1. No category

Yli kaksisataa naista vaihtaa siviilistä maastopukuun. Kasarmilla he
marssivat ja opettelevat selviytymistaitoja. Kaksi kertaa vuodessa
he viettävät viikonlopun isänmaan puolesta. ➤ ➤ ➤
Päivi Karimaa pamauttaa vasemman suoran. Aamujumppa alkoi Karjalan lennoston pihalla kello 6.45.
4
11.8.2012
11.8.2012
5
Ilmapuolustuskurssin johtaja Kirsi Jääskeläinen yrittää saada
ryhmän rivit ojennukseen.
▲ Osallistujien piti tuoda mukanaan omat mustat kengät.
▲ Leila Kamotskin ja Tilla Hietanen kannattelevat teltan reunaa ja
kuuntelevat lisäohjeita. Teltta nousi alle puolessa tunnissa.
Tilla Hietanen kokoaa
puolijoukkuetelttaa. Hietasen kurssi viettää koko
viikonlopun maastossa
järven rannalla.
sässä rämpimiseen hankkia muu suojavaatetus ja se voi käydä kukkarolle. Ja on
asu myös osa elämystä.
–Se, että saa nämä vermeet, tekemisen
meininki ja uusien taitojen oppiminen vetävät tänne yhä uudestaan, sanoo raisiolainen
Suvi Mörsky, joka on harrastanut vapaaehtoista maanpuolustusta yli kymmenen
vuotta.
Astumme tupaan petaamaan sänkyjä, tai
oikeammin punkkia. Mörsky palauttaa tupakaverinsa ruotuun.
– Sisällä lakit pois. Jos täällä alueella
ollaan, niin ollaan sitten niin kuin varuskunnassa ollaan.
Näistä naisista useimpien voisi ajatella
käyneen armeijan, mutta se on harhaluulo.
Ensinnäkin osa on ollut liian vanhoja
vuonna 1995, kun naiset pääsivät armeijaan. Ilimatar-harjoituksessa suurin osa
osallistujista on 40–59 -vuotiaita.
Toiseksi vuosi tai puolikin vuotta palveluksessa on monille liian pitkä aika. Lotta
Mertsalmen mukaan naisille täytyy olla
vaihtoehto jostakin armeijan ja siviilin
väliltä.
– Armeija on kova koulu, johon lähtee
vain pieni ryhmä naisia. Nasta-harjoituksessa voi viettää viikonlopun tai kaksi
vuodessa.
Naisten Valmiusliiton nettisivujen kyselyistä saa kuvan toiminnassa mukana olevista naisista: vain kymmenen prosenttia
vastaajista on käynyt armeijan. Lähes kaikki,
92 prosenttia, haluaisi itselleen nimetyn
kriisiajan tehtävän. Neljällä viidestä on
kotonaan kotivara, eli säilykkeitä ja kuivamuonaa poikkeustilan varalta. Neljäsosa
vastaajista ei pidä telttamajoituksesta. Vain
▲ Kaminan piipun aukko antaa valoa, kun Turvallisesti vesillä -kurssin
naiset nostavat teltan katon.
kuuden prosentin
sentin mielestä Suomen pitäisi
siirtyä palkka-armeijaan.
Enemmistön mielestä naisille pitäisi järjestää pakolliset kutsunnat. Se on myös
Naisten Valmiusliiton virallinen kanta. Liitto
ei kuitenkaan halua velvoittaa kaikkia naisia
asepalvelukseen.
– Emme kannata pakkoa. Kannatamme
kuitenkin kutsuntoja naisille. Niissä voitaisiin kertoa sotilasurasta ja vapaaehtoisen
maanpuolustuksen mahdollisuuksista.
Nuorten naisten tietoisuus ei ole riittävällä
tasolla näissä asioissa, selittää Mertsalmi.
Nykyisin ainakin kaupungeissa arvostetaan pehmeitä ja vihreitä arvoja: tykätään
kierrättää ja matkustaa ympäri maailmaa.
