PERHETEKIJÄT NUOREN AHDISTUNEISUUDEN TAUSTALLA
PERHETEKIJÄT NUOREN AHDISTUNEISUUDEN TAUSTALLA Tampereen yliopisto Terveystieteiden yksikkö Hoitotiede Kandidaatintutkielma Marraskuu 2014 Virpi Karjalainen & Anu Väkevä TIIVISTELMÄ Tampereen yliopisto Terveystieteiden yksikkö, Hoitotiede Kandidaatintutkielma, 37 s, 2 liitettä (7 s) Virpi Karjalainen & Anu Väkevä Perhetekijät nuoren ahdistuneisuuden taustalla Ohjaaja TtT Katja Joronen Marraskuu 2014 Perheellä on merkittävä vaikutus nuoren kehitykseen ja hyvinvointiin huolimatta siitä, että nuori pyrkii irrottautumaan perheestään aktiivisesti. Nuori elää monenlaisten muutosten ja vaatimusten keskellä. Noin joka viides nuori kärsii mielenterveysongelmista, joista yksi yleisimmistä on ahdistuneisuus. Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoitus oli selvittää minkälaiset perheeseen liittyvät tekijät ovat yhteydessä nuoren itsearvioituun ahdistuneisuuteen. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli lisätä nuorten ja heidän perheidensä kanssa työskentelevien terveydenhuollon ammattilaisten tietämystä perheen merkityksestä nuoren ahdistuneisuuteen. Tiedon avulla ammattilaiset voivat tukea nuoria ja heidän perheitään entistä paremmin sekä ennaltaehkäisevästi että ongelmien jo ilmennyttyä. Alkuperäistutkimuksia haettiin Nelli-portaalin Cinahl-, Medline-, Psycinfo-, Eric- ja Medictietokannoista hakusanoilla perhe, ahdistus, nuori, family, anxiety, distress ja adolescent. Tietokantojen haut rajattiin vertaisarvioituihin suomen- ja englanninkielisiin 2004–2014 julkaistuihin tutkimusartikkeleihin. Artikkeleista tuli ilmetä perheen tai nuoren näkökulma nuoren itsearvioituun ahdistuneisuuteen. Rajattu hakutulos tuotti 6894 tulosta, joista kirjallisuuskatsaukseen valittiin sisäänotto- ja poissulkukriteerien sekä laadunarvioinnin perusteella 18. Kirjallisuuskatsauksen aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Tämän kirjallisuuskatsauksen tuloksissa korostuivat perheen sisäisten ihmissuhteiden, vanhemmuuden olosuhteiden ja perheen sosioekonomisen aseman yhteys nuorten ahdistuneisuuteen. Vanhemmilta ja perheeltä saatu tuki tuli esiin tärkeänä ahdistuneisuudelta suojaavana tekijänä. Muita perheeseen liittyviä tekijöitä olivat muutto elämäntapahtumana sekä perheen ulkopuoliset ihmissuhteet. Perheen merkitys kehittyvän nuoren hyvinvointiin ja ahdistuneisuuteen on tunnistettu kansainvälisesti, ja sitä oli tutkittu laajalti monesta näkökulmasta. Nuorten ahdistuneisuuden yleisyyden vuoksi perhetekijöihin liittyviä interventioita tulisi jatkossa kehittää. Vanhemmuuden yksilöllisen tukemisen mahdollisuuksia perheen erilaisissa muutosvaiheissa ja nuoren tunne-elämän myrskyissä tulisi lisätä. Nuori tarvitsee henkilökohtaista tukea ja nuoren perhe tarvitsee tukea nuoren psyykkiseen oireiluun liittyen. Perheen tunneilmaston huomioimisen sekä voimavarojen tunnistamisen ja lisäämisen avulla on mahdollista ehkäistä ahdistuneisuuden pitkittyminen ahdistuneisuushäiriöksi sekä altistuminen aikuisella iällä erilaisille muille mielenterveyshäiriöille. Avainsanat: systemaattinen kirjallisuuskatsaus, perhe, perhetekijä, nuori, ahdistuneisuus SISÄLLYS 1 JOHDANTO .......................................................................................................................... 4 2 KESKEISET KÄSITTEET ................................................................................................. 6 2.1 Perhe............................................................................................................................................................. 6 2.2 Perhetekijä .................................................................................................................................................... 6 2.3 Nuori ............................................................................................................................................................ 6 2.4 Ahdistuneisuus ............................................................................................................................................. 7 3 TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYS ........................................................................ 8 4 KIRJALLISUUSKATSAUKSEN TOTEUTTAMINEN .................................................. 9 4.1 Kirjallisuushaku ........................................................................................................................................... 9 4.2 Aineiston kuvaus ........................................................................................................................................ 14 4.3 Aineiston laadunarviointi ........................................................................................................................... 15 4.4 Aineiston analyysi ...................................................................................................................................... 17 5 KIRJALLISUUSKATSAUKSEN TULOKSET .............................................................. 19 5.1 Perheen sisäiset ihmissuhteet ..................................................................................................................... 20 5.2 Perheen ulkopuoliset ihmissuhteet ............................................................................................................. 21 5.3 Vanhemmuuden olosuhteet ........................................................................................................................ 21 5.4 Perheen tuki nuorelle .................................................................................................................................. 22 5.5 Muutto elämäntapahtumana ....................................................................................................................... 23 5.6 Perheen sosioekonominen asema ............................................................................................................... 23 6 POHDINTA ......................................................................................................................... 25 6.1 Tulosten tarkastelua .................................................................................................................................... 25 6.2 Kirjallisuuskatsauksen luotettavuuden ja eettisyyden tarkastelu ................................................................ 27 7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA KEHITYSEHDOTUKSET ................................................... 31 7.1 Johtopäätökset ............................................................................................................................................ 31 7.2 Kehitysehdotukset ...................................................................................................................................... 31 7.3 Jatkotutkimusaiheita ................................................................................................................................... 32 KIRJALLISUUSKATSAUKSESSA KÄYTETYT LÄHTEET ........................................ 33 MUUT LÄHTEET ................................................................................................................. 35 LIITTEET Liite 1. Kirjallisuuskatsauksen tutkimukset Liite 2. Esimerkki analyysin etenemisestä 4 1 JOHDANTO Suomalaiset nuoret voivat yleisesti ottaen hyvin, ja myös nuorten terveystottumukset ovat muuttuneet positiiviseen suuntaan. Siitä huolimatta voidaan havaita, että nuorten pahoinvointi on lisääntynyt, kuten on myös erilainen psyykkinen oireilu. (Luopa ym. 2008.) Noin joka viides nuori kärsii mielenterveyshäiriöstä. Yksi yleisimmistä mielenterveysongelmista nuorilla on ahdistuneisuus. (Aalto-Setälä 2010.) Perhetekijöillä on osoitettu olevan yhteyttä nuorten psyykkiseen oireiluun, kuten ahdistukseen, masennukseen ja somatisointiin (Feinauer ym. 2010, Knappe 2010). Aiemmissa kotimaisissa terveys- ja hoitotieteellisissä tutkimuksissa perhetekijöiden yhteyttä on tutkittu nuoren masennukseen (Fröjd 2010) ja hyvinvointiin (Joronen 2005), mutta ei ahdistuneisuuteen. Knappen ym. (2010) kirjallisuuskatsauksessa nuorten ahdistuneisuushäiriöön yhteydessä olevia perhetekijöitä olivat varhaisen kiintymyssuhteen epävarmuus, tunneilmaisujen puute tai niiden liiallisuus, vanhemmuuteen liittyvät tekijät ja toimimaton perhe-elämä. Ajoittainen, ohimenevä ahdistuneisuus kuuluu osaksi kaikkien ihmisten elämää. On tärkeää oppia tunnistamaan ahdistuneisuuden tunne ja opetella myös löytämään keinoja sietää ja helpottaa sitä. Mielenterveyttä uhkaavan ahdistuneisuuden tunnistaminen on tärkeää, jotta nuori saa tarvitsemansa tuen ja hoidon. (Väestöliitto 2010.) Ahdistuneisuushäiriöstä puhutaan, kun se aiheuttaa nuorelle merkittävää toiminnallista haittaa tai subjektiivista kärsimystä (Ranta ym. 2001, Fröjd ym. 2009). Ahdistuneisuuden syntyyn liittyy useita tekijöitä, kuten perinnöllisyys, lapsen temperamentti, traumaattiset tapahtumat, ympäristötekijät ja perheeseen liittyvät tekijät (Knappe ym. 2010). Aalto-Setälän (2010) mukaan nuoren elämässä on useita mielenterveysongelmien mahdollisuutta lisääviä riskitekijöitä, ja toisaalta suojaavia tekijöitä, jotka vähentävät sairastuvuutta. Suojaavia tekijöitä ovat esimerkiksi hyvät lähi-ihmissuhteet. Knappen ym. (2010) katsauksessa sekä nuorten että vanhempien niukka sosiaalinen verkosto oli yhteydessä nuoren ahdistuneisuushäiriöön. Åstedt-Kurjen ym. (1999) mukaan perheen sosiaalisella verkostolla on merkittävä vaikutus koettuun terveyteen joko vahvistamalla tai heikentämällä sitä. Sosiaalisten suhteiden ylläpitoon tuo haasteita mahdollinen perheen muuttaminen. Åstedt-Kurki ym. (2008) ovat todenneet muuton paikkakunnalta toiselle koettelevan yksilön ja hänen perheensä jaksamista ja vaativan sopeutumiskykyä. Lisäksi Moilanen (2000) on 5 todennut nuoruudessa tapahtuvan muuton olevan riski identiteetin rakentumisen kannalta. Yksilöllisten riskien tunnistaminen mahdollistaa varhaisen puuttumisen nuoren henkiseen pahoinvointiin. Nuoren keskeinen kehitystehtävä varsinkin keski- ja myöhäisnuoruudessa ajatellaan olevan emotionaalinen irtautuminen vanhemmista. Perheellä on kuitenkin merkittävä vaikutus nuoren hyvinvointiin ja kehitykseen sopeutumiseen. (Fröjd 2010.) Feinauerin ym. (2010) mukaan nuori on erityisen herkkä ja vaikutusaltis oman perheensä tavalle säädellä tunteiden ilmaisua, osoittaa luottamusta, läheisyyttä, riippuvuutta ja itsenäisyyttä luodessaan ymmärrystä ihmissuhteista ja pyrkiessään itsenäistymään lapsuudenperheestään. Tässä systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa paneuduttiin niihin perhetekijöihin, jotka ovat yhteydessä nuoren itsearvioituun ahdistuneisuuteen. Tämä kirjallisuuskatsaus on osa Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikön hanketta, jolla edistetään koululaisen ja hänen perheensä terveyttä. 6 2 KESKEISET KÄSITTEET 2.1 Perhe Tilastokeskus (2014) on määritellyt käsitteen perhe seuraavalla tavalla: "Perheen muodostavat yhdessä asuvat avio- tai avoliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot sekä parisuhteensa rekisteröineet henkilöt, joilla ei ole lapsia". Tässä kirjallisuuskatsauksessa perheen käsitettä ei rajattu, vaan hyväksyttiin alkuperäistutkimuksiin osallistuneiden perheiden oma kokemus perheestään. Useissa tutkimuksissa ei oltu eritelty, keitä perheeseen kuuluu. Perheen muodostivat ainakin yksi nuori ja yksi vanhempi tai huoltaja. 