Kouluruokaraportti - Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma
SUOMALAISEN RUOKAKULTTUURIN EDISTÄMISOHJELMA Kouluruokailu osana Sre:n toimintaa Yhteenveto ja johtopäätökset 22.12.2010 Kouluruokailu osana Sre:n toimintaa Yhteenveto ja johtopäätökset Sisältö 1 KOULURUOKAILU-HANKKEIDEN TAUSTA .................................................................................3 2 KOULURUOKAILU-HANKKEET .......................................................................................................3 2.1 Kouluruokavaalit-kampanja, Sre ja yhteistyökumppanit................................................................................ 4 2.2 Kouluruoka tutuksi lasten ja nuorten vanhemmille, Tampereen Ateria ......................................................... 5 2.3 Operation skolmat, Finlandssvenska Marthaförbundet ................................................................................. 5 2.4 Hyvän mielen ruoka, Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ................................................................................. 6 2.5 Maistuvaa ja terveellistä ruokaa koululaisille, Sydänliitto.............................................................................. 7 2.6 Aistien avulla ruokamaailmaan – Sapere-menetelmän levittäminen varhaiskasvatukseen –hanke, KeskiSuomen shp................................................................................................................................................................ 7 2.7 Makukoulu ABC alakouluihin, Kotitalousopettajien liitto............................................................................... 8 2.8 Makukoulu ABC kerhoihin, Kerhokeskus........................................................................................................ 9 2.9 Koulumarjahanke 2009–2010, Arktiset Aromit ry .........................................................................................10 2.10 Sämpyläsäpinät – viljaketju elämään tuoksulla ja tunteella, Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ....................10 2.11 Ympäristöpassi keittiöalan ammattilaisille, Savon ammatti- ja aikuisopisto EkoCentria ...............................11 3 KOULURUOKAILU JULKISUUDESSA ........................................................................................... 11 4 JOHTOPÄÄTÖKSET .......................................................................................................................... 13 2 1 Kouluruokailu-hankkeiden tausta Kouluruokailu ja siihen vaikuttaminen on ollut Sre:n kantavia teemoja koko sen toiminnan ajan 2008−2011. Ohjelma alkoi valtakunnallisella kampanjalla: Kouluruokavaaleilla, jolla haastettiin kuntavaaliehdokkaita toimimaa hyvän kouluruoan puolesta. Oman toiminnan ohessa Sre on rahoittanut viittä kouluruokailua kehittävää hanketta ja kuutta sitä tukevaa hankekokonaisuutta yhteensä 734 000 eurolla. Kouluruokailuun liittyvien hankkeiden yhteenvetoja ja päätelmiä seuraavien toimien tarpeellisuudesta käytiin läpi 26.10.2010 Sre:n, lapsiasiavaltuutetun ja Suomen Lasten Parlamentin järjestämässä, kouluruokailun asiantuntijoita ja vaikuttajia koonneessa tapahtumassa Helsingissä. Kouluruokailu koskettaa lähes miljoonaa kouluruokailijaa päivittäin. Kouluruokailua kehittämällä toteutuvat myös ohjelman tavoitteet kohottaa ruoan ja ruoan tekijöiden arvostusta. Ohjelman tärkeimmät kohderyhmät ovat kasvavat lapset, nuoret ja nuoret perheet. Heihin vaikuttamalla voidaan vaikuttaa ruoan asemaan ja kouluruokailun arvostukseen tulevaisuudessa. Kouluruokailun asemaan ja merkitykseen on haluttu kiinnittää erityistä huomiota, sillä sen arvostus on vähentynyt Suomessa viimeisten vuosien aikana. Kouluruokailutottumuksiin liittyvät tutkimustulokset ovat huolestuttavia. Vain osa lapsista ja nuorista syö koulussa. Esimerkiksi Sitran Järkipalaa -hankkeessa todettiin vuonna 2008, että vain noin kaksi oppilasta sadasta otti tarjottimelleen kaikkia aterianosia lautasmallin mukaisesti, ja lisäksi oppilaiden lautasilla oli hyvin vähän ruokaa. Ruokaa korvattiin epäterveellisillä välipaloilla, joita saatettiin hakea koulun ulkopuolelta. Tuoreen (2010) THL:n kouluterveyskyselyn mukaan peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisista 38 % ei syö koululounasta päivittäin (lähde: Kouluterveyskysely 2010, THL). Myös ylipaino on merkittävästi lisääntynyt viime vuosikymmenten aikana erityisesti nuorten keskuudessa. Kouluruokailulla on vahvat perinteet ja sitä pidetään suomalaisena innovaationa. Maksuton kouluruokailu alkoi Suomessa 1948, ensimmäisenä maana maailmassa. Suomalainen kouluruokailu tunnetaan myös maailmalla ja se on laajentumassa kansainväliseksi oppimisen edistäjäksi. Kouluruokailun kehittäminen nähtiin ohjelmassa näistäkin syistä ajankohtaiseksi ja tärkeäksi asiaksi. Vaikuttamiskanavista tärkeimmiksi nousivat kuntavaikuttajat, koulut, opetus- ja terveydenhuollon ammattilaiset, perheet, päiväkodit, media sekä asiaa eteenpäin vienyt yhteistyökumppaneiden verkosto. 