4/2011 KEMIA KUIKKA teki kemististä lintumiehen Kemi Precisan vaa’at ja analysaattorit SEKSIÄ, huumeita ja testiliuskoja HENNING KARSTRÖM A.I. Virtasen aisapari 5 vu o den tak uu SUOMESSA Ota askel parempaan TEOPAL [email protected] www.teopal.fi (c) EmmuliProduction 2011-05_HeLi osataan oluenpano Chemical Analysis Has a New Name: Bruker Proven market leading performance Excellence in application solutions and support The trusted source for chemical analysis Gas Chromatography GC/MS ICP-MS For research use only. Not for use in diagnostic procedures. As the newest member of the Bruker family, our Chemical Analysis systems have always represented the very best in performance and delivered outstanding results. Now, with the full commitment and power of Bruker behind them, expect that today, and in the future, you’ll experience innovation, performance, and support far beyond your expectations. Welcome to Bruker - the new name in Chemical Analysis Visit www.bdal.com/chemicalanalysis to learn more. think forward Bruker Daltonics Scandinavia AB Vallgatan 5 SE-170 67 Solna Tel. +46 (0)8-655 25 40 Tel: +358-400-426438 (FIN) [email protected] GC, GC/MS & ICP-MS UUSI faasi UUSI faasi XBC18 C18 PFP C8 HILIC Osaako kolonnisi tehdä tämän? Löydä Kinetex® - merkittävä teknologinen edistys HPLC kolonnipartikkelien historiassa, joka avaa uusia mahdollisuuksia kromatografiaasi. = { 9 x tehokkaampi läpisyöttö* 3 x parempi erotusteho* Käytä mitä tahansa HPLC laitteistoja PA72500511_fi © 2011 Phenomenex, Inc. Kaikki oikeudet pidätetään. Kinetex on Phenomenex, Inc. rekisteröity tuotemerkki. Hyödyntämällä core-shell partikkelin mahdollisuudet, voit saavuttaa UHPLC erotustehokkuuden HPLC laitteistollasi. Saavuta välittömästi parempi resoluutio, erotusteho ja herkkyys vähentämällä samalla liuotinkulutusta. Älä rajoita valintojasi HPLC/UHPLC laitteistojen suorituskykyyn, sillä nyt sinulla on mahdollisuus kehittää korkean erotuskyvyn HPLC menetelmiä MILLÄ TAHANSA laitteistoilla sekä siirtää menetelmäsi laitteistoista riippumatta! Phenomenex tuotteet ovat saatavilla maailmanlaajuisesti. Ota yhteys: [email protected] *verrattuna kokohuokosellisen 5μm partikkelin kolonneihin Katso tarkat tuotetakuutiedot. Katso UHPLC tuloksesi Kinetex laskurin avulla www.phenomenex.com/optimize Gydevang 39-41, 3450 Allerød, Denmark Tel: +358 (0)9 4789 0063 Fax: +45 4810 6265 Email: [email protected] SISÄLLYS Räkättirastas on kaunis lintu, sanoo Alkon Pekka Lehtonen, joka tuntee viinien kemian ja Suomen linnut kuin omat taskunsa. (s. 6) 6 KEMISTIN KÄÄNTÖPUOLI Kuikka teki kemististä lintumiehen Päivi Ikonen 12 Pikatestit tuovat Laboratorion kotiin Arja-Leena Paavola Pekka Lehtonen 16TÄTÄ MIELTÄ Suomi tarvitsee kemistiyrittäjiä Jere Koskinen Kaiken se kestää – vai kestääkö? Varmista puolisosi uskollisuus pikatestillä, ehdottaa amerikkalaiskeksijä. (s. 12) 28NÄKÖKULMA Somaa ja somea Anja Nystén 28KEMIA SILLOIN ENNEN Scanstockphoto 29VIHREÄT SIVUT 37Keemikko Hajuvettä ja pussikaljaa 48 Suomi on Olutosaajien maa Teija Horppu 50Evira sähköistyy Vertailulaboratorio palvelee verkossa Marja Saarikko 52Suolaa, enemmän suolaa Tuhansia tuotteita muutamasta raaka-aineesta Lauri Lehtinen 38TUTKIMUKSESSA TAPAHTUU 42Kuplia ja kemiaa Kampissa 18Uutisia Leena Laitinen 24Ajankohtaista Tutkijan työlle Huutomerkki jättifontilla Sofia Suutarinen Reach valokeilassa kemian superviikolla Se toimii sittenkin – vai toimiiko? Kimmo Heinonen 26Ötökkäkarkote kannattaa valita tarkasti Päivi Ikonen 44Vanhuksen lääkitys on taitolaji Arja-Leena Paavola 46 Kotimainen kipsauskeksintö Maailmanmenestyksen kynnyksellä Leena Laitinen VTT Suomalaiset sen osaavat. Näin syntyy hyvää olutta. (s. 48) 54Biokemisti ja valistaja Henning Karström oli AIV:n aisapari Aila Annala 57KOKOUKSIA, TAPAHTUMIA Monirypsi sopii myös auton tankkiin Onbone Oy Petro Lahtinen ja Antti Pärssinen tulivat keksineeksi ekologisen kipsimateriaalin. Pian selviää, miten tuote pärjää kansainvälisillä markkinoilla. (s. 46) 4 KEMIA 4/2011 Sisko Loikkanen 58ULKOMAILTA 60JULKAISUJA 61HENKILÖUUTISIA 64TULEVIA TAPAHTUMIA 65SEURASIVUT 66KEMIAA KOKO ELÄMÄ Alvejuuri hääti lapamadon Anna Iso-Ahola Pääkirjoitus KEMIA 9. kesäkuuta 2011 Kemi Kaiken maailman keksintöjä Vol. 38 Coden: KMKMAA ISSN 0355-1628 Ihmiskehossa piilee suunnaton tietovarasto, jota louhimalla voidaan varhaistaa diagnooseja ja keventää terveydenhuollon taakkaa. Diagnostiset pikatestit ja myös kotona tehtävät testit yleistyvät nopeasti, kuten toimittaja Arja-Leena Paavolan artikkelista (s. 12) käy ilmi. Suomessakin saa apteekin hyllyltä monenlaisia kotitestejä, uusimpien joukossa kotimaiset geenitestit, joilla voi selvittää laktoosi-intoleranssin tai alttiuden laskimotukoksille. Tiedon ja mahdollisuuksien lisääntyminen herättää myös kysymyksiä. Mitä on järkevää testata ja missä? Olisinko valmis tietämään alttiudestani kohtalokkaaseen sairauteen? Seuraako mahdollisuudesta sukupuolitautien kotitestaukseen enemmän hyötyjä vai riskejä? Tarjonnan kasvaessa markkinoille tulee myös kyseenalaisia tuotteita. Mitä olisi ajateltava kotona tehtävästä spermatestistä, jota myydään paljon puhuvasti uskottomuustestinä? Amerikkalaiskeksijä pitää itseään parisuhteiden pelastajana – testihän hälventää aiheettomat epäluulot. Logiikka avautuu huonosti. Mitä tapahtuu testituloksen osoittautuessa negatiiviseksi? Osapuolet nauravat vapautuneesti ja jatkavat elämäänsä onnellisina? Tuskinpa, sillä sairaalloisesti mustasukkainen ei luovu ennakkokäsityksestään vaan jatkaa vaanimistaan. Ensi kerralla et livahda kuin koira veräjästä. Myyntimenestykseksi noussut testi on keksijänsä mukaan esimerkki amerikkalaisesta menestystarinasta. Tästä versiosta jää kuitenkin tahmea olo, kun miljoonabisneksen polttoaineena käytetään ihmismielen pimeää puolta. Raikas tuulahdus edelliseen verrattuna on tarina kahdesta nuoresta kemian tohtorista (s. 46), joiden oivalluksesta ja tarmosta syntyi toisenlainen tuote terveydenhuollon markkinoille. Jos joskus joudun kipsattavaksi, anelen jo sairaalan ovella raajani tueksi kevyttä ja helppoa komposiittikipsiä. Lisää nuorta kotimaista kekseliäisyyttä löytyy henkilöpalstalta (s. 61 ja 63). Ei hätää niin kauan kuin maastamme löytyy tällaisia teini-ikäisiä! Toimitus • Redaktion • Office Pohjantie 3, FIN-02100 Espoo puh. 0400 578 901 faksi 09 3296 1520 [email protected] Päätoimittaja • Chefredaktör • Editor-in-Chief DI Leena Laitinen 040 577 8850 [email protected] Toimituspäällikkö • Redaktionschef • Managing Editor Päivi Ikonen 0400 139 948 [email protected] Taitto • Layout K-Systems Contacts Oy Päivi Kaikkonen 03 714 1614 [email protected] Sihteeri • Sekreterare • Secretary Irja Hagelberg 0400 578 901 [email protected] Vakituinen avustaja • Permanent medarbetare • Contributing Editor Sanna Alajoki 040 827 9727 [email protected] Ilmoitukset • Annonser • Advertisements [email protected] Myyntipäällikkö • Forsäljningschef • Sales Manager Kalevi Sinisalmi 044 539 0908 [email protected] Tilaukset • Prenumerationer • Subscriptions puh. 0400 578 901, faksi 09 3296 1520 [email protected] Tilaushinnat Kotimaassa 89 euroa (kestotilaus 79 euroa), muut maat 120 euroa Kouluille 45 euroa, www.aikakaus.fi Prenumerationspris i Finland 89 euro, övriga länder 120 euro Subscription price (out of Finland) EUR 120 Irtonumero/Lösnummer/Single copy EUR 15 (special issue 5/2011 EUR 19) Osoitteenmuutokset Suomen Kemian Seura puh. 010 425 6300, faksi 010 425 6309 [email protected] Kustantaja • Utgivare • Publisher Kempulssi Oy Laboratoriopäällikkö Susanna Eerola, Roal Oy Toimitusjohtaja Saara Hassinen, SalWe Oy Professori Matti Hotokka, Åbo Akademi Toimituspäällikkö Päivi Ikonen, Kemia-Kemi Tutkija Helena Laavi, Aalto-yliopisto Päätoimittaja Leena Laitinen, Kemia-Kemi Professori Jan Lundell, Jyväskylän yliopisto Apulaisjohtaja Juha Pyötsiä, Kemianteollisuus ry Professori Markku Räsänen, Helsingin yliopisto Tiedotuspäällikkö Sakari Sohlberg, VTT Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti Painos • Upplaga • Printing order 4 500 Forssa Print, Forssa 2011 ISO 9002 Kemia-Kemi-lehden toimitus viettää kesälomiaan heinäkuussa. Annika Kaikkonen Toimitusneuvosto • Redaktionsråd • Editorial Board Karolliina Ek Toimitusjohtaja • Verkst. direktör • Managing Director Leena Laitinen Pohjantie 3, FIN-02100 Espoo puh. 040 577 8850 [email protected] Toivotamme lehden lukijoille, ilmoittajille ja yhteistyökumppaneille hienoa kesää ja virkistävää lomaa. 4/2011 KEMIA 5 Hattu päästä kuikan edessä. Lintu on asuttanut maapalloa jo 40 miljoonaa vuotta. Suonteenjärven kuikkapariskunta on Pekka Lehtosen tuttavia vuosien takaa. Kuikka teki kemististä lintumiehen KEMIA 4/2011 Kuva: Pekka Lehtonen Alkon laboratorionjohtaja Pekka Lehtonen on henkeen ja vereen lintumies, joka suojelee, tutkii ja valokuvaa siivekkäitä melkein toiseksi työkseen. 4/2011 KEMIA 7 Kuikka teki kemististä lintumiehen Päivi Ikonen Kuu-vi, kuu-vi! Kuu-vi, kuu-vi! Kuovin kantava soidinlaulu on käynyt luonnossa aina vain harvinaisemmaksi. Alkon laboratoriossa kuultuna mollisävyinen huuto suorastaan hätkähdyttää. Ei pitkäkoipisia siivekkäitä sentään valtionyhtiön tiloissa näy liitelevän, vaan kiljaisut kajahtavat laboratorionjohtaja Pekka Lehtosen kännykästä. ”Kuovi on vuoden lintu 2011, joten se on minulla nyt soittoäänenä”, selittää Lehtonen ja harmittelee samaan hengenvetoon komean koukkunokan kohtaloa. Kuovin kannat ovat erityisesti eteläisessä Suomessa taantuneet huolestuttavasti. Linnun elinympäristö on soiden ja niittyjen huvetessa kutistunut, eikä se tehomaatalouden puristuksessa tahdo löytää pesäpaikkaa pelloiltakaan. Talvehtimisalueillaan Euroopan länsirannikolla kuovit taas joutuvat yhä useammin metsästäjien saaliiksi. Vastuu maanosan suurimman kahlaajan hyvinvoinnista kuuluu paljolti meille, sillä lähes kolmasosa eurooppalaiskuoveista on syntyperäisiä suomalaisia. ”Kyntäjien ja kylväjien pitäisi aina muistaa kiertää kuovin pesät. Kuovihavainnoistakin on hyvä ilmoittaa BirdLife Suomi ry:lle”, vetoaa Lehtonen, intohimoinen lintujen suojelija ja ennen kaikkea palkittu kuvaaja, jonka otokset ovat tuttuja niin lehtien palstoilta kuin kirjojen sivuiltakin. Lintuja linssin läpi Lehtosen matka lintumieheksi alkoi kamerasta. Linnut tosin olivat olleeet osa hänen elämäänsä polvenkorkuisesta, sillä opettajaisä vei ahkerasti jälkikasvuaan retkeilemään sekä Pohjois-Helsingin metsiin Viikkiin että joutsalaisen kesämökkisaaren luontoon. Leo Lehtosesta tuli vähitellen lähes ammattiornitologi, joka kirjoitti useita lintukirjoja ja väitteli kuikan biologiasta. Nuorempi Lehtonen kuitenkin innostui höyhenpukuisista vasta päästyään katsomaan niitä ”linssin läpi”. ”Kun 15-vuotiaana sain ensimmäisen kamerani, käytetyn Exakta-peiliheijastuskameran, sen jännittävä tekniikka oli se ensisijainen kiinnostuksen kohteeni. Vasta myöhemmin, kun aloin tähtäillä objektiivia kohti lintuja, huomasin, että ne vasta kiehtovia ovatkin.” Suonteenjärven mökillä kameran etsimeen osui luontevimmin kuikka, jonka havainnointiin poika oli isänsä apuna jo tottunut. Uljas vesilintu vei nuoren miehen mennessään. Mustavalkoista filmiä paloi metritolkulla ja pimiössä kului tunti poikineen. Filmi on vuosien vieriessä vaihtunut värilliseen ja lopulta korvautunut digitaalisella vastineellaan. Harrastelijasta on puolestaan tullut mestari, joka kykenee vangitsemaan kuviinsa lintujen fyysisen ilmiasun lisäksi myös niiden selittämättömän tenhon. Lehtosen valokuvanäyttely Kuikkajärvi kiersi Suomea ja vähän ulkomaitakin vuodet 2007–2008 keräten erinomaisia arvosteluja ja kiitollista yleisöä. Tuorein näyttely Saariston lumoa avautui vuosi sitten ja on parhaillaan Porin Luontotalo Arkissa, jossa sen pääsee näkemään 3. heinäkuuta asti. ”Kokemus opettaa”, kuvaaja itse sanoo vaatimattomasti. ”Jos ei muuta, ainakin sen, että lintuja kuvatessa pitää olla valmiina koko ajan. Tilanne voi olla ohi kolmessa sekunnissa.” Sittemmin kuikasta on tullut Lehtoselle myös tieteellisen mielenkiinnon kohde, ja hän on seurannut isänsä jalanjälkiä kuikkatutkijana, joka luennoi aiheesta mielellään. Seuraava esitelmä on vuorossa syyskuussa Kuusamo Nature Photo -tapahtumassa. Siellä on ensi kertaa esillä hänen uusi kuikkajärven elämää esittelevä näyttelynsäkin. BirdLife puolestaan perusti Lehtosen aloitteesta kuikan (Gavia arctica) ja sen sukulaisen kaakkurin (Gavia stellata) suojeluun keskittyvän Gavia-työryhmän, jonka puheenjohtajana ja Gavia-lehden päätoimittajana hän toimii. Meriharakan poikanen (edessä) emoineen löytyi kuvaan Hangosta. 8 KEMIA 4/2011 KEMISTIN kääntöpuoli Sarjassa esitellään kemistien kakkosammatteja ja epätavallisia harrastuksia. Pekka Lehtonen • Syntynyt Helsingissä 1952. Kuvat: Pekka Lehtonen • Filosofian tohtori Helsingin yliopistosta 1987, väitöskirjan aiheena biogeenisten amiinien määrittäminen viinistä. • Alkoon kemistiksi 1981, Alkoholintarkastuslaboratorion johtaja vuodesta 1993. • Lintuvalokuvaaja ja kuikkatutkija. • Naimisissa, kolme lasta. • Harrastaa liikuntaa ja purjehdusta. ”Suomessa on nähty lintuja yli 400 lajia, ja kemiaan tulee koko ajan uusia menetelmiä, joten kiinnostavia haasteita riittää. Sekä lintukuvaajan että kemistin pitää olla luova ihminen”, Pekka Lehtonen sanoo. Myös pöllöt kuuluvat Pekka Lehtosen suosikkeihin. Muutkin Mannerheimintien kulkijat ovat kuluneena keväänä saaneet ihmetellä cityhuuhkajan poikasia. Suojelu on tarpeen, sillä ihminen kaventaa lajien elintilaa koko ajan. ”Maailmassa on viisi kuikkalajia, joista kuikka ja kaakkuri pesivät Suomessa. Kaikista on kyllä havainto, viime vuonna täällä nähtiin tundrakuikkakin.” Kuikan salaperäistä vetovoimaa voi vain yrittää selittää sanoin. ”Se on 40 miljoonaa vuotta vanha lintu, maapallon vanhimpia lajeja. Se on mestariliikkuja vedessä, harvalla on sellaista sukellustaitoa. Kuikalla on vilkas sosiaalinen elämä, se on monipuolinen, ylväs lintu.” 4/2011 KEMIA 9 Pekka Lehtonen Valkoposkihanhet Saaristomeren taivaalla. Suurikokoinen kuva on esillä Haukilahden paviljongissa. Aika moni suomalainen on samaa mieltä. Kun mökkiläiset viime vuonna saivat BirdLifen äänestyksessä nimetä suosikkilintunsa, kuikka nousi ylivoimaiseksi ykköseksi. ”Sai 35 prosenttia äänistä”, Lehtonen hymyilee. Viinin kemia hallussa Valokuvauksesta Pekka Lehtonen mietti nuorena jopa leipätyötä, mutta tuli kuitenkin toisiin ajatuksiin. ”Kuvaajan ammatti tilaustöineen on lopulta aika raadollinen. Ei siinä voi pitää hauskaa sillä lailla kuin nyt voin.” Eikä kahden biologin lapsesta ja yhden pikkuveljestä biologiakaan syntynyt. ”No ei, kun vanhemmat olivat sitä mieltä, että minulle sopi joku eksaktimpi tiede. Kemia osoittautui hyväksi valinnaksi. Helsingin yliopistosta löytyi sitä paitsi vaimokin, joka tuli tenttimään minulle orgaanista kemiaa, kun olin cumutöiden ohjaajana.” Työpaikka puolestaan löytyi Alkosta, joka sekin on osoittautunut niin hyväksi valinnaksi, että Lehtonen on yhtä syrjähyppyä – vuoden professuuria vanhassa alma materissaan – lukuun ottamatta viihtynyt talossa koko uransa ajan. Alkoholintarkastuslaboratoriota hän on johtanut vuodesta 1993. ”Viinien kemia on tullut opittua aika hyvin, vaikka en aloittaessani tiennyt siitä mitään”, muistelee Lehtonen, joka tätä nykyä tunnetaan alan huippuasiantuntijana ja joka on kirjoittanut aiheesta kolmattasataa artikkelia. Paraikaa hän toimii kansainvälisen viinijärjestön OIV:n analyysimenetelmien komitean varapuheenjohtajana ja vierailee säännöllisesti maailmalla esittelemässä suomalaista osaamista. Heinäkuussa on edessä matka Portugaliin 10 OIV:n kongressiin kertomaan rikin määrittämisestä viinistä. ”Kemiallisia analyysejä tarvitaan, jotta voidaan osoittaa viinin olevan lainmukaista eli sisältävän vain sallittuja aineita ja niitä oikean määrän. EU-markkinoilla pitää viinillä olla todistukset keskimäärin seitsemästä eri analyysistä.” ”Itse en enää ehdi omin käsin tehdä analyysejä, mutta sitä varten meillä on 14 hengen pätevä henkilökunta ja graduntekijöitä lisänä. Akkreditoituja menetelmiä meillä on neljättäkymmentä.” Alkon laboratorio palvelee omaa taloa muun muassa tutkimalla yhtiön hankkimien tuotteiden aitouden. Toinen puolikas laboratorion työstä koostuu analyysipalveluiden myynnistä muille tahoille, kuten alkoholiviranomaisille, Altialle ja sadoille pienasiakkaille. Työpaikan peruja on Lehtosen hauska harrastus. ”Kerään lintuaiheisia alkoholipullojen etikettejä. Me analysoimme vuodessa 10 000 pulloa, ja jos jostain löytyy lintuetiketti, kaikki osaavat tuoda sen minulle. Olen saanut niitä kokoon kolmisensataa, kaikki siististi kansiossa.” Analyysien ja etikettien lisäksi Lehtoselle ovat toki tulleet tutuiksi myös monen viinin aistinvaraiset ominaisuudet. Yksittäistä suosikkiaan hän ei lähde nimeämään. ”Lempiviinini vaihtelevat, ja kokeilen monenlaisia. Mutta esimerkiksi Ranskan Alsacen valkoviinit ja bordeaux-viinit kuuluvat suosikkeihini. Erinomaisia viinejä löytyy muualtakin eri puolilta maailmaa.” Pönttöjen talonmies Maailmalla matkatessaan Pekka Lehtonen kulkee tietysti kamera kaulassa. ”Lintujen lisäksi kuvaan muutakin. Poika opiskelee japania ja tekee graduaan maan musiikista, joten olen käynyt muutaman kerran Japanissa, jossa riittää kiehtovaa kuvattavaa.” Työ on tuonut Lehtoselle itselleen ranskan kielen taidon, ja perhe lomailee usein lokakuisin Ranskassa, jossa myös syntyy paljon kuvia. Kevät ja kesä ovat lintumiehelle hektistä aikaa kotimaassa. Hänen ajanlaskuaan rytmittävät muuttolinnut: kiuru, peippo, kirjosieppo. Tornien taisto -tapahtumassa Lehtonen puolustaa Inkoon lintutornin värejä. Tänä vuonna Inkoo sai saldokseen 88 nähtyä lajia. Lintubongari Lehtonen ei kuitenkaan ole. ”Minä en lähde autolla lintujen perään jotain havaintoa tekemään. Sehän on ympäristönkin kannalta todella saastuttavaa. Lajeja lasken, kun tornissa ollaan, ja siitäkin pidän kirjaa, montako lajia olen eläissäni nähnyt: 245. Mutta olen nähnyt ne spontaanisti enkä bongannut.” Kesän kohokohta on muutaman viikon saaristopurjehdus, jonka aikana kamera räpsyy lähes tauotta, ja muistikortille tallentuu pohjoisen meren koko karu kauneus. Sekä kotona Espoon Haukilahdessa, venekerholla että mökillä riittää puuhaa linnunpönttöjen ylläpitämisessä. ”Niissä asuu puukiipijöitä, telkkiä, monenlaisia pikkulintuja, joista pidän kovasti. Varpunen on yksi suosikkini.” On Lehtosella lempilintuja siis kuikan lisäksi monta muutakin. Jos lintumies olisi itse lintu, hän olisi maakotka. ”Se on mahtava pärjääjä Suomen luonnossa”, kuuluu perustelu. Entä jos olisitkin viini? ”Olisin joku hyvin monipuolinen, herkullinen punaviini, jossa on paljon kemiaa ja vivahteita.” KNF_an_fi_0803.pdf 2008-01-03 11:18:02 INNOVATIVE TECHNOLOGY WORLDWIDE NEUBERGER Kalvopumpputekniikkaa asiantuntijoilta Asiakassovitteiset pumput ovat erikoisalaamme, ota yhteyttä. KNF Neuberger AB Puh +46 8 7445113 Box 440 60 Fax +46 8 7445117 • patentit www.knf.se KNF Neubergerillä on … vaativiin laaja valikoima öljysovelluksiin: vapaita pumppuja ja Lääketieteen laitteet järjestelmiä kaasuille, Analyysitekniikka höyryille ja nesteille. Elintarviketekniikka Kontaminaatiovapaat Prosessilaitteet kompressorit, alipaineLaboratoriot pumput, nesteen siirtoja annostelupumput. Tutkimus OEM- ja laboratorioversiot. SE-100 73 Tukholma [email protected] www.knf.se • malliasiat • tavaramerkit • hyödyllisyysmallit w w w . s e p p o l a i n e . fi Pikatestit tuovat Laboratorion kotiin Jatkuvasti yleistyvät helppokäyttöiset pikatestit tehdään yhä useammin kotona. Nopeat testit ovat silti iso apu ammattilaisillekin. Testaamisen pontimena voi olla niin epäily sairaudesta kuin huumeidenkäytöstä tai uskottomuudestakin. Arja-Leena Paavola Laboratorio on pikatestien kehityksen myötä pian joka kodin varuste. Raskaustestit ja glukoosimittaukset ovat jo arkipäivää. Internetin laajasta valikoimasta voi ostaa kotikäyttöön myös esimerkiksi ovulaatiotestin, miehen hedelmällisyyttä mittaavan testin tai testejä, jotka paljastavat erilaisia huumeita. Ensimmäiset kotimaiset geenitestit, joita aiemmin myytiin pelkästään netissä Geenitesti.fi-kaupassa, siirtyivät toukokuussa myös apteekkien hyllyille. Oululaisen Genecodebook Oy:n kehittämillä testeillä voi selvittää laktoosi-intoleranssin ja alttiuden laskimotukoksiin. Testiä varten otetaan posken sisäpinnalta sivelynäyte. Se postitetaan tuloksen selvittävälle laboratoriolle, jolta saa vastauksen suoraan sähköpostiinsa. Genecodebookin tekemän tutkimuksen mukaan kolme neljästä suomalaisesta on kiinnostunut geenitestauksesta. Yhtiön teknologiajohtajan Tero Ylisaukko- 12 KEMIA 4/2011 ”Uskottomuustesti” menee kuin kuumille kiville CheckMate-testin kehittänyt yhdysvaltalainen keksijä Brad Holmes sai idean ”uskottomuustestiin” nähtyään tv-ohjelman, jossa murhatutkijat etsivät siemennestejäämiä alusvaatteista. ”Ajattelin, että ihmisillä olisi takuulla käyttöä sellaiselle testille myös kotioloissa”, Holmes kertoo sähköpostihaastattelussa. Koska miehellä itsellään ei ole luonnontieteellistä koulutusta, hätiin tulivat kemian ammattilaiset, joiden avulla testi näki päivänvalon. Holmes taas perusti ideansa ympärille yrityksen ja hankki innovaatiolle 20 vuotta voimassa olevan patentin. ”Se oli kahden vuoden prosessi, jonka hoiti seattlelainen lakifirma. Harvardissa koulutettujen lakimiesten palkkiot nielivät yli 100 000 dollaria.” CheckMate-testi reagoi Holmesin mukaan miehen eturauhasen entsyymiin. ”Vaikka samaa entsyymiä esiintyy muuallakin elimistössä, sen pitoisuus eturauhasessa on jopa tuhat kertaa suurempi. Tähän tosiasiaan testi perustuu ja siksi se toimii niin hyvin.” Kuten Holmes sanoo alusta asti uskoneensa, testistä on tullut hittituote, joka myy kuin häkä paitsi Amerikoissa myös muualla maailmassa. Hän pitää yritystään edelläkävijänä, joka ennakoi pikatestien suosion ja loi uuden teollisuudenalan. ”Vuonna 1999 myimme yhden testikitin viikossa. Nyt kysyntä on niin suurta, että tuotannon on vaikea pysyä perässä”, kuvailee Holmes, joka viime vuonna myi firmansa tuotteineen ja oikeuksineen Medimpex United -yhtiölle. Jos mustasukkaisuuden tauti piinaa, uskottomuustesti tuo vaivaan pika-avun, väittää amerikkalainen keksijä. Scanstockphoto ”Parisuhteet pelastuvat” CheckMate-testi tehdään alusta loppuun kotona. Tulkinta on Holmesin mukaan yksiselitteinen. Mikäli näytteessä on spermaa, se värjäytyy 15 sekunnissa violetiksi. Jos näin ei käy, tulos on negatiivinen. Oikean tuloksen saa kuitenkin vain heti testauksen jälkeen, sillä myöhemmin väri ilmaantuu testiliuskaan joka tapauksessa samaan tapaan kuin raskaustesteissäkin. Moni testistä kuullut vähintäänkin kohottaa kulmakarvojaan. Testin kuvittelisi ennemminkin lisäävän parisuhteen ongelmia kuin hälventävän niitä. Patenttiselostuksessaan Holmes selittää keksintönsä taustaa sillä, että ihmiset ovat huolissaan yhä lisääntyvistä avioliiton ulkopuolisista suhteista ja teiniraskauksista. 