2.2 Perhetekijä Fröjd (2010) on määritellyt perhetekijöiksi muun muassa perherakenteen, perheen materiaalisen ympäristön, vanhempien kasvatustavat, vanhempien kohtaamat elämäntapahtumat sekä perheenjäsenten huolen nuoren mielialasta ja käyttäytymisen muutoksesta. Myös parisuhde (Paunonen 1999), nuoren kaltoinkohtelu ja väkivalta (Taskinen 1999), perheen sosiaaliset suhteet ja vanhempien voimavarat (Pietilä 1999) arvioidaan perhetekijöiksi, jotka vaikuttavat nuoren kasvuun ja kehitykseen ja häiriöiden esiintymiseen. Perhetekijät ovat merkitsevästi yhteydessä nuorten mielenterveyden ongelmiin (Feinauer 2010, Fröjd 2010, Knappe 2010). Tässä kirjallisuuskatsauksessa perhetekijöillä tarkoitetaan niitä perheeseen liittyviä ilmiöitä ja tapahtumia, joilla todetaan olevan merkitystä nuoren normaaliin kasvuun ja kehitykseen sekä ahdistuneisuuteen. 2.3 Nuori Nuoruus käynnistyy puberteetista ja se ajoittuu yleensä ikävuosien 12–22 väliin. Nuoruusikä jaetaan kolmeen vaiheeseen: murrosikään (12–14 vuotta), varsinaiseen nuoruuteen (15–17 vuotta) sekä myöhäisnuoruuteen (18–22 vuotta). Nuoruutta leimaa jatkuva muutos. Jokaiseen ikävaiheeseen kuuluu oma kehitystehtävänsä. Lopulta kehityksellinen päämäärä on nuoren 7 itsensä ratkaisema ja itse hankittu autonomia. (Aalto-Setälä 2010.) Tässä kirjallisuuskatsauksessa nuorten ikäjakauma oli 10–20 vuotta. 2.4 Ahdistuneisuus Ahdistuneisuudella tarkoitetaan pelonsekaista tai huolestunutta tunnetilaa, johon liittyy osin tietoinen tai tiedostamaton huoli jostain nykyhetkeen tai tulevaisuuteen liittyvästä tapahtumasta. Ahdistuneisuuden luonne ja voimakkuus vaihtelevat lievästä päivittäisiin stressitilanteisiin liittyvästä jännittyneisyydestä paniikinomaisiin tai järjenvastaisiin pelkotiloihin. Vähänkin voimakkaampi ahdistuneisuus aktivoi elimistön sympaattisen hermoston. Tämän vuoksi ahdistuneisuuteen liittyy usein erilaisia somaattisia oireita, kuten sydämentykytystä, verenpaineen kohoamista, suun kuivumista, hengenahdistusta, hikoilua, ruokahaluttomuutta, palan tunnetta kurkussa, vapinaa, huimausta, silmäterien laajenemista. (Huttunen 2013.) Nuorten mielenterveyden ongelmat peittyvät usein somaattisen oireilun taakse (Aalto-Setälä & Marttunen 2007). Tässä kirjallisuuskatsauksessa ahdistuneisuudella tarkoitetaan nuoren itsensä arvioimaa mielentilaa tai mielialaa, joka haittaa arkielämää ja heikentää nuoren toimintakykyä. Ahdistuneisuus voi aiheuttaa hankaluuksia ihmissuhteissa, kouluongelmia tai emotionaalisia vaikeuksia, jopa itsetuhoista käyttäytymistä. 8 3 TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYS Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää nuorten ahdistuneisuuteen liittyviä perhetekijöitä. Tavoitteena oli tutkitun tiedon avulla lisätä tietämystä siitä, mitkä esimerkiksi perhehistoriaan, perheen vuorovaikutukseen tai perheen sosioekonomiseen tilanteeseen liittyvät tekijät ovat yhteydessä nuoren ahdistuneisuuteen. Tavoitteena oli lisätä lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä kanssa työskentelevien terveydenhuollon ammattilaisten ymmärrystä perheen merkityksestä nuoren kehitykseen ja mielenterveyden häiriöihin, kuten ahdistuneisuuteen. Tiedon avulla ammattilaiset voivat tukea nuoria ja heidän perheitään entistä paremmin sekä ennaltaehkäisevästi että ongelmien jo ilmennyttyä. Tutkimuskysymyksenä oli: Minkälaiset perhetekijät ovat yhteydessä nuoren itsearvioituun ahdistuneisuuteen? 9 4 KIRJALLISUUSKATSAUKSEN TOTEUTTAMINEN Systemaattisella kirjallisuuskatsauksella tarkoitetaan teoreettisen tutkimuksen piiriin kuuluvaa menetelmää, jonka avulla järjestelmällisesti ja kriittisesti kerätään ja analysoidaan jo olemassa olevaa tietoa (Kääriäinen & Lahtinen 2006, Stolt & Routasalo 2007, Tuomi & Sarajärvi 2009). Kirjallisuuskatsaus suunniteltiin ja toteutettiin siten, että se voidaan toistaa. Lukija voi seurata kaikkia kirjallisuuskatsauksen vaiheita raportista. Kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku tehtiin systemaattisesti, ja se tuotti runsaasti viitteitä, joista suurin osa oli epäolennaisia tälle kirjallisuuskatsaukselle. Viitteitä valittiin tarkempaan tarkasteluun ensin otsikon ja sitten tiivistelmän (Pudas-Tähkä & Axelin 2007) perusteella. Kirjallisuuskatsauksen analyysiyksiköksi määriteltiin ajatuskokonaisuus tai lause, mikäli se sisälsi vastauksen tutkimuskysymykseen. Aineistoa läpi käytäessä pysyteltiin tutkimuskysymyksessä, jotta aineistosta löytyivät kirjallisuuskatsaukselle olennaiset tulokset. Vain tutkimuskysymyksen kannalta kiinnostava aineisto (Stolt & Routasalo 2007, Tuomi & Sarajärvi 2009) otettiin mukaan kirjallisuuskatsaukseen. 4.1 Kirjallisuushaku Ennen varsinaista tiedonhakua tutkimuskysymykseen liittyviä käsitteitä testattiin elektronisten koehakujen avulla Cinahl-, Medic- ja Medline-tietokannoissa. Tietokantojen valitsemista sekä sisäänotto- ja poissulkukriteerien määrittelemistä ohjasi tutkimuskysymys (ks. Meline 2006). Tutkimuskysymystä perhetekijöiden yhteydestä nuorten itsearvioituun ahdistuneisuuteen voidaan tarkastella poikkitieteellisesti. Aihetta käsitellään sekä terveystieteiden että käyttäytymistieteiden piirissä. Tämän kirjallisuuskatsauksen hakuja tehtiin Nelli-portaalissa seuraavissa terveystieteiden tietokannoissa: Cinahl, Medic ja Medline. Käyttäytymistieteiden osalta käytettiin Eric- ja Psycinfo-tietokantoja. Tiedonhaun suunnitelma sisälsi hakustrategian, eli käytettävät hakusanat, suunnitelman käytettävistä tietokannoista sekä sisäänotto- ja poissulkukriteerien määrittelyn (Meline 2006, Stolt & Routasalo 2007). Esioletuksena oli, että nuorten ahdistus olisi paljon tutkittu aihe, ja siitä löytyisi runsaasti viitteitä. Melinen (2006) mukaan rajaus onkin hyvä suunnitella tutkimuskysymyksen mukaan, ja rajausta tulee peilata tutkimuskysymykseen hakuprosessin 10 jokaisessa vaiheessa. Yleisenkään aiheen kohdalta rajausta ei kannata tehdä liian rajoittavaksi, sillä se voi jättää merkityksellisiä tutkimuksia pois kirjallisuuskatsauksesta. Nuorten ahdistuksen suhteen sopivien rajauskriteereiden löytäminen oli tasapainoilemista yhtäältä liian rajoittavien ja toisaalta liian löyhien kriteereiden välillä. Ikärajaus osoittautui haasteelliseksi. Vaikka aluksi määriteltyihin poissulkukriteereihin sisältyi nuoruuden ikärajaus 13–17/18 (tietokannasta riippuen) tutkimuksiin tarkemmin tutustuttaessa huomattiin, että ikärajaus sulki kirjallisuuskatsauksesta useita sopivia tutkimuksia pois. Ikärajausta oli vielä mahdollista muuttaa kokotekstien luku- ja arviointivaiheen aikana. Ikärajausta laajennettiin 10–20-vuotiaisiin. Tuossa vaiheessa kaikki viitteet käytiin uudestaan läpi (Meline 2006). Kirjallisuuskatsauksen sisäänotto- ja poissulkukriteerit kuvataan taulukossa 1. Taulukko 1. Kirjallisuuskatsauksen sisäänotto- ja poissulkukriteerit SISÄÄNOTTOKRITEERIT POISSULKUKRITEERIT -Vastaa tutkimuskysymykseen -Kieli suomi tai englanti -Tieteellinen artikkeli -Vertaisarvioitu julkaisu -Julkaistu 2004–2014 -Jos kyseessä on hoito tai terapia, otetaan mukaan siinä tapauksessa, että diagnoosia ei vielä ole -Kokoteksti saatavilla - Ei koske 10–20 -vuotiaita - Koskee diagnosoitua ahdistuneisuushäiriötä tai sen hoitoa (anxiety disorder, generalized anxiety, separation anxiety, social anxiety) - Koskee muun sairauden aiheuttamaa ahdistusta nuorelle itselleen - Koskee geeni- tai lääketutkimuksia - Kirjallisuuskatsaus - Ei ole tieteellinen artikkeli - Ei vastaa tutkimuskysymykseen väkivalta, kaltoinkohtelu, itsemurha, sosiaalinen stressi, syrjintä, uniongelmat, vuorovaikutustaidot, raskaus, kulttuuri, päihteet, terrorismi, ylipaino, oikomishoito, kuolemanpelko, ei perhetekijää, rikollisuus, koeahdistus, internet-riippuvuus, masennus, syömishäiriö, palovamma, adoptio, tupakointi, keinohedelmöitys Kirjallisuuskatsauksen hakusanat valittiin jokaisen tietokannan omista asiasanoista. Hakusanojen valinnassa konsultoitiin kirjaston informaatikkoa. Hakusanoina käytettiin suomen- ja englanninkielisiä sanoja perhe, ahdistus, nuori, family, anxiety, distress ja adolescent. Näitä sanoja katkaistiin katkaisumerkillä. Cinahlissa sekä Medlinessa familysanaa käytettiin explode- toiminnolla. Kaikissa tietokannoissa käytettiin asiasanoja. Medline ja Psycinfo eivät tunteneet distress- asiasanaa, mutta sitä käytettiin vapaasanana. 11 Cinahl-tietokannassa hakusanoina käytettiin asiasanana family explode- toiminnolla ja otsikossa sanoja anxiet* ja distress*. Tuloksena saatiin 1238 viitettä. Tietokantarajauksilla hakutulos supistui seuraavasti: ikärajaus 13–18-vuotiaat (n=287), englanninkieli (n=279), vertaisarvioitu (n=274), kokoteksti saatavilla (n=103) ja julkaistu vuosina 2004–2014 (n=76), joista otsikon ja tiivistelmän perusteella jatkotarkasteluun valittiin 4. Kokotekstien lukemisen ja laadunarvioinnin jälkeen Cinahl-tietokannasta valittiin 2 tutkimusta kirjallisuuskatsaukseen. Medic-tietokannassa hakusanoina käytettiin famil*, anxiet*, distress*, ahdistu* ja perhe*. Näillä hakusanoilla tulokseksi saatiin 30 viitettä. Tietokantarajauksilla hakutulos supistui seuraavasti: kokoteksti saatavilla (n=21) ja julkaistu vuosina 2004–2014 (n=19). Näistä valittiin otsikon ja tiivistelmän perusteella jatkotarkasteluun yksi kotimainen väitöskirjatutkimus, joka jäi pois lopullisesta katsauksesta. Medline-tietokannassa hakusanoina käytettiin asiasanana family explode- toiminnolla ja otsikossa sanoja anxiet* ja distress*. Tuloksena saatiin 2981 viitettä. Tietokantarajauksilla hakutulos supistui seuraavasti: ikärajaus 13–18-vuotiaat (n=961), englanninkieli (n=917), kokoteksti saatavilla (n=166), ja julkaistu vuosina 2004–2014 (n=72). Näistä yksi oli päällekkäinen Cinahl-tietokannan kanssa, joten tulokseksi jäi yhteensä 71 viitettä. Lopullista valintaa koskien tutkijoilla oli näkemysero yhden tutkimusartikkelin valinnasta. Keskustelun myötä näkemys muuttui yhteneväiseksi. Otsikon, tiivistelmän, kokotekstien lukemisen ja laadunarvioinnin jälkeen katsaukseen valittiin 5 tutkimusta. Psycinfo- ja Eric -tietokantahaku tehtiin tietokannat yhdistettyinä kahdella eri kerralla. Ensimmäisellä kerralla hakusanoina käytettiin asiasanana famil* ja otsikossa sanoja anxiet* ja distress*. Tuloksena saatiin 2090 viitettä. Tietokantarajauksilla hakutulos supistui seuraavasti: ikärajaus 13–17-vuotiaat (n=389), suomen- tai englanninkieli (n=366), vertaisarvioitu (n=289) ja julkaistu vuosina 2004–2014 (n=182), joista 7 oli päällekkäisiä muiden tietokantojen kanssa. Ensimmäisestä hakukerrasta jäi (n=175) viitettä. Otsikon ja tiivistelmän perusteella jatkotarkasteluun valittiin 18 viitettä. Kokotekstien lukemisen ja laadunarvioinnin jälkeen katsaukseen valikoitui 6 tutkimusta. 