Maanpuolustus ei ole siellä nuorten tärkeimpien arvojen joukossa.
Mertsalo on saanut vastata monelle toimittajalle kyselyihin liiton konservatiivisista
arvoista. Pienen huokauksen saattelemana
hän palaa nuoriin naisiin, joihin pitää saada
yhteys.
– Maanpuolustushenkeä pitää kohottaa,
jotta nuoret oppivat isänmaan arvon. Virtuaalimaailman rinnalla on oltava jotakin
pysyvää. Suomalaisuuteen kuuluu maanpuolustushenki. Isänmaa on se asia, jonka
takia esi-isämme taistelivat. Isänmaa on
voimavara ja kannatteleva asia, ei globalisaatiota vastustava aate, hän luettelee.
– Tietoisuus olisi tärkeää yksilöiden ja
perheiden varautumisen kannaltakin.
Mihin tässä nyt pitää sitten varautua?
– Esimerkiksi onnettomuus- ja vaaratilanteisiin. Vaikkapa sairaskohtauksiin ja
liikenneonnettomuuksiin, vastaa Mertsalmi.
– Emme me valmistaudu sotaan, hän tähdentää vielä.
Vesikurssi opettelee
paalusolmun. Hätätilanteessa vedenvarassa pelastajan tarjoama köysi
on osattava sitoa itsensä
ympäri.
Valmiina jo 15 vuotta
■ Naisten Valmiusliitto ry. on perustettu
1997.
■ Naisten Valmiusliitto on
Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen
jäsenjärjestö.
■ Liiton jäseniä ovat useat naisvaltaiset
järjestöt, kuten Marttaliitto ry.,
Sotilaskotiliitto ry. ja Suomen
Lottaperinneliitto ry.
Meripelastuspukua ei vedetä päälle hetkessä. Tilla
Hietanen kiemurtelee haalarin sisään ja pian päästään kellumaan.
■ Puheenjohtajina ovat toimineet Eva
Lindblad, Elisabeth Rehn ja Riitta
Uosukainen.
■ Nykyinen puheenjohtaja on entinen
puolustusministeri Anneli Taina.
■ NASTA-harjoituksia järjestetään kahdesti
vuodessa. Niissä on koulutettu noin 6 000
naista.
➤➤➤
11.8.2012
7
Ilmapuolustuskurssin johtaja Kirsi Jääskeläinen yrittää saada
ryhmän rivit ojennukseen.
▲ Osallistujien piti tuoda mukanaan omat mustat kengät.
▲ Leila Kamotskin ja Tilla Hietanen kannattelevat teltan reunaa ja
kuuntelevat lisäohjeita. Teltta nousi alle puolessa tunnissa.
Tilla Hietanen kokoaa
puolijoukkuetelttaa. Hietasen kurssi viettää koko
viikonlopun maastossa
järven rannalla.
sässä rämpimiseen hankkia muu suojavaatetus ja se voi käydä kukkarolle. Ja on
asu myös osa elämystä.
–Se, että saa nämä vermeet, tekemisen
meininki ja uusien taitojen oppiminen vetävät tänne yhä uudestaan, sanoo raisiolainen
Suvi Mörsky, joka on harrastanut vapaaehtoista maanpuolustusta yli kymmenen
vuotta.
Astumme tupaan petaamaan sänkyjä, tai
oikeammin punkkia. Mörsky palauttaa tupakaverinsa ruotuun.
– Sisällä lakit pois. Jos täällä alueella
ollaan, niin ollaan sitten niin kuin varuskunnassa ollaan.
Näistä naisista useimpien voisi ajatella
käyneen armeijan, mutta se on harhaluulo.
Ensinnäkin osa on ollut liian vanhoja
vuonna 1995, kun naiset pääsivät armeijaan. Ilimatar-harjoituksessa suurin osa
osallistujista on 40–59 -vuotiaita.
Toiseksi vuosi tai puolikin vuotta palveluksessa on monille liian pitkä aika. Lotta
Mertsalmen mukaan naisille täytyy olla
vaihtoehto jostakin armeijan ja siviilin
väliltä.
