1. No category

ST 601.02
Julkaisija: Sähkötieto ry
Kustantaja: Sähköinfo Oy
Harakantie 18 B, PL 55, 02601 Espoo
Puhelin 09 547 610
www.sahkotieto.fi
Copyright: Sähkötieto ry
Kopioiminen sallittu omaan käyttöön.
VALOKAAPELEIDEN JA
-KUITUJEN TUNNISTUS- JA
MERKINTÄJÄRJESTELMÄT
LAADITTU 2012-05-15
VALOKAAPELEIDEN JA -KUITUJEN
TUNNISTUS- JA MERKINTÄJÄRJESTELMÄT
Sisällys
5 OPTISTEN KYTKENTÄKAAPELEIDEN JA LIITTIMIEN TUNNISTUSJÄRJESTELMÄT
1 JOHDANTO
1.1 Soveltamisala
1.2 Liittyminen muihin ST-kortteihin
6 VALOKAAPELEIDEN JA KUITUJEN TYYPPIMERKINNÄT
6.1 Kaapelin rakenteen ilmoittava merkintä
6.2 Kuitutyypin ilmoittava merkintä
6.2.1 IEC/EN-standardien ja ITU-T:n
suositusten mukaiset yksimuotokuidut
6.2.2 Yleiskaapelointistandardin SFS-EN 50173-1 mukaiset optiset kuidut
6.3 Esimerkkejä tyyppimerkinnöistä
6.4 Käytöstä poistuneita ja ei-suositeltavia
standardin SFS 5648 mukaisia merkintöjä
2 STANDARDIT
3 MÄÄRITELMIÄ
4 VALOKAAPELEIDEN TUNNISTUSJÄRJESTELMÄT
4.1 SFS 5648
4.2 FIN2012
4.3 ANSI/TIA 598-C
4.4 IEC/EN 60794-2
4.5 Muita tunnistusjärjestelmiä
4.6 Ohjeita tunnistusjärjestelmien käytöstä
1.2 Liittyminen muihin ST-kortteihin
1 JOHDANTO
1.1 Soveltamisala
Tämä ST-kortti sisältää tietoa Suomessa käytössä olevista
optisten kuitujen ja kuituryhmien värijärjestelmistä sekä
ohjeita niiden soveltamisesta siten, että eri värijärjestelmien käytöstä ei aiheudu ongelmia optisten verkkojen ja
kaapelointien rakentamisessa ja ylläpidossa. Kortti sisältää
tietoa myös valokaapeleiden ja -kuitujen tyyppimerkinnöistä sekä optisten kytkentäkaapeleiden ja niiden liittimien
tunnistusjärjestelmistä.
Suomessa on ollut käytössä yli 20 vuotta standardin SFS
5648 mukainen optisten kuitujen värijärjestelmä. Tämä
kuuteen väriin perustuva järjestelmä ei palvele enää hyvin
niitä vaatimuksia, joita esim. optisen liityntäverkon suuret
kuitumäärät asettavat. Uutta kansallista standardia 12värijärjestelmästä ei ole kuitenkaan saatu aikaan konsensuksen puuttuessa ja Suomessa on käytössä useampi kuin
yksi optisten kuitujen värijärjestelmä. Eri värijärjestelmät
poikkeavat toisistaan ja tästä syystä tärkeitä ja kriittisiä
asioita ongelmien välttämiseksi ovat värijärjestelmän spesifiointi valokaapeleita hankittaessa ja optisia verkkoja
suunniteltaessa, ohjeistus valokaapeleita jatkettaessa ja
päätettäessä sekä asennetun optisen verkon huolellinen
dokumentointi.
Tässä ST-kortissa käsiteltävät asiat liittyvät myös seuraaviin
Sähkötieto ry:n julkaisemiin ST-julkaisuihin:
– ST 605-sarja. Asuinkiinteistön viestintäverkot.
– ST 681-sarja. Yleiskaapelointijärjestelmät.
– ST-ohjeisto 18. Optiset liityntäverkot. Suunnittelu, asennus ja testaus.
2 STANDARDIT
Tässä ST-kortissa viitataan seuraaviin standardeihin:
– IEC 60304: Standard colours for insulation for lowfrequency cables and wires.
– IEC 60793-2-10: Optical fibres – Part 2-10: Product
specifications – Sectional specification for category A1
multimode fibres.
– IEC 60793-2-50: Optical fibres – Part 2-50: Product
specifications – Sectional specification for class B single-mode fibres.
– IEC 60794-2: Optical fibre cables – Part 2: Indoor
cables – Sectional specification.
– IEC 60794-2-x: Optical fibre cables – Part 2-x: Indoor
optical fibre cables – Family specification for (sarjassa
on useita eri osia).
– ITU-T G.652: Characteristics of a single-mode optical
fibre and cable.
70.12
– ITU-T G.657: Characteristics of a bending-loss insensitive single-mode optical fibre and cable for the access
network.
– SFS 5418: Värien kirjaintunnukset.
– SFS 5648: Valokaapelit. Kaapelin ja kuitujen tyyppimerkintä. Kuitujen tunnistusjärjestelmä.
– SFS-EN 50173-1: Tietotekniikka. Yleiskaapelointijärjestelmät. Osa 1: Yleiset vaatimukset.
– ANSI/TIA 598-C: Optical fiber cabling color coding.
– ANSI/TIA-568-C.3: Optical fiber cabling components
standard.
