Ohjelman loppuraportti - SRE - Suomalaisen ruokakulttuurin
Loppuraportti huhtikuu 2011 Sisältö Yhteenveto 3 Sammanfattning5 Ohjelman taustat7 1. TULOKSET 8 1.1 Ruoan ja ruoan tekijöiden arvostuksen kasvattaminen 8 1.2 Puhetta ruoasta11 1.3 Vastuullisia valintoja ja kestävää kehitystä 15 1.4 Ruokaosaamista päiväkodeista yliopistoon 19 1.5 Kansainvälistymisen edistäminen23 2. OHJELMAN TEHTÄVIEN JATKUMINEN 23 3. HALLINTOMALLI24 Liite 1 Sre:n toimenpiteitä26 Liite 2 Sre:n ohjausryhmän jäsenet 29 Liite 3 Tiivistelmät Sre:n hankkeiden tuloksista 30 2 Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma (Sre) Yhteenveto Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelmaa toteutettiin valtion budjettirahalla (mom.30.20.47/ 500 000€/á, 1,5 htv) hallituksen vuosina 2008–2011. Ohjelman tavoitteina oli kohottaa ruoan ja ruoan tekijöiden arvostusta, edistää lähi- ja luomuruokaa, ohjata ravitsemuskäyttäytymistä, kehittää laatua sekä edistää kansainvälistymistä. Ohjelman kohderyhmät olivat lapset ja nuoret, perheet sekä päättäjät. Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma (Sre) mahdollisti ruokakulttuuritoimijoiden monipuolisen yhteistyön. Ohjelmassa luotiin ja tuettiin monia yhteistyötä edistäviä areenoita suunnittelusta lopputilaisuuteen asti. Ensimmäistä kertaa lähes kaikki ruokaan liittyvät ministeriöt olivat saman pöydän ääressä. Tämä mahdollisti uuden ruoka-asioiden hallintomallin, jota Sre pilotoi. Koska ruoan ja ruoan tekijöiden arvostuksen kohottaminen oli ohjelman keskiössä, sitä myös mitattiin ennen ohjelmatoimien aloittamista. Sekä alkututkimus 2009 että loppututkimus 2011 todistivat, että suomalaiset arvostavat ruokakulttuuria ja pitävät ylipäänsä ruokaan liittyviä asioita tärkeinä. Ohjelman aikana suomalaisten arvoasenteet muuttuivat suopeammiksi pientuottajuutta, paikallista (lähi)ruokaa ja suomalaista luomuruokaa kohtaan. Sen sijaan asenteissa ruokakulttuuria ja ruokaketjun ammattilaisia kohtaan ei tapahtunut muutoksia. Lapset ja nuoret olivat ohjelman tärkein kohderyhmä. Heidän ruoka-osaamisensa syntyy paitsi kodeissa, myös päiväkodeissa ja koulussa. Suomalainen ylpeys, kouluruokailu, huolestutti kuitenkin yhä suurempaa osaa sitä seuraavia tahoja. Kouluruokailun taso on kuntapäättäjien käsissä. Siksi Sre aloitti toimintansa kokoamalla rivinsä tekemään työtä kouluruokailun puolesta: syksyllä 2008 pidetyt kuntavaalit valjastettiin kouluruoan asialle. Kouluruokavaalit-kampanjasta muodostui suurin kouluruoan hyväksi tehty yhteinen tempaus Suomessa. Kouluruoka säilyi tärkeänä teemana läpi ohjelman, ja hankkeissa kehitettiin uusia työkaluja paremman kouluruokailun puolesta. Asia nousi kuntapäättäjien tietoisuuteen ja valtuustosalien esityslistoille. Sre:lla julkisena toimijana oli mahdollisuus vaikuttaa päiväkotien, koulujen ja koulujen kerhojen ruokakasvatukseen. Se tehtiin levittämällä kaikkiin näihin kolmeen makukoulua, joka on yksi parhaista uusista ravitsemuskäyttäytymisen ja ruokaosaamisen menetelmistä. Ohjelma otti voimakkaasti kantaa myös kotitalousopetuksen puolesta tuntijakouudistuksen yhteydessä. Kotitalousopetuksen aloittamisen aikaistamiseen ja tuntimäärien kasvattamiseen on monia perusteita. Päättäjävaikuttamista tehtiin yhteistyössä useiden organisaatioiden kanssa etenkin julkisen ruokapalvelun puolella. Ydinviestinä oli, että julkisten ruokapalveluiden on toimittava esikuvana niin ympäristön, sosiaalisen kuin taloudellisenkin kestävyyden edistämisessä. Ruoan moninaisia merkityksiä ympäristön, työllisyyden, aluetalouden, huoltovarmuuden ja kansanterveyden kannalta alettiin ymmärtää paremmin päättäjien keskuudessa. Useat tahot tiedostivat julkisen puolen vallan ja vastuun, ja muutosprosessit suomalaisen ruoan ja ruokakulttuurin puolesta aloitettiin. Ruokakulttuuri nostettiin ohjelmassa osaksi julkisuusdiplomatiatyötä. Suomen edustustot ja kulttuuri-instituutit aloittivat ruokakulttuurihankkeita, edustustokokkeja ja protokollahenkilöitä koulutettiin ja aineistoa suomalaisesta ruokakulttuurista tuotettiin kansainvälisiin kohtaamisiin. Ohjelman kahden�������������������������������������������������������������������������� täyden������������������������������������������������������������������� toimintavuoden pääteemat, ”Yhdessä syöminen” ja ”Kestävä, vastuullinen keittiö”, löivät läpi mediassa. Keskustelu ruoasta, lähiruoasta ja kouluruoasta (julkisista ruokapalveluista) lisääntyi ohjelman aikana valtavasti. Mediayhteenveto sisältää yli 750 artikkelia. Ne jakautuivat 250 mediaan ja tavoittivat 140 miljoonaa toimituksellisen median kuluttajaa (lehdet, verkko, tv ja radio). Todellisuudessa puhe ruoasta ja ruokakulttuurista oli vieläkin laajempaa. Sre teki ruokakulttuurista arjen asian, ja ruoka tunnustettiin ohjelman aikana kulttuuriksi myös valtion puolesta. Eri puolille Suomea syntyi lukuisia slow food- ja ruokakulttuurikerhoja. Alueelli- 3 set toimijat aloittivat yhteistyön ja esiintyivät yhdessä maakunnallisen, omaleimaisen ruokakulttuurin puolesta. Ohjelman kanssa samaan aikaan toimi työryhmä ruokakulttuuriprofessuurin aikaansaamiseksi. Ohjelman lopuksi Sre lahjoitti puuttuvat varat ruokakulttuurin professuurin perustamiseen. Professuuri on yksi merkittävimmistä ruokakulttuurin kehittämiseen liittyvistä kansallisista panostuksista. 4 Programmet för främjande av finländsk matkultur (Sre) Sammanfattning Programmet för främjande av finländsk matkultur genomfördes under år 2008–2011 med statens budgetmedel (mom.30.20.47/500 000€/á, 1,5 årsverke). Programmets målsättning var att förhöja uppskattning för mat och dess tillverkare, främja närproducerad mat och ekologisk mat, styra människornas näringsbeteende, utveckla kvalitet och gynna internationalisering. Programmets målgrupper var barn, ungdom och familjer samt beslutfattare. Programmet för främjande av finländsk matkultur möjliggjorde mångsidigt samarbete mellan olika aktörer i matkulturens verksamhet. Under programmet skapades flera samarbetsfrämjande arenor från förberedande planering till det sista evenemanget. För den första gången var nästan alla ministerier som har med mat att göra kring samma bord. Detta möjliggjorde skapande av en ny förvaltningsmodell för matrelaterade angelägenheter, som programmet Sre piloterade. En väsentlig del av programmet var höjning av uppskattning för mat och arbetare inom livsmedelsnäringen. Uppskattningen mättes därför redan innan de egentliga programfunktionerna börjades. Både det initial undersökning år 2009 och det senaste undersökning år 2011 bevisar att finländarna uppskattar matkulturen och tycker att matrelaterade saker i överhuvudtaget är viktiga. Inställningar mot småskalig livsmedelproduktion, närproducerad mat och ekologisk finsk mat blev positivare under programmet. Däremot hände det ingen förändring i attityder mot matkultur och professionella inom matkedjan. Programmets viktigaste målgrupper var barn och ungdom. Deras matkunnande bildas inte bara hemma, utan i dagis och skolan också. Skolmat, Finlands stolthet, väckte dock oro bland dem som iakttar ämnet. Skolmatens nivå är i kommunernas beslutfattares händer. Därför började programmet Sre sin verksamhet med att rada upp för att arbeta för skolmaten: Kommunalvalet på hösten 2008 selades för främjande av skolmatens kvalitet. Kampanjen Skolmatsvalet blev den största gemensam evenemang för skolmat i Finland. Skolmaten var ett viktigt tema genom hela programmet. Nya verktyg för att förbättra skolmaten utvecklades under olika projekten. Ämnet skolmat steg också till kommunens beslutfattares medvetenhet och till agendorna i fullmäktigesalar. Som en offentlig aktör hade programmet Sre möjligheten att inverka matuppfostring i dagis, skolor och skolornas klubbverksamhet. Detta genomfördes med att utbreda Smakskolan till alla tre ovannämnda. Smakskola är en av de bästa nya metoder som påverkar näringsbeteende och matkunnande. Undervisning i huslig ekonomi är en märkvärdig finsk stolthet. Det finns flera anledningar för att tidigarelägga dess undervisnings inledning i skolor och höja antalet timmarna. För det har arbetats under programmet. Sre presenterade starka ställningstaganden för undervisning i huslig ekonomi i samband med timfördelnings förnyelse. Samarbetet på beslutfattning gjordes mellan programmet och flera organisationer, särskilt hos den offentliga matservicesektorn. Det viktigaste meddelande var att den offentliga matservicesektorn bör agera som förebild på främjande av miljön och social och finansiell hållbarhet. Beslutfattare började bättre inse de mångfaldiga betydelser som maten har för miljön, sysselsättning, regionalekonomi, underhållsäkerhet och folkhälsan. Den offentliga sektorns makt och ansvar erkändes på flera håll, och förändringsprocesserna för finsk mat och matkultur inleddes. 5 Matkulturen blev en del av publicitetsdiplomatiarbetet. Finlands representationer och kulturinstitut startade projekten för matkultur, och representationskockar och protokollpersonal utbildades. Material om finsk matkultur producerades för internationella möten. De två huvudtemana under programmets två fullständiga verksamhetsår, ”Äta tillsammans” och ”Hållbar, ansvarsfull kök”, slog igenom i media. Enligt medieanalyserna blev båda temana viktiga diskussionsämnena. Diskussion kring mat, närproducerat mat och skolmat (den offentliga matservicesektorn) ökade enormt under programmet. Över 750 artiklar i 250 olika medier kan hittas i mediesammanfattningen. Artiklarna nådde 140 miljoner konsumenter av redaktionella medier (tidningar, Internet, tv och radio). I verkligheten var diskussion om mat och matkultur till och med mer vittgående. Detta kom fram i flera diskussioner med dem som följer verksamheten. Dessa diskussioner syns inte i mediesammanfattningar. Programmet Sre gjorde maten en vardaglig sak. Under programmet erkändes mat som kultur också från statens håll. Flera slow food- och matkulturklubbar såg dagens ljus runt hela landet. Regionala aktörer började samarbetet med varandra och framträdde tillsammans för landskaps särpräglad matkultur. Samtidigt med programmet agerade en arbetsgrupp för att åstadkomma professuren i matkultur till Helsingfors universitet. Till slutet av programmet donerade Sre de återstående kapital för att grunda professuren i matkultur. Denna professur är en av de mest märkvärdiga nationella insatser för utvecklande av matkulturen. 6 Ohjelman taustat Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma sai alkunsa hallitusohjelmaan vuonna 2007 kirjatusta suomalaisen ruoan edistämisohjelmasta. Hallitusohjelman kirjaus laventui pian ruokakulttuurin edistämiseksi. Siihen, että ohjelma kirjattiin hallitusohjelmaan, vaikutti kaksi seikkaa: Ensinnäkin, ruoan ja sen tekijöiden arvostusta tuli saada nostettua. Toiseksi, ruoan tuli saada sen ansaitsema asema kulttuurisena tuotteena Suomessa. Sre syntyi ajatuksesta, että Suomessa on tarpeen lisätä ymmärrystä ruoan moninaisista vaikutuksista ja päästä pois teknisestä ruokakäsityksestä, vastakkainasettelusta ja hintalapun tuijotuksesta. Haluttiin siirtyä monipuoliseen ruokakulttuuriin, joka pitää sisällään maun, mielihyvän ja laaja-alaisen hyvinvoinnin aspektit niin ihmiselle, ympäristölle kuin taloudellekin. Ohjelma kirjoitettiin vuoden 2008 alussa ruoka-alan organisaatioiden ja vaikuttajien myötävaikutuksella. Sisällön synnyttämiseksi pidettiin kaksi työpajaa, joissa tunnistettiin muutostarpeet, määriteltiin toiminnan keinot ja ohjelman kohderyhmät. Ohjausryhmä ja muu organisaatio rakennettiin keväällä 2008, ja ensimmäinen ohjausryhmän kokous oli toukokuussa 2008. Ohjelman rakenteet, ulkoiset tunnusmerkit, viestintästrategia ja suunnitelma sekä kahden ensimmäisen vuoden sisältösuunnitelmat olivat valmiina alkusyksystä 2008. Sre:n visuaalinen ilme palkittiin arvostetulla kansainvälisellä red dot -designpalkinnolla elokuussa 2009. Koko ohjelmakauden ajan pysyttiin sovituissa tavoitteissa sekä keskityttiin valittuihin kohderyhmiin: lapsiin ja nuoriin, perheisiin sekä päättäjiin. Näin pystyttiin parhaiten käyttämään hyväksi rajalliset resurssit. Hankkeet velvoitettiin tekemään yhteistyötä ja etsimään synergiaetuja keskenään. Media huomioitiin alusta saakka. Mediasta poimittiin ruokaan keskittyneet tahot, joita palveltiin erityisesti. Myös kasvava sosiaalisen median ruokaan keskittyvä joukko huomioitiin ja sitä aktivoitiin. Viestintää toteutettiin proaktiivisesti, ja se pohjattiin tutkittuun tietoon. Sre teetti useita tutkimuksia, jotka antoivat uutta tietoa asioiden tilasta valituista aiheista. Viestinnässä hyödynnettiin kustannustehokkaita menetelmiä, kuten sähköisiä kanavia. Monet asiat tehtiin ”toisin” kuin yleensä valtiojohtoisissa ohjelmissa; joustavuutta ja iloa ei unohdettu matkan varrella.