynnissä vaikuttaa joko niin sanottuna negatiivisena tai positiivisena oikeusvoimavaikutuksena. Negatiivinen oikeusvoimavaikutus siviiliasiassa tarkoittaa, että samaa asiaa, joka on lainvoimaisella tuomiolla ratkaistu, ei voida ottaa uudelleen tutkittavaksi. Aikaisempi tuomio muodostaa saman asian uudelleen käsittelylle ehdottoman prosessin esteen, joka on otettava viran puolesta huomioon. Positiivinen oikeusvoima tulee prosessissa esiin, kun aikaisemmalla tuomiolla on lainvoimaisesti ratkaistu jokin oikeudenkäynnissä relevantti ennakkoluonteinen oikeussuhde. Positiivisen oikeusvoiman vaikutuksesta aikaisempaa tuomiota ei enää voida uudessa oikeudenkäynnissä riitauttaa, vaan aikaisemman tuomion lopputulos on sitovana asetettava uuden ratkaisun lähtökohdaksi. Yleensä eri prosessilajissa annetun ratkaisun oikeusvoimassa on kysymys nimenomaan positiivisesta oikeusvoimavaikutuksesta. Aikaisemmin annetun tuomioistuinratkaisun todistusvaikutus tarkoittaa aikai- 100(188) semmin annetun tuomion sisällön merkitystä todisteena toisessa oikeudenkäynnissä. Tuomio esiintyy uudessa oikeudenkäynnissä ainoastaan todistustosiseikan roolissa, eikä merkitse muodollisesti sitovaa ratkaisua uuden prosessin kannalta oikeustosiseikkojen asemassa olevista faktoista. Tuomion merkityksen tuomioistuin arvioi vapaan todistusharkinnan pohjalta. Tuomion todistusvaikutus ilmenee siten, että tuomion perusteisiin sisältyvät tosiasiat otetaan oikeudenkäyntiaineistona huomioon myöhemmässä oikeudenkäynnissä, jossa samat tosiseikat ovat asiaan vaikuttavia. Todistusvaikutuksesta seuraa, että uudessa prosessissa noudatetaan aikaisemmassa tuomiossa ja sen perusteluissa omaksuttua linjaa, jollei mitään uutta ilmene. Aiemman tuomion todistusvaikutus antaa uudessa oikeudenkäynnissä mahdollisuuden uuteen tutkintaan ja harkintaan sekä uuteen todisteluun toisin kuin tilanteissa, joissa aikaisemmalla ratkaisulla on oikeusvoimavaikutus. Raja positiivisen oikeusvoimavaikutuksen ja todistusvaikutuksen välillä on epäselvä. Tuomion todistusvaikutus yksittäisessä tapauksessa voidaan arvioida niin vahvaksi, että se yhdessä muiden todisteiden kanssa johtaa saman sisältöiseen ratkaisuun. Tällöin todistusvaikutus johtaa samaan lopputulokseen kuin positiivinen oikeusvoimavaikutus. Tässä asiassa on kysymys siitä onko ja jos on, missä laajuudessa, korkeimman hallinto-oikeuden seuraamusmaksun määräämistä koskevalla päätöksellä oikeusvoima- tai todistusvaikutus tässä oikeudenkäynnissä Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen oikeusvoima- ja todistusvaikutus tässä oikeudenkäynnissä Antamassaan päätöksessä korkein hallinto-oikeus katsoi, samoin kuin markkinaoikeus, että osallistumalla tapaamiseen 24.3.2004 sekä katsomalla tämän jälkeen Osaset Oy:n kanssa solmimansa markkinointisopimuksen päättyneeksi ja huonontaessaan merkittävästi Osaset-kauppaille myöntämiään alennuksia 1.4.2004 alkaen Oy Arwidson Ab, HL Group Oy, Koivunen Oy, Oy Kaha Ab ja Örum Ab olivat kukin osallistuneet kilpailijoidensa kanssa kilpailunrajoituslain 6 §:sssä (480/1992) tarkoitettuun sopimukseen rinnastettavana menettelynä sekä kilpailunrajoituslain 4 §:ssä (318/2004) tarkoitettuun yhdenmukaistettuna menettelytapana pidettävään yhteistoimintaan. Korkeimman hallinto-oikeuden edellä kerrottu päätös koskee ainoastaan vastaajien HL Group Oy:n, Oy Kaha Ab:n, Koivunen Oy:n ja Örum Oy Ab:n määräämistä suorittamaan Suomen valtiolle seuraamusmaksu. Sanotuilla päätöksillä ei siten ole oikeusvoimasitovuutta mihinkään muuhun seuraamukseen, kuten siihen, oliko seuraamusmaksun määräämiseen HL Group Oy:lle, Oy Kaha Ab:lle, Koivunen Oy:lle ja Örum Oy Ab:lle johtaneesta tässä asiassa vastaajana olevien yhtiöiden kilpailulainsäädännön vastaiseksi todetusta menettelystä aiheutunut vahinkoa joka niiden oli korvattava vahingonkärsijälle. Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään s. 14 todennut m.m., että Osasetketjuun kohdistuneen, maaliskuussa 2004 alkaneen boikotin voidaan katsoa toimineen tehokkaasti siihen asti, kun mukana on ollut kolme suurinta tukkuliikettä Kaha, Koivunen ja Örum. Örumin mukaan sen uutta alennusjärjestelmää on alettu soveltaa Osaset-kauppiaisiin viimeistään 30.6.2005. Kilpailuvirasto on edellä mainitun perusteella rajannut kilpailunrajoituksen tutkinnan siten, että tutkinta on koskenut ajanjaksoa 23.3.2004-30.6.2005. 101(188) Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan HL Group oli osallistunut kysymyksessä olevaan kilpailurikkomukseen 24.3.2004-26.5.2004, Kaha 24.3.2004- 30.6.2005, Koivunen 24.3.2004- 30.6.2005 ja Örum 24.3.200430.6.2005. Tässä oikeudenkäynnissä on kysymys korkeimman hallinto-oikeuden määrittämään kilpailurikkomukseen liittyvien vahingonkorvausvaatimusten käsittelystä käräjäoikeudessa. Kantajana on kartellista väitetysti vahinkoa kärsinyt Atoy Oy, joka on vaatinut seuraamusmaksuun tuomituilta yhtiöiltä sekä myös seuraamusmaksuun tuomitsematta jääneeltä Oy Arwidson Ab:ltä, korvausta edellä mainitussa päätöksessä todetun kartellin aiheuttamaksi väittämästään vahingosta, joka on ilmennyt Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n yhteistyösuunnitelman toteutumattomuutena ja siitä Atoy Oy:lle aiheutuneena liikevaihdon menetyksenä, myyntitappiona ja menetettynä rahoitustuottona. Kilpailuoikeudellista vahingonkorvausasiaa ja seuraamusmaksun määräämistä koskevissa oikeudenkäynneissä pyritään eri oikeusseuraukseen eri prosessilajissa ja eri asianosaisten välillä. Kysymys on siten kahdesta identiteetiltään erilaisesta asiasta, ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisulla voi olla vahingonkorvausasiassa enintään positiivinen oikeusvoimavaikutus. Kilpailurikkomuksen olemassaolon sekä siihen osallistuneiden tahojen osalta seuraamusmaksu- ja vahingonkorvausoikeudenkäynti perustuvat samoihin oikeustosiseikkoihin, joista korkein hallinto-oikeus on jo tehnyt oikeudellisen ratkaisun. Jos näitä kysymyksiä ei olisi jo ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa, ne tulisi ratkaista vahingonkorvausoikeudenkäynnissä ennen vahingon aiheutumista, vahingon määrää ja vastuutahoja koskevien kysymysten ratkaisemista. Kilpailurikkomuksen olemassaolon ja siihen osallistuneiden tahojen osalta korkeimman hallinto-oikeuden päätös on ennakkoluonteinen vahingonkorvausasian käsittelylle, ja sillä on tässä asiassa positiivinen oikeusvoimavaikutus. Oikeusvoimaisuus ei ulotu siihen, mitä tuomioistuin on tuomioperusteissaan lausunut tosiseikoista, oikeusohjeista, kokemuslauseista tai mahdollisista muista ennakkoluonteisista kysymyksistä. Oikeusvoimaiseksi tulee ainoastaan tuomion lopputulos eli vaadittua oikeusseurausta koskeva kannanotto. Oikeudenkäyntiteitse ei ylipäätään voida vahvistaa puhdasta tosiasiakysymystä, eivätkä myöskään tuomion perusteena olevat oikeustosiseikat voi saada oikeusvoimaa. Siten tuomion perustelujen kannanotot oikeustosiseikoista ja niiden oikeudellisesta merkityksestä saavat oikeusvoimasitovuuden vain suhteessa siihen oikeusseuraamukseen, josta jutussa on ollut kysymys. Korkein hallinto-oikeus on ratkaissut lainvoimaisesti kartellin olemassa olon ja siihen osallistuneet tahot, eikä uusi tuomioistuintutkinta vahingonkorvausasiaa koskevassa oikeudenkäynnissä ole näiden seikkojen osalta sallittua. Päätös on tältä osin otettava käräjäoikeuden ratkaisun lähtökohdaksi, ja vahingonkorvausasiassa annettavan ratkaisun on pohjauduttava korkeimman hallinto-oikeuden aikaisempaan päätökseen. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisulla on lisäksi todistusvaikutus, joka ulottuu myös Oy Arwidson Ab:hen siltä osin kuin korkein hallinto-oikeus on todennut, että Arwidson oli osallistumalla tukkureiden tapaamiseen 24.3.2004, katsomalla tämän jälkeen Osaset Oy:n kanssa solmimansa markkinointisopimuksen päättyneeksi, ja huonontaessaan merkittävästi Osaset-kauppiaille 102(188) myöntämiään alennuksia 1.4.2004 alkaen osallistunut kilpailijoidensa kanssa kilpailunrajoituslain 6 §:ssä (480/1992) tarkoitettuun sopimukseen rinnastettavana menettelynä sekä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa ja kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tarkoitettuun yhdenmukaistettuna menettelytapana pidettävään yhteistoimintaan. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen todistusvaikutus ulottuu kuitenkin vain HL Group Oy:öön, Oy Arwidson Ab:hen, Oy Kaha Ab:hen ja Örum Oy Ab:hen sekä Osaset Oy:öön ja Osaset-kauppiaisiin, joiden osalta kysymyksessä oleva kilpailunrajoitus on ollut hallinnollisten tuomioistuinten tutkittavana. Atoy Oy:n ns. Osalinkki-kumppaneiden ja korjaamoiden, kuten Autofit-, LuKja Lucas -korjaamojen osalta vastaajien menettely ei ole ollut hallinnollisten tuomioistuinten tutkittavana. Sen vuoksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä ei ole niiden osalta positiivista oikeusvoimavaikutusta tai edes todistusvaikutusta. Atoy Oy:n kuuluminen korvaukseen oikeutettuihin tahoihin Kilpailurikkomuksella aiheutetun vahingon korvaamisesta säädetään kilpailunrajoituslain (27.5.1992/480) 18 a §:ssä, jonka 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo 4 tai 6 §:ssä tai EY:n perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklassa säädettyjä kieltoja, on velvollinen korvaamaan toiselle elinkeinonharjoittajalle aiheuttamansa vahingon. Vahingonkorvaus käsittää korvauksen kuluista, hinnanerosta, saamatta jääneestä voitosta sekä muusta välittömästä tai välillisestä taloudellisesta vahingosta, joka kilpailunrajoituksesta on aiheutunut. Vahingonkorvaus voi perustua sopimusvastuuseen tai sopimuksen ulkoiseen vastuuseen (Ks. Eero Routamo, Pauli Ståhlberg, Juha Karhu: Suomen vahingonkorvausoikeus, Helsinki 2006, s. 66-68, 81-87). Jos vahingonkärsijän ja sen aiheuttajan välillä ei ole sopimussuhdetta, määräytyy korvausvelvollisuuteen sovellettava laki sen mukaan, ovatko osapuolet elinkeinonharjoittajia vai eivät. Jos he ovat elinkeinonharjoittajia, vahingonkorvausvelvollisuutta arvioitaessa sovelletaan kilpailunrajoituslain 18 a §:n erityissäännöstä, muussa tapauksessa vahingonkorvauslain säännöksiä. Korvausta voi vaatia myös etäämpänä tuotanto- ja jakeluketjussa oleva elinkeinonharjoittaja (epäsuora vahingonkärsijä), jos korvausvelvollisuuden edellytykset, kuten syy-yhteys hänen kärsimänsä vahingon ja toisen elinkeinonharjoittajan kilpailunrajoituslain vastaisen menettelyn ja vahingon aiheutumisen osalta täyttyvät (Ks. HE 243/1997 vp, s. 32). Vahingonkorvausoikeudessa vahinkojen korvattavuus ei yleensä ulotu kolmansiin tahoihin. Sen vuoksi kilpailunrajoituslain 18 a §:n mukainen epäsuorien vahingonkärsijöiden oikeus korvaukseen on laajempi kuin vahingonkorvausoikeudessa yleensä (Ks. Eero Routamo, Pauli Ståhlberg ja Juha Karhu: Suomen vahingonkorvausoikeus, Helsinki 2006, s. 324-325, 362 ja Mika Hemmo: Sopimusoikeuden yleiset opit ja kilpailuoikeus. Lakimies 78/2006, s. 1148-1149.) Atoy Oy ei ole ollut asianosaisena Kilpailuviraston Oy Arwidson Ab:tä, HL Group Oy:tä, Koivunen Oy:tä ja Örum Oy Ab:tä vastaan markkinaoikeudessa vireille panemassa kilpailurikkomusta koskeneessa oikeudenkäynnissä, mutta sen tässä asiassa esittämä vahingonkorvausvaatimus perustuu siihen, että korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan 1429/31.5.2004 katsonut, että vastaajatukkuliikkeet olivat osallistumalla tapaamiseen 24.3.2004, katsomalla tämän 103(188) jälkeen Osaset Oy:n kanssa solmimansa markkinointisopimuksen päättyneeksi, ja huonontamalla merkittävästi Osaset-kauppiaille myöntämiään alennuksia 1.4.2004 alkaen, kukin osallistuneet kilpailijoidensa kanssa kilpailunrajoituslain 6 §:ssä ( 480/1992) tarkoitettuun sopimukseen rinnastettavana menettelynä ja kilpailunrajoituslain 4 §:ssä (318/2004) tarkoitettuun yhdenmukaistettuna menettelytapana pidettävään yhteistoimintaan. Korkeimman hallinto-oikeuden sanotun ratkaisun mukaan tukkuliikkeiden tavoitteena oli ollut saada Osasetkauppiaat jättäytymään Atoy-Osaset -yhteistyön ulkopuolelle ja Atoy/Osaset -yhteistyön vaikeuttaminen. Markkinaoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ollut kysymys ainoastaan vastaajille määrättävästä seuraamusmaksusta, eikä vastaajien kilpailurikkomukseen perustuva vahingonkorvausvelvollisuus ole ollut hallinnollisessa menettelyssä tutkittavana. Näillä perusteilla Atoy Oy:llä on kilpailunrajoituslain 18 a §:n nojalla asiavaltuus vaatia yleisessä tuomioistuimessa erikseen korvausta sille siitä kilpailulainsäädännönvastaisesta menettelystä, johon vastaajayhtiöiden on markkinaoikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä katsottu syyllistyneen, aiheutuneeksi väittämästään vahingosta. Henkilötodistelu Kuultavat Kuultava, Atoy Oy:n toimitusjohtaja Jyrki Mäki on kertonut toimineensa vuodesta 2000 alkaen Atoyn toimitusjohtajana. Atoyn toimialana oli myydä autojen varaosia, lisäosia ja lisävarusteita, kuten sähköisiä lämmityslaitteita, suksiboxeja ja lisävaloja. Jyrki Mäen tullessa vuoden 1999 lopussa Atoyn toimitusjohtajaksi, yhtiö oli menettänyt Webasto-edustuksen. Tämä oli vauhdittanut Atoyn 2000-luvun strategista linjausta siten, että yhtiö oli päättänyt panostaa enemmän varaosatukkuritoimintaan. Yhtiöllä oli ollut jo 1990- luvun loppupuolella suunnitelma hyödyntää keskieurooppalaista autovaraosatukkureiden yhteistä yritystä Temotia, käyttää sähköistä osalinkki-varaosaluetteloa ja siihen perustuvaa sähköistä tilausjärjestelmää sekä Autofit-korjaamokonseptia ja ottaa niiden avulla seuraava jakeluporras haltuun joko sopimuksin tai yrityskaupoin. Mäen laatima strategiasuunnitelma ilmeni hänen Atoy Oy:n strategiaa ja visiota koskevasta esityksestään vuodelta 2000. Mäki oli laatinut Atoyn kauppiaspäiville 11.5.2001 esityksen, joka oli koskenut autonvaraosa-alalla tapahtuvaa kaupan rakenteen muutosta. Aikaisemmin oli toimittu kaikkien tavarantoimittajien kanssa, mutta toimintaan tulossa ollut muutos oli johtanut siihen, että maahantuojien ohjelmat laajenivat niin, että ne pystyivät toimittamaan enemmän varaosia, jolloin Suomen autonvaraosamarkkinoilla tuli tapahtumaan keskittymistä. Keskittyminen johtui vuonna 2002 voimaan tulleesta Euroopan Yhteisön ryhmäpoikkeusasetuksesta, jonka johdosta kuluttajat saivat ryhtyä huollattamaan autonsa valitsemassaan huoltamossa, jolla oli riittävä tieto-taito sekä asianmukaiset varaosat. Atoyn suunnitelma perustui myös sähköiseen Osalinkki-luetteloon sekä sähköisesti saatavilla oleviin auton valmistajien antamiin huolto- ja korjausohjeisiin. Myös AD-ketju oli ryhtynyt tuomaan autonvaraosia Suomeen, jonka johdosta markkinoilla oli käynnistynyt muutos. Suomessa oli hyvin pitkään tehty ns. tee se itse-korjaustoimintaa, ja auton omistajat olivat hankkineet itse tarvitsemansa varaosat varaosaliikkeistä. Tilanne oli kutenkin muuttunut siten, että nyttemmin auton omistajat suorittavat 104(188) vain 25 prosenttia korjauksista itse. Sen vuoksi Jyrki Mäki oli Atoyn kauppiaspäivillä 11.5.2001 esittänyt, että täytyi luoda järjestelmä, jolla varmistetaan jälleenmyyjät, jotka palvelevat korjaamoita. Kumppanusohjelmia korjaamoiden kanssa oli alettu luoda jo 2000-luvun alkupuolella. Lucas-ohjelmaa hyödyntäen Atoy, paikalliset jälleenmyyjät ja korjaamot olivat muodostaneet 309 jarrukorjaamosta koostuvan jarrukorjaamoketjun. LuK-kytkinkorjaamoketjuun oli saatu mukaan 74 korjaamoa. Osalinkki-kumppanuus oli ohjelma, jonka avulla pyrittiin vuonna 2002 tarjoamaan Osalinkki-jälleenmyyjälle mahdollisimman laaja varaosatarjonta, jonka avulla korjaamot pystyisivät tekemään huollot. Vuonna 2003 ohjelmaan oli osallistunut lähes 50 Osalinkki-kumppania. Autofit oli rekisteröity jo vuonna 1999, ja se oli saksalainen korjaamokonsepti, jonka puitteissa korjaamotoimintaa tehtiin. Temot oli tarjonnut Autofit-korjaamokonseptia rekisteröitäväksi Suomen markkinoille, ja Osalinkki-ohjelman tarkoituksena oli edistää sen lanseeraamista Suomen markkinoille. AD-korjaamoita lukuunottamatta muilla toimijoilla ei ollut omia korjaamoketjuja. Varaosatukkureilla ei ollut omia korjaamokonsepteja Boschia lukuun ottamatta. Atoyn taloudellinen tulos oli ennen vuotta 2004 ollut heikohko. Webasto-edustuksen menettäminen oli vienyt tuottoja. Vuosina 2002-2003 Atoy Oy oli kuitenkin saavuttanut yli miljoonan euron tulosparannuksen, kun yhtiön varaosaohjelmaa oli laajennettu ja syvennetty. 2000-luvun alkupuolella Webastoedustuksen menetys oli pienentänyt Atoyn liikevaihtoa. Tällä oli ollut vaikutusta yhtiön kokonaistulokseen. Kokonaisliikevaihdon ja tuloksen sisällä oli kuitenkin ollut positiivista kehitystä. Jyrki Mäellä oli Atoyn toimitusjohtajana toimiessaan ollut yhtiön hallituksen tuki. Hän oli ostanut sisartensa ja äitinsä osuudet Atoy Oy:stä 29.12.2002. Atoyn asiakastyytyväisyys oli vuosina 2003 -2004 ollut kohtuullisen hyvä. Osalinkki-kumppanien osalta tehdyn asiakastyytyväisyyttä mitanneen tutkimuksen tulos oli ollut hyvin positiivinen. Atoylla oli ajoittain ollut haasteita toimittaa asiakkailleen näiden tilaamia varaosia. Tämä johtui siitä, että erimerkkisiin ja -ikäisiin autoihin tarvittiin hyvin runsaasti erilaisia varaosia. Tämän vuoksi jälleenmyyjät tarvitsivat useita tukkureita. Atoyn toimitusvarmuus oli kuitenkin parantunut. Osaset-brändi on vuonna 1980 perustettu 62 varaosaliikkeen brändi, jonka yhteydessä toimii 54 kauppiasta. Osaset-brändi on kuluttajien keskuudessa hyvin tunnettu. Osaset Oy oli kauppiaiden omistama juridinen yhtiö, jossa työskenteli henkilökuntaa, ja joka hoiti markkinointia ja neuvotteluja. Vuonna 2003 kauppiaat olivat tehneet varaosatukkureilta ostoja 60 miljoonan euron arvosta ja vuonna 2004 25-30 miljoonan euron arvosta. Merkittävä osa varaosakaupasta, yli 75 prosenttia, oli tullut vastaajatukkureilta. Osaset Oy oli vuonna 2003 aloittanut pilotoinnin Osaset-korjaamo nimellä. Korjaamo oli myyntikanava, joka oli tärkeää saada osallistumaan omaan kauppaan enemmän. Korjaamot olivat etsineet itselleen sopivaa yhteistyökumppania. Jyrki Mäen esitellessä vuonna 2002 Atoyn konseptia, korjaamoyrittäjät olivat pitäneet konseptia hyvänä, mutta halunneet tietää, mitä se edellytti heiltä. Mäki oli tällöin ilmoittanut, että korjaamoiden tuli keskittää valtaosa, 60 prosenttia varaosahankinnastaan Atoylle. Tällöin Osalinkki-kumppanuus oli jo ollut toiminnassa. 105(188) Vuoden 2004 tammikuussa oli järjestetty Osalinkki-kumppanuspäivät Hämeenlinnassa. Osalinkki-kumppaneista 8 oli ollut Osaset-kauppiaita. Mäki oli osallistunut tilaisuuteen, jossa hän oli kertonut huhtikuussa 2004 lanseerattavasta Autofit-korjaamokonseptista. Esko Inkinen oli soittanut Mäelle 7.2.2004 ja ilmoittanut, että tiivistä yhteistyötä koskevat neuvottelut voitiin aloittaa. Neuvottelut oli aloitettu, ja niihin olivat osallistuneet Osaset Oy:n hallitus sekä Jyrki Mäki ja Ilkka Jaakkola. Kun neuvotteluja oli käyty oli tiedossa ollut, että kilpailija, AD, oli aloittanut oman maahantuonnin. Neuvotteluissa oli ollut tarkoitus löytää kumppani, jonka kanssa voitaisiin keskittyä kovenevaan kilpailuun. Kilpailua Suomen varaosamarkkinoille kohdistui myös ulkomailta, ja varaosaliiketoiminnan ketjuuntuminen oli ollut käynnissä. Osaset Oy:n ja Atoy Oy:n yhteinen suunnitelma oli muodostunut pitkälti Mäen aiempien esitysten perusteella. Osaset Oy oli halunnut tulla mukaan Osalinkkikumppanuuteen. Yhteistyön tavoitteet ja suunnitelman seuraavat vaiheet oli esitetty powerpoint-esityksinä, ja niistä oli laadittu sopimukset. Neuvotteluihin osallistuneilla oli selkeä tieto siitä, mitä he olivat tekemässä ja miksi. Liiketoimintasuunnitelma-dokumenttia ei ollut, mutta selkeät suuntaviivat ilmenivät Mäen laatimasta powerpoint-esityksestä sekä strategisesta yhteistyösopimuksesta. Yhteistyömallin merkittävä osa oli, että perinteisestä tukkujälleenmyyjä -asemasta siirryttiin tiiviiseen yhteistyömalliin, josta ilmeni, mitä yhdessä tuli tehdä. Kauppiaat olivat voineet vaikuttaa vahvasti yhteistyön sisältöön. Sovitut seikat oli kirjattu yhteistyösopimuksiin. Näytettäessä Mäelle Atoyn kirjallista todistetta K 52, Atoy Oy:n, Osaset Oy:n, Imatran Varaosakeskus Oy:n, Lappeenrannan Autotarvike Oy:n, Lahden Varaosaexpert Oy:n, Megaosa Oy:n, Nummelan varaosa Oy:n, Keuruun MRV Varaosatalo Oy:n ja Raahen Autotarvike Oy:n strategista yhteistyösopimusta 10.3.2004, Mäki on kertonut, että strateginen yhteistyösopimus oli neuvottelun tulos. Sopijapuolet olivat olleet rakentamassa 100 varaosamyymälän ja 500 korjaamon ketjua. Näytettäessä Jyrki Mäelle Atoyn kirjallista todistetta K 57, Jyrki Mäen esitys Atoy Oy:n hallitukselle 11.3.2004 hän on kertonut, että strateginen yhteistyösopimus oli käyty läpi Atoy Oy:n hallituksen kanssa. Kauppiaita edustava Osaset Oy:n hallitus oli neuvotellut sopimuksen sisällöstä. Mäki oli ymmärtänyt, että Osaset Oy:n hallituksella oli ollut valtuutus neuvotella Atoy Oy:n kanssa. Atoyn myynti Osaset-kauppiaille oli ollut 15-20 miljoonaa euroa vuodessa heidän noin 60 miljoonan euron määräisestä kokonaisliikevaihdostaan, joka koostui noin 30 miljoonan euron arvoisista tavarahankinnoista ja 25-30 miljoonan euron varaosakaupoista. Kaupan siirtymän oli suunniteltu toteutuvan asteittain. Kaupan siirtymän oli määrä tuottaa suoraan hintaetua, joka saataisiin päivittäin. Kun kauppa kasvaa, saadaan isommat vuosibonukset. Kaupan volyymin kasvaessa saadaan pidemmät maksuajat ja 7-12 prosentin lisäalennukset. Liikkeen saadessa pitkiä maksuaikoja ostoilleen, ja myydessä tavaraa lyhyemmällä maksuajalla, vähenee käyttöpääoman tarve huomattavasti. Tämän vuoksi Osaset-kauppiaiden hintoja voitiin alentaa huomattavasti. 100 kauppiaan ketjun oli tarkoitus koostua 50 Osalinkki-kumppanista, joista 8 oli Osaset-kauppiaita. Ketjun pääasiallisen rungon muodostaisivat 62 Osaset-liikettä, jotka kuuluivat 54 yritykselle. AD-ketjuun oli kuulunut 20-30 liikettä, mutta muita ketjuja ei Suomessa ollut tuolloin ollut. 106(188) 500 korjaamon tavoitteeseen päästäisiin, kun kullakin varaosaliikkeellä olisi keskimäärin viisi korjaamoa. Lucas-jarrukorjaamoja oli 309 kappaletta ja LuK-kytkinkorjaamokumppaneita 74. Tavoite oli toteuttamiskelpoinen, kun otetaan huomioon, että Suomessa oli tuolloin toiminut noin 5000 korjaamoa. Suunnitelma 100 kauppiaan saamisesta mukaan yhteistyöhön vuoden 2004 loppuun mennessä, ja 500 korjaamon saamisesta mukaan yhteistyöhön vuoden 2010 loppuun mennessä, oli ollut toteuttamiskelpoinen. Kaupan siirtymä oli taloudellisessa mielessä parempi kuin yrityskauppa. Kaupan siirtymä edellytti vain sopimusta, eikä se edellyttänyt Atoy Oy:ltä pääomasijoitusta. Sopimusosapuolten yhteinen päämäärä, varaosamyyjien ketjun muodostaminen, oli riittävä. Kyse ei ollut vain tuotteiden siirtymisestä. Merkittävä osa olivat sopimusehdot, jotka Osaset Oy:n hallitukseen kuuluneet kauppiaat olivat neuvotelleet. He olivat hakeneet hintaetua ja todenneet, että sitä oli saatavissa kaupan siirtymän avulla, jonka vuoksi Atoy Oy:n kanssa tuli tehdä sopimus ja keskittää hankintoja Atoy Oy.lle. Sopimus oli tehty ja allekirjoitettu 21.3.2004 tilaisuudessa, jossa oli sovittu, että kaupan siirtymä tapahtuu portaittain ja asteittain. Mäki on kertonut, että strateginen kumppanuus merkitsi kokonaisvaltaista tavarantoimitussopimusta, jossa on sovittu, että Atoy Oy:stä tulee Osaset-kauppiaiden päätavarantoimittaja, jolle Osaset-liikkeet keskittävät ison osan ostoistaan. Sopimus itsessään oli sellainen, että Atoylle keskitetään tavarahankinnat. Sopimuksessa ei kuitenkaan kielletty ostamasta muilta tavaraa. Näytettäessä Mäelle Atoyn kirjallista todistetta K53, Osaset-kauppiassopimus, hän on kertonut, että kauppiaat olivat allekirjoittaneet sopimuksen itsenäisesti samoin kuin myös henkilökohtaisen sitoumuksen. Yksittäisten kauppiaiden kanssa tehdyissä kauppiassopimuksissa ei ollut keskittämisen osalta kauppiaalle sanktiota. Vaikka sopimuksen henki oli ollut keskittää ostot, ei kauppiailla kuitenkaan ollut velvollisuutta keskittää niitä kaikkia, vaan muualtakin oli ollut lupa ostaa. Sopimuksen mukaan Atoy Oy:n hintojen tuli olla kilpailukykyiset. Kauppiaan näkökulmasta sopimus velvoitti salassapitoon. Salassapidosta oli sovittu sopimussakon uhalla. Salassapitointressi liittyi siihen, että vuonna 2004 ei ollut ollut vastaavaa järjestelmää minkään asiakasryhmän kanssa. Sen vuoksi toimintamalli oli haluttu pitää salassa. Sopimus tarjosi kauppiaalle tiiviin yhteistyön, hyvät hankintahinnat, entistä parempaa markkinointia ja pääsyn Autofit-korjaamokonseptiin. Sopimus varmisti tulevaisuuden kaupan potentiaalia, sekä toi kauppiaalle välineen vastata kovenevaan kilpailuun. Kauppiaan tuli lisäksi maksaa markkinointimaksut, jotka pysyivät aikaisemmalla tasolla. Sopimus velvoitti kauppiaan pitämään hyvää varastoa jolla voi palvella korjaamoasiakasta. Vaikka jokin myyty tuote ei olisi Atoy Oy.n tavaraa, tuli senkin täyttää ryhmäpoikkeusasetuksessa edellytetyt laatuvaatimukset. Kauppiailla ei ollut minimiostopakkoa Atoy Oy:ltä. Sopimusehdot olivat syntyneet Osaset Oy:n hallituksen jäsenten, heidän lainopillisen avustajansa varatuomari Kenneth Stenbäckin, Jyrki Mäen, Ilkka Jaakkolan sekä heidän lainopillisen avustajansa asianajaja Juha Mäkitalon neuvottelujen pohjalta, ja ilmensi heidän yhteistä tahtoaan. Avaintavarantoimittajat olivat olleet tiiviisti yhteistyössä Autofit-korjaamoket- 107(188) jun lanseerauksessa. Atoy Oy oli käynyt alennusneuvottelut tavarantoimittajien kanssa. Tuotelinja- ja vuosibonukset olivat parantuneet. Yksittäisten kauppiaiden osalta oli solmittu uudet sopimukset, kun uusi Osaset-ketju oli luotu 21.3.2004 Hotel Airportissa Vantaalla. Tilaisuuteen oli kutsuttu kaikki Osaset-kauppiaat, ja heitä oli saapunut sinne vähän yli 40 kauppiasta. Varatuomari Stenbäck oli käynyt tilaisuudessa edellä kerrotun, aiemmin neuvotellun sopimuksen rivi riviltä läpi. Pasi Kaukasen ehdotettua, että halukkaat voisivat allekirjoittaa sopimuksen jo esittelytilaisuudessa, 30 kauppiasta oli allekirjoittanut sopimuksen välittömästi. Pari kauppiasta oli allekirjoittanut sopimuksen parin päivän sisällä. Yhteensä 32 kauppiasta oli allekirjoittanut sopimuksen nopeasti. Harkinta-aikaa oli annettu kesäkuuhun 2004 saakka. Sopimusta ei saanut ottaa mukaan tilaisuudesta. Sovittiin, että Osaset Oy:n edustajat ja myyntiedustajat käyvät kauppiaiden luona tai järjestetään erillinen tilaisuus. Käsikirja oli valmistunut vasta syksyllä 2004, eikä sitä ollut käytettävissä 21.3.2004 järjestetyssä tilaisuudessa. Käsikirjaa oli tehty yhdessä Osaset-kauppiaiden kanssa ja siitä oli keskusteltu vain Osaset Oy:n hallituksen jäsenten kanssa. Osaset Oy:n hallituksen jäsenillä oli ollut Atoy/Osaset -yhteistyöstä enemmän tietoa kuin ns. rivikauppiailla. Näytettäessä Mäelle Atoyn kirjallisesta todisteesta K 54, Osaset-kauppiassopimuksen allekirjoitussivun kohtaa " tällä hetkellä voimassa olleeseen käsikirjaan", jota ei kuitenkaan ollut ollut olemassa, Mäki on kertonut, että kauppiaat ja Osaset Oy:n hallitus olivat tienneet, että käsikirjaa oli työstetty, ja sen työstämistä oli tarkoitus jatkaa vuoden 2004 syksyllä. Näytettäessä Jyrki Mäelle Kahan kirjallista todistetta K 37, sivu "Ostotoiminta" Osaset-kauppiaskäsikirjasta vuodelta 2004, hän on kertonut, että se tarkoitti sitä, että kauppiaiden tuli ostaa Atoylta merkittävä osa huolto-osista ja varaosista, joilla voidaan täysipainoisesti palvella korjaamoasiakkaita, jotka hyödyntävät Osalinkki-ohjelmistoa. Atoy ei ollut luvannut toimittaa kaikkea tavaraa, mitä kauppiaat tarvitsivat. Myös yksinmyyntisopimukset estivät Atoyta saamasta myyntiin kaikkia tuotteita. Näytettäessä Mäelle Atoyn kirjallista todistetta K 53, Osaset-kauppiassopimus, Mäki on todennut, ettei Atoy ollut luvannut pystyvänsä toimittamaan kaikkia tavaroita. Näytettäessä Mäelle todistetta Kaha K 28, Temot International Autopartsin esite 23.3.2004, hän on kertonut, etteivät kaikki tukkurit voineet ostaa Temottuoteohjelmaan kuuluneita yksinmyyntituotteita kuten Monroe- ja Thule -tuotteita. Atoy ei ollut luvannut toimittaa kaikkia Temot-tuotteita. Mäki on kertonut tilaisuudessa 21.3.2004 selostetun, että kaupan siirtymän oli suunniteltu tapahtuvan vaiheittain. Kaupan 60 prosentin siirtymästä oli sovittu Osasetin hallituksen jäsenten kanssa, mutta sitä ei ollut kirjattu sopimukseen. Atoystä oli määrä tulla yhteistyösopimukseen liittyneiden kauppiaiden päätavarantoimittaja, mutta kaikkien ostojen ei ollut tarkoitus siirtyä Atoylle. Näytettäessä Mäelle Atoyn todistetta K2, Tuulilasi-aikakauslehden artikkeli 24.3.2004, hän on kertonut, että artikkeli oli julkaistu, koska oli haluttu kertoa mitä Atoy Oy ja Osaset Oy olivat olleet tekemässä. Näytettäessä Mäelle todistetta Kaha 5, Atoyn tiedote 23.3.2004 ja puhtaaksi kirjoitettu versio tiedotteesta, Mäki on todennut, että Osalinkki-kumppanuus oli varmasti ollut tuolloin 108(188) vastaajien tiedossa. Näytettäessä Mäelle Atoyn kirjallista todistetta K 40, Listaus vuoden 2004 Osalinkki-kumppaneista, hän on todennut vastaajien tienneen myös niistä. Myös kytkin- ja jarrukorjaamokumppanuus olivat vastaajien tiedossa, ja niistä oli tiedotettu myös valokyltillä. Näytettäessä Mäelle Örumin kirjallista todistetta K 14, Osaset Oy:n Örum Oy Ab:lle 19.1.2005 lähettämä kirje, hän on kertonut, että Osaset-kauppiaat eivät olleet yrityksistä huolimatta saaneet aikaan neuvotteluyhteyttä vastaajien kanssa. Ostojen vähentyessä lakkaavat vuosialennussopimukset ovat tyypillisiä, mutta vähimmäisostosopimukset eivät ole. Osaset-kauppiaat eivät olleet rikkoneet vastaajatukkureiden kanssa tekemiään sopimuksia. Vastaajatukkureista Koivunen, Kaha ja Örum oli myös kutsuttu Lahteen neuvottelemaan kaupankäynnin jatkamisesta. Mäki ei tiennyt miksi Arwidsonia ei oltu kutsuttu Lahteen. Myös Arwidsonin kanssa oli oltu puhelinyhteydessä, ja sille oli tarjottu neuvotteluyhteyttä. Arwidson oli lakkauttanut alennusleikkaukset 7.4.2004. Arwidsonkin oli kuitenkin ollut luomassa uhan, jonka seurauksena kymmenkunta kauppiasta oli päättänyt erota Osaset-ketjusta. Mäki ei tiennyt, miten paljon Osaset-kauppiaat olivat ostaneet Arwidsonilta 7.4.2004 jälkeen, kun se oli myynyt heille entisin hinnoin. Näytettäessä Mäelle Arwidsonin kirjallista todistetta K 15, osa Atoy Oy:n ja Nummelan Varaosa Oy:n välisestä yhteistyösopimuksesta 21.3.2004, ja siinä olevaa kauppiaan henkilökohtaista sitoumusta, Mäki on todennut, ettei hän osannut sanoa, kuinka tavanomaisia henkilökohtaiset sitoumukset olivat. Henkilökohtaisesta sitoumuksesta oli kuitenkin päätetty yhteistyössä Osasetin hallituksen jäsenten ja Atoy Oy:n edustajien neuvotteluissa. Henkilökohtainen sitoumus ei ollut herättänyt kyselyjä 21.3.2004 Hotel Airportissa pidetyssä tilaisuudessa eikä kukaan ollut ottanut asiaa esille siellä. Tukkurit eivät yleensä tavanneet toisiaan. Koko ala oli kohissut tuolloin ja Tuulilasissa 24.3.2004 olleen julkaisun perusteella vastaajien oli täytynyt tietää Atoyn ja Osaset Oy:n yhteistyöhankkeesta. Kauppiaat olivat tulkinneet vastaajien heille lähettämiä kirjeitä siten, että alennusleikkaukset olivat niin suuria, että käytännössä kaupan tekemisen mahdollisuudet poistuvat ellei olla liittymättä uuteen Osaset-ketjuun. Kauppiaat olivat arvelleet Osaset Oy.n hallituksen kanssa, että vastaajat haluavat neuvotella ja pyrkiä pitämään oman osuutensa kaupasta suurena. Kauppiaat olivat varautuneet hintakilpailuun. Näytettäessä Mäelle Atoyn kirjallista todistetta K 12, Oy Kaha Ab:n kirje Osasetille 24.3.2004, hän on todennut, että kirje tarkoitti kauppiaan kannalta sitä, että kaupan tekemisen edellytykset poistuivat mm. Defa- ja Webasto -tuotteiden osalta, joita ei ollut saatavissa muualta. Kun eteenpäin myyminen estyy hinnan takia, kaupan tekemisen edellytykset loppuvat. Osaset-kauppiaat olisivat halunneet keskustella tilanteesta, mutta keskustelupyyntöihin ei oltu suostuttu. Mäki on kertonut, että Atoylla ei ollut pienasiakkaan alennustasoa matriisissa. Atoyn alennusmatriisissa varaosaliikkeet olivat omana ryhmänään. Näytettäessä Mäelle Atoyn kirjallista todistetta K 14, Koivusen kirje Osaset Oy:lle ja Osaset-kauppaille 24.3.2004, Mäki on kertonut, että Koivunen Oy oli siinä ilmoittanut ryhtyvänsä noudattamaan tukkuhintoja, joka tarkoitti, että jälleenmyyjä ei enää saisi tukkuhinnan ja ohjevähittäishinnan erotusta eli korjaamonettoa. Tiedotteella kerrottiin, että Osaset-liikkeet eivät kyenneet myymään 109(188) Koivusen tuotteita eteenpäin korjaamoille. Näytettäessä Mäelle Atoyn kirjallista todistetta K 15, Örum Oy.n kirjettä Osaset Oy:lle 24.3.2004 ja Osaset-kauppiaille 24.3.2004, hän on kertonut, että Örum oli tällä kirjeellä kieltäytynyt myymästä Osaset-kauppiaille eikä Örum kanssa ollut kaupantekoedellytyksiä. Näytettäessä Mäelle Atoyn kirjallista todistetta K 16, HL Groupin kirje Osaset Oy.lle ja Osaset-kauppiaille 24.3.2004, Mäki on todennut, että kauppiaiden näkökulmasta kirje tarkoitti sitä, että HL Group Oy:llä ei ollut halukkuutta myydä tuotteitaan heille. Vastaajatukkureiden Osaset-kauppiaille lähettämän ilmoituksen sisältö oli, että kaupan tekemisen ehdot pysyvät ennallaan, jos kauppias ei liity uuteen Osaset-ketjuun tai eroaa siitä, mutta jos kauppias liittyy uuteen Osaset-ketjuun hintoja muutetaan. Näytettäessä Mäelle Atoyn todistetta K 17, Oy Arwisson Ab:n kirje Osasetille ja Osaset-kauppiaille 25.3.2004, Mäki on todennut, että kirje oli osoitus siitä voimasta, jonka viisi vastaaja saivat aikaan kauppiaan päättäessä ollako mukana Osaset-yhteistyössä vai ei. Kauppiaskohtaiset maksuehdot ym. tuotelinjakohtaiset alennukset ovat perusalennuksia, jotka on tapana pitää sellaisina, että jälleenmyyjä pystyy toiminaan. Vuosialennus korreloi volyymiin. Kun Arwidson oli lähettänyt kirjeen, ei ollut vielä tapahtunut mitään muutosta suhteessa Arwidsoniin. Kirjeelle ei ollut alan rakenteesta johtuvaa eikä liiketaloudellista perustetta. Näytettäessä Mäelle Atoyn kirjallista todistetta K 18, Osaset Oy:n kirjeet Oy Kaha Ab:lle, Koivunen Oy:lle ja Örum Ab:lle, hän on todennut, että kirjeissä oli kyse pyrkimyksestä saada aikaan neuvottelu ja keskustelu, jonka yhteydessä olisi voitu tiedottaa, että kaupan keskitys Atoylle tarkoitti, että 60 prosenttia tavaroista hankittaisiin siltä, ja muiden tukkureiden osuudeksi jäisi vielä 40 prosenttia niistä. Kauppiaille oli ollut äärimmäisen tärkeää käydä kauppaa muidenkin tukkureiden kuin Atoyn kanssa. Kauppiaiden halukkuus liittyä uuteen Osasetiin laimeni, koska liittyminen johti hankaluuksiin muiden tukkureiden kanssa. Kauppiaan näkökulmasta kyse oli tukkukauppiaiden yhteisen voiman käytöstä, jotta Atoy-Osaset -yhteistyö ei onnistuisi tai, että se ainakin hankaloituisi vahvasti. Kartelliin osallistuneet tukkurit eivät olleet kirjeiden lähettämisviikolla olleet kauppiaiden yhteydenotoista huolimatta halukkaita tapaamaan tai neuvottelemaan asiasta. Näytettäessä Mäelle Atoyn kirjallisia todisteita K 18-K20, Osaset Oy:n kirjeet Oy Kaha Ab:lle, Koivunen Oy:lle ja Örum Ab:lle 26.3.2004, 21.5.2004 ja 16.6.2004 ja 30.6.2004, hän on kertonut, että Osaset Oy oli pyrkinyt palauttamaan markkinatilanteen ennalleen ja korostanut, että kauppiaat halusivat ja voivat edelleen ostaa varaosia muistakin hankintalähteistä kuin Atoyltä. Osaset Oy oli hoitanut ketjun asioita, ja kauppiaat olivat päättäneet, että Osaset Oy:n hallitus pyrkisi neuvotteluyhteyteen tukkureiden kanssa. Kysymys oli 15 miljoonan hankinnoista, joka vastasi 40 prosenttia Osaset-kauppiaiden ostoista. Osaset Oy:n kirje ei ollut johtanut neuvotteluihin. Kaikki vastaajat olivat toteuttaneet merkittävät alennusleikkaukset. Tämä oli tehnyt mahdottomaksi jatkaa vastaajien tuotteiden jälleenmyyntiä korjaamoille. Alennusleikkausten johdosta kauppiaiden toiminta oli hankaloitunut. He olivat joutuneet tilaamaan kaikki mahdolliset tuotteet Atoylta, ja käyttämään bulvaaneja saadakseen tarvitsemansa varaosat. 110(188) Osaset-kauppiaat eivät olleet saaneet vastaajien yksinmyyntituotteita kuten Arwidsonin myymiä moottorinosia, mäntiä, sylinterikannen osia ja eräitä työkalusarjoja, HL Groupin, Arwidsonin ja Kahan markkinoimia Monroe-iskunvaimentimia, Kahan myymiä Defa-lämitinjärjestelmiä, Webasto-lämmittimiä ja Thule suksiboxeja. Koivusen myymiä sähkötyökaluja, Guava-iskunvaimentimia sekä Örumin myymiä Hella-tuotteita ja suodattimia. Näytettäessä Mäelle Kahan kirjallista todistetta 6, Osaset Oy:n silloiselle Osaset jälleenmyyjälle Juha Rytköselle lähettämä kirje 11.3. 