3 MÄÄRITELMIÄ
Kerrattu rakenne
Valokaapelirakenne, jossa kaapelin sydän muodostuu keskielementin ympärille kerratuista, toisiosuojatuista optisten
kuitujen ryhmistä tai toisiopäällystetyistä, optisista kuiduista. Kuituryhmien toisiosuojina käytetään tyypillisesti
suojaputkia. Kuidut tai kuituryhmät voivat olla yhtenä
useampana kerroksena kaapelin kuitumäärästä riippuen.
Kuitujen toisiosuojauksen rakenteen ja toteutustavan mukaan kerrattu rakenne voi olla tiukka tai väljä kerrattu
rakenne. Katso kuva 1.
Keskiputkirakenne
Valokaapelirakenne, jossa kaapelin sydän muodostuu yhdestä putkesta, jonka sisällä ensiöpäällystetyt optiset kuidut
sijaitsevat ryhmissä. Katso kuva 1.
Ontelorakenne
Keskiputkirakenteen rinnakkaistermi. Merkitys sama. Katso
kuva 1.
Ryhmä, kuituryhmä
Optisista kuiduista koostuva, tarkoituksenmukaisesti erotettavissa oleva valokaapelirakenteen osa. Ryhmän voi rajata
esimerkiksi suojaputki, rakenteen ura tai sidelanka. Myös
kuitunauha käsitetään ryhmäksi.
Tunnistusjärjestelmä
Väriin ja/tai muuhun merkintätapaan perustuva järjestelmä,
jonka perusteella valokaapelin jokainen kuitu ja kuituryhmä ovat yksikäsitteisesti tunnistettavissa. Tunnistusjärjestelmä perustuu yleensä värien, lisämerkintöjen (rengas,
raita yms.) ja joissakin tapauksissa myös numeroiden
käyttöön.
Kerrattu rakenne, FZ…
Urarunkorakenne
Valokaapelirakenne, jossa kaapelin sydän muodostuu uritetusta rungosta, jonka urissa optiset kuidut tai kuituryhmät
sijaitsevat. Katso kuva 1.
Värijärjestelmä
Tunnistusjärjestelmässä käytettävät värit sekä käytettävien
värien ja kuitujen tai kuituryhmien järjestysnumeroiden
välinen vastaavuus. Tätä termiä käytetään kuitenkin usein
tunnistusjärjestelmän synonyymina silloinkin, kun tunnistusjärjestelmään kuuluu muitakin elementtejä kuin värien
käyttö.
4 VALOKAAPELEIDEN
TUNNISTUSJÄRJESTELMÄT
Tässä luvussa esitellään yleisimmät Suomessa käytetyt ja
käytössä olevat valokaapeleiden kuitujen ja kuituryhmien
tunnistusjärjestelmät:
– suomalaisen standardin SFS 5648 mukainen 6-värijärjestelmä
– suomalaisen määrittelyn FIN2012 mukainen 12-värijärjestelmä
– yhdysvaltalaisen standardin ANSI/TIA 598-C mukainen
12-värijärjestelmä
– kansainvälisen/eurooppalaisen standardin IEC/EN
60794-2 mukainen 12-värijärjestelmä.
Kohdissa 4.1–4.4 on värien lyhenteinä käytetty standardin
SFS 5418 mukaisia lyhenteitä.
4.1 SFS 5648
Standardin SFS 5648 mukainen optisten kuitujen ja kuituryhmien värijärjestelmä on esitetty taulukossa 1.
Taulukko 1. Standardin SFS 5648 mukainen optisten kuitujen 6-värijärjestelmä.
Kuitu,
kuituryhmä
Väri suomeksi
Väri englanniksi (IEC)
1.
sininen (SI)
blue (BU)
2., 6., 10. jne.
valkoinen (VA)
white (WH)
3., 7., 11. jne.
keltainen (KE)
yellow (YE)
4., 8., 12. jne.
vihreä (VI)
green (GN)
5., 9., 13. jne.
harmaa (HA)
grey (GY)
viimeinen
punainen (PU)
red (RD)
Ontelorakenne eli
keskiputkirakenne, FY…
Kuva 1. Esimerkkejä kaapelirakenteista.
601.02
Urarunkorakenne, FX…
Mahdolliset kaapelin täyte-elementit ovat mustia. Urarunkokaapeli katsotaan yhtenä ryhmänä valmistetuksi, mikäli
urassa on kuituja 1–4 kpl. Mikäli ryhmässä on kuituja
enemmän kuin kuusi, käytetään edellisestä poikkeavia lisävärejä tai muuta tarkoituksenmukaista merkintää. Ryhmät
erotetaan toisistaan niiden rakenteeseen (esim. ura tai putki) sopivalla tavalla tehdyllä em. järjestelmän mukaisella
värimerkinnällä.
Tämä järjestelmä on kansallinen ja se ollut käytössä Suomessa 1990-luvun alusta lähtien. Järjestelmä on kehitetty
alun perin (1. painos vahvistettiin vuonna 1990) valokaapeleille, joiden kuitumäärät olivat pieniä verrattuna nykyään
esim. optisessa liityntäverkossa käytettäviin kuitumääriin.
Nykyinen standardi (2. painos) on vahvistettu vuonna
1995.