������������������� Ohjelmalla oli käytössään 500 000€/á. Tästä maksettiin pääsihteerin (1 htv) ja tiedottajan (½ htv) henkilöstökulut. 7 1. TULOKSET 1.1 Ruoan ja ruoan tekijöiden arvostuksen kasvattaminen Ohjelman tärkein tavoite oli lisätä ruoan ja ruoan tekijöiden arvostusta. Suomalaisten arvoasenteita ruokakulttuuria, ruokaa ja sen tekijöitä kohtaan tutkittiin ohjelman alussa ja lopussa. 1.1.1 Arvoasenteet muuttuivat suopeammiksi lähi- ja luomuruokaa kohtaan Tutkimuksen mukaan ruokakulttuurin arvostus säilyi ohjelman ajan samana: kun suomalainen ruokakulttuuri rinnastetaan muihin suomalaisuuden aiheisiin, sitä pidetään lähes yhtä arvostettuna kuin esimerkiksi arkkitehtuuria. Tutkimuksen päällimmäinen huomio oli, että ylipäänsä ruokaan liittyviä asioita pidetään tärkeinä. Ruokailuun halutaan panostaa, suomalaiset haluavat syödä hyvin sekä nauttia ruokahetkistä ja yhdessä tekemisestä. Kahdessa vuodessa suomalaisten arvoasenteet ovat muuttuneet suopeammiksi pientuottajuuden, paikallisen ruoan ja suomalaisen luomuruoan suhteen (taulukko 1). Sre ja useat muut tahot ovat tehneet töitä näiden asioiden puolesta. Taulukko 1. Ruoan arvostus. Lähde: Ruokakulttuurin arvostustutkimus Kuule Oy / Taloustutkimus 2008 ja 2011 (n=2010, 15-65-vuotiaat) 1.1.2 Ruoan tekijöiden arvostuksen kasvattamisessa paljon työtä Kaikki Sre:n toimenpiteet tähtäsivät ruoan ja ruoan tekijöiden arvostuksen kasvattamiseen. Ohjelmakauden aikana puhuttiin kymmenissä seminaareissa ja ruokaketjun sidosryhmien tilaisuuksissa. Erityisesti haluttiin nostaa niiden ammattilaisten arvostusta, joilla on suuri vastuu suomalaisten jokapäiväisistä aterioista (ammattikeittiöt, suuri teollisuus ja kauppa). Sre:n teettämän tutkimuksen mukaan juuri näiden ruokaketjun osien työtä kannattaisi avata kuluttajalle paremmin, jotta kuluttaja osaisi arvostaa heidän työtään nykyistä enemmän. Sre:n ja yhteistyötahojen tilaisuuksissa välitettiin huoli siitä, että suomalaiset eivät tiedä, miten heidän ruokansa on valmistettu, millaisen reitin se on kulkenut ruokapöytään ja kuinka suurta osaamista ruoan tuotanto vaatii. Tämä heijastuu automaattisesti ruokaketjun ammattilaisten arvostukseen. Ammattiylpeys ja työn motivaation ylläpitäminen ovat niin elinvoimaisen ruokaketjun kuin ruokakulttuurinkin perusta. 8 1.1.3 Ruoka esille kuntapolitiikassa: Kouluruokavaalit-kampanja Ruoka nostettiin puheenaiheeksi kuntapolitiikassa. Sre Kenen vastuulla on kunaloitti toimintansa Kouluruokavaalit-kampanjalla, jolla haastasi hyvä kouluruoka? tettiin kunnallisvaaliehdokkaita, kuntapäättäjiä ja äänestäjiä (Sre:n tiedote 15.10.08) toimiin hyvän kouluruoan puolesta. Kampanjalla muistutettiin, että kouluruokailun järjestäminen ja määrärahat ovat kuntien vastuulla. Ehdokkaita kehotettiin allekirjoittamaan kouluruokailun kohentamiseen liittyvät lupaukset www.kouluruokavaalit.fi-sivuilla. Kouluruokavaalit-kampanjasta muodostui suurin kouluruoan hyväksi tehty yhteinen tempaus Suomessa. Vetoomuksen hyvän kouluruoan puolesta allekirjoitti viisi ministeriä, kaksi hallituksen politiikkaohjelmaa ja parikymmentä organisaatiota. Syksyllä 2008 lähetettiin tietopaketti laadukkaan kouluruoan järjestämisestä Kouluruokavaalit-kampanjaan kunnallisvaalien alla osallistuneille henkilöille yli 200 eri kuntaan. Tietopaketin avulla heräteltiin kampanjaan osallistuneita ehdokkaita jatkotoimiin paremman kouluruokailun puolesta. Internet-sivuilla (www.sre.fi —> tietoa päättäjille) julkaistu tietopaketti sisälsi mm. oppaan kouluruokailusuosituksista, kouluruokailukäsikirjan, kriteerit aterioiden ravitsemuksellisen laadun arvioimiseen, tiedot vuoden 2007 kouluruokailun kustannuksista ja elintarvikkeiden hankintaohjeistuksia. Ohjelma teetti tutkimuksia julkisen ruokapalvelun tilasta. TutkiJulkisilla ruokapalvemuksissa selvitettiin esimerkiksi, miten paljon julkisissa ammatluilla harvoin strategisia tikeittiöissä käytetään suomalaisia raaka-aineita, mikä osuus on tavoitteita luomua ja kuinka hankinnat hoidetaan. Vaikka myös ruokaan liit(Sre:n uutinen 23.07.10) tyvien päätösten pitäisi huomioida kokonaisuuksia, huomattiin, että niin ei tapahdu. Tulokset ovat antaneet uutta perustietoa asioiden tilasta niin kuntapäättäjille kuin mediallekin. Ohjelman tutkimuksia on referoitu, kun kunnissa on käyty keskustelua ruokapalveluiden keskittämis- tai ulkoistamispäätöksistä. 1.1.4 Päättäjätyö konkretisoituu hitaasti Päättäjätyötä tehtiin monin erilaisin keinoin. Tärkein niistä oli henkilökohtainen vaikuttaminen. Lähes kolmen toimintavuoden aikana tavattiin henkilökohtaisesti satoja päättäjiä mm. kuntien ylimmiltä portailta, valtion organisaatioista, sairaaloista, ruokapalveluista sekä kaupan, teollisuuden ja alkutuotannon sektoreilta. Yksi parhaista keinoista päättäjien tavoittamiseen oli Lähiruokaviesti, jolle osallistuttiin kaksi kertaa yhteistyökumppanina. Ydinviestinä päättäjätapaamisissa oli, että julkisen talouden ja etenkin ruokapalveluiden on toimittava esikuvana niin ympäristön, sosiaalisen kuin taloudellisenkin kestävyyden edistämisessä. Päättäjille tähdennettiin, että ruoka on arvovalinta ja pikemminkin investoin- 9 ti tulevaisuuteen kuin pelkkä kulu. Eri puolilla Suomea saatiin pitkästä aikaa päättäjät ja ruokapalvelupäätöksentekijät yhteen pohtimaan, miten edistää suomalaista ruokakulttuuria juuri omalla alueella ja alueen omista lähtökohdista käsin. Yhteistyössä useiden organisaatioiden kanssa tehty päättäjätyö on kantanut hedelmää, mutta tulokset ovat vasta konkretisoitumassa. Muutos tulee viiveellä, ja muutosprosessit ovat pitkiä. Maakunta- ja kuntapäättäjätasolla on kuitenkin ohjelman aikana herätty paikallisen ruokakulttuurin tärkeyteen. Useilla tahoilla on tiedostettu suomalaisen ruokakulttuurin sisältö ja muutettu suhtautumista ruokapolitiikkaan – ainakin jossain määrin. 1.1.5 Ruoka tunnustettiin kulttuuriksi ja ruokakulttuuri arjen asiaksi Ruoka on viimeisen kolmen vuoden aikana tunnustettu kulttuuriksi myös valtion taholta. Ruoan kulttuuristen arvojen ymmärtäminen lisää ruoan arvostusta. Mitä moninaisempia merkityksiä ruoalla ymmärretään olevan, sitä enemmän kiinnitetään huomiota mm. siihen, kuka ruoan tai juoman on tehnyt, miten ja missä se on tapahtunut ja millaisen reitin se on kulkenut lautaselle tai lasiin. Sre muistutti, että hyvä ruoka on osa hyvää arkea. Ohjelma vaikutti siihen, että yhdessä syömisen arvoa ja ruoan henkisiä vaikutuksia on alettu paremmin ymmärtää. Ilo ja mielihyvä ovat palaamassa ruokapöytään. Ruokakulttuurista on tullut arjen asia. Ohjelman aikana vaalittiin monipuolista ruokakulttuuria ja yhdessä Ravintolassa syöminen syömistä niin kodeissa, työpaikoilla kuin ravintoloissakin. Sre selvitti vaikuttaa lapsiperheen muun muassa suomalaisten lapsiperheiden kokemuksia ja toiveita imagoon ravintolasyömisestä. Perheiden ravintolasyöminen on Suomessa (Sre:n tiedote 15.09.09) vielä vähänlaista, vaikka lapsiperheet ovat ravintolakulttuurille suuri mahdollisuus. Tutkimus kuitenkin paljasti, että Suomeen on nyt kasvamassa sukupolvi, jolle pikaruoan syöminen ulkona on arkea. Heidät tulisi tutustuttaa ruokaravintoloiden tarjonnan suureen kirjoon, jotta Suomessa tulevaisuudessa olisi ravintolapalveluita monipuolisesti käyttäviä kuluttajia. Sre:n selvitys otettiin mediassa vastaan erittäin kiinnostuneena, ja ainakin yksi ravintolaketju on aloittanut kampanjat perheiden ravintolasyömisen edistämiseksi. Perhe ravintolassa -tutkimus (2009) Suomessa lapsiperheen ravintolareissu ei ole itsestäänselvyys, ja siihen liitetään kielteisiäkin merkityksiä. Ravintolaillallisia harrastava perhe saa helposti varakkaan mutta myös tuhlaavaisen leiman. Lapsiperheet toivovat ravintolaretkeltä erityisesti lapsille maittavaa ruokaa, mutta myös henkilökunnan alttius palvella lapsiasiakkaita sekä rauhallinen ja turvallinen ilmapiiri ratkaisevat – yli 70 % vastaajista pitää näitä kolmea asiaa erittäin tärkeinä. Arveluttavinta on perheen aterioinnin hinta: 82 % pitää sitä esteenä ravintolaan tulolle. Lapsiperheille tärkein syy syödä ravintolassa on se, että matkalla ja menossa on syötävä. Vähiten tärkeä syy on ruokakulttuurin opettaminen lapsille. Niinpä ravintolavalinta osuu tyypillisesti pikaruokaravintolaan. Tutkimuksen vastaajat antoivat kuitenkin satoja vinkkejä, joilla kehittää perheravintoloita edelleen. Vinkkejä annettiin ruokalistoista, palvelun sävystä ja vauhdista, ravintolan kalustuksesta ja lasten pikkuviihdykkeistä. http://www.sre.fi/ruoka.fi/www/fi/liitetiedostot/Presentaatio_Torni_150909.pdf 10 1.1.6 Maakuntien ruokakulttuurit esiin Maakunnallista ruokakulttuuria marssitettiin ohjelmassa ylpeydellä esiin. Ruoka-Suomi -teemaryhmän ja alueellisten toimijoiden kanssa järjestettiin parikymmentä alueellista ruokakulttuuritapahtumaa ympäri Suomen. Tapahtumissa esiteltiin maakuntien lähiruokaa sekä tarjottiin tietoa sen tuottamisesta ja alueellisten ruokakulttuurien merkityksistä elinkeinoelämälle. Kaikkia järjestettyjä tapahtumia yhdisti järjestäjien halu nostaa paikallisen ruoan ja ruoan tekijöiden arvostusta. Samaan aikaan Suomessa julkaistiin useita maakuntaruokakirjoja ja perustettiin ruokakulttuurikerhoja. Maakuntien ruokakulttuuritapahtumat kehittäneet uusia yhteistyömuotoja ja -verkostoja (Sre:n tiedote 12.01.11) 1.2 Puhetta ruoasta Yksi ruoan arvostuksen mittareista on se, miten paljon siitä puhutaan. Puhe ruoasta, lähiruoasta ja kouluruoasta (julkisista ruokapalveluista) lisääntyi vuosien 2008–2010 aikana valtavasti. Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma sai eri medioissa aikaan runsaasti kirjoittelua ja juttuja. Ruokapuhetta medioissa ruokittiin Sre:n pääviestin “Miten söit?” mukaisesti. Puhetta heräteltiin eri näkökulmista: mitä syömme (maku), millä mielellä (syödään yhdessä) ja millä seurauksilla (kestävät valinnat)? 11 Ohjelman viestinnässä pitäydyttiin johdonmukaisesti näissä kolmessa teemassa koko ohjelmakauden ajan. Vuonna 2009 viestinnän pääteemana oli yhdessä syöminen, vuonna 2010 kestävä ja vastuullinen keittiö ja vuonna 2011 ruokaosaaminen ja kansainvälistyminen. Ohjelman toimenpiteet johdattivat suomalaiset miettimään, arvostammeko ruokaa. Mietimmekö, kuka ruoan on tehnyt ja mistä ruoka tulee? Annammeko ruoalle aikaa? Sre kysyi myös, millaisesta ruoasta suomalainen haluaa maksaa ja millaisia vaikutuksia ruokavalinnoilla on terveyteen, ympäristöön, työllisyyteen ja maamme ruokailmeeseen. Sre:n ruokapuhe vaali ja edisti ruoan monimuotoisuutta ja koko ruokaketjun toimivuutta. 