2004, hän on todennut, että siitä ilmeni kauppiaiden vahva käsitys siitä, että yhteistyön julkistaminen johtaa valtaviin hinnan korotuksiin. Atoy oli kirjeiden lähettämisaikaan lähettänyt vastaajille kirjeen, jossa se oli ilmoittanut, että Atoy Oy ja Osaset Oy katsoivat, että kyse oli kilpailurikkomuksesta ja, että vastaajatukkurit toimivat yhdessä. Vuonna 2004 Osaset-kauppiaita oli ollut 54, ja liikkeitä oli ollut 62. Hotel Airportissa 21.3.2004 järjestettyyn tilaisuuteen oli osallistunut jonkun verran yli 40 kauppiasta, joista 30 oli allekirjoittanut kauppiassopimuksen heti tilaisuudessa ja kaksi kauppiasta tilaisuuden jälkeen muutaman päivän aikana. Loppuosa kauppiaista oli jäänyt harkitsemaan allekirjoitusta. "Vanhoista" Osasetkauppiaista kukaan harkitsemaan jäänyt kauppias ei ollut allekirjoittanut sopimusta. Myöhemmin ketjuun oli liittynyt Osalinkki-kumppaneita. Kauppiaiden poisjäännin syy oli ollut se, että he eivät olleet uskaltaneet lähteä mukaan ketjuun, koska olivat pelänneet toimintansa hankaloituvan ja tavaranhankintamahdollisuuksiensa heikentyvän. Kartellin johdosta Atoy-Osaset -yhteistyöhön ei oltu saatu suunnitelman mukaista määrää kauppiaita mukaan, vaan heidän määränsä oli jäänyt hyvin vajaaksi. Suunnitelma oli ollut realistinen varaosaliikkeiden ja korjaamojen osalta. Se olisi todennäköisesti johtanut siihen, että kauppa olisi aikaa myöten keskittynyt jollekin tukkurille, ja muut tukkurit olisivat olleet tukitukkureita. Vastaajien toiminnan seurauksena Atoy oli tullut kumppanina vähemmän kiinnostavaksi. Kokonaiskaupasta 60 prosentin osuutta ei oltu saavutettu, vaan kokonaisvolyymista oli saavutettu ehkä 25-30 prosentin osuus, vara- ja huolto-osista parhaimmillaan 40-45 prosentin osuus. Strateginen yhteistyösopimus koski myös Osalinkki-kumppaneita. Osalinkkikumppaneiden määrä ei kuitenkaan ollut noussut toivottuun määrään, koska kartelliuhka oli vaikuttanut taustalla. Tukkukaupassa volyymin kasvu ei lisännyt kuluja, vaan toi lisää kannattavuutta. Jos volyymi taas pieneni voimakkaasti, kiinteisiin kustannuksiin pystyttiin vaikuttamaan vain hitaasti. Yleinen sääntö on, että volyymin lisääntyminen on hyvin tuottoisaa. Vuosina 2004-2007 Atoy olisi voinut suoriutua merkittävästikin suuremmasta liikevaihdosta. Isommat luvut eivät tuoneet lisätöitä esimerkiksi atk:lle tai reskontralle. Ainoastaan syvemmän ja laajemman varaston ylläpito olisi edellyttänyt Atoylta merkittäviä investointeja. Jakelukanavan merkitys tukkukaupassa on, että sen avulla tuotteet saadaan esille ja myyntiin sekä varmistetaan se, että korjaamolle saadaan tehtaan tavaroita. Osaset Oy:stä oli tarkoitus tulla Atoyn jakelukanava. Atoy oli panostanut 111(188) sähköiseen tuoteluetteloon, toimituskykyyn eli siihen, miten sillä on tavaraa varastossa sekä markkinointikampanjaan. Atoy ei ollut keväällä 2004 kasvattanut varastoaan. Tämä oli johtunut siitä, että yhteistyöneuvottelut olivat edenneet niin nopeasti, ettei tähän ollut ollut mahdollisuutta. Atoy Oy ja Osaset Oy olivat arvioineet, että merkittäviä riskejä ei ollut ollut. Maahantuonti tukkuliikkeellä ja kauppiailla oli yhteinen etu. Oli laskettu, että Atoyn ja Osaset-kauppiaiden kauppa ei olisi ollut tappiollista. Myyntiehdot olivat olleet merkittäviä, ja oli neuvoteltu pitkistä maksuajoista omilta toimittajilta. Asiakkaalle oli määrä antaa 30 päivän maksuaika, mutta itse ostetuille tuotteille oli tarkoitus saada 60/90 päivän maksuaika. Tämä merkitsisi sitä, että raha tulisi sisään ennenkuin oma lasku tukkuliikkeessä erääntyisi. Kun myös kate otetaan huomioon, on käyttöpääoman tarve vähäinen. Suunniteltu toiminta olisi tuonut sen volyymin lisäyksen, joka oli merkittävä Atoy/Osaset -yhteistyöhankkeen toteuttamiseksi. Kulujen osalta oli otettu huomioon, että Osaset Oy:n henkilökunta siirtyi Atoy Oy:lle. Tiivis yhteistyö vähensi asiakasryhmään tarvittavia markkinointi toimenpiteitä. Mäki on todennut aiheutuneen vahingon määrästä, että sitä arvioitaessa oli otettava huomioon, että yksi Autofit-korjaamo tuottaa 70 000 euroa liikevaihtoa Osaset-liikkeelle vuodesta 2004 alkaen vuoteen 2010 saakka. Lukuun 70 000 euroa vuodessa päädyttiin sillä perusteella, mitä pienkorjaamo käyttää osia vuosittain. Kaupan siirtymässä kustannukset eivät lisäänny merkittävästi. Ensisijainen laskentatapa oli seuraava liiketoimintakauppa helmikuussa 2007, kun Atoy Oy:n varaosaliiketoiminta oli ajautunut sellaiseen tilanteeseen, että oli löydettävä ratkaisu. Neuvotteluissa varaosaliiketoiminnan emoyhtiö APE:n kanssa oli päädytty siihen, että Ruotsin yhtiö ostaa liiketoiminnan. Rahoittaja oli määrännyt, että Atoy Oy.n varaosaliiketoiminta myydään Ruotsin yhtiölle varastoarvolla. Kauppa oli syntynyt 4,5 miljoonan euron kauppahinnalla. Liiketoiminnan arvo oli kuitenkin ollut 39 miljoonaa euroa, josta merkittävä osa on kysymyksessä olevaa vahinkoa. Näytettäessä Mäelle Atoyn kirjallista todistetta K 23, Tuokko Tilintarkastus Oy:n asiantuntijalausunto varaosaliiketoiminnan käyvästä arvosta (Tuokon lausunto I), Mäki on todennut siitä ilmenevän, että kauppa oli lähtenyt oikeaan suuntaan, mutta se ei ollut kasvanut läheskään sille tasolle jolle sen oli pitänyt kasvaa. Vuonna 2004 olisi pitänyt tapahtua lähes 12 miljoonan euron määräinen kaupan siirtymä, mutta sitä ei oltu lähestulkoonkaan saavutettu. Mitä poistoihin tuli Mäki on todennut, että myymättä jääneet tavarat oli ollut mahdollista palauttaa tukkurille. Yhteistyön kannalta ei ollut tarvinnut tehdä uusia investointeja, joten poistojakaan ei ollut ollut tarvetta tehdä. Tappioiden kasvu oli johtunut siitä, että Atoyn liikevaihto ei ollut kehittynyt juuri lainkaan vuosina 2004/2005. Tämän vuoksi myyntikate oli jäänyt vajaaksi. Kuluja ei oltu saatu tasapainotetuksi. Myöhemmässä vaiheessa oli jouduttu irtisanomaan työntekijöitä. Vuosina 2006-2007 myynnin kasvu oli kääntynyt kaupan menetykseksi. Tämän vuoksi kustannuksia oli karsittu. Vuonna 2007 Atoy oli toteuttanut mittavat irtisanomiset. Se oli myös myynyt Lauttasaaressa sijainneen toimitilansa alle sen tasearvon pääoman saamiseksi yhtiölle ja sen toimintaedellytysten turvaamiseksi. Myös Suomenojalla sijaitseva varastokiinteistö oli myyty. Kiin- 112(188) teistökaupoista oli saatu 11 miljoonaa euroa joka, ja Atoyn ruotsalaiselta tytäryhtiöltään saama apu, olivat pelastaneet yhtiön. Myös Jyrki Mäki ja Kari Helenius olivat rahoittaneet Atoyn toimintaa 450 000 euron pääomalainoilla. Näytettäessä Mäelle Arwidsonin kirjallista todistetta K8, Jussi Eerikäisen päiväämätön kirje Osaset Oy:n hallituksen jäsenille, hän on kertonut, että kauppiaat olivat tuolloin olleet hyvin haastavassa tilanteessa. Varaosa-alalla oli yleisesti tiedetty toimista, joihin vastaajat olivat ryhtyneet. Osaa kauppiaista tämä oli passivoinut, eivätkä kaikki kauppiaat olleet olleet yhteistyön kehittämisessä niin aktiivisia kuin heidän olisi toivonut olevan. Näytettäessä Mäelle Arwidsonin kirjallista todistetta K 7, Ote Atoyn Exrtanetistä 14.3.2007, hän on todennut, että kaikissa tietojärjestelmissä oli haasteita. Atoy Oy ei ollut rekrytoinut hankintapäällikköä, vaan sillä oli ollut organisaatio joka oli hankkinut tavaraa. Näytettäessä Mäelle Örumin kirjallista todistetta K 7, Osaset Oy:n hallituksen sähköpostiviesti Örumille 23.3.2004, hän on kertonut, että se oli laadittu Osaset Oy:n hallituksen nimissä, mutta hän ei tiennyt kuka sen oli kirjoittanut. Atoyn edustajat olivat keskustelleet Osaset Oy:n hallituksen kanssa tiedotteesta. Tämä oli johtunut siitä, että kyse oli ollut yhteistyöstä. Mäki ei uskonut nähneensä tiedotetta ennen sen lähettämistä. Näytettäessä Mäelle Örumin kirjallista todistetta K 8, Atoyn tiedote 23.3.2004, hän on kertonut Atoyn olettaneen muiden tavarantoimittajien lisäävän alennuksia eikä leikkaavan niitä. Mäki on Temotin hallituksen jäsen. Hän ei ollut väittänyt Osaset Oy:lle tai Osaset-kauppiaille, että Atoy saisi Temotin kautta kaikki tarvittavat varaosat. Mäki oli tuntenut Temotin tuoterakenteen. Temotilla ei ollut mitään fyysistä varastoa tai paikkaa, jossa sillä olisi ollut näitä tuotteita. Osaset Oy ja Osasetkauppiaat olivat halunneet päästä mukaan Osalinkki-toimintamalliin ja myös sen brändiin. Atoy oli tiennyt, että Osalinkkiin tuli liittymään paljon kauppiaita. Osalinkkiluettelo oli luotu kuvaamaan sähköistä varaosajärjestelmää. Osalinkkiohjelmiston avulla hallitaan varaosamyyntiä, mutta Osalinkki-kumppanuus on toiminnallinen malli joka koskee sitä, miten palvellaan korjaamoita ja myydään Atoyn varaosia korjaamoille. Osaset-kauppiaat olivat olleet sitä mieltä, että yhteistyöhön kannatti lähteä. Mäki ei ollut selvittänyt, oliko Osaset Oy:n hallitus keskustellut avainkauppiaiden kanssa. 21.3.2004 pidetty kauppiastilaisuus oli muuttunut tiedotustilaisuudesta allekirjoitustilaisuudeksi, koska useat Osaset-kauppiaat olivat halunneet allekirjoittaa sopimuksen heti. Näytettäessä Mäelle Örumin kirjallista todistetta K 6, Osaset Oy:n 11.3. 2004 päivätty kirje, joka koskee strategisen yhteistyösopimuksen solmimista, Mäki on todennut, ettei hän osannut sanoa kirjeestä mitään, vaan siitä tuli kysyä kauppiailta joilla hän tarkoitti Osaset Oy:n hallituksen jäseniä. Mäki ei ollut toivonut kilpailevilta varaosatukkureilta mitään tukea Atoylle vaan tilannetta, jossa tukkurit myivät tavaraa myös toistensa ketjuille ja, joka oli mahdollistanut Autoasi- ja Fixus ketjujen muodostamisen. Mäki on kertonut, että kaikki Osaset-kauppiaat oli ollut tarkoitus saada mu- 113(188) kaan, mutta arvioiden mukaan oli ollut pari sellaista kauppiasta, jotka eivät välttämättä liittyisi ketjuun. Toisen liittymättömyyden syynä olivat omistusjärjestelyt ja toinen oli kyseenalaistanut ketjuyhteistyötä. Kauppias Paakkari Keminmaalta ei olisi liittynyt ketjuun yritysjärjestelyjen vuoksi. Näytettäessä Mäelle Kahan kirjallista todistetta K 18, Auto-Center Järn & Strömbäck Ab:n kirje 30.3.2004, hän on kertonut, että siinä viitataan siihen kokonaisuuteen, että tavaraa ei saa vastaajayhtiöltä. Näytettäessä Mäelle Kahan kirjallista todistetta K 19, T:mi Auto-Prylin kirje osaset Oy:lle, hän on todennut, että Tmi Auto-Pryl oli merkittävä asiakas Koivuselle. Vastaajien uhka alennusten poistamisesta oli johtanut siihen, että T:mi Auto-Pryl oli ilmoittanut, ettei se liity ketjuun. Kuultava, Atoy Automotive Oy:n toimitusjohtaja, entinen Osaset Oy:n kehitysjohtaja Jussi Markus Huhtanen on kertonut, että Osaset Oy oli etsinyt yhteistyökumppaneita 2000-luvun alusta lähtien. Vuonna 2002 Atoy oli ottanut ensimmäisen kerran yhteyttä Osaset Oy:öön ja ehdottanut tukkumyyntiä ja Osaset-linkkiä. Osaset Oy oli tuolloin käynnistänyt korjaamoketjun rakentamisen. Vuonna 2003 Osaset Oy oli suunnitellut käyvänsä kauppaa kaikkien tukkureiden kanssa. Vuoden 2004 alussa asiasta oli keskusteltu uudelleen ja helmikuussa 2004 Osaset Oy:n hallitus oli kehottanut Esko Inkistä soittamaan Jyrki Mäelle tiiviimmästä yhteistyöstä. Osaset Oy:n tietoon oli tullut, että Atoy oli ryhtynyt lanseeraamaan Autof-korjaamoketjua. Osaset Oy:n kannalta ei ollut ollut järkevää, että se saisi uuden kilpailijan. Osaset-brändi oli tuolloin varaosakaupan tunnetuin brändi. Atoy-Osaset-yhteistyötä oli rakentanut Osaset Oy:n hallitus, eivätkä Osaset Oy:n toimitusjohtaja tai Huhtanen tienneet, mitä oli ollut meneillään. Huhtanen oli vuoden 2004 maaliskuun alkupuolella saanut puhelun Inkiseltä, jossa oli kehotettu häntä tulemaan Lahteen. Huhtasen mentyä Lahteen Hotelli Salpaukseen oli Osaset Oy:n hallitus ilmoittanut antavansa lisätietoa tulevasta. Liiketoimintasuunnitelma oli olemassa ja Atoyn kanssa oli edetty keskusteluissa. Osaset Oy:n hallitus oli kertonut, että Atoy Oy ja Osaset Oy ryhtyisivät rakentamaan yhdessä 100 jälleenmyyjän ja 500 Autofit-korjaamon tukkuverkostoa markkinoille. Järjestelyllä haettiin 15 20 miljoonan ostosiirtymää Atoylle. Suunnitelman toteuttamisajaksi oli arvioitu noin yhtä vuotta. Vuosina 2003-2004 Suomessa oli toiminut noin 4 000 vapaata korjaamoa, joista 500 liittyminen Autofit-ketjuun oli ollut realistinen tavoite. Varaosaliikkeellä oli jopa lähes 60 toimipistettä, jonka vuoksi 100 kauppiaan saaminen uuteen Osaset-ketjuun oli realistinen tavoite. Myös Atoyn Osalinkki-kumppanit oli ollut tarkoitus liittää ketjuun. Markkinoilta oli ollut tarkoitus hakea ketjuun myös ulkopuolisia toimijoita kuten LuK- ja Lucas -korjaamoita. Huhtanen oli ollut läsnä 21.3. 2004 pidetyssä Atoy-Osaset -yhteistyösopimuksen lanseeraustilaisuudessa. Kenneth Stenbäck oli käynyt sopimuksen läpi kohta kohdalta. Tilaisuudessa oli esitelty etuja joita varaosakauppias saisi uudesta ketjusta. Tällaisia etuja olivat aiempaa edullisemmat ostoehdot kuten linjahyvitysehdot, jotka olivat merkittävät valtaosalle kauppiaita. Myös Autofit- 114(188) korjaamoketju oli kiinnostanut kauppiaita, koska se oli eurooppalainen korjaamoketju, joka oltiin lanseeraamassa Suomeen. Maksuehdot ovat olennaisia liiketoiminnan harjoittamiselle. Osaset-ketjussa maksuehto oli 60 päivää netto, 14 päivää - 2 prosenttia eli käteismaksualennus. Edeltävältä ajalta normaalikäytäntö oli ollut 30 / 60 päivää netto. Myös kauppiaiden sopimusvelvoitteista oli keskusteltu. Heitä oli kiinnostanut ennen muuta, tarkoittiko ostojen keskittäminen sitä, että kaikki ostot tuli siirtää Atoylle. Lähtökohta oli se, että haettiin 60 prosentin keskittymää tulevan vuoden aikana. Mäki oli jopa ilmoittanut, ettei kauppiaiden pitäisi heti ryhtyä ostamaan kaikkia tuotteita Atoylta, koska se ei pystynyt toimittamaan niitä. Atoyn varaston syvyys ei ollut heti ollut riittävä, mutta se oli ollut tarkoitus rakentaa vuoden aikana kuntoon. Kukaan ei ollut kuitenkaan luvannut kauppaille, että Atoyltä saisi kaikki varaosat vuoden kuluttua. Keskeistä oli saada huolto- ja varaosalinjat mahdollisimman täydellisiksi. Yksinmyyntituotteiden vuoksi kaikkia tuotteita ei ollut edes ollut mahdollista luvata toimittaa. Temotia oli esitelty lanseeraustilaisuudessa. Atoy oli jo tuolloin ollut Temotin jäsen ja Temot mahdollisti neuvottelujen aloittamisen uusien tavarantoimittajien kanssa. Tavaroiden saatavuuteen vaikutti myös jakelutilanne kunkin tavaranvalmistajan toimintamaassa. Osaset-kauppiaat olivat saaneet harkinta-aikaa ennen kuin heidän oli päätettävä, liittyivätkö he Atoy-Osaset -yhteistyöhön vai eivät. Osaset-kauppiaat olivat saaneet ostaa vapaasti myös muilta tukkureilta. Sopimuksen mukaista velvoitetta ostaa joku tietty osuus Atoylta ei ollut. Lanseeraustilaisuudessa Sopimuksen oli allekirjoittanut lähes 30 kauppiasta. Ostojen keskittäminen ei tarkoittanut 100-prosenttista keskittämistä, vaan sitä, että ostovolyymista suurin osa keskittyisi Atoylle. Osaset Oy:n hallituksen tehtävä oli tiedottaa keskittämisestä, ja se oli lähettänyt neuvottelukutsuja yhteistyökumppaneille. Huhtanen oli nähnyt vastaajatukkureiden Osaset Oy:n hallitukselle lähettämät alennuskirjeet, joiden viestit olivat olleet hyvin saman suuntaiset. Ostoehtoja oli alennusten osalta muutettu niin, että kannattavaa kauppaa ei enää oltu voitu tehdä. Koivunen oli ilmoittanut siirtyvänsä tukkuhintaan. Muut vastaajatukkurit olivat luopuneet suurista alennuksista. Tällöin yhden portaan kate hinnoittelusta poistui, mikä oli tehnyt kaupankäynnin korjaamoille mahdottomaksi. Vastaajatukkureiden ilmoittama muutos oli ollut poikkeuksellinen toimintatapa alalla. Kukaan muu varaosatukkuri ei ollut kieltäytynyt kaupankäynnistä, vaikka kaupan volyymit pienenevät. Varaosakaupassa oli yleistä, että alennukset vaihtelivat ostovolyymin mukaan 5-10 prosenttia. Nyt oli kyse 20-40 prosentin alennusleikkauksesta. Autovaraosa-alalla oli epätavallista, että alennusprosentteja muutettiin kesken vuoden mittaisen sopimuskauden. Huhtasen tiedossa oli vain yksi kauppias, Kotkassa ja Haminassa toimiva Risto Rämä, jonka saamia alennuksia ei kukaan vastaajatukkuri ollut leikannut. Alennusleikkaukset olivat vaikuttaneet niin, että Osaset-kauppiaita oli eronnut ketjusta. Näytettäessä Huhtaselle Atoyn kirjallista todistetta 60, Osaset-kauppiaiden irtisanomisilmoitukset Varaosa Paakkari Oy, Kuosmanen Oy, Kokolan Varaosakeskus Oy, Autotarvike Reksa Oy, Autotarvike Kuukasjärvi, Korpi-Auto Oy, AutoCenter- Järn & Strömbäck ab, T:mi Auto-Pryli, Jyväskylän 115(188) Autovaraosa Oy ja Iisalmen Varaosakeskus Oy) Huhtanen on kertonut, että Kokkolan Tapani Roiko (Varaosakeskus Oy) oli tyypillinen esimerkki. Roiko osti hyvin pitkälle Koivuselta ja Kahalta. Jos ostoehdot poistetaan, hänen liiketoimintansa kärsii. Tämä on selkeä syy irtisanomiselle. Huhtanen ei ollut keskustellut Autotarvike Kuukasjärvi Oy:n kauppiaan Pertti Kuukasjärven kanssa hänen Osaset ketjusta eroamiseensa johtaneista syistä. Hän on kuitenkin arvellut eron johtuneen siitä, että Kuukasjärvi oli ostanut liikkeensä Toivo Paakkarilta, joka oli perinteisesti ollut Örumin asiakas.Huhtanen ei ollut keskustellut Korpi-Auto Oy:n kauppiaan Jouni Rinnekankaan kanssa Osaset-ketjusta eroamisesta. Tom Järn oli kertonut Huhtaselle, että Auto-Center-Järn & Strömbäckissä oli tapahtunut omistajanvaihdos, jonka johdosta he olivat olleet hyvin varovaisia tekemään ratkaisuja. He olivat toimineet puoliksi Atoyn ja puoliksi muiden tukkureiden kanssa, eivätkä he olleet uskaltaneet lähteä mukaan Atoy-Osasetyhteistyöhön alennusleikkausten takia. He eivät edelleenkään uskaltaneet tehdä merkittäviä päätöksiä, koska pelkäsivät miten Kaha reagoisi. Huhtanen ei ollut keskustellut T:mi Auto-Prylinin kauppiaan Kenneth Artzenin kanssa. Hän ei myöskään ollut keskustellut Varaosa T. Paakkarin kauppiaan Toivo Paakkarin kanssa. Huhtanen tiesi, että Paakkari ei ollut ”ketjumies”, vaan villi ja vapaa kauppias. Huhtanen ei ollut keskustellut Jyväskylän Autovaraosa Oy:n kauppiaan kanssa, koska siihen ei ollut ollut aktiivista tarvetta. Hän oli keskustellut Iisalmen Varaosakeskuksen kauppiaan Kari Rantosen kanssa. Rantonen oli kertonut, että alennusleikkaukset olivat olleet hänen päätökseensä vaikuttanut tekijä. Huhtanen oli keskustellut Autotarvike Reksa Oy:n kauppiaan Risto Pesosen ja hänen isänsä isän Reijo Pesosen kanssa, jotka olivat kertoneet, että selkeä syy Autotarvike Reksa Oy:n Osaset-ketjusta eroamiselle oli ollut se, että Koivunen oli poistanut ostoehdot. Autotarvike Reksa Oy:ltä oli toiminut pääasiallisesti Koivusen kanssa. Huhtanen oli keskustellut Kuosmanen Oy:n kauppiaan Risto Kuusiston kanssa. Kuusisto oli kertonut, että varaosaliiketoiminta ei ollut enää heidän toimintansa keskipisteessä. Mitä tuli Osaset-kauppiaisiin jotka eivät olleet allekirjoittaneet sopimusta Huhtanen on kertonut, että Ivalon Auto Oy:lla ja sen kauppiaalla Jouni Leppäsellä oli ollut poikkeuksellinen suhde Koivuseen ja ennen kaikkea sen ansioituneeseen myyntijohtajaan Jukka Lindroosiin. Tämä oli hyvin yksiselitteinen syy, sille että Leppänen ei ollut voinut hyväksyä Atoy-Osaset -yhteistyösopimusta. Lapin Euro-Osat Oy:n liittymättä jäämiselle oli samat syyt kuin Ivalon Auto Oy:n liittymättä jäämiselle. Lapin Autotarvike Oy:n kauppias ei ollut osallistunut 21.3.2004 pidettyyn Atoy-Osaset -yhteistyösopimuksen lanseeraustilaisuuteen. Kirjelmät muilta tukkureilta olivat jo saavuttaneet heidät. Koivunen oli ollut Lapin Autotarvike Oy:n päätavarantoimittaja. Paven Auto Oy ei ollut liittynyt uuteen Osaset-ketjuun, koska se oli toiminut kaikkien tukkureiden kanssa pienellä paikkakunnalla, eikä se ollut halunnut vaarantaa liikesuhteitaan. 116(188) Huhtanen ei ollut keskustellut Vitikainen Ky:n edustajien kanssa. Vitikaisella oli Varkaudessa toinen yritys joka toimitti teollisuudelle tuotteita. Vitikainen oli tarvinnut paljon Koivusen tuotteita teollisuutta varten. Näytettäessä Huhtaselle listausta alun perin mukaan lähteneistä kauppiasta ja siitä mikä tilanne oli syksyllä 2014 Huhtanen on kertonut, että - Autotarvike P. Salo Ky ei ollut enää ketjussa mukana, - Elimäen Varaosa Oy:llä oli paine tavaravalikoimasta, tarve myydä laajasti valikoimaa, - Imatran Varaosakeskuksen tilanne oli sama kuin Elimäen Varaosa Oy:n, - KP Tuote Pitkänen Oy:n pääliiketoiminta on metallialalla ja se on toiminut pitkään Koivusen kanssa, - Lahden Varaosaexpertillä oli paine saada laajempaa tavaravalikoimaa, - Lauttasaaren Autotarvike Oy:n liikevaihdosta hävisi boikotin myötä merkittävä osa, ja yritys asetettiin konkurssiin, - Mikkelin Autotarvike oli voimakas Bosch-myyjä. Nyttemmin liike on myyty, - Nummelan Varaosalla oli paine saada Koivuselta tavaraa, - Saartin Akulla ja Savon dieselillä on paine saada tavaraa muualta kuin Atoyltä, - Tarvikekolmio Oy toimitti laajalti tavaraa ja boikotti oli selkeä syy eroamiselle, - Äänesseudun Autotarvike Oy ei ollut antanut periksi eikä siis jättänyt eroilmoitusta, vaan se oli asetettu konkurssiin. Osaset-ketjuun mukaan lähteneet kauppiaat keskittivät varaosaostoistaan Atoylle 60 prosenttia. Keskiarvo oli 40 prosentinluokkaa. Taso putoaa, jos otetaan huomioon muutkin kuin varaosaostot ja kuluttajakaupan luvut. Atoyn vaikeudet olivat vieneet mahdollisuudet toteuttaa yhteistyötä siten kuin Atoy oli luvannut kauppiaille. Osaset-ketjuun on viime aikoina kuulunut noin 30 myymälää ja 116 korjaamoa. Atoyn kilpailijat olivat ohittaneet sen rakentamalla omat vastaavat ketjut. Koivunen, Kaha ja Örum olivat keskeisimmät toimijat. Vastaajien tarkoitus oli selkeästi ollut tuhota uuden Osaset-ketjun syntyminen. Osaset-kauppiaat olivat varaosatukkureiden merkittävä asiakasryhmä. Sen vuoksi ne olivat pyrkineet estämään Atoy-Osaset -yhteistyön syntymisen. Kuultava, Oy Arwidson Ab:n hallituksen jäsen ja entinen toimitusjohtaja, ekonomi Markus Tötterman on kertonut toimineensa vuoteen 2005 alkaen Arwidsonin toimitusjohtajana ja olevansa edelleen sen hallituksen jäsen. Vuonna 2004 Oy Arwidson Ab oli ollut viidenneksi suurin tukkuri auton varaosa-alalla. Arwidson ei ollut ollut johtava tukkuri. Suhteessa Atoy Oy:öön Arwidson oli ollut kilpaileva tukkuri. Atoy oli toiminut pitkään alalla ja se oli varteenotettava kilpailija. Vuonna 2004 Atoy ei ollut ollut liikevaihdoltaan suurempi kuin Arwidson. Aikaisemmin Atoy oli myynyt joitakin moottorinosia yksinmyyntioikeudella ja ollut merkittävä moottoriosatoimittaja. Koska moottoreita ei enää juurikaan korjattu, niiden varaosakauppa oli lähestulkoon hiipunut eikä Atoyi enää ollut merkittävä toimittaja Osaset-kauppiaille. Tötterman ei ollut osallistunut 23.3.2004 ja 24.3.2004 Koivunen Oy:n tiloissa järjestettyihin tukkuritapaamisiin, koska hän oli tuolloin ollut Yhdysvalloissa ja palannut Suomeen vasta 29.3.2004. Hän oli saanut tapahtumista tietoa Juha Jäppiseltä. 117(188) Näytettäessä Töttermanille Arwidsonin todistetta K 4, Osaset Oy:n ilmoitus Oy Arwidson Ab:lle 23.3.2004 hän on todennut, että ilmoitus sisälsi selkeän sanoman siitä, että yhteistyö siinä muodossa kuin se oli ollut, oli päättynyt. Mitään lupausta Arwidsonin tulevaisuudesta ei ollut mainittu. Arwidsonia ei oltu kutsuttu Lahden yhteistyötilaisuuteen. Juha Jäppinen oli kertonut Töttermanille, että kilpailijakollegat olivat tavanneet kaksi kertaa Oy Kaha Ab:n ja Koivunen Oy:n tiloissa. Jäppinen ei ollut mukana ensimmäisessä tapaamisessa, mutta toisessa tapaamisessa 24.3.2004 hän oli ollut läsnä ensisijaisesti kuuntelemassa. Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n sopima yhteistyöjärjestely oli tullut Oy Arwidson Ab:lle yllätyksenä. Näytettäessä Töttermanille Arwidsonin kirjallista todistetta K 1, Oy Arwidson Ab:n 25.3.2004 lähettämä kirje Osaset-kauppiaille, hän on kertonut, että kun Juha Jäppinen oli saanut vahvistuksen, että ainoastaan Arwidsonin kilpailijatukkurit oli kutsuttu Lahteen keskustelemaan tulevasta yhteistyöstä, Tötterman oli ymmärtänyt, että Osaset-kauppiaita ei ollut enää kiinnostanut tehdä yhteistyötä Arwidsonin kanssa. Tämän vuoksi Arwidson oli purkanut sopimuksen Osaset Oy:n kanssa. Osaset Oy:llä ei ollut enää ollut toimintaa 1.4. 2004 alkaen, vaan se oli siirtynyt Atoy Oy:lle. Uudella ehtopolitiikalla tarkoitettiin, että erityisehdot, kuten spesiaalialennustai maksuehto, poistettiin. Käteisalennuksia ei oltu poistettu ajalla 1. - 7.4.2004 eikä saatavien perinnässä ollut tapahtunut muutoksia. Arwidson ei ollut kieltäytynyt käymästä kauppaa Osaset-kauppiaiden kanssa. Liiketoiminta Osasetliikkeiden kanssa oli ollut kohtalaisen stabiilia. Arwidson ei ollut poistanut Osaset-kauppiailta perusalennuksia vaan ainoastaan erityisalennukset. Osastopäällikkö Juha Jäppinen oli voinut keskustella erikseen kauppiaiden kanssa maksuehdoista, mutta niistä oli sovittu tapauskohtaisesti ensisijaisesti Töttermanin kanssa. Alennuspolitiikka oli kohtalaisen laaja. Yhtä, selkeää alennuspolitiikkaa ei ollut ollut. Alennukset oli poistettu jo ennen vuoden vaihdetta 2004-2005, koska kirje joka oli tullut, oli ollut niin poikkeava, että aikaisemmista alennusehdoista oli päätetty luopua. Tötterman ei tiennyt, kuinka Osaset-kauppiaiden ostot olivat jakautuneet vastaajien kesken. Hän on kuitenkin arvellut, että vuoden 2004 keväällä 70 prosenttia varaosista oli ostettu muilta tukkureilta kuin Atoy Oy:ltä. Tötterman on olettanut, että Fixus-korjaamoketju oli jo tuolloin ollut löyhässä yhteydessä Koivunen Oy:öön. Koivunen pystyi tukkurina toimittamaan lähes 100 prosenttisesti ne tuotteet, jotka Fixus-ketju tarvitsi. Tötterman oli antanut Juha Jäppisen tehtäväksi ilmoittaa Osaset Oy:n hallituksen puheenjohtajalle ja kauppiaille, että Oy Arwidson Ab ryhtyisi noudattamaan aikaisempia ehtojaan välittömästi, ja aikaisempien myyntiehtojen palauttaminen oli tapahtunut 7.4.2004.Uutta hinnoittelupolitiikkaa ei ollut ehditty soveltaa ennen aikaisempien ehtojen palauttamista. Tämä oli johtunut siitä, että tietojärjestelmien muutokset veivät aikaa. Kauppa Osaset-kauppiaiden kanssa oli hieman lamaantunut. Arwidson oli luvannut palauttaa Osaset-kauppiaille heidän menettämiään alennuksia vastaavan rahamäärän. Tötterman ei kuitenkaan tiennyt, oliko palautuksia suoritettu. Uudet maksuehdot olivat sitten lopulta olleet samat kuin vanhatkin. Arwidson oli toivonut voivansa tehdä kauppaa Osaset-kauppiaiden kanssa kuten ennenkin tai jopa lisätä kauppaa. Kauppaa oli tehty suurin piirtein samalla 118(188) tavalla kuin ennenkin. Arwidson oli toivonut pystyvänsä saamaan lisäkauppaa, koska sen tarjoamat myyntiehdot olivat olleet hyvät, mutta näin ei ollut tapahtunut. Kukaan Osaset-kauppias ei ollut ottanut yhteytä Arwidsoniin. Myöskään Atoy ei ollut ottanut Arwidsoniin yhteyttä. Näytettäessä Töttermanille Arwidssonin kirjallista todistetta K 3, Ote Oy Arwidson Ab:n myyntireskontrasta, hän on kertonut, että ensimmäisestä sarakkeesta vasemmalla ilmeni kuinka paljon kauppaa oli tehty erikseen edellisen 12 kuukauden aikana 1.4.2004 saakka; keskellä olevasta sarakkeesta ilmeni, mitä kauppaa oli tehty ajalla 1. - 7.4.2004. Indeksi oli kahden vuoden ajalta. Osa kauppiaista oli vähentänyt ostojaan, mutta osa heistä oli lisännyt niitä. Lopputulos oli ollut plus-miinus nolla, eli Arwidsonin liikevaihto oli pysynyt samana Osaset-kauppiaiden kanssa. Atoylla oli myynnissä hyvin pitkälti samat tuotteet kuin Arwidsonilla,vaikkakin eri brändeillä. Atoy Oy:llä ei ollut mitään lisäarvoa Osaset-kauppiaisiin nähden. Oy Arwidson Ab oli 5. toimittajan asemassa Osaset-kauppiaisiin nähden ja siltä oli tehty vain täydennysostoja. Ostojen määrä vaihteli kauppiaskohtaisesti. Tötterman oletti, että Atoy oli varmistanut sen, että se oli ehdoton ykköstoimittaja ja ettei Osaset-kauppiailla ollut mitään tarvetta tehdä Arwidsonin kanssa yhteistyötä. Vuonna 2004 Koivunen Oy, Örum Oy Ab ja Atoy Oy olivat ehkä olleet tukkureita, jotka kykenivät toimittamaan kaikkia autovaraosia. Atoy Oy:lla oli ollut vahvat linjat. Osalinkki on sähköinen varaosaluettelo. Myös Arwidson kehitteli omaa sähköistä varaosaluetteloaan. Atoyn suunnitelma oli ollut epärealistinen. Kaikki kauppiaat eivät olleet halunneet lähteä mukaan Atoy-Osaset -yhteistyöhön ja liittyä uuteen ketjuun. Atoyn suunnitelmaa ei voitu toteuttaa ilman lisäinvestointeja, koska ketjun luominen vaati pääomia. Pääomaa sitoutuu varastoihin, markkinointiin ja tietojärjestelmiin jotka ovat erittäin kalliita. Atoyn strategia ei ollut realistinen. Sen vuoksi se ei ollut toteutunut. Atoyn olisi ensisijaisesti tullut varmistaa, että sen oma logistiikkaketju oli varmasti kunnossa ja että se pystyi toimittamaan tukkureille varaosat joita ne tilaavat siltä keskitettyään sille ostonsa niin pitkälle kuin mahdollista. Arwidson ei ollut tehnyt kauppaa Atoyn kanssa ennen Atoy-Osaset -yhteistyön käynnistämistä eikä sen jälkeenkään, mutta Osaset-kauppiaiden kanssa se oli halunnut tehdä kauppaa mahdollisimman paljon. Kuultava, Koivunen Oy:n hallituksen puheenjohtaja Jouko Lyyrtö on kertonut, että vuonna 2004 Euroopan Unionissa voimaan tullut ryhmäpoikkeusasetus oli mahdollistanut ns. vapaan varaosakaupan, jonka johdosta varaosakauppiaat eivät olleet enää olleet sidottuja myymään vain tietyn merkkisiä varaosia. Vuonna 2004 oli ryhdytty perustamaan korjaamoketjuja, jotta tavarat olisi saatu loppukäyttäjälle. Koivusen kilpailijoita olivat olleet kaikki tämän asian asianosaiset, mutta sen pääkilpailutaho oli merkkiorganisaatio. Näytettäessä Lyyrtölle Atoyn kirjallista todistetta K1, Osaset Oy:n tiedote/ tukkureille lähettämä kirje 23.3.2004, hän on kertonut, että sen sisältö oli tullut hänelle yllätyksenä. Atoy-Osaset -yhteistyötä oli valmisteltu piilossa muilta markkinoilla toimivilta tukkureilta. Tukkurit olivat kokoontuneet keskustelemaan kirjeestä saadakseen tietoa, mistä oli kysymys. 119(188) Näytettäessä Lyyrtölle Atoyn kirjallista todistetta 2, Tuulilasi-lehden artikkeli Osaset ja Atoy mukaan Autofit-ketjuun 24.3.2004, hän on kertonut, että tukkurit olivat halunneet saada tietoa, mistä Atoyssä oli kyse. Muut tukkurit olivat tienneet Atoyn huonosta taloudellisesta tilanteesta. Sen vuoksi he olivat arvelleet, että Atoy-Osaset - yhteistyösuunnitelman taustalla vaikutti joku iso taho kuten Temot, jonka avulla Atoy pyrittiin saamaan suuremmaksi ja vahvemmaksi toimijaksi, jotta se pystyy palvelemaan kauppiaita. Koivunen oli vain kuukautta aikaisemmin kuin se oli saanut Osaset Oy:n hallituksen kirjeen, neuvotellut Osaset-kauppiaiden kanssa vuosisopimukset vuodelle 2004.Kock ja Lindroos olivat tehneet päätöksen alennusten leikkaamisesta 23.3.2004, eli heti kun tieto Atoy-Osaset -yhteistyöstä oli heille tullut. Autovaraosakauppiaat tekivät keskenään paljon yhteistyötä. Vastaajatukkureiden tarkoituksena ei ollut ollut vahingoittaa Atoyta, vaan saada Osaset-kauppiaat takaisin heidän omiksi asiakkaikseen. Jokaisen Osaset-kauppiaan kanssa oli neuvoteltu erikseen. Koivunen ei ollut lähettänyt edustajaansa Lahteen neuvottelemaan kaupankäynnistä uuden Osasetin kanssa, koska he eivät neuvotelleet kilpailijan kanssa. Atoy-Osaset -yhteistyöhön oli liittynyt 40 varaosakauppaista. Koivunen ei ollut käynnistänyt hintasotaa, koska se ei voinut antaa yhdelle taholle, eli Atoy-Osaset -yhteistyöhön liittyneille Osaset-kauppialle, poikkeuksellisia hintaehtoja. Tämä olisi ollut epäoikeudenmukaista toisia asiakkaita kohtaan. Alennusten leikkaus oli tullut joillekin yllätyksenä, mutta osa oli osannut odottaa sitä. Koivusen liikevaihto vuonna 2004 vuonna oli pienentynyt tämän tapauksen vuoksi jonkin verran, mutta ei kuitenkaan kovin paljon. Autovaraosa-alalla toimi kymmeniä tukkuliikkeitä, joten tavaraa oli saatavissa markkinoilta. Koivusen yksinmyyntituotteita Osaset-kauppiaat olivat saaneet ostaa vähän huonommin ehdoin kuin muut varaosakauppiaat, mutta Atoylla oli ollut myynnissä vastaavia korvaavia tuotteita. Jotkut varaosakauppiaat olivat ilmoittaneet ostavansa Koivuselta vain ne tuotteet, joita Atoylta ei ollut saanut. He olivat myös sanoneet, että Atoy oli asettanut kauppiaalle ostovelvoitetta tehostavan sanktion. Koivunen oli siirtynyt vuonna 2004 tukkuhinnoitteluun. Tämä oli johtunut siitä, että hinnat olivat merkkiorganisaatioiden toiminnan johdosta nousseet jopa 70 prosentilla. Koivunen oli vuoden 2004 alussa päättänyt leikata kohtuuttomia ohjevähittäishintoja 30 prosentilla, ja tätä hintaa oli ryhdytty kutsumaan tukkuhinnaksi. Tavoite oli, että myös tukkuhinta olisi myös kuluttajahinta. Kaikki Osaset-kauppiaat eivät olleet samassa asemassa, vaan osa niistä oli ollut isoja osa pieniä asiakkaita. Osaset-kauppiaiden alennukset ja ostovolyymit olivat vaihdelleet valtavasti. Ratkaisevaa alennusten määrälle oli se, jatkoiko varaosakauppias ostamista Koivuselta. Jos Osaset-kauppias ilmoitti, että sopimusta jatketaan, Koivunen jatkoi sitä ja myönsi kauppiaalle hänen ostovolyymiinsä perustuvat alennukset. Alennuksen määrä riippui nimenomaan ostoista. Näytettäessä Lyyrtölle kantajan kirjallista todistetta 49, Salon Autotarvike Oy:n sähköpostiviestiä Atoy Oy:lle 5.4.2007, hän on kertonut olevansa aivan varma siitä, että Salon Autotarvike Oy:lle on tarjottu samat ehdot kuin muille Osaset-kauppaille. Salon Autotarvike Oy:llekin oli tarjottu tukkuhinta- myyn- 120(188) tiä 30 prosentin alennuksella. Kolmenkymmenen prosentin alennus on hyvä alennus asiakkaalle, joka ostaa satunnaisesti tavaraa. Koivusen tavoite oli saada asiakkaansa takaisin. Osalinkki on Atoyn sähköinen varaosaluettelo. Koivusella oli ollut sähköinen luettelo jo vuonna 1996. Koivunen oli ryhtynyt suunnittelemaan Fixus-ketjua loppuvuodesta 2003. Vuonna 2004 Koivunen oli jatkanut Fixus-ketjun kehittämistä. Fixus-ketjuideaa ei oltu kopioitu Atoylta. Näytettäessä Lyyrtölle Atoyn kirjallista todistetta 14, Koivunen Oy:n kirjeet Osasetille ja Osaset-kauppaille 24.3.2004, hän on kertonut, ettei kirjettä oltu näytetty Arwidsonille eikä HL Groupille, vaikka ne väittivätkin näin. Kirjeessä oli kyse Koivusen liikesalaisuudesta, eikä sitä näytetty kilpailijoille. Vastaajatukkureiden edustajat olivat tavanneet 24.3.2004. Koivunen oli ryhtynyt soveltamaan uusia myyntiehtoja 1.4.2004 alkaen. Kirje oli pitänyt lähettää kiireellisesti, jotta neuvottelut Osaset-kauppiaiden kanssa olisi saatu käyntiin. Koivusen tarkoitus oli ollut pitää Osaset-kauppiaat Koivusen asiakkaina, ja jatkaa yhteistyötä kuten ennenkin. Näytettäessä Lyyrtölle kantajan kirjallista todistetta 18, Osaset Oy:n kirje Koivunen Oy:lle 26.3.2004, hän on kertonut, ettei Koivunen neuvotellut kilpailijansa Atoyn kanssa. Atoy oli hallinnut uutta Osasetiä. Koivusen edustajat olivat käyneet tapaamassa Osaset-kauppiaita. Pieniä kauppiaita ei oltu käyty tapaamassa. Käyntien yhteydessä 40 kauppiasta oli ilmoittanut, ettei voinut jatkaa kaupankäyntiä Koivusen kanssa. Osaset-kauppiaat olivat ilmoittaneet, että he olivat panneet nimensä sopimukseen, jossa edellytettiin heidän ostavan Atoylta. Koivunen oli heikentänyt tällöin näiden kauppiaiden ostoehtoja, mutta ei missään vaiheessa ollut lakannut myymästä heille. Tukkuri, joka saa vain rippeet jonkin varaosakauppiaan ostoista, ei voinut antaa sille samoja ehtoja kuin eniten ostaville asiakkailleen. Koivusen asiakkailla ei ollut ollut vähimmäisostovelvoitteita, mutta oli yhdessä sovittu vuosiostotavoitteet joihin oli usein päästykin. Atoy ei ole koskaan ollut Koivusen asiakas, Osaset-kauppiaat olivat ainoat jotka menettivät jotain, ja Atoy oli se, joka sai kaiken. Atoy oli eri tilanteissa toistuvasti ilmoittanut, että Osaset-kauppiaat siirtävät ostonsa sille ja ostavat siltä sataprosenttisesti. Näytettäessä Lyyrtölle Stenbäckin kirjettä 26.3.2004 hän on todennut, että väärinkäsitys oli Osasetin sisällä, ja se oikaistaan varmaan siellä missä väärinkäsitys on tehty. Lyyrtö on todennut, että Koivunen olisi mielellään tehnyt kaikkien asiakkaidensa kanssa kauppaa jatkossakin. Koivunen oli ryhtynyt perustamaan omaa ketjua. Fixus-ketju oli lanseerattu muutama kuukausi sen jälkeen kun tieto Atoy-Osaset -yhteistyöstä oli saatu. Vuosina 2006-2007 Fixus-ketjuun kuuluneet varaosakauppiaat voivat ostaa kuitenkin useammalta tukkurilta tuotteita. Defa- ja Thule -tuotteita saa Kahalta. Hella-tuotteita on saatavilla Euroopassa ja Suomessa Örumilta. Koivusella on myynnissä vain joitakin Hella-tuotteita. Vuosina 2003 ja 2004 Osalinkki-kumppani oli ollut Lyyrtölle sanana tuttu, mutta ei muuten. Osalinkki on sähköinen varaosaluettelo. Jos varaosakauppias halusi ostaa Atoylta tavaraa, hänen piti käyttää Osalinkkiä. Autofit oli Lyyrtölle tuttu vain nimenä. Näytettäessä Lyyrtölle Atoyn kirjallista todistetta 19, Osaset Oy:n kirje Koivu- 121(188) nen Oy:lle 21.5.2004, Lyyrtö on kertonut, että Koivunen oli 1.1.2004 leikannut ensin kaikilta asiakkailtaan alennuksia ja 1.4.2004 lukien tietyiltä asiakkailtaan. Alennusten leikkaus oli perustunut siihen, että Atoyn asiakkaiksi siirtyneet kauppiaat ostivat siltä eivätkä Koivuselta. Näin ollen he eivät tarvinneet alennuksiakaan. Koivuselle oli palautunut joitakin asiakkaita. Varaosakauppiaan ilmoitus lopettaa ostonsa Koivuselta oli ”kaukana normaalista”. Kauppaehdot määräytyvät sen perusteella, paljonko varaosakauppias ostaa Koivuselta. Kaupankäynnissä periaatteena on ”jos jotain annan, jotain saan”.Ehtoja ei anneta lahjaksi. Koivunen ei ollut sopinut toisten vastaajatukkureiden kanssa, että nämä menettelisivät samalla tavoin kuin Koivunen, eikä sillä ollut ollut tietoa muiden tukkureiden menettelystä. Kuultava, Koivunen Oy:n toimitusjohtaja ekonomi Jukka Kock on kertonut keskustelleensa Atoy-Osaset -yhteistyösuunnitelmasta Koivunen Oy:n hallituksen puheenjohtajan Jouko Lyyrtön ja sen myyntijohtaja Jukka Lindroosin kanssa. Keskustelussa heillä oli ollut käytössään sähköpostiviesti, joka koski Atoyn tiedotetta, jonka mukaan kauppiaat sitoutuivat ostamaan kaiken tavaran Atoylta. He olivat päättäneet purkaa Koivunen Oy:n markkinointisopimuksen Osaset Oy:n kanssa, koska se oli luovuttanut liiketoimintansa Atoylle. Markkinointisopimus oli loppunut pelkästään tämän takia, eikä sitä ollut enää ollut mahdollista pitää voimassa. Kullekin kauppiaalle oli lähetetty ilmoitus tukkuhinnoitteluun siirtymisestä, jos kauppias liittyisi Atoy-Osaset -yhteistyöhön. Atoyta kohtaan Koivunen ei ollut kohdistanut mitään toimenpiteitä. Lindroos oli velvoitettu ottamaan yhteyttä kauppiaisiin ja käymään neuvottelut heidän kanssaan. Koivusen tarkoitus oli ollut pitää omasta kaupastaan kiinni, eikä sen toimilla ollut merkitystä Atoylle. Kauppiaiden alennukset määräytyivät sen mukaan, kuinka paljon he ostivat Koivuselta,eikä ketjuun kuulumisen perusteella. Koivunen oli halunnut jatkaa kauppaa asiakkaidensa kanssa kuten ennenkin. Koivusen edustajat eivät olleet menneet Lahteen 31.3.2004, koska kaupalliset sopimukset olivat Koivusen ja kauppiaan välisiä. Osaset Oy:n kanssa heillä oli ollut markkinointisopimus. Osasetin hallituksen kirjeen sisältö oli, että ostovolyymi siirtyy Koivuselta Atoylle. Kirje oli niin yksiselitteinen, ettei se antanut mitään mahdollisuuksia mielipiteen muodostukselle. Kun Kock oli lukenut kirjeen, hän ei ollut voinut päätellä siitä muuta kuin, että Osaset kauppiaiden ostot siirtyisivät Atoylle, kuten sopimus edellytti. Kirjeestä ei ollut voinut päätellä muuta. Atoylla oli ollut myynnissä samaa tavaraa kuin Koivusella. Jos yksittäisen kauppiaan kauppa Koivusen kanssa jatkui, se jatkui entisellään. Kock on kertonut, että hänellä oli yli 40 vuoden kokemus autovaraosatukkukaupasta. Kokemuksensa perusteella hän ei pitänyt Atoyn suunnitelmia realistisena. Atoyn liiketoiminnan myynnistä konsernin sisällä ei ollut aiheutunut vahinkoa. Atoyn liiketoiminnan