2 Kouluruokailu-hankkeet Kouluruokailu-hankkeet jakautuvat ohjelman aloituksen (2008) yhteydessä toteutettuun ensimmäiseen näkyvään Kouluruokavaalit-kampanjaan sekä kevään (2009) hankehaun yhteydessä hyväksyttyihin neljään kouluruokailun kehittämishankkeeseen. Kouluruokailun kehittämistä tukevista hankkeista hyväksyttiin samassa yhteydessä Makukoulu-konseptin levittämiseen liittyvä kolmen hankkeen kokonaisuus sekä kolme ruoan ja sen tekijöiden arvostuksen kasvattamiseen liittyvää hanketta. 2.1. Kouluruokavaalit-kampanja, Sre ja yhteistyökumppanit 2.2. Kouluruoka tutuksi lasten ja nuorten vanhemmille, Tampereen Ateria 2.3. Operation skolmat, Finlandssvenska Marthaförbundet 2.4. Hyvän mielen ruoka, Maa- ja kotitalousnaisten Keskus 2.5. Maistuvaa ja terveellistä ruokaa koululaisille, Sydänliitto Makukoulu-konseptin levittäminen 2.6. Aistien avulla ruokamaailmaan – Sapere-menetelmän levittäminen varhaiskasvatukseen -hanke, KeskiSuomen shp 3 2.7. Makukoulu ABC alakouluihin, Kotitalousopettajien liitto 2.8. Makukoulu ABC kerhoihin, Kerhokeskus Ruoan ja sen tekijöiden arvostuksen ja osaamisen kasvattaminen 2.9. Koulumarjahanke 2009–2010, Arktiset Aromit 2.10 Sämpyläsäpinät – viljaketju elämään tuoksulla ja tunteella, Maa- ja kotitalousnaisten Keskus 2.11 Ympäristöpassi keittiöalan ammattilaisille 2.1 Kouluruokavaalit-kampanja, Sre ja yhteistyökumppanit Perusidea: Ohjelman alkaessa haluttiin luoda yhteistoimintamalleja sekä keskittyä tahoihin, jotka vaikuttavat kouluruokailun toteutumiseen kunnissa ja osallistuvat siihen liittyvään päätöksentekoon. Kouluruokavaalit-kampanjassa haastettiin vuoden 2008 kunnallisvaaliehdokkaita, kuntapäättäjiä ja äänestäjiä allekirjoittamaan www.kouluruokavaalit.fi -sivuilla kouluruokailun kohentamiseen liittyvät vetoomus ja lupaus vaikuttaa kunnassa hyvän kouluruoan puolesta. Vetoomuksessa haastettiin kunnallisvaaliehdokkaita ja päättäjiä kiinnittämään huomiota vastuuseen: ’Kouluruokailuun käytettävät rahat ovat kuntien vastuulla’, sekä ymmärrykseen: ’Ymmärretäänkö sinun kunnassasi kouluruokaan varatun määrärahan merkitys pienten kuntalaisten hyvinvoinnille?’. Vetoomuksessa nostettiin esille kysymyksiä muun muassa seuraavista aiheista: kunnan kouluruokaannokseen käytetty määräraha ja hinnan nousun vaikutukset siihen, mitä mieltä ruoan tekijät ovat kouluruokailusta ja miltä kunnan kouluruokailu näyttää ehdokkaan/päättäjän oman kokemuksen perusteella. Haastekampanjan aikana kaikille mukana olleille annettiin uutiskirjeiden ja Internet-sivujen avulla mittava määrä tietoa kouluruokailun järjestämisestä, terveydestä, hankintoihin liittyvistä asioista ja ohjelmista, tutkimuksista sekä eri toimijoiden kouluruokailu -hankkeista. Kouluruokavaalit oli kampanjana kautta aikojen suurin eri tahojen yhteisponnistus kouluruokailun puolesta. Mukana oli lähes 30 toimijatahoa, yli 20 järjestöä ja organisaatiota, kolme ministeriötä ja kaksi hallituksen politiikkaohjelmaa. Organisaatiot lähtivät mukaan kampanjaan innolla ja pitivät sitä yllä eri tavoin omien verkostojensa ja kanaviensa kautta. Kampanjasta tiedotettiin laajasti puolueiden, eduskunnan, ehdokkaiden ja organisaatioiden keskuudessa. Sanoma levisi myös median välityksellä koko Suomeen. Budjetti: 110 000€ Tulokset: Vaalien alla www.kouluruokavaalit.fi -sivustolla 1490 ehdokasta yli 200 kunnasta kävi allekirjoittamassa lupauksen toimia paremman kouluruoan puolesta. Yli 1700 allekirjoittanutta myös vaati enemmän huomiota kouluruokailuun, lasten, vanhempien ja ruoan tekijöiden kuuntelua sekä lisää määrärahoja. Kampanja sitoi laajan yhteistyöverkoston toimimaan saman tavoitteen puolesta. Johtopäätökset: Kouluruokavaalit-hanke on hyvä esimerkki yhteistyön voimasta ja sitoutumisesta samaan, tärkeäksi koettuun tavoitteeseen. Haastekampanjaan osallistuminen on myös näkyvä tapa ehdokkaille osoittaa kantansa kouluruokailun edistämisen puolesta. Kouluruokailu saatiin esiin puheenaiheeksi kuntapolitiikassa ja se nousi hyvin julkisuuteen myös median välityksellä, erityisesti annoshinnan pienuuden ja kuntien käyttämien määrärahojen/annosvertailujen kautta. Asian esiin tuominen kunnallisvaalien yhteydessä korosti asian merkitystä päätöksenteon kannalta ja osoitti kuntien merkityksen ja vastuun asian edistämisessä. 4 2.2 Kouluruoka tutuksi lasten ja nuorten vanhemmille, Tampereen Ateria Perusidea: Sitran Era-ohjelmaan pohjaavassa hankkeen konkreettisena ideana oli vaikuttaa vanhempien ja lasten asenteisiin ja ohjata heidän ruokatottumuksiaan parempaan suuntaan vanhempainilloissa järjestettävien ruokajuhlien avulla. Samalla haluttiin konseptoida ruokajuhlan järjestäminen ja levittää ideaa/konseptia koko maahan. Ruokajuhlat järjestettiin yhteistyössä koulujen ja niiden vanhempainyhdistysten kanssa Tampereen alueen kouluissa, joissa on 1. ja 7. luokkien oppilaita, vuosien 2009 ja 2010 aikana. Vanhempainiltojen yhteydessä toteutettiin tietoisku ruoasta ja ravitsemuksesta sekä tarjottiin vanhemmille päivän kouluruoka. Budjetti: 14 000€ Tulokset: Ruokajuhliin osallistui yhteensä 800 vanhempaa. Tapahtumissa käytiin avointa keskustelua siitä, miten lasten ja nuorten ruokailutottumuksia voidaan yhdessä aikuisten voimin edistää. Osallistuneista vanhemmista 98 % pitää Ruokajuhlia tarpeellisena. Vanhemmista 86,5 % ilmoittaa tietävänsä mitä lapsi syö koulussa. Vanhemmille tarjottu ruoka maistui 98 % mielestä maukkaalle. Tampereen Ateria aikoo jatkaa valistusta kouluruuan merkityksestä terveellisen ravitsemuksen toteutumisessa myös jatkossa osana omaa asiakasyhteistyötään. Johtopäätökset: Lisäämällä tietoa siitä, miten ruoka valmistetaan ja ketkä ruoan tekevät, kasvatetaan ruoan arvostusta. Ruoan tekijöiden tunteminen helpottaa yhteistyötä ja palautteen antamista sekä lisää kotien ja koulujen välistä tiedonkulkua. Hankkeen avulla voitiin osoittaa myös yhteisöllisyyden merkitys. Konseptin levittäminen yli kuntarajojen edellyttää ruokapalvelun ammattilaisten ja koulujen yhteistä sitoutumista asian eteenpäin viemiseksi. 