1.2.1 Puhemiehet viestinviejinä Ohjelman alussa valittiin kuusi puhemiestä, jotka toimivat omissa sidosryhmissään suomalaisen ruokakulttuurin asialla. Kirjailija Kaari Utrio toi ruokakulttuuriin historiallista ulottuvuutta, europarlamentaarikko Mitro Repo keskittyi ruoan mielihyvään. Kuortaneen Urheiluopiston valmennuskeskuksen johtaja Tapio Korjus oli terveellisen ruoan asialla, ja hyvästä ruoasta pitävä raptähti Elastinen tartutti ruokainnostusta nuoriin. Puhemies Jaakko Nuutila oli yksi ohjelman perustamisen taustavaikuttajista ja edisti ruokakulttuuria työkseen MTK:n ruokakulttuuriasiamiehenä ja sittemmin Luomuliiton puheenjohtajana. Kuudes puhemies, tv-kuuluttaja Maria Jungner, toimi ja puhui erityisesti hyvän arjen ja syömisen ilon puolesta. 1.2.2 Ruokapuhe elää netissä Mitkä asiat ihmisiä ruoassa puhuttavat ja millaista ruokakeskusteRuokapuhe elää netissä – lua internetissä käydään? Sre:n selvitys paljasti, että ruoka on luulihmiset hakevat reseptejä tuakin merkittävämpi verkkokeskustelujen puheenaihe. Kahden ja vertaistukea kuukauden seuranta tuotti yli 50 000 keskusteluosumaa. Tavalliset (Sre:n tiedote 04.03.10) kuluttajat ja terveysintoilijat keskustelivat ruoka-aineista ja ruoan lisäaineista etupäässä terveellisyyden kannalta. Painonhallinnasta ja kunnon kohotuksesta keskustelivat etupäässä laihduttajat ja nuoriso, enimmäkseen ruokailun näkökulmasta. Ruoan alkuperä liitettiin useimmiten vastuullisuuteen, mutta myös lähiruokaan ja kotimaisuuteen. Suomalainen ruoka elää netissä -tutkimus (2010) Ruoasta puhutaan paljon, ja ruokakeskusteluissa korostuvat erityisesti terveen elämän arvot. Ruoka-aiheet voidaan jakaa kolmeen isoon ryhmään: syömiseen, ruoka-aineisiin ja resepteihin. Ruoka-ohjeita kaikista verkkokeskusteluista on noin neljännes. Reseptejä jaetaan pääosin ruokablogeissa, mutta myös keskustelupalstoilla. Vertaistukea haetaan erityisesti laihduttamiseen ja terveyteen liittyvissä asioissa. Keskustelufoorumeista ”ruokaisimpia” ovat Suomi24.fi sekä hieman yllättäen nuorten parissa suosittu Demi.fi ja Helsingin Sanomien keskustelupalsta. Ruoan terveellisyys on edelleen tärkeä arvo, ja maku puhuttaa aina. Ruoan hinta sen sijaan ei nouse keskusteluissa ylitse muiden edes lama-aikana. Ruokakeskustelut lähtevät useimmiten keskustelijan omasta mielenkiinnosta, eivät niinkään ulkopuolisista virikkeistä. Keskustelujen edetessä näkyy kuitenkin myös se, että ihmiset seuraavat ruokaan liittyvää uutisointia. Kouluruoka herättää keskustelua. Tarkastelujaksolla (joulukuu 2009 ja tammi-helmikuu 2010) laajaa nettikeskustelua syntyi esimerkiksi koulujen kasvisruokapäivästä ja broilerin alkuperästä. Myös natriumglutamaatti kirvoitti kirjoittamaan ja kommentoimaan. http://www.sre.fi/ruoka.fi/www/fi/liitetiedostot/analyysi_raportti_FINAL_290410.pdf 12 1.2.3 Kuukauden ruokablogit Suomessa ruokatoimittajat ovat merkittävä ruokapuheeseen vaikuttava ryhmä. Heidän rinnalleen on 2010-luvulla noussut aktiivinen ruokabloggaajien joukko. Ruokablogeista on viime vuosien aikana tullut keskeinen foorumi ruoka-aiheiselle keskustelulle, sillä sosiaalinen media saavuttaa huomattavan määrän ihmisiä. Suomenkielisiä ruokablogeja on jo tuhansia, ja lisää syntyy koko ajan. Kirjoittajia ovat pääasiassa yksityiset ihmiset – arkiruoan tekijät ja syöjät. Luetuimmista ruokabloggaajista on muotibloggajien tavoin tullut julkkiksia. Ohjelmassa haluttiin myös vahvistaa ruokapuhetta ja -blogaamista. Siksi vuoden 2009 alusta Sre aloitti valitsemaan “Kuukauden ruokablogin” suomalaisten blogien joukosta. Tunnustus annettiin blogille, joka on toiminnallaan edistänyt ruoasta käytävää keskustelua, kerännyt kiinnostuneita ruoka-aiheiden ympärille ja puhunut hyvänmakuisen ruoan puolesta. Ansioiksi laskettiin myös kestävän kehityksen huomioiminen ja yhdessä syömisen korostaminen – aiheet, jotka olivat Sre:n agendalla. Sre:n Kuukauden ruokablogi -valinnasta tuli blogaajien keskuudessa ilmiö kahden vuoden aikana. Innostus bloggaamiseen lisääntyi, ja tunnustuksen saamista arvostettiin blogaajien keskuudessa. Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelmalla oli myös kaksi omaa blogia: Sanoja lautaselta ja Puolivirallista ruokaa. Myös niiden kautta ohjelma pääsi mukaan niin tavallisten ihmisten arjessa, ruokaharrastajien keskuudessa kuin virallisissa yhteyksissäkin käytäviin ruokakeskusteluihin. Kuukauden bloggaajat ovat herättäneet keskustelua paitsi ruokakulttuurimme hyvistä puolista myös epäkohdista. Ruokablogaajat toivovat, että ruoka-alan toimijat tulisivat mukaan keskusteluun ja altistaisivat tuotteensa avoimelle kommentoinnille. ”Tämä on uudenlaista viestintää, jossa elintarvikealan pitää laittaa itsensä peliin”, blogaajat totesivat Sre:n järjestämässä blogaajien tapaamisessa. 13 1.2.4 Media innostui ruoasta Sre sai suomalaisessa mediassa aikaan yli 750 artikkelia/juttua maaliskuun 2008 ja joulukuun 2010 välisenä aikana. Jutut tavoittivat potentiaalisesti ainakin 140 miljoonaa toimituksellisen median kuluttajaa: printti- ja verkkolehtien lukijaa, radion kuuntelijaa ja television katselijaa. Ohjelma ja sen aiheet olivat esillä 250 eri mediassa (taulukko 2). Tämän lisäksi vuoden 2011 aikana on kertynyt kymmeniä mediaosumia. “Ilman ohjelman toimenpiteitä on todennäköistä, ettei suomalaisessa mediassa olisi vuosina 2009 ja 2010 juurikaan keskusteltu tai ei ainakaan tässä määrin puhuttu yhdessä syömisestä, perheiden ravintolasyömisestä, kestävistä ruokavalinnoista julkisissa ammattikeittiöissä, kuluttajien vastuullisesta ja kestävästä syömisestä tai kouluruokailusta. Ainakaan ilman ohjelman panostuksia keskustelu ei olisi saavuttanut toteutunutta mittakaavaa”, todetaan tutkimuslaitoksen tekemässä media-analyysissa. Taulukko 2. Lähde: Media-analyysi. Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman julkisuus vuosina 2008-2010. © Oy Cision Finland Ab 2011 Kaiken kaikkiaan 80 prosentissa ohjelman saamasta julkisuudesta tuotiin esiin yksi tai useampi Sre:n pääkohdealueista. Useimmin viitattiin ruoan ja ruoan tekijöiden arvostuksen kohottamiseen, harvimmin taas laadun kehittämiseen. Pääkohdealueet nousivat median agendalle ensisijaisesti Sre:n hankkeiden, tiedotteiden ja uutisten yhteydessä (taulukko 3). Taulukko 3. Lähde: Media-analyysi. Suomalaisen ruokakulttuurin edistämis- ohjelman julkisuus vuosina 2008-2010. © Oy Cision Finland Ab 2011 14 Suomi-brändin vahva luontoteema sai ainutlaatuista kansainvälistä huomiota, kun maailman huippukokit ja ruokakirjoittajat tuotiin Suomen Lappiin syksyllä 2010. Tämän mahdollisti maa- ja metsätalousministeriön maatalousosaston kansainvälisten asioiden yksikön tuki. Tapahtuman tuloksena syntyi yli 150 kansainvälistä lehtiartikkelia (mm. Time, New York Times, Vogue) ja radio- ja TV-ohjelmaa. Medianäkyvyys toi Suomen luonnolle, raaka-aineille ja luonnontuotteille valtavaa huomiota. Vogue Time El Universal 1.3 Vastuullisia valintoja ja kestävää kehitystä Hallitusohjelman linjaus edistää lähi- ja luomuruokaa laventui ohjelman aikana kestävän ja vastuullisen syömisen edistämiseksi. Tähän antoi selkänojan valtioneuvoston 9.4.2009 antama periaatepäätös kestävien valintojen edistämisestä julkisissa hankinnoissa. Ohjelman pääkohderyhmille – kuluttajille (lapsille ja nuorille) sekä päättäjille – tehtiin kummallekin omat suunnitelmat siitä, kuinka edistää vastuullista ja kestävää ruokailukulttuuria. 1.3.1 Hyvinsyöjä-kampanja kuluttajille Syksyllä 2010 käynnistettiin kampanja, jossa uudistettiin ruokaan liittyvää vastuullisuusviestintää ja siinä käytettävää termistöä sekä samalla helpotettiin kuluttajan valintoja. Kampanjan ytimessä oli ajatus siitä, että hyvästä ruoasta nauttiessaan voi myös tehdä hyvää ympäristölle. Kampanja toteutettiin, koska yksittäisen kuluttajan aiheuttamasta ympäristökuormituksesta kolmannes tulee syömisestä. Se on paljon, mutta samalla se on asia, johon jokainen voi vaikuttaa omilla päivittäisillä valinnoillaan ja teoillaan. Ihmiset toimivat mieluusti paremmin, kun vain tietävät, miten se on mahdollista. Hyvinsyöjä-kampanja rakennettiin vaiheittain. Ensin kysyttiin Vastuullisuus kiinnostaa, asiantuntijoilta, mitkä ovat tärkeimmät asiat, joilla yksityinen mutta koetaan vaikeaksi ihminen voi vaikuttaa ruoan ympäristökuormaan. Seuraa(Sre:n uutinen 20.05.10) vaksi nämä asiat alistettiin kuluttajatutkimukselle; kuluttajilta kysyttiin vastuullisesta syömisestä ja asiantuntijoiden tiivistämistä, konkreettisista keinoista. Kuluttajat vastasivat vastuullisuuden olevan vaikeaa. He toivoivat asioita yksinkertaistettavan ja neuvojen olevan konkreettisia ja helppoja toteuttaa. Näin syntyi viisi teesiä, joiden avulla tavallinen kuluttaja pääsee lähemmäs hyvää omaatuntoa ja tekee samalla hyvää niin ympäristölle kuin itselleen. 15 Vastuullinen syöminen ja ruokavalinnat -kuluttajatutkimus (2010) Yli puolet suomalaisista kuluttajista arvostaa ruokaa, joka huomioi kestävän kehityksen ja vastuullisuuden. Noin kolmannes ei ole juurikaan ajatellut asiaa. Tämä selvisi, kun Sre tutki, mitä vastuullisuus käytännössä ihmisille tarkoittaa ja miten se saataisiin mukaan tavallisen kuluttajan ruokavalintoihin. Tärkein tutkimuksesta saatu oppi oli se, että hyviä ruokavalintoja ei voi lähteä kommunikoimaan sanalla vastuullisuus. Termi koettiin synkkänä ja velvoittavana eikä se täysin auennut yhdellekään kuluttajaryhmistä. Siitä ei myöskään välity syömisen ilo ja nautinto. Tutkimuksen mukaan vastuullisuus yhdistetään kotimaisuuteen, kasvisruokaan ja terveellisyyteen. Myös ruoan alkuperän tietäminen sekä sesonkien ja kausien hyödyntäminen koetaan tärkeiksi asioiksi. Lähiruoka, luomu ja itse tekeminen miellettiin vastuullisuusteemaan kuuluviksi. Sanat vastuullisuus, hiilijalanjälki tai kestävä kehitys eivät ainakaan vielä kuulu tavallisen kuluttajan arkisanastoon ruoasta puhuttaessa. http://www.sre.fi/ruoka.fi/www/fi/Sre_-_Vastuullinen_ruoka_ja_ruokavalinnat_ tiivistelma.pdf Kampanja loi uuden termin Hyvinsyöjä, joka pitää sisällään kaiken olennaisen Sre:n työn ja tavoitteiden kannalta. Hyvinsyöjä arvostaa ruokaa ja sitä kautta myös ruoan tekijöitä. Hän haluaa pienentää ruoan aiheuttamia ympäristövaikutuksia mausta tinkimättä. Hyvinsyöjä haluaa tietää ruoan alkuperän, elää sesongissa, lisää kasvisten käyttöä eikä heitä ruokaa roskiin. Hyvinsyöjä myös ”kuskaa, kaapittaa ja kokkaa turhia kuormittamatta”. Hyvinsyöjä-kampanja tehtiin sähköisessä mediassa levitettäväksi, koska kohderyhmä (nuoret ja lapsiperheet) tavoitetaan parhaiten internetissä. Myös viestit ja viestinnän keinot rakennettiin sähköiseen kanavaan ja tavanomaisesta virkamiesviestinnästä erottuviksi. Kampanjan kotipesäksi rakennettiin Hyvinsyöjä-sivusto (www.hyvinsyöjä.fi), jonne koottiin Hyvinsyöjä-korttitilaukset, tietoaineisto, Facebook-linkki sekä YouTube-videot teeseistä. Hyvinsyöjä-teeseistä tehtiin YouTubeen videot ns. undergroundajatuksella. Niiden ilme oli humoristinen ja nuoria puhutteleva. Kampanjasta viestittiin myös Sre:n omalla Syödään yhdessä -Facebook-sivulla. Keskustelua ja kampanjan leviämistä aktivoitiin muutamien suomalaisten eturivin ruoka- ja lifestyleblogien avulla: bloggaajille kerrottiin kampanjan sisällöstä, heidän toivottiin nostavan kampanjateemaa esille omassa blogissaan ja heille tarjottiin mahdollisuutta toteuttaa blogissaan oma lukijakilpailu. Hyvinsyöjä-kampanjalle saatiin vaikutusvaltainen keulakuva marraskuussa 2010, kun Tasavallan presidentti Tarja Halonen vastaanotti Hyvinsyöjä-kortin numero 1. Syksyllä 2011 Kotitalousopettajien liitto levittää Hyvinsyöjä-kampanjan koulujen kotitalousopetukseen. 16 Presidentti Halonen vastaanotti Hyvinsyöjäkortin numero 1 marraskuussa 2010. 