12 Toisella hakukerralla tietokantahakua laajennettiin Psycinfossa ja Ericissä siten, että hakusanoina olivat famil*, adolescen* ja anxiet*. Näistä famil* sijoitettiin otsikkoon ja adolescen* ja anxiet* asiasanoiksi. Tulokseksi saatiin 555 viitettä. Tietokantarajauksilla hakutulos supistui seuraavasti: suomen- tai englannin kieli (n=522) ja julkaistu vuosina 2004–2014 (n=340). Tästä hausta poistettiin ensimmäisen hakukerran tulokset NOT-käskyllä, jolloin hakutulokseksi jäi (n=289). Näistä hyväksyttiin otsikon ja tiivistelmän lukemisen perusteella jatkotarkasteluun 11, joista kokotekstien ja laadunarvioinnin jälkeen katsaukseen 5. Kaikki valitut artikkelit olivat Psycinfo-tietokannasta. Kahdelta hakukerralta Psycinfotietokannasta katsaukseen valittiin yhteensä 11 tutkimusta. Elektronisten hakujen lisäksi tehtiin käsihakuja vertaisarvioituihin tieteellisiin julkaisuihin. Tampereen yliopiston kirjastossa käytiin läpi Hoitotiede- ja Tutkiva Hoitotyö -lehtien vuosikerrat 2003–2014. Psykologia lehden vuosikerrat 2004–2012 käytiin yksitellen läpi Arto artikkeliviitetietokannassa. Katsauksesta karsiutuneiden tutkimusartikkeleiden ja kirjallisuuskatsausten sisällysluetteloita käytiin läpi. Lisäksi käytiin läpi ahdistusta ilmiönä painottavan tieteellisen julkaisun Anxiety, Stress & Coping sisällysluettelo vuosilta 2004– 2014. Manuaalihaussa ei löytynyt uusia viitteitä. Kokotekstit luettiin ja arvioitiin yhteensä 39 tutkimusartikkelista ja väitöskirjasta, joista katsaukseen valikoitui 18 kpl. Eniten tutkimuksia (n=9) karsiutui pois sen vuoksi, että masennusta ja ahdistusta ei oltu mittauksissa eroteltu toisistaan. Kirjallisuushaku on esitetty kuviossa 1. 13 Tutkimuskysymys: Minkälaiset perhetekijät ovat yhteydessä nuoren itsearvioituun ahdistuneisuuteen? Hakusanat: (anxiet* or distress* or ahdistus*) AND (famil* or perhe*) Tietokanta rajattu hakutulos (n=630): Cinahl (n=76 ) Medic (n=19 ) Medline (n=71) Psycinfo + Eric (n=464) Sisäänottokriteerit: Tieteellinen artikkeli Vastaa tutkimuskysymykseen eli sisältää tietoa perhetekijöistä, jotka ovat yhteydessä nuorten itsearvioituun ahdistuneisuuteen Julkaistu 1/2004 jälkeen, kokoteksti saatavilla Kieli englanti tai suomi Hakutulos kokonaisuudessaan ennen tietokantarajausta N=6894 Tietokantarajaukset: Käsittelee 13–17/18 -vuotiaita (n= 4672) Suomen- tai englanninkielinen (n=108) Vertaisarvioitu (n=82) Kokoteksti saatavilla (n=931) Julkaistu vuosina 2004–2014 (n=412) Päällekkäiset viitteet (n=59) Rajattu hakutulos N=630 Poissulkukriteerit: Ei koske 10-20-vuotiaita (n=207) Koskee diagnosoitua ahdistuneisuushäiriötä tai sen hoitoa (anxiety disorder, generalized anxiety, separation anxiety, social anxiety) (n=145) Koskee muun sairauden aiheuttamaa ahdistusta nuorelle itselleen (n=61) Koskee geeni- tai lääketutkimuksia (n=23 ) Kirjallisuuskatsaus (n=4) Ei ole tieteellinen artikkeli (n=31 ) Ei vastaa tutkimuskysymykseen (n=120) Otsikon ja abstraktin perusteella valitut N=39 väkivalta, kaltoinkohtelu, itsemurha, sosiaalinen stressi, syrjintä, uniongelmat, vuorovaikutustaidot, raskaus, kulttuuri, päihteet, terrorismi, ylipaino, oikomishoito, kuolemanpelko, ei perhetekijää, rikollisuus, koeahdistus, internet-riippuvuus, masennus, syömishäiriö, palovamma, adoptio, tupakointi, keinohedelmöitys Poissulkukriteerit Ei vastaa tutkimuskysymykseen: -ahdistus liittyy perheenjäsenen sairauteen (n=5) -masennusta ja ahdistusta ei eroteltu (n=9 ) -ahdistusta ei eroteltu muista oir.tai käytöshäiriöstä (n=4 ) -kyseessä sosiaalinen ahdistus (n= 2) -perheväkivalta (n=1 ) Valinnat tietokannoittain: Cinahl (n = 2), Medline (n = 5), PsycINFO (n = 11), Medic (n = 0) Tietokannoista kokotekstin ja laadunarvioinnin perusteella valitut (n= 18) YHTEENSÄ n = 18 Kuvio 1. Kirjallisuuskatsauksen hakukaavio 14 4.2 Aineiston kuvaus Kirjallisuuskatsauksen aineisto koostui 18 tieteellisestä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista, jotka kaikki raportoivat kvantitatiivisia tutkimuksia. Tutkimukset oli julkaistu vuoden 2006 aikana tai sen jälkeen. Vuosien 2007–2013 aikana tutkimuksia oli julkaistu tasaisesti 1–3 kpl vuosittain. Uusin tutkimus oli vuodelta 2013. Aineisto on peräisin monitieteisistä julkaisuista. Hoitotieteellisistä julkaisuista ei löytynyt kirjallisuuskatsaukseen soveltuvia artikkeleita. Artikkeleista neljä (1, 7, 10, 16) oli julkaistu monitieteisissä laaja-alaisissa julkaisuissa, joiden tutkimusilmiöt painottuvat lapsuuteen, nuoruuteen, kasvuun aikuiseksi ja sosiaalistumiseen. Kaksi artikkelia (2, 9) oli julkaistu kulttuurin merkitystä mielenterveyteen tähdentävissä julkaisussa. Neljä artikkelia (3, 4, 13, 17) oli julkaistu psykologiaa, kehityspsykologiaa ja perhetutkimusta painottavissa julkaisuissa. Yksi artikkeli (5) oli julkaistu sosiologisessa julkaisussa. Viisi artikkelia (6, 8, 12, 14, 15) oli julkaistu psykiatriaa ja sosiaalipsykiatriaa painottavissa julkaisuissa. Kaksi artikkelia (11, 18) oli julkaistu ahdistuksen, masennuksen ja stressin tutkimukseen monitieteisesti keskittyvissä julkaisuissa. Kotimaisia tutkimuksia perhetekijöiden yhteydestä nuorten ahdistuneisuuteen ei löytynyt tämän kirjallisuuskatsauksen systemaattisessa hakuprosessissa. Maantieteellisesti eniten alkuperäistutkimuksia oli Yhdysvalloista (n=11). Eurooppalaisista (n=4) tutkimuksista 2 oli hollantilaisia, 1 saksalainen ja 1 kroatialainen. Tutkimuksia oli myös Uudesta-Seelannista (n=1), Australiasta (n=1) ja Kiinasta (n=1). Tutkimuksiin osallistujien määrä (n) vaihteli 153:sta 6935:een. Alle 500 osallistujan otoksia oli 11:ssä tutkimuksessa ja yli 500 osallistujan otoksia oli 7:ssä. Pitkittäistutkimuksia oli 8 (3, 5, 7, 11, 13, 14, 15, 18) ja poikittaistutkimuksia oli 10 (1, 2, 4, 6, 8, 9, 10, 12, 16, 17). Keskimääräinen vastausprosentti oli 75,8. Alhaisin vastausprosentti oli pitkittäistutkimuksessa, jonka otoksena oli syntymäkohortti. Nuorten aineistoissa tyttöjä ja poikia osallistui keskimäärin yhtä paljon. Vastausprosentit vaihtelivat 45 % – 99 %. Kirjallisuuskatsauksen tutkimuksista on esitetty yhteenveto liitteessä 1. 15 4.3 Aineiston laadunarviointi Aineiston laadunarviointi tehtiin käyttäen apuna soveltuvin osin Joanna Briggs Instituten “Kriittisen arvioinnin tarkistuslistaa kuvailevalle tutkimukselle/ tapaussarjalle” (The Joanna Briggs Institute 2011a). Laadunarviointi tehtiin pisteyttämällä tutkimukset tarkistuslistan mukaisesti, ja sen suoritti kaksi tutkijaa erikseen. Työn edetessä laadunarvioinnin yksityiskohdista keskusteltiin, lähinnä tilastollisten menetelmien arvioinnista ja eri ryhmien keskinäisestä vertailusta. Lopullinen laadunarvioinnin pistemäärä on keskiarvo tutkijoiden antamasta pisteytyksestä. Kaikki (n=18) tutkimukset osoittautuivat hyvin raportoiduiksi. Pisteytys vaihteli välillä 6/7–7/7. Yhtään tutkimusta ei tarvinnut hylätä laadun vuoksi. Kirjallisuuskatsaukseen alkuperäistutkimusten otantamenetelmiä voisi pääsääntöisesti kuvailla näennäisesti satunnaistetuiksi otannoiksi (pseudo random sample) (The Joanna Briggs Institute 2011b), joissa otoksiin oli valittu tutkimuskysymykselle sopivat, tarpeeksi kattavat ja perustellusti valikoidut tiedonantajat (Ronkainen ym. 2011). Tutkimuksissa oli pyritty populaation edustavuuteen siten, että asiaa oli kysytty niiltä, joita kulloinenkin tutkimuskysymys koski, esimerkiksi maahanmuuttajilta (2) tai vähävaraisilta terveyspalveluiden käyttäjiltä (18). Kolmessa tutkimuksessa (5, 11, 15) otoksena oli kohortti tai kohortista jatkovalikoitu otos. Koululaistutkimuksissa valikointia tehtiin esimerkiksi siten, että tutkimukseen valittiin tietyn maakunnan alueelta keskenään eritasoisiksi arvioituja kouluja (8). Chung ym. (3) tutkimuksessa oli valittu Los Angelesin alueelta kolme keskenään erilaista koulua, joiden oppilaiden sosioekonominen ja etninen rakenne vastasivat laajemman alueen sosioekonomista ja etnistä rakennetta. Edellä mainitun tyyppisissä koululaistutkimuksissa kyselylomakkeet jaettiin kaikille oppilaille. Kaikissa katsauksen tutkimuksissa oli kuvattu otannat valintakriteereineen. Alkuperäistutkimusten yleisimmät taustatekijät olivat ikä (2, 11, 16, 18), sukupuoli (2, 5, 11, 16, 18), perheen tulotaso (5, 7, 14, 16), vanhempien koulutus (7, 8, 12, 15) ja perherakenne (6, 8, 12). Muita taustatekijöitä olivat esimerkiksi kieli (2, 6), etnisyys (6, 18) tai sisarusten lukumäärä (8). Kahdessa tutkimuksessa (9, 10) ei ollut mainintaa taustatekijöistä. Alkuperäistutkimuksissa käytettiin useita mittareita. Kaikki tutkimuksissa raportoidut mittarit oli validoitu. Perhetekijöihin liittyvillä mittareilla pyrittiin saamaan selville esimerkiksi perhesuhteita ja konflikteja, joista esimerkkinä on FES (The family environmental scale) (9). 16 Vanhemmat vastasivat CONOR kyselyyn (Mental health index) (12) sekä BDI- (Beck depression inventory) (13) ja AAS kyselyihin (adult attachment scale) (13). Vanhemmilta kysyttiin myös alkoholin kulutuksesta ja sen väärinkäytöstä, sosiaalisesta verkostosta, perherakenteesta ja parisuhteesta (12). Nuorten kohdalla perhetekijöitä mittaava mittari oli esimerkiksi CRPBI (Children's report of parent behavior inventory) (13). Tutkimuksissa käytetyistä erilaisista ahdistusmittareista yleisimmin käytettyjä olivat HSCL (The Hopkins symptoms checklist) (1, 2, 9) ja YSR (Youth self report) (11, 13, 18). Mittareiden lisäksi Schwartz ym. (14) tutkimuksessa käytettiin videoitua vuorovaikutustehtävää ja psykososiaalista arviota. Alkuperäistutkimusten laadunarvioinnissa arvioitiin myös sitä, onko ryhmien välinen vertailu kuvattu riittävästi (The Joanna Briggs Institute 2011b). Eniten vertailua oli tehty tyttöjen ja poikien välillä (1, 3, 9, 10, 11, 12, 13, 17). Muita vertailtuja ryhmiä olivat esimerkiksi ikäryhmät (10, 11, 12, 16), etnisyys (1, 2, 6), erilaiset perherakenteet (5) ja vanhemman sukupuoli (14). Myös eri mittauskertoja oli vertailtu (7, 15). Kaikissa kirjallisuuskatsauksen tutkimuksissa oli tehty ryhmien välistä vertailua. Aineiston keräyksen luotettavuus vaikuttaa tutkimuksen luotettavuuteen (The Joanna Briggs Institute 2011b, Ronkainen ym. 2011). Tämän kirjallisuuskatsauksen alkuperäistutkimusten aineistoista suurin osa (n=13) oli kerätty koululuokassa opettajan tai tutkijoiden valvonnassa. Niissä tutkimuksissa, joihin myös vanhemmat osallistuivat, kyselylomakkeet lähetettiin nuorten mukana kotiin täytettäväksi, tai vanhempia haastateltiin. Muut aineiston keräystavat olivat henkilökohtainen tapaaminen kotona tai yliopistolla (n=3), kyselylomakkeen täyttö itsenäisesti kotona ja sen jälkeen tehtävä lomakkeeseen perustuva haastattelu (n=1) sekä postitettava kyselylomake (n=1). Postitettava kyselylomake on siinä mielessä voinut heikentää alkuperäistutkimuksen luotettavuutta, että tutkija ei ole voinut todeta, että vastaaja on itse täyttänyt kyselylomakkeen. Kaikkien (n=18) tutkimusten analyysimenetelmät ja analyysin vaiheet oli kuvattu. Analyysien apuna oli käytetty tilastollisia menetelmiä ja tilastollisista tietokoneohjelmista esimerkiksi SPSS:ää. Muuttujia oli esitelty analyysitaulukoissa. Käytettyjä menetelmiä olivat esimerkiksi korrelaatioanalyysi ja ristiintaulukointi, khin neliötesti ja yksisuuntainen ANOVA. Tutkimusten reliabiliteettia esiteltiin mittareiden sisäistä yhteneväisyyttä mittaavan Cronbachin alfan avulla (Ronkainen ym. 2011). 17 4.4 Aineiston analyysi Kirjallisuuskatsauksen aineisto kuvaa tutkittavaa ilmiötä ja aineiston analyysissä on kyse tiivistetyn ja selkeän kuvan muodostamisesta tutkittavasta ilmiöstä. Sisällönanalyysillä aineisto järjestetään kadottamatta sen sisältämää informaatiota. (Tuomi & Sarajärvi 2009.) Jotta voidaan tehdä johtopäätöksiä katsauksen tuloksista, pitää tuloksista ensin tehdä yhteenveto (Aveyard 2010). Aineiston analyysissä tutkija on avainasemassa. Hän tulkitsee ja käsitteellistää aineistoaan oman tietämyksensä ja ymmärryksensä avulla. Aineiston analyysi on prosessi. (Ronkainen ym. 2011.) Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymys ohjasivat aineiston analyysiä. Aineistosta etsittiin tutkittavaa ilmiötä kuvaavia lauseita ja tekstin osia, joita kutsutaan myös merkitys- tai analyysiyksiköiksi. (Kylmä & Juvakka 2007). Tämä kirjallisuuskatsaus analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tuomen ja Sarajärven (2009) mukaan tällöin yhdistellään käsitteitä ja näin saadaan vastaus tutkimustehtävään. Sisällönanalyysissä tutkija käyttää tulkintaa ja päättelyä edetessään empiirisestä aineistosta kohti käsitteellisempää näkemystä tutkittavasta ilmiötä. Aineistolähtöinen sisällönanalyysi on kolmivaiheinen prosessi. Ensimmäisessä vaiheessa aineisto pelkistetään, mikä tarkoittaa informaation tiivistämistä tai jakamista osiin. Tutkimustehtävä ohjaa pelkistämistä ja aineistosta etsitään tutkimustehtävälle olennaiset ilmaukset. (Tuomi & Sarajärvi 2009.) Tässä kirjallisuuskatsauksessa tutkijat etsivät artikkeleista alkuperäisilmaisuja, joista löytyi vastaus tutkimuskysymykseen, eli niitä perhetekijöitä, jotka olivat yhteydessä nuoren ahdistuneisuuteen. Analyysin toisessa vaiheessa aineisto klusteroidaan eli ryhmitellään käymällä läpi alkuperäisilmaukset. Samaa asiaa tarkoittavat käsitteet ja pelkistetyt ilmaukset ryhmitellään, ja sisällöllisesti samankaltaiset pelkistetyt ilmaukset voidaan yhdistää samaan luokkaan. Luokka nimetään, ja sen tulee kattaa kaikki sen alle tulevat pelkistetyt ilmaukset. Ryhmittelyä voidaan jatkaa muodostamalla alaluokista yläluokka tai -luokkia. (Kylmä & Juvakka 2007.) 18 Seuraavassa vaiheessa valikoidaan tutkimuksen kannalta olennainen tieto. Tätä kutsutaan käsitteellistämiseksi eli abstrahoinniksi. (Tuomi & Sarajärvi 2009.) Abstrahointia tapahtuu itse asiassa limittäin pelkistyksen ja ryhmittelyn aikana (Kylmä & Juvakka 2007). Siinä alkuperäisinformaation kielelliset ilmaukset yhdistetään teoreettisiksi käsitteiksi ja johtopäätöksiksi (Tuomi & Sarajärvi 2009). Näin rakennetusta yhteenvedosta, induktiivisesta aineistonkäsittelystä, muodostuu vastaus tutkimuksen tarkoitukseen ja tutkimuskysymykseen (Kylmä & Juvakka 2007). Tutkijat toimivat joka vaiheessa ensin itsenäisesti ja sen jälkeen vielä yhdessä. Samankaltaisia nuoren perheeseen liittyviä tekijöitä sisältävät alkuperäisilmaisut pelkistettiin. Pelkistykset (n=57) tulostettiin paperille ja ne leikattiin pöydälle ryhmittelyä varten. Alaluokat nimettiin, ja sen jälkeen tutkijat yhdessä vertasivat, olivatko yhtä mieltä ryhmittelystä. Keskustelun perusteella päädyttiin muodostamaan 16 alaluokkaa ja edelleen alaluokat yhdistettiin 6 yläluokaksi. Analyysivaiheessa tutkijat palasivat useita kertoja alkuperäisilmausten pariin lukien tutkimusten tuloskappaleita pohtien ala- ja yläluokkien käsitteistämistä ja samaa tarkoittavien ilmaisujen yhdistämistä keskustellen mielessään aineiston kanssa ja reflektoiden tätä toisen tutkijan kanssa. Esimerkki analyysin etenemisestä on esitetty liitteessä 2. 19 5 KIRJALLISUUSKATSAUKSEN TULOKSET Nuorten itsearvioidun ahdistuneisuuden taustalla vaikuttavia perhetekijöitä olivat perheen sisäiset ihmissuhteet, perheen ulkopuoliset ihmissuhteet, vanhemmuuden olosuhteet, perheen tuki nuorelle, muutto elämäntapahtumana sekä perheen sosioekonominen asema. Tulokset on esitetty kuviossa 2. Perheen sisäiset ihmissuhteet Perheen yhtenäisyys Riitaisuus ja jännitteet perheen sisäisissä ihmissuhteissa Perheen sisäinen vuorovaikutus Perheen ulkopuoliset ihmissuhteet Vanhemmuuden olosuhteet Perheen tuki nuorelle Nuoren sosiaalinen verkosto Vanhemmuuden käytännöt Perheeltä tai vanhemmilta saatu tuki Perheen sosiaalinen verkosto Vanhempien stressi Perheen tuen puute Vanhemman henkinen väkivalta ja agressiivisuus Parisuhdeongelmat Vanhempien päihteiden käyttö Kuvio 2. Nuoren ahdistuneisuuteen liittyvät perhetekijät Muutto elämäntapahtumana Muutto toiselle paikkakunnalle Muutto toiseen kulttuuriin Perheen sosioekonominen asema Taloudellinen asema Sosiaalinen asema Perherakenne 20 5.1 Perheen sisäiset ihmissuhteet Perheen sisäiset ihmissuhteet ilmenivät perheen yhtenäisyytenä, riitaisuutena ja jännitteinä perheen sisäisissä suhteissa sekä perheen sisäisenä vuorovaikutuksena. Perheen heikko yhtenäisyys oli yhteydessä nuoren lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen (9). Lisäksi perheen heikko yhtenäisyys yhdistettynä perheen voimakkaaseen keskinäiseen riippuvuuteen oli yhteydessä lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen (9). Sen sijaan perheen vahva yhtenäisyys oli yhteydessä nuoren vähentyneisiin ahdistuneisuuden oireisiin (1). Nuoret, jotka määrittelivät itsensä itsenäisiksi ja vähemmän perheestä riippuvaisiksi, kuvasivat perheen yhteenkuuluvuuden voimakkaammaksi ja ahdistuneisuuden vähäisemmäksi (9). Positiiviset perhesuhteet, kuten perheeseen sitoutumisen aste ja apu olivat osittain yhteydessä muuton jälkeiseen uuteen kulttuuriin sopeutumiseen ja siihen liittyvään nuoren vähentyneeseen ahdistuneisuuteen sekä täysin yhteydessä alkuperäiseen kulttuuriin sopeutumiseen ja nuoren vähentyneeseen ahdistuneisuuteen (2). Riitaisuus ja jännitteet perheen sisäisissä suhteissa olivat yhteydessä nuoren lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen (1, 3, 4, 16). Nuorten konfliktit varsinkin vanhempien kanssa lisäsivät nuorten ahdistuneisuuden oireita (1, 3, 4, 16). Nuoret kuvasivat ahdistuneisuuden oireiden lisääntyvän niinä päivinä, jolloin perheessä oli konflikti (3). Sekä nuorten itsensä että heidän äitiensä raportoima perhekonflikti oli yhteydessä lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen niillä nuorilla, jotka kuvasivat olevansa vain vähän uskonnollisia (4). Sen sijaan niillä nuorilla, jotka rukoilivat, lukivat uskonnollista kirjallisuutta ja katselivat tai kuuntelivat uskonnollisia ohjelmia, äitien raportoima perhekonflikti ei ollut yhteydessä ahdistuneisuuden lisääntymiseen (4). Perhesysteemin toimimattomuuden raportoitiin olevan riski nuoren kasvavaan ahdistuneisuuteen esipuberteetti-iässä, mutta ei enää myöhemmässä nuoruudessa (15). Perhesysteemin toimimattomuus ilmeni huonona tunnelmana, huolista keskustelun välttelemisenä, luottamuksen puutteena, kyvyttömyytenä näyttää tunteitaan, perheenjäsenten hyväksymisen vaikeutena ja perheen toiminnan suunnittelemisen vaikeutena. Perheen sisäinen vuorovaikutus todettiin useassa tutkimuksessa merkittäväksi ahdistuneisuuteen vaikuttavaksi tekijäksi (2, 5, 6, 16). Vähäinen nuoren ongelmista keskustelu ja niiden jakaminen (6), kuten myös vanhemman liiallinen läheisyys (16), olivat yhteydessä nuoren lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen. Huonot välit isäpuolen kanssa 21 saattoivat lisätä nuoren ahdistuneisuutta (5). Sen sijaan läheiset suhteet nuoren ja toisen tai molempien vanhempien välillä olivat yhteydessä nuoren vähäisempään ahdistuneisuuteen (5). Positiiviset perhesuhteet ja vanhempien tyytyväisyys nuoreen olivat yhteydessä nuorten vähentyneeseen ahdistuneisuuteen (2). 5.2 Perheen ulkopuoliset ihmissuhteet Perheen ulkopuoliset ihmissuhteet käsitti nuoren sosiaaliseen verkoston ja vanhempien sosiaaliseen verkoston. Nuorilla, joilla oli vähän ystäviä sekä vähäiset kontaktit sukulaisiin, raportoitiin olevan enemmän ahdistuneisuutta kuin vertaisilla, joilla oli laajempi sosiaalinen verkosto (6). Vanhemmat raportoivat perheen ulkopuolisten ihmissuhteiden puuttumisen tai vähäisyyden olevan yhteydessä nuoren ahdistuneisuuteen (12). Vanhempien sosiaalisen verkoston niukkuus oli yhteydessä nuorten ahdistuneisuuden lisääntymiseen (12). Kyseisessä tutkimuksessa sosiaalinen verkosto sisälsi vanhempien kokemuksia naapureiden taholta saadusta tuesta ja vanhempien sosiaalisista suhteista. 5.3 Vanhemmuuden olosuhteet Vanhemmuuden olosuhteet käsitti vanhemmuuden käytännöt, vanhempien stressin, vanhemman henkisen väkivallan ja aggressiivisen käytöksen, parisuhdeongelmat sekä päihteiden käytön. Vanhemmuuden käytännöt sisälsi ajatuksen positiiviseksi luonnehditusta vanhemmuudesta. Vanhemmista välittyvän harmonian, turvan, lämmön, auktoritatiivisuuden sekä suvaitsevaisuuden kuvailtiin olevan yhteydessä nuoren vähäisempään ahdistuneisuuteen (8). Vanhempien eri syistä johtuvalla stressillä oli yhteys nuoren kasvavaan ahdistuneisuuteen (12). Vanhemmuuden raskaudesta tai vaikeudesta aiheutuvan stressin raportoitiin vaikuttavan nuoreen nykyhetkessä sekä myös tulevaisuudessa ahdistuneisuutta lisäävästi (15). Nuoret kuvasivat perheessä ilmenevää vanhemman henkistä väkivaltaa ja aggressiivisuutta. 22 Vanhemman aggressiivinen käytös nuorta kohtaan ja pilkalliset kommentit olivat yhteydessä nuoren lisääntyneisiin ahdistuneisuuden oireisiin (14). Nuoren kokema torjunta isän taholta oli yhteydessä ahdistuneisuuden oireiden kehittymiseen, ja jo olemassa olevien oireiden lisääntymiseen (13, 17). Myös vanhempien parisuhdeongelmien kuvailtiin heijastuvan nuorten hyvinvointiin. Vanhempien välinen jännite ja ristiriidat olivat yhteydessä nuoren ahdistuneisuuden lisääntymiseen (3, 13). Lisäksi nuoret raportoivat vanhempien päihteiden käytön ja vanhempien näkemisen päihtyneenä olevan yhteydessä lisääntyneeseen ahdistukseen (12). 5.4 Perheen tuki nuorelle Perheen tuki nuorelle sisälsi perheeltä tai vanhemmilta saadun tuen sekä perheen tuen puuttumisen. Perheeltä ja vanhemmilta saatu tuki todettiin useassa tutkimuksessa (2, 5, 6, 7, 8, 16) nuorta ahdistuneisuudelta suojaavaksi tekijäksi. Vanhempien tukea kuvailtiin luottamuksena nuoreen, rakkauden tunteena nuorta kohtaan ja keskusteluna nuoren kanssa hänen elämästään (7). Myös perheen sisäinen hauskanpito koettiin vanhempien antamaksi tueksi (2). Positiiviset perhesuhteet loivat edellytyksiä vanhempien antamalle tuelle (2). Vanhempien antama taloudellinen ja emotionaalinen tuki, joka käsitti vanhempien avuliaisuuden silloin, kun nuori tarvitsi rahaa tai hänellä oli huolia, vähensi ahdistuneisuutta (2). Nuoret kokivat ahdistuneisuudelta suojaavaksi tekijäksi sen, että vanhempi oli nuorelle saatavilla ja valvoi silloinkin, kun vanhempi oli paljon töissä (6). Erityisesti perheissä, jotka kärsivät kroonisista talousvaikeuksista, vanhempien tuki vähensi nuoren ahdistuneisuutta (7). Vanhemman tuen, joka liittyi vanhemman odotuksiin nuoren pärjäämisestä koulussa, kuvailtiin vähentävän nuoren ahdistuneisuutta (8). Nuorten raportoima perheen taholta saadun tuen puute oli yhteydessä nuorten lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen (6). 23 5.5 Muutto elämäntapahtumana Muutto elämäntapahtumana tarkoitti joko muuttoa toiselle paikkakunnalle tai muuttoa toiseen kulttuuriin. Muuttaminen perheen mukana paikkakunnalta toiselle lisäsi nuoren ahdistuneisuutta (1). Hyvä sopeutuminen uuteen kulttuuriin muuton yhteydessä vähensi nuoren ahdistuneisuutta ja samalla paransi perhesuhteita. Toisaalta positiiviset perhesuhteet auttoivat nuorta sopeutumaan alkuperäiseen kulttuuriin ja samalla nuorten ahdistuneisuus lieveni (2). 