– Armeija on kova koulu, johon lähtee
vain pieni ryhmä naisia. Nasta-harjoituksessa voi viettää viikonlopun tai kaksi
vuodessa.
Naisten Valmiusliiton nettisivujen kyselyistä saa kuvan toiminnassa mukana olevista naisista: vain kymmenen prosenttia
vastaajista on käynyt armeijan. Lähes kaikki,
92 prosenttia, haluaisi itselleen nimetyn
kriisiajan tehtävän. Neljällä viidestä on
kotonaan kotivara, eli säilykkeitä ja kuivamuonaa poikkeustilan varalta. Neljäsosa
vastaajista ei pidä telttamajoituksesta. Vain
▲ Kaminan piipun aukko antaa valoa, kun Turvallisesti vesillä -kurssin
naiset nostavat teltan katon.
kuuden prosentin
sentin mielestä Suomen pitäisi
siirtyä palkka-armeijaan.
Enemmistön mielestä naisille pitäisi järjestää pakolliset kutsunnat. Se on myös
Naisten Valmiusliiton virallinen kanta. Liitto
ei kuitenkaan halua velvoittaa kaikkia naisia
asepalvelukseen.
– Emme kannata pakkoa. Kannatamme
kuitenkin kutsuntoja naisille. Niissä voitaisiin kertoa sotilasurasta ja vapaaehtoisen
maanpuolustuksen mahdollisuuksista.
Nuorten naisten tietoisuus ei ole riittävällä
tasolla näissä asioissa, selittää Mertsalmi.
Nykyisin ainakin kaupungeissa arvostetaan pehmeitä ja vihreitä arvoja: tykätään
kierrättää ja matkustaa ympäri maailmaa.
Maanpuolustus ei ole siellä nuorten tärkeimpien arvojen joukossa.
Mertsalo on saanut vastata monelle toimittajalle kyselyihin liiton konservatiivisista
arvoista. Pienen huokauksen saattelemana
hän palaa nuoriin naisiin, joihin pitää saada
yhteys.
– Maanpuolustushenkeä pitää kohottaa,
jotta nuoret oppivat isänmaan arvon. Virtuaalimaailman rinnalla on oltava jotakin
pysyvää. Suomalaisuuteen kuuluu maanpuolustushenki. Isänmaa on se asia, jonka
takia esi-isämme taistelivat. Isänmaa on
voimavara ja kannatteleva asia, ei globalisaatiota vastustava aate, hän luettelee.
– Tietoisuus olisi tärkeää yksilöiden ja
perheiden varautumisen kannaltakin.
Mihin tässä nyt pitää sitten varautua?
– Esimerkiksi onnettomuus- ja vaaratilanteisiin. Vaikkapa sairaskohtauksiin ja
liikenneonnettomuuksiin, vastaa Mertsalmi.
– Emme me valmistaudu sotaan, hän tähdentää vielä.
Vesikurssi opettelee
paalusolmun. Hätätilanteessa vedenvarassa pelastajan tarjoama köysi
on osattava sitoa itsensä
ympäri.
Valmiina jo 15 vuotta
■ Naisten Valmiusliitto ry. on perustettu
1997.
■ Naisten Valmiusliitto on
Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen
jäsenjärjestö.
■ Liiton jäseniä ovat useat naisvaltaiset
järjestöt, kuten Marttaliitto ry.,
Sotilaskotiliitto ry. ja Suomen
Lottaperinneliitto ry.
Meripelastuspukua ei vedetä päälle hetkessä. Tilla
Hietanen kiemurtelee haalarin sisään ja pian päästään kellumaan.
■ Puheenjohtajina ovat toimineet Eva
Lindblad, Elisabeth Rehn ja Riitta
Uosukainen.
■ Nykyinen puheenjohtaja on entinen
puolustusministeri Anneli Taina.