1.3.2 Keittiöammattilaisille ympäristöpassi ja ATERIAteko-kilpailu Syksyllä 2009 tehtiin hankehaku, jonka painoalue oli “Kestävyyden edistäminen ammattikeittiöissä”. Erityisesti haettiin hankkeita, jotka edistävät valtioneuvoston “Kestävät julkiset valinnat” -periaatepäätöksen mukaisia tavoitteita. Hankehausta seuloutui toteutukseen Savon ammatti- ja aikuisopiston alaisen EkoCentrian Ympäristöpassi-hanke. Se kannustaa ammattikeittiöitä kestävän kehityksen mukaisiin hankintoihin ja ympäristövastuulliseen toimintaan. Ympäristöpassin tavoitteena on nostaa ruokapalvelualan toimijoiden ympäristöosaamisen tasoa sekä luoda osaamisen osoittamisen järjestelmä. Passi koostuu verkko-opiskelupaketista ja osaamistestistä, Ympäristöpassi uudeksi työkajotka käsittelevät kestäviä raaka-ainevalintoja ja hankintoja, luksi ammattikeittiöihin keittiötoiminnan ympäristövaikutuksia sekä ruokapalveluiden (Sre:n tiedote 31.05.10) käytäntöjen ohjaamista kestävään suuntaan. Ruokapalvelualan ammattilaiset voivat suorittaa Ympäristöpassi-testin verkossa ja saada todistuksen osaamisestaan. Järjestelmä on ollut jo pilotoitavana ja lähtee vuonna 2011 laajempaan levitykseen. Passi on Euroopan mittakaavassakin ainutlaatuinen ja konkreettinen väline juurruttaa ympäristövastuullista toimintaa julkisiin keittiöihin. Vuonna 2009 Sre lanseerasi ATERIAteko-kilpailun. Siinä nostettiin esille hyviä esimerkkejä julkisen sektorin ammattikeittiötyöyhteisöistä, jotka toteuttavat kestävää kehitystä esimerkillisesti. Kilpailulla haluttiin nostaa julkisen sektorin ateriapalveluiden arvostusta. ATERIAteko-kilpailussa etsittiin tahoja, jotka ovat positiivisesti vaikuttaneet alan kehitykseen tai tehneet yksittäisen, huomioarvioltaan merkittävän teon, kuten parantaneet ateriapalvelun vastuullisuutta, laatua, innovatiivisuutta tai asiakaspalautteita. Vuoden 2009 ATERIAteko-palkinnon voitti Mikkelin ruoka- ja puhtauspalvelut vuoden 2010 palkinnon Espoo Catering. Palvelujohtaja Marjut Kuosma, Mikkeli 1.3.3 Portinvartijat kehittivät keinoja ilmastomyötäiseen ruokakulttuuriin Peloton-konseptin työpajoissa etsittiin ratkaisuja vähähiiliseen tulevaisuuteen ns. portinvartijatahojen kanssa. Pajat toteutettiin Ajatushautomo Demoksen ja Sitran yhteistyönä. Peloton luo malleja kohti vastuullista ruokakulttuuria: ”Reseptit joutuvat nyt syyniin.” Peloton-konseptipajoissa eri alojen organisaatiot luovat tuottei(Sre:n uutinen 13.09.10) ta, palveluita ja sosiaalisia innovaatioita, joiden avulla ilmastoystävällisistä valinnoista tulee helppoja ja haluttavia. Ohjelmassa toteutettiin kaksi työpajaa, kotitalousopettajille ja medialle sekä ruokakaupalle. Nämä ryhmät ohjaavat ”portinvartijoina” kuluttajien valintoja ja tottumuksia. Ruokatoimittajat ja kotitalousopettajat miettivät, kuinka energiatehokas ja vastuullinen ruokailu voidaan tehdä houkuttelevaksi ja helpoksi. Pidemmälle kehiteltiin neljä projekti-ideaa: Ohjeet hyvälle ruokapuhujalle, Ilmastoruokaa etsimässä -televisio-ohjelma, Kasvumaa-viljelypalstakonsepti kouluihin ja Lähiruokanavigaattori. Kaupan työpajassa pohdittiin, miten vastuullisuudesta ja ilmastoystävällisyydestä voidaan tehdä myös houkuttelevaa liiketoimintaa. Työpajassa kehitettiin konsepteja, joilla voidaan konkreettisesti tehdä vähähiilinen kuluttaminen helpoksi ja mielekkääksi sekä yrityksille kannattavaksi. 17 Esimerkki tällaisesta konseptista on Kausikassi , joka tarjoaa kuluttajalle kauden parhaat tuotteet ja reseptit yhdessä kassissa. Muita toteuttamiskelpoisia ideoita olivat mm. Nouveau – kaupan kausibrändi, Ilmastoinnostunut-asiakaspalvelijat ja Maapallon vuosi -kampanja. Työpajoissa kehitetyt innovaatiot ovat vapaasti kaikkien käytössä. Kaupan työpajan tuloksia on ehditty hyödyntää jo muutamissa pienissä kauppaketjuissa. Näiden ja muiden Peloton-työpajojen tulokset kokonaisuudessaan: www.peloton.me/toiminta/ 1.3 4 Sre viesti kestävyyden edistämisestä Julkisen sektorin toimijoille, kansanedustajille ja kuntapäättäjille viestittiin henkilökohtaisesti valtioneuvoston periaatepäätöksestä edistää kestäviä ruokavalintoja. Henkilökohtaisten tapaamisten kautta (lähes 50 kunnanjohtajaa) saatiin aikaan muutoksia: kunnista saatetaan nyt esimerkiksi soittaa ja pyytää välineitä ruokapäätöksiin. Kuntatason päättäjille laadittiin myös uutiskirjeitä (jakelu 8 000 kuntapäättäjälle), ja kymmenissä tilaisuuksissa viestittiin suoraan julkisten ammattikeittiöiden päättäjille ammattikeittiöiden kestävyyden edistämisestä. Sre vaikutti myös strategisella tasolla. Monet Sre:n tärkeänä pitämät asiat kirjattiin valtioneuvoston ruokapoliittiseen selontekoon sekä myöhemmin eduskunnan päätökseen asiasta. Sre tuki yhteisen “5 x paremmin” -viestintästrategian tekoa, jossa luomuviestintä yhtenäistettiin ensimmäistä kertaa Suomessa. Tämä viestintästrategia oli pohjana työlle, jonka tuloksena maaliskuussa 2011 syntyi ja lanseerattiin Luomun brändiopas. Ruoan alkuperästä julkisessa ruokapalvelussa velloi kiivas keskustelu mediassa vuoden 2010 alussa. Sre päätti tutkia asiaa ja tuotti julkisen sektorin elintarvikkeiden hankintoja koskevan sähköisen kyselyn ruokapalvelupäälliköille keväällä 2010. Tutkimus tehtiin tarpeeseen, sillä media ja päättäjät referoivat tuloksia paljon. Kysely julkisille toimijoille ruoan ja raaka-aineiden alkuperästä -tutkimus (2010) Suomessa vain 24 prosenttia julkisista organisaatioista on asettanut strategisia tavoitteita ruokapalveluille tai laatulinjauksia elintarvikkeille kattostrategiassaan. Julkiseen ruokapalveluun kuluu kunnan budjetista noin 2–4 %. Tästä prosenttiluvusta henkilöstö-, hallinto-, käyttö- ja kiinteistökustannukset ovat noin 68 %, ja elintarvikekustannukset vastaavasti 32 %. Kyselyn mukaan valtio käyttää julkisista sektoreista eniten kotimaisia raaka-aineita: 80 %. Sairaanhoitopiireissä vastaava luku on 67 %, kunnissa 66 % ja ammatillisissa oppilaitoksissa, korkeakouluissa ja yliopistoissa 58 %. Sre:n kyselyyn vastanneiden arvion mukaan suomalaista alkuperää olevien elintarvikkeiden osuus koko ostoskorista on 66,37 %. Esimerkiksi peruna, maito ja hapanmaitotuotteet, kananmunat, leipä ja sianliha ostetaan useimmiten kotimaisina. Kyselyn tuloksissa huomiota herätti pieni kotimainen osuus sellaisissa tuoteryhmissä kuin marjat (58,7 %), tuore- ja pakastekasvikset (62,7 % ja 44,23 %) sekä tuore- ja pakastekalat (73,51 % ja 33,63 %). Liha ja siipikarjan liha ostetaan suurimmalta osin kypsänä (yli 60 % vastaajista). Noin kolmannes vastaajista ostaa salaattiraaka-aineet osin valmiiksi leikattuina, ja vain 32 % vastaajista ilmoittaa, että salaattivalikoima suunnitellaan erikseen sesonkien mukaan. http://www.sre.fi/ruoka.fi/www/fi/Sre_alkupera.pdf 18 1.4 Ruokaosaamista päiväkodeista yliopistoon 1.4.1 Makukoulu laajemmalle päiväkoteihin, alakouluihin ja koulujen kerhotoimintaan Päiväkodeissa, alakouluissa ja koulujen kerhotoiminnassa Sre vaikutti rakenteisiin asti ruokakasvatuksen uusia menetelmiä levittämällä. Makukoulu on kaikkia aisteja aktivoiva ruoka- ja ravitsemuskasvatusmenetelmä, joka antaa lapsille mahdollisuuden tutustua ruoka-aineksiin ja ruokiin iloisesti, kokeellisesti ja omaehtoisesti. Se tukee monipuolisen ruokakulttuurin syntymistä, sillä puuhatessaan ruoan kanssa ja tutkiessaan sitä lapset oivaltavat itse, ja heidän tietoisuutensa omista aistikokemuksistaan kasvaa. Makukoulu on yksi parhaista menetelmistä, kun halutaan vaikuttaa terveellisten ruokailutottumusten syntymiseen ja ymmärrykseen esimerkiksi ruoan alkuperästä ja reitistä. Sre haki vuoden 2009 hankehaussa hankkeita makukoulun levittämiseksi yhä laajemmalle varhaiskasvatukseen ja alakouluun. Ohjelma rahoitti kolmea hanketta, joiden yhteistyönä makukoulu saatiin leviämään useille uusille paikkakunnille Suomessa. Makukoulut jäävät elämään eri hallinnonalojen yhteistyönä: mm. päiväkotien makukouluja rahoitetaan vuonna 2011 terveyden edistämisen määrärahoista, ja makukoulu on otettu aiempaa paremmin mukaan koulujen kerhotoimintaan. Makukoulu-hankkeiden tulokset ovat luettavissa liitteenä olevista erillisistä tiivistelmistä sekä Kouluruokailu osana Sre:n toimintaa -raportista. 1.4.2 Ruokaosaamista Heurekan ruokanäyttelyn avulla Tiedekeskus Heurekassa Vantaalla avattiin helmikuussa 2011 Bon Appétit - Syödään koko perheelle suunnattu vuorovaikutteinen näyttely ravinnosta, yhdessä -näyttely helmisyömisestä ja ruokakulttuurista. Suomalaisen ruokakulttuurin ediskuussa Heurekaan tämisohjelma oli Bon appétit – Syödään yhdessä -näyttelyn pääyh(Sre:n tiedote 12.11.10) teistyökumppani. Näyttely muistutti jo nimellään yhdestä Sre:n teemasta ”Syödään yhdessä”. Se myös konkretisoi kysymykset, joita Sre:ssä oli toistettu: “miten söit, mitä söit, millä mielellä ja millä seurauksilla”, ja tarjosi ohjelman tärkeimmälle kohderyhmälle, lapsille ja nuorille, mahdollisuuden vuorovaikutteiseen elämykseen ruoan parissa. Heurekassa esiteltiin myös Sre:n kehittämää makukoulua. 19 1.4.3 Kouluruokahankkeilla uusia välineitä kouluruokailun kehittämiseen Kouluruoka säilyi koko ohjelman teemana Kouluruokavaalit-kampanjasta lähtien. Vuoden 2009 hankehaussa etsittiin kouluruokailua kehittäviä hankkeita. Tukea annettiin neljälle eri kouluruokailun ulottuvuuteen pureutuvalle hankkeelle. Kouluruokahankkeiden sekä mediatyön kautta tavoitettiin oppilaita, opettajia, vanhempia, keittiön henkilökuntaa sekä kuntapäättäjiä. Hankkeissa kehitettiin menetelmiä ja työkaluja, joilla on mm. merkittävästi parannettu kasvisten kulutusta kouluruokailussa, saatu vanhemmat ja kouluruokapäättäjät kohtaamaan, vaikutettu ruokalistoihin sekä tavattu päättäjiä aiheen tiimoilta. Kouluruokahankkeiden johtopäätökset (ks. erillinen raportti ”Kouluruokailu osana Sre:n toimintaa”): • Ruoan ja sen tekijöiden arvostusta voidaan lisätä kehittämällä erilaisia yhteistyömuotoja ruoan tekijöiden, koulun henkilökunnan, oppilaiden ja kotien välille. • Kokemukset, näkemykset ja mediajulkisuus antavat ristiriitaisen kuvan kouluruokailun onnistumisesta –> sen kehittämiseksi tarvitaan yhteiset arviointikriteerit • Kouluruokailu koetaan yleisesti tärkeänä asiana. Vastuu sen toteutuksesta on liian pirstaloitunut –> vastuiden selkiyttämistä ja kokonaisvastuun ottamista tarvitaan • Kouluruokailu tulee liittää tärkeäksi osa-alueeksi koulujen ruokakasvatukseen ja jo alakoulujen opetustyöhön • Päätavoitteeksi kouluruokailun kehittämisessä: ’Vain syöty ruoka auttaa jaksamaan’ • Monipuolinen, runsaasti kasviksia sisältävä kouluruoka on yksi tulevaisuuden ratkaisu terveyden ja ympäristön kannalta • Kasvisten lisääminen kouluruokailussa ei lisännyt kouluruokailun kokonaiskustannuksia 20 Kun kouluruokailua halutaan parantaa, koululaiset kannattaa ottaa mukaan kehittämiseen. Sre, Suomen Lasten Parlamentti ja lapsiasiavaltuutettu nostivat lapset mukaan kouluruokakeskustelun ytimeen loppuvuodesta 2010. Suomen Lasten Parlamentin “Lasten ääni lautaselle” -kouluruokakampanjan tarkoituksena oli saada lasten mielipide kuuluviin kouluruokailun kehittämisessä. Yhdessä lapsiasiavaltuutetun kanssa Suomen Lasten Parlamentti ideoi kyselytyökalun, jonka avulla koulut voivat selvittää peruskoulun oppilaiden näkemyksiä kouluruoasta. Suomen Lasten Parlamentti levittää kyselytyökalua Suomen kuntiin. Koululaisten ääni kuuluviin kouluruokailussa (Sre:n tiedote 26.10.10) Median mausteet kouluruokailun keitoksissa -tutkimus (2010) Sre:n teettämässä tutkimuksessa tarkasteltiin, miten kouluruoka-teema on näkynyt mediassa viime vuosina. Lokakuusta 2008 lokakuuhun 2010 aiheesta löytyy parituhatta artikkelia, ohjelmaa ja sosiaalisen median keskustelua. Niiden mukaan aihe on monille tahoille tärkeä, ja hyvän kouluruoan puolesta toimitaan. Tuoreet hankkeet ja kampanjat osoittavat, että koululaiset kannattaa osallistaa valitsemiseen, kehittämiseen ja tekemiseen. On myös herätty huomaamaan, että elämänrytmi, kodin ruokailutottumukset ja muu ruoka- ja välipalatarjonta vaikuttavat siihen, miten nuori kouluruokailua hyödyntää. Vaikka kouluruoan puolesta tehdään töitä, eteneminen on takkuista, koska kouluruokalassa törmäävät erilaiset tavoitteet. Koululaiset ja heidän vanhempansa vaativat maistuvuutta ja ruoan riittävyyttä. Ruoan suunnittelijoiden on tarjottava ravintoarvoiltaan oikeanlaisia aterioita. Ruokakulttuurin puolestapuhujat painottavat ruokailutilanteen miellyttävyyttä. Koulun henkilökunnan on saatava ruokailu etenemään nopeasti. Kouluruoan halutaan olevan eettisesti kestävää; sen toivotaan olevan esim. kasvis-, luomu- tai lähiruokaa. Kuntapäättäjille kouluruoka on kuitenkin säästökohde. On vaikea osoittaa, mitkä tahot loppujen lopuksi päättävät kouluruoasta, ja mitkä arvot sen kehittymistä ohjaavat. http://www.sre.fi/ruoka.fi/www/fi/Sre_261010.pdf 1.4.4 Kotitalousopetuksen puolesta mediassa Sre otti voimakkaasti kantaa kotitalousopetuksen ja kouluruokailun puolesta sekä mielipidekirjoituksin että eri puhetilaisuuksissa. Kotitalous on yksi loppuelämän taitoja antavista oppiaineista; se antaa arjen sujuvuuden kannalta olennaista oppia. Ruokaosaaminen on myös keino estää mm. syrjäytymistä ja uusavuttomuutta. Kun perusopetuksen opetussuunnitelmaa uudistettiin, kotitalousopetuksen tuntimäärä ja valinnaisuus olivat uhattuina. Sre:n ajaman linjan mukaan kotitalousopetuksen tulisi olla mahdollista jo alakouluissa, eikä sen valinnaisuutta saisi rajoittaa yläkouluissa. Työtä kotitalousopetuksen puolesta tulee edelleen jatkaa eri tahoilla. 