5.6 Perheen sosioekonominen asema Perheen sosioekonominen asema sisälsi perheen taloudellisen ja sosiaalisen aseman sekä perherakenteen. Perheen alhaisen tulotason ja vanhempien taloushuolten kuvattiin olevan yhteydessä nuoren lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen (1, 11, 12, 18). Pitkään kestäneet, kroonistuneet perheen talousvaikeudet (7) olivat yhteydessä nuorten lisääntyneisiin ahdistuneisuuden oireisiin. Köyhyyden kuvattiin aiheuttavan stressiä vanhemmille (18), mikä oli yhteydessä ahdistuneisuuden oireiden kehittymiseen nuorilla. Heikko taloudellinen asema yleensä vaikutti lisäävän ahdistuneisuutta, toisaalta yhdessä tutkimuksessa (1) todettiin perheen alhaisten tulojen olevan yhteydessä vähentyneisiin ahdistuksen oireisiin. Tulosta selitettiin sillä, että joissakin perheissä modernit arvot, kuten koulutus, ura ja raha eivät olleet merkittävässä roolissa. Perheen sosiaalista asemaa ilmensivät perheen pääasiallisen tulon ansaitsijan alhainen koulutus ja huono työllisyystilanne, jotka olivat yhteydessä nuorten ahdistuneisuuden lisääntymiseen (6). Vanhempien työttömyydellä kuvattiin olevan yhteys nuorten kasvavaan ahdistuneisuuteen (12). Perherakenteella kuvailtiin olevan yhteys nuoren ahdistuneisuuteen. Vanhempien erillään asuminen tai avioero sekä nuoren asuminen yksin olivat esimerkkejä erilaisista perherakenteista (12). Nuoret, jotka elivät pelkästään äidin kanssa, raportoivat enemmän ahdistuneisuutta kuin ne nuoret, joista huolehtivat molemmat vanhemmat tai isovanhemmat (10). Isän poissaolo työn vuoksi perheen arjesta lisäsi nuoren ahdistuneisuutta, 24 varsinkin jos isän puuttuminen tapahtui nuoren ollessa 7–12-vuotias (10). Toisaalta, Van Oortin (15) tutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että yksinhuoltajaperheessä eläminen ei ollut yhteydessä nuoren ahdistuneisuuteen. 25 6 POHDINTA 6.1 Tulosten tarkastelua Tämän kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan perhetekijöillä oli yhteys nuoren ahdistuneisuuteen joko lisäämällä sitä tai suojaamalla siltä. Myös aiemman Knappen (2010) katsauksen mukaan perhetekijät olivat yhteydessä nuoren ahdistuneisuushäiriöön. Tämän kirjallisuuskatsauksen tuloksissa korostuivat perheen sisäisten ihmissuhteiden, vanhemmuuden olosuhteiden ja perheen sosioekonomisen aseman yhteys nuoren ahdistuneisuuteen. Vanhemmilta ja perheeltä saatu tuki tuli esiin tärkeänä ahdistuneisuudelta suojaavana tekijänä. Riitaisuus ja jännitteet perheen sisäisissä ihmissuhteissa sekä ongelmallinen perheen sisäinen vuorovaikutus olivat yhteydessä nuoren lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen. Myös aikaisemman Knappen ym. (2010) katsauksen mukaan perhesysteemin toimimattomuus, epäsuotuisa perheen tunneilmasto, toimimaton vuorovaikutus perheessä ja perheen emotionaalinen kylmyys olivat yhteydessä nuoren ahdistuneisuushäiriöön. Aiemman Jorosen (2005) tutkimuksen mukaan perhekonfliktit ja perheessä esiintyvä vihamielisyys heikensivät nuoren hyvinvointia. Riitaisuuden heijastusvaikutus voi olla pitkäaikainen. Herrenkohl ym. (2009) ovat todenneet, että perhekonfliktit aiheuttivat ahdistuneisuutta nuoruudessa, ja herkistivät yksilöä henkiselle stressille ja niitä seuraavalle masennukselle nuoressa aikuisuudessa. Tämän kirjallisuuskatsauksen mukaan läheiset suhteet nuoren ja vanhemman välillä sekä positiiviset perhesuhteet ja vanhempien tyytyväisyys nuoreen olivat yhteydessä vähäisempään ahdistuneisuuteen. Aiemman Lo Cascion ym. (2013) tutkimuksen mukaan perheen hyvin toimiva sisäinen kommunikaatio suojasi nuoria päättämättömyyteen yhteydessä olevalta ahdistuneisuudelta. Myös Feinauer ym. (2010) ovat todenneet perheen avoimen tunneilmaisun vähentävän nuorten psyykkistä oireilua, kuten ahdistuneisuutta. Vanhemmuuden olosuhteet kuvasivat niitä sisäisiä ja ulkoisia olosuhteita, jotka edustivat vanhemmuuden todellisuutta. Tulosten mukaan vanhempien henkinen väkivalta ja nuoren kokema torjunta isän taholta olivat yhteydessä nuoren lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen. 26 Aiemmassa Knappen ym. (2010) katsauksessa todetaan, että torjunta vanhemman taholta oli yhteydessä nuoren ahdistuneisuushäiriöön. Tämän kirjallisuuskatsauksen mukaan vanhempien parisuhdeongelmat ja riitaisuus olivat yhteydessä nuoren lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen. Tulos on samansuuntainen aiemman Knappen (2010) katsauksen kanssa. Lepistön (2010) tutkimuksessa vanhempien parisuhdeongelmien todettiin vähentävän nuoren hyvinvointia usealla alueella. VanderValkin ym. (2007) tutkimuksen mukaan vanhempien parisuhteen hankaluuksilla, avioeron uhalla ja avioerolla oli yhteys lisääntyvään nuorten psyykkiseen oireiluun, kuten jännittyneisyyteen, hermostuneisuuteen ja masentuneisuuteen. Kitamuran ja Hasuin (2006) sekä Lepistön (2010) mukaan perheväkivallan todistajaksi joutuminen oli yhteydessä nuoren ahdistuksen ja masennuksen lisääntymiseen. Myös väkivallan kokemisen todettiin lisäävän nuoren sisäisiä ristiriitoja. Tämän kirjallisuuskatsauksen mukaan vanhemmuuden käytännöistä nuorelle rajat tarjoava auktoritatiivinen vanhemmuus ja emotionaalisesti lämmin vanhemmuus olivat yhteydessä nuoren vähäisempään ahdistuneisuuteen. Aiempien Feinauerin ym. (2010) ja Lepistön (2010) tutkimusten mukaan vanhempien valvonta, kiinnostuksen osoittaminen sekä huolenkanto olivat yhteydessä vähentyneeseen psyykkiseen oireiluun. Operarion ym. (2006) tutkimuksen mukaan vanhempien emotionaalinen lämpimyys oli yhteydessä nuoren alhaisempaan emotionaaliseen stressiin, joka sisälsi sekä ahdistuksen että masennuksen oireita. Tämän kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan perheen sosioekonomisella asemalla on yhteys nuoren ahdistuneisuuteen, mutta muut perhetekijät voivat toimia joko ahdistuneisuudelta suojaavina tai sitä lisäävinä tekijöinä. Perheen heikon sosioekonomisen aseman yhteydestä nuorten psyykkiseen oireiluun, kuten ahdistuneisuuteen ja masennukseen, lienee jo pitkäaikainen konsensus, kuten Takeuchi ym. (1991), Milch ym. (1999), Fröjd (2006) ja Najman ym. (2010) ovat todenneet. Perherakennetta tarkasteltiin osana sosioekonomista asemaa. Yhtäältä erityisesti isän poissaolo perheen arjesta tai pelkästään äidin perheessä asuminen olivat yhteydessä nuoren lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen, toisaalta yksinhuoltajaperheessä elämisen ja nuoren ahdistuneisuuden väliltä ei löytynyt yhteyttä. Aiemmissa tutkimuksissa Jablonska ja Lindberg (2007) ovat todenneet, että vaikka yhden vanhemman perheet eivät ole homogeenisia, äidin 27 perheessä nuorella oli suurempi riski tuntea ahdistusta tai depressiota. Toisaalta Feinauerin ym. (2010) tutkimuksen mukaan perherakenne ei ollut yhteydessä nuorten ahdistuneisuuteen. Vaikuttaa siltä, että perherakenne on yksi monista ahdistuneisuuden tekijöistä, mutta sen vaikutusta pelkästään on vaikea osoittaa. Yhden huoltajan perheisiin voi liittyä muita tekijöitä, kuten talousvaikeuksia. Pienituloisuus puolestaan oli yhteydessä nuorten lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen. Vanhemmilta saatu tuki oli tulosten mukaan yhteydessä nuoren vähäisempään ahdistuneisuuteen. Samansuuntaisia tuloksia raportoi myös Margolin (2006), joka tutki masennuksen, ahdistuneisuuden, yksinäisyyden ja heikon itsetunnon yhteyttä vanhemmilta, koulusta ja yhteisöltä saatuun tukeen. Nuoret, joilta puuttui vanhempien tuki, kärsivät useammin ahdistuneisuudesta kuin nuoret, jotka saivat tukea vanhemmiltaan. Riitti, että nuorella oli edes yksi välittävä ja tukeva perheenjäsen. Myös Feinauer ym. (2010) ovat todenneet perheen keskinäisen tuen olevan yhteydessä nuorten vähäisempään psyykkiseen oireiluun. Perhetekijöiden emotionaalinen merkitys nuorelle voi vaihdella. Nuoren ahdistuneisuuteen nivoutuvia, muita kuin perheeseen liittyviä tekijöitä, voidaan nimetä useita. Nuoren henkilökohtaiseen elämään ja kouluun liittyvät ongelmat, kuten yksinäisyys, oppimisvaikeudet tai kiusaamisen kokemukset joko opettajan tai koulukavereiden taholta, ovat valitettavan tavallisia. Myös nuoren somaattinen tai psyykkinen sairaus voi liittyä ahdistuneisuuteen. Perhetekijöiden ja ulkoisten tekijöiden vaikutusten välinen rajanveto on haasteellista ja ne näyttävätkin kietoutuvan usein toisiinsa. Perhe voi parhaassa tapauksessa sekä toiminnallaan että välittämiensä arvojen ja asenteiden avulla auttaa nuorta selviytymään kohtaamistaan vaikeuksista ja kasvamaan tasapainoiseksi aikuiseksi kaikesta huolimatta. 6.2 Kirjallisuuskatsauksen luotettavuuden ja eettisyyden tarkastelu Tämän kirjallisuuskatsauksen luotettavuuden arvioinnissa pohdittiin valikoitumis- ja kieliharhan mahdollisuutta (Pudas-Tähkä & Axelin 2007, Pölkki ym. 2013), sekä alkuperäistutkimusten tutkimusmenetelmiä ja -asetelmia (The Joanna Briggs Institute 2011b), kuten myös läpinäkyvyyttä ja toistettavuutta (Pölkki ym. 2013). Luotettavuutta pohdittiin myös uskottavuuden ja refleksiivisyyden näkökulmasta (Kylmä & Juvakka 2007). 28 Kirjallisuuskatsauksen eettisyyttä ja tutkijoiden eettistä toimintatapaa arvioitiin prosessin kaikissa vaiheissa (Ronkainen 2011). Valikoitumisharhaa on saattanut syntyä sisäänottokriteerien (The Joanna Briggs Institute 2011c, Pölkki ym. 2013) vuoksi. Sisäänottokriteerit olivat yksiselitteiset, ja ne oli määritelty tutkimuskysymyksen perusteella. On mahdollista, että jokin tutkimuskysymykselle merkityksellinen tutkimus on jäänyt saavuttamatta siksi, että siitä ei ollut kokotekstiä saatavilla Tampereen yliopistolla, tai sitä ei ole julkaistu vertaisarvioidussa lehdessä. Harmaata, julkaisematonta ja arvioimatonta, kirjallisuutta (Pölkki ym. 2013) ei haettu mukaan lainkaan. Manuaalisella tiedonhaulla ei onnistuttu täydentämään tietokantahakuja, mikä voi osaltaan lisätä valikoitumisharhaa (Kääriäinen & Lahtinen 2006). Tämän kirjallisuuskatsauksen valikoitumisharhaa vähensi se, että käytettiin monipuolisia aineistonhakumenetelmiä, jotta löydettäisiin mahdollisimman kattava aineisto (Pudas-Tähkä & Axelin 2007, Pölkki ym. 2013). Kirjaston informaatikon konsultointi hakusanojen valinnoissa ja hakustrategian suunnittelussa vahvisti tämän kirjallisuuskatsauksen luotettavuutta (Pölkki ym. 2013). Elektronisia tietokantoja käytettiin poikkitieteellisesti. Eri tietokantahakujen tuloksissa toistuivat osin samat artikkelit (n=59), joten pääteltiin, että tutkimuskysymystä koskevat artikkelit tavoitettiin. Alkuperäistutkimusten valinta tehtiin kahden arvioijan voimin itsenäisesti, mikä myös vähensi valikoitumisharhaa. Lisäksi valittujen artikkelien laatuun kiinnitettiin erityistä huomiota (Kääriäinen & Lahtinen 2006). Kaikki tähän kirjallisuuskatsaukseen valikoituneet tutkimukset olivat englanninkielisiä. Tämä saattoi aiheuttaa kieliharhaa (Kääriäinen & Lahtinen 2006, Pudas-Tähkä & Axelin 2007, Pölkki ym. 2013) karsimalla pois analyysista muita kuin englannin- ja suomenkielisiä tutkimuksia. Luotettavuutta pyrittiin lisäämään siten, että tutkijoille vieraskielisten tutkimusten käännöksiä pohdittiin yhdessä ja pyrittiin varmistamaan, että niistä saatiin oikeanlainen ymmärrys. Tämän kirjallisuuskatsauksen tutkimusmenetelmät ja tuloksiin -asetelmat (The on vaikuttanut Joanna Briggs alkuperäistutkimusten Institute 2011b). Kirjallisuuskatsauksen luotettavuutta uhkaavana seikkana voidaan pitää sitä, että kaikki tutkimukset olivat menetelmältään määrällisiä. Laadullisia tutkimuksia karsiutui pois sisäänottokriteereiden vuoksi. Kirjallisuuskatsaukseen otettiin mukaan vain nuorten 29 itsearvioitu ahdistuneisuus. Kirjallisuuskatsauksen aineiston tutkimusasetelmina oli sekä pitkittäis- että poikittaistutkimuksia, joka puolestaan lisäsi kirjallisuuskatsauksen kattavuutta. Tämän kirjallisuuskatsauksen luotettavuutta lisäsi läpinäkyvyys, joka mahdollistaa toistettavuuden (Pölkki ym. 2013). Tiedonhaun prosessi ja analyysin tekeminen on kirjoitettu auki tavalla, jota lukija voi seurata. Tekovaiheessa havaintoja ja ratkaisuja kirjattiin ylös, esimerkiksi syy, miksi joku tutkimus piti jättää analyysistä pois. Tämän kirjallisuuskatsauksen tulosten uskottavuuteen (Kylmä & Juvakka 2007) kiinnitettiin erityistä huomiota koko prosessin ajan. Kirjallisuuskatsauksen tekoprosessin alussa kirjallisuudesta etsittiin ja luettiin tietoa nuoren ahdistuneisuudesta ja perhetekijöistä. Näistä myös keskusteltiin ja muodostettiin yhteistä käsitystä aihepiiristä. Uskottavuutta lisäsi myös se, että molemmilla tutkijoilla oli kokemusta perheiden kanssa työskentelystä varsinaisen asiakkaan tai potilaan ollessa nuori. Perheen moninaisesta merkityksestä nuoren hyvin- tai pahoinvointiin tutkijat olivat elämänkokemukseensakin pohjautuen yhtä mieltä. Nuoren ahdistuneisuus oli tuttu aihe myös julkisesta keskustelusta. Kirjallisuuskatsauksen tekoon suhtauduttiin innokkaasti uutta tietoa hakien, omat lähtökohdat tunnistaen, ei niinkään omia käsityksiä vahvistaen. Kahden tutkijan yhteistyö vahvisti tutkimuksen luotettavuutta refleksiivisyyden (Kylmä & Juvakka 2007) näkökulmasta, sillä läpi koko tutkimusprosessin tutkijat kävivät kriittistä keskustelua keskenään kaikista tutkimuksen valinnoista. Tutkijat myös tiedostivat omat lähtökohtansa. Prosessin edetessä seuraavasta vaiheesta sovittiin yhdessä. Analyysissa pyrittiin vilpittömästi objektiivisuuteen. Analyysin luotettavuutta lisäsi se, että aineiston kanssa käytiin jatkuvaa kriittistä vuoropuhelua. Kirjallisuuskatsauksen teossa noudatettiin hyvää tieteellistä käytäntöä tiedeyhteisön sovitut toimintatavat huomioiden. Kirjallisuuskatsauksen teossa, tutkimustulosten tallentamisessa, niiden esittämisessä sekä arvioinnissa korostettiin rehellisyyttä, huolellisuutta ja tarkkuutta. Tiedonhankinnassa noudatettiin eettisesti kestäviä menetelmiä. Tarkkojen lähdemerkintöjen avulla kunnioitettiin alkuperäisten tutkimusten tekijöitä ja heidän tuottamiaan tuloksia. (Ronkainen ym. 2011, HTK-ohje 2012.) Pyrkimys oli löytää monipuolisesti tietoa tutkimuskysymyksestä. Kirjallisuuskatsauksen prosessin vaiheita käytiin läpi seminaareissa 30 kokeneen ohjaajan johdolla. Ryhmältä ja ohjaajalta saatua palautetta hyödynnettiin prosessin kaikissa vaiheissa. 31 7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA KEHITYSEHDOTUKSET 7.1 Johtopäätökset Tässä kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan voidaan esittää seuraavat johtopäätökset perhetekijöiden yhteydestä nuoren itsearvioituun ahdistuneisuuteen: 1. Vuorovaikutuksen laatu perheessä on merkityksellinen nuoren ahdistuneisuuteen liittyvä tekijä. 2. Vanhemmuuden olosuhteisiin liittyvät tekijät kytkeytyvät olennaisesti nuoren ahdistuneisuuteen. 3. Perheen sosioekonomisella asemalla on yhteys nuoren ahdistuneisuuteen, mutta muut perhetekijät voivat toimia joko ahdistuneisuudelta suojaavina tai sitä lisäävinä tekijöinä. 4. Perheen tuki nuorelle on tärkeä ahdistuneisuudelta suojaava tekijä. 7.2 Kehitysehdotukset Kirjallisuuskatsauksen tuloksia voi hyödyntää sellaisissa hoito- ja toimintaympäristöissä, joissa työskennellään nuorten kanssa, kuten esimerkiksi kouluissa, perheneuvoloissa tai sairaanhoidon yksiköissä. Parhaan mahdollisen avun saamiseksi ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen nuoren ahdistuneisuuteen on tärkeää. Ammattihenkilön kyky tunnistaa ja ottaa puheeksi nuoren ahdistuneisuus ja tietämys perhetekijöiden yhteydestä siihen, on merkityksellistä nuoren ja perheen avun saamisen kannalta. Tämä kirjallisuuskatsaus rohkaisee kehittämään perhetekijöihin liittyviä interventioita. Vanhemmuuden tukemista perheen erilaisissa muutosvaiheissa ja nuoren tunne-elämän myrskyissä pitäisi lisätä. Perhetekijöiden merkityksen selventäminen vanhemmille ja nuorelle itselleen edesauttaa perhettä osallistumaan yhteistyöhön nuoren auttamiseksi. Lisäksi hoitotyön perus- ja jatkokoulutuksessa pitäisi tuoda esiin tietämystä perhetekijöiden vaikutuksesta nuoren elämään. 32 7.3 Jatkotutkimusaiheita Suomalaisen, hoitotieteellisen ja laadullisen tutkimuksen puute kävi ilmi kirjallisuuskatsauksessa. Tämä kirjallisuuskatsaus kannustaa lisäämään hoitotieteellistä tutkimusta perhetekijöiden yhteydestä nuorten ahdistuneisuuteen. Hoitotyön kehittämisen kannalta olisi hyödyllistä tutkia miten ahdistuneet nuoret ja heidän perheensä ovat kokeneet terveydenhuollon ammattilaisilta saadun tuen. Miksi saman perheen nuorista toinen on ahdistunut ja toinen ei? Millainen yhteys on nuoren temperamentin ja perhetekijöiden välillä? Tämä kirjallisuuskatsaus puoltaa myös perhetekijöiden monimutkaisiin syy-seuraus-suhteisiin paneutumista jatkossa. 33 KIRJALLISUUSKATSAUKSESSA KÄYTETYT LÄHTEET 1. Bals M, Turi A, Vittersø J, Skre I & Kvernmo S. 2011. Self-reported internalization symptoms and family factors in indigenous Sami and non-Sami adolescents in North Norway. Journal of Adolescence 34 (4), 759–766. 2. Birman D & Taylor-Ritzler T. 2007. Acculturation and psychological distress among adolescent immigrants from the former Soviet Union: Exploring the mediating effect of family relationships. Cultural Diversity and Ethnic Minority Psychology 13 (4), 337–346. 3. Chung G, Flook L & Fuligni A. 2009. Daily family conflict and emotional distress among adolescents from Latin American, Asian, and European backgrounds. Developmental Psychology 45 (5), 1406–1415. 4. Davis K & Epkins C. 2009. Do private religious practices moderate the relation between family conflict and preadolescents’ depression and anxiety symptoms? The Journal of Early Adolescence 29 (5), 693–717. 5. Falci C. 2006. Family structure, closeness to residential and nonresidential parents, and psychological distress in early and middle adolescence. The Sociological Quarterly 47 (1), 123–146. 6. Guerrero A, Hishinuma E, Andrade N, Nishimura S & Cunanan V. 2006. Correlations among socioeconomic and family factors and academic, behavioral, and emotional difficulties in Filipino adolescents in Hawai'i. International Journal of Social Psychiatry 52 (4), 343–359. 7. Lee T, Wickrama K & Simons L. 2013. Chronic family economic hardship, family processes and progression of mental and physical health symptoms in adolescence. Journal of Youth and Adolescence 42 (6), 821–836. 8. Li H & Prevatt F. 2008. Fears and related anxieties in Chinese high school students. School Psychology International 29 (1), 89–104. 9. Liu F & Goto S. 2007. Self-construal, mental distress, and family relations: A mediated moderation analysis with Asian American adolescents. Cultural Diversity and Ethnic Minority Psychology 13 (2), 134–142. 10. Luo J, Wang L & Gao W. 2012. The influence of the absence of fathers and the timing of separation on anxiety and self-esteem of adolescents: a cross-sectional survey. Child: Care, Health & Development 38 (5), 723–731. 11. Melchior M, Chastang J, Walburg V, Arseneault L, Galéra C & Fombonne E. 2010. Family income and youths' symptoms of depression and anxiety: A longitudinal study of the French Gazel Youth Cohort. Depression and Anxiety 27 (12), 1095–1103. 12. Myklestad I, Røysamb E & Tambs K. 2012. Risk and protective factors for psychological distress among adolescents: A family study in the Nord-Trøndelag Health Study. Social Psychiatry and Psychiatric Epidemiology 47 (5), 771–782. 34 13. Shelton K & Harold G. 2008. Interparental conflict, negative parenting, and children's adjustment: Bridging links between parents' depression and children's psychological distress. Journal of Family Psychology 22 (5), 712–724. 14. Schwartz O, Dudgeon P, Sheeber L, Yap M, Simmons J & Allen N. 2012. Parental behaviors during family interactions predict changes in depression and anxiety symptoms during adolescence. Journal of Abnormal Child Psychology 40 (1), 59–71. 15. van Oort F, Verhulst F, Ormel J & Huizink A. 2010. Prospective community study of family stress and anxiety in (pre)adolescents: The TRAILS study. European Child & Adolescent Psychiatry 19 (6), 483–491. 16. Vazsonyi A & Belliston L. 2006. The cultural and developmental significance of parenting processes in adolescent anxiety and depression symptoms. Journal of Youth and Adolescence 35 (4), 491–505. 17. Vulic-Prtorić A & Macuka I. 2006. Family and coping factors in the differentiation of childhood anxiety and depression. Psychology and Psychotherapy: Theory, Research and Practice 79 (2), 199–214. 18. Wolff B, Santiago C & Wadsworth M. 2009. Poverty and involuntary engagement stress responses: Examining the link to anxiety and aggression within low-income families. Anxiety, Stress & Coping: An International Journal 22 (3), 309–325. 35 MUUT LÄHTEET Aalto-Setälä T. 2010. Nuorten mielenterveyden häiriöt. Teoksessa Nuorten hyvin- ja pahoinvointi. Konsensuskokous 2010. Suomalainen lääkäriseura Duodecim. http://www.duodecim.fi/kotisivut/docs/f1595320904/konsensus2010artikkelikirja.pdf. / 26.3.2014. Aalto-Setälä T. & Marttunen M. 2007. Nuoren psyykkinen oireilu- häiriö vai normaalia kehitystä? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 123 (2), 207–213. Aveyard H. 2010. Doing a literature review in health and social care. A practical guide. (2nd edition). McGraw-Hill Education, Berkshire. Feinauer ID, Larson JH & Harper JM. 2010. Implicit family process rules and adolescent psychological symptoms. American Journal of Family Therapy 38, 63–72. Fröjd S. 2010. Mental Health in Middle Adolescence. Association of Family Factors with Diverse Maladjustment Outcomes. Tampereen yliopisto. Terveystieteen laitos. Acta Electronica Universitatis Tamperensis : 675. Fröjd S, Marttunen M, Pelkonen M, von der Pahlen B, Kaltiala-Heino R-K. 2006. Perceived financial difficulties and maladjustment outcomes in adolescence. The European journal of public health 16 (5). 542–548. Fröjd S, Kaltiala-Heino R-K, Ranta K, von der Pahlen B, Marttunen M. 2009. Nuorten ahdistuneisuus ja päihteiden käyttö. Tietoa vanhemmille ja nuorten kanssa työskenteleville aikuisille. Thl. http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/4f346481-ad88-43d7-8320-c5ddbfc057c1. / 28.3.2014. Herrenkohl T, Kosterman R, Hawkins J & Mason W. 2009. Effects of growth in family conflict in adolescence on adult depressive symptoms: mediating and moderating effects of stress and school bonding. Journal of Adolescent Health 44 (2), 146–152. HTK 2012. Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. http://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_2012.pdf. / 26.8.2014. Huttunen M. 2013. Ahdistuneisuus. Lääkärikirja Duodecim. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00188&p_haku=ahdistun eisuus / 26.3.2014 Joronen K. 2005. Adolescents' subjective well-being in their social contexts. Tampereen yliopisto. Hoitotieteen laitos. Acta Electronica Universitatis Tamperensis : 413. Kaltiala-Heino R-K. 2010. Haasteena mielenterveys – lisääntyvätkö nuorten mielenterveyden häiriöt? Teoksessa Ståhl T & Rimpelä A (toim.) Terveyden edistäminen tutkimuksen ja päätöksenteon haasteena. THL, Helsinki, 107–116. 36 Kitamura T & Hasui C. 2006. Anger Feelings and Anger Expression as a Mediator of the Effects of Witnessing Family Violence on Anxiety and Depression in Japanese Adolescents. Journal of Interpersonal Violence 21, 843–855. Knappe S, Beesdo-Baum K, Wittchen H-U. 2010. Familial risk factors in social anxiety disorder: Calling for a family-oriented approach for targeted prevention and early intervention. European Child & Adolescent Psychiatry 19 (12), 857–871. Kylmä J & Juvakka T. 2007. Laadullinen terveystutkimus. 1.-2. Painos. Edita Publishing Oy, Helsinki. Kääriäinen M & Lahtinen M. 2006. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus tutkimustiedon jäsentäjänä. Hoitotiede 18(1) 37–45. Lepistö S. 2010. Nuorten kokema perheväkivalta. Malli hyvinvoinnista ja selviytymisestä. Tampereen yliopisto. Hoitotieteen laitos. Acta Electronica Universitatis Tamperensis : 999. Lo Cascio V, Guzzo G, Pace F, Pace U. 2013. Anxiety and self-esteem as mediators of the relation between family communication and indecisiveness in adolescence. International Journal for Educational and Vocational Guidance 13 (2), 135–149. Luopa P, Pietikäinen M & Jokela J. 2008. Kouluterveyskysely 1998-2007. Nuorten hyvinvoinnin kehitys ja alueelliset erot. THL. http://www.thl.fi/attachments/kouluterveyskysely/Julkaisuja/R23-2008-VERKKO.pdf. / 30.9.2014 Margolin S. 2006. African American youths with internalizing difficulties: relation to social support and activity involvement. Children & Schools 28 (3), 135–144. Meline T. 2006. Selecting studies for systematic review: inclusion and exclusion criteria. Contemporary issues in communication science and disorders 33, 21–27. Miech R, Caspi A, Moffitt T, Wright B & Silva P. 1999. Low socioeconomic status and mental disorders: A longitudinal study of selection and causation during young adulthood. The American Journal of Sociology 104(4) 1096–1131. Moilanen I. 2000. Muuttoliike ja pakolaisuus. Teoksessa Räsänen E, Moilanen I, Tamminen T & Almqvist F (toim.) Lasten- ja nuorisopsykiatria. Duodecim, Helsinki, 87–91. Najman J, Hayatbakhsh M, Clavarino A, Bor W, O'Callaghan M & Williams G. 2010. Family poverty over the early life course and recurrent adolescent and young adult anxiety and depression: A longitudinal study. American Journal of Public Health 100, 1719–1723. Operario D, Tschann J, Flores E & Bridges M. 2006. Brief report: Associations of parental warmth, peer support, and gender with adolescent emotional distress. Journal of Adolescence 29 (2), 299–305. Pudas-Tähkä S-M. & Axelin A. 2007. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen aiheen rajaus, hakutermit ja abstraktien arviointi. Teoksessa Johansson K, Axelin A, Stolt M & Ääri R-L 37 (toim.) Systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja sen tekeminen. Hoitotieteen laitoksen julkaisuja, tutkimuksia ja raportteja, Sarja A51, Turun yliopisto, Turku, 46–57. Pölkki T, Kanste O, Elo S, Kääriäinen M & Kyngäs H. 2013. Järjestelmällisten kirjallisuuskatsausten metodologinen laatu: katsaus kansainvälisiin ja kansallisiin hoitotieteen julkaisuihin vuodelta 2009–2010. Hoitotiede 24 (4), 335–348. Ranta K, Kaltiala-Heino R, Rantanen P, Pelkonen M & Marttunen M. 2001. Nuorten ahdistuneisuushäiriöt. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 117 (12), 1225–1232. Ronkainen S, Pehkonen L, Lindblom-Ylänne S & Paavilainen E. 2011. Tutkimuksen voimasanat. WSOYpro, Helsinki. Stolt M & Routasalo P. 2007. Tutkimusartikkelien valinta ja käsittely. Teoksessa Johansson K, Axelin A, Stolt M & Ääri R-L (toim.) Systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja sen tekeminen. Hoitotieteen laitoksen julkaisuja, tutkimuksia ja raportteja, Sarja A51, Turun yliopisto, Turku, 58–70. Takeuchi D, Williams D & Adair R. 1991. Economic Stress in the Family and Children's Emotional and Behavioral Problems. Journal of Marriage and Family 53 (4), 1031–1041. The Joanna Briggs Institute. 2011a. JBI Kriittisen arvioinnin tarkistuslista kuvailevalle tutkimukselle/ tapaussarjalle. http://www.hotus.fi/system/files/JBI_Desc_appraisal.pdf. / 26.8.2014. The Joanna Briggs Institute. 2011b. Reviewers’ Manual: 2011 edition. The Joanna Briggs Institute, The University of Adelaide, Adelaide. The Joanna Briggs Institute. 2011c. JBI Kriittisen arvioinnin tarkistuslista järjestelmälliselle katsaukselle. http://www.hotus.fi/system/files/JBI_SR_appraisal.pdf / 21.10.2014. Tilastokeskus 2014. Perhe. http://www.stat.fi/meta/kas/perhe.html. / 17.9.2014. Tuomi J & Sarajärvi A. 2009. 5. uudistettu painos. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Tammi, Helsinki. VanderValk I, De Goede M, Spruijt E & Meeus W. 2007. A Longitudinal Study on Transactional Relations between Parental Marital Distress and Adolescent Emotional Adjustment. Adolescence 42 (165), 115–136. Väestöliitto 2010. Psykiatriset sairaudet ja seksuaalisuus. http://www.vaestoliitto.fi/seksuaalisuus/tietoaseksuaalisuudesta/aikuiset/ongelmia_haasteita_sairauksia/seksuaalisuus_seksi_ja_sairaudet/p sykiatriset-sairaudet-ja-seksua/ / 26.3.2014. Åstedt-Kurki P, Jussila A-L, Koponen L, Lehto P, Maijala H, Paavilainen R & Potinkari H. 2008. 1. painos. Kohti perheen hyvää hoitamista. WSOY, Helsinki. Åstedt-Kurki P, Hopia H & Vuori A. 1999. Family health in everyday life: A qualitative study on wellbeing families with children. Journal of Advanced Nursing 29 (3), 704–711. LIITE 1 Kirjallisuuskatsauksen tutkimukset Tekijät, vuosi, maa Bals M, Turi A, Vitterso J, Skre I & Kvernmo S. 2011, Alankomaat (1) Tutkimuksen tarkoitus Tutkia perhetekijöiden ja sisäisten oireiden (ahdistuneisuuden tai masennuksen) välillä olevaa yhteyttä saamelaisten tyttöjen ja poikien keskuudessa. Tutkimuksen perhetekijät: tulotaso, perherakenne, muuttofrekvenssi, uskonto, perheen yhteenkuuluvuus, perhekonfliktit, kaverien hyväksyntä. Aineisto ja tutkimusmenetel mät Kvantitatiivinen tutkimus Kyselylomake koululuokassa Mittari HSCL 4880 nuorta, joista 450 alkup. saamelaista ja 3999 ei saamelaista Keskeiset tutkimustulokset Laadun arviointi Konfliktit vanhempien kanssa lisäsivät nuoren ahdistuneisuuden oireita saamelaisilla pojilla ja ei-saamelaisilla tytöillä ja pojilla 7/7 Perheen muuttaminen toiselle paikkakunnalle lisäsi nuoren ahdistuneisuuden oireita saamelaisilla pojilla ja ei-saamelaisilla tytöillä ja pojilla Se, että vanhemmat hyväksyivät nuoren kaverit vähensi merkittävästi ahdistuneisuutta ja masennusta saamelaisilla pojilla ja ei-saamelaisilla tytöillä. Perheen alhaiset tulot olivat yhteydessä ei-saamelaisten nuorten lisääntyneisiin ahdistuksen oireisiin. Perheen alhaiset tulot olivat yhteydessä saamelaisten poikien vähentyneisiin ahdistuneisuuden oireisiin Birman D & TaylorRitzler T. 2007, USA (2) Selvittää tekijöitä, jotka ovat yhteydessä kulttuuriin sopeutumiseen ja onko perhesuhteilla vaikutusta psykologiseen sopeutumiseen. Kvantitatiivinen tutkimus Kyselylomake koululuokassa Mittarit LIB, FES, UCLA, HCSL 226 entisestä Neuvostoliitosta perheen mukana muuttanutta nuorta Perheen yhteenkuuluvuus oli yhteydessä nuoren vähentyneisiin ahdistuksen oireisiin saamelaisilla tytöillä ja eisaamelaisilla tytöillä ja pojilla. Positiiviset perhesuhteet, kuten sitoutumisen aste, apu ja keskinäinen tuki olivat osittain yhteydessä amerikkalaiseen kulttuuriin sopeutumiseen ja täysin yhteydessä venäläiseen kulttuuriin sopeutumiseen ja nuorten vähentyneeseen ahdistuneisuuteen. 7/7 Vanhempien tyytyväisyys nuoreen oli osittain yhteydessä amerikkalaiseen kulttuuriin sopeutumiseen ja täysin yhteydessä venäläiseen kulttuuriin sopeutumiseen ja nuorten vähentyneeseen ahdistuneisuuteen. Vanhempien antama taloudellinen ja emotionaalinen tuki (vanhempien avuliaisuus, kun nuori tarvitsee rahaa tai hänellä on henkilökohtaisia ongelmia tai miten hauskaa perheellä on yhdessä) oli osittain yhteydessä amerikkalaiseen kulttuuriin sopeutumiseen ja täysin yhteydessä venäläiseen kulttuuriin sopeutumiseen ja nuorten vähentyneeseen ahdistuneisuuteen. Chung G, Tutkimuksessa selvitettiin Kvantitatiivinen Venäläisten (entisestä Neuvostoliitosta) maahanmuuttajien hyvä sopeutuvuus amerikkalaiseen kulttuuriin vähensi nuoren ahdistuneisuutta ja paransi perhesuhteita. Perhekonflikteilla oli yhteys nuorten 7/7 Flook L & Fuligni A. 2009, USA (3) onko perhekonflikteilla, vanhempien välisillä ja vanhempi-lapsi konflikteilla yhteyttä nuoren ahdistukseen ja onko etnisiä eroavaisuuksia pitkittäistutkimus, 3 vuotta. Kyselylomake koululuokassa ja päiväkirja 415 nuorta Davis K & Epkins C. 2009, USA (4) Falci C. 2006, USA (5) Tutkia, ovatko henkilökohtaiset uskonnonharjoitustavat yhteydessä vanhemman ja nuoren välisen konfliktin ja nuoren ahdistuksen välillä. Tavat= rukous, kirjoitusten lukeminen, uskonnollisen ohjelman kuuntelu tai katselu Tarkoituksena oli tutkia erityyppisiä vanhempinuori-suhteita ja suhteen vaikutusta nuoren ahdistuneisuuteen eri perherakenteissa Kvantitatiivinen Lomakehaastattel u yliopistolla tai kotona Mittarit: RCMAS, CDI 75 poikaa ja 85 tyttöä sekä heidän äitinsä Kvantitatiivinen pitkittäistutkimus 1979, haastattelu1986 kysely ed. otoksen naisten jälkeläisille, 1992 kysely Lomakehaastattel u kotona Guerrero A, Hishinuma E, Andrade N, Nishimura S & Cunanan V. 2006, USA (6) Tutkia, onko matala sosioekonominen status ja taloudellinen vaikeus yhteydessä nuoren huonoon koulumenestykseen, aggressiiviseen käyttäytymiseen, päihteiden käyttöön, ahdistukseen ja masennukseen 1443 nuorta, 2 ikäryhmää: 10-13ja 14-18-vuotiaat Kvantitatiivinen Kyselylomake koululuokassa Mittari S5A1 216 filippiiniläistä nuorta Havaijilla ja vertailuryhmä 2706 eifilippiiniläistä nuorta lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen. Tytöt kuvasivat ahdistuneisuuden lisääntyvän niinä päivinä kun perheessä oli konflikti. Aasia-taustaisilla enemmän ahdistuneisuutta konflikteista. Vanhempien välinen jännite oli yhteydessä nuoren lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen ja depressioon. Nuori koki vähemmän ahdistuneisuutta äidin kanssa riitelyn jälkeen, kun konflikti oli ratkaistu rauhallisella tavalla, kun taas isän kanssa riitely aiheutti enemmän ahdistuneisuutta hyökkäävien konfliktin ratkaisukeinojen vuoksi. Nuorten raportoima perhekonflikti oli yhteydessä lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen nuorilla, joilla vähäiset henkilökohtaiset uskonnonharjoitustavat. 7/7 Äidin raportoima perhekonflikti yhteydessä nuoren ahdistuksen oireisiin silloin kun vähäiset usk.harj.tavat mutta ei niillä, joilla runsaat usk.harj tavat Läheiset suhteet vanhempiin oli yhteydessä nuoren ahdistuneisuuteen. 6/7 Kahden vanhemman perheissä läheiset suhteet nuorten ja vanhempien välillä olivat yhteydessä vähäisempään nuoren ahdistuneisuuteen. Yhden vanhemman perheissä läheinen suhde äitiin vähensi ahdistuneisuutta. Isäpuoli voi olla tuen lähde tai huonot välit isäpuoleen voi olla yhteydessä lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen. Nuorten lisääntynyt ahdistuneisuus oli yhteydessä perheen pääasiallisen tulon ansaitsijan alhaiseen koulutukseen. 