varallisuusmassa oli edelleen säilynyt sen määräysvallassa. Usein liiketoiminta on verotuksellisesti järkevää myydä tasearvolla. Kuultava, Oy Kaha Ab:n toimitusjohtaja Bengt Wahlberg on kertonut toimineensa Kahan toimitusjohtajana vuodesta 1992 alkaen. Kahan liiketoiminta koostuu kolmesta osasta. Se toimittaa varaosia henkilöautoihin, lisäosia, sekä ajoneuvoteollisuuteen komponentteja. Kaha laatii jokaisen asiakkaan kanssa yksilöllisen sopimuksen. Alennusten suuruudet määräytyvät sen perusteella, 122(188) mitä tuotelinjoja asiakas ostaa. Jos asiakas ostaa useita tuotelinjoja, hänen saamansa alennukset kasvavat. Alennusten määrä riippuu tuotelinjojen määrästä ja volyymistä. Päätuotelinja on se, jota jälleenmyyjä tarvitsee päivittäin. Tukkurilla on keskimäärin kuusi päätuotelinjaa joihin panostetaan ja, joihin kuuluvia tuotteita täytyy olla varastossa. Jos tukkurilla ei ole päätuotetta, ei häneltä tilata päivittäin muitakaan harvemmin tarvittavia osia kuten esimerkiksi kytkimiä, starttimoottoreita,latureita ja akkuja, joita ei perushuollossa vaihdeta. Kaha oli tehnyt markkinointiyhteistyötä Osaset Oy:n kanssa joidenkin tuotteiden osalta. Vuonna 2003 Osaset Oy:llä ja Kahalla oli ollut markkinointisopimus. Näytettäessä Wahlbnergille Kahan kirjallista todistetta 3, Osaset Oy:n ilmoitus Kahalle 23.3.2004, hän on kertonut, että se oli ollut hänelle täydellinen yllätys, koska Osaset Oy oli tehnyt sopimuksen, vaikka Osaset-liikkeet olivat olleet yksittäisiä, itsenäisiä liikkeitä. Wahlbergiä oli ihmetyttänyt, kuinka kaikki Osaset-kauppiaat oli satu menemään mukaan tällaiseen strategiaan. Wahlberg oli ymmärtänyt ostojen keskittämisen Atoylle merkitsevän sitä, että Osaset-kauppiaat ryhtyisivät ostamaan merkittävimmät päätuotelinjat eli päivittäin tarvittavat tuotteet Atoyltä. Atoy olisi pystynyt nämä toimittamaan kauppiaille. Päätuotelinjojen volyymin lisääminen ei olisi maksanut niin paljon,etteikö Atoy olisi pystynyt toimittamaan niitä. Ilmoituksesta ei ilmennyt, että ostojen keskittäminen Atoylle olisi toteutettu vaiheittain tai, että keskitys koskisi vain 60 prosenttia ostoista, vaan keskittäminen koski kaikkia päätuotteet. Osaset Oy:n hallituksen ilmoitus Kahalle 23.3.2004 oli aiheuttanut Kahalla toimenpiteitä. Osaset-ketju oli merkittävä ketju, johon kuului hyviä kauppiaita. Kaha oli saanut kentältä vain vähän tietoa Atoyn ja Osaset-kauppiaiden välisestä sopimuksesta. Kauppiaat olivat ilmoittaneet ostavansa päätuotteet Atoylta. Näytettäessä Wahlbergille Kahan kirjallista todisteta 4, Kahan vastaus Osaset Oy:n ilmoituksen 24.3.2004, hän on kertonut, että hän oli laatinut vastauksen Osaset Oy:n hallitukselle kotonaan saman päivän iltana. Wahlbergin laatimaa vastausta oli käsitelty Kahan johtoryhmässä seuraavana päivänä, ja vastaus oli lähetetty noin kello 10 samaan osoitteeseen Osaset Oy:n hallitukselle sähköpostina. Kahan vastaus oli lähetetty jo ennen vastaajatukkureiden kokousta. Koska suurimmalla osalla Osaset-kauppiaista oli ns. päätuotelinjoja Kahalla, sen oli pitänyt yrittää löytää toinen kauppias jolle myydä se päätuotelinja, jonka osalta Osaset-kauppias oli menetetty. Kaha oli ryhtynyt etsimään uusia asiakkaita niiltä paikkakunnilta, joilta tiedettiin asiakkaiden siirtyneen ostamaan Atoylta. Osaset-kauppaiden Kahalta saamat alennukset olivat määräytyneet alennusmatriisin perusteella, ja alennusten leikkaukset oli tehty sen perusteella. Muutoin alennusleikkausten määrää oli mahdotonta ilmoittaa. Näytettäessä Wahlbergille Kahan kirjallista todistetta 11, Kahan alennusmatriisi vuonna 2004, Wahlberg on kertonut, että lyhenne C tarkoitti pienasiakasta, johon ryhmään Atoy-Osaset -yhteistyöhön liittyneet Osaset-kauppiaat oli siirretty. Merkittävä määrä Osaset-kauppiaita oli jo aikaisemmin kuulunut asiakasryhmään C. 123(188) Koska Osaset Oy oli lakannut kokonaisuudessaan, oli markkinointisopimus irtisanottu. Osaset Oy oli poistunut, ja sen henkilökunta oli siirtynyt Atoyn palvelukseen. Kaha ei ollut voinut tehdä markkinointisopimusta sen kanssa kilpailevan tukkurin kanssa. Kirjeen kirjoittaminen ei ollut ollut epätyypillistä. Pian kirjeen lähettämisen jälkeen Osaset Oy:n hallituksen varapuheenjohtaja Pasi Kaukanen oli soittanut Wahlbergille. Kaukanen oli ollut erittäin tuohtunut siitä, mitä Kaha oli ollut tekemässä. Wahlberg oli saanut sen käsityksen, että Kaukasen liikkeenkin päätuotelinjat vaihtuivat Atoy-tuotteisiin. Kaukanen oli suurin varaosakauppias Lahdessa ja Kahan merkittävä asiakas. Kaukanen ei ollut ollut ilmoittanut Wahlbergille, että 40 prosenttia Osaset kaupasta olisi ollut vielä avoinna. Jos asiakas ilmoittaa keskittävänsä ostonsa toiseen tukkuliikkeeseen, ainoa tapa reagoida on ryhtyä etsimään toista asiakasta, jonka kanssa jatkaa yhteistyötä. Ostojen vähentyminen edellyttää alennusten pienentämistä. Kahalla ei ollut ollut vahingoittamistarkoitusta. Se oli pyrkinyt ylläpitämään tai kasvattamaan omaa kauppaansa. Tukkurit olivat keskenään yhteydessä vain Teknisen liiton kautta ja heillä oli noin kuusi kokousta vuosittain. Tapio Hakalan kanssa Wahlberg oli ollut enemmän yhteydessä, koska HL Groupilla ja Kahalla oli osittain yhteinen varasto. Kaha oli 23.3.2004 yrittänyt selvittää, mitä oli ollut tapahtumassa. Osaset-Atoy -yhteistyö oli ollut hyvin merkittävä muutos autovaraosa-alalla. Wahlberg oli pohtinut, kuinka muutos oli rahoitettu ja oliko joku ulkomainen sijoittaja ostanut Atoyn. Jokainen tukkuri oli päättänyt itsenäisesti toimistaan eikä alennusleikkauksista oltu sovittu. Kaha oli tehnyt päätöksensä alennusleikkauksista jo ennen tukkureiden kokousta. Kaha ei ollut kieltäytynyt kaupankäynnistä tai neuvotteluista Osaset-kauppiaiden kanssa. Näytettäessä Wahlbergille Atoyn kirjallista todistetta 20, Osaset Oy:n kirjeet Oy Kaha Ab:lle, Koivunen Oy:lle ja Örum Oy Ab:lle 16.6.2004 ja 30.6.2004 Wahlberg on kertonut, ettei hän kokenut, että Atoy Oy ja Osaset Oy olisivat olleet halukkaita neuvottelemaan Kahan kanssa. Esko Inkinen ja muut Osaset Oy:n hallituksen jäsenet olivat ilmoittaneet, että Osaset Oy oli halukas neuvottelemaan Kahan kanssa yhdestä tuotelinjasta eli Defa-tuotteista. Defa on kausituote jota myydään syksyllä ja talvella. Defa-tuotteita valmistavalla tehtaalla on ennakkotilausjärjestelmä, ja syksyllä myytävät tuotteet on tilattava jo keväällä. Kaha ja Osaset Oy olivat keväällä 2004 sopineet Defan-sisätilan lämmittimien myynnistä kampanjatuotteena. Toimituksista sopimiseksi Defa-valmistajan, Kahan ja Osaset Oy:n edustajien oli ollut määrä neuvotella toimituksista vuoden 2004 helmikuussa. Osaset Oy:n hallitus oli kuitenkin pari päivää ennen kokousta syytä ilmoittamatta peruuttanut osallistumisensa siihen. Jotkut Osaset-kauppiaat olivat ilmoittaneet Kahalle, että heitä oli kielletty tekemästä sen kanssa kauppoja Defa-tuotteista, koska he ostavat jonkun toisen merkkisiä auton sisätilan lämmittimiä. Vuoden 2004 maaliskuussa Wahlberg oli saanut tietää Defan edustajalta, että Atoyn toimitusjohtaja Jyrki Mäki oli ottanut Defaan yhteyttä saadakseen myyntiin Defan tuotteita. Defa oli kuitenkin päättänyt, ettei se antanut tuotteitaan Atoyn myytäviksi, vaan jatkoi yhteistyötä Kahan kanssa. Osaset Oy:n hallituksen puheenjohtaja Esko Inkinen oli syyskuun 2004 alussa ottanut Wahlbergiin yhteyttä ja ilmoittanut Osaset Oy:n kiinnostuksesta ostaa 124(188) Defa-tuotteita. Kaha oli 21.9. laatinut tarjouksen Inkisen ilmoituksenpohjalta. Osaset-kauppiaat olivat siten saaneet Defa-tuotteita Kahalta. Wahlberg oli nähnyt Atoyn kirjalliset todisteet 18-20, Osaset Oy:n kirjeet Oy Kaha Ab:lle, Koivunen Oy:lle ja Örum Oy Ab:lle 26.3.2004, 21.5.2004 ja 16.6.2004 sekä 30.6.2004. Kirjeissä ei oltu ilmoitettu, että kyse olisi ollut 40 prosentin kaupasta. Kirje 21.5.2004 oli kirjoitettu uhkaavaan sävyyn, eikä sitä voinut pitää neuvottelukutsuna. Kaha ei ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin Atoyn Osalinkki-kumppaneiden tai korjaamoiden osalta. Myöskään Osaset-kauppiaat eivät ole vaatineet Kahalta vahingonkorvausta. Kuultava, Örum Oy Ab:n toimitusjohtaja Kai-Petteri Purhonen on kertonut näytettäessä hänelle Örumin kirjallista todisteta 1, Heikki Mäen kirje Atoy Oy:n yhtiökokoukselle 8.6.2003, ja Örumin kirjallista todistetta 2, eriävä mielipide Atoy Oy:n yhtiökokouksessa 9.6.2003, että ne osoittivat Atoy Oy:n osakkeenomistajat ja hallituksen jäsenten olleen eri linjoilla Atoyn toiminnan muutoksista. Myös Atoyn taloudellinen tilanne oli ollut erittäin huono. Atoyn heikkoudet olivat kannattavuuden pidempiaikainen heikkeneminen, jonka johdosta sillä ei ollut käytettävissä pääomia. Myöskään toimitusjohtajan vaihtaminen ei ollut ollut onnistunut ratkaisu. Örum oli tehnyt kunkin Osaset-kauppiaan kanssa erillisen sopimuksen ja sillä oli ollut 5 - 7 Osaset-kauppiaan kanssa vuosisopimus. Jotkut Osaset-kauppiaat eivät olleet ostaneet mitään Örumilta.Vuosisopimus sisälsi tavoitteita ja kauppiaan saamat bonukset määräytyivät sen ostojen perusteella. Örumilla oli ollut markkinointiyhteistyösopimukset Osaset-ketjun kanssa. Osaset-yhteistyö ei ollut kovinkaan merkittävä osa Örumin liiketoiminnasta. Osaset-kauppiaden kaupankäynti Örumin kanssa oli ollut keväällä 2004 hyvin passiivista. Osaset-kauppiaiden ostojen välillä oli suuria eroja. Jotkut Osaset-kauppiaat eivät olleet ostaneet Örumilta mitään. Suurin osa Osaset-kauppiaista oli ollut satunnaisostajia .Markkinointisopimuksen perusteella Örumilla oli velvollisuus maksaa ostoista tietty prosenttimäärä Osaset-kauppiaille. Markkinointisopimuksen tarkoitus oli, että Osaset-ketju tukisi Örumin ja kauppiaiden välistä yhteistyötä. Örum oli pyrkinyt tekemään Hella-tuotteiden osalta kampanjasopimukset. Örum ei kuitenkaan ollut sopinut, että kauppiaat ostaisivat jonkun tietyn vähimmäismäärän tavaraa. Kauppaehdoista sovittaessa volyymilla oli aina merkitystä. Vuosisopimusneuvotteluissa sovittiin joku määrä ja alennuksen lisäys. Jos kauppias ei saavuttanut myyntitavoitetta, keskusteltiin uusista ehdoista. Alkuvuonna 2004 Örum oli tehnyt ainakin seitsemän Osaset-kauppiaan kanssa vuosisopimukset. Purhonen ei ollut koskaan aikaisemmin saanut varaosakauppiailta ilmoituksia, että he pienentäisivät ostojaan varaosatukkurilta. Jos tällainen ilmoitus tulisi, siirryttäisiin perusalennusmatriisiin. Liiketaloudellisesti järkevää on antaa sitä parempi alennus, mitä suurempi asiakkaan ostovolyymi on. Näytettäessä Purhoselle lrumin kirjallista todistetta 7, Osaset Oy:n sähköpostiviesti Örumille 23.3.2004, hän on kertonut saaneensa sen itse. Sähköpostiviestin sisältö oli ollut Purhoselle yllätys, eikä hän ollut voinut uskoa sitä todeksi. Viestissä Osaset-kauppiaat olivat ilmoittaneet lopettavansa ostot Örumilta, ja 125(188) ostavansa jatkossa tavaraa Atoylta. Osaset-kauppiaiden siirtyminen Atoyn asiakkaiksi merkitsi sitä, että Örum menettäisi asiakkaita, markkinaosuutta ja liikevaihtoa. Örumin myyntipäällikkö Eero Kares oli kertonut Purhoselle, että Osaset-ketju oli hyvin heterogeeninen, eivätkä siihen kuuluneet kauppiaat tehneet yhteistyötä. Kareksen käsityksen mukaan Atoylla ei ollut kykyä luoda uutta Osaset-ketjua. Näytettäessä Purhoslle Örumin kirjallista todistetta 9, Purhosen ohjeet Osaset Oy:lle lähetettävän vastauksen laatimiseksi, hän on kertonut, että Osaset Oy oli irtisanonut yhteistyön Örumin kanssa. Osaset Oy ja Osaset-ketju oli joutunut Örumin kilpailijan Atoyn määräysvaltaan. Sen vuoksi Örum ei ollut halunnut tehdä yhteistyötä Osaset Oy:n kanssa, mutta yksittäisten Osaset-kauppiaiden kanssa se oli ollut edelleen halukas yhteistyöhön kuten aikaisemminkin, jolloin Örum oli neuvotellut kauppasopimuksista yksittäisten kauppiaiden kanssa. Purhonen oli osallistunut 23.3.2004 tukkureiden tapaamiseen, jossa oli pyritty selvittämään, mitä autovaraosamarkkinoilla oli tapahtumassa. Tilaisuus oli järjestetty Kahan tiloissa ja siihen olivat osallistuneet Wahlberg, Kock, joku HL Groupista sekä maahantuojien edustajia. Tapaaminen oli kestänyt 30 - 40 minuutin ajan. Kokouksessa oli keskitytty siihen, kuinka Atoy olisi kyennyt ryhtymään luomaan uutta varaosakauppiasketjua ja, oliko joku yritys ottanut Atoyn haltuunsa. Kokouksessa oli ollut vallalla käsitys, että Atoyn kyky perustaa itsenäisesti ketjuorganisaatio oli heikko. Purhonen oli laatinut vastauksen Osaset Oy:n irtisanomisilmoitukseen, jossa hän oli ilmoittanut, että Örum toteuttaisi alennustensa leikkauksen. Tieto tästä oli levinnyt markkinoilla kuin kulovalkea. Näytettäessä Purhoselle Örumin kirjallista todistetta 10, Airi Peltolan 24.3.2004 Purhoselle lähettämä vastausluonnos, hän on kertonut, että se oli ilmoitus, joka oli lähetetty hänelle hyväksyttäväksi, ja jonka hän ehdotti lähetettäväksi Osaset-kauppaille, erityisesti Osaset Oy:n hallitukselle. Örumin vastaus oli lähetetty muodossa, joka vastasi Purhosen ruutupaperille laatimaa versiota. Purhonen oli 24.3.2004 ollut Koivusen tiloissa tapaamassa muiden tukkureiden edustajia. Tapaamiseen olivat osallistuneet Koivuselta Kock ja Jäppinen sekä Arvidsonin ja HL Group Oy:n edustajat. Tapaaminen oli kestänyt noin puoli tuntia. Osaset-kauppiailta ei oltu saatu mitään olennaisia tietoja. Markku Huhtanen oli kuitenkin kertonut, että tukkurit eivät vielä tienneet kaikkea. Purhonen ei ollut kuullut Osaset-kauppiaiden harkinta-ajasta. Ainoa tieto, jonka tukkurit olivat saaneet oli, että ostot keskitetään Atoylle. Jos ostot keskitettäisiin Atoylle, ei ostopotentiaalia voisi jäädä lainkaan vapaaksi. Näytettäessä Purhoselle Atoyn kirjallista todistetta 15, Örum Oy Ab:n kirje Osasetille 24.3.2004 ja Osaset-kauppiaille 24.3.2004, hän on kertonut, että se oli lähetetty Osaset-kauppiaille ryhmäpostina ja se on mennyt myös Osaset Oy:n hallitukselle. Örumin alennusmuutos koski kaikkia Osaset-kauppiaita, jotka olivat lähteneet mukaan Atoy-Osaset -yhteistyöhön. Oli asiakkaita, joilla saattoi olla perus- 126(188) alennus jo valmiiksi. Niille, jotka olivat irtisanoneet ostonsa Örumilta oli vastattu 1.4.2004. Örumin toimenpiteet ja niitä koskeva viesti olivat johtuneet siitä, että Osasetkauppiaiden ostojen keskittäminen Atoylle olisi tehnyt Örumin liiketoiminnan Osaset-kauppiaiden kanssa kannattamattomaksi. Myöskään markkinointiyhteistyö kilpailijan kanssa ei ollut ollut mahdollista. Örum oli halunnut viestittää Osaset-kauppiaille reagoivansa heidän toimiinsa siten, että Osaset-kauppiaat saavat vain perusmatriisin mukaiset alennukset. Örum oli pyrkinyt neuvottelemaan kauppaehdoista yksittäisten kauppiaiden kanssa. Sen toiminnalla ei ollut mitään tekemistä Atoyn kanssa.Atoy ei kärsinyt vahinkoa siitä, että Örum muutti kauppiaiden alennuksia. Örum ei ollut saanut kauppiailta viestejä tämänkään jälkeen mutta Atoyn lakimies, varatuomari Kenneth Stenbäck oli lähettänyt kirjeitä. Vuoden 2004 elokuun puolivälissä Inkinen, Kaukanen ja Silverberg olivat tulleet tapaamaan Purhosta. Joku heistä oli edustanut Osaset-kauppiaita, joku Osaset Oy:n hallitusta ja joku Osaset.comia. Purhoselle oli jäänyt, epäselväksi ketä kuikin heistä edusti. Inkisen, Kaukasen ja Silfverbergin vaatimus oli, että alennukset oli palautettava. Tämä vaatimus ei ollut Örumin kannalta ollut liiketaloudellisesti järkevä, koska ehdotus ei ollut sisältänyt Örumin tuotteiden ostotavoitetta tai -sitoumusta. Purhonen oli kuitenkin sopinut heidän kanssaan, että myyntimies käy kauppias kauppiaalta läpi, mitä kukin Osaset-kauppias ostaisi Örumilta. Eero Kares ja myyntimiehet olivat käyneet koko ajan keskustelua Osaset-kauppiaiden kanssa. Kareksen a myyntimiesten viesti oli ollut, että Osaset-kauppiaat vaativat kaikkien alennustensa palauttamista ennen kuin voidaan keskustella, onko mahdollista tehdä yhteistyötä. Huhti-kesäkuussa 2004 Kares tai myyntimies oli ollut yhteydessä jokaiseen Osaset-kauppiaaseen. Eero Kares oli kertonut Purhoselle, että Atoy-Osaset -yhteistyöhön lähteneet kauppiaat olivat saaneet vain hyvin vähän tietoa. He olivat ymmärtäneet, että Atoy oli heidän maahantuojansa. Örum ei koskaan ollut kieltäytynyt myymästä Osaset-kauppiaille eikä 20 prosentin alennuksen myöntäminen merkinnyt myynnistä kieltäytymistä. Örum ei myöskään ollut ryhtynyt perimään velkojaan Osaset-kauppiailta poikkeuksellisesti. Örum oli vuonna 2003 ryhtynyt yksinkertaistamaan alennuskäytäntöjään. Satunnaisasiakkaita koskeva alennusmatriisi oli otettu käyttöön vasta vuonna 2005. Satunnaisasiakas oli se, joka osti kerran viikossa. Näytettäessä Purhoselle Örumin kirjallista todistetta 14, Osaset Oy:n Örum Oy Ab:lle 19.1.2005 lähettämä kirje, hän on kertonut, että Osaset-kauppiaat olivat ottaneet sillä ensimmäisen kerran yhteyttä Örumiin. Näytettäessä Purhoselle Örumin kirjallista todistetta 15, Örum Oy Ab:n Osaset Oy:lle 8.2.2005 lähettämä kirje, hän on kertonut, että se oli johtanut siihen, että Osaset Oy:n hallituksen puheenjohtaja Esko Inkisen kanssa oli yritetty saada aikaan palaveria, muta palaveri ei ollut toteutunut, koska Inkisellä ja hänen edustamillaan kauppiailla ei ollut ollut neuvotteluhalukkuutta. Tämän jälkeen Osaset-ketju ei ollut enää ollut yhteydessä Örumiin. Osaset-ketju oli Örumin kilpailija. Kukaan tukkuri ei ollut paheksunut sitä, että Örum oli tehnyt kauppaa yksittäisten Osaset-ketjuun kuuluneiden kauppiaiden kanssa. Örum ei ollut koskaan kieltäytynyt kaupankäynnistä Osaset-ketjuun kuuluvien kauppiaiden kanssa. 127(188) Vuoden 2004 keväällä Atoy ei ollut kuulunut Örumin vahvimpiin kilpailijoihin. Suomen markkinoilla oli toiminut joitakin kymmeniä varaosatukkureita, joista kymmenkunta oli merkittävämpiä. Atoylla oli paljon tuotteita, joita se edusti Suomessa. Purhosen käsityksen mukaan Atoyn tavoite saada Atoy-Osaset -yhteistyöhön 100 kauppiasta ja 500 korjaamoa ei ollut realistinen. Varaosaliikkeiden liikevaihto oli keskimäärin alle 500 000 euroa. Örum oli tehnyt kauppaa kaikkien niiden kanssa, jotka halusivat tehdä sitä. Karkea arvio on, että 70 prosenttia Örumin kaupasta oli kuluttajakauppaa. Korjaamon toiminta perustuu tavaran saatavuuteen, joka on olennaisin seikka varaosakaupassa. Korjaamokauppa vaatii oman organisaation, koska se poikkeaa paljon kuluttajakaupasta. Örumilla on Autoasi-korjaamoketju, johon kuuluu 280 korjaamoa. Ketjun luominen sen nykyiseen laajuuteen kesti kuusi - seitsemän vuotta. Örum oli panostanut Autoasi-ketjun luomiseen kymmeniä miljoonia euroja. Ketjurakentaminen vaatii vahvan verkoston, jonka luominen vaatii investointeja. Ketjulla pitää olla runkoverkosto. Konseptien ja liiketoimintasuunnitelman rakentaminen sekä kauppiaiden ja heidän henkilöstönsä koulutus edellyttävät suurta työmäärää, joka kestää vuosia. Osalinkki on Atoyn sähköinen tilausjärjestelmä. Örumilla oli ollut vuodesta 2003 alkaen internet-pohjainen tilausjärjestelmä. Purhonen ei tiennyt, mitä osalinkkikumppanit olivat. Näytettäessä Purhoselle Örumin kirjallista todistetta 18, Osaset Oy:n Örum Oy Ab:lle 21.5.2004 lähettämä kirje, hän on kertonut, että Osaset Oy:n hallituksen aikaisempi ilmoitus oli ollut niin yksiselitteinen, ettei väärinkäsitys ollut voinut olla kyseessä. Näytettäessä Purhoselle Atoyn kirjallista todistetta K 15, Örum Oy Ab:n kirje Osasetille 24.3.2004 ja Osaset-kauppiaille 24.3.2004, hän on kertonut, että kello 15:40 oli kentältä jo tullut viestejä, että osa Osaset-kauppiaista ei ollut lähdössä mukaan Atoy-Osaset -yhteistyöhön. Tukkureiden tapaamisessa ei oltu keskusteltu näistä kauppiaista. Tapaamisten ainoa sisältö oli, mitä varaosamarkkinoilla oli tapahtunut. Todistajat Todistaja, entinen Osaset Oy:n hallituksen jäsen Pasi Olavi Kaukanen (Lahden Varaosaexpert Oy) on kertonut toimineensa varaosakauppiaana vuodesta 1993 vuoteen 2006, jolloin hän oli myynyt liikkeensä. Osaset-kauppiaana hän oli toiminut vuodesta 1997 tai 1998. Ennen huhtikuuta 2004 Kaha oli ollut Kaukasen suurin tavarantoimittaja. Kaukasen kuusi suurinta tavarantoimittajaa olivat olleet Kaha, Örum, Atoy, HL Group, Koivunen ja Arwidson. Kaukanen on muun ohella kertonut, että uuden Osaset-ketjun tarkoituksena oli ollut kehittää markkinointia. Ketjua oli yritetty kehittää AD-ketjun tapaan ostojen keskittämisellä. Kaikki kauppiaat toimivat omana taloudellisena yksikkönään. Osaset Oy:llä oli ollut hankintayhteistyötä. Täydentäviä toimittajia tarvittiin paljon. Nykyisin ainakin neljältä toimittajalta tuli saada tavaraa päivittäin, jotta tuotteiden saatavuus voitiin turvata. Vuonna 2004 ostot olivat hajaantuneempia, ja eri tavarantoimittajia käytettiin enemmän. Korjaamoille oli kaikkein tärkeintä tuotteiden saatavuus ja sujuva logistiikka. Kaukasella oli ol- 128(188) lut kaikkien vastaajien kanssa vuosisopimukset, jotka oli vahvistettu kirjallisesti jossakin vaiheessa vuotta. Tukkukauppiaasta riippuen 1- 3 kuukauden välein oli käyty läpi, mitä voitaisiin tehdä, jotta ostot kehittyisivät suunnitelman mukaisesti. Tilasto todellisesta tilanteesta tuli yleensä vuoden vaihteessa. Määrältään alennukset olivat käytännössä 45 -68 prosenttia ja 55 prosentin alennusta voitiin pitää normaalina tai hyvänä. Atoy-Osaset -yhteistyösopimuksen oli tarkoitus olla tulevaisuussopimus. Suurin osa Osaset-kauppiaista oli jo ehtinyt tehdä vuosisopimuksia, ja tarkoitus oli ollut, että sopimuksia kunnioitetaan eikä niitä katkaista kesken kauden siinäkään tapauksessa, että uusi keskittämisajatus ei toteutuisikaan. Tukkukauppiaille lähetetyn 23.3.2004 päivätyn tiedotteen sisältö oli huonosti laadittu. Tarkoituksena oli ollut, että Atoy toimisi ykköstoimittajana. Kauppiastilaisuudessa 23.3. 2004 kauppiaista 30 oli allekirjoittanut yhteistyösopimuksen, ja toinen puoli oli sitä mieltä, että ei kannattanut lähteä mukaan, tai jostain muusta syystä ei halunnut lähteä mukaan. Riippumattomia varaosaliikkeitä oli siihen aikaan ollut paljon. Kaukasen muistaman mukaan harkinta-aikaa yhteistyösopimuksen allekirjoittamiselle oli ollut joko kuusi kuukautta, tai vuoden 2004 loppuun. Lopulta sitä oli jatkettu poikkeuksellisen tilanteen johdosta. Kaukanen oli pitänyt selvänä, että yhteistyösopimuksella ketjuun saataisiin lisää kauppiaita. Osa kauppiaista oli jo tehnyt Atoyn kanssa Osalinkki-kumppanuussopimuksen, eikä heillä olisi ollut mitään menetettävää liittyessään Osaset-ketjuun. Tavoitteena oli ollut 75 liikettä hyvin nopeasti, ja maalilukuna oli 100 liikettä. Vuoden 2004 loppuun mennessä Osaset-liikkeitä olisi ollut 70. Oletuksena oli, että Osasetiin kuulumattomat Osalinkki-kumppanit olisivat suurimmaksi osaksi lähteneet mukaan. Silloin ajateltiin, että Osaset-korjaamot tuli saada saman nimisen ketjun alle, ja ketjuksi valittiin Autofit, jonka lanseeraaminen oli ollut vasta tulossa. Oli laskettu, että kaikilla varaosakauppiailla olisi keskimäärin 5 korjaamoa, jolloin 100 liikkeen määrällä lopputulos olisi ollut 500 korjaamoa. Suunnitelmana oli käyttää Atoylla jo olemassa olevaa logistiikkaa, jota olisi päästy rakentamaan uudelle ketjulle soveltuvaksi jo vuonna 2004. Atoy-Osaset -kumppanuussopimus sisälsi sen, että Atoy olisi jossakin aikataulussa pitänyt ottaa päätavarantoimittajaksi, ja sanktiona oli sopimussakko tai eroaminen. Kaukanen ei pitänyt sanktiota epätavanomaisena. Sopimuksen alennusmatriisi sisälsi ” porkkanan”, jonka avulla pienemmät kauppiaat olisivat hyötyneet alennuksesta enemmän. Isompia kauppiaita kiinnostivat logistiikkamuutokset. Tiettyä ostoprosenttivaatimusta sopimuksessa ei ollut, mutta sen ajan toimintojen mukaan se olisi edellyttänyt yli 50 prosentin, ehkä 60 prosentin ostokeskittymää. Sopimuksen alennustasoissa oli tuoteryhmäkohtaisia eroja, ja ne olivat lähellä 70 prosenttia, eikä alle 50 prosentin alennuksia ollut ollut. Alennukset olivat parempia, kuin alennukset joita kauppiaat aikaisemmin saaneet. Kaukasen käsityksen mukaan Atoy ei ollut ennen julkistamistilaisuutta tilannut vielä mitään tavaraa, koska vielä tuolloin ei oltu tiedetty, tuleeko sopimukseen allekirjoittajia. Vastaajien alennusleikkausten jälkeen kauppiaiden ei ollut ollut kaupallisesti järkevää käydä kauppaa uusilla hinnoilla, koska niillä hinnoilla ei saanut katetta. Tämän vuoksi vastaajatukkureilta oli ostettu leikatuilla alennuksilla hyvin vähän tavaraa,ja kauppaa oli käyty välikäsien kautta. Kaukanen oli vuonna 2004 pyrkinyt ostamaan Atoy Oy:n kautta kaikki tarvitsemansa tuotteet, joita siltä oli ollut saatavissa. Hänen ostojensa keskittämisaste Atoylle oli ollut 60- 129(188) 70 prosenttia. Atoylta ei ollut kuitenkaan saanut riittävästi tavaraa, ja huhtikuussa 2004 oli jo alkanut olla puutetta tietyistä tuotteista,jolloin kauppaa oli jouduttu käymään välikäsien kautta. Tavaran saatavuusongelmat ja niiden aiheuttamat toimitusviiveet olivat vaikuttaneet katteeseen siten, että liiketoiminta oli muuttunut 7-8 prosenttia tappiolliseksi, ja varaosakauppiaille oli aiheutunut lisävaivaa. Vastaajatukkureiden edustajat eivät olleet enää käyneet Kaukasen liikkeessä. Hän oli ryhtynyt ostamaan tuotteita, joita oli pystynyt järjestämään, ja hän oli ostanut sellaisiakin tuotteita joita ei olisi halunnut ostaa. Kaukasen tiedossa oli, että joillakin varaosakauppiailla oli ollut maksuviivästyksiä, ja velkojen lyhennyksistä oli tehty usean vuoden sopimuksia, mitkä seikat kauppiaat olivat pitäneet omana tietonaan. Ennen kuin Kahan alennusleikkauskirje oli tullut, sen edustaja oli ensin soittanut Kaukaselle ja kysynyt, oliko hän mukana yhteistyössä. Kaukanen oli tämän jälkeen soittanut Kahan toimitusjohtajalle Bengt Wahlbergille ja oli kysynyt, eikö kauppa millään tasolla kiinnostanut Kahaa, jolloin Wahlberg oli todennut, että he eivät lähde Atoyn ”rääppiäisiin”. Arwidsonin toimitusjohtaja Juha Jäppinen oli keskustellut Esko Inkisen kanssa, ja Osaset oli tarjonnut Arwidsonille merkittävää kaupan kasvua, jos alennukset pysyisivät. Kaukasen muistaman mukaan 10.4.2004 Arwidsonin kanssa oli päästy sopimukseen palautumisesta entisiin myyntiehtoihin. Jäppinen oli ollut ainoa, jonka kanssa oli päästy keskustelemaan maaliskuun puolella 2004. Arwidson ei ollut poistanut alennuksia lainkaan, ja kauppiaat olivat olleet tietoisia siitä, että Arwidsonilta sai ostaa tavaraa. Tukkukauppiaille ei ollut jäänyt epäselväksi, että Osaset-kauppiaat halusivat tehdä edelleen kauppaa, mutta tukkukauppiaiden edustajat eivät olleet käyneet liikkeissä. Kaikkien vastaajatukkukauppiaiden viesti oli ollut, että tilanne normalisoituu, jos kauppias eroaa uudesta Osaset-ketjusta. Tukkukauppiaat eivät olleet kieltäytyneet kaupanteosta, vaan toimitukset olivat jatkuneet, mutta erilaisilla alennustaulukoilla. Kahalle, Koivuselle ja Örumille oli lähetetty kutsu neuvotteluihin Lahteen 31.3.2004. HL Groupille ja Arwidsonille ei oltu lähetetty kutsua. Syynä tähän oli ollut se, että oli haluttu jättää mahdollisimman paljon ostovolyymiä Kahalle, Koivuselle ja Örumille, jotka olivat kattavimmat tukkukauppiaat. Kaukasen liiketoiminta oli muuttunut kannattavaksi vuonna 2005. Hän oli kuitenkin eronnut uudesta Osaset-ketjusta 30.6.2006, mutta hän oli ehtinyt myymään liikkeensä, ennen kuin ero oli astunut voimaan. Eron syy oli ollut se, että sopimusta Kahan ja Koivusen kanssa ei ollut syntynyt. Koska Atoy-Osaset -yhteistyötä ei oltu päästy rakentamaan tarkoituksenmukaisesti ja suunnitelmallisesti, Kaukanen oli valinnut mieluummin kannattavan liiketoiminnan kuin selviytymisen. Todistaja, entinen Osaset Oy:n hallituksen jäsen Ilkka Henrik Juhani Puhakka (Megaosa Oy ) on kertonut toimineensa 30 vuoden ajan varaosakauppiaana Osaset-ketjussa. Vuoden 2004 alussa hänen suurin tavarantoimittajansa oli ollut Kaha ja toiseksi suurin Atoy. Puhakan seuraaviksi suurimmat tavarantoimittajat olivat olleet Örum ja Koivunen. Puhakka on muun ohella myös kertonut, että hänellä oli ollut kauppasuhteet kaikkiin merkittäviin tukkureihin. Arkipäivää oli, että noin 15 prosenttia tilauksista piti osoittaa jollekin toiselle tukkurille, kun päätoimittajalla ei jostakin syystä ollut ollut tuotetta. Tukkurei- 130(188) den kanssa oli sovittu ostomääriin perustuvat vuosihyvitykset. Alennukset olivat olleet keskimäärin 50 – 55 prosenttia. Joissain yksittäisissä tuoteryhmissä alennus saattoi olla pienempi. Alennukset kuluttaja-asiakkaille olivat noin 10 – 20 prosentin ja korjaamoille 30 – 35 prosentin luokkaa. Atoy-Osaset -kumppanuussopimuksen tarkoituksena oli ollut siirtää tavaraostot ensisijaisesti Atoylle. Kumppanuussopimuksessa oli tarkasti eritelty kuinka asiassa edettäisiin. Prosenttiluvuista ei oltu keskusteltu, vaan ainoastaan ensisijaisuudesta. Kumppanuussopimuksen alennusprosentit olivat olleet erittäin hyvät, ja ostoehdot olivat parantuneet merkittävästi. Puhakan käsityksen mukaan ostoehdot eivät olleet tiukat, vaan ne olivat ”parantuneet reippaasti”. Kauppiastilaisuudessa oli yhteistyösopimuksen allekirjoittamiselle annettu harkintaaikaa, mutta yli puolet Osaset-kauppiaista oli allekirjoittanut sopimuksen heti. Ostopakkoa ei ollut ollut. Siirtymäajan piti olla hallittu niin, että ostoja ei ollut tarkoitus siirtää heti Atoylle, vaan asteittain siten, että Atoy saisi varastonsa kuntoon ja tavaraa riittäisi kaikille. Atoy ei ollut luvannut toimittaa kaikkia kauppiaiden tarvitsemia autovaraosia, mutta esille oli tuotu myös ajatus, että Temotin kautta jatkossa olisi mahdollisuus saada tavaraa. Periaatteessa yleisesti Temotin edustamia merkkejä olisi mahdollista ostaa Atoyn kautta, tai se pystyisi niitä toimittamaan, mutta olemassa olevia yksinmyyntituotteita ei oltu luvattu toimittaa, eli kauppiaille ei luvattu esimerkiksi Defa- tai Thule -tuotteita. Tiedettiin, että oli yksinmyyntituotteita, joka oli alalla kaikkien kauppiaiden tiedossa. Kaikilta vastaajatukkureilta oli tullut kirje, että jos allekirjoittaa yhteistyösopimuksen, alennukset leikataan eikä tavaraa myydä. Arwidsonin Jäppinen oli ollut Puhakkaan yhteydessä ja tiedustellut, kuinka jatketaan, mutta painottanut, että hänellä ei ollut päätösvaltaa, vaan se oli toimitusjohtajalla. Puhakka ei ollut ollut yhteydessä muihin tukkukauppiaisiin. Alennusleikkauskirjeiden jälkeen ei Arwidsonia lukuun ottamatta ollut ollut mahdollista ostaa tavaraa, koska tilit olivat olleet kiinni ja alennukset oli poistettu. Vaikka tilauksen olisi lähettänyt, ei tavaraa olisi tullut. Puhakalle ei ollut tullut edes mieleen lähettää tilausta vastaajatukkureille. Kohtelu oli ollut samanlainen kaikkia Osasetkauppiaita kohtaan eli tilit olivat menneet kiinni. Kauppiaat olivat alkaneet etsimään tavarantoimittajia, joilta tavaraa olisi ollut saatavilla. Heillä oli ollut kauppasuhteita alan toimijoihin, joiden kanssa oli keskusteltu siitä, oliko tavaraa mahdollista saada. Vastaajien tavaroita oli jouduttu ostamaan Osaset-ketjuun kuulumattomien bulvaanien kautta. Puhakan käsityksen mukaan vastaajien tarkoituksena oli torpedoida Atoy-Osaset -yhteistyö. Asiakkaidenkin tuntemat yksinmyyntituotteet kuten Defa, Webasto ja Thule, jotka oli perinteisesti pystytty toimittamaan, oli jouduttu hankkimaan bulvaanien kautta, koska muutoin oli pelättävissä, että asiakas menetetään. Alennusleikkausten jälkeen joitakin kauppiaita oli eronnut ketjusta. Puhakka piti todennäköisimpänä syynä Osaset-ketjusta eroamisille alennusleikkauksia, koska muuta kiireellistä syytä eroamiselle ei ollut ollut. Kauppiasta ei kiinnostanut ketju, jossa tavaraa ei voinut ostaa kuten halusi. Osaset-ketjusta oli erottu toimitusvaikeuksien vuoksi. Puhakka ei muistanut, että joku eronnut kauppias olisi nimenomaisesti sanonut eronneensa kartellin takia, eikä hän ollut ollut yhteydessä kehenkään eronneeseen kauppiaaseen. Kauppiaiden keskuudessa yleinen käsitys oli ollut, että jos vastaajatukkureilta yritti tilata jotakin tavaraa, sitä ei myyty. Puhakan käsityksen mukaan myös Atoy Oy:n vaikeudet tavaran toimituksessa olivat syynä Osaset-ketjusta eroamiseen. Alennusleikkaukset 131(188) olivat aiheuttaneet tilauspiikin Atoylle, koska tavaraa ei ollut saanut ostaa muualta. Tästä oli seurannut, että tavaraa ei ollut riittänyt kaikille Osaset-kauppaille, vaan se oli loppunut. Ennen vuoden 2004 kevättä Atoylla ei ollut ollut toimitusvaikeuksia. Atoyn toimitusvaikeuksilla oli ”murhaava vaikutus”, ketjun kasvaminen oli tyrehtynyt täysin ja Atoy-Osaset -yhteistyöhön liittyneidenkin määrä oli alkanut vähetä. Uudesta Osaset-ketjusta oli erottu Atoyn toimitusvaikeuksien vuoksi. Ilman kartellia ei olisi ollut mitään syytä erota Osasetistä. Autofit-korjaamoketjulle oli tullut samanlaisia vaikeuksia, kun tavaravirta ei ollut sujunut joustavasti, ja korjaamoasiakkaiden rekrytoiminen oli ollut hyvin vaikeaa. Autovaraosa-alalla tieto kulki nopeasti, ja kaikki toimijat olivat olleet tietoisia kartellista. Volyymimuutoksesta aiheutuva alennusten muutos olisi ollut muutamia prosentteja, mutta nyt leikkaukset olivat olleet kymmeniä prosentteja. Arwidson oli ollut Puhakan yritykselle merkittävä toimittaja. Arwidson ei ollut leikannut alennuksia, eikä se ollut laittanut tilejä kiinni. Puhakka oli saanut ostaa Arwidsonilta tavaraa Atoyn ohella. HL Groupin tili oli ollut kiinni 1.4.2004 alkaen noin kolmen viikon ajan eikä siltä oltu tuona aikana pystytty ostamaan mitään. Tavaraa oli alettu saada taas 22.4.2004 lukien. HL Groupin myöntämät alennukset olivat huonontuneet 40 45 prosenttia. Puhakan kauppasuhteet Kahaan ja Örumiin olivat normalisoituneet vuoden 2006 kesällä. Koivusen tili oli ollut kiinni monta vuotta. Puhakka vahvisti nähneensä 23.3.2004 päivätyn ilmoituksen (Kahan kirjallinen todiste 3), jossa ilmoitettiin Atoy-Osaset -yhteistyöstä ja kutsuttiin tukkukauppiaita neuvotteluun Lahteen. Puhakka piti hyvin todennäköisenä, että hän oli osallistunut ilmoituksen laatimiseen ja sitä olivat olleet laatimassa myös Kaukanen, Inkinen ja Silfverberg. Tukkukauppiaiden alennusleikkauskirjeissä ei suoraan sanottu, että tavaraa ei myytäisi Osaset-kauppiaille, mutta yleinen käsitys heidän keskuudessaan oli, että jos he tilaisivat tavaraa, sitä ei myytäisi. Puhakka ei muistanut, että olleensa yhteydessä Kahaan, eikä hän ollut myöskään yrittänyt tilata siltä tavaraa. Puhakka ei muistanut, että kukaan kauppiaista olisi erikseen ilmoittanut, että hänen tilinsä olisi pantu kiinni, mutta kauppiaiden puheista hän oli saanut sellaisen käsityksen. Puhakan ilmoituksen mukaan hänen erääntyneet ostovelkansa Kahalta olivat vuoden 2004 alussa olleet noin 40.000 euroa, joka velka oli tavanomainen varaosakauppiaan velka tukkurille, ja varaosakauppiailla oli ollut suurempiakin velkasaldoja tukkureille. Atoyn lakimies, varatuomari Kenneth Stenbäck oli lähettänyt Örumille kirjeen, jonka viesti oli ollut, että Osaset-kauppiaiden tarkoitus oli jatkaa kaikkien tukkureiden kanssa yhteistyötä ja kaupankäyntiä. Stebäckin kirjettä ei ollut lähetetty HL Groupille. Todistaja, entinen Osaset Oy:n hallituksen puheenjohtaja, AD-kauppias Esko Tapani Inkinen (Imatran Varaosakeskus Oy) on kertonut toimineensa varaosakauppiaana 30 vuoden ajan, josta ajasta hän oli toiminut Osaset-kauppiaana 15 vuotta. Hänen liikkeensä oli vuoden 2007 heinäkuussa eronnut Osaset-ketjusta ja liittynyt AD-ketjuun. Ennen 1.4.2004 Koivunen ja Kaha olivat olleet hänen tärkeimmät tavarantoimittajansa, mutta hän oli ostanut tavaraa 132(188) myös Atoylta, HL Groupilta ja Örumilta. Inkinen on muun ohella myös kertonut, että ennen 1.4.2004 Atoy oli ollut kohtalainen toimija, ja sillä oli ollut hyvät tuotemerkit. Sillä ei myöskään ollut ollut poikkeuksellisia toimitusvaikeuksia. Osaset Oy:n hallitus ei olisi alkanut neuvotella vaikeuksissa olevan tukkurin kanssa. Atoy-Osaset -yhteistyötä suunniteltaessa lähtökohtana oli ollut, että jokainen kauppias säilyi edelleen itsenäisenä kauppiaana. Lisäksi oli laskettu, että myös Atoyn Osalinkki-kumppanit olisivat liittyneet Atoy-Osaset -yhteistyöhön, kuten myös LuK- ja Lucas -korjaamot. Varaosakauppiaille ja tukkukauppiaille oli selvää, että varaosakauppias tarvitsee 4 – 5 tukkukauppiasta voidakseen toimia tehokkaasti. Atoy-Osaset -yhteistyöpaketti oli tehty niin hyväksi, että ilman vastareaktioita se olisi onnistunut. Vastaajatukkureiden vastareaktio oli ollut niin voimakas, että osa kauppiaista ”oli laittanut jarrut päälle”.Yhteistyösopimuksessa toiminnalle oli asetettu kunnolliset ketjuehdot. Aikaisemmin oli totuttu elämään hyvin löysästi eikä ehtoja ollut noudattanut kukaan, vaan oli saatu ostaa ”aidan toiselta puolelta”. Inkinen ei pitänyt yhteistyösopimuksen ehtoja liian tiukkoina. Tarkoitus ei ollut ollut, että kaikki ostot olisi siirretty heti Atoylle, eikä Atoy olisi pystynyt sillä tavalla palvelemaankaan. Tarkoituksena oli kuitenkin ollut, että pääosa kaupasta olisi siirtynyt Atoylle. Inkiselle ei ollut jäänyt sellaista käsitystä, että Atoylta olisi saanut heti kaikki tuotteet. Atoyn tuotteet olivat olleet nähtävissä Osalinkki-ohjelmassa. Yhteistyösopimuksen lopussa olevalla sitoumuksella henkilökohtaisesta vastuusta ei Inkisen mielestä ollut hänen kannaltaan merkitystä Alennusleikkausten jälkeen Osaset-kauppiaille oli myyty tavaraa uusilla ehdoilla, mutta uuden Osaset-ketjun kauppiaille ei ollut enää jäänyt sellaisia alennuksia, että kaupankäynti olisi ollut mielekästä. Menettelyllä oli haluttu rajoittaa kaupankäyntiä, ja tehdä Atoy-Osaset -yhteistyöhön liittyneiden Osaset-kauppiaiden elämä hankalaksi ja vahingoittaa heidän henkilökuntaansa, liikettään ja perhettään. Moni kauppias oli velkaantunut tukkukauppiaille, jotka olivat rahoittaneet heidän liiketoimintaansa, eivätkä he olleet voineet liittyä yhteistyösopimukseen, koska kauppiaan talous olisi kaatunut, jos velat olisi eräännytetty. Jos kauppias ei allekirjoittanut yhteistyösopimusta, hänen toimintaedellytyksensä olivat hyvät ja jopa paranivat. Tukkukauppiaiden menettelyllä oli siten ollut suuri merkitys yksittäisten kauppiaiden jäämiselle liittymättä uuteen Osaset-ketjuun. Inkinen ei muistanut kauppiaiden nimiä, mutta 5 – 10 Osaset-kauppaista oli vuonna 2004 ollut tukkuliikkeiden rahoituksen varassa. Varaosa-alalla oli tapana, että tukkuliikkeet