4/2011 KEMIA 13 Uskottomuustesti… ”Avain niiden ennaltaehkäisyyn piilee sukupuolikäyttäytymisen varhaisessa havaitsemisessa”, keksijä väittää. Toisaalta avioeron saaminen yksinkertaistuu, kun uskottomuuden voi ”todistaa varmasti”. Yhdysvaltalainen avioerokäytäntö pohjautuu syyllisen nimeämiseen. Uskottomuuden toteamiseen on perinteisesti käytetty yksityisetsiviä, mikä on epävarmaa, sillä etsivä harvoin pääsee sängyn viereen asiaa varmistamaan, järkeilee Holmes, joka omien sanojensa mukaan on kuitenkin pelastanut paljon enemmän liittoja kuin tuhonnut niitä. ”80 prosenttia testin käyttäjistä on Kansa tietää nykyään netissä. Verkosta löytyy valtava määrä CheckMate-testin käyttäjien tarinoita. Entinen FBI-agentti kertoo hyödyntävänsä spermatestiä nykyisessä yksityisetsivän työssään koko ajan. Hänen mukaansa asiakkaat haluavat konkreettisia todisteita valvontaraporttien tueksi. Eräs mies oli saanut vihiä, että vaimolla oli suhde toisen kanssa. Vaimon alushousujen testaaminen ei kuitenkaan tuonut varmistusta asiaan, sillä niistä ei löytynyt etsittyjä jäämiä. Sen sijaan roskakorista poimittu pikkuhousunsuoja muuttui testiaineen vaikutuksesta välittömästi violetiksi. ojan mukaan kansalaisia kiinnostavat ennen muuta testit, joiden tulosten avulla voi ennaltaehkäistä sairauksia ja niiden oireita. Tulevaisuudessa kotikäyttöön odotetaan yhä useampia suomalaisiin kansansairauksiin liittyviä testejä. Varhaisen diagnoosin ja elintapaohjauksen avulla tautien puhkeamista voidaan lykätä tai jopa estää se kokonaan, testien kehittäjät toivovat. ampia määritysmenetelmiä. Positiiviset sylkitestaustulokset varmistetaan aina verikokeella, joiden tuloksen saamiseen voi huveta monta päivää. Testattava on odotusajan ajokiellossa. ”Nämä ovat todellisen elämän ongelmia, joilla on suuri käytännön merkitys”, huomauttaa Takkinen, joka kertoo tutkijoiden käyvän kilpajuoksua myös huumausaineiden kehittelijöitä vastaan. Suomenkin markkinoilla leviävät huimaa vauhtia design- eli muuntohuumeet, joissa molekyylin kemiallista rakennetta on lainsäädännön kiertämiseksi muutettu. Takkisen mukaan olisi periaatteessa mahdollista kehittää vasta-ainepohjainen menetelmä muuntohuumeiden testaamiseksi. Kilvassa on kuitenkin vaikea pysyä mukana, sillä luotettavan testin kehittäminen vaatii aikaa. Kättä pidempää poliiseille ”Kotitestit yleistyvät, se on selvästi havaittavissa”, vahvistaa tutkimusprofessori Kristiina Takkinen VTT:stä, jossa diagnostiikan kehittäminen on osa terveysteknologiaosaamisen innovaatioohjelmaa. Takkisen mukaan uusista testeistä on kuitenkin apua myös terveydenhoidon ammattilaisille ja viranomaisille. ”Biosensoreihin perustuvista pikatesteistä toivotaan nopeita, helppokäyttöisiä testejä lääkärin vastaanotolle. Myös sairaankuljetuksessa ja ensiavussa esimerkiksi sydänoireiden diagnosoimisessa nopeus on suuri etu.” ”Vastaanottotyö ylipäätänsä helpottuu pikatestien myötä. Myös kotihoidon turvallisuus paranee, kun terveydentilaa pystytään seuraamaan luotettavin, nopeasti saatavin testituloksin.” Esimerkki VTT:ssä kehitetystä kokonaisuudesta on lääkeaine- ja huumetestauksiin soveltuva menetelmä. Kannettava mittauslaite analysoi näytteen ja antaa tuloksen, jonka voi lähettää laitteesta eteenpäin. Viranomaiskäytössä jo olevien huumetestien luotettavuutta pyritään jatkuvasti parantamaan. Poliisien tienvarsitestauksiin tarvitaan myös entistä nope14 Kansa kertoo KEMIA 4/2011 Seksi myy testikaupassakin Perinteisempien kotitestien rinnalle on noussut erikoisiakin tuotteita. Turkulaisen Testerit.fi-verkkokaupan tarjontaan kuuluu ”tavallisten” testien ohella sperman tunnistamiseen tarkoitettu tuote, jonka kauppa on yhtiön mukaan käynyt hyvin. ”CheckMate-testillä voi havaita siemennestejäämiä tekstiileistä, kuten alusvaatteista tai lakanoista, jopa pari vuorokautta seksin jälkeen. Naisilla jäämiä voi löytää pitkään alushousuista. Testin luotettavuus on sata prosenttia”, sanoo verkkokaupan edustaja Mikko Soini. Testin ostajat ovat yleensä ihmisiä, jotka uumoilevat partnerinsa olleen uskoton. ”Itse ajattelen, että on turha epäillä, jos asia on mahdollista selvittää testillä. Se taas on toinen asia, kenen havaittu siemenneste on, ja vaatisi dna-testin. miehiä, jotka epäilevät naisen alushousuista löytyviä eritejäämiä varsinkin, jos käynnissä on parisuhdekriisi.” ”Tosiasiassa kyseessä on usein normaali vaginaerite. Voin vain kuvitella, kuinka huojentunut mies on testattuaan näytteen ja havaittuaan, ettei se olekaan spermaa.” Holmes myöntää testin saaneen osakseen runsaasti arvostelua ”mutta ei koskaan testiä itse käyttäneiltä”. ”Eräältä murhapaikalta löydettiin käytetty testikitti, mutta poliisit vakuuttivat minulle, että se ei liittynyt itse rikokseen.” ”Ikäviä kommentteja heittelevät lähinnä kilpailijat ja jotkut uskonnolliset ryhmittymät.” Sellaisen hankkimisesta valikoimaamme olemme jo neuvotelleet.” Spermaksi oletettuja näytteitä tutkitaan myös Keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa. Siellä analyysit liittyvät yleensä seksuaalirikosepäilyyn. ”Käytännön työ on osoittanut, että siemennesteen havaitsemiseen ei ole saatavilla yksittäistä täysin luotettavaa testiä”, kertoo rikoskemisti Auli Bengs. Laboratorio hyödyntää kahta eri menetelmää, jotka kummatkin pohjautuvat sinänsä vanhaan kemiaan. ”Toinen on immunologinen koe eturauhasperäisen proteiinin todentamiseen ja alkujaan kehitetty eturauhassyövän diagnostiikkaan. Toinen, alkaaliseen fosfataasiin perustuva testi, taas on värireaktio.” Testit antavat suuntaa, mutta kumpikaan ei ole täysin spesifinen ihmisen spermalle. ”Ainoa varma konsti todentaa siemennesteen olemassaolo on mikroskooppisesti havaitut siittiöt”, Bengs korostaa. Värireaktio antaa helposti väärän positiivisen tuloksen, jos näytteessä sattuu olemaan verta tai jos näyte otetaan kankaalta, josta lähtee väriä. Immunologisessa testissä positiivinen tulos saattaa syntyä miehen virtsastakin. Toisaalta negatiivinen tulos saattaa johtua siitä, että näytettä on liikaa. Rikosteknisessä laboratoriossa oli keväällä koekäytössä sperman osoittava testi, jonka valmistajan mukaan piti olla todella luotettava. ”Väitteen tueksi ei kuitenkaan ollut julkaistua tutkimustietoa. Kun kyse on ihmisten oikeusturvasta, ei voida luottaa vain valmistajan lupauksiin.” Kirjoittaja on vapaa toimittaja. [email protected] R LEITZINGER Oy PATENTIT TAVARAMERKIT HYÖDYLLISYYSMALLIT MALLIT ENNAKKOTUTKIMUKSET SOPIMUKSET JA OIKEUDENKÄYNNIT HIGH TECH CENTER PUH. 09 685 99 20 EMAIL: [email protected] TAMMASAARENKATU 1, 00180 HELSINKI FAX 09 685 99 210 INTERNET: WWW.LEITZINGER.FI Tikomet Oy on kovametallityökalujen kierrätykseen sinkkiprosessilla erikoistunut yhtiö, jonka päätuote on käytetyistä työkaluista valmistettava uusiokovametallipulveri, jota käytetään raaka-aineena uusien kovametallityökalujen valmistuksessa. Yhtiö valmistaa myös kovametallin kierrätyksessä käytettäviä regenerointiuuneja. Tikomet Oy:n alallaan Euroopan suurin tuotantoyksikkö on otettu käyttöön kesällä 2008. Yhtiö työllistää n. 30 henkilöä. Vuonna 2011 yrityksen liikevaihto tulee olemaan n. 20 M€. Haemme Jyväskylässä Seppälänkankaalla sijaitsevalle tehtaallemme LABORATORIOANALYYTIKKOA / KOKENUTTA LABORANTTIA osallistumaan kovametalliromun kierrätyksen, kovametallijauheen valmistuksen ja jatkokäsittelyn laadunvalvonta-, tutkimus- ja tuotekehitystehtäviin. Tehtävään valittavalta toivomme • soveltuvaa tutkintoa (esim. laboratorioanalyytikko tai laborantti) • järjestelmällisyyttä, huolellisuutta ja vastuullisuutta • hyvää yhteistyö- ja oppimiskykyä • kiinnostusta työskennellä monipuolisen laitekannan kanssa. Aikaisempi kokemus metallialan laboratoriotyöskentelystä ja ICP-menetelmän käytöstä katsotaan eduksi. Tarjoamme kilpailukykyisen palkkauksen ja mahdollisuuden työskennellä myönteisessä työilmapiirissä, voimakkaasti kasvavassa kansainvälisessä yrityksessä. Lisätietoja tehtävästä antaa teknillinen johtaja Teemu Karhumaa, puh. 050 5894 215. Lähetä hakemuksesi 20.6.2011 mennessä osoitteeseen [email protected] tai Tikomet Oy, Iskutie 9, 40320 Jyväskylä. Kuoreen merkintä ”Laboratorioanalyytikko”. Toimintavarma olosuhdevalvontajärjestelmä kriittisiin olosuhteisiin Luotettava mittaustietojen tallennus varmistaa säädösten (FDA, GxP) noudattamisen Helppo, kustannustehokas asennus olemassa oleviin LAN-verkkoihin Joustava ja helposti skaalattava yhdestä mittauspisteestä yli tuhanteen pisteeseen ChemBio/osasto 6e56 www.vaisala.fi/cms puh. +46 8 750 94 20 09 8949 2963 Katso miten hyödyt ottamalla Vaisala Veriteq olosuhdevalvontajärjestelmän käyttöösi: www.vaisala.fi/cms TÄTÄ MIELTÄ Suomi tarvitsee kemistiyrittäjiä SUOMALAISET ovat hyviä keksijöi- tä, teknisiä suorittajia ja puurtajia, mutta yrittäminen sinänsä tuntuu olevan synti. Omilla ideoillaan ei missään tapauksissa saisi rikastua. Ilman yrityksiä ei kuitenkaan ole kansantalouttakaan. Uusia yrityksiä ei synny kuin uusien yrittäjien tekeminä. Niitä tarvitaan, jotta systeemi toimii ja kaikille riittää työtä ja leipää. Juuri tässä on kemian tuleva mahdollisuus. Maa on pullollaan ideoita, joista pitää jalostaa yrityksiä, löytää oikeat yrittäjät niitä vetämään ja saada niiden rahoitus pyörimään oikein. Teknisen osaamisen ja rahoituksen jälkeen kynnyskysymyksiksi nousevat strateginen markkinointi ja myynti. Start up -firman perustaa usein keksijä-yrittäjä. Vaikka hän osaisi rahoitukseen vielä apua hakeakin, harva mieltää myyntiä ja kansainvälisiä markkinoita erikoisosaamisen paikaksi. Varsinkin korkean teknologian alan markkinatuntemus, business to business -markkinointi ja myyntitaito vaativat kuitenkin osaamista, jollaista harvalla tutkija-keksijä-yrittäjällä edes voi olla. Monelle on hankalaa ottaa ihan itse perustettuun firmaan myöhemmin mukaan uusia toimijoita, vaikka omat liiketoimintakyvyt eivät riittäisikään. Asenneongelma on kovin suomalainen. Toisaalta missään ei vielä taida saada riittävästi sellaista koulutusta, jossa opas- 16 KEMIA 4/2011 tettaisiin teknisen alan ihmisiä oikeasti yrittäjiksi. Asiat opitaan yrityksen ja erehdyksen kautta, jos ehditään. ASUINMAANI on vuodesta 2007 ol- lut Alankomaat. Täällä on aika tavalla eri meininki. Vanhan kauppiaskansan jälkeläiset perustavat kilvan pieniä yrityksiä. Erilaisia erikoisliikkeitä on pienissäkin kaupungeissa vieri vieressä. Yrittäminen, myyminen ja markkinointi opitaan täällä jo koulussa. Siellä jokainen oppii myös kommunikoimaan tavalla, jota suomalaistenkin kannattaisi kokeilla. Alankomaiden vanhat pääomat liikkuvat notkeasti maailmalla, ja erilaisia rahoitusmahdollisuuksia on paljon. Maalla on Jere Koskinen tarkistaa paperitehtaan korroosiotilannetta Saksan Hürthissä. Koskinen on Helsingin yliopistosta väitellyt fysikaalinen kemisti, joka on toiminut vuodesta 2000 lähtien metsäteollisuuden ja sen toimittajayritysten palveluksessa USA:ssa ja Keski-Euroopassa. Hän osoittaa kolumnipalkkion HYK ry:lle Kumpulaan. Juha Ebeling AGRAARI-SUOMEN yhteiskunta eli paljolti metsästä. Ennen Nokiaa koko vientiteollisuuskin perustui suureksi osaksi metsän tuotteisiin. Toki oli Tampella, Valmet, Wärtsilä, Kone ja sittemmin Metso ja monta muuta metalliteollisuuden yritystä. Kemia on jostain syystä aina ollut jossain määrin lapsipuolen asemassa muuhun teollisuuteen nähden. Tietysti meillä on Kemira, joka on viime vuonna panostanut voimakkaasti vesikemiaan, sekä Neste, joka on omalla sarallaan ollut yksi kansallisen olemassaolon takaajista. Lehtitietojen mukaan myös Tekes on viime vuonna satsannut varoja kemianteollisuuteen enemmän kuin aikoihin. Hyvin menestyviä kemianalan pk-yrityksiäkin on eri puolilla maata. Pienet, dynaamisesti kasvavat start up -firmat ovat kuitenkin harvinaisuuksia. Pääomaa maassa on vähän. Rahoitusta tulee yleensä ensimmäiselle kierrokselle, mutta kehittyvä yritys tarvitsee kasvamiseen monta kierrosta erilaista rahoitusta. Jatkorahoitusjärjestelmää Suomessa ei käytännössä ole olemassa. Moni hyvä idea floppaa parin ensimmäisen vuoden aikana pääoman niukkuuteen, kun alkanut kasvu on syönyt kassavarat. myös kemian alalla huimat yritysperinteet. Se, mitä täällä ehkä tarvittaisiin lisää, ovat tekniset innovaatiot, joita pääomamarkkinat ja markkinointiosaaminen kykenisivät kaupallistamaan enemmänkin. Suomessa on kaiketi jo julkisesti tunnustettu, että metsä-, metalli- ja ict-sektorien lisäksi tarvitaan laajempaa kemian alan yrittäjyyttä. Oppia voisi tulla hakemaan vaikkapa Alankomaista. [email protected] www.softwarepoint.com IT:llä kemian huipulle! www.kemia-lehti.fi • • • LIMS kaikille toimialoille Laboratory Intelligence © - Laboratorion tieto hyödynnettäväksi informaatioksi Sähköinen asiointi laboratorion asiakkaille Ilmoita ERIKOISNUMEROSSA 5/2011! Special issue: Finnish Chemical Industry Tiedustelut ja varaukset: [email protected] puh. 044 539 0908 Nro 5 ilmestyy 1. syyskuuta Varaukset viimeistään 15. elokuuta. KEMIA Kemi Kemian innovaatioiden asiantuntija Patenttitoimisto BORENIUS & Co on immateriaalioikeuksiin erikoistunut, kansainvälisesti toimiva palveluorganisaatio, jolla on vankka kokemus ja osaaminen kemian ja biokemian aloilta. Ainutlaatuinen IPR 360° -konseptimme on suunniteltu auttamaan yrityksiä integroimaan immateriaalioikeudet osaksi niiden ydintoimintoja. IPR 360° -palveluihimme kuuluvat strategioiden ja prosessien määrittely, markkinakartoitukset ja kilpailija-analyysit, patenttien ja tavaramerkkien suojaus sekä lisensointi. IPR 360° -konseptimme mukautuu yrityksen liiketoiminnan vaiheisiin aina ideoiden syntymisestä innovaatioiden kaupallistamiseen asti. Periaatteemme on luottamuksellinen, henkilökohtainen ja joustava palvelu — jo vuodesta 1928. BORENIUS & Co | Tallberginkatu 2 A, 00180 Helsinki, Finland | Tel +358 9 686 6840 | www.borenius.ﬁ UUTISIA LUT akkreditoi koulutusohjelmansa Kemialla on nyt laatuleima yliopiston (LUT) kemiantekniikan koulutusohjelma on ensimmäisenä Pohjoismaissa saanut tekniikan alan EUR-ACE-akkreditoinnin. Kandidaattien ja diplomiinsinöörien koulutuksella on nyt laatuleima. EUR-ACE (European Accredited Engineering Programmes) -akkreditointi on merkki siitä, että laitoksen antama koulutus on tasokasta ja kansainvälisesti vertailukelpoista. ”Euroopassa, Saksassa, Hollannissa ja muissakin maissa monet tekniikan opetusta antavat yliopistot ovat jo akkreditoineet koulutuksensa. Uskon, että niin tekevät vähitellen kaikki korkeakoulut Pohjoismaissakin”, sanoo LUT Kemian koulutusohjelman johtaja, professori Ilkka Turunen, jonka mukaan mukaan statuksesta hyötyvät paitsi yliopisto myös sen opiskelijat. ”Kun meiltä valmistunut voi ulkomailta työtä hakiessaan näyttää paperin, jossa on EUR-ACE-leima, se on varmasti hakijalle valtti. Toisaalta kun ulkomainen opiskelija etsii itselleen paikkaa vaihto-opiskelujaksoa varten, leima toimii houkuttimena, joka kertoo hänelle, että Suomesta saa hyvää koulutusta.” Kaukaisten maiden pienille yliopistoille, jotka eivät maailmalla välttämättä kuulu tunnetuimpien joukkoon, akkreditointileima on napakka tapa markkinoida itseään laajemminkin. LUT onkin akkreditoimassa myös muita tekniikan koulutusohjelmiaan. Kemia ehätti ykköseksi oman aktiivisuutensa ansiosta. ”Meille kemiantekniikan laitoksessa kansainvälisyys on hyvin tuttua. Olemme jo pitkään tehneet aktiivista kansainvälistä yhteistyötä esimerkiksi opetuksen kehittä- misessä ja osallistuneet alan järjestöjen toimintaan”, Turunen taustoittaa. Tiukka prosessi LUT Kemian akkreditoinnin toteutti saksalainen ASIIN-organisaatio. ”Euroopassa toimii muitakin kemiantekniikan alan akkreditointielimiä, mutta päädyimme hyvään saksalaiseen vaihtoehtoon.” Itse akkreditointi kaikkine vaiheineen oli varsin vaativa, usean kuukauden mittainen urakka, joka käynnistyi koulutusohjelman laatimalla yksityiskohtaisella itsearvioinnilla. Kemiantekniikan laitos kävi läpi koko toimintansa perusopetuksesta valmistuneiden diplomi-insinöörien työllistymiseen asti ja raportoi sitten tiedot Saksaan. Kun akkreditointielin oli tutustunut itsearviointiraporttiin, Lappeenrantaan saapui varsinainen akkreditointiryhmä, joka koostui alan professoreista ja kemianteollisuuden edustajista. Lisäksi ryhmään kuului yksi kemiantekniikan opiskelija. Muutaman päivän vierailunsa aikana akkreditoijat järjestivät haastattelukierroksen, jossa vastaajina olivat niin laitoksen opetta- jat kuin opiskelijatkin. Lisäksi syyniin joutuivat muun muassa opetuskäytännöt, tentit ja opinnäytteet. ”Ryhmän käynnin jälkeen saimme jonkin ajan päästä vielä pyynnön erilaisista lisäselvityksistä, jotka toimitimme Saksaan. Kaiken kaikkiaan aika tiukka prosessi.” Myllystä mentiin kuitenkin läpi, ja huhtikuussa saatiin hyviä uutisia. Nyt LUT Kemialla on laatuleima, joka on voimassa kuusi vuotta, minkä jälkeen akkreditointi on päivitettävä. Akkreditoinnin lyhyen aikavälin hyödyt ovat Turusen mukaan jo havaittavissa. ”Saimme prosessin aikana hyviä ulkopuolisia näkemyksiä ja uusia ajatuksia siitä, miten opetustamme voisi kehittää. Opetuksen laadukkuus paranee niiden myötä koko ajan.” Lappeenrantaan hakeutuvien kemianopiskelijoiden laatuun Turunen on ollut tyytyväinen aiemminkin. ”Meillä on riittänyt hakijoita, myös ulkomaisia, niin että karsinta on viime vuosina jopa tiukentunut. Mutta ainahan hyviä hakijoita saa lisääkin tulla.” Päivi Ikonen Vesa Laitinen Lappeenrannan teknillisen SÄHKEITÄ Lappeenrannan teknillinen yliopisto on hankkimassa kansainvälistä laatuleimaa kaikille koulutusohjelmilleen. Keksijät perustivat yhteistyöfoorumin Suomalaiset keksijät ovat saaneet yhteistyöelimen, jonka tarkoituksena on tehostaa keksijöiden edunvalvontaa, nostaa heidän arvostustaan ja vahvistaa heidän asemaansa Suomen innovaatiotoiminnassa. Tavoitteena on myös parantaa keksijöiden IPR-osaamista. Kansallisen keksijäforumin perustivat Suomen keksijöiden keskusliitto KEKE ry, QUIN-Suomi ry, Suomalaisten keksijöiden tukiyhdistys ry ja Innovaatiokanava Oy. 18 KEMIA 4/2011 Papula-Nevinpat osti Forssén & Salomaan Patentti-, malli- ja tavaramerkkitoimisto Papula-Nevinpat on ostanut patenttitoimisto Forssén & Salomaa Oy:n, joka kuitenkin jatkaa toimintaa omalla nimellään ainakin vuoden 2011 loppuun. PapulaNevinpatin mukaan kauppa vahvistaa yhtiön asemaa erityisesti kansainvälisillä markkinoilla. Euroopan ja Euraasian teollisoikeusasioiden osaajana tunnetulla Papula-Nevinpatilla on toimistoja Suomen lisäksi Venäjällä, Valko-Venäjällä, Ukrainassa, Kazakstanissa ja Uzbekistanissa. VTT Suomalaista rumpu-uunien osaamista Japaniin Tilaussopimusta valmistelivat kehityspäällikkö Morihisa Yokota (vas.) UBE Industriesista, tutkimusprofessori Pertti Koukkari VTT:stä ja apulaisjohtaja Yuichi Nagano RCCM:stä, joka toimii VTT:n monifaasikemian laskentaohjelmien kaupallistajana Japanissa. 185x130_FIN_KemiaKemi.indd 1 VTT ja turkulainen Process Flow Ltd Oy toimittavat rumpu-uunien simulointimalleja Japaniin. VTT sopi asiasta Japanin teollisuusministeriön rahoittaman teollisuuskonsortion kanssa. Konsortio aloitti viime syksynä viisivuotisen projektin, jossa se kehittää uudentyyppisiä, vähäpäästöisiä uuneja sementtiteollisuudelle. Rumpu-uuneja käytetään myös muun muassa pigmenttien ja mineraalien valmistuksessa sekä ongelmajätteiden käsittelyssä. Suomessa laajin sovellus ovat metsäteollisuuden lipeäkierrossa hyödynnettävät meesauunit. Uunien päästöjä voidaan vähentää simuloimalla niissä tapahtuvia kemiallisia reaktioita ja palamista. VTT ja virtaussimulointiin erikoistunut Process Flow ovat yhdessä kehittäneet malleja, joiden avulla ennustetaan tarkasti rumpu-uunien reaktioita. Simulointi on tarpeen, koska mittausten tekeminen itse uuneissa on erittäin vaikeaa ja kallista. Simuloinnin avulla voidaan saavuttaa merkittäviä päästövähennyksiä, sillä sementtituotanto synnyttää viisi prosenttia ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä. Suomessa uuden sukupolven mallien kehitystä on rahoittanut Tekes muun muassa vuonna 2010 päättyneen Mallinnus- ja simulointi (MASI) -teknologiaohjelman kautta. 4/2011 20.04.11 09:43 KEMIA 19 UUTISIA Kuvantaminen tehostaa vaahdotusprosesseja merkiksi mineraalien rikastuksessa kaivosteollisuudessa. Numcoren teknologia on testikäytössä muun muassa Inmet Pyhäsalmi Mine Oy:n kuparija sinkkikaivoksessa Pyhäsalmella. Kaivoksen rikastamon päällikön Seppo Lähteenmäen mukaan järjestelmä on toiminut luotettavasti ja antanut tarkkaa tietoa vaahtopatjan tilasta. Koska säiliöiden sisään ei aiemmin ole voitu nähdä, rikastamoprosessin säätö on pitkälti perustunut kokemuspohjaiseen osaamiseen. Kun operaattori nyt pääsee katsomaan prosessin sisään, hän voi pitää seoksen koostumuksen koko ajan optimaalisena. Sensorin avulla voidaan analysoida vaahtopatjan paksuus sinkin esivaahdotuskennossa ja ennustaa sen perusteella tulevat romahdukset tai nahkoittumiset. Numcore Oy Uusi kuvantamistekniikka tuo lisää tehoja teollisuuden vaahdotusprosesseihin. Impedanssitomografiaan perustuvilla mittalaitteilla saadaan reaaliajassa kolmiulotteisia kuvia putkien ja säiliöiden sisäpuolelta. Laitteet on kehittänyt suomalainen Numcore Oy. Laitteet toteutetaan putken tai säiliön läpimitasta riippuen joko läpivirtaussensorina tai erikseen asennettavana sauvamaisena sensorina. Kun sensorin elektrodeihin syötetään heikkoa vaihtovirtaa, voidaan mitata säiliön sisällä olevien faasien sähkönjohtavuuserot. Varsinainen kuva muodostetaan inversiolaskennan avulla. Vaahdotusta käytetään esi- Suomalaiset tyytyväisiä lääkevaihtoon Scanstockphoto Reseptiin kirjoitettua lääkettä ei enää tarjota kuin apteekin hyllyltä, vaan farmaseutti ehdottaa usein tilalle rinnakkaisvalmistetta. 