■ NASTA-harjoituksia järjestetään kahdesti
vuodessa. Niissä on koulutettu noin 6 000
naista.
➤➤➤
11.8.2012
7
▲
Päivi Mörsky (takana) ja
Sirpa Multaharju lepäävät hetken punkissaan.
Järjestys ei ole tuvassa aivan yhtä tiukka kuin
varusmiehillä.
▲ Vilma Ratia kurkistaa koneeseen Karjalan lennoston tukikohdassa. Opetusupseeri Mikko Korhonen selittää nappuloiden ja nipukoiden toiminnasta.
Karjalan lennostossa on vain kaksi naislentäjää.
Naisten kutsunnoissa
voitaisiin kertoa
sotilasurasta ja
vapaaehtoisen
maanpuolustuksen
mahdollisuuksista.”
▲ Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toiminnanjohtaja Pekka Tuunanen ottaa kuvan seuraavan harjoituksen johtajista
Marjo Tuomarannasta (vas.) ja Riitta Heikkilästä.
➤➤➤
Koivikossa välähtää kirves. Pari kilo-
metriä kasarmilta, komentajan saunan takapihalla kilkutetaan kirveellä teltan kiiloja
maahan. Tilla Hietasen kurssi majoittuu yöt
maastossa puolijoukkueteltassa. Kurssinjohtaja Mira Hämäläinen on yksi niitä harvoja, jota ovat käyneet armeijan. Hän on
jakanut ryhmän kolmeen telttakuntaan.
– Jos jaosta on jotakin valittamista, siihen
on minuutti aikaa nyt, hän sanoo.
Kuusi naista ryntää Hämäläisen luokse. Siskokset tahtoisivat samaan telttaan, samoin
äiti ja tytär sekä yksi kaverikaksikko.
– Niin, sanoin, että voitte valittaa, mutta en
luvannut tehdä asialle mitään, Hämäläinen
kuittaa.
Näinhän se menee armeijassakin. Tosin
siellä siedetään vähemmän valittamista.
Telttajako on varmaan ainoa asia, jota vastaan naiset yrittävät pokkuroida. Muuten harjoituksessa imitoidaan armeijaa niin pitkälle
kuin pystytään. Ensikertalaisille huomautetaan äkkiä, että maastopuvun takin vetskarit
ja napit pitää olla aina kiinni ja kaulus käännettynä.
Koivikosta muutaman askeleen metsään
päin majoittuu Maastotaidot-kurssi. Heidän
ohjelmaansa kuuluu muun muassa parin kilometrin marssi ja yhden hengen tilapäismajoituksen rakentaminen oksista ja lehdistä.
– Jos ei mitään muuta suojaa ole, voi tunkea heinää ja lehtiä maastoasun sisään, topata
itsensä aivan Michelin-ukoksi, opastaa
kurssinjohtaja Hannu Hirsivaara.
Ilmapuolustus-kurssilla luennoidaan ilmasodan kehittymisestä ja nykyaikaisesta lentoaseesta ja ihmetellään Hornetteja. Sovittelukurssi ja viestintä kriisitilanteissa koostuvat
8
11.8.2012
paljolti luennoista. Selviydy sähköttä -kurssilla käydään läpi konkreettisia keinoja elää
ilman sähköjä, esimerkiksi opetellaan käyttämään aggregaattia, valmistetaan ämpäriin
kertakäyttövessa ja rakennetaan riuku. Vesikurssilla opetellaan meriviittojen lisäksi elvytystä ja pelastautumista.
Kurssit koskevat arjen turvallisuutta, aivan
kuten Mertsalmi sanoi. Tosin kursseilla varaudutaan erittäin poikkeukselliseen arkeen, jossa
sähköt eivät toimi, ei ole kattoa pään päällä ja
ruoastakin on pulaa. Sellainen tilanne on aika
äärimmäinen, mieleen tulee vain yksi esimerkki 70 vuoden takaa. Uhkakuva tuntuu
kaukaiselta. Valmiusliiton motto onkin: Kaiken varalta.