7/7 Nuorten lisääntynyt ahdistuneisuus oli yhteydessä perheen pääasiallisen tulon ansaitsijan alhaiseen työllisyyteen. Nuoren vähäiset ystävyys- tai sukulaisuussuhteet olivat yhteydessä lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen. Vähäinen nuoren ongelmista keskustelu oli yhteydessä lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen. Perheeltä saadun tuen puute oli yhteydessä nuoren lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen. Lee T, Wickrama K & Simons Tutkia kroonisten taloudellisten vaikeuksien, parisuhdeongelmien ja Kvantitatiivinen pitkittäistutkimus, 5 mittausta Vanhemman saatavilla olo ja valvonta, silloin kun se liittyi vanhemman runsaaseen työntekemiseen, oli nuorta ahdistuneisuudelta suojaava tekijä. Perheen krooniset talousvaikeudet olivat yhteydessä nuoren lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen. 7/7 L. 2013, USA (7) Li H & Prevatt F. 2008, USA (8) vanhempien antaman tuen vaikutusta nuoren fyysisiin ja psyykkisiin terveysoireisiin, sekä nuoren psyykkisten ja fyysisten terveysoireiden keskinäistä vaikutusta Tavoitteena selvittää onko merkittävää eroa pelkojen ja niihin liittyvän ahdistuksen määrässä ja laadussa eri koulujen luokka-asteilla, sukupuolella, perheen ilmapiiri huomioon ottaen. Lomakehaastattel u kotona Mittari SCL90-R 451 nuorta Iowa youth and families project-tutkimuksesta Kvantitatiivinen tutkimus Kyselylomake sekä avoimia kysymyksiä peloista, koululuokassa Mittarit FSSC-R, RCMAS Liu F & Goto S. 2007, USA (9) Luo J, Wang L & Gao W. 2012, Kiina (10) Tavoitteena tutkia suhdetta itsenäisen ja toisista riippuvaisen itsensä määrittelyn ja ahdistuneisuuden välillä. Testata perhesuhteita nuoren itsensä määrittelyn ja ahdistuneisuuden välillä amerikanaasialaisten ensimmäisen polven siirtolaisnuorten populaatiossa Tutkia isän poissaolon vaikutusta lasten ja nuorten ahdistukseen eron ajoitus lapsen ikään nähden huomioon ottaen 450 nuorta Kiinan maakunnan tavallisesta, avainsekä yksityisestä lukiosta 150 kustakin Kvantitatiivinen tutkimus Kyselylomake koululuokassa Mittarit SCS, FES, HSCS 153 amerikanaasialaist a nuorta yhden koulun oppilasta Los Angelesin alueelta Kvantitatiivinen tutkimus Kyselylomake koululuokassa Mittarit Statetrait-anxiety inventory, The Rosenberg selfesteem scale Melchior M, Chastang J, Walburg V, Arsenault L, Galera C & Tutkia pitkän aikavälin sosioekonomisen aseman ja nuoren masennuksen ja ahdistuksen välistä yhteyttä. 2233 nuorta, joista 1024 olivat kokeneet isän poissaolon Kvantitatiivinen pitkittäistutkimus, jossa nuorten vanhemmat olivat mukana vuodesta Vanhempien luottamus nuoreen, rakkauden tunne nuorta kohtaan ja keskustelu nuoren kanssa hänen elämästään oli yhteydessä nuoren vähäisempään ahdistuneisuuteen perheissä, jotka kärsivät kroonisista talousvaikeuksista. Positiivinen vanhemmuus (=harmonia, turva, lämpö, tuki, auktoritatiivisuus ja suvaitsevaisuus) oli yhteydessä nuoren vähäisempään ahdistuneisuuteen, tulos merkitsevä. 7/7 Positiivinen vanhemmuus, kuten tuki, joka liittyy vanhempien odotuksiin nuoren pärjäämisestä koulussa on yhteydessä nuoren vähäisempään ahdistuneisuuteen. Perheen heikko yhtenäisyys oli merkitsevästi yhteydessä nuoren lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen. 6/7 Itsenäisyys näyttää suojaavan nuoria perheen keskinäisen riippuvuuden negatiiviselta vaikutukselta ahdistuneisuuteen. Perheen heikko yhtenäisyys oli yhteydessä lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen, jos perheessä on vahva keskinäinen riippuvuus. Itsenäisyys ja toisista riippuva itsensä määrittely on yhteydessä perheen yhtenäisyyteen ja ahdistuneisuuteen. Nuoret, jotka elivät vain äidin kanssa olivat ahdistuneempia kuin ne nuoret, joista huolehtivat joko molemmat vanhemmat tai isovanhemmat. 6/7 Isän poissaolo työn vuoksi aiheutti nuoren lisääntynyttä ahdistuneisuutta. Isän poissaolo työn vuoksi silloin kun lapsi on 7-12-vuotias oli yhteydessä kohonneeseen ahdistuneisuuden tasoon. Matalan tulotason perheessä nuoren ahdistuneisuuden oireet olivat korkeampia kuin korkean tai keskitasoisen tulotason perheessä. 6/7 1989 lähtien Fombonne F. 2010, USA (11) Kyselylomake postitse Mittarit ASEBA, YSR, lisäksi kysytty tärkeitä elämäntapahtumia Myklestad I, Roysamb E & Tambs K. 2012, Saksa (12) Tutkia nuorten ahdistuneisuuteen liittyviä riskitekijöitä sekä suojaavia tekijöitä. 941 perhettä Kvantitatiivinen tutkimus Kyselylomake koululuokassa, vanhemmat kutsuttiin Mittarit CSL, CONOR 8984 norjalaista nuorta sekä heidän vanhempansa, osa suurta norjalaista HUNTterveystutkimusta Vanhempien niukalla sosiaalisella verkostolla oli yhteys nuoren lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen. 7/7 Vanhempien raportoimalla psyykkisellä stressillä oli yhteys nuoren kasvavaan ahdistuneisuuteen. Vanhempien raportoimalla vanhempien päihteiden käytöllä oli yhteys nuoren kasvavaan ahdistuneisuuteen. Isän alkoholin käyttö ja vanhempien näkeminen humaltuneena olivat yhteydessä lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen. Vanhempien raportoimilla vanhempien taloushuolilla oli yhteys nuoren kasvavaan ahdistuneisuuteen. Vanhempien raportoimalla vanhempien työttömyydellä oli yhteys nuoren kasvavaan ahdistuneisuuteen Vanhempien raportoimalla perherakenteella, kuten vanhempien erillään asumisella tai avioerolla ja nuoren yksin asumisella oli yhteys nuoren kasvavaan ahdistuneisuuteen Shelton K & Harold G. 2008, Uusi Seelanti (13) Selvittää lasten psyykkistä mukautumista ja oireilua (psyykkiset oireet =internalizing symptoms ja käytöshäiriöt=externalizing problems) suhteessa vanhemman depressioon, vanhempien parisuhdeongelmiin, vanhempien välisiin ristiriitoihin ja negatiiviseen vanhemmuuteen Kvantitatiivinen pitkittäistutkimus, 3 mittausta vuoden välein Kyselylomake nuoret koululuokassa, vanhemmat postitse Mittarit BDI, AAS, O'LearyPorter Scale, Iowa Youth and Families Project Rating Scales, Marital Adjustment Test, CRPBI, YSR, CDI Vanhemmuuden tekijöillä oli epäsuora vaikutus nuoren ahdistuneisuuteen nuoren psykososiaalisten tekijöiden kautta. Isän torjuva käytös oli yhteydessä nuoren lisääntyvään ahdistuneisuuteen. Vanhempien väliset ristiriidat ja parisuhdeongelmat olivat yhteydessä lisääntyvään ahdistuneisuuteen nuorella. 6/7 Schwartz O, Dudgeon P, Sheeper L, Yap M, Simmons J & Allen N. 2012, Australia (14) Tutkia pitkän aikavälin seurauksia vanhempien käyttäytymisen ja nuoren depression ja ahdistuksen kehittymisen välillä. 352 kahden vanhemman perhettä Kvantitatiivinen pitkittäistutkimus, 3 mittausta Kyselylomake nuoret koululuokassa, vanhemmat haastateltu kotona Videoitu vuorovaikutusteht ävä Psykososiaalinen arvio vanhemman käytöksestä Vanhemman aggressiivinen käytös ennusti lisääntyviä ahdistuneisuuden oireita nuorella. 7/7 Ahdistuneiden nuorten vanhemmat kriittisiä. Vanhemman pilkalliset kommentit olivat yhteydessä nuoren lisääntyviin ahdistuneisuuden oireisiin. Mittarit: EATQ-R, SES, CES, BAI, LIFE Van Oort F, Verhulst F, Ormel J & Huizink A. 2010, Alankomaat (15) Tutkittiin perheen toiminnan, perhestressin ja vanhemmuuden stressin yhteyttä nuorten ahdistuneisuuteen. 194 perhettä Kvantitatiivinen pitkittäistutkimus, 2 mittauspistettä vuoden välein Kyselylomake Mittari RCADS 1875 nuorta ja heidän vanhempansa Vazsonyi A & Belliston L. 2006, USA (16) VulicPrtoric A & Macuka I. 2006, Kroatia (17) Tutkia äidin ja isän kasvatuskäytäntöjä (läheisyys, tuki, valvonta, kommunikaatio, ristiriidat ja kavereiden hyväksyntä) yhteyttä ahdistuksen ja masennuksen oireisiin ja nuoren kehitysvaiheeseen (17-19-vuotiaat vs 15-16vuotiaat) eri kulttuureissa. Vertailla perhetekijöiden ja nuorten selviytymiskeinojen yhteyttä nuorten ahdistukseen ja masennukseen. Perheen huono tunnelma, huolista keskustelun välttely, luottamuksen puute, kyvyttömyys puhua surullisuudestaan tai näyttää tunteitaan toiselle, päätöksenteon vaikeus, perheenjäsenten hyväksymisen vaikeus ja perheen toiminnan suunnittelemisen vaikeus on riski nuoren kasvavaan ahdistuneisuuteen varhaisessa nuoruudessa. Yksinhuoltajaperheessä perheen stressi oli suurempi kuin kahden vanhemman perheessä mutta nuoren ahdistuneisuus ei silti ollut suurempi. Kvantitatiivinen tutkimus Vanhemmuuden stressi on yhteydessä nuoren lisääntyvään ahdistuneisuuteen nykyhetkessä ja tulevaisuudessa. Kumman tahansa vanhemman liiallinen läheisyys lisäsi nuoren ahdistuneisuutta. Kyselylomake koululuokassa Kumman tahansa vanhemman antama tuki vähensi nuoren ahdistuneisuutta. Mittari AFP Ristiriidat nuoren ja kumman tahansa vanhemman välillä lisäsivät nuoren ahdistuneisuutta. 6935 nuorta Unkarista, Alankomaista, Sveitsistä ja USAsta Kvantitatiivinen tutkimus Kyselylomake koululuokassa Mittarit SKAD, SDD, KOBI, SUO 331 nuorta 6/7 Isän taholta koettu torjunta oli merkitsevästi yhteydessä nuoren ahdistuneisuuden oireiden kehittymiseen. 6/7 6/7 Wolff B, DeCarlo Santiago C & Wadsworth M. 2009, USA (18) Tutkittiin onko köyhyyden aiheuttamalla stressillä yhteyttä ahdistuneisuuteen ja aggressioon köyhyysrajan alapuolella elävissä kaupunkilaisperheissä. Kvantitatiivinen pitkittäistutkimus, mittauspisteet vuoden välein Kyselylomake kotona ja haastattelu terveysasemalla Mittarit MESA, EHQ, IESR, CBCL, YSR, ASR 98 perhettä, joissa 300 perheenjäsentä Köyhyyden aiheuttamalla stressillä ja ahdistuneisuuden oireiden kehittymisellä oli selkeä yhteys kaikissa ikäryhmissä, iän noustessa yhteys voimistui. 7/7 LIITE 2 Esimerkki analyysin etenemisestä ALKUPERÄISILMAISUT PELKISTYKSET ALALUOKKA YLÄLUOKKA Perheen yhteenkuuluvuus oli yhteydessä nuoren vähentyneisiin ahdistuksen oireisiin. Perheen yhteenkuuluvuus Perheen yhtenäisyys PERHEEN SISÄISET IHMISSUHTEET Positiiviset perhesuhteet, kuten sitoutumisen aste, apu ja keskinäinen tuki, olivat osittain yhteydessä amerikkalaiseen kulttuuriin sopeutumiseen ja täysin yhteydessä venäläiseen kulttuuriin sopeutumiseen ja nuorten vähentyneeseen ahdistuneisuuteen. Positiiviset perhesuhteet Perheen heikko yhtenäisyys oli merkitsevästi yhteydessä nuoren lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen Perheen heikko yhtenäisyys Perheen heikko yhtenäisyys oli yhteydessä lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen, jos perheessä on vahva keskinäinen riippuvuus. Perheen vahva keskinäinen riippuvuus yhdistettynä perheen heikkoon yhtenäisyyteen Konfliktit vanhempien kanssa lisäsivät ahdistuneisuuden oireita. Konfliktit vanhempien kanssa Perhekonflikteilla oli yhteys nuorten lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen. Perhekonfliktit Tytöt kuvasivat ahdistuneisuuden lisääntyvän niinä päivinä, kun perheessä oli konflikti. Perheessä konflikti Nuorten raportoima perhekonflikti oli yhteydessä lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen nuorilla, joilla vähäiset henkilökohtaiset uskonnonharjoitustavat. Perhekonflikti Perheen huono tunnelma, huolista keskustelun välttely, luottamuksen puute, kyvyttömyys puhua surullisuudestaan tai näyttää tunteitaan toiselle, päätöksenteon vaikeus, perheenjäsenten hyväksymisen vaikeus ja perheen toiminnan suunnittelemisen vaikeus on riski nuoren kasvavaan ahdistuneisuuteen varhaisessa nuoruudessa. Perhesysteemin toimimattomuus Ristiriidat nuoren ja kumman tahansa vanhemman välillä lisäsivät nuoren ahdistuneisuutta. Ristiriidat nuoren ja vanhemman välillä Vanhempien tyytyväisyys nuoreen oli osittain yhteydessä amerikkalaiseen kulttuuriin sopeutumiseen ja täysin yhteydessä venäläiseen kulttuuriin sopeutumiseen ja nuorten vähentyneeseen ahdistuneisuuteen. Vanhempien tyytyväisyys nuoreen Kahden vanhemman perheissä läheiset suhteet nuorten ja vanhempien välillä olivat yhteydessä vähäisempään nuoren ahdistuneisuuteen. Läheiset suhteet nuorten ja vanhempien välillä Yhden vanhemman perheissä läheinen suhde äitiin vähensi ahdistuneisuutta. Läheinen suhde äitiin Huonot välit isäpuoleen voi olla yhteydessä lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen. Huonot välit isäpuoleen Vähäinen nuoren ongelmista keskustelu oli yhteydessä lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen. Vähäinen ongelmista keskustelu Kumman tahansa vanhemman liiallinen läheisyys lisäsi nuoren ahdistuneisuutta. Vanhemman liiallinen läheisyys Riitaisuus ja jännitteet perheen sisäisissä suhteissa Perheen sisäinen vuorovaikutus
© Copyright 2024