2.3 Operation skolmat, Finlandssvenska Marthaförbundet Perusidea: Neljässä suomen ruotsinkielisessä koulussa toteutettujen hankkeiden tavoitteena oli lisätä koululaisten hyvinvointia ja koulussa jaksamista lisäämällä erityisesti kasvisten syöntiä koululounaalla. Kouluissa vaikutettiin ruokalistoihin sekä toteutettiin ja tarjoiltiin kasvisnoutopöytä kouluruoan ohessa. Kasvisten osuutta ruokalautasella haluttiin nostaa, erityisesti kuidun määrää haluttiin lisätä ja sokereiden määrää vähentää. Kouluruokailun henkilöstöä koulutettiin Sapere-menetelmään ja tuettiin hankkeen aikana. Henkilöstöä ja vanhempia koulutettiin myös makuihin ja aisteihin perustuvan Sapere-menetelmän avulla. Heille järjestettiin mm. ruoanvalmistuskursseja ja Kokkisota-iltoja. Käytännössä toteutettu kasvisnoutopöytä perustui kotimaisiin, ekologisiin raaka-aineisiin tai lähiruokaan kuten juureksiin, kaaleihin, linsseihin, palkokasveihin, kotitekoisiin kastikkeisiin, dippeihin ja leipään. Raakaaineet ovat edullisia ja antavat hyvän kylläisyyden tunteen (kuituja) ja väriä (ravintoa ja vitamiineja, mineraaleja) sekä vaihtelevuutta kouluruokailuun. Hankkeen aikana kaupunkeja kehotettiin kiinnittämään huomiota kouluruokailuun ja ruoan laatuun muun muassa perustamalla ravintotiimi ja ottamalla siihen mukaan poliitikkoja, viranhaltijoita, keittiöhenkilökuntaa, opettajia, hoitajia ja oppilasedustajia. Ruokailulle kehotettiin myös asettamaan tavoitteiksi kylläiset, tyytyväiset ruokailijat ja parantunut ruoan laatu sekä tekemään päätös kasvisnoutopöydän käyttöönottamisesta julkisessa ruokailussa. 5 Budjetti: 50 000€ Tulokset: Operaatio kouluruoka -projektissa todettiin, että lapset söivät niillä viikoilla, kun kasvisnoutopöytä oli tarjolla noin 7 kertaa enemmän vihanneksia kuin normaalisti. Ravitsemussuositusten mukaiset hiilihydraatti- ja kuitusuositukset täyttyivät, kun oppilaat söivät yli 100 g vihanneksia/oppilas/ lounasateria. Oppilaat ovat tunteneet itsensä myös kylläisemmiksi ja virkeämmiksi. Normaalisti oppilaat syövät huomattavan vähän vihanneksia. Sapere-menetelmää tehtiin tutuksi kouluissa kymmenen eri kertaa ja niihin osallistui noin 300 henkilöä (yhteensä 40 oppituntia). Samanaikaisesti myös vanhempia sitoutettiin kiinnittämään huomiota ruokailuun järjestämällä heille ruoanvalmistuskursseja. Niihin osallistui yhteensä 90 henkilöä. Myös leikkimielisiä Kokkisota-iltoja järjestettiin 40 osallistujalle. Johtopäätökset: Tulokset osoittavat, että tarjoamalla kasvisnoutopöytä osana koululounasta voidaan kasvisten syöntiä lisätä merkittävästi. Kustannusten osalta "halvemman" raaka-aineen eli kasvisten osuus lisääntyy ja useimmiten kalliimman raaka-aineen osuus vähenee, jolloin kokonaiskustannukset eivät muutu. Syömällä enemmän kasviksia voidaan vaikuttaa myös ravitsemussuositusten ja kouluruokailusuositusten toteutumiseen kouluissa. Ne tuovat virkeyttä koulupäiviin ja niiden avulla jaksaa pidempään. Saperemenetelmä todettiin toimivaksi menetelmäksi opettaa ja oppia syömään enemmän kasviksia. Toimintatavan vieminen kouluihin ja kouluruokailuhenkilöstön sitoutuminen kasvisnoutopöydän tarjoiluun edellyttää neuvontaa ja koulutusta sekä kuntien halua sitoutua kouluruokailun kehittämiseen. Kasvisten käytön lisäämisen avulla voidaan myös lisätä lähiruoan käyttöä kouluissa. 2.4 Hyvän mielen ruoka, Maa- ja kotitalousnaisten Keskus Perusidea: Hankkeessa kehitettiin toimintamalli, jonka avulla järjestettiin Hyvän mielen ruokailtoja alakoululaisille (1−3lk) ja heidän vanhemmilleen. Tapahtumissa aikuiset ja lapset suorittivat kasvisaiheisia ja terveelliseen syömiseen liittyviä rastitehtäviä. Viestin kärkenä oli kasvisten kulutuksen lisääminen ja vanhempien vastuu lasten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Hankkeen aineistot tehtiin yhteistyössä Kotimaiset Kasvikset ry:n, Sydänliiton ja Syöpäjärjestöjen Terveyttä kasviksilla -kampanjan kanssa. Suomen Vanhempainliitto ry vastasi hankkeen tiedottamisesta vanhempainyhdistyksille. Budjetti: 80 000€ Tulokset: Hyvän mielen ruoka-tapahtumia järjestettiin 15 maakunnallisen piirikeskuksen kanssa 136 kpl ja niillä tavoitettiin 5916 osallistujaa (aikuisia 2201 ja lapsia 3745). Hyvän mielen ruoka -illat todettiin toimivaksi konseptiksi, jonka avulla voidaan tarjota tietoa, käytännön vinkkejä, sekä järjestää mukavaa yhteistä tekemistä ja mahdollisuus keskustelulle. Osallistujat saivat konkreettista apua kasvisten tunnistamiseen ja vinkkejä miten niitä voi käyttää. Johtopäätökset: Yhteiset tilaisuudet, joissa ovat mukana kaikki osapuolet eli vanhemmat, lapset ja koulu, koettiin tarpeellisiksi ja yhteistyötä rakentaviksi keinoiksi. Vanhemmat kokivat tarpeellisena saada konkreettisia vinkkejä ja muistutusta miten terveellinen arkiruoka koostetaan. Kasvisten tunnistaminen oli yllättävän heikkoa, erityisesti tähän tarvitaan myös tietoa. Koulupäivien ulkopuolisten tapahtumien järjestämisen haasteena on kuitenkin saada vanhemmat ja lapset osallistumaan ja innostumaan aiheesta. 