21 1.4.5 Ruokakulttuurin professuurin perustamista tukemassa Suomalaisen ruokapuheen tulisi perustua enemmän tutkittuun Kolmivuotinen ruokakulttuuriohjelma Sre päättymässä: tietoon. Uutta tietoa ihmisen käyttäytymisestä sekä syömisen soRuokakulttuuriprofessori aloittaa siaalisista ja kulttuurista merkityksistä tarvitaan. Ruokakulttuurin työnsä tänä vuonna tieteellisen tutkimuksen ja suomalaisen ruokakulttuurin kehittä(Sre:n tiedote 28.02.11) misen aikaansaamiseksi Sre tuki ruokakulttuurin professuurin perustamista alkuvuonna 2011. Professuuri tuottaa osaamista ja asiantuntijuutta yhteiskuntaan ruokaketjun eri osa-alueille. Tuki professuurille on yksi ohjelman tärkeimmistä perinnöistä. Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila ja Eviran pääjohtaja ja Sre:n ohjausryhmän puheenjohtaja Jaana Husu-Kallio luovuttivat Sre:n ruokakulttuuriprofessuritukea symbolisoivan taulun Helsingin yliopiston rehtori Thomas Wilhelmssonille Sre:n päätösjuhlassa 28.2.2011. 22 1.5 Kansainvälistymisen edistäminen Ruokakulttuuri nostettiin Sre:n aikana enMakupaloja Suomesta -aitistä voimakkaammin osaksi julkisuusdipneistosta eväitä kansainvälomatiatyötä (Food Diplomacy). Edustustolisiin keskusteluihin jen ruokakulttuurin osaamista vahvistettiin (Sre:n tiedote 03.09.10) yhdessä ulkoasiainministeriön kanssa mm. kouluttamalla edustustokokkeja sekä valtion protokollahenkilöitä edustusruokailun saloihin. Edustustokokkikoulutukset jatkuvat vuoden 2011 kesällä ulkoasiainministeriön johdolla. Kansainvälisen työn tueksi tehtiin laaja aineisto suomalaisesta ruokakulttuurista. Makupaloja Suomesta -aineisto käännettiin useille kielille, ja se otettiin pohjaksi myös ulkoasiainministeriön uudelle, ruokakulttuurista kertovalle FinFo-esitteelle. Makupaloja Suomesta -esitteen lisäksi laadittiin kaikille maksuton kuvapankki (http://sre.kuvat.fi/kuvat/) sekä suomalaisesta ruokakulttuurista kertova PowerPoint-aineisto. Aineistot ovat saaneet hyvän vastaanoton kansainvälisissä tapahtumissa. Ne olivat pohjana myös Suomen Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajuuskauden 2011 ruokatarjoiluohjeistuksen laadinnassa. www.sre.fi/makupaloja New Yorkin ja Pariisin edustustot lähtivät vetämään omia ruokakulttuuriohjelmiaan sekä kärkihankkeita tavoitteenaan suomalaisen ruokaelinkeinon kansainvälistymisen ja viennin kasvun tukeminen. Sre tuki edustustojen työtä mm. materiaalein ja organisoimalla lehdistövierailuja. Sre on hyödyntänyt Pohjoismaisen ministerineuvoston Ny Nordisk Mat -ohjelmaa ja päinvastoin. Nykyisen Ny Nordisk Mat -ohjelman teemat ja kohderyhmät on otettu lähes suoraan Sre:stä. Ohjelmien yhteistyötä on hyödynnetty monin tavoin, mm. kansainvälisillä messuilla, joilla Suomi on ollut esillä (BioFach, Sirha - Bocuse d’Or). 2. Ohjelman tehtävien jatkuminen Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma sai aikaan sekä lyhyen että pidemmän aikavälin vaikuttavuutta. Lyhyen tähtäimen saavutuksia olivat mm.: • Paikalliset tulokset kouluruokahankkeissa olivat hyviä. Hankkeiden tuloksia viestitään vielä valtakunnan tasolle. Tulossa on uutiskirje kuntapäättäjille ohjelman tuloksista sekä tulosaamupäivä medialle. Kouluruoka-asioita siirrettiin Kuntaliiton, Vanhempainliiton sekä Lasten Parlamentin ja lapsiasiavaltuutetun vastuulle. • Ruoka nousi päättäjien tietoisuuteen. Julkisen ruokapalvelun rooli sai huomiota ohjelman tekemien tutkimusten, mediatyön, hankkeiden sekä ATERIAteko-palkinnon yhteydessä. Julkisen ruokapalvelun, siihen liittyvän kilpailuttamisen ja kilpailuttamisen neuvonnan osalta valtakuntaan tarvitaan toimija. Asian järjestäminen voisi kuulua esim. Kuntaliiton vastuulle. Savon koulutuskuntayhtymän alainen EkoCentria on erikoistunut kestävään julkiseen ruokapalveluun, mutta toimii pääosin lyhytkestoisten hankkeiden varassa. EkoCentrian työ tulisi vakinaistaa, jotta vaikuttavuus olisi vielä nykyistä hanketoimintaakin suurempaa ja pitkäjänteisempää. 23 • Kotitalousopetuksen tuntijakoesitys jäi pöydälle eduskunnassa, eikä kotitalouden oppitunteihin tullut heikennyksiä. Työtä kotitalouden oppiaineen puolesta tulee seuraavalla hallituskaudella jatkaa kaikilla tahoilla. Sen merkitys korostuu entisestään tulevaisuudessa, sillä jo nyt nähdään, että ruokaosaaminen kodeissa on rapistumassa. • Ruoasta puhuttiin kolmen vuoden aikana ennätyksellisen paljon. Sre:llä oli monien muiden tahojen ohella tähän vaikutuksensa. • Sre nosti ympäristövastuullisen syömisen ja ruoan valmistuksen esiin niin ammattikeittiöissä kuin kodeissakin. Kampanjoilla saavutetaan lyhytkestoisia vaikutuksia. Molemmat aiheet ovat kuitenkin suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta tärkeitä, joten niiden puolesta tulisi tehdä pitkäjänteistä työtä. • Ruoka nousi julkisuusdiplomatian välineeksi. Ruokadiplomatia saatiin alkuun, mutta sen edistäminen vaatisi aktiivista otetta sekä hallinnon tukitoimia ja resursseja jatkossakin. Pysyviä tai pidemmän aikavälin saavutuksia olivat mm.: • Sre oli osaltaan mahdollistamassa pysyvän ruokakulttuurin professuurin perustamista Helsingin yliopistoon • Makukoulu juurrutettiin useille paikkakunnille ja siitä tuli pysyvää toimintaa yhä useammassa päiväkodissa, koulussa sekä koulun kerhossa. • Suomalaisen ruoan ja ruoan tekijöiden arvostusta alettiin mitata ensi kertaa. Mittaukset tehtiin vuosina 2009 ja 2011. Tulokset ovat perustietoa, jota voidaan käyttää suomalaisen ruokaketjun kehittämiseen. Mittari siirretään Laatuketjun hallintaan. • Suomalaiset havahtuivat yhdessä syömisen merkityksiin. Sre:n vuoden 2009 teemavuosi yhdessä syömisen puolesta kirvoittaa edelleen mediaosumia ja yhteydenottoja. Yhteisöllisyyden tarve nyky-yhteiskunnassa kasvaa eikä mene pois muodista. Aihe saattaa pitkällä aikavälillä olla merkittävä. • Ympäristöpassi, joka luotiin ammattikeittiöille ympäristövastuullisen toiminnan kehittämiseen, on Euroopan mittakaavassa ainutlaatuinen väline. Jos passille löydetään sopiva ylläpitäjä, sen leviäminen laajalle Suomeen on hyvinkin mahdollista. Samoin Peloton-työpajojen vaikuttavuus saattaa olla laajaa – työpajojen keksintöjen käyttöönotolla esim. ruokakaupassa olisi suuria vaikutuksia. • Sre saattoi yhteen ennen toisilleen tuntemattomia toimijoita. Näin saavutettiin synergiaetuja ja rikottiin horisontaalisia raja-aitoja. Toimijoiden saattaminen yhteen samojen päämäärien puolesta olikin Sre:n ehkä tärkein toiminnallinen tavoite. 3. Hallintomalli Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman toimintaan vaikutti neljä asiaa: Toimiva yhteistyömalli Ohjelman tavoitteet oli asetettu hallitusohjelmassa. Ohjausryhmässä oli mukana lähes kaikkien ruokaan liittyvien ministeriöiden sekä ruokaketjun edustajat. Yhteistyö oli myös kaikkien ohjelman toimien ja hankkeiden ohjenuora. Heti ohjelman alussa lukuisat Suomessa ruokakulttuuria edistävät tahot kutsuttiin yhteen pohtimaan toimia, joilla tavoitteet voitaisiin saavuttaa. Jo tehty työ huomioitiin ja päällekkäisyyksiä olemassa olevien organisaatioiden tai toimintojen kanssa vältettiin. Ohjelmatoimintaan jätettiin väljyyttä. Tämä mahdollisti sen, että ohjelman aikana voi- 24 tiin ottaa mukaan myös uusia tahoja, jotka veivät keskeisiä asioita eteenpäin. Lähes kaikki toimenpiteet tehtiin yhdessä muiden toimijoiden kanssa: näin saatiin suurempi näkyvyys ja muita synergiaetuja. Ohjelmalle kilpailutettiin heti sen alussa yhteistyötahoksi strategisen viestinnän kumppani. Viestintä- ja tutkimustoimisto Kuule Oy toimi hankkeen ajan viestinnän suunnittelun ja toteutuksen tukena ja rakensi sekä innovoi osaltaan monipuolista yhteistyötä toimijakentän kanssa. Selkeät tavoitteet ja mittarit Ohjelman alussa luotiin selkeät tavoitteet ja mittarit, joita seurattiin. Samat mittarit ovat käytössä myös ohjelman päättymisen jälkeen. Vuosittaiset teemat ja suunnitelmat luotiin alkuperäisten tavoitteiden mukaisesti, toiminta oli johdonmukaista, ja suunnitelmia noudatettiin. Rajattu kohderyhmä, yhteiset viestit Ohjelman alussa päätettiin rajata päätoimet kahteen kohderyhmään: päättäjiin sekä lapsiin ja nuoriin. Yhteisistä viesteistä päätettiin ja niissä pysyttiin. Ilon ja innovatiivisuuden ilmapiiri Hanketoiminnan vaarana on monesti se, että hankkeen hallinnointi ja byrokratia nousevat pääasiaksi. Sre:n alussa kirjattiin tekemisen hengeksi kolme asiaa: ilo, innovatiivisuus ja intohimo. Näistä kolmesta i:stä ei luovuttu. Myös yhteistyökumppanuudet rakentuivat osin näiden kriteerien mukaisesti: yhteistyökumppaneiksi valikoitui osaavia, innostuneita ja innovatiivisia tahoja, joilla oli intohimo toimia samojen päämäärien eteen. 25 Liite 1 Sre:n toimenpiteitä 1. Arvostuksen kohottaminen • Hankkeet ruoan ja sen tekijöiden arvostuksen kasvattamiseksi • The Veges, Film Magica. Hieno animaatiofilmi lapsille käsittelee mm. kasviksia ja terveellistä syömistä. Levitetään syksyllä 2011 kotitalousopetukseen. • Koulumarjahanke 2009–2010, Arktiset Aromit • Sämpyläsäpinät – viljaketju elämään tuoksulla ja tunteella, Maa- ja kotitalousnaisten Keskus • Ks. hankeliitteet • Ohjelman vuosittain vaihtuva teema, jonka mukaan rakennettiin vuoden toimintaa • Syödään yhdessä (2009) • Kestävä keittiö (2010) • Kansainvälisyys (2011) • Heurekan Bon Appétit – Syödään yhdessä -näyttelyn pääyhteistyökumppanuus (2011) • ATERIAteko 2009 ja 2010 -palkinnon jakaminen ja Kouluruokafoorumi (2009) • Vuoden ATERIAteko -kilpailussa etsittiin työyhteisöä, joka toteuttaa esimerkillisesti kestävää toimintaa ammattikeittiössä. Työyhteisön toiminnan arviointiin käytettiin viittä teemaa: ympäristövastuullisuutta, paikallisuutta, työhyvinvointia, asiakastyytyväisyyttä sekä ravitsemusvastuullisuutta. • Kouluruokafoorumissa (ATERIA-tapahtuma) kouluruokavaikuttajat keskustelivat kouluruokailun tilasta ja tulevaisuudesta sekä jo toteutetuista toimista. Päivä tavoitti yli 250 ruokapalvelupäättäjää ympäri Suomen. • Ruokakulttuuripäivä Kiasmassa yhdessä Finfood – Suomen Ruokatieto ry:n kanssa (2009) • Päivässä julkaistiin Suomalaisen ruokakulttuurin ulottuvuudet -selvitys. Selvitys kokosi maamme ruokakulttuuriväen näkökulmat suomalaiseen ruokakulttuuriin ensi kertaa yksiin kansiin. • Alueelliset ruokakulttuuritapahtumat (2009, 2010) • Yhteistyössä Ruoka-Suomi -teemaryhmän kanssa järjestettyjen tapahtumien tarkoituksena oli tukea alueellista yhteistyötä, nostaa omaleimaisia alueellisia ruokakulttuureja ja ruoan tekijöiden arvostusta. Yhteensä 20 tapahtumaa. • Farmari-näyttelyyn osallistuminen (2009, 2010). Sre nosti Farmarin aikaan esille kuntien julkisia ruokahankintoja. Sekä Kokkolassa että Mikkelissä saatettiin yhteen paikalliset päättäjät (sekä maakuntahallitus että kaupunkien johto ja ruokapalvelupäättäjät). Kokkolassa tavattiin myös presidentti Halonen, joka vieraili Pottuvohvelipajassa. • Lapsiperheiden ravintolaruokailua koskeva tutkimus (2009) • Tutkimus selvitti suomalaisten lapsiperheiden ravintolasyömistä sekä ravintoloitsijoiden että perheiden näkökulmista. Tutkimuksen tuloksista uutisoitiin laajasti eri medioissa • Kouluruokavaalit-kampanja (2008, 2009) • Kunnallisvaalien alla Sre:n kouluruokavetoomuksen kävi allekirjoittamassa 1490 ehdokasta yli 200 kunnasta. Heistä pääsi läpi valtuustoihin yhteensä 327 ehdokasta 140 kunnassa. He antoivat lupauksen toimia paremman kouluruoan puolesta. Myös yli 1700 allekirjoittanutta äänestäjää vaati enemmän huomiota kouluruokailuun, lasten, vanhempien ja ruoan tekijöiden kuuntelua sekä lisää määrärahoja. Kampanja nosti kouluruoan valtuustosalien keskusteluun. 