Standardin SFS 5648 mukainen värijärjestelmä ei mahdollista selkeää kuitujen tunnistamista, koska siinä mm.
tiettyä kuidun järjestysnumeroa ei yksikäsitteisesti vastaa
aina tietty sama väri. Värejä on vain kuusi ja esim. kerratussa rakenteessa putkien tunnistaminen perustuu putken
sijaintiin kaapelirakenteessa. Tästä johtuu, että standardin
SFS 5648 mukainen värijärjestelmä ei palvele enää hyvin
niitä vaatimuksia, joita esim. optisen liityntäverkon suuret
kuitumäärät asettavat.
4.2 FIN2012
Määrittelyn FIN2012 mukainen optisten kuitujen ja kuituryhmien värijärjestelmä on esitetty taulukossa 2. FIN2012järjestelmä on kehitetty standardin SFS 5648 mukaisen
värijärjestelmän perusteella, mutta sillä ei ole SFS-standardin asemaa. Koska järjestelmää kuitenkin käytetään, on
SESKOn komiteassa SK 86 sovittu sille tunnus FIN2012.
Taulukko
FIN2012.
2.
Optisten
kuitujen
12-värijärjestelmä
Kuitu,
kuituryhmä
Väri suomeksi
Väri englanniksi (IEC)
1.
sininen (SI)
blue (BU)
2.
valkoinen (VA)
white (WH)
3.
keltainen (KE)
yellow (YE)
4.
vihreä (VI)
green (GN)
5.
harmaa (HA)
grey (GY)
6.
oranssi (OR)
orange (OG)
7.
ruskea (RU)
brown (BN)
8.
turkoosi (TU)
turquoise (TQ)
9.
musta (MU)
black (BK)
10.
violetti (VT)
violet (VT)
11.
vaaleanpunainen (VP)
pink (PK)
12.
punainen (PU)
red (RD)
Mikäli ryhmässä on kuituja enemmän kuin 12, käytetään
tunnistamiseen tarkoituksenmukaista lisämerkintää (esim.
rengas tai raita). Kaapelirakenteeseen mahdollisesti sisältyvät täyte-elementit ovat värittömiä (natural) tai mustia.
Mustia täyte-elementtejä voidaan käyttää, kun ei ole
sekaantumisen vaaraa kuituputkiin tai muihin kuituelementteihin.
Ryhmät tunnistetaan toisistaan niiden rakenteeseen sopivalla tavalla tehdyllä em. järjestelmän mukaisella värimerkinnällä. Mikäli kaapelirakenteessa on ryhmiä, kuten
esimerkiksi putkia, enemmän kuin 12, käytetään niiden
tunnistamiseen tarkoituksenmukaista lisämerkintää (esim.
rengas tai raita).
Merkinnöissä käytettävien värien tulee vastata standardin
IEC 60304 mukaisia värejä. Standardissa IEC 60304 määritellään vain käytettävissä olevat värit, mutta ei niiden
järjestystä.
FIN2012-värijärjestelmässä määritelty kuitujen tai kuituryhmien värien järjestys ei perustu mihinkään kansainvälisen
standardin asemassa olevaan esikuvaan.
4.3 ANSI/TIA 598-C
Standardin ANSI/TIA 598-C mukainen optisten kuitujen
ja kuituryhmien värijärjestelmä on esitetty taulukossa 3.
Standardi ANSI/TIA 598-C on yhdysvaltalainen kansallinen
standardi, mutta sitä sovelletaan paljon myös kansainvälisesti. Voidaankin sanoa, että sillä on käytännössä kansainvälisen standardin asema.
Standardissa ANSI/TIA 598-C on määritelty tarkasti myös
lisävärimerkintöjen toteutustavat ja niiden tärkeimmät
ominaisuudet. Lisävärimerkinnät voivat olla jatkuvia tai
katkeavia pituussuuntaisia raitoja, kiertäviä spiraaleja tai
renkaita.
Standardissa on määritelty tarkasti värit ja eri värialueiden
rajat Munsellin värijärjestelmään perustuen.
Huom.: Järjestelmä ei ole standardin asemassa.
601.02
Taulukko 3. Standardin ANSI/TIA 598-C mukainen optisten kuitujen värijärjestelmä.
Kuitu,
kuituryhmä
Väri suomeksi
Väri englanniksi (USA)
1.
sininen (SI)
blue (BL)
2.
oranssi (OR)
orange (OR)
3.
vihreä (VI)
green (GR)
4.
ruskea (RU)
brown (BR)
5.
harmaa (HA)
slate (SL)
6.
valkoinen (VA)
white (WH)
7.
punainen (PU)
red (RD)
8.
musta (MU)
black (BK)
9.
keltainen (KE)
yellow (YL)
10.
violetti (VT)
violet (VI)
11.
vaaleanpunainen (VP)
rose (RS)
12.
sinivihreä (TU)
aqua (AQ)
13.
sininen, musta lisävärimerkintä
blue (BL) with black tracer
14.
oranssi, musta lisävärimerkintä
orange (OR) with black tracer
15.
vihreä, musta lisävärimerkintä
green (GR) with black tracer
16.
ruskea, musta lisävärimerkintä
brown (BR) with black tracer
17.
harmaa, musta lisävärimerkintä
slate (SL) with black tracer
18.
valkoinen, musta lisävärimerkintä
white (WH) with black tracer
19.
punainen, musta lisävärimerkintä
red (RD) with black tracer
20.
musta, valkoinen lisävärimerkintä
black (BK) with white tracer
21.