Aseita täällä ei käsitellä. Naisten Valmiusliiton alueellisessa toiminnassa on asekursseja,
ja monet Ilimatar-harjoitukseen osallistujista
harrastavat ammuntaa tai metsästystä, tai
molempia. Mutta niissä viidessätoista vuodessa, kun Naisten Valmiusliitto on ollut toiminnassa, on maailma muuttunut. Enää ei
toivottavasti tartuta aseisiin.
– 20 vuotta sitten valmiusharjoituksissa
uhkakuva oli sota. Mutta nyt on monia muita
uhkakuvia, esimerkiksi myrskyt, sanoo
puheenjohtaja Anneli Taina puheessaan osallistujille.
Taina viittaa viime joulun myrskyihin, joiden takia useat taloudet olivat jopa kaksi
viikkoa ilman sähköä. Siinä tulisi jo kotivara
ja aggregaatti tarpeeseen.
Toinen turvallisuusuhka on Tainan mukaan
syrjäytyminen.
– Syrjäytymisen karmeimpia seuraamuksia
ovat kouluampumiset. Voi sanoa, että ampuja
on syrjäytynyt yhteiskunnan normeista.
Tainan ääni jää kaikumaan saliin.
Päivä kääntyy iltaan. Rissalan kiitotien
yllä kaartelevat päivittäin Hornetit. Nyt taivaalle kerääntyy pilvikatto, josta alkaa pikku
hiljaa sadella. Iltapala on kasarmilla pakattu
eväspusseihin, joiden kanssa ilmapuolustuskurssin Suvi Mörsky, Virpi Niemenmaa ja
Marja Aho ovat istahtaneet portaille varusvaraston kylkeen.
Lennostossa kun ollaan, on Suvi Mörsky
ostanut sotilaskodista lentäjäksi puetun nallen. Nalleista innostuivat muutkin, ja ne
ostettiin loppuun jo ensimmäisenä harjoituspäivänä. Monet keräävät myös varuskuntien
pinssejä harjoituksista. Pinssit kiinnitetään
liilaan lippikseen kuin prenikat upseerien
rintapieleen.
Kolmikko on käynyt harjoituksissa useampaan otteeseen. Niihin jää kuulemma koukkuun. Niissä myös tavataan samanhenkisiä
tuttuja.
– Tapasimme Marjan kanssa ensi kerran
keväällä Santahaminan laiturilla, Mörsky kertoo.
Mörsky olisi voinut suorittaa naisten vapaaehtoisen asepalveluksen, mutta sanoo, ettei
rohkeus olisi oikeassa iässä riittänyt.
– Täällä rohkeutta on sen sijaan tullut lisää.
Ja vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa pääsee myös etenemään, jos niin haluaa.
Aiemmin tuvassa Mörsky on pohtinut, että
kriisiajan tilanteessa on hyvä, että joku on
johtaja. Itse hän on edennyt Salon Seudun
Maanpuolustajanaiset ry:n varapuheenjohtajaksi ja vetää myös koulutuksia.
Maanpuolustuskoulutusyhdistyksessä (MPK)
on noin 2 000 vapaaehtoista kouluttajaa. He
kouluttavat myös puolustusvoimien MPK:lta
tilaamissa koulutuksissa reserviläisiä. Tänä
vuonna puolustusvoimat ennakoi tilaavansa
yhdistykseltä koulutusta noin 8 000:lle reserviläiselle. Itse puolustusvoimat kertauttaa
noin 2 000 reserviläistä.
Puolustusvoimat onkin vapaaehtoisen
maanpuolustuskoulutuksen suurin tukija.
Lisäksi MPK saa lakisääteisen asemansa takia
varoja suoraan puolustusbudjetista. Budjettileikkausten myötä myös yhdistyksen varoja
on leikattu, mutta se ei suoraan näy ainakaan
täällä Rissalassa. Puolustusvoimilta riittää
harjoituksiin sen verran tukea, että viikonlopun Ilimatar-harjoitus maksaa osallistujille
49 euroa sisältäen täyden ylläpidon ja yöpymisen kasarmilla tai teltassa.