20 KEMIA 4/2011 Valtaosa suomalaisista on tyytyväisiä lääkevaihtoon eli siihen, että reseptissä määrätty lääke vaihdetaan apteekissa halvempaan vastaavaan. Enemmistö kansalaisista pitää edullisia lääkkeitä tehokkaina ja turvallisina. Nimikkeen vaihtamisesta kieltäytyvät yleisimmin yli 60-vuotiaat naiset, jotka käyttävät säännöllisesti jotakin reseptilääkettä. Ihmisten asennetta nykyiseen lääkevaihtokäytäntöön selvitettiin Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa. Jos lääke kuuluu vaihtokelpoisten listalle, apteekin pitää vaihtaa se edullisempaan valmisteeseen, ellei asiakas kiellä vaihtoa. Vaihtoa ei tehdä myöskään silloin, jos lääkäri on merkinnyt reseptiin vaihtokiellon lääketieteellisestä syystä. Lääkärin kielto on kuitenkin harvinainen. Professori Riitta Ahosen mukaan potilaista noin 10 prosent- tia kieltäytyy lääkevaihdosta. Tutkimukset vähenevät Suomessa tehtävien kliinisten lääketutkimusten määrä jatkaa laskuaan, kertoo Lääketeollisuus ry. Määrä on puolittunut huippuvuodesta 2006. Osasyynä asiaan on lääkevaihtojärjestelmä. Lääkeyritykset käynnistivät viime vuonna 113 tutkimusta, kun luku vuonna 2009 oli 120. Yhteensä tutkimuksia oli käynnissä 373, noin sata vähemmän kuin edellisvuonna. Patentti ei Suomessa yleensä suojaa itse lääkettä vaan sen valmistusmenetelmää. Markkinoille voi siksi tuoda edullisempia rinnakkaislääkkeitä jo ennen patentin raukeamista. Alkuperäislääkkeen tekijät eivät näin ehdi saada takaisin rahoja, jotka ne ovat sijoittaneet lääkkeen kehittämiseen, Lääketeollisuus muistuttaa. ”Suomalainen öljylähde” alkoi pulputa Forssan diesellaitoksen koeajot vihdoin vauhtiin Muovijätteen synteettiseksi dieseliksi muuntava Ekoport Oy:n laitos on viivästysten jälkeen käynnistynyt. Toimitusjohtaja Kristoffer Juslin uskoo, että laitos voi mullistaa biopolttoainealan ja konsepti nousta uudeksi suoma- Forssassa sijaitsevan laitoksen koeajoissa dieselin raaka-aineena on ollut pieniä määriä kotitalouksista kerättyä jätettä sekä jäteöljyjä ja sahanpurua. Laitospäällikkö Jukka Kuhasen mukaan parhaillaan analysoidaan ensimmäisten valmiiden erien laatua. Koeajot jatkuvat kesän ajan, ja myös varsinaiseen tuotantoon päästäneen tämän vuoden aikana. Laitos piti ottaa käyttöön jo runsas vuosi sitten, mutta saksalainen laitostoimittaja Alphakat ei pysynyt sopimuksessa. ”Tämän piti olla avaimet käteen -toimitus, mutta laitetoimitukset loppuivat, kun vasta 70 prosenttia laitoksesta oli valmiina”, kertoo Ekoportin toimitusjohtaja Kristoffer Juslin. Sama tilanne on toistunut Alphakatin muissakin hankkeissa eri puolilla maailmaa. Ekoport joutui hankkimaan puuttuvat laitteet ja osat ja tekemään viimeiset asennustyöt itse. Urakka oli hankala, sillä mitään mallipiirustuksia ei saatu. Samalla alkuperäinen noin 10 miljoonan euron laitosbudjetti on ylittynyt muutamalla miljoonalla. Yhtiö harkitsee vielä uusien turbiinien teettämistä, koska nykyisten intialaisvalmisteisten laatu on osoittautunut huonoksi. Suomalaisille etulyöntiasema Vastoinkäyminen on kuitenkin kääntymässä suomalaisten voitoksi. ”Olemme nyt edellä kaikkia muita vastaavia laitoksia maailmassa, koska olemme ensimmäisiä, jotka ovat saaneet laitoksen toimimaan. Uskon, että teknologia tulee olemaan vallankumouksellinen tällä alalla.” Pasi Kaskinen laiseksi vientituotteeksi. Ekoportin laitos käyttää raaka-aineenaan jätemuovia ja -öljyjä. Ensimmäiset valmiit tuote-erät ovat parhaillaan analysoitavina. Ekoport aikookin tuotteistaa laitoskonseptin ja kehittää siitä menestyksekkään vientituotteen. Esimerkiksi norjalaiset ovat olleet kiinnostuneita. Juslinin mukaan koko toiminta saattaa siirtyä Norjaan, ellei suomalainen tukipolitiikka muutu. ”Emme ole saaneet laitokselle yhtä pal- jon tukia kuin muut konseptit, vaikka tämä voisi olla uusi suomalainen kärkituote, kuten kännykät aikanaan”, Juslin vetoaa työja elinkeinoministeriöön. Ekoportin dieselhankkeesta kerrottiin Kemia-lehdessä 2/2010. Elina Saarinen PCDD/F, PAH, E-PRTR, akryyliamidi, DEHP, TBT, 2-etyyliheksanoli, TAEE, ALF/ARO split, THM, ANC, energiatiheys, ibuprofeiini, 2, 4-D, MCPA, lindaani, Serpula Lacrymans, Screen Air, TerrAttesT… Ei hepreaa, vaan otteita analyysivalikoimastamme. Anna meidän hoitaa analyysisi, jotta voit itse keskittyä kesään. [email protected] p. 03-230 6504 www.eurofins.fi 4/2011 KEMIA 21 SÄHKEITÄ UUTISIA Suomeen uudet paperimessut Suomi saa uuden paperi- ja selluteollisuuden toimittajille ja ostajille tarkoitetun kohtauspaikan. Paptech-tapahtuma järjestetään ensimmäisen kerran Helsingissä 6.–8. maaliskuuta 2012. Tilaisuutta isännöi maailman johtava alan tapahtumajärjestäjä Adforum, jonka omistavat Stockholmsmässan ja Suomen messut. Kemian vuoden valokuvakisa Kuukauden kuva Osallistu kilpailuun: www.kemia2011.fi Pakkausmessujen painopiste ruoka- pakkauksissa Helsingin messukeskuksessa 5.–6. lokakuuta järjestettävässä Pakkaus 2011 -tapahtumassa ovat pääosassa elintarvikepakkaukset sekä älykkäät ja ympäristöä säästävät pakkaukset. Messut järjestetään samanaikaisesti uuden Ruokateollisuus-tapahtumakokonaisuuden kanssa, joten esillä ovat sekä alan tuotantoettä pakkausprosessit. Honeywell laajentaa koulutus- ohjelmiaan Honeywell laajentaa matemaattis-luonnontieteellisiä ja teknillisiä koulutus- ja kehitysohjelmiaan varmistaakseen teollisuusautomaation osaajien saatavuuden. Omien ohjelmiensa avulla yhtiö kasvattaa muun muassa laitosohjaajia, kunnossapitoteknikkoja, käyttöönottoinsinöörejä, järjestelmänvalvojia ja esimiehiä. Honeywellin koulutusohjelmista valmistuu tänä vuonna reilut tuhat opiskelijaa. Kiinalaisostaja pelasti implantti- firma Inionin Kiinalainen Naton on ostanut tamperelaisen bioteknologiayrityksen Inionin. Viime vuonna konkurssiin hakeutunut Inion tekee biohajoavia, elimistössä itsestään liukenevia kirurgisia implantteja, joiden tuotanto on jatkunut konkurssipesän pyörittämänä. Kiinalaisostaja on luvannut, että tuotanto myös pysyy Tampereella. Kirurgisia laitteita ja implantteja valmistava Naton on tähän asti toiminut lähinnä Kiinan sisäisillä markkinoilla. 22 KEMIA 4/2011 Anna-Sofia Vilhunen: Xenon-lampun valossa Fysikaalista kemiaa ksenonlampun hohteessa. Kantaesitys marraskuussa Näytelmä A. I. Virtasesta Helsingin yliopiston kemian opettajaopiskelijat nousevat parrasvaloihin 11. marraskuuta, jolloin nobelisti A. I. Virtasesta kertova näytelmä saa ensi-iltansa. Luma-keskuksen juhlaseminaarin yhteydessä esitettävän näytelmän on kirjoittanut Ilkka Pollari, joka kiittää professori Maija Akselaa hankkeen toteutumisesta. ”Idea heräsi jo viitisen vuotta sitten jutteluistamme. Maija pani nyt toimeksi ja ilmoitti minulle, milloin ensi-ilta pidetään. Siitä se kirjoittaminen sitten lähti.” Kemirassa johtajana työskentelevä Pollari on kirjoittanut näytelmiä aiemminkin yhdessä Ilkka Aaltosen kanssa. Virtasen elämässä häntä kiinnostavat etenkin tieteellisen uran sivujuonet, kuten tuliset yhteenotot presidentti Urho Kekkosen kanssa. ”Kun sain selville, että Virtanen piilotti Biokemiallisen tutkimuslaitoksen Suomen lipun niin, ettei sitä voitu nostaa Kekkosen 70-vuotisjuhlien kunniaksi, tiesin että tämän käsikirjoituksen voi saada elämään.” Myös Virtasen suhde tämän lähimpään työtoveriin Henning Karströmiin (ks. s. 54) kuuluu näytelmän keskeisiin teemoihin. Maija Aksela oli tuottamassa AIV:stä kertovaa näytelmää ensimmäisen kerran jo vuonna 1995, jolloin Olarin tiedelukiossa tempaistiin Virtasen syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi näytel- AIV ikuistettiin vuonna 1980 postimerkkiin. Syksyllä tulee ensi-iltaan nobelistin elämästä kertova näytelmä. mäproduktio. Kemian vuotta juhlistavasta uudesta näytelmästä järjestetään ensi-illan jälkeen lisäesityksiä kysynnän mukaan. Leena Laitinen ILMOITUS Kolster yhdistää patentoinnin ja juridiikan asiantuntemuksen Innovaatioiden suojaaminen ja immateriaalioikeuksien hoitaminen on muuttunut entistä mutkikkaammaksi. Suomen suurin immateriaalioikeuksiin erikoistunut asiantuntijayritys Kolster vastaa asiakkaiden tarpeisiin tarjoamalla saman katon alla patenttiasiamiehen, tavaramerkkiasiamiehen ja juristin palvelut. Raisa Rautiainen ”Harva tulee ajatelleeksi, että yksinoikeuksien hankkimisen ja oikeudenkäynnin välimaastoon mahtuu monia asioita”, huomauttaa Kolsterin uutta IPR Legal -ryhmää johtava Legal Counsel Jyrki Nikula. ”Oikeussaliin asti päätyy aika pieni osuus riitatilanteista. Suurin osa riidoista ratkotaan neuvottelupöydissä.” Patenttitoimistot rekisteröivät perinteisesti yritysten oikeuksia, mutta Kolster panostaa jatkossa asiantuntijapalveluihin myös rekisteröinnin jälkeen. Sopimusneuvottelut ja konfliktitilanteet hoituvat sujuvasti, kun asiantuntemus löytyy oman katon alta. Euroopassa patenttitoimisto on usein osa asianajotoimistoa, Kolster on löytänyt asiaan oman lähestymistapansa. Parhaassa tapauksessa patentin alun perin kirjoittanut asiamies työskentelee lakiosaston naapurihuoneessa ja löytyy sieltä helposti opastamaan juristeja käsiteltävän keksinnön saloihin. Konsepti säästää asiakkaalta sekä aikaa että rahaa. ”Ennen asiakas saattoi toimia ainoana linkkinä patenttitoimiston ja ulkopuolelta ostetun juridisen palvelun välillä. Tämä on siihen verrattuna selvä parannus”, Nikula painottaa. Tänä keväänä aloittaneessa IPR Legal -ryhmässä työskentelee kolme ammattilaista. ”Meillä on muun muassa Suomen suurin antipiratismipraktiikka, jota hoitaa kannuksensa kotimaisissa ja kansainvälisissä yhteyksissä hankkinut IPR-lakimies Henrik af Ursin.” Kemian keksinnöt haastavia Kolsterilla työskentelee yhteensä yli viisikymmentä asiamiestä, joista kaksitoista on erikoistunut kemian ja biotieteiden alojen patentointiin. ”Meillä on asiakkaita laidasta laitaan yksittäisistä keksijöistä suuriin yrityksiin”, kertoo eurooppapatenttiasiamies Pirta Tiiro. Tiiro itse on koulutukseltaan biokemisti. ”Keksinnön pohjana olevaa kemiaa pitää kuitenkin myös juttua hoitavan lakimiehen ymmärtää”, Tiiro muistuttaa. ”Se tekee jutuista haastavia.” Nikula ja Tiiro edustavat hyvin Kolsterin osaamista. Molemmilla on pitkä kokemus asioiden hoitamisesta sekä Suomessa että ulkomailla. Vaikka Kolsterin oma asiakas usein on suomalainen yritys, neuvottelun vastapuoli saattaa tulla mistä päin maailmaa tahansa. EU-säännökset ovat yhtenäistäneet patentointiin liittyviä käytäntöjä Euroopassa, mutta lainsäädännöissä on silti yhä erojakin. ”Esimerkiksi työsuhdekeksinnöissä säännökset vaihtelevat maasta toiseen”, asiantuntijat kuvailevat alan mutkikkuutta. Kolster Oy Ab on perustettu vuonna 1874. Tätä nykyä perheyrityksessä toimii jo viides sukupolvi. Yritys tarjoaa immateriaalioikeuksiin, erityisesti teollisoikeuksiin liittyviä palveluja Helsingissä, Turussa, Tampereella, Vaasassa, Seinäjoella ja Oulussa, yhteistyökumppaninsa Iperat Oy:n kautta myös Joensuussa. ”Kun patentoinnin ja juridiikan osaaminen löytyvät samasta talosta, asiakkaan oikeuksien valvominen on tehokkaampaa ja nopeampaa”, sanovat Jyrki Nikula ja Pirta Tiiro. ILMOITUS ajankohtaista Reach valokeilassa kemian superviikolla Se toimii sittenkin – vai toimiiko? Kolmas kansainvälinen Helsinki Chemicals Forum pureutui neljään asiakokonaisuuteen: Reach-asetuksen toimivuuteen, kemikaaliturvallisuustiedon maailmanlaajuiseen käyttöön, kemianteollisuuden tulevaisuuteen kestävän kehityksen ohjaamana sekä biotalouden tilaan ja Helsinki Chemicals Forumin pääsihteeri Hannu Vornamo oli kutsunut paneeleihin alansa huiput maailmalta; poliitikkoja, virkamiehiä, teollisuusjohtajia ja asiantuntijoita. Esiintyjät edustivat eri sidosryhmiä osin ristikkäisine intresseineen. ”Kuulijakunta oli entistä kansainvälisempää, ja saimme paljon positiivista palautetta. Kansainvälistä mediaa olisi tullut enemmän kuin pystyimme vastaanottamaan”, pääsihteerinä jatkava Vornamo kertoo. Säännösasioiden johtaja Jukka Malm kemikaalivirasto Echasta valotti paneeliavauksessaan kemikaaliasetus Reachin historiaa ja tulevaisuutta. Jäsenvaltiot ovat toimittaneet komissiolle raportit Reachin toimivuudesta viime vuonna, ja Echan oma raportti julkaistaan nyt kesäkuussa. Komission raportti puolestaan julkaistaan ensi vuoden kesäkuussa. Raportit ovat pohjana, jos Reachin toimivuutta ryhdytään parantamaan. Kun useat sidosryhmät ja EU-organisaatiot haluaisivat kehittää järkälettä kukin omien tavoitteidensa suuntaan, herää epäilys, muuttuuko lopulta mikään. Tähän mennessä on käynyt ilmi, että Reach-asetus tuskin tulee olemaan esikuvana Euroopan ulkopuolella. EteläKorean uudessa kemikaalilainsäädännössä on kuitenkin paljon yhtäläisyyksiä Reachin kanssa. Risuja ja ruusuja Kentän ääntä edusti italialaisen kemian- Kimmo Brandt mahdollisuuksiin. Kimmo Heinonen Helsinki Chemicals Forumista on tullut entistäkin kansainvälisempi kemikaaliturvallisuuden tapahtuma. Helsingin kaupungintalon illalliselle tuli vieraita yli 40 maasta. 24 KEMIA 4/2011 REACH Helsinki Chemicals Forum • 19.–20. toukokuuta 2011. • 250 osallistujaa ja 25 median edustajaa 42 maasta. • Aineistoa esityksistä: www.helsinkicf.eu. • Seuraavan kerran 24.–25. toukokuuta 2012. yhtiön Sapicin toimitusjohtaja Cristian Furiosi, joka totesi joutuneensa siirtämään tutkimus- ja kehitystyön asiantuntijoitaan paperitöihin. Isosyanaatteja valmistavaan yritykseen tulee 150-sivuisia käyttöturvallisuustiedotteita, kun ennen riitti 15 sivua. ”Kemiantehdas on muuttunut paperitehtaaksi”, Furiosi kritisoi ja kertoi, että Kiinaan perustetun uuden tehtaan lupaja rakennusprosessi kesti alle vuoden, kun tehtaan laajentaminen Italiassa vei neljä vuotta. Reachin tärkeimpänä myönteisenä tuloksena pidettiin sitä, että Echan sivuilta löytyvät nyt ensimmäisen rekisteröintivaiheen aineista saadut tiedot. WWF-järjestöä edustanut Ninja Reineke ehdotti, että kaikki tunnetut karsinogeeniset, mutageeniset ja perimään vaikuttavat aineet tulisi viedä yhdellä päätöksellä Reachin ns. kandidaattilistalle eli erityistä huolta aiheuttavien aineiden listalle. Jukka Malm ei pitänyt ehdotusta hyvänä, koska luvanvaraisuusprosessi ylikuormittuisi ja merkittävien vaarallisten aineiden priorisointi vaikeutuisi. Europarlamentaarikko Dan Jörgensenin mielestä rekisteröintiasiakirjojen laatu ei ole kaikissa tapauksissa hyvä. Asetus määrää Echan tarkastamaan viisi prosenttia saapuneista asiakirjoista, mikä on WWF:n mielestä liian vähän. Malmin mukaan jo viiden prosentin tarkastaminen vie Echassa yli kaksi vuotta, ja määrän lisääminen vaatisi lisähenkilöstön palkkaamista. Kansalaisjärjestöt esittivät, että kehnojen rekisteröintiasiakirjojen tekijöiltä poistettaisiin Reach-rekisteröintinumero, mutta ehdotus ei saanut juuri kannatusta. Seuraavaan rekisteröintiin kaksi vuotta Työ on aloitettava heti Helsinki Chemicals Forumin aattona 18. toukokuuta järjestettiin kemikaalivirasto Echan kuudes sidosryhmäpäivä, joka veti 460 osallistujaa kuulemaan ja keskustelemaan Reach- ja CLP-asetusten nykytilanteesta ja tulevaisuudesta. Seuraava rekisteröintivaihe päättyy 30. toukokuuta 2013. Echan rekisteröintijohtaja Christel Musset arvioi, että tässä vaiheessa rekisteröidään 3 500 ainetta ja että virastoon tulee hulppeat 13 300 asiakirjaa. Edelliset rekisteröintikokemukset osoittivat, että työ on syytä aloittaa heti. Tiedonvaihtoryhmä Sief on perustettava, jos sellaista ei vielä ole, ja päärekisteröijän on ilmoittauduttava Echaan, josta saa merkittävää tukea Sief-työhön. Tulevassa rekisteröinnissä on mukana pienempiä yrityksiä, joiden valmiudet kansainväliseen Sief-työskentelyyn ovat huonommat kuin edellisen vaiheen suurten yritysten. Laboratorioiden eläinkokeiden kapasiteetti on myös seuraavan vaiheen pullonkaula. Tietojärjestelmän haasteet Echa teetti toimintansa alkuvaiheessa Reach-IT- ja Iuclid-tietojärjestelmät massiivisen rekisteröintitiedon siirtoon ja arkistointiin. Ensimmäinen rekisteröintivaihe sujui niiden avulla hyvin. Chesar on uusi IT-työkalu, jota Echa on rakentanut Iuclidin sisälle. Chesarilla voidaan tehdä kemikaaliturvallisuusarviot, kemikaaliturvallisuusraportit ja uudemmassa versiossa myös altistumisskenaariot. Järjestelmä pyrittiin saamaan valmiiksi jo ensimmäiseen rekisteröintivaiheeseen. Kun tämä ei onnistunut, teollisuus joutui kokoamaan valtavia tietomääriä muilla keinoin, eikä rekisteröintiasiakirjoille syntynyt yhtenäistä formaattia. On teollisuuden ja viranomaisten yhteinen etu, että Chesarista tulee toimiva tietojärjestelmä ja että kaikki raportit saavat yhtenäisen muodon. Echa kannustaa yrityksiä lataamaan Chesarin version 1.2 Echan sivuilta, käyttämään sitä ja tekemään kehitysehdotuksia virastoon. Echan riskienhallinnan toimeenpanoyksikön päällikkö Matti Vainio muistutti, että Euroopassa on ollut jo 30 vuotta menettely kemikaalin käytön kieltämiseksi. Ennen Reachiä yksittäistä kieltoehdotusta käsiteltiin jopa 5–10 vuoden ajan. Nyt Reach määrää aikataulun ja päätösvaiheet, mikä nopeuttaa prosessia. Kieltoprosessissa on parhaillaan neljä ainetta, mm. teollisuuden kannalta tärkeä dimetyylifumaraatti. Echan sivuilta löytyvät nyt ensimmäisen rekisteröintivaiheen aineista saadut tiedot. Ruotsalaisten ympäristöjärjestöjen muodostama ChemSec julkaisi toukokuun alussa päivitetyn SIN-listansa, johon se oli lisännyt 22 ns. hormonihäiritsijää. EU:n ympäristökomissaari Janez Potočnik totesi listan antavan kuvaa siitä, millaisia aineita EU-komissio harkitsee otettavaksi mukaan kandidaattilistalle. Biotalous painoalueena Royal Society of Chemistryn strategiajohtaja Rodney P. Townsend alusti keskustelun biotaloudesta, joka on valittu EU:n kehitysohjelmien painoalueeksi. Biotaloudella tarkoitetaan uutta tapaa tuottaa kemianteollisuuden raaka-aineita ja kehittää prosesseja. Geenitekniikka kuuluu osana biotalouteen, ja entsyymitekniikoiden kehittäminen on tärkeä osa kehitystyötä. ICIS Chemical Businessin toimittaja Doris De Guzman kertoi kymmenistä toteutuneista hankkeista, joissa hyödynnetään bioraaka-aineita ja joista suurimmat ovat Etelä-Amerikassa ja Aasiassa. Suomen kehitysapurahojen turvin paikalle saapuneita afrikkalaisia liikkeenjohtajia kiinnosti erityisesti uuden biotalouden vaikutus omien maidensa maatalouteen ja lannoitteiden hintoihin. Kirjoittaja on Reach-konsultti ja Kemialehden vakituinen avustaja. [email protected] 4/2011 KEMIA 25 ajankohtaista ÖTÖKKÄKARKOTE kannattaa valita tarkasti Hyväksyttyjen hyönteismyrkkyjen lisäksi markkinoilla on myös laittomia biosidituotteita. Ne on paras jättää ostamatta, vaikka hinta olisi edullinen. Valmisteiden teho on usein kyseenalainen, ja niillä saattaa olla myös terveyshaittoja. Päivi Ikonen Ininää, surinaa, pörinää. Minimittaisten hävittäjälentäjien hyökkäysiskuja ja viuhtovia käsiä. Vuosittainen ötökkäsesonki on alkanut, todistavat niin korvat, silmät kuin iholla kihelmöivät punaiset paukamat. Kesän myötä nousuun ovat perinteiseen tapaan ampaisseet myös hyönteismyrkkyjen ja -karkotteiden myyntikäyrät. Biosidisten torjunta-aineiden apu onkin inisijöitä vastaan puolustautuville korvaamaton. Torjuntavalmisteita tarvitaan myös silloin, kun ihmisen, hänen lemmikkinsä tai hänen kotinsa kimppuun käyvät esimerkiksi muurahaiset, sokeritoukat, punkit, luteet tai torakat. Erilaisia ötökkäkarkotteita on Suomessa tätä nykyä kaupan pitkälti toistasataa. Valtaosa niistä on asianmukaisesti tutkittuja ja käyttöön hyväksyttyjä – mutta eivät kaikki. Biosidituotteensa lainkuuliaisesti rekisteröineiden valmistajien ja maahantuojien keskuudessa aiheuttaa närää se, että markkinoilla kiristyvästä valvonnasta huolimatta näkyy yhä myös valmisteita, joilta hyväksyntä puuttuu. Ongelmana nettimyynti Biosidien ja muiden kemikaalien valvonnasta vastaa nykyään vuoden 2011 alussa perustettu Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes, joka on tilanteesta tietoinen. ”Törmäämme laittomiin biosidituotteisiin omassa valvonnassamme, ja saamme ilmoituksia tuotteista myös elinkeinonharjoittajilta”, kertoo ylitarkastaja Rainer Pätsi Tukesista. Kuluttajille on tarjolla monenlaisia hyväksyntää vailla olevia valmisteita, joita 26 KEMIA 4/2011 kaupataan niin hyönteisten kuin loistenkin karkottamiseen. ”Tarkkaa lukua on vaikea sanoa, mutta esimerkiksi lemmikkieläimille tarkoitettuja laittomia biosideja on markkinoilla varmaan kymmeniä. Meidän tiedossamme on tällä hetkellä 15 tuotetta.” Pahin ongelma piilee Pätsin mukaan siellä, missä arvata saattaa: verkossa. ”Osa tuotteista on sellaisia, että niitä myy ulkomainen nettikauppa, jolla on suomenkieliset sivut. Tällaiseen toimintaan Tukesin on mahdoton puuttua”, hän harmittelee. Kauppojen hyllyjä valvovat ensisijaisesti kunnalliset kemikaaliviranomaiset. Tampereella työn hoitaa ympäristöterveyden yksikkö. ”Meillä on Tukesin valtakunnalliseen ohjelmaan perustuva oma valvontajärjestelmämme”, kertoo ympäristöinsinööri Paula Saxholm, jonka mukaan tarkastajat törmäävät puutteisiin myös vähittäismyymälöissä. Kaupungissa on siksi käynnistymässä kauppoihin kohdistuva tehostetun valvon- oto kph toc ns Sca nan projekti. Laittomien biosidien ongelman laajuutta Saxholmkaan ei osaa tarkkaan arvioida. Kemikaalien myynnin pienet puutteet hoituvat tavallisesti huomautuksella, jonka jälkeen virhe korjataan. ”Mutta jos löydämme myyntipaikasta biosidisen torjunta-aineen, jolle ei ole haettu ennakkohyväksyntää, ohjeistamme kauppaa lopettamaan sen myymisen. Tarvittaessa järeämmät valtuudet ovat Tukesilla, joka päättää tuotteen poistamisesta myynnistä.” Myös hyönteismyrkkyjen ja -karkotteiden ennakkohyväksyntä on vuoden alusta kuulunut Tukesin vastuualueeseen. Ylitarkastaja Päivi Karnanin mukaan hakemusten määrä on laskussa, sillä menossa on EU:n biosididirektiivin mukainen siirtymäaika. ”Tänä vuonna saamme hakemuksia ehkä 20–30”, Karnani arvioi. Hakemuksen jättämisestä hyväksynnän saamiseen kuluu keskimäärin kuusi kuukautta, joten läpihuutojutusta ei ole kyse. Suomi | Venäjä | Ukraina | Valko-Venäjä | Kazakstan | Uzbekistan Valmisteeseen voi luottaa, kun siitä löytyy Tukesin hyväksymismerkintä. Hakijan on myös toimitettava tuotteesta ja sen ainesosista yksityiskohtaiset tutkimus- ja muut tiedot. Uuden biosidisen torjunta-aineen hyväksymisen kustannukset puolestaan merkitsevät hakijalle usean tuhannen euron kuluerää. Vanhan aineen uudelleenhyväksynnän hinta on sekin satoja euroja. Siinä pääsyy, miksi hyväksynnän hankinta jää joiltakin toiminnanharjoittajilta tekemättä. Hanki henkilökohtainen IPR-valmentaja. Valppautta kuluttajalle Tuotteiden aukoton jälkivalvonta on kuitenkin utopiaa, joten asiantuntijat kehottavat kuluttajia järjenkäyttöön ja valppauteen. Valmisteeseen voi luottaa, kun siitä löytyy Tukesin hyväksymismerkintä. Rainer Pätsin mukaan suurin laittomista tuotteista kuluttajille aiheutuva haitta on taloudellista laatua. ”Useimmat myynnissä olevat niin sanotut ”myrkyttömät karkotteet”, joilta hyväksyntä puuttuu, ovat todennäköisesti myös tehottomia. Kuluttajille siis myydään tavaraa, jolla ei ole sitä vaikutusta, mitä luvataan.” Epämääräiset tuotteet, joiden ainesosista puuttuu tutkimustieto tai pakkauksesta merkinnät, saattavat pahimmillaan kuitenkin muodostaa turvallisuusriskinkin. Hyväksytty tuote sisältää aina käyttöohjeen, jota pitää myös noudattaa, muistuttavat sekä Päivi Karnani että Paula Saxholm. ”Esimerkiksi lapset ovat riskiryhmä, jolle kaikki tuotteet eivät sovi”, Karnani sanoo. ”Joitakin karkotteita taas ei voi käyttää huonetiloissa, vaan ne on tarkoitettu vain ulkokäyttöön. Toisia suositellaan levitettäväksi vain vaatteeseen, ei suoraan iholle.” Tuotteessa tulee olla asiaankuuluvat varoitusmerkit, ja käyttöohjeesta pitää saada olennainen informaatio myös suomen kielellä, Saxholm korostaa. ”Jos suomeksi ei löydy riittävästi tietoa, se on silloin vajavainen ohje.” Suomessa käyttöön hyväksytyt biosidiset torjunta-aineet on listattu Tukesin BTA-rekisteriin. Rekisteri löytyy osoitteesta www.tukes.fi > Toimialat > Kemikaalit, biosidit ja kasvinsuojeluaineet > Biosidit. Laita teollisoikeusasiasi kerralla kuntoon. Meiltä saat henkilökohtaista ohjausta patentteihin, tavaramerkkeihin ja muotoilun suojaukseen liittyvissä asioissa – kaikkialla maailmassa. www.papula-nevinpat.com Mechelininkatu 1 a, PL 981, 00101 Helsinki. Puh. 09 348 0060 Arvoisat katalyysin parissa toimivat henkilöt, Suomen Katalyysiseura ry täyttää 25 vuotta vuonna 2013. Julkaisemme tuolloin kirjan Suomen katalyysialasta ja katalyysiseuran historiasta. Kutsumme teidät kirjoittamaan ja lähettämään materiaalia mm. näistä aiheista: •HistoryofFinnishCatalysisSociety •Catalysisinoilrefining •Catalysisofetherificationprocesses •Catalysisandsurfacescience •Fischer–Tropschsynthesis •Catalysisandtheoreticalchemistry •Asymmetriccatalysis •Enzymaticcatalysis •Polymercatalysis •Exhaustgascatalysis •Catalysisfrombiomassconversion •Homogeneouscatalysis •Photocatalysis •Catalysiswithorganometals •Characterizationofcatalysts •Conferences,symposiums,doctoralthesesandprizes infieldofcatalysis •Catalysisovermicro-andmesoporousmaterialsforfuels andfinechemicals EnglanninkielinenmateriaalitoimitetaanSuomen Katalyysiseuransihteerille31.8.2011mennessä osoitteeseen [email protected]. Tekstitvoivatsisältääkuvauksiasiitä,mitäjamissäontutkittu, sekäkeskeisimpiätuloksiaeriaihepiireistä.Katalyysiseuran hallitusvoitarvittaessamuokatatekstejä. NÄKÖKULMA SILLOIN ENNEN Kemia-Kemi 5/1976 Uutisotsikon ”Medipolar Oy” alla kerrottiin lääkealan kuulumisia. Kemia-lehden kolumnisti Anja Nystén on Kemikaalikimarakirjan (Teos, 2008) kirjoittaja, joka pitää blogia osoitteessa www.kemikaalikimara. blogspot.com. Somaa ja somea KUKA muistaa, mitä on kemiallinen aine nimeltä soma? Kyseessä on huume, jonka Aldous Huxley kuvasi romaanissaan Uljas uusi maailma. Soma vaikuttaa kuin alkoholi, mutta siitä ei tule krapulaa. Täydellistä fiktiota siis. Yksi nykyajan huumeista taas on some – sosiaalinen media, johon jää helposti koukkuun. Meneekö sinun päiväsi pilalle, jos et ehdi katsomaan Facebookia, Twitteriä tai muita sivustoja? Vai onko sosiaalinen media mielestäsi vain teinien ajanvietettä? Voisiko some kuitenkin olla jotain muutakin? Pitäisikö esimerkiksi asiantuntijoiden olla enemmän esillä sosiaalisessa mediassa? BLOGISSANI Kemikaalikimara kommentoitiin asiaa näin: ”Asiantuntijoiden tulisi jalkautua enemmän tavisten pariin. Suuret kuluttajamassat, jotka kauppojen hyllyjen sisältöä liikuttavat, eivät koskaan saa näistä [kemikaaleihin liittyvistä] asioista tietoa, jos sitä julkaistaan vain pienilevikkisissä alan lehdissä.” Toki tietoa on muuallakin kuin vain lehdissä. Olen ihmetellyt, miksi netissä jo oleva asiantuntijatieto ei tavoita ihmisiä. Olen saanut lukuisia kyselyjä muun muassa elintarvikkeiden lisäaineista ja useita kertoja ohjannut jopa toimittajia Eviran sivuille. Muita mainioita tietolähteitä ovat vaikkapa Syken ja Tukesin sivustot. ”PIENI määrä hömppää vaatii ison määrän rautalankaa.” Näin toteaa Tommi Uschanov kirjassaan Suuri kaalihuijaus – kirjoituksia yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä. Hömppäähän netissä riittää. Vastapainoksi tarvitaan osaajilta ymmärrettävästi ja rennosti kirjoitettua tekstiä. Kuka perustaisi sivuston, jossa asiantuntijat voisivat kirjoittaa vapaasti ja pohdiskelevasti omasta aihepiiristään siten, että kuka tahansa ymmärtää asian? Kysyntää olisi. Somessa voi herättää keskustelua ja parhaimmillaan siellä saa positiivista palautetta – ja se jos mikä on somaa. Anja Nystén [email protected] 28 KEMIA 4/2011 Yleismaailmallisesta suhdannetaantumasta huolimatta kotimainen lääketeollisuus pystyi vuonna 1975 jo toisena peräkkäisenä vuotena lisäämään markkinaosuuttaan, joka nyt nousi 52,8 %:iin. Lääkekaupan kokonaismäärä oli 547,4 milj. mk, mikä merkitsee noin 20 %:n markkamääräistä kasvua edelliseen vuoteen verrattuna. Medipolar Oy:n laskutus tilivuonna 1975-01-01–12-31 oli 29,5 milj. mk. Edelliseen vuoteen verrattuna oli lisäys 9,4 %. Lääketehtaan osalta kasvu oli 21 %. Vuoden aikana lisäsi lääketehdas markkinaosuuttaan 3,4 %:iin, mikä merkitsi 0,1 %-yksikön lisäystä edellisvuoteen verrattuna. Kemia-Kemi 6/1986 Professori Jorma K. Miettinen pohti Tshernobylin opetuksia. Onnettomuudesta saadaan paljon arvokasta tietoa reaktorionnettomuudessa syntyvän laskeuman käyttäytymisestä ja vaikutuksista sekä sitä koskevan pikaisen tiedottamisen tarpeellisuudesta. Useat valtiot, mm. Neuvostoliitto, ovatkin ehdottaneet kansainvälisen varoitus- ja avunantojärjestelmän perustamista IAEA:n johdolla. Meilläkin saatiin runsaasti kokemusta säteilyvalvontaorganisaatiomme toiminnasta. Se toimikin aika hyvin siihen nähden, että säteilyturvakeskus, johon paine keskittyi, joutui kamppailemaan monien puutteiden kanssa. Niitä juuri kartoitetaan ja ne täytyy korjata, koska tosi voi olla edessä koska tahansa. Myös väestönsuojelumme monet puutteet paljastuivat. Onneksi väestönsuojelua ei tällä kertaa tarvittu. Huonojen sääolosuhteiden vallitessa sen sijaan tällaisen onnettomuuden aiheuttama laskeuma voi olla kertaluokkia pahempi ja silloin on hengestä kysymys. Väestönsuojelun saattaminen toimintakuntoon muutakin kuin paperilla ei ole mitenkään ylivoimaista valtiolle, kunnille eikä kiinteistöille, kunhan vain tajutaan sen välttämättömyys. Vihreät 8s > 4/2011 KEMIA 29 Vihreät 30 KEMIA 4/2011 Vihreät 4/2011 KEMIA 31 Vihreät 32 KEMIA 4/2011 Vihreät 4/2011 KEMIA 33 Vihreät 34 KEMIA 4/2011 Vihreät 4/2011 KEMIA 35 Vihreät 36 KEMIA 4/2011 KEEMIKKO Kemia-lehden pakinoitsija Keemikko väittää katsovansa maailman menoa erlenmeyerlasien läpi. Valkoisen takin alla piilee kuitenkin monitaitoinen maailmankansalainen, jolle mikään inhimillinen ei ole vierasta. Hajuvettä ja pussikaljaa SUOMEA opiskelevalle ulkomaalaisel- le ei kannata antaa lahjaksi hajuvettä. Hän ei siitä ilahdu vaan vaatii selitystä: kuinka kukaan ilkeää lahjoittaa toiselle haisevaa lemua? Kysymykseen ei pidä vastata, että tuoksuvasta nesteestä käytetty ilmaus on poikkeus ja suomen kieli yleensä täysin loogista. Vastaus vain provosoi ulkomaalaisen ryöpyttämään poikkeuksen poikkeuksia. Kuten sellaisia, että ulkomailta tuleva on ulkomaalainen, mutta suomalainen ei ole kotomaalainen, vaikka olisi maalainen. Suomalainen sopeutuu, mutta ulkomaalaisen edellytetään kotoutuvan. Kotimainen ei voi edes kotautua, vaikka olisi lappalainen. Kun ulkomaalainen haluaa kotoutua, pitääkö hänen pysyä kotonaan? Epäonnistuuko ulkomaalaisen kotoutuminen, jos hän lähtee lähiökodistaan kadulle? Lähiöhän on oikeasti kaukalo, joten kaukaa tuleva epäkotimainen saattaa eksyä lähikeskustassa. Se ei ainakaan paranna tilannetta. Pahinta on, jos eksyy Helsinkiin. Kuinka ulkomaalainen voi tietää, onko hän matkalla Töölöön, Töölööseen vai Töölööhööseen? SINISIN suomalaisin silmin katsot- tuna eksynyt ulkomaalainen on viranomaisasia. Ulkomaalainen väittää suomalaisten virkamiesten olevan nimestään huolimatta naisia. Sillä aikaa kun naiset hoitavat yhteiskunnalliset Poliisin asiakkaat ovat yleensä ritehtävät presidentintointa myöten, miehet syrjäytyvät kapakoihin haus- kollisia, kun taas rikollisen asiakas on asianomainen asianomistaja. Asikaa pitämään. Saunamaan ilmiö on, että ystävien anomistaja omistaa asian, ellei varas kanssa seurustelua nimitetään syr- ole sitä ehtinyt anastaa. Hankesuunnittelualue on alue, jonjäytymiseksi. Mitä sosiaalisempi pusne ei tule suunnitella mitään eikä sikaljaveikko, sitä syrjäytyneempi. varsinkaan hankkeita. Epäsyrjäytynyt suoSuunnitteluhankkeiden malaisnainen ei ole so”Suomalainen siaalinen, vaikka olisi ei ole kotomaalainen, toteuttaminen on mahdotonta. Ulkomaalainen sosialisti. Viraston luuvaikka olisi saattaa vahingossa kutkulla istuva virkamiesmaalainen.” sua hankealuetta kieltonainen vastaa kysyttäalueeksi. essä, mutta vain hallinSuunnittelutarvealue on sen sijaan tolain asettamissa rajoissa, ja työntää napakasti pykälöidyn normivastauk- paikka, jonne saattaa saada rakensen kylkiäisenä asiakkaan kouraan nusluvan. Se tosin edellyttää suunnittelutarvepoikkeamislupapäätöstä. lainmukaisen valitusosoituksen. Virkaan kuuluvat konsultointikielto Sellaisen hakeminen ei ymmärrettäja neuvontapakko. Lisäksi moni viran- västi ole ulkomaalaiselle mahdollista, sillä valtaosa heistä tuupertuu jo enhaltija käyttää tukisukkia. Konsultointikieltoonkin löytyy ul- nen sanan puoltaväliä. komaalaisen mukaan poikkeus. Asiakkaalle kysymättä vastaavaa virka- ULKOMAALAISEN näkökulmasta vihenkilöä kutsutaan neuvottelevaksi ranomaisen pääasiallinen tehtävä on virkamieheksi erotukseksi pelkästään ketjuttaa uusia yhdyssanoja muukavalitusosoituksia jakavista tavallisista laisen päänmenoksi. Yksinkertaiset virkamiehistä. asiat, kuten vaikkapa pultsarit, kooNeuvottelulörppö virkanaismies on dataan työmarkkinarajoitteis-vapaakuitenkin vaarassa syrjäytyä. Jo hymy aikaorientoituneiksi henkilöiksi. saattaa olla ensimmäinen askel kohti Viimeistään se osoittaa, ettei Suopussikaljaporukoita, joten sellaista on messa arvosteta lomailua eikä leppoiturha odottaa ainakaan urasuuntautu- saa yhdessäoloa. Jotta suomalainen neelta Kelan etuuskäsittelijältä. saa hetken hengähtää, hänen on pakko paeta korpeen eräjärven rannalle, VIRANOMAISEN suomi tarkoittaa jossa hänellä on tilaisuus pukeutua juuri päinvastaista kuin sanakirjakään- syrjäytyneiden vapaa-aikaorientoitunös. Kun asiaton oleskelu on kielletty, neiden henkilöiden rentoon tyyliin. Vasta kesämökillä suomalainen vase ei tarkoita, että asiallinen oleskelu olisi sallittu. Asiantuntija on harvoin pautuu suunnittelutarveratkaisuista ja asianomainen, joskus kuitenkin viran- elää luonnonmukaisessa pussikaljaomainen. Omaiseksi tulemiseen tarvi- hengessä. taan ruumis, ja silloin saattaa päätyä Keemikko poliisin asiakkaaksi. 4/2011 KEMIA 37 TUTKIMUKSESSA TAPAHTUU Vihreämpää syntetiikkaa mikroaalloilla Kestävää kehitystä ja vihreää kemiaa voidaan edistää muun muassa mikroaaltojen avulla. Puhtaat tuotteet syntyvät niillä nopeammin ja ympäristölle haitattomammin kuin perinteisillä tekniikoilla. Jyväskylän yliopiston tuoreessa tutkimuksessa onnistuttiin valmistamaan biologisesti aktiivisia syklodipeptidejä mikroaaltoreaktorissa ilman katalyytteja. ”Näissä reaktioissa käytetään usein katalyytteinä happoja tai raskasmetalliyhdisteitä”, kertoo professori Erkki Kolehmainen. ”Vihreässä kemiassa taas tähdätään prosesseihin, joissa haitallisten aineiden käyttö ja energian kulutus minimoidaan.” Jyväskyläläisten aikaansaamissa reaktioissa luonnon aminohapot muodostivat kuusiatomisia renkaita, niin sanottuja diketopipertasiineja. Reaktio oli Kolehmaisen mukaan nopea ja muodostuneiden tuotteiden saannot erinomaisia, joskus jopa kvantitatiivisia. ”Tuotteiden puhdistamiseen ei myöskään tarvittu hankalia kromatografisia tekniikoita, joten siltäkin osin tuotteiden valmistus nopeutui. Perinteisillä synteesimenetelmillä tämä olisi ollut monivaiheinen ja vaivalloinen prosessi.” Menetelmän käytön kannalta lupaavin tulos saatiin, kun pipekoolihapon peilikuvaisomeerien seoksesta syntyi yhtä puhdasta tuotetta, vaikka teoriassa tuotteina olisi voinut syntyä kolmea erilaista muotoa. Tutkijat varmistivat tuottamiensa molekyylien rakenteen ja puhtauden spektroskooppisin ja röntgendiffraktiomenetelmin. Biologisesti aktiivisille molekyyleille voidaan Kolehmaisen mukaan löytää monenlaisia lääketieteellisiä käyttökohteita. ”Lupaavia tuloksia on jo saatu yhdisteiden käyttökelpoisuudesta antibiootteina, sytostaatteina sekä mahdollisena hoitona prionisairauksiin, joihin ei vielä tätä nykyä ole lääkinnällistä hoitoa.” Reaktio lyhenee tunneista minuutteihin Mikroaaltoavusteiseen syntetiikkaan Jyväskylässä kokeiltiin ensin tavallista mik- roaaltouunia. Siinä kokeiden toistettavuus oli kuitenkin huono, joten laboratorio hankki oikean mikroaaltoreaktorin, mikä ei Kolehmaisen mukaan ollut kallis investointi. Reaktorissa paineen hallinta ja lämpötilan säätely on helppoa. Mikroaaltoreaktion edut ovat kiistattomat, Kolehmainen sanoo. Perinteisellä öljyhaudelämmityksellä reaktio veisi tunteja, mutta mikroaaltoreaktori lyhentää ajan minuuteiksi. Tuoreessa tutkimuksessa syntyneet tuotteet olivat puhtaita, eikä reaktiossa ja yhdisteiden puhdistuksessa tarvittu suuria liuotinmääriä. ”Lisäksi reaktorin voi ohjelmoida tekemään useita reaktioita peräkkäin, mikä myös säästää kemistin aikaa.” Jyväskyläläiset orgaanisen kemian tutkijat tekevätkin perinteisen syntetiikan rinnalla jatkuvasti kokeita myös mikroaaltoreaktorin avulla, Kolehmainen kertoo. ”Mikroaaltomenetelmää voidaan soveltaa mitä erilaisimpiin synteeseihin.” Sanna Alajoki Reijo Kauppinen Materiaalitutkijat kehittävät verkkokalvoproteesia Tohtoriopiskelija Kari Ahonen (vas). ja post-doc -tutkija Nonappa ovat tyytyväisiä mikroaaltoreaktorin nopeaan ja luotettavaan toimintaan. 38 KEMIA 4/2011 Tampereen teknillisen yliopiston ja japanilaisen Tohokun yliopiston yhteisessä tutkimuksessa kehitetään biomateriaaleja sokeutumisen ehkäisyyn. Tutkijoiden tähtäimessä on muun muassa kantasolupohjainen verkkokalvoproteesi ikärappeumasta, glaukoomasta, diabeettisesta retinopatiasta ja muista verkkokalvosairauksista kärsiville. Tutkimusprojekti on saanut Suomen Akatemian, Tekesin ja japanilaisen tutkimusrahoittajan JST:n kolmivuotisen rahoituksen, kuten myös kolme muuta suomalais-japanilaista hanketta. Niissä päämääränä ovat kudosmallit lääkevastetutkimukseen, hoito sydämen vajaatoimintaan sekä uudet painettavan elektroniikan ratkaisut. Tamperelaistutkijat: ”Ehkäisevän lääkityksen hyödyt kyseenalaisia” Psykoosilääkkeet jäävät syömättä Valtaosa skitsofreniaan sairastuneista ei ota psykoosilääkkeitään ohjeen mukaisesti. Huomattava joukko joutuu siksi pian sairaalasta päästyään uudelleen hoitoon. Tiedot käyvät ilmi laajasta tutkimuksesta, jossa seurattiin yli kahtatuhattaviittäsataa suomalaista skitsofreniapotilasta seitsemän vuoden ajan. Yli puolet tautidiagnoosin saaneista ei joko vie reseptiään apteekkiin lainkaan tai lopettaa lääkityksen jo ensimmäisen kuukauden aikana. Lääkkeet kannattaisi kuitenkin ottaa, sillä niin toimivien riski päätyä takaisin sairaalaan on 62 prosenttia pienempi kuin lääkityksestä laistavien. Myös kuolleisuus on lääkkeitä käyttävillä matalampi. Tehokkaimmin toimivat pitkävaikutteiset lihakseen pistettävät psykoosilääkkeet. Niitä käyttävien riski uuteen sairaalajaksoon on 64 prosenttia vähäisempi kuin tabletteja nauttivien. Itä-Suomen yliopiston professorin Jari Tiihosen mukaan tutkimus on ensimmäinen laajalla, valikoitumattomalla tutkimuspopulaatiolla tehty selvitys, joka keskittyi psykoosilääkkeiden todelliseen käyttöön ja tehoon. Suomalais-brittiläisen tutkimuksen tulokset julkaistiin American Journal of Psychiatry -lehdessä. Scanstockphoto niistä vain 343 olisi voitu estää siten, että kaikki 1 860 000 yli viisikymppistä kansalaista olisivat syöneet estolääkitystä, tutkijat laskevat. Suuri osa ennaltaehkäisevän lääkehoidon nykyisistä kliinisistä ohjeista ja suosituksista perustuu heidän mukaansa väitteisiin, joita ei ole tutkimuksin todistettu. ”Ei ole olemassa pätevää tutkimustietoa edes lääkkeiden tehokkuudesta, saati niiden vaikuttavuudesta arkisessa kliinisessä käytössä”, kirjoittavat tamperelaistutkijat, joiden mukaan kustannustehokkuutta koskevilta tutkimuksilta pitää vastedes vaatia testituloksia todellisista hoitotilanteista. Tutkijoiden artikkeli julkaistiin huhtikuussa British Medical Journalissa. Verenpaineen voi pitää aisoissa ja luuston lujana myös liikunnan ja terveellisen ruokavalion avulla. Suomalaislapsia lääkitään oikein Scanstockphoto Verenpainelääkkeistä, sydänlääkkeinä käytettävistä statiineista ja luukadon torjuntaan tarkoitetuista bisfosfonaateista ei ole juurikaan hyötyä. Näin sanoo dosentti Teppo Järvisen johtama Tampereen yliopiston tutkijaryhmä, joka kyseenalaistaa ennaltaehkäisevän lääkityksen kustannustehokkuuden. Tutkijoiden mukaan kliinisissä lääkekokeissa saadut hyvät tulokset johtuvat paljolti siitä, että testattavat potilaat on valittu huolellisesti ja kokeita tekevällä henkilökunnalla on erityisasiantuntemusta. Käytännön elämässä lääkkeiden todellinen vaikutus on vähäinen. Esimerkiksi tutkijat ottavat ikäihmisten lonkkamurtumien ehkäisemisen luulääke bisfosfonaatilla. Kun Suomessa vuonna 2003 tapahtui lähes 7 500 murtumaa, Vain otettu lääke auttaa, tutkijat muistuttavat. Suomalaiset vanhemmat osaavat lääkitä lastensa sairauksia ja oireita hyvin, ilmenee Itä-Suomen yliopistossa väitelleen Kati Sepposen tutkimuksesta. Lasten antibioottikuurit toteutuvat ohjeen mukaisesti yli yhdeksän kertaa kymmenestä. Vanhemmat tietävät, että kuuri on käytettävä loppuun asti. Vanhemmat myös luottavat lääkkeisiin toisin kuin vaihtoehtohoitoihin, kuten homeopatiaan ja luontaistuotteisiin, joihin he suhtautuvat epäilevästi. Lisäksi lapset rokotetaan tunnollisesti, kertoo THL:n tuore raportti. Vain kolme suomalaislasta tuhannesta jää rokottamatta vanhempien kieltäytymisen takia. 4/2011 KEMIA 39 TUTKIMUKSESSA TAPAHTUU Visa Noronen Erityisesti mikroskopian koulutus on vauhdilla siirtymässä kohti digitaaliaikaa. Isolla näytöllä yksityiskohdat näkyvät selvästi ja monelle yhtä aikaa. Jättinäyttö ja netti mullistavat mikroskopiaa Jättinäytöllä varustettu virtuaalinen nettimikroskooppi tuo uusia ulottuvuuksia mikroskopiatutkimukseen ja -opetukseen. Innovaation ovat kehittäneet Suomen molekyylilääketieteen instituutin (FIMM) tutkijat yhdessä MultiTouch Oy:n kanssa. Pöydän tai jopa seinän kokoista näyttöä koskettamalla voi navigoida, zoomata ja siirtyä näytteen luonnollisesta koosta jopa tuhatkertaiseen suurennokseen, jolloin esimerkiksi kudosnäytteessä erottuvat solut ja solunsisäiset osat. Kun perinteinen mikroskooppi näyttää kerrallaan vain pienen osan tutkittavasta näytteestä, virtuaalisella mikroskoopilla siitä voidaan tehdä kymmenistä tuhansista kuvista koostuva yhdistelmä, joka kattaa näytteen kokonaan. Biologiset näytteet muutetaan digitaaliseen muotoon mikroskooppiskannerilla ja tallennetaan palvelimelle, josta kuvat luetaan näytölle netin kautta. Tekniikka perustuu Helsingin ja Tampereen yliopistoissa muutama vuosi sitten kehitettyyn webmikroskopiaan. Opetustilanteessa opettaja ja opiskelijat voivat seistä näytön ympärillä ja tutkia samaa näytettä yhdessä. Monikosketusnäyttö tottelee monen kämmeniä yhtä aikaa. ”Myös tieteellisissä kokouksissa tämä on erittäin havainnollinen ja luotettava tapa tarkastella mikroskooppinäytteitä esimerkiksi tilanteissa, joissa pitää saavuttaa yksimielisyys harvinaisesta tapauksesta”, sanoo dosentti, tutkimusjohtaja Johan Lundin FIMMistä. Hiilen lisääminen titaanidioksidikalvoon parantaa kalvon sähkönjohtavuutta ja mahdollistaa esimerkiksi dopamiinin määrittämisen ohutkalvoelektrodilla, osoittavat suomalais-brittiläisen tutkimushankkeen tuoreimmat tulokset. Menetelmää voidaan mahdollisesti hyödyntää myös muiden puolijohdemateriaalien, kuten esimerkiksi alumiinidioksidin (Al2O3), silikonidioksidin (SiO2) ja raudan oksidin (Fe2O3) pinnan sähkönjohtavuuden ja reaktiivisuuden parantamisessa. Professori Mika Sillanpää ja tutkija Anne Vuorema Lappeenrannan teknillisen yliopiston vihreän kemian laboratoriosta kehittivät yhdessä Oxfordin yliopiston ja muiden englantilaisten tutkimusryhmien kanssa tekniikan, jonka avulla muodostettiin sel40 KEMIA 4/2011 luloosan nanokuiduista ja titaanidioksidin nanohiukkasista elektrodin pinnalle ohutkalvo. Sen jälkeen kalvo hiillostettiin. Hiilen määrää kalvolla voidaan säädellä vaihtelemalla selluloosan nanokuitujen määrää alkuperäisellä kalvolla. Titaanidioksidi on puolijohde, jonka on todettu olevan tehokas valokatalyytti veden ja ilman puhdistuksessa. Se on käytössä myös valokennoissa ja valosähkökemiallisissa prosesseissa. Lisäksi titaanioksidi on sopiva materiaali heterogeenisiin katalyyseihin ja sensoreihin. Tutkijat ovat viime aikoina kiinnostuneet erityisesti hiili-titaanidioksideista. Tutkimus julkaistiin Physical Chemistry Chemical Physics (PCCP) -lehdessä. Scanstockphoto Hiili parantaa ohutkalvon sähkönjohtavuutta Uutuusmenetelmällä voidaan mahdollisesti parantaa muidenkin puolijohdemateriaalien ominaisuuksia ja sitä kautta esimerkiksi aurinkokennojen tehoa. Teemme advertoriaali-ilmoituksenne avaimet käteen -palveluna! Kysy lisää: myyntipäällikkö Kalevi Sinisalmi, puh. 044 539 0908. KEMIA Kemi ORION-FARMOS TUTKIMUSSÄÄTIÖN APURAHAT VUODELLE 2012 JULISTETAAN HAETTAVIKSI Apurahat myönnetään lääketieteen, eläinlääketieteen, farmasian sekä niihin liittyvien luonnontieteiden, kuten kemian ja fysiikan, aloille 1) 2) nuorille tutkijoille (ei väitelleille) tieteellistä tutkimustyötä varten (suuruudeltaan enintään 5 000 euroa) sekä äskettäin (viiden vuoden sisällä) väitelleille tutkimustyön jatkamiseen (suuruudeltaan enintään 25 000 euroa). Apurahoja voidaan myöntää myös ulkomailla tehtävää tutkimustyötä varten. Säätiö ei kuitenkaan jaa pelkkiä matka-apurahoja esim. kongresseihin. Hakemus toimitetaan sähköisellä hakemuslomakkeella, joka on Orionin kotisivulla www.orion.fi. Liitteitä ja suosituskirjeitä ei käsitellä. Apurahansaajien eläkevakuuttaminen on toteutettu vuoden 2009 alusta maatalousyrittäjän eläkelain mukaisesti. Lain mukaan vakuutusvelvollisuus koskee kaikkia niitä Suomessa asuvia apurahansaajia, jotka ovat saaneet Suomesta myönnetyn työskentelyapurahan vuonna 2009 tai sen jälkeen. Apurahan tulee olla tällöin tarkoitettu vähintään neljän kuukauden työskentelyyn Suomessa ja euromäärältään vähintään 1 149,45, mikä vastaa vuosiansiona 3 448,34 euroa (vuoden 2011 tasossa). Tietyin edellytyksin vakuuttamisen piiriin kuuluvat myös ulkomailla tapahtuva apurahatyöskentely ja ulkomaalaisen Suomessa tekemä apurahatyö. Lisätietoa Maatalousyrittäjien Eläkelaitoksesta www.mela.fi. Hakuaika päättyy 19.9.2011. Päätökset apurahojen saajista tehdään vuoden 2011 aikana ja myönnetyt apurahat maksetaan saajan tilille ennen vuoden loppua. Yhteydenottoihin vastaa tutkimussäätiön asiamies Anu Imppola, puhelin: 010 426 3803. Orion-Farmos Tutkimussäätiön hallitus Antti Lahdenperä (vas.) ja Teemu Myllymäki vastasivat päivän näyttävimmistä saippuakuplista. Kuplia ja kemiaa Kampissa Helsingin Narinkkatorilla 12. toukokuuta järjestetty Kemiaa Kampissa lunasti odotukset. Yleisö nappasi koukut, joita kemian seurat virittelivät yhdessä alan opiskelijoiden ja yhteistyökumppanien kanssa. Kuvat: Lauri Lehtinen Leena Laitinen Professorit Hilkka Knuuttila, Markku Leskelä ja Matti Näsäkkälä seuraavat tarkasti, kun toinen toistaan komeammat saippuakuplat nousevat ilmaan. Tuomarikolmikolla on täysi työ valita kooltaan, kestävyydeltään ja ulkonäöltään parhaat. Marja Happosen luotsaamaan saippuakuplakisaan jonottaa sekä ennakkoon ilmoittautuneita että kadulta mukaan innostuneita. Voiton vievät Helsingin yliopiston kemistit ry:n Antti Lahdenperä ja Teemu Myllymäki, jotka lunastavat näin paikan 2. joulukuuta Heurekan kemian yössä käytävään finaaliin. Grillauspisteessä käy kuhina, kun professori Anu Hopia ja keittiömestari Tatu Lehtovaara tarjoilevat kaasu- ja hiiligrillattuja makupaloja ohikulkijoille. Ritva ja Kari Siitonen poikkesivat Helsingin-reissullaan tutustumaan kemiaan. 42 KEMIA 4/2011 Kioskin antimet hupenevat vauhdilla, kun kansa haistaa kypsän pihvin. Yleisö tungeksii päätelttaan, jossa Heurekan tiedesirkustirehtööri Harri ”Heko” Montonen vetää kemiashow’taan. Yleisö saa pian ihmetellä, minne se kahvi oikein katosi kupista. ”Lapsilta tulee yleensä kolmenlaisia veikkauksia: ’Siinä on mag-neettia!’ ’Se laittoi sinne jotain ainetta!’ ’Se taikoi sen!’ Arvauksesta voi päätellä paljon tulevasta urasta. Ensimmäisistä tulee fyysikkoja, toisista kemistejä. Ja ne kolmannet… no, jonkunhan täytyy uskoa salaliittoteorioihin”, Montonen leukailee. ”Hyvä kun tällaisia järjestetään” Eläkeläiset Ritva ja Kari Siitonen olivat tulleet Tuusulasta viettämään Helsinki-päivää. ”Kuultiin aamulla radiosta, että on tällainen kemiatapahtuma. Kemian vuonna tapahtuu 12.6. Eskon päivä kemian teemalla, Tekniikan museo, Helsinki 13.–15.7. Kemiaa Suomi-Areenalla, Pori Kemiaa Pohjanmaalla, Kokkolan asuntomessualue Riikka Hopiavaara 11.8. Lisätietoja: www.kemia2011.fi Orgaanisen kemian laboratoriossa syntyi yllätyksellisiä tuoksuja, kertoo Sofia Suutarinen (oik.). Tukea opiskelijoille ja paikallisseuroille ”Hienosti meni”, iloitsee Suomalaisten Kemistien Seuran Heleena Karrus ja kiittää Narinkkatorin tapahtumaan osallistuneita kumppaneita ja opiskelijoita.” Sekä Helsingin yliopiston että Aalto-yliopiston kemian opiskelijat olivat innolla mukana rakentamassa tapahtumaa.” ”Tuemme opiskelijajärjestöjen yhteistä toimintaa ja kannustamme samalla opiskelijoita mukaan seuratoimintaan”, kemian vuoden suunnitteluryhmää vetävä Markku Leskelä kertoo. ”Tästä on tullut hyvää palautetta, ja tapahtumissamme on alkanut näkyä entistä enemmän nuoria.” Suomalaisten Kemistien Seura on kemian vuoden tapahtumien suurin yksittäinen tukija. Yhdistys rahoittaa paikallisseurojen järjestämiä tapahtumia 35 000 eurolla. Paikallisseurat ovat kiittäneet organisoimalla sarjan tapahtumia, joiden suosio on yllättänyt järjestäjät itsensäkin. Päätettiin poiketa, kun osui matkan varrelle”, Kari Siitonen kertoo ja pitää tilaisuutta tarpeellisena. ”Kemiaa on kaikkialla mutta se on aika paljon piilossa. Loppujen lopuksi ei olisi edes elämää ilman kemiaa.” ”Lääkkeisiin ja ruokaankin tarvitaan kemiaa”, miettii Ritva Siitonen, joka piti pääteltassa kuulemaansa esitystä Parkinsonin taudin lääkityksestä kiinnostavana. ”Hyvä kun tällaisia järjestetään, ihmiset pysähtyvät ja saavat ajatella.” Minne se kahvi sitten katosi? Sitä Heko Montonen ei suostu paljastamaan, mutta olosuhteet huomioon ottaen on paras veikata, että se laittoi sinne jotain ainetta. Tutkijan työlle Huutomerkki jättifontilla Tapiolan lukiolaisten kemian ryhmä pääsi hyppäämään koulunpenkiltä suoraan tieteen etulinjaan toukokuisella tiedeleirillä, jota isännöi Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoulu. Aalto-yliopiston kemian vuoden kunniaksi järjestämä tiedeleiri käynnistyi vappupäivän jälkeisenä maanantaiaamuna. Kolmeen pienryhmään jakauduttuamme suuntasimme tutkijoiden johdolla ensimmäisiin laboratoriotöihimme. Epäorgaanisen kemian yksikössä ryhmällemme jaettiin ohjevihkonen seuraavaa puolitoistatuntista varten. Työmme aiheeksi osoittautui ”Li-ioniakkututkimus”, ja vihkoa selaillessani tunsin jonkinlaisen tietämättömyyden pelon valtaavan mieleni. Tunne kuitenkin katosi, kun meille selvisi, että olimme tulleet suoraan koulunpenkiltä tieteen etulinjaan. Pääsimme työskentelemään oikeaan tutkimuslaboratorioon ja saimme kukin valmistaa jonkin osan uudenlaisesta litiumioniakusta. Itse pääsin onnekkaana kokoamaan yhden kennoista. Oli uskomatonta nähdä ja kokea, miten yksinkertainen systeemi kyseessä oikeastaan onkaan. Seuraavaksi oli vuorossa pH-arvojen mittausta ja sähkömagneettisen säteilyn absorption määrittämistä fysikaalisen kemian laboratoriossa. Saimme valmistettavaksi neljä eri liuosta ja pääsimme jokainen kokeilemaan sähkökemiallista pH-mittaria ja spektrofotometriä. En itse ollut ennen käyttänyt kumpaakaan laitetta, joten oli mielenkiintoista seurata tietokoneen näytöltä, kuinka spektrofotometri mittasi valmistamiemme liuoksien spektrit. Kohti tutti fruttia Päivän kolmantena laboratoriotyönä valmistimme erilaisia tuoksuvia estereitä orgaanisen kemian laboratoriossa. Työn tarkoituksena oli erilaisia happoja ja alkoholeja yhdistelemällä tuottaa teollisuudessakin käytettyjä tuoksuja. Lisäsimme koeputkiin tarkasti mitattuna esimerkiksi 30 tippaa oktaania ja 15 tippaa etikkahappoa sekä katalyytiksi 10 tippaa rikkihappoa. Sen jälkeen liuos lämmitettiin vesihauteessa. Jäähtymisen ja vedellä laimentamisen jälkeen haisteltiin, olimmeko saaneet aikaan toivotun tuoksun. Laboratorioparini ja minun liuokset eivät aina vastanneet toivomaamme, mutta ainakin yritystä löytyi ja hauskaa oli. Työn viimeinen etappi eli liuoksien yhdistäminen tutti frutti -tuoksuksi ei sekään aivan tuottanut toivottua hedelmäistä aromia, mutta ehkäpä ensi kerralla? Kotiinviemisiksi saimme makeisia ja Aalto-pinssit. Fyysisten asioiden lisäksi vein mukanani myös jotakin arvokkaampaa: uusia kokemuksia ja tietoa, jotka varmasti auttavat minua tulevaisuutta suunnitellessani. Tutkijan ura ei ole enää pelkkä kiinnostuksen kohde vaan kissankokoisella fontilla painettu huutomerkki. Sofia Suutarinen Kirjoittaja on Tapiolan lukion opiskelija. 4/2011 KEMIA 43 Vanhuksen lääkitys on taitolaji Modernin lääkekehityksen saavutukset ovat tuoneet paljon hyötyjä ikäihmisille. Joskus lääkkeitä käytetään kuitenkin väärin niin, että puhutaan jopa vanhusten kemiallisesta sitomisesta. Huolestuttava piirre pitkäaikaishoidossa on usean psyykenlääkkeen samanaikainen käyttö. Arja-Leena Paavola Kotonaan asuvat suomalaiset ikäihmiset käyttävät tutkimusten mukaan samanaikaisesti keskimäärin neljää, viittä lääkettä. Laitoshoidossa olevilla eri lääkkeitä on käytössä 8–10. Vanhusten ylilääkitys onkin ongelma, johon ei ole kyetty puuttumaan riittävän tehokkaasti. Turun yliopiston yleislääketieteen professorin Sirkka-Liisa Kivelän mukaan vanhustenhoidon tila vaihtelee suuresti hoitolaitoksesta toiseen. ”Hyvää hoitoa saa esimerkiksi palveluasunnoissa ja ryhmäkodeissa, joissa on lisätty toiminnallisuutta ja joissa pyritään lääkkeettömään hoitoon. Sen sijaan säilövässä hoidossa puolustuskyvyttömät vanhukset makaavat pahimmillaan virikkeettömässä ympäristössä peiton ja patjan välissä.” ”Paikallaan olo on tuhoisaa, sillä ilman liikuntaa lihakset heikkenevät nopeasti, ja vahva psyykelääkitys vie loputkin kyvyt liikkua ja toimia”, Kivelä sanoo. Psyykenlääkkeet lievittävät psyykkisiä oireita, kuten ahdistusta ja unettomuutta. Lääkeryhmään kuuluvat mielisairauksien, esimerkiksi skitsofrenian hoidossa käytettävät antipsykoottiset lääkkeet, masennuslääkkeet, mielialan44 KEMIA 4/2011 tasaajat sekä ahdistus- ja unilääkkeet. Antipsykoottisilla lääkkeillä tavoitellaan apua myös vanhusten käytösoireisiin. Lääkkeillä onkin se positiivinen vaikutus, että ne vähentävät dementoituneen vanhuksen levottomuutta. Ärtyneisyyden ja ahdistuneisuuden kaltaiset oireet ovat kuitenkin osa muistisairautta, eikä niihin voi lääkkein tuoda helpotusta. ”Muistisairaan kaikkiin käytöshäiriöihin lääkkeistä ei ole apua, sillä ongelmien takana ovat aivomuutokset”, Kivelä vahvistaa. Psyykenlääkkeiden haittavaikutuksena vanhuksilla on sekavuus. ”Jotkut saattavat mennä jäykäksi, toisilla seurauksena voi olla jalkojen levottomuus tai esimerkiksi ummetus.” Omaishoitajille käytösoireet ovat raskaita, ja hoitolaitoksissa niiden tiedetään lisäävän henkilökunnan stressiä. Kansainvälisissä ohjeissa suositellaan silti, että käytösoireisen muistisairaan hoidossa käytettäisiin ensisijaisesti muuta kuin lääkkeellistä hoitoa. Varsinkin ahdistus- ja unilääkkeet voivat heikentää muistivaikeuksista kärsivän ikäihmisen muistia entisestään. Liian suuret annokset vaikuttavat myös motoristen toimintojen koordinaatioon ja lisäävät kaatuilua. Seurauksena saattaa olla lonkkamurtuma, joka lopullisesti sitoo vanhuksen vuoteeseen. Lääkettä lääkkeen haittavaikutuksiin Suomessa psykoosilääkkeitä käytetään vanhuksilla poikkeuksellisen paljon, huomattavasti enemmän kuin vaikkapa muissa Pohjoismaissa. Ruotsissa tilannetta on kyetty parantamaan lisäämällä geriatrian koulutusta. Vahvaa geriatrian osaamista on myös Britanniassa. Yhdysvalloissa pitkäaikaista lääkekäyttöä laitoksissa on rajoitettu lain voimin. Kivelä kertoo ulkomaisten kollegoidensa ihmetelleen, miten vankkaa tekoa suomalaisvanhukset ovat, kun kestävät niin vahvaa lääkitystä. ”Eräässäkin pitkäaikaissairaalassa joka toinen vanhus sai kolmea tai jopa useampaa psyykenlääkettä”, Kivelä kuvailee. Iäkkäiden käyttämien lääkkeiden määrän kasvaessa kasvaa myös erilaisten ”Paikallaan olo on vanhukselle tuhoisaa, sillä ilman liikuntaa lihakset heikkenevät nopeasti.” yhteis- ja haittavaikutusten todennäköisyys. Keski-ikäisillä jäykkyys, tasapainon heikkeneminen ja inkontinenssi ovat harvinaisia haittavaikutuksia, ikäihmisillä yleisiä. Haittavaikutuksia taas saatetaan pitää sairauksien oireina, jotka vaativat jälleen uuden lääkkeen. Lääkkeiden käytölle nähdään silti harvoin vaihtoehtoja varsinkin, jos lääkärillä ei ole riittävästi tietoa geriatriasta. Usein myös oletetaan, että muuhun kuin lääkkeisiin perustuvan hoidon järjestäminen vaatisi enemmän resursseja. ”Päinvastoin”, Kivelä toteaa painokkaasti. ”Nimenomaan kaatuilevien ja jäykkien vanhusten hoitaminen on työlästä. Hyvän hoidon takaamiseksi tulisi yksilökohtaisesti selvittää, miksi vanhus on levoton. Pitää tuntea potilaan tausta ja se, miten muistisairaus on häneen vaikuttanut.” Mekaanista sitomista ja psyykelääkitystä käytetään esimerkiksi karkailun tai aggressiivisuuden vuoksi. Aggressiivisuuden syy voi kuitenkin olla vaikkapa virtsatietulehdus. Kyse saattaa myös olla yksinkertaisesti tekemisen puutteesta. Kivelä kertoo muistisairaasta miehestä, joka toistuvasti kaatoi pöytiä hoitopaikassaan. Syy löytyi lopulta tämän ammatista: menneisyydessä elävä vanhus oli ikänsä työskennellyt metsurina. Kun Arja-Leena Paavola Muistisairaat vanhukset saavat iloa, elämyksiä ja virikkeitä esimerkiksi kosketteluseinistä, jollaisen Taru Kaartinen on toteuttanut helsinkiläisen Kustaankartanon vanhainkodin dementiaosastolle. hänelle järjestettiin mahdollisuus muuhun toimintaan, pöytien kaatelu loppui siihen. Ei lääkkeitä vaan liikakäyttöä vastaan Niissä hoitolaitoksissa, joissa psyykenlääkitystä on vähennetty, lääkkeet korvataan sosiaalisella toiminnalla, kulttuurilla ja vaikkapa maittavalla ruualla. Virkistystoimintaa pystytään organisoimaan pienelläkin henkilökunnalla, sillä kyse on asenteista. Joissakin laitoksissa asukkaat osallistuvat arkitöihin esimerkiksi tiskaamalla kahvikupit. Puuhailu pitää yllä vanhuksen vireyttä ja saa lisäksi hänet tuntemaan itsensä tarpeelliseksi. ”Ohjelmana voi myös olla vaikka bingon peluuta ja muuta toimintaa, josta muistisairaskin selviytyy.” Reseptejä kirjoittavien lääkäreiden pitäisi Kivelän mukaan muistaa, että tietyt muutokset kuuluvat ikääntymiseen. Esimerkiksi univaikeudet ovat muistipotilailla hyvin tavallisia. Niihin kuuluu yöllistä heräilyä REM-unen määrän vähentyessä ja valvejaksojen määrän lisääntyessä. Unen muuttuminen vanhetessa on luonnollista muutenkin. Unta voi unilääkkeiden sijasta edistää liikkumalla ja toimimalla päiväsaikaan, sillä uni on vaste väsymykseen. Sirkka-Liisa Kivelä on vuosien varrella pyrkinyt viemään tietoa eteenpäin vanhusten hoidosta vastaavien pariin. Kaikissa hoitopaikoissa ei silti edelleenkään ymmärretä dementian aivomuutosten vaikutusta käyttäytymiseen. Myös kunnioitus muistisairaita kohtaan saattaa olla vähäistä. ”Lisäksi geriatreja on liian vähän. Yhteiskunnan tulisi muutenkin panostaa lisäkoulutukseen, sillä tieto lisää positiivisia asenteita myös muun hoitohenkilökunnan keskuudessa.” Kivelä muistuttaa, että monet lääkkeet ovat tuoneet vanhusten elämään paljon hyvää. Sellaisia ovat esimerkiksi sydänlääkkeet, keuhkoahtaumaan käytettävät lääkkeet sekä Alzheimerin taudin hoidossa hyödynnettävät lääkkeet. ”Myös psykoosilääkitystä voivat tarvita vanhuksetkin, mutta lääkityksen pitää olla lyhytvaikutteista. Minä en missään tapauksessa puhu lääkkeitä vastaan vaan lääkkeiden liiallista käyttöä vastaan”, Kivelä korostaa. Kirjoittaja on vapaa toimittaja. [email protected] 4/2011 KEMIA 45 Kotimainen kipsauskeksintö Maailmanmenestyksen kynnyksellä Viiden hengen suomalaisyritys on päättänyt mullistaa globaalit kipsausmarkkinat. Ensimmäisten tulosten perusteella kilpailevien jättien on syytä pitää varansa. Leena Laitinen Eletään vuotta 2005. Helsingin yliopiston tutkijat Petro Lahtinen ja Antti Pärssinen ovat juuri saaneet vuosien urakan päätökseen ja väitelleet tohtoreiksi. Pärssisellä on työn jäljiltä pöydällään biohajoavaa muovia, Lahtisella selluvalkaisuprojektista yli jäänyttä puuhaketta. Akateemisesta mielenkiinnosta kaverukset alkavat sekoitella aineksia keskenään ja tutkia, mitä syntyy. Ja kas, kohta käsissä on aivan uudenlaista materiaalia, puukomposiittia, joka on huoneenlämmössä kovaa mutta lämmitettynä kuin muovailuvahaa. Näin pellepelotonmaisesti sai alkunsa uusi kipsimateriaali, jonka myynti käynnistyi viime vuonna Suomesta. Kipsaajien ja potilaiden kiittämä myrkytön Omnicast-lasta on jo rutiinikäytössä yli kymmenessä sairaalassa. Nyt tuotetta myydään myös Pohjoismaissa, Baltiassa, Englannissa, Irlannissa ja Puolassa, syksyllä Saksassa ja Venäjällä, ensi vuonna USA:ssa. Satojen miljoonien eurojen markkinat Kuvat: Onbone Hanna Liuke Jos tarina olisi edennyt tavanomaiseen tapaan, materiaalia olisi tutkittu aikansa ja ehkä pa- 46 KEMIA 4/2011 Petro Lahtisen (vas.) ja Antti Pärssisen tie tutkijatohtoreista yrittäjiksi alkoi onnekkaasta kokeilusta. Siitä eteenpäin on tarvittu lujaa tahtoa ja määrätietoista työskentelyä. tentoitukin se. Sen jälkeen keksintö olisi hautautunut yliopiston uumeniin. Lahtinen ja Pärssinen sen sijaan näkivät uutuuden mahdollisuudet ja ottivat yhteyttä ortopedi Jari Saloon, joka lupautui auttamaan jatkokehityksessä. Työ jatkui aluksi yliopistossa professori Markku Leskelän ryhmässä, vuodesta 2008 omassa yrityksessä. ”Tähtäimessä oli ensin biohajoava luufilleri ortopediseen kirurgiaan. Sitten oivalsimme, että saamme nopeammin valmiin tuotteen kipsaussovelluksesta”, Lahtinen kertoo. ”EU-maiden ja USA:n kipsausmarkkinoiden arvo on yli 300 miljoonaa euroa. Eiköhän kassavirtamme käänny pian positiiviseksi.” Omnicast on kotimaisesta puuhakkeesta ja biohajoavasta polyesteristä valmistettu materiaali, joka on muovailtavaa ja leikattavaa, kevyttä ja kestävää, helposti hävitettävää ja vähän jätettä tuottavaa. ”Kipsaajan päiväuni”, Lahtinen tiivistää. ”Sairaaloista ei ole helppo saada esittelyaikoja uusille tuotteille, mutta meiltä on pyydetty esittelyjä, kun sana on levinnyt.” ”Samaa biopolymeeriä on aiemmin käytetty kirurgiassa. Me olemme keskittyneet materiaalin polymeerikemiallisten ominaisuuksien hallintaan. Säädämme esimerkiksi moolimassaa ja massa- Onbone Oy Perustettu 2008. Perustajaosakkaina kemian tohtorit Karri Airola (Onbonen tuotekehitysjohtaja), Petro Lahtinen (toimitusjohtaja) ja Antti Pärssinen (tutkimuspäällikkö), traumatologian professori Jari Salo ja tekniikan lisensiaatti Matti Vaheri. Kipsauslasta markkinoille 2010; tulossa rullakipsi samasta materiaalista. Tuotekehitysputkessa mm. biohajoava luuntäyteaine ortopediseen kirurgiaan. Työllistää suoraan viisi ja tuotanto- ja markkinointiverkoston kautta 50 henkeä. Kotimaista jakelua hoitaa Kir-Fix, kansainvälistä tanskalainen Nordic Medical Supply. jakaumaa niin, että saamme optimaaliset ominaisuudet, kuten muotoiltavuuden sopivassa lämpötilassa.” ”Ratkaisee ongelman ja tulee tarpeeseen” Kipsaus on keksintönä satoja vuosia vanha, mutta alan tuotekehitysvauhti ei ole päätä huimannut. Käytännössä vaihtoehtoja on ollut kaksi: kalkkipohjaiset kipsit, jotka vaativat potilaan ja kipsaajan suojausta ja kuivuvat hitaasti, ja lasikuitupohjaiset materiaalit, jotka sisältävät isosyanaatteja ja altistavat kipsaajan hengityselinsairauksille. Uusi innovaatio aiheuttaa epäilemättä kuhinaa kilpailijoiden keskuudessa. Tuotteiden suojaksi on jätetty viisi patenttihakemusta, joista kaksi on hyväksytty ja kolme vireillä. Patenttiasiamies Christoffer Sundman Seppo Laine Oy:stä pitää tahtia ainutlaatuisena. ”Olen ollut alalla vuodesta 1982 enkä ole nähnyt toista kemian keksintöä, joka olisi kaupallistettu näin nopeasti.” ”Tässä on kaikki hyvän keksinnön tuntomerkit. Idea on näennäisen yksinkertainen ja samalla ennakkoluuloton – jotain, mitä kukaan ei ole tullut ajatelleeksi. Keksintö ratkaisee aidon ongelman ja tulee todelliseen tarpeeseen.” Sundman pitää keksijöiden bisnestaitoja poikkeuksellisina. ”He ovat vieneet ideaansa rohkeasti ja ketterästi eteenpäin, ottaneet yhteyttä oikeisiin ihmisiin ja luoneet asiantuntevaa alihankinta- ja yhteistyöverkostoa.” ”Myös patentointistrategia on oikea. Yksi patentti ei koskaan riitä, vaan tarvitaan useita, jotka tukevat ja täydentävät toisiaan.” Keksinnön rahoitustaustakin on poikkeuksellinen. ”Saimme Keksintösäätiöltä ja Tekesistä starttirahaa, kaikki muu on itse hankittua”, kertoo yhtiön hallituksen puheenjohtaja Matti Vaheri, jolla on vuosikymmenten kokemus bisnesjohtamisesta Orionissa. ”Keräsimme rahoituksen puolessa vuodessa. Kaikkiaan rahaa on kulunut miljoona euroa – uskomattoman vähän, kun myynnissä on jo valmis tuote.” ”Yrittäjätohtoreille saatava virkoja” Onbonen toimitusjohtajan Petro Lahtisen mielestä nuorista tohtoreista löytyy innovatiivisuutta ja potentiaalisia yrittäjiä. ”Pitkään opiskelleiden kolmikymppisten elämäntilanne ei kuitenkaan salli sellaista riskinottoa, jota uuden yrityksen perustaminen vaatii. Tutkijatohtorin virkojen rinnalle tarvitaan yrittäjätohtorin virkoja, jotka mahdollistavat yritystoiminnan valmistelun ja aloittamisen.” ”Sarjayrittäjätyypit ryhtyvät yrittäjiksi joka tapauksessa, mutta oikealla kannustuksella saataisiin uusia yrittäjiä monista peruslahjakkaista akateemisista, jotka tyypillisesti etenevät työurallaan yliopistoissa, yrityksissä tai hallinnossa.” Lahtinen näkee kehittämisen varaa myös kaupallistamiskäytännöissä. ”Julkisrahoitteinen tutkimus tuottaa enemmän hyödyntämismahdollisuuksia kuin ulospäin näkyy. Usein käy niin, että kun yliopisto tai tutkimuslaitos on ottanut patentin haltuunsa, siitä ei kuulla enää mitään.” ”Kaupallistamisyksikköjä on vahvistettava, ja niihin on rekrytoitava henkilöstöä, jolla on johtamis- ja bisnesosaamista. Virkamiestyön tilalle tarvitaan tuloshakuisuutta”, Lahtinen laukoi Kemianteollisuus ry:n huhtikuisessa teemafoorumissa. Avainhenkilö on silti keksijä itse, Lahtinen muistuttaa ja korostaa bisnesajattelun merkitystä keksinnön kehityksessä. ”Vain sellaista patenttia kannattaa rahoittaa, johon liittyy kaupallistamistai liiketoimintasuunnitelma.” Lämmitetty kipsilasta leikataan sopivan muotoiseksi ja muotoillaan alussukalla suojatun raajan päälle. Kipsaus viimeistellään sidoksella. Lasta kovettuu valmiiksi varttitunnissa. 4/2011 KEMIA 47 Suomi on OLUTOSAAJIEN Lisäksi osa panimoteollisuuden innovaatioista pidetään liikesalaisuuksina, joista kukaan ulkopuolinen ei koskaan saa tietää. Yksi kuluttajien suoraan näkemä merkittävä innovaatio kehitettiin 1980-luvulla, ei tosin VTT:ssä. Keksintö oli kevytoluen valmistusmenetelmä, jossa käytetään glukoamylaasientsyymiä. Entsyymi pilkkoo pitkät hiilihydraatit sokereiksi, jotka hiiva käyttää alkoholiksi, minkä ansiosta oluen hiilihydraattipitoisuus laskee ja juomasta tulee vähäkalorisempaa. ”Kevytoluet olivat muoti-ilmiö 1980luvulla”, Ahvenainen muistelee. ”Kun oluessa on vähemmän hiilihydraatteja, juoman body on kevyempi kuin perinteisellä menetelmällä valmistetun oluen.” Vaikka Suomi on pieni olutmaa ja sen resurssit rajalliset, alan innovaatioiden saralla kuulumme maailman huippuihin. Suomessa on kehitetty muun muassa menetelmä, joka kypsyttää oluen parin viikon sijasta muutamassa tunnissa. Teija Horppu Kesähelteellä olut maistuu ja ohrapirtelön menekki kasvaa siinä määrin, että normaalituotannolla panimot eivät välttämättä pystyisi täyttämään kaupan hyllyjä siihen tahtiin kuin kuluttaja niitä tyhjentää. Onneksi on immokäyminen eli käyminen kiinteään kantaan sidotulla immobilisoidulla hiivalla. VTT:n ja Panimolaboratorio Oy:n yhteistyönä syntyneen biotekniikan innovaation ansiosta kaupan ei tarvitse parhaana sesonkina myydä ei-oota. Normaalisti hiiva kelluu tankissa käyvässä vierteessä vapaana. Immokäymisessä hiiva sidotaan sopivaan kantajamateriaaliin, esimerkiksi huokoisiin lasihelmiin tai pyökkilastuihin. Kantajamateriaali sijoitetaan kolmen metrin korkuiseen teräksiseen pylvääseen eli kolonniin, jonka läpi olut kulkee ja kypsyy. Biotekniikan ihme on, että kypsyminen kestää vain muutaman tunnin. ”Tämä on innovaatio, josta on selvää hyötyä käytännössä”, sanoo professori Juha Ahvenainen VTT:stä. Immokäyminen kehitettiin 1990-luvulla, ja VTT yhteistyökumppaneineen sai siitä vuoden insinöörityöpalkinnon. Menetelmää on kokeiltu myös pääkäymisessä, mutta siinä sen hyöty ei ole yhtä merkittävä kuin kypsytyksessä, joten pääkäymisessä tekniikkaa ei ole otettu teolliseen käyttöön. Väkevän vierteen hiiva Kaikki suomalaiset olueen tai oluen valmistukseen liittyvät innovaatiot on pa- Sekä panimoala että oluen kuluttajat ovat konservatiivisia. Niinpä useimmat keksinnöt pyrkivät lähinnä pitämään oluen aistittavan laadun ennallaan, ja innovaatioista vain jokunen harva näkyy myös kuluttajalle, Juha Ahvenainen kertoo. 48 KEMIA 4/2011 VTT / Timo Kauppila Kevytoluen salaisuus tentoitu Panimolaboratorio Oy:n nimissä. Yhteisyrityksen perustivat kotimaiset panimot ja mallastamot 1950-luvulla. Yhtiö käynnisti pian yhteistyön VTT:n kanssa, ja kun sen henkilökuntakin vähitellen siirtyi VTT:n palkkalistoille, yrityksen toiminta erillisenä laboratoriona loppui. Tätä nykyä Panimolaboratorion osakkaat – Hartwall, Olvi, Sinebrychoff, Polttimo Yhtiöt ja Ravinto Raisio – rahoittavat teollisuudenalan yhteistä tutkimusta, jota VTT:n lisäksi tehdään muissakin laitoksissa. Juha Ahvenainen pitää VTT:n tiivistä yhteistyötä Panimolaboratorion kanssa koko alan kehityksen kannalta hyvänä asiana. ”VTT tekee laajaa biotekniikan tutkimusta, ja siitä voidaan ammentaa myös panimoalalle”, hän muistuttaa. VTT:n ja Panimolaboratorion yhteistyönä syntyi myös innovaatio, joka vastikään esiteltiin julkisuudessa: hiiva, joka MAA on tarkoitettu väkevän vierteen käyttämiseen. Väkevän vierteen vahvuus on 20–25 prosenttia ja sen uute- ja sokeripitoisuus korkeampi kuin perinteisen vierteen. Näin vahvan vierteen käyttämiseen tarvitaan omanlaisensa hiiva. ”Vahva vierre antaa mahdollisuuden tehdä samasta vierteestä erilaisia oluita siten, että käymisen jälkeen tuote laimennetaan käyttövahvuuteensa”, Ahvenainen kuvailee. Keksintö joskus tarpeeton Panimoprosessiin liittyviä patentteja on satoja, mutta suurinta osaa niiden suojaamista keksinnöistä ei ole viety teollisiin sovelluksiin asti. Kun geenitekniikka 1980-luvulla teki tuloaan, ohrasta ja muistakin kasveista kehitettiin uusia jalostusmuotoja, kuten VTT:ssä syntynyt beetaglukanaasientsyymiä sisältävä ohralajike, jolla tavoiteltiin prosessiteknisiä parannuksia. No- pean, vakiolaatuisen prosessin toivossa kehitettiin myös hiivoja. ”GMO-jalostukseen perustuvien keksintöjen eteenpäinvieminen ja kaupallistaminen kuitenkin tyrehtyivät kuluttajien negatiiviseen suhtautumiseen geenitekniikkaan”, Ahvenainen kertoo. Suomen oloissa tarpeettomaksi osoittautui 1990-luvulla päivänvalon nähnyt keksintö, startterin käyttö mallastuksessa. Menetelmässä mallastettavaan ohraan lisättiin maitohappobakteeria sen laadun parantamiseksi ja prosessin säätelemiseksi aiempaa tarkemmin. Kävi ilmi, että menetelmästä on etua silloin, jos ohrassa on hometta tai se on muutoin heikkolaatuista. Suomessa ohran laatu on hyvä, joten tekniikkaa ei ole tarvittu ja sen patentinkin on annettu raueta. Kirjoittaja on vapaa toimittaja. [email protected] Carlsberg vanhenee hitaasti Olutmaailman tuoreimpiin kuuluva patentti suojaa innovaatiota, joka pidentää oluen säilyvyyttä jopa muutaman kuukauden ja parantaa vaahtokukan kestävyyttä. Uusi Null-LOX-mallaslajike on Carlsbergin tutkimuskeskuksen kehittämä. Olut säilyy viileässä enimmillään vuoden, mutta lämpö ja valo lyhentävät aikaa jopa vain viikkoihin. Kun olut ikääntyy, sen maku muuttuu. Tämä johtuu ohran LOXentsyymistä, jonka ansiosta olueen muodostuu T2N-ainetta. Lämpimässä säilytetyissä oluissa LOXentsyymin muodostama T2N tuntuu paperisena virhemakuna. Eri ohralajikkeita risteyttämällä Carlsbergin tutkimuskeskus on kehittänyt kymmenkunta uutta lajiketta, joissa LOX-entsyymiä ei ole. Null-LOXia on koeviljelty ja testattu myös Suomessa. Vuonna 2010 Null-LOX oli jo laajahkossa viljelyssä, ja tänä vuonna Sinebrychoff käyttää sitä Carlsbergoluen valmistukseen. ”Null-LOX ei varsinaisesti muuta oluessa mitään. Kuluttaja saa kuitenkin sen edun, että olut on tasalaatuista eikä ikäänny läheskään yhtä nopeasti kuin perinteisistä mallaslaaduista valmistettu olut”, kertoo Carlsbergin omistaman Sinebrychoffin panimomestari Tapio Kangas-Heiska. Muilla panimoilla ei ole käytössään vastaavaa mallaslajiketta. Sinebrychoffkin hyödyntää NullLOXia toistaiseksi vain Carlsbergoluen tuotannossa. ”Null-LOXin käyttöönotto muissa tuotteissa riippuu muun muassa siitä, kuinka paljon saamme sitä. Ohran viljelijälle uutuuden viljely on kannattavaa, koska siitä maksetaan parempi hinta kuin normaalisti käytössä olevista lajikkeista.” 