rahoittivat kauppiaiden toimintaa. Inkinen piti normaalina sitä, että jos kauppias lopetti ostonsa joltakin tukkurilta, hänen piti maksaa velkansa tälle. Inkinen oli Hotel Airportissa pidetyn kokouksen jälkeen kuullut joidenkin kauppiaiden sanovan, että yhteistyösopimus oli liian tiukka verrattuna aikaisempaan tilanteeseen, jossa kauppias oli voinut vapaasti päättää hankintalähteistään. Atoylla ei ollut toimitusvalmiutta, jolloin oli jouduttu ostamaan tavaraa toisilta ketjuun kuulumattomilta kauppiailta huonommilla alennuksilla. Atoylla ei myöskään ollut yksinmyyntituotteita, jonka vuoksi niitä oli ostettu välikäsien kautta. Kaikkia yksinmyyntituotteita ei oltu voitu korvata toisilla tuotteilla, koska niissä oli suuria laatueroja, ja asiakkaat olivat merkkiuskollisia. Kyseiset seikat olivat aiheuttaneet paljon lisätyötä,sekä heikentäneet toimitusvarmuutta ja logistiikkaa. Atoy ei ollut selviytynyt toimituksista, vaan esimerkiksi 100 tuotteen tilauksesta saattoi tulla vain 25 tuotetta. Koivusen myyntijohtaja Lind- 133(188) roos oli kertonut Inkiselle, että kun kauppias laskee Osaset-lipun salostaan, alennukset palaavat. Ilman kartellia Inkinen ei olisi eronnut Osasetistä. Näytettäessä Inkiselle Osasetin hallituksen ilmoitusta 23.3.2004 (Kirjallinen todiste Kaha 3, Atoy 1), jossa Örumia, Kahaa ja Koivusta kutsuttiin Lahteen neuvotteluun, hän on kertonut, että Osaset Oy:n hallitus oli laatinut sen. Tukkukauppiaat olivat ymmärtäneet Osasetin hallituksen ilmoituksen väärin. Kaikki vastaajat olivat leikanneet alennukset, vaikkakin saattoi olla niin, että Arwidson ei ollut lähettänyt alennusleikkauskirjettä. Tukkukauppiaiden johtoon oli yritetty saada yhteyttä, mutta yhteyttä ei oltu saatu. Inkinen oli yrittänyt ottaa yhteyttä Koivuseen, mutta keskus oli ilmoittanut, että sen johtotehtävissä toimineet henkilöt eivät ottaneet puheluita vastaan. Inkinen ei tiennyt sitä, että Osaset Oy:n lainopillisen neuvonantajan Kenneth Stenbäckin kirjeissä tukkukauppiaille oli vaadittu kaupan palauttamista entisin ehdoin. Myöhemmin Inkinen oli ollut yhteydessä HL Groupiin, ja kauppa sen kanssa oli auennut vähitellen. Inkinen oli tavannut HL Groupin myyntiedustaja Jami Viertosen messuilla Hämeenlinnassa 27.3.2004. HL Groupilla oli ollut pyrkimys tehdä kauppaa. He olivat tavanneet uudestaan Imatralla, jonne myös HL Groupin toimitusjohtaja Tapio Hakala ja sen ostopäällikkö Markku Nikkinen olivat tulleet. Sopimus HL Groupin kanssa oli allekirjoitettu toista tapaamista seuranneella viikolla 26.5.2004. Todistaja, entinen Osaset Oy:n hallituksen jäsen Jari Johan Silfverberg (Nummelan Varaosa Oy) on kertonut liittyneensä Osasetiin vuonna 1996. Hän oli irtisanonut yhteistyösopimuksen vuoden 2004 lokakuussa. Silfverberg on muun ohella kertonut osallistuneensa yhteistyösopimuksen laadintaan. Hän oli halunnut sopimuksessa todettavan, että kauppiaalla oli mahdollisuus ostaa myös muualta, kunhan tavara oli laadukasta ja täytti Osasetin laatuvaatimukset. Silfverberg on kertonut epäilleensä Atoy-Osaset -yhteistyön onnistumismahdollisuuksia jo sopimusta laadittaessa, vaikka olikin osallistunut sen laadintaan. Hän oli pohtinut myös sitä, kykenikö Atoy Oy toimittamaan tarvittavat tavarat. Atoylla oli ollut ainakin puolet vähemmän tuotteita kuin Koivusella. Silfverberg oli allekirjoittanut yhteistyösopimuksen, koska Osaset-kauppiaiden keskuudessa olisi herättänyt epäluottamusta, mikäli koko Osaset Oy:n hallitus ei olisi allekirjoittanut sitä. Yhteistyösopimus oli ollut kauppiaan kannalta jyrkkä, mutta ei kuitenkaan ”naru kaulaan” -sopimus. Jyrki Mäki oli kauppiastilaisuudessa pitänyt esityksen, ja Silfverbergille oli siitä muodostunut käsitys, että Temotin kautta saataisiin mitä tahansa tuotteita ja niin paljon kuin haluttaisiin. Mäen puhetta oli uskottu, mutta lupaukset eivät olleet pitäneet paikkaansa, ja ongelmia oli tullut jo silloistenkin tuotemerkkien osalta. Noin 30 Osaset-kauppiasta oli allekirjoittanut sopimuksen, osa heistä oli ilmoittanut, että ei allekirjoita sitä, ja osa oli jäänyt miettimään. Kauppiaissa oli ns. kahalaisia ja koivuslaisia, ja totuttujen tapojen muuttaminen on aina vaikeaa. Liikesuhteilla oli kymmenien vuosien perinteet, ja korjaamot oli opetettu myymään tiettyjä tuotteita. Tuotelinjoja ei oltu haluttu muuttaa, ja myös sitoutumista yhteen tukkukauppiaaseen vieroksuttiin. Kun yhteistyösopimuksesta oli tiedotettu, tukkukauppiaat olivat saaneet siitä sen käsityksen, että he olivat enää ”tippatoimittajia”. Tukkukauppiaiden vastareaktio ei ollut tullut Silfverbergille yllätyksenä. Alennusleikkausten jälkeen Silfverberg oli pyrkinyt ostamaan käytännössä kai- 134(188) ken Atoy Oy:ltä, mutta tilauskapasiteetin kasvaessa sillä ei ollut valmiuksia toimittaa kaikkia tilattuja tuotteita. Atoy ei ollut ehtinyt sopeuttaa varastoaan kasvaneen kysynnän mukaiseksi. Atoyn henkilökunta ei ollut ehtinyt hyllyttämään tavaroita. Tällöin tavara oli loppunut Atoylta, eivätkä sen toimitukset olleet sujuneet. Atoyn toimitusvalmius oli huonontunut pian 1.4.2004 jälkeen. Se ei myöskään ollut pystynyt hankkimaan uusia tuotelinjoja, kun sen aika oli kulunut vaikeuksien selvittelyyn. Atoy oli joutunut myös rahoittamaan kauppiaita, ja sen oma talous oli huonontunut. Vastaajat eivät olleet kieltäytyneet myymästä tavaraa Osaset-kauppiaille, mutta ehdot olivat olleet niin huonot, ettei niillä ehdoilla ollut kannattanut ostaa tavaraa. Näin ollen tavaraa oli ostettu sieltä mistä sitä oli saatu, ja tavaran hankintaan oli jouduttu osittain käyttämään välikäsiä, joka oli aiheuttanut toimitusviiveitä. Arwidson ei ollut lainkaan leikannut alennuksiaan. Silfverberg oli neuvotellut Arwidsonin kanssa ja luvannut ostaa vähintään saman verran kuin aikaisemminkin tai jopa enemmän. Arwidson ei ollut vaatinut eroamista Atoy-Osaset -ketjusta kaupanteon edellytyksenä. Silfverberg ei tiennyt, miksi Arwidsonia ei oltu kutsuttu Lahteen neuvotteluihin. Hän oli koettanut neuvotella myös Koivusen, Kahan ja Örumin kanssa, mutta ne eivät olleet uskoneet hänen selostuksiaan Atoy-Osaset -yhteistyön luonteesta, eivätkä ne olleet suostuneet aloittamaan kaupankäyntiä uudelleen, mikäli Silfverberg ei eroaisi Atoy-Osaset -yhteistyöstä. Silfverbergillä li ollut liikkeen laajennus meneillään, eikä hänellä ollut ollut aikaa etsiä tavaroita eri tahoilta. Toisaalta hän oli myös halunnut päättää itse tuotevalikoimasta, joka hänen uuteen myymäläosioonsa valittaisiin. Hän oli halunnut palauttaa varaosakaupan vanhoihin uomiinsa. Ainoa keino siihen oli ollut erota ketjusta, jonka vuoksi hän oli irtisanonut Atoy-Osaset -yhteistyösopimuksen. Sifverberg on kuitenkin pitänyt todennäköisenä, että ilman alennusleikkausten mukanaan tuomia vaikeuksia hän ei olisi irtisanoutunut Osasetketjusta. Todistaja Markku Ilmari Huhtanen (Tampereen Varaosamiehet Oy) on kertonut toimineensa itsenäisenä varaosakauppiaana vuodesta 1980 alkaen. Hän oli myynyt liiketoimintansa Atoylle vuoden 2006 toukokuun lopussa. Huhtanen oli ollut Osaset Oy:n hallituksessa, mutta hän oli jäänyt siitä pois ja Inkinen oli tullut hänen tilalleen. Huhtanen on muun ohella myös kertonut, että ennen ajankohtaa 1.4.2004 Arwidsonia lukuun ottamatta kaikki vastaajat ja myös Atoy olivat olleet hänelle merkittäviä tavarantoimittajia. Kauppias tarvitsee 4-5 tukkuria, koska yhdeltä tukkurilta ei saa kaikkia tuotteita. Huhtasella oli ollut vuosisopimukset kaikkien merkittävien tukkureiden kanssa. Koivunen oli ollut hänen suurin tavarantoimittajansa, ja seuraavaksi suurimmat olivat olleet Kaha, Atoy ja Örum yhtä suurina. Arwidson ja HL Group olivat olleet pienempiä toimittajia. Aiemmin oli ollut tapana, että vaikka kauppias olisi siirtynyt ostamaan jonkun tuotelinjan toiselta tukkurilta kuin aikaisemmin, eivät tukkurit olisi leikanneet alennuksia, koska se olisi johtanut neuvottelujen ulkopuolelle jäämiseen seuraavana vuonna. Varaosa-alalla kate tehdään saadulla alennuksella. Ohjevähittäishinta on korkea, koska korjaamon on saatava oma katteensa varaosakauppiaan katteen lisäksi. Varaosa-alalle ovat tyypillisiä korkeat ohjevähittäishinnat ja suuret alennukset. Huhtanen oli allekirjoittanut uuden Osaset-yhteistyösopimuksen Hotel Airpor- 135(188) tissa pidetyssä tilaisuudessa. Kauppiassopimuksen ehdot eivät olleet kauppiaan kannalta huonoja, eikä sopimus ollut ehdoton. Kauppiassopimuksen etu kauppiaalle oli ollut, että kauppiaan saama alennusprosentti oli ollut aikaisempaa alennusprosenttia hieman parempi. Autofit-korjaamoketjun rakentaminen, yhteinen markkinointi ja aluetukkurijärjestelmän luominen olivat keskeisiä etuja. Kauppiassopimus ei ollut sisältänyt ehtoa, jonka mukaan kaikki ostot olisi pitänyt siirtää Atoy Oy:lle. Huhtanen oli kilpailuttanut hankinnoissaan myös muita tukkureita. Atoy Oy:n tuotevalikoimaa oli pyritty vahvistamaan. Huhtanen tiesi vain yhden liikkeen, jonka kauppias oli suoraan sanonut, että ei liity yhteistyöhön. Tämä liike oli Paven Auto Oy. Huhtasella oli ollut vuosisopimukset vastaajien kanssa, ja hän olisi halunnut pitää niistä kiinni, mutta se ei ollut kelvannut tukkureille. Tavaraa ei oltu haluttu myydä oikeilla hinnoilla. Ainakin alkuvaiheessa kaikilla vastaajilla oli ollut sama toimintatapa, ja he olivat leikanneet perusalennukset, vuosialennukset ja maksusopimukset. Alennusleikkaukset olivat tulleet Huhtaselle yllätyksenä. Hän oli olettanut, että vastaajatukkurit olisivat ryhtyneet kilpailemaan alennuksilla, eli myöntäneet kauppaille hieman paremmat alennukset kuin Atoy. Alennusleikkaukset eivät olleet suhteessa ostovolyymeihin. Leikkausten jälkeen Atoyltä oli ostettu kaikki se tavara, joka siltä oli ollut mahdollista saada. Tavaraa oli jouduttu hankkimaan myös välikäsien kautta, eivätkä alennukset olleet olleet samaa luokkaa. Huhtasen liikevaihto oli vähentynyt 15 – 20 prosenttia, ja myös hänen liikkeensä tulos oli heikentynyt. Kaupankäynti oli ollut tympivää, kun kauppasuhteita ei saatu normalisoitua. Kesällä 2004 pienet tukkurit Arwidson ja HL Group olivat astuneet isoon rooliin, kun ne olivat aloittaneet uudestaan kaupankäynnin Huhtasen kanssa. Arwidson oli 7.4.2004 ilmoittanut, että alennusleikkauksia ei tullut. Arwidson ei kuitenkaan ollut Huhtaselle merkittävä toimittaja. Huhtasen liikkeen vuoden 2004 myynnistä 38.000 eurosta Arwidsonin osuus oli ollut vain 8.000 euroa. HL Group oli aloittanut kaupanteon toukokuussa 2004. Huhtasen rahavarat eivät olleet riittäneet, ja hänen yrityksensä oli velkaantunut Atoylle. Hän oli myynyt liikkeensä yhdellä eurolla Atoylle vuoden 2006 toukokuussa. Huhtasen liikkeen tilivelka oli jäänyt Atoy Oy:n vastattavaksi, mutta muut velat Huhtanen oli maksanut. Todistaja Lars Tom Stefan Paasikivi on kertonut toimineensa Tmi Autopaasin toimitusjohtajana 1.1.1999 lukien. Tmi Autopaasi ei aikaisemmin ollut kuulunut mihinkään ketjuun, mutta hän oli 1.1.2005 allekirjoittanut Atoy-Osaset -yhteistyösopimuksen ja ryhtynyt Osaset-kauppiaaksi, koska ei ollut hyväksynyt vastaajatukkureiden painostustoimia. Ennen vuotta 2004 Paasikivi oli liittynyt Osalinkki-kumppanuuteen. Paasikivi on muun ohella myös kertonut, että vuonna 2004 varaosakauppias oli tarvinnut 4-5 tukkuria. Tmi Autopaasin päätavarantoimittajat ennen Atoy-Osaset -ketjuun liittymistä olivat melko tasavertaisesti olleet Koivunen, Kaha, Atoy ja Örum. Paasikivellä oli ollut kaikkien tukkureiden kanssa vuosisopimus. Alennusprosentit olivat olleet 40-50 prosenttia, minkä lisäksi oli saatu jälkihyvitykset. Örum ja Kaha olivat ilmoittaneet, että niiltä ei saanut enää ostaa tavaraa, jos liittyy uuteen Osaset-ketjuun. Koivuseltakin oli tullut kirje, jonka mukaan kaikki erääntyvät ja erääntymättömät laskut piti maksaa heti. Tuossa vaiheessa Paasikivi oli vasta harkinnut liittymistä. Paasikivi oli kokenut tämän painostuksena ja uhkailuna ja hän oli ehkä juuri sen takia päättänyt 136(188) liittyä Osaset-ketjuun. Paasikiven kaupankäynti Kahan kanssa oli vuonna 2004 oli ollut normaalia. Kaha ei ollut muuttanut merkittävästi alennuksiaan ja maksuehtojaan, eikä eräännyttänyt saataviaan. Autopaasi oli vuosina 2000-2005 ollut toistuvasti luottokiellossa Kahalle. Vuonna 2004 Kaha oli myynyt Autopaasille vain käteisellä. Paasikivi ei tiennyt, miksi vastaajatukkurit eivät olleet myyneet hänelle tavaraa edes käteismaksulla, kun hän oli ollut vain Atoyn Osalinkki-kumppani. Osalinkki oli Atoy Oy:n sähköinen varaosaluettelo, jonka avulla voi tilata tavaraa. Atoy-Osaset -ketju oli ollut suurin syy siihen, että ostot Kahalta oli pitänyt maksaa käteisellä. Muilta tukkureilta Autopaasi oli ostanut myös laskuilla. Koivunen ja Kaha olivat epäilleet, että Paasikivi liittyisi Atoy-Osaset -ketjuun. Suhonen-niminen henkilö Kahalta oli soittanut Paasikivelle ja ilmoittanut, että jos hän liittyisi Atoy-Osaset -ketjuun, hän ei enää saisi ostaa tavaraa Kahalta. Koivuselta oli tullut laskujen eräännyttämiskirje, jonka mukaan laskut piti maksaa heti, tai tavaraa ei enää toimitettaisi. Myös Örumin myyntiedustaja Sundström oli sanonut, että kaupan edellytyksiä ei enää olisi, jos Paasikivi liittyisi Osaset-ketjuun. Kun Paasikivi oli liittynyt Osaset-ketjuun kaupankäynti oli ollut vaikeata tai lähes mahdotonta. Kaha, Koivunen ja Örum eivät olleet enää halunneet käydä hänen kanssaan kauppaa, ellei hän eroaisi Osasetistä. Hän ei kuitenkaan ollut halunnut taipua vastaajatukkureiden painostuksen edessä, vaan oli pysynyt Osasetissä. Kauppiaiden keskuudessa oli ollut yleisesti tiedossa, että jos kauppias liittyisi Osaset-ketjuun, tietyt tukkukauppiaat leikkaisivat alennukset. Paasikiven tietämän mukaan muitakin Osalinkki-kumppaneita oli uhkailtu eikä moni heistä sen takia ollut uskaltanut liittyä ketjuun. Paasikivi oli muutaman kerran yrittänyt tilata tavaraa Koivuselta, mutta hänellä ei ollut enää ollut asiakasnumeroa. Vaikka Örumin Paasikivelle antama 20 prosentin alennus oli ollut niin mitätön, että sieltä ostaminen oli ollut vain asiakaspalvelua, hän oli aluksi ostanut tavaraa Örumilta. Paasikivi oli saanut neuvotelluksi Örumin kanssa hinnat suunnilleen aikaisemmalle tasolle, mutta sen edellytyksenä oli ollut, että Paasikiven oli maksettava liikkeensä velat Örumille vuoden 2005 aikana. Kun tavaran saanti oli vaikeutunut, Paasikivi oli joutunut ostamaan tavaraa toisilta kauppiailta voidakseen palvella asiakkaitaan. Hänen liikkeensä palvelu oli kuitenkin heikentynyt, ja sen kate pienentynyt. Tuotteiden saanti Atoylta oli aluksi toiminut hyvin, mutta ongelmat olivat alkanet vuoden 2006 alussa. Atoy oli yrittänyt saada myyntiin Thulen ja Defan -tuotteita, mutta sekään ei ollut saanut ostaa niitä. Noin vuoden kuluttua Kaha oli ryhtynyt myymään Paasikivelle Defa-tuotteita, mutta vain käteisellä. Arwidssonin osalta Paasikivellä ei ollut ollut mitään ongelmia. Arwidssonin kaupan ehdot ja alennukset olivat pysyneet ennallaan ja tavaraa oli saanut ostaa normaalisti. Paasikiven yritys oli asetettu konkurssiin vuonna 2009. Konkurssin syy oli ollut markkinatilanne. Örumin perustettua Autoasi-ketjun ja Koivusen perustettua Fixus-ketjun markkina oli ollut täynnä, eikä pienyrittäjä ollut enää siinä pärjännyt. Eroaminen Osaset-ketjusta ei olisi muuttanut mitään. 137(188) Todistaja, Atoy Oy:n piiripäällikö Eino Olavi Janger on kertonut, että hänen työhönsä kuului asiakassuhteiden hoitaminen ja myyntityö. Vuonna 2004 hänen tehtävänään oli ollut hankkia lisää Osaset-kauppiaita. Autofit-korjaamoita hoitamaan oli erikseen palkattu kaksi työntekijää, mutta Autofit-korjaamoasiakkaiden hankkiminen Osaset-ketjuun oli ollut Atoyn koko myyntihenkilökunnan tehtävä. Osalinkki-kumppanit/tukkumyyjät liittyivät olennaisesti uuden Osaset-ketjun luomiseen. Ketjun luominen oli aloitettu sillä, että oli haettu korjaamokauppaa tekeviä kauppiaita. Osasalinkki oli korjaamoille tarkoitettu apuväline. Näytettäessä Jangerille Atoyn kirjallista todistetta 4, listaus Osalinkki-kumppaneista, hän on kertonut, että kaikkia listassa mainittuja Osalinkki-kumppaneita oli käyty tapaamassa ainakin Jangerin toiminta-alueella Varsinais-Suomessa. Janger oli käynyt henkilökohtaisesti Salossa Virtasen Moottori Ky:ssä. Myös yli kymmeneen Lucas- ja LuK -korjaamoon oli oltu yhteydessä. Kun valmius liittyä Osasetiin oli syntynyt, oli sopimusneuvottelut käynnistetty. Alennusleikkausuhka oli vaikeuttanut suuresti uusien kauppiaiden saamista liittymään uuteen Osaset-ketjuun. Osalinkki-kumppanit olivat pelänneet pitkäaikaisten kauppasuhteidensa vaarantuvan, jos he liittyisivät uuteen Osaset-ketjuun. Koivunen oli ollut Osalikki-kumppaneiden suurin tavarantoimittaja, ja Atoy oli ollut hieman sitä pienempi. Osalinkki-kumppanit olivat pelänneet lähinnä Koivusta. Kartelli oli ollut tiedossa. Janger oli käynyt neuvottelemassa myös Turun Takuuosa Oy:ssä, joka oli ollut kiinnostunut liittymään Osaset-ketjuun. Janger oli keskustellut Turun Takuuosa Oy:n edustajien kanssa myös vaikutuksista joita kauppiaalle aiheutui, jos liittyi uuteen Osaset-ketjuun. Osalinkki- kumppani Vakka-Suomen Varaosakeskus oli Atoyn suuri asiakas. Vakka- Suomen Varaosakeskuksen edustajat olivat olleet tietoisia siitä, että jos yhtiö liittyisi uuteen Osaset-ketjuun, siltä otettaisiin edulliset kauppaehdot pois, eikä se voisi enää ostaa autolämpötuotteita Kahalta. Tämä olisi johtanut liian suureen kaupan menetykseen, minkä vuoksi Vakka-Suomen Varaosakeskus ei ollut liittynyt uuteen Osaset-ketjuun. Neuvottelut Vakka- Suomen Varaosan kanssa oli käyty vuonna 2004 tai 2005. Kaikki varaosakaupat myivät myös autolämmittimiä, minkä vuoksi Defa oli tärkeä tuote. Kaha oli ryhtynyt myymään Defa-tuotteita Osaset-kauppiaille yhden tai kahden kuukauden kuluttua myynnin keskeyttämisestä. Janger ei kuitenkaan muistanut vuosilukuja tarkasti. Janger oli käynyt neuvotteluja myös Kaarinan Varaosan edustajien kanssa. Kaarinan Varaosan omisti kaksi kauppiasta, jotka tekivät korjaamokauppaa. He eivät olleet halunneet liittyä uuteen Osaset-ketjuun. Salon Autotarvike oli kuulunut vuonna 2004 vain vähän aikaa uuteen Osasetketjuun. Salon Autotarvikkeelta oli pian sen Osaset-ketjuun liittymisen jälkeen tullut kirje, jossa ilmoitettiin, että sen täytyi perua liittymisilmoituksensa, koska siltä oli otettu pois kaikki alennukset. Todistaja Arto Antero Helminen (Varaosa Helminen Oy ) on kertonut toimineensa varaosakauppiaana vuodesta 1977 vuoteen 2009, jolloin yritys oli myy- 138(188) ty. Helmisen yritys oli ollut Osalinkki-kumppani. Helminen on muun ohella kertonut, että Atoy oli ollut hänen liikkeensä suurin toimittaja, ja seuraavaksi suurimmat olivat olleet Koivunen ja Kaha. Tavaraa oli ostettu myös HL Groupilta ja Örumilta. Arwidsonilta tavaraa oli ostettu vain vähän. Keväällä 2004 Helmisellä oli ollut vuosisopimukset Kahan, Koivusen ja HL Groupin kanssa. Atoyn Ilkka Jaakkola oli soittanut Helmiselle illalla kauppiaskokouksen jälkeen ja kertonut yhteistyöstä. Sittemmin Jaakkola oli tullut Vaasaan, ja sopimuksen yksityiskohtia oli käyty lävitse. Helminen olisi maksimissaan voinut keskittää ostoistaan 60 – 65 prosenttia Atoylle ilman, että kauppa olisi kärsinyt. Helmisen muistaman mukaan joltakin tukkurilta oli tullut kirje, ja Jukka Lindroos Koivuselta oli soittanut. Viesti oli ollut, että alennukset tulevat muuttumaan radikaalisti, jos Helminen liittyy AtoyOsaset -yhteistyöhön. Kauppa olisi kärsinyt todella paljon, jos yksinmyyntituotteita kuten Thulea ja Webastoa ei olisi saatu. Helminen oli pitänyt asiaa niin tähdellisenä ja alennusleikkauksia niin suurina, että hän ei ollut pystynyt liittymään yhteistyöhön. Helminen oli vuonna 2006 liittynyt AD-ketjuun, jolloin hänen oli pitänyt sitoutua määrättyihin tukkureihin. AD-ketjuun liittymisen johdosta Helmisen ostot Atoylta olivat hiipuneet vuonna 2006. Todistaja Hannu Juhani Lehto (Kanta-Hämeen Varaosa Oy) on kertonut, että hän oli perustanut yrityksensä vuonna 1990, ja se oli liittynyt Osasetiin vuonna 1993. Lehdon päätukkureina varaosakaupassa olivat olleet Koivunen, HL Group ja Arwidson. Vuonna 2007 Lehdon yritys oli asetettu konkurssiin. Lehto on muun ohella myös kertonut, että hän oli osallistunut maaliskuussa 2004 pidettyyn kauppiaskokoukseen, ja allekirjoittanut siellä Atoy-Osaset -yhteistyösopimuksen. Yhteistyön tarkoitus ja lähtökohtana oli ollut, että Atoysta tulisi ajanmittaa tärkein tavarantoimittaja, mutta sen ei ollut tarkoitus korvata kaikkia tukkureita. Mäki olikin kokouksessa sanonut, että ”älkää missään nimessä alkako ostaman kaikkea Atoylta, tavaraa ei ole”. Mäki oli myös kehottanut jatkamaan normaaleja liikesuhteita muidenkin tukkureiden kanssa. Kun alennusleikkaukset olivat tulleet voimaan, ei niillä hinnoilla ollut ollut edellytyksiä jatkaa kaupankäyntiä. Lehto oli ostanut Atoylta kaiken sen, mitä siltä oli pystynyt saamaan. Lehto ei muistanut kenenkään sanoneen ääneen, että ketjusta pitäisi erota. Arwidsonin osalta kauppa oli käytännössä loppunut alennusleikkaukseen. Arwidsonin piiriedustaja Kari Oksanen oli käynyt Lehdon liikkeessä, jolloin Lehto oli ilmoittanut hänelle haluavansa käydä kauppaa. Oksanenkin olisi halunnut tehdä kauppaa, koska hänen palkkansa oli siitä riippuvainen, mutta Oksasella ei ollut valtuuksia viedä asiaa eteenpäin. Tilanne oli jatkunut ennallaan suunnilleen toukokuun puoleenväliin saakka. Kun Lehto oli kuullut Ilkka Puhakalta, että Arwidson oli alkanut myymään tavaraa, hän oli soittanut Juha Jäppiselle ja sopinut hänen kanssaan, että alettiin tehdä kauppaa entisin ehdoin. Lehdon yritys ei mennyt konkurssiin Arwidsonin menettelyn takia, vaan vallinneen kokonaistilanteen takia. Lehto oli ilmaissut HL Groupin piiriedustajalle Jami Viertoselle halunsa tehdä kauppaa, mutta tämä oli ilmoittanut, ettei voinut poiketa saamistaan ohjeista. Toukokuun lopulla HL Groupin Markku Nikkinen oli soittanut ja halunnut tulla Tapio Hakalan kanssa käymään Lehdon liikkeessä. Tapaamisessa oli sovittu kaupan ehdoista. Lisäksi oli sovittu saman suuntaisesta ostomäärästä kuin Ar- 139(188) widsonin kanssa. Tarkoitus oli ollut, että Lehto Osaset Oy:n hallituksen jäsenenä välittäisi tietoa kaupankäyntihalukkuudesta myös Osaset Oy:n hallituksen muille jäsenille. Örumin todisteen 7, Osaset Oy:n hallituksen sähköpostiviesti Örumille 23.3.2004 osalta Lehto on muistanut, että tukkureita oli kutsuttu Lahteen neuvotteluun, mutta siinä vaiheessa Lehto ei vielä ollut ollut Osaset Oy:n hallituksessa, eikä hän tiennyt, kuka ilmoituksen oli laatinut. Kaha ei ollut Lehdolle merkittävä toimija eikä sen kanssa oltu käyty neuvotteluja. Kahan edustaja ei ollut käynyt Lehdon liikkeessä eikä Lehto ollut yrittänytkään tehdä kauppaa Kahan kanssa. Kun Koivusen alennusleikkaukset olivat tulleet voimaan, Lehto oli ollut tekemässä Koivusen asiakaslehden kuukausitilausta. Tällöin Lasse Bergman oli ilmoittanut, että lehden painatus ja tavaran toimitus oli keskeytetty. Lehto oli keskustellut Jukka Lindroosin kanssa, mutta tämä oli asettanut kaupan jatkumisen ehdoksi eroamisen Osasetistä. Kun keskusteluja oli jatkettu, Lehto oli ilmoittanut, että hänellä oli oikeus ostaa tavaraa myös muilta tukkureilta kuin Atoyltä, mutta Lindroos ei ollut uskonut häntä, vaan vaatinut saada sopimuksen nähtäväkseen. Lehto oli keskustellut Koivusen varatoimitusjohtaja Jouko Lyyrtön kanssa Fixus-ketjusta. Lehto oli jo tuolloin velkaa Atoylle, minkä vuoksi todistaja oli ehdottanut, että Koivunen olisi maksanut hänen velkansa Atoylle, joka olisi mahdollistanut liittymisen Fixus-ketjuun. Koska Lehdon yritys oli joutunut vaikeuksiin alennusleikkausten johdosta, eikä hän ollut saanut kauppasuhteitaan toimimaan,hänen yrityksensä oli asetettu konkurssiin vuonna 2007. Todistaja, varatuomari Kenneth Gunnar Stenbäck on kertonut, että Pasi Kaukanen oli ottanut häneen yhteyttä alkuvuonna 2004. Kaukanen oli kertonut, että Osaset-ketju oli käynnistänyt hankkeen, jossa tarvittiin lainopillista neuvonantajaa. Atoy ja Osaset-kauppiaat olivat luonnostelleet strategista yhteistyösopimusta. Peruste strategisen yhteistyösopimuksen laatimiselle oli, että Osaset-kauppiaat olivat kokeneet, että heidän neuvotteluasemansa tavarantoimittajiin nähden oli ollut liian heikko. Osaset Oy:n hallitus oli osallistunut aktiivisesti neuvotteluihin. Pasi Kaukanen ja Esko Inkinen olivat toimineet aktiivisimmin neuvotteluissa. Strategisen yhteistyösopimuksen suunnitelma ja konsepti oli ollut olemassa ja Stenbäckin tehtävänä oli tehdä hienosäätöä. Suunnitelma oli ollut Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n yhteinen. Kirjallinen liiketoimintasuunnitelma kuuluu tällaiseen hankkeeseen, ja se syntyy jossain vaiheessa. Atoy-Osaset-yhteistyötä varten oli olemassa ketjukäsikirja, ja kaupan käynnin periaatteista oli sovittu. Atoy-Osaset-yhteistyön suunnittelu oli käynnistynyt. Strategisen yhteistyösopimuksen tavoitteena oli luoda tiiviimmällä yhteistyöllä yhden toimittajan kanssa ns. win-win -tilanne, jossa kaupallista hyötyä haettiin sekä tukkurille että kauppiaille. Atoy-Osaset -yhteistyössä oli tarkoitus yhdistää kaksi vähittäiskaupanlinjaa, Osaset Oy ja Atoy Oy:n Osalinkki sekä lisäksi korjaamotoiminnot, jotka olivat olleet Atoyllä kehitteillä. Tavoitteena oli saada kaikille merkittäville paikkakunnille tarvikekauppias ja itsenäinen autokorjaamo, jonka tavaransaannin tarvikekauppias turvaisi. Osaset-ketjuun kuuluvien kauppiaiden oli myös tarkoitus liittyä yhteen muiden kauppiaiden kanssa ja kasvattaa siten Osaset-ketjua. Atoy- Osaset -yhteistyössä oli keskusteltu sadasta kauppiaasta ja 500 korjaamosta. Osaset Oy:n hallituksen jäsenet ja heidän yrityksensä olivat luoneet pe- 140(188) rustan strategiselle yhteistyösopimukselle. Lisäksi oli perustettu verkkokauppa Osaset.com, josta kauppiaat saivat 70 prosentin osuuden ja Atoy 30 prosentin osuuden. Osaset Oy:n hallitus ei ollut tehnyt mitään sellaista, mikä olisi sitonut Osasetkauppiaita. Osaset Oy:n hallituksella ei ollut ollut mitään nimenomaista mandaattia toimia Osaset-kauppiaiden puolesta. Strategista yhteistyösopimusta oli valmisteltu pienessä piirissä, jotta tieto siitä ei olisi vuotanut julkisuuteen ennenaikaisesti. Kun strateginen yhteistyösopimus oli julkaistu, kullakin Osasetkauppiaalla oli ollut vapaus lähteä mukaan Atoy-Osaset -yhteistyöhön tai jättäytyä sen ulkopuolelle. Selvä enemmistö Osaset-kauppiaista oli mieltänyt, että tällainen järjestely oli tarpeen ja paransi kauppiaiden toimintaedellytyksiä. Strateginen yhteistyösopimus oli esitelty 21.3.2004 pidetyssä tilaisuudessa, jossa ainakin sen keskeiset ehdot oli käyty läpi. Sopimusteksti oli heijastettu seinälle. Stenbäck oli esitellyt sopimuksen keskeisen sisällön. Myös käsikirja oli mainittu sopimuksessa, minkä vuoksi se sitoi kauppiaita. Salassapitointressi oli aiheutunut siitä, että sopimukseen olivat ennen sen esittelytilaisuutta liittyneet vain Osaset Oy:n hallituksen jäsenten yritykset. Koska tilaisuuteen kutsutuilla kauppiailla ei ollut ollut liittymisvelvoitetta, haluttiin kaupallisista syistä varmistua, että kaupallinen tieto pysyi vain esittelytilaisuuteen kutsuttujen kauppiaiden tietona. Strategisen yhteistyösopimuksen vastaanotto oli ollut positiivinen. Moni kauppias oli kuitenkin ollut huolissaan siitä, sitoiko sopimus liikaa heitä. Monella kauppiaalla oli myynnissä tuotteita, jotka täytyi saada myyntiin tietyn merkkisinä. Tällaisia tuotteita olivat esimerkiksi iskunvaimentimet ja autojen lämmitinjärjestelmät. Tilaisuudessa oli todettu, että Atoyn valikoimassa olevat tuotteet oli ostettava siltä, mutta muuten tavaroiden hankintapaikoille ei ollut ollut mitään rajoitteita. Enemmistö sopimuksen esittelytilaisuudessa läsnä olleista kauppiaista oli allekirjoittanut sen. Sopimuksen etuja olivat toimitusvarmuus, hinta ja muut edut. Haitta/velvoite oli jäsenyydestä aiheutuva markkinointimaksukustannus. Tuotteiden hinnoittelu oli sidottu sekä kaupan absoluuttiseen että suhteelliseen osuuteen. Mitä enemmän osti, sitä paremmat edut sai. Kauppiaille ei oltu asetettu vähimmäisostovelvoitteita. Ketjussa olisi kuitenkin ollut mahdotonta olla mukana, jos ei olisi ostanut Atoyltä mitään. Nämä seikat oli tuotu esille tilaisuudessa. Osaset Oy:n ja tukkureiden välisen markkinointisopimuksen mukaan tukkureiden tehtävä oli markkinointituen maksaminen. Markkinointituki oli kytketty ostoihin, joten se olisi luonnollisesti vähentynyt, jos ostot vähenivät. Stenbäck on pitänyt selvänä, että Osaset Oy:n muiden tukkureiden kanssa tekemiä sopimuksia olisi arvioitu uudessa tilanteessa uudelleen. Jotain yhteyksiä oli ollutkin yksittäisten kauppiaiden ja tukkurien edustajien välillä. Tilaisuudessa oli keskusteltu Temot-yhteistyöstä, jonka avulla olisi voinut olla mahdollisuus laajentaa tarjontaa ja parantaa Atoyn toimitusvarmuutta. Tarkoitus oli kuitenkin ollut, että erikoistuotteita jatkossakin ostettaisiin muualta. Atoy-Osaset -yhteistyö oli ollut tarkoitus käynnistää 1.4.2004. Kauppiaiden henkilökohtainen sitoumus ei ollut herättänyt keskustelua. Ajatus 141(188) kauppiaan henkilökohtaisessa vastuussa oli, että kauppiaat halusivat varmistaa, että sukupolvenvaihdostilanteessa jäsenyys Osaset-ketjussa siirtyy uudelle kauppiaalle. Ketjun rakenne haluttiin sellaiseksi, että ” troijan hevosia” kuten kilpailijoita, ei pääsisi liittymään ketjuun. Valtaosa sopimuksen allekirjoittaneista yrittäjistä kutsui itseään kauppiaaksi, eikä osakeyhtiön toimitusjohtajiksi. Osaset-kauppiaiden yrittäminen oli hyvin henkilökohtaista. Atoy-Osaset -yhteistyössä oli kyse yrittäjän eli kauppiaan sitoutumisesta eikä oikeushenkilön sitoutumisesta. Stenbäck oli myötävaikuttanut siihen, että kauppiaiden henkilökohtaista sitoumusta koskeva ehto oli otettu sopimukseen. Näytettäessä Stenbäckille Atoyn kirjallisen todisteen 54, Solmitut Osaset-kauppiassopimukset, kohtaa henkilökohtainen vastuulauseke, Stenbäck on kertonut, ettei hän mieltänyt sitä takaukseksi. Ajatus ei ole ollut se, että tämä olisi ostovelkojen takaus. Kauppias voi kuitenkin joutua vahingonkorvausvastuuseen. Osaset Oy:n hallituksen jäsenillä oli samat ehdot kuin muillakin Osaset-kauppiailla. Atoy-Osaset -yhteistyötä oli ollut tarkoitus laajentaa siten, että Atoyn Osalinkki-kumppanit tulisivat kauppiaina yhteistyöhön mukaan. Myös Autofit-korjaamot olivat keskeinen osa tätä suunnitelmaa. Autofit-korjaamot liittyivät siihen, että Euroopan yhteisössä autojen huolto oli ollut vapautumassa siten, että myös merkkiorganisaatioihin kuulumattomat korjaamot voivat huoltaa ja korjata autoja. Autot, jotka oli aiemmin saatu huollattaa tai korjauttaa vain merkkikorjaamossa. Tässä oli nähty kasvunmahdollisuuksia. Korjaamot olivat keskeinen tekijä konseptissa. Osaset Oy:n hallitus oli tiedottanut Atoy-Osaset -yhteistyöstä tukkureille 23.3. 2004 päivätyllä kirjeellä. Osaset Oy:llä ei ollut ollut tarkoitus tiedottaa, että kauppiaiden ostot muilta tukkureilta loppuivat kokonaan. Osaset Oy oli lähettänyt Kahalle, Koivuselle ja Örumille 26.3.2004 kirjeen, jossa ne oli kutsuttu tiedotustilaisuuteen Lahteen. Tilaisuudessa oli ollut tarkoitus kertoa kutsutuille tukkureille, mitä Osaset Oy oli ollut tekemässä, ja keskustella tulevasta yhteistyöstä. Stenbäck oli laatinut 26.3.2004 päivätyn kirjeen Osaset Oy:n hallituksen toimeksiannosta. Sen sisältö oli ennen muuta se, että palattaisiin normaaliin päiväjärjestykseen. Osaset Oy:n hallitus oli halunnut kertoa mitä Atoy-Osaset -yhteistyö sisälsi sekä, ettei tarkoitus ollut lopettaa kauppaa muiden tukkureiden kanssa tämän yhteistyön johdosta. Tukkurit eivät olleet vastanneet neuvottelukutsuun. Stenbäck oli laatinut Osaset Oy:n puolesta kirjeet Oy Kaha Ab:lle, Koivunen Oy:lle ja Örum Oy Ab:lle myös 21.5.2004. Tähän kirjeeseen hän oli saanut kolme vastausta. Vastauksissa oli todettu, että kauppiaat olivat kieltäytyneet ostoista ja Osaset Oy oli sanonut yhteistyön irti,jonka vuoksi tukkurit pienensivät heidän alennuksiaan. Alennusleikkaukset olivat rikkoneet tukkureiden kirjallista vahvistusta vuodeksi kerrallaan sovituista määräalennuksista ja jäsenliikkeiden ostovolyymeihin perustuvasta markkinointituesta. Osaset-kauppiailla ei ollut ollut minimiostovelvoitteita vastaajatukkureilta. Mitä enemmän he ostivat tukkurilta, sitä enemmän he saivat alennusta. Alennukset olivat vuosialennuksia tai lyhyemmän ajanjakson ostojen määrään perustuvia alennuksia. Vastaajatukkurit olivat palaamassa ns. viralliseen ohjevähittäis-hinnastoon, josta seurasi, että kaupankäynti oli ollut lähes mahdotonta. Ohjevähittäishintoja käytettäessä ostovolyymi menettää merkityksensä. Ostojen keskittäminen Atoylle ei merkinnyt sitä, ettei muilta tukkureilta ostettaisi 142(188) enää mitään, vaan tarkoitus oli ollut, että sopimuksia olisi useamman toimijan kanssa kuten aikaisemminkin, ja hinta olisi määräytynyt ostovolyymin perusteella siten, että kun volyymit laskee, hinta nousee. Vastaajatukkurit olivat kuitenkin siirtyneet käyttämään vain ohjevähittäishintaa. Vastaajatukkureiden toteuttamille alennusleikkauksille ei ollut sopimus- tai liiketaloudellista perustetta. Vastaajatukkureiden hinnoilla ei ollut ollut mahdollista käydä liiketaloudellisesti kannattavaa kauppaa. Osaset-kauppiaat olivat saneet ostaa tavaraa toiselta kauppiaaltakin halvemmalla kuin tukkurilta. Atoylta ei voinut ostaa muuta kuin mitä sen valikoimissa oli. Oli yksinoikeustuotteita, joita Atoylla ei voinut olla. Kahan myymä Defa-lämmitin oli noussut keskeisimpään asemaan. Kaha oli palauttanut Defa-lämittimien osalta kauppaehdot entiselleen vuoden 2004 syksyllä, mutta ei muiden tuotteidensa osalta. Kahalle, Koivuselle ja Örumille ei ollut voinut jäädä epäselväksi, että kauppiaat halusivat käydä kauppaa niiden kanssa. Kauppiaat eivät olleet asettaneet kaupankäynnille mitään ehtoja, eikä kirjeitä oltu tarkoitettu uhkakirjeiksi. Väärinkäsitykset oli yritetty oikaista. Vastaajatukkureiden toimenpiteiden johdosta uusi Osaset-ketju oli kehittynyt heikosti. Kauppiaat olivat tulleet varovaisiksi, ja vain muutama kauppias oli liittynyt ketjuun esittelytilaisuuden jälkeen. Jotkut kauppiaat olivat eronneet uudesta Osaset-ketjusta. Eron syynä oli ollut tavaran saatavuus. Arviolta kolmen kauppiaan eron syynä olivat olleet isot tavaralaskuvelat tietyiltä tukkureilta. Nämä kauppiaat olivat pelänneet, että tukkuri ryhtyisi perimään saataviaan heiltä, jos he liittyisivät uuteen Osaset-ketjuun. Atoylle oli aiheutunut ongelma siitä, että se ei ollut varautunut siihen, että sillä olisi 1.4. 2004 ollut kaikkia tuotteita tarjolla. Atoyn omat ostot olivat aiheuttaneet sille ongelmia käyttöpääoman riittävyyden osalta eikä se myöskään ollut pystynyt sellaisiin toimitusaikoihin kuin olisi pitänyt. Atoy ei ollut varautunut siihen, että Osaset-kauppiaiden aikaisemmat ostolähteet eivät olisi enää olleet niiden käytettävissä. Kauppiaiden keskuudessa oli ilmennyt tyytymättömyyttä siihen, että asiat eivät toteutuneetkaan siten kuin oli ajateltu. Stenbäckin käsityksen mukaan vastatukkureiden tarkoitus oli ollut ”ampua upoksiin uusi kilpailutilanne”. Vastaajatukkureiden toimenpiteet olivat olleet sitä vaikuttavampia, mitä isommasta tukkurista oli ollut kyse ja mitä useampi tukkuri osallistui toimenpiteisiin. Atoy Oy ja Osaset Oy olivat olleet varautuneet hintakilpailuun eikä strategista yhteistyösopimusta olisi muutettu, vaikka olisi syntynyt hintakilpailu. Atoy-Osaset -yhteistyön kannalta kriittisimmät tuotteet olivat Defan, Webaston ja Thulen -tuotteet, koska niillä on hyvin vahva asema markkinoilla. Defan tuotteiden saatavuus oli normalisoitunut syksyllä 2004. Todistaja Ilkka Juhani Jaakkola on kertonut työskennelleensä autovaraosaalalla vuosina 1970 – 2007. Ennen eläkkeelle jäämistään hän oli työskennellyt Atoy Oy:ssä. Vuonna 2004 varaosakauppiaalla oli täytynyt olla keskimäärin kolme tukkuria, joilta hän voi ostaa päivittäistavaraa. Tämä johtuu Suomen autokannan laajasta ikä- ja merkkivaihtelusta. Jokaisella tukkurilla ei voi olla kaikkia osia, eikä kukaan ole sataprosenttinen toimija. 143(188) Alennuskäytäntö ennen 1.4.2004 oli ollut sellainen, että kauppiaille oli annettu tuotelinjakohtaiset alennukset ja vuosibonukset. Yleiset raamit olivat olleet olemassa jokaisella yrityksellä eri tuotelinjojen osalta. Alennuksista sovittiin kahdenvälisissä neuvotteluissa, kun nähtiin millainen volyymi ostajalla oli. Alennukset vaihtelivat myös liikekoon ja -tyypin mukaan. Alennusten suuruus vaihteli ostomäärien mukaan. Satunnaiselle ostajalle voitiin antaa 40 prosentin alennus. Pienin alennusprosentti 25-40 prosenttia oli korjaamokauppaa tekevillä varaosaliikkeillä, koska varaosakaupallekin piti jäädä oma katteensa. Osaset-sopimus koski myös alennusetuja ja Atoyn katetta. Tämä tarkoitti sitä, että marginaaliin piti saada parempi ostohinta itse tavarantoimittajalta. Osasetkauppiaat eivät olleet olleet valmiita pudottamaan katettaan. Atoyn liiketoiminnan taloudellinen tilanne vuosina 2003 – 2004 oli ollut hyvä, ja sen varaosaliiketoiminta oli edistynyt. Atoylla oli ollut 90 prosentin toimitusvarmuus, joka oli kohtuullinen. Varaosakauppias tarvitsi Atoyn lisäksi vain ns. paikkotoimittajia. Atoy pyrki keskittymään sellaisiin varaosaliikkeisiin, jotka rakensivat korjaamoa tukevaa palvelua. Jaakkola oli ollut Atoy-Osaset -yhteistyöneuvotteluissa. Liiketoimintasuunnitelma oli luotu yhdessä Osaset Oy:n hallituksen kanssa. Varsinaista kirjallista liiketoimintasuunnitelmaa ei oltu tehty erikseen, vaan liiketoimintasuunnitelma oli sisällytetty strategiseen yhteistyösopimukseen. Strategisessa yhteistyösopimuksessa määriteltiin yhteistyön laatu ja tavoitteet sekä minkälainen verkosto luodaan. 