– Harjoitus tuo vaihtelua arkeen. Harjoituksissa pääsee sitä paitsi paikkoihin, joihin ei
muuten pääsisi, ja puolustusvoimien kautta
tähän tulee isänmaallisuus mukaan, sanoo
Aho ja lisää, että kursseista on ihan oikeasti
hyötyä.
– Koskaan ei tiedä, mihin sitä joutuu.
Tilla Hietasen teltassa ei ollut kamina
yöllä käytössä.
– Vähän oli kosteaa, mutta makuupussi oli
lämmin, hän kommentoi yötä.
Pilvet pysyvät taivaalla myös lauantaina,
kun Turvallisesti vesillä -kurssi käy käytännön toimiin. Hietasella nousee hymy huulille,
kun hän kertoo päivän ohjelmasta. Seuraavaksi kellutaan aivan niin kuin kuvassa, jonka
innoittamana Hietanen lähti Siilinjärvelle.
Kouluttajina toimivat Kuopion Järvipelastajien miehet.
Hietanen ja kymmenkunta muuta naista
kerääntyvät lämpökerrastoissaan meripelastuspukujen ääreen. Kumipukuja ei kiskota heti
ylle, vaan odotetaan kouluttajien ohjeita.
Matalalla roikkuvat pilvet päästävät sisältään
suuria pisaroita, mutta ne eivät haittaa. Näyttää siltä, että naiset eivät edes huomaa sadetta,
niin keskittyneinä he kuuntelevat ohjeita.
Meripelastusasuun sujahdetaan kuin
lapsi haalariin. Vähän saa kitkutella ja
vitkutella, varsinkin vesitiiviiden hihansuiden kanssa.
– Tuntuu ihan sumopainijapuvulta, tokaisee
Hietanen, kun asu on vihdoin päällä.
Naiset käyvät parijonoon. Järvenrantaan
on vain kymmenisen metriä. Matka käy
hitaasti, melkein hartaasti jäykissä haalareissa. Askeleet eivät pysähdy vedenrajaan,
vaan parijono jatkaa askel kerrallaan kuin
yhdestä päätöksestä veteen. Noin viisi metriä
rannasta hiljaisuus rikkoutuu, kun naiset
antautuvat veden varaan.
– Tänne hukkuu, joku hihkaisee.
– Kylmää! toinen huutaa.
Oranssit kellujat kokeilevat muodostaa erilaisia muodostelmia, joissa vedessä pysyy
lämpimänä tai joilla voi kiinnittää laivan tai
pelastushelikopterin huomion.
– Kuinka pitkään tässä selviää? Haluaa Hietanen tietää, kun ryhmä kokeilee asentoa,
jossa mennään pieneksi niin, että halataan
polvia.
– Jossain tapauksessa voi jopa tuplata
pelastamisajan, sanoo kouluttaja.
Kasarmilla kaksikko Marjo Tuoma-
ranta ja Riitta Heikkilä ovat tarkkailleet harjoituksen sujumista. He ovat vastuussa ensi
vuoden toukokuussa Säkylässä järjestettävästä seuraavasta Nasta-harjoituksesta. Säkylän harjoitusta on suunniteltu puolitoista
vuotta. Rissalassa Tuomaranta ja Heikkilä
ovat havainneet ainakin, että alkuparaatin
protokollan kanssa pitää olla tarkkana.
Säkylän harjoituksen nimi on Sinisiipi.
– Nimessä yhdistyy naisen nimi, lentokoneiden siivet, ja sininenhän on tietenkin se
kaunein väri, Tuomaranta sanoo ja viitannee
siniristilippuun.
– Ihmiset kysyvät täällä, että voiko ensi viikolla jo ilmoittautua Säkylään, hän sanoo.
Sinisiivessä tullaan järjestämään hieman
erilaisia kursseja.