keltainen, musta lisävärimerkintä
yellow (YL) with black tracer
22
violetti, musta lisävärimerkintä
violet (VI) with black tracer
23.
vaaleanpunainen, musta lisävärimerkintä
rose (RS) with black tracer
24.
sinivihreä, musta lisävärimerkintä
aqua (AQ) with black tracer
25.
sininen, kaksi mustaa lisävärimerkintää
blue (BL) with double black tracer
26.
oranssi, kaksi mustaa lisävärimerkintää
orange (OR) with double black tracer
27.
vihreä, kaksi mustaa lisävärimerkintää
green (GR) with double black tracer
28.
ruskea, kaksi mustaa lisävärimerkintää
brown (BR) with double black tracer
29.
harmaa, kaksi mustaa lisävärimerkintää
slate (SL) with double black tracer
30.
valkoinen, kaksi mustaa lisävärimerkintää
white (WH) with double black tracer
31.
punainen, kaksi mustaa lisävärimerkintää
red (RD) with double black tracer
32.
musta, kaksi valkoista lisävärimerkintää
black (BK) with double black tracer
33.
keltainen, kaksi mustaa lisävärimerkintää
yellow (YL) with double black tracer
34
violetti, kaksi mustaa lisävärimerkintää
violet (VI) with double black tracer
35.
vaaleanpunainen, kaksi mustaa lisävärimerkintää
rose (RS) with double black tracer
36.
sinivihreä, kaksi mustaa lisävärimerkintää
aqua (AQ) with double black tracer
Huomautus 1: Värin sinivihreä (järjestysnumerot 12, 24 ja 36) englanninkielinen nimi on aqua (ei turquoise). Siitä voidaan kuitenkin
käyttää turkoosia vastaavaa suomenkielistä lyhennettä TU.
Huomautus 2: Lisävärinä voidaan käyttää sovittaessa myös muita värejä kuin taulukossa on esitetty.
601.02
4.4 IEC/EN 60794-2
Standardin IEC/EN 60794-2 mukainen optisten kuitujen ja
kuituryhmien värijärjestelmä on esitetty taulukossa 4.
Taulukko 4. Standardin IEC/EN 60794-2 mukainen optisten kuitujen värijärjestelmä.
– Tunnistusjärjestelmän tulee mahdollistaa yhtenäinen
käytäntö kaikissa runko-, alue- ja liityntäverkkojen sekä
myös kiinteistöjen sisäverkkojen tulevissa asennuksissa
ja eliminoida väärät tulkinnat verkon eri osia toisiinsa
liitettäessä ja verkkoja ylläpidettäessä.
Kuitu,
kuituryhmä
Väri suomeksi
Väri englanniksi (IEC)
– Tunnistusjärjestelmän tulee olla mahdollisimman vähän
esteenä tai haittana kaupankäynnille riippumatta siitä,
mistä kaapelit hankitaan.
1
sininen (SI)
blue (BU)
Värijärjestelmä tulisi määritellä ja dokumentoida tarkasti
jollakin seuraavista tavoista:
2
keltainen (KE)
yellow (YE)
3
punainen (PU)
red (RD)
4
valkoinen (VA)
white (WH)
5
vihreä (VI)
green (GN)
6
violetti (VT)
violet (VT)
7
oranssi (OR)
orange (OG)
8
harmaa (HA)
grey (GY)
9
turkoosi (TU)
turquoise (TQ)
10
musta (MU)
black (BK)
11
ruskea (RU)
brown (BN)
12
vaaleanpunainen (VP)
pink (PK)
– Taulukon ja tekstin muodossa.
– Käyttäen viittauksia tämän ST-kortin asianomaisiin kohtiin ja tämän ST-kortin merkintätapoja.
– Käyttäen viittausta suoraan asianomaiseen standardiin,
jos värijärjestelmä perustuu johonkin standardiin.
Seuraavassa on esitetty käytettävän värijärjestelmän määrittelyyn, ohjeistukseen ja dokumentointiin liittyviä ohjeita:
– Valokaapeleiden hankintaspesifikaatiossa tulisi tarkkaan
määritellä valokaapelin värijärjestelmä ja tapa, jolla
käytetyn värijärjestelmän on ilmettävä toimitetusta kaapelista (esim. vaippamerkintä).
Värit ovat standardin IEC 60304 mukaisia värejä. Mikäli
ryhmässä on kuituja enemmän kuin 12, käytetään tunnistamiseen tarkoituksenmukaista lisämerkintää (esim. rengas
tai raita).
Standardi IEC/EN 60794-2 on vuodelta 2002 ja se koskee
vain sisäasennuksissa käytettäviä optisia kaapeleita (indoor
optical fibre cables). Myöhemmin julkaistuissa standardisarjan IEC/EN 60794-2 muissa osissa (esim. 60794-2-10,
-11, -20, ja -21) ei esiinny mainittua värijärjestelmää
eikä myöskään viittausta siihen. Myöskään ulkokaapeleita
koskevissa IEC- ja EN-standardeissa tätä tai muutakaan
värijärjestelmää ei ole määritelty.
4.5 Muita tunnistusjärjestelmiä
Myös muita kuin kohtien 4.1–4.4 mukaisia värijärjestelmiä
voi esiintyä sekä asennetuissa että asennettavissa optisissa
kaapeleissa. Esimerkkinä näistä mainittakoon saksalainen
(Deutsche Telekom) värijärjestelmä.