4/2011 KEMIA 49 Evira sähköistyy Vertailulaboratorio palvelee verkossa Eviran vertailulaboratoriotoiminnan tavoitteena on, että viraston asiakaskuntaan kuuluvat laboratoriot saavat jatkossa palvelut yhden luukun periaatteella ja kaiken tarvitsemansa tiedon netistä. Marja Saarikko Scanstockphoto Eviran asiakaslaboratoriot voivat tulevaisuudessa hoitaa asiointinsa viraston kanssa kokonaan sähköisesti. 50 KEMIA 4/2011 Elintarviketurvallisuusvirasto Evira varmistaa suomalaisten käyttämien elintarvikkeiden turvallisuutta ja laatua sekä kasvien ja eläinten terveyttä. Noin seitsemänsadan hengen voimin toimivan viraston päätoimipaikka on Helsingissä Viikin kampusalueella, mutta alueellisia toimipisteitä sillä on ympäri Suomea. Viraston laboratorioiden yhtenä päätehtävänä on toimia vertailulaboratoriona, joka takaa asiakkaidensa eli hyväksymiensä laboratorioiden analytiikan laadun. Toiminnan ansiosta eri laboratorioiden tutkimustulokset ovat luotettavia ja vertailukelpoisia sekä kansallisesti että kansainvälisesti. ”Elintarvikkeiden mikrobiologiset ja kemialliset tutkimukset on Suomessakin tehtävä EU-säännösten mukaan. Vertailulaboratoriotoimintaa varten pidämme yllä menetelmiä sekä ohjaamme ja neuvomme laboratorioita”, kertoo Eviran tutkimus- ja analytiikkaosaston johtaja professori Tuula Honkanen-Buzalski. Virasto kehittää parhaillaan vertailulaboratoriotoimintaansa kyetäkseen jatkossa palvelemaan asiakaslaboratorioitaan yhä paremmin. ”Pyrimme laittamaan mahdollisimman paljon ajankohtaista, uutta tietoa verkkoon. Lopullisena tavoitteena on, että asiakas saa kaiken haluamansa tiedon netistä”, Honkanen-Buzalski kuvailee hanketta. Uusi palvelu on asiakaskunnalle neljä kertaa vuodessa lähetettävä sähköinen uutiskirje, jossa virasto kertoo ajankohtaisista asioista, kuten esimerkiksi muutoksista standardeissa. Infokirje ilmoittaa myös tahon, johon kyseisessä asiassa voi ottaa yhteyttä. Se tapahtuu toistaiseksi vain sähköpostilla, mutta viraston pää- Eviran nettisivut opastavat muun muassa perunan viljelijöitä ja käyttäjiä. Scanstockphoto Grillausvinkeistä perunaohjeisiin määränä on perustaa vuorovaikutteinen foorumi eli ekstranet, jossa sen vertailulaboratorioasiakkaat sekä saavat että välittävät tietoa. Menetelmäohjeita on tarjolla myös viraston nettisivuilla. Sieltä löytyy esimerkiksi elintarvikemikrobiologian alueelle kuuluva ohje erilaisten yersiniabakteerien osoittamisesta elintarvikkeista. Toiminnot yhtenäisiksi Evira vietti toukokuussa viisivuotisjuhlaansa. Virasto perustettiin vuonna 2006 yhdistämällä Elintarvikevirasto, Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos (EELA) ja Kasvintuotannon tarkastuskeskus (KTTK) sekä maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosaston toimeenpanotehtävät. Honkanen-Buzalskin mukaan vertailulaboratoriotoiminnan kehittämisen lähtökohtana on asiakaskunnan tarpeiden entistä parempi huomioiminen. Fuusio-organisaatiossa on tähän asti ollut hieman erilaisia toimintatapoja, jotka hiotaan nyt yhtenäisemmiksi. ”Kyseessä on omien prosessiemme kehittäminen. Sama laboratorio saattaa hakea hyväksyntää monella alueella, joten hyväksymismenettelyjen pitää olla yhdenmukaisia. Ulospäin asiakkaalle muutos ei näy muuten kuin parempana palveluna ja sähköisenä asiointina.” Vertailulaboratoriotoiminta perustuu säädöksiin ja kansainvälisiin sopimuksiin. EU:n valvonta-asetuksen (882/2004) mukaan toiminnan on katettava rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyden kaikki osa-alueet ja varsinkin ne, joilla tarvitaan täsmällisiä analyyttisiä ja diagnostisia tuloksia. ”Kullakin elintarvike- ja rehuturvallisuuden alueella on EU:ssa vertailulaboratorio (EU-RL), jonka vastinparina toimivat kansalliset vertailulaboratoriot. Evirassa kansallisia vertailulaboratorioita on yhteensä 21 alueella. Eviran lisäksi myös Tullilaboratoriolla ja THL:llä on kansallista vertailulaboratoriotoimintaa”, Honkanen-Buzalski kertoo. Kansainvälinen eläintautijärjestö OIE on nimennyt Eviran kansainväliseksi vertailulaboratorioksi rapuruton diagnostiikassa, jossa viraston asiakkaina ovat pääasiassa yksityiset ja isot kansainväliset elintarvikelaboratoriot. ”Meillä on oltava kaikki vaaditut menetelmät ja myös menestystä kansainvälisissä vertailututkimuksissa. Lisäksi viraston asiantuntijat toimivat aktiivisesti EU-vertailulaboratorioiden toiminnassa ja kehittävät yhdessä muiden maiden kanssa uusia menetelmiä.” Kirjoittaja on kemisti ja vapaa toimittaja. [email protected] Eviran viime syksynä uudistetuilta nettisivuilta löytyy monenlaista hyödyllistä tietoa, vertailulaboratoriotoimintaa koskevien tiedotteiden lisäksi paljon muutakin. Tähän aikaan vuodesta tarpeen tulevat vaikkapa korvasienten käsittelyohjeet ja grillausvinkit. Kotipuutarhurin ohjeet puolestaan opastavat perunalajikkeiden valinnassa: maukas muusi syntyy eri lajikkeesta kuin hyvä perunasalaatti. Kotitarveviljelijöiden kannattaa käyttää Eviran virallisesti tarkastamaa eli sertifioitua siemenperunaa, jotteivät vaaralliset kasvintuhoojat pääse leviämään. Peruna-ankeroista, rengasmätää, perunasyöpää ja muita perunan tauteja voi torjua ostamalla suljetun siemenperunapakkauksen, jossa on vakuuslipuke. Tiedot takaisinvedoista Vaikka elintarvikealan toimijoilla on itsellään velvollisuus tiedottaa tuotteidensa vetämisestä pois markkinoilta, myös Evira ilmoittaa asiasta omilla nettisivuillaan. Kevään mittaan kaupoista vedettiin pois esimerkiksi hampurilaispihvejä, joista oli toimittajan omavalvontatutkimuksissa löytynyt salmonellaa, kalapuikkoja, joissa pakkausmerkintöjen vastaisesti oli kananmunaa sekä kerrosrahkoja, jotka saattoivat sisältää pakkauksesta irronneita muovinpaloja. Jos elintarvikkeista haluaa antaa palautetta tai epäilee saaneensa ruokamyrkytyksen, toimintaohjeet löytyvät niin ikään viraston sivuilta. Evira tutkii eläintautien varalta myös esimerkiksi luonnoneläinnäytteitä. Kokonaisen, vasta kuolleen eläimen tai sen elimen voi kuka tahansa lähettää maksuttomaan tutkimukseen Matkahuollon kautta. Sivuilta saa yksityiskohtaiset ohjeet näytteen ottamiseen ja sen lähettämiseen. Osoitteesta www.evira.fi voi myös tilata viraston julkaisemat tiedotteet ja nettiuutiset itselleen joko RSSsyötteinä tai suoraan omaan sähköpostiinsa. 4/2011 KEMIA 51 Suolaa, enemmän suolaa Tuhansia tuotteita muutamasta raaka-aineesta Suola oli vuosituhansia kaupankäynnin ykköskohde. Kun sitä opittiin hajottamaan elektrolyyttisesti, siitä tuli kemianteollisuuden tärkeimpiä raaka-aineita. Natriumin ja kloorin reaktiivisuus ja suolan helppo saatavuus ovat yhä aineen keskeisiä etuja. Lauri Lehtinen Saksalainen Wacker Chemie AG tuottaa 2,8 miljardin euron liikevaihtonsa pääosin vain muutamasta raaka-aineesta. Suolan lisäksi yhtiö käyttää suuria määriä metanolia ja metallista piitä. Niistä yhtiö valmistaa silikoneja, hyperpuhdasta piitä elektroniikkateollisuudelle sekä natronlipeää. Suolan hajottamiseen kuluu runsaasti sähköä. Elektrolyysin tehokkuutta on kuitenkin parannettu selvästi siirtymällä ioninvaihtokalvoa hyödyntävään, elohopeasta ja asbestista vapaaseen tekniikkaan. Sen myötä sähkönkulutus putosi 25 prosenttia tuoteyksikköä kohden, ja nyt tonni natriumhydroksidia syntyy 2 200 kilowattitunnin energiamäärällä. Energian hinnan kohoaminen korostaa tuotantoprosessien osaamisen tärkeyttä. 52 KEMIA 4/2011 ”Elektrolyysin lisäksi olemme tehostaneet muitakin prosessejamme. Voimme esimerkiksi palauttaa epätoivotun tetrakloorisilaanin trikloorisilaaniksi, jolloin materiaalitaseisiin ei synny hankalia sivutuotteiden virtoja. Tässä teollisuudessa energia- ja materiaalitehokkuus ruokkivat toinen toistaan”, sanoo tohtori Klaus Blum Wackerilta. Natronlipeän ohella elektrolyysi tuottaa vetyä ja klooria, josta suurin osa yhdistetään kloorivedyksi. Lisäämällä siihen metallista piitä ja metanolia saadaan silaaneja ja niistä edelleen silikoneja. Jos kloorivetyyn syötetään vain piitä, trikloorisilaanin ja polysilikonien kautta päästään hyperpuhtaaseen, kahdeksan yhdeksikön piihin (99,999999 %). Se päätyy elektroniikkateollisuuden piirimateriaaliksi. Myös aurinkokennojen piin puhtausvaatimukset ovat hyötysuhteen parantamiseksi kohonneet. Aasian pillin mukaan Elektroniikkateollisuudessa ollaan mikropiirien pohjissa siirtymässä halkaisijaltaan 300-millisiin kiekkoihin. Kysynnän ja tarjonnan tilannetta muokkaa muun muassa älypuhelimien voimakas lisääntyminen. Koko markkinaa ohjaavat Aasian voimakkaat teollisuusvaltiot. ”Kuva on kaikkiaan hyvin arvaamaton. Toisaalta maanjäristykset, toisaalta ennustamattomat poliittiset liikehdinnät ovat hiljattain osoittaneet, että markkinatekijät voivat muuttua hyvin nopeasti”, toteaa The Boston Consulting Groupin toimitusjohtaja, tohtori Andreas Gocke, joka valotti maailmankaupan näkymiä Suolakaivoksen uumenissa Keski-Euroopassa on runsaasti suolaesiintymiä, jotka ovat syntyneet ammoisten merien haihtuessa kuiviin. Suolakerrosten päälle on yleensä sedimentoitunut ja myöhemmin kivettynyt vettä läpäisemätön kerros, joka estää pohjaveden tunkeutumisen. Suolaesiintymät vaihtelevat huomattavasti syntymekanisminsa mukaan. Jos suuri merialue on kuivunut kerralla, esiintymän pohjalla on niukkaliukoisten suolojen kerros ja ylimpänä viimeisinä kiteytyneet runsasliukoiset suolat. Jos haihtumisia on ollut useita, suolojen kerrostuminen ei ole yhtä selvää. Stettenin suolaesiintymä Baijerin ja Schwarzwaldin rajamailla on syntynyt triaskaudella noin 240 miljoonaa vuotta sitten, joten sen syntyä valvoivat silmä kovana varhaisimmat dinosaurukset. Stettenin kaivoksen suola sopii hyvin piikiekkojen valmistukseen, sillä siinä on hy- Wackerin lehdistötilaisuudessa Münchenissä. Gocke muistuttaa, etteivät nykyiset halpatuotannon maat pysy halpoina loputtomiin. Tärkeimpiä syitä siihen on maiden palkka- ja vaatimustason kohoaminen. Länsimaiden vaatimukset taas pakottavat lisäämään tuotannon valvontaa. ”Esimerkiksi Mattelin myrkyllisillä maaleilla maalatut lelut säikäyttivät tilaajat, ja nykyään koko toimitusketjua pyritään valvomaan tiukasti.” Tekniikan käydessä vaativammaksi automaatio lisääntyy myös kehittyvissä maissa. Se edellyttää työntekijöiltä korkeampaa koulutusta ja luotettavampaa infrastruktuuria, mikä kohottaa kustannuksia. Samaan aikaan rahtikulut ovat nousseet jyrkästi, sillä tavaravirta suuntautuu Aasiasta Amerikkaan ja Eurooppaan, ja takaisin laivat palaavat vajaina tai jopa tyhjinä. ”Halpamaiden kustannustasoa kohottaa myös valuuttojen kehitys. Kiina on yrittänyt hillitä valuuttansa vahvistumista ja inflaatiota, mutta esimerkiksi Intian rupia on vahvistunut Meksikon peson, Vietnamin dongin ja Singaporen dollarin lailla”, Gocke sanoo. Kirjoittaja on vapaa toimittaja. [email protected] vin vähän silikaattisuoloja. Ne vaikeuttaisivat oleellisesti hyperpuhtaan piin tekemistä. Stettenin kaivoksessa suola louhitaan räjäyttämällä. Iltavuoro poraa ja panostaa reiät ja vuoronsa päätteeksi ampuu lataukset. Aamuvuorolaisten tehtävänä on murskata ja kuljettaa suola kauhakuormaajilla ja dumppereilla eteenpäin. Yövuoroa ei ole, vaan öiseen aikaan kaivoksesta tuuletetaan räjähdyskaasut pois. Vuorisuolan kovuus on kaksi Mohsin asteikolla, joten sitä voitaisiin myös jyrsiä, kuten kivihiiltä. Niin kovaa kuin suola onkin, yläpuolella oleva kalliomassa puristaa sen – tosin hyvin hitaasti – plastiseksi, ja kaivoskäytävät täyttyvät vähitellen itsestään. Muodonmuutoksen estämiseksi kaivosta täytetään jätteillä. Tarkoitukseen käytetään kovia, kuivia jätteitä, kuten prosessien jauhemaisia sivuvirtoja sekä kivi- ja keramiikkajätettä. Stettenin kaivoksessa suola louhitaan räjäyttämällä ja käsitellään kaivoskonein ennen kuin hihnakuljetin nostaa sen päivänvaloon. Wacker Chemie AG 4/2011 KEMIA 53 Biokemisti ja valistaja Henning Karström oli AIV:n aisapari Tutkija Henning Karström oli nobelisti A. I. Virtasen tärkein työtoveri, joka teki toisen uran kansanterveyden esitaistelijana ja kristillisenä kasvattajana. Aila Annala ”Dosentti, filosofian tohtori Henning Mauritz Karströmin jättäessä yliassistentin toimensa Valion laboratoriossa on hänen 22 vuotta kestänyt hedelmällinen toimintansa tässä laboratoriossa ja yhtä pitkäaikainen erinomainen yhteistyö kanssani päättynyt. Tämä aika, jona luotiin mm. AIV-menetelmä ja selvitettiin monia muita prob- leemia tai luotiin niihin lisävalaistusta, on ollut kiihkeän toiminnan täyttämää ja samalla biokemian syntymäaikaa maassamme. Tohtori Karströmin panos tapahtuneeseen kehitykseen on suuri ja korkeaksi arvioitava. Hänen innostuksensa, taitavuutensa ja alttiutensa on tehnyt mahdolliseksi monien vaivalloisten kokeiden suorituksen ja tärkeiden tulosten saavuttamisen. Yhtyneinä kauniisiin inhimillisiin ominaisuuksiin tekivät ne hänestä verrattoman työkumppanin, joka aina on säilyvä kiitollisessa mielessäni. Biokemian monilla aloilla hän on kyntänyt pysyviä jälkiä ja konstitutiiviset ja adaptiiviset entsyymit tulevat aina liittymään hänen nimeensä. Valion laboratorion, koko Biokemial- lisen tutkimuslaitoksen ja omasta puolestani kiitän häntä siitä panoksesta, jonka hän on antanut näiden laboratorioiden toimintaan ja kehitykseen ja siitä uskollisesta työkumppanuudesta, joka aina on ilmennyt pitkän yhteistoimintamme aikana. Artturi I. Virtanen.” Näin oli kemian nobelisti A. I. Virtanen (1895–1973) halunnut puhua lähimmälle työtoverilleen Henning Karströmille (1899–1989) heidän yhteistyönsä päätösjuhlassa vuonna 1946. Virtanen kuitenkin liikuttui kesken puheen niin, että joutui pyytämään toista henkilöä lukemaan sen loppuun. Juhlapöydässä istuivat sitten Virtanen ja Karström vierekkäin itkien, ja kyyneleitä kuivasi moni muukin, kertoo Karström pian ilmestyvissä muistelmissaan, joista Virtasen puhe on lainattu. Heidän Henning Karströmin perheen kokoelmat Aktiivisena kansanterveyden puolestapuhujana ja kirjailijana Henning Karström oli kiireinen mies vielä eläkepäivillään 88-vuotiaana. 54 KEMIA 4/2011 Ratkaisi AIV-rehun ydinkysymyksen Henning Karströmistä tuli biokemisti ja Nobel-tutkijan työtoveri mielenkiintoisella tavalla. Kouluaikoina kasvien keräily oli Karströmille aluksi niin vastenmielistä kesäpuuhaa, että hänen biologian arvosanansa oli huono. Serkun ansiosta kiinnostus kasveihin kuitenkin heräsi niin, että Karström lopulta omisti huomattavan kasvikokoelman ja selvisi biologiassa loistavasti. Kun Karström vuonna 1918 aloitti opintonsa Helsingin yliopistossa, hän suuntasi lääketieteeseen. Medikofiili eli valmistava kurssi, jolla opiskeltiin kemiaa ja fysiikkaa sekä kasvi- ja eläinoppia, oli monille vain välttämätön paha, mutta Karströmillä opinnot herättivät kiinnostuksen biokemiaan. Se määräsi hänen uransa suunnan. Karströmin kemian opiskelut olivat vielä kesken, kun hänelle tarjottiin työtä A. I. Virtasen assistenttina. Alun vastahakoisuuden jälkeen Karström vähitellen innostui työstä niin, että hän omistautui sille koko sydämestään. Muistelmissaan Karström kertoo paikoin hyvinkin yksityiskohtaisesti työstään Virtasen kanssa, erityisesti AIVrehun kehittämisestä. Sitä vauhdittivat Valion kaupunkilaisilta saamat valitukset maidon pahasta hajusta, joka johtui karjalle syötetystä painorehusta. Karströmin tehtäväksi tuli yllättäen suorittaa ratkaiseva tutkimus tuoreen rehun säilömisestä, jotta maidon laatua voitaisiin parantaa. Virtanen oli tilannut tarkoitusta varten rehukuorman jo seuraavaksi päiväksi ja edellytti Karströmin ottavan selvää, paljonko ja millaista suolahappoa rehuun tuli toivotun tuloksen aikaansaamiseksi sekoittaa. Karströmin oli toimittava nopeasti, joten hän teki tarvittavat alustavat kokeet illalla töiden jälkeen. Leikattuaan saksilla ruohoa silpuksi hän annosteli sen 100 gramman eriin kymmeneen la- Kuten A. I. Virtanen, myös Henning Karström oli innokas kansanterveyden puolestapuhuja, jonka periaatteisiin kuului esimerkiksi raittius. Kaksikko kannatti innokkaasti silloisen presidentin J. K. Paasikiven esittämää ajatusta, että kuntiin pitäisi kunnanlääkärin rinnalle perustaa uusi virka kansan valistamiseksi. Siten ihmiset oppisivat hoitamaan terveyttään ja estämään monia sairastumisia. Esitys ei mennyt läpi, koska ”lääkärit silloin menettäisivät dominoivan asemansa yhteiskunnassa ja lääketeollisuus ruhtinaalliset tulonsa”, kertoo Karström Virtasen kuvanneen asiaa. Karström kuitenkin toimi vielä eläkepäivinäänkin kansanterveyden esitaistelijana, joka teki valistustyötään sekä luentojen että kirjoittamisen muodossa. Hänen kirjojaan on julkaistu useilla kielillä. Karström kuoli 90-vuotiaana Tukholmassa vuonna 1989. Henning Karströmin perheen kokoelmat välilleen oli kasvanut hyvän työtoveruuden lisäksi syvä, elämän loppuun asti kestänyt ystävyys. Henning Karströmin suku isän puolelta oli alkujaan lähtöisin Norjasta ja äidin puolelta Ruotsin Vermlannista. Urjalassa vuonna 1899 syntynyt Henning kasvoi tavallisena suomalaispoikana, joka oppi jo pienenä sekä ruotsin että suomen. Oppikoulunsa hän kävi Turun ruotsalaisessa lyseossa ja suoritti akateemiset opintonsa, tohtorinväitöstyö mukaan luettuna, Helsingin yliopistossa. Karströmin pitkäaikaisin työpaikka oli Valion laboratorio ja Biokemiallinen tutkimuslaitos, joissa hän työskenteli vuodet 1924–1946. Sen jälkeen hän siirtyi Adventtikirkon palvelukseen, aluksi Toivonlinnan kristillisen opiston rehtoriksi Piikkiöön. Biokemian dosentuuria hän hoiti edelleen, Helsingin yliopistossa vuoteen 1947 ja Turun yliopistossa vuodet 1950–1958. Vuonna 1961 hän muutti Ruotsiin kristillisen Ekebyholmskolan-koulun rehtoriksi. 1970-luvulla Henning Karström valisti ruotsalaisia luennoillaan, joiden aiheena oli terveellinen ravinto. Henning Karströmin läksiäisissä 29.11.1946 Biokemiallisen tutkimuslaitoksen juhlapöytään kokoontuivat muun muassa professori Paavo Simola (vas.), Karström itse, A. I. Virtanen ja tohtori Synnöve Saubert von Hausen. Henning Karströmin perheen kokoelmat ”Juhlapöydässä istuivat Virtanen ja Karström vierekkäin itkien.” Raittiusmies ja rehtori 4/2011 KEMIA 55 Tietokuva Vuonna 1932 AIV-rehua tutkittiin ja valmistettiin Valion laboratorion uusissa tiloissa. Työtä valvoo ylimpänä A. I. Virtanen ja hänen alapuolellaan seisoo valkoinen takki päällään Henning Karström. siin, lisäsi niihin happoa eri määrät, sekoitti ja survoi kunkin lasin sisällön huolellisesti ja jätti ne odottamaan aamua. Sitten hän puristi niistä mehun ja mittasi pH-arvot. Kun hän sitten esitteli tuloksensa Virtaselle, tämä totesi, että ongelma oli ratkaistu. Karströmin kokeet osoittivat, että pH:n piti olla alle 4. ”Näin ratkaistiin siis toukokuussa 1923 tuoreen rehun säilönnän ydinkysymys”, Karström toteaa muistelmissaan. Rehukuorman avulla koe vahvistettiin suuremmassa mittakaavassa. Kun tuorerehu oli valmiina kokeiltavaksi, Virtanen sai ajatuksen tarjota sitä ensin Valion ainoalle hevoselle Pollelle. Karström kertoo: ”… niin mentiin talliin. Virtanen ojensi rehutukon Pollelle, joka haistettuaan rehua käänsi päänsä pois, pudisti päätään ja pärski voimakkaasti. – Se, Polle, se, maista hyvää rehua, sanoi Virtanen ja tyrkytti Pollelle rehua usean kerran. Lopulta Polle suuttui, pani korvat luimuun, iski hampaansa rehutukkoon ja heitti koko tukon pilttuun yli tallin nurkkaan. Pahuksen Polle, kun heitti rehumme menemään, sanoi Virtanen harmistuneena. Poistuessamme tallista Virtanen sanoi miettiväisenä: – Hevonen ei taida oikein pitää rehustamme, mutta lehmä varmasti pitää.” Kuten tiedämme, näin kävi. 56 KEMIA 4/2011 Patenttiriidat veivät kiinnostuksen tieteeseen Valion laboratorio toimi kauan pienissä, vaatimattomissa tiloissa. Niissä kehitettiin kuitenkin AIV-rehun lisäksi monta muutakin tärkeää tuotetta ja muun muassa parannettiin voin laatua. Tilat kävivät kuitenkin lopulta niin ahtaiksi, että uuden rakennuksen rakennuttaminen tuli ajankohtaiseksi. Juuri ennen Biokemiallisen tutkimuslaitoksen muuttoa vuonna 1931 asiaa ihmetteli vieraileva saksalaisprofessori, jonka kokemuksen mukaan uudet tilat tavallisesti heikensivät työn tasoa ja yhteishenkeä. Karström kertoo joutuneensa myöhemmin myöntämään, että kaikkea sitä hyvää, mitä vanhassa laboratoriossa oli, ei tosiaankaan onnistuttu siirtämään uuteen taloon. Vähitellen hän menetti mielenkiintonsa tieteeseenkin. Se tapahtui suunnilleen samoihin aikoihin, kun Virtanen halusi hänen ottavan vastuulleen Valion patenttihakemusten käsittelyn. Patentteja yhtiö oli hakenut 15 maassa. Muuttunut työtilanne antoi Karströmille tilaisuuden etsiä elämän pysyvämpiä arvoja, mihin intensiivinen tutkimustyö ei ollut suonut aikaa. Hänen uskova äitinsä oli kuitenkin lapsuudessa jättänyt hänelle hengellisen perinnön, joka jollain tavalla oli seurannut häntä aina. Karström omaksui vuonna 1934 sy- Lämmin tukipylväs Henning Karströmin nimi yhdistetään kahteen tärkeään alueeseen: Suomen biokemian syntyvaiheisiin ja kansanterveyteen. Henkilökohtaisesti opin tuntemaan Karströmin vasta hänen lähestyessään 80 vuoden ikää, mutta terveys heijastui silloinkin voimakkaasti koko hänen olemuksestaan. Hänen asiantuntemuksensa, hänen määrätietoiset käsityksensä