– Kurssit menevät varuskunnan paino-
Vedessä! Tilla Hietanen pääsi toteuttamaan haaveensa uimisesta meripelastuspuvussa. Veden varassa pitää pyrkiä viemään jalat kohti pohjaa,
mutta veden vastuksen takia se on haasteellista.
pisteen mukaan. Porin prikaatissa erikoisuutena on esimerkiksi rauhanturvaajakurssi,
kertoo Heikkilä.
Ulkona kahvin ääressä Ilimatar-harjoituksen
johtoryhmään MPK:n puolesta kuuluva Jarmo
Jääskeläinen antaa Tuomarannalle ja Heikkilälle vinkkejä harjoituksen läpiviemiseksi.
– Sitouttakaa ihmiset ajoissa projektiin, jos
yksi tippuu pois, niin sillä voi olla isoja seurauksia. Kannattaa myös olla tiiviissä yhteydessä johonkuhun kantahenkilökunnasta, se
helpottaa montaa asiaa.
Vapaaehtoistyössä palkan sijaan motivoi
yleensä aate. On vaikea kuvitella, että näistä
naisista kukaan lipeäisi vastuustaan.
Sitten Jääskeläinen sanoo, että voi tarvittaessa antaa neuvoja vähän syrjemmässäkin.
Harjoitukseen liitttyy asioita, joita ei haluta
kaikkien korvien kuultavaksi.
Tuomaranta on työskennellyt äidinkielen
opettajana, ja sanoo, että harjoituksen vetämisessä on yhtäläisyyksiä opettajan hommiin.
On monta rautaa tulessa ja kaikkeen täytyy
valmistautua.
– Jos on aikaa istua kahville, niin sitä miettii
heti, että nyt on unohtunut jotain. Ihmisten
kanssa kun ollaan tekemisissä niin aina pitää
olla se b-suunnitelma, aina.
Nasta-harjoituksen operatiiviset johtajat ja kurssien vetäjät erottautuvat muista
vihreään pukeutuneista pinkein ja liiloin
liivein. Kasarmin pihalla pyörii johtajien
seassa tauolla olevia kurssilaisia. Sotilaskodista ostetaan kahvia ja munkkia, tupakkapaikalla vertaillaan metsästysreissuja ja
odotellaan ryhmäkuvan ottamista Mighävittäjän edessä. Kaikki on niin kuin
armeijassa onkin. Mutta oikein käännettynäkin maastopuvun kaulukset osuvat silmään. Niistä puuttuvat arvomerkit, ne hierarkian alimmatkin.
Mutta entäpä Tilla Hietanen, miten
hänen viikonloppunsa sujui? Hietanen kokosi
viikonloppuna teltan, opeteli merimerkkejä ja
käänsi meripelastuspuvussa venettä järvessä.
Lauantaina iltaohjelmassa oli maakuntalaulujen yhteislaulua.
– Viidestätoista eri maakunnasta oli tullut
porukkaa harjoitukseen, hän kertoo puhelimessa viikonlopun jälkeen.
Marjo Tuomaranta oli jo kerinnyt rekrytoimaan Hietasta Sinisiipi-leirille.
– Kyllä varmaan täytyy mennä, mutta ei
ehkä pelkästään luentokurssille, jotain
actionia täytyy olla ■
Tessa Partanen,
Paula Turunen,
Arja Sepponen,
Daisy Käyhkö,
17, Kajaani
Tämä on ensimmäinen Nasta-harjoitukseni. Sain
äidiltäni kuulla harjoituksesta, ja kun
katsoin netistä kursseja, ne vaikuttivat
mielenkiintoisilta.
Valitsin lopulta ilmapuolustuskurssin. Täällä
on ollut aika loistavaa. Olen harrastanut
kuusi vuotta partiota, ja meno täällä on aika
samanlaista kuin partioleireillä.
66, Mikkeli
Olen toiminut
sotilas kotisisarena
20 vuotta ja sitä
kautta löysin Naisten Valmiusliiton.