26 2. Vastuullisia valintoja ja kestävää kehitystä • Osallistuminen Lähiruokaviestiin (2009, 2010) • Viestin aikana puhuttiin ruoan tuottamasta hyvinvoinnista niin kuntalaiselle kuin kuntataloudellekin. Päättäjiä innostettiin keskusteluun kuntien ruokahankinnoista, erityisenä teemana molempina vuosina oli kestävien ja vastuullisten valintojen edistäminen julkisissa ruokapalveluissa. • Sre:n VIP-joukkueessa polkivat kaikki kuntajohtajat ja kansanedustajia koko reitin varrelta. Viesti on ainutlaatuinen tapa puhutella paikallisia päättäjiä. • Viestin tulokset ovat nähtävillä. Mm. vuoden 2009 reitin varrelta tulee jatkuvasti kyselyitä, miten kunnissa voidaan ryhtyä edistämään paikallisen lähi- ja luomuruoan käyttöä • Mediajulkisuus • Peloton-työpajat kotitalousopettajille ja medialle sekä ruokakaupan ammattilaisille • Vastuullinen syöminen ja ruokavalinnat -tutkimus (2010) • Sre selvitti, mitä vastuullisuus tarkoittaa käytännössä ihmisille ja miten vastuullisuus saataisiin mukaan tavallisen kuluttajan ruokavalintoihin. Tutkimus toimi myös pohjana Sre:n vuoden 2010 teemalle “Kestävä keittiö”. • Hyvinsyöjä-kampanja (2010) • Sre julkaisi elokuussa 2010 Hyvinsyöjä-kampanjan, jonka tarkoitus on ohjata kuluttajia ja ruokapäättäjiä kestäviin ja suomalaista ruokakulttuuria edistäviin valintoihin. Hyvinsyöjä-kampanja levisi verkossa (www.hyvinsyöjä.fi, YouTube, Facebook), ja vuonna 2011 se levitetään koulujen kotitalousopetukseen. • Luomualan “5 x paremmin” -viestintästrategian rahoittaminen (2009) • Viestintästrategia innostaa luomutoimijoiden yhteistyöhön ja antaa yhteisen pohjan viestiä luomusta. • Luomupäivä Gastro-messujen yhteydessä (2010) • Teemana “Miten ammattikeittiöiden luomuketju voi toimia 5 kertaa paremmin?” • BioFach-luomumessut Saksan Nürnbergissä (2010) • Yhteispohjoismaiseen Ny Nordisk Mat -konseptin mukaiseen luomukeittiöön osallistuminen. • EkoCentrian Ympäristöpassi-hanke • Ympäristöpassin tavoitteena on nostaa ruokapalvelualan toimijoiden ympäristöosaamisen tasoa sekä luoda osaamisen osoittamisen järjestelmä. • Julkisen sektorin elintarvikkeiden hankintoja koskeva kysely (2010) • Tutkimus selvitti julkisissa ruokapalveluissa tarjottavan ruoan raaka-aineiden alkuperää koskevia kysymyksiä. Lisäksi tutkittiin mm. elintarvikkeiden laatukriteereiden ja luomun sisällyttämistä kilpailutukseen ja kuntien strategisen tason päätöksiä koskien ruokaa. • Uutiskirjeet medialle ja päättäjille • Uutiskirjeillä tavoitettiin lähes 8 000 päättäjää. • Sre:n verkkosivuilla on myös kouluruoan ja muun julkisen ruokapalvelun tukimateriaalihakemisto päättäjille. 3. Ruokaosaamisen edistäminen • Hankkeet kouluruokailun kehittämiseksi • Operation skolmat, Finlandssvenska Marthaförbundet • Kouluruoka tutuksi lasten ja nuorten vanhemmille, Tampereen Ateria • Hyvän mielen ruoka, Maa- ja kotitalousnaisten Keskus • Maistuvaa ja terveellistä ruokaa koululaisille, Sydänliitto 27 • Hankkeet Makukoulu-konseptin levittämiseksi • Sapere-menetelmän levittäminen päivähoitoon, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri • Makukoulun ABC – Makukoulun levittäminen alakouluihin, Kotitalousopettajien liitto • Makukoulu-konseptin levittäminen koulujen kerhotoiminnassa, Kerhokeskus • Tuki ruokakulttuurin professuurin perustamiseen (2011) • Kotitalousopetuksen puolesta toimiminen mm. eduskunnassa ja medioissa 4. Ruokapuhetta • Mediaviestintä • Useita lehdistötilaisuuksia valituille toimittajaryhmille. Lehdistötiedotteet, vierasyliöt, omat artikkelit ja mielipidekirjoitukset. Mediaseurannan lista erillisessä liitteessä. • Sre:n kaksi omaa blogia (“Sanoja lautaselta” ja pääsihteerin blogi “Puolivirallista ruokaa”) • Blogit osallistuvat niin tavallisten ihmisten arjessa kuin virallisissa yhteyksissäkin käytäviin ruokakeskusteluihin ja kommentoivat ajankohtaisia ruokauutisia. Blogien kautta tavoitettiin uusia ihmisryhmiä. • Kuukauden ruokablogin valinta • Sre aktivoi ruokabloggaamista valitsemalla kuukausittain Sre:n Kuukauden ruokablogin. Arvonimen sai blogi, joka toiminnallaan edistää ruoasta käytävää keskustelua, kerää kiinnostuneita ruoka-aiheiden ympärille ja vaikuttaa hyvänmakuisen ruoan puolesta. Blogeilla on satoja tuhansia lukijoita kuukaudessa. • Puhemiehet • Sre:lla oli kuusi puhemiestä, jotka ovat mukana ohjelman toiminnassa ja antoivat julkisuudessa kasvot Sre:n edustamille arvoille. Puhemiehet esiintyvät tilaisuuksissa sekä medioissa oman työnsä tai asemansa puolesta. 4. Kansainvälistymisen edistäminen • Yhteistyö Ny Nordisk Mat -ohjelman kanssa • Sre:n pääsihteeri on NNM-ohjausryhmän pj • Suomen NNM-ruokalähettilään Kim Palhusin monet esiintymiset kansainvälisillä messuilla ja tapahtumissa (mm. Pietari, Shanghai jne) • Edustustokokkien koulutukset yhdessä ulkoasiainministeriön kanssa (2008, 2009) • Tulossa koulutus 2011 UM:n vetämänä. • Suurlähettiläiden puolisoiden ja ministeriöiden protokollahenkilöiden ruokakulttuurikoulutukset • Makupaloja Suomesta -materiaali yhdessä ulkoasiainministeriön kanssa • Materiaalipaketti Suomesta kansainvälistä viestintää tekeville. Sisältää tyylikkään esitteen, kuvapankin ja PowerPoint-esityksen • Suomen edustustot ympäri maailman aktivoituivat ja monet ottivat yhteyttä esitelläkseen suomalaista ruokakulttuuria asemamaissaan. Sre tuki edustustojen työtä mm. materiaalein ja lehdistövierailujen organisoinnilla. Suurimmat ponnistukset ja hankkeet on tehty tähän mennessä New Yorkissa ja Pariisissa. 28 Liite 2 Sre:n ohjausryhmän jäsenet Puheenjohtaja: Jaana Husu-Kallio pääjohtaja, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Varapuheenjohtaja: Olli Heikkilä brändi- ja viestintäjohtaja, Olvi Oyj Jäsenet: Timo Heino lähetystöneuvos, ulkoasiainministeriö Henkilökohtainen varajäsen: Kirsti Niemelä hallinnollinen avustaja, ulkoasiainministeriö Timo Könttä kauppias, K-supermarket Henkilökohtainen varajäsen: Markus Ranne kauppias, K-supermarket Jyri Inha lainsäädäntöneuvos, valtiovarainministeriöHenkilökohtainen varajäsen: Kirsti Vallinheimo neuvotteleva virkamies, valtiovarainministeriö Bettina Lindfors maanviljelijä, tiedottaja, Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC ry Henkilökohtainen varajäsen: Johanna Wasström, maanviljelijä, Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC ry Armi Mikkola opetusneuvos, opetusministeriö Henkilökohtainen varajäsen: Mia Honkanen ylitarkastaja, opetusministeriö Hannele Koivunen neuvotteleva virkamies, opetusministeriö Henkilökohtainen varajäsen: Timo Haukilahti liikunta-asiainneuvos, opetusministeriö Lea Häyhä erityisasiantuntija, työ- ja elinkeinoministeriö Sirpa Sarlio-Lähteenkorva neuvotteleva virkamies, sosiaali- ja terveysministeriö Henkilökohtainen varajäsen: Pirjo Pietinen tutkimusprofessori Taina Nikula ylitarkastaja, ympäristöministeriö Henkilökohtainen varajäsen: Tarja Haaranen ylitarkastaja, ympäristöministeriö Veijo Meriläinen johtaja, Valio Oy Henkilökohtainen varajäsen Hanna Hiekkamies johtaja, Valio Oy Hanna Partanen ravitsemusterapeutti, Nutrifilia Oy Jari Korhonen palvelujohtaja, Juankosken kaupunki Henkilökohtainen varajäsen: Sisko Moilanen ruokapalvelujohtaja, Muhoksen kunta Henri Hyppönen luova johtaja, Trainers´ House Oy Sihteeri: Marja Innanen pääsihteeri, maa- ja metsätalousministeriö Heidi Hautala kansanedustaja 29 Liite 3 Tiivistelmät Sre:n hankkeiden tuloksista Kouluruoka tutuksi lasten ja nuorten vanhemmille, Tampereen ateria Tampereen aterian Kouluruoka tutuksi lasten ja nuorten vanhemmille -hankkeessa pyrittiin vaikuttamaan vanhempien ja muiden aikuisten kouluruokaa koskeviin asenteisiin. Sitä kautta haluttiin muuttaa lasten ja nuorten ruokailutottumuksia terveellisempään suuntaan. Tarkoituksena oli parantaa kouluruoan arvostusta, ohjata koululaisia valitsemaan terveellinen kouluateria ja vähentää sen korvaamista epäterveellisillä välipaloilla. Hanke toteutettiin järjestämällä yhteistyössä koulujen ja niiden vanhempainyhdistysten kanssa Ruokajuhlia Tampereen alueen kouluissa, joissa on 1. ja 7. luokkien oppilaita. Vanhempainiltojen yhteydessä toteutettuihin Ruokajuhliin kuului tietoisku ruoasta ja ravitsemuksesta. Lisäksi vanhemmille tarjottiin päivän kouluruoka. Ruokajuhliin osallistui yhteensä 800 vanhempaa vuoden 2010 aikana. Osallistuneista vanhemmista 98 % piti Ruokajuhlia tarpeellisena. Vanhemmista 86,5 % ilmoitti tietävänsä, mitä lapsi syö koulussa. Vanhemmille tarjottu ruoka maistui 98 %:n mielestä maukkaalle. Kotiin lähetetyn kyselyn perusteella 88 % vastaajista kertoi saavansa tarpeeksi tietoa kouluruuasta. Koululaisten asennemuutos ei vielä kyselyssä näy, mutta heidän tyytyväisyyttään kouluruokaan seurataan jatkossa vuosittain tehtävässä asiakastyytyväisyyskyselyssä. Operation skolmat, Finlands svenska Marthaförbund Finlands svenska Marthaförbund startade 2009 projektet som heter ”Operation skolmat”. Målsättningen med projektet omfattar följande punkter: • Förbättra kostvanorna, öka fiberintaget och reducera sockerkonsumtionen • Förnya grönsaksrepertoaren, införa en grönsaksbuffé som komplement till varma maten • Införa Sapere, sensorisk träning, ett pedagogiskt verktyg för att stöda måltiden • Fortbilda och inspirera måltidspersonal • Involvera föräldrar, erbjuda familjematlagningskurser • Involvera beslutsfattare på orten, arrangerat ”kockdueller” mellan olika partier. En lekfull kväll där vi diskuterar måltiden som ofta bortprioriteras i både kommun och stad Operation skolmat har varit verksam med följande moment: • Arrangerat fyra veckor grönsaksbuffévecka, på fyra olika orter (projektskolor). 850 personer tagit del av grönsaksbuffé. • Arrangerat fyra kockduellkvällar (Kokkisota). 40 personer deltog i Kockduellkvällarna. • Överlämnat fyra budkavlar till politiker och tjänstemän i samband med avslutningen av projektet i skolorna. Där önskar vi att städerna och kommunerna skall satsa på mat och kvalitet samt ta projektets arbete som modell för utveckling. 910 personer deltog i projekt avslutningen med festlunch och överlämning av budkavel. • Vid sju olika tillfällen har kökspersonal fortbildats. 250 personer har fått fortbildning och inspiration i arbete med offentlig måltid. 30 • Arrangerat nio matlagningskurser för familjer. 90 personer har deltagit i matlagningskurserna. • Handledning av personal i undervisningsmetoden Sapere samt undervisat elever i Sapere, i fyra skolor totalt tio lektioner / skola. 