100 varaosaliikkeen saaminen mukaan toimintaan ei olisi ollut ylivoimaista. Vuoden 2003 alussa oli lanseerattu Osalinkki-kumppanuus, jonka nimi tulee Atoy Oy:n sähköisestä varaosaluettelosta. Korjaamoiden oli hyvä toimia tämän luettelon avulla. Autofit-korjaamot oli jo päätetty lanseerata keväällä 2004. Korjaamoketjutoiminta oli kasvanut ulkomailla nopeasti, ja Suomessa oli toiminut ainoastaan AD-ketju. Suomessa oli lisäksi toiminut jo aikaisemmin erikoisalueiden ketjuja kuten Lucas- jarrukorjaamoketju, johon kuului noin 300 korjaamoa ja LuK-kytkinkorjaamoketju, johon kuului noin 70 - 80 korjaamoa. Atoyn tavoite 500 korjaamon saamisesta Autofit-ketjuun oli ollut mahdollinen tavoite. Jaakkola oli osallistunut neljään tapaamiseen Osaset Oy:n hallituksen jäsenten kanssa. Atoy-Osaset -yhteistyö tarjosi kauppiaalle tiettyjä alennusetuja, lisäalennuksia Autofit-korjaamoille, lisämyyntiä Osaset-liikkeille ja sähköiset luettelopalvelut. Toisaalta se velvoitti pyrkimään ostamaan Atoylta kaikki, mikä oli mahdollista. Muualtakin sai ostaa kuin Atoylta, eikä minimiostovelvoitetta ollut. Atoylle tuli antaa mahdollisuus toimittaa tavara. Jos Atoyn linja olisi puutteellinen, voisi puuttuvat varaosat ostaa muualta. Kauppiaille oli selvää, että heitä ei sakottaisi, vaikka he ostaisivat muualtakin kuin Atoylta. Jaakkola oli ollut paikalla, kun strateginen yhteistyösopimus oli esitelty kauppiaille. Kauppiaat olivat olleet innostuneita niistä mahdollisuuksista, joita sopimuksen avulla voitiin saada. Sopimus oli käyty kohta kohdalta läpi. Jonkun kauppiaan todetessa, ettei Atoylta voinut ostaa kaikkea oli todettu, ettei mitään äkkinäistä tuotelinjojen kääntöä ollut tarkoitus toteuttaa, vaan siirtää ostot vä- 144(188) hitellen Atoylle. Temot-yhteistyö oli käyty läpi ja kerrottu, että sen kautta oli saatu Autofit-korjaamokonsepti Suomeen. Temotinkaan kautta ei oltu luvattu toimittaa kaikkia varaosia, vaan vain niitä, joita sen kautta oli ollut saatavissa. Näytettäessä Jaakkolalle Kahan kirjallista todistetta 28 hän on kertonut, että se on Saksan Temotin lista, kun taas Atoy Oy on Temot Internationalin jäsen. Osaset-kauppiailla oli annettu harkinta-aika, jonka kuluessa heidän tuli päättää, liittyivätkö he Atoy-Osaset -yhteistyöhön vai eivät. Ns. vanhojen Osasetiläisten harkinta-aika oli kolmisen kuukautta. 29 Osaset-kauppiasta oli allekirjoittanut heti sopimuksen, ja seuraavalla viikolla sen oli allekirjoittanut vielä kaksi kauppiasta. Kukaan Osaset-kauppias ei ollut sanonut julkisesti, ettei lähtisi mukaan uuteen Osaset-ketjuun. Olisi ollut valtava markkinamuutos, jos näin iso ketju olisi kokonaisuudessaan tehnyt ostojensa siirron muilta toimittajilta yhdelle toimittajalle. Atoy oli ollut heti yhteydessä tavarantoimittajiin, joille oli kuvattu Atoy-Osaset -yhteistyötä. Tavarantoimittajat olivat tulleet varsin paljon vastaan toimitusajoissa ja hinnoissa. Osaset-kauppiaat saivat lisäalennuksia, koska heidän vuosiostonsa nousivat. Maksuaikaa oli myönnetty jopa 180 päivää. Atoy Oy ja Osaset Oy olivat arvelleet, että muut tavarantoimittajat pyrkivät tarjoamaan parempia ostoehtoja, mutta olikin tapahtunut päinvastoin. Muiden tukkureiden kanssa ei ollut enää ollut mahdollista tehdä katteellista kauppaa. Korjaamolla ei ollut mahdollisuutta toimia ilman katetta. Vastaajatukkureiden Osaset-kauppaille myöntämät alennukset eivät enää olleet jälleenmyyjäalennuksia. Osaset kauppiaita oli jäänyt liittymättä Atoy-Osaset -yhteistyöhön alennusleikkausten synnyttämän uhan takia. Atoyn toimituskyky oli heikentynyt, ja sen toimitusajat pidentyneet AtoyOsaset -yhteistyön aikana, koska tilauksia oli tullut paljon. Tavaran saati oli hidastunut myös Atoyn taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Joskus tavara oli jouduttu maksamaan ennen kuin se oli lähtenyt toimittajalta. Atoyn vaikeudet olivat liittyneet kartelliin, joka oli vaikeuttanut Osaset-kauppiaiden toimintaa. Atoy ja Osaset eivät olleet saaneet kauppaa kehittymään sillä tavalla kuin oli laskettu. Myös kauppiaiden luotottaminen Atoyn varoilla oli lisännyt Atoyn taloudellisia vaikeuksia. Kauppiaiden Atoy-Osaset -yhteistyöstä poisjäämisen tai siitä eroamisen syynä saattoi olla, että myös heidän maineensa kärsi hitaista toimituksista. Kaupan taso oli laskenut. Kun verrataan kesän 2004 tilattujen tavaroiden rivimäärää heikoimpaan jaksoon vuonna 2007 havaitaan, että 100 000 rivistä on pudottu 60 000 riviin. Väheneminen osoittaa, että asiakkaita oli menetetty kartellin johdosta. Strategisen yhteistyön tavoitteita ei oltu saavutettu, kun Jaakkola oli jäänyt eläkkeelle. Paras mahdollisuus oli silloin menetetty, koska kauppiaita, jotka olivat olleet Osaset-ketjun jäseniä ja pettyneet, ei ollut ollut helppo saada uudestaan ketjuun. Todistaja, ekonomi Heikki Sakari Kovanen on kertonut työskentelevänsä yrittäjänä kuljetusalalla toimivassa Kovanen Oy:ssä. Hän oli toiminut Atoyn hallituksessa 10 vuotta vuoden 2012 toukokuuhun asti. Euroopan yhteisössä voimaan tullut ryhmäpoikkeusasetus ja tapahtunut tekni- 145(188) nen kehitys olivat johtaneet siihen, että takuuaikaisia autoja voitiin huoltaa muissakin kuin merkkikorjaamoissa. Ennen vuotta 2004 Atoy-konserni oli tehnyt voitollista tulosta. Atoyssa oli toteutettu sukupolvenvaihdos, ja Jyrki Mäki oli tullut sen toimitusjohtajaksi. Atoylla ei ollut ollut toimitusvaikeuksia ennen vuotta 2004 ja asiakastyytyväisyys oli ollut hyvä. Liiketoimintasuunnitelmaa Osaset Oy:n kanssa oli käsitelty paljon.Jyrki Mäki oli esitellyt Atoyn ja Osasetin liiketoimintasuunnitelmaa hallitukselle powerpoint-esityksen avulla. Näytettäessä Kovaselle Atoyn kirjallista todistetta 57, Jyrki Mäen esitys Atoyn hallitukselle 11.3.2004, hän on kertonut, että Atoylla ja Osasetillä oli yhteinen liiketoimintasuunnitelma, jonka pohjalta neuvottelut oli käyty. Atoy-Osaset -yhteistyö oli edullinen kummallekin osapuolelle. Riskit olivat erityisen pienet Atoyn kannalta, eikä kassasta ollut aiheutunut ongelmaa. Lisääntyvä kauppa ja sen tuoma kate vaikuttivat nopeasti kassaan. Yhteistyön toteuttaminen ei ollut edellyttänyt suuria investointeja. Katetaso varaosa-alalla oli ollut hyvä. Katteella oli ollut tarkoitus myöntää ostoalennuksia ja pidempiä maksuaikoja. Ostovolyymin pieneneminen heikentää nopeasti katetta. Atoyllä ei ollut ollut estettä kasvattaa liikevaihtoaan. Atoy-Osaset -yhteistyön käynnistäminen ei ollut edellyttänyt kuin vähäistä työvoiman lisäämistä, mutta ei suuria investointeja. Atoy- Osaset -yhteistyöhanketta oli pidetty riskittömänä. Atoyn ja Osasetin suunnitelma oli luoda nopeasti johtava ketju, johon kuuluu 100 varaosakauppiasta ja 500 korjaamoa. Ketjun oli ollut määrä kattaa koko Suomen alue. Tavoite oli ollut, että ketjuun liittyvien kauppiaiden kauppa siirtyisi kokonaisuudessaan Atoylle siltä osin kuin se pystyi toimittamaan tavarat. Varaosatukkurin toimituskyky ei koskaan ole 100-prosenttinen, vaan muitakin tukkureita tarvitaan. Osalinkki oli merkittävä osa yhteistyötä. Tavoitteena oli ollut, että kaupan siirtymä toteutettaisiin luontevasti vuoden 2004 aikana. Kaikki Osaset-kauppiaiden kauppa ei olisi siirtynyt koskaan Atoylle, eikä tämä ollut ollut tavoitteenakaan, vaan kaupan piti siirtyä vain siltä osin, kuin tuote kuului Atoyn valikoimaan. Ostoalennuksista ei oltu erikseen sovittu. Laskusaatavien perintä ei ollut ollut yllätys, mutta se oli heikentänyt varaosakauppiaiden maksuvalmiutta. Vastaajatukkureiden menettelyn yhdenaikaisuus oli korostanut sen vaikutuksia. Vastaajatukkureiden käynnistämä hintakilpailu oli ollut odotettavissa, mutta alennusten leikkaaminen ei ollut normaali markkinareaktio. Atoyllä oli kuitenkin ollut moraalinen velvoite hankkia tuotteita, jolloin oli jouduttu käyttämään bulvaaneja. Bulvaanien käyttäminen oli ollut tehotonta, kallista ja katteetonta. Totuttua maksuaikataulua oli jouduttu kiristämään ja vaatimaan kauppiailta suorituksia, joilla oli maksettu sille tavaraa toimittaneille kauppiaille velkoja. Alennusleikkausten vuoksi Atoy ei ollut päässyt hyödyntämään kasvavaa ostovolyymiä, koska oli jouduttu luomaan bulvaanijärjestely, jota käytettäessä maksuaika oli ollut hyvin lyhyt. Atoy oli ollut hätätilassa, jossa ei oltu toimittu normaalilla tavalla. Suurin ongelma oli ollut se, että kauppiaat olivat lähteneet ketjusta, eikä uusia kauppiaita oltu saatu liittymään siihen. Vastaajatukkureiden menettelyyn ei oltu osattu varautua. Vastaajatukkureiden menettely oli vesittänyt Atoy-Osaset -yhteistyöhankkeen. Uuteen Osaset-ketjuun ei oltu saatu suunniteltua määrää kauppiaita. Useita kauppiaita 146(188) oli eronnut ketjusta eikä uusia kauppiaita ollut liittynyt siihen. Yrittäjät eivät olleet uskaltaneet liittyä Atoy-Osaset -yhteistyöhön kauppaehtojensa heikentymisen pelossa. Atoy oli 1.4.2004 joutunut suunnittelemaan kaikki toimenpiteet uudestaan. Tavaranhankintaa oli pyritty laajentamaan niin paljon kuin mahdollista. Suurin osa energiasta oli kulunut bulvaanien kautta ostamiseen. Vastaajatukkureiden toiminta oli lamaannuttanut Atoyn liiketoiminnan. Se ei ollut saavuttanut kasvua, vaan sen myyntivolyymit olivat laskeneet monena vuonna peräkkäin. Atoyn varaosakaupan liikevaihto oli aluksi noussut ja lähtenyt sitten laskuun. Atoy oli ostanut APE-tytäryhtiön Ruotsista syksyllä 2004. Ruotsissa toiminta oli onnistunut hyvin. Ruotsissa APE:lla oli olut omat alueet Göteborg ja Tukholma, joissa oli verkotuttu ja pärjätty. APE:n hyvä tuotto oli mahdollistanut sen, että myöhemmin oli voitu ottaa sieltä rahaa. Vuonna 2007 Atoyn varaosatoiminta oli myyty sen Ruotsissa toimivalle tytäryhtiölle, koska oli pyritty yhdistämään henkilöitä, jotka olivat yhteydessä päämiehiin, ja saamaan paremmin ostoehtoja. Atoyn koko varaosaliiketoiminta oli siirretty samaan organisaatioon. Todistaja Seppo Juhani Virta (Osahankinta Oy ja Saariston autotarvike Oy) on kertonut toimineensa varaosakauppiaana vuodesta 1978 lukien. Virta oli liittynyt Osaset-ketjuun jo ennen vuotta 2004. Virran liikkeiden päätoimittajana oli ollut Atoy Oy, ja Virta oli allekirjoittanut kauppiastilaisuudessa AtoyOsaset -yhteistyösopimuksen. Liittyessään uuteen Osaset-ketjuun Virralla oli ollut vuosisopimukset suurempien tukkumyyjien kanssa. Virran käsityksen mukaan joiden kauppiaiden yhteistyösopimukseen liittymättä jättäminen oli johtunut siitä, että kauppiaat olivat valinneet tukkurinsa vuosikymmenten aikana, ja moni heistä oli kokenut muutoksen liian suureksi. Jos Atoy ei olisi ollut jo aiemmin Virran päätoimittaja, hän ei olisi heti kauppiastilaisuudessa allekirjoittanut sopimusta. Virralla ei allekirjoitushetkellä ollut suurempia taloudellisia sitoumuksia, mutta varaosakauppias voi usein olla melko velkaantunut. Jos Virralla olisi ollut taloudellisia sitoumuksia muiden tukkureiden kanssa, olisi tämäkin seikka tullut ottaa huomioon ennen AtoyOsaset -yhteistyöhön sitoutumista, koska oli luonnollista, että jokainen perii velkansa, ja velat on maksettava. Virta oli pyrkinyt ostamaan Atoylta, mutta hiljalleen oli alkanut esiintyä tavaransaantivaikeuksia, jotka olivat kärjistyneet vuonna 2006. Ilmeisesti Atoy ei ollut varautunut toimittamaan tavaraa riittävällä tavalla. Virta oli verkostoitunut hyvin ja oli pärjännyt kohtuullisesti, mutta rytmiin pääseminen oli vienyt jonkin aikaa. Joillekin kauppiaille syntynyt tilanne oli varmasti ollut ”kova paikka”. Virta oli eronnut ketjusta kesällä 2007. Eron syynä oli ollut se, että liikevaihtoon sidotut markkinointimaksut olivat olleet liian suuret, ja ketjun tarjoamat edut eivät enää olleet olleet sellaiset, että hänen olisi kannattanut pysyä ketjussa. Todistaja Unto Reino Mikael Heinämäki (Rengas- ja Autotarvike Oy) on kertonut toimineensa varaosa-alalla 45 vuotta, josta 28 vuotta kauppiaana. Heinämäki oli jo aikaisemmin kuulunut Osasetiin, ja hän oli liittynyt myös uuteen Atoy-Osaset -ketjuun. Ennen ajankohtaa 1.4.2004 Heinämäen päätukkureita 147(188) olivat olleet Örum ja Kaha Heinämäki on muun ohella myös kertonut osallistuneensa kauppiastilaisuuteen maaliskuussa 2004 ja valitettavasti allekirjoittaneensa siellä Atoy-Osaset -yhteistyösopimuksen. Heinämäki oli saanut viisi korjaamoa liittymään ketjukorjaamoiksi, ja hän oli pelännyt menettävänsä ne, mikäli hän ei liittyisi yhteistyösopimukseen. Se oli ollut syy sopimuksen allekirjoittamiseen. Ilman korjaamoja Heinämäki ei olisi liittynyt ketjuun. Kauppiastilaisuudessa oli luvattu, että kaikki tuotteet, jotka oli ostettu muilta tukkureilta, saadaan vastaisuudessa Atoylta. Vaikka Atoylta ei ollut ollut heti satavissa kaikkia tuotteita, oli sen toimitukset oli ollut määrä saada toimimaan viikkojen tai kuukausien kuluessa. Atoyn yhteistyökumppanilla Temotilla oli saatavissa kaikkia yksinmyyntituotteita, ja miehet lähtevät hakemaan tavaroita Euroopasta. Ajatus oli ollut, että kauppiaat myyvät siirtymävaiheen aikana tuotteensa vähitellen loppuun varastostaan, ja ostavat niitä seuraavan kerran Atoyltä. Sopimus ei ollut ollut kauppiasmyönteinen. Vuosittainen liikevaihtoon sidottu markkinointimaksu oli ollut kova. Alennusmatriisi jota näytettiin, oli vähän parempi kuin siihen mennessä oli ollut, mutta tuotteet eivät kuitenkaan olleet edullisempia kuin muilla tukkureilla. Yhteistyösopimus katkaisi vanhat sopimukset muiden tukkureiden kanssa, eikä Heinämäki ollut uskaltanut tehdä uusia sopimuksia, koska sopimuksessa oli kovat sanktiot. Yhteistyösopimus oli sotkenut koko Heinämäen liiketoiminnan, eikä hän ollut pitänyt myöskään siitä, että Atoy pystyi etäsysteemillä lukemaan hänen tietojärjestelmäänsä. Näytettäessä Heinämäelle todistetta Kaha 3, Osaset Oy:n ilmoitus Kahalle 23.3.2004, hän on kertonut, että kauppiastilaisuudessa oli ilmoitettu, että alkuviikosta tukkureille lähetetään tiedote, jonka sisältö vastasi sitä, mitä kokouksessa oli esitetty. Heinämäen mielestä todiste Kaha 3 oli kuitenkin ”herrasmieskirje”, ja sopimus oli paljon ” raaempi ”. Kun Kaha oli alkanut soveltaa perusalennuksia,koko yhteistyö sen kanssa oli katkennut. Heinämäki piti Kahan menettelyä normaalina. Kun sopimus irtisanotaan, maahantuoja ottaa perusalennukset käyttöön. Kahan edustaja Heikki Lehtinen oli soittanut ja kysynyt, jatkaako Heinämäki ostojaan, mutta hän ei ollut uskaltanut jatkaa kaupankäyntiä, koska oli pelännyt mitä siitä yhteistyösopimuksen johdosta seuraisi. Lehtinen oli kuitenkin edelleen pitänyt häneen yhteyttä pitkin vuotta, ja tarjonnut tuotteita. Eero Kares ja Purhonen Örumilta olivat myös ottaneet yhteyttä Heinämäkeen, mutta hän ei ollut uskaltanut ostaa heiltäkään. Heinämäen käsityksen mukaan Atoyn taloudellinen tilanne oli ollut huono,ja todennäköisesti tämä seikka oli vaikuttanut siihen, että tavaraa ei ollut saanut. Atoyn toimitusvarmuus oli ollut huono, eikä niitä tuotteita, joita kauppiastilaisuudessa oli taululle heijastettu, oltu saatu. Joitain tuotteita oli saanut, mutta ei siten kuin olisi pitänyt. Heinämäki oli yrittänyt tulla toimeen Atoyn tuotteilla. Syksyllä 2004 Heinämäen myynti oli laskenut ja kate pienentynyt siinä määrin, että hänen liikkeensä oli uhannut ajautua konkurssiin. Tämän vuoksi Heinämäki oli ennen vuoden vaihdetta ottanut yhteyttä Kahaan ja Örumiin, ja tehnyt niiden kanssaan uudet sopimukset. Hän oli myös alkanut ostaa HL Groupilta. Heinämäen ostot Arwidsonilta olivat jatkuneet koko ajan ilman katkoksia. Myös Koivuselta Lyyrtö oli ollut yhteydessä Heinämäkeen, ja Jukka Lind- 148(188) roos oli käynyt kaksi kertaa, mutta Heinämäen ostot Koivuselta olivat olleet vähäisiä. Atoyn taholta esitetyn kysymyksen johdosta Heinämäki on kertonut, että hänen ja Atoyn välillä oli käyty välimiesmenettely, joka koski väitettä siitä, että Heinämäellä olisi ollut tiskillään kilpailevan ketjun mainoksia. Heinämäki oli hävinnyt asian ja piti luonnollisena, että siitä jäi katkeruutta, mutta se ei merkinnyt sitä, etteikö Heinämäki nyt todistajana kuultaessa kertoisi totuutta. Heinämäki oli eronnut Osaset-ketjusta 1.7.2007. Eroamisen syynä oli ollut se, että hän oli ostanut toisen varaosaliikkeen Jyväskylästä, ja se oli eri ketjussa. Ei ollut sopivaa, että omisti kaksi liikettä, jotka olivat eri ketjussa. Pannessaan eroamisen vireille Heinämäki ei ollut tietoinen edellä kerrotusta välimiesmenettelystä. Örumin ja Kahan toimilla ei ollut mitään vaikutusta Heinämäen eroamiselle Osaset-ketjusta. Vastaajatukkurit eivät olleet vaatineet Heinämäkeä eroamaan Atoy-Osaset -ketjusta, eivätkä he olleet kieltäytyneet myymästä hänelle tuotteita. Todistaja Sakari Kohtaniemi (Elimäen Varaosa Oy) on kertonut liittyneensä Osaset-ketjuun vuonna 1997. Myöhemmin hän oli perustanut toisenkin liikkeen, joka myös oli liittynyt Osaset-ketjuun. Kohtaniemi on muun ohella myös kertonut, että hänen päätukkureitaan ennen yhteistyösopimukseen liittymistä olivat olleet Atoy, Koivunen ja S & M. Kohtaniemi ei tarkemmin muistanut asiaa, mutta myös HL Groupin kanssa oli käyty kauppaa. Arwidsson ei ollut ollut todistajalle merkittävä tukkuri ja myös Örumin kanssa kauppa oli ollut todella pientä. Kohtaniemi oli osallistunut kauppiastilaisuuteen maaliskuussa 2004 ja allekirjoittanut siellä Atoy-Osaset -yhteistyösopimuksen. Kauppiastilaisuudessa oli luvattu, että niitä tuotteita joita oli aiemmin ostettu muilta tukkureilta, tultaisiin saamaan Atoylta. Kohtaniemi oli allekirjoittanut sopimuksen sen vuoksi, että sen mukaan hän pienenä yrittäjänä sai samat alennukset, kuin isommat liikkeet Kouvolan alueella. Jotkut kauppiaat olivat kokouksessa tuoneet julki, että he eivät liittyneet yhteistyöhön. Kohtaniemi oli pitänyt selvänä, että muiden tukkureiden alennukset putoavat, mutta pudotuksen määrä oli ollut yllätys. Kun ostot Atoylta olivat alennusleikkausten jälkeen lisääntyneet räjähdysmäisesti, Atoy ei ollut varautunut siihen, eikä se ollut kyennyt toimittamaan tavaraa siten kuin olisi pitänyt. Tavaraa oli jouduttu aina hakemaan muualta, kun sitä ei oltu saatu Atoylta. Tavaraa olisi saanut muilta tukkuliikkeiltä, mutta sitä oli ostettu toisilta varaosaliikkeiltä, koska niiden hinnat olivat edullisempia. Jatkuva tavaroiden haaliminen eri puolilta oli vaikeuttanut liiketoimintaa. Koivuselta Lindroos oli käynyt keskustelemassa kaupanteosta, mutta hän ei ollut painostanut Kohtaniemeä. Kohtaniemi oli eronnut Osaset-ketjusta vuoden 2005 kesäkuussa, jonka jälkeen tavaran saanti oli helpottunut,koska tavaraa ei ollut tarvinnut enää hakea kaukaa Kouvolasta. Alennusleikkauksetkin olivat saattaneet olla yhtenä syynä eroon. Todistaja Kauko Juhani Pitkänen (KP-tuote Pitkänen Oy) on kertonut ostaneensa vuonna 2000 Osaset-ketjuun kuuluneen varaosaliikkeen,ja jatkaneensa sen toimintaa samassa ketjussa. 149(188) Pitkänen on muun ohella myös kertonut, että koska hän oli jo aiemmin kuulunut Osaset-ketjuun, Atoy-Osase t-yhteistyöhön liittyminen oli ollut luontainen vaihtoehto, eikä todistaja ollut sitä sen enempää miettinyt. Ennen liittymistä hänen päätukkureitaan olivat olleet Koivunen, Arwidson, S& M ja Kaha. HL Group ja Örum olivat olleet vain täytetoimittajia. Tukkukauppiaiden alennusten pudottaminen ei ollut yllätys, koska alennukset putoavat, mikäli tavaraa ei osteta riittävästi. Sopimuksen jälkeen Pitkänen oli lopettanut ostot Koivuselta, ja ostanut Atoylta kaiken mitä sieltä oli saanut ostaa, mutta tavarantoimitukset olivat ”tökkineet” koko ajan. Kun Pitkänen oli joutunut myymään ”ei oota”, sillä oli jo ollut vaikutus myyntiin siten, että hänen liikkeensä talous ei ollut enää ollut siinä kunnossa, että niin olisi voitu jatkaa. Tästä syystä Pitkänen oli eronnut ketjusta. Toisaalta Pitkänen oli Koivusen Jukka Lindroosin kanssa jo kauan aikaisemmin sopinut, että siinä vaiheessa, kun Koivunen käynnistää oman ketjutoimintansa, Pitkänen liittyy siihen. Koivunen ei ollut painostanut Pitkästä eroamaan Osaset-ketjusta, eikä se ollut kieltäytynyt myymästä hänelle tavaraa. Myös syksyllä 2004 Koivuselta oli voitu tilata tavaraa. Koivusen hintaehdot olivat kuitenkin olleet tuolloin niin huonot, että tuotteet, joita ei saanut Atoylta, Pitkänen oli ostanut toisilta varaosamyyjiltä. Esimerkiksi Hervannan Autotarvike oli varaosaliike, josta Pitkänen oli ostanut tavaraa, koska hän oli saanut sen Hervannan Autotarvikkeelta samalla hinnalla, kuin Koivuselta aiemmin. Edelleenkin Pitkänen ostaa sanotulta liikkeeltä tuotteita, koska sieltä niitä saa halvimmalla ja parhaiten. Myöskään Kahan taholta Pitkästä ei oltu painostettu eroamaan Osaset-ketjusta. Arwidsonin hinnoittelussa ei ollut vuonna 2004 tapahtunut tosiasiallisia muutoksia. Pitkäsen ostot HL Groupilta eivät ainakaan merkittävästi olleet muuttuneet, mutta hän ei tarkemmin muistanut asiaa. Örum ei ollut ollut Pitkäselle merkittävä tukkuri. Koska Atoy ei ollut pystynyt toimittamaan tavaraa, Pitkänen oli eronnut Osaset-ketjusta syyskuussa 2005.Tammikuussa 2006 eronneita oli ollut pari muutakin liikettä. Todistaja Jouni Ilari Vainikka (Suomen Autotuote Oy) on kertonut, että hän oli 22.3.2004 aloittanut työskentelyn Suomen Autotuote Oy:n myyntijohtajana vastaten seitsemän A-tarvikemyymälän myymäläketjun toiminnasta. Vainikan liike ei ollut kuulunut vanhaan Osasetiin, mutta se oli rekisteröitynyt Osalinkkiin, jota käytettiin työssä. Sopimusneuvottelut Atoy-Osaset -ketjun kanssa oli aloitettu alkusyksystä 2004, ja Osaset-ketjuun oli liitytty vuoden 2005 puolella. Suurin syy liittymiselle oli ollut Suomen Autotuote Oy:n todella huono taloudellinen tilanne. Sen ostovelkojen määrä tukkukauppiaille oli ollut lähes 1,1 miljoonaa euroa. Suomen Autotuote Oy:n velka päätoimittajalleen Atoylle oli ollut noin 400.000 euroa, ja Arwidsonille noin 350.000 euroa. Atoyn ja Arwidsonin lisäksi myös Örum, HL Group ja Koivunen olivat olleet Suomen Autotuote Oy:n tukkureita. Kukaan vastaajatukkureista ei ollut uhannut Vainikkaa tai ilmoittanut, ettei Suomen Autotuote Oy saisi liittyä uuteen Osasetiin. Muut tukkurit eivät myöskään olleet muuttaneet liittymisen johdosta Suomen Autotuote Oy:n saamia alennuksia tai kieltäytyneet myymästä sille tavaraa. Liittymissopimuksen henki oli ollut se, että kaikki ostot pyritään keskittämään Atoylle. Alkuvuodesta 2005 Atoyn tuotevalikoima ei kuitenkaan ollut ollut lä- 150(188) heskään niin kattava kuin oli annettu ymmärtää. Näin ollen oli jouduttu jatkuvasti paikkailemaan tilauksia toisilta tukkukauppiailta. Atoy ei myöskään ollut hankkinut riittävästi tavaraa varastoonsa, ja oli ollut työlästä paikata joka aamu tavarantoimittajan puutteita. Vuonna 2004 Atoyn toimitusjohtaja Jyrki Mäki oli kertonut Vainikalle toivovansa, että Suomen Autotarvike Oy:n toimittaisi Atoylle muiden tukkukauppiaiden tuotteita, ja niin oli tehtykin suunnilleen maaliskuun puolivälistä toukokuun puoleenväliin saakka. Sen jälkeen toimitusten volyymit olivat muuttuneet pieniksi, josta Vainikka oli päätellyt, että Atoyn silloiset asiakkaat olivat löytäneet korvaavan vaihtoehdon, tai saaneet omat sopimuksensa kuntoon. Vuonna 2005 Suomen Autotuote Oy:llä oli ollut vuosisopimus melkein kaikkien tukkukauppojen kanssa. Nyttemmin Vainikka on Kahan palveluksessa varaosaosaston osastopäällikkönä. Todistaja Juha Antero Rytkönen (Joensuun Dieselhuolto Oy) on kertonut, että hän oli ollut mukana entisessä Osasetissä, mutta hän ei ollut liittynyt uuteen ketjuun. Rytkönen oli myynyt liikkeensä vuonna 2005. Rytkönen on muun ohella myös kertonut, että hän oli osallistunut kauppiaskokoukseen maaliskuussa 2004, jossa yhteistyösopimusta oltiin käyty lävitse. Osaset-ketjuun kuuluneiden kauppiaiden ostot Atoylta olivat olleet melko pienet, ja käytännössä kaikki tuotelinjat olisivat vaihtuneet. Kokouksessa oli annettu ymmärtää, että kaikkia tuotteita saadaan Temotin kautta. Temot oli mainittu hyvin moneen otteeseen ja sanottu, että sen kautta saadaan ”mitä vaan”. Rytkösen mielestä Atoyn lupaukset liittymisen tuottamista eduista eivät olleet tuntuneet realistisilta. Jotkut kauppiaat olivat kertoneet, että eivät liity Osasetketjuun samoista syistä kuin Rytkönen. Pari viikkoa kokouksen jälkeen Atoyn toimitusjohtaja Jyrki Mäki ja juristi olivat tulleet Joensuuhun tapaamaan Rytköstä. Myös Rytkösen juristi oli ollut paikalla. Rytkönen oli ryhtynyt neuvotteluun kohteliaisuussyistä. Hänen oma juristinsa oli suositellut, että Rytkönen ei allekirjoittaisi sopimusta, koska sopimusehdot olivat niin ankarat. Sen vuoksi Rytkönen oli jättänyt sopimuksen allekirjoittamatta. Kenelläkään tukkumyyjällä ei ollut ollut mitään tekemistä sen kanssa, että Rytkönen ei ollut allekirjoittanut sopimusta, eikä kukaan heistä myöskään ollut painostanut häntä olemaan liittymättä uuteen Atoy-Osaset -yhteistyöhön. Todistaja Urpo Aulis Rantonen (Iisalmen Varaosakeskus Oy) on kertonut menneensä vuonna 1976 opetustoimensa ohella mukaan isänsä vuonna 1971 perustaman liikkeen liiketoimintaan. Hän oli omistanut Iisalmen Varaosakeskus Oy:stä 50 prosenttia, hänen vaimonsa 10 prosenttia ja veljensä 40 prosenttia. Liike oli kuulunut vanhaan Osaset-ketjuun. Liike oli myyty vuonna 2007. Rantonen on muun ohella myös kertonut, että hän oli veljensä kanssa osallistunut kauppiaskokoukseen maaliskuussa 2004. Kokouksessa oli sanottu, että tuotemerkkien osalta kukaan ei jää pulaan, vaan Temotin kautta löytyy kaikkea. Sopimus oli ollut hyvin sitova. Kukaan tukkuliike yksinään ei pysty hallitsemaan koko varaosatuotevalikoimaa,eikä Rantonen ollut uskonut suunnitelman toimivuuteen. Rantonen oli jo aiemmin seurannut Osasetin laajentumispyrkimyksiä, eikä hän ollut pitänyt 100 liikkeen ja 500 korjaamon tavoitetta uskottavana. Sopimus oli tuntunut ahdistavalta, koska siinä puhuttiin sanktioista ja uhkasakoista. Varaosakauppiaille oli luvattu ylivoimaista kilpailukykyä, jossa tavaran saatavuus- 151(188) ongelman ratkaisijana oli Osaset Oy:n hallituksen ja Atoyn mukaan ollut Temot. Rantoselle oli tullut vihan tunne siitä, että muutama hallituksen jäsen oli tehnyt tämän kaltaisen päätöksen jäsenistöä kuulematta. Vanhan Osasetin henkilökunnan siirtyessä Atoyn palkkalistoille, ketjua ei varsinaisesti enää ollut. Atoy-Osaset -suunnitelmissa ei oltu otettu huomioon sitä, että liikkeet olivat hyvin erilaisia. Oli sanottu, että tuotemerkit joita tarvittiin, kuten Bosch, Defa ja Webasto, löytyivät kaikki Temotilta. Rantonen oli ollut tyytyväinen käyttämiinsä tukkureihin, eikä hän ollut halunnut olla yhden tukkurin varassa. Rantosen ostot Atoylta olivat olleet melko pienet, ja uuteen Atoy-Osaset -ketjuun liittyminen olisi ollut täydellinen muutos, jonka yhteydessä kaikki tuotelinjat olisivat vaihtuneet. Sopimukseen liitetty markkinointimaksu, joka oli prosenttiosuus koko liikevaihdosta, olisi kohtuuttomasti hyödyttänyt uutta Atoy-Osaset-ketjua. Vanhan Osasetin markkinointimaksu oli ollut enemmänkin jäsenmaksun luokkaa. Uudessa sopimuksessa se oli suuruudeltaan aivan toista luokkaa. Uusi sopimus olisi myös antanut Atoylle pääsyn varaosakauppiaan tietokantoihin. Rantonen piti tietokantoja kirjesalaisuuteen verrattavina tietoina eikä hän varmasti olisi päästänyt vierasta liikettä katsomaan, mistä ostettiin ja mihin hintaan. Jo kauppiaskokouksen päättyessä Rantonen oli veljensä kanssa tehnyt päätöksen, että sopimusta ei allekirjoiteta. Kukaan tukkuliike ei ollut painostanut Rantosta olemaan liittymättä uuteen Atoy-Osaset -ketjuun. Todistaja Lauri Olavi Leppänoro (Ivalon Auto Oy ja Lapin Euro-Osat Oy) on kertonut toimineensa autovaraosa-alalla vuodesta 1976 lukien. Leppänoro oli liittynyt Osasetiin 2000 luvun vaihteessa, ja hänen liikkeensä olivat eronneet Osasetistä vuosina 2004 ja 2005. Leppänoro on muun ohella kertonut myös, että hän ei ollut osallistunut kauppiastilaisuuteen maaliskuussa 2004, mutta hänen veljensä oli ollut siellä. Leppänoron veli oli jo kauppiaskokouksessa tehnyt päätöksen, että he eivät liity uuteen Atoy-Osaset -ketjuun. Leppänoro ja hänen veljensä eivät olleet uskoneet lainkaan uuteen Atoy-Osaset -yhteistyöhön, joka olisi perustunut yhteen tukkuriin. Ivalossa toiminta on laaja-alaista, ja oli ollut selvää, että uuteen Atoy-Osaset -ketjuun ei oltu liitytty. Tukkurit eivät olleet painostaneet Leppänoroa päätöksenteossa. Todistaja Seppo Antero Vertala (Jyväskylän Autovaraosa Oy) on kertonut toimineensa autovaraosa-alalla 40 vuotta, josta 30 vuotta kauppiaana. Osasetiin hän oli liittynyt vuonna 1997. Vertala on muun ohella myös kertonut, että oli osallistunut kauppiaskokoukseen maaliskuussa 2004. Hän ei ollut halunnut jäädä vain Atoyn varaan, koska yhteistyö monen tukkurin kanssa oli monipuolisempaa. Lisäksi asiakkaat, lähinnä korjaamot, olivat tottuneet tiettyihin tavaroihin ja tuotemerkkeihin. Tämän vuoksi Vertala ei ollut halunnut liittyä uuteen Atoy-Osaset -ketjuun. Kyseessä oli Vertalan oma päätös, eikä kenelläkään ulkopuolisella ollut tekemistä sen kanssa. Todistaja Matti Topias Rikala (Kymen Varaosahalli Oy) on kertonut, että hän oli liittynyt vanhaan Osaset-ketjuun vuonna 1997. Rikalan päätukkureina olivat olleet Kaha, Koivunen ja Arwidson. Liike oli lopetettu noin kaksi vuotta sitten. 152(188) Rikala on muun ohella myös kertonut, että hän oli kauppiastuttavansa Jouni Keräsen kanssa mennyt kauppiastilaisuuteen maaliskuussa 2004, mutta kuultuaan aamukahvilla tarkemmin, mistä oli kysymys, Rikala oli todennut, että suunniteltu yhteistyö ei ollut häntä varten, eikä hän ollut osallistunut varsinaiseen kokoukseen. Atoy oli Rikalalle marginaalinen toimittaja, ja hänellä oli niin hyvät linjat päätukkureidensa kanssa, että ajatus liittyä Atoy-Osaset -yhteistyöhön oli tuntunut mahdottomalta. Muutokset eivät olleet houkutelleet, eikä Rikalaa myöskään ollut miellyttänyt se, että vanhan Osasetin sopimus, joka oli kauppiaiden välinen markkinointisopimus, muuttuisi ostosopimukseksi. Kukaan ei ollut painostanut Rikalaa päätökseen olla liittymättä Atoy-Osaset -ketjuun. Todistaja Arto Olavi Leino (Loimaan Varaosapörssi Ky ) on kertonut olleensa mukana perustamassa Osaset-ketjua, ja liittyneensä siihen vuonna 1974 tai 1975. Hänen päätukkureitaan olivat olleet Koivunen, Arwidson ja Kaha. Leino oli osallistunut kauppiaskokoukseen maaliskuussa 2004. Kauppiaiden kanssa oli keskusteltu siitä, kuinka kukin aikoi jatkaa. Atoy-Osaset- yhteistyöstä oli ilmaistu sekä positiivisia että negatiivisia ajatuksia. Jotkut kauppiaat olivat heti sanoneet, että eivät aikoneet liittyä Atoy-Osaset -yhteistyöhön. Leino oli tehnyt jo kokouksessa oman päätöksensä olla liittymättä Atoy-Osaset -ketjuun, koska kokouksessa saamiensa tietojen perusteella Leino ei ollut valmis vaihtamaan päätoimittajiaan. Muiden tukkureiden toimilla ei siten ollut vaikutusta hänen päätökseensä, eikä häntä oltu painostettu jättäytymään yhteistyön ulkopuolelle. Todistaja Hannu Juha Erkki Uotila (Huittisten Käteisvaraosa Oy ) on kertonut aloittaneensa varaosaliiketoiminnan vuonna 1980. Hän oli alusta alkaen kuulunut Osaset-ketjuun. Uotilan liikkeen päätukkurina oli ollut Koivunen. Uotila on muun ohella myös kertonut, että oli osallistunut kauppiaskokoukseen maaliskuussa 2004, mutta hän ei muistanut kokouksen tarkempaa kulkua. Kauppiaiden kanssa oli ihmetelty sitä, että kaikki tuotteet pitäisi ostaa Atoylta, joka tuohon aikaan oli ollut huono toimittaja,ja tavaroita oli pitänyt ostaa muilta tukkukauppiailta, koska Atoylla ei ollut tavaraa. Uotila oli pohtinut liittymisasiaa ja Uotilan muistaman mukaan Koivuselta oli soitettu hänelle ja kysytty, oliko hän liittynyt uuteen ketjuun, johon hän oli vastannut, että ei ollut liittynyt, eikä ollut tehnyt vielä päätöstä asiassa. Uotila ei ollut saanut alennusleikkauskirjeitä, eikä kukaan ei ollut leikannut häneltä alennuksia. Sittemmin Uotila oli saanut kirjeen, jonka mukaan hänen piti päättää tiettyyn päivämäärään mennessä, liittyykö hän uuteen Atoy-Osaset ketjuun vai ei, ja mikäli hän ei liittyisi uuteen Osaset-ketjuun, piti hänen erota vanhasta Osasetistä. Uotilan päätös oli ollut se, että hän ei lähde mukaan uuteen ketjuun. Kukaan ei ollut painostanut häntä sanottuun päätökseen. Todistaja Toivo Johannes Paakkari (Varaosa T. Paakkari Oy ) on kertonut perustaneensa liikkeensä vuonna 1981. Hän oli 2000 luvulla kuulunut muutaman vuoden ajan Osasetiin. Hänen päätukkureinaan olivat olleet Koivunen ja Kaha, joihin hänellä oli ollut asiakassuhde alusta alkaen. Paakkari on muun ohella myös kertonut, että oli osallistunut kauppiaskokoukseen maaliskuussa 2004. Kokous oli ollut päällekäyvä, ja siinä oli pitänyt päättää, lähteekö mukaan Atoy-Osaset -yhteistyöhön. Asia oli iso eikä aikaa miet- 153(188) tiä ollut ollut. Paakkari oli jonkun ajan kuluttua lähtenyt kokouksesta ja pyytänyt saada sopimuksen mukaansa, mutta sitä ei oltu annettu hänelle. Tämä ei Paakkarin mielestä ollut näyttänyt hyvältä. Samaan aikaan kokouksesta poistui Paakkarin kauppiastuttava Pertti Kuukasjärvi. Paakkari ei ollut pitänyt kauppiaskokouksessa annettuja lupauksia uskottavina, ja ”viimeisenä pisarana” oli ollut se, että sopimusta ei oltu annettu mukaan. Paakkari oli jo kokouksessa päättänyt, että ei lähde mukaan yhteistyöhön. Paakkarilla oli ollut kolme liikettä vanhan Osasetin aikana, eikä hänellä ollut ollut mitään hyötyä ketjuun kuulumisesta. Uusi Atoy-Osaset -ketju ei ollut tuntunut oikealta. Kyse oli Paakkarin henkilökohtaisesta päätöksestä, eikä kukaan ollut painostanut häntä siihen. Todistaja Jouko Tapani Roiko (Kokkolan Varaosakeskus Oy ) on kertonut toimineensa varaosakaupassa vuodesta 1980 lukien. Hänen yrityksensä oli kuulunut vanhaan Osasetiin. Roikon päätukkureita olivat olleet Koivunen ensimmäisenä ja Kaha toisena. Roiko oli osallistunut kauppiaskokoukseen maaliskuussa 2004. Kokouksessa oli sanottu, että jatkossa Atoylta oli Temotin kautta saatavissa uusia tuotteita / tuotemerkkejä. Roiko ei ollut ”siltä istumalta” uskonut Jyrki Mäen lupauksiin. Sopimus oli pitänyt allekirjoittaa heti kokouksessa, mutta Roiko ei ollut allekirjoittanut sitä, koska hän oli halunnut keskustella asiasta ensin isänsä kanssa. Roiko oli pyytänyt sopimusta mukaansa, mutta sitä ei oltu annettu hänelle. Roikolle oli soitettu Kahasta ja kysytty, oliko hän allekirjoittanut sopimuksen, jolloin hän oli ilmoittanut, ettei ollut allekirjoittanut sitä. Keskustelua oli käyty myös Koivusen kanssa. Roikon mielestä kyse oli ollut keskusteluista, ei painostuksesta. Atoy oli ollut Roikolle erittäin pieni toimittaja. Hänen yrityksellään oli ollut asiakassuhde Koivuseen ja Kahaan sen perustamisesta vuodesta 1980 lähtien. Tuotelinjat olivat toimineet hyvin, eikä niitä oltu haluttu muuttaa tai vaihtaa. Roiko oli ilmoittanut tukkureille, että ei hän liity Atoy-Osaset-ketjuun, koska hän ei ollut halunnut vaarantaa liikesuhteitaan heihin. Tällä hetkellä Roikon yritys ei kuulu mihinkään ketjuun. Todistaja Pertti Tapio Kuukasjärvi (Autotarvike Kuukasjärvi Oy ) on muun ohella kertonut ostaneensa vuonna 2003 yhden Toivo Paakkarin varaosaliikkeistä, ja yrityksen nimeksi oli tullut Autotarvike Kuukasjärvi Oy. Yritys oli vuoteen 2004 saakka kuulunut vanhaan Osaset-ketjuun. Tämä oli liittynyt siihen, että yritys oli Toivo Paakkarin omistuksessa ollessaan kuulunut siihen. Kuukasjärven päätukkureita olivat Örum ja Kaha. Kuukasjärvi on muun ohella myös kertonut, että ennen vuotta 2004 hänen ostonsa Atoylta olivat olleet erittäin pienet. Hän oli osallistunut kauppiaskokoukseen maaliskuussa 2004. Kuukasjärvi oli jo kymmenen minuuttia kokouksen alkamisen jälkeen päättänyt olla liittymättä uuteen ketjuun. Päätös ei ollut ollut vaikea. Atoy-Osaset-ketjun tuotelinjat eivät olleet sopineet yhteen Kuukasjärven myyntikonseptin kanssa, ja hän oli kuullut negatiivisia huhuja Atoyn toimitusten epävarmuudesta. Kuukasjärvi oli ollut tyytyväinen tuotelinjoihinsa ja alennuksiinsa. Kuukasjärvi oli tehnyt itsenäisesti päätöksensä, eikä kukaan ollut painostanut häntä siihen. Hän oli lähettänyt irtisanomiskirjeensä Osasetketjusta, jotta hänen päätavarantoimittajansa tietäisivät, että hän ei ollut liittymässä uuteen ketjuun. Kukaan tukkuri ei ollut painostanut häntä kirjeen lähet- 154(188) tämiseen. Nykyisin Kuukasjärven liike kuuluu Örumin Autoasi-ketjuun. Todistaja Jouni Juhani Rinnekangas (Korpi-Auto Oy ) on kertonut, että hän on vuodesta 1988 lukien toiminut Korpi-Auto Oy:n ja Iisalmen Autoala Oy:n toimitusjohtajana. Korpi-Auto Oy oli ehtinyt kuulua noin vuoden ajan vanhaan Osasetiin. Rinnekangas on muun ohella myös kertonut saaneensa kutsun maaliskuussa 2004 pidettyyn kauppiaskokoukseen, mutta ei ollut mennyt sinne, vaan antanut valtakirjan Urpo Rantoselle. Valtuutus ei ollut sisältänyt liittymisvaltuutta. Rinnekankaalle oli jo ennen kokousta ollut selvää, ettei hän liity uuteen AtoyOsaset -ketjuun. Rinnekankaan ostot Atoylta olivat olleet marginaaliset, ja hänellä oli tukkureihinsa hyvät ja toimivat kauppasuhteet, joita hän ei ollut halunnut lähteä rikkomaan. Uudessa sopimuksessa kaupankäynnin hallinnointi ja määräysvalta olisi siirtynyt Atoylle, eli konsepti olisi ollut aivan erilainen kuin vanhassa Osasetissa. Sopimuksessa olisi myös pitänyt luovuttaa yhteys omaan tietojärjestelmään, jolla Atoy olisi voinut ilmeisesti kontrolloida ostoja. Kauppiaiden oma ketju luovutettiin nyt yhdelle tavarantoimittajalle, ja ketju lakkasi silloin olemasta. Jos ketjusta olisi päättänyt erota, olisi pitänyt luovuttaa puhelinnumeronsa ja sähköpostiosoitteensa Atoylle. Rinnekangas piti sopimusta hyvin ahdistavana ja pelottavana. Päätöksensä olla liittymättä Rinnekangas oli tehnyt itsenäisesti, eikä kukaan ollut painostanut häntä siihen. Todistaja Antti Juhani Heikkilä (Tervakosken Autohuolto Oy ) on kertonut olleensa vuodesta 1986 varaosa-alalla ja omistavansa liikkeen. Heikkilä käytti Osalinkki-ohjelmaa, mutta hän ei muistanut, oliko allekirjoittanut Osalinkkikumppanuussopimuksen. Heikkilä piti luonnollisena, että alennukset pienenevät, jos ostot siirtyvät muualle. Atoylta oli käynyt Lönnqvist-niminen henkilö Heikkilän luona keskustelemassa ketjuun liittymisestä. Tällöin oli luettu yhteistyösopimusta, mutta Heikkilä ei tarkemmin muistanut sopimusehtoja. Sopimusehdot olivat kuitenkin sisältäneet kauppiaalle rajoitteita. Heikkilä ei ollut ryhtynyt yhteistyösopimuksen johdosta mihinkään toimenpiteisiin, koska hän oli halunnut pysyä vapaana varaosakauppiaana. Kaha, Arwidson Koivunen tai Örum eivät olleet painostaneet häntä liittymättä jättämiseen. Heikkilän kauppa HL Groupin kanssa oli ollut hyvin vähäistä. Todistaja Juha Heikki Nuolikoski (Kymppi-Osat Oy ) on kertonut, että hän oli toiminut varaosa-alalla vuodesta 1986 alkaen, ja Kymppi-Osat Ky:n toimitusjohtajana vuodesta 1993 alkaen. Nuolikosken yritys ei ollut kuulunut vanhaan Osaset-ketjuun. Nuolikosken yritys oli rekisteröitynyt Osalinkkiin, joka on sähköinen lisälinkki autokorjaamoja varten. Helmikuussa 2003 Nuolikoski oli allekirjoittanut Osalinkki-tukkumyyjäsopimuksen. Hänen päätoimittajiaan olivat Kaha ja Koivunen. Heinäkuussa 2004 kaksi henkilöä Atoylta oli tullut keskustelemaan Nuolikosken kanssa Atoy-Osaset-ketjuun liittymisestä. Atoyn edustajien kanssa ei oltu käyty sopimusta läpi, eikä Nuolikoski ollut pyytänyt sitä luettavakseen, koska hän oli jo aiemmin päättänyt, ettei liittyisi uuteen ketjuun. Nuolikosken liikkeen tuotelinjat olivat olleet kunnossa, eikä niitä ollut ollut syytä vaihtaa. Nuolikoski ei muutoinkaan ollut ”ketjuihminen”, vaan halusi päättää itse asioistaan. Nuolikosken saama kuva sopimuksen sitovuudesta oli myös ollut yhtenä syynä hänen päätökselleen olla liittymättä Atoy-Osaset -ketjuun. Kukaan tukkuliikkeistä ei ollut uhannut alennusleikkauksilla tai pyrkinyt vaikuttamaan Nuolikosken päätökseen olla liittymättä ketjuun. 