4.6 Ohjeita tunnistusjärjestelmien käytöstä
Valokaapeleiden värijärjestelmää valittaessa tulisi ottaa
huomioon seuraavat näkökohdat:
– Tunnistusjärjestelmän tulee mahdollistaa kuitujen ja
kuituryhmien tunnistaminen yksikäsitteisesti ja siten,
että tiettyä väriä vastaa aina sama kuitu-, putki- tai
ryhmänumero riippumatta kaapelin kuitumäärästä (joka
voi liityntäverkon kaapeleissa olla useita satoja).
– Tunnistusjärjestelmän tulee olla riippumaton kaapelin
rakenteesta (FZ, FY tai FX) mukaan lukien kuitunauharakenteet.
– Optisten verkkojen ja kaapelointien suunnitteluvaiheessa tulisi määritellä käytettävä värijärjestelmä. Vaatimukset käytettävästä värijärjestelmästä tulisi sisällyttää
asennusspesifikaatioon (esim. sähköselostus tai muu
asiakirja).
– Värijärjestelmää koskevat vaatimukset tulisi sisällyttää
urakoiden tarjouspyyntöasiakirjoihin.
– Standardisarjan SFS-EN 50173 mukaisissa yleiskaapeloinneissa tulisi värijärjestelmää koskeva määrittely
sisällyttää laatusuunnitelmaan. Tämä on suositeltavaa
myös kaikissa muissakin kaapeloinneissa.
– Valokaapelin valmistajan tai toimittajan tulisi antaa
asiakkaalle tieto toimitetun kaapelin värijärjestelmästä.
Ensisijaisesti suositellaan käytettäväksi kaapelin vaippamerkintää, joka ilmoittaa värijärjestelmän. Tiedon
värijärjestelmästä tulisi kuitenkin aina ilmetä myös
toimituksen asiakirjoista.
– Valokaapeleiden jatkamista ja päättämistä suorittavien
urakoitsijoiden tai asennusliikkeiden tulisi hankkia käyttöönsä tiedot kussakin työssä käytettävästä/käytettävistä
värijärjestelmästä/värijärjestelmistä kaapelikohtaisesti ja
ohjeistaa asentajat asianmukaisesti. Erityisen huolellinen
tulee olla silloin, kun jatketaan keskenään kaapeleita,
joissa on erilaiset värijärjestelmät. Tällaisia tilanteita voi
esiintyä mm. liityntäverkon haarajatkoksissa.
– Verkkojen tai kaapelointien ylläpitoa varten tulisi verkon kaikilla osuuksilla käytettyjen valokaapeleiden värijärjestelmät dokumentoida huolellisesti. Tämän tiedon
tulisi aina olla ajantasainen ja viivytyksettä asiaankuuluvien henkilöiden saatavissa.
601.02
Taulukko 5. Värijärjestelmissä FIN2012 ja ANSI/TIA598-C käytettävät 12 väriä ja niiden järjestys rinnakkain
samassa taulukossa. Taulukko on tarkoitettu vertailun
hel­pottamiseksi.
Kuitu,
Väri
kuituryhmä
Määrittely FIN2012
Standardi ANSI/TIA 598-C
1.
sininen (SI)
sininen (SI)
2.
valkoinen (VA)
oranssi (OR)
3.
keltainen (KE)
vihreä (VI)
4.
vihreä (VI)
ruskea (RU)
5.
harmaa (HA)
harmaa (HA)
6.
oranssi (OR)
valkoinen (VA)
7.
ruskea (RU)
punainen (PU)
8.
turkoosi (TU)
musta (MU)
9.
musta (MU)
keltainen (KE)
10.
violetti (VT)
violetti (VT)
11.
vaaleanpunainen (VP)
vaaleanpunainen (VP)
12.
punainen (PU)
sinivihreä (TU)
6 VALOKAAPELEIDEN JA KUITUJEN TYYPPIMERKINNÄT
Seuraavassa esitetyt valokaapeleiden ja kuitujen tyyppimerkinnän periaatteet perustuvat alun perin standardiin
SFS 5648. Kyseisen standardin vahvistamisvuoden 1995
jälkeen on tapahtunut paljon kehitystä sekä kaapelirakenteissa että optisissa kuiduissa. Kehitys koskee sekä itse teknologiaa että standardointia. Tämän vuoksi on ollut tarpeen
päivittää ja osin kokonaan uudistaa tyyppimerkintöjen
periaatteet. Kohdissa 6.1 ja 6.2 on esitetty suositeltavat
kaapelirakenteiden ja kuitutyyppien merkintäperiaatteet.
Kohdassa 6.3 on esimerkkejä merkinnöistä ja kohdassa 6.4
on katsaus eräisiin käytöstä poistuneisiin ja ei-suositeltaviin
merkintöihin.
Valokaapelien tyyppimerkintä muodostuu kahdesta osasta:
– kaapelirakenteen ilmoittava osa
– kuitutiedot ilmoittava osa.
5 OPTISTEN KYTKENTÄKAAPELEIDEN JA LIITTIMIEN TUNNISTUSJÄRJESTELMÄT
Optisten kytkentäkaapeleiden vaipan värit ovat vakiintuneet taulukon 6 mukaisiksi. Värit perustuvat standardiin
ANSI/TIA 598-C.
Taulukko 6. Optisten kytkentäkaapeleiden vaipan värit
kuitutyypin mukaan (ANSI/TIA 598-C).