200 personer har fått undervisning och handledning i undervisningsmetoden Sapere, dessutom skolades i november 100 personer på Åland i metoden Sapere. • Den medial synlighet har varit stor, bara i år tio radiointervjuer samt 12 tidningsintervjuer eller artiklar, därtill inledde projektarbetarna i mars Bloggar med 50-tal inlägg. Vi har sett märkbara skillnader i grönsakskonsumtionen mellan en ”vanlig skolmats vecka” och Operation skolmats grönsaksbuffévecka. Mellan 5–7 gånger mera grönsaker har barnen och ungdomarna ätit. Vi lyckades öka fiberintaget från 3 g till 8 g (alltså helt enligt rekommendationen). Genom att erbjuda en lustfylld, vackert serverad grönsaksbuffé med fritt valbara grönsaksalternativ äter barnen bättre, alltså mera. Speciellt i lågstadieskolorna märktes en minskning ibland med hälften av den varma maten (ofta dyr industrimat) då tallrikarna fylldes med grönsaker och färskt hemgjort bröd. En dag då vi inte bakade bröd, bjöd vi på bredbar färskost (kvark, örter och vitlök) samt en hummus till knäckebrödet. Då steg knäckebrödskonsumtionen (fibrerna) med 5 gånger. Barnen själv har berättat om hur de var märkbart mättare och kände sig piggare under specialveckan. Flera föräldrar har även de berättat och till och med skrivit tidningsinsändare om hur de märkte hur bra deras barn mådde och hur de inte alls var i desperat behov av mellanmål på eftermiddagen. Under specialveckorna serverade vi eleverna och personalen på de fyra projektskolorna en grönsaksbuffé. Ett rikt utbud av inhemska främst ekologiska rotfrukter, grönsaker, kål, linser och baljväxter och hemgjort bröd. Det var en positiv stämning, de var förväntansfulla, tacksamma och glada. Till stämningen hörde de dofter vi spred genom att baka och exempelvis rosta rotfrukter i ugnen. Ca 50 elever brukar matskolka i högstadieskolan, alla elever åt i skolan under specialveckan. Endast Karleby har infört grönsaksbuffé som en gemensam satsning under tre dagar i veckan, övriga orter där vi varit verksamma har inte ännu infört buffén som en ordinarie satsning. Främst handlar det om att personalen inte är motiverad och får stöd av kostchefen eller arbetsledningen. Ett gott råd för att stöda personalen vilket vi framfört på alla orter är att grunda ett kost-team för att tillsammans fatta kloka beslut i frågan samt stöda och inspirera personalen i köket. Under projekttiden har vi introducerat den lustfyllda sensoriska metoden, Sapere, i de fyra projektskolorna. Eleverna har uppfattat det som mycket positivt och de har med iver tagit del i de 10 lektionerna. I Pargas (Väståboland), Malms skola har man på eget initiativ beslutat att införa metoden i sin verksamhet, trots att projektet nu har lämnat skolan. Personalen på projektets fyra orter har fått fortbildning under själva tiden vi arbetade i köket tillsammans med dem. Vårt arbete var en modell och inspirationsmöjlighet för personalen. För att förstärka deras kunnande och för att sprida vårt arbete till hela orten erbjöd vi även övrig kostpersonal till en fortbildningsdag eller eftermiddag. Vi berättade om Operation skolmat och om våra erfarenheter samt sporrade dem till att se möjligheterna för utvecklingen av deras arbete. Politikerna fick även de ta del av projektets innehåll och uppmärksammades på betydelsen av att prioritera mat och kvalitet i beslutsprocessen. Vi har under projektets gång märkt hur långt ifrån varandra vi står varandra. Kök, politiker, föräldrar, lärare och elever kunde gott samarbeta för att nå en utveckling och förbättring inom offentlig måltid. Vi har erbjudit matlagningskurser för föräldrar tillsammans med sitt barn. På så vis vill vi visa hur 31 viktigt det är att samlas kring mat och tillsammans lära sig mera och värdesätta mat och måltid. Under kurserna har vi fokuserat på grönsaker och de inhemska råvarorna. Vi har t.ex. med hjälp av en Sapere-övning undersökt kålroten och dess naturliga sötma i olika steg. Under kurserna har vi diskuterat skolmåltiden och många föräldrar känner inte till hur skolmåltiden ser ut idag. I vår lilla undersökning framgick det att under en veckas tid hittade vi uppemot 80 olika tillsatsämnen i skolmaten bara i en skola. Hyvän mielen ruoka, Maa- ja kotitalousnaiset Maa- ja kotitalousnaisten hanke Hyvän mielen ruoka kehitti toimintamallin, jossa järjestettiin Hyvän mielen ruokailtoja 1.–3. luokkalaisille alakoululaisille ja heidän vanhemmilleen. Tavoit������� teena oli innostaa vanhempia toimimaan esimerkkinä lasten ruokailussa, innostaa kasvisten käyttöön ja terveelliseen ruokailuun. ������������������������������������������������������� Hankkeen aineistot tehtiin yhteistyössä Kotimaiset Kasvikset ry:n, Sydänliiton ja Syöpäjärjestöjen Terveyttä kasviksilla -kampanjan kanssa. Suomen Vanhempainliitto ry vastasi hankkeen tiedottamisesta vanhempainyhdistyksille. Hyvän mielen ruoka -tapahtumia järjestettiin 15 maakunnallisen piirikeskuksen kanssa 136 kappaletta ja niillä tavoitettiin 5916 osallistujaa (aikuisia 2201 ja lapsia 3745). Tapahtumissa aikuiset ja lapset suorittivat kasvisaiheisia ja terveelliseen syömiseen liittyviä rastitehtäviä: kasviksia tunnistettiin eri aistien avulla, päivän annokseksi suositeltu kuusi kourallista kasviksia punnittiin itse, oman lounaslautasen sisältö piirrettiin ja tuotehintoja arvuuteltiin ja vertailtiin. Tehtävien lisäksi terveellistä ruokavaliota, ateriarytmiä, lautasmallia ja kasvisten nauttimista käytiin läpi neuvojan opastuksella keskustellen. Osallistujat saivat mukaansa Kasvuvoimaa kasviksista -esitteen ja kotona täytettävän Kasviskamu-testin, johon kerätään kahden päivän kasvisannokset. Hankkeessa pystyttiin luomaan toimiva ja käytännönläheinen konsepti, jota eri tahot voivat toteuttaa jatkossakin. Maa- ja kotitalousnaisten järjestämien Hyvän mielen ruoka -tapahtumien koulut kartalla. Maistuvaa ja terveellistä ruokaa koululaisille, Sydänliitto Sydänliiton Maistuvaa ja terveellistä ruokaa koululaisille -hankkeen tavoitteena oli lisätä kouluruoan ja sen valmistamisen arvostusta. Se tuotti ruokapalveluiden ammattilaisille ruokaohjeiston, jonka avulla voi valmistaa maukasta ja terveellistä ruokaa koululaisille. Lisäksi keskustelua pidettiin yllä tuottamalla tietoa kouluruoan merkityksestä koululaisille, vanhemmille, opettajille, 32 päättäjille ja medialle. Ruokapalveluiden ammattilaisille tuotettiin yhteistyössä Kotimaiset Kasvikset ry:n kanssa yli 70 ruokaohjetta, jotka täyttävät ravitsemussuositukset ja Sydänmerkki-aterian kriteerit. Ruokaohjeet sisällytettiin osaksi Sydänmerkki-aterian ruokaohjeistoa (www.sydanmerkki.fi). Ne ovat edelleen kaikkien kouluravintoloiden ja ruokapalveluita tarjoavien käytössä. Kouluja kutsuttiin viettämään Hyvän kouluruoan viikkoa, jonka aikana uusia reseptejä kehotettiin hyödyntämään. Viikolle tuotettiin somistusmateriaalia, joka kertoi kouluruoan merkityksestä. Tapahtumaviikon materiaalit julkaistiin www.jarkipalaa.fi-sivustolla. Toimintaviikkoa vietettiin esim. Vantaan kouluissa ja päiväkodeissa (n. 180 kpl). Sydänliiton aineistopaketteja tilattiin alkuvuonna 2800, ja tilaajatahoja oli noin 200. Kouluruoan merkityksestä kerrottiin hankkeen aikana www.hyvavalipala.fi-sivuille tehdyssä sisällössä myös vanhemmille. Opettaja-lehden artikkeleilla kannustettiin opettajia käsittelemään aihetta. Päättäjäviestinnän tueksi sekä kouluruokakeskustelun tukiaineistoiksi tuotettiin lyhyitä videoita kouluruoasta ja ruokatuntien merkityksestä. Suurin osa videoista sijoitetaan www.jarkipalaa.fi-sivustolle erilaisissa tilaisuuksissa ja sähköisessä mediassa hyödynnettäviksi. Kuntapäättäjille sekä median ja vanhempien edustajille järjestettiin Kuopiossa ja Oulussa hyvän kouluruoan tilaisuudet, joissa oli mahdollisuus maistaa kouluruokaa ja kokea kouluruokailun arki. Tilaisuuksiin osallistui myös opettajia ja muita koulutoimen edustajia, ruokapalveluiden edustajia sekä oppilaita. Tavoitteena oli osoittaa, että kouluruoka on arvostuksensa ansainnut, mutta sen toteuttaminen STM:n toimenpidesuositusten mukaisesti vaatii riittävät resurssit. Tilaisuudet osoittivat, että tarvitaan yhteisiä foorumeita, joissa kunnan luottamus- ja virkahenkilöstö sekä ruokapalveluiden ammattilaiset voivat kohdata. Kouluruoka-aiheet olivat hankkeen aikana runsaasti esillä mediassa. Huomiota sai etenkin koululaisille ja vanhemmille suunnattu Paras kouluruoka -äänestys, joka avattiin keväällä 2010 www. hyvavalipala.fi- ja www.jarkipalaa.fi-sivuilla. Vuoden loppuun mennessä kilpailuun tuli yli 3800 vastausta. Niiden perusteella koululaisille maistuu parhaiten kotoinen arkiruoka. Aistien avulla ruokamaailmaan – Sapere-menetelmän levittäminen varhaiskasvatukseen, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri Keski-Suomen sairaanhoitopiirin hanke Aistien avulla ruokamaailmaan – Sapere-menetelmän levittäminen varhaiskasvatukseen käynnisti Sapere-menetelmän valtakunnallisen levittämisen. Sapere on kaikkia aisteja aktivoiva ruoka- ja ravitsemuskasvatusmenetelmä, joka antaa lapsille mahdollisuuden iloiseen, kokeelliseen ja omaehtoiseen kokemukseen ruokamaailmasta. Menetelmä otettiin käyttöön osana lasten perushoitoa, kasvatusta ja opetusta yhteistyössä ruokapalveluhenkilöstön kanssa hankealueilla: seitsemässä Keski-Suomen kunnassa ja Turun kaupungissa. Hankkeessa luotiin kanava, opetussisällöt ja alueelliset toimintatavat Sapere-menetelmäkoulutuksille ja lasten ruokakasvatukseen liittyvän tietotaidon levittämiselle. Lisäksi tuotettiin toimintamalli lasten päivähoitoruokailun toteuttamiseen niin, että mahdollistettiin Sapere-menetelmään liittyvä lasten osallistuminen ruokatehtäviin ja aistiharjoitteisiin. Aineiston levittämiskanavaksi tuotettiin uudet verkkosivut sekä valtakunnallisiin että hankekuntien omiin tarpeisiin (www.sapere.fi/www.makukoulu.fi ja www.peda.net/veraja/projekti/saperemenetelma). Hankkeeseen mukaan tulleiden päiväkotien lukumäärä oli yli kaksinkertainen asetettuun tavoitteeseen nähden. Hankekunnissa Sapere-menetelmän perehdytyskoulutuksia järjestettiin yhteensä 23 ja syventäviä koulutuksia tiimivastaaville kolme. Valtakunnallisia koulutuksia järjestettiin kaksi. Tuotetun koulutusmateriaalin, saadun kokemuksen ja palautteiden perusteella Sapere-menetelmän ammatillisen täydennyskoulutuksen sisällöstä on valmistumassa opetussuunnitelmarunko, ja luentomateriaali on taltioitu hankkeen verkkosivuille jatkokäyttöä varten. 