hyvästä elämästä, elämänlaadusta ja elämänarvoista, hänen lämmin, ihmisläheinen persoonallisuutensa ja perusturvallisuutensa antoivat hänestä sellaisen kuvan, että hänen oli täytynyt olla tärkeä tukipylväs elämän monilla alueilla niin työssä kuin lähimmäisenä. Pitkän vaelluksensa loppuvaiheissa Karström kirjoitteli muistojaan matkansa varrelta. Minulla on ollut etuoikeus koota hänen tekstinsä muistelmateokseksi, joka julkaistaan ruotsinkielisenä Ruotsissa kesä–heinäkuun vaihteessa. Aila Annala vän uskonnollisen elämänkatsomuksen ja vaihtoi 12 vuotta myöhemmin tutkimuslaitoksen työhön kristillisenä kasvattajana. Kirjoittaja on tutkija, konsultti ja kääntäjä. [email protected] KOKOUKSIA • TAPAHTUMIA Monirypsi sopii myös auton tankkiin Sisko Loikkanen Perunarutoille ja virustaudeille vastustuskykyinen peruna, terveellisempiä rasvahappoja sisältävät öljykasvit, aiempaa vitamiinipitoisemmat riisi ja maissi, gluteiiniton vehnä, kuivuutta ja suolaista maaperää sietävät viljelykasvit. Muun muassa tällaisia ovat maailmalla kehitteillä olevat, uusin ominaisuuksin varustetut ruoka- ja hyötykasvit, joita moderni bio- ja geeniteknologia tuovat tullessaan. Luvassa on myös kasveja, joilla voidaan puhdistaa saastunut maaperä raskasmetalleista, sekä kasveja, joissa voidaan tuottaa biomateriaaleja, lääkkeitä, rokotteita tai entsyymejä. Tulevaisuuden kasveja listasi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n tutkimusjohtaja Anu Harkki, joka puhui vihreästä kasvusta Suomen Bioteollisuus ry:n (FIB) huhtikuisessa bioteollisuusfoorumissa. Tapahtuman teemana oli tänä vuonna biotalous, jonka eri sektoreiden kehitystä luennoissa valotettiin. ”Kun kasvintuotannossa etsitään vastauksia ilmaston ja sateisuuden muutoksen, tuholaisten ja kasvitautien, pakkasen tai kuivuuden mukanaan tuomiin haasteisiin, ratkaisut löytyvät kasvien geneettisestä muuntelusta”, Harkki sanoi korostaen, että maatalouden ja elintarvikealan tulee etsiä ratkaisuja yhdessä kemianteollisuuden ja energia-alan kanssa. Strategian ytimessä on luonnonmateriaalien kestävä käyttö. Suomalaisena esimerkkinä uudenlaisista kasveista Harkki nosti esiin monirypsin, jota kehitetään MTT:n, Boreal Kasvinjalostuksen, Rehuraision ja Neste Oilin yhteishankkeessa. ”Hankkeessa laajennetaan rypsin geneettistä monimuotoisuutta genomiikan uusien menetelmien avulla. Tutkijoiden tähtäimessä ovat öljyn ja valkuaisen osalta satoisat kevätrypsilajikkeet, jotka soveltuvat uusiutuvan dieselin tuotantoon”, Harkki kertoi. Suomalaisista peltokasveista nimenomaan rypsi on paras uusiutuvan dieselin raaka-aine ja myös rehuvalkuaisen tuottaja. Carmela Kantor-Aaltonen Hyvinvointimme riippuu entistä enemmän bioteknologian tarjoamista ratkaisuista. Kaikki ihmisen perustarpeet, ravinto, suoja ja terveys, perustuvat tulevaisuudessa biotalouteen, todettiin Suomen Bioteollisuuden seminaarissa. Tulevaisuuden avainkysymys on Harkin mukaan se, käytetäänkö peltoja vain ruoan vai myös energian tuotantoon. Maailmassa on tätä nykyä viljelyalaa noin puolitoista miljardia hehtaaria, mutta YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n ennusteen mukaan luku kasvaa vuoteen 2030 mennessä 1,7 miljardiin hehtaariin. ”Kestävässä ja vastuullisessa ruoantuotannossa on otettava huomioon ravitsemuksen lisäksi tuoteturvallisuus, työhyvinvointi, eläinten hyvinvointi, paikallisuus ja taloudellinen vastuu”, Harkki linjasi. Entsyymitutkija palkittiin Sellulaasientsyymien adsorptio ligniiniin lignoselluloosan hydrolyysissä perustuu osittain samanlaiseen mekanismiin, joka sitoo entsyymin kiteiseen selluloosaan. Hydrofobisten vuorovaikutusten lisäksi keskeisessä asemassa saattavat olla myös ioniset vuorovaikutukset. Tähän tulokseen tuli diplomityössään Aalto-yliopistosta valmistunut Saara Mikander. Tutkimus toi hänelle Suomen Kemian Seuran Biotekniikan jaoston myöntämän opinnäytepalkinnon, joka luovutettiin palkitulle foorumin päätteeksi. Lignoselluloosaa – kasvien selluloosaa, hemiselluloosia ja ligniiniä sisältävää biomassaa – ei vielä kyetä hyödyntämään taloudellisesti. Kun lignoselluloosaa yritetään hajottaa sellulaasientsyymeillä, osa entsyymeistä adsorboituu ligniinin pinnalle heikentäen siten selluloosan hydrolyysiä. Jos adsorptiomekanismi saadaan selville, voidaan ehkä kehittää räätälöityjä entsyymejä, jotka sitoutuvat ligniiniin heikommin, mikä tehostaisi muun muassa toisen sukupolven bioetanolin tuotannon kannattavuutta. Kirjoittaja on Ylen tiedetoimittaja. [email protected] Vilkas keskustelu biotaloudesta jatkui esitelmien jälkeen virvokkeiden parissa. 4/2011 KEMIA 57 Scanstockphoto ULKOMAILTA Levän geeni sai SOKEAN NÄKEMÄÄN Merilevästä eristetty geeni on palauttanut sokeille hiirille osan niiden näkökyvystä. Jyrsijät alkoivat erottaa valon ja pimeyden vaihtelun pian sen jälkeen, kun geeni oli viruskuljettimen avulla siirretty niiden silmien verkkokalvoon. Etelä-Kalifornian yliopistossa tehtävän tutkimuksen päämääränä on hoitokeino silmän rappeumatauteihin. ”Kliiniset kokeet ihmisillä käynnistyvät parin vuoden sisällä”, kertoo tutkija Alan Horsager New Scientist -lehdelle. Verkkokalvorappeuman ja silmänpoh- jan ikärappeuman (AMD) kaltaiset sairaudet vaurioittavat reseptorisoluja, jotka muuttavat valon sähköimpulsseiksi. Informaatio ei siksi pääse etenemään silmästä aivoihin, jossa näkökuvat syntyvät. Siirrettävä geeni koodaa levällä valoherkkää proteiinia, joka ohjaa eliötä kohti auringonvaloa. Koe-eläimillä – ja toivon mukaan myös ihmisillä – geeni panee verkkokalvon bipolaarisolut ottamaan tuhoutuneiden reseptoreiden tehtävät itselleen. Geeniterapian kehitys antaa miljoonille silmän rappeumataudeista kärsiville uutta toivoa. Pekka T. Heikura Nick Lobeck Syöpälääke tappaa MALARIALOISEN Vuosimallin 1938 Katjusha laukaisualustoineen on esillä moskovalaisessa museossa. STALININ URUISTA autonrenkaisiin Venäläinen kone- ja laitevalmistaja Penzmash etsii investoijia käytettyjen autonrenkaiden käsittelylaitoksen rakennushankkeeseen, uutisoi Retsikling othodov -lehti. Yhtiö on kehittänyt renkaiden murskausteknologian ja puoliautomaattisen linjaston, mutta ne eivät vielä ole missään käytössä. Penzmashin tehtaiden kuuluisimmat tuotteet eli Katjusha-raketit tulivat viime sotien aikaan hyvin tutuiksi suomalaisillekin, kun Stalinin uruiksi nimitetyt aseet soittivat tuhoisaa säveltään Karjalankannaksella. Venäjällä poistuu vuosittain käytöstä 1,1 miljoonan tonnin verran autonrenkaita. Niistä kierrätetään tai uusiokäytetään arviolta 10–15 prosenttia. Tarkka luku on tilastoinnin puutteiden vuoksi arvoitus. Euroopassa vanhoista renkaista päätyy hyötykäyttöön keskimäärin 60 ja Suomessa peräti 95 prosenttia, suurin osa tien- ja maanrakennuskohteisiin sekä pinnoitukseen. Syöpäsolujen kasvua hidastavia lääkkeitä voidaan käyttää myös malarian hoitoon, raportoi tuoreesta havainnostaan kansainvälinen tutkijaryhmä. Lääkkeet tuhoavat malarian alkulähteen eli Plasmodium-loisen. Itiöeläin loisii hyttysessä, jonka pistojen välityksellä tauti leviää ihmisiin. Malarialoinen muuntautuu nopeasti vastustuskykyiseksi uusille lääkeaineille, minkä vuoksi vitsausta vastaan on turhaan yritetty kehittää tehokasta asetta. Syöpälääke kuitenkin estää loista kaappaamasta ihmisen punasolusta entsyymejä, joita se välttämättä tarvitsee. Samalla estyy loisen vastustuskyvyn kehitys. EU:n tiede- ja tutkimuskomissaarin Máire Geoghegan-Quinnin mukaan havainto saattaa merkitä läpimurtoa ja vihdoin johtaa tepsivän malarialääkkeen syntyyn. Tauti vie tätä nykyä lähes miljoona henkeä vuodessa. EU-rahoitteista tutkimushanketta johtivat sveitsiläiset Inserm-EPFL-laboratorio ja Bernin yliopisto sekä brittiläiset Wellcome Trust Centre ja Glasgow’n yliopisto. Päivi Ikonen Päivi Ikonen Lääkekehityksen tuttu tarina toistui taas: yhteen tautiin kehitetty lääke käy toiseenkin tarkoitukseen. 58 KEMIA 4/2011 putkien täyttäminen lääkkeellä tapahtuu sähköisesti. Uusi menetelmä korvaa aiemman, jossa lääkeaineet injektoidaan onttoihin kuituihin pienillä neuloilla. Hanketta rahoittaa Yhdysvaltain National Institute of Standards and Technology. Tutkijat pitävät lääkekankaita erittäin lupaavina materiaaleina, joita voidaan käyttää moniin tarkoituksiin. Vaikkapa palovammojen hoitoon niistä voidaan tehdä sideharsoja, jotka sisältävät vahingoittunutta solukkoa ja kudosta uudistavaa ainetta. Pekka T. Heikura Scanstockphoto Yhdysvalloissa kehitetään lääkeaineella kyllästettyjä nanotekstiilejä, joista valmistetut asut tarjoavat esimerkiksi sotilaille suojaa kemiallisia aseita vastaan. Kankaasta vapautuu strategisella hetkellä aseen sisältämän myrkyn vasta-ainetta, kirjoittaa Popular Mechanics. Massachusettsilainen Arsenal Medical rakentaa parhaillaan tekstiilien tuotantoon uudenlaista tekniikkaa, joka on tarkoitus viedä teolliseen mittakaavaan asti. Yhtiön tarkoituksena on muotoilla pienistä polymeeripisaroista nanoputkia ja -verkkoja sähkökenttien avulla. Myös PERUN TEKSTIILILÖYTÖ paljastui ikivanhaksi Vuoristoluolasta Perun Andeilta löydetyt kangaspalat ovat osoittautuneet vanhimmiksi EteläAmerikasta tavatuiksi tekstiileiksi. AMS-laitteen eli kiihdytinmassaspektrometrin avulla tehty radiohiiliajoitus osoitti, että kankaat oli kudottu noin 12 000 vuotta sitten. Tekstiililöytö tehtiin jo 1980-luvulla, mutta kankaiden ikä oli pysynyt arvoituksena. Muinaiskankaista säilyneet kappaleet ovat Mercyhurstin yliopiston arkeologin Edward Jolien arvion mukaan peräisin vuodevaatteista, seinä- tai lattiamatoista sekä laukuista. Guitarreron luolaan ne ovat päätyneet jääkauden päätyttyä ja ilmaston lämmettyä niin, että ihmiset pääsivät levittäytymään myös aiemmin liian kylmille seuduille. ”Luolaa pidettiin eräänlaisena perusleirinä, josta tehtiin tiedusteluretkiä ylemmäs vuorille”, Jolie kuvailee Science Daily -lehdelle. Andien kivikautisten ”löytöretkeilijöiden” on oletettu olleen pelkästään miehiä, mutta Scanstockphoto LÄÄKEKANGAS SUOJAA kemiallisilta aseilta Värikkäiden perulaiskankaiden historia osoittautui yllättävän pitkäksi. taidokkaasti kudotut kankaat viittaavat siihen, että mukana oli myös naisia, tutkijat sanovat. Päivi Ikonen Tulevaisuuden kankaisiin voidaan kutoa mukaan myös lääkeaineita. Hollantilaiset Delftin teknillinen yliopisto ja Kluyver Centre ovat kehittäneet uudenlaisen hiivan, jonka avulla maatalouden jätteistä voidaan valmistaa bioetanolia paljon entistä tehokkaammin. Keksintö on lisensoitu tutkimusta rahoittaneelle life science -yhtiö DSM:lle, kertoo Milieu Magazine. Uutuushiiva saatiin aikaan ujuttamalla tavalliseen leivinhiivaan yksi kolibakteerin geeni. Innovaation ansiosta tuotantoprosessissa syntyy aiempaa selvästi enemmän etanolia ja vähemmän sivutuotteita, glyserolia ei lainkaan. ”Markkinoilla oleviin tuotanto-organismeihin verrattuna Delftissä syntynyt hiiva tuottaa etanolia kaksinkertaisesti”, sanoo tutkimusohjelmasta vastaava johtaja Piet van Egmond DSM:stä. ”Jos hiiva toimii teollisessa tuotannossa yhtä hyvin kuin testeissä, toisen sukupolven biopolttoaineet ovat astuneet uuteen vaiheeseen.” Pekka T. Heikura Scanstockphoto Enemmän bioetanolia SUPERHIIVALLA Hollannin Delftissä keksitty superhiiva saattaa mullistaa bioetanolin tuotantoa. 4/2011 KEMIA 59 JULKAISUJA Mahavaivoista syntyi kemikaaliopas Toimittaja Noora Shinglerin kirjan Marjoja & maskaraa – Kuinka hylkäsin turhat ruoka- ja kosmetiikkakemikaalit (Atena Kustannus 2011) punaisena lankana ovat Shinglerin omat kokemukset ruoan vaikutuksesta pahasti oireilevaan mahaan. Aihe on ajankohtainen, pyöriihän televisiosta illasta toiseen ruoansulatusta edistävien tuotteiden mainoksia. Shingler perustelee, miksi maidon, leivän, sokerin, hiivan ja lihan syönti kannattaa jättää vähiin. Vaikka kirja kertoo henkilökohtaisista kokemuksista, siitä voi mainiosti ottaa vinkkejä oman ruokavalion kohentamiseen. Reseptejäkin on tarjolla. Kirjassa kiinnitetään huomiota myös ruoan lisä- ja vierasaineisiin, ympäristövaikutuksiin sekä eläinten hyvinvointiin. Lukijalle on olennaista tietää, onko tieto luotettavaa ja mistä se on peräisin. Lähdeviitteitä on lukuisia, mutta kirjaan on silti lipsahtanut virheitä, kuten esimerkiksi väite, että karrageeni on samaa kuin hiivauute tai että natriumglutamaatti on sakeuttamisaine. Tietona, ilman lähdeviitettä, on annettu myös urbaanilegenda margariinin koostumuksesta. Meikit ruokakaapista Shinglerin kirjan kosmetiikkaosiossa paneudutaan meikkipussin sisältöön ja suo- sitellaan luonnonkosmetiikkaa tavallisen sijaan. Tutuiksi tulevat sertifikaatit sekä luonnon- ja luomukosmetiikan erot. Ohjeita löytyy myös ruokakaapin sisällön käyttämisestä kauneudenhoidossa. Kirja käsittelee varsin tarkasti esimerkiksi hiusvärejä, aurinkovoiteita sekä yksittäisiä kemikaaleja, kuten ftalaatteja, natriumlauryylisulfaattia, parabeenejä, formaldehydiä ja sen vapauttajia. Käsittelemättä jäävät esimerkiksi ihokarvanpoistoaineet ja itseruskettavat tuotteet. Lukijoita varmaan kiinnostaisivat myös jatkuvasti yleistyvät tatuoinnit. Juuri tatuoitaessa kemiallisia aineita sananmukaisesti pistetään ihon alle. Reachista sekä INCI-nimityksistä on yhteenvedot, mutta muuten kosmetiikkaa säätelevistä asetuksista tai sallittujen ja kiellettyjen aineiden listoista ei kerrota. Arvelen osan lukijoista pitävän kirjan rennosta otteesta hyvinkin paljon. Osan mielestä kyseessä epäilemättä on kielipoliisin painajainen. Kemikaalien riskeistä ja varastoinnista Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes on julkaissut uusia oppaita vaarallisia kemikaaleja käyttäville ja varastoiville yrityksille. Pienyritysten kemikaali- ja turvallisuusriskien hallinta -kirjanen esittelee kemikaali-, palo-, painelaite- ja henkilöturvallisuuden tyypilliset riskit ja myös lainsäädännön velvoitteet. Liitteenä ovat tarkistuslistat muun muassa kylmälaitoksille, jakeluasemille ja pintakäsittelylaitoksille. Vaarallisten kemikaalien varastointi -opas kertoo kemikaalien varastointi- ja käsittelypaikkojen sijoittamisesta laitoksessa, säiliöistä ja niiden vallitiloista, putkistoista, kunnossapidosta sekä turvallisuusjärjestelyistä. Mukana on ratkaisuesimerkkejä, joiden avulla päästään lainsäädännön vaatimalle turvallisuustasolle. Julkaisut löytyvät Tukesin verkko-osoitteesta www.tukes.fi osiosta Tietopalvelut > Oppaat > Kemikaalit. 60 KEMIA 4/2011 mik aali- ja Pienyrit ysten keien hallinta sk turvallisuusri Kirjassa on runsaasti ilmaisuja sekä puhekielestä että englannin kielestä, sanatoistoa ja paljon huutomerkkejä. Tyyli sopii blogiin mutta ei painettuun kirjaan. Teksti olisi kaivannut ammattitaitoisen kustannustoimittajan apua, tiukempaa tiivistämistä ja kieliasun hiontaa. Kirjan vihreällä korostettu piirroskuvitus on pirteä. Anja Nystén henkilöuutisia Seeprakala vei Viksu-voittoon Jaana Tuominen on 19-vuotias tuleva tutkija, joka haluaa erikoistua syöpägenetiikkaan. Rankka mutta antoisa tutkimusurakka toi Jaana Tuomiselle Viksukisan 4 000 euron arvoisen pääpalkinnon. STT Info ”Elämäni hienoin juttu, jonka aikana opin enemmän kuin ikinä ja joka vaikutti todella paljon omaan itseeni ja tulevaisuudensuunnitelmiini.” Näin sanoo silmät säihkyen vantaalainen Jaana Tuominen. ”Jutulla” Tikkurilan lukiosta juuri ylioppilaaksi kirjoittanut Tuominen tarkoittaa päättötyötään, jollaisen laatii jokainen englanninkielistä IB-linjaa käyvä abiturientti. Tieteellisen minitutkielman eli extended essayn teema on valittavissa vapaasti. Tuominen käynnisti oman tutkimushankkeensa jo lukiotaipaleensa ensi metreillä, joten rupeamaan hupeni nyt 19-vuotiaan elämästä lähes kymmenesosa. ”Mutta kannatti joka hetki!” Untuvikkotutkijan uurastuksen ansiosta tiedämme nyt, että kasvurajoitegeeni tp53:lla on merkittävä asema uv-altistuksen aiheuttaman dna-vaurion korjaamisessa seeprakalojen varhaiskehityksessä. Tuomisen tulokset vahvistavat käsitystä, että tp53 on syövän syntyyn vaikuttavista geeneistä ihmiselläkin keskeisin. Tutkimus taas teki vaikutuksen Suomen Akatemiaan, jonka järjestämään lukiolaisten Viksu-tiedekilpailuun Tuominen lopputyönsä lähetti. Seurauksena oli kansainvälisen sarjan voitto. ”Erinomainen ja kaiken kaikkiaan hämmästyttävän upea työ!”, intoutuu tavallisesti asialinjalla pysyttelevä palkintoraati kuvailemaan. ”Tutkimusaihe on erinomaisen luova, vaativa ja kiinnostava.” Erittäin kiinnostava se oli myös Tuomisesta itsestään, joka on harrastanut luonnontieteitä ”niin kauan kuin muistaa” ja joka liittyi jo kuusivuotiaana lasten tiedekirjakerhon lukijakuntaan. Nyt käsissä kuluu muun muassa Tiede-lehti, ja yksi lempikirjoista on Charles Darwinin Lajien synty. Euroopan nuorisoparlamentissa hän on käynyt puhumassa kestävän kehityksen puolesta. Teinien tapaan Tuominen viettää aikaansa myös netissä mutta ei Facebook-statustaan päivittämässä. ”Verkosta löytyy niin paljon mielenkiintoista asiaa tieteestä ja tutkimuksesta.” Netistä löytyi myös Viksu-työn aihe. Sen piti ehdottomasti liittyä biologiaan ja lääketieteeseen, sillä Tuominen on tiennyt päätyvänsä jommallekummalle alalle ”aina”. Syöpägenetiikan edistäminen on tärke- ää siksi, että oma isä muutama vuosi sitten menehtyi tautiin. Työnsä teoriaosuutta varten Tuominen perehtyi kymmeniin oppikirjoihin ja alan lehtiin, joista hän sai primäärilähteensä. Seeprakalojen alkionkehityksen käytäntöön ei kuitenkaan kotiakvaariossa eikä koulunkaan tiloissa voi paneutua, joten kokeet hän teki Biomedicum Helsingissä, jossa häntä ohjasi professori Pertti Panula. Koulussa mentorina toimi biologianopettaja Ari Ranki. Akateemiseen maailmaan Kun koulu ja IB-lukion 14 loppukoetta vihdoin ovat takana, edessä odottaa elämä. Viksu-voitto avasi Jaana Tuomiselle automaattisesti ovet Jyväskylän yliopiston biologian ja ympäristötieteiden laitokseen. Sinne tuore ylioppilas luultavasti syksyllä suuntaakin, mutta koska maailma on täynnä vaihtoehtoja, hän on kaiken varalta lähetellyt papereitaan muuallekin sekä suomalaisiin että ulkomaisiin yliopistoihin. Seuraavat Viksut haussa Viksu-kisan uusi kierros käynnistyi 2. toukokuuta. Muiden tunnustusten lisäksi jaossa on Kemia 2011 -teemapalkinto, joka myönnetään parhaasta kemian alan työstä. Lisätietoa saa osoitteesta www.aka.fi/fi/Viksu. Ennen akateemisten opintojen alkua ehtii kuitenkin vielä ajaa ajokortin ja viettää aurinkoloman, ja harrastuksillekin on kevään rutistuksen jälkeen enemmän aikaa. Tuominen pelaa lentopalloa ja lukee mielellään myös kaunokirjallisuutta. Rakkaimpia ovat Aleksandr Puškinin runot. Ne nuori nainen nauttii venäjäksi, joka äidin kielenä on hänen toinen äidinkielensä. ”Puškinin runouttahan on oikeastaan mahdotonta kääntää muille kielille.” Päivi Ikonen 4/2011 KEMIA 61 henkilöuutisia VÄITÖKSIÄ Aalto-yliopisto DI Toma Suden väitöskirja Nitrogen-doped single-walled carbon nanotube thin films tarkastettiin 20.5.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Mauricio Terrones (Penn State -yliopisto, USA) ja kustoksena prof. Esko I. Kauppinen. M.Sc. Miro Suchýn väitöskirja Accessibility and Enzymatic Degradation of Native and Model Cellulose Substrates tarkastettiin 27.5.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Akira Isogai (Tokion yliopisto, Japani) ja kustoksena prof. Tapani Vuorinen. Helsingin yliopisto FM Merit Melinin väitöskirja Interplay of Virulence Factors in Complement Resistance of Streptococcus pneumoniae tarkastettiin 6.5.2011. Vastaväittäjänä toimi FT, prof. Birgitta HenriquesNormark (Karoliininen instituutti, Ruotsi) ja kustoksena prof. Timo Korhonen. DI Ville Jokisen väitöskirja Functional Surfaces for Microfluidics in Proteomic Analysis tarkastettiin 13.5.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Niels B. Larsen (Tanskan teknillinen korkeakoulu) ja kustoksena prof. Hannu Sariola. FM Pirjo Nummelan väitöskirja Identification of molecules relevant for the invasiveness of fibrosarcomas and melanomas tarkastettiin 13.5.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Jyrki Heino (Turun yliopisto) ja kustoksena prof. Kari Keinänen. FM Evgeny Parshintsevin väitöskirja Novel Approaches to the Sampling of Atmospheric Aerosols and Determination of Chemical Composition tarkastettiin 13.5.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Marianne Glasius (Aarhusin yliopisto, Tanska) ja kustoksena prof. Marja-Liisa Riekkola. FM Kari Vaahtomeren väitöskirja Identification of TGFβ signaling, p53, and actin stress fibers as targets of LKB1 tumor suppressor activity tarkastettiin 13.5.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Aristidis Moustakas (Uppsalan yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena prof. Tomi P. Mäkelä. FM Jaakko Ekmanin väitöskirja Bacteria colonizing paper machines tarkastettiin 20.5.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Tjakko Abee (Wageningenin yliopisto, Alankomaat) ja kustoksena prof. Kaarina Sivonen. FM Jussi Huotarin väitöskirja Carbon dioxide and meth- 62 KEMIA 4/2011 ane exchange between a boreal pristine lake and the atmosphere tarkastettiin 25.5.2011. Vastaväittäjänä toimi Dr. Robert Striegl (Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskus) ja kustoksena prof. Jorma Kuparinen. FM Jussi Heinosen väitöskirja Geochemistry and petrology of the ferropicrite dikes and associated rocks of Vestfjella, western Dronning Maud Land, Antarctica tarkastettiin 27.5.2011. Vastaväittäjänä toimi Dr. Sally Gibson (Cambridgen yliopisto, Iso-Britannia) ja kustoksena prof. Tapani Rämö. FM Teemu Nissilän väitöskirja Micropillar Array Based Microchips for Electrospray Ionization Mass Spectrometry, Microreactors, and Liquid Chromatographic Separation tarkastettin 27.5.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Janne Jänis (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena prof. Risto Kostiainen. LK, FM Erik Vahtolan väitöskirja Diabetic cardiomyopathy and post-infarct ventricular remodelling—Effects of levosimendan in a rodent model of type II diabetes tarkastettiin 1.6.2011. Vastaväittäjänä toimi dos. Mika Laine (Helsingin yliopisto) ja kustoksena prof. Eero Mervaala. Itä-Suomen yliopisto FM Sanna-Kaisa Häkkisen väitöskirja Microarray Study: Gene Expression in Endothelial Cell Cultures and Intracranial Aneurysms tarkastettiin 13.5.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Riitta Lahesmaa (Turun yliopisto) ja kustoksena prof. Seppo Ylä-Herttuala. Prov. Jenni Ilomäen väitöskirja Epidemiology of alcohol consumption and psychotropic drug use—Focus on changes in drinking tarkastettiin 14.5.2011. Vastaväittäjänä toimi dos. Sakari Suominen (Turun yliopisto) ja kustoksena prof. Jussi Kauhanen. FM Ville Heikkisen väitöskirja Kernel methods for estimation and classification of data from spectral imaging tarkastettiin 20.5.