Kuitutyyppi
Kytkentäkaapelin vaipan väri
Yksimuotokuitu mukaan
lukien OS1, OS2
keltainen (KE)
Monimuotokuitu
62,5/125 µm: OM1
oranssi (OR), katso huomautus
Monimuotokuitu
50/125 µm: OM2
oranssi (OR)
Monimuotokuitu
50/125 µm: OM3, OM4
sinivihreä (TU)
Mikäli kaapelissa on kuitutiedoiltaan erilaisia osia, voidaan
kuitutiedot ilmoittavaa merkinnän osaa toistaa tarvittava
määrä. Toistettavat osat erotetaan merkillä +. Merkinnän
selventämiseksi voidaan käyttää välilyöntejä ja sulkumerkkejä. Merkintää voidaan lyhentää jättämällä kuitujen
siirto-ominaisuudet ilmoittava osa pois esimerkiksi vaippamerkinnöistä.
6.1 Kaapelin rakenteen ilmoittava merkintä
Valokaapelin tyyppimerkintä alkaa kaapelin rakennetta
kuvaavalla kirjainosalla:
a) Tyyppimerkinnän ensimmäinen kirjain on F, joka ilmoittaa kyseessä olevan valokaapeli.
b) Tyyppimerkinnän toinen kirjain ilmoittaa kaapelisydämen perusrakenteen seuraavasti:
T tiukka kerrattu rakenne
Z väljä kerrattu rakenne
X urarunkorakenne
Y keskiputki-/ontelorakenne
Edellä esitetty tiukka ja väljä kerrattu rakenne erotetaan toisistaan kuidun toisiopäällysteen tyypin perusteella. Kirjain
voidaan jättää pois, mikäli kaapelissa ei ole tunnistettavaa
sydänrakennetta (esim. 1-kuituinen sisäasennuskaapeli).
Huomautus: Standardin IEC/EN 60794-2 mukaan monimuotokuidun 62,5/125 µm tunnusvärinä voi olla myös harmaa (HA)
Optisten liittimien ja adapterien värejä koskevia määrittelyjä on esitetty muun muassa standardeissa SFS-EN 50173-1
ja ANSI/TIA 598-C.3. Taulukossa 7 on esitetty mainittujen
standardien mukaiset värit.
Taulukko 7. Optisten liittimien ja adapterien värit kuitutyypin ja hiontatyypin (yksimuotokuitu) mukaan.
Kuitutyyppi
Yksimuoto, UPC-hionta
Liitinrungon ja adapterin väri
SFS-EN 50173-1
ANSI/TIA-568-C.3
sininen
sininen
Yksimuoto, APC-hionta
vihreä
vihreä
Monimuoto 62,5/125 µm: OM1
beige tai musta
beige
Monimuoto 50/125 µm: OM2
musta
Monimuoto 50/125 µm: OM3, OM4
sinivihreä
Huomautus 1: Liittimen taivutussuojien värit ovat samat kuin liitinrunkojen ja adapterien.
Huomautus 2: UPC-hiotun yksimuotokuituliittimen taivutussuojan värinä käytetään Suomessa myös punaista (PU) väriä.
601.02
Taivutussuoja
Liitinrunko
Taivutussuoja
LC-liitin
Liitinrunko
SC-liitin
Kuva 2. LC- ja SC-liittimen osat, joiden väreihin tunnistus perustuu.
c) Merkinnän seuraavat kirjaimet ilmoittavat kaapelin
vaipparakenteen kerroksittain kaapelin sisäosista pintaa
kohti ja kaapelin käyttötarkoituksen. Kirjaimien merkitykset ovat
A alumiini
B laminoitu
C kupari
D poimutettu
F litteä teräslanka
G sinkitty teräsnauha
H metallisuojaus
J juutti tai muovilanka
K kannatinköysi
L lyijy
M muovi
O täytemassa
P pyörölanka
R metalliton lujite-elementti
S sisäkäyttöön tarkoitettu
T teräsputki
U ulkokäyttöön tarkoitettu
V teräsnauha
W vesistökäyttöön tarkoitettu
Kaapelirakenteen ilmoittavan osan lopussa voidaan käyttää
tarvittaessa lisätarkenninta väliviivalla erotettuna.
6.2 Kuitutyypin ilmoittava merkintä
Tyyppimerkinnän toinen osa ilmoittaa kaapelissa olevien
kuitujen lukumäärän, kuitujen tyypin sekä mahdollisesti
ryhmärakenteen ja kuitujen siirto-ominaisuudet.
a) Kuitujen lukumäärä: Kuitujen lukumäärä tai lukumäärä
muodossa ryhmien lukumäärä × ryhmän kuitujen lukumäärä.
OM2standardin IEC 60793-2-10; A1a.1 mukainen
monimuotokuitu 50/125 µm, jonka siirto-ominaisuudet täyttävät standardin SFS-EN 50173-1
kategorian OM2 vaatimukset.
OM3standardin IEC 60793-2-10; A1a.2 mukainen
monimuotokuitu 50/125 µm, jonka siirto-ominaisuudet täyttävät standardin SFS-EN 50173-1
kategorian OM3 vaatimukset.
OM4standardin IEC 60793-2-10; A1a.3 mukainen
Kuva 2
monimuotokuitu 50/125 µm, jonka siirto-ominaisuudet täyttävät standardin SFS-EN 50173-1
kategorian OM4 vaatimukset.