Tämä on 20. Nastaharjoitukseni. Naisten maanpuolustus
on tärkeää, kriisitilanteessa naiset voivat hoitaa montakin asiaa, esimerkiksi muonitusta.
On tämä myös niin hauskaa, että tästä tulee
ihan tapa.
60, Kuopio
Olen Ilimatar-harjoituksen johtaja, ja
tämä on noin 10.
harjoitukseni. Koko
perheeni on maanpuolustushenkinen,
ja sitä kautta haluan
tehdä tätä työtä.
Kuulun maanpuolustusnaisiin ja harrastan
ammuntaa ja metsästystä.
50, Helsinki
Olen kiinnostunut
maanpuolustuksesta, mutta myös
siitä, miten voimme
naisina kriisitilanteessa tukea perheitä. Esimerkiksi
monet kaupunkilaiset ovat aika avuttomia. Käytyäni Selviydy
sähköttä -kurssin hankin siirtolapuutarhamökille agregaatin ja kotivaraa. Voin sitten
kriisitilanteessa linnoittautua vaikka sinne.
Kirsi JokelainenVääräniemi,
Leena Juntunen,
Mer vi-Marika
Uimi, 34, Mikkeli
Riitta Heikkilä,
37, Oulainen
Ilimatar on kolmas
kertani Nasta-harjoituksessa. Otin siskoni
tänne mukaan ja
valitsimme Selviydy
sähköttä -kurssin.
Olen suorittanut asepalveluksen Kainuussa, ja onhan siitä hyötyä
täälläkin, mutta enemmän esimerkiksi työnhaussa. Vapaaehtoinen asepalvelus osoittaa
siviiliaktiivisuutta, jota katsotaan hyvällä.
Hilkka Tapio,
64, Turku
Olen entinen maanpuolustusnaisten
puheen johtaja ja
olen ollut toiminnassa mukana aivan
sen alkuajoista asti.
Voi sanoa, että kokemukseni on 30
vuotta vapaaehtoista maanpuolustusta. Kodin
peruahan tämä on, äitinikin toimi ilmavalvonnassa sodan aikana.
63, Iisalmi
Maanpuolustusintoni alkoi, kun
hoidin isääni 15
vuotta kotona. Hän
kehotti lähtemään
mukaan toimintaan
ja vielä ystäväni
kannustamana lähdinkin. Olen myös mukana martoissa. Nyt on
menossa 3. tai 4. harjoitukseni.
Olen käynyt pari
vuotta Nasta-harjoituksissa, eli pari kertaa vuodessa. Tämä
on 5. kerta. Porukka
on aina ollut niin
kiva ja kurssit mielenkiintoisia. Täällä
Rissalassa kiinnosti lentopuoli.
Noora Kauhanen,
Annu Kajanne,
23, Kuopio
Olen ensimmäistä
kertaa mukana, ja
toimin ilmapuolustuskurssin johtajana.
Minulla on lentokoneasentajan koulutus, ja ilmapuolustuspiirin koulutuspäällikkö pyysi minua tänne mukaan. Harjoitus on niin hyvin suunniteltu, että vetäjänäkin voin vain nauttia.
46, Järvenpää
Olin viime vuonna
ensimmäisen kerran
mukana Upinniemen
harjoituksessa. Täällä
on samanhenkistä
porukkaa. Olin 30vuotias, kun naiset
pääsivät armeijaan.
Olisin halunnut hakea, mutta olin liian
vanha. Tämä korvaa vähän, pääsee ainakin
marssimaan.
50, Huittinen
Olen Naisten
Valmiusliiton Turun
j a Po r i n a l u e neuvottelupiirin
varapuheenjohtaja.
Tulin tänne tarkkailijaksi, sillä toukokuussa järjestämme
samanlaisen harjoituksen Säkylässä. Olen
käynyt näissä harjoituksissa vuodesta 2007.
Entinen mieheni oli myös maanpuolustustoiminnassa mukana, mutta minä taisin sittenkin olla se aktiivisempi.
11.8.2012
9