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Erkki Oja (Aalto-yliopisto) ja kustoksena prof. Markku Hauta-Kasari. FM Hanna Peltosen väitöskirja Signalling mechanisms used by the orexin-1 receptor tarkastettiin 27.5.2011. Vastaväittäjänä toimi apul.prof. Shahidul Islam (Karoliininen instituutti, Ruotsi) ja kustoksena prof. Karl Åkerman (Helsingin yliopisto). Nimityksiä Biohit Pcas Finland Borenius Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes Yhtiön aiempi toimitusjohtaja, LKT, professori Osmo Suovaniemi on nimitetty hallituksen puheenjohtajaksi. Kemian alan patentteja hoitavaksi asiamieheksi on nimitetty DI Annika Hakkila, it- ja nanotekniikan alan asiamieheksi DI Anu Keinänen sekä biotekniikan, bioinformatiikan ja molekyylibiologian patenttiasiamieheksi FT Jukka Taskinen. Eurofins Scientific Finland Myyntikemistiksi on nimitetty Katariina Mattila ja Junior Laboratory Manageriksi Marika Luotonen. FM Inka Saarikosken väitöskirja Tailoring of optical transmittance, reflectance, and hydrophobicity of polymers by micro- and nanoscale structuring tarkastettiin 30.5.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Helge Lemmetyinen (Tampereen teknillinen yliopisto) ja kustoksena prof. Tapani Pakkanen. TtM Maria Lankisen väitöskirja Metabolomics in Dietary Interventions: Special Emphasis on the Effects of Grain Products and Fish on Lipidomic Profile tarkastettiin 1.6.2011. Vastaväittäjänä toimi dos. Kirsi Pietiläinen (HUS) ja kustoksena dos. Ursula Schwab. Jyväskylän yliopisto FM Veikko Lingon väitöskirja DNA-based applications in molecular electronics tarkastettiin 29.4.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Hendrik Dietz (Münchenin teknillinen yliopisto, Saksa) ja kustoksena akatemiatutkija, dos. Jussi Toppari. FM Jari Martiskaisen väitöskirja Electronic energy transfer in light-harvesting complexes isolated from Spinacia oleracea and from three photosynthetic green bacteria Chloroflexus aurantiacus, Chlorobium tepidum and Prosthecochloris aestuarii tarkastettiin 29.4.2011. Vastaväittäjänä toimi dos. Esa Tyystjärvi (Turun yliopisto) ja kustoksena prof. Jouko KorppiTommola. M.Sc. Nitipon Puttaraksan väitöskirja Development of MeV ion beam lithography technique Kemistiksi tutkimukseen ja kehitykseen on nimitetty Jonas Forsman ja kemistiksi laadunvalvontaan Maria Rantapaju. Kemikaalituotevalvontayksikön johtajaksi on nimitetty Esa Nikunen, Teollisuus- ja kuluttajakemikaalit -ryhmän päälliköksi Annette Ekman, Biosidit-ryhmän päälliköksi Paula Haapasola, Kasvinsuojeluaineet-ryhmän päälliköksi Kaija Kallio-Mannila ja Kemikaalituoterekisteriryhmän päälliköksi Matti Vartiainen. for microfluidic applications tarkastettiin 20.5.2011. Vastaväittäjänä toimi dos. Yanwen Zhang (Tennesseen yliopisto, USA) ja kustoksena prof. Harry J. Whitlow. FM Oula Wichmannin väitöskirja Syntheses, characterization and structural properties of [O,N,O,X’] aminobisphenolate metal complexes tarkastettiin 20.5.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Timo Repo (Helsingin yliopisto) ja kustoksena prof. Reijo Sillanpää. Oulun yliopisto M.Sc. Szilvia Solyomin väitöskirja BRCA/Fanconi anemia pathway genes in hereditary predisposition to breast cancer tarkastettiin 29.4.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Klaus Elenius (Turun yliopisto) ja kustoksena prof. Robert Winqvist. FM Sari Hillin väitöskirja Carbon fractions and stocks in soil organic layers in boreal forest soils—impacts of climatic and nutritional conditions tarkastettiin 6.5.2011. Vastaväittäjänä toimi dos. Raija Laiho (Helsingin yliopisto) ja kustoksena dos. Annamari Markkola. FM Aino Kinnusen väitöskirja Collagen XVIII Regulates Basement Membrane Integrity. Specific effects of its isoforms on the choroid plexus, kidney and hair follicles tarkastettiin 20.5.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Karl Kadler (Manchesterin yliopisto, Iso-Britannia) ja kustoksena prof. Taina Pihlajaniemi. sivulle 64 > Mustaherukka tekee aurinkokennon puolustaa syksyllä Suomen värejä kansainvälisessä Young Scientists -kisassa. Kuopiolaisella Jarkko Etulalla, 20, on ongelma. ”Rakastan sekä kemiaa, fysiikkaa että matematiikkaa kaikkia niin paljon”, hän parahtaa. Palava rakkaus on tähän mennessä tuonut savolaisnuorukaiselle voiton Tutki, kokeile, kehitä -kilpailussa, hopeaa Suomen Akatemian Viksu-kisassa ja sen ansiosta vapaalipun Aalto-yliopistoon, paikan Millenniumtiedeleirillä ja sitä kautta pääsyn Helsingin yliopistoon sekä kunnian edustaa Suomea syksyllä käytävässä EU:n Young Scientists -mittelössä. Kun Kuopion Lyseon lukion IB-linjan loppukokeiden tulokset myöhemmin kesällä varmistuvat, taskuun ilmestyy vielä kivikova kansainvälinen ylioppi- lastodistuskin siltä varalta, että Etula sattuisi sitä johonkin tarvitsemaan. Etulan housuissa moni ei ehkä pitäisi lämmintä suhdetta tieteisiin varsinaisesti ongelmana? ”Niin, mutta kun en osaa päättää, minkä niistä ottaisin tulevissa opinnoissa pääaineekseni”, nuori mies tuskailee. Eikä opinahjon valintakaan helppoa ole. Suomalaiset yliopistot ovat hyviä, mutta niissä ei ole tarjolla englanninkielisiä kandidaattiohjelmia vaan vasta maisteriopintoja. Siksi harkinnassa on myös siirtyminen muille maille. ”Vaihto-oppilasvuonna Yhdysvalloissa ja sen jälkeen IBlukiossa totuin englanninkieliseen terminologiaan. Tykkäisin jatkossakin opiskella samalla kielellä.” Päätöksiä ei onneksi tarvitse tehdä vielä, sillä kun valkolakki on juhlittu, edessä ovat armeijan harmaat, jotka Etula pukee ylleen heinäkuussa. Varusmiesaikana suunnitelmat toivottavasti kirkastuvat. Tyhmänrohkeus kannatti Jarkko Etulan huiman kilpailumenestyksen pohjana on tutkimus, jonka hän teki kotimaisten marjojen käytöstä kolmannen sukupolven väriaineherkistetyissä aurinkokennoissa. Millennium-palkitun huippututkijan Michael Grätzelin jalanjäljissä siis? Väärin. Kun Etula joulun alla 2009 keksi aiheen IB-esseeseensä, hän ei ollut ikinä Grätzelistä – eikä Grätzel sen puoleen Millennium-palkinnosta – kuullutkaan. ”Osuin netissä Michiganin yliopiston sivuille, joilla oli kiinnostavaa tietoa aurinkokennoista. Kun sattumalta huomasin, että suomalaisissa marjoissa on paljon antosyaaneja, sain idean tutkia, kuinka ne toimisivat kennojen herkistiminä.” Tero Pajukallio Kansallisen tiedekilpailun voittaja Jarkko Etula Siitä käynnistyi puurtaminen, jota tutkija itse näin jälkeenpäin pitää hullun hommana. ”Ihan tyhmänrohkeaa”, Etula pudistelee päätään, ”eihän minulla ollut koulutusta näin haastavaan työhön. Että rupesinkin yhdistämään orgaanista kemiaa puolijohteisiin, olisi niin moni asia voinut mennä pieleen.” Mutta eipä mennyt. Etula luki läpi alan tutkimuksia yhä uudelleen, kunnes ymmärsi kustakin olennaisen. Sitten järjestyi tuttavan kautta tilaisuus tehdä työn kokeellinen osuus Jyväskylän yliopiston Nanotieteen keskuksessa, jossa auliin apunsa tarjosi tutkija Liisa Antila. Lopulta selvisi, että vertailluista marjoista optimaalisin herkistin titaanidioksidipohjaiseen kennoon on mustaherukasta ekstraktoitu etanoliliuos. Toiseksi paras energianmuuntotehokkuus on puolukalla, ja pronssille yltää mansikka. ”Viksu-kisassa en vielä pystynyt kunnolla kertomaan tutkimuksestani, kun IB-esseille määrätty maksimipituus rajoitti. Tukoke-kilpailussa olikin tosi hienoa päästä ensi kertaa esittelemään oma työ ja sen tulokset ihan kokonaan.” Päivi Ikonen Kansainväliset kisaajat Suomeen Tutki, kokeile, kehitä eli Tukoke-tiedekilpailun järjestävät Tekniikan Akateemisten Liitto, Kerhokeskus ja Tekniikan museo. Kisasta saa tietoa osoitteesta www.tukoke.fi. Kilpailun voittaja edustaa maataan EU:n Young Scientists -mittelössä, joka pidetään tänä vuonna Suomessa. Helsingissä 23.–28.9.2011 käytävän kilvan tutkimusprojekteihin, myös Jarkko Etulan työhön, voi tutustua osoitteessa www.eucys2011.fi. Jarkko Etula tahtoo tulevaisuudessa tehdä monitieteistä tutkimusta, jossa yhdistyvät ainakin kemia, fysiikka ja matematiikka. 4/2011 KEMIA 63 >>> FM Aleksanteri Petsalon väitöskirja Development of LC/ MS techniques for plant and drug metabolism studies tarkastettiin 4.6.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Seppo Auriola (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena prof. Miia Turpeinen. Tampereen teknillinen yliopisto DI Timo Vuorelan väitöskirja Technologies for Wearable and Portable Physiological Measurement Devices tarkastettiin 13.5.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Pasi Karjalainen (ItäSuomen yliopisto) ja kustoksena prof. Jukka Vanhala. DI Johanna Ahon väitöskirja Rheological Characterization of Polymer Melts in Shear and Extension: Measurement Reliability and Data for Practical Processing tarkastettiin 20.5.2011. Vastaväittäjinä toimivat prof. Peter van Puyvelde (Leuvenin katolinen yliopisto, Belgia) sekä PhD Susana Filipe (Borealis Polyolefine GmbH, Itävalta) ja kustoksena prof. Pentti Järvelä. DI Tuula Kylmälän väitöskirja Preparation of C–C and C–N Bonds by Palladium and Copper Catalyzed Cross-Coupling Re- actions Utilizing Bidentate N,NLigands tarkastettiin 20.5.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Petri Pihko (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena prof. Robert Franzén. DI Sari Merilammen väitöskirja The Exploitation of Polymer Thick Films in Printing Passive UHF RFID Dipole Tag Antennas on Challenging Substrates tarkastettiin 3.6.2011. Vastaväittäjinä toimivat prof. Aulis Tuominen (Turun yliopisto) ja TkT Jukka Voutilainen (Voyantic Ltd.) ja kustoksena prof. Pekka Ruuskanen. keskus) ja kustoksena prof. Pentti Huovinen. FM Heidi Korhosen väitöskirja The significance of hydrogen bonding interactions in the cleavage of RNA tarkastettiin 20.5.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Anthony J. Kirby (Cambridgen yliopisto, Iso-Britannia) ja kustoksena prof. Satu Mikkola. HLL Timo Heikkisen väitöskirja Bonding of composite resin to alumina and zirconia ceramics with special emphasis on surface conditioning and use of coupling agents tarkastettiin 20.5.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Mauno Könönen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena prof. Pekka Vallittu. FM Heidi Tuomisen väitöskirja The structural basis for inorganic pyrophosphatase catalysis and regulation tarkastettiin 1.6.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Tiina Salminen (Åbo Akademi) ja kustoksena prof. Reijo Lahti. Turun yliopisto FM Jonne Laurilan väitöskirja Alpha2-adrenoceptors: structure and ligand binding properties at the molecular level tarkastettiin 6.5.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Heikki Ruskoaho (Oulun yliopisto) ja kustoksena prof. Mika Scheinin. FM Marjo Haanperä-Heikkisen väitöskirja Use of pyrosequencing to identify streptococci and to detect mutations causing antimicrobial resistance tarkastettiin 13.5.2011. Vastaväittäjänä toimi prof. Simo Nikkari (Biologisten uhkien osaamiskeskus ja Sotilaslääketieteen Oletko kemian opiskelija? Hae nuoreksi jäseneksi Suomen Kemian Seuraan! • Kemia-lehti kotiin kannettuna • Koulutustapahtumat jäsenhintaan • Paikka ammattilaisten verkostossa • Jäsenmaksu vain 10 euroa vuodessa Tutustu ja liity osoitteessa www.kemianseura.fi TULEVIa tapahtumia Palstalla julkaistaan tietoja kemian alan tapahtumista. Toimitus ei vastaa mahdollisista muutoksista. Ilmoita tapahtumasta tai muutoksesta: [email protected]. SUOMESSA JÄRJESTETTÄVÄT Teollisuuden tehokkaat kuivausprosessit Helsinki 14.–15.6.2011 www.ael.fi International Symposium on Macromolecular Complexes Helsinki 14.–17.8.2011 www.helsinki.fi/polymeerikemia/ MMC2011 Bioenergia 2011 Jyväskylä 5.–8.9.2011 www.jklpaviljonki.fi Alihankinta 2011 Tampere 13.–15.9.2011 www.alihankinta.fi FinMedChem 2011 Helsinki 15.–16.9.2011 finmedchem.fi Finnpack 2011 22.–24.9.2011 www.jklpaviljonki.fi EasyFairs Pakkaus Helsinki 5.–6.10.2011 www.easyfairs.com/fi 64 KEMIA 4/2011 Kemian yö Vantaa 2.12.2011 www.heureka.fi Radiokemian Marie Curie -symposium Helsinki 8.–9.12.2011 www.kemia2011.fi Paptech 2012 Helsinki 21.–22.3.2012 www.adforumworld.com MUUALLA JÄRJESTETTÄVÄT BBMEC 2011 Weimar, Saksa 19.–22.6.2011 www.bbmec2011.de EPIC 2011 Manchester, Iso-Britannia 20.–23.6.2011 www.icheme.org/epic2011 BIO 2011 Washington DC, USA 27.–30.6.2011 convention.bio.org European Lab Automation Hampuri, Saksa 30.6.–1.7.2011 www.eurolabautomation.com XIXth International Symposium on Photophysics and Photochemistry of Coordination Compounds Strasbourg, Ranska 3.–6.7.2011 isppcc-2011.unistra.fr 6th International Symposium on Macrocyclic and Supramolecular Chemistry Sussex, Iso-Britannia 3.–7.7.2011 www.ISMSC2011.org Euro Food Chem XVI Gdansk, Puola 6.–8.7.2011 www.eurofoodchemxvi.org European Symposium of Organic Chemistry Kreeta, Kreikka 10.–15.7.2011 www.esoc2011.com 16th International Conference on Organometallic Chemistry Directed Toward Organic Synthesis Shanghai, Kiina 24.–27.7.2011 www.omcos16.org 43rd IUPAC Congress San Juan, Puerto Rico 30.7.–7.8.2011 www.iupac2011.org 4th European Conference on Chemistry for Life Sciences Budapest, Unkari 31.8.–3.9.2011 www.4eccls.mke.org.hu 5th EuCheMS conference on Nitrogen Ligands Granada, Espanja 4.–8.9.2011 www.ugr.es/local/nligands ESERA 2011 Lyon, Ranska 5.–9.9.2011 www.esera2011.fr Euroanalysis XVI Belgrad, Serbia 11.–15.9.2011 www.euroanalysis2011.rs FEICA Conference Valencia, Espanja 15.–16.9.2011 www.feica.com Powtech ja TechnoPharm 2011 Nürnberg, Saksa 11.–13.10.2011 www.powtech.de www.technopharm.de Biotechnica 2011 Hannover, Saksa 11.–13.10.2011 www.biotechnica.de 7th International Symposium on Novel Materials and their Synthesis Shanghai, Kiina 11.–14.10.2011 www.nms-iupac.org China-Pharm 2011 Shanghai, Kiina 25.–28.10.2011 www.china-pharmex.com seurasivut Katalyysi edistää kestävää kehitystä Seurasivut kertovat Suomen Kemian Seuran jäsenseurojen, paikallisseurojen ja jaostojen toiminnasta. Suomen katalyysiseura järjesti Helsingin messukeskuksessa ChemBio Finland -tapahtuman yhteydessä 23.3.2011 Catalysis – from theory to industrial applications -seminaarin. Seminaariin oli kutsuttu esiintyjiä niin yliopistoista kuin myös suomalaisista yrityksistä. SPT-yhdistyksen Syysretki Lappiin 1.–4.9.2011 Vierailukohteina mm. STUK Rovaniemi, Kittilän massaräjäytysleiri ja Ilmatieteen laitoksen Sodankylän tutkimusasema. Matkan hinta jäsenille 290 euroa. Lisätietoja ja ilmoittaumiset 15.6. mennessä: [email protected], p. 040 749 7132, www.nbcsec.fi/spt/. kestävän kehityksen promoottorina. Kestävä kemiallinen prosessi huomioi niin taloudelliset kuin yhteiskunnalliset ja ympäristönäkökohdat samalla toimien vihreän kemian periaatteiden mukaisesti. Marja Tiitta esitteli katalyysin sovelluksia ja merkitystä Neste Oilin tuotannossa. Teollisuudessa katalyytiltä ei vaadita vain hyvää aktiivisuutta ja selektiivisyyttä, vaan tärkeässä roolissa ovat monet muut tekijät, muun muassa katalyytin pitkäikäisyys, mekaaninen kestävyys ja ominaisuudet sekä regeneroitavuus. Toni Kinnunen Ecocat Oy:stä esitteli nykyisiä katalyyttiteknologioita, joita yritys hyödyntää pakokaasun puhdistuksessa liikkuvissa sovelluksissa. Aslak Suopanki kertoi Wärtsilän hyödyntämistä katalyyttisistä ilmanpuhdistustekniikoista erityisesti voimalaitossovelluksissa. Seminaarin päätteeksi Jukka Seppälä esitteli katalyysin roolia polymeroinneissa. Nykyiset katalyytit ja prosessit mahdollistavat käyttäjän tarpeiden mukaan räätälöityjen polymeerien valmistuksen vaativiinkin sovelluksiin. Seminaari toimi hyvänä läpileikkauksena katalyysiin aktiiviseen rooliin Suomessa. Se kattoi esityksiä niin katalyysin teoriasta kuin myös teollisuuden katalyyttisistä sovelluksista. Esitykset herättivät paljon mielenkiintoa ja keskustelua. Juha Linnekoski Kirjoittaja on Suomen katalyysiseuran sihteeri. [email protected] Finska Kemistsamfundets 120-årsfest 3.10.2011 Universitetsmuseet i Helsingfors, Snellmansgatan 3. Suomen Kemian Seuran täydennyskoulutuskurssi Laatu- ja mittaustarkkuus – laadunvalvonta analytiikan työkaluna 19.10.2011 Hotelli Arthur, Helsinki Lisätietoja ja ilmoittautumiset: www.kemianseura.fi. Suomalaisten Kemistien Seuran Teatterivierailu 11.1.2012 Vadelmavenepakolainen, KOM-teatteri, Helsinki. Tietoa esityksestä: www.kom-teatteri.fi. Liput SKS:n jäseniltä 20 euroa / nuoret 10 euroa. Lippuvaraukset 30.8.2011 mennessä: [email protected]. Kemia-Kemi-lehden seurasivujen aikataulut Numero 5/11 6/11 7/11 Aineistopäivä 5. elokuuta 8. syyskuuta 13. lokakuuta Ilmestymispäivä 1. syyskuuta 5. lokakuuta 9. marraskuuta Tiedot tulevista tapahtumista toimitetaan sähköpostilla Suomen Kemian Seuran osoitteeseen [email protected]. Kirjoitukset menneistä tapahtumista toimitetaan sähköpostilla Kemia-Kemi-lehden osoitteeseen [email protected]. Anne Heponiemi Aamupäivän esitykset käsittelivät katalyysin teoriaa ja perustutkimusta, kun taas iltapäivän esitelmät esittelivät katalyysin roolia ja sovelluksia eri teollisuuden aloilla, kuten öljynjalostuksessa ja ilmansaasteiden hallinnassa. Seminaarin päätteeksi järjestettiin Suomen katalyysiseuran sääntömääräinen vuosikokous. Seuran puheenjohtaja Päivi Mäki-Arvela avasi seminaarin. Hannu Häkkinen Jyväskylän yliopistosta kertoi teoreettisesta mallinnuksesta ja kultananopartikkelien katalyyttisesta aktiivisuudesta. Dmitry Murzin Åbo Akademista esitteli katalyyttisten metallipartikkelin hiukkaskoon vaikutusta heterogeenisessa katalyysissä. Monissa katalyyttisissä sovelluksissa metallinanopartikkelin koko on kriittinen optimaalisen aktiivisuuden ja selektiivisyyden kannalta. Tästä esimerkkinä mainittakoon muun muassa kultakatalyysi, jossa katalyyttipartikkelin koko ja morfologia on erittäin ratkaiseva tekijä aktiivisuuden ja selektiivisyyden optimoinnissa. Liisa Kanerva Turun yliopistosta esitteli entsymaattisen katalyysin sovelluksia synteettisessä kemiassa. Biokatalyytit ovat keskeisessä roolissa synteettisessä kemiassa auttamassa selektiivisyyden ja saannon parantamisessa, vähentämässä reaktiovaiheiden määrää sekä mahdollistamassa reaktioiden tapahtumisen alhaisessa lämpötilassa ja paineessa. Juha Linnekoski Aalto-yliopistosta kertoi biomassan vetykäsittelyistä nykyisessä uusiutuvaan energiaan pohjautuvassa kemikaali- ja polttoainetuotannossa. Riitta Keiski Oulun yliopistosta korosti katalyysin roolia SEUROISSA TAPAHTUU Kiinnostavia esityksiä seurasi parhaimmillaan yli 60 osallistujaa. 4/2011 KEMIA 65 Riina Linna Kemiaa koko elämä Palstalla kerrotaan Tekniikan museon esineiden tarinoita. Ylhäällä filisiinikapselimuotteja juurijauheen kuivatusalustalla (vas.), lämpöhaude ja liivateastia, uutepullo ja alvejuuren juurimöykky. Alahyllyllä vasemmalla valmiita kapseleita alustoineen. MÖYKKY ALVEJUURTA, filisiiniuutepulloja ja liivatteella päällystettyjä lääkekapseleita. Tekniikan museon vitriini havainnollistaa ytimekkäästi, mikä synnytti suomalaisen lääketeollisuuden: lapamato. Lääke elimistön epämiellyttävän vieraan häätöön tuli tarpeeseen, sillä Suomi on pitänyt hallussaan jopa lapamatoisuuden maailmanennätystä. Vielä 1900-luvun puolivälissä myös heisimatona tunnettu loinen oli merkittävä kansanterveydellinen ongelma. Maan itäosassa matoa kantoi suolistossaan joka viides ihminen. Yhteensä suomalaisissa asusti lapamatoa 1 200 kilometrin verran. EI SIIS IHME, että apteekkari Albin Koponen (1858–1917) innostui kehittämään loiseen lääkitystä. Lahjakas räätälinpoika kiinnostui proviisorina työskennellessään alvejuuresta, saniaisesta, jonka sisältämällä filisiinihapolla on lapamatoja karkottava vaikutus. Koposta harmitti, että maahan tuotiin ulkomaisia alvejuurivalmisteita, vaikka kasvia esiintyi yleisesti myös Suomen metsissä. Synnynnäinen keksijä päättikin valjastaa käyttöön kotimaisen raakaaineen. Alvejuurten keruun Koponen delegoi silloisen kotipaikkakuntansa Juuan asukkaille. Itse hän suunnitteli uuttolaitteen, jossa lääkeaine erotettiin kuivatusta ja sitten jauhetusta kasvista eetterin avulla. Sen jälkeen lääke pakattiin liivatekuorisiin kapseleihin. Aluksi Koponen valmisti sekä eetteriuutteen että filisiinikapselit kotonaan ahtaissa oloissa ”kirjoituspöydän ja pianon välissä”. Uuttolaitteen ensimmäiseen versioon mahtui korkeintaan puoli kiloa juuria kerralla, joten tuotantomäärä oli vain 5 000 kapselia vuodessa. Muutettuaan Nurmijärvelle ja saatu- 66 KEMIA 4/2011 Alvejuuri hääti lapamadon aan siellä apteekkioikeudet Koponen ryhtyi kuitenkin laajentamaan yritystään perustamalla tehtaan lääkelaboratorioineen. Myös tehtaan laitteet aikansa Pelle Peloton suunnitteli, patentoi ja valmisti itse. LOPULTA valmiina oli kokonainen Koposen valtakunta. Suomen ensimmäinen varsinainen lääketehdas oli lähes omavarainen sähköntuotantoa myöten. Paikalliset asukkaat keräsivät saniaiset yhdessä tehtaan parinkymmenen työntekijän kanssa, ja oma metalli- ja puutyöpaja teki tarvittavat koneet. Tehtaan kuivaamossa kuivattiin parhaimmillaan 40 000 kiloa alvejuurta vuodessa. Tuotenimikkeiden määrä nousi vähitellen yli 20:een, ja valmisteita markkinoitiin modernisti lehtimainoksin ja näytepakkauksin. Maailmalle lääkkeet lähtivät itse tehdyissä laatikoissa, jotka kuljetettiin rautatieasemalle omien hevosten voimin. Tuotteidensa laadusta Koponen oli tarkka. Ensiluokkaiset filisiinikapselit palkittiin alan tunnustuksin moneen ot- teeseen. Vaikka tehtaan tärkein markkina oli kotimaa, lääkkeitä vietiin Amerikkaan ja Kiinaan asti. Koposen jo kuoltua Nurmijärven apteekin lääkelaboratoriosta tuli vuonna 1920 Lääkelaboratorio Alb. Koponen. Vuonna 1960 yritys siirtyi Orionin hallintaan ja vaihtoi muutamaa vuotta myöhemmin nimensä Neofarma Oy:ksi. Neofarma on sittemmin sulautunut emoyhtiöönsä. OIKEAA LAPAMATOA ei Tekniikan museossa ole esillä. Näyttelyvieraat pääsevät kuitenkin osallistumaan Operaatio Lapamatoon, joka etenee museossa virkkuukoukkujen voimin. Päivä päivältä pituutta venyvä värikäs otus on tarkoitus virkata yhtä pitkäksi kuin lapamadot pahimmillaan eli 18-metriseksi. Tavoitepituudesta ei puutu enää paljoa. Madon kasvua voi seurata myös museon Facebook-sivulla. Anna Iso-Ahola Kirjoittaja on Tekniikan museon projektipäällikkö. www.tekniikanmuseo.fi KEMIA Kemi Aikataulu ja teemat 2011 NRO 1/2011 TOIMIT. AINEISTO ILMOITUSAINEISTO ILMESTYY 3.1. 13.1. 1.2. OSATEEMOINA MM. Laboratoriot, ympäristötekniikka Lisäjakelu asiantuntijoille ja yrityksille 2/2011 7.2. 21.2. 10.3. ChemBio 11 -erikoisnumero 28.4. Analytiikka, kemikaalit, työturvallisuus, Helsingin Messukeskus 22.–24.3.2011 3/2011 24.3. 7.4. Lisäjakelu asiantuntijoille ja yrityksille 4/2011 6.5. 20.5. 9.6. Lääkkeet, patentit, laboratoriot 15.8. 1.9. Special issue: Finnish Chemical Industry 16.9. 5.10. Tutkimus, laboratoriot, puhdastilat 21.10. 9.11. Innovaatiot, prosessit, ympäristö Lisäjakelu yrityksille ja asiantuntijoille 5/2011 1.8. Kansainvälinen lisäjakelu 6/2011 2.9. Lisäjakelu tutkimuslaitoksille 7/2011 7.10. Lisäjakelu teollisuudelle ja yrityksille 8/2011 9.11. 23.11. 13.12. Analytiikka, mittaukset, laboratoriot Lisäjakelu asiantuntijoille ja yrityksille Tavoita päättäjät! 78 % lukijoistamme tekee tai valmistelee hankintapäätöksiä. TIEDUSTELUT JA VARAUKSET: Kalevi Sinisalmi [email protected] puh. 044 539 0908 Kempulssi Oy • Kemia-Kemi-lehti • Pohjantie 3, 02100 Espoo • www.kemia-lehti.fi