Kuitutyypin jälkeen voidaan tarvittaessa lisäksi ilmoittaa
kuidun päällysteen halkaisija seuraavasti:
L = 250 µm
T = 900 µm
R = kuitunauha
Kuitutyypin SM yhteydessä kuidun päällysteen halkaisijan
ilmoittava kirjain liitetään suoraan merkintään SM, esim.
SML.
Kuitutyyppien OM1, OM2, OM3 ja OM4 yhteydessä
kuidun päällysteen halkaisijan ilmoittava kirjain liitetään
kuitutyypin merkintään väliviivaa käyttäen, esim. OM3-L.
c) Jos kaapeli sisältää kuparijohtimia, lisätään niitä koskeva merkintä toisen osan loppuun tarkoituksenmukaisessa muodossa.
6.2.1 IEC/EN-standardien ja ITU-T:n suositusten
mukaiset yksimuotokuidut
Taulukossa 8 on esitetty standardin IEC/EN 60793-2-50 ja
ITU-T:n suositusten mukaiset yksimuotokuidut sekä niiden
keskinäinen vastaavuus.
b) Kuitujen tyyppimerkintä seuraa kohdan a tietoja. Kuitutyyppi ilmoitetaan seuraavasti:
SM yksimuotokuitu, oletusarvona suosituksen ITU-T
G.652.D / standardin IEC 60793-2-50 mukainen
yksimuotokuitu B1.3, jonka siirto-ominaisuudet
täyttävät SFS-EN 50173-1 kategorian OS2 vaatimukset. Muiden yksimuotokuitujen tapauksessa
kuitutyyppi merkitään erikseen ITU-T:n mukaisella merkinnällä.
OM1 standardin IEC 60793-2-10; A1b mukainen monimuotokuitu 62,5/125 µm, jonka siirto-ominaisuudet täyttävät standardin SFS-EN 50173-1
kategorian OM1 vaatimukset.
601.02
Taulukko 8. Standardin IEC/EN 60793-2-50 ja ITU-T:n
suositusten mukaisten yksimuotokuitujen keskinäinen vastaavuus.
IEC 60793-2-50
ITU-T
B1.1
G.652.A/B
B1.2_b
G.654.B
B1.2_c
G.654.C
B1.3
G.652.C/D
B2
G.653 A/B
B4_c
G.655.C
B4_d
G.655.D
B4_e
G.655.E
B5
G.656
B6_a1
G.657.A1
B6_a2
G.657.A2
B6_b2
G.657.B2
B6_b3
G.657.B3
6.3 Esimerkkejä tyyppimerkinnöistä
a) FYOVD2PMU 4x4x6 SML
Keskiputkirakenteinen, massalla täytetty, poimutetulla teräsnauhalla suojattu, kahdella vaipassa olevalla teräslangalla
vahvistettu muovivaippakerroksella varustettu ulkokaapeli,
jossa on 96 kuitua. Kuidut ovat tyypiltään ITU-T G.652.
D/IEC 60793-2-50; B1.3 -mukaisia, 250 µm päällysteisiä
yksimuotokuituja.
b) FZOMVDMU-SD 16x12 SML
Kerrattu kaapelirakenne, massalla täytetyt kuituputket, kahden muovivaippakerroksen välissä poimutettu teräsnauha.
Kaapeli on tarkoitettu ulkokäyttöön. Lisätarkenteena SD,
mikä tässä yhteydessä tarkoittaa puolikuivaa rakennetta (ei
standardoitu). Kaapelissa on 16 kuituputkea, kussakin 12
kpl ITU-T G.652.D/IEC 60793-2-50; B1.3 -mukaista, 250
µm päällysteistä yksimuotokuitua.
c) FXOMU 4x2 SMT
Urarunkorakenteinen, massalla täytetty muovivaippainen
ulkokaapeli, jossa on neljä kahden kuidun ryhmää. Kuidut
ovat tyypiltään ITU-T G.652.D/IEC 60793-2-50; B1.3 -mukaisia, 900 µm (0,9 mm) päällysteisiä yksimuotokuituja.
6.2.2 Yleiskaapelointistandardin SFS-EN 50173-1
mukaiset optiset kuidut
Kiinteistöjen tietoliikenteen yleiskaapelointia koskevassa
standardisarjassa SFS-EN 50173 käytetään optisten kuitujen
kategorioita ilmoittamaan kuidun tyyppi ja suorituskyky. Kategoriat koskevat kaapelissa olevia optisia kuituja
(cabled optical fibres) ja niiden vaatimukset on määritelty
standardissa SFS-EN 50173-1.
Kuvassa 3 on esitetty yleiskaapeloinnin kuitutyypit kaavion
muodossa ja taulukoissa 9–11 on esitetty eri kategorioiden
vaatimukset.
d) FZOHBMU-SD 6 SML + 8 OM3-L
Kerrattu kaapelirakenne, massalla täytetyt kuituputket,
muovivaippaan laminoidulla metallisuojalla varustettu ulkokaapeli. Lisätarkenteena SD, joka tässä yhteydessä tarkoittaa puolikuivaa rakennetta (ei standardoitu). Kaapelissa
on 6 kpl ITU-T G.652.D/IEC 60793-2-50; B1.3 -mukaisia,
250 µm päällysteisiä yksimuotokuituja, jotka täyttävät
yleiskaapeloinnin kategorian OS2. Lisäksi kaapelissa on 8
kpl IEC 60793-2-10; A1a mukaisia, 250 µm päällysteisiä
monimuotokuituja (50/125 µm), jotka täyttävät yleiskaapeloinnin kategorian OM3.