155(188) Todistaja Timo Waschko (Kiteen Varaosa Ky) on kertonut, että Kiteen Varaosa Ky oli perustettu vuonna 1977, ja hän oli toiminut sen toimitusjohtajana vuonna 2004. Kiteen Varaosa Oy ei ollut kuulunut vanhaan Osaet-ketjuun. Waschko oli allekirjoittanut Osalinkki-kumppanuussopimuksen vuoden 2003 elokuussa. Waschkon päätukkureita olivat olleet Koivunen ja Kaha melkein yrityksen alusta lähtien, ja vähän myöhemmin mukaan oli tullut Örum. Waschko on myös muun ohella kertonut, että Atoyn paikallinen edustaja Timo Hietala oli kysynyt häneltä, halusiko hän miettiä liittymistä Atoy-Osaset -ketjuun. Sopimusta ei kuitenkaan oltu käyty lävitse, koska Waschko ei ollut sitä halunnut. Syynä tähän oli se, että hän halusi käydä vapaata varaosakauppaa, ja ostaa sieltä mistä halusi. Uusi sopimus vaikutti siltä, että suurin osa tuotteista olisi varmasti pitänyt ostaa Atoylta. Se, että uuteen ketjuun ei liitytä, oli Waschkon oma periaatepäätös. Häntä ei oltu painostettu päätökseen. Waschko oli vasta myöhemmin kuullut huhuja alennusleikkauksista. Todistaja Leo Markku Nikkinen on kertonut toimineensa vuodesta 1989 alkaen HL Group Oy:ssä autovaraosiin liittyvissä tehtävissä. Vuonna 2004 hän oli työskennellyt osastopäällikkönä autotarvikeosastolla. HL Group Oy:n toimitusjohtajana oli tuolloin toiminut Tapio Hakala. Nikkinen oli nähnyt Osaset Oy:n viestin 11.3.2004 ja Atoy Oy:n tiedotteen 23.3.2004 sekä Atoy Oy:n tiedotteen 24.3.2004 Tuulilasi-lehdessä. HL Group Oy:llä oli ollut Osaset Oy:n kanssa markkinointisopimus, mutta muutoin kauppiaita oli kohdeltu yksittäisinä toimijoina. Kullakin kauppiaalla oli ollut oma sopimuksensa. Nikkinen ja Hakala olivat ymmärtäneet Atoyn viestistä ja tiedotteista, että kaikki Osaset-kauppiaiden ostot oli ollut tarkoitus siirtää Atoy Oy:lle, eivätkä Osaset-ketjuun kuuluvat kauppiaat saaneet ostaa muilta tukkureilta. Suomessa ei ollut aikaisemmin vallinnut tilannetta, jossa varaosakauppias olisi voinut ostaa yhdeltä tukkurilta kaikki tarvitsemansa varaosat. Sen vuoksi Nikkisestä oli tuntunut epärealistiselta, että Atoy pystyisi toimittamaan kaikki tarvittavat tuotteet. Temot oli tuotu tiedotuksessa voimakkaasti esille. Nikkinen oli keskustellut Hakalan kanssa, oliko Temot mahdollisesti ostanut Atoy Oy:n. Van Heck on hollantilainen tukkuliike, jolla oli laaja tuotevalikoima. Van Heck voi toimittaa kokonaisratkaisuna kaikki varaosat asiakkaalleen. Atoy Oy:llä oli kiinteä liikesuhde Temotiin ja van Heckiin. Jos Temot tai van Heck olisi ostanut Atoy Oy:n,sillä olisi ollut mahdollisuus toimittaa kaikki varaosat yhdestä paikasta. Myös ruotsalainen Mekonomen varaosaliike oli ollut aikeissa tulla toimijaksi Suomen varaosamarkkinoille. Mekonomenilla on hyvin laaja valikoima tuotteita ja se tarjoaa ketjunsa jäsenille kokonaisratkaisuja. Hakala oli päättänyt keskustella muiden tukkureiden kanssa saadakseen lisätietoa asiasta. Hän oli kertonut tukkureiden ihmetelleen, kuka oli ollut ostojen siirtosuunnitelman takana ja, mistä Atoy oli saanut suunnitelman toteuttamiseen tarvittavat varat. Hakala oli kertonut, että tukkureiden keskustelussa oli korostettu, että kaikki tekevät omat ratkaisunsa. Tukkureiden keskustelussa vain kaksi tukkuria oli kertonut toimista, joihin ne aikoivat ryhtyä. HL Group Oy oli 1.4.2004 ottanut autonvaraosakaupassa käyttöön kaikille asiakkailleen yhtenäisen alennustaulukon, ja ilmoittanut Osaset Oy:lle päättävänsä markkinointisopimuksen sen kanssa. Kauppiaan myöntäessä ostajalle hinnanalennusta normaalikäytäntö on, että asiakkaan ostojen lisääntyessä alennukset kasvavat, ja ostojen vähentyessä alennukset pienevät. HL Group Oy:n 156(188) alennukset olivat olleet liiketaloudellisesti perusteltuja, koska ne määräytyivät asiakkaan ostovolyymin mukaan. Kun tieto kaikkien ostojen siirtymisestä Atoy Oy:lle oli osoittautunut vääräksi, HL Group Oy oli ryhtynyt selvittämään mahdollisuutta myydä tuotteita Osaset-kauppiaille. Inkinen oli ilmoittanut HL Group Oy:n myyntiedustaja Viertoselle 27.3.2004, että Osaset-kauppiailla oli ostohalukkuutta. Neuvotteluyhteys oli tällöin auennut. HL Group Oy oli kuitenkin saanut samanaikaisesti toisilta varaosakauppiailta tietoa, että Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n sopimus oli niin tiukka, että kaikki tuotteet piti ostaa Atoylta. Varaosakauppiaiden ostot HL Group Oy:ltä olivat kuitenkin jatkuneet. HL Group Oy:n myyntiedustaja Jami Viertonen oli tavannut Markku Inkisen. Viertonen oli tavannut Inkisen kahdesti. Inkinen oli tapaamisissa ilmoittanut, että Osaset-kauppiailla oli mahdollisuus ostaa HL Group Oy:ltä ja Viertonen, että HL Group Oy:llä oli halukkuutta myydä Osaset-kauppiaille. 24.3.2004 Inkinen, Hakala ja Nikkinen olivat sopineet uudesta tapaamisesta Lahdessa 26.5.2004. Lahdessa 26.5.2004 järjestettyyn tapaamiseen oli osallistunut Osaset Oy:n hallituksen jäseniä sekä HL Group Oy:n puolesta Hakala ja Nikkinen. Osaset Oy:n hallituksen jäsenet ja HL Group Oy olivat tehneet 26.5.2004 sopimuksen, joka on edelleen voimassa. Sopimuksessa Osaset Oy.n hallitus sitoutui edesauttamaan sitä, että Osaset-kauppiaat pääsevät tekemään kauppiaskohtaisesti sitoumuksia. Vuonna 2004 HL Group Oy oli myynyt Osaset-kauppiaille lähes saman verran tuotteita kuin aikaisemminkin. HL Group Oy:n myyntireskontrasta ilmeni, että sen myynnit olivat olleet alkuvuonna 2004 noin 131 000 euroa, kilpailunrajoitusaikana noin 87 000 euroa ja loppuvuonna 2004 noin 700 000 eurolla. Todistaja Jami Olavi Viertonen on kertonut toimineensa vuonna 2004 HL Group Oy:ssä myyntiedustajana. Yhtiön toimitusjohtajana oli tuolloin toiminut Tapio Hakala. Viertonen oli pohdiskellut Hakalan ja Nikkisen kanssa Atoy Oy:n tiedotteita 11.3.204 ja 23.3.2004 sekä Tuulilasi-lehden artikkelia 24.3.2004 ja sitä, mikä Atoy Oy:sta oli tullut. Viestien sisältö oli ollut, että Osaset Oy halusi siirtää ja keskittää ostonsa Atoy Oy:lle. He olivat pohtineet, miten Atoy Oy pystyisi toimimaan yksin tavarantoimittajana. Viertonen oli neuvotellut 27.3.2004 Hämeenlinnassa Osaset Oy:n hallituksen jäsenen Inkisen kanssa. Inkinen oli ottanut Viertoseen yhteyttä ostopäivillä Hämeenlinnassa. He olivat keskustelleet siitä, kuinka sitova Osaset Oy:n ja Atoy Oy:n välinen sopimus on, ja voivatko Osaset-kauppiaat ostaa tavaraa muilta tukkureilta kuin Atoy Oy:ltä. HL Group Oy:n johto oli luottanut Inkiseen, ja koska Viertonen oli tuntenut Inkisen, hän oli vienyt asioita eteenpäin Inkisen kanssa. Viertosen ja Inkisen keskusteluissa oli ilmennyt, että Osaset Oy ja HL Group Oy halusivat tehdä kauppaa. Viertonen oli tavannut Inkisen myös Imatralla hänen liikkeessään. Myös Imatralla oli keskusteltu samoista asioista kuin aikaisemmassa tapaamisessa. Viertonen oli ollut samaan aikaan edustajakierroksella. Kolmen viikon aikana HL Group Oy:ssä ei ollut tapahtunut muutosta, vaan se oli halunnut edelleen tehdä kauppaa Osaset-kauppiaiden kanssa. Viertonen oli tavannut maalis-huhtikuussa 2004 Hannu Lehdon tämän liikkeessä Hämeenlinnassa. He olivat keskustelleet siitä, kuinka sitova kauppiassopimus on, ja voiko Osaset-kauppias tehdä kauppaa muidenkin tukkureiden 157(188) kuin Atoy Oy:n kanssa. HL Group Oy oli myynyt koko ajan jonkin verran tavaraa Osaset-kauppiaille. Näytettäessä Viertoselle Atoy Oy:n todistetta K 27, Asiakaskäyntiraportti, Viertonen on kertonut, että se koski Kouvolan Osaset-liikettä. Sopimus oli syntynyt, kun Viertonen oli kiertänyt Osaset-liikkeissä kartoittamassa kauppiaiden käsityksiä. Kauppiailla oli ollut tietynlainen ahdistus siitä, mistä he saisivat tarvitsemansa tuotteet. Ketään tukkuria ei oltu mainittu erikseen. Keskustelujen aikaan Viertonen oli työskennellyt HL Group Oy:ssä vain noin kolmen kuukauden ajan, eikä hänellä ollut ollut valtuuksia tehdä HL Group Oy:n nimissä sopimuksia, vaan ainoastaan kartoittaa tilannetta. Hän oli kuitenkin kertonut HL Group Oy:n johdolle keskusteluistaan. Viertonen ei tiennyt, oliko joku HL Group Oy:n johtoon kuuluva ollut yhteydessä Osaset Oy:n hallitukseen. Todistaja Juha Markku Jäppinen on kertonut toimineensa vuonna 2004 Oy Arwidson Ab:n auto-osaston osastopäällikkönä. Hän ei enää työskennellyt Oy Arwidson Ab:n palveluksessa. Oy Arwidson Ab:n markkinaosuus oli vuonna 2004 ollut 5 prosentin luokkaa eikä sillä ollut ollut myynnissä yhtään tuotemerkkiä tai -ryhmää, jota ei olisi saanut ostaa muilta tukkureilta. Kauko Pitkänen oli ilmoittanut Jäppiselle sähköpostitse sopimuksesta, joka ”mullistaa markkinoita”. Pitkänen oli ilmoittanut Jäppiselle, että julkistetaan sitova sopimus, joka estää jopa Mobiili-öljyn myynnin. Saadakseen tietoa sopimuksesta Jäppinen oli mennyt Oy Arwidson Ab:n toimistolle. Hän oli saanut Osaset Oy:n entiseltä hallituksen puheenjohtajalta Esko Inkiseltä sähköpostiviestin, jonka mukaan Atoy Oy ja Osaset Oy olivat solmineet sopimuksen, jolla oli syntynyt strateginen yhteenliittymä. Kysymys oli merkittävästä kaupan siirtymisestä Atoy Oy:lle. Yhteenliittymän tarkoitus oli varmaan ollut, että kauppa Atoy Oy:n kanssa tulee merkittävästi kasvamaan. Jäppinen oli yrittänyt saada kauppiailta, jotka olivat tärkeitä Arwidsonille ja joiden ostot siltä ylittivät 100 000 euroa, tietoa siitä mitä sopimus tuli vaikuttamaan heidän ostoihinsa Arwidsonilta, mutta hän ei ollut saanut heiltä kovin tarkkaa tietoa. Jotkut kauppiaat olivat sanoneet, ettei sopimus vaikuttanut heidän ostoihinsa Arwidsonilta millään tavalla, toiset taas sanoivat sen vaikuttavan hyvin radikaalisti. Jäppinen oli ollut 24.3.2004 Koivunen Oy:n tiloissa pidetyssä tapaamisessa, johon oli kutsuttu myös Oy Arwidson Ab:n edustaja. Hän oli osallistunut tilaisuuteen, koska toimitusjohtaja Tötterman oli ollut matkalla. Tilaisuudessa oli keskusteltu siitä, mitä Osaset-kauppiaat olivat kertonet tukkureille ja siitä kuinka Atoy-Osaset -yhteistyösopimus muuttaisi markkinoita. Jäppinen oli kuunnellut ja kerännyt tietoa. Hän oli kertonut tilaisuudessa, mitä hän oli kuullut kauppiailta sopimuksen sisällöstä ja siitä, mitä tuli tapahtumaan. Hän ei ollut kertonut muille tukkureille, kuinka Arwidson tuli menettelemään. Tämä oli johtunut siitä, että Arwidsonissa toimitusjohtaja päätti menettelystä ja Jäppinen sai ainoastaan osallistua päätöksentekoon. Näytettäessä Jäppiselle Arwidsonin kirjallista todistetta 4, Osaset Oy:n ilmoitus Oy Arwidson Ab:lle 23.3.2004, hän on kertonut, että Arwidsonissa oli ymmärretty, että vanhaa Osaset-sopimusta ei ollut enää olemassa, vaan Atoy ja Osaset-kauppiaat solmivat kaupalliset vuosisopimukset. Vuosisopimukset oli 158(188) tehty Atoyn palvelukseen siirtyneen Osaset Oy:ssä aiemmin toimineen Kari Melkkilän kanssa. Näytettäessä Jäppiselle Arwidsonin kirjallista todistetta 1, Oy Arwidson Ab:n 25.3.2004 lähettämä kirje Osaset-kauppiaille, hän on kertonut, että kirjeen sisältö oli se, että kun Osaset Oy:tä ei enää ollut, ei myöskään ollut Oy Arwidson Ab:n ja Osaset-kauppiaiden välisiä liike- ja markkinointitukisopimuksia. Arwidson ei voinut toimia niin, että se olisi rahoittanut kilpailijansa Atoyn julkaisemaa markkinointilehteä. Markkinointitukisopimus oli ns. kimppasopimus, jonka perusteella suoritettavat jälkihyvitteet olivat olleet kaikille samoja. Suurin osa markkinointisopimukseen perustuvasta markkinointituesta oli maksettu Osaset Oy:lle, jota ei enää ollut olemassa. Merkitystä oli myös sillä, että Arwidsonia ei oltu kutsuttu jatkoneuvotteluun kokoukseen, jossa oli etsitty kakkos- kolmostoimittajaa. Se, että Arwidsonia ei oltu kutsuttu neuvotteluun, oli antanut käsityksen, että se ei tulisi saamaan Osasetin kautta minkäänlaista sopimusta, eikä sen kanssa haluttu käydä kauppaa. Jos Arwidson olisi kutsuttu Lahdessa pidettyyn neuvotteluun, sen edustaja olisi osallistunut siihen. Arwidson halusi säilyttää kaikki asiakassuhteensa. Arwidson antoi asiakkailleen yleensä hyvät perusalennukset, ja joistain tuoteryhmistä myös jälkihyvitykset. Maksimialennukset olivat ne, jotka kauppiaille yleensä annettiin. Kirjeen jälkeen Arwidson oli poistanut, ylimääräiset 3 - 5 prosentin alennukset, ja vuosisopimuksista oli keskusteltu uudestaan. Alennusten poistamisessa oli ollut kyse prosenttiyksiköistä. Vain vanhan Osaset-ketjun mukana tulleet, ns. ylimääräiset alennukset oli poistettu. Sellaisten kauppiaiden, joilta tuli Arwidsonille liikevaihtoa, saamat alennukset eivät olleet muuttuneet. Perusalennuksia ei oltu leikattu. Neljästäkymmenestä Osaset-kauppiaasta, vain kymmenen kauppiasta oli ollut Arwidsonille merkittäviä kauppiaita. Arwidsonin 1.4.2004 tekemistä ehtomuutoksista huolimatta katteellista kauppaa oli ollut mahdollista tehdä. Arwidson ei ollut poistanut alennuksia, vaan pienentänyt niitä muutamilla prosenteilla. Niiden kauppiaiden, jotka olivat ilmoittaneet haluavansa jatkaa kaupankäyntiä Arwidsonin kanssa, ja tehdä sen kanssa vuosisopimuksen, saamat alennukset olivat säilyneet ennallaan. Alennusten leikkaamisessa ei ollut ollut kyse painostuksesta, vaan Arwidson oli halunnut vain ilmoittaa, että sen ja Osaset Oy:n välinen markkinointisopimus oli purkautunut. Joidenkin kauppiaiden osalta muutettuja alennusehtoja oli sovellettu muutaman päivä ajan. Kaikkien kauppiaiden saamat alennukset oli palautettu ennalleen 7.4.2004. Inkiselle oli ilmoitettu, että Arwidson oli valmis tekemään hyvityslaskun, mutta yhtään hyvityslaskua ei oltu tehty. Kauppiaat, jotka olivat ostaneet Arwidsonilta, olivat saaneet koko ajan aivan normaalit alennukset. Arwidson oli halunnut lisää kauppaa tekemällä kauppiassopimuksia entisten Osaset-kauppiaiden kanssa, ja he olivat saaneet halutessaan jatkaa kaupan käyntiä. Arwidson ei ollut kieltäytynyt tekemästä kauppaa. Oy Arwidson Ab:n puolesta oli yritetty olla yhteydessä Osaset-kauppiaisiin ja neuvotella siitä, miten kaupankäyntiä jatkettaisiin. Jäppinen oli keskustellut ainakin Inkisen ja Jari Silfverbergin kanssa kaupankäynnin jatkamisesta. Hän oli saanut ristiriitaista tietoa siitä, mitä tuli tapahtumaan. Sitä mukaa kuin Oy Arwidson Ab oli saanut tehdyksi vuosisopimuksia, joissa kauppias lupautui tekemään kauppaa tietyn määrän, tilanne oli seljennyt. 159(188) Arwidson oli jo ennen 7.4.2004 neuvotellut kauppiaiden kanssa. Toiset kauppiaat olivat ilmoittaneet, etteivät ne tulleet tarvitsemaan Arwidsonia tukkurinaan, mutta toiset olivat ilmoittaneet haluavansa jatkaa kauppaa sen kanssa. Kukaan Osaset Oy:stä ei ollut ottanut yhteyttä Jäppiseen. Osasetin hallituksen jäsenistä Jäppinen oli keskustellut joko Inkisen tai Silfverbergin kanssa. Inkisen kanssa Jäppinen oli keskustellut mahdollisuudesta päästä sopimukseen, mutta sopimusta ei ollut syntynyt. Arwidsonille ei oltu tarjottu 50 prosentin ostosopimusta, eikä sitä oltu edes kutsuttu Lahteen neuvottelemaan. Näytettäessä Jäppiselle Atoyn todistetta K 59, Kaukasen sähköpostiviesti, Jäppinen on kertonut, ettei hän muistanut saaneensa tällaista viestiä. Arwidson olisi halunnut tehdä lisää kauppaa, jos sille olisi tarjottu siihen mahdollisuutta. Kaupanteon ehtona ei ollut ollut, että kauppias ei liittyisi uuteen Osasetiin tai, että hän eroaisi siitä. Jäppinen ei ollut 24.3.2004 järjestetyn tapaamisen jälkeen ollut yhteydessä muiden vastaajien edustajiin. Näytettäessä Jäppiselle Atoy Oy:n todistetta K 40, Listaus vuoden 2004 Osalinkki-kumppaneista, hän on kertonut, että listalla oli paljon Arwidsonin asiakkaita, jotka eivät olleet kuuluneet Osaset-ketjuun. Arwidson oli käynyt Osaset -kauppiaita läpi, ja keskustellut heidän kanssaan uusista sopimuksista, jotta kaupankäyntiä olisi voitu jatkaa. Jäppinen ei ollut painostanut tai uhkaillut kauppiaita. LuK- ja Lucas -korjaamoihin hän ei Arwidsonin edustajana ollut ollut yhteydessä. Inkinen oli suhtautunut positiivisesti Jäppisen ilmoitukseen alennusten palauttamisesta. Arwidson ei ollut tehnyt Inkisen tai Osaset Oy:n hallituksen kanssa mitään sopimusta. 7.4.2004 jälkeen Osaset-kauppiaiden ostojen kokonaisvolyymi oli pysynyt lähes ennallaan. Arwidsonilla oli tuotteita, joita kauppiaat halusivat edelleen ostaa. Arwidson oli onnistunut pitämään asiakkaita ja se olisi halunnut tehdä enemmän kauppaa, mutta enempää kauppaa ei ollut ollut tarjolla. Tämä oli ehkä johtunut Arwidsonin tuotevalikoimasta. Arwidson oli kiinnittänyt huomiota yksittäisten Osaset-kauppiaiden ostokäyttäytymisen muutokseen, eikä niinkään paljon Atoy Oy:n toimintaan. Todistaja Heikki Olavi Lehtinen on kertonut toimineensa neljän eri yhtiön palveluksessa, vuodesta 1970 lähtien. Viimeiset 12 vuotta hän on työskennellyt Kahan varaosaosaston kenttäpäällikkönä ja avainasiakaspäällikkönä. Osaset oli toinen valtakunnallisesti toimiva varaosaketju. Se oli hyvin tunnettu ja leimallisesti kuluttajapainotteinen. Osaset-ketjuun kuuluvista kauppiaista vain muutamalla on valmiuksia toimittaa varaosia korjaamoille. Osaset-ketjun muuttaminen korjaamoita palvelevaksi varaosaketjuksi olisi edellyttänyt suuria muutoksia ja resurssien lisäämistä. Näytettäessä Lehtiselle Kahan kirjallista todistetta 3, Osaset Oy:n ilmoitus Kahalle 23.3.2004, hän on kertonut lukeneensa sen. Ilmoitus oli hyvin yllättävä ja yksiselitteinen. Viesti ei ollut aiheuttanut tulkintavaikeuksia. Viestin sisältö oli ollut, että uuteen Osaset-ketjuun lähtevät kauppiaat keskittävät ostonsa Atoylle. Viestistä ei ilmennyt, että ostot olisi keskitetty Atoylle vähittäin, pala palalta tai vain 60 prosentin osalta. Kukaan ei ollut ilmoittanut, että 40 prosenttia kaupasta olisi ollut avoinna. Kaha olisi ollut uuteen Osasetiin liittyneille kauppiaille vain satunnaistoimittaja. Varaosa-alalla markkinointi tapahtuu paikkakuntakohtaisesti ja markkinat jaetaan paikkakuntakohtaisesti. Tästä seuraa, että 160(188) jos tukkuri menettää jollakin paikkakunnalla merkittävän asiakkaan, hänen on hyvin vaikea löytää korvaavaa asiakasta. Lehtiselle oli ollut selvää, että Atoy-Osaset -yhteistyössä oli täytynyt olla joku taustatekijä, koska Atoy ei voinut yksin ryhtyä tällaiseen hankkeeseen. Julkisesti oli ollut tiedossa, että Atoylla oli rahoitusvaikeuksia. Lehtinen oli lähtenyt Atoyn palveluksesta vain kahta vuotta aikaisemmin, ja hän oli jo aikaisemmin saanut tietoa Atoyn taloudellisista ongelmista. Kun Lehtinen oli saanut viestin, hän oli mennyt Kahan toimitusjohtajan luokse. He olivat keskustelleet siitä, kuinka Kahan tulisi reagoida Osaset Oy:n hallituksen ilmoitukseen. He olivat päättäneet ensin vastata viestiin, ja laittaa vastauksensa kaikille kauppiaille tiedoksi. Kahassa oli laadittu lista kauppiaista, joilta oli tiedusteltu, olivatko he liittyneet uuteen Osasetiin. Tarkoitus oli ottaa välittömästi yhteys kauppiaisiin. Yhteydenottojen tarkoituksena oli ollut kartoittaa, ketkä olivat liittyneet uuteen ketjuun. Myös Osaset-kauppiaat olivat ottaneet yhteyttä Kahaan. Joiltakin kauppiailta oli saatu spontaani viesti, etteivät he missään tapauksessa liity uuteen Osaset-ketjuun. Tällaisia kauppiaita olivat olleet ainakin Toivo Paakkari, Antero Vertala, Juha Rytkönen ja Kari Rantonen. Heidän kertomuksensa oli vahvistanut, että sopimus oli todella tiukka ja hyvin salainen. He olivat katsoneet, että sopimus oli aivan liian sitova, eivätkä he olisi Atoy-Osaset -sopimuksen allekirjoitettuaan olleet enää itsenäisiä kauppiaita. Myöhemmin Kaha oli pyytänyt, että kauppiaat vahvistavat kirjallisesti, että eivät liity uuteen Osaset-ketjuun. Kysyttäessä Lehtinen on kertonut, ettei Koivusella ollut ollut osuutta Kahan tekemään päätökseen, joka oli tehty 23.3.2004. Lehtinen oli myöhemmin kuullut, että Kahan kilpailijatkin olivat toimineet näin. Lehtinen ei ollut ihmetellyt sitä, että kauppiaat olivat ilmoittaneet liittymättä jättämisestään kirjallisesti. Kaha oli saanut Osaset Oy:n hallitukselta kutsun saapua neuvotteluun Lahteen. Lehtisen käsityksen mukaan kyse oli ollut vain yhdestä tuotteesta eli Defasta. Kaha ei ollut katsonut tarpeelliseksi mennä neuvotteluun. Näytettäessä Lehtiselle Kahan kirjallista todistetta 4, Kahan vastaus Osaset Oy:n ilmoitukseen 24.3.2004, hän on kertonut, että Kahan myöntämät alennukset olivat asiakas-, paikkakunta- ja tuotelinjakohtaisia, ja ne perustuivat ostovolyymiin. Alennuksista sovittiin kunkin itsenäisen kauppiaan kanssa, ja niiden saanti edellytti sitoutumista keskeisimpiin tuotelinjoihin. Näytettäessä Lehtiselle Kahan kirjallista todistetta 11, Kahan alennusmatriisi vuonna 2004, hän on kertonut, että matriisissa C = uusi asiakas, KR korjaamot, suoraan ilman jälleenmyyjää, AL = autoliike, B ja A = toimivia asiakkaita, TOP = vielä parempi asiakas. C-luokkaan sisältyi myös muita kuin uusia asiakkaita. Korjaamoille myytiin suoraan joitakin erikoistuotteita, jotka myytiin kuluttajalle alennettuina. C luokassa oli ollut muutamia osasetiläisiä, jotka ostivat Defan-tuotteet Kahalta. Lehtinen on kertonut, että alennusleikkausten osalta ei ollut olemassa mitään yksiselitteistä lukua. Oli sellaisia kauppiaita, joiden alennuksia ei oltu leikattu lainkaan. Uuteen Osasetiin liittyneet kauppiaat oli siirretty C-luokkaan, ellei 161(188) muuta oltu sovittu. Jos kauppias liittyi uuteen Osaset-ketjuun vasta kevään 2004 jälkeen, eivät alennukset muuttuneet tällä perusteella. Pienasiakas voi myös olla vahva Koivusen asiakas, joka ostaa esimerkiksi vain Defa-tuotteita. Nämä asiakkaat olivat tyypillisiä C-luokan asiakkaita. Vuonna 2003 monella kauppiaalla oli ollut vuosisopimuksia. Muutamia vuosisopimuksia oli tehty jo vuonna 2004. Osaset Oy:n hallitus oli kehottanut tekemään vuosisopimuksia muiden tukkureiden kanssa. Kaha ei ollut irtisanonut näitä vuosisopimuksia. Kahan tavoite ei ollut vahingoittaa Atoyta. Kaha ei ollut ryhtynyt perimään saataviaan uuteen Osaset-ketjuun liittyneiltä kauppiailta.1.4.2004 jälkeen Osaset-kauppiaiden kanssa oli yritetty neuvotella. Neuvotteluissa oli vallinnut kaksijakoinen tilanne. Suurin osa kauppiaista oli edellyttänyt neuvottelujen käynnistämiseksi, että kaikki alennukset olisi pitänyt palauttaa aikaisemmalle tasolle. Kaha oli kieltäytynyt neuvottelemasta näillä edellytyksillä, mutta se ei ollut kieltäytynyt käymästä kauppaa Osasetkauppiaiden kanssa. Useat kauppiaat olivat antaneet Lehtisen ymmärtää, etteivät he uskaltaneet käydä kauppaa Kahan kanssa. Tällaisia kauppiaita olivat ainakin Unto Heinonen ja Jari Silfverberg. Lehtinen oli käynyt Markku Huhtasen luona huhtikuun alkupäivinä. Lehtinen oli tulkinnut tilannetta niin, että Huhtanen oli kieltäytynyt neuvottelusta. Huhtasella oli ollut maksuvaikeuksia Kahalle. Kaha oli jatkanut kaupankäyntiä Unto Heinämäen ja Seppo Virran kanssa entisillä alennuksilla, vaikka he olivat liittyneet uuteen Osaset-ketjuun ja heidän ostovolyyminsa oli pysynyt ennallaan. Osalinkki-kauppiailta ei oltu leikattu alennuksia eikä heitä oltu uhkailtu. Kahan taholta ei oltu uhkailtu Tom Paasikiveä. Paasikivelle ei oltu myyty tavaraa, koska hänellä oli ollut maksuvaikeuksia. Oli kauppiaista oli ollut ajoittain luottokiellossa maksuvaikeuksien vuoksi. Tällaisia kauppiaita olivat olleet ainakin Hannu Lehto (Kanta-Hämeen Varaosa) ja Ilkka Puhakka (Megaosa). Kaha myi tuotteitaan käteismaksulla kaikille, jotka halusivat ostaa niitä. Kaha ei ollut kieltäytynyt myymästä Webasto-tuotteita Osasetiläisille. Uuteen Osaset-ketjuun liittyneistä kauppiaista Webasto-tuotteita oli ostanut kolme kauppiasta. Muiden kauppiaiden toimintatapaan Webasto-tuotteet eivät olleet soveltuneet, eivätkä he olleet olleet kiinnostuneita niistä. Webasto-tuotteet voitiin korvata saksalaisella tuotteella. Vuonna 2004 Temot oli suuri toimija. Temotin kautta hankittiin tavaraa samanlaisilla toimittajasopimuksilla kuin muiltakin. Bonukset, joita ketju saa valmistajalta, muodostuvat koko sen ostovolyymin mukaan. Temotin kautta ei voinut saada niin suuria alennuksia kuin Jyrki Mäki väitti. Suurimmillaan alennukset voisivat olla 3 - 4 prosenttia. Alennusprosentit ovat laskeneet tasaisesti. Alennukset maksetaan kalenterivuosittain jälkeenpäin eli kyse oli jälkihyvityksistä. Kaksi prosenttia oli jo iso hintaero, koska hinnoittelu oli homogeenista, eikä muiden jakeluportaiden kanssa haluta kilpailla. Vuonna 2004 neljän prosentin alennus oli ollut ehdoton maksimi. Alennus määräytyi liikevaihdon perusteella ketjun jäsenten kesken. Suomen markkinoilla ei ollut mahdollista saada suuria alennusprosentteja. Uuteen Osaset-ketjuun liittymisestä aiheutui kauppiaalle kulu jäsenmaksusta, joka perustuu liikevaihtoon. Jäsenmaksun suuruus voi siten olla kymmeniä tuhansia euroja. 162(188) Kauppiaalle myönnettävät maksuajat ovat 30 päivän perusmaksuaika, mutta käytännössä 60 päivän maksuaika on ehkä yleisempikin. Näytettäessä Lehtiselle Atoyn kirjallisen todisteen 27, Kilpailuviraston esitys markkinaoikeudelle 12.9.2006 (dnro 338/61/2004) kohtaa 157, Lehtinen on kertonut, että hän ilmeisesti oli ollut mukana tässä sähköpostijakelussa. Lehtinen on todennut, ettei hän ota vastuuta Pekka Heikkisen sanasta ” lipsuttelu” eikä ryhdy tulkitsemaan, mitä Heikkinen on sillä tarkoittanut. Kyse on tyypillisestä viestinnästä. Kentällä tapahtuu muutoksia koko ajan. Osaset-boikotti -sana oli kärsinyt nopeasti inflaation. Osaset-ketju oli itse ottanut sanan Osaset-boikotti käyttöön. ”Boikotti” oli vakiintunut puhekieleen eikä sillä ollut sanan varsinaisen merkityksen kanssa mitään tekemistä. Näytettäessä Lehtiselle Atoyn kirjallisen todisteen 27 sivua 33, Lehtisen oma sähköpostiviesti 4.6.2004 kohta 162, liittymättömät kauppiaat, hän on kertonut, että Kahalla ei ollut tietoa, ketkä Osaset-kauppiaat olivat liittyneet uuteen Osasetiin. Kaikki ne Osaset-kauppiaat, joista Kahalla oli ollut käsitys, että he olivat liittyneet uuteen Osasettiin, olivat olleet Kahan alennusmatriisin C-luokassa. Todistaja Lauri Kalervo Juntunen on kertonut toimineensa Autovaraosaalalla vuodesta 1983 alkaen. Hän oli perustanut Motonet-liikkeen, ja myynyt sen vuonna 2007. Motonet harjoitti monipuolista varaosatoimintaa, ja sillä oli maanlaajuinen postimyynti. Juntunen oli autovaraosien jälleenmyyjä. Hän oli ostanut Atoylta paljon, mutta hän ei ollut voinut sitoutua vain yhteen tukkuliikkeeseen, jotta hänen varastonsa olisi ollut riittävä. Atoyn toimitusvarmuus ei ollut erityisen hyvä. Jos Atoylta tilasi 10 tuotetta sai 4. Atoyn toimitusvarmuus oli siis ollut täysin riittämätön. Atoylla oli paljon hyviä ja oikeita tuotteita, mutta sen toimituskyky ei ollut riittävä. Juntusella ei olisi ollut mitään mahdollisuutta keskittää 60 prosenttia ostoistaan Atoylle. Osaset-kauppiaat olivat itsenäisiä kauppiaita, joiden liikkeet ovat pääsääntöisesti hyvin pieniä. Osaset-kauppiaat olivat aikaisemmin ostaneet tavaraa sieltä mistä sitä oli ollut saatavissa. Juntunen on todennut, että Atoyn ja Osasetin tavoite saada vuodessa uuteen Osaset-ketjuun 100 liikettä, joiden ostoista 60 prosenttia keskitettäisiin Atoylle, oli täysin epärealistinen. Atoy oli ollut mukana ulkomaisessa Temot-yhteistyössä, mutta Juntunen ei ollut koskaan hankkinut Temotin kautta mitään tuotteita. Tukkurin kauppiaalle samanaikaisesti myöntämät pitkät maksuajat ja isot alennukset eivät olleet realistisia. Juntunen oli kuullut puhetta siitä, että Atoy luototti omia varaosakauppiaitaan. Tukkuliikkeen omalla maksuvalmiudella on vaikutusta tavaran saantiin. Näytettäessä Juntuselle Kahan kirjallista todistetta 3 Osaset Oy:n ilmoitus Kahalle 23.3.2004, hän on todennut, että sen sisältö ei ole realismia sellaiselle tukkuliikkeelle, jolla ei ole toimitusvarmuutta. Todistaja Eero Olavi Kares on kertonut toimineensa vuonna 2004-2005 163(188) Örum Oy Ab:n myyntipäällikkönä. Örum oli 23.3.2004 saanut Osaset Oy:n hallitukselta viestin. Örumin toimitusjohtaja Olli Purhonen oli soittanut Karekselle ja kehottanut, että hänen pitää selvittää, mikä uudessa Atoy-Osaset -yhteistyössä on taustalla. Näytettäessä Karekselle Örum Oy Ab:n kirjallista todistetta 7, Osaset Oy:n hallituksen sähköpostiviesti Örum Oy Ab:lle 23.3.2004, hän on kertonut, että Purhonen oli lukenut hänelle viestin, jonka sisältö oli tullut hänelle täydellisenä yllätyksenä. Kares oli ymmärtänyt viestin sisällön niin, että Osaset-liikkeet keskittävät ostonsa Atoylle, ja se toimii heidän tukkuliikkeenään. Örumin asiakkaiden sitoutuminen keskittämään ostonsa Atoylle merkitsi yhteistyön lopetusta Örumin kanssa. Osaset Oy:n hallituksen ilmoitus oli aiheuttanut keskustelua alalla. Kares muisti nähneensä Tuulilasi-lehden artikkelin, jossa uutisoitiin toiminnan muutoksesta. Tiedottamisesta ei saanut sellaista mielikuvaa, että ostot keskitettäisiin vähitellen Atoylle, vaan signaali oli ollut, että keskittäminen tapahtuu välittömästi. Kares ei ollut saanut sellaista käsitystä, että puolet Osaset-kauppiaiden ostoista olisi edelleen ollut tarjolla muille tukkureille. Kares oli saanut Örumin toimitusjohtaja Purhoselta tehtäväkseen selvittää, mitä kauppiastasolla oli tapahtumassa. Jos Osaset Oy toimisi ilmoituksensa mukaisesti, ostoehtojen tarkastus oli ilman muuta tehtävä. Todistaja, AD Fin Oy:n toimitusjohtaja Antti Juhani Valtavaara on kertonut toimineensa AD Fin Oy:n toimitusjohtajana 15 vuoden ajan, ja aloittaneensa työskentelyn sen palveluksessa vuonna 1998. Valtavaara tunsi tässä asiassa asianosaisina olevat tukkurit. Hänellä oli kokemusta ketjutoiminnasta, ja hän oli ollut mukana rakentamassa AD-ketjua, joka on tällä hetkellä markkinajohtaja Suomessa. AD-ketju tekee autovaraosakauppaa pääosin tukkukauppamyyntisesti lähinnä autokorjaamoille. AD- ketju myy varaosia kaikille autokorjaamoille, jotka haluavat ostaa niitä siltä. Vuonna 2004 Suomessa toimi puolisen tusinaa merkittäviä yleistukkuliikettä, joihin olivat kuuluneet myös tämän jutun vastaajat. Osaset-ketju oli autonvaraosa-alalla tunnettu kuluttajien keskuudessa, ja sen pääkohderyhmänä olivat yksityishenkilöt. AD-ketjun toiminta-ajatus erosi Osaset-ketjun toimintatavasta, koska AD-ketjun toiminta-ajatukseen kuului voimakkaasti tukkukauppa- ja autokorjaamokauppa. Tukku- ja korjaamokauppa eroavat toiminnallisesti täysin kuluttajakaupasta, ja niissä tarvitaan erilaista osaamista. Tukkukauppaa hoitaa eri henkilökunta kuin kuluttajakauppaa, ja se vaatii merkittävästi suurempia panostuksia kuin kuluttajakauppa. Tukkukaupassa logistiikka, tavaravarasto eli tavaran saatavuus ja palvelun nopeus ovat merkittäviä seikkoja. Tukkukauppaan kuuluu neuvotteleminen tavarakauppaa mahdollistavista raamisopimuksista, joita kauppiaat pystyvät hyödyntämään. Atoy on tunnettu ja arvostettu yritys ja se kuuluu keskiraskaaseen tukkurisarjaan. Atoy toimii kohtuullisen hyvällä menestyksellä, mutta sillä oli vuonna 2004 ollut enemmän taloudellisia ongelmia, kuin muilla tukkureilla. Atoyn toimitusvarmuus on kohtalainen, ja sitä voi käyttää tukitoimittajana. Yksi tukkuri ei pysty toimittamaan kaikkia tuotteita. Suuremmalla yrityksellä on suurempi varasto ja siis parempi toimituskyky. Toimituskyky ja -varmuus ovat varaosakaupassa olennaista. Tavaran saatavuus on avainasemassa. Arwidson kuului tukkureiden kevyeen sarjaan. Sillä ei ollut keskitettyjä hankintasopimuksia, eikä sen kokoluokka mahdollistanut laajamittaista palvelua, 164(188) mutta kauppiaat tekivät sen kanssa päivittäiskauppaa. Atoyn konseptissa, tai siihen liittyvissä esityksissä ja toiminnassa, ei ollut ollut mitään uutta. AD-ketjulla oli jo vuonna 2004 ollut toistakymmentä kauppiasta, joilla oli ollut yli 30 myymälää ja noin 180 korjaamoa. Näytettäessä Valtavaaralle Oy Arwidson Ab:n kirjallista todistetta 4, Osaset Oy:n ilmoitus Oy Arwidson Ab:lle 23.3.2004, hän on kertonut ilmoituksen merkinneen sitä, että Osaset-kauppiaat eivät tulleet käytännössä noudattamaan Arwidsonin kanssa tekemiään ostositoumuksia, vaan ryhtyvät ostamaan auton varaosat Atoyltä. Näin ollen Osaset-kauppiaat eivät voineet ostaa muualta kuin Atoyltä. Myös Osaset Oy:n nimenkäyttöoikeus oli siirretty Atoylle. Keskittäminen merkitsi sitä, että Osaset-kauppiaat tulivat ostamaan valtaosan ostoistaan Atoylta eli he ostavat siltä kaiken sen, minkä kykenevät. Myynti ei lisäänny ostopaikkoja vaihtamalla. Näin ollen he ostavat vähemmän muilta tukkureilta. Kyse oli Atoyn myyntikapasiteetista. Se ei pystynyt toimittamaan kaikkia niitä tuotteita, jotka varaosakauppias tarvitsee. Tukkureiden tavaravalikoimat eivät olleet identtisiä, joku keskittyy johonkin enemmän kuin joku toinen. Varaosakauppiaan menestyminen edellyttää, että hänellä on mahdollisuus tehdä hankintoja mahdollisimman monesta hankintalähteestä. Tukkurin, Arwidsonin, kannalta ostojen keskittäminen jollekin toiselle tukkurille merkitsee aikaisemman kauppiaan kanssa tehdyn työn tuloksen menettämistä. Tukkurin ja kauppiaan neuvottelemat hankintasopimukset ja niiden mukaiset ostovolyymit, joihin olennaisena liittyy hinnoittelu, menettävät merkityksensä ja lisäksi kauppaa katoaa. Neuvoteltaessa asiakkaan kanssa hinnoittelusta hänen ostovolyymillaan on merkitystä hinnan määräytymiselle. Hinta nousee, kun asiakas vähentää ostojaan. Tämä on ainoa toimintatapa. Atoyn ja Osaset Oy:n sopimus ostojen keskittämisestä Atoy Oy:lle oli tullut välittömästi voimaan. Sopimuksessa ei oltu ilmoitettu ostoille mitään numeerista määrää, mutta Valtavaara oli ymmärtänyt sen sisällön niin, että kun ostot keskitetään, Osaset-kauppias ostaa Atoy Oy:ltä kaikki ne tuotteet, jotka siltä ovat saatavissa. Autovaraosa-alalla ei oltu koskaan aikaisemmin sovittu ostojen keskittämisestä vain yhdelle tukkurille. Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n yhteistyösopimus oli yllättänyt Valtavaaran. Hän ei hän tiennyt, kuinka varaosakauppias hyötyisi ostojensa keskittämisestä yhdelle tukkurille. Myös tukkurin tavarantoimituskyky tuli ottaa huomioon, koska kukaan yksittäinen tukkuri ei pystynyt toimittamaan varaosakauppiaan kokonaistavaratarvetta. Atoy Oy:n kannalta sopimuksen tarkoituksena oli lisätä sen kauppaa. Atoy-Osaset -yhteistyön valmistelu ilman kirjallista liiketoimintasuunnitelmaa oli hyvin erikoista. Tämän tyyppisten kehittämishankkeen toteuttaminen oli vuosien mittainen hanke, jota varten tulee tehdä tarkat etukäteislaskelmat ja pohtia vaihtoehtoisia toimintamalleja. Atoy-Osaset -yhteistyön toteuttamisaikataulu helmi-maaliskuussa vuonna 2004 oli ollut niin nopea, että sen onnistuminen oli ollut hyvin epärealistinen tavoite ja edellyttänyt sitä, että Atoy oli saanut sen hetkisiltä Osaset-kauppiailta lupauksen lisääntyvästä kaupasta ja korjaamoketjun luomisesta. Koska kyse 165(188) oli merkittävästä hankkeesta, olisi sen toteuttaminen edellyttänyt yksityiskohtaisempia suunnitelmia. Myöskin väite siitä, ettei suunnitelman toteuttaminen olisi edellyttänyt investointeja oli virheellinen. Jotta suunniteltu Atoy-Osaset -yhteistyö olisi voitu toteuttaa, piti Atoy Oy:n ostaa ja myydä paljon aiempaa enemmän. Tällöin edellytettiin myös aiempaa enemmän rahaa tavarahankintoihin, henkilökunnan palkkoihin ja logistiikkaan. Atoy-Osaset -yhteistyön tavoite saada uuteen Osaset-ketjuun 100 jälleenmyyjäliikettä ja 500 korjaamoa, ei ollut realistinen tavoite. Valtavaaran käsityksen mukaan Jyrki Mäen laatimassa ja 21.3.2004 Hotel Airportissa pitämässä powerpoint-esityksessä oli kysymys presentaatiosta, joka kuvasti Atoyn haavetilaa. Valtavaara ei pitänyt Atoyn suunnitelmaa realistisena. Valtavaara oli vuodesta 1998 lähtien houkutellut korjaamoita AD-ketjuun. Korjaamon suostuttelu tulemaan ketjukorjaamoksi vie paljon aikaa. Korjaamoketju syntyy siten, että suomalaiset autokorjaamot ns. liputtavat jonkun brändin puolesta ja jalkatyö tehdään paikkakunnilla. Jos paikkakunnalla ei ole vahvaa myymälätoimijaa, sille paikkakunnalle ei voi syntyä vahvaa samanmerkkistä korjaamoketjua. Korjaamon ja varaosakauppiaan välillä on kiinteä yhteys. AD-ketjulla on Suomessa 33 myymälää ja 180 korjaamoa. Atoyn suunnitelman kaupan siirtymisestä sille asteittain niin, että autovaraosakaupasta 80 prosenttia olisi siirtynyt Atoy Oy:lle vuoden 2011 loppuun mennessä ei ollut mahdollista toteuttaa missään olosuhteissa. Kukaan markkinatoimija ei voinut saavuttaa yli 60 prosentin osuutta kaupasta. Tämänkin määrän saavuttaminen edellyttää, että kauppias on sitoutunut ostoihin tältä tukkurilta. Myös tavaratoimittajan varaston pitäisi olla hyvässä kunnossa suhteessa kokonaismyynnin määrään. Temotin kautta ei varmasti olisi ollut saatavissa kaikkia tuotteita. Valtavaara on toiminut toisen ostoyhteenliittymän AD Internationalin johtoryhmässä yli kymmenen vuoden ajan. Sopimuksen synnyttäminen ja tehtaan ja ketjun välisen kaupan aloittaminen kestää kansainvälisissä liikesuhteissa useita vuosia. Tavarat eivät aina ole ostettavissa, vaikka sopimukset olisivat olemassa. Atoyllä ei missään tapauksessa voinut olla tilanteesta väärää käsitystä. Varaosakauppias ei tiennyt, minkälainen sopimus tukkukauppiaan ja Temotin välillä oli. Valtavaara ei pitänyt uskottavana Atoyn väitettä siitä, että se saisi huomattavat alennukset omilta tavarantoimittajiltaan, joilla oli sopimus Temotin kanssa. AD:llä on vastaavia sopimuksia, mutta kysymys ei ollut huomattavista alennuksista,vaan ainoastaan 0,5 -2 prosentin alennuksista. Mitä Atoyn saamiin alennuksiin tuli, Valtavaara on todennut, että vuosihyvitykset koskevat tehtyä kauppaa ja ne suoritetaan vasta kun ostot on tehty. Atoyn ilmoittama kokonaislisäalennuksen määrä 9,8 prosenttia ei vastannut hänen kokemuksiaan. Valtavaara on todennut olevan mahdotonta, että Atoy olisi saanut ilmoittamiaan alennuksia. Atoyn Osaset-kauppiaille antamat selkeästi paremmat ostoehdot merkitsevät sitä, että sen riskejä kasvatettiin merkittävästi. Tämä puolestaan merkitsee sitä, että Atoy tinki merkittävästi omasta katteestaan. Vuonna 2004 autovaraosa-alalla nykyistä pidemmät maksuajat olivat olleet tavanomaisia. Tällä hetkellä tavanomainen kauppiaalle annettava maksuaika on 166(188) 30-60 päivää. Vuonna 2004 ei ollut ollut tyypillistä ylittää 60 päivän maksuaikaa. Melko yleistä on, että asiakas ei maksanut eräpäivänä. Valtavaara ei ole nähnyt merkittäviä eroja tehdas - tukkuri - kauppias välillä. Tehtaat eivät pidennä maksuaikojaan, ja tyypillinen maksuaika on 30 - 60 päivää. Osalinkki-kumppanit, 31 kauppiasta, olivat varaosaliikkeitä, joilla oli käytettävissään sähköinen tuoteluettelo. Ennen sähköisen varaosaluettelon käyttöön ottoa kauppiaat olivat käyttäneet tavaranetsinnässä tukkureiden painettuja tuoteluetteloja. AD-ketju oli luonut sähköisen tuoteluettelon vuonna 1999. Näytettäessä Valtavaaralle Atoyn kirjallista todistetta K 40, Listaus vuoden 2004 Osalinkki-kumppaneista, hän on kertonut listalla olevan joukko hänelle tuttuja, myös AD-ketjuun kuuluvia liikkeitä, kuten esim. AD Oulu, AD Rovaniemi ja Vakka-Suomen Varaosakeskus. Valtavaara pitäisi käsittämättömänä, jos joku AD-kauppias olisi liittynyt Atoyn ketjuun. AD-ketjuun kuuluvat kauppiaat olivat sijoittaneet varojaan AD-ketjun toimintaan siten, että AD Finland oli tuonut maahan varaosia, jotka kauppiaat olivat jo kertaalleen maksaneet. Kauppiaat omistavat AD- ketjun myymät tuotteet, eivätkä he sen vuoksi ostaneet muualta. Valtavaara ei pitänyt todennäköisenä, että kaikki em. listassa mainitut liikkeet olisivat ryhtyneet keskittämään ostojaan Atoylle. He olisivat varmasti jatkaneet ostoja siltä, mutta syytä ostojen keskittämiseen Atoylle ei ollut ollut. Ainoa muutos, joka Osalinkki-kumppaneiden osalta oli tapahtunut, oli se, että paperikatalogi oli muuttunut sähköiseksi. Varaosamyymälän tuotevalikoima on korjaamolle olennaista. Kun korjaamo korjaa autoa, se tarvitsee siihen sopivat osat. Autokorjaamo ei osta merkki-iskunvaimenninta, vaan iskunvaimentimen. Korjaamot eivät yleensä tilaa tietyn merkkistä tuotetta, vaan asiakkaan autoon sopivan varaosan. AD-ketjulla on 4 000 autokorjaamoasiakasta. Jokaisella myymälällä on oltava vähintään 100 autokorjaamoasiakasta. AD-ketjulla on yksittäisiä autokorjaamoasiakkaita, jotka ostavat yli 70 000 eurolla vuodessa. Keskimääräinen ostojen määrä on noin 20 000 euroa vuosittain. Näytettäessä Valtavaaralle Oy Kaha Ab:n kirjallista todistetta 3, Osaset Oy:n ilmoitus Oy Kaha Ab:lle 23.3.2004, Valtavaara on kertonut, että Osaset Oy oli kirjallisesti ilmoittanut keskittävänsä ostot Atoylle. Tämä merkitsi sitä, että sen oli pitänyt saada Atoylta ilmoitus, että se pystyi toimittamaan kaikki tarvittavat varaosat. Valtavaara ymmärsi keskittämisen niin, että asiakas ostaa tietietyltä tavarantoimittajalta niin paljon kuin mahdollista tämän toimituskyvyn mukaisesti. Atoyn oli tullut antaa joitakin tavallisuudesta poikkeavia lupauksia. Jos Atoy olisi toiminut kuten aikaisemmin, mitään ei olisi tapahtunut. Neuvottelut ovat yleensä kahdenvälisiä. Ostojen siirtyminen Atoylle merkitsi, että muut tukkurit menettäisivät tämän kaupan. Autofit korjaamoja oli vuonna 2007 ollut yli 100, mutta alle 150. 100 korjaamon määrä oli merkittävä. Autokorjaamo luotiin paikkakunnalla toimivan varaosaliikkeen yhteyteen. Jotta toiminta olisi ollut kannattavaa, tuli varaosakauppiaalla olla yli 100 autokorjaamoasiakasta. Valtavaara on todennut, että jos varaosakauppiaiden alennusleikkaukset pienennettäisiin 20 prosenttiin, tämä vaikeuttaisi varaosakauppiaan myyntikatteen ylläpitämistä. Hän oli kuullut Osaset-kauppiaiden hinnoittelumuutoksista. Ku- 167(188) kaan varaosakauppias ei ollut ei pitänyt niitä yllättävinä. Osaset-kauppiaat olivat jatkaneet liiketoimintaansa kuten ennenkin. Jos suhde yhteen tavarantoimittajaan heikkenee, pyritään toisen tavarantoimittajan kanssa tekemään enemmän kauppaa. Aina joku tukkuri oli ollut hyvässä kaupallisessa suhteessa varaosaliikkeen kanssa Joidenkin tukkureiden kutsuminen Lahteen neuvottelutilaisuuteen osoitti, että Osasetin hallitus ymmärsi, että yksi tukkuliike ei voinut toimittaa kaikkea, vaan muitakin tukkureita tarvitaan. Riittävän tavaransaannin turvaamiseksi varaosakauppiaan tulisi pyrkiä tekemään mahdollisimman nopeasti toistenkin varaosatukkureiden kuin Atoyn kanssa uusi, mahdollisimman hyvä sopimus. Valtavaara on todennut, että korjaamoiden hankkimien varaosien hinnoittelun osalta Atoy-Osaset -yhteistyöllä ei ollut vaikutusta, koska korjaamot voivat edelleen hankkia tuotteita haluamistaan lähteistä kilpailukykyisellä hinnalla. Yhden tukkurin toteuttama alennusleikkaus johtaa siihen, että ostot siltä vähenevät, ja muilta tukkureilta ostetaan enemmän. Alennusleikkausten vaikutus on suurempi, jos viisi tukkuria ilmoittaa samanaikaisesti alennusleikkauksista. Valtavaara ei tiennyt, kuinka tukkurit olivat reagoineet heille menneisiin ilmoituksiin. Valtavaara oli kuitenkin tiennyt, että varaosakauppiaiden hankintaehtoihin oli tullut muutoksia, jotka eivät olleet houkutelleet liittymään ketjuun. Todistaja yrittäjäneuvos Eino Johannes Rajamäki on kertonut, että Osaset-ketju oli ennen Atoy-Osaset -yhteistyötä ollut kuluttajakauppias-ketju. Siihen kuuluneet yritykset olivat olleet kolmen - viiden miehen yrityksiä. Osasetketjun pääasiallinen kauppa ja osaaminen oli ollut kuluttajakaupassa. Osasetillä oli ollut kauttalaskutus-järjestelmä eli tukkuliikkeet laskuttivat Osasetiä, joka laskutti ketjun jäseniä. Tämä järjestelmä oli purettu, koska oli ilmennyt, että kauppiaat eivät olleet maksaneet ajoissa erääntyneitä laskujaan Osasetille. Tämä osoitti, että joillakin kauppiailla oli ongelmia taloudenpidon kanssa. Atoy-Osaset -yhteistyöstä ilmoittaminen toisille markkinatoimijoille oli epäonnistunut. Atoy oli kertonut lehdissään ja Jyväskylässä pidetyssä tilaisuudessa, että Osaset-kauppiaat keskittävät kaikki ostonsa Atoylle. Lisäksi oli kerrottu, että Atoysta tulee Osasetin tuontiosasto ja Osasetin henkilökunta siirtyy Atoylle.. Toinen syy Atoy-Osaset -yhteistyön epäonnistumiseen oli se, että Osasetkauppiaat olivat kuluttajakauppiaita, eikä muuttuminen korjaamokauppiaaksi tapahdu hetkessä. Korjaamokauppiaaksi ryhtyminen on kallista, koska se vaatii henkilökunnan lisäämistä, tilojen laajentumista, varastojen laajentamista sekä kokonaan uudenlaisen kauppatavan oppimista. Osaset-ketjun kauppiaat eivät osanneet tehdä korjaamokauppaa. Jotta korjaamokauppa olisi onnistunut, olisi ensimmäisenä pitänyt keskittyä siihen, että valmentaa ja kehittää kauppiasjäseniä siten, että liiketoimintamalli muutetaan kuluttajakaupasta korjaamokaupaksi. Kentällä tulee olla toimijoita tekemässä kauppaa ja neuvomassa korjaamoita. Korjaamoille on myös annettava tuotekoulutusta. Vapaita korjaamoja ei kouluta kukaan. Korjaamoyrittäjät ovat pääasiassa merkkiliikkeiden asentajia, joilla ei ole liiketaloudellista osaamista. Osaset -kauppiailla ei ollut valmiuksia tällaiseen korjaamotoiminnan käynnistämiseen. Korjaamotoiminnan käynnis- 168(188) täminen ja vakiinnuttaminen voivat kestää usean vuoden ajan. Rajamäki on todennut, että 100 varaosaliikkeen ja 500 korjaamon ketjun luominen olivat vuonna 2004 utopistisia ajatuksia. Se, joka oli tehnyt korjaamokauppaa tiesi, että tämä ei ollut käytännössä mahdollista. Suomessa on ketjuissa toimivia korjaamoita kaikkiaan 800 - 850 korjaamoa. Kukan yksittäinen toimija ei voinut luoda Suomeen 500 korjaamon ketjua. AD oli aloittanut korjaamoketjutoiminnan 12 vuotta aikaisemmin kuin Atoy, jolloin AD oli ainoa korjaamoketju Suomessa, mutta AD:llä oli ollut tuolloin vain 150 korjaamoa. Jotta Atoy-Osaset -suunnitelma olisi voinut toteutua, siihen olisi tullut saada 50 - 60 kauppiasta lisää. Korjaamokaupan tärkein toimija on paikallinen myymälä/ tukkuri. Helsingistä käsin ei voida hoitaa korjaamokauppaa, vaan paikallisen varaosakauppiaan on huolehdittava sen toimivuudesta. Korjaamoketjun luominen edellyttää liiketoimintasuunnitelman tekemistä. Ensimmäinen toimenpide on kouluttaa paikallisia yrittäjiä. Korjaamoketjutoiminnan käynnistäminen olisi edellyttänyt useamman vuoden valmistautumista. Atoy-Osaset -suunnitelma oli erittäin riskialtis. Rajamäki on todennut, että Atoyn Autofit-ketjun ja Koivunen Oy:n Fixus-ketjun lähtökohdat eivät olleet samanlaiset. Koivunen Oy:llä oli ollut valmis ketju, ja se oli suurin autovaraosia myyvä tukkuliike. Koivusella oli erittäin paljon jälleenmyyjiä ympäri maan. Koivunen oli monien vähittäiskauppiaiden päätavarantoimittaja. Fixus-ketjun korjaamokanta oli jo ollut valmiina kauppiaiden asiakaskorjaamoina, joiden osalta oli ollut luonnollista, että ne lähtivät mukaan. Koivunen oli ollut huomattavasti helpommissa lähtöasemissa kuin Atoy Oy. Näytettäessä Rajamäelle Örum Oy:n kirjallista todistetta 44, Rengas- varaosaja korjaamouutiset nro 6B/09, hän on kertonut kirjoittaneensa Atoy-Osaset -yhteistyötä koskevan uutisten alan lehteen. Rajamäki on todennut olevansa edelleen sitä mieltä, että maahantuontisopimus oli myllertänyt autovaraosa markkinoita. Atoy-Osaset -yhteistyön sisältö ja tarkoitus oli, että Osaset-kauppiaat keskittävät kaikki ostonsa Atoy Oy:lle, joka toimii heidän maahantuontiosastonaan ja Osaset Oy:n henkilökunta siirtyi Atoy Oy:öön. Tämä merkitsi sitä, että Osaset-ketjusta tuli Atoyn ketju. Yksi tukkuliike ei kuitenkaan olisi voinut hoitaa kaikkien Atoy-Osaset -yhteistyöhön liittyvien autovaraosakauppiaiden tarpeita. Näytettäessä Rajamäelle Örumin kirjallista todistetta 7, Osaset Oy:n hallituksen sähköpostiviesti Örumille 23.3.2004, hän on kertonut nähneensä sen kerran vuoden 2013 kesällä. Se oli ollut hyvin tyly viesti. Rajamäki oli mieltänyt viestin irtisanomisilmoitukseksi ja, että Osaset Oy teki vastaisuudessa yhteistyötä vain Atoy Oy:n kanssa. Rajamäki on pitänyt sanottua sähköpostiviestiä erittäin ajattelemattomana ja todennut, että alennusleikkaukset oli siitä seurannut luonnollinen toimenpide. Rajamäen käsityksen mukaan alennusleikkaukset olivat koskeneet vain lisäalennuksia, jotka koko tavaralinjaa myyvä kauppias oli saanut. Alennusleikkausten jälkeenkin varaosien tukkuhinnoista oli vähennetty ns. perusalennukset, jotka saivat kaikki kauppiaat. Rajamäki on todennut olevan selvää, että jotakin tuli tapahtumaan Osaset Oy:n hallituksen sähköpostiviestin seurauksena. Hän ei ole kuullut mistään muusta 169(188) tämän sisältöisestä kirjeestä eikä usko, että kukaan toinen tukkuri olisi tällaista sähköpostiviestiä lähettänyt. AD kauppiaat saavat ostaa keneltä tukkurilta haluavat. Ellei AD:n hinta ole kilpailukykyinen, ei kauppiaalla ole velvollisuutta ostaa siltä. Näytettäessä Rajamäelle Atoy Oy:n kirjallista todistetta 26, korkeimman hallinto-oikeuden päätös 31.5.2012, taltionumero 1429, Rajamäki on kertonut, että hänellä ei ollut ollut sitä käytettävissään. Rajamäki on todennut, että Atoyn ja Osaset Oy:n olisi pitänyt ymmärtää, että alennusleikkauksia olisi tulossa. Rajamäki on todennut, että ylimääräisten alennusten leikkauksilla ei ollut merkitystä Atoyn ja Osaset Oy:n hankkeen kaatumiselle. Tukkurit eivät tehneet ketjuille tarjouksia, vaan tarjoukset tehtiin suoraan kauppiaille. Jotta Atoy-Osaset -yhteistyö olisi onnistunut, siihen olisi pitänyt saada korjaamokauppiaita mukaan. Uuteen Osaset-ketjuun ei ollut lähtenyt mukaan sellaisia yrityksiä, joilla olisi ollut valmiudet korjaamokauppaan. Hanke olisi tullut käynnistää koulutuksen kautta. Myös Osaset-ketjuun tavoiteltujen korjaamoiden määrä oli ylimitoitettu. Tällä hetkellä viiteen ketjuun kuuluu yhteensä 800 korjaamoa. Tästä määrästä 500 korjaamoa ei voi kuulua vain yhteen ketjuun. AD oli tehnyt hyvin kauan töitä ja sillä on nyt 180 korjaamoa ketjussaan. Liiketoimintaa oli harjoitettu vuosikymmenien ajan ketjutoimintana,mutta autovaraosaliiketoiminnassa oli liiketoimintaa ryhdytty harjoittamaan ketjumuotoisena vasta myöhemmin. Mahdollisesti AD-korjamoketjun käynnistäminen oli synnyttänyt Atoy Oy:ssä ajatuksen korjaamoketjun luomisesta, jonka esimerkkiä Koivunen Oy:n ja Örum Oy Ab olivat puolestaan seuranneet. Rajamäki ei tiennyt, että jollakin vastaajatukkurilla olisi vuonna 2004 ollut yksinmyyntituotteita. Markkinoilla oli kuitenkin tuotteita, jotka olivat muita tuotteita tunnetumpia. Vain paremman tason korjaamot edellyttävät, että niiden tilaama varaosa on tietyn merkkinen. Muille korjaamoille varaosan tuotenimellä ei ole merkitystä. Näytettäessä Rajamäelle kirjallista todistetta K 2, eriävä mielipide Atoy Oy:n yhtiökokouksessa 9.6.2003, hän on todennut, että Atoy Oy:llä oli tuolloin ollut taloudellisia ongelmia. Kirjeestä ilmeni myös Mäen perheenjäsenten ollen erimielisiä siitä, kuinka Atoy Oy:n liiketoimintaa pitäisi hoitaa. Perheenjäsenten erimielisyyksillä on vaikutusta perheyhtiön toimintakykyyn. Näytettäessä Rajamäelle Örum Oy:n kirjallista todistetta 1, Heikki Mäen kirje Atoy Oy:n yhtiökokoukselle 8.6.2003, Rajamäki on kertonut tunteneensa Heikki Mäen hyvin. Heikki Mäki oli ollut taitava liikkeenjohtaja. Rajamäki ei uskonut Heikki Mäen kirjoittaneen kirjettä kevein perustein. Jyrki Mäkeä Rajamäki ei tuntenut hyvin. He olivat tavanneet kerran Rajamäen käydessä erään tarvikekenttämiehen kanssa Helsingissä Atoy Oy:n toimitiloissa. Rajamäki on vielä kertonut, että Osalinkki on Atoyn tietokoneohjelma. Osalinkki sisältää tietoa Atoy Oy:n tuotteista, ja jokainen kauppias käytti sitä niin paljon kuin pystyi. Atoy Oy ei kuitenkaan ollut edelläkävijä, vaan AD:lla oli jo aikaisemmin ollut tietokoneohjelmaan pohjautuva varaosaohjelma. Atoyn tietokoneohjelma ei ollut ollut millään tavalla ollut ratkaiseva, eikä sen käyttämiseen liittynyt mitään ostovelvoitteita. Kauppias voi saada Atoyn sähköisen varaosaluettelon käyttöönsä messuilta, eikä sen käyttöön saaminen edellyttänyt sopimuksen allekirjoittamista. 170(188) Rajamäki on todennu kuulleensa, että Atoyn kanne perustuu saamatta jääneeseen liikevoittoon. Hän on todennut, että utopististen suunnitelmien toteutumatta jäämisestä ei voi syyttää muita tukkureita. Todistaja Keijo Kalevi Patronen (Hämeen Laatu Auto) on kertonut myyneensä liikkeensä Hämeen Laatu Auton noin seitsemän vuotta sitten. Patronen oli ollut mukana perustamassa ensimmäisiä ketjuja kuten Ykkösvaraosa-ketjua, joka oli toiminut muutaman vuoden ajan, jonka jälkeen Osajet- ja Osaset -ketjut oli yhdistetty. Tämän jälkeen Patronen oli siirtynyt Partset-ketjuun, joka on AD ketju. Atoy Oy oli vuonna 2004 ollut tukkurina suppea toimittaja ja melko vähäinen tekijä, mutta kuulunut varmaankin viiden suurimman tukkurin joukkoon. Patronen oli ollut Atoy Oy:n suurin asiakas monta vuotta. Atoy Oy:n tuotevalikoiman kattavuus oli ollut melko heikko. Atoy Oy ei ollut pystynyt toimittamaan puoltakaan kauppiaan tarvitsemista tuotteista. Atoy Oy:n toimitusvarmuus ei ollut ollut muiden tavarantoimittajien tasolla. Atoy Oy:n toiminta oli ollut vuosien ajan tappiollista, vaikka se oli vanha varakas yritys. Temotilla oli vähän merkitystä. Temot-yhteistyössä sovellettiin samaa sopimusta kuin tehtaan kanssa toimittaessa, eikä se ollut jakelija. Tämä ei tarkoittanut, että tavaraa olisi tullut Temotilta automaattisesti Atoyn varastoon. Tämä seikka ei ollut selvää tavalliselle kauppiaalle. Atoyn ilmoitus oli tältä osin ollut harhaanjohtava. Vuonna 2004 Osaset-ketjun toiminta oli ollut päättymässä. Osaset-ketjulla ei ollut ollut johtoajatusta, miksi sen toimintaa jatkettiin. Osaset Oy oli vain yrittänyt saada markkinointimaksuja. Suurin osa Osaset-kauppaista oli ollut velkaantuneita. Ketjun perustaminen kestää pikemminkin vuosia kuin kuukausia. Uusi Osasetketju oli pyritty perustamaan kuudessa viikossa, joka oli mahdoton aikataulu ison liiketoimintasuunnitelman tekemiseksi. Epäonnistumisen riski oli ilman muuta kasvanut. Ketjun luominen edellyttää suuria taloudellisia resursseja. Se edellyttää myös liiketoimintasuunnitelmaa. Atoy Oy:n ja Osaset Oy:n suunnitelma ei ollut ollut toteuttamiskelpoinen. Patrosen käsityksen mukaan oli ollut mahdotonta saada yhteistyökumppaneiksi 100 kauppias- ja 500 korjaamoasiakasta. Ostojen keskittämisaste yhdelle tukkurille oli ollut Koivusen osalta varmasti korkein 70 - 80 prosenttia, muiden osalta vähäisempi. Kauppiaat eivät olleet voineet saada Atoy Oy:ltä läheskään 60 prosenttia tarvitsemistaan tuotteista. Atoy-Osaset -yhteistyössä ketjuun liittyneiden kauppiaiden kaikkien ostojen oli kuitenkin määrä keskittyä Atoy Oy:lle. Markkinoiden yleinen käsitys oli se, että Osaset-kauppiaat olivat velvollisia ostamaan Atoy Oy:ltä ja, että kovat sanktiot tehostivat ostovelvollisuutta. Näytettäessä Patroselle Örum Oy Ab:n kirjallista todistetta 2, eriävä mielipide Atoy Oy:n yhtiökokouksessa 9.6.2003, hän on todennut, ettei hän pitänyt Atoy Oy:n suunnitelmaa toteuttamiskelpoisena. Patronen ei pitänyt maksuajan osalta mahdollisena, että tukkuri saisi kauppiaalta maksun ennen kuin hänen 171(188) pitää maksaa omat ostonsa. Osaset-kauppiaat tekivät pääasiassa kuluttajakauppaa. Kuluttajakauppaa tekevän tukkurin on vaikea saada korjaamoita ketjuunsa. Ketjun laajentaminen ei ole helppoa. Atoy Oy:llä ei ollut edellytyksiä ja valmiuksia tehdä korjaamokauppaa. Sen vuoksi korjaamoita oli ollut vaikea saada ketjuun mukaan. Atoy-Osaset -yhteistyössä ei ollut ollut mitään alalle täysin uutta, eikä Atoy Oy ollut edelläkävijä. Temotilla oli ollut vain vähän merkitystä. AD International oli ollut sitä vastaava toimija markkinoilla. Temot-yhteistyö ei merkinnyt, että tavara olisi tullut automaattisesti Atoy Oy:n varastoon. Näytettäessä Patroselle Örum Oy Ab:n kirjallista todistetta 7, Osaset Oy:n hallituksen sähköpostiviesti Örum Oy Ab:lle 23.3.2004, hän on kertonut, että tavarantoimittajalle osoitettu viesti, jonka mukaan asiakas keskittää kaikki ostonsa muualle, ei ole tavanomainen. Tällaisesta viestistä syntyy normaali vastareaktio, että asialle täytyy tehdä jotain. Alennusleikkaukset vaikuttavat liiketaloudellisesti perustelluilta toimilta. Kun asiakas siirtyy kilpailijan asiakkaaksi, hänelle ei anneta etuja samalla tavalla kuin hänelle oli aikaisemmin annettu. Jokainen tavarantoimittaja päättää itsenäisesti toimintatavastaan. Osalinkki on sähköinen varaosaluettelo. Sähköisiä varaosaluetteloja oli muillakin. Sähköiset varaosaluettelot eivät olleet ainutlaatuisia, eikä Osalinkki ollut edelläkävijä senkään osalta. Oli ilmoitettu, että Atoy Oy oli ostanut Osaset Oy:n. Kaupan kohde oli ketjun liiketoiminta, ja määräysvalta Osaset Oy:ssä oli siirtynyt Atoylle. Patronen oli myynyt liikkeensä Mercantile Groupille. Kauppa oli tapahtunut vuonna 2005 tai 2006. Patronen oli velkaantunut Atoy Oy:lle. Hänen liikkeillään oli vuoden 2000 alussa ollut suuret ostovelat Atoy Oy:lle. Heikki Mäen oli kanssa sovittu, että Patronen lyhentää velkojaan. Jyrki Mäen tultua Atoyn johtoon hän oli halunnut ostoveloille vakuudet. Patronen oli sittemmin maksanut velkansa. AD-korjaamoverkostoa rakennettaessa oli sivuutettu vähittäiskauppiasryhmä ja ryhdytty myymään korjaamoille. Atoy Oy:n suunnitelma 500 korjaamon saamisesta Autofit-ketjuun oli epärealistinen. Atoy Oy olisi voinut saada Autofit-ketjuun alle 100 korjaamoa. Fixus oli pystynyt rakentamaan ketjun, johon kuului noin 170 korjaamoa. Koivunen poikkeaa kaikista muista tukkureista. Koivusella oli ollut suuri prosenttiosuus asiakkaan ostoista. Fixus-ketjulla oli erilainen ketjurakennelma kuin Osaset-ketjulla. Kun liike oli nimetty Fixusliikeeksi, olivat korjaamot syntyneet itsestään, valmiina olleista asiakkaista. Käräjäoikeuden johtopäätökset Atoy-Osaset -yhteistyön kanteessa kerrottuun osittaiseen epäonnistumiseen johtaneista syistä Osaset Oy ja Atoy Oy olivat tiedottaneet yhdenmukaisesti Osaset Oy:n tiedotteessa 11.3. 2004, Atoyn tiedotteessa 23.3.2004 ja Atoyn tiedotteessa Tuulilasi.fi- sivustolla 24.3.2004 Osaset Oy:n ja Atoy Oy:n välisestä strategisesta yhteistyösopimuksesta ja Atoyn ja Osaset-jälleenmyyjien välisestä kauppiassopimuksesta. Vähittäiskauppaketju Osasetin ja tukkukauppa Atoy:n 23.3.2004 muille tukkukauppiaille ja julkisuuteen antaman tiedotteen sisältö oli, että Osaset-liikkeet 172(188) keskittävät ostonsa maahantuoja-tukkukauppa Atoyhin, Osasetin organisaatio siirtyy Atoyn palvelukseen, Atoy toimii Osaset-ketjun tavaranhankinta-maahantuontiyksikkönä, ja lisätietoja antoivat Atoyn piiriedustajat, sen toimitusjohtaja Jyrki Mäki, sekä sen silloinen myyntijohtaja Ilkka Jaakkola. Jos muut tukkuliikkeet haluaisivat myydä Osaset-kauppiaille tuotteitaan, niiden olisi pitänyt tiedotuksen mukaan tehdä tarjouksensa Atoylle, joka huolehti ketjun tavaranhankinnasta. Tiedotusta tukee todistajana kuullun Osaset Oy:n hallituksen jäsenen Pasi Kaukasen kertomus, jonka mukaan, jos muut tukkuliikkeet olisivat halunneet myydä Osaset-kauppiaille, niiden olisi pitänyt tehdä tarjouksensa Atoylle, joka huolehti ketjun tavaranhankinnasta. Saatuaan Atoyn ja Osasetin tiedotukset Osaset-kauppiaiden niiden kanssa tekemän kaupan siirtymisestä Atoylle viisi tukkukauppiasta, Oy Arwidson Ab, HL Group Oy, Koivunen Oy, Oy Kaha Ab ja Örum Oy Ab, olivat tavanneet 24.3.2004. Tapaamisessa Koivunen Oy ja Oy Kaha Ab olivat kertoneet aikeistaan siirtää Osaset-kauppiaat satunnaisostajahinnastoon, eli leikata Atoy-Osaset -yhteistyöhön liittyvien Osaset-kauppiaiden alennuksia merkittävästi. Osaset Oy oli 23.3.2004 lähettämässään ilmoituksessa esittänyt Oy Kaha Ab:lle, Koivunen Oy:lle ja Örum Oy Ab:lle neuvottelukutsun Lahteen 31.3.2004. Lisäksi Osaset Oy:n lakimies oli Oy Kaha Ab:lle, Koivunen Oy:lle ja Örum Oy Ab:lle lähettämässään, 26.3.2004 päivätyissä kirjeissä ilmoittanut, että tukkukauppiaiden viestit perustuvat ilmeiseen väärinkäsitykseen, jonka Osaset Oy halusi oikaista. Osaset-ketjun tiiviimpi yhteistyö Atoy Oy:n kanssa ei tarkoittanut sitä, etteivät Osaset-kauppiaat jatkossakin voisi hankkia tavaraa myös muista hankintalähteistä. Yhteistyöllä Osaset Oy haki kauppiailleen mahdollisimman edullisia ostoehtoja, mikä tavoite ei automaattisesti sulkenut pois muita hankintalähteitä, sikäli kuin ne olivat kilpailukykyisiä. Osaset Oy:n ja Osaset-kauppiaiden lakimiehen Oy Kaha Ab:lle lähettämässä 30.6.2004 päivätyssä kirjeessä, sekä hänen Koivunen Oy:lle ja Örum Oy Ab:lle lähettämissään, 30.6.2004 päivätyissä kirjeissä toistettiin ilmoitus neuvotteluhalukkuudesta ja suhteiden saattamisesta normaalille kaupalliselle pohjalle. Arwidson ja HL-Group Oy Oy Arwidson Ab:n osalta kanne perustuu korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä tarkoitettuun kilpailunrajoitukseksi katsottuun menettelyyn 24.3.7.4.2004. Arwidson oli ollut kutsuttuna läsnä tapaamisessa 24.3.2004. Se oli lähettänyt Osaset-kauppaille alennusleikkauskirjeen 25.3.2004 koskien muutettujen myyntiehtojen soveltamista 1.4.2004 alkaen. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan kilpailunrajoitus oli päättynyt 7.4.2004, kun Arwidson oli ilmoittanut myyntiehtojen palaavan aiemmalle tasolle. Esitetyn selvityksen mukaan Osaset-kauppiailla oli ollut mahdollisuus liittyä Atoy-Osaset -yhteistyöhön ainakin 30.6.2004 saakka (kuultava Jyrki Mäki), ja harkinta-aikaa oli lisätty jopa kuudella kuukaudella vuoden 2004 loppuun (todistaja Kaukanen). Arwidson oli ymmärtänyt tiedotteet siten, että vanhaa Osaset-sopimusta ei enää ollut, vaan Atoy ja Osaset-kauppiaat solmivat kaupalliset vuosisopimukset (todistaja Jäppinen). Arwidson ei ollut ollut johtava tukkuri vuonna 2004 eikä sitä oltu kutsuttu neuvottelemaan Lahteen edes tois- tai kolmassijaisen toimittajan asemasta. Esitetyn selvityksen perusteella syynä oli ollut se, että ostovolyymia oli haluttu jättää mahdollisimman paljon Örumille, Kahalle ja Koivuselle, jotka olivat kattavimmat tukkurit (todistaja Kaukanen). Osaset Oy ei myöskään ollut lähettänyt Arwidsonille varatuomari Stenbäckin 26.3.2004 173(188) päivättyä kirjettä, jossa Stenbäck oli ilmoittanut Osaset Oy:n halusta jatkaa kaupankäyntiä Kahan, Koivusen ja Örumin kanssa. Arwidsonin kirjallisesta todisteesta 2, Kilpailuviraston 12.9.2007 päivätyn esityksen liite 28/F, ja todistaja Kaukasen kertomuksesta ilmenee, että Kaukanen oli osallistunut sen laatimiseen. Taulukko oli laadittu siten, että Osaset-kauppiaille oli lähetetty kysely, johon he olivat vastannet ja taulukko oli koottu vastausten perusteella. Kysymykset oli laatinut kilpailuviraston tutkija, ja Kaukanen oli koonnut vastaukset taulukkoon. Taulukosta ilmeni, että Tarvikekolmio Oy:n ja Risto Rämä Oy:n alennukset eivät olleet lainkaan muuttuneet. Arwidson oli myynyt varaosia keskeytyksettä eikä se ollut poistanut alennuksia (todistaja Kaukanen). Kauppiaat olivat tienneet jo ennen harkinta-ajan päättymistä, että Arwidsonilta sai ostaa tavaraa (todistajat Kaukanen, ja Kohtaniemi). Arwidsonin uudella ehtopolitiikalla tarkoitettiin sitä, että Osaset-kauppiaiden erikoisedut poistettiin. Arwidson ei ollut poistanut perusalennuksia, vaan ainoastaan niin sanotut ylimääräiset, 3-5 prosentin suuruiset erityisalennukset. Myös vuosisopimuksista oli keskusteltu uudestaan. Katteellinen kaupankäynti oli edelleen ollut mahdollista (todistaja Jäppinen). Alennusten pienentäminen oli ollut liiketaloudellisesti perusteltua Osaset Oy:n hallituksen ilmoitettua keskittävänsä ostonsa Atoylle (todistajat Jäppinen, Valtavaara ja Rajamäki). Kauppiaiden maksuehdoista oli sovittu kauppiaskohtaisesti (kuultava Tötterman). Kaupankäynnin edellytyksenä ei ollut ollut jättäytyminen Atoy-Osaset -yhteistyön ulkopuolelle (todistajat Jäppinen ja Silfverberg). Osaset-kauppiaiden ostot Arwidsonilta 7.4.2004 jälkeen olivat olleet samalla tasolla kuin ennen 1.4.2004 (Arwidsonin kirjallinen todiste 3, Arwidsonin myyntireskontra, sekä kuultava Tötterman ja todistaja Jäppinen). Arwidson ei ollut käytännössä perinyt keneltäkään liittyneeltä Osaset-kauppiaalta korkeampaa hintaa eikä sen hinnoittelussa ollut tapahtunut muutosta 1.4.-7.4.2004 (todistajat Jäppinen, Puhakka, Pitkänen ja Heinämäki) eikä Arwidsonin ollut tarvinnut lähettää yhtään hyvityslaskua (todistaja Jäppinen). HL Group Oy on korkeimman hallinto-oikeuden mukaan syyllistynyt tapaamisessa 24.3.2004 edellä selostettuun kilpailurikkomukseen. Korkein hallintooikeus on lisäksi todennut, että HL Group Oy oli tehnyt Osaset Oy:n kanssa puitesopimuksen 26.5.2004, jonka jälkeen yhtiö ei ollut soveltanut 1.4.2004 toimeenpanemiaan Osaset-kauppiaiden ostoehtojen muutoksia. Näin ollen HL Group oli osallistunut kysymyksessä olevaan kilpailurikkomukseen 24.3.200426.5.2004. Osaset Oy ei ollut esittänyt myöskään HLGroup Oy:lle edellä kerrottua neuvottelukutsua Lahteen 23.3.2004 eikä myöhemminkään. Sille ei myöskään oltu toimitettu korjattua tiedotetta. HL Group Oy oli kuitenkin pyrkinyt itse selvittämään, olisiko sen mahdollista myydä tuotteitaan Osaset-kauppiaille (todistajat Nikkinen ja Viertonen). HL Group Oy:n edustaja Viertonen ja Osaset Oy:n hallituksen jäsen, Osaset-kauppias Inkinen olivat tavanneet Hämeenlinnassa 27.3.2004. (todistajat Viertonen ja Inkinen). Viertonen oli tällöin kertonut Inkiselle, että HL Group halusi tehdä kauppaa Osaset-kauppiaiden kanssa, jos nämä siihen suostuvat ja oli ehdottanut neuvotteluja. Viertosella ei kuitenkaan ollut ollut neuvotteluvaltuuksia. Todistaja Helmisen kertomuksen perusteella on lisäksi näytetty, että kun Viertonen oli käynyt hänen luonaan maaliskuussa 2004, Helmisellä oli ollut valtuudet neuvotella HL Group Oy:n kanssa vain omasta puolestaan, mutta ei Osasetin puolesta, koska sen ei ollut pitänytkään ostaa HL Group Oy:ltä. HL Group ja Osaset olivat päässeet sopimukseen 174(188) 26.5.2004. Sopimus on edelleen voimassa, eikä Atoy ole väittänytkään HL Groupin rikkoneen Osasetin kanssa tekemäänsä sopimusta. HL Group ei siten tämän jälkeen ollut enää ollut vaikuttamassa Atoy-Osaset -yhteistyöhön liittymistä harkitsevien Osaset-kauppiaiden päätökseen. Kukaan asiassa todistajana kuulluista Osaset-kauppiaista ei myöskään ole kertonut jättäneensä liittymättä Atoy-Osaset -yhteistyöhön tai eronneensa siitä HL Groupin muuttaman hinnoittelun johdosta. Todistaja Nenosen kertomuksen perusteella on myös näytetty, että HL Group oli myynyt Osaset-kauppiaille tuotteita kilpailunrajoitusaikana 23.3.-26.5.2004 87 820 euron arvosta, ja sen Osaset-kauppiaille palauttamat alennusleikkaukset kyseiseltä ajalta olivat olleet 1.203 euroa. HL Group Oy oli leikannut Osaset-kauppiaiden ostohintojen alennukset vain ajalla 23.3.-26.5.2004. Sen jälkeisenä aikana HLGroup ei ollut syyllistynyt Atoy Oy:n vahingonkorvausvaatimuksen perusteena olevaan kilpailurikkomukseen. HL Groupin vastuu kilpailunvastaisen lopputuloksen syntymisestä markkinoille ulottuu ajallisesti vain 26.5.2004 asti, jolloin se oli sopinut Osaset-kauppiaiden kanssa niiden kanssa käymänsä varaosakaupan ehdoista. HL Groupin kilpailurikkomuksen aikana Atoy ei ole menettänyt myyntiä HL Groupin toteuttamien hinnankorotusten johdosta, vaan Atoyn myynti on kasvanut Osaset-kauppiaiden keskittäessä ostonsa sille. HL Groupin ilmoitettua 27.3.2004 Atoy-Osaset -ketjun puheenjohtaja Inkiselle haluavansa myydä tuotteita Osaset-kauppiaille, HL Group ei ollut enää ollut vaikuttamassa Atoy-Osaset -yhteistyöhön liittymistä harkitsevien Osaset-kauppiaiden päätöksen. Kukaan asiassa todistajana kuulluista Osaset-kauppiaista ei ole kertonut jättäneensä liittymättä Atoy-Osaset -yhteistyöhön tai eronneensa siitä HL Groupin muuttaman hinnoittelun johdosta. Loppuyhteenveto Loppuyhteenvetona Arwidsonin ja HL Groupin osalta käräjäoikeus toteaa, että asiassa esitetyllä henkilö- ja asiakirjatodistelulla on tullut näytetyksi, että Arwidson oli palauttanut Osaset-kauppiaiden myyntiehdot ennalleen 7.4.2004 ja HL Group oli tehnyt Osaset Oy:n kanssa puitesopimuksen 26.5.2004, jonka jälkeen sen ei ole näytetty soveltaneen 1.4.2004 toimeenpanemiaan Osasetkauppiaiden ostoehtojen muutoksia. Näin ollen Arwidsonin ja HL Groupin kilpailurikkomukset ovat siten olleet lyhytkestoisia, ja toisaalta alennusleikkauksista luopuminen on pikemminkin ollut omiaan antamaan vanhaan Osaset-ketjuun kuuluneille kauppiaille signaalin, että muidenkin vastaajatukkureiden toimet saattaisivat olla vain ohimeneviä lyhytaikaisia reaktioita uuteen tilanteeseen. Eri asia on, että niin ei kuitenkaan ollut tapahtunut. Toisaalta ainakaan alkuvaiheessa Osasetin taholta ei ole edes haluttu käydä kauppaa, koska ostovolyymiä oli haluttu säästää kolmelle suurimmalle tukkurille. Arwidsonin ja HL Groupin kilpailurikkomusten vaikutus koko autovaraosakauppiaskenttään on näin ollen käytännössä rajoittunut hetkellisen epävarmuuden tilan luomiseen, mutta sillä ei ole voinut olla syyyhteyttä niihin Atoylle aiheutuneiksi väitettyihin vahinkoihin, joita kanteessa vaaditaan korvattaviksi. Kanne on siten Arwidsonin ja HL Groupin osalta syyyhteyden puuttuessa hylättävä näyttämättömänä. Koivunen, Kaha ja Örum 175(188) Esitetyn henkilötodistelun osalta käräjäoikeus toteaa, mitä tulee ns. toissijaisen todisteluun, jossa kuultu todistaja on kertonut siitä, mitä joku muu taho on lausunut, että kyseiselle todistelulle ei juurikaan voida antaa todistusarvoa. Lausumat liittyvät käytyjen keskustelujen rakenteisiin ja erilaisiin hetkellisiin tilanteisiin ja kuulijansa tulkintoihin, joiden sisältö ei ole luotettavasti selvitettävissä kuulematta lausunnon antajaa todistajana oikeudessa. Vaikka maaliskuussa 2004 pidetyssä kauppiastilaisuudessa 30 Osaset-kauppiasta oli välittömästi allekirjoittanut Atoy-Osaset -yhteistyösopimuksen, ja pari kauppiasta oli allekirjoittanut sen muutaman päivän kuluttua tilaisuudesta, eli uuteen Osaset-ketjuun oli liittynyt lähes välittömästi yhteistyösopimuksen esittelyn jälkeen yhteensä 32 kauppiasta, kyseisestä seikasta on pääteltävissä ainoastaan se, että tilaisuus oli ollut taitavasti markkinoitu. Henkilötodistelusta ilmenee, että monille Osaset-kauppiaille oli kauppiastilaisuudessa näytetystä yhteistyösopimuksen powerpoint-esityksestä muodostunut sellainen mielikuva, että Atoy-Osaset -ketjulla oli mahdollisuus Temotin kautta hankkia sellainen tuotevalikoima, joka olisi ollut riittävä täyttämään heidän tarpeensa. Editiopäätöksestä huolimatta Atoy ei ole suostunut esittämään käräjäoikeudelle strategista yhteistyösopimusta Osaset Oy:n kanssa eikä kauppiasyhteistyösopimusta Osaset-kauppiaiden kanssa kuin ainoastaan joiltakin osin. Tämän vuoksi sopimuskokonaisuuden kauppiaille tuottamien etujen ja velvoitteiden kokonaisuus ei ole käräjäoikeuden arvioitavissa. Näin ollen ei myöskään ole arvioitavissa se, onko yhteistyösopimus ylipäätään punnittaessa sen Osaset-kauppiaille tuomia etuja ja velvoitteita, ollut sinänsäkään kauppiaiden kannalta erityisen houkutteleva. Kantajankin mukaan Atoy-Osaset -yhteistyösopimus oli tuohon aikaan ollut varaosaliiketoiminnan alalla varsin poikkeuksellinen. Syntyneessä tilanteessa tukkuritkin olivat joutuneet ryhtymään niin ikään poikkeuksellisiin toimiin, jotta he olisivat säilyttäneet asiakkaansa, joista monien kanssa he olivat tuossa vaiheessa jo tehneet vuosisopimukset. Osasetin hallituksen julkistama ilmoitus Atoy-Osaset -yhteistyöstä oli ollut epäonnistunut, ja se oli ollut omiaan luomaan tukkureille käsityksen, että valtaosa Osaset-kauppiaiden ostovolyymistä siirtyisi Atoylle ja, että vastaajatukkureiden Osaset-kauppiaiden kanssa tekemät sopimukset, kuten myös Osaset Oy:n kanssa tehty markkinointisopimus, olivat Osasetin hallituksen yksipuolisella ilmoituksella rauenneet. Tämän seurauksena Atoy-Osaset -yhteistyöhön liittyneiden kauppiaiden, ja varsinkin Osasaetin hallitukseen kuuluneiden srategisen yhteistyösopimuksen suunnittelussa mukana olleiden Osaset kauppiaiden lojaalisuus sopimuskumppaneina oli tukkureiden näkökulmasta katsottuna kyseenalaistunut. Sopimusoikeudellisesti vastaajatukkureilla oli ollut oikeus päättää, minkä tahon kanssa he ylipäätään halusivat olla liikesuhteissa. Syntyneessä poikkeuksellisessa tilanteessa tukkurit eivät olleetkaan lähteneet Osaset-kauppiaiden olettamaan kaikkien tukkureiden kannalta epäedulliseen hintakilpailuun, vaan he olivat säilyttääkseen omat asiakkaansa, reagoineet tuntuvilla Atoy-Osaset -yhteistyösopimukseen liittyneisiin kauppiaisiin kohdistetuilla määrältään poikkeuksellisilla alennusleikkauksilla (todistajat Valtavaara, Rajamäki, Patronen, Kilpeläinen, Heinämäki, Kohtaniemi, Pitkänen, Rytkönen, Rantonen, Leppänoro, Rikala, Paakkari, Roiko, Nuolikoski, Nikki- 176(188) nen, Kares, Kuukasjärvi, Rinnekangas, Lehtinen, Heikkilä). Se seikka, että käänteisesti Atoy-Osaset -yhteistyöstä pois jääneen kauppiaan ostovolyymi oli osittain tai kokonaan suuntautunut muualle kuin Atoylle ei osoita, että vastaajien toimien perimmäisenä tarkoituksena olisi ollut Atoyn vahingoittaminen. Kysymyksessä oli ollut vastaajatukkureiden omien asiakkaiden säilyttämiseen ja menetettyjen asiakkaiden takaisin saamiseen tähdännyt sinänsä liiketaloudellisesti perusteltavissa ollut vastatoimi, joka liiketaloudellisten lainalaisuuksien mukaisesti onnistuessaan väistämättä johti Atoyn omien suunniteltujen tavoitteiden saavutettavuuden vaikeutumiseen. Esitetystä selvityksestä ilmenee, että toimitusvarmuus on menestyvän varaosaliiketoiminnan tärkeimpiä edellytyksiä. Atoy ei kuitenkaan ollut alunperinkään varautunut vastaamaan suunnitelmiensakin mukaan suhteellisen nopeasti kasvavien Osaset-kauppiaiden ostovolyymien tarpeisiin eikä välttämättömiin tuotevalikoimiensa laajennuksiin (esimerkiksi todistajat Nikkinen, Lehtinen, Juntunen, Valtavaara ja Rajamäki). Atoy ei ollut aloittanut neuvotteluja omien tavarantoimittajiensa kanssa ennen ajankohtaa 1.4.2004 (todistajat Kovanen, Kaukanen). Atoyn olemassa ollut varasto ei ollut ollut riittävän laaja ja syvä (todistajat Valtavaara ja Rajamäki). Kuuden viikon valmisteluaika ei näin ollen ollut ollut riittävä (todistajat Valtavaara ja Patronen). Ketjuliiketoiminnan aloittaminen edellytti myös liiketoimintasuunnitelman laatimista (todistajat Valtavaara, Rajamäki, Patronen ja kuultava Purhonen), mutta Atoylla ei sellaista ollut ollut. Powerpoint-esitys hallitukselle (Atoyn kirjallinen todiste Atoy 57) ja strateginen yhteistyösopimus,jota ei ole esitetty käräjäoikeudelle, eivät muodosta liiketoimintasuunnitelmaa. Pankkirahoituksen saaminen puolestaan edellytti liiketoimintasuunnitelmaa (todistaja Kilpeläinen). Liiketoimintasuunnitelman lisäksi olisi vielä tarvittu tarkkoja etukäteislaskelmia, erilaisia skenaarioita ja vaihtoehtoisia toimintamalleja (todistaja Valtavaara). Edellä todetusta on pääteltävissä, että julkistamisvaiheessaan strateginen yhteistyösopimus oli ollut enemmänkin suunnitelmien tasolla, kun se olisi jo siinä vaiheessa pitänyt olla paljon pidemmällä yhteistyön edellyttämien valmistelujen suhteen. Koivusen, Kahan ja Örumin alennusleikkauksista johtunut Osaset-kauppiaiden ostovolyymien äkillinen suuntautuminen Atoylle oli siinä tilanteessa ymmärrettävästikin yllättänyt Atoyn, ja aiheuttanut sille vaikeuksia tavarantoimituksissa. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan, jos Atoy olisi ollut asianmukaisesti varautunut suunnitelmiensa läpiviemiseen, tilanteen olisi kuitenkin pitänyt olla Atoylle vain hetkellinen, ehkä muutamien kuukausien kestoinen tilapäinen häiriö. Esitetystä todistelusta ( todistajat Kaukanen, Puhakka, Inkinen, Silfverberg, Markku Huhtanen, Jaakkola, Virta, Kohtaniemi, Pitkänen, Vainikka, Kuukasjärvi ja Juntunen) kuitenkin ilmenee, että Atoyn toimitusvaikeudet olivat jatkuneet vuoden 2004 loppuun ja siitäkin eteenpäin seuranneina vuosina. Mitä tulee Atoyn väitteeseen, että kilpailurikkomuksesta johtuen Osaset-kauppiaita jäi liittymättä yhteistyöhön käräjäoikeus toteaa, että kauppiaiden keskuudessa on kentällä mitä ilmeisimmin hyvinkin nopeasti levinnyt tieto Atoyn toimitusten epävarmuudesta. Kun sanottu asiantila sittemmin ajan myötä ilmeni jatkuvaksi, ei varaosakauppiaiden halukkuus liittyä Atoy-Osaset -yhteistyöhön maaliskuun 2004 kauppiaskokouksen jälkeisinä kuukausina ole tämän johdosta ilmeisestikään ollut enää kovinkaan suuri. Henkilötodistelusta ilmenee, että osa yhteistyöhön liittymättä jättäneistä vanhaan Osasetiin kuuluneista kauppiaista oli kokenut Atoyn kauppiaskokoukses- 177(188) sa 21.3.2004 esittelemän yhteistyösopimuksen yksipuoliseksi saneluksi ja vanhan Osasetin tuhoamiseksi johtuen siitä, että Osaset Oy:n hallitus oli neuvotellut sopimuksen kertomatta neuvotteluista kauppiaille (todistajat Rantonen, Rytkönen, Leppänoro, Leino, Paakkari, Heinämäki). Monet kauppiaat eivät myöskään olleet 21.3.2004 pidetyssä tilaisuudessa uskoneet Atoyn toimitusvarmuuteen, sen lupaamiin alennuksiin, ja lupauksiin toimittaa hyvin laaja valikoima tuotteita Temot-yhteistyön avulla (todistajat Rytkönen, Rantonen, Rikala, Paakkari, Roiko, Leppänoro, Kuukasjärvi). Niin ikään Atoyn sopimusesityksessä olleita salassapitoa, sitoutumista, sopimussakkoa, koko liikevaihtoon sidottua markkinointimaksua ja henkilökohtaista velkavastuuta koskevia ehtoja, sekä Atoyn määräysvallassa olevaa käsikirjaa, joka sitoi kauppiasta sopimuksen osana, mutta jota ei ollut ollut olemassa sopimuksen allekirjoitushetkellä esittelytilaisuudessa, oli pidetty kauppiaiden kannalta poikkeuksellisina, tiukkoina ja kohtuuttomina (todistajat Pitkänen, Rytkönen, Rantonen, Vertala, Kares, Kuukasjärvi, Lehtinen, Heikkilä). Sopimusta ei myöskään oltu haluttu allekirjoittaa, koska se olisi tuottanut Atoylle pääsyn kauppiaiden omiin tietojärjestelmiin (Heinämäki ja Rantonen). Henkilötodistelusta ilmenee myös, että jotkut kauppiaat eivät olleet liittyneet uuteen Atoy-Osase t-yhteistyöhön, koska he olivat halunneet olla yhteistoiminnassa pitkäaikaisten tukkukauppiaskumppaneidensa kanssa. Tukkurin vaihto edellytti paljon vaivannäköä ja resursseja (todistajat Kohtaniemi, Rytkönen, Rantonen, Leppänoro, Vertala, Rikala, Uotila, Roiko, Nuolikoski, Waschko, Kuukasjärvi, Rinekangas) Kukaan Atoy-Osaset -yhteistyöhön liittymättä jättänyt oikeudessa kuultu Osaset-kauppias ei vastoin kantajan väittämää ole kertonut vastaajatukkureiden uhkailusta, painostuksesta tai siitä, että tukkurit olisivat pyrkineet vaikuttamaan heidän Atoy-Osaset -yhteistyöhön liittymistä koskevaan päätökseensä (todistajat Leppänoro, Vertala, Leino, Uotila, Paakkari, Nuolikoski, Waschko, Kuukasjärvi, Rinnekangas, Heikkilä, Rantonen, Rikala, Roiko, Rrytkönen). Kantajan taholta ei ole kuultu ketään yhteistyöhön liittymättä jättänyttä Osasetkauppiasta, vaan kantajan todistelu perustuu tältä osin yksinomaan toissijaiseen todisteluun. Vastaajien edellä todetusta henkilötodistelusta puolestaan ilmenee, että monen yhteistyöhön liittymättä jääneen Osaset-kauppiaan syyt liittymättä jättämiseen eivät ole johtuneet kilpailurikkomuksesta, vaan muista siihen liittymättömistä syistä. Kantajan toissijaisella henkilötodistelulla ei ole luotettavasti osoitettu, mikä kunkin todistelussa esille tuodun liittymättä jättäneen kauppiaan pääasiallinen syy liittymättä jättämiselle on loppujen lopuksi ollut. Sikäli kun joitakin Osaset-kauppiaita kuitenkin olisi pelkästään kilpailurikkomuksen seurauksena varovaisuussyistä jäänyt liittymättä Atoy-Osaset -yhteistyöhön tilanteessa, jossa Atoy ei ollut kyennyt vastaamaan yhteistyöhön liittyneidenkään kauppiaiden tarpeisiin, asialla ei yhteistyösuunnitelman onnistumisen kannalta ole kokonaisuus huomioiden katsottava olleen olennaista merkitystä. Mitä tulee Atoyn väitteeseen, että kilpailurikkomuksen vuoksi kauppiaita olisi eronnut Atoy-Osaset -yhteistyöstä tai tehnyt konkurssin Atoyn nimeämistä yhteistyöhön liittyneitä kauppiaita, jotka olivat sittemmin eronneet ovat Kaukanen, Inkinen,Silfverberg ja Virta, ja konkurssiin olivat ajautuneet Lehto ja Paasikivi. Muita liittyneitä ja sittemmin eronneita tai sittemmin konkurssin tehneitä Osaset-kauppiaita ei kantajan taholta ole tässä oikeudenkäynnissä yk- 178(188) silöity. Esitetyn selvityksen mukaan Atoy-Osaset -yhteistyöstä eronneiden kauppiaiden eroamiset olivat johtuneet useista syistä kuten siitä, että kauppias oli liittynyt toiseen ketjuun (todistaja Inkinen), kauppias oli halunnut päättä itse tuotevalikoimastaan (todistaja Silfverberg), Atoy Oy:llä oli alkanut esiintyä tavarantoimitusongelmia, vuosimarkkinointimaksut ja vuosialennukset, eli Osasetketjuun kuulumisen plussat ja miinukset eivät enää olleet olleet sellaiset, että ketjussa olisi kannattanut olla (todistaja Virta), kauppiaan yritys oli asetettu konkurssiin vuonna 2007 (todistaja Lehto) tai vuonna 2009 (todistaja Paasikivi) ja kauppias oli myynyt liiketoimintansa vuoden 2006 toukokuun lopussa Atoylle liiketoimintakaupalla (todistaja Markku Huhtanen). Kukaan Atoy-Osaset -yhteistyöstä eronneista Osaset-kauppiaista ei ole kertonut, että hänen eroamisensa tai liikkeensä konkurssiin asettamisen ainoana tai pääasiallisena syynä olisi ollut vastaajatukkurien menettely. Siltä osin, kun kantaja on väittänyt, että niin sanottuja Osalinkki-kumppaneita olisi kilpailurikkomuksesta johtuen jäänyt liittymättä Atoy-Osaset -yhteistyöhön, käräjäoikeus toteaa, että korkein hallinto-oikeus ei ole päätöksessään todennut kilpailurikkomuksen kohdistuneen niin sanottuihin Osalinkki-kumppaneihin. Atoyn taholta on oikeudessa kuultu Osalinkki-kumppaneita Arto Helmistä ja Tom Paasikiveä, joista jälkimmäinen sittemmin vuoden 2005 alkupuolella oli liittynyt Atoy-Osaset -yhteistyöhön. Aiemmin todettuun viitaten käräjäoikeus toteaa, että myös Osalinkki-kumppaneiden keskuudessa tieto Atoy Oy:n toimitusvaikeuksista oli mitä ilmeisimmin levinnyt nopeasti. Todistaja Arto Helmisen kertomuksen perusteella asiassa on tullut näytetyksi, että osalinkkikumppani Helminen ei ollut vastaajatukkureiden alennusleikkausten pelossa ja Koivusen niitä koskevan yhteydenoton vuoksi uskaltanut liittyä Atoy-Osaset -yhteistyöhön. Tom Paasikiven kertomuksen perusteella on näytetty, että Paasikiven ollessa ainoastaan Osalinkki-kumppani, Kahan, Koivusen ja Örumin taholta oli ilmoitettu alennusleikkauksista, jos hän liittyisi Atoy-Osaset -yhteistyöhön, mutta Paasikivi oli vastalauseena kokemalleen painostukselle kuitenkin liittynyt siihen. Muilta osin asiassa on jäänyt näyttämättä, että vastaajatukkurit olisivat kohdistaneet Osalinkki-kumppaneihin alennusleikkauksia tai painostustoimia taikka, että heitä olisi jäänyt liittymättä Atoy-Osaset -yhteistyöhön Koivusen, Kahan tai Örumin kilpailurikkomuksen vuoksi. Paasikivi on liittynyt Atoy-Osaset -ketjuun, ja Helmisen liittymättömyys ei ole voinut aiheuttaa kantajalle kanteessa väitettyjä vahinkoja. Esitetystä henkilötodistelusta on pääteltävissä, että uuteen Atoy-Osaset-yhteistyöhön liittyneiden kauppiaiden käyttäessä tukkureiden toimintaan nähden ilmaisua ”myynnistä kieltäytyminen” on tarkoitettu sitä, että vastaajatukkurit eivät olleet myyneet tavaraa entisin alennusehdoin, vaan ne oli jouduttu ostamaan leikatuin alennuksin. Todistajana kuultuna Tom Paasikivi on tosin kertonut, että hänelle oli kieltäydytty myymästä edes käteiskaupalla. Muu päinvastainen henkilötodistelu huomioiden käräjäoikeus ei pidä Paasikiven kertomusta uskottavana. Mahdollisesti kyse Paasikivenkin kohdalla on ollut siitä, että en- 179(188) tisin alennuksin hänellekkään ei ole myyty tuotteita edes käteiskaupalla. Muun todistelun perusteella käräjäoikeus katsoo jääneen näyttämättä, että vastaajat olisivat väitetysti kieltäytyneet kokonaan varaosakaupasta uuteen AtoyOsaset-ketjuun liittyneiden kauppiaiden kanssa. Mitä tulee kantajan väitteeseen, että kilpailurikkomuksesta johtuen korjaamoita ei oltu saatu yhteistyöhön suunnitelmien mukaisesti käräjäoikeus toteaa, että korkein hallinto-oikeus ei ole päätöksessään todennut kilpailurikkomuksen kohdistuneen korjaamoihin. Atoy ei ole esittänyt selvitystä siitä, minkä korjaamoiden oli ollut tarkoitus liittyä ketjuyhteistyöhön. Atoyn kirjallisesta todisteesta 47, listaus Suomen autokorjaamoista vuodelta 2003-2004, sekä Atoyn kirjallisesta todisteesta 46, listaus Atoy Oy:n jarru- ja kytkinyhteistyökorjaamoista eli LuK-kytkinkorjaamoista ja Lucas-jarrukorjaamoista ei ilmene, halusivatko kyseiset korjaamot liittyä ketjuyhteistyöhön vai eivät. Kantaja ei ole esittänyt yksilöintiä tai muutakaan selvitystä siitä, mitä korjaamoita Osaset-kauppiaat olisivat yrittäneet rekrytoida uuteen Osaset-ketjuun, mutta jotka olisivat jääneet liittymättä siihen vastaajatukkureiden kilpailurikkomuksen vuoksi. Asiassa on siten jäänyt näyttämättä, että kilpailurikkomuksen vuoksi korjaamoita olisi jäänyt liittymättä ketjuun. Asiassa esitetystä henkilötodistelusta ilmenee, että ketjuliiketoiminnan aloittaminen vaatii myös merkittäviä taloudellisia resursseja ja investointeja (Valtavaara, Rajamäki, Patronen). Atoyn varaosaliiketoiminta oli ollut tappiollista Atoy-Osaset -yhteistyön käynnistyessä, ja se oli pysynyt tappiollisena pitkään sen käynnistymisen jälkeenkin, mikä ilmenee Atoyn taloudellisena asiantuntijana kuuleman Yrjö Tuokon kertomuksesta, sekä Örumin kirjallisesta todisteesta 2 ja eriävästä mielipiteestä Atoyn yhtiökokouksessa 9.6.2003. Näin ollen Atoyn rahatilanne oli ollut tiukka, eikä se ollut voinut saada tarvitsemaansa riittävää rahoitusta pankista. Atoyn toimituskyky kuitenkin riippui siitä, oliko sillä rahaa hankkia tavaraa. Atoy-Osaset -yhteistyömalli perustui siihen, että liiketoiminta olisi rahoitettu maksuaikajärjestelyillä ja osto- ja myyntiehdoilla. Varaosaliiketoiminnassa kantajan suunnitelmissaan tavoittelemaa 10-12 %:n liikevoittoa ei ollut mahdollista saavuttaa, eikä myöskään 9-11 % ostoalennusten saaminen omilta tavarantoimittajilta ollut mahdollista. Varaosaliiketoiminnan rahoittaminen maksuehdoin ei myöskään ollut tosiasiallisesti mahdollista (todistajat Valtavaara, Patronen). Kantajan taloudellisena asiantuntijana kuuleman Yrjö Tuokon kertomuksesta ilmenee, että vuosina 2004 - 2009 Atoyn antamat alennukset olivat olleet moninkertaiset verrattuna niihin alennuksiin, joita se itse oli saanut. Vasta vuosina 2010 - 2011 Atoyn antamat ja saamat alennukset olivat olleet jotakuinkin tasapainossa, mikä osaltaan tukee Valtavaaran ja Patrosen kertomaa. Selvityksen perusteella on pääteltävissä, että Atoylla ei alun pitäenkään ole ollut yhteistyön edellyttämiä riittäviä taloudellisia resursseja hankkia tuotteita omilta toimittajiltaan ja laajentaa tuotevalikoimaansa. Asiassa on jäänyt niin ikään näyttämättä, että Atoy olisi saanut omilta toimittajiltaan suunnittelemiaan huomattavia alennuksia ja huomattavan pitkiä maksuehtoja, joilla AtoyOsaset -yhteistyö olisi suunnitelman mukaisesti voitu rahoittaa. Samanaikaisesti Atoy oli kuitenkin omalta osaltaan ollut sidottu suurempiin alennuksiin, joita yhteistyösopimuksessa oli kauppiaille luvattu. 180(188) Loppuyhteenveto Loppuyhteenvetona käräjäoikeus toteaa esitetyn todistelun perusteella asiassa tulleen sinänsä näytetyksi, että Koivusen, Kahan ja Örumin Osaset-kauppiaisiin suuntaaman kilpailurikkomuksen seurauksena myös Atoylle oli aiheutunut erilaisia toiminnallisia vaikeuksia. Sikäli, kun Atoylle olisi syntynyt kanteessa väitettyjä vahinkoja, niiden perimmäisenä syynä ei esitetyn selvityksen perusteella kuitenkaan ole ollut kilpailurikkomus, vaan lähtökohtaisina ja keskeisimpinä syinä kantajan suunnitelmien osittaiseen epäonnistumiseen ovat olleet Atoyn valmistautumattomuus suunnittelemansa yhteistyön toteutukseen ja sen myötä epäonnistuminen omiin tavarantoimittajiinsa nähden suunnittelemiensa alennusten ja maksuaikaehtojen saamisessa, sekä suunnitelman toteuttamisen edellyttämien taloudellisten resurssien puute. Mainitut seikat eivät ole olleet seurausta kantajien kilpailurikkomuksesta. Syy-yhteyden puuttuessa Koivuseen, Kahaan ja Örumiin kohdistuneet kannevaatimukset on siten hylättävä näyttämättöminä. Oikeudenkäyntikulut Yleisperustelut ja arvioinnin lähtökohta Atoyn kanne on hylätty. Se on siten velvollinen oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n pääsäännön mukaisesti korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Korvattavista oikeudenkäyntikuluista on säädetty oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentissa. Ensin mainitun lainkohdan esitöiden (HE 107/1998) mukaisesti sanalla "kaikki" korostetaan täyden korvauksen periaatetta ja tarpeellisia ovat toimenpiteet, jotka ovat olleet aiheellisia kanteen ajamiseen tai siihen vastaamiseen kyseessä olevan oikeudenkäynnin kannalta. Tarpeellisuutta arvioidaan objektiivisin perustein toimenpiteen suorittamisen ajankohtana. Täysimääräinen kulujen korvaaminen ei tarkoita sitä, että hävinnyt asianosainen velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikuluina kustannukset, jotka ovat aiheutuneet oikeudenkäynnin kannalta tarpeettomista toimenpiteistä tai sinänsä tarpeellisista toimenpiteistä aiheutuneista, mutta kohtuuttoman suurista kustannuksista. Edelleen lain esitöistä käy ilmi, että toimenpiteiden tarpeellisuutta ja niistä aiheutuneiden kustannusten kohtuullisuutta arvioidaan samankaltaisten seikkojen perusteella. Merkitystä on asian vaikeudella ja laajuudella, riidanalaiseen etuuteen liittyvillä seikoilla kuten etuuden arvolla ja sen muulla merkityksellä, sekä toimenpiteiden vaativuudella ja niiden vaatimalla työn määrällä. Kohtuusvertailua tehdään samankaltaisissa asioissa yleensä aiheutuneisiin kustannuksiin. Vastaavasti korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä on todettu, että arvioitaessa vastapuolen korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrää asiaa on arvosteltava lähtien siitä, mitä jutun hoitaminen on sen laatu ja laajuus huomioon ottaen edellyttänyt, ja mikä on siitä normaali ja kohtuullinen palkkio (KKO 1997:195). Näiden seikkojen perusteella toimenpiteiden tarpeellisuutta ja niistä aiheutuneiden kustannusten kohtuullisuutta arvioidaan kokonaisuutena. Tässä asiassa on kysymys laajasta kilpailuoikeudellista vahingonkorvausta 181(188) koskevasta asiasta, josta ei juurikaan ole olemassa aikaisempaa oikeuskäytäntöä. Kaikkiin vastaajiin samansuuruisina kohdistetut, yhteisvastuulliset korvausvaatimukset ovat perustuneet korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä todettuun kilpailurikkomukseen, josta Atoy on väittänyt aiheutuneen itselleen vahinkoa. Kannevaatimusten perusteena oleva tosiseikasto ja todistelu ovat siten merkittäviltä osin olleet kaikkien vastaajien osalta samat. Asianosaisten väitetyn vahingon määrää koskeva selvitystyö on liittynyt kanneperusteeseen. Kokonaisuudessaan asiaan liittyneet oikeudelliset ongelmat ja todistelun laajuus ovat poikenneet tavanomaisesta vahingonkorvausoikeudenkäynnistä. Oikeudenkäynnin laatu ja laajuus huomioon ottaen on hyväksyttävää, että asianosaisille aiheutuneet kulut ovat olleet tavanomaista vahingonkorvausoikeudenkäyntiä suuremmat. Toimenpidekohtaisen arvioinnin sijaan käräjäoikeus on arvioinut edellä lausuttujen seikkojen perusteella oikeudenkäyntikuluvaatimuksen perusteena olevan ajankäytön kohtuullisuutta kokonaisuutena. Arvioinnissa käräjäoikeus on kiinnittänyt huomiota asiamiesten laatimien kirjelmien sisältöön ja laajuuteen sekä asian käsittelyyn osallistuneiden asiamiesten lukumäärään. Oikeudenkäyntiaineiston laajuus ja pääkäsittelyn kesto huomioon ottaen useamman kuin yhden asiamiehen perehtyminen ja osallistuminen asian suulliseen käsittelyyn on ollut tarpeellista. Asianosaiset ovat vedonneet laajasti myötäpuoliensa esittämiin lausumiin ja todisteluun, jonka johdosta asianosaisen asiamiehen läsnäolo pääkäsittelyssä on ollut tarpeellista niinäkin päivinä, jolloin istunnossa ei ole käsitelty tämän vastausta. Oikeudenkäynnin valmistelusta aiheutuvat kulut sisältävät kaikkia oikeudenkäyntiä edeltäviä toimenpiteitä ja se on siten käsitteellisesti laajempi kuin oikeudenkäymiskaaren 5 luvussa säännelty riita-asian valmistelu (HE 107/1998). Atoyn kanne on ollut vireillä 21.12.2007 alkaen ja siis pitkään. Kantaja on oikeudenkäynnin kuluessa muuttanut ja täydentänyt vaatimuksiaan 21.1.2013, josta on aiheutunut lisätyötä vastaajille. Nämä seikat ovat lisänneet vastaajille aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen määrää. Oikeustieteelliset asiantuntijalausunnot Asianosaiset ovat esittäneet oikeustieteellisiä asiantuntijalausuntoja. Asiantuntijalausunnot on hankittu tukemaan avustajan esittämiä väitteitä oikeudellisista kysymyksistä,+ ja niiden tarkoituksena on ollut vakuuttaa tuomioistuin oikeuskysymyksen ratkaisusta. Asianosaisella on kuitenkin väittämistaakka vain hänen haluamaansa lopputulokseen johtavien oikeustosiseikkojen olemassa olosta. Todistustaakkanormit eivät ulotu asian oikeuskysymysten puolelle eli kysymykseen siitä, miten jutun oikeustosiseikastoa on oikeudellisesti arvioitava. Asianosaisten ja heidän asianajajiensa perustelut eivät ole näyttöä, jota arvioidaan näyttövelvollisuutta tai näytön riittävyyttä koskevin kriteerein. Oikeuskysymykseen tuomioistuin ottaa kantaa itsenäisesti (jura novit curia). Näin ollen oikeudellisten asiantuntijalausuntojen luonteesta johtuen niiden 182(188) hankkimisesta aiheutuneita kustannuksia ei pääsääntöisesti tule velvoittaa vastapuolen korvattavaksi. Oikeustieteellisten asiantuntijalausuntojen korvattavuuteen osana oikeudenkäyntikuluja on myös oikeuskäytännössä suhtauduttu kielteisesti (esim. Itä-Suomen HO 19.12.2001 nro 2525 ja Turun HO 18.2.2005 nro 441). Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että esimerkiksi vieraan valtion oikeudesta hankitut lausunnot saattavat poikkeuksellisesti olla tarpeellisia joissain oikeudenkäynneissä (Jokela: Oikeudenkäynti III 2004, s. 289). Tässä asiassa käsitellyt oikeudelliset kysymykset liittyvät Suomen oikeusjärjestelmän vahingonkorvausoikeusnormistojen soveltamiseen. Ne eivät ole olleet luonteeltaan sellaisia, että ne olisivat edellyttäneet oikeustieteellistä eritystietämystä, jota tuomioistuimella ei voida edellyttää olevan. Siten tässäkään asiassa esitettyjen oikeudellisten asiantuntijalausuntojen hankkiminen ei ole ollut tarpeellista. Sen vuoksi vastaajien vaatimukset oikeustieteellisten asiantuntijalausuntojen hankkimisesta aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta hylätään. Asianosaiskulut Asianosaisella on oikeus saada korvausta myös oikeudenkäynnin hänelle itselleen aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäynnin välittömästi aiheuttamasta menetyksestä. Oikeudenkäyntiin valmistautumisen ja siihen osallistumisen vaatima ajankäyttö ja tavanomainen vaivannäkö eivät ole korvauskelpoisia. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:ssä tarkoitettua korvattavaa työtä ovat ensi sijassa sellaiset erityisosaamista vaativat asian hoitamiseen kuuluvat tehtävät, jotka asiamiehen tekeminä olisivat laskutettavaa työtä. Säädöstä koskevista esitöistä käy ilmi, että asianosaiselle itselleen sen omasta työstä suoritettava oikeudenkäyntikulujen korvaus on poikkeuksellista. Lähtökohta on, että jokainen on omassa asiassaan velvollinen tekemään työtä ja näkemään vaivaa korvauksetta, eikä kysymys ole korvauksesta oikeudenkäyntiin osallistumisesta tai siihen valmistautumisesta aiheutuvasta tavanomaisesta vaivannäöstä. Korvausta voidaan poikkeuksellisesti maksaa, jos asianosaisen tekemästä työstä olisi joka tapauksessa aiheutunut kustannuksia. Korvaus voi siten tulla maksettavaksi tilanteissa, joissa asianosainen on itse ammattitaitonsa tai erityisosaamisensa perusteella tehnyt sellaisia oikeudenkäynnin kannalta välttämättömiä paljon aikaa vaativia toimenpiteitä, jotka muun suorittamina olisivat myös asiamiehen tai avustajan laskuttamia kulueriä (HE 107/1998, s. 19). Käräjäoikeuden ratkaisu koskien oikeudenkäyntikulujen määrää Atoy on kiistänyt vastaajien asiassa L 07/33936 esittämät oikeudenkäyntikuluvaatimukset kokonaisuudessaan perusteeltaan ja paljoksunut niitä määrältään. Oy Arwidson Ab:n oikeudenkäyntikuluvaatimus Oy Arwidson Ab on vaatinut, että Atoy velvoitetaan korvaamaan sille oikeudenkäyntikuluista 403.467,17 euroa (alv 0%). Atoy on arvioinut Arwidsonin oikeudenkäyntikuluvaatimusta kokonaisuutena ja hyväksynyt sen kulujen määräksi yhteensä 270.000 euroa. Oikeudenkäyntikuluvaatimus sisältää laskussa kerrotut oikeudenkäyntikulut 183(188) ajalla 2.11.2007-20.12.2013. Palkkion määrä on yhteensä 399.730 euroa ja kulujen määrä 1.377,46 euroa. Laskussa kerrottujen toimenpiteiden yhteistuntimäärä on 884,25 tuntia ja keskituntihinta noin 452 euroa. Arwidsonia on edustanut pääkäsittelyssä pääsääntöisesti kaksi asiamiestä. Kahden asiamiehen käyttäminen on, huomioon ottaen asian laatu, laajuus ja Arwidsoniin kohdistettujen vaatimusten taloudellinen arvo, ollut perusteltua. Arwidsonin esittämä oikeudenkäyntikululasku on siltä osin yksilöimätön, että siitä ei ilmene, kuka siinä kerrotut toimenpiteet oli suorittanut eikä sitä, mikä kunkin toimenpiteen suorittajan tuntiveloitus oli. Käräjäoikeus katsoo, että kohtuullisena keskituntihintana on pidettävä 400 euroa. Laskusta ei myöskään ilmene, olivatko kaikki siinä kerrotut toimenpiteet olleet tarpeellisia kysymyksessä olevan asian hoitamiseksi, ja oliko työ sisältänyt päällekkäisiä toimenpiteitä. Arwidsonin esittämästä oikeudenkäyntikululaskusta ilmenee, että helmi-maaliskuussa 2008 kirjatuista toimenpiteistä noin 20 tuntia liittyy Kilpailuviraston selvityksiin ja oikeudenkäyntiin markkinaoikeudessa. Ne liittyvät siten Arwidsonin osalta erikseen laskutettavaan toiseen oikeudenkäyntiin, jossa yhtiö on ollut osallisena. Sen vuoksi Arwidsonin vaatimus Atoyn velvoittamisesta korvaaman sanotuista toimenpiteistä aiheutuneet kulut tämän oikeudenkäynnin yhteydessä hylätään. Arwidsonin asiamiesten toimeksianto on käsittänyt myös laskun laatimisen toimenpiteistä, joita yhtiön asiamies on asiaa hoitaessaan Arwidsonin lukuun suorittanut. Laskun laatimiseen käytettävänä kohtuullisena työaikana on pidettävä kolmen tunnin työmäärää vastaavaa palkkiota. Enemmälti laskun laatimista koskeva palkkiovaatimus on hylätty. Arwidson on vaatinut Atoyn velvoittamista korvaamaan sille muita oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluja yhteensä 2.359, 71 euroa, joka koostuu todistajanpalkkiosta Juha Jäppiselle 500 euroa, litterointikuluista 1.830,956 euroa sekä todistajan kertomukset sisältäneiden nauhoitteiden tilaamisesta Helsingin käräjäoikeudesta aiheutuneesta kustannuksesta 28,75 euroa. Käräjäoikeudessa tallennettujen ja asianosaisille heidän pyynnöstään cd-levyillä toimitettujen todistajakertomusten puhtaaksi kirjoittamisesta aiheutuneet kulut eivät ole vastapuolen korvattavia oikeudenkäyntikuluja. Sen vuoksi Arwidsonin vaatimus Atoyn velvoittamisesta korvaamaan sille käräjäoikeuden äänitteiden translitteroinnista aiheutuneet kulut 1.859,71 euroa hylätään. Huomioon ottaen asiassa kuultujen todistajien kertomusten sisältö ja heidän kuulemisensa kesto, todistajien kertomusten tilaaminen cd-levyille tehtyinä tallenteina on ollut perusteltua. Sen vuoksi Atoyn on korvattava Arwidsonille cd-tallenteiden tilaamisesta käräjäoikeudelta aiheutuneet kulut 28,75 euroa. Atoyn on myös korvattava Arwidsonille sen nimeämän todistaja Jäppisen kuulemisesta aiheutunut kulu 500 euroa. Näillä perusteilla käräjäoikeus on arvioinut Arwidsonin oikeudenkäyntikuluvaatimusta kokonaisuutena ja hyväksyy sen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulujen määräksi yhteensä 350.000 euroa, joka määrä Atoyn on korvattava sille 184(188) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antopäivästä lukien. Arwidsonin oikeudenkäyntikulu- ja asianosaiskuluvaatimus on enemmälti hylätty. HL Group Oy:n oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluvaatimus HL Group Oy on vaatinut, että Atoy velvoitetaan korvaamaan sille oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluista 117.664,94 euroa (alv 0 %) korkoineen. HL Groupia käräjäoikeudessa edustanut varatuomari Matti Norri on ilmoittanut noudattavansa toimenpidepalkkiota eikä aikaveloitusta. Atoy on myöntänyt HL Groupin oikeudenkäynti- ja asianosaiskulukuluvaatimuksen määrältään oikeaksi yhteensä 85.964,94 euron osalta ja kiistänyt sen enemmälti. Edellä selostetuilla perusteilla HL Groupin oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään siltä osin, kun se sisältää Petri Kuoppamäen oikeudellisen asiantuntijalausunnon hankkimisesta aiheutuneita kuluja ja toimenpiteitä (lausunto 26.500 euroa ja toimenpiteet siihen liittyen yhteensä 3.600 euroa, yhteensä 30.100 euroa). HL Groupin vaatimus toimitusjohtaja Markus Hakaselle oikeudenkäynnin asianosaisen edustajana aiheuttamasta työstä määrältään 3.000 euroa hylätään perusteeltaan ja määrältään yksilöimättömänä. Todistajana kuultu Markku Nikkinen ei ole vaatinut palkkiota. Asiakirjoista ilmenee, että Norrin laskussa mainittu 8.6.2012 ” Väite 1.000 euroa”, koskee HL Groupin asiassa tekemää vanhentumisväitettä ja merkinnät 12.11.2012 ”PM 300 euroa” ja 26.8.2013 ” PM 600 euroa” koskevat HL Groupin asiamiehen asiassa laatimia muistioita, joita ei ole pidettävä asian käsittelyn kannalta tarpeettomina. Sen vuoksi Atoyn on korvattava HL Groupille sanotuista toimenpiteistä aiheutuneet kulut. Näillä perusteilla ja Atoyn suostumuksen mukaisesti, Atoy velvoitetaan korvaamaan HL Group Oy:lle oikeudenkäyntikuluista yhteensä 85.964 euroa korkolain 4 §:n 1 momentinmukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antopäivästä lukien. Enemmälti HL Group Oy:n oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluvaatimus on hylätty. Oy Kaha Ab:n oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluvaatimus Oy Kaha Ab on vaatinut, että Atoy velvoitetaan korvaamaan sille oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluista 1. 762 .657,39 euroa ( alv 0 %) korkoineen. Atoy on arvioinut Kahan oikeudenkäyntikuluvaatimusta kokonaisuutena ja hyväksynyt sen kulujen enimmäismääräksi yhteensä 400.000 euroa. Kahan esittämän laskun mukaan sen juristit olivat käyttäneet kysymyksessä olevan asian hoitamiseen 4.477 tuntia, joista oli veloitettu keskimäärin 374 euroa työtunnilta ja harjoittelijat 258,45 tuntia, joista oli veloitettu keskimäärin 75 euroa tunnilta. Kahan asiamiesten tuntiveloitus keskimäärin 374 euroa laki- 185(188) miehen osalta ja 75 euroa harjoittelijan osalta on kohtuullinen. Kahaa on syksyllä 2013 pidetyssä pääkäsittelyssä edustanut viisi asiamiestä, joista useina päivinä on ollut yhtäaikaisesti läsnä kolme asiamiestä. Käräjäoikeus katsoo, että kahden asiamiehen läsnäolo samanaikaisesti istunnossa on ollut asian laatu ja laajuus huomioon ottaen perusteltua. Kahan asiamiehet ovat pääkäsittelyssä muun taloudellisen selvityksen ohella esittäneet Tuokon selvitysten pohjalta laatimiaan yksityiskohtaisia selvityksiä ja laskelmia m.m. Osaset- ja Osalinkki-kauppiaiden ostojen toteutuneesta ja tavoitellusta keskittämisasteesta Atoylle sekä kauppiaiden ostovelkojen keskimääräisistä maksuajoista. Sanotut selvitykset ovat osaltaan havainnollistaneet Kahan ja muidenkin vastaajien toiminnan merkitystä asian arvioimiselle ja ovat siten olleet tarpeellisia. Kahan asiamiesten oikeudenkäyntikululaskuun on kirjattu noin 10 tuntia oikeudenkäyntikululaskun laatimisesta ja tarkastamisesta johtuvia toimenpiteitä. Kahan asiamiesten toimeksianto on käsittänyt myös laskun laatimisen toimenpiteistä, joita yhtiön asiamiehet ovat asiaa hoitaessaan sen lukuun suorittaneet. Huomioon ottaen laskutettujen toimenpiteiden määrä laskun laatimiseen käytettävänä kohtuullisena työaikana on pidettävä 6 tunnin työmäärää vastaavaa palkkiota. Enemmälti laskun laatimista koskeva palkkiovaatimus on hylätty perusteettomana. Kohtuullisena asian hoitamiseen käytettynä työaikana on lakimiesten osalta pidettävä 2 000 työtuntia ja harjoittelijoiden osalta vaadittuja 258,45 työtuntia. Näillä perusteilla kohtuullisena palkkiona Kahan asiamiehille on pidettävä lakimiesten osalta 2 000 x 374 euroa = 748.000 euroa ja harjoittelijoiden osalta 258,45 x 75 euroa = 19.383,75 euroa eli yhtensä 767.383,75 euroa Kaha on vaatinut käräjäoikeuden äänitteiden translitteroinnista aiheutuneiden kulujensa korvaamista 893,89 eurolla ja 937,08 eurolla eli 1.830,97 eurolla. Käräjäoikeudessa tallennettujen ja asianosaisille heidän pyynnöstään cd-levyillä toimitettujen todistajakertomusten puhtaaksi kirjoittamisesta aiheutuneet kulut eivät ole vastapuolen korvattavia oikeudenkäyntikuluja. Sen vuoksi Kahan vaatimus Atoyn velvoittamisesta korvaamaan sille käräjäoikeuden äänitteiden translitteroinnista aiheutuneet kulut 1.830,97 euroa hylätään. Ottaen huomioon asiassa kuultujen todistajien kertomusten sisältö ja heidän kuulemisensa kesto, todistajien kertomusten tilaaminen cd-tallenteina on ollut perusteltua. Sen vuoksi Atoyn on korvattava Kahalle cd-tallenteiden tilaamisesta käräjäoikeudelta aiheutuneet kulut 28,75 euroa. Kaha on kertonut, että sen oikeudenkäyntikuluvaatimuksen liitteessä 3 kerrotussa Väänänen Oy Asianajotoimiston laskussa on kyse Kahan kutsuman todistajan Juha Rytkösen asianajajan tekemistä selvityksistä, jotka koskevat todistajan salassapitovelvollisuutta. Käräjäoikeus katsoo, että todistaja Rytkösen omassa liiketoiminnassaan tekemän sopimuksen salassapitomääräysten tulkinnassa käyttämästä asianajopalvelusta hänelle aiheutunut kulu ei ole Kahan todistajalle korvattava kulu, joka vastapuolen tulisi korvata sille. Näillä perusteilla Kahan vaatimus Atoyn velvoittamisesta korvaamaan sille toisessa asianajotoimistossa työskentelevän juristin palkkio Kahan nimeämälle todistajalle antamastaan oikeudellisesta neuvonnasta hylätään. 186(188) Kaha on oikeudenkäynnin aikana luopunut asiantuntijalausunnon laatineen Trio Consulting Oy:n Rainer Janssonin kuulemisesta todistajana. Käräjäoikeus on ottanut sanotut lausunnon huomioon ainoastaan muuna oikeudenkäyntiaineistona. Näillä perusteilla Kahan vaatimus Atoyn velvoittamisesta korvaamaan sille lausunnon laatimisesta aiheutunut tarpeeton kulu 13.023,32 euroa hylätään. Asianosaisen edustajalla on oikeus saada korvausta myös oikeudenkäynnin hänelle itselleen aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäynnin välittömästi aiheuttamasta menetyksestä. Oikeudenkäyntiin valmistautumisen ja siihen osallistumisen vaatima ajankäyttö sekä tavanomainen vaivannäkö eivät ole korvauskelpoisia kuluja. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:ssä tarkoitettua korvattavaa työtä ovat ensi sijassa sellaiset erityisosaamista vaativat asian hoitamiseen kuuluvat tehtävä, jotka asiamiehen tekeminä olisivat laskutettavaa työtä. Suvi Rantosen, Juha Ojalan ja Heikki Lehtisen Kahan oikeudenkäyntikululaskelmassa kerrotut toimenpiteet koskevat tavanomaista oikeudenkäyntiin valmistautumista, eivätkä ne ole edellyttäneet erityisosaamista, jota Kahan asiamiehillä ei olisi ollut. Näillä perusteilla Kahan vaatimus Atoyn velvoittamisesta korvaamaan sille Suvi Rantoselle, Juha Ojalalle ja Heikki Lehtiselle oikeudenkäynnin asianosaisen edustajana aiheutuneesta työstä määrältään 11.796 euroa hylätään perusteettomana. Atoyn on korvattava Kahalle todistelukustannuksista sen nimeämilleen todistajille Tapani Roikolle, Heikki Nuolikoskelle, Unto Heinämäelle, Urpo Rantoselle, Antti Heikkilälle ja Timo Waschkolle maksamia palkkioita vastaavat 2.832,08 euroa. Näillä perusteilla Atoyn on korvattava Kahalle asianosaiskuluista kuluista yhteensä 40.061,33 euroa eli oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluista yhteensä 807.445 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien. Enemmälti Kahan oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluvaatimus on hylätty. Koivunen Oy Ab:n oikeudenkäyntikuluvaatimus Koivunen Oy on vaatinut, että Atoy velvoitetaan korvaamaan sille oikeudenkäyntikulusta yhteensä 453.624,67 euroa, josta palkkion osuus on 366.428,25 euroa ja kulujen osuus 87.196,42 euroa. Atoy on arvioinut Koivusen oikeudenkäyntikuluvaatimusta kokonaisuutena ja hyväksynyt kulujen enimmäismääräksi yhteensä 270.000 euroa. Asianajotoimisto Veikko Palotie & Co Oy:n ja Asianajotoimisto Merilampi Oy:n toimenpiteet ovat olleet yhteensä 1.243 tuntia ja keskihinta 295 euroa. Koivunen Oy:n asiamiesten tuntiveloitus 295 euroa on kohtuullinen. Koivunen Oy:n esittämässä laskussa ei ole yksilöity sen asiamiesten kunkin toimenpiteen suorittamiseen käyttämää aikaa. Sen vuoksi, ja ottaen huomioon Koivusen asiamiesten asiassa oikeudenkäynnin aikana tekemän työn, käräjäoikeus on arvioinut Koivusen oikeudenkäyntikuluvaatimusta kokonaisuutena. Näillä perusteilla kohtuullisen palkkiona Koivunen Oy:n asiamiehille on pidettävä 265.500 euroa. 187(188) Koivusen lasku sisältää PricewaterhouseCoopers Oy:lle sen antamasta lausunnosta maksettua palkkiota koskevan kulun 22.050 euroa ja Koivunen Oy:n asiamiehenä PWC:n lausuntoon liittyviä, määrä erittelemättömiä toimia. Koivunen ei ole nimennyt PWC:n lausuntoa todisteekseen tai sen laatijoita todistajikseen. Sen vuoksi Koivusen vaatimus Atoyn velvoittamisesta korvaamaan PWC:n lausunnon hankkimisesta aiheutuneet kulut hylätään tarpeettomina. Yhteenveto Koivunen Oy:n oikeudenkäyntikuluista sisältää myös Nexia Tilintarkastus Oy:n/Kotirannan asiantuntijalausuntoon liittyviä kuluja yhteensä 1.750 euroa. Koivunen on oikeudenkäynnin aikana luopunut Nexia Tilintarkastus Oy:n Kare Kotirannan kuulemisesta. Sen vuoksi Koivusen vaatimus Atoyn velvoittamisesta korvaamaan sille Nexia Tilintarkastus Oy:n asiantuntijalausunnon hankkimisesta aiheutuneet kulut hylätään. Atoyn on korvattava Koivuselle Juha-Pekka Kallunki Consulting Oy:lle maksettua palkkiota vastaavat 27.708,20 euroa, sekä Koivusen nimeämilleen todistajille Arto Leinolle, Mauri Leppänorolle, Matti Rikalalle, Hannu Uotilalle, Sakari Kohtaniemelle ja Kauko Pitkäselle maksamia todistajanpalkkiota vastaavat 4.100 euroa. Koivunen Oy:n vaatimus Atoyn velvoittamisesta korvaamaan sille todistajankertomusten puhtaaksi kirjoittamisesta aiheutuneet kulut määrältään 1.859,71 euroa hylätään tarpeettomana. Näillä perusteilla Atoyn on korvattava Koivunen Oy:lle oikeudenkäyntikuluista yhteensä 294.608 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antopäivästä lukien. Enemmälti Koivunen Oy:n oikeudenkäyntivaatimus on hylätty. Örum Oy Ab:n oikeudenkäyntikuluvaatimus Örumin oikeudenkäyntikuluvaatimus on kokonaismäärältään 1.220.766,70 euroa. Atoy on arvioinut Örumin oikeudenkäyntikuluvaatimusta kokonaisuutena ja hyväksyy kulujen enimmäismääräksi yhteensä 350.000 euroa. Örumin asiamiehet ovat käyttäneet asian hoitamiseen kaikkiaan 3 730 tuntia, jolloin keskituntihinnaksi tulee 316,45 euroa. Örumin asiamiesten tuntiveloitus keskimäärin 316,45 euroa on kohtuullinen. Örumia on syksyllä 2013 pidetyssä pääkäsittelyssä edustanut neljä asiamiestä, joista useina päivinä on ollut paikalla yhtäaikaisesti kolme, mutta istuntojen aloituspäivänä neljä. Käräjäoikeus katsoo, että kahden asiamiehen läsnäolo samanaikaisesti istunnossa on ollut asian laatu ja laajuus huomioon ottaen perusteltua. Kohtuullisena asian hoitamiseen käytettynä työaikana on pidettävä 1 800 työtuntia. Sen vuoksi kohtuullisena palkkiona Örumin asiamiehille on pidettävä 569.610 euroa. Örumin vaatimus Atoyn velvoittamisesta korvaamaan sille todistajankertomusten puhtaaksi kirjoittamisesta aiheutuneet kulut määrältään 1.854,15 euroa (alv 0 %) euroa hylätään tarpeettomana. 188(188) Atoy velvoitetaan korvaamaan Örumille PricewaterhouseCoopers Oy:n asiantuntijalausunnon hankkimisesta aiheutuneet kulut 22.050 euroa (alv 0%) sekä Örumin nimeämilleen todistajille Eero Karekselle, Pertti Kuukasjärvelle, Toivo Paakkarille, Keijo Patroselle, Eino Rajamäelle, Urpo Rantoselle ja Jouni Rinnekankaalle maksamia palkkiota vastaavat 6.882,56 euroa eli kuluista yhteensä 28.932,56 euroa. Näillä perusteilla Atoy velvoitetaan korvaamaan Örumille oikeudenkäyntikuluista yhteensä 598.542 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antopäivästä lukien. Enemmälti Örumin oikeudenkäyntivaatimus on hylätty. Asianosaisille tuomiovirhekantelusta hovioikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut Helsingin hovioikeus on 15.10.2013 asiassa S 13/2030 antamassaan päätöksessään nro 2713 jättänyt Atoy Oy:n ja Atoy Automotive Oy:n kantelun tutkimatta. Atoy Oy ja Atoy Automotive Finland Oy ovat hakeneet valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Sen vuoksi hovioikeuden päätös ei ole lainvoimainen. Hovioikeuden päätöslauselman mukaan käräjäoikeuden tulee pääasiaratkaisun yhteydessä lausua oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluvaatimuksista myös hovioikeudessa vaadittujen kulujen osalta. Koska hovioikeuden tuomiovirhekantelua koskevassa asiassa antama päätös ei kuitenkaan ole lainvoimainen, käräjäoikeus ei lausu asianosaisten oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluvaatimuksista hovioikeuden osalta. Muutoksenhaku Tuomio on annettu kansliassa. Tuomioon ja siinä mainittuihin oikeudenkäynnin aikana annettuihin ratkaisuihin saa hakea muutosta valittamalla Helsingin hovioikeuteen. Muutoksenhakuohjaus on liitteenä. Ratkaisu on yksimielinen. käräjätuomari Seija Ovaskainen
© Copyright 2024