6 2.5 Maistuvaa ja terveellistä ruokaa koululaisille, Sydänliitto Perusidea: Hankkeen tavoitteena oli lisätä kouluruoan ja sen valmistamisen arvostusta. Ruokapalveluiden ammattilaisille tuotettiin yhteistyössä Kotimaiset Kasvikset ry:n kanssa yli 70 ruokaohjetta, jotka täyttävät suositusten ja Sydänmerkki-aterian kriteerit. Reseptejä kehotettiin hyödyntämään hyvän kouluruoan viikolla, johon tuotettiin myös somistusmateriaalia, jonka kautta koululaiset saivat tietoa kouluruoan merkityksestä. Kouluruoan merkityksestä on tehty sisältöä myös verkkosivuille: www.hyvavalipala.fi. Lisäksi opettajia on kannustettu käsittelemään kouluruokailua ja sen merkitystä. Sekä koululaisia että vanhempia on houkuteltu osallistumaan kouluruokaäänestykseen www.hyvavalipala.fi tai www.sydanliitto.fi -sivuilla. Vanhemmille on tuotettu tietoa kouluruokailusta ja sen merkityksestä www.hyvavalipala.fi -sivuille. Kuntapäättäjiin vaikutettiin Kuopiossa ja Oulussa järjestämällä median edustajille ja vanhemmille tilaisuudet, joissa oli mahdollisuus maistaa kouluruokaa ja kokea kouluruokailun arki. Tavoitteena oli osoittaa, että kouluruoka on arvostuksensa ansainnut, mutta sen toteuttaminen, esim. STM:n toimenpidesuositusten mukaisesti, vaatii riittävät resurssit. Tilaisuuksissa tuotiin kodin ulkopuolisen ruokailun ravitsemuslaadun lisäksi myös esille Järkipalaa-hankkeessa hyviksi koettuja toimenpiteitä, joilla kouluruoan kysyntää voidaan kasvattaa. Budjetti: 40 000€ Tulokset: Sydänliiton aineistopaketteja tilattiin alkuvuonna 2800 kpl, tilaajina oli n. 200 eri tahoa. Toimintaviikkoa vietettiin esim. Vantaan kouluissa ja päiväkodeissa (n. 180 kpl). Aiheet ovat olleet runsaasti esillä mediassa, erityisen kiinnostavana on koettu Paras kouluruoka -äänestys, johon on tullut touko−elokuun aikana 1800 vastausta. Äänestyksen perusteella koululaisille maistuu parhaiten kotoinen arkiruoka. Johtopäätökset: Kouluruokailun edistämiseksi ja arvostuksen lisäämiseksi tarvitaan kuntapäättäjien ja ruokapalveluiden ammattilaisten huomiota jatkossakin. Tarvetta on yhteisille foorumeille, joissa kunnan luottamus- ja virkahenkilöstö sekä ruokapalveluiden ammattilaiset voivat kohdata. Kohtaamisissa on kaksi keskeistä teemaa: 1) talous ja 2) ravitsemuslaatu. Taloudellisissa satsauksissa jo muutaman sentin lisä/ruokailija auttaisi: se tuo väljyyttä ja monipuolisuutta ruokatarjonnan toteutukseen, mikä puolestaan lisää ruokailun houkuttelevuutta. Ravitsemuslaatua ei vielä osata vaatia, eikä se ole kyllin korkealla arvojärjestyksessä. Toteuttajataho on valmis ravitsemuslaatua tuottamaan, kunhan osataan vaatia – eikä yksinomaan tuijoteta hintaa. Esimerkiksi monipuolinen leipä- ja kasvisvalikoima on sekä ravitsemuslaatuettä talouskysymys. Näillä ratkaisuilla on merkitystä myös alueellisen elinkeinonharjoittamisen ja ruoan lähituotannon näkökulmasta. Toinen keskeinen teema on ’hyvän kouluruoan’ merkityksen selventäminen koulun toimintakulttuurissa. Mitä on kouluruoka ja ruokatauko koululaisen, entisten koululaisten (=vanhemmat) ja opettajien silmin? 2.6 Aistien avulla ruokamaailmaan – Sapere-menetelmän levittäminen varhaiskasvatukseen –hanke, Keski-Suomen shp Perusidea: Hanke käynnisti Sapere-ruokakasvatusmenetelmän valtakunnallisen levittämisen ja otti sen käyttöön hankealueilla (seitsemän kuntaa Keski-Suomessa ja Turun kaupunki) osana lasten perushoitoa, kasvatusta ja opetusta yhteistyössä ruokapalveluhenkilöstön kanssa. Sapere-menetelmä tuo päiväkoteihin kaikkia aisteja aktivoivan ruoka- ja ravitsemuskasvatusmenetelmän. Menetelmä antaa lapsille 7 mahdollisuuden iloiseen, kokeelliseen ja omaehtoiseen kokemukseen, jonka aikana lapsen oma ymmärrys, oivallus ja sanallinen ilmaisu ruokamaailmasta rikastuvat. Pyrkimyksenä on, että lapsi kasvaa rohkeaksi ja itseään ilmaisevaksi tietoiseksi kuluttajaksi. Hankkeen aikana luotiin kanava, opetussisällöt ja alueelliset toimintatavat ammattilaisten Saperemenetelmän koulutuksille ja lasten ruokakasvatukseen liittyvän tieto-taidon levittämiselle. Lisäksi tuotettiin toimintamalli lasten päivähoitoruokailun toteuttamiseen niin, että mahdollistettiin Sapere-menetelmään (jonka tavoitteena on iloisesti ja myönteisesti ruokaan suhtautuva lapsi, jonka ruokamieltymykset rikastuvat ja kiinnostus ruokamaailmaan kasvaa) liittyvä lasten osallistuminen ruokatehtäviin ja aistiharjoitteisiin. Hankkeessa syntyneet ammatillisen täydennyskoulutuksen opetussuunnitelmat, verkkomateriaali ja hyvien käytänteiden kuvaukset palvelevat menetelmän käyttöönottoa uusilla paikkakunnilla. Osahankkeena tuotettiin ja testattiin lapsilähtöinen pedagoginen ruokalista, jonka todettiin tukevan erinomaisesti lasten ruokakasvatuksen tavoitteita ja niiden toteutusta. Lisäksi hankkeesta on valmistunut ja valmistumassa useita opinnäytetöitä. Budjetti: 100 000€ Tulokset: Lasten ruokakasvatus on nousemassa hankekuntien varhaiskasvatuksessa näkyväksi toiminnaksi (836 koulutettua varhaiskasvatuksen ammattilaista ja 72 työntekijää saivat syventävän menetelmäkoulutuksen). Sapere-menetelmä on todettu ammattilaisten keskuudessa toimivaksi ruokakasvatuksen käytännöksi (menetelmän käyttäjiä 43:ssa päivähoidon yksikössä). Aihe on saanut runsaasti valtakunnallista ja paikallista myönteistä julkisuutta. Lapset ovat oppineet syömään entistä paremmin ja monipuolisemmin, etenkin kasviksia, hedelmiä, marjoja, viljaa ja kalaa. Lapsille on myös mahdollistettu ruokailon kokemus kaikin aistein itse tehden ja leikin avulla. Hanke on tuonut uusia hyviä ruokakasvatuskäytäntöjä kasvatuskumppanuuteen ja sen aikana on kehitetty, testattu ja tuotettu uusi realistinen malli lasten ruokapalveluihin. Myös päivähoidon kasvatushenkilöstön ja ruokapalvelun välinen yhteistyö on tiivistynyt positiivisella tavalla hankekunnissa. Johtopäätökset: Hankkeessa on rakennettu lasten hyvän ravitsemuksen edistämisen yhteisöllinen toimintamalli varhaiskasvatukseen: Lapsen osallisuus ja Sapere-menetelmän sovellus, tarjottu ruoka, ruokailutilanteet, kasvatuskumppanuus ja monitoimijuus sekä varhaiskasvatuksen suunnittelutyö. Malli on todettu toimivaksi, tarpeelliseksi ja ruokakasvatusta edistäväksi menetelmäksi. Se on levitettävissä laajasti Suomessa. Hankkeelle on haettu jatkorahoitusta STM:n terveydenedistämisen määrärahasta. (Jatkohankkeeseen on tulossa mukaan noin 100 päivähoidon yksikköä 23:sta kunnasta). Lisäksi toiminta on leviämässä varhaiskasvatuksen pilotteina Oulussa, Espoossa ja Helsingissä). 2.7 Makukoulu ABC alakouluihin, Kotitalousopettajien liitto Perusidea: Hanke perehdytti opettajia käyttämään Sapere-menetelmää monipuolistamaan koulun ruokakasvatusta ja elävöittämään oppituntien sisältöjä. Hankkeen projektipäällikkö organisoi koulutuksen ja koordinoi Kerhokeskuksen Makukoulu-aineiston pilotoinnin ja vaikutti Makukoulu-osion saamiseen osaksi opettajien opetussuunnitelmia ja mukaan näkyväksi osaksi Heurekan näyttelyä. Budjetti: 70 000€ Tulokset: Vuoden aikana järjestettiin 31 koulutustilaisuutta, joihin osallistui yhteensä 698 henkilöä, näistä tilaisuuksista opettajaksi opiskelevia (KO, LO, LI/TT) koulutettiin kolmessa tilaisuudessa 110 henkilöä. Aisti/makukouluosio on mukana yliopistojen opetussuunnitelmissa (Helsinki, Savonlinna ja Vaasa). 8 Makukoululla oli oma osasto Educa 2010-messuilla, jossa aistiharjoitteiden osasto saavutti suuren suosion (362 palautetta). Oman makuaistin testaajia kävi 680 henkilöä. Messujen yhteydessä tehdyn kyselyn mukaan 77,2% vastanneista oli halukkaita kokeilemaan Makukoulua luokkansa kanssa. Makukouluissa testattujen käytänteiden pohjalta toteutetaan 2011 Bon Appétit − Syödään yhdessä näyttely, jossa pienimuotoisia, 30 minuutin aistiharjoitusta tarjotaan tiedekeskus Heurekan näyttelyvieraille. Makukoulu-koulutuksen innoittamana näyttelijä ja kokki Liisa Ruuskanen toteutti Makuasiaa-ruokateatterin 4–6-luokkalaisille (66 oppilasta) Kuopiossa ja saa innostuneen vastaanoton ansiosta jatkoa keväällä 2011. Johtopäätökset: Makukoulu koetaan myönteiseksi ja mahdolliseksi jo alaluokilla. Opetukseen ei välttämättä vaadita perinteistä kotitalouden aineluokkaa, vaan ruoka-aineisiin voidaan tutustua monipuolisesti aineenopettajan johdolla tavallisessa luokassa. Pieneen, uuteen ja varsin spesifiselle alalle tarjottuun koulutukseen suhtauduttiin varsin varauksellisesti ja koulutuksenjärjestäjien kautta hanke ei juuri päässyt eteenpäin. Kouluissa ruoka ja ruokakasvatus mielletään ensisijaisesti keittiöhenkilökunnan ja kotitalousopettajien asiaksi, ei koko koulun tehtäväksi. Uudenlainen, oppilasta kunnioittava lähestymistapa ruoka-aineisiin innostaa luonnolliseen aistien kautta tapahtuvaan tutkivaan oppimiseen. Opettajien koulutuksen avulla saadaan Sapere-menetelmä ja Kerhokeskuksen tuottama Makukoulu-aineisto hyvin käyttöön ja leviämään. Alaluokkien ruokakasvatus jäänee kuitenkin kerhotuntien ja yksittäisten innostuneiden luokanopettajien varaan, sillä kotitalouden valinnaisuus ei ole (tämän hetken tiedon mukaan) alaluokilla toteutumassa. 2.8 Makukoulu ABC kerhoihin, Kerhokeskus Perusidea: Hankkeen aikana Kerhokeskus toi Makukoulun ja Sapere-menetelmän osaksi koulujen kerhotoimintaa ja tuotti Sapere-menetelmään perustuvan maksuttoman kerhonohjaajan oppaan: Aistien avulla ruokamaailmaan! -opas kerhonohjaajalle sekä tehtäväohjeet oppilaille. Makukoulu on lapsille suunnattu pedagoginen tapa tutustua monipuoliseen ravitsemukseen. Se perustuu Sapere-menetelmään, jossa lapset perehtyvät ruokamaailmaan kaikkien aistiensa avulla. Lisäksi lasta kannustetaan ilmaisemaan aistimuksiaan ja tutustumaan rohkeasti uusiin ruokiin. Menetelmän avulla voidaan myös lisätä lapsen kuluttajatuntemusta. Tavoitteena on, että kerholaiset omaksuvat monipuolisen ruokavalion ja kasvavat rohkeiksi, itseään ilmaiseviksi ja tietoisiksi kuluttajiksi, joilla on terve suhtautuminen syömiseen. Materiaalit on tuotettu sekä suomen- että ruotsinkielisinä. Budjetti: 60 000€ Tulokset: Kerhokeskus lähetti jokaiseen peruskouluun suomen- tai ruotsinkieliset materiaalit. Yhteispostitusten jälkeen 200 suomenkielistä opasta on tilattu ja toimitettu kouluihin, ruotsinkielisiä materiaaleja on tilattu 50 kpl. Painetut materiaalit ovat loppu, mutta aineistot ovat vapaasti saatavilla Kerhokeskuksen Internet-sivuilla. Johtopäätökset: Laadukkaalle kerhoaineistolle on kysyntää koulussa. Kerhon mukaanottoa osaksi koulun kerhotarjontaa on edistänyt samanaikaisesti toteutettu opettajien koulutus tähän aiheeseen. Ruoan ja sen tekijöiden arvostuksen kasvattaminen 9 2.9 Koulumarjahanke 2009–2010, Arktiset Aromit ry Perusidea: Hanke nosti marjat esiin osana suomalaista ruokakulttuuria kokoamalla yhdistyksen menekinedistämishankkeessa syksyllä 2009 järjestettyjen valtakunnallisten koulumarjaviikkojen palautteet peruskouluille tehtävän kartoituksen tueksi sekä levittämällä marjatietoa ja kiinnostusta myös päättäjien, vanhempien ja nuorten keskuuteen. Hankkeen aikana ravitsemusalan ammattilaisiin vaikutettiin Välipalalla on väliä -seminaarin (160 osallistujaa) avulla. Seminaarissa korostettiin marjojen mahdollisuuksia välipalojen ja kouluruokailun kehittämisessä sekä lasten ravitsemuskasvatuksen merkitystä. Hankkeen aikana toteutettuun Välipalalla on väliä ruokaohjekilpailuun osallistui noin sata henkilöä 145 ohjeella. Kilpailuohjeista toteutettiin myös esite (painos 65 000 kpl), jota jaettiin opettajille ja nuorille kohdennetuilla messuilla, KtaO-liiton koulutuspäivillä, kotitalousneuvontajärjestöjen välityksellä ja yli 500 peruskoululle. Käyttökelpoisimmat ohjeet suurennettiin myös ammattikeittiöille sopiviksi. Peruskouluille suunnatun kartoituksen avulla selvitettiin myös marjaretkien järjestämiseen liittyviä asioita. Kartoituksen mukaan alakouluissa marjaretket ovat usein osa koulun jokavuotista toimintaa, yläkouluissa sen sijaan marjaretkiä tehdään satunnaisesti tai ei koskaan. Budjetti: 50 000€ Tulokset: Selvitysten perusteella luonnontuotteiden käsittelyä oppikirjoissa olisi tarpeen lisätä, koska oppilaat eivät saa nykyisistä oppikirjoista riittävästi tietoa. Seminaarin ja välipalaesitteen suosio osoitti kiinnostuksen marjoja kohtaan olevan kasvussa. Kartoitus osoitti peruskoulujen alaluokat hyvin tärkeiksi kohderyhmiksi marjaretkien toteutuksen ja käytön opetuksen kannalta. Kotitalousopetus ei näitä kuitenkaan kata. Vaikutuksia lasten ja nuorten käyttäytymismuutoksina ei näin lyhyessä hankkeessa saatu esille/kyetty tutkimaan. Kouluissa oppilaat pitävät luonnonmarjojen käyttöä tärkeänä, joten kyse on myös vanhempien ja opettajien asenteista Johtopäätökset: Kiinnostusta luonnontuotteisiin ja jokamiehenoikeuksiin voitaisiin lisätä nuorille kohdistetun viestinnän ja hankkeiden kautta, järjestämällä esimerkiksi koulumarjakuukausi. Kiinnostusta voidaan lisätä integroimalla aihe mukaan eri oppitunteihin alakoulussa, jolloin oppilaat ovat innokkaasti mukana tämäntyyppisten aiheiden käsittelyssä. Luonnontuotteiden ja jokamiehenoikeuksien saaminen selkeästi mukaan opetussuunnitelmiin parantaisi myös aiheiden käsittelyä kouluissa. 2.10 Sämpyläsäpinät – viljaketju elämään tuoksulla ja tunteella, Maa- ja kotitalousnaisten Keskus Perusidea: Hankkeen aikana Maa- ja kotitalousnaisten Keskus toteutti yhdessä 16 maakunnallisen maa- ja kotitalousnaisten piirikeskuksen kanssa lasten leivontatapahtumia päiväkodeissa, alakouluissa ja iltapäiväkerhoissa eri puolilla Suomea. Tapahtumissa lapset oppivat mistä leipä tulee ja miten se syntyy, he oppivat tunnistamaan viljoja ja saivat itse leipoa ja nauttia tekemisestä, tuoksuista ja mauista. Budjetti: 43 675€ (Sre:n osuus 40 000€), joka sisälsi hankkeen suunnittelun, koordinoinnin, raportoinnin, aineiston suunnittelun ja tuottamisen sekä tapahtumien järjestämisen eri puolilla Suomea. 10 Tulokset: Tapahtumat tavoittivat yli 1300 lasta 81 eri tapahtumassa. Hanke otettiin erittäin positiivisesti sekä järjestäjien että osallistujien kautta vastaan. Se sai myös paljon positiivista julkisuutta paikallisissa medioissa. Johtopäätökset: Hanke oli positiivinen, leipomaan innostava kokonaisuus. Tapahtumat saivat päiväkodeissa ja kouluissa innostuneen vastaanoton ja tapahtumia olisi toivottu lisää. Lapset olivat innolla mukana leipomassa ja jaksoivat keskittyä myös kuuntelemaan viljanäytteiden esittelyä ja viljaketjun avaamista. Maa- ja kotitalousnaisten paikallisyhdistyksiä innostetaan järjestämään alueensa kouluilla vastaavia leivontatapahtumia myös jatkossa. 2.11 Ympäristöpassi keittiöalan ammattilaisille, Savon ammatti- ja aikuisopisto EkoCentria Perusidea: Hankkeen aikana suunniteltiin ja toteutettiin ruokapalvelualan Ympäristöpassi. Sen tavoitteena on kannustaa ammattikeittiöitä kestävän kehityksen mukaisiin hankintoihin ja ympäristövastuulliseen toimintaan. Ruokapalvelujen henkilöstö (keittiö- ja palvelutyöntekijöistä ruokapalveluesimiehiin) voi suorittaa Ympäristöpassi-testin verkossa valmennusaineiston itsenäisen opiskelun jälkeen ja saada todistuksen osaamisestaan. Ympäristöpassin rekisteröity suorittaminen on mahdollista vuodesta 2011 alkaen. Tavoitteena on, että Ympäristöpassista tulee työelämässä yleisesti tunnettu ja arvostettu osaamistodistus ammattikeittiöissä työskenteleville. Se pyritään jatkossa liittämään ammattitutkintojen osaksi ja viemään ammattikeittiöiden ympäristötyön työkaluksi kytkemällä se olemassa oleviin ympäristöjärjestelmiin ja -ohjelmiin. Budjetti: 140 000€, josta Sre rahoittaa 120 000€. Tulokset: Ympäristöpassi herättelee ruokapalveluhenkilöstöä alansa ympäristöosaajiksi ja -toimijoiksi. Kiinnostus Ympäristöpassia kohtaan osoittaa, että keittiöissä kaivataan tietoa. Ruokapalveluiden ympäristövaikutusten vähentämisessä merkittävimmäksi keinoksi aineistossa arvioitiin aterioiden kasvispainotuksen lisääminen. Kouluruokailussa kasvispainotuksen edistämisen keinona on toistaiseksi otettu käyttöön lähinnä kasvisruokapäivä. Sitä voitaisiin edistää myös tarjoamalla kasvisateria päivittäin vaihtoehtona kaikille, tuorekasvikset ja kasvislisäke linjastolla ensimmäisenä sekä riittävän monipuolinen valikoima kasviksia päivittäin, jotta lautasmallin mukaisen aterian koostaminen olisi houkuttelevaa. Ympäristöpassin valmennusaineistoa koottaessa nousi esiin myös, ettei julkisten ruokapalvelujen järjestämisen vaihtoehtoja (keskitetty/hajautettu valmistus, jakelu kuumana/kylmänä jne.) ole tutkittu kokonaisenergiatehokkuuden näkökulmasta. Johtopäätökset: Ruokapalvelujen ympäristövastuullisuuden ja ravitsemuslaadun lisäämisen keinot ovat samansuuntaisia. Kouluruokailun kasvisvalikoiman monipuolistaminen on myös keino vähentää ruokapalvelun ympäristövaikutuksia. Kasvispainotuksen edistämiseen on menetelmiä (esim. Makukoulu, kasvisnoutopöytä) ja niiden käyttöön otto on kunnille kustannustehokas tapa vähentää ilmasto- ja muita ympäristövaikutuksiaan. Julkisten ruokapalvelujen henkilöstö on avainasemassa ja heille tulee tarjota tietoa ja välineitä kestävän kehityksen mukaiseen toimintaan. 3 Kouluruokailu julkisuudessa Kouluruokailusta tehdyn, syksyllä 2010 valmistuneen media-analyysin mukaan kouluruokailuun liittyvät aiheet ja teemat ovat olleet vuosina 2008–2010 runsaasti esillä julkisuudessa. Analyysi sisältää noin kaksi tuhatta aiheeseen liityvää artikkelia, ohjelmaa ja sosiaalisen median keskustelua. 11 Kouluruokailu on monille tahoille tärkeä asia ja hyvän kouluruoan puolesta toimiminen näkyy myös mediassa. Sre:n esille nostamat teemat ovat olleet myös hankkeiden kautta runsaasti esillä. Laajempina teemoina esille ovat nousseet kouluruokavaalit, kouluruoka 60 v, kalapuikkoskandaali, kuntien säästötoimet, koulumarjat, ruokamyrkytykset, kasvisruoka ja oppilaan ääni kouluruokailussa. Kouluruokaa tarjolla mediassa KOULURUOKAVAALIT KOULURUOKA 60 V KOULUMARJAT KUNTIEN SÄÄSTÖTOIMET KALAPUIKKO SKANDAALI RUOKAMYRKYTYS OPPILAAN ÄÄNI KASVISRUOKA Analyysin mukaan kouluruoan toivotaan toteuttavan eettisiä arvoja, olevan esim. kasvis-, luomu- tai lähiruokaa. Kuntapäättäjät eivät välttämättä näe kouluruokailun arvoa, mikä tekee siitä säästökohteen. On kuitenkin vaikea osoittaa, mitkä tahot loppujen lopuksi päättävät kouluruoasta ja mitkä arvot sen kehittymistä ohjaavat. Vaikka kouluruoan puolesta tehdään töitä, eteneminen on erilaisten tavoitteiden törmäyskurssilla kuitenkin takkuista. Koululaiset ja heidän vanhempansa vaativat maistuvuutta ja riittävyyttä. Ruoan suunnittelijoiden ja sen tekijöiden on huomioitava kouluruoan ravitsevuutta koskevat suositukset. Ruokakulttuurin puolestapuhujat taas painottavat ruokailutilanteen miellyttävyyttä. Koulun henkilökunnan on saatava ruokailu etenemään nopeasti. Analyysin mukaan kouluruokailun puolesta halutaan toimia yhdessä. Kaikki poliittiset puolueet ovat kouluruoan puolella ja yksittäiset ehdokkaat ja poliittiset vaikuttajat nostavat asian esille. Yksittäiset vanhemmat kirjoittavat yleisönosastoihin ja kokit, esimerkiksi Jyrki Sukula ja Mikael Björklund, kiertävät kouluissa. Ikääntyneet tuovat mukaan ajan perspektiiviä. Ravitsemussuunnittelijat, ruokapalvelusuunnittelijat, keittiöpäälliköt, emännät ja ruokapalvelun johtajat kertovat usein miten hyvää ruokaa saadaan. Opettajat ja rehtorit lausuvat myönteisen mielipiteensä ruoasta, koululaiset kertovat onko ruoka hyvää, ja lempiruoistaan. Virkamiehet vastaavat kysymyksiin ja ravitsemuksen asiantuntijat kertovat perustietoja ravitsemuksesta. Erityisesti Pekka Puska, Paula Risikko, Pirjo Pietinen, Maria Kaisa Aula ja Marja Innanen korostavat asian merkitystä ja esittävät myös keinoja. Asiaa nostavat esiin myös paikalliset aktiiviset ihmiset. 12 Kouluruoka koetaan kaiken kaikkiaan melko hyvänä ja useimmiten sitä on riittävästi. Ruokalistoilta löytyy vanhoja ja uusia lempiruokia mutta kalaruoat eivät yleensä maistu. Kasvisruoka jakaa koulun (ja muutkin). Tutkimustulosten tulkinta haasteellista syömisen osalta: 2/3 syö mahdollisesti joka päivä. Halvalla tehdään ja edullisia ratkaisuja haetaan, karsimaan on jouduttu eikä enää saisi kiristää. Eniten kriittistä julkisuutta aiheuttavat automaattien makea tarjonta, aterioiden tekeminen maksullisiksi opettajille, ulkomainen liha, oudot vaihdokit, laaduttomat kilpailutetut ruokatuotteet, ruoan loppuminen, keittiöiden korvaaminen yhteiskeittiöiden annilla, välipalan ostohaluttomuus ja vaihtoehtojen vähyys. 4 Johtopäätökset Ruoan ja sen tekijöiden arvostusta voidaan lisätä kehittämällä erilaisia yhteistyömuotoja ruoan tekijöiden, koulun henkilökunnan, oppilaiden ja kotien välille. Kouluruokailu-hankkeet ovat positiivisella tavalla lisänneet koulujen ja kotien välistä yhteistyötä. Rahoitetut hankkeet koettiin tärkeinä ja positiivisina sekä toteuttajien että niihin osallistuneiden kesken. Niiden avulla jaettiin konkreettista tietoa ja kokemuksia sekä vaikutettiin kouluruokailuun liittyviin asenteisiin rakentavalla tavalla. Vaikuttavuus on ollut kunkin hankkeen kohdalla paikallista. Yhteistyön lisääminen vaikuttaa keskeisesti kouluruokailun kehittämiseen entistä houkuttelevammaksi. Yhteistyötä edistäviä hankkeita tulee jatkossakin tukea, erityisesti huomiota tulee kiinnittää toimivien mallien ja käytäntöjen edelleen levittämiseen kansallisella tasolla. Yhteistyötä ja vastuiden selkiyttämistä kouluruokailun edistämiseksi tarvitaan erityisesti koulujen sisällä opettajien, kouluruokailun ammattihenkilöstön ja kouluruokapalveluita tuottavien tahojen välille. Oppilaita tulee ottaa enemmän mukaan osallistumaan ja vaikuttamaan kouluruokailun toteutukseen ja onnistumiseen kunnissa. Kouluruokailu nähdään edelleen irrallisena toimintona koulun toiminnassa. Kouluruokailulle tulisikin asettaa valtakunnalliset ja koulukohtaiset tavoitteet ja nivoa se mukaan osaksi opetussuunnitelmia. Kokemukset, näkemykset ja mediajulkisuus antavat ristiriitaisen kuvan kouluruokailun onnistumisesta –> kehittämiseksi tarvitaan yhteiset arviointikriteerit Vuonna 2008 Sre:n toteuttaman ruoan arvostukseen liittyvän tutkimuksen mukaan aikuiset ja vielä koulunpenkillä istuvat luonnollisesti näkevät kouluruokailun eri näkökulmista. Aikuiset eivät tunne asuinpaikkakuntansa kouluruokailun tasoa. He arvioivat sen maun paremmaksi kuin nuoret. Nuoret eivät pidä aihetta kovin kiinnostavana keskustelunaiheena. Neljännes kuitenkin pitää kouluruokailutilanteita ikävinä ja noin 2/3 nuorista toivoo kotikunnan panostavan enemmän rahaa ruokailuun. Tyttöjen ja poikien välillä suurin ero on, että tytöt arvostavat enemmän koulun opetusta hyviin ruokailutapoihin. Tätä korostavat erityisesti vanhemmat vastaajat. Kouluruokailun toteutus ja taso vaihtelevat kunnittain ja suosituksia noudatetaan eri tavoin. Kouluilla ei ole yhteisiä terveyttä edistäviä sääntöjä, toimintatapoja ja ruokailuympäristöä vaan käytännöt vaihtelevat koulukohtaisesti. Kouluruokailun arvioimiseksi ja kehittämiseksi tarvitaan kansalliset arviointikriteerit ja tutkimusmenetelmät. Kouluruokailu koetaan yleisesti tärkeänä asiana. Vastuu sen toteutuksesta on liiaksi pirstaloitunut –> vastuiden selkiyttämistä ja kokonaisvastuun ottamista tarvitaan 13 Kouluruokailu koetaan yleisesti tärkeänä asiana ja sen puolesta halutaan toimia. Kouluruokailuun liittyvät tehtävät on jaettu usean eri osapuolen vastuulle. Kouluruokailua tulisi kehittää kokonaisvaltaisemmin kaikkia osapuolia kuunnellen. Haasteena on, että mikään taho ei tunnu ottavan asiasta kokonaisvastuuta. Kehittäminen jää usein yksittäisten toimijoiden varaan. Kehittämiseen liittyvissä asioissa ei tiedetä kenen puoleen kääntyä ja kuka lopullisesti vaikuttaa kouluruokailun toteutumiseen, kenellä on valta kunnissa päättää kouluruokailusta ja siihen käytettävästä rahasta ja minkälainen "valta" asiakkaalla /oppilaalla asiassa on. Kouluruokavaalit herättivät omalta osaltaan ehdokkaita ja päättäjiä toimimaan paremman kouluruoan puolesta. Seuraavaksi tarvitaan selkeitä malleja ja käytännön työkaluja, joiden avulla voidaan määritellä ne keinot ja kanavat, joiden avulla koulut, kouluruokailun ammattilaiset, koululaiset ja vanhemmat voivat vaikuttaa kouluruokailun toteutumiseen kunnissa. Tämän avulla vaikuttaminen voidaan tehdä konkreettiseksi ja näkyväksi sekä ennen kaikkea helpommaksi jokaiselle, joka haluaa vaikuttaa. On tarpeellista myös syventää kuntapäättäjien ja vanhempien tietämystä kouluruokailusta erilaisten toimintamallien kautta. Kouluruokailu tulee liittää mukaan tärkeäksi osa-alueeksi koulujen ruokakasvatusta ja mukaan jo alakoulujen opetustyöhön Koulujen on haastavaa asettaa sellaiset ruokailun tavoitteet, että lapsille syntyisi hyvä ”ruokaosaaminen”, joka kulkisi punaisena lankana koko kouluajan ja olisi selkeä osa opetusohjelmaa. Jos ruokaan liittyviä asioita käsitellään pilkottuna eri vaiheissa esimerkiksi kotitaloudessa ja terveystiedossa, tulevat ne lapsen kannalta liian myöhään. Suurin innostus asenteita vahvistaviin asioihin on alakoululaisilla. Kouluruokailu taas tulisi nähdä aidosti pedagogisena välineenä: ruoan kautta voidaan opettaa monia eri asioita. Tulevaisuudessa Makukoulu tulisi valtakunnallisesti ottaa osaksi myös päiväkotien opetusohjelmaa. Päiväkodista alkava ruokakasvatuksen jatkumo toteutuisi esi- ja alakoulun makuoppitunneista yläkoulun kotitaloustiedon tunneille asti. Päätavoitteeksi kouluruokailun kehittämisessä: ’Vain syöty ruoka auttaa jaksamaan’ Tutkimusten mukaan koululaiset syövät entistä vähemmän ja harvemmin koululounasta. Kouluruokaa kehittävien hankkeiden päätavoitteena tulee lähivuosina olla ruoan laadun ja ruokailutilanteen kehittäminen siten, että oppilaat syövät täysipainoisen koululounaan jokaisena koulupäivänä. Myös oppilaat on otettava tiiviimmin mukaan kehittämään ja vaikuttamaan ruokailun toteutumiseen. Monipuolinen, runsaasti kasviksia sisältävä kouluruoka yksi tulevaisuuden ratkaisu terveyden ja ympäristön kannalta Kasvispainotuksen lisäämisellä voidaan kehittää kouluruokailun laatua ja taloudellisuutta. Ravitsemuksen ja ympäristön kannalta monipuolinen ja runsaasti kasviksia sisältävä kouluruoka on tärkeä tekijä. Vain syödyt kasvikset edistävät terveyttä ja vähentävät ruoan ympäristövaikutuksia. 14
© Copyright 2024