33 Hankkeen tuloksena lasten ruokakasvatus on nousemassa hankekuntien varhaiskasvatuksessa näkyväksi toiminnaksi: perehdytyskoulutukseen osallistui 836 varhaiskasvatuksen ammattilaista, ja 72 työntekijää sai syventävän menetelmäkoulutuksen. Sapere-menetelmän käyttäjiä on 43:ssa päivähoidon yksikössä, ja se on todettu ammattilaisten keskuudessa toimivaksi ruokakasvatuksen käytännöksi. Hanke toi uusia, hyviä ruokakasvatuskäytäntöjä kasvatuskumppanuuteen. Esimerkiksi lähes 1000 lasta ja vanhempaa tavoittanut kokemuksellinen aistirata -toimintamalli antaa lapsille ja perheille aitoja ruokaelämyksiä kaikilla aisteilla. Myös päivähoidon kasvatushenkilöstön ja ruokapalvelun välinen yhteistyö on tiivistynyt hankekunnissa positiivisella tavalla. Osahankkeena kehitettiin, testattiin ja tuotettiin uusi realistinen malli lasten ruokapalveluihin. Lapsilähtöinen, ruokakasvatuksen tavoitteita ja toteutusta tukeva pedagoginen ruokalista on käytössä 14 päiväkodissa. Lasten ruokakasvatusasiat ovat hankkeen aikana saaneet runsaasti valtakunnallista ja paikallista myönteistä julkisuutta. Sapere-menetelmä on antanut lapsille ruokailon kokemuksia, ja he ovat oppineet syömään entistä paremmin ja monipuolisemmin etenkin kasviksia, hedelmiä, marjoja, viljaa ja kalaa. Hanke on dokumentoitu huolella ja siitä on valmistunut tai valmistumassa useita opinnäytetöitä. Hanketta on esitelty kansainvälisesti Hollannissa EUPHA:n konferenssissa ja Sapere-foorumilla sekä pohjoismaisissa Ny Nordisk Mat -yhteistyötapaamisissa Tanskassa ja Ruotsissa. Suomen Lihavuustutkijat ry myönsi Aistien avulla ruokamaailmaan -hankkeelle vuoden 2010 painonhallintapalkinnon työstä lasten ylipainon ehkäisemiseksi. Hankkeelle on haettu jatkorahoitusta STM:n terveydenedistämisen määrärahasta. Jatkohankkeeseen on tulossa mukaan noin 100 päivähoidon yksikköä 23:sta kunnasta. Lisäksi toiminta on leviämässä varhaiskasvatukseen pilotteina Oulussa, Espoossa ja Helsingissä. Makukoulun ABC – Makukoulun levittäminen alakouluihin, Kotitalousopettajien liitto Kotitalousopettajien liiton Makukoulun ABC -hanke perehdytti opettajia käyttämään Sapere-menetelmää koulun ruokakasvatuksen monipuolistamiseksi ja oppituntien elävöittämiseksi. Tässä hyödynnettiin Sitran rahoittaman Järkipalaa-hankkeen Makukoulu-materiaalia. Hankkeen projektipäällikkö organisoi koulutuksen, koordinoi Kerhokeskuksen Makukoulu-aineiston pilotoinnin ja vaikutti Makukoulu-osion saamiseen osaksi opettajien opetussuunnitelmia ja Heurekan Bon Appétit – Syödään yhdessä -näyttelyä. Vuoden aikana järjestettiin 31 koulutustilaisuutta, joihin osallistui yhteensä 698 henkilöä. Näistä opettajaksi opiskelevia (KO, LO, LI/TT) koulutettiin kolmessa tilaisuudessa (110 henkilöä). Aisti- / makukouluosio on mukana yliopistojen opetussuunnitelmissa (Helsinki, Savonlinna ja Vaasa). Hankkeessa tuotettu opettajien koulutusmateriaali sekä oppituntivihjeet ovat verkossa vapaasti käytettävissä (www.sre.fi ja www.makukoulu.fi). Makukoululla oli oma osasto Educa 2010 -messuilla, ja aistiharjoitteineen se saavutti suuren suosion (362 palautetta). Oman makuaistinsa kävi testaamassa n. 680 henkilöä. Messujen yhteydessä tehdyssä kyselyssä 77,2 % vastanneista oli halukkaita kokeilemaan makukoulua luokkansa kanssa. Makukouluissa testattujen käytänteiden pohjalta toteutettiin vuonna 2011 Bon Appétit − Syödään yhdessä -näyttelyyn Heurekaan makukoulu, jossa pienimuotoista, 30 minuutin aistiharjoitusta tarjottiin tiedekeskuksen näyttelyvieraille. Kuopiossa ���������������������������������������� Makukoulu-koulutuksen innoittama näyttelijä ja kokki Liisa Ruuskanen toteutti Makuasiaa-ruokateatterin 4–6 luokkalaisille (66 oppilasta) syksyllä 2010. Innostuneen vastaanoton ansiosta se saa jatkoa keväällä 2011. 34 Makukoulu ABC kerhoihin, Kerhokeskus Kerhokeskuksen Makukoulu ABC kerhoihin -hanke toi Makukoulun ja Sapere-menetelmän osaksi koulujen kerhotoimintaa tuottamalla Sapere-menetelmään perustuvan kerhonohjaajan oppaan tehtävineen. Tavoitteena on, että kerholaiset omaksuvat monipuolisen ruokavalion ja kasvavat rohkeiksi, itseään ilmaiseviksi ja tietoisiksi kuluttajiksi, joilla on terve suhtautuminen syömiseen. Hankkeen aikana materiaali Aistien ruokamaailmaan! -opas kerhonohjaajalle / Sinnrikt i matvärlden! -guide för klubbledaren tuotettiin sekä suomen- että ruotsinkielisenä. Sitä painettiin suomeksi 4000 kpl ja ruotsiksi 700 kpl. Materiaali julkaistiin Educa 2010 -messuilla ja jaettiin maksutta kaikille Suomen peruskouluille. Materiaali sisältää 76 sivua ja kahdessa kokkikerhossa pilotoituja tehtäviä 14 kerhokerralle. Kerhokerroilla tutustutaan aistien merkitykseen ruokailutilanteissa, arvioidaan erilaisia ruokia eri aistien avulla ja harjoitellaan aistimusten ilmaisua kuvallisesti ja draaman keinoin. Tarjolla on myös tehtäviä, joissa tutustutaan ruoan aistittaviin ominaisuuksiin luonnontieteellisestä näkökulmasta, sekä tietoja ruoan alkuperästä, tuotannosta ja laadusta. Oheismateriaalina tuotettiin monipuoliset koulutuskalvot, jossa esitellään syntynyttä materiaalia ja koulun kerhotoiminnan erikoispiirteitä. Kalvot sisältävät myös paljon käytännön tehtäviä. Samoin tuotettiin myös kalvosarja oppilaille. Ohjaaja voi käyttää kalvoja monistemateriaalina tai taustamateriaalina. Painettujen oppaiden pdf-versiot ja kalvot ovat käytettävissä osoitteessa www.kerhokeskus.fi/fi/kerhotoiminta/makukoulu. Hankkeen aikana järjestettiin myös kysely Sapere-menetelmän tunnettavuudesta, sen sopivuudesta kerhotoimintaan ja tuotetun materiaalin laadusta. Kyselyyn vastasi 172 henkilöä, joista vain 17 tunsi menetelmän entuudestaan. Kaikki vastanneet olivat sitä mieltä, että menetelmä sopii erinomaisesti kerhotoimintaan ja kerhot ovat hyvä paikka ruokakulttuurin monipuolistamiselle. Aistien ruokamaailmaan! -opas koettiin rakenteeltaan ja ulkoasultaan selkeäksi ja sisällöltään monipuoliseksi. Hankkeen aikana järjestettiin myös yksi koulutus Helsingissä LUMA tiede- ja teknologiapäivillä. Siihen osallistui 35 henkilöä. Koulumarjahanke 2009–2010, Arktiset Aromit ry Arktiset Aromit ry:n Koulumarjahanke 2009–2010 lisäsi lasten ja aikuisten kiinnostusta marjoihin ja niiden hyödyntämiseen kouluissa sekä levitti marjatietoa. Hanke myös kokosi yhdistyksen menekinedistämishankkeessa syksyllä 2009 järjestettyjen valtakunnallisten koulumarjaviikkojen palautteet peruskouluille tehtävän kartoituksen tueksi. Ravitsemusalan ammattilaisiin vaikutettiin hankkeessa Välipalalla on väliä -seminaarin (160 osallistujaa) avulla. Seminaarissa korostettiin marjojen mahdollisuuksia terveellisten välipalojen ja kouluruokailun kehittämisessä sekä lasten ravitsemuskasvatuksen merkitystä. Hankkeen aikana toteutettiin Välipalalla on Väliä -ruokaohjekilpailu, johon osallistui 41 aikuista ja 52 alle 17-vuotiaista yhteensä 145 ohjeella. Kilpailussa kerätyistä ohjeista koottiin Välipalalla on väliä -esite (painos 65 000 kpl), jota jaettiin opettajille ja nuorille kohdennetuilla messuilla, Kotitalousopettajien liiton koulutuspäivillä, kotineuvontajärjestöjen välityksellä ja tilausten perusteella yli 500 peruskoululle. Kilpailun ohjeista käyttökelpoisimmat muokattiin ammattikeittiöiden mittakaavaan ja laitettiin yhdistyksen kotisivuille. Sinne lisättiin myös ekstranet-opetusaineistoa opettajille koulumarjateeman taustatueksi. Hankkeen aikana kartoitettiin marjaretkien järjestämistä ja marjatietämystä. Kyselyyn vastasi 47 kotitalousopettajaa, 55 biologian opettajaa ja 91 alakoulun rehtoria sekä 218 seitsemäsluokkalaista. Kartoituksesta selvisi, että alakouluissa marjaretket ovat usein osa koulun jokavuotista 35 toimintaa, mutta yläkouluissa niitä tehdään vain satunnaisesti tai ei koskaan. Marjaretkien toteutusta rajoittavia tekijöitä ovat opettajien mielestä muun muassa kuljetuskustannukset, lähimetsien marjasadon vähentyminen, kiire sekä turvallisuuteen liittyvät tekijät, kuten suuret ryhmäkoot. Opettajat toivoivat lisää luonnontuotteiden käsittelyä oppikirjoihin, sillä oppilaat eivät saa nykyisistä oppikirjoista riittävästi tietoa jokamiehenoikeuksista tai luonnonmarjoista ja niiden käytöstä. Oppikirjojen lisäksi oppilaille jaettavia oheismateriaaleja pidettiin tärkeinä. Opettajat toivoivat muutoksia valtakunnallisella opetussuunnitelmatasolla asti, jotta ne näkyisivät oppikirjoissa. Opetussuunnitelmiin tehtävä muutos lisäisi myös raha- ja aikaresursseja luonnonmarjoihin liittyvään opetukseen. Seitsemäsluokkalaisilta kysyttiin heidän luonnonmarjatietämystään, käyttötottumuksiaan ja poimintaan osallistumistaan. Enemmistö nuorista poimii luonnonmarjoja kerran tai kahdesti vuodessa, vaikka osalle se ei ole kovin mieluisaa. Oppilaat pitävät silti luonnonmarjojen käyttöä tärkeänä. SämpyläSäpinät – Viljaketju elämään tunteella ja tuoksulla, Maa- ja kotitalousnaisten Keskus Maa- ja kotitalousnaisten Keskus toteutti yhdessä 16 maakunnallisen maa- ja kotitalousnaisten piirikeskuksen kanssa SämpyläSäpinät-hankkeen, jossa järjestettiin lasten leivontatapahtumia päiväkodeissa, alakouluissa ja iltapäiväkerhoissa eri puolilla Suomea. Tavoitteena oli lisätä lasten ja lapsiperheiden ruokatietoja ja -taitoja ja sitä kautta lisätä leipomista ja ruuanlaittoa perheissä. Leivontatapahtumia järjestettiin 81, ja niihin osallistui yli 1300 lasta. Tapahtumissa lapset oppivat mistä leipä ja muut viljatuotteet tulevat. Viljaraaka-aineiden tunnistamista opetettiin havainnollisten viljanäytteiden avulla. Lapset saivat elämyksiä itse tekemisestä, tuoksuista ja mauista, kun he pääsivät itse leipomaan, maistelemaan ja viemään kotiin leipomansa sämpylät. Lapset saivat kotiin viemisiksi myös sämpyläohjevihkosen. SämpyläSäpinät saivat päiväkodeissa ja kouluissa innostuneen vastaanoton, ja niitä olisi toivottu lisää. Lapset olivat innolla mukana leipomassa ja jaksoivat keskittyä myös kuuntelemaan viljanäytteiden esittelyä ja viljaketjun avaamista. Tapahtumat herättivät myös median kiinnostuksen: Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksen tietoon tuli yli 40 lehtiartikkelia. Hyvää toimintamallia hyödynnetään myös jatkossa. Maa- ja kotitalousnaisten paikallisyhdistyksiä innostetaan järjestämään alueensa kouluilla vastaavia leivontatapahtumia. Ympäristöpassi keittiöalan ammattilaisille, Savon ammatti- ja aikuisopisto EkoCentria Savon ammatti- ja aikuisopiston EkoCentrian hankkeen aikana suunniteltiin ja toteutettiin ruokapalvelualan Ympäristöpassi. Se kannustaa ammattikeittiöitä kestävän kehityksen mukaisiin hankintoihin ja ympäristövastuulliseen toimintaan. Hankkeessa luotu Ympäristöpassi-sivusto toimii tietopankkina ja levittää kestävän kehityksen mukaisten ruokapalveluiden hyviä käytäntöjä. Ruokapalvelualan henkilöstö keittiö- ja palvelutyöntekijöistä ruokapalveluesimiehiin voi suorittaa Ympäristöpassi-testin verkossa valmennusaineiston itsenäisen opiskelun jälkeen ja saada todistuksen osaamisestaan. Ympäristöpassin rekisteröity suorittaminen on mahdollista vuodesta 2011 alkaen. Tavoitteena on, että Ympäristöpassista tulee työelämässä yleisesti tunnettu ja arvostettu osaamistodistus ammattikeittiöissä työskenteleville. Se pyritään jatkossa liittämään ammattitutkintojen osaksi ja viemään ammattikeittiöiden ympäristötyön työkaluksi kytkemällä se olemassa oleviin ympäristöjärjestelmiin ja -ohjelmiin. Ympäristöpassi herättelee ruokapalveluhenkilöstöä alansa ympäristöosaajiksi ja -toimijoiksi. Sivusto on testaajien mielestä ajattelua herättävä ja kaivattu tietopankki, joka helpottaa ympäristövastuullista toimintaa käytännössä. 36 Ruokapalveluiden ympäristövaikutusten vähentämisessä merkittävimmäksi keinoksi aineistossa arvioitiin aterioiden kasvispainotuksen lisääminen. Kouluruokailussa kasvispainotusta on toistaiseksi edistetty lähinnä ottamalla käyttöön kasvisruokapäivä. Sitä voitaisiin edistää myös tarjoamalla kasvisateria päivittäin vaihtoehtona kaikille, sijoittamalla tuorekasvikset ja kasvislisäkkeen linjastolle ensimmäiseksi sekä tarjoamalla riittävän monipuolisen valikoiman kasviksia päivittäin, jotta lautasmallin mukaisen aterian koostaminen olisi houkuttelevaa. Ympäristöpassin valmennusaineistoa koottaessa nousi esiin myös, ettei julkisten ruokapalvelujen järjestämisen vaihtoehtoja (keskitetty/hajautettu valmistus, jakelu kuumana/kylmänä jne.) ole tutkittu kokonaisenergiatehokkuuden näkökulmasta. Ympäristöpassi tarjoaa ruokapalveluyksiköille työkalun henkilöstön ympäristökouluttamiseen ja osaamisen päivittämiseen, oman toiminnan ympäristöasioiden kehittämisen ja välineen ympäristöviestintään. Ympäristöpassia testanneista organisaatioista pääosa on kirjannut sen käyttöönoton vuoden 2011 toimintasuunnitelmaansa. The Veges, Film Magica Oy The Veges on lasten ruokaohjelma, jonka jokaisen jakson tavoitteena on antaa tietoa ja ideoita sekä innostaa ja ohjata erityisesti lapsia – ja vaikka koko perhettä – rakentamaan uusi lautasmalli terveelliseksi, maistuvaksi ja energiaa antavaksi kokonaisuudeksi, vegeslautasmalliksi. Ohjelmasta tuotettiin pilotti ja verkkosivusto www.veges.fi yhteistyössä alan parhaiden osaajien kanssa. Lopputulos on erittäin korkealaatuinen, elävää kuvaa ja 3D animaatiota yhdistelevä tv-ohjelman pilottiosa sekä selkeä ja hyvin toimiva nettisaitti. Molemmat ovat innostaneet kohderyhmäläisiä, 4-11 vuotiaita lapsia ja näiden vanhempia kokeiluihin ruoan ja välipalojen valmistuksessa sekä tiedonhankintaan. 37 Kuvat: Rosemarie Särkkä Jaakko Martikainen Tero Takalo-Eskola Jakke Nikkarinen / STT Info Peloton Heureka
© Copyright 2024