Taulukko 9. Yksimuotokuitujen kategoriat standardin SFS-EN 50173-1 mukaisesti.
Kategoria
Viitestandardi
Maksimivaimennus, dB/km
1310 nm
1383 nm
1550 nm
OS1
EN 60793-2-50:B1.3 tai B6_a.
1,0
1,0
1,0
OS2
EN 60793-2-50:B1.3 tai B6_a.
0,4
0,4
0,4
Taulukko 10. Monimuotokuitujen kategoriat standardin SFS-EN 50173-1 mukaisesti.
Kategoria
Viitestandardi
Maksimivaimennus, dB/km
EN 60793-2-10
Minimikaistanleveys, MHz × km
LED-syöttö
Lasersyöttö
850 nm
1300 nm
850 nm
1300 nm
850 nm
OM1
A1b
3,5
1,5
200
500
ei spesifioitu
OM2
A1a.1
3,5
1,5
500
500
ei spesifioitu
OM3
A1a.2
3,5
1,5
1500
500
2000
OM4
A1a.3
3,5
1,5
3500
500
4700
Huomautuksia:
1. Kategorian OM1 monimuotokuitu on tyypillisesti mitoiltaan 62,5/125 µm (ydin/kuori). Mitoiltaan 62,5/125 µm olevasta kuidusta on
Suomessa aiemmin käytetty merkintää GK. Tätä merkintää ei kuitenkaan suositella enää käytettäväksi.
2. Kategorian OM2 monimuotokuitu on tyypillisesti mitoiltaan 50/125 µm. Mitoiltaan 50/125 µm olevasta kuidusta on Suomessa aiemmin käytetty merkintää GI. Tätä merkintää ei kuitenkaan suositella enää käytettäväksi.
3. Kategorian OM3 ja OM4 monimuotokuidut ovat aina mitoiltaan 50/125 µm.
601.02
Pekka Koivisto
ST-korttiehdotus
26.1.2012
1(1)
Kuva 3. Yleiskaapeloinnissa käytettävien optisten kuitujen kategoriat.
Taulukko 11. Muovikuitujen kategoriat standardin SFS-EN 50173-1 mukaisesti.
Kategoria
Viitestandardi
Mitat
Maksimivaimennus, dB/km
Minimikaistanleveys, MHz × km
ydin/kuori, µm
650 nm
850 nm
1300 nm
650 nm
850 nm
1300 nm
OP1
EN 60793-2-40:A4a.2
980/1000
180
–
–
4
–
–
OP2
EN 60793-2-40:A4g
120/490
100
33
33
80
188
188
OH1
EN 60793-2-30:A3c
200/230
–
10
–
–
5
–
Huom.: OH1-kuidussa on kvartsilasinen ydin ja muovinen kuori.
e) FMS SMT G.657A1
Yksikuituinen muovivaippainen sisäasennuskaapeli. Kaapelissa on yksi ITU-T G.657.A1/IEC 60793-2-50; B6_a1 -mukainen, 900 µm (0,9 mm) päällysteinen yksimuotokuitu.
6.4 Käytöstä poistuneita ja ei-suositeltavia standardin SFS 5648 mukaisia merkintöjä
Standardissa SFS 5648 esitetään eräitä merkintöjä, jotka
ovat mm. tekniikan ja standardien kehittymisen myötä
jääneet tarpeettomiksi ja joiden käyttöä ei enää suositella.
Seuraavassa on esitetty lyhyt katsaus näihin käytöstä poistuneihin ja ei-suositeltaviin merkintöihin.
Mitoiltaan 62,5/125 µm olevasta kuidusta on Suomessa
aiemmin käytetty merkintää GK. Tätä merkintää ei kuitenkaan suositella enää käytettäväksi. On myös huomattava,
että varsinkin 1990-luvulla asennetuissa kaapeleissa voi
olla mitoiltaan 62,5/125 µm olevia monimuotokuituja,
jotka eivät täytä kategorian OM1 vaatimuksia.
Mitoiltaan 50/125 µm olevasta kuidusta on Suomessa aiemmin käytetty merkintää GI. Tätä merkintää ei kuitenkaan
suositella enää käytettäväksi. On myös huomattava, että
varsinkin 1990-luvulla asennetuissa kaapeleissa voi olla
mitoiltaan 50/125 µm olevia monimuotokuituja, jotka eivät
täytä kategorian OM2 vaatimuksia.
Vanhoissa asennuksissa voi vielä esiintyä monimuotokuitujen tyyppejä 100/140 µm ja 85/125 µm, joista on käytetty
vastaavasti merkintöjä GN ja GL. Nämä kuitutyypit lienevät kuitenkin hyvin harvinaisia. Ne eivät täytä myöskään
standardin SFS-EN 50173-1 mukaisia monimuotokuitujen
vaatimuksia.
Merkinnät DS (dispersiosiirretty yksimuotokuitu) ja SA (vaimennusminimoitu yksimuotokuitu) ovat käyneet tarpeettomiksi, koska näitä kuitutyyppejä ei ole enää esiintynyt
moneen vuoteen uusissa asennuksissa.
Kuidun päällysteen halkaisijaa ilmoittavia merkintöjä V
(400 µm) ja W (500 µm) ei suositella käytettäväksi.